{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/eze.htm","path":"bib/wb/fin/eze.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/eze.htm","text":"1:1 Kolmantenakymmenten\u00e4 vuotena, viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nelj\u00e4nness\u00e4 kuussa, kuin min\u00e4 olin vankein seassa Kebarin virran tyk\u00f6n\u00e4, aukenivat taivaat ja min\u00e4 n\u00e4in Jumalan n\u00e4yt.\n1:2 Viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuussa, viidennell\u00e4 vuodella, sittekuin Jojakin, Juudan kuningas oli viety vankina pois,\n1:3 Tapahtui Herran sana Hesekielille, papin Busin pojalle, Kaldean maassa, Kebarin virran tyk\u00f6n\u00e4; siell\u00e4 tuli Herran k\u00e4si h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n1:4 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, siell\u00e4 tuli rajutuuli pohjan puolesta, suuren pilven kanssa, t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 tulta, niin ett\u00e4 se kuumotti kaikki ymp\u00e4rins\u00e4, ja tulen keskelt\u00e4 oli se sangen kirkas.\n1:5 Ja siin\u00e4 keskell\u00e4 oli niinkuin nelj\u00e4 el\u00e4int\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 oli heid\u00e4n muotonsa: he olivat ihmisen muotoiset.\n1:6 Ja kullakin heill\u00e4 oli nelj\u00e4t kasvot, ja kullakin nelj\u00e4 siipe\u00e4.\n1:7 Ja heid\u00e4n s\u00e4\u00e4rens\u00e4 seisoivat oikiana, mutta heid\u00e4n p\u00f6yt\u00e4jalkansa olivat niinkuin h\u00e4rj\u00e4n sorkat, ja paistivat niinkuin kiilt\u00e4v\u00e4 vaski.\n1:8 Ja ihmisen k\u00e4det olivat heid\u00e4n siipeins\u00e4 alla, heid\u00e4n nelj\u00e4ll\u00e4 tahollansa, sill\u00e4 heill\u00e4 oli nelj\u00e4t kasvot ja nelj\u00e4 siipe\u00e4.\n1:9 Ja heid\u00e4n siipens\u00e4 olivat yhdistetyt toinen toiseensa; ja kuin he k\u00e4viv\u00e4t, ei he erinneet toinen toisestansa; vaan kuhunka he meniv\u00e4t he kohdastansa eteenp\u00e4in.\n1:10 Ja niiden nelj\u00e4n kasvot oikialla puolella olivat niinkuin ihmisen kasvot ja jalopeuran kasvot; mutta vasemmalla puolella olivat niill\u00e4 nelj\u00e4ll\u00e4 kasvot, niinkuin h\u00e4rj\u00e4n kasvot, ja kotkan kasvot.\n1:11 Ja niin olivat heid\u00e4n kasvonsa; mutta heid\u00e4n siipens\u00e4 olivat eroitetut ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, niin ett\u00e4 kaksi siipe\u00e4 l\u00f6i juuri yhteen, ja kahdella siivell\u00e4 peittiv\u00e4t he ruumiinsa.\n1:12 Kuhunka he meniv\u00e4t, niin he meniv\u00e4t kohdastansa; ja meniv\u00e4t sinne, kuhunka henki ajoi, ja ei erinneet t\u00e4ydess\u00e4ns\u00e4 toinen toisestansa.\n1:13 Ja el\u00e4imet olivat n\u00e4k\u00f6\u00e4ns\u00e4 niinkuin tuliset hiilet, jotka palavat niinkuin tulisoitto, joka k\u00e4vi el\u00e4inten vaiheella; mutta tuli kuumotti, ja tulesta k\u00e4vi ulos pitk\u00e4isen leimaus.\n1:14 Ja el\u00e4imet juoksivat edes ja takaisin niinkuin pit\u00e4isen tuli.\n1:15 Kuin min\u00e4 n\u00e4in n\u00e4m\u00e4t el\u00e4imet: katso, niin seisoivat siell\u00e4 yhdet rattaat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, nelj\u00e4n el\u00e4imen tyk\u00f6n\u00e4, ja olivat n\u00e4k\u00f6\u00e4ns\u00e4 niinkuin nelj\u00e4t rattaat.\n1:16 Ja ne rattaat olivat teostansa niinkuin yksi turkos, ja olivat kaikki nelj\u00e4 yhden muotoiset; ja ne olivat n\u00e4k\u00f6\u00e4ns\u00e4 ja tekoansa niinkuin yhdet rattaat olisivat olleet toinen toisestansa.\n1:17 Kuin yksi heist\u00e4 meni, niin meniv\u00e4t kaikki nelj\u00e4, ja ei erinneet toinen toisestansa.\n1:18 Niiden py\u00f6r\u00e4t ja korkeus oli sangen ihmeellinen, ja ne olivat t\u00e4ynn\u00e4 silmi\u00e4 kaikki ymp\u00e4ri nelj\u00e4\u00e4 ratasta.\n1:19 Ja kuin el\u00e4imet k\u00e4viv\u00e4t, niin kulkivat my\u00f6s rattaat heit\u00e4 my\u00f6ten; ja kuin el\u00e4imet ylensiv\u00e4t itsens\u00e4 maasta, niin ylensiv\u00e4t my\u00f6s rattaat itsens\u00e4.\n1:20 Kuhunka henki meni, sinne meniv\u00e4t he my\u00f6s, ja rattaat ylensiv\u00e4t itsens\u00e4 heid\u00e4n kanssansa; sill\u00e4 el\u00e4v\u00e4 henki oli rattaissa.\n1:21 Kuin he meniv\u00e4t, niin meniv\u00e4t n\u00e4m\u00e4t my\u00f6s, kuin he seisoivat, seisoivat n\u00e4m\u00e4t my\u00f6s; ja kuin he ylensiv\u00e4t itsens\u00e4 maasta, niin ylensiv\u00e4t my\u00f6s rattaat itsens\u00e4 heit\u00e4 my\u00f6ten; sill\u00e4 el\u00e4v\u00e4 henki oli rattaissa.\n1:22 Mutta el\u00e4inten p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli niinkuin taivas, kuin pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kristalli, juuri heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llitsens\u00e4 levitetty.\n1:23 Niin ett\u00e4 taivaan alla seisoivat heid\u00e4n siipens\u00e4 tasaisesti, yksi juuri toiseen p\u00e4in; ja kaksi siipe\u00e4 peitti jokaisen heid\u00e4n ruumiinsa.\n1:24 Min\u00e4 kuulin heid\u00e4n siipiens\u00e4 \u00e4\u00e4nen, niinkuin suurten vetten pauhinan ja niinkuin Kaikkivaltiaan jylin\u00e4n, kuin ne liikkuivat, ja pauhinan \u00e4\u00e4nen niinkuin sotajoukon hymin\u00e4n; mutta kuin he alallansa seisoivat, niin laskivat he siipens\u00e4 alas.\n1:25 Ja \u00e4\u00e4ni kuului taivaasta, joka oli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kuin he seisoissansa laskivat siipens\u00e4 alas.\n1:26 Ja taivaan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joka heid\u00e4n ylitsens\u00e4 oli, oli istuin n\u00e4ky\u00e4ns\u00e4 niinkuin saphir, ja istuimella istui ihmisen muotoinen.\n1:27 Ja min\u00e4 katsoin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja h\u00e4n oli kuin kirkas valkeus, ja sis\u00e4lt\u00e4 oli se kuin tuli kaikki ymp\u00e4rins\u00e4; h\u00e4nen kupeistansa yl\u00f6s ja alas n\u00e4in min\u00e4 niinkuin tulen kuumottavan h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4.\n1:28 Niinkuin taivaan kaari n\u00e4kyy pilvess\u00e4, kuin satanut on, niin oli my\u00f6s sen kirkkauden n\u00e4ky ymp\u00e4rins\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli Herran kunnian n\u00e4ky. Ja kuin min\u00e4 sen n\u00e4hnyt olin, lankesin min\u00e4 kasvoilleni, ja kuulin \u00e4\u00e4nen puhuvan.\n2:1 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, seiso jaloillas, niin min\u00e4 tahdon puhua sinun kanssas.\n2:2 Ja kuin h\u00e4n puhui minun kanssani, niin min\u00e4 vahvistuin hengess\u00e4, ja h\u00e4n asetti minun jaloilleni; ja min\u00e4 kuulteli h\u00e4nt\u00e4, joka puhui minun kanssani.\n2:3 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n sinun Israelin lasten tyk\u00f6, jotka minusta luopuneet ovat, jotka is\u00e4ins\u00e4 kanssa hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti ovat minua vastaan rikkoneet.\n2:4 Mutta ne lapset, joiden tyk\u00f6 min\u00e4 sinun l\u00e4het\u00e4n, ovat niskurit ja paatuneet syd\u00e4mest\u00e4; niille pit\u00e4\u00e4 sinun sanoman; n\u00e4in sanoo Herra, Herra:\n2:5 Jos he sen kuulevat, taikka katsovat yl\u00f6n, sill\u00e4 se on tottelematoin huone, niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n kuitenkin tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 propheta heid\u00e4n seassansa on.\n2:6 Ja sin\u00e4 ihmisen lapsi, ei sinun pid\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n heit\u00e4, ei my\u00f6s heid\u00e4n sanojansa pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n, he ovat tosin vastahakoiset ja ter\u00e4v\u00e4t orjantappurat sinua vastaan, ja sin\u00e4 asut skorpionein seassa; mutta ei sinun pid\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n heid\u00e4n sanojansa, eik\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stym\u00e4n heid\u00e4n kasvojansa, vaikka he ovat tottelematoin huone.\n2:7 Mutta sinun pit\u00e4\u00e4 sanoman heille minun sanani, jos he sen kuulevat taikka katsovat yl\u00f6n; sill\u00e4 he ovat vastahakoiset.\n2:8 Mutta sin\u00e4 ihmisen lapsi, kuules, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle sanon, ja \u00e4l\u00e4 ole tottelematoin huone. Avaa suus ja sy\u00f6, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle annan.\n2:9 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, k\u00e4si oli ojennettu minun puoleeni, ja katso, siin\u00e4 oli k\u00e4\u00e4ritty kirja,\n2:10 Jonka h\u00e4n avasi minun eteeni, ja se oli kirjoitettu ulkoa ja sis\u00e4lt\u00e4; ja siin\u00e4 olivat kirjoitetut valitukset, ja huokaukset, ja voi!\n3:1 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, sy\u00f6 mit\u00e4 sinun edess\u00e4s on: sy\u00f6 t\u00e4m\u00e4 kirja, ja mene ja saarnaa Israelin huoneelle.\n3:2 Niin min\u00e4 avasin suuni, ja h\u00e4n antoi sen kirjan minun sy\u00f6d\u00e4kseni,\n3:3 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, sinun pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirjan, jonka min\u00e4 annan sinulle, sy\u00f6m\u00e4n ruumises ja t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n sill\u00e4 vatsas. Niin min\u00e4 s\u00f6in sen, ja se oli minun suussani niin makia kuin hunaja.\n3:4 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, mene Israelin huoneesen ja saarnaa heille minun sanani.\n3:5 Sill\u00e4 en min\u00e4 sinua l\u00e4het\u00e4 sen kansan tyk\u00f6, jolla outo puhe ja vieras kieli on, vaan Israelin huoneesen,\n3:6 Ja en suuren kansan tyk\u00f6, joilla outo puhe ja vieras kieli olis, joiden puhetta et sin\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4. Ja jos min\u00e4 viel\u00e4 l\u00e4hett\u00e4isin sinun niiden tyk\u00f6, niin pit\u00e4is heid\u00e4n kuitenkin mielell\u00e4ns\u00e4 kuuleman sinua.\n3:7 Mutta Israelin huone ei tahdo sinua kuulla, sill\u00e4 ei he tahdo kuulla itse minuakaan; sill\u00e4 koko Israelin huonella on kova otsa ja paatunut syd\u00e4n.\n3:8 Mutta katso, kuitenkin olen min\u00e4 tehnyt sinun kasvos lujaksi heid\u00e4n kasvojansa vastaan ja sinun otsas lujaksi heid\u00e4n otsaansa vastaan.\n3:9 Ja min\u00e4 olen tehnyt sinun otas niin kovaksi kuin timantin, joka kovempi on kuin kallio: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 heit\u00e4, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s h\u00e4mm\u00e4sty heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4, ehk\u00e4 he ovat tottelematoin huone.\n3:10 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, kaikki minun sanani, jotka min\u00e4 sanoin sinulle, ota sinun syd\u00e4mees ja pane korviis.\n3:11 Ja mene pois sinun kansas vankien tyk\u00f6, ja saarnaa heille, ja sano heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: jos he kuulevat sen, taikka katsovat yl\u00f6n.\n3:12 Ja henki otti minun yl\u00f6s, ja min\u00e4 kuulin j\u00e4liss\u00e4ni suuren humauksen \u00e4\u00e4nen (sanovan): siunattu olkoon Herran kunnia h\u00e4nen siassansa!\n3:13 Ja min\u00e4 kuulin el\u00e4inten siipien \u00e4\u00e4nen, jotka l\u00f6iv\u00e4t toiseensa ja ratasten jyrin\u00e4n, jotka juuri niiden tyk\u00f6n\u00e4 olivat, ja suuren humauksen \u00e4\u00e4nen.\n3:14 Niin henki nosti minut yl\u00f6s, ja vei minut pois; ja min\u00e4 menin pois, ja olin suuresti h\u00e4mm\u00e4stynyt mutta Herran k\u00e4si piti minun vahvana.\n3:15 Ja min\u00e4 tulin vankien tyk\u00f6 Telabibiin, jotka asuivat Kebarin virran tyk\u00f6n\u00e4, ja viivyin heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, kussa he istuivat, ja olin siell\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styksiss\u00e4 heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4.\n3:16 Ja kuin ne seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 olivat kuluneet, tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:\n3:17 Sin\u00e4 ihmisen lapsi, min\u00e4 olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi; sinun pit\u00e4\u00e4 kuuleman sanan minun suustani, ja varaaman heit\u00e4 minun puolestani.\n3:18 Kuin min\u00e4 sanon jumalattomalle: sinun pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman, ja et sin\u00e4 varaa h\u00e4nt\u00e4 etk\u00e4 sano h\u00e4nelle sit\u00e4, ett\u00e4 jumalatoin lakkais jumalattomasta menostansa ja sais el\u00e4\u00e4, niin pit\u00e4\u00e4 sen jumalattoman kuoleman synteins\u00e4 t\u00e4hden; mutta h\u00e4nen verens\u00e4 tahdon min\u00e4 vaatia sinun k\u00e4dest\u00e4s.\n3:19 Mutta jos sin\u00e4 varaat sit\u00e4 jumalatointa, ja ei h\u00e4n k\u00e4\u00e4nny jumalattomuudestansa ja jumalattomasta tiest\u00e4ns\u00e4, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 synteins\u00e4 t\u00e4hden kuoleman; mutta sin\u00e4 olet sielus vapahtanut.\n3:20 Ja kuin vanhurskas luopuu vanhurskaudestansa ja tekee pahaa, niin min\u00e4 sallin h\u00e4nen loukata itsens\u00e4, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman; sent\u00e4hden, ettes ole h\u00e4nt\u00e4 varannut, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen synteins\u00e4 t\u00e4hden kuoleman, ja h\u00e4nen entist\u00e4 vanhurskauttansa, jonka h\u00e4n tehnyt on, ei pid\u00e4 muistettaman; mutta h\u00e4nen verens\u00e4 tahdon min\u00e4 vaatia sinun k\u00e4dest\u00e4s.\n3:21 Mutta jos sin\u00e4 varaat vanhurskasta, ettei h\u00e4n synti\u00e4 tekisi, ja ei h\u00e4n my\u00f6s synti\u00e4 tee, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen totisesti el\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n on neuvon ottanut; olet sin\u00e4 my\u00f6s sielus vapahtanut.\n3:22 Ja siell\u00e4 tuli Herran k\u00e4si minun p\u00e4\u00e4lleni ja sanoi minulle: nouse ja mene ulos kedolle, siell\u00e4 tahdon min\u00e4 puhua sinun kanssas.\n3:23 Ja min\u00e4 nousin ja menin ulos kedolle, ja katso, siell\u00e4 seisoi Herran kunnia, niinkuin se kunnia, jonka min\u00e4 Kebarin virran tyk\u00f6n\u00e4 ennen n\u00e4hnyt olin; ja min\u00e4 lankesin maahan kasvoilleni,\n3:24 Ja tulin virvoitetuksi hengess\u00e4, ja h\u00e4n asetti minun jaloilleni, ja puhui minun kanssani, ja sanoi minulle: mene ja sulje itses huoneeses.\n3:25 Ja sin\u00e4 ihmisen lapsi, katso, nuorat pit\u00e4\u00e4 pantaman sinun p\u00e4\u00e4lles, ja he sitovat sinun niill\u00e4, ettei sinun pid\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n heilt\u00e4.\n3:26 Ja min\u00e4 tahdon sinun kieles antaa tarttua suus lakeen, niin ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 tuleman myk\u00e4ksi, ja ei en\u00e4\u00e4n taitaman nuhdella heit\u00e4; sill\u00e4 se on vastahakoinen huone.\n3:27 Mutta kuin min\u00e4 puhun sinun kanssas, niin tahdon min\u00e4 avata sinun suus, ett\u00e4 sinun heille sanoman pit\u00e4\u00e4: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: joka kuulee, se kuulkaan, ja joka hylk\u00e4\u00e4, se hylj\u00e4tk\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 se on tottelematoin huone.\n4:1 Ja sin\u00e4 ihmisen lapsi, ota sinulles tiilikivi, pane se etees, ja piirusta sen p\u00e4\u00e4lle Jerusalemin kaupunki.\n4:2 Ja ly\u00f6 leiri sen ymp\u00e4rille, ja rakenna siihen aita, ja tee siihen valli, ja aseta siihen sotav\u00e4ki, ja pane sota-aseet sit\u00e4 vastaan joka taholta.\n4:3 Mutta ota etees rautapannu, ja anna sen olla rautaisen sein\u00e4n edest\u00e4 sinun ja kaupungin v\u00e4lill\u00e4, ja aseta kasvos h\u00e4nt\u00e4 vastaan, niinkuin piiritett\u00e4v\u00e4, ja piirit\u00e4 se. Se olkoon Israelin huoneelle merkiksi.\n4:4 Sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s makaaman vasemmalla kyljell\u00e4s, ja Israelin huoneen pahat teot paneman sen p\u00e4\u00e4lle. Niin monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kuin sin\u00e4 makaat sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin kauvan pit\u00e4\u00e4 sinun my\u00f6s kantaman heid\u00e4n pahoja tekojansa.\n4:5 Mutta min\u00e4 tahdon tehd\u00e4 sinulle heid\u00e4n pahain tekoinsa vuosikaudet p\u00e4iviksi: kolmeksisadaksi ja yhdeks\u00e4ksikymmeneksi p\u00e4iv\u00e4ksi; niin kauvan pit\u00e4\u00e4 sinun kantaman Israelin huoneen pahoja t\u00f6it\u00e4.\n4:6 Ja kuin ne olet t\u00e4ytt\u00e4nyt, sitte pit\u00e4\u00e4 sinun makaaman Juudan huoneen pahoja t\u00f6it\u00e4 nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 annan sinulle t\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4n joka vuoden edest\u00e4.\n4:7 Ja aseta kasvos ja paljas k\u00e4sivartes ymp\u00e4ri piiritetty\u00e4 Jerusalemia vastaan, ja ennusta h\u00e4nt\u00e4 vastoin.\n4:8 Ja katso, min\u00e4 panen nuorat sinun p\u00e4\u00e4lles, niin ettei sinun pid\u00e4 saaman k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itsi\u00e4s yhdelt\u00e4 kyljelt\u00e4 toiselle, siihenasti ett\u00e4 sin\u00e4 olet lopettanut piiritt\u00e4mises p\u00e4iv\u00e4t.\n4:9 Niin ota nyt nisuja, rukiita ja ohria, papuja, herneit\u00e4 ja kauroja, ja pane ne yhteen astiaan, ja tee itselles siit\u00e4 niin monta leip\u00e4\u00e4 kuin monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 on, jotka sinun kyljell\u00e4s makaaman pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sinulla olis siit\u00e4 sy\u00f6mist\u00e4 kolmeksisadaksi ja yhdeks\u00e4ksikymmeneksi p\u00e4iv\u00e4ksi.\n4:10 Niin ett\u00e4 sinun ruokas, jonka sinun kunakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, pit\u00e4\u00e4 painaman kaksikymment\u00e4 sikli\u00e4. T\u00e4m\u00e4n sinun sy\u00f6m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 yhdest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 niin toiseen.\n4:11 Vett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun my\u00f6s juoman m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4, kuudennen osan hinni\u00e4; ja sen sinun pit\u00e4\u00e4 juoman yhdest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 niin toiseen.\n4:12 Ohraisia leipi\u00e4 pi\u00e4\u00e4 sinun sy\u00f6m\u00e4n, jotka sinun heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4 ihmisen j\u00e4ljell\u00e4 kypsent\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n4:13 Ja Herra sanoi: ratki n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 Israelin lapset sy\u00f6m\u00e4n saastaista leip\u00e4\u00e4ns\u00e4 pakanain seassa, kuhunka min\u00e4 heit\u00e4 ajava olen.\n4:14 Mutta min\u00e4 sanoin: voi Herra, Herra, katso, minun sieluni ei ole koskaan viel\u00e4 saastutettu; sill\u00e4 en ole min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4, hamasta minun nuoruudestani t\u00e4h\u00e4n asti, mit\u00e4\u00e4n raatoa taikka raadeltua sy\u00f6nyt, ja ei saastainen liha ole koskaan suuhuni tullut.\n4:15 Mutta h\u00e4n sanoi minulle: katso, min\u00e4 tahdon antaa sinulle karjan sontaa ihmisen j\u00e4ljen edest\u00e4, jolla sinun leip\u00e4s tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n4:16 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, katso, min\u00e4 tahdon otaa pois leiv\u00e4n aineen Jerusalemista, niin ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n painolla ja murheella, ja juoman vett\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 ja surulla.\n4:17 Ett\u00e4 leip\u00e4 ja vesi puuttuman pit\u00e4\u00e4, ja yhden pit\u00e4\u00e4 sureman toisen kanssa, ja n\u00e4\u00e4ntym\u00e4n pahoissa teoissansa.\n5:1 Ja sin\u00e4, ihmisen lapsi, ota sinulles niin ter\u00e4v\u00e4 miekka kuin partaveitsi, ja keritse sill\u00e4 p\u00e4\u00e4s ja partas; ja ota vaaka ja jaa ne sill\u00e4.\n5:2 Kolmannen osan pit\u00e4\u00e4 sinun tulella polttaman keskell\u00e4 kaupunkia, kuin piiritt\u00e4misen p\u00e4iv\u00e4t ovat t\u00e4ytetyt; toinen kolmas osa ota ja hakkaa miekalla kaupungin ymp\u00e4rill\u00e4; viimeinen kolmas osa heit\u00e4 tuleen, ett\u00e4 min\u00e4 vet\u00e4isin miekan ulos heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4.\n5:3 Mutta ota v\u00e4h\u00e4 niist\u00e4 luvalla ja sido hamees kulmaan.\n5:4 Ja ota taas v\u00e4h\u00e4 niist\u00e4, ja heit\u00e4 se tuleen, ja polta se tulessa; siit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tulen tuleman koko Israelin huoneesen.\n5:5 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: t\u00e4m\u00e4 on Jerusalem, jonka min\u00e4 pakanain keskelle asettanut olen, ja maakunnat h\u00e4nen ymp\u00e4rillens\u00e4.\n5:6 Mutta h\u00e4n on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt minun oikeuteni jumalattomuudeksi, enemmin kuin pakanat, ja minun s\u00e4\u00e4tyni enemmin kuin ne maakunnat, jotka h\u00e4nen ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4ns\u00e4 ovat; sill\u00e4 he heitt\u00e4v\u00e4t minun oikeuteni pois, ja ei tahdo el\u00e4\u00e4 minun s\u00e4\u00e4tyini j\u00e4lkeen.\n5:7 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: ett\u00e4 te enemm\u00e4n pahuutta teette kuin pakanat, jotka ovat teid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4nne, ja ette vaella minun s\u00e4\u00e4dyiss\u00e4ni, ettek\u00e4 tee minun oikeuteni j\u00e4lkeen, ette my\u00f6s tee pakanainkaan oikeuden j\u00e4lkeen, jotka ovat teid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4nne:\n5:8 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: katso, min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6s, min\u00e4 my\u00f6s tulen, ja tahdon tuomita sinun pakanain silm\u00e4in edess\u00e4.\n5:9 Ja tahdon niin tehd\u00e4 sinun kanssas, kuin en min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 ennen tehnyt ole, enk\u00e4 my\u00f6s t\u00e4stedes tehd\u00e4 tahdo, kaikkein sinun kauhistustes t\u00e4hden.\n5:10 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 is\u00e4in sy\u00f6m\u00e4n lapsensa sinun keskell\u00e4s, ja lasten sy\u00f6m\u00e4n is\u00e4ns\u00e4. Ja tahdon sinun niin tuomita, ett\u00e4 kaikki sinun j\u00e4\u00e4nees pit\u00e4\u00e4 kaikkiin tuuliin hajoitetuksi tuleman.\n5:11 Sent\u00e4hden niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra: ett\u00e4s olet saastuttanut minun Pyh\u00e4ni kaikilla sinun turmeluksillas ja kaikilla sinun kauhistuksillas, niin tahdon min\u00e4 my\u00f6s hukuttaa sinun pois, ja minun silm\u00e4ni ei pid\u00e4 sinua s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n, ei my\u00f6s armahtaman.\n5:12 Kolmas osa sinusta pit\u00e4\u00e4 rutolla kuoleman ja n\u00e4lk\u00e4\u00e4n n\u00e4\u00e4ntym\u00e4n sinun keskell\u00e4s; ja toinen kolmas osa pit\u00e4\u00e4 lankeeman miekalla sinun ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4s; ja sen viimeisen kolmannen osan tahdon min\u00e4 hajoittaa kaikkiin tuuliin, ja vet\u00e4\u00e4 ulos miekan heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4.\n5:13 N\u00e4in pit\u00e4\u00e4 minun vihani t\u00e4ytetyksi tuleman, ja minun hirmuisuuteni saatan min\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 saisin lohdutuksen; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra minun kiivaudessani puhunut olen, kuin min\u00e4 hirmuisuuteni heiss\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4nyt olen.