{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/exo.htm","path":"bib/wb/fin/exo.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/exo.htm","text":"1:1 N\u00e4m\u00e4t ovat Israelin lasten nimet, jotka Jakobin kanssa tulivat Egyptiin, itsekukin huoneinensa he sinne tulivat,\n1:2 Ruben, Simeon, Levi ja Juuda.\n1:3 Isaskar, Zebulon ja Benjamin.\n1:4 Dan, Naphtali, Gad ja Asser.\n1:5 Ja kaikki henget, jotka Jakobin kupeista olivat tulleet, olivat seitsem\u00e4nkymment\u00e4 henke\u00e4. Mutta Joseph oli (ennen) Egyptiss\u00e4.\n1:6 Ja Joseph oli kuollut, ja kaikki h\u00e4nen veljens\u00e4, ja kaikki sen aikaiset.\n1:7 Ja Israelin lapset olivat hedelm\u00e4lliset ja suuresti eneniv\u00e4t ja lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t, ja sangen voimallisesti vahvistuivat, niin ett\u00e4 maa t\u00e4ytettiin heist\u00e4.\n1:8 Niin uusi kuningas tuli Egyptiin, joka ei Josephista mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4nyt.\n1:9 H\u00e4n sanoi kansallensa: katso, Israelin lasten joukko on suurempi ja v\u00e4kev\u00e4mpi meit\u00e4.\n1:10 Tulkaat, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme kavalasti heid\u00e4n kimppuunsa, ettei heit\u00e4 tulisi niin paljo. Sill\u00e4 jos joku sota nousis, tohtisivat he menn\u00e4 meid\u00e4n vihamiestemme puolelle, ja sotia meit\u00e4 vastaan, ja l\u00e4hte\u00e4 maalta pois.\n1:11 Niin asetettiin heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 veron p\u00e4\u00e4miehet, vaivaamaan heit\u00e4 orjuudella; sill\u00e4 Pharaolle rakennettiin verokaupungit, Pitom ja Raamses.\n1:12 Mutta jota enemmin he rasittivat kansaa, sit\u00e4 enemmin se lis\u00e4\u00e4ntyi ja kasvoi. Ja he tulivat suutuksiin Israelin lasten t\u00e4hden.\n1:13 Ja Egyptil\u00e4iset vaivasivat Israelin lapsia orjuudella armaitsemata.\n1:14 Ja saattivat heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 katkeraksi raskaalla saven ja tiilein ty\u00f6ll\u00e4, ja kaikkinaisella rasituksella kedolla, ja kaikkinaisella ty\u00f6ll\u00e4, kuin he taisivat heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 panna, armaitsemata.\n1:15 Ja Egyptin kuningas puhui Heprealaisille lasten\u00e4mmille, joista yhden nimi oli Siphra, ja toisen nimi Pua.\n1:16 Ja h\u00e4n sanoi: Koska te autatte Hebreailaisia vaimoja heid\u00e4n synnytt\u00e4iss\u00e4ns\u00e4, ja n\u00e4ette istuimella, jos on poika, niin surmatkaat h\u00e4nt\u00e4; mutta jos se tyt\u00e4r on, niin se el\u00e4k\u00f6\u00f6n.\n1:17 Mutta lasten\u00e4mm\u00e4t pelk\u00e4siv\u00e4t Jumalaa, ja ei tehneet niinkuin Egyptin kuningas oli heille sanonut; mutta antoivat poikaiset el\u00e4\u00e4.\n1:18 Niin Egyptin kuningas kutsui lasten\u00e4mm\u00e4t, ja sanoi heille: miksi te t\u00e4m\u00e4n teitte, ett\u00e4 te annoitte poikaisten el\u00e4\u00e4?\n1:19 Niin lasten\u00e4mm\u00e4t vastasivat Pharaota: Heprealaiset vaimot ei ole niinkuin Egyptil\u00e4iset; sill\u00e4 he ovat vahvemmat luonnostansa, ja ennenkuin lasten\u00e4mm\u00e4 tulee heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, ovat he synnytt\u00e4neet.\n1:20 Sent\u00e4hden teki Jumala lasten\u00e4mmille hyvin, ja kansa lis\u00e4\u00e4ntyi ja vahvistui sangen suuresti.\n1:21 Ja ett\u00e4 lasten\u00e4mm\u00e4t pelk\u00e4siv\u00e4t Jumalaa, rakensi h\u00e4n heille huoneita.\n1:22 Niin k\u00e4ski Pharao kaikelle kansallensa, sanoen: kaikki pojat kuin syntyv\u00e4t pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n heitt\u00e4m\u00e4n virtaan, mutta kaikki tytt\u00e4ret antakaat el\u00e4\u00e4.\n2:1 Niin mies Leevin huoneesta meni ja nai Levin tytt\u00e4ren.\n2:2 Ja se vaimo tuli raskaaksi, ja synnytti pojan. Ja koska h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 se oli ihana lapsi, salasi h\u00e4n sen kolme kuukautta.\n2:3 Ja kuin ei h\u00e4n taitanut h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 salata, otti h\u00e4n kaisilaisen arkun, ja sivui sen savella ja pijell\u00e4, ja pani lapsen siihen ja laski sen kaisilistoon, virran partaalle.\n2:4 Ja h\u00e4nen sisarensa seisoi taampana, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kis, mit\u00e4 h\u00e4nelle tapahtuis.\n2:5 Niin Pharaon tyt\u00e4r meni alas pesem\u00e4\u00e4n itse\u00e4ns\u00e4 virtaan, ja h\u00e4nen piikansa k\u00e4yskenteliv\u00e4t virran partaalla; ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki arkun kaisilistossa, l\u00e4hetti h\u00e4n piikansa ja antoi h\u00e4nen ottaa yl\u00f6s.\n2:6 Ja kuin h\u00e4n avasi, n\u00e4ki h\u00e4n lapsen, ja katso, lapsi itki; niin h\u00e4n armahti sen p\u00e4\u00e4lle, ja sanoi: t\u00e4m\u00e4 on Heprealaisten lapsia.\n2:7 Niin sanoi h\u00e4nen sisarensa Pharaon tytt\u00e4relle: tahdotkos ett\u00e4 min\u00e4 menen kutsumaan sinulle imett\u00e4v\u00e4isen Heprealaisen vaimon, joka sinulle sen lapsen imett\u00e4is.\n2:8 Pharaon tyt\u00e4r sanoi h\u00e4nelle: mene. Niin piika meni ja kutsui lapsen \u00e4idin.\n2:9 Ja Pharaon tyt\u00e4r sanoi h\u00e4nelle: ota t\u00e4m\u00e4 lapsi, ja imet\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 minulle, ja min\u00e4 annan palkan sinulle. Niin vaimo otti lapsen, ja imetti sen.\n2:10 Mutta koska lapsi oli kasvanut, toi h\u00e4n sen Pharaon tytt\u00e4relle, ja h\u00e4n otti sen pojaksensa, ja kutsui h\u00e4nen Moses; sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: vedest\u00e4 olen min\u00e4 h\u00e4nen ottanut.\n2:11 Siihen aikaan koska Moses oli suureksi tullut, meni h\u00e4n veljeins\u00e4 tyk\u00f6 ja n\u00e4ki heid\u00e4n orjuutensa, ja \u00e4kk\u00e4si Egyptil\u00e4isen ly\u00f6v\u00e4n Hebrealaista miest\u00e4 h\u00e4nen veljist\u00e4ns\u00e4.\n2:12 Ja h\u00e4n katseli ymp\u00e4rillens\u00e4 sinne ja t\u00e4nne, ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki, ettei yht\u00e4\u00e4n l\u00e4sn\u00e4 ollut, tappoi h\u00e4n sen Egyptil\u00e4isen ja k\u00e4tki santaan.\n2:13 Ja h\u00e4n meni toisna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ulos, ja katso, kaksi Heprealaista miest\u00e4 tappelivat kesken\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4n sanoi v\u00e4\u00e4rinteki\u00e4lle: miksis ly\u00f6t l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s.\n2:14 H\u00e4n vastasi: kuka sinun on asettanut p\u00e4\u00e4mieheksemme ja tuomariksemme? Tahdotkos minunkin tappaa, niinkuin sin\u00e4 tapoit Egyptil\u00e4isen? Niin Moses pelk\u00e4si, ja sanoi: tosin on t\u00e4m\u00e4 ilmi tullut.\n2:15 Ja se tuli Pharaon eteen, ja h\u00e4n etsi Mosesta tappaaksensa. Mutta Moses pakeni Pharaon edest\u00e4, ja seisahtui Midianin maalla, ja istui kaivon tyk\u00f6n\u00e4.\n2:16 Mutta Midianin papilla oli seitsem\u00e4n tyt\u00e4rt\u00e4; ne tulivat vett\u00e4 ammuntamaan ja t\u00e4yttiv\u00e4t ruuhet, juottaaksensa is\u00e4ns\u00e4 lampaita.\n2:17 niin tulivat muutamat paimenet ja ajoivat heid\u00e4t pois. Mutta Moses nousi ja autti heit\u00e4, ja juotti heid\u00e4n lampaansa.\n2:18 Ja kuin he tulivat is\u00e4ns\u00e4 Reguelin tyk\u00f6, sanoi h\u00e4n: miksi te t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 niin pian jouduitte?\n2:19 He sanoivat: Egyptin mies autti meit\u00e4 paimenien k\u00e4sist\u00e4, ja my\u00f6s viri\u00e4sti ammunsi meille, ja juotti lampaat.\n2:20 Ja h\u00e4n sanoi tytt\u00e4rillens\u00e4: kussa h\u00e4n on? Miksi te niin j\u00e4titte miehen? Kutsukaat h\u00e4nt\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n meid\u00e4n kanssamme.\n2:21 Ja Moses mielistyi asumaan sen miehen tyk\u00f6n\u00e4, ja h\u00e4n antoi Mosekselle tytt\u00e4rens\u00e4 Ziporan em\u00e4nn\u00e4ksi.\n2:22 Se synnytti pojan ja h\u00e4n kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Gersom; sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: min\u00e4 olen muukalainen vieraalla maalla.\n2:23 Ja pitk\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 kuoli Egyptin kuningas. Ja Israelin lapset huokasivat orjuuden t\u00e4hden ja huusivat, ja heid\u00e4n huutonsa astui yl\u00f6s Jumalan tyk\u00f6 heid\u00e4n orjuutensa t\u00e4hden.\n2:24 Ja Jumala kuuli heid\u00e4n huokauksensa: ja muisti liittonsa Abrahamin, Isaakin ja Jakobin kanssa.\n2:25 Ja Jumala katsahti Israelin lasten puoleen, ja Jumala piti heist\u00e4 murheen.\n3:1 Ja Moses kaitsi appensa Jetron Midianin papin lampaita: ja h\u00e4n ajoi lampaat taamma korpeen, ja tuli Jumalan vuoren Horebin tyk\u00f6.\n3:2 Ja Herran enkeli n\u00e4kyi h\u00e4nelle pensaasta, tulen liekiss\u00e4: ja h\u00e4n n\u00e4ki, ja katso, pensas paloi tulesta, ja ei kuitenkaan kulunut.\n3:3 Ja Moses sanoi: min\u00e4 k\u00e4yn tuonne, ja katson t\u00e4t\u00e4 suurta n\u00e4ky\u00e4, miksi ei pensas pala yl\u00f6s?\n3:4 Koska Herra n\u00e4ki h\u00e4nen menev\u00e4n katsomaan, huusi Jumala h\u00e4nt\u00e4 pensaasta, ja sanoi: Moses, Moses. H\u00e4n vastasi: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n3:5 H\u00e4n sanoi: \u00e4l\u00e4 l\u00e4hesty t\u00e4nne; riisu kenk\u00e4s jalvoistas; sill\u00e4 paikka, jossas seisot, on pyh\u00e4 maa.\n3:6 Ja h\u00e4n viel\u00e4 sanoi: Min\u00e4 olen sinun is\u00e4s Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala. Ja Moses peitti kasvonsa; sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si katsoa Jumalan p\u00e4\u00e4lle.\n3:7 Ja Herra sanoi: Min\u00e4 olen hyvin kyll\u00e4 n\u00e4hnyt minun kansani ahdistuksen, joka on Egyptiss\u00e4, ja min\u00e4 olen kuullut heid\u00e4n huutonsa, niiden t\u00e4hden, jotka heit\u00e4 ahdistavat; sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n heid\u00e4n tuskansa.\n3:8 Ja olen astunut alas heit\u00e4 vapahtamaan Egyptil\u00e4isten k\u00e4sist\u00e4, ja viem\u00e4\u00e4n heit\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 maalta hyv\u00e4\u00e4n ja laviaan maahan, siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, sille paikalle, jossa Kanaanealaiset, Hetil\u00e4iset, Amorilaiset, Pheresil\u00e4iset, Hevil\u00e4iset ja Jebusilaiset asuvat.\n3:9 Ja katso, Israelin lasten huuto on tullut minun eteeni, ja min\u00e4 my\u00f6s olen n\u00e4hnyt heid\u00e4n ahdistuksensa, jolla Egyptil\u00e4iset heit\u00e4 ahdistavat.\n3:10 Ja nyt mene, ja min\u00e4 tahdon l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sinun Pharaon tyk\u00f6, ja sinun pit\u00e4\u00e4 johdattaman minun kansaani Israelin lapsia ulos Egyptist\u00e4.\n3:11 Ja Moses sanoi Jumalalle: mik\u00e4 min\u00e4 olen menem\u00e4\u00e4n Pharaon tyk\u00f6, ja viem\u00e4\u00e4n Israelin lapset ulos Egyptist\u00e4?\n3:12 H\u00e4n sanoi: totisesti olen sinun kanssas; ja t\u00e4m\u00e4 olkoon sinulle merkiksi, ett\u00e4 min\u00e4 olen sinun l\u00e4hett\u00e4nyt. Koska olet johdattanut minun kansani Egyptist\u00e4, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 palveleman Jumalaa t\u00e4ll\u00e4 vuorella.\n3:13 Moses sanoi Jumalalle: katso, koska min\u00e4 tulen Israelin lasten tyk\u00f6, ja sanon heille: teid\u00e4n is\u00e4inne Jumala on minun l\u00e4hett\u00e4nyt teid\u00e4n tyk\u00f6nne, ja he sanovat minulle: mik\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 on? Mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 heille sanoman?\n3:14 Sanoi Jumala Mosekselle: Min\u00e4 olen se kuin min\u00e4 olen. Ja sanoi: niin pit\u00e4\u00e4 sinun sanoman Israelin lapsille: Min\u00e4 olen l\u00e4hetti minun teid\u00e4n tyk\u00f6nne.\n3:15 Ja Jumala sanoi viel\u00e4 Mosekselle: niin pit\u00e4\u00e4 sinun sanoman Israelin lapsille: Herra teid\u00e4n is\u00e4inne Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala l\u00e4hetti minun teid\u00e4n tyk\u00f6nne; t\u00e4m\u00e4 on minun nimeni ijankaikkisesti, ja t\u00e4m\u00e4 on minun muistoni suvusta niin sukuun.\n3:16 Mene ja kokoo Israelin vanhemmat, ja sano heille: Herra teid\u00e4n is\u00e4inne Jumala on n\u00e4kynyt minulle, Abrahamin, Isaakin, ja Jakobin Jumala, sanoen: min\u00e4 olen etsein etsinyt teit\u00e4, ja n\u00e4hnyt, mit\u00e4 teille on tapahtunut Egyptiss\u00e4.\n3:17 Ja olen sanonut: min\u00e4 tahdon johdattaa teit\u00e4 ulos Egyptin ahdistuksesta, Kanaanealaisten, Hetil\u00e4isten, Amorilaisten, Pheresil\u00e4isten ja Jebusilaisten maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.\n3:18 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuuleman sinun \u00e4\u00e4nes; ja sinun ja vanhimmat Israelista pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n Egyptin kuninkaan tyk\u00f6, ja sanoman h\u00e4nelle: Herra Hebrealaisten Jumala on kohdannut meit\u00e4. Anna siis nyt meid\u00e4n menn\u00e4 kolmen p\u00e4iv\u00e4n matka korpeen, uhraamaan Herralle meid\u00e4n Jumalallemme.\n3:19 Mutta min\u00e4 tied\u00e4n, ettei Egyptin kuningas laske teit\u00e4 menem\u00e4\u00e4n; vaan v\u00e4kev\u00e4n k\u00e4den kautta.\n3:20 Silloin min\u00e4 ojennan k\u00e4teni, ja ly\u00f6n Egyptin kaikkinaisilla minun ihmeill\u00e4ni, joita min\u00e4 tekev\u00e4 olen heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4, ja sitte pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen teid\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n.\n3:21 Ja min\u00e4 annan armon t\u00e4lle kansalle Egyptil\u00e4isten edess\u00e4, ett\u00e4 koska te l\u00e4hdette, ei teid\u00e4n pid\u00e4 tyhjin k\u00e4sin l\u00e4htem\u00e4n.\n3:22 Vaan jokaisen vaimon pit\u00e4\u00e4 anoman kyl\u00e4ns\u00e4 vaimolta, ja huonekuntalaiseltansa hopia- ja kulta-astiat ja vaatteet, ja paneman ne teid\u00e4n poikainne ja tyt\u00e4rtenne p\u00e4\u00e4lle, ja paljastaman Egyptil\u00e4iset.\n4:1 Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eik\u00e4 ole kuuliaiset minun \u00e4\u00e4nelleni; vaan sanovat: ei ole Herra n\u00e4kynyt sinulle.\n4:2 Herra sanoi h\u00e4nelle: mik\u00e4 se on sinun k\u00e4dess\u00e4s? H\u00e4n sanoi: sauva.\n4:3 Ja h\u00e4n sanoi: heit\u00e4 se maahan, ja h\u00e4n heitti sen maahan, ja se muuttui k\u00e4rmeeksi. Ja Moses pakeni h\u00e4nt\u00e4.\n4:4 Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna k\u00e4tes, ja rupee h\u00e4nen pyrst\u00f6\u00f6ns\u00e4. Niin h\u00e4n ojensi k\u00e4tens\u00e4 ja rupesi h\u00e4neen, ja se muuttui sauvaksi h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4.\n4:5 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n uskoman, ett\u00e4 Herra on n\u00e4kynyt sinulle, heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin Jumala.\n4:6 Ja Herra sanoi viel\u00e4 h\u00e4nelle: pist\u00e4 nyt k\u00e4tes povees. Ja h\u00e4n pisti sen poveensa. Ja koska h\u00e4n veti sen ulos, katso, h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 oli spitalinen niinkuin lumi.\n4:7 Ja h\u00e4n sanoi: pist\u00e4 k\u00e4tes j\u00e4llens\u00e4 povees, ja h\u00e4n pisti k\u00e4tens\u00e4 j\u00e4lleen poveensa, ja veti j\u00e4llens\u00e4 sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niinkuin h\u00e4nen ihonsa.\n4:8 Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eik\u00e4 ole kuuliaiset sinun \u00e4\u00e4nelles yhden ihmeen t\u00e4hden, niin he uskovat sinun \u00e4\u00e4nes toisen ihmeen t\u00e4hden.\n4:9 Jollei he usko niit\u00e4 kahta ihmett\u00e4, eik\u00e4 ole kuuliaiset sinun \u00e4\u00e4nelles, niin ota vett\u00e4 virrasta, ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonkas olet ottanut virrasta, tulee vereksi kuivalla maalla.\n4:10 Niin sanoi Moses Herralle: Ah Herra, en ole min\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asti puhelias mies ollut, enk\u00e4 my\u00f6s sitte kuin sin\u00e4 palvelias kanssa puhunut olet; sill\u00e4 minulla on hidas puhe ja kankia kieli.\n4:11 Ja Herra sanoi h\u00e4nelle: kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt myk\u00e4n taikka kuuron, eli n\u00e4kev\u00e4n taikka sokian? Enk\u00f6 min\u00e4 Herra (ole niit\u00e4 tehnyt)?\n4:12 Mene siis nyt, min\u00e4 olen sinun suussas, ja opetan sinua, mit\u00e4 sinun puhuman pit\u00e4\u00e4.\n4:13 Moses sanoi: Ah Herra, l\u00e4het\u00e4, jonkas tahdot l\u00e4hett\u00e4\u00e4.\n4:14 Niin Herra vihastui suuresti Moseksen p\u00e4\u00e4lle, ja sanoi: enk\u00f6 min\u00e4 tunne Aaronia sinun velje\u00e4s, Levin suvusta, ett\u00e4 h\u00e4n on puhelias? Ja katso, h\u00e4n tulee sinua vastaan, ja koska h\u00e4n n\u00e4kee sinun, niin h\u00e4n iloitsee syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4.\n4:15 Sinun pit\u00e4\u00e4 puhuman h\u00e4nelle, ja paneman sanat h\u00e4nen suuhunsa; ja min\u00e4 olen sinun ja h\u00e4nen suunsa kanssa, ja opetan teit\u00e4, mit\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n.\n4:16 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 puhuman sinun puolestas kansalle. H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 oleman sinun suunas, ja sinun pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nelle Jumalana.\n4:17 Ja ota t\u00e4m\u00e4 sauva k\u00e4tees, jolla sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n ihmeit\u00e4.\n4:18 Niin Moses l\u00e4ksi sielt\u00e4, ja tuli j\u00e4llens\u00e4 appensa Jetron tyk\u00f6, ja sanoi h\u00e4nelle: annas minun menn\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 palajaisin veljeini tyk\u00f6, jotka ovat Egyptiss\u00e4, ja n\u00e4kisin heit\u00e4, jos he viel\u00e4 el\u00e4v\u00e4t. Ja Jetro sanoi Mosekselle: mene rauhassa.\n4:19 Ja Herra sanoi Mosekselle Midianissa: mene ja palaja Egyptiin; sill\u00e4 ne kaikki ovat kuolleet, jotka sinun henkes per\u00e4\u00e4n seisoivat.\n4:20 Ja Moses otti em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ja poikansa, ja pani ne aasin p\u00e4\u00e4lle, ja palasi Egyptiin; ja otti Jumalan sauvan k\u00e4teens\u00e4.\n4:21 Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin j\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4s teet kaikki ne ihmeet Pharaon edess\u00e4, jotka min\u00e4 olen antanut sinun k\u00e4tees. Ja min\u00e4 paadutan h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4, ja ei h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 kansaa.\n4:22 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 sanoman Pharaolle: n\u00e4in sanoo Herra: Israel on minun poikani, minun esikoiseni.\n4:23 Ja min\u00e4 k\u00e4sken sinulle: p\u00e4\u00e4st\u00e4 minun poikani palvelemaan minua, ja jos et sin\u00e4 tahdo h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, katso, min\u00e4 tapan sinun poikas, sinun esikoises.\n4:24 Ja koska h\u00e4n oli tiell\u00e4 majassa, tuli Herra h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja tahtoi h\u00e4nen tappaa.\n4:25 Niin Zippora otti kiven, ja ymp\u00e4rileikkasi poikansa esinahan, ja rupesi h\u00e4nen jalkoihinsa, ja sanoi: sin\u00e4 olet minulle veriylk\u00e4.\n4:26 Niin h\u00e4n luopui h\u00e4nest\u00e4. Mutta sanoi: veriylk\u00e4 ymp\u00e4rileikkauksen t\u00e4hden.\n4:27 Ja Herra sanoi Aaronille: mene Mosesta vastaan korpeen. Ja h\u00e4n meni, ja tuli h\u00e4nt\u00e4 vastaan Jumalan vuorella, ja antoi h\u00e4nen suuta.\n4:28 Ja Moses ilmoitti Aaronille kaikki Herran sanat, jotka h\u00e4nen l\u00e4hetti, ja kaikki ihmeet, jotka h\u00e4n h\u00e4net k\u00e4skenyt oli.\n4:29 Niin meni Moses ja Aaron, ja kokosivat kaikki Israelin lasten vanhimmat.\n4:30 Ja Aaron puhui kaikki ne sanat, jotka Herra Mosekselle puhunut oli, ja teki ihmeit\u00e4 kansan edess\u00e4.\n4:31 Ja kansa uskoi. Ja kuin he kuulivat, ett\u00e4 Herra oli etsinyt Israelin lapsia, n\u00e4hnyt my\u00f6s heid\u00e4n ahdistuksensa, lankesivat he maahan ja rukoilivat.\n5:1 Sitte meniv\u00e4t Moses ja Aaron Pharaon tyk\u00f6, ja sanoivat: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: p\u00e4\u00e4st\u00e4 minun kansani pit\u00e4m\u00e4\u00e4n minulle juhlaa korvessa.\n5:2 Pharao vastasi: kuka on Herra, jonka \u00e4\u00e4nt\u00e4 minun pit\u00e4is kuuleman, ja p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n Israelin? En min\u00e4 siit\u00e4 Herrasta mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4, enk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 Israelia.\n5:3 Ja he sanoivat: Heprealaisten Jumala on kohdannut meit\u00e4; anna siis nyt meid\u00e4n menn\u00e4 kolmen p\u00e4iv\u00e4n matka korpeen uhraamaan Herralle meid\u00e4n Jumalallemme, ettei h\u00e4n rutolla miekalla meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme tulis.\n5:4 Niin Egyptin kuningas sanoi heille: miksi te, Moses ja Aaron, pid\u00e4tte kansan heid\u00e4n ty\u00f6st\u00e4ns\u00e4? Menk\u00e4\u00e4t teid\u00e4n ty\u00f6h\u00f6nne.\n5:5 Pharao sanoi viel\u00e4: katso, ilmankin on kansaa paljo maalla, ja te viel\u00e4 nyt tahdotte heit\u00e4 joutilaaksi saattaa heid\u00e4n t\u00f6ist\u00e4ns\u00e4.\n5:6 Sent\u00e4hden k\u00e4ski Pharao sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kansan teett\u00e4jille ja heid\u00e4n haltioillensa, sanoen:\n5:7 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin olkia antaman kansalle tiilej\u00e4 tehd\u00e4 niinkuin ennen; menk\u00e4\u00e4n he itse ja kootkaan itsellens\u00e4 olkia.\n5:8 Kuitenkin se tiililuku, jonka he tekiv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n asti, laskekaat heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t siit\u00e4 v\u00e4hent\u00e4k\u00f6; sill\u00e4 he ovat joutilaisna, sent\u00e4hden he huutavat, sanoen: me tahdomme menn\u00e4 uhraamaan meid\u00e4n Jumalallemme.\n5:9 Rasitettakoon kansa ty\u00f6ll\u00e4, ett\u00e4 heill\u00e4 olis kyll\u00e4 tekemist\u00e4, eik\u00e4 luottaisi valhepuheisiin.\n5:10 Niin kansan teett\u00e4j\u00e4t ja heid\u00e4n haltiansa meniv\u00e4t ja puhuivat kansalle, sanoen: n\u00e4in sanoo Pharao: en min\u00e4 tahdo teille olkia antaa.\n5:11 Menk\u00e4\u00e4t itse kokoomaan teillenne olkia kusta ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 te l\u00f6yd\u00e4tte; mutta teid\u00e4n ty\u00f6st\u00e4nne ei pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n v\u00e4hennett\u00e4m\u00e4n.\n5:12 Niin kansa hajotti itsens\u00e4 koko Egyptin maan ymp\u00e4rins\u00e4 hakemaan heillens\u00e4 s\u00e4nki\u00e4, ett\u00e4 heill\u00e4 olkia olisi.\n5:13 Ja teett\u00e4j\u00e4t vaativat heit\u00e4, sanoen: t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4t teid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6nne, niinkuin silloinkin, koska teill\u00e4 olkia oli.\n5:14 Ja Israelin lasten haltiat, jotka Pharaon teett\u00e4j\u00e4t heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 asettaneet olivat, piestiin ja sanottiin heille: miksi ette eilen eik\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4neet teid\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6t\u00e4nne tiilein tekemisess\u00e4, niinkuin ennenkin.\n5:15 Niin Israelin lasten haltiat meniv\u00e4t ja huusivat Pharaon tyk\u00f6, sanoen: miksis n\u00e4in teet palvelioilles?\n5:16 Ei anneta sinun palvelioilles olkia, ja he sanovat meille: tehk\u00e4\u00e4t tiilit, ja katso, sinun palvelias piest\u00e4\u00e4n, ja sinun kansalles nuhde on.\n5:17 Ja h\u00e4n sanoi: te olette joutilaat, joutilaat te olette, sent\u00e4hden te sanotte: menk\u00e4\u00e4mme ja uhratkaamme Herralle.\n5:18 Niin menk\u00e4\u00e4t nyt, ja tehk\u00e4\u00e4t ty\u00f6t\u00e4. Olkia ei pid\u00e4 teille annettaman; mutta tiililuvun pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kuitenkin antaman.\n5:19 Niin Israelin lasten haltiat n\u00e4kiv\u00e4t itsens\u00e4 olevan ahdistuksessa, sill\u00e4 (heille) sanottiin: ei teid\u00e4n pid\u00e4 v\u00e4hent\u00e4m\u00e4n teid\u00e4n tiileist\u00e4nne, kunkin p\u00e4iv\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4.\n5:20 Ja he kohtasivat Moseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heit\u00e4 vastassa, kuin he l\u00e4ksiv\u00e4t Pharaon tyk\u00f6\u00e4.\n5:21 Joille he sanoivat: Herra n\u00e4hk\u00f6\u00f6n teit\u00e4 ja tuomitkoon; sill\u00e4 te olette tehneet meid\u00e4n haisevaiseksi Pharaon edess\u00e4, ja h\u00e4nen palveliainsa edess\u00e4, ett\u00e4 te olette miekan antaneet heid\u00e4n k\u00e4teens\u00e4, surmata meit\u00e4.\n5:22 Moses palasi Herran tyk\u00f6, ja sanoi: Herra miksis niin pahasti teet t\u00e4t\u00e4 kansaa vastaan? Miksis olet minut t\u00e4nne l\u00e4hett\u00e4nyt?\n5:23 Sill\u00e4 sitte kuin min\u00e4 menin Pharaon tyk\u00f6, puhuttelemaan h\u00e4nt\u00e4 sinun nimees, on h\u00e4n pahoin tehnyt t\u00e4lle kansalle; ja et sin\u00e4 ollenkaan ole pelastanut sinun kansaas.\n6:1 Niin sanoi my\u00f6s Herra Mosekselle: nyt pit\u00e4\u00e4 sinun n\u00e4kem\u00e4n, mit\u00e4 min\u00e4 Pharaolle teen; sill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n v\u00e4kev\u00e4n k\u00e4den kautta, ja h\u00e4nen my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 v\u00e4kev\u00e4n k\u00e4den kautta heit\u00e4 ajaman ulos maaltansa.\n6:2 Ja Jumala puhui Mosekselle, ja sanoi h\u00e4nelle: Min\u00e4 (olen) Herra,\n6:3 Ja olen n\u00e4kynyt Abrahamille, Isaakille ja Jakobille kaikkivaltiasna Jumalana. Mutta minun nimess\u00e4ni HERRA, en ole min\u00e4 tuttu heilt\u00e4.\n6:4 Ja min\u00e4 tein my\u00f6s minun liittoni heid\u00e4n kanssansa, antaakseni heille Kanaanin maan, heid\u00e4n vaelluksensa maan, jossa he ovat muukalaiset olleet.\n6:5 Ja min\u00e4 olen my\u00f6s kuullut Israelin lasten huokauksen, joita Egyptil\u00e4iset orjuudella vaivaavat, ja olen minun liittoni muistanut.\n6:6 Sent\u00e4hden sano Israelin lapsille: min\u00e4 olen Herra, ja min\u00e4 johdatan teit\u00e4 Egyptin kuorman alta, ja pelastan teit\u00e4 orjuudestanne, ja vapahdan teit\u00e4 ojetulla k\u00e4sivarrella ja suurella oikeudella.\n6:7 Ja otan teit\u00e4 minun kansakseni, ja olen teid\u00e4n Jumalanne, ett\u00e4 te tiet\u00e4isitte, ett\u00e4 min\u00e4 olen teid\u00e4n Jumalanne, joka teit\u00e4 johdatan ulos Egyptin orjuudesta.\n6:8 Ja vien teit\u00e4 sille maalle, jonka ylitse min\u00e4 nostin minun k\u00e4teni antaakseni sen Abrahamille, Isaakille ja Jakobille; sen min\u00e4 tahdon antaa teille omaksi: min\u00e4 Herra.\n6:9 N\u00e4in puhui Moses Israelin lapsille; vaan ei he kuulleet Mosesta henkens\u00e4 ahdistuksen ja raskaan orjuutensa t\u00e4hden.\n6:10 Silloin puhui Herra Mosekselle, sanoen:\n6:11 Mene ja puhu Pharaolle Egyptin kuninkaalle, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4is Israelin lapset h\u00e4nen maaltansa.\n6:12 Mutta Moses puhui Herran edess\u00e4, sanoen: katso Israelin lapset ei kuulleet minua, kuinkasta Pharao kuulis minua, ja minulla on my\u00f6s ymp\u00e4rileikkaamattomat huulet?\n6:13 Niin puhui Herra Mosekselle ja Aaronille, ja k\u00e4ski heit\u00e4 Israelin lasten ja Pharaon Egyptin kuninkaan tyk\u00f6, johdattamaan Israelin lapsia ulos Egyptin maalta.\n6:14 N\u00e4m\u00e4t olivat heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huonetten p\u00e4\u00e4t. Rubenin Israelin esikoisen lapset: Hanok ja Pallu, Hetsron ja Karmi: n\u00e4m\u00e4t ovat Rubenin sukukunnat.\n6:15 Ja Simeonin lapset: Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Zoar ja Saul, sen Kanaanean vaimon poika: n\u00e4m\u00e4t ovat Simeonin sukukunnat.\n6:16 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat Levin lasten nimet heid\u00e4n sukukunnissansa: Gerson, Kahat ja Merari: Mutta Levin el\u00e4m\u00e4n vuodet olivat sata ja seitsem\u00e4nnelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n6:17 Gersonin lapset: Libni ja Simei heid\u00e4n sukukunnissansa.\n6:18 Kahatin lapset: Amram, Jesear, Hebro ja Usiel. Mutta Kahatin el\u00e4m\u00e4n vuodet olivat sata ja kolmenelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n6:19 Ja Merarin pojat: Maheli ja Musi: n\u00e4m\u00e4t ovat Levin sukukunnat heid\u00e4n polvisuvussansa.\n6:20 Ja Amram otti is\u00e4ns\u00e4 sisaren Jokebetin em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4, joka synnytti h\u00e4nelle Aaronin ja Moseksen. Ja Amramin el\u00e4m\u00e4n vuodet olivat sata ja seitsem\u00e4nnelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n6:21 Ja Jetsearin lapset: Kora, Nepheg ja Sikri.\n6:22 Ja Usielin lapset: Misael, Eltsaphan ja Sitri.\n6:23 Aaron otti itsellens\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n Elitseban, Aminadabin tytt\u00e4ren, Nahassonin sisaren, joka h\u00e4nelle synnytti Nadabin, Abihun, Eleatsarin ja Itamarin.\n6:24 Ja Koran lapset: Assir, Elkana ja Abiasaph: n\u00e4m\u00e4t ovat Koralaisten sukukunnat.\n6:25 Mutta Eleatsar Aaronin poika otti itsellens\u00e4 Putielin tytt\u00e4rist\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n, joka synnytti h\u00e4nelle Pinehaan. N\u00e4m\u00e4t ovat Levil\u00e4isten is\u00e4in p\u00e4\u00e4t heid\u00e4n sukukunnissansa.\n6:26 N\u00e4m\u00e4t ovat Aaron ja Moses, joille Herra sanoi: johdattakaat ulos Israelin lapset Egyptin maalta joukkoinensa.\n6:27 N\u00e4m\u00e4t ovat ne, jotka puhuivat Pharaon Egyptin kuninkaan kanssa, ett\u00e4 heid\u00e4n piti johdattaman ulos Israelin lapset Egyptist\u00e4: n\u00e4m\u00e4t ovat Moses ja Aaron.\n6:28 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 puhui Herra Moseksen kanssa Egyptin maalla,\n6:29 Ja sanoi h\u00e4nelle: Min\u00e4 olen Herra: puhu Pharaolle Egyptin kuninkaalle kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle puhun.\n6:30 Niin vastasi Moses Herralle: katso, min\u00e4 olen ymp\u00e4rileikkaamatoin huulilta, kuinkasta Pharao minua kuulee?\n7:1 Ja Herra sanoi Mosekselle: katso, min\u00e4 olen asettanut sinun Pharaon Jumalaksi. Ja veljes Aaron pit\u00e4\u00e4 oleman sinun prophetas.\n7:2 Sinun pit\u00e4\u00e4 puhuman kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 k\u00e4sken sinulle, vaan Aaron sinun veljes pit\u00e4\u00e4 sen puhuman Pharaolle: ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4is Israelin lapset maaltansa.\n7:3 Mutta min\u00e4 tahdon paaduttaa Pharaon syd\u00e4men, ja tehd\u00e4 monta minun ihmett\u00e4ni ja tunnust\u00e4hte\u00e4ni Egyptin maalla.\n7:4 Ja ei Pharao kuule teit\u00e4; ja min\u00e4 tahdon osoittaa minun k\u00e4teni Egyptiss\u00e4, ja johdatan ulos minun joukkoni, minun kansani Israelin lapset Egyptin maalta suurella oikeudella.