{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/deu.htm","path":"bib/wb/fin/deu.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/deu.htm","text":"1:1 N\u00e4m\u00e4t ovat ne sanat, mitk\u00e4 Moses puhui koko Israelille, t\u00e4ll\u00e4 puolella Jordania korvessa, sill\u00e4 kedolla Punaisen meren kohdalla, Paranin,ja Tophelin, ja Labanin, ja Hatserotin ja Disahabin vaiheella,\n1:2 Yksitoistakymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kuntaa Horebista, sit\u00e4 tiet\u00e4 Seirin vuoren kautta niin KadesBarneaan asti.\n1:3 Ja tapahtui nelj\u00e4nten\u00e4kymmenenten\u00e4 vuonna, ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ensim\u00e4isell\u00e4 kuukaudella toistakymment\u00e4, ett\u00e4 Moses puhui Israelin lapsille kaikki, mit\u00e4 Herra h\u00e4nen k\u00e4ski heille puhua.\n1:4 Sittekuin h\u00e4n oli ly\u00f6nyt Sihonin Amorilaisten kuninkaan, joka Hesbonissa asui, niin my\u00f6s Ogin, Basanin kuninkaan, joka Astarotissa Edreiss\u00e4 asui,\n1:5 T\u00e4ll\u00e4 puolella Jordania, Moabin maalla, rupesi Moses selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 lakia ja sanoi:\n1:6 Herra meid\u00e4n Jumalamme puhui meille Horebissa, sanoen: te olette jo kyll\u00e4 kauvan olleet t\u00e4ll\u00e4 vuorella;\n1:7 K\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne ja menk\u00e4\u00e4t matkaan Amorilaisten vuorelle, ja kaikkein heid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4 asuvaistensa tyk\u00f6, kedoilla, vuorella ja laaksossa, etel\u00e4maalle, ja meren satamissa, Kanaanin maalle ja Libanoniin, hamaan suuren Phratin virran tyk\u00f6.\n1:8 Katso, min\u00e4 annoin teille maan, joka on teid\u00e4n edess\u00e4nne: menk\u00e4\u00e4t ja omistakaat se maa, niinkuin Herra teid\u00e4n isillenne Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi, antaaksensa sen heille ja heid\u00e4n siemenellens\u00e4 heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4.\n1:9 Ja min\u00e4 puhuin teille silloin, sanoen: en min\u00e4 voi yksin\u00e4ni kantaa teit\u00e4.\n1:10 Sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne on lis\u00e4nnyt teit\u00e4, niin ett\u00e4 te t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 olette niin monta, kuin t\u00e4hdet taivaassa.\n1:11 Herra teid\u00e4n is\u00e4inne Jumala lis\u00e4tk\u00f6\u00f6n teit\u00e4 viel\u00e4 monta tuhatta kertaa enempi, ja siunatkoon teit\u00e4, niinkuin h\u00e4n teille sanonut on.\n1:12 Kuinka min\u00e4 yksin\u00e4ni voin kantaa senkaltaisen vaivan, kuorman ja riidan teilt\u00e4?\n1:13 Valitkaat teist\u00e4nne toimelliset ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4iset miehet, jotka teid\u00e4n suvustanne tunnetut ovat, ja min\u00e4 asetan heit\u00e4 teid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehiksenne.\n1:14 Niin te vastasitte minua, sanoen: se on hyv\u00e4 asia, josta puhut tehd\u00e4kses.\n1:15 Niin min\u00e4 otin ylimm\u00e4iset teid\u00e4n suvuistanne, toimmelliset ja tunnetut miehet, ja asetin teille p\u00e4\u00e4miehiksi, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen p\u00e4\u00e4lle, ja esimiehiksi sukukunnissanne.\n1:16 Ja min\u00e4 k\u00e4skin tuomareille silloin, sanoen: kuulkaat teiden velji\u00e4nne, ja tuomitkaat oikein jokaisen miehen ja h\u00e4nen veljens\u00e4 vaiheella, ja h\u00e4nen muukalaisensa vaiheella.\n1:17 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 katsoman kenenk\u00e4\u00e4n muotoa tuomiossa, vaan kuulkaat niin pient\u00e4, kuin suurtakin: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6 kenenk\u00e4\u00e4n muotoa; sill\u00e4 tuomio on Jumalan: vaan se asia, mik\u00e4 teille on raskas, antakaat tulla minun eteeni, kuullakseni sit\u00e4.\n1:18 Ja min\u00e4 k\u00e4skin teit\u00e4 siihen aikaan kaikista, mit\u00e4 teid\u00e4n tekem\u00e4n piti.\n1:19 Niin me l\u00e4ksimme Horebista, ja vaelsimme kaiken sen suuren ja hirmuisen korven l\u00e4vitse, jonka te n\u00e4hneet olette Amorilaisten vuoren tiell\u00e4, niinkuin Herra meid\u00e4n Jumalamme meille k\u00e4ski. Ja tulimme KadesBarneaan.\n1:20 Niin sanoin min\u00e4 teille: te olette tulleet Amorilaisten vuoreen asti, jonka Herra meid\u00e4n Jumalamme antaa meille.\n1:21 Katso sit\u00e4 maata sinun edess\u00e4s, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on, mene, ja omista se niinkuin Herra sinun is\u00e4is Jumala sinulle sanonut on: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s h\u00e4mm\u00e4sty.\n1:22 Ja te tulitte kaikki minun tyk\u00f6ni, ja sanoitte: l\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4mme miehet meid\u00e4n edell\u00e4mme vakoomaan maata, ja meille asiaa ilmoittamaan, ja tiet\u00e4, jota meid\u00e4n sinne menem\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ja kaupungeita, joihin meid\u00e4n tuleman pit\u00e4\u00e4.\n1:23 Ja se asia kelpasi minulle: niin otin min\u00e4 kaksitoistakymment\u00e4 miest\u00e4 teid\u00e4n seastanne, jokaisesta sukukunnasta yhden.\n1:24 Ne meniv\u00e4t matkaansa, ja astuivat vuorelle, ja tulivat Eskolin ojaan asti, ja vakosivat sen.\n1:25 Ja ottivat maan hedelm\u00e4st\u00e4 my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 ja toivat meille, ja ilmoittivat meille asian, ja sanoivat: maa on hyv\u00e4, jonka Herra meid\u00e4n Jumalamme meille antaa.\n1:26 Mutta ette tahtoneet menn\u00e4 sinne, vaan olitte vastahakoiset Herran teid\u00e4n Jumalanne sanalle,\n1:27 Ja napisitte majoissanne ja sanoitte: Herra on meille vihainen, ja on tuonut meit\u00e4 ulos Egyptin maalta, antaaksensa meit\u00e4 Amorilaisten k\u00e4siin, hukutettaa.\n1:28 Kuhunka me menemme? Meid\u00e4n veljemme ovat pelj\u00e4tt\u00e4neet meid\u00e4n syd\u00e4memme, sanoen: se kansa on suurempi ja pitempi meit\u00e4, ja ne kaupungit ovat suuret ja varustetut taivaasen asti: olemme my\u00f6s n\u00e4hneet siell\u00e4 Enakin pojat.\n1:29 Ja min\u00e4 sanoin teille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t h\u00e4mm\u00e4styk\u00f6, \u00e4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s pelj\u00e4styk\u00f6 heit\u00e4;\n1:30 Sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne k\u00e4y teid\u00e4n edell\u00e4nne, ja sotii teid\u00e4n edest\u00e4nne, niin kuin h\u00e4n my\u00f6s tehnyt on Egyptiss\u00e4 teille teid\u00e4n silm\u00e4inne edess\u00e4,\n1:31 Ja korvessa, jossa sin\u00e4 olet n\u00e4hnyt, kuinka Herra sinun Jumalas on sinun kantanut, niinkuin mies kantaa poikansa, kaikella sill\u00e4 tiell\u00e4, jota te vaeltaneet olette, siihenasti kuin te t\u00e4lle paikalle tulitte.\n1:32 Vaan ette siit\u00e4 lukua pit\u00e4neet, uskoa Herran teid\u00e4n Jumalanne p\u00e4\u00e4lle,\n1:33 Joka k\u00e4vi tiell\u00e4 teid\u00e4n edell\u00e4nne, tiedustamaan leirin paikkaa, y\u00f6ll\u00e4 tulessa, osoittaen teille tiet\u00e4 jota te k\u00e4vitte, ja p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pilvess\u00e4.\n1:34 Koska Herra kuuli teid\u00e4n huutonne, vihastui h\u00e4n ja vannoi, sanoen:\n1:35 Ei yksik\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 pahasta sukukunnasta pid\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 maata, jonka min\u00e4 olen vannonut, antaakseni teid\u00e4n isill\u00e4nne,\n1:36 Paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, h\u00e4n n\u00e4kee sen, h\u00e4nelle min\u00e4 annan sen maan, jonka p\u00e4\u00e4lle h\u00e4n astunut on, ja my\u00f6s h\u00e4nen lapsillensa, ett\u00e4 h\u00e4n uskollisesti seurasi Herraa.\n1:37 Ja Herra vihastui my\u00f6s minulle teid\u00e4n t\u00e4htenne, et sin\u00e4k\u00e4\u00e4n sinne tule;\n1:38 Vaan Josua Nunin poika, sinun palvelias, h\u00e4n tulee sinne: vahvista h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 asettaman Israelin perimykseens\u00e4.\n1:39 Ja teid\u00e4n lapsenne, jotka te sanoitte saaliiksi tulevan, ja teid\u00e4n poikanne, jotka ei t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tied\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 eli pahaa, he tulevat sinne, ja min\u00e4 annan sen heille, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen omistaman.\n1:40 Vaan palatkaat te ja menk\u00e4\u00e4t korpeen, Punaisen meren tiet\u00e4.\n1:41 Niin te vastasitte ja sanoitte minulle: me olemme rikkoneet Herraa vastaan: me menemme ja sodimme, niinkuin Herra meid\u00e4n Jumalamme meille k\u00e4skenyt on. Kuin te siis valmiit olitte, jokainen sota-aseinensa, ja ynseydess\u00e4 menitte vuorelle,\n1:42 Sanoi Herra minulle: sano heille: ei teid\u00e4n pid\u00e4 sinne menem\u00e4n, eik\u00e4 my\u00f6s sotiman, sill\u00e4 en min\u00e4 ole teid\u00e4n kanssanne, ettette ly\u00f6t\u00e4isi teid\u00e4n vihollistenne edess\u00e4.\n1:43 Koska min\u00e4 n\u00e4in teille sanoin, niin ette kuulleet minua, vaan olitte Herran sanalle vastahakoiset, ja olitte r\u00f6yhke\u00e4t menem\u00e4\u00e4n vuorelle.\n1:44 Niin l\u00e4ksiv\u00e4t Amorilaiset, jotka vuorella asuivat, teit\u00e4 vastaan, ja ajoivat teit\u00e4 takaa niinkuin kimalaiset tekev\u00e4t, ja l\u00f6iv\u00e4t teit\u00e4 maahan Seiriss\u00e4 Hormaan asti.\n1:45 Kuin te sielt\u00e4 palasitte ja itkitte Herran edess\u00e4, niin ei Herra tahtonut kuulla teid\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4nne, eik\u00e4 korviinsa ottanut.\n1:46 Niin olette te olleet Kadeksessa kauvan aikaa, niiden p\u00e4iv\u00e4in luvun j\u00e4lkeen, kuin te viivyitte siell\u00e4 (odottain vakoojia).\n2:1 Silloin me palasimme ja matkustimme korpeen Punaisen meren tiet\u00e4, niinkuin Herra minulle sanonut oli, ja vaelsimme Seirin vuorta ymp\u00e4ri kauvan aikaa.\n2:2 Ja Herra puhui minulle, sanoen:\n2:3 Jo te olette kyll\u00e4 vaeltaneet t\u00e4t\u00e4 vuorta ymp\u00e4ri, palatkaat pohjoiseen p\u00e4in.\n2:4 Ja k\u00e4ski kansalle, sanoen: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vaeltaman teid\u00e4n veljenne Esaun lasten rajain ylitse, jotka Seiriss\u00e4 asuvat, ja he pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t teit\u00e4; mutta karttakaat teit\u00e4nne sangen visusti.\n2:5 \u00c4lk\u00e4\u00e4t alkako sotaa heit\u00e4 vastaan; sill\u00e4 en min\u00e4 anna teille jalankaan leveytt\u00e4 heid\u00e4n maastansa; sill\u00e4 Esaun lapsille olen min\u00e4 antanut Seirin vuoren perimiseksi.\n2:6 Rahalla pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n heilt\u00e4 ruuan ostaman, jonka te sy\u00f6tte, niin my\u00f6s veden pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n heilt\u00e4 rahalla ostaman, jota te juotte:\n2:7 Sill\u00e4 Herra sinun Jumalas on siunannut sinun, kaikissa sinun k\u00e4ttes t\u00f6iss\u00e4, h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 sinun matkustukses t\u00e4ss\u00e4 suuressa korvessa. Jo nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa on Herra sinun Jumalas ollut sinun kanssas, niin ettei sinulta mit\u00e4k\u00e4\u00e4n ole puuttunut.\n2:8 Kuin me veljemme Esaun lasten tyk\u00f6\u00e4 vaeltaneet olimme, jotka Seirin vuorella asuivat, sit\u00e4 kedon tiet\u00e4 Elatista ja Etseongeberist\u00e4, niin palasimme me, ja menimme Moabin korven tiet\u00e4.\n2:9 Ja Herra sanoi minulle: \u00e4l\u00e4 vahingoitse Moabilaisia, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s sekoita itsi\u00e4s sotaan heid\u00e4n kanssansa; sil\u00e4 en min\u00e4 anna sinulle mit\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nen maastansa perimiseksi; sill\u00e4 Lotin lapsille olen min\u00e4 antanut Arin perimiseksi.\n2:10 Emil\u00e4iset ovat muinen sill\u00e4 paikalla asuneet, jotka olivat suuri, v\u00e4kev\u00e4 ja pitk\u00e4 kansa, niinkuin Enakilaiset;\n2:11 He luultiin my\u00f6s Refalaisiksi, niinkuin Enakilaiset, ja Moabilaiset kutsuivat heit\u00e4 Emil\u00e4isiksi.\n2:12 Asuivat my\u00f6s muinen Horilaiset Seiriss\u00e4, ja Esaun lapset ajoivat pois ja hukuttivat ne edest\u00e4ns\u00e4, ja asuivat heid\u00e4n siassansa: niinkuin Israel teki perint\u00f6maassansa, jonka Herra heille antoi.\n2:13 Niin nouskaat nyt, ja matkustakaat Saredin ojan ylitse. Ja me vaelsimme Saredin ojan ylitse.\n2:14 Vaan aika, kuin me matkustimme KadesBarneasta, siihen asti kuin me tulimme Saredin ojan ylitse, oli kahdeksan vuotta nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4, siihenasti kuin kaikki sotamiehet leiriss\u00e4 olivat hukkuneet, niinkuin Herra heille vannonut oli.\n2:15 Sill\u00e4 Herran k\u00e4si oli heit\u00e4 vastaan, hukuttamaan heit\u00e4 leiriss\u00e4, siihenasti kuin h\u00e4n per\u00e4ti lopetti heid\u00e4t.\n2:16 Kuin kaikki sotamiehet olivat loppuneet ja kuolleet kansan seasta,\n2:17 Puhui Herra minulle, ja sanoi:\n2:18 T\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun matkustaman Moabin rajain yli, l\u00e4hell\u00e4 Aria.\n2:19 Ja kuin l\u00e4hestyt Ammonin lapsia, \u00e4l\u00e4 heit\u00e4 vahingoitse, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s sekoita itsi\u00e4s sotaan heid\u00e4n kanssansa; sill\u00e4 en min\u00e4 anna sinulle Ammonin lasten maata perimiseksi; vaan Lotin lapsille olen min\u00e4 sen antanut perimiseksi.\n2:20 Se on my\u00f6s luettu Refalaisten maaksi; sill\u00e4 Refalaiset ovat muinen siin\u00e4 asuneet. Ja Ammonilaiset kutsuvat heid\u00e4t Samsumilaisiksi.\n2:21 Sill\u00e4 he olivat suuri, v\u00e4kev\u00e4 ja pitk\u00e4 kansa, niinkuin Enakilaiset. Ja Herra h\u00e4vitti heit\u00e4 heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4, niin ett\u00e4 he ajoivat heid\u00e4t ulos, ja asuivat heid\u00e4n siassansa.\n2:22 Niinkuin h\u00e4n oli tehnyt Esaun lapsille Seirin vuorella asuvaisille, h\u00e4vitt\u00e4iss\u00e4ns\u00e4 Horilaiset heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4, niin ett\u00e4 he ovat heid\u00e4t ajaneet ulos, ja asuneet heid\u00e4n siassansa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n2:23 Availaiset asuivat maakyliss\u00e4 Gatsaan asti; mutta Kaphtorilaiset l\u00e4ksiv\u00e4t Kaphtorista ja h\u00e4vittiv\u00e4t ne, ja asuivat heid\u00e4n siassansa.\n2:24 Nouskaat ja l\u00e4htek\u00e4\u00e4t, ja matkustakaat Arnonin ojan ylitse: katso, min\u00e4 annoin sinun k\u00e4siis Sihonin Amorilaisten kuninkaan Hesbonissa, mainensa, rupee siis omistamaan, ja sotimaan h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n2:25 T\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 min\u00e4 alan tuottamaan kaiken kansan p\u00e4\u00e4lle koko taivaan alla pelvon ja vapisemisen sinun edess\u00e4s, niin ett\u00e4 he, sanoman sinusta kuultuansa, pit\u00e4\u00e4 v\u00e4risem\u00e4n, ja surulliset oleman sinun edess\u00e4s.\n2:26 Niin min\u00e4 l\u00e4hetin sanansaattajat Kedemotin korvesta Sihonille Hesbonin kuninkaalle rauhallisilla sanoilla, sanoen:\n2:27 Min\u00e4 tahdon vaeltaa sinun maakuntais l\u00e4vitse, ja niinkuin tie antaa, niin min\u00e4 vaellan: en min\u00e4 oikialle puolelle enk\u00e4 vasemmalle poikkee.\n2:28 Ruokaa pit\u00e4\u00e4 sinun rahan edest\u00e4 antaman minulle sy\u00f6d\u00e4, ja vett\u00e4 rahan edest\u00e4 juoda: min\u00e4 k\u00e4yn vaivoin joudukkaasti sen l\u00e4vitse,\n2:29 Niinkuin Esaun lapset, jotka Seiriss\u00e4 asuvat, minulle tehneet ovat, ja Moabilaiset, jotka Arissa asuvat, siihenasti ett\u00e4 min\u00e4 tulen Jordanin ylitse, siihen maahan, jonka Herra meid\u00e4n Jumalamme antaa meille.\n2:30 Vaan ei Sihon Hesbonin kuningas tahtonut meid\u00e4n antaa vaeltaa sen l\u00e4vitse; sill\u00e4 Herra sinun Jumalas kovetti h\u00e4nen mielens\u00e4 ja paadutti h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4, ett\u00e4 Herra tahtoi antaa h\u00e4nen sinun k\u00e4siis, niinkuin t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on.\n2:31 Ja Herra sanoi minulle: katso, min\u00e4 olen ruvennut antamaan Sihonin kuninkaan ja h\u00e4nen maansa sinun etees: rupee omistamaan ja perint\u00f6n\u00e4s pit\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen maatansa.\n2:32 Ja Sihon l\u00e4ksi sotimaan meit\u00e4 vastaan, h\u00e4n ja kaikki h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4 Jaksassa.\n2:33 Mutta Herra meid\u00e4n Jumalamme antoi h\u00e4nen meid\u00e4n eteemme, ja me l\u00f6imme h\u00e4nen ja h\u00e4nen lapsensa ja kaikki h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4.\n2:34 Ja me otimme silloin kaikki h\u00e4nen kaupunkinsa, ja hukutimme kaikki kaupungit, miehet ja vaimot ja lapset, niin ettemme yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4neet,\n2:35 Paitsi el\u00e4imi\u00e4 jotka me meillemme otimme, ja kaupunkein saaliin, jotka me voitimme,\n2:36 Hamasta Aroerista Arnonin ojan reunalla, ja siit\u00e4 kaupungista ojan vieress\u00e4, niin Gileadiin asti. Ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kaupunkia ollut, joka taisi olla meit\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mpi: Herra meid\u00e4n Jumalamme antoi kaikki meid\u00e4n allemme.\n2:37 Vaan Ammonin lasten maahan et sin\u00e4 tullut, etk\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n, joka oli Jabbokin ojan tyk\u00f6n\u00e4, eik\u00e4 niihin kaupunkeihin vuorella, taikka johonkuhun muuhun, josta Herra meid\u00e4n Jumalamme meit\u00e4 kielt\u00e4nyt on.\n3:1 Ja me palasimme ja menimme Basanin tiet\u00e4: niin Og Basanin kuningas l\u00e4ksi kaiken v\u00e4kens\u00e4 kanssa meit\u00e4 vastaan sotimaan Edrein tyk\u00f6n\u00e4.\n3:2 Mutta Herra sanoi minulle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen antanut h\u00e4nen sinun k\u00e4siis ja kaiken h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4 ja h\u00e4nen maansa, ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n h\u00e4nelle, niinkuin sin\u00e4 teit Sihonille Amorilaisten kuninkaalle, joka Hesbonissa asui.\n3:3 Ja niin Herra meid\u00e4n Jumalamme antoi kuningas Ogin Basanista meid\u00e4n k\u00e4siimme, ynn\u00e4 kaiken h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4 kanssa, ja me l\u00f6imme h\u00e4nen siihenasti ettei h\u00e4nelle yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt.\n3:4 Ja silloin me otimme kaikki h\u00e4nen kaupunkinsa, ja ei ollut h\u00e4nell\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kaupunkia,jota emme h\u00e4nelt\u00e4 ottaneet pois: kuusikymment\u00e4 kaupunkia, ja koko Argobin maakunnan, joka oli Ogin valtakunnassa Basanissa.\n3:5 Ja kaikki n\u00e4m\u00e4t kaupungit olivat vahvistetut korkeilla muureilla, porteilla ja teljill\u00e4, paitsi monta muuta kaupunkia, jotka olivat erin\u00e4iset maakyl\u00e4t,\n3:6 Jotka me kaikki maahan kukistimme, niinkuin me Sihonille Hesbonin kuninkaalle teimme: me h\u00e4vitimme kaiken kaupungin miehet, vaimot ja my\u00f6s lapset;\n3:7 Vaan kaikki el\u00e4imet, ja kaiken saaliin kaupungeista, otimme me meillemme.\n3:8 Ja niin me otimme siihen aikaan sen maan kahden Amorilaisten kuninkaan k\u00e4dest\u00e4, sill\u00e4 puolella Jordania, Arnonin ojasta niin Hermonin vuoreen asti.\n3:9 Sidonilaiset kutsuivat Hermonin Sirioniksi, mutta Amorilaiset kutsuivat sen Seniriksi,\n3:10 Ja kaikki kaupungit lakialla, ja koko Gileadin, ja koko Basanin, Salkaan ja Edreiin asti, Ogin valtakunnassa Basanin kaupungit.\n3:11 Sill\u00e4 ainoastansa kuningas Og Basanissa oli j\u00e4\u00e4nyt Refalaisista: katso, h\u00e4nen vuoteensa, rautainen vuode, eik\u00f6 se ole Ammonin lasten Rabbatissa? joka on yhdeks\u00e4n kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4, ja nelj\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 lavia, miehen kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4n pituudelta.\n3:12 Ja niin me siihen aikaan sen maan meillemme omistimme: Aroerista Arnonin ojan tyk\u00f6\u00e4, ja puolen Gileadin m\u00e4ke\u00e4, ja sen kaupungit, annoin min\u00e4 Rubenilaisille ja Gadilaisille.\n3:13 Mutta mit\u00e4 Gileadista j\u00e4i ja koko Basanin kanssa, joka kutsutaan Refalaisten maaksi.\n3:14 Jair Manassen poika sai koko Argobin maakunnan Gessurin ja Makatin maan \u00e4\u00e4riin, ja kutsui Basanin oman nimens\u00e4 j\u00e4lkeen Jairin kyliksi, t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n3:15 Mutta Makirille min\u00e4 annoin Gileadin.\n3:16 Ja Rubenilaisille ja Gadilaisille annoin min\u00e4 osan Gileadista, Arnonin ojaan asti, keskelle ojaa, kussa raja on, niin Jabbokin ojaan asti, jossa Ammonin lasten raja on,\n3:17 Niin my\u00f6s Araban kedon ja Jordanin ja rajamaat Kinneretist\u00e4 niin kedon mereen asti, se on Suolainen meri, Pisgan vuoren alaisella puolella it\u00e4\u00e4 kohden.\n3:18 Ja min\u00e4 k\u00e4skin teit\u00e4 sill\u00e4 ajalla, ja sanoin: Herra teid\u00e4n Jumalanne on antanut teille t\u00e4m\u00e4n maan omaksenne: menk\u00e4\u00e4t aseinenne veljeinne Israelin lasten edell\u00e4, kaikki te, jotka v\u00e4kev\u00e4t olette sotaan menem\u00e4\u00e4n.\n3:19 Paitsi em\u00e4nti\u00e4nne, lapsianne ja my\u00f6s karjaanne, (sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n teill\u00e4 olevan paljo karjaa) antakaat niiden olla kaupungeissanne, jotka min\u00e4 teille antanut olen,\n3:20 Siihenasti ett\u00e4 Herra teid\u00e4n veljennekin saattaa lepoon, niinkuin teid\u00e4tkin, ett\u00e4 hekin omistaisivatsen maan, jonka Herra teid\u00e4n Jumalanne heille antava on tuolla puolella Jordania: sitte te palajatte kukin omaisuuteenne, jonka min\u00e4 teille antanut olen.\n3:21 Ja min\u00e4 k\u00e4skin Josualle sill\u00e4 ajalla, sanoen: sinun silm\u00e4s ovat n\u00e4hneet kaikki, mit\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne n\u00e4ille kahdelle kuninkaalle on tehnyt, niin h\u00e4n on my\u00f6s tekev\u00e4 kaikille valtakunnille, kuhunka sin\u00e4 menet.\n3:22 \u00c4lk\u00e4\u00e4t heit\u00e4 pelj\u00e4tk\u00f6; sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne itse sotii teid\u00e4n edest\u00e4nne.\n3:23 Ja min\u00e4 rukoilin Herraa siihen aikaan, sanoen:\n3:24 Herra, Heraa, sin\u00e4 olet ruvennut ilmoittamaan palvelialles sinun kunnias ja sinun vahvan k\u00e4tes; sill\u00e4 kuka on Jumala taivaassa eli maassa, joka taitaa sinun tekos ja v\u00e4kes per\u00e4\u00e4n tehd\u00e4?\n3:25 Anna nyt minun menn\u00e4 katsomaan sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 maata tuolla puolella Jordania, hyvi\u00e4 vuoria ja Libanonia.\n3:26 Mutta Herra vihastui minun p\u00e4\u00e4lleni teid\u00e4n t\u00e4htenne, eik\u00e4 kuullut minun rukoustani; mutta sanoi minulle: sinulla on kyll\u00e4, \u00e4l\u00e4 minulle siit\u00e4 asiasta enemp\u00e4\u00e4 puhu.\n3:27 Astu Pisgan kukkulalle, ja nosta silm\u00e4s l\u00e4nteen p\u00e4in, pohjaan p\u00e4in, lounaan p\u00e4in ja it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja katso silmill\u00e4s; sill\u00e4 ei sinun pid\u00e4 menem\u00e4n t\u00e4m\u00e4n Jordanin ylitse.\n3:28 Mutta k\u00e4ske Josualle ja vahvista h\u00e4nt\u00e4, ja rohkaise h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n ylitse, t\u00e4m\u00e4n kansan edell\u00e4, ja pit\u00e4\u00e4 heille omistaman perinn\u00f6ksi sen maan, jonka sin\u00e4 n\u00e4et.\n3:29 Ja me olimme siin\u00e4 laaksossa, joka on BetPeorin kohdalla.\n4:1 Ja kuule nyt, Israel, ne s\u00e4\u00e4dyt ja oikeudet, jotka min\u00e4 teille opetan tehd\u00e4ksenne, ett\u00e4 te el\u00e4isitte ja tulisitte ja omistaisitte maan jonka Herra teid\u00e4n is\u00e4inne Jumala teille on antava.\n4:2 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4m\u00e4n siihen sanaan mink\u00e4 min\u00e4 teille k\u00e4sken, eik\u00e4 pid\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4n mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4 ottamanpois, k\u00e4tke\u00e4ksenne Herran teid\u00e4n Jumalanne k\u00e4skyj\u00e4, jotka min\u00e4 teille k\u00e4sken.\n4:3 Teid\u00e4n silm\u00e4nne ovat n\u00e4hneet, mit\u00e4 Herra tehnyt on BaalPeorille; sill\u00e4 kaikki, jotka seurasivat BaalPeoria, on Herra sinun Jumalas hukuttanut teid\u00e4n seastanne.\n4:4 Vaan te, jotka riiputte kiinni Herrassa teid\u00e4n Jumalassanne, te el\u00e4tte kaikki t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4.\n4:5 Katso, min\u00e4 opetin teille k\u00e4skyt ja oikeudet, niinkuin Herra minun Jumalani minulle k\u00e4skenyt on, niin tehd\u00e4ksenne maalla, johonka te tulette, omistamaan sit\u00e4.\n4:6 Niin pit\u00e4k\u00e4\u00e4t siis ja tehk\u00e4\u00e4t ne; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on teid\u00e4n ymm\u00e4rryksenne ja toimellisuutenne kaikkein kansain edess\u00e4, koska he kuulevat n\u00e4m\u00e4t k\u00e4skyt, niin he sanovat: t\u00e4m\u00e4 suuri kansa ainoastaan on toimellinen ja kuluisa kansa.\n4:7 Sill\u00e4 mik\u00e4 kansa on niin suuri, jota Jumala niin l\u00e4hestyy, niinkuin Herra meid\u00e4n Jumalamme, niin usein kuin me h\u00e4nt\u00e4 rukoilemme?\n4:8 Ja mik\u00e4 on niin ylistett\u00e4v\u00e4 kansa jolla niin hurskaat s\u00e4\u00e4dyt ja k\u00e4skyt ovat, niinkuin kaikki t\u00e4m\u00e4 laki on, jonka min\u00e4 teille t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 annan?\n4:9 Niin karta ja varjele sinun sielus sangen visusti, ettet sin\u00e4 unhottaisi niit\u00e4 asioita, jotka sinun silm\u00e4s ovat n\u00e4hneet, ja ettei ne l\u00e4ksisi sinun syd\u00e4mest\u00e4s kaikkena sinun elinaikanas: ja sinun pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 julistaman lapsilles ja lastes lapsille.\n4:10 Sit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jonas seisoit Herran sinun Jumalas edess\u00e4 Horebissa, kuin Herra sanoi minulle: kokoa minulle kansa, antaakseni heid\u00e4n kuulla minun sanojani, jotka heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oppiman, ett\u00e4 he pelk\u00e4isiv\u00e4t minua kaikkena elinaikanansa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja opettaisivat lapsiansa.