\n5:14 Min\u00e4 tahdon saattaa sinun autioksi ja pilkaksi pakanoille, jotka sinun ymp\u00e4rill\u00e4s ovat, kaikkein niiden silm\u00e4in eteen, jotka k\u00e4yv\u00e4t sielt\u00e4 ohitse.\n5:15 Ja se h\u00e4v\u00e4istys ja pilkka pit\u00e4\u00e4 oleman opiksi ja ihmeeksi pakanoille, jotka ovat sinun ymp\u00e4rill\u00e4s, kuin min\u00e4 annan oikeuteni k\u00e4yd\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4lles vihan, julmuuden ja rangaistusten kanssa. Min\u00e4 Herra olen sen sanonut.\n5:16 Ja kuin min\u00e4 ne pahat n\u00e4l\u00e4n nuolet heid\u00e4n sekaansa l\u00e4hett\u00e4v\u00e4 olen, jotka vahingolliset oleman pit\u00e4\u00e4, jotka min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n hukkaamaan teit\u00e4; ja annan teille n\u00e4l\u00e4n enemm\u00e4ksi ja enemm\u00e4ksi tulla, ja ottaman pois leiv\u00e4n aineen.\n5:17 Ja n\u00e4l\u00e4n ja pahat pedot tahdon min\u00e4 antaa tulla teid\u00e4n sekaanne, ne pit\u00e4\u00e4 teit\u00e4 tekem\u00e4n lapsettomaksi. Ja siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ruton ja veren liikkuman sinun seassas ja miekan tahdon min\u00e4 antaa tulla sinun p\u00e4\u00e4lles. Min\u00e4 Herra olen sen sanonut.\n6:1 Ja Herran sana tapahtui minulle, sanoen:\n6:2 Sin\u00e4 ihmisen lapsi, k\u00e4\u00e4nn\u00e4 kasvos Israelin vuoria p\u00e4in, ja ennusta heit\u00e4 vastaan,\n6:3 Ja sano: te Israelin vuoret, kuulkaat Herran, Herran sanaa: n\u00e4in sanoo Herra, Herra sek\u00e4 vuorille ett\u00e4 m\u00e4ille, sek\u00e4 ojille ett\u00e4 laaksoille: katso, min\u00e4, min\u00e4 tahdon antaa tulla miekan teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, ja ly\u00f6d\u00e4 teid\u00e4n kukkulanne maahan;\n6:4 Ett\u00e4 teid\u00e4n alttarinne pit\u00e4\u00e4 kukistetuiksi tuleman, ja teid\u00e4n ep\u00e4jumalanne rikki ly\u00f6dyksi; ja min\u00e4 tahdon antaa teid\u00e4n ruumiinne tapettaa kuvainne eteen,\n6:5 Ja ly\u00f6d\u00e4 maahan Israelin lasten ruumiit teid\u00e4n kuvainne eteen, ja hajoittaa teid\u00e4n luunne ymp\u00e4ri teid\u00e4n alttareitanne.\n6:6 Kussa te ik\u00e4n\u00e4 asutte, pit\u00e4\u00e4 kaupungit kylmille tuleman, ja kukkulat h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 teid\u00e4n alttarinne pit\u00e4\u00e4 ly\u00f6t\u00e4m\u00e4n maahan ja autioksi teht\u00e4m\u00e4n, ja rikottaman teid\u00e4n ep\u00e4jumalanne ja h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n, ja s\u00e4rjett\u00e4m\u00e4n teid\u00e4n kuvanne ja teid\u00e4n ty\u00f6nne tyhj\u00e4ksi teht\u00e4m\u00e4n.\n6:7 Ja maahan ly\u00f6dyt pit\u00e4\u00e4 makaaman teid\u00e4n seassanne, ett\u00e4 teid\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun olevan Herran.\n6:8 Mutta min\u00e4 tahdon antaa muutamat teist\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4, jotka pit\u00e4\u00e4 miekalta j\u00e4\u00e4m\u00e4n pakanain sekaan, kuin min\u00e4 teit\u00e4 maakuntiin hajoittanut olen.\n6:9 J\u00e4\u00e4neet teist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 muistaman minua pakanain seassa, kussa heid\u00e4n vankina oleman pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen s\u00e4rjetty heid\u00e4n haureellisen syd\u00e4mens\u00e4 t\u00e4hden, joka minusta luopunut on, ja heid\u00e4n kiiluvain silm\u00e4ins\u00e4 t\u00e4hden, jotka ovat katsoneet ep\u00e4jumaltensa j\u00e4lkeen; ja niiden pit\u00e4\u00e4 suuttuman itseens\u00e4 sen pahuuden t\u00e4hden, jotka he kaikkein kauhistustensa kautta tehneet ovat.\n6:10 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra; ja en ole hukkaan puhunut, tehd\u00e4kseni heille t\u00e4t\u00e4 pahaa.\n6:11 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: ly\u00f6 k\u00e4si\u00e4s yhteen, ja t\u00f6mist\u00e4 jalkojas, ja sano: voi! kaikkea pahuuden kauhistusta Israelin huoneessa, jonka t\u00e4hden he miekan, n\u00e4l\u00e4n ja ruton kautta lankeeman pit\u00e4\u00e4.\n6:12 Se joka kaukana on, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 ruttoon kuoleman, ja se joka juuri l\u00e4sn\u00e4 on, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 miekalla lankeeman; mutta se joka j\u00e4\u00e4 ja niist\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt on, sen pit\u00e4\u00e4 n\u00e4lk\u00e4\u00e4n kuoleman. N\u00e4in tahdon min\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minun hirmuisuuteni heid\u00e4n seassansa.\n6:13 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, kuin heid\u00e4n tapettunsa pit\u00e4\u00e4 makaaman heid\u00e4n ep\u00e4jumaltensa seassa ymp\u00e4ri heid\u00e4n alttareitansa, kaikilla vuorten kukkuloilla, ja kaikkein viheri\u00e4isten puiden alla, ja kaikkein paksuin tammien alla, joissa paikoissa he kaikille ep\u00e4jumalillensa makiaa savu-uhria tehneet ovat.\n6:14 Min\u00e4 tahdon ojentaa k\u00e4teni heit\u00e4 vastaan ja tehd\u00e4 heid\u00e4n maansa tyhj\u00e4ksi ja autioksi, hamasta Diblatin korvesta, kaikissa heid\u00e4n asumasioissansa; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n7:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n7:2 Sin\u00e4 ihmisten lapsi, n\u00e4in sanoo Herra, Herra, Israelin maasta: loppu tulee; koko nelj\u00e4n maan \u00e4\u00e4ren loppu tulee.\n7:3 Nyt tulee sinun loppus; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon l\u00e4hett\u00e4\u00e4 minun hirmuisuuteni sinun p\u00e4\u00e4lles, ja tuomita sinua, niinkuin sin\u00e4 ansainnut olet, ja antaa sinulle, mit\u00e4 kaikkiin sinun kauhistuksiis tulee.\n7:4 Minun silm\u00e4ni ei pid\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n sinua, eik\u00e4 armahtaman; mutta min\u00e4 tahdon antaa sinulle, niinkuin sin\u00e4 ansainnut olet, ja sinun kauhistukses pit\u00e4\u00e4 tuleman sinun sekaas, ett\u00e4 teid\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n7:5 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, yksi onnettomuus tulee toisen j\u00e4lkeen.\n7:6 Loppu tulee, loppu tulee; se valvoo sinua vastaan; katso, se tulee.\n7:7 Se k\u00e4y jo yl\u00f6s ja tulee niinkuin aamu sinun p\u00e4\u00e4lles, sin\u00e4 joka maassa asut; aika tulee, tuskap\u00e4iv\u00e4 on juuri l\u00e4sn\u00e4, ettei vuorilla pid\u00e4 laulettaman.\n7:8 Nyt tahdon min\u00e4 pian vuodattaa minun hirmuisuuteni sinun p\u00e4\u00e4lles, ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vihani sinussa ja tuomita sinun, niinkuin sin\u00e4 ansainnut olet, ja antaa sinulle, mit\u00e4 kaikkiin sinun kauhistuksiis tulee.\n7:9 Minun silm\u00e4ni ei pid\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n sinua eik\u00e4 armahtaman; min\u00e4 tahdon antaa sinulle, niinkuin sin\u00e4 ansainnut olet, ja sinun kauhistukses pit\u00e4\u00e4 tuleman sinun sekaas, ett\u00e4 teid\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, joka teit\u00e4 ly\u00f6n.\n7:10 Katsos p\u00e4iv\u00e4\u00e4, katso, se tulee; aamu tulee edes, vitsa kukoistaa, ja ylpi\u00e4 viheri\u00f6itsee.\n7:11 Tyranni on itsens\u00e4 valmistanut jumalattomain vitsaksi, niin ettei kenk\u00e4\u00e4n heit\u00e4 eli heid\u00e4n kansaansa taikka heid\u00e4n joukkoansa pid\u00e4 valittaman.\n7:12 Aika tulee, p\u00e4iv\u00e4 l\u00e4hestyy, ostaja \u00e4lk\u00f6\u00f6n iloitko, ja myyj\u00e4 \u00e4lk\u00f6\u00f6n murehtiko; sill\u00e4 viha tulee kaiken heid\u00e4n joukkonsa p\u00e4\u00e4lle.\n7:13 Sill\u00e4 myyj\u00e4n ei pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n myydyn kalunsa tyk\u00f6 palajaman, vaikka he viel\u00e4 hengiss\u00e4kin olisivat; sill\u00e4 ennustus kaikesta heid\u00e4n paljoudestansa ei pid\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n takaperin, eik\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n taida vahvistaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 pahuutensa kautta.\n7:14 Soittakaat vaskitorveen, ja valmistakaat kaikki; ei kuitenkaan yksik\u00e4\u00e4n sotaan ole l\u00e4htev\u00e4; sill\u00e4 minun vihani tulee kaiken h\u00e4nen kansansa p\u00e4\u00e4lle.\n7:15 Ulkona liikkuu miekka, sis\u00e4ll\u00e4 rutto ja n\u00e4lk\u00e4; se joka kedolla on, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 miekalla lankeeman, mutta se joka kaupungissa on, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 ruttoon ja n\u00e4lk\u00e4\u00e4n vaipuman.\n7:16 Ja jotka heilt\u00e4 p\u00e4\u00e4sev\u00e4t pakoon, pit\u00e4\u00e4 oleman vuorilla niinkuin kyhkyiset laaksoissa, ja kaikkein pit\u00e4\u00e4 valittaman, kukin pahuuttansa.\n7:17 Kaikki k\u00e4det pit\u00e4\u00e4 n\u00e4\u00e4ntym\u00e4n, ja kaikki polvet horjuman niinkuin vesi.\n7:18 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 s\u00e4kkiin puettaman, ja pelko pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4t peitt\u00e4m\u00e4n, ja kaikki kasvot surkiasti katsoman, ja kaikki p\u00e4\u00e4t paljaaksi tuleman.\n7:19 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hopiansa heitt\u00e4m\u00e4n kaduille, ja heid\u00e4n kultansa kauvas joutuman; sill\u00e4 heid\u00e4n hopiansa ja kultansa ei pid\u00e4 taitaman auttaa heit\u00e4 Herran vihan p\u00e4iv\u00e4n\u00e4; ja ei taitaman sieluansa ravita, eik\u00e4 vatsaansa t\u00e4ytt\u00e4\u00e4; sill\u00e4 se on ollut heille pahennus, heid\u00e4n pahoihin t\u00f6ihins\u00e4.\n7:20 Kalliista kaluistansa, joilla he ylpeiliv\u00e4t, ovat he kauhistustensa ja ep\u00e4jumalainsa kuvat tehneet; sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 tehd\u00e4 heille sen saastaisuudeksi,\n7:21 Ja antaa sen muukalaisten k\u00e4siin, ett\u00e4 ne sen ry\u00f6v\u00e4\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ja jumalattomille maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 saaliiksi, ett\u00e4 ne sen saastuttavat.\n7:22 Min\u00e4 tahdon minun kasvoni k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sielt\u00e4 pois, ett\u00e4 he juuri minun majani turmelevat; ja ry\u00f6v\u00e4rit pit\u00e4\u00e4 tuleman sinne, ja sen saastuttaman.\n7:23 Tee kahleet; sill\u00e4 maa on t\u00e4ynn\u00e4 veren vikoja, ja kaupunki t\u00e4ysi v\u00e4kivaltaa.\n7:24 Niin tahdon min\u00e4 antaa tulla kaikkein pahimmat pakanain seasta, ett\u00e4 ne pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n huoneensa omistaman, ja tahdon lopettaa voimallisten ylpeyden, ja heid\u00e4n pyh\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 saastutetuksi tuleman.\n7:25 H\u00e4vitt\u00e4j\u00e4 tulee; niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n rauhaa etsim\u00e4n, ja ei se pid\u00e4 oleman heill\u00e4.\n7:26 Yksi onnettomuus pit\u00e4\u00e4 tuleman toisen j\u00e4lkeen, yksi sanoma toisen p\u00e4\u00e4lle, niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n prophetailta n\u00e4ky\u00e4 etsim\u00e4n; mutta siell\u00e4 ei laki en\u00e4\u00e4n ole pappien tyk\u00f6n\u00e4, eik\u00e4 neuvo vanhain tyk\u00f6n\u00e4.\n7:27 Kuninkaan pit\u00e4\u00e4 murheessa oleman ja p\u00e4\u00e4miehet surullisissa vaatteissa, ja maassa kansan k\u00e4det vapiseman. Min\u00e4 tahdon niin laittaa itseni heid\u00e4n kanssansa, kuin he el\u00e4neet ovat, ja tuomita heit\u00e4, niinkuin he ansainneet ovat: ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n8:1 Ja tapahtui kuudentena vuonna, viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuudennetta kuuta, ett\u00e4 min\u00e4 istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat minun edess\u00e4ni: siell\u00e4 tuli Herran, Herran k\u00e4si minun p\u00e4\u00e4lleni.\n8:2 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, se mik\u00e4 oli h\u00e4nen kupeensa alla, se oli niinkuin tuli; mutta p\u00e4\u00e4lt\u00e4 h\u00e4nen kupeensa oli se sangen kirkas, niinkuin kaikkein kirkkain valkeus.\n8:3 Ja h\u00e4n ojensi ulos niinkuin k\u00e4den, ja otti minun kiinni p\u00e4\u00e4ni hiuksista; niin otti minun henki yl\u00f6s maan ja taivaan v\u00e4lille, ja vei minun Jerusalemiin Jumalan n\u00e4yiss\u00e4, sis\u00e4llisen oven tyk\u00f6, joka pohjan puolessa on, kussa kiivauksen kuva seisoi, joka kiivauksen kehoitti.\n8:4 Ja katso,siell\u00e4 oli Israelin Jumalan kunnia, niinkuin min\u00e4 sen ennen n\u00e4hnyt olin kedolla.\n8:5 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, nosta nyt silm\u00e4s pohjoiseen p\u00e4in. Ja kuin min\u00e4 silm\u00e4ni nostin pohjan puoleen, katso, niin seisoi kiivauksen kuva pohjan puolessa alttariportin tyk\u00f6n\u00e4, kusta k\u00e4yd\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle.\n8:6 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, n\u00e4etk\u00f6s, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t tekev\u00e4t? niit\u00e4 suuria kauhistuksia, jotka Israelin huone t\u00e4ss\u00e4 tekee, ett\u00e4 he juuri ajavat minun kauvas minun Pyh\u00e4st\u00e4ni? Mutta sinun pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 nyt n\u00e4kem\u00e4n suuremmat kauhistukset.\n8:7 Ja h\u00e4n vei minun kartanon porttiin: siell\u00e4 min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, siell\u00e4 oli l\u00e4pi sein\u00e4ss\u00e4.\n8:8 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, kaiva nyt sein\u00e4 l\u00e4vitse. Ja kuin min\u00e4 kaivoin sein\u00e4n l\u00e4vitse, katso, niin oli siell\u00e4 yksi ovi.\n8:9 Ja h\u00e4n sanoi minulle: mene sis\u00e4lle ja katso niit\u00e4 ilkeit\u00e4 kauhistuksia, joita he t\u00e4ss\u00e4 tekev\u00e4t.\n8:10 Ja kuin min\u00e4 menin sis\u00e4lle ja katsoin, katso, siell\u00e4 olivat kaikkinaiset matoin ja el\u00e4inten kuvat, kaikki tyynni kauhistus, ja kaikkinaiset Israelin huoneen ep\u00e4jumalat, joka paikkaan ymp\u00e4ri seini\u00e4 tehdyt,\n8:11 Joiden edess\u00e4 seisoivat seitsem\u00e4nkymment\u00e4 miest\u00e4 Israelin huoneen vanhimmista, ja Jasania Saphanin poika seisoi my\u00f6s heid\u00e4n seassansa, ja jokaisella heill\u00e4 oli pyh\u00e4n savun astia k\u00e4dess\u00e4, ja paksu l\u00f6yhk\u00e4 k\u00e4vi yl\u00f6s savu-uhrista.\n8:12 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, n\u00e4etk\u00f6s, mit\u00e4 Israelin huoneen vanhimmat tekev\u00e4t pimeydess\u00e4, itsekukin kauniimmassa kammiossansa? sill\u00e4 he sanovat: ei Herra n\u00e4e meit\u00e4, Herra on maan hylj\u00e4nnyt.\n8:13 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sinun pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 nyt n\u00e4kem\u00e4n suurempia kauhistuksia, joita he tekev\u00e4t.\n8:14 Ja h\u00e4n vei minut sen portin tyk\u00f6, Herran huoneessa, joka on pohjan puolessa, ja katso, siell\u00e4 istuivat vaimot, jotka itkiv\u00e4t Tammusta.\n8:15 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, n\u00e4etk\u00f6s n\u00e4it\u00e4? Mutta sinun pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 nytkin suurempia kauhistuksia n\u00e4kem\u00e4n, kuin n\u00e4m\u00e4t ovat.\n8:16 Ja h\u00e4n vei minun sis\u00e4lliseen kartanoon Herran huoneesen p\u00e4in, ja katso, Herran templin oven edess\u00e4, esihuoneen ja alttarin v\u00e4lill\u00e4, oli l\u00e4hes viisikolmattakymment\u00e4 miest\u00e4, jotka olivat k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet selk\u00e4ns\u00e4 Herran templin puoleen ja kasvonsa it\u00e4\u00e4n, ja rukoilivat auringon ylenemiseen p\u00e4in.\n8:17 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen lapsi, n\u00e4etk\u00f6s n\u00e4it\u00e4? Onko t\u00e4m\u00e4 Juudan huoneelle v\u00e4h\u00e4, ett\u00e4 he t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kauhistuksia tekev\u00e4t, jotka my\u00f6s muutoin koko maan v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, ja asettavat itsens\u00e4 minua vihoittamaan? Ja katso, he pit\u00e4v\u00e4t viinapuun oksan nen\u00e4ns\u00e4 edess\u00e4.\n8:18 Sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 my\u00f6s tehd\u00e4 minun hirmuisuudessani, ja ei pid\u00e4 minun silm\u00e4ni s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n enk\u00e4 min\u00e4 armahda heit\u00e4; ja he huutavat korkialla \u00e4\u00e4nell\u00e4 minun korvissani, en min\u00e4 kuitenkaan kuule heit\u00e4.\n9:1 Ja h\u00e4n huusi korkialla \u00e4\u00e4nell\u00e4 minun korvissani ja sanoi: se on jo k\u00e4siss\u00e4, ett\u00e4 kaupunki pit\u00e4\u00e4 rangaistaman, ja jokaisella on murha-ase k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4.\n9:2 Ja katso, kuusi miest\u00e4 tuli ylimm\u00e4isen portin tiet\u00e4, joka pohjan puolessa on, ja jokaisella oli vahingollinen ase k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4. Mutta yksi mies heid\u00e4n seassansa oli liinavaatteilla vaatetettu, ja kirjoitustaulu h\u00e4nen vy\u00f6ll\u00e4ns\u00e4; ja he meniv\u00e4t sis\u00e4lle, ja astuivat vaskialttarin tyk\u00f6.\n9:3 Ja Israelin Jumalan kunnia nousi Kerubimin p\u00e4\u00e4lt\u00e4, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n oli, ja l\u00e4hestyi huoneen kynnykseen asti, ja huusi sit\u00e4 miest\u00e4, jonka yll\u00e4 oli liinavaate, ja kirjoitustaulu vy\u00f6ll\u00e4.\n9:4 Ja Herra sanoi h\u00e4nelle: mene Jerusalemin kaupungin l\u00e4vitse, ja kirjoita ne miehet heid\u00e4n otsissansa, jotka huokaavat ja huutavat sit\u00e4 kauhistusta, joka siin\u00e4 tapahtuu.\n9:5 Mutta muille sanoi h\u00e4n, minun kuulteni: menk\u00e4\u00e4t h\u00e4nen j\u00e4liss\u00e4ns\u00e4 kaupungin l\u00e4vitse, ja ly\u00f6k\u00e4\u00e4t; teid\u00e4n silm\u00e4nne ei pid\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n, eik\u00e4 armoa tekem\u00e4n.\n9:6 Ly\u00f6k\u00e4\u00e4t sek\u00e4 vanhat ett\u00e4 nuoret, neitseet, lapset ja vaimot kuoliaaksi; mutta joiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kirjoitus on, ei yhteenk\u00e4\u00e4n niihin pid\u00e4 teid\u00e4n rupeeman. Ruvetkaat ensin minun Pyh\u00e4st\u00e4ni. Ja he rupesivat niist\u00e4 vanhoista miehist\u00e4, jotka huoneen edess\u00e4 olivat.\n9:7 Ja h\u00e4n sanoi heille: saastuttakaat huone, ja t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4t kartanot tapetuilla, menk\u00e4\u00e4t sitte ulos. Ja he meniv\u00e4t ulos ja tappoivat kaupungissa.\n9:8 Ja kuin he olivat tappaneet heid\u00e4t, j\u00e4in min\u00e4 viel\u00e4, ja lankesin kasvoilleni, huusin ja sanoin: ah Herra, Herra, tahdotkos siis hukuttaa kaikki j\u00e4\u00e4nneet Israelissa, ett\u00e4s niin vuodatat sinun vihas Jerusalemin p\u00e4\u00e4lle?\n9:9 Ja h\u00e4n sanoi minulle: Israelin ja Juudan huoneen paha ty\u00f6 on sangen suuri, maa on t\u00e4ytetty murhalla, ja kaupunki t\u00e4ynn\u00e4 pahuutta. Sill\u00e4 he sanovat: Herra on hylj\u00e4nnyt maan, ja ei Herra n\u00e4e.\n9:10 Sent\u00e4hden ei minun silm\u00e4ni pid\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n, enk\u00e4 min\u00e4 tahdo armahtaa; mutta min\u00e4 tahdon antaa heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, niinkuin he ansainneet ovat.\n9:11 Ja katso, se mies, jonka yll\u00e4 liinavaate oli, ja kirjoitustaulu vy\u00f6ll\u00e4, vastasi ja sanoi: min\u00e4 olen tehnyt, niinkuin sin\u00e4 minulle k\u00e4skenyt olet.\n10:1 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, taivaassa oli Kerubimin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 niinkuin saphir, ja niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 niinkuin istuin.\n10:2 Ja h\u00e4n sanoi sille miehelle, joka oli liinavaatteeissa: mene sis\u00e4lle ratasten v\u00e4lille Kerubimin aalle, ja ota k\u00e4tes t\u00e4yteen tulisia hiili\u00e4, jotka Kerubimin v\u00e4lill\u00e4 ovat, ja hajoita ne kaupungin p\u00e4\u00e4lle; ja h\u00e4n meni sis\u00e4lle minun silm\u00e4ini edess\u00e4.\n10:3 Mutta Kerubimit seisoivat oikialla puolella huoneessa, kuin mies sis\u00e4lle meni, ja sumu t\u00e4ytti sis\u00e4llisen kartanon.\n10:4 Ja Herran kunnia nousi Kerubimin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 huoneen kynnykseen asti, ja huone t\u00e4ytettiin sumulla ja kartano Herran kunnian kirkkaudella.\n10:5 Ja Kerubimin siipein humaus kuului hamaan ulkonaiseen kartanoon asti, niinkuin kaikkivaltiaan Jumalan \u00e4\u00e4ni kuin h\u00e4n puhuu.\n10:6 Ja kuin h\u00e4n oli k\u00e4skenyt miest\u00e4, joka oli liinavaatteissa, ja sanonut: ota tulta ratasten keskelt\u00e4 Kerubimin alta; niin h\u00e4n meni sinne sis\u00e4lle, ja astui rattaan tyk\u00f6.\n10:7 Ja Kerubim ojensi k\u00e4tens\u00e4 keskell\u00e4 Kerubimeja, tuleen p\u00e4in, joka oli Kerubimin v\u00e4lill\u00e4, otti siit\u00e4 ja antoi sen miehen k\u00e4siin, joka oli liinavaatteissa; ja h\u00e4n otti sen ja meni ulos.\n10:8 Ja n\u00e4kyi Kerubimeissa, niikuin ihmisen k\u00e4si heid\u00e4n siipeins\u00e4 alla.\n10:9 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, nelj\u00e4t rattaat seisoivat Kerubimein tyk\u00f6n\u00e4, jokaisen Kerubimin tyk\u00f6n\u00e4 yhdet rattaat, ja rattaat olivat n\u00e4k\u00f6\u00e4ns\u00e4 niinkuin turkos.\n10:10 Ja olivat kaikki ne nelj\u00e4 yksi niinkuin toinenkin, niinkuin yhdet rattaat olisivat olleet toisten sis\u00e4ll\u00e4.\n10:11 Kuin yksi heist\u00e4 meni, niin meniv\u00e4t kaikki nelj\u00e4, ja ei erinneet toinen toisestansa kulkeissansa; mutta kuhunka ensimm\u00e4inen meni, sinne meniv\u00e4t ne j\u00e4liss\u00e4, ja ei erinneet toinen toisestansa.\n10:12 Ja heid\u00e4n koko ruumiinsa, selk\u00e4ns\u00e4, k\u00e4tens\u00e4 ja siipens\u00e4, niin my\u00f6s rattaat olivat t\u00e4ynn\u00e4 silmi\u00e4 kaikki ymp\u00e4rins\u00e4, ne nelj\u00e4t rattaat.\n10:13 Ja rattaille sanottiin: py\u00f6rik\u00e4\u00e4t, niin ett\u00e4 min\u00e4 sen kuulin.\n10:14 Niin oli my\u00f6s jokaisella el\u00e4imell\u00e4 nelj\u00e4t kasvot: yhdet kasvot olivat ihmisen kasvot, toiset kasvot olivat ihmisen kasvot, kolmannet jalopeuran kasvot, ja nelj\u00e4nnet kotkan kasvot.\n10:15 Ja Kerubimit korotettiin. T\u00e4m\u00e4 on se el\u00e4in, jonka min\u00e4 n\u00e4in Kebarin virran tyk\u00f6n\u00e4.\n10:16 Kuin Kerubimit k\u00e4viv\u00e4t, niin kulkivat my\u00f6s rattaat heit\u00e4 my\u00f6ten; ja kuin Kerubimit nostivat siipi\u00e4ns\u00e4, maasta nousemaan, niin ei my\u00f6s rattaat heist\u00e4 erinneet.\n10:17 Kuin he seisoivat, niin seisoivat n\u00e4m\u00e4t my\u00f6s, kuin he nousivat, niin nousivat my\u00f6s n\u00e4m\u00e4t; sill\u00e4 el\u00e4v\u00e4 henki oli heiss\u00e4.\n10:18 Ja Herran kunnia meni taas huoneen kynnykselt\u00e4, ja istui Kerubimein p\u00e4\u00e4lle.\n10:19 Niin ylenteliv\u00e4t Kerubimit siipi\u00e4ns\u00e4, ja nousivat maasta yl\u00f6s, minun silm\u00e4ini edess\u00e4; ja kuin he meniv\u00e4t ulos, meniv\u00e4t rattaat heit\u00e4 my\u00f6ten; ja he astuivat id\u00e4n puoleiselle ovelle Herran huonetta, ja Israelin kunnia oli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4.\n10:20 T\u00e4m\u00e4 on se el\u00e4in, jonka min\u00e4 n\u00e4in Israelin Jumalan alla Kebarin virran tyk\u00f6n\u00e4; ja min\u00e4 tunsin ne olevan Kerubimit.