{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/co1.htm","path":"bib/wb/fin/co1.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/co1.htm","text":"1:1 Paavali, kutsuttu Jesuksen Kristuksen apostoliksi Jumalan tahdon kautta, ja Sostenes veli,\n1:2 Sille Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, pyhitetyille Kristuksessa Jesuksessa, kutsutuille pyhille ynn\u00e4 kaikkein niiden kanssa, jotka meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen nime\u00e4 avuksensa huutavat, jokaisessa heid\u00e4n ja meid\u00e4n siassamme.\n1:3 Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meid\u00e4n is\u00e4lt\u00e4mme, ja Herralta Jesukselta Kristukselta.\n1:4 Min\u00e4 kiit\u00e4n Jumalaani aina teid\u00e4n t\u00e4htenne, sen Jumalan armon edest\u00e4, joka teille Jesuksessa Kristuksessa annettu on:\n1:5 Ett\u00e4 te olette kaikissa rikkaaksi tehdyt h\u00e4ness\u00e4, kaikessa opissa ja kaikessa tuntemisessa.\n1:6 Sill\u00e4 todistus Kristuksesta on teiss\u00e4 vahvistettu,\n1:7 Niin ettei teilt\u00e4 jossakussa lahjassa mit\u00e4\u00e4n puutu, jotka odotatte meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen ilmoitusta,\n1:8 Joka my\u00f6s teit\u00e4 loppuun asti vahvistaa, ett\u00e4 te olisitte nuhteettomat meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n1:9 Sill\u00e4 Jumala on uskollinen, jonka kautta te kutsutut olette h\u00e4nen Poikansa Jesuksen Kristuksen, meid\u00e4n Herramme yhteyteen.\n1:10 Mutta min\u00e4 neuvon teit\u00e4, rakkaat veljet, meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, ett\u00e4 te kaikki yhdenkaltaisen puheen pit\u00e4isitte, ja ettei teid\u00e4n seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdess\u00e4 mieless\u00e4 ja yhdess\u00e4 neuvossa.\n1:11 Sill\u00e4 minun korvilleni on tullut teist\u00e4, rakkaat veljet, Kloen perheen kautta, ett\u00e4 riidat ovat teill\u00e4 kesken\u00e4nne.\n1:12 Niin min\u00e4 sanon sit\u00e4, ett\u00e4 kukin teist\u00e4 sanoo: min\u00e4 olen Paavalin, min\u00e4 olen Apollon, min\u00e4 Kephaan, min\u00e4 Kristuksen.\n1:13 Lieneek\u00f6 Kristus jaettu, vai onko Paavali teid\u00e4n edest\u00e4nne ristiinnaulittu? eli oletteko te Paavalin nimeen kastetut?\n1:14 Min\u00e4 kiit\u00e4n Jumalaa, etten min\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n teist\u00e4 kastanut, vaan Krispuksen ja Gajuksen:\n1:15 Ettei kenk\u00e4\u00e4n saa sanoa, ett\u00e4 min\u00e4 minun nimeeni ket\u00e4\u00e4n kastin.\n1:16 Min\u00e4 kastin my\u00f6s Stephanaan perheen; sitte en min\u00e4 tied\u00e4, jos min\u00e4 jonkun muun kastanut olen.\n1:17 Sill\u00e4 ei Kristus minua l\u00e4hett\u00e4nyt kastamaan, vaan evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella, ettei Kristuksen risti turhaan menisi.\n1:18 Sill\u00e4 se puhe ristist\u00e4 on niille hulluus, jotka kadotetaan; mutta meille, jotka autuaaksi tulemme, on se Jumalan voima.\n1:19 Sill\u00e4 kirjoitettu on: min\u00e4 kadotan viisasten viisauden, ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isten ymm\u00e4rryksen min\u00e4 hylk\u00e4\u00e4n.\n1:20 Kussas on viisas? kussas on kirjanoppinut? kussas t\u00e4m\u00e4n maailman tutkia on? Eik\u00f6 Jumala ole t\u00e4m\u00e4n maailman viisautta hulluudeksi tehnyt?\n1:21 Sill\u00e4 ett\u00e4 Jumalan viisaudessa ei maailma tuntenut Jumalaa viisauden kautta, niin kelpasi Jumalalle tyhm\u00e4n saarnan kautta niit\u00e4 vapahtaa, jotka sen uskovat,\n1:22 Sent\u00e4hden ett\u00e4 Juudalaiset merkki\u00e4 anovat ja Grekil\u00e4iset viisautta etsiv\u00e4t;\n1:23 Mutta me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen Juudalaisille pahennukseksi ja Grekil\u00e4isille hulluudeksi.\n1:24 Mutta kutsutuille sek\u00e4 Juudalaisille ett\u00e4 Grekil\u00e4isille saarnaamme me Kristuksen Jumalan voimaksi ja Jumalan viisaudeksi.\n1:25 Sill\u00e4 Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on v\u00e4kev\u00e4mpi kuin ihmiset.\n1:26 Te n\u00e4ette, rakkaat veljet, teid\u00e4n kutsumisenne, ettei monta lihallista viisasta, ei monta voimallista, ei my\u00f6s monta suuresta suvusta,\n1:27 Vaan ne, jotka maailman edess\u00e4 hullut ovat, on Jumala valinnut, ett\u00e4 h\u00e4n viisaat h\u00e4pi\u00e4\u00e4n saattais; ja ne, jotka heikot ovat maailman edess\u00e4, on Jumala valinnut, ett\u00e4 h\u00e4n v\u00e4kev\u00e4t h\u00e4pi\u00e4\u00e4n saattais;\n1:28 Ja ne alimmaisesta suvusta ja yl\u00f6nkatsotut maailmassa on Jumala valinnut, ja ne, jotka ei mit\u00e4\u00e4n ole, ett\u00e4 h\u00e4n ne, jotka jotakin ovat, turhaksi tekis;\n1:29 Ettei h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n liha kerskaisi.\n1:30 Mutta te olette h\u00e4nest\u00e4 Kristuksessa Jesuksessa, joka meille on Jumalalta tehty viisaudeksi, ja vanhurskaudeksi, ja pyhitykseksi ja lunastukseksi:\n1:31 Ett\u00e4 niinkuin kirjoitettu on: joka itsi\u00e4ns\u00e4 kerskaa, h\u00e4n kerskatkaan itsi\u00e4ns\u00e4 Herrassa.\n2:1 Ja, rakkaat veljet, kuin min\u00e4 teid\u00e4n tyk\u00f6nne tulin, en min\u00e4 tullut korkeilla sanoilla enk\u00e4 syv\u00e4ll\u00e4 viisaudella ilmoittamaan teille Jumalan todistusta.\n2:2 Sill\u00e4 en min\u00e4 itsi\u00e4ni pit\u00e4nyt teid\u00e4n seassanne mit\u00e4k\u00e4\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4ni, vaan ainoasti Jesuksen Kristuksen ja sen ristiinnaulitun.\n2:3 Ja min\u00e4 olin teid\u00e4n kanssanne heikkoudessa, ja pelvossa, ja suuressa vapistuksessa.\n2:4 Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kaunistetuissa sanoissa ihmisten viisauden j\u00e4lkeen, mutta hengen ja voiman osoituksessa,\n2:5 Ettei teid\u00e4n uskonne olisi ihmisten viisaudessa, vaan Jumalan voimassa.\n2:6 Mutta me puhumme siit\u00e4 viisaudesta, joka on t\u00e4ydellisten tyk\u00f6n\u00e4, ei t\u00e4m\u00e4n maailman viisaudesta, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman p\u00e4\u00e4miesten, jotka hukkuvat.\n2:7 Vaan me puhumme siit\u00e4 salatusta Jumalan viisaudesta, jonka Jumala on ennen maailman alkua s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt meid\u00e4n kunniaksemme,\n2:8 Jota ei yksik\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n maailman p\u00e4\u00e4miehist\u00e4 tuntenut; sill\u00e4 jos he olisivat tunteneet, niin ei he olisi kunnian Herraa ristiinnaulinneet.\n2:9 Vaan niinkuin kirjoitettu on: joita ei silm\u00e4 ole n\u00e4hnyt, eik\u00e4 korva ole kuullut, ja ei ihmisen syd\u00e4meen ole astunut, joita Jumala on niille valmistanut, jotka h\u00e4nt\u00e4 rakastavat.\n2:10 Mutta meille on Jumala sen ilmoittanut Henkens\u00e4 kautta; sill\u00e4 Henki kaikki tutkistelee, Jumalan syvyydetkin.\n2:11 Sill\u00e4 kuka ihminen tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ihmisess\u00e4 on, vaan ihmisen henki, joka h\u00e4ness\u00e4 on? Niin my\u00f6s ei yksik\u00e4\u00e4n tied\u00e4, mit\u00e4 Jumalassa on, vaan Jumalan Henki.\n2:12 Mutta emme ole saaneet t\u00e4m\u00e4n maailman henke\u00e4, vaan sen Hengen, joka Jumalasta on, ett\u00e4 me tiet\u00e4isimme, mit\u00e4 meille Jumalalta annettu on,\n2:13 Jota me my\u00f6s puhumme, ei niill\u00e4 sanoilla, joita inhimillinen viisaus opettaa, vaan niill\u00e4, joita Pyh\u00e4 Henki opettaa, ja me tuomitsemme hengelliset asiat hengellisesti.\n2:14 Mutta ei luonnollinen ihminen ymm\u00e4rr\u00e4 niit\u00e4, mitk\u00e4 Jumalan Hengen ovat; sill\u00e4 ne ovat h\u00e4nelle hulluus, ja ei taida k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 ne hengellisesti tuomitaan.\n2:15 Mutta hengellinen tuomitsee tosin kaikkia, vaan ei h\u00e4n kelt\u00e4k\u00e4\u00e4n tuomita.\n2:16 Sill\u00e4 kuka on tiet\u00e4nyt Herran mielen, joka tahtoo h\u00e4nelle neuvoa antaa? Mutta meill\u00e4 on Kristuksen mieli.\n3:1 Ja, rakkaat veljet! en min\u00e4 taitanut teille puhua niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin lapsille Kristuksessa.\n3:2 Rieskaa min\u00e4 olen teille juoda antanut, ja en ruokaa; sill\u00e4 ette sit\u00e4 viel\u00e4 voineet, ja ette viel\u00e4 nytk\u00e4\u00e4n voi.\n3:3 Sill\u00e4 te olette viel\u00e4 lihalliset, sill\u00e4 niinkauvan kuin teid\u00e4n seassanne kateus ja riita ja eripuraisuus on, ettek\u00f6 te ole lihalliset ja vaella ihmisten tavan j\u00e4lkeen?\n3:4 Sill\u00e4 koska joku sanoo: min\u00e4 olen Paavalin, ja toinen: min\u00e4 Apollon: ettek\u00f6 te siis ole lihalliset?\n3:5 Mit\u00e4s Paavali on ja mik\u00e4 Apollo muuta kuin palveliat, joiden kautta te olette uskoneet, ja niinkuin Jumala kullekin antanut on?\n3:6 Min\u00e4 olen istuttanut, Apollo on kastanut mutta Jumala on kasvun antanut.\n3:7 Niin ei se mit\u00e4\u00e4n ole, joka istuttaa, eik\u00e4 se, joka kastaa, vaan Jumala, joka kasvun on antaa.\n3:8 Mutta se, joka istuttaa, ja se, joka kastaa, ovat yht\u00e4: kumpikin saa palkkansa ty\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lkeen.