{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/amo.htm","path":"bib/wb/fin/amo.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/amo.htm","text":"1:1 T\u00e4m\u00e4 on se, mink\u00e4 Amos, joka paimenien seassa Tekoassa oli, n\u00e4ki Israelissa, Ussian Juudan kuninkaan ajalla, ja Jerobeamin Joaksen pojan, Israelin kuninkaan ajalla, kahta vuotta ennen maan j\u00e4ristyst\u00e4.\n1:2 Ja sanoi: Herra on Zionista kiljuva, ja Jerusalemista antaa h\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuulla, ett\u00e4 paimenien laidun surkiana oleman pit\u00e4\u00e4, ja Karmeli ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 kuivuman.\n1:3 N\u00e4in sanoo Herra: kolmen ja nelj\u00e4n Damaskun vian t\u00e4hden en tahdo min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he Gileadin rautaisilla vaunuilla runtelivat.\n1:4 Vaan min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n tulen Hasaelin huoneesen; sen pit\u00e4\u00e4 Benhadadin huoneet kuluttaman.\n1:5 Ja rikon Damaskun salvat, ja h\u00e4vit\u00e4n Avenin laakson asuvaiset, ja sen, joka valtikkaa pit\u00e4\u00e4, siit\u00e4 kauniista huoneesta; niin ett\u00e4 Syrian kansa pit\u00e4\u00e4 Kiriin viet\u00e4m\u00e4n, sanoo Herra.\n1:6 N\u00e4in sanoo Herra: kolmen ja nelj\u00e4n Gatsan vian t\u00e4hden en min\u00e4 tahdo h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he ovat vangitut viel\u00e4 vanginneet, ja heid\u00e4t Edomiin ajaneet.\n1:7 Vaan min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n tulen Gatsan muuriin, joka heid\u00e4n huoneensa pit\u00e4\u00e4 kuluttaman.\n1:8 Ja tahdon Asdodin asuvaiset, ja sen, joka valtikkaa pit\u00e4\u00e4, Askalonista h\u00e4vitt\u00e4\u00e4; ja minun k\u00e4teni on oleva Akronia vastaan, niin ett\u00e4 hukkuman pit\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Philistealaisista j\u00e4\u00e4nyt on, sanoo Herra, Herra.\n1:9 N\u00e4in sanoo Herra: kolmen ja nelj\u00e4n Tyron vian t\u00e4hden en tahdo min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he ovat vangit edemm\u00e4 Edomin maata ajaneet, ja ei ole muistaneet veljesten liittoa.\n1:10 Vaan min\u00e4 tahdon tulen Tyron muuriin l\u00e4hett\u00e4\u00e4, jonka pit\u00e4\u00e4 kuluttaman h\u00e4nen huoneensa.\n1:11 N\u00e4in sanoo Herra: kolmen ja nelj\u00e4n Edomin vian t\u00e4hden en tahdo min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on velje\u00e4ns\u00e4 miekalla vainonnut, ja turmellut halunsa, ja on ollut aina h\u00e4nelle paha vihoillansa ja alati hirmuisuutensa n\u00e4ytt\u00e4nyt.\n1:12 Vaan min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n tulen Temaniin, jonka pit\u00e4\u00e4 kuluttaman Botsran huoneet.\n1:13 N\u00e4in sanoo Herra: kolmen ja nelj\u00e4n Ammonin lasten vian t\u00e4hden en tahdo min\u00e4 heit\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he ovat raskaat vaimot halki leikanneet Gileadissa, levitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 rajojansa.\n1:14 Vaan min\u00e4 sytyt\u00e4n tulen Rabban muuriin; sen pit\u00e4\u00e4 kuluttaman h\u00e4nen huoneensa. Niinkuin sodan aikana parutaan, ja niinkuin tuuli tulee tuulisp\u00e4\u00e4n aikana:\n1:15 Niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s heid\u00e4n kuninkaansa ja p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 ynn\u00e4 viet\u00e4m\u00e4n pois vangittuina, sanoo Herra.\n2:1 N\u00e4in sanoo Herra: kolmen ja nelj\u00e4n Moabin vian t\u00e4hden en tahdo min\u00e4 heit\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he ovat Edomin kuninkaan luut tuhaksi polttaneet.\n2:2 Vaan min\u00e4 tahdon tulen Moabiin l\u00e4hett\u00e4\u00e4; sen pit\u00e4\u00e4 Kerijotissa huoneet kuluttaman; ja Moab on meteliss\u00e4 kuoleva, huudossa ja vaskitorven helin\u00e4ss\u00e4.