\n7:5 Ja Egyptil\u00e4isten pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, ojetessani k\u00e4tt\u00e4ni Egyptin ylitse, ja johdattaissani ulos Israelin lapset heid\u00e4n keskelt\u00e4ns\u00e4.\n7:6 Moses ja Aaron tekiv\u00e4t niinkuin Herra oli heille k\u00e4skenyt.\n7:7 Ja Moses oli kahdeksankymmenen ajastaikainen, ja Aaron kolmen ajastaikainen yhdeks\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4, koska he puhuivat Pharaon kanssa.\n7:8 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:\n7:9 Koska Pharao puhuu teille, sanoen: osoittakaat teid\u00e4n ihmeenne. Niin sinun pit\u00e4\u00e4 sanoman Aaronille: ota sauvas, ja heit\u00e4 Pharaon eteen, ja se tulee k\u00e4rmeeksi.\n7:10 Niin Moses ja Aaron meniv\u00e4t Pharaon tyk\u00f6, ja tekiv\u00e4t niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt. Ja Aaron heitti sauvansa Pharaon ja h\u00e4nen palveliainsa eteen, ja se tuli k\u00e4rmeeksi.\n7:11 Niin Pharao my\u00f6s kutsui tiet\u00e4j\u00e4t ja noidat, ja Egyptin noidat tekiv\u00e4t my\u00f6s niin noitumisillansa.\n7:12 Ja itsekukin heist\u00e4 heitti sauvansa maahan, ja ne tulivat k\u00e4rmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heid\u00e4n sauvansa.\n7:13 Niin Pharaon syd\u00e4n paatui, eik\u00e4 my\u00f6s kuullut heit\u00e4: niinkuin Herra oli sanonut.\n7:14 Ja Herra sanoi Mosekselle: Pharaon syd\u00e4n on kovettunut, ja ei tahdo p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kansaa.\n7:15 Mene Pharaon tyk\u00f6 varhain aamulla, katso, h\u00e4n k\u00e4velee vetten tyk\u00f6n\u00e4, ja seiso h\u00e4nt\u00e4 vastassa virran reunalla, ja se sauva, joka oli k\u00e4rmeeksi muuttunut, ota sinun k\u00e4tees.\n7:16 Ja sano h\u00e4nelle: Herra Hebrealaisten Jumala on minun l\u00e4hett\u00e4nyt sinun tyk\u00f6s, sanoen: laske minun kansani palvelemaan minua korvessa; ja katso, et ole sin\u00e4 kuullut t\u00e4h\u00e4n asti.\n7:17 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: t\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun tunteman minun olevan Herran: katso, min\u00e4 ly\u00f6n t\u00e4ll\u00e4 sauvalla, joka on minun k\u00e4dess\u00e4ni, veteen, joka virrassa on, ja sen pit\u00e4\u00e4 muuttuman vereksi,\n7:18 Niin ett\u00e4 kalat, jotka virrassa ovat, pit\u00e4\u00e4 kuoleman, ja virran pit\u00e4\u00e4 haiseman, ja Egyptil\u00e4iset pit\u00e4\u00e4 kyylym\u00e4n, koska he juovat vett\u00e4 virrasta.\n7:19 Ja Herra sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ota sauvas, ja ojenna k\u00e4tes Egyptin vetten ylitse, ja heid\u00e4n virtainsa ylitse, ja heid\u00e4n jokeinsa ylitse, ja heid\u00e4n j\u00e4rveins\u00e4 ylitse, ja kaikkein heid\u00e4n vesilammikkoinsa ylitse, ja ne pit\u00e4\u00e4 tuleman vereksi, ja pit\u00e4\u00e4 oleman veri koko Egyptin maassa, sek\u00e4 puuastioissa ett\u00e4 my\u00f6s kiviastioissa.\n7:20 Niin Mose ja Aaron tekiv\u00e4t niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt, ja h\u00e4n nosti sauvan ja l\u00f6i veteen, joka virrassa oli, Pharaon ja h\u00e4nen palveliainsa edess\u00e4: ja kaikki vedet, jotka olivat virrassa, muuttuivat vereksi.\n7:21 Ja kala, jotka olivat virrassa, kuolivat, ja virta haisi, niin ettei Egyptil\u00e4iset saaneet juoda vett\u00e4 virrasta. Ja veri oli koko Egyptin maalla.\n7:22 Egyptin noidat tekiv\u00e4t my\u00f6s niin noituuksillansa. Mutta Pharaon syd\u00e4n paatui, ja ei kuullut heit\u00e4: niinkuin Herra sanonut oli.\n7:23 Ja Pharao k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja palasi kotiansa, ja ei pannut sit\u00e4k\u00e4\u00e4n syd\u00e4meens\u00e4.\n7:24 Mutta kaikki Egyptil\u00e4iset kaivoivat virran ymp\u00e4rill\u00e4 vett\u00e4 juodaksensa; sill\u00e4 ei he saaneet juoda virran vesist\u00e4.\n7:25 Ja se oli t\u00e4ytt\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, sittenkuin Herra oli ly\u00f6nyt virran.\n8:1 Ja Herra sanoi Mosekselle: mene Pharaon tyk\u00f6, ja sano h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra: p\u00e4\u00e4st\u00e4 minun kansani palvelemaan minua.\n8:2 Vaan jos et sin\u00e4 tahdo p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4; katso, niin min\u00e4 rankaisen kaikki sinun maas \u00e4\u00e4ret sammakoilla.\n8:3 Niin ett\u00e4 virran pit\u00e4\u00e4 kuohuman sammakoista, ja ne pit\u00e4\u00e4 astuman yl\u00f6s, ja tuleman sinun huoneesees, ja sinun lepokammioos, ja sinun vuoteesees, niin my\u00f6s sinun palveliais huoneesen, ja sinun kansas sekaan, ja sinun p\u00e4tsiis, sinun taikina-astioihis;\n8:4 Ja sinun p\u00e4\u00e4lles, ja sinun kansas ja kaikkein sinun palveliais p\u00e4\u00e4lle, pit\u00e4\u00e4 sammakot hyppelem\u00e4n.\n8:5 Ja Herra sanoi Mosekselle: sanos Aaronille: ojenna k\u00e4tes sauvoinensa virtain, jokein ja j\u00e4rvein ylitse, ja anna sammakot nousta ylitse koko Egyptin maan.\n8:6 Ja Aaron ojensi k\u00e4tens\u00e4 Egyptin vetten ylitse; ja sammakot tulivat sielt\u00e4 yl\u00f6s, ja peittiv\u00e4t koko Egyptin maan.\n8:7 Tekiv\u00e4t my\u00f6s noidat niin noituuksillansa: ja antoivat sammakot tulla Egyptin maan ylitse.\n8:8 Niin Pharao kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: rukoilkaat Herraa, ett\u00e4 h\u00e4n ottais pois sammakot minulta ja minun kansaltani; niin min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n kansan uhraamaan Herralle.\n8:9 Moses sanoi: pid\u00e4 sin\u00e4 se kunnia, (ett\u00e4s m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4t) koska minun pit\u00e4\u00e4 rukoileman edest\u00e4s, ja palveliais ja kansas edest\u00e4, ett\u00e4 sammakot pit\u00e4is hukutettaman sinulta, ja sinun huoneistas, ainoastansa virtaan j\u00e4\u00e4m\u00e4n.\n8:10 H\u00e4n sanoi: huomenna. H\u00e4n vastasi: olkoon sanas j\u00e4lkeen, ett\u00e4s tiet\u00e4isit, ettei yksik\u00e4\u00e4n ole niinkuin Herra, meid\u00e4n Jumalamme.\n8:11 Silloin sammakot pit\u00e4\u00e4 otettaman pois sinulta, ja sinun huoneistas, ja sinun palvelioiltas, ja sinun kansaltas, ainoastansa virtaan j\u00e4\u00e4m\u00e4n.\n8:12 Niin Moses ja Aaron l\u00e4ksiv\u00e4t Pharaon tyk\u00f6\u00e4: ja Moses huusi Herran tyk\u00f6 sammakkoin t\u00e4hden, jotka h\u00e4n Pharaon p\u00e4\u00e4lle pannut oli.\n8:13 Ja Herra teki Moseksen sanan j\u00e4lkeen: ja sammakot kuolivat huoneista, kylist\u00e4 ja kedoilta.\n8:14 Ja he heittiv\u00e4t ne suuriin roukkioihin, ja maa haisi siit\u00e4.\n8:15 Kun Pharao n\u00e4ki levon saaneensa, paadutti h\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4, ja ei kuullut heit\u00e4: niinkuin Herra sanonut oli.\n8:16 Ja Herra sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ojenna sauvas, ja ly\u00f6 maan tomuun, ett\u00e4 se tulis t\u00e4iksi koko Egyptin maassa.\n8:17 Ja he tekiv\u00e4t niin: ja Aaron ojensi k\u00e4tens\u00e4 sauvoinensa, ja l\u00f6i maan tomua, ja t\u00e4it tulivat ihmisiin ja el\u00e4imiin: ja kaikki maan tomu muuttui t\u00e4iksi koko Egyptin maassa.\n8:18 Tekiv\u00e4t my\u00f6s noidat noituuksillansa niin, t\u00e4it\u00e4 matkaan saattaaksensa; vaan ei he taitaneet. Ja t\u00e4it olivat ihmisiss\u00e4 ja el\u00e4imiss\u00e4.\n8:19 Niin sanoivat noidat Pharaolle: t\u00e4m\u00e4 on Jumalan sormi. Mutta Pharaon syd\u00e4n paatui, ja ei kuullut heit\u00e4: niinkuin Herra sanonut oli.\n8:20 Ja Herra sanoi Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edess\u00e4; katso, h\u00e4n menee vetten tyk\u00f6, ja sano h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra: p\u00e4\u00e4st\u00e4 minun kansani palvelemaan minua.\n8:21 Sill\u00e4 jos et sin\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 minun kansaani; katso, niin min\u00e4 tahdon l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sinulle, ja sinun palvelioilles, ja sinun kansalles, ja sinun huoneisiis kaikkinaiset turilaat, niin ett\u00e4 kaikki huoneet Egyptiss\u00e4 t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n turilaista, niin my\u00f6s se maa jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 he ovat.\n8:22 Ja min\u00e4 tahdon eroittaa sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Gosenin maan, jossa minun kansani asuu, ettei siin\u00e4 yht\u00e4\u00e4n turilasta pid\u00e4 oleman: ett\u00e4s tiet\u00e4isit minun olevan Herran koko maan keskell\u00e4.\n8:23 Ja min\u00e4 panen lunastuksen minun ja sinun kansas v\u00e4lille. Huomenna pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ihmeen tapahtuman.\n8:24 Ja Herra teki niin. Ja tuli paljo turilaita Pharaon huoneesen, ja h\u00e4nen palveliainsa huoneisiin, ja koko Egyptin maalle; ja maa turmeltiin turilailta.\n8:25 Niin kutsui Pharao Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: menk\u00e4\u00e4t ja uhratkaat teid\u00e4n Jumalallenne t\u00e4ll\u00e4 maalla.\n8:26 Moses sanoi: ei sovi niin tehd\u00e4; sill\u00e4 me uhraisimme Herralle meid\u00e4n Jumalallemme Egyptil\u00e4isten kauhistuksen: katso, jos me Egyptin maan kauhistukset uhraisimme heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4, eik\u00f6 he meit\u00e4 kivitt\u00e4isi?\n8:27 Kolmen p\u00e4iv\u00e4kunnan matkan menemme me korpeen, ja uhraamme Herralle meid\u00e4n Jumalallemme, niinkuin h\u00e4n on meille sanonut.\n8:28 Pharao sanoi: min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n teid\u00e4t, ett\u00e4 te uhraisitte Herralle teid\u00e4n Jumalallenne korvessa, ainoastansa ett\u00e9tte kauvas menisi; rukoilkaat minun edest\u00e4ni.\n8:29 Moses sanoi: Katso, kuin min\u00e4 menen sinun tyk\u00f6\u00e4s, niin min\u00e4 rukoilen Herraa, ett\u00e4 turilaat otettaisiin pois Pharaolta, ja h\u00e4nen palvelioiltansa, ja h\u00e4nen kansaltansa huomenna: ainoastansa \u00e4l\u00e4 minua en\u00e4\u00e4 viettele, niin ettes p\u00e4\u00e4st\u00e4 kansaa uhraamaan Herralle.\n8:30 Ja Mose l\u00e4ksi Pharaon tyk\u00f6\u00e4, ja rukoili Herraa.\n8:31 Ja Herra teki niinkuin Moses sanonut oli: ja otti turilaat Pharaolta ja h\u00e4nen palvelioiltansa, ja h\u00e4nen kansaltansa pois, niin ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt.\n8:32 Mutta Pharao paadutti syd\u00e4mens\u00e4 viel\u00e4 nyt t\u00e4ll\u00e4kin haavaa ja ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt kansaa.\n9:1 Niin Herra sanoi Mosekselle mene Pharaon tyk\u00f6, ja sano h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra Hebrealaisten Jumala: p\u00e4\u00e4st\u00e4 minun kansani palvelemaan minua.\n9:2 Vaan jolles p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta viel\u00e4 pid\u00e4t\u00e4t heit\u00e4:\n9:3 Katso, Herran k\u00e4si on sinun karjas p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jotka ovat kedolla, hevosten p\u00e4\u00e4ll\u00e4, aasein p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kamelein p\u00e4\u00e4ll\u00e4, h\u00e4rk\u00e4in p\u00e4\u00e4ll\u00e4, lammasten p\u00e4\u00e4ll\u00e4, sangen raskaan ruttotaudin kanssa.\n9:4 Ja Herra on eroittava Israelin karjan Egyptin karjasta, niin ettei mit\u00e4\u00e4n kuole kaikesta kuin Israelin lapsilla on.\n9:5 Ja Herra m\u00e4\u00e4r\u00e4si ajan, sanoen: t\u00e4m\u00e4n Herra tekee huomenna maassa.\n9:6 Ja Herra teki niin toisna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja kaikki Egyptin karja kuoli: vaan Israelin lasten karjasta ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kuollut.\n9:7 Niin Pharao l\u00e4hetti (tiedustelemaan) ja katso, ei ollut Israelin karjasta yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kuollut. Mutta Pharaon syd\u00e4n paatui, ja ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt kansaa.\n9:8 Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: ottakaat k\u00e4tenne t\u00e4yteen toton nokea, ja Moses paiskatkaan sen taivaasen p\u00e4in Pharaon edess\u00e4.\n9:9 Ja pit\u00e4\u00e4 tuleman tomuksi koko Egyptin maan p\u00e4\u00e4lle, ja pit\u00e4\u00e4 oleman ihmisten ja karjan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 m\u00e4rk\u00e4p\u00e4ist\u00e4 punottavaiset paisumat koko Egyptin maalla.\n9:10 Ja he ottivat nokea totosta, ja seisoivat Pharaon edess\u00e4, ja Moses paiskasi sen taivaasen p\u00e4in: niin tulivat m\u00e4rk\u00e4p\u00e4ist\u00e4 punottavaiset paisumat ihmisiin ja karjaan.\n9:11 Niin ettei noidatkaan saaneet seisoa Moseksen edess\u00e4 paisumain t\u00e4hden: sill\u00e4 paisumat olivat niin noitain p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kuin kaikkien Egyptil\u00e4isten.\n9:12 Mutta Herra paadutti Pharaon syd\u00e4men, ja ei h\u00e4n kuullut heit\u00e4: niinkuin Herra Mosekselle sanonut oli.\n9:13 Niin sanoi Herra Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edess\u00e4, ja sano h\u00e4nelle: N\u00e4in sanoo Herra Hebrealaisten Jumala: p\u00e4\u00e4st\u00e4 minun kansani palvelemaan minua.\n9:14 Muutoin min\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 haavaa l\u00e4het\u00e4n kaikki minun rangaistukseni sinun syd\u00e4mees, ja sinun palveliais, ja sinun kansas p\u00e4\u00e4lle, tiet\u00e4\u00e4kses, ettei kaikessa maassa ole minun vertaani;\n9:15 Sill\u00e4 min\u00e4 olisin nyt jo ojentanut k\u00e4teni, ja ly\u00f6nyt sinun ja sinun kansas ruttotaudilla: ett\u00e4 sinun olis t\u00e4ytynyt hukkua maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n9:16 Mutta tosin sent\u00e4hden olen min\u00e4 sinun antanut seisoa, ett\u00e4 min\u00e4 osoittaisin sinulle minun voimani, ja ett\u00e4 minun nimeni julistettaisiin kaikessa maassa.\n9:17 Ja viel\u00e4k\u00f6s nyt ylenn\u00e4t itses minun kansani p\u00e4\u00e4lle, etk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 heit\u00e4:\n9:18 Katso, huomenna t\u00e4ll\u00e4 ajalla annan min\u00e4 sangen suuria rakeita sataa, jonka kaltaisia ei ole ollut Egyptiss\u00e4, hamasta siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kuin se perustettu on, niin t\u00e4h\u00e4n asti.\n9:19 L\u00e4het\u00e4 siis nyt ja korjaa sinun karjas ja kaikki mit\u00e4 sinulla on kedolla; sill\u00e4 kaikki ihmiset ja karja kuin kedolla l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n, ja ei ole korjatut huoneesen, niiden p\u00e4\u00e4lle lankeevat rakeet ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman.\n9:20 Joka Pharaon palvelioista pelk\u00e4si Herran sanaa, se palveliansa ja karjansa huoneesen korjasi,\n9:21 Vaan jonka syd\u00e4n ei totellut Herran sanaa, se j\u00e4tti kedolle palveliansa ja karjansa.\n9:22 Niin sanoi Herra Mosekselle: ojenna k\u00e4tes taivaasen p\u00e4in, ett\u00e4 rakeita satais koko Egyptin maan p\u00e4\u00e4lle: ihmisten p\u00e4\u00e4lle, karjan p\u00e4\u00e4lle, ja kaikkein p\u00e4\u00e4lle, mit\u00e4 kedolla vihottaa Egyptin maalla.\n9:23 Niin ojensi Moses sauvansa taivaasen p\u00e4in, ett\u00e4 Herra antais jylist\u00e4 ja rakeita sataa, ja ett\u00e4 pitk\u00e4isen tuli leimahtelis maan p\u00e4\u00e4lle; ja Herra antoi sataa rakeita Egyptin maan p\u00e4\u00e4lle,\n9:24 Ett\u00e4 rakeet ja tuli sekaisin maahan lankesivat, niin raskaasti, ettei ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 senkaltaista kaikessa Egyptin maassa tapahtunut ollut, siit\u00e4 ajasta kuin kansa siin\u00e4 asumaan rupesi.\n9:25 Ja rakeet l\u00f6iv\u00e4t koko Egyptin maalla kaikki kuin kedolla olivat, sek\u00e4 ihmiset ett\u00e4 karjan: niin my\u00f6s koko maan vihannan l\u00f6iv\u00e4t rakeet kaikki, my\u00f6s puut kedolla s\u00e4rkiv\u00e4t rikki.\n9:26 Ainoasti Gosenin maakunnassa, jossa Israelin lapset olivat, ei rakeita ollut.\n9:27 Niin l\u00e4hetti Pharao ja kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi heille: min\u00e4 olen t\u00e4ll\u00e4 haavalla pahoin tehnyt; Herra on vanhurskas, vaan min\u00e4 ja minun kansani olemme jumalattomat.\n9:28 Sent\u00e4hden rukoilkaat Herraa, ett\u00e4 jo kyll\u00e4 olis, ja ett\u00e4 Jumalan jylin\u00e4 ja rakeet lakkaisivat: niin min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n teid\u00e4t, eik\u00e4 teid\u00e4n pid\u00e4 enempi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 viipym\u00e4n.\n9:29 Ja Moses sanoi h\u00e4nelle: koska min\u00e4 l\u00e4hden kaupungista, niin min\u00e4 ojennan k\u00e4teni Herran tyk\u00f6: niin jylin\u00e4 lakkaa ja rakeita ei pid\u00e4 enempi oleman, ett\u00e4s tiet\u00e4isit maan olevan Herran.\n9:30 Mutta et sin\u00e4 ja sinun palvelias, min\u00e4 kyll\u00e4 tied\u00e4n, viel\u00e4 nytk\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 Herraa Jumalaa.\n9:31 Niin pellavat ja ohrat maahan ly\u00f6tiin; sill\u00e4 ohra oli t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja pellava oli kulkulla.\n9:32 Mutta nisu ja kaura (a) ei turmeltuneet, sill\u00e4 ne olivat hiljakylv\u00f6t. (a) Spelta eli Turkin kaura.\n9:33 Niin Moses meni ulos kaupungista Pharaon tyk\u00f6\u00e4, ja ojensi k\u00e4tens\u00e4 Herran tyk\u00f6: ja jylin\u00e4 ja rakeet lakkasivat, ja sade ei enempi vuodatettu maan p\u00e4\u00e4lle.\n9:34 Koska Pharao n\u00e4ki, ett\u00e4 sade, ja rakeet, ja jylin\u00e4t lakkasivat, teki h\u00e4n viel\u00e4 enemmin pahaa, ja paadutti syd\u00e4mens\u00e4, sek\u00e4 h\u00e4n ett\u00e4 h\u00e4nen palveliansa.\n9:35 Niin paatui Pharaon syd\u00e4n, ja ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt Israelin lapsia: niinkuin Herra Moseksen kautta sanonut oli.\n10:1 Ja Herra sanoi Mosekselle: mene Pharaon tyk\u00f6; sill\u00e4 min\u00e4 paadutin h\u00e4nen ja h\u00e4nen palveliainsa syd\u00e4met, tehd\u00e4kseni n\u00e4m\u00e4t minun ihmeeni heid\u00e4n seassansa.\n10:2 Ja ett\u00e4 sin\u00e4 ilmoittaisit sinun lastes, ja sinun lastes lasten korviin, mit\u00e4 min\u00e4 tehnyt olen Egyptiss\u00e4, ja minun ihmeeni, jotka min\u00e4 tein heid\u00e4n seassansa, ett\u00e4 te tiet\u00e4isitte, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n10:3 Niin meniv\u00e4t Moses ja Aaron Pharaon tyk\u00f6, ja sanoivat h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra Hebrealaisten Jumala: kuinka kauan et sin\u00e4 tahdo n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4 itsi\u00e4s minun edess\u00e4ni? P\u00e4\u00e4st\u00e4 minun kansani palvelemaan minua;\n10:4 Sill\u00e4 jos sin\u00e4 estelet p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 minun kansani; katso, niin min\u00e4 huomenna tuotan hein\u00e4sirkat kaikkiin sinun maas \u00e4\u00e4riin,\n10:5 Niin ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 peitt\u00e4m\u00e4n maan, niin ettei maa pid\u00e4 n\u00e4kym\u00e4n; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n t\u00e4hteet, mitk\u00e4 teille on j\u00e4\u00e4neet rakeilta, ja pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n kaikki vihottavaiset puut teid\u00e4n kedollanne,\n10:6 Ja t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n sinun huonees, ja kaikkein sinun palveliais huoneet, ja koko Egyptin huoneet; jonka kaltaisia sinun is\u00e4s ja is\u00e4isis\u00e4t ei n\u00e4hneet ole, siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kuin he maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olleet ovat t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja meni ulos Pharaon tyk\u00f6\u00e4.\n10:7 Niin sanoivat Pharaon palveliat h\u00e4nelle: kuinka kauvan pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen oleman meille paulaksi? P\u00e4\u00e4st\u00e4 kansa palvelemaan Herraa Jumalaansa: etk\u00f6s viel\u00e4 tied\u00e4 Egypti\u00e4 h\u00e4vitetyksi?\n10:8 Niin Moses ja Aaron palautettiin j\u00e4llens\u00e4 Pharaon tyk\u00f6, joka sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t ja palvelkaat Herraa teid\u00e4n Jumalaanne; vaan kutka ne ovat jotka menev\u00e4t?\n10:9 Ja Moses sanoi: me menemme meid\u00e4n nuorten ja vanhain kanssa, poikinemme ja tytt\u00e4rinemme, lammastemme ja karjamme kanssa; sill\u00e4 meill\u00e4 on Herran juhla.\n10:10 Ja h\u00e4n sanoi heille: ik\u00e4\u00e4n niin, olkoon Herra teid\u00e4n kanssanne. Pit\u00e4isk\u00f6 minun p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n teid\u00e4t ja teid\u00e4n lapsenne? Katsokaat, jollei teill\u00e4 jotakin pahaa syd\u00e4mess\u00e4nne ole?\n10:11 Ei niin, mutta menk\u00e4\u00e4t te miehet ja palvelkaat Herraa; sill\u00e4 sit\u00e4 te olette pyyt\u00e4neetkin. Ja he ajoivat heid\u00e4t pois Pharaon edest\u00e4.\n10:12 Niin sanoi Herra Mosekselle: ojenna k\u00e4tes Egyptin maan ylitse hein\u00e4sirkkain t\u00e4hden, ett\u00e4 he tulisivat Egyptin maan p\u00e4\u00e4lle, ja s\u00f6isiv\u00e4t kaiken maan vihannon, kaikki mit\u00e4 rakeilta j\u00e4\u00e4nyt on.\n10:13 Moses ojensi sauvansa Egyptin maan ylitse, ja Herra antoi tulla it\u00e4tuulen sille maalle kaiken sen p\u00e4iv\u00e4n ja kaiken sen y\u00f6n; ja aamulla nosti it\u00e4tuuli hein\u00e4sirkat.\n10:14 Ja tulivat hein\u00e4sirkat koko Egyptin maan p\u00e4\u00e4lle, laskivat itsens\u00e4 joka paikkaan Egyptin maalle, niin ep\u00e4lukuiset, ettei heid\u00e4n kaltaisiansa hein\u00e4sirkkoja ennen ollut, eik\u00e4 t\u00e4stedes tule.\n10:15 Ja he peittiv\u00e4t kaiken maan, ja maa tuli mustaksi. Ja s\u00f6iv\u00e4t kaikki maan vihannon, ja kaikki puiden hedelm\u00e4t kuin j\u00e4\u00e4neet olivat rakeilta, ja ei j\u00e4\u00e4nyt ensink\u00e4\u00e4n viheri\u00e4ist\u00e4 puihin ja kedon ruohoihin koko Egyptin malla.\n10:16 Niin kutsui Pharao kiiruusti Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: min\u00e4 olen pahaa tehnyt Herraa teid\u00e4n Jumalaanne, ja teit\u00e4 vastaan.\n10:17 Niin anna nyt minulle anteeksi minun rikokseni viel\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 er\u00e4ll\u00e4, ja rukoilkaat Herraa teid\u00e4n Jumalaanne, ett\u00e4 h\u00e4n ottais minulta pois viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kuoleman.\n10:18 Ja h\u00e4n meni pois Pharaon tyk\u00f6\u00e4, ja rukoili Herraa.\n10:19 Niin Herra k\u00e4\u00e4nsi tuulen aivan tuimaksi l\u00e4nsituuleksi, ja nostatti hein\u00e4sirkat ja heitti heid\u00e4t Punaiseen mereen, niin ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n hein\u00e4sirkkaa j\u00e4\u00e4nyt koko Egyptin maan \u00e4\u00e4riin.\n10:20 Mutta Herra paadutti Pharaon syd\u00e4men, ja ei h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt Israelin lapsia.\n10:21 Ja Herra sanoi Mosekselle: ojenna k\u00e4tes taivaaseen p\u00e4in, ett\u00e4 pimeys tulis Egyptin maan p\u00e4\u00e4lle, niin ett\u00e4 pimeyteen ruveta taidettaisiin.\n10:22 Ja Moses ojensi k\u00e4tens\u00e4 taivaaseen p\u00e4in, niin tuli synki\u00e4 pimeys koko Egyptin maan p\u00e4\u00e4lle kolmeksi p\u00e4iv\u00e4ksi.\n10:23 Niin ettei toinen toistansa n\u00e4hnyt, eik\u00e4 my\u00f6s noussut paikastansa kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Mutta kaikilla Israelin lapsilla oli valkeus heid\u00e4n asuinsioissansa.\n10:24 Niin kutsui Pharao Moseksen, ja sanoi: menk\u00e4\u00e4t ja palvelkaat Herraa; ainoastansa teid\u00e4n lampaanne ja karjanne j\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4nne: teid\u00e4n lapsenne menk\u00e4\u00e4n my\u00f6s teid\u00e4n kanssanne.\n10:25 Moses sanoi: sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s salliman minun k\u00e4siini uhrini, ja polttouhrin, jota meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n Herralle meid\u00e4n Jumalallemme.\n10:26 Meid\u00e4n karjamme pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s menem\u00e4n meid\u00e4n kanssamme, ja ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n sorkkaa j\u00e4\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 siit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ottaman ja tekem\u00e4n palveluksen Herralle meid\u00e4n Jumalallemme: ja emme tied\u00e4, mill\u00e4 me palvelemme Herraa, siihenasti kuin me sinne tulemme.\n10:27 Mutta Herra paadutti Pharaon syd\u00e4men, ja ei h\u00e4n tahtonut p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 heit\u00e4.\n10:28 Ja Pharao sanoi h\u00e4nelle: mene pois minun tyk\u00f6\u00e4ni, ja karta ettes enempi silleen tule minun kasvoini eteen; sill\u00e4 jona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 tulet minun eteeni, pit\u00e4\u00e4 sinun kuoleman.\n10:29 Moses vastasi: niinkuin sin\u00e4 sanonut olet, en tule min\u00e4 enempi sinun kasvois eteen.\n11:1 Ja Herra oli sanonut Mosekselle: viel\u00e4 min\u00e4 annan tulla yhden rangaistuksen Pharaolle ja Egyptiin, sitte h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 teid\u00e4t t\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja koska h\u00e4n teid\u00e4t kokonansa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, niin h\u00e4n ajain ajaa teid\u00e4t t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ulos.\n11:2 Niin sano siis nyt kansalle: ett\u00e4 joka mies anois l\u00e4himm\u00e4iselt\u00e4ns\u00e4, ja jokainen vaimo l\u00e4himm\u00e4iselt\u00e4ns\u00e4, hopia- ja kulta-astioita.\n11:3 Sill\u00e4 Herra oli antanut armon kansalle Egyptil\u00e4isten edess\u00e4. Ja Moses oli sangen kuuluisa mies Egyptin maalla, Pharaon palveliain ja kansan edess\u00e4.\n11:4 Ja Moses sanoi: n\u00e4in sanoo Herra: puoliy\u00f6n aikaan min\u00e4 vaellan Egyptin maan l\u00e4vitse,\n11:5 Ja jokainen esikoinen Egyptin maalla pit\u00e4\u00e4 kuoleman, Pharaon esikoisesta, joka h\u00e4nen istuimellansa piti istuman, piian esikoiseen asti, joka myllyss\u00e4 on, niin my\u00f6s kaikkein el\u00e4inten esikoiset.\n11:6 Ja suuren parun pit\u00e4\u00e4 oleman koko Egyptin maalla, jonkakaltaista ei ole ollut, eik\u00e4 tuleman pid\u00e4.\n11:7 Mutta kaikkein Israelin lasten seassa ei koirakaan kielt\u00e4ns\u00e4 v\u00e4rv\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n pid\u00e4 ihmisi\u00e4 taikka el\u00e4imi\u00e4 vastaan: ett\u00e4 te tiet\u00e4isitte, kuinka Herra eroittaa Egyptin ja Israelin.\n11:8 Silloin kaikki n\u00e4m\u00e4t sinun palvelias pit\u00e4\u00e4 tuleman minun tyk\u00f6ni, ja kumartaman minua, sanoen: l\u00e4hde ulos, sin\u00e4 ja kaikki kansa, jotka sinun allas ovat, ja sitte min\u00e4 l\u00e4hden. Ja h\u00e4n l\u00e4ksi Pharaon tyk\u00f6\u00e4 sangen vihoissansa.\n11:9 Mutta Herra oli sanonut Mosekselle: ei Pharao kuule teit\u00e4, ett\u00e4 paljo minun ihmeit\u00e4ni tapahtuis Egyptin maalla.\n11:10 Ja Moses ja Aaron tekiv\u00e4t kaikki n\u00e4m\u00e4 ihmeet Pharaon edess\u00e4, vaan Herra paadutti h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4, ja ei h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt Israelin lapsia maaltansa.\n12:1 Herra oli puhunut Mosekselle ja Aaronille Egyptin maalla, sanoen:\n12:2 T\u00e4m\u00e4 kuukausi pit\u00e4\u00e4 oleman teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ensim\u00e4inen kuu; h\u00e4nest\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n alkaman ajastajan kuukaudet.\n12:3 Puhukaat koko Israelin seurakunnalle, sanoen: kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kuulla ottakaan itsekukin itsellens\u00e4 karitsan, se joka perheen is\u00e4nt\u00e4 on, karitsan joka huoneelle;\n12:4 Vaan jos yksi huone v\u00e4h\u00e4 on karitsaa sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, niin ottakaan kyl\u00e4ns\u00e4 miehen kanssansa, joka likin h\u00e4nen huonettansa on, ett\u00e4 niin monta tulis, kuin voisivat karitsan sy\u00f6d\u00e4.\n12:5 Ja sen karitsan pit\u00e4\u00e4 teille oleman virheett\u00f6m\u00e4n ajastaikaisen oinaan. Karitsoista eli vohlista pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n sen ottaman.\n12:6 Ja sen teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tallella pit\u00e4m\u00e4n nelj\u00e4nteentoistakymmenenteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti t\u00e4t\u00e4 kuuta, ja koko Israelin kansan kokous pit\u00e4\u00e4 sen teurastaman kahden ehtoon v\u00e4lill\u00e4.\n12:7 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ottaman verest\u00e4, ja sivuman molemmat pihtipielet ja huonetten ovenp\u00e4\u00e4llisen, joissa he sit\u00e4 sy\u00f6v\u00e4t.\n12:8 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n lihaa tulella paistettua ja happamatointa leip\u00e4\u00e4; katkerain ruohoin kanssa pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sen sy\u00f6m\u00e4n.\n12:9 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 sit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n uutena eik\u00e4 vedell\u00e4 keitettyn\u00e4, mutta tulella paistettuna, p\u00e4\u00e4n, jalkain ja sis\u00e4llysten kanssa.\n12:10 Eik\u00e4 teid\u00e4n pid\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n mit\u00e4\u00e4n huomeneksi; ja jos jotakin j\u00e4\u00e4 huomeneksi, se tulella poltettakaan.\n12:11 Mutta n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n sy\u00f6m\u00e4n sit\u00e4: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman vy\u00f6tetyt kupeista, ja keng\u00e4t jalassanne, ja sauva k\u00e4dess\u00e4nne, ja pit\u00e4\u00e4 sen sy\u00f6m\u00e4n niinkuin matkaan kiiruhtavaiset: se on Herran p\u00e4\u00e4si\u00e4inen.\n12:12 Sill\u00e4 min\u00e4 k\u00e4yn sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 Egyptin maan l\u00e4vitse, ja ly\u00f6n kaikki esikoiset Egyptin maalla, ihmisist\u00e4 karjaan asti, ja annan tulla minun rangaistukseni kaikkein Egyptil\u00e4isten ep\u00e4jumalain p\u00e4\u00e4lle: Min\u00e4 Herra.\n12:13 Ja veren pit\u00e4\u00e4 oleman teille merkiksi huoneissanne, kussa te olette, ett\u00e4 koska min\u00e4 veren n\u00e4en, niin min\u00e4 menen teid\u00e4n ohitsenne: ja ei pid\u00e4 teille tuleman se rangaistus kadottamaan teit\u00e4, koska min\u00e4 ly\u00f6n Egyptin maata.\n12:14 Ja t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman teille muistoksi, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen pyhitt\u00e4m\u00e4n juhlaksi Herralle: ijankaikkiseksi s\u00e4\u00e4dyksi teid\u00e4n sukukunnissanne teid\u00e4n sen pyhitt\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n12:15 Seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n sy\u00f6m\u00e4n happamatointa leip\u00e4\u00e4, nimitt\u00e4in ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n paneman pois happaman leiv\u00e4n teid\u00e4n huoneissanne: sill\u00e4 jokainen kuin hapointa leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6 ensim\u00e4isest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 niin seitsem\u00e4nteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, h\u00e4nen sielunsa pit\u00e4\u00e4 hukutettaman Israelista.