\n3:9 Sill\u00e4 me olemme Jumalan apulaiset: te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.\n3:10 Sen Jumalan armon j\u00e4lkeen, joka minulle annettu on, olen min\u00e4 perustuksen laskenut, niinkuin taitava rakentaja, vaan toinen sen p\u00e4\u00e4lle rakentaa; mutta katsokaan jokainen, kuinka h\u00e4n sen p\u00e4\u00e4lle rakentaa.\n3:11 Sill\u00e4 muuta perustusta, ei taida yksik\u00e4\u00e4n panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jesus Kristus.\n3:12 Jos nyt joku rakentaa t\u00e4m\u00e4n perustuksen p\u00e4\u00e4lle kultaa, hopiaa, kalliita kivi\u00e4, puita, heini\u00e4, olkia:\n3:13 Jokainen teko tulee julkiseksi; sill\u00e4 se p\u00e4iv\u00e4 sen on selitt\u00e4v\u00e4, joka tulessa ilmaantuu: ja mink\u00e4kaltainen kunkin teko on, sen tuli koettelee.\n3:14 Jos jonkun teko pysyy, jonka h\u00e4n sen p\u00e4\u00e4lle rakentanut on, niin h\u00e4n saa palkan:\n3:15 Jos jonkun teko palaa, niin h\u00e4n saa vahingon; mutta h\u00e4n tulee itse autuaaksi, kuitenkin niinkuin tulen kautta.\n3:16 Ettek\u00f6 te tied\u00e4 teit\u00e4nne Jumalan templiksi, ja ett\u00e4 Jumalan Henki asuu teiss\u00e4?\n3:17 Jos joku Jumalan templin turmelee, sen Jumala turmelee; sill\u00e4 Jumalan templi on pyh\u00e4, niinkuin tekin olette.\n3:18 \u00c4lk\u00e4\u00e4n kenk\u00e4\u00e4n itse\u00e4ns\u00e4 pett\u00e4k\u00f6: jos joku teist\u00e4 luulee itsens\u00e4 viisaaksi t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, se tulkoon tyhm\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4n viisaaksi tulis.\n3:19 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman viisaus on hulluus Jumalan tyk\u00f6n\u00e4. Sill\u00e4 kirjoitettu on: h\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 taitavat heid\u00e4n kavaluudessansa,\n3:20 Ja taas: Herra tiet\u00e4\u00e4 viisasten ajatukset, ett\u00e4 ne turhat ovat.\n3:21 Sent\u00e4hden \u00e4lk\u00e4\u00e4n yksik\u00e4\u00e4n ihmisist\u00e4 kerskatko; sill\u00e4 kaikki ovat teid\u00e4n omanne:\n3:22 Joko se olis Paavali eli Apollo, eli Kephas, taikka maailma, eli el\u00e4m\u00e4, eli kuolema, taikka nykyiset eli tulevaiset: kaikki ovat teid\u00e4n,\n3:23 Mutta te olette Kristuksen, vaan Kristus on Jumalan.\n4:1 Jokainen pit\u00e4k\u00f6\u00f6n meit\u00e4 Kristuksen palvelioina ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltioina.\n4:2 Mutta ainoastaan se huoneenhaltiain seassa etsit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 joku uskolliseksi l\u00f6ydett\u00e4isiin.\n4:3 Mutta v\u00e4h\u00e4n min\u00e4 sit\u00e4 tottelen, ett\u00e4 min\u00e4 teilt\u00e4 tuomitaan eli inhimilliselt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4: ja en min\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n tuomitse minuani;\n4:4 Sill\u00e4 en min\u00e4 tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kanssani; mutta en min\u00e4 sent\u00e4hden vanhurskautettu ole, vaan Herra on se, joka minun tuomitsee.\n4:5 Sent\u00e4hden \u00e4lk\u00e4\u00e4t tuomitko ennen aikaa, siihenasti kuin Herra tulee, joka nekin valkeuteen saattaa, mitk\u00e4 pimeydess\u00e4 peitetyt ovat, ja ilmoittaa syd\u00e4nten aivoitukset: ja silloin kukin saa kunnian Jumalalta.\n4:6 Mutta n\u00e4it\u00e4, rakkaat veljet, olen min\u00e4 minustani ja Apollosta ulostoimittanut teid\u00e4n t\u00e4htenne, ett\u00e4 te meist\u00e4 oppisitte, ettei kenk\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 itsest\u00e4ns\u00e4 ajattelisi kuin kirjoitettu on, ettei yksik\u00e4\u00e4n teist\u00e4 toistansa vastaan pid\u00e4 jonkun t\u00e4hden itsi\u00e4ns\u00e4 paisuttaman.\n4:7 Sill\u00e4 kuka sinun eroittaa? Taikka mit\u00e4 sinulla on, jota et sin\u00e4 ole saanut? Jos siit\u00e4 siis saanut olet, mit\u00e4s kerskaat niinkuin et sin\u00e4 saanut olisi?\n4:8 Jo te olette ravitut, jo te olette rikastuneet, ilman meit\u00e4 te vallitsette: ja oi jospa te tosin vallitsisitte, ett\u00e4 mekin teid\u00e4n kanssanne vallitsisimme!\n4:9 Sill\u00e4 min\u00e4 luulen, ett\u00e4 Jumala on meit\u00e4 apostoleita viimeisiksi asettanut, niinkuin surmattaviksi; sill\u00e4 me olemme maailmalle, ja enkeleille, ja ihmisille ihmeeksi tulleet.\n4:10 Me olemme tomppelit Kristuksen t\u00e4hden, mutta te toimelliset Kristuksessa: me heikot, mutta te v\u00e4kev\u00e4t: te kunnialliset, mutta me katsotut yl\u00f6n.\n4:11 Hamaan t\u00e4h\u00e4n hetkeen asti k\u00e4rsimme me n\u00e4lk\u00e4\u00e4 ja janoa, ja olemme alasti, ja meit\u00e4 ly\u00f6d\u00e4\u00e4n korvalle ja ei meill\u00e4 ole vahvaa asuinsiaa:\n4:12 Ja me n\u00e4emme vaivaa, ty\u00f6t\u00e4 tehden omilla k\u00e4sill\u00e4mme. Kuin meit\u00e4 soimataan, niin me hyv\u00e4sti lausumme: kuin meit\u00e4 vainotaan, niin me k\u00e4rsimme.\n4:13 Kuin meit\u00e4 pilkataan, niin me rukoilemme: me olemme tulleet niinkuin maailman tunkioksi ja kaikkein saastaisuudeksi t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n4:14 En min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kirjoita h\u00e4v\u00e4ist\u00e4kseni teit\u00e4, vaan min\u00e4 neuvon teit\u00e4 niinkuin rakkaita lapsiani.\n4:15 Sill\u00e4 ehk\u00e4 teill\u00e4 olis kymmenentuhatta opettajaa Kristuksessa, niin ei teill\u00e4 kuitenkaan ole monta is\u00e4\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen teit\u00e4 Kristuksessa Jesuksessa siitt\u00e4nyt evankeliumin kautta.\n4:16 Sent\u00e4hden neuvon min\u00e4 teit\u00e4, olkaat minun tavoittajani.\n4:17 Sent\u00e4hden l\u00e4hetin min\u00e4 teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani Herrassa, jonka pit\u00e4\u00e4 muistuttaman teille minun tieni, jotka ovat Kristuksessa, niinkuin min\u00e4 joka paikassa kaikissa seurakunnissa opetan.\n4:18 Mutta muutamat ovat teist\u00e4 paisuneet, niinkuin en min\u00e4 teid\u00e4n tyk\u00f6nne tuleva oliskaan.\n4:19 Mutta ennen paljoa aikaa tulen min\u00e4 teid\u00e4n tyk\u00f6nne, jos Herra tahtoo, ja tahdon tiet\u00e4\u00e4, ei paisuneitten sanojen, vaan voimaa.\n4:20 Sill\u00e4 Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa.\n4:21 Kumman te tahdotte: ett\u00e4 min\u00e4 tulen vitsalla teid\u00e4n tyk\u00f6nne, taikka rakkaudella ja hengen siveydell\u00e4?\n5:1 T\u00e4ydellisesti kuuluu teid\u00e4n seassanne huoruus, ja senkaltainen huoruus, josta ei pakanatkaan sanoa tied\u00e4, niin ett\u00e4 joku is\u00e4ns\u00e4 em\u00e4nt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4.\n5:2 Ja te olette paisuneet, ja miksi ette enemmin murehtineet, ett\u00e4 se, joka senkaltaisen ty\u00f6n tehnyt on, teid\u00e4n seastanne otettaisiin pois.\n5:3 Mutta min\u00e4 tosin, joka niinkuin ruumiin puolesta poissa ollen, kuitenkin hengess\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4 ollen, olen jo niinkuin tyk\u00f6n\u00e4 oleva sen tuominnut, ett\u00e4 h\u00e4n, joka sen niin tehnyt on,\n5:4 Meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen nimeen, teid\u00e4n kokoontulemisessanne, ynn\u00e4 minun henkeni kanssa, meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen voimalla,\n5:5 Annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, ett\u00e4 henki autuaaksi tulis Herran Jesuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n5:6 Ei ole teid\u00e4n kerskauksenne hyv\u00e4: ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4 hapatus kaiken taikinan hapattaa?\n5:7 Sent\u00e4hden peratkaat se vanha taikina, ett\u00e4 te olisitte uusi taikina, niinkuin te happamattomat olette; sill\u00e4 meid\u00e4n p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaamme on meid\u00e4n edest\u00e4mme uhrattu, joka on Kristus.\n5:8 Sent\u00e4hden pit\u00e4k\u00e4\u00e4mme juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, eik\u00e4 pahuuden ja v\u00e4\u00e4ryyden hapatuksessa, vaan vakuuden ja totuuden happamattomassa taikinassa.\n5:9 Min\u00e4 olen teille l\u00e4hetyskirjassa kirjoittanut, ettei teid\u00e4n pit\u00e4isi sekaantuman huorinteki\u00e4in kanssa.\n5:10 Ja ei kaiketi t\u00e4m\u00e4n maailman huorinteki\u00e4in kanssa, eli ahneitten, eli raateliain, eli ep\u00e4jumalain palveliain; sill\u00e4 niin tulis teid\u00e4n maailmasta paeta pois.\n5:11 Mutta nyt min\u00e4 olen kirjoittanut, ettei teid\u00e4n pid\u00e4 heihin sekaantuman, jos joku, joka veljeksi kutsutaan, olis huorinteki\u00e4, taikka ahne, eli ep\u00e4jumalain palvelia, taikka pilkkaaja, eli juomari, taikka raatelia; \u00e4lk\u00e4\u00e4t senkaltaisen kanssa sy\u00f6k\u00f6;\n5:12 Sill\u00e4 mit\u00e4 minun tulee tuomita niit\u00e4, jotka ulkona ovat? Ettek\u00f6 te niit\u00e4 tuomitse, jotka sis\u00e4ll\u00e4 ovat?\n5:13 Mutta Jumala ne tuomitsee, jotka ulkona ovat. Ajakaat itsekin paha pois tyk\u00f6\u00e4nne.\n6:1 Miksi joku teist\u00e4, jolla on toisen kanssa jotakin asiaa, rohkenee riidell\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4in ja ei pyh\u00e4in edest\u00e4?