{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/co2.htm","path":"bib/wb/fin/co2.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/co2.htm","text":"1:1 Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta, ja Timoteus veli, Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, ja kaikille pyhille, jotka koko Akajassa ovat:\n1:2 Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meid\u00e4n Is\u00e4lt\u00e4mme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!\n1:3 Kiitetty olkoon Jumala ja meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen Is\u00e4, laupiuden Is\u00e4, ja kaiken lohdutuksen Jumala!\n1:4 Joka meit\u00e4 lohduttaa kaikessa meid\u00e4n vaivassamme, ett\u00e4 me taitaisimme lohduttaa niit\u00e4, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sill\u00e4 lohdutuksella, jolla Jumala meit\u00e4 lohduttaa.\n1:5 Sill\u00e4 niinkuin Kristuksen k\u00e4rsimys on paljo tullut meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, niin my\u00f6s meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.\n1:6 Mutta jos meit\u00e4 vaivataan, niin se tapahtuu teille lohdutukseksi ja autuudeksi, joka vaikuttaa niiden vaivain k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4, joita my\u00f6s me k\u00e4rsimme, eli jos meit\u00e4 lohdutetaan, niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja meid\u00e4n toivomme on vahva teist\u00e4:\n1:7 Ett\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 niinkuin te olette k\u00e4rsimisess\u00e4 osalliset, niin te my\u00f6s tulette lohdutuksesta osalliseksi.\n1:8 Sill\u00e4 emme tahdo salata teilt\u00e4, rakkaat veljet, meid\u00e4n vaivaamme, joka meille Asiassa tapahtui: ett\u00e4 me olimme sangen suuresti rasitetut ylitse meid\u00e4n voimamme, niin ett\u00e4 me jo meid\u00e4n hengest\u00e4mme ep\u00e4ilimme.\n1:9 Mutta me itsell\u00e4mme juuri niin p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 meid\u00e4n piti kuoleman, ettei meid\u00e4n pit\u00e4isi itse p\u00e4\u00e4llemme uskaltaman, vaan Jumalan p\u00e4\u00e4lle, joka kuolleetkin her\u00e4tt\u00e4\u00e4,\n1:10 Joka meit\u00e4 niin suuresta kuolemasta p\u00e4\u00e4sti ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4; ja me turvaamme h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n t\u00e4stedeskin meit\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4,\n1:11 Ynn\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4n rukoustenne avulla meid\u00e4n edest\u00e4mme, ett\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4htemme, siit\u00e4 lahjasta, joka meille annettu on, pit\u00e4is monelta ihmiselt\u00e4 kiitos teht\u00e4m\u00e4n.\n1:12 Sill\u00e4 se on meid\u00e4n kerskauksemme, nimitt\u00e4in meid\u00e4n omantuntomme todistus, ett\u00e4 me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimm\u00e4sti teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne.\n1:13 Sill\u00e4 emmep\u00e4 me muuta teille kirjoita, vaan sit\u00e4, mit\u00e4 te luette eli my\u00f6s tied\u00e4tte; mutta min\u00e4 toivon, ett\u00e4 te my\u00f6s loppuun asti tied\u00e4tte.\n1:14 Niinkuin te puolittain meid\u00e4t tiet\u00e4neet olette, ett\u00e4 me olemme teid\u00e4n kerskaamisenne, niinkuin tekin meid\u00e4n kerskauksemme Herran Jesuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olette.\n1:15 Ja senkaltaisella uskalluksella tahdoin min\u00e4 ennen tulla teid\u00e4n tyk\u00f6nne, ett\u00e4 te toisen kerran olisitte saaneet minulta jonkun hyv\u00e4n ty\u00f6n,\n1:16 Ja min\u00e4 olisin vaeltanut teid\u00e4n kauttanne Makedoniaan, ja Makedoniasta teid\u00e4n tyk\u00f6nne takaperin tullut, ja niin teilt\u00e4 Juudeaan johdatetuksi.\n1:17 Koska min\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ajattelin, lienenk\u00f6 min\u00e4 sen tehnyt hempeydest\u00e4? Eli ovatko minun aivoitukseni, joita min\u00e4 aivon, lihalliset? ett\u00e4 minun tyk\u00f6n\u00e4ni olis niin, niin, ja ei, ei.\n1:18 Mutta Jumala on vakaa, ettei meid\u00e4n puheemme ole teille niin ja ei ollut.\n1:19 Sill\u00e4 Jumalan Poika, Jesus Kristus, joka teid\u00e4n seassanne meilt\u00e4 saarnattu on, nimitt\u00e4in minulta ja Silvanukselta ja Timoteukselta, ei ollut niin ja ei, vaan oli h\u00e4ness\u00e4 niin.\n1:20 Sill\u00e4 kaikki Jumalan lupaukset ovat niin h\u00e4ness\u00e4 ja ovat amen h\u00e4ness\u00e4, Jumalan kunniaksi meid\u00e4n kauttamme.\n1:21 Mutta Jumala on se, joka meit\u00e4 teid\u00e4n kanssanne Kristuksessa vahvistaa, ja on meit\u00e4 voidellut,\n1:22 Joka my\u00f6s on meit\u00e4 lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meid\u00e4n syd\u00e4miimme.\n1:23 Mutta min\u00e4 ruokoilen Jumalaa todistajaksi sieluni p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 min\u00e4 olen s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt teit\u00e4, etten min\u00e4 viel\u00e4 ole Korintoon tullut.\n1:24 Ei niin, ett\u00e4 me hallitsisimme teid\u00e4n uskoanne, vaan me olemme auttajat teid\u00e4n iloonne, sill\u00e4 te seisotte uskossa.\n2:1 Mutta sit\u00e4 min\u00e4 olen itsell\u00e4ni aikonut, etten min\u00e4 taas murheella teid\u00e4n tyk\u00f6nne tulisi.\n2:2 Sill\u00e4 jos min\u00e4 teid\u00e4t murheeseen saatan, kukas minua ilahuttaa, vaan se, joka minulta on murheelliseksi tehty?\n2:3 Ja sen min\u00e4 olen teille kirjoittanut, etten min\u00e4 tultuani saisi niist\u00e4 murhetta, joista minun tulis ilo saada; sill\u00e4 minulla on senkaltainen uskallus kaikkein teid\u00e4n tyk\u00f6nne, ett\u00e4 minun iloni kaikkein teid\u00e4n ilonne on.\n2:4 Sill\u00e4 min\u00e4 kirjoitin teille suuressa vaivassa ja syd\u00e4men kivussa, monilla kyyneleill\u00e4, ei, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4is murehtiman, vaan ett\u00e4 te ymm\u00e4rt\u00e4isitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teid\u00e4n kohtaanne.\n2:5 Jos joku on murheen matkaan saattanut, ei h\u00e4n ole minua murheelliseksi saattanut, vaan puolittain, etten min\u00e4 teit\u00e4 kaikkia rasittaisi.\n2:6 Mutta kyll\u00e4 siin\u00e4 on, ett\u00e4 se monelta niin rangaistu on:\n2:7 Ett\u00e4 te t\u00e4stedes sit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 armahtaisitte ja lohduttaisitte, ettei h\u00e4n uppoaisi yl\u00f6npalttisessa murheessa.