\n10:21 Jokaisella olivat nelj\u00e4t kasvot ja nelj\u00e4 siipe\u00e4, ja siipein alla niinkuin ihmisen k\u00e4det.\n10:22 Heid\u00e4n kasvonsa olivat niinkuin min\u00e4 ne n\u00e4in Kebarin virran tyk\u00f6n\u00e4; ja ne kukin k\u00e4viv\u00e4t kohdastansa eteens\u00e4 p\u00e4in.\n11:1 Ja henki nosti minun yl\u00f6s ja vei minun portin eteen Herran huoneen puoleen, joka it\u00e4\u00e4n p\u00e4in on, ja katso: portissa oli viisikolmattakymment\u00e4 miest\u00e4. Ja min\u00e4 n\u00e4in niiden seassa Jasanian Assurin pojan, ja Pelatian Benajan pojan, kansan p\u00e4\u00e4miehet.\n11:2 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen poika, n\u00e4ill\u00e4 miehill\u00e4 ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4t ajatukset ja vahingolliset neuvot t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa,\n11:3 Jotka sanovat: ei se viel\u00e4 niin l\u00e4sn\u00e4 ole, rakentakaamme huoneita; t\u00e4m\u00e4 on pata, me olemme liha.\n11:4 Sent\u00e4hden ennusta sin\u00e4 heit\u00e4 vastaan, ennusta, sin\u00e4 ihmisen poika.\n11:5 Ja Herran henki lankesi minun p\u00e4\u00e4lleni, ja sanoi minulle: sano: n\u00e4in sanoo Herra: te Israelin huoneesta olette niin puhuneet: min\u00e4 tied\u00e4n kyll\u00e4 teid\u00e4n henkenne ajatukset.\n11:6 Te olette monta tappaneet t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa, ja h\u00e4nen katunsa t\u00e4ytt\u00e4neet tapetuilla.\n11:7 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: ne jotka te siell\u00e4 tappaneet olette, ne ovat liha, ja t\u00e4m\u00e4 on pata; mutta min\u00e4 tahdon teit\u00e4 vied\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ulos.\n11:8 Miekan, jota te pelk\u00e4\u00e4tte, annan min\u00e4 tulla teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, sanoo Herra, Herra.\n11:9 Min\u00e4 tahdon ajaa teit\u00e4 sielt\u00e4 ulos, ja antaa teit\u00e4 muukalaisten k\u00e4siin, ja tehd\u00e4 teille oikeuden.\n11:10 Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 miekalla lankeeman; Israelin maan \u00e4\u00e4riss\u00e4 min\u00e4 tahdon tuomita teit\u00e4, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n11:11 Mutta ei t\u00e4m\u00e4 pid\u00e4 oleman teid\u00e4n patanne, ettek\u00e4 te lihana siin\u00e4; vaan Israelin maan \u00e4\u00e4riss\u00e4 tahdon min\u00e4 tuomita teit\u00e4.\n11:12 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra; sill\u00e4 ette ole vaeltaneet minun s\u00e4\u00e4tyini j\u00e4lkeen, ja ette ole pit\u00e4neet minun oikeuksiani, mutta olette tehneet pakanain tavan j\u00e4lkeen, jotka teid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4nne ovat.\n11:13 Ja kuin min\u00e4 n\u00e4in ennustin, niin Pelatia Benjan poika kuoli. Ja min\u00e4 lankesin kasvoilleni, ja huusin korkialla \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja sanoin: Voi Herra, Herra, sin\u00e4 lopetat per\u00e4ti Israelin j\u00e4\u00e4nneet.\n11:14 Niin tuli Herran sana minulle ja sanoi:\n11:15 Sin\u00e4 ihmisen poika, ne ovat sinun veljes, sinun veljes ja l\u00e4himm\u00e4iset lankos, ja koko Israelin huone, joille Jerusalemin asuvaiset sanoneet ovat: menk\u00e4\u00e4t kauvas Herrasta, maa on meille annettu omaisuudeksi.\n11:16 Sent\u00e4hden sano sin\u00e4: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: totta min\u00e4 olen antanut ajaa heit\u00e4 kauvas pakanain sekaan, ja olen tosin hajoittanut heit\u00e4 maakuntiin, niin tahdon min\u00e4 kuitenkin \u00e4kisti olla heid\u00e4n pyhityksens\u00e4 niiss\u00e4 maakunnissa, joihinka he joutuneet ovat.\n11:17 Sano sent\u00e4hden: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: min\u00e4 tahdon koota teit\u00e4 niist\u00e4 kansoista, ja koota teit\u00e4 niist\u00e4 maakunnista, joihinka te hajoitetut olette, ja tahdon antaa teille Israelin maan.\n11:18 Sinne pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n tuleman ja ottaman sielt\u00e4 ulos kaiken h\u00e4nen saastaisuutensa ja kaikki h\u00e4nen kauhistuksensa.\n11:19 Ja min\u00e4 tahdon antaa heille yhden syd\u00e4men, ja antaa teihin uuden hengen, ja tahdon ottaa pois kivisen syd\u00e4men heid\u00e4n lihastansa, ja antaa heille lihaisen syd\u00e4men;\n11:20 Ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vaeltaman minun s\u00e4\u00e4dyiss\u00e4ni, ja pit\u00e4m\u00e4n minun oikeuteni, ja tekem\u00e4n sen j\u00e4lkeen; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman minun kanssani, ja min\u00e4 tahdon olla heid\u00e4n Jumalansa.\n11:21 Mutta niille, jotka vaeltavat syd\u00e4mens\u00e4 kauhistuksen ja hirmuisuuden j\u00e4lkeen, niille min\u00e4 tahdon panna heid\u00e4n tekonsa heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, sanoo Herra, Herra.\n11:22 Niin nostivat Kerubimit siipi\u00e4ns\u00e4, ja rattaat k\u00e4viv\u00e4t heid\u00e4n sivussansa, ja Israelin Jumalan kunnia oli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4.\n11:23 Ja Herran kunnia k\u00e4vi keskell\u00e4 kaupunkia yl\u00f6s, ja asettui sille vuorelle, joka on it\u00e4\u00e4n p\u00e4in kaupungista.\n11:24 Ja henki otti minun, ja johdatti minun n\u00e4yss\u00e4 ja Jumalan hengess\u00e4 Kaldean maalle vankien tyk\u00f6; ja se n\u00e4ky, jonka min\u00e4 n\u00e4in, katosi minun edest\u00e4ni.\n11:25 Ja min\u00e4 sanoin vangeille kaikki Herran sanat, jotka h\u00e4n minulle osoittanut oli.\n12:1 Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:\n12:2 Ihmisen poika, sin\u00e4 asut kovakorvaisen kansan seassa, jolla kyll\u00e4 silm\u00e4t ovat n\u00e4hd\u00e4, ja ei kuitenkaan tahdo n\u00e4hd\u00e4, ja korvat kuulla, eik\u00e4 tahdo kuitenkaan kuulla; sill\u00e4 se on tottelematoin huone.\n12:3 Sent\u00e4hden sin\u00e4 ihmisen poika, tee itselles vaellusaseet, ja vaella valkialla p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4; sinun pit\u00e4\u00e4 vaeltaman siastas toiseen paikkaan heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, jos he, mit\u00e4maks, tahtovat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he kovakorvainen kansa ovat.\n12:4 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tuoman sinun asees edes, niinkuin sin\u00e4 tahtoisit vaeltaa valkialla p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, niiden ulosl\u00e4htemisen tavalla, jotka vaeltaa tahtovat.\n12:5 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 murtaman sinuas sein\u00e4n l\u00e4vitse heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, ja menem\u00e4n siit\u00e4 ulos.\n12:6 Ja olallas kantaman heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, ja kuin pimi\u00e4 tullut on, menem\u00e4n matkaas. Sinun pit\u00e4\u00e4 kasvos peitt\u00e4m\u00e4n, ettet sin\u00e4 saa n\u00e4hd\u00e4 maata; sill\u00e4 min\u00e4 olen pannut sinun ihmeeksi Israelin huoneelle.\n12:7 Ja min\u00e4 tein, niinkuin minulle k\u00e4sketty oli, ja kannoin aseeni edes, niikuin minun piti vaeltaman valkialla p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, ja ehtoona kangotin min\u00e4 itseni l\u00e4vitse sein\u00e4n k\u00e4dell\u00e4. Ja kuin pimi\u00e4 oli tullut, otin min\u00e4 sen olalleni ja kannoin sen ulos heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4.\n12:8 Ja huomeneltain varhain tuli Herran sana minulle ja sanoi:\n12:9 Sin\u00e4 ihmisen poika, eik\u00f6 Israelin huone, tottelematoin huone, ole sanonut sinulle: mit\u00e4 sin\u00e4 teet?\n12:10 Niin sano siis heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: t\u00e4m\u00e4 kuorma tulee p\u00e4\u00e4miehen p\u00e4\u00e4lle Jerusalemissa, ja koko Israelin huoneen p\u00e4\u00e4lle, joka siell\u00e4 on.\n12:11 Sano siis: min\u00e4 olen teid\u00e4n ihmeenne: niinkuin min\u00e4 tehnyt olen, niin teille tapahtuman pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vaeltaman ja vankina viet\u00e4m\u00e4n pois.\n12:12 Heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 viet\u00e4m\u00e4n pois olkap\u00e4ill\u00e4 pimeydess\u00e4, ja pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n ulos sein\u00e4n l\u00e4vitse, jonka heid\u00e4n s\u00e4rkem\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vaeltaman sen l\u00e4vitse; h\u00e4nen kasvonsa pit\u00e4\u00e4 peitett\u00e4m\u00e4n, ettei h\u00e4n yhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n silm\u00e4ll\u00e4 n\u00e4e maata.\n12:13 Min\u00e4 tahdon my\u00f6s heitt\u00e4\u00e4 minun verkkoni h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n minun verkollani pit\u00e4\u00e4 otettaman kiinni; ja min\u00e4 tahdon antaa h\u00e4nen tulla Babeliin Kaldean maalle, jota ei h\u00e4nen kuitenkaan n\u00e4kem\u00e4n pid\u00e4, ja siell\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman.\n12:14 Ja kaikki, jotka ovat h\u00e4nen ymp\u00e4rillens\u00e4, h\u00e4nen apumiehens\u00e4, ja kaiken sotajoukkonsa tahdon min\u00e4 hajoittaa kaikkiin tuuliin, ja vet\u00e4\u00e4 ulos miekan heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4.\n12:15 Ja niin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, kuin min\u00e4 ajan heit\u00e4 pois pakanain sekaan, ja hajoitan heit\u00e4 maakuntiin.\n12:16 Mutta min\u00e4 tahdon muutamia harvoja heist\u00e4 tallella pit\u00e4\u00e4 miekan, n\u00e4l\u00e4n ja ruton edest\u00e4; ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 jutteleman kaikki kauhistuksensa pakanain seassa, kuhunka heid\u00e4n tuleman pit\u00e4\u00e4, ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n12:17 Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:\n12:18 Sin\u00e4 ihmisen poika, sinun pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n leip\u00e4s vavistuksella, ja juoman vetes v\u00e4ristyksell\u00e4 ja murheella,\n12:19 Ja sanoman maakunnan kansalle: n\u00e4in sanoo Herra, Herra Jerusalemin asuvaisista Israelin maalla: heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n leip\u00e4ns\u00e4 murheessa, ja juoman vetens\u00e4 vaivaisuudessa; sill\u00e4 maa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitetyksi tuleman kaikista, mit\u00e4 siin\u00e4 on, kaikkein asuvaisten pahuuden t\u00e4hden.\n12:20 Ja ne kaupungit, jotka hyvin asetetut ovat, pit\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4ksi ja maa kylmille tuleman; ja niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n12:21 Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:\n12:22 Sin\u00e4 ihmisen poika, mik\u00e4 sananlasku on teill\u00e4 Israelin maalla, ett\u00e4 te sanotte: ett\u00e4 se viipyy niin kauvan, niin kaikki ennustus turhaan raukee.\n12:23 Sent\u00e4hden sano heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: min\u00e4 tahdon hylj\u00e4t\u00e4 sen sananlaskun, ettei sit\u00e4 en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 pidett\u00e4m\u00e4n Israelissa; ja sano heille: aika on juuri l\u00e4sn\u00e4, ja kaikki, mit\u00e4 ennustettu on.\n12:24 Sill\u00e4 t\u00e4stedes ei yksik\u00e4\u00e4n n\u00e4ky pid\u00e4 puuttuman, eik\u00e4 ennustus valehteleman Israelin huoneessa.\n12:25 Sill\u00e4 min\u00e4 Herra sen puhun, mit\u00e4 min\u00e4 puhun, sen pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ja ei edemm\u00e4 viivytett\u00e4m\u00e4n; mutta teid\u00e4n ajallanne, sin\u00e4 tottelematoin huone, pit\u00e4\u00e4 minun tekem\u00e4n sen mink\u00e4 min\u00e4 puhun, sanoo Herra, Herra.\n12:26 Ja Herran sana tuli minulle ja sanoi:\n12:27 Sin\u00e4 ihmisen poika: katso, Israelin huone sanoo: se n\u00e4ky, jonka t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kee, on viel\u00e4 kaukana, ja ennustaa siit\u00e4 ajasta, joka viel\u00e4 nyt kaukana on.\n12:28 Sent\u00e4hden sano heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: ei yht\u00e4\u00e4n minun sanastani pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n viivytetyksi tuleman; mutta se sana, jonka min\u00e4 puhun, pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, sanoo Herra, Herra.\n13:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n13:2 Sin\u00e4 ihmisen poika, ennusta Israelin prophetaita vastaan, jotka ennustavat, ja sano niille, jotka omasta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 ennustavat: kuulkaat Herran sanaa.\n13:3 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: voi niit\u00e4 hulluja prophetaita, jotka omaa henke\u00e4ns\u00e4 seuraavat, ja ei ole mit\u00e4\u00e4n n\u00e4hneet.\n13:4 Israel, sinun prophetas ovat niinkuin ketut korvessa.\n13:5 Ei he astu yl\u00f6s s\u00e4rjetyn paikan eteen, eik\u00e4 aseta heit\u00e4ns\u00e4 muuriksi Israelin huoneen ymp\u00e4rille, ja ei ole seisovaiset sodassa Herran p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n13:6 Heid\u00e4n n\u00e4kyns\u00e4 on tyhj\u00e4, ja heid\u00e4n ennustuksensa on valhe; he sanovat: Herra on sen sanonut, vaikka ei Herra ole heit\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt; ja ahkeroitsevat pit\u00e4\u00e4ksens\u00e4 sanansa vahvana.\n13:7 Eik\u00f6 teid\u00e4n n\u00e4kynne ole turha, ja teid\u00e4n ennustuksenne kaikki tynni valhe? Te sanotte: Herra on sen sanonut, ja en min\u00e4 kuitenkaan ole sit\u00e4 sanonut.\n13:8 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: ett\u00e4 te puhutte turhaa ja ennustatte valhetta, niin min\u00e4 tahdon teid\u00e4n tyk\u00f6nne, sanoo Herra, Herra.\n13:9 Ja minun k\u00e4teni tulee niiden prophetain p\u00e4\u00e4lle, jotka n\u00e4kev\u00e4t turhaa ja ennustavat valhetta. Ei heid\u00e4n pid\u00e4 oleman minun kansani seurakunnassa, ja ei Israelin huoneen kirjoituksessa kirjoitetut oleman, taikka tuleman Israelin maalle; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, Herra.\n13:10 Sent\u00e4hden, tosin sent\u00e4hden, ett\u00e4 he viettelev\u00e4t minun kansani, sanoen: rauha, ja ei siell\u00e4 ole rauhaa; t\u00e4m\u00e4 (kansa) rakentaa sein\u00e4n; mutta he sivuvat sen sekoittamattomalla kalkilla.\n13:11 Sanos niille, jotka sekoittamattomalla kalkilla sivuvat, ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 putooman; sill\u00e4 iso sade on tuleva, ja suuret rakeet lakeevat, ja tuulisp\u00e4\u00e4 sit\u00e4 sy\u00f6ksem\u00e4n.\n13:12 Katso, niin pit\u00e4\u00e4 sein\u00e4n lankeeman; eik\u00f6 silloin teille sanota: kussa nyt se pyyhkimys on, jonka te sivunneet olette?\n13:13 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: min\u00e4 tahdon antaa pauhata suuren tuulisp\u00e4\u00e4n minun julmuudessani, ja ison sateen minun vihassani, ja suuria raekivi\u00e4 minun hirmuisuudessani; ne pit\u00e4\u00e4 kaikki maahan ly\u00f6m\u00e4n.\n13:14 Ja niin min\u00e4 ly\u00f6n sein\u00e4n alas, jonka te sekoittamattomalla kalkilla sivunneet olette, ja heit\u00e4n sen maahan, niin ett\u00e4 sen perustus pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kym\u00e4n, ja ett\u00e4 se maahan kaatuu, ja teid\u00e4n my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 siin\u00e4 hukkuman, ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n13:15 Ja niin min\u00e4 tahdon t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minun hirmuisuuteni sein\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ja niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka sen sekoittamattomalla kalkilla sivuvat, ja sanoa teille: ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ole sein\u00e4\u00e4, eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n sivujaa.\n13:16 N\u00e4m\u00e4t ovat Israelin prophetat, jotka Jerusalemille ennustavat ja n\u00e4kev\u00e4t h\u00e4nelle rauhan n\u00e4kyj\u00e4; ja ei siell\u00e4 rauhaa ole, sanoo Herra.\n13:17 Ja sin\u00e4 ihmisen poika, aseta kasvos kansas tytt\u00e4ri\u00e4 vastaan, jotka ennustavat syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4, ja ennusta heit\u00e4 vastaan.\n13:18 Ja sano: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: voi teit\u00e4, jotka ompelette ihmisille pehmityksi\u00e4 kainalon alle, ja p\u00e4\u00e4nalasia sek\u00e4 nuorille ett\u00e4 vanhoille, k\u00e4sitt\u00e4\u00e4ksenne sieluja. Kuin te nyt olette k\u00e4sitt\u00e4neet minun kansani sielut, niin te lupaatte heille el\u00e4m\u00e4n;\n13:19 Ja saastutatte minun, minun kansani seassa, ohrapivon ja leiv\u00e4n palan t\u00e4hden, ett\u00e4 te tuomitsette ne sielut kuolemaan, jotka ei pid\u00e4 kuoleman, ja tuomitsette ne el\u00e4m\u00e4\u00e4n, jotka ei pid\u00e4 el\u00e4m\u00e4n, teid\u00e4n valheenne kautta minun kansani seassa, jotka mielell\u00e4ns\u00e4 valhetta kuulevat.\n13:20 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon teid\u00e4n pehmityksenne tyk\u00f6, jolla te sieluja k\u00e4sit\u00e4tte ja uskotatte, ja tahdon ne repi\u00e4 pois teid\u00e4n kainalonne alta, ja tahdon pelastaa ne sielut, jotka te k\u00e4sit\u00e4tte ja uskotatte.\n13:21 Ja tahdon teid\u00e4n p\u00e4\u00e4nalaisenne rev\u00e4ist\u00e4 rikki, ja pelastaa minun kansani teid\u00e4n k\u00e4dest\u00e4nne, ettei teid\u00e4n pid\u00e4 heit\u00e4 en\u00e4\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4n; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n13:22 Ett\u00e4 te petollisesti saatatte surulliseksi vanhurskaan syd\u00e4men, jota en min\u00e4 ole surulliseksi tehnyt, ja olette vahvistaneet jumalattoman k\u00e4det, niin ettei se palajaisi pahasta tiest\u00e4ns\u00e4, ja sais el\u00e4\u00e4.\n13:23 Sent\u00e4hden ei teid\u00e4n pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n saarnaaman turhaa oppia, eik\u00e4 ennustusta ennustaman; mutta min\u00e4 tahdon vapahtaa minun kansani teid\u00e4n k\u00e4dest\u00e4nne, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n14:1 Ja minun tyk\u00f6ni tuli monikahtoja Israelin vanhimpia ja he istuivat minun tyk\u00f6ni.\n14:2 Niin tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:\n14:3 Sin\u00e4 ihmisen poika, n\u00e4m\u00e4t miehet riippuvat syd\u00e4mell\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4jumalissansa, ja pysyv\u00e4t lujana v\u00e4\u00e4ryytens\u00e4 pahennuksessa: pit\u00e4isik\u00f6 heid\u00e4n ollenkaan minulta kysym\u00e4n?\n14:4 Sent\u00e4hden puhuttele heit\u00e4 ja sano heille: n\u00e4it\u00e4 sanoo Herra, Herra: kuka ihminen Israelin huoneesta riippuu syd\u00e4mell\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4jumalissansa, ja pysyy lujana v\u00e4\u00e4ryytens\u00e4 pahennuksessa, ja tulee prophetan tyk\u00e4, niin tahdon min\u00e4 Herra vastata h\u00e4nt\u00e4, niinkuin h\u00e4n ansainnut on suurella ep\u00e4jumalan palveluksellansa,\n14:5 Ett\u00e4 Israelin huone pit\u00e4\u00e4 vietellyksi tuleman syd\u00e4miss\u00e4ns\u00e4: sent\u00e4hden ett\u00e4 he kaikki ovat minusta luopuneet ep\u00e4jumalainsa kautta.\n14:6 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 sinun sanoman Israelin huoneelle: n\u00e4it\u00e4 sanoo Herra, Herra: k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4t itsenne ja luopukaat teid\u00e4n ep\u00e4jumalan palveluksestanne, ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4t teid\u00e4n kasvonne kaikesta teid\u00e4n kauhistuksestanne.\n14:7 Sill\u00e4 kuka ihminen Israelin huoneesta, taikka joku muukalainen, joka Israelissa asuu, luopuu minusta ja syd\u00e4mell\u00e4ns\u00e4 riippuu ep\u00e4jumalissa, ja lujana pysyy ep\u00e4jumalansa palveluksen pahennuksessa, ja tulee prophetan tyk\u00f6 kysym\u00e4\u00e4n minulta h\u00e4nen kauttansa, h\u00e4nelle min\u00e4 Herra tahdon itse vastata.\n14:8 Ja tahdon asettaa minun kasvoni h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja tehd\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 autioksi, ihmeeksi ja sananlaskuksi, ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen minun kansastani: ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n14:9 Mutta jos vietelty propheta jotakin saarnaa, h\u00e4nen min\u00e4 Herra annan vietellyksi tulla; ja tahdon ojentaa minun k\u00e4teni h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen minun kansastani Israelista.\n14:10 Ja niin heid\u00e4n molempain pit\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4n tekonsa maksun saaman; niinkuin kysyj\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4 teko, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s prophetan v\u00e4\u00e4r\u00e4 teko oleman,\n14:11 Ettei Israelin huone en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 erhettym\u00e4n minua seuraamasta, ja ei enempi saastuttaman itsi\u00e4ns\u00e4 kaikissa ylitsek\u00e4ymisiss\u00e4ns\u00e4; mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman minun kansani, ja min\u00e4 tahdon olla heid\u00e4n Jumalansa, sanoo Herra, Herra.\n14:12 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n14:13 Sin\u00e4 ihmisen poika, kuin maakunta synti\u00e4 tekee minua vastaan, ja pyrkii edesp\u00e4in synniss\u00e4, niin min\u00e4 tahdon ojentaa minun k\u00e4teni sen p\u00e4\u00e4lle, ja ottaa leiv\u00e4n aineen pois, ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 n\u00e4l\u00e4n sinne, hukuttaakseni siell\u00e4 sek\u00e4 ihmiset ett\u00e4 el\u00e4imet.\n14:14 Ja jos viel\u00e4 ne kolme miest\u00e4, Noa, Daniel ja Job siell\u00e4 olisivat, niin he ainoastaan pelastaisivat sielunsa vanhurskaudellansa, sanoo Herra, Herra.\n14:15 Ja jos min\u00e4 antaisin tulle pahat pedot maakuntaan, jotka sen tekisiv\u00e4t lapsettomaksi ja h\u00e4vitt\u00e4isiv\u00e4t, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n siell\u00e4 taitaisi vaeltaa petoin t\u00e4hden;\n14:16 Ja n\u00e4m\u00e4t kolme miest\u00e4 olisivat siell\u00e4, niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra, ei pit\u00e4isi heid\u00e4n taitaman vapahtaa poikia eik\u00e4 tytt\u00e4ri\u00e4; vaan ainoastaan itse vapahdettaman, ja maa autioksi tuleman.\n14:17 Taikka jos min\u00e4 antaisin tulla miekan sen maan p\u00e4\u00e4lle, ja sanoisin: miekka, k\u00e4y maan l\u00e4vitse, ja niin tulisivat sek\u00e4 ihmiset ett\u00e4 el\u00e4imet h\u00e4vitetyksi;\n14:18 Ja ne kolme miest\u00e4 olisivat siell\u00e4, niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra, ei heid\u00e4n pit\u00e4isi taitaman pelastaa poikia eli tytt\u00e4ri\u00e4, vaan ainoastaan he itse tulisivat vapahdetuiksi.\n14:19 Taikka jos min\u00e4 l\u00e4hett\u00e4isin ruton siihen maakuntaan, ja vuodattaisin minun vihani sen p\u00e4\u00e4lle verell\u00e4, h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sielt\u00e4 ihmisi\u00e4 ja el\u00e4imi\u00e4;\n14:20 Ja Noa, Daniel ja Job olisivat siell\u00e4, niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra, ei heid\u00e4n pit\u00e4isi taitaman auttaa poikia eli tytt\u00e4ri\u00e4, vaan ainoasti vanhurskaudellansa pelastamaan omia sielujansa.