\n6:2 Ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 pyh\u00e4t pit\u00e4\u00e4 maailmaa tuomitseman? Ja jos maailma pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kauttanne tuomittaman, ettek\u00f6 siis te kelpaa pienempi\u00e4 asioita tuomitsemaan?\n6:3 Ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 enkeleit\u00e4kin tuomitseman? kuinka siis ei ajallisia asioita?\n6:4 Kuin siis teill\u00e4 on jotakuta asiaa ajallisesta hyvyydest\u00e4, niin te otatte ne, jotka seurakunnassa ovat katsotut yl\u00f6n, ja asetatte tuomariksi.\n6:5 Teille min\u00e4 sanon n\u00e4it\u00e4 h\u00e4pi\u00e4ksi: eik\u00f6 niin yht\u00e4\u00e4n viisasta ole teid\u00e4n seassanne, joka taitais tuomita veljiens\u00e4 v\u00e4lill\u00e4?\n6:6 Vaan veli riitelee veljens\u00e4 kanssa, ja sittenkin uskottoman edess\u00e4.\n6:7 Niin on siis kaiketi vika teid\u00e4n seassanne, ett\u00e4 te toinen toisenne kanssa k\u00e4ytte oikeuden eteen. Miksi ette paremmin v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 k\u00e4rsi? miksi ette ennen suo teit\u00e4nne vahingoittaa?\n6:8 Vaan te itse v\u00e4\u00e4ryyden ja vahingon teette, ja semminkin teid\u00e4n veljillenne.\n6:9 Ettek\u00f6 te tied\u00e4, ettei v\u00e4\u00e4r\u00e4t pid\u00e4 Jumalan valtakuntaa perim\u00e4n? \u00c4lk\u00e4\u00e4t eksyk\u00f6; ei huorinteki\u00e4in, eik\u00e4 ep\u00e4jumalten palvelijain, eik\u00e4 salavuoteisten, eik\u00e4 pehmi\u00e4in, eik\u00e4 miesten kanssa makaajain,\n6:10 Eik\u00e4 varasten, eik\u00e4 ahnetten, eik\u00e4 juomarien, eik\u00e4 pilkkaajain eik\u00e4 raateliain pid\u00e4 Jumalan valtakuntaa perim\u00e4n.\n6:11 Ja senkaltaiset te muutamat olitte; mutta te olette pestyt, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskaaksi tulleet Herran Jesuksen nimen kautta ja meid\u00e4n Jumalamme hengen kautta.\n6:12 Kaikissa on minulla valta, vaan ei kaikki ole hyv\u00e4ksi: kaikissa on minulla valta, mutta en min\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n alamainen ole.\n6:13 Ruoka on vatsalle s\u00e4\u00e4tty ja vatsa rualle; mutta Jumala on t\u00e4m\u00e4n ja sen hukuttava. Ei ruumis ole s\u00e4\u00e4tty huoruuteen, vaan Herralle, ja Herra ruumiille.\n6:14 Mutta Jumala on Herran her\u00e4tt\u00e4nyt, niin h\u00e4n on my\u00f6s meit\u00e4kin voimallansa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4.\n6:15 Ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n ruumiinne ovat Kristuksen j\u00e4senet? Pit\u00e4isk\u00f6 siis minun Kristuksen j\u00e4senet ottaman ja porton j\u00e4seniksi tekem\u00e4n? Pois se!\n6:16 Taikka ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 se, joka porttoon ryhtyy, h\u00e4n on yksi ruumis sen kanssa? Sill\u00e4 he tulevat, sanoo h\u00e4n, kaksi yhdeksi lihaksi.\n6:17 Mutta joka Herraan ryhtyy, se on yksi henki h\u00e4nen kanssansa.\n6:18 V\u00e4ltt\u00e4k\u00e4\u00e4t huoruutta. Kaikki synnit, joita ihminen tekee, ovat ulkona ruumiista; vaan joka huorin tekee, tekee synti\u00e4 omassa ruumiissansa.\n6:19 Vai ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n ruumiinne on Pyh\u00e4n Hengen templi, joka teiss\u00e4 on, jonka te Jumalalta saitte, ja ettep\u00e4 te ole teid\u00e4n omanne?\n6:20 Sill\u00e4 te olette kalliisti ostetut; kunnioittakaat siis Jumalaa teid\u00e4n ruumiissanne ja teid\u00e4n hengess\u00e4nne, jotka Jumalan ovat.\n7:1 Mutta niist\u00e4, joita te minulle kirjoititte, hyv\u00e4 on miehelle, ettei h\u00e4n vaimoon ryhdy.\n7:2 Mutta huoruuden t\u00e4hden pit\u00e4k\u00f6\u00f6n kukin oman vaimonsa, ja jokainen pit\u00e4k\u00f6\u00f6n oman miehens\u00e4.\n7:3 Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin my\u00f6s vaimo miehelle.\n7:4 Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehell\u00e4: ei my\u00f6s miehell\u00e4 ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla.\n7:5 \u00c4lk\u00e4\u00e4t toinen toistanne v\u00e4ltk\u00f6, jollei se ole molempain suosiosta hetkeksi, ett\u00e4 teill\u00e4 jouto olis paastota ja rukoilla: ja tulkaat j\u00e4lleen yhteen, ettei saatana teit\u00e4 kiusaisi teid\u00e4n himonne hillim\u00e4tt\u00f6myyden puolesta.\n7:6 Mutta sen sanon min\u00e4 teille suomisen ja ei k\u00e4skyn j\u00e4lkeen.\n7:7 Sill\u00e4 min\u00e4 tahtoisin, ett\u00e4 kaikki ihmiset niin olisivat kuin min\u00e4kin olen; mutta jokaisella on oma lahja Jumalalta, yhdell\u00e4 niin ja toisella n\u00e4in.\n7:8 Vaan min\u00e4 sanon naimattomille ja leskille: se on heille hyv\u00e4, jos he ovat niinkuin min\u00e4kin.\n7:9 Vaan ellei he voi itsi\u00e4ns\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4\u00e4, niin naikaan; sill\u00e4 parempi on naida kuin palaa.\n7:10 Mutta naineelle k\u00e4sken, en min\u00e4, vaan Herra, ettei vaimon pid\u00e4 miehest\u00e4ns\u00e4 eri\u00e4m\u00e4n.\n7:11 Mutta jos h\u00e4n eri\u00e4\u00e4, niin olkoon naimatta taikka sopikaan miehens\u00e4 kanssa, ja \u00e4lk\u00f6\u00f6n mies hylj\u00e4tk\u00f6 vaimoansa.\n7:12 Vaan muille sanon min\u00e4 ja ei Herra: jos jollakin veljell\u00e4 on uskotoin vaimo, ja se mielistyy h\u00e4nen kanssansa asumaan, \u00e4lk\u00f6\u00f6n sit\u00e4 itsest\u00e4ns\u00e4 eroittako.\n7:13 Ja jos jollakin vaimolla on uskotoin mies, ja h\u00e4n tahtoo sen kanssa asua, \u00e4lk\u00f6\u00f6n h\u00e4nt\u00e4 itsest\u00e4ns\u00e4 eroittako.\n7:14 Sill\u00e4 uskotoin mies on vaimonsa kautta pyhitetty, ja uskotoin vaimo on pyhitetty miehens\u00e4 kautta: Muutoin olisivat teid\u00e4n lapsenne saastaiset, vaan nyt ne ovat pyhitetyt.\n7:15 Mutta jos uskotoin itsens\u00e4 eroittaa, niin olkoot eroitetut. Eip\u00e4 veli taikka sisar ole sidottu orjuuteen senmuotoisissa menoissa; mutta rauhassa on Jumala meit\u00e4 kutsunut.\n7:16 Sill\u00e4 kuinkas tied\u00e4t, vaimo, jos sin\u00e4 miehes taidat autuaaksi saattaa? Eli sin\u00e4 mies, kuinkas tied\u00e4t, jos sin\u00e4 taidat vaimos autuaaksi saattaa?\n7:17 Kuitenkin niinkuin Jumala kullekin on jakanut: jokainen niin vaeltakaan, kuin Herra on h\u00e4nen kutsunut: ja niin min\u00e4kin kaikissa seurakunnissa s\u00e4\u00e4d\u00e4n.\n7:18 Jos joku ymp\u00e4rileikattu on kutsuttu, \u00e4lk\u00e4\u00e4n se esinahkaa pyyt\u00e4k\u00f6: jos joku on esinahasta kutsuttu, \u00e4lk\u00e4\u00e4n se antako itsi\u00e4ns\u00e4 ymp\u00e4rileikata.\n7:19 Ymp\u00e4rileikkaus ei ole mit\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 esinahka mit\u00e4\u00e4n ole, vaan Jumalan k\u00e4skyin pit\u00e4mys.\n7:20 Jokainen pysyk\u00f6\u00f6n siin\u00e4 kutsumisessa, johonka h\u00e4n kutsuttu on.\n7:21 Jos sin\u00e4 olet orjaksi kutsuttu, \u00e4l\u00e4 sit\u00e4 murehdi: kuitenkin jos sin\u00e4 taidat vapaaksi tulla, miin nautitse sit\u00e4 paremmin.\n7:22 Sill\u00e4 joka orjaksi on Herrassa kutsuttu, se on Herran vapaa: niin my\u00f6s joka vapaaksi on kutsuttu, h\u00e4n on Kristuksen orja.\n7:23 Te olette kalliisti ostetut! \u00e4lk\u00e4\u00e4t ihmisten orjat olko!\n7:24 Itsekukin, rakkaat veljet, jossa h\u00e4n kutsuttu on, olkaan siin\u00e4 Jumalan tyk\u00f6n\u00e4.\n7:25 Mutta neitseist\u00e4 ei ole minulla Herran k\u00e4sky\u00e4; kuitenkin sanon min\u00e4 minun neuvoni niinkuin laupiuden saanut Herralta uskollisena ollakseni.\n7:26 Min\u00e4 luulen siis sen hyv\u00e4ksi, nykyisen tuskan t\u00e4hden, ett\u00e4 ihmisen on niin hyv\u00e4 olla.\n7:27 Jos sin\u00e4 olet vaimoon sidottu, \u00e4l\u00e4 pyyd\u00e4 eroa; jos sin\u00e4 olet vaimotoin, niin \u00e4l\u00e4 pyyd\u00e4 vaimoa.\n7:28 Mutta jos sin\u00e4 my\u00f6s olet nainut, et sin\u00e4 synti\u00e4 tehnyt, ja jos neitsy huoli, ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n synti\u00e4 tehnyt. Kuitenkin senkaltaiset saavat vaivan ruumiisensa. Mutta min\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4isin mielell\u00e4ni teit\u00e4.\n7:29 Mutta sen min\u00e4 sanon, rakkaat veljet, aika on lyhetty. Mit\u00e4 enempi? Joilla vaimot ovat, olkaan niinkuin ei heill\u00e4 olisikaan,\n7:30 Ja jotka itkev\u00e4t, niinkuin ei he itkisik\u00e4\u00e4n: ja jotka iloitsevat, niinkuin ei iloitsisikaan: ja jotka ostavat, niinkuin ei nautitsisikaan;\n7:31 Ja jotka t\u00e4t\u00e4 maailmaa viljelev\u00e4t, ettei he sit\u00e4 v\u00e4\u00e4rin k\u00e4ytt\u00e4isi; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman meno on menev\u00e4.\n7:32 Mutta min\u00e4 tahtoisin, ett\u00e4 te ilman murhetta olisitte: naimatoin tottelee niit\u00e4, jotka Herran ovat, kuinka h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 Herralle kelpaaman.\n7:33 Mutta joka nai, h\u00e4n suree maailmallisista, kuinka h\u00e4n em\u00e4nn\u00e4llens\u00e4 kelpais.\n7:34 N\u00e4m\u00e4t ovat eroitetut, vaimo ja neitsy, joka ei naitu ole, se murehtii niit\u00e4, jotka Herran ovat, ett\u00e4 h\u00e4n pyh\u00e4 olis sek\u00e4 ruumiilla ett\u00e4 hengell\u00e4; mutta se, joka naitu on, murehtii maailmallisista, kuinka h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 miehellens\u00e4 kelpaaman.