\n4:11 Ja te astuitte edes, ja seisoitte alhaalla vuoren tyk\u00f6n\u00e4, ja vuori paloi taivaasen asti, ja siell\u00e4 oli pimeys, pilvi ja synkeys.\n4:12 Ja Herra puhui teille keskelt\u00e4 tulta: puheen \u00e4\u00e4nen te kuulitte, mutta ette yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kuvaa n\u00e4hneet, vaan \u00e4\u00e4nen kuulitte.\n4:13 Ja h\u00e4n ilmoitti teille liittonsa, jonka h\u00e4n teid\u00e4n tehd\u00e4 k\u00e4ski: ne kymmenet sanat, ja kirjoitti ne kahteen kiviseen tauluun.\n4:14 Ja Herra k\u00e4ski minun silloin opettaa teille s\u00e4\u00e4dyt ja oikeudet, teid\u00e4n niit\u00e4 tehd\u00e4ksenne siin\u00e4 maassa, johon te menette omistamaan sit\u00e4.\n4:15 Varjelkaat siis sielujanne sangen visusti; sill\u00e4 ette ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kuvaa n\u00e4hneet sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona Herra puhui teille, keskelt\u00e4 tulta, Horebissa,\n4:16 Ettette turmelisi teit\u00e4nne, ja tekisi teillenne kuvaa, jonkun muotoista, miehen eli vaimon kaltaista,\n4:17 Jonkun el\u00e4imen kaltaista, joka on maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jonkun linnun kaltaista, joka lent\u00e4\u00e4 taivaan alla;\n4:18 Eli jonkun madon muotoa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, eli jonkun kalan muotoa, joka on vedess\u00e4 maan alla,\n4:19 Ja ettet sin\u00e4 my\u00f6s nostaisi silmi\u00e4s taivaasen p\u00e4in, ja katselisi aurinkoa, ja kuuta, ja t\u00e4hti\u00e4, ja kaikkea taivaan sotajoukkoa, ja tulisi kehoitetuksi kumartamaan ja palvelemaan heit\u00e4, jotka Herra sinun Jumalas jakanut on kaikille kansoille koko taivaan alla.\n4:20 Mutta teid\u00e4t on Herra ottanut ja johdattanut ulos rautap\u00e4tsist\u00e4 Egyptist\u00e4, ett\u00e4 olisitte h\u00e4nelle perint\u00f6kansa, niinkuin se my\u00f6s on t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4.\n4:21 Ja Herra vihastui minun p\u00e4\u00e4lleni teid\u00e4n puheenne t\u00e4hden, niin ett\u00e4 h\u00e4n vannoi, ettei minun pit\u00e4nyt menem\u00e4n Jordanin ylitse, eli tuleman siihen hyv\u00e4\u00e4n maahan, jonka Herra sinun Jumalas antaa sinulle perinn\u00f6ksi.\n4:22 Vaan minun pit\u00e4\u00e4 kuoleman t\u00e4ss\u00e4 maassa, ja ei minun pid\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n Jordanin ylitse; mutta te k\u00e4ytte sen ylitse ja omistatte hyv\u00e4n maan.\n4:23 Niin kavahtakaat, ettette Herran teid\u00e4n Jumalanne liittoa unhottaisi, jonka h\u00e4n teid\u00e4n kansanne on tehnyt: ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t tehk\u00f6 kuvaa jonkun muotoista niinkuin Herra sinun Jumalas sinulta kielt\u00e4nyt on.\n4:24 Sill\u00e4 Herra sinun Jumalas on kuluttavainen tuli, ja kiivas Jumala.\n4:25 Kuin sin\u00e4 siit\u00e4t lapsia, ja lasten lapsia, ja te vanhenette maassa ja turmelette itsenne, ja teette itsellenne kuvia jonkun muotoisia, niin ett\u00e4 te teette pahaa Herran teid\u00e4n Jumalanne edess\u00e4, ja vihoitatte h\u00e4nen,\n4:26 Niin min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kutsun taivaat ja maan todistajaksi teit\u00e4 vastaan, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 \u00e4kisti per\u00e4ti hukkuman siit\u00e4 maasta, johon te menette Jordanin ylitse, omistamaan sit\u00e4. Ei teid\u00e4n pid\u00e4 kauvan el\u00e4m\u00e4n siin\u00e4, vaan te pit\u00e4\u00e4 per\u00e4ti hukutettaman.\n4:27 Ja Herra hajoittaa teit\u00e4 kansain sekaan, ja te tulette v\u00e4h\u00e4ksi kansaksi, j\u00e4tetyksi pakanain sekaan, kuhunka Herra vie teid\u00e4t.\n4:28 Siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n palveleman ep\u00e4jumalia, jotka ihmisten k\u00e4sialat ovat: puita ja kivi\u00e4, jotka ei n\u00e4e, eik\u00e4 kuule, eik\u00e4 sy\u00f6, eik\u00e4 haista.\n4:29 Jos sin\u00e4 silloin siell\u00e4 etsit Herraa sinun Jumalaas, niin sin\u00e4 l\u00f6yd\u00e4t h\u00e4nen, koska sin\u00e4 etsit h\u00e4nt\u00e4 kaikesta syd\u00e4mest\u00e4s, ja kaikesta sielustas.\n4:30 Koskas ahdistetaan, ja n\u00e4m\u00e4t kaikki sinun p\u00e4\u00e4lles tulevat, niin sin\u00e4 viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 palajat Herran sinun Jumalas tyk\u00f6 ja kuulet h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4.\n4:31 Sill\u00e4 Herra sinun Jumalas on armollinen Jumala: ei h\u00e4n sinua hylk\u00e4\u00e4, eik\u00e4 kadota sinua, ja ei h\u00e4n unhota sinun is\u00e4is liittoa, jonka h\u00e4n heille vannonut on.\n4:32 Kysele entisi\u00e4 aikoja, jotka ovat olleet sinun edell\u00e4s, siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jona Jumala loi ihmisen maan p\u00e4\u00e4lle, ja yhdest\u00e4 taivaan \u00e4\u00e4rest\u00e4 niin toiseen \u00e4\u00e4reen: jos ik\u00e4n\u00e4 niin suuri asia tapahtunut on, eli senkaltaista on ik\u00e4n\u00e4 kuultu?\n4:33 Onko joku kansa kuullut Jumalan \u00e4\u00e4nen puhuvan tulen keskelt\u00e4, niinkuin sin\u00e4 kuullut olet, ja on el\u00e4nyt?\n4:34 Eli onko Jumala koetellut menn\u00e4ksens\u00e4 ottamaan itsellens\u00e4 kansaa kansan seasta, kiusauksilla, ja tunnust\u00e4hdeill\u00e4, ja ihmeill\u00e4, ja sodalla, ja v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4, ja ojetulla k\u00e4sivarrella ja suurilla pelj\u00e4styksill\u00e4, niinkuin Herra teid\u00e4n Jumalanne kaikki n\u00e4m\u00e4t tehnyt on teille Egyptist\u00e4 sinun silm\u00e4is edess\u00e4.\n4:35 N\u00e4m\u00e4t olet sin\u00e4 n\u00e4hnyt, tiet\u00e4\u00e4kses, ett\u00e4 Herra on ainoastaan Jumala; ja paitsi h\u00e4nt\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n muu.\n4:36 Taivaasta on h\u00e4n antanut sinun kuulla \u00e4\u00e4nens\u00e4, opettaaksensa sinua, ja maalla on h\u00e4n antanut sinun n\u00e4hd\u00e4 suuren tulensa, ja tulen keskelt\u00e4 olet sin\u00e4 kuullut h\u00e4nen sanansa.\n4:37 Ett\u00e4 h\u00e4n sinun isi\u00e4s on rakastanut, ja heid\u00e4n siemenens\u00e4 on valinnut heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4, ja vienyt ulos sinun Egyptin maasta kasvoillansa, ja suurela voimallansa,\n4:38 Ajamaan ulos sinun edest\u00e4s suuret kansat, v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4t sinua, johdattaaksensa sinun siihen, ja antaaksensa sinulle heid\u00e4n maansa perinn\u00f6ksi, niinkuin se t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tapahtunut on.\n4:39 Niin tied\u00e4 siis t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, ja pane mielees, ett\u00e4 Herra on Jumala ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 taivaassa, ja alhaalla maassa, ja ei yksik\u00e4\u00e4n muu,\n4:40 Ett\u00e4s pid\u00e4t h\u00e4nen s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 ja k\u00e4skyns\u00e4, jotka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sinulle k\u00e4sken, ett\u00e4 sinun ja sinun lapsilles sinun j\u00e4lkees hyvin k\u00e4vis, ja ett\u00e4s olisit pitk\u00e4-ij\u00e4llinen maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa ik\u00e4p\u00e4ivikses.\n4:41 Silloin eroitti Moses kolme kaupunkia, sill\u00e4 puolella Jordania auringon nousemisen puoleen,\n4:42 Ett\u00e4 sinne pakenis, tiet\u00e4m\u00e4t\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 kuoliaaksi l\u00f6is ja ei ennen ole ollut h\u00e4nen vihamiehens\u00e4; ett\u00e4 h\u00e4n pakenis yhteen niist\u00e4 kaupungeista, ja el\u00e4is,\n4:43 Kuin oli Betser korvessa, lakialla maalla Rubenilaisten seassa, ja Ramot Gileadissa Gadilaisten seassa, ja Goan Basanissa Manasselaisten seassa.\n4:44 T\u00e4m\u00e4 on se laki, jonka Moses Israelin lasten eteen pani.\n4:45 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat todistukset, s\u00e4\u00e4dyt ja oikeudet, jotka Moses sanoi Israelin lapsille, l\u00e4hdetty\u00e4ns\u00e4 Egyptist\u00e4,\n4:46 Sill\u00e4 puolella Jordania, laaksossa BetPeorin kohdalla, Sihorin Amorilaisten kuninkaan maalla joka Hesbonissa asui, jonka Moses ja Israelin lapset l\u00f6iv\u00e4t l\u00e4hdetty\u00e4ns\u00e4 Egyptist\u00e4,\n4:47 Ja omistivat h\u00e4nen maansa, niin my\u00f6s Ogin Basanin kuninkaan maan, kahden Amorilaisten kuninkaan, jotka sill\u00e4 puolella Jordania asuivat, auringon ylenemist\u00e4 p\u00e4in,\n4:48 Aroerista Arnonin ojan reunalla, Sionin vuoreen asti, se on Hermon.\n4:49 Ja kaiken lakian maan sill\u00e4 puolella Jordania it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, lakeuden mereen asti, Pisgan vuoren alaisella puolella.\n5:1 Ja Moses kutsui koko Israelin, ja sanoi heille: kuule Israel n\u00e4it\u00e4 s\u00e4\u00e4tyj\u00e4 ja oikeuksia, jotka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 puhun teid\u00e4n korvainne kuullen, ja oppikaat ne, ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4t ne, tehd\u00e4ksenne niiden j\u00e4lkeen.\n5:2 Herra meid\u00e4n Jumalamme teki liiton meid\u00e4n kanssamme Horebissa.\n5:3 Ei tehnyt Herra t\u00e4t\u00e4 liittoa meid\u00e4n is\u00e4imme kanssa, vaan meid\u00e4n kanssamme, jotka nyt t\u00e4ss\u00e4 olemme t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, ja kaikki el\u00e4mme.\n5:4 Herra puhui kasvoista kasvoihin teid\u00e4n kanssanne vuorella, tulen keskelt\u00e4.\n5:5 Silloin min\u00e4 seisoin Herran ja teid\u00e4n vaiheellanne, ilmoittamassa teille Herran sanaa; sill\u00e4 te pelk\u00e4sitte tulta, ja ette nousseet vuorelle, ja h\u00e4n sanoi:\n5:6 Min\u00e4 (olen) Herra sinun Jumalas, joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.\n5:7 Ei sinun pid\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n muita Jumalia minun edess\u00e4ni.\n5:8 Ei sinun pid\u00e4 kuvaa tekem\u00e4n sinulles jonkun muotoiseksi, joka ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 taivaassa on, eli alhaalla maassa, elikk\u00e4 vesiss\u00e4 maan alla.\n5:9 Ei sinun pid\u00e4 niit\u00e4 kumartaman, eik\u00e4 palveleman niit\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen Herra sinun Jumalas, kiivas Jumala, joka kostan lapsille is\u00e4in rikokset, kolmanteen ja nelj\u00e4nteen polveen niille, jotka minua vihaavat,\n5:10 Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja minun k\u00e4skyni pit\u00e4v\u00e4t.\n5:11 Ei sinun pid\u00e4 turhaan lausuman Herran sinun Jumalas nime\u00e4; sill\u00e4 ei Herra pid\u00e4 sit\u00e4 rankaisemata, joka h\u00e4nen nimens\u00e4 turhaan lausuu,\n5:12 Sinun pit\u00e4\u00e4 lepop\u00e4iv\u00e4n pit\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4s sen pyhitt\u00e4isit, niinkuin Herra sinun Jumalas sinun k\u00e4ski:\n5:13 Kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4n, ja kaikki sinun asias toimittaman;\n5:14 Mutta seitsem\u00e4s p\u00e4iv\u00e4 on Herran sinun Jumalas lepop\u00e4iv\u00e4: silloin ei sinun pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4n, eik\u00e4 sinun poikas, eik\u00e4 sinun tytt\u00e4res, eik\u00e4 sinun palvelias, eik\u00e4 sinun piikas, eik\u00e4 sinun h\u00e4rk\u00e4s, eik\u00e4 aasis, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n sinun karjas, eik\u00e4 sinun muukalaises, joka sinun portteis sis\u00e4ll\u00e4 on, ett\u00e4 sinun palvelias ja piikas levossa olisivat niinkuin sin\u00e4kin.\n5:15 Ja muista, ett\u00e4 sin\u00e4kin olit orja Egyptin maalla, ja Herra sinun Jumalas johdatti sinun sielt\u00e4 v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 ja ojennetulla k\u00e4sivarrella. Sent\u00e4hden Herra sinun Jumalas k\u00e4ski sinun pit\u00e4\u00e4 lepop\u00e4iv\u00e4n.\n5:16 Sinun pit\u00e4\u00e4 kunnioittaman is\u00e4\u00e4s ja \u00e4iti\u00e4s, niinkuin Herra sinun Jumalas on sinun k\u00e4skenyt, ett\u00e4s kauvan el\u00e4isit, ja menestyisit siin\u00e4 maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.\n5:17 Ei sinun pid\u00e4 tappaman.\n5:18 Ei sinun pid\u00e4 huorin tekem\u00e4n.\n5:19 Ei sinun pid\u00e4 varastaman.\n5:20 Ei sinun pid\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 todistusta sanoman sinun l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s vastaan.\n5:21 Ei sinun pid\u00e4 himoitseman sinun l\u00e4himm\u00e4ises em\u00e4nt\u00e4\u00e4. Ei sinun pid\u00e4 himoitseman sinun l\u00e4himm\u00e4ises huonetta, h\u00e4nen peltoansa, palveliaansa, piikaansa, h\u00e4rk\u00e4\u00e4ns\u00e4, aasiansa, ja mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 sinun l\u00e4himm\u00e4ises on.\n5:22 N\u00e4m\u00e4t ovat ne sanat, jotka Herra puhui kaikelle teid\u00e4n seurakunnallenne vuorella, tulesta, pilvest\u00e4 ja synkeydest\u00e4 suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, ja ei siihen enemp\u00e4\u00e4 lis\u00e4nnyt, ja kirjoitti ne kahteen kiviseen tauluun, ja antoi ne minulle.\n5:23 Ja tapahtui, kuin te \u00e4\u00e4nen kuulitte pimeyden keskelt\u00e4, ja vuori paloi tulesta, niin te tulitte minun tyk\u00f6ni, kaikki p\u00e4\u00e4miehet ja vanhimmat teid\u00e4n suvustanne,\n5:24 Ja te sanoitte: katso, Herra meid\u00e4n Jumalamme on osottanut meille kunniansa ja suuruutensa, ja me kuulimme h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 tulesta. T\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 me n\u00e4imme Jumalan puhuvan ihmisille, ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4v\u00e4n.\n5:25 Ja miksi meid\u00e4n nyt pit\u00e4\u00e4 kuoleman, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 suuri tuli pit\u00e4\u00e4 kuluttaman meid\u00e4t? Jos me useammin kuulemme Herran meid\u00e4n Jumalamme \u00e4\u00e4nen, niin me kuolemme.\n5:26 Sill\u00e4 mik\u00e4 on kaikki liha, ett\u00e4 se kuulis el\u00e4v\u00e4n Jumalan \u00e4\u00e4nen tulesta puhuvan, niinkuin me, ja j\u00e4is el\u00e4m\u00e4\u00e4n?\n5:27 L\u00e4hesty sin\u00e4 ja kuule kaikki, mit\u00e4 Herra meid\u00e4n Jumalamme sanoo, ja sano sin\u00e4 meille kaikki, mit\u00e4 Herra meid\u00e4n Jumalamme sinun kanssas puhuu, niin me tahdomme kuulla ja tehd\u00e4 niit\u00e4.\n5:28 Ja Herra kuuli teid\u00e4n sanainne \u00e4\u00e4nen, kuin te puhuitte minun kanssani, ja Herra sanoi minulle: min\u00e4 kuulin t\u00e4m\u00e4n kansan puheen \u00e4\u00e4nen, kuin he puhuivat sinun kanssas: se on kaikki hyv\u00e4, mink\u00e4 he puhuivat.\n5:29 Joska heille olis senkaltainen syd\u00e4n, pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n minua ja k\u00e4tkem\u00e4\u00e4n kaikki minun k\u00e4skyni kaikkena heid\u00e4n elinaikanansa, ett\u00e4 heille menestyis ja heid\u00e4n lapsillensa ijankaikkisesti!\n5:30 Mene siis ja sano heille: palatkaat kotianne teid\u00e4n majoihinne.\n5:31 Mutta sinun pit\u00e4\u00e4 seisoman t\u00e4ss\u00e4 minun edess\u00e4ni, ett\u00e4 min\u00e4 puhun sinun kanssas kaikki k\u00e4skyt, s\u00e4\u00e4dyt ja oikeudet, jotka sinun pit\u00e4\u00e4 heille opettaman, ett\u00e4 he tekisiv\u00e4t niiden j\u00e4lkeen, siin\u00e4 maassa, jonka min\u00e4 heille annan heid\u00e4n omistaaksensa.\n5:32 Niin pit\u00e4k\u00e4\u00e4t n\u00e4m\u00e4t ja tehk\u00e4\u00e4t niinkuin Herra teid\u00e4n Jumalanne teid\u00e4n k\u00e4ski, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t poiketko oikialle eik\u00e4 vasemmalle puolelle;\n5:33 Vaan vaeltakaat kaikkia niit\u00e4 teit\u00e4, jotka Herra teid\u00e4n Jumalanne teille k\u00e4ski, ett\u00e4 el\u00e4isitte, menestyisitte ja olisitte pitk\u00e4-ij\u00e4lliset siin\u00e4 maassa, jonka te omistatte.\n6:1 N\u00e4m\u00e4t ovat ne k\u00e4skyt, s\u00e4\u00e4dyt ja oikeudet, jotka Herra teid\u00e4n Jumalanne k\u00e4ski opettaa teille tehd\u00e4ksenne siin\u00e4 maassa, kuhunka te menette omistamaan sit\u00e4.\n6:2 Ett\u00e4s pelk\u00e4isit Herraa sinun Jumalaas, ja pit\u00e4isit kaikki h\u00e4nen s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 ja k\u00e4skyns\u00e4, jotka min\u00e4 k\u00e4sken sinulle, sin\u00e4 ja sinun lapses ja sinun lastes lapset, kaikkena sinun elinaikanas, ett\u00e4s kauvan el\u00e4isit.\n6:3 Israel, sinun pit\u00e4\u00e4 kuuleman ja pit\u00e4m\u00e4n, niin ett\u00e4 sin\u00e4 my\u00f6s teet sen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 sinulle hyvin k\u00e4vis, ja te tulisitte paljon lis\u00e4tyksi; niinkuin Herra sinun is\u00e4is Jumala sinulle on luvannut maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.\n6:4 Kuule Israel, Herra meid\u00e4n Jumalamme on yksi (ainoa) Herra,\n6:5 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta syd\u00e4mest\u00e4s, ja kaikesta sielustas ja kaikesta voimastas.\n6:6 Ja n\u00e4m\u00e4t sanat, jotka min\u00e4 k\u00e4sken sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, pit\u00e4\u00e4 sinun paneman syd\u00e4mees,\n6:7 Ja teroittaman ne sinun lapsilles, ja niist\u00e4 puhuman, huoneessa istuissas ja tiell\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4s, maata pannessas ja noustessas.\n6:8 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 sitoman ne merkiksi k\u00e4tees, ja ne pit\u00e4\u00e4 oleman sinulle muistoksi sinun silm\u00e4is edess\u00e4.\n6:9 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 kirjoittaman ne huonees pihtipieliin ja portteihis,\n6:10 Kuin Herra sinun Jumalas johdattaa sinun sille maalle, jonka h\u00e4n sinun isilles, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille on vannonut sinulle antaaksensa, suuret ja jalot kaupungit, joita et sin\u00e4 rakentanut,\n6:11 Ja huoneet t\u00e4ynn\u00e4 kaikkea hyvyytt\u00e4, joita et sin\u00e4 itse t\u00e4ytt\u00e4nyt, ja vuojonkiviset kaivot, joita et sin\u00e4 itse kaivanut, ja viinam\u00e4et ja \u00f6ljym\u00e4et, joita et sin\u00e4 itse istuttanut, ett\u00e4 sin\u00e4 sy\u00f6t ja ravitaan.\n6:12 Niin ota vaari, ettet sin\u00e4 unhota Herraa, joka sinun Egyptin maalta, orjuuden huoneesta on johdattanut ulos.\n6:13 Mutta sinun pit\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n Herraa sinun Jumalaas ja palveleman h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 kautta pit\u00e4\u00e4 sinun vannoman.\n6:14 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 seuraaman muukalaisia jumalia, niiden kansain jumalia, jotka teid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4nne ovat.\n6:15 Sill\u00e4 Herra sinun Jumalas on kiivas Jumala teid\u00e4n keskell\u00e4nne, ettei Herran sinun Jumalas viha julmistuisi sinun p\u00e4\u00e4lles, ja hukuttaisi sinua maasta.\n6:16 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 kiusaaman Herraa teid\u00e4n Jumalaanne, niinkuin te h\u00e4nt\u00e4 kiusasitte Massassa;\n6:17 Mutta pit\u00e4m\u00e4n uskollisesti Herran teid\u00e4n Jumalanne k\u00e4skyt, niin my\u00f6s h\u00e4nen todistuksensa ja h\u00e4nen s\u00e4\u00e4tyns\u00e4, jotka h\u00e4n sinulle k\u00e4skenyt on,\n6:18 Ett\u00e4s teet sit\u00e4 mik\u00e4 oikia ja hyv\u00e4 on Herran edess\u00e4, ett\u00e4 sinulle hyvin k\u00e4vis, ja tulisit sis\u00e4lle ja omistaisit sen hyv\u00e4n maan, josta Herra vannoi sinun isilles,\n6:19 Ett\u00e4 h\u00e4n karkottais kaikki viholliset sinun edest\u00e4s, niinkuin Herra sanonut on.\n6:20 Kuin poikas t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin kysyy sinulta, sanoen: mitk\u00e4 todistukset ja s\u00e4\u00e4dyt ja oikeudet n\u00e4m\u00e4t ovat, jotka Herra meid\u00e4n Jumalamme teille k\u00e4skenyt on?\n6:21 Niin sinun pit\u00e4\u00e4 sanoman pojalles: me olimme Pharaon orjat Egyptiss\u00e4; mutta Herra johdatti meid\u00e4t ulos Egyptist\u00e4 v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4.\n6:22 Ja Herra teki suuria ja pahoja tuunust\u00e4htej\u00e4, ja ilmeit\u00e4 Egyptille, Pharaolle, ja kaikelle h\u00e4nen huoneellensa, meid\u00e4n silm\u00e4imme edess\u00e4.\n6:23 Ja johdatti meid\u00e4t sielt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n veis meit\u00e4, ja antais meille sen maan, josta h\u00e4n vannoi meid\u00e4n isillemme.\n6:24 Ja Herra k\u00e4ski meit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n kaikkein n\u00e4iden s\u00e4\u00e4tyin j\u00e4lkeen, pelj\u00e4ten Herraa meid\u00e4n Jumalaamme, ett\u00e4 meille hyvin k\u00e4vis kaikkena meid\u00e4n elinaikanamme, niinkuin my\u00f6s t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4y.\n6:25 Ja sen pit\u00e4\u00e4 oleman meille vanhurskaudeksi, jos me pid\u00e4mme ja teemme kaikki n\u00e4m\u00e4t k\u00e4skyt Herran meid\u00e4n Jumalamme edess\u00e4, niinkuin h\u00e4n meille on k\u00e4skenyt.\n7:1 Kuin Herra sinun Jumalas vie sinun siihen maahan, johon sin\u00e4 tulet omistamaan sit\u00e4, ja ajaa paljon kansaa ulos sinun edest\u00e4s: Hetil\u00e4iset, Girgasilaiset, Amorilaiset, Kanaanilaiset, Pheresil\u00e4iset, Hevil\u00e4isetja Jebusilaiset, seitsem\u00e4n kansaa,jotka sinua suuremmat ja v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4t ovat;\n7:2 Ja kuin Herra sinun Jumalas antaa heid\u00e4t sinun etees, ja sin\u00e4 ly\u00f6t heit\u00e4, niin sinun pit\u00e4\u00e4 per\u00e4ti hukuttaman heit\u00e4, niinkuin kirotuita, ja ei tekem\u00e4n yht\u00e4k\u00e4\u00e4n liittoa heid\u00e4n kanssansa, eik\u00e4 armahtaman heit\u00e4.\n7:3 Ja ei sinun pid\u00e4 heimolaisuuteen antaman sinuas heid\u00e4n kanssansa: sinun tytt\u00e4ri\u00e4s ei sinun pid\u00e4 antaman heid\u00e4n pojillensa,ja heid\u00e4n tytt\u00e4ri\u00e4ns\u00e4 ei pid\u00e4 sinun ottaman pojilles.\n7:4 Sill\u00e4 he viettelev\u00e4t sinun poikas minun tyk\u00f6\u00e4ni, palvelemaan muukalaisia jumalia; niin julmistuu Herran viha teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne ja nopiasti hukuttaa teid\u00e4t.\n7:5 Mutta n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tekem\u00e4n heille: heid\u00e4n alttarinsa pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kukistaman ja heid\u00e4n patsaansa rikkoman, niin my\u00f6s heid\u00e4n metsist\u00f6ns\u00e4 hakkaaman, ja heid\u00e4n ep\u00e4jumalansa kuvat tulella polttaman.\n7:6 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet pyh\u00e4 kansa Herralle sinun Jumalalles: sinun on Herra sinun Jumalas valinnut omaksi kansaksensa kaikista kansoista, jotka asuvat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n7:7 Ei ole Herra mielistynyt teihin ja valinnut teit\u00e4 sent\u00e4hden, ett\u00e4 teid\u00e4n lukunne on suurempi kuin kaikkein muiden kansain; sill\u00e4 sin\u00e4 olet v\u00e4hin kaikista kansoista.\n7:8 Mutta ett\u00e4 Herra rakasti teit\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 valansa, jonka h\u00e4n vannoi teid\u00e4n isillenne, johdatti h\u00e4n teid\u00e4t ulos v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 ja vapahti teid\u00e4t orjuuden huoneesta, Pharaon Egyptin kuninkaan k\u00e4dest\u00e4.\n7:9 Niin sinun pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 Herra sinun Jumalas on Jumala, uskollinen Jumala, pit\u00e4v\u00e4inen liiton ja laupiuden niiden kanssa, jotka h\u00e4nt\u00e4 rakastavat ja pit\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, tuhanteen polveen,\n7:10 Ja kostaa niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 vihaavat, kasvoinsa edess\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n hukuttaa heit\u00e4, ja ei viivy kostamasta niille kasvoinsa edess\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 vihaavat.\n7:11 Niin pid\u00e4 ne k\u00e4skyt, s\u00e4\u00e4dyt ja oikeudet, jotka min\u00e4 sinulle k\u00e4sken t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tehd\u00e4kses niit\u00e4.\n7:12 Ja kuin te n\u00e4m\u00e4t oikeudet kuulette, ja pid\u00e4tte, ja teette ne, niin my\u00f6s Herra sinun Jumalas pit\u00e4\u00e4 sinulle sen liiton ja laupiuden, jonka h\u00e4n vannoi sinun isilles,\n7:13 Ja rakastaa sinua, ja siunaa sinun, ja ennent\u00e4\u00e4 sinun, ja siunaa sinun ruumiis hedelm\u00e4n , ja sinun maas hedelm\u00e4n, sinun jyv\u00e4s, viinas ja \u00f6ljys, siki\u00e4t karjastas, ja laumat lampaistas, siin\u00e4 maassa, jonka h\u00e4n sinun isilles vannoi sinulle antaaksensa.\n7:14 Sinun pit\u00e4\u00e4 oleman siunatun kaikista kansoista. Ei yksik\u00e4\u00e4n hedelm\u00e4t\u00f6in pid\u00e4 sinun seassas oleman, eik\u00e4 karjas seassa.\n7:15 Ja Herra ottaa sinulta pois kaikki sairaudet: ei h\u00e4n yht\u00e4k\u00e4\u00e4n Egyptin pahaa tautia, jotka sin\u00e4 tied\u00e4t, pane sinun p\u00e4\u00e4lles; mutta heitt\u00e4\u00e4 ne kaikkein niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka sinua vihaavat.\n7:16 Sinun pit\u00e4\u00e4 nielem\u00e4n kaikki ne kansat, jotka Herra sinun Jumalas sinulle antava on: ei sinun silm\u00e4s pid\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n heit\u00e4, eik\u00e4 sinun pid\u00e4 palveleman heid\u00e4n jumaliansa; sill\u00e4 se tulis sinulle paulaksi.\n7:17 Jos sin\u00e4 sanot syd\u00e4mess\u00e4s: n\u00e4m\u00e4t kansat ovat usiammat kuin min\u00e4; kuinka taidan min\u00e4 heid\u00e4t ajaa ulos?\n7:18 Niin \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 heit\u00e4: muista visusti, mit\u00e4 Herra sinun Jumalas teki Pharaolle ja kaikille Egyptil\u00e4isille,\n7:19 Ja ne suuret kiusaukset, jotka silm\u00e4t n\u00e4hneet ovat, ja tunnust\u00e4hdet ja ihmeet, ja v\u00e4kev\u00e4 k\u00e4si, ja ojettu k\u00e4sivarsi, jolla Herra sinun Jumalas johdatti sinun. Niin Herra sinun Jumalas tekee kaikille niille kansoille, joita sin\u00e4 pelk\u00e4\u00e4t.\n7:20 Niin my\u00f6s Herra sinun Jumalas l\u00e4hett\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sekaansa h\u00f6rh\u00f6l\u00e4iset siihen asti ett\u00e4 kaikki hukutetaan, jotka j\u00e4\u00e4neet ja heit\u00e4ns\u00e4 lymytt\u00e4neet ovat sinun edest\u00e4s.\n7:21 \u00c4l\u00e4 h\u00e4mm\u00e4sty heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 Herra sinun Jumalas on sinun keskell\u00e4s, suuri ja pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4 Jumala.