{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/act.htm","path":"bib/wb/fin/act.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/act.htm","text":"1:1 Ennen olen min\u00e4 tosin, oi Teophilus, puhunut kaikista niist\u00e4, mit\u00e4 Jesus rupesi sek\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ett\u00e4 opettamaan,\n1:2 Hamaan siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, jona h\u00e4n otettiin yl\u00f6s, sitte kuin h\u00e4n apostoleille, jotka h\u00e4n valinnut oli, Pyh\u00e4n Hengen kautta oli k\u00e4skyn antanut;\n1:3 Joille h\u00e4n my\u00f6s k\u00e4rsimisens\u00e4 j\u00e4lkeen oli itsens\u00e4 el\u00e4v\u00e4ksi osoittanut moninaisilla merkeill\u00e4, ja n\u00e4kyi heille nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja puhui heille Jumalan valtakunnasta.\n1:4 Ja kuin h\u00e4n heid\u00e4t oli koonnut, kielsi h\u00e4n heit\u00e4 l\u00e4htem\u00e4st\u00e4 Jerusalemista, vaan ett\u00e4 he Is\u00e4n lupausta odottaisivat, josta te olette (sanoi h\u00e4n) kuulleet minulta.\n1:5 Sill\u00e4 Johannes tosin kasti vedell\u00e4, mutta te kastetaan Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4, ei monen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4.\n1:6 Kuin he siis kokoontuneet olivat, kysyiv\u00e4t he h\u00e4nelt\u00e4, sanoen: Herra, t\u00e4ll\u00e4 ajallakos Israelille valtakunnan j\u00e4lleen rakennat?\n1:7 Mutta h\u00e4n sanoi heille: ei teid\u00e4n tule tiet\u00e4\u00e4 aikaa eik\u00e4 hetke\u00e4, jotka Is\u00e4 on omaan voimaansa pannut.\n1:8 Vaan teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 saaman Pyh\u00e4n Hengen voiman, joka on tuleva teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun todistajani oleman, sek\u00e4 Jerusalemissa, ett\u00e4 koko Juudeassa ja Samariassa, ja sitte maailman \u00e4\u00e4reen.\n1:9 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t sanonut oli, otettiin h\u00e4n yl\u00f6s heid\u00e4n n\u00e4htens\u00e4, ja pilvi vei h\u00e4nen yl\u00f6s heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edest\u00e4.\n1:10 Ja kuin he katselivat taivaaseen, h\u00e4nen menness\u00e4ns\u00e4, katso, heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 seisoi kaksi miest\u00e4 valkeissa vaatteissa,\n1:11 Jotka my\u00f6s sanoivat: Galilean miehet, mit\u00e4 te seisotte ja katsotte taivaasen? T\u00e4m\u00e4 Jesus, joka teilt\u00e4 otettiin yl\u00f6s taivaasen, on niin tuleva kuin te h\u00e4nen taivaasen menev\u00e4n n\u00e4itte.\n1:12 Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, joka \u00d6ljym\u00e4eksi kutsutaan ja on l\u00e4sn\u00e4 Jerusalemia sabbatin matkan.\n1:13 Ja kuin he tulivat sis\u00e4lle, niin he astuivat yl\u00f6s saliin, kussa he oleskelivat: Pietari ja Jakob, ja Johannes ja Andreas, Philippus ja Toomas, Bartolomeus ja Matteus, Jakob Alphein poika ja Simon Zelotes, ja Juudas Jakobin.\n1:14 N\u00e4m\u00e4t kaikki olivat yksimielisesti pysyv\u00e4iset rukouksessa ja anomisessa, vaimoin kanssa ja Marian Jesuksen \u00e4idin ja h\u00e4nen veljeins\u00e4 kanssa.\n1:15 Ja niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 nousi Pietari opetuslasten keskell\u00e4 ja sanoi: (ja joukko oli nimilt\u00e4 yhteen l\u00e4hes kaksikymment\u00e4 toista sataa:)\n1:16 Te miehet ja veljet! se kirjoitus piti t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n, jonka Pyh\u00e4 Henki oli Davidin suun kautta Juudaasta ennen sanonut, joka niiden johdattajaksi tuli, jotka Jesuksen ottivat kiinni.\n1:17 Sill\u00e4 h\u00e4n oli meid\u00e4n lukuumme luettu, ja oli t\u00e4m\u00e4n viran meid\u00e4n kanssamme saanut.\n1:18 H\u00e4n siis on ansainnut pellon v\u00e4\u00e4ryyden palkasta, ja kuin h\u00e4n pudotettiin alas, on h\u00e4n keskelt\u00e4 kahtia pakahtunut, ett\u00e4 kaikki h\u00e4nen sis\u00e4llyksens\u00e4 l\u00e4ksiv\u00e4t ulos.\n1:19 Ja se oli tiett\u00e4v\u00e4 kaikille, jotka Jerusalemissa asuvat, ett\u00e4 se pelto heid\u00e4n kielell\u00e4ns\u00e4 kutsutaan Akeldama, se on: veripelto.\n1:20 Sill\u00e4 se on kirjoitettu Psaltari-raamatussa: h\u00e4nen kotonsa tulkoon kylmille eik\u00e4 siin\u00e4 pid\u00e4 asujanta oleman, ja toisen pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen piispautensa saaman.\n1:21 Niin pit\u00e4\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 miehist\u00e4, jotka meid\u00e4n kanssamme olleet ovat kaiken sen ajan kuin Herra Jesus meid\u00e4n kanssamme ulos ja sis\u00e4lle k\u00e4vi,\n1:22 Ruveten Johanneksen kasteesta hamaan siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, jona h\u00e4n meilt\u00e4 otettiin yl\u00f6s, yksi tuleman h\u00e4nen yl\u00f6snousemisensa todistajaksi ynn\u00e4 meid\u00e4n kanssamme.\n1:23 Ja he asettivat kaksi ehdolle: Josephin, joka kutsuttiin Barsabas ja liialta nimelt\u00e4 Justus, ja Mattiaan.\n1:24 Ja he rukoilivat ja sanoivat: sin\u00e4 Herra, joka kaikkein syd\u00e4met tied\u00e4t! osoita, kumman sin\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 kahdesta olet valinnut,\n1:25 Saamaan t\u00e4m\u00e4n palveluksen ja apostolin viran arpaa, josta Juudas on vilpistynyt pois, menem\u00e4\u00e4n pois siallensa.\n1:26 Ja he heittiv\u00e4t heist\u00e4 arpaa, ja arpa lankesi Mattiaan p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n valittiin yksimielisesti yhdentoistakymmenen apostolin sekaan.\n2:1 Ja kuin viideskymmenes p\u00e4iv\u00e4 t\u00e4ytettiin, olivat he kaikki yksimielisesti koossa.\n2:2 Ja humaus tapahtui \u00e4kisti taivaasta, niinkuin suuri tuulisp\u00e4\u00e4 olis tullut, ja t\u00e4ytti koko huoneen, kussa he olivat istumassa.\n2:3 Ja heille n\u00e4kyiv\u00e4t viileskellyt kielet, niinkuin tuliset, ja istuivat kunkin heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n2:4 Ja he t\u00e4ytettiin kaikki Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 ja rupesivat puhumaan muilla kielill\u00e4, senj\u00e4lkeen kuin Henki antoi heid\u00e4n puhua.\n2:5 Niin Jerusalemissa asui Juudalaisia, Jumalaa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4isi\u00e4 miehi\u00e4, kaikkinaisesta kansasta, joka taivaan alla on.\n2:6 Ja kuin t\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4ni tapahtui, niin kokoontui suuri kansan paljous, ja h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t; sill\u00e4 kukin kuuli niiden puhuvan omalla kielell\u00e4ns\u00e4.\n2:7 Ja he tyhmistyiv\u00e4t kaikki ja ihmetteliv\u00e4t, sanoen kesken\u00e4ns\u00e4: katso, eik\u00f6 n\u00e4m\u00e4t kaikki, jotka puhuvat, ole Galilealaiset?\n2:8 Ja kuinka me kukin kuulemme heid\u00e4n puhuvan meid\u00e4n omalla kielell\u00e4mme, jossa me syntyneet olemme?\n2:9 Partilaiset ja Medil\u00e4iset ja Elamilaiset, ja jotka asumme Mesopotamiassa ja Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Asiassa,\n2:10 Phrygiassa ja Pamphiliassa, Egyptiss\u00e4 ja Libian maan rajoilla, liki Kyreni\u00e4, ja muukalaiset Roomista, Juudalaiset ja uudet Juudalaiset.\n2:11 Kretalaiset ja Arabialaiset, me kuulemme heid\u00e4n puhuvan meid\u00e4n kielill\u00e4mme Jumalan suuria tekoja.\n2:12 Niin he kaikki tyhmistyiv\u00e4t ja ep\u00e4iliv\u00e4t, sanoen toinen toisellensa: mit\u00e4s luulet t\u00e4m\u00e4n olevan?\n2:13 Vaan muut nauroivat heit\u00e4 ja sanoivat: he ovat t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 makiaa viinaa.\n2:14 Niin Pietari seisoi yhdentoistakymmenen kanssa, korotti \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja puhui heille: te Juudan miehet ja kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! t\u00e4m\u00e4 olkoon teille tiett\u00e4v\u00e4, ja ottakaat minun sanani teid\u00e4n korviinne.\n2:15 Sill\u00e4 ei n\u00e4m\u00e4t juovuksissa ole, niinkuin te luulette; sill\u00e4 nyt on kolmas hetki p\u00e4iv\u00e4st\u00e4.\n2:16 Vaan t\u00e4m\u00e4 on se, mik\u00e4 ennen sanottu on Joelin prophetan kautta:\n2:17 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 (sanoo Jumala), ett\u00e4 min\u00e4 tahdon vuodattaa minun Hengest\u00e4ni kaiken lihan p\u00e4\u00e4lle: ja teid\u00e4n poikanne ja tytt\u00e4renne pit\u00e4\u00e4 ennustaman, ja teid\u00e4n nuorukaisenne pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kyj\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n, ja teid\u00e4n vanhimpanne pit\u00e4\u00e4 unia uneksuman.\n2:18 Ja my\u00f6s minun palveliaini p\u00e4\u00e4lle ja minun piikaini p\u00e4\u00e4lle niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 vuodatan min\u00e4 minun Hengest\u00e4ni, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ennustaman.\n2:19 Ja min\u00e4 annan tunnust\u00e4hti\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 taivaassa ja merkkej\u00e4 alhaalla maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, veren ja tulen ja savun ja suitsun.\n2:20 Auringon pit\u00e4\u00e4 muuttuman pimeydeksi ja kuun vereksi, ennenkuin se suuri ja julkinen Herran p\u00e4iv\u00e4 on tuleva.\n2:21 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 jokainen, joka avuksi huutaa Herran nime\u00e4, se tulee autuaaksi.\n2:22 :22. Te Israelin miehet! kuulkaat n\u00e4it\u00e4 sanoja: Jesuksen Natsarelaisen, sen miehen, joka teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne on Jumalalta vahvistettu voimallisten tekoin, ihmetten ja merkkein kanssa, jotka Jumala h\u00e4nen kauttansa teid\u00e4n keskell\u00e4nne teki, niinkuin te itsekin tied\u00e4tte,\n2:23 Sen, joka Jumalan aivotun neuvon ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6n j\u00e4lkeen oli annettu ulos, te otitte ja v\u00e4\u00e4r\u00e4in miesten k\u00e4tten kautta ristiinnaulitsitte ja surmasitte,\n2:24 Jonka Jumala her\u00e4tti yl\u00f6s ja p\u00e4\u00e4sti kuoleman kivuista, ett\u00e4 se oli mahdotoin, ett\u00e4 h\u00e4n piti silt\u00e4 pidett\u00e4m\u00e4n.\n2:25 Sill\u00e4 David sanoo h\u00e4nest\u00e4: min\u00e4 olen aina Herran minun kasvoini eteen pannut, sill\u00e4 h\u00e4n on minun oikialla puolellani, etten min\u00e4 horjahtaisi.\n2:26 Sent\u00e4hden iloitsi minun syd\u00e4meni, ja minun kieleni riemuitsi, ja minun lihani on my\u00f6s lep\u00e4\u00e4v\u00e4 toivossa.\n2:27 Sill\u00e4 et sin\u00e4 anna yl\u00f6n minun sieluani helvetiss\u00e4, etk\u00e4 salli sinun pyh\u00e4s n\u00e4kev\u00e4n turmelusta.\n2:28 Sin\u00e4 olet minulle tiett\u00e4v\u00e4ksi tehnyt el\u00e4m\u00e4n tiet, sin\u00e4 t\u00e4yt\u00e4t minun ilolla sinun kasvois edess\u00e4.\n2:29 Te miehet, rakkaat veljet, olkoon lupa rohkiasti teille puhua patriarkasta Davidista! h\u00e4n on sek\u00e4 kuollut ett\u00e4 haudattu ja h\u00e4nen hautansa on meid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4mme hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti:\n2:30 Ett\u00e4 h\u00e4n siis oli propheta ja tiesi Jumalan h\u00e4nelle valalla vannoneen, ett\u00e4 h\u00e4n oli h\u00e4nen kupeensa hedelm\u00e4st\u00e4 lihan j\u00e4lkeen her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 Kristuksen h\u00e4nen istuimellansa istumaan,\n2:31 N\u00e4ki h\u00e4n ennen ja puhui Kristuksen yl\u00f6snousemisesta, ettei h\u00e4nen sieluansa annettu yl\u00f6n helvetiss\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nen lihansa n\u00e4hnyt turmelusta.\n2:32 T\u00e4m\u00e4n Jesuksen on Jumala her\u00e4tt\u00e4nyt, jonka todistajat me kaikki olemme.\n2:33 H\u00e4n on siis Jumalan oikialle k\u00e4delle korotettu ja on Is\u00e4lt\u00e4 saanut lupauksen Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4: h\u00e4n on t\u00e4m\u00e4n vuodattanut, kuin te nyt n\u00e4ette ja kuulette.\n2:34 Sill\u00e4 ei David ole taivaasen astunut, vaan h\u00e4n sanoo: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle k\u00e4delleni,\n2:35 Siihenasti kuin min\u00e4 panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.\n2:36 Niin pit\u00e4\u00e4 siis totisesti kaiken Israelin huoneen tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 Jumala on t\u00e4m\u00e4n Jesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte, Herraksi ja Kristukseksi tehnyt.\n2:37 Mutta kuin he n\u00e4m\u00e4t kuulivat, k\u00e4vi se l\u00e4pi heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4, ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: te miehet, rakkaat veljet! mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n?\n2:38 Vaan Pietari sanoi heille: tehk\u00e4\u00e4t parannus, ja antakaan jokainen itsens\u00e4 kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyh\u00e4n Hengen lahjan.\n2:39 Sill\u00e4 teille ja teid\u00e4n lapsillenne on t\u00e4m\u00e4 lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ik\u00e4n\u00e4 Herra meid\u00e4n Jumalamme kutsuu.\n2:40 Ja monilla muillakin sanoilla todisti h\u00e4n, ja neuvoi heit\u00e4, sanoen: antakaat teit\u00e4nne autettaa t\u00e4st\u00e4 pahanilkisest\u00e4 suvusta.\n2:41 Jotka siis mielell\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyi l\u00e4hes kolmetuhatta sielua.\n2:42 Ja he pysyiv\u00e4t alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leiv\u00e4n murtamisessa ja rukouksissa.\n2:43 Mutta jokaiselle sielulle tuli pelko; ja tehtiin apostolien kautta monta ihmett\u00e4 ja merkki\u00e4.\n2:44 Mutta kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdess\u00e4 ja pitiv\u00e4t kaikki yhteisen\u00e4.\n2:45 Ja he myiv\u00e4t hyvyytens\u00e4 ja tavaransa, ja jakoivat ne kaikille, sen j\u00e4lkeen kuin kukin tarvitsi.\n2:46 Ja he pysyiv\u00e4t joka p\u00e4iv\u00e4 yksimielisesti templiss\u00e4, ja mursivat huoneessa leip\u00e4\u00e4, ja ottivat ruokaa riemulla ja syd\u00e4men yksinkertaisuudella,\n2:47 Ja kiitt\u00e4in Jumalaa olivat kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lis\u00e4si joka p\u00e4iv\u00e4 autuaaksi tulevaisia seurakunnalle.\n3:1 Niin Pietari ja Johannes meniv\u00e4t ynn\u00e4 yl\u00f6s templiin yhdeks\u00e4nnell\u00e4 rukouksen hetkelle,\n3:2 Ja mies, saattamatoin hamasta \u00e4itins\u00e4 kohdusta, kannettiin; jonka he panivat joka p\u00e4iv\u00e4 sen templin oven eteen, joka kutsutaan Kauniiksi, anomaan niilt\u00e4 almua, jotka templiin meniv\u00e4t.\n3:3 Kuin h\u00e4n n\u00e4ki Pietarin ja Johanneksen tahtovan menn\u00e4 templiin, anoi h\u00e4n heilt\u00e4 almua.\n3:4 Niin Pietari Johanneksen kanssa katsoi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja sanoi: katso meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme.\n3:5 Ja h\u00e4n katseli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, toivoen heilt\u00e4 jotakin saavansa.\n3:6 Niin Pietari sanoi: hopiaa ja kultaa ei minulla ole; vaan sit\u00e4 mit\u00e4 minulla on, annan min\u00e4 sinulle: Jesuksen Kristuksen Natsarealaisen nimeen nouse ja k\u00e4y.\n3:7 Ja h\u00e4n tarttui h\u00e4nen oikiaan k\u00e4teens\u00e4 ja ojensi h\u00e4nen, ja kohta h\u00e4nen s\u00e4\u00e4rens\u00e4 ja kantansa vahvistuivat.\n3:8 Ja h\u00e4n karkasi yl\u00f6s, seisoi ja k\u00e4vi, ja meni heid\u00e4n kanssansa templiin, k\u00e4yden ja hyp\u00e4ten ja kiitt\u00e4en Jumalaa.\n3:9 Ja kaikki kansa n\u00e4ki h\u00e4nen k\u00e4yv\u00e4n ja kiitt\u00e4v\u00e4n Jumalaa,\n3:10 Ja tunsi h\u00e4nen siksi, joka almun t\u00e4hden istui templin Kauniin oven edess\u00e4; ja he olivat t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 pelkoa ja suurta h\u00e4mm\u00e4styst\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nelle tapahtunut oli.\n3:11 Mutta kuin t\u00e4m\u00e4 saattamatoin, joka parannettu oli, piti itsens\u00e4 Pietarin ja Johanneksen tyk\u00f6, juoksi kaikki kansa h\u00e4mm\u00e4styksiss\u00e4 heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 porstuaan, joka kutsutaan Salomon porstuaksi.\n3:12 Kuin Pietari sen n\u00e4ki, vastasi h\u00e4n kansalle: Israelin miehet! mit\u00e4 te t\u00e4t\u00e4 ihmettelette? eli mit\u00e4 te meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme katsotte, niinkuin me olisimme meid\u00e4n omalla voimallamme eli jumalisuudellamme t\u00e4m\u00e4n k\u00e4ym\u00e4\u00e4n saattaneet?\n3:13 Abrahamin ja Isaakin ja Jakobin Jumala, meid\u00e4n is\u00e4imme Jumala, on Poikansa Jesuksen kirkastanut, jonka te annoitte yl\u00f6n ja kielsitte Pilatuksen edess\u00e4, kuin h\u00e4n tuomitsi, ett\u00e4 h\u00e4n piti p\u00e4\u00e4stett\u00e4m\u00e4n.\n3:14 Mutta te kielsitte pyh\u00e4n ja hurskaan, ja anoitte teillenne murhamiest\u00e4 annettaa;\n3:15 Mutta el\u00e4m\u00e4n P\u00e4\u00e4ruhtinaan te tapoitte: sen on Jumala kuolleista her\u00e4tt\u00e4nyt, jonka todistajat me olemme.\n3:16 Ja uskon kautta h\u00e4nen nimens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle on h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4, jonka te n\u00e4ette ja tunnette, nimens\u00e4 vahvistanut: ja usko h\u00e4nen kauttansa antoi t\u00e4lle terveytens\u00e4, kaikkein teid\u00e4n n\u00e4htenne.\n3:17 Ja nyt rakkaat veljet! min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 te sen tyhmyydest\u00e4 tehneet olette, niinkuin teid\u00e4n ylimm\u00e4isennekin.\n3:18 Mutta Jumala, mit\u00e4 h\u00e4n kaikkein prophetainsa suun kautta oli ennustanut, ett\u00e4 h\u00e4nen Kristuksensa piti k\u00e4rsim\u00e4n, sen h\u00e4n t\u00e4ytti.\n3:19 Niin tehk\u00e4\u00e4t parannus ja palatkaat, ett\u00e4 teid\u00e4n syntinne pyyhitt\u00e4isiin pois, kuin virvoittamisen ajat tulevat Herran kasvoin edest\u00e4,\n3:20 Ja h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sen, josta teille ennen saarnattu on, Jesuksen Kristuksen,\n3:21 Jonka tosin tulee omistaa taivas, niihin aikoihin asti kuin ne kaikki j\u00e4lleen asetetaan, mitk\u00e4 Jumala on puhunut kaikkein pyh\u00e4in prophetainsa suun kautta, hamasta maailman alusta.\n3:22 Sill\u00e4 Moses on tosin isille sanonut: Herra teid\u00e4n Jumalanne on teille her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 Prophetan teid\u00e4n veljist\u00e4nne, niinkuin minun: kuulkaat h\u00e4nt\u00e4 kaikissa, mit\u00e4 h\u00e4n teille sanoo,\n3:23 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 jokainen sielu, joka ei t\u00e4t\u00e4 Prophetaa kuule, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n pois kansasta.\n3:24 Ja kaikki prophetat hamasta Samuelista, ja sitte edesp\u00e4in, niin monta, jotka puhuneet ovat, ovat my\u00f6s kaikki n\u00e4it\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 ennustaneet.\n3:25 Te olette prophetain ja sen liiton lapset, jonka Jumala meid\u00e4n is\u00e4imme kanssa teki, sanoen Abrahamille: ja sinun siemeness\u00e4s pit\u00e4\u00e4 kaikki kansat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 siunattaman.\n3:26 Teille on Jumala ensin Poikansa Jesuksen her\u00e4tt\u00e4nyt ja on h\u00e4nen l\u00e4hett\u00e4nyt teit\u00e4 siunaamaan, ett\u00e4 te kukin teid\u00e4n pahuudestanne palajaisitte.\n4:1 Mutta kuin he kansalle puhuivat, niin papit ja templin esimies ja Saddukealaiset tulivat sinne,\n4:2 Ja n\u00e4rk\u00e4styiv\u00e4t, ett\u00e4 he kansaa opettivat ja ilmoittivat Jesuksen kautta yl\u00f6snousemisen kuolleista,\n4:3 Ja heittiv\u00e4t k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja panivat heid\u00e4t huomeneksi kiinni; sill\u00e4 jo oli ehtoo.\n4:4 Mutta monta niist\u00e4, jotka sanan kuulivat, uskoivat ja miesten luku tuli l\u00e4hes viisituhatta.\n4:5 Mutta toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtui, ett\u00e4 heid\u00e4n ylimm\u00e4isens\u00e4 ja vanhimpansa kokoontuivat ja kirjanoppineet Jerusalemissa,\n4:6 Ja Hannas ylimm\u00e4inen pappi, ja Kaiphas, ja Johannes, ja Aleksander, ja niin monta kuin ylimm\u00e4isten pappein suvusta oli,\n4:7 Ja asettivat heid\u00e4t keskellens\u00e4 ja kysyiv\u00e4t heilt\u00e4: mill\u00e4 voimalla taikka kenenk\u00e4 nimeen te olette t\u00e4m\u00e4n tehneet?\n4:8 Niin Pietari, t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, sanoi heille: te kansan ylimm\u00e4iset ja Israelin vanhimmat!\n4:9 Jos me t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tuomitaan sen hyv\u00e4n ty\u00f6n edest\u00e4 sille sairaalle miehelle, jonka kautta h\u00e4n parannettu on,\n4:10 Niin olkoon teille ja kaikelle Israelin kansalle tiett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 Jesuksen Kristuksen Natsarealaisen nimeen, jonka te ristiinnaulitsitte, jonka Jumala kuolleista her\u00e4tti, sen kautta t\u00e4m\u00e4 seisoo teid\u00e4n edess\u00e4nne terveen\u00e4.\n4:11 H\u00e4n on se kivi, joka teilt\u00e4 rakentajilta hylj\u00e4tty on, joka on nurkkakiveksi tullut.\n4:12 Ja ei yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n toisessa ole autuutta; sill\u00e4 ei my\u00f6s ole muuta nime\u00e4 taivaan alla ihmisille annettu, jossa meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 autuaaksi tuleman.\n4:13 Mutta kuin he n\u00e4kiv\u00e4t Pietarin ja Johanneksen puheen rohkeuden, sill\u00e4 he ymm\u00e4rsiv\u00e4t heid\u00e4t oppimattomiksi ja kirjantaitamattomiksi miehiksi, ihmetteliv\u00e4t he ja tunsivat heid\u00e4t, ett\u00e4 he Jesuksen kanssa olleet olivat.\n4:14 Mutta kuin he n\u00e4kiv\u00e4t sen ihmisen seisovan heid\u00e4n kanssansa, joka parannettu oli, ei he taitaneet mit\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vastaan puhua.\n4:15 Mutta he k\u00e4skiv\u00e4t heit\u00e4 ulos raadista menn\u00e4 pois, ja pitiv\u00e4t neuvoa kesken\u00e4ns\u00e4,\n4:16 Sanoen: mit\u00e4 me n\u00e4ille miehille teemme? Sill\u00e4 julkinen merkki on heid\u00e4n kauttansa tehty, joka kaikille Jerusalemin asuvaisille tiett\u00e4v\u00e4 on, ja emme taida kielt\u00e4\u00e4.\n4:17 Mutta ettei se enempi kansan keskelle hajoisi, niin haastakaamme heit\u00e4 kovin, ettei he t\u00e4stedes yhdellek\u00e4\u00e4n ihmiselle t\u00e4st\u00e4 nimest\u00e4 puhuisi.\n4:18 Ja he kutsuivat heid\u00e4t ja kaiketi kielsiv\u00e4t heit\u00e4 puhumasta ja opettamasta Jesuksen nimeen.\n4:19 Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heit\u00e4 ja sanoivat: tuomitkaat itse, jos se on oikia Jumalan edess\u00e4, ett\u00e4 me teit\u00e4 enemm\u00e4n kuulemme kuin Jumalaa.\n4:20 Sill\u00e4 emme taida niit\u00e4 puhumatta olla, joita me n\u00e4hneet ja kuulleet olemme.\n4:21 Mutta he uhkasivat heit\u00e4, ja antoivat heid\u00e4n menn\u00e4, ja ei l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n, josta he olisivat heit\u00e4 vaivanneet, kansan t\u00e4hden; sill\u00e4 kaikki kiittiv\u00e4t Jumalaa sen edest\u00e4 mik\u00e4 tapahtunut oli.\n4:22 Sill\u00e4 se ihminen oli ylitse nelj\u00e4nkymmenen ajastajan vanha, jossa t\u00e4m\u00e4 parantamisen tunnusmerkki tehty oli.\n4:23 Mutta kuin he p\u00e4\u00e4stetyt olivat, tulivat he omainsa tyk\u00f6 ja ilmoittivat, mit\u00e4 pappein p\u00e4\u00e4miehet ja vanhimmat heille sanoneet olivat.\n4:24 Kuin he sen kuulivat, korottivat he yksimielisesti \u00e4\u00e4nens\u00e4 Jumalan tyk\u00f6 ja sanoivat: Herra, sin\u00e4 olet Jumala, joka taivaan ja maan ja meren, ja kaikki, mit\u00e4 niiss\u00e4 on, tehnyt olet,\n4:25 Joka Davidin sinun palvelias suun kautta puhunut olet: miksi pakanat kiukuitsevat ja kansat turhaa aikovat?\n4:26 Vaan kuninkaat yhteen menev\u00e4t ja p\u00e4\u00e4miehet kokoovat heit\u00e4ns\u00e4 Herraa vastaan ja h\u00e4nen Kristustansa vastaan?\n4:27 Sill\u00e4 he ovat tosin kokoontuneet sinun pyh\u00e4\u00e4 Poikaas Jesusta vastaan, jonka sin\u00e4 voitelit, sek\u00e4 Herodes ett\u00e4 Pontius Pilatus pakanain ja Israelin kansan kanssa,\n4:28 Tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 sinun k\u00e4tes ja neuvos ennen aikonut oli, ett\u00e4 tapahtuman pit\u00e4is.\n4:29 Ja nyt Herra, katso heid\u00e4n uhkaustansa ja anna sinun palveliais kaikella uskalluksella sinun sanaas puhua.