\n7:35 Mutta senkaltaista sanon min\u00e4 teid\u00e4n tarpeeksenne: ei, ett\u00e4 min\u00e4 paulan teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne heitt\u00e4isin, vaan ett\u00e4 te soveliaasti ja hyvin Herrassa riippuisitte, ilman eroittamatta.\n7:36 Mutta jos joku luulee, ettei se sovi h\u00e4nen neitseellens\u00e4, sittekuin h\u00e4n jo naitavissa on, eik\u00e4 saa toisin olla, niin tehk\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 h\u00e4n tahtoo, ei h\u00e4n synti\u00e4 tee; sallikaan h\u00e4nen huolla.\n7:37 Mutta joka seisoo vahvana syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 ja ei ole vaadittu, vaan h\u00e4nell\u00e4 on oma ehtonsa ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tahtoo neitseens\u00e4 pit\u00e4\u00e4, se tekee hyvin.\n7:38 Sent\u00e4hden joka naittaa, se tekee hyvin; mutta joka ei naita, h\u00e4n tekee paremmin.\n7:39 Vaimo on sidottu lakiin, niinkauvan kuin h\u00e4nen miehens\u00e4 el\u00e4\u00e4; vaan kuin h\u00e4nen miehens\u00e4 kuollut on, niin h\u00e4n on vapaa toiselle huolemaan, kelle h\u00e4n tahtoo; ainoasti ett\u00e4 se Herrassa tapahtuu.\n7:40 Vaan h\u00e4n on autuaampi, minun luullakseni, jos h\u00e4n sill\u00e4ns\u00e4 pysyy; sill\u00e4 min\u00e4 luulen, ett\u00e4 minullakin on Jumalan Henki.\n8:1 Ep\u00e4jumalain uhreista me tied\u00e4mme, ett\u00e4 kaikilla meill\u00e4 on tieto. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.\n8:2 Mutta jos joku luulee jotakin tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4, ei h\u00e4n viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4, kuin h\u00e4nen tulis tiet\u00e4\u00e4.\n8:3 Mutta jos joku Jumalaa rakastaa, se on tuttu h\u00e4nelt\u00e4.\n8:4 Niin me nyt tied\u00e4mme siit\u00e4 ruasta, joka ep\u00e4jumalille uhrataan, ettei yht\u00e4\u00e4n ep\u00e4jumalaa maailmassa olekaan, ja ettei yht\u00e4\u00e4n muuta Jumalaa ole kuin yksi;\n8:5 Ja vaikka muutamat ovat, jotka jumaliksi kutsutaan, olkoon se taivaassa eli maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, (niinkuin monta jumalaa ja monta herraa on:)\n8:6 Niin on kuitenkin meill\u00e4 yksi Jumala, Is\u00e4, josta kaikki ovat, ja me h\u00e4ness\u00e4, ja yksi Herra Jesus Kristus, jonka kautta kaikki ovat, ja me h\u00e4nen kauttansa.\n8:7 Mutta ei jokaisella ole tietoa; sill\u00e4 muutamat tekev\u00e4t itsellens\u00e4 omantunnon ep\u00e4jumalista ja sy\u00f6v\u00e4t niinkuin ep\u00e4jumalille uhrattua, ja ett\u00e4 heid\u00e4n omatuntonsa on heikko, niin se saastutetaan.\n8:8 Mutta ei ruoka meit\u00e4 saata otolliseksi Jumalan edess\u00e4; jos me sy\u00f6mme, emme siit\u00e4 rikkaammaksi tule; ellemme taas sy\u00f6, emmep\u00e4 me sent\u00e4hden k\u00f6yhemm\u00e4ksi tule.\n8:9 Vaan katsokaat, ettei t\u00e4m\u00e4 teid\u00e4n vapautenne tulisi heikoille pahennukseksi;\n8:10 Sill\u00e4 jos joku n\u00e4kee sinun, jolla tieto on, atrioitsevan ep\u00e4jumalain huoneissa, eik\u00f6 siit\u00e4 omatunto, joka heikko on, yllytet\u00e4 ep\u00e4jumalain uhria sy\u00f6m\u00e4\u00e4n?\n8:11 Ja niin sinun tietos kautta sinun veljes hukkaantuu, joka heikko on, jonka t\u00e4hden Kristus on kuollut.\n8:12 Mutta kuin te niin synti\u00e4 teette velji\u00e4nne vastaan ja s\u00e4rjette heid\u00e4n heikon omantuntonsa, niin te Kristusta vastaan synti\u00e4 teette.\n8:13 Sent\u00e4hden jos ruoka minun veljeni pahentais, niin en min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4ni s\u00f6isi lihaa, etten min\u00e4 velje\u00e4ni pahentaisi.\n9:1 Enk\u00f6 min\u00e4 ole apostoli? Enk\u00f6 min\u00e4 vapaa ole? Enk\u00f6 min\u00e4 meid\u00e4n Herraa Jesusta Kristusta n\u00e4hnyt? Ettek\u00f6 te ole minun ty\u00f6ni Herrassa?\n9:2 Ellen min\u00e4 ole muille apostoli, niin min\u00e4 tosin teille olen; sill\u00e4 te olette minun apostolivirkani sinetti Herrassa.\n9:3 Niille, jotka minulta kysyv\u00e4t, on t\u00e4m\u00e4 minun edesvastaukseni:\n9:4 Eik\u00f6 meill\u00e4 ole valta sy\u00f6d\u00e4 ja juoda?\n9:5 Eik\u00f6 meill\u00e4 ole valta sisarta vaimona kanssamme ymp\u00e4ri vied\u00e4, niinkuin muillakin apostoleilla, ja Herran veljill\u00e4, ja Kephaalla?\n9:6 Eli minullako yksin ja Barnabaalla ei ole valtaa olla ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4?\n9:7 Kuka sotii koskaan omalla kulutuksellansa? Kuka istuttaa viinatarhan ja ei sy\u00f6 sen hedelm\u00e4st\u00e4? Eli kuka karjaa kaitsee ja ei sy\u00f6 karjan rieskasta?\n9:8 Puhunenko min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 ihmisten tavalla? Eik\u00f6 my\u00f6s laki sit\u00e4 sano?\n9:9 Sill\u00e4 Moseksen laissa on kirjoitettu: Ei sinun pid\u00e4 sitoman kiinni riiht\u00e4 tappavan h\u00e4rj\u00e4n suuta. Sureneeko Jumala h\u00e4rki\u00e4?\n9:10 Taikka, eik\u00f6 h\u00e4n sit\u00e4 kaiketi meid\u00e4n t\u00e4htemme sano? sill\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4htemme on se kirjoitettu: ett\u00e4 se joka kynt\u00e4\u00e4, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 toivossa kynt\u00e4m\u00e4n, ja joka riiht\u00e4 tappaa, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 toivossa riiht\u00e4 tappaman, ett\u00e4 h\u00e4n toivostansa osalliseksi tulis.\n9:11 Jos me olemme teille hengellisi\u00e4 kylv\u00e4neet; paljoko se on, jos me teid\u00e4n ruumiillisianne niit\u00e4mme?\n9:12 Jos muut ovat t\u00e4ss\u00e4 vallassa osalliset teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, miksi emme siis paljoa enemmin? mutta emmep\u00e4 me ole sit\u00e4 valtaa pit\u00e4neet, vaan me k\u00e4rsimme kaikkinaisia, ettemme Kristuksen evankeliumille mit\u00e4\u00e4n estett\u00e4 tekisi.\n9:13 Ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 ne, jotka uhraavat, ne sy\u00f6v\u00e4t uhrista, ja ne, jotka alttaria valmistavat, ne alttarista osalliseksi tulevat?\n9:14 Niin on my\u00f6s Herra s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt, ett\u00e4 ne, jotka evankeliumia ilmoittavat, pit\u00e4\u00e4 evankeliumista elatuksensa saaman.\n9:15 Mutta en min\u00e4 ole kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 tehnyt. Vaan en min\u00e4 sent\u00e4hden sit\u00e4 kirjoita, ett\u00e4 niin pit\u00e4is minun kanssani tapahtuman. Parempi olis minun kuolla kuin ett\u00e4 joku minun kerskaamiseni tyhj\u00e4ksi tekis.\n9:16 Mutta ett\u00e4 min\u00e4 evankeliumia saarnaan, niin ei minun tarvitse siit\u00e4 \u00f6yk\u00e4t\u00e4; sill\u00e4 minun tulee se tehd\u00e4. Voi minua, ellen min\u00e4 evankeliumia ilmoita!\n9:17 Sill\u00e4 jos min\u00e4 sen mielell\u00e4ni teen, niin minulla on palkka; mutta jos min\u00e4 yl\u00f6nmielin sen teen, niin on se virka kuitenkin minulle uskottu.\n9:18 Mit\u00e4s siis minun palkkani on? ett\u00e4 min\u00e4 Kristuksen evankeliumia saarnaan, ja teen sen ilman vapauttani evankeliumissa.\n9:19 Sill\u00e4 ehk\u00e4 min\u00e4 olen vapaa jokaisesta, niin min\u00e4 olen kuitenkin minuni tehnyt jokaisen palveliaksi, ett\u00e4 min\u00e4 sit\u00e4 usiammat voittaisin.\n9:20 Ja olen Juudalaisille tehty niinkuin Juudalainen, ett\u00e4 min\u00e4 Juudalaiset voittaisin; niille jotka lain alla ovat, niinkuin lain alainen, ett\u00e4 min\u00e4 ne, jotka lain alla ovat, voittaisin;\n9:21 Niille jotka ilman lakia ovat, niinkuin min\u00e4 ilman lakia olisin, (vaikka en min\u00e4 ilman lakia Jumalan edess\u00e4 ole, vaan olen Kristuksen laissa,) ett\u00e4 min\u00e4 ne, jotka ilman lakia ovat, voittaisin;\n9:22 Heikoille olen min\u00e4 tehty niinkuin heikko, ett\u00e4 min\u00e4 heikot voittaisin. Min\u00e4 olen kaikille tehty kaikiksi, ett\u00e4 min\u00e4 kaiketi muutamat autuaaksi saattaisin.\n9:23 Mutta sen min\u00e4 teen evankeliumin t\u00e4hden, ett\u00e4 min\u00e4 siit\u00e4 osalliseksi tulisin.\n9:24 Ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 ne, jotka kiistassa juoksevat, kaikki tosin he juoksevat, vaan yksi palkan enn\u00e4tt\u00e4\u00e4? Juoskaat siis niin, ett\u00e4 te k\u00e4sitt\u00e4isitte.\n9:25 Mutta jokainen joka kilvoittelee, kaikista h\u00e4n itsens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 pois. Ne tosin sit\u00e4 varten, ett\u00e4 he katoovaisen kruunun saisivat; mutta me katoomattoman.\n9:26 Mutta en min\u00e4 niin juokse kuin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n puoleen, ja min\u00e4 kilvoittelen, ei niinkuin tuulta pieks\u00e4in.\n9:27 Vaan min\u00e4 kuritan ruumistani ja painan sit\u00e4 alas, etten min\u00e4, joka muille saarnaan, itse hylj\u00e4tt\u00e4v\u00e4ksi tulisi.\n10:1 Mutta en min\u00e4 tahdo sit\u00e4 teilt\u00e4, rakkaat veljet, salata, ett\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme ovat kaikki pilven alla olleet ja kaikki meren l\u00e4vitse vaeltaneet,\n10:2 Ja kaikki Mosekseen kastetut pilvess\u00e4 ja meress\u00e4.