\n12:16 Ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on teill\u00e4 pyh\u00e4 kokous, ja my\u00f6s seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on teill\u00e4 pyh\u00e4 kokous. Ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 pid\u00e4 teht\u00e4m\u00e4n niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, mutta vaivoin mit\u00e4 ruaksi tarvitaan jokaiselle hengelle, se ainoastansa tehk\u00e4\u00e4t.\n12:17 Ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4t happamatoin leip\u00e4; sill\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olen min\u00e4 teid\u00e4n joukkonne johdattanut Egyptin maalta: ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n teid\u00e4n sukukunnissanne ijankaikkiseksi s\u00e4\u00e4dyksi.\n12:18 Nelj\u00e4nten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4isest\u00e4 kuusta ehtoona pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n sy\u00f6d\u00e4 happamatointa leip\u00e4\u00e4, hamaan ensim\u00e4iseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti kolmattakymment\u00e4 siit\u00e4 kuusta, ehtoona.\n12:19 Niin ettei seitsem\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00f6ydet\u00e4 hapointa leip\u00e4\u00e4 teid\u00e4n huoneissanne; sill\u00e4 jokainen joka hapointa leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6, h\u00e4nen sielunsa pit\u00e4\u00e4 hukutettaman Israelin joukosta, joko h\u00e4n muukalainen on eli omainen.\n12:20 Sent\u00e4hden \u00e4lk\u00e4\u00e4t ensink\u00e4\u00e4n sy\u00f6k\u00f6 hapointa leip\u00e4\u00e4; vaan happamatointa leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6k\u00e4\u00e4t kaikissa teid\u00e4n asuinsioissanne.\n12:21 Ja Moses kutsui kaikki Israelin vanhimmat, ja sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t ja ottakaat teillenne lampaita kukin perhekuntansa j\u00e4lkeen, ja teurastakaat p\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi\n12:22 Ja ottakaat side isoppia, ja kastakaat vereen, joka on maljassa, ja sivukaat sill\u00e4 oven p\u00e4\u00e4llinen, ja molemmat pihtipielet: ja ei yksik\u00e4\u00e4n ihminen pid\u00e4 menem\u00e4n ulos huoneensa ovesta huomeniseen asti.\n12:23 Sill\u00e4 Herra tahtoo k\u00e4yd\u00e4 ohitse ly\u00f6m\u00e4\u00e4n Egyptil\u00e4isi\u00e4: ja koska h\u00e4n saa n\u00e4hd\u00e4 veren ovenp\u00e4\u00e4llisess\u00e4 ja molemmissa pihtipieliss\u00e4, menee Herra sen oven ohitse, ja ei salli hukuttajan tulla teid\u00e4n huoneisiinne rankaisemaan.\n12:24 Sent\u00e4hden pid\u00e4 t\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4ty sinulle ja sinun lapsilles ijankaikkisesti.\n12:25 Ja koska te tulette siihen maahan, jonka Herra teille antava on, niinkuin h\u00e4n sanonut on, niin pit\u00e4k\u00e4\u00e4t t\u00e4m\u00e4 palvelus.\n12:26 Ja koska teid\u00e4n lapsenne sanovat teille: mik\u00e4 palvelus t\u00e4m\u00e4 teill\u00e4 on?\n12:27 Niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sanoman: t\u00e4m\u00e4 on Herran p\u00e4\u00e4si\u00e4isuhri, joka ohitse meni Israelin lasten huoneet Egyptiss\u00e4, koska h\u00e4n rankaisi Egyptil\u00e4isi\u00e4, ja meid\u00e4n huoneemme vapahti: niin kansa maahan kumartain rukoili.\n12:28 Ja Israelin lapset meniv\u00e4t ja tekiv\u00e4t niinkuin Herra Mosekselle ja Aaronille k\u00e4skenyt oli.\n12:29 Ja tapahtui puoliy\u00f6n aikana, ett\u00e4 Herra l\u00f6i kaikki esikoiset Egyptin maalla, Pharaon esikoisesta, joka h\u00e4nen istuimellansa istuman piti, niin vangin esikoiseen asti, joka oli vankihuoneessa, ja kaikki el\u00e4inten esikoiset.\n12:30 Sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 nousi Pharao ja kaikki h\u00e4nen palveliansa, ja kaikki Egyptil\u00e4iset, ja suuri parku oli Egyptiss\u00e4; sill\u00e4 ei siell\u00e4 ollut huonetta, jossa ei kuollutta ollut.\n12:31 Ja h\u00e4n kutsui Moseksen ja Aaronin y\u00f6ll\u00e4, ja sanoi: nouskaat ja menk\u00e4\u00e4t pois minun kansastani, sek\u00e4 te ett\u00e4 Israelin lapset: ja menk\u00e4\u00e4t matkaanne ja palvelkaat Herraa, niinkuin te sanoneet olette.\n12:32 Ottakaat my\u00f6s my\u00f6t\u00e4nne teid\u00e4n lampaanne ja teid\u00e4n karjanne, niinkuin te sanoneet olette, menk\u00e4\u00e4t matkaanne; ja siunatkaat my\u00f6s minua.\n12:33 Ja Egyptil\u00e4iset vaativat kansaa, ja hoputtaen ajoivat heit\u00e4 pois maalta; sill\u00e4 he sanoivat: me kuolemme jokainen.\n12:34 Ja kansa kantoi taikinansa, ennenkuin se happani, nimitt\u00e4in t\u00e4hteens\u00e4, sidottuna vaatteisiin olallansa.\n12:35 Ja Israelin lapset olivat tehneet Moseksen sanan j\u00e4lkeen, ja olivat anoneet Egyptil\u00e4isilt\u00e4 hopia- ja kulta-astioita ja vaatteita.\n12:36 Ja Herra oli antanut kansalle armon Egyptil\u00e4isten edess\u00e4, ett\u00e4 he lainasivat, ja niin he paljastivat Egyptil\u00e4iset.\n12:37 Niin matkustivat Israelin lapset Rameksesta Sukkotiin, l\u00e4hes kuusisataa tuhatta jalkamiest\u00e4, paitsi lapsia.\n12:38 Ja paljo kaikkinaista kansaa meni heid\u00e4n kanssansa, ja lampaita, ja karjaa, ja sangen paljon el\u00e4imi\u00e4.\n12:39 Ja he leipoivat siit\u00e4 uudesta taikinasta, jonka he olivat tuoneet Egyptist\u00e4, happamattomia leipi\u00e4; sill\u00e4 ei se ollut hapannut, sent\u00e4hden ett\u00e4 he ajettiin Egyptist\u00e4 pois, eik\u00e4 my\u00f6s saaneet viipy\u00e4, ja ei semmink\u00e4\u00e4n saaneet heillens\u00e4 ev\u00e4st\u00e4 valmistaa.\n12:40 Se aika kuin Israelin lapset asuivat Egyptiss\u00e4, oli nelj\u00e4sataa ja kolmekymment\u00e4 ajastaikaa.\n12:41 Ja koska ne olivat kuluneet, l\u00e4ksi koko Herran joukko yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Egyptin maalta.\n12:42 Sent\u00e4hden t\u00e4m\u00e4 y\u00f6 pidet\u00e4\u00e4n Herralle, ett\u00e4 h\u00e4n vei heid\u00e4t ulos Egyptin maalta: t\u00e4m\u00e4 on se y\u00f6, joka pidett\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Herralle kaikilta Israelin lapsilta heid\u00e4n sukukunnissansa.\n12:43 Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: t\u00e4m\u00e4 on s\u00e4\u00e4ty pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4: ei yksik\u00e4\u00e4n muukalainen pid\u00e4 siit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n.\n12:44 Jokainen ostettu orja pit\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rileikattaman, ja sitten sy\u00f6k\u00e4\u00e4n siit\u00e4.\n12:45 Muukalainen ja p\u00e4iv\u00e4miehen ei pid\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n sit\u00e4.\n12:46 Yhdess\u00e4 huoneessa pit\u00e4\u00e4 se sy\u00f6t\u00e4m\u00e4n. Ei teid\u00e4n pid\u00e4 huoneesta viem\u00e4n ulos sit\u00e4 lihaa, eik\u00e4 teid\u00e4n pid\u00e4 luuta rikkoman siit\u00e4.\n12:47 Koko Israelin seurakunta pit\u00e4\u00e4 n\u00e4in tekem\u00e4n.\n12:48 Jos joku muukalainen asuu sinun tyk\u00f6n\u00e4s, ja tahtoo pit\u00e4\u00e4 Herralle p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4, niin ymp\u00e4rileikattakaan kaikki miehenpuolet, ja sitten k\u00e4yk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n, ja olkaan niinkuin maan omainen; sill\u00e4 ei yhdenk\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rileikkaamattoman pid\u00e4 sit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n.\n12:49 Yksi s\u00e4\u00e4ty pit\u00e4\u00e4 oleman omaisella ja muukalaisella, joka asuu teid\u00e4n seassanne.\n12:50 Ja kaikki Israelin lapset tekiv\u00e4t niinkuin Herra oli Mosekselle ja Aaronille k\u00e4skenyt.\n12:51 Niin Herra yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 johdatti Israelin lapset ulos Egyptin maalta, heid\u00e4n joukoissansa.\n13:1 Ja Herra puhui Mosekselle ja sanoi:\n13:2 Pyhit\u00e4 minulle jokainen esikoinen, kuka ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 \u00e4itins\u00e4 kohdun avaa Israelin lasten seassa, sek\u00e4 ihmisist\u00e4 ett\u00e4 el\u00e4imist\u00e4: ne ovat minun.\n13:3 Niin sanoi Moses kansalle: muistakaat t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, jona te olette l\u00e4hteneet Egyptist\u00e4, orjuuden huoneesta, ett\u00e4 Herra on teid\u00e4t t\u00e4\u00e4lt\u00e4 johdattanut v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4. Sent\u00e4hden ei pid\u00e4 sy\u00f6t\u00e4m\u00e4n hapointa.\n13:4 T\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 olette l\u00e4hteneet, sill\u00e4 kuulla Abib.\n13:5 Ja on tapahtuva, koska Herra sinun tulla antaa Kanaanealaisten, Hetil\u00e4isten, Amorilaisten, Hevil\u00e4isten ja Jebusilaisten maalle, jonka h\u00e4n sinun isilles on vannonut antaaksensa sinulle: sen maan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, niin sinun pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n palveluksen tekem\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 kuulla:\n13:6 Seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun sy\u00f6m\u00e4n happamatointa leip\u00e4\u00e4, ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on Herran juhla.\n13:7 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sy\u00f6t\u00e4m\u00e4n happamatointa leip\u00e4\u00e4, ja ei pid\u00e4 sinun tyk\u00f6n\u00e4s yht\u00e4\u00e4n hapointa taikinaa n\u00e4ht\u00e4m\u00e4n; eik\u00e4 hapointa leip\u00e4\u00e4 pid\u00e4 n\u00e4ht\u00e4m\u00e4n kaikissa sinun maas \u00e4\u00e4riss\u00e4.\n13:8 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ilmoittaman sinun pojalles sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sanoen: (t\u00e4m\u00e4n min\u00e4 pid\u00e4n) sent\u00e4hden ett\u00e4 Herra teki n\u00e4in minun kanssani, koska min\u00e4 l\u00e4ksin Egyptist\u00e4.\n13:9 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oleman sinulle merkiksi sinun k\u00e4dess\u00e4s, ja muistoksi sinun edess\u00e4s, ett\u00e4 Herran k\u00e4sky pit\u00e4\u00e4 oleman sinun suussas; sill\u00e4 Herra on v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 sinun johdattanut Egyptist\u00e4.\n13:10 Sent\u00e4hden pid\u00e4 t\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4ty ajallansa vuosi vuodelta.\n13:11 Ja koska Herra on sinun vienyt Kanaanealaisten maalle, niinkuin h\u00e4n sinulle ja sinun isilles vannonut on, ja antanut sen sinulle,\n13:12 Niin pit\u00e4\u00e4 sinun eroittaman Herralle jokaisen kuin avaa \u00e4itins\u00e4 kohdun, ja jokaisen esikoisen el\u00e4inten seassa, kuin sinulla on: kaikki miehenpuoli on Herran.\n13:13 Mutta kaikki aasin esikoiset pit\u00e4\u00e4 sinun lunastaman karitsalla; jollet sin\u00e4 lunasta sit\u00e4, niin v\u00e4\u00e4nn\u00e4 niskat rikki. Mutta jokaisen esikoisen ihmisist\u00e4 sinun lastes seassa pit\u00e4\u00e4 sinun lunastaman.\n13:14 Ja koska sinun poikas kysyy sinulta t\u00e4stedes: mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on? pit\u00e4\u00e4 sinun sanoman h\u00e4nelle: Herra on johdattanut meit\u00e4 v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 Egyptist\u00e4, orjuuden huoneesta.\n13:15 Sill\u00e4 se tapahtui, koska Pharao kovuutti itsens\u00e4 ja ei tahtonut meit\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Herra l\u00f6i kuoliaaksi jokaisen esikoisen Egyptin maalla, ihmisen esikoisesta niin el\u00e4inten esikoiseen asti: sent\u00e4hden uhraan min\u00e4 Herralle jokaisen kuin \u00e4itins\u00e4 kohdun avaa, joka miehenpuoli on, ja jokaisen, esikoisen minun lapsistani lunastan min\u00e4.\n13:16 Ja t\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman merkiksi sinun k\u00e4dess\u00e4s, ja muistoksi sinun edess\u00e4s: ett\u00e4 Herra on johdattanut meid\u00e4t v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 Egyptist\u00e4.\n13:17 Ja tapahtui, koska Pharao oli p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt kansan, niin ei Jumala johdattanut heit\u00e4 tiet\u00e4 Philistealaisten maan l\u00e4vitse, joka t\u00e4rkin oli; sill\u00e4 Jumala sanoi, ettei kansa joskus katuisi, koska he n\u00e4kisiv\u00e4t sodan heit\u00e4ns\u00e4 vastaan, ja palajaisi Egyptiin.\n13:18 Sent\u00e4hden h\u00e4n johdatti kansan ymp\u00e4rins\u00e4, korven l\u00e4vitse Punaista merta kohden. Ja Israelin lapset l\u00e4ksiv\u00e4t viisin joukoin Egyptin maalta.\n13:19 Ja Moses otti my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 Josephin luut: sill\u00e4 h\u00e4n oli kovasti vannottanut Israelin lapset, sanoen: Jumala on tosin teit\u00e4 etsiv\u00e4, niin viek\u00e4\u00e4t minun luuni t\u00e4\u00e4lt\u00e4 my\u00f6t\u00e4nne.\n13:20 Niin he l\u00e4ksiv\u00e4t Sukkotista, ja sioittivat heit\u00e4ns\u00e4 Etamiin, joka on korven \u00e4\u00e4ress\u00e4.\n13:21 Ja Herra k\u00e4vi heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pilven patsaassa, johdattaaksensa heit\u00e4 tiell\u00e4, ja y\u00f6ll\u00e4 tulen patsaassa, valistaaksensa heit\u00e4 vaeltamaan, sek\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4.\n13:22 Pilven patsas ei erinnyt p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, eik\u00e4 tulen patsas y\u00f6ll\u00e4 kansan edest\u00e4.\n14:1 Ja Herra puhui Mosekselle sanoen:\n14:2 Puhu Israelin lapsille, ett\u00e4 he palajaisivat ja sioittaisivat heit\u00e4ns\u00e4 Hiirotin laakson kohdalle, Migdolin ja meren vaiheelle, BaalZephonin eteen ja sen kohdalle sioittaen heit\u00e4ns\u00e4 meren tyk\u00f6.\n14:3 Ja Pharao sanoo Israelin lapsista: he k\u00e4yv\u00e4t eksyksiss\u00e4 maalla, korpi on heid\u00e4t sulkenut.\n14:4 Ja min\u00e4 paadutan Pharaon syd\u00e4men, ja h\u00e4n ajaa heit\u00e4 takaa; ja min\u00e4 voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta h\u00e4nen sotav\u00e4est\u00e4ns\u00e4. Ja Egyptil\u00e4isten pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra. Ja he tekiv\u00e4t niin.\n14:5 Ja kuin sanottiin Egyptin kuninkaalle, ett\u00e4 kansa pakeni, tuli h\u00e4nen ja h\u00e4nen palveliainsa syd\u00e4n k\u00e4\u00e4nnetyksi kansaa vastaan, ja he sanoivat: miksi me olemme niin tehneet, ett\u00e4 me p\u00e4\u00e4stimme Israelin palvelemasta meit\u00e4?\n14:6 Ja h\u00e4n valmisti vaununsa, ja otti v\u00e4kens\u00e4 my\u00f6t\u00e4ns\u00e4.\n14:7 Ja otti kuusisataa parasta vaunua, niin my\u00f6s kaikki muut Egyptin vaunut, ja p\u00e4\u00e4miehet niiden kaikkein p\u00e4\u00e4lle.\n14:8 Ja Herra paadutti Pharaon Egyptin kuninkaan syd\u00e4men, ja h\u00e4n ajoi takaa Israelin lapsia, jotka kuitenkin olivat korkian k\u00e4den kautta l\u00e4hteneet.\n14:9 Niin Egyptil\u00e4iset ajoivat heit\u00e4 takaa, ja saavuttivat heid\u00e4t meren tyk\u00f6n\u00e4, kussa he itsens\u00e4 sioittaneet olivat, kaikki Pharaon vaunuhevoset, h\u00e4nen ratsasmiehens\u00e4, ja h\u00e4nen sotajoukkonsa: Hiirotin laaksossa, BaalZephonin kohdalla.\n14:10 Ja kuin Pharao l\u00e4hestyi heit\u00e4, nostivat Israelin lapset silm\u00e4ns\u00e4, ja katso, Egyptil\u00e4iset tulivat heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4; ja Israelin lapset pej\u00e4styiv\u00e4t sangen suuresti, ja huusivat Herran tyk\u00f6.\n14:11 Ja sanoivat Mosekselle: Eik\u00f6 hautoja ollut Egyptiss\u00e4, ett\u00e4s rupesit meit\u00e4 johdattamaan korpeen kuolemaan? Miksis meille niin olet tehnyt: ett\u00e4s meit\u00e4 johdatit Egyptist\u00e4?\n14:12 Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 se ole, kuin me puhuimme Egyptiss\u00e4, sanoen: anna meid\u00e4n olla, ett\u00e4 me palvelisimme Egyptil\u00e4isi\u00e4; sill\u00e4 meid\u00e4n olis parempi palvella Egyptil\u00e4isi\u00e4, kuin kuolla korvessa.\n14:13 Moses sanoi kansalle: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6, seisokaat ja katsokaat mink\u00e4 autuuden Herra t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tekee teille; sill\u00e4 n\u00e4it\u00e4 Egyptil\u00e4isi\u00e4, jotka te t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 n\u00e4ette, ei teid\u00e4n pid\u00e4 ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 enempi n\u00e4kem\u00e4n ijankaikkisesti,\n14:14 Herra sotii teid\u00e4n puolestanne, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 alallanne oleman.\n14:15 Ja Herra sanoi Mosekselle: mit\u00e4s huudat minun tyk\u00f6ni? Sano Israelin lapsille, ett\u00e4 he vaeltaisivat.\n14:16 Mutta nosta sin\u00e4 sauvas, ja ojenna k\u00e4tes meren ylitse, ja eroita se yhdest\u00e4, ett\u00e4 Israelin lapset k\u00e4visiv\u00e4t keskelt\u00e4 merta kuivaa my\u00f6ten.\n14:17 Ja katso, min\u00e4 paadutan Egyptil\u00e4isten syd\u00e4met, ja he seuraavat teid\u00e4n j\u00e4liss\u00e4nne; niin min\u00e4 voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta h\u00e4nen sotajoukostansa, h\u00e4nen vaunuistansa ja ratsasmiehist\u00e4ns\u00e4.\n14:18 Ja Egyptil\u00e4isten pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, koska min\u00e4 olen kunnian voittanut Pharaosta, ja h\u00e4nen vaunuistansa ja ratsasmiehist\u00e4ns\u00e4.\n14:19 Niin Jumalan enkeli nousi, joka Israelin joukon edell\u00e4 k\u00e4vi, ja meni heid\u00e4n takansa: ja pilven patsas siirsi itsens\u00e4 heid\u00e4n kasvoinsa edest\u00e4, ja seisoi heid\u00e4n takanansa,\n14:20 Ja tuli Egyptil\u00e4isten ja Israelin joukkoin vaiheelle, ja oli pimi\u00e4 pilvi, ja valaisi (n\u00e4ille) y\u00f6n: niin ettei he koko y\u00f6n\u00e4 toinen toistansa taitaneet l\u00e4hesty\u00e4.\n14:21 Koska Moses ojensi k\u00e4tens\u00e4 meren ylitse, antoi Herra vedet juosta pois vahvalla it\u00e4tuulella koko sen y\u00f6n; ja teki meren kuiville, ja vedet erkanivat.\n14:22 Ja Israelin lapset k\u00e4viv\u00e4t keskelt\u00e4 merta kuivaa my\u00f6ten, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heid\u00e4n oikialla ja vasemmalla puolellansa.\n14:23 Ja Egyptil\u00e4iset ajoivat heit\u00e4 takaa ja seurasivat heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, ja kaikki Pharaon hevoset, h\u00e4nen vaununsa ja ratsasmiehens\u00e4 keskelle merta.\n14:24 Koska aamuvartio tuli, katsahti Herra Egyptil\u00e4isten joukon p\u00e4\u00e4lle tulen patsaasta ja pilvest\u00e4 hukuttaaksensa Egyptil\u00e4isten joukon,\n14:25 Ja h\u00e4n sy\u00f6ksi py\u00f6r\u00e4t erin\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4n vaunuistansa, niin ett\u00e4 he ty\u00f6l\u00e4\u00e4sti vetiv\u00e4t niit\u00e4. Niin sanoivat Egyptil\u00e4iset: paetkaamme Israelia, sill\u00e4 Herra sotii heid\u00e4n puolestansa Egyptil\u00e4isi\u00e4 vastaan.\n14:26 Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna k\u00e4tes meren ylitse, ett\u00e4 vedet juoksisivat Egyptil\u00e4isten ylitse, heid\u00e4n vaunuinsa ja ratsasmiestens\u00e4 ylitse.\n14:27 Niin ojensi Moses k\u00e4tens\u00e4 meren ylitse, ja meri palasi ennen huomenta voimaansa. Ja koska Egyptil\u00e4iset pakenivat, kohtasi heit\u00e4 vesi, ja Herra sy\u00f6ksi heid\u00e4t keskelle merta.\n14:28 Ja vedet palasivat ja k\u00e4viv\u00e4t vaunuin, ja ratsasmiesten, ja koko Pharaon sotajoukon ylitse, jotka heit\u00e4 olivat seuranneet mereen: niin ettei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt.\n14:29 Mutta Israelin lapset k\u00e4viv\u00e4t kuivaa my\u00f6ten keskelt\u00e4 merta, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heid\u00e4n oikialla ja vasemmalla puolellansa.\n14:30 Ja niin Herra vapahti Israelin sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Egyptil\u00e4isten k\u00e4dest\u00e4: ja Israel n\u00e4ki Egyptil\u00e4iset kuolleina meren reunalla.\n14:31 Ja Israel n\u00e4ki my\u00f6s sen suuren voiman, jonka Herra oli osottanut Egyptil\u00e4isten p\u00e4\u00e4lle. Ja kansa pelk\u00e4si Herraa, ja he uskoivat Herran ja h\u00e4nen palveliansa Moseksen.\n15:1 Silloin veisasi Moses ja Israelin lapset Herralle t\u00e4m\u00e4n virren, ja sanoivat: Min\u00e4 veisaan Herralle, sill\u00e4 h\u00e4n on sangen jalon ty\u00f6n tehnyt, hevosen ja miehen h\u00e4n mereen sy\u00f6ksi.\n15:2 Herra on minun v\u00e4kevyyteni ja kiitosvirteni, ja on minun autuuteni. H\u00e4n on minun Jumalani, ja min\u00e4 rakennan h\u00e4nelle majan, h\u00e4n on minun Is\u00e4ni Jumala, ja min\u00e4 ylist\u00e4n h\u00e4nt\u00e4.\n15:3 Herra on \u00e4sken sotamies: Herra on h\u00e4nen nimens\u00e4.\n15:4 Pharaon vaunut ja h\u00e4nen sotav\u00e4kens\u00e4 sy\u00f6ksi h\u00e4n mereen. H\u00e4nen valitut p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 ovat upotetut Punaiseen mereen.\n15:5 Syvyys on heit\u00e4 peitt\u00e4nyt, ja vajosivat pohjaan, niinkuin kivi.\n15:6 Herra, sinun oikia k\u00e4tes osotti h\u00e4nens\u00e4 voimalliseksi v\u00e4kevyydess\u00e4: Herra, sinun oikia k\u00e4tes on ly\u00f6nyt vihollisen.\n15:7 Ja sinun suurella kunniallas olet sin\u00e4 sinun vihollises kukistanut, sill\u00e4 koska sin\u00e4 l\u00e4hetit hirmuisuutes, kulutti se heid\u00e4t niinkuin korren.\n15:8 Ja sinun vihas puhalluksen kautta kokoontuivat vedet; ja virrat seisoivat niinkuin roukkioissa, syvyydet niinkuin hyytyiv\u00e4t keskelle merta.\n15:9 Vihollinen sanoi: min\u00e4 ajan takaa ja saavutan heit\u00e4, ja saalista jaan, ja heihin minun mieleni j\u00e4\u00e4hdyt\u00e4n: min\u00e4 ved\u00e4n ulos miekkani, ja minun k\u00e4teni pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 hukuttaman.\n15:10 Silloin sinun tuules puhalsi, ja meri peitti heid\u00e4t, ja he pohjaan vajosivat, niinkuin lyijy, v\u00e4keviss\u00e4 vesiss\u00e4.\n15:11 Herra, kuka on sinun vertas jumalten seassa? Kuka on sinun kaltaises, joka olet niin korkia ja pyh\u00e4, hirmullinen, kiitett\u00e4v\u00e4 ja ihmetten teki\u00e4?\n15:12 Koskas oikian k\u00e4tes ojensit, niin maa heid\u00e4t nieli.\n15:13 Sin\u00e4 olet johdattanut laupiudessas t\u00e4m\u00e4n kansan, jonkas pelastit, ja olet vienyt heid\u00e4n v\u00e4kevyydess\u00e4s sinun pyh\u00e4\u00e4n asumisees.\n15:14 Koska kansat sen kuulevat, vapisevat he: ahdistus k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 Philistealaiset.\n15:15 Silloin h\u00e4mm\u00e4styv\u00e4t Edomin ruhtinaat, ja vapistus tarttuu Moabin sankareihin: kaikki kanaanin maan asuvaiset raukeavat.\n15:16 Tulkoon h\u00e4mm\u00e4stys heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja pelko sinun v\u00e4kev\u00e4n k\u00e4sivartes kautta, he vaijetkoon niinkuin kivi, siihenasti ett\u00e4 sinun kansas, Herra, l\u00e4vitse k\u00e4y, jonka sin\u00e4 saanut olet.\n15:17 Johdata heit\u00e4 ja istuta heit\u00e4 sinun perimises vuorelle, jonka sin\u00e4 Herra asumisekses tehnyt olet: sinun pyhyytes tyk\u00f6, Herra, jonka sinun k\u00e4tes vahvistaneet ovat.\n15:18 Herra hallitsee alati ja ijankaikkisesti.\n15:19 Sill\u00e4 Pharaon hevoset meniv\u00e4t mereen, vaunuinensa ja ratsasmiehinens\u00e4, ja Herra palautti meren vedet heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4. Mutta Israelin lapset k\u00e4viv\u00e4t kuivaa my\u00f6ten keskelt\u00e4 merta.\n15:20 Ja MirJam prophetissa, Aaronin sisar, otti kanteleen k\u00e4teens\u00e4, ja kaikki vaimot seurasivat h\u00e4nt\u00e4 kanteleilla ja hypyll\u00e4.\n15:21 Ja MirJam vastasi heit\u00e4: Veisatkaat Herralle: sill\u00e4 h\u00e4n on sangen jalon ty\u00f6n tehnyt, hevosen ja miehen h\u00e4n mereen sy\u00f6ksi.\n15:22 Niin Moses antoi Israelin lasten vaeltaa Punaisen meren tyk\u00f6\u00e4, ja he meniv\u00e4t Suurin korpeen: ja matkustivat kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 korvessa, ja ei l\u00f6yt\u00e4neet vett\u00e4.\n15:23 Niin he tulivat Maraan, vaan eiv\u00e4t saaneet juoda sit\u00e4 vett\u00e4 Marassa, sill\u00e4 se oli ylen karvas; josta se paikka kutsutaan Mara.\n15:24 Siin\u00e4 napisi kansa Mosesta vastaan, sanoen: mit\u00e4 me juomme?\n15:25 Mutta h\u00e4n huusi Herran tyk\u00f6, ja Herra osotti h\u00e4nelle puun, jonka h\u00e4n heitti veteen, ja vedet tulivat makiaksi. Siin\u00e4 pani h\u00e4n heid\u00e4n eteens\u00e4 k\u00e4skyn ja oikeuden, ja kiusasi siin\u00e4 heit\u00e4.\n15:26 Ja sanoi: jos sin\u00e4 kuulet sinun Herras Jumalas \u00e4\u00e4nen, ja teet mik\u00e4 oikeus on h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja panet h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 sinun korviis, ja pid\u00e4t kaikki h\u00e4nen s\u00e4\u00e4tyns\u00e4: niin en min\u00e4 pane sinun p\u00e4\u00e4lles yht\u00e4k\u00e4\u00e4n vitsausta niist\u00e4, jotka min\u00e4 Egyptil\u00e4isten p\u00e4\u00e4lle pannut olen; sill\u00e4 min\u00e4 olen Herra sinun parantajas.\n15:27 Ja he tulivat Elimiin, siell\u00e4 on kaksitoistakymment\u00e4 l\u00e4hdett\u00e4, ja seitsem\u00e4nkymment\u00e4 palmupuuta: siell\u00e4 he sioittivat itsens\u00e4 vetten tyk\u00f6.\n16:1 Niin he matkustivat Elimist\u00e4, ja koko Israelin lasten joukko tuli Sinnin korpeen, joka on Elimin ja Sinain v\u00e4lill\u00e4: viidenten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toisella kuulla sittenkuin he Egyptin maalta l\u00e4hteneet olivat.\n16:2 Ja koko Israelin lasten joukko napisi Mosesta ja Aaronia vastaan korvessa.\n16:3 Ja Israelin lapset sanoivat heille: joska me olisimme Egyptin maalla Herran k\u00e4den kautta kuolleet, koska me istuimme lihapatain tyk\u00f6n\u00e4, ja oli leip\u00e4\u00e4 ylt\u00e4kyll\u00e4 sy\u00f6d\u00e4; sill\u00e4 te olette sent\u00e4hden meid\u00e4n johdattaneet t\u00e4h\u00e4n korpeen kuolettaaksenne n\u00e4lj\u00e4ll\u00e4 kaikkea t\u00e4t\u00e4 joukkoa.\n16:4 Niin sanoi Herra Mosekselle: katso, min\u00e4 annan sataa teille leip\u00e4\u00e4 taivaasta: ja kansan pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n ulos ja kokooman joka p\u00e4iv\u00e4 niin paljo kuin he tarvitsevat, koetellakseni heit\u00e4, jos he vaeltavat minun k\u00e4skyss\u00e4ni elikk\u00e4 ei.\n16:5 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 he kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 valmistavat sen kuin he tuovat (kotia) ja kaksikertaisesti sen suhteen, mink\u00e4 he muutoin joka p\u00e4iv\u00e4 kokoovat.\n16:6 Moses ja Aaron sanoivat kaikille Israelin lapsille: ehtoona pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4n Herran johdattaneen teid\u00e4t Egyptin maalta.\n16:7 Ja huomenna pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n n\u00e4kem\u00e4n Herran kunnian; sill\u00e4 h\u00e4n on kuullut teid\u00e4n napistuksenne Herraa vastaan. Ja mitk\u00e4 me olemme, ett\u00e4 te napisette meit\u00e4 vastaan?\n16:8 Viel\u00e4 sanoi Moses: Herra antaa teille ehtoona lihaa sy\u00f6d\u00e4ksenne, ja huomenna leip\u00e4\u00e4 teid\u00e4n ravinnoksenne, ett\u00e4 Herra on kuullut teid\u00e4n napistuksenne, jolla te olette napisseet h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Sill\u00e4 mitk\u00e4 me olemme? Teid\u00e4n napistuksenne ei ole meit\u00e4, vaan Herraa vastaan.\n16:9 Ja Moses sanoi Aaronille: sano koko Israelin lasten joukolle: tulkaat Herran eteen, sill\u00e4 h\u00e4n on kuullut teid\u00e4n napistuksenne.\n16:10 Ja tapahtui, kun Aaron n\u00e4it\u00e4 puhunut oli kaikelle Israelin lasten joukolle, k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t he itsens\u00e4 korpeen p\u00e4in, ja katso, Herran kunnia n\u00e4kyi pilvess\u00e4.\n16:11 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n16:12 Min\u00e4 olen kuullut Israelin lasten napistuksen, puhu heille sanoen: kahden ehtoon v\u00e4lill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teill\u00e4 oleman lihaa sy\u00f6d\u00e4ksenne, ja aamulla pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n ravituksi tuleman leiv\u00e4st\u00e4: ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra teid\u00e4n Jumalanne.\n16:13 Ja tapahtui ehtoona, ett\u00e4 peltokanat tulivat ja peittiv\u00e4t leirin, ja aamulla oli kaste leirin ymp\u00e4rins\u00e4.\n16:14 Ja kuin kaste nousi, katso, niin oli korvessa jotakin ymmyrj\u00e4ist\u00e4 ja pient\u00e4, niin kuin h\u00e4rm\u00e4\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n16:15 Ja kuin Israelin lapset sen n\u00e4kiv\u00e4t, sanoivat he toinen toisellensa: Man t\u00e4m\u00e4 on; sill\u00e4 he ei tiet\u00e4neet mit\u00e4 se oli. Mutta Moses sanoi heille: t\u00e4m\u00e4 on se leip\u00e4, jonka Herra teille on antanut sy\u00f6d\u00e4ksenne.\n16:16 T\u00e4m\u00e4 on se, josta Herra k\u00e4skenyt on. Jokainen kootkaan sit\u00e4 niin paljo kuin h\u00e4n itse sy\u00f6, ja ottakaan gomor joka p\u00e4\u00e4luvulle, henkiluvun j\u00e4lkeen joka on h\u00e4nen majassansa.\n16:17 Ja Israelin lapset tekiv\u00e4t niin, ja kokosivat muutamat enemm\u00e4n ja muutamat v\u00e4hemm\u00e4n.\n16:18 Ja kuin he mittasivat sen gomorilla, niin ei sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n liiaksi ollut, joka paljo koonnut oli, eik\u00e4 silt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n puuttunut, joka v\u00e4hemm\u00e4n kokosi, mutta jokainen oli koonnut niin paljo kuin he sy\u00f6d\u00e4ksens\u00e4 tarvitsivat.\n16:19 Ja Moses sanoi heille: ei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 siit\u00e4 huomeneksi mit\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n.\n16:20 Mutta ei he kuulleet Mosesta, monikahdat j\u00e4ttiv\u00e4t siit\u00e4 jotakin huomeneksi. Niin madot kasvoivat siihen, ja tuli haisemaan. Ja Moses vihastui heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n16:21 Niin he kokosivat siit\u00e4 joka aamu, niin paljon kuin jokainen sy\u00f6d\u00e4ksens\u00e4 tarvitsi. Mutta koska p\u00e4iv\u00e4 tuli palavaksi, niin se suli.\n16:22 Ja tapahtui kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 he kokosivat kaksikertaisesti sit\u00e4 leip\u00e4\u00e4, kaksi gomoria kullekin. Ja kaikki p\u00e4\u00e4miehet kansan seasta tulivat ja ilmoittivat sen Mosekselle.\n16:23 Ja h\u00e4n sanoi heille: t\u00e4m\u00e4 on se mink\u00e4 Herra sanonut on: huomenna on sabbati, pyh\u00e4 lepo Herralle: mit\u00e4 te leivotte, se leipokaat, ja mit\u00e4 te keit\u00e4tte, se keitt\u00e4k\u00e4\u00e4t; mutta mit\u00e4 liiaksi on, j\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4t se t\u00e4hteelle pantaa huomeneksi.\n16:24 Ja he j\u00e4ttiv\u00e4t sit\u00e4 huomeneksi, niinkuin Moses k\u00e4skenyt oli: ja ei tullut se haisemaan, eik\u00e4 matoa tullut siihen.