\n2:8 Sent\u00e4hden neuvon min\u00e4 teit\u00e4, ett\u00e4 te h\u00e4nen kohtaansa rakkautta osoittaisitte;\n2:9 Sill\u00e4 sent\u00e4hden min\u00e4 my\u00f6s olen kirjoittanut, koetellakseni teit\u00e4, jos te olette kaikkiin kuuliaiset,\n2:10 Mutta joille te jotain anteeksi annatte, sen min\u00e4 my\u00f6s anteeksi annan; sill\u00e4 jolle min\u00e4 jotain anteeksi annoin, sen min\u00e4 anteeksi annoin teid\u00e4n t\u00e4htenne Kristuksen puolesta, ettemme saatanalta voitetuksi tulisi;\n2:11 Sill\u00e4 eip\u00e4 meilt\u00e4 ole salattu, mit\u00e4 h\u00e4nen mieless\u00e4ns\u00e4 on.\n2:12 Mutta kuin min\u00e4 tulin Troadaan Kristuksen evankeliumia saarnaamaan, ja minulle avattiin ovi Herrassa, niin ei minulla ollut yht\u00e4\u00e4n lepoa hengess\u00e4ni, etten min\u00e4 Titusta minun velje\u00e4ni l\u00f6yt\u00e4nyt.\n2:13 Mutta kuin min\u00e4 olin heid\u00e4n hyv\u00e4sti j\u00e4tt\u00e4nyt, menin min\u00e4 sielt\u00e4 Makedoniaan.\n2:14 Mutta kiitetty olkoon Jumala, joka aina antaa meille voiton Kristuksessa, ja julistaa joka paikassa h\u00e4nen tuntemisensa hajun meid\u00e4n kauttamme!\n2:15 Sill\u00e4 me olemme Jumalalle yksi hyv\u00e4 haju Kristuksessa, sek\u00e4 niiden seassa, jotka autuaaksi tulevat, ett\u00e4 my\u00f6s niiden seassa, jotka hukkuvat;\n2:16 N\u00e4ille tosin surman haju kuolemaksi, mutta toisille el\u00e4m\u00e4n haju el\u00e4m\u00e4ksi: ja kuka on nyt t\u00e4h\u00e4n kelvollinen?\n2:17 Sill\u00e4 emmep\u00e4 me ole senkaltaiset kuin muutamat, jotka Jumalan sanaa myyskentelev\u00e4t; vaan vakuudesta ja niinkuin Jumalasta me puhumme Jumalan kasvoin edess\u00e4, Kristuksessa.\n3:1 Rupeemmeko me siis itsi\u00e4mme taas kehumaan? eli tarvitsemmeko me, niinkuin muutamat, kiitoskirjaa teid\u00e4n tyk\u00f6nne, eli kiitoskirjaa teilt\u00e4?\n3:2 Te olette meid\u00e4n kirjamme, meid\u00e4n syd\u00e4miimme kirjoitetut, joka kaikilta ihmisilt\u00e4 tunnetaan ja luetaan.\n3:3 Ja te olette ilmoitetut, ett\u00e4 te Kristuksen l\u00e4hetyskirja olette, meid\u00e4n palveluksemme kautta valmistettu, ei pl\u00e4kill\u00e4 kirjoitettu, vaan el\u00e4v\u00e4n Jumalan hengell\u00e4, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin syd\u00e4men tauluihin.\n3:4 Mutta senkaltainen uskallus on meill\u00e4 Kristuksen kautta Jumalan puoleen.\n3:5 Ei niin, ett\u00e4 me olemme itse meist\u00e4mme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meist\u00e4mme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta,\n3:6 Joka meit\u00e4 soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n, ei puustavin, vaan Hengen; sill\u00e4 puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee el\u00e4v\u00e4ksi.\n3:7 Mutta jos sill\u00e4 viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, h\u00e4nen kasvoinsa kirkkauden t\u00e4hden, joka kuitenkin katoo:\n3:8 Miksi ei siis paljoa enemmin sill\u00e4 viralla, joka hengen antaa, pit\u00e4isi kirkkaus oleman?\n3:9 Sill\u00e4, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljoa enemmin sill\u00e4 viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on yl\u00f6npalttinen kirkkaus;\n3:10 Sill\u00e4 se toinen, joka kirkastettu oli, ei ole ensink\u00e4\u00e4n kirkkaudeksi luettava, sen yl\u00f6npalttisen kirkkauden suhteen.\n3:11 Sill\u00e4 jos sill\u00e4 oli kirkkaus, joka katoo, paljoa enemmin on sill\u00e4 kirkkaus, joka pysyy.\n3:12 Ett\u00e4 meill\u00e4 siis senkaltainen toivo on, niin me puhumme rohkiasti,\n3:13 Ja emme tee niinkuin Moses, joka kasvoillensa peitteen pani, ettei Israelin lapset taitaneet sen loppua katsoa, joka katoo.\n3:14 Vaan heid\u00e4n taitonsa olivat paatuneet. Sill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, kuin vanhaa Testamenttia luetaan, pysyy se peite ottamatta pois, joka Kristuksessa lakkaa.\n3:15 Mutta t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, kuin Mosesta luetaan, riippuu se peite heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 edess\u00e4.\n3:16 Mutta kuin he palajavat Herran puoleen, niin peite otetaan pois.\n3:17 Sill\u00e4 Herra on Henki; mutta kussa Herran Henki on, siin\u00e4 on vapaus.\n3:18 Mutta me kaikki avoimilla kasvoilla Herran kirkkautta katselemme, niinkuin peiliss\u00e4, ja me muutetaan siihen kuvaan kirkkaudesta niin kirkkauteen niinkuin Herran Hengest\u00e4.\n4:1 Sent\u00e4hden, ett\u00e4 meill\u00e4 senkaltainen virka on, sen j\u00e4lkeen kuin armo meid\u00e4n kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,\n4:2 Vaan v\u00e4lt\u00e4mme salaiset h\u00e4pi\u00e4t ja emme vaella kavaluudella, emmek\u00e4 petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meit\u00e4mme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edess\u00e4 osoitamme.\n4:3 Jos nyt meid\u00e4n evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan,\n4:4 Joissa t\u00e4m\u00e4n maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evenkeliumin paiste heille pit\u00e4isi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva.\n4:5 Sill\u00e4 emme itse meist\u00e4mme saarnaa, vaan Kristuksesta Jesuksesta, ett\u00e4 h\u00e4n on Herra; mutta me olemme teid\u00e4n palvelianne Jesuksen t\u00e4hden.\n4:6 Ett\u00e4 Jumala, joka k\u00e4ski valkeuden pimeydest\u00e4 paistaa, se paisti tunnon valkeuden meid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4mme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa.\n4:7 Mutta meill\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 tavara savisissa astioissa, ett\u00e4 se yl\u00f6npalttinen voima pit\u00e4\u00e4 oleman Jumalalta ja ei meist\u00e4.\n4:8 Meill\u00e4 on joka paikassa ahdistus, mutta emme sit\u00e4 sure: meill\u00e4 on pakko, mutta emme ep\u00e4ile.\n4:9 Me k\u00e4rsimme vainoa, mutta ei meit\u00e4 anneta yl\u00f6n; me painetaan alas, mutta emme huku.\n4:10 Me viemme ymp\u00e4ri aina Herran Jesuksen kuoleman meid\u00e4n ruumiissamme, ett\u00e4 Herran Jesuksen el\u00e4m\u00e4kin meid\u00e4n ruumiissamme ilmoitettaisiin.