\n10:3 Ja ovat kaikki yht\u00e4l\u00e4ist\u00e4 hengellist\u00e4 ruokaa sy\u00f6neet,\n10:4 Ja kaikki yht\u00e4l\u00e4ist\u00e4 hengellist\u00e4 juomaa juoneet; sill\u00e4 he joivat siit\u00e4 hengellisest\u00e4 kalliosta, joka heit\u00e4 seurasi; mutta se kallio oli Kristus.\n10:5 Mutta ei heist\u00e4 monta olleet Jumalalle otolliset; sill\u00e4 he maahan ly\u00f6tiin korvessa.\n10:6 Mutta n\u00e4m\u00e4 olivat meille esikuvaksi, ettemme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.\n10:7 \u00c4lk\u00e4\u00e4t siis olko ep\u00e4jumalain palveliat, niinkuin muutamat heist\u00e4, niinkuin kirjoitettu on: kansa istui sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja juomaan, ja nousi m\u00e4ss\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n10:8 \u00c4lk\u00e4\u00e4mme huorin tehk\u00f6, niinkuin muutamat heist\u00e4 itsens\u00e4 huoruudella saastuttivat ja lankesivat yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmekolmattakymment\u00e4 tuhatta.\n10:9 \u00c4lk\u00e4\u00e4mme Kristusta kiusatko, niinkuin my\u00f6s muutamat heist\u00e4 kiusasivat ja surmattiin k\u00e4rmeilt\u00e4.\n10:10 \u00c4lk\u00e4\u00e4t napisko, niinkuin muutamat heist\u00e4 napisivat ja hukattiin kadottajalta.\n10:11 Mutta kaikki n\u00e4m\u00e4 tulivat heid\u00e4n kohtaansa esikuvaksi; vaan se on kirjoitettu meille karttamiseksi, joidenka p\u00e4\u00e4lle maailman loput tulleet ovat.\n10:12 Sent\u00e4hden joka luulee seisovansa, katsokaan, ettei h\u00e4n lankee.\n10:13 Eip\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n kiusaus ole teit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4nyt, vaan inhimillinen; mutta Jumala on uskollinen, joka ei salli teit\u00e4 kiusattaa ylitse teid\u00e4n voimanne; vaan h\u00e4n tekee my\u00f6s kiusauksesta lopun, ett\u00e4 te sen voisitte k\u00e4rsi\u00e4.\n10:14 Sent\u00e4hden, minun rakkaani, paetkaat ep\u00e4jumalain palvelusta!\n10:15 Min\u00e4 puhun niinkuin toimellisille: tuomitkaat te, mit\u00e4 min\u00e4 sanon.\n10:16 Se siunattu kalkki, jota me siunaamme, eik\u00f6 se ole Kristuksen veren osallisuus? Se leip\u00e4, jonka me murramme, eik\u00f6 se ole Kristuksen ruumiin osallisuus?\n10:17 Sill\u00e4 se on yksi leip\u00e4, niin mekin monta olemme yksi ruumis; sill\u00e4 me kaikki yhdest\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4 olemme osalliset.\n10:18 Katsokaat Israelia lihan j\u00e4lkeen: eik\u00f6 ne, jotka uhria sy\u00f6v\u00e4t, ole alttarista osalliset?\n10:19 Mit\u00e4s siis min\u00e4 sanon, ett\u00e4 ep\u00e4jumalat jotakin ovat, eli jos ep\u00e4jumalain uhri jotakin on?\n10:20 Mutta sen min\u00e4 sanon: mit\u00e4 pakanat uhraavat, sen he perkeleille uhraavat ja ei Jumalalle. En min\u00e4 tahdo, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman perkeleist\u00e4 osalliset.\n10:21 Ette taida Herran kalkkia juoda ja perkeleiden kalkkia. Ette taida osalliset olla Herran p\u00f6yd\u00e4st\u00e4 ja perkeleiden p\u00f6yd\u00e4st\u00e4.\n10:22 Eli tahdommeko me Herraa h\u00e4rsytell\u00e4? Olemmeko me h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4t?\n10:23 Kaikki tosin ovat minulle luvalliset, vaan ei kaikki ole tarpeelliset. Kaikki ovat minulle luvalliset, mutta ei kaikki tapahdu parannukseksi.\n10:24 \u00c4lk\u00e4\u00e4n kenk\u00e4\u00e4n omaa parastansa katsoko, vaan toisen.\n10:25 Kaikkea, mit\u00e4 teurashuoneessa myyd\u00e4\u00e4n, sy\u00f6k\u00e4\u00e4t ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t omantunnon t\u00e4hden kyselk\u00f6.\n10:26 Sill\u00e4 maa on Herran, ja kaikki mit\u00e4 siin\u00e4 on.\n10:27 Mutta kuin joku uskomatoin teit\u00e4 vieraaksi kutsuu ja te menn\u00e4 tahdotte, niin sy\u00f6k\u00e4\u00e4t kaikkia, mit\u00e4 teid\u00e4n eteenne tuodaan ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t omantunnon t\u00e4hden kyselk\u00f6.\n10:28 Mutta jos joku silloin teille sanois: t\u00e4m\u00e4 on ep\u00e4jumalain uhri, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t sy\u00f6k\u00f6, h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4, joka sen ilmoitti, ja omantunnon t\u00e4hden. Sill\u00e4 maa on Herran ja kaikki mit\u00e4 siin\u00e4 on.\n10:29 Mutta min\u00e4 sanon omastatunnosta: ei sinun, vaan toisen; sill\u00e4 mink\u00e4t\u00e4hden minun vapauteni tuomitaan toisen omaltatunnolta?\n10:30 Sill\u00e4 koska min\u00e4 sen kiitoksella nautitsen, miksis minua pilkataan sen edest\u00e4, josta min\u00e4 kiit\u00e4n?\n10:31 Jos te nyt sy\u00f6tte eli juotte, eli mit\u00e4 te teette, niin tehk\u00e4\u00e4t kaikki Jumalan kunniaksi.\n10:32 Olkaat ilman pahennusta sek\u00e4 Juudalaisille ett\u00e4 Grekil\u00e4isille ja Jumalan seurakunnalle,\n10:33 Niinkuin min\u00e4 kaikissa kaikille kelpaan ja en etsi omaa parastani, vaan monen, ett\u00e4 he autuaaksi tulisivat.\n11:1 Olkaat minun seuraajani, niinkuin min\u00e4kin Kristuksen.\n11:2 Mutta min\u00e4 kiit\u00e4n teit\u00e4, rakkaat veljeni, ett\u00e4 te minua kaikissa muistatte, ja ett\u00e4 te pid\u00e4tte ne s\u00e4\u00e4dyt, jotka min\u00e4 teille annoin.\n11:3 Mutta min\u00e4 tahdon, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 Kristus on jokaisen miehen p\u00e4\u00e4; mutta mies on vaimon p\u00e4\u00e4, ja Jumala on Kristuksen p\u00e4\u00e4.\n11:4 Jokainen mies, joka rukoilee eli propheteeraa, ja pit\u00e4\u00e4 jotakin p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4, se h\u00e4p\u00e4isee p\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n11:5 Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee eli propheteeraa peitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4, se h\u00e4p\u00e4isee p\u00e4\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 se on niinkuin se ajeltu olis.\n11:6 Sill\u00e4 ellei vaimo anna itsi\u00e4ns\u00e4 peitt\u00e4\u00e4, niin keritt\u00e4k\u00e4\u00e4n my\u00f6s h\u00e4nen hiuksensa; vaan ett\u00e4 se on ruma, ett\u00e4 vaimon pit\u00e4is keritty eli ajeltu oleman, niin peitt\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n11:7 Mutta ei miehen pid\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 peitt\u00e4m\u00e4n, sill\u00e4 h\u00e4n on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.\n11:8 Sill\u00e4 ei mies ole vaimosta, mutta vaimo on miehest\u00e4.\n11:9 Ja ei mies ole luotu vaimon t\u00e4hden, mutta vaimo on luotu miehen t\u00e4hden.\n11:10 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 vaimon pit\u00e4m\u00e4n voiman p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4 enkelitten t\u00e4hden;\n11:11 Muutoin ei ole mies paitsi vaimoa, eik\u00e4 vaimo paitsi miest\u00e4, Herrassa,\n11:12 Sill\u00e4 niinkuin vaimo on miehest\u00e4, niin on my\u00f6s mies vaimon kautta; mutta kaikki Jumalasta.\n11:13 Tuomitkaat itse kesken\u00e4nne: onko se kaunis, ett\u00e4 vaimo avop\u00e4in Jumalaa rukoilee?\n11:14 Eik\u00f6 luontokin sit\u00e4 teille opeta, ett\u00e4 se on miehelle h\u00e4pi\u00e4ksi, jos h\u00e4nell\u00e4 on pitk\u00e4t hiukset?\n11:15 Mutta vaimolle on se kunniaksi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on pitk\u00e4t hiukset; sill\u00e4 hiukset ovat h\u00e4nelle peitteeksi annetut.\n11:16 Mutta jos joku n\u00e4kyy riitainen olevan, ei meill\u00e4 eik\u00e4 Jumalan seurakunnilla se tapa ole.\n11:17 Mutta kuin min\u00e4 t\u00e4t\u00e4 teille ilmoitan, en min\u00e4 teit\u00e4 kiit\u00e4, ettette kokoon tule parannukseksi, vaan pahennukseksi.\n11:18 Sill\u00e4 ensin, kuin te seurakuntaan tulette, niin min\u00e4 kuulen eripuraisuudet olevan seassanne; jonka min\u00e4 my\u00f6s puolittain uskon.\n11:19 Sill\u00e4 teid\u00e4n seassanne pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s eriseurat oleman, ett\u00e4 ne, jotka koetellut ovat, teid\u00e4n seassanne ilmoitettaisiin.\n11:20 Kuin te siis kokoon tulette yhteen, ei se ole Herran ehtoollista pit\u00e4\u00e4.\n11:21 Sill\u00e4 jokainen enn\u00e4tt\u00e4\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 oman ehtoollisensa, yksi isoo, toinen juovuksissa on.\n11:22 Vai eik\u00f6 teill\u00e4 huoneita ole, joissa te sy\u00f6d\u00e4 ja juoda saatte? Taikka katsotteko te yl\u00f6n Jumalan seurakunnan ja h\u00e4p\u00e4isette ne, joilla ei mit\u00e4\u00e4n ole? Mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 teille sanoman? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun teit\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4n? T\u00e4ss\u00e4 en min\u00e4 kiit\u00e4.\n11:23 Sill\u00e4 min\u00e4 olen sen Herralta saanut, jonka min\u00e4 my\u00f6s teille annoin. Sill\u00e4 Herra Jesus, sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4, jona h\u00e4n petettiin, otti leiv\u00e4n,\n11:24 Ja kiitti, mursi ja sanoi: ottakaat, sy\u00f6k\u00e4\u00e4t! t\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini, joka teid\u00e4n edest\u00e4nne murretaan: se tehk\u00e4\u00e4t minun muistokseni;\n11:25 Niin my\u00f6s kalkin ehtoollisen j\u00e4lkeen ja sanoi: t\u00e4m\u00e4 kalkki on se Uusi Testamentti minun veress\u00e4ni; se tehk\u00e4\u00e4t, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.