\n2:3 Ja min\u00e4 tahdon tuomarin temmata pois h\u00e4nelt\u00e4, ja tappaa kaikki h\u00e4nen p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 ynn\u00e4 h\u00e4nen kanssansa, sanoo Herra.\n2:4 N\u00e4in sanoo Herra: kolmen ja nelj\u00e4n Juudan vian t\u00e4hden en tahdo min\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he katsovat Herran lain yl\u00f6n, ja ei pit\u00e4neet h\u00e4nen s\u00e4\u00e4tyj\u00e4ns\u00e4, ja antavat itse\u00e4ns\u00e4 valheella vietell\u00e4, jota heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 ovat seuranneet.\n2:5 Vaan min\u00e4 tahdon tulen Juudaan l\u00e4hett\u00e4\u00e4; sen pit\u00e4\u00e4 Jerusalemin huoneet kuluttaman.\n2:6 N\u00e4in sanoo Herra: kolmen ja nelj\u00e4n Israelin vian t\u00e4hden en min\u00e4 tahdo s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he vanhurskaat rahaan ja k\u00f6yh\u00e4t kenk\u00e4pariin myyneet ovat.\n2:7 He tallaavat vaivaisen maan tomuun, ja est\u00e4v\u00e4t raadollisia joka paikassa; poika ja is\u00e4 makaa yhden vaimon kanssa, jolla he minun pyh\u00e4n nimeni h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t.\n2:8 Ja jokaisen alttarin tyk\u00f6n\u00e4 he pitoa pit\u00e4v\u00e4t panttivaatteista, ja juovat viinaa sakkorahoista ep\u00e4jumalainsa huoneessa.\n2:9 Ja min\u00e4 olen kuitenkin Amorilaisen heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4 kadottanut, jonka korkeus oli niinkuin sedripuiden korkeus, ja joka oli niin vahva kuin tammet; ja min\u00e4 turmelin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 h\u00e4nen hedelm\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen juurensa alhaalta.\n2:10 Min\u00e4 olen se, joka teit\u00e4 Egyptin maalta toin, ja johdattain teit\u00e4 korvessa nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa, ett\u00e4 te Amorilaisten maan omistitte.\n2:11 Ja olen teid\u00e4n lapsistanne prophetat her\u00e4tt\u00e4nyt, ja teid\u00e4n nuorukaisistanne nasiirit; eik\u00f6 se niin ole, te Israelin lapset? sanoo Herra.\n2:12 Mutta te annoitte nasiirein viinaa juoda, ja prophetaita te haastoitte, sanoen: ei teid\u00e4n pid\u00e4 ennustaman.\n2:13 Katso, min\u00e4 tahdon teit\u00e4 niin ahdistaa kuin kuorma on kiinnitetty, eloja t\u00e4ynn\u00e4;\n2:14 Ett\u00e4 se, joka nopia on, ei pid\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n pakenemaan, eik\u00e4 v\u00e4kev\u00e4 mit\u00e4\u00e4n voiman; ja ei urhoollisen pid\u00e4 voiman henke\u00e4ns\u00e4 vapahtaa.\n2:15 Ja ei joutsimiesten pid\u00e4 seisoman, ja joka nopia on juoksemaan, ei pid\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n; ja joka hevosella ajaa, ei pid\u00e4 henke\u00e4ns\u00e4 vapahtaman.\n2:16 Ja joka v\u00e4kev\u00e4in seassa kaikkein miehuullisin on, sen pit\u00e4\u00e4 alasti pakeneman sill\u00e4 ajalla, sanoo Herra.\n3:1 Kuulkaat t\u00e4t\u00e4 sanaa, jonka Herra puhuu teist\u00e4, te Israelin lapset, kaikista sukukunnista, jotka min\u00e4 olen vienyt ulos Egyptin maalta, ja sanoin:\n3:2 Kaikista sukukunnista maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olen min\u00e4 teid\u00e4t ainoastaan korjannut; sen t\u00e4hden tahdon min\u00e4 my\u00f6s teit\u00e4 etsi\u00e4 kaikissa teid\u00e4n pahoissa t\u00f6iss\u00e4nne.\n3:3 Taitaako kaksi yhdess\u00e4 vaeltaa, ellei he yhteen sovi?\n3:4 Kiljuuko jalopeura mets\u00e4ss\u00e4, jos ei h\u00e4nell\u00e4 ruokaa ole? Parkuuko jalopeuran penikka luolastansa, ellei h\u00e4n jotakin saanut ole?\n3:5 Menneek\u00f6 lintu paulaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kussa ei pyyt\u00e4j\u00e4\u00e4 ole? Ottaneeko h\u00e4n paulansa maasta, joka ei mit\u00e4\u00e4n viel\u00e4 saanut ole?\n3:6 Soitetaanko vaskitorvea kaupungissa, ja ei kansa h\u00e4mm\u00e4sty? Onko my\u00f6s jotain pahaa kaupungissa, jota ei Herra tee?