{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/ch2.htm","path":"bib/wb/fin/ch2.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/ch2.htm","text":"1:1 Ja Salomo Davidin poika vahvisti itsens\u00e4 valtakuntaansa; ja Herra h\u00e4nen Jumalansa oli h\u00e4nen kanssansa ja teki h\u00e4nen aina suuremmaksi.\n1:2 Ja Salomo puhui koko Israelin kanssa tuhanten ja satain p\u00e4\u00e4miesten kanssa, tuomarein ja kaikkien esimiesten kanssa Israelissa, ja ylimm\u00e4isten is\u00e4in kanssa.\n1:3 Ja he meniv\u00e4t, sek\u00e4 Salomo ett\u00e4 koko joukko korkeudelle, joka oli Gibeonissa; sill\u00e4 siell\u00e4 oli Jumalan seurakunnan maja, jonka Moses Herran palvelia teki korvessa.\n1:4 Mutta Jumalan arkin oli David vienyt Kirjatjearimista sinne, johon David oli sille sian valmistanut; sill\u00e4 h\u00e4n oli rakentanut sille majan Jerusalemissa.\n1:5 Ja vaskialttari, jonka Betsaleel Urin poika Hurin pojan poika rakentanut oli, oli siell\u00e4 Herran asuinsian edess\u00e4. Ja Salomo ja koko joukko etsiv\u00e4t sit\u00e4.\n1:6 Ja Salomo nousi sinne yl\u00f6s vaskialttarin tyk\u00f6 Herran eteen, joka siell\u00e4 seurakunnan majassa oli, ja uhrasi sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuhannen polttouhria.\n1:7 Sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 ilmestyi Jumala Salomolle ja sanoi h\u00e4nelle: ano, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle antaisin.\n1:8 Ja Salomo sanoi Jumalalle: sin\u00e4 olet tehnyt suuren armon is\u00e4lleni Davidille, ja olet tehnyt minun h\u00e4nen siaansa kuninkaaksi:\n1:9 Olkoon nyt, Herra Jumala, sanas totinen minun is\u00e4lleni Davidille; sill\u00e4 sin\u00e4 olet tehnyt minun niin paljon kansan kuninkaaksi, kuin tomua on maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4;\n1:10 Niin anna minulle nyt taito ja ymm\u00e4rrys, k\u00e4yd\u00e4kseni t\u00e4m\u00e4n kansan edess\u00e4 ulos ja sis\u00e4lle; sill\u00e4 kuka voi tuomita t\u00e4t\u00e4 suurta kansaas?\n1:11 Niin sanoi Jumala Salomolle: ett\u00e4 se on sinun mieless\u00e4s, ja et anonut rikkautta, tavaraa eli kunniaa, eli vihamiestes sieluja, etk\u00e4 anonut pitk\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4, vaan anoit taitoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4, tuomitakses minun kansaani, joiden kuninkaaksi min\u00e4 olen sinun pannut;\n1:12 Niin olkoon sinulle taito ja ymm\u00e4rrys annettu: viel\u00e4 sitte annan min\u00e4 sinulle rikkautta, ja tavaraa ja kunniaa, niin ettei sinun vertaistas kuningasten seassa ennen sinua ole ollut, eik\u00e4 my\u00f6s sinun j\u00e4lkees tule.\n1:13 Ja Salomo tuli korkeudelta, joka oli Gibeonissa, Jerusalemiin, seurakunnan majasta, ja hallitsi Israelia.\n1:14 Ja Salomo kokosi itsellens\u00e4 rattaita ja hevosmiehi\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli nelj\u00e4sataa toistatuhatta ratasta ja kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta hevosmiest\u00e4, ja antoi heid\u00e4n olla rataskaupungeissa ja kuninkaan tyk\u00f6n\u00e4 Jerusalemissa.\n1:15 Ja kuningas toimitti niin ett\u00e4 hopiaa ja kultaa oli Jerusalemissa niin paljo kuin kivi\u00e4kin, ja sedripuita kuin mets\u00e4fikunapuitakin laaksoissa.\n1:16 Ja Salomolle vietiin hevosia Egyptist\u00e4 ja kudotuskaluja. Ja kuninkaan kauppamiehet ostivat ne kudotuskalut.\n1:17 Ja he meniv\u00e4t yl\u00f6s ja veiv\u00e4t ne Egyptist\u00e4, ja jokainen ratas maksoi kuusisataa hopiapenninki\u00e4, ja hevonen sata ja viisikymment\u00e4. Ja niin vietiin niit\u00e4 my\u00f6s kaikkein Hetil\u00e4isten ja Syrian kuninkaiden tyk\u00f6 heid\u00e4n k\u00e4ttens\u00e4 kautta.\n2:1 Ja Salomo aikoi rakentaa Herran nimelle huoneen ja my\u00f6s valtakunnallensa huonetta.\n2:2 Ja Salomo luki seitsem\u00e4nkymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4 kuormain kantajiksi ja kahdeksankymment\u00e4 tuhatta hirtten hakkaajiksi vuorille, ja kolmetuhatta ja kuusisataa teett\u00e4j\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ylitsens\u00e4.\n2:3 Ja Salomo l\u00e4hetti kuningas Hiramin tyk\u00f6 Tyroon ja k\u00e4ski h\u00e4nelle sanoa: niinkuin sin\u00e4 minun is\u00e4ni Davidin kanssa teit ja l\u00e4hetit h\u00e4nelle sedripuita, rakentaaksensa itsellens\u00e4 huonetta, jossa h\u00e4nen asuman piti:\n2:4 Katso, min\u00e4 rakennan Herran minun Jumalani nimelle huoneen, ett\u00e4 se h\u00e4nelle pyhitett\u00e4isiin, suitsutettaa hyv\u00e4n hajun uhria h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja aina valmistettaa n\u00e4kyleipi\u00e4 ja polttouhria, aamulla ja ehtoolla, lepop\u00e4ivin\u00e4 ja uusilla kuilla, ja Herran meid\u00e4n Jumalamme juhlina: ijankaikkisesti pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oleman Israelin edess\u00e4.\n2:5 Ja huone, jonka min\u00e4 rakennan, pit\u00e4\u00e4 oleman suuri; sill\u00e4 meid\u00e4n Jumalamme on suurempi kaikkia jumalia.\n2:6 Mutta kuka on niin voimallinen, ett\u00e4 h\u00e4n rakentaa h\u00e4nelle huoneen? sill\u00e4 taivaat ja taivasten taivaat ei taida k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4: mik\u00e4 siis min\u00e4 olen rakentamaan h\u00e4nelle huonetta? mutta ainoastaan suitsuttamaan h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4.\n2:7 Niin l\u00e4het\u00e4 nyt minulle taitava mies ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n kullasta, hopiasta, vaskesta, raudasta, purpurasta, tulipunaisista ja sinisist\u00e4 villoista, ja joka taitaa kaivaa, taitavain kanssa, jotka minun tyk\u00f6n\u00e4ni ovat Juudassa ja Jerusalemissa, jotka minun is\u00e4ni David on valmistanut.\n2:8 Ja l\u00e4het\u00e4 minulle sedripuita ja honkia, ja Heben puita Libanonista; sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n sinun palvelias taitavan hakata puita Libanonissa. Ja katso, minun palveliani pit\u00e4\u00e4 oleman sinun palveliais kanssa,\n2:9 Ett\u00e4 he valmistaisivat minulle paljon puita; sill\u00e4 huone, jonka min\u00e4 rakennan, pit\u00e4\u00e4 oleman suuri ja ihmeellinen.\n2:10 Ja katso, min\u00e4 annan sinun palvelioilles, hirsimiehille, jotka puita hakkaavat, kaksikymment\u00e4 tuhatta koria survottuja nisuja, kaksikymment\u00e4 tuhatta koria ohria, ja kaksikymment\u00e4 tuhatta batia viinaa, ja kaksikymment\u00e4 tuhatta batia \u00f6ljy\u00e4.\n2:11 Ja Hiram Tyron kuningas vastasi kirjoituksella ja l\u00e4hetti Salomolle: koska Herra rakastaa kansaansa, on h\u00e4n sinun tehnyt heid\u00e4n kuninkaaksensa.\n2:12 Ja Hiram sanoi viel\u00e4: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka taivaan ja maan tehnyt on, ett\u00e4 h\u00e4n on antanut kuningas Davidille viisaan, toimellisen ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isen pojan, joka Herralle huoneen rakentaa ja valtakunnallensa huoneen!\n2:13 Niin l\u00e4het\u00e4n min\u00e4 nyt taitavan ja toimellisen miehen, jolla ymm\u00e4rrys on, nimitt\u00e4in Huramabin,\n2:14 Joka on vaimon poika Danin tytt\u00e4rist\u00e4, ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 on ollut Tyrolainen; h\u00e4n taitaa ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4 kullasta, hopiasta, vaskesta, raudasta, kivest\u00e4, puusta, purpurasta, sinisist\u00e4 villoista, kalliista liinasta, tulipunaisesta, ja kaikkinaisia kaivaa, ja ajatella yl\u00f6s kaikkinaisia taitavasti, mit\u00e4 h\u00e4nen eteens\u00e4 pannaan, sinun taitavais kanssa ja herrani kuningas Davidin sinun is\u00e4s taitavain kanssa.\n2:15 Niin l\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4n nyt herrani nisuja, ohria, \u00f6ljy\u00e4 ja viinaa palvelioillensa, niinkuin h\u00e4n on sanonut;\n2:16 Niin me hakkaamme puita Libanonissa kaiketi niin paljon kuin sin\u00e4 tarvitset, ja viemme ne merelle lautoilla Japhoon; anna sin\u00e4 ne noutaa sielt\u00e4 Jerusalemiin.\n2:17 Ja Salomo luki kaikki muukalaiset Israelin maalla, sen luvun j\u00e4lkeen, kuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 David ne luki; ja siell\u00e4 l\u00f6ydettiin sata ja viisikymment\u00e4 tuhatta, kolmetuhatta ja kuusisataa.\n2:18 Ja h\u00e4n asetti niist\u00e4 seitsem\u00e4nkymment\u00e4 tuhatta vet\u00e4jiksi ja kahdeksankymment\u00e4 tuhatta hakkaajiksi vuorella, ja kolmetuhatta ja kuusisataa teett\u00e4jiksi, joiden kansaa piti teett\u00e4m\u00e4n.\n3:1 Ja Salomo rupesi rakentamaan Herran huonetta Jerusalemissa, Morian vuorelle, joka Davidille h\u00e4nen is\u00e4llens\u00e4 neuvottu oli, Davidin paikkaan, jonka h\u00e4n oli valmistanut Ornanin Jebusilaisen luvaan.\n3:2 Ja h\u00e4n rupesi rakentamaan toisena kuukautena, toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, nelj\u00e4nten\u00e4 valtakuntansa vuonna.\n3:3 Ja Salomo laski perustuksen, Jumalan huonetta rakentaa, ensisti pituudelle kuusikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja leveydelle kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4;\n3:4 Mutta esihuoneen pituudelta huoneen leveyden j\u00e4lkeen kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja korkeus oli sata ja kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4; ja h\u00e4n silasi sen sis\u00e4lt\u00e4 puhtaalla kullalla.\n3:5 Mutta suuren huoneen peitti h\u00e4n hongalla ja silasi sen p\u00e4\u00e4lt\u00e4 parhaalla kullalla, ja teki siihen p\u00e4\u00e4lle palmuin ja k\u00e4\u00e4dyin kaltaiset ty\u00f6t,\n3:6 Ja peitti huoneen kalliilla kivill\u00e4 kaunistukseksi; ja kulta oli Parvaimin kulta.\n3:7 Ja h\u00e4n silasi huoneen kaaret, pihtipielet, sein\u00e4t ja ovet kullalla, ja antoi leikata Kerubimeja seiniin.\n3:8 Teki h\u00e4n my\u00f6s kaikkein pyhimm\u00e4n huoneen, jonka pituus oli kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, huoneen leveyden j\u00e4lkeen, ja h\u00e4nen leveytens\u00e4 oli kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja silasi sen parhaalla kullalla, kuudellasadalla leivisk\u00e4ll\u00e4.\n3:9 Niin my\u00f6s nauloihin antoi h\u00e4n viisikymment\u00e4 sikli\u00e4 kultaa, painon j\u00e4lkeen; ja silasi salit kullalla.\n3:10 Niin teki h\u00e4n my\u00f6s kaikkein pyhimp\u00e4\u00e4n huoneeseen kaksi Kerubimia liikkeill\u00e4 olevalla teolla; ja he silasivat ne kullalla.\n3:11 Ja pituus oli Kerubimein siivill\u00e4 kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4; niin ett\u00e4 yksi siipi oli viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 ja ulottui huoneen sein\u00e4\u00e4n, ja toinen siipi oli my\u00f6s viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 ja ulottui hamaan toisen Kerubimin siipeen.\n3:12 Niin my\u00f6s oli toisen Kerubimin siipi viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4 ja ulottui huoneen sein\u00e4\u00e4n, ja toinen siipi my\u00f6s oli viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4 ja riippui toisessa Kerubimin siivess\u00e4;\n3:13 Niin ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4t Kerubimein siivet olivat levitettyin\u00e4 kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leveydelle; ja ne seisoivat jalkainsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja heid\u00e4n kasvonsa olivat k\u00e4\u00e4nnetyt huoneesen p\u00e4in.\n3:14 H\u00e4n teki my\u00f6s esiripun sinisist\u00e4, purpuraisista ja tulipunaisista villoista ja kalliista liinasta, ja teki Kerubimit siihen p\u00e4\u00e4lle.\n3:15 Ja h\u00e4n teki huoneen eteen kaksi patsasta, viisinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkiaksi, ja niiden p\u00e4\u00e4lle kruunun viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkian,\n3:16 Ja k\u00e4\u00e4dyin kaltaiset ty\u00f6t kuoriin, ja sovitti ne patsasten p\u00e4\u00e4lle, ja teki sata granatin omenaa, ja asetti ne k\u00e4\u00e4dytekoin p\u00e4\u00e4lle.\n3:17 Ja pystytti patsaat templin eteen, yhden oikialle ja toisen vasemmalle puolelle, ja kutsui sen nimen, joka oikialla puolella oli, Jakin, ja sen nimen, joka vasemmalla puolella oli, Boas.\n4:1 Ja h\u00e4n teki my\u00f6s vaskisen alttarin, kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n ja kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4n, ja kymmenen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkian.\n4:2 Ja h\u00e4n teki valetun meren, kymmenen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4n toisesta reunasta niin toiseen, ympyri\u00e4iseksi, viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkian; ja juonne k\u00e4vi ymp\u00e4ri, kolmekymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4.\n4:3 Ja h\u00e4rk\u00e4in kuvat olivat sen alla, kiert\u00e4en sit\u00e4 yltymp\u00e4ri; kymmenen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, piiritti ne meren ymp\u00e4rins\u00e4, kaksi rivi\u00e4 valettuja h\u00e4rki\u00e4 oli siin\u00e4 samaa valantoa kuin sekin.\n4:4 Ja se seisoi kahdentoistakymmenen h\u00e4rj\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 kolme k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t heist\u00e4 pohjoiseen p\u00e4in, kolme l\u00e4nteen, kolme etel\u00e4\u00e4n ja kolme it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja meri oli ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4, ja kaikki heid\u00e4n takaiset puolensa olivat sis\u00e4lle p\u00e4in.\n4:5 Ja se oli k\u00e4mmenen leveytt\u00e4 paksu, ja h\u00e4nen reunansa niinkuin maljan reuna ja kuin kukoistava kukkainen, ja se veti kolmetuhatta batia.\n4:6 Ja h\u00e4n teki kymmenen kattilaa, ja pani niist\u00e4 viisi oikialle puolelle ja viisi vasemmalle, ett\u00e4 niiss\u00e4 pest\u00e4isiin kaikkia niit\u00e4, kuin polttouhriksi tarvittiin, ja niihin heitett\u00e4isiin; mutta meren, pappein pest\u00e4 itsens\u00e4.\n4:7 Ja h\u00e4n teki my\u00f6s kymmenen kultaista kynttil\u00e4njalkaa, niinkuin ne oleman piti, ja pani templiin, viisi oikialle puolelle ja viisi vasemmalle.\n4:8 Ja h\u00e4n teki kymmenen p\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja pani templiin, viisi oikialle ja viisi vasemmalle puolelle; ja h\u00e4n teki sata kultaista maljaa.\n4:9 H\u00e4n teki my\u00f6s pappein esihuoneen ja suuren esihuoneen, ja esihuoneen ovet, ja silasi ovet vaskella,\n4:10 Ja pani meren oikialle sivulle, it\u00e4\u00e4n ja etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n4:11 Ja Huram teki patoja, lapioita ja maljoja. Ja niin Huram lopetti sen ty\u00f6n, jonka h\u00e4n teki kuningas Salomolle Jumalan huoneesen:\n4:12 Kaksi patsasta, ja kaksi ympyri\u00e4ist\u00e4 kruunua kahden patsaan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kaksi verkkoa peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kahta ympyri\u00e4ist\u00e4 kruunua, jotka patsasten p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olivat.\n4:13 Ja nelj\u00e4sataa granatin omenaa oli niiden kahden verkon p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kaksi rivi\u00e4 granatin omenia kunkin verkon p\u00e4\u00e4ll\u00e4, peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kahta ympyri\u00e4ist\u00e4 kruunua, jotka olivat patsasten p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n4:14 Ja h\u00e4n teki istuimia, teki my\u00f6s kattiloita istuinten p\u00e4\u00e4lle,\n4:15 Ja meren ja kaksitoistakymment\u00e4 h\u00e4rk\u00e4\u00e4 sen alle;\n4:16 Siihen my\u00f6s patoja, lapioita ja hankoja; ja kaikki heid\u00e4n astiansa teki Huramabi kuningas Salomolle Herran huoneeseen puhtaasta vaskesta.\n4:17 Jordanin kedolla antoi kuningas ne valaa savisessa t\u00f6yr\u00e4ss\u00e4, Sukkotin ja Saredatan vaiheella.\n4:18 Ja Salomo teki kaikki n\u00e4m\u00e4t astiat suuressa paljoudessa; sill\u00e4 ei vasken painoa kysytty.\n4:19 Ja Salomo teki kaikki astiat Jumalan huoneesen, niin my\u00f6s kultaisen alttarin ja p\u00f6yd\u00e4t, n\u00e4kyleipi\u00e4 pidett\u00e4\u00e4,\n4:20 Kynttil\u00e4jalat lamppuinensa puhtaasta kullasta, palamaan kuorin edess\u00e4 soveliaasti,\n4:21 Ja kukkaiset ja lamput, ja kynttil\u00e4n niistimet olivat kullasta: ne olivat kokonansa kullasta;\n4:22 Ja veitset, maljat, lusikat ja sammuttimet olivat puhtaasta kullasta, ja l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4, ja h\u00e4nen ovensa sisim\u00e4iselt\u00e4 puolelta sit\u00e4 kaikkein pyhint\u00e4, ja ovet templin huoneesen olivat kullasta.\n5:1 Ja kuin kaikki ty\u00f6 t\u00e4ytettiin mink\u00e4 Salomo teki Herran huoneesen, niin antoi Salomo sinne tuottaa kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 David pyhitt\u00e4nyt oli: hopian, kullan, ja kaikki astiat, ja pani ne Jumalan huoneen tavarain sekaan.\n5:2 Silloin kutsui Salomo kaikki vanhimmat Israelissa kokoon, ja kaikki sukukuntain p\u00e4\u00e4miehet, Israelin lasten is\u00e4in esimiehet, Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Davidin kaupungista, se on Zion.\n5:3 Ja kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuninkaan tyk\u00f6 juhlap\u00e4ivin\u00e4, joka oli seitsem\u00e4nten\u00e4 kuukautena.\n5:4 Ja kaikki vanhimmat Israelista tulivat; ja Levil\u00e4iset nostivat arkin yl\u00f6s,\n5:5 Ja kantoivat arkin yl\u00f6s ja seurakunnan majan, ja kaikki pyh\u00e4t astiat, jotka majassa olivat: ne kantoivat papit ja Levil\u00e4iset yl\u00f6s.\n5:6 Mutta kuningas Salomo ja kaikki Israelin kokous, joka oli tullut kokoon h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 arkin eteen, uhrasivat lampaita ja h\u00e4rki\u00e4 niin monta, ettei yksik\u00e4\u00e4n lukea eli laskea taitanut.\n5:7 Ja papit kantoivat Herran liitonarkin siallensa huoneen kuoriin, kaikkein pyhimp\u00e4\u00e4n, Kerubimein siipein alle.\n5:8 Niin ett\u00e4 Kerubimit levittiv\u00e4t siipens\u00e4 arkin paikan p\u00e4\u00e4lle. Ja Kerubimit peittiv\u00e4t arkin korentoinensa ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in.\n5:9 Mutta korennot olivat niin pitk\u00e4t, ett\u00e4 niiden p\u00e4\u00e4t n\u00e4kyiv\u00e4t kuorin eteen arkista, mutta ei heit\u00e4 ulkoiselta puolelta n\u00e4kynyt; ja ne ovat siell\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n5:10 Ja arkissa ei ollut muuta mit\u00e4\u00e4n, vaan kaksi taulua, jotka Moses oli sinne pannut Horebissa, Herran tehdess\u00e4 liittoa Israelin lasten kanssa, kuin he Egyptist\u00e4 l\u00e4ksiv\u00e4t.\n5:11 Ja tapahtui, kuin papit tulivat pyh\u00e4st\u00e4 ulos; (sill\u00e4 kaikki papit, jotka silloin l\u00e4sn\u00e4 olivat, pyhittiv\u00e4t itsens\u00e4, niin ettei heid\u00e4n j\u00e4rjestyksest\u00e4ns\u00e4 eroitusta pit\u00e4nyt pidett\u00e4m\u00e4n.\n5:12 Ja Levil\u00e4iset veisaajat kaikki Asaphin, Hemanin, Jedutunin, ja heid\u00e4n lapsensa ja veljens\u00e4, olivat puetetut kalliilla liinavaatteella, soittivat symbaleilla, psaltareilla, harpuilla, ja seisoivat it\u00e4\u00e4n p\u00e4in alttaria, ja heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 sata ja kaksikymment\u00e4 pappia, jotka puhalsivat vaskitorviin).\n5:13 Ja soittajain ja veisaajain \u00e4\u00e4ni kuului soveliaasti yhteen niinkuin yhden \u00e4\u00e4ni, kiitt\u00e4in ja kunnioittain Herraa; ja kuin vaskitorven, symbalein ja muiden harppuin \u00e4\u00e4ni h\u00e4nens\u00e4 korotti, kiitt\u00e4iss\u00e4 Herraa, ett\u00e4 h\u00e4n on hyv\u00e4, ja h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkiseen, silloin Herran huone t\u00e4ytettiin pilvell\u00e4,\n5:14 Niin ettei papit saaneet seisoa ja palvella pilven t\u00e4hden; sill\u00e4 Herran kunnia t\u00e4ytti Jumalan huoneen.\n6:1 Silloin sanoi Salomo: Herra on sanonut tahtovansa asua pimeydess\u00e4.\n6:2 Min\u00e4 tosin rakensin sinulle asuinhuoneen ja sian asuakses ijankaikkisesti.\n6:3 Ja kuningas k\u00e4\u00e4nsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin joukkoa; ja kaikki Israelin joukko seisoi.\n6:4 Ja h\u00e4n sanoi: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka suullansa on puhunut is\u00e4lleni Davidille, ja k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4nyt, sanoen:\n6:5 Siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jona min\u00e4 kansani Egyptin maalta johdatin, en ole min\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kaupunkia valinnut kaikista Israelin sukukunnista, rakentaakseni huonetta minun nimeni asuinsiaksi, enk\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n miest\u00e4 valinnut kansani Israelin hallitsiaksi;\n6:6 Vaan Jerusalemin olen min\u00e4 valinnut nimeni asuinsiaksi. Ja Davidin olen min\u00e4 valinnut kansani Israelin p\u00e4\u00e4lle.\n6:7 Ja kuin is\u00e4ni David aikoi rakentaa Herran Israelin Jumalan nimelle huonetta,\n6:8 Sanoi Herra is\u00e4lleni Davidille: sin\u00e4 olet aikonut rakentaa minun nimelleni huonetta: sin\u00e4 olet hyvin tehnyt, ett\u00e4s sit\u00e4 olet aikonut;\n6:9 Ei kuitenkaan pid\u00e4 sinun rakentaman sit\u00e4 huonetta, vaan poikas, joka kupeistas tuleva on, rakentaa minun nimelleni huoneen.\n6:10 Niin on Herra vahvistanut sanansa, jonka h\u00e4n puhunut on; sill\u00e4 min\u00e4 olen tullut is\u00e4ni Davidin siaan, ja istun Israelin istuimella, niinkuin Herra sanonut on, ja olen rakentanut huoneen Herran Israelin Jumalan nimelle.\n6:11 Ja min\u00e4 olen pannut sinne arkin, jossa Herran liitto on, jonka h\u00e4n Israelin lasten kanssa tehnyt oli.\n6:12 Ja h\u00e4n seisoi Herran alttarin edess\u00e4, koko Israelin kokouksen l\u00e4sn\u00e4 ollessa, ja ojensi k\u00e4tens\u00e4.\n6:13 Sill\u00e4 Salomo oli tehnyt vaskikattilan ja pannut sen keskelle esihuonetta, viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4ksi ja viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4ksi, ja kolme kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkiaksi. Sen tyk\u00f6n\u00e4 seisoi h\u00e4n ja lankesi polvillensa kaiken Israelin kokouksen edess\u00e4, ja ojensi k\u00e4tens\u00e4 taivaasen p\u00e4in,\n6:14 Ja sanoi: Herra Israelin Jumala! ei ole yht\u00e4\u00e4n jumalaa sinun vertaistas, taivaissa eli maassa: sin\u00e4 joka pid\u00e4t liiton ja laupiuden palveliais kanssa, jotka sinun edess\u00e4s vaeltavat kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4.\n6:15 Sin\u00e4 olet pit\u00e4nyt palvelialles Davidille minun is\u00e4lleni, mit\u00e4s h\u00e4nelle puhunut olet: suullas olet sin\u00e4 sen puhunut ja k\u00e4dell\u00e4s t\u00e4ytt\u00e4nyt, niinkuin se t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtunut on.\n6:16 Nyt Herra Israelin Jumala, pid\u00e4 palvelialles Davidille minun is\u00e4lleni, mit\u00e4s h\u00e4nelle puhunut olet ja sanonut: ei sinusta pid\u00e4 puuttuman mies minun edess\u00e4ni, joka Israelin istuimella istuu: ainoastaan ett\u00e4 sinun poikas k\u00e4tkev\u00e4t tiens\u00e4; ett\u00e4 he vaeltavat minun laissani, niinkuin sin\u00e4 minun edess\u00e4ni vaeltanut olet.\n6:17 Nyt Herra Israelin Jumala, anna sanas tosi olla, jonka sin\u00e4 palvelialles Davidille puhunut olet.