{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/est.htm","path":"bib/wb/fin/est.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/est.htm","text":"1:1 Siihen aikaan, kuin Ahasverus hallitsi Indiasta Etiopiaan asti, sataa ja seitsem\u00e4\u00e4kolmattakymmenta maakuntaa,\n1:2 Ja kuin h\u00e4n istui valtakuntansa istuimella, Susanin linnassa,\n1:3 Kolmantena hallituksensa vuonna, teki h\u00e4n pidot kaikille p\u00e4\u00e4miehillens\u00e4 ja palvelioillensa, Persian ja Median sodanp\u00e4\u00e4miehille ja maakuntain hallitsioille h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4,\n1:4 N\u00e4ytt\u00e4in heille valtakuntansa kunnian rikkaudet ja herrautensa kalliit kaunistukset monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4, sata ja kahdeksankymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n1:5 Ja kuin ne p\u00e4iv\u00e4t olivat t\u00e4ytetyt, teki kuningas kaikelle kansalle, joka Susanin linnassa oli, sek\u00e4 suurille ett\u00e4 pienille pidot seitsem\u00e4ksi p\u00e4iv\u00e4ksi, kuninkaallisen huoneen yrttitarhan salissa.\n1:6 Siell\u00e4 riippuivat valkiat, viheri\u00e4iset ja sinert\u00e4v\u00e4t sein\u00e4vaatteet, yhteen sidotut kalliilla liinaisilla ja purppuraisilla siteill\u00e4 hopiarenkaissa, marmorikivisten patsasten p\u00e4\u00e4ll\u00e4; vuoteet olivat kullasta ja hopiasta, permanto oli laskettu viheri\u00e4isist\u00e4, valkeista, keltaisista ja mustista marmorikivist\u00e4.\n1:7 Ja juomaa kannettiin kultaisilla astioilla, ja aina toisilla ja toisilla astioilla, ja kuninkaallista viinaa ylt\u00e4kyll\u00e4, kuninkaan varan per\u00e4\u00e4n.\n1:8 Ja juominen tapahtui s\u00e4\u00e4d\u00f6ksen j\u00e4lkeen, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n toistansa vaatinut; sill\u00e4 kuningas oli niin k\u00e4skenyt kaikille edesk\u00e4yville huoneessansa, tehd\u00e4 jokaisen mielen nouteeksi.\n1:9 Ja kuningatar Vasti teki my\u00f6s pidot vaimoille kuningas Ahasveruksen kuninkaallisessa huoneessa.\n1:10 Ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin kuningas oli iloinen viinasta, k\u00e4ski h\u00e4n Mehumanin, Bistan, Harbonan, Bigtan, Abagtan, Setarin ja Karkaan, seitsem\u00e4n kamaripalveliaa, jotka palvelivat kuningas Ahasverusta,\n1:11 Tuomaan kuningatar Vastia kuninkaan eteen h\u00e4nen kuninkaallisella kruunullansa, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 kansalle ja p\u00e4\u00e4miehille h\u00e4nen kauneuttansa; sill\u00e4 h\u00e4n oli kaunis.\n1:12 Mutta kuningatar Vasti ei tahtonut tulla kuninkaan k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, kuin h\u00e4n oli k\u00e4skenyt kamaripalveliain kautta. Niin kuningas vihastui kovin, ja h\u00e4nen vihansa syttyi h\u00e4ness\u00e4.\n1:13 Kuningas sanoi viisaille, jotka ymm\u00e4rsiv\u00e4t maan tavat (sill\u00e4 kuninkaan asia piti ratkaistaman kaikkein lain ja oikeuden ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isten edess\u00e4;\n1:14 Ja l\u00e4hin h\u00e4nt\u00e4 olivat: Karsena, Setar, Admata, Tarsis, Meres, Marsena ja Memukan, seitsem\u00e4n Persian ja Median p\u00e4\u00e4miest\u00e4, jotka n\u00e4kiv\u00e4t kuninkaan kasvot ja istuivat ylimm\u00e4isin\u00e4 valtakunnassa:)\n1:15 Mit\u00e4 kuningatar Vastille pit\u00e4\u00e4 teht\u00e4m\u00e4n oikeuden j\u00e4lkeen, ettei h\u00e4n tehnyt kuningas Ahasveruksen sanan j\u00e4lkeen, h\u00e4nen kamaripalveliainsa kautta?\n1:16 Niin sanoi Memukan kuninkaan ja p\u00e4\u00e4miesten edess\u00e4: kuningatar Vasti ei ole ainoastansa tehnyt pahoin kuningasta vastaan, mutta my\u00f6s kaikkia p\u00e4\u00e4miehi\u00e4 ja kaikkia kansoja vastaan, jotka ovat kaikissa kuningas Ahasveruksen maakunnissa.\n1:17 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kuningattaren teko hajoo kaikkein vaimoin tyk\u00f6, niin ett\u00e4 hekin katsovat miehens\u00e4 yl\u00f6n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, ja sanovat: kuningas Ahasverus k\u00e4ski kuningatar Vastin tulla eteens\u00e4, mutta ei h\u00e4n tullut.\n1:18 Niin Persian ja Median p\u00e4\u00e4miesten em\u00e4nn\u00e4t sanovat t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kaikille kuninkaan p\u00e4\u00e4miehille, kuin he kuulevat t\u00e4m\u00e4n kuningattaren teon; niin siit\u00e4 tulee kyll\u00e4 yl\u00f6nkatsetta ja vihaa.\n1:19 Jos siis kuninkaalle kelpaa, niin antakaan kuninkaallisen k\u00e4skyn k\u00e4yd\u00e4 ulos ja kirjoittaa Persian ja Median lakiin jota ei kenk\u00e4\u00e4n rikkoa tohdi: ettei Vasti pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 tuleman kuningas Ahasveruksen eteen, ja antakaan kuningas h\u00e4nen valtakuntansa h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4, joka on parempi h\u00e4nt\u00e4.\n1:20 Ja t\u00e4m\u00e4 kuninkaan kirja, joka nyt tehd\u00e4\u00e4n, kuulukoon ymp\u00e4rins\u00e4 koko h\u00e4nen valtakuntansa, joka suuri on: ett\u00e4 jokainen vaimo pit\u00e4is miehens\u00e4 kunniassa, suurten ja pienten seassa,\n1:21 T\u00e4m\u00e4 kelpasi kuninkaalle ja p\u00e4\u00e4miehille; ja kuningas teki Memukanin sanan j\u00e4lkeen.