{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/dan.htm","path":"bib/wb/fin/dan.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/dan.htm","text":"1:1 Kolmantena Jojakimin, Juudan kuninkaan, valtakunnan vuotena tuli Nebukadnetsar, Babelin kuningas Jerusalemin eteen, ja piiritti sen.\n1:2 Ja Herra antoi Jojakimin, Juudan kuninkaan h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4, ja muutamia astioita Jumalan huoneesta; ne antoi h\u00e4n vied\u00e4 Sinearin maalle, jumalansa huoneesen, ja pani ne astiat jumalansa tavarahuoneesen.\n1:3 Ja kuningas sanoi Aspenaalle, ylimm\u00e4iselle kamaripalveliallensa, ett\u00e4 h\u00e4nen piti Israelin lapsista kuninkaallisesta suvusta ja berrain lapsista valitseman\n1:4 Virheett\u00f6mi\u00e4 poikia, kauniita, toimellisia, viisaita, ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isi\u00e4, taitavia, jotka soveliaat olisivat palvelemaan kuninkaan huoneessa, ja piti opettaman heille Kaldean kirjoituksia ja kielt\u00e4.\n1:5 Niille toimitti kuningas, mit\u00e4 heille joka p\u00e4iv\u00e4 annettaman piti kuninkaan ruasta ja sit\u00e4 viinaa, jota h\u00e4n itse joi; ett\u00e4 he niin kolme vuotta kasvatettaman ja sitte kuninkaan edess\u00e4 palveleman piti,\n1:6 Joiden seassa olivat Juudan lapsista: Daniel, Hanania, Misael ja Asaria.\n1:7 Ja ylimm\u00e4inen kamaripalvelia antoi heille nimet, ja nimitti Danielin Belsatsariksi ja Hananian Sadrakiksi, ja Misaelin Mesakiksi, ja Asarian Abednegoksi.\n1:8 Mutta Daniel aikoi syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4, ettei h\u00e4n kuninkaan rualla eik\u00e4 sill\u00e4 viinalla, jota h\u00e4n itse joi, itse\u00e4ns\u00e4 saastuttaisi; ja rukoili ylimm\u00e4ist\u00e4 kamaripalveliaa, ettei h\u00e4n itse\u00e4ns\u00e4 saastuttaisi.\n1:9 Ja Jumala antoi Danielille, ett\u00e4 ylimm\u00e4inen kamaripalvelia oli h\u00e4nelle yst\u00e4v\u00e4llinen ja armollinen.\n1:10 Ja ylimm\u00e4inen kamaripalvelia sanoi Danielille: min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n minun herraani, kuningasta, joka teille teid\u00e4n ruokanne ja juomanne toimittanut on; jos h\u00e4n n\u00e4kis teid\u00e4n kasvonne laihemmiksi kuin muiden teid\u00e4n ik\u00e4istenne, niin te minun sitte saatte kuninkaan tyk\u00f6n\u00e4 pois hengelt\u00e4ni.\n1:11 Niin sanoi Daniel Meltsarille. jolle ylimm\u00e4inen kamaripalvelia Danielista, Hananiasta, Misaelista ja Asariasta k\u00e4skyn antanut oli:\n1:12 Koettele palvelioitas kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja annettakaan meille puuroa sy\u00f6d\u00e4ksemme ja vett\u00e4 juodaksemme.\n1:13 Ja anna niin meid\u00e4n muotomme ja niiden poikain muoto, jotka kuninkaan ruasta sy\u00f6v\u00e4t, katsottaa; ja niinkuin sin\u00e4 sitte n\u00e4et, tee niin palvelioilles.\n1:14 Ja h\u00e4n totteli heit\u00e4 siin\u00e4, ja koetteli heit\u00e4 kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n1:15 Ja kymmenen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 olivat he kauniimmat ja lihavammat ruumiilta kuin kaikki nuorukaiset, jotka kuninkaan ruasta s\u00f6iv\u00e4t.\n1:16 Niin pani Meltsari pois heid\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn ruokansa ja viinajuomansa, ja antoi heille puuroa.\n1:17 Vaan n\u00e4ille nelj\u00e4lle nuorukaiselle antoi Jumala taidon ja ymm\u00e4rryksen kaikkinaisissa kirjoituksissa ja viisaudessa; ja Danielille antoi h\u00e4n ymm\u00e4rryksen kaikkinaisissa n\u00e4yiss\u00e4 ja unissa.\n1:18 Ja kuin se aika kulunut oli, jonka kuningas m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt oli, ett\u00e4 he piti tuotaman edes, vei heid\u00e4t ylimm\u00e4inen kamaripalvelia Nebukadnetsarin eteen.\n1:19 Ja kuningas puhui heid\u00e4n kanssansa, ja ei kaikkein seassa yht\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00f6ydetty, joka Danielin, Hananian, Misaelin ja Asarian kaltainen oli; ja he tulivat kuninkaan palvelioiksi.\n1:20 Ja kuningas l\u00f6ysi heid\u00e4t, kuin h\u00e4n heit\u00e4 tutkisteli kaikissa asioissa, kymmenen kertaa toimellisemmiksi ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isemmiksi kuin kaikki t\u00e4htientutkiat ja viisaat koko valtakunnassansa.\n1:21 Ja Daniel oli siell\u00e4 hamaan ensim\u00e4iseen Koreksen vuoteen asti.\n2:1 Toisena Nebukadnetsarin vaItakunnan vuotena n\u00e4ki Nebukadnetsar unta, josta h\u00e4n h\u00e4mm\u00e4styi, niin ett\u00e4 h\u00e4n her\u00e4si.\n2:2 Ja kuningas k\u00e4ski t\u00e4htientutkiat ja viisaat ja noidat ja Kaldealaiset kutsuttaa kokoon, sanomaan kuninkaalle h\u00e4nen untansa. Ja he tulivat ja astuivat kuninkaan eteen.\n2:3 Ja kuningas sanoi heille: min\u00e4 n\u00e4in unta, josta min\u00e4 pelj\u00e4styin, ja min\u00e4 mielell\u00e4ni tahtoisin tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 se uni oli.\n2:4 Niin sanoivat Kaldealaiset kuninkaalle Syrian kielell\u00e4: kuningas el\u00e4k\u00f6\u00f6n kauvan! sano palvelioilles uni, niin me tahdomme selitt\u00e4\u00e4 sen.\n2:5 Kuningas vastasi ja sanoi Kaldealaisille: min\u00e4 olen unhottanut; jollette minulle ilmoita unta ja selit\u00e4 sit\u00e4, niin te pit\u00e4\u00e4 kappaleiksi hakattaman, ja teid\u00e4n huoneenne lokal\u00e4j\u00e4ksi kukistettaman.\n2:6 Vaan jos te minun tiet\u00e4\u00e4 annatte unen ja selityksen, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 saaman lahjoja, antimia ja suuren kunnian minulta: sent\u00e4hden sanokaat minulle uni ja sen selitys.\n2:7 He vastasivat j\u00e4lIeen ja sanoivat: kuningas sanokaan palvelioillensa unen, me tahdomme sen selitt\u00e4\u00e4.\n2:8 Kuningas vastasi ja sanoi: totisesti min\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 te aikaa kulutatte, koska te n\u00e4ette minun sen unohtaneeksi.\n2:9 Mutta jollette minulle unta sano, niin tuomio k\u00e4y teid\u00e4n ylitsenne, ett\u00e4 te olette aikoneet minun edess\u00e4ni puhua v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, siihenasti ett\u00e4 aika kuluis: sent\u00e4hden sanokaat minulle uni, niin min\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 te my\u00f6s selityksen osaatte.\n2:10 Niin vastasivat Kaldealaiset kuninkaan edess\u00e4 ja sanoivat: ei yht\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4 ole maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joka sanoa taitaa, mit\u00e4 kuningas anoo; niin ei ole my\u00f6s yht\u00e4\u00e4n kuningasta, kuinka suuri ja voimallinen h\u00e4n olis, joka senkaltaista t\u00e4htientutkialta, viisaalta eli Kaldealaiselta vaatii.\n2:11 Sill\u00e4 se, jota kuningas anoo, on ylen korkia, ja ei yksik\u00e4\u00e4n ole, joka sen kuninkaalle sanoa taitaa, paitsi jumalia, jotka ihmisten seassa ei asu.\n2:12 Silloin vihastui kuningas sangen suuresti, ja k\u00e4ski kaikki viisaat Babelissa tapettaa.\n2:13 Ja tuomio annettiin, ett\u00e4 viisaat tapettaman piti; ja Danielia h\u00e4nen kumppaniensa kanssa my\u00f6s etsittiin tapettaviksi.\n2:14 Silloin saatti Daniel toisen neuvon ja k\u00e4skyn Ariokille, kuninkaan ylimm\u00e4iselle p\u00e4\u00e4miehelle, joka meni ulos tappamaan viisaita Babelissa.\n2:15 Ja h\u00e4n vastasi ja sanoi kuninkaan k\u00e4skyl\u00e4iselle Ariokille: miksi niin ankara tuomio on k\u00e4ynyt ulos kuninkaalta? Ja Ariok antoi Danielin tiet\u00e4\u00e4 sen asian.\n2:16 Niin meni Daniel yl\u00f6s ja rukoili kuningasta, ett\u00e4 h\u00e4n antais h\u00e4nelle aikaa, sanoaksensa kuninkaalle selityst\u00e4.\n2:17 Ja Daniel meni kotia ja ilmoitti sen kumppaneillensa Hananialle, Misaelille ja Asarialle,\n2:18 Ett\u00e4 he taivaan Jumalalta armoa rukoilisivat sen salaisen asian t\u00e4hden, ettei Daniel kumppaninensa ynn\u00e4 muiden viisasten kanssa Babelissa hukkuisi.\n2:19 Niin ilmoitettiin Danielille se salainen asia y\u00f6ll\u00e4 n\u00e4yss\u00e4: niin Daniel kiitti Jumalaa taivaasta,\n2:20 Vastasi ja sanoi: kiitetty olkoon Jumalan nimi ijankaikkisesta ijankaikkiseen! sill\u00e4 h\u00e4nen on viisaus ja v\u00e4kevyys.\n2:21 H\u00e4n muuttaa ajat ja hetket; panee pois kuninkaat ja asettaa kuninkaat; h\u00e4n antaa viisaille viisauden ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isille taidon ja ymm\u00e4rryksen.\n2:22 H\u00e4n ilmoittaa syv\u00e4t ja salaiset asiat; h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 pimi\u00e4ss\u00e4 on, sill\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 on sula valkeus.\n2:23 Min\u00e4 kiit\u00e4n ja ylist\u00e4n sinua minun is\u00e4ini Jumala, ett\u00e4s minulle viisautta ja v\u00e4kevyytt\u00e4 lainaat, ja nyt minulle ilmoittanut olet, jota me sinulta rukoilimme; sin\u00e4 olet meille kuninkaan asian ilmoittanut.\n2:24 Silloin meni Daniel Ariokin tyk\u00f6, jolla kuninkaalta k\u00e4sky oli viisaita Babelissa hukuttaa; h\u00e4n meni ja sanoi h\u00e4nelle n\u00e4in: \u00e4l\u00e4 tapa viisaita Babelissa, vaan vie minut yl\u00f6s kuninkaan tyk\u00f6, min\u00e4 tahdon kuninkaalle selityksen sanoa.\n2:25 Ariok vei Danielin kiiiruusti kuninkaan eteen, ja sanoi h\u00e4nelle n\u00e4in: min\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt yhden miehen Juudalaisten vankien seasta, joka kuninkaalle selityksen sanoa taitaa.\n2:26 Kuningas vastasi ja sanoi Danielille, joka Belsatsariksi kutsuttiin: oletko sin\u00e4 se, joka minulle sen unen, jonka min\u00e4 n\u00e4hnyt olen, ja h\u00e4nen selityksens\u00e4 ilmoittaa taidat?\n2:27 Daniel vastasi kuninkaan edess\u00e4 ja sanoi: sit\u00e4 salautta, jota kuningas anoo, ei viisaat, t\u00e4htientutkiat, oppineet ja noidat taida kuninkaalle ilmoittaa.\n2:28 Vaan Jumala on taivaissa, joka taitaa salaiset asiat julistaa, h\u00e4n tiett\u00e4v\u00e4ksi teki kuningas Nebukadnetsarille, mit\u00e4 tulevaisina aikoina tapahtuman pit\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on sinun unes ja sinun n\u00e4kys, kuin sin\u00e4 makasit.\n2:29 Sin\u00e4 kuningas vuoteessas ajattelit mit\u00e4 t\u00e4stedes tapahtuman pit\u00e4is; ja se, joka salaiset ilmoittaa, h\u00e4n on sinulle osoittanut, kuinka tapahtuman pit\u00e4\u00e4.\n2:30 Niin ovat senkaltaiset asiat minulle ilmoitetut, ei minun viisauteni t\u00e4hden, niinkuin se olis suurempi kuin kaikkein, jotka el\u00e4v\u00e4t, vaan sent\u00e4hden ett\u00e4 sen selitys pit\u00e4is kuninkaalle tiett\u00e4v\u00e4ksi tuleman, ja sin\u00e4 saisit sinun syd\u00e4mes ajatukset tiet\u00e4\u00e4.\n2:31 Sin\u00e4 kuningas n\u00e4it, ja katso, suuri ja korkia kuva seisoi suurella kirkkaudella sinun edess\u00e4s; ja se oli hirmuinen n\u00e4hd\u00e4.