\n4:30 Ja ojenna k\u00e4tes parantamaan, ja ett\u00e4 merkit ja ihmeet sinun pyh\u00e4n Poikas Jesuksen nimen kautta teht\u00e4isiin.\n4:31 Ja kuin he rukoilleet olivat, liikkui se paikka, jossa he koossa olivat, ja he t\u00e4ytettiin kaikki Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 ja puhuivat Jumalan sanaa uskalluksella.\n4:32 Ja niiden paljoudessa, jotka uskoivat, oli yksi syd\u00e4n ja yksi sielu, ei my\u00f6s kenk\u00e4\u00e4n heist\u00e4 sanonut mit\u00e4\u00e4n omaksensa, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, vaan kaikki olivat heill\u00e4 yhteiset.\n4:33 Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jesuksen yl\u00f6snousemisesta, ja suuri armo oli kaikkein heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4.\n4:34 Ja ei my\u00f6s ollut yht\u00e4\u00e4n tarvitsevaa heiss\u00e4; sill\u00e4 niin monta, joilla pellot eli huoneet olivat, ne myiv\u00e4t ja toivat myytyin hinnan,\n4:35 Ja panivat apostolien jalkain eteen: ja jokaiselle jaettiin niinkuin kukin tarvitsi.\n4:36 Mutta Joses, joka liialta nimelt\u00e4 apostoleilta kutsutaan Barnabas (se on niin paljo sanottu kuin lohdutuksen poika) Levil\u00e4inen, Kyprist\u00e4 sukuisin,\n4:37 H\u00e4nell\u00e4 oli pelto, sen h\u00e4n myi, ja toi hinnan ja pani apostolitten jalkain eteen.\n5:1 Mutta mies, Ananias nimelt\u00e4, em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Saphiran kanssa myi tavaransa,\n5:2 Ja k\u00e4tki jotain hinnasta em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 tieten, ja toi osan edes ja pani apostolitten jalkain eteen.\n5:3 Niin Pietari sanoi: Ananias, miksi saatana t\u00e4ytti sinun syd\u00e4mes Pyh\u00e4n Hengen edess\u00e4 valhettelemaan, ett\u00e4 jotakin pellon hinnasta k\u00e4tkit?\n5:4 Etk\u00f6s olisi saanut sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4, kuin se sinulla oli, ja se myytykin oli sinun hallussas? miksis senkaltaista olet syd\u00e4mees p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt? Et sin\u00e4 ole ihmisten, vaan Jumalan edess\u00e4 valehdellut.\n5:5 Kuin Ananias n\u00e4m\u00e4t sanat kuuli, lankesi h\u00e4n maahan ja antoi henkens\u00e4. Ja suuri pelko tuli kaikkein niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka t\u00e4m\u00e4n kuulivat.\n5:6 Niin nuoret miehet nousivat ja korjasivat h\u00e4nen, veiv\u00e4t pois ja hautasivat h\u00e4nen.\n5:7 Mutta tapahtui liki kolmen hetken per\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 tuli sis\u00e4lle eik\u00e4 tiet\u00e4nyt, mit\u00e4 tapahtunut oli.\n5:8 Niin Pietari vastasi h\u00e4nt\u00e4: sanos minulle: oletteko sen pellon siihen hintaan myyneet? mutta h\u00e4n sanoi: olemme niinkin siihen hintaan.\n5:9 Sanoi Pietari h\u00e4nelle: miksi te olette mielistyneet kesken\u00e4nne Herran Henke\u00e4 kiusaamaan? Katso, niiden jalat, jotka sinun miehes hautasivat, ovat oven edess\u00e4 ja viev\u00e4t pois sinun.\n5:10 Ja h\u00e4n kohta lankesi maahan h\u00e4nen jalkainsa eteen ja antoi henkens\u00e4. Niin nuoret miehet tulivat sis\u00e4lle ja l\u00f6ysiv\u00e4t h\u00e4nen kuolleena, ja he veiv\u00e4t h\u00e4nen ulos ja hautasivat miehens\u00e4 tyk\u00f6.\n5:11 Ja suuri pelko tuli koko seurakunnalle ja kaikille niille, jotka t\u00e4m\u00e4n kuulivat.\n5:12 Ja apostolitten k\u00e4tten kautta tehtiin monta merkki\u00e4 ja ihmett\u00e4 kansan seassa. Ja olivat kaikki yksimielisesti Salomon esihuoneessa.\n5:13 Mutta ei niist\u00e4 muista uskaltanut yksik\u00e4\u00e4n itsi\u00e4ns\u00e4 antaa heid\u00e4n sekaansa; vaan kansa piti paljon heist\u00e4.\n5:14 Ja joukko paljon eneni miehist\u00e4 ja vaimoista, jotka Herran p\u00e4\u00e4lle uskoivat:\n5:15 Niin ett\u00e4 he kantoivat sairaita kaduille ja panivat niit\u00e4 vuoteille ja paareille, ett\u00e4 Pietarin tullessa ainoasti h\u00e4nen varjonsa jonkun heist\u00e4 olis varjonnut.\n5:16 Ja tuli my\u00f6s suuri joukko kokoon l\u00e4himm\u00e4isist\u00e4 kaupungeista Jerusalemiin, ja toviat sairaita ja saastaisilta hengilt\u00e4 vaivatuita, jotka kaikki parannettiin.\n5:17 Niin nousi ylimm\u00e4inen pappi, ja kaikki, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, Saddukealaisten lahko, ja olivat t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 kiivautta,\n5:18 Ja paiskasivat k\u00e4tens\u00e4 apostolitten p\u00e4\u00e4lle ja panivat heid\u00e4t yhteiseen vankihuoneesen.\n5:19 Mutta Herran enkeli avasi y\u00f6ll\u00e4 tornin oven, ja vei heid\u00e4t sielt\u00e4 ulos ja sanoi:\n5:20 Menk\u00e4\u00e4t, seisokaat ja puhukaat templiss\u00e4 kansalle kaikki t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n sanat.\n5:21 Mutta kuin he sen kuulivat, meniv\u00e4t he varhain aamulla templiin ja opettivat. Niin ylimm\u00e4inen pappi tuli, ja ne, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, kutsuivat raadin kokoon ja kaikki Israelin lasten vanhimmat, ja l\u00e4hettiv\u00e4t vankihuoneesen heit\u00e4 noutamaan.\n5:22 Kuin palveliat meniv\u00e4t, eik\u00e4 heit\u00e4 tornista l\u00f6yt\u00e4neet, niin he palasivat ja ilmoittivat,\n5:23 Sanoen: tornin me tosin l\u00f6ysimme kyll\u00e4 visusti suljetuksi ja vartiat ulkona oven edess\u00e4 seisovan; mutta kuin me sen avasimme, emme ket\u00e4\u00e4n sielt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet.\n5:24 Kuin ylimm\u00e4inen pappi ja templin esimies ja pappein p\u00e4\u00e4miehet n\u00e4m\u00e4t kuulivat, ep\u00e4iliv\u00e4t he heist\u00e4, miksi se viimeinkin tulis.\n5:25 Niin tuli yksi ja ilmoitti heille, sanoen: katso, ne miehet, jotka te torniin panitte, ovat templissa ja seisovat opettamassa kansaa.\n5:26 Niin esimies meni palvelijoinensa ja toi heid\u00e4t suosiolla sielt\u00e4 (sill\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t kansan heit\u00e4 kivitt\u00e4v\u00e4n).\n5:27 Ja kuin he toivat heid\u00e4t, asettivat he heid\u00e4t raadin eteen. Ja ylimm\u00e4inen pappi kysyi heilt\u00e4,\n5:28 Sanoen: emmek\u00f6 ole kovasti teit\u00e4 kielt\u00e4neet puhumasta kansalle t\u00e4h\u00e4n nimeen? Ja katso, te olette Jerusalemin t\u00e4ytt\u00e4neet teid\u00e4n opetuksellanne, ja tahdotte t\u00e4m\u00e4n ihmisen veren vet\u00e4\u00e4 meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme.\n5:29 Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: enempi tulee kuulla Jumalaa kuin Ihmisi\u00e4.\n5:30 Meid\u00e4n is\u00e4imme Jumala her\u00e4tti Jesuksen, jonka te tapoitte ja ripustitte puuhun.\n5:31 Sen on Jumala korottanut oikialle k\u00e4dellens\u00e4 P\u00e4\u00e4mieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntein anteeksi antamusta.\n5:32 Ja me olemme n\u00e4iden sanain todistajat, ja my\u00f6s Pyh\u00e4 Henki, jonka Jumala on niille antanut, jotka h\u00e4nt\u00e4 kuulevat.\n5:33 Mutta kuin he n\u00e4m\u00e4t kuulivat, k\u00e4vi se l\u00e4vitse heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4, ja he pitiv\u00e4t neuvoa tappaaksensa heit\u00e4.\n5:34 Niin nousi raadista yksi Pharisealainen, nimelt\u00e4 Gamaliel, lainopettaja, josta kaikki kansa paljon piti: se k\u00e4si apostoleita pikim\u00e4lt\u00e4ns\u00e4 vied\u00e4 ulos,\n5:35 Ja sanoi heille: Israelin miehet! kavahtakaat itse\u00e4nne, mit\u00e4 te mielitte tehd\u00e4 n\u00e4ille miehille.\n5:36 Sill\u00e4 ennen n\u00e4it\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 nousi Teudas ja sanoi itsens\u00e4 joksikin, niin h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tuli l\u00e4hes nelj\u00e4sataa miest\u00e4: joka sitte tapettiin ja kaikki, jotka h\u00e4neen mielistyiv\u00e4t, ne hajoitettiin ja h\u00e4vitettiin.\n5:37 T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen nousi Juudas Galileasta veronlaskemisen p\u00e4ivin\u00e4 ja k\u00e4\u00e4nsi paljon kansaa j\u00e4lkeens\u00e4; h\u00e4n my\u00f6s hukkui ja kaikki, jotka h\u00e4neen mielistyiv\u00e4t, hajoitettiin.\n5:38 Ja nyt sanon min\u00e4 teille: lakatkaat n\u00e4ist\u00e4 miehist\u00e4 ja sallikaat heid\u00e4n olla; sill\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 neuvo eli teko on ihmisist\u00e4, niin se tyhj\u00e4\u00e4n raukee;\n5:39 Vaan jos se on Jumalalta, niin ette voi sit\u00e4 tyhj\u00e4ksi tehd\u00e4, ettette my\u00f6s l\u00f6ydett\u00e4isi sotineen jumalaa vastaan.\n5:40 Niin kaikki mielistyiv\u00e4t h\u00e4nen neuvoonsa; ja kuin he apostolit sis\u00e4lle kutsuivat, niin he hosuivat heit\u00e4 ja kielsiv\u00e4t heit\u00e4 Jesuksen nimeen puhumasta, ja p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t heid\u00e4t menem\u00e4\u00e4n.\n5:41 Niin he meniv\u00e4t pois raadin edest\u00e4, iloiten ett\u00e4 he olivat mahdolliset pilkkaa k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n h\u00e4nen nimens\u00e4 t\u00e4hden,\n5:42 Ja ei lakanneet joka p\u00e4iv\u00e4 templiss\u00e4 ja joka huoneessa opettamasta ja saarnaamasta evankeliumia Jesuksesta Kristuksesta.\n6:1 Mutta niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, koska opetuslasten luku eneni, napisivat Grekil\u00e4iset Hebrealaisia vastaan, ett\u00e4 heid\u00e4n leskens\u00e4 katsottiin yl\u00f6n jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 palveluksessa.\n6:2 Niin ne kaksi toistakymment\u00e4 kutsuivat kokoon opetuslasten joukon, ja sanoivat: ei se ole kohtuullinen, ett\u00e4 me annamme yl\u00f6n Jumalan sanan, ja p\u00f6yt\u00e4in edess\u00e4 palvelemme.\n6:3 Sent\u00e4hden, rakkaat veljet, valitkaat teist\u00e4 seitsem\u00e4n miest\u00e4 joista hyv\u00e4 todistus on, jotka ovat Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 ja viisautta t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4, joiden haltuun me t\u00e4m\u00e4n viran annamme.\n6:4 Mutta me tahdomme rukouksessa ja sanan palveluksessa pysyv\u00e4iset olla.\n6:5 Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle, ja he valitsivat Stephanin, miehen t\u00e4ynn\u00e4 uskoa ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, ja Philippuksen, ja Prokoron, ja Nikanorin, ja Timonin, ja Parmenaan, ja Nikolaon, uuden Juudalaisen Antiokiasta.\n6:6 N\u00e4m\u00e4t he asettivat apostoleitten eteen: ja rukoilivat, ja panivat k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n6:7 Ja Jumalan sana kasvoi ja opetuslasten luku tuli sangen suureksi Jerusalemissa; ja suuri joukko pappeja oli my\u00f6s uskolle kuuliainen.\n6:8 Mutta Stephanus, joka oli uskoa t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 ja v\u00e4kevyytt\u00e4, teki ihmeit\u00e4 ja suuria tunnust\u00e4hti\u00e4 kansan seassa.\n6:9 Niin nousivat muutamat Libertinein synagogasta, ja Kyrenil\u00e4isten, ja Aleksandrialaisten, ja jotka Kilikiasta ja Asiasta olivat, ja riiteliv\u00e4t Stephanin kanssa.\n6:10 Ja eiv\u00e4t voineet sit\u00e4 viisautta vastaan olla ja sit\u00e4 Henke\u00e4, jonka kautta h\u00e4n puhui.\n6:11 Niin he s\u00e4\u00e4siv\u00e4t miehi\u00e4, jotka sanoivat: me olemme h\u00e4nen kuulleet puhuvan pilkkasanoja Mosesta ja Jumalaa vastaan.\n6:12 Niin he yllyttiv\u00e4t kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet, ja meniv\u00e4t ja ottivat h\u00e4nen kiinni, ja veiv\u00e4t h\u00e4nen raadin eteen,\n6:13 Ja asettivat v\u00e4\u00e4r\u00e4t todistajat sanomaan: ei t\u00e4m\u00e4 mies lakkaa puhumasta pilkkasanoja t\u00e4t\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 siaa ja lakia vastaan.\n6:14 Sill\u00e4 me olemme kuulleet h\u00e4nen sanovan: Jesus Natsarealainen h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n sian, ja muuttaa s\u00e4\u00e4dyt, jotka Moses meille antoi.\n6:15 Ja kaikki ne, jotka raadissa istuivat, katsoivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen kasvonsa niinkuin enkelin kasvot.\n7:1 Niin ylimm\u00e4inen pappi sanoi: lienev\u00e4tk\u00f6 n\u00e4m\u00e4t n\u00e4in?\n7:2 Vaan h\u00e4n sanoi: miehet, rakkaat veljet ja is\u00e4t, kuulkaat: kunnian Jumala ilmestyi Abrahamille meid\u00e4n is\u00e4llemme, kuin h\u00e4n oli Mesopotamiassa, ennenkuin h\u00e4n Haranissa asui,\n7:3 Ja sanoi h\u00e4nelle: l\u00e4hde sinun maaltas ja suvustas, ja tule siihen maahan, jonka min\u00e4 sinulle osoitan.\n7:4 Silloin h\u00e4n l\u00e4ksi Kaldeasta, ja asui Haranissa. Ja kuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kuollut oli, toi h\u00e4n h\u00e4nen sielt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n maahan, jossa te nyt asutte.\n7:5 Ja ei antanut h\u00e4nelle siin\u00e4 perint\u00f6\u00e4, ei jalankaan leveytt\u00e4; ja h\u00e4n lupasi h\u00e4nelle sen antaa asuaksensa, ja h\u00e4nen siemenellens\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4, kuin ei h\u00e4nell\u00e4 viel\u00e4 lasta ollut.\n7:6 Ja Jumala puhui h\u00e4nelle n\u00e4in: sinun siemenes pit\u00e4\u00e4 oleman muukalainen vieraalla maalla, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen orjaksi tekem\u00e4n, ja pahasti sen kanssa menem\u00e4n nelj\u00e4sataa ajastaikaa.\n7:7 Ja sen kansan, jota he palvelevat, tahdon min\u00e4 tuomita, sanoi Jumala, ja sitte pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n l\u00e4htem\u00e4n ja minua t\u00e4ss\u00e4 siassa palveleman.\n7:8 Ja h\u00e4n antoi h\u00e4nelle ymp\u00e4rileikkauksen liiton; ja niin h\u00e4n siitti Isaakin, ja ymp\u00e4rileikkasi h\u00e4nen kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Ja Isaak siitti Jakobin, ja Jakob kaksitoistakymment\u00e4 patriarkkaa.\n7:9 Ja ne patriarkat myiv\u00e4t kateudesta Josefin Egyptiin. Ja Jumala oli h\u00e4nen kanssansa,\n7:10 Ja pelasti h\u00e4nen kaikista tuskistansa, ja antoi h\u00e4nelle armon ja viisauden Pharaon, Egyptin kuninkaan, kasvoin edess\u00e4, ja h\u00e4n pani h\u00e4nen Egyptin valtamieheksi ja kaiken huoneensa p\u00e4\u00e4lle.\n7:11 Mutta n\u00e4lk\u00e4 tuli kaikkeen Egyptiin ja Kanaanin maahan, ja suuri tuska; ja ei meid\u00e4n is\u00e4mme l\u00f6yt\u00e4neet ravintoa.\n7:12 Mutta kuin Jakob kuuli Egyptiss\u00e4 jyvi\u00e4 olevan, l\u00e4hetti h\u00e4n sinne meid\u00e4n is\u00e4mme ensimm\u00e4isen kerran.\n7:13 Ja kuin h\u00e4n toistamiseen heid\u00e4t l\u00e4hetti, tunnettiin Joseph veljilt\u00e4ns\u00e4; ja Josephin suku tuli Pharaolle tiett\u00e4v\u00e4ksi.\n7:14 Niin Joseph l\u00e4hetti ja antoi tuoda is\u00e4ns\u00e4 Jakobin ja kaiken h\u00e4nen sukunsa, viisi sielua kahdeksattakymment\u00e4.\n7:15 Ja Jakob meni alas Egyptiin, ja h\u00e4n kuoli, niin my\u00f6s meid\u00e4n is\u00e4mme.\n7:16 Ja he vietiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Abraham oli Hemorin lapsilta rahalla ostanut Sikemiss\u00e4.\n7:17 Mutta kuin lupauksen aika l\u00e4hestyi, josta Jumala oli Abrahamille vannonut, kasvoi ja eneni kansa Egyptiss\u00e4,\n7:18 Siihenasti kuin toinen kuningas tuli, joka ei Josephista mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4nyt.\n7:19 T\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n sukuamme kavalasti juonitteli, ja meni pahasti meid\u00e4n is\u00e4imme kanssa, niin ett\u00e4 heid\u00e4n piti nuoret lapsensa heitt\u00e4m\u00e4n pois, ettei he olisi saaneet el\u00e4\u00e4.\n7:20 Siihen aikaan syntyi Moses, ja h\u00e4n oli Jumalalle otollinen, ja el\u00e4tettiin kolme kuukautta is\u00e4ns\u00e4 huoneessa.\n7:21 Mutta kuin h\u00e4n heitetty oli ulos, otti Pharaon tyt\u00e4r h\u00e4nen ja kasvatti itsellens\u00e4 pojaksi.\n7:22 Ja Moses opetettiin kaikessa Egyptil\u00e4isten viisaudessa, ja oli voimallinen sanoissa ja t\u00f6iss\u00e4.\n7:23 Mutta kuin h\u00e4n oli nelj\u00e4nkymmenen ajastajan vanha, joukahtui h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4 menn\u00e4 katsomaan velji\u00e4ns\u00e4 Israelin lapsia.\n7:24 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki yhdelle v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n, autti h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 ja kosti h\u00e4nen puolestansa, joka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 k\u00e4rsi, ja l\u00f6i Egyptin miehen.\n7:25 Mutta h\u00e4n luuli veljiens\u00e4 sen ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 Jumala h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 kautta oli heille vapauden antava; vaan eiv\u00e4t he ymm\u00e4rt\u00e4neet.\n7:26 Ja h\u00e4n tuli toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, jotka kesken\u00e4ns\u00e4 riiteliv\u00e4t, ja sovitti heit\u00e4, sanoen: rakkaat miehet, te olette veljekset: miksi te toinen toisellenne v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 teette?\n7:27 Mutta se, joka l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 teki, lykk\u00e4si h\u00e4nt\u00e4, sanoen: kuka sinun on pannut p\u00e4\u00e4mieheksi ja tuomariksi meid\u00e4n ylitsemme?\n7:28 Vai tahdotkos sin\u00e4 minua niin tappaa, kuin sin\u00e4 Egyptil\u00e4isen eilen tapoit?\n7:29 Niin Moses pakeni t\u00e4m\u00e4n puheen t\u00e4hden, ja oli Madiamin maakunnassa muukalainen, jossa h\u00e4n kaksi poikaa siitti.\n7:30 Ja nelj\u00e4nkymmenen ajastajan per\u00e4st\u00e4 ilmestyi h\u00e4nelle Herran enkeli korvessa, Sinain vuorella, pensaan tulen liekiss\u00e4.\n7:31 Mutta kuin Moses sen n\u00e4ki, ihmetteli h\u00e4n sit\u00e4 n\u00e4ky\u00e4, ja kuin h\u00e4n meni l\u00e4hes katsomaan, niin tapahtui Herran \u00e4\u00e4ni h\u00e4nelle:\n7:32 Min\u00e4 olen sinun is\u00e4is Jumala, Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala. Niin Moses vapisi eik\u00e4 tohtinut sinne katsoa.\n7:33 Ja Herra sanoi h\u00e4nelle: riisu kenk\u00e4s jaloistas; sill\u00e4 sia, jossas seisot, on pyh\u00e4 maa.\n7:34 Min\u00e4 olen n\u00e4hden n\u00e4hnyt kansani tuskan Egyptiss\u00e4, ja olen heid\u00e4n huokauksensa kuullut, ja tulin alas heit\u00e4 ottamaan ulos: tule siis nyt t\u00e4nne, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n sinun Egyptiin.\n7:35 T\u00e4m\u00e4n Moseksen, jota he kielsiv\u00e4t, sanoen: kuka sinun on pannut p\u00e4\u00e4mieheksi ja tuomariksi? t\u00e4m\u00e4n on Jumala l\u00e4hett\u00e4nyt p\u00e4\u00e4mieheksi ja vapahtajaksi, enkelin k\u00e4den kautta, joka h\u00e4nelle pensaassa ilmestyi.\n7:36 T\u00e4m\u00e4 johdatti heit\u00e4 ulos, ja teki ihmeit\u00e4 ja merkkej\u00e4 Egyptin maassa ja Punaisessa meress\u00e4 ja korvessa, nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n7:37 T\u00e4m\u00e4 on se Moses, joka sanoi Israelin lapsille: Herra teid\u00e4n Jumalanne her\u00e4tt\u00e4\u00e4 teille teid\u00e4n veljist\u00e4nne yhden Prophetan, niinkuin minun, jota teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuuleman.\n7:38 T\u00e4m\u00e4 oli seurakunnassa enkelin kanssa korvessa, joka puhui h\u00e4nen kanssansa Sinain vuorella, ja meid\u00e4n is\u00e4imme kanssa. T\u00e4m\u00e4 sai el\u00e4m\u00e4n puheen meille antaaksensa,\n7:39 Jota ei meid\u00e4n is\u00e4mme totelleet, vaan sys\u00e4siv\u00e4t pois sen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, ja palasivat syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 Egyptiin,\n7:40 Sanoen Aaronille: tee meille jumalia, jotka meid\u00e4n edell\u00e4mme k\u00e4visiv\u00e4t; sill\u00e4 emme tied\u00e4, mit\u00e4 Mosekselle, joka meid\u00e4n Egyptin maasta toi ulos, on tapahtunut.\n7:41 Ja niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 tekiv\u00e4t he vasikan, ja uhrasivat ep\u00e4jumalille uhria, ja riemuitsivat k\u00e4ttens\u00e4 t\u00f6ist\u00e4.\n7:42 Niin Jumala k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4, ja antoi yl\u00f6n heid\u00e4t palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin prophetain Raamatussa on kirjoitettu: oletteko te Israelin huoneesta minulle teurasuhria ja ruokauhria tehneet nelj\u00e4n\u00e4kymmenen\u00e4 ajastaikana korvessa?\n7:43 Ja te kannoitte Molokin majaa ja teid\u00e4n jumalanne Remphan t\u00e4hte\u00e4, joita kuvia te teitte kumartaaksenne niit\u00e4, ja min\u00e4 tahdon teid\u00e4t vied\u00e4 pois edemm\u00e4 Babelia.\n7:44 Meid\u00e4n isill\u00e4 oli todistuksen maja korvessa, niinkuin se oli s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt, joka Moseksen kanssa puhui, ett\u00e4 h\u00e4nen piti sen tekem\u00e4n sen esikuvan per\u00e4\u00e4n, jonka h\u00e4n n\u00e4hnyt oli;\n7:45 Jonka my\u00f6s meid\u00e4n is\u00e4mme vastaan ottivat, ja veiv\u00e4t Josuan kanssa siihen maahan, jossa pakanat asuivat, jotka Jumala h\u00e4vitti meid\u00e4n is\u00e4imme kasvoin edest\u00e4, hamaan Davidin aikaan asti,\n7:46 Joka l\u00f6ysi armon Jumalan tyk\u00f6n\u00e4, ja anoi, ett\u00e4 h\u00e4n olis majan l\u00f6yt\u00e4nyt Jakobin Jumalalle.\n7:47 Mutta Salomo rakensi h\u00e4nelle huoneen.\n7:48 Vaan se kaikkein Ylimm\u00e4inen ei asu k\u00e4sill\u00e4 tehdyiss\u00e4 templeiss\u00e4, niinkuin propheta sanoo:\n7:49 Taivas on minun istuimeni ja maa jalkaini astinlauta. Mink\u00e4 huoneen te siis tahdotte minulle rakentaa, sanoo Herra, eli kuka on minun leposiani?\n7:50 Eik\u00f6 minun k\u00e4teni ole kaikkia n\u00e4it\u00e4 tehnyt?\n7:51 Te niskurit ja ymp\u00e4rileikkaamattomat syd\u00e4mest\u00e4 ja korvista! te olette aina Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, niinkuin teid\u00e4n is\u00e4nne, niin my\u00f6s tekin.\n7:52 Ket\u00e4 prophetaista ei teid\u00e4n is\u00e4nne vainonneet? Ja he tappoivat ne, jotka vanhurskaan tulemista ennustivat, jonka pett\u00e4j\u00e4t ja murhaajat te nyt olitte,\n7:53 Jotka saitte lain enkelien asetuksen kautta, jota ette pit\u00e4neet.\n7:54 Mutta kuin he n\u00e4m\u00e4t kuulivat, k\u00e4vi se l\u00e4pi heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4, ja kiristeliv\u00e4t hampaitansa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n7:55 Mutta ett\u00e4 h\u00e4n oli t\u00e4ynn\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, katsahti h\u00e4n yl\u00f6s taivaasen, n\u00e4ki Jumalan kunnian ja Jesuksen seisovan Jumalan oikialla k\u00e4dell\u00e4,\n7:56 Ja sanoi: katso, min\u00e4 n\u00e4en taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla k\u00e4dell\u00e4.\n7:57 Niin he huusivat suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, ja tukitsivat korviansa, ja karkasivat kaikki yksimielisesti h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4,\n7:58 Ja ajoivat h\u00e4nen ulos kaupungista, ja kivittiv\u00e4t. Ja todistajat panivat vaatteensa nuorukaisen jalkain juureen, joka kutsuttiin Saulus.\n7:59 Ja he kivittiv\u00e4t Stephanin, joka rukoili ja sanoi: Herra Jesus, ota minun henkeni.\n7:60 Niin h\u00e4n pani polvillensa, ja huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4: Herra, \u00e4l\u00e4 lue heille t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4. Ja kuin h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n sanonut oli, niin h\u00e4n nukkui.\n8:1 Ja Saulus oli my\u00f6s mielistynyt h\u00e4nen kuolemaansa. Niin sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nousi suuri vaino seurakuntaa vastaan, joka oli Jerusalemissa; ja hajosivat kaikki ymp\u00e4ri Juudan ja Samarian maakuntaa, paitsi apostoleita.\n8:2 Ja muutamat Jumalaa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4iset miehet korjasivat Stephanin, ja valittivat h\u00e4nt\u00e4 suuresti.\n8:3 Mutta Saulus raateli seurakuntaa ja k\u00e4vi huone huoneelta, otti miehet ja vaimot ja panetti vankiuteen.\n8:4 Ja ne hajonneet vaelsivat ymp\u00e4rins\u00e4 ja saarnasivat Jumalan sanaa.\n8:5 Niin Philippus tuli Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristuksesta.\n8:6 Mutta kansa otti vaarin yksimielisesti ja visusti Philippuksen sanoista, kuullen ja n\u00e4hden ne merkit, jotka h\u00e4n teki:\n8:7 Sill\u00e4 rumat henget l\u00e4ksiv\u00e4t ulos monesta, huutain suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja monta halvattua ja saattamatointa parani.\n8:8 Ja suuri ilo tuli siihen kaupunkiin.