\n3:7 Sill\u00e4 ei Herra, Herra tee mit\u00e4\u00e4n, ellei h\u00e4n ilmoita salauttansa palvelioillensa prophetaille.\n3:8 Jalopeura kiljuu, kuka ei pelk\u00e4\u00e4? Herra, Herra puhuu, kuka ei ennusta?\n3:9 Julistakaat Asdodin huoneissa ja Egyptin maan huoneissa, ja sanokaat: kootkaat teit\u00e4nne Samarian vuorille, ja katsokaat, kuinka suuri v\u00e4\u00e4ryys ja v\u00e4kivalta siell\u00e4 on.\n3:10 Ei he taida oikeutta tehd\u00e4, sanoo Herra; vaan kokoovat tavaroita huoneissansa v\u00e4kivallalla ja ry\u00f6st\u00e4misell\u00e4.\n3:11 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Herra: t\u00e4m\u00e4 maa piiritet\u00e4\u00e4n; ja sin\u00e4 paiskataan alas sinun vallastas, ja sinun huonees raadellaan.\n3:12 N\u00e4in sanoo Herra: Niinkuin paimen tempaa ulos jalopeuran suusta kaksi reitt\u00e4 eli korvan kappaleen; niin my\u00f6s Israelin lapset pit\u00e4\u00e4 temmatuksi tuleman, jotka Samariassa asuvat, vuoteen loukkaassa ja kehdon kulmassa.\n3:13 Kuulkaat ja todistakaat Jakobin huoneessa, sanoo Herra, Herra Jumala Zebaot.\n3:14 Sill\u00e4 silloin, kuin min\u00e4 Israelin synnit etsin, tahdon min\u00e4 my\u00f6s Betelin alttarin etsi\u00e4; ja alttarin sarvet pit\u00e4\u00e4 hakattaman pois, ja ne lankeeman maahan.\n3:15 Ja tahdon talvihuoneen ja suvihuoneen maahan ly\u00f6d\u00e4; ja elephantin luiset huoneet pit\u00e4\u00e4 hukkuman, ja paljo huoneita pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vi\u00e4m\u00e4n, sanoo Herra.\n4:1 Kuulkaat t\u00e4t\u00e4 sanaa, te lihavat lehm\u00e4t, jotka Samarian vuorella olette, ja teette k\u00f6yhille v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, ja murennatte vaivaisen, ja sanotte teid\u00e4n herroillenne: tuos t\u00e4nne, anna meid\u00e4n juoda.\n4:2 Herra, Herra on pyhyytens\u00e4 kautta vannonut: katso, se aika pit\u00e4\u00e4 tuleman teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, ett\u00e4 te temmataan pois orjantappuroilla, ja teid\u00e4n j\u00e4lkeentulevaisenne kalain ongella.\n4:3 Ja itsekunkin teist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n ulos s\u00e4rjetyn muurin l\u00e4vitse, ja yl\u00f6nantamaan huoneensa, sanoo Herra.\n4:4 Tulkaat Beteliin, ja tehk\u00e4\u00e4t synti\u00e4, ja Gilgaliin, ett\u00e4 te synti\u00e4 lis\u00e4isitte; ja tuokaat aamulla teid\u00e4n uhrinne, ja teid\u00e4n kymmenyksenne kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n4:5 Ja suitsuttakaat hapatuksesta kiitosuhriksi, ja kuuluttakaat ja kootkaat vapaaehdon uhreja; sill\u00e4 niin te sen mielell\u00e4nne pid\u00e4tte, te Israelin lapset, sanoo Herra, Herra.\n4:6 Sent\u00e4hden min\u00e4 my\u00f6s olen kaikissa kaupungeissa teille joutilaat hampaat antanut, ja leiv\u00e4n puuttumisen jokaisissa teid\u00e4n paikoissanne; ja ette sittek\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyneet minun tyk\u00f6ni, sanoo Herra.\n4:7 Olen my\u00f6s min\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4nyt teilt\u00e4 sateen, kuin viel\u00e4 kolme kuukautta oli elonaikaan, ja min\u00e4 annoin sataa yhden kaupungin p\u00e4\u00e4lle, ja toisen kaupungin p\u00e4\u00e4lle en antanutkaan sataa; yhden saran p\u00e4\u00e4lle satoi, ja toinen sarka, jonka p\u00e4\u00e4lle ei satanut, kuivettui.\n4:8 Ja kaksi eli kolme kaupunkia meni yhteen kaupunkiin vett\u00e4 juomaan, ja ei saaneet tarvettansa; ja ette sittek\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyneet minun tyk\u00f6ni, sanoo Herra.\n4:9 Min\u00e4 rankaisin teit\u00e4 poudalla ja nokip\u00e4ill\u00e4, ja ruohomadot s\u00f6iv\u00e4t kaikki, mit\u00e4 teid\u00e4n yrttitarhoissanne, viinam\u00e4iss\u00e4nne, fikunapuissanne ja \u00f6ljypuissanne kasvoi; ette sittek\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyneet minun tyk\u00f6ni, sanoo Herra.