\n2:32 Sen kuvan p\u00e4\u00e4 oli parhaimmasta kullasta; mutta sen rinta ja k\u00e4sivarret olivat hopiasta; sen vatsa ja lanteet olivat vaskesta.\n2:33 Sen s\u00e4\u00e4ret olivat raudasta; sen jalat olivat puolittain raudasta ja puolittain savesta.\n2:34 Sen sin\u00e4 n\u00e4it, siihenasti kuin yksi kivi temmattiin ilman k\u00e4si\u00e4, ja l\u00f6i sen kuvan jalkoihin, jotka raudasta ja savesta olivat, ja murensi ne rikki.\n2:35 Silloin tulivat ne kaikki muserretuksi, rauta, savi, vaski, hopia ja kulta, ja tulivat niinkuin akanat suviriihess\u00e4, ja tuuli vei ne pois, niin ettei niiden siaa ensink\u00e4\u00e4n l\u00f6ydetty; mutta kivi joka kuvaa l\u00f6i, tuli suureksi vuoreksi, niin ett\u00e4 se kokonaan maan t\u00e4ytti.\n2:36 T\u00e4m\u00e4 on uni; nyt me tahdomme kuninkaalle sen selityksen sanoa:\n2:37 Sin\u00e4 kuningas olet kuningasten kuningas, jolle Jumala taivaasta valtakunnan, voiman, v\u00e4kevyyden ja kunnian antanut on;\n2:38 Ja kaikki, joissa ihmisen lapset asuvat, ja el\u00e4imet kedolla ja linnut taivaan alla on h\u00e4n sinun k\u00e4siis antanut, ja sinulle n\u00e4iden kaikkein p\u00e4\u00e4lle lainasi vallan: sin\u00e4 se kultainen p\u00e4\u00e4 olet.\n2:39 Sinun j\u00e4lkees pit\u00e4\u00e4 toisen valtakunnan tuleman, halvemman kuin sin\u00e4; sitte se kolmas valtakunta, joka vaskinen on, jonka pit\u00e4\u00e4 kaikki maakunnat hallitseman.\n2:40 Sen nelj\u00e4nnen valtakunnan pit\u00e4\u00e4 kovan oleman niinkuin raudan; sill\u00e4 niinkuin rauta s\u00e4rkee ja murentaa kaikki, ja niinkuin rauta kaikki rikkoo, juuri niin t\u00e4m\u00e4n piti my\u00f6s s\u00e4rkem\u00e4n ja murentaman.\n2:41 Mutta ett\u00e4s n\u00e4it jalat ja varpaat, puolittain savesta ja puolittain raudasta, sen pit\u00e4\u00e4 jaetun valtakunnan oleman; kuitenkin pit\u00e4\u00e4 raudan vahvuudesta siihen j\u00e4\u00e4m\u00e4n, niinkuin sin\u00e4 n\u00e4it raudan olevan savella sekoitetun.\n2:42 Ja ett\u00e4 varpaat sen jaloissa puolittain rautaa ja puolittain savea oli, niin sen pit\u00e4\u00e4 puolittain vahvan ja puolittain heikon valtakunnan oleman.\n2:43 Ja ett\u00e4s n\u00e4it raudan sekoitetun savella, niin he kyll\u00e4 ihmisen siemenell\u00e4 sekoitetaan, mutta ei he kuitenkaan riipu kiinni toinen toisessansa; niinkuin ei rautaa taideta sekoittaa saven kanssa yhteen.\n2:44 Mutta n\u00e4iden kuningasten aikana on Jumala taivaasta yhden valtakunnan asettava, jota ei ik\u00e4n\u00e4 kukisteta, ja h\u00e4nen valtakuntansa ei pid\u00e4 toiselle kansalle annettaman: sen pit\u00e4\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4t valtakunnat s\u00e4rkem\u00e4n ja hajoittaman, mutta sen pit\u00e4\u00e4 ijankaikkisesti pysym\u00e4n.\n2:45 Niinkuin sin\u00e4 n\u00e4it kiven, ilman k\u00e4si\u00e4 vuoresta temmatun, joka raudan, vasken, saven, hopian ja kullan murensi: niin on suuri Jumala kuninkaalle n\u00e4ytt\u00e4nyt, kuinka t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin tapahtuman pit\u00e4\u00e4; ja t\u00e4m\u00e4 on totinen uni ja sen selitys on oikia.\n2:46 Niin lankesi kuningas Nebukadnetsar kasvoillensa, ja kumarsi Danielia, ja k\u00e4ski tehd\u00e4 h\u00e4nelle ruokauhria ja polttouhria.\n2:47 Ja kuningas vastasi Danielia ja sanoi: totisesti on teid\u00e4n Jumalanne kaikkein jumalain Jumala ja kaikkein kuningasten Herra, joka salaiset asiat ilmoittaa, ett\u00e4s t\u00e4m\u00e4n salaisen asian olet ilmoittaa taitanut.\n2:48 Niin kuningas korotti Danielin, ja antoi h\u00e4nelle suuria ja paljon lahjoja, ja asetti h\u00e4nen kaikkein Babelin valtakuntain p\u00e4\u00e4lle ja p\u00e4\u00e4mieheksi kaikkein viisasten p\u00e4\u00e4lle Babelissa.\n2:49 Ja Daniel rukoili kuningasta, ett\u00e4 h\u00e4n pani Babelin maakuntain p\u00e4\u00e4lle Sadrakin, Mesakin ja Abednegon; mutta Daniel itse oli kuninkaan tyk\u00f6n\u00e4 h\u00e4nen kartanossansa.\n3:1 Kuningas Nebukadnetsar teetti kultaisen kuvan, kuusikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkian ja kuusi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4n, ja antoi sen panna Duuran kedolle Babelin maalla.\n3:2 Ja kuningas Nebukadnetsar l\u00e4hetti p\u00e4\u00e4miesten, herrain, maanvanhimpain, tuomarein, k\u00e4skyl\u00e4isten, neuvonantajain, virkamiesten ja kaikkein voimallisten per\u00e4\u00e4n maalla, ett\u00e4 he tulisivat kokoon sit\u00e4 kuvaa vihkim\u00e4\u00e4n, jonka kuningas Nebukadnetsar oli antanut panna yl\u00f6s.\n3:3 Silloin tulivat kokoon p\u00e4\u00e4miehet, herrat, maanvanhimmat, tuomarit, k\u00e4skyl\u00e4iset, neuvonantajat, virkamiehet ja kaikki voimalliset maalta kuvaa vihkim\u00e4\u00e4n, jonka kuningas Nebukadnetsar oli antanut panna yl\u00f6s; ja heid\u00e4n piti astuman kuvan eteen, jonka Nebukadnetsar oli antanut panna yl\u00f6s.\n3:4 Ja kuuluttaja huusi v\u00e4kev\u00e4sti: se olkoon teille sanottu, te kansat, sukukunnat ja kielet:\n3:5 Kuin te kuulette basunan helin\u00e4n, huilut, harput, kanteleet, psaltarit, trometit ja kaikkinaiset soittamiset, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lankeeman maahan, ja kumartaman kultaista kuvaa, jonka kuningas Nebukadnetsarin on antanut panna yl\u00f6s.\n3:6 Mutta joka ei silloin lankee maahan ja kumarra, se pit\u00e4\u00e4 kohta p\u00e4tsiin heitt\u00e4m\u00e4n.\n3:7 Kuin he siis kuulivat basunan helin\u00e4n, huilut, harput, kanteleet, psaltarit ja kaikkinaiset soittamiset, lankesivat kaikki kansat, maakunnat ja kielet maahan, ja kumarsivat sit\u00e4 kultaista kuvaa, jonka kuningas Nebukadnetsar oli antanut panna yl\u00f6s.\n3:8 Kohta sill\u00e4 hetkell\u00e4 astuivat monikahdat Kaldean miehet edes, ja kantoivat Juudalaisten p\u00e4\u00e4lle,\n3:9 Ja sanoivat kuningas Nebukadnetsarille: Kuningas el\u00e4k\u00f6\u00f6n kauvan!\n3:10 Sin\u00e4 kuningas olet antanut yhden k\u00e4skyn, ett\u00e4 kaikki ihmiset, jotka kuulivat basunan helin\u00e4n, harput, huilut, kanteleet, psaltarit, trometit ja kaikkinaiset soittamiset, piti lankeeman maahan, ja kultaista kuvaa kumartaman.\n3:11 Vaan joka ei lankeaisi maahan ja kumartaisi, piti tuliseen p\u00e4tsiin heitett\u00e4m\u00e4n.\n3:12 Nyt on Juudan miehi\u00e4, jotkas virkoihin Babelin maakunnassa asettanut olet, Sadrak, Mesak ja Abednego, ne miehet katsovat yl\u00f6n sinun k\u00e4skys, ja ei kunnioita sinun jumalias, eik\u00e4 kumarra kultaista kuvaa, jonkas olet antanut panna yl\u00f6s.\n3:13 Silloin k\u00e4ski Nebukadnetsar kiukussa ja vihoissansa, ett\u00e4 Sadrak, Mesak ja Abednego tuotaisiin edes; ja miehet vietiin kuninkaan eteen.\n3:14 Silloin puhui Nebukadnetsar ja sanoi heille: Kuinka, ettek\u00f6 te tahdo, Sadrak, Mesak ja Abednego, minun jumaliani kunnioittaa, ja kumartaa kultaista kuvaa, jonka min\u00e4 olen antanut panna yl\u00f6s?\n3:15 Nyt siis valmistakaat teit\u00e4nne, niin pian kuin te kuulette basunan \u00e4\u00e4nen, trometit, harput, huilut, kanteleet, psaltarit ja kaikkinaiset soittamiset, niin langetkaat maahan ja kumartakaat kuvaa, jonka min\u00e4 olen antanut tehd\u00e4. Ja katso, jollette kumarra, niin te pit\u00e4\u00e4 tuliseen p\u00e4tsiin heitett\u00e4m\u00e4n. Annas n\u00e4hd\u00e4, kuka se Jumala on, joka teit\u00e4 minun k\u00e4sist\u00e4ni pelastaa taitaa.\n3:16 Silloin vastasivat Sadrak, Mesak ja Abednego ja sanoivat kuninkaalle: Nebukadnetsar, ei tarvita, ett\u00e4 me sinua siihen vastaamme.\n3:17 Katso, meid\u00e4n Jumalamme, jota me kunnioitamme, taitaa meit\u00e4 kyll\u00e4 auttaa tulisesta p\u00e4tsist\u00e4, niin my\u00f6s sinun k\u00e4dest\u00e4s pelastaa.\n3:18 Ja jos ei h\u00e4n sit\u00e4 tee, niin tied\u00e4 kuitenkin se, kuningas, ettemme sinun jumalias kunnioita, emmek\u00e4 sit\u00e4 kultaista kuvaa, jonkas olet antanut panna yl\u00f6s, kumartaa tahdo.\n3:19 Niin Nebukadnetsar tuli t\u00e4yteen kiukkua, ja h\u00e4nen hahmonsa muuttui Sadrakia, Mesakia ja Abednegoa vastaan, ja k\u00e4ski, ett\u00e4 p\u00e4tsi piti seitsem\u00e4n kertaa kuumemmaksi teht\u00e4m\u00e4n, kuin muulloin tehtiin.\n3:20 Ja k\u00e4ski v\u00e4kevi\u00e4 miehi\u00e4, jotka h\u00e4nen sotajoukossansa olivat, sitomaan Sadrakia, Mesakia ja Abednegoa ja tuliseen p\u00e4tsiin heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n3:21 Niin sidottiin n\u00e4m\u00e4t miehet hameinensa, lakkinensa, kenkinens\u00e4 ja muine vaatteinensa, ja heitettiin keskelle tulista p\u00e4tsi\u00e4.\n3:22 Sill\u00e4 kuninkaan k\u00e4sky piti kiiruusti teht\u00e4m\u00e4n, ja p\u00e4tsi oli l\u00e4mmitetty aivan kovin, ett\u00e4 ne miehet, jotka Sadrakin, Mesakin ja Abednegon sis\u00e4lle heittiv\u00e4t, kuolivat tulen liekist\u00e4.\n3:23 Mutta ne kolme miest\u00e4 Sadrak, Mesak ja Abednego putosivat keskelle tulista p\u00e4tsi\u00e4, niinkuin he sidotut olivat.\n3:24 Silloin h\u00e4mm\u00e4styi kuningas Nebukadnetsar suuresti ja meni nopiasti yl\u00f6s ja sanoi nenvonantajillensa: Emmek\u00f6 me kolme miest\u00e4 sidottuna antaneet tuleen heitt\u00e4\u00e4? He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: Totta, herra kuningas.\n3:25 H\u00e4n vastasi ja sanoi: Katso, ja min\u00e4 n\u00e4en nelj\u00e4 miest\u00e4 vallallansa k\u00e4yv\u00e4n tulen keskell\u00e4, ja ovat kulumatta; ja se nelj\u00e4s on niinkuin Jumalan poika.\n3:26 Silloin Nebukadnetsar meni tulisen p\u00e4tsin suulle ja sanoi: Sadrak, Mesak ja Abednego, te kaikkein korkeimman Jumalan palveliat. L\u00e4htek\u00e4\u00e4t ulos ja tulkaat t\u00e4nne; silloin l\u00e4ksi Sadrak, Mesak ja Abednego ulos tulesta.\n3:27 Ja p\u00e4\u00e4miehet, herrat, k\u00e4skyl\u00e4iset ja kuninkaan neuvonantajat tulivat kokoon, ja katselivat n\u00e4it\u00e4 miehi\u00e4, ettei tuli mit\u00e4\u00e4n heid\u00e4n ruumiillensa tehnyt, eik\u00e4 heid\u00e4n hiuskarvaansakaan polttanut, eik\u00e4 heid\u00e4n vaatteitansa muuttanut; eik\u00e4 my\u00f6s tulen kartuakaan heiss\u00e4 tuntunut.\n3:28 Silloin puhui Nebukadnetsar ja sanoi: Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Abednegon Jumalala, joka enkelins\u00e4 l\u00e4hetti ja palveliansa pelasti, jotka h\u00e4neen uskalsivat, ja ei kuninkaan k\u00e4sky\u00e4 pit\u00e4neet, vaan antoivat ruumiinsa vaaraan, ettei he yht\u00e4\u00e4n muuta Jumalaa kunnioittaisi eik\u00e4 kumartaisi, vaan ainoastaan Jumalaansa.\n3:29 Niin olkoon nyt t\u00e4m\u00e4 minun k\u00e4skyni: Kuka ik\u00e4n\u00e4 kaikissa kansoissa, sukukunnissa ja kieliss\u00e4 Sadrakin, Mesakin ja Abednegon Jumalaa pilkkaa, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kappaleiksi hakattaman, ja h\u00e4nen huoneensa lokal\u00e4j\u00e4ksi kukistettaman; sill\u00e4 ei yht\u00e4\u00e4n muuta Jumalaa ole, joka niin pelastaa taitaa, kuin t\u00e4m\u00e4.