\n14:21 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: kuin min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n ne nelj\u00e4 minun pahaa rangaistustani, miekan, n\u00e4l\u00e4n ja pahat pedot, ja ruton Jerusalemiin, h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n siell\u00e4 sek\u00e4 ihmiset ett\u00e4 el\u00e4imet;\n14:22 Ja katsos, niin pit\u00e4\u00e4 muutamia sinne j\u00e4tetyit\u00e4 kirvoitettaman, poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4; ja katso, heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman t\u00e4nne teid\u00e4n tyk\u00f6nne, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n, kuinka heid\u00e4n k\u00e4y, ja lohduttaman teit\u00e4 sen onnettomuuden t\u00e4hden, jonka min\u00e4 Jerusalemille olen antanut tulla, ja kaikkein muiden t\u00e4hden, jotka min\u00e4 olen antanut tulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n14:23 He pit\u00e4\u00e4 oleman teid\u00e4n lohdutuksenne, kuin te saatte n\u00e4hd\u00e4, kuinka heid\u00e4n k\u00e4y, ja taidatte ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, etten min\u00e4 ilman syyt\u00e4 tehnyt ole kaikkia, mit\u00e4 min\u00e4 siell\u00e4 tehnyt olen, sanoo Herra, Herra.\n15:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n15:2 Sin\u00e4 ihmisen poika, mit\u00e4 on viinapuu parempi muita puita, eli viinapuun oksa parempi mets\u00e4puita?\n15:3 Otetaanko siit\u00e4 puu teht\u00e4\u00e4 jotain ty\u00f6t\u00e4? taikka tehd\u00e4\u00e4nk\u00f6 niist\u00e4 koukku, johonka jotakin ripustetaan?\n15:4 Katso, se heitet\u00e4\u00e4n tuleen kulutettavaksi, niin ett\u00e4 tuli molemmat p\u00e4\u00e4t kuluttaa, ja h\u00e4nen keskipaikkansa palaa: mihink\u00e4 se nyt pit\u00e4is kelpaaman, kelvanneeko se mihink\u00e4\u00e4n?\n15:5 Katso, kuin se viel\u00e4 kokonainen oli, ei siit\u00e4 silloinkaan taidettu mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4: kuinka paljo v\u00e4hemmin taidetaan t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin silt\u00e4 jotakin tehd\u00e4, kuin tuli sen kuluttanut ja polttanut on?\n15:6 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Herra: niinkuin min\u00e4 annan viinapuun oksat tulella poltettaa mets\u00e4puiden kanssa, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s minun tekem\u00e4n Jerusalemin asuvaisille.\n15:7 Ja tahdon asettaa minun kasvoni heit\u00e4 vastaan, ettei heid\u00e4n pid\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4n tulta; mutta tulen pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 polttaman. Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, kuin min\u00e4 asetan kasvoni heit\u00e4 vastaan.\n15:8 Ja teen maakunnan kylmille, ett\u00e4 he ovat pilkaanneet minua, sanoo Herra, Herra.\n16:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n16:2 Sin\u00e4 ihmisen poika, ilmoita Jerusalemille h\u00e4nen kauhistuksensa!\n16:3 Ja sano: sinun sukus ja syntys on Kanaanealaisten maalta, sinun is\u00e4s Amorilaisista ja sinun \u00e4itis Hetil\u00e4isist\u00e4.\n16:4 Sinun sukus ei ole sinulta napaa leikanneet, kuin synnyit, ei ole sinua my\u00f6s saunoitettu vedell\u00e4, ett\u00e4s olisit puhtaaksi tullut, eik\u00e4 suolalla tahottu, eik\u00e4 kapaloihin k\u00e4\u00e4ritty.\n16:5 Sill\u00e4 ei kenk\u00e4\u00e4n sinua surkutellut, ett\u00e4 h\u00e4n olis armahtanut sinua, ja osoittanut sinulle yhdenkin n\u00e4ist\u00e4, mutta sin\u00e4 heitettiin kedolle, niin yl\u00f6nkatsottu oli sinun sielus, kuin synnyit.\n16:6 Mutta min\u00e4 k\u00e4vin sinun ohitses, ja n\u00e4in sinun veress\u00e4s makaavan, ja sanoin sinulle: sinun pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n, kuin sin\u00e4 niin sinun veress\u00e4s makasit; totta sinulle sanoin min\u00e4, kuin niin veress\u00e4s makasit: sinun pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n.\n16:7 Ja min\u00e4 olen enent\u00e4nyt sinun moneksi tuhanneksi ja antanut sinun suureksi tulla, niinkuin hedelm\u00e4n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja sin\u00e4 olit kasvanut isoksi ja aivan kauniiksi tullut, sinun nis\u00e4s olivat kasvaneet, ja sin\u00e4 olit saanut kauniit pitk\u00e4t hiukset, mutta sin\u00e4 olit viel\u00e4 alastoin ja kaino.\n16:8 Ja min\u00e4 k\u00e4vin ohitses ja katsoin p\u00e4\u00e4lles, ja katso, sin\u00e4 olit t\u00e4ysikasvuinen, niin min\u00e4 hajoitin hameeni liepeen sinun ylitses, ja peitin sinun h\u00e4pi\u00e4s; ja min\u00e4 vannoin sinulle, ja annoin itseni liittoon sinun kanssas, sanoo Herra, Herra, ett\u00e4 sinun piti minun oleman.\n16:9 Ja pesin sinun vedell\u00e4, ja virutin sinun verest\u00e4s, ja voitelin sinun \u00f6ljyll\u00e4.\n16:10 Ja vaatetin sinun neulotuilla vaatteilla, ja kengitin sinun Tekasjimin nahalla, ja annoin sinulle kalliit liinavaatteet, puetin sinun silkkiin.\n16:11 Ja kaunistin sinun kaunistuksella, ja panin k\u00e4sirenkaat sinun k\u00e4tees ja k\u00e4\u00e4dyt sinun kaulaas.\n16:12 Ja annoin otsalehden sinun otsaas, ja korvarenkaat korviis ja kunnian kruunun p\u00e4\u00e4h\u00e4s.\n16:13 Niin sin\u00e4 kaunistettiin kullalla ja hopialla, ja vaatetettiin kalliilla liinavaatteella, silkill\u00e4 ja neulotulla ty\u00f6ll\u00e4; sin\u00e4 s\u00f6it my\u00f6s s\u00e4mpyl\u00e4leip\u00e4\u00e4, hunajaa ja \u00f6ljy\u00e4; ja olit ylenpaljon kaunistettu, ja sait valtakunnan.\n16:14 Ja sinun nimes kuului kauvas pakanain seassa sinun kauneutes t\u00e4hden, joka juuri t\u00e4ydellinen oli, senkaltaisten kaunistusten kautta, jotka min\u00e4 olin pannut p\u00e4\u00e4lles, sanoo Herra, Herra.\n16:15 Mutta sin\u00e4 uskalsit kauneutees; ja ett\u00e4s niin ylistetty olit, teit sin\u00e4 huorin, niin ett\u00e4 sin\u00e4 itses teit yhteiseksi jokaiselle, jotka k\u00e4viv\u00e4t ohitses, ja teit h\u00e4nen tahtonsa.\n16:16 Ja otit sinun vaatteistas, ja teit siit\u00e4 kirjavat alttarit itselles, ja teit huoruuttas niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4; joka ei ik\u00e4n\u00e4 tapahtunut ole, eik\u00e4 pid\u00e4 tapahtuman.\n16:17 Ja otit sinun kunniakaluistas, jotka min\u00e4 sinulle minun kullastani ja hopiastani antanut olin, ja teit niist\u00e4 miehen kuvat itselles, ja teit huorin niiden kanssa.\n16:18 Ja otit neulotut vaattees ja peitit ne niill\u00e4, ja minun \u00f6ljyni ja suitsutukseni asetit sin\u00e4 heid\u00e4n eteens\u00e4.\n16:19 Ruokani, jonka min\u00e4 annoin sy\u00f6d\u00e4kses, s\u00e4mpyl\u00f6it\u00e4, \u00f6ljy\u00e4 ja hunajaa, asetit sin\u00e4 heid\u00e4n eteens\u00e4 makiaksi hajuksi; ja niin se oli, sanoo Herra, Herra.\n16:20 Ja sin\u00e4 otit poikas ja tytt\u00e4res, jotka minulle synnytt\u00e4nyt olit, ja uhrasit ne heille sy\u00f6t\u00e4\u00e4; luuletkos niin halvaksi huoruutes?\n16:21 Ja sin\u00e4 teuraaksi teit minun lapseni, ja annoit polttaa heit\u00e4 heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4.\n16:22 Et kuitenkaan sin\u00e4 ole kaikessa kauhistuksessas ja huoruudessas koskaan ajatellut nuoruutes aikaa, kuinka paljas ja alastoin sin\u00e4 olit, ja makasit veress\u00e4s.\n16:23 Joka tapahtui kaiken sinun pahuutes j\u00e4lkeen. Voi! voi sinuas! sanoo Herra, Herra.\n16:24 Sin\u00e4 rakensit itselles korkeudet, ja teit sinulles kukkulat kaikille kaduille.\n16:25 Ja kaikkein teiden suihin rakensit sin\u00e4 kukkulas, ja teit sinun kauneutes kauhistukseksi; sin\u00e4 hajoitit jalkas jokaiselle, joka k\u00e4vi siit\u00e4 ohitse, ja teit suurta salavuoteutta.\n16:26 Ensin sin\u00e4 teit salavuoteutta l\u00e4himm\u00e4istes Egyptin lasten kanssa, joilla suuri liha oli, ja teit suurta salavuoteutta kehoittaakses minua.\n16:27 Ja katso, min\u00e4 ojensin k\u00e4teni sinua vastaan ja hillitsin senkaltaisen tapas, ja hylk\u00e4sin sinun vihollistes Philistealaisten tytt\u00e4rien tahtoon, jotka h\u00e4pesiv\u00e4t sinun h\u00e4peem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ty\u00f6t\u00e4s.\n16:28 Sitte sin\u00e4 teit huoruutta Assurin lasten kanssa, ja et taitanut heist\u00e4 kyll\u00e4\u00e4s saada; ja kuin sin\u00e4 olit tehnyt huoruutta heid\u00e4n kanssansa, ja et taitanut heist\u00e4 kyll\u00e4\u00e4nty\u00e4;\n16:29 Enensit sin\u00e4 viel\u00e4 sitte sinun huoruuttas Kanaanin maalla, Kaldeaan asti, ja et sin\u00e4 viel\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n taitanut sill\u00e4k\u00e4\u00e4n kyll\u00e4\u00e4nty\u00e4.\n16:30 Kuinka siis minun pit\u00e4is ymp\u00e4rileikkaaman sinun syd\u00e4mes, sanoo Herra, Herra: ett\u00e4s senkaltaisen julkihuoran t\u00f6it\u00e4 teet?\n16:31 Siin\u00e4, ett\u00e4s niin rakennat korkeutes joka tien suuhun, ja teet kukkulas kaikille kaduille, ja et ole niinkuin muu portto, joka rahalla ostettaman pit\u00e4\u00e4,\n16:32 Taikka niinkuin joku huorivaimo, joka miehens\u00e4 siaan laskee toisen.\n16:33 Kaikille portoille annetaan lahjoja; mutta sin\u00e4 annat kaikille sinun v\u00e4rt\u00e4miehilles palkan, ja lahjoitat heit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n joka paikasta sinun tyk\u00f6s tuleman pit\u00e4is, huoruutta tekem\u00e4\u00e4n sinun kanssas.\n16:34 Ja l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n sinun tyk\u00f6n\u00e4s sinun huotuudessas juuri vastoin sit\u00e4 mik\u00e4 tapa on muiden vaimoin kanssa, ettei sinun per\u00e4ss\u00e4s juosta; ja ett\u00e4 sin\u00e4 palkan annat, ja ei sinulle palkkaa anneta, niin sin\u00e4 teet juuri vastahakoisin.\n16:35 Sent\u00e4hden sin\u00e4 portto, kuule Herran sanaa:\n16:36 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: ett\u00e4s niin mielell\u00e4s annat rahaa, ja julistat h\u00e4pi\u00e4s huoruutes kautta v\u00e4rt\u00e4miehelles ja kaiken sinun kauhistukses ep\u00e4jumalain kanssa, ja vuodatat lastes veren, jonkas heille uhraat;\n16:37 Sent\u00e4hden, katso, min\u00e4 tahdon koota kaikki sinun v\u00e4rt\u00e4miehes, joiden kanssa sin\u00e4 olet hekumassa el\u00e4nyt, ynn\u00e4 kaikkein niiden kanssa, joita yst\u00e4vin\u00e4s pid\u00e4t, ja joita vihaat; ja min\u00e4 tahdon ne koota sinua vastaan joka taholta, ja julistaa sinun h\u00e4pi\u00e4s, ett\u00e4 heid\u00e4n kaikki sinun h\u00e4pi\u00e4s n\u00e4kem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n16:38 Ja min\u00e4 annan k\u00e4yd\u00e4 huoran ja verenvuodattajan oikeuden sinun ylitses, ja annan vuodattaa sinun veres julmuudella ja kiivaudella.\n16:39 Ja min\u00e4 annan sinut heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 s\u00e4rkem\u00e4n sinun korkeutes, ja kukistaman sinun kukkulas, ja riisuman sinun vaattees, ja ottaman sinulta pois sinun kunniakappalees, ja antaman istua sinun alasti ja paljaana.\n16:40 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 antaman tulla sinun vastaas suuren v\u00e4kijoukon, jotka pit\u00e4\u00e4 sinua kivitt\u00e4m\u00e4n kuoliaaksi ja hakkaaman miekoillansa rikki;\n16:41 Ja tulella polttaman sinun huonees, ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n sinulle sinun oikeutes monen vaimon silm\u00e4in edess\u00e4; ja min\u00e4 tahdon tehd\u00e4 lopun sinun huoruudelles, ettei sinun en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 antaman rahaa.\n16:42 Ja kuin min\u00e4 olen antanut minun vihani lev\u00e4t\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4ll\u00e4s, niin pit\u00e4\u00e4 minun kiivauteni sinusta luopuman, ett\u00e4 min\u00e4 mahtaisin olla levossa, ja en en\u00e4\u00e4n vihastua.\n16:43 Ettes muistanut nuoruutes aikaa, vaan kehoitit minua n\u00e4ill\u00e4 kaikilla, sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 my\u00f6s panna kaikki sinun menos sinun p\u00e4\u00e4s p\u00e4\u00e4lle, sanoo Herra, Herra, ettes tekisi sit\u00e4 pahaa kaikkein sinun kauhistustes kanssa.\n16:44 Katso, kaikki jotka itsi\u00e4ns\u00e4 sananlaskussa harjoittavat, ne pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n sananlaskun sinusta sanoman: tyt\u00e4r on niinkuin \u00e4itikin.\n16:45 Sin\u00e4 olet \u00e4itis tyt\u00e4r, joka hylk\u00e4si miehens\u00e4 ja lapsensa; ja sin\u00e4 olet sisartes sisar, jotka j\u00e4ttiv\u00e4t pois miehens\u00e4 ja lapsensa; teid\u00e4n \u00e4itinne on Hetil\u00e4inen, ja teid\u00e4n is\u00e4nne Amorilainen.\n16:46 Samaria on sinun vanhempi sisares tytt\u00e4rinens\u00e4, joka vasemmalla puolellas tyk\u00f6n\u00e4s asuu; ja Sodoma on sinun nuorempi sisares tytt\u00e4rinens\u00e4, joka asuu oikialla puolellas.\n16:47 Vaikka et sin\u00e4 kuitenkaan heid\u00e4n teill\u00e4ns\u00e4 vaeltanut, taikka tehnyt heid\u00e4n kauhistustensa j\u00e4lkeen, niin ei siit\u00e4 paljo puutu, ettet sin\u00e4 pahempia asioita tehnyt ole kuin he, kaikissa sinun menoissas.\n16:48 Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra, Sodoma, sinun sisares tytt\u00e4rinens\u00e4, ei ole niin tehnyt kuin sin\u00e4 ja sinun tytt\u00e4res.\n16:49 Katso, se oli sinun sisares, Sodoman synti: ylpeys, ja kaikissa ylt\u00e4kyll\u00e4isyys, ja hyv\u00e4 rauha, joka h\u00e4nell\u00e4 ja h\u00e4nen tytt\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 oli: mutta k\u00f6yhi\u00e4 ja tarvitsevia ei he auttaneet;\n16:50 Mutta he olivat ylpi\u00e4t, ja tekiv\u00e4t kauhistuksen minun edess\u00e4ni; sent\u00e4hden olen my\u00f6s min\u00e4 heitt\u00e4nyt heid\u00e4t pois, kuin min\u00e4 sen n\u00e4in.\n16:51 Niin ei my\u00f6s Samaria ole tehnyt puoliakaan sinun syntej\u00e4s; mutta sin\u00e4 olet paljon enemmin tehnyt sinun kauheuttas kuin h\u00e4n, ett\u00e4s olet tehnyt sisares hyv\u00e4ksi kaikkein sinun kauhistustes suhteen, joita sin\u00e4 tehnyt olet.\n16:52 Niin kanna my\u00f6s h\u00e4pi\u00e4s, sin\u00e4, joka sisares hyv\u00e4ksi teet synteis kautta, joissa sin\u00e4 suuremmat ja olet tehnyt heit\u00e4 paremmaksi kuin sin\u00e4 olet: niin h\u00e4pee nyt ja kanna h\u00e4pi\u00e4s, ett\u00e4s sisares, hyv\u00e4ksi tehnyt olet.\n16:53 Mutta min\u00e4 tahdon k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n vankiutensa: Sodoman vankiuden ja h\u00e4nen tyt\u00e4rtens\u00e4, ja Samarian vankiuden ja h\u00e4nen tyt\u00e4rtens\u00e4, ja sinun vankiutes vangit heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4,\n16:54 Niin ett\u00e4 sinun t\u00e4ytyy kantaa sinun h\u00e4pi\u00e4s ja pilkkas kaiken sen edest\u00e4, jonka tehnyt olet, jolla heit\u00e4 olet lohduttava.\n16:55 Ja sinun sisares Sodoma ja h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nnetyksi tuleman, niinkuin he ennen ovat olleet, ja Samaria ja h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nnetyksi tuleman, niinkuin he ennen ovat olleet; ja sinun my\u00f6s tyt\u00e4rtes kanssa pit\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nnetyksi tuleman, niinkuin te ennen olleet olette.\n16:56 Ja ei pid\u00e4 (en\u00e4\u00e4) Sodoma sinun sisares huutoon tuleman sinun suussas, (niinkuin) ylpeytes aikana.\n16:57 Kuin pahuutes ei viel\u00e4 julki ollut, niinkuin siihen aikaan, kuin Syrian ja Philistealaisten tytt\u00e4ret h\u00e4p\u00e4isiv\u00e4t sinua joka paikassa, ja kaikki sen ymp\u00e4rist\u00f6 katsoi sinun yl\u00f6n;\n16:58 Kuin sinun t\u00e4ytyi kantaa pahuuttas ja kauheuttas, sanoo Herra, Herra.\n16:59 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: min\u00e4 tahdon tehd\u00e4 sinulle, niinkuin sin\u00e4 tehnyt olet, ett\u00e4s valan katsoit yl\u00f6n ja s\u00e4rjit liiton.\n16:60 Mutta min\u00e4 tahdon muistaa minun liittoni, jonka min\u00e4 kanssas tehnyt olen nuoruutes aikana, ja tahdon tehd\u00e4 ijankaikkisen liiton sinun kanssas.\n16:61 Niin sinun pit\u00e4\u00e4 mielees johdattaman sinun teit\u00e4s, ja h\u00e4peem\u00e4n, kuin olet ottava tyk\u00f6s vanhemmat ja nuoremmat sisares, jotka min\u00e4 sinulle tytt\u00e4rikses antava olen; vaan ei sinun liitostas.\n16:62 Mutta min\u00e4 tahdon tehd\u00e4 minun liittoni sinun kanssas, ett\u00e4 sinun ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra:\n16:63 Ett\u00e4s sit\u00e4 ajattelisit ja h\u00e4pe\u00e4isit, ja et rohkeaisi h\u00e4pi\u00e4n t\u00e4hden suutas avata, koska min\u00e4 sinulle anteeksi antava olen kaikki, mit\u00e4s tehnyt olet, sanoo Herra, Herra.\n17:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n17:2 Sin\u00e4 ihmisen poika, anna Israelin huoneelle tapaus ja juttele vertaus,\n17:3 Ja sano: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: suuri kotka suurella lennolla ja pitkill\u00e4 siivill\u00e4 ja t\u00e4ynn\u00e4 sulkia, jotka olivat kirjavat, tuli Libanonin p\u00e4\u00e4lle, ja otti sedripuun latvan.\n17:4 Ja mursi pois sen pienten vesain latvan, ja vei sen kauppamaahan, ja pani sen kauppamiesten kaupunkiin.\n17:5 Ja otti my\u00f6s siemeni\u00e4 siit\u00e4 maakunnasta ja kylvi ne hyv\u00e4\u00e4n peltoon, ja asetti siihen, kussa paljo vett\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 oli, ja istutti sen taitavasti.\n17:6 Ja se kasvoi ja tuli avaraksi viinapuuksi, vaan matalaksi varreltansa, sill\u00e4 oksat taittivat itsens\u00e4 siihen p\u00e4in, ja olivat juuret sen alla; ja se tuli jaloksi viinapuuksi, ja kasvoi oksat, ja putkautti itsest\u00e4ns\u00e4 vesat.\n17:7 Ja siell\u00e4 oli toinen suuri kotka, jolla olivat isot siivet ja paljo sulkia, ja katso, t\u00e4m\u00e4 viinapuu sovitti juurensa h\u00e4nen puoleensa, ja ojensi oksansa h\u00e4nen puoleensa, ett\u00e4 sen piti kastetuksi tuleman h\u00e4nen ojistansa.\n17:8 Ja oli kuitenkin hyv\u00e4ll\u00e4 maalla paljon veden tyk\u00f6n\u00e4 istutettu, niin ett\u00e4 se kyll\u00e4 sai kasvaa oksia, hedelm\u00e4\u00e4 kantaa ja suureksi viinapuuksi tulla.\n17:9 Niin sano nyt: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: pit\u00e4isik\u00f6 sen menestym\u00e4n? eik\u00f6 sen juuret pid\u00e4 rev\u00e4ist\u00e4m\u00e4n yl\u00f6s, ja sen hedelm\u00e4t varistettaman, ett\u00e4 se kuivettuis? sen pit\u00e4\u00e4 kuivettuman kaikissa vesoissansa, ja ei suuren k\u00e4sivarren, taikka paljon kansan kautta, juurinensa revitt\u00e4m\u00e4n yl\u00f6s.\n17:10 Katso, se on istutettu; vaan pit\u00e4isk\u00f6 sen menestym\u00e4n? ja niin pian kuin siihen tulee it\u00e4tuuli, niin pit\u00e4\u00e4 sen kuivettuman paikkoinensa.\n17:11 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n17:12 Sanos t\u00e4lle kovakorvaiselle huoneelle: ettek\u00f6 te tied\u00e4, mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on? ja sano: katso, Babelin kuningas tuli Jerusalemiin, ja otti h\u00e4nen kuninkaansa ja p\u00e4\u00e4miehens\u00e4, ja vei heid\u00e4t tyk\u00f6ns\u00e4 Babeliin.\n17:13 Ja otti yhden kuninkaallisesta siemenest\u00e4, ja teki liiton h\u00e4nen kanssansa, ja otti valan h\u00e4nelt\u00e4; mutta ne jalot maakunnassa otti h\u00e4n pois.\n17:14 Ett\u00e4 valtakunta piti n\u00f6yryytetyksi tuleman, ja ei itsi\u00e4ns\u00e4 paisuttaman, ett\u00e4 liitto piti pidett\u00e4m\u00e4n ja seisovainen oleman.\n17:15 Mutta se luopui h\u00e4nest\u00e4, ja l\u00e4hetti k\u00e4skyl\u00e4isens\u00e4 Egyptiin, ett\u00e4 h\u00e4nelle piti l\u00e4hett\u00e4m\u00e4n hevosia ja paljon v\u00e4ke\u00e4; pit\u00e4isk\u00f6 se menestym\u00e4n h\u00e4nelle? taikka pit\u00e4isk\u00f6 h\u00e4nen hyvin siit\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n, joka senkaltaista tekee? ja se kuin liiton s\u00e4rkee, pit\u00e4isk\u00f6 sen p\u00e4\u00e4sem\u00e4n?\n17:16 Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan paikassa, joka h\u00e4nen kuninkaaksi asetti, jonka valan h\u00e4n katsoi yl\u00f6n, ja jonka liiton h\u00e4n s\u00e4rki, siell\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman Babelissa.\n17:17 Ja Pharaon ei pid\u00e4 seisovaisen oleman h\u00e4nt\u00e4 auttaissansa sodassa, sotajoukolla ja paljolla v\u00e4ell\u00e4, koska vallit pantaman yl\u00f6s ja multasein\u00e4t rakennettaman pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 monta sielua surmattaisiin.\n17:18 Sill\u00e4 h\u00e4n on katsonut valan yl\u00f6n, ja s\u00e4rkenyt liiton; katso, ett\u00e4 h\u00e4n on k\u00e4tens\u00e4 ojentanut, ja kaikkia n\u00e4it\u00e4 tekee, niin ei h\u00e4nen pid\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n.\n17:19 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, tahdon min\u00e4 valani, jonka h\u00e4n on katsonut yl\u00f6n, ja liittoni, jonka h\u00e4n s\u00e4rkenyt on, antaa tulla h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle.\n17:20 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon heitt\u00e4\u00e4 verkkoni h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun pyydyksill\u00e4ni otettaman kiinni; ja min\u00e4 tahdon antaa h\u00e4nen viet\u00e4\u00e4 Babeliin, ja tahdon siell\u00e4 olla oikeudella h\u00e4nen kanssansa, ett\u00e4 h\u00e4n niin itsens\u00e4 on asettanut minua vastaan.\n17:21 Ja kaikki, jotka pakenevat ja h\u00e4nen puoltansa pit\u00e4v\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 miekalla lankeeman, ja ne, jotka heist\u00e4 p\u00e4\u00e4sev\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 kaikkiin tuuliin hajoitetuiksi tuleman; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra olen t\u00e4m\u00e4n puhunut.\n17:22 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: min\u00e4 tahdon my\u00f6s ottaa korkian sedrin latvasta, ja murtaa nuorten vesain latvan, ja min\u00e4 tahdon istuttaa sen korkialle vuorelle.\n17:23 Min\u00e4 tahdon sen korkialle Israelin vuorelle istuttaa, ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 oksia saaman, ja hedelm\u00e4n kantaman, ja suureksi sedripuuksi tuleman: niin ett\u00e4 kaikkinaiset linnut pit\u00e4\u00e4 taitaman asua h\u00e4nen allansa, ja h\u00e4nen oksainsa varjon alla lep\u00e4\u00e4m\u00e4n.\n17:24 Ja kaikki puut maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra olen korkian puun alentanut, ja matalan puun ylent\u00e4nyt, ja viheri\u00e4isen puun kuivannut, ja kuivan puun viheri\u00e4iseksi tehnyt; min\u00e4 Herra sen puhun, ja teen sen my\u00f6s.\n18:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n18:2 Mit\u00e4 te pid\u00e4tte kesken\u00e4nne Israelin maalla t\u00e4t\u00e4 sananlaskua, ja sanotte: is\u00e4t ovat sy\u00f6neet happamia viinamarjoja, mutta lasten hampaat ovat huoltuneet?\n18:3 Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra, senkaltainen sananlasku ei pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n oleman teid\u00e4n seassanne Israelissa.\n18:4 Sill\u00e4 katso, kaikki sielut ovat minun, is\u00e4n sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka synti\u00e4 tekee, sen pit\u00e4\u00e4 kuoleman.\n18:5 Jos joku on hurskas, joka oikein ja hyvin tekee;\n18:6 Joka ei vuorilla sy\u00f6, joka ei nosta silmi\u00e4ns\u00e4 yl\u00f6s Israelin huoneen ep\u00e4jumalain puoleen, ja ei saastuta l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 em\u00e4nt\u00e4\u00e4, eik\u00e4 makaa vaimon kanssa h\u00e4nen taudissansa;\n18:7 Joka ei kenellek\u00e4\u00e4n vahinkoa tee, joka velkamiehille antaa panttinsa j\u00e4lleen, joka ei kelt\u00e4k\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ota pois v\u00e4kivallalla, joka jakaa leip\u00e4ns\u00e4 isoovaiselle, ja vaatettaa alastoman.