\n16:25 Niin sanoi Moses: sy\u00f6k\u00e4\u00e4t se t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4t\u00e4p\u00e4n\u00e4 on Herran sabbati: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ette sit\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 kedolta.\n16:26 Kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kokooman; mutta seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on sabbati, ja ei l\u00f6ydet\u00e4 sit\u00e4.\n16:27 Ja tapahtui, ett\u00e4 seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4ksiv\u00e4t muutamat kansan seasta kokoomaan, ja ei he l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n.\n16:28 Niin Herra sanoi Mosekselle: kuinka kauvan ette tahdo pit\u00e4\u00e4 minun k\u00e4skyj\u00e4ni ja lakiani?\n16:29 Katsokaat, Herra on teille antanut sabbatin, ja sen t\u00e4hden on h\u00e4n antanut teille kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kahden p\u00e4iv\u00e4n leiv\u00e4n: niin olkaan siis jokainen kotonansa, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4n yksik\u00e4\u00e4n l\u00e4htek\u00f6 siastansa seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n16:30 Niin lep\u00e4si kansa seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n16:31 Ja Israelin huone kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 man: ja se oli niinkuin korianderin siemen, valkia, ja maisti niinkuin s\u00e4mpyl\u00e4 hunajan kanssa.\n16:32 Ja Moses sanoi: t\u00e4m\u00e4 on se mink\u00e4 Herra k\u00e4skenyt on: t\u00e4yt\u00e4 gomor siit\u00e4, k\u00e4tkett\u00e4\u00e4 teid\u00e4n j\u00e4lkeentulevaisillenne: ett\u00e4 he n\u00e4kisiv\u00e4t sen leiv\u00e4n, jolla min\u00e4 olen teit\u00e4 ruokkinut korvessa, koska min\u00e4 johdatin teit\u00e4 ulos Egyptin maalta.\n16:33 Ja Moses sanoi Aaronille: ota astia, ja pane siihen gomorin t\u00e4ysi mannaa: ja pane se Herran eteen, tallella pidett\u00e4\u00e4 teid\u00e4n j\u00e4lkeen tulevaisillenne.\n16:34 Niinkuin Herra k\u00e4skenyt oli Mosekselle, niin Aaron pani sen todistuksen eteen tallella pidett\u00e4v\u00e4ksi.\n16:35 Ja Israelin lapset s\u00f6iv\u00e4t mannaa nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa, siihenasti kuin he tulivat sille maalle jossa heid\u00e4n asuman piti: siihenasti kuin he tulivat Kanaanin maan rajoille, s\u00f6iv\u00e4t he mannaa.\n16:36 Ja gomor on kymmenes osa ephaa.\n17:1 Ja koko Israelin lasten joukko matkusti Sinnin korvesta, vaelluksissansa Herran k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, ja sioittivat itsens\u00e4 Raphidimiin, ja ei ollut vett\u00e4 kansalle juoda.\n17:2 Ja kansa riiteli Moseksen kanssa, ja sanoi: antakaat meille vett\u00e4 juodaksemme. Moses sanoi heille: mit\u00e4 te riitelette minun kanssani? Miksi kiusaatte Herraa?\n17:3 Ja kansa janosi juoda siell\u00e4 vett\u00e4, ja he napisivat Mosesta vastaan, ja sanoivat: mit\u00e4 vasten sin\u00e4 olet meid\u00e4t johdattanut Egyptist\u00e4 t\u00e4nne kuolettaakses minua ja minun lapsiani, ja minun el\u00e4imi\u00e4ni janolla?\n17:4 Niin Moses huusi Herran tyk\u00f6, sanoen: mit\u00e4 min\u00e4 teen t\u00e4lle kansalle? V\u00e4h\u00e4 puuttuu, ettei he kivit\u00e4 minua.\n17:5 Ja Herra sanoi Mosekselle: mene kansan edell\u00e4, ja ota kanssas muutamia Israelin vanhimmista, ja sinun sauvas, jolla sin\u00e4 l\u00f6it virtaa, ota sinun k\u00e4tees ja mene.\n17:6 Katso, min\u00e4 seison siell\u00e4 sinun edess\u00e4s kalliolla Horebissa: ja sinun pit\u00e4\u00e4 ly\u00f6m\u00e4n kalliota, ja siin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vedet juokseman, niin ett\u00e4 kansa siit\u00e4 juoda saa. Ja Moses teki niin Israelin vanhimpain edess\u00e4.\n17:7 Ja kutsui sen paikan nimen Massa ja Meriba, Israelin lasten riidan t\u00e4hden, ja ett\u00e4 he kiusasivat Herraa, sanoen: olleeko Herra meid\u00e4n seassamme elikk\u00e4 ei?\n17:8 Niin Amalek tuli: ja soti Israelia vastaan Raphidimissa.\n17:9 Ja Moses sanoi Josualle: valitse meille miehi\u00e4, mene ja sodi Amalekia vastaan: huomenna min\u00e4 seison m\u00e4en kukkulalla, ja pid\u00e4n Jumalan sauvan k\u00e4dess\u00e4ni.\n17:10 Ja Josua teki niinkuin Moses sanoi h\u00e4nelle, ja soti Amalekia vastaan. Mutta Moses, Aaron ja Hur astuivat m\u00e4en kukkulalle.\n17:11 Ja tapahtui, ett\u00e4 koska Moses piti k\u00e4tens\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, voitti Israel; mutta koska h\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 laski alas, voitti Amalek.\n17:12 Mutta Moseksen k\u00e4det olivat raskaat, sent\u00e4hden ottivat he kiven ja asettivat h\u00e4nen alansa ja h\u00e4n istui sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4; vaan Aaron ja Hur pitiv\u00e4t ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4 kumpikin puoleltansa, niin pysyi h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 juuri vahvana auringon laskemaan asti.\n17:13 Ja Josua heikonsi Amalekin ja h\u00e4nen kansansa miekan ter\u00e4ll\u00e4.\n17:14 Ja Herra sanoi Mosekselle: kirjoita t\u00e4m\u00e4 muistoksi kirjaan, ja muistuta Josuan korvissa; sill\u00e4 min\u00e4 pyyhin kokonansa pois Amalekin muiston taivaan alta.\n17:15 Ja Moses rakensi alttarin, ja kutsui sen nimen: Herra on minun lippuni.\n17:16 Ja h\u00e4n sanoi: koska k\u00e4si oli Herran istuinta p\u00e4in, oli Herralla sota Amalekia vastaan: (niin se on t\u00e4st\u00e4kin l\u00e4hin) suvusta sukuun.\n18:1 Ja Jetro Midianin pappi, Moseksen appi kuuli kaikki, mit\u00e4 Jumala Mosekselle ja Israelin kansalle oli tehnyt: ett\u00e4 Herra oli johdattanut Israelin pois Egyptist\u00e4.\n18:2 Ja Jetro Moseksen appi otti Ziporan Moseksen em\u00e4nn\u00e4n, jonka h\u00e4n oli takaperin l\u00e4hett\u00e4nyt,\n18:3 Ja kaksi h\u00e4nen poikaansa, joista yhden nimi oli Gersom, sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: min\u00e4 olin muukalainen vieraalla maalla.\n18:4 Ja toisen nimi oli Elieser, sill\u00e4 (h\u00e4n sanoi) minun is\u00e4ni Jumala on ollut minun apuni, ja on pelastanut minun Pharaon miekasta.\n18:5 Niin Jetro Moseksen appi, ja h\u00e4nen poikansa, ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 tulivat Moseksen tyk\u00f6 siihen korpeen, kussa h\u00e4n itsens\u00e4 sioittanut oli Jumalan vuorella.\n18:6 Ja antoi sanoa Mosekselle: min\u00e4 Jetro sinun appes olen tullut sinun tyk\u00f6s, ja sinun em\u00e4nt\u00e4s, ja molemmat h\u00e4nen poikansa h\u00e4nen kanssansa.\n18:7 Niin meni Moses appeansa vastaan, kumarsi itsens\u00e4, ja suuta antoi h\u00e4nen; ja koska he olivat tervehtineet toinen toistansa, meniv\u00e4t he majaan.\n18:8 Niin jutteli Moses apellensa kaikki, mit\u00e4 Herra tehnyt oli Pharaolle, ja Egyptil\u00e4isille Israelin t\u00e4hden, ja kaiken sen vaivan joka heill\u00e4 tiell\u00e4 oli ollut, ja ett\u00e4 Herra oli auttanut heit\u00e4.\n18:9 Ja Jetro riemuitsi kaiken sen hyvyyden ylitse, jonka Herra oli tehnyt Israelille, ett\u00e4 h\u00e4n oli pelastanut heit\u00e4 Egyptil\u00e4isten k\u00e4dest\u00e4.\n18:10 Ja Jetro sanoi: kiitetty olkoon Herra, joka teid\u00e4t pelastanut on Egyptil\u00e4isten ja Pharaon k\u00e4dest\u00e4: joka on vapahtanut kansansa Egyptil\u00e4isten k\u00e4den alta.\n18:11 Nyt min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 Herra on suurempi kuin kaikki Jumalat; sill\u00e4 siin\u00e4 asiassa, jossa ylpeiliv\u00e4t, oli h\u00e4n heid\u00e4n ylitsens\u00e4 (valtias).\n18:12 Ja Jetro Moseksen appi otti polttouhria ja muuta uhria Jumalalle. Niin tuli Aaron ja kaikki vanhimmat Israelista sy\u00f6m\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4 Moseksen apen kanssa Jumalan edess\u00e4.\n18:13 Ja tapahtui toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 Moses istui oikeutta tekem\u00e4\u00e4n kansalle; ja kansa seisoi Moseksen ymp\u00e4rill\u00e4 aamusta niin ehtooseen asti.\n18:14 Koska Moseksen appi n\u00e4ki kaikki, mit\u00e4 h\u00e4n teki kansalle, sanoi h\u00e4n: mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on kuin sin\u00e4 teet kansalle? Miksis sin\u00e4 istut yksin\u00e4s, ja kaikki kansa seisoo sinun edess\u00e4s, hamasta aamusta niin ehtooseen?\n18:15 Moses vastasi appeansa: sill\u00e4 kansa tulee minun tyk\u00f6ni, ja kysyy Jumalalta neuvoa.\n18:16 Koska heill\u00e4 on jotakin asiaa, tulevat he minun tyk\u00f6ni, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 oikeutta tekem\u00e4n jokaisen v\u00e4lill\u00e4 ja h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 v\u00e4lill\u00e4, ja osottaman heille Jumalan oikeudet ja k\u00e4skyt.\n18:17 Ja Moseksen appi sanoi h\u00e4nelle: ei se ole hyv\u00e4 kuin sin\u00e4 teet.\n18:18 Sin\u00e4 v\u00e4syt\u00e4t per\u00e4ti sek\u00e4 itses ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kansan joka sinun kanssas on; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 asia on sinulle ylen raskas, et taida sin\u00e4 sit\u00e4 yksin\u00e4s toimittaa.\n18:19 Nyt kuule minun \u00e4\u00e4neni, min\u00e4 neuvon sinua, ja Jumala on sinun kanssas. Ole sin\u00e4 kansan puolesta Jumalan edess\u00e4, ja tuota heid\u00e4n asiansa Jumalan eteen.\n18:20 Ja muistuta heille oikeudet ja k\u00e4skyt: osota heille tie, jota heid\u00e4n vaeltaman pit\u00e4\u00e4, ja ne ty\u00f6t mitk\u00e4 heid\u00e4n tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n18:21 Niin etsi sin\u00e4 kaiken kansan seasta vaat miehet, Jumalaa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4iset, totuuden miehet, ne jotka ahneutta vihaavat: ja aseta ne heille p\u00e4\u00e4miehiksi, tuhanten p\u00e4\u00e4lle, sadan p\u00e4\u00e4lle, viidenkymmenen p\u00e4\u00e4lle, ja kymmenen p\u00e4\u00e4lle,\n18:22 Ett\u00e4 ne aina kansalle oikeuden tekisiv\u00e4t: mutta kuin joku raskas asia tulee, ett\u00e4 he sen tuovat sinun eteesi mutta kaikki pienet asiat he itse ratkaiskaan: niin huojenna jotakin itselt\u00e4s, ja he kantavat kuormaa sinun kanssas.\n18:23 Jos sin\u00e4 sen teet, ja Jumala sen sinulle k\u00e4skee, niin sin\u00e4 taidat voimassa pysy\u00e4, niin my\u00f6s kaikki t\u00e4m\u00e4 kansa saa menn\u00e4 kotiansa rauhassa.\n18:24 Ja Moses kuuli appensa \u00e4\u00e4nen, ja teki kaikki mit\u00e4 h\u00e4n sanoi.\n18:25 Ja valitsi vaat miehet kaikesta Israelista, ja asetti heid\u00e4t kansan p\u00e4\u00e4miehiksi, tuhanten p\u00e4\u00e4lle, sadan p\u00e4\u00e4lle, viidenkymmenen p\u00e4\u00e4lle, ja kymmenen p\u00e4\u00e4lle,\n18:26 Jotka tekiv\u00e4t kansalle oikeuden joka aika. Mutta jotka raskaat asiat olivat, lykk\u00e4siv\u00e4t he Moseksen alle; vaan kaikki pienet asiat he itse ratkasivat.\n18:27 Niin Moses antoi appensa menn\u00e4 ja h\u00e4n meni omalle maallensa.\n19:1 Kolmantena kuukautena Israelin lasten l\u00e4htemisest\u00e4 Egyptin maalta, tulivat he sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Sinain korpeen.\n19:2 Sill\u00e4 he olivat l\u00e4hteneet Raphidimista, ja tulivat Sinain korpeen, ja sioittivat itsens\u00e4 korpeen: ja Israel sioitti itsens\u00e4 siihen, vuoren kohdalle.\n19:3 Ja Moses astui yl\u00f6s Jumalan tyk\u00f6. Ja Herra huusi h\u00e4nt\u00e4 vuorelta, ja sanoi: n\u00e4in sinun pit\u00e4\u00e4 sanoman Jakobin huoneelle, ja Israelin lapsille ilmoittaman.\n19:4 Te olette n\u00e4hneet, mit\u00e4 min\u00e4 Egyptil\u00e4isille tehnyt olen: ja kuinka min\u00e4 olen teit\u00e4 kantanut kotkan siivill\u00e4, ja olen saattanut teid\u00e4t minun tyk\u00f6ni.\n19:5 Jos te siis minun \u00e4\u00e4neni ahkerasti kuulette, ja pid\u00e4tte minun liittoni, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun.\n19:6 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman minulle papillinen valtakunta ja pyh\u00e4 kansa. N\u00e4m\u00e4 ovat ne sanat, jotka sinun pit\u00e4\u00e4 Israelin lapsille, sanoman.\n19:7 Niin Moses tuli ja kutsui kokoon vanhimmat kansan seasta, ja jutteli heille kaikki sanat, jotka Herra h\u00e4nen k\u00e4skenyt oli.\n19:8 Ja kaikki kansa vastasi yht\u00e4 haavaa, ja sanoi: kaikki mit\u00e4 Herra puhunut on, me tahdomme tehd\u00e4. Ja Moses sanoi j\u00e4llens\u00e4 kansan sanat Herralle.\n19:9 Niin Herra sanoi Mosekselle: katso, min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6s paksussa pilvess\u00e4, ett\u00e4 kansa kuulee minun puhuvan sinun kanssas, ja uskoo sinua ijankaikkisesti. Ja Moses ilmoitti Herralle kansan puheen.\n19:10 Ja Herra sanoi Mosekselle: mene kansan tyk\u00f6, ja pyhit\u00e4 heit\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ja huomenna: ett\u00e4 he vaatteensa pesisiv\u00e4t.\n19:11 Ja olisivat kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 valmiit; sill\u00e4 kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Herra on astuva alas kaiken kansan eteen Sinain vuorelle.\n19:12 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 paneman rajan kansan ymp\u00e4rille, sanoen: karttakaat teit\u00e4nne, ettette vuorelle astu taikka tartu sen rajaan: joka siihen vuoreen sattuu, sen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n19:13 Ei yksik\u00e4\u00e4n k\u00e4si pid\u00e4 h\u00e4neen rupeeman, vaan h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisesti kivitett\u00e4m\u00e4n, eli kohdastansa ammuttaman l\u00e4vitse, joko se el\u00e4in taikka ihminen olis, ei pid\u00e4 sen el\u00e4m\u00e4n. Koska \u00e4\u00e4ni rupee pitk\u00e4\u00e4n kajahtamaan, silloin he vuorelle astukaan.\n19:14 Moses astui vuorelta kansan tyk\u00f6, ja pyhitti heit\u00e4: ja he pesiv\u00e4t vaatteensa.\n19:15 Ja h\u00e4n sanoi heille: olkaat kolmanteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n valmiit, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t l\u00e4hestyk\u00f6 vaimoja.\n19:16 Kuin kolmas p\u00e4iv\u00e4 tuli, ja aamu oli, niin tuli pitk\u00e4isen jylin\u00e4 ja leimaus, ja paksu pilvi vuoren p\u00e4\u00e4lle, ja sangen v\u00e4kev\u00e4 basunan \u00e4\u00e4ni: niin kaikki kansa, jotka leiriss\u00e4 olivat, pelvosta vapisivat.\n19:17 Ja Moses johdatti kansan leirist\u00e4 Jumalaa vastaan, ja he seisahtivat vuoren alle.\n19:18 Mutta koko Sinain vuori suitsi, siit\u00e4 ett\u00e4 Herra astui alas sen p\u00e4\u00e4lle tulessa, ja sen savu k\u00e4vi yl\u00f6s niinkuin p\u00e4tsin savu, niin ett\u00e4 koko vuori sangen kovaan vapisi.\n19:19 Ja sen basunan helin\u00e4 enemmin ja enemmin eneni. Moses puhui ja Jumala vastasi h\u00e4nt\u00e4 kuultavasti.\n19:20 Kuin nyt Herra oli tullut alas Sinain vuoren kukkulalle, niin Herra kutsui Moseksen vuoren kukkulalle. Ja Moses astui sinne yl\u00f6s.\n19:21 Niin sanoi Herra h\u00e4nelle: astu alas ja varoita kansaa, ettei he k\u00e4visi rajan ylitse Herran tyk\u00f6, h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, ja monta heist\u00e4 lankeaisi.\n19:22 Niin my\u00f6s papit, jotka Herraa l\u00e4hestyv\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4ns\u00e4 pyhitt\u00e4m\u00e4n, ettei Herra heit\u00e4 hukuttaisi.\n19:23 Ja Moses sanoi Herralle: eip\u00e4 kansa saa astua yl\u00f6s Sinain vuorelle; sill\u00e4 sin\u00e4 olet meille todistanut ja sanonut: pane rajat vuoren ymp\u00e4rille, ja pyhit\u00e4 se.\n19:24 Ja Herra sanoi h\u00e4nelle: mene ja astu alas, ja astu yl\u00f6s (j\u00e4llens\u00e4) sin\u00e4 ja Aaron sinun kanssas; mutta papit ja kansa \u00e4lk\u00e4\u00e4n l\u00e4hestyk\u00f6 astumaan yl\u00f6s Herran tyk\u00f6, ettei h\u00e4n heit\u00e4 hukuttaisi.\n19:25 Ja Moses astui alas kansan tyk\u00f6 ja sanoi n\u00e4m\u00e4t heille.\n20:1 Ja Jumala puhui kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat, sanoen:\n20:2 (1) Min\u00e4 (olen) Herra sinun Jumalas; joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.\n20:3 Ei sinun pid\u00e4 muita jumalia pit\u00e4m\u00e4n minun edess\u00e4ni.\n20:4 Ei sinun pid\u00e4 tekem\u00e4n sinulles kuvaa eik\u00e4 jonkun muotoa, niiden jotka ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 taivaassa ovat, eli niiden, jotka alhaalla ovat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, eik\u00e4 niiden, jotka vesiss\u00e4 maan alla ovat.\n20:5 Ei sinun pid\u00e4 kumartaman niit\u00e4, eik\u00e4 my\u00f6s palveleman niit\u00e4: Sill\u00e4 min\u00e4, Herra sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen is\u00e4in pahat teot lasten p\u00e4\u00e4lle, kolmanteen ja nelj\u00e4nteen polveen, jotka minua vihaavat;\n20:6 Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pit\u00e4v\u00e4t minun k\u00e4skyni.\n20:7 (2) Ei sinun pid\u00e4 turhaan lausuman sinun Herras Jumalas nime\u00e4; sill\u00e4 ei Herra pid\u00e4 sit\u00e4 rankaisemata, joka h\u00e4nen nimens\u00e4 turhaan lausuu.\n20:8 (3) Muista sabbatin p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ett\u00e4s sen pyhitt\u00e4isit.\n20:9 Kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4n ja kaikki askarees toimittaman.\n20:10 Mutta seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on Herra sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pid\u00e4 yht\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4n, eik\u00e4 sinun, eik\u00e4 sinun poikas, eik\u00e4 sinun tytt\u00e4res, eik\u00e4 sinun palvelias, eik\u00e4 sinun piikas, eik\u00e4 sinun juhtas, eik\u00e4 sinun muukalaises, joka sinun portissas on.\n20:11 Sill\u00e4 kuutena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on Herra, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mit\u00e4 niiss\u00e4 ovat, ja lep\u00e4si seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Sent\u00e4hden siunasi Herra sabbatin p\u00e4iv\u00e4n, ja pyhitti sen.\n20:12 (4) Sinun pit\u00e4\u00e4 kunnioittaman is\u00e4\u00e4s ja \u00e4iti\u00e4s, ett\u00e4s kauvan el\u00e4isit maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jonka Herra sinun Jumalas antaa sinulle.\n20:13 (5) Ei sinun pid\u00e4 tappaman.\n20:14 (6) Ei sinun pid\u00e4 huorin tekem\u00e4n.\n20:15 (7) Ei sinun pid\u00e4 varastaman.\n20:16 (8) Ei sinun pid\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 todistusta sanoman sinun l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s vastaan.\n20:17 (9) Ei sinun pid\u00e4 pyyt\u00e4m\u00e4n sinun l\u00e4himm\u00e4ises huonetta. (10) Ei sinun pid\u00e4 himoitseman sinun l\u00e4himm\u00e4ises em\u00e4nt\u00e4\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nen palveliaansa, eik\u00e4 piikaansa, eik\u00e4 h\u00e4nen h\u00e4rk\u00e4\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n mik\u00e4 sinun l\u00e4himm\u00e4ises on.\n20:18 Ja kaikki kansa n\u00e4ki pitk\u00e4isen jylin\u00e4n, ja tulen leimaukset, ja basunan helin\u00e4n, ja vuoren suitsevan: ja koska he sen n\u00e4kiv\u00e4t, niin he pakenivat ja seisahtuivat taamma.\n20:19 Niin he sanoivat Mosekselle: puhu sin\u00e4 meid\u00e4n kanssamme, ja me kuulemme: ja \u00e4lk\u00e4\u00e4n Jumala meid\u00e4n kanssamme puhuko, ettemme kuolisi.\n20:20 Ja Moses sanoi kansalle: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6; sill\u00e4 Jumala on tullut teit\u00e4 koettelemaan, ja ett\u00e4 h\u00e4nen pelkonsa olis teid\u00e4n edess\u00e4nne, ettette synti\u00e4 tekisi.\n20:21 Ja kansa seisahtui taamma; mutta Moses meni sen pimeyden tyk\u00f6, jossa Jumala oli.\n20:22 Ja Herra sanoi Mosekselle: niin sinun pit\u00e4\u00e4 Israelin lapsille sanoman: te olette n\u00e4hneet, ett\u00e4 min\u00e4 olen taivaasta teid\u00e4n kanssanne puhunut.\n20:23 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 tekem\u00e4n ep\u00e4jumalia minun sivuuni: hopiaisia jumalia, ja kultaisia jumalia ei teid\u00e4n pid\u00e4 teillenne tekem\u00e4n.\n20:24 Tee alttari maasta minulle, jonka p\u00e4\u00e4lle sinun pit\u00e4\u00e4 polttouhris ja kiitosuhris, sinun lampaas ja karjas uhraaman: mihink\u00e4 paikkaan ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 min\u00e4 s\u00e4\u00e4d\u00e4n minun nimeni muiston, sinne min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6s, ja siunaan sinua.\n20:25 Ja jos sin\u00e4 teet minulle kivisen alttarin, niin \u00e4l\u00e4 tee sit\u00e4 vuoltuista kivist\u00e4: jos sin\u00e4 siihen veitses satutat, niin sin\u00e4 sen saastutat.\n20:26 Ei my\u00f6s sinun pid\u00e4 astumilla minun alttarilleni astuman, ettei sinun h\u00e4pi\u00e4s sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 paljastettaisi.\n21:1 N\u00e4m\u00e4t ovat ne oikeudet, jotka sinun pit\u00e4\u00e4 paneman heid\u00e4n eteens\u00e4:\n21:2 Jos sin\u00e4 ostat Hebrealaisen orjan, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sinua palveleman kuusi vuotta; vaan seitsem\u00e4nten\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen l\u00e4htem\u00e4n vapaana lunastamatta;\n21:3 Jos h\u00e4n naimatoinna on ollut, naimatoinna pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen my\u00f6s l\u00e4htem\u00e4n; vaan jos h\u00e4n nainunna tuli, l\u00e4htek\u00e4\u00e4n em\u00e4ntinens\u00e4.\n21:4 Jos h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 antoi h\u00e4nelle em\u00e4nn\u00e4n, jos se on synnytt\u00e4nyt h\u00e4nelle poikia tai tytt\u00e4ri\u00e4, niin h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ja lapsensa pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 omat, vaan itse h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 l\u00e4htem\u00e4n yksin\u00e4ns\u00e4.\n21:5 Mutta jos orja julkisesti sanoo: min\u00e4 rakastan minun is\u00e4nt\u00e4\u00e4ni, vaimoani ja lapsiani: en tahdo tulla min\u00e4 vapaaksi,\n21:6 Niin h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 viek\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tuomarien tyk\u00f6, ja seisauttakaan h\u00e4net oveen, taikka pihtipieleen, ja l\u00e4vist\u00e4k\u00e4\u00e4n is\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen korvansa naskalilla, ja olkaan ij\u00e4ti h\u00e4nen orjansa.\n21:7 Jos joku myy tytt\u00e4rens\u00e4 orjaksi, ei h\u00e4nen pid\u00e4 l\u00e4htem\u00e4n niinkuin orjat l\u00e4htev\u00e4t.\n21:8 Jollei h\u00e4n kelpaa is\u00e4nn\u00e4llens\u00e4, joka ei tahdo h\u00e4nt\u00e4 kihlata, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 antaman h\u00e4nen lunastettaa; mutta muukalaiselle kansalle ei pid\u00e4 oleman h\u00e4nelle voimaa h\u00e4nt\u00e4 myyd\u00e4, tehden petollisesti h\u00e4nen kanssansa.\n21:9 Mutta jos h\u00e4n sen kihlaa pojallensa, niin antakaan h\u00e4nen nautita tyt\u00e4rten oikeutta.\n21:10 Jos h\u00e4n pojallensa ottaa toisen, niin ei h\u00e4nen pid\u00e4 kielt\u00e4m\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 h\u00e4nen ravintoansa, vaatteitansa, ja asunto-oikeuttansa.\n21:11 Jollei h\u00e4n tee h\u00e4nelle n\u00e4it\u00e4 kolmea, niin sen pit\u00e4\u00e4 vapaana l\u00e4htem\u00e4n lunastamatta.\n21:12 Joka ly\u00f6 ihmisen niin ett\u00e4 h\u00e4n kuolee, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n21:13 Vaan jollei h\u00e4n ole h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4ijynyt, mutta Jumala on antanut h\u00e4nen langeta h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4, niin min\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n sinulle paikan, johonka h\u00e4nen pakeneman pit\u00e4\u00e4.\n21:14 Mutta jos joku ylpeydest\u00e4 tappaa l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 kavaluudella; sen sinun pit\u00e4\u00e4 ottaman minun alttariltanikin pois, kuolettaa.\n21:15 Joka ly\u00f6 is\u00e4\u00e4ns\u00e4 taikka \u00e4iti\u00e4ns\u00e4, sen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n21:16 Joka varastaa ihmisen ja myy h\u00e4nen, eli l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, sen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n21:17 Ja joka kiroilee is\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4ns\u00e4, sen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n21:18 Koska miehet kesken\u00e4ns\u00e4 riitelev\u00e4t, ja toinen ly\u00f6 toistansa kivell\u00e4 eli rusikalla, ja h\u00e4n ei kuole vaan makaa vuoteessansa:\n21:19 Jos h\u00e4n paranee, niin ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4y ulos sauvansa nojalla, niin sen pit\u00e4\u00e4 syytt\u00f6m\u00e4n oleman joka l\u00f6i: ainoastaan maksakaan h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 vahingon, josta h\u00e4n on estetyksi tullut, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kaiketi h\u00e4nen terveeksi laittaman.\n21:20 Kun joku ly\u00f6 palveliaansa eli palkkapiikaansa sauvalla, niin ett\u00e4 h\u00e4n kuolee h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4: h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaiketi kostettaman.\n21:21 Vaan jos h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n taikka kaksi el\u00e4\u00e4, ei pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kostettaman, sill\u00e4 se on h\u00e4nen rahansa.\n21:22 Jos miehet tappelevat kesken\u00e4ns\u00e4, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin ett\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyy hedelm\u00e4ns\u00e4 kesken synnytt\u00e4\u00e4; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 rahalla rangaistaman, sen j\u00e4lkeen kuin vaimon mies h\u00e4nelt\u00e4 anoo, ja se pit\u00e4\u00e4 annettaman arviomiesten ehdosta;\n21:23 Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen antaman hengen hengest\u00e4.\n21:24 Silm\u00e4n silm\u00e4st\u00e4, hampaan hampaasta, k\u00e4den k\u00e4dest\u00e4, jalan jalasta.\n21:25 Polton poltosta, haavan haavasta, sinimarjan sinimarjasta.\n21:26 Joka ly\u00f6 palveliansa eli palkkapiikansa silm\u00e4n, ja turmeles sen, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n sen vapaaksi silm\u00e4n t\u00e4hden.\n21:27 Niin my\u00f6s jos h\u00e4n ly\u00f6 palvelialtansa taikka palkkapiialtansa hampaan suusta, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n sen vapaaksi hampaan t\u00e4hden.\n21:28 Jos h\u00e4rk\u00e4 kuokaisee miehen eli vaimon, niin ett\u00e4 h\u00e4n kuolee: se h\u00e4rk\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kaiketi kivitett\u00e4m\u00e4n, ja ei pid\u00e4 h\u00e4nen lihaansa sy\u00f6t\u00e4m\u00e4n; ja niin on h\u00e4rj\u00e4n is\u00e4nt\u00e4 viatoin.\n21:29 Mutta jos h\u00e4rk\u00e4 ennen oli harjaantunut kuokkimaan, ja sen is\u00e4nn\u00e4lle oli todistusten kanssa ilmoitettu, ja ei h\u00e4n korjannut h\u00e4nt\u00e4; jos h\u00e4n sitte tappaa miehen eli vaimon, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4rk\u00e4 kivitett\u00e4m\u00e4n, ja h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kuoleman.\n21:30 Mutta jos h\u00e4n rahalla p\u00e4\u00e4see, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen antaman henkens\u00e4 lunastukseksi niin paljo kuin m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n.\n21:31 Jos h\u00e4n pojan eli tytt\u00e4ren kuokaisee, niin pit\u00e4\u00e4 yhdell\u00e4 tavalla h\u00e4nen kanssansa teht\u00e4m\u00e4n.\n21:32 Jos joku h\u00e4rk\u00e4 kuokaisee palvelian eli palkkapiian, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen antaman heid\u00e4n is\u00e4nn\u00e4llens\u00e4 kolmekymment\u00e4 hopiasikli\u00e4, ja h\u00e4rk\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kivitett\u00e4m\u00e4n.\n21:33 Jos joku avaa kuopan, taikka kaivaa kuopan, jos ei h\u00e4n sit\u00e4 peit\u00e4, ja h\u00e4rk\u00e4 eli aasi siihen putoo:\n21:34 Niin pit\u00e4\u00e4 sen kuopan is\u00e4nt\u00e4 maksaman rahalla sen is\u00e4nn\u00e4lle; mutta sen kuolleen pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen oleman.\n21:35 Jos jonkun h\u00e4rk\u00e4 kuokkii toisen miehen h\u00e4rj\u00e4n, ett\u00e4 se kuolee, niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n myym\u00e4n sen el\u00e4v\u00e4n h\u00e4rj\u00e4n, ja jakaman rahan, niin my\u00f6s sen kuolleen h\u00e4rj\u00e4n pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n jakaman.\n21:36 Elikk\u00e4 jos se oli tiett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4rk\u00e4 on ennen tottunut kuokkimaan, ja h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ei korjannut h\u00e4nt\u00e4, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 antaman h\u00e4rj\u00e4n h\u00e4rj\u00e4st\u00e4, ja se kuollut pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen oleman.\n22:1 Jos joku varastaa h\u00e4rj\u00e4n taikka lampaan ja teurastaa eli myy sen; h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 antaman viisi h\u00e4rk\u00e4\u00e4 yhdest\u00e4 h\u00e4rj\u00e4st\u00e4, ja nelj\u00e4 lammasta yhdest\u00e4 lampaasta.\n22:2 Jos varas k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n, koska h\u00e4n itsens\u00e4 sis\u00e4lle kangottaa, ja h\u00e4n ly\u00f6d\u00e4\u00e4n kuoliaaksi, niin ei pid\u00e4 tappajan vereen vikap\u00e4\u00e4n oleman.\n22:3 Vaan jos aurinko on noussut h\u00e4nen ylitsens\u00e4, niin pit\u00e4\u00e4 tappajan kuolemaan vikap\u00e4\u00e4n oleman: kaiketi pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4llens\u00e4 maksaman; jollei h\u00e4nell\u00e4 ole varaa, niin myyt\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4n varkautensa t\u00e4hden.\n22:4 Jos varkaan kappale l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisesti h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, h\u00e4rk\u00e4, aasi, eli lammas; niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4llens\u00e4 kaksikertaisesti maksaman.\n22:5 Jos joku sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 toisen pellon eli viinam\u00e4en, niin ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 sis\u00e4lle karjansa, ja sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 toisen pellossa, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 parhaasta, kuin h\u00e4nen omassa pellossansa eli viinam\u00e4ess\u00e4ns\u00e4 l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n maksaman.\n22:6 Jos valkia vallallensa p\u00e4\u00e4see, ja orjantappuroihin syttyy, niin ett\u00e4 kyk\u00e4\u00e4t eli laiho, eli pelto poltetaan, niin sen pit\u00e4\u00e4 maksaman, kuin valkian p\u00e4\u00e4sti.\n22:7 Jos joku antaa l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4 rahaa, eli muuta kalua k\u00e4tk\u00f6\u00f6n, ja se varastetaan h\u00e4nen huoneestansa: jos se varas l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sen kaksikertaisesti maksaman.