\n3:30 Ja kuningas antoi suuren vallan Sadrakille, Mesakille ja Abednegolle Babelin maalla.\n4:1 (H3:31) Kuningas Nebukadnetsar kaikille kansoille, sukukunnille ja kielille, jotka asuvat kaikessa maassa: Teille olkoon paljon rauhaa!\n4:2 (H3:32) Min\u00e4 n\u00e4en sen hyv\u00e4ksi, ett\u00e4 min\u00e4 ilmoitan teille ne merkit ja ihmeet, jotka korkein JumaIa minulle tehnyt on.\n4:3 (H3:33) Sill\u00e4 h\u00e4nen merkkins\u00e4 ovat suuret ja h\u00e4nen ihmeens\u00e4 voimalliset; h\u00e4nen valtakuntansa on ijankaikkinen valtakunta, ja h\u00e4nen valtansa pysyy suvusta sukuun.\n4:4 (H4:1) Min\u00e4 Nebukadnetsar, hyv\u00e4ss\u00e4 levossa ollessani minun huoneessani, ja kuin kaikki hyvin oli minun linnassani,\n4:5 (H4:2) N\u00e4in unta, ja h\u00e4mm\u00e4styin; ja ne ajatukset, jotka minulla olivat vuoteessani sen n\u00e4yn t\u00e4hden, saattivat minut murheelliseksi.\n4:6 (H4:3) Ja min\u00e4 k\u00e4skin kaikki viisaat Babelista tuoda minun eteeni, sanomaan minulle, mit\u00e4 se uni tiet\u00e4is.\n4:7 (H4:4) Niin tulivat edes t\u00e4htientutkiat, viisaat, Kaldealaiset ja tiet\u00e4j\u00e4t, joiden edess\u00e4 min\u00e4 unen juttelin; vaan ei he taitaneet sen selityst\u00e4 minulle ilmoittaa.\n4:8 (H4:5) Siihenasti ett\u00e4 viimein Daniel tuli minun eteeni, joka minun Jumalani nimen j\u00e4lkeen Belsatsariksi kutsutaan, jolla on pyh\u00e4in jumalain henki; ja min\u00e4 juttelin h\u00e4nelle unen.\n4:9 (H4:6) Belsatsar, sin\u00e4 ylimm\u00e4inen t\u00e4htientutkiain seassa, jolla min\u00e4 tied\u00e4n pyh\u00e4in jumalain hengen olevan, ja sinulta ei mit\u00e4\u00e4n salattu ole; sano minun uneni n\u00e4ky, jonka min\u00e4 n\u00e4hnyt olen, ja mit\u00e4 se tiet\u00e4\u00e4.\n4:10 (H4:7) T\u00e4m\u00e4 on n\u00e4ky, jonka min\u00e4 n\u00e4hnyt olen minun vuoteessani: Katso, keskell\u00e4 maata seisoi puu, joka oli sangen korkia.\n4:11 (H4:8) Se oli suuri ja paksu puu. Sen korkeus ulottui taivaasen asti ja n\u00e4kyi koko maan \u00e4\u00e4riin.\n4:12 (H4:9) Sen oksat olivat kauniit, ja kantoivat paljon hedelm\u00e4\u00e4, josta kaikki sy\u00f6d\u00e4 saivat; kaikki el\u00e4imet kedolla l\u00f6ysiv\u00e4t varjon sen alla, ja taivaan linnut istuivat sen oksilla, ja kaikki liha el\u00e4tti itsens\u00e4 siit\u00e4.\n4:13 (H4:10) Ja min\u00e4 n\u00e4in yhden n\u00e4yn minun vuoteessani, ja katso, pyh\u00e4 vartia tuli alas taivaasta.\n4:14 (H4:11) Se huusi korkiasti ja sanoi n\u00e4in: Hakatkaat se puu poikki ja karsikaat oksat ja repik\u00e4\u00e4t lehdet ja hajoittakaat sen hedelm\u00e4t, ett\u00e4 el\u00e4imet sen alta l\u00e4htisiv\u00e4t pois, ja linnut sen oksilta.\n4:15 (H4:12) Kuitenkin j\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4t kanto juurinensa maahan, mutta h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 rautaisissa ja vaskisissa kahleissa kedolla ruohossa k\u00e4ym\u00e4n. H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 makaaman taivaan kasteen alla ja kastuman ja ruokkiman itsens\u00e4 el\u00e4inten kanssa maan ruohoista.\n4:16 (H4:13) Ja ihmisen syd\u00e4n pit\u00e4\u00e4 otettaman h\u00e4nelt\u00e4 pois ja el\u00e4imen syd\u00e4n h\u00e4nelle j\u00e4lleen annettaman; siihenasti ett\u00e4 seitsem\u00e4n aikaa h\u00e4nelt\u00e4 kuluneet ovat.\n4:17 (H4:14) Se on vartiain neuvossa p\u00e4\u00e4tetty, ja pyh\u00e4in kanssa puheessa vahvistettu, ett\u00e4 el\u00e4v\u00e4t tuntisivat Ylimm\u00e4isell\u00e4 vallan olevan ihmisten valtakuntain p\u00e4\u00e4lle, ja antavan ne kellenk\u00e4 h\u00e4n tahtoo, ja ett\u00e4 h\u00e4n asettaa kaikkein n\u00f6yrimm\u00e4n ihmisen niiden p\u00e4\u00e4lle.\n4:18 (H4:15) T\u00e4m\u00e4n unen olen min\u00e4 kuningas Nebukadnetsar n\u00e4hnyt. Vaan sin\u00e4 Belsatsar sano sen selitys; sill\u00e4 kaikki viisaat minun valtakunnassani ei taida minulle ilmoittaa sen selityst\u00e4; vaan sin\u00e4 kyll\u00e4 taidat, sill\u00e4 pyh\u00e4in jumalain henki on sinun tyk\u00f6n\u00e4s.\n4:19 (H4:16) Silloin h\u00e4mm\u00e4styi Daniel, joka Belsatsariksi kutsuttiin, hetkeksi aikaa, ja h\u00e4nen ajatuksensa saattivat h\u00e4net murheelliseksi. Mutta kuningas sanoi: Belsatsar, se uni ja sen selitys ei mahda sinua murheelliseksi saattaa. Belsatsar vastasi ja sanoi: Ah minun herrani, t\u00e4m\u00e4 uni olkoon sinun vihollisilles ja sen selitys sinun vainoojilles!\n4:20 (H4:17) Se puu, jonkas n\u00e4hnyt olet, ett\u00e4 se suuri ja paksu oli, ja h\u00e4nen korkeutensa taivaasen ulottui, ja n\u00e4ytti itsens\u00e4 kaiken maan p\u00e4\u00e4lle.\n4:21 (H4:18) Ja sen oksat olivat kauniit, ja sen hedelmi\u00e4 oli paljo, josta kaikki ravittiin ja el\u00e4imet kedolla asuivat sen alla, ja taivaan linnut istuivat sen oksilla:\n4:22 (H4:19) Se olet sin\u00e4, kuningas, joka niin suuri ja voimallinen olet; sill\u00e4 sinun voimas on suuri ja ulottuu taivaasen, ja sinun valtas maailman \u00e4\u00e4riin.\n4:23 (H4:20) Mutta ett\u00e4 kuningas pyh\u00e4n vartian n\u00e4hnyt on taivaasta tulevan alas ja sanovan: Hakatkaat se puu poikki ja turmelkaat se. Kuitenkin kanto juurinensa j\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4t maahan, mutta h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 rautaisissa ja vaskisissa kahleissa kedolIa ruohossa k\u00e4ym\u00e4n ja pit\u00e4\u00e4 makaaman taivaan kasteen alla ja kastuman ja itsens\u00e4 el\u00e4inten kanssa kedolla ruokkiman; siihen asti ett\u00e4 seitsem\u00e4n aikaa h\u00e4nelt\u00e4 kuluneet ovat.\n4:24 (H4:21) T\u00e4m\u00e4 on selitys, herra kuningas, ja t\u00e4m\u00e4 on sen Korkeimman neuvo, joka tulee minun herralleni kuninkaalle:\n4:25 (H4:22) Sin\u00e4 ajetaan pois ihmisten seasta, ja t\u00e4ytyy el\u00e4inten seassa kedolla olla, ja annetaan ruohoja sy\u00f6d\u00e4kses niinkuin h\u00e4rk\u00e4in, ja olet makaava taivaan kasteen alla, ja kastuva, siihenasti kuin seitsem\u00e4n aikaa sinulta kuluneet ovat, ett\u00e4s tuntisit Korkeimmalla vallan olevan ihmisten valtakuntain p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4nen antavan ne kellenk\u00e4 h\u00e4n tahtoo.\n4:26 (H4:23). Mutta ett\u00e4 sanottu on, ett\u00e4 kanto kuitenkin juurinensa puulle j\u00e4\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, niin sinun valtakuntas pysyy sinulle, koska tuntenut olet taivaan vallan.\n4:27 (H4:24) Sent\u00e4hden, herra kuningas, kelvatkoon sinulle minun neuvoni, ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 itses synnist\u00e4s vanhurskaudella, ja vapaaksi sinun pahoista t\u00f6ist\u00e4s laupiudella vaivaisia kohtaan, niin h\u00e4n sinun rauhas pitent\u00e4\u00e4.\n4:28 (H4:25) N\u00e4m\u00e4t kaikki tapahtuivat kuningas Nebukadnetsarille.\n4:29 (H4:26) Sill\u00e4 kahdentoistakymmenen kuukauden per\u00e4st\u00e4, kuin h\u00e4n kuninkaallisessa linnassansa Babelissa k\u00e4yskenteli,\n4:30 (H4:27) Puhui kuningas ja sanoi: Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole se suuri Babel, jonka min\u00e4 rakentanut olen kuninkaalliseksi huoneeksi, minun suuren voimani kautta, minun kunniani ylistykseksi?\n4:31 (H4:28) Ennenkuin kuningas n\u00e4m\u00e4t sanat puhunut oli, tuli \u00e4\u00e4ni alas taivaasta: Sinulle kuningas Nebukadnetsar sanotaan: Sinun valtakuntas otetaan sinulta pois.\n4:32 (H4:29) Ja sin\u00e4 ajetaan pois ihmisten seasta; sinun pit\u00e4\u00e4 el\u00e4inten seassa kedolla oleman. Ruohoja sinun annetaan sy\u00f6d\u00e4 niinkuin h\u00e4rk\u00e4in siihenasti ett\u00e4 seitsem\u00e4n aikaa sinulta kuluneet ovat, ett\u00e4s tuntisit Korkeimmalla vallan olevan ihmisten valtakuntain p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4nen antavan ne kenelle h\u00e4n tahtoo.\n4:33 (H4:30) Kohta sill\u00e4 hetkell\u00e4 t\u00e4ytettiin sana kuningas Nebukadnetsarissa, ja h\u00e4n ajettiin pois ihmisten seasta ja s\u00f6i ruohoja niinkuin h\u00e4rk\u00e4, ja h\u00e4nen ruumiinsa oli taivaan kasteen alla ja kastui siihen asti, ett\u00e4 h\u00e4nen hiuksensa kasvoivat niin suuriksi kuin kotkan h\u00f6yhenet, ja h\u00e4nen kyntens\u00e4 niinkuin linnun kynnet.\n4:34 (H4:31) Sen ajan per\u00e4st\u00e4 nostin min\u00e4 Nebukadnetsar silm\u00e4ni taivaasen p\u00e4in ja tulin j\u00e4lleen taidolleni, ja kiitin sit\u00e4 Korkeinta. Min\u00e4 ylistin ja kunnioitin sit\u00e4, joka el\u00e4\u00e4 ijankaikkisesti, jonka valta on ijankaikkinen valta, ja h\u00e4nen valtakuntansa pysyy suvusta sukuun.\n4:35 (H4:32) Jonka suhteen kaikki, jotka asuvat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ovat luetut niinkuin ei mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4n tekee, kuinka h\u00e4n tahtoo taivaan sotajoukon kanssa, jotka asuvat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja ei kenk\u00e4\u00e4n taida h\u00e4nen k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 est\u00e4\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nelle sanoa: Mit\u00e4s teet?\n4:36 (H4:33) Silloin tulin min\u00e4 j\u00e4lleen taidolleni, ja kuninkaalliseen kunniaani ja jalouteeni ja minun muotooni. Ja minun neuvonantajani ja voimalliseni etsiv\u00e4t minua, ja min\u00e4 pantiin j\u00e4lleen valtakuntaani, ja sain viel\u00e4 suuremman kunnian.\n4:37 (H4:34) Sent\u00e4hden kiit\u00e4n min\u00e4 Nebukadnetsar ja kunnioitan ja ylist\u00e4n taivaan kuningasta; sill\u00e4 kaikki h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 on totuus ja h\u00e4nen tiens\u00e4 oikiat; ja joka ylpi\u00e4 on, sen h\u00e4n taitaa n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4.\n5:1 Kuningas Belsatsar teki kuuluisan pidon tuhannelle p\u00e4\u00e4miehellens\u00e4, ja joi itsens\u00e4 viinasta juovuksiin n\u00e4iden tuhannen kanssa.\n5:2 Ja kuin h\u00e4n juopunut oli, k\u00e4ski h\u00e4n tuoda ne kultaiset ja hopiaiset astiat, jotka Nebukadnetsar, h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Jerusalemin templist\u00e4 ottanut oli, juodaksensa niist\u00e4 voimallistensa, em\u00e4nt\u00e4ins\u00e4 ja vaimoinsa kanssa.\n5:3 Niin tuotiin ne kultaiset astiat, jotka templist\u00e4, Jumalan huoneesta, Jerusalemista otetut olivat; ja kuningas, h\u00e4nen voimallisensa, em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ja vaimonsa joivat niist\u00e4.\n5:4 Ja kuin he joivat viinaa, kiittiv\u00e4t he kultaisia, hopiaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisi\u00e4 jumalia.\n5:5 Juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t sormet niinkuin ihmisen k\u00e4si, kirjoittamaan kynttil\u00e4jalan kohdalle sein\u00e4\u00e4n kuninkaan salissa, ja kuningas \u00e4kk\u00e4si kirjoittajan k\u00e4den.