\n4:11 Sill\u00e4 me, jotka el\u00e4mme, annetaan yl\u00f6n aina kuolemaan Jesuksen t\u00e4hden, ett\u00e4 Jesuksen el\u00e4m\u00e4kin meid\u00e4n kuolevaisessa lihassamme ilmoitettaisiin.\n4:12 Sent\u00e4hden on kuolema meiss\u00e4 voimallinen, mutta teiss\u00e4 el\u00e4m\u00e4.\n4:13 Mutta ett\u00e4 meill\u00e4 on yksi uskon henki, niinkuin kirjoitettu on: min\u00e4 uskoin, sent\u00e4hden min\u00e4 puhuin; niin me my\u00f6s uskomme, ja sent\u00e4hden me my\u00f6s puhumme,\n4:14 Ja tied\u00e4mme sen, ett\u00e4 joka Herran Jesuksen her\u00e4tti, h\u00e4n meid\u00e4tkin Jesuksen kautta her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja asettaa meit\u00e4 teid\u00e4n kanssanne.\n4:15 Sill\u00e4 kaikki teid\u00e4n t\u00e4htenne tapahtuu, ett\u00e4 se yl\u00f6npalttinen armo monen kiitoksen kautta runsaasti Jumalan ylistykseksi tulis.\n4:16 Sent\u00e4hden emme v\u00e4sy; sill\u00e4 vaikka meid\u00e4n ulkonainen ihminen turmellaan, niin sis\u00e4llinen kuitenkin p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 uudistetaan;\n4:17 Sill\u00e4 meid\u00e4n vaivamme, joka ajallinen ja kevi\u00e4 on, saattaa meille ijankaikkisen ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kunnian:\n4:18 Jotka emme n\u00e4kyv\u00e4isi\u00e4 katso, vaan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4; sill\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4iset ovat ajalliset, mutta n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ijankaikkiset.\n5:1 Sill\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4n majan meid\u00e4n maallinen huone puretaan, meill\u00e4 olevan rakennuksen Jumalalta, huoneen, ei k\u00e4sill\u00e4 tehdyn, joka on ijankaikkinen taivaissa;\n5:2 Jota me my\u00f6s huokaamme, ik\u00e4v\u00f6iden, ett\u00e4 me meid\u00e4n majallamme, joka taivaasta on, puetetuksi tulisimme,\n5:3 Jos me muutoin puetettuna, ja ei alasti l\u00f6ydett\u00e4isiin.\n5:4 Sill\u00e4 me, jotka t\u00e4ss\u00e4 majassa olemme, huokaamme, ett\u00e4 me rasitetut olemme, jossa emme tahdo riisuttuna, vaan puetettuna olla, ett\u00e4 se kuolevainen el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 nielt\u00e4isiin.\n5:5 Mutta joka meit\u00e4 siihen valmistaa, se on Jumala, joka my\u00f6s Hengen on meille pantiksi antanut.\n5:6 Niin me olemme sent\u00e4hden aina hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa ja tied\u00e4mme, ett\u00e4 niinkauvan kuin me ruumiissa asumme, niin me olemme kaukana Herrasta.\n5:7 (Sill\u00e4 me vaellamme uskossa ja emme katsomisessa.)\n5:8 Mutta meill\u00e4 on turva, ja paljo halaamme enemmin olla kaukana pois ruumiista ja menn\u00e4 asumaan Herran tyk\u00f6.\n5:9 Sent\u00e4hden, joko me kotona olemme eli ulkona vaellamme, niin me ahkeroitsemme siit\u00e4, ett\u00e4 me h\u00e4nelle kelpaisimme.\n5:10 Sill\u00e4 meid\u00e4n kaikkein pit\u00e4\u00e4 ilmestym\u00e4n Kristuksen tuomio-istuimen eteen, ett\u00e4 jokainen sais senj\u00e4lkeen mit\u00e4 h\u00e4n ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyv\u00e4 eli paha.\n5:11 Ett\u00e4 me siis tied\u00e4mme, ett\u00e4 Herraa pit\u00e4\u00e4 pelj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n, niin me neuvomme ihmisi\u00e4, mutta Jumalalle olemme me julkiset: kuitenkin min\u00e4 toivon, ett\u00e4 me olemme my\u00f6s julki teid\u00e4nkin omassatunnossanne.\n5:12 Emme taas kerskaa itsi\u00e4mme teid\u00e4n edess\u00e4nne; vaan me annamme teille tilan kerskataksenne meist\u00e4, ett\u00e4 teill\u00e4kin olis kerskaamista niit\u00e4 vastaan, jotka itsi\u00e4ns\u00e4 kasvoin j\u00e4lkeen kerskaavat ja ei syd\u00e4men j\u00e4lkeen.\n5:13 Sill\u00e4 jos me tyhmistyneet olemme, niin me sen Jumalalle olemme, eli jos me taidossa olemme, niin me teille taidossa olemme.\n5:14 Sill\u00e4 Kristuksen rakkaus vaatii meit\u00e4,\n5:15 Ett\u00e4 me sen niin pid\u00e4mme, ett\u00e4 jos yksi on kuollut kaikkein edest\u00e4, niin he kaikki ovat kuolleet, ja h\u00e4n on sent\u00e4hden kaikkein edest\u00e4 kuollut, ett\u00e4 ne, jotka el\u00e4v\u00e4t, ei nyt en\u00e4\u00e4n el\u00e4isi itsellens\u00e4, vaan h\u00e4nelle, joka heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4 kuollut ja noussut on yl\u00f6s.\n5:16 Sent\u00e4hden emme t\u00e4stedes lihan puolesta ket\u00e4\u00e4n tunne. Ja jos me olemme Kristuksen lihan puolesta tunteneet, niin emme kuitenkaan silleen tunne.\n5:17 Sent\u00e4hden jos joku on Kristuksessa, niin h\u00e4n on uusi luontokappale; sill\u00e4 vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.\n5:18 Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meit\u00e4 on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.\n5:19 Sill\u00e4 Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heid\u00e4n synti\u00e4ns\u00e4, ja on meiss\u00e4 sovintosaarnan s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt.\n5:20 Niin olemme me Kristuksen puolesta k\u00e4skyl\u00e4iset; sill\u00e4 Jumala neuvoo meid\u00e4n kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, ett\u00e4 te Jumalan kanssa sovitte.\n5:21 Sill\u00e4 h\u00e4n on sen, joka ei mit\u00e4\u00e4n synnist\u00e4 tiet\u00e4nyt, meid\u00e4n edest\u00e4mme synniksi tehnyt, ett\u00e4 me h\u00e4ness\u00e4 tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edess\u00e4 kelpaa.\n6:1 Mutta me niinkuin apulaiset neuvomme teit\u00e4, ettette Jumalan armoa hukkaan ottaisi.\n6:2 Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: min\u00e4 olen otollisella ajalla sinua kuullut ja olen sinua autuuden p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 auttanut. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on autuuden p\u00e4iv\u00e4.\n6:3 \u00c4lk\u00e4\u00e4mme kellenk\u00e4\u00e4n jossakussa pahennusta antako, ettei meid\u00e4n virkaamme laitettaisi;\n6:4 Vaan osoittakaamme meit\u00e4mme kaikissa asioissa niinkuin Jumalan palveliat: suuressa k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4, vaivoissa, h\u00e4diss\u00e4, suruissa,\n6:5 Haavoissa, vankiuksissa, kapinoissa, t\u00f6iss\u00e4, valvomisissa, paastoissa,\n6:6 Puhtaassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, taidossa, pitk\u00e4mielisyydess\u00e4, suloisuudessa, Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4, vilpitt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 rakkaudessa.