\n22:8 Ja jos ei varas l\u00f6ydet\u00e4, niin pit\u00e4\u00e4 huoneen is\u00e4nt\u00e4 tuotaman tuomarien eteen vannotettaa, jos ei h\u00e4n ole k\u00e4si\u00e4ns\u00e4 satuttanut l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 kaluun.\n22:9 Kaiken v\u00e4\u00e4r\u00e4n asian t\u00e4hden h\u00e4rj\u00e4st\u00e4 eli aasista, taikka lampaasta, eli vaatteesta ja kaiken sen t\u00e4hden kuin pois tullut on, josta joku sanoo: t\u00e4m\u00e4 se on, niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n molempain asiansa tuleman tuomarien eteen; jonka tuomarit vikap\u00e4\u00e4ksi l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t, sen pit\u00e4\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4 kaksikertaisesti maksaman.\n22:10 Jos joku antaa l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4 aasin, eli h\u00e4rj\u00e4n, eli lampaan, taikka mik\u00e4 el\u00e4in se olis, t\u00e4hteelle, ja se kuolee, taikka saa muutoin vamman, taikka ajetaan pois, ettei yksik\u00e4\u00e4n sit\u00e4 n\u00e4e:\n22:11 Niin pit\u00e4\u00e4 valan heid\u00e4n molempain v\u00e4lill\u00e4ns\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n Herran kautta, ettei h\u00e4n ole satuttanut k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 kaluun; ja sen jonka kalu oma oli, pit\u00e4\u00e4 siihen tyytym\u00e4n, ja toisen ei pid\u00e4 sit\u00e4 maksaman.\n22:12 Jos varas sen varastaa h\u00e4nelt\u00e4, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sen maksaman sen is\u00e4nn\u00e4lle.\n22:13 Mutta jos se raadeltu on, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen todistajat tuoman, ja ei mit\u00e4\u00e4n j\u00e4lleen antaman.\n22:14 Jos joku ottaa lainaksi l\u00e4himm\u00e4iselt\u00e4ns\u00e4, ja se tulee rivinomaksi eli kuolee, niin ettei sen is\u00e4nt\u00e4 ole l\u00e4sn\u00e4, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sen kokonansa maksaman.\n22:15 Mutta jos sen is\u00e4nt\u00e4 on siihen tyk\u00f6n\u00e4, niin ei h\u00e4nen pid\u00e4 sit\u00e4 maksaman; jos se palkalla oli, niin saakoon palkkansa.\n22:16 Jos joku viettelee neitseen, joka ei viel\u00e4 ole kihlattu, ja makaa h\u00e4nen, sen pit\u00e4\u00e4 kaiketi h\u00e4nelle antaman huomenlahjan, ja ottaman h\u00e4nen em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4.\n22:17 Jos h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ei tahdo h\u00e4nt\u00e4 antaa h\u00e4nelle, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 antaman rahaa, niin paljo kuin neitseen huomenlahja on.\n22:18 Velhonaista ei sinun pid\u00e4 salliman el\u00e4\u00e4.\n22:19 Joka j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4in luontokappalten kanssa yhteyntyy, sen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n22:20 Se joka uhraa jumalille, ja ei ainoalle Herralle, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kirottu oleman.\n22:21 Muukalaisia ei sinun pid\u00e4 ahdistaman, eik\u00e4 my\u00f6s polkuna pit\u00e4m\u00e4n: sill\u00e4 te olette my\u00f6s olleet muukalaisna Egyptin maalla.\n22:22 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 yht\u00e4\u00e4n leske\u00e4 eli orpolasta murheelliseksi saattaman.\n22:23 Koska sin\u00e4 jonkun heist\u00e4 murheelliseksi saatat: jos h\u00e4n hartaasti huutaa minun tyk\u00f6ni, niin min\u00e4 tahdon totisesti kuulla h\u00e4nen huutonsa.\n22:24 Ja minun vihani julmistuu, niin ett\u00e4 min\u00e4 tapan heid\u00e4t miekalla; ja teid\u00e4n em\u00e4nt\u00e4nne pit\u00e4\u00e4 tuleman leskiksi, ja teid\u00e4n lapsenne orvoiksi.\n22:25 Koska sin\u00e4 lainaat minun kansalleni rahaa, k\u00f6yh\u00e4lle kuin sinun tyk\u00f6n\u00e4s on, ei sinun pid\u00e4 oleman h\u00e4nt\u00e4 vastaan niinkuin kasvon ottaja, eli korkoa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 paneman.\n22:26 Koska sin\u00e4 l\u00e4himm\u00e4iselt\u00e4s vaatteet otat pantiksi, niin sinun pit\u00e4\u00e4 antaman sen h\u00e4nelle j\u00e4llens\u00e4, ennen kuin aurinko laskee.\n22:27 Sill\u00e4 se on h\u00e4nen ainoa verhonsa, ja vaate h\u00e4nen ihollansa: miss\u00e4st\u00e4 h\u00e4n makais? Ja tapahtuu, ett\u00e4 h\u00e4n huutaa minun tyk\u00f6ni, niin min\u00e4 kuulen h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen laupias.\n22:28 Tuomareita ei sinun pid\u00e4 kiroileman, ja ylimm\u00e4ist\u00e4 sinun kansassas ei sinun pid\u00e4 sadatteleman.\n22:29 Sinun uutistas ja pisarias ei sinun pid\u00e4 viivyttelem\u00e4n. Esikoisen sinun pojistas pit\u00e4\u00e4 sinun antaman minulle.\n22:30 Niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinun tekem\u00e4n h\u00e4rk\u00e4is ja lammastes kanssa. Seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 anna heid\u00e4n olla em\u00e4ins\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4, kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun sen antaman minulle.\n22:31 Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman pyh\u00e4 kansa minulle. Sent\u00e4hden ei teid\u00e4n pid\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n lihaa, joka mets\u00e4n pedoilta raadeltu on, mutta heitt\u00e4m\u00e4n sen koirille.\n23:1 Ei sinun pid\u00e4 uskoman valheita; ett\u00e4s auttaisit jumalatointa, ja tulisit v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi todistajaksi.\n23:2 Ei sinun pid\u00e4 joukkoa seuraaman pahuuteen, eik\u00e4 my\u00f6s vastaaman oikeuden edess\u00e4 niin ett\u00e4 sin\u00e4 poikkeat joukon j\u00e4lkeen pois oikeutta v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n23:3 Ei sinun pid\u00e4 kaunisteleman k\u00f6yh\u00e4\u00e4, h\u00e4nen asiassansa.\n23:4 Koska sin\u00e4 kohtaat vihollises h\u00e4rj\u00e4n eli aasin eksyksiss\u00e4 niin sinun pit\u00e4\u00e4 johdattaman sen h\u00e4nelle j\u00e4llens\u00e4.\n23:5 Koskas n\u00e4et vihollises aasin makaavan kuorman alla, kavahda, ettes h\u00e4nt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isi; vaan sinun pit\u00e4\u00e4 kaiketi auttaman h\u00e4nt\u00e4.\n23:6 Ei sinun pid\u00e4 k\u00e4\u00e4ntelem\u00e4n sinun k\u00f6yh\u00e4s oikeutta h\u00e4nen asiassansa.\n23:7 Ja ole kaukana v\u00e4\u00e4rist\u00e4 asioista. Viatointa ja hurskasta ei sinun pid\u00e4 tappaman; sill\u00e4 en min\u00e4 pid\u00e4 jumalatointa hurskaana.\n23:8 Ei sinun pid\u00e4 lahjoja ottaman; sill\u00e4 lahjat sokaisevat n\u00e4kev\u00e4iset, ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t hurskasten asiat.\n23:9 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 solvaiseman muukalaisia; sill\u00e4 te tied\u00e4tte muukalaisen syd\u00e4men, ett\u00e4 te my\u00f6s itse olette olleet muukalaiset Egyptin maalla.\n23:10 Kuusi vuotta pit\u00e4\u00e4 sinun kylv\u00e4m\u00e4n sinun maas, ja kokooman sen tulon.\n23:11 Vaan seitsem\u00e4nten\u00e4 vuonna pit\u00e4\u00e4 sinun sen levolle j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 k\u00f6yh\u00e4t sinun kansastas siit\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 saisivat. Ja mit\u00e4 j\u00e4\u00e4, sen mets\u00e4n pedot sy\u00f6k\u00e4\u00e4n. Niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinun tekem\u00e4n viinam\u00e4kes ja \u00f6ljym\u00e4kes kanssa.\n23:12 Kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun ty\u00f6t\u00e4s tekem\u00e4n, mutta seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun lep\u00e4\u00e4m\u00e4n: ett\u00e4 sinun h\u00e4rk\u00e4s ja aasis saisivat lev\u00e4t\u00e4, ja sinun piikas poika ja muukalainen sais itsens\u00e4 virvottaa.\n23:13 Kaikki ne mitk\u00e4 min\u00e4 olen teille sanonut, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4m\u00e4n. Ja vierasten jumalain nime\u00e4 ei pid\u00e4 teid\u00e4n muistaman, ja sinun suustas ei pid\u00e4 ne kuuluman.\n23:14 Kolmasti vuodessa pit\u00e4\u00e4 sinun minulle juhlaa pit\u00e4m\u00e4n.\n23:15 Happamattoman leiv\u00e4n juhlan pit\u00e4\u00e4 sinun pit\u00e4m\u00e4n, niin ett\u00e4 sin\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sy\u00f6t happamatointa leip\u00e4\u00e4, niinkuin min\u00e4 sinulle k\u00e4skenyt olen, m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyn\u00e4 aikana sill\u00e4 kuulla Abib. Sill\u00e4 ett\u00e4 sill\u00e4 ajalla olet sin\u00e4 l\u00e4htenyt Egyptist\u00e4; mutta \u00e4l\u00e4 tule tyhjin k\u00e4sin minun eteeni.\n23:16 Ja sen juhlan, koskas ensin rupeet pellolta korjaamaan, mit\u00e4s siihen kylv\u00e4nyt olet. Ja korjaamisen juhlan, vuoden lopussa, koska sin\u00e4 ty\u00f6s kedolta korjannut olet.\n23:17 Kolmasti vuodessa pit\u00e4\u00e4 kaikki sinun miesv\u00e4kes tuleman Herran Jumalan eteen.\n23:18 Ei sinun pid\u00e4 uhraaman minun uhrini verta happaman taikinan kanssa; ja minun juhlani lihavuus ei pid\u00e4 ylitse y\u00f6n j\u00e4\u00e4m\u00e4n huomeneksi.\n23:19 Uutista ensim\u00e4isest\u00e4 sinun maas hedelm\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun tuoman sinun Herras Jumalas huoneesen. Ei sinun pid\u00e4 keitt\u00e4m\u00e4n vohlaa em\u00e4ns\u00e4 rieskassa.\n23:20 Katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n enkelin sinun edelles varjelemaan sinua tiell\u00e4, ja johdattamaan sinun siihen paikkaan, jonka min\u00e4 olen valmistanut.\n23:21 Pid\u00e4 vaari itsest\u00e4s h\u00e4nen kasvoinsa edess\u00e4 ja kuule h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4, \u00e4l\u00e4 h\u00e4nen mielt\u00e4ns\u00e4 pahoita; sill\u00e4 ei h\u00e4n j\u00e4t\u00e4 rankaisemata teid\u00e4n ylitsek\u00e4ymist\u00e4nne: sill\u00e4 minun nimeni on h\u00e4ness\u00e4.\n23:22 Vaan jos sin\u00e4 ahkerasti kuulet h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4, ja teet kaikki mit\u00e4 min\u00e4 sinulle k\u00e4sken, niin min\u00e4 olen sinun vihollistes vihollinen, ja sinun vainoojais vainooja.\n23:23 Sill\u00e4 minun enkelini k\u00e4y sinun edell\u00e4s, ja johdattaa sinun Amorilaisten, Hetil\u00e4isten, Pheresil\u00e4isten, Kanaanealaisten, Hevil\u00e4isten, ja Jebusilaisten tyk\u00f6, ja min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n heit\u00e4.\n23:24 Niin ei sinun pid\u00e4 kumartaman heid\u00e4n jumaliansa, eik\u00e4 my\u00f6s heit\u00e4 palveleman, eik\u00e4 heid\u00e4n tekoinsa j\u00e4lkeen tekem\u00e4n; mutta sinun pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ep\u00e4jumalansa heitt\u00e4m\u00e4n pois, ja ly\u00f6m\u00e4n heid\u00e4n kuvansa rikki.\n23:25 Mutta Herraa teid\u00e4n Jumalaanne pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n palveleman, niin h\u00e4n siunaa sinun leip\u00e4s ja sinun vetes: ja min\u00e4 otan sinulta pois kaikki sairaudet.\n23:26 Ei yksik\u00e4\u00e4n kesken synnytt\u00e4v\u00e4inen eik\u00e4 hedelm\u00e4t\u00f6in pid\u00e4 oleman sinun maassas; ja min\u00e4 tahdon t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinun p\u00e4iv\u00e4s luvun.\n23:27 Min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n minun pelkoni sinun edelles, ja hukutan kaiken kansan, jonka tyk\u00f6 sin\u00e4 menet: ja saatan kaikki sinun vihollises pakoon sinun edest\u00e4s.\n23:28 Min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n h\u00f6rh\u00f6l\u00e4iset sinun edelles, jotka pit\u00e4\u00e4 ajaman pois sinun edest\u00e4s Hevil\u00e4iset, Kanaanealaiset ja Hetil\u00e4iset.\n23:29 En min\u00e4 heit\u00e4 aja ulos yhten\u00e4 vuonna sinun edest\u00e4s, ettei maa autiaksi tulisi, eik\u00e4 mets\u00e4n pedot enenisi sinua vastaan.\n23:30 V\u00e4hitt\u00e4in min\u00e4 heit\u00e4 ajan ulos sinun edest\u00e4s, siihenasti ett\u00e4s kasvat ja omistat maan.\n23:31 Ja min\u00e4 panen sinun maas rajat Punaisesta merest\u00e4 niin Philistealaisten mereen asti, ja korvesta niin virtaan asti: sill\u00e4 min\u00e4 annan maan asuvaiset sinun k\u00e4tees, ajaakses heit\u00e4 ulos edest\u00e4s.\n23:32 Ei sinun pid\u00e4 liittoa tekem\u00e4n heid\u00e4n kanssansa, eik\u00e4 heid\u00e4n jumalainsa kanssa.\n23:33 Ei heid\u00e4n pid\u00e4 asuman sinun maassas, ettei he kehoittaisi sinua synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n minua vastaan, niin ett\u00e4s palvelet heid\u00e4n jumaliansa, sill\u00e4 se on sinulle paulaksi.\n24:1 Ja h\u00e4n sanoi Mosekselle: astu Herran tyk\u00f6, sin\u00e4 ja Aaron, Nadab ja Abihu, ja seitsem\u00e4nkymment\u00e4 vanhinta Israelista: ja kumartakaat itsenne taampana.\n24:2 Mutta Moses l\u00e4hestyk\u00f6\u00f6n yksin\u00e4ns\u00e4 Herran tyk\u00f6, ja \u00e4lk\u00f6\u00f6t muut l\u00e4hestyk\u00f6: \u00e4lk\u00f6\u00f6n my\u00f6s kansa astuko yl\u00f6s h\u00e4nen kanssansa.\n24:3 Ja Moses tuli ja jutteli kansalle kaikki Herran sanat, ja oikeudet. Niin vastasi kaikki kansa yhdell\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4, ja sanoi: kaikki ne sanat, mitk\u00e4 Herra puhunut on, tahdomme me tehd\u00e4.\n24:4 Niin kirjoitti Moses kaikki Herran sanat, ja nousi varhain aamulla, ja rakensi alttarin vuoren palttaan, kahdentoistakymmenen patsaan kanssa, kahdentoistakymmenen Israelin sukukunnan j\u00e4lkeen.\n24:5 Ja l\u00e4hetti sinne nuoria miehi\u00e4 Israelin lapsista, jotka uhrasivat polttouhria, ja kiitosuhria Herralle, mulleista.\n24:6 Ja Moses otti puolen verest\u00e4 ja pani maljoihin; mutta toisen puolen verest\u00e4 priiskotti h\u00e4n alttarille.\n24:7 Ja otti liitonkirjan, ja luki sen kansan korvain kuullen, ja he sanoivat: kaikki mit\u00e4 Herra puhunut on tahdomme me tehd\u00e4 ja olla h\u00e4nelle kuuliaiset.\n24:8 Niin Moses otti veren ja priiskotti kansan p\u00e4\u00e4lle, ja sanoi: katso, t\u00e4m\u00e4 on liiton veri, jonka Herra teki teid\u00e4n kanssanne kaikkein n\u00e4iden sanain p\u00e4\u00e4lle.\n24:9 Niin astui Moses ja Aaron, Nadab ja Abihu yl\u00f6s, ja seitsem\u00e4nkymment\u00e4 Israelin vanhinta.\n24:10 Ja n\u00e4kiv\u00e4t Israelin Jumalan: h\u00e4nen jalkainsa alla oli niinkuin teko saphirin kivest\u00e4, ja kuin itse taivas, koska seijes on;\n24:11 Eik\u00e4 ojentanut k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 Israelin lasten p\u00e4\u00e4miesten tyk\u00f6: ja kuin he olivat n\u00e4hneet Jumalan, niin he s\u00f6iv\u00e4t ja joivat.\n24:12 Ja Herra sanoi Mosekselle: astu yl\u00f6s minun tyk\u00f6ni vuorelle, ja ole siell\u00e4: ja min\u00e4 annan sinulle kiviset taulut, ja lain, ja k\u00e4skyt, jotka min\u00e4 kirjoittanut olen, jotka sinun pit\u00e4\u00e4 heille opettaman.\n24:13 Silloin nousi Moses ja h\u00e4nen palveliansa Josua: ja Moses astui yl\u00f6s Jumalan vuorelle.\n24:14 Ja sanoi vanhimmille: olkaat t\u00e4ss\u00e4 siihen asti, kuin me palajamme teid\u00e4n tyk\u00f6nne: katso, Aaron ja Hur ovat teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne: jolla joku asia on, se tulkaan heid\u00e4n eteens\u00e4.\n24:15 Koska Moses tuli vuorelle, niin pilvi peitti vuoren,\n24:16 Ja Herran kunnia asui Sinain vuorella, ja pilvi peitti sen kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4: ja h\u00e4n kutsui Moseksen pilven keskelt\u00e4 seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n24:17 Ja Herran kunnia oli n\u00e4hd\u00e4 niinkuin kuluttavainen tuli, vuoren kukkulalla, Israelin lasten edess\u00e4.\n24:18 Ja Moses meni keskelle pilve\u00e4, ja astui yl\u00f6s vuorelle: ja Moses oli vuorella nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja nelj\u00e4kymment\u00e4 y\u00f6t\u00e4.\n25:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n25:2 Puhu Israelin lapsille, ett\u00e4 he tuovat minulle ylennysuhrin: joka miehelt\u00e4, jonka syd\u00e4n hyv\u00e4st\u00e4 tahdosta sen antaa, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n minun ylennysuhrini ottaman.\n25:3 Ja t\u00e4m\u00e4 on ylennysuhri, jonka teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ottaman heilt\u00e4: kultaa ja hopiaa ja vaskea.\n25:4 Sinisi\u00e4 villoja, purpuraa, ja tulipunaisia villoja, niin my\u00f6s kallista liinaa ja vuohen karvoja.\n25:5 Punaisia oinaan nahkoja, tekasjim-nahkoja, ja sittimipuita,\n25:6 \u00d6ljy\u00e4 lamppuihin, yrttej\u00e4 voide-\u00f6ljyksi, ja hyv\u00e4n hajullisia kaluja savuttamiseksi.\n25:7 Onikinkivi\u00e4, ja sis\u00e4lle sovitettuja kivi\u00e4 p\u00e4\u00e4llisvaatteeseen ja kilpeen.\n25:8 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n minulle pyh\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 asuisin heid\u00e4n seassansa.\n25:9 Kaiken sen j\u00e4lkeen kuin min\u00e4 osotan sinulle Tabernaklin muodon, ja kaikkein sen astiain muodon: niin pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n sen tekem\u00e4n.\n25:10 Tehk\u00e4\u00e4t arkki sittimipuusta, jonka pituus pit\u00e4\u00e4 oleman puolikolmatta kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja leveys puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja korkeus puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n25:11 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 sen silaaman puhtaalla kullalla, sis\u00e4lt\u00e4 ja ulkoa pit\u00e4\u00e4 sinun sen silaaman; ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n kultaisen vanteen sen ymp\u00e4ri.\n25:12 Ja pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s valaman nelj\u00e4 kultaista rengasta, jotka sinun pit\u00e4\u00e4 paneman nelj\u00e4\u00e4n kulmaan, niin ett\u00e4 kaksi rengasta ovat h\u00e4nen yhdell\u00e4 puolellansa, ja toiset kaksi rengasta toisella puolellansa.\n25:13 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n korennot sittimipuusta, ja silaaman ne kullalla.\n25:14 Ja pit\u00e4\u00e4 pist\u00e4m\u00e4n korennot renkaisiin, arkin sivulle; ett\u00e4 niill\u00e4 arkki kannettaisiin.\n25:15 Sen arkin renkaissa pit\u00e4\u00e4 oleman korennot; ja ei pid\u00e4 niist\u00e4 vedett\u00e4m\u00e4n ulos.\n25:16 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 paneman arkkiin sen todistuksen, jonka min\u00e4 sinulle annan.\n25:17 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n armoistuimen, puhtaasta kullasta, puolikolmatta kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n, ja puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4n.\n25:18 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n kaksi Kerubimi\u00e4 kullasta: valetusta kullasta pit\u00e4\u00e4 sinun ne tekem\u00e4n, molempiin p\u00e4ihin armo-istuinta.\n25:19 Ja tee yksi Kerubimi t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja toinen toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n: molempiin p\u00e4ihin armoistuinta pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n Kerubimit tekem\u00e4n.\n25:20 Ja ne Kerubimit pit\u00e4\u00e4 hajottaman siipens\u00e4 sen ylitse, niin ett\u00e4 he peitt\u00e4v\u00e4t armo-istuimen siivill\u00e4ns\u00e4, ja heid\u00e4n kasvonsa pit\u00e4\u00e4 oleman toinen toisensa puoleen: ja Kerubimin kasvot pit\u00e4\u00e4 oleman armo-istuinta p\u00e4in.\n25:21 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 asettaman armo-istuimen arkin p\u00e4\u00e4lle, ja paneman arkkiin sen todistuksen, jonka min\u00e4 sinulle annan.\n25:22 Ja siin\u00e4 min\u00e4 sinulle olen saapuvilla, ja puhuttelen sinua armo-istuimelta, kahden Kerubimin v\u00e4lilt\u00e4, jotka ovat todistuksen arkin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kaikista mit\u00e4 min\u00e4 sinun k\u00e4sken sanoa Israelin lapsille.\n25:23 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n sittimipuusta: kaksi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen pituutensa, ja kyyn\u00e4r\u00e4 h\u00e4nen leveytens\u00e4, ja puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 h\u00e4nen korkeutensa.\n25:24 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 silaaman sen puhtaalla kullalla, ja tekem\u00e4n ymp\u00e4rins\u00e4 sen p\u00e4\u00e4lle kultaisen vanteen.\n25:25 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n vanteen sen ymp\u00e4ri k\u00e4mment\u00e4 korkian, ja tekem\u00e4n kultaisen palteen vanteen ymp\u00e4ri.\n25:26 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 siihen tekem\u00e4n nelj\u00e4 kultaista rengasta, ja paneman renkaat nelj\u00e4\u00e4n kulmaan, jotka ovat nelj\u00e4n jalan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n25:27 Juuri vanteen kohdalla pit\u00e4\u00e4 ne renkaat oleman, ett\u00e4 niihin taidettaisiin pist\u00e4\u00e4 korennot, joilla p\u00f6yt\u00e4 kannettaisiin.\n25:28 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n ne korennot sittimipuusta ja silaaman kullalla: ja p\u00f6yt\u00e4 niill\u00e4 kannettaman.\n25:29 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 siihen my\u00f6s tekem\u00e4n sen vadit, ja lusikat, ja maljat ja pikarit, joilla ulos ja sis\u00e4lle kaadetaan: puhtaasta kullasta pit\u00e4\u00e4 sinun ne tekem\u00e4n.\n25:30 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 paneman aina p\u00f6yd\u00e4lle minun eteeni katumusleiv\u00e4t.\n25:31 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n kynttil\u00e4jalan puhtaasta kullasta: valetusta kullasta pit\u00e4\u00e4 se kynttil\u00e4jalka teht\u00e4m\u00e4n, jonka varsi haarainsa, maljainsa, nuppeinsa ja kukkaistensa kanssa pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 samasta oleman.\n25:32 Kuusi haaraa pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n ulos h\u00e4nen kyljist\u00e4ns\u00e4: kolme kynttil\u00e4jalan haaraa h\u00e4nen yhdest\u00e4 kyljest\u00e4ns\u00e4, ja kolme kynttil\u00e4jalan haaraa h\u00e4nen toisesta kyljest\u00e4ns\u00e4.\n25:33 Ja pit\u00e4\u00e4 oleman kolme maljaa niinkuin mandelp\u00e4hkin\u00e4t, yhdess\u00e4 haarassa, niin my\u00f6s nuppi ja kukkainen, ja kolme mandelp\u00e4hkin\u00e4n muotoista maljaa toisessa haarassa, ja nuppi ja kukkainen: niin pit\u00e4\u00e4 oleman niiss\u00e4 kuudessa haarassa, jotka kynttil\u00e4jalasta ulos k\u00e4yv\u00e4t.\n25:34 Mutta kynttil\u00e4jalassa pit\u00e4\u00e4 oleman nelj\u00e4 maljaa mandelin muotoista, ja siihen nupit ja kukkaiset.\n25:35 Nimitt\u00e4in yksi nuppi kahden haaran alla, ja taas yksi nuppi toisen haaran alla, ja viel\u00e4 yksi nuppi kahden (j\u00e4lkim\u00e4isen) haaran alla: niiss\u00e4 kuudessa haarassa, jotka kynttil\u00e4jalasta ulos k\u00e4yv\u00e4t.\n25:36 Niiden nupit ja niiden haarat pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 oleman: ja kaikki tyyni pit\u00e4\u00e4 oleman valetusta kullasta.\n25:37 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n seitsem\u00e4n lamppua sen p\u00e4\u00e4lle, jotka lamput pit\u00e4\u00e4 sytytett\u00e4m\u00e4n, niin ett\u00e4 ne valistaisivat toinen toisensa kohdalla.\n25:38 Ja kynttil\u00e4n niistimet ja sammutuskalut puhtaasta kullasta.\n25:39 Yhdest\u00e4 leivisk\u00e4st\u00e4 puhdasta kultaa pit\u00e4\u00e4 sinun sen tekem\u00e4n, kaikkein n\u00e4iden astiain kanssa.\n25:40 Niin katso, ja tee sen muodon j\u00e4lkeen, kuin sin\u00e4 n\u00e4it vuorella.\n26:1 Ja Tabernaklin pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n kymmenest\u00e4 vaatteesta: kalliista kerratuista liinalangoista, sinisist\u00e4, purpuraisista, ja tulipunaisista villoista. Gerubimin sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n taitavasti sen p\u00e4\u00e4lle.\n26:2 Kunkin vaatten pituus pit\u00e4\u00e4 oleman kahdeksan kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 kolmattakymment\u00e4, ja leveys pit\u00e4\u00e4 oleman nelj\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4: ja niill\u00e4 kaikilla vaatteilla pit\u00e4\u00e4 yksi mitta oleman.\n26:3 Viisi vaatetta pit\u00e4\u00e4 yhdistett\u00e4m\u00e4n toinen toiseensa, ja taas viisi yhdistett\u00e4m\u00e4n toinen toiseensa.\n26:4 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n silmukset sinisist\u00e4 villoista ensim\u00e4isen vaatteen reunaan, \u00e4\u00e4rim\u00e4iset kulmat yhteen sidottaa: ja niin sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n \u00e4\u00e4rim\u00e4isen vaatteen reunaan, sen kulmat yhteenpantaa toistamiseen.\n26:5 Sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n viisikymment\u00e4 silmusta ensim\u00e4iseen vaatteesen, niin my\u00f6s viisikymment\u00e4 silmusta \u00e4\u00e4relle vaatetta, joka toisessa yhdistyksess\u00e4 on; ja silmukset pit\u00e4\u00e4 oleman toinen toisensa kohdalla.\n26:6 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n viisikymment\u00e4 kultaista koukkua, ja ne vaatteet yhdist\u00e4m\u00e4n toinen toiseensa niill\u00e4 koukuilla, niin ett\u00e4 se tulis yhdeksi Tabernakliksi.\n26:7 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n yksitoistakymment\u00e4 vaatetta vuohen karvoista, peitteeksi Tabernaklin p\u00e4\u00e4lle.\n26:8 Jokaisen vaatteen pituuden pit\u00e4\u00e4 oleman kolmekymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja leveyden nelj\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja leveyden nelj\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4. Ja kaikki yksitoistakymment\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman yhdensuuruiset.\n26:9 Viisi vaatetta pit\u00e4\u00e4 sinun toinen toiseensa yhdist\u00e4m\u00e4n erin\u00e4ns\u00e4, ja my\u00f6s kuusi vaatetta erin\u00e4ns\u00e4; niin ett\u00e4s teet sen kuudennen vaatteen kaksikertaiseksi etiselt\u00e4 puolen Tabernaklia.\n26:10 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n viisikymment\u00e4 silmusta ensim\u00e4isen vaatteen reunaan, \u00e4\u00e4relle, josta se yhdistet\u00e4\u00e4n ja my\u00f6s viisikymment\u00e4 silmusta siihen vaatteen reunaan, josta se toinen kerta yhdistet\u00e4\u00e4n.\n26:11 Niin my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n viisikymment\u00e4 vaskikoukkua, ja paneman koukut silmuksiin ja yhdist\u00e4m\u00e4n majan, ett\u00e4 se olis yksi maja.\n26:12 Vaan se liika joka ylitse j\u00e4\u00e4 Tabernaklin vaatteesta: nimitt\u00e4in puolen siit\u00e4 liiaksi j\u00e4\u00e4neest\u00e4 vaatteesta, pit\u00e4\u00e4 sinun antaman riippua ylitse Tabernaklin, per\u00e4n puolella.\n26:13 Ja yksi kyyn\u00e4r\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman yhdell\u00e4 ja yksi kyyn\u00e4r\u00e4 toisella puolen, sen ylitse j\u00e4\u00e4neen majan vaatteen pituudesta: sen pit\u00e4\u00e4 riippuman Tabernaklin sivuilla siell\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4, sit\u00e4 peitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4.\n26:14 Mutta t\u00e4m\u00e4n ensim\u00e4isen peitteen p\u00e4\u00e4lle sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n toisen peitteen punaisista oinaan nahoista, ja viel\u00e4 sitten ylimm\u00e4isen peitteen tekasjim-nahoista.\n26:15 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n Tabernaklin laudat sittimipuusta, pysty\u00e4ll\u00e4 olemaan.\n26:16 Jokaisen laudan pituus pit\u00e4\u00e4 oleman kymmenen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, vaan leveys puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n26:17 Kaksi vaarnaa pit\u00e4\u00e4 jokaisessa laudassa oleman, niin ett\u00e4 he taittaisiin yhdistett\u00e4\u00e4 toinen toiseensa. N\u00e4in pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n kaikki Tabernaklin laudat.\n26:18 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n Tabernaklin laudat, niin ett\u00e4 kaksikymment\u00e4 lautaa pit\u00e4\u00e4 oleman etel\u00e4n puolella.\n26:19 Ja nelj\u00e4kymment\u00e4 hopiajalkaa pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n kahdenkymmenen laudan alle, niin ett\u00e4 jokaisen laudan alla pit\u00e4\u00e4 oleman kaksi jalkaa, kahden vaarnansa p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n26:20 Niin my\u00f6s majan toisella sivulla pohjan puolella pit\u00e4\u00e4 oleman kaksikymment\u00e4 lautaa.\n26:21 Ja nelj\u00e4kymment\u00e4 hopiajalkaa: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alla.\n26:22 Mutta per\u00e4ll\u00e4 Tabernaklia l\u00e4nteen p\u00e4in pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n kuusi lautaa.\n26:23 Ja kaksi lautaa pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n Tabernaklin per\u00e4lle, niihin kahteen kulmaan.\n26:24 Niin ett\u00e4 kumpikin niist\u00e4 taittaisiin yhdistett\u00e4\u00e4 silmuksella sek\u00e4 alhaalta ett\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4: yhdell\u00e4 tavalla pit\u00e4\u00e4 he molemmista kulmista yhdistett\u00e4m\u00e4n kulmakiskoilla,\n26:25 Niin ett\u00e4 yhteen olis kahdeksan lautaa, ja heid\u00e4n hopiajalkansa kuusitoistakymment\u00e4: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alla.\n26:26 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n korennot sittimipuusta: viisi niihin lautoihin, jotka yhdell\u00e4 Tabernaklin sivulla ovat;\n26:27 Ja viisi korentoa niihin lautoihin, kuin toisella Tabernaklin sivulla ovat: ja viisi korentoa my\u00f6s niihin lautoihin, jotka per\u00e4ll\u00e4 Tabernaklia ovat, l\u00e4nteen p\u00e4in.\n26:28 Ja keskim\u00e4inen korento pit\u00e4\u00e4 keskelt\u00e4 lautoja k\u00e4ym\u00e4n yhdest\u00e4 kulmasta niin toiseen.\n26:29 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 laudat kullalla silaaman, ja kullasta renkaat niihin tekem\u00e4n, joihinka korennot pistet\u00e4\u00e4n, ja sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s korennot kullalla silaaman.\n26:30 Ja niin pit\u00e4\u00e4 sinun Tabernaklin pysty\u00e4lle paneman, sen muodon j\u00e4lkeen, kuin sin\u00e4 n\u00e4it vuorella.\n26:31 Esiripun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinun tekem\u00e4n sinisist\u00e4, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, niin my\u00f6s kalliista kerratuista liinalangoista, ja tekem\u00e4\u00e4n Kerubimit sen p\u00e4\u00e4lle taitavasti.\n26:32 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ripustaman sen nelj\u00e4n sittimipuisen, kullalla silatun patsaan p\u00e4\u00e4lle, ja niiden kultaiset koukut, nelj\u00e4n hopiajalan p\u00e4\u00e4lle.\n26:33 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ripustaman esiripun koukuille, ja paneman todistusarkin sis\u00e4lliselle puolen esirippua, niin ett\u00e4 esirippu olis teille erotus pyh\u00e4n ja kaikkein pyhimm\u00e4n vaiheella.\n26:34 Armo-istuimen pit\u00e4\u00e4 sinun my\u00f6s paneman todistusarkin p\u00e4\u00e4lle, kaikkein pyhimp\u00e4\u00e4n.