\n5:6 Silloin muuttui kuningas, ja h\u00e4nen ajatuksensa pelj\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nen, niin ett\u00e4 h\u00e4nen lanteensa horjuivat, ja h\u00e4nen polvensa vapisivat.\n5:7 Ja kuningas huusi korkiasti, ett\u00e4 viisaat, Kaldealaiset ja tiet\u00e4j\u00e4t tuotaisiin; ja k\u00e4ski sanoa viisaille Babelissa: Kuka ik\u00e4n\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen lukee, ja ilmoittaa minulle sen selityksen, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 purpuralla vaatetettaman, ja kultak\u00e4\u00e4dyt kaulassansa kantaman ja kolmas Herra oleman t\u00e4ss\u00e4 valtakunnassa.\n5:8 Silloin tulivat kaikki kuninkaan viisaat edes, vaan ei he taitaneet sit\u00e4 kirjoitusta lukea, eik\u00e4 sen selityst\u00e4 kuninkaalle ilmoittaa.\n5:9 Siit\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styi kuningas Belsatsar viel\u00e4 kovemmin, ja h\u00e4nen muotonsa muuttui, ja h\u00e4nen voimallisensa tulivat murheellisiksi.\n5:10 Sent\u00e4hden meni kuningatar kuninkaan ja h\u00e4nen voimallistensa asian t\u00e4hden pitohuoneesen, ja sanoi: Kuningas el\u00e4k\u00f6\u00f6n kauvan! \u00c4l\u00e4 niin pelj\u00e4sty sinun ajatuksistas ja \u00e4l\u00e4 niin muotoas muuta.\n5:11 Sinun valtakunnassas on mies, jolla on pyh\u00e4in jumalain henki, sill\u00e4 sinun is\u00e4s aikana l\u00f6ydettiin h\u00e4ness\u00e4 valistus, toimi ja viisaus, niinkuin jumalten viisaus on; ja sinun is\u00e4s Nebukadnetsar pani h\u00e4nen t\u00e4htientutkiain, viisasten, Kaldealaisten ja tiet\u00e4j\u00e4in p\u00e4\u00e4lle. Niin teki kuningas, sinun is\u00e4s.\n5:12 Ett\u00e4 korkiampi henki h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 l\u00f6ydettiin, niin my\u00f6s ymm\u00e4rrys ja taito unia selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, osaamaan pimeit\u00e4 puheita ja salaisia asioita ilmoittamaan. Daniel, jonka kuningas antoi Belsatsariksi nimitt\u00e4\u00e4; niin kutsuttakaan Daniel; h\u00e4n sanoo, mit\u00e4 se tiet\u00e4\u00e4.\n5:13 Silloin vietiin Daniel kuninkaan eteen. Ja kuningas puhui ja sanoi Danielille: Oletko sin\u00e4 Daniel, yksi Juudalaisista vangeista, jotka kuningas, minun is\u00e4ni, Juudeasta t\u00e4nne tuonut on?\n5:14 Min\u00e4 olen kuullut sinusta, ett\u00e4 sinulla on pyh\u00e4in jumalain henki, ett\u00e4 my\u00f6s valistus, ymm\u00e4rrys ja korkia viisaus sinussa l\u00f6ydetty on.\n5:15 Min\u00e4 olen antanat kutsua eteeni toimelliset ja viisaat t\u00e4t\u00e4 kirjoitusta lukemaan ja sen selityst\u00e4 minulle ilmoittamaan, ja ei he taida sanoa, mit\u00e4 se tiet\u00e4\u00e4.\n5:16 Mutta min\u00e4 kuulen sinusta, ett\u00e4 sin\u00e4 taidat pimi\u00e4t asiat selitt\u00e4\u00e4 ja salatut ilmoittaa. Jos sin\u00e4 nyt taidat t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen lukea ja minulle ilmoittaa, mit\u00e4 se tiet\u00e4\u00e4, niin sin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 purpuralla puetettaman ja kultak\u00e4\u00e4dyt kaulassas kantaman ja kolmas herra oleman t\u00e4ss\u00e4 valtakunnassa.\n5:17 Niin vastasi Daniel ja sanoi kuninkaalle: Pid\u00e4 itse lahjas ja anna antimes muille. Min\u00e4 luen kuitenkin kuninkaalle kirjoituksen, ja ilmoitan sen selityksen h\u00e4nelle.\n5:18 Herra kuningas, korkein Jumala on sinun is\u00e4lles Nebukadnetsarille valtakunnan, voiman, kunnian ja jalouden antanut.\n5:19 Ja sen voiman t\u00e4hden, joka h\u00e4nelle annettu oli, pelk\u00e4siv\u00e4t ja karttoivat h\u00e4nt\u00e4 kansat, sukukunnat ja kielet. H\u00e4n tappoi kenen h\u00e4n tahtoi, h\u00e4n j\u00e4tti el\u00e4m\u00e4\u00e4n kenen h\u00e4n tahtoi, h\u00e4n ylensi kenen h\u00e4n tahtoi, h\u00e4n alensi kenen h\u00e4n tahtoi.\n5:20 Mutta koska h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 paisui, ja h\u00e4nen henkens\u00e4 ylpeyteen paisuneeksi tuli, hylj\u00e4ttiin h\u00e4n kuninkaalliselta istuimelta, ja tuli pois kunniastansa\n5:21 Ja ajettiin pois ihmisten seasta. Ja h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 tuli el\u00e4inten kaltaiseksi, ja t\u00e4ytyi mets\u00e4n el\u00e4inten kanssa juosta, ja s\u00f6i ruohoja niinkuin h\u00e4rk\u00e4, ja h\u00e4nen ruumiinsa oli taivaan kasteen alla, ja kastui, siihenasti, ett\u00e4 h\u00e4n oppi, ett\u00e4 korkeimmalla Jumalalla on valta ihmisten valtakuntain p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n antaa ne kellenk\u00e4 h\u00e4n tahtoo.\n5:22 Ja sin\u00e4 Belsatsar, h\u00e4nen poikansa, et ole syd\u00e4nt\u00e4s n\u00f6yryytt\u00e4nyt, ehk\u00e4s kaikki kyll\u00e4 ne tiesit;\n5:23 Vaan olet itses korottanut taivaan Herraa vastaan. Ja h\u00e4nen huoneensa astiat piti kannettaman sinun etees, ja sin\u00e4, sinun voimallises, sinun em\u00e4nt\u00e4s ja vaimos olette niist\u00e4 viinaa juoneet. Niin my\u00f6s hopiaisia, kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivis\u00e4 jumalia kiitt\u00e4neet, jotka ei n\u00e4e eik\u00e4 kuule, eik\u00e4 tuta taida. Mutta sit\u00e4 Jumalaa, jonka k\u00e4dess\u00e4 sinun henkes on, ja jonka tyk\u00f6n\u00e4 kaikki sinun ties ovat, et sin\u00e4 ole kunnioittanut.\n5:24 Sent\u00e4hden on h\u00e4nelt\u00e4 l\u00e4hetetty t\u00e4m\u00e4 k\u00e4si, ja t\u00e4m\u00e4 kirjoitus kirjoitettu.\n5:25 Ja t\u00e4m\u00e4 on kirjoitus, joka siin\u00e4 kirjoitettu on: Mene, Mene, Tekel, Upharsin.\n5:26 Ja t\u00e4m\u00e4 on selitys: Mene; se on: Jumala on sinun valtakuntas lukenut ja lopettanut.\n5:27 Tekel; se on: Sin\u00e4 olet vaa'alla punnittu, ja aivan k\u00f6yk\u00e4iseksi l\u00f6ydetty.\n5:28 Peres; se on: Sinun valtakuntas on jaettu ja Medil\u00e4isille ja Persialaisille annettu.\n5:29 Silloin k\u00e4ski Belsatsar, ett\u00e4 Daniel purpuralla puetettaman piti, ja kultak\u00e4\u00e4dyt h\u00e4nen kaulaansa annettaman, ja antoi h\u00e4nest\u00e4 kuuluttaa, ett\u00e4 h\u00e4n kolmas herra on valtakunnassa.\n5:30 Mutta juuri sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 tapettiin Belsatsar, Kaldean kuningas.\n5:31 Ja Darius Medil\u00e4inen sai valtakunnan, kuin h\u00e4n kahdenseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastajan vanha oli.\n6:1 Ja Darius n\u00e4ki sen hyv\u00e4ksi panna koko valtakuntaan sata ja kaksikymment\u00e4 maanvanhinta.\n6:2 N\u00e4iden p\u00e4\u00e4lle pani h\u00e4n kolme p\u00e4\u00e4miest\u00e4, joista Daniel yksi oli, joille maanvanhimmat piti luvun tekem\u00e4n, ettei kuningas k\u00e4rsisi vahinkoa.\n6:3 Mutta Daniel voitti kaikki p\u00e4\u00e4miehet ja maanvanhimmat, sill\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 oli korkiampi henki. Sent\u00e4hden ajatteli kuningas pannaksensa h\u00e4net koko valtakunnan p\u00e4\u00e4lle.\n6:4 Jonka t\u00e4hden p\u00e4\u00e4miehet ja maanvanhimmat etsiv\u00e4t syyt\u00e4 Danielia vastaan valtakunnan puolesta, vaan ei he taitaneet yht\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 eik\u00e4 rikosta l\u00f6yt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n oli uskollinen, ettei h\u00e4ness\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vikaa eik\u00e4 rikosta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 taidettu.\n6:5 Niin sanoivat ne miehet: Emme l\u00f6yd\u00e4 yht\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n Danielin kanssa, ellemme l\u00f6yd\u00e4 h\u00e4nen Jumalansa palveluksessa.\n6:6 Silloin tulivat p\u00e4\u00e4miehet ja maanvanhimmat joukoittain kuninkaan eteen ja sanoivat h\u00e4nelle n\u00e4in: Kuningas Darius el\u00e4k\u00f6\u00f6n kauvan!\n6:7 Valtakunnan p\u00e4\u00e4miehet, herrat, maanvanhimmat, neuvonantajat ja valtamiehet ovat ajatelleet, ett\u00e4 kuninkaallinen k\u00e4sky annettaisiin ja ankara kielto, ett\u00e4 jos joku kolmenakymmenen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 joltakulta jumalalta eli ihmiselt\u00e4, paitsi sinulta, kuningas, ainoasti jotakin anoo, pit\u00e4\u00e4 jalopeurain luolaan heitett\u00e4m\u00e4n.\n6:8 Sent\u00e4hden, herra kuningas, vahvista se k\u00e4sky ja kirjoita alle, ettei sit\u00e4 j\u00e4lleen muutettaisi, Medil\u00e4isten ja Persian oikeuden j\u00e4lkeen, jota ei kenk\u00e4\u00e4n rikkoa tohdi.\n6:9 Niin kirjoitti kuningas Darius sen kirjoituksen ja k\u00e4skyn alle.\n6:10 Kuin Daniel sai tiet\u00e4\u00e4 kirjoitetuksi sen k\u00e4skyn alle, meni h\u00e4n yl\u00f6s huoneesensa, ja h\u00e4nen suvihuoneensa akkunat olivat avoimet Jerusalemia p\u00e4in, ja lankesi kolme kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 polvillensa; rukoili, kiitti ja ylisti Jumalaansa, niinkuin h\u00e4nen tapansa oli ennenkin tehd\u00e4.\n6:11 Silloin tulivat ne miehet joukoittain ja l\u00f6ysiv\u00e4t Danielin rukoilevan ja avuksensa huutavan Jumalaansa.\n6:12 Niin he astuivat edes ja puhuivat kuninkaan kanssa siit\u00e4 kuninkaallisesta k\u00e4skyst\u00e4 ja sanoivat: Etk\u00f6s kirjoittanut k\u00e4skyn alle, ett\u00e4 jos joku ihminen kolmenakymmenen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jotakin anova olis joltakulta jumalalta eli ihmiselt\u00e4, paitsi sinulta ainoastansa, kuningas, se pit\u00e4\u00e4 jalopeurain luolaan heitett\u00e4m\u00e4n? Kuningas vastasi ja sanoi: Se on tosi, ja Medil\u00e4isten ja Persialaisten oikeutta ei pid\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n rikkoman.\n6:13 He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: Daniel, yksi Juudalaisista vangeista, ei tottele sinua, herra kuningas, eik\u00e4 sinun k\u00e4sky\u00e4s, jonka allekirjoittanut olet; sill\u00e4 h\u00e4n rukoilee kolmasti p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.\n6:14 Kuin Kuningas sen kuuli, tuli h\u00e4n sangen murheelliseksi ja ahkeroitsi suuresti, ett\u00e4 h\u00e4n Danielin vapahtais; ja vaivasi itsi\u00e4ns\u00e4 auringon laskemaan asti, ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4net pelastais.\n6:15 Vaan ne miehet tulivat joukoittain kuninkaan tyk\u00f6 ja sanoivat h\u00e4nelle: Tied\u00e4, herra kuningas, ett\u00e4 Medil\u00e4isten ja Persialaisten oikeus on, ett\u00e4 kaikki kiellot ja k\u00e4skyt, joita kuningas p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt on, pit\u00e4\u00e4 muuttumattomat oleman.\n6:16 Silloin kuningas k\u00e4ski, ja he toivat Danielin edes ja heittiv\u00e4t h\u00e4net jalopeurain luolaan. Mutta kuningas puhui ja sanoi Danielille: Sinun Jumalas, jotas lakkaamata palvelet, auttakoon Sinua!