\n18:8 Joka ei korolle anna, joka ei voittoa ota, joka v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 tempaa pois, joka ihmisten vaiheella oikein tuomitsee;\n18:9 Joka minun s\u00e4\u00e4tyini j\u00e4lkeen vaeltaa, ja minun oikeuteni pit\u00e4\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n todesta sen j\u00e4lkeen tekee; se on hurskas mies, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 totisesti saaman el\u00e4\u00e4, sanoo Herra, Herra.\n18:10 Mutta jos h\u00e4n pojan siitt\u00e4\u00e4, ja se tulee murhaajaksi, joka verta vuodattaa, eli tekee jonkun n\u00e4ist\u00e4 kappaleista.\n18:11 Ja ei yht\u00e4\u00e4n niist\u00e4 muista kappaleista tee; mutta sy\u00f6 my\u00f6s vuorilla, ja saastuttaa l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n;\n18:12 Tekee k\u00f6yhille ja vaivaisille vahinkoa, ottaa jotain v\u00e4kivallalla, ei anna panttia j\u00e4lleen ja nostaa silm\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4jumalain puoleen, jolla h\u00e4n kauhistuksen tekee,\n18:13 Antaa kasvulle, ottaa voittoa: pit\u00e4isik\u00f6 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4n? Ei h\u00e4nen pid\u00e4 el\u00e4m\u00e4n; mutta ett\u00e4 h\u00e4n senkaltaisen kauhistuksen tehnyt on, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman, h\u00e4nen verens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 oleman.\n18:14 Mutta jos h\u00e4n pojan siitt\u00e4\u00e4, joka kaikki n\u00e4kee, is\u00e4ns\u00e4 synnit jotka h\u00e4n tehnyt on; ja h\u00e4n pelk\u00e4\u00e4, ja ei tee niin;\n18:15 Ei sy\u00f6 vuorilla, ei silm\u00e4ins\u00e4 nosta Israelin huoneen ep\u00e4jumalain puoleen, ei saastuta l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 em\u00e4nt\u00e4\u00e4;\n18:16 Ei tee kenellek\u00e4\u00e4n vahinkoa, ei pid\u00e4 panttia tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, ei mit\u00e4\u00e4n ota v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4; jakaa leip\u00e4ns\u00e4 isoovaisille, ja vaatettaa alastoman;\n18:17 Ei vaivaisille tee v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, ei ota korkoa eik\u00e4 voittoa, mutta pit\u00e4\u00e4 minun oikeuteni, ja el\u00e4\u00e4 minun s\u00e4\u00e4tyini j\u00e4lkeen: ei h\u00e4nen pid\u00e4 kuoleman is\u00e4ins\u00e4 pahan teon t\u00e4hden, vaan totisesti el\u00e4m\u00e4n.\n18:18 Mutta h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, joka paljon v\u00e4kivaltaa ja suurta v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tehnyt on velje\u00e4ns\u00e4 vastaan, ja kansansa seassa tehnyt on sit\u00e4 mik\u00e4 ei kelpaa, katso, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman pahan tekonsa t\u00e4hden.\n18:19 Niin te sanotte: miksi ei pojan pid\u00e4 kantaman is\u00e4ns\u00e4 pahaa tekoa? ett\u00e4 h\u00e4n on tehnyt oikein ja hyvin, pit\u00e4nyt ja tehnyt kaikki minun s\u00e4\u00e4tyni, niin h\u00e4n saa totisesti el\u00e4\u00e4.\n18:20 Sill\u00e4 se sielu, joka synti\u00e4 tekee, sen pit\u00e4\u00e4 kuoleman; ei pojan pid\u00e4 kantaman is\u00e4ns\u00e4 synti\u00e4, eik\u00e4 is\u00e4n pojan synti\u00e4; mutta vanhurskaan vanhurskaus pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen itse p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 oleman, ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n pahuus pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 oleman.\n18:21 Mutta jos jumalatoin k\u00e4\u00e4ntyy kaikista synneist\u00e4ns\u00e4, joita h\u00e4n tehnyt on, ja pit\u00e4\u00e4 kaikki minun s\u00e4\u00e4tyni, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, niin h\u00e4n saa totisesti el\u00e4\u00e4, ja ei pid\u00e4 kuoleman.\n18:22 Kaikkia h\u00e4nen ylitsek\u00e4ymisi\u00e4ns\u00e4, joita h\u00e4n tehnyt on, ei pid\u00e4 muistettaman; mutta h\u00e4n saa el\u00e4\u00e4 vanhurskauden t\u00e4hden, jonka h\u00e4n tehnyt on.\n18:23 Luuletkos, ett\u00e4 minulla on joku ilo jumalattoman kuolemasta, sanoo Herra, Herra, ja ei paljo enempi, ett\u00e4 h\u00e4n palajaa teist\u00e4ns\u00e4, ja saa el\u00e4\u00e4?\n18:24 Ja jos vanhurskas k\u00e4\u00e4ntyy vanhurskaudestansa, ja tekee pahaa, ja el\u00e4\u00e4 kaiken sen kauhistuksen j\u00e4lkeen, jonka jumalatoin tekee: pit\u00e4isk\u00f6 h\u00e4nen saaman el\u00e4\u00e4? Ja tosin kaikkea h\u00e4nen vanhurskauttansa, jota h\u00e4n tehnyt on, ei pid\u00e4 muistettaman; mutta h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman ylitsek\u00e4ymistens\u00e4 ja synteins\u00e4 t\u00e4hden, joita h\u00e4n tehnyt on.\n18:25 Ja viel\u00e4 sitte te sanotte: ei Herra tee oikein. Niin kuulkaat nyt, te Israelin huoneesta: eik\u00f6 minulla oikeus ole, ja teill\u00e4 v\u00e4\u00e4ryys?\n18:26 Kuin vanhurskas k\u00e4\u00e4ntyy vanhurskaudestansa, ja tekee pahaa, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman; mutta h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman pahuutensa t\u00e4hden, jonka h\u00e4n tehnyt on.\n18:27 Ja koska jumalatoin k\u00e4\u00e4ntyy v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4ns\u00e4, jonka h\u00e4n tehnyt on, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, h\u00e4n saa pit\u00e4\u00e4 sielunsa el\u00e4v\u00e4n\u00e4.\n18:28 Sill\u00e4 koska h\u00e4n n\u00e4kee, ja lakkaa pahuudestansa, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 totisesti el\u00e4m\u00e4n ja ei kuoleman.\n18:29 Ja Israelin huone sanoo: ei Herra tee oikein. Pit\u00e4isik\u00f6 minulla v\u00e4\u00e4ryys oleman, te Israelin huone? Eik\u00f6 teill\u00e4 ole v\u00e4\u00e4ryys?\n18:30 Sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 tuomita teit\u00e4, te Israelin huoneesta, jokaisen h\u00e4nen tiens\u00e4 j\u00e4lkeen, sanoo Herra, Herra. Sent\u00e4hden k\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4t, ja palatkaat kaikesta v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4nne, ettette lankeaisi pahan tekonne t\u00e4hden.\n18:31 Heitt\u00e4k\u00e4\u00e4t pois tyk\u00f6\u00e4nne kaikki ylitsek\u00e4ymisenne, jolla te rikkoneet olette, ja tehk\u00e4\u00e4 teillenne uusi syd\u00e4n ja uusi henki; sill\u00e4 miksi pit\u00e4is teid\u00e4n kuoleman, sin\u00e4 Israelin huone?\n18:32 Sill\u00e4 ei minulla ole yht\u00e4\u00e4n iloa h\u00e4nen kuolemastansa, joka kuolee, sanoo Herra, Herra: sent\u00e4hden k\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4t, niin te saatte el\u00e4\u00e4.\n19:1 Mutta tee sin\u00e4 valitusitku Israelin p\u00e4\u00e4miehist\u00e4.\n19:2 Ja sano: miksi sinun \u00e4itis naaras jalopeura makasi jalopeurain seassa, ja kasvatti penikkansa nuorten jalopeurain seassa.\n19:3 Yhden h\u00e4n niist\u00e4 kasvatti, ja siit\u00e4 tuli nuori jalopeura, se tottui julmasti repim\u00e4\u00e4n ja sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4.\n19:4 Kuin pakanat sen h\u00e4nest\u00e4 kuulivat, ottivat he sen kiinni luolassansa, ja veiv\u00e4t sen kahleissa Egyptin maalle.\n19:5 Kuin nyt \u00e4iti sen n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4nen toivonsa oli pois, otti h\u00e4n toisen pojistansa ja teki siit\u00e4 nuoren jalopeuran.\n19:6 Kuin se vaelsi jalopeurain seassa, tuli se nuoreksi jalopeuraksi, joka my\u00f6s harjaantui julmasti raatelemaan ja sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4.\n19:7 Se oppi heid\u00e4n leskens\u00e4 tuntemaan ja h\u00e4vitti heid\u00e4n kaupunkinsa, niin ett\u00e4 maa ja mit\u00e4 siin\u00e4 oli, kauhistui h\u00e4nen kiljumisensa \u00e4\u00e4nt\u00e4.\n19:8 Niin asettivat pakanat itsens\u00e4 kaikista maakunnista h\u00e4nen ymp\u00e4rillens\u00e4, ja heittiv\u00e4t verkkonsa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja k\u00e4sittiv\u00e4t h\u00e4nen luolassansa.\n19:9 Ja panivat h\u00e4nen kahleissa vankiuteen, ja veiv\u00e4t h\u00e4nen Babelin kuninkaan tyk\u00f6; ja h\u00e4n vietiin varustuksiin, ettei h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 pit\u00e4nyt en\u00e4\u00e4 kuultaman Israelin vuorilla.\n19:10 Sinun \u00e4itis on sinun levossas niinkuin viinapuu veden reunalla istutettu; ja sen hedelm\u00e4t ja oksat kasvoivat siit\u00e4 paljosta vedest\u00e4.\n19:11 Ett\u00e4 sen oksat niin vahvaksi tulivat, ett\u00e4 ne herrain valtikaksi kelpasivat, ja se tuli korkiaksi paksuin oksain seassa. Ja kuin se n\u00e4htiin, ett\u00e4 se niin korkia oli, ja ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 niin monta oksaa oli;\n19:12 Rev\u00e4istiin se maahan vihassa, ja heitettiin pois, it\u00e4tuuli kuivasi h\u00e4nen hedelm\u00e4ns\u00e4; ja sen vahvat oksat murrettiin rikki, niin ett\u00e4 ne kuivetuksi ja tulelta poltetuiksi tulivat.\n19:13 Mutta nyt se on istutettu korpeen, kuivaan ja karkiaan maahan.\n19:14 Ja tuli k\u00e4vi ulos sen vahvoista oksista, se s\u00f6i sen hedelm\u00e4n, niin ettei sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 en\u00e4\u00e4n vahvoja oksia ole herrain valtikaksi. Se on valitettava ja surullinen asia.\n20:1 Ja tapahtui seitsem\u00e4nten\u00e4 vuotena, kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viidenness\u00e4 kuukaudessa, ett\u00e4 muutamia Israelin vanhimmista tuli kysym\u00e4\u00e4n Herralta; ja he istuivat minun eteeni.\n20:2 Silloin tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:\n20:3 Sin\u00e4, ihmisen poika, puhu Israelin vanhimpain kanssa, ja sano heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: oletteko te tulleet kysym\u00e4\u00e4n minulta? Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, en tahdo min\u00e4 teit\u00e4 vastata, sanoo Herra, Herra.\n20:4 Mutta jos sin\u00e4 ihmisen poika tahdot tuomita heit\u00e4, niin tuomitse heit\u00e4 n\u00e4in: ilmoita heille heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 kauhistus.\n20:5 Ja sano heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: siihen aikaan, kuin min\u00e4 valitsin Israelin, nostin min\u00e4 k\u00e4teni Jakobin huoneen siemenelle, ja annoin heid\u00e4n tuta minuani Egyptin maalla; ja tosin min\u00e4 nostin k\u00e4teni heille, ja sanoin: min\u00e4 olen Herra teid\u00e4n Jumalanne.\n20:6 Mutta min\u00e4 nostin heille k\u00e4teni sill\u00e4 ajalla, ett\u00e4 minun piti johdattaman heit\u00e4 Egyptin maalta siihen maakuntaan, jonka min\u00e4 heille edes katsonut olin, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa, joka on paras kaikkein maakuntain seassa.\n20:7 Ja sanoin heille: heitt\u00e4k\u00e4\u00e4n jokainen kauhistuksen pois silm\u00e4ins\u00e4 edest\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t saastuttako itsi\u00e4nne Egyptin ep\u00e4jumalista; sill\u00e4 min\u00e4 olen Herra teid\u00e4n Jumalanne.\n20:8 Mutta he olivat minulle kovakorvaiset ja ei tahtoneet kuulla minua; ja ei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 heitt\u00e4nyt kauhistustansa pois silm\u00e4ins\u00e4 edest\u00e4, ja ei hylj\u00e4nneet Egyptin ep\u00e4jumalia. Niin min\u00e4 ajattelin vuodattaa vihani heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja antaa minun hirmuisuuteni k\u00e4yd\u00e4 heid\u00e4n ylitsens\u00e4 Egyptin maassa.\n20:9 Mutta en min\u00e4 tehnyt sit\u00e4 minun nimeni t\u00e4hden, ettei sen pit\u00e4nyt saastutetuksi tuleman pakanain edess\u00e4, joiden seassa he olivat, ja joille min\u00e4 olin itseni ilmoittanut, ett\u00e4 min\u00e4 heid\u00e4t tahdoin johdattaa ulos Egyptin maalta.\n20:10 Ja kuin min\u00e4 heid\u00e4t Egyptin maalta olin johdattanut ulos, ja antanut heid\u00e4n tulla korpeen:\n20:11 Annoin min\u00e4 heille minun s\u00e4\u00e4tyni, ja minun oikeuteni heille tiett\u00e4v\u00e4ksi tein: se ihminen joka ne tekee, h\u00e4n el\u00e4\u00e4 niiss\u00e4.\n20:12 Min\u00e4 annoin my\u00f6s heille minun sabbatini merkiksi minun ja heid\u00e4n vaiheellansa, ett\u00e4 heid\u00e4n piti tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, joka heit\u00e4 pyhit\u00e4n.\n20:13 Mutta Israelin huone oli minulle kovakorvainen korvessa, ja ei el\u00e4nyt minun s\u00e4\u00e4tyini j\u00e4lkeen, ja katsoi minun oikeuteni yl\u00f6n, joissa se ihminen el\u00e4\u00e4, joka ne tekee; ja he saastuttivat minun sabbatini sangen suuresti: niin min\u00e4 ajattelin vuodattaa minun vihani heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 korvessa, ja per\u00e4ti kadottaa heit\u00e4.\n20:14 Mutta en min\u00e4 sit\u00e4 tehnyt minun nimeni t\u00e4hden, ettei sen pit\u00e4nyt turmelluksi tuleman pakanain seassa, joista min\u00e4 heid\u00e4t olin johdattanut ulos heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4.\n20:15 Ja min\u00e4 nostin k\u00e4teni heit\u00e4 vastaan korvessa, etten min\u00e4 tahtonut heit\u00e4 antaa tulla siihen maahan, jonka min\u00e4 heille antanut olin, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa, joka on paras kaikkein maakuntain seassa,\n20:16 Ett\u00e4 he katsoivat minun oikeuteni yl\u00f6n, ja ei el\u00e4neet minun s\u00e4\u00e4tyini j\u00e4lkeen, ja turmelivat minun sabbatini; sill\u00e4 heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 vaelsi heid\u00e4n ep\u00e4jumalainsa j\u00e4lkeen.\n20:17 Mutta minun silm\u00e4ni armahti heit\u00e4, etten min\u00e4 heit\u00e4 kadottanut, enk\u00e4 per\u00e4ti tyhj\u00e4ksi tehnyt heit\u00e4 korvessa.\n20:18 Ja min\u00e4 sanoin heid\u00e4n lapsillensa korvessa: ei teid\u00e4n pid\u00e4 el\u00e4m\u00e4n teid\u00e4n is\u00e4inne s\u00e4\u00e4tyin j\u00e4lkeen, eik\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n heid\u00e4n oikeuksiansa, eli saastuttaman itsi\u00e4nne heid\u00e4n ep\u00e4jumaliinsa;\n20:19 Sill\u00e4 min\u00e4 olen Herra teid\u00e4n Jumalanne: minun s\u00e4\u00e4tyini j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n el\u00e4m\u00e4n, ja minun oikeuteni pit\u00e4m\u00e4n, ja niiden j\u00e4lkeen tekem\u00e4n.\n20:20 Ja minun sabbatini pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n pyhitt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 ne pit\u00e4\u00e4 oleman merkiksi minun ja teid\u00e4n vaiheellanne, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra olen teid\u00e4n Jumalanne.\n20:21 Mutta lapset olivat minulle my\u00f6s kovakorvaiset, ja ei el\u00e4neet minun s\u00e4\u00e4tyini j\u00e4lkeen, eik\u00e4 pit\u00e4neet minun oikeuksiani, tehd\u00e4ksens\u00e4 niiden j\u00e4lkeen, joissa ihminen el\u00e4\u00e4, joka ne pit\u00e4\u00e4, ja he turmelivat minun sabbatini; niin min\u00e4 ajattelin vuodattaa minun vihani heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja antaa minun hirmuisuuteni k\u00e4yd\u00e4 heid\u00e4n ylitsens\u00e4 korvessa.\n20:22 Mutta min\u00e4 k\u00e4\u00e4nsin k\u00e4teni, ja en tehnyt sit\u00e4 minun nimeni t\u00e4hden, ettei sen pit\u00e4nyt turmelluksi tuleman pakanain edess\u00e4, joista min\u00e4 heit\u00e4 olen johdattanut ulos heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4.\n20:23 Min\u00e4 nostin my\u00f6s minun k\u00e4teni heit\u00e4 vastaan korvessa, hajoittaakseni heit\u00e4 pakanain sekaan ja maakuntiin,\n20:24 Ettei he pit\u00e4neet minun oikeuksiani, ja katsoivat minun s\u00e4\u00e4tyni yl\u00f6n, ja turmelivat minun sabbatini, ja katselivat is\u00e4ins\u00e4 ep\u00e4jumalia.\n20:25 Sent\u00e4hden annoin min\u00e4 heille s\u00e4\u00e4dyt, jotka ei hyv\u00e4t olleet, ja oikeudet, joissa ei heille ollut el\u00e4m\u00e4\u00e4,\n20:26 Ja hylk\u00e4sin heid\u00e4n uhrinsa koska he k\u00e4yttiv\u00e4t tulessa kaikki esikoiset, ett\u00e4 minun piti heit\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4n, ja ett\u00e4 heid\u00e4n piti tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n20:27 Sent\u00e4hden puhu, sin\u00e4 ihmisen poika, Israelin huoneelle, ja sano heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: teid\u00e4n is\u00e4nne ovat viel\u00e4 enemmin minua pilkanneet, hyv\u00e4ll\u00e4 ehdolla minua vastaan rikkoissansa.\n20:28 Sill\u00e4 kuin min\u00e4 olin antanut heid\u00e4n tulla siihen maahan, jonka ylitse min\u00e4 k\u00e4teni nostanut olin, ett\u00e4 minun piti sen antaman heille; kussa he joskus n\u00e4kiv\u00e4t korkean vuoren taikka paksuoksaisen puun, siell\u00e4 he uhrasivat uhrinsa ja kantoivat sinne uhrinsa vihan kehoitukseksi, ja suitsuttivat siell\u00e4 makian hajunsa ja vuodattivat siell\u00e4 juomauhrinsa.\n20:29 Mutta min\u00e4 sanoin heille: mihink\u00e4 pit\u00e4\u00e4 siis oleman sen kukkulan, johonka te menette? Ja siit\u00e4 kutsutaan se kukkulaksi aina t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n20:30 Sent\u00e4hden sano Israelin huoneelle: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: te saastutatte itsenne teid\u00e4n is\u00e4inne menoissa, ja teette huorin heid\u00e4n kauhistustensa kanssa;\n20:31 Ja saastutatte itsenne teid\u00e4n ep\u00e4jumalissanne, joille te uhraatte teid\u00e4n lahjanne, ja poltatte teid\u00e4n poikanne tulessa hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti: ja minun pit\u00e4is antaman teille vastausta, sin\u00e4 Israelin huone? Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra: en tahdo min\u00e4 vastausta antaa teille.\n20:32 Ja se mik\u00e4 tulee teid\u00e4n mieleenne, ei siit\u00e4 pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n oleman: ett\u00e4 te sanotte: me tahdomme tehd\u00e4 niinkuin pakanat ja muut kansat maakunnissa, ja palvella kantoja ja kivi\u00e4.\n20:33 Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra, min\u00e4 tahdon hallita teit\u00e4 v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 ja ojennetulla k\u00e4sivarrella, ja vuodatetulla hirmuisuudella.\n20:34 Ja tahdon johdattaa teit\u00e4 pois kansoista, ja koota teit\u00e4 niist\u00e4 maakunnista, joihinka te hajoitetut olette, v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 ja ojennetulla k\u00e4sivarrella, ja vuodatetulla hirmuisuudella.\n20:35 Ja tahdon teid\u00e4n antaa tulla kansain korpeen, ja olla siell\u00e4 oikeudella teid\u00e4n kanssanne, kasvoista niin kasvoihin.\n20:36 Niinkuin min\u00e4 teid\u00e4n is\u00e4inne kanssa Egyptin maan korvessa oikeudella olin: juuri sill\u00e4 tavalla tahdon min\u00e4 olla oikeudella teid\u00e4n kanssanne, sanoo Herra, Herra.\n20:37 Min\u00e4 tahdon antaa teid\u00e4n tulla vitsan alle, ja johdattaa teit\u00e4 liiton siteell\u00e4.\n20:38 Ja tahdon perata pois vastahakoiset ja minusta luopuvaiset teid\u00e4n seastanne. Ja tosin min\u00e4 tahdon johdattaa heit\u00e4 ulos asumamaastansa, ja en anna heit\u00e4 tulla Israelin maalle, ett\u00e4 teid\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n20:39 Sent\u00e4hden te, Israelin huone, n\u00e4in sanoo Herra, Herra: ettette kuitenkaan tahdo kuulla minua, niin tehk\u00e4\u00e4t niinkuin teille kelpaa, ja jokainen teit\u00e4 palvelkaan ep\u00e4jumalaansa t\u00e4st\u00e4kin l\u00e4hin; mutta minun pyh\u00e4 nimeni antakaat t\u00e4st\u00e4edes pilkkaamatta olla teid\u00e4n uhreissanne ja ep\u00e4jumalissanne.\n20:40 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: minun pyh\u00e4ll\u00e4 vuorellani, korkialla Israelin vuorella, siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 koko Israelin huone ja kaikki, jotka maakunnassa ovat, palveleman minua; siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n minulle oleman otolliset, ja siell\u00e4 min\u00e4 tahdon anoa teilt\u00e4 ylennysuhria ja teid\u00e4n uhrinne esikoista kaiken sen kanssa, jolla te minua pyhit\u00e4tte.\n20:41 Te olette minulle otolliset makialla savulla, kuin min\u00e4 annan teid\u00e4n tulla pois kansoista, ja kokoon teit\u00e4 siit\u00e4 maasta, kuhunka te hajoitetut olette, ja pyhit\u00e4n itseni teiss\u00e4, pakanain edess\u00e4.\n20:42 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, koska min\u00e4 olen antanut teid\u00e4n tulla Israelin maalle, siihen maahan, josta min\u00e4 nostin k\u00e4teni, ett\u00e4 minun piti teid\u00e4n isillenne sen antaman.\n20:43 Siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n muistaman teid\u00e4n menonne ja kaikki teid\u00e4n tekonne, joilla te itsenne saastuttaneet olette, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 suuttman itseenne kaiken teid\u00e4n pahuutenne t\u00e4hden, jonka te tehneet olette.\n20:44 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, koska min\u00e4 teen teid\u00e4n kanssanne minun nimeni t\u00e4hden, ja ei teid\u00e4n pahan menonne ja vahingollisen ty\u00f6nne j\u00e4lkeen, sin\u00e4 Israelin huone, sanoo Herra, Herra.\n20:45 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n20:46 Sin\u00e4, ihmisen poika, aseta kasvos oikian k\u00e4den puoleen, ja pisaroitse lounaan puoleen, ja ennusta mets\u00e4\u00e4 vastaan, kedolla lounaan p\u00e4in,\n20:47 Ja sano lounaan puoliselle mets\u00e4lle: kuule Herran sanaa: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon sinussa tulen sytytt\u00e4\u00e4, sen pit\u00e4\u00e4 sek\u00e4 tuoreet ett\u00e4 kuivat puut polttaman, ettei h\u00e4nen ankaraa liekki\u00e4ns\u00e4 taideta sammuttaa, vaan kaikki pit\u00e4\u00e4 poltettaman, mit\u00e4 lounaasta pohjaan k\u00e4sin on.\n20:48 Ja kaikki liha pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra sen sytytt\u00e4nyt olen; ja ei pid\u00e4 sit\u00e4 sammutettaman.\n20:49 Ja min\u00e4 sanoin: ah! Herra, Herra, he sanovat minusta: t\u00e4m\u00e4 puhuu paljaita tapauksia.\n21:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n21:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, aseta kasvos Jerusalemia vastaan, ja ennusta Israelin maata vastaan.\n21:3 Ja sano Israelin maalle: n\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 tahdon sinun kimppuus, min\u00e4 tahdon vet\u00e4\u00e4 miekkani tupesta ulos, ja tahdon sinussa h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 hurskaat ett\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4t.\n21:4 Ett\u00e4 min\u00e4 sinussa sek\u00e4 hurskaat ett\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4t h\u00e4vit\u00e4n, niin minun miekkani tupesta l\u00e4htee kaiken lihan p\u00e4\u00e4lle etel\u00e4st\u00e4 niin pohjoiseen asti.\n21:5 Ja kaikki liha pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra olen vet\u00e4nyt minun miekkani tupesta ulos; ja ei pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n siihen pistett\u00e4m\u00e4n.