\n26:35 Ja paneman p\u00f6yd\u00e4n ulkoiselle puolen esirippua, ja kynttil\u00e4jalan p\u00f6yd\u00e4n kohdalle, p\u00e4iv\u00e4n puolelle Tabernaklia, niin ett\u00e4 p\u00f6yt\u00e4 seisoo pohjaan p\u00e4in.\n26:36 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n peittovaatteen Tabernaklin oveen, sinisist\u00e4, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, niin my\u00f6s kalliista kerratusta liinalangasta, taitavasti ommellun.\n26:37 T\u00e4t\u00e4 peittovaatetta varten pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n viisi patsasta sittimipuusta ja ne kullalla silaaman, ja koukut pit\u00e4\u00e4 oleman kullasta: ja sinun pit\u00e4\u00e4 valaman niille viisi vaskista jalkaa.\n27:1 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n my\u00f6s alttarin sittimipuusta: viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman pituuden, ja viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leveyden: nelj\u00e4kulmaisen pit\u00e4\u00e4 sen alttarin oleman, ja kolme kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 h\u00e4nen korkeutensa.\n27:2 Sarvet sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n h\u00e4nen nelj\u00e4\u00e4n kulmaansa: siit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sarvensa oleman; ja sinun pit\u00e4\u00e4 sen vaskella silaaman.\n27:3 Tee my\u00f6s h\u00e4nen patansa, joihin tuhka korjataan, ja lapionsa, ja maljansa, ja tadikkonsa ja hiilikattilansa: kaikki h\u00e4nen kalunsa pit\u00e4\u00e4 sinun vaskesta tekem\u00e4n.\n27:4 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n h\u00e4nelle h\u00e4kin, niinkuin verkon vaskesta, ja tekem\u00e4n sen verkon p\u00e4\u00e4lle nelj\u00e4 vaskirengasta h\u00e4nen nelj\u00e4\u00e4n kulmaansa.\n27:5 Sinun pit\u00e4\u00e4 sen paneman alhaalta alttarin ymp\u00e4ri, niin ett\u00e4 se h\u00e4kki ulottuu keskelle alttaria.\n27:6 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n sittimipuiset korennot alttarille, ja silaaman ne vaskella;\n27:7 Ja pit\u00e4\u00e4 pist\u00e4m\u00e4n korennot renkaisiin, niin ett\u00e4 korennot ovat kahden puolen alttaria, joilla se kannettaisiin.\n27:8 Ja laudoista pit\u00e4\u00e4 sinun sen tekem\u00e4n, niin ett\u00e4 se on tyhj\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4: niinkuin sinulle osoitettiin vuorella, niin se teht\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n27:9 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n Tabernaklin pihan meren puolelle; ja pihan vaatteet pit\u00e4\u00e4 oleman kalliista kerratusta liinasta, sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman yhden sivun pituus.\n27:10 Ja h\u00e4nen patsaitansa pit\u00e4\u00e4 oleman kaksikymment\u00e4, kahdenkymmenen vaskijalan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja patsasten koukut ja heid\u00e4n vy\u00f6ns\u00e4 hopiasta.\n27:11 Niin my\u00f6s pohjan puoleen, pituudelle pit\u00e4\u00e4 oleman esivaatteet sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4t, ja kaksikymment\u00e4 sen patsasta kahdenkymmenen vaskijalan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, patsasten koukut v\u00f6inens\u00e4 hopiasta.\n27:12 Mutta pihan laveudelle l\u00e4nnen puoleen pit\u00e4\u00e4 oleman vaatteet, viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4t, ja kymmenen patsasta kymmenen jalan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n27:13 Ja it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, pihan laveuden pit\u00e4\u00e4 oleman viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n27:14 Niin ett\u00e4 vaatteella yhdell\u00e4 puolella on viisitoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4: ja kolme patsasta kolmen jalan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n27:15 Ja viisitoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 toisella puolella, siihen my\u00f6s kolme patsasta kolmen jalan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n27:16 Mutta pihan l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman yksi vaate kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4, sinisist\u00e4, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliista liinalangasta taitavasti ommellun: siihen my\u00f6s nelj\u00e4 patsasta ja nelj\u00e4n jalan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n27:17 Kaikilla patsailla ymp\u00e4rins\u00e4 pihan pit\u00e4\u00e4 oleman hopiavanteet, hopiakoukut, ja vaskiset jalat.\n27:18 Ja pihan pituus pit\u00e4\u00e4 oleman sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja leveys kaikelta kohtaa viisikymment\u00e4, ja korkeus viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, kalliista kerratusta liinasta: ja heid\u00e4n jalkansa vaskesta.\n27:19 Kaikki Tabernaklin astiat, jotka kaikkinaiseen palvelukseen tarvitaan, kaikki h\u00e4nen vaarnansa ja kaikki pihan vaarnat pit\u00e4\u00e4 oleman vaskesta.\n27:20 Ja k\u00e4ske Israelin lapsille, ett\u00e4 he toisivat sinulle kaikkein selki\u00e4mp\u00e4\u00e4 \u00f6ljypuun \u00f6ljy\u00e4 puserrettua, valkeudeksi: ett\u00e4 lamppu aina palais.\n27:21 Seurakunnan majassa ulkoisella puolella esirippua, joka on todistuksen edess\u00e4, pit\u00e4\u00e4 Aaron poikinensa sen toimittaman, (valistamaan) ehtoosta niin aamuun asti, Herran edess\u00e4. Se pit\u00e4\u00e4 teille oleman ijankaikkinen s\u00e4\u00e4ty heid\u00e4n sukukunnissansa, Israelin lasten seassa.\n28:1 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ottaman tyk\u00f6s sinun veljes Aaronin poikinensa Israelin lasten seasta, ett\u00e4 h\u00e4n olis minun pappini: Aaron ja h\u00e4nen poikansa Nadab, Abihu, Eleatsar ja Itamar.\n28:2 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n veljelles Aaronille pyh\u00e4t vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi.\n28:3 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s puhuman kaikkein niiden kanssa, joilla taitava syd\u00e4n on, jotka min\u00e4 taidon hengell\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4nyt olen, ett\u00e4 he tekev\u00e4t vaatteita Aaronille h\u00e4nen pyhitt\u00e4miseksens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n olis minun pappini.\n28:4 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat vaatteet, jotka heid\u00e4n tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4: kilpi, p\u00e4\u00e4llisvaate, hame, ahdashame, hiippa ja vy\u00f6. Ja n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n tekem\u00e4n sinun veljelles Aaronille ja h\u00e4nen pojillensa pyh\u00e4t vaatteet, ett\u00e4 h\u00e4n minun pappini olis.\n28:5 Siihen pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ottaman kultaa, sinisi\u00e4, purpuraisia ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa.\n28:6 P\u00e4\u00e4llisvaatteen pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n tekem\u00e4n kullasta, ja sinisist\u00e4, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliisti kerratusta liinasta, taitavasti.\n28:7 Ett\u00e4 se yhdistett\u00e4isiin molempain olkain p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja sidottaisiin yhteen molemmilta puolilta.\n28:8 Ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llisvaatteensa vy\u00f6, kuin sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, pit\u00e4\u00e4 oleman yhdell\u00e4 tavalla tehty, kullasta, sinivilloista, purpurasta ja tulipunaisista villoista, ja kalliista kerratusta liinalangasta.\n28:9 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ottaman kaksi onikin kive\u00e4, ja kaivaman niihin Israelin poikain nimet.\n28:10 Heid\u00e4n kuusi nime\u00e4ns\u00e4 yhteen kiveen, ja toiset kuusi nime\u00e4 toiseen kiveen, sen j\u00e4lkeen kuin he syntyneet ovat.\n28:11 Niinkuin kivenvuolia sinetin kaivaa, pit\u00e4\u00e4 sinun taitavasti kaivaman niihin kahteen kiveen Israelin lasten nimet, ja ne kultaan sis\u00e4lle sulkeman.\n28:12 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ne molemmat kivet paneman hartioille p\u00e4\u00e4llisvaatteeseen, ett\u00e4 ne ovat muistokivet Israelin lapsille: ja Aaronin pit\u00e4\u00e4 kantaman heid\u00e4n nimens\u00e4 Herran edess\u00e4 molemmilla olillansa muistoksi.\n28:13 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n kultaiset nastat.\n28:14 Ja kahdet vitjat puhtaasta kullasta, joilla p\u00e4\u00e4t ovat, pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n, taitavasti v\u00e4\u00e4tyt: ne v\u00e4\u00e4tyt vitjat pit\u00e4\u00e4 sinun yhdist\u00e4m\u00e4n nastoihin.\n28:15 Virankilven pit\u00e4\u00e4 sinun my\u00f6s tekem\u00e4n taitavasti, niinkuin p\u00e4\u00e4llisvaatteenkin pit\u00e4\u00e4 sinun sen tekem\u00e4n: kullasta, sinisist\u00e4 ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista, ja kerratusta kalliin liinan langasta sinun sen tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n28:16 Nelj\u00e4kulmaisen pit\u00e4\u00e4 sen oleman ja kaksinkertaisen, k\u00e4mmenen leveys h\u00e4nen pituutensa, ja k\u00e4mmenen leveytens\u00e4.\n28:17 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n sen t\u00e4yttymys kivill\u00e4, nelj\u00e4ll\u00e4 kivirivill\u00e4. Ensim\u00e4inen rivi pit\u00e4\u00e4 oleman sardius, topats, smaragdi.\n28:18 Toinen rivi: rubiin, saphiir, demanti.\n28:19 Kolmas rivi: linkurius, akat ja ametisti.\n28:20 Nelj\u00e4s rivi: turkos, oniks ja jaspis: kultaan pit\u00e4\u00e4 ne istutettaman kaikilta riveilt\u00e4.\n28:21 Ja ne kivet pit\u00e4\u00e4 oleman kahdentoistakymmenen Israelin lasten nimen j\u00e4lkeen, kaivetut kivenvuolialta jokainen nimelt\u00e4ns\u00e4, kahdentoistakymmenen sukukunnan j\u00e4lkeen.\n28:22 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n vitjat kilpeen, yhden pituiset, taitavasti v\u00e4\u00e4tyt, puhtaasta kullasta.\n28:23 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n kilpeen kaksi kultarengasta, ja paneman ne molemmat renkaat kahteen kilven kulmaan.\n28:24 Ja pist\u00e4m\u00e4\u00e4n ne kaksi kultavitjaa kahteen renkaaseen kilven kulmiin.\n28:25 Mutta ne kaksi p\u00e4\u00e4t\u00e4 niist\u00e4 kahdesta vitjasta pit\u00e4\u00e4 sinun antaman tulla kahteen nastaan, ja paneman p\u00e4\u00e4llisvaatteeseen hartioille, toinen toisensa kohdalle.\n28:26 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n kaksi kultaista rengasta, ja paneman ne molempiin kilven kulmiin: sen reunaan sis\u00e4lliselle puolelle p\u00e4\u00e4llisvaatetta.\n28:27 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n kaksi kultarengasta, ja paneman ne p\u00e4\u00e4llisvaatteen molemmille olkap\u00e4ille toinen toisensa kohdalle, alasp\u00e4in, sen saumaa vasten, vaatteen vy\u00f6n p\u00e4\u00e4lle.\n28:28 Ja rintavaate pit\u00e4\u00e4 yhdistett\u00e4m\u00e4n renkaillansa sinisell\u00e4 siteell\u00e4 p\u00e4\u00e4llisvaatteen renkaisiin, niin ett\u00e4 se olis p\u00e4\u00e4llisvaatetta liki, ettei rintavaate eri\u00e4is p\u00e4\u00e4llisvaatteesta.\n28:29 Ja niin pit\u00e4\u00e4 Aaronin kantaman Israelin lasten nimet virankilvess\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4, koska h\u00e4n pyh\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle menee, muistoksi Herran edess\u00e4 alinomaisesti.\n28:30 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 paneman virankilpeen valkeudet ja t\u00e4ydellisyydet, jotka pit\u00e4\u00e4 oleman Aaronin syd\u00e4men p\u00e4\u00e4ll\u00e4, koska h\u00e4n menee Herran eteen. Ja niin pit\u00e4\u00e4 Aaronin kantaman Israelin lasten oikeuden syd\u00e4mens\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4 aina Herran edess\u00e4.\n28:31 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n p\u00e4\u00e4llisvaatteen alle hameen, kaiken sinisist\u00e4 villoista.\n28:32 Ja ylinn\u00e4 siin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 keskell\u00e4 oleman p\u00e4\u00e4n l\u00e4pi, ja sepalus sen l\u00e4ven ymp\u00e4rill\u00e4, pallistettu yhteen niinkuin pantsarin l\u00e4pi, ettei se kehki\u00e4isi.\n28:33 Ja alhaalle h\u00e4nen liepeisiins\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n niinkuin granatin omenat sinisist\u00e4, purpuraisista ja tulipunaisista villoista ymp\u00e4rins\u00e4: ja niiden keskelle kultaiset kulkuiset ymp\u00e4rins\u00e4.\n28:34 Niin ett\u00e4 siin\u00e4 on kultainen kulkuinen, ja sit\u00e4likin granatin omena: ja taas kultainen kulkuinen granatin omenan kanssa, ymp\u00e4rins\u00e4 hameen liepeit\u00e4.\n28:35 Ja Aaron pit\u00e4\u00e4 sen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n, koska h\u00e4n palveluksen tekee, niin ett\u00e4 siit\u00e4 kuullaan kulina, koska h\u00e4n menee pyh\u00e4\u00e4n, Herran eteen, ja h\u00e4n k\u00e4y ulos, ettei h\u00e4n kuolisi.\n28:36 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n otsalehden puhtaasta kullasta, ja kaivaman siihen, niinkuin sinetti kaivetaan, HERRAN PYHYYS.\n28:37 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 sen sitoman sinisell\u00e4 langalla, niin ett\u00e4 se on hiipan p\u00e4\u00e4ll\u00e4: etisell\u00e4 puolella hiippaa sen pit\u00e4\u00e4 oleman.\n28:38 Ja sen pit\u00e4\u00e4 oleman Aaronin otsalla, niin ett\u00e4 Aaron kantaa pyh\u00e4in v\u00e4\u00e4ryyden, kuin Israelin lapset pyhittiv\u00e4t, kaikissa heid\u00e4n pyhyytens\u00e4 lahjoissa. Ja se pit\u00e4\u00e4 alinomati oleman h\u00e4nen otsassansa, heille mielisuosioksi Herran edess\u00e4.\n28:39 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n ahtaan hameen kalliista liinasta, ja hiipan kalliista liinasta: ja taitavasti ommellun vy\u00f6n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n.\n28:40 Ja Aaronin pojille pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n hameita, v\u00f6it\u00e4 ja hiippoja, kunniaksi ja kaunistukseksi.\n28:41 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ne puettaman veljes Aaronin ja h\u00e4nen poikainsa ylle, ja pit\u00e4\u00e4 voiteleman heit\u00e4, ja t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n heid\u00e4n k\u00e4tens\u00e4, ja pyhitt\u00e4m\u00e4n heit\u00e4, ett\u00e4 he olisivat minun pappini.\n28:42 Ja pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n heille liinaiset alusvaatteet, peitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 h\u00e4pylihansa: kupeista niin reisiin asti pit\u00e4\u00e4 ne oleman.\n28:43 Ja Aaron poikinensa pit\u00e4\u00e4 ne yll\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n, koska he menev\u00e4t seurakunnan majaan, eli koska he l\u00e4hestyv\u00e4t alttaria palvelusta tekem\u00e4\u00e4n pyh\u00e4ss\u00e4, ettei heille kostettaisi heid\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4ns\u00e4, ja he kuolisi. Se pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nelle ja h\u00e4nen siemenellens\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 ijankaikkinen s\u00e4\u00e4ty.\n29:1 Ja t\u00e4m\u00e4 on se kuin sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n heille, pyhitt\u00e4\u00e4kses heit\u00e4, ett\u00e4 he olisivat minun pappini: ota yksi nuori mulli, ja kaksi virheet\u00f6int\u00e4 oinasta.\n29:2 Ja happamattomia leipi\u00e4 ja happamattomia kyrsi\u00e4 sekoitettuja \u00f6ljyll\u00e4, ja happamattomia ohuita kyrsi\u00e4 voidelluita \u00f6ljyll\u00e4: nisuisista jauhoista pit\u00e4\u00e4 sinun ne tekem\u00e4n.\n29:3 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 paneman ne koriin, ja korissa ne kantaman edes, niin my\u00f6s mullin ja ne kaksi oinasta.\n29:4 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tuoman Aaronin poikinensa seurakunnan majan oven eteen, ja pesem\u00e4n heit\u00e4 vedell\u00e4.\n29:5 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ottaman vaatteet ja puettaman Aaronin ylle, ahtaan hameen, ja p\u00e4\u00e4llisvaate-hameen, ja vy\u00f6tt\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llisvaatteen vy\u00f6ll\u00e4.\n29:6 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s paneman hiipan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ja laskeman pyh\u00e4n kruunun hiipan p\u00e4\u00e4lle;\n29:7 Ja ottaman voidellus\u00f6ljyn, ja vuodattaman h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja voiteleman h\u00e4nt\u00e4.\n29:8 Ja h\u00e4nen poikainsa anna tulla edes, ja pueta heid\u00e4n yllens\u00e4 ahtaat hameet.\n29:9 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 vy\u00f6tt\u00e4m\u00e4n heid\u00e4n vy\u00f6ll\u00e4, sek\u00e4 Aaronin ett\u00e4 h\u00e4nen poikansa, ja paneman hiipat heid\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 heill\u00e4 olis pappeus ijankaikkiseksi s\u00e4\u00e4dyksi: ja sinun pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n Aaronin k\u00e4den ja h\u00e4nen poikainsa k\u00e4den.\n29:10 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tuoman mullin seurakunnan majan eteen: ja Aaronin poikinensa pit\u00e4\u00e4 paneman k\u00e4tens\u00e4 mullin p\u00e4\u00e4lle.\n29:11 Niin sinun pit\u00e4\u00e4 teurastaman mullin Herran edess\u00e4, seurakunnan majan oven tyk\u00f6n\u00e4.\n29:12 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ottaman mullin verest\u00e4, ja sivuman sormellas alttarin sarviin; mutta kaikki sen muu veri vuodata alttarin pohjaan.\n29:13 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ottaman kaiken lihavuuden kuin sis\u00e4llykset peitt\u00e4\u00e4, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, ja lihavuuden, joka on niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja polttaman alttarilla.\n29:14 Mutta mullin lihan ja h\u00e4nen vuotansa ja rapansa pit\u00e4\u00e4 sinun polttaman tulella ulkona leirist\u00e4; sill\u00e4 se on rikosuhri.\n29:15 Yhden oinaan pit\u00e4\u00e4 sinun my\u00f6s ottaman: ja Aaronin poikinensa pit\u00e4\u00e4 paneman k\u00e4tens\u00e4 sen oinaan p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle.\n29:16 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 teurastaman oinaan, ja ottaman h\u00e4nen verens\u00e4, ja priiskottaman alttarille ymp\u00e4rins\u00e4.\n29:17 Mutta oinaan pit\u00e4\u00e4 sinun leikkaaman kappaleiksi, ja pesem\u00e4n h\u00e4nen sis\u00e4llyksens\u00e4 ja jalkansa, ja paneman sen h\u00e4nen kappaltensa ja p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle.\n29:18 Ja polttaman koko oinaan alttarilla; sill\u00e4 se on polttouhri Herralle: makia haju ja tuli Herralle.\n29:19 Toisen oinaan pit\u00e4\u00e4 sinun my\u00f6s ottaman, ja Aaron poikinensa pit\u00e4\u00e4 paneman k\u00e4tens\u00e4 oinaan p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle.\n29:20 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 teurastaman oinaan ja ottaman h\u00e4nen verest\u00e4ns\u00e4, ja sivuman Aaronin ja h\u00e4nen poikainsa oikian korvan lehteen, ja oikian k\u00e4den peukaloon, ja heid\u00e4n oikian jalkansa isoon varpaaseen: ja priiskottaman veren alttarille ymp\u00e4rins\u00e4.\n29:21 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ottaman verest\u00e4, kuin alttarilla on, ja voidellus\u00f6ljyst\u00e4, ja priiskottaman Aaronin ja h\u00e4nen vaatettensa p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4nen poikainsa ja heid\u00e4n vaatettensa p\u00e4\u00e4lle: niin h\u00e4n tulee pyh\u00e4ksi itse vaatteinensa, ja h\u00e4nen poikansa vaatteinensa.\n29:22 Sitte pit\u00e4\u00e4 sinun ottaman oinaasta lihavuuden, ja saparon, ja sen lihavuuden kuin sis\u00e4llykset peitt\u00e4\u00e4, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, niin my\u00f6s sen lihavuuden kuin niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, ja oikian lavan; sill\u00e4 se on t\u00e4ytt\u00e4misen oinas.\n29:23 Ja yhden kyrs\u00e4n leip\u00e4\u00e4, ja yhden \u00f6ljykyrs\u00e4n, ja ohuen kyrs\u00e4n korista, jossa happamattomat leiv\u00e4t ovat Herran edess\u00e4.\n29:24 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 paneman kaikki n\u00e4m\u00e4t Aaronin ja h\u00e4nen poikainsa k\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4\u00e4lytt\u00e4m\u00e4n ne h\u00e4\u00e4lytykseksi Herralle.\n29:25 Ja niin pit\u00e4\u00e4 sinun ne ottaman heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4, ja polttaman alttarilla polttouhriksi ja makiaksi hajuksi Herralle; sill\u00e4 se on Herran tuli.\n29:26 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ottaman rinnan Aaronin t\u00e4ytt\u00e4misen oinaasta, ja pit\u00e4\u00e4 sen h\u00e4\u00e4lytt\u00e4m\u00e4n h\u00e4\u00e4lytysuhriksi Herran eteen: ja se pit\u00e4\u00e4 oleman sinun osas.\n29:27 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 pyhitt\u00e4m\u00e4n h\u00e4\u00e4lytysrinnan ja ylennyslavan, joka h\u00e4\u00e4lytetty on ja ylennetty on, Aaronin ja h\u00e4nen poikainsa t\u00e4ytt\u00e4misen oinaasta.\n29:28 Ja sen pit\u00e4\u00e4 oleman Aaronille ja h\u00e4nen pojillensa ijankaikkiseksi s\u00e4\u00e4dyksi Israelin lapsilta; sill\u00e4 se on ylennysuhri: ja ylennysuhrin pit\u00e4\u00e4 oleman Herran oman Israelin lapsilta, heid\u00e4n kiitosuhrissansa ja ylennysuhrissansa.\n29:29 Mutta Aaronin pyh\u00e4t vaatteet pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen pojillansa h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4t pit\u00e4\u00e4 niiss\u00e4 voideltaman, ja heid\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n.\n29:30 Joka h\u00e4nen pojistansa tulee papiksi h\u00e4nen siaansa, sen pit\u00e4\u00e4 pukeman ne yllens\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4; jonka pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n seurakunnan majaan palvelemaan pyh\u00e4ss\u00e4.\n29:31 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s ottaman t\u00e4ytt\u00e4misen oinaan, ja keitt\u00e4m\u00e4n sen lihan pyh\u00e4ss\u00e4 siassa.\n29:32 Ja Aaronin poikinensa pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n sen oinaan lihan, ja leiv\u00e4n, joka on korissa, seurakunnan majan oven edess\u00e4.\n29:33 Ja niiden pit\u00e4\u00e4 ne sy\u00f6m\u00e4n, jotka niiden kautta sovitetut ovat, t\u00e4ytett\u00e4\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4si\u00e4ns\u00e4, ja pyhitett\u00e4\u00e4 heit\u00e4. Ei muukalaisen pid\u00e4 sit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n; sill\u00e4 se on pyh\u00e4.\n29:34 Jos jotakin t\u00e4hteeksi j\u00e4\u00e4 t\u00e4yttymisen lihasta ja leiv\u00e4st\u00e4 aamuun asti, sen pit\u00e4\u00e4 sinun polttaman tulessa: ei sit\u00e4 pid\u00e4 sy\u00f6t\u00e4m\u00e4n, sill\u00e4 se on pyh\u00e4.\n29:35 Ja n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n Aaronille ja h\u00e4nen pojillensa, kaiken sen j\u00e4lkeen kuin min\u00e4 sinulle k\u00e4skenyt olen: seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun heid\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n;\n29:36 Ja joka p\u00e4iv\u00e4 teurastaman mullin rikosuhrin sovinnoksi. Ja sinun pit\u00e4\u00e4 puhdistaman alttarin, koskas sovintoa uhraat sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja voiteleman sen, ett\u00e4s sen pyhitt\u00e4isit.\n29:37 Ja seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun puhdistaman alttarin, ja pyhitt\u00e4m\u00e4n sen; ja se alttari pit\u00e4\u00e4 oleman kaikkein pyhin. Mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 siihen alttariin tarttuu, se on pyhitetty.\n29:38 Ja t\u00e4m\u00e4 on se kuin sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n alttarilla: kaksi vuosikuntaista karitsaa pit\u00e4\u00e4 sinun uhraaman joka p\u00e4iv\u00e4 sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n29:39 Yhden karitsan aamulla, ja toisen karitsan pit\u00e4\u00e4 sinun uhraaman kahden ehtoon v\u00e4lill\u00e4.\n29:40 Ja kymmenennen osan jauhoja, sekoitettu nelj\u00e4nnekseen hinni\u00e4 puserretun \u00f6ljyn kanssa; ja nelj\u00e4nneksen hinni\u00e4 viinaa juomauhriksi, yhdelle karitsalle.\n29:41 Ja toisen karitsan pit\u00e4\u00e4 sinun uhraaman kahden ehtoon v\u00e4lill\u00e4: niinkuin aamullisenkin ruokauhrin ja juomauhrin pit\u00e4\u00e4 sinun sen uhraaman Herralle makiaksi hajuksi ja tuleksi.\n29:42 T\u00e4m\u00e4 on alinomainen polttouhri teid\u00e4n sukukunnillenne seurakunnan majan oven tyk\u00f6n\u00e4 Herran edess\u00e4, kussa min\u00e4 olen saapuvilla teille, ja puhun sinulle.\n29:43 Siell\u00e4 min\u00e4 Israelin lapsille olen saapuvilla: ja se pyhitet\u00e4\u00e4n minun kunniassani.\n29:44 Ja min\u00e4 pyhit\u00e4n todistuksen majan alttareinensa, ja pyhit\u00e4n Aaronin poikinensa minulle papiksi.\n29:45 Ja asun Israelin lasten seassa, ja olen heid\u00e4n Jumalansa.\n29:46 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra heid\u00e4n Jumalansa, joka heid\u00e4t johdatin Egyptin maalta, ett\u00e4 min\u00e4 asuisin heid\u00e4n seassansa. Min\u00e4 olen Herra heid\u00e4n Jumalansa.\n30:1 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n suitsutusalttarin suitsutettaa: sittimipuusta sinun sen tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n30:2 Kyyn\u00e4r\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen pituutensa ja kyyn\u00e4r\u00e4 leveytens\u00e4: nelikulmaisen pit\u00e4\u00e4 sen oleman, ja kaksi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 h\u00e4nen korkeutensa; siit\u00e4 my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen sarvensa.\n30:3 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 silaaman sen puhtaalla kullalla, h\u00e4nen lakensa ja sein\u00e4ns\u00e4 ymp\u00e4rins\u00e4, ja sen sarvet. Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n kultaisen vanteen sen ymp\u00e4rins\u00e4.\n30:4 Ja kaksi kultaista rengasta pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n, molemmille tahoille kahteen h\u00e4nen kulmaansa vanteen alle, ett\u00e4 korennot niihin pistett\u00e4isiin, joilla se kannettaisiin.\n30:5 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n korennot sittimipuusta, ja silaaman ne kullalla.\n30:6 Ja asettaman se esiripun eteen, joka on todistusarkin edess\u00e4; armo-istuimen edess\u00e4, joka on todistuksen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, siell\u00e4 min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6s.\n30:7 Ja Aaronin pit\u00e4\u00e4 sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 polttaman hyv\u00e4nhajullista suitsutusta: joka aamu koska h\u00e4n valmistaa kynttil\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sen suitsuttaman.\n30:8 Niin my\u00f6s koska Aaron sytytt\u00e4\u00e4 kynttil\u00e4t kahden ehtoon v\u00e4lill\u00e4, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sen suitsuttaman: sen suitsutuksen pit\u00e4\u00e4 oleman alinomaisen Herran edess\u00e4, teid\u00e4n sukukunnissanne.\n30:9 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 yht\u00e4\u00e4n muukalaista suitsutusta tekem\u00e4n sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, eli polttouhria, eli ruokauhria, eik\u00e4 my\u00f6s juomauhria uhraaman sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n30:10 Ja Aaron pit\u00e4\u00e4 sen sarvein p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sovittaman kerran vuodessa: rikosuhrin verest\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kerran vuodessa sovittaman teid\u00e4n sukukunnissanne: se on kaikkein pyhin Herralle.\n30:11 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n30:12 Koska Israelin lapset luettelet, niin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 itsekunkin sielunsa edest\u00e4 antaman sovinnon Herralle, koska he luetellaan: ettei heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 joku rangaistus tulisi, koska he luetellaan.\n30:13 Ja pit\u00e4\u00e4 jokaisen, joka luvussa on, antaman puolen sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: sikli maksaa kaksikymment\u00e4 geraa: puoli sikli\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman Herran ylennysuhri.\n30:14 Joka kahdenkymmenen vuotisen luvussa l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n ja sen ylitse: sen pit\u00e4\u00e4 antaman Herralle ylennysuhrin.\n30:15 Varallisen ei pid\u00e4 siihen lis\u00e4\u00e4m\u00e4n, ja k\u00f6yh\u00e4n ei pid\u00e4 v\u00e4hent\u00e4m\u00e4n puolesta siklist\u00e4, koska he antavat Herralle ylennysuhrin teid\u00e4n sieluinne sovinnoksi.\n30:16 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 sovintorahan ottaman Israelin lapsilta, ja antaman sen seurakunnan majan palvelukseksi: ja sen pit\u00e4\u00e4 Israelin lapsille muistoksi oleman Herran edess\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n sielunne sovitettaisiin.\n30:17 Niin Herra taas puhui Mosekselle, sanoen:\n30:18 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n vaskisen pesoastian, vaskijalan kanssa, pesemist\u00e4 varten: ja sen pit\u00e4\u00e4 sinun asettaman seurakunnan majan ja alttarin vaiheelle, ja paneman siihen vett\u00e4.\n30:19 Ett\u00e4 Aaron ja h\u00e4nen poikansa pesisiv\u00e4t siit\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 ja jalkansa.\n30:20 Koska he menev\u00e4t seurakunnan majaan, pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n itsens\u00e4 pesem\u00e4n vedell\u00e4, ettei he kuolisi, taikka koska he l\u00e4hestyv\u00e4t alttarin tyk\u00f6 palvelemaan Herraa savu-uhrilla.\n30:21 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pesem\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 ja jalkansa, ettei he kuolisi ja se pit\u00e4\u00e4 heille oleman ijankaikkiseksi s\u00e4\u00e4dyksi, h\u00e4nelle ja h\u00e4nen siemenellens\u00e4 heid\u00e4n sukukunnissansa.\n30:22 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n30:23 Ota sinulles parhaista kaluista: kaikkein kalliimmasta mirhamista viisisataa sikli\u00e4, ja puoli sen vertaa kanelia, kaksisataa ja viisikymment\u00e4, ja my\u00f6s kalmusta kaksisataa ja viisikymment\u00e4.\n30:24 Mutta kasiaa viisisataa pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen, ja \u00f6ljy\u00e4 \u00f6ljypuusta yksi hin,\n30:25 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 tekem\u00e4n pyh\u00e4n voidellus\u00f6ljyn, parhaan voiteen apotekarin tavalla: sen pit\u00e4\u00e4 pyh\u00e4n voiteen-\u00f6ljyn oleman.