\n1:22 Niin kirjat l\u00e4hetettiin kaikkiin kuninkaan maakuntiin, jokaiseen maakuntaan heid\u00e4n kirjoituksensa j\u00e4lkeen, ja kaikkein kansain tyk\u00f6 heid\u00e4n kielell\u00e4ns\u00e4: ett\u00e4 jokainen mies on hallitsia huoneessansa, ja antoi puhuttaa kansansa kielell\u00e4.\n2:1 N\u00e4iden j\u00e4lkeen, sittekuin kuningas Ahasveruksen viha asettui, muisti h\u00e4n, mit\u00e4 Vasti oli tehnyt, ja mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 p\u00e4\u00e4tetty oli.\n2:2 Niin sanoivat kuninkaan palveliat, jotka h\u00e4nt\u00e4 palvelivat: etsitt\u00e4k\u00f6\u00f6n kuninkaalle kauniita nuoria neitseit\u00e4,\n2:3 Ja l\u00e4hett\u00e4k\u00f6\u00f6n kuningas katsojat kaikkiin valtakuntansa maakuntiin, kokoomaan kaikkia kauniita nuoria neitseit\u00e4 Susanin linnaan, vaimoin huoneesen, Hegen, kuninkaan kamaripalvelian k\u00e4den alle, joka vaimoista piti vaarin ja antoi heille heid\u00e4n kaunistuksensa;\n2:4 Ja piika, joka kuninkaalle kelpaa, tulkoon kuningattareksi Vastin siaan. T\u00e4m\u00e4 kelpasi kuninkaalle, ja h\u00e4n teki niin.\n2:5 Ja Susanin linnassa oli Juudalainen, jonka nimi oli Mordekai Jairin poika, Simein pojan, Kisin pojan, Jeminin mies,\n2:6 Joka oli viety Jerusalemista sen joukon kanssa, joka vietiin Jekonian Juudan kuninkaan kanssa, jonka Nebukadnetsar Babelin kuningas vei pois.\n2:7 Ja h\u00e4n oli Hadassan, se on, Esterin, set\u00e4ns\u00e4 tytt\u00e4ren holhoja; sill\u00e4 ei h\u00e4nell\u00e4 ollut is\u00e4\u00e4 eik\u00e4 \u00e4iti\u00e4; ja h\u00e4n oli kaunis ja hyv\u00e4nmuotoinen piika; ja kuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 kuolivat, otti Mordekai h\u00e4nen tytt\u00e4reksens\u00e4.\n2:8 Kuin kuninkaan k\u00e4sky ja laki ilmoitettiin, ja monta piikaa koottiin Susanin linnaan, Hegen k\u00e4den alle, otettiin my\u00f6s Ester kuninkaan huoneeseen, Hegen k\u00e4den alle, joka oli vaimoin vartia.\n2:9 Ja piika kelpasi h\u00e4nelle, ja h\u00e4n l\u00f6ysi laupiuden h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4n joudutti h\u00e4nen kaunistustensa kanssa, antaaksensa h\u00e4nelle h\u00e4nen osansa ja siihen seitsem\u00e4n kaunista piikaa kuninkaan huoneesta; ja h\u00e4n muutti h\u00e4nen piikoinensa parhaasen paikkaan vaimoin huoneesen.\n2:10 Ja ei Ester ilmoittanut h\u00e4nelle kansaansa ja sukuansa; sill\u00e4 Mordekai oli h\u00e4nt\u00e4 kielt\u00e4nyt ilmoittamasta.\n2:11 Ja Mordekai k\u00e4yskenteli joka p\u00e4iv\u00e4 neitsytten huoneen porstuan edess\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n olis saanut tiet\u00e4\u00e4, k\u00e4vik\u00f6 Esterille hyvin ja mit\u00e4 h\u00e4nelle tapahtuis.\n2:12 Ja kuin itsekunkin piian m\u00e4\u00e4r\u00e4tty aika tuli menn\u00e4 kuningas Ahasveruksen tyk\u00f6, sittekuin h\u00e4n oli ollut kaksitoistakymmenta kuukautta vaimoin tavan j\u00e4lkeen kaunistuksessa; (sill\u00e4 heid\u00e4n kaunistuksellansa piti oleman niin paljo aikaa: kuusi kuukautta myrhami\u00f6ljyll\u00e4, ja kuusi kuukautta kalliilla voiteilla, ja muilla vaimoin kaunistuksilla:)\n2:13 Niin piika meni kuninkaan tyk\u00f6; ja jonka h\u00e4n tahtoi, se piti h\u00e4nelle annettaman, joka piti h\u00e4nen kanssansa menem\u00e4n vaimoin huoneesta kuninkaan huoneesen.\n2:14 Ehtoona h\u00e4n tuli, ja huomeneltain palasi toiseen vaimoin huoneesen, Saasgaksen, kuninkaan kamaripalvelian k\u00e4den alle, joka oli vaimoin vartia. Ja ei h\u00e4nen pit\u00e4nyt palajaman kuninkaan tyk\u00f6, muutoin jos kuningas h\u00e4nt\u00e4 tahtoi ja kutsutti h\u00e4nt\u00e4 nimelt\u00e4ns\u00e4.\n2:15 Kuin Esterin, Abihailin, Mordekain sed\u00e4n, tytt\u00e4ren (jonka h\u00e4n oli ottanut tytt\u00e4reksens\u00e4) aika joutui tulla kuninkaan tyk\u00f6, ei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n muuta anonut, vaan mit\u00e4 Hege kuninkaan kamaripalvelia, vaimoin vartia, sanoi; ja Ester l\u00f6ysi armon kaikkein edess\u00e4, jotka h\u00e4nen n\u00e4kiv\u00e4t.\n2:16 Ja Ester otettiin kuningas Ahasveruksen tyk\u00f6 kuninkaalliseen huoneesen kymmenenten\u00e4 kuukautena, joka kutsutaan Tebet, seitsem\u00e4nten\u00e4 h\u00e4nen valtakuntansa vuonna.\n2:17 Ja kuningas rakasti Esteri\u00e4 enempi kuin kaikkia muita vaimoja, ja h\u00e4n l\u00f6ysi armon ja laupiuden h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 enempi kuin kaikki muut neitseet; ja h\u00e4n pani kuninkaallisen kruunun h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 ja teki h\u00e4nen kuningattareksei Vastin siaan.\n2:18 Ja kuningas teki kaikille p\u00e4\u00e4miehillens\u00e4 ja palvelioillensa suuret pidot, ja ne pidot olivat Esterin t\u00e4hden; ja h\u00e4n teki maakunnille levon, ja antoi lahjoja kuninkaan varan j\u00e4lkeen.\n2:19 Ja kuin neitseet toisen kerran koottiin, istui Mordekai kuninkaan portissa.\n2:20 Ja ei Ester ollut viel\u00e4 ilmoittanut sukuansa eik\u00e4 kansaansa, niinkuin Mordekai h\u00e4nelle oli k\u00e4skenyt; sill\u00e4 Ester teki Mordekain sanan j\u00e4lkeen, niinkuin silloinkin, kuin h\u00e4n h\u00e4nen kasvatti.