\n6:17 Ja he toivat kiven ja panivat luolan ovelle: Sen painoi kuningas omalla sinetill\u00e4ns\u00e4 ja voimallistensa sinetill\u00e4, ettei kuninkaan tahto muutettaisi Danielia vastaan.\n6:18 Ja kuningas meni linnaansa ja kulutti y\u00f6n sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4 ja ei antanut mit\u00e4\u00e4n huvitusta tuoda eteens\u00e4, eik\u00e4 my\u00f6s yht\u00e4\u00e4n unta saanut.\n6:19 Aamulla varhain p\u00e4iv\u00e4n koittaissa nousi kuningas yl\u00f6s ja meni kiiruusti jalopeurain luolan tyk\u00f6.\n6:20 Ja kuin h\u00e4n luolan tyk\u00f6 l\u00e4hestyi, huusi h\u00e4n Danielia surkialla \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja kuningas puhui ja sanoi Danielille: Daniel, sin\u00e4 el\u00e4v\u00e4n Jumalan palvelia, onko Jumalas, jotas ilman lakkaamata palvelet, voinut sinut jalopeuroilta pelastaa?\n6:21 Niin Daniel puhui kuninkaan kanssa sanoen: Kuningas el\u00e4k\u00f6\u00f6n kauvan!\n6:22 Minun Jumalani on l\u00e4hett\u00e4nyt enkelins\u00e4, joka jalopeurain kidat on pit\u00e4nyt kiinni, ettei he minulle mit\u00e4\u00e4n pahaa tehneet ole, sill\u00e4 min\u00e4 olen h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 viattomaksi l\u00f6ydetty. En my\u00f6s ole min\u00e4 sinua vastaan, herra kuningas, mit\u00e4\u00e4n tehnyt.\n6:23 Niin kuningas ihastui siit\u00e4 suuresti, ja k\u00e4ski Danielin luolasta yl\u00f6s ottaa. Ja he ottivat Danielin yl\u00f6s luolasta, ja ei h\u00e4ness\u00e4 yht\u00e4\u00e4n haavaa l\u00f6ydetty, sill\u00e4 h\u00e4n oli turvannut Jumalaansa.\n6:24 Silloin k\u00e4ski kuningas; ja ne miehet tuotiin edes, jotka olivat kantaneet Danielin p\u00e4\u00e4lle, ja jalopeurain luolaan heitettiin lapsinensa ja vaimoinensa. Ja ennenkuin he luolan pohjaan tulivat, tarttuivat heihin jalopeurat ja murensivat heid\u00e4n luunsakin.\n6:25 Silloin antoi kuningas Darius kirjoittaa kaikille kansoille, sukukunnille ja kielille, jotka asuvat kaikessa maassa: Teille olkoon paljon rauhaa!\n6:26 Se k\u00e4sky on minulta asetettu, ett\u00e4 kaikessa minun kuninkaan valtakunnassani Danielin Jumalaa pelj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n ja vavistaman pit\u00e4\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n on el\u00e4v\u00e4 Jumala, joka ijankaikkisesti pysyy, ja h\u00e4nen valtakuntansa on katoomatoin, ja h\u00e4nen voimansa loppumatoin.\n6:27 H\u00e4n on vapahtaja ja h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 auttaja, ja h\u00e4n tekee tunnust\u00e4hti\u00e4 ja ihmeit\u00e4 sek\u00e4 taivaassa ett\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n on Danielin jalopeurain k\u00e4sist\u00e4 pelastanut.\n6:28 Ja Daniel tuli voimalliseksi Dariuksen valtakunnassa ja Koreksen Persialaisen valtakunnassa.\n7:1 Ensim\u00e4isen\u00e4 Belsatsarin, Babelin kuninkaan vuotena n\u00e4ki Daniel unen ja n\u00e4yn vuoteessansa; ja h\u00e4n kirjoitti sen unen, ja k\u00e4sitti sen n\u00e4in:\n7:2 Daniel puhui ja sanoi: Min\u00e4 n\u00e4in n\u00e4yn y\u00f6ll\u00e4, ja katso, nelj\u00e4 tuulta taivaan alla pauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merell\u00e4.\n7:3 Ja nelj\u00e4 suurta petoa nousi merest\u00e4, aina toinen toisen muotoinen kuin toinen.\n7:4 Ensim\u00e4inen niinkuin jalopeura, jolla olivat kotkan siivet. Ja min\u00e4 katsoin siihen asti, ett\u00e4 siivet temmattiin pois h\u00e4nelt\u00e4 ja h\u00e4n otettiin yl\u00f6s maasta, ja seisoi jaloillansa niinkuin ihminen, ja h\u00e4nelle annettiin ihmisen syd\u00e4n.\n7:5 Ja katso, toinen peto oli karhun muotoinen ja seisoi yhdell\u00e4 puolella, ja oli h\u00e4nen suussansa hammastensa seassa kolme kylkiluuta. Ja h\u00e4nelle sanottiin: Nouse ja sy\u00f6 paljon lihaa.\n7:6 T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, toinen peto oli pardin muotoinen. H\u00e4nell\u00e4 oli nelj\u00e4 linnun siipe\u00e4 h\u00e4nen sel\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, ja sill\u00e4 pedolla oli nelj\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4, ja h\u00e4nelle annettiin valta.\n7:7 Senj\u00e4lkeen min\u00e4 n\u00e4in t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4yss\u00e4 y\u00f6ll\u00e4, ja katso, nelj\u00e4s peto oli kauhia ja hirmuinen ja sangen v\u00e4kev\u00e4, ja h\u00e4nell\u00e4 olivat suuret rautaiset hampaat. S\u00f6i ymp\u00e4rilt\u00e4ns\u00e4 ja murensi ja liian h\u00e4n tallasi jaloillansa. Se oli my\u00f6s paljon toisin kuin ne muut pedot, jotka h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4 olivat, ja h\u00e4nell\u00e4 oli kymmenen sarvea.\n7:8 Min\u00e4 katselin tarkasti sarvia, ja katso, niiden seassa puhkesi toinen v\u00e4h\u00e4 sarvi, jonka edest\u00e4 kolme niist\u00e4 ensim\u00e4isist\u00e4 sarvista rev\u00e4istiin pois. Ja katso, sill\u00e4 sarvella olivat silm\u00e4t niinkuin ihmisen silm\u00e4t ja suu, joka pahui suuria asioita.\n7:9 N\u00e4m\u00e4t min\u00e4 n\u00e4in, siihenasti, ett\u00e4 istuimet pantiin. Ja istui vanha-ik\u00e4inen, jonka vaatteet olivat lumivalkiat, ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 hiukset niinkuin puhdas villa, h\u00e4nen istuimensa oli niinkuin tulen liekki, ja h\u00e4nen rattaansa niinkuin polttava tuli.\n7:10 Tulinen virta juoksi ja k\u00e4vi ulos h\u00e4nen kasvoinsa edest\u00e4. Tuhannen kertaa tuhannen palveli h\u00e4nt\u00e4 ja sata kertaa tuhannen tuhatta seisoi h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4. Tuomio pidettiin, ja kirjat avattiin.\n7:11 Min\u00e4 katsoin niiden suurten puhetten \u00e4\u00e4nen t\u00e4hden, joita se sarvi puhui; min\u00e4 katselin, siihen asti, ett\u00e4 peto tapettu oli, ja h\u00e4nen ruumiinsa hukkui, ja tuleen palamaan heitettiin.\n7:12 Ja muiden petoin valta my\u00f6s loppui; sill\u00e4 heill\u00e4 oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty aika ja hetki, kuinka kauvan kukin oleman piti.\n7:13 Min\u00e4 n\u00e4in t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4yss\u00e4 y\u00f6ll\u00e4, ja katso; yksi tuli taivaan pilviss\u00e4 niinkuin ihmisen poika, ja h\u00e4n tuli hamaan vanha-ik\u00e4isen tyk\u00f6, ja vietiin h\u00e4nen eteens\u00e4.\n7:14 Ja h\u00e4n antoi h\u00e4nelle voiman, kunnian ja valtakunnan, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kaikki kansat, sukukunnat ja kielet palveleman pit\u00e4\u00e4. H\u00e4nen valtansa on ijankaikkinen valta, joka ei huku, ja h\u00e4nen valtakunnallansa ei ole loppua.\n7:15 Min\u00e4 Daniel h\u00e4mm\u00e4styin sit\u00e4 minun hengess\u00e4ni, ja ne minun n\u00e4kyni pelj\u00e4ttiv\u00e4t minua.\n7:16 Ja min\u00e4 menin yhden tyk\u00f6 niist\u00e4, jotka siin\u00e4 seisoivat, ja rukoilin h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n minulle n\u00e4ist\u00e4 kaikista tiedon antais. Ja h\u00e4n puhui minun kanssani, ja ilmoitti minulle niiden sanain selityksen.\n7:17 N\u00e4m\u00e4t nelj\u00e4 suurta petoa ovat nelj\u00e4 kuningasta, jotka nousevat maasta.\n7:18 Vaan sen Korkeimman pyh\u00e4t pit\u00e4\u00e4 valtakunnan omistaman ja pit\u00e4\u00e4 siin\u00e4 asuman ijankaikkisesti ja ijankaikkisesta ijankaikkiseen.\n7:19 Sitte min\u00e4 olisin mielell\u00e4ni tahtonut tiet\u00e4\u00e4 totista tietoa nelj\u00e4nnest\u00e4 pedosta, joka paljo toisin oli kuin kaikki ne muut; sangen hirmuinen, jolla rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet olivat; joka ymp\u00e4rilt\u00e4ns\u00e4 s\u00f6i ja murensi ja liian jaloillansa tallasi;\n7:20 Ja niist\u00e4 kymmenest\u00e4 sarvesta h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 ja siit\u00e4 toisesta, joka putkahti ulos; jonka edest\u00e4 putosivat pois kolme; ja siit\u00e4 sarvesta, jolla silm\u00e4t olivat ja suu, joka suuria asioita puhui ja suurempi oli kuin ne, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat.\n7:21 Ja min\u00e4 n\u00e4in sen sarven sotivan pyhi\u00e4 vastaan ja voittavan heid\u00e4t.\n7:22 Siihen asti, ett\u00e4 vanha-ik\u00e4inen tuli, ja tuomio annettiin sen Korkeimman pyhille, ja aika joutui, ett\u00e4 pyh\u00e4t valtakunnan omistivat.\n7:23 H\u00e4n sanoi n\u00e4in: Nelj\u00e4s peto on nelj\u00e4s valtakunta maailmassa, joka on erin\u00e4inen kaikista valtakunnista. Se sy\u00f6 kaiken maan, tallaa ja turmelee sen.\n7:24 Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka siit\u00e4 valtakunnasta nousevat. Ja niiden j\u00e4lkeen tulee toinen, joka erin\u00e4inen on entisist\u00e4, ja n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4 kolme kuningasta.\n7:25 H\u00e4n puhuu Korkeinta vastaan ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 Korkeimman pyh\u00e4t ja rohkenee ajat ja lain muuttaa. Mutta he annetaan h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4 yhdeksi hetkeksi ja monikahdoiksi ajoiksi ja puoleksi ajaksi.\n7:26 Sen j\u00e4lkeen pidet\u00e4\u00e4n tuomio, ja h\u00e4nen valtansa otetaan pois, ett\u00e4 h\u00e4n per\u00e4ti hukutetaan ja kadotetaan.\n7:27 Vaan valtakunta, valta ja voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyh\u00e4lle kansalle, jonka valtakunta on ijankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 palveleman ja kuuleman.\n7:28 T\u00e4m\u00e4 oli sen puheen loppu. Vaan min\u00e4 Daniel olin sangen murheellinen minun ajatuksissani ja minun muotoni muuttui. Kuitenkin min\u00e4 k\u00e4tkin puheet syd\u00e4mess\u00e4ni.\n8:1 Kolmantena kuningas Belsatsarin valtakunnan vuotena n\u00e4in min\u00e4 Daniel n\u00e4yn sen j\u00e4lkeen, joka minulle ensin n\u00e4kynyt oli.\n8:2 Mutta kuin min\u00e4 n\u00e4yn n\u00e4in, olin min\u00e4 Susanin linnassa Elamin maalla; ja min\u00e4 n\u00e4in n\u00e4yss\u00e4ni olevani Ulain virran tyk\u00f6n\u00e4.\n8:3 Ja min\u00e4 nostin silm\u00e4ni ja n\u00e4in, ja katso, oinas seisoi virran tyk\u00f6n\u00e4, jolla oli kaksi korkiaa sarvea, toinen korkiampi kuin toinen, ja korkiampi puhkesi j\u00e4list\u00e4 ulos.\n8:4 Sitte min\u00e4 n\u00e4in oinaan puskevan sarvillansa l\u00e4nteen p\u00e4in, pohjaan p\u00e4in ja etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja ei yksik\u00e4\u00e4n peto taitanut seisoa h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4 pelastettaa, vaan h\u00e4n teki, mit\u00e4 h\u00e4n tahtoi ja tuli suureksi.\n8:5 Ja kuin min\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 otin vaarin, katso, niin tuli kauris koko maan p\u00e4\u00e4lle, niin ettei h\u00e4n sattunut maahan, ja kauriilla oli jalo sarvi silm\u00e4ins\u00e4 v\u00e4lill\u00e4.