\n8:9 Mutta siell\u00e4 oli mies, Simon nimelt\u00e4, joka siin\u00e4 kaupungissa ennen noituuden virkaa piti ja oli Samarian kansan villinnyt, sanoen itsens\u00e4 olevan jonkun suuren,\n8:10 Jota kaikki sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret kuulivat, sanoen: t\u00e4m\u00e4 on Jumalan voima, joka suuri on.\n8:11 Mutta he kuultelivat h\u00e4nt\u00e4 mielell\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n kauvan aikaa oli heit\u00e4 noituudellansa villinnyt.\n8:12 Mutta kuin he uskoivat Philippuksen, joka saarnasi Jumalan valtakunnasta ja Jesuksen Kristuksen nimest\u00e4, niin he kastettiin sek\u00e4 miehet ett\u00e4 vaimot.\n8:13 Niin Simon my\u00f6s itse uskoi, ja kuin h\u00e4n kastettu oli, viipyi h\u00e4n Philippuksen tyk\u00f6n\u00e4. Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki ne merkit ja suuret voimalliset ty\u00f6t tapahtuvan, niin h\u00e4n h\u00e4mm\u00e4styi.\n8:14 Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, l\u00e4hettiv\u00e4t he heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 Pietarin ja Johanneksen,\n8:15 Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edest\u00e4, ett\u00e4 he olisivat saaneet Pyh\u00e4n Hengen;\n8:16 (Sill\u00e4 ei h\u00e4n ollut viel\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n niiden p\u00e4\u00e4lle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)\n8:17 Niin he panivat k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja he saivat Pyh\u00e4n Hengen.\n8:18 Mutta kuin Simon n\u00e4ki, ett\u00e4 apostolien k\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle-panemisen kautta Pyh\u00e4 Henki annettiin, taritsi h\u00e4n heille rahaa,\n8:19 Sanoen: antakaat minullekin se voima, ett\u00e4 kenenk\u00e4 p\u00e4\u00e4lle min\u00e4 k\u00e4teni panen, se sais Pyh\u00e4n Hengen.\n8:20 Vaan Pietari sanoi h\u00e4nelle: sinun rahas olkoon sinun kanssas kadotuksessa, ett\u00e4 Jumalan lahjan luulet rahoilla ostettavan.\n8:21 Ei sinulla ole osaa eik\u00e4 arpaa t\u00e4ss\u00e4 sanassa; sill\u00e4 ei sinun syd\u00e4mes ole oikia Jumalan edess\u00e4.\n8:22 Sent\u00e4hden tee parannus sinun pahuudestas, ja rukoile Jumalaa, ett\u00e4 syd\u00e4mes ajatukset sinulle anteeksi annettaisiin.\n8:23 Sill\u00e4 min\u00e4 n\u00e4en sinun olevan katkerassa sapessa ja v\u00e4\u00e4ryyden solmussa.\n8:24 Niin Simon vastasi ja sanoi: rukoilkaat te Herraa minun edest\u00e4ni, ettei mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4, mit\u00e4 te sanoitte, minun p\u00e4\u00e4lleni tulisi.\n8:25 Mutta kuin he olivat todistaneet ja puhuneet Herran sanan, palasivat he Jerusalemiin, ja saarnasivat evankeliumia monessa Samarian kyl\u00e4ss\u00e4.\n8:26 Mutta Herran enkeli puhui Philippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen p\u00e4in, sit\u00e4 tiet\u00e4, joka Jerusalemista menee alas Gatsaan, joka kylmill\u00e4 on.\n8:27 Niin h\u00e4n nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken h\u00e4nen tavaransa p\u00e4\u00e4lle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan,\n8:28 Ja palasi sielt\u00e4, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaias prophetaa.\n8:29 Niin Henki sanoi Philippukselle: k\u00e4y ja mene l\u00e4hemm\u00e4 t\u00e4t\u00e4 vaunua.\n8:30 Niin Philippus juoksi l\u00e4hemm\u00e4, ja kuuli h\u00e4nen lukevan Jesaias prophetaa, ja sanoi: ymm\u00e4rr\u00e4tk\u00f6s, mit\u00e4s luet?\n8:31 Mutta h\u00e4n sanoi: kuinka min\u00e4 taidan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ellei joku minua johdata? Ja h\u00e4n rukoili Philippusta, ett\u00e4 h\u00e4n tulis ja istuis h\u00e4nen kanssansa.\n8:32 Mutta se, mit\u00e4 h\u00e4n Raamatusta luki, oli t\u00e4m\u00e4: h\u00e4n on niinkuin lammas teuraaksi talutettu: ja niinkuin karitsa keritsi\u00e4ns\u00e4 edess\u00e4 on \u00e4\u00e4neti, niin ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n avannut suutansa,\n8:33 H\u00e4nen n\u00f6yryydess\u00e4ns\u00e4 on h\u00e4nen tuomionsa otettu pois, mutta kuka taitaa sanoa ulos h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 pituuden? sill\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 otetaan pois maasta.\n8:34 Niin kamaripalvelija vastasi Philippusta: min\u00e4 rukoilen sinua, sanos: kenest\u00e4 propheta n\u00e4it\u00e4 puhuu? itsest\u00e4\u00e4nk\u00f6 eli jostakin toisesta?\n8:35 Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi t\u00e4st\u00e4 kirjoituksesta h\u00e4nelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.\n8:36 Ja kuin he tiell\u00e4 vaelsivat, tulivat he veden tyk\u00f6, ja kamaripalvelia sanoi: katso, t\u00e4ss\u00e4 on vesi: mik\u00e4 est\u00e4\u00e4 minua kastamasta?\n8:37 Mutta Philippus sanoi: jos sin\u00e4 kaikesta syd\u00e4mest\u00e4 uskot, niin tapahtukoon. H\u00e4n vastasi ja sanoi: min\u00e4 uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.\n8:38 Niin h\u00e4n k\u00e4ski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja h\u00e4n kasti h\u00e4nen.\n8:39 Mutta kuin he vedest\u00e4 astuivat yl\u00f6s, tempasi Herran Henki Philippuksen, ja ei kamaripalvelia h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt, vaan meni iloiten tiet\u00e4ns\u00e4 my\u00f6ten.\n8:40 Mutta Philippus l\u00f6ydettiin Atsotissa, ja vaelsi ymp\u00e4ri ja saarnasi joka kaupungissa evankeliumia, siihenasti kuin h\u00e4n tuli Kesareaan.\n9:1 Mutta Saulus puskui viel\u00e4 uhkauksia ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimm\u00e4isen papin tyk\u00f6,\n9:2 Ja anoi h\u00e4nelt\u00e4 kirjaa Damaskuun synagogain tyk\u00f6, ett\u00e4 kutka ik\u00e4n\u00e4 h\u00e4n sen tien miehist\u00e4 eli vaimoista l\u00f6yt\u00e4is, ne h\u00e4n olis vienyt sidottuna Jerusalemiin.\n9:3 Mutta kuin h\u00e4n matkusti, tapahtui, ett\u00e4 h\u00e4n Damaskua l\u00e4hestyi, ja \u00e4kisti leimahti valkeus taivaasta ymp\u00e4ri h\u00e4nt\u00e4.\n9:4 Ja h\u00e4n lankesi maahan ja kuuli \u00e4\u00e4nen h\u00e4nelle sanovan: Saul, Saul, miksi vainoot minua?\n9:5 Mutta h\u00e4n sanoi: kuka sin\u00e4 olet, Herra? Ja Herra sanoi: min\u00e4 olen Jesus, jota sin\u00e4 vainoot: ty\u00f6l\u00e4s on sinun potkia tutkainta vastaan.\n9:6 Niin h\u00e4n vapisi, h\u00e4mm\u00e4styi ja sanoi: Herra, mit\u00e4s minua tahdot tekem\u00e4\u00e4n? Ja Herra sanoi h\u00e4nelle: nouse ja mene kaupunkiin; siell\u00e4 sinulle sanotaan, mit\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n.\n9:7 Mutta ne miehet, jotka h\u00e4nen seurassansa olivat, seisoivat h\u00e4mm\u00e4styksiss\u00e4; he kuulivat tosin \u00e4\u00e4nen, mutta ei he ket\u00e4\u00e4n n\u00e4hneet.\n9:8 Niin Saulus nousi maasta ja ei n\u00e4hnyt ket\u00e4\u00e4n avoimilla silmill\u00e4; mutta he taluttivat h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 ja veiv\u00e4t Damaskuun.\n9:9 Ja h\u00e4n oli kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 ja ei sy\u00f6nyt eik\u00e4 juonut.\n9:10 Niin yksi opetuslapsi oli Damaskussa, Ananias nimelt\u00e4, jolle Herra sanoi n\u00e4yss\u00e4: Ananias! H\u00e4n sanoi: Herra, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n9:11 Herra sanoi h\u00e4nelle: nouse ja mene sille kadulle, joka Oikiaksi kutsutaan, ja kysy Juudan huoneessa sit\u00e4, joka Saulus Tarsilaiseksi kutsutaan; sill\u00e4 katso, h\u00e4n rukoilee.\n9:12 Ja h\u00e4n n\u00e4ki n\u00e4yss\u00e4 yhden miehen, nimelt\u00e4 Ananias, tulevan sis\u00e4lle ja panevan k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sais n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lleen.\n9:13 Niin Ananias vastasi: Herra, min\u00e4 olen kuullut monelta t\u00e4st\u00e4 miehest\u00e4, kuinka paljon pahaa h\u00e4n sinun pyhilles on tehnyt Jerusalemissa.\n9:14 Ja h\u00e4nell\u00e4 on nytkin valta ylimm\u00e4isilt\u00e4 papeilta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kiinni sitoa kaikki ne, jotka sinun nime\u00e4s rukoilevat.\n9:15 Niin sanoi Herra h\u00e4nelle: mene! sill\u00e4 h\u00e4n on minulle valittu ase, kantamaan minun nime\u00e4ni pakanain, ja kuningasten, ja Israelin lasten eteen.\n9:16 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon h\u00e4nelle n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kuinka paljon h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4n minun nimeni t\u00e4hden.\n9:17 Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sis\u00e4lle ja pani k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra l\u00e4hetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiell\u00e4, jotas vaelsit,) ett\u00e4 sin\u00e4 saisit n\u00e4k\u00f6s j\u00e4lleen, ja Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin.\n9:18 Ja h\u00e4nen silmist\u00e4ns\u00e4 putosivat kohta niinkuin suomukset, ja h\u00e4n sai sill\u00e4 hetkell\u00e4 n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 j\u00e4llens\u00e4, nousi ja kastettiin.\n9:19 Ja kuin h\u00e4n otti ruokaa, niin h\u00e4n vahvistui. Ja Saulus oli muutamat p\u00e4iv\u00e4t opetuslasten kanssa, jotka olivat Damaskussa,\n9:20 Ja saarnasi kohta synagogassa Kristuksesta, ett\u00e4 h\u00e4n on Jumalan Poika.\n9:21 Niin kaikki, jotka sen kuulivat, h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t ja sanoivat: eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole se, joka kaikkia niit\u00e4 h\u00e4vitti Jerusalemissa, jotka sit\u00e4 nime\u00e4 rukoilivat, ja tuli my\u00f6s t\u00e4nne sit\u00e4 varten, ett\u00e4 h\u00e4n ne sidottuna veis ylimm\u00e4isille papeille?\n9:22 Mutta Saulus tuli aina jalommaksi ja ajoi Juudalaisia takaperin, jotka Damaskussa olivat, t\u00e4ydellisesti vahvistain, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on Kristus.\n9:23 Ja monen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 pitiv\u00e4t Juudalaiset neuvoa kesken\u00e4ns\u00e4 tappaaksensa h\u00e4nt\u00e4.\n9:24 Mutta Saulukselle ilmoitettiin heid\u00e4n v\u00e4ijymisens\u00e4. Ja he vartioitsivat portissa y\u00f6t\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tappaaksensa h\u00e4nt\u00e4.\n9:25 Niin opetuslapset ottivat h\u00e4nen y\u00f6ll\u00e4, p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t alas ylitse muurin, ja laskivat korissa maahan.\n9:26 Mutta kuin Saulus tuli Jerusalemiin, tahtoi h\u00e4n itsi\u00e4ns\u00e4 antaa opetuslasten sekaan, mutta he pelk\u00e4siv\u00e4t kaikki h\u00e4nt\u00e4, eik\u00e4 uskoneet h\u00e4nt\u00e4 opetuslapseksi.\n9:27 Vaan Barnabas otti h\u00e4nen ja vei apostolien tyk\u00f6, ja jutteli heille, kuinka h\u00e4n tiell\u00e4 Herran n\u00e4hnyt oli, ja ett\u00e4 h\u00e4n oli puhunut h\u00e4nen kanssansa, ja kuinka h\u00e4n oli rohkiasti Damaskussa Jesuksen nimest\u00e4 puhunut.\n9:28 Ja niin h\u00e4n oli heid\u00e4n kanssansa Jerusalemissa, k\u00e4vi sis\u00e4lle ja ulos, ja saarnasi pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Herran Jesuksen nimeen.\n9:29 H\u00e4n puhui my\u00f6s ja kamppaili Grekil\u00e4isi\u00e4 vastaan; mutta ne pyysiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 tappaa.\n9:30 Kuin veljet sen ymm\u00e4rsiv\u00e4t, niin he veiv\u00e4t h\u00e4nen Kesareaan ja l\u00e4hettiv\u00e4t Tarsiin.\n9:31 Ja niin seurakunnilla oli rauha kaikessa Juudeassa, ja Galileassa, ja Samariassa, ja eneniv\u00e4t vaeltain Herran pelvossa, ja t\u00e4ytettiin Pyh\u00e4n Hengen lohdutuksella.\n9:32 Niin tapahtui, kuin Pietari vaelsi joka paikassa, ett\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s tuli pyh\u00e4in tyk\u00f6, jotka Lyddassa asuivat.\n9:33 Niin h\u00e4n l\u00f6ysi siell\u00e4 yhden miehen, Eneas nimelt\u00e4, joka jo kahdeksan ajastaikaa oli vuoteessa halvattuna maannut.\n9:34 Ja Pietari sanoi h\u00e4nelle: Eneas, Jesus Kristus sinun paratkoon! nouse ja tee itse vuotees; ja h\u00e4n kohta nousi.\n9:35 Ja kaikki Lyddan ja Saronin asuvaiset n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen, jotka tulivat k\u00e4\u00e4nnetyksi Herran tyk\u00f6.\n9:36 Mutta Jopessa oli yksi opetuspiika, nimelt\u00e4 Tabita, joka tulkiten on niin paljon sanottu kuin: mets\u00e4vuohi (a); t\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 hyvi\u00e4 t\u00f6it\u00e4 ja almua, joita h\u00e4n teki.\n9:37 Niin tapahtui niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, ett\u00e4 se sairasti ja kuoli; jonka he pesiv\u00e4t ja panivat saliin.\n9:38 Ja ett\u00e4 Lydda oli l\u00e4sn\u00e4 Joppea, niin opetuslapset, kuin he kuulivat Pietarin siell\u00e4 olevan, l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kaksi miest\u00e4 rukoilemaan, ettei h\u00e4n viivyttelisi heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 tulla.\n9:39 Niin Pietari nousi ja tuli heid\u00e4n kanssansa; ja kuin h\u00e4n sinne tuli, veiv\u00e4t he h\u00e4nen saliin. Ja h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 seisoivat kaikki lesket, jotka itkiv\u00e4t ja osoittivat h\u00e4nelle niit\u00e4 hameita ja vaatteita, joita Dorkas heille tehnyt oli, ollessansa heid\u00e4n kanssansa.\n9:40 Mutta kuin Pietari oli heid\u00e4t kaikki ajanut ulos, laski h\u00e4n polvillensa ja rukoili, ja k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ruumiin puoleen, ja sanoi: Tabita, nouse yl\u00f6s! niin se avasi silm\u00e4ns\u00e4; ja kuin h\u00e4n Pietarin n\u00e4ki, nousi h\u00e4n istualle.\n9:41 Ja h\u00e4n antoi h\u00e4nelle k\u00e4tt\u00e4 ja ojensi h\u00e4nen, ja kutsui pyh\u00e4t ja lesket, ja antoi h\u00e4nen heille el\u00e4v\u00e4n\u00e4.\n9:42 Ja se tuli kaikelle Jopelle tiett\u00e4v\u00e4ksi; ja moni uskoi Herran p\u00e4\u00e4lle.\n9:43 Ja tapahtui, ett\u00e4 h\u00e4n viipyi Jopessa kauvan aikaa Simon parkkarin tyk\u00f6n\u00e4.\n10:1 Niin oli Kesareassa mies, nimelt\u00e4 Kornelius, sadanp\u00e4\u00e4mies, Italian joukosta,\n10:2 Jumalinen ja Jumalaa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4inen kaiken huoneensa kanssa, joka jakoi paljon almua kansalle, ja rukoili alati Jumalaa.\n10:3 H\u00e4n n\u00e4ki julkisesti n\u00e4yss\u00e4, liki yhdeks\u00e4tt\u00e4 hetke\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, Jumalan enkelin tulevan tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanovan h\u00e4nelle: Kornelius!\n10:4 Ja h\u00e4n katseli h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, pelj\u00e4styi ja sanoi: Herra, mik\u00e4 on? H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: sinun rukoukses ja almus ovat tulleet muistoon Jumalan edess\u00e4.\n10:5 Ja nyt l\u00e4het\u00e4 miehi\u00e4 Joppeen, ja anna noutaa Simonin, jota Pietariksi kutsutaan.\n10:6 H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 majaa Simon parkkarilla, jonka huone on meren tyk\u00f6n\u00e4; h\u00e4n sanoo sinulle, mit\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n.\n10:7 Ja kuin enkeli, joka Korneliusta puhutteli, meni pois, kutsui h\u00e4n kaksi palveliaansa ja yhden Jumalaa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4isen sotamiehen niist\u00e4, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 oleskelivat,\n10:8 Ja h\u00e4n jutteli kaikki n\u00e4m\u00e4t niille, ja l\u00e4hetti ne Joppeen.\n10:9 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin he matkassa olivat ja kaupunkia l\u00e4hestyiv\u00e4t, meni Pietari yl\u00f6s katon p\u00e4\u00e4lle rukoilemaan, liki kuudetta hetke\u00e4.\n10:10 Ja kuin h\u00e4n isosi, tahtoi h\u00e4n suurustaa. Mutta kuin he h\u00e4nelle valmistivat, tuli h\u00e4n horroksiin,\n10:11 Ja n\u00e4ki taivaan auki, ja tulevan alas tyk\u00f6ns\u00e4 yhden astian, niinkuin suuren liinaisen, nelj\u00e4lt\u00e4 kulmalta sidotun, joka laskettiin alas taivaasta maan p\u00e4\u00e4lle,\n10:12 Jossa oli kaikkinaisia nelijalkaisia maan el\u00e4imi\u00e4 ja metsillisi\u00e4, ja matelevaisia, ja taivaan lintuja.\n10:13 Ja \u00e4\u00e4ni tuli h\u00e4nelle: Pietari, nouse, tapa ja sy\u00f6.\n10:14 Pietari sanoi: en suinkaan, Herra; sill\u00e4 en ole min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 sy\u00f6nyt mit\u00e4\u00e4n yhteist\u00e4 eli saastaista.\n10:15 Ja \u00e4\u00e4ni sanoi taas toisen kerran h\u00e4nelle: mit\u00e4 Jumala on puhdistanut, \u00e4l\u00e4 sit\u00e4 sin\u00e4 sano yhteiseksi.\n10:16 Ja se tapahtui kolme kertaa ja astia otettiin j\u00e4lleen yl\u00f6s taivaaseen.\n10:17 Ja kuin Pietari itsell\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4ili, mik\u00e4 n\u00e4ky se olis, jonka h\u00e4n n\u00e4ki, niin katso, miehet, jotka l\u00e4hetetyt olivat Korneliukselta, kyseliv\u00e4t Simonin huonetta ja seisoivat oven edess\u00e4,\n10:18 Ja kutsuivat yhden ulos ja kysyiv\u00e4t, pitik\u00f6 Simon, joka liialta nimelt\u00e4 Pietariksi kutsutaan, siell\u00e4 majaa.\n10:19 Mutta kuin Pietari sit\u00e4 n\u00e4ky\u00e4 ajatteli, sanoi Henki h\u00e4nelle: katso, kolme miest\u00e4 etsiv\u00e4t sinua.\n10:20 Nouse siis, astu alas ja mene ilman ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 heid\u00e4n kanssansa; sill\u00e4 min\u00e4 l\u00e4hetin heid\u00e4t.\n10:21 Niin Pietari astui alas miesten tyk\u00f6, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 Korneliukselta l\u00e4hetetyt olivat, ja sanoi: katso, min\u00e4 se olen, jota te etsitte; mit\u00e4 varten te tulleet olette?\n10:22 Mutta he sanoivat: sadanp\u00e4\u00e4mies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4inen mies, jolla on todistus kaikelta Juudan kansalta, on pyh\u00e4lt\u00e4 enkelilt\u00e4 k\u00e4skyn saanut, ett\u00e4 h\u00e4nen piti sinun antaman kutsua huoneesensa, sinulta sanoja kuullaksensa,\n10:23 Niin h\u00e4n kutsui heit\u00e4 sis\u00e4lle, ja otti heid\u00e4t majaan. Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meni Pietari heid\u00e4n kanssansa, ja muutamat veljet Jopesta seurasivat my\u00f6s h\u00e4nt\u00e4.\n10:24 Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulivat he Kesareaan; ja Kornelius odotti heit\u00e4, ja oli kutsunut kokoon lankonsa ja parhaat yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4.\n10:25 Mutta kuin Pietari tuli sis\u00e4lle, meni Kornelius h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja lankesi h\u00e4nen jalkainsa juureen, ja rukoili h\u00e4nt\u00e4.\n10:26 Mutta Pietari nosti h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi: nouse! min\u00e4kin olen ihminen.\n10:27 Ja kuin h\u00e4n oli h\u00e4nt\u00e4 puhutellut, meni h\u00e4n sis\u00e4lle ja l\u00f6ysi monta tulleen kokoon.\n10:28 Ja h\u00e4n sanoi heille: te tied\u00e4tte, ettei ole ollut luvallinen Juudalaisen olla jonkun muukalaisen tyk\u00f6n\u00e4 eli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 menn\u00e4; mutta minulle osoitti Jumala, etten min\u00e4 ket\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4 yhteisen\u00e4 eli saastaisena pit\u00e4isi.\n10:29 Sent\u00e4hden min\u00e4 my\u00f6s ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 tulin, teilt\u00e4 kutsuttu. Niin min\u00e4 siis teilt\u00e4 kysyn: mit\u00e4 varten te minua kutsuitte?\n10:30 Ja Kornelius sanoi: min\u00e4 olen nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten paastonnut t\u00e4h\u00e4n hetkeen asti, ja rukoilin huoneessani yhdeks\u00e4nnell\u00e4 hetkell\u00e4, ja katso, mies seisoi kiilt\u00e4viss\u00e4 vaatteissa minun edess\u00e4ni,\n10:31 Ja sanoi: Kornelius, rukoukses on kuultu ja almus ovat Jumalan edess\u00e4 muistetut.\n10:32 Niin l\u00e4het\u00e4 Joppeen ja kutsuta Simonin, joka Pietariksi kutsutaan; h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 majaa Simon Parkkarin huoneessa, meren tyk\u00f6n\u00e4: se puhuttelee sinua, kuin h\u00e4n tulee.\n10:33 Niin min\u00e4 l\u00e4hetin kohta sinun tyk\u00f6s, ja sin\u00e4 teit hyvin, ett\u00e4s tulit. Ja me olemme siis kaikki nyt Jumalan edess\u00e4, kuulemassa kaikkia, mit\u00e4 sinulle on Jumalalta k\u00e4sketty.\n10:34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: nyt min\u00e4 todeksi l\u00f6yd\u00e4n, ettei Jumala katso ihmisen muotoa:\n10:35 Vaan kaikissa kansoissa, joka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 ja tekee vanhurskautta, se on Jumalalle otollinen.\n10:36 Sen sanan, jonka Jumala Israelin lapsille l\u00e4hetti ja julisti rauhan Jesuksen Kristuksen kautta, joka kaikkein Herra on,\n10:37 Te tied\u00e4tte sen sanan, joka on tapahtunut ymp\u00e4ri kaiken Juudean, ensin alkain Galileasta, sen kasteen j\u00e4lkeen, josta Johannes saarnasi:\n10:38 Kuinka Jumala oli voidellut Jesuksen Nasaretista Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 ja voimalla, joka vaelsi ymp\u00e4ri, teki hyv\u00e4\u00e4 ja paransi kaikki, jotka perkeleelt\u00e4 vaivattiin; sill\u00e4 Jumala oli h\u00e4nen kanssansa.\n10:39 Ja me olemme kaikkien niiden todistajat, mitk\u00e4 h\u00e4n Juudean maakunnassa ja Jerusalemissa teki, jonka he tappoivat ja ripustivat puuhun:\n10:40 Sen Jumala her\u00e4tti kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja ilmoitti h\u00e4nen,\n10:41 Ei kaikelle kansalle, vaan meille, jotka Jumala oli ennen todistajiksi valinnut, me jotka s\u00f6imme ja joimme h\u00e4nen kanssansa, sittenkuin h\u00e4n nousi kuolleista.\n10:42 Ja h\u00e4n k\u00e4ski meit\u00e4 kansalle saarnaamaan ja todistamaan, ett\u00e4 h\u00e4n on se, joka Jumalalta on s\u00e4\u00e4tty el\u00e4vien ja kuolleiden tuomariksi.\n10:43 H\u00e4nest\u00e4 kaikki prophetat todistavat, ett\u00e4 jokainen, joka uskoo h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 kautta synnit anteeksi saaman.\n10:44 Kuin Pietari viel\u00e4 n\u00e4it\u00e4 puhui, lankesi Pyh\u00e4 Henki kaikkein niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka puheen kuulivat.\n10:45 Niin ne uskovaiset ymp\u00e4rileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t, ett\u00e4 pakanainkin p\u00e4\u00e4lle Pyh\u00e4n Hengen lahja vuodatettiin.\n10:46 Sill\u00e4 he kuulivat heid\u00e4n kielill\u00e4 puhuvan ja Jumalaa ylist\u00e4v\u00e4n. Niin vastasi Pietari:\n10:47 Taitaako joku kielt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4, jotka ovat niin Pyh\u00e4n Hengen saaneet kuin mekin, vedell\u00e4 kastamasta?\n10:48 Ja h\u00e4n k\u00e4ski kastaa heit\u00e4 Herran nimeen. Silloin he rukoilivat h\u00e4nt\u00e4 siell\u00e4 muutamia p\u00e4ivi\u00e4 viipym\u00e4\u00e4n.\n11:1 Mutta apostolit ja veljet, jotka Juudeassa olivat, kuulivat, ett\u00e4 pakanatkin Jumalan sanan ottivat vastaan.\n11:2 Ja kuin Pietari tuli yl\u00f6s Jerusalemiin, riiteliv\u00e4t ne h\u00e4nen kanssansa, jotka ymp\u00e4rileikkauksesta olivat,\n11:3 Sanoen: sin\u00e4 olet mennyt niiden miesten tyk\u00f6, joilla esinahka on, ja s\u00f6it heid\u00e4n kanssansa.\n11:4 Niin Pietari rupesi heille j\u00e4rjest\u00e4ns\u00e4 luettelemaan, sanoen:\n11:5 Min\u00e4 olin Jopen kaupungissa rukouksissa, ja tulin horroksiin, ja n\u00e4in n\u00e4yn, yhden astian tulevan alas, niinkuin suuren liinaisen nelj\u00e4lt\u00e4 kulmalta lasketun alas taivaasta, joka tuli juuri minun tyk\u00f6ni.\n11:6 Kuin min\u00e4 katsoin sen p\u00e4\u00e4lle, \u00e4kk\u00e4sin min\u00e4 ja n\u00e4in maan nelj\u00e4jalkaisia el\u00e4imi\u00e4, ja petoja, ja matelevaisia, ja taivaan lintuja.\n11:7 Mutta min\u00e4 kuulin \u00e4\u00e4nen minulle sanovan: Pietari, nouse, tapa ja sy\u00f6.\n11:8 Mutta min\u00e4 sanoin: en suinkaan, Herra; sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n yhteist\u00e4 eli saastaista minun suuhuni koskaan tullut.\n11:9 Mutta \u00e4\u00e4ni vastasi minua toisen kerran taivaasta: mit\u00e4 Jumala on puhdistanut, \u00e4l\u00e4 sin\u00e4 sano yhteiseksi.\n11:10 Ja se tapahtui kolmasti, ja vietiin taas kaikki yl\u00f6s taivaaseen.\n11:11 Ja katso, kolme miest\u00e4 seisoi kohta huoneen edess\u00e4, jossa min\u00e4 olin, jotka Kesareasta olivat minun per\u00e4\u00e4ni l\u00e4hetetyt.