\n6:7 Totuuden sanassa, Jumalan v\u00e4ess\u00e4 vanhurskauden sota-aseiden kautta oikialla ja vasemmalla puolella,\n6:8 Kunnian kautta ja pilkan, panetuksen ja kiitoksen kautta, niinkuin vietteli\u00e4t ja kuitenkin vakaat,\n6:9 Niinkuin tuntemattomat ja kuitenkin tutut, niinkuin kuolevaiset ja katso, me el\u00e4mme, niinkuin rangaistut ja ei kuitenkaan tapetut,\n6:10 Niinkuin murheelliset ja kuitenkin aina iloiset, niinkuin k\u00f6yh\u00e4t, mutta kuitenkin monta rikkaaksi tekev\u00e4iset, niinkuin ne, joilla ei mit\u00e4\u00e4n ole ja joiden kuitenkin kaikki omat ovat.\n6:11 Te Korintilaiset! meid\u00e4n suumme on h\u00e4nens\u00e4 avannut teid\u00e4n kohtaanne, meid\u00e4n syd\u00e4memme on levinnyt.\n6:12 Ette ole ahtaalla meiss\u00e4; mutta itse teiss\u00e4nne te ahtaalla olette.\n6:13 Min\u00e4 sanon niinkuin lapsilleni, ett\u00e4 te my\u00f6s minua vastaan teit\u00e4nne niin asettaisitte, ja levitt\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne.\n6:14 \u00c4lk\u00e4\u00e4t vet\u00e4k\u00f6 ijest\u00e4 ep\u00e4uskoisten kanssa; sill\u00e4 mit\u00e4 oikeuden on v\u00e4\u00e4ryyden kanssa tekemist\u00e4? eli mit\u00e4 osallisuutta on valkeudella pimeyden kanssa?\n6:15 Ja mik\u00e4 sovinto on Kristuksella belialin kanssa? taikka mik\u00e4 osa on uskovaisella uskottoman kanssa?\n6:16 Eli kuinka Jumalan templi sopii ep\u00e4jumalain kanssa? Sill\u00e4 te olette el\u00e4v\u00e4n Jumalan templi, niinkuin Jumala sanoo: min\u00e4 tahdon heiss\u00e4 asua ja heiss\u00e4 vaeltaa, ja min\u00e4 tahdon olla heid\u00e4n Jumalansa, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman minun kansani.\n6:17 Sent\u00e4hden paetkaat heid\u00e4n seastansa ja eroittakaat teit\u00e4nne, sanoo Herra: ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t saastaiseen ruvetko, ja niin min\u00e4 korjaan teit\u00e4,\n6:18 Ja olen teid\u00e4n Is\u00e4nne, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman minun poikani ja tytt\u00e4reni, sanoo kaikkivaltias Herra.\n7:1 Ett\u00e4 meill\u00e4 nyt senkaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, t\u00e4ytt\u00e4in pyhyytt\u00e4 Jumalan pelvossa.\n7:2 Ottakaat meit\u00e4 vastaan: emme kellenk\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tehneet, emme ket\u00e4\u00e4n turmelleet, emme kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n vaatineet.\n7:3 Senkaltaista en sano min\u00e4 teille kadotukseksi; sill\u00e4 min\u00e4 olen ennen sanonut, ett\u00e4 te olette meid\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4mme ynn\u00e4 kuolla ja ynn\u00e4 el\u00e4\u00e4.\n7:4 Min\u00e4 puhun teille suurella rohkeudella, min\u00e4 kerskaan paljon teist\u00e4, min\u00e4 olen lohdutuksella t\u00e4ytetty, min\u00e4 olen yl\u00f6npalttisessa ilossa kaikessa meid\u00e4n vaivassamme.\n7:5 Sill\u00e4 kuin me Makedoniaan tulimme, ei meid\u00e4n lihallamme ollut yht\u00e4\u00e4n lepoa, vaan kaikissa paikoissa olimme me vaivatut, ulkona sota, sis\u00e4ll\u00e4 pelko.\n7:6 Mutta Jumala, joka n\u00f6yri\u00e4 lohduttaa, h\u00e4n lohdutti meit\u00e4 Tituksen tulemisella,\n7:7 Vaan ei ainoastaan h\u00e4nen tulemisellansa, mutta my\u00f6s sill\u00e4 lohdutuksella, jonka h\u00e4n teilt\u00e4 saanut oli, ja ilmoitti meille teid\u00e4n halunne, teid\u00e4n itkunne ja teid\u00e4n kiivautenne minusta, niin ett\u00e4 min\u00e4 viel\u00e4 enemmin ihastuin.\n7:8 Sill\u00e4 jos min\u00e4 l\u00e4hetyskirjallani saatinkin teit\u00e4 murheesen, enp\u00e4 min\u00e4 sit\u00e4 kadu, ehk\u00e4 min\u00e4 olisin katunut; sill\u00e4 min\u00e4 n\u00e4en sen l\u00e4hetyskirjan teit\u00e4 hetken aikaa murheessa pit\u00e4neen.\n7:9 Nyt min\u00e4 iloitsen, en siit\u00e4, ett\u00e4 te murheissa olitte, vaan ett\u00e4 te olitte murheissa parannukseksi; sill\u00e4 te olitte murheelliset Jumalan mielen j\u00e4lkeen, ettei teill\u00e4 meist\u00e4 miss\u00e4\u00e4n vahinkoa olis.\n7:10 Sill\u00e4 se murhe, joka Jumalan mielen j\u00e4lkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksik\u00e4\u00e4n kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman.\n7:11 Sill\u00e4 katso, ett\u00e4 te olitte Jumalan mielen j\u00e4lkeen murheelliset, kuinka suuren ahkeruuden se on teiss\u00e4 vaikuttanut! Ja tosin edesvastauksen, n\u00e4rk\u00e4styksen, pelvon, ik\u00e4v\u00f6itsemisen, kiivauden ja koston. Te olette kaikissa teit\u00e4nne puhtaiksi osoittaneet t\u00e4ss\u00e4 asiassa.\n7:12 Sent\u00e4hden vaikka min\u00e4 teille kirjoitin, niin ei se ole kuitenkaan sen t\u00e4hden tapahtunut, joka rikkonut oli, eik\u00e4 sen t\u00e4hden, jolle v\u00e4\u00e4ryys tehtiin, mutta sent\u00e4hden, ett\u00e4 teid\u00e4n ahkeruutenne meid\u00e4n kohtaamme Jumalan edess\u00e4 julkiseksi tulis.\n7:13 Sent\u00e4hden me olemme saaneet lohdutuksen, ett\u00e4 tekin olette lohdutetut. Mutta viel\u00e4 enemmin iloitsimme me Tituksen ilosta; sill\u00e4 h\u00e4nen henkens\u00e4 oli teilt\u00e4 kaikilta virvoitettu.\n7:14 Ja mit\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 teist\u00e4 kerskannut olen, en min\u00e4 sit\u00e4 h\u00e4pee; vaan niinkuin kaikki ovat todet, mitk\u00e4 min\u00e4 teille puhunut olen, niin on my\u00f6s meid\u00e4n kerskauksemme Tituksen edess\u00e4 todeksi tullut.\n7:15 Ja h\u00e4nell\u00e4 on sangen suuri syd\u00e4mellinen halu teid\u00e4n puoleenne, kuin h\u00e4n kaikkein teid\u00e4n kuuliaisuutenne muistaa, kuinka te pelvolla ja vavistuksella h\u00e4nt\u00e4 otitte vastaan.\n7:16 Min\u00e4 siis iloitsen, ett\u00e4 min\u00e4 kaikissa asioissa teihin taidan luottaa.\n8:1 Mutta min\u00e4 teen teille tiett\u00e4v\u00e4ksi, rakkaat veljet, Jumalan armon, joka Makedonian seurakuntiin annettu on;\n8:2 Sill\u00e4 heid\u00e4n ilonsa oli yl\u00f6npalttinen, kuin heit\u00e4 monen vaivan kautta koeteltiin, ja vaikka he sangen k\u00f6yh\u00e4t olivat, ovat he kuitenkin runsaasti kaikessa yksinkertaisuudessa antaneet.