\n6:18 Sill\u00e4 luuletko Jumalan asuvan ihmisten tyk\u00f6n\u00e4 maassa? katso, taivas ja taivasten taivaat ei k\u00e4sit\u00e4 sinua: kuinkasta se huone sen tekis; jonka min\u00e4 rakentanut olen?\n6:19 Mutta k\u00e4\u00e4nn\u00e4 sinuas, Herra minun Jumalani, sinun palvelias rukoukseen ja h\u00e4nen anomisensa puoleen, kuulemaan sit\u00e4 anomusta ja rukousta, jonka sinun palvelias rukoilee sinun edess\u00e4s!\n6:20 Ja ett\u00e4 sinun silm\u00e4s olisivat avoinna t\u00e4m\u00e4n huoneen puoleen y\u00f6t\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4, sit\u00e4 paikkaa p\u00e4in, jostas sanonut olet, tahtovas asettaa sinun nimes sinne ja kuulevas sen rukouksen, jonka sinun palvelias siin\u00e4 paikassa rukoileva on.\n6:21 Niin kuule nyt palvelias ja kansas Israelin rukous, jonka he t\u00e4ss\u00e4 paikassa rukoilevat, ja kuule se sinun asumises paikasta taivaista, ja koska sin\u00e4 sen kuulet, niin ole armollinen.\n6:22 Jos joku rikkoo l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 vastaan, ja vala pannaan h\u00e4nen eteens\u00e4, jonka h\u00e4nen vannoman pit\u00e4\u00e4, ja se vala tulee sinun alttaris eteen t\u00e4ss\u00e4 huoneessa;\n6:23 Ett\u00e4 sin\u00e4 kuulisit taivaissa ja saattaisit palvelioilles oikeuden, kostaisit jumalattomalle ja antaisit h\u00e4nen tiens\u00e4 tulla h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, julistaen vanhurskaan vanhurskaaksi ja antaen h\u00e4nelle h\u00e4nen vanhurskautensa j\u00e4lkeen.\n6:24 Jos kansas Israel vihollisiltansa ly\u00f6d\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 he sinua vastaan rikkoneet ovat, ja he k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t itsens\u00e4, tunnustaen sinun nimes, rukoilevat ja anteeksi anovat sinun edess\u00e4s t\u00e4ss\u00e4 huoneessa;\n6:25 Ett\u00e4 sin\u00e4 kuulisit taivaissa, ja olisit kansas Israelin synneille armollinen, ja antaisit heid\u00e4n tulla j\u00e4lleen siihen maahan, jonka heille ja heid\u00e4n isillens\u00e4 antanut olet.\n6:26 Jos taivas suljettu on, niin ettei sada, ett\u00e4 he sinua vastaan rikkoneet ovat, ja he rukoilevat t\u00e4ss\u00e4 paikassa ja tunnustavat sinun nimes, k\u00e4\u00e4ntyen synneist\u00e4ns\u00e4, sitte kuin sin\u00e4 heit\u00e4 kurittanut olet;\n6:27 Ett\u00e4 kuulisit taivaissa, ja olisit palveliais ja kansas Israelin rikokselle armollinen, koskas heille olet osoittanut hyv\u00e4n tien, jota heid\u00e4n vaeltaman pit\u00e4\u00e4, ja antaisit sateen maalle, jonka kansalles antanut olet perinn\u00f6ksi.\n6:28 Kuin kallis aika tulee maalle, eli rutto tulee, eli kuivuus, ruoste, hein\u00e4sirkat eli jyv\u00e4madot tulevat; taikka jos heid\u00e4n vihollisensa piiritt\u00e4v\u00e4t maakunnassa heid\u00e4n porttinsa, eli kaikkinainen vaiva taikka sairaus tulee:\n6:29 Kaikki rukoukset, kaikki anomiset, jotka kaikki ihmiset, kaikki sinun kansas Israel, pit\u00e4v\u00e4t, koska kukin rangaistuksensa ja murheensa tuntee ja ojentaa k\u00e4tens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n huoneen puoleen;\n6:30 Ett\u00e4 kuulisit taivaista asumasias istuimelta, ja olisit armollinen, antaen jokaiselle kaiken h\u00e4nen tiens\u00e4 j\u00e4lkeen, sen j\u00e4lkeen kuin sin\u00e4 tunnet h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4; sill\u00e4 sin\u00e4 ainoastaan tunnet ihmisten lasten syd\u00e4met;\n6:31 Ett\u00e4 he pelk\u00e4isiv\u00e4t sinua, ja vaeltaisivat sinun teiss\u00e4s joka p\u00e4iv\u00e4, niin kauvan kuin he el\u00e4v\u00e4t sill\u00e4 maalla, jonka meid\u00e4n isillemme antanut olet.\n6:32 Ja jos my\u00f6s joku muukalainen, joka ei ole sinun kansastas Israelista, tulee vieraalta maalta sinun suuren nimes ja voimallisen k\u00e4tes, ja ojennetun k\u00e4sivartes t\u00e4hden, ja tulee ja rukoilee t\u00e4ss\u00e4 huoneessa;\n6:33 Ett\u00e4s kuulisit taivaista asumises istuimelta, ja tekisit kaiken sen, jota muukalainen sinulta anoo; ett\u00e4 kaikki kansat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuntisivat sinun nimes ja pelk\u00e4isiv\u00e4t sinua niinkuin kansas Israel, ja tiet\u00e4isiv\u00e4t, ett\u00e4 sinun nime\u00e4s avuksihuudetaan t\u00e4ss\u00e4 huoneessa, jonka min\u00e4 rakentanut olen.\n6:34 Jos sinun kansas l\u00e4htee sotaan vihollistansa vastaan sit\u00e4 tiet\u00e4, jotas heit\u00e4 l\u00e4hett\u00e4v\u00e4 olet, ja he rukoilevat sinua sill\u00e4 tiell\u00e4, sit\u00e4 kaupunkia p\u00e4in, jonkas valinnut olet, ja sen huoneen puoleen, jonka min\u00e4 sinun nimelles rakentanut olen;\n6:35 Ett\u00e4s kuulisit heid\u00e4n rukouksensa ja anomisensa taivaista, ja auttaisit heit\u00e4 heid\u00e4n oikeuteensa.\n6:36 Kuin he rikkovat sinua vastaan (sill\u00e4 ei yht\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4 ole, joka ei synti\u00e4 tee), ja sin\u00e4 vihastut heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja annat heit\u00e4 vihamiestens\u00e4 alle, viet\u00e4viksi vankina johonkuhun maahan kauvas eli l\u00e4hes;\n6:37 Ja he tekev\u00e4t syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 parannuksen siin\u00e4 maassa, jossa he vankina ovat, ja he k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t, ja rukoilevat sinua vankeutensa maalla ja sanovat: me olemme rikkoneet, v\u00e4\u00e4rin tehneet ja olleet jumalattomat;\n6:38 Ja k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t sinun tyk\u00f6s kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4, ja kaikesta sielustansa vankeutensa maalla, jossa heit\u00e4 vankina pidet\u00e4\u00e4n, ja he rukoilevat sill\u00e4 tiell\u00e4 maansa puoleen, jonka heid\u00e4n isillens\u00e4 antanut olet, ja sit\u00e4 kaupunkia p\u00e4in, jonka valinnut olet, ja sen huoneen puoleen, jonka min\u00e4 nimelles rakentanut olen;\n6:39 Ett\u00e4s kuulisit heid\u00e4n rukouksensa ja anteeksi anomisensa taivaista asumasias istuimelta, ja auttaisit heit\u00e4 oikeuteensa, ja olisit kansalles armollinen, jotka sinua vastaan synti\u00e4 tehneet ovat.\n6:40 Niin anna nyt, minun Jumalani, sinun silm\u00e4s avoinna olla, ja sinun korvas ottakoon vaarin rukouksesta t\u00e4ss\u00e4 paikassa.\n6:41 Niin nouse nyt, Herra Jumala, sinun lepoos, sin\u00e4 ja sinun voimas arkki: anna pappis, Herra Jumala, olla puetettuna autuudella, ja anna pyh\u00e4s iloita hyvyydess\u00e4.\n6:42 Herra Jumala! \u00e4l\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 pois sinun voideltus kasvoja: muista sen armon p\u00e4\u00e4lle, jonka sin\u00e4 Davidille sinun palvelialles lupasit!\n7:1 Ja kuin Salomo oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt rukouksensa, lankesi tuli taivaasta ja kulutti polttouhrit ja muut uhrit, ja Herran kunnia t\u00e4ytti huoneen,\n7:2 Niin ettei papit saaneet menn\u00e4 Herran huoneesen, sill\u00e4 Herran kunnia t\u00e4ytti Herran huoneen.\n7:3 Ja kaikki Israelin lapset n\u00e4kiv\u00e4t tulen alas lankeevan, ja Herran kunnian huoneen ylitse, ja kumarsivat kasvoilla maahan permannolla, rukoilivat ja kiittiv\u00e4t Herraa, ett\u00e4 h\u00e4n on hyv\u00e4 ja h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n7:4 Ja kuningas ja kaikki kansa uhrasivat uhria Herran edess\u00e4.\n7:5 Ja kuningas Salomo uhrasi uhriksi kaksikolmattakymment\u00e4 tuhatta h\u00e4rk\u00e4\u00e4, sata ja kaksikymment\u00e4 tuhatta lammasta; ja he vihkiv\u00e4t Jumalan huoneen, kuningas ja kaikki kansa.\n7:6 Mutta papit seisoivat vartioissansa ja Levil\u00e4iset Herran veisun kanteleissa, jotka kuningas David oli antanut tehd\u00e4 Herraa kiitett\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, niinkuin David kiitti heid\u00e4n k\u00e4ttens\u00e4 kautta. Ja papit puhalsivat vaskitorviin heid\u00e4n kohdallansa, ja koko Israel seisoi.\n7:7 Ja Salomo pyhitti keskikartanon, joka Herran huoneen edess\u00e4 oli, ett\u00e4 h\u00e4n oli siell\u00e4 tehnyt polttouhrit ja kiitosuhrin lihavuuden; sill\u00e4 vaskialttari, jonka Salomo oli antanut tehd\u00e4, ei vet\u00e4nyt kaikkia polttouhria, ruokauhria ja lihavuutta.\n7:8 Ja Salomo piti siihen aikaan juhlaa seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja koko Israel h\u00e4nen kanssansa, sangen suuri kansanpaljous, Hematin rajasta Egyptin ojaan asti;\n7:9 Ja piti kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6sjuhlan, sill\u00e4 he pitiv\u00e4t alttarin vihkimist\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja juhlaa my\u00f6s seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n7:10 Mutta kolmannella p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kolmattakymment\u00e4 seitsem\u00e4nnell\u00e4 kuukaudella laski h\u00e4n kansan menem\u00e4\u00e4n heid\u00e4n majoillensa, iloiten ja hyv\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 siit\u00e4 hyvyydest\u00e4, jonka Herra Davidille ja Salomolle ja kansallensa Israelille tehnyt oli.\n7:11 Ja n\u00e4in p\u00e4\u00e4tti Salomo Herran huoneen ja kuninkaan huoneen, ja kaiken sen, mik\u00e4 h\u00e4nen mieleens\u00e4 tullut oli, tehd\u00e4ksens\u00e4 Herran huoneessa ja h\u00e4nen huoneessansa: sen h\u00e4n onnellisesti teki.\n7:12 Ja Herra ilmestyi Salomolle y\u00f6ll\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 olen kuullut rukoukses, ja valinnut itselleni t\u00e4m\u00e4n sian uhrihuoneeksi.\n7:13 Katso, jos min\u00e4 suljen taivaan, niin ettei sada, ja katso, jos min\u00e4 k\u00e4sken hein\u00e4sirkkain sy\u00f6d\u00e4 maan, eli annan tulla ruton minun kansani sekaan;\n7:14 Ja minun kansani n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4, joka minun nimeni j\u00e4lkeen nimitetty on, ja he rukoilevat ja etsiv\u00e4t minun kasvojani, ja k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t pois pahoilta teilt\u00e4ns\u00e4; niin min\u00e4 kuulen heit\u00e4 taivaista, ja annan heid\u00e4n syntins\u00e4 anteeksi, ja parannan heid\u00e4n maansa;\n7:15 Niin minun silm\u00e4ni ovat auki, ja korvani ottavat heid\u00e4n rukouksistansa vaarin t\u00e4ss\u00e4 paikassa.\n7:16 Niin olen min\u00e4 nyt valinnut ja pyhitt\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n huoneen, ett\u00e4 minun nimeni pit\u00e4\u00e4 oleman siin\u00e4 ijankaikkisesti, ja minun silm\u00e4ni ja syd\u00e4meni pit\u00e4\u00e4 oleman siell\u00e4 ainiaan.\n7:17 Ja jos sin\u00e4 vaellat minun edess\u00e4ni, niinkuin sinun is\u00e4s David vaeltanut on, niin ett\u00e4s teet kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle k\u00e4skenyt olen, ja pid\u00e4t minun s\u00e4\u00e4tyni ja oikeuteni;\n7:18 Niin min\u00e4 vahvistan valtakuntas istuimen, niinkuin min\u00e4 is\u00e4lles Davidille luvannut olen, sanoen: ei sinulta pid\u00e4 pois otettaman mies, joka on oleva Israelin hallitsia.\n7:19 Mutta jos te k\u00e4\u00e4nnytte pois ja hylk\u00e4\u00e4tte minun s\u00e4\u00e4tyni ja k\u00e4skyni, jotka min\u00e4 teille antanut olen, menette my\u00f6s ja palvelette vieraita jumalia, ja kumarratte heit\u00e4;\n7:20 Niin min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n heit\u00e4 minun maaltani, jonka min\u00e4 heille antanut olen; ja t\u00e4m\u00e4n huoneen, jonka min\u00e4 nimelleni pyhitt\u00e4nyt olen, heit\u00e4n min\u00e4 pois kasvoini edest\u00e4, ja annan sen sananlaskuksi ja jutuksi kaikkein kansain seassa.\n7:21 Ja t\u00e4t\u00e4 huonetta, jota kaikkein korkeimmaksi tullut on, pit\u00e4\u00e4 kaikkein, jotka k\u00e4yv\u00e4t sen ohitse, h\u00e4mm\u00e4stym\u00e4n ja sanoman: miksi Herra n\u00e4in teki t\u00e4lle maalle ja t\u00e4lle huoneelle?\n7:22 Niin sanotaan: ett\u00e4 he hylk\u00e4siv\u00e4t Herran is\u00e4ins\u00e4 Jumalan, joka heid\u00e4t Egyptin maalta oli johdattanut ulos, ja olivat mielistyneet vieraisiin jumaliin, ja rukoilleet ja palvelleet heit\u00e4; sent\u00e4hden on h\u00e4n saattanut kaiken t\u00e4m\u00e4n pahan heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n8:1 Ja kahdenkymmenen vuoden per\u00e4st\u00e4, sittekuin Salomo rakensi Herran huoneen ja oman huoneensa,\n8:2 Rakensi h\u00e4n my\u00f6s ne kaupungit, jotka Hiram antoi Salomolle, ja antoi Israelin lapset asua niiss\u00e4.\n8:3 Ja Salomo meni Hematsobaan, ja sai sen allensa.\n8:4 Rakensi h\u00e4n my\u00f6s Tadmorin korvessa ja kaikki tavarakaupungit, jotka h\u00e4n rakensi Hematissa.\n8:5 H\u00e4n rakensi my\u00f6s ylimm\u00e4isen ja alimmaisen Bethoronin sangen vahvoiksi kaupungeiksi, muureilla, porteilla ja salvoilla,\n8:6 Ja Baelatin ja kaikki tavarakaupungit, jotka Salomolla olivat, ja kaikki vaunukaupungit ja ratsasmiesten kaupungit, ja kaikki mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 Salomon mieli oli rakentaa sek\u00e4 Jerusalemissa ett\u00e4 Libanonissa ja koko maassa, joka h\u00e4nen vallassansa oli.\n8:7 Ja kaiken sen kansan, joka j\u00e4\u00e4nyt oli Hetil\u00e4isist\u00e4, Amorilaisista, Pheresil\u00e4isist\u00e4, Hevil\u00e4isist\u00e4 ja Jebusilaisista, jotka ei Israelin lapsia olleet,\n8:8 Ja heid\u00e4n lapsensa, jotka j\u00e4iv\u00e4t heist\u00e4 maalle, joita Israelin lapset ei h\u00e4vitt\u00e4neet: ne laski Salomo verollisiksi t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n8:9 Mutta Israelin lapsista ei tehnyt Salomo yht\u00e4\u00e4n orjaksi ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4; vaan he olivat sotamiehet, h\u00e4nen huovinsa p\u00e4\u00e4miehet, h\u00e4nen vaunuinsa ja hevosmiestens\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n8:10 Ja kuningas Salomon ylimm\u00e4iset virkamiesten p\u00e4\u00e4miehet, jotka kansaa hallitsivat, oli kaksisataa ja viisikymment\u00e4.\n8:11 Ja Salomo antoi tuoda Pharaon tytt\u00e4ren yl\u00f6s Davidin kaupungista siihen huoneesen, jonka h\u00e4n h\u00e4nelle rakentanut oli; sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: em\u00e4nt\u00e4ni ei pid\u00e4 Davidin Israelin kuninkaan huoneessa asuman; sill\u00e4 se on pyh\u00e4, ett\u00e4 Herran arkki on siihen tullut.\n8:12 Sitte uhrasi Salomo Herralle polttouhria Herran alttarilla, jonka h\u00e4n rakentanut oli esihuoneen eteen;\n8:13 Kunkin uhrin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4ns\u00e4 Moseksen k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, sabbatina, uudella kuulla ja juhlap\u00e4ivin\u00e4, kolmasti vuodessa, makian leiv\u00e4n juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajan juhlana.\n8:14 Ja h\u00e4n asetti papit heid\u00e4n j\u00e4rjestyksiss\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4n virkoihinsa, niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 David oli asettanut, ja Levil\u00e4iset heid\u00e4n vartioonsa, kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja palvelemaan pappein edess\u00e4, senj\u00e4lkeen kuin jokap\u00e4iv\u00e4 tarvittiin, ja portinvartiat heid\u00e4n j\u00e4rjestykseens\u00e4, kunkin h\u00e4nen porttiinsa; sill\u00e4 David Jumalan mies oli niin k\u00e4skenyt.\n8:15 Ja ei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 horjahtanut kuninkaan k\u00e4skyist\u00e4, jotka h\u00e4n antoi papeille ja Levil\u00e4isille, kaikissa asioissa ja tavaroissa.\n8:16 Ja kaikki Salomon teot tulivat valmiiksi siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jona Herran huone perustettu oli, siihenasti kuin se oli t\u00e4ytetty; niin ett\u00e4 Herran huone t\u00e4ydellisesti valmis oli.\n8:17 Silloin meni Salomo Etseongeberiin ja Elotiin, meren rannalle, Edomin maalle.\n8:18 Ja Hiram l\u00e4hetti h\u00e4nelle haaksia palveliainsa k\u00e4tten kautta, jotka taitavat merimiehet olivat; ja he meniv\u00e4t Salomon palveliain kanssa Ophiriin, ja toivat sielt\u00e4 nelj\u00e4sataa ja viisikymment\u00e4 leivisk\u00e4\u00e4 kultaa ja veiv\u00e4t kuningas Salomolle.\n9:1 Ja rikkaan Arabian kuningatar kuuli Salomosta sanoman, ja tuli sangen suuren joukon kanssa Jerusalemiin, ja kamelein kanssa, jotka kantoivat yrttej\u00e4 ja paljon kultaa, ja kalliita kivi\u00e4, koettelemaan Salomoa tapauksilla. Ja kuin h\u00e4n tuli Salomon tyk\u00f6, puhui h\u00e4n h\u00e4nen kanssansa kaikki, mit\u00e4 h\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 aikonut oli.\n9:2 Ja Salomo ilmoitti h\u00e4nelle kaikki h\u00e4nen sanansa; ja ei ollut mit\u00e4\u00e4n Salomolta salattu, jota ei h\u00e4n ilmoittanut h\u00e4nelle.\n9:3 Ja kuin rikkaan Arabian kuningatar n\u00e4ki Salomon taidon ja huoneen, jonka h\u00e4n rakentanut oli,\n9:4 Ja ruat h\u00e4nen p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen palveliainsa asuinsiat, niin my\u00f6s h\u00e4nen palveliainsa viran ja heid\u00e4n vaatteensa, h\u00e4nen juomansa laskiat vaatteinensa, ja solan, josta Herran huoneesen k\u00e4ytiin; niin ei h\u00e4n taitanut itsi\u00e4ns\u00e4 en\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4.\n9:5 Ja h\u00e4n sanoi kuninkaalle: se on tosi, mink\u00e4 min\u00e4 kuullut olen minun maalleni sinun menostas ja taidostas;\n9:6 Vaan en min\u00e4 uskonut heid\u00e4n sanojansa ennenkuin min\u00e4 itse tulin, ja minun silm\u00e4ni n\u00e4hneet ovat: ja katso, ei ole minulle puoliakaan sanottu sinun suuresta taidostas: sinulla on enempi, kuin se sanoma on, jonka min\u00e4 kuulin.\n9:7 Autuaat ovat sinun miehes, autuaat ovat my\u00f6s n\u00e4m\u00e4t sinun palvelias, jotka joka hetki sinun edess\u00e4s seisovat ja kuultelevat taitoas.\n9:8 Herra sinun Jumalas olkoon kiitetty, joka sinuun mielistynyt on, ja pannut sinun istuimellensa Herralle sinun Jumalalles kuninkaaksi. Ett\u00e4 Jumala rakastaa Israelia, vahvistaaksensa h\u00e4nt\u00e4 ijankaikkisesti, on h\u00e4n sinun asettanut heid\u00e4n kuninkaaksensa, tekem\u00e4\u00e4n oikeutta ja vanhurskautta.\n9:9 Ja h\u00e4n antoi kuninkaalle sata ja kaksikymment\u00e4 leivisk\u00e4\u00e4 kultaa ja ylen paljon yrttej\u00e4 ja kalliita kivi\u00e4. Ja ei senkaltaisia yrttej\u00e4 ollut, kuin ne olivat, jotka rikkaan Arabian kuningatar antoi kuningas Salomolle.\n9:10 Veiv\u00e4t my\u00f6s Hiramin ja Salomon palveliat kultaa Ophirista, ja Hebenin puita ja kalliita kivi\u00e4.\n9:11 Ja Salomo antoi tehd\u00e4 astuimet Hebenin puista Herran huoneesen ja kuninkaan huoneesen, ja kanteleita ja psaltareita veisaajille. Ei yht\u00e4\u00e4n senkaltaista ennen ollut n\u00e4hty Juudan maalla.\n9:12 Ja kuningas Salomo antoi rikkaan Arabian kuningattarelle kaikkia, mit\u00e4 h\u00e4n pyysi ja anoi, paitsi sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n kuninkaalle tuonut oli. Ja h\u00e4n palasi ja matkusti omalle maallensa palvelioinensa.\n9:13 Ja kulta, joka vuosittain tuotiin Salomolle, oli kuusisataa ja kuusiseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 leivisk\u00e4\u00e4.\n9:14 Paitsi mit\u00e4 kauppamiehet ja yrttein myyj\u00e4t toivat. Ja kaikki Arabian kuninkaat ja maan herrat veiv\u00e4t kultaa ja hopiaa Salomolle.\n9:15 Niin antoi kuningas Salomo tehd\u00e4 kaksisataa kilpe\u00e4 parhaasta kullasta, niin ett\u00e4 kuusisataa kappaletta kultaa tuli jokaiseen keih\u00e4\u00e4seen.\n9:16 Teki h\u00e4n my\u00f6s kolmesataa v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kilpe\u00e4 parhaasta kullasta, niin ett\u00e4 kolmesataa kappaletta kultaa tuli jokaiseen kilpeen. Ja kuningas pani ne Libanonin mets\u00e4huoneesen.\n9:17 Ja kuningas teki suuren istuimen elephantin luista ja kultasi sen puhtaalla kullalla.\n9:18 Ja istuimessa oli kuusi astuinta, ja kultainen astinlauta istuimen edess\u00e4, ja kaksi k\u00e4sipuuta molemmin puolin istuinta, ja kaksi jalopeuraa seisoi k\u00e4sipuiden tyk\u00f6n\u00e4,\n9:19 Ja kaksitoistakymment\u00e4 jalopeuraa seisoi niill\u00e4 kuudella astuimella, molemmilla puolilla; senkaltaista ei ole tehty yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n valtakunnassa.\n9:20 Ja kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kullasta, ja kaikki astiat Libanonin mets\u00e4huoneessa puhtaasta kullasta; sill\u00e4 ei hopiaa miksik\u00e4\u00e4n luettu Salomon aikana.\n9:21 Sill\u00e4 kuninkaan haahdet meniv\u00e4t Tarsikseen Hiramin palveliain kanssa, ja tulivat kerran joka kolmantena vuotena, ja toivat kultaa, hopiaa, elephantin luita, apinoita ja riikinkukkoja.\n9:22 Ja kuningas Salomo tuli suuremmaksi kaikkia kuninkaita maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 rikkaudessa ja viisaudessa.\n9:23 Ja kaikki kuninkaat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 himoitsivat n\u00e4hd\u00e4 Salomon kasvoja ja kuulla h\u00e4nen taitoansa, jonka Jumala h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4 antanut oli.\n9:24 Ja he veiv\u00e4t h\u00e4nelle kukin lahjansa, hopia-astioita, kulta-astioita, vaatteita, sota-aseita, yrttej\u00e4, hevosia ja muuleja, joka vuosi.\n9:25 Ja Salomolla oli nelj\u00e4tuhatta hevoskorsua ja kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta ratsasmiest\u00e4, ja ne pantiin vaunukaupunkeihin ja kuninkaan tyk\u00f6 Jerusalemiin.\n9:26 Ja h\u00e4n oli kaikkein kuningasten haltia, hamasta virrasta niin Philistealaisten maahan asti, Egyptin maan rajaan saakka.\n9:27 Ja kuningas saatti niin paljon hopiaa Jerusalemiin kuin kivi\u00e4, ja niin paljon sedripuita toimitti h\u00e4n kuin mets\u00e4fikunapuita laaksossa.\n9:28 Ja Salomolle vietiin hevosia Egyptist\u00e4 ja kaikista maakunnista.\n9:29 Mit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 Salomon asioista sanomista on, sek\u00e4 ensim\u00e4isist\u00e4 ett\u00e4 viimeisist\u00e4: eik\u00f6 ne ole kirjoitetut Natan prophetan aikakirjassa, ja Ahian Silonilaisen prophetiassa, niin my\u00f6s Jeddin n\u00e4ki\u00e4n n\u00e4yss\u00e4, Jerobeamia Nebatin poikaa vastoin.\n9:30 Ja Salomo hallitsi Jerusalemissa koko Israelia nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n9:31 Ja Salomo nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa, ja he hautasivat h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Davidin kaupunkiin; ja Rehabeam h\u00e4nen poikansa tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n10:1 Ja Rehabeam meni Sikemiin; sill\u00e4 kaikki Israel oli tullut Sikemiin tekem\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 kuninkaaksi.\n10:2 Ja kuin Jerobeam, Nebatin poika sen kuuli joka oli Egyptiss\u00e4, johonka h\u00e4n oli paennut kuningas Salomon edest\u00e4, niin h\u00e4n tuli Egyptist\u00e4 j\u00e4lleen.\n10:3 Sill\u00e4 he l\u00e4hettiv\u00e4t ja antoivat h\u00e4nen kutsuttaa. Ja Jerobeam tuli ja kaikki Israel; ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:\n10:4 Sinun is\u00e4s teki meid\u00e4n ikeemme ylen kovaksi; niin huojenna nyt is\u00e4s kova palvelus ja se raskas ijes, jonka h\u00e4n laski meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, niin me olemme sinun alamaises.\n10:5 Ja h\u00e4n sanoi heille: tulkaat minun tyk\u00f6ni j\u00e4lleen kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4; ja kansa meni pois.\n10:6 Ja kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka seisoivat h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Salomon edess\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4iss\u00e4ns\u00e4, ja sanoi: mit\u00e4 te neuvotte vastaamaan t\u00e4t\u00e4 kansaa?