\n7:22 Ja Herra sinun Jumalas karkottaa n\u00e4m\u00e4t kansat sinun edest\u00e4s, v\u00e4hitellen toisen toisensa j\u00e4lkeen: et sin\u00e4 saa \u00e4kisti hukuttaa heit\u00e4, ettei mets\u00e4n pedot lis\u00e4\u00e4ntyisi sinua vastaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n7:23 Ja Herra sinun Jumalas antaa heit\u00e4 sinun etees, ja h\u00e4iritsee heit\u00e4 suurella sekaseuraisuudella, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n hukuttaa heid\u00e4t.\n7:24 Ja antaa heid\u00e4n kuninkaansa sinun k\u00e4siis, ja sinun pit\u00e4\u00e4 hukuttaman heid\u00e4n nimens\u00e4 taivaan alta: ei pid\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n seisoman sinua vastaan siihenasti ett\u00e4s heid\u00e4t hukutat.\n7:25 Heid\u00e4n ep\u00e4jumalainsa kuvat pit\u00e4\u00e4 sinun tulella polttaman: ei sinun pid\u00e4 himoitseman sit\u00e4 hopiaa ja kultaa, joka niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on ollut, taikka ottaman siit\u00e4 jotain sinulles, ettei se olisi sinulle paulaksi; sill\u00e4 se on Herralle sinun Jumalalles kauhistus.\n7:26 Sent\u00e4hden ei sinun pid\u00e4 sit\u00e4 kauhistusta huoneeses viem\u00e4n, ettei tulisi kirotuksi niinkuin se, mutta sinun pit\u00e4\u00e4 ilvoituksella ilvoittaman ja kauhistuksella kauhistuman sit\u00e4; sill\u00e4 se on kirottu.\n8:1 Kaikki k\u00e4skyt, jotka min\u00e4 k\u00e4sken sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, pit\u00e4k\u00e4\u00e4t ja tehk\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 el\u00e4isitte ja lis\u00e4\u00e4ntyisitte, tulisitte ja omistaisitte maan, josta Herra vannoi teid\u00e4n isillenne.\n8:2 Ja muista kaikkea sit\u00e4 matkaa, jonka kautta Herra sinun Jumalas johdatti sinun n\u00e4in\u00e4 nelj\u00e4n\u00e4kymmenen\u00e4 vuotena korvessa, vaivataksensa sinua ja koetellaksensa sinua, tiet\u00e4\u00e4ksens\u00e4 mit\u00e4 sinun syd\u00e4mess\u00e4s oli, pit\u00e4isitk\u00f6 h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, vai etk\u00f6.\n8:3 Ja h\u00e4n vaivasi sinua ja antoi sinun isota, ja ravitsi sinun mannalla, jota et sin\u00e4 eik\u00e4 sinun is\u00e4s tunteneet, antaaksensa sinun tiet\u00e4\u00e4, ettei ihminen el\u00e4 ainoastansa leiv\u00e4st\u00e4; vaan kaikesta mik\u00e4 Herran suusta l\u00e4htee, el\u00e4\u00e4 ihminen.\n8:4 Ei sinun vaattees vanhuudesta kuluneet ylt\u00e4s ja sinun jalkas ei kuulettuneet, n\u00e4in\u00e4 nelj\u00e4n\u00e4kymmenen\u00e4 vuotena.\n8:5 Niin tied\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4s, ett\u00e4 Herra sinun Jumalas on kurittanut sinua, niinkuin mies kurittaa poikaansa.\n8:6 Ja pid\u00e4 Herran sinun Jumalas k\u00e4skyt vaeltaakses h\u00e4nen tiell\u00e4ns\u00e4 ja pelj\u00e4t\u00e4kses h\u00e4nt\u00e4.\n8:7 Sill\u00e4 Herra sinun Jumalas vie sinun hyv\u00e4lle maalle: sille maalle, jossa vesiojat, l\u00e4hteet ja j\u00e4rvet ovat, jotka laaksoihin ja vuorten sivuille vuotavat,\n8:8 Maalle, jossa nisu, ohra, viinapuut, fikunapuut ja granatin omenat ovat; maalle, jossa on \u00f6ljypuita ja hunajaa;\n8:9 Maalle, jossa ei sinun pid\u00e4 vajavaisuudessa sy\u00f6m\u00e4n leip\u00e4\u00e4 jossa ei mit\u00e4\u00e4n puutu; maalle, jonka kivet ovat rautaa, jossa sin\u00e4 my\u00f6s vasken vuorista lohkaiset.\n8:10 Ja koska sin\u00e4 sy\u00f6nyt ja ravittu olet, ett\u00e4s silloin kiit\u00e4t Herraa sinun Jumalaas hyv\u00e4n maan edest\u00e4, jonka h\u00e4n antoi sinulle,\n8:11 Niin ota siis vaari, ettet unhota Herraa sinun Jumalaas siin\u00e4, ettet sin\u00e4 pid\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4skyj\u00e4ns\u00e4, oikeuksiansa ja s\u00e4\u00e4tyj\u00e4ns\u00e4, jotka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sinulle k\u00e4sken.\n8:12 Koskas sy\u00f6nyt ja ravittu olet, ja rakennat kauniit huoneet ja asut niiss\u00e4,\n8:13 Ja sinun karjas ja lampaas, hopias ja kultas, ja kaikki mit\u00e4 sinulla on, lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t,\n8:14 Ettei sinun syd\u00e4mes silloin tulisi ylpi\u00e4ksi, ja unhottaisit Herran sinun Jumalas, joka sinun johdatti Egyptin maalta, orjuuden huoneesta,\n8:15 Ja on sinun johdattanut suuren ja hirmuisen korven l\u00e4vitse, jossa tuliset k\u00e4rmeet, ja skorpionit, ja kuivuus oli, ja ei ensink\u00e4\u00e4n vett\u00e4 ollut, ja h\u00e4n antoi veden vuotaa sinulle kovasta kalliosta.\n8:16 Ja ravitsi sinun mannalla korvessa, josta ei sinun is\u00e4s tiet\u00e4neet, vaivataksensa ja koetellaksensa sinua, ja viimeiselt\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tehd\u00e4ksens\u00e4 sinulle.\n8:17 Muutoin sin\u00e4 sanoisit syd\u00e4mess\u00e4s: minun voimani ja k\u00e4teni v\u00e4kevyys on minulle n\u00e4in voimalliset ty\u00f6t tehnyt.\n8:18 Vaan muista Herraa Jumalaas; sill\u00e4 h\u00e4n on se, joka sinulle voiman antaa, tekem\u00e4\u00e4n senkaltaisia voimallisia tekoja, ett\u00e4 h\u00e4n vahvistais liittonsa, jonka h\u00e4n vannoi sinun isilles, niinkuin se t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtuu.\n8:19 Mutta jos sin\u00e4 niin unhotat Herran sinun Jumalas, ja noudatat muita jumalia, palvelet ja kumarrat niit\u00e4, niin min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 todistan teille, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 per\u00e4ti hukkuman.\n8:20 Juuri niinkuin pakanat, jotka Herra hukuttaa teid\u00e4n edest\u00e4nne, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hukkuman, ettette ole Herran teid\u00e4n Jumalanne \u00e4\u00e4nelle kuuliaiset.\n9:1 Kuule Israel: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 menet Jordanin yli, ett\u00e4s tulet omistamaan sit\u00e4 kansaa, joka on sinua suurempi ja v\u00e4kev\u00e4mpi, suuria kaupungeita rakennetuita taivaaseen asti,\n9:2 Suurta ja pitk\u00e4\u00e4 kansaa, Enakin poikia, jotka sin\u00e4 tunnet, joista sin\u00e4 my\u00f6s kuullut olet sanottavan: kuka voi seisoa Enakin poikia vastaan?\n9:3 Niin sinun pit\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 Herra sinun Jumalas k\u00e4y sinun edell\u00e4s niinkuin kuluttavainen tuli; h\u00e4n hukuttaa heit\u00e4, ja h\u00e4n alentaa heit\u00e4 sinun edess\u00e4s, ett\u00e4s ajat heit\u00e4 ulos ja hukutat nopiasti, niinkuin Herra sanoi sinulle.\n9:4 Kuin Herra sinun Jumalas on heid\u00e4t ajanut sinun edest\u00e4s ulos, niin \u00e4l\u00e4 sano syd\u00e4mess\u00e4s: Herra on minun t\u00e4h\u00e4n tuonut omistamaan t\u00e4t\u00e4 maata minun vanhurskauteni t\u00e4hden; sill\u00e4 Herra ajaa n\u00e4m\u00e4t pakanat sinun edest\u00e4s ulos heid\u00e4n jumalattomuutensa t\u00e4hden.\n9:5 Et sin\u00e4 tule omistamaan heid\u00e4n maatansa vanhurskautes eli syd\u00e4mes vakuuden t\u00e4hden; vaan Herra sinun Jumalas ajaa pakanat ulos heid\u00e4n jumalattomuutensa t\u00e4hden, ett\u00e4 Herra vahvistais sanansa, jonka Herra sinun isilles Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi.\n9:6 Niin tied\u00e4 nyt, ettei Herra sinun Jumalas anna sinulle t\u00e4t\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 maata, omistaakses sit\u00e4 sinun vanhurskautes t\u00e4hden; sill\u00e4 sin\u00e4 olet niskurikansa.\n9:7 Muista ja \u00e4l\u00e4 unhota, kuinka sin\u00e4 Herran sinun Jumalas vihoitit korvessa: siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kuin sin\u00e4 l\u00e4ksit Egyptin maalta, siihenasti kuin te tulleet olette t\u00e4h\u00e4n paikkaan, olette te olleet Herralle vastahakoiset.\n9:8 Sill\u00e4 Horebissa te vihoititte Herran, ja Herra vihastui teille, niin ett\u00e4 h\u00e4n tahtoi teid\u00e4t hukuttaa.\n9:9 Kuin min\u00e4 vuorelle astuin ottamaan kivisi\u00e4 tauluja vastaan, liiton tauluja, jonka Herra teki teid\u00e4n kanssanne, ja min\u00e4 olin vuorella nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja nelj\u00e4kymment\u00e4 y\u00f6t\u00e4, ja en sy\u00f6nyt leip\u00e4\u00e4, enk\u00e4 juonut vett\u00e4,\n9:10 Ja Herra antoi minulle kaksi kivist\u00e4 taulua, kirjoitettu Jumalan sormella, ja niiss\u00e4 olivat kaikki sanat, jotka Herra teille tulesta vuorella puhui, kokouksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4,\n9:11 Ja tapahtui nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n ja nelj\u00e4nkymmenen y\u00f6n per\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 Herra antoi minulle kaksi kivist\u00e4 liiton taulua,\n9:12 Ja Herra sanoi minulle: nouse ja mene nopiasti t\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas; sill\u00e4 sinun kansas, jonkas Egyptist\u00e4 olet johdattanut ulos, on turmellut itsens\u00e4, he ovat pikaisesti tielt\u00e4 menneet pois, jonka min\u00e4 k\u00e4skin heille, ja ovat tehneet heillens\u00e4 valetun kuvan.\n9:13 Ja Herra puhui minulle, sanoen: min\u00e4 n\u00e4in t\u00e4m\u00e4n kansan , ja katso, se on niskurikansa.\n9:14 Salli, ett\u00e4 min\u00e4 hukutan heid\u00e4t, ja pyyhin heid\u00e4n nimens\u00e4 taivaan alta: ja min\u00e4 tahdon sinun tehd\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4ksi ja suuremmaksi kansaksi kuin t\u00e4m\u00e4 on.\n9:15 Ja kuin min\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyin ja astuin vuorelta alas, joka tulesta paloi, ja pidin kaksi liiton taulua molemmissa k\u00e4siss\u00e4ni;\n9:16 Niin n\u00e4in min\u00e4, ja katso, te olitte tehneet synti\u00e4 Herraa teid\u00e4n Jumalaanne vastaan: te olitte tehneet teille valetun vasikan, ja nopiasti menitte pois silt\u00e4 tielt\u00e4, jonka Herra k\u00e4ski teille.\n9:17 Niin otin min\u00e4 ne molemmat taulut ja heitin molemmista k\u00e4sist\u00e4ni, ja l\u00f6in ne rikki teid\u00e4n silm\u00e4inne edess\u00e4,\n9:18 Ja lankesin maahan Herran eteen, Niinkuin ennenkin, niin\u00e4 nelj\u00e4n\u00e4kymmenen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja nelj\u00e4n\u00e4kymmenen\u00e4 y\u00f6n\u00e4, ja en sy\u00f6nyt leip\u00e4\u00e4, enk\u00e4 juonut vett\u00e4, kaikkein teid\u00e4n synteinne t\u00e4hden, jotka te tehneet olitte, ett\u00e4 te teitte pahaa Herran edess\u00e4 ja vihoititte h\u00e4nen.\n9:19 Sill\u00e4 min\u00e4 pelk\u00e4sin sit\u00e4 vihaa ja hirmuisuutta, jolla Herra teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne vihastunut oli, niin ett\u00e4 h\u00e4n tahtoi hukuttaa teid\u00e4t: ja Herra kuuli minun rukoukseni viel\u00e4 sill\u00e4kin er\u00e4ll\u00e4.\n9:20 Herra oli my\u00f6s suuresti vihainen Aaronin p\u00e4\u00e4lle, niin ett\u00e4 h\u00e4n tahtoi h\u00e4nen hukuttaa; vaan min\u00e4 rukoilin silloin Aaroninkin edest\u00e4.\n9:21 Mutta teid\u00e4n syntinne, vasikan, jonka te tehneet olitte, otin min\u00e4 ja poltin tulessa, ja l\u00f6in sen rikki ja survoin hyv\u00e4sti, siihenasti ett\u00e4 se mureni tomuksi, ja heitin tomun ojaan, joka siit\u00e4 vuoresta vuosi.\n9:22 Niin my\u00f6s Tabeerassa, ja Massassa, ja Himohaudoillas te vihoititte Herran.\n9:23 Ja kuin Herra l\u00e4hetti teid\u00e4t KadesBarneasta, ja sanoi: menk\u00e4\u00e4t ja omistakaat maa, jonka min\u00e4 annoin teille, niin te olitte Herran teid\u00e4n Jumalanne suulle vastahakoiset, ja ette uskoneet h\u00e4nt\u00e4, ette my\u00f6s olleet kuuliaiset h\u00e4nen \u00e4\u00e4nellens\u00e4.\n9:24 Te olette olleet Herralle tottelemattomat, siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kuin min\u00e4 teid\u00e4n tuntenut olen.\n9:25 Niin min\u00e4 lankesin maahan Herran eteen, nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja nelj\u00e4kymment\u00e4 y\u00f6t\u00e4, kuin min\u00e4 siin\u00e4 makasin; sill\u00e4 Herra sanoi, ett\u00e4 h\u00e4n tahtoi hukuttaa teid\u00e4t.\n9:26 Ja min\u00e4 rukoilin Herraa, sanoen: Herra, Herra, \u00e4l\u00e4 hukuta kansaas ja perikuntaas, jonka suurella voimallas pelastanut ja v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4s Egyptist\u00e4 olet johdattanut ulos,\n9:27 Muista palvelioitas Abrahamia, Isaakia ja Jakobia: \u00e4l\u00e4 katso t\u00e4m\u00e4n kansan kovuutta, jumalattomuutta ja synti\u00e4,\n9:28 Ettei sen maan asuvaiset, jostas meid\u00e4t johdattanut olet, sanoisi: sent\u00e4hden, ettei Herra voinut heit\u00e4 vied\u00e4 siihen maahan, jonka h\u00e4n heille luvannut oli, ja ett\u00e4 h\u00e4n on vihannut heit\u00e4, johdatti h\u00e4n heid\u00e4t ulos, tappaaksensa heit\u00e4 korvessa.\n9:29 Sill\u00e4 he ovat sinun kansas ja perimykses, jonka suurella voimallas ja ojennetulla k\u00e4sivarrellas johdattanut olet.\n10:1 Silloin sanoi Herra minulle: vuole sinulles kaksi kivist\u00e4 taulua entisten kaltaista, ja astu minun tyk\u00f6ni vuorelle, ja tee sinulles puuarkki,\n10:2 Niin min\u00e4 kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka ensim\u00e4isiss\u00e4 tauluissa olivat, jotka s\u00e4rkenyt olet: ja pane ne arkkiin.\n10:3 Niin min\u00e4 tein arkin sittimipuusta, ja vuolin kaksi kivist\u00e4 taulua entisten kaltaista, ja astuin vuorelle, pit\u00e4en kaksi taulua k\u00e4dess\u00e4ni.\n10:4 Niin h\u00e4n kirjoitti ensim\u00e4isen kirjoituksen j\u00e4lkeen, niihin tauluihin ne kymmenet sanat, jotka Herra teille puhui vuorella tulesta, kokouksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4: ja Herra antoi ne minulle.\n10:5 Niin min\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyin ja astuin vuorelta alas, ja panin taulut arkkiin, jonka min\u00e4 tein, ett\u00e4 heid\u00e4n piti siell\u00e4 oleman, niinkuin Herra minulle k\u00e4skenyt oli.\n10:6 Ja Israelin lapset meniv\u00e4t BerotBeneJaakanista Moseraan: siell\u00e4 kuoli Aaron ja haudattiin, ja h\u00e4nen poikansa Eleatsar toimitti papin virkaa h\u00e4nen siassansa.\n10:7 Sielt\u00e4 meniv\u00e4t he Gudgodaan: Gudgodasta Jodbatiin, siihen maahan, jossa vesi-ojat ovat.\n10:8 Silloin eroitti Herra Levin suvun, kantamaan Herran liitonarkkia, seisomaan Herran edess\u00e4, palvelemaan h\u00e4nt\u00e4 ja kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n10:9 Sent\u00e4hden ei ollut Levil\u00e4isill\u00e4 yht\u00e4\u00e4n osaa eli perimyst\u00e4 veljeins\u00e4 kanssa; sill\u00e4 Herra on heid\u00e4n perimyksens\u00e4, niinkuin Herra sinun Jumalas sanoi heille.\n10:10 Ja min\u00e4 seisoin vuorella niinkuin ennenkin, nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja nelj\u00e4kymment\u00e4 y\u00f6t\u00e4, ja viel\u00e4 silloinkin kuuli Herra minun rukoukseni, eik\u00e4 Herra tahtonut hukuttaa sinua.\n10:11 Vaan Herra sanoi minulle: nouse, ja mene matkaas, niin ett\u00e4s kansan edell\u00e4 vaellat, ett\u00e4 he tulisivat ja omistaisivat sen maan, jonka min\u00e4 vannoin heid\u00e4n isillens\u00e4 antaakseni heille.\n10:12 Nyt siis Israel, mit\u00e4 Herra sinun Jumalas sinulta muuta anoo; vaan ett\u00e4s pelk\u00e4isit Herraa sinun Jumalaas, ja vaeltaisit kaikissa h\u00e4nen teiss\u00e4ns\u00e4 ja rakastaisit h\u00e4nt\u00e4, ja palvelisit Herraa sinun Jumalaas kaikesta sinun syd\u00e4mest\u00e4s ja kaikesta sinun sielustas:\n10:13 Ett\u00e4s my\u00f6s pit\u00e4isit Herran k\u00e4skyt ja h\u00e4nen s\u00e4\u00e4tyns\u00e4, jotka min\u00e4 k\u00e4sken sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 sinulle hyvin k\u00e4vis.\n10:14 Katso, taivaat ja taivasten taivaat ovat Herran sinun Jumalas, ja maa ja kaikki, mit\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on.\n10:15 Kuitenkin Herralla on ollut hyv\u00e4 suosio sinun is\u00e4is tyk\u00f6 rakastaaksensa heit\u00e4, ja on valinnut heid\u00e4n siemenens\u00e4 heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4, nimitt\u00e4in teid\u00e4t kaikista kansoista, niinkuin t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin on.\n10:16 Niin ymp\u00e4rileikatkaat teid\u00e4n syd\u00e4menne esinahka, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t en\u00e4\u00e4 niskurit olko!\n10:17 Sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne on kaikkein jumalain Jumala, voimallinen ja pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4, joka ei katso muotoa, eik\u00e4 lahjoja ota,\n10:18 Joka orvoille ja leskille oikeuden tekee, ja rakastaa muukalaisia, niin ett\u00e4 h\u00e4n heille leiv\u00e4n ja vaatteen antaa.\n10:19 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4nkin rakastaman muukalaista; sill\u00e4 te my\u00f6s olitte muukalaiset Egyptin maalla.\n10:20 Sinun pit\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n Herraa sinun Jumalaas, h\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun palveleman, h\u00e4ness\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun kiinni riippuman, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 kautta vannoman.\n10:21 H\u00e4n on sinun ylistykses ja sinun Jumalas, joka sinulle teki suuria ja hirmuisia t\u00f6it\u00e4, joita silm\u00e4s n\u00e4hneet ovat.\n10:22 Sinun is\u00e4s meniv\u00e4t alas Egyptiin seitsem\u00e4nkymmenen sielun kanssa; mutta nyt Herra sinun Jumalas on enent\u00e4nyt sinun niinkuin taivaan t\u00e4hdet.\n11:1 Niin rakasta nyt Herraa sinun Jumalaas, ja pid\u00e4 h\u00e4nen lakinsa, s\u00e4\u00e4tyns\u00e4, oikeutensa ja k\u00e4skyns\u00e4 alinomaa.\n11:2 Ja tuntekaat te t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4; sill\u00e4 en min\u00e4 teid\u00e4n lastenne kanssa puhu, jotka ei tied\u00e4, eik\u00e4 ole n\u00e4hneet Herran teid\u00e4n Jumalanne kuritusta, h\u00e4nen jalouttansa, voimallista k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 ja ojennettua k\u00e4sivarttansa,\n11:3 Ja h\u00e4nen ihmeit\u00e4ns\u00e4, ja tekojansa jotka h\u00e4n teki Egyptil\u00e4isten seassa, Pharaolle Egyptin kuninkaalle, ja kaikelle h\u00e4nen maakunnallensa,\n11:4 Ja mit\u00e4 h\u00e4n teki Egyptil\u00e4isten sotav\u00e4elle, heid\u00e4n hevosillensa ja vaunuillensa, kuin h\u00e4n antoi Punaisen meren vedet juosta heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, kuin he teit\u00e4 ajoivat takaa, ja Herra hukutti heid\u00e4t hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti,\n11:5 Ja mit\u00e4 h\u00e4n teille korvessa tehnyt on, siihenasti kuin te t\u00e4h\u00e4n paikkaan tulitte,\n11:6 Ja mit\u00e4 h\u00e4n teki Datanille ja Abiramille Eliabin Rubenin pojan pojille, koska maa avasi suunsa ja nieli heid\u00e4t, ja heid\u00e4n perheens\u00e4 ja majansa; niin my\u00f6s kaikki heid\u00e4n tavaransa, joka oli heid\u00e4n hallussansa koko Israelin keskell\u00e4;\n11:7 Sill\u00e4 teid\u00e4n silm\u00e4nne ovat n\u00e4hneet kaikki ne suuret Herran teot, jotka h\u00e4n tehnyt on.\n11:8 Sent\u00e4hden pit\u00e4k\u00e4\u00e4t kaikki ne k\u00e4skyt, jotka min\u00e4 teille t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken, ett\u00e4 te vahvistuisitte tulemaan ja omistamaan sit\u00e4 maata, jota te menette omistamaan.\n11:9 Ett\u00e4 te kauvan siin\u00e4 maassa el\u00e4isitte, jonka Herra sinun Jumalas vannoi teid\u00e4n isillenne, heille antaaksensa ja heid\u00e4n siemenellens\u00e4: sen maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.\n11:10 Sill\u00e4 se maa, johonkas menet omistamaan sit\u00e4, ei ole niinkuin Egyptin maa, josta te l\u00e4hteneet olette; jossa sin\u00e4 siemenes kylvit, ja kastoit sen jaloillas niinkuin kaalimaan.\n11:11 Vaan se maa, johonka te menette omistamaan sit\u00e4, on vuorinen ja laaksoinen maa, jonka sade taivaasta kastaa;\n11:12 Josta maasta Herra sinun Jumalas pit\u00e4\u00e4 vaarin; ja Herran sinun Jumalas silm\u00e4t aina n\u00e4kev\u00e4t sen, vuoden alusta niin vuoden loppuun asti.\n11:13 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, jos te hyvin kuuliaiset olette minun k\u00e4skyilleni, jotka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 teille k\u00e4sken; niin ett\u00e4 te rakastatte Herraa teid\u00e4n Jumalaanne, ja palvelette h\u00e4nt\u00e4 kaikesta teid\u00e4n syd\u00e4mest\u00e4nne ja kaikesta sielustanne,\n11:14 Ett\u00e4 min\u00e4 annan teid\u00e4n maallenne sateen ajallansa, varhain ja hiljain; ett\u00e4 sin\u00e4 korjaat jyv\u00e4s, viinas ja \u00f6ljys.\n11:15 Ja min\u00e4 annan sinun karjalles ruohoa sinun kedoillas; ett\u00e4 te sy\u00f6tte ja ravitaan.\n11:16 Varokaat ettei teid\u00e4n syd\u00e4menne vietelt\u00e4isi, niin ett\u00e4 poikkeette palvelemaan vieraita jumalia ja kumartamaan heit\u00e4.\n11:17 Ja Herran viha julmistuis teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, ja sulkis taivaan, ettei sadetta tulisi, ja maa ei antaisi hedelm\u00e4\u00e4ns\u00e4: ja te kiiruusti hukkuisitte siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 maasta, jonka Herra on teille antanut.\n11:18 Niin pankaat nyt n\u00e4m\u00e4t minun sanani teid\u00e4n syd\u00e4meenne, ja teid\u00e4n mieleenne, ja sitokaat niit\u00e4 merkiksi teid\u00e4n k\u00e4siinne, ett\u00e4 ne olisivat muistoksi teid\u00e4n silm\u00e4inne edess\u00e4,\n11:19 Ja opettakaat niit\u00e4 teid\u00e4n lapsillenne, niin ett\u00e4 sin\u00e4 puhut niist\u00e4, huoneessa istuissas, tiell\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4s, lev\u00e4t\u00e4 pannessas ja noustessas.\n11:20 Ja kirjoita ne sinun huonees pihtipieliin, ja sinun portteihis.\n11:21 Ett\u00e4 sin\u00e4 ja sinun lapses kauvan el\u00e4isitte maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jonka Herra teid\u00e4n isillenne vannoi antaaksensa heille, niinkauvan kuin p\u00e4iv\u00e4t taivaasta maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat.\n11:22 Sill\u00e4 te kaikki n\u00e4m\u00e4t k\u00e4skyt pid\u00e4tte, jotka min\u00e4 teille k\u00e4sken, ett\u00e4 te sen j\u00e4lkeen teette; niin ett\u00e4 te rakastatte Herraa teid\u00e4n Jumalaanne, ja vaellatte kaikissa h\u00e4nen teiss\u00e4ns\u00e4, ja riiputte h\u00e4ness\u00e4 kiinni;\n11:23 Niin Herra ajaa kaikki n\u00e4m\u00e4t kansat pois teid\u00e4n kasvoinne edest\u00e4; niin ett\u00e4 te omistatte suuremmat ja voimallisemmat kansat, kuin te olette.\n11:24 Kaikki paikat, mihin teid\u00e4n jalkanne astuu, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n oleman: korvesta ja Libanonista ja Phrathin virrasta, \u00e4rim\u00e4iseen mereen asti, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n rajanne oleman.\n11:25 Ei yksik\u00e4\u00e4n voi olla teit\u00e4 vastaan: teid\u00e4n pelkonne ja vavistuksenne antaa Herra tulla kaikkein niiden maiden p\u00e4\u00e4lle, kussa te vaellatte; niinkuin h\u00e4n teille on sanonut.\n11:26 Katso, min\u00e4 asetan t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 teid\u00e4n eteenne, sek\u00e4 siunauksen ett\u00e4 kirouksen.\n11:27 Siunauksen, jos te kuuliaiset olette Herran teid\u00e4n Jumalanne k\u00e4skylle, jonka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 teille k\u00e4sken.\n11:28 Kirouksen, jos ette tottele Herran teid\u00e4n Jumalanne k\u00e4skyj\u00e4, ja poikkeette siit\u00e4 tiest\u00e4, jonka min\u00e4 teille t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken; niin ett\u00e4 te vaellatte muiden jumalain j\u00e4lkeen, joita ette tunne.\n11:29 Koska Herra sinun Jumalas johdattaa sinun siihen maahan, johonkas tulet omistamaan sit\u00e4; niin anna siunaus sanottaa Grisimin vuorella, ja kirous Ebalin vuorella.\n11:30 Eik\u00f6 he ole tuolla puolella Jordania tien per\u00e4ll\u00e4, auringon laskemiseen p\u00e4in Kanaanealaisten maalla, jotka asuvat lakeudella, Gilgalin kohdalla, Moren tammiston tyk\u00f6n\u00e4?\n11:31 Sill\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n Jordanin yli, tuleman ja omistaman maan, jonka Herra teid\u00e4n Jumalanne teille antaa, sen omistaaksenne, ja asuaksenne siin\u00e4.\n11:32 Niin pit\u00e4k\u00e4\u00e4t ja tehk\u00e4\u00e4t kaikki ne s\u00e4\u00e4dyt ja oikeudet, jotka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 panen teid\u00e4n eteenne.\n12:1 N\u00e4m\u00e4t ovat s\u00e4\u00e4dyt ja oikeudet, joita teid\u00e4n pit\u00e4m\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 te niiden j\u00e4lkeen tekisitte, sill\u00e4 maalla, jonka Herra sinun is\u00e4is Jumala antoi sinulle omistaakses; niinkauvan kuin te maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4tte.\n12:2 Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 per\u00e4ti h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4n kaikki ne paikat, joissa pakanat, jotka te omistatte, jumaliansa palvelleet ovat; joko se olis korkeilla vuorilla, taikka m\u00e4ill\u00e4, eli kaikkein viheri\u00e4isten puiden alla.\n12:3 Ja kukistakaat heiden alttarinsa, ja s\u00e4rkek\u00e4\u00e4t heid\u00e4n patsaansa, heid\u00e4n metsist\u00f6ns\u00e4 tulella polttakaat, ja heid\u00e4n ep\u00e4jumalansa kuvat rikki hakatkaat; ja hukuttakaat heid\u00e4n nimens\u00e4 siit\u00e4 paikasta.\n12:4 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 niin tekem\u00e4n Herralle teid\u00e4n Jumalallenne:\n12:5 Vaan siin\u00e4 paikassa, mink\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne valitsee kaikista teid\u00e4n sukukunnistanne, asettaaksensa siihen nimens\u00e4: siin\u00e4 miss\u00e4 h\u00e4n asuu, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n etsim\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 ja sinne pit\u00e4\u00e4 sinun tuleman.\n12:6 Ja siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n uhraaman polttouhrinne, ja muut uhrinne, ja kymmenyksenne, ja k\u00e4ttenne ylennysuhrin; ja lupauksenne, ja vapaaehtoiset uhrinne, niin my\u00f6s esikoiset karjastanne ja lampaistanne.\n12:7 Ja siell\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n Herran teid\u00e4n Jumalanne edess\u00e4, ja iloitseman kaikissa, mit\u00e4 te ja teid\u00e4n huoneenne kannatte edes, joilla Herra sinun Jumalas sinun on siunannut.\n12:8 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 tekem\u00e4n kaikkein niiden j\u00e4lkeen, kuin me t\u00e4ss\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 teemme, jokainen niinkuin h\u00e4nelle itse n\u00e4kyis oikiaksi.