\n8:3 Sill\u00e4 he olivat kaikesta voimastansa (sen min\u00e4 todistan) ja ylitsekin voimansa hyv\u00e4ntahtoiset,\n8:4 Ja meit\u00e4 suurella ahkeruudella rukoilivat, ett\u00e4 me ottaisimme vastaan sen hyv\u00e4n ty\u00f6n ja sen palveluksen osallisuuden, joka pyh\u00e4in varaksi koottu oli.\n8:5 Ja ei niinkuin me toivoimme, vaan he antoivat itsens\u00e4 ensisti Herralle ja (sitte) meille Jumalan tahdon kautta.\n8:6 Ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4is Titusta neuvoman, ett\u00e4, niinkuin h\u00e4n oli ennen ruvennut, h\u00e4nen pit\u00e4is senkaltaisen hyv\u00e4n ty\u00f6n niin teid\u00e4n seassanne p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4n;\n8:7 Mutta niinkuin te olette kaikissa rikkaat, uskossa ja sanassa, ja taidossa ja kaikkinaisessa ahkeruudessa, ja teid\u00e4n rakkaudessanne meid\u00e4n kohtaamme, (niin sovittakaat siis), ett\u00e4 te my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 armossa rikkaat olisitte.\n8:8 Enp\u00e4 min\u00e4 vaatimisesta sit\u00e4 sano, vaan muiden ahkeruudesta koettelen min\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4n rakkautenne vakuutta.\n8:9 Sill\u00e4 te tied\u00e4tte meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen armon, ett\u00e4 h\u00e4n rikkaana ollessansa tuli kuitenkin teid\u00e4n t\u00e4htenne k\u00f6yh\u00e4ksi, ett\u00e4 te h\u00e4nen k\u00f6yhyytens\u00e4 kautta rikkaaksi tulisitte.\n8:10 Minun neuvoni min\u00e4 t\u00e4st\u00e4 annan; sill\u00e4 se on teille hy\u00f6dyllinen, ett\u00e4 te olette ennen ruvenneet ei ainoasti sit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n, vaan jo menneen\u00e4 vuonna tahdoitte sit\u00e4.\n8:11 T\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4t siis nyt se ty\u00f6, jonka te rupesitte, ett\u00e4 niinkuin tahto valmis oli, te my\u00f6s sen voimanne per\u00e4st\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4isitte.\n8:12 Sill\u00e4 jos joku edell\u00e4 mielellinen on, niin h\u00e4n on otollinen varansa j\u00e4lkeen, ja ei sen j\u00e4lkeen, joka ei h\u00e4nell\u00e4 ole.\n8:13 Ei niin luullen, ett\u00e4 muilla pit\u00e4\u00e4 oleman huojennus ja teill\u00e4 ahdistus, vaan ett\u00e4 se tasan olis, niin palvelkaan teid\u00e4n rikkautenne heid\u00e4n k\u00f6yhyytt\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 ajalla,\n8:14 Ett\u00e4 my\u00f6s heid\u00e4n rikkautensa teid\u00e4n puuttumistanne palvelis, ett\u00e4 tasan tapahtuis,\n8:15 Niinkuin kirjoitettu on: joka paljon kokosi, ei h\u00e4nell\u00e4 ollut liiaksi, ja joka v\u00e4h\u00e4n kokosi, ei h\u00e4nelt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n puuttunut.\n8:16 Mutta Jumalan olkoon kiitos, joka senkaltaisen ahkeruuden antoi Tituksen syd\u00e4meen teid\u00e4n t\u00e4htenne!\n8:17 Sill\u00e4 h\u00e4n otti sen neuvon hyv\u00e4ksi, ja tosin oli sit\u00e4 ahkerampi, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00e4ksi mielell\u00e4ns\u00e4 teid\u00e4n tyk\u00f6nne.\n8:18 Mutta me olemme h\u00e4nen kanssansa l\u00e4hett\u00e4neet veljen, jota evankeliumissa kiitet\u00e4\u00e4n kaikissa seurakunnissa.\n8:19 (Mutta ei se ainoasti, vaan h\u00e4n on my\u00f6s s\u00e4\u00e4tty seurakunnilta meid\u00e4n matkakumppaniksemme t\u00e4m\u00e4n armon kanssa, joka meid\u00e4n kauttamme Herran kunniaksi toimitetaan, ja teid\u00e4n hyv\u00e4n tahtonne koettelemiseksi,)\n8:20 Karttain sit\u00e4, ettei kenk\u00e4\u00e4n meit\u00e4 panettelisi senkaltaisen rikkaan avun puolesta, joka meid\u00e4n kauttamme toimitetaan.\n8:21 Sill\u00e4 me ahkeroitsemme sit\u00e4, mik\u00e4 kunniallinen on, ei ainoasti Herran edess\u00e4, vaan my\u00f6s ihmisten edess\u00e4.\n8:22 Ja me olemme heid\u00e4n kanssansa l\u00e4hett\u00e4neet meid\u00e4n veljemme, jonka me monessa olemme usiasti koetelleet, ett\u00e4 h\u00e4n ahkera on, ja viel\u00e4 nyt paljoa ahkerampi, suurella uskalluksella, joka on teid\u00e4n tyk\u00f6nne,\n8:23 Sek\u00e4 Tituksen puolesta, joka minun kumppanini on ja apulaiseni teid\u00e4n seassanne, ett\u00e4 my\u00f6s meid\u00e4n veljeimme t\u00e4hden, jotka ovat seurakuntain apostolit, Kristuksen kunnia.\n8:24 Osoittakaat siis teid\u00e4n rakkautenne merkki ja meid\u00e4n kerskaamisemme teist\u00e4nne niit\u00e4 kohtaan, julkisesti seurakunnankin edess\u00e4.\n9:1 Sill\u00e4 siit\u00e4 avusta, joka pyhille annetaan, ei tarvitse minun teille kirjoittaa.\n9:2 Sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n teid\u00e4n hyv\u00e4 tahtonne, jota min\u00e4 teid\u00e4n t\u00e4htenne kehun Makedonialaisille, ett\u00e4 Akaja on ollut jo ajastajan valmis ja ett\u00e4 te olette monta siihen kiivaudellanne kehoittaneet.\n9:3 Kuitenkin min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4n veljen sent\u00e4hden l\u00e4hett\u00e4nyt, ettei meid\u00e4n kerskaamisemme teist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 asiassa tyhj\u00e4ksi tulisi, ett\u00e4 (niinkuin min\u00e4 sanoin) te valmiit olisitte,\n9:4 Ettemme, jos Makedonialaiset minun kanssani tulevat, ja ei l\u00f6yd\u00e4 teit\u00e4 valmiina, me silloin (en min\u00e4 sano: te) senkaltaisesta kerskauksesta h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulisi.\n9:5 Sent\u00e4hden n\u00e4in min\u00e4 tarpeelliseksi velji\u00e4 neuvoa, ett\u00e4 he ensin menev\u00e4t teid\u00e4n tyk\u00f6nne ja edell\u00e4 valmistavat teid\u00e4n ennen luvatun hyv\u00e4n lahjanne, ett\u00e4 se valmis olis, niinkuin hyv\u00e4 teko ja ei niinkuin vaatimus.\n9:6 Mutta sen min\u00e4 sanon: joka tiiviisti kylv\u00e4\u00e4, sen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tiiviisti niitt\u00e4m\u00e4n, joka siunauksessa kylv\u00e4\u00e4, sen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s siunauksessa niitt\u00e4m\u00e4n,\n9:7 Kukin syd\u00e4mens\u00e4 ehdon j\u00e4lkeen, ei yl\u00f6nmielin eli vaatein; sill\u00e4 iloista antajaa Jumala rakastaa.\n9:8 Mutta Jumala on v\u00e4kev\u00e4 niin sovittamaan, ett\u00e4 kaikkinainen armo teid\u00e4n seassanne yl\u00f6npalttiseksi tulis, ett\u00e4 teill\u00e4 kaikissa aina ylt\u00e4kyll\u00e4 olis, ja olisitte rikkaat kaikkiin hyviin t\u00f6ihin;\n9:9 (Niinkuin kirjoitettu on: h\u00e4n on hajoittanut ja antanut k\u00f6yhille: h\u00e4nen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.