\n8:6 Ja h\u00e4n tuli hamaan kaksisarvisen oinaan tyk\u00f6, jonka min\u00e4 seisovan n\u00e4in virran tyk\u00f6n\u00e4. Ja h\u00e4n juoksi vihoissansa v\u00e4kev\u00e4sti h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n8:7 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ett\u00e4 h\u00e4n tuli tuimasti oinaan tyk\u00f6, ja julmistui h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja puski oinasta ja s\u00e4rki h\u00e4nen molemmat sarvensa. Ja oinaalla ei ollut voimaa seisoa h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, vaan h\u00e4n heitti h\u00e4net maahan ja tallasi h\u00e4net. Ja ei kenk\u00e4\u00e4n taitanut oinasta h\u00e4nen k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4 pelastaa.\n8:8 Ja kauris tuli sangen suureksi ja kuin h\u00e4n v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4ksi tullut oli, lohaistiin suuri sarvi, ja sen siaan kasvoi nelj\u00e4 kaunista j\u00e4lleen nelj\u00e4\u00e4 taivaan tuulta kohden.\n8:9 Ja yhdest\u00e4 niist\u00e4 kasvoi yksi v\u00e4h\u00e4 sarvi: Se tuli sangen suureksi etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, it\u00e4\u00e4n p\u00e4in ja ihanaisen maan puoleen.\n8:10 Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja heitti monikahdat sotajoukosta ja t\u00e4hdeist\u00e4 maahan ja tallasi ne.\n8:11 Ja se tuli suureksi sotajoukon p\u00e4\u00e4mieheen asti ja otti h\u00e4nelt\u00e4 pois jokap\u00e4iv\u00e4isen uhrin ja h\u00e4vitti h\u00e4nen pyh\u00e4ns\u00e4 huoneen.\n8:12 Vaan senkaltainen voima oli h\u00e4nelle annettu jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 uhria vastaan synnin t\u00e4hden, ett\u00e4 h\u00e4n totuuden maahan l\u00f6is. Ja h\u00e4n tekee sen ja menestyy.\n8:13 Mutta min\u00e4 kuulin yhden pyh\u00e4n puhuvan. Ja se pyh\u00e4 sanoi yhdelle ja puhui: Kuinka kauvan senkaltainen n\u00e4ky jokap\u00e4iv\u00e4isist\u00e4 uhreista viipym\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ja synnist\u00e4, jonka t\u00e4hden t\u00e4m\u00e4 h\u00e4vitys tapahtuu, ett\u00e4 sek\u00e4 pyh\u00e4 ja sotajoukko tallataan?\n8:14 Ja h\u00e4n vastasi minua: Aamusta ehtoosen asti kaksituhatta ja kolmesataa p\u00e4iv\u00e4\u00e4, niin pyh\u00e4 j\u00e4lleen vihit\u00e4\u00e4n.\n8:15 Ja kuin min\u00e4 Daniel sen n\u00e4yn n\u00e4in ja olisin mielell\u00e4ni ymm\u00e4rt\u00e4nyt, katso, niin seisoi minun edess\u00e4ni niinkuin miehen muotoinen.\n8:16 Ja min\u00e4 kuulin Ulain keskell\u00e4 ihmisen \u00e4\u00e4nen, joka huusi ja sanoi: Gabriel, selit\u00e4 h\u00e4nelle t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ky, ett\u00e4 h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4is.\n8:17 Ja h\u00e4n tuli juuri liki minua, mutta min\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styin, kuin h\u00e4n tuli, ja lankesin kasvoilleni. Ja h\u00e4n sanoi minuUe: Ota vaari, ihmisen poika, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ky ajallansa t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.\n8:18 Ja kuin h\u00e4n minun kanssani puhui, putosin min\u00e4 n\u00e4\u00e4nnyksiin maahan kasvoilleni. Ja h\u00e4n rupesi minuun, ja nosti minut seisoalle.\n8:19 Ja sanoi: katso, min\u00e4 tahdon sinulle osoittaa, kuinka viimeisen vihan aikana k\u00e4yp\u00e4 on, sill\u00e4 lopulla on h\u00e4nen m\u00e4\u00e4r\u00e4tty aikansa.\n8:20 Kaksisarvinen oinas, jonkas n\u00e4it, ovat Median ja Persian kuninkaat.\n8:21 Mutta karvainen kauris on Grekan maan kuningas, ja se suuri sarvi h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 on se ensim\u00e4inen kuningas.\n8:22 Mutta ett\u00e4 nelj\u00e4 nousivat sen sarven siaan, kuin se s\u00e4rjetty oli, ennustaa, ett\u00e4 nelj\u00e4 valtakuntaa siit\u00e4 kansasta tulee, vaan ei niin v\u00e4kev\u00e4\u00e4 kuin h\u00e4n oli.\n8:23 N\u00e4iden valtakuntain j\u00e4lkeen, kuin pahointeki\u00e4t vallan saaneet ovat, nousee h\u00e4peem\u00e4t\u00f6n kuningas ja kavala tapauksissa.\n8:24 Se on voimallinen, mutta ei v\u00e4kens\u00e4 kautta. H\u00e4n h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 ihmeellisesti ja menestyy ja toimittaa. H\u00e4n hukuttaa v\u00e4kev\u00e4t ja pyh\u00e4n kansan.\n8:25 Ja h\u00e4nen kavaluutensa kautta menestyy h\u00e4nen petoksensa. Ja paisuu syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 ja my\u00f6t\u00e4k\u00e4ymisen kautta h\u00e4n monta h\u00e4vitt\u00e4\u00e4. Ja h\u00e4n korottaa itsens\u00e4 kaikkein ruhtinasten Ruhtinasta vastaan, vaan ilman k\u00e4si\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 rikottaman.\n8:26 Se n\u00e4ky ehtoosta ja aamusta, joka sinulle sanottu oli, on tosi. Vaan sinun pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n n\u00e4yn salassa pit\u00e4m\u00e4n, sill\u00e4 siihen on viel\u00e4 paljo aikaa.\n8:27 Ja min\u00e4 Daniel v\u00e4syin ja sairastin monikahdat p\u00e4iv\u00e4t. Sen per\u00e4st\u00e4 nousin min\u00e4 ja toimitin kuninkaan askareet. Ja min\u00e4 ihmettelin sit\u00e4 n\u00e4ky\u00e4, ja ei kenk\u00e4\u00e4n ollut, joka minua neuvoi.\n9:1 Ensim\u00e4isen\u00e4 Dariuksen Ahasveruksen pojan vuonna Medil\u00e4isten suvusta, joka Kaldean valtakuntaa hallitsi.\n9:2 Juuri sin\u00e4 ensim\u00e4isen\u00e4 h\u00e4nen valtakuntansa vuotena, l\u00f6ysin min\u00e4 Daniel kirjoista vuosiluvun, josta Herra puhunut oli Jeremialle prophetalle, ett\u00e4 Jerusalemin h\u00e4vitys piti t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n seitsem\u00e4nten\u00e4kymmenenten\u00e4 ajastaikana.\n9:3 Ja min\u00e4 k\u00e4\u00e4nsin minuni etsim\u00e4\u00e4n Herraa Jumalaa rukouksella ja anomisella, paastolla s\u00e4kiss\u00e4 ja tuhassa.\n9:4 Ja rukoilin Herraa minun Jumalaani, tunnustin ja sanoin: Herra, sin\u00e4 suuri ja hirmuinen Jumala, joka liiton ja armon pid\u00e4t niille, jotka sinua rakastavat ja sinun k\u00e4skys pit\u00e4v\u00e4t.\n9:5 Me olemme synti\u00e4 ja v\u00e4\u00e4rin tehneet, jumalattomat ja tottelemattomat olleet. Me olemme sinun k\u00e4skyist\u00e4s ja oikeuksistas poikenneet.\n9:6 Emme totelleet sinun palvelioitas prophetaita, jotka saarnasivat sinun nimees meid\u00e4n kuninkaillemme, p\u00e4\u00e4miehillemme ja isillemme ja my\u00f6s kaikelle kansalle maakunnassa.\n9:7 Sin\u00e4 Herra olet vanhurskas. Mutta meid\u00e4n t\u00e4ytyy h\u00e4vet\u00e4, niinkuin t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tapahtuu Juudan miehille ja Jerusalemin asuvaisille ja kaikelle Israelille, sek\u00e4 niille, jotka l\u00e4sn\u00e4 ett\u00e4 niille, jotka kaukana ovat kaikissa maakunnissa, kuhunka sin\u00e4 heit\u00e4 hylj\u00e4nnyt olet heid\u00e4n pahain tekoinsa t\u00e4hden, joita he ovat tehneet sinua vastaan.\n9:8 Ja Herra; meid\u00e4n ja meid\u00e4n kuninkaamme, meid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehemme ja meid\u00e4n is\u00e4mme t\u00e4ytyy h\u00e4vet\u00e4, ett\u00e4 me olemme synti\u00e4 tehneet sinua vastaan.\n9:9 Herra meid\u00e4n Jumalamme on laupius ja anteeksi antamus, vaikka me olemme vastahakoiset olleet.\n9:10 Ja emme totelleet Herran meid\u00e4n Jumalamme \u00e4\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 me vaeltaneet olisimme h\u00e4nen k\u00e4skyiss\u00e4ns\u00e4, jotka h\u00e4n meille antoi palveliainsa prophetain kautta.\n9:11 Vaan koko Israel rikkoi sinun lakis ja suuttui kuulemasta sinun \u00e4\u00e4nt\u00e4s. Sent\u00e4hden on my\u00f6s se kirous ja vala sattunut meihin, joka kirjoitettu on Moseksen Jumalan palvelian laissa, ett\u00e4 me olemme synti\u00e4 tehneet h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n9:12 Ja h\u00e4n on sanansa pit\u00e4nyt, jonka h\u00e4n puhunut on meit\u00e4 ja meid\u00e4n tuomareitamme vastaan, jotka meit\u00e4 tuomitsivat; ett\u00e4 h\u00e4n niin suuren onnettomuuden on antanut tulla meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, ettei sen kaltaista kaiken taivaan alla tapahtunut ole kuin Jerusalemissa tapahtunut on.\n9:13 Niinkuin kirjoitettu on Moseksen laissa, niin on kaikki t\u00e4m\u00e4 onnettomuus meille tapahtunut. Emme my\u00f6s rukoilleet Herran meid\u00e4n Jumalamme edess\u00e4, ett\u00e4 me synnist\u00e4 palajaisimme ja sinun totuutes ymm\u00e4rt\u00e4isimme.\n9:14 Sent\u00e4hden on my\u00f6s Herra valvonut t\u00e4ss\u00e4 onnettomuudessa, ja on sen saattanut meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme. Sill\u00e4 Herra meid\u00e4n Jumalamme on hurskas kaikissa t\u00f6iss\u00e4ns\u00e4, joita h\u00e4n tekee, koska emme totelleet h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4.\n9:15 Ja nyt Herra meid\u00e4n Jumalamme, joka sinun kansas Egyptist\u00e4 olet johdattanut ulos v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 ja tehnyt itselles nimen, niinkuin se t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on: Me olemme synti\u00e4 tehneet, ja jumalattomat olleet.\n9:16 Ah Herra! Kaiken sinun vanhurskautes t\u00e4hden k\u00e4\u00e4ntyk\u00f6\u00f6n nyt sinun vihas ja hirmuisuutes pois sinun kaupungistas Jerusalemista ja sinun pyh\u00e4st\u00e4 vuorestas! Sill\u00e4 meid\u00e4n syntimme t\u00e4hden ja meid\u00e4n is\u00e4imme pahain tekoin t\u00e4hden h\u00e4v\u00e4ist\u00e4\u00e4n Jerusalem ja sinun kansas kaikkein seassa, jotka meid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4mme ovat.\n9:17 Ja nyt meid\u00e4n Jumalamme, kuule palvelias rukous ja anomus, ja katso armollisesti sinun pyh\u00e4s puoleen, joka kukistettu on, Herran t\u00e4hden.\n9:18 Kallista korvas, minun Jumalani ja kuule. Ja avaa silm\u00e4s ja n\u00e4e, kuinka me h\u00e4vitetyt olemme ja se kaupunki, joka sinun nimell\u00e4s nimitetty on. Sill\u00e4 emme rukoile sinua meid\u00e4n omassa vanhurskaudessamme, vaan sinun suuren laupiutes t\u00e4hden.\n9:19 Oi Herra, kuule. Oi Herra, ole armollinen. Oi Herra, ota vaari ja tee se ja \u00e4l\u00e4 viivy itse t\u00e4htes, minun Jumalani! Sill\u00e4 sinun kaupunkis ja sinun kansas on sinun nimell\u00e4s nimitetty.\n9:20 Kuin min\u00e4 viel\u00e4 puhuin ja rukoilin ja minun synti\u00e4ni ja minun kansani Israelin synti\u00e4 tunnistin ja olin minun rukouksissani Herran minun Jumalani edess\u00e4, minun Jumalani pyh\u00e4n vuoren t\u00e4hden;\n9:21 Juuri silloin, kuin min\u00e4 n\u00e4in rukoilin, lensi \u00e4kisti minun tyk\u00f6ni se mies Gabriel, jonka min\u00e4 ennen n\u00e4hnyt olin n\u00e4yss\u00e4, ja rupesi minuun ehtoouhrin ajalla.\n9:22 Ja h\u00e4n neuvoi minua, puhui minun kanssani ja sanoi: Daniel, nyt min\u00e4 olen l\u00e4htenyt sinua neuvomaan, ett\u00e4s ymm\u00e4rt\u00e4isit.\n9:23 Sinun rukoustes alussa k\u00e4vi ulos k\u00e4sky, ja min\u00e4 tulin sinulle ilmoittamaan, sill\u00e4 sin\u00e4 olet otollinen. Niin ota nyt vaari sanasta, ett\u00e4s n\u00e4yn ymm\u00e4rt\u00e4isit.