\n12:9 Sill\u00e4 ette viel\u00e4 ole t\u00e4h\u00e4nasti tulleet lepoon ja perimykseen, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.\n12:10 Vaan teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n Jordanin yli, ja asuman siin\u00e4 maassa, jonka Herra teid\u00e4n Jumalanne antta teid\u00e4n peri\u00e4: ja h\u00e4n antaa teille levon kaikilta vihamiehilt\u00e4nne ymp\u00e4rilt\u00e4nne, teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s turvallisesti asuman.\n12:11 Ja siin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman se paikka, jonka Herra sinun Jumalas valitsee, ett\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 siin\u00e4 asuis; sinne pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n viem\u00e4n kaikki ne mitk\u00e4 min\u00e4 teille k\u00e4sken: polttouhrinne, ja muut uhrinne, kymmenyksenne, k\u00e4ttenne ylennysuhrin, ja kaikki vapaat lupauksenne, jotka te Herralle lupaatte.\n12:12 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 iloitseman Herran teid\u00e4n Jumalanne edess\u00e4, sek\u00e4 te ett\u00e4 poikanne, ja tytt\u00e4renne, palvelijan ja piikanne; ja my\u00f6s Levil\u00e4iset, jotka teid\u00e4n porteissanne ovat: sill\u00e4 ei heill\u00e4 ole osaa eli perimyst\u00e4 teid\u00e4n kanssanne.\n12:13 Karta uhraamasta polttouhrias joka paikassa, mink\u00e4s n\u00e4et:\n12:14 Vaan siin\u00e4 paikassa, jonka Herra valitsee jossakussa sinun sukukunnassas, siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun polttouhris uhraaman; ja tekem\u00e4n kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle k\u00e4sken.\n12:15 Kuitenkin teurasta ja sy\u00f6 lihaa kaiken sinun sielus himon j\u00e4lkeen, Herran sinun Jumalas siunauksen j\u00e4lkeen, jonka h\u00e4n sinulle on antanut, kaikissa sinun porteissas: sek\u00e4 saastainen ett\u00e4 puhdas siit\u00e4 sy\u00f6k\u00e4\u00e4n, niinkuin mets\u00e4vuohen ja peuran lihaa.\n12:16 Mutta ei teid\u00e4n pid\u00e4 verta sy\u00f6m\u00e4n; vaan kaataman sen maahan niinkuin veden.\n12:17 Et sin\u00e4 saa suinkaan sy\u00f6d\u00e4 porteissas jyv\u00e4is, viinas, ja \u00f6ljys kymmenyksi\u00e4, eik\u00e4 my\u00f6s esikoisia karjastas ja lampaistas; taikka yht\u00e4k\u00e4\u00e4n lupausuhria, jonka sin\u00e4 luvannut olet, taikka sinun vapaan ehtos uhria, eli k\u00e4ttes ylennysuhria;\n12:18 Vaan Herran sinun Jumalas edess\u00e4, pit\u00e4\u00e4 sinun niit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n siin\u00e4 paikassa, jonka Herra sinun Jumalas valitsee, sin\u00e4 ja poikas, ja tytt\u00e4res, ja palvelias ja piikas, ja Levil\u00e4inen joka sinun porteissas on, ja iloitse Herran sinun Jumalas edess\u00e4 kaikissa, mit\u00e4 sinun k\u00e4tes suo.\n12:19 Ja ota vaari, ettes hylj\u00e4\u00e4 Levil\u00e4ist\u00e4, niin kauvan kuin sin\u00e4 el\u00e4t maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n12:20 Kuin Herra sinun Jumalas, levitt\u00e4\u00e4 sinun maas rajat, niinkuin h\u00e4n sanoi sinulle, ja sin\u00e4 sanot: min\u00e4 sy\u00f6n lihaa: ett\u00e4 sinun sielus himoitsee lihaa sy\u00f6d\u00e4; niin sy\u00f6 lihaa kaiken sinun sielus himon j\u00e4lkeen.\n12:21 Jos se sia sinusta kaukana on, jonka Herra sinun Jumalas valitsi, ett\u00e4 h\u00e4n siell\u00e4 antaa nimens\u00e4 asua, niin teurasta karjastas ja lampaistas, jotka Herra sinulle antanut on, niinkuin min\u00e4 sinulle k\u00e4skin, ja sy\u00f6 porteissas kaiken sinun sielus himon j\u00e4lkeen.\n12:22 Kaiketikin niinkuin mets\u00e4vuohi ja peura sy\u00f6d\u00e4\u00e4n, niin pit\u00e4\u00e4 sinun sen sy\u00f6m\u00e4n: sek\u00e4 saastainen ett\u00e4 puhdas siit\u00e4 sy\u00f6k\u00e4\u00e4n.\n12:23 Vaan ainoasti kavahda, ettes verta sy\u00f6; sill\u00e4 veri on henki, sent\u00e4hden ei sinun pid\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n henke\u00e4 lihan kanssa.\n12:24 Ei sinun pid\u00e4 sit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n, mutta kaataman maahan niinkuin veden.\n12:25 Ei pid\u00e4 sinun sy\u00f6m\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4s menestyisit, ja sinun lapses sinun j\u00e4lkees, ett\u00e4s oikein tehnyt olet Herran edess\u00e4.\n12:26 Mutta jos sin\u00e4 pyhit\u00e4t jotain joka sinun omas on, taikka teet lupauksen, niin sinun pit\u00e4\u00e4 sen viem\u00e4n, ja sinun pit\u00e4\u00e4 tuleman siihen siaan, jonka Herra valinnut on,\n12:27 Ja tee siell\u00e4 lihasta ja verest\u00e4 polttouhris, Herran sinun Jumalas alttarille, ja sy\u00f6 liha.\n12:28 Ota vaari, ja kuule kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat, jotka min\u00e4 k\u00e4sken sinulle, ett\u00e4s menestyisit, ja sinun lapses sinun j\u00e4lkees ijankaikkisesti, ett\u00e4s olet oikein ja kelvollisesti Herran sinun Jumalas edess\u00e4 tehnyt.\n12:29 Kuin Herra sinun Jumalas h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 pakanat edest\u00e4s, kuhunka sin\u00e4 tulet heit\u00e4 omistamaan, ja olet heit\u00e4 omistanut ja asut heid\u00e4n maallansa,\n12:30 Niin ota vaari, ettes heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 paulaan lankee, sittekuin he ovat hukutetut sinun edest\u00e4s, ja ettes etsisi heid\u00e4n jumaliansa, sanoen: niinkuin t\u00e4m\u00e4kin kansa on palvellut ep\u00e4jumaliansa, niin tahdon my\u00f6s min\u00e4 tehd\u00e4.\n12:31 Ei sinun pid\u00e4 niin tekem\u00e4n Herralle sinun Jumalalles; sill\u00e4 he ovat tehneet jumalillensa kaikkia niit\u00e4, mit\u00e4 Herralle kauhistus on, jota h\u00e4n vihaa; sill\u00e4 he ovat poikansakin ja tytt\u00e4rens\u00e4 tulella polttaneet jumalillensa.\n12:32 Kaikki mit\u00e4 min\u00e4 k\u00e4sken teille, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4m\u00e4n, tehd\u00e4ksenne sen j\u00e4lkeen: ei teid\u00e4n pid\u00e4 siihen mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4m\u00e4n, eik\u00e4 my\u00f6s siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n v\u00e4hent\u00e4m\u00e4n.\n13:1 Jos propheta eli unenn\u00e4ki\u00e4 nousee teid\u00e4n seassanne, ja antaa teille merkin eli ihmeen,\n13:2 Ja se merkki eli ihme tapahtuu niin, josta h\u00e4n puhui sinulle, sanoen: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme ja noudattakaamme vieraita jumalia, joita et sin\u00e4 tunne, ja palvelkaamme heit\u00e4;\n13:3 Niin ei sinun pid\u00e4 kuuleman sen prophetan eli unenn\u00e4ki\u00e4n sanoja, sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne koettelee teit\u00e4, tiet\u00e4\u00e4ksens\u00e4, rakastatteko Herraa teid\u00e4n Jumalaanne kaikesta syd\u00e4mest\u00e4nne ja kaikesta sielustanne.\n13:4 Herraa, teid\u00e4n Jumalaanne pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n noudattaman ja h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n, ja h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n ja h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kuuleman, h\u00e4nt\u00e4 palveleman ja h\u00e4ness\u00e4 kiinni riippuman.\n13:5 Vaan sen prophetan eli unenn\u00e4ki\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman; sill\u00e4 se opetti teit\u00e4 luopumaan Herrasta teid\u00e4n Jumalastanne, joka teid\u00e4t Egyptin maalta johdatti ulos ja sinun orjuuden huoneesta pelasti, ja se vietteli sinun silt\u00e4 tielt\u00e4, jota Herra sinun Jumalas k\u00e4ski sinun k\u00e4ym\u00e4\u00e4n: ja sinun pit\u00e4\u00e4 eroittaman pois pahan seastas.\n13:6 Jos veljes, \u00e4itis poika, eli sinun poikas, eli tytt\u00e4res, eli em\u00e4nt\u00e4s, joka sinun syliss\u00e4s on, eli yst\u00e4v\u00e4s, joka on kuin oma syd\u00e4mes, viettelis sinua salaa, ja sanois: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme ja palvelkaamme muita jumalia, joita et sin\u00e4 tunne eik\u00e4 sinun is\u00e4sk\u00e4\u00e4n,\n13:7 Kansain jumalia teid\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4nne, joko he l\u00e4sn\u00e4 eli kaukana ovat, yhdest\u00e4 maan \u00e4\u00e4rest\u00e4 niin toiseen;\n13:8 Niin \u00e4l\u00e4 siihen mielisty, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s ole h\u00e4nelle kuuliainen, ja ei sinun silm\u00e4s pid\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n h\u00e4nt\u00e4: ei ensink\u00e4\u00e4n pid\u00e4 sinun armaitseman eli salaaman h\u00e4nt\u00e4.\n13:9 Mutta sinun pit\u00e4\u00e4 kaiketikin surmaaman h\u00e4nen, sinun k\u00e4tes pit\u00e4\u00e4 ensin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 oleman, ett\u00e4 h\u00e4n surmattaisiin, ja sen per\u00e4st\u00e4 kaiken kansan k\u00e4si.\n13:10 H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kivill\u00e4 surmattaman, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman, sill\u00e4 h\u00e4n ahkeroitsi luovuttaa sinua Herrasta sinun Jumalastas, joka sinun Egyptin maalta, orjuuden huoneesta on johdattanut ulos,\n13:11 Ett\u00e4 koko Israel sen kuulis ja pelk\u00e4is, eik\u00e4 silleen sen muotoista pahuutta teid\u00e4n seassanne tekisi.\n13:12 Jos saat kuulla jossakussa kaupungissas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa asuakses, sanottavan:\n13:13 Muutamat Belialin lapset ovat l\u00e4hteneet sinun seastas, ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet kaupunkinsa asujat pois, ja sanoneet: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme ja palvelkaamme muita jumalia, joita ette tunne,\n13:14 Niin pit\u00e4\u00e4 sinun etsim\u00e4n, tutkiman, ja kyselem\u00e4n visusti, ja jos todeksi l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 se niin on tosi, ett\u00e4 se kauhistus teid\u00e4n seassanne tapahtunut on;\n13:15 Niin pit\u00e4\u00e4 sinun ly\u00f6m\u00e4n sen kaupungin asujat miekan ter\u00e4ll\u00e4, ja hukuttaman heit\u00e4, ja kaikki mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 siin\u00e4 on, ja heid\u00e4n karjansa miekan ter\u00e4ll\u00e4.\n13:16 Ja kaikki h\u00e4nen saaliinsa pit\u00e4\u00e4 sinun kokooman keskelle sen katua, ja polttaman tulessa, sek\u00e4 kaupungin ett\u00e4 kaikki h\u00e4nen saaliinsa, Herralle sinun Jumalalles, ett\u00e4 se autiona pysyy ijankaikkisesti, ja ei ik\u00e4n\u00e4 en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 rakettaman.\n13:17 Ja \u00e4l\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sinun k\u00e4siis j\u00e4t\u00e4 siit\u00e4 kirotusta, ett\u00e4 Herra k\u00e4\u00e4ntyis vihansa julmuudesta, ja antais sinulle laupiuden, ja armahtais sinun p\u00e4\u00e4lles, ja enent\u00e4is sinun, niinkuin h\u00e4n vannoi sinun isilles,\n13:18 Ett\u00e4 sin\u00e4 Herran sinun Jumalas \u00e4\u00e4nelle kuuliainen ollut olet, ja pit\u00e4nyt kaikki h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, jotka min\u00e4 sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken, oikein tehd\u00e4kses Herran sinun Jumalas silm\u00e4in edess\u00e4.\n14:1 Te olette Herran teid\u00e4n Jumalanne lapset: \u00e4lk\u00e4\u00e4t piirustelko itsi\u00e4nne, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t keritk\u00f6 itsi\u00e4nne paljaaksi otsaltanne, jonkun kuolleen t\u00e4hden.\n14:2 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet pyh\u00e4 kansa Herralle sinun Jumalalles, ja Herra on sinun valinnut erinomaiseksi kansaksi, kaikista kansoista, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat.\n14:3 Ei sinun pid\u00e4 mit\u00e4k\u00e4\u00e4n kauhistavaista sy\u00f6m\u00e4n.\n14:4 Mutta n\u00e4m\u00e4t ovat ne el\u00e4imet, joita saatte sy\u00f6d\u00e4: h\u00e4rk\u00e4, lammas, ja vuohi,\n14:5 Peura, mets\u00e4vuohi, ruskia peura, akko, dison, teo, m\u00e4kikauris.\n14:6 Ja kaikkinainen el\u00e4in, jolla on kaksihaarainen sorkka, hajoitettu kahtia, ja m\u00e4rehtii, niit\u00e4 te saatte sy\u00f6d\u00e4.\n14:7 Ette kuitenkaan saa n\u00e4it\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 niist\u00e4, jotka m\u00e4rehtiv\u00e4t, ja halaistun sorkkansa jakavat, kuin on: kameli, j\u00e4nis, kanini; sill\u00e4 he m\u00e4rehtiv\u00e4t, mutta ei ole kuitenkaan kokonansa kaksisorkkaiset: ne pit\u00e4\u00e4 oleman teille saastaiset.\n14:8 Sika, vaikka h\u00e4nell\u00e4 on kaksihaaraiset sorkat, ei h\u00e4n kuitenkaan m\u00e4rehdi, se pit\u00e4\u00e4 teille oleman saastainen: h\u00e4nen lihaansa ei teid\u00e4n pid\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n, eik\u00e4 sen raatoon sattuman.\n14:9 N\u00e4m\u00e4t ovat ne, joita te saatte sy\u00f6d\u00e4 kaikista niist\u00e4 jotka vedess\u00e4 ovat: kaikkinainen, jolla uimus ja suomus on, sit\u00e4 te saatte sy\u00f6d\u00e4.\n14:10 Mutta se, jolla ei ole uimuksia eik\u00e4 suomuksia, sit\u00e4 ei teid\u00e4n pid\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n: se on teille saastainen.\n14:11 Kaikkia puhtaita lintuja sy\u00f6k\u00e4\u00e4t:\n14:12 N\u00e4m\u00e4t heist\u00e4 ovat ne, joita ei teid\u00e4n sy\u00f6m\u00e4n pid\u00e4: kotka, luukotka ja kalakotka,\n14:13 Varis, harakka ja kokkolintu lainensa,\n14:14 Ja kaikki kaarneet lainensa,\n14:15 Strutsi, p\u00e4\u00e4skyinen, louve ja haukka lainensa,\n14:16 Huhkaja, hyypi\u00f6, ja y\u00f6kk\u00f6,\n14:17 Ruovon p\u00e4rist\u00e4j\u00e4, storkki, merimets\u00e4s,\n14:18 Haikara, m\u00e4kihaukka lainensa, puputtaja ja nahkasiipi.\n14:19 Ja kaikki, jotka matelevat ja lent\u00e4v\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 oleman teille saastaiset: ei pid\u00e4 niit\u00e4 sy\u00f6t\u00e4m\u00e4n.\n14:20 Kaikkia puhtaita lintuja saatte te sy\u00f6d\u00e4.\n14:21 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n yht\u00e4\u00e4n raatoa: muukalaiselle, joka sinun porteissas on, anna sa sy\u00f6d\u00e4, eli myy muukalaiselle: sill\u00e4 sin\u00e4 olet pyh\u00e4 kansa Herralle sinun Jumalalles. Ei sinun pid\u00e4 keitt\u00e4m\u00e4n vohlaa em\u00e4ns\u00e4 rieskassa.\n14:22 Sinun pit\u00e4\u00e4 vilpitt\u00f6m\u00e4sti eroittaman kymmenykset kaikesta sinun jyv\u00e4tulostas, joka pellostas tulee, vuosi vuodelta.\n14:23 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n Herran sinun Jumalas edess\u00e4, siin\u00e4 paikassa, jonka h\u00e4n valitsee, ett\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 siin\u00e4 asuis, sinun jyv\u00e4is, viinas ja \u00f6ljys kymmenykset, esikoiset karjastas ja lampaistas, ett\u00e4 sin\u00e4 oppisit pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Herraa sinun Jumalaas kaikkena elinaikanas.\n14:24 Mutta jos tie on sinulle ylen pitk\u00e4, niin ettet sin\u00e4 taida sit\u00e4 vied\u00e4 sinne, ett\u00e4 se paikka on kaukana sinusta, jonka Herra sinun Jumalas on valinnut, ett\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 siell\u00e4 asuis; koska Herra sinun Jumalas on siunannut sinun,\n14:25 Niin myy se rahaan, ja ota raha k\u00e4tees, ja mene siihen paikkaan, jonka Herra sinun Jumalas on valinnut.\n14:26 Ja osta sill\u00e4 rahalla kaikkia, mit\u00e4 sinun sielus himoitsee, joko se on nauta eli lammas, viina, v\u00e4kev\u00e4 juoma, taikka mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 sinun sielus himoitsee, ja sy\u00f6 se Herran sinun Jumalas edess\u00e4, ja ole iloinen, sin\u00e4 ja sinun huonees.\n14:27 Ja Levil\u00e4ist\u00e4 , joka sinun porteissas on, ei sinun pid\u00e4 hylk\u00e4\u00e4m\u00e4n, sill\u00e4 ei h\u00e4nell\u00e4 ole osaa eli perimyst\u00e4 sinun kanssas.\n14:28 Joka kolmannen vuoden lopulla pit\u00e4\u00e4 sinun eroittaman kaikki kymmenykset sinun vuotes tulosta sin\u00e4 vuonna, ja viem\u00e4n sinun portteihis.\n14:29 Niin pit\u00e4\u00e4 Levil\u00e4isen tuleman, jolla ei yht\u00e4\u00e4n osaa eli perimyst\u00e4 ole sinun kanssas, ja muukalainen, ja orpo, ja leski, jotka sinun porteissas ovat, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n ja ravittaman, ett\u00e4 Herra sinun Jumalas sinua siunais kaikissa sinun k\u00e4ttes t\u00f6iss\u00e4, jotka sin\u00e4 teet.\n15:1 Seitsem\u00e4n vuoden per\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun pit\u00e4m\u00e4n vapaavuoden.\n15:2 Ja n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 vapaavuosi pidett\u00e4m\u00e4n: joka jotakin k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4 lainannut on, sen h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle antaman anteeksi, ja ei velkoman l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 ja velje\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 se kutsutaan Herran vapaavuodeksi.\n15:3 Muukalaista mahdat sin\u00e4 velkoa; mutta veljelles pit\u00e4\u00e4 sinun sen antaman anteeksi.\n15:4 Ja ei pid\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n kerj\u00e4\u00e4j\u00e4 teid\u00e4n seassanne oleman; sill\u00e4 Herra on siunaava sinua sill\u00e4 maalla, jonka Herra sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa, omistettavakses.\n15:5 Jos vaan sin\u00e4 ahkerasti kuulet Herran sinun Jumalas \u00e4\u00e4nen, ja pid\u00e4t ja teet kaikki n\u00e4m\u00e4t k\u00e4skyt, jotka min\u00e4 sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken,\n15:6 Niin Herra sinun Jumalas on siunaava sinua, niinkuin h\u00e4n sinulle on sanonut, niin ett\u00e4 sin\u00e4 lainaat monelle kansalle, mutta ei sinun pid\u00e4 lainaksi ottaman: sinun pit\u00e4\u00e4 hallitseman paljo kansaa, mutta sinun ei pid\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n vallitseman.\n15:7 Jos joku veljist\u00e4s on joutunut k\u00f6yh\u00e4ksi jossakussa kaupungissa sinun maallas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa, niin ei pid\u00e4 sinun koventaman syd\u00e4nt\u00e4s eik\u00e4 k\u00e4si\u00e4s k\u00f6yh\u00e4lt\u00e4 veljelt\u00e4s sulkeman;\n15:8 Mutta pit\u00e4\u00e4 kaiketi avaaman k\u00e4tes h\u00e4nelle ja mieluisesti lainaaman, senj\u00e4lkeen mink\u00e4 h\u00e4n puutteessansa tarvitsee.\n15:9 Ota vaari, ettei sinun syd\u00e4mees tulisi Belialin ajatus, ett\u00e4s sanoisit: nyt tulee pian seitsem\u00e4s vuosi, joka on vapaavuosi, ja sin\u00e4 armottomasti katsot sinun k\u00f6yh\u00e4n veljes puoleen, etk\u00e4 mit\u00e4k\u00e4\u00e4n annan h\u00e4nelle: niin h\u00e4n huutaa sinun ylitses Herran tyk\u00f6, ja se tulee sinulle synniksi.\n15:10 Sinun pit\u00e4\u00e4 antaman h\u00e4nelle hyv\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4, ja sinun syd\u00e4mes ei pid\u00e4 paheksuman, koskas h\u00e4nelle annat; sill\u00e4 sent\u00e4hden on Herra sinun Jumalas siunaava sinua kaikissa sinun t\u00f6iss\u00e4s, ja sinun k\u00e4ttes teoissa.\n15:11 Sill\u00e4 ei k\u00f6yh\u00e4t pid\u00e4 puuttuman maalta, sent\u00e4hden k\u00e4sken min\u00e4 sinua ja sanon: avaa aina k\u00e4tes veljelles, joka tarvitseva ja k\u00f6yh\u00e4 on sinun maallas.\n15:12 Jos veljes, Hebrealainen mies eli vaimo, myy itsens\u00e4 sinulle, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 palveleman sinua kuusi vuotta; mutta seitsem\u00e4nten\u00e4 vuotena pit\u00e4\u00e4 sinun h\u00e4nen vapaaksi p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n.\n15:13 Ja kuin sin\u00e4 h\u00e4nen vapaaksi p\u00e4\u00e4st\u00e4t, ei sinun pid\u00e4 antaman h\u00e4nen menn\u00e4 tyhjin k\u00e4sin sinun tyk\u00f6\u00e4s;\n15:14 Vaan sinun pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle mieluisesti lahjoittaman lampaistas ja riihest\u00e4s ja viinakuurnastas, niin ett\u00e4 sin\u00e4 annat h\u00e4nelle sit\u00e4, jolla Herra sinun Jumalas sinunkin on siunannut.\n15:15 Ja muista, ett\u00e4 sin\u00e4kin olit orja Egyptin maalla, ja Herra sinun Jumalas pelasti sinun; sent\u00e4hden min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken.\n15:16 Jos h\u00e4n sanoo sinulle: en min\u00e4 l\u00e4hde sinun tyk\u00f6\u00e4s; sill\u00e4 h\u00e4n rakastaa sinua ja sinun huonettas, sill\u00e4 h\u00e4nen on hyv\u00e4 olla sinun tyk\u00f6n\u00e4s;\n15:17 Niin ota naskali ja pist\u00e4 h\u00e4nen korvaansa niin my\u00f6s oveen, ja anna h\u00e4nen olla sinun orjas ij\u00e4isesti: niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinun tekem\u00e4n piikas kanssa.\n15:18 Ja \u00e4l\u00e4 ty\u00f6l\u00e4\u00e4ksi lue sit\u00e4 sinulles, ett\u00e4s h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4s vapaaksi p\u00e4\u00e4st\u00e4t; sill\u00e4 h\u00e4n on palvellut sinua, niinkuin kaksinkertainen palkollinen, kuusi vuotta: niin Herra sinun Jumalas siunaa sinua kaikissa niiss\u00e4 mit\u00e4 sin\u00e4 teet.\n15:19 Kaikki h\u00e4rkyiset karjan, ja oinaat lammasten esikoisista, pit\u00e4\u00e4 sinun pyhitt\u00e4m\u00e4n Herralle sinun Jumalalles: ei sinun pid\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4n karjas esikoisella eik\u00e4 pid\u00e4 sinun keritsem\u00e4n lammastes esikoista.\n15:20 Herra sinun Jumalas edess\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun ne sy\u00f6m\u00e4n vuosi vuodelta, siin\u00e4 paikassa mink\u00e4 Herra valinnut on, sin\u00e4 ja sinun huonees.\n15:21 Jos sill\u00e4 on joku virhe, niin ett\u00e4 h\u00e4n ontuu taikka on sokia, taikka muutoin joku paha virhe h\u00e4ness\u00e4, niin ei sinun pid\u00e4 uhraaman sit\u00e4 Herralle sinun Jumalalles.\n15:22 Sinun porteissas pit\u00e4\u00e4 sinun sen sy\u00f6m\u00e4n, saastainen ja puhdas yhdess\u00e4, niinkuin mets\u00e4vuohen ja peuran.\n15:23 Ainoasti ei sinun pid\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n sen verta, mutta vuodattaman maahan niinkuin veden.\n16:1 Pid\u00e4 vaari siit\u00e4 kuusta Abib, ett\u00e4s pid\u00e4t Herralle sinun Jumalalles p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4: ett\u00e4 sill\u00e4 kuulla Abib on Herra sinun Jumalas johdattanut sinun Egyptist\u00e4, y\u00f6ll\u00e4.\n16:2 Ja teurasta Herralle sinun Jumalalles p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaita ja karjaa, siin\u00e4 paikassa mink\u00e4 Herra valitseva on nimens\u00e4 asumasiaksi.\n16:3 \u00c4l\u00e4 sy\u00f6 hapanta leip\u00e4\u00e4 sin\u00e4 juhlana. Seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun sy\u00f6m\u00e4n happamatointa murheen leip\u00e4\u00e4; sill\u00e4 sin\u00e4 l\u00e4ksit kiiruusti Egyptin maalta, ett\u00e4s sen p\u00e4iv\u00e4n, jona l\u00e4ksit Egyptin maalta, muistaisit kaikkena sinun elinaikanas.\n16:4 Seitsem\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ei pid\u00e4 sinulla hapantunutta n\u00e4ht\u00e4m\u00e4n kaikissa sinun maas \u00e4\u00e4riss\u00e4, ja lihasta joka ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ehtoona teurastetaan, ei pid\u00e4 mit\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4m\u00e4n yli y\u00f6n huomeneksi.\n16:5 Et sin\u00e4 saa teurastaa p\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi miss\u00e4k\u00e4\u00e4n sinun portissas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa;\n16:6 Vaan siin\u00e4 paikassa, jonka Herran sinun Jumalas valitseva on nimens\u00e4 asumasiaksi, siin\u00e4 teurasta p\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi ehtoolla, kun aurinko laskenut on, sill\u00e4 ajalla, kuin sin\u00e4 Egyptist\u00e4 l\u00e4ksit.\n16:7 Ja kypsenn\u00e4 ja sy\u00f6 siin\u00e4 paikassa, jonka Herra sinun Jumalas valitseva on, ja sitte huomeneltain palaja ja mene majaas.\n16:8 Kuutena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sy\u00f6 happamatointa; mutta seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on Herran sinun Jumalas p\u00e4\u00e4t\u00f6sjuhla, \u00e4l\u00e4 silloin mit\u00e4k\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 tee.\n16:9 Lue sinulles seitsem\u00e4n viikkoa: siit\u00e4 kuin sirppi eloon vied\u00e4\u00e4n, pit\u00e4\u00e4 sinun rupeeman ne seitsem\u00e4n viikkoa lukemaan.\n16:10 Ja pid\u00e4 viikkojuhla Herralle sinun Jumalalles, ett\u00e4s annat sinun hyv\u00e4ntahtoiset lahjas sinun k\u00e4dest\u00e4s, senj\u00e4lkeen kuin Herra sinun Jumalas sinulle siunannut on.\n16:11 Ja iloitse Herran sinun Jumalas edess\u00e4, sin\u00e4 ja poikas, tytt\u00e4res, palvelias, piikas, ja Levil\u00e4inen, joka on sinun porteissas, ja muukalainen, ja orpo ja leski, jotka ovat sinun seassas, siin\u00e4 paikassa jonka Herra sinun Jumalas valitseva on nimens\u00e4 asumasiaksi.\n16:12 Ja muista, ett\u00e4 sin\u00e4 olet ollut orja Egyptiss\u00e4, ett\u00e4s pid\u00e4t ja teet n\u00e4m\u00e4t s\u00e4\u00e4dyt.\n16:13 Lehtimajan juhlaa pid\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, koskas olet sis\u00e4lle koonnut riihest\u00e4s ja viinakuurnastas.\n16:14 Ja iloitse juhlanas, sin\u00e4 ja poikas ja tytt\u00e4res, palvelias, piikas, Levil\u00e4inen, muukalainen, orpo ja leski, jotka ovat porteissas.\n16:15 Seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pid\u00e4 juhlaa Herralle sinun Jumalalles, siin\u00e4 paikassa jonka Herra valitseva on; sill\u00e4 Herra sinun Jumalas siunaa sinua kaikissa, kuin sin\u00e4 sis\u00e4lle kokoat, kaikessa sinun k\u00e4ttes ty\u00f6ss\u00e4; sent\u00e4hden iloitse.\n16:16 Kolmasti vuodessa pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kym\u00e4n kaikki sinun miehenpuoles Herran sinun Jumalas edess\u00e4, siin\u00e4 paikassa jonka h\u00e4n valitseva on, happamattoman leiv\u00e4n juhlana, viikkojuhlana, ja lehtimajan juhlana: ei yhdenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 n\u00e4kym\u00e4n tyhjin k\u00e4sin Herran edess\u00e4,\n16:17 Itsekukin k\u00e4tens\u00e4 lahjan j\u00e4lkeen, Herran sinun Jumalas siunauksen j\u00e4lkeen, jonka h\u00e4n sinulle antanut on.\n16:18 Tuomarit ja k\u00e4skyl\u00e4iset aseta sinulles kaikkiin sinun portteihis, jotka Herra sinun Jumalas sinulle antaa sukukunnassas, tuomitsemaan kansaa oikialla tuomiolla.\n16:19 \u00c4l\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 oikeutta, \u00e4l\u00e4 muotoa katso, ja \u00e4l\u00e4 lahjoja ota; sill\u00e4 lahjat sokaisevat toimellisten silm\u00e4t ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t hurskasten asiat.