\n4:10 Min\u00e4 l\u00e4hetin ruton teid\u00e4n sekaanne niinkuin Egyptiin, ja tapoin miekalla teid\u00e4n nuoret miehenne, ja annoin vied\u00e4 pois teid\u00e4n hevosenne vankina; ja annoin haisun teid\u00e4n leiriss\u00e4nne teid\u00e4n sieramiinne menn\u00e4; ette sittek\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyneet minun tyk\u00f6ni, sanoo Herra.\n4:11 Min\u00e4 kukistin yl\u00f6salaisin muutamat teist\u00e4, niinkuin Jumala Sodoman ja Gomorran kukisti, ja te olitte niinkuin tulesta otettu kek\u00e4le; ette sittek\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyneet minun tyk\u00f6ni, sanoo Herra.\n4:12 Sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 sinulle n\u00e4in tehd\u00e4, Israel; ett\u00e4 min\u00e4 nyt n\u00e4in sinulle tehd\u00e4 tahdon, niin valmista sinuas, Israel, ja mene Jumalaas vastaan.\n4:13 Sill\u00e4 katso, h\u00e4n on se, joka on tehnyt vuoret, ja luonut tuulen, ja ilmoittaa ihmiselle, mit\u00e4 h\u00e4nen puhuman pit\u00e4\u00e4; h\u00e4n tekee aamuruskon ja pimeyden; h\u00e4n k\u00e4y maan korkeutten p\u00e4\u00e4ll\u00e4; h\u00e4nen nimens\u00e4 on Herra Jumala Zebaot.\n5:1 Kuulkaat te, Israelin huone, n\u00e4it\u00e4 sanoja; sill\u00e4 minun t\u00e4ytyy t\u00e4m\u00e4n valitusveisun teist\u00e4 nostaa.\n5:2 Neitsy Israel on langennut, niin ettei h\u00e4n voi j\u00e4lleen nousta yl\u00f6s; h\u00e4n on kukistettu maahan, ja ei kenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 auta yl\u00f6s.\n5:3 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: siihen kaupunkiin, josta tuhannen k\u00e4y ulos, pit\u00e4\u00e4 ainoasti sata j\u00e4\u00e4m\u00e4n, ja josta sata k\u00e4y ulos, pit\u00e4\u00e4 kymmenen j\u00e4\u00e4m\u00e4n, Israelin huoneesta.\n5:4 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra Israelin huoneelle: etsik\u00e4\u00e4t minua, niin te saatte el\u00e4\u00e4.\n5:5 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t Beteli\u00e4 etsik\u00f6, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t tulko Gilgaliin, \u00e4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s Bersebaan menk\u00f6; sill\u00e4 Gilgal pit\u00e4\u00e4 viet\u00e4m\u00e4n vangittuna pois, ja Betel tyhj\u00e4ksi tuleman.\n5:6 Etsik\u00e4\u00e4t Herraa, niin te saatte el\u00e4\u00e4, ettei tuli Josephin huoneeseen sytytett\u00e4isi, ja kuluttais, ja ei olisi sammuttajaa Beteliss\u00e4.\n5:7 Te k\u00e4\u00e4nn\u00e4tte oikeuden koiruohoksi, ja kukistatte maahan vanhurskauden.\n5:8 H\u00e4n tekee Otavan ja Koint\u00e4hden, ja muuttaa kuoleman varjon aamuksi, ja p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 pimi\u00e4n y\u00f6n tekee; joka vedet meress\u00e4 kutsuu, ja kaataa ne maan piirin p\u00e4\u00e4lle, h\u00e4nen nimens\u00e4 on Herra;\n5:9 Joka raateluksen asettaa v\u00e4kev\u00e4n ylitse, ja ett\u00e4 raatelia uskaltaa vahvan kaupungin p\u00e4\u00e4lle karata.\n5:10 Mutta he vihaavat sit\u00e4, joka heit\u00e4 julkisesti nuhtelee, ja sit\u00e4 he kauhistuvat, joka oikein opettaa.\n5:11 Sent\u00e4hden, ett\u00e4 te k\u00f6yh\u00e4\u00e4 sorratte, ja otatte h\u00e4nelt\u00e4 suuret kuormat jyvi\u00e4, ei pid\u00e4 teid\u00e4n niiss\u00e4 huoneissa asuman, jotka te vuojonkivist\u00e4 rakentaneet olette; te olette istuttaneet kauniit viinam\u00e4et, vaan ei teid\u00e4n pid\u00e4 niist\u00e4 viinaa juoman.\n5:12 Sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n teid\u00e4n pahat tekonne, joita paljo on, ja teid\u00e4n syntinne, jotka raskaat ovat: te ahdistatte vanhurskaita ja otatte sovinnon, vaivaisia my\u00f6s tuomion edess\u00e4 sorratte.\n5:13 Sent\u00e4hden t\u00e4ytyy ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isen sill\u00e4 ajalla vaijeta; sill\u00e4 se on paha aika.\n5:14 Etsik\u00e4\u00e4t hyv\u00e4\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t pahaa, ett\u00e4 te el\u00e4isitte; niin Herra Jumala Zebaot on teid\u00e4n kanssanne, niinkuin te kerskaattekin.