\n10:7 He puhuivat h\u00e4nen kanssansa ja sanoivat: jos olet t\u00e4lle kansalle yst\u00e4v\u00e4llinen ja suosittelet heit\u00e4, puhutellen heit\u00e4 hyvill\u00e4 sanoilla, niin he ovat aina sinulle alamaiset.\n10:8 Mutta h\u00e4n hylk\u00e4si vanhimpain neuvon, jonka he antoivat h\u00e4nelle, ja piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka h\u00e4nen kanssansa kasvaneet olivat ja seisoivat h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4,\n10:9 Ja sanoi heille: mit\u00e4 te neuvotte vastaamaan t\u00e4t\u00e4 kansaa, joka minun kanssani puhui ja sanoi: huojenna se ijes, jonka is\u00e4s laski meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme?\n10:10 Ja nuorukaiset, jotka olivat kasvaneet h\u00e4nen kanssansa, puhuivat h\u00e4nelle ja sanoivat: sano n\u00e4in kansalle, joka puhui kanssas ja sanoi: is\u00e4s teki meid\u00e4n ikeemme ylen raskaaksi, huojenna sin\u00e4 se; ja sano heille: minun pienin sormeni pit\u00e4\u00e4 oleman paksumpi is\u00e4ni kupeita.\n10:11 Jos minun is\u00e4ni on laskenut raskaan ikeen teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, niin min\u00e4 viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4n teid\u00e4n ikeesenne: minun is\u00e4ni rankaisi teit\u00e4 ruoskilla, mutta min\u00e4 skorpioneilla.\n10:12 Kuin Jerobeam ja kaikki kansa tulivat j\u00e4lleen Rehabeamin tyk\u00f6 kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, niinkuin kuningas puhunut oli, sanoen: tulkaat minun tyk\u00f6ni kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 j\u00e4lleen;\n10:13 Niin kuningas vastasi heit\u00e4 kovasti; ja kuningas Rehabeam hylk\u00e4si vanhimpain neuvon,\n10:14 Ja puhui heid\u00e4n kanssansa nuorukaisten neuvon j\u00e4lkeen ja sanoi: is\u00e4ni on teid\u00e4n ikeenne raskaaksi tehnyt, mutta min\u00e4 lis\u00e4\u00e4n siihen: is\u00e4ni on rangaissut teit\u00e4 ruoskilla, mutta min\u00e4 skorpioneilla.\n10:15 Ja ei kuningas kuullut kansaa; sill\u00e4 se oli niin asetettu Jumalalta, ett\u00e4 Herra tahtoi vahvistaa sanansa, jonka h\u00e4n puhui Ahian Silonilaisen kautta Jerobeamille Nebatin pojalle.\n10:16 Ja kuin kaikki Israel n\u00e4ki, ettei kuningas kuullut heit\u00e4, niin vastasi kansa kuningasta ja sanoi: mik\u00e4 osa meill\u00e4 on Davidissa? Ei meill\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n perimyst\u00e4 Isain pojassa: kukin majaansa, Israel! niin katso nyt David huonettas! Ja kaikki Israel meni majoillensa.\n10:17 Ja Rehabeam hallitsi ainoastaan niit\u00e4 Israelin lapsia, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.\n10:18 Ja kuningas Rehabeam l\u00e4hetti Hadoramin matkaan, joka oli veron p\u00e4\u00e4ll\u00e4; mutta Israelin lapset kivittiv\u00e4t h\u00e4nen kuoliaaksi. Ja kuningas Rehabeam astui nopiasti vaunuun pakenemaan Jerusalemiin.\n10:19 Niin luopui Israel Davidin huoneesta t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n11:1 Ja kuin Rehabeam tuli Jerusalemiin, niin h\u00e4n kokosi Juudan ja BenJaminin huoneen, sata ja kahdeksankymment\u00e4 tuhatta valittua sotamiest\u00e4, sotimaan Israelia vastaan, saattaaksensa valtakuntaa Rehabeamille j\u00e4lleen.\n11:2 Mutta Herran sana tuli Semajan Jumalan miehen tyk\u00f6, sanoen:\n11:3 Puhu Rehabeamille, Salomon pojalle, Juudan kuninkaalle, ja kaikelle Israelille, jotka Juudassa ja BenJaminissa ovat, sanoen:\n11:4 N\u00e4in sanoo Herra: ei teid\u00e4n pid\u00e4 nouseman eik\u00e4 sotiman velji\u00e4nne vastaan, vaan palatkaat jokainen kotianne; sill\u00e4 se on minulta niin tapahtunut. He olivat kuuliaiset Herran sanalle ja palasivat menem\u00e4st\u00e4 Jerobeamia vastaan.\n11:5 Mutta Rehabeam asui Jerusalemissa, ja rakensi Juudan kaupungit vahvaksi,\n11:6 Ja rakensi Betlehemin, Etamin ja Tekoan,\n11:7 Betsurin, Sokon, ja Adullamin,\n11:8 Gatin, Maresan ja Siphin,\n11:9 Adoraimin, Lakiksen ja Asekan,\n11:10 Zorgan, Ajalonin ja Hebronin, jotka olivat kaikkein vahvimmat kaupungit Juudassa ja BenJaminissa.\n11:11 Ja h\u00e4n teki ne vahvaksi ja pani niihin hallitsiat, ja elatuksen varaa, \u00f6ljy\u00e4 ja viinaa.\n11:12 Ja h\u00e4n toimitti kaikkiin kaupunkeihin kilvet ja keih\u00e4\u00e4t, ja teki ne sangen vahvaksi. Ja Juuda ja BenJamin olivat h\u00e4nen allansa.\n11:13 Ja papit ja Levil\u00e4iset kaikesta Israelista tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kaikista maansa rajoista.\n11:14 Sill\u00e4 Levil\u00e4iset hylk\u00e4siv\u00e4t esikaupunkinsa ja saamansa ja tulivat Juudaan ja Jerusalemiin; sill\u00e4 Jerobeam ja h\u00e4nen poikansa ajoivat heid\u00e4t pois, ettei he olisi saaneet tehd\u00e4 Herralle papin palvelusta.\n11:15 Mutta h\u00e4n asetti papit itsellens\u00e4 kukkuloille ja perkeleille, ja vasikoille, jotka h\u00e4n tehd\u00e4 antoi.\n11:16 Ja monta kaikista Israelin sukukunnista, jotka syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 etsiv\u00e4t Herraa Israelin Jumalaa, tulivat heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 Jerusalemiin, uhraamaan Herralle is\u00e4ins\u00e4 Jumalalle,\n11:17 Ja vahvistivat Juudan valtakunnan, ja vahvistivat Rehabeamin Salomon pojan kolmena ajastaikana; sill\u00e4 he vaelsivat Davidin ja Salomon tiet\u00e4 kolme ajastaikaa.\n11:18 Ja Rehabeam otti Mahelatin, Jerimotin Davidin pojan tytt\u00e4ren, em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4, niin my\u00f6s Abihailin, Eliabin tytt\u00e4ren, Isain pojan,\n11:19 Joka h\u00e4nelle synnytti n\u00e4m\u00e4t pojat: Jeuksen, Semarian ja Sahamin.\n11:20 Sitte otti h\u00e4n Maekan, Absalomin tytt\u00e4ren, joka h\u00e4nelle synnytti Abian, Attain, Sisan ja Selomitin.\n11:21 Mutta Rehabeam piti Maekan, Absalomin tytt\u00e4ren, rakkaampana kaikkia muita em\u00e4nti\u00e4ns\u00e4 ja jalkavaimojansa; sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli kahdeksantoistakymment\u00e4 em\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja kuusikymment\u00e4 jalkavaimoa, ja h\u00e4n siitti kahdeksankolmattakymment\u00e4 poikaa ja kuusikymment\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4.\n11:22 Ja Rehabeam asetti Abian, Maekan pojan, veljeins\u00e4 p\u00e4\u00e4ksi ja hallitsiaksi; sill\u00e4 h\u00e4n mieli tehd\u00e4 h\u00e4nen kuninkaaksi.\n11:23 Ja h\u00e4n teki toimellisesti ja jakoi poikansa Juudan ja BenJaminin maahan kaikkiin vahvoihin kaupunkeihin, ja antoi heille ylt\u00e4kyll\u00e4 viljaa, ja havitteli monta em\u00e4nt\u00e4\u00e4.\n12:1 Ja kuin Rehabeamin valtakunta tuettu ja h\u00e4n vahvistettu oli, hylk\u00e4si h\u00e4n Herran lain, ja kaikki Israel h\u00e4nen kanssansa.\n12:2 Mutta viidenten\u00e4 kuningas Rehabeamin vuotena meni Sisak Egyptin kuningas yl\u00f6s Jerusalemiin (sill\u00e4 he olivat rikkoneet Herraa vastaan),\n12:3 Tuhannen ja kahdensadan vaunun ja kuudenkymmenen tuhannen hevosmiehen kanssa; ja se kansa oli lukematoin, jotka h\u00e4nt\u00e4 seurasivat Egyptist\u00e4, Libiasta, Sukimista ja Etiopiasta.\n12:4 Ja h\u00e4n voitti ne vahvat kaupungit Juudassa, ja tuli Jerusalemiin.\n12:5 Silloin tuli Semaja propheta Rehabeamin ja p\u00e4\u00e4miesten tyk\u00f6 Juudassa, jotka olivat kokoontuneet Sisakin t\u00e4hden Jerusalemiin, ja sanoi heille: n\u00e4in sanoo Herra: te olette hylj\u00e4nneet minun, sent\u00e4hden olen min\u00e4 my\u00f6s hylj\u00e4nnyt teid\u00e4t Sisakin k\u00e4teen.\n12:6 Niin Israelin ylimm\u00e4iset n\u00f6yryyttiv\u00e4t itsens\u00e4 kuninkaan kanssa ja sanoivat: Herra on vanhurskas.\n12:7 Koska Herra n\u00e4ki heid\u00e4n n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4n itsens\u00e4, tuli Herran sana Semajan tyk\u00f6 ja sanoi: he ovat itsens\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4neet, sent\u00e4hden en min\u00e4 heit\u00e4 kadota, vaan min\u00e4 annan kohta heille pelastuksen, niin ettei minun vihani vuotais Jerusalemin p\u00e4\u00e4lle Sisakin k\u00e4den kautta.\n12:8 Mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuitenkin h\u00e4nelle alamaiset oleman, ett\u00e4 he tiet\u00e4isiv\u00e4t, mik\u00e4 se on, palvella minua, ja palvella valtakuntia maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n12:9 Niin Sisak Egyptin kuningas meni Jerusalemiin ja otti Herran huoneen tavarat ja kuninkaan huoneen tavarat: ne kaikki otti h\u00e4n pois. Ja h\u00e4n otti my\u00f6s ne kultakilvet, jotka Salomo oli tehd\u00e4 antanut.\n12:10 Joiden siaan kuningas Rehabeam teetti vaskiset kilvet ja antoi vartiain p\u00e4\u00e4miehille tallelle, jotka kuninkaan huoneen ovea vartioitsivat.\n12:11 Ja niin usein kuin kuningas meni Herran huoneesen, tulivat vartiat ja kantoivat niit\u00e4, ja veiv\u00e4t ne sitte j\u00e4lleen vartiain huoneesen.\n12:12 Ja koska h\u00e4n n\u00f6yryytti itsens\u00e4, sent\u00e4hden Herran viha k\u00e4\u00e4ntyi h\u00e4nest\u00e4 pois, niin ettei h\u00e4n per\u00e4ti kadotettu; sill\u00e4 viel\u00e4 jotain hyv\u00e4\u00e4 l\u00f6ydettiin Juudassa.\n12:13 Niin kuningas Rehabeam vahvistui Jerusalemissa, ja hallitsi. Ja Rehabeam oli yhden ajastaikainen viidett\u00e4kymment\u00e4 tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi Jerusalemissa seitsem\u00e4ntoistakymment\u00e4 ajastaikaa, siin\u00e4 kaupungissa, jonka Herra kaikista Israelin sukukunnista valinnut oli, asettaaksensa siihen nimens\u00e4. Ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Naema Ammonilainen.\n12:14 Ja h\u00e4n teki pahoin, ettei h\u00e4n valmistanut syd\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Herraa etsim\u00e4\u00e4n.\n12:15 Ja Rehabeamin teot, ensim\u00e4iset ja viimeiset, eik\u00f6 ne ole kirjoitetut Semajan prophetan ja Iddon n\u00e4ki\u00e4n sanoissa, joissa kirjoitetaan sukukunnat, niin my\u00f6s Rehabeamin ja Jerobeamin sodat kaikkina aikoina.\n12:16 Ja Rehabeam nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja haudattiin Davidin kaupunkiin; ja h\u00e4nen poikansa Abia tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n13:1 Kuningas Jerobeamin kahdeksantena vuotena toistakymment\u00e4 tuli Abia Juudan kuninkaaksi,\n13:2 Ja hallitsi kolme ajastaikaa Jerusalemissa. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Mikaja, Urielin tyt\u00e4r Gibeasta. Ja sota nousi Abian ja Jerobeamin v\u00e4lill\u00e4.\n13:3 Ja Abia alkoi sodan nelj\u00e4nsadan tuhannen juuri v\u00e4kev\u00e4n ja valitun sotamiehen kanssa. Ja Jerobeam valmisti sotaa heit\u00e4 vastaan kahdeksansadan tuhannen valitun ja urhoollisen sotamiehen kanssa.\n13:4 Ja Abia nousi yl\u00f6s Semaraimin vuorelle, joka oli Ephraimin vuorella, ja sanoi: kuulkaat minua, Jerobeam ja koko Israel!\n13:5 Ettek\u00f6 te tied\u00e4 Herran Israelin Jumalan antaneeksi Davidille kuninkaan valtakuntaa Israelissa ijankaikkisesti, h\u00e4nelle ja h\u00e4nen pojillensa suola liitolla?\n13:6 Mutta Jerobeam Nebatin poika, Salomon Davidin pojan palvelia, nosti kapinan herraansa vastaan,\n13:7 Ja h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kokoontui joutilaita miehi\u00e4 ja Belialin lapsia, ja he vahvistivat itsens\u00e4 Rehabeamia Salomon poikaa vastaan; sill\u00e4 Rehabeam oli nuori ja pehmi\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4, niin ettei h\u00e4n voinut vahvistaa itsi\u00e4ns\u00e4 heit\u00e4 vastaan.\n13:8 Mutta te ajattelette vahvistaa teit\u00e4nne Herran valtakuntaa vastaan, joka on Davidin poikain k\u00e4dess\u00e4, ett\u00e4 teit\u00e4 on suuri joukko, ja pid\u00e4tte kultaisia vasikoita, jotka Jerobeam teille jumaliksi tehnyt on.\n13:9 Ettek\u00f6 te ole ajaneet Herran pappeja Aaronin poikia ja Levil\u00e4isi\u00e4 pois, ja olette itse teillenne tehneet pappeja, niinkuin kansat maakunnissa? Jokainen, joka tulee k\u00e4si\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n nuorella mullilla ja seitsem\u00e4ll\u00e4 oinaalla, se tulee papiksi niille, jotka ei jumalia ole.\n13:10 Mutta Herra on meid\u00e4n Jumalamme, jota emme hylk\u00e4\u00e4; ja papit, jotka Herraa palvelevat, ovat Aaronin pojat, ja Levil\u00e4iset ovat heid\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4ns\u00e4,\n13:11 Ja sytytt\u00e4v\u00e4t Herralle polttouhrin joka aamuna ja ehtoona, niin my\u00f6s yrttein suitsutuksen, ja valmistavat leipi\u00e4 puhtaalle p\u00f6yd\u00e4lle ja kultakynttil\u00e4njalan lamppuinensa, niin ett\u00e4 ne joka ehtoo sytytet\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 me pid\u00e4mme Herran meid\u00e4n Jumalamme vartiota; mutta te olette h\u00e4nen hylj\u00e4nneet.\n13:12 Ja katso, meid\u00e4n kanssamme on Jumala esip\u00e4\u00e4ss\u00e4, ja h\u00e4nen pappinsa pyhill\u00e4 torvilla soittamassa teit\u00e4 vastaan. Te Israelin lapset! \u00e4lk\u00e4\u00e4t sotiko Herraa is\u00e4inne Jumalaa vastaan; sill\u00e4 se ei menesty.\n13:13 Ja Jerobeam asetti v\u00e4ijytyksen ymp\u00e4ri, tullaksensa takaa heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, niin ett\u00e4 he olisivat itse Juudan edess\u00e4 ja v\u00e4ijytys heid\u00e4n takanansa.\n13:14 Kuin Juuda katsoi ymp\u00e4rins\u00e4, katso, niin oli sota sek\u00e4 edess\u00e4 ett\u00e4 takana. Niin he huusivat Herran tyk\u00f6, ja papit soittivat vaskitorvilla.\n13:15 Ja joka mies huusi Juudassa. Ja kuin joka mies niin Juudassa huusi, l\u00f6i Jumala Jerobeamin ja koko Israelin Abian ja Juudan edess\u00e4.\n13:16 Ja Israelin lapset pakenivat Juudan edell\u00e4, ja Jumala antoi heit\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4,\n13:17 Niin ett\u00e4 Abia l\u00f6i v\u00e4kinens\u00e4 heit\u00e4 suurella ly\u00f6misell\u00e4. Ja Israelissa lankesi ly\u00f6tyn\u00e4 viisisataa tuhatta valittua sotamiest\u00e4.\n13:18 Ja niin Israelin lapset n\u00f6yryytettiin siihen aikaan, ja Juudan lapset vahvistettiin; sill\u00e4 he turvasivat Herraan is\u00e4ins\u00e4 Jumalaan.\n13:19 Ja Abia ajoi Jerobeamia takaa, ja voitti h\u00e4nelt\u00e4 kaupungeita; Betelin kylinens\u00e4, Jesanan kylinens\u00e4 ja Ephronin kylinens\u00e4;\n13:20 Niin ettei Jerobeam en\u00e4\u00e4 tullut voimaansa, niinkauvan kuin Abia eli: ja Herra rankaisi h\u00e4nt\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n kuoli.\n13:21 Kuin Abia vahvistui, otti h\u00e4n nelj\u00e4toistakymment\u00e4 em\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja siitti kaksikolmattakymment\u00e4 poikaa ja kuusitoista tyt\u00e4rt\u00e4.\n13:22 Mit\u00e4 enempi Abiasta sanomista on, ja h\u00e4nen teist\u00e4ns\u00e4 ja teoistansa, se on kirjoitettu Iddon prophetan tietokirjassa.\n14:1 Ja Abia nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja he hautasivat h\u00e4nen Davidin kaupunkiin; ja Asa h\u00e4nen poikansa tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa. H\u00e4nen aikanansa oli maa levossa kymmenen ajastaikaa.\n14:2 Ja Asa teki sit\u00e4 mik\u00e4 hyv\u00e4 ja oikia oli Herran h\u00e4nen Jumalansa edess\u00e4,\n14:3 Ja otti vieraat alttarit pois ja korkeudet, ja rikkoi patsaat, ja maahan hakkasi metsist\u00f6t,\n14:4 Ja sanoi Juudalle, ett\u00e4 he etsisiv\u00e4t Herraa, is\u00e4ins\u00e4 Jumalaa, ja tekisiv\u00e4t lain ja k\u00e4skyn j\u00e4lkeen.\n14:5 Ja h\u00e4n otti pois korkeudet ja ep\u00e4jumalat kaikista Juudan kaupungeista; ja valtakunta oli levossa h\u00e4nen allansa.\n14:6 Ja h\u00e4n rakensi vahvat kaupungit Juudassa; sill\u00e4 maa oli levossa, ja ei ollut sotaa h\u00e4nt\u00e4 vastaan niin\u00e4 vuosina; sill\u00e4 Herra antoi h\u00e4nelle levon.\n14:7 Ja h\u00e4n sanoi Juudalle: rakentakaamme n\u00e4m\u00e4t kaupungit, ja tehk\u00e4\u00e4mme muurit niiden ymp\u00e4ri, ja tornit, ja portit, ja salvat, niin kauvan kuin maa on meid\u00e4n edess\u00e4mme; sill\u00e4 me olemme etsineet Herraa meid\u00e4n Jumalaamme, h\u00e4nt\u00e4 me olemme etsineet, ja h\u00e4n on antanut meille levon jo joka taholta. Niin he rakensivat, ja se menestyi.\n14:8 Ja Asalla oli suuri sotajoukko, jotka kantoivat kilpi\u00e4 ja keih\u00e4it\u00e4: Juudasta kolmesataa tuhatta, ja BenJaminista, jotka kilpi\u00e4 kantoivat ja joutsia j\u00e4nnittiv\u00e4t, kaksisataa ja kahdeksankymment\u00e4 tuhatta. Ja n\u00e4m\u00e4t olivat kaikki v\u00e4kev\u00e4t sotamiehet.\n14:9 Ja Sera Etiopialainen meni heit\u00e4 vastaan suuren sotajoukon kanssa, jossa oli kymmenen kertaa satatuhatta miest\u00e4 ja kolmesataa vaunua, ja tuli Maresaan asti.\n14:10 Ja Asa meni h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Ja he hankitsivat sotimaan Zephatan laaksossa Maresan tyk\u00f6n\u00e4.\n14:11 Ja Asa huusi Herran Jumalansa tyk\u00f6 ja sanoi: Herra! et sin\u00e4 v\u00e4li\u00e4 pid\u00e4 auttaissas monen kautta, taikka kussa ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n voimaa ole. Auta meit\u00e4, Herra meid\u00e4n Jumalamme! sill\u00e4 me turvaamme sinuun, ja olemme tulleet sinun nimees t\u00e4t\u00e4 suurta joukkoa vastaan; sin\u00e4 olet Herra meid\u00e4n Jumalamme, ei yksik\u00e4\u00e4n ihminen voi mit\u00e4\u00e4n sinua vastaan.\n14:12 Ja Herra l\u00f6i Etiopialaisia Asan ja Juudan edess\u00e4, niin ett\u00e4 Etiopialaiset pakenivat.\n14:13 Ja Asa ja h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4, jotka olivat h\u00e4nen kanssansa, ajoivat heit\u00e4 Gerariin asti takaa. Ja Etiopialaiset kaatuivat, niin ettei yht\u00e4\u00e4n heist\u00e4 el\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4nyt, vaan he tapettiin Herran ja h\u00e4nen sotav\u00e4kens\u00e4 edess\u00e4. Ja he veiv\u00e4t sielt\u00e4 paljon saalista.\n14:14 Ja he l\u00f6iv\u00e4t kaikki kaupungit Gerarin ymp\u00e4rilt\u00e4 maahan; sill\u00e4 Herran pelko tuli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4. Ja he ry\u00f6stiv\u00e4t kaikki kaupungit; sill\u00e4 niiss\u00e4 oli paljo saalista.\n14:15 Ja he l\u00f6iv\u00e4t navetat maahan, ja veiv\u00e4t ylen paljon lampaita ja kameleja, ja tulivat j\u00e4lleen Jerusalemiin.\n15:1 Ja Jumalan henki tuli Asarian, Obedin pojan p\u00e4\u00e4lle.\n15:2 Ja h\u00e4n meni Asaa vastaan ja sanoi h\u00e4nelle: kuulkaat minua, Asa, ja koko Juuda ja Benjamin: Herra on teid\u00e4n kanssanne, ett\u00e4 te olette h\u00e4nen kanssansa; ja koska te etsitte h\u00e4nt\u00e4, antaa h\u00e4n itsens\u00e4 teilt\u00e4 l\u00f6ytt\u00e4\u00e4; mutta jos te hylk\u00e4\u00e4tte h\u00e4nen, niin h\u00e4n hylk\u00e4\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4t.\n15:3 Monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 on Israelissa, ettei yht\u00e4\u00e4n oikiaa Jumalaa ole, eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n pappia, joka opettaa, eli yht\u00e4\u00e4n lakia.\n15:4 Ja kuin he tuskissansa k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t Herran Israelin Jumalan tyk\u00f6 ja etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, niin h\u00e4n l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n heilt\u00e4.\n15:5 Niin\u00e4 aikoina ei ole rauhaa niill\u00e4, jotka k\u00e4yv\u00e4t sis\u00e4lle ja ulos; sill\u00e4 suuri meteli tulee kaikkein maan asuvaisten p\u00e4\u00e4lle.\n15:6 Ja yksi kansa musertaa toisen, ja yksi kaupunki toisen: sill\u00e4 Jumala h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 kaikkinaisilla ahdistuksilla.\n15:7 Mutta te vahvistakaa teit\u00e4nne, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t lievitt\u00e4k\u00f6 k\u00e4si\u00e4nne; sill\u00e4 teid\u00e4n ty\u00f6ll\u00e4nne on h\u00e4nen palkkansa.\n15:8 Kuin Asa kuuli n\u00e4m\u00e4t sanat ja prophetan Obedin ennustuksen, vahvistui h\u00e4n, ja otti kauhistukset pois kaikelta Juudan ja Benjaminin maalta, ja kaupungeista, jotka h\u00e4n oli voittanut Ephraimin vuorelta, ja uudisti Herran alttarin, joka Herran esihuoneen edess\u00e4 oli,\n15:9 Ja kokosi kaiken Juudan ja Benjaminin, ja muukalaiset, jotka heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat Ephraimista, Manassesta ja Simeonista; sill\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tuli monta Israelista, koska he n\u00e4kiv\u00e4t Herran h\u00e4nen Jumalansa olevan h\u00e4nen kanssansa.\n15:10 Ja he tulivat Jerusalemiin kokoon kolmantena kuukautena, Asan valtakunnan viidenten\u00e4 vuonna toistakymment\u00e4.\n15:11 Ja he uhrasivat sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Herralle siit\u00e4 saaliista, jonka he kotiansa tuoneet olivat, seitsem\u00e4nsataa h\u00e4rk\u00e4\u00e4 ja seitsem\u00e4ntuhatta lammasta.\n15:12 Ja He tekiv\u00e4t liiton, ett\u00e4 heid\u00e4n piti etsim\u00e4n Herraa, is\u00e4ins\u00e4 Jumalaa, kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 ja kaikesta sielustansa.\n15:13 Ja kuka ik\u00e4n\u00e4 ei tahtonut etsi\u00e4 Herraa Israelin Jumalaa, h\u00e4nen piti kuoleman: pienen ja suuren, miehen ja vaimon.\n15:14 Ja he vannoivat Herralle korkealla \u00e4\u00e4nell\u00e4, ilohuudolla, vaskitorvilla ja basunilla.\n15:15 Ja koko Juuda iloitsi siit\u00e4 valasta; sill\u00e4 he olivat vannoneet kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4, ja etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kaikesta tahdostansa, ja h\u00e4n l\u00f6ydettiin heilt\u00e4; ja Herra antoi heille levon joka paikassa heid\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4ns\u00e4.\n15:16 Ja kuningas Asa pani \u00e4itins\u00e4 Maekan pois vallan p\u00e4\u00e4lt\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n oli asettanut Mipletsetin metsist\u00f6\u00f6n. Ja Asa h\u00e4vitti h\u00e4nen Mipletsetins\u00e4, ja l\u00f6i sen rikki ja poltti Kidronin ojan vieress\u00e4.\n15:17 Mutta korkeudet ei olleet viel\u00e4 pannut pois Israelista; kuitenkin oli Asan syd\u00e4n vakaa, niinkauvan kuin h\u00e4n eli.\n15:18 Ja h\u00e4n antoi tuoda Jumalan huoneesen, mit\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 pyhitt\u00e4nyt oli ja mit\u00e4 h\u00e4n itse pyhitt\u00e4nyt oli, hopiaa, kultaa ja astioita.\n15:19 Ja ei ollut yht\u00e4\u00e4n sotaa hamaan viidenteennelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 Asan valtakunnan ajastaikaan asti.\n16:1 Asan valtakunnan kuudentena vuonna nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 nousi Baesa Israelin kuningas Juudaa vastaan, ja rakensi Raman, est\u00e4\u00e4ksens\u00e4 Asan Juudan kuninkaan ulos- ja sis\u00e4llek\u00e4ymist\u00e4.\n16:2 Vaan Asa otti Herran huoneen ja kuninkaan huoneen tavaroista hopiaa ja kultaa, ja l\u00e4hetti Benhadadille Syrian kuninkaalle, joka asui Damaskussa, ja k\u00e4ski sanoa h\u00e4nelle:\n16:3 Liitto on minun ja sinun vaiheellas, minun ja sinun is\u00e4s vaiheella: katso, min\u00e4 l\u00e4hetin sinulle hopiaa ja kultaa, ett\u00e4s Baesan Israelin kuninkaan liiton s\u00e4rkisit, ett\u00e4 h\u00e4n menis pois minun tyk\u00f6\u00e4ni.