\n16:20 Etsi ahkerasti oikeutta, ett\u00e4s el\u00e4isit ja omistaisit sen maan, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.\n16:21 \u00c4l\u00e4 istuta sinulles metsist\u00f6\u00e4, jonkun kaltaista puuta Herran sinun Jumalas alttarin juureen, jonka sin\u00e4 teet sinulles.\n16:22 \u00c4l\u00e4 nosta sinulles patsasta, jota Herra sinun Jumalas vihaa.\n17:1 \u00c4l\u00e4 uhraa Herralle sinun Jumalalles mit\u00e4\u00e4n nautaa eli lammasta, jossa joku virhe taikka puutos on: sill\u00e4 se on Herralle sinun Jumalalles kauhistus.\n17:2 Jos l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n jossakussa sinun porteistas, jotka Herra sinun Jumalas antaa sinulle, joku mies eli vaimo, joka pahaa tekee Herran sinun Jumalas silm\u00e4in edess\u00e4, rikkoen h\u00e4nen liittonsa,\n17:3 Ja menee palvelemaan vieraita jumalia, ja kumartaa niit\u00e4, aurinkoa, kuuta tahi jotakuta taivaan joukosta, jota en min\u00e4 k\u00e4skenyt ole,\n17:4 Ja se sanotaan sinulle, ja sin\u00e4 kuulet sen, niin tiedustele visusti, ja koskas l\u00f6yd\u00e4t totiseksi todeksi, ett\u00e4 senkaltainen kauhistus Israelissa tehty on;\n17:5 Niin vie se mies tahi vaimo ulos joka senkaltaisen pahuuden on tehnyt, sinun portteihis, ja kivit\u00e4 h\u00e4net kuoliaaksi.\n17:6 Kahden eli kolmen suun todistuksesta pit\u00e4\u00e4 sen kuoleman, joka kuoleman on ansainnut; mutta yhden suun todistuksesta ei pid\u00e4 h\u00e4nen kuoleman.\n17:7 Todistajain k\u00e4si pit\u00e4\u00e4 ensin oleman h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 tappamaan h\u00e4nt\u00e4 ja sitte kaiken kansan k\u00e4si: sinun pit\u00e4\u00e4 eroittaman pahan sinun seastas.\n17:8 Jos joku asia tuomiossa n\u00e4kyy sinulle pimi\u00e4ksi, veren ja veren v\u00e4lill\u00e4, asian ja asian v\u00e4lill\u00e4, vahingon ja vahingon v\u00e4lill\u00e4, ja kuin eripuraiset asiat ovat sinun porteissas, niin nouse ja mene siihen paikkaan jonka Herra sinun Jumalas valitseva on,\n17:9 Ja tule pappein, Levil\u00e4isten ja tuomarin tyk\u00f6, jotka siihen aikaan ovat, ja kysy heilt\u00e4: he sanovat sinulle tuomion sanan,\n17:10 Ja tee sen sanan j\u00e4lkeen, jonka he sinulle julistavat, siin\u00e4 paikassa mink\u00e4 Herra valitseva on, ja ota vaari, ett\u00e4s teet kaikki mit\u00e4 he sinulle opettavat.\n17:11 Sen lain j\u00e4lkeen jonka he opettavat sinulle, ja sen tuomion j\u00e4lkeen jonka he sanovat sinun etees, pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n, niin ettes siit\u00e4 sanasta, kuin he sanovat sinulle, vilpistele et oikialle etk\u00e4 vasemmalle.\n17:12 Ja jos joku olis ollut ylpi\u00e4, niin ettei h\u00e4n ole kuuliainen papille, joka siell\u00e4 Herran sinun Jumalas palvelusta tekem\u00e4ss\u00e4 seisoo, eli tuomarille, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman: ja ota sin\u00e4 paha Israelista pois,\n17:13 Ett\u00e4 kaikki kansa sen kuulevat ja pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ja ei en\u00e4\u00e4 ylpi\u00e4sti tee.\n17:14 Koska tulet siihen maahan, kuin Herra sinun Jumalas sinulle antaa, omistaakses sit\u00e4 ja asuakses siin\u00e4, ja sanot: min\u00e4 asetan kuninkaan minulleni, niinkuin kaikki kansat jotka minun ymp\u00e4rill\u00e4ni ovat;\n17:15 Niin aseta se kuninkaaksi sinulles, jonka Herra sinun Jumalas valitsee. Aseta veljist\u00e4s kuningas sinulles: et sin\u00e4 saa muukalaista asettaa sinulles, joka ei sinun veljes ole,\n17:16 Ainoastaan ettei h\u00e4n pid\u00e4 monta hevosta, ja vie kansaa j\u00e4lleen Egyptiin niiden monien hevosten t\u00e4hden, ja ett\u00e4 Herra teille sanoi: ettette en\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4 tule.\n17:17 Ei h\u00e4nen my\u00f6s pid\u00e4 ottaman itsellens\u00e4 monta em\u00e4nt\u00e4\u00e4, ettei h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyisi pois, ja ei h\u00e4nen pid\u00e4 my\u00f6s itsellens\u00e4 aivan paljo hopiaa ja kultaa kokooman.\n17:18 Ja kuin h\u00e4n istuu valtakuntansa istuimella, niin ottakaan t\u00e4m\u00e4n lain papeilta Levil\u00e4isilt\u00e4, ja antakaan kirjoittaa toisen kappaleen siihen kirjaan.\n17:19 Se olkoon h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, ja lukekaan sit\u00e4 kaiken elinaikansa, ett\u00e4 h\u00e4n oppis pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Herraa Jumalaansa, ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kaiken t\u00e4m\u00e4n lain sanat ja n\u00e4m\u00e4t s\u00e4\u00e4dyt, ja ett\u00e4 h\u00e4n tekis niiden j\u00e4lkeen.\n17:20 Niin ettei h\u00e4n korottaisi syd\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 veljeins\u00e4 ylitse, eik\u00e4 my\u00f6s k\u00e4skyist\u00e4 vilpistelisi, oikialle eik\u00e4 vasemmalle puolelle, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 pitent\u00e4isi valtakunnassansa, h\u00e4n ja h\u00e4nen poikansa Israelissa.\n18:1 Papilla, Levil\u00e4isill\u00e4 ja kaikella Levin sukukunnalla ei pid\u00e4 osaa eli perint\u00f6\u00e4 Israelissa oleman. Herran uhria ja h\u00e4nen perint\u00f6\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sy\u00f6m\u00e4n.\n18:2 Sent\u00e4hden ei pid\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 perimist\u00e4 oleman veljeins\u00e4 keskell\u00e4; sill\u00e4 Herra on h\u00e4nen perimisens\u00e4, niinkuin h\u00e4n on h\u00e4nelle sanonut.\n18:3 Ja t\u00e4m\u00e4 on pappein oikeus kansalta ja niilt\u00e4, jotka uhraavat h\u00e4rj\u00e4n tahi lampaan: Papille annettakaan lapa, leukaluut ja sis\u00e4llykset,\n18:4 Ja uutisen jyvist\u00e4s, viinastas, \u00f6ljyst\u00e4s, ja liemenet lampaistas pit\u00e4\u00e4 sinun antaman h\u00e4nelle.\n18:5 Sill\u00e4 Herra sinun Jumalas on h\u00e4nen valinnut kaikista sinun sukukunnistas, seisomaan ja palvelemaan Herran nimeen, h\u00e4n ja h\u00e4nen poikansa jokap\u00e4iv\u00e4.\n18:6 Koska Levil\u00e4inen tulee jostakusta sinun portistas, koko Israelista, kussa h\u00e4n vieras on, ja h\u00e4n tulee kaikesta sielunsa himosta siihen paikkaan, jonka Herra valinnut on;\n18:7 Niin palvelkaan h\u00e4n Herran Jumalansa nimeen, niinkuin kaikki muutkin Levil\u00e4iset h\u00e4nen veljens\u00e4, jotka siell\u00e4 seisovat Herran edess\u00e4.\n18:8 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 yhden verran osaa saaman sy\u00f6d\u00e4ksens\u00e4, paitsi sit\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on vanhempainsa myydest\u00e4 hyvyydest\u00e4.\n18:9 Koskas tulet siihen maahan, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa, niin \u00e4l\u00e4 opi tekem\u00e4\u00e4n sen kansan kauhistusten j\u00e4lkeen.\n18:10 Ei yksik\u00e4\u00e4n pid\u00e4 sinun seassas l\u00f6ytt\u00e4m\u00e4n, joka poikansa eli tytt\u00e4rens\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tulessa, eli joka on ennustaja, p\u00e4iv\u00e4n valitsija, tiet\u00e4j\u00e4, tahi velho,\n18:11 Tahi lumooja, tahi noita, tahi merkkein tulkitsija, tahi joka kuolleita kysyy.\n18:12 Sill\u00e4 joka senkaltaisia tekee, on Herralle kauhistus, ja senkaltaisten kauhistusten t\u00e4hden ajaa Herra sinun Jumalas heid\u00e4t ulos sinun edest\u00e4s.\n18:13 Sinun pit\u00e4\u00e4 oleman vakaa Herran sinun Jumalas edess\u00e4.\n18:14 Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4t kansat, joiden maan sin\u00e4 omistat, kuulevat p\u00e4iv\u00e4n valitsioita ja ennustajia: mutta sinulle ei ole niin Herra sinun Jumalas sallinut.\n18:15 Vaan Prophetan sinun seastas, sinun veljist\u00e4s, minun kaltaiseni, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 sinulle Herra sinun Jumalas: h\u00e4nt\u00e4 kuulkaat.\n18:16 Kaiken se j\u00e4lkeen kuin sin\u00e4 anoit Herralta sinun Jumalaltas Horebissa kokouksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sanoen: en min\u00e4 voi en\u00e4\u00e4 kuulla Herran minun Jumalani \u00e4\u00e4nt\u00e4, enk\u00e4 silleen voi suurta tulta n\u00e4hd\u00e4, etten min\u00e4 kuolisi,\n18:17 Ja Herra sanoi minulle: he ovat oikein puhuneet,\n18:18 Min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n heille Prophetan heid\u00e4n veljist\u00e4ns\u00e4 niinkuin sin\u00e4 olet, ja min\u00e4 panen minun sanani h\u00e4nen suuhunsa: h\u00e4n puhuu heille kaikkia mit\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nelle k\u00e4sken.\n18:19 Ja tapahtuu, ett\u00e4 joka ei minun sanaani kuule, jonka h\u00e4n minun nimeeni puhuu, h\u00e4nelt\u00e4 min\u00e4 sen vaadin.\n18:20 Mutta jos joku propheta ylpeydest\u00e4 puhuu minun nimeeni sit\u00e4 mit\u00e4 en min\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4skenyt puhua, ja se joka puhuu muiden jumalain nimeen, sen prophetan pit\u00e4 kuoleman.\n18:21 Jos sanot syd\u00e4mess\u00e4s: kuinka me tied\u00e4mme, mit\u00e4 sanoja ei Herra ole puhunut?\n18:22 Kuin propheta puhuu Herran nimeen, ja ei siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ole, eik\u00e4 niin tapahdu, niin ne ovat ne sanat, joita ei Herra ole puhunut: se propheta on sen puhunut ylpeydest\u00e4ns\u00e4, \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4.\n19:1 Kuin Herra sinun Jumalas on h\u00e4vitt\u00e4nyt pakanat, joiden maan Herra sinun Jumalas sinulle antaa, niit\u00e4 omistaakses ja asuakses heid\u00e4n kaupungeissansa ja huoneissansa,\n19:2 Niin eroita sinulles kolme kaupunkia sen maan keskell\u00e4, jonka Herra sinun Jumalas antaa sinun omistaakses,\n19:3 Ja valmista sinulles tie, ja jaa maas rajat, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa perinn\u00f6ksi, kolmeen osaan, sen paeta, joka miesvahinkoon tullut on.\n19:4 Ja se olkaan miehentappajan meno, joka sinne paeta ja el\u00e4\u00e4 saa: joka tappaa l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4t\u00e4, ja ei ennen vihannut h\u00e4nt\u00e4,\n19:5 Vaan niinkuin joku menis mets\u00e4\u00e4n l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 kanssa puita hakkaamaan, ja nostais k\u00e4sin kirveens\u00e4 hakkaamaan puuta maahan, ja kirves l\u00e4htis varresta, ja osais loukata l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 niin ett\u00e4 h\u00e4n siit\u00e4 kuolis: sen pit\u00e4\u00e4 yhteen n\u00e4ist\u00e4 kaupungeista pakeneman ja saaman el\u00e4\u00e4,\n19:6 Ettei verenkostaja ajaisi miehentappajaa niinkauvan kuin h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 on katkera, ja saavuttaisi h\u00e4nt\u00e4 ett\u00e4 matka pitk\u00e4 on, ja l\u00f6is h\u00e4nen kuoliaaksi, vaikka ei h\u00e4n kuoleman syyt\u00e4 ole tehnyt; sill\u00e4 ei h\u00e4n ennen vihannut h\u00e4nt\u00e4.\n19:7 Sent\u00e4hden k\u00e4sken min\u00e4 sinua, sanoen: eroita sinulles kolme kaupunkia.\n19:8 Ja jos Herra sinun Jumalas sinun maas rajat levitt\u00e4\u00e4, niinkuin h\u00e4n vannoi isilles, ja antaa sinulle kaiken sen maan, jonka h\u00e4n lupasi isilles antaa,\n19:9 Jos muutoin pid\u00e4t kaikki n\u00e4m\u00e4t k\u00e4skyt, ja teet sen j\u00e4lkeen kuin min\u00e4 sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken, ett\u00e4s rakastat Herraa sinun Jumalaas ja vaellat h\u00e4nen teiss\u00e4ns\u00e4 kaikkena elinaikanas: niin lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 kolme kaupunkia n\u00e4ihin kolmeen,\n19:10 Ettei viatointia verta vuodatettaisi sinun maassas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa perinn\u00f6ksi, ja veren vika tulisi sinun p\u00e4\u00e4lles.\n19:11 Mutta jos joku vihaa l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 ja v\u00e4ijyy h\u00e4nt\u00e4 ja karkaa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja tappaa h\u00e4nen, ja se pakenee yhteen niist\u00e4 kaupungeista;\n19:12 Niin vanhimmat h\u00e4nen kaupungistansa l\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4n sinne sanan, ja tuokaan h\u00e4nen sielt\u00e4, ja antakaan h\u00e4nen verenkostajan k\u00e4siin, ett\u00e4 h\u00e4n kuolis.\n19:13 Ei sinun silm\u00e4s pid\u00e4 armaitseman h\u00e4nt\u00e4, ja sinun pit\u00e4\u00e4 ottaman pois viattoman veren Israelista, ett\u00e4s menestyisit.\n19:14 Ei sinun pid\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4n l\u00e4himm\u00e4ises rajaa, jonka entiset panneet ovat sinun perint\u00f6\u00f6s, kuin sin\u00e4 perit siin\u00e4 maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa omistaakses.\n19:15 Ei pid\u00e4 todistajan yksin\u00e4ns\u00e4 astuman edes ket\u00e4k\u00e4\u00e4n vastaan, jostakusta pahasta teosta ja synnist\u00e4, mik\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 paha teko se olis joka tehd\u00e4\u00e4n; mutta kahden eli kolmen todistajan suussa ovat kaikki asiat vahvat.\n19:16 Jos v\u00e4\u00e4r\u00e4 todistaja tulee ja todistaa jotakuta vastaan ja soimaa h\u00e4nelle jotain synti\u00e4,\n19:17 Niin molemmat ne miehet, jotka riitelev\u00e4t, seisokaan Herran edess\u00e4, pappein ja tuomarein edess\u00e4, jotka siihen aikaan ovat,\n19:18 Ja tuomarit visusti tutkistelkaan sit\u00e4, ja katso, jos todistaja on v\u00e4\u00e4r\u00e4 todistaja, ja todistaa v\u00e4\u00e4rin velje\u00e4ns\u00e4 vastaan;\n19:19 Niin tehk\u00e4\u00e4t h\u00e4nelle niinkuin h\u00e4n aikoi tehd\u00e4 veljellens\u00e4, ett\u00e4s erottaisit pahan sinustas,\n19:20 Ja muut sen kuulisivat ja pelk\u00e4isiv\u00e4t, ja ei tekisi en\u00e4\u00e4 senkaltaista pahaa teid\u00e4n seassanne.\n19:21 Sinun silm\u00e4s ei pid\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n h\u00e4nt\u00e4: henki hengest\u00e4, silm\u00e4 silm\u00e4st\u00e4, hammas hampaasta, k\u00e4si k\u00e4dest\u00e4, jalka jalasta.\n20:1 Koskas menet sotaan vihollisias vastaan, ja n\u00e4et hevoset ja vaunut, ja kansan joka on suurempi sinua, niin \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 heit\u00e4; sill\u00e4 Herra sinun Jumalas, joka sinun johdatti ulos Egyptin maalta, on sinun kanssas.\n20:2 Ja kuin te l\u00e4hestytte sotaa, niin astukaan pappi edes ja puhukaan kansalle,\n20:3 Ja sanokaan heille: kuule Israel, te menette t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sotaan vihollisianne vastaan: \u00e4lk\u00e4\u00e4n syd\u00e4menne pehmetk\u00f6, \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6, \u00e4lk\u00e4\u00e4t vavisko, \u00e4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s h\u00e4mm\u00e4styk\u00f6 heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4.\n20:4 Sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne k\u00e4y kanssanne, sotimaan edest\u00e4nne vihollisianne vastaan, ja auttaa teit\u00e4.\n20:5 Vaan sodan p\u00e4\u00e4miehet puhutelkaan kansaa ja sanokaan: joka uuden huoneen on rakentanut, ja ei siin\u00e4 viel\u00e4 ruvennut asumaan, h\u00e4n menk\u00e4\u00e4n pois ja palatkaan kotiansa, ettei h\u00e4n kuolisi sodassa, ja joku toinen omistais sen.\n20:6 Ja se joka istutti viinam\u00e4en, ja ei viel\u00e4 sit\u00e4 tehnyt yhteiseksi, h\u00e4n menk\u00e4\u00e4n pois ja palatkaan kotiansa, ettei h\u00e4n kuolisi sodassa ja toinen tekis sen yhteiseksi.\n20:7 Jos joku on h\u00e4nellens\u00e4 vaimon kihlannut, ja ei ottanut h\u00e4nt\u00e4 tyk\u00f6ns\u00e4, h\u00e4n menk\u00e4\u00e4n pois ja palatkaan kotiansa, ettei h\u00e4n kuolisi sodassa, ja toinen nais h\u00e4nt\u00e4.\n20:8 Ja sodan p\u00e4\u00e4miehet viel\u00e4 puhukaan kansalle ja sanokaan: joka pelkuri on ja vapisevaisella syd\u00e4mell\u00e4, h\u00e4n menk\u00e4\u00e4n pois ja palatkaan kotiansa, ettei h\u00e4n saattaisi veljeins\u00e4 syd\u00e4mi\u00e4 pelkuriksi, niinkuin h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 on.\n20:9 Ja sittekuin sodan p\u00e4\u00e4miehet lopettaneet ovat kansalle puheensa, niin he asettakaan sotajoukon ylimm\u00e4iset ensim\u00e4iseksi kansan sekaan.\n20:10 Kuin mene jonkun kaupungin eteen, sotimaan sit\u00e4 vastaan, niin taritse heille rauhaa.\n20:11 Ja jos he sinua rauhallisesti vastaavat ja avaavat etees, niin olkaan kaikki kansa joka siin\u00e4 on, sinulle verollinen ja palvelkaan sinua.\n20:12 Vaan jos ei he tee rauhaa sinun kanssas, vaan sotivat sinua vastaan, niin ahdista heit\u00e4.\n20:13 Ja kuin Herra sinun Jumalas antaa heid\u00e4t sinun k\u00e4siis, niin ly\u00f6 kuoliaaksi kaikki miehenpuoli miekan ter\u00e4ll\u00e4.\n20:14 Mutta vaimot, lapset ja el\u00e4imet, ja kaikki ne jotka kaupungissa ovat, ja kaikki saalis ota itselles, ja sy\u00f6 vihollistes saalista, kuin Herra sinun Jumalas antaa sinulle.\n20:15 Ja tee niin jokaiselle kaupungille, joka sinusta aivan kaukana on, ja ei ole n\u00e4iden kansain kaupunkia.\n20:16 Mutta n\u00e4iden kansain kaupungeissa, jotka Herra sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa, \u00e4l\u00e4 j\u00e4t\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n yht\u00e4k\u00e4\u00e4n henke\u00e4;\n20:17 Vaan hukuta ne per\u00e4ti: nimitt\u00e4in Hetil\u00e4iset, Amorilaiset, Kanaanealaiset, Pheresil\u00e4iset, Hevil\u00e4iset ja Jebusilaiset, niinkuin Herran sinun Jumalas sinulle on k\u00e4skenyt,\n20:18 Ettei he opettaisi teit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n kaikkia niit\u00e4 kauhistuksia, joita he tekiv\u00e4t jumalillensa, ettette my\u00f6s tekisi synti\u00e4 Herraa teid\u00e4n Jumalaanne vastaan.\n20:19 Jos sin\u00e4 kauvan olet jonkun kaupungin edess\u00e4, jota vastaan sin\u00e4 sodit omistaakses sit\u00e4, niin \u00e4l\u00e4 h\u00e4vit\u00e4 sen puita, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s kirveell\u00e4 raiskaa niit\u00e4; sill\u00e4 sin\u00e4 saat niist\u00e4 sy\u00f6d\u00e4, sent\u00e4hden \u00e4l\u00e4 hakkaa niit\u00e4 maahan; sill\u00e4 ihmisell\u00e4 on mets\u00e4puitakin, tulemaan varustukseksi sinun etees.\n20:20 Vaan ne puut, joista tied\u00e4t, ettei ne ole sy\u00f6t\u00e4vi\u00e4, h\u00e4vit\u00e4 ja hakkaa maahan, ja rakenna varustus kaupunkia vastaan, jonka kanssa sin\u00e4 sodit, siksi kuin sin\u00e4 voitat sen.\n21:1 Jos joku tapettu l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n siin\u00e4 maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinun omakses antaa, ja se makaa kedolla, ja tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6int\u00e4 on, kuka h\u00e4nen tappoi;\n21:2 Niin k\u00e4yk\u00e4\u00e4n ulos vanhimpas ja tuomaris, ja mitatkaan sen tapetun tyk\u00f6\u00e4 kaupunkeihin, jotka tapetun ymp\u00e4rill\u00e4 ovat.\n21:3 Joka kaupunki tapettua l\u00e4hin on, sen vahimmat ottakaan nuoren lehm\u00e4n karjasta, jolla ei ole ty\u00f6t\u00e4 tehty ja joka ei ikeen alla ole ollut,\n21:4 Ja kaupungin vanhimmat taluttakaan nuoren lehm\u00e4n kovaan laaksoon, jota ei kynnet\u00e4 eik\u00e4 kylvet\u00e4, ja leikatkaan lehm\u00e4n kaulan siin\u00e4 laaksossa.\n21:5 Niin pit\u00e4\u00e4 papit, Levin pojat k\u00e4ym\u00e4n edes; sill\u00e4 Herra sinun Jumalas on heid\u00e4t valinnut palvelemaan itse\u00e4ns\u00e4, ja Herran nime\u00e4 ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n: ja heid\u00e4n suunsa j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 kaikki riidat ja kaikki vahingot selitett\u00e4m\u00e4n.\n21:6 Ja kaikki vanhimmat siit\u00e4 kaupungista, joka tapettua l\u00e4hinn\u00e4 on, pesk\u00e4\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 nuoren lehm\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jonka kaula laaksossa leikattiin,\n21:7 Ja he vastatkaan ja sanokaan: ei meid\u00e4n k\u00e4temme t\u00e4t\u00e4 verta vuodattaneet, eik\u00e4 meid\u00e4n silm\u00e4mme sit\u00e4 n\u00e4hneet.\n21:8 Ole armollinen kansalles Israelille, jonka sin\u00e4 Herra pelastit, ja \u00e4l\u00e4 t\u00e4t\u00e4 viatointa verta anna tulla kansas Israelin p\u00e4\u00e4lle; ja niin he ovat sovitetut siit\u00e4 verest\u00e4.\n21:9 Ja niin sin\u00e4 eroitat tyk\u00f6\u00e4s viattoman veren, ett\u00e4s teet sen mik\u00e4 oikia on Herran silm\u00e4n edess\u00e4.\n21:10 Kuin menet sotaan vihollisias vastaan, ja Herra sinun Jumalas antaa heid\u00e4t sinun k\u00e4siis, ja sin\u00e4 viet heit\u00e4 vankina pois.\n21:11 Ja n\u00e4et vankein seassa kauniin vaimon, ja himoitset h\u00e4nt\u00e4 ottaa em\u00e4nn\u00e4kses:\n21:12 Niin vie h\u00e4nt\u00e4 huoneeses ja anna h\u00e4nen kerit\u00e4 hiuksensa ja leikata kyntens\u00e4,\n21:13 Ja riisua vaatteensa, joissa h\u00e4n vangittiin, ja anna h\u00e4nen istua huoneessas, ja itke\u00e4 kuukauden is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4ns\u00e4: mene sitte h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja ole h\u00e4nen miehens\u00e4, ja h\u00e4n olkoon sinun em\u00e4nt\u00e4s.\n21:14 Ja jos tapahtuu, ettei h\u00e4n sinulle kelpaa, niin anna h\u00e4nen menn\u00e4 kuhunka h\u00e4n tahtoo, ja \u00e4l\u00e4 suinkaan myy h\u00e4nt\u00e4 rahaan: \u00e4l\u00e4 my\u00f6s pyyd\u00e4 itselles jotakin voittoa h\u00e4nen kauttansa; sill\u00e4 sin\u00e4 alensit h\u00e4nen.\n21:15 Jos jollakin miehell\u00e4 on kaksi em\u00e4nt\u00e4\u00e4, yksi, jota h\u00e4n rakastaa, ja toinen, jota h\u00e4n vihaa, ja ne synnytt\u00e4v\u00e4t h\u00e4nelle lapsia, sek\u00e4 se jota h\u00e4n rakastaa, ett\u00e4 se jota h\u00e4n vihaa, niin ett\u00e4 esikoinen on sen, jota h\u00e4n vihaa;\n21:16 Ja aika tulee, ett\u00e4 h\u00e4n lastensa v\u00e4lill\u00e4 perimisen jakaa, niin ei h\u00e4n taida tehd\u00e4 rakkaamman poikaa esikoiseksensa vihattavan esikoisen edest\u00e4;\n21:17 Vaan h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tunteman vihattavan pojan esikoiseksensa, niin ett\u00e4 h\u00e4n antaa h\u00e4nelle kaksinkertaisesti kaikista niist\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 se on h\u00e4nen ensim\u00e4inen voimansa, ja h\u00e4nelle tulee esikoisen oikeus.\n21:18 Jos jollakin on itsevaltainen ja kovakorvainen poika, joka ei kuule is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4, ja kuin he kurittavat h\u00e4nt\u00e4, ei heit\u00e4 tottele;\n21:19 Niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 h\u00e4nen ottaman kiinni, ja viem\u00e4n kaupunkinsa vanhimpain ja portin eteen,\n21:20 Ja sanokaan kaupunkinsa vanhimmille: t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n poikamme on itsevaltainen ja kovakorvainen, ei tottele meid\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4mme, ja on sy\u00f6m\u00e4ri ja juomari;\n21:21 Niin pit\u00e4\u00e4 kaiken kaupungin kansan h\u00e4nen kuoliaaksi kivitt\u00e4m\u00e4n: ja niin sin\u00e4 eroitat pahan sinustas, ett\u00e4 koko Israel sen kuulis ja pelk\u00e4is.\n21:22 Jos joku on tehnyt jonkun synnin, joka kuoleman on ansainnut, ja hirsipuussa kuoletetaan,\n21:23 Niin ei pid\u00e4 h\u00e4nen ruumiinsa y\u00f6t\u00e4 puussa pidett\u00e4m\u00e4n, mutta haudatkaat h\u00e4nt\u00e4 kohta sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4; sill\u00e4 se on kirottu Jumalalta, joka hirtetty on, ettet sin\u00e4 saastuttaisi sinun maatas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa.\n22:1 Kuin n\u00e4et veljes h\u00e4rj\u00e4n taikka lampaan eksyneen, niin ei sinun pid\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4n itsi\u00e4s pois, vaan viem\u00e4n se kaiketikin j\u00e4lleen sinun veljelles.\n22:2 Jollei veljes ole sinua l\u00e4sn\u00e4 etk\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tunne, niin ota se huoneeses, ja olkoon se tyk\u00f6n\u00e4s, siihenasti kuin veljes etsii sit\u00e4, ja niin anna se h\u00e4nelle j\u00e4llens\u00e4.\n22:3 Niin tee my\u00f6s h\u00e4nen aasinsa kanssa, h\u00e4nen vaatteensa ja kaikkinaisen kadonneen kanssa, mik\u00e4 veljelt\u00e4s kadonnut on, ja sin\u00e4 sen l\u00f6ysit: ei sinun pid\u00e4 itsi\u00e4s siit\u00e4 pois k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4n.\n22:4 Jos n\u00e4et veljes aasin eli h\u00e4rj\u00e4n langenneena tiell\u00e4, \u00e4l\u00e4 k\u00e4\u00e4nny pois niist\u00e4; vaan sinun pit\u00e4\u00e4 joudukkaasti auttaman niit\u00e4 yl\u00f6s h\u00e4nen kanssansa.\n22:5 Vaimon ei pid\u00e4 miehen asetta kantaman, eik\u00e4 my\u00f6s miehen pukeman yllens\u00e4 vaimon vaatteita; sill\u00e4 jokainen, joka sen tekee, on Herralle sinun Jumalalles kauhistus.\n22:6 Ja jos l\u00f6yd\u00e4t linnun pes\u00e4n tiell\u00e4 puusta tahi maasta, jossa on pojat tahi munat, ja em\u00e4 istuu poikansa eli munain p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin \u00e4l\u00e4 ota em\u00e4\u00e4 poikinensa;\n22:7 Mutta p\u00e4\u00e4st\u00e4 kaiketikin em\u00e4 pois, ja ota pojat sinulles, ett\u00e4s menestyisit ja kauvan el\u00e4isit.\n22:8 Kuin rakennat uutta huonetta, niin tee k\u00e4sipuut kattos ymp\u00e4ri, ettes veren vikaa saattaisi huoneeses, jos joku sielt\u00e4 putois.\n22:9 \u00c4l\u00e4 kylv\u00e4 viinam\u00e4ke\u00e4s moninaisilla siemenill\u00e4, ettes saastuttaisi sek\u00e4 siemenes kokousta, jonka kylv\u00e4nyt olet, ja my\u00f6s viinam\u00e4en tuloa.\n22:10 \u00c4l\u00e4 ynn\u00e4 h\u00e4rj\u00e4ll\u00e4 ja aasilla kynn\u00e4.\n22:11 \u00c4l\u00e4 pue sit\u00e4 vaatetta ylles, joka villaisesta ja liinaisesta yhdess\u00e4 kudottu on.\n22:12 Tee sinulles rihmoja vaattees nelj\u00e4\u00e4n kulmaan, jollas puetetaan.\n22:13 Jos joku mies on nainut em\u00e4nn\u00e4n, ja on mennyt h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja rupee vihaamaan h\u00e4nt\u00e4,\n22:14 Ja soimaa h\u00e4nt\u00e4 johonkuhun h\u00e4pi\u00e4\u00e4n vikap\u00e4\u00e4ksi, ja saattaa h\u00e4nest\u00e4 pahan sanoman, sanoen: min\u00e4 otin t\u00e4m\u00e4n em\u00e4nn\u00e4kseni, ja menin h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja l\u00f6ysin, ettei h\u00e4n ollut neitsy;\n22:15 Niin ottakaan vaimon is\u00e4 ja \u00e4iti h\u00e4nen, ja tuokaan vaimon neitsyyden merkit edes, ja n\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4n vanhimmille, jotka kaupungin portissa istuvat,\n22:16 Ja vaimon is\u00e4 sanokaan vanhimmille: min\u00e4 annoin t\u00e4lle miehelle minun tytt\u00e4reni em\u00e4nn\u00e4ksi, ja nyt h\u00e4n vihaa h\u00e4nt\u00e4.