\n11:12 Mutta Henki k\u00e4ski minun ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 menn\u00e4 heid\u00e4n kanssansa; ja n\u00e4m\u00e4t kuusi velje\u00e4 seurasivat my\u00f6s minua, ja me menimme sen miehen huoneeseen.\n11:13 Ja h\u00e4n jutteli meille, kuinka h\u00e4n oli enkelin n\u00e4hnyt huoneessansa seisovan ja sanovan h\u00e4nelle: l\u00e4het\u00e4 miehi\u00e4 Joppeen, ja anna noutaa Simonin, joka Pietariksi kutsutaan:\n11:14 H\u00e4n on sanova sinulle ne sanat, joiden kautta sin\u00e4 autuaaksi tulet ja kaikki sinun huonees.\n11:15 Mutta kuin min\u00e4 rupesin puhumaan, lankesi Pyh\u00e4 Henki heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, niinkuin h\u00e4n alussa meid\u00e4nkin p\u00e4\u00e4llemme lankesi.\n11:16 Niin min\u00e4 muistin Herran sanan, jonka h\u00e4n sanonut oli: Johannes tosin kasti vedell\u00e4, mutta te kastetaan Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4.\n11:17 Ett\u00e4 nyt Jumala yhdenkaltaisen lahjan heille antoi kuin meillekin, jotka Herran Jesuksen Kristuksen p\u00e4\u00e4lle uskoimme: mik\u00e4s min\u00e4 olisin, joka voisin kielt\u00e4\u00e4 Jumalaa?\n11:18 Kuin he n\u00e4m\u00e4t kuulivat, vaikenivat he ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: niin on siis Jumala antanut pakanoillekin k\u00e4\u00e4ntymyksen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n11:19 Ja ne, jotka siit\u00e4 vainosta hajonneet olivat, joka Stephanin t\u00e4hden tapahtui, vaelsivat ymp\u00e4ri hamaan Phenisiaan ja Kypriin ja Antiokiaan asti, eik\u00e4 kellenk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 sanaa puhuneet, vaan ainoasti Juudalaisille.\n11:20 Ja oli muutamia miehi\u00e4 heid\u00e4n seassansa Kyprist\u00e4 ja Kyrenist\u00e4: kuin ne tulivat Antiokiaan, puhuivat he Grekil\u00e4isille ja saarnasivat evankeliumia Herrasta Jesuksesta.\n11:21 Ja Herran k\u00e4si oli heid\u00e4n kanssansa, ja suuri joukko uskoi ja k\u00e4\u00e4ntyi Herran tyk\u00f6.\n11:22 Niin t\u00e4m\u00e4 sanoma heist\u00e4 tuli seurakunnan korville, joka Jerusalemissa oli, ja he l\u00e4hettiv\u00e4t Barnabaan Antiokiaan.\n11:23 Kuin h\u00e4n sinne tuli ja n\u00e4ki Jumalan armon, ihastui h\u00e4n, ja neuvoi kaikkia vahvalla syd\u00e4mell\u00e4 Herrassa pysym\u00e4\u00e4n;\n11:24 Sill\u00e4 h\u00e4n oli jalo mies ja t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 ja uskoa, ja suuri joukko kansaa eneni Herralle.\n11:25 Niin Barnabas meni Tarsiin Saulusta etsim\u00e4\u00e4n; ja kuin h\u00e4n l\u00f6ysi h\u00e4nen, toi h\u00e4n h\u00e4nen Antiokiaan.\n11:26 Ja tapahtui, ett\u00e4 he koko ajastajan kokoontuivat seurakunnassa ja opettivat paljon kansaa; ja opetuslapsia ruvettiin ensin Antiokiassa kristityiksi kutsumaan.\n11:27 Ja niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 tuli prophetaita Jerusalemista Antiokiaan.\n11:28 Ja yksi heist\u00e4, Agabus nimelt\u00e4, nousi ja ilmoitti heille hengen kautta, kaikkeen maailmaan suuren n\u00e4l\u00e4n tulevan, joka my\u00f6s Klaudius keisarin alla tapahtui.\n11:29 Mutta opetuslapset s\u00e4\u00e4siv\u00e4t jotakin l\u00e4hett\u00e4\u00e4, kuin kullakin varaa oli, veljien avuksi, jotka Juudeassa asuivat,\n11:30 Niinkuin he tekiv\u00e4tkin, ja l\u00e4hettiv\u00e4t vanhimmille Barnabaan ja Sauluksen k\u00e4tten kautta.\n12:1 Mutta sill\u00e4 ajalla otti kuningas Herodes muutamia seurakunnasta kiinni, vaivataksensa,\n12:2 Ja mestasi Jakobin, Johanneksen veljen miekalla.\n12:3 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki sen Juudalaisille kelpaavan, pyysi h\u00e4n my\u00f6s Pietaria k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, (ja se oli makian leiv\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.)\n12:4 Jonka h\u00e4n my\u00f6s k\u00e4sitti, ja pani vankiuteen, ja antoi h\u00e4nen nelj\u00e4n sotamiesten nelj\u00e4nneksen haltuun vartioida h\u00e4nt\u00e4, ja ajatteli p\u00e4\u00e4si\u00e4isen j\u00e4lkeen asettaa h\u00e4nen kansan eteen.\n12:5 Niin Pietari pidettiin tornissa; mutta seurakunnassa tapahtuivat rukoukset hartaasti h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4 Jumalan tyk\u00f6.\n12:6 Ja kuin Herodes tahtoi h\u00e4nen ottaa edes, makasi Pietari sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 kahden sotamiehen vaiheella, sidottuna kaksilla kahleilla, ja vartiat oven edess\u00e4 vartioitsivat tornia.\n12:7 Ja katso, Herran enkeli seisoi h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 ja kirkkaus paisti huoneessa, lykk\u00e4si Pietaria kylkeen, her\u00e4tti h\u00e4nen ja sanoi: nouse nopiasti. Ja kahleet putosivat h\u00e4nen k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4.\n12:8 Niin enkeli sanoi h\u00e4nelle: sonnusta ja kengit\u00e4 sinus. Ja h\u00e4n teki niin. Ja h\u00e4n sanoi viel\u00e4 h\u00e4nelle: pue itses vaatteisiis ja seuraa minua.\n12:9 Ja h\u00e4n meni ulos ja seurasi h\u00e4nt\u00e4, eik\u00e4 tiet\u00e4nyt sit\u00e4 todeksi, mit\u00e4 enkelilt\u00e4 tehtiin, vaan luuli n\u00e4yn n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4.\n12:10 Mutta kuin he meniv\u00e4t ensim\u00e4isen ja toisen vartion l\u00e4vitse, ja tulivat rautaiseen porttiin, joka vie kaupunkiin, niin se aukeni heille itsest\u00e4ns\u00e4; ja he meniv\u00e4t siit\u00e4 ulos, k\u00e4yden katua my\u00f6ten, ja kohta erkani enkeli h\u00e4nest\u00e4.\n12:11 Ja kuin Pietari tointui entisellens\u00e4, sanoi h\u00e4n: nyt min\u00e4 totisesti tied\u00e4n, ett\u00e4 Herra on enkelins\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt, ja minun Herodeksen k\u00e4sist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt ja kaikesta Juudan kansan toivosta.\n12:12 Ja kuin h\u00e4n t\u00e4t\u00e4 ajatellut oli, tuli h\u00e4n Marian, Johanneksen \u00e4idin, huoneen tyk\u00f6, joka Markukseksi kutsuttiin, jossa monta oli koossa, ja rukoilivat.\n12:13 Mutta kuin Pietari porstuan oveen kolkutti, tuli piika, Roode nimelt\u00e4, kuultelemaan.\n12:14 Ja kuin h\u00e4n Pietartin \u00e4\u00e4nen tunsi, ei h\u00e4n ovea ilon t\u00e4hden avannutkaan, vaan juoksi sis\u00e4lle ja ilmoitti heille Pietarin porstuan edess\u00e4 seisovan.\n12:15 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: oletkos hullu? Vaan h\u00e4n sanoi totisesti niin olevan. Niin he sanoivat: se on h\u00e4nen enkelins\u00e4.\n12:16 Mutta Pietari kolkutti lakkaamatta. Kuin he avasivat, niin he n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen ja h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t.\n12:17 Mutta h\u00e4n viittasi k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 heit\u00e4 vaikenemaan, ja jutteli heille, kuinka Herra oli h\u00e4nen vankiudesta johdattanut ulos, ja sanoi: ilmoittakaat n\u00e4it\u00e4 Jakobille ja veljille. Ja l\u00e4ksi ulos ja meni toiseen paikkaan.\n12:18 Mutta kuin p\u00e4iv\u00e4 tuli, niin ei sotamiehill\u00e4 ollut v\u00e4hin kapina, kuhunka Pietari tullut oli.\n12:19 Ja kuin Herodes piti sanan h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt, antoi h\u00e4n vartiat tutkia ja k\u00e4ski heit\u00e4 rangaista. Ja meni Juudeasta alas Kesareaan ja viipyi siell\u00e4.\n12:20 Ja Herodes oli vihoissansa Tyron ja Sidonin asuvaisille; mutta he tulivat yksimielisesti h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja lepyttiv\u00e4t kuninkaan kamaripalvelian Blastuksen, ja anoivat rauhaa; sill\u00e4 heid\u00e4n maakuntansa sai kuninkaan maasta elatuksensa.\n12:21 Mutta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyn\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli Herodes puetettu kuninkaallisissa vaatteissa, istuen tuomioistuimella, ja piti puheen heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4.\n12:22 Mutta kansa huusi: Jumalan \u00e4\u00e4ni, ja ei ihmisen.\n12:23 Ja Herran enkeli l\u00f6i kohta h\u00e4nt\u00e4, ettei h\u00e4n kunniaa Jumalalle antanut. Ja h\u00e4n sy\u00f6tiin madoilta, ja antoi henkens\u00e4.\n12:24 Mutta Jumalan sana kasvoi ja eneni.\n12:25 Mutta Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista, kuin he olivat palveluksen p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet, ja ottivat Johanneksen kanssansa, joka my\u00f6s Markukseksi kutsuttiin.\n13:1 Mutta Antiokian seurakunnassa oli muutamia prophetaita ja opettajia, Barnabas ja Simeon, joka Nigeriksi kutsuttiin, ja Lukius Kyrenil\u00e4inen, ja Manahen, joka Herodes tetrarkan kanssa kasvatettu oli, ja Saulus.\n13:2 Kuin siis n\u00e4m\u00e4t Herraa palvelivat ja paastosivat, sanoi Pyh\u00e4 Henki: eroittakaat minulle Barnabas ja Saulus siihen ty\u00f6h\u00f6n, johon min\u00e4 heid\u00e4t olen kutsunut.\n13:3 Ja kuin he olivat paastonneet ja rukoilleet, ja k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 panneet, p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t he heid\u00e4t menem\u00e4\u00e4n.\n13:4 Ja kuin he Pyh\u00e4lt\u00e4 Hengelt\u00e4 l\u00e4hetetyt olivat, meniv\u00e4t he Seleukiaan ja purjehtivat sielt\u00e4 Kypriin.\n13:5 Ja kuin he Salaminassa olivat, ilmoittivat he Jumalan sanan Juudalaisten synagogissa; ja heill\u00e4 oli my\u00f6s Johannes palveliana.\n13:6 Ja kuin he sen luodon l\u00e4vitse matkustaneet olivat hamaan Paphoon asti, l\u00f6ysiv\u00e4t he velhon, v\u00e4\u00e4r\u00e4n prophetan, Juudalaisen, jonka nimi oli Barjesus,\n13:7 Joka oli maaherran Sergius Pauluksen, toimellisen miehen kanssa. Se kutsui Barnabaan ja Sauluksen tyk\u00f6ns\u00e4, ja halusi kuulla Jumalan sanaa.\n13:8 Mutta heit\u00e4 vastaan seisoi Elimas velho (sill\u00e4 niin tulkitaan h\u00e4nen nimens\u00e4) ja pyysi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 maaherraa pois uskosta.\n13:9 Mutta Saulus (joka my\u00f6s Paavaliksi kutsutaan,) oli t\u00e4ynn\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, katsoi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4,\n13:10 Ja sanoi: voi sin\u00e4 perkeleen poika, t\u00e4ynn\u00e4 kaikkea vilppi\u00e4 ja petosta, ja kaiken vanhurskauden vihamies, et sin\u00e4 lakkaa v\u00e4\u00e4ntelem\u00e4st\u00e4 Herran oikeita teit\u00e4.\n13:11 Ja nyt katso, Herran k\u00e4si on sinun p\u00e4\u00e4ll\u00e4s; ja sinun pit\u00e4\u00e4 sokiana oleman eik\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n aurinkoa hetkess\u00e4 aikaa. Ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 lankesi kohta synkeys ja pimeys, ja h\u00e4n k\u00e4vi ymp\u00e4ri, etsein kuka h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 taluttais.\n13:12 Kuin maaherra n\u00e4ki, mit\u00e4 tapahtui, uskoi h\u00e4n ja ihmetteli Herran opetusta.\n13:13 Mutta kuin Paavali ja ne, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, Paphosta purjehtivat, tulivat he Pamphilian Pergeen; mutta Johannes erkani heist\u00e4 ja palasi Jerusalemiin.\n13:14 Mutta he vaelsivat Pergest\u00e4 ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja meniv\u00e4t sabbatina synagogaan, ja istuivat.\n13:15 Ja sitte kuin laki ja prophetat olivat luetut, l\u00e4hettiv\u00e4t synagogan p\u00e4\u00e4miehet heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, sanoen: miehet, rakkaat veljet, onko teill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kansaa neuvomista, niin sanokaat.\n13:16 Niin Paavali nousi ja viittasi k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 heit\u00e4 vaikenemaan, ja sanoi: Israelin miehet, ja jotka Jumalaa pelk\u00e4\u00e4tte, kuulkaat.\n13:17 T\u00e4m\u00e4n kansan, Israelin, Jumala valitsi meid\u00e4n is\u00e4mme, ja korotti t\u00e4m\u00e4n kansan, muukalaisena ollessa Egyptin maalla, ja toi heid\u00e4t sielt\u00e4 ulos korkialla k\u00e4sivarrella,\n13:18 Ja k\u00e4rsi heid\u00e4n tapojansa korvessa l\u00e4hes nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n13:19 Ja per\u00e4tti kadotti Kanaanin maalla seitsem\u00e4n kansaa, ja arvalla jakoi heille niiden maan.\n13:20 Ja sitte l\u00e4hes nelj\u00e4sataa ja viisikymment\u00e4 ajastaikaa antoi h\u00e4n heille tuomarit, Samuel prophetaan asti.\n13:21 Ja he pyysiv\u00e4t sitte kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, miehen Benjaminin suvusta, nelj\u00e4ksikymmeneksi vuodeksi.\n13:22 Ja kuin h\u00e4n oli sen pannut pois, her\u00e4tti h\u00e4n Davidin heid\u00e4n kuninkaaksensa, josta h\u00e4n my\u00f6s todisti ja sanoi: min\u00e4 l\u00f6ysin Davidin, Jessen pojan, miehen minun syd\u00e4meni j\u00e4lkeen, joka on kaikki minun tahtoni tekev\u00e4.\n13:23 T\u00e4m\u00e4n siemenest\u00e4 on Jumala lupauksensa per\u00e4\u00e4n her\u00e4tt\u00e4nyt Jesuksen Israelille Vapahtajaksi,\n13:24 Niinkuin Johannes saarnasi h\u00e4nen tulemisensa edell\u00e4 kaikelle Israelin kansalle parannuksen kastetta.\n13:25 Mutta kuin Johannes juoksun t\u00e4ytt\u00e4nyt oli, sanoi h\u00e4n: kenenk\u00e4 te luulette minun olevan? En min\u00e4 se ole, mutta katso, h\u00e4n tulee minun j\u00e4lkeeni, jonka kenki\u00e4 en min\u00e4 ole kelvollinen jaloista riisumaan.\n13:26 Miehet, rakkaat veljet, Abrahamin suvun lapset, ja jotka teiss\u00e4 ovat Jumalaa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4iset, teille on t\u00e4m\u00e4n autuuden sana l\u00e4hetetty.\n13:27 Sill\u00e4 Jerusalemin asuvaiset ja heid\u00e4n ylimm\u00e4isens\u00e4, ettei he t\u00e4t\u00e4 tunteneet, ovat he my\u00f6s prophetain \u00e4\u00e4net, joita kunakin sabbatina luetaan, tuomitessansa t\u00e4ytt\u00e4neet.\n13:28 Ja vaikka ei he yht\u00e4\u00e4n kuoleman syyt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet, anoivat he kuitenkin Pilatukselta, ett\u00e4 h\u00e4n piti tapettaman.\n13:29 Ja kuin he kaikki olivat t\u00e4ytt\u00e4neet, mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 kirjoitettu oli, ottivat he h\u00e4nen puun p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja panivat hautaan.\n13:30 Mutta Jumala her\u00e4tti h\u00e4nen kuolleista.\n13:31 Ja h\u00e4n on monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 niilt\u00e4 n\u00e4hty, jotka h\u00e4nen kanssansa Galileasta Jerusalemiin olivat menneet yl\u00f6s, jotka ovat h\u00e4nen todistajansa kansan edess\u00e4.\n13:32 Ja me ilmoitamme my\u00f6s teille sen lupauksen, joka isille luvattiin, ett\u00e4 Jumala on sen meille heid\u00e4n lapsillensa t\u00e4ytt\u00e4nyt, her\u00e4tt\u00e4in Jesuksen.\n13:33 Niinkuin toisessa psalmissa kirjoitettu on: sin\u00e4 olet minun Poikani, t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 min\u00e4 sinun synnytin.\n13:34 Mutta siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4nen kuolleista her\u00e4tti, eik\u00e4 silleen tule turmelukseen, sanoi h\u00e4n n\u00e4in: min\u00e4 tahdon teille antaa ne lujat Davidin armot.\n13:35 Sent\u00e4hden h\u00e4n my\u00f6s sanoo toisessa paikassa: et sin\u00e4 salli sinun Pyh\u00e4s turmelusta n\u00e4kev\u00e4n.\n13:36 Sill\u00e4 David, kuin h\u00e4n ajallansa oli Jumalan tahtoa palvellut, nukkui, ja pantiin is\u00e4ins\u00e4 tyk\u00f6, ja n\u00e4ki turmeluksen.\n13:37 Mutta se, jonka Jumala her\u00e4tti, ei ole n\u00e4hnyt turmelusta.\n13:38 Sent\u00e4hden olkoon teille tiett\u00e4v\u00e4, miehet, rakkaat veljet, ett\u00e4 teille t\u00e4m\u00e4n kautta ilmoitetaan syntein anteeksi antamus:\n13:39 Ja kaikista niist\u00e4, joista ette voineet Moseksen lain kautta vanhurskaaksi tulla, t\u00e4m\u00e4n kautta jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi.\n13:40 Katsokaat siis, ettei teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne se tule, mit\u00e4 prophetain kautta sanottu on:\n13:41 Katsokaat, te yl\u00f6nkatsojat, ja ihmetelk\u00e4\u00e4t ja hukkukaat; sill\u00e4 min\u00e4 teen yhden ty\u00f6n teid\u00e4n aikananne, sen ty\u00f6n, jota ei teid\u00e4n pid\u00e4 uskoman, jos joku sanois teille.\n13:42 Kuin Juudalaiset synagogasta l\u00e4ksiv\u00e4t, rukoilivat pakanat, ett\u00e4 sabbatin v\u00e4liss\u00e4 heille niit\u00e4 sanoja puhuttaisiin.\n13:43 Ja kuin synagogan joukko erkani, seurasi monta Juudalaista ja my\u00f6s monta jumalista uutta Juudalaista Paavalia ja Barnabasta, jotka heille puhuivat, ja heit\u00e4 neuvoivat Jumalan armossa pysym\u00e4\u00e4n.\n13:44 Mutta sitte l\u00e4himm\u00e4isen\u00e4 lepop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kokoontui l\u00e4hes kaikki kaupunki Jumalan sanaa kuulemaan.\n13:45 Kuin Juudalaiset n\u00e4kiv\u00e4t kansan, t\u00e4ytettiin he kateudesta, ja sanoivat vastaan niit\u00e4, mit\u00e4 Paavalilta sanoittiin, sanoen vastaan ja pilkaten.\n13:46 Niin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkiasti ja sanoivat: teille piti ensin Jumalan sanaa puhuttaman; vaan ett\u00e4 te sen hylk\u00e4\u00e4tte ja luette itsenne mahdottomaksi ijankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, katso, niinme k\u00e4\u00e4nnymme pakanain tyk\u00f6.\n13:47 Sill\u00e4 niin on Herra meit\u00e4 k\u00e4skenyt: min\u00e4 panin sinun pakanain valkeudeksi, ett\u00e4s olisit autuus, maan \u00e4\u00e4riin asti.\n13:48 Ja kuin pakanat sen kuulivat, iloitsivat he ja kunnioittivat Herran sanaa; ja niin monta uskoi, kuin ijankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4detty oli.\n13:49 Ja Herran sana leveni kaikkeen siihen maakuntaan.\n13:50 Mutta Juudalaiset yllyttiv\u00e4t jumalisia ja kunniallisia vaimoja, niin my\u00f6s kaupungin ylimm\u00e4isi\u00e4, ja kehoittivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan; ja he sys\u00e4siv\u00e4t heid\u00e4t ulos maansa \u00e4\u00e4rist\u00e4.\n13:51 Mutta he pudistivat tomun jaloistansa heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja tulivat Ikonioon.\n13:52 Niin opetuslapset t\u00e4ytettiin ilolla ja Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4.\n14:1 Niin Ikoniossa tapahtui, ett\u00e4 he ynn\u00e4 meniv\u00e4t sis\u00e4lle Juudalaisten synagogaan, ja niin puhuivat, ett\u00e4 suuri joukko Juudalaisia ja Grekil\u00e4isi\u00e4 uskoi.\n14:2 Mutta uskomattomat Juudalaiset yllyttiv\u00e4t ja pahoittivat pakanain sielut velji\u00e4 vastaan.\n14:3 Niin he olivat siell\u00e4 kauvan aikaa ja puhuivat rohkiasti Herrassa, joka antoi todistuksen armonsa sanoihin, ja antoi merkit ja ihmeet heid\u00e4n k\u00e4ttens\u00e4 kautta tapahtua.\n14:4 Niin sen kaupungin v\u00e4ki erkani: muutamat pitiv\u00e4t Juudalaisten kanssa, ja muutamat apostolien kanssa.\n14:5 Kuin siis pakanoilta ja Juudalaisilta kapina nousi, ynn\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miestens\u00e4 kanssa, pilkkaamaan ja kivitt\u00e4m\u00e4\u00e4n heit\u00e4,\n14:6 Ja kuin he sen ymm\u00e4rsiv\u00e4t, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja Derbeen, ja ymp\u00e4ri sit\u00e4 l\u00e4himaakuntaa,\n14:7 Ja saarnasivat niiss\u00e4 evankeliumia.\n14:8 Ja mies Lystrassa, sairas jaloista, istui, rampa hamasta \u00e4itins\u00e4 kohdusta, joka ei ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 ollut k\u00e4ynyt.\n14:9 T\u00e4m\u00e4 kuuli Paavalin puhuvan; ja kuin h\u00e4n katsahti h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja n\u00e4ki h\u00e4nell\u00e4 uskon olevan terveeksi tulla,\n14:10 Sanoi h\u00e4n suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4: ojenna sinus jalkais p\u00e4\u00e4lle. Ja h\u00e4n karkasi yl\u00f6s ja k\u00e4vi.\n14:11 Kuin kansa sen n\u00e4ki, mit\u00e4 Paavali tehnyt oli, korottivat he \u00e4\u00e4nens\u00e4 Lykaonian kielell\u00e4 sanoen: jumalat ovat ihmisten hahmolla alas meid\u00e4n tyk\u00f6mme tulleet.\n14:12 Ja he kutsuivat Barnabaan Jupiteriksi ja Paavalin Merkuriukseksi; sill\u00e4 h\u00e4n oli sanansaattaja.\n14:13 Ja pappi Jupiterin templiss\u00e4, joka heid\u00e4n kaupunkinsa edess\u00e4 oli, toi h\u00e4rki\u00e4 ja seppeleit\u00e4 oven eteen, ja tahtoi ynn\u00e4 kaupungin v\u00e4en kanssa uhrata.\n14:14 Kuin apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, rep\u00e4isiv\u00e4t he vaattensa ja karkasivat kansan sekaan, huutain,\n14:15 Ja sanoen: miehet, miksi te t\u00e4t\u00e4 teette? Mekin olemme ihmiset, puuttuvaiset kuin tekin. Ja me saarnaamme teille evankeliumia, ett\u00e4 te n\u00e4ist\u00e4 turhista k\u00e4\u00e4ntyisitte el\u00e4v\u00e4n Jumalan tyk\u00f6, joka teki taivaan, ja maan, ja meren, ja kaikki mit\u00e4 niiss\u00e4 on,\n14:16 Joka entisill\u00e4 ajoilla antoi kaikki pakanat vaeltaa omilla teill\u00e4ns\u00e4.\n14:17 Vaikka ei h\u00e4n itsi\u00e4ns\u00e4 antanut olla ilman todistusta, tehden hyv\u00e4\u00e4, antain meille taivaasta sateen ja hedelm\u00e4lliset ajat, t\u00e4ytt\u00e4in meid\u00e4n syd\u00e4memme rualla ja ilolla.\n14:18 Ja kuin he n\u00e4it\u00e4 sanoivat, saivat he kansan tuskalla hillityksi, ettei he heille uhranneet.\n14:19 Niin sinne my\u00f6s tuli muutamia Juudalaisia Antiokiasta ja Ikoniosta, ja kuin he kansan olivat saattaneet Paavalia kivitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, riepoittivat he h\u00e4nen ulos kaupungista, ja luulivat h\u00e4nen kuolleeksi.\n14:20 Mutta kuin opetuslapset h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 seisoivat, nousi h\u00e4n ja meni kaupunkiin, ja vaelsi toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Barnabaan kanssa Derbeen.\n14:21 Ja kuin he olivat saarnanneet siin\u00e4 kaupungissa evankeliumia ja monta opettaneet, palasivat he Lystraan ja Ikonioon ja Antiokiaan,\n14:22 Vahvistain opetuslasten sieluja, ja neuvoivat heit\u00e4 uskossa pysym\u00e4\u00e4n (sanoen): ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman sis\u00e4lle.\n14:23 Ja kuin he olivat valinneet vanhimmat jokaiselle seurakunnalle, ja rukoilleet ja paastonneet, antoivat he heid\u00e4t Herran haltuun, jonka p\u00e4\u00e4lle he uskoivat.\n14:24 Ja he vaelsivat l\u00e4vitse Pisidian ja tulivat Pamphiliaan.\n14:25 Ja kuin he olivat saarnanneet sanaa Pergess\u00e4, meniv\u00e4t he alas Attaliaan,\n14:26 Ja purjehtivat sielt\u00e4 Antiokiaan, jossa he olivat Jumalan armon haltuun annetut, siihen ty\u00f6h\u00f6n, jonka he toimittaneet olivat.\n14:27 Mutta kuin he sinne tulivat ja seurakunnan kokosivat, ilmoittivat he, kuinka paljon Jumala oli heid\u00e4n kanssansa tehnyt ja pakanoille uskon oven avannut.\n14:28 Ja he viipyiv\u00e4t siell\u00e4 opetuslasten kanssa hetken aikaa.\n15:1 Ja muutamat tulivat alas Juudeasta ja opettivat velji\u00e4: ellei teit\u00e4 ymp\u00e4rileikata Moseksen tavan j\u00e4lkeen, niin ette taida autuaaksi tulla.\n15:2 Koska siis kapina nousi, ja ei ollut v\u00e4hin kamppaus Paavalilla ja Barnabaalla heit\u00e4 vastaan, s\u00e4\u00e4siv\u00e4t he, ett\u00e4 Paavali ja Barnabas ja muutamia muita heist\u00e4, piti menem\u00e4n apostolien ja vanhimpain tyk\u00f6 yl\u00f6s Jerusalemiin t\u00e4m\u00e4n kysymyksen t\u00e4hden.\n15:3 Ja he saatettiin seurakunnalta, ja vaelsivat Phenisian ja Samarian l\u00e4vitse, julistain pakanain k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4, ja saattivat suuren ilon kaikille veljille.\n15:4 Kuin he tulivat Jerusalemiin, otettiin he vastaan seurakunnalta ja apostoleilta ja vanhimmilta, ja he ilmoittivat, kuinka suuria t\u00f6it\u00e4 Jumala heid\u00e4n kanssansa tehnyt oli.\n15:5 Niin nousivat muutaman Pharisealaisten lahkokunnassa, jotka uskoneet olivat, sanoen: he pit\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rileikattaman ja k\u00e4skett\u00e4m\u00e4n Moseksen lakia pit\u00e4\u00e4.\n15:6 Niin apostolit ja vanhimmat tulivat kokoon, t\u00e4t\u00e4 puhetta tutkimaan.\n15:7 Mutta kuin suuri kamppaus ollut oli, nousi Pietari ja sanoi heille: miehet, rakkaat veljet! te tied\u00e4tte, ett\u00e4 Jumala kauvan ennen t\u00e4t\u00e4 aikaa valitsi meid\u00e4n seassamme, ett\u00e4 pakanat piti minun suuni kautta evankeliumin sanan kuuleman ja uskoman.