\n16:4 Benhadad oli kuningas Asalle kuuliainen ja l\u00e4hetti sodanp\u00e4\u00e4miehet, jotka h\u00e4nell\u00e4 olivat, Israelin kaupungeita vastaan; he l\u00f6iv\u00e4t Ijonin, Danin ja Abelmajimin, ja kaikki Naphtalin jyv\u00e4kaupungit.\n16:5 Kuin Baesa sen kuuli, lakkasi h\u00e4n rakentamasta Ramaa ja j\u00e4tti ty\u00f6ns\u00e4.\n16:6 Vaan kuningas Asa otti tyk\u00f6ns\u00e4 koko Juudan, ja he ottivat kivet ja hirret Ramasta, joista Baesa rakensi. Ja h\u00e4n rakensi niist\u00e4 Geban ja Mitspan.\n16:7 Siihen aikaan tuli Hanani n\u00e4ki\u00e4 Asan Juudan kuninkaan tyk\u00f6 ja sanoi h\u00e4nelle: koskas turvasit Syrian kuninkaasen ja et turvannut Herraan Jumalaas, sent\u00e4hden on Syrian kuninkaan v\u00e4ki p\u00e4\u00e4ssyt pois sinun k\u00e4sist\u00e4s.\n16:8 Eik\u00f6 Etiopialaiset ja Libialaiset olleet suuri joukko monien vaunuin ja hevosmiesten kanssa? Kuitenkin, koskas Herraan turvasit, antoi h\u00e4n heid\u00e4t sinun k\u00e4siis.\n16:9 Sill\u00e4 Herran silm\u00e4t katselevat kaikki maat, vahvistaaksensa niit\u00e4, jotka pysyv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4. Sin\u00e4 olet tyhm\u00e4sti tehnyt, sent\u00e4hden sinun pit\u00e4\u00e4 t\u00e4stedeskin sotia saaman.\n16:10 Niin Asa vihastui n\u00e4ki\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ja heitti h\u00e4nen vankeuteen; sill\u00e4 h\u00e4n kovin suuttui h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 t\u00e4st\u00e4 asiasta. Ja Asa ahdisti muutamia kansasta siihen aikaan.\n16:11 Ja katso, Asan ty\u00f6t, sek\u00e4 ensim\u00e4iset ett\u00e4 viimeiset, katso, ne ovat kirjoitetut Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa.\n16:12 Ja Asa tuli kipi\u00e4ksi jaloista yhdeks\u00e4nten\u00e4nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 valtakuntansa vuotena, ja h\u00e4nen tautinsa kovin eteni, ja ei h\u00e4n kuitenkaan etsinyt Herraa taudissansakaan, vaan l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4.\n16:13 Niin Asa nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja kuoli valtakuntansa ensim\u00e4isen\u00e4 vuotena viidett\u00e4kymment\u00e4.\n16:14 Ja h\u00e4n haudattiin omaan hautaansa, jonka h\u00e4n oli antanut kaivaa Davidin kaupungissa. Ja he panivat h\u00e4net leposiaansa, joka t\u00e4ytettiin hyv\u00e4nhajullisilla ja kaikkinaisilla kalliilla yrteill\u00e4, jotka olivat valmistetut apotekarein tavalla, ja polttivat h\u00e4nelle sangen suurella polttamisella.\n17:1 Ja Josaphat h\u00e4nen poikansa tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa; ja h\u00e4n tuli v\u00e4kev\u00e4ksi Israelia vastaan.\n17:2 Ja h\u00e4n asetti sotav\u00e4en kaikkiin Juudan vahvoihin kaupunkeihin, ja pani esimiehi\u00e4 Juudan maalle ja Ephraimin kaupunkeihin, jotka h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Asa oli voittanut.\n17:3 Ja Herra oli Josaphatin kanssa; sill\u00e4 h\u00e4n vaelsi is\u00e4ns\u00e4 Davidin tiell\u00e4, ja ei etsinyt Baalia;\n17:4 Vaan h\u00e4n etsi is\u00e4ns\u00e4 Jumalaa ja vaelsi h\u00e4nen k\u00e4skyiss\u00e4ns\u00e4, ja ei Israelin t\u00f6iden j\u00e4lkeen.\n17:5 Sent\u00e4hden vahvisti Herra h\u00e4nelle valtakunnan, ja kaikki Juuda antoi Josaphatille lahjoja; ja h\u00e4nell\u00e4 oli rikkautta ja kunniaa ylt\u00e4kyll\u00e4.\n17:6 Ja kuin h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 tuli rohkiaksi Herran teiss\u00e4, otti h\u00e4n korkeudet ja metsist\u00f6t Juudasta pois.\n17:7 Ja kolmantena valtakuntansa vuonna l\u00e4hetti h\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Benhailin, Obadian, Sakarian, Netaneelin ja Mikajan, opettamaan Juudan kaupungeissa,\n17:8 Ja Levil\u00e4iset heid\u00e4n kanssansa: Semajan, Netanian, Sebadian, Asaelin, Semiramotin, Jonatanin, Adonijan, Tobijan ja Tobadonijan, Levil\u00e4iset; ja heid\u00e4n kanssansa papit, Elisamin ja Joramin.\n17:9 Ja he opettivat Juudassa, ja pitiv\u00e4t Herran lakikirjan my\u00f6t\u00e4ns\u00e4, ja vaelsivat ymp\u00e4ri kaikki Juudan kaupungit, ja opettivat kansaa.\n17:10 Ja Herran pelko tuli kaikkein valtakuntain p\u00e4\u00e4lle, niiss\u00e4 maakunnissa, jotka olivat Juudan ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4, niin ettei he sotineet Josaphatia vastaan.\n17:11 Ja Philistealaiset toivat Josaphatille lahjoja ja rahaveron; ja Arabialaiset toivat my\u00f6s h\u00e4nelle pient\u00e4 karjaa, seitsem\u00e4ntuhatta ja seitsem\u00e4nsataa oinasta, ja seitsem\u00e4ntuhatta ja seitsem\u00e4nsataa kaurista.\n17:12 Niin menestyi Josaphat ja tuli aina suuremmaksi. Ja h\u00e4n rakensi Juudassa linnoja ja tavarakaupungeita.\n17:13 Ja h\u00e4nell\u00e4 oli paljo varaa Juudan kaupungeissa, ja sotamiehi\u00e4 ja v\u00e4kev\u00e4\u00e4 kansaa Jerusalemissa.\n17:14 Ja t\u00e4m\u00e4 on j\u00e4rjestys heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huoneen vaiheella, jotka Juudassa tuhanten p\u00e4\u00e4miehet olivat: p\u00e4\u00e4mies Adna, ja h\u00e4nen kanssansa kolmesataa tuhatta v\u00e4kev\u00e4\u00e4 sotamiest\u00e4.\n17:15 L\u00e4hin h\u00e4nt\u00e4 oli p\u00e4\u00e4mies Johanan, ja h\u00e4nen kanssansa kaksisataa ja kahdeksankymment\u00e4 tuhatta.\n17:16 H\u00e4nt\u00e4 likin Amasia Sikrin poika, joka itsens\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 tahdolla antoi Herralle, ja h\u00e4nen kanssansa kaksisataa tuhatta vahvaa sotamiest\u00e4.\n17:17 Benjaminin lapsista Eljada, v\u00e4kev\u00e4 sotamies, ja h\u00e4nen kanssansa varustettuja joutsilla ja kilvill\u00e4 kaksisataa tuhatta.\n17:18 H\u00e4nt\u00e4 likin oli Josabad, ja h\u00e4nen kanssansa sata ja kahdeksankymment\u00e4 tuhatta valmista sotamiest\u00e4.\n17:19 N\u00e4m\u00e4t ottivat kuninkaasta vaarin, paitsi niit\u00e4, jotka kuningas oli asettanut vahvoihin kaupunkeihin koko Juudassa.\n18:1 Ja Josaphatilla oli suuri rikkaus ja kunnia; ja h\u00e4n teki nuoteutta Ahabin kanssa.\n18:2 Ja jonkun vuoden per\u00e4st\u00e4 sen j\u00e4lkeen meni h\u00e4n Ahabin tyk\u00f6 Samariaan. Ja Ahab antoi teurastaa h\u00e4nelle ja h\u00e4nen v\u00e4ellens\u00e4, joka oli h\u00e4nen kanssansa, monta lammasta ja h\u00e4rk\u00e4\u00e4; ja h\u00e4n yllytti h\u00e4nen menem\u00e4\u00e4n yl\u00f6s Gileadin Ramotiin.\n18:3 Ja Ahab Israelin kuningas sanoi Josaphatille Juudan kuninkaalle: menetk\u00f6s minun kanssani Gileadin Ramotiin? H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 olen niinkuin sin\u00e4, ja minun kansani niinkuin sinun kansas: me tahdomme sinun kanssas sotaan.\n18:4 Mutta Josaphat sanoi Israelin kuninkaalle: kyseles t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 Herran sanaa.\n18:5 Ja Israelin kuningas kokosi prophetaita nelj\u00e4sataa miest\u00e4 ja sanoi heille: menemmek\u00f6 me sotimaan Gileadin Ramotiin, vai ei? He sanoivat: mene, Jumala antaa heid\u00e4t kuninkaan k\u00e4teen.\n18:6 Silloin sanoi Josaphat: eik\u00f6 t\u00e4ss\u00e4 ole joku Herran propheta, kysy\u00e4ksemme h\u00e4nelt\u00e4?\n18:7 Israelin kuningas sanoi Josaphatille: t\u00e4ss\u00e4 on viel\u00e4 yksi mies, jonka kautta taidettaisiin kysell\u00e4 Herraa, vaan min\u00e4 vihaan h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 ei h\u00e4n ennusta minulle mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, mutta aina pahaa: se on Miika Jimlan poika. Josaphat sanoi: \u00e4lk\u00f6\u00f6n kuningas niin puhuko.\n18:8 Ja Israelin kuningas kutsui yhden kamaripalvelioistansa ja sanoi: nouda nopiasti Miika Jimlan poika.\n18:9 Ja Israelin kuningas ja Josaphat Juudan kuningas istui kumpikin istuimellansa puettuna vaatteisiin Samarian portin lakeudella, ja kaikki prophetat ennustivat heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4.\n18:10 Ja Zidkija Kenaanan poika teki itsellens\u00e4 rautasarvet ja sanoi: n\u00e4in sanoo Herra: n\u00e4ill\u00e4 sin\u00e4 pusket Syrialaisia, siihenasti ett\u00e4s heid\u00e4t h\u00e4vit\u00e4t.\n18:11 Ja kaikki prophetat ennustivat niin ja sanoivat: mene Gileadin Ramotiin, ja se menestyy sinulle: Herra antaa heid\u00e4t kuninkaan k\u00e4teen.\n18:12 Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui h\u00e4nen kanssansa ja sanoi: katso, prophetain puhe on yksimielisesti hyv\u00e4 kuninkaan edess\u00e4: anna sinun sanas olla my\u00f6s niinkuin heid\u00e4nkin, ja puhu hyv\u00e4\u00e4.\n18:13 Ja Miika sanoi: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, min\u00e4 puhun, mit\u00e4 minun Jumalani sanoo.\n18:14 Ja kuin h\u00e4n tuli kuninkaan tyk\u00f6, sanoi kuningas h\u00e4nelle: Miika, menemmek\u00f6 me sotimaan Gileadin Ramotia vastaan, eli ei? H\u00e4n sanoi: menk\u00e4\u00e4t, se menestyy teille, he annetaan teid\u00e4n k\u00e4siinne.\n18:15 Niin kuningas sanoi h\u00e4nelle: kuinka usein min\u00e4 vannotan sinua, ettet sin\u00e4 sanois minulle muuta kuin totuutta Herran nimeen?\n18:16 Niin h\u00e4n sanoi: min\u00e4 n\u00e4in kaiken Israelin hajoitettuna vuorella, niinkuin lampaat, joilla ei yht\u00e4\u00e4n paimenta ole: ja Herra sanoi: eik\u00f6 n\u00e4ill\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n Herraa? palatkaan kukin kotiansa rauhassa.\n18:17 Niin sanoi Israelin kuningas Josaphatille: enk\u00f6 min\u00e4 sanonut sinulle, ettei h\u00e4n minulle ennusta hyv\u00e4\u00e4 vaan pahaa.\n18:18 Ja h\u00e4n sanoi: sent\u00e4hden kuulkaat Herran sanaa; min\u00e4 n\u00e4in Herran istuvan istuimellansa, ja koko taivaallisen sotajoukon seisovan h\u00e4nen oikialla ja vasemmalla puolellansa.\n18:19 Ja Herra sanoi: kuka viettelis Ahabin Israelin kuninkaan, ett\u00e4 h\u00e4n menis yl\u00f6s ja lankeaisi Gileadin Ramotissa? Ja kuin yksi sanoi niin, ja toinen n\u00e4in,\n18:20 Niin tuli yksi henki ja seisoi Herran edess\u00e4, ja sanoi: min\u00e4 viettelen h\u00e4nen. Ja Herra sanoi h\u00e4nelle: mill\u00e4?\n18:21 H\u00e4n sanoi: min\u00e4 menen ja olen valheen henki kaikkein h\u00e4nen prophetainsa suussa. Ja h\u00e4n sanoi: viettele h\u00e4nt\u00e4 ja sin\u00e4 my\u00f6s taidat: mene ja tee niin.\n18:22 Nyt siis katso, Herra on antanut valheen hengen n\u00e4iden sinun prophetais suuhun, ja Herra on puhunut pahaa sinua vastaan.\n18:23 Niin astui Zidkija Kenaanan poika edes ja l\u00f6i Miikaa poskelle, ja sanoi: mink\u00e4 tien kautta on Herran henki mennyt minun tyk\u00f6\u00e4ni pois, sinua puhuttelemaan?\n18:24 Miika sanoi: katso, sin\u00e4 olet sen n\u00e4kev\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona k\u00e4yt majasta majaan, lymyt\u00e4kses.\n18:25 Niin sanoi Israelin kuningas: ottakaat Miika ja viek\u00e4\u00e4t j\u00e4lleen h\u00e4nt\u00e4 kaupungin p\u00e4\u00e4miehen Amonin tyk\u00f6 ja Joaksen kuninkaan pojan tyk\u00f6,\n18:26 Ja sanokaat: n\u00e4in sanoo kuningas: pankaat t\u00e4m\u00e4 vankihuoneesen, ja ruokkikaat h\u00e4nt\u00e4 murheen leiv\u00e4ll\u00e4 ja murheen vedell\u00e4, siihenasti ett\u00e4 min\u00e4 tulen j\u00e4lleen rauhassa.\n18:27 Miika sanoi: jos sin\u00e4 toki palajat rauhassa, niin ei ole Herra puhunut minun kauttani. Ja h\u00e4n sanoi: kuulkaat, kaikki kansat.\n18:28 Niin meni Israelin kuningas ja Josaphat Juudan kuningas Gileadin Ramotia vastaan.\n18:29 Ja Israelin kuningas sanoi Josaphatille: min\u00e4 muutan vaatteeni ja tulen sotaan, mutta pid\u00e4 sin\u00e4 omat vaattees; ja Israelin kuningas muutti vaatteensa, ja he meniv\u00e4t sotaan.\n18:30 Ja Syrian kuningas k\u00e4ski vaunuin p\u00e4\u00e4miehille, jotka h\u00e4nell\u00e4 olivat, ja sanoi: ei teid\u00e4n pid\u00e4 sotiman pient\u00e4 eli suurta vastaan, vaan ainoastaan Israelin kuningasta vastaan.\n18:31 Ja tapahtui, kuin vaunuin p\u00e4\u00e4miehet n\u00e4kiv\u00e4t Josaphatin, ett\u00e4 he sanoivat: se on Israelin kuningas; ja he k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t itsens\u00e4 sotimaan h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Ja Josaphat huusi, ja Herra autti h\u00e4nt\u00e4, ja Jumala k\u00e4\u00e4nsi heid\u00e4t pois h\u00e4nest\u00e4.\n18:32 Sill\u00e4 kuin vaunuin p\u00e4\u00e4miehet n\u00e4kiv\u00e4t, ettei h\u00e4n ollut Israelin kuningas, k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t he itsens\u00e4 pois h\u00e4nest\u00e4.\n18:33 Niin yksi mies j\u00e4nnitti joutsensa yksinkertaisuudessa ja ampui Israelin kuningasta rautapaidan jatkoon. Niin h\u00e4n sanoi vaununsa ajajalle: k\u00e4\u00e4n\u00e4 k\u00e4tes ja vie minua ulos sotav\u00e4est\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen haavoitettu.\n18:34 Ja sota tuli suureksi sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja Israelin kuningas seisoi vaunuissa Syrialaisia vastaan ehtoosen asti; ja h\u00e4n kuoli auringon laskeissa.\n19:1 Mutta Josaphat Juudan kuningas palasi kotia rauhassa Jerusalemiin.\n19:2 Ja Jehu Hananin poika n\u00e4ki\u00e4 meni h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja sanoi kuningas Josaphatille: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 sinun auttaman jumalatointa ja rakastaman niit\u00e4, jotka Herraa vihaavat? ja sent\u00e4hden on Herran viha sinun p\u00e4\u00e4ll\u00e4s;\n19:3 Niin on kuitenkin jotain hyv\u00e4\u00e4 l\u00f6ydetty sinun tyk\u00f6n\u00e4s, ett\u00e4s olet h\u00e4vitt\u00e4nyt metsist\u00f6t maalta ja olet aikonut syd\u00e4mest\u00e4s Jumalaa etsi\u00e4.\n19:4 Niin Josaphat j\u00e4i Jerusalemiin. Ja h\u00e4n meni j\u00e4lleen ulos kansan seassa Bersabasta hamaan Ephraimin vuorelle, ja palautti heid\u00e4t j\u00e4lleen Herran heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 Jumalan tyk\u00f6.\n19:5 Ja h\u00e4n asetti tuomarit maalle, kaikkiin Juudan vahvoihin kaupunkeihin, muutaman kuhunkin kaupunkiin.\n19:6 Ja h\u00e4n sanoi tuomareille: katsokaat, mit\u00e4 teette; sill\u00e4 ette pid\u00e4 tuomiota ihmisten, vaan Herran edess\u00e4. Ja h\u00e4n on teid\u00e4n kanssanne tuomiossa.\n19:7 Sent\u00e4hden antakaat Herran pelvon olla teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, ja karttakaat teit\u00e4nne ja tehk\u00e4\u00e4t se; sill\u00e4 Herran meid\u00e4n Jumalamme tyk\u00f6n\u00e4 ei ole yht\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, ei my\u00f6s h\u00e4n katso muotoa, eik\u00e4 ota lahjoja.\n19:8 Ja Josaphat asetti my\u00f6s Jerusalemiin Levil\u00e4isi\u00e4 ja pappeja, ja Israelin is\u00e4in ylimm\u00e4isi\u00e4 Herran tuomion ja asiain p\u00e4\u00e4lle; ja he palasivat Jerusalemiin.\n19:9 Ja h\u00e4n k\u00e4ski heit\u00e4, sanoen: tehk\u00e4\u00e4t n\u00e4in Herran pelvossa uskollisesti ja vaalla syd\u00e4mell\u00e4:\n19:10 Kaikissa riita-asioissa, jotka tulevat teid\u00e4n eteenne veljilt\u00e4nne, jotka kaupungeissansa asuvat, veren ja veren v\u00e4lill\u00e4, lain ja k\u00e4skyn v\u00e4lill\u00e4, s\u00e4\u00e4tyin ja oikeutten v\u00e4lill\u00e4, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n neuvoman heit\u00e4, ettei he synti\u00e4 tekisi Herraa vastaan ja saattaisi vihaa teid\u00e4n ja veljeinne p\u00e4\u00e4lle; tehk\u00e4\u00e4t siis kaikki n\u00e4in, niin ette synti\u00e4 tee.\n19:11 Katso, Amaria pappi on kaikkein ylimm\u00e4inen teid\u00e4n ylitsenne kaikissa Herran asioissa. Niin on Sebadia Ismaelin poika hallitsia Juudan huoneessa kaikissa kuninkaan asioissa, niin ovat my\u00f6s teill\u00e4 virkamiehet Levil\u00e4iset: olkaat hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa ja tehk\u00e4\u00e4t t\u00e4m\u00e4, ja Herra on hyv\u00e4in kanssa.\n20:1 Sitte tulivat Moabilaiset, Ammonilaiset ja heid\u00e4n kanssansa my\u00f6s muita, paitsi Ammonilaisia, sotimaan Josaphatia vastaan.\n20:2 Niin tultiin ja ilmoitettiin Josaphatille, sanoen: sinua vastaan tulee sangen suuri sotajoukko Syriasta, tuolta puolelta meren; ja katso, he ovat HatsetsonTamarissa: se on Engeddi.\n20:3 Mutta Josaphat pelk\u00e4si, ja asetti kasvonsa etsim\u00e4\u00e4n Herraa, ja antoi kuuluttaa paaston koko Juudassa.\n20:4 Ja Juuda tuli kokoon etsim\u00e4\u00e4n Herralta; tultiin my\u00f6s kaikista Juudan kaupungeista etsim\u00e4\u00e4n Herraa.\n20:5 Ja Josaphat seisoi Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa, Herran huoneessa, uuden pihan edess\u00e4.\n20:6 Ja h\u00e4n sanoi: Herra meid\u00e4n is\u00e4imme Jumala! etk\u00f6s ole Jumala taivaissa, joka hallitset kaikkein pakanain valtakunnissa? Ja sinun k\u00e4dess\u00e4s on v\u00e4ki ja voima, ja ei ole yht\u00e4\u00e4n, joka voi olla sinua vastaan.\n20:7 Etk\u00f6s sin\u00e4, meid\u00e4n Jumalamme, ole ajanut t\u00e4m\u00e4n maan asujamia kansas Israelin edest\u00e4 pois? ja olet sen antanut Abrahamin sinun yst\u00e4v\u00e4s siemenelle ijankaikkisesti;\n20:8 Niin ett\u00e4 he ovat asuneet siin\u00e4, ja ovat rakentaneet sinun nimelles pyh\u00e4n, sanoen:\n20:9 Kuin joku onnettomuus, rangaistusmiekka, rutto eli kallis aika meille tulee, niin pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4n seisoman t\u00e4ss\u00e4 huoneessa sinun edess\u00e4s (sill\u00e4 sinun nimes on t\u00e4ss\u00e4 huoneessa) ja huutaman sinua tuskassamme, niin sin\u00e4 kuulet ja autat.\n20:10 Ja nyt katso, Ammonin lapset, Moab ja Seirin vuorelaiset, joidenka kautta et sin\u00e4 antanut Israelin lasten menn\u00e4, vaeltaissansa Egyptist\u00e4; vaan heid\u00e4n t\u00e4ytyi palata pois heid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4neet heit\u00e4;\n20:11 Ja katso, he kostavat sen meille; ja he tulevat meit\u00e4 ajamaan perinn\u00f6st\u00e4s pois, jonka meille perinn\u00f6ksi antanut olet.\n20:12 Meid\u00e4n Jumalamme! etk\u00f6s heit\u00e4 tuomitse? Sill\u00e4 ei ole meill\u00e4 yht\u00e4\u00e4n voimaa t\u00e4t\u00e4 suurta joukkoa vastaan, joka tulee meit\u00e4 vastaan: emme tied\u00e4, mit\u00e4 me teemme, vaan meid\u00e4n silm\u00e4mme katselevat sinun puolees.\n20:13 Ja kaikki Juuda seisoi Herran edess\u00e4, lapsinensa, vaimoinensa ja poikinensa.\n20:14 Ja Jehasielin Sakarian pojan, Benajan pojan, Jehielin pojan, Mattanjan pojan p\u00e4\u00e4lle, Levil\u00e4isen Asaphin lapsista, tuli Herran henki seurakunnan keskell\u00e4,\n20:15 Ja sanoi: kuulkaat, koko Juuda ja Jerusalemin asuvaiset, ja kuningas Josaphat! N\u00e4in sanoo Herra teille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6, \u00e4lk\u00e4\u00e4t vavisko t\u00e4t\u00e4 suurta joukkoa, sill\u00e4 te ette sodi, vaan Jumala.\n20:16 Huomenna pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n menem\u00e4n alas heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, ja katso, he menev\u00e4t yl\u00f6s Zitsin paltaan, ja te l\u00f6yd\u00e4tte heid\u00e4t ojan lopulla kohdastansa Jeruelin korven edess\u00e4.\n20:17 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 sotiman t\u00e4ss\u00e4 asiassa, ainoastansa k\u00e4yk\u00e4\u00e4t edes, seisokaat ja katsokaat Herran autuutta, joka on teid\u00e4n kanssanne: Juuda ja Jerusalem, \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6 ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t h\u00e4mm\u00e4styk\u00f6, menk\u00e4\u00e4t huomenna ulos heit\u00e4 vastaan, Herra on teid\u00e4n kanssanne.\n20:18 Silloin kumarsi Josaphat kasvoillensa maahan; ja kaikki Juuda ja Jerusalemin asuvaiset lankesivat Herran eteen ja rukoilivat Herraa.\n20:19 Ja Levil\u00e4iset Kahatilaisten lapsista ja Korhilaisten lapsista nousivat kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Herraa Israelin Jumalaa kovalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 korkeuteen p\u00e4in.\n20:20 Ja he nousivat varhain huomeneltain ja meniv\u00e4t Tekoan korpeen. Ja heid\u00e4n l\u00e4hteiss\u00e4ns\u00e4 seisoi Josaphat ja sanoi: kuulkaat minua, Juuda ja Jerusalemin asujamet, uskokaat Herran teid\u00e4n Jumalanne p\u00e4\u00e4lle, niin te olette hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, ja uskokaat h\u00e4nen prophetansa, niin te menestytte.\n20:21 Ja h\u00e4n keskusteli kansan kanssa, ja asetti veisaajat Herralle, kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n pyh\u00e4ss\u00e4 kaunistuksessa, menness\u00e4 hankitun sotav\u00e4en edell\u00e4, jotka sanoivat: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n20:22 Ja sittekuin he rupesivat kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n, antoi Herra v\u00e4ijyj\u00e4t tulla Ammonin, Moabin ja Seirin vuorelaisten p\u00e4\u00e4lle, jotka Juudaa vastaan tulleet olivat; ja he l\u00f6iv\u00e4t heid\u00e4t.\n20:23 Niin nousivat Ammonin ja Moabin lapset Seirin vuoren asuvia vastaan, tappamaan ja h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n heit\u00e4. Ja sittekuin he olivat lopettaneet Seirin asuvaiset, autti kukin l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 toinen toistansa tappamaan.\n20:24 Mutta kuin Juuda tuli Mitspaan, joka on korven tyk\u00f6n\u00e4, k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t he heit\u00e4ns\u00e4 joukkoa p\u00e4in, ja katso, silloin makasivat kuolleet ruumiit maassa, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 ollut p\u00e4\u00e4ssyt.\n20:25 Ja Josaphat tuli v\u00e4kinens\u00e4 jakamaan heid\u00e4n saalistansa, ja he l\u00f6ysiv\u00e4t siell\u00e4 ruumisten seassa tavaraa ja kallista kalua, ja he ottivat heilt\u00e4 niin paljon, ettei he voineet kantaa; ja he ottivat siit\u00e4 saaliista kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4; sill\u00e4 sit\u00e4 oli sangen paljo.\n20:26 Nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulivat he kokoon Kiitoslaaksoon, sill\u00e4 siin\u00e4 he kiittiv\u00e4t Herraa; siit\u00e4 kutsutaan se paikka Kiitoslaaksoksi t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n20:27 Ja kaikki Juuda ja Jerusalem palasivat takaperin, ja Josaphat kaikkein ensin, niin ett\u00e4 he meniv\u00e4t ilolla Jerusalemiin; sill\u00e4 Herra oli antanut heille ilon heid\u00e4n vihollisistansa.\n20:28 Ja he meniv\u00e4t Jerusalemiin psaltareilla, harpuilla ja basunilla, Herran huoneesen.\n20:29 Ja Jumalan pelko tuli kaikkein valtakuntain p\u00e4\u00e4lle maalla, sittekuin he kuulivat Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.\n20:30 Ja niin Josaphatin valtakunta oli levossa; ja Jumala antoi h\u00e4nelle levon ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4ns\u00e4.\n20:31 Ja Josaphat hallitsi Juudaa, ja oli viiden ajastaikainen nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tullessansa kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa viisikolmattakymment\u00e4 ajastaikaa; h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Asuba Silhin tyt\u00e4r.\n20:32 Ja h\u00e4n vaelsi is\u00e4ns\u00e4 Asan teill\u00e4 ja ei siit\u00e4 horjahtanut, ja teki sit\u00e4 mik\u00e4 Herralle otollinen oli;\n20:33 Paitsi ettei korkeudet tulleet otetuiksi pois; sill\u00e4 ettei kansa viel\u00e4 asettanut syd\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Herran is\u00e4ns\u00e4 Jumalan tyk\u00f6.\n20:34 Mit\u00e4 enempi Josaphatin t\u00f6ist\u00e4 sanomista on, sek\u00e4 ensim\u00e4isist\u00e4 ett\u00e4 viimeisist\u00e4: katso, ne ovat kirjoitetut Jehun Hananin pojan teoissa, jotka h\u00e4n oli kirjoittanut Israelin kuningasten kirjaan.