\n11:26 Sill\u00e4 niin usein kuin te sy\u00f6tte t\u00e4st\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4 ja juotte t\u00e4st\u00e4 kalkista, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n Herran kuoleman julistaman, siihenasti kuin h\u00e4n tulee.\n11:27 Sent\u00e4hden joka kelvottomasti sy\u00f6 t\u00e4st\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4 ja juo Herran kalkista, se on vikap\u00e4\u00e4 Herran ruumiiseen ja vereen.\n11:28 Mutta koetelkaan ihminen itsi\u00e4ns\u00e4, ja niin sy\u00f6k\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4 ja juokaan t\u00e4st\u00e4 kalkista.\n11:29 Sill\u00e4 joka sy\u00f6 taikka juo kelvottomasti, h\u00e4n sy\u00f6 ja juo tuomion itsellens\u00e4, ettei h\u00e4n Herran ruumista eroita.\n11:30 Sent\u00e4hden on my\u00f6s monta heikkoa ja sairasta teid\u00e4n seassanne, ja moni makaa.\n11:31 Sill\u00e4 jos me itsemme tuomitsisimme, niin emme ensink\u00e4\u00e4n tuomittaisi.\n11:32 Vaan kuin me tuomitaan, niin me Herralta kuritetaan, ettemme maailman kanssa kadotettaisi.\n11:33 Sent\u00e4hden, rakkaat veljeni! kuin te kokoon tulette sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, niin odottakaat toinen toistanne.\n11:34 Mutta jos joku isoo, h\u00e4n sy\u00f6k\u00f6\u00f6n kotonansa, ettette kokoon tulisi kadotukseksi. Ne muut min\u00e4 tultuani tahdon toimittaa.\n12:1 Mutta hengellisist\u00e4 lahjoista, rakkaat veljet, en min\u00e4 tahdo teilt\u00e4 salata.\n12:2 Te tied\u00e4tte, ett\u00e4 te olette pakanat olleet ja k\u00e4yneet mykk\u00e4in ep\u00e4jumalain tyk\u00f6, niinkuin te viedyt olitte.\n12:3 Sent\u00e4hden teen min\u00e4 teille tiett\u00e4v\u00e4ksi, ettei yksik\u00e4\u00e4n, joka Jumalan Hengen kautta puhuu, Jesusta kiroile: ja ei yksik\u00e4\u00e4n taida Jesusta kutsua Herraksi, vaan Pyh\u00e4n Hengen kautta.\n12:4 Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on Henki;\n12:5 Ja virat ovat moninaiset, mutta yksi on Herra.\n12:6 Ja voimat ovat moninaiset, mutta yksi on Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa.\n12:7 Mutta jokaiselle annetaan Hengen ilmoitus hy\u00f6dytykseksi.\n12:8 Sill\u00e4 yhdelle annetaan Hengen kautta puhua viisaudesta, toiselle puhua tiedosta, sen yhden Hengen kautta:\n12:9 Mutta toiselle usko siit\u00e4 yhdest\u00e4 Hengest\u00e4: toiselle lahjat terveeksi tehd\u00e4 siin\u00e4 yhdess\u00e4 Hengess\u00e4:\n12:10 Toiselle voimallisia t\u00f6it\u00e4 tehd\u00e4, toiselle ennustus, toiselle henget eroittaa, toiselle moninaiset kielet, toiselle moninaisten kielten selitys.\n12:11 Mutta n\u00e4m\u00e4t kaikki se yksi Henki vaikuttaa, jakaen kullekin omansa niinkuin h\u00e4n tahtoo.\n12:12 Sill\u00e4 niinkuin ruumis on yksi, ja h\u00e4nell\u00e4 on monta j\u00e4sent\u00e4, mutta kaikki ruumiin j\u00e4senet, ehk\u00e4 heit\u00e4 on usia, ovat kuitenkin yksi ruumis; niin on my\u00f6s Kristus.\n12:13 Sill\u00e4 me olemme my\u00f6s yhdess\u00e4 Hengess\u00e4 kaikki yhdeksi ruumiiksi kastetut, sek\u00e4 Juudalaiset ett\u00e4 Grekil\u00e4iset, sek\u00e4 orjat ett\u00e4 vapaat, ja kaikki me olemme yhteen Henkeen juotetut.\n12:14 Sill\u00e4 ei ruumis ole yksi j\u00e4sen, vaan usia.\n12:15 Jos jalka sanois: en min\u00e4 ole k\u00e4si, sent\u00e4hden en min\u00e4 ole ruumiista: eik\u00f6 h\u00e4n senvuoksi ole ruumiista?\n12:16 Ja jos korva sanois: en min\u00e4 ole silm\u00e4, sent\u00e4hden en min\u00e4 ole ruumiista: eik\u00f6 h\u00e4n senvuoksi ruumiista ole?\n12:17 Jos koko ruumis silm\u00e4n\u00e4 olis, kussas siis kuulo? Jos se kaikki kuulona, kussas siis haisto?\n12:18 Mutta nyt on Jumala pannut j\u00e4senet erin\u00e4ns\u00e4 itsekunkin ruumiissa niinkuin h\u00e4n on tahtonut.\n12:19 Vai jos kaikki olisivat yksi j\u00e4sen, kussa sitte ruumis olis?\n12:20 Mutta nyt on monta j\u00e4sent\u00e4, vaan yksi ruumis.\n12:21 Mutta ei silm\u00e4 taida k\u00e4delle sanoa: en min\u00e4 sinua tarvitse, eli taas p\u00e4\u00e4 jaloille: en min\u00e4 teit\u00e4 tarvitse.\n12:22 Vaan paljoa enemmin ne ruumiin j\u00e4senet, jotka heikommaksi n\u00e4kyv\u00e4t, ovat tarpeelliset.\n12:23 Ja jotka me luulemme h\u00e4pi\u00e4llisemm\u00e4ksi ruumiissa, niiden p\u00e4\u00e4lle me enimm\u00e4n kunnian panemme; ja jotka h\u00e4ijymm\u00e4ksi n\u00e4kyv\u00e4t, niill\u00e4 on enin kaunistusta:\n12:24 Sill\u00e4 jotka meiss\u00e4 kauniit ovat, ei ne mit\u00e4\u00e4n tarvitse; mutta Jumala on ruumiin kokoon liitt\u00e4nyt ja sille puuttuvaiselle enemm\u00e4n kunnian antanut,\n12:25 Ettei eripuraisuutta ruumiissa olisi; vaan kaikki j\u00e4senet pit\u00e4\u00e4 toinen toisestansa surun pit\u00e4m\u00e4n.\n12:26 Ja jos yksi j\u00e4sen k\u00e4rsii jotakin, niin kaikki muut j\u00e4senet kanssa k\u00e4rsiv\u00e4t, ja jos yksi j\u00e4sen kunniassa pidet\u00e4\u00e4n, niin kaikki j\u00e4senet my\u00f6s riemuitsevat.\n12:27 Mutta te olette Kristuksen ruumis ja j\u00e4senet, jokainen osansa j\u00e4lkeen.\n12:28 Ja Jumala on pannut seurakuntaan ensin apostolit, sitte prophetat, senj\u00e4lkeen opettajat, sitte voimalliset ty\u00f6t, j\u00e4lleen parantamisen lahjat, avut, hallitukset, moninaiset kielet.\n12:29 Ovatko kaikki apostolit? Ovatko kaikki prophetat? Ovatko kaikki opettajat? Onko kaikilla voimalliset ty\u00f6t?\n12:30 Onko kaikilla parantamisen lahjat? Puhuvatko kaikki moninaisilla kielill\u00e4? Taitavatko kaikki selitt\u00e4\u00e4?\n12:31 Mutta noudattakaat te paraita lahjoja. Ja viel\u00e4 min\u00e4 teille korkiamman tien osoitan.\n13:1 Jos min\u00e4 ihmisten ja enkelein kielill\u00e4 puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin min\u00e4 olisin kuin helisev\u00e4 vaski tai kilisev\u00e4 kulkuinen.\n13:2 Ja jos min\u00e4 propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tiet\u00e4isin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin ett\u00e4 min\u00e4 vuoret siirt\u00e4isin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en min\u00e4 mit\u00e4\u00e4n olisi.\n13:3 Ja jos min\u00e4 kaiken tavarani kuluttaisin k\u00f6yh\u00e4in ravinnoksi, ja jos min\u00e4 antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyllinen.\n13:4 Rakkaus on k\u00e4rsiv\u00e4llinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei h\u00e4n paisu:\n13:5 Ei h\u00e4n k\u00e4yt\u00e4 itsi\u00e4ns\u00e4 sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei h\u00e4n vihaan syty, ei h\u00e4n pahaa ajattele,\n13:6 Ei h\u00e4n v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4 iloitse, mutta h\u00e4n iloitsee totuudesta:\n13:7 Kaikki h\u00e4n peitt\u00e4\u00e4, kaikki h\u00e4n uskoo, kaikki h\u00e4n toivoo, kaikki h\u00e4n k\u00e4rsii.\n13:8 Ei rakkaus koskaan v\u00e4sy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.\n13:9 Sill\u00e4 me ymm\u00e4rr\u00e4mme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.\n13:10 Mutta kuin t\u00e4ydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.\n13:11 Kuin min\u00e4 olin lapsi, niin min\u00e4 puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin min\u00e4 mieheksi tulin, niin min\u00e4 hylk\u00e4sin lapselliset.\n13:12 Sill\u00e4 nyt me n\u00e4emme niinkuin peilist\u00e4 tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt min\u00e4 tunnen puolittain, vaan silloin min\u00e4 tunnen niiinkuin min\u00e4 tuttu olen.\n13:13 Mutta nyt pysyv\u00e4t usko, toivo, rakkaus, n\u00e4m\u00e4t kolme; vaan rakkaus on suurin niist\u00e4.\n14:1 Noudattakaat rakkautta, olkaat ahkerat hengellisten lahjain per\u00e4\u00e4n; mutta enemmin propheteeraamaan.\n14:2 Sill\u00e4 joka kielill\u00e4 puhuu, ei h\u00e4n ihmisille puhu, vaan Jumalalle; sill\u00e4 ei kenk\u00e4\u00e4n kuule, vaan h\u00e4n puhuu salaisuudet hengess\u00e4.\n14:3 Mutta joka propheteeraa, se puhuu ihmisille parannukseksi ja neuvoksi ja lohdutukseksi.\n14:4 Joka kielill\u00e4 puhuu, h\u00e4n parantaa itsens\u00e4; mutta joka propheteeraa, h\u00e4n seurakunnan parantaa.\n14:5 Mutta min\u00e4 tahtoisin, ett\u00e4 te kaikki kielill\u00e4 puhuisitte, mutta paljoa enemmin, ett\u00e4 te propheteeraisitte; sill\u00e4 se, joka propheteeraa, on suurempi kuin se, joka kielill\u00e4 puhuu, paitsi sit\u00e4 jos h\u00e4n sen selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 seurakunta sais siit\u00e4 parannuksen.\n14:6 Vaan nyt, rakkaat veljeni! jos min\u00e4 tulen teid\u00e4n tyk\u00f6nne kielill\u00e4 puhuen, mit\u00e4 min\u00e4 olisin teille hy\u00f6dyllinen, ellen min\u00e4 puhuisi teille eli ilmoituksen kautta, eli tiedon kautta, eli prophetian kautta, taikka opin kautta?