\n2:21 Silloin kuin Mordekai istui kuninkaan portissa, vihastuivat kaksi kuninkaan kamaripalveliaa, Bigtan ja Teres, ovenvartiat, ja aikoivat heitt\u00e4\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 kuningas Ahasveruksen p\u00e4\u00e4lle.\n2:22 Ja Mordekai sai sen tiet\u00e4\u00e4 ja ilmoitti kuningatar Esterille; ja Ester sanoi Mordekain puolesta sen kuninkaalle.\n2:23 Ja kuin sit\u00e4 tutkisteltiin, l\u00f6ydettiin se todeksi, ja he hirtettiin molemmat puuhun. Ja se kirjoitettiin aikakirjaan kuninkaan edess\u00e4.\n3:1 Kuin n\u00e4m\u00e4t olivat tapahtuneet, teki kuningas Ahasverus Hamanin, Medatan pojan, Agagilaisen, suureksi, ja korotti h\u00e4nen, ja pani h\u00e4nen istuimensa ylemm\u00e4ksi kaikkia p\u00e4\u00e4miehi\u00e4, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat.\n3:2 Ja kaikki kuninkaan palveliat, jotka kuninkaan portissa olivat, notkistivat polviansa ja kumarsivat Hamania; sill\u00e4 niin oli kuningas k\u00e4skenyt; mutta Mordekai ei notkistanut polviansa eik\u00e4 kumartanut.\n3:3 Niin kuninkaan palveliat, jotka kuninkaan portissa olivat, sanoivat Mordekaille: miksi sin\u00e4 rikot kuninkaan k\u00e4skyn?\n3:4 Ja koska he joka p\u00e4iv\u00e4 sit\u00e4 h\u00e4nelle sanoivat, ja ei h\u00e4n totellut heit\u00e4, ilmoittivat he sen Hamanille, n\u00e4hd\u00e4ksens\u00e4, olisiko senkaltainen Mordekain ty\u00f6 pysyv\u00e4inen; sill\u00e4 h\u00e4n oli sanonut itsens\u00e4 Juudalaiseksi.\n3:5 Ja kuin Haman n\u00e4ki, ettei Mordekai notkistanut polviansa h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 eik\u00e4 kumartanut h\u00e4nt\u00e4, tuli h\u00e4n kiukkua t\u00e4yteen.\n3:6 Ja h\u00e4n luki v\u00e4h\u00e4ksi laskea ainoastansa Mordekain p\u00e4\u00e4lle k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 he olivat h\u00e4nelle tiett\u00e4v\u00e4ksi tehneet Mordekain kansan; mutta Haman pyysi teloittaa kaikkea Mordekain kansaa, Juudalaisia, jotka olivat koko kuningas Ahasveruksen valtakunassa.\n3:7 Ensim\u00e4isell\u00e4 kuulla, se on Nisan kuu, kuningas Ahasveruksen toisena vuonna toistakymment\u00e4, heitettiin Pur, se on arpa, Hamanin edess\u00e4, p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4, ja kuukaudelta niin toiseen kuuhun toistakymment\u00e4, se on kuu Adar.\n3:8 Ja Haman sanoi kuningas Ahasverukselle: yksi kansa on hajoitettu ja jaettu kansain sekaan kaikissa sinun valtakuntas maakunnissa; ja heid\u00e4n lakinsa on toisin kuin kaikkein kansain, ja ei he tee kuninkaan lain j\u00e4lkeen; ei se ole kuninkaalle hy\u00f6dyllinen, ett\u00e4 heid\u00e4n niin olla annetaan.\n3:9 Jos kuninkaalle kelpaa, niin kirjoitettakoon, ett\u00e4 ne hukutettaisiin; niin min\u00e4 tahdon punnita kymmenentuhatta leivisk\u00e4\u00e4 hopiaa virkamiesten k\u00e4siin, viet\u00e4\u00e4 kuninkaan tavaroihin.\n3:10 Silloin kuningas otti sormuksen sormestansa ja antoi sen Hamanille, Medatan Agagilaisen pojalle, Juudalaisten vihamiehelle.\n3:11 Ja kuningas sanoi Hamanille: se hopia olkoon annettu sinulle, niin my\u00f6s kansa, tehd\u00e4kses heille, mit\u00e4s tahdot.\n3:12 Niin kuninkaan kirjoittajat kutsuttiin kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toistakymment\u00e4 ensim\u00e4ist\u00e4 kuuta, ja kirjoitettiin niinkuin Haman k\u00e4ski kuninkaan ylimm\u00e4isten ja maaherrain tyk\u00f6, sinne ja t\u00e4nne maakuntiin, ja jokaisen kansan p\u00e4\u00e4miesten tyk\u00f6 siell\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4, itsekunkin kansan kirjoituksen j\u00e4lkeen ja heid\u00e4n kielell\u00e4ns\u00e4; kuningas Ahasveruksen nimell\u00e4 oli se kirjoitettu ja kuninkaan sormuksella lukittu.\n3:13 Ja kirjat l\u00e4hetettiin juoksijain kautta kaikkiin kuninkaan maakuntiin, hukuttamaan, tappamaan ja teloittamaan kaikkia Juudalaisia, nuoria ja vanhoja, lapsia ja vaimoja yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin oli kolmastoistakymmenes p\u00e4iv\u00e4 toista kuuta toistakymment\u00e4, se on kuu Adar, ja ry\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n heid\u00e4n saaliinsa.\n3:14 Kirja oli n\u00e4in: k\u00e4sky on annettu kaikkiin maakuntiin, julistettaa kaikille kansoille, ett\u00e4 heid\u00e4n piti oleman sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 valmiit.\n3:15 Ja juoksijat meniv\u00e4t kiiruusti kuninkaan k\u00e4kskyn j\u00e4lkeen; ja k\u00e4sky annettiin Susanin linnassa. Ja kuningas ja Haman istuivat ja joivat; mutta Susanin kaupunki oli h\u00e4mm\u00e4styksiss\u00e4.\n4:1 Kuin Mordekai ymm\u00e4rsi kaikki mit\u00e4 tapahtunut oli, rep\u00e4isi h\u00e4n vaatteensa, ja puetti itsens\u00e4 s\u00e4kill\u00e4 ja tuhalla, ja meni keskelle kaupunkia ja huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja surkiasti,\n4:2 Ja tuli kuninkaan portin eteen; sill\u00e4 ei ollut luvallinen yhdenk\u00e4\u00e4n menn\u00e4 kuninkaan portista sis\u00e4lle, jonka yll\u00e4 s\u00e4kki oli.