\n20:35 Senj\u00e4lkeen yhdisti Josaphat Juudan kuningas itsens\u00e4 Ahasian Israelin kuninkaan kanssa, joka oli jumalatoin menoissansa.\n20:36 Ja h\u00e4n suostui h\u00e4nen kanssansa haaksia tekem\u00e4\u00e4n, vaeltaaksensa Tarsikseen. Ja he tekiv\u00e4t haaksia EtseonGeberiss\u00e4.\n20:37 Mutta Elieser Dodavan poika Maresasta ennusti Josaphatia vastaan ja sanoi: ett\u00e4s olet suostunut Ahasiaan, on Herra s\u00e4rkenyt sinun ty\u00f6s; ja haahdet meniv\u00e4t rikki, ja ei he saaneet en\u00e4\u00e4 Tarsikseen kulkea.\n21:1 Ja Josaphat nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja haudattiin is\u00e4ins\u00e4 tyk\u00f6 Davidin kaupunkiin. Ja h\u00e4nen poikansa Joram tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n21:2 Ja h\u00e4nell\u00e4 oli velji\u00e4 Josaphatin poikia, Asaria, Jehiel, Sakaria, Asaria, Mikael ja Sephatia. N\u00e4m\u00e4t kaikki olivat Josaphatin Israelin kuninkaan pojat.\n21:3 Ja heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 antoi heille monta lahjaa hopiasta, kullasta ja kalliista kappaleista, vahvain Juudan kaupunkein kanssa. Mutta Joramille antoi h\u00e4n valtakunnan; sill\u00e4 h\u00e4n oli esikoinen.\n21:4 Kuin Joram korotettiin is\u00e4ns\u00e4 valtakuntaan ja tuli voimalliseksi, tappoi h\u00e4n kaikki veljens\u00e4 miekalla ja muutamia Israelin ylimm\u00e4isist\u00e4.\n21:5 Ja Joram oli kahden ajastajan vanha nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tullessansa kuninkaaksi; ja h\u00e4n hallitsi kahdeksan ajastaikaa Jerusalemissa,\n21:6 Ja h\u00e4n vaelsi Israelin kuningasten tiell\u00e4, niinkuin Ahabin huone teki; sill\u00e4 Ahabin tyt\u00e4r oli h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4; ja h\u00e4n teki pahaa Herran edess\u00e4.\n21:7 Mutta ei Herra tahtonut hukuttaa Davidin huonetta, sen liiton t\u00e4hden, jonka h\u00e4n tehnyt oli Davidin kanssa, ja niinkuin h\u00e4n puhunut oli antaaksensa h\u00e4nelle ja h\u00e4nen lapsillensa valkeuden joka aika.\n21:8 H\u00e4nen aikanansa luopuivat Edomilaiset Juudan vallan alta ja tekiv\u00e4t itsellens\u00e4 kuninkaan.\n21:9 Niin Joram meni ylitse ylimm\u00e4istens\u00e4 kanssa, ja kaikki vaunut h\u00e4nen kanssansa; ja h\u00e4n valmisti itsens\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 ja l\u00f6i kaikki Edomilaiset ymp\u00e4rist\u00f6lt\u00e4ns\u00e4, ja my\u00f6s vaunuin p\u00e4\u00e4miehet.\n21:10 Ja Edomilaiset luopuivat Juudan vallan alta t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti; silloin luopui my\u00f6s Libna h\u00e4nest\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n hylk\u00e4si Herran is\u00e4ins\u00e4 Jumalan.\n21:11 Ja h\u00e4n teki korkeuksia Juudan vuorilla, ja saatti Jerusalemin asuvaiset huorin tekem\u00e4\u00e4n ja vietteli Juudan.\n21:12 Ja kirjoitus tuli h\u00e4nelle Elialta prophetalta, joka n\u00e4in oli: n\u00e4in sanoo Herra sinun is\u00e4s Davidin Jumala: ettes vaeltanut is\u00e4s Josaphatin teill\u00e4, etk\u00e4 Aksan Juudan kuninkaan teill\u00e4;\n21:13 Mutta vaellat Israelin kuningasten tiell\u00e4, ja saatat Juudan ja Jerusalemin asuvaiset huorin tekem\u00e4\u00e4n Ahabin huoneen huoruuden j\u00e4lkeen, ja olet tappanut veljes is\u00e4s huoneesta, jotka sinua paremmat olivat;\n21:14 Katso, niin Herra ly\u00f6 sinua kovin ja sinun kansaas, lapsias, em\u00e4nti\u00e4s ja kaikkea hyvyytt\u00e4s.\n21:15 Ja sinun sis\u00e4llyksiss\u00e4s pit\u00e4\u00e4 oleman monta sairautta, siihenasti ett\u00e4 sis\u00e4llykses sinusta p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 sairauden t\u00e4hden k\u00e4yv\u00e4t ulos.\n21:16 Niin Herra her\u00e4tti Joramia vastaan Philistealaisten ja Arabialaisten hengen, jotka ovat Etiopialaisten tyk\u00f6n\u00e4.\n21:17 Ja he meniv\u00e4t yl\u00f6s Juudaan, ja h\u00e4vittiv\u00e4t sen ja veiv\u00e4t pois kaiken kalun, joka kuninkaan huoneessa oli, niin my\u00f6s h\u00e4nen poikansa ja em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4; niin ettei h\u00e4nelle yht\u00e4\u00e4n poikaa j\u00e4\u00e4nyt, paitsi Joahasta nuorinta poikaansa.\n21:18 Ja kaiken sen j\u00e4lkeen rankaisi Herra h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen sis\u00e4llyksiss\u00e4ns\u00e4 senkaltaisella taudilla, jota ei taidettu parantaa.\n21:19 Ja se tapahtui p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4, siihenasti kuin kahden vuoden aika kulunut oli, ett\u00e4 h\u00e4nen sis\u00e4llyksens\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t ulos h\u00e4nest\u00e4, h\u00e4nen tautinsa kanssa; ja h\u00e4n kuoli pahoista taudeista. Ja he ei tehneet yht\u00e4\u00e4n suitsutusta h\u00e4nelle, niin kuin he olivat tehneet h\u00e4nen esi-isillens\u00e4.\n21:20 H\u00e4n oli kahden ajastajan vanha nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kahdeksan ajastaikaa Jerusalemissa, ja vaelsi kelvottomasti; ja he hautasivat h\u00e4nen Davidin kaupunkiin, mutta ei kuningasten hautain sekaan.\n22:1 Ja Jerusalemin asuvaiset asettivat Ahasian h\u00e4nen nuorimman poikansa kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa; sill\u00e4 se sotav\u00e4ki, joka Arabiasta tuli, oli tappanut kaikki vanhemmat; sent\u00e4hden tuli Ahasia Joramin poika Juudan kuninkaaksi.\n22:2 Ja Ahasia oli kahden ajastajan vanha viidett\u00e4kymment\u00e4 tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi ajastajan Jerusalemissa. Ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Atalia Omrin tyt\u00e4r.\n22:3 H\u00e4n vaelsi my\u00f6s Ahabin huoneen teill\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 neuvoi h\u00e4nt\u00e4 jumalattomuuteen.\n22:4 Sent\u00e4hden h\u00e4n my\u00f6s teki sit\u00e4, joka ei Herralle kelvannut, niinkuin Ahabinkin huone; sill\u00e4 he olivat h\u00e4nen neuvonantajansa h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen, hukuttamaan h\u00e4nt\u00e4.\n22:5 H\u00e4n vaelsi my\u00f6s heid\u00e4n neuvonsa j\u00e4lkeen, ja meni pois Joramin Israelin kuninkaan pojan kanssa sotaan Hasaelia Syrian kuningasta vastaan, Gileadin Ramotiin. Mutta Syrialaiset l\u00f6iv\u00e4t Joramin.\n22:6 Niin ett\u00e4 h\u00e4n palasi antamaan itsi\u00e4ns\u00e4 parantaa Jisreeliss\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli haavat, jotka h\u00e4n oli saanut Ramassa soteissansa Hasaelin Syrian kuninkaan kanssa. Ja Asaria Joramin poika Juudan kuningas meni sinne katsomaan Joramia Ahabin poikaa, joka sairasti Jisreeliss\u00e4.\n22:7 Sill\u00e4 se onnettomuus oli Jumalalta Ahasian p\u00e4\u00e4lle pantu, ett\u00e4 h\u00e4n tuli Joramin tyk\u00f6, ja ett\u00e4 h\u00e4n tultuansa meni Joramin kanssa Jehua Nimsin poikaa vastaan, jonka Herra voidellut oli Ahabin huonetta h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n22:8 Ja kuin Jehu rupesi rankaisemaan Ahabin huonetta, l\u00f6ysi h\u00e4n muutamia ylimm\u00e4isi\u00e4 Juudasta ja Ahasian veljein lapsista, jotka Ahasiaa palvelivat, ja tappoi ne.\n22:9 Ja h\u00e4n etsi Ahasiaa; ja he saivat h\u00e4nen kiinni Samariassa, johon h\u00e4n itsens\u00e4 lymytt\u00e4nyt oli, ja he veiv\u00e4t h\u00e4nen Jehun eteen, ja he tappoivat h\u00e4nen, ja hautasivat h\u00e4nen; sill\u00e4 he sanoivat: h\u00e4n on Josaphatin poika, joka on etsinyt Herraa kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4. Ja ei sitte yht\u00e4\u00e4n ollut Ahasian huoneesta, joka taisi kuninkaaksi tulla.\n22:10 Kuin Atalia Ahasian \u00e4iti n\u00e4ki poikansa kuolleeksi, nousi h\u00e4n ja murhasi kaiken kuninkaallisen siemenen Juudan huoneessa.\n22:11 Mutta Josabeath kuninkaan tyt\u00e4r otti Joaksen Ahasian pojan varkain kuninkaan lasten seasta, jotka tapettiin, ja pani h\u00e4nen imett\u00e4j\u00e4ns\u00e4 kanssa makaushuoneesen; ja n\u00e4in lymytti Josabeath kuningas Joramin tyt\u00e4r, papin Jojadan em\u00e4nt\u00e4, h\u00e4nen Athalian edest\u00e4; (sill\u00e4 h\u00e4n oli Ahasian sisar) niin ettei h\u00e4n tapettu.\n22:12 Ja h\u00e4n oli heid\u00e4n kanssansa Jumalan huoneessa k\u00e4tkettyn\u00e4 kuusi vuotta. Ja Athalia hallitsi maalla.\n23:1 Seitsem\u00e4nten\u00e4 vuonna rohkaisi Jojada itsens\u00e4 ja otti sodanp\u00e4\u00e4miehet, Asarian Jerohamin pojan, Ismaelin Johananin pojan, Asarian Obedin pojan, Maesejan Adajan pojan ja Elisaphatin Sikrin pojan liittoon kanssansa;\n23:2 Jotka k\u00e4viv\u00e4t Juudan ymp\u00e4ri ja kokosivat Levil\u00e4isi\u00e4 kaikista Juudan kaupungeista, ja ylimm\u00e4iset Israelin is\u00e4t, tulemaan Jerusalemiin.\n23:3 Ja kaikki seurakunta teki liiton kuninkaan kanssa Jumalan huoneessa. Ja h\u00e4n sanoi heille: katso, kuninkaan poika pit\u00e4\u00e4 kuningas oleman, niinkuin Herra Davidin lapsista sanonut on.\n23:4 N\u00e4in pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tekem\u00e4n: kolmas osa teist\u00e4, jotka k\u00e4yv\u00e4t sis\u00e4lle sabbatina papeista ja Levil\u00e4isist\u00e4, pit\u00e4\u00e4 oleman oven tyk\u00f6n\u00e4 vartiana;\n23:5 Ja kolmas osa kuninkaan huoneessa, ja kolmas osa perustuksen portissa; mutta kaikki kansa pit\u00e4\u00e4 oleman Herran huoneen pihalla.\n23:6 Ettei yksik\u00e4\u00e4n mene Herran huoneesen, vaan papit ja Levil\u00e4iset, jotka siell\u00e4 palvelevat, niiden pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4lle menem\u00e4n; sill\u00e4 he ovat pyh\u00e4t; mutta kaikki muu kansa vartioitkaan Herran vartiota.\n23:7 Ja Levil\u00e4isten pit\u00e4\u00e4 piiritt\u00e4m\u00e4n kuninkaan jokainen aseensa kanssa k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4. Ja jos joku muu menee huoneesen, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman. Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman kuninkaan tyk\u00f6n\u00e4, kuin h\u00e4n k\u00e4y sis\u00e4lle ja ulos.\n23:8 Ja Levil\u00e4iset kaiken Juudan kanssa tekiv\u00e4t kaiketi niinkuin pappi Jojada k\u00e4skenyt oli. Ja jokainen otti v\u00e4kens\u00e4, jotka meniv\u00e4t sabbatille, niiden kanssa jotka meniv\u00e4t pois sabbatilta; sill\u00e4 pappi Jojada ei antanut niiden erit\u00e4 toinen toisestansa.\n23:9 Ja Jojada pappi antoi sodanp\u00e4\u00e4miehille keih\u00e4\u00e4t ja kilvet ja kuningas Davidin aseet, jotka Jumalan olivat.\n23:10 Ja asetti kaiken kansan, itsekunkin aseinensa k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, oikiasta huoneen loukkaasta niin vasempaan loukkaasen, alttarin ja huoneen tyk\u00f6, kuningasta ymp\u00e4ri.\n23:11 Ja he toivat kuninkaan pojan edes, panivat kruunun h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ja todistuksen, ja tekiv\u00e4t h\u00e4nen kuninkaaksi. Ja Jojada ja h\u00e4nen poikansa voitelivat h\u00e4nen, ja sanoivat: menestyk\u00f6\u00f6n kuningas!\n23:12 Kuin Atalia kuuli kansan \u00e4\u00e4nen, jotka juoksivat ylist\u00e4en kuningasta, niin h\u00e4n meni kansan tyk\u00f6 Herran huoneesen.\n23:13 Ja h\u00e4n n\u00e4ki, ja katso, kuningas seisoi patsaansa tyk\u00f6n\u00e4 l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4, ja ylimm\u00e4iset ja vaskitorvet kuninkaan ymp\u00e4rill\u00e4, ja kaikki maan kansa oli iloinen, ja puhalsivat vaskitorviin, ja veisaajat kaikkinaisten kanteleiden kanssa, taitavat kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Silloin rep\u00e4isi Atalia vaatteensa ja sanoi: kapina, kapina!\n23:14 Mutta Jojada pappi meni sodanp\u00e4\u00e4miesten kanssa ulos, jotka olivat sotajoukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja sanoi heille: taluttakaat h\u00e4nt\u00e4 ulos joukon l\u00e4vitse: ja joka h\u00e4nt\u00e4 seuraa, se pit\u00e4\u00e4 miekalla tapettaman; sill\u00e4 pappi oli k\u00e4skyn antanut, ettei h\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4nyt Herran huoneessa tapettaman.\n23:15 Ja he panivat k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja kuin h\u00e4n tuli hevosportin l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n, joka oli kuninkaan huoneen tyk\u00f6n\u00e4, tappoivat he h\u00e4nen siell\u00e4.\n23:16 Ja Jojada teki liiton itsens\u00e4, kaiken kansan ja kuninkaan vaiheella, ett\u00e4 he olisivat Herran kansa.\n23:17 Silloin meni kaikki kansa Baalin huoneesen ja kukistivat sen, ja s\u00e4rkiv\u00e4t h\u00e4nen alttarinsa ja kuvansa, ja tappoivat Mattanin Baalin papin alttarien edess\u00e4.\n23:18 Ja Jojada pani Herran huoneen virat pappein ja Levil\u00e4isten k\u00e4siin, jotka David oli asettanut Herran huoneesen tekem\u00e4\u00e4n Herran polttouhria, niinkuin kirjoitettu on Moseksen laissa, ilolla ja veisulla Davidin asetuksen j\u00e4lkeen;\n23:19 Ja asetti portinvartiat Herran huoneen portteihin, ettei mit\u00e4\u00e4n saastaisuutta sis\u00e4lle tulisi miss\u00e4\u00e4n kappaleessa.\n23:20 Ja h\u00e4n otti sadanp\u00e4\u00e4miehet, ja voimalliset, ja kansan hallitsiat, ja kaiken maan kansan, ja vei kuninkaan Herran huoneesta alas ja he meniv\u00e4t ylimm\u00e4isen portin l\u00e4vitse kuninkaan huoneesen; ja he antoivat kuninkaan istua valtakunnan istuimelle.\n23:21 Ja kaikki maan kansa oli iloinen, ja kaupunki oli levossa, sittekuin Atalia tapettiin miekalla.\n24:1 Joas oli seitsem\u00e4n ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa Jerusalemissa. Ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Zibia Bersabasta.\n24:2 Ja Joas teki sit\u00e4, mik\u00e4 oikein oli Herran edess\u00e4, niinkauvan kuin pappi Jojada eli.\n24:3 Ja Jojada otti h\u00e4nelle kaksi em\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja h\u00e4n siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n24:4 Ja tapahtui sen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 Joas aikoi uudistaa Herran huonetta.\n24:5 Ja h\u00e4n kokosi papit ja Levil\u00e4iset ja sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t ulos Juudan kaupunkeihin ja kootkaat rahaa kaikelta Israelilta, vuosi vuodelta, teid\u00e4n Jumalanne huoneen parannukseksi, ja kiiruhtakaat tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4; mutta Levil\u00e4iset ei kiiruhtaneet.\n24:6 Silloin kutsui kuningas Jojadan, ylimm\u00e4isen papin, ja sanoi h\u00e4nelle: miksi et ota vaaria Levil\u00e4isist\u00e4, ett\u00e4 he toisivat veron Juudasta ja Jerusalemista, jonka Moses Herran palvelia pani p\u00e4\u00e4lle, kuin piti Israelista koottaman todistuksen majaksi?\n24:7 Sill\u00e4 jumalatoin Atalia on poikinensa s\u00e4rkenyt Jumalan huoneen, ja kaiken Herran huoneesen pyhitetyn olivat he tehneet Baalille.\n24:8 Niin kuningas k\u00e4ski; ja he tekiv\u00e4t arkun, jonka he panivat Herran huoneen portin ulkoiselle puolelle.\n24:9 Ja he kuuluttivat Juudassa ja Jerusalemissa tuomaan Herralle veroa, jonka Jumalan palvelia Moses oli pannut Israelin p\u00e4\u00e4lle korvessa.\n24:10 Silloin iloitsivat kaikki p\u00e4\u00e4miehet ja kaikki kansa; ja he toivat ja panivat arkkuun, siihenasti ett\u00e4 se tuli t\u00e4yteen.\n24:11 Ja kuin aika tuli, ett\u00e4 arkku kannettiin edes Levil\u00e4isilt\u00e4 kuninkaan k\u00e4skyn j\u00e4lkeen (ja he n\u00e4kiv\u00e4t siin\u00e4 olevan paljon rahaa), tuli kuninkaan kirjoittaja ja se joka ylimm\u00e4iselt\u00e4 papilta uskottu oli, ja he tyhjensiv\u00e4t arkun ja kantoivat sen j\u00e4lleen siallensa. N\u00e4in he tekiv\u00e4t joka p\u00e4iv\u00e4 siihenasti ett\u00e4 he kokosivat paljon rahaa.\n24:12 Ja kuningas ja Jojada antoivat ne teett\u00e4jille Herran huoneen palvelukseksi; ne palkkasivat kivenhakkaajia ja rakentajia, uudistamaan Herran huonetta, niin my\u00f6s rauta- ja vaskiseppi\u00e4, parantamaan Herran huonetta.\n24:13 Ja ty\u00f6miehet tekiv\u00e4t ty\u00f6t\u00e4, niin ett\u00e4 parannusty\u00f6 menestyi heid\u00e4n k\u00e4ttens\u00e4 kautta; ja he saivat Jumalan huoneen kokonansa valmiiksi ja hyvin rakennetuksi.\n24:14 Ja kuin he sen olivat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet, veiv\u00e4t he liian rahan kuninkaan ja Jojadan eteen; siit\u00e4 tehtiin astioita Herran huoneesen, astioita palvelukseen ja polttouhriin, lusikoita, kulta- ja hopia-astioita; ja uhrasivat polttouhria Herran huoneen tyk\u00f6n\u00e4 alati niinkauvan kuin Jojada eli.\n24:15 Ja Jojada tuli vanhaksi ja ij\u00e4ll\u00e4 ravituksi ja kuoli; ja h\u00e4n oli sadan ja kolmenkymmenen ajastaikainen kuollessansa.\n24:16 Ja he hautasivat h\u00e4nen Davidin kaupunkiin kuningasten sekaan; sill\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt hyvin Israelissa Jumalaa ja h\u00e4nen huonettansa kohtaan.\n24:17 Ja Jojadan kuoleman j\u00e4lkeen tulivat Juudan ylimm\u00e4iset ja rukoilivat kuningasta. Niin kuningas kuuli heit\u00e4.\n24:18 Ja he hylk\u00e4siv\u00e4t Herran is\u00e4ins\u00e4 Jumalan huoneen ja palvelivat metsist\u00f6it\u00e4 ja ep\u00e4jumalia. Niin tuli viha Juudan ja Jerusalemin p\u00e4\u00e4lle t\u00e4m\u00e4n heid\u00e4n syntins\u00e4 t\u00e4hden.\n24:19 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti heille prophetat palauttamaan heit\u00e4 Herran tyk\u00f6; ja he todistivat heille, mutta ei he totelleet.\n24:20 Ja Jumalan henki puetti Sakarian papin Jojadan pojan; h\u00e4n astui kansan eteen ja sanoi heille: n\u00e4in sanoo Jumala: miksi te rikotte Herran k\u00e4skyn? Ei se pid\u00e4 teille menestym\u00e4n; koska te olette hylj\u00e4nneet Herran, niin hylk\u00e4\u00e4 h\u00e4n j\u00e4lleen teid\u00e4t.\n24:21 Mutta he tekiv\u00e4t liiton h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja kivittiv\u00e4t h\u00e4nen kuoliaaksi kuninkaan k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, Herran huoneen pihalla.\n24:22 Ja kuningas Joas ei ajatellut sit\u00e4 laupiutta, jonka Jojada h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nelle tehnyt oli, mutta tappoi h\u00e4nen poikansa. Ja h\u00e4n sanoi kuollessansa: Herra on n\u00e4kev\u00e4 ja etsiv\u00e4.\n24:23 Ja tapahtui kuin ajastaika oli kulunut, ett\u00e4 Syrian sotajoukko nousi h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja tuli Juudaan ja Jerusalemiin, ja surmasivat kaikki ylimm\u00e4iset kansan seasta, ja l\u00e4hettiv\u00e4t kaiken saaliinsa Damaskun kuninkaalle.\n24:24 Vaikka Syrian sotajoukko tuli v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 v\u00e4ell\u00e4, kuitenkin antoi Herra sangen suuren joukon heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4, ett\u00e4 he Herran is\u00e4ins\u00e4 Jumalan hylj\u00e4nneet olivat. Ja niin he my\u00f6s rankaisivat Joaksen.\n24:25 Ja kuin he l\u00e4ksiv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, j\u00e4ttiv\u00e4t he h\u00e4nen suureen sairauteen. Ja h\u00e4nen palveliansa tekiv\u00e4t liiton h\u00e4nt\u00e4 vastaan, Jojadan papin lasten veren t\u00e4hden, ja tappoivat h\u00e4nen omalla vuoteellansa, ja h\u00e4n kuoli; ja he hautasivat h\u00e4nen Davidin kaupunkiin, mutta ei kuningasten hautain sekaan.\n24:26 Ne jotka liiton olivat tehneet h\u00e4nt\u00e4 vastaan, olivat n\u00e4m\u00e4t: Sabad Simeatin Ammonilaisen poika, ja Josabad Simritin Moabilaisen poika.\n24:27 Mutta h\u00e4nen poikainsa ja h\u00e4nen aikanansa koottujen verojen luku, ja Jumalan huoneen rakennus, katso, ne ovat kirjoitetut kuningasten historiakirjassa. Ja h\u00e4nen poikansa Amatsia tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n25:1 Amatsia oli viiden ajastaikainen kolmattakymment\u00e4 tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yhdeks\u00e4nkolmattakymment\u00e4 ajastaikaa Jerusalemissa. Ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Joaddan Jerusalemista.\n25:2 Ja h\u00e4n teki, mit\u00e4 Herralle oli otollinen, vaan ei t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4.\n25:3 Kuin h\u00e4nen valtakuntansa vahvistettiin, tappoi h\u00e4n palveliansa, jotka tappoivat kuninkaan h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4.\n25:4 Mutta heid\u00e4n lapsiansa ei h\u00e4n tappanut; sill\u00e4 n\u00e4in on kirjoitettu laissa Moseksen raamatussa, jossa Herra kielt\u00e4\u00e4, sanoen: ei tule is\u00e4in kuolla lasten edest\u00e4, eik\u00e4 lasten is\u00e4in edest\u00e4; mutta jokaisen pit\u00e4\u00e4 kuoleman syntins\u00e4 t\u00e4hden.\n25:5 Ja Amatsia kokosi Juudan ja asetti heid\u00e4t is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen, tuhanten ja satain p\u00e4\u00e4miehet koko Juudassa ja Benjaminissa, ja luki kahdenkymmenen vuotiset ja sit\u00e4 vanhemmat, ja l\u00f6ysi heit\u00e4 kolmesataa tuhatta valittua, jotka olivat kelvolliset sotaan, kantamaan keih\u00e4st\u00e4 ja kilpe\u00e4.\n25:6 H\u00e4n palkkasi my\u00f6s Israelista satatuhatta vahvaa sotamiest\u00e4 sadalla leivisk\u00e4ll\u00e4 hopiaa.\n25:7 Niin tuli Jumalan mies h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi: kuningas, \u00e4l\u00e4 salli Israelin sotajoukon tulla kanssas; sill\u00e4 ei Herra ole Israelin kanssa, eik\u00e4 kaikkein Ephraimin lasten kanssa.\n25:8 Sill\u00e4 jos sin\u00e4 tulet osoittamaan sinun rohkeuttas sodassa, niin Jumala antaa sinun kaatua vihamiestes eteen; sill\u00e4 Jumalalla on voima auttaa ja langettaa.\n25:9 Amatsia sanoi Jumalan miehelle: mit\u00e4s sadan leivisk\u00e4n kanssa tehd\u00e4\u00e4n, jotka min\u00e4 Israelin sotamiehille annoin? Jumalan mies sanoi: Herralla on varaa antaa sinulle paljon enemm\u00e4n kuin se on.\n25:10 Niin eroitti Amatsia ne sotamiehet tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, jotka Ephraimista olivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tulleet, menem\u00e4\u00e4n siallensa. Niin he n\u00e4rk\u00e4styiv\u00e4t sangen suuresti Juudan p\u00e4\u00e4lle ja meniv\u00e4t kotiansa vihoissansa.\n25:11 Ja Amatsia tuli rohkiaksi ja johdatti kansansa ulos, ja meni Suolalaaksoon, ja l\u00f6i siell\u00e4 Seirin lapsista kymmenentuhatta.\n25:12 Ja Juudan lapset veiv\u00e4t pois el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 vankina kymmenentuhatta, ja veiv\u00e4t heid\u00e4t kallion kukkulalle ja sys\u00e4siv\u00e4t heid\u00e4t kukkulalta maahan, niin ett\u00e4 he kaikki musertuivat liivaksi.\n25:13 Mutta sotamiehet, jotka Amatsia oli antanut menn\u00e4 takaisin, niin ettei ne h\u00e4nen kanssansa p\u00e4\u00e4sseet menem\u00e4\u00e4n sotaan, hajoittivat itsens\u00e4 Juudan kaupunkeihin Samariasta Bethoroniin asti, ja l\u00f6iv\u00e4t heist\u00e4 kolmetuhatta, ja ottivat paljon saalista.\n25:14 Ja kuin Amatsia palasi Edomilaisten taposta, toi h\u00e4n my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 Seirin lasten ep\u00e4jumalat ja asetti ne itsellens\u00e4 jumaliksi, kumarsi niiden edess\u00e4 ja teki heille suitsutusta.\n25:15 Niin Herran viha julmistui Amatsian p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n l\u00e4hetti prophetan h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, joka sanoi: miksis etsit sen kansan jumalia, jotka kansaansa ei taitaneet auttaa sinun k\u00e4sist\u00e4s?