\n21:6 Ja sin\u00e4, ihmisen poika, huokaa siihenasti ett\u00e4 lantees pakottavat ja kipi\u00e4ksi tulevat: ja sinun pit\u00e4\u00e4 huokaaman, niin ett\u00e4 he n\u00e4kev\u00e4t sen:\n21:7 Ja kuin he sinulle sanovat: mit\u00e4s huokailet? pit\u00e4\u00e4 sinun sanoman: sen huudon t\u00e4hden, joka tulee, jota kaikki syd\u00e4met h\u00e4mm\u00e4styv\u00e4t, ja kaikki k\u00e4det putoovat alas, kaikki rohkeus tulee pois, ja kaikki polvet niinkuin vedet vuotavat: katso, se tulee ja tapahtuu, sanoo Herra, Herra.\n21:8 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n21:9 Sin\u00e4, ihmisen poika, ennusta ja sano: n\u00e4in sanoo Herra: sano: miekka, miekka on teroitettu ja my\u00f6s hiottu.\n21:10 Se on teroitettu teurastamaan, se on hiottu v\u00e4lkkym\u00e4\u00e4n. Kuinka me taidamme iloita? minun poikani vitsa katsoo kaikki puut yl\u00f6n.\n21:11 Mutta h\u00e4n on miekan hiottaa antanut, ett\u00e4 se k\u00e4teen otettaman pit\u00e4\u00e4: miekka on teroitettu ja se on hiottu, tappajan k\u00e4teen annettaa.\n21:12 Huuda ja ulvo sin\u00e4, ihmisen poika, sill\u00e4 se tapahtuu minun kansalleni ja kaikille Israelin haltioille; pelko miekan t\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 minun kansani tyk\u00f6n\u00e4 oleman; sent\u00e4hden ly\u00f6 reisi\u00e4s.\n21:13 Sill\u00e4 h\u00e4n on heit\u00e4 koetellut; vaan mit\u00e4 se auttaa, jollei ylenkatsova vitsa tule, sanoo Herra, Herra.\n21:14 Ja sin\u00e4 ihmisen poika, ennusta ja ly\u00f6 k\u00e4si\u00e4s yhteen; sill\u00e4 miekka pit\u00e4\u00e4 kaksinkertaisesti, viel\u00e4 kolminkertaisestikin tuleman, murhamiekka, suuren tapon miekka, niin ett\u00e4 se my\u00f6s k\u00e4y l\u00e4vitse heid\u00e4n sisim\u00e4isiin kammioihinsa.\n21:15 Min\u00e4 annan sen miekan helist\u00e4, ett\u00e4 syd\u00e4met pit\u00e4\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stym\u00e4n, ja monta pit\u00e4\u00e4 kaatuman kaikissa heid\u00e4n porteissansa: voi kuin se v\u00e4lkkyy, ja on hiottu tappamaan!\n21:16 Yhdist\u00e4 sinus, ly\u00f6 oikialle ja vasemmalle puolelle, mit\u00e4 edess\u00e4s on.\n21:17 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon my\u00f6s k\u00e4sill\u00e4ni yhteen ly\u00f6d\u00e4 siit\u00e4, ja antaa minun vihani menn\u00e4: min\u00e4 Herra olen sen puhunut.\n21:18 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n21:19 Ja sin\u00e4, ihmisen poika, tee kaksi tiet\u00e4, joita my\u00f6ten Babelin kuninkaan miekka tuleman pit\u00e4\u00e4, mutta ne molemmat pit\u00e4\u00e4 tuleman yhdelt\u00e4 maalta; ja pane viitta tien haaraan kaupunkia p\u00e4in,\n21:20 Ja tee tie miekan tulla Ammonin lasten Rabbatiin ja Juudan vahvaan kaupunkiin, Jerusalemiin.\n21:21 Sill\u00e4 Babelin kuningas laittaa itsens\u00e4 ensimm\u00e4iseksi kahden tien haaraan, tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n tiet\u00e4j\u00e4lt\u00e4, ampumaan nuolella arvosta, ep\u00e4jumalilta kysym\u00e4\u00e4n, maksaan katsomaan.\n21:22 Niin pit\u00e4\u00e4 arpa lankeeman h\u00e4nen oikialle puolellensa Jerusalemia p\u00e4in, ja h\u00e4n antaa sinne vied\u00e4 sota-aseita, ja l\u00e4ven (muuriin) avata, murhaamaan, suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 huutamaan, panemaan sota-aseita porttien eteen, tekem\u00e4\u00e4n saartoa ja rakentamaan multaseini\u00e4.\n21:23 Vaan se n\u00e4kyy heille heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4 turhaksi aavistukseksi, vaikka he valan heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4 vannoisivat: mutta h\u00e4n muistaa heid\u00e4n pahaa tekoansa, ett\u00e4 he kiinni otettaisiin.\n21:24 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: ett\u00e4 teid\u00e4n pahat ty\u00f6nne ovat muistetut, ja teid\u00e4n kovakorvaisuutenne ilmi on, ett\u00e4 teid\u00e4n syntinne n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kaikissa teid\u00e4n t\u00f6iss\u00e4nne; ja ett\u00e4 teit\u00e4 muistetaan, pit\u00e4\u00e4 te k\u00e4sill\u00e4 kiinni otettaman.\n21:25 Ja sin\u00e4 paha ja jumalatoin Israelin p\u00e4\u00e4mies, jonka p\u00e4iv\u00e4 l\u00e4hestyy, koska pahat ty\u00f6t loppuneet ovat.\n21:26 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: pane kuninkaan lakki pois, ja ota kruunu pois; sill\u00e4 ei niit\u00e4 pid\u00e4 siell\u00e4 en\u00e4\u00e4n oleman; alennettu pit\u00e4\u00e4 ylennett\u00e4m\u00e4n, ja korkia alennettaman.\n21:27 Min\u00e4 tahdon sen (kruunun) tyhj\u00e4ksi, tyhj\u00e4ksi, tyhj\u00e4ksi tehd\u00e4; ei sen my\u00f6s pid\u00e4 oleman siihenasti kuin se tulee, jonka sen saaman pit\u00e4\u00e4, h\u00e4nelle min\u00e4 sen annan.\n21:28 Ja sin\u00e4, ihmisen poika, ennusta ja sano: n\u00e4in sanoo Herra, Herra, Ammonin lapsista ja heid\u00e4n h\u00e4v\u00e4istyksest\u00e4ns\u00e4; sano siis: miekka, miekka on vedetty tappamaan, se on hiottu surmaamaan ja ett\u00e4 se on niin v\u00e4lkkyy;\n21:29 Ett\u00e4s petollisia n\u00e4kyj\u00e4 sinulles sanoa annat, ja valhetta ennustaa; ett\u00e4 sin\u00e4 my\u00f6s hylj\u00e4tt\u00e4isiin jumalattomain tapettujen sekaan, joiden p\u00e4iv\u00e4 tuli, koska pahat ty\u00f6t loppuneet olivat.\n21:30 Ja vaikka se tuppeensa j\u00e4lleen pistett\u00e4isiin, niin min\u00e4 kuitenkin tuomitsen sinun siin\u00e4 paikassa, kussas luotu olet, ja siin\u00e4 maassa, kussas syntynyt olet;\n21:31 Ja tahdon vuodattaa minun vihani sinun p\u00e4\u00e4lles, min\u00e4 tahdon minun hirmuisuuteni tulen sinun p\u00e4\u00e4lles puhaltaa, ja tahdon antaa sinun kiukkuisten miesten k\u00e4siin, jotka hukuttamaan tottuneet ovat, jotka polttaa ja hukuttaa taitavat.\n21:32 Sinun pit\u00e4\u00e4 tulen ruaksi tuleman, ja sinun veres maalla vuodatettaman, ja ei sinua pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n muistettaman; sill\u00e4 min\u00e4 Herra olen sen puhunut.\n22:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n22:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, etk\u00f6s tahdo nuhdella, etk\u00f6s tahdo nuhdella murhakaupunkia ja h\u00e4nelle n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikkia h\u00e4nen kauhistuksiansa?\n22:3 Sano: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: o sin\u00e4 kaupunki, joka omais veren vuodatat, ett\u00e4 sinun aikas tulis, ja sin\u00e4, joka ep\u00e4jumalia tyk\u00f6n\u00e4s teet, ett\u00e4s itses saastuttaisit!\n22:4 Sin\u00e4 teet itses vikap\u00e4\u00e4ksi siihen vereen, jota vuodatat, ja saastutat itses jumalissa, joita teet; n\u00e4ill\u00e4 sin\u00e4 joudutat sinun p\u00e4iv\u00e4s, ja saatat, ett\u00e4 sinun vuotes tuleman pit\u00e4\u00e4; sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 sinun nauruksi tehd\u00e4 pakanain seassa, ja saattaa pilkaksi kaikissa maakunnissa.\n22:5 Sek\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 ett\u00e4 kaukana pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sinua sylkem\u00e4n, ett\u00e4 sinun h\u00e4pi\u00e4llisen sanoman ja suuren vaivan k\u00e4rsim\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n22:6 Katso, Israelin p\u00e4\u00e4miehet ovat kukin v\u00e4kev\u00e4 sinussa verta vuodattamaan.\n22:7 Is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 he katsovat yl\u00f6n sinussa: muukalaisille he v\u00e4kivaltaa ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tekev\u00e4t; orpoja ja leski\u00e4 he sortavat sinussa.\n22:8 Sin\u00e4 katsot minun pyhyyteni yl\u00f6n, ja turmelet minun sabbatini.\n22:9 Pett\u00e4j\u00e4t ovat sinussa verta vuodattamaan; he sy\u00f6v\u00e4t vuorilla, ja tekev\u00e4t yl\u00f6llist\u00e4 sinussa.\n22:10 He paljastavat is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4vyn sinussa, ja vaivaavat saastaisia vaimoja heid\u00e4n taudissansa,\n22:11 Ja tekev\u00e4t kauheutta l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 vaimon kanssa: he h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t omat mini\u00e4ns\u00e4 ilkivaltaisesti, he tekev\u00e4t v\u00e4kivaltaa omille sisarillensa, is\u00e4ins\u00e4 tytt\u00e4rille.\n22:12 He ottavat lahjoja sinussa, verta vuodattaaksensa; sin\u00e4 otat koron ja voiton, ja ahnehdit l\u00e4himm\u00e4iselt\u00e4s v\u00e4kivallalla, ja n\u00e4in unohdat minun, sanoo Herra, Herra.\n22:13 Katso, min\u00e4 ly\u00f6n k\u00e4si\u00e4ni yhteen sinun ahneutes t\u00e4hden, jotas tehnyt olet, ja sen veren t\u00e4hden, joka sinussa vuodatettu on.\n22:14 Mutta luuletkos sinun syd\u00e4mes voivan k\u00e4rsi\u00e4, ja sinun k\u00e4tes kest\u00e4\u00e4 niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 kuin min\u00e4 sinulle tekev\u00e4 olen? Min\u00e4 Herra olen sen puhunut, min\u00e4 my\u00f6s teen sen.\n22:15 Ja tahdon sinun hajoittaa pakanain sekaan ja ajaa sinun maakuntiin, ja tahdon sinun saastaisuutes lopettaa;\n22:16 Niin ett\u00e4 sin\u00e4 pakanain seassa pit\u00e4\u00e4 kirottuna pidett\u00e4m\u00e4n, ja sinun pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n minun olevan Herra.\n22:17 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n22:18 Sin\u00e4, ihmisen poika, Israelin huone on minulle karreksi tullut; kaikki heid\u00e4n vaskensa, tinansa, rautansa ja lyijyns\u00e4 on ahjossa hopian karreksi tullut.\n22:19 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: ett\u00e4 te kaikki olette karreksi tulleet, sent\u00e4hden katso, min\u00e4 kokoon teid\u00e4t Jerusalemiin.\n22:20 Niinkuin hopia, vaski, rauta, lyijy ja tina ahjoon kootaan, ett\u00e4 tuli sen alle puhallettaisiin ja ne sulaisivat: niin tahdon min\u00e4 vihassani ja hirmuisuudessani koota, panna sis\u00e4lle ja sulata teit\u00e4.\n22:21 Ja min\u00e4 tahdon koota teid\u00e4t, ja minun vihani tulen teid\u00e4n seassanne puhaltaa, ett\u00e4 te siell\u00e4 sulaisitte.\n22:22 Niinkuin hopia ahjossa sulaa, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s siin\u00e4 sulaman; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra olen vuodattanut vihani teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne.\n22:23 Ja Herram sana tapahtui minulle ja sanoi:\n22:24 Sin\u00e4, ihmisen poika, sano heille: sin\u00e4 olet se maa, joka ei ole puhdistettu, niinkuin se, joka ei sadetta saa vihan ajalla.\n22:25 Prophetat, jotka siell\u00e4 ovat, ovat vannoneet heit\u00e4ns\u00e4 yhteen, niinkuin kiljuva jalopeura, kuin se saaliin saa; he sy\u00f6v\u00e4t sieluja, tempaavat tavaran ja rahan, ja tekev\u00e4t sinne paljon leski\u00e4.\n22:26 Heid\u00e4n pappinsa rikkovat minun lakini, ja turmelevat minun pyh\u00e4ni; ei he pid\u00e4 pyh\u00e4in ja saastaisten v\u00e4lill\u00e4 eroitusta, eik\u00e4 opeta mik\u00e4 puhdas ja saastainen on, eik\u00e4 tottele minun sabbatiani, ja min\u00e4 saastutetaan heid\u00e4n seassansa.\n22:27 Heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 heid\u00e4n seassansa ovat niinkuin raatelevaiset sudet, verta vuodattamaan ja sieluja surmaamaan ahneutensa t\u00e4hden.\n22:28 Ja heid\u00e4n prophetansa sivuvat heit\u00e4 sekoittamattomalla kalkilla, saarnaavat turhuutta, ja ennustavat heille valheita, ja sanovat: n\u00e4in sanoo Herra, Herra; vaikka ei Herra sit\u00e4 puhunut olekaan.\n22:29 Maan kansa tekee v\u00e4kivaltaa, ja he ry\u00f6st\u00e4v\u00e4t ry\u00f6vyydell\u00e4 ja sortavat k\u00f6yh\u00e4n ja raadollisen, ja tekev\u00e4t muukalaiselle v\u00e4kivaltaa ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n22:30 Min\u00e4 etsin heid\u00e4n seassansa sit\u00e4 miest\u00e4, joka aidan panis ja seisois ver\u00e4j\u00e4ll\u00e4 minun edess\u00e4ni, etten min\u00e4 maata turmelisi; mutta en min\u00e4 ket\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4nyt.\n22:31 Sent\u00e4hden vuodatan min\u00e4 vihani heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja hirmuisuuteni tulella min\u00e4 lopetan heid\u00e4t, ja annan heid\u00e4n tiens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, sanoo Herra, Herra.\n23:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n23:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, kaksi vaimoa oli yhden \u00e4idin tyt\u00e4rt\u00e4:\n23:3 N\u00e4m\u00e4t tekiv\u00e4t huorin Egyptiss\u00e4, he tekiv\u00e4t huorin nuoruudessansa; siell\u00e4 antoivat he pidell\u00e4 rintojansa, ja taputellla neitsyytens\u00e4 nisi\u00e4.\n23:4 Suuremman nimi oli Ohola, ja h\u00e4nen sisarensa Oholiba. Ja min\u00e4 otin heid\u00e4t aviokseni, ja he synnyttiv\u00e4t poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4. Ja Ohola kutsuttiin Samariaksi ja Oholiba Jerusalemiksi.\n23:5 Ohola teki huorin, kuin min\u00e4 h\u00e4nen ottanut olin, ja rakasti v\u00e4rt\u00e4miehi\u00e4ns\u00e4 Assyrialaisia, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tulivat:\n23:6 Silkill\u00e4 vaatetettuja p\u00e4\u00e4miehi\u00e4 ja esimiehi\u00e4, kaikkia nuoria ihanaisia miehi\u00e4, hevosmiehi\u00e4, jotka hevosilla ajoivat;\n23:7 Ja makasi kaikkein nuorten miesten kanssa Assyriasta, ja saastutti itsens\u00e4 kaikkiin heid\u00e4n jumaliinsa, kussa ik\u00e4n\u00e4 h\u00e4n jonkun osasi.\n23:8 Viel\u00e4 sitte ei h\u00e4n hylj\u00e4nnyt huoruuttansa Egyptin kanssa; ett\u00e4 he h\u00e4nen kanssansa maanneet olivat h\u00e4nen nuoruudessansa, ja jotka h\u00e4nen neitsyytens\u00e4 nisi\u00e4 taputtelleet, ja suuressa huoruudessa h\u00e4nen kanssansa olleet olivat.\n23:9 Sent\u00e4hden min\u00e4 hylk\u00e4sin h\u00e4net v\u00e4rt\u00e4miestens\u00e4 k\u00e4siin, Assurin lasten k\u00e4siin, joita h\u00e4n himostansa rakasti.\n23:10 He paljastivat h\u00e4nen h\u00e4pyns\u00e4, ja ottivat h\u00e4nen poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 pois, mutta h\u00e4nen he miekalla tappoivat. Ja sanoma kuului vaimoin seassa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 rangaistus oli.\n23:11 Mutta kuin Oholiba, h\u00e4nen sisarensa, sen n\u00e4ki, syttyi se rakkaudesta pahemmin kuin toinen, ja teki enemmin huorin kuin h\u00e4nen sisarensa huoruus oli.\n23:12 Ja rakasti Assurin lapsia, p\u00e4\u00e4miehi\u00e4 ja esimiehi\u00e4, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tulivat kauniisti vaatetettuna, hevosmiehi\u00e4, jotka hevosilla ajoivat, kaikkia nuoria ihanaisia miehi\u00e4.\n23:13 Silloin min\u00e4 n\u00e4in, ett\u00e4 he molemmat yhdell\u00e4 tavalla itsens\u00e4 saastuttaneet olivat.\n23:14 Mutta t\u00e4m\u00e4 teki viel\u00e4 enemmin huorin; sill\u00e4 kuin h\u00e4n n\u00e4ki punaisella maalilla maalatuita miehi\u00e4 seiniss\u00e4, Kaldealaisten kuvia,\n23:15 Kupeista vy\u00f6tetyit\u00e4 ja kirjavat lakit heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, jotka kaikki olivat n\u00e4hd\u00e4 niinkuin p\u00e4\u00e4miehet, niinkuin Babelin lapset ja Kaldealaiset pit\u00e4v\u00e4t is\u00e4ns\u00e4 maalla,\n23:16 Syttyi h\u00e4n heihin niin pian kuin h\u00e4n n\u00e4ki heid\u00e4t, ja h\u00e4n l\u00e4hetti sanansaattajat heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 Kaldeaan.\n23:17 Kuin nyt Babelin lapset h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tulivat, h\u00e4nt\u00e4 makaaman hekumassansa, saastuttivat he h\u00e4nen huoruudellansa; ja se saastutti itsens\u00e4 heid\u00e4n kanssansa, niin ett\u00e4 h\u00e4n heihin suuttui.\n23:18 Ja kuin h\u00e4nen huoruutensa ja h\u00e4pi\u00e4ns\u00e4 niin per\u00e4ti ilmituli, suutuin min\u00e4 my\u00f6s h\u00e4neen, niinkuin min\u00e4 h\u00e4nen sisareensa suuttunut olin.\n23:19 Mutta h\u00e4n teki aina enemm\u00e4n huorin ja muisti nuoruutensa aikaa, jona h\u00e4n Egyptiss\u00e4 huorin tehnyt oli.\n23:20 Ja syttyi himoon heid\u00e4n jalkavaimoinsa kanssa, joiden liha on niinkuin aasien liha, ja heid\u00e4n himonsa niinkuin hevosten himo.\n23:21 Ja sin\u00e4 teit h\u00e4pi\u00e4s, niinkuin nuoruudessas, kuin Egyptiss\u00e4 sinun rintaas pideltiin, ja sinun nuoruutes nisi\u00e4 taputeltiin.\n23:22 Sent\u00e4hden, Oholiba, n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon sinun v\u00e4rt\u00e4miehes, joihinkas suuttunut olet, kehoittaa sinua vastaan, ja tahdon heit\u00e4 tuoda joka taholta sinua vastaan:\n23:23 Babelin lapset ja kaikki Kaldealaiset, p\u00e4\u00e4miehet, herrat ja valtamiehet, ja kaikki Assyrialaiset heid\u00e4n kanssansa, kauniit, nuoret miehet, kaikki p\u00e4\u00e4miehet ja esimiehet, valtamiehet, ja ylimm\u00e4iset, ja kaikkinaiset hevosmiehet.\n23:24 Ja he tulevat valmistettuna sinun p\u00e4\u00e4lles vaunuilla ja rattailla ja suurella v\u00e4en joukolla, ja piiritt\u00e4v\u00e4t sinun keih\u00e4ill\u00e4, kilvill\u00e4 ja rautalakeilla joka taholta. Niiden haltuun min\u00e4 oikeuden annan, ett\u00e4 he sinun tuomitsevat lakinsa j\u00e4lkeen.\n23:25 Min\u00e4 annan minun kiivauteni tulla sinun p\u00e4\u00e4lles, ett\u00e4 he armottomasti sinun kanssas toimittavat; heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinun nen\u00e4s ja korvas leikkaaman, ja mit\u00e4 j\u00e4\u00e4, pit\u00e4\u00e4 miekalla lankeeman. Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinun poikas ja tytt\u00e4res ottaman pois, ja t\u00e4hteet pit\u00e4\u00e4 poltettaman tulella.\n23:26 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinun vaattees riisuman, ja sinun kaunistukses ottaman pois.\n23:27 N\u00e4in min\u00e4 tahdon sinun haureutes ja sinun huoruutes Egyptin maasta lopettaa, ettes en\u00e4\u00e4 silmi\u00e4s nosta heid\u00e4n per\u00e4\u00e4ns\u00e4, etk\u00e4 Egypti\u00e4 en\u00e4\u00e4 muistaman pid\u00e4.\n23:28 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon sinun niiden haltuun antaa, joita vihaat, ja joihin suuttunut olet.\n23:29 Ne pit\u00e4\u00e4 sinulle tekem\u00e4n niinkuin viholliset, ja ottaman kaikki, mit\u00e4s koonnut olet, ja sinut alastomaksi ja paljaaksi j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 sinun saastainen h\u00e4pi\u00e4s ilmi tulis sinun haureutes ja huoruutes kanssa.\n23:30 N\u00e4it\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sinulle tekem\u00e4n sinun huoruutes t\u00e4hden, jota sin\u00e4 pakanain kanssa tehnyt olet, joiden jumalissa sin\u00e4 itses saastuttanut olet.\n23:31 Sin\u00e4 olet k\u00e4ynyt sisares tiet\u00e4, sent\u00e4hden annan min\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen maljansa sinun k\u00e4tees.\n23:32 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: sinun pit\u00e4\u00e4 juoman sisares maljan, syv\u00e4n ja levi\u00e4n; sinun pit\u00e4\u00e4 niin suureksi nauruksi ja pilkaksi tuleman, ett\u00e4 se on yl\u00f6npalttinen.\n23:33 Sinun pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 v\u00e4kev\u00e4st\u00e4 juomasta ja vaivasta itses juovuksiin juoman; sill\u00e4 sinun sisares Samarian malja on vaivan ja h\u00e4vityksen malja.\n23:34 Sen sinun pit\u00e4\u00e4 puhtaaksi juoman, ja ly\u00f6m\u00e4n sen kappaleiksi, ja sinun rintas repim\u00e4n rikki; sill\u00e4 min\u00e4 olen sen puhunut, sanoo Herra, Herra.\n23:35 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Herra: ett\u00e4s minun unhottanut ja minun selk\u00e4s taa heitt\u00e4nyt olet, niin kanna nyt sinun haureuttas ja huoruuttas.\n23:36 Ja Herra sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen poika, etk\u00f6 sin\u00e4 Oholaa ja Oholibaa nuhdella tahdo? n\u00e4yt\u00e4 heille heid\u00e4n kauhistuksensa,\n23:37 Kuinka he ovat huoruudessa olleet ja verta vuotaneet, ja avionsa rikkoneet ep\u00e4jumalainsa kanssa; niin my\u00f6s lapsensa, jotka he minulle synnytt\u00e4neet olivat, polttivat he niille uhriksi.\n23:38 P\u00e4\u00e4llisiksi ovat he sen minulle tehneet, ett\u00e4 he ovat silloin minun pyh\u00e4ni saastuttaneet, ja minun sabbatini rikkoneet.\n23:39 Sill\u00e4 kuin he lapsensa ep\u00e4jumalille tappaneet olivat, meniv\u00e4t he sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 minun pyh\u00e4\u00e4ni, sit\u00e4 saastuttamaan; katso, niin ovat he minun huoneessani tehneet.\n23:40 He ovat my\u00f6s l\u00e4hett\u00e4neet miesten per\u00e4\u00e4n, jotka kaukaisilta mailta tuleman piti; kuin sana oli l\u00e4hetetty heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, niin katso, he tulivat; ja sin\u00e4 pesit itse heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4, ja voitelit silm\u00e4s ja kaunistit sinus kaunistuksella,\n23:41 Ja istuit kauniilla vuoteella, jonka edess\u00e4 p\u00f6yt\u00e4 oli valmistettu; ja sin\u00e4 suitsutit ja uhrasit minun \u00f6ljyni sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n23:42 Siell\u00e4 oli suruttoman kansan \u00e4\u00e4ni; ja paitsi niit\u00e4 miehi\u00e4 yhteisest\u00e4 kansasta, tuotiin my\u00f6s sinne Sabealaisia korvesta, jotka antoivat renkaita heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4 ja kauniita seppeleit\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4.\n23:43 Mutta min\u00e4 ajattelin: se on tottunut huoruuteen vanhuudesta, ei se taida lakata huoruudestansa.\n23:44 Sill\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 menn\u00e4\u00e4n niikuin huoran tyk\u00f6; juuri niin menn\u00e4\u00e4n Oholan ja Oholiban, h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4in vaimoin tyk\u00f6.\n23:45 Sent\u00e4hden hurskaat miehet rankaisevat heit\u00e4, niinkuin avionsa rikkojat ja veren vuodattajat rangaistaman pit\u00e4\u00e4; sill\u00e4 he ovat huorat, ja heid\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 on verta t\u00e4ynn\u00e4.\n23:46 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: vie suuri joukko heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja anna heit\u00e4 ry\u00f6st\u00f6ksi ja saaliiksi,\n23:47 Jotka heid\u00e4t kivitt\u00e4isiv\u00e4t ja heid\u00e4t miekoillansa pist\u00e4isiv\u00e4t l\u00e4vitse, ja heid\u00e4n poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 surmaisivat, ja heid\u00e4n huoneensa tulella polttaisivat.\n23:48 N\u00e4in min\u00e4 tahdon huoruuden maalta lopettaa; ett\u00e4 kaikki vaimot pit\u00e4\u00e4 oppiman, eik\u00e4 tekem\u00e4n senkaltaista haureutta.\n23:49 Ja teid\u00e4n haureutenne pannaan teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ep\u00e4jumalainne synti\u00e4 kantaman, tiet\u00e4\u00e4ksenne minun olevan Herran, Herran.\n24:1 Ja Herran sana tapahtui minulle, yhdeks\u00e4nten\u00e4 vuonna, kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kymmenennest\u00e4 kuusta, ja sanoi:\n24:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, kirjoita sinulles t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n nimi, juuri t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4; sill\u00e4 Babelin kuningas on juuri t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Jerusalemia vastaan hankinnut.\n24:3 Ja pane tottelemattoman kansan eteen vertaus, ja sano heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: pane pata ja valmista, ja pane siihen vett\u00e4.\n24:4 Pane kappaleet siihen kokoon, kaikki ne parhaat kappaleet, reisi ja lapa; ja t\u00e4yt\u00e4 se parhailla luukappaleilla.\n24:5 Ota paras laumasta, ja tee valkia alle luukappaleita keitt\u00e4\u00e4kses; ja anna vahvasti kiehua, ja luukappaleet hyvi\u00e4 kypsy\u00e4.