\n4:3 Ja Juudalaisilla oli suuri parku kaikissa maakunnissa, joihon kuninkaan sana ja k\u00e4sky tuli, ja moni paastosi, itki ja murehti, ja makasi s\u00e4kiss\u00e4 ja tuhassa.\n4:4 Niin Esterin piiat ja h\u00e4nen kamaripalveliansa tulivat ja ilmoittivat sen h\u00e4nelle. Niin kuningatar pelj\u00e4styi kovin, ja l\u00e4hetti vaatteet Mordekain yllens\u00e4 pukea, ja k\u00e4ski s\u00e4kin panna ylt\u00e4ns\u00e4 pois; mutta ei h\u00e4n ottanut.\n4:5 Niin Ester kutsui Hatakin kuninkaan kamaripalvelian, joka h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 seisoi, ja k\u00e4ski h\u00e4nen Mordekain tyk\u00f6 tiedustelemaan, mik\u00e4 se on ja mink\u00e4t\u00e4hden h\u00e4n niin teki?\n4:6 Niin Hatak meni Mordekain tyk\u00f6 kaupungin kadulle kuninkaan portin eteen.\n4:7 Ja Mordekai sanoi h\u00e4nelle kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nelle tapahtunut oli, ja sen hopian, jonka Haman oli luvannut punnita kuninkaan tavaroihin Juudalaisten t\u00e4hden, ett\u00e4 he surmattaisiin.\n4:8 Ja h\u00e4n antoi h\u00e4nelle kirjoituksen siit\u00e4 k\u00e4skyst\u00e4, joka Susanissa oli annettu, ett\u00e4 he piti teloitettaman, osoittaaksensa sen Esterille ja antaaksensa h\u00e4nelle tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4skis h\u00e4nen menn\u00e4 kuninkaan tyk\u00f6 ja rukoilla h\u00e4nt\u00e4 hartaasti kansansa edest\u00e4.\n4:9 Ja kuin Hatak tuli ja ilmoitti Esterille Mordekain sanat,\n4:10 Puhui Ester Hatakille ja k\u00e4ski h\u00e4nen Mordekaille (sanoa):\n4:11 Kaikki kuninkaan palveliat ja kuninkaan maakuntain kansa tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 kuka ik\u00e4n\u00e4 mies eli vaimo menee kuninkaan tyk\u00f6 sisim\u00e4iselle kartanolle, joka ei ole kutsuttu, h\u00e4nen tuomionsa on, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman muutoin jos kuningas ojentaa kultaisen valtikan h\u00e4nen puoleensa, ett\u00e4 h\u00e4n el\u00e4is; ja en min\u00e4 ole kutsuttu kolmenakymmenen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuninkaan tyk\u00f6.\n4:12 Ja kuin Esterin sanat sanottiin Mordekaille,\n4:13 K\u00e4ski h\u00e4n sanoa Esterille j\u00e4lleen: \u00e4l\u00e4 luulekaan, ett\u00e4s vapahdat henkes paremmin kuin kaikki muut Juudalaiset, vaikka kuninkaan huoneessa olet.\n4:14 Sill\u00e4 jos sin\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aikaan per\u00e4ti vaikenet, niin Juudalaiset saavat kuitenkin avun ja pelastuksen muualta, ja sin\u00e4 ja is\u00e4s huone pit\u00e4\u00e4 sitte hukkuman. Ja kuka tiet\u00e4\u00e4, ehk\u00e4 olet sin\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ajan t\u00e4hden tullut kuninkaan valtakuntaan?\n4:15 Ester k\u00e4ski Mordekaita vastata:\n4:16 Mene ja kokoo kaikki Juudalaiset, jotka Susanissa ovat, ja paastotkaat minun edest\u00e4ni, ettette sy\u00f6 ettek\u00e4 juo kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 eli p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4; min\u00e4 paastoon my\u00f6s piikoineni, ja niin min\u00e4 menen kuninkaan tyk\u00f6 k\u00e4sky\u00e4kin vastaan; jos min\u00e4 hukun, niin min\u00e4 hukun.\n4:17 Mordekai meni ja teki kaikki niinkuin Ester h\u00e4nelle k\u00e4ski.\n5:1 Ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 puetti Ester itsens\u00e4 kuninkaallisiin vaatteisiin ja meni kartanoon kuninkaan huoneen tyk\u00f6, sis\u00e4lliselle puolelle kuninkaan huoneen kohdalle. Ja kuningas istui kuninkaallisella istuimellansa kuninkaallisessa huoneessansa, juuri huoneen oven kohdalla.\n5:2 Ja kuin kuningas n\u00e4ki kuningatar Esterin seisovan kartanolla, l\u00f6ysi h\u00e4n armon h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4; ja kuningas ojensi kultaisen valtikan, joka oli h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, Esterin puoleen; niin Ester astui edes ja rupesi valtikan p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\n5:3 Ja kuningas sanoi h\u00e4nelle: kuningatar Ester! mik\u00e4 sinun on? ja mit\u00e4s anot? Puoleen minun valtakuntaani asti pit\u00e4\u00e4 sinulle annettaman.\n5:4 Ester sanoi: jos kuninkaalle kelpaa, niin tulkoon kuningas ja Haman t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 pitoihin, jotka min\u00e4 olen valmistanut h\u00e4nelle.\n5:5 Ja kuningas sanoi: kiiruhtakaat, ett\u00e4 Haman tekis, mit\u00e4 Ester on sanonut. Niin kunigas ja Haman tulivat pitoihin, jotka Ester oli valmistanut.\n5:6 Ja kuningas sanoi Esterille, sittekuin h\u00e4n oli viinaa juonut: mit\u00e4 pyyd\u00e4t, se pit\u00e4\u00e4 sinulle annettaman, ja mit\u00e4 anot, vaikka se olis puoli valtakunnasta, se pit\u00e4\u00e4 tapahtuman.\n5:7 Niin Ester vastasi ja sanoi: minun rukoukseni ja anomiseni on:\n5:8 Jos min\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt armon kuninkaan edess\u00e4, ja jos se kelpaa kuninkaalle antaa minulle minun rukoukseni ja tehd\u00e4 minun anomiseni, niin tulkoon kuningas ja Haman pitoihin, jotka min\u00e4 valmistan heille, niin min\u00e4 teen huomenna niinkuin kuningas on sanonut.\n5:9 Niin Haman meni ulos sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 iloissansa ja rohkialla syd\u00e4mell\u00e4. Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki Mordekain kuninkaan portissa, ettei h\u00e4n noussut eik\u00e4 siastansa liikahtanut h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, tuli h\u00e4n t\u00e4yteen vihaa Mordekain p\u00e4\u00e4lle.\n5:10 Mutta Haman pid\u00e4tti itsens\u00e4; ja kuin h\u00e4n tuli kotiansa, l\u00e4hetti h\u00e4n ja antoi kutsua yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Sereksen.\n5:11 Ja Haman luetteli heille rikkautensa kunnian, ja lastensa paljouden, ja kaikki, kuinka kuningas oli h\u00e4nen tehnyt niin suureksi, ja ett\u00e4 h\u00e4n oli korotettu kuninkaan p\u00e4\u00e4miesten ja palveliain ylitse.\n5:12 Sanoi my\u00f6s Haman: ja kuningatar Ester ei antanut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kutsua kuninkaan kanssa pitoihin, jotka h\u00e4n valmisti, paitsi minua; ja min\u00e4 olen my\u00f6s huomeneksi kutsuttu h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kuninkaan kanssa.\n5:13 Mutta kaikista n\u00e4ist\u00e4 ei minulle mit\u00e4k\u00e4\u00e4n kelpaa niinkauvan kuin min\u00e4 n\u00e4en Juudalaisen Mordekain istuvan kuninkaan portissa.\n5:14 Niin sanoi h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Seres ja kaikki h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nelle: valmistettakoon puu, viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkia, ja sano huomenna kuninkaalle, ett\u00e4 Mordekai siihen hirtett\u00e4isiin, niin sin\u00e4 menet iloissas kuninkaan kanssa pitoihin. Se kelpasi Hamanille, ja puu valmistettiin.\n6:1 Ja sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 ei saanut kuningas unta, ja h\u00e4n k\u00e4ski tuotaa aika- ja muistokirjat, ja ne luettiin kuninkaan edess\u00e4.\n6:2 Niin l\u00f6ydettiin kirjoitettuna, kuinka Mordekai oli tiet\u00e4\u00e4 antanut, ett\u00e4 kaksi kuninkaan kamaripalveliaa, Bigtana ja Teres, ovenvartiat, olivat aikoneet heitt\u00e4\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 kuningas Ahasveruksen p\u00e4\u00e4lle,\n6:3 Ja kuningas sanoi: mit\u00e4 kunniaa eli hyv\u00e4\u00e4 me olemme Mordekaille sen edest\u00e4 tehneet? Niin sanoivat kuninkaan palveliat, jotka h\u00e4nt\u00e4 palvelivat: ei ole h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n tapahtunut.\n6:4 Ja kuningas sanoi: kuka kartanolla on? ja Haman k\u00e4veli ulkona kartanolla kuninkaan huoneen edess\u00e4, sanoaksensa kuninkaalle, ett\u00e4 Mordekai piti hirtett\u00e4m\u00e4n siihen puuhun, jonka h\u00e4n oli h\u00e4nt\u00e4 varten valmistanut.\n6:5 Ja kuninkaan palveliat sanoivat h\u00e4nelle: katso, Haman seisoo pihalla. Kuningas sanoi: tulkaan sis\u00e4lle.\n6:6 Ja kuin Haman tuli, sanoi kuningas h\u00e4nelle: mit\u00e4 sille miehelle pit\u00e4\u00e4 teht\u00e4m\u00e4n, jota kuningas tahtoo kunnioittaa? Ja Haman ajatteli syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: ket\u00e4p\u00e4 kuningas paremmin tahtoo kunnioittaa kuin minua?\n6:7 Ja Haman sanoi kuninkaalle: se mies,jota kuningas tahtoo kunnioittaa,\n6:8 Pit\u00e4\u00e4 puetettaman kuninkaallisilla vaatteilla, joita kuningas itse pit\u00e4\u00e4, ja tuotaman se hevonen, jolla kuningas ajaa, ja ett\u00e4 kuninkaallinen kruunu pantaisiin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4.\n6:9 Ja vaatteet ja hevonen pit\u00e4\u00e4 annettaman yhden kuninkaan p\u00e4\u00e4miehen k\u00e4teen, joka on ylimm\u00e4isist\u00e4 p\u00e4\u00e4miehist\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n puettais sen miehen, jota kuningas tahtoo kunnioittaa, ja antais h\u00e4nen ajaa hevosen sel\u00e4ss\u00e4 kaupungin kaduilla, ja huutaa h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4: n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 sille miehelle teht\u00e4m\u00e4n, jota kuningas tahtoo kunnioittaa.\n6:10 Kuningas sanoi Hamanille: kiiruhda, ota vaatteet ja hevonen, niinkuin sin\u00e4 olet sanonut, ja tee niin Mordekain Juudalaisen kanssa, joka istuu kuninkaan portissa; ja \u00e4l\u00e4 anna mit\u00e4\u00e4n puuttua kaikista n\u00e4ist\u00e4, mit\u00e4 sin\u00e4 puhunut olet.\n6:11 Niin Haman otti vaatteet ja hevosen ja puetti Mordekain, ja antoi h\u00e4nen ajaa kaupungin kaduilla, ja huusi h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4: n\u00e4in sille miehelle tehd\u00e4\u00e4n, jota kuningas tahtoo kunnioittaa.\n6:12 Ja Mordekai palasi kuninkaan porttiin; mutta Haman meni kiiruusti kotiansa, murehtien ja peitetyll\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n6:13 Ja Haman jutteli em\u00e4nn\u00e4llens\u00e4 Serekselle ja kaikille yst\u00e4villens\u00e4 kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nelle tapahtunut oli. Niin sanoivat h\u00e4nen viisaansa ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Seres h\u00e4nelle: Jos Mordekai on Juudalaisten siemenest\u00e4, jonka edess\u00e4 sin\u00e4 olet ruvennut lankeemaan, niin et sin\u00e4 voi mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vastaan, vaan sinun t\u00e4ytyy per\u00e4ti h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 langeta.