\n9:10 Mutta joka siemenen kylv\u00e4j\u00e4lle antaa, h\u00e4n teillekin antaa leiv\u00e4n sy\u00f6d\u00e4ksenne, ja lis\u00e4\u00e4 teid\u00e4n siemenenne, ja kasvattaa teid\u00e4n vanhurskautenne hedelm\u00e4n,)\n9:11 Ett\u00e4 te kaikissa rikkaaksi tulisitte, kaikella yksinkertaisuudella, joka meid\u00e4n kauttamme Jumalalle kiitoksen vaikuttaa.\n9:12 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n viran palvelus ei ainoastaan t\u00e4yt\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 pyhilt\u00e4 puuttuu, vaan on siihen ylt\u00e4kyll\u00e4inen, ett\u00e4 moni kiitt\u00e4\u00e4 Jumalaa,\n9:13 (T\u00e4m\u00e4n palveluksen koettelemuksen kautta ylist\u00e4in Jumalaa teid\u00e4n n\u00f6yr\u00e4n tunnustuksenne t\u00e4hden Kristuksen evankeliumissa, ja my\u00f6s teid\u00e4n yksinkertaisen tasajaon t\u00e4hden, heid\u00e4n ja kaikkein kohtaan,)\n9:14 Ja heid\u00e4n rukouksissansa teid\u00e4n edest\u00e4nne, jotka teit\u00e4 ik\u00e4v\u00f6itsev\u00e4t, sen yl\u00f6npalttisen Jumalan armon t\u00e4hden, joka teiss\u00e4 on.\n9:15 Mutta kiitos olkoon Jumalan h\u00e4nen sanomattoman lahjansa edest\u00e4!\n10:1 Mutta min\u00e4 Paavali neuvon teit\u00e4 Kristuksen siveyden ja vakuuden t\u00e4hden, min\u00e4, joka teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ollessani kehno olen, vaan poissa ollessani olen rohkia teit\u00e4 vastaan.\n10:2 Mutta min\u00e4 rukoilen teit\u00e4, ettei minua vaadittaisi rohkiaksi tyk\u00f6n\u00e4 ollessani, niinkuin minulla luullaan rohkeus muutamia vastaan olevan, jotka meid\u00e4n luulevat lihan j\u00e4lkeen vaeltavan.\n10:3 Sill\u00e4 ehk\u00e4 me lihassa vaellamme, emmep\u00e4 me sent\u00e4hden lihan j\u00e4lkeen sodi.\n10:4 Sill\u00e4 meid\u00e4n sota-aseemme ei ole lihalliset, vaan v\u00e4kev\u00e4t Jumalan edess\u00e4 kukistamaan varjeluksia.\n10:5 Ja me maahan ly\u00f6mme aivoitukset ja kaiken korkeuden, joka h\u00e4nens\u00e4 korottaa Jumalan tuntemista vastaan, ja vangiksi otamme kaiken ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuden alle,\n10:6 Ja olemme valmiit kostamaan kaikkea kovakorvaisuutta, kuin teid\u00e4n kuuliaisuutenne t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.\n10:7 Katsotteko te niiden j\u00e4lkeen, mitk\u00e4 silm\u00e4in edess\u00e4 ovat? Jos joku uskaltaa sen p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 h\u00e4n on Kristuksen oma, se ajatelkaan itsell\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 niinkuin h\u00e4n on Kristuksen oma, niin olemme mekin Kristuksen omat.\n10:8 Sill\u00e4 jos min\u00e4 viel\u00e4 enemm\u00e4n kerskaisin meid\u00e4n vallastamme, jonka Herra meille antanut on teid\u00e4n parannukseksenne, ja ei kadotukseksenne, enp\u00e4 min\u00e4 h\u00e4pe\u00e4isi,\n10:9 Etten min\u00e4 n\u00e4kyisi teit\u00e4 l\u00e4hetyskirjoilla pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4ni.\n10:10 Sill\u00e4 l\u00e4hetyskirjat (sanovat he) ovat raskaat ja v\u00e4kev\u00e4t, mutta ruumiillinen l\u00e4sn\u00e4olemus on heikko ja puhe on yl\u00f6nkatsottu.\n10:11 Senkaltainen ajatelkaan, ett\u00e4 niinkuin me olemme l\u00e4hetysvirkain kautta sanoissa poissa-ollessamme, niin me my\u00f6s olemme itse ty\u00f6ll\u00e4 l\u00e4sn\u00e4-ollessamme.\n10:12 Sill\u00e4 emmep\u00e4 me rohkene meit\u00e4mme lukea eli verrata niihin, jotka itsi\u00e4ns\u00e4 ylist\u00e4v\u00e4t; mutta ett\u00e4 he itse heill\u00e4ns\u00e4 heit\u00e4ns\u00e4 mittaavat ja pit\u00e4v\u00e4t ainoastaan itse heist\u00e4ns\u00e4, niin ei he mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4.\n10:13 Mutta emme meit\u00e4mme kerskaa ylitse m\u00e4\u00e4r\u00e4n, vaan ainoastaan kohtuullisen m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn mitan j\u00e4lkeen, jonka Jumala meille mitannut on, joka my\u00f6s teihinkin ulottuu.\n10:14 Sill\u00e4 emmep\u00e4 me itsi\u00e4mme levi\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 anna ulos kuin sopii, niinkuin emme oliskaan teihin ulottuneet; sill\u00e4 me olemme jo hamaan teid\u00e4n tyk\u00f6nne Kristuksen evankeliumilla tulleet.\n10:15 Ja emme kerskaa meit\u00e4mme ylitse m\u00e4\u00e4r\u00e4n vieraissa t\u00f6iss\u00e4; vaan me toivomme, kuin teid\u00e4n uskonne kasvaa teiss\u00e4, ett\u00e4 mekin meid\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4mme j\u00e4lkeen tahdomme levit\u00e4 ylt\u00e4kyll\u00e4isesti,\n10:16 Evankeliumia saarnaamaan niille, jotka tuolla puolen teit\u00e4 asuvat: emmek\u00e4 meit\u00e4mme kerskaa niist\u00e4, jotka vieraan mitan j\u00e4lkeen valmistetut ovat.\n10:17 Mutta joka kerskaa, se kerskatkaan Herrassa;\n10:18 Sill\u00e4 joka itsi\u00e4ns\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4, ei se ole koeteltu, vaan se, jota Herra kiitt\u00e4\u00e4.\n11:1 Oi jospa te v\u00e4h\u00e4nkin minun tyhmyytt\u00e4ni k\u00e4rsisitte! Ja tosin te minua k\u00e4rsitte.\n11:2 Sill\u00e4 min\u00e4 kiivaan teit\u00e4 Jumalan kiivaudella. Sill\u00e4 min\u00e4 olen teit\u00e4 kihlannut yhdelle miehelle, ett\u00e4 min\u00e4 puhtaan neitseen Kristukselle tuottaisin.\n11:3 Mutta min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 niinkuin k\u00e4rme vietteli Evan kavaluudellansa, niin my\u00f6s teid\u00e4n taitonne turmellaan siit\u00e4 yksinkertaisuudesta, joka on Kristuksessa.\n11:4 Sill\u00e4 jos se, joka teid\u00e4n tyk\u00f6nne tulee, toisesta Jesuksesta teille saarnaa, josta emme saarnanneet, taikka jos te toisen hengen saatte, jota ette ole saaneet, eli toisen evankeliumin, jota ette ole ottaneet vastaan, niin te sen oikein k\u00e4rsitte.\n11:5 Sill\u00e4 min\u00e4 arvaan, etten min\u00e4 ole ollut halvempi niit\u00e4 kaikkein korkeimpia apostoleita.\n11:6 Ja ehk\u00e4 min\u00e4 olen puheessa yksinkertainen, niin en min\u00e4 ole tiedossa yksinkertainen; kuitenkin olemme me kyll\u00e4 kaikille teille tiett\u00e4v\u00e4t.\n11:7 Eli olenko min\u00e4 synti\u00e4 tehnyt, ett\u00e4 min\u00e4 olen itseni alentanut, ett\u00e4 te ylennett\u00e4isiin, ett\u00e4 min\u00e4 olen teille Jumalan evankeliumia ilman palkkaa ilmoittanut?