\n24:6 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Herra: voi murhakaupunkia! joka senkaltainen pata on, jossa ruoste riippuu kiinni, niin ettei sen ruoste tahdo erit\u00e4. Ota kappale kappaleen j\u00e4lkeen siit\u00e4 ulos, sill\u00e4 ei tarvita siit\u00e4 arpaa heitt\u00e4\u00e4.\n24:7 Sill\u00e4 h\u00e4nen verens\u00e4 on siell\u00e4, joka paljaalle kalliolle pantu on, ja ei maan p\u00e4\u00e4lle vuodatettu, ett\u00e4 se mullalla peitett\u00e4isiin.\n24:8 Ja min\u00e4 olen my\u00f6s sent\u00e4hden heid\u00e4n antanut sen veren paljaalle kalliolle vuodattaa, ettei se peitett\u00e4isi, ett\u00e4 viha tulis heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja heille kostettaisiin.\n24:9 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: voi murhakaupunkia! jonka min\u00e4 suureksi valkiaksi teen.\n24:10 Kanna vaivoin paljo puita, sytyt\u00e4 tuli, ett\u00e4 liha kyps\u00e4ksi tulis, ja pane hyvin yrttej\u00e4 sen p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 luukappaleet palaisivat.\n24:11 Pane my\u00f6s pata tyhj\u00e4n\u00e4 hiilille, ett\u00e4 se kuumaksi tulis, ja sen vaski palais, jos sen saastaisuus sulais, ja sen ruoste l\u00e4ksis.\n24:12 Vaan ruoste, ehk\u00e4 se kuinka kovin poltetaan, ei tahdo l\u00e4hte\u00e4, sill\u00e4 se on aivan kovin ruostunut, se pit\u00e4\u00e4 tulessa sulattaman.\n24:13 Sinun saastaisuutes on sula ilkeys, ett\u00e4 vaikka min\u00e4 sinua mielell\u00e4ni puhdistaisin, et kuitenkaan sin\u00e4 tahdo itsi\u00e4s puhdistaa antaa; sinun saastaisuudestas et sin\u00e4 t\u00e4stedes en\u00e4\u00e4 taida puhdistettaa, siihenasti ett\u00e4 minun hirmuisuuteni sinussa sammunut on.\n24:14 Min\u00e4 Herra olen sen puhunut; se pit\u00e4\u00e4 tuleman, min\u00e4 tahdon tehd\u00e4, ja en viivytt\u00e4\u00e4, en min\u00e4 tahdo armahtaa, enk\u00e4 kadu; vaan heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinun tuomitseman, niinkuin sin\u00e4 el\u00e4nyt ja tehnyt olet, sanoo Herra, Herra.\n24:15 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n24:16 Sin\u00e4 ihmisen poika, katso, min\u00e4 tahdon sinulta silm\u00e4is himon ottaa pois rangaistuksen kautta; mutta ei sinun pid\u00e4 valittaman, eik\u00e4 itkem\u00e4n, eik\u00e4 kyyneleit\u00e4 vuodattaman.\n24:17 Salaa sin\u00e4 mahdat huoata, mutta kuolleen valitusta ei sinun pid\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n, vaan sinun pit\u00e4\u00e4 kaunistukses paneman p\u00e4\u00e4lles, ja keng\u00e4t jalkaas kenkim\u00e4n; ei sinun pid\u00e4 suutas peitt\u00e4m\u00e4n, eik\u00e4 murheellisten leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n.\n24:18 Ja kuin min\u00e4 huomeneltain varhain kansalle puhuin, kuoli minulta ehtoona minun em\u00e4nt\u00e4ni. Ja min\u00e4 tein toisena huomenna, kuin minulle k\u00e4sketty oli.\n24:19 Ja kansa sanoi minulle: etk\u00f6s siis ilmoita meille, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 meille ennustaa, mink\u00e4 sin\u00e4 teet?\n24:20 Ja min\u00e4 sanoin heille: Herra on minun kanssani puhunut ja sanonut:\n24:21 Sano Israelin huoneelle, ett\u00e4 Herra n\u00e4in sanoo: katso, min\u00e4 tahdon minun pyh\u00e4ni, teid\u00e4n korkeimman lohdutuksenne, teid\u00e4n silm\u00e4inne himon ja teid\u00e4n syd\u00e4menne toivon saastuttaa; ja teid\u00e4n poikanne ja tytt\u00e4renne, jotka teid\u00e4n hylk\u00e4\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, lankeevat miekan kautta.\n24:22 Ja teid\u00e4n t\u00e4ytyy tehd\u00e4, niinkuin min\u00e4 tehnyt olen: teid\u00e4n suutanne ei teid\u00e4n pid\u00e4 peitt\u00e4m\u00e4n, eik\u00e4 murheellisen leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n.\n24:23 Vaan pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kaunistuksenne teid\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4nne paneman, ja kenkim\u00e4n itsenne; ei teid\u00e4n pid\u00e4 valittaman eik\u00e4 itkem\u00e4n, vaan teid\u00e4n synniss\u00e4nne n\u00e4\u00e4ntym\u00e4n, ja kesken\u00e4nne toinen toisenne kanssa huokaileman.\n24:24 Ja pit\u00e4\u00e4 niin Hesekiel teillle ihmeeksi oleman, ett\u00e4 teid\u00e4n tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaiken sen j\u00e4lkeen, mink\u00e4 h\u00e4n tehnyt on; ett\u00e4 kuin se tulee, te ymm\u00e4rt\u00e4isitte, ett\u00e4 min\u00e4 Herra, Herra olen.\n24:25 Ja sin\u00e4, ihmisen poika, silloin kuin min\u00e4 heilt\u00e4 olen ottava pois heid\u00e4n voimansa ja lohdutuksensa, heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 himon ja heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 toivon, heid\u00e4n poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4;\n24:26 Silloin pit\u00e4\u00e4 yksi, joka p\u00e4\u00e4ssyt on, tuleman sinun tyk\u00f6s, ja sinulle ilmoittaman.\n24:27 Silloin pit\u00e4\u00e4 sinun suus avattaman, ja sen joka p\u00e4\u00e4ssyt on, ett\u00e4 sinun puhuman pit\u00e4\u00e4, ja ei en\u00e4\u00e4 vaikeneman. Ja sinun pit\u00e4\u00e4 heille ihmeeksi oleman, ett\u00e4 he ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t minun olevan Herran.\n25:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n25:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, aseta kasvos Ammonin lasten puoleen, ja ennusta heit\u00e4 vastaan,\n25:3 Ja sano Ammonin lapsille: kuulkaat Herran, Herran sanaa: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: ett\u00e4 te minun pyh\u00e4\u00e4ni pitititte, sanoen: jopa se saastutettu on, ja Israelin maata: se on kylmill\u00e4, ja Juudan huonetta, ett\u00e4 se on vankina viety pois;\n25:4 Sent\u00e4hden katso, min\u00e4 tahdon sinun antaa it\u00e4isen maan lapsille perinn\u00f6ksi, ett\u00e4 heid\u00e4n linnojansa sinne rakentaman ja asuinsiansa sinne tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinun hedelm\u00e4s sy\u00f6m\u00e4n, ja sinun rieskas juoman.\n25:5 Ja tahdon Rabban kamelein huoneeksi tehd\u00e4, ja Ammonin lapset lammaspihatoksi; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n25:6 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: ett\u00e4 sin\u00e4 k\u00e4si\u00e4s paukutit, ja t\u00f6mistelit jaloillas, ja Israelin maasta kaikesta syd\u00e4mest\u00e4s niin \u00e4ikistellen iloitsit,\n25:7 Sent\u00e4hden katso, min\u00e4 tahdon minun k\u00e4teni ojentaa sinun ylitses, ja antaa sinun pakanoille ry\u00f6st\u00f6ksi, ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 sinun kansoista, ja maakunnista surmata; min\u00e4 kadotan sinun, ja sinun pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n25:8 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: ett\u00e4 Moab ja Seir sanovat: katso, Juudan huone on niinkuin kaikki muutkin pakanat;\n25:9 Sent\u00e4hden katso, niin min\u00e4 tahdon Moabin kyljen avata kaupungeista, h\u00e4nen kaupungeistansa ja h\u00e4nen rajoistansa: sen kalliin maan, Betjesimotin, Baalmeonin ja Kirjataimin,\n25:10 It\u00e4isen maan lapsille, Ammonin lapsia vastaan, ja annan heid\u00e4t heille perinn\u00f6ksi, ettei Ammonin lapsia en\u00e4\u00e4 muistettaman pid\u00e4 pakanain seassa;\n25:11 Ja annan tuomita Moabin: ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n minun olevan Herran.\n25:12 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: ett\u00e4 Edom Juudan huoneelle ankarasti kostanut on, ja kostamisellansa itsens\u00e4 vikap\u00e4\u00e4ksi saattanut;\n25:13 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: min\u00e4 tahdon k\u00e4teni ojentaa Edomin p\u00e4\u00e4lle, ja tahdon h\u00e4nest\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 ihmiset ett\u00e4 el\u00e4imet, ja tahdon sen autioksi tehd\u00e4 Temanista, ja Dedaniin asti pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n miekalla kaatuman.\n25:14 Ja kostan j\u00e4lleen Edomille minun kansani Israelin kautta, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Edomin kanssa tekem\u00e4n minun vihani ja hirmuisuuteni j\u00e4lkeen; ett\u00e4 heid\u00e4n minun kostoni tunteman pit\u00e4\u00e4, sanoo Herra, Herra.\n25:15 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: ett\u00e4 Philistealaiset kostaneet ovat ja vanhan vihansa sammuttaneet, kaiketi oman tahtonsa per\u00e4\u00e4n (minun kansani) vahingoksi;\n25:16 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: katso, min\u00e4 tahdon minun k\u00e4teni ojentaa Philistealaisten p\u00e4\u00e4lle; ja Kretil\u00e4iset h\u00e4vitt\u00e4\u00e4, ja tahdon j\u00e4\u00e4neet meren satamissa surmata;\n25:17 Ja tahdon heille suuresti kostaa, ja vihassa heit\u00e4 rangaista, ett\u00e4 heid\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun olevan Herran, koska min\u00e4 heille kostanut olen.\n26:1 Ja tapahtui ensim\u00e4isen\u00e4 vuotena toistakymment\u00e4, ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (ensimm\u00e4isess\u00e4 kuussa), ett\u00e4 Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n26:2 Sin\u00e4 ihmisen poika, ett\u00e4 Tyro sanoo Jerusalemista: niin piti! Kansan portit ovat s\u00e4rjetyt: se on k\u00e4\u00e4ntynyt minun tyk\u00f6ni; min\u00e4 t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, h\u00e4n h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n;\n26:3 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon sinun kimppuus, Tyro, ja tahdon antaa monta pakanaa tulla sinun p\u00e4\u00e4lles, niinkuin meri nousee aaltoinensa.\n26:4 Niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n kaataman muurit Tyrossa, ja kukistaman h\u00e4nen torninsa, ja min\u00e4 tahdon k\u00e4v\u00e4ist\u00e4 pois tomunkin siit\u00e4, ja tahdon tehd\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 paljaan kallion.\n26:5 H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tuleman luodoksi keskell\u00e4 merta, jonka p\u00e4\u00e4lle kalaverkot hajoitetaan; sill\u00e4 min\u00e4 olen sen puhunut, sanoo Herra, Herra, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tuleman pakanoille saaliiksi,\n26:6 Ja h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4, jotka kedolla ovat, pit\u00e4\u00e4 miekalla tapettaman; ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n26:7 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon antaa tulla Tyron p\u00e4\u00e4lle Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, pohjoisesta, kuningasten kuninkaan, hevosilla, vaunuilla, ratsasmiehill\u00e4 ja suurella kansan joukolla.\n26:8 H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 miekalla tappaman sinun tytt\u00e4res, jotka kedolla ovat; mutta sinua vastaan pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen multasein\u00e4t rakentaman ja tekem\u00e4n saarron, ja ylent\u00e4m\u00e4n kilvet sinua vastaan.\n26:9 H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sota-aseilla sinun muuris maahan sys\u00e4\u00e4m\u00e4n, ja miekoillansa kukistaman sinun tornis.\n26:10 H\u00e4nen monien hevostensa tomun pit\u00e4\u00e4 sinun peitt\u00e4m\u00e4n; niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinun muuris vapiseman h\u00e4nen hevostensa, vaunuinsa ja ratsumiestens\u00e4 t\u00f6min\u00e4st\u00e4, kuin h\u00e4nen sinun porteistas vaeltaa sis\u00e4lle, niinkuin siihen kaupunkiin menn\u00e4\u00e4n, joka maahan kukistettu on.\n26:11 H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 hevostensa kavioilla tallaaman rikki kaikki sinun katus; sinun kansas h\u00e4n miekalla tappaa, ja sinun vahvat patsaas maahan kaataa.\n26:12 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinun tavaras ry\u00f6st\u00e4m\u00e4n, ja sinun kauppas ottaman pois, sinun muuris kaataman, ja sinun kauniit huonees kukistaman; ja heitt\u00e4m\u00e4n sinun kives, puus ja tomus veteen.\n26:13 Niin tahdon min\u00e4 lopettaa sinun laulus \u00e4\u00e4nen, ettei en\u00e4\u00e4n kuultaman pid\u00e4 sinun kantelees helin\u00e4\u00e4.\n26:14 Ja min\u00e4 tahdon tehd\u00e4 sinusta paljaan kallion ja luodon, jonka p\u00e4\u00e4lle kalaverkot hajoitetaan, ja ei sinun pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n rakennettaman; sill\u00e4 min\u00e4 Herra olen sen puhunut, sanoo Herra, Herra.\n26:15 N\u00e4in sanoo Herra, Herra Tyroa vastaan: mit\u00e4maks ett\u00e4 luotoin pit\u00e4\u00e4 vapiseman, kuin sin\u00e4 niin hirmuisesti kaadut, ja sinun haavoitettus huutavat, jotka sinussa hirmuisesti tapetaan.\n26:16 Ja kaikki ruhtinaat meren tyk\u00f6n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 astuman alas istuimiltansa, ja riisuman hameensa, ja paneman pois ylt\u00e4ns\u00e4 neulotut vaatteet, ja pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n murhevaatteissa ja istuman maahan, ja pit\u00e4\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stym\u00e4n ja tyhmistym\u00e4n, sinun \u00e4killisest\u00e4 lankeemisestas.\n26:17 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 valittaman sinua, ja sanoman sinusta: voi, kuinka sin\u00e4 olet niin per\u00e4ti autioksi tullut, sin\u00e4 kuuluisa kaupunki! sin\u00e4 joka meren tyk\u00f6n\u00e4 olit, joka niin voimallinen olit meren tyk\u00f6n\u00e4 ynn\u00e4 sinun asuvaistes kanssa, ett\u00e4 kaiken maan t\u00e4ytyi sinua pelj\u00e4t\u00e4.\n26:18 Nyt tyhmistyv\u00e4t luodot sinun lankeemistas, ja luotokunnat meress\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styv\u00e4t sinun loppuas.\n26:19 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: min\u00e4 tahdon sinua tehd\u00e4 autioksi kaupungiksi, niinkuin ne kaupungit, joissa ei kenk\u00e4\u00e4n asu, ja annan tulla suuren virran sinun p\u00e4\u00e4lles, suuret vedet sinua peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n;\n26:20 Ja annan sinun menn\u00e4 alas niiden kanssa, jotka menev\u00e4t alas hautaan, muinaisen kansan tyk\u00f6, ja tahdon kukistaa sinut maan alle, ja teen sinut niinkuin ij\u00e4iseksi autioksi niiden kanssa, jotka hautaan menev\u00e4t, ettei kenenk\u00e4\u00e4n sinussa pid\u00e4 asuman; ja annan kauneuden el\u00e4v\u00e4in maahan.\n26:21 Ja teen sinun h\u00e4mm\u00e4stykseksi, ettei sinun en\u00e4\u00e4 pid\u00e4 oleman; niin ett\u00e4 kuin sinua kysyt\u00e4\u00e4n, niin ei ik\u00e4n\u00e4 pid\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n sinua en\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n, sanoo Herra, Herra.\n27:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n27:2 Sin\u00e4 ihmisen poika, tee valitusitku Tyrosta,\n27:3 Ja sano Tyrolle, joka asuu meren tyk\u00f6n\u00e4 ja tekee kauppaa monen luodon kansan kanssa: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: o Tyro, sin\u00e4 olet sanonut: min\u00e4 olen kaikkein kaunein.\n27:4 Sinun rajas ovat keskell\u00e4 merta; ja sinun rakentajas ovat valmistaneet sinun kaikkein kauneimmaksi.\n27:5 Kaikki sinun lautas on hongasta Senirist\u00e4, ja olet antanut tuoda sedripuita Libanonista tehd\u00e4kses sinulles haahden pielen.\n27:6 Sinun airos olivat tehdyt Basanin tammesta, sinun piittas elephantin luista, Kittimin luodoista:\n27:7 Sinun purjees oli Egyptin kalliista liinasta neulottu, sinulle merkiksi; sinun peittees oli sinivilloista ja Elisan luotoin purpurasta.\n27:8 Zidonista ja Arvadista olivat sinun haaksimiehes; ja sinulla olivat toimelliset miehet Tyrosta, haahden haltiat.\n27:9 Vanhimmat ja taitavat Gebalista paransivat sinun laivas. Kaikki laivat meress\u00e4 ja haaksimiehet l\u00f6yttiin sinun tyk\u00f6n\u00e4s; he tekiv\u00e4t kauppaa sinussa.\n27:10 Persiasta, Lydiasta ja Lybiasta olivat urhoolliset miehet sinun sotajoukossas; jotka kilpens\u00e4 ja otansa sinussa ripustivat, ne sinun kaunistivat.\n27:11 Arvadin lapset olivat sinun sotajoukossas, kaikki ymp\u00e4ri sinun muurias, ja vartiat sinun tornissas. He ripustivat kilpens\u00e4 sinun muuris p\u00e4\u00e4lle kaikki ymp\u00e4ri; ne tekiv\u00e4t niin sinun ihanaksi.\n27:12 Tarsis teki kauppaa sinun kanssas kaikkinaisen kalun paljoudella: hopialla, raudalla, tinalla ja lyijyll\u00e4, joita he toivat sinun markkinoilles.\n27:13 Javan, Tubal ja Mesek teki kauppaa sinun kanssas, ja toivat ihmisi\u00e4 ja vaskiastioita sinun kaupalles.\n27:14 Togarmasta toivat he hevosia ja vaunuja ja muuleja sinun markkinoilles.\n27:15 Dedanin lapset olivat sinun kauppamiehes, ja sin\u00e4 teit kauppaa joka paikassa luotokunnissa; he antoivat sinulle elephantin luita ja Hebenpuita hinnaksi.\n27:16 Syrialaiset noutivat sinun t\u00f6it\u00e4s, joitas teit, toivat rubiinia, purppuraa, tapeteja, silkki\u00e4 ja samettia, ja kristallia sinun markkinoilles.\n27:17 Juuda ja Israelin maa teki my\u00f6s kauppaa sinun kanssas, ja toi sinun markkinoilles nisuja Minnitist\u00e4, ja balsamia ja hunajaa, ja \u00f6ljy\u00e4 ja mastiksia.\n27:18 Nouti my\u00f6s Damasku sinun t\u00f6it\u00e4s sinusta paljoudessa, ja paljon kaikkinaisia kaluja, v\u00e4kev\u00e4n viinan ja kalliin villan edest\u00e4.\n27:19 Dan ja Javanmehusal toivat my\u00f6s sinun markkinoilles rautakalua, kassia- ja kalmus-yrttej\u00e4 sinun kauppaa tehd\u00e4kses.\n27:20 Dedan osti sinulta kalliita vaatteita, joiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ajoissa istutaan.\n27:21 Atabia ja kaikki Kebarin ruhtinaat kaupitsivat sinulle lampaita, oinaita ja kauriita; niill\u00e4 he tekiv\u00e4t sinun kanssas kauppaa.\n27:22 Saban ja Ragman kauppamiehet tekiv\u00e4t sinun kanssas kauppaa, ja toivat sinun markkinoilles kaikkinaisia kalliita yrttej\u00e4, kalliita kivi\u00e4 ja kultaa.\n27:23 Haran ja Kanne, ja Eden ynn\u00e4 Seban kauppamiesten kanssa, Assur ja Kilmad olivat my\u00f6s sinun kauppamiehes.\n27:24 Kaikki n\u00e4m\u00e4t kaupitsivat sinulle kalliita vaatteita, silkki\u00e4 ja neulotuita hameita, jotka he kalliissa seder-arkuissa hyvin tallella pantuna toivat sinun markkinoilles.\n27:25 Mutta Tarsiksen laivat olivat ylimm\u00e4iset sinun kaupassas; niin sin\u00e4 olet per\u00e4ti rikkaaksi ja jaloksi tullut keskell\u00e4 merta.\n27:26 Ja sinun haaksimiehes toivat sinun suurilla vesill\u00e4; mutta it\u00e4tuulen pit\u00e4\u00e4 sinun musertaman rikki keskell\u00e4 merta:\n27:27 Niin ett\u00e4 sinun tavaras, kauppakalus, ostajas, haaksimiehes, laivain haltias, laivain rakentajas ja sinun kaupitsias, ja kaikki sinun sotamiehes, ja kaikki kanssa sinussa pit\u00e4\u00e4 hukkuman keskell\u00e4 merta, sinun lankeemises p\u00e4iv\u00e4n\u00e4;\n27:28 Niin ett\u00e4 satamatkin pit\u00e4\u00e4 vapiseman sinun haahteis haltiain huudosta.\n27:29 Ja kaikki, jotka soutavat haaksimiesten ja haahtein haltiain kanssa, pit\u00e4\u00e4 laivoista menem\u00e4n maalle seisomaan,\n27:30 Ja pit\u00e4\u00e4 kovin huutaman sinun t\u00e4htes, ja vaikiasti valittaman, ja heitt\u00e4m\u00e4n tomua p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja tuhkaan itsens\u00e4 tahraaman.\n27:31 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ajeleman hiukset p\u00e4\u00e4st\u00e4ns\u00e4, ja pukeman s\u00e4kit yllens\u00e4, ja syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 itkem\u00e4n sinua, ja haikiasti murehtiman.\n27:32 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 valituksessansa sinua itkem\u00e4n ja surkutteleman: voi! kuka on ik\u00e4n\u00e4 niin pois tullut merell\u00e4 kuin Tyro!\n27:33 Kuin sin\u00e4 kauppaa teit merell\u00e4, ravitsit sin\u00e4 monta kansaa; ja sinun monella tavarallas ja kaupallas teit sin\u00e4 maan kuninkaat \u00e4veri\u00e4iksi.\n27:34 Mutta nyt sin\u00e4 olet merelt\u00e4 sys\u00e4tty, juuri syv\u00e4\u00e4n veteen, niin ett\u00e4 sinun kauppas ja kaikki sinun kansas sinussa on hukkunut.\n27:35 Kaikki, jotka luodoissa asuvat, h\u00e4mm\u00e4styv\u00e4t sinua, ja heid\u00e4n kuninkaansa tyhmistyv\u00e4t ja katsovat murheellisesti.\n27:36 Kansain kauppamiehet vihelt\u00e4v\u00e4t sinua, ett\u00e4 sin\u00e4 niin \u00e4kisti h\u00e4vinnyt olet, ja et silleen en\u00e4\u00e4n taida tulla yl\u00f6s ijankaikkisesti.\n28:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n28:2 Sin\u00e4 ihmisen poika, sano Tyron ruhtinaalle: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: ett\u00e4 sinun syd\u00e4mes paisuu, ja sin\u00e4 sanot: min\u00e4 olen Jumala, min\u00e4 istun Jumalan istuimella keskell\u00e4 merta; vaikka sin\u00e4 olet ihminen ja et Jumala, kuitenkin yltyy sinun syd\u00e4mes, niin kuin Jumalan syd\u00e4n.\n28:3 Katso, sin\u00e4 olet olevinas viisaampi Danielia, ettei sinulta mit\u00e4\u00e4n salattu olisi;\n28:4 Ja ett\u00e4 sin\u00e4 toimellas ja taidollas olet sen voiman saanut, ja koonnut sinun tavaroihis kultaa ja hopiaa,\n28:5 Ja olet sinun suurella viisaudellas ja kaupallas niin suuren voiman saanut; siit\u00e4 sin\u00e4 olet niin ylpi\u00e4ksi tullut, ett\u00e4 sin\u00e4 niin voimallinen olet.\n28:6 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: ett\u00e4 sinun syd\u00e4mes ylpeilee, niinkuin sin\u00e4 Jumala olisit;\n28:7 Sent\u00e4hden katso, min\u00e4 tahdon l\u00e4hett\u00e4\u00e4 muukalaiset sinun p\u00e4\u00e4lles, julmat pakanat; heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 miekkansa vet\u00e4m\u00e4n sinun kaunista viisauttas vastaan, ja tekem\u00e4n sinbun suuren kunnias h\u00e4pi\u00e4ksi.\n28:8 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinun paiskaaman luolaan, ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 kuoleman keskell\u00e4 merta, niinkuin tapetut.\n28:9 Mit\u00e4maks, jos sin\u00e4 murhaajalles sanot: min\u00e4 olen Jumala; vaikka et sin\u00e4 Jumala ole, vaan ihminen, ja olet sinun murhaajas k\u00e4dess\u00e4.\n28:10 Sinun pit\u00e4\u00e4 kuoleman, niinkuin ymp\u00e4rileikkaamattomat, muukalaisten k\u00e4siin; sill\u00e4 min\u00e4 olen sen sanonut, sanoo Herra, Herra.\n28:11 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n28:12 Sin\u00e4, ihmisen poika, itke valitusitku Tyron kuninkaasta, ja sano h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: sin\u00e4 olet kauniisti tehty sinetti, t\u00e4ynn\u00e4 viisautta ja sangen ihana.\n28:13 Sin\u00e4 olet Edeniss\u00e4, Jumalan yrttitarhassa, ja kaunistettu kaikkinaisilla kalliilla kivill\u00e4, sardilla, topasilla, timantilla, turkosilla, onikilla, jaspiksilla, saphirilla, rubinilla, smaragdilla ja kullalla: sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin sin\u00e4 luotiin, olivat valmiina sinun tyk\u00f6n\u00e4s sinun rumpus ja huilus.\n28:14 Sin\u00e4 olet niinkuin Kerub, voideltu peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n; ja min\u00e4 olen sinun asettanut, ja sin\u00e4 olet Jumalan pyh\u00e4ll\u00e4 vuorella, ett\u00e4 sinun kuumain kivien seassa vaeltaman pit\u00e4is.\n28:15 Ja olit vakaa sinun teiss\u00e4s, siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kuin sin\u00e4 luotu olit, siihenasti kuin sinun pahuutes l\u00f6ydettiin.