\n30:26 Sill\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 voiteleman seurakunnan majan, niin my\u00f6s todistusarkin.\n30:27 Ja p\u00f6yd\u00e4n ja kaikki h\u00e4nen astiansa, ja kynttil\u00e4jalan ja sen astiat, niin my\u00f6s suitsutusalttarin,\n30:28 Polttouhrin alttarin ja kaikki sen astiat, niin my\u00f6s pesoastian jalkoinensa.\n30:29 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ne pyhitt\u00e4m\u00e4n, ja ne pit\u00e4\u00e4 kaikkein pyhimm\u00e4t oleman: mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 niihin tarttuu, se pit\u00e4\u00e4 pyhitetty oleman.\n30:30 Aaronin ja h\u00e4nen poikansa pit\u00e4\u00e4 sinun my\u00f6s voiteleman ja pyhitt\u00e4m\u00e4n heit\u00e4 minulle papiksi.\n30:31 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s puhuman Israelin lapsille, sanoen: t\u00e4m\u00e4 \u00f6ljy pit\u00e4\u00e4 oleman minulle pyh\u00e4 voidellus teid\u00e4n sukukunnissanne.\n30:32 Ihmisen ruumiin p\u00e4\u00e4lle ei pid\u00e4 se voidellus vuodatettaman, ja ei teid\u00e4n pid\u00e4 my\u00f6s senkaltaista tekem\u00e4n; sill\u00e4 se on pyh\u00e4, sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s se teilt\u00e4 pyhitett\u00e4m\u00e4n.\n30:33 Se joka tekee senkaltaista voidetta, eli joka panee sit\u00e4 muukalaisen p\u00e4\u00e4lle, se pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n kansoistansa.\n30:34 Ja Herra sanoi Mosekselle: ota sinulle hyv\u00e4nhajullisia kaluja, staktea ja galbania (a); n\u00e4ist\u00e4 hajavista kaluista, puhtaan pyh\u00e4n savun (b) kanssa, pit\u00e4\u00e4 yhden verran oleman. (a) Bdellium. (b) Ollibanum purum.\n30:35 Sinun pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 tekem\u00e4n suitsutuksen, apotekarin tavalla: suolatun, puhtaan ja pyh\u00e4n.\n30:36 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 sen pieneksi survoman, ja paneman siit\u00e4 todistuksen eteen seurakunnan majaan, kussa min\u00e4 olen sinua l\u00e4sn\u00e4: sen pit\u00e4\u00e4 teille oleman kaikkein pyhimm\u00e4n.\n30:37 Ja senkaltaista suitsutusta ei teid\u00e4n pid\u00e4 itsellenne tekem\u00e4n; mutta t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman sinulle pyh\u00e4, Herran edess\u00e4.\n30:38 Joka senkaltaista tekee suitsuttaaksensa, se pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n kansoistansa.\n31:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n31:2 Katso, min\u00e4 kutsuin nimelt\u00e4ns\u00e4 Betsaleelin Urin pojan, Hurin pojanpojan, Juudan suvusta.\n31:3 Ja t\u00e4ytin h\u00e4nen Jumalan hengell\u00e4: viisaudella ja kaikkinaisella taidolla:\n31:4 Taitoja yl\u00f6sajattelemaan, ja tekem\u00e4\u00e4n kullasta, ja hopiasta, ja vaskesta,\n31:5 Taitavasti leikkaamaan ja sis\u00e4lle panemaan kivet, ja taitavasti tekem\u00e4\u00e4n puusta kaikkinaista ty\u00f6t\u00e4.\n31:6 Ja katso, min\u00e4 annoin my\u00f6s h\u00e4nelle avuksi Oholiabin Ahisamakin pojan, Danin suvusta, ja itsekunkin taitavan syd\u00e4meen annoin min\u00e4 taidon tekem\u00e4\u00e4n kaikkia, mit\u00e4 min\u00e4 olen sinulle k\u00e4skenyt:\n31:7 Seurakunnan majan ja liiton arkin, ja armo-istuimen, joka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, ja kaikki majan astiat,\n31:8 P\u00f6yd\u00e4n ja sen astiat, ja puhtaan kynttil\u00e4njalan, ja kaikki sen kalut, ja my\u00f6s savu-alttarin.\n31:9 Polttouhri-alttarin ja kaikki sen kalut, ja my\u00f6s pesoastian jalkoinensa,\n31:10 Ja virkavaatteet, ja papin Aaronin pyh\u00e4t vaatteet, ja h\u00e4nen poikainsa vaatteet, papin virkaan,\n31:11 Voidellus\u00f6ljyn ja suitsutuksen hajavista kaluista, pyh\u00e4\u00e4n: kaiken sen j\u00e4lkeen, kuin min\u00e4 olen sinulle k\u00e4skenyt, pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n tekem\u00e4n.\n31:12 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n31:13 Puhu Israelin lapsille, sanoen: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaiketi pit\u00e4m\u00e4n minun sabbatini; sill\u00e4 se on merkki minun v\u00e4lill\u00e4ni ja teid\u00e4n, teid\u00e4n suvuissanne, ett\u00e4 te tiet\u00e4isitte minun olevan Herran, joka teit\u00e4 pyhit\u00e4n.\n31:14 Sent\u00e4hden pit\u00e4k\u00e4\u00e4t sabbati; sill\u00e4 se on teill\u00e4 pyh\u00e4. Joka sen rikkoo, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman; sill\u00e4 kuka ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 silloin ty\u00f6t\u00e4 tekee, sen sielu pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n kansansa seasta.\n31:15 Kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 teht\u00e4m\u00e4n, mutta seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on sabbatin lepo, pyh\u00e4 Herralle: kuka ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tekee sabbatin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n31:16 Sent\u00e4hden pit\u00e4k\u00e4\u00e4n Israelin lapset sabbatin, ett\u00e4 he sen pyhitt\u00e4isiv\u00e4t, sukukunnissansa ijankaikkiseksi liitoksi.\n31:17 Minun ja Israelin lasten v\u00e4lill\u00e4 on se ijankaikkinen merkki; sill\u00e4 kuutena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 teki Herra taivaan ja maan, mutta seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n lep\u00e4si, ja virvoitti itsens\u00e4.\n31:18 Ja sitte kuin Herra oli lopettanut puheensa Moseksen kanssa Sinain vuorella, antoi h\u00e4n h\u00e4nelle kaksi todistuksen taulua, jotka olivat kivest\u00e4, Jumalan sormella kirjoitetut.\n32:1 Mutta koska kansa n\u00e4ki, ett\u00e4 Moses viipyi tulemasta alas vuorelta, niin he kokoontuivat Aaronia vastaan, ja sanoivat h\u00e4nelle: nouse, tee meille jumalia, jotka meid\u00e4n edell\u00e4mme k\u00e4visiv\u00e4t; sill\u00e4 emme tied\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4lle miehelle Mosekselle tapahtunut on, joka meid\u00e4t Egyptin maalta johdatti.\n32:2 Niin sanoi Aaron heille: rev\u00e4isk\u00e4\u00e4t kultaiset korvarenkaat, jotka ovat em\u00e4ntienne korvissa, ja teid\u00e4n poikainne, ja teid\u00e4n tytt\u00e4renne: ja tuokaat minun tyk\u00f6ni.\n32:3 Niin kaikki kansa rep\u00e4isi ne kultaiset korvarenkaat, jotka olivat heid\u00e4n korvissansa: ja toivat Aaronin tyk\u00f6.\n32:4 Jonka h\u00e4n otti heid\u00e4n k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4, ja kuvasi sen kaivinraudalla, ja teki siit\u00e4 valetun vasikan; ja he sanoivat: n\u00e4m\u00e4t ovat sinun jumalas, Israel, jotka sinun Egyptin maalta johdattivat ulos.\n32:5 Ja koska Aaron sen n\u00e4ki, rakensi h\u00e4n alttarin heid\u00e4n eteens\u00e4; ja Aaron huusi ja sanoi: huomenna on Herran juhlap\u00e4iv\u00e4.\n32:6 Ja he varhain aamulla nousivat toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja he uhrasivat polttouhria, ja kantoivat edes kiitosuhria. Ja kansa istui sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja juomaan, ja nousivat m\u00e4ss\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n32:7 Mutta Herra puhui Mosekselle: mene, astu alas; sill\u00e4 sinun kansas, jonka sin\u00e4 Egyptin maalta johdatit ulos, turmeli itsens\u00e4.\n32:8 He \u00e4kisti poikkesivat pois silt\u00e4 tielt\u00e4, jonka min\u00e4 heille k\u00e4skin. He tekiv\u00e4t itsellens\u00e4 valetun vasikan, ja kumarsivat sit\u00e4, ja uhrasivat sille, ja sanoivat: n\u00e4m\u00e4t ovat sinun jumalas, Israel, jotka sinun Egyptin maalta johdattivat ulos.\n32:9 Ja Herra sanoi Mosekselle: min\u00e4 n\u00e4in t\u00e4m\u00e4n kansan; ja katso, se on niskurikansa.\n32:10 Sent\u00e4hden salli nyt minun vihani julmistua heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 hukutan heid\u00e4t: niin min\u00e4 teen sinun suureksi kansaksi.\n32:11 Mutta Moses rukoili hartaasti Herran Jumalansa edess\u00e4, ja sanoi: Herra, miksi sinun vihas julmistuu sinun kansan p\u00e4\u00e4lle, jonka Egyptin maalta johdatit ulos, suurella voimalla ja v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4?\n32:12 Miksi Egyptil\u00e4iset pit\u00e4is puhuman ja sanoman: heid\u00e4n vahingoksensa h\u00e4n heit\u00e4 johdatti ulos, tappaaksensa heit\u00e4 vuorella, ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 heit\u00e4 maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4? K\u00e4\u00e4nny pois sinun vihas hirmuisuudesta, ja kadu sit\u00e4 pahaa sinun kansaas vastaan.\n32:13 Muista sinun palvelioitas Abrahamia, Isaakia ja Israelia, joille sin\u00e4 itse kauttas vannoit, ja sanoit heille: min\u00e4 enenn\u00e4n teid\u00e4n siemenenne niinkuin taivaan t\u00e4hdet: ja kaiken t\u00e4m\u00e4n maan, josta min\u00e4 sanoin, annan teid\u00e4n siemenellenne, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen perim\u00e4n ijankaikkisesti.\n32:14 Niin Herra katui sit\u00e4 pahaa, jonka h\u00e4n uhkasi tehd\u00e4 kansallensa.\n32:15 Ja Moses k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4, ja astui alas vuorelta, ja h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 oli kaksi todistuksen taulua: ja taulut olivat kirjoitetut molemmilta puolilta.\n32:16 Ja taulut olivat Jumalan teko: ja kirjoitus oli my\u00f6s Jumalan kirjoitus, kaivettu tauluihin.\n32:17 Koska Josua kuuli kansan huudon, sanoi h\u00e4n Mosekselle: sodan \u00e4\u00e4ni leiriss\u00e4.\n32:18 H\u00e4n vastasi: ei se ole voittajain, eik\u00e4 voitettuiden huuto: min\u00e4 kuulen veisaajain \u00e4\u00e4nen.\n32:19 Ja koska h\u00e4n l\u00e4hestyi leiri\u00e4, n\u00e4ki h\u00e4n vasikan ja hypyn. Ja Moseksen viha julmistui, ja heitti pois k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4 taulut, ja l\u00f6i ne rikki vuoren alla.\n32:20 H\u00e4n otti my\u00f6s vasikan, jonka he tehneet olivat, ja poltti tulella, ja musersi sen tuhaksi; sitte hajoitti h\u00e4n sen veteen, ja antoi sen Israelin lasten juoda.\n32:21 Ja Moses sanoi Aaronille: mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kansa on sinulle tehnyt, ett\u00e4s niin suuren rikoksen saatit heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4?\n32:22 Ja Aaron sanoi: \u00e4lk\u00f6\u00f6n minun herrani viha julmistuko: sin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kansa on pahuudessa.\n32:23 He sanoivat minulle: tee meille jumalia, jotka meid\u00e4n edellemme k\u00e4visiv\u00e4t; sill\u00e4 emme tied\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4lle miehelle Mosekselle tapahtunut on, joka meid\u00e4n Egyptin maalta johdatti.\n32:24 Joille min\u00e4 sanoin: jolla on kultaa, rev\u00e4isk\u00e4\u00e4n sen pois; ja he antoivat sen minulle, ja min\u00e4 heitin sen tuleen, ja siit\u00e4 tuli t\u00e4m\u00e4 vasikka.\n32:25 Kun Moses n\u00e4ki, ett\u00e4 kansa oli paljastettu; sill\u00e4 Aaron oli heid\u00e4n paljastanut h\u00e4v\u00e4istykseksi heid\u00e4n vihollisillensa,\n32:26 Niin Moses seisoi leirin portissa ja sanoi: joka on Herran oma, se tulkaan minun tyk\u00f6ni; niin kokoontuivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kaikki Levin pojat,\n32:27 Joille h\u00e4n sanoi: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: jokainen sitokaan miekan kupeillensa: vaeltakaat l\u00e4vitse, ja palaitkaat portista niin porttiin leiriss\u00e4, ja tappakaat itsekukin veljens\u00e4, ja kukin yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, ja kukin l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4.\n32:28 Niin Levin pojat tekiv\u00e4t Moseksen k\u00e4skyn j\u00e4lkeen: ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lankesi kansasta liki kolmetuhatta miest\u00e4.\n32:29 Moses sanoi: pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 teid\u00e4n k\u00e4tenne Herralle, itsekukin pojassansa ja veljess\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 antais teille siunauksen.\n32:30 Toisna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sanoi Moses kansalle: te olette tehneet suuren synnin; ja nyt min\u00e4 astun yl\u00f6s Herran tyk\u00f6, jos min\u00e4 mit\u00e4maks taidan sovittaa teid\u00e4n rikoksenne.\n32:31 Niin Moses palasi Herran tyk\u00f6, ja sanoi: min\u00e4 rukoilen; t\u00e4m\u00e4 kansa teki suuren synnin, ja he tekiv\u00e4t itsellens\u00e4 kultaisia jumalia.\n32:32 Nyt siis anna heid\u00e4n rikoksensa anteeksi; mutta jollei, niin pyyhi minut nyt pois sinun kirjastas, jonkas kirjoittanut olet.\n32:33 Ja Herra sanoi Mosekselle: joka minua vastaan synti\u00e4 tekee, sen min\u00e4 pyyhin minun kirjastani.\n32:34 Niin mene sin\u00e4 nyt, ja johdata kansa sille sialle, josta min\u00e4 olen sinulle puhunut: Katsos, minun enkelini k\u00e4y sinun edell\u00e4s. Mutta minun etsikkop\u00e4iv\u00e4n\u00e4ni kostan min\u00e4 heid\u00e4n rikoksensa.\n32:35 Ja niin l\u00f6i Herra kansaa; ett\u00e4 he olivat tehneet vasikan, jonka Aaron teki.\n33:1 Ja Herra puhui Mosekselle: mene t\u00e4\u00e4lt\u00e4, sin\u00e4 ja kansa, jonkas johdatit Egyptin maalta, sille maalle, kuin min\u00e4 vannoin Abrahamille, Isaakille ja Jakobille, sanoen: sinun siemenelles min\u00e4 sen annan,\n33:2 Ja l\u00e4het\u00e4n sinun edell\u00e4s enkelin, ja ajan pois Kanaanealaiset, Amorilaiset, ja Hetil\u00e4iset, ja Pheresil\u00e4iset, Hevil\u00e4iset, ja Jebusilaiset,\n33:3 Sille maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa; sill\u00e4 en min\u00e4 mene sinun kanssas, sill\u00e4 sin\u00e4 olet niskuri kansa, etten min\u00e4 sinua joskus tielt\u00e4 hukuttaisi.\n33:4 Koska kansa kuuli t\u00e4m\u00e4n pahan puheen, tulivat he surulliseksi, ja ei yksik\u00e4\u00e4n pukenut kaunistusta yllens\u00e4.\n33:5 Ja Herra sanoi Mosekselle: sano Israelin lapsille: te olette niskurikansa, min\u00e4 tulen \u00e4kisti sinun p\u00e4\u00e4lles, ja hukutan sinun; riisu siis nyt kaunistukses sinultas, ett\u00e4 min\u00e4 tiet\u00e4isin, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle tekisin.\n33:6 Niin riisuivat Israelin lapset kaunistuksensa Horebin vuoren tyk\u00f6n\u00e4.\n33:7 Moses my\u00f6s otti majan ja pani sen yl\u00f6s kauvas leirist\u00e4, ja kutsui sen seurakunnan majaksi: ja kuka ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 tahtoi kysy\u00e4 Herralta, h\u00e4nen piti menem\u00e4n seurakunnan majan tyk\u00f6, joka oli ulkona leirist\u00e4.\n33:8 Ja tapahtui, koska Moses meni majan tyk\u00f6, niin nousi kaikki kansa, ja itsekukin seisoi majansa ovella, ja he katselivat Moseksen j\u00e4lkeen siihen asti, ett\u00e4 h\u00e4n tuli majaan.\n33:9 Ja tapahtui, koska Moses tuli majaan, tuli pilven patsas alas, ja seisoi majan ovella: ja puhutteli Mosesta.\n33:10 Ja koska kaikki kansa n\u00e4ki pilven patsaan seisovan majan oven edess\u00e4, niin kaikki kansa nousi ja itsekukin kumarsi itsens\u00e4 majan ovella.\n33:11 Ja Herra puhutteli Mosesta kasvosta niin kasvoon, niinkuin joku yst\u00e4v\u00e4t\u00e4ns\u00e4 puhuttelee. Ja koska h\u00e4n palasi leiriin, niin h\u00e4nen palveliansa Josua Nunin poika, nuorukainen ei l\u00e4htenyt majasta.\n33:12 Ja Moses sanoi Herralle: katso, sin\u00e4 sanot minulle: johdata t\u00e4m\u00e4 kansa, ja et sin\u00e4 ilmoittanut, kenenk\u00e4 sin\u00e4 l\u00e4het\u00e4t minun kanssani; ja kuitenkin sin\u00e4 sanoit minulle: min\u00e4 tunnen sinun nimelt\u00e4s, ja sin\u00e4 olet my\u00f6s armon l\u00f6yt\u00e4nyt minun edess\u00e4ni.\n33:13 Nyt siis, jos min\u00e4 muutoin olen armon l\u00f6yt\u00e4nyt sinun edess\u00e4s, niin osota nyt minulle sinun ties, ett\u00e4 min\u00e4 sinut tuntisin ja l\u00f6yt\u00e4isin armon sinun edess\u00e4s: ja katso kuitenkin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 v\u00e4ki on sinun kansas.\n33:14 Ja h\u00e4n sanoi: minun kasvoni k\u00e4y sinun edell\u00e4s, ja min\u00e4 annan sinulle levon.\n33:15 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: jollei sinun kasvos k\u00e4y edell\u00e4, niin \u00e4l\u00e4 vie meit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 pois.\n33:16 Ja mist\u00e4 se t\u00e4ss\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 saadaan, ett\u00e4 min\u00e4 ja sinun kansas olemme l\u00f6yt\u00e4neet armon sinun edess\u00e4s? Eik\u00f6, koskas vaellat meid\u00e4n kanssamme? ett\u00e4 me eroitettaisiin, min\u00e4 ja sinun kansas, kaikista kansoista, jotka ovat maan piirin p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n33:17 Ja Herra sanoi Mosekselle: Ja min\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n teen, niinkuin sin\u00e4 sanoit; sill\u00e4 sin\u00e4 olet l\u00f6yt\u00e4nyt armon minun edess\u00e4ni, ja min\u00e4 tunnen sinun nimelt\u00e4s.\n33:18 Mutta h\u00e4n sanoi: osota siis minulle sinun kunnias.\n33:19 Ja h\u00e4n vastasi: min\u00e4 annan kaikki minun hyvyyteni k\u00e4yd\u00e4 sinun kasvois edell\u00e4, ja tahdon saarnata Herran nime\u00e4 sinun edess\u00e4s. Ja min\u00e4 armaitsen, ja olen laupias, jolle min\u00e4 laupias olen.\n33:20 Ja sanoi taas: et sin\u00e4 taida n\u00e4hd\u00e4 minun kasvojani; sill\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n ihminen, joka minun n\u00e4kee, taida el\u00e4\u00e4.\n33:21 Viel\u00e4 sanoi Herra: katsos, sia on minun tyk\u00f6n\u00e4ni: siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun seisoman kalliolla.\n33:22 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, koska minun kunniani vaeltaa ohitse, niin min\u00e4 panen sinun kallion rotkoon, ja min\u00e4 peit\u00e4n sinun minun k\u00e4dell\u00e4ni niinkauvan kuin min\u00e4 vaellan ohitse.\n33:23 Sitte koska min\u00e4 otan pois minun k\u00e4teni, saat sin\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 minun takaa; vaan minun kasvojani ei taideta n\u00e4hd\u00e4.\n34:1 Ja Herra sanoi Mosekselle: vuole sinulles kaksi kivist\u00e4 taulua entisten kaltaista: ja min\u00e4 kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka ensim\u00e4isiss\u00e4 tauluissa olivat, jotkas l\u00f6it rikki.\n34:2 Ole siis huomenna valmis, ja astu varhain Sinain vuorelle, ja seiso siell\u00e4 minun edess\u00e4ni vuoren kukkulalla.\n34:3 Vaan \u00e4lk\u00e4\u00e4n yksik\u00e4\u00e4n astuko yl\u00f6s sinun kanssas, \u00e4lk\u00e4\u00e4n my\u00f6s yksik\u00e4\u00e4n koko sill\u00e4 vuorella n\u00e4kyk\u00f6; ja eik\u00e4 lampaita eik\u00e4 karjaa pid\u00e4 kaittaman sen vuoren kohdalla.\n34:4 Ja Moses teki kaksi kivist\u00e4 taulua entisten kaltaista, ja nousi aamulla varhain, ja astui yl\u00f6s Sinain vuorelle, niinkuin Herra h\u00e4nen k\u00e4skenyt oli, ja otti ne kaksi kivist\u00e4 taulua k\u00e4teens\u00e4.\n34:5 Ja Herra astui alas pilvess\u00e4, ja seisoi h\u00e4nen kanssansa siell\u00e4, ja saarnasi Herran nimest\u00e4.\n34:6 Ja Herra vaelsi h\u00e4nen kasvoinsa edess\u00e4, ja huusi: Herra, Herra Jumala (on) laupias ja armollinen, ja pitk\u00e4mielinen, suuresta armosta ja totuudesta;\n34:7 Joka pit\u00e4\u00e4 laupiuden tuhanteen polveen, ja ottaa pois v\u00e4\u00e4ryyden, ylitsek\u00e4ymisen ja synnin: jonka edess\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n ole viatoin, joka etsii is\u00e4in v\u00e4\u00e4ryyden ja lasten ja lastenlasten p\u00e4\u00e4lle, hamaan kolmanteen ja nelj\u00e4nteen polveen.\n34:8 Ja Moses kiiruusti kumarsi itsens\u00e4 maahan ja rukoili.\n34:9 Ja sanoi: Herra, jos min\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt armon sinun edess\u00e4s, niin k\u00e4yk\u00e4\u00e4n siis Herra meid\u00e4n kanssamme: sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on niskuri kansa; ett\u00e4 olisit meid\u00e4n v\u00e4\u00e4ryydellemme ja synnillemme armollinen, ja omistaisit meit\u00e4 sinulles perimiseksi.\n34:10 Ja h\u00e4n sanoi: katso, min\u00e4 teen liiton kaiken sinun kansas edess\u00e4, ja min\u00e4 my\u00f6s teen ihmeellisi\u00e4 tekoja, joidenka kaltaisia ei ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 ennen tehty ole jossakussa maassa, eik\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n kansan seassa: ja kaiken kansan, joiden seassa sin\u00e4 olet, pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n Herran teot; sill\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 oleman pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4, mink\u00e4 min\u00e4 sinun kanssas teen.\n34:11 Pid\u00e4 se, kuin min\u00e4 sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4sken: katso, min\u00e4 ajan ulos sinun edest\u00e4s Amorilaisen, Kanaanealaisen, Hetil\u00e4isen, Pheresil\u00e4isen, Hevil\u00e4isen ja Jebusilaisen.\n34:12 Kavahda sinuas, ettet sin\u00e4 tee liittoa sen maan asuvaisten kanssa, johonkas tulet: ettei se olisi sinulle paulaksi teid\u00e4n keskell\u00e4nne.\n34:13 Vaan heid\u00e4n alttarinsa pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kukistaman, ja heid\u00e4n kuvansa rikkoman: ja heid\u00e4n metsist\u00f6ns\u00e4 maahan ly\u00f6m\u00e4n.\n34:14 Sill\u00e4 ei sinun pid\u00e4 rukoileman muita jumalia: sill\u00e4 Herran nimi on kiivoittelia, ett\u00e4 h\u00e4n on kiivas Jumala.\n34:15 Ei sinun pid\u00e4 joskus tekem\u00e4n liittoa sen maan asuvaisten kanssa: sill\u00e4 koska he hauristelevat jumalainsa kanssa, ja uhraavat jumalillensa, ja kutsuvat sinun, ett\u00e4s s\u00f6isit heid\u00e4n uhristansa,\n34:16 Ja ottaisit heid\u00e4n tytt\u00e4rist\u00e4ns\u00e4 sinun pojilles em\u00e4nti\u00e4; jotka hauristelevat jumalainsa kanssa, ja saattavat sinun poikas my\u00f6s heid\u00e4n jumalainsa kanssa hauristelemaan.\n34:17 Ei sinun pid\u00e4 valetuita jumalia tekem\u00e4n sinulles.\n34:18 Happamattoman leiv\u00e4n juhlan sinun pit\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n. Seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun happamatointa leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n, niinkuin min\u00e4 sinulle k\u00e4skenyt olen, m\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 ajalla Abibin kuulla; sill\u00e4 sin\u00e4 olet l\u00e4htenyt Egyptist\u00e4 Abibin kuulla.\n34:19 Kaikki, jotka ensin avaavat \u00e4itins\u00e4 kohdun, ovat minun: kaikki h\u00e4rkyiset karjasta, ja oinaat lampaista, jotka esikoiset ovat.\n34:20 Mutta aasin esikoisen pit\u00e4\u00e4 sinun lunastaman lampaalla; jos et sin\u00e4 lunasta, niin v\u00e4\u00e4nn\u00e4 h\u00e4nen niskansa poikki. Jokaisen esikoisen sinun pojistas pit\u00e4\u00e4 sinun lunastaman, ja ei yksik\u00e4\u00e4n pid\u00e4 tyhjin k\u00e4sin minun eteeni tuleman.\n34:21 Kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4n, ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun lep\u00e4\u00e4m\u00e4n: sek\u00e4 pellon kynt\u00e4misest\u00e4 ett\u00e4 niitt\u00e4misest\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun lep\u00e4\u00e4m\u00e4n.\n34:22 Viikkojuhlan sinun pit\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n, ensim\u00e4isest\u00e4 nisun elon uutisesta: ja korjaamisen juhlan, vuoden lopulla.\n34:23 Kolmasti vuodessa pit\u00e4\u00e4 kaikki miehen puoles n\u00e4kym\u00e4n kaikkivaltiaan Herran Israelin Jumalan edess\u00e4.\n34:24 Sill\u00e4 min\u00e4 ajan ulos pakanat sinun edest\u00e4s ja levit\u00e4n sinun maas \u00e4\u00e4ret; ja ei pid\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n himoitseman sinun maatas, koska sin\u00e4 menet yl\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n itses Herralle sinun Jumalalles, kolmasti vuodessa.\n34:25 Ei sinun pid\u00e4 uhraaman minun uhrini verta happaman leiv\u00e4n ohessa. Ja p\u00e4\u00e4si\u00e4isjuhlan uhrista ei pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4m\u00e4n y\u00f6n yli huomeneksi.\n34:26 Ensim\u00e4isest\u00e4 sinun maas kasvon uutisesta pit\u00e4\u00e4 sinun tuoman sinun Herras Jumalas huoneesen. Ei sinun pid\u00e4 keitt\u00e4m\u00e4n vohlaa h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 rieskassa.\n34:27 Ja Herra sanoi Mosekselle: kirjoita sinulles n\u00e4m\u00e4t sanat: sill\u00e4 n\u00e4iden sanain j\u00e4lkeen olen min\u00e4 liiton tehnyt sinun ja Israelin kanssa.\n34:28 Ja h\u00e4n oli siell\u00e4 Herran tyk\u00f6n\u00e4 nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja nelj\u00e4kymment\u00e4 y\u00f6t\u00e4, ja ei sy\u00f6nyt leip\u00e4\u00e4, eik\u00e4 juonut vett\u00e4: ja h\u00e4n kirjoitti tauluihin liiton sanat, ne kymmenet sanat.\n34:29 Koska Moses astui Sinain vuorelta alas, oli h\u00e4nell\u00e4 kaksi todistustaulua k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, astuissansa alas vuorelta: ja ei Moses tiet\u00e4nyt, ett\u00e4 h\u00e4nen kasvonsa nahka paisti siit\u00e4, ett\u00e4 Herra oli puhutellut h\u00e4nt\u00e4.\n34:30 Ja koska Aaron ja kaikki Israelin lapset n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen kasvonsa nahan paistavan, pelk\u00e4siv\u00e4t he h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hesty\u00e4.\n34:31 Niin kutsui Moses heit\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen puoleensa, sek\u00e4 Aaron ett\u00e4 kaikki ylimm\u00e4iset kansan seasta, ja Moses puhutteli heit\u00e4.\n34:32 Sitte l\u00e4hestyiv\u00e4t kaikki Israelin lapset h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4n k\u00e4ski heille kaikki ne, mitk\u00e4 Herra puhui h\u00e4nen kanssansa Sinain vuorella.\n34:33 Ja ett\u00e4 Moses olis tainnut p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 puheensa heid\u00e4n kanssansa, pani h\u00e4n peitteen kasvoinsa eteen.\n34:34 Mutta koska h\u00e4n meni sis\u00e4lle Herran eteen puhuttelemaan h\u00e4nt\u00e4, pani h\u00e4n peitteen pois, niin kauvaksi kuin h\u00e4n l\u00e4ksi j\u00e4llens\u00e4 ulos. Ja koska h\u00e4n l\u00e4ksi ulos, puhui h\u00e4n Israelin lapsille, mit\u00e4 h\u00e4nelle k\u00e4sketty oli.\n34:35 Niin katsoivat Israelin lapset h\u00e4nen kasvoihinsa, kuinka h\u00e4nen kasvoinsa nahka paisti: niin veti j\u00e4llens\u00e4 peitteen kasvoinsa p\u00e4\u00e4lle, niinkauvaksi kuin h\u00e4n j\u00e4llens\u00e4 meni puhuttelemaan h\u00e4nt\u00e4.\n35:1 Ja Moses kokosi kaiken Israelin seurakunnan, ja sanoi heille: n\u00e4m\u00e4t ovat ne, mit\u00e4 Herra k\u00e4skenyt on teid\u00e4n tehd\u00e4.\n35:2 Kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 teht\u00e4m\u00e4n, mutta seitsem\u00e4nnen p\u00e4iv\u00e4n pit\u00e4\u00e4 teille pyh\u00e4 oleman, sabbatin lepo Herralle: kuka ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 silloin ty\u00f6t\u00e4 tekee, sen pit\u00e4\u00e4 kuoleman.\n35:3 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 tulta sytytt\u00e4m\u00e4n kaikissa teid\u00e4n asuinsioissanne sabbatin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n35:4 Ja Moses sanoi kaikille Israelin lasten seurakunnalle: t\u00e4m\u00e4 on se, jota Herra k\u00e4skenyt on, sanoen:\n35:5 Ottakaat teid\u00e4n seastanne ylennysuhria Herralle: jokainen, jolla hyv\u00e4ntahtoinen syd\u00e4n on, tuokaan ylennysuhrin Herralle: kultaa, hopiaa ja vaskea.\n35:6 Sinisi\u00e4, purpuraisia ja tulipunaisia villoja, kallista liinaa ja vuohen karvoja,\n35:7 Punalla painetuita, oinaan nahkoja, ja tekasjim-nahkoja, sittimipuita,\n35:8 \u00d6ljy\u00e4 lamppuihin, ja hyv\u00e4nhajuisia kaluja voidellus\u00f6ljyyn ja hyv\u00e4\u00e4n suitsutukseen,\n35:9 Onikin kivi\u00e4 ja sis\u00e4lle suljetuita kivi\u00e4 p\u00e4\u00e4llisvaatteesen ja rintavaatteesen.\n35:10 Ja jokainen taitava teid\u00e4n seassanne tulkaan ja tehk\u00e4\u00e4n kaikki mit\u00e4 Herra k\u00e4skenyt on:\n35:11 Majan vaatteinensa, peitteinens\u00e4, renkainensa, lautoinensa, korentoinensa, patsainensa ja jalkoinensa;\n35:12 Arkin korentoinensa, armo-istuimen ja esiripun;\n35:13 P\u00f6yd\u00e4n korentoinensa ja kaikki sen kalut, niin my\u00f6s katsomusleiv\u00e4n;\n35:14 Kynttil\u00e4jalan kaluinensa valistamaan, ja h\u00e4nen lamppunsa ja \u00f6ljy\u00e4 valkeudeksi.\n35:15 Ja savu-alttarin korentoinensa, voidellus\u00f6ljyn ja hyv\u00e4nhajavia kaluja suitsutukseen, ja vaatteen majan oven eteen.\n35:16 Polttouhrin alttarin vaskih\u00e4kin kanssa, korennot ja kaikki sen astiat: pesoastian jalkoinensa.\n35:17 Pihan vaatteet patsainensa ja jalkoinensa, niin my\u00f6s vaatteen pihan oven eteen;\n35:18 Majan ja pihan vaarnat k\u00f6ysinens\u00e4;\n35:19 Virkavaatteet pyh\u00e4n palvelukseen: pyh\u00e4t vaatteet papille Aaronille, h\u00e4nen poikainsa vaatteen kanssa, papin virkaan.\n35:20 Silloin meni koko Israelin lasten seurakunta ulos Moseksen kasvoin edest\u00e4.\n35:21 Ja tuli jokainen, jonka syd\u00e4n kehoitettiin, ja jolla oli hyv\u00e4nsuopainen henki, ja toivat ylennysuhrin Herralle, seurakunnan majan tarpeeksi, ja kaikkeen sen palvelukseen, ja pyhiin vaatteisiin.\n35:22 Ja tulivat sek\u00e4 miehet ett\u00e4 vaimot, kaikki, joilla oli hyv\u00e4nsuopainen syd\u00e4n, ja toivat rannerenkaita, korvarenkaita, sormuksia ja solkia, ja kaikkinaisia kultaisia astioita; toi my\u00f6s joka mies kultaa h\u00e4\u00e4lytysuhriksi Herralle.\n35:23 Ja jokainen toi, joka tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 l\u00f6ysi sinisi\u00e4, ja purpuraisia, ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa, ja vuohenkarvoja, punalla painetuita oinaan nahkoja, ja tekasjim-nahkoja.\n35:24 Jokainen joka hopiaa ja vaskea ylensi, h\u00e4n sen toi ylennysuhriksi Herralle. Ja jokainen, joka tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 l\u00f6ysi sittimipuita, h\u00e4n toi niit\u00e4 kaikkinaiseksi Jumalan palveluksen tarpeeksi.\n35:25 Ja kaikki taitavat vaimot kehr\u00e4siv\u00e4t k\u00e4sill\u00e4ns\u00e4, ja toivat kehr\u00e4yksens\u00e4 sinisist\u00e4, ja purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliista liinasta.\n35:26 Ja ne vaimot, jotka senkaltaisia t\u00f6it\u00e4 taisivat ja siihen olivat hyv\u00e4ntahtoiset, kehr\u00e4siv\u00e4t vuohen karvoja.\n35:27 Mutta p\u00e4\u00e4miehet toivat onikin kivi\u00e4, ja kiinnitettyj\u00e4 kivi\u00e4, p\u00e4\u00e4llisvaatteesen ja rintavaatteesen.\n35:28 Ja hyv\u00e4nhajullisia yrttej\u00e4, ja \u00f6ljy\u00e4 valkeudeksi, ja voidellus\u00f6ljyksi, ja yrttein suitsutukseksi.\n35:29 Ja niin Israelin lapset toivat hyv\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4, sek\u00e4 miehet ett\u00e4 vaimot kaikkinaiseen tarpeesen, niinkuin Herra Mosekselle k\u00e4skenyt oli ett\u00e4 teht\u00e4m\u00e4n piti.