\n11:8 Ja olen muut seurakunnat ry\u00f6st\u00e4nyt, ja heilt\u00e4 palkan ottanut, jolla min\u00e4 teit\u00e4 palvelin? Ja kuin min\u00e4 olin teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ja minulta jotakin puuttui, enp\u00e4 min\u00e4 ket\u00e4\u00e4n rasittanut.\n11:9 Sill\u00e4 mit\u00e4 minulta puuttui, sen veljet t\u00e4yttiv\u00e4t, jotka Makedoniasta tulivat. Ja niin min\u00e4 pidin itseni kaikissa, etten min\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n kuormana ollut, ja tahdon viel\u00e4kin minuni niin pit\u00e4\u00e4.\n11:10 Niin totta kuin Kristuksen totuus minussa on, niin ei t\u00e4m\u00e4 kerskaus pid\u00e4 minulta Akajan maakunnissa otettaman pois.\n11:11 Mink\u00e4t\u00e4hden? Senk\u00f6t\u00e4hden, etten min\u00e4 teit\u00e4 rakasta? Sen Jumala tiet\u00e4\u00e4.\n11:12 Mutta mit\u00e4 min\u00e4 teen, sen min\u00e4 tahdon tehd\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 heilt\u00e4 tilan ottaisin pois, jotka etsiv\u00e4t tilaa kerskata, ett\u00e4 he ovat niin kuin me.\n11:13 Sill\u00e4 senkaltaiset v\u00e4\u00e4r\u00e4t apostolit ja petolliset ty\u00f6ntekij\u00e4t teeskelev\u00e4t itsens\u00e4 Kristuksen apostoleiksi.\n11:14 Ei my\u00f6s ihmek\u00e4\u00e4n ole; sill\u00e4 itse saatana muuttaa itsens\u00e4 valkeuden enkeliksi.\n11:15 Ei siis se ole suuri, jos my\u00f6s h\u00e4nen palveliansa itsens\u00e4 asettelevat niinkuin he olisivat vanhurskauden saarnaajat, joiden loppu pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n t\u00f6ittens\u00e4 per\u00e4\u00e4n.\n11:16 Taas sanon min\u00e4, ettei yhdenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 minua tyhm\u00e4ksi luuleman; vaan ellei niin ole, niin ottakaat minua vastaan niinkuin tyhm\u00e4\u00e4kin, ett\u00e4 min\u00e4 my\u00f6s v\u00e4h\u00e4 kerskaisin.\n11:17 Sit\u00e4 mit\u00e4 min\u00e4 nyt puhun, en min\u00e4 puhu niinkuin Herrassa, vaan niinkuin tyhmyydess\u00e4, ett\u00e4 me nyt kerskaamaan ruvenneet olemme.\n11:18 Koska moni kerskaa lihan j\u00e4lkeen, niin min\u00e4kin tahdon kerskata.\n11:19 Sill\u00e4 te k\u00e4rsitte mielell\u00e4nne tyhmi\u00e4, ett\u00e4 te viisaat olette.\n11:20 Te k\u00e4rsitte, jos joku teit\u00e4 orjuuteen vaatii, jos joku teit\u00e4 sy\u00f6, jos joku teilt\u00e4 jotakin ottaa, jos joku itsens\u00e4 korottaa, jos joku teit\u00e4 ly\u00f6 kasvoille.\n11:21 Sen min\u00e4 sanon h\u00e4v\u00e4istyksen t\u00e4hden, niinkuin me heikot olisimme: mihink\u00e4 joku uskaltaa, (min\u00e4 puhun tyhmyydess\u00e4,) siihen min\u00e4kin uskallan.\n11:22 He ovat Hebrealaiset, min\u00e4 my\u00f6s. He ovat Israelilaiset, min\u00e4 my\u00f6s. He ovat Abrahamin siemen, min\u00e4 my\u00f6s.\n11:23 He ovat Kristuksen palveliat, (min\u00e4 puhun tyhm\u00e4sti,) paljoa enemmin min\u00e4 olen. Min\u00e4 olen enemm\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 tehnyt. Min\u00e4 olen enemm\u00e4n haavoja k\u00e4rsinyt. Min\u00e4 olen useammin vankina ollut. Usein olen kuoleman h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 ollut.\n11:24 Juudalaisilta olen min\u00e4 viidesti nelj\u00e4kymment\u00e4 haavaa saanut, yht\u00e4 vailla.\n11:25 Kolmasti olen vitsoilla piesty. Olin kerran kivitetty. Kolmasti olen min\u00e4 tullut haaksirikkoon. Y\u00f6n ja p\u00e4iv\u00e4n olin min\u00e4 meren syvyydess\u00e4.\n11:26 Min\u00e4 olen usein vaeltanut, min\u00e4 olen ollut veden h\u00e4d\u00e4ss\u00e4, ry\u00f6v\u00e4rien keskell\u00e4, h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 Juudalaisten keskell\u00e4, h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 pakanain keskell\u00e4, h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 kaupungeissa, h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 korvessa, h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 merell\u00e4, h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 viekasten veljien seassa,\n11:27 Ty\u00f6ss\u00e4 ja tuskassa, paljossa valvomisessa, n\u00e4l\u00e4ss\u00e4 ja janossa, paljossa paastossa, vilussa ja alastomuudessa,\n11:28 Ilman niit\u00e4 mitk\u00e4 muutoin tapahtuvat, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 minua joka p\u00e4iv\u00e4 vaivataan ja pid\u00e4n surun kaikista seurakunnista.\n11:29 Kuka on heikko, ja en min\u00e4 my\u00f6s heikoksi tule? Kuka pahoitetaan, ja en min\u00e4 pala?\n11:30 Ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 nyt kerskaaman, niin min\u00e4 kerskaan heikkoudestani.\n11:31 Jumala ja meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen Is\u00e4, joka olkoon ylistetty ijankaikkisesti! tiet\u00e4\u00e4, etten min\u00e4 valehtele.\n11:32 Damaskussa Aretaan kuninkaan maanvanhin vartioitsi Damaskun kaupunkia ja tahtoi minun ottaa kiinni.\n11:33 Ja min\u00e4 laskettiin maahan muurin akkunasta korissa, ja p\u00e4\u00e4sin niin h\u00e4nen k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4.\n12:1 Ei minun ole hyv\u00e4\u00e4 kerskaamisestani; tulen kuitenkin n\u00e4kyihin ja Herran ilmoituksiin.\n12:2 Min\u00e4 tunnen ihmisen Kristuksessa ennen nelj\u00e4\u00e4toistakymment\u00e4 ajastaikaa, (oliko h\u00e4n ruumiissa, en min\u00e4 tied\u00e4, eli oliko h\u00e4n ulkona ruumiista, en min\u00e4 sit\u00e4k\u00e4\u00e4n tied\u00e4; Jumala sen tiet\u00e4\u00e4:) se temmattiin yl\u00f6s hamaan kolmanteen taivaasen.\n12:3 Ja min\u00e4 tunnen sen ihmisen, (jos h\u00e4n ruumiissa taikka ulkona ruumiista oli, en min\u00e4 tied\u00e4; Jumala sen tiet\u00e4\u00e4:)\n12:4 H\u00e4n temmattiin yl\u00f6s paradisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ei yhdenk\u00e4\u00e4n ihmisen sovi puhua.\n12:5 Siit\u00e4 min\u00e4 kerskaan; mutta en min\u00e4 itsest\u00e4ni kerskaa, vaan minun heikkoudestani.\n12:6 Sill\u00e4 jos min\u00e4 tahtoisin kerskata, niin en min\u00e4 tekisi tyhm\u00e4sti; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon totuuden sanoa. Mutta kuitenkin min\u00e4 itseni siin\u00e4 pid\u00e4t\u00e4n, ettei joku minua korkiammaksi lukisi, kuin h\u00e4n minun n\u00e4kee eli minusta kuulee.