\n28:16 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet sis\u00e4lt\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 pahuutta sinun suuresta kaupastas, ja olet synti\u00e4 tehnyt: sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 sinun eroittaa Jumalan vuorelta, ja tahdon sys\u00e4t\u00e4 pois sinua, sin\u00e4 peitt\u00e4v\u00e4 Kerub kuumista kivist\u00e4.\n28:17 Ja ett\u00e4 sinun syd\u00e4mes paisuu, ett\u00e4s niin ihana olet, ja olet antanut kavaluutes sinus pett\u00e4\u00e4 koreudessas; sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 kukistaa sinun maahan, ja tehd\u00e4 sinun ihmeeksi kuninkaille.\n28:18 Sill\u00e4 sin\u00e4 turmelit sinun pyhyytes suurella pahuudellas ja v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 kaupallas: sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 antaa tulen sinusta tulla, joka sinun kuluttaman pit\u00e4\u00e4, ja teen sinun tuhaksi maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaikkein niiden silm\u00e4in edess\u00e4, jotka sinun n\u00e4kev\u00e4t.\n28:19 Kaikki, jotka sinun tuntevat pakanain seassa, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stym\u00e4n sinun t\u00e4htes; sin\u00e4 olet suureksi pelvoksi, ettes ik\u00e4n\u00e4 en\u00e4\u00e4n taida tulla yl\u00f6s.\n28:20 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n28:21 Sin\u00e4 ihmisen poika, aseta kasvos Zidonia vastaan, ja ennusta h\u00e4nt\u00e4 vastaan,\n28:22 Ja sano: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon sinun kimppuus, Zidon, ja tahdon voittaa kunnian sinusta, ett\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4isiin, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, kuin min\u00e4 annan oikeuden k\u00e4yd\u00e4 h\u00e4nen ylitsens\u00e4, ja h\u00e4ness\u00e4 osoitan, ett\u00e4 min\u00e4 pyh\u00e4 olen.\n28:23 Ja l\u00e4het\u00e4n ruton h\u00e4nen sekaansa ja veren vuodatuksen h\u00e4nen kaduillensa, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuolemahaavoissa lankeeman miekallas, jonka pit\u00e4\u00e4 tuleman heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 joka taholta; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n28:24 Ja ei pid\u00e4 sitte ymp\u00e4ri Israelin huoneita, joissa heid\u00e4n vihollisensa ovat, orjantappuroita, jotka pist\u00e4v\u00e4t, eik\u00e4 ohdakkeita, jotka heit\u00e4 vaivaavat, j\u00e4\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, Herra.\n28:25 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: kuin min\u00e4 Israelin huonetta kokoon kansoista, joihin he hajoitetut ovat, niin min\u00e4 tahdon heiss\u00e4 osoittaa pakanoille, ett\u00e4 min\u00e4 pyh\u00e4 olen; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 asuman maallansa, jonka min\u00e4 palvelialleni Jakobille antanut olin.\n28:26 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 murheetoinna asuman siin\u00e4, ja huoneita rakentaman, ja istuttaman viinapuita, juuri murheetoinna he asuvat, kuin min\u00e4 annan oikeuden k\u00e4yd\u00e4 kaikkein heid\u00e4n vihollistensa ylitse heid\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4ns\u00e4; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra olen heid\u00e4n Jumalansa.\n29:1 Kymmenenten\u00e4 vuotena, kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toisessa kuussa toistakymment\u00e4, tapatui Herran sana minulle ja sanoi:\n29:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, aseta kasvos Pharaota, Egyptin kuningasta vastaan, ja ennusta h\u00e4nt\u00e4 ja koko Egyptin maakuntaa vastaan.\n29:3 Saarnaa ja sano: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon sinun kimppuus, Pharao, sin\u00e4 Egyptin kuningas, sin\u00e4 suuri lohik\u00e4rme, joka makaat keskell\u00e4 virtoja, ja sanot: virta on minun, min\u00e4 olen sen minulleni tehnyt.\n29:4 Mutta min\u00e4 tahdon panna ongen sinun suuhus, ja tahdon ripustaa kalat sinun virrassas sinun suomuksiis; ja tahdon vet\u00e4\u00e4 sinun yl\u00f6s virroistas, ynn\u00e4 kaikkein kalain kanssa sinun virroissas, jotka sinun suomuksissas riippuvat.\n29:5 Ja tahdon paiskata sinun korpeen, sinun ja kaikki sinun virtas kalat; sinun pit\u00e4\u00e4 lankeeman kedolla, ja ei j\u00e4lleen noudetuksi ja kootuksi tuleman; vaan mets\u00e4n pedoille ja taivaan linnuille ruaksi annan min\u00e4 sinun.\n29:6 Ka kaikki, jotka Egyptiss\u00e4 asuvat, pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, ett\u00e4 he Israelin huoneelle ruokosauvana olivat.\n29:7 Kuin he sinuun rupesivat, menit sin\u00e4 rikki, ja viilsit koko heid\u00e4n kylkens\u00e4; kuin he nojasivat sinun p\u00e4\u00e4lles, murruit sin\u00e4, ja saatit heid\u00e4n kupeensa horjumaan.\n29:8 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: katso, min\u00e4 annan miekan tulla sinun p\u00e4\u00e4lles, ja tahdon h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 sinussa ihmiset ja el\u00e4imet.\n29:9 Ja Egyptin maa pit\u00e4\u00e4 tuleman tyhj\u00e4ksi ja autioksi, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, ett\u00e4 h\u00e4n sanoo: virta on minun, ja min\u00e4 olen sen tehnyt.\n29:10 Sent\u00e4hden katso, min\u00e4 tahdon sinun ja sinun virtas kimppuun, ja teen Egyptin maan per\u00e4ti tyhj\u00e4ksi ja autioksi, Sevenan tornista Etiopian rajaan asti.\n29:11 Ei sen l\u00e4vitse pid\u00e4 ihmisen eik\u00e4 el\u00e4imen jalka k\u00e4ym\u00e4n, eik\u00e4 siin\u00e4 asuttaman nelj\u00e4ss\u00e4kymmeness\u00e4 ajastajassa.\n29:12 Sill\u00e4 min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n Egyptin maan h\u00e4vinneiden maiden keskell\u00e4, ja annan sen kaupungit autioksi tulla h\u00e4vitettyin kaupunkien keskell\u00e4 nelj\u00e4ksikymmeneksi ajastajaksi; ja tahdon hajoittaa Egyptil\u00e4iset pakanain sekaan, ja hajoittaa heit\u00e4 maakuntiin.\n29:13 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: kuin nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa kuluvat, niin min\u00e4 taas kokoon Egyptil\u00e4iset niist\u00e4 kansoista, joihinka he hajoitetut ovat.\n29:14 Ja k\u00e4\u00e4nn\u00e4n Egyptin vankiuden, ja tuon heit\u00e4 Patroksen maalle j\u00e4lleen, jossa heid\u00e4n asuma-maansa on; ja se pit\u00e4\u00e4 oleman halpa valtakunta.\n29:15 Sill\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 oleman halvan muiden maakuntain suhteen, ja ei en\u00e4\u00e4n hallitseman pakanoita; ja min\u00e4 tahdon v\u00e4hent\u00e4\u00e4 heit\u00e4 niin, ettei heid\u00e4n vallitseman pid\u00e4 pakanoita.\n29:16 Ja Israelin huoneen ei pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n luottaman heihin, vaan muistaman synti\u00e4ns\u00e4, koska he heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 katsovat, ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, Herra.\n29:17 Ja se tapahtui seitsem\u00e4nten\u00e4 vuotena kolmattakymment\u00e4, ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4isess\u00e4 kuussa, ett\u00e4 Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n29:18 Sin\u00e4, ihmisen poika, Nebukadnetsar, Babelin kuningas on vienyt sotajoukkonsa suurella vaivalla Tyron eteen; niin ett\u00e4 koko p\u00e4\u00e4 on paljas, ja kaikki olkap\u00e4\u00e4t kuluneet, ja h\u00e4nen vaivansa, jonka h\u00e4n on n\u00e4hnyt Tyroa vastaan, on viel\u00e4 h\u00e4nelle ja h\u00e4nen sotajoukollensa maksamatta.\n29:19 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: katso, min\u00e4 annan Nebukadnetsarille, Babelin kuninkaalle Egyptin maan, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 ottaman pois kaikki h\u00e4nen tavaransa, ja per\u00e4ti ry\u00f6st\u00e4m\u00e4n ja ry\u00f6v\u00e4\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen saaliinsa, ett\u00e4 h\u00e4n antais sotajoukollensa palkan.\n29:20 H\u00e4nen ty\u00f6st\u00e4ns\u00e4, jonka h\u00e4n siin\u00e4 tehnyt on, annan min\u00e4 h\u00e4nelle Egyptin maan; sill\u00e4 he ovat sen minulle tehneet, sanoo Herra, Herra.\n29:21 Silloin min\u00e4 annan Israelin huoneen sarven kasvaa, ja tahdon avata sinun suus heid\u00e4n seassansa; ett\u00e4 heid\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 Herra olen.\n30:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n30:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, ennusta ja sano: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: valittakaat ja sanokaat: voi sit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4!\n30:3 Sill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 on sangen l\u00e4sn\u00e4, ja Herran p\u00e4iv\u00e4 on l\u00e4hestynyt, pilvinen p\u00e4iv\u00e4: aika on k\u00e4siss\u00e4, ett\u00e4 pakanat tuleman pit\u00e4\u00e4.\n30:4 Ja miekka tulee Egyptin p\u00e4\u00e4lle, Etiopian pit\u00e4\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stym\u00e4n, kuin ly\u00f6dyt Egyptiss\u00e4 lankeevat, ja sen kansa vied\u00e4\u00e4n pois, ja sen perustus revit\u00e4\u00e4n yl\u00f6s.\n30:5 Etiopia, ja Lydia, ja Lydia, kaikki kansoinensa, ja Kub, ja jotka liiton maakunnasta ovat, kaatuvat miekalla.\n30:6 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: Egyptin holhoja lankee, ja sen v\u00e4kevyyden ylpeys on hukkuva: Sevenan tornista pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n miekalla lankeeman, sanoo Herra, Herra.\n30:7 Ja heid\u00e4n autiot rajansa pit\u00e4\u00e4 kylmille tuleman, h\u00e4vitettyin maakuntain keskell\u00e4, ja heid\u00e4n kaupunkinsa h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n muiden autioiden kaupunkien seassa.\n30:8 Ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, kuin min\u00e4 teen tulen Egyptiin, ja kaikki, jotka heit\u00e4 auttavat, hukkuvat.\n30:9 Silloin sanansaattajat l\u00e4htev\u00e4t ulos minun tyk\u00f6\u00e4ni haaksilla, pelj\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n Etiopiaa, joka nyt niin surutoin on; ja h\u00e4mm\u00e4styksen pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n seassansa, niinkuin se tapahtui Egyptille, kuin h\u00e4nen aikansa tuli; sill\u00e4 katso, se tulee.\n30:10 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: min\u00e4 v\u00e4henn\u00e4n sen paljouden Egyptist\u00e4 Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan kautta.\n30:11 Sill\u00e4 h\u00e4n ja h\u00e4nen kansansa, ne pakanain tyrannit, ovat siihen kutsutut h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n maata, ja vet\u00e4m\u00e4\u00e4n miekkansa Egypti\u00e4 vastaan, ett\u00e4 maakunta piti ly\u00f6dyill\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n.\n30:12 Ja min\u00e4 tahdon kuivata virrat, ja myyd\u00e4 maan tylyin ihmisten k\u00e4siin, ja h\u00e4vit\u00e4n maakunnan ja mit\u00e4 siin\u00e4 on, muukalaisten kautta. Min\u00e4 Herra olen sen puhunut.\n30:13 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n kuvat, ja lopetan ep\u00e4jumalat Nophista; ja Egyptill\u00e4 ei pid\u00e4 ruhtinaita oleman, ja min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n h\u00e4mm\u00e4styksen Egyptin maahan.\n30:14 Ja teen Patroksen autioksi, ja sytyt\u00e4n tulen Zoaniin, ja annan oikeuden k\u00e4yd\u00e4 Noon p\u00e4\u00e4lle.\n30:15 Ja kaadan minun julmuuteni Sinin p\u00e4\u00e4lle, joka Egyptin vahvuus on, ja h\u00e4vit\u00e4n Noon paljouden.\n30:16 Ja sytyt\u00e4n tulen Egyptiss\u00e4, ja Siniss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4d\u00e4n ja tuskan, ja Noo pit\u00e4\u00e4 kukistettaman maahan: ja Nophilla pit\u00e4\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4iset viholliset oleman.\n30:17 Nuoret miehet Avenissa ja Pibastissa pit\u00e4\u00e4 miekalla lankeeman; ja vaimot vankina viet\u00e4m\u00e4n pois.\n30:18 Tahpanheksella pit\u00e4\u00e4 oleman pimi\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, kuin min\u00e4 siell\u00e4 Egyptin ijest\u00e4 ly\u00f6n, niin ett\u00e4 h\u00e4nen v\u00e4kevyytens\u00e4 ylpeys pit\u00e4\u00e4 siin\u00e4 loppuman; h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 pilvell\u00e4 peitetyksi tuleman, ja h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 vied\u00e4\u00e4n pois vankina.\n30:19 Ja min\u00e4 annan oikeuden k\u00e4yd\u00e4 Egyptin ylitse; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n30:20 Ja tapahtui ensim\u00e4isen\u00e4 vuotena toistakymment\u00e4, seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4isess\u00e4 kuussa, ett\u00e4 Herran sana tapahtui minlle, sanoen:\n30:21 Sin\u00e4 ihmisen poika, min\u00e4 taitan rikki Pharaon, Egyptin kuninkaan k\u00e4sivarren; ja katso, ei sit\u00e4 pid\u00e4 sidottaman, ett\u00e4 h\u00e4n paranis, eli siteill\u00e4 k\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n vahvistuis, ja miekkaan ruveta taitais.\n30:22 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon Pharaon, Egyptin kuninkaan kimppuun, ja taitan h\u00e4nen k\u00e4sivartensa rikki, sek\u00e4 sen vahvan ett\u00e4 s\u00e4rjetyn, ja pudotan miekan h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4.\n30:23 Ja hajoitan Egyptil\u00e4iset pakanain sekaan, ja ajan heit\u00e4 maakuntiin.\n30:24 Mutta Babelin kuninkaan k\u00e4sivarren min\u00e4 vahvistan, ja annan h\u00e4nelle minun miekkani k\u00e4teens\u00e4, ja muserran Pharaon k\u00e4sivarret rikki, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 huokaaman h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, niinkuin se, joka kuolemahaavan saanut on.\n30:25 Ja min\u00e4 vahvistan Babelin kuninkaan k\u00e4sivarret; ja Pharaon k\u00e4sivarret pit\u00e4\u00e4 muserrettaman rikki, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, kuin min\u00e4 annan Babelin kuninkaalle minun miekkani k\u00e4teen, ett\u00e4 h\u00e4nen sen Egypti\u00e4 vastaan vet\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n30:26 Ja min\u00e4 hajoitan Egyptil\u00e4iset pakanain sekaan, ja ajan heit\u00e4 maakuntiin, ett\u00e4 heid\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n31:1 Ja tapahtui ensimm\u00e4isen\u00e4 vuotena toistakymment\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmannessa kuukaudessa, ett\u00e4 Herran sana tapahtui minulle, sanoen:\n31:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, sano Pharaolle, Egyptin kuninkaalle ja h\u00e4nen kansallensa: kenen vertaiseksi sin\u00e4 luulet itses sinun suuruudessas?\n31:3 Katso, Assur oli niinkuin sedripuu Libanonissa, ihanaisilla oksilla, paksuilla lehdill\u00e4, sangen korkia, ett\u00e4 h\u00e4nen latvansa oli kaikkein korkein muiden paksuin oksain seassa,\n31:4 Vedet tekiv\u00e4t h\u00e4nen suureksi ja syvyys korkiaksi; h\u00e4nen virtansa k\u00e4viv\u00e4t ymp\u00e4ri h\u00e4nen kantoansa, ja ojansa antoi h\u00e4n vuotaa kaikkien puiden tyk\u00f6 maalla.\n31:5 Sent\u00e4hden tuli h\u00e4n muita puita korkiammaksi, ja sai monta oksaa ja pitk\u00e4\u00e4 varpua; sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli kyll\u00e4 vett\u00e4, itsi\u00e4ns\u00e4 levitt\u00e4\u00e4.\n31:6 Kaikki taivaan linnut tekiv\u00e4t pes\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen oksiinsa, ja kaikki pedot kedolla poikivat h\u00e4nen varpujensa alla, ja h\u00e4nen varjonsa alla asuivat kaikki suuret kansat.\n31:7 H\u00e4nell\u00e4 oli kauniit ja pitk\u00e4t oksat; sill\u00e4 h\u00e4nen juurillansa oli paljon vett\u00e4.\n31:8 Ja ei yksik\u00e4\u00e4n sedripuu ollut Jumalan puutarhassa h\u00e4nen veransa, eik\u00e4 hongatkaan olleet h\u00e4nen oksiinsa verrattavat, ei my\u00f6s plataneapuut olleet mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nen oksainsa suhteen; ja ei Jumalan puutarhassa ollut yht\u00e4\u00e4n puuta h\u00e4nen kaltaistansa kauneudessa.\n31:9 Min\u00e4 olen sen kauniiksi tehnyt saamaan niin monta oksaa, ett\u00e4 kaikki ihanaiset puut Jumalan puutarhassa kadehtivat h\u00e4nt\u00e4.\n31:10 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in ett\u00e4 h\u00e4n niin korkiaksi tullut on, ett\u00e4 h\u00e4nen latvansa seisoi suurten ja korkiain paksuin oksain seassa, ja h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 paisui h\u00e4nen korkeutensa t\u00e4hden:\n31:11 Sent\u00e4hden annoin min\u00e4 h\u00e4nen kaikkein v\u00e4kevimm\u00e4n k\u00e4siin pakanain seassa, joka h\u00e4nen kanssansa mielens\u00e4 j\u00e4lkeen toimittaa; ja min\u00e4 ajoin h\u00e4nen pois, niinkuin h\u00e4n jumalattomalla menollansa ansainnut oli:\n31:12 Ett\u00e4 muukalaiset pakanain tyrannit h\u00e4nen h\u00e4vitt\u00e4isiv\u00e4t, ja hajoittaisivat h\u00e4nen, ett\u00e4 h\u00e4nen oksansa vuorella ja kaikissa laaksoissa makaisivat, ja h\u00e4nen oksansa murtuneina kaikissa maan ojissa olisivat; ett\u00e4 kaikkein kansain maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ytyy h\u00e4nen varjoansa paeta, ja sen j\u00e4tt\u00e4\u00e4.\n31:13 Ja kaikki taivaan linnut istuivat h\u00e4nen langenneilla kannoillansa, ja kaikki pedot kedolla nojasivat h\u00e4nen oksiinsa.\n31:14 Ettei en\u00e4\u00e4n yksik\u00e4\u00e4n puu veden tyk\u00f6n\u00e4 iso olisi korkeudestansa, eik\u00e4 sen latva seisoisi korkiana suurten paksuin oksain seassa, ja ettei yksik\u00e4\u00e4n puu veden tyk\u00f6n\u00e4 tekisi itsi\u00e4ns\u00e4 suuremmaksi muita; sill\u00e4 heid\u00e4n kaikkein pit\u00e4\u00e4 maan alle ja kuolemalle annetuksi tuleman, niinkuin muutkin ihmiset, jotka kuoppaan menev\u00e4t.\n31:15 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: siihen aikaan, kuin h\u00e4n meni alas helvettiin, tein min\u00e4 murheen, ja annoin syvyyden peitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen, ja h\u00e4nen virtansa piti oleman alallansa, ja ne suuret vedet ei taitaneet juosta, ja tein, ett\u00e4 Libanon murehti h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4, ja kaikki puut kedolla kuivettuivat h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4.\n31:16 Min\u00e4 pelj\u00e4tin pakanat, kuin he kuulivat h\u00e4nen langenneeksi, ja ett\u00e4 min\u00e4 sy\u00f6ksin h\u00e4nen alas helvettiin niiden sekaan, jotka kuoppaan menev\u00e4t; ja kaikki ihanaiset puut maassa, parhaat ja jaloimmat Libanonissa, ja kaikki, jotka olivat seisoneet veden tyk\u00f6n\u00e4, saivat siit\u00e4 lohdutuksen.\n31:17 Sill\u00e4 heid\u00e4n piti my\u00f6s alas menem\u00e4n heid\u00e4n kanssansa helvettiin miekalla tapettuin tyk\u00f6, ett\u00e4 he h\u00e4nen k\u00e4sivartensa varjon alla pakanain seassa asuneet olivat.\n31:18 Kuinka suureksi sin\u00e4 (Pharao) luit sinun ylpeytes ja suuruutes niiden ihanain puiden seassa? Sill\u00e4 sinun t\u00e4ytyy ihanain puiden kanssa menn\u00e4 alas maan alle, ja ymp\u00e4rileikkaamattomain seassa maata, jotka miekalla tapetut ovat. Niin pit\u00e4\u00e4 Pharaolle tapahtuman, ja kaikelle h\u00e4nen kansallensa, sanoo Herra, Herra.\n32:1 Ja tapahtui toisena vuotena toistakymment\u00e4, ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toisessa kuukaudessa toistakymment\u00e4, ett\u00e4 Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n32:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, tee valitus Pharaosta, Egyptin kuninkaasta, ja sano h\u00e4nelle: sin\u00e4 olet niinkuin nuori jalopeura pakanain seassa, ja niinkuin valaskala meress\u00e4, joka juokset sinun virroissas, ja py\u00f6rr\u00e4t veden jaloissas, ja teet sen virrat sekaisiksi.\n32:3 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: min\u00e4 heit\u00e4n minun verkkoni sinun p\u00e4\u00e4lles suurella kansan joukolla, jotka sinun minun verkkooni ajavat.\n32:4 Ja min\u00e4 tahdon sinun maalle vet\u00e4\u00e4 ja kedolle paiskata, ja antaa kaikki linnut taivaan alla istua sinun p\u00e4\u00e4lles, ja kaikki el\u00e4imet maalla sinusta ravituksi tulla.\n32:5 Ja tahdon sinun raatos vuorille heitt\u00e4\u00e4, ja sinun korkeudellas laaksot t\u00e4ytt\u00e4\u00e4.\n32:6 Maan, jossa uit, tahdon min\u00e4 sinun verest\u00e4s punaiseksi tehd\u00e4 vuoriin asti, ett\u00e4 ojat sinusta t\u00e4ytett\u00e4isiin,\n32:7 Ja koskas per\u00e4ti jo poissa olet, tahdon min\u00e4 taivaan peitt\u00e4\u00e4, ja h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 pimitt\u00e4\u00e4, ja peit\u00e4n auringon pilvell\u00e4, eik\u00e4 kuun pid\u00e4 paistaman,\n32:8 Kaikki taivaan valkeudet tahdon min\u00e4 pimi\u00e4ksi saattaa sinun ylitses, ja pimeyden sinun maalles l\u00e4hett\u00e4\u00e4, sanoo Herra, Herra.\n32:9 Tahdon my\u00f6s monen kansan syd\u00e4met pelj\u00e4tt\u00e4\u00e4, kuin min\u00e4 sinun vaivas pakanoille tiett\u00e4v\u00e4ksi teen, ja monelle maakunnalle, joita et sin\u00e4 tunne.\n32:10 Paljo kansaa pit\u00e4\u00e4 sinua ihmettelem\u00e4n, ja heid\u00e4n kuninkaansa pit\u00e4\u00e4 sinun t\u00e4htes kovin pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n, kuin min\u00e4 annan minun miekkani heit\u00e4 vastaan v\u00e4lkky\u00e4; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 \u00e4kisti pelj\u00e4stym\u00e4n kukin syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 sinun lankeemises p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n32:11 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: Babelin kuninkaan miekka pit\u00e4\u00e4 sinuun sattuman.\n32:12 Ja min\u00e4 tahdon sinun v\u00e4kes langettaa sankarien miekan kautta ja kaikkinaisten pakanain tyrannein kautta: heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Egyptin ylpeyden h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 kaikki h\u00e4nen kansansa teloitettaisiin.\n32:13 Ja tahdon kaikki h\u00e4nen el\u00e4imens\u00e4 suurten vetten tyk\u00f6\u00e4 per\u00e4ti h\u00e4vitt\u00e4\u00e4, ettei yhdenk\u00e4\u00e4n ihmisen jalka, eik\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n el\u00e4imen sorkka pid\u00e4 sit\u00e4 ollenkaan en\u00e4\u00e4n tallaaman.\n32:14 Silloin tahdon min\u00e4 heid\u00e4n vetens\u00e4 selki\u00e4ksi tehd\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n virtansa juoksevat niinkuin \u00f6ljy, sanoo Herra, Herra;\n32:15 Kuin min\u00e4 Egyptin maan, ja mit\u00e4 siin\u00e4 maassa on, per\u00e4ti h\u00e4vitt\u00e4nyt, ja kaikki jotka siin\u00e4 asuvat, tappanut olen; ett\u00e4 he ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n32:16 Sep\u00e4 se surkeus on, jota kyll\u00e4 valitetaan, ja monta pakanain tyt\u00e4rt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 valittaman; Egypti\u00e4 ja kaikkea h\u00e4nen kansaansa pit\u00e4\u00e4 valitettaman, sanoo Herra, Herra.\n32:17 Ja tapahtui toisena vuotena toistakymment\u00e4, viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toistakymment\u00e4 siit\u00e4 kuukaudesta, ett\u00e4 Herran sana tapahtui minulle, sanoen:\n32:18 Sin\u00e4, ihmisen poika, itke Egyptin kansaa, ja sy\u00f6kse heit\u00e4 v\u00e4kev\u00e4in sankarien tyt