\n25:16 Kuin h\u00e4n puhui h\u00e4nen kanssansa, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: oletkos asetettu kuninkaan neuvonantajaksi? lakkaa, miksis tahdot antaa sinuas ly\u00f6d\u00e4? Niin propheta lakkasi ja sanoi: min\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 Jumala on aikonut sinua turmella, koskas sen tehnyt olet, ja et totellut minun neuvoani.\n25:17 Ja Amatsia Juudan kuningas piti neuvoa, ja l\u00e4hetti Joaksen Joahaksen pojan, Jehun pojan Israelin kuninkaan tyk\u00f6, ja k\u00e4ski sanoa h\u00e4nelle: tule, katselkaamme toinen toistamme.\n25:18 Mutta Joas Israelin kuningas l\u00e4hetti Amatsian Juudan kuninkaan tyk\u00f6, sanoen: orjantappurapensas Libanonissa l\u00e4hetti sedripuun tyk\u00f6 Libanonissa, sanoen h\u00e4nelle: anna tytt\u00e4res minun pojalleni em\u00e4nn\u00e4ksi; mutta pedot Libanonissa juoksivat orjantappurapensaan p\u00e4\u00e4lle ja tallasivat sen.\n25:19 Sin\u00e4 ajattelet, katso, sin\u00e4 olet ly\u00f6nyt Edomilaiset, siit\u00e4 sinun syd\u00e4mes paisuu kerskaamaan itsi\u00e4s: pysy kotonas, miksis etsit vahinkoa, langetakses sek\u00e4 itse ett\u00e4 Juuda sinun kanssas?\n25:20 Mutta ei Amatsia totellut, sill\u00e4 se tapahtui Jumalalta, ett\u00e4 he piti annettaman k\u00e4siin; sill\u00e4 he olivat etsineet Edomilaisten jumalia.\n25:21 Niin Joas Israelin kuningas meni yl\u00f6s, ja he katselivat toinen toistansa, h\u00e4n ja Amatsia Juudan kuningas, Betsemeksess\u00e4, joka on Juudassa.\n25:22 Mutta Juuda ly\u00f6tiin Israelilta, ja kukin pakeni majoillensa.\n25:23 Ja Joas Israelin kuningas k\u00e4sitti Amatsian Juudan kuninkaan Joaksen pojan Joahaksen pojan Betsemeksess\u00e4 ja vei Jerusalemiin, ja s\u00e4rki Jerusalemin muurin Ephraimin portista kulmaporttiin asti, nelj\u00e4sataa kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n25:24 Ja h\u00e4n otti kaiken kullan ja hopian, ja kaikki astiat jotka l\u00f6ydettiin Jumalan huoneessa Obededomin tyk\u00f6n\u00e4, ja kuninkaan huoneen tavarat ja (otti) lapset pantiksi ja palasi Samariaan.\n25:25 Ja Amatsia Joaksen poika Juudan kuningas eli Joaksen Joahaksen pojan Israelin kuninkaan kuoleman j\u00e4lkeen viisitoistakymment\u00e4 ajastaikaa.\n25:26 Mit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 Amatsian menoista sanomista on, sek\u00e4 ensim\u00e4isist\u00e4 ett\u00e4 viimeisist\u00e4: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa?\n25:27 Ja siit\u00e4 ajasta, jona Amatsia luopui Herrasta, tekiv\u00e4t he h\u00e4nt\u00e4 vastaan liiton Jerusalemissa; mutta h\u00e4n pakeni Lakikseen. Niin l\u00e4hettiv\u00e4t he h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 Lakikseen ja tappoivat h\u00e4nen siell\u00e4.\n25:28 Ja he veiv\u00e4t h\u00e4nen hevosilla ja hautasivat h\u00e4nen is\u00e4ins\u00e4 tyk\u00f6 Juudan kaupunkiin.\n26:1 Mutta koko Juudan kansa otti Ussian, joka oli kuudentoistakymmenen ajastaikainen, ja asettivat h\u00e4nen kuninkaaksi is\u00e4ns\u00e4 Amatsian siaan.\n26:2 H\u00e4n rakensi Elotin, ja saatti sen j\u00e4lleen Juudalle, sitte kuin kuningas oli nukkunut is\u00e4ins\u00e4 kanssa.\n26:3 Kuudentoistakymmenen vuotinen oli Ussia tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kaksi ajastaikaa kuudettakymment\u00e4 Jerusalemissa. Ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Jekolia Jerusalemista.\n26:4 Ja h\u00e4n teki, mit\u00e4 otollinen oli Herran edess\u00e4, kaiketi niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Amatsia oli tehnyt.\n26:5 Ja h\u00e4n etsi Jumalaa, niinkauvan kuin Sakaria eli, opettaja Jumalan n\u00e4yiss\u00e4. Ja niinkauvan kuin h\u00e4n etsi Herraa, antoi Jumala h\u00e4nen menesty\u00e4.\n26:6 Sill\u00e4 h\u00e4n l\u00e4ksi ja soti Philistealaisia vastaan, ja kukisti Gatin muurin, ja Jabnen muurin, ja Asdodin muurin, ja rakensi kaupungeita Asdodin ymp\u00e4rille ja Philistealaisten keskelle;\n26:7 Sill\u00e4 Jumala autti h\u00e4nt\u00e4 Philistealaisia, Arabialaisia, Gurbaalin asuvia ja Meunilaisia vastaan.\n26:8 Ja Ammonilaiset antoivat Ussialle lahjoja; ja h\u00e4n tuli kuuluisaksi hamaan siihen saakka, josta Egyptiin menn\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 h\u00e4n tuli aina v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4ksi.\n26:9 Ja Ussia rakensi tornit Jerusalemissa Kulmaportin ja Laaksoportin p\u00e4\u00e4lle, ja muihin kulmiin, ja vahvisti niit\u00e4.\n26:10 H\u00e4n rakensi torneja my\u00f6s korpeen ja kaivoi monta kaivoa; sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli paljo karjaa laaksoissa ja tasaisella kedolla, ja peltomiehi\u00e4 ja viinamiehi\u00e4 vuorilla ja Karmelissa; sill\u00e4 h\u00e4n rakasti peltoja.\n26:11 Ussialla oli my\u00f6s hyvin harjoitettu sotajoukko, jotka sotaan meniv\u00e4t joukottain, heid\u00e4n lukunsa j\u00e4lkeen, niinkuin he olivat luetut Jejelin kirjoittajan ja Maesejan virkamiehen kautta, Hananian k\u00e4den alla, joka oli kuninkaan p\u00e4\u00e4miehi\u00e4.\n26:12 Ja ylimm\u00e4isten is\u00e4in luku v\u00e4kevist\u00e4 sotamiehist\u00e4 oli kaksituhatta ja kuusisataa,\n26:13 Ja heid\u00e4n allansa sotajoukko kolmesataa tuhatta ja seitsem\u00e4ntuhatta, ja viisisataa v\u00e4kev\u00e4\u00e4 ja urhoollista sotamiest\u00e4, joiden piti kuningasta auttaman vihamiehi\u00e4 vastaan.\n26:14 Ja Ussia valmisti koko sotajoukolle kilpi\u00e4 ja keih\u00e4it\u00e4, rautalakkeja ja rautapaitoja, joutsia ja viel\u00e4 kivi\u00e4kin linkoja varten.\n26:15 H\u00e4n teki my\u00f6s Jerusalemissa varustukset sangen taitavasti, jotka piti oleman tornein p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kulmain p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joista piti ammuttaman nuolilla ja suurilla kivill\u00e4. Ja h\u00e4nen sanomansa kuului sangen levi\u00e4lle; sill\u00e4 h\u00e4n tuli ihmeellisesti autetuksi, siihen asti ett\u00e4 h\u00e4n v\u00e4kev\u00e4ksi tuli.\n26:16 Kuin h\u00e4n oli v\u00e4kev\u00e4ksi tullut, paisui h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 omaksi kadotukseksensa, ja rikkoi Herraa Jumalaansa vastaan, ja meni Herran templiin sis\u00e4lle, suitsuttamaan pyh\u00e4n savun alttarilla.\n26:17 Ja Asaria pappi meni h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen kanssansa kahdeksankymment\u00e4 Herran pappia, v\u00e4kevi\u00e4 miehi\u00e4,\n26:18 Ja seisoivat kuningas Ussiaa vastaan ja sanoivat h\u00e4nelle: Ussia, ei sinun sovi suitsuttaa Herralle, vaan pappein, Aaronin poikain, jotka ovat pyhitetyt suitsuttamaan: mene ulos pyh\u00e4st\u00e4, sin\u00e4 olet v\u00e4\u00e4rin tehnyt, ei se tule sinulle kunniaksi Herran Jumalan edess\u00e4.\n26:19 Mutta Ussia vihastui, ja piti k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 pyh\u00e4n savun astian suitsuttaaksensa. Vaan kuin h\u00e4n vihastui pappeja vastaan, k\u00e4vi spitali h\u00e4nen otsastansa ulos pappein edess\u00e4 Herran huoneessa, pyh\u00e4n savun alttarin edess\u00e4.\n26:20 Niin katsoi ylimm\u00e4inen pappi Asaria h\u00e4nen puoleensa, ja kaikki muut papit, ja katso, h\u00e4n oli spitalinen otsassansa. Ja he hoputtivat h\u00e4nen sielt\u00e4 ulos, ja h\u00e4n riensi my\u00f6s itsekin; sill\u00e4 h\u00e4n oli Herralta rangaistu.\n26:21 Ja niin oli kuningas Ussia spitalinen hamaan kuolemaansa asti, ja asui erin\u00e4isess\u00e4 huoneessa spitalisena, sill\u00e4 h\u00e4n oli eroitettu Herran huoneesta. Mutta Jotam h\u00e4nen poikansa hallitsi kuninkaan huoneen ja tuomitsi kansaa maalla.\n26:22 Mit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 Ussian menoista sanomista on, sek\u00e4 ensim\u00e4isist\u00e4 ett\u00e4 viimeisist\u00e4, on propheta Jesaia Amotsin poika kirjoittanut.\n26:23 Ja Ussia nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa, ja he hautasivat h\u00e4nen is\u00e4ins\u00e4 kanssa kuningasten hautapeltoon; sill\u00e4 he sanoivat: h\u00e4n on spitalinen. Ja Jotam h\u00e4nen poikansa tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n27:1 Jotam oli viiden ajastaikainen kolmattakymment\u00e4 tulessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kuusitoistakymment\u00e4 ajastaikaa Jerusalemissa: h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Jerusa Zadokin tyt\u00e4r.\n27:2 Ja h\u00e4n teki mit\u00e4 Herralle oli kelvollinen, kaiketi niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Ussia tehnyt oli, paitsi sit\u00e4, ettei h\u00e4n k\u00e4ynyt Herran templiss\u00e4, ja kansa turmeli viel\u00e4 itsens\u00e4.\n27:3 H\u00e4n rakensi ylisen portin Herran huoneesen, ja Ophelin muuria h\u00e4n paljon rakensi.\n27:4 Ja h\u00e4n rakensi kaupungit Juudan vuorelle, ja metsiin rakensi h\u00e4n linnat ja tornit.\n27:5 Ja h\u00e4n soti Ammonin lasten kuninkaan kanssa, ja voitti heid\u00e4t, niin ett\u00e4 Ammonin lapset antoivat sin\u00e4 vuonna h\u00e4nelle sata leivisk\u00e4\u00e4 hopiaa, kymmenentuhatta koria nisuja ja kymmenentuhatta koria ohria. Niin paljon antoivat my\u00f6s Ammonin lapset h\u00e4nelle toisena ja kolmantena vuonna.\n27:6 N\u00e4in tuli Jotam voimalliseksi; sill\u00e4 h\u00e4n toimitti tiens\u00e4 oikein Herran Jumalan edess\u00e4.\n27:7 Mit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 Jotamista sanomista on, ja kaikista h\u00e4nen sodistansa ja teist\u00e4ns\u00e4: katso, ne ovat kirjoitetut Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa.\n27:8 Viidenkolmattakymmenen vuoden vanha oli h\u00e4n tulessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kuusitoistakymment\u00e4 vuotta Jerusalemissa.\n27:9 Ja Jotam nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa, ja he hautasivat h\u00e4nen Davidin kaupunkiin. Ja h\u00e4nen poikansa Ahas tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n28:1 Ahas oli kahdenkymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kuusitoistakymment\u00e4 ajastaikaa Jerusalemissa, ja ei tehnyt, mit\u00e4 Herralle kelvollinen oli, niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 David;\n28:2 Vaan h\u00e4n vaelsi Israelin kuningasten teill\u00e4, ja teki my\u00f6s Baalille valetuita kuvia.\n28:3 Ja h\u00e4n suitsutti Hinnomin poikain laaksossa, ja poltti poikansa tulella pakanain kauhistusten j\u00e4lkeen, jotka Herra Israelin lasten edest\u00e4 oli ajanut pois.\n28:4 Ja h\u00e4n uhrasi ja suitsutti korkeuksilla ja kukkuloilla, ja kaikkein viheri\u00e4isten puiden alla.\n28:5 Sent\u00e4hden antoi Herra h\u00e4nen Jumalansa h\u00e4nen Syrian kuninkaan k\u00e4siin, niin ett\u00e4 he l\u00f6iv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, ja veiv\u00e4t heist\u00e4 suuren joukon vangiksi Damaskuun. H\u00e4n annettiin my\u00f6s Israelin kuninkaan k\u00e4siin, joka heist\u00e4 sangen paljon tappoi.\n28:6 Sill\u00e4 Peka Remalian poika l\u00f6i Juudasta sata ja kaksikymment\u00e4 tuhatta yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jotka kaikki v\u00e4kev\u00e4t miehet olivat, ett\u00e4 he hylk\u00e4siv\u00e4t Herran is\u00e4ins\u00e4 Jumalan.\n28:7 Ja Sikri Ephraimin v\u00e4kev\u00e4 tappoi kuninkaan pojan Maesejan, ja Asrikamin kuninkaan huoneen p\u00e4\u00e4miehen, ja Elkanan, joka kuningasta l\u00e4himm\u00e4inen oli.\n28:8 Ja Israelin lapset veiv\u00e4t vankina veljist\u00e4ns\u00e4 kaksisataa tuhatta, vaimoja, poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4, ja ry\u00f6stiv\u00e4t my\u00f6s heilt\u00e4 paljon saalista, jonka he veiv\u00e4t Samariaan.\n28:9 Ja siell\u00e4 oli Herran propheta, jonka nimi oli Obed, h\u00e4n l\u00e4ksi sit\u00e4 joukkoa vastaan, joka Samariaan tuli, ja sanoi heille: katso, Herra teid\u00e4n is\u00e4inne Jumala on vihastunut Juudan p\u00e4\u00e4lle, ja on heid\u00e4t antanut teid\u00e4n k\u00e4siinne; mutta te olette kiukussa heit\u00e4 tappaneet, niin ett\u00e4 se taivaasen kuuluu,\n28:10 Niin te luulette nyt polkevanne teid\u00e4n allenne Juudan lapset ja Jerusalemin, teid\u00e4n palvelioiksenne ja piioiksenne. Eik\u00f6 teiss\u00e4 vika ole Herraa teid\u00e4n Jumalaanne vastaan?\n28:11 Niin kuulkaat nyt minua ja viek\u00e4\u00e4t ne vangit sinne j\u00e4lleen, jotka te otitte teid\u00e4n veljist\u00e4nne; sill\u00e4 Herran viha julmistui teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne.\n28:12 Silloin nousivat muutamat Ephraimin lasten ylimm\u00e4isist\u00e4: Asaria Johanan poika, Berekia Mesillemotin poika, Jehiskia Sallumin poika ja Amasa Hadlain poika, niit\u00e4 vastaan, jotka sodasta tulivat,\n28:13 Ja sanoivat heille: ei teid\u00e4n pid\u00e4 niit\u00e4 vankeja tuoman t\u00e4nne; sill\u00e4 ette sill\u00e4 muuta saata kuin vikaa meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme Herran edess\u00e4, lis\u00e4t\u00e4ksenne meid\u00e4n syntej\u00e4mme ja rikoksiamme; sill\u00e4 meid\u00e4n vikamme on paljo, ja viha julmistuu Israelin p\u00e4\u00e4lle.\n28:14 Niin sotav\u00e4ki p\u00e4\u00e4sti vangit vallallensa ja asetti saaliin ylimm\u00e4isten ja kaiken kansan eteen.\n28:15 Ja ne miehet nousivat, jotka nimelt\u00e4ns\u00e4 nimitetyt olivat, ja ottivat vangit ja kaikki jotka heid\u00e4n seassansa alasti olivat, ja vaatettivat siit\u00e4 saaliista. Ja kuin he heid\u00e4t olivat vaatettaneet ja kengitt\u00e4neet, antoivat he heille ruokaa ja juomaa, ja voitelivat heit\u00e4, ja veiv\u00e4t kaikki ne aasein p\u00e4\u00e4ll\u00e4 jotka heikoimmat olivat, ja saattivat heid\u00e4t Jerihon Palmukaupunkiin veljeins\u00e4 tyk\u00f6, ja palasivat sitte Samariaan.\n28:16 Siihen aikaan l\u00e4hetti kuningas Ahas Assurin kuningasten tyk\u00f6, ett\u00e4 he olisivat auttaneet h\u00e4nt\u00e4;\n28:17 Sill\u00e4 Edomilaiset tulivat viel\u00e4, ja l\u00f6iv\u00e4t Juudan ja veiv\u00e4t heit\u00e4 vankina pois.\n28:18 Ja Philistealaiset hajoittivat itsens\u00e4 ketokaupunkeihin, etel\u00e4n puolelle Juudaa, ja voittivat Betsemeksen, Ajalonin, Gederotin ja Sokon kylinens\u00e4, ja Timnan kylinens\u00e4 ja Gimson kylinens\u00e4, ja asuivat siell\u00e4.\n28:19 Sill\u00e4 Herra n\u00f6yryytti Juudaa Ahaksen Israelin kuninkaan t\u00e4hden, ett\u00e4 h\u00e4n oli vietellyt Juudan, ja teki v\u00e4\u00e4rin Herraa vastaan.\n28:20 Ja h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tuli TiglatPilsener Assurin kuningas, joka piiritti h\u00e4nen, ja ei h\u00e4nt\u00e4 voittanut.\n28:21 Sill\u00e4 Ahas otti yhden osan Herran huoneesta ja kuninkaan ja ylimm\u00e4isten huoneesta, jotka h\u00e4n antoi Assyrin kuninkaalle, vaan ei se h\u00e4nt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n auttanut.\n28:22 Silloin teki kuningas Ahas viel\u00e4 enemm\u00e4n v\u00e4\u00e4rin Herraa vastaan tuskassansa,\n28:23 Ja uhrasi Damaskun ep\u00e4jumalille, jotka olivat ly\u00f6neet h\u00e4nt\u00e4, ja sanoi: koska Syrian kuningasten jumalat auttivat heit\u00e4, sent\u00e4hden min\u00e4 uhraan heille, ett\u00e4 he my\u00f6s minua auttaisivat; mutta he olivat h\u00e4nelle ja kaikelle Israelille lankeemiseksi.\n28:24 Ja Ahas kokosi astiat Jumalan huoneesta ja s\u00e4rki Jumalan huoneen astiat, ja sulki Herran huoneen ovet, ja teki itsellens\u00e4 alttareita joka nurkkaan Jerusalemissa.\n28:25 Ja my\u00f6s kaikissa Juudan kaupungeissa teki h\u00e4n korkeuksia siell\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4, suitsuttaaksensa vieraille jumalille, ja vihoitti Herran is\u00e4ins\u00e4 Jumalan.\n28:26 Mit\u00e4 enempi h\u00e4nest\u00e4 on sanomista, ja kaikista h\u00e4nen teist\u00e4ns\u00e4, ensim\u00e4isist\u00e4 ja viimeisist\u00e4: katso, se on kirjoitettu Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa.\n28:27 Ja Ahas nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa, ja he hautasivat h\u00e4nen Jerusalemin kaupunkiin; mutta ei he panneet h\u00e4nt\u00e4 Israelin kuningasten sekaan. Ja h\u00e4nen poikansa Jehiskia tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n29:1 Jehiskia oli viiden ajastaikainen kolmattakymment\u00e4 tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yhdeks\u00e4nkolmattakymment\u00e4 ajastaikaa Jerusalemissa. Ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Abia Sakarian tyt\u00e4r.\n29:2 Ja h\u00e4n teki, mit\u00e4 Herralle oli otollinen, kaiketi niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 David.\n29:3 H\u00e4n avasi Herran huoneen ovet ensim\u00e4isen\u00e4 valtakuntansa kuukautena ensim\u00e4isen\u00e4 vuonna, ja vahvisti ne.\n29:4 Ja saatti papit ja Levil\u00e4iset sinne, ja kokosi heid\u00e4t it\u00e4iselle kadulle,\n29:5 Ja sanoi heille: kuulkaat minua Levil\u00e4iset: pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t nyt teit\u00e4nne, ja pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herran teid\u00e4n is\u00e4inne Jumalan huone, ja kantakaat saastaisuus ulos pyh\u00e4st\u00e4!\n29:6 Sill\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme ovat menetelleet v\u00e4\u00e4rin, ja tehneet pahaa Herran Jumalamme edess\u00e4, ja hylj\u00e4nneet h\u00e4nen; sill\u00e4 he ovat kasvonsa k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet pois Herran majasta, ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet selk\u00e4ns\u00e4 sen puoleen;\n29:7 Ovat my\u00f6s sulkeneet esihuoneen ovet, ja sammuttaneet lamput, ja ei suitsuttaneet suitsutusta, eik\u00e4 uhranneet polttouhria Israelin Jumalalle pyh\u00e4ss\u00e4.\n29:8 Siit\u00e4 on Herran viha Juudan ja Jerusalemin p\u00e4\u00e4lle tullut, ja on antanut heid\u00e4n h\u00e4mm\u00e4stykseksi ja h\u00e4vitykseksi, ja vihelt\u00e4miseksi, niikuin te n\u00e4ette silmill\u00e4nne.\n29:9 Sill\u00e4 katso, sent\u00e4hden ovat meid\u00e4n is\u00e4mme langenneet miekan kautta, meid\u00e4n poikamme, tytt\u00e4remme ja em\u00e4nt\u00e4mme ovat viedyt pois.\n29:10 Nyt olen min\u00e4 aikonut tehd\u00e4 Herran Israelin Jumalan kanssa liiton, ett\u00e4 h\u00e4n vihansa hirmuisuuden k\u00e4\u00e4nt\u00e4is meid\u00e4n p\u00e4\u00e4lt\u00e4mme pois.\n29:11 Nyt minun poikani, \u00e4lk\u00e4\u00e4t siekailko; sill\u00e4 Herra on teid\u00e4t valinnut seisomaan edess\u00e4ns\u00e4 palveluksessa, ja olemaan h\u00e4nen palveliansa, ja suitsuttamaan.\n29:12 Niin nousivat Levil\u00e4iset: Mahat Amasain poika, ja Joel Asarian poika Kahatilaisten lapsista; ja Merarin lapsista: Kis Abdin poika, ja Atsaria Jahalleleelin poika; ja Gersonilaisista: Joa Simman poika, ja Eden Joan poika;\n29:13 Ja Elitsaphanin lapsista: Simri ja Jejel; Asaphin lapsista: Zakaria ja Mattania;\n29:14 Hemanin lapsista: Jehiel ja Simei; Jedutunin lapsista: Semaja ja Ussiel.\n29:15 Ja he kokosivat veljens\u00e4 ja pyhittiv\u00e4t itsens\u00e4, ja meniv\u00e4t kuninkaan k\u00e4skyst\u00e4 Herran sanan j\u00e4lkeen puhdistamaan Herran huonetta.\n29:16 Ja papit meniv\u00e4t sis\u00e4lle Herran huoneesen puhdistamaan sit\u00e4, ja kantoivat ulos kaiken saastaisuuden, jonka l\u00f6ysiv\u00e4t Herran templist\u00e4, Herran huoneen kartanolle. Ja Levil\u00e4iset ottivat sen ja kantoivat Kidronin ojaan.\n29:17 Ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4isest\u00e4 kuusta rupesivat he pyhitt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4ns\u00e4, ja kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 siit\u00e4 kuusta meniv\u00e4t he Herran esihuoneesen ja pyhittiv\u00e4t Herran huonetta kahdeksan p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t sen kuudentena toistakymment\u00e4 ensim\u00e4isell\u00e4 kuulla.\n29:18 Ja he meniv\u00e4t sis\u00e4lle kuningas Jehiskian tyk\u00f6 ja sanoivat: me olemme puhdistaneet kaiken Herran huoneen ja polttouhrin alttarin, ja kaikki sen astiat, ja n\u00e4kyleip\u00e4in p\u00f6yd\u00e4n ja kaikki sen astiat;\n29:19 Kaikki my\u00f6s ne astiat, jotka kuningas Ahas oli hylj\u00e4nnyt kuninkaana olessansa, koska h\u00e4n v\u00e4\u00e4rin teki, ne olemme me valmistaneet ja pyhitt\u00e4neet: ja katso, ne ovat Herran alttarin edess\u00e4.\n29:20 Niin kuningas Jehiskia nousi varhain aamulla ja kokosi kaupungin ylimm\u00e4iset, ja meni Herran huoneesen.\n29:21 Ja toivat seitsem\u00e4n mullia, ja seitsem\u00e4n oinasta, ja seitsem\u00e4n karitsaa, ja seitsem\u00e4n kaurista syntiuhriksi, valtakunnan edest\u00e4, pyh\u00e4n edest\u00e4, ja Juudan edest\u00e4. Ja h\u00e4n sanoi papeille Aaronin lapsille, ett\u00e4 he uhraisivat ne Herran alttarilla.\n29:22 Niin he teurastivat h\u00e4rj\u00e4t, ja papit ottivat veren ja priiskottivat alttarille; ja he teurastivat oinaat ja priiskottivat veren alttarille, ja teurastivat my\u00f6s karitsat ja priiskottivat veren alttarille;\n29:23 Ja toivat kauriit syntiuhriksi kuninkaan ja seurakunnan eteen, ja panivat k\u00e4tens\u00e4 niiden p\u00e4\u00e4lle.\n29:24 Ja papit teurastivat ne ja priiskottivat veren alttarille, sovittamaan kaikkea Israelia; sill\u00e4 kuningas oli heid\u00e4n k\u00e4skenyt uhrata polttouhrin ja syntiuhrin kaiken Israelin edest\u00e4.\n29:25 Ja h\u00e4n asetti Levil\u00e4iset Herran huoneesen symbaleilla, psaltareilla ja harpuilla, niinkuin David k\u00e4skenyt oli ja Gad kuninkaan n\u00e4ki\u00e4, ja Natan propheta; sill\u00e4 se oli Herran k\u00e4sky h\u00e4nen prophetainsa kautta.\n29:26 Ja Levil\u00e4iset seisoivat Davidin harppuin kanssa ja papit basunain kanssa.\n29:27 Ja Jehiskia k\u00e4ski heid\u00e4n uhrata polttouhria alttarilla. Ja ruvetessa uhraamaan polttouhria, ruvettiin my\u00f6s veisaamaan Herralle basunilla ja moninaisilla Davidin Israelin kuninkaan kanteleilla.\n29:28 Ja koko seurakunta kumarsi. Ja veisaajain veisuu ja basunan soittajain \u00e4\u00e4ni kuului, siihenasti ett\u00e4 kaikki polttouhri t\u00e4ytettiin.\n29:29 Koska polttouhri uhrattu oli, notkisti kuningas ja kaikki ne, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, polviansa ja kumarsivat.\n29:30 Ja kuningas Jehiskia ja kaikki ylimm\u00e4iset k\u00e4skiv\u00e4t Levil\u00e4isten kiitt\u00e4\u00e4 Herraa Davidin ja n\u00e4ki\u00e4n Asaphin sanoilla. Ja kiittiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 suurella ilolla, ja kallistivat p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 ja kumarsivat.\n29:31 Niin Jehiskia vastaten sanoi: nyt te olette t\u00e4ytt\u00e4neet k\u00e4tenne Herralle, k\u00e4yk\u00e4\u00e4t ja kantakaat uhria ja kiitosuhria Herran huoneesen. Ja seurakunta vei uhria ja kiitosuhria, ja jokainen hyv\u00e4ntahtoinen syd\u00e4mest\u00e4 polttouhria.\n29:32 Ja polttouhrin luku, jonka seurakunta vei, oli seitsem\u00e4nkymment\u00e4 h\u00e4rk\u00e4\u00e4, sata oinasta ja kaksisataa karitsaa; ja n\u00e4m\u00e4t kaikki veiv\u00e4t he polttouhriksi Herralle.\n29:33 Ja he pyhittiv\u00e4t kuusisataa h\u00e4rk\u00e4\u00e4 ja kolmetuhatta lammasta.\n29:34 Vaan pappeja oli v\u00e4himm\u00e4ksi, niin ettei he voineet ottaa pois vuotia kaikilta polttouhreilta, sent\u00e4hden auttivat heit\u00e4 heid\u00e4n veljens\u00e4 Levil\u00e4iset, siihenasti ett\u00e4 ty\u00f6 t\u00e4ytettiin ja niin kauvan kuin papit pyhittiv\u00e4t itsi\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 Levil\u00e4iset olivat vire\u00e4mm\u00e4t pyhitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 itsi\u00e4ns\u00e4 kuin papit.