\n12:7 Ja ettei ilmoitusten yl\u00f6npalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimitt\u00e4in saatanan enkeli, rusikoitsemaan minua, etten min\u00e4 itsi\u00e4ni ylen paljon korottaisi.\n12:8 Sent\u00e4hden olen min\u00e4 kolmasti Herraa rukoillut, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00e4ksis minusta.\n12:9 Ja h\u00e4n sanoi minulle: tyydy minun armooni; sill\u00e4 minun voimani on heikoissa v\u00e4kev\u00e4. Sent\u00e4hden min\u00e4 mielell\u00e4ni kerskaan heikkoudestani, ett\u00e4 Kristuksen voima minussa asuis.\n12:10 Sent\u00e4hden iloitsen min\u00e4 heikkoudessa, yl\u00f6nkatseissa, h\u00e4diss\u00e4, vainoissa ja ahdistuksissa Kristuksen t\u00e4hden; sill\u00e4 koska min\u00e4 heikko olen, niin min\u00e4 v\u00e4kev\u00e4kin olen.\n12:11 Min\u00e4 olen t\u00e4ll\u00e4 kerskaamisella tyhm\u00e4ksi tullut; te olette minua siihen vaatineet. Sill\u00e4 minua piti teilt\u00e4 kiitett\u00e4m\u00e4n, etten min\u00e4 ensink\u00e4\u00e4n v\u00e4hempi ole kuin korkeimmatkaan apostolit, ehken min\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ole.\n12:12 Niin ovat tosin apostolin merkit teid\u00e4n seassanne tapahtuneet kaikella k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4, merkeill\u00e4, ihmeill\u00e4 ja voimallisilla t\u00f6ill\u00e4.\n12:13 Mit\u00e4s te muita seurakuntia huonommat olette, paitsi sit\u00e4, etten min\u00e4 itse teid\u00e4n kuormananne ollut? Antakaat minulle se v\u00e4\u00e4ryys anteeksi.\n12:14 Katso, min\u00e4 olen valmis kolmannen kerran teid\u00e4n tyk\u00f6nne tulemaan, ja en tahdo ensink\u00e4\u00e4n teit\u00e4 rasittaa; sill\u00e4 enp\u00e4 min\u00e4 etsi teid\u00e4n omaanne, vaan teit\u00e4; sill\u00e4 ei lasten pid\u00e4 tavaraa kokooman vanhempainsa varaksi, vaan vanhemmat lapsillensa.\n12:15 Mutta mielell\u00e4ni min\u00e4 tahdon kuluttaa ja itseni annettaa ulos teid\u00e4n sieluinne edest\u00e4, vaikka te v\u00e4h\u00e4n minua rakastatte, joka kuitenkin sangen paljon teit\u00e4 rakastan.\n12:16 Mutta olkoon sill\u00e4ns\u00e4, etten min\u00e4 ole teit\u00e4 raskauttanut; mutta ett\u00e4 min\u00e4 olin kavala, niin min\u00e4 olen teid\u00e4t petoksella saavuttanut.\n12:17 Olenko min\u00e4 kelt\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n vaatinut niiden t\u00e4hden, jotka min\u00e4 teille l\u00e4hett\u00e4nyt olen?\n12:18 Min\u00e4 olen Titusta neuvonut, ja l\u00e4hetin h\u00e4nen kanssansa yhden veljen: onkos Titus jotakin teilt\u00e4 vaatinut? Emmek\u00f6 me ole yhdess\u00e4 hengess\u00e4 vaeltaneet? Emmek\u00f6 me ole yksi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 my\u00f6ten k\u00e4yneet?\n12:19 Luuletteko taas, ett\u00e4 me vastaamme edest\u00e4mme teid\u00e4n edess\u00e4nne? Me puhumme Kristuksessa, Jumalan edess\u00e4; mutta kaikki n\u00e4m\u00e4t, rakkaat veljet, teid\u00e4n parannukseksenne;\n12:20 Sill\u00e4 min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n, etten min\u00e4 tultuani teit\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 senkaltaisena kuin min\u00e4 tahdon, ja te my\u00f6s l\u00f6yd\u00e4tte minun, ei niinkuin te tahtoisitte: ettei siell\u00e4 riidat, kateudet, vihat, torat, panetukset, parjaukset, paisumiset ja kapinat olisi:\n12:21 Ettei taas minun palattuani minun Jumalani teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne minua n\u00f6yryytt\u00e4isi ja minun pit\u00e4is monen t\u00e4hden murehtiman, jotka ennen rikkoneet ovat ja ei ole itsi\u00e4ns\u00e4 parantaneet siit\u00e4 saastaisuudesta ja huoruudesta ja haureudesta, jota he tehneet ovat.\n13:1 Nyt min\u00e4 kolmannen kerran tulen teid\u00e4n tyk\u00f6nne. Niin pit\u00e4\u00e4 kahden eli kolmen suun kautta kaikkinaiset asiat kiinnitett\u00e4m\u00e4n.\n13:2 Min\u00e4 olen ennenkin sen teille sanonut ja viel\u00e4kin edell\u00e4 sanon, niinkuin toisella kerralla l\u00e4sn\u00e4ollessani, ja kirjoitan nyt poissa-ollessani niille, jotka ennen synti\u00e4 tehneet olivat, ja muille kaikille, ett\u00e4 jos min\u00e4 sinne tulen, niin en min\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4,\n13:3 Ett\u00e4 te kerran saatte tiet\u00e4\u00e4, kuka minussa puhuu, nimitt\u00e4in Kristus, joka ei suinkaan ole heikko teid\u00e4n kohtaanne, vaan h\u00e4n on v\u00e4kev\u00e4 teiss\u00e4.\n13:4 Ja ehk\u00e4 h\u00e4n oli ristiinnaulittu heikkoudessa, niin h\u00e4n kuitenkin el\u00e4\u00e4 Jumalan voimassa; sill\u00e4 my\u00f6s me olemme heikot h\u00e4ness\u00e4, mutta meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen kanssansa Jumalan voimassa teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne.\n13:5 Koetelkaat teit\u00e4nne, jos te olette uskossa, kokekaat teit\u00e4nne: eli ettek\u00f6 te itsi\u00e4nne tunne, ett\u00e4 Jesus Kristus on teiss\u00e4? ellei niin ole, ett\u00e4 te kelvottomat olette.\n13:6 Mutta min\u00e4 toivon, ett\u00e4 te tunnette, ettemme kelvottomat ole.\n13:7 Ja min\u00e4 rukoilen Jumalaa, ettette mit\u00e4\u00e4n pahaa tekisi, ei ett\u00e4 me kelvolliseksi n\u00e4kyisimme, vaan ett\u00e4 te hyv\u00e4\u00e4 tekisitte ja me olisimme niinkuin kelvottomat.\n13:8 Sill\u00e4 emme mit\u00e4\u00e4n voi totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.\n13:9 Mutta me iloitsemme, kuin me heikot olemme ja te voimalliset olette, jota me my\u00f6s toivotamme, nimitt\u00e4in teid\u00e4n t\u00e4ydellisyytt\u00e4nne.\n13:10 Sent\u00e4hden min\u00e4 my\u00f6s poissa-ollessani n\u00e4it\u00e4 kirjoitan, ettei minun pit\u00e4isi l\u00e4sn\u00e4-ollessani kova oleman, sen voiman j\u00e4lkeen, jonka Herra antoi minulle rakennukseksi ja ei kukistukseksi.\n13:11 Viimein, rakkaat veljet, iloitkaat, olkaat t\u00e4ydelliset, lohduttakaat teit\u00e4nne, olkaat yksimieliset, olkaat rauhalliset, niin rakkauden ja rauhan Jumala on teid\u00e4n kanssanne.\n13:12 Tervehtik\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne kesken\u00e4nne pyh\u00e4ll\u00e4 suunantamisella.\n13:13 (H13:12) Kaikki pyh\u00e4t teit\u00e4 tervehtiv\u00e4t.\n13:14 (H13:13) Meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyh\u00e4n Hengen osallisuus olkoon kaikkein teid\u00e4n kanssanne! Amen.","title":"Finnish Bible: 2 Corinthians","type":"page"}