\n6:14 Kuin he viel\u00e4 parhaallaansa h\u00e4nen kanssansa puhuivat, tulivat kuninkaan kamaripalveliat ja kiiruhtivat Hamania pitoihin, jotka Ester oli valmistanut.\n7:1 Kuin kuningas tuli ja Haman pitoon kuningatar Esterin tyk\u00f6,\n7:2 Sanoi kuningas taas toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Esterille, sittekuin h\u00e4n oli viinaa juonut: mit\u00e4s rukoilet, kuningatar Ester, sinulles annettaa, ja mit\u00e4s anot? ehk\u00e4 se olis puoli kuninkaan valtakuntaa, se pit\u00e4\u00e4 tapahtuman.\n7:3 Kuningatar Ester vastasi ja sanoi: o kuningas, jos min\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt armon sinun edess\u00e4s ja jos kuninkaalle kelpaa, niin suokoon minulle henkeni minun rukoukseni t\u00e4hden, ja kansani minun anomiseni t\u00e4hden!\n7:4 Sill\u00e4 me olemme myydyt, min\u00e4 ja minun kansani, teloitettaviksi, surmattaviksi ja hukutettaviksi. Ja jos me olisimme myydyt orjiksi ja piioiksi, niin min\u00e4 olisin vaiti, eik\u00e4 vihamies sittek\u00e4\u00e4n palkitsisi kuninkaalle sit\u00e4 vahinkoa.\n7:5 Kuningas Ahasverus puhui ja sanoi kuningatar Esterille: kuka se on, eli kussa se on, joka tohtii senkaltaista ajatella tehd\u00e4ksens\u00e4?\n7:6 Ester sanoi: se vihamies ja vainooja on t\u00e4m\u00e4 paha Haman; ja Haman pelj\u00e4styi kuninkaan ja kuningattaren edess\u00e4.\n7:7 Ja kuningas nousi vieraspidosta ja viinan tyk\u00f6\u00e4 vihoissansa ja meni salin yrttitarhaan; ja Haman nousi ja rukoili kuningatarta henkens\u00e4 edest\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki h\u00e4nellens\u00e4 olevan valmistetun onnettomuuden kuninkaalta.\n7:8 Ja kuin kuningas tuli j\u00e4lleen salin yrttitarhasta siihen huoneesen, jossa he olivat viinaa juoneet, nojasi Haman sille vuoteelle, jolla Ester istui. Niin sanoi kuningas: tahtooko h\u00e4n kuningattarelle tehd\u00e4 my\u00f6s v\u00e4kivaltaa minun l\u00e4sn\u00e4ollessani huoneessa? Kuin se sana tuli kuninkaan suusta ulos, peittiv\u00e4t he Hamanin kasvot.\n7:9 Ja Harbona, kuninkaan kamaripalvelijoista, sanoi kuninkaalle: katso, Hamanin kartanolla seisoo puu viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkea, jonka h\u00e4n teki Mordekaita varten, joka hyv\u00e4\u00e4 puhui kuninkaan edest\u00e4. Niin sanoi kuningas: hirtett\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4n siihen.\n7:10 Niin he hirttiv\u00e4t Hamanin siihen puuhun, jonka h\u00e4n teki Mordekaita varten; ja niin asettui kuninkaan viha.\n8:1 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 antoi kuningas Ahasverus kuningatar Esterille Hamanin Juudalaisten vihollisen huoneen. Ja Mordekai tuli kuninkaan eteen; sill\u00e4 Ester ilmoitti, mik\u00e4 h\u00e4n h\u00e4nelle oli.\n8:2 Ja kuningas otti sormuksensa, jonka h\u00e4n oli antanut Hamanilta pois ottaa, ja antoi Mordekaille. Ja Ester pani Mordekain Hamanin kartanon p\u00e4\u00e4lle.\n8:3 Ja Ester puhui viel\u00e4 kuninkaalle, ja lankesi h\u00e4nen jalkainsa juureen, itki ja rukoili h\u00e4nt\u00e4 palauttamaan Hamanin Agagilaisen pahuutta ja h\u00e4nen aikomustansa, jonka h\u00e4n oli ajatellut Juudalaisia vastaan.\n8:4 Niin kuningas ojensi kultaisen valtikan Esterin puoleen. Ja Ester nousi ja seisoi kuninkaan edess\u00e4,\n8:5 Ja sanoi: jos kuninkaalle kelpaa, ja jos min\u00e4 olen armon l\u00f6yt\u00e4nyt h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja jos se on kuninkaalle sovelias, ja min\u00e4 kelpaan h\u00e4nelle; niin kirjoitettakoon ja otettakoon takaperin kaikki Hamanin Medatan Agagilaisen pojan aikomuskirjat, jotka h\u00e4n on kirjoittanut, ett\u00e4 kaikki Juudalaiset surmattaisiin kaikissa kuninkaan maakunnissa.\n8:6 Sill\u00e4 kuinka min\u00e4 voin n\u00e4hd\u00e4 sit\u00e4 pahuutta, joka minun kansalleni tulis? ja kuinka min\u00e4 voin n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 minun sukukuntani niin teloitetaan.\n8:7 Niin kuningas Ahasverus sanoi kuningatar Esterille ja Mordekaille Juudalaiselle: katso min\u00e4 olen antanut Esterille Hamanin huoneen, ja h\u00e4n hirtettiin puuhun, ett\u00e4 h\u00e4n laski k\u00e4tens\u00e4 Juudalaisten p\u00e4\u00e4lle.\n8:8 Niin kirjoittakaat siis te Juudalaisten puolesta kuninkaan nimeen, niinkuin te itse tahdotte, ja painakaat sinetti kuninkaan sormuksella; sill\u00e4 sit\u00e4 kirjoitusta, joka kuninkaan nimell\u00e4 kirjoitetaan, ja kuninkaan sormuksella sinetti painetaan, ei taideta otettaa takaperin.\n8:9 Silloin kutsuttiin kuninkaan kirjoittajat kolmantena kuukautena, se on Sivan kuu, kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmattakymment\u00e4, ja kirjoitettiin juuri niinkuin Mordekai k\u00e4ski Juudalaisten tyk\u00f6, ja hallitsiain tyk\u00f6, maanvanhimpien ja maakuntain p\u00e4\u00e4miesten tyk\u00f6, Indiasta Etiopiaan asti, joita oli sata ja seitsem\u00e4nkolmattakymment\u00e4 maakuntaa, kunkin maakunnan kirjoituksen j\u00e4lkeen, jokaisen kansan tyk\u00f6 heid\u00e4n kielell\u00e4ns\u00e4, ja Juudalaisten tyk\u00f6 heid\u00e4n kirjoituksensa j\u00e4lkeen ja heid\u00e4n kielell\u00e4ns\u00e4.