\n29:35 Ja polttouhria oli paljo kiitosuhrin lihavuuden kanssa, ja juomauhria polttouhriksi. N\u00e4in virka valmistettiin Herran huoneessa.\n29:36 Ja Jehiskia riemuitsi ja kaikki kansa siit\u00e4, mit\u00e4 Jumala oli kansalle valmistanut; sill\u00e4 se tapahtui sangen kiiruusti.\n30:1 Ja Jehiskia l\u00e4hetti kaiken Israelin ja Juudan tyk\u00f6, ja kirjoitti kirjat Ephraimille ja Manasselle, ett\u00e4 heid\u00e4n piti tuleman Herran huoneesen Jerusalemiin, pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Herralle Israelin Jumalalle p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4.\n30:2 Ja kuningas piti neuvoa ylimm\u00e4istens\u00e4 kanssa ja koko seurakunnan kanssa Jerusalemissa, p\u00e4\u00e4si\u00e4isen pit\u00e4misest\u00e4 toisena kuukautena.\n30:3 Sill\u00e4 ei he taitaneet sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 siihen aikaan, sill\u00e4 papit ei olleet viel\u00e4 t\u00e4ydellisesti pyhitt\u00e4neet itse\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 kansa ollut tullut kokoon Jerusalemiin.\n30:4 Ja t\u00e4m\u00e4 kelpasi kuninkaalle ja koko seurakunnalle.\n30:5 Ja he toimittivat niin, ett\u00e4 se kuulutettiin kaikessa Israelissa Bersebasta Daniin asti, tulemaan ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Herralle Israelin Jumalalle p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 Jerusalemissa; sill\u00e4 ei se pidetty suureen aikaan, niinkuin kirjoitettu on.\n30:6 Ja sanansaattajat meniv\u00e4t kirjain kanssa, kuninkaan ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4miestens\u00e4 k\u00e4dest\u00e4, kaiken Israelin ja Juudan l\u00e4vitse kuninkaan k\u00e4skyst\u00e4, ja sanoivat: te Israelin lapset, k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne Herran Abrahamin, Isaakin ja Israelin Jumalan tyk\u00f6, niin h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 p\u00e4\u00e4sseiden tyk\u00f6, jotka viel\u00e4 ovat j\u00e4\u00e4neet Assyrian kuninkaan k\u00e4dest\u00e4.\n30:7 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t olko niinkuin is\u00e4nne ja niinkuin veljenne, jotka v\u00e4\u00e4rin tekiv\u00e4t Herraa is\u00e4ins\u00e4 Jumalaa vastaan; ja h\u00e4n antoi heid\u00e4t h\u00e4vitykseksi, niinkuin te itse n\u00e4ette.\n30:8 Niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t nyt olko uppiniskaiset, niinkuin teid\u00e4n is\u00e4nne, mutta antakaat k\u00e4tt\u00e4 Herralle ja tulkaat h\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4ns\u00e4, jonka h\u00e4n on pyhitt\u00e4nyt ijankaikkisesti, ja palvelkaat Herraa Jumalaanne, niin h\u00e4nen vihansa julmuus k\u00e4\u00e4ntyy teist\u00e4 pois.\n30:9 Sill\u00e4 jos te k\u00e4\u00e4nnytte Herran tyk\u00f6, niin veljenne ja lapsenne saavat armon niiden edess\u00e4, jotka heit\u00e4 vankina pit\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 he tulevat t\u00e4h\u00e4n maahan j\u00e4lleen; sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne on armollinen ja laupias, ja ei k\u00e4\u00e4nn\u00e4 kasvojansa pois teist\u00e4, jos te k\u00e4\u00e4nnytte h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n30:10 Ja sanansaattajat meniv\u00e4t yhdest\u00e4 kaupungista niin toiseen Ephraimin ja Manassen maalla Sebuloniin asti; mutta ne nauroivat ja pilkkasivat heit\u00e4.\n30:11 Kuitenkin muutamat Asserista, Manassesta ja Sebulonista n\u00f6yryyttiv\u00e4t itsens\u00e4 ja tulivat Jerusalemiin.\n30:12 Ja Jumalan k\u00e4si tuli my\u00f6s Juudaan, ett\u00e4 h\u00e4n antoi heille yksimielisen syd\u00e4men, tekem\u00e4\u00e4n kuninkaan ja ylimm\u00e4isten k\u00e4sky\u00e4, Herran sanan j\u00e4lkeen.\n30:13 Ja paljo kansaa tuli Jerusalemiin kokoon, pit\u00e4m\u00e4\u00e4n happamattoman leiv\u00e4n juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4, toisena kuukautena, sangen suuri kokous.\n30:14 Ja he nousivat ja kukistivat alttarit, jotka olivat Jerusalemissa, ja ottivat kaikki suitsutukset pois ja heittiv\u00e4t Kidronin ojaan,\n30:15 Ja teurastivat p\u00e4\u00e4si\u00e4isen nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toisena kuukautena. Ja papit ja Levil\u00e4iset h\u00e4pesiv\u00e4t, ja pyhittiv\u00e4t itsens\u00e4, ja kantoivat polttouhria Herran huoneesen,\n30:16 Ja seisoivat j\u00e4rjestyksess\u00e4ns\u00e4 niinkuin pitikin, Moseksen Jumalan miehen lain j\u00e4lkeen. Ja papit priiskottivat Levil\u00e4isten k\u00e4dest\u00e4.\n30:17 Sill\u00e4 monta oli seurakunnassa, jotka ei olleet pyhitt\u00e4neet itsi\u00e4ns\u00e4; sent\u00e4hden teurastivat Levil\u00e4iset p\u00e4\u00e4si\u00e4isen kaikkein niiden edest\u00e4, jotka ei olleet puhtaat, pyhitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 heit\u00e4 Herralle.\n30:18 Sill\u00e4 paljo kansaa oli, suuri joukko Ephraimista, Manassesta, Isaskarista ja Sebulonista, jotka ei itsi\u00e4ns\u00e4 puhdistaneet, vaan s\u00f6iv\u00e4t p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaan, ei niinkuin kirjoitettu on. Mutta Jehiskia rukoili heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4 ja sanoi: Herra, joka on hyv\u00e4, h\u00e4n olkoon armollinen heille.\n30:19 Kaikille, jotka syd\u00e4mens\u00e4 asettivat etsim\u00e4\u00e4n Herraa is\u00e4ins\u00e4 Jumalaa, vaikka ei he ole pyh\u00e4n puhtauden j\u00e4lkeen.\n30:20 Ja Herra kuuli Jehiskian rukouksen ja paransi kansan.\n30:21 Niin Israelin lapset, jotka olivat Jerusalemissa, pitiv\u00e4t happamattoman leiv\u00e4n juhlaa seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 suurella ilolla. Ja papit ja Levil\u00e4iset kiittiv\u00e4t Herraa joka p\u00e4iv\u00e4 Herran v\u00e4kevill\u00e4 kanteleilla.\n30:22 Ja Jehiskia puhui yst\u00e4v\u00e4llisesti kaikkein Levil\u00e4isten kanssa, joilla oli hyv\u00e4 ymm\u00e4rrys Herrasta; ja s\u00f6iv\u00e4t juhlaa koko seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja uhrasivat kiitosuhria, ja kiittiv\u00e4t Herraa is\u00e4ins\u00e4 Jumalaa.\n30:23 Ja koko seurakunta mielistyi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 toiset seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja he pitiv\u00e4t my\u00f6s ne seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ilolla.\n30:24 Sill\u00e4 Jehiskia Juudan kuningas antoi ylennykseksi kansalle tuhannen mullia ja seitsem\u00e4ntuhatta lammasta. Ja ylimm\u00e4iset antoivat ylennykseksi kansalle tuhannen mullia ja kymmenentuhatta lammasta; ja monta pappia pyhitti itsens\u00e4.\n30:25 Ja koko Juudan seurakunta iloitsi ja papit ja Levil\u00e4iset, ja koko seurakunta, joka oli tullut Israelista, niin my\u00f6s muukalaiset, jotka olivat tulleet Israelin maalta, ja ne kuin asuivat Juudassa.\n30:26 Ja silloin oli suuri ilo Jerusalemissa, ett\u00e4 Salomon Davidin pojan Israelin kuninkaan ajasta ei ole senkaltaista ollut Jerusalemissa.\n30:27 Ja papit ja Levil\u00e4iset nousivat ja siunasivat kansaa, ja heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuultiin, ja heid\u00e4n rukouksensa tuli h\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4n asumiseensa taivaasen.\n31:1 Kuin n\u00e4m\u00e4t kaikki p\u00e4\u00e4tetyt olivat, l\u00e4ksiv\u00e4t kaikki Israelilaiset ulos, jotka Juudan kaupungeissa olivat, ja rikkoivat patsaat, ja hakkasivat maahan metsist\u00f6t, ja kukistivat korkeudet ja alttarit koko Juudasta, Benjaminista, Ephraimista ja Manassesta, siihenasti ett\u00e4 ne per\u00e4ti h\u00e4vittiv\u00e4t. Ja Israelin lapset palasivat jokainen omainsa tyk\u00f6 kaupunkeihinsa.\n31:2 Mutta Jehiskia asetti papit ja Levil\u00e4iset j\u00e4rjestykseens\u00e4, kunkin virkansa j\u00e4lkeen, sek\u00e4 papit ett\u00e4 Levil\u00e4iset, polttouhrilla ja kiitosuhrilla, palvelemaan, kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kunnioittamaan Herran leirien porteissa.\n31:3 Ja kuningas antoi osan tavarastansa huomeneltain ja ehtoona polttouhriksi, ja sabbatin, uuden kuun ja juhlap\u00e4iv\u00e4n polttouhriksi, niinkuin kirjoitettu on Herran laissa.\n31:4 Ja h\u00e4n sanoi kansalle, joka asui Jerusalemissa, ett\u00e4 heid\u00e4n piti antaman osan papeille ja Levil\u00e4isille, ett\u00e4 he olisivat vire\u00e4mm\u00e4t Herran laissa.\n31:5 Ja kuin se sanottu oli, antoivat Israelin lapset paljon uutista jyvist\u00e4, viinasta, \u00f6ljyst\u00e4, hunajasta ja kaikkinaisesta pellon kasvusta, ja kymmenykset kaikista runsaasti.\n31:6 Ja Israelin ja Juudan lapset, jotka Juudan kaupungeissa asuivat, toivat my\u00f6skin kymmenykset karjasta ja lampaista ja pyhitetyst\u00e4, jonka he Herralle Jumalallensa pyhitt\u00e4neet olivat, ja asettivat eri l\u00e4jiin.\n31:7 Kolmantena kuukautena rupesivat he panemaan l\u00e4jiin, ja seitsem\u00e4nten\u00e4 kuukautena p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t.\n31:8 Ja kuin Jehiskia tuli ylimm\u00e4isten kanssa ja n\u00e4ki l\u00e4j\u00e4t, kiittiv\u00e4t he Herraa ja h\u00e4nen kansaansa Israelia.\n31:9 Ja Jehiskia kysyi papeilta ja Levil\u00e4isilt\u00e4 l\u00e4jist\u00e4.\n31:10 Ja Asaria, ylimm\u00e4inen pappi Zadokin huoneesta, puhui h\u00e4nelle, sanoen: siit\u00e4 ajasta, kuin he rupesivat ylennyst\u00e4 tuomaan Herran huoneesen, olemme me sy\u00f6neet ja tulleet ravituiksi, ja t\u00e4ss\u00e4 on viel\u00e4 paljo t\u00e4htein\u00e4; sill\u00e4 Herra on siunannut kansaansa, sent\u00e4hden on t\u00e4m\u00e4 paljous j\u00e4\u00e4nyt.\n31:11 Niin kuningas k\u00e4ski valmistaa kammiot Herran huoneesen; ja he valmistivat,\n31:12 Ja panivat niihin ylennyksen ja kymmenykset, ja sen mik\u00e4 pyhitetty oli, uskollisesti. Ja Kanania Levil\u00e4inen oli asetettu p\u00e4\u00e4mieheksi sen p\u00e4\u00e4lle ja Simei h\u00e4nen veljens\u00e4 toiseksi;\n31:13 Ja Jehiel, Asasia, Nabat, Asahel, Jerimot, Josabad, Eliel, Jismakia, Mahat ja Benaja, asetetut Kananialta, ja h\u00e4nen veljelt\u00e4ns\u00e4 Simeilt\u00e4, kuningas Jehiskian k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, ja Asarialta Jumalan huoneen p\u00e4\u00e4miehelt\u00e4;\n31:14 Ja Kore Jimnan poika Levil\u00e4inen, ovenvartia id\u00e4n puolella, oli Jumalan vapaaehtoisten lahjain p\u00e4\u00e4ll\u00e4 jakamassa niit\u00e4, mitk\u00e4 Herralle annetut olivat ylennykseksi, ja kaikkein pyhimm\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n31:15 Ja h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 alla olivat Eden, Miniamin, Jesua, Semaja, Amaria ja Sakania, pappein kaupungeissa: ett\u00e4 heid\u00e4n piti uskollisesti antaman osan veljillens\u00e4 heid\u00e4n j\u00e4rjestyksens\u00e4 j\u00e4lkeen, pienimm\u00e4lle niinkuin suurimmallekin;\n31:16 Niin my\u00f6s niille, jotka luettiin miehenpuolesta, kolmesta ajastajastansa ja sen ylitse, kaikkein niiden seassa, jotka Herran huoneesen meniv\u00e4t, kukin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4n virkansa, vartionsa ja j\u00e4rjestyksens\u00e4 j\u00e4lkeen;\n31:17 Niin my\u00f6s niille, jotka olivat pappein luvussa heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huoneissa, ja Levil\u00e4iset kahdestakymmenest\u00e4 ajastajastansa ja sen ylitse, heid\u00e4n vartioissansa, heid\u00e4n j\u00e4rjestyksens\u00e4 j\u00e4lkeen;\n31:18 Sitte niille, jotka luetut olivat lastensa, vaimoinsa, poikainsa ja tyt\u00e4rtens\u00e4 seassa, koko seurakunnan seassa; sill\u00e4 he pyhittiv\u00e4t uskollisesti sen pyhitetyn;\n31:19 Niin my\u00f6s papeille Aaronin pojille esikaupunkein kedolla heid\u00e4n kaupungeissansa, kussakin kaupungissa miehet nimilt\u00e4ns\u00e4 nimitetyt, ett\u00e4 heid\u00e4n piti osan antaman kaikille miehenpuolille pappein seassa ja kaikille niille, jotka Levil\u00e4isten sekaan luetut olivat.\n31:20 N\u00e4in teki Jehiskia kaikessa Juudassa; ja h\u00e4n teki mik\u00e4 hyv\u00e4, oikia ja totuus oli Herran h\u00e4nen Jumalansa edess\u00e4.\n31:21 Ja kaikissa teoissansa, jotka h\u00e4n alkoi Jumalan huoneen palveluksessa, lain ja k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, etsi\u00e4ksens\u00e4 Jumalaansa: sen teki h\u00e4n kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4, sent\u00e4hden h\u00e4n my\u00f6s menestyi.\n32:1 N\u00e4iden tekoin ja t\u00e4m\u00e4n totuuden j\u00e4lkeen tuli Sanherib Assurin kuningas ja meni Juudaan, ja sioitti itsens\u00e4 vahvain kaupunkein eteen, ja ajatteli ne itsellens\u00e4 voitaaksensa.\n32:2 Kuin Jehiskia n\u00e4ki Sanheribin tulevan, ja ett\u00e4 h\u00e4nen kasvonsa olivat k\u00e4\u00e4nnetyt sotimaan Jerusalemia vastaan,\n32:3 Piti h\u00e4n neuvoa ylimm\u00e4istens\u00e4 ja v\u00e4kev\u00e4ins\u00e4 kanssa, tukitaksensa vesil\u00e4hteet, jotka ulkona kaupungista olivat; ja he auttivat h\u00e4nt\u00e4.\n32:4 Sill\u00e4 paljo kansaa kokoontui, ja he tukitsivat kaikki l\u00e4hteet ja vuotavan ojan keskell\u00e4 maata, ja sanoivat: miksi Assurin kuninkaat tultuansa pit\u00e4is paljon vett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n?\n32:5 Ja h\u00e4n vahvisti itsens\u00e4 ja rakensi kaikki rauvenneet muurit, ja korotti tornin tasalle, ja viel\u00e4 sitte (rakensi) ulkonaiselle puolelle toisen muurin, ja vahvisti Millon Davidin kaupungissa, ja antoi tehd\u00e4 paljon aseita ja kilpi\u00e4,\n32:6 Ja asetti sodanp\u00e4\u00e4miehet kansan p\u00e4\u00e4lle, ja kokosi heit\u00e4 tyk\u00f6ns\u00e4 kaupungin portin kadulla, ja puhui syd\u00e4mellisesti heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi:\n32:7 Olkaat rohkiat ja hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6 ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t vavahtuko Assurin kuningasta ja kaikkea sit\u00e4 joukkoa, joka h\u00e4nen kanssansa on; sill\u00e4 meid\u00e4n kanssamme on enempi kuin h\u00e4nen kanssansa.\n32:8 H\u00e4nen kanssansa on lihallinen k\u00e4sivarsi, vaan meid\u00e4n kanssamme on Herra meid\u00e4n Jumalamme, auttamassa meit\u00e4 ja sotimassa meid\u00e4n edest\u00e4mme. Ja kansa luotti Jehiskian Juudan kuninkaan sanoihin.\n32:9 Sitte l\u00e4hetti Sanherib Assurin kuningas palveliansa Jerusalemiin, (sill\u00e4 h\u00e4n oli Lakiksen edess\u00e4 ja kaikki h\u00e4nen sotav\u00e4kens\u00e4 h\u00e4nen kanssansa) Jehiskian Juudan kuninkaan tyk\u00f6 ja koko Juudan tyk\u00f6, joka Jerusalemissa oli, ja antoi heille sanoa:\n32:10 N\u00e4in sanoo Sanherib Assurin kuningas: mihink\u00e4 te uskallatte, jotka olette piiritetyss\u00e4 Jerusalemissa?\n32:11 Eik\u00f6 Jehiskia pet\u00e4 teit\u00e4, saattain teit\u00e4 kuolemaan n\u00e4l\u00e4st\u00e4 ja janosta, ja sanoen: Herra meid\u00e4n Jumalamme pelastaa meit\u00e4 Assurin kuninkaan k\u00e4dest\u00e4?\n32:12 Eik\u00f6 h\u00e4n ole se Jehiskia, joka h\u00e4nen korkeutensa ja alttarinsa on heitt\u00e4nyt pois, ja puhunut Juudalle ja Jerusalemille sanoen: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 rukoileman yhden alttarin edess\u00e4 ja sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 suitsuttaman?\n32:13 Ettek\u00f6 te tied\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 ja is\u00e4ni tehneet olemme kaikille kansoille maakunnissa? ovatko pakanain jumalat maakunnissa joskus voineet pelastaa maansa minun k\u00e4dest\u00e4ni?\n32:14 Kuka on kaikista pakanain jumalista, jotka is\u00e4ni kironneet ovat, joka on voinut ottaa ulos kansansa minun k\u00e4dest\u00e4ni, ett\u00e4 teid\u00e4n Jumalanne vois ottaa ulos teit\u00e4 minun k\u00e4dest\u00e4ni?\n32:15 Niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t siis nyt antako Jehiskian vietell\u00e4 teit\u00e4nne, \u00e4lk\u00e4\u00e4n my\u00f6s uskottako teit\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t te uskoko h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 jos ei kaikkein pakanain valtakuntain jumalat ole voineet auttaa ulos kansaansa minun k\u00e4dest\u00e4ni ja is\u00e4ni k\u00e4dest\u00e4, paljo v\u00e4hemmin my\u00f6s teid\u00e4n Jumalanne ottaa ulos teit\u00e4 minun k\u00e4dest\u00e4ni.\n32:16 Ja viel\u00e4 h\u00e4nen palveliansa puhuivat enemm\u00e4n Herraa Jumalaa vastaan ja h\u00e4nen palveliaansa Jehiskiaa vastaan.\n32:17 H\u00e4n kirjoitti my\u00f6s kirjat h\u00e4v\u00e4ist\u00e4ksens\u00e4 Herraa Israelin Jumalaa, ja puhui h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja sanoi: niinkuin maakuntain pakanain jumalat ei ole auttaneet kansaansa minun k\u00e4dest\u00e4ni, niin ei pid\u00e4 Jehiskiankaan Jumalan pelastaman kansaansa minun k\u00e4dest\u00e4ni.\n32:18 Ja he huusivat korkialla \u00e4\u00e4nell\u00e4 Juudan kielell\u00e4 Jerusalemin kansalle, joka muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olivat, pelj\u00e4tt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 ja h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 heit\u00e4, ett\u00e4 he olisivat voittaneet kaupungin.\n32:19 Ja he puhuivat Jerusalemin Jumalaa vastaan, niinkuin maan kansain jumalia vastaan, jotka ihmisten k\u00e4siteot olivat.\n32:20 Mutta kuningas Jehiskia ja Jesaia propheta Amotsin poika rukoilivat sit\u00e4 vastaan ja huusivat taivaasen.\n32:21 Ja Herra l\u00e4hetti enkelin, joka surmasi kaikki v\u00e4kev\u00e4t sotajoukosta ja p\u00e4\u00e4miehet ja ylimm\u00e4iset Assurin kuninkaan leiriss\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4 palasi maallensa. Ja kuin h\u00e4n meni jumalansa huoneesen, tappoivat ne, jotka h\u00e4nen ruumiistansa tulleet olivat, h\u00e4nen siell\u00e4 miekalla.\n32:22 Ja niin autti Herra Jehiskiaa ja Jerusalemin kaupungin asuvaisia Sanheribin Assurin kuninkaan k\u00e4dest\u00e4 ja kaikkein muiden k\u00e4dest\u00e4, ja varjeli heit\u00e4 kaikilta, jotka ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4 olivat.\n32:23 Ja moni kantoi Herralle lahjoja Jerusalemiin ja Jehiskialle Juudan kuninkaalle kalliita kaluja; ja niin h\u00e4n sitte korotettiin kaikkein pakanain edess\u00e4.\n32:24 Siihen aikaan sairasti Jehiskia kuolemantautia, ja h\u00e4n rukoili Herraa; ja h\u00e4n puhui h\u00e4nelle ja antoi h\u00e4nelle ihmeen.\n32:25 Vaan Jehiskia ei maksanut mit\u00e4 h\u00e4nelle annettu oli; sill\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 oli paisunut; sent\u00e4hden tuli viha h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja Juudan ja Jerusalemin p\u00e4\u00e4lle.\n32:26 Mutta Jehiskia n\u00f6yryytti itsens\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 ylpeydest\u00e4, h\u00e4n ja Jerusalemin asuvaiset; sent\u00e4hden ei Herran viha tullut heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 Jehiskian elinaikana.\n32:27 Ja Jehiskialla oli rikkautta ja kunniaa sangen paljo; sill\u00e4 h\u00e4n teki itsellens\u00e4 suuret tavarat hopiasta, kullasta ja kalliista kivist\u00e4, jaloista yrteist\u00e4, kilvist\u00e4 ja kaikkinaisista kalliista kaluista,\n32:28 Ja aittoja jyvi\u00e4, viinaa ja \u00f6ljy\u00e4 varten, ja pihatot kaikinaisille el\u00e4imille ja karsinat lampaille,\n32:29 Ja rakensi itsellens\u00e4 kaupungeita, ja h\u00e4nell\u00e4 oli karjaa, lampaita ja h\u00e4rki\u00e4 kyll\u00e4; sill\u00e4 Jumala antoi h\u00e4nelle sangen paljon rikkautta.\n32:30 H\u00e4n on se Jehiskia, joka tukitsi ylimm\u00e4isen vesijuoksun Gihonissa ja johdatti sen alask\u00e4sin l\u00e4nteen p\u00e4in Davidin kaupunkiin; sill\u00e4 Jehiskia oli onnellinen kaikissa teoissansa.\n32:31 Mutta kuin Babelin p\u00e4\u00e4miesten l\u00e4hetyssana oli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 l\u00e4hetetty, kysym\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ihmett\u00e4, joka maalla tapahtunut oli, hylk\u00e4si Jumala h\u00e4nen, kiusataksensa h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 kaikki tiedett\u00e4isiin, mit\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 oli.\n32:32 Mit\u00e4 enempi Jehiskiasta sanomista on ja h\u00e4nen laupiudestansa: katso, se on kirjoitettu Jesaian prophetan Amotsin pojan n\u00e4yss\u00e4, ja Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa.\n32:33 Ja Jehiskia nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa, ja he hautasivat h\u00e4nen ylemm\u00e4 Davidin lasten hautoihin. Ja kaikki Juuda ja Jerusalemin asuvaiset tekiv\u00e4t h\u00e4nelle kunniaa h\u00e4nen kuollessansa. Ja h\u00e4nen poikansa Manasse tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n33:1 Manasse oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi viisi ajastaikaa kuudettakymment\u00e4 Jerusalemissa,\n33:2 Ja teki pahaa Herran edess\u00e4, pakanain kauhistusten j\u00e4lkeen, jotka Herra Israelin lasten edest\u00e4 oli ajanut pois.\n33:3 Ja h\u00e4n rakensi j\u00e4lleen korkeudet, jotka h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Jehiskia kukistanut oli, ja rakensi Baalille alttareita, ja teki metsist\u00f6t, ja kumarsi kaikkea taivaallista sotav\u00e4ke\u00e4, ja palveli niit\u00e4.\n33:4 Ja h\u00e4n rakensi my\u00f6s alttareita Herran huoneesen, josta Herra sanonut oli: Jerusalemissa pit\u00e4\u00e4 minun nimeni oleman ijankaikkisesti.\n33:5 Ja h\u00e4n rakensi alttareita kaikelle taivaalliselle sotav\u00e4elle molempiin Herran huoneen pihoihin.\n33:6 Ja h\u00e4n k\u00e4ytti poikiansa tulessa Hinnomin poikain laaksossa, ja valitsi itsellens\u00e4 p\u00e4iv\u00e4t, ja otti vaarin lintuin lauluista, ja noitui, ja s\u00e4\u00e4si velhot ja merkkein tulkitsiat, ja teki paljon pahaa Herran silm\u00e4in edess\u00e4, kehoittaaksensa h\u00e4nt\u00e4 vihaan.\n33:7 H\u00e4n asetti my\u00f6s valetuita kuvia, jotka h\u00e4n tehd\u00e4 antoi Jumalan huoneesen, josta Jumala oli sanonut Davidille ja h\u00e4nen pojallensa Salomolle: t\u00e4h\u00e4n huoneesen ja Jerusalemiin, jonka min\u00e4 valinnut olen kaikista Israelin sukukunnista, panen min\u00e4 minun nimeni ijankaikkisesti.\n33:8 Enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 Israelin lasten jalkoja t\u00e4st\u00e4 maasta siirr\u00e4, jonka min\u00e4 teid\u00e4n isillenne s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt olen; jos he muutoin pit\u00e4v\u00e4t kaikkia, mit\u00e4 min\u00e4 heille Moseksen kautta k\u00e4skenyt olen kaikessa laissa, ja s\u00e4\u00e4dyiss\u00e4 ja oikeuksissa.\n33:9 Mutta Manasse vietteli Juudan ja Jerusalemin asuvaiset tekem\u00e4\u00e4n pahemmin kuin pakanat, jotka Herra Israelin lasten edest\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4nyt oli.\n33:10 Ja kuin Herra puhui Manasselle ja h\u00e4nen kansallensa, eik\u00e4 he sit\u00e4 totelleet,\n33:11 Niin saatti Herra heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 Assurin kuninkaan sodanp\u00e4\u00e4miehet; he ottivat Manassen kiinni orjantappurain seasta, ja sitoivat h\u00e4nen kaksilla vaskikahleilla ja veiv\u00e4t Babeliin.\n33:12 Ja kuin h\u00e4n oli siin\u00e4 ahdistuksessa, rukoili h\u00e4n Herraa Jumalaansa ja n\u00f6yryytti itsens\u00e4 suuresti is\u00e4ins\u00e4 Jumalan edess\u00e4.