\n22:17 Ja katso, h\u00e4n soimaa h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4pi\u00e4llisiin asioihin vikap\u00e4\u00e4ksi, ja sanoo: en min\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt sinun tyt\u00e4rt\u00e4s neitseeksi. Ja katso, t\u00e4m\u00e4 on minun tytt\u00e4reni neitsyyden merkki. Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 levitt\u00e4m\u00e4n vaatteen kaupungin vanhimpain eteen;\n22:18 Niin kaupungin vanhimmat ottakaan sen miehen, ja rangaiskaan h\u00e4nt\u00e4.\n22:19 Ja sakoittakaan h\u00e4nen sataan hopiasikliin ja antakaan ne nuoren vaimon is\u00e4lle, ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4p\u00e4isi neitseen Israelissa, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4n\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 saa h\u00e4nt\u00e4 hylj\u00e4t\u00e4 kaikkena elinaikanansa.\n22:20 Ja jos se tosi on, ettei vaimo l\u00f6ydetty neitseeksi;\n22:21 Niin viet\u00e4k\u00e4\u00e4n vaimo is\u00e4ns\u00e4 huoneen ovelle, ja kaupungin kansa kivitt\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kuoliaaksi, ett\u00e4 h\u00e4n teki tyhmyyden Israelissa, ja ett\u00e4 h\u00e4n salavuoteudessa makasi is\u00e4ns\u00e4 huoneessa: ja niin sin\u00e4 otat pahan pois tyk\u00f6\u00e4s.\n22:22 Jos joku l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n maanneeksi vaimon tyk\u00f6n\u00e4, jolla aviomies on, niin pit\u00e4\u00e4 molempain kuoleman, sek\u00e4 miehen, ett\u00e4 vaimon, jonka tyk\u00f6n\u00e4 h\u00e4n makasi; ja niin pahuus otetaan pois Israelista.\n22:23 Jos joku piika on miehelt\u00e4 kihlattu, ja joku h\u00e4neen ryhtyy kaupungissa, ja makaa h\u00e4nen;\n22:24 Niin pit\u00e4\u00e4 ne molemmat viet\u00e4m\u00e4n kaupungin porttiin, ja molemmat kivitett\u00e4m\u00e4n kuoliaaksi, piika, ettei h\u00e4n huutanut, sill\u00e4 h\u00e4n oli kaupungissa, mies, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 vaimon h\u00e4p\u00e4isi; ja niin sin\u00e4 eroitat pahan tyk\u00f6\u00e4s.\n22:25 Jos joku l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kihlatun piian kedolla, ry\u00f6v\u00e4\u00e4 ja makaa h\u00e4nen, niin mies pit\u00e4\u00e4 yksin tapettaman, joka makasi h\u00e4nen;\n22:26 Vaan piialle ei sinun pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tekem\u00e4n; sill\u00e4 ei piika yht\u00e4\u00e4n kuoleman synti\u00e4 tehnyt, vaan niinkuin joku karkais l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 vastaan, ja l\u00f6is h\u00e4nen kuoliaaksi, niin on my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 asia.\n22:27 Sill\u00e4 h\u00e4n l\u00f6ysi h\u00e4nen kedolla: se kihlattu piika huusi, mutta ei ollut h\u00e4nell\u00e4 auttajaa.\n22:28 Jos joku l\u00f6yt\u00e4\u00e4 neitseen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa h\u00e4nen kiinni, ja makaa h\u00e4nen, ja he l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n;\n22:29 Niin se joka h\u00e4nen makasi, antakaan piian is\u00e4lle viisikymment\u00e4 hopiasikli\u00e4, ja ottakaan piian em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on alentanut h\u00e4nen: ei h\u00e4n saa hylj\u00e4t\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kaikkena elinaikanansa.\n22:30 Ei yhdenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 ottaman is\u00e4ns\u00e4 em\u00e4nt\u00e4\u00e4, eik\u00e4 my\u00f6s paljastaman is\u00e4ns\u00e4 peitett\u00e4.\n23:1 Ei kuohitun ja raajarikon pid\u00e4 tuleman Herran seurakuntaan.\n23:2 Eik\u00e4 pid\u00e4 my\u00f6s \u00e4p\u00e4r\u00e4n tuleman Herran seurakuntaan, eip\u00e4 viel\u00e4 kymmenenteen polveenkaan asti pid\u00e4 jonkun heist\u00e4 Herran seurakuntaan tuleman.\n23:3 Ammonilaiset ja Moabilaiset ei pid\u00e4 tuleman Herran seurakuntaan, ei kymmenenteenk\u00e4\u00e4n polveen asti, ja ei ik\u00e4n\u00e4 tuleman Herran seurakuntaan,\n23:4 Sent\u00e4hden ettei he kohdanneet teit\u00e4 tiell\u00e4 leiv\u00e4ll\u00e4 ja vedell\u00e4, kuin te l\u00e4ksitte Egyptist\u00e4, ja ett\u00e4 he palkkasivat teit\u00e4 vastaan Bileamin Beorin pojan Mesopotamian Petorista, kiroomaan sinua.\n23:5 Mutta Herra sinun Jumalas ei kuullut Bileamia, vaan Herra sinun Jumalas muutti sinulle kirouksen siunaukseksi; sill\u00e4 Herra sinun Jumalas rakasti sinua.\n23:6 \u00c4l\u00e4 toivota heille rauhaa eli jotakin hyv\u00e4\u00e4, kaikkena elinaikanas ijankaikkisesti.\n23:7 Edomilaista \u00e4l\u00e4 kauhistu; sill\u00e4 h\u00e4n on sinun veljes. \u00c4l\u00e4 my\u00f6s Egyptil\u00e4ist\u00e4 kauhistu; sill\u00e4 sin\u00e4 olit muukalainen h\u00e4nen maassansa.\n23:8 Ne lapset, jotka heist\u00e4 syntyv\u00e4t kolmannessa polvessa, tulkaan Herran seurakuntaan.\n23:9 Kuin l\u00e4hdet leirist\u00e4s vihollisias vastaan, kavahda itsi\u00e4s kaikkinaisesta pahuudesta.\n23:10 Jos joku on teid\u00e4n seassanne, joka ei ole puhdas, ett\u00e4 h\u00e4nelle y\u00f6ll\u00e4 jotakin tapahtunut on; h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n pois leirist\u00e4, ja ei leiriin sis\u00e4lle tuleman.\n23:11 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 ehtoona itsens\u00e4 vedell\u00e4 pesem\u00e4n, ja sittekuin aurinko laskenut on, palatkaan leiriin.\n23:12 Ulkona leirist\u00e4 olkoon sinulla paikka, johonkas menet tarpeilles.\n23:13 Ja sinulla pit\u00e4\u00e4 oleman v\u00e4h\u00e4 kalikka vy\u00f6ll\u00e4s, ja kuin menet tarpeilles, kaiva sill\u00e4, ja istuttuas, peit\u00e4 saastaisuutes.\n23:14 Sill\u00e4 Herra sinun Jumalas vaeltaa sinun leiris l\u00e4vitse pelastamaan sinua ja antamaan sinun vihollises sinun etees, sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 sinun leiris pyh\u00e4 oleman, ettei h\u00e4pi\u00e4\u00e4 n\u00e4kyisi sinun seassas ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4is itsens\u00e4 sinusta pois.\n23:15 \u00c4l\u00e4 is\u00e4nn\u00e4n haltuun anna orjaa, joka h\u00e4nelt\u00e4 sinun tyk\u00f6s karannut on.\n23:16 H\u00e4n olkaan sinun tyk\u00f6n\u00e4s, sinun keskell\u00e4s siin\u00e4 paikassa, joka h\u00e4nelle kelpaa, jossakussa sinun portissas, itsellens\u00e4 hyv\u00e4ksi, \u00e4l\u00e4 sorra h\u00e4nt\u00e4.\n23:17 Ei pid\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n porttoa oleman Israelin lasten tyt\u00e4rten seassa, eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n huorinteki\u00e4\u00e4 Israelin poikain seassa.\n23:18 \u00c4l\u00e4 kanna porton palkkaa eik\u00e4 koiran hintaa Herran sinun Jumalas huoneesen, jonkun lupauksen edest\u00e4; sill\u00e4 ne molemmat ovat Herralle sinun Jumalalles kauhistus.\n23:19 \u00c4l\u00e4 korkoa ota veljelt\u00e4s rahasta, sy\u00f6t\u00e4v\u00e4st\u00e4 tahi muusta, josta korko otetaan.\n23:20 Muukalaiselta ota korko, mutta \u00e4l\u00e4 veljelt\u00e4s, ett\u00e4 Herra sinun Jumalas siunais sinua kaikessa aivoituksessas siin\u00e4 maassa, johonkas tulet omistamaan sit\u00e4.\n23:21 Kuin Herralle sinun Jumalalles lupauksen lupaat, niin \u00e4l\u00e4 viivyt\u00e4 maksaa sit\u00e4; sill\u00e4 Herra sinun Jumalas on sen totisesti vaativa sinulta, ja se on sinulle synti.\n23:22 Vaan jollet sin\u00e4 lupaa, niin ei ole sinulla synti\u00e4.\n23:23 Pid\u00e4 se, mik\u00e4 sinun huulistas on k\u00e4ynyt ulos, ja tee, niinkuin sin\u00e4 Herralle sinun Jumalalles hyv\u00e4ll\u00e4 ehdolla luvannut olet sit\u00e4, mink\u00e4 sin\u00e4 suullas puhunut olet.\n23:24 Kuin menet l\u00e4himm\u00e4ises viinam\u00e4keen, niin sin\u00e4 saat sy\u00f6d\u00e4 viinamarjoja himos j\u00e4lkeen, ett\u00e4s ravitaan; mutta \u00e4l\u00e4 pane mit\u00e4k\u00e4\u00e4n astiaas.\n23:25 Koskas menet l\u00e4himm\u00e4ises laihoon, niin sin\u00e4 saat katkoa t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4 k\u00e4dell\u00e4s, mutta \u00e4l\u00e4 sirpill\u00e4 l\u00e4himm\u00e4ises laihoa niit\u00e4.\n24:1 Jos joku ottaa vaimon avioksensa, ja tapahtuu, ettei h\u00e4n sitte l\u00f6yd\u00e4 armoa h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, ett\u00e4 on l\u00f6yt\u00e4nyt jonkun h\u00e4pi\u00e4n h\u00e4ness\u00e4; niin kirjoittaa h\u00e4n h\u00e4nelle erokirjan, ja antaa sen h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4, ja antaa h\u00e4nen menn\u00e4 huoneestansa pois.\n24:2 Kuin se h\u00e4nen huoneestansa l\u00e4htenyt on, menee pois ja tulee jonkun toisen miehen em\u00e4nn\u00e4ksi,\n24:3 Ja taas toinen mies rupee h\u00e4nt\u00e4 vihaamaan, ja kirjoittaa h\u00e4nelle erokirjan, ja antaa h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4 ja laskee h\u00e4nen huoneestansa pois: eli jos toinen mies, joka h\u00e4nen em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4 otti, kuolee:\n24:4 Niin h\u00e4nen ensim\u00e4inen miehens\u00e4, joka h\u00e4nen antoi menn\u00e4 pois, ei pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ottaman j\u00e4lleen em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4, sittekuin h\u00e4n tuli saastaiseksi; sill\u00e4 se on kauhistus Herran edess\u00e4, ettes maata saastuttaisi, jonka Herra sinun Jumalas antaa sinulle perimiseksi.\n24:5 Jos joku on \u00e4sken em\u00e4nn\u00e4n nainut, ei sen pid\u00e4 menem\u00e4n sotaan, eik\u00e4 pid\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 mit\u00e4\u00e4n rasitusta pantaman; vaan olkaan vapaana huoneessansa ajastajan p\u00e4iv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n sais iloita em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kanssa, jonka h\u00e4n nainut on.\n24:6 Ei pid\u00e4 molempia myllynkivi\u00e4, eli p\u00e4\u00e4llyskive\u00e4k\u00e4\u00e4n kelt\u00e4\u00e4n pantiksi otettaman; sill\u00e4 se olis ottaa hengen pantiksi.\n24:7 Jos joku l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n, joka sielun varastaa veljist\u00e4ns\u00e4, Israelin lapsista, ja etsii sill\u00e4 voittoa taikka myy h\u00e4nen, sen varkaan pit\u00e4\u00e4 kuoleman, ett\u00e4s eroittaisit pahan sinustas.\n24:8 Karta spitalitautia, ett\u00e4s visusti teet ja pid\u00e4t kaikki, mit\u00e4 Levil\u00e4iset ja papit opettavat sinulle: niinkuin min\u00e4 heille k\u00e4skin, ne pit\u00e4k\u00e4\u00e4t ja niiden j\u00e4lkeen tehk\u00e4\u00e4t.\n24:9 Muista, mit\u00e4 Herra sinun Jumalas teki MirJamille, tiell\u00e4, kuin te Egyptist\u00e4 l\u00e4ksitte.\n24:10 Ja kuin jotain lainaat l\u00e4himm\u00e4iselles, \u00e4l\u00e4 mene h\u00e4nen huoneesensa panttia ottamaan,\n24:11 Vaan seiso ulkona, ja se, jolle lainasit, kantakaan itse pantin sinulle ulos.\n24:12 Vaan jos h\u00e4n k\u00f6yh\u00e4 on, \u00e4l\u00e4 mene lev\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen pantillansa,\n24:13 Vaan anna h\u00e4nen panttinsa kaiketikin j\u00e4lleen ennen auringon laskemata, ett\u00e4 h\u00e4n makais vaatteissansa ja siunais sinua: ja se luetaan sinulle vanhurskaudeksi Herran sinun Jumalas edess\u00e4.\n24:14 \u00c4l\u00e4 tee v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 k\u00f6yh\u00e4lle ja tarvitsevalle p\u00e4iv\u00e4miehelle, joko h\u00e4n olis sinun veljist\u00e4s, eli muukalaisista, joka on sinun maallas sinun porteissas.\n24:15 Vaan maksa h\u00e4nelle h\u00e4nen palkkansa sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ennen auringon laskemata; sill\u00e4 h\u00e4n on h\u00e4t\u00e4ytynyt ja siit\u00e4 h\u00e4n el\u00e4\u00e4, ettei h\u00e4n huutaisi Herran tyk\u00f6 sinun t\u00e4htes, ja se luettaisiin sinulle synniksi.\n24:16 Ei pid\u00e4 is\u00e4in kuoleman lasten t\u00e4hden, eik\u00e4 my\u00f6s lasten is\u00e4ins\u00e4 t\u00e4hden; mutta kunkin pit\u00e4\u00e4 kuoleman oman syntins\u00e4 t\u00e4hden.\n24:17 \u00c4l\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 muukalaisen eli orvon oikeutta, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s leskelt\u00e4 ota vaatteita pantiksi;\n24:18 Vaan muista, ett\u00e4 sin\u00e4kin olit orja Egyptiss\u00e4, ja Herra sinun Jumalas sielt\u00e4 sinun johdatti; sent\u00e4hden min\u00e4 sinua k\u00e4sken, ett\u00e4s n\u00e4m\u00e4t tekisit.\n24:19 Kuin pellostas elon leikkaat, ja lyhde sinulta sinne unohtuu, \u00e4l\u00e4 palaja sit\u00e4 ottamaan, vaan olkoon se muukalaisen, orvon ja lesken oma, ett\u00e4 Herra sinun Jumalas siunaisi sinua kaikissa sinun k\u00e4ttes t\u00f6iss\u00e4.\n24:20 Kuin olet poiminut \u00f6ljypuus hedelm\u00e4t, niin \u00e4l\u00e4 vastuudesta sit\u00e4 varista; vaan sen pit\u00e4\u00e4 muukalaisen, orvon ja lesken oman oleman.\n24:21 Kuin viinam\u00e4kes korjannut olet, \u00e4l\u00e4 vastuudesta j\u00e4\u00e4neit\u00e4 hae; vaan ne pit\u00e4\u00e4 muukalaisen, orvon ja lesken omat oleman.\n24:22 Ja muista, ett\u00e4 sin\u00e4 olet orja ollut Egyptin maalla, sent\u00e4hden k\u00e4sken min\u00e4 sinua n\u00e4it\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n.\n25:1 Jos riita on miesten v\u00e4lill\u00e4, niin tulkaan ne oikeuden eteen, ja tuomittakaan niiden v\u00e4lill\u00e4: ja tuomittakaan hurskas hurskaaksi, ja jumalatoin jumalattomaksi.\n25:2 Ja jos jumalatoin on ansainnut haavoja, niin k\u00e4skek\u00e4\u00e4n tuomari h\u00e4nen langeta maahan, ja antakaan n\u00e4htens\u00e4 ly\u00f6d\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, senj\u00e4lkeen kuin h\u00e4nen pahatekonsa on, luvun j\u00e4lkeen.\n25:3 Nelj\u00e4kymment\u00e4 kertaa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ly\u00f6t\u00e4m\u00e4n, ja ei enemp\u00e4\u00e4, ettei h\u00e4nt\u00e4 yl\u00f6npalttisesti ly\u00f6t\u00e4isi, ja sinun veljes tulis huonoksi sinun silm\u00e4is edess\u00e4.\n25:4 Ei sinun pid\u00e4 riiht\u00e4 tappavan h\u00e4rj\u00e4n suuta sitoman kiinni.\n25:5 Koska veljekset asuvat ynn\u00e4, ja yksi heist\u00e4 kuolee pojatoinna, niin ei pid\u00e4 kuolleen veljen vaimon ottaman muukalaista miest\u00e4 toisesta suvusta; mutta h\u00e4nen miehens\u00e4 veli menk\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja ottakaan veljens\u00e4 siassa h\u00e4nt\u00e4 avioksensa.\n25:6 Ja ensim\u00e4inen poika, jonka h\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4, pit\u00e4\u00e4 nimitett\u00e4m\u00e4n kuolleen veljen nimelt\u00e4, ettei h\u00e4nen nimens\u00e4 per\u00e4ti h\u00e4vitett\u00e4isi Israelista.\n25:7 Jos ei mies tahdo ottaa veljens\u00e4 vaimoa, niin menk\u00e4\u00e4n h\u00e4nen veljens\u00e4 vaimo porttiin vanhimpain eteen, ja sanokaan: ei kytyni tahdo her\u00e4tt\u00e4\u00e4 veljellens\u00e4 nime\u00e4 Israelissa ja ei tahdo minua kytylain j\u00e4lkeen naida.\n25:8 Niin kaupungin vanhimmat antakaan h\u00e4nen kutsuttaa edes, ja puhukaan h\u00e4nen kanssansa. Ja jos h\u00e4n seisoo ja sanoo: en min\u00e4 tahdo ottaa h\u00e4nt\u00e4;\n25:9 Niin h\u00e4nen natonsa astukaan h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 vanhimpain n\u00e4hden, ja riisukaan keng\u00e4n h\u00e4nen jalastansa, ja sylkek\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kasvoillensa, ja vastatkaan h\u00e4nt\u00e4 sanoen: n\u00e4in jokaiselle pit\u00e4\u00e4 teht\u00e4m\u00e4n, joka ei veljens\u00e4 huonetta rakenna,\n25:10 Ja h\u00e4nen nimens\u00e4 kutsuttakaan Israelissa paljasjalan huoneeksi.\n25:11 Jos kaksi miest\u00e4 kesken\u00e4ns\u00e4 tappelevat ja toisen vaimo tulee pelastamaan miest\u00e4ns\u00e4 sen k\u00e4dest\u00e4 joka h\u00e4nt\u00e4 ly\u00f6, ja kurottaa k\u00e4tens\u00e4 ja tarttuu h\u00e4nen h\u00e4pyyns\u00e4;\n25:12 Niin hakkaa h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 poikki; sinun silm\u00e4s ei pid\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n h\u00e4nt\u00e4.\n25:13 \u00c4l\u00e4 pid\u00e4 kahtalaista vaakaa s\u00e4kiss\u00e4s, suurempaa ja v\u00e4hemp\u00e4\u00e4.\n25:14 Eik\u00e4 my\u00f6s pid\u00e4 huoneessas oleman kahtalainen mitta, suurempi ja v\u00e4hempi.\n25:15 Mutta sinulla pit\u00e4\u00e4 oleman t\u00e4ysi ja oikia vaaka, ja t\u00e4ysi ja oikia mitta, ett\u00e4s olisit pitk\u00e4ij\u00e4llinen siin\u00e4 maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.\n25:16 Sill\u00e4 jokainen, joka n\u00e4it\u00e4 tekee, on Herralle sinun Jumalalles kauhistus: kaikki jotka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tekev\u00e4t.\n25:17 Muista mit\u00e4 Amalekilaiset tekiv\u00e4t sinua vastaan tiell\u00e4, kuin Egyptist\u00e4 l\u00e4ksit:\n25:18 Kuinka he kohtasivat sinua tiell\u00e4, ja l\u00f6iv\u00e4t sinun j\u00e4lkim\u00e4ises, kaikki ne jotka heikommat olivat ja j\u00e4linn\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t, koskas v\u00e4syksiss\u00e4 ja hervotoin olit, ja ei he Jumalaa pelj\u00e4nneet.\n25:19 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, kuin Herra sinun Jumalas antaa sinun saada levon kaikilta vihamiehilt\u00e4s, jotka ymp\u00e4rill\u00e4s ovat siin\u00e4 maassa, jonka Herra sinun Jumalas antaa perinn\u00f6ksi sinulle, ett\u00e4s sen omistat, ja sinun pit\u00e4\u00e4 per\u00e4ti h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4n Amalekilaisten muiston taivaan alta. \u00c4l\u00e4 sit\u00e4 unohda.\n26:1 Kuin tulet siihen maahan jonka Herra sinun Jumalas sinulle perinn\u00f6ksi antaa, ja sin\u00e4 sen omistat, ja asut siin\u00e4,\n26:2 Niin ota kaikkinaisista sinun maas kasvuista ensim\u00e4iset hedelm\u00e4t, jotka maasta kasvavat, jotka Herra sinun Jumalas sinulle antaa, pane ne koriin, ja mene siihen siaan, jonka Herra sinun Jumalas valitsee nimens\u00e4 asumasiaksi,\n26:3 Ja mene papin tyk\u00f6, joka siihen aikaan on, ja sano h\u00e4nelle: min\u00e4 tunnustan t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 Herran sinun Jumalas edess\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen tullut siihen maahan, jonka Herra meid\u00e4n isillemme vannoi, meille antaaksensa.\n26:4 Ja pappi ottakoon korin k\u00e4dest\u00e4s ja laskekaan sen maahan, Herran sinun Jumalas alttarin eteen.\n26:5 Niin lausu sin\u00e4, ja sano Herran sinun Jumalas edess\u00e4: minun raadollinen is\u00e4ni oli Syrialainen, ja meni Egyptiin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 joukolla, ja oli siell\u00e4 muukalainen, ja h\u00e4n tuli siell\u00e4 suureksi, v\u00e4kev\u00e4ksi ja monilukuiseksi kansaksi.\n26:6 Mutta Egyptil\u00e4iset ahdistivat ja vaivasivat meit\u00e4, ja panivat kovan orjuuden meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme.\n26:7 Niin me huusimme Herran meid\u00e4n is\u00e4imme Jumalan tyk\u00f6, ja Herra kuuli meid\u00e4n \u00e4\u00e4nemme, ja katsoi meid\u00e4n tuskaamme, ty\u00f6t\u00e4mme ja ahdistustamme.\n26:8 Ja Herra vei meid\u00e4t ulos Egyptist\u00e4 voimallisella k\u00e4dell\u00e4, ja ojennetulla k\u00e4sivarrella, suurella pelj\u00e4styksell\u00e4, merkeill\u00e4 ja ihmeill\u00e4.\n26:9 Ja johdatti meid\u00e4t t\u00e4h\u00e4n paikkaan ja antoi meille t\u00e4m\u00e4n maan, maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.\n26:10 Ja nyt katso, min\u00e4 kannan t\u00e4ss\u00e4 maan ensim\u00e4isi\u00e4 hedelmi\u00e4, jonka sin\u00e4 Herra minulle annoit. Ja niin pane ne Herran sinun Jumalas eteen, ja kumarra Herran sinun Jumalas edess\u00e4,\n26:11 Ja ole iloinen kaikesta hyvyydest\u00e4, mink\u00e4 Herra sinun Jumalas sinulle antoi, ja sinun huoneelles: sin\u00e4 ja Levil\u00e4inen ja muukalainen, joka sinun keskell\u00e4s on.\n26:12 Kuin olet koonnut kaikki kymmenykset sinun vuotes kasvusta kolmantena vuonna, joka on kymmenysten vuosi, niin anna Levil\u00e4isille, muukalaisille, orvoille ja leskille, ett\u00e4 he s\u00f6isiv\u00e4t sinun porteissas ja ravittaisiin,\n26:13 Ja sano Herran sinun Jumalas edess\u00e4: min\u00e4 olen tuonut huoneestani sen, mik\u00e4 pyhitetty on, ja annoin Levil\u00e4isille, muukalaisille, orvoille ja leskille, kaiken sinun k\u00e4skys j\u00e4lkeen jonka olet minulle k\u00e4skenyt: en min\u00e4 harhaillut sinun k\u00e4skyist\u00e4s, enk\u00e4 niit\u00e4 unhottanut.\n26:14 En min\u00e4 siit\u00e4 ole sy\u00f6nyt minun surussani, enk\u00e4 ottanut siit\u00e4 saastaisuudesta, en my\u00f6s niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n antanut kuolleille: min\u00e4 olen ollut Herran minun Jumalani \u00e4\u00e4nelle kuuliainen, ja tehnyt kaiken sen j\u00e4lkeen, mink\u00e4 sin\u00e4 minulle k\u00e4skenyt olet.\n26:15 Katsahda t\u00e4nne pyh\u00e4st\u00e4 asumasiastas taivaasta, ja siunaa sinun kansaas Israelia ja maata, jonka sin\u00e4 meille antanut olet, niinkuin sin\u00e4 vannoit isillemme, maata, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.\n26:16 T\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 Herra sinun Jumalas k\u00e4skee sinua tekem\u00e4\u00e4n n\u00e4iden s\u00e4\u00e4tyin ja oikeutten j\u00e4lkeen, niin ett\u00e4s pid\u00e4t ne ja teet niiden j\u00e4lkeen kaikesta syd\u00e4mest\u00e4s ja kaikesta sielustas.\n26:17 Herran edess\u00e4 olet sin\u00e4 sen luvannut t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman sinun Jumalas, ja sin\u00e4 tahdot vaeltaa h\u00e4nen teiss\u00e4ns\u00e4, ja pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen s\u00e4\u00e4tyns\u00e4, k\u00e4skyns\u00e4 ja oikeutensa, ja olla kuuliainen h\u00e4nen \u00e4\u00e4nellens\u00e4.\n26:18 Ja Herra on sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 luvannut, ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen kansansa, niinkuin h\u00e4n sinulle on puhunut, ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 kaikki h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n.\n26:19 Ja h\u00e4n korottaa sinua kaikkein kansain ylitse, mink\u00e4 h\u00e4n tekee ylistykseksi, kiitokseksi ja kunniaksi, ett\u00e4s olisit Herralle sinun Jumalalles pyh\u00e4 kansa, niinkuin h\u00e4n sanonut on.\n27:1 Sitte Moses ja Israelin vanhimmat k\u00e4skiv\u00e4t kansalle ja sanoivat: pit\u00e4k\u00e4\u00e4t kaikki ne k\u00e4skyt, jotka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 teille k\u00e4sken.\n27:2 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona te menette Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa, pit\u00e4\u00e4 sinun pystytt\u00e4m\u00e4n suuret kivet ja sivuuman ne kalkilla.\n27:3 Ja kirjoita niihin kaikki n\u00e4m\u00e4t lain sanat, kuin tulet ylitse, ett\u00e4s tulisit sille maalle, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa, sille maalle joka rieskaa ja hunajaa vuotaa, niinkuin Herra is\u00e4is Jumala sanoi sinulle.\n27:4 Kuin te siis menette Jordanin yli, niin pystytt\u00e4k\u00e4\u00e4t ne kivet, joista min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken, Ebalin vuorella, ja sivutkaat ne kalkilla,\n27:5 Ja rakenna siin\u00e4 Herralle sinun Jumalalles alttari kivist\u00e4, joihin ei sinun pid\u00e4 rautaa satuttaman.\n27:6 Rakenna siell\u00e4 alttari Herralle sinun Jumalalles kokonaisista kivist\u00e4, ja uhraa Herralle sinun Jumalalles polttouhria sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n27:7 Uhraa my\u00f6s kiitosuhria, ja sy\u00f6 siell\u00e4, ja ole iloinen Herran sinun Jumalas edess\u00e4.\n27:8 Ja kirjoita kaikki t\u00e4m\u00e4n lain sanat selki\u00e4sti ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isesti niihin kiviin.\n27:9 Ja Moses ynn\u00e4 pappein ja Levil\u00e4isten kanssa puhui kaikelle Israelin kansalle, sanoen: ota vaari ja kuule Israel. T\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 tuli Herran sinun Jumalas kansaksi,\n27:10 Ett\u00e4s kuuliainen olisit Herran sinun Jumalas \u00e4\u00e4nelle ja tekisit h\u00e4nen k\u00e4skyins\u00e4 ja s\u00e4\u00e4tyins\u00e4 j\u00e4lkeen, jotka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sinulle k\u00e4sken.\n27:11 Ja Moses k\u00e4ski kansalle sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja sanoi:\n27:12 N\u00e4m\u00e4t seisokaan Gerisimin vuorella, ja siunatkaan kansaa, kuin olette k\u00e4yneet Jordanin ylitse: Simeon, Levi, Juuda, Isaskar, Joseph ja BenJamin.\n27:13 Ja n\u00e4m\u00e4t seisokaan Ebalin vuorella kiroomassa: Ruben, Gad, Asser, Sebulon, Dan ja Naphtali.\n27:14 Ja Levil\u00e4iset alkakaan ja sanokaan jokaiselle Israelissa korkialla \u00e4\u00e4nell\u00e4:\n27:15 Kirottu olkoon, joka tekee kaivetun tahi valetun ep\u00e4jumalan kuvan Herralle kauhistukseksi, virkamiesten k\u00e4sialaisen, ja pit\u00e4\u00e4 sen salaa, ja kaikki kansa vastatkaan ja sanokaan: amen.\n27:16 Kirottu olkoon, joka is\u00e4ns\u00e4 eli \u00e4itins\u00e4 yl\u00f6nkatsoo, ja kaikki kansa sanokaan: amen.\n27:17 Kirottu olkoon, joka l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 rajan siirt\u00e4\u00e4, ja kaikki kansa sanokaan: amen.\n27:18 Kirottu olkoon, joka laskee sokian eksym\u00e4\u00e4n tiell\u00e4, ja kaikki kansa sanokaan: amen.\n27:19 Kirottu olkoon, joka muukalaisen, orvon ja lesken oikeuden v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4, ja kaikki kansa sanokaan: amen.\n27:20 Kirottu olkoon, joka is\u00e4ns\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4 makaa, ett\u00e4 h\u00e4n paljasti is\u00e4ns\u00e4 peitteen, ja kaikki kansa sanokaan: amen.\n27:21 Kirottu olkoon, joka johonkuhun el\u00e4imeen ryhtyy, ja kaikki kansa sanokaan: amen.\n27:22 Kirottu olkoon, joka sisarensa makaa, joka h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 eli \u00e4itins\u00e4 tyt\u00e4r on, ja kaikki kansa sanokaan: amen.\n27:23 Kirottu olkoon, joka anoppinsa makaa, ja kaikki kansa sanokaan: amen.\n27:24 Kirottu olkoon, joka l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 salaisesti ly\u00f6, ja kaikki kansa sanokaan: amen.\n27:25 Kirottu olkoon, joka lahjoja ottaa, ly\u00f6d\u00e4ksens\u00e4 viatointa verta, ja kaikki kansa sanokaan: amen.