\n15:8 Ja Jumala syd\u00e4nten tutkia todisti heille ja antoi heille Pyh\u00e4n Hengen niinkuin meillekin,\n15:9 Ja ei tehnyt yht\u00e4\u00e4n eroitusta meid\u00e4n ja heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4ns\u00e4, puhdistain uskolla heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4.\n15:10 Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa, ett\u00e4 te tahdotte opetuslasten kaulaan panna sen ikeen, jota ei meid\u00e4n is\u00e4mme emmek\u00e4 me voineet kantaa?\n15:11 Vaan me uskomme Herran Jesuksen Kristuksen armon kautta autuaaksi tulevamme niinkuin hekin.\n15:12 Ja kaikki joukko vaikeni ja kuulteli Barnabasta ja Paavalia, jotka juttelivat, kuinka suuret merkit ja ihmeet Jumala oli heid\u00e4n kauttansa pakanoissa tehnyt.\n15:13 Vaan sitte kuin he vaikenivat, vastasi Jakob ja sanoi: miehet, rakkaat veljet, kuulkaat minua!\n15:14 Simon jutteli, kuinka Jumala ensin on etsinyt omistaaksensa kansaa nimellens\u00e4 pakanoista.\n15:15 Ja t\u00e4m\u00e4n kanssa prophetain sanat pit\u00e4v\u00e4t yht\u00e4, niinkuin kirjoitettu on:\n15:16 Senj\u00e4lkeen tahdon min\u00e4 palata, ja Davidin kaatuneen majan j\u00e4lleen rakentaa, ja h\u00e4nen reik\u00e4ns\u00e4 paikata, ja sen ojentaa:\n15:17 Ett\u00e4 ne, jotka ihmisist\u00e4 j\u00e4\u00e4neet ovat, pit\u00e4\u00e4 Herran per\u00e4\u00e4n kysym\u00e4n, niin my\u00f6s kaikki pakanat, joissa minun nimeni avuksihuudettu on, sanoo Herra, joka n\u00e4m\u00e4t tekee.\n15:18 Jumalalle ovat kaikki h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 tiett\u00e4v\u00e4t maailman alusta.\n15:19 Sent\u00e4hden min\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4n, ettemme niit\u00e4 h\u00e4iritsisi, jotka pakanoista Jumalan tyk\u00f6 k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t;\n15:20 Vaan kirjoittaisimme heille, ett\u00e4 he v\u00e4ltt\u00e4isiv\u00e4t ep\u00e4jumalain saastaisuutta, ja salavuoteutta, ja l\u00e4k\u00e4htynytt\u00e4 ja verta.\n15:21 Sill\u00e4 Moseksella on muinaiselta jokaisessa kaupungissa niit\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 saarnaavat, koska se joka sabbatina synagogassa luetaan.\n15:22 Silloin kelpasi apostoleille ja vanhimmille, koko seurakunnan kanssa, joukostansa valita miehi\u00e4 ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Antiokiaan, Paavalin ja Barnabaan kanssa: nimitt\u00e4in Juudaan, joka kutsuttiin Barsabas, ja Silaan, ylimm\u00e4iset miehet veljesten seassa.\n15:23 Ja kirjoittivat heid\u00e4n k\u00e4ttens\u00e4 kautta t\u00e4ll\u00e4 tavalla: me apostolit ja vanhimmat veljet toivotamme veljille, jotka pakanoista Antiokiassa ja Syriassa ja Kilikiassa ovat, terveytt\u00e4!\n15:24 Ett\u00e4 me olemme kuulleet, kuinka muutamat meilt\u00e4 l\u00e4hteneet ovat teit\u00e4 opillansa eksytt\u00e4neet ja teid\u00e4n sielujanne vaivanneet, sanoen: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 itsenne antaman ymp\u00e4rileikata ja lain pit\u00e4m\u00e4n; joille emme ole k\u00e4skeneet.\n15:25 Niin kelpasi meille yksimielisesti kokoontuneille valita miehi\u00e4 ja teid\u00e4n tyk\u00f6nne l\u00e4hett\u00e4\u00e4, meid\u00e4n rakkaan Barnabaan ja Paavalin kanssa,\n15:26 Jotka miehet ovat sielunsa meid\u00e4n Herramme Jesuksen Kristuksen nimen t\u00e4hden alttiiksi antaneet.\n15:27 Niin me olemme l\u00e4hett\u00e4neet Juudaan ja Silaan, jotka my\u00f6s sen suusanalla teille ilmoittavat.\n15:28 Sill\u00e4 niin kelpasi Pyh\u00e4lle Hengelle ja meille, ettei yht\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 raskautta pid\u00e4 teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne pantaman kuin n\u00e4m\u00e4t tarpeelliset:\n15:29 Ett\u00e4 te v\u00e4lt\u00e4tte ep\u00e4jumalain uhria, ja verta, ja l\u00e4k\u00e4htynytt\u00e4, ja salavuoteutta. Jos te niit\u00e4 v\u00e4lt\u00e4tte, niin te teette hyvin. Olkaat hyv\u00e4sti!\n15:30 Kuin he siis olivat l\u00e4hteneet, tulivat he Antiokiaan, ja kokosivat kansan paljouden, ja antoivat heille kirjan.\n15:31 Kuin he sen olivat lukeneet, ihastuivat he siit\u00e4 lohdutuksesta.\n15:32 Mutta Juudas ja Silas, ett\u00e4 hekin olivat prophetat, neuvoivat monilla sanoilla velji\u00e4 ja vahvistivat heit\u00e4.\n15:33 Ja kuin he siell\u00e4 hetken aikaa viipyiv\u00e4t, l\u00e4hetettiin he veljilt\u00e4 j\u00e4lleen rauhassa apostolien tyk\u00f6.\n15:34 Niin Silaan kelpasi siell\u00e4 olla.\n15:35 Mutta Paavali ja Barnabas viipyiv\u00e4t Antiokiassa opettamassa ja ilmoittamassa Herran sanaa monen muun kanssa.\n15:36 Mutta muutamain p\u00e4iv\u00e4in per\u00e4st\u00e4 sanoi Paavali Barnabaalle: palatkaamme taas takaperin velji\u00e4 katsomaan kaikkiin kaupunkeihin, joissa me Herran sanaa ilmoittaneet olemme, kuinka he itsens\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t.\n15:37 Mutta Barnabas neuvoi kanssansa ottamaan Johannesta, joka Markukseksi kutsuttiin.\n15:38 Mutta Paavali p\u00e4\u00e4tti sen kohtuulliseksi, ettei sit\u00e4 pit\u00e4nyt kanssa otettaman, joka oli luopunut heist\u00e4 Pamphiliassa eik\u00e4 tullut heid\u00e4n kanssansa ty\u00f6h\u00f6n.\n15:39 Ja he riiteliv\u00e4t niin kovin kesken\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 he toinen toisestansa erkanivat. Ja Barnabas otti Markuksen kanssansa ja purjehti Kypriin.\n15:40 Mutta Paavali valitsi Silaan ja matkusti, Jumalan armon haltuun annettu veljilt\u00e4,\n15:41 Ja vaelsi Syrian ja Kilikian kautta, ja vahvisti seurakunnat.\n16:1 Niin h\u00e4n tuli Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siell\u00e4 oli yksi opetuslapsi, Timoteus nimelt\u00e4, uskovaisen Juudalaisvaimon poika, mutta is\u00e4 oli Grekil\u00e4inen.\n16:2 Sill\u00e4 oli hyv\u00e4 todistus veljilt\u00e4, jotka Lystrassa ja Ikoniossa olivat.\n16:3 T\u00e4t\u00e4 tahtoi Paavali kanssansa vaeltamaan, otti ja ymp\u00e4rileikkasi h\u00e4nen Juudalaisten t\u00e4hden, jotka niiss\u00e4 paikoissa olivat; sill\u00e4 he tiesiv\u00e4t kaikki, ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli Grekil\u00e4inen.\n16:4 Mutta kuin he kaupungeita l\u00e4vitse vaelsivat, antoivat he heille pidett\u00e4v\u00e4ksi ne s\u00e4\u00e4dyt, jotka asetetut olivat apostoleilta ja vanhimmilta, jotka Jerusalemissa olivat.\n16:5 Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja heid\u00e4n lukunsa eneni joka p\u00e4iv\u00e4.\n16:6 Mutta kuin he Phrygian ja Galatian maakunnan l\u00e4vitse vaelsivat, kiellettiin heit\u00e4 Pyh\u00e4lt\u00e4 Hengelt\u00e4 puhumasta Jumalan sanaa Asiassa.\n16:7 Kuin he olivat tulleet Mysiaan, kiusasivat he vaeltaa Bitynian l\u00e4vitse; mutta ei Henki sit\u00e4 sallinut.\n16:8 Kuin he siis Mysian ohitse vaeltaneet olivat, meniv\u00e4t he alas Troadiin.\n16:9 Ja Paavali n\u00e4ki n\u00e4yn y\u00f6ll\u00e4: yksi Makedonian mies seisoi, rukoili h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi: tule Makedoniaan ja auta meit\u00e4.\n16:10 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4yn n\u00e4ki, hankitsimme me kohta Makedoniaan menem\u00e4\u00e4n, tiet\u00e4en t\u00e4ydellisesti Herran meit\u00e4 kutsuneen heille evankeliumia saarnaamaan.\n16:11 Kuin me siis Troadista purjehdimme, niin me juoksimme kohdastansa Samotrakiaan, ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Neapoliin,\n16:12 Ja sielt\u00e4 Philippiin, joka on Makedonian maakunnan p\u00e4\u00e4kaupunki ja vapaa kaupunki; ja siin\u00e4 kaupungissa me muutamia p\u00e4ivi\u00e4 oleskelimme.\n16:13 Ja me menimme lepop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ulos kaupungista, virran tyk\u00f6, kussa tapa oli rukoilla: jossa me istuimme ja puhuttelimme vaimoja, jotka sinne tulleet olivat.\n16:14 Ja vaimo, Lydia nimelt\u00e4, purpurain myyj\u00e4 Tyatiron kaupungista, Jumalaa palvelevainen, kuulteli: jonka syd\u00e4men Herra avasi ottamaan vaaria niist\u00e4, mit\u00e4 Paavalilta sanottiin.\n16:15 Ja kuin h\u00e4n ja h\u00e4nen huoneensa kastettu oli, rukoili h\u00e4n meit\u00e4, sanoen: jos te minun Herralle uskollisena pid\u00e4tte, niin tulkaat minun huoneeseeni ja olkaat siin\u00e4. Ja h\u00e4n vaati heit\u00e4.\n16:16 Ja tapahtui, kuin me rukoukseen menimme, kohtasi meit\u00e4 piika, jolla noituuden henki oli, joka is\u00e4nnillens\u00e4 saatti suuren saaliin noitumisellansa.\n16:17 T\u00e4m\u00e4 noudatti alati Paavalia ja meit\u00e4, ja huusi, sanoen: n\u00e4m\u00e4t miehet ovat korkeimman Jumalan palveliat, jotka meille autuuden tien ilmoittavat.\n16:18 Ja sit\u00e4 h\u00e4n teki monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Mutta Paavali otti sen pahaksi, k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja sanoi sille hengelle: min\u00e4 k\u00e4sken sinun Jesuksen Kristuksen nimeen h\u00e4nest\u00e4 menn\u00e4 ulos; ja h\u00e4n l\u00e4ksi ulos sill\u00e4 hetkell\u00e4.\n16:19 Mutta kuin h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 sen n\u00e4kiv\u00e4t, ett\u00e4 heid\u00e4n saaliinsa tuli pois, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja veiv\u00e4t heid\u00e4t turulle p\u00e4\u00e4miesten tyk\u00f6,\n16:20 Ja veiv\u00e4t heid\u00e4n esivallan eteen, ja sanoivat: n\u00e4m\u00e4t miehet meid\u00e4n kaupungin h\u00e4iritsev\u00e4t, jotka ovat Juudalaiset,\n16:21 Ja opettavat niit\u00e4 tapoja, joita ei meid\u00e4n sovi ottaa vastaan eik\u00e4 tehd\u00e4, sill\u00e4 me olemme Roomalaiset.\n16:22 Ja kansa nousi ynn\u00e4 heit\u00e4 vastaan, ja esivalta antoi heid\u00e4n vaatteensa repi\u00e4, ja k\u00e4ski heit\u00e4 piest\u00e4.\n16:23 Kuin he olivat heid\u00e4t juuri pahoin pieks\u00e4neet, heittiv\u00e4t he heid\u00e4t torniin ja k\u00e4skiv\u00e4t vartian visusti heit\u00e4 vartioida,\n16:24 Joka, kuin h\u00e4n senkaltaisen k\u00e4skyn sai, heitti heid\u00e4t sisimm\u00e4iseen torniin ja pani heid\u00e4t jalkapuuhun.\n16:25 Mutta puoliy\u00f6n aikana oli Paavali ja Silas rukouksissa, ylist\u00e4in Jumalaa kiitosvirsill\u00e4, ja vangit, jotka siell\u00e4 olivat, sen my\u00f6s kuulivat.\n16:26 Niin tapahtui \u00e4kisti suuri maan j\u00e4ristys, niin ett\u00e4 tornin perustus vapisi; ja kohta kaikki ovet aukenivat, ja jokaisen siteet p\u00e4\u00e4siv\u00e4t.\n16:27 Kuin vartia her\u00e4si ja n\u00e4ki tornin ovet avoinna olevan, veti h\u00e4n ulos miekkansa ja tahtoi surmata itsens\u00e4, ja luuli vangit paenneen pois.\n16:28 Niin Paavali huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja sanoi: \u00e4l\u00e4 itselles mit\u00e4\u00e4n pahaa tee; sill\u00e4 me olemme kaikki t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n16:29 Niin h\u00e4n anoi kynttil\u00e4\u00e4, meni sis\u00e4lle ja lankesi pelj\u00e4styksiss\u00e4 Paavalin ja Silaan jalkain juureen,\n16:30 Ja toi heid\u00e4t ulos ja sanoi: herrat, mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 autuaaksi tulisin?\n16:31 Mutta he sanoivat: usko Herran Jesuksen Kristuksen p\u00e4\u00e4lle, niin sin\u00e4 ja sinun huonees autuaaksi tulee.\n16:32 Ja he puhuivat h\u00e4nelle Herran sanaa ja kaikille, jotka h\u00e4nen huoneessansa olivat.\n16:33 Ja h\u00e4n otti heid\u00e4t sill\u00e4 hetkell\u00e4 y\u00f6st\u00e4 tyk\u00f6ns\u00e4 ja pesi heid\u00e4n haavansa, ja h\u00e4n kohta kastettiin ja kaikki h\u00e4nen perheens\u00e4,\n16:34 Ja vei heid\u00e4t kotiansa, ja valmisti heille p\u00f6yd\u00e4n, ja iloitsi, ett\u00e4 h\u00e4n koko huoneensa kanssa tuli Jumalan p\u00e4\u00e4lle uskovaiseksi.\n16:35 Ja kuin p\u00e4iv\u00e4 tuli, niin esivalta l\u00e4hetti kyl\u00e4nlapset sanomaan: p\u00e4\u00e4st\u00e4 ne miehet.\n16:36 Niin tornin vartia ilmoitti n\u00e4m\u00e4t sanat Paavalille, sanoen: esivalta on k\u00e4skenyt p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 teid\u00e4t: menk\u00e4\u00e4t siis nyt ulos rauhassa.\n16:37 Mutta Paavali sanoi heille: he ovat julkisesti tuomitsematta pieks\u00e4neet meid\u00e4t, jotka olemme Roomalaiset, ja heitt\u00e4neet torniin, ja nyt salaa tahtoisivat sys\u00e4t\u00e4 meid\u00e4t ulos. Ei niin, vaan tulkaan he itse meit\u00e4 ottamaan t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ulos.\n16:38 Niin kyl\u00e4nlapset ilmoittivat n\u00e4m\u00e4t sanat esivallalle j\u00e4llens\u00e4; ja he pelk\u00e4siv\u00e4t, ett\u00e4 he heid\u00e4t Roomalaisiksi kuulivat,\n16:39 Ja tulivat ja rukoilivat heit\u00e4, ja veiv\u00e4t heid\u00e4t ulos, ja k\u00e4skiv\u00e4t heid\u00e4n menn\u00e4 pois kaupungista.\n16:40 Niin he l\u00e4ksiv\u00e4t tornista ja meniv\u00e4t Lydian tyk\u00f6. Ja kuin he veljet n\u00e4hneet olivat ja heit\u00e4 lohduttaneet, vaelsivat he matkaansa.\n17:1 Mutta kuin he Amphipolin ja Apollonian l\u00e4vitse vaeltaneet olivat, tulivat he Tessalonikaan, jossa Juudalaisten synagoga oli.\n17:2 Ja Paavali, tapansa j\u00e4lkeen, meni sis\u00e4lle heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 ja jutteli heille kolme lepop\u00e4iv\u00e4\u00e4 Raamatuista,\n17:3 Selitti ne ja todisti, ett\u00e4 Kristuksen tuli k\u00e4rsi\u00e4 ja nousta yl\u00f6s kuolleista, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Jesus, josta min\u00e4 (sanoi h\u00e4n,) teille ilmoitan, on Kristus.\n17:4 Ja muutamat suostuivat heihin, antain itsens\u00e4 Paavalin ja Silaan seuraan, niin my\u00f6s suuri joukko jumalisia Grekil\u00e4isi\u00e4 ja ei v\u00e4h\u00e4 ylimm\u00e4isi\u00e4 vaimoja.\n17:5 Mutta ep\u00e4uskoiset Juudalaiset kadehtivat sit\u00e4 ja saattivat tyk\u00f6ns\u00e4 muutamia pahanilkisi\u00e4 miehi\u00e4 joutov\u00e4est\u00e4, ja kokoontuivat yhteen joukkoon, nostivat kapinan kaupungissa ja tunkeutuivat Jasonin huoneeseen, ja etsiv\u00e4t heit\u00e4 vied\u00e4ksens\u00e4 kansan eteen.\n17:6 Ja ettei he heit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet, riepoittivat he Jasonin ja muutamia velji\u00e4 kaupungin p\u00e4\u00e4miesten eteen ja huusivat: n\u00e4m\u00e4t koko maan piirin vietteli\u00e4t ovat my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n17:7 Jotka Jason otti vastaan; ja n\u00e4m\u00e4t kaikki tekev\u00e4t keisarin k\u00e4sky\u00e4 vastaan, sanoen toisen kuninkaan olevan, nimitt\u00e4in Jesuksen.\n17:8 Ja he kehoittivat kansan ja kaupungin p\u00e4\u00e4miehet, jotka n\u00e4it\u00e4 kuultelivat.\n17:9 Ja kuin he Jasonilta ja niilt\u00e4 muilta olivat puhdistuksen ottaneet, p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t he heid\u00e4t.\n17:10 Mutta veljet l\u00e4hettiv\u00e4t kohta y\u00f6ll\u00e4 Paavalin ja Silaan Bereaan. Kuin he sinne tulivat, meniv\u00e4t he Juudalaisten synagogaan.\n17:11 Sill\u00e4 he olivat jalompaa sukua kuin ne, jotka Tessalonikassa olivat, ja ottivat juuri mielell\u00e4ns\u00e4 sanan vastaan ja tutkivat joka p\u00e4iv\u00e4 Raamatuita, jos ne niin olisivat.\n17:12 Niin monta heist\u00e4 uskoivat, niin my\u00f6s kunniallisista Grekil\u00e4isvaimoista ja miehist\u00e4 ei harvat.\n17:13 Kuin Juudalaiset Tessalonikassa ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 Jumalan sana oli my\u00f6s Bereassa Paavalilta ilmoitettu, tulivat he sinnekin ja kehoittivat kansan.\n17:14 Mutta veljet l\u00e4hettiv\u00e4t kohta Paavalin ulos menem\u00e4\u00e4n hamaan mereen asti; vaan Silas ja Timoteus j\u00e4iv\u00e4t sinne.\n17:15 Ja ne, jotka Paavalia saattivat, johdattivat h\u00e4nen hamaan Ateniin. Ja kuin he saivat k\u00e4skyn Silaan ja Timoteuksen tyk\u00f6, ett\u00e4 he rient\u00e4isiv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, l\u00e4ksiv\u00e4t he matkaan.\n17:16 Ja kuin Paavali odotti heit\u00e4 Atenissa, syttyi h\u00e4nen henkens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki kaupungin aivan ep\u00e4jumaliseksi.\n17:17 Niin h\u00e4n puheli Juudalaisten ja muiden jumalisten kanssa synagogassa, niin my\u00f6s turulla joka p\u00e4iv\u00e4 niiden kanssa, jotka tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n17:18 Ja muutamat Epikurilaiset ja Stoalaiset philosophit riiteliv\u00e4t h\u00e4nen kanssansa, ja muutamat sanoivat: mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 lipilaari tahtoo sanoa? Mutta muut sanoivat: h\u00e4n n\u00e4kyy tahtovan outoja jumalia ilmoittaa: ett\u00e4 h\u00e4n saarnasi heille evankeliumia Jesuksesta ja yl\u00f6snousemisen kuolleista.\n17:19 Ja he ottivat h\u00e4nen ja veiv\u00e4t oikeuden paikkaan ja sanoivat: emmek\u00f6 me mahda tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 uusi opetus t\u00e4m\u00e4 on, josta sin\u00e4 puhut?\n17:20 Sill\u00e4 sin\u00e4 tuotat jotakin outoa meid\u00e4n korvillemme. Sent\u00e4hden tahdomme me tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ne ovat.\n17:21 (Mutta kaikki Atenalaiset ja muukalaiset vieraat ei olleet mihink\u00e4\u00e4n muuhun soveliaat kuin jotakin uutta sanomaan ja kuultelemaan.)\n17:22 Niin Paavali seisoi keskell\u00e4 oikeuspaikkaa, ja sanoi: Atenan miehet! min\u00e4 n\u00e4en teid\u00e4t kaikissa kappaleissa ep\u00e4jumalisiksi;\n17:23 Sill\u00e4 min\u00e4 k\u00e4velin t\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4ri ja katselin teid\u00e4n jumalanpalvelustanne, ja l\u00f6ysin alttarin, jossa oli kirjoitettu: tuntemattomalle Jumalalle. Jota te siis tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 palvelette, sen min\u00e4 teille ilmoitan.\n17:24 Jumala, joka maailman teki ja kaikki mit\u00e4 siin\u00e4 on, joka on taivaan ja maan Herra, ei h\u00e4n asu k\u00e4sill\u00e4 rakennetuissa templeiss\u00e4,\n17:25 Eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ihmisten k\u00e4sill\u00e4 palvella, niinkuin h\u00e4n jotakin tarvitsis; sill\u00e4 h\u00e4n itse antaa jokaiselle el\u00e4m\u00e4n ja hengen sek\u00e4 kaikki.\n17:26 Ja h\u00e4n on tehnyt kaiken ihmisten sukukunnan yhdest\u00e4 verest\u00e4 kaiken maan piirin p\u00e4\u00e4lle asumaan, ja m\u00e4\u00e4r\u00e4si aivotut ajat ja heid\u00e4n asumisensa rajat:\n17:27 Ett\u00e4 heid\u00e4n piti Jumalaa etsim\u00e4n, jos he h\u00e4nen taitaisivat tuta ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4; vaikka ei h\u00e4n tosin ole kaukana yhdest\u00e4k\u00e4\u00e4n meist\u00e4.\n17:28 Sill\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 me el\u00e4mme, ja liikumme, ja olemme: niinkuin muutamat teid\u00e4n runosepist\u00e4nne sanoneet ovat: sill\u00e4 me olemme my\u00f6s h\u00e4nen sukunsa.\n17:29 Koska me siis Jumalan sukua olemme, niin ei meid\u00e4n pid\u00e4 luuleman, ett\u00e4 Jumala on kullan eli hopian eli kiven kaltaisen kuvan kaltainen, joka ihmisen taidon ja ajatuksen j\u00e4lkeen on kaivettu.\n17:30 N\u00e4m\u00e4t eksytyksen ajat on tosin Jumala sallinut, ja ilmoittaa nyt kaikille ihmisille joka paikassa, ett\u00e4 he parannuksen tekisiv\u00e4t.\n17:31 Sill\u00e4 h\u00e4n on p\u00e4iv\u00e4n s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt, jona h\u00e4n on maan piirin tuomitseva vanhurskaudessa, sen miehen kautta, jonka h\u00e4n on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt, ja jokaiselle ilmoittaa uskon, siin\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4nen kuolleista her\u00e4tti.\n17:32 Kuin he kuulivat kuolleiden yl\u00f6snousemisen, niin muutamat nauroivat sit\u00e4, vaan toiset sanoivat: me tahdomme sinua siit\u00e4 viel\u00e4 kuunnella.\n17:33 Ja niin Paavali l\u00e4ksi heid\u00e4n keskelt\u00e4ns\u00e4.\n17:34 Ja muutamat miehet riippuivat h\u00e4ness\u00e4 ja uskoivat: joidenka seassa my\u00f6s Dionysius oli, yksi raadista, ja vaimo, nimelt\u00e4 Damaris, ja muita heid\u00e4n kanssansa.\n18:1 Senj\u00e4lkeen l\u00e4ksi Paavali Atenasta ja tuli Korintoon,\n18:2 Ja l\u00f6ysi siell\u00e4 Juudalaisen, Akvila nimelt\u00e4, Pontosta sukuisin, joka \u00e4sken Italiasta tullut oli, ja Priskillan h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, (ett\u00e4 Klaudius oli k\u00e4skenyt kaikki Juudalaiset Roomista menn\u00e4 pois,) joiden tyk\u00f6 h\u00e4n meni.\n18:3 Ja ett\u00e4 h\u00e4n oli yhdess\u00e4 ammatissa, viipyi h\u00e4n heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, ja teki ty\u00f6t\u00e4; sill\u00e4 heid\u00e4n ammattinsa oli telttoja tehd\u00e4.\n18:4 Mutta h\u00e4n opetti synagogassa joka lepop\u00e4iv\u00e4 ja sai uskomaan sek\u00e4 Juudalaisia ett\u00e4 Grekil\u00e4isi\u00e4.\n18:5 Mutta kuin Silas ja Timoteus Makedoniasta tulivat, oli Paavali hengelt\u00e4 vaadittu, ja todisti Juudalaisille, ett\u00e4 Jesus on Kristus.\n18:6 Kuin he puhuivat vastaan ja pilkkasivat, pudisti h\u00e4n vaattensa ja sanoi heille: teid\u00e4n verenne olkoon teid\u00e4n p\u00e4\u00e4nne p\u00e4\u00e4lle: t\u00e4stedes min\u00e4 menen viatoinna pakanain tyk\u00f6.\n18:7 Ja h\u00e4n siirsi itsens\u00e4 sielt\u00e4 ja meni yhden huoneesen, jonka nimi oli Justus: se oli Jumalaa palvelevainen, jonka huone oli l\u00e4sn\u00e4 synagogaa.\n18:8 Mutta Krispus, synagogan ylimm\u00e4inen, uskoi Herran p\u00e4\u00e4lle kaiken huoneensa kanssa. Ja monta Korintolaisista, jotka kuulivat, uskoivat ja kastettiin.\n18:9 Mutta Herra sanoi y\u00f6ll\u00e4 Paavalille n\u00e4yn kautta: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, vaan puhu, \u00e4l\u00e4k\u00e4 vaikene;\n18:10 Sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun kanssas, eik\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 karkaaman sinun p\u00e4\u00e4lles vahingoittamaan sinua; sill\u00e4 minulla on paljo kansaa t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa.\n18:11 Niin h\u00e4n istui siell\u00e4 ajastajan ja kuusi kuukautta, ja opetti heille Jumalan sanaa.\n18:12 Mutta kuin Gallio oli maanvanhin Akajassa, karkasivat Juudalaiset yksimielisesti Paavalin p\u00e4\u00e4lle ja veiv\u00e4t h\u00e4nen tuomioistuimen eteen,\n18:13 Sanoen: t\u00e4m\u00e4 neuvoo kansaa palvelemaan Jumalaa vastoin lakia.\n18:14 Kuin Paavali rupesi suutansa avaamaan, sanoi Gallio Juudalaisille: jos olis jotakin v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 eli jotakin hirmuista ty\u00f6t\u00e4 tehty, oi Juudalaiset, niin olis kohtuullinen, ett\u00e4 min\u00e4 teit\u00e4 kuulisin;\n18:15 Mutta jos kysymys on opista ja sanoista ja teid\u00e4n laistanne, niin katsokaat itse: en min\u00e4 tahdo niiden tuomari olla.\n18:16 Ja ajoi pois heid\u00e4t tuomioistuimen edest\u00e4.\n18:17 Niin kaikki Grekil\u00e4iset ottivat kiinni Sosteneen, synagogan p\u00e4\u00e4miehen, ja pieksiv\u00e4t h\u00e4nen tuomio-istuimen edess\u00e4; ja ei Gallio niit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n totellut.\n18:18 Mutta Paavali oli viel\u00e4 siell\u00e4 pitk\u00e4n ajan, ja j\u00e4tti veljet hyv\u00e4sti, ja purjehti Syriaan, ja h\u00e4nen kanssansa Priskilla ja Akvila, ja h\u00e4n ajeli p\u00e4\u00e4ns\u00e4 Kenkreiss\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli lupaus.\n18:19 Ja tuli Ephesoon ja j\u00e4tti ne sinne; mutta itse h\u00e4n meni synagogaan ja puhui Juudalaisten kanssa.\n18:20 Ja he rukoilivat h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n enemm\u00e4n aikaa viipyis heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4; vaan ei h\u00e4n tahtonut;\n18:21 Mutta j\u00e4tti heid\u00e4t hyv\u00e4sti, sanoen: minun tulee kaiketi menn\u00e4 Jerusalemiin t\u00e4lle juhlalle, joka nyt l\u00e4hestyy. Mutta sitte min\u00e4 palajan, jos Jumala suo, teid\u00e4n tyk\u00f6nne. Ja niin h\u00e4n l\u00e4ksi matkaan Ephesosta,\n18:22 Ja tuli Kesareaan, meni yl\u00f6s ja tervehti seurakuntaa, ja meni alas Antioikiaan,\n18:23 Ja vietti siell\u00e4 hetken aikaa, ja meni sitten matkaansa, ja vaelsi j\u00e4rjest\u00e4ns\u00e4 Galatian ja Phrygian maakunnan l\u00e4vitse, vahvistain kaikkia opetuslapsia.