\n5:15 Vihatkaat pahaa, ja rakastakaat hyv\u00e4\u00e4, toimittakaat oikeus porteissa: niin Herra Jumala Zebaot on armollinen Josephin j\u00e4\u00e4neille.\n5:16 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra Jumala, Herra Zebaot: jokaisella kadulla on parku oleva, ja jokaisessa kujassa sanottava: voi! voi! ja peltomiehes kutsutaan murheeseen parkumaan niiden kanssa, jotka valitusveisun taitavat.\n5:17 Niin my\u00f6s jokaisessa viinam\u00e4ess\u00e4 on parku oleva; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon sinun kauttas vaeltaa, sanoo Herra.\n5:18 Voi niit\u00e4, jotka Herran p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pyyt\u00e4v\u00e4t! Sill\u00e4 mit\u00e4 siit\u00e4 on teille? Se Herran p\u00e4iv\u00e4 on pimeys ja ei valkeus.\n5:19 Niinkuin joku pakenis jalopeuran edest\u00e4, ja karhu kohtais h\u00e4nt\u00e4; ja niinkuin joku tulis huoneesen, ja nojais k\u00e4tens\u00e4 sein\u00e4lle, ja k\u00e4rmeelt\u00e4 pistett\u00e4isiin.\n5:20 Eik\u00f6 Herran p\u00e4iv\u00e4 ole pimi\u00e4, ja ei valkia, synki\u00e4 ja ei selki\u00e4?\n5:21 Min\u00e4 vihaan ja hylk\u00e4\u00e4n teid\u00e4n juhlap\u00e4iv\u00e4nne, en my\u00f6s tahdo haistaa teid\u00e4n uhrianne.\n5:22 Ja vaikka te minulle uhraisitte polttouhria ja ruokauhria, en min\u00e4 kuitenkaan ota niit\u00e4 otolliseksi, enk\u00e4 katso teid\u00e4n lihavaa kiitosuhrianne.\n5:23 Vie pois minun edest\u00e4ni sinun virtes jyrin\u00e4; sill\u00e4 en min\u00e4 voi sinun kanteleittes laulua kuunnella.\n5:24 Mutta oikeus pit\u00e4\u00e4 julistettaman niinkuin vesi, ja vanhurskaus niinkuin v\u00e4kev\u00e4 virta.\n5:25 Oletteko te, Israelin huone, minulle teurasuhria ja ruokauhria tehneet nelj\u00e4n\u00e4kymmenen\u00e4 vuotena korvessa?\n5:26 Te kannoitte teid\u00e4n Melekinne majoja, ja teid\u00e4n ep\u00e4jumalainne kuvia, teid\u00e4n jumalainne t\u00e4hte\u00e4, jotka te itse teillenne tehneet olitte.\n5:27 Niin min\u00e4 siis annan teid\u00e4n t\u00e4st\u00e4 edemm\u00e4 Damaskua vied\u00e4, sanoo Herra, jonka nimi on Jumala Zebaot.\n6:1 Voi suruttomia Zionissa, ja niit\u00e4, jotka Samarian vuoreen luottavat, jotka kutsutaan ylimm\u00e4isiksi pakanain seassa, ja Israelin huoneessa hallitsevat!\n6:2 Menk\u00e4\u00e4t Kalneen ja katsokaat, ja menk\u00e4\u00e4t sielt\u00e4 suureen Hamatin kaupunkiin, ja sielt\u00e4 k\u00e4yk\u00e4\u00e4t alas Philistealaisten Gatiin: ovatko ne paremmat kuin n\u00e4m\u00e4t valtakunnat, ovatko heid\u00e4n rajansa laviammat, kuin teid\u00e4n rajanne:\n6:3 Te jotka luulette itsenne kaukana olevan pahoista p\u00e4ivist\u00e4, ja ved\u00e4tte puoleenne v\u00e4kivaltaisen istuimen,\n6:4 Ja makaatte elephantin luisessa vuoteessa, ja koreilette yl\u00f6npalttisuudessa teid\u00e4n makaussiallanne, ja sy\u00f6tte parhaimmat laumasta ja sy\u00f6tetyt vasikat karjan seasta,\n6:5 Ja soitatte psaltarilla, ja ajattelette teillenne lauluja niinkuin David,\n6:6 Ja juotte viinaa maljoista, ja voitelette teit\u00e4nne parhaalla voiteella; ja ei kenk\u00e4\u00e4n sure Josephin vahinkoa.\n6:7 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n nyt k\u00e4ym\u00e4n niiden edell\u00e4, jotka vied\u00e4\u00e4n pois vangittuna, ja \u00f6ykk\u00e4rien vieraspito on lakkaava.\n6:8 Sill\u00e4 Herra, Herra on vannonut itse kauttansa, sanoo Herra Jumala Zebaot: minua kauhistaa Jakobin ylpeys, ja min\u00e4 vihaan h\u00e4nen koreita huoneitansa, ja tahdon sen kaupungin hylj\u00e4t\u00e4 ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on.