\n14:7 Kuitenkin ne hengett\u00f6m\u00e4t, jotka \u00e4\u00e4nen antavat, joko se on huilu eli kantele, koska ei ne anna eri \u00e4\u00e4nt\u00e4 itsest\u00e4ns\u00e4, kuinka se tiedet\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 huilulla eli mit\u00e4 kanteleella soitettu on?\n14:8 Ja jos vaskitorvi antaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n \u00e4\u00e4nen itsest\u00e4ns\u00e4, kuka tiet\u00e4\u00e4 sotaan hankita?\n14:9 Niin my\u00f6s te, jos te kielill\u00e4 puhutte ja ette puhu selki\u00e4sti; kuinka se ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 puhuttu on? Sill\u00e4 te puhutte tuuleen.\n14:10 Moninaiset tosin ovat \u00e4\u00e4net maailmassa, ja ei yht\u00e4\u00e4n niist\u00e4 ole \u00e4\u00e4net\u00f6int\u00e4;\n14:11 Sent\u00e4hden, ellen min\u00e4 tied\u00e4 \u00e4\u00e4nen tointa, niin min\u00e4 olen puhujalle outo, ja se, joka puhuu, on my\u00f6s minulle outo.\n14:12 Niin tekin, koska te ahkerasti hengellisi\u00e4 lahjoja etsitte, niin ahkeroitkaaat seurakunnan parannukseksi, ett\u00e4 teill\u00e4 kyll\u00e4 olis.\n14:13 Sent\u00e4hden, joka kielill\u00e4 puhuu, se rukoilkaan, ett\u00e4 h\u00e4n sen taitais my\u00f6s selitt\u00e4\u00e4.\n14:14 Sill\u00e4 jos min\u00e4 kielill\u00e4 rukoilen, niin minun henkeni rukoilee, mutta minun mieleni on hedelm\u00e4t\u00f6in.\n14:15 Kuinkas se siis on? Min\u00e4 rukoilen hengess\u00e4, ja rukoilen my\u00f6s mieless\u00e4ni: min\u00e4 veisaan hengess\u00e4, ja veisaan my\u00f6s mieless\u00e4ni.\n14:16 Mutta koska sin\u00e4 hengess\u00e4 siunaat, kuinkas se, joka oppimattoman siassa on, pit\u00e4\u00e4 sinun kiitoksees amen sanoman? sill\u00e4 ei h\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4, mit\u00e4s sanot.\n14:17 Sin\u00e4 tosin hyv\u00e4sti kiit\u00e4t, vaan ei se toinen siit\u00e4 parane.\n14:18 Min\u00e4 kiit\u00e4n minun Jumalaani, ett\u00e4 min\u00e4 taidan usiammalla kielell\u00e4 puhua kuin te kaikki.\n14:19 Mutta seurakunnassa tahdon min\u00e4 paremmin viisi sanaa puhua minun mielest\u00e4ni, muita neuvoakseni, ennen kuin kymmenentuhatta sanaa kielill\u00e4.\n14:20 Rakkaat veljet, \u00e4lk\u00e4\u00e4t olko lapset taidossa; vaan olkaat lapset pahuudessa, mutta olkaat taidossa t\u00e4ydelliset.\n14:21 Laissa on kirjoitettu: min\u00e4 tahdon puhua t\u00e4lle kansalle toisilla kielill\u00e4 ja toisilla huulilla, ja ei he sittek\u00e4\u00e4n minua kuule, sanoo Herra.\n14:22 Niin siis kielet ovat merkiksi, ei niille, jotka uskovat, vaan niille, jotka ei usko; mutta ei prophetiat ole uskottomain, vaan uskovaisten t\u00e4hden.\n14:23 Sent\u00e4hden jos koko seurakunta yhteen paikkaan kokoontuis ja kaikki puhuisivat kielill\u00e4 ja sinne tulisivat oppimattomat taikka uskottomat; eik\u00f6 he teit\u00e4 mielipuoleksi sanoisi?\n14:24 Mutta jos te kaikki propheteeraisitte, ja sinne tulis joku uskomatoin taikka oppimatoin, ja h\u00e4n nuhdeltaisiin kaikilta ja tuomittaisiin kaikilta,\n14:25 Ja niin h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 salaudet julki tulisivat, ja h\u00e4n lankeais kasvoillensa ja rukoilis Jumalaa, tunnustain ett\u00e4 Jumala olis totisesti teiss\u00e4.\n14:26 Kuinkas se on, rakkaat veljet? Koska te kokoon tulette, niin kullakin teist\u00e4 on psalmi, h\u00e4nell\u00e4 on opetus, h\u00e4nell\u00e4 on kieli, h\u00e4nell\u00e4 on ilmoitus, h\u00e4nell\u00e4 on selitys: ne tapahtukoon kaikki parannukseksi.\n14:27 Jos joku kielill\u00e4 puhuu, se puhukaan itse toisena, taikka ensinn\u00e4kin itse kolmantena, ja vuorottain, ja yksi sen selitt\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n14:28 Ellei h\u00e4n selitt\u00e4j\u00e4 ole, niin olkaan seurakunnassa \u00e4\u00e4neti ja puhukaan itsellens\u00e4 ja Jumalalle.\n14:29 Mutta prophetat puhukaan itse toisena, eli itse kolmantena, ja ne muut tuomitkaan.\n14:30 Ja jos jollekulle tyk\u00f6n\u00e4 istuvalle ilmoitus tapahtuu, niin olkaan ensim\u00e4inen \u00e4\u00e4neti.\n14:31 Sill\u00e4 kyll\u00e4 te kaikki propheteerata taidatte, yksi toisenne per\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kaikki oppisivat ja tulisivat neuvotuksi.\n14:32 Ja prophetain henget ovat prophetaille alamaiset.\n14:33 Sill\u00e4 ei Jumala ole sekaseuraisuuden, vaan rauhan Jumala, niinkuin kaikissa pyh\u00e4in seurakunnissa.\n14:34 Teid\u00e4n vaimonne pit\u00e4\u00e4 seurakunnissa \u00e4\u00e4neti oleman; sill\u00e4 ei heille ole sallittu puhua, vaan ett\u00e4 he ovat alamaiset, niinkuin my\u00f6s laki sanoo.\n14:35 Mutta jos he jotain oppia tahtovat, niin kysyk\u00f6\u00f6t miehilt\u00e4ns\u00e4 kotona; sill\u00e4 h\u00e4ijysti se vaimoille sopii, ett\u00e4 he seurakunnassa puhuvat.\n14:36 Eli onko Jumalan sana teist\u00e4 tullut? Taikka onko se ainoasti teid\u00e4n tyk\u00f6nne tullut?\n14:37 Jos joku luulee itsens\u00e4 prophetaksi, eli hengelliseksi, se tutkikaan, mit\u00e4 min\u00e4 teille kirjoitan, ett\u00e4 ne ovat Herran k\u00e4skyt.\n14:38 Mutta jos joku on tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6in, se olkoon tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6in.\n14:39 Sent\u00e4hden rakkaat veljet, ahkeroitkaat propheteerata ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t kielt\u00e4k\u00f6 kielill\u00e4 puhumasta.\n14:40 Kaikki tapahtukoon soveliaasti ja s\u00e4\u00e4dyllisesti.\n15:1 Mutta min\u00e4 teen teille tiett\u00e4v\u00e4ksi, rakkaat veljet, sen evankeliumin, jonka min\u00e4 teille ilmoitin, jonka te my\u00f6s saaneet olette, jossa te my\u00f6s seisotte,\n15:2 Jonka kautta te my\u00f6s autuaaksi tulette, jos te sen pid\u00e4tte, mink\u00e4 min\u00e4 teille olen ilmoittanut, ellette hukkaan ole uskoneet.\n15:3 Sill\u00e4 min\u00e4 olen sen ensin teille antanut, jonka min\u00e4 my\u00f6s saanut olen, ett\u00e4 Kristus on kuollut meid\u00e4n synteimme t\u00e4hden, Raamattuin j\u00e4lkeen,\n15:4 Ja ett\u00e4 h\u00e4n oli haudattu ja nousi yl\u00f6s kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Raamattuin j\u00e4lkeen,\n15:5 Ja ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4htiin Kephaalta ja sitte kahdeltatoistakymmenelt\u00e4.\n15:6 Senj\u00e4lkeen h\u00e4n n\u00e4htiin usiammalta kuin viidelt\u00e4sadalta veljelt\u00e4 yhdell\u00e4 haavalla, joista monta viel\u00e4 el\u00e4v\u00e4t, mutta muutamat ovat nukkuneet.\n15:7 Sit\u00e4l\u00e4hin n\u00e4htiin h\u00e4n Jakobilta ja sen j\u00e4lkeen kaikilta apostoleilta.\n15:8 Vaan kaikkein viimein on h\u00e4n my\u00f6s minulta n\u00e4hty, niinkuin keskensyntyneelt\u00e4.\n15:9 Sill\u00e4 min\u00e4 olen kaikkein huonoin apostolitten seassa enk\u00e4 ole kelvollinen apostoliksi kutsuttaa, ett\u00e4 min\u00e4 olen Jumalan seurakuntaa vainonnut.\n15:10 Mutta Jumalan armosta min\u00e4 olen se, mik\u00e4 min\u00e4 olen, ja h\u00e4nen armonsa minun kohtaani ei ole tyhj\u00e4 ollut, vaan min\u00e4 olen enemm\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 tehnyt kuin muut kaikki; mutta en kuitenkaan min\u00e4, vaan Jumalan armo, joka minussa on.\n15:11 Olisin siis min\u00e4 eli he, n\u00e4in me saarnaamme ja n\u00e4in te olette my\u00f6s uskoneet.\n15:12 Mutta jos Kristus saarnataan kuolleista nousseeksi yl\u00f6s; miksi siis teid\u00e4n seassanne muutamat sanovat, ettei kuolleitten yl\u00f6snousemista ole?\n15:13 Mutta ellei kuolleitten yl\u00f6snousemus ole, niin ei Kristuskaan noussut yl\u00f6s.\n15:14 Mutta jollei Kristus noussut yl\u00f6s, niin on meid\u00e4n saarnamme turha ja teid\u00e4n uskonne on my\u00f6s turha,\n15:15 Ja me l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n Jumalan v\u00e4\u00e4riksi todistajiksi, ett\u00e4 me Jumalaa vastaan todistaneet olemme, ett\u00e4 h\u00e4n on her\u00e4tt\u00e4nyt yl\u00f6s Kristuksen, jota ei h\u00e4n ole her\u00e4tt\u00e4nyt yl\u00f6s, ellei kuolleet nouse yl\u00f6s.\n15:16 Sill\u00e4 jollei kuolleet nouse yl\u00f6s, eip\u00e4 Kristuskaan noussut ole.\n15:17 Mutta ellei Kristus ole noussut yl\u00f6s, niin on teid\u00e4n uskonne turha, ja te olette viel\u00e4 teid\u00e4n synneiss\u00e4nne,\n15:18 Niin ovat my\u00f6s ne, jotka Kristuksessa nukkuneet ovat, kadotetut.\n15:19 Jos meill\u00e4 ainoastaan t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on toivo Kristuksen p\u00e4\u00e4lle, niin me olemme viheli\u00e4isemm\u00e4t kaikkia muita ihmisi\u00e4.\n15:20 Mutta nyt on Kristus kuolleista noussut yl\u00f6s ja on tullut uutiseksi nukkuneiden seassa.\n15:21 Sill\u00e4 ett\u00e4 ihmisen kautta kuolema on, niin on my\u00f6s ihmisen kautta kuolleitten yl\u00f6snousemus.\n15:22 Sill\u00e4 niinkuin kaikki Adamissa kuolevat, niin he my\u00f6s kaikki pit\u00e4\u00e4 Kristuksessa el\u00e4v\u00e4ksi teht\u00e4m\u00e4n,\n15:23 Mutta kukin j\u00e4rjestyksess\u00e4ns\u00e4: uutinen Kristus, sitte ne, jotka Kristuksen omat ovat, h\u00e4nen tulemisessansa.\n15:24 Sitte on loppu, koska h\u00e4n antaa valtakunnan Jumalan ja Is\u00e4n haltuun, ja panee pois kaiken herrauden ja kaiken vallan ja voiman.