\n18:24 Niin tuli Ephesoon Juudalainen, Apollos nimelt\u00e4, Aleksandriasta sukuisin, puhelias mies ja taitava Raamatuissa.\n18:25 T\u00e4m\u00e4 oli opetettu Herran tielle ja oli palava hengess\u00e4, puhui ja opetti visusti Herrasta, ja tiesi ainoasti Johanneksen kasteen.\n18:26 T\u00e4m\u00e4 rupesi rohkiasti synagogassa opettamaan. Kuin Akvila ja Priskilla h\u00e4nen kuulivat, ottivat he h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja selittiv\u00e4t tarkemmasti h\u00e4nelle Jumalan tien.\n18:27 Mutta kuin h\u00e4n tahtoi menn\u00e4 Akajaan, kirjoittivat veljet ja neuvoivat opetuslapsia h\u00e4nt\u00e4 korjaamaan. Ja kuin h\u00e4n sinne tuli, autti h\u00e4n paljon niit\u00e4, jotka uskoivat armon kautta.\n18:28 Sill\u00e4 h\u00e4n voitti miehuullisesti Juudalaiset ja osoitti julkisesti Raamatuista, ett\u00e4 Jesus on Kristus.\n19:1 Niin tapahtui, kuin Apollos oli Korintossa, ett\u00e4 Paavali matkusti l\u00e4vitse ylimaakuntain, ja tuli Ephesoon, ja l\u00f6ysi muutamia opetuslapsia,\n19:2 Ja sanoi heille: oletteko te saaneet Pyh\u00e4n Hengen, sittenkuin te uskoitte? He sanoivat h\u00e4nelle: emme ensink\u00e4\u00e4n ole kuulleet, josko Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 lieneek\u00e4\u00e4n.\n19:3 Ja h\u00e4n sanoi heille: mill\u00e4s te olette kastetut? He sanoivat: Johanneksen kasteella.\n19:4 Niin sanoi Paavali: Johannes tosin kasti parannuksen kasteella, sanoen kansalle, ett\u00e4 heid\u00e4n piti uskoman sen p\u00e4\u00e4lle, joka h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 tuleva oli, se on, Kristuksen Jesuksen p\u00e4\u00e4lle.\n19:5 Niin ne, jotka sen kuulivat, kastettiin Herran Jesuksen nimeen.\n19:6 Ja kuin Paavali pani k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, tuli Pyh\u00e4 Henki heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja he puhuivat kielill\u00e4 ja ennustivat.\n19:7 Ja kaikki ne miehet olivat l\u00e4hes kaksitoistakymment\u00e4.\n19:8 Niin h\u00e4n meni synagogaan ja saarnasi rohkiasti kolme kuukautta, opetti ja neuvoi heit\u00e4 Jumalan valtakunnasta.\n19:9 Mutta kuin muutamat heist\u00e4 paatuivat ja ei uskoneet, vaan panettelivat Herran tiet\u00e4 yhteiselle kansalle, meni h\u00e4n pois heid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, ja eroitti opetuslapset, ja puhui joka p\u00e4iv\u00e4 yhden miehen koulussa, joka kutsuttiin Tyrannus.\n19:10 Ja sit\u00e4 tehtiin kaksi ajastaikaa, niin ett\u00e4 kaikki ne, jota Asiassa asuivat, saivat kuulla Herran Jesuksen sanan, sek\u00e4 Juudalaiset ett\u00e4 Grekil\u00e4iset.\n19:11 Ja Jumala teki Paavalin k\u00e4tten kautta ei v\u00e4hi\u00e4 voimallisia t\u00f6it\u00e4,\n19:12 Niin ett\u00e4 hikiliinat ja esiliinat h\u00e4nen iholtansa sairasten p\u00e4\u00e4lle tuotiin, ja taudit luopuivat heist\u00e4, ja pahat henget heist\u00e4 l\u00e4ksiv\u00e4t ulos.\n19:13 Niin muutamat Juudalaiset, jotka olivat lumoojat, vaelsivat ymp\u00e4ri, ja kiusasivat mainita Herran Jesuksen nime\u00e4 niiden p\u00e4\u00e4lle, joilla pahat henget olivat, ja sanoivat: me vannotamme teit\u00e4 Jesuksen puolesta, jota Paavali saarnaa.\n19:14 Ja muutamat niiden seassa, jotka t\u00e4t\u00e4 tekiv\u00e4t, olivat Skevan, Juudalaisten ylimm\u00e4isen papin, seitsem\u00e4n poikaa.\n19:15 Mutta paha henki vastasi ja sanoi: Jesuksen min\u00e4 tunnen, ja Paavalin min\u00e4 tied\u00e4n, mutta mitk\u00e4 te olette?\n19:16 Ja ihminen, jossa paha henki oli, karkasi heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja voitti heid\u00e4t ja paiskasi heid\u00e4t allensa, niin, ett\u00e4 he alasti ja haavoitettuna p\u00e4\u00e4siv\u00e4t siit\u00e4 huoneesta ulos pakenemaan.\n19:17 Ja t\u00e4m\u00e4 tuli tiett\u00e4v\u00e4ksi sek\u00e4 kaikille Juudalaisille ett\u00e4 Grekil\u00e4isille, jotka Ephesossa asuivat, ja pelko tuli kaikkein p\u00e4\u00e4lle ja Herran Jesuksen nimi suuresti ylistettiin.\n19:18 Ja tuli my\u00f6s monta niist\u00e4, jotka uskoivat, tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.\n19:19 Ja monta niist\u00e4, jotka hempeit\u00e4 juonia harjoitelleet olivat, toivat kirjat ja polttivat kaikkein n\u00e4hden. Ja kuin niiden hinnat laskettu oli, niin l\u00f6ydettiin viisikymment\u00e4 tuhatta hopiapenninki\u00e4.\n19:20 Niin voimallisesti kasvoi Herran sana ja vahvistui.\n19:21 Kuin n\u00e4m\u00e4t toimitetut olivat, aikoi Paavali hengess\u00e4 Makedonian ja Akajan l\u00e4vitse vaeltaa Jerusalemiin, sanoen: sittekuin min\u00e4 siell\u00e4 ollut olen, t\u00e4ytyy minun my\u00f6s Roomiin menn\u00e4.\n19:22 Niin h\u00e4n l\u00e4hetti Makedoniaan kaksi niist\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 palvelivat, Timoteuksen ja Erastuksen, mutta itse h\u00e4n j\u00e4i hetkeksi aikaa Asiaan.\n19:23 Mutta sill\u00e4 ajalla nousi ei v\u00e4hin kapina siit\u00e4 tiest\u00e4.\n19:24 Sill\u00e4 hopiasepp\u00e4, Demetrius nimelt\u00e4, teki hopiaisia Diana-templi\u00e4, josta niille, jotka sit\u00e4 ammattia pitiv\u00e4t, oli ei v\u00e4hin voitto.\n19:25 Ne h\u00e4n kutsui kokoon, ja jotka senkaltaista ty\u00f6t\u00e4 tekiv\u00e4t, ja sanoi: miehet, te tied\u00e4tte, ett\u00e4 meill\u00e4 on t\u00e4st\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 jalo voitto,\n19:26 Ja te n\u00e4ette ja kuulette, ettei ainoasti Ephesossa, mutta l\u00e4hes kaikessa Asiassa on t\u00e4m\u00e4 Paavali uskottanut ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt pois paljon kansaa, sanoen, ettei ne ole jumalat, joita ihmisten k\u00e4sill\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n,\n19:27 Niin ei ainoasti vaara ole, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n elatuksemme h\u00e4pi\u00e4\u00e4n joutuisi, vaan my\u00f6s ett\u00e4 suuren naisjumalan Dianan tepli\u00e4 ei min\u00e4k\u00e4\u00e4n pidett\u00e4isi ja h\u00e4nen korkia kunniansa hukkuisi, jota koko Asia ja kaikki maailma palvelee.\n19:28 Mutta kuin he n\u00e4m\u00e4t kuulivat, tulivat he t\u00e4yteen vihaa ja huusivat, sanoen: suuri on Ephesil\u00e4isten Diana!\n19:29 Ja kaikki kaupunki tuli meteli\u00e4 t\u00e4yteen, ja he karkasivat yksimielisesti katseluspaikkaan, ja ottivat kiinni Gajuksen ja Aristarkuksen, jotka olivat Makedoniasta Paavalin matkakumppanit.\n19:30 Mutta kuin Paavali tahtoi kansan sekaan menn\u00e4, niin ei opetuslapset h\u00e4nt\u00e4 laskeneet.\n19:31 Ja muutamat p\u00e4\u00e4miehet Asiasta, jotka h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 olivat, l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja rukoilivat, ettei h\u00e4nen pit\u00e4nyt katseluspaikkaan itsi\u00e4ns\u00e4 antaman.\n19:32 Ja muutamat muuta huusivat, niin ett\u00e4 joukko oli per\u00e4ti sekaseuraisin, ja enin osa ei tiet\u00e4nyt, mink\u00e4t\u00e4hden he olivat tulleet kokoon.\n19:33 Niin v\u00e4kijoukosta vedettiin edes Aleksanteri, jonka Juudalaiset eteen sy\u00f6ksiv\u00e4t. Ja Aleksanteri viittasi k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4, ja tahtoi edest\u00e4ns\u00e4 vastata kansan edess\u00e4.\n19:34 Kuin he siis ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n Juudalainen oli, huusivat he kaikki yhteen suuhun, l\u00e4hes kaksi hetke\u00e4, ja sanoivat: suuri on Ephesil\u00e4isten Diana!\n19:35 Mutta kuin kansleri oli hillinnyt kansan, sanoi h\u00e4n: Epheson miehet! kuka on se ihminen, joka ei tied\u00e4, ett\u00e4 Epheson kaupunki palvelee suurta Dianaa ja taivaista pudonnutta kuvaa?\n19:36 Koska ei siis taideta sanoa sit\u00e4 vastaan, niin asettakaat teit\u00e4nne ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t mit\u00e4\u00e4n tyhmi\u00e4 tehk\u00f6.\n19:37 Sill\u00e4 te olette n\u00e4m\u00e4t miehet vet\u00e4neet edes, jotka ei ole kirkon varkaita eik\u00e4 teid\u00e4n jumalanne pilkkaajia.\n19:38 Jos siis Demetriuksella ja niill\u00e4, jotka h\u00e4nen kanssansa ty\u00f6kumppanit ovat, on jonkun kanssa asiaa, niin pidet\u00e4\u00e4n laki ja oikeus; ovat my\u00f6s maanvanhimmat: kantakaan toinen toisensa p\u00e4\u00e4lle.\n19:39 Mutta jos teill\u00e4 on riita muista asioista, niin ratkaistakoon asia laillisessa kokouksessa.\n19:40 Sill\u00e4 vaara on, ett\u00e4 me nuhteesen tulemme t\u00e4m\u00e4np\u00e4iv\u00e4isen kapinan t\u00e4hden, koska ei yht\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 ole, josta me taitaisimme t\u00e4m\u00e4n metelin t\u00e4hden tilin tehd\u00e4.\n19:41 (H19:40) Ja kuin h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t sanonut oli, laski h\u00e4n kansan menem\u00e4\u00e4n.\n20:1 Sittekuin kapina lakkasi, kutsui Paavali opetuslapset tyk\u00f6ns\u00e4 ja tervehti heit\u00e4, ja l\u00e4ksi matkaansa Makedoniaan.\n20:2 Ja kuin h\u00e4n ne maakunnat vaelsi, ja oli heit\u00e4 monilla sanoilla neuvonut, tuli h\u00e4n Grekan maalle,\n20:3 Ja viipyi siell\u00e4 kolme kuukautta, ja ett\u00e4 Juudalaiset v\u00e4ijyiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, kuin h\u00e4nen piti Syriaan menem\u00e4\u00e4n, aikoi h\u00e4n palata Makedonian kautta.\n20:4 Mutta Sopater Bereasta seurasi h\u00e4nt\u00e4 Asiaan asti, ja Tessalonikasta Aristarkus ja Sekundus, ja Gajus Derbest\u00e4, ja Timoteus; mutta Asiasta Tykikus ja Trophimus.\n20:5 N\u00e4m\u00e4t l\u00e4ksiv\u00e4t edell\u00e4 ja odottivat meit\u00e4 Troadassa.\n20:6 Mutta me purjehdimme j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4si\u00e4isen Philipist\u00e4 ja tulimme heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 Troadaan viiten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja viivyimme siell\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n20:7 Mutta ensimm\u00e4isen\u00e4 viikonp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin opetuslapset kokoontuivat leip\u00e4\u00e4 taittamaan, saarnasi heille Paavali, ja aikoen toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 matkustaa, pitensi saarnan puoli-y\u00f6h\u00f6n asti.\n20:8 Ja monta kynttil\u00e4\u00e4 oli sytytetty salissa, jossa me olimme koossa.\n20:9 Niin nuorukainen, nimelt\u00e4 Eutykus, istui akkunalla, ja raukesi syv\u00e4\u00e4n uneen, ja Paavalin kauvan puhuessa, tuli h\u00e4n unelta voitetuksi ja putosi alas kolmannesta ullakosta, ja otettiin kuolleena yl\u00f6s.\n20:10 Niin Paavali astui alas, ja laski itsens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja otti syliins\u00e4, ja sanoi: \u00e4lk\u00e4\u00e4t kapinoitko; sill\u00e4 h\u00e4nen sielunsa on viel\u00e4 h\u00e4ness\u00e4.\n20:11 Niin h\u00e4n nousi, ja taitti leip\u00e4\u00e4, ja s\u00f6i, ja puheli kauvan heid\u00e4n kanssansa, p\u00e4iv\u00e4n koittamaan asti, niin h\u00e4n l\u00e4ksi matkaansa.\n20:12 Niin he toivat nuorukaisen el\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja tulivat siit\u00e4 lohdutetuksi.\n20:13 Mutta me astuimme edell\u00e4 haahteen ja purhjehdimme Assoon, aikoen siell\u00e4 ottaa Paavalin sis\u00e4lle; sill\u00e4 h\u00e4n oli niin k\u00e4skenyt, ja tahtoi itse maata my\u00f6ten menn\u00e4.\n20:14 Kuin h\u00e4n Assossa meid\u00e4n kanssamme yhteen tuli, otimme me h\u00e4nen sis\u00e4lle ja tulimme Mityleneen.\n20:15 Sielt\u00e4 me purhjehdimme ja tulimme toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Kion kohdalle. Ja taas p\u00e4v\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen tulimme me Samoon, ja viivyimme Trogylliossa. Ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen tulimme me Miletoon.\n20:16 Sill\u00e4 Paavali oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt purjehtia Epheson ohitse, ettei h\u00e4n Asiassa aikaa kuluttaisi; sill\u00e4 h\u00e4n kiiruhti, jos h\u00e4nelle olis mahdollinen ollut, helluntaiksi Jerusalemiin.\n20:17 Mutta h\u00e4n l\u00e4hetti Miletosta sanan Ephesoon ja kutsutti seurakunnan vanhimmat.\n20:18 Kuin he tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi h\u00e4n heille: te tied\u00e4tte, kuinka min\u00e4 olen ollut kaiken ajan teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ensimm\u00e4isest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jona min\u00e4 Asiaan tulin,\n20:19 Palvellen Herraa kaikella syd\u00e4men n\u00f6yryydell\u00e4, ja monilla kyyneleill\u00e4, ja kiusauksilla, jotka minulle Juudalaisten v\u00e4ijymisist\u00e4 tapahtuivat:\n20:20 Etten min\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tarpeellista teilt\u00e4 salannut, jota en min\u00e4 ole teille ilmoittanut, ja olen teille opettanut julkisesti ja huone huoneelta,\n20:21 Todistain sek\u00e4 Juudalaisille ett\u00e4 Grekil\u00e4isille sit\u00e4 k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4, joka Jumalan tyk\u00f6 on, ja sit\u00e4 uskoa, joka meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen p\u00e4\u00e4lle on.\n20:22 Ja nyt katso, min\u00e4 sidottuna hengess\u00e4 matkustan Jerusalemiin, enk\u00e4 tied\u00e4, mit\u00e4 minulle siell\u00e4 tapahtuman pit\u00e4\u00e4:\n20:23 Vaan ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki jokaisessa kaupungissa tunnustaa ja sanoo siteet ja murheet minun edess\u00e4ni olevan.\n20:24 Mutta en min\u00e4 siit\u00e4 lukua pid\u00e4, enk\u00e4 tottele paljon hengest\u00e4ni: ett\u00e4 min\u00e4 juoksuni p\u00e4\u00e4tt\u00e4isin ilolla ja sen viran, jonka min\u00e4 olen Herralta Jesukselta saanut, todistaakseni evankeliumia Jumalan armosta.\n20:25 Ja nyt katso, min\u00e4 tied\u00e4n, ettette silleen saa n\u00e4hd\u00e4 minun kasvojani, kaikki te, joiden kautta min\u00e4 olen vaeltanut ja Jumalan valtakuntaa saarnannut.\n20:26 Sent\u00e4hden min\u00e4 todistan teille t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen viatoin kaikkein verest\u00e4.\n20:27 Sill\u00e4 en min\u00e4 ole est\u00e4nyt itsi\u00e4ni ilmoittamasta teille kaikkea Jumalan neuvoa.\n20:28 Niin ottakaat siis itsest\u00e4nne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyh\u00e4 Henki on teid\u00e4t piispoiksi pannut, kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka h\u00e4n omalla verell\u00e4ns\u00e4 ansainnut on.\n20:29 Sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n minun l\u00e4htemiseni j\u00e4lkeen tulevan teid\u00e4n sekaanne hirmuiset sudet, jotka ei laumaa s\u00e4\u00e4st\u00e4.\n20:30 Ja itse teist\u00e4nne nousevat miehet, jotka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 puhuvat, vet\u00e4\u00e4ksens\u00e4 pois opetuslapsia per\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n20:31 Sent\u00e4hden valvokaat, muistain etten min\u00e4 kolmena ajastaikana ole lakannut y\u00f6ll\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 teit\u00e4 kyyneleill\u00e4 neuvomasta itsekutakin.\n20:32 Ja nyt, rakkaat veljet, min\u00e4 annan teid\u00e4t Jumalan ja h\u00e4nen armonsa sanan haltuun, joka v\u00e4kev\u00e4 on teit\u00e4 rakentamaan ja antamaan teille perinn\u00f6n kaikkein pyhitettyin seassa.\n20:33 En min\u00e4 ole yhdenk\u00e4\u00e4n hopiaa eik\u00e4 kultaa eik\u00e4 vaatteita pyyt\u00e4nyt.\n20:34 Vaan te itse tied\u00e4tte, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4t k\u00e4det ovat minua tarpeissani ja niit\u00e4, jotka minun kanssani olivat, palvelleet.\n20:35 Kaikki olen min\u00e4 teille osoittanut, ett\u00e4 niin pit\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 teht\u00e4m\u00e4n: heikkoja korjattaman ja muistettaman Herran Jesuksen sanoja, jotka h\u00e4n sanoi: autuaampi on antaa kuin ottaa.\n20:36 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t sanonut oli, lankesi h\u00e4n polvillensa ja rukoili kaikkein heid\u00e4n kanssansa.\n20:37 Ja suuri itku tuli heille kaikille ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suuta antoivat h\u00e4nen,\n20:38 Murehtien suuresti sen sanan t\u00e4hden, jonka h\u00e4n oli sanonut, ettei heid\u00e4n pit\u00e4nyt enempi h\u00e4nen kasvojansa n\u00e4kem\u00e4n. Ja he saattivat h\u00e4nt\u00e4 haahteen.\n21:1 Kuin siis tapahtui, ett\u00e4 me laskimme ulos ja heist\u00e4 luovuimme, menimme me kohdastansa Koon saareen, ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Rodoon, ja sielt\u00e4 Pataraan.\n21:2 Ja kuin me sielt\u00e4 haahden l\u00f6ysimme, joka Phenikiaan hankitsi, siihen me astuimme, ja l\u00e4ksimme matkaan.\n21:3 Ja kuin Kypros rupesi n\u00e4kym\u00e4\u00e4n ja me sen vasemmalle puolelle j\u00e4tt\u00e4neet olimme, purjehdimme me Syriaan ja tulimme Tyroon; sill\u00e4 siell\u00e4 piti se haaksi tyhjennett\u00e4m\u00e4n.\n21:4 Ja kuin me l\u00f6ysimme opetuslapsia, niin me olimme siell\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Ja ne sanoivat Paavalille hengen kautta, ettei h\u00e4nen pit\u00e4nyt Jerusalemiin menem\u00e4n.\n21:5 Ja tapahtui, kuin me ne p\u00e4iv\u00e4t olimme viett\u00e4neet, niin me l\u00e4ksimme matkaan, ja he saattivat kaikki meit\u00e4 vaimoin ja lasten kanssa ulos kaupungista, ja me lankesimme rannassa polvillemme ja rukoilimme.\n21:6 Ja sittekuin me toinen toistamme tervehdimme, niin me astuimme haahteen; vaan he palasivat kotiansa.\n21:7 Mutta me p\u00e4\u00e4timme meid\u00e4n purjehdusretkemme, tulimme Tyrosta Ptolemaidaan, tervehdimme velji\u00e4 ja olimme p\u00e4iv\u00e4n heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4.\n21:8 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4ksimme me matkaan, jotka Paavalin kanssa olimme, ja tulimme Kesareaan, ja menimme Philippus evankelistan huoneeseen, (joka oli yksi niist\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4,) ja j\u00e4imme h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n21:9 Ja h\u00e4nell\u00e4 oli nelj\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4, neitsytt\u00e4, jotka ennustivat.\n21:10 Ja ett\u00e4 me olimme siell\u00e4 monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4, tuli alas Juudeasta propheta, Agabus nimelt\u00e4.\n21:11 Kuin h\u00e4n tuli meid\u00e4n tyk\u00f6mme, otti h\u00e4n Paavalin vy\u00f6n, sitoi jalkansa ja k\u00e4tens\u00e4, ja sanoi: n\u00e4in sanoo Pyh\u00e4 Henki: sen miehen, jonka t\u00e4m\u00e4 vy\u00f6 on, pit\u00e4\u00e4 Juudalaiset niin Jerusalemissa sitoman ja antaman yl\u00f6n pakanain k\u00e4siin.\n21:12 Mutta kuin me sen kuulimme, rukoilimme sek\u00e4 me ett\u00e4 muut, jotka siin\u00e4 olivat, ettei h\u00e4nen pit\u00e4nyt Jerusalemiin menem\u00e4n.\n21:13 Niin Paavali vastasi: mit\u00e4 te teette, ett\u00e4 te itkette ja raskautatte minun syd\u00e4nt\u00e4ni? Sill\u00e4 min\u00e4 olen valmis, en ainoasti sidottaa, mutta my\u00f6s kuolemaan Jerusalemissa, Herran Jesuksen nimen t\u00e4hden.\n21:14 Ja ettei h\u00e4n antanut itsi\u00e4ns\u00e4 puhuttaa ylitse, niin me siihen tyydyimme, sanoen: tapahtukoon Herran tahto!\n21:15 Ja niiden p\u00e4iv\u00e4in j\u00e4lkeen tulimme me valmiiksi ja menimme yl\u00f6s Jerusalemiin.\n21:16 Ja tulivat muutamat opetuslapset Kesareasta meid\u00e4n kanssamme ja toivat vanhan opetuslapsen Kyprist\u00e4, nimelt\u00e4 Mnason, joka meit\u00e4 piti huoneesensa ottaman.\n21:17 Vaan kuin me tulimme Jerusalemiin, niin veljet mielell\u00e4ns\u00e4 meid\u00e4t ottivat vastaan.\n21:18 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meni Paavali meid\u00e4n kanssamme Jakobin tyk\u00f6, ja kaikki vanhimmat olivat l\u00e4sn\u00e4.\n21:19 Kuin h\u00e4n heit\u00e4 oli tervehtinyt, jutteli h\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4ns\u00e4, mit\u00e4 Jumala oli h\u00e4nen virkansa kutta pakanain seassa tehnyt.\n21:20 Mutta kuin he n\u00e4m\u00e4t kuulivat, kunnioittivat he Herraa ja sanoivat h\u00e4nelle: sin\u00e4 n\u00e4et, rakas veli, kuinka monta tuhatta Juudalaista ovat uskoneet, ja ne kaikki lain puolesta kiivaat ovat.\n21:21 Mutta he ovat sinusta kuulleet, ett\u00e4 sin\u00e4 opetat luopumista Moseksesta kaikille Juudalaisille, jotka pakanain seassa asuvat, sanoen ettei heid\u00e4n pid\u00e4 ymp\u00e4rileikkaaman lapsiansa eik\u00e4 s\u00e4\u00e4tyin j\u00e4lkeen vaeltaman.\n21:22 Mik\u00e4 siis on? Kaiketi pit\u00e4\u00e4 kansan tuleman kokoon; sill\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 saaman tiet\u00e4\u00e4 sinun tulleeksi.\n21:23 Niin tee siis se, mit\u00e4 me sinulle sanomme. Meill\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 nelj\u00e4 miest\u00e4, joilla on lupaus p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4.\n21:24 Ota ne tyk\u00f6s, ja puhdista itses heid\u00e4n kanssansa, ja kuluta jotakin heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4, ett\u00e4 he ajelisivat p\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja siit\u00e4 he kaikki ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t, ettei se mit\u00e4\u00e4n ole, mit\u00e4 he sinusta kuulleet ovat, mutta ett\u00e4 sin\u00e4kin vaellat, niinkuin sin\u00e4 olisit lain pit\u00e4v\u00e4.\n21:25 Mutta niist\u00e4, jotka uskoivat pakanoista, olemme me kirjoittaneet ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet, ettei heid\u00e4n tarvitse n\u00e4ist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4, vaan ett\u00e4 he niit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4isiv\u00e4t, jotka ep\u00e4jumalille ovat uhratut, ja verta, l\u00e4k\u00e4htynytt\u00e4 ja salavuoteutta.\n21:26 Silloin Paavali otti ne miehet tyk\u00f6ns\u00e4 ja puhdisti itsens\u00e4 toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 heid\u00e4n kanssansa, ja meni templiin, ja ilmoitti, ett\u00e4 puhdistuksen p\u00e4iv\u00e4t olivat t\u00e4ytetyt, siihenasti kuin jokaisen edest\u00e4 heid\u00e4n seassansa uhri oli uhrattu.\n21:27 Mutta kuin jo l\u00e4hes seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kulunut oli, n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen Juudalaiset, jotka Asiasta olivat, templiss\u00e4 ja kehoittivat kaiken kansan, paiskasivat k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4,\n21:28 Huutain: Israelin miehet, auttakaat! T\u00e4m\u00e4 on se mies, joka kaikkia kaikissa paikoissa opettaa vastoin t\u00e4t\u00e4 kansaa ja lakia ja t\u00e4t\u00e4 siaa. Ja viel\u00e4kin h\u00e4n on vienyt Grekil\u00e4isi\u00e4kin templiin, ja riivasi t\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4n sian.\n21:29 (Sill\u00e4 he olivat ennen n\u00e4hneet Trophimon Ephesosta h\u00e4nen kanssansa kaupungissa, ja he luulivat, ett\u00e4 Paavali oli h\u00e4nen templiin vienyt.)\n21:30 Niin koko kaupunki nosti metelin, ja v\u00e4ki juoksi kokoon; ja he ottivat Paavalin kiinni ja riepoittivat h\u00e4nen ulos templist\u00e4, ja kohta ovet suljettiin.\n21:31 Ja kuin he tahtoivat h\u00e4nen tappaa, niin ylimm\u00e4inen sotajoukon p\u00e4\u00e4mies sai sanan, ett\u00e4 koko Jerusalem oli kehoitettu.\n21:32 Se otti kohta sotav\u00e4ke\u00e4 ja sadanp\u00e4\u00e4miehi\u00e4, ja tuli juosten heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4. Mutta kuin he n\u00e4kiv\u00e4t sodanp\u00e4\u00e4miehen ja sotav\u00e4en, lakkasivat he Paavalia hosumasta.\n21:33 Kuin p\u00e4\u00e4mies l\u00e4hestyi, otti h\u00e4n h\u00e4nen kiinni ja k\u00e4ski sitoa kaksilla kahleilla, ja kysyi, kuka h\u00e4n oli, eli mit\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt?\n21:34 Mutta kansasta huusi yksi sit\u00e4, toinen t\u00e4t\u00e4. Koska ei h\u00e4n oikein taitanut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 huminan t\u00e4hden, k\u00e4ski h\u00e4n h\u00e4nen viet\u00e4\u00e4 leiriin.\n21:35 Ja kuin h\u00e4n astumien eteen tuli, kannettiin h\u00e4n sotamiehilt\u00e4 kansan v\u00e4kivallan t\u00e4hden;\n21:36 Sill\u00e4 paljo kansaa noudatti h\u00e4nt\u00e4, huutain: ota pois h\u00e4nt\u00e4!\n21:37 Ja kuin Paavali oli leiriin tulemallansa, sanoi h\u00e4n sodanp\u00e4\u00e4miehelle: onko minulla lupa sinulle jotakin sanoa? H\u00e4n sanoi: taidatkos Grekan kielen?