\n8:10 Ja kirjoitettiin kuningas Ahasveruksen nimell\u00e4, ja sinetti painettiin kuninkaan sormuksella; ja h\u00e4n l\u00e4hetti kirjat hevosilla, nopeimmilla orheilla ja nuorilla muuleilla ajavaisten kautta,\n8:11 Ett\u00e4 kuningas salli Juudalaiset kussakin kaupungissa koota heit\u00e4ns\u00e4, ja varjella henkens\u00e4, ja teloittaa, tappaa ja hukuttaa kaikkein kansain ja maakuntain sotav\u00e4en, jotka heit\u00e4 vaivasivat, lapsinensa, ja vaimoinensa, ja ry\u00f6st\u00e4\u00e4 heid\u00e4n saaliinsa,\n8:12 Yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaikissa kuningas Ahasveruksen maakunnissa, kolmantenatoistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toista kuuta toistakymment\u00e4, se on kuu Adar.\n8:13 Ja kirjoissa oli, ett\u00e4 k\u00e4sky oli annettu kaikkiin maakuntiin julistettaa kaikille kansoille, ett\u00e4 Juudalaiset olisivat sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 valmiit kostamaan vihollisillensa.\n8:14 Ja liukkailla orheilla ja karkaavaisilla muuleilla ajavaiset sanansaattajat ajoivat nopiasti ja kiiruusti kuninkaan sanan j\u00e4lkeen; ja se k\u00e4sky ly\u00f6tiin Susanin linnassa yl\u00f6s.\n8:15 Ja Mordekai l\u00e4ksi kuninkaan tyk\u00f6\u00e4 kuninkaallisissa vaatteissa, sinisiss\u00e4 ja valkeissa, ja suurella kultakruunulla, ja kalliilla liinaisella hameella ja purpuralla. Ja Susanin kaupunki iloitsi ja riemuitsi.\n8:16 Sill\u00e4 sinne oli tullut valkeus ja ilo, riemu ja kunnia Juudalaisille.\n8:17 Ja kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa, joihin kuninkaan sana ja k\u00e4sky tuli, oli ilo ja riemu Juudalaisten keskell\u00e4, pito ja hyv\u00e4t p\u00e4iv\u00e4t. Ja monta maan kansasta tuli Juudalaiseksi; sill\u00e4 Juudalaisten pelko tuli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n9:1 Ja toisena kuukautena toistakymment\u00e4, Adarin kuulla, kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toistakymment\u00e4, jona kuninkaan sana ja k\u00e4sky oli tullut, ett\u00e4 toimitus piti tapahtuman, juuri sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jona Juudalaisten viholliset toivoivat vallitsevansa heit\u00e4, k\u00e4\u00e4ntyi niin, ett\u00e4 Juudalaiset vallitsivat vihollisiansa:\n9:2 Niin Juudalaiset kokoontuivat kaupunkeihinsa kaikissa kuningas Ahasveruksen maakunnissa, laskemaan k\u00e4tens\u00e4 niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka heille pahuutta tahtoivat, ja ei yksik\u00e4\u00e4n voinut seisoa heit\u00e4 vastaan; sill\u00e4 kaikki kansa pelk\u00e4si heit\u00e4.\n9:3 Ja kaikki maakuntain p\u00e4\u00e4miehet ja hallitsiat, ja maan vanhimmat ja kuninkaan virkamiehet ylistiv\u00e4t Juudalaisia; sill\u00e4 Mordekain pelko tuli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n9:4 Sill\u00e4 Mordekai oli suuri kuninkaan huoneessa, ja h\u00e4nen sanomansa kuului kaikkiin maakuntiin, kuinka Mordekai menestyi ja tuli suureksi.\n9:5 Niin Juudalaiset l\u00f6iv\u00e4t kaikki vihamiehens\u00e4 miekalla, tappoivat ja hukuttivat heid\u00e4t, ja tekiv\u00e4t niiden kanssa, jotka heit\u00e4 vihasivat, oman tahtonsa j\u00e4lkeen.\n9:6 Ja susanin linnassa l\u00f6iv\u00e4t Juudalaiset viisisataa miest\u00e4 kuoliaaksi, ja hukuttivat heid\u00e4t.\n9:7 Viel\u00e4 p\u00e4\u00e4lliseksi tappoivat he Parsandatan, Dalphonin, Aspatan,\n9:8 Poratan, Adalian, Aridatan,\n9:9 Parmastan, Arisain, Aridain, Vajesatan,\n9:10 Kymmenen Hamanin poikaa, joka oli Medatanin poika, Juudalaisten vihamies; mutta ei he ruvenneet heid\u00e4n saaliisensa.\n9:11 Silloin tuli tapettuin luku Susanin linnaan, kuninkaan eteen.\n9:12 Ja kuningas sanoi kuningatar Esterille: Susanin kaupungissa ovat Juudalaiset tappaneet ja hukuttaneet viisisataa miest\u00e4 ja kymmenen Hamanin poikaa: mit\u00e4s luulet heid\u00e4n muissa kuninkaan maakunnissa tehneen? mit\u00e4s pyyd\u00e4t sinulles annettaa? ja mit\u00e4s viel\u00e4 anot sinulles teht\u00e4\u00e4?\n9:13 Ester sanoi: jos kuninkaalle kelpaa, niin antakoon Juudalaisten my\u00f6s huomenna tehd\u00e4 Susanissa t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4isen k\u00e4skyn j\u00e4lkeen; ett\u00e4 he hirtt\u00e4isiv\u00e4t kymmenen Hamanin poikaa puuhun.\n9:14 Ja kuningas k\u00e4ski niin tehd\u00e4: ja se k\u00e4sky ly\u00f6tiin Susanissa yl\u00f6s; ja kymmenen Hamanin poikaa hirtettiin.\n9:15 Ja Juudalaiset, jotka Susanissa olivat, kokoontuivat nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toistakymment\u00e4 Adar kuuta, ja tappoivat kolmesataa miest\u00e4 Susanissa; mutta heid\u00e4n saaliisensa ei he ruvenneet.\n9:16 Mutta muut Juudalaiset kuninkaan maakunnissa tulivat kokoon ja varjelivat henke\u00e4ns\u00e4, saadaksensa lepoa vihollisiltansa, ja tappoivat vihollisiansa viisikahdeksattakymment\u00e4 tuhatta, mutta ei he ruvenneet saaliisen.