\n27:26 Kirottu olkoon, joka ei kaikkia n\u00e4it\u00e4 lain sanoja t\u00e4yt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n niiden j\u00e4lkeen tekis, ja kaikki kansa sanokaan: amen.\n28:1 Ja jos sin\u00e4 olet Herran sinun Jumalas \u00e4\u00e4nelle ahkerasti kuuliainen, ett\u00e4s pid\u00e4t ja teet kaikki h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, jotka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sinulle k\u00e4sken, niin Herra sinun Jumalas tekee sinun korkiammaksi kaikkia kansoja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n28:2 Ja kaikki n\u00e4m\u00e4t siunaukset tulevat sinun p\u00e4\u00e4lles, saavuttavat sinun, ett\u00e4s Herran sinun Jumalas \u00e4\u00e4nelle kuuliainen olit.\n28:3 Siunattu olet sin\u00e4 kaupungissa, siunattu pellolla.\n28:4 Siunattu on ruumiis hedelm\u00e4, ja maas hedelm\u00e4, ja karjas hedelm\u00e4, el\u00e4intes hedelm\u00e4, ja lammaslaumas hedelm\u00e4t.\n28:5 Siunattu on koris ja t\u00e4htees.\n28:6 Siunattu olet sin\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4s sis\u00e4lle, ja siunattu k\u00e4ydess\u00e4s ulos.\n28:7 Ja Herra langettaa vihollises sinun edess\u00e4s, jotka sinua vastaan nousevat; yht\u00e4 tiet\u00e4 he tulevat sinua vastaan, ja seitsem\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n pakeneman sinun edest\u00e4s.\n28:8 Herra k\u00e4skee siunauksen olla sinun kanssas sinun riihess\u00e4s ja kaikissa mit\u00e4 sin\u00e4 aiot, ja siunaa sinun siin\u00e4 maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.\n28:9 Herra asettaa sinun itsellens\u00e4 pyh\u00e4ksi kansaksi, niinkuin h\u00e4n vannoi sinulle, koskas pid\u00e4t Herran sinun Jumalas k\u00e4skyt ja h\u00e4nen teiss\u00e4ns\u00e4 vaellat,\n28:10 Ett\u00e4 kaikki kansat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kev\u00e4t sinun olevan Herran nimeen nimitetyn, ja pit\u00e4\u00e4 sinua pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n.\n28:11 Ja Herra lahjoittaa sinun runsaasti hyvyydell\u00e4, sek\u00e4 kohtus hedelm\u00e4ll\u00e4, karjas hedelm\u00e4ll\u00e4, ja maas hedelm\u00e4ll\u00e4, siin\u00e4 maassa, jonka Herra vannoi sinun isilles, sinulle antaaksensa,\n28:12 Herra avaa sinulle hyv\u00e4n tavaransa, taivaan, antaaksensa maalles sateen ajallansa ja siunataksensa kaikki sinun k\u00e4sialas; ja sin\u00e4 lainaat monelle kansalle, mutta et sin\u00e4 kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n lainaksi ota.\n28:13 Ja Herra asettaa sinun p\u00e4\u00e4ksi, eik\u00e4 h\u00e4nn\u00e4ksi: sin\u00e4 olet aina ylimm\u00e4inen etk\u00e4 alimmainen, koskas olet Herran sinun Jumalas k\u00e4skyille kuuliainen, jotka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sinun k\u00e4sken pit\u00e4\u00e4 ja tehd\u00e4,\n28:14 Ja et luovu niist\u00e4 sanoista, jotka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 teille k\u00e4sken, ei oikialle eik\u00e4 vasemmalle puolelle, muiden jumalain j\u00e4lkeen vaeltaakses ja heit\u00e4 palvellakses.\n28:15 Mutta ellet sin\u00e4 kuule Herran sinun Jumalas \u00e4\u00e4nt\u00e4, pit\u00e4\u00e4kses ja tehd\u00e4kses kaikki h\u00e4nen k\u00e4skyj\u00e4ns\u00e4 ja s\u00e4\u00e4tyj\u00e4ns\u00e4, jotka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sinulle k\u00e4sken, niin kaikki n\u00e4m\u00e4t kiroukset tulevat sinun p\u00e4\u00e4lles ja sattuvat sinuun.\n28:16 Kirottu olet sin\u00e4 kaupungissa, kirottu pellolla.\n28:17 Kirottu on koris ja t\u00e4htees.\n28:18 Kirottu on ruumiis hedelm\u00e4, maas hedelm\u00e4, karjas hedelm\u00e4, lammaslaumas hedelm\u00e4.\n28:19 Kirottu olet sin\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4s sis\u00e4lle, kirottu k\u00e4ydess\u00e4s ulos.\n28:20 Herra l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sinun sekaas kirouksen, tyhmyyden ja rangaistuksen kaikissa sinun aivoituksissas, siihenasti ett\u00e4s hukut ja pian katoat pahain tekois t\u00e4hden, ett\u00e4s minun hylk\u00e4sit.\n28:21 Herra antaa ruttotaudin riippua sinussa, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n sinun hukuttais siit\u00e4 maasta, jotas tulet omistamaan.\n28:22 Herra ly\u00f6 sinua kuivataudilla , l\u00e4mpim\u00e4ll\u00e4 taudilla , poltteella , palavuudella, kuivuudella, kuumuudella ja keltataudilla, ja vainoo sinua, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n sinun kadottaa.\n28:23 Ja sinun taivaas, joka sinun p\u00e4\u00e4s p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, pit\u00e4\u00e4 niinkuin vasken oleman, ja maan, joka sinun allas on, niinkuin raudan.\n28:24 Herra antaa maalles tomun ja tuhan sateen edest\u00e4 taivaasta sinun p\u00e4\u00e4lles, siihenasti ett\u00e4s hukutetaan.\n28:25 Herra ly\u00f6 sinun vihollistes edess\u00e4. Yht\u00e4 tiet\u00e4 sin\u00e4 menet heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, mutta seitsem\u00e4n tien kautta sin\u00e4 heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4 pakenet, ja sin\u00e4 hajoitetaan kaikkein valtakuntain sekaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n28:26 Sinun ruumiis on ravinnoksi kaikille taivaan linnuille ja kaikille maan pedoille, ja ei kenk\u00e4\u00e4n heit\u00e4 karkota.\n28:27 Herra ly\u00f6 sinun Egyptin paisumilla, h\u00e4pi\u00e4llisill\u00e4 veripahkoilla, ruvilla ja syyhelm\u00e4ll\u00e4, niin ettes taida parantua.\n28:28 Herra ly\u00f6 sinun hourauksella, sokeudella ja syd\u00e4men tyhmyydell\u00e4,\n28:29 Ja sin\u00e4 koperoitset puolip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 niinkuin sokia pimi\u00e4ss\u00e4 koperoitsee, ja et menesty teiss\u00e4s, ja sin\u00e4 k\u00e4rsit v\u00e4kivaltaa ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, niinkauvan kuin el\u00e4t, ja ei kenk\u00e4\u00e4n sinua auta.\n28:30 Vaimon sin\u00e4 kihlaat, mutta toinen sen makaa; huoneen sin\u00e4 rakennat, mutta et sin\u00e4 saa h\u00e4ness\u00e4 asua; viinam\u00e4en sin\u00e4 istutat, mutta et sin\u00e4 saa sit\u00e4 yhteiseksi tehd\u00e4.\n28:31 Sinun h\u00e4rk\u00e4s teurastetaan silm\u00e4is n\u00e4hden, mutta et sin\u00e4 saa h\u00e4nest\u00e4 sy\u00f6d\u00e4. Aasis otetaan v\u00e4kivallalla sinun n\u00e4htes, ja ei sinulle anneta sit\u00e4 j\u00e4lleen. Lampaas annetaan vihollisilles, ja ei kenk\u00e4\u00e4n sinua auta.\n28:32 Sinun poikas ja tytt\u00e4res annetaan toiselle kansalle, niin ett\u00e4 sinun silm\u00e4s sen n\u00e4kev\u00e4t, ja hiveltyv\u00e4t heist\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4, ja ei yht\u00e4\u00e4n v\u00e4kevyytt\u00e4 pid\u00e4 sinun k\u00e4siss\u00e4s oleman.\n28:33 Sinun maas hedelm\u00e4n ja kaikki sinun ty\u00f6s se kansa sy\u00f6, jota et tunne, ja sinun t\u00e4ytyy ainoastansa v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 k\u00e4rsi\u00e4 ja sorrettuna olla koko sinun elinaikanas.\n28:34 Ja sin\u00e4 tulet mielett\u00f6m\u00e4ksi niist\u00e4, mit\u00e4 silm\u00e4s n\u00e4kev\u00e4t.\n28:35 Herra ly\u00f6 sinua pahoilla paisumilla polvissas ja pohkeissas, niin ettes taida parantua jalkap\u00f6yd\u00e4st\u00e4 niin p\u00e4\u00e4s lakeen asti.\n28:36 Herra antaa sinun ja sinun kuninkaas, jonka itselles asettanut olet, vaeltaa sen kansan tyk\u00f6, jota et sin\u00e4 tunne, eik\u00e4 sinun is\u00e4s, ja siell\u00e4 sin\u00e4 palvelet muukalaisia jumalia, puita ja kivi\u00e4.\n28:37 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tuleman kauhistukseksi, sananlaskuksi ja jutuksi kaikkein kansain seassa, joihin Herra ajaa sinun.\n28:38 Sin\u00e4 kylv\u00e4t paljo siement\u00e4 peltoon, mutta tuot v\u00e4h\u00e4n sis\u00e4lle; sill\u00e4 hein\u00e4sirkat sy\u00f6v\u00e4t sen.\n28:39 Viinam\u00e4en sin\u00e4 istutat ja ruokkoat, mutta et saa siit\u00e4 juoda viinaa, et my\u00f6s koota; sill\u00e4 madot sen sy\u00f6v\u00e4t.\n28:40 \u00d6ljypuita on sinulla kaikissa sinun maas paikoissa, mutta ei sinun pid\u00e4 voiteleman sinuas \u00f6ljyll\u00e4; sill\u00e4 \u00f6ljypuus revit\u00e4\u00e4n yl\u00f6s.\n28:41 Poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4 sin\u00e4 siit\u00e4t, ja et kuitenkaan niit\u00e4 nautitse; sill\u00e4 ne vied\u00e4\u00e4n vangittuna pois.\n28:42 Kaikki sinun puus ja maas hedelm\u00e4n omistavat sirkat .\n28:43 Muukalainen, joka sinun tyk\u00f6n\u00e4s on, ylennet\u00e4\u00e4n sinun ylitses, ja on alati ylinn\u00e4; mutta sin\u00e4 alennetaan ja alati alinna olet.\n28:44 H\u00e4n lainaa sinulle, mutta ei sin\u00e4 voi h\u00e4nelle lainata. H\u00e4n on p\u00e4\u00e4, ja sinun pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nn\u00e4n oleman.\n28:45 Ja kaikki n\u00e4m\u00e4t kiroukset tulevat sinun p\u00e4\u00e4lles ja sinua vainoovat, ja sinuun sattuvat, siihenasti ett\u00e4s hukut; ettes Herran sinun Jumalas \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuullut, pit\u00e4\u00e4kses h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4, jotka h\u00e4n sinulle on k\u00e4skenyt.\n28:46 Sent\u00e4hden ovat ne sinussa merkiksi ja ihmeiksi ja sinun siemeness\u00e4s ijankaikkisesti,\n28:47 Ettes palvellut Herraa sinun Jumalaas iloisella ja riemuisella syd\u00e4mell\u00e4, koska sinulla kaikkinaista kyll\u00e4 oli.\n28:48 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 palveleman vihollisias, jotka Herra l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4lles, n\u00e4l\u00e4ss\u00e4 ja janossa, alastomuudessa ja kaikkinaisessa puutteessa. Ja h\u00e4n panee sinun kaulaas rautaisen ikeen, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n sinun hukuttaa.\n28:49 Herra l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kansan sinun p\u00e4\u00e4lles taampaa maailman \u00e4\u00e4rest\u00e4, niinkuin kotka lent\u00e4is, kansan, jonka puhetta et sin\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4,\n28:50 H\u00e4peem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kansan, joka ei karta vanhaa eik\u00e4 armaitse nuorukaista,\n28:51 Ja sy\u00f6 karjas hedelm\u00e4n ja maas hedelm\u00e4n, siihenasti ett\u00e4s hukut, eik\u00e4 j\u00e4t\u00e4 sinulle mit\u00e4k\u00e4\u00e4n jyvist\u00e4, viinasta, \u00f6ljyst\u00e4, karjan eli lammasten hedelm\u00e4st\u00e4, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n sinun kadottaa,\n28:52 Ja ahdistaa sinua kaikissa porteissas, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n kukistaa maahan korkiat ja vahvat muuris, joihin sin\u00e4 luotat, kaikissa maakunnissas; ja sin\u00e4 ahdistetaan kaikissa porteissas, koko sinun maassas, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on.\n28:53 Sinun t\u00e4ytyy sy\u00f6d\u00e4 ruumiis hedelm\u00e4n, poikais ja tyt\u00e4rtes lihan, jotka Herra sinun Jumalas sinulle antanut on, siin\u00e4 ahdistuksessa ja vaivassa, jolla sinun vihollises sinua ahdistavat.\n28:54 Se mies, joka ennen sangen herkullisesti ja hekumassa teid\u00e4n seassanne eli, ei pid\u00e4 suoman veljellens\u00e4 ja vaimollensa, joka on h\u00e4nen syliss\u00e4ns\u00e4, ja sille joka on viel\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt h\u00e4nen pojistansa, j\u00e4\u00e4neit\u00e4 t\u00e4hteit\u00e4ns\u00e4,\n28:55 Annettaa jonkun niist\u00e4 h\u00e4nen poikainsa lihasta, jota h\u00e4n sy\u00f6; ettei h\u00e4nell\u00e4 mit\u00e4k\u00e4\u00e4n muuta ole kaikesta hyvyydest\u00e4ns\u00e4 siin\u00e4 ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistaa sinua kaikissa porteissas.\n28:56 Vaimo teid\u00e4n seassanne, joka ennen herkullisesti ja hekumassa el\u00e4nyt on, niin ettei h\u00e4n malttanut jalkaansa laskea maan p\u00e4\u00e4lle herkun ja hekuman t\u00e4hden, ei pid\u00e4 suoman miehellens\u00e4, joka h\u00e4nen syliss\u00e4ns\u00e4 lep\u00e4\u00e4, ja pojallensa ja tytt\u00e4rellens\u00e4\n28:57 J\u00e4lkimm\u00e4isi\u00e4, jotka h\u00e4nen kohdustansa l\u00e4hteneet ovat, eik\u00e4 my\u00f6s poikiansa joita h\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n sy\u00f6 ne kaikkein tarvetten puuttumisessa salaisesti, siin\u00e4 ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistavat sinua porteissas.\n28:58 Elles pid\u00e4 ja tee kaikkia n\u00e4it\u00e4 lain sanoja, jotka t\u00e4ss\u00e4 kirjassa ovat kirjoitetut, niin ett\u00e4 pelk\u00e4\u00e4t t\u00e4t\u00e4 kunniallista ja pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 nime\u00e4, Herraa sinun Jumalaas;\n28:59 Niin Herra ihmeelliseksi tekee sinun ja sinun siemenes rangaistukset, suurilla ja pitk\u00e4llisill\u00e4 vitsauksilla, pahoilla ja pitk\u00e4llisill\u00e4 taudeilla,\n28:60 Ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4lles kaikkinaiset Egyptin taudit, joita pelk\u00e4sit, ja ne pit\u00e4\u00e4 sinuun tarttuman.\n28:61 Siihen my\u00f6s kaikki sairaudet ja kaikki rangaistukset, jotka ei kirjoitetut ole t\u00e4ss\u00e4 lakiraamatussa, laskee Herra sinun p\u00e4\u00e4lles, siihenasti ett\u00e4s hukut.\n28:62 Ja teist\u00e4, jotka ennen olitte niinkuin t\u00e4hdet taivaassa paljouden t\u00e4hden, j\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4inen kansa, ettes kuullut Herran sinun Jumalas \u00e4\u00e4nt\u00e4.\n28:63 Ja tapahtuu, ett\u00e4 niinkuin Herra ennen iloitsi teist\u00e4, teille hyv\u00e4\u00e4 tehdess\u00e4ns\u00e4 ja enent\u00e4iss\u00e4ns\u00e4 teit\u00e4, niin Herra on iloitseva teist\u00e4, hukuttaissansa ja kadottaissansa teit\u00e4; ja te sy\u00f6st\u00e4\u00e4n siit\u00e4 maasta pois, jota te menette omistamaan.\n28:64 Ja Herra hajoittaa sinun kaikkein kansain sekaan, yhdest\u00e4 maan \u00e4\u00e4rest\u00e4 toiseen; ja siell\u00e4 sin\u00e4 palvelet muukalaisia jumalia, joita et sin\u00e4 tunne, eik\u00e4 is\u00e4sk\u00e4\u00e4n, kantoja ja kivi\u00e4.\n28:65 Siihen my\u00f6s ei pid\u00e4 sinulla sen kansan seassa yht\u00e4\u00e4n vahvaa kotoa oleman, eik\u00e4 jalkais p\u00f6yt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n lepoa saaman; sill\u00e4 Herra antaa sinulle siell\u00e4 vapisevaisen syd\u00e4men, hiveltyneet silm\u00e4t ja murheellisen mielen,\n28:66 Niin ett\u00e4 sinun el\u00e4m\u00e4s riippuu sinun edess\u00e4s: y\u00f6ll\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4s tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6in oleman.\n28:67 Aamulla sin\u00e4 sanot: ah, jospa min\u00e4 ehtoosen el\u00e4isin! ehtoona sin\u00e4 sanot: ah, jospa min\u00e4 aamuun el\u00e4isin! sinun syd\u00e4mes suuren pelvon t\u00e4hden, joka sinua pelj\u00e4tt\u00e4\u00e4, ja sen t\u00e4hden, jota sinun silm\u00e4s n\u00e4kem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n28:68 Ja Herra vie sinua taas haaksilla Egyptiin sit\u00e4 tiet\u00e4, josta min\u00e4 sanoin sinulle: ei sinun pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 silleen n\u00e4kem\u00e4n. Ja te myytte itsenne siell\u00e4 vihollisillenne palvelioiksi ja piioiksi, ja ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ostajaa siell\u00e4 oleman pid\u00e4.\n29:1 N\u00e4m\u00e4t ovat liiton sanat, jonka Herra k\u00e4ski Moseksen tehd\u00e4 Israelin lasten kanssa Moabin maassa, paitsi sit\u00e4 liittoa, jonka h\u00e4n heid\u00e4n kanssansa teki Horebissa.\n29:2 Ja Moses kutsui koko Israelin ja sanoi heille: te n\u00e4itte kaikki, mit\u00e4 Herra teid\u00e4n silm\u00e4inne edess\u00e4 teki Egyptiss\u00e4 Pharaolle, kaikille h\u00e4nen palvelioillensa ja koko h\u00e4nen maallensa:\n29:3 Ne suuren kiusaukset, jotka sinun silm\u00e4si n\u00e4kiv\u00e4t, ja ne suuret merkit ja ihmeelliset teot.\n29:4 Ja ei Herra viel\u00e4 nytk\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti antanut teille syd\u00e4nt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja silmi\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja korvia kuulemaan.\n29:5 Ja min\u00e4 annoin teid\u00e4n vaeltaa korvessa nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta; ei teid\u00e4n vaatteenne vanhenneet ylt\u00e4nne, eik\u00e4 kenk\u00e4s kuluneet jaloissas,\n29:6 Ette sy\u00f6neet leip\u00e4\u00e4, ettek\u00e4 my\u00f6s juoneet viinaa elikk\u00e4 v\u00e4kev\u00e4\u00e4 juomaa, ett\u00e4 te tiet\u00e4isitte minun olevan Herran teid\u00e4n Jumalanne.\n29:7 Ja kuin te tulitte t\u00e4h\u00e4n paikkaan, niin tuli Sihon Hesbonin kuningas ja Og Basanin kuningas sotimaan meit\u00e4 vastaan, ja me l\u00f6imme heid\u00e4t,\n29:8 Ja omistimme heid\u00e4n maansa, ja annoimme sen Rubenilaisille ja Gadilaisille, niin my\u00f6s puolelle Manassen sukukunnalle, perimiseksi.\n29:9 Niin pit\u00e4k\u00e4\u00e4t nyt n\u00e4m\u00e4t liiton sanat, ja tehk\u00e4\u00e4t niiden j\u00e4lkeen, ett\u00e4 toimellisesti tekisitte kaikki mit\u00e4 te teette.\n29:10 Te seisotte kaikki t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 Herran teid\u00e4n Jumalanne edess\u00e4: ylimm\u00e4iset teid\u00e4n suvuistanne, teid\u00e4n vanhimpanne, ja teid\u00e4n esimiehenne, joka mies Israelissa,\n29:11 Teid\u00e4n lapsenne, teid\u00e4n vaimonne, ja muukalaises joka sinun leiriss\u00e4s on, sinun puus hakkaajasta niin vetes ammuntajaan asti.\n29:12 Ett\u00e4 sin\u00e4 k\u00e4yt Herran sinun Jumalas liittoon ja siihen valaan, mink\u00e4 Herra sinun Jumalas teki sinun kanssas t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4.\n29:13 Ett\u00e4 h\u00e4n t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 korottaa sinun itsellens\u00e4 kansaksi, ja h\u00e4n on sinun Jumalas niinkuin h\u00e4n sanoi sinulle, ja niinkuin h\u00e4n vannoi isilles, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.\n29:14 Sill\u00e4 en min\u00e4 tee t\u00e4t\u00e4 liittoa ja t\u00e4t\u00e4 valaa ainoastaan teid\u00e4n kanssanne,\n29:15 Mutta sek\u00e4 teid\u00e4n, jotka t\u00e4ss\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 olette ja seisotte meid\u00e4n kanssamme Herran meid\u00e4n Jumalamme edess\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s niiden kanssa, jotka ei t\u00e4ss\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 meid\u00e4n kanssamme ole.\n29:16 Sill\u00e4 te tied\u00e4tte, kuinka me asuimme Egyptin maalla, ja kuinka me vaelsimme pakanain l\u00e4vitse, joiden kautta te vaelsitte,\n29:17 Ja n\u00e4itte heid\u00e4n kauhistuksensa ja ep\u00e4jumalansa, kannot ja kivet, hopiat ja kullat, jotka heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat.\n29:18 Ettei joku olisi teid\u00e4n seassanne mies eli vaimo, elikk\u00e4 perhe taikka sukukunta, jotka syd\u00e4mens\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4is pois Herrasta meid\u00e4n Jumalastamme, menn\u00e4ksens\u00e4 pois palvelemaan t\u00e4m\u00e4n kansan jumalia, ja tulis teille juureksi, joka kasvaa sappea ja koiruohoa.\n29:19 Ja tapahtuisi, kuin h\u00e4n kuulee n\u00e4m\u00e4t kirouksen sanat, ett\u00e4 h\u00e4n siunaa itsi\u00e4ns\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4, ja sanoo: rauha on minulla oleva, ehk\u00e4 min\u00e4 vaellan syd\u00e4meni ajatuksen j\u00e4lkeen, sent\u00e4hden ett\u00e4 juopuneet janoovain kanssa hukutetaan.\n29:20 Ei Herra ole h\u00e4nelle armollinen, sill\u00e4 silloin tulee suuri Herran viha ja kiivaus sen miehen p\u00e4\u00e4lle, ja kaikki n\u00e4m\u00e4t kiroukset, jotka t\u00e4ss\u00e4 kirjassa ovat kirjoitetut, joutuvat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4; ja Herra pyyhkii pois h\u00e4nen nimens\u00e4 taivaan alta.\n29:21 Ja Herra eroittaa h\u00e4nen pahuuteen kaikesta Israelin suvusta, koko t\u00e4m\u00e4n liiton kirousten j\u00e4lkeen, joka t\u00e4ss\u00e4 lakikirjassa on kirjoitettu.\n29:22 Niin j\u00e4lkeentulevaiset sanovat, teid\u00e4n lapsenne, jotka j\u00e4lkeenne tulevat, ja vieraat, jotka kaukaiselta maalta tulevat, kuin he n\u00e4kev\u00e4t t\u00e4m\u00e4n maan rangaistukset ja sairaudet, joilla Herra ly\u00f6 heit\u00e4 siin\u00e4,\n29:23 Ett\u00e4 h\u00e4n on polttanut koko heid\u00e4n maansa tulikivell\u00e4 ja suolalla, niin ettei sit\u00e4 kylvet\u00e4 eik\u00e4 se vihota, eik\u00e4 my\u00f6s yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ruohoa k\u00e4y h\u00e4nest\u00e4 yl\u00f6s, niinkuin Sodoma, Gomorra, Adama ja Zeboim olivat kukistetut maahan, jotka Herra vihassansa ja hirmuisuudessansa yl\u00f6salaisin kukisti;\n29:24 Niin kaikki kansat sanovat: miksi Herra niin teki t\u00e4lle maakunnalle? mik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 suuri h\u00e4nen julmuutensa viha?\n29:25 Silloin sanotaan: ett\u00e4 he hylk\u00e4siv\u00e4t Herran is\u00e4ins\u00e4 Jumalan liiton, jonka h\u00e4n teki heid\u00e4n kanssansa, kuin h\u00e4n heid\u00e4t johdatti Egyptin maalta,\n29:26 Ja ovat menneet ja muita jumalia palvelleet, ja kumartaneet niit\u00e4, senkaltaisia jumalia, joita ei he tunteneet, ja jotka ei heille mit\u00e4\u00e4n antaneet.\n29:27 Sent\u00e4hden on Herran viha julmistunut t\u00e4m\u00e4n maan p\u00e4\u00e4lle, niin ett\u00e4 h\u00e4n antoi tulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 kaikki kiroukset, jotka t\u00e4ss\u00e4 kirjassa kirjoitetut ovat.\n29:28 Ja Herra on heid\u00e4t h\u00e4vitt\u00e4nyt heid\u00e4n maastansa suuressa vihassa, julmuudessa ja n\u00e4rk\u00e4styksess\u00e4, ja on heid\u00e4t heitt\u00e4nyt vieraasen maahan, niinkuin h\u00e4n t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tehnyt on.\n29:29 Niin salaiset asiat ovat Herran meid\u00e4n Jumalamme edess\u00e4; mutta ne ilmoitetut ovat meill\u00e4 ja meid\u00e4n lapsillamme alati, ett\u00e4 meid\u00e4n kaikki n\u00e4m\u00e4t lain sanat tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n30:1 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, kuin kaikki n\u00e4m\u00e4t tulevat sinun p\u00e4\u00e4lles, siunaus eli kirous, jotka min\u00e4 panin sinun etees, ja sin\u00e4 rupeet ne panemaan syd\u00e4mees, kaikkein pakanain keskell\u00e4, kuhunka Herra sinun Jumalas sinun on ajanut;\n30:2 Ja sin\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyt Herran sinun Jumalas tyk\u00f6, olemaan kuuliainen h\u00e4nen \u00e4\u00e4nellens\u00e4 kaikissa niiss\u00e4, mitk\u00e4 min\u00e4 sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken, sin\u00e4 ja sinun lapses, kaikesta syd\u00e4mest\u00e4s ja kaikesta sielustas;\n30:3 Niin Herra sinun Jumalas k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sinun vankiutes, ja armahtaa sinua, ja tuo j\u00e4lleen ja kokoo sinun kaikista kansoista, joihin Herra sinun Jumalas sinun hajoittanut on.\n30:4 Jos sin\u00e4 olisit ajettu taivaan \u00e4\u00e4riin, niin Herra sinun Jumalas kokoo sinun, ja tuo sinun sielt\u00e4,\n30:5 Ja Herra sinun Jumalas johdattaa sinun siihen maahan, jonka is\u00e4s omistaneet ovat, ja sin\u00e4 se omistat; ja h\u00e4n tekee hyv\u00e4\u00e4 sinulle, ja enent\u00e4\u00e4 sinun enempi kuin sinun is\u00e4s.\n30:6 Ja Herra sinun Jumalas ymp\u00e4rileikkaa sinun syd\u00e4mes ja siemens syd\u00e4men, rakastamaan Herraa sinun Jumalaas kaikesta syd\u00e4mest\u00e4s ja kaikesta sielustas, ett\u00e4s el\u00e4isit.\n30:7 Mutta kaikki n\u00e4m\u00e4t kiroukset antaa Herra sinun Jumalas tulla sinun vihollistes p\u00e4\u00e4lle, ja kaikkein niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka sinua vihaavat ja vainoovat.\n30:8 Ja sin\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyt ja kuulet Herran \u00e4\u00e4nen, tehd\u00e4kses kaikki h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, jotka min\u00e4 sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken.\n30:9 Ja Herra sinun Jumalas antaa sinulle onnen kaikissa k\u00e4ttes t\u00f6iss\u00e4, kohtus hedelm\u00e4ss\u00e4, karjas hedelm\u00e4ss\u00e4, ja maas hedelm\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 ne sinulle menestyisiv\u00e4t; sill\u00e4 Herra k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 riemuitsemaan sinusta sinulle hyv\u00e4ksi, niinkuin h\u00e4n isist\u00e4s iloitsi.\n30:10 Ett\u00e4s Herran sinun Jumalas \u00e4\u00e4nelle kuuliainen olet, ja pid\u00e4t h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4, jotka ovat kirjoitetut t\u00e4ss\u00e4 lakikirjassa, koskas palajat Herran sinun Jumalas tyk\u00f6 kaikesta syd\u00e4mest\u00e4s ja kaikesta sielustas.\n30:11 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 k\u00e4sky, kuin min\u00e4 sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken, ei ole sinulta salattu, eik\u00e4 my\u00f6s kaukana,\n30:12 Eik\u00e4 my\u00f6s taivaassa, ett\u00e4s sanoisit: kuka astuu yl\u00f6s taivaasen, ja tuo meille sen, kuullaksemme sit\u00e4 ja tehd\u00e4ksemme sen j\u00e4lkeen?\n30:13 Eik\u00e4 my\u00f6s ole tuolla puolella merta, ett\u00e4s sanoisit: kuka menis meren ylitse noutamaan meille sen, kuullaksemme sit\u00e4, ja tehd\u00e4ksemme sen j\u00e4lkeen?\n30:14 Sill\u00e4 se sana on sangen l\u00e4sn\u00e4 sinun tyk\u00f6n\u00e4s, sinun suussas, ja sinun syd\u00e4mess\u00e4s, ett\u00e4s sen tekisit.\n30:15 Katso, min\u00e4 panin t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sinun etees el\u00e4m\u00e4n ja hyv\u00e4n, niin my\u00f6s kuoleman ja pahan,\n30:16 Siin\u00e4 kuin min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken, ett\u00e4s rakastat Herraa sinun Jumalaas, ja vaellat h\u00e4nen teiss\u00e4ns\u00e4, ja pid\u00e4t h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 ja oikeutensa; ett\u00e4s saisit el\u00e4\u00e4 ja enett\u00e4isiin, ja Herra sinun Jumalas siunais sinua siin\u00e4 maassa, kuhunkas menet, sit\u00e4 omistamaan.\n30:17 Mutta jos sin\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4t syd\u00e4mes, ja et ole kuuliainen, vaan annat vietell\u00e4 sinus, niin ett\u00e4s kumarrat vieraita jumalia ja palvelet heit\u00e4;\n30:18 Niin teen min\u00e4 teille t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tiett\u00e4v\u00e4ksi, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 per\u00e4ti hukkaantuman, ja ei kauvan pysym\u00e4n siin\u00e4 maassa, johonkas menet Jordanin ylitse, sit\u00e4 omistamaan.