\n21:38 Etk\u00f6s sin\u00e4 siis ole Egyptin mies, joka ennen n\u00e4it\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 kapinan nostit ja veit korpeen nelj\u00e4tuhatta murhamiest\u00e4?\n21:39 Niin Paavali sanoi: min\u00e4 olen Juudalainen Tarsin, kuuluisan kaupungin asuvainen Kilikiasta. Min\u00e4 rukoilen sinua, salli minun puhua kansalle.\n21:40 Ja kuin h\u00e4n salli, niin Paavali seisoi astuttavilla ja viittasi k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 kansalle. Kuin suuri vaikeneminen tuli, puhutteli h\u00e4n heit\u00e4 Hebrean kielell\u00e4 ja sanoi:\n22:1 Miehet, rakkat veljet ja is\u00e4t! kuulkaat minun edesvastaustani, jonka min\u00e4 teille sanon.\n22:2 (Kuin he kuulivat h\u00e4nen Hebrean kielell\u00e4 heille puhuvan, vaikenivat he enemmin. Ja h\u00e4n sanoi:)\n22:3 Min\u00e4 olen Juudalainen, Tarsossa Kilikiassa syntynyt ja t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa kasvatettu Gamalielin jalkain juuressa, opetettu visusti vanhimpain laissa, ja olin Jumalan puolesta kiivas, niinkuin tekin kaikki olette t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4,\n22:4 Ja olen t\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4 vainonnut kuolemaan asti, sitoin ja antain yl\u00f6n vankiuteen sek\u00e4 miehi\u00e4 ett\u00e4 vaimoja,\n22:5 Niinkuin my\u00f6s ylimm\u00e4inen pappi ja koko vanhimpain joukko minun todistajani ovat, joilta min\u00e4 otin l\u00e4hetyskirjat veljein tyk\u00f6, ja vaelsin Damaskuun, ett\u00e4 min\u00e4 ne, jotka siell\u00e4 olivat, olisin sidottuna tuonut Jerusalemiin rangaistaa.\n22:6 Niin tapahtui minun matkassa ollessani ja l\u00e4hestyiss\u00e4ni Damaskua puolip\u00e4iv\u00e4n aikaan, ett\u00e4 suuri kirkkaus valaisi \u00e4kisti taivaasta minua ymp\u00e4ri.\n22:7 Ja min\u00e4 lankesin maahan ja kuulin \u00e4\u00e4nen minulle sanovan: Saul, Saul, miksis minua vainoot?\n22:8 Niin min\u00e4 vastasin: kuka sin\u00e4 olet, Herra? H\u00e4n sanoi minulle: min\u00e4 olen Jesus Natsaretista, jota sin\u00e4 vainoot.\n22:9 Mutta ne, jotka minun kanssani olivat, n\u00e4kiv\u00e4t kyll\u00e4 kirkkauden ja pelj\u00e4styiv\u00e4t, vaan ei he h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kuulleet, joka minua puhutteli.\n22:10 Niin min\u00e4 sanoin: Herra, mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n? Mutta Herra sanoi minulle: nouse ja mene Damaskuun, ja siell\u00e4 sinulle sanotaan kaikki, mit\u00e4 sinun on s\u00e4\u00e4tty tehd\u00e4kses.\n22:11 Ja koska en min\u00e4 n\u00e4hnyt sen valkeuden kirkkauden t\u00e4hden, talutettiin min\u00e4 k\u00e4sist\u00e4 niilt\u00e4, jotka minun kanssani olivat, ja tulin Damaskuun.\n22:12 Ja siell\u00e4 oli jumalinen mies lain j\u00e4lkeen, Ananias niemelt\u00e4; h\u00e4nell\u00e4 oli hyv\u00e4 todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siell\u00e4 asuivat.\n22:13 H\u00e4n tuli minun tyk\u00f6ni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun n\u00e4k\u00f6s j\u00e4lleen. Ja min\u00e4 katsoin sill\u00e4 hetkell\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n22:14 Niin h\u00e4n sanoi: meid\u00e4n is\u00e4imme Jumala on sinun valmistanut, ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 tunteman h\u00e4nen tahtonsa, ja n\u00e4kem\u00e4n vanhurskaan, ja kuuleman \u00e4\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen suustansa.\n22:15 Sill\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen todistajansa kaikkein ihmisten edess\u00e4 niist\u00e4, joita sin\u00e4 n\u00e4hnyt ja kuullut olet.\n22:16 Ja mit\u00e4s nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pest\u00e4 pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nime\u00e4.\n22:17 Niin tapahtui, kuin min\u00e4 Jerusalemiin palasin ja rukoilin templiss\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 tulin horroksiin,\n22:18 Ja n\u00e4in h\u00e4nen minulle sanovan: rienn\u00e4 ja l\u00e4hde kiiruusti Jerusalemista; sill\u00e4 ei he ota vastaan sinun todistustas minusta.\n22:19 Ja min\u00e4 sanoin: Herra, itse he tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 panin torniin ja pieksin jokaisessa synagogassa niit\u00e4, jotka sinun p\u00e4\u00e4lles uskoivat.\n22:20 Ja kuin Stephanin sinun palvelias veri vuodatettiin, olin min\u00e4 my\u00f6s siin\u00e4 l\u00e4sn\u00e4, ja mielistyin h\u00e4nen kuolemaansa, ja vartioitsin niiden vaatteita, jotka h\u00e4nen tappoivat.\n22:21 Ja h\u00e4n sanoi minulle: mene, sill\u00e4 min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n sinun kauvas pakanain tyk\u00f6.\n22:22 Ja he kuulivat h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n sanaan asti, niin he korottivat \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja sanoivat: ota pois senkaltainen ihminen maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4; sill\u00e4 ei h\u00e4nen ole luvallinen el\u00e4\u00e4.\n22:23 Ja kuin he niin huusivat, heitteliv\u00e4t vaatteitansa ja paiskasivat tomua tuuleen,\n22:24 Antoi sodanp\u00e4\u00e4mies h\u00e4nen vied\u00e4 leiriin, ja k\u00e4ski piest\u00e4 ja tutkittaa, ett\u00e4 h\u00e4n olis saanut tiet\u00e4\u00e4, mink\u00e4t\u00e4hden h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 niin huudettiin.\n22:25 Kuin h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 nuorilla sitoi, sanoi Paavali sadanp\u00e4\u00e4miehelle, joka l\u00e4sn\u00e4 seisoi: onkos teid\u00e4n kohtuullinen Roomalaista hosua ilman tuomitsematta?\n22:26 Kuin sadanp\u00e4\u00e4mies sen kuuli, meni h\u00e4n sodanp\u00e4\u00e4miehen tyk\u00f6, ilmoitti h\u00e4nelle ja sanoi: mit\u00e4s tahdot tehd\u00e4? sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mies on Roomalainen.\n22:27 Niin sodanp\u00e4\u00e4mies meni h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: sanos minulle, oletko sin\u00e4 Roomalainen? H\u00e4n sanoi: olen niinkin.\n22:28 Ja sodanp\u00e4\u00e4mies vastasi: min\u00e4 olen suurella rahalla t\u00e4m\u00e4n kaupungin oikeuden voittanut. Mutta Paavali sanoi: min\u00e4 olen my\u00f6s syntynyt (Roomalainen.)\n22:29 Ja he l\u00e4ksiv\u00e4t kohta h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 tutkimasta. Ja sodanp\u00e4\u00e4mies rupesi pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, sittekuin h\u00e4n sai tiet\u00e4\u00e4, h\u00e4nen Roomalaisen olevan, ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4nen sitonut oli.\n22:30 Mutta toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tahtoi h\u00e4n visummasti tiet\u00e4\u00e4, mink\u00e4t\u00e4hden h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 Juudalaisilta kannettiin, ja p\u00e4\u00e4sti h\u00e4nen siteist\u00e4, ja k\u00e4ski ylimm\u00e4iset papit ja kaiken heid\u00e4n raatinsa tulla kokoon, ja antoi Paavalin tulla heid\u00e4n eteens\u00e4.\n23:1 Niin Paavali katsahti raadin p\u00e4\u00e4lle ja sanoi: miehet, rakkaat veljet! min\u00e4 olen kaikella hyv\u00e4ll\u00e4 tunnolla vaeltanut Jumalan edess\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n23:2 Niin ylimm\u00e4inen pappi Ananias k\u00e4ski niit\u00e4, jotka l\u00e4sn\u00e4 seisoivat, ly\u00f6d\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vasten suuta.\n23:3 Paavali sanoi h\u00e4nelle: ly\u00f6k\u00f6\u00f6n sinua Jumala, sin\u00e4 valkeaksi tehty sein\u00e4! istutko sin\u00e4 ja tuomitset minua lain j\u00e4lkeen, ja k\u00e4sket minua ly\u00f6d\u00e4 vastoin lakia?\n23:4 Mutta ne, jotka l\u00e4sn\u00e4 seisoivat, sanoivat: kiroiletko sin\u00e4 ylimm\u00e4ist\u00e4 Jumalan pappia?\n23:5 Paavali sanoi: en min\u00e4 tiet\u00e4nyt, rakkaat veljet, h\u00e4nt\u00e4 ylimm\u00e4iseksi papiksi; sill\u00e4 kirjoitettu on: sinun kansas ylimm\u00e4ist\u00e4 ei sinun pid\u00e4 kiroileman.\n23:6 Kuin Paavali tiesi, ett\u00e4 heit\u00e4 oli yksi osa Saddukealaisia ja toinen osa Pharisealaisia, huusi h\u00e4n raadin edess\u00e4: miehet, rakkaat veljet! min\u00e4 olen Pharisealainen ja Pharisealaisen poika. Minun p\u00e4\u00e4lleni kannetaan toivon ja kuolleiden yl\u00f6snousemisen t\u00e4hden.\n23:7 Ja kuin h\u00e4n sen sanonut oli, tuli riita Pharisealaisten ja Saddukealaisten v\u00e4lille, ja joukko erkani.\n23:8 Sill\u00e4 Saddukealaiset sanovat: ettei kuolleiden yl\u00f6snousemista, eik\u00e4 enkeleit\u00e4, eik\u00e4 henke\u00e4 ole; mutta Pharisealaiset tunnustavat molemmat olevan.\n23:9 Niin tuli suuri huuto, ja kirjanoppineet Pharisealaisten lahkosta nousivat, kilvoittelivat ja sanoivat: emme mit\u00e4\u00e4n pahaa l\u00f6yd\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 miehess\u00e4: jos henki taikka enkeli on h\u00e4nelle puhunut, niin emme mahda Jumalaa vastaan sotia.\n23:10 Ja ett\u00e4 suuri kapina nousi, pelk\u00e4si sodanp\u00e4\u00e4mies, ettei he Paavalia rikki rep\u00e4isisi, ja k\u00e4ski sotav\u00e4en menn\u00e4 alas, ja temmata pois h\u00e4nt\u00e4 heid\u00e4n seastansa, ja leiriin vied\u00e4.\n23:11 Mutta y\u00f6ll\u00e4 sen j\u00e4lkeen seisoi Herra h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 ja sanoi: ole vahvassa turvassa, Paavali! sill\u00e4 niinkuin sin\u00e4 olet minusta Jerusalemissa todistanut, niin sinun pit\u00e4\u00e4 Roomissakin todistaman.\n23:12 Ja kuin p\u00e4iv\u00e4 tuli, kokoontuivat muutamat Juudalaisista ja sadattelivat itsi\u00e4ns\u00e4, sanoen, ettei heid\u00e4n pit\u00e4nyt ennen sy\u00f6m\u00e4n eik\u00e4 juoman, kuin he Paavalin olisivat tappaneet.\n23:13 Ja niit\u00e4 oli enempi kuin nelj\u00e4kymment\u00e4 miest\u00e4, jotka t\u00e4m\u00e4n valan tehneet olivat.\n23:14 Ne meniv\u00e4t ylimm\u00e4isten pappein ja vanhimpain tyk\u00f6, ja sanoivat: me olemme sadatuksilla meit\u00e4mme kironneet, ei ennen einett\u00e4 maistavamme kuin me Paavalin tapamme.\n23:15 Nyt siis ilmoittakaat sodanp\u00e4\u00e4miehelle ja raadille, ett\u00e4 h\u00e4n huomenna tois h\u00e4nen teid\u00e4n eteenne, niinkuin te tahtoisitte jotakin todempaa h\u00e4nelt\u00e4 tiedustaa; mutta ennenkuin h\u00e4n l\u00e4hestyy, olemme me valmiit h\u00e4nt\u00e4 tappamaan.\n23:16 Kuin Paavalin sisaren poika heid\u00e4n v\u00e4ijymisens\u00e4 kuuli, meni h\u00e4n leiriin ja ilmoitti n\u00e4m\u00e4t Paavalille.\n23:17 Niin Paavali kutsui yhden sadanp\u00e4\u00e4miehist\u00e4 tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi: vie t\u00e4m\u00e4 nuorukainen sodanp\u00e4\u00e4miehen tyk\u00f6; sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on jotakin h\u00e4nelle sanomista.\n23:18 Niin h\u00e4n otti sen ja saatti h\u00e4nen sodanp\u00e4\u00e4miehen tyk\u00f6, ja sanoi: sidottu Paavali kutsui minun tyk\u00f6ns\u00e4 ja rukoili minua t\u00e4t\u00e4 nuorukaista sinun tyk\u00f6s saattaa, jolla on sinulle jotakin sanomista.\n23:19 Niin sodanp\u00e4\u00e4mies rupesi h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4, ja vei h\u00e4nen erin\u00e4ns\u00e4, ja kyseli h\u00e4nelt\u00e4: mit\u00e4 se on, mit\u00e4 sinulla on minulle ilmoittamista?\n23:20 Niin h\u00e4n sanoi: Juudalaiset ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet sinua rukoilla, ett\u00e4s huomenna tuottaisit Paavalin raadin eteen, niinkuin he jotakin todempaa h\u00e4nelt\u00e4 kuuntelisivat.\n23:21 Mutta \u00e4l\u00e4 heit\u00e4 tottele; sill\u00e4 enempi kuin nelj\u00e4kymment\u00e4 miest\u00e4 v\u00e4ijyy h\u00e4nt\u00e4, jotka ovat heit\u00e4ns\u00e4 sadattaneet, ei ennen sy\u00f6v\u00e4ns\u00e4 eik\u00e4 juovansa, kuin he h\u00e4nen tappaisivat: ja he ovat nyt valmiit odottamassa sinun lupaamistas.\n23:22 Niin sodanp\u00e4\u00e4mies laski nuorukaisen matkaansa ja haasti h\u00e4nt\u00e4 kellenk\u00e4\u00e4n sanomasta, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t h\u00e4nelle ilmoittanut oli.\n23:23 Ja h\u00e4n kutsui tyk\u00f6ns\u00e4 kaksi sadanp\u00e4\u00e4miest\u00e4 ja sanoi: valmistakaat kaksisataa sotamiest\u00e4 menem\u00e4\u00e4n Kesareaan, ja seitsem\u00e4nkymment\u00e4 ratsasmiest\u00e4, ja kaksisataa keih\u00e4smiest\u00e4 kolmannella hetkell\u00e4 y\u00f6st\u00e4.\n23:24 Ja valmistakaat muutamia juhtia, ett\u00e4 he Paavalin niiden p\u00e4\u00e4lle istuttavat ja viev\u00e4t terveen\u00e4 maanvanhimman Feliksen tyk\u00f6.\n23:25 Ja kirjoitti kirjan t\u00e4ll\u00e4 tavalla:\n23:26 Klaudius Lysias sille jalolle maanvanhimmalle Felikselle terveytt\u00e4!\n23:27 T\u00e4m\u00e4n miehen olivat Juudalaiset ottaneet kiinni ja tahtoivat h\u00e4nen tappaa. Niin tulin min\u00e4 parhaallansa sotav\u00e4ell\u00e4 sekaan ja tempasin h\u00e4nen pois, ett\u00e4 min\u00e4 ymm\u00e4rsin h\u00e4nen Roomalaisen olevan.\n23:28 Ja kuin min\u00e4 pyysin syyt\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 he h\u00e4nt\u00e4 nuhtelivat, niin min\u00e4 vein h\u00e4nen heid\u00e4n raatinsa eteen,\n23:29 Ja l\u00f6ysin kannettavan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 heid\u00e4n lakinsa kysymyksist\u00e4. Ja ei kuitenkaan heill\u00e4 ollut yht\u00e4\u00e4n kuoleman eli sidetten syyt\u00e4.\n23:30 Ja kuin minulle siit\u00e4 v\u00e4ijymisest\u00e4 ilmoitettiin, jota Juudalaiset h\u00e4nelle valmistivat, l\u00e4hetin min\u00e4 kohta h\u00e4nen sinun tyk\u00f6s, ja sanoin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llekantajillensa: mit\u00e4 teill\u00e4 on h\u00e4nt\u00e4 vastaan, niin sanokaat maanvanhimman edess\u00e4. Ole hyv\u00e4sti!\n23:31 Ja sotamiehet ottivat Paavalin, niinkuin heille k\u00e4sketty oli, ja veiv\u00e4t h\u00e4nen y\u00f6ll\u00e4 Antipatrideen.\n23:32 Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n antoivat he ratsasmiesten h\u00e4nt\u00e4 seurata ja palasivat leiriin.\n23:33 Kuin he tulivat Kesareaan ja antoivat kirjan maanvanhimmalle, niin he asettivat my\u00f6s Paavalin h\u00e4nen eteens\u00e4.\n23:34 Kuin maanvanhin oli kirjan lukenut ja kysynyt, kusta maakunnasta h\u00e4nen piti oleman; ja ett\u00e4 h\u00e4n ymm\u00e4rsi h\u00e4nen Kilikiasta olevan,\n23:35 Min\u00e4 tahdon sinua kuulla, sanoi h\u00e4n, kuin my\u00f6s sinun p\u00e4\u00e4llekantajas tulevat edes. Ja k\u00e4ski k\u00e4tke\u00e4 h\u00e4nen Herodeksen raatihuoneeseen.\n24:1 Viiden p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 meni Ananias, ylimm\u00e4inen pappi, vanhimpain ja selv\u00e4kielisen Tertulluksen kanssa maanvanhimman tyk\u00f6 Paavalia vastaan.\n24:2 Ja kuin h\u00e4n oli eteen kutsuttu, rupesi Tertullus kantamaan, sanoen:\n24:3 Me el\u00e4mme hyv\u00e4ss\u00e4 rauhassa sinun kauttas, ja ne asiat, jotka t\u00e4ss\u00e4 kansassa oikein ja hyvin tehnyt ovat sinun toimellas, voimallinen Feliks, me aina ja joka paikassa hyv\u00e4ksi otamme kaikella kiitoksella.\n24:4 Vaan etten min\u00e4 sinua kauvan viivytt\u00e4isi, rukoilen min\u00e4 sinua, ett\u00e4s pikimilt\u00e4s meit\u00e4 kuulisit, sinun vakuutes t\u00e4hden.\n24:5 Sill\u00e4 me olemme l\u00f6yt\u00e4neet t\u00e4m\u00e4n miehen vahingolliseksi, joka nostaa kapinan kaikille Juudalaisille ymp\u00e4ri koko maanpiirin, ja on Natsarealaisten eriseuran p\u00e4\u00e4mies.\n24:6 H\u00e4n on kiusannut templi\u00e4kin riivata; jonka t\u00e4hden me otimme h\u00e4nen kiinni ja tahdoimme tuomita h\u00e4nen meid\u00e4n lakimme j\u00e4lkeen.\n24:7 Mutta sodanp\u00e4\u00e4mies Lysias tuli suurella v\u00e4ell\u00e4 siihen sekaan ja p\u00e4\u00e4sti h\u00e4nen meid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4mme,\n24:8 Ja k\u00e4ski h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llekantajansa tulla sinun tyk\u00f6s; josta sin\u00e4 taidat itse tutkien ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikista niist\u00e4, joita me h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 kannamme.\n24:9 Ja Juudalaiset t\u00e4h\u00e4n my\u00f6s mielistyiv\u00e4t, sanoen niin olevan.\n24:10 Niin Paavali vastasi, kuin maanvanhin h\u00e4nt\u00e4 viittasi puhumaan: ett\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n sinun monta ajastaikaa olleen t\u00e4m\u00e4n kansan tuomarina, tahdon min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edest\u00e4ni vastata.\n24:11 Sill\u00e4 sin\u00e4 taidat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ettei enempi ole kuin kaksitoistakymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, sittekuin min\u00e4 menin yl\u00f6s Jerusalemiin rukoilemaan.\n24:12 Ja ei he ole minua templiss\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4neet kamppailemasta yhdenk\u00e4\u00e4n kanssa, ei kapinaa nostamasta kansan seassa, ei synagogissa, eik\u00e4 kaupungissa.\n24:13 Ei he my\u00f6s taida niit\u00e4 vahvistaa, mit\u00e4 he nyt minun p\u00e4\u00e4lleni kantavat.\n24:14 Mutta sen min\u00e4 sinulle tunnustan, ett\u00e4 min\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tien kautta, jonka he eriseuraksi kutsuvat, niin palvelen minun is\u00e4ini Jumalaa, ett\u00e4 min\u00e4 uskon kaikki, mitk\u00e4 laissa ja prophetaissa kirjoitetut ovat,\n24:15 Ja pid\u00e4n sen toivon Jumalan puoleen, jota hekin itse odottavat, ett\u00e4 kuolleiden yl\u00f6snousemus pit\u00e4\u00e4 oleman, sek\u00e4 vanhurskasten ett\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4in.\n24:16 Ja sent\u00e4hden min\u00e4 harjoitan itsi\u00e4ni aina pit\u00e4m\u00e4\u00e4n pahentamattoman omantunnon Jumalan ja ihmisten edess\u00e4.\n24:17 Mutta kuin min\u00e4 monen ajastajan per\u00e4st\u00e4 tulin almua ja uhria kansalleni tekem\u00e4\u00e4n:\n24:18 Joissa muutamat Juudalaiset Asiasta l\u00f6ysiv\u00e4t minun puhdistettuna templiss\u00e4, ilman yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kapinaa ja meteli\u00e4,\n24:19 Joidenka tulis sinun tyk\u00f6n\u00e4s l\u00e4sn\u00e4 olla ja kantaa, jos heill\u00e4 jotakin on minua vastaan.\n24:20 Eli sanokaan n\u00e4m\u00e4t itse, jos he jotakin v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 ovat minussa l\u00f6yt\u00e4neet, koska min\u00e4 seisoin raadin edess\u00e4.\n24:21 Mutta t\u00e4m\u00e4n yhden sanan t\u00e4hden, jonka min\u00e4 heid\u00e4n seassansa seisoissani, kuolleiden yl\u00f6snousemisesta, huusin, min\u00e4 teilt\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tuomitaan.\n24:22 Kuin Feliks t\u00e4m\u00e4n kuuli, viivytti h\u00e4n heit\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n tiesi hyvin t\u00e4m\u00e4n tien menon, ja sanoi: kuin Lysias sodanp\u00e4\u00e4mies alas tulee, niin min\u00e4 tahdon tutkia teid\u00e4n asianne.\n24:23 Ja k\u00e4ski sadanp\u00e4\u00e4miehen k\u00e4tke\u00e4 Paavalin, ja antoi h\u00e4nen saada levon, ja ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nen omistansa kiellett\u00e4isi h\u00e4nt\u00e4 palvelemasta taikka k\u00e4ym\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4.\n24:24 Mutta muutamain p\u00e4iv\u00e4in per\u00e4st\u00e4 tuli Feliks em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Drusillan kanssa, joka Juudalainen oli, ja kutsutti Paavalin eteens\u00e4, ja kuulteli h\u00e4nt\u00e4 uskosta Kristuksen p\u00e4\u00e4lle.\n24:25 Mutta kuin h\u00e4n puhui vanhurskaudesta ja puhtaasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja tulevaisesta tuomiosta, pelj\u00e4styi Feliks, ja vastasi: mene t\u00e4ll\u00e4 haavalla matkaas; vaan kuin min\u00e4 saan tilan, niin min\u00e4 sinun tyk\u00f6ni kutsutan.\n24:26 Toivoi my\u00f6s Paavalilta h\u00e4nellens\u00e4 rahaa annettavan, ett\u00e4 h\u00e4n olis h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt, jonka t\u00e4hden h\u00e4n my\u00f6s usein h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kutsutti ja puheli h\u00e4nen kanssansa.\n24:27 Kuin kaksi ajastaikaa kulunut oli, tuli Porkius Festus Feliksen siaan. Mutta Feliks tahtoi Juudalaisten mielt\u00e4 noutaa ja j\u00e4tti Paavalin sidottuna.\n25:1 Kuin siis Festus oli tullut maakuntaan, meni h\u00e4n Kesareasta kolmannen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 yl\u00f6s Jerusalemiin.\n25:2 Niin ylimm\u00e4inen pappi ja ylimm\u00e4iset Juudalaisista tulivat h\u00e4nen eteens\u00e4 Paavalia vastaan, ja rukoilivat h\u00e4nt\u00e4,\n25:3 Ja pyysiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 suosiota h\u00e4nt\u00e4 kohtaan, ett\u00e4 h\u00e4n kutsuttais h\u00e4nen Jerusalemiin, ja v\u00e4ijyiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 tappaaksensa tiell\u00e4.\n25:4 Niin Festus vastasi, ett\u00e4 Paavali piti hyvin k\u00e4tkett\u00e4m\u00e4n Kesareassa, ja ett\u00e4 h\u00e4n tahtoi itse pian sinne vaeltaa.\n25:5 Jotka siis teid\u00e4n seassanne, sanoi h\u00e4n, voimalliset ovat, ne tulkaan alas meid\u00e4n kanssamme, ja jos jotakin v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 miehess\u00e4, niin kantakaan he h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n25:6 Kuin h\u00e4n siis oli heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 viipynyt enempi kuin kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4, l\u00e4ksi h\u00e4n alas Kesareaan. Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 istui h\u00e4n tuomioistuimelle ja k\u00e4ski Paavalin tuoda edes.\n25:7 Kuin h\u00e4n oli tullut edes, seisoivat ne Juudalaiset ymp\u00e4rill\u00e4, jotka olivat Jerusalemista tulleet alas, ja toivat edes monta ja suurta vikaa Paavalia vastaan, joita ei he voineet vahvistaa;\n25:8 Sill\u00e4 h\u00e4n vastasi edest\u00e4ns\u00e4: en min\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n rikkonut Juudalaisten lakia, en templi\u00e4, enk\u00e4 keisaria vastaan.\n25:9 Niin Festus tahtoi Juudalaisten mielt\u00e4 noutaa, vastasi Paavalia ja sanoi: tahdotkos menn\u00e4 yl\u00f6s Jerusalemiin ja siell\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 oikeudella seisoa minun edess\u00e4ni?\n25:10 Mutta Paavali sanoi: min\u00e4 seison keisarin oikeudessa, ja siin\u00e4 tulee minua tuomita: en min\u00e4 ole Juudalaisille mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tehnyt, kuin sin\u00e4 itsekin paremmin tied\u00e4t.\n25:11 Sill\u00e4 jos min\u00e4 olen jonkun vahingoittanut, eli minun henkeni rikkonut, niin en min\u00e4 tahdo v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kuolemaa: jos ei taas mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ole, mit\u00e4 he minun p\u00e4\u00e4lleni kantavat, niin ei yksik\u00e4\u00e4n taida minua antaa heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4: min\u00e4 turvaan keisariin.\n25:12 Silloin Festus puhutteli raatia ja vastasi: keisariin sin\u00e4 turvasit, keisarin tyk\u00f6 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinun menem\u00e4n.\n25:13 Mutta kuin muutamat p\u00e4iv\u00e4t olivat kuluneet, tuli kuningas Agrippa ja Bernise alas Kesareaan Festusta tervehtim\u00e4\u00e4n.\n25:14 Ja kuin he siell\u00e4 monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viipyiv\u00e4t, jutteli Festus Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: yksi mies on j\u00e4\u00e4nyt Felikselt\u00e4 sidottuna,\n25:15 Josta, kuin min\u00e4 Jerusalemissa olin, ylimm\u00e4iset papit ja Juudalaisten vanhimmat tulivat ja ilmoittivat minulle, pyyt\u00e4in tuomiota h\u00e4nen ylitsens\u00e4.\n25:16 Joille min\u00e4 vastasin: ei se ole Roomalaisten tapa, ett\u00e4 joku ihminen ennen annetaan surmata, kuin se, jonka p\u00e4\u00e4lle kannetaan, saa p\u00e4\u00e4llekantajat rinnallensa ja saa tilan edest\u00e4ns\u00e4 vastata kanteesta.\n25:17 Sent\u00e4hden kuin he t\u00e4nne kokoon tulivat, istuin min\u00e4 kohta toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viivyttelem\u00e4tt\u00e4 tuomio-istuimelle, ja k\u00e4skin miehen tuoda edes.\n25:18 Kuin p\u00e4\u00e4llekantajat tulivat, niin ei he yht\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 tuoneet edes niist\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 luulin.