\n9:24 Seitsem\u00e4nkymment\u00e4 viikkoa on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty sinun kansalles ja pyh\u00e4lle kaupungilles, niin ylitse k\u00e4yminen lopetetaan ja synnit peitet\u00e4\u00e4n ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes. Ja n\u00e4ky ja ennustus suljetaan ja se kaikkein pyhin voidellaan.\n9:25 Niin tied\u00e4 nyt ja ota vaari, ett\u00e4 siit\u00e4 ajasta kuin k\u00e4sky annetaan ulos, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen kotia palajaman ja Jerusalem rakennettaman, p\u00e4\u00e4mieheen Kristukseen asti, on seitsem\u00e4n viikkoa. Niin my\u00f6s kaksiseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 viikkoa, joina kadut ja muurit j\u00e4lleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla.\n9:26 Ja kahden viikon per\u00e4st\u00e4 seitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 surmataan Kristus, ja ei en\u00e4\u00e4 ole. Ja p\u00e4\u00e4miehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyh\u00e4n, niin ett\u00e4 ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pit\u00e4\u00e4 sen h\u00e4vitettyn\u00e4 oleman.\n9:27 Mutta h\u00e4n monelle liiton vahvistaa yhdess\u00e4 viikossa. Ja puolessa viikossa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin. Ja siipien tyk\u00f6n\u00e4 seisoo h\u00e4vityksen julmuus. Ja on p\u00e4\u00e4tetty, ett\u00e4 se loppuan asti pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitetty oleman.\n10:1 Kolmantena Koreksen, Persian kuninkaan vuonna, ilmoitettiin Danielille, joka my\u00f6s Belsatsariksi kutsuttiin, totinen asia suuresta sodasta. Ja h\u00e4n ymm\u00e4rsi sen asian, ja ymm\u00e4rrys oli h\u00e4nell\u00e4 n\u00e4yss\u00e4.\n10:2 Siihen aikaan murehdin min\u00e4 Daniel kolme viikkoa.\n10:3 En min\u00e4 sy\u00f6nyt mit\u00e4\u00e4n herkullista ruokaa. Liha ja viina ei tullut minun suuhuni, enk\u00e4 ollenkaan voidellut itsi\u00e4ni siihen asti kuin kolme viikkoa loppuneet olivat.\n10:4 Nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmattakymment\u00e4 ensim\u00e4isess\u00e4 kuussa olin min\u00e4 sen suuren Hiddekelin virran tyk\u00f6n\u00e4.\n10:5 Ja nostin silm\u00e4ni ja n\u00e4in ja katso, siin\u00e4 seisoi yksi mies liinaisissa vaatteissa, ja kultainen vy\u00f6 oli h\u00e4nen suolissansa.\n10:6 H\u00e4nen ruumiinsa oli niinkuin turkos, h\u00e4nen kasvonsa kuin pitk\u00e4isen tuli, h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 niinkuin tulisoitot, h\u00e4nen k\u00e4sivartensa ja jalkansa niinkuin kiilt\u00e4v\u00e4 vaski, ja h\u00e4nen puheensa \u00e4\u00e4ni niinkuin suuri hymin\u00e4.\n10:7 Ja min\u00e4 Daniel n\u00e4in sen n\u00e4yn yksin\u00e4ni, ja ne miehet, jotka minun tyk\u00f6n\u00e4ni olivat, ei sit\u00e4 n\u00e4hneet. Kuitenkin tuli suuri pelko heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 he pakenivat ja lymyttiv\u00e4t heit\u00e4ns\u00e4.\n10:8 Ja min\u00e4 j\u00e4in yksin\u00e4ni ja n\u00e4in t\u00e4m\u00e4n suuren n\u00e4yn, ja ei minuun mit\u00e4\u00e4n v\u00e4ke\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt, ja min\u00e4 tulin sangen rumaksi, ja ei minussa en\u00e4\u00e4 v\u00e4ke\u00e4 ollut.\n10:9 Ja min\u00e4 kuulin h\u00e4nen puheensa \u00e4\u00e4nen. Ja kuin min\u00e4 kuulin h\u00e4nen puheensa \u00e4\u00e4nen, putosin min\u00e4 n\u00e4\u00e4nnyksiin kasvoilleni, ja minun kasvoni olivat maahan p\u00e4in.\n10:10 Ja katso, yksi k\u00e4si tarttui minuun ja autti minua yl\u00f6s polvilleni ja minun k\u00e4tteni p\u00e4\u00e4lle.\n10:11 Ja sanoi minulle: Daniel, sin\u00e4 otollinen mies. Ota n\u00e4ist\u00e4 sanoista vaari, joita min\u00e4 sinun kanssas puhun ja ojenna itses seisomaan, sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun tyk\u00f6s nyt l\u00e4hetetty. Ja kuin h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n sanan minun kanssani puhui, ojensin min\u00e4 itseni ja vapisin.\n10:12 Ja h\u00e4n sanoi minulle: \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 Daniel, sill\u00e4 siit\u00e4 ensim\u00e4isest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, kuin sin\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4s pyysit tiet\u00e4\u00e4 ja vaivasit sinuas sinun Jumalas edess\u00e4, ovat sinun sanas kuullut. Ja min\u00e4 olen tullut sinun sanais t\u00e4hden.\n10:13 Mutta Persian valtakunnan p\u00e4\u00e4mies on ollut minua vastaan yhden p\u00e4iv\u00e4n kolmattakymment\u00e4. Ja katso; Mikael, yksi niist\u00e4 ylimm\u00e4isist\u00e4 p\u00e4\u00e4miehist\u00e4, tuli minun avukseni, niin min\u00e4 pysyin siell\u00e4 Persian kuningasten tyk\u00f6n\u00e4.\n10:14 Mutta nyt min\u00e4 tulen neuvomaan sinua, kuinka sinun kansalles viimeisin\u00e4 aikoina tapahtuu, sill\u00e4 n\u00e4ky pit\u00e4\u00e4 tapahtuman hetken ajan per\u00e4st\u00e4.\n10:15 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 minun kanssani puhui, k\u00e4\u00e4nsin min\u00e4 kasvoni maahan p\u00e4in ja olin \u00e4\u00e4neti.\n10:16 Ja katso, yksi ihmisen muotoinen rupesi minun huuliini, niin min\u00e4 avasin suuni ja puhuin ja sanoin sille, joka seisoi minun edess\u00e4ni: Minun herrani, minun j\u00e4seneni vapisevat siit\u00e4 n\u00e4yst\u00e4, ja ei minussa ole en\u00e4\u00e4n ensink\u00e4\u00e4n v\u00e4ke\u00e4.\n10:17 Ja kuinka taitaa minun herrani palvelia puhua minun herrani kanssa, ettei minussa ensink\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 v\u00e4ke\u00e4 ole, eik\u00e4 my\u00f6s minussa en\u00e4\u00e4 henke\u00e4 ole.\n10:18 Niin rupesi taas minuun ihmisen muotoinen ja vahvisti minua.\n10:19 Ja sanoi: \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, sin\u00e4 otollinen mies, rauha olkoon sinulle! Vahvista sinus ja rohkaise sinus! Ja kuin h\u00e4n minun kanssani puhui, vahvistuin min\u00e4 ja sanoin: Puhu minun herrani, sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun vahvistanut.\n10:20 Ja h\u00e4n sanoi: Tied\u00e4tk\u00f6s, mink\u00e4 t\u00e4hden min\u00e4 olen tullut sinun tyk\u00f6s? Nyt min\u00e4 j\u00e4lleen menen sotimaan Persian p\u00e4\u00e4miehen kanssa. Mutta kuin min\u00e4 menen pois, katso, niin tulee Grekan maan p\u00e4\u00e4mies.\n10:21 Kuitenkin tahdon min\u00e4 sinulle ilmoittaa, mit\u00e4 kirjoitettu on, ett\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 totisesti tapahtuman. Ja ei kenk\u00e4\u00e4n ole, joka minua auttaa h\u00e4nt\u00e4 vastaan, vaan teid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehenne Mikael!\n11:1 Niin min\u00e4 my\u00f6s seisoin h\u00e4nen kanssansa ensim\u00e4isen\u00e4 Dariuksen Medil\u00e4isen vuotena, auttamassa ja vahvistamassa h\u00e4nt\u00e4.\n11:2 Ja nyt min\u00e4 ilmoitan sinulle totuuden: Katso, kolme kuningasta pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 Persiassa oleman, vaan nelj\u00e4s saa enemm\u00e4n rikkautta, kuin kaikki muut. Ja koska h\u00e4n rikkaudessansa v\u00e4kev\u00e4ksi tulee, nostaa h\u00e4n kaikki Grekan valtakuntaa vastaan.\n11:3 Sen per\u00e4st\u00e4 tulee voimallinen kuningas ja voimallisesti hallitsee. Ja mit\u00e4 h\u00e4n tahtoo, sen h\u00e4n tekee.\n11:4 Ja kuin h\u00e4n korkeimmalle joutunut on, s\u00e4rjet\u00e4\u00e4n h\u00e4nen valtakuntansa ja jaetaan nelj\u00e4\u00e4n taivaan tuuleen. Ei h\u00e4nen j\u00e4lkeen tulevaisillensa eik\u00e4 senkaltaisella voimalla, mik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut on, sill\u00e4 h\u00e4nen valtakuntansa h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n, ja tulee muiden osaksi.\n11:5 Ja etel\u00e4n kuningas, joka yksi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4miehist\u00e4ns\u00e4 on, tulee voimalliseksi. Mutta h\u00e4nt\u00e4 vastaan tulee my\u00f6s yksi v\u00e4kev\u00e4ksi ja hallitsee, jonka valta on suuri.\n11:6 Mutta monikahtain vuotten j\u00e4lkeen yhdist\u00e4v\u00e4t he itsens\u00e4 toinen toisensa kanssa. Ja etel\u00e4n kuninkaan tyt\u00e4r tulee pohjan kuninkaan tyk\u00f6 yst\u00e4vyytt\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n. Mutta ei h\u00e4n pysy k\u00e4sivarren voimassa. Eik\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4sivartensa ole pysyv\u00e4inen, vaan h\u00e4n hylj\u00e4t\u00e4\u00e4n niiden kanssa, jotka h\u00e4nen tuoneet ovat ja sen kanssa, joka h\u00e4nen siitt\u00e4nyt on ja niiden kanssa, jotka h\u00e4nen hetkeksi aikaa vahvistaneet olivat.\n11:7 Mutta vesa tulee h\u00e4nen suvustansa, joka tulee sotajoukon voimalla ja menee pohjan kuninkaan vahvoihin paikkoihin ja toimittaa ja voittaa.\n11:8 Ja vie pois heid\u00e4n jumalansa ja ruhtinaansa ja kalliit kappaleensa hopian ja kullan Egyptiin ja menestyy monikahdat vuodet pohjan kuningasta vastaan.\n11:9 Ja kuin etel\u00e4n kuningas on vaeltanut h\u00e4nen valtakuntansa l\u00e4vitse, palajaa h\u00e4n omalle maallensa.\n11:10 Vaan h\u00e4nen poikansa vihastuvat ja kokoovat suuren sotajoukon, ja yksi tulee ja menee edesk\u00e4sin niinkuin virta ja taas kehoittaa muut vihaan valtakuntaansa vastaan.\n11:11 Silloin julmistuu etel\u00e4n kuningas ja menee ulos ja sotii pohjan kuningasta vastaan ja kokoo niin suuren joukon, ett\u00e4 toinen joukko h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4 annetaan.\n11:12 Ja h\u00e4n vie pois sen suuren joukon ja paisuttaa syd\u00e4mens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on ly\u00f6nyt niin monta tuhatta maahan. Mutta ei h\u00e4n siit\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4ksi tule.\n11:13 Sill\u00e4 pohjan kuningas tulee j\u00e4lleen ja kokoo suuremman joukon kuin entinen oli. Ja monikahtain vuotten per\u00e4st\u00e4 tulee h\u00e4n kaiketi suuren sotajoukon ja paljon tavaran kanssa.\n11:14 Ja siihen aikaan asettaa moni itsens\u00e4 etel\u00e4n kuningasta vastaan. Korottavat my\u00f6s muutamat huikentelevaiset sinun kansastas itsens\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t n\u00e4yn ja lankeevat.\n11:15 Niin pohjan kuningas tulee ja tekee vallit ja voittaa vahvat kaupungit ja etel\u00e4n k\u00e4sivarret. Ja h\u00e4nen paras v\u00e4kens\u00e4 ei voi seisoa eik\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n voimaa vastaan seisoa.\n11:16 Vaan h\u00e4n, kuin h\u00e4n tulee h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, tekee tahtonsa j\u00e4lkeen. Ja ei kenk\u00e4\u00e4n taida seisoa h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4. Ja h\u00e4n tulee my\u00f6s siihen ihanaiseen maahan ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 sen k\u00e4tens\u00e4 kautta.