\n6:9 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 vaikka kymmenen miest\u00e4 yhteen huoneeseen j\u00e4isi, niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n kuitenkin kuoleman,\n6:10 Ett\u00e4 h\u00e4nen set\u00e4ns\u00e4 ja enonsa veis h\u00e4nen luunsa ulos huoneesta, ja sanois sille, joka sen huoneen vieress\u00e4 on: viel\u00e4k\u00f6 sinun tyk\u00f6n\u00e4s ket\u00e4\u00e4n on? ja se vastaa: jo ovat kaikki pois. Ja niiden pit\u00e4\u00e4 sanoman: ole vaiti, sill\u00e4 ei he tahtoneet, ett\u00e4 Herran nime\u00e4 olis muistutettu.\n6:11 Sill\u00e4 katso, Herra on k\u00e4skenyt ly\u00f6d\u00e4 suuria huoneita rikki, ja v\u00e4hi\u00e4 huoneita hajoomaan.\n6:12 Taitavatko hevoset kalliolla samota? taidetaanko sit\u00e4 h\u00e4rjill\u00e4 kynt\u00e4\u00e4? sill\u00e4 te muuttelette oikeuden sapeksi ja vanhurskauden hedelm\u00e4n koiruohoksi,\n6:13 Ja iloitsette tyhj\u00e4st\u00e4 asiasta, ja sanotte: emmek\u00f6 me kyll\u00e4 v\u00e4kev\u00e4t ole meid\u00e4n sarvillamme?\n6:14 Sent\u00e4hden katso, min\u00e4 tahdon teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, te Israelin huone, kansan her\u00e4tt\u00e4\u00e4, sanoo Herra Jumala Zebaot; joka teit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 paikasta ahdistaman, kuin Hamatiin menn\u00e4\u00e4n, hamaan korven ojaan asti.\n7:1 Niin Herra, Herra osoitti minulle n\u00e4yss\u00e4; ja katso, yksi seisoi, joka hein\u00e4sirkkoja teki, juuri silloin, kuin oras rupesi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n yl\u00f6s, toisen kerran sittekuin kuningas oli antanut niitt\u00e4\u00e4.\n7:2 Kuin ne niin tahtoivat kaiken tulon sy\u00f6d\u00e4 maalta, sanoin min\u00e4: voi Herra, Herra, ole armollinen! kuka tahtoo Jakobin taas auttaa? sill\u00e4 h\u00e4n on aivan v\u00e4h\u00e4.\n7:3 Niin Herra katui sit\u00e4: ei sen pid\u00e4 tapahtuman, sanoi Herra.\n7:4 Niin Herra, Herra osoitti minulla n\u00e4yss\u00e4, ja katso, Herra, Herra kutsui tulen rankaisemaan, jonka piti suuren syvyyden sy\u00f6m\u00e4n, ja se s\u00f6i jo parhaan osan.\n7:5 Niin min\u00e4 sanoin: voi Herra, Herra, lakkaa nyt, kuka tahtoo Jakobia taas auttaa? sill\u00e4 h\u00e4n on aivan v\u00e4h\u00e4.\n7:6 Niin Herra katui my\u00f6s sit\u00e4: ei senk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 tapahtuman, sanoi Herra, Herra.\n7:7 Mutta h\u00e4n osoitti minulle t\u00e4m\u00e4n n\u00e4yss\u00e4, ja katso, Herra seisoi muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joka mittanuoralla mitattu oli, ja h\u00e4n piti mittanuoran k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4.\n7:8 Ja Herra sanoi minulle: mit\u00e4s n\u00e4et, Amos? min\u00e4 sanoin: mittanuoran. Herra sanoi: katso, min\u00e4 tahdon vet\u00e4\u00e4 mittanuoran keskelle minun kansaani Israelia, ja en k\u00e4y en\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 ohitse.\n7:9 Vaan Isaakin korkeudet pit\u00e4\u00e4 autioksi tuleman, ja Israelin pyhyydet pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n; ja min\u00e4 tahdon nostaa miekan Jerobeamin huonetta vastaan.\n7:10 Niin Betelin pappi Amatsia l\u00e4hetti Israelin kuninkaan tyk\u00f6, sanoen: Amos tekee kapinan sinua vastaan Israelin huoneessa, eip\u00e4 maakaan voi kaikkia h\u00e4nen sanojansa k\u00e4rsi\u00e4.\n7:11 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Amos: Jerobeamin t\u00e4ytyy miekalla kuolla, ja Israel pit\u00e4\u00e4 viet\u00e4m\u00e4n vangittuna pois maastansa.\n7:12 Ja Amatsia sanoi Amokselle: sin\u00e4 n\u00e4ki\u00e4, mene pois, ja ennusta siell\u00e4.\n7:13 Ja \u00e4l\u00e4 Beteliss\u00e4 en\u00e4\u00e4n ennusta; se on kuninkaan pyh\u00e4 sia ja valtakunnan huone.\n7:14 Amos vastasi ja sanoi Amatsialle: en min\u00e4 ole propheta enk\u00e4 prophetan poika, vaan min\u00e4 olen karjan paimen ja marjain hakia.\n7:15 Mutta Herra otti minun karjasta, ja sanoi minulle: mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan.\n7:16 Niin kuule siis Herran sanaa: sin\u00e4 sanot: \u00e4l\u00e4 ennusta Israelia vastaan, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s puhu Isaakin huonetta vastaan;\n7:17 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: sinun em\u00e4nt\u00e4s pit\u00e4\u00e4 kaupungissa raiskattaman, ja sinun poikas ja tytt\u00e4res pit\u00e4\u00e4 miekalla lankeeman, ja sinun peltos pit\u00e4\u00e4 nuoralla jaettaman; mutta itse sinun pit\u00e4\u00e4 saastaisessa maassa kuoleman, ja Israel pit\u00e4\u00e4 ajettaman per\u00e4ti pois maastansa.\n8:1 Herra, Herra osoitti minulle n\u00e4yss\u00e4, ja katso, siell\u00e4 oli kori suvituloa.\n8:2 Ja h\u00e4n sanoi: mit\u00e4s n\u00e4et, Amos? min\u00e4 vastasin: korin suvituloa. Niin Herra sanoi minulle: minun kansani Israelin loppu on tullut, en min\u00e4 tahdo en\u00e4\u00e4n menn\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ohitse.\n8:3 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 veisut templiss\u00e4 itkuksi k\u00e4\u00e4ntym\u00e4n, sanoo Herra, Herra; monta kuollutta ruumista pit\u00e4\u00e4 joka paikassa makaaman, jotka vied\u00e4\u00e4n salassa pois.\n8:4 Kuulkaat t\u00e4t\u00e4 te, jotka k\u00f6yh\u00e4\u00e4 sorratte, ja vaivaisia maakunnassa h\u00e4vit\u00e4tte,\n8:5 Ja sanotte: koska uusi kuu loppuu, ett\u00e4 me saisimme jyvi\u00e4 myyd\u00e4; ja sabbati, ett\u00e4 me ohria kauppaisimme, ja mitan v\u00e4hent\u00e4isimme, ja hinnan korottaisimme, ja vaa'at v\u00e4\u00e4riksi tekisimme;\n8:6 Ett\u00e4 me saisimme k\u00f6yh\u00e4t rahallamme haltuumme ja h\u00e4t\u00e4ytyneet kenk\u00e4parilla, ja myisimme akanat jyv\u00e4in edest\u00e4?\n8:7 Herra on vannonut Jakobin korkeutta vastaan: mit\u00e4maks, jos min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 kaikki ne heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 unohdan.\n8:8 Eik\u00f6 maan sent\u00e4hden pit\u00e4isi vapiseman, ja kaikki sen asuvaiset murehtiman? Ja pit\u00e4\u00e4 nouseman kaiken sen p\u00e4\u00e4lle niinkuin virta, viet\u00e4m\u00e4n pois ja upotettaman niinkuin Egyptin virralla.\n8:9 Sill\u00e4 ajalla, sanoo Herra, Herra, tahdon min\u00e4 laskea auringon alas puolip\u00e4iv\u00e4st\u00e4, ja pimitt\u00e4\u00e4 maan valkialla p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4.\n8:10 Min\u00e4 tahdon teid\u00e4n juhlap\u00e4iv\u00e4nne k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 murheeksi, ja kaikki teid\u00e4n veisunne valitukseksi, ja tahdon antaa s\u00e4kin jokaisen kupeisiin tulla, ja kaikki p\u00e4\u00e4t paljaaksi tehd\u00e4; ja tahdon heille murheen saattaa, niinkuin joku ainoaa poikaa murehtii; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 surkian lopun saaman.\n8:11 Katso, ne p\u00e4iv\u00e4t tulevat, sanoo Herra, Herra, ett\u00e4 min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n n\u00e4l\u00e4n maan p\u00e4\u00e4lle; ei n\u00e4lk\u00e4\u00e4 leiv\u00e4n per\u00e4\u00e4n, eli janoa veden per\u00e4\u00e4n, vaan Herran sanan kuulemisen j\u00e4lkeen,\n8:12 Niin ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 juokseman yhdest\u00e4 merest\u00e4 niin toiseen, pohjasta niin it\u00e4\u00e4n; heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 juoksenteleman etsim\u00e4\u00e4n Herran sanaa, ja ei kuitenkaan pid\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n.\n8:13 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kauniit neitseet ja nuorukaiset n\u00e4\u00e4ntym\u00e4n janosta.\n8:14 Ja jotka nyt Samarian rikoksen kautta vannovat ja sanovat: niin totta kuin sinun jumalas Danissa el\u00e4\u00e4, niin totta kuin sinun jumalas Bersebassa el\u00e4\u00e4: niiden pit\u00e4\u00e4 niin lankeeman, ettei he voi j\u00e4lleen nousta yl\u00f6s.