\n25:19 Mutta heill\u00e4 oli muutamia kysymyksi\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastaan heid\u00e4n taikauksistansa ja yhdest\u00e4 kuolleesta Jesuksesta, jonka Paavali todisti el\u00e4v\u00e4n.\n25:20 Vaan ett\u00e4 min\u00e4 siit\u00e4 kysymyksest\u00e4 ep\u00e4ilin, kysyin min\u00e4, josko h\u00e4n olis tahtonut menn\u00e4 Jerusalemiin ja siell\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 tuomittaa.\n25:21 Mutta koska Paavali lykk\u00e4si asiansa keisarin tutkimisen alle, annoin min\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4tkett\u00e4\u00e4, siihen asti kuin min\u00e4 h\u00e4nen keisarin tyk\u00f6 l\u00e4hett\u00e4isin.\n25:22 Niin Agrippa sanoi Festukselle: min\u00e4kin kuulisin mielell\u00e4ni sit\u00e4 miest\u00e4. H\u00e4n sanoi: huomenna saat sin\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kuulla.\n25:23 Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuli Agrippa ja Bernise suurella koreudella, ja meniv\u00e4t raastupaan, p\u00e4\u00e4miesten ja kaupungin ylimm\u00e4isten kanssa, ja Paavali tuotiin edes Festuksen k\u00e4skyn j\u00e4lkeen.\n25:24 Ja Festus sanoi: kuningas Agrippa ja kaikki miehet, jotka t\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4n kanssamme olette, te n\u00e4ette sen, josta kaikki Juudalaisten joukko on minua rukoillut Jerusalemissa ja my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4, huutain, ettei h\u00e4nen pit\u00e4isi enempi el\u00e4m\u00e4n.\n25:25 Mutta kuin min\u00e4 ymm\u00e4rsin, ettei h\u00e4n ollut mit\u00e4\u00e4n kuoleman ansiota tehnyt, ja ett\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s itse turvasi keisariin, niin min\u00e4 aioin h\u00e4nen sinne l\u00e4hett\u00e4\u00e4.\n25:26 Josta ei minulla ole mit\u00e4\u00e4n vahvaa herralle kirjoittaa: sent\u00e4hden tuotin min\u00e4 h\u00e4nen teid\u00e4n eteenne, ja enimmiten sinun etees, kuningas Agrippa, ett\u00e4 kuin h\u00e4nen asiansa visummasti tutkittaisiin, minulla olis jotakin kirjoittamista;\n25:27 Sill\u00e4 se on minun n\u00e4hd\u00e4kseni toimetoin, ett\u00e4 h\u00e4n sidottuna l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n, ja ei h\u00e4nen syyt\u00e4ns\u00e4 ilmoiteta.\n26:1 Niin Agrippa sanoi Paavalille: sinun on lupa puhua edest\u00e4s. Silloin Paavali ojensi k\u00e4tens\u00e4 ja vastasi edest\u00e4ns\u00e4:\n26:2 Min\u00e4 pid\u00e4n itseni onnellisena, rakas kuningas Agrippa, ett\u00e4 min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 saan sinun edess\u00e4s vastata kaikista niist\u00e4, mit\u00e4 minun p\u00e4\u00e4lleni Juudalaisilta kannetaan,\n26:3 Liiatenkin ett\u00e4 sin\u00e4 tied\u00e4t kaikki tavat ja Juudalaisten kysymykset: sent\u00e4hden rukoilen min\u00e4 sinua, ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisesti minua kuulisit.\n26:4 Kaikki tosin Juudalaiset tiet\u00e4v\u00e4t minun el\u00e4m\u00e4ni hamasta nuoruudesta, kuin se alusta on ollut minun kansani seassa Jerusalemissa:\n26:5 Jotka minun ennen ovat tunteneet, (jos he tahtoisivat todistaa,) ett\u00e4 min\u00e4 meid\u00e4n jumalanpalveluksen kaikkein ahkerimman eriseuran j\u00e4lkeen olin Pharisealainen.\n26:6 Ja min\u00e4 seison nyt t\u00e4ss\u00e4 oikeuden edess\u00e4 toivon t\u00e4hden sen lupauksen p\u00e4\u00e4lle, joka Jumalalta on meid\u00e4n isillemme tapahtunut:\n26:7 Johonka meid\u00e4n kaksitoistakymment\u00e4 sukukuntaa toivovat tulevansa, palvellen Jumalaa y\u00f6t\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n toivon t\u00e4hden kannetaan Juudalaisilta minun p\u00e4\u00e4lleni, rakas kuningas Agrippa.\n26:8 Miksi se luotaan mahdottomaksi uskoa teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, ett\u00e4 Jumala kuolleet her\u00e4tt\u00e4\u00e4?\n26:9 Min\u00e4 tosin luulin itsell\u00e4ni, ett\u00e4 minun piti paljo vastahakoisuutta tekem\u00e4n Jesuksen Natsarealaisen nime\u00e4 vastaan,\n26:10 Niinkuin min\u00e4 my\u00f6s tein Jerusalemissa, ja salpasin monta pyh\u00e4\u00e4 vankihuoneisiin, kuin min\u00e4 ylimm\u00e4isilt\u00e4 papeilta olin saanut vallan; ja kuin he tapettiin, mielistyin min\u00e4 heid\u00e4n tuomioonsa,\n26:11 Ja rankaisin heit\u00e4 usein jokaisessa synagogassa, ja vaadin heit\u00e4 pilkkaamaan, ja olin heit\u00e4 vastaan yl\u00f6npalttisesti vimmattu, ja vainosin heit\u00e4 hamaan ulkokaupunkeihin.\n26:12 Jonka t\u00e4hden min\u00e4 my\u00f6s matkustin Damaskuun ylimm\u00e4isten pappein voimalla ja k\u00e4skyll\u00e4.\n26:13 Puolip\u00e4iv\u00e4n aikaan, rakas kuningas, n\u00e4in min\u00e4 tiell\u00e4 yhden kirkkauden taivaasta, kirkkaamman kuin auringon paisteen, joka valkeus ymp\u00e4ri valaisi minun ja ne, jotka minun kanssani vaelsivat.\n26:14 Kuin me siis kaikki maahan lankesimme, kuulin min\u00e4 \u00e4\u00e4nen puhuvan minulleni ja sanovan Hebrean kielell\u00e4: Saul, Saul, miksis minua vainoot? ty\u00f6l\u00e4s on sinun tutkainta vastaan potkia.\n26:15 Niin min\u00e4 sanoin: Herra, kukas olet? H\u00e4n sanoi: min\u00e4 olen Jesus, jota sin\u00e4 vainoot.\n26:16 Mutta nouse yl\u00f6s ja seiso jaloillas: sill\u00e4 sit\u00e4 varten min\u00e4 sinulle ilmestyin, ett\u00e4 min\u00e4 asetan sinun palveliaksi ja niiden todistajaksi, joita sin\u00e4 n\u00e4it, niin my\u00f6s niiden, joita min\u00e4 viel\u00e4 sinulle ilmoittava olen.\n26:17 Ja tahdon sinun p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kansasta ja pakanoista, joiden tyk\u00f6 min\u00e4 nyt sinun l\u00e4het\u00e4n,\n26:18 Heid\u00e4n silmi\u00e4ns\u00e4 avaamaan ja heit\u00e4 pimeydest\u00e4 valkeuteen k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 he eri\u00e4isiv\u00e4t saatanan vallasta Jumalan tyk\u00f6, saamaan syntein anteeksiantamista ja perimist\u00e4 ynn\u00e4 niiden kanssa, jotka pyhitet\u00e4\u00e4n uskon kautta minun p\u00e4\u00e4lleni.\n26:19 Niin siis, rakas kuningas Agrippa! en min\u00e4 ollut taivaalliselle n\u00e4ylle kovakorvainen,\n26:20 Vaan ilmoitin ensin niille, jotka Damaskussa ja Jerusalemissa ovat ja kaikessa Juudan maakunnassa, ja my\u00f6s pakanoille, ett\u00e4 he parannuksen tekisiv\u00e4t, ja k\u00e4\u00e4ntyisiv\u00e4t Jumalan puoleen, ja tekisiv\u00e4t parannuksen kelvollisia t\u00f6it\u00e4.\n26:21 T\u00e4m\u00e4n t\u00e4hden ovat Juudalaiset minun templiss\u00e4 ottaneet kiinni ja tahtoivat minun surmata.\n26:22 Mutta Jumalan avun olen min\u00e4 saanut ja seisonut t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, todistaen sek\u00e4 pienille ett\u00e4 suurille, enk\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta sanoen kuin mit\u00e4 prophetat ja Moses ovat sanoneet tulevaksi:\n26:23 Ett\u00e4 Kristuksen piti k\u00e4rsim\u00e4n ja oleman ensim\u00e4isen kuolleiden yl\u00f6snousemisesta julistamassa valkeutta t\u00e4lle kansalle ja pakanoille.\n26:24 Kuin h\u00e4n n\u00e4in edest\u00e4ns\u00e4 vastasi, sanoi Festus suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4: Paavali, sin\u00e4 hulluttelet, suuri oppi hulluttaa sinua.\n26:25 Niin h\u00e4n sanoi: en min\u00e4 hulluttele, voimallinen Festus, vaan totuuden ja toimen sanoja puhun.\n26:26 Sill\u00e4 kyll\u00e4 kuningas n\u00e4m\u00e4t tiet\u00e4\u00e4, jonka tyk\u00f6n\u00e4 min\u00e4 my\u00f6s rohkiasti puhun, ja en min\u00e4 luule n\u00e4ist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n olevan h\u00e4nelt\u00e4 salatun: sill\u00e4 ei t\u00e4m\u00e4 ole loukkaassa tapahtunut.\n26:27 Uskotkos, kuningas Agrippa, prophetat? min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4s uskot.\n26:28 Niin Agrippa sanoi Paavalille: ei paljo puutu, ettes minua saa kristityksi.\n26:29 Paavali sanoi: min\u00e4 toivoisin Jumalalta, joko siit\u00e4 puuttuis v\u00e4h\u00e4 eli paljo, ett\u00e4 et ainoasti sin\u00e4, mutta my\u00f6s kaikki, jotka minua t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kuulevat, tulisivat senkaltaiseksi kuin min\u00e4kin olen, paitsi n\u00e4it\u00e4 siteit\u00e4.\n26:30 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t sanonut oli, nousi kuningas yl\u00f6s, ja maanvanhin, ja Bernise, ja jotka heid\u00e4n kanssansa istuneet olivat.\n26:31 Ja kuin he meniv\u00e4t pois, puhuivat he kesken\u00e4ns\u00e4, sanoen: eip\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mies ole mit\u00e4\u00e4n tehnyt, mik\u00e4 kuoleman eli siteet ansainnut on.\n26:32 Mutta Agrippa sanoi Festukselle: kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mies olis taidettu p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ellei h\u00e4n olisi keisariin turvannut.\n27:1 Mutta sittenkuin p\u00e4\u00e4tetty oli, ett\u00e4 meid\u00e4n piti Italiaan purjehtiman, antoivat he Paavalin muiden vankien kanssa yhden sadanp\u00e4\u00e4miehen haltuun, joka kutsuttiin Julius, keisarin sotajoukosta.\n27:2 Kuin me siis astuimme Adramytin haahteen, ja meid\u00e4n piti purjehtiman Asian ohitse, laskimme me ulos maalta. Ja meid\u00e4n kanssamme oli Aristarkus, Makedonian mies, Tessalonikasta.\n27:3 Ja me tulimme toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Sidoniin. Ja Julius meni hyv\u00e4sti Paavalin kanssa, ja salli h\u00e4nen menn\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ins\u00e4 tyk\u00f6 ja heilt\u00e4 holhottaa.\n27:4 Ja kuin me sielt\u00e4 laskimme ulos, niin me purjehdimme Kyprin ohitse, ett\u00e4 vastatuulet olivat.\n27:5 Ja kuin me olimme purjehtineet yli meren, joka Kilikian ja Pamphilian kohdalla on, ja tulimme Myraan, joka on Lykiassa,\n27:6 Niin l\u00f6ysi sadanp\u00e4\u00e4mies siell\u00e4 yhden Aleksandrialaisen haahden, joka Italiaan purjehti, ja pani meid\u00e4t siihen.\n27:7 Kuin me monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 hitaasti purjehdimme ja tuskalla Knidon saavutimme, ettemme p\u00e4\u00e4sseet tuulelta, niin me purjehdimme Kretan alle, Salmoneen p\u00e4in.\n27:8 Ja kuin me tuskin sen ohitse p\u00e4\u00e4simme, niin me tulimme yhteen paikkaan, joka Kauniiksi satamaksi kutsutaan, jota l\u00e4sn\u00e4 oli Lasean kaupunki.\n27:9 Koska paljo aikaa oli kulunut, ja purjehdus oli vaarallinen, ja paaston aika oli jo kulunut, neuvoi Paavali heit\u00e4,\n27:10 Sanoen: armaat miehet! min\u00e4 n\u00e4en, ett\u00e4 purjehdus tulee vaaralliseksi ja vahingolliseksi, ei ainoastaan kalulle ja haahdelle, mutta my\u00f6s meid\u00e4n hengellemme.\n27:11 Mutta sadanp\u00e4\u00e4mies uskoi enemmin haahdenhaltiaa ja per\u00e4npit\u00e4j\u00e4\u00e4 kuin Paavalin sanoja.\n27:12 Ja kuin ei satama ollut sovelias yli talvea olla, niin he enimmitten mielistyiv\u00e4t siihen neuvoon, ett\u00e4 sielt\u00e4 piti laskettaman pois, jos he jollakin muotoa olisivat voineet tulla Phoinikaan talvea pit\u00e4m\u00e4\u00e4n, joka on Kretan satama, etel\u00e4l\u00e4nte\u00e4 ja luodepohjaa p\u00e4in.\n27:13 Mutta kuin etel\u00e4tuuli rupesi puhaltamaan, luulivat he aikomisensa k\u00e4yv\u00e4n edes, l\u00e4ksiv\u00e4t matkaan ja purjehtivat Kretan ohitse l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 maata.\n27:14 Mutta ei kauvan aikaa j\u00e4lkeen l\u00f6i sen p\u00e4\u00e4lle ankara puuskatuuli, joka it\u00e4pohjaksi kutsutaan.\n27:15 Ja kuin haaksi tuli sen valtaan eik\u00e4 voinut tuulta vastaan seisoa, laskimme me sen tuulen haltuun kulkemaan.\n27:16 Ja kuin me tulimme yhden v\u00e4h\u00e4n saaren alle, joka kutsutaan Klauda, saimme me tuskalla venheesen ruveta,\n27:17 Jonka me otimme avuksemme ja sidoimme haahteen, pelj\u00e4ten, ettei sen pit\u00e4nyt kariin sattuman; ja he laskivat alas purheen ja antoivat kulkea.\n27:18 Mutta koska suuri ilma k\u00e4vi p\u00e4\u00e4lle, heittiv\u00e4t he toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kalun ulos.\n27:19 Ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 heitimme me omilla k\u00e4sill\u00e4mme ulos haahden kaluja.\n27:20 Mutta kuin emme monena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aurinkoa emmek\u00e4 t\u00e4hti\u00e4 n\u00e4hneet, eik\u00e4 v\u00e4hin ilma meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme k\u00e4ynyt, niin meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme toivo oli jo kaikki pois.\n27:21 Ja koska me kauvan aikaa olimme sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4, silloin seisoi Paavali heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4 ja sanoi: miehet, teid\u00e4n olis tullut minua kuulla ja ei Kretasta laskea ulos, ett\u00e4 me olisimme v\u00e4ltt\u00e4neet tainkaltaisen tuskan ja vahingon.\n27:22 Ja nytkin min\u00e4 neuvon teit\u00e4, olkaat hyv\u00e4ss\u00e4 uskalluksesta, ei teist\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n huku, vaan ainoastaan haaksi.\n27:23 Sill\u00e4 minun tyk\u00f6n\u00e4ni seisoi t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 Jumalan enkeli, jonka oma min\u00e4 olen, jota min\u00e4 my\u00f6s palvelen,\n27:24 Ja sanoi: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, Paavali, sin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 keisarin eteen asetettaman, ja katso, Jumala on sinulle lahjoittanut ne kaikki, jotka sinun kanssas purjehtivat.\n27:25 Sent\u00e4hden miehet, olkaat hyv\u00e4ss\u00e4 uskalluksessa! Sill\u00e4 min\u00e4 uskon Jumalan p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 se niin tapahtuu, kuin minulle sanottu on.\n27:26 Mutta yhteen luotoon pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4n kulkeman.\n27:27 Kuin nelj\u00e4stoistakymmenes y\u00f6 joutui, ja me ajeltiin Adrian merell\u00e4, \u00e4kk\u00e4siv\u00e4t haaksimiehet puoliy\u00f6n aikaan jonkun maan heit\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4n,\n27:28 Ja heittiv\u00e4t ulos luotirihman ja l\u00f6ysiv\u00e4t kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 syv\u00e4ksi; kuin he tulivat v\u00e4h\u00e4\u00e4 edemm\u00e4, heittiv\u00e4t he taas ulos luotirihman ja l\u00f6ysiv\u00e4t viisitoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n27:29 Niin he pelk\u00e4siv\u00e4t joutuvansa johonkuhun kariin, ja heittiv\u00e4t ulos nelj\u00e4 ankkuria per\u00e4lt\u00e4 haahta, ja toivoivat p\u00e4iv\u00e4n koittavan.\n27:30 Mutta kuin haaksimiehet pyysiv\u00e4t haahdesta paeta, ja lykk\u00e4siv\u00e4t venheen mereen, sanoen ett\u00e4 he tahtoivat ankkuria vied\u00e4 ulos haahden keulasta,\n27:31 Niin Paavali sanoi sadanp\u00e4\u00e4miehelle ja sotamiehille: ellei n\u00e4m\u00e4t haahdessa pysy, ette suinkaan henke\u00e4nne pelasta.\n27:32 Niin sotamiehet hakkasivat poikki venheen pestin, ja antoivat sen pudota.\n27:33 Ja kuin p\u00e4iv\u00e4 rupesi valkenemaan, neuvoi Paavali kaikkia heit\u00e4 ruokaa ottamaan, sanoen: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on nelj\u00e4stoistakymmenes p\u00e4iv\u00e4, kuin te odottaneet olette, ja sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4 olleet, ja ette mit\u00e4\u00e4n ole tyk\u00f6nne ottaneet:\n27:34 Sent\u00e4hden neuvon min\u00e4 teit\u00e4 ruokaa ottamaan, joka on teille terveydeksi; sill\u00e4 ei yhdenk\u00e4\u00e4n teid\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4nne ole hiuskarva putoova.\n27:35 Ja kuin h\u00e4n sen oli sanonut, otti h\u00e4n leiv\u00e4n, ja kiitti Jumalaa kaikkein n\u00e4hden, mursi, ja rupesi sy\u00f6m\u00e4\u00e4n.\n27:36 Ja kuin he kaikki itsens\u00e4 vahvistivat, rupesivat he my\u00f6s sy\u00f6m\u00e4\u00e4n.\n27:37 Mutta meit\u00e4 oli haahdessa kaikki yhteen kaksisataa ja kuusikahdeksattakymment\u00e4 henke\u00e4.\n27:38 Ja kuin he olivat ravitut, kevensiv\u00e4t he haahden ja heittiv\u00e4t jyv\u00e4t mereen.\n27:39 Mutta kuin p\u00e4iv\u00e4 tuli, niin ei he tunteneet maata, mutta havaitsivat lahden, jossa ranta oli, jonka p\u00e4\u00e4lle he mieliv\u00e4t antaa haahden ajaa, jos he olisivat taitaneet.\n27:40 Ja kuin he ankkurit olivat ottaneet yl\u00f6s, l\u00e4ksiv\u00e4t he mereen ja p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t per\u00e4lautain siteet, ja asettivat purjeen tuuleen, ja antoivat juosta rantaa kohden.\n27:41 Vaan kuin me tulimme yhden niemen tyk\u00f6, loukkaantui haaksi, ja sen keula tarttui kiinni ja j\u00e4i seisomaan, mutta kastari tuli valallensa aaltoin v\u00e4est\u00e4.\n27:42 Mutta sotamiesten neuvo oli vankeja tappaa, ettei joku uiden olisi karannut pois.\n27:43 Mutta sadanp\u00e4\u00e4mies tahtoi Paavalia vapahtaa, ja esti heid\u00e4t siit\u00e4 neuvosta, ja k\u00e4ski niit\u00e4, jotka uida taisivat, ett\u00e4 he ensin itsens\u00e4 antaisivat ulos ja maalle p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t.\n27:44 Mutta muita lautain p\u00e4\u00e4ll\u00e4, muutamia taas haahden kappaleilla (kulkea). Ja niin tapahtui, ett\u00e4 jokainen tuli hengiss\u00e4 maalle.\n28:1 Ja kuin he tervein\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet olivat, tunsivat he, ett\u00e4 se luoto Meliteksi kutsutaan.\n28:2 Mutta se kansa osoitti meille ei v\u00e4hint\u00e4 rakkauden halua; sill\u00e4 he tekiv\u00e4t meille valkian, ja kaikki ottivat vastaan meid\u00e4t, sen sateen ja vilun t\u00e4hden, joka meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme tuli.\n28:3 Mutta kuin Paavali kokosi kasan risuja ja pani valkialle, tuli yksi k\u00e4rme palavuudesta ja karkasi h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4.\n28:4 Kuin kansa n\u00e4ki k\u00e4rmeen riippuvan h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, sanoivat he kesken\u00e4ns\u00e4: kaiketi t\u00e4m\u00e4 ihminen on miehentappaja, jota ei koston jumalatar saali el\u00e4\u00e4, vaikka h\u00e4n on meren h\u00e4d\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt.\n28:5 Mutta h\u00e4n pudisti k\u00e4rmeen tuleen eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kipua tuntenut.\n28:6 Mutta he odottivat h\u00e4nen ajettuvan eli kohta maahan lankeevan ja kuolevan; vaan kuin he kauvan sit\u00e4 odottivat ja n\u00e4kiv\u00e4t, ettei h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n vahinkoa tapahtunut, saivat he toisen mielen ja sanoivat h\u00e4nen jumalaksi.\n28:7 Mutta v\u00e4h\u00e4n matkan takana siit\u00e4 olivat sen luodon p\u00e4\u00e4miehell\u00e4, jonka nimi oli Publius, maakartanot, joka meit\u00e4 otti vastaan ja piti meid\u00e4n kunniallisesti vierainansa kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n28:8 Niin tapahtui, ett\u00e4 Publiuksen is\u00e4 sairasti vilutautia ja vatsankipua, jonka tyk\u00f6 Paavali meni, rukoili ja pani k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja paransi h\u00e4nen.\n28:9 Kuin siis se oli tehty, tulivat my\u00f6s muut sairaat siit\u00e4 luodosta, ja parannettiin,\n28:10 Jotka my\u00f6s meille tekiv\u00e4t paljon kunniaa, ja kuin me sielt\u00e4 purjehdimme, panivat he meid\u00e4n my\u00f6t\u00e4mme, mit\u00e4 me tarvitsimme.\n28:11 Mutta kolmen kuukauden per\u00e4st\u00e4 purjehdimme me sielt\u00e4 Aleksandrian haahdessa, joka sen luodon tyk\u00f6n\u00e4 oli talvea pit\u00e4nyt, jolla oli lipun merkki kaksoinen.\n28:12 Ja kuin me tulimme Syrakusaan, olimme me siell\u00e4 kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n28:13 Ja kuin me sielt\u00e4 ymp\u00e4ri purjehdimme ja tulimme Regioon, ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen puhalsi lounatuuli, niin ett\u00e4 me toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulimme Puteoliin.\n28:14 Kuin me sielt\u00e4 l\u00f6ysimme veljet, niin meit\u00e4 rukoiltiin olemaan heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4; ja niin me tulimme Roomiin.\n28:15 Ja kuin siell\u00e4 veljet kuulivat meist\u00e4, tulivat he meit\u00e4 vastaan hamaan Appiforuun ja Tretaberniin. Kuin Paavali heid\u00e4t n\u00e4ki, kiitti h\u00e4n Jumalaa ja sai uskalluksen.\n28:16 Mutta kuin me Roomiin tulimme, antoi sadanp\u00e4\u00e4mies vangit sodanp\u00e4\u00e4miehen haltuun. Mutta Paavali sallittiin olevan itsell\u00e4ns\u00e4 yhden sotamiehen kanssa, joka h\u00e4nest\u00e4 otti vaarin.\n28:17 Niin tapahtui kolmen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen, ett\u00e4 Paavali kutsui kokoon ylimm\u00e4iset Juudalaisista. Ja kuin he tulivat kokoon, sanoi h\u00e4n heille: miehet, veljet, vaikka en min\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tehnyt kansaa eli is\u00e4in s\u00e4\u00e4tyj\u00e4 vastaan, kuitenkin olen min\u00e4 sidottuna annettu Jerusalemista Roomalaisten k\u00e4siin,\n28:18 Jotka, koska he olivat minun tutkineet, tahtoivat minua p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ettei yht\u00e4\u00e4n hengen rikosta minussa ole.\n28:19 Mutta koska Juudalaiset sit\u00e4 vastaan sanoivat, t\u00e4ytyi minun turvata keisariin, ei niin, ett\u00e4 minulla olis jotakin kantamista minun kansani p\u00e4\u00e4lle.\n28:20 T\u00e4m\u00e4n syyn t\u00e4hden olen min\u00e4 kutsunut teit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 saisin teit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 ja puhutella; sill\u00e4 min\u00e4 olen Israelin toivon t\u00e4hden t\u00e4ll\u00e4 kahleell\u00e4 sidottu.\n28:21 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: emme ole kirjaa saaneet sinusta Juudeasta, ei my\u00f6s yksik\u00e4\u00e4n veljist\u00e4 ole sielt\u00e4 tullut ja meille ilmoittanut, eik\u00e4 jotakuta pahuutta sinusta puhunut.\n28:22 Mutta me tahdomme sinulta kuulla, mit\u00e4 sinun mieless\u00e4s on; sill\u00e4 t\u00e4st\u00e4 seurasta on meille tiett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 vastaan joka paikassa sanotaan.\n28:23 Ja kuin he olivat h\u00e4nelle p\u00e4iv\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4nneet, niin tuli monta h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 majaan, joille h\u00e4n selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, ja opetti heille Jesuksesta, Moseksen laista ja prophetaista huomenesta ehtoosen asti.\n28:24 Ja muutamat uskoivat ne, mitk\u00e4 sanottiin, mutta muutamat ei uskoneetkaan.\n28:25 Mutta kuin he tulivat riitaisiksi kesken\u00e4ns\u00e4, meniv\u00e4t he matkaansa, ett\u00e4 Paavali oli yhden sanan sanonut: Pyh\u00e4 Henki on oikein meid\u00e4n isillemme Jesaias prophetan kautta puhunut,\n28:26 Sanoen: mene t\u00e4m\u00e4n kansan tyk\u00f6 ja sano: korvillanne pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kuuleman ja ei ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ja silmill\u00e4nne pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n n\u00e4kem\u00e4n ja ei tunteman;\n28:27 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kansan syd\u00e4n on kovettunut, ja he kuulevat raskaasti korvillansa, ja panevat silm\u00e4ns\u00e4 umpeen, ettei he joskus silmill\u00e4ns\u00e4 n\u00e4kisi, eik\u00e4 korvillansa kuulisi, ei my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4isi syd\u00e4mell\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4isi heit\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 heit\u00e4 parantaisin.\n28:28 Niin olkoon se teille tiett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Jumalan autuus on l\u00e4hetetty pakanoille, ja he my\u00f6s sen kuulevat.\n28:29 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 puhunut oli, l\u00e4ksiv\u00e4t Juudalaiset pois ja riiteliv\u00e4t paljo kesken\u00e4ns\u00e4.\n28:30 Mutta Paavali oli t\u00e4ytt\u00e4 kaksi ajastaikaa omassa palkkahuoneessansa ja otti kaikki vastaan, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tulivat,\n28:31 Ja saarnasi Jumalan valtakunnasta, ja opetti Herrasta Jesuksesta Kristuksesta kaikella uskalluksella, ja ei h\u00e4nt\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n kielt\u00e4nyt.","title":"Finnish Bible: Acts","type":"page"}