\n11:17 Ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kasvonsa tullaksensa kaiken valtakuntansa voimalla. Mutta h\u00e4n sopii h\u00e4nen kanssansa ja antaa tytt\u00e4rens\u00e4 h\u00e4nelle em\u00e4nn\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4nen h\u00e4vitt\u00e4is. Mutta ei se menesty h\u00e4nelle, eik\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tule.\n11:18 Sitte k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 h\u00e4n itsens\u00e4 luotoja vastaan ja monta niist\u00e4 voittaa. Vaan p\u00e4\u00e4mies opettaa h\u00e4nen h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4 lakkaamaan, ettei h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 h\u00e4p\u00e4isisi.\n11:19 Ja niin h\u00e4n j\u00e4lleen palajaa maansa linnoihin ja loukkaa itsens\u00e4 ja lankee, ettei h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4n l\u00f6ydet\u00e4.\n11:20 Ja h\u00e4nen siaansa tulee se, joka vaatian antaa k\u00e4yd\u00e4 ymp\u00e4ri valtakunnalle kunniaksi. Mutta muutamain p\u00e4iv\u00e4in per\u00e4st\u00e4 h\u00e4n s\u00e4rjet\u00e4\u00e4n; ei kuitenkaan vihan eik\u00e4 sodan kautta.\n11:21 H\u00e4nen siaansa tulee kelvotoin mies, jolle kuninkaallinen kunnia ei ollut aiottu. H\u00e4n tulee ja menestyy ja saa valtakunnan makeilla sanoilla.\n11:22 Ja k\u00e4sivarret, jotka niinkuin virta juoksevat, h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 virralla voitetaan ja s\u00e4rjet\u00e4\u00e4n. Niin my\u00f6s se p\u00e4\u00e4mies, jonka kanssa liitto tehty oli.\n11:23 Sill\u00e4 sittekuin h\u00e4n h\u00e4nen kanssansa itsens\u00e4 yhdist\u00e4nyt on, tekee h\u00e4n kavalasti h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja menee yl\u00f6s ja v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 v\u00e4ell\u00e4 itsens\u00e4 vahvistaa.\n11:24 Ja h\u00e4n menestyy, ett\u00e4 h\u00e4n parhaisiin maan kaupunkeihin tuleva on ja niit\u00e4 tekee, joita ei h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 eik\u00e4 esivanhempansa tehd\u00e4 taitaneet. Heid\u00e4n ry\u00f6st\u00e4misens\u00e4, saaliinsa ja tavaransa h\u00e4n hajoittaa ja ajattelee juoniansa heid\u00e4n linnojansa vastaan kauvan aikaa.\n11:25 Ja h\u00e4n kehoittaa voimansa ja syd\u00e4mens\u00e4 etel\u00e4n kuningasta vastaan suurella sotajoukolla. Silloin etel\u00e4n kuningas tulee kehoitetuksi sotaan suuren, v\u00e4kev\u00e4n sotajoukon kanssa. Mutta ei h\u00e4n voi pysy\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastaan pidet\u00e4\u00e4n juonia.\n11:26 Ja juuri ne, jotka h\u00e4nen leip\u00e4\u00e4ns\u00e4 sy\u00f6v\u00e4t, auttavat h\u00e4nt\u00e4 turmelukseen ja h\u00e4nen joukkoansa sortamaan, ett\u00e4 sangen paljon ly\u00f6dyksi tulee.\n11:27 Ja molempain kuningasten syd\u00e4n ajattelee, kuinka he toinen toisellensa vahinkoa tekisiv\u00e4t. Ja yhden p\u00f6yd\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4 petollisesti toinen toisensa kanssa puhuvat, vaan ei se menesty, sill\u00e4 loppu on viel\u00e4 toiseksi ajaksi m\u00e4\u00e4r\u00e4tty.\n11:28 Ja h\u00e4n menee taas kotiansa suurella tavaralla, ja asettaa syd\u00e4mens\u00e4 sit\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 liittoa vastaan. Siin\u00e4 h\u00e4n jotakin toimittaa ja niin h\u00e4n menee kotia omalle maallensa.\n11:29 M\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 ajalla menee h\u00e4n j\u00e4lleen etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, mutta ei h\u00e4nelle menesty toisella er\u00e4ll\u00e4, niinkuin ensim\u00e4isell\u00e4.\n11:30 Sill\u00e4 Kittimist\u00e4 tulevat haahdet h\u00e4nt\u00e4 vastaan, niin ett\u00e4 h\u00e4n ep\u00e4ilee ja palajaa ja vihastuu sit\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 liittoa vastaan. Ja menestyy ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 ja suostuu niihin, jotka pyh\u00e4n liiton hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t.\n11:31 Ja h\u00e4nen k\u00e4sivartensa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen puolestansa seisoman. Ne saastuttavat pyh\u00e4n vahvistuksen ja saattavat pois jokap\u00e4iv\u00e4isen uhrin ja nostavat h\u00e4vityksen kauhistuksen.\n11:32 Ja h\u00e4n saattaa liiton rikkojat ulkokullatuksi makeilla sanoilla. Mutta se kansa, joka Jumalansa tuntee, rohkaisee itsens\u00e4 ja menestyy.\n11:33 Ja ne ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4iset kansan seassa opettavat monta. Sent\u00e4hden heit\u00e4 vainotaan miekalla, tulella, vankiudella ja ry\u00f6st\u00e4misell\u00e4 kauvan aikaa.\n11:34 Ja kuin he niin kaatuvat, tapahtuu heille kuitenkin v\u00e4h\u00e4 apua. Mutta monta menev\u00e4t heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 petollisesti.\n11:35 Ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isist\u00e4 muutamat lankeevat, ett\u00e4 he koeteltaisiin, puhtaaksi ja selki\u00e4ksi tulisivat siihenasti, ett\u00e4 loppu tulee, sill\u00e4 se viipyy viel\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyyn aikaan asti.\n11:36 Ja kuningas tekee, mit\u00e4 h\u00e4n tahtoo ja korottaa itsens\u00e4 ja ylent\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 kaikkia vastaan, mik\u00e4 Jumala on. Ja puhuu hirmuisesti jumalain Jumalaa vastaan. Ja se on h\u00e4nelle menestyv\u00e4 siihenasti kuin viha t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 se on p\u00e4\u00e4tetty, kuinka kauvan se on oleva.\n11:37 Is\u00e4ins\u00e4 Jumalaa ei h\u00e4n tottele, eik\u00e4 vaimoin rakkautta. Eli ei yhdest\u00e4k\u00e4\u00e4n Jumalasta lukua pid\u00e4, sill\u00e4 kaikkia vastaan h\u00e4n itsens\u00e4 korottaa.\n11:38 Mutta jumalaansa Maosimia h\u00e4n palvelee paikallansa, sit\u00e4 jumalaa, josta ei h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4neet, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kunnioittaman kullalla, hopialla, kalliilla kivill\u00e4 ja kauniilla kaluilla.\n11:39 Ja h\u00e4n on niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 auttavat Maosimia vahvistamaan, sen muukalaisen jumalan kanssa, jonka h\u00e4n valinnut on, suuren kunnian tekev\u00e4. Ja asettaa heit\u00e4 monen herraksi ja jakaa heille maan palkaksi.\n11:40 Ja lopun ajalla pit\u00e4\u00e4 etel\u00e4n kuninkaan h\u00e4nen kanssansa puskeleman. Ja pohjoisen kuninkaan pit\u00e4\u00e4 \u00e4kisti karkaaman h\u00e4nt\u00e4 vastaan rattailla, ratsasmiehill\u00e4 ja monella haahdella. Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 maakuntiin sis\u00e4lle menem\u00e4n ja haaskaaman ja vaeltaman l\u00e4vitse.\n11:41 Ja ihanaan maahan tuleman, ja monta pit\u00e4\u00e4 lankeeman. Mutta n\u00e4m\u00e4t pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n: Edom, Moab ja Ammonin lasten esikoiset.\n11:42 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 maakuntiin ojentaman ja ei Egyptink\u00e4\u00e4n maan pid\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n.\n11:43 Vaan h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 omistaman itsellens\u00e4 kullan ja hopian ja kaiken Egyptin tavaran. Lybian ja Etiopian pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 seuraaman.\n11:44 Mutta sanoma id\u00e4st\u00e4 ja pohjasta pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pelj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n. Ja h\u00e4n k\u00e4y ulos suuressa vihassa monta kadottamaan ja hukuttamaan.\n11:45 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 majansa asettaman kahden meren v\u00e4lille, sen ihanan pyh\u00e4n vuoren tyk\u00f6 siihen asti kuin h\u00e4nen loppunsa tulee, ja ei kenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 auta.\n12:1 Silloin nonsee suuri p\u00e4\u00e4mies Mikael, joka sinun kansas lasten edess\u00e4 seisoo, sill\u00e4 surkia aika on tuleva, jonka kaltaista ei ik\u00e4n\u00e4 ole ollut sittekuin ihmiset rupesivat olemaan, hamaan t\u00e4h\u00e4n aikaan asti. Sill\u00e4 ajalla sinun kansas vapahdetaan. Kaikki, jotka kirjassa kirjoitetut ovat.\n12:2 Ja monta, jotka maan tomussa makaavat, her\u00e4\u00e4v\u00e4t , muutamat ijankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja muutamat ijankaikkiseen pilkkaan ja h\u00e4pi\u00e4\u00e4n.\n12:3 Mutta opettajat paistavat, niinkuin taivaan kirkkaus, ja jotka monta opettavat vanhurskauteen, niinkuin t\u00e4hdet alati ja ijankaikkisesti.\n12:4 Ja sin\u00e4 Daniel, peit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t sanat ja sulje kirjaan hamaan viimeiseen aikaan asti. Siloin pit\u00e4\u00e4 sen tyk\u00f6 monta tuleman ja suuren ymm\u00e4rryksen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n.\n12:5 Ja min\u00e4 Daniel n\u00e4in ja katso, kaksi muuta seisoi siell\u00e4, toinen t\u00e4ll\u00e4 virran reunalla ja toinen toisella virran reunalla.\n12:6 Ja h\u00e4n sanoi sille miehelle, joka oli liinaisilla vaatteilla puetettu, joka seisoi ylemp\u00e4n\u00e4 virtaa: Koska n\u00e4iden ihmetten loppu tulee?\n12:7 Niin min\u00e4 otin h\u00e4nest\u00e4 vaarin, joka liinaisilla vaatteilla puetettu oli, joka seisoi ylemp\u00e4n\u00e4 virtaa. Ja h\u00e4n nosti oikian ja vasemman k\u00e4tens\u00e4 taivaasen p\u00e4in ja vannoi sen kautta, joka ijankaikkisesti el\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 ajan, ja muutamat ajat ja puolen aikaa viipym\u00e4n. Ja kuin pyh\u00e4n kansan hajoitus saa lopun, silloin kaikki n\u00e4m\u00e4t tapahtuvat.\n12:8 Min\u00e4 tosin kuulin t\u00e4m\u00e4n, vaan en min\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4nyt. Ja min\u00e4 sanoin: Herra, mit\u00e4 n\u00e4iden lopulla tapahtunee?\n12:9 Mutta h\u00e4n sanoi: Mene Daniel, sill\u00e4 se on peitetty ja suljettu hamaan viimeiseen aikaan.\n12:10 Monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pit\u00e4v\u00e4t jumalattoman menon ja jumalattomat ei n\u00e4it\u00e4 tottele, mutta ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4iset ottavat n\u00e4ist\u00e4 vaarin.\n12:11 Ja siit\u00e4 ajasta, kuin se jokap\u00e4iv\u00e4inen uhri on otettu pois ja h\u00e4vityksen kauhistus sinne pannaan, on tuhannen kaksisataa ja yhdeks\u00e4nkymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n12:12 Autuas on, joka odottaa ja ulottuu tuhanteen kolmeensataan ja viiteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4.\n12:13 Mutta sin\u00e4 mene pois, siihen asti kuin loppu tulee ja lep\u00e4\u00e4, ett\u00e4s nousisit sinun osaas p\u00e4iv\u00e4in lopulla.","title":"Finnish Bible: Daniel","type":"page"}