\n15:25 Sill\u00e4 h\u00e4nen tulee hallita, siihenasti kuin h\u00e4n kaikki vihollisensa panee h\u00e4nen jalkainsa alle.\n15:26 Viimeinen vihollinen, joka pannaan pois, on kuolema.\n15:27 Sill\u00e4 h\u00e4n on kaikki h\u00e4nen jalkainsa alle heitt\u00e4nyt. Mutta koska h\u00e4n sanoo, ett\u00e4 kaikki h\u00e4nen allensa heitetyt ovat, niin on julki, ett\u00e4 se on eroitettu, joka h\u00e4nelle kaikki heitti alle.\n15:28 Kuin nyt kaikki h\u00e4nen allensa heitetyksi tulevat, silloin my\u00f6s itse Poika h\u00e4nen allensa heitet\u00e4\u00e4n, joka kaikki h\u00e4nen allensa heitti, ett\u00e4 Jumala kaikki kaikessa olis.\n15:29 Mit\u00e4 ne muutoin tekev\u00e4t, jotka itsens\u00e4 kastaa antavat kuolleitten p\u00e4\u00e4lle, jollei kuolleet nouse yl\u00f6s? Miksi he siis antavat kuolleitten p\u00e4\u00e4lle itse\u00e4ns\u00e4 kastaa?\n15:30 Miksi my\u00f6s me joka aika vaarassa olemme?\n15:31 Min\u00e4 kuolen joka p\u00e4iv\u00e4 meid\u00e4n kerskaamisen puolesta, joka minulla on Kristuksessa Jesuksessa meid\u00e4n Herrassamme.\n15:32 Jos min\u00e4 olen ihmisten tavalla Ephesossa petoin kanssa sotinut, mit\u00e4 se minua auttaa, ellei kuolleet nouse yl\u00f6s? Sy\u00f6k\u00e4\u00e4mme ja juokaamme; sill\u00e4 huomenna me kuolemme.\n15:33 \u00c4lk\u00e4\u00e4t antako pett\u00e4\u00e4 teit\u00e4nne: pahat jaaritukset turmelevat hyv\u00e4t tavat.\n15:34 Her\u00e4tk\u00e4\u00e4t yl\u00f6s hurskaasti ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t synti\u00e4 tehk\u00f6; sill\u00e4 ei muutamat Jumalasta mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4. H\u00e4pi\u00e4ksi min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 teille sanon.\n15:35 Vaan joku taitais sanoa: kuinkas kuolleet nousevat? ja mink\u00e4kaltaisilla ruumiilla he tulevat?\n15:36 Sin\u00e4 tomppeli! Se, mink\u00e4 sin\u00e4 kylv\u00e4t, ei tule el\u00e4v\u00e4ksi, ellei h\u00e4n (ensin) kuole.\n15:37 Ja jonka sin\u00e4 kylv\u00e4t, ei se ole se ruumis, joka tuleva on, vaan paljas jyv\u00e4, nimitt\u00e4in nisun jyv\u00e4 eli joku muu.\n15:38 Mutta Jumala antaa h\u00e4nelle ruumiin niinkuin h\u00e4n tahtoi, ja kullekin siemenelle oman ruumiinsa.\n15:39 Ei kaikki liha ole yht\u00e4l\u00e4inen liha; vaan toinen on ihmisten liha, toinen on karjan liha, toinen on kalain, toinen on lintuin;\n15:40 Ja ovat taivaalliset ruumiit ja maalliset ruumiit; mutta toinen kirkkaus on taivaallisilla ja toinen maallisilla.\n15:41 Toinen kirkkaus on auringolla ja toinen kirkkaus kuulla, ja toinen kirkkaus t\u00e4hdill\u00e4; sill\u00e4 yksi t\u00e4hti voittaa toisen kirkkaudessa.\n15:42 Niin my\u00f6s kuolleitten yl\u00f6snousemus: se kylvet\u00e4\u00e4n turmeluksessa ja nousee yl\u00f6s turmelematoin,\n15:43 Se kylvet\u00e4\u00e4n huonona ja nousee yl\u00f6s kunniassa, se kylvet\u00e4\u00e4n heikkoudessa ja nousee yl\u00f6s v\u00e4kevyydess\u00e4,\n15:44 Se kylvet\u00e4\u00e4n luonnollinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis. Meill\u00e4 on luonnollinen ruumis, on my\u00f6s hengellinen ruumis.\n15:45 Niinkuin my\u00f6s kirjoitettu on: ensim\u00e4inen ihminen Adam on tehty el\u00e4v\u00e4ksi sieluksi, ja viimeinen Adam el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4iseksi hengeksi.\n15:46 Mutta hengellinen ei ole ensim\u00e4inen, vaan luonnollinen, senj\u00e4lkeen hengellinen.\n15:47 Ensim\u00e4inen ihminen on maasta ja maallinen, toinen ihminen on itse Herra taivaasta.\n15:48 Mink\u00e4kaltainen maallinen on, senkaltaiset ovat my\u00f6s maalliset, ja mink\u00e4kaltainen taivaallinen on, senkaltaiset ovat my\u00f6s taivaalliset.\n15:49 Ja niinkuin me olemme kantaneet maallisen kuvaa, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s meid\u00e4n kantaman taivaallisen kuvaa.\n15:50 Mutta min\u00e4 sanon, rakkaat veljet, ei liha ja veri taida Jumalan valtakuntaa peri\u00e4, ja ei turmeltu pid\u00e4 turmelematointa perim\u00e4n.\n15:51 Katso, min\u00e4 sanon teille salaisuuden: emme tosin kaikki nuku, vaan kaikki me muutetaan,\n15:52 Ajan rahdussa, silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4, viimeisell\u00e4 basunalla; sill\u00e4 basuna soi, ja kuolleet pit\u00e4\u00e4 turmelematoinna nouseman yl\u00f6s ja me tulemme muutetuksi.\n15:53 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 katoova pit\u00e4\u00e4 pukeman p\u00e4\u00e4llens\u00e4 katoomattomuuden ja kuoleva pukee p\u00e4\u00e4llens\u00e4 kuolemattomuuden.\n15:54 Mutta koska katoova pukee p\u00e4\u00e4llens\u00e4 katoomattomuuden ja kuoleva pukee p\u00e4\u00e4llens\u00e4 kuolemattomuuden, silloin t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n se sana, joka kirjoitettu on: kuolema on nielty voitossa.\n15:55 Kuolema, kussa on sinun otas? Helvetti, kussa on sinun voittos?\n15:56 Mutta kuoleman ota on synti ja synnin voima on laki.\n15:57 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka meille voiton antanut on meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen kautta!\n15:58 Sent\u00e4hden, minun rakkaat veljeni, olkaat vahvat, j\u00e4rk\u00e4htym\u00e4tt\u00e4 ja aina ylt\u00e4kyll\u00e4iset Herran t\u00f6iss\u00e4, tiet\u00e4en, ettei teid\u00e4n ty\u00f6nne ole turha Herrassa.\n16:1 Mutta avun hakemisessa pyhi\u00e4 varten, niinkuin min\u00e4 Galatin seurakunnille s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt olen, niin te my\u00f6s tehk\u00e4\u00e4t.\n16:2 Ensim\u00e4isen\u00e4 sabbattina ottakaan jokainen teist\u00e4 tyk\u00f6ns\u00e4 jotakin ja kootkaan varansa j\u00e4lkeen, ettei \u00e4sken silloin, kuin min\u00e4 tulen, niit\u00e4 hakemaan ruveta.\n16:3 Mutta kuin min\u00e4 tullut olen, jotka te kirjoilla valitsette, ne min\u00e4 tahdon l\u00e4hett\u00e4\u00e4 viem\u00e4\u00e4n teid\u00e4n lahjojanne Jerusalemiin.\n16:4 Jos taas niin on sovelias, ett\u00e4 min\u00e4 itse sinne vaellan, niin he saavat minun kanssani vaeltaa.\n16:5 Mutta min\u00e4 tahdon teid\u00e4n tyk\u00f6nne tulla, kuin min\u00e4 Makedonian kautta vaellan. (Sill\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 Makedonian l\u00e4vitse vaeltaman.)\n16:6 Mutta teid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4nne min\u00e4 mit\u00e4maks viivyn eli my\u00f6s talvea pid\u00e4n, ett\u00e4 te minua saattaisitte, kuhunka min\u00e4 matkustan.\n16:7 Sill\u00e4 en min\u00e4 nyt menness\u00e4ni tahdo teit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 toivon saavani jonkun ajan viipy\u00e4 teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, jos Herra sallii.\n16:8 Mutta min\u00e4 tahdon Ephesossa viipy\u00e4 helluntaihin asti;\n16:9 Sill\u00e4 minulle on suuri ja v\u00e4kev\u00e4 ovi avattu, ja on monta vastaanseisojaa.\n16:10 Mutta jos Timoteus tulee, niin katsokaat, ett\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olis teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne; sill\u00e4 h\u00e4n tekee my\u00f6s Herran ty\u00f6t\u00e4 niinkuin min\u00e4kin.\n16:11 \u00c4lk\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n katsoko yl\u00f6n, mutta saattakaat h\u00e4nt\u00e4 rauhassa minun tyk\u00f6ni tulemaan; sill\u00e4 min\u00e4 odotan h\u00e4nt\u00e4 veljien kanssa.\n16:12 Mutta veljest\u00e4 Apollosta tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 olen h\u00e4nt\u00e4 paljon neuvonut veljien kanssa teid\u00e4n tyk\u00f6nne tulemaan, mutta ei h\u00e4n nyt tahtonut tulla; kuitenkin on h\u00e4n tuleva, kuin h\u00e4nell\u00e4 sovelias aika on.\n16:13 Valvokaat, pysyk\u00e4\u00e4t uskossa, olkaat urhoolliset, olkaat vahvat!\n16:14 Kaikki teid\u00e4n menonne tapahtukoon rakkaudessa.\n16:15 Mutta min\u00e4 neuvon teit\u00e4, rakkaat veljet: te tunnette Stephanaan perheen, ett\u00e4 he ovat alkeet Akajassa ja ovat ruvenneet pyhi\u00e4 palvelemaan:\n16:16 Ett\u00e4 te my\u00f6s olisitte senkaltaisille alamaiset ja jokaiselle apulaiselle ja auttajalle.\n16:17 Mutta min\u00e4 iloitsen Stephanaan, Fortunatuksen ja Akaikuksen tulemisesta; sill\u00e4 he ovat teid\u00e4n puuttumisenne t\u00e4ytt\u00e4neet.\n16:18 Sill\u00e4 he virvoittivat minun henkeni ja teid\u00e4n; sent\u00e4hden tuntekaat senkaltaiset.\n16:19 Teit\u00e4 tervehtiv\u00e4t Asian seurakunnat. Teit\u00e4 tervehtiv\u00e4t suuresti Akvila ja Priskilla Herrassa, ja seurakunta, joka heid\u00e4n huoneessansa on.\n16:20 Teit\u00e4 tervehtiv\u00e4t kaikki veljet. Tervehtik\u00e4\u00e4t toinen toistanne pyh\u00e4ll\u00e4 suunantamisella.\n16:21 Min\u00e4 Paavali tervehdin teit\u00e4 omalla k\u00e4dell\u00e4ni.\n16:22 Joka ei Herraa Jesusta Kristusta rakasta, se olkoon anatema maranata.\n16:23 Herran Jesuksen Kristuksen armo olkoon teid\u00e4n kanssanne!\n16:24 Minun rakkauteni olkoon kaikkein teid\u00e4n kanssanne Kristuksessa Jesuksessa! Amen!","title":"Finnish Bible: 1 Corinthians","type":"page"}