\n33:13 Ja rukoili h\u00e4nt\u00e4 hartaasti; ja h\u00e4n kuuli laupiaasti h\u00e4nen hartaan rukouksensa ja johdatti h\u00e4nen j\u00e4lleen valtakuntaansa Jerusalemiin. Niin Manasse ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 Herra on Jumala.\n33:14 Senj\u00e4lkeen rakensi h\u00e4n ulkomaisen muurin Davidin kaupunkiin, l\u00e4nnen puoleen, Gihonin laaksoon, josta Kalaporttiin menn\u00e4\u00e4n, ja Ophelin ymp\u00e4ri, ja teki sen sangen korkiaksi, ja asetti sodanp\u00e4\u00e4miehet kaikkiin Juudan vahvoihin kaupunkeihin,\n33:15 Ja otti vieraat jumalat ja ep\u00e4jumalat pois Herran huoneesta, ja kaikki alttarit, jotka h\u00e4n rakentanut oli Herran huoneen vuorelle ja Jerusalemiin, ja heitti ne kaupungista ulos.\n33:16 Ja uudisti Herran alttarin, ja uhrasi siell\u00e4 kiitosuhria ja ylistysuhria, ja k\u00e4ski Juudan palvella Herraa Israelin Jumalaa.\n33:17 Mutta kansa uhrasi viel\u00e4 korkeuksilla, kuitenkin Herralle Jumalallensa.\n33:18 Mit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 Manassesta sanomista on, ja h\u00e4nen rukouksestansa Jumalan tyk\u00f6, ja n\u00e4ki\u00e4in puheesta, jotka Herran Israelin Jumalan nimeen h\u00e4nen kanssansa puhuneet olivat: katso, ne ovat (kirjoitetut) Israelin kuningasten teoissa.\n33:19 Ja h\u00e4nen rukouksensa, ja kuinka h\u00e4nt\u00e4 kuultiin, ja kaikki h\u00e4nen syntins\u00e4 ja v\u00e4\u00e4r\u00e4t tekonsa, ja paikat, joihin h\u00e4n korkeudet rakensi ja asetti metsist\u00f6t ja valetut ep\u00e4jumalat, ennenkuin h\u00e4n n\u00f6yryytti itsens\u00e4: katso, ne ovat kirjoitetut n\u00e4ki\u00e4in teoissa.\n33:20 Ja Manasse nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa, ja he hautasivat h\u00e4nen omaan huoneeseensa. Ja h\u00e4nen poikansa Amon tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n33:21 Amon oli kahden ajastaikainen kolmattakymment\u00e4 tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kaksi ajastaikaa Jerusalemissa,\n33:22 Ja teki pahaa Herran edess\u00e4, niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4kin Manasse tehnyt oli; ja Amon uhrasi kaikille ep\u00e4jumalille, jotka h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Manasse tehnyt oli, ja palveli niit\u00e4.\n33:23 Mutta ei h\u00e4n n\u00f6yryytt\u00e4nyt itse\u00e4ns\u00e4 Herran edess\u00e4, niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Manasse itsens\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4nyt oli; vaan t\u00e4m\u00e4 Amon teki paljon synti\u00e4.\n33:24 Ja h\u00e4nen palveliansa kapinoivat h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja tappoivat h\u00e4nen omassa huoneessansa.\n33:25 Niin maan kansa tappoi kaikki ne, jotka olivat liiton tehneet kuningas Amonia vastaan. Ja maan kansa teki h\u00e4nen poikansa Josian kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n34:1 Josia oli kahdeksan ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yhden vuoden nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 Jerusalemissa,\n34:2 Ja teki oikein Herran kasvoin edess\u00e4, ja vaelsi is\u00e4ns\u00e4 Davidin teill\u00e4 ja ei poikennut oikialle eik\u00e4 vasemmalle puolelle.\n34:3 Mutta kahdeksantena valtakuntansa vuonna, viel\u00e4 nuorukaisna ollessansa rupesi h\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 Davidin Jumalaa, ja toisena vuonna toistakymment\u00e4 rupesi h\u00e4n puhdistamaan Juudaa ja Jerusalemia korkeuksista ja metsist\u00f6ist\u00e4, ja ep\u00e4jumalista ja valetuista kuvista.\n34:4 Ja he kukistivat h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 Baalin alttarit, ja h\u00e4n rikkoi kuvat jotka niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olivat; h\u00e4n hakkasi my\u00f6s metsist\u00f6t pois, ja l\u00f6i ep\u00e4jumalat ja valetut kuvat murskaksi, ja hajoitti niiden haudoille, jotka niille uhranneet olivat,\n34:5 Ja poltti pappein luut heid\u00e4n alttarinsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4; ja niin puhdisti h\u00e4n Juudan ja Jerusalemin;\n34:6 Niin my\u00f6s Manassen, Ephraimin ja Simeonin kaupungeissa, hamaan Naphtaliin asti, heid\u00e4n korvessansa ymp\u00e4rist\u00f6lt\u00e4.\n34:7 Ja sitte kuin h\u00e4n oli kukistanut alttarit, metsist\u00f6t ja ep\u00e4jumalat murskaksi musertanut, ja oli kaikki kuvat koko Israelin maalla maahan hakannut, palasi h\u00e4n Jerusalemiin.\n34:8 Mutta valtakuntansa kahdeksantena vuonna toistakymment\u00e4, sittekuin h\u00e4n maakunnan ja huoneen puhdistanut oli, l\u00e4hetti h\u00e4n Saphanin Atsalian pojan, ja Maejesan kaupungin p\u00e4\u00e4miehen, ja Joan Joahaksen pojan, kanslerin, parantamaan Herran Jumalansa huonetta.\n34:9 Niin he tulivat Hilkian ylimm\u00e4isen papin tyk\u00f6 ja antoivat h\u00e4nelle rahan, joka Jumalan huoneesen viety oli, jonka ovenvartiat Levil\u00e4iset koonneet olivat Manassesta, Ephraimista, ja kaikilta j\u00e4\u00e4neilt\u00e4 Israelista ja kaikelta Juudalta ja Benjaminilta, ja Jerusalemin asuvaisilta.\n34:10 Ja niin he antoivat sen Herran huoneen teett\u00e4jille; ne taas antoivat niille, jotka Herran huoneessa ty\u00f6t\u00e4 tekiv\u00e4t huoneen rakentamisessa ja parantamisessa;\n34:11 Ne sitte antoivat sen sepille ja rakentajille, ostaa hakatuita kivi\u00e4 ja puita liitteiksi, kaariksi ja maloiksi huoneisiin, jotka Juudan kuninkaat olivat h\u00e4vitt\u00e4neet.\n34:12 Ja miehet tekiv\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 uskollisesti. Ja heid\u00e4n ylitsens\u00e4 asetettiin Jahat ja Obadia Levil\u00e4iset Merarin lapsista, Sakaria ja Mesullam Kahatilaisten lapsista, ty\u00f6t\u00e4 kiiruhtamaan. Ja jokainen Levil\u00e4inen taisi soittaa kanteletta.\n34:13 Kantajain ja kaikkinaisen ty\u00f6n teett\u00e4j\u00e4in p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaikissa viroissa olivat Levil\u00e4isist\u00e4 kirjoittajat, esimiehet ja ovenvartiat.\n34:14 Ja kuin he ottivat rahan ulos, joka Herran huoneesen pantu oli, l\u00f6ysi Hilkia Herran lakikirjan, joka Moseksen kautta annettu oli.\n34:15 Ja Hilkia vastasi ja sanoi Saphanille kirjoittajalle: min\u00e4 l\u00f6ysin lakikirjan Herran huoneesta; ja Hilkia antoi kirjan Saphanille.\n34:16 Niin Saphan vei kirjan kuninkaalle, ilmoitti kuninkaalle asian ja sanoi: kaikki mit\u00e4 palvelias k\u00e4siin annettu on, sen he tekev\u00e4t.\n34:17 Ja he kokosivat rahan, joka Herran huoneesta l\u00f6ydetty oli, ja antoivat sen teett\u00e4jille ja tekij\u00f6ille.\n34:18 Niin Saphan kirjoittaja ilmoitti kuninkaalle, sanoen: pappi Hilkia antoi minulle yhden kirjan; ja Saphan luki siit\u00e4 kuninkaan edess\u00e4.\n34:19 Ja kuin kuningas kuuli lain sanat, rep\u00e4isi h\u00e4n vaatteensa.\n34:20 Niin kuningas k\u00e4ski Hilkian ja Ahikamin Saphanin pojan, ja Abdonin Miikan pojan, ja Saphanin kirjoittajan, ja Asajan kuninkaan palvelian ja sanoi:\n34:21 Menk\u00e4\u00e4t ja kysyk\u00e4\u00e4t Herralta minun edest\u00e4ni ja niiden edest\u00e4, jotka viel\u00e4 j\u00e4\u00e4neet ovat Israelissa ja Juudassa, kirjan sanoista, joka l\u00f6ydetty on; sill\u00e4 Herran viha on hirmuinen, joka meihin on syttynyt, ettei is\u00e4mme ole pit\u00e4neet Herran sanaa ja tehneet niinkuin t\u00e4ss\u00e4 kirjassa kirjoitettu on.\n34:22 Niin Hilkia meni niiden kanssa, jotka kuninkaalta l\u00e4hetetyt olivat, prophetissan Huldan, Sallumin Takehatin pojan, Hasran pojanpojan, vaatetten k\u00e4tki\u00e4n em\u00e4nn\u00e4n tyk\u00f6, joka asui toisella puolella Jerusalemissa, ja puhuivat sit\u00e4 h\u00e4nelle.\n34:23 Ja h\u00e4n sanoi heille: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: sanokaat sille miehelle, joka teid\u00e4t minun tyk\u00f6ni l\u00e4hett\u00e4nyt on:\n34:24 N\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 saatan onnettomuuden t\u00e4m\u00e4n paikan p\u00e4\u00e4lle ja sen asuvaisten p\u00e4\u00e4lle, ja kaikki kiroukset, jotka siin\u00e4 kirjassa kirjoitetut ovat, joka Juudan kuninkaan edess\u00e4 luettiin;\n34:25 Ett\u00e4 he ovat hylj\u00e4nneet minun ja suitsuttaneet vieraille jumalille, vihoittaaksensa minua kaikilla k\u00e4ttens\u00e4 t\u00f6ill\u00e4, ja minun vihani syttyy t\u00e4m\u00e4n paikan p\u00e4\u00e4lle ja ei pid\u00e4 sammutettaman.\n34:26 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 n\u00e4in sanoman Juudan kuninkaalle, joka teid\u00e4t l\u00e4hett\u00e4nyt on kysym\u00e4\u00e4n Herralta: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: n\u00e4ist\u00e4 sanoista, jotka sin\u00e4 kuulit:\n34:27 Ett\u00e4 sinun syd\u00e4mes on pehmentynyt ja sin\u00e4 olet sinus n\u00f6yryytt\u00e4nyt Jumalan edess\u00e4, koskas h\u00e4nen sanansa kuulit t\u00e4t\u00e4 paikkaa vastaan ja sen asuvaisia vastaan, ja olet itses n\u00f6yryytt\u00e4nyt minun edess\u00e4ni, repinyt vaattees ja itkenyt minun edess\u00e4ni, niin min\u00e4 my\u00f6s olen sinua kuullut, sanoo Herra.\n34:28 Katso, min\u00e4 kokoon sinun is\u00e4is tyk\u00f6, ett\u00e4s kootaan hautaas rauhassa, ettei sinun silm\u00e4s pid\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n kaikkea sit\u00e4 onnettomuutta, jonka min\u00e4 t\u00e4m\u00e4n paikan p\u00e4\u00e4lle ja sen asuvaisten p\u00e4\u00e4lle saatan. Ja he sanoivat sen kuninkaalle j\u00e4lleen.\n34:29 Niin kuningas l\u00e4hetti ja kokosi kaikki vanhimmat Juudasta ja Jerusalemista.\n34:30 Ja kuningas meni yl\u00f6s Herran huoneesen, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset, ja papit ja Levil\u00e4iset, ja kaikki kansa, sek\u00e4 suuret ett\u00e4 pienet; ja luettiin heid\u00e4n korvainsa kuullen kaikki liitonkirjan sanat, joka oli l\u00f6ydetty Herran huoneesta.\n34:31 Niin kuningas seisoi siallansa ja teki liiton Herran edess\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n piti vaeltaman Herran j\u00e4lkeen ja pit\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, todistuksensa ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 ja kaikesta sielustansa, ja tekem\u00e4n kaikkein liiton sanain j\u00e4lkeen, kuin ovat kirjoitetut t\u00e4ss\u00e4 kirjassa.\n34:32 Ja h\u00e4n antoi seisoa kaikki, jotka olivat Jerusalemissa ja Benjaminissa. Ja Jerusalemin asuvaiset tekiv\u00e4t Jumalan, is\u00e4ins\u00e4 Jumalan liiton j\u00e4lkeen.\n34:33 Ja Josia otti kaikki kauhistukset pois kaikesta maasta, joka Israelin lasten oma oli, ja vaati kaikkia, jotka Israelista l\u00f6ydettiin, palvelemaan Herraa Jumalaansa; kaikkena h\u00e4nen elinaikanansa ei he luopuneet Herrasta is\u00e4ins\u00e4 Jumalasta.\n35:1 Ja Josia piti Jerusalemissa p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 Herralle ja he teurastivat p\u00e4\u00e4si\u00e4isen nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toistakymment\u00e4, ensimm\u00e4isell\u00e4 kuulla.\n35:2 Ja h\u00e4n asetti papit vartioihinsa ja vahvisti heit\u00e4 virkaansa Herran huoneessa.\n35:3 Ja h\u00e4n sanoi Levil\u00e4isille, jotka koko Israelia opettivat ja Herran pyhitetyt olivat: pankaat pyh\u00e4 arkki huoneesen, jonka Salomo Davidin poika Israelin kuningas on rakentaa antanut, ja ei teid\u00e4n pid\u00e4 sit\u00e4 kantaman teid\u00e4n olallanne. Niin palvelkaat nyt Herraa teid\u00e4n Jumalaanne ja h\u00e4nen kansaansa Israelia.\n35:4 Ja valmistakaat teit\u00e4nne is\u00e4inne huoneen j\u00e4rjestyksen j\u00e4lkeen, niinkuin se on kirjoitettu Davidilta Israelin kuninkaalta, ja niinkuin se on kirjoitettu h\u00e4nen pojaltansa Salomolta.\n35:5 Ja seisokaat pyh\u00e4ss\u00e4, is\u00e4in huoneen j\u00e4rjestyksen j\u00e4lkeen, teid\u00e4n veljeinne seassa, jotka ovat kansasta syntyneet, ja Levil\u00e4isten is\u00e4in huoneen j\u00e4rjestyksen j\u00e4lkeen.\n35:6 Teurastakaat p\u00e4\u00e4si\u00e4inen ja pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne, valmistakaat my\u00f6s veljenne, tekem\u00e4\u00e4n Herran sanan j\u00e4lkeen Moseksen kautta.\n35:7 Ja Josia antoi ylennysuhriksi yhteisen kansan edest\u00e4 karitsoita ja vohlia, (kaikki p\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi niille, jotka l\u00e4sn\u00e4 olivat,) kolmekymment\u00e4 tuhatta, niin my\u00f6s kolmetuhatta h\u00e4rk\u00e4\u00e4. Ja n\u00e4m\u00e4t olivat kuninkaan hyvyydest\u00e4.\n35:8 Ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 antoivat my\u00f6s mielell\u00e4ns\u00e4 kansan edest\u00e4 ylennykseksi papeille ja Levil\u00e4isille, (jotka olivat: Hilkia, Sakaria ja Jehiel p\u00e4\u00e4miehet Jumalan huoneessa, papeille antoivat he) p\u00e4\u00e4si\u00e4isuhriksi, kaksituhatta ja kuusisataa (karitsaa ja vohlaa), niin my\u00f6s kolmesataa h\u00e4rk\u00e4\u00e4.\n35:9 Mutta Kanania ja Semaja, ja Netaneel h\u00e4nen veljens\u00e4, ja Hasabia, Jejel ja Josabad Levil\u00e4isten ylimm\u00e4iset antoivat ylennyksen Levil\u00e4isille p\u00e4\u00e4si\u00e4isuhriksi, viisituhatta (karitsaa ja vohlaa), niin my\u00f6s viisisataa h\u00e4rk\u00e4\u00e4.\n35:10 Ja niin palvelus asetettiin; ja papit seisoivat siassansa ja Levil\u00e4iset j\u00e4rjestyksess\u00e4ns\u00e4, kuninkaan k\u00e4skyn j\u00e4lkeen.\n35:11 Ja he teurastivat p\u00e4\u00e4si\u00e4isen, ja papit priiskottivat niiden veren, ja Levil\u00e4iset ottivat pois nahan.\n35:12 Ja he eroittivat polttouhrin, antaaksensa is\u00e4in huonetten j\u00e4rjestyksen j\u00e4lkeen yhteiselle joukolle, uhrattaa Herralle, niinkuin kirjoitettu on Moseksen kirjassa; niin tekiv\u00e4t he my\u00f6s h\u00e4rk\u00e4in kanssa.\n35:13 Ja he paistivat p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaan tulella, lain j\u00e4lkeen, mutta pyhitetyn keittiv\u00e4t he padoissa, kattiloissa ja pannuissa, ja tekiv\u00e4t sen kiiruusti tariten kaikelle kansalle.\n35:14 Sitte valmistivat he itsellens\u00e4 ja papeille; sill\u00e4 papeilla Aaronin pojilla oli tekemist\u00e4 polttouhrin ja lihavuuden kanssa, hamaan y\u00f6h\u00f6n asti; sent\u00e4hden Levil\u00e4isten piti itsellens\u00e4 ja papeille Aaronin pojille jotain valmistaman.\n35:15 Ja viesaajat Asaphin lapset seisoivat siassansa Davidin k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, ja Asaphin ja Hemanin ja Jedutunin kuninkaan n\u00e4ki\u00e4n, ja ovenvartiat jokaisen oven tyk\u00f6n\u00e4, eik\u00e4 l\u00e4hteneet virastansa, sill\u00e4 Levil\u00e4iset heid\u00e4n veljens\u00e4 valmistivat heid\u00e4n eteens\u00e4.\n35:16 Niin oli kaikki Herran palvelus toimitettu sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, pidett\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 ja uhrata polttouhria Herran alttarilla, kuningas Josian k\u00e4skyn j\u00e4lkeen.\n35:17 Niin pitiv\u00e4t Israelin lapset, jotka siin\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 olivat, p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 siihen aikaan, ja happamattoman leiv\u00e4n juhlaa, seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n35:18 Ei yht\u00e4\u00e4n senkaltaista p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 ollut Israelissa pidetty, niinkuin t\u00e4m\u00e4, hamasta Samuel prophetan ajasta. Ja ei yksik\u00e4\u00e4n kuningas Israelissa ollut senkaltaista p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 pit\u00e4nyt, kuin Josia piti, ja papit, Levil\u00e4iset ja koko Juuda, ne jotka l\u00e4sn\u00e4 olivat Israelista ja asuivat Jerusalemissa.\n35:19 Josian valtakunnan kahdeksantena vuonna toistakymment\u00e4 pidettiin t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4inen.\n35:20 Kaikkein n\u00e4iden j\u00e4lkeen, kuin Josia oli valmistanut huoneen, meni Neko Egyptin kuningas sotimaan Karkemesta vastaan Phratin tyk\u00f6n\u00e4, ja Josia meni h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n35:21 Mutta h\u00e4n l\u00e4hetti sanan h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja k\u00e4ski h\u00e4nelle sanoa: mit\u00e4 minun on sinun kanssas tekemist\u00e4, Juudan kuningas? En min\u00e4 tule sinua vastaan t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, mutta sit\u00e4 huonetta, joka sotii minua vastaan. Ja Jumala on sanonut, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 rient\u00e4m\u00e4n: lakkaa tekem\u00e4st\u00e4 Jumalaa vastaan, joka minun kanssani on, ettei h\u00e4n sinua hukuttaisi.\n35:22 Mutta ei Josia k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt kasvojansa h\u00e4nest\u00e4, vaan asetti itsens\u00e4 sotimaan h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja ei totellut Nekon sanoja Jumalan suusta, vaan tuli sotimaan Megiddon kedolle.\n35:23 Ja ampujat ampuivat kuningas Josiaa. Ja kuningas sanoi palvelioillensa: viek\u00e4\u00e4t minut t\u00e4st\u00e4 pois, sill\u00e4 min\u00e4 olen sangen pahoin haavoitettu.\n35:24 Ja h\u00e4nen palveliansa ottivat h\u00e4nen vaunusta ja panivat h\u00e4nen toiseen vaunuunsa, ja veiv\u00e4t h\u00e4nen Jerusalemiin. Ja h\u00e4n kuoli ja haudattiin is\u00e4ins\u00e4 hautoihin. Ja koko Juuda ja Jerusalem itkiv\u00e4t Josiaa.\n35:25 Ja Jeremia itki Josiaa, ja kaikki laulajat, miehet ja vaimot, murehtivat h\u00e4nt\u00e4 itkuvirsill\u00e4 hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Ja he tekiv\u00e4t siit\u00e4 tavan Israelissa; katso, se on kirjoitettu valitusvirsiss\u00e4.\n35:26 Mit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 Josiasta sanomista on ja h\u00e4nen laupiudestansa kirjoituksen j\u00e4lkeen Herran laissa,\n35:27 Ja h\u00e4nen teoistansa, ensim\u00e4isist\u00e4 ja viimeisist\u00e4: katso, se on kirjoitettu Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa.\n36:1 Ja maan kansa otti Joahaksen Josian pojan, ja tekiv\u00e4t h\u00e4nen kuninkaaksi is\u00e4ns\u00e4 siaan Jerusalemiin.\n36:2 Kolmen vuotinen kolmattakymment\u00e4 oli Joahas tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa.\n36:3 Sill\u00e4 Egyptin kuningas pani h\u00e4nen pois Jerusalemista, ja sakotti maan sataan leivisk\u00e4\u00e4n hopiaa ja leivisk\u00e4\u00e4n kultaa.\n36:4 Ja Egyptin kuningas teki Eliakimin h\u00e4nen veljens\u00e4 Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi, ja muutti h\u00e4nen nimens\u00e4 Jojakimiksi. Mutta Neko otti h\u00e4nen veljens\u00e4 Joahaksen ja vei Egyptiin.\n36:5 Viiden vuotinen kolmattakymment\u00e4 oli Jojakim tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yksitoistakymment\u00e4 vuotta Jerusalemissa, ja teki pahaa Herran Jumalansa edess\u00e4.\n36:6 Ja Nebukadnetsar Babelin kuningas meni h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja sitoi h\u00e4nen kaksilla vaskikahleilla vied\u00e4ksens\u00e4 Babeliin.\n36:7 Ja Nebukadnetsar vei muutamia Herran huoneen astioita Babeliin ja pani ne templiins\u00e4 Babelissa.\n36:8 Mit\u00e4 muuta Jojakimista sanomista on, ja h\u00e4nen kauhistuksistansa, jotka h\u00e4n teki ja h\u00e4ness\u00e4 l\u00f6ydetty oli: katso, ne ovat kirjoitetut Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa. Ja h\u00e4nen poikansa Jojakin tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n36:9 Kahdeksan vuotinen oli Jojakin tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kolme kuukautta ja kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Jerusalemissa, ja teki pahaa Herran edess\u00e4.\n36:10 Kuin vuosi kulunut oli, l\u00e4hetti Nebukadnetsar ja antoi tuoda h\u00e4nen Babeliin, kallisten Herran huoneen astiain kanssa, ja teki Zidkian h\u00e4nen veljens\u00e4 Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi.\n36:11 Yhden vuotinen kolmattakymment\u00e4 oli Zidkia tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yksitoistakymment\u00e4 vuotta Jerusalemissa,\n36:12 Ja teki pahaa Herran Jumalansa edess\u00e4 ja ei n\u00f6yryytt\u00e4nyt itsi\u00e4ns\u00e4 prophetan Jeremian edess\u00e4, joka puhui Herran suusta.\n36:13 H\u00e4n luopui my\u00f6s Nebukadnetsarista Babelin kuninkaasta, joka h\u00e4nt\u00e4 Jumalan kautta vannottanut oli, ja tuli uppiniskaiseksi ja kovetti syd\u00e4mens\u00e4, niin ettei h\u00e4n ollenkaan tahtonut itsi\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 Herran Israelin Jumalan tyk\u00f6.\n36:14 Ja kaikki pappein p\u00e4\u00e4miehet ja kansa tekiv\u00e4t my\u00f6s synti\u00e4 suuresti kaikkinaisten pakanain kauhistusten j\u00e4lkeen, ja saastuttivat Herran huoneen, jonka h\u00e4n oli pyhitt\u00e4nyt Jerusalemissa.\n36:15 Ja Herra heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 Jumala l\u00e4hetti heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 varhain ja usiasti sanansa saattajain kautta; sill\u00e4 h\u00e4n armahti kansansa ja majansa p\u00e4\u00e4lle.\n36:16 Mutta he pilkkasivat Jumalan l\u00e4hetyssanoja, ja katsoivat h\u00e4nen sanansa yl\u00f6n, ja h\u00e4p\u00e4isiv\u00e4t h\u00e4nen prophetaitansa, siihenasti ett\u00e4 Herran viha kasvoi h\u00e4nen kansansa p\u00e4\u00e4lle, niin ettei heill\u00e4 en\u00e4\u00e4 parannusta ollut.\n36:17 Niin h\u00e4n saatti heid\u00e4n ylitsens\u00e4 Kaldealaisten kuninkaan, ja h\u00e4n antoi tappaa heid\u00e4n nuorukaisensa miekalla heid\u00e4n pyh\u00e4ns\u00e4 huoneessa, eik\u00e4 armahtanut nuorukaisia eli neitseit\u00e4, taikka vanhoja eli ij\u00e4llisi\u00e4 isi\u00e4; kaikki antoi h\u00e4n h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4.\n36:18 Ja kaikki Jumalan huoneen astiat, suuret ja pienet, ja Herran huoneen tavarat, kuninkaan ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4miestens\u00e4 tavarat: ne kaikki vei h\u00e4n pois Babeliin.\n36:19 Ja he polttivat Jumalan huoneen ja kukistivat Jerusalemin muurin, ja kaikki heid\u00e4n koriat huoneensa poltettiin tulella, niin ett\u00e4 kaikki heid\u00e4n kalliit kalunsa hukutettiin.\n36:20 Ja ne, jotka olivat miekalta p\u00e4\u00e4sseet, vietiin Babeliin; ja he olivat h\u00e4nen ja h\u00e4nen poikainsa orjat, siihenasti ett\u00e4 Persian valtakunta hallitsi.\n36:21 Ett\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin Herran sana, puhuttu Jeremian suun kautta, ja siihenasti sai maa kyll\u00e4 sabbatinsa; sill\u00e4 koko h\u00e4vityksen aikana oli lepo, siihenasti kuin seitsem\u00e4nkymment\u00e4 ajastaikaa t\u00e4ytettiin.\n36:22 Mutta ensim\u00e4isen\u00e4 Persian kuninkaan Koreksen vuonna, (ett\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin Herran sana, sanottu Jeremian suun kautta), her\u00e4tti Herra Koreksen Persian kuninkaan hengen, ett\u00e4 h\u00e4n antoi kuuluttaa koko valtakunnassansa, niin my\u00f6s kirjoitusten kautta, ja sanoi:\n36:23 N\u00e4in sanoo Kores Persian kuningas: Herra taivaan Jumala on antanut minulle kaikki valtakunnat maalla, ja on k\u00e4skenyt minun rakentaa h\u00e4nellens\u00e4 huoneen Jerusalemissa, joka on Juudassa. Kuka nyt on teid\u00e4n seassansa kaikesta h\u00e4nen kansastansa? Herra h\u00e4nen Jumalansa olkoon h\u00e4nen kanssansa, ja h\u00e4n menk\u00f6\u00f6n sinne yl\u00f6s!","title":"Finnish Bible: 2 Chronicles","type":"page"}