\n35:30 Ja Moses sanoi Israelin lapsille: katsokaat, Herra on kutsunut Betsaleelin nimelt\u00e4, Urin pojan, Hurin pojanpojan, Juudan suvusta,\n35:31 Ja t\u00e4ytt\u00e4nyt h\u00e4nen Jumalan hengell\u00e4: taidolla, ymm\u00e4rryksell\u00e4 ja tiedolla kaikkinaiseen ty\u00f6h\u00f6n,\n35:32 Ja taitavasti yl\u00f6sajattelemaan sit\u00e4, mit\u00e4 tehd\u00e4 taidetaan kullasta, hopiasta ja vaskesta,\n35:33 Taitavasti kaivamaan ja sis\u00e4lle kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kalliita kivi\u00e4, veist\u00e4m\u00e4\u00e4n puita, ja tekem\u00e4\u00e4n taitavasti kaikkinaista visua ty\u00f6t\u00e4;\n35:34 Ja on antanut taidon h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4 opettaa: ynn\u00e4 Oholiabin Ahisamakin pojan kanssa Danin suvusta.\n35:35 Ja on t\u00e4ytt\u00e4nyt heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 taidolla, tekem\u00e4\u00e4n kaikkinaista visua ty\u00f6t\u00e4, kaivamaan, kutomaan ja neulomaan sinisi\u00e4, ja purpuraisia ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa, niin ett\u00e4 he tekev\u00e4t ja yl\u00f6sajattelevat kaikkinaisia, taitavasti.\n36:1 Niin Betsaleel ja Oholiab tekiv\u00e4t ty\u00f6t\u00e4, ja jokainen taitava mies, joille Herra oli antanut taidon ja ymm\u00e4rryksen, tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 kaikkea pyh\u00e4n palveluksen ty\u00f6t\u00e4: kaiken sen j\u00e4lkeen kuin Herra k\u00e4skenyt oli.\n36:2 Ja Moses kutsui Betsaleelin ja Oholiabin, ja kaikki taitavat miehet, joiden syd\u00e4miin Herra oli taidon antanut: kaikki ne, jotka mielell\u00e4ns\u00e4 itsens\u00e4 taritsivat ja meniv\u00e4t sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n;\n36:3 Ja he ottivat Mosekselta kaikkinaiset ylennykset, jotka Israelin lapset toivat pyh\u00e4n palveluksen tarpeeksi, ett\u00e4 sen piti tehdyksi tuleman: ja he toivat joka aamu hyv\u00e4mielisen lahjansa h\u00e4nelle.\n36:4 Niin he tulivat kaikki taitavat miehet, jotka kaikkea ty\u00f6t\u00e4 tekiv\u00e4t pyh\u00e4n rakennuksessa, itsekukin ty\u00f6st\u00e4ns\u00e4 kuin h\u00e4n teki.\n36:5 Ja he puhuivat Mosekselle, sanoen: kansa tuo ylen paljon: enemm\u00e4n kuin t\u00e4m\u00e4n palveluksen rakennukseen tarvitaan, jonka Herra on k\u00e4skenyt tehd\u00e4.\n36:6 Niin Moses k\u00e4ski kaikille kuuluttaa leiriss\u00e4, sanoen: \u00e4lk\u00e4\u00e4n yksik\u00e4\u00e4n mies elikk\u00e4 vaimo enempi tuoko ylennykseksi. Ja niin kansa estettiin tuomasta.\n36:7 Sill\u00e4 jo oli kalua kyll\u00e4 kaikkinaiseen tarpeesen kuin teht\u00e4m\u00e4n piti, ja viel\u00e4 sittekin liiaksi.\n36:8 Ja niin kaikki taitavat miehet, jotka siin\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 olivat, tekiv\u00e4t majan kymmenen vaatetta: kalliista kerratusta liinasta, sinisist\u00e4, purpuraisista ja tulipunaisista villoista; ynn\u00e4 Kerubimein kanssa tekiv\u00e4t he ne, taitavasti.\n36:9 Ja kunkin vaatteen pituus oli kahdeksankolmattakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja joka vaatteen leveys nelj\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4: yksi mitta oli kaikilla vaatteilla.\n36:10 Ja h\u00e4n yhdisti viisi vaatetta toinen toiseensa, ja taas viisi vaatetta toinen toiseensa.\n36:11 Ja teki my\u00f6s silmukset sinisist\u00e4 villoista sen ensim\u00e4isen vaatteen palteesen sauman kohdalle: ja niin h\u00e4n my\u00f6s teki sen \u00e4\u00e4rim\u00e4isen vaatteen reunaan toisen sauman kohdalle.\n36:12 Viisikymment\u00e4 silmusta h\u00e4n teki ensim\u00e4iseen vaatteesen, ja viisikymment\u00e4 silmusta toisen vaatteen reunaan, joilla ne toinen toisiinsa yhdistettiin: ja silmukset olivat toinen toisensa kohdalla.\n36:13 Ja h\u00e4n teki my\u00f6s viisikymment\u00e4 kultaista koukkua, joilla h\u00e4n vaatteet toinen toiseensa yhdisti, niin ett\u00e4 se tuli yhdeksi majaksi.\n36:14 Ja h\u00e4n teki vaatteet vuohen karvoista, peitteeksi majan p\u00e4\u00e4lle: yksitoistakymment\u00e4 vaatetta h\u00e4n niist\u00e4 teki.\n36:15 Ja jokaisen vaatteen pituus oli kolmekymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja leveys nelj\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4: yksi mitta oli kaikilla yhdell\u00e4toistakymmenell\u00e4 vaatteella.\n36:16 Ja yhdisti viisi vaatetta erin\u00e4ns\u00e4, ja kuusi vaatetta erin\u00e4ns\u00e4.\n36:17 Ja teki viisikymment\u00e4 silmusta \u00e4\u00e4rim\u00e4isen vaatteen reunalle, sauman kohdalle, ja teki my\u00f6s viisikymment\u00e4 silmusta toisen vaatteen reunaan, sauman kohdalle.\n36:18 Ja h\u00e4n teki viisikymment\u00e4 vaskikoukkua, joilla maja yhdistettiin, ett\u00e4 se yksi olis.\n36:19 Ja teki peitteen majan p\u00e4\u00e4lle, punalla painetuista oinaan nahoista, ja viel\u00e4 peitteen sen p\u00e4\u00e4lle tekasjim-nahoista.\n36:20 Ja teki majan laudat sittimipuista, pysty\u00e4lle olemaan.\n36:21 Jokaisen laudan pituus oli kymmenen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja leveys puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n36:22 Jokaiseen lautaan teki h\u00e4n kaksi vaarnaa, joilla ne toinen toiseensa liitettiin: niin teki h\u00e4n kaikki majan laudat.\n36:23 Ja h\u00e4n teki ne majan laudat, niin ett\u00e4 kaksikymment\u00e4 lautaa seisoi etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n36:24 Ja teki nelj\u00e4kymment\u00e4 hopiajalkaa kahdenkymmenen laudan alle: joka laudan alle kaksi jalkaa, aina kahden vaarnan kanssa.\n36:25 H\u00e4n teki my\u00f6s toiselle sivulle majaa, pohjan puolelle, kaksikymment\u00e4 lautaa,\n36:26 Nelj\u00e4nkymmenen hopiajalan kanssa: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alle.\n36:27 Mutta per\u00e4lle majaa, l\u00e4nteen p\u00e4in, teki h\u00e4n kuusi lautaa,\n36:28 Ja teki kaksi muuta lautaa majan kulmille, molemmille sivuille.\n36:29 Niin ett\u00e4 kumpikin niist\u00e4 tuli yhteen alhaalta; niin my\u00f6s ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 yhdistettiin ne yhdell\u00e4 renkaalla: niin h\u00e4n teki niille molemmille kulmille.\n36:30 Ja oli kahdeksan lautaa, ja kuusitoistakymment\u00e4 hopiajalkaa: aina kaksi jalkaa yhden laudan alla.\n36:31 Niin teki h\u00e4n my\u00f6s korennot sittimipuusta: viisi niihin lautoihin, jotka olivat yhdell\u00e4 puolella majaa.\n36:32 Ja viisi korentoa niihin lautoihin, jotka olivat toisella puolella majaa, ja taas viisi korentoa niihin lautoihin, jotka olivat kahden puolen majaa l\u00e4nteen p\u00e4in.\n36:33 Ja teki keskim\u00e4isen korennon, niin ett\u00e4 se piti lautain keskelt\u00e4 sis\u00e4lle sys\u00e4tt\u00e4m\u00e4n, yhdest\u00e4 kulmasta toiseen.\n36:34 Ja silasi laudat p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kullalla, mutta heid\u00e4n renkaansa teki h\u00e4n kullasta, joihinka korennot pistettiin: ja silasi my\u00f6s korennot kullalla.\n36:35 H\u00e4n teki my\u00f6s esiripun, sinisist\u00e4, purpuraisista ja tulipunaisista villoista ja kalliista kerratusta liinasta: h\u00e4n teki my\u00f6s Kerubimin sen p\u00e4\u00e4lle taitavasti.\n36:36 Ja teki siihen nelj\u00e4 patsasta sittimipuusta, ja silasi ne kullalla, ja niiden koukut kullasta, ja valoi niille nelj\u00e4 hopiajalkaa.\n36:37 Ja teki vaatteen majan oven eteen, sinisist\u00e4, ja purpuraissista, ja tulipunaisista villoista, ja valkiasta kerratusta liinasta: taitavasti neulotun.\n36:38 Ja viisi patsasta heid\u00e4n koukkuinsa kanssa, ja silasi niiden p\u00e4\u00e4t, ja heid\u00e4n vanteensa kullalla: ja niiden viisi vaskijalkaa.\n37:1 Ja Betsaleel teki arkin sittimipuusta: puolikolmatta kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n, puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4n, ja puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkian.\n37:2 Ja silasi sen puhtaalla kullalla, sek\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4 ett\u00e4 ulkoa, ja teki sen ymp\u00e4rille kultaisen vanteen.\n37:3 Ja valoi nelj\u00e4 kultarengasta h\u00e4nen nelj\u00e4\u00e4n kulmaansa: kaksi rengasta yhdelle puolelle, ja my\u00f6s kaksi rengasta toiselle puolelle.\n37:4 Ja teki korennot sittimipuusta, ja silasi ne kullalla.\n37:5 Ja pisti ne korennot renkaisiin arkin sivulle, niin ett\u00e4 arkki taidettiin kannettaa.\n37:6 Ja h\u00e4n teki armo-istuimen puhtaasta kullasta, puolikolmatta kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n ja puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4n.\n37:7 Ja teki kaksi Kerubimia kullasta: vahvaa tekoa, molempiin p\u00e4ihin armo-istuinta.\n37:8 Yhden Kerubimin t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n, ja toisen Kerubimin toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n: molempiin p\u00e4ihin armo-istuinta h\u00e4n teki Kerubimit.\n37:9 Ja Kerubimit levittiv\u00e4t siipens\u00e4 sen ylitse, ja peittiv\u00e4t armo-istuimen siivill\u00e4ns\u00e4, ja heid\u00e4n kasvonsa olivat toinen toisensa puoleen: armo-istuimeen p\u00e4in olivat Kerubimien kasvot.\n37:10 H\u00e4n teki my\u00f6s p\u00f6yd\u00e4n sittimipuusta, kaksi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4ksi, kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4ksi, ja puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkiaksi.\n37:11 Ja silasi sen puhtaalla kullalla, ja teki kultaisen vanteen sen ymp\u00e4rille.\n37:12 Ja teki partaan sen ymp\u00e4rille k\u00e4mment\u00e4 levi\u00e4n: teki my\u00f6s kultaisen vanteen partaan ymp\u00e4rille.\n37:13 Ja valoi siihen nelj\u00e4 kultaista rengasta, ja pani ne renkaat nelj\u00e4lle kulmalle heid\u00e4n nelj\u00e4n jalkansa p\u00e4\u00e4lle.\n37:14 Juuri partaan kohdalla olivat renkaat, joissa korennot olivat sis\u00e4ll\u00e4, joilla p\u00f6yt\u00e4 kannettiin.\n37:15 Ja h\u00e4n teki my\u00f6s korennot sittimipuusta, ja silasi ne kullalla, ett\u00e4 p\u00f6yt\u00e4 niill\u00e4 kannettaa taidettiin.\n37:16 H\u00e4n teki my\u00f6s p\u00f6yt\u00e4astiat, vadit, lusikat, ja maljat, ja pikarit, joilla ulos ja sis\u00e4lle kaadettiin, puhtaasta kullasta.\n37:17 H\u00e4n teki my\u00f6s kynttil\u00e4jalan puhtaasta kullasta: vahvan tekoiseksi h\u00e4n kynttil\u00e4jalan teki ja h\u00e4nen vartensa, haaransa, maljansa, nuppinsa ja kukkaisensa olivat siit\u00e4 samasta.\n37:18 Kuusi haaraa k\u00e4vi h\u00e4nen kyljest\u00e4ns\u00e4: kolme haaraa kynttil\u00e4jalan yhdelt\u00e4 sivulta, ja my\u00f6s kolme haaraa sen toiselta sivulta.\n37:19 Kolme mandelin-muotoista maljaa oli sen yhdess\u00e4 haarassa, ja yksi nuppi ja kukkainen, niin my\u00f6s kolme mandelin-kaltaista maljaa toisessa haarassa, yksi nuppi ja kukkainen: niin oli niiss\u00e4 kuudessa haarassa, jotka kynttil\u00e4jalasta ulosk\u00e4viv\u00e4t.\n37:20 Mutta kynttil\u00e4jalassa oli nelj\u00e4 mandelin-muotoista maljaa toisessa haarassa, nuppeinsa ja kukkaistensa kanssa,\n37:21 Niin ett\u00e4 nuppi oli siin\u00e4 kahden haaran alla, ja taas nuppi (toisen) kahden haaran alla, ja viel\u00e4 nuppi kahden j\u00e4lkimm\u00e4isen haaran alla: nimitt\u00e4in niiss\u00e4 kuudessa haarassa, jotka siit\u00e4 ulosk\u00e4viv\u00e4t,\n37:22 Ja h\u00e4nen nuppinsa ja haaransa sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja se kaikki oli puhtaasta lujasta kullasta.\n37:23 Ja h\u00e4n teki my\u00f6s seitsem\u00e4n lamppua: ja heid\u00e4n niistimens\u00e4 ja sammutuskalunsa olivat puhtaasta kullasta.\n37:24 Ja h\u00e4n teki sen, kaikkein astiainsa kanssa, yhdest\u00e4 leivisk\u00e4st\u00e4 puhdasta kultaa.\n37:25 H\u00e4n teki my\u00f6s suitsutusalttarin sittimipuusta: yht\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n ja yht\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4n, juuri nelikulmaiseksi, ja kaksi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkian; siit\u00e4 ulosk\u00e4viv\u00e4t h\u00e4nen sarvensa.\n37:26 Ja silasi sen puhtaalla kullalla, sen katon ja sein\u00e4t ymp\u00e4rins\u00e4, ja sen sarvet: ja teki sen ymp\u00e4rille vanteen kullasta,\n37:27 Ja kaksi kultaista rengasta vanteen alle molemmin puolin, niin ett\u00e4 korennot siihen sys\u00e4ttiin, kannettaa niill\u00e4.\n37:28 Ja korennot h\u00e4n teki sittimipuusta, ja silasi ne kullalla.\n37:29 Ja teki pyh\u00e4n voidellus\u00f6ljyn ja puhtaan suitsutuksen, hyv\u00e4nhajullisista yrteist\u00e4, apotekarin tavan j\u00e4lkeen.\n38:1 Ja teki my\u00f6s polttouhrin alttarin sittimipuusta, viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n ja viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4n, juuri nelikulmaiseksi, ja kolme kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkiaksi.\n38:2 Ja teki nelj\u00e4 sarvea sen nelj\u00e4n kulman p\u00e4\u00e4lle: siit\u00e4 olivat h\u00e4nen sarvensa; ja silasi sen vaskella.\n38:3 Ja teki kaikkinaiset alttarin astiat, tuhka-astiat, lapiot, maljat, hangot, hiiliastiat: kaikki astiat teki h\u00e4n vaskesta.\n38:4 Ja teki alttarin ymp\u00e4rille vaskih\u00e4kin niinkuin verkon, maasta niin puolialttariin.\n38:5 Ja valoi nelj\u00e4 rengasta nelj\u00e4\u00e4n vaskih\u00e4kin kulmiin, ett\u00e4 korennot niihin pistettiin.\n38:6 Ja teki korennot sittimipuusta, ja silasi ne vaskella,\n38:7 Ja pani renkaisiin alttarin sivulle, joilla se kannettiin. Ja teki laudoista, avojammaksi sis\u00e4lt\u00e4.\n38:8 Ja h\u00e4n teki pesoastian vaskesta, ja sen jalan my\u00f6s vaskesta, niiden vaimoin peileist\u00e4, jotka palvelivat seurakunnan majan oven edess\u00e4.\n38:9 Ja h\u00e4n teki pihan etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja pihan vaatteet valkiasta kerratusta liinasta, sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4ksi,\n38:10 H\u00e4nen kahdenkymmenen patsastensa ja kahdenkymmenen jalkainsa kanssa vaskesta, mutta heid\u00e4n koukkunsa ja vy\u00f6ns\u00e4 hopiasta.\n38:11 Niin my\u00f6s pohjaa p\u00e4in sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, kahdenkymmenen patsaan ja kahdenkymmenen jalan kanssa vaskesta, mutta heid\u00e4n koukkunsa ja vy\u00f6ns\u00e4 hopiasta.\n38:12 Mutta l\u00e4nnen puolella olivat vaatteet viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, kymmenen patsaansa ja kymmenen jalkansa kanssa, mutta heid\u00e4n koukkunsa ja vy\u00f6ns\u00e4 hopiasta;\n38:13 Mutta it\u00e4\u00e4 p\u00e4in viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4:\n38:14 Vaatteet viisitoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 sivulla: kolmen patsaan ja kolmen jalan kanssa.\n38:15 Ja toisella sivulla molemmin puolin, pihan l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4, olivat vaatteet viisitoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4: heid\u00e4n kolmen patsaansa ja jalkansa kanssa.\n38:16 Ja kaikki pihan vaatteet ymp\u00e4rins\u00e4 olivat valkiasta kerratusta liinasta,\n38:17 Ja patsasten jalat vaskesta, ja heid\u00e4n koukkunsa ja vy\u00f6ns\u00e4 hopiasta, niin ett\u00e4 heid\u00e4n nuppinsa olivat silatut hopialla: ja kaikki my\u00f6s ne pihan patsaat olivat vy\u00f6tetyt hopiavy\u00f6ll\u00e4.\n38:18 Ja peitevaatteet pihan sis\u00e4llek\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n teki h\u00e4n sinisist\u00e4 ja purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja valkiasta kerratusta liinasta, taitavasti neulotut, kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4ksi, ja viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkiaksi leveydess\u00e4 pihan vaatteen kohdalla,\n38:19 Niin my\u00f6s niiden nelj\u00e4 patsasta ja niiden nelj\u00e4 jalkaa vaskesta, ja heid\u00e4n koukkunsa hopiasta, ja heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 silatut ja vy\u00f6tetyt hopiav\u00f6ill\u00e4.\n38:20 Ja kaikki vaarnat majassa, ja koko piha ymp\u00e4rins\u00e4, olivat vaskesta.\n38:21 T\u00e4m\u00e4 on kaluin luku joka todistuksen majaan tarvittiin, jotka ovat luetut Moseksen k\u00e4skyn j\u00e4lkeen: Levil\u00e4isten palveluksen kautta, Itamarin papin Aaronin pojan k\u00e4den alla.\n38:22 Ja Betsaleel Urin poika, Hurin pojanpoika Juudan suvusta, teki kaikki kuin Herra Mosekselle oli k\u00e4skenyt,\n38:23 Ja h\u00e4nen kanssansa Oholiab Ahisamakin poika Danin suvusta; sill\u00e4 h\u00e4n oli taitava ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen neulomaan sinisill\u00e4, ja purpuraisilla, ja tulipunaisilla villoilla, ja valkialla liinalla.\n38:24 Kaikki se kulta mik\u00e4 tehtiin kaiken t\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4n tarpeeksi, se kuin annettu oli ylennykseksi, oli yhdeks\u00e4nkolmattakymment\u00e4 leivisk\u00e4\u00e4, seitsem\u00e4nsataa ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen.\n38:25 Mutta hopia, joka siihen yhteiselt\u00e4 kansalta annettiin, oli sata leivisk\u00e4\u00e4, tuhannen seitsem\u00e4nsataa viisikahdeksattakymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen:\n38:26 Niin monta puolta sikli\u00e4, kuin monta henke\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: kaikilta niilt\u00e4, jotka luetut olivat kahdestakymmenest\u00e4 ajastajasta ja sen ylitse, kuusisataa tuhatta, kolmetuhatta, viisisataa ja viisikymment\u00e4.\n38:27 Sadasta leivisk\u00e4st\u00e4 hopiaa valettiin pyh\u00e4t jalat, ja esiripun jalat: sata jalkaa sadasta leivisk\u00e4st\u00e4, leivisk\u00e4 kullekin jalalle.\n38:28 Mutta tuhannesta seitsem\u00e4st\u00e4sadasta ja viidest\u00e4kahdeksattakymmenest\u00e4 siklist\u00e4 tehtiin koukut patsaisiin: ja heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 silattiin, ja vy\u00f6ll\u00e4 vy\u00f6tettiin.\n38:29 Mutta vaski, joka annettiin ylennysuhriksi, oli seitsem\u00e4nkymment\u00e4 leivisk\u00e4\u00e4, kaksituhatta ja nelj\u00e4sataa sikli\u00e4.\n38:30 Siit\u00e4 tehtiin jalat seurakunnan majan oveen, ja vaski-alttari ja vaskih\u00e4kki kuin siin\u00e4 oli, ja my\u00f6s kaikki alttarin astiat,\n38:31 Niin my\u00f6s jalat ymp\u00e4rins\u00e4 pihaa, ja jalat pihan sis\u00e4llek\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n, ja kaikki majan vaarnat, ja kaikki pihan vaarnat ymp\u00e4rins\u00e4.\n39:1 Mutta sinisist\u00e4, ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista tekiv\u00e4t he virkavaatteita palvelukseen pyh\u00e4ss\u00e4: ja he tekiv\u00e4t pyhi\u00e4 vaatteita Aaronille, niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n39:2 Ja h\u00e4n teki p\u00e4\u00e4llisvaatteen kullasta, sinisist\u00e4, ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista ja valkiasta kerratusta liinasta.\n39:3 Ja he takoivat kullan kiskoksi, jonka h\u00e4n leikkasi langaksi, ett\u00e4 se taittiin taitavasti kudottaa sinisten, purpuraisten ja tulipunaisten villain ja valkian liinan seassa.\n39:4 He tekiv\u00e4t h\u00e4nelle olkavaatteet, yhteensidotut: kahdelta kulmalta se yhdistettiin.\n39:5 Ja vy\u00f6 sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli my\u00f6s tehty sill\u00e4 tavalla taitavasti kullasta, sinisist\u00e4, purpuraisista, ja tulipunaisista villoista ja valkiasta kerratusta liinasta: niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n39:6 Ja he tekiv\u00e4t onikin kivet, kiinnitetyt kultaan: kaivetut sinetin tavalla Israelin lasten nimein j\u00e4lkeen.\n39:7 Ja istuttivat ne olkap\u00e4ille p\u00e4\u00e4llisvaatteesen, ett\u00e4 ne kivet piti oleman Israelin lapsille muistoksi: niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n39:8 Ja he tekiv\u00e4t rintavaatteen sill\u00e4 tavalla taitavasti, kuin p\u00e4\u00e4llisvaatekin oli tehty: kullasta, sinisist\u00e4, ja purpuraisista villoista, ja kalliista kerratusta liinasta,\n39:9 Niin ett\u00e4 se oli nelitahkoinen ja kaksikertainen: vaaksa pituudelta ja vaaksa leveydelt\u00e4, aina kaksikertaisesti.\n39:10 Ja t\u00e4ytti sen nelj\u00e4ll\u00e4 kivirivill\u00e4: ensim\u00e4inen rivi oli sardius, topatsius ja smaragdi;\n39:11 Toinen rivi: rubin, saphiir ja demanti;\n39:12 Kolmas rivi: lynkurius, akat ja ametisti;\n39:13 Ja nelj\u00e4s rivi: turkos, oniks ja jaspis: kiinnitetyt ymp\u00e4rilt\u00e4 kullalla joka rivilt\u00e4.\n39:14 Ja n\u00e4m\u00e4t kivet olivat Israelin lasten nimein j\u00e4lkeen kaksitoistakymment\u00e4, kaivetut sinetin tavalla, itsekukin nimelt\u00e4ns\u00e4, kahdentoistakymment\u00e4 sukukunnan j\u00e4lkeen.\n39:15 He tekiv\u00e4t my\u00f6s rintavaatteen p\u00e4\u00e4lle vitjat kahden p\u00e4\u00e4n kanssa, v\u00e4\u00e4ten puhtaasta kullasta.\n39:16 Ja he tekiv\u00e4t kaksi kultanastaa, ja kaksi kultarengasta, ja yhdistiv\u00e4t ne kaksi rengasta kahteen rintavaatteen palteesen.\n39:17 Ja pistiv\u00e4t ne kaksi kultavitjaa niihin kahteen renkaasen, rintavaatteen kulmiin.\n39:18 Mutta ne kaksi p\u00e4\u00e4t\u00e4 vitjoista panivat he yl\u00f6s niihin kahteen nastaan, ja yhdistiv\u00e4t ne p\u00e4\u00e4llisvaatteen kulmilta, juuri toinen toisensa kohdalle.\n39:19 Niin he tekiv\u00e4t kaksi muuta kultarengasta, ja yhdistiv\u00e4t ne niihin toisiin kahteen rintavaatteen kulmaan, sen palteesen joka on p\u00e4\u00e4llisvaatteen sivussa sis\u00e4llisell\u00e4 puolella.\n39:20 Ja he tekiv\u00e4t kaksi muuta kultarengasta: ne panivat he kahteen kulmaan alhaallep\u00e4in p\u00e4\u00e4llisvaatteesen, toinen toisensa kohdalle, sit\u00e4 saumaa kohden, p\u00e4\u00e4llisvaatteen vy\u00f6n ylimm\u00e4iselle puolelle,\n39:21 Niin ett\u00e4 rintavaate yhdistettiin renkainensa niihin renkaisiin, kuin oli p\u00e4\u00e4llisvaatteessa, sinisell\u00e4 nuoralla, niin ett\u00e4 se olis liki p\u00e4\u00e4llisvaatetta, ja ei eri\u00e4is p\u00e4\u00e4llisvaatteesta: niinkuin Herra k\u00e4ski Mosekselle.\n39:22 H\u00e4n teki my\u00f6s hameen p\u00e4\u00e4llisvaatteen alle, kokonansa kudotun sinisist\u00e4 villoista.\n39:23 Ja p\u00e4\u00e4nl\u00e4ven keskelle, niinkuin pantsarin p\u00e4\u00e4nl\u00e4ven; sepaluksen p\u00e4\u00e4nl\u00e4ven ymp\u00e4rille pallistetun, ettei se kehki\u00e4isi.\n39:24 Ja he tekiv\u00e4t granaatin omenat alhaalle hameen liepeisiin sinisist\u00e4, ja purpuraisista ja tulipunaisista villoista, jotka kerratut olivat.\n39:25 Ja tekiv\u00e4t kulkuiset puhtaasta kullasta, ja panivat ne kulkuiset granaatin omenain v\u00e4lille ymp\u00e4rille, hameen liepeisiin.\n39:26 Niin ett\u00e4 kulkuinen ja granaatin omena oli vuoroin ymp\u00e4rins\u00e4 hameen liepeit\u00e4: palvelemaan sill\u00e4, niinkuin Herra k\u00e4skenyt oli Mosekselle.\n39:27 Ja he tekiv\u00e4t my\u00f6s ahtaat hameet, kudotut valkiasta kalliista liinasta, Aaronille ja h\u00e4nen pojillensa,\n39:28 Ja hiipan valkiasta kalliista liinasta, ja kauniit lakit valkiasta kalliista liinasta, ja alusvaatteet valkiasta kerratusta liinasta,\n39:29 Ja taitavasti neulotun vy\u00f6n valkiasta kerratusta kalliista liinasta, sinisist\u00e4, ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista: niinkuin Herra k\u00e4skenyt oli Mosekselle:\n39:30 He tekiv\u00e4t my\u00f6s otsalehden, pyh\u00e4n kruunun p\u00e4\u00e4lle, puhtaasta kullasta, ja kaivoivat kirjoituksen siihen, niinkuin sinetti kaivetaan: HERRAN PYHYYS.\n39:31 Ja sitoivat sen p\u00e4\u00e4lle sinisen nuoran, ett\u00e4 sen piti yhdist\u00e4m\u00e4n hiipan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4: niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n39:32 Ja niin kaikki seurakunnan majan rakennus p\u00e4\u00e4tettiin. Ja Israelin lapset tekiv\u00e4t kaikki sen j\u00e4lkeen, kuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle; niin he tekiv\u00e4t.\n39:33 Ja he kantoivat majan Moseksen tyk\u00f6 kaluinensa: sen koukut, laudat, korennot, patsaat ja jalat.\n39:34 Ja peitteen punalla painetuista oinaan nahoista, peitteen tekasjim-nahoista: ja peitteen esiripun,\n39:35 Todistusarkin korentoinensa, ja my\u00f6s armo-istuimen,\n39:36 P\u00f6yd\u00e4n kaikkein astiainsa kanssa, ja katsomusleiv\u00e4t,\n39:37 Puhtaan kynttil\u00e4jalan valmistetun lamppuinensa, kaiken sen kanssa kuin siihen tarvittiin, ja \u00f6ljy\u00e4 valkeudeksi,\n39:38 Kulta-alttarin ja voidellus\u00f6ljyn, ja yrttein suitsutuksen, ja majan ovivaatteen,\n39:39 Vaskisen alttarin ja vaskisen h\u00e4kin korentoinensa, ja kaikkein kaluinsa kanssa, ja pesoastian jalkoinensa,\n39:40 Pihan vaatteet patsainensa ja jalkoinensa, vaatteen pihan sis\u00e4llek\u00e4yt\u00e4v\u00e4n eteen, k\u00f6ysinens\u00e4 ja vaajoinensa, ja kaikki seurakunnan majan palveluksen astiat,\n39:41 Virkavaatteet palveltaa pyh\u00e4ss\u00e4, papin Aaronin pyh\u00e4t vaatteet, ja h\u00e4nen poikainsa vaatteet, joilla heid\u00e4n piti tekem\u00e4n papin viran palveluksen:\n39:42 Kaikkein niiden j\u00e4lkeen mitk\u00e4 Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle: niin tekiv\u00e4t Israelin lapset kaiken sen ty\u00f6n.\n39:43 Ja Moses n\u00e4ki kaiken t\u00e4m\u00e4n rakennuksen, ett\u00e4 he olivat tehneet sen, niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt; ja Moses siunasi heit\u00e4.\n40:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n40:2 Ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4isest\u00e4 kuusta pit\u00e4\u00e4 sinun paneman yl\u00f6s seurakunnan majan.\n40:3 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 siihen paneman sis\u00e4lle todistuksen arkin, ja sinun pit\u00e4\u00e4 peitt\u00e4m\u00e4n arkin esiripulla.\n40:4 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinne sis\u00e4lle tuoman p\u00f6yd\u00e4n, ja valmistaman sen, ja asettaman siihen kynttil\u00e4jalan, ja paneman lamput sen p\u00e4\u00e4lle.\n40:5 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 asettaman kultaisen savualttarin todistusarkin eteen, ja ripustaman vaatteen majan eteen.\n40:6 Mutta polttouhrin alttarin pit\u00e4\u00e4 sinun asettaman seurakunnan majan oven eteen,\n40:7 Ja paneman pesoastian seurakunnan majan ja alttarin v\u00e4lille, ja paneman siihen vett\u00e4,\n40:8 Ja tekem\u00e4n pihan sen ymp\u00e4rille, ja ripustaman vaatteen pihan portin eteen,\n40:9 Ja ottaman voidellus\u00f6ljyn, ja voiteleman majan ja kaikki ne mitk\u00e4 siin\u00e4 ovat, ja pyhitt\u00e4m\u00e4n sen kaluinensa, ett\u00e4 ne olisivat pyh\u00e4t,\n40:10 Ja voiteleman polttouhrin alttarin kaluinensa, ja pyhitt\u00e4m\u00e4n alttarin: ja se alttari pit\u00e4\u00e4 oleman kaikkein pyhin.\n40:11 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s voiteleman pesinastian jalkoinensa, ja sen pyhitt\u00e4m\u00e4n.\n40:12 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tuoman Aaronin poikinensa seurakunnan majan oven eteen, ja pesem\u00e4n heid\u00e4t vedell\u00e4,\n40:13 Ja puettaman Aaronin pyhiin vaatteisiin, ja voiteleman ja pyhitt\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen, minun papikseni.\n40:14 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tuoman h\u00e4nen poikansa ja puettaman heid\u00e4n yllens\u00e4 ahtaat hameet,\n40:15 Ja voiteleman heid\u00e4t, niinkuin sin\u00e4 heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 voitelit, minun papikseni. Ja t\u00e4m\u00e4n voidelluksen pit\u00e4\u00e4 oleman heille ijankaikkiseksi pappeudeksi, heid\u00e4n sukukunnissansa.\n40:16 Ja Moses teki kaikki kuin Herra oli h\u00e4nelle k\u00e4skenyt.\n40:17 Niin tapahtui toisena vuonna, ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4isest\u00e4 kuusta, ett\u00e4 maja pantiin yl\u00f6s.\n40:18 Ja koska Moses pani yl\u00f6s majan, niin h\u00e4n asetti jalat ja laudat ja korennot, ja nosti patsaat pysty\u00e4lle,\n40:19 Ja levitti peitteen majan ylitse, ja pani katon sen p\u00e4\u00e4lle: niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n40:20 Ja otti todistuksen ja pani arkkiin, ja asetti korennot arkin p\u00e4\u00e4lle, ja pani my\u00f6s armoistuimen arkin p\u00e4\u00e4lle.\n40:21 Ja toi arkin majaan, ja ripusti esiripun todistusarkin eteen: niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n40:22 Niin asetti h\u00e4n my\u00f6s p\u00f6yd\u00e4n seurakunnan majaan, pohjan puoliselle sivulle, ulkoiselle puolelle esirippua.\n40:23 Ja asetti leiv\u00e4t sen p\u00e4\u00e4lle j\u00e4rjestykseen, Herran eteen: niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n40:24 Niin pani h\u00e4n my\u00f6s kynttil\u00e4jalan seurakunnan majaan, juuri p\u00f6yd\u00e4n kohdalle, etel\u00e4n sivulle majaa.\n40:25 Ja pani lamput niiden p\u00e4\u00e4lle Herran eteen: niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n40:26 Ja pani my\u00f6s kultaisen alttarin seurakunnan majaan, esiripun eteen.\n40:27 Ja suitsutti yrttein suitsutuksen sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4: niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n40:28 Ja ripusti vaatteen majan oven eteen.\n40:29 Vaan polttouhrin alttarin pani h\u00e4n seurakunnnan majan oven eteen, ja uhrasi sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 polttouhrin ja ruokauhrin: niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n40:30 Ja pesoastian pani h\u00e4n seurakunnan majan ja alttarin v\u00e4lille, ja pani siihen vett\u00e4 pest\u00e4 heit\u00e4ns\u00e4.\n40:31 Ja Moses ja Aaron ja h\u00e4nen poikansa pesiv\u00e4t k\u00e4tens\u00e4 ja jalkansa siit\u00e4.\n40:32 Sill\u00e4 heid\u00e4n piti pesem\u00e4n itsens\u00e4, koska he meniv\u00e4t seurakunnan majaan eli k\u00e4viv\u00e4t alttarin tyk\u00f6; niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n40:33 Ja h\u00e4n pani pihan yl\u00f6s, majan ja alttarin ymp\u00e4rille, ja ripusti vaatteen pihan sis\u00e4llek\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n. Ja niin Moses p\u00e4\u00e4tti sen ty\u00f6n.\n40:34 Ja pilvi peitti seurakunnan majan, ja Herran kunnia t\u00e4ytti majan.\n40:35 Ja ei Moses taitanut k\u00e4yd\u00e4 seurakunnan majaan; sill\u00e4 pilvi oli sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja Herran kunnia t\u00e4ytti majan.\n40:36 Ja koska pilvi meni yl\u00f6s majan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 niin Israelin lapset vaelsivat, kaikissa matkoissansa.\n40:37 Vaan koska ei pilvi mennyt yl\u00f6s, silloin ei he vaeltaneet, siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ett\u00e4 se meni yl\u00f6s.\n40:38 Sill\u00e4 Herran pilvi oli p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 majan ylitse, ja y\u00f6ll\u00e4 oli tuli siin\u00e4, koko Israelin huoneen silm\u00e4in edess\u00e4, kaikissa heid\u00e4n vaelluksissansa.","title":"Finnish Bible: Exodus","type":"page"}