\n9:17 (Se tapahtui) kolmantenatoistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Adar kuuta. Ja he lep\u00e4siv\u00e4t nelj\u00e4nten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sit\u00e4 kuuta; sen he tekiv\u00e4t pito- ja ilop\u00e4iv\u00e4ksi.\n9:18 Mutta Juudalaiset, jotka Susanissa olivat, tulivat kokoon kolmantenatoistakymmenenten\u00e4 ja nelj\u00e4nten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja lep\u00e4siv\u00e4t viidenten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4; ja tekiv\u00e4t sen p\u00e4iv\u00e4n pito- ja ilop\u00e4iv\u00e4ksi.\n9:19 Sent\u00e4hden Juudalaiset, jotka asuivat maakyliss\u00e4 ja v\u00e4hiss\u00e4 kaupungeissa, tekiv\u00e4t nelj\u00e4nnentoistakymmenennen p\u00e4iv\u00e4n Adar kuuta ilo- ja pitop\u00e4iv\u00e4ksi, ja l\u00e4hettiv\u00e4t lahjoja toinen toisellensa.\n9:20 Ja Mordekai kirjoitti n\u00e4m\u00e4t teot, ja l\u00e4hetti kirjat kaikille Juudalaisille, jotka olivat kaikissa kuningas Ahasveruksen maakunnissa, sek\u00e4 l\u00e4hes ett\u00e4 kauvas,\n9:21 Ja asetti heille, ett\u00e4 he pit\u00e4isiv\u00e4t joka vuosi nelj\u00e4nnentoistakymmenennen ja viidennentoistakymmenennen p\u00e4iv\u00e4n Adar kuuta,\n9:22 Niiden p\u00e4iv\u00e4in j\u00e4lkeen, joina Juudalaiset olivat tulleet lepoon vihollistensa edest\u00e4, ja sen kuukauden, jona heid\u00e4n surunsa on iloksi k\u00e4\u00e4ntynyt ja heid\u00e4n murheensa hyviksi p\u00e4iviksi: ett\u00e4 he ne pit\u00e4isiv\u00e4t pito- ja ilop\u00e4ivin\u00e4, ja l\u00e4hett\u00e4isiv\u00e4t lahjoja toinen toisellensa, ja jakaisivat vaivaisille.\n9:23 Ja Juudalaiset ottivat vastaan tehd\u00e4ksens\u00e4 sen, mink\u00e4 he ennen olivat ruvenneet, ja Mordekai heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 kirjoitti.\n9:24 Sill\u00e4 Haman Medatan Agagilaisen poika, kaikkein Juudalaisten vihollinen, oli ajatellut hukuttaa kaikkia Juudalaisia, ja antoi heitt\u00e4\u00e4 Pur, se on arpaa, murentaaksensa ja hukuttaaksensa heit\u00e4.\n9:25 Ja kuin Ester oli mennyt kuninkaan tyk\u00f6; ja h\u00e4n puhunut, ett\u00e4 h\u00e4nen paha aikomisensa, jonka h\u00e4n oli ajatellut Juudalaisia vastaan, k\u00e4\u00e4nnettiin kirjoitusten kautta h\u00e4nen oman p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja kuinka h\u00e4n ja h\u00e4nen poikansa ripustettiin puuhun;\n9:26 Siit\u00e4 he n\u00e4m\u00e4t p\u00e4iv\u00e4t kutsuivat Purim, arvan nimen j\u00e4lkeen, sek\u00e4 sen ett\u00e4 kaiken t\u00e4m\u00e4n kirjan sanan j\u00e4lkeen, ja mit\u00e4 he olivat itse n\u00e4hneet, ja kuinka heille on tapahtunut.\n9:27 Ja Juudalaiset s\u00e4\u00e4siv\u00e4t sen, ja ottivat p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja siemenens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja kaikkein niiden p\u00e4\u00e4lle, jonka itsens\u00e4 antoivat heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, ettei ne hylk\u00e4\u00e4 niit\u00e4 kahta p\u00e4iv\u00e4\u00e4, vaan pit\u00e4v\u00e4t ne joka vuosi, heid\u00e4n kirjoituksensa ja aikansa j\u00e4lkeen.\n9:28 Ettei n\u00e4it\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 pit\u00e4nyt unhotettaman, mutta pidett\u00e4m\u00e4n heid\u00e4n lastensa lapsilta ja kaikilta heid\u00e4n sukukunniltansa, kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa. N\u00e4m\u00e4t ovat Purimin p\u00e4iv\u00e4t, joita ei pid\u00e4 hylj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n Juudalaisten seassa, ja heid\u00e4n muistonsa ei pid\u00e4 unhotettaman heid\u00e4n siemeness\u00e4ns\u00e4.\n9:29 Ja Ester Abihailin tyt\u00e4r ja Mordekai Juudalainen kirjoittivat kaikella voimalla toisen kerran, vahvistaaksensa Purimin kirjan.\n9:30 Ja l\u00e4hetti kirjat kaikille Juudalaisille sataan ja seitsem\u00e4\u00e4nkolmattakymmeneen Ahasveruksen valtakunnan maakuntaan, rauhan ja totuuden sanoilla,\n9:31 Vahvistaaksensa n\u00e4it\u00e4 Purimin p\u00e4ivi\u00e4 heid\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4tyill\u00e4 ajoillansa, niinkuin Mordekai Juudalainen ja kuningatar Ester olivat heille s\u00e4\u00e4t\u00e4neet, niinkuin he olivat itse p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ottaneet ja siemenens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, sen m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn paaston ja heid\u00e4n huutonsa.\n9:32 Ja Ester k\u00e4ski ja vahvisti n\u00e4m\u00e4t Purimin menot, ja ett\u00e4 ne piti kirjaan kirjoittettaman.\n10:1 Ja kuningas Ahasverus laski veron maan p\u00e4\u00e4lle ja luotoin p\u00e4\u00e4lle merell\u00e4.\n10:2 Mutta kaikki h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4, voimansa ja v\u00e4kevyytens\u00e4, ja Mordekain suuri kunnia, kuin kuningas h\u00e4nen suureksi teki: eik\u00f6 ne ole kirjoitetut Median ja Persian kuningasten aikakirjassa?\n10:3 Sill\u00e4 Mordekai, Juudalainen, oli toinen kuningas Ahasveruksesta, ja v\u00e4kev\u00e4 Juudalaisten seassa, ja otollinen veljeins\u00e4 paljouden keskell\u00e4, joka etsi kansansa parasta ja puhui parhain p\u00e4in kaiken siemenens\u00e4 puolesta.","title":"Finnish Bible: Esther","type":"page"}