\n9:1 Min\u00e4 n\u00e4in Herran seisovan alttarilla; ja h\u00e4n sanoi: ly\u00f6 oven p\u00e4\u00e4lliseen, niin ett\u00e4 pihtipielet v\u00e4risev\u00e4t; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon haavoittaa niit\u00e4 kaikkia, jotka heille p\u00e4\u00e4n\u00e4 ovat, ja heid\u00e4n alamaisensa miekalla tappaa. Ei sen pid\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n, joka paennut on, eik\u00e4 itsi\u00e4ns\u00e4 pelastaman, jotka v\u00e4ltt\u00e4nyt on.\n9:2 Ja vaikka he itsi\u00e4ns\u00e4 hamaan helvettiin kaivaisivat, niin minun k\u00e4teni on kuitenkin heit\u00e4 sielt\u00e4kin hakeva; ja jos he astuisivat yl\u00f6s taivaaseen, niin min\u00e4 kuitenkin tahdon sy\u00f6st\u00e4 heid\u00e4t sielt\u00e4 alas.\n9:3 Ja jos he lymytt\u00e4isiv\u00e4t itsens\u00e4 Karmelin kukkulalle, niin min\u00e4 tahdon heid\u00e4t sielt\u00e4kin etsi\u00e4 ja temmata pois; ja jos he itse\u00e4ns\u00e4 minun silm\u00e4ini edest\u00e4 k\u00e4tkisiv\u00e4t meren syvyyteen, niin min\u00e4 k\u00e4sken k\u00e4rmett\u00e4, ett\u00e4 se heit\u00e4 siell\u00e4 pist\u00e4is.\n9:4 Ja jos he vihollisillensa vangiksi tulevat, niin min\u00e4 sielt\u00e4 k\u00e4sken miekkaa, ett\u00e4 se heit\u00e4 tappais: sill\u00e4 min\u00e4 pid\u00e4n silm\u00e4ni heid\u00e4n ylitsens\u00e4 pahaksi ja en hyv\u00e4ksi;\n9:5 Sill\u00e4 kuin Herra, Herra Zebaot maahan rupee, niin se sulaa, ett\u00e4 kaikki asuvaiset murehtiman pit\u00e4\u00e4; ja ett\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 nouseman sen p\u00e4\u00e4lle niinkuin virta, ja se upotettaman niinkuin Egyptin virralla.\n9:6 H\u00e4n on se, joka salinsa taivaasen rakentaa, ja perustaa majansa maan p\u00e4\u00e4lle; h\u00e4n kutsuu meren vedet, ja vuodattaa maan p\u00e4\u00e4lle: h\u00e4nen nimens\u00e4 on Herra.\n9:7 Ettek\u00f6 te, Israelin lapset, minulle ole niinkuin Etiopialaiset? sanoo Herra. Enk\u00f6 min\u00e4 vienyt Israelia ulos Egyptin maalta, ja Philistealaiset Kaphtorista, ja Syrialaiset Kiirist\u00e4?\n9:8 Katso, Herran, Herran silm\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t syntisen valtakunnan, niin ett\u00e4 min\u00e4 sen juuri maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 per\u00e4ti kadotan; vaikka en min\u00e4 kuitenkaan Jakobin huonetta ratki kadota, sanoo Herra.\n9:9 Sill\u00e4 katso, min\u00e4 tahdon k\u00e4ske\u00e4, ja antaa Israelin huoneen kaikkein pakanain seassa seulottaa, niinkuin seulalla seulotaan, ja ei jyv\u00e4nk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 lankeeman maan p\u00e4\u00e4lle.\n9:10 Kaikki syntiset minun kanssani pit\u00e4\u00e4 miekalla kuoletettaman, jotka sanovat: ei onnettomuus ole niin l\u00e4sn\u00e4, eik\u00e4 kohtaa meit\u00e4.\n9:11 Sill\u00e4 ajalla tahdon min\u00e4 taas kaatuneen Davidin majan rakentaa, ja h\u00e4nen reik\u00e4ns\u00e4 paikata, ja parantaa j\u00e4lleen mit\u00e4 s\u00e4rjetty on, ja tahdon sen rakentaa, niinkuin se entisell\u00e4 ajalla tullut on,\n9:12 Ett\u00e4 he saavat nautita Edomin j\u00e4\u00e4neet ja kaikki pakanat, joiden seassa minun nimeni pit\u00e4\u00e4 saarnattaman; sanoo Herra, joka n\u00e4it\u00e4 tekee.\n9:13 Katso, se aika tulee, sanoo Herra, ett\u00e4 yht\u00e4 haavaa kynnet\u00e4\u00e4n ja niitet\u00e4\u00e4n, ja yht\u00e4 haavaa viinamarjat sotkutaan ja kylvet\u00e4\u00e4n, ja vuoret makiaa viinaa tiukkuvat, ja kaikki m\u00e4et ovat hedelm\u00e4lliset.\n9:14 Sill\u00e4 min\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4n minun kansani Israelin vankiuden, ett\u00e4 he rakentavat autiot kaupungit, ja niiss\u00e4 asuvat; istuttavat viinapuita, ja niist\u00e4 viinaa juovat, tekev\u00e4t puutarhoja, ja niist\u00e4 hedelmi\u00e4 sy\u00f6v\u00e4t.\n9:15 Ja min\u00e4 tahdon heit\u00e4 heid\u00e4n maassansa istuttaa; niin ettei heit\u00e4 en\u00e4\u00e4n temmata pois maastansa, jonka min\u00e4 heille antanut olen, sanoo Herra sinun Jumalas.","title":"Finnish Bible: Amos","type":"page"}