\n30:19 Min\u00e4 otan t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 taivaan ja maan todistajaksi teist\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 panin teid\u00e4n eteenne el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen; niin valitse el\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 sin\u00e4 ja sinun siemenes el\u00e4isit,\n30:20 Ett\u00e4s rakastaisit Herraa sinun Jumalaas ja kuulisit h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, ja riippuisit h\u00e4ness\u00e4 kiinni; sill\u00e4 h\u00e4n on sinun el\u00e4m\u00e4s ja sinun pitk\u00e4 ik\u00e4s, ett\u00e4 pysyisit siin\u00e4 maassa, jonka Herra isilles, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi, heille antaaksensa.\n31:1 Ja Moses meni ja puhui n\u00e4m\u00e4t sanat koko Israelin kanssa,\n31:2 Ja sanoi heille: min\u00e4 olen t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sadan ja kahdenkymmenen ajastaikainen, en min\u00e4 voi en\u00e4\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 ulos ja sis\u00e4lle; siihen on Herra my\u00f6s sanonut minulle: ei sinun pid\u00e4 menem\u00e4n t\u00e4m\u00e4n Jordanin ylitse.\n31:3 Herra sinun Jumalas k\u00e4y itse sinun edell\u00e4s, h\u00e4n itse hukuttaa n\u00e4m\u00e4t pakanat sinun edest\u00e4s, niin ett\u00e4 sin\u00e4 omistat heit\u00e4. Josua k\u00e4y sinun edell\u00e4s sen ylitse, niinkuin Herra on sanonut.\n31:4 Ja Herra tekee heille, niinkuin h\u00e4n teki Sihonille ja Ogille Amorilaisten kuninkaille ja heid\u00e4n maallensa, jotka h\u00e4n on hukuttanut.\n31:5 Koska Herra antaa heid\u00e4t teid\u00e4n k\u00e4teenne, niin tehk\u00e4\u00e4t heid\u00e4n kanssansa kaikkein k\u00e4skyin j\u00e4lkeen, jotka min\u00e4 teille olen k\u00e4skenyt.\n31:6 Olkaat vahvat ja hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4styk\u00f6 ja kauhistuko heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 Herra sinun Jumalas itse vaeltaa sinun kanssas; ei h\u00e4n j\u00e4t\u00e4 sinua, eik\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 sinua.\n31:7 Ja Moses kutsui Josuan, ja sanoi h\u00e4nelle koko Israelin silm\u00e4in edess\u00e4: ole vahva ja hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, sill\u00e4 sin\u00e4 johdatat t\u00e4m\u00e4n kansan siihen maahan, jonka Herra heid\u00e4n isillens\u00e4 vannonut on heille antaaksensa, ja sin\u00e4 jaat t\u00e4m\u00e4n heille perimiseksi heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4.\n31:8 Mutta Herra, joka itse k\u00e4y sinun edell\u00e4s, on sinun kanssas; ei h\u00e4n j\u00e4t\u00e4 sinua, eik\u00e4 my\u00f6s hylk\u00e4\u00e4 sinua: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s h\u00e4mm\u00e4sty.\n31:9 Ja Moses kirjoitti t\u00e4m\u00e4n lain ja antoi sen papeille, Levin pojille, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille.\n31:10 Ja Moses k\u00e4ski heille ja sanoi: aina joka seitsem\u00e4n vuoden per\u00e4st\u00e4, kun vapaa vuosi alkaa, lehtimajan juhlana,\n31:11 Kuin koko Israel tulee osoittamaan itsens\u00e4 Herran sinun Jumalas eteen, siihen paikkaan, mink\u00e4 h\u00e4n valitsee, pit\u00e4\u00e4 sinun kuuluttaman t\u00e4m\u00e4n lain koko Israelin edess\u00e4 heid\u00e4n korvainsa kuullen.\n31:12 Kokoo kansa sek\u00e4 miehet ett\u00e4 vaimot, lapset ja muukalaiset, jotka sinun porteissas ovat, kuulemaan ja oppimaan ja pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Herraa teid\u00e4n Jumalaanne, pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tekem\u00e4\u00e4n kaikki t\u00e4m\u00e4n lain sanat.\n31:13 Ja ett\u00e4 heid\u00e4n lapsensa, jotka ei sit\u00e4 tied\u00e4, kuulisivat my\u00f6s ja oppisivat pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Herraa teid\u00e4n Jumalaanne kaikkena teid\u00e4n elinaikananne, kuin te el\u00e4tte siin\u00e4 maassa, johon te menette Jordanin ylitse sit\u00e4 omistamaan.\n31:14 Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, sinun aikas, jona sin\u00e4 kuolet, on juuri l\u00e4sn\u00e4; kutsu Josua, ja seisokaat seurakunnan majassa, ett\u00e4 min\u00e4 antaisin h\u00e4nelle k\u00e4skyn. Ja Moses meni Josuan kanssa, ja he seisoivat seurakunnan majassa.\n31:15 Ja Herra ilmestyi majassa, pilven patsaassa, ja pilven patsas seisoi majan ovella.\n31:16 Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, sinun pit\u00e4\u00e4 lep\u00e4\u00e4m\u00e4n is\u00e4is kanssa; ja t\u00e4m\u00e4 kansa nousee ja juoksee huoruuteen maan ep\u00e4jumalain j\u00e4lkeen, kuhun he menev\u00e4t, hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t minun, ja rikkovat sen liiton, jonka min\u00e4 tein heid\u00e4n kanssansa.\n31:17 Niin minun vihani silloin julmistuu heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja min\u00e4 hylk\u00e4\u00e4n heit\u00e4 ja peit\u00e4n kasvoni heid\u00e4 edest\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 he hukutetaan, ja paljo pahuutta ja ahdistusta k\u00e4y heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4; ja he sanovat sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4: eik\u00f6 n\u00e4m\u00e4t pahuudet ole tapahtuneet minulle, ettei minun Jumalani ole minun kanssani?\n31:18 Mutta min\u00e4 per\u00e4ti peit\u00e4n kasvoni kasvoni sill\u00e4 ajalla, kaiken sen pahuuden t\u00e4hden, jonka he tehneet ovat, ett\u00e4 he ovat itsens\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet muiden jumalain tyk\u00f6.\n31:19 Niin kirjoittakaat nyt teillenne t\u00e4m\u00e4 virsi, ja opettakaat se Israelin lapsille, asettakaat se heid\u00e4n suuhunsa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 virsi olis minulle todistajaksi Israelin lapsia vastaan.\n31:20 Sill\u00e4 min\u00e4 johdata heid\u00e4t siihen maahan, jonka min\u00e4 vannoin heid\u00e4n isillens\u00e4, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa. Ja kuin he sy\u00f6v\u00e4t ja tulevat ravituiksi ja lihavaksi, k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t he teit\u00e4ns\u00e4 muiden jumalain tyk\u00f6, ja palvelevat niit\u00e4, ja pilkkaavat minua ja rikkovat minun liittoni.\n31:21 Ja kuin suuri pahuus ja ahdistus k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t, niin t\u00e4m\u00e4 virsi vastaa heit\u00e4 todistukseksi, sill\u00e4 ei sit\u00e4 pid\u00e4 unhotettaman heid\u00e4n siemenens\u00e4 suussa; sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n heid\u00e4n ajatuksensa, joita he t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ajattelevat, ennen kuin min\u00e4 johdatan heit\u00e4 siihen maahan, josta min\u00e4 vannonut olen.\n31:22 Ja Moses kirjoitti t\u00e4m\u00e4n virren sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja opetti sen Israelin lapsille.\n31:23 Ja k\u00e4ski Josualle Nunin pojalle, ja sanoi: ole vahva ja urhoollinen, sill\u00e4 sin\u00e4 johdatat Israelin lapset siihen maahan, josta min\u00e4 vannoin heille: ja min\u00e4 olen sinun kanssas.\n31:24 Kuin Moses oli n\u00e4m\u00e4t lain sanat kirjoittanut kirjaan, ja ne lopettanut,\n31:25 K\u00e4ski h\u00e4n Levil\u00e4isille, jotka Herran liitonarkkia kantoivat, sanoen:\n31:26 Ottakaat t\u00e4m\u00e4 lakikirja ja laskekaat Herran teid\u00e4n Jumalanne liitonarkin sivulle, ett\u00e4 se olis siin\u00e4 todistukseksi sinua vastaan.\n31:27 Sill\u00e4 min\u00e4 tunnen sinun tottelemattomuutes ja niskuruutes: katso, t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 minun viel\u00e4 el\u00e4iss\u00e4ni teid\u00e4n kanssanne, olette te tottelemattomat Herraa vastaan, kuinka paljo enemmin minun kuolemani j\u00e4lkeen?\n31:28 Niin kootkaat minun eteeni kaikki vanhimmat teid\u00e4n sukukunnissanne ja teid\u00e4n esimiehenne, ett\u00e4 min\u00e4 puhuisin n\u00e4m\u00e4t sanat heid\u00e4n korvainsa kuullen ja ottaisin taivaan ja maan todistajaksi heit\u00e4 vastaan.\n31:29 Sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 te minun kuolemani j\u00e4lkeen per\u00e4ti turmellaan, ja poikkeette silt\u00e4 tielt\u00e4, jonka min\u00e4 teille k\u00e4skenyt olen; niin teille tapahtuu onnettomuus viimeisill\u00e4 ajoilla, ett\u00e4 teitte pahaa Herran silm\u00e4in edess\u00e4 ja vihoititte h\u00e4nen teid\u00e4n k\u00e4ttenne t\u00f6iden kautta.\n31:30 Niin Moses puhui koko Israelin seurakunnan kuullen t\u00e4m\u00e4n veisun sanat hamaan loppuun asti.\n32:1 Kuulkaat te taivaat, min\u00e4 puhun, ja maa kuulkaan minun suuni sanoja.\n32:2 Minun oppini tiukkukaan niinkuin sade, minun puheeni vuotakaan niinkuin kaste, niinkuin sade vihannon p\u00e4\u00e4lle ja niinkuin pisarat ruohon p\u00e4\u00e4lle.\n32:3 Sill\u00e4 min\u00e4 ylist\u00e4n Herran nime\u00e4: antakaat meid\u00e4n Jumalallemme suuri kunnia.\n32:4 H\u00e4n on kallio, h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 ovat laittamattomat, sill\u00e4 kaikki h\u00e4nen tiens\u00e4 ovat oikiat; vakaa on Jumala, ilman kaikkea v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, h\u00e4n on vanhurskas ja oikia.\n32:5 Onko h\u00e4n h\u00e4nen turmellut? Ei, vaan h\u00e4nen lapsensa ovat heid\u00e4n h\u00e4pi\u00e4pilkkunsa; se on nurja ja sekaseurainen suku.\n32:6 Niink\u00f6st\u00e4 te Herralle maksatte, hullu ja tyhm\u00e4 kansa? Eik\u00f6 h\u00e4n ole sinun Is\u00e4s ja sinun Lunastajas, joka sinun luonut ja valmistanut on?\n32:7 Muista muinaisia aikoja, ymm\u00e4rr\u00e4 vuosikaudet suvusta sukuun; kysy is\u00e4lt\u00e4s, ja h\u00e4n ilmoittaa sinulle, ja vanhimmiltas, niin he sinulle sanovat.\n32:8 Kuin kaikkein korkein jakoi pakanat ja hajoitti ihmisten lapset, silloin h\u00e4n laski kansain maan rajat, Israelin lasten luvun j\u00e4lkeen.\n32:9 Sill\u00e4 Herran osa on h\u00e4nen oma kansansa, Jakob on h\u00e4nen perimisens\u00e4 nuora.\n32:10 H\u00e4n l\u00f6ysi h\u00e4nen er\u00e4maassa ja hirmuisessa suuressa itkukorvessa. H\u00e4n vei h\u00e4nen ymp\u00e4ri, h\u00e4n opetti h\u00e4nen ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja varjeli h\u00e4nt\u00e4 niinkuin silm\u00e4ter\u00e4\u00e4ns\u00e4,\n32:11 Niinkuin kotka kehoittelee pes\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja laukuilee poikainsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4, levitt\u00e4\u00e4 siipens\u00e4, ottaa kunkin heist\u00e4 ja kantaa siipeins\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n32:12 Niin Herra yksin\u00e4ns\u00e4 talutti h\u00e4nt\u00e4, ja ei ollut h\u00e4nen kanssansa muuta Jumalaa.\n32:13 H\u00e4n vei h\u00e4nen hamaan maan korkeuteen, ja ruokki h\u00e4nen pellon hedelm\u00e4ll\u00e4, ja antoi h\u00e4nen ime\u00e4 hunajaa kalliosta ja \u00f6ljy\u00e4 kovasta kivest\u00e4,\n32:14 Voita lehmist\u00e4, ja rieskaa lampaista, ynn\u00e4 karitsain lihavuuden kanssa, ja Basanin oinaat, ja lihavat kauriit, ja parhaan nisun, ja juotti h\u00e4nen parhaalla viinamarjan verell\u00e4.\n32:15 Ja Israel lihoi, tuli vikuriksi, lihavaksi, paksuksi ja v\u00e4kev\u00e4ksi, ja hylk\u00e4si Jumalan, joka h\u00e4nen teki, ja katsoi autuutensa kallion yl\u00f6n.\n32:16 He yllyttiv\u00e4t h\u00e4nen kiivauteen muukalaisten kautta, kauhistusten kautta vihoittivat he h\u00e4nen.\n32:17 He uhrasivat perkeleille, eik\u00e4 Jumalalle, jumalille, joita ei he tunteneet, vasta-uutisille, jotka ei ennen olleet, joita is\u00e4nne ei pelj\u00e4nneet.\n32:18 Kallion, joka sinun siitti, sin\u00e4 hylj\u00e4sit, ja unhotit Jumalan, joka sinun loi.\n32:19 Ja Herra n\u00e4ki sen, ja vihastui, poikainsa ja tytt\u00e4riens\u00e4 kehoituksen t\u00e4hden,\n32:20 Ja sanoi: min\u00e4 peit\u00e4n kasvoni heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4, ja katson mit\u00e4 heid\u00e4n viimeiselt\u00e4 tapahtuu; sill\u00e4 se on nurja suku ja senkaltaiset lapset, joissa ei ole uskoa.\n32:21 He h\u00e4rsytteliv\u00e4t minua sen kautta, joka ei ole jumala, ep\u00e4jumaluutensa kautta ovat he minun vihoittaneet ja min\u00e4 vihoitan heit\u00e4 j\u00e4lleen sen kautta, joka ei ole kansa, tyhm\u00e4ll\u00e4 kansalla min\u00e4 heit\u00e4 vihoitan.\n32:22 Sill\u00e4 tuli on syttynyt minun vihassani, ja polttaa hamaan alimaiseen helvettiin, ja kuluttaa maan, ynn\u00e4 h\u00e4nen hedelm\u00e4ns\u00e4 kanssa, ja polttaa vuorten perustukset.\n32:23 Min\u00e4 kokoon kaiken onnettomuuden heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, min\u00e4 ammun kaikki nuoleni heihin.\n32:24 N\u00e4l\u00e4st\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hiukahtuman ja poltetaudilla kulutettaman, ja \u00e4killisell\u00e4 kuolemalla; min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n mets\u00e4n petoin hampaat heid\u00e4n keskellens\u00e4, ja kyyk\u00e4rmeen myrkyn.\n32:25 Ulkona pit\u00e4\u00e4 miekan heit\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4n ja sis\u00e4ll\u00e4 huoneessa pelvon, sek\u00e4 nuorukaiset ett\u00e4 neitseet, imev\u00e4iset ja harmaap\u00e4\u00e4t.\n32:26 Min\u00e4 sanoin: min\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4isin heit\u00e4, min\u00e4 lakkauttaisin heid\u00e4n muistonsa ihmisist\u00e4,\n32:27 Ellen min\u00e4 vihollisteni vihaa karttaisi, ettei heid\u00e4n vainollisensa ylpeilisi, ja l\u00e4hes sanoisi: meid\u00e4n oikia k\u00e4temme on kaikki n\u00e4m\u00e4t tehnyt, eik\u00e4 Herra.\n32:28 Sill\u00e4 se on kansa, jossa ei mit\u00e4\u00e4n neuvoa ole, eik\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4.\n32:29 Jospa he taitavaiset olisivat, niin he ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t ja huomaitsisivat, mit\u00e4 heille viimeiselt\u00e4 tapahtuu.\n32:30 Kuinka yksi ajais tuhatta takaa ja kaksi karkottaisi kymmenentuhatta heist\u00e4? Eik\u00f6 sent\u00e4hden, ett\u00e4 heid\u00e4n kallionsa on heid\u00e4t myynyt? ja Herra on heid\u00e4t sulkenut?\n32:31 Sill\u00e4 ei ole meid\u00e4n kalliomme niinkuin heid\u00e4n kallionsa, ja meid\u00e4n vihollisemme ovat meid\u00e4n tuomarimme.\n32:32 Sill\u00e4 heid\u00e4n viinapuunsa on Sodoman viinapuusta ja Gomorran pelloista, heid\u00e4n viinamarjansa myrkylliset viinamarjat, heill\u00e4 ovat karvahimmat marjat.\n32:33 Heid\u00e4n viinansa on lohik\u00e4rmeen kiukkuvahto, ja kyyk\u00e4rmetten hirmullinen myrkky.\n32:34 Eik\u00f6 se liene k\u00e4tketty minun tyk\u00f6n\u00e4ni? ja sinetill\u00e4 lukittu minun tavaroissani?\n32:35 Minun on kosto, min\u00e4 kostan, heid\u00e4n jalkansa pit\u00e4\u00e4 ajallansa kompastuman; sill\u00e4 heid\u00e4n kadotuksensa aika on l\u00e4sn\u00e4, ja mik\u00e4 heille tarjontelee, se rient\u00e4\u00e4.\n32:36 Sill\u00e4 Herra tuomitsee kansansa, ja armahtaa palveliaansa; sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 k\u00e4si on poissa, ja ei ole mit\u00e4\u00e4n tallella pidetty eik\u00e4 j\u00e4tetty.\n32:37 Ja pit\u00e4\u00e4 sanottaman: kussa heid\u00e4n Jumalansa ovat? heid\u00e4n kallionsa, johonka he uskalsivat?\n32:38 Joiden lihavimmat uhrit he s\u00f6iv\u00e4t, ja joivat viinan heid\u00e4n juomauhristansa, nouskaan ne ja auttakaan teit\u00e4 ja varjelkaan teit\u00e4.\n32:39 N\u00e4hk\u00e4\u00e4t nyt, ett\u00e4 min\u00e4 itse olen, ja ei ole jumalia minun kanssani. Min\u00e4 kuoletan ja teen el\u00e4v\u00e4ksi, min\u00e4 ly\u00f6n ja min\u00e4 parannan, ja ei kenk\u00e4\u00e4n ole, joka minun k\u00e4sist\u00e4ni vapahtaa.\n32:40 Sill\u00e4 min\u00e4 nostan k\u00e4teni taivaasen ja sanon: min\u00e4 el\u00e4n ijankaikkisesti.\n32:41 Kuin min\u00e4 hion miekkani niinkuin pitk\u00e4isen leimauksen, ja minun k\u00e4teni rupee rangaistukseen, niin min\u00e4 koston maksan minun vihollisilleni, ja niille palkitsen, jotka minua vihaavat.\n32:42 Min\u00e4 juotan nuoleni verell\u00e4, ja miekkani pit\u00e4\u00e4 lihaa sy\u00f6m\u00e4n tapettuiden verest\u00e4, ja vangittuiden ja vihollisten paljastetusta p\u00e4\u00e4st\u00e4.\n32:43 Riemuitkaat te kaikki, jotka olette h\u00e4nen kansansa; sill\u00e4 h\u00e4n kostaa palveliainsa veren. Ja kostaa vihollisillensa, ja sovittaa maansa ja kansansa.\n32:44 Ja Moses tuli ja puhui kaikki n\u00e4m\u00e4t veisun sanat t\u00e4m\u00e4n kansan kuullen, h\u00e4n ja Josua Nunin poika.\n32:45 Ja Moses p\u00e4\u00e4tti kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat koko Israelille,\n32:46 Ja sanoi heille: pankaat syd\u00e4meenne kaikki ne sanat, jotka min\u00e4 teille t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 todistin, ett\u00e4 te k\u00e4skisitte teid\u00e4n lapsianne, tekem\u00e4\u00e4n ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki t\u00e4m\u00e4n lain sanat.\n32:47 Sill\u00e4 ei siin\u00e4 ole teille yht\u00e4\u00e4n turhaa sanaa, vaan se on teid\u00e4n el\u00e4m\u00e4nne; ja ne sanat pitent\u00e4v\u00e4t teid\u00e4n ik\u00e4nne maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, johon te menette Jordanin ylitse, omistamaan sit\u00e4.\n32:48 Ja Herra puhui Mosekselle sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja sanoi:\n32:49 Mene t\u00e4lle Abarimin vuorelle, Nebon vuorelle, joka on Moabin maalla Jerihon kohdalla, ja katsele Kanaanin maata, jonka min\u00e4 Israelin lapsille omaksi annan.\n32:50 Sinun pit\u00e4\u00e4 kuoleman vuorella, johonkas menet, ja koottaman kansas tyk\u00f6, niinkuin veljeskin Aaron kuoli Horin vuorella, ja koottiin kansan tyk\u00f6,\n32:51 Ett\u00e4 te olette rikkoneet minua vastaan Israelin lasten seassa, riitaveden tyk\u00f6n\u00e4 Kadeksessa Sinin korvessa: ettette minua pyhitt\u00e4neet Israelin lasten seassa.\n32:52 Sill\u00e4 sin\u00e4 n\u00e4et maan kohdastansa; vaan ei sinun pid\u00e4 siihen maahan tuleman, jonka min\u00e4 Israelin lapsille annan.\n33:1 Ja t\u00e4m\u00e4 on siunaus, jolla Moses Jumalan mies siunasi Israelin lapsia ennen kuolemaansa,\n33:2 Ja sanoi: Herra on tullut Sinaista, ja noussut heille Seirist\u00e4, ja ilmestynyt Paranin vuorelta, ja on tullut kymmenentuhannen pyh\u00e4n kanssa, ja tulinen laki h\u00e4nen oikiassa k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4.\n33:3 H\u00e4n my\u00f6s rakastaa kansoja; kaikki h\u00e4nen pyh\u00e4ns\u00e4 ovat sinun k\u00e4dess\u00e4s, ja he asettavat itsens\u00e4 sinun jalkais juureen, ja ottavat opin sinun sanoistas.\n33:4 Moses on meille k\u00e4skenyt lain, Jakobin sukukunnalle perimisen.\n33:5 Ja h\u00e4n oli Kuningas oikeudessa; kansan p\u00e4\u00e4miehet h\u00e4n kokosi yhteen, ynn\u00e4 Israelin sukukuntain kanssa.\n33:6 Ruben el\u00e4k\u00e4\u00e4n, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4n kuolko, ja h\u00e4nen kansansa olkoon luettava.\n33:7 T\u00e4m\u00e4 on Juudalle siunaus: ja h\u00e4n sanoi: kuule Herra Juudan \u00e4\u00e4nt\u00e4, ja johdata h\u00e4nt\u00e4 kansansa tyk\u00f6; ja h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 sotii puolestansa, sin\u00e4 olet apu vastoin h\u00e4nen vihollisiansa.\n33:8 Ja h\u00e4n sanoi Leville: sinun t\u00e4ydellisyytes ja sinun valkeutes olkoon sinun pyh\u00e4n miehes tyk\u00f6n\u00e4, jota sin\u00e4 kiusasit Massassa, ja saatit h\u00e4nen riitelem\u00e4\u00e4n riitaveden tyk\u00f6n\u00e4.\n33:9 Joka sanoo is\u00e4llens\u00e4 ja \u00e4idillens\u00e4: en min\u00e4 n\u00e4hnyt heit\u00e4, ja ei tunne velji\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 tied\u00e4 pojistansa; ne pit\u00e4v\u00e4t sinun sanas, ja k\u00e4tkev\u00e4t sinun liittos.\n33:10 He opettavat sinun oikeuksias Jakobille ja Israelille sinun lakis, he kantavat suitsutusta sinun nen\u00e4s eteen, ja kaikkinaiset uhrit uhraavat sinun alttarillas.\n33:11 Siunaa Herra h\u00e4nen voimansa ja anna h\u00e4nen k\u00e4ttens\u00e4 ty\u00f6 sinulle kelvata; riko heid\u00e4n lanteensa, jotka karkaavat h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja h\u00e4nt\u00e4 vihaavat, niin ettei he voisi ojentaa heit\u00e4ns\u00e4.\n33:12 Ja BenJaminille sanoi h\u00e4n: Herran rakkaat pit\u00e4\u00e4 asuman turvallisesti h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4; h\u00e4n suojelee heit\u00e4 kaiken p\u00e4iv\u00e4n, ja h\u00e4n asuu heid\u00e4n hartioidensa v\u00e4lill\u00e4.\n33:13 Ja h\u00e4n sanoi Josephille: h\u00e4nen maansa olkoon siunattu Herralta, parhaista taivaan hedelmist\u00e4, kasteesta, ja syvyydest\u00e4, joka makaa alla.\n33:14 Siin\u00e4 olkoon ihanimmat hedelm\u00e4t auringosta, ja ihanimmat kyps\u00e4t hedelm\u00e4t kuusta,\n33:15 Ja it\u00e4isten vuorten kukkuloilta, ja ij\u00e4isilt\u00e4 kukkuloilta parhaat hedelm\u00e4t,\n33:16 Ja ne kalliimmat maan hedelm\u00e4t, ja mit\u00e4 siin\u00e4 on. H\u00e4nen suosionsa, joka asuu pensaassa, tulkoon Josephin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, ja Natsirin p\u00e4\u00e4laelle veljeins\u00e4 keskell\u00e4.\n33:17 Ja h\u00e4nen kauneutensa olkoon niinkuin esikoisen h\u00e4rj\u00e4n, ja h\u00e4nen sarvensa olkoon niinkuin yksisarvisen sarvet, joilla h\u00e4n kansaa kuokkii yhteen, hamaan maailman \u00e4\u00e4riin asti; n\u00e4m\u00e4t ovat Ephraimin kymmenentuhatta, ja n\u00e4m\u00e4t Manassen tuhannet.\n33:18 Ja h\u00e4n sanoi Sebulonille: iloitse Sebulon ulosk\u00e4ymisess\u00e4s, mutta sin\u00e4 Isaskar iloitse majoissas.\n33:19 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kutsuman kansaa vuorelle ja siell\u00e4 vanhurskauden uhria uhraaman; sill\u00e4 he imev\u00e4t meren kyllyyden ja santaan k\u00e4tketyt tavarat.\n33:20 Ja h\u00e4n sanoi Gadille: siunattu olkoon se, joka levitt\u00e4\u00e4 Gadin, h\u00e4n asuu niinkuin hotka jalopeura, ja ry\u00f6st\u00e4\u00e4 sek\u00e4 k\u00e4sivarren ett\u00e4 p\u00e4\u00e4nlaen.\n33:21 Ja h\u00e4n katsoi itsellens\u00e4 ensim\u00e4isen osan maasta, ett\u00e4 h\u00e4n siin\u00e4 lainopettajalta annetussa osassa olis surutoin; kuitenkin tuli h\u00e4n kansan p\u00e4\u00e4miesten kanssa, ja teki Herran vanhurskautta, ja h\u00e4nen oikiutensa Israelin kanssa.\n33:22 Ja Danille sanoi h\u00e4n: Dan niinkuin jalopeuran penikka, joka karkaa Basanista.\n33:23 Ja Naphtalille sanoi h\u00e4n: Naphtalilla on ylt\u00e4kyll\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen mielens\u00e4 tekee, ja h\u00e4n t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Herran siunauksella, l\u00e4nnen ja etel\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen omistaman.\n33:24 Ja Asserille sanoi h\u00e4n: Asser olkoon siunattu pojissa, h\u00e4n olkoon veljillens\u00e4 otollinen, ja kastakaan jalkansa \u00f6ljyyn.\n33:25 Rauta ja vaski olkoon sinun kenk\u00e4s; ja niinkuin sinun ik\u00e4s, niin my\u00f6s sinun v\u00e4kevyytes lis\u00e4\u00e4ntyy.\n33:26 Ei yht\u00e4\u00e4n ole niinkuin oikeuden Jumala, joka istuu taivaassa, h\u00e4n olkoon sinun auttajas, ja h\u00e4nen kunniansa on pilviss\u00e4.\n33:27 Jumalan asuinsia on alusta, ijankaikkisten k\u00e4sivartten alla. Ja h\u00e4n ajaa ulos sinun vihollises sinun edest\u00e4s ja sanoo: ole hukutettu.\n33:28 Israel asuu levollisesti yksin\u00e4ns\u00e4, ja Jakobin silm\u00e4 katsoo sen maan p\u00e4\u00e4lle, jossa jyvi\u00e4 ja viinaa on, siihen my\u00f6s taivaat kastetta vuodattavat.\n33:29 Autuas olet sin\u00e4 Israel: kuka on sinun kaltaises? O sin\u00e4 kansa, joka Herrassa autuaaksi tulet, joka sinun apus kilpi ja sinun kunnias miekka on. Vihollises valhettelevat sinulle, ja sin\u00e4 astelet heid\u00e4n kukkulainsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n34:1 Ja Moses meni Moabin kedoilta ja astui Nebon vuorelle, Pisgan kukkulalle, joka on Jerihon kohdalla; ja Herra osoitti h\u00e4nelle kaiken Gileadin maan Daniin asti,\n34:2 Ja koko Naphtalin ja Ephraimin ja Manassen maan, ja kaiken Juudan maan viimeiseen mereen asti,\n34:3 Ja etel\u00e4maan, ja aukian kedon Palmukaupungin Jerihon tyk\u00f6n\u00e4, hamaan Zoariin asti.\n34:4 Ja Herra sanoi h\u00e4nelle: t\u00e4m\u00e4 on se maa, jonka min\u00e4 Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoin ja sanoin: min\u00e4 annan sen sinun siemenelles; sin\u00e4 n\u00e4it sen nyt silmill\u00e4s, vaan et sin\u00e4 sinne tule.\n34:5 Ja Moses Herran palvelia kuoli siell\u00e4 Moabin maalla, Herran sanan j\u00e4lkeen.\n34:6 Ja h\u00e4n hautasi h\u00e4nen laaksoon, Moabin maalla, Peorin huoneen kohdalla. Ja ei ole yksik\u00e4\u00e4n saanut tiet\u00e4\u00e4 h\u00e4nen hautaansa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n34:7 Ja Moses oli sadan ja kahdenkymmenen ajastaikainen, kuin h\u00e4n kuoli; ei h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 olleet pimenneet, ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 neste ei ollut lakastunut.\n34:8 Ja Israelin lapset itkiv\u00e4t Mosesta Moabin kedoilla kolmekymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4; ja itku- ja valitusp\u00e4iv\u00e4t Moseksesta t\u00e4ytettiin.\n34:9 Mutta Josua Nunin poika oli t\u00e4ytetty taidon hengell\u00e4, sill\u00e4 Moses oli k\u00e4tens\u00e4 laskenut h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4; ja Israelin lapset olivat kuuliaiset h\u00e4nelle ja tekiv\u00e4t niinkuin Herra oli Mosekselle k\u00e4skenyt.\n34:10 Ja sitte ei yht\u00e4\u00e4n prophetaa noussut Israelissa niinkuin Moses, jonka Herra tunsi kasvoista niin kasvoihin,\n34:11 Kaikkinaisissa tunnust\u00e4hdeissa ja ihmeiss\u00e4, joita Herra h\u00e4nen l\u00e4hetti tekem\u00e4\u00e4n Egyptin maalla Pharaolle ja kaikille h\u00e4nen palvelioillensa, koko h\u00e4nen maallensa,\n34:12 Ja kaikessa v\u00e4kev\u00e4ss\u00e4 k\u00e4dess\u00e4, ja kaikissa suurissa pelj\u00e4tt\u00e4viss\u00e4 t\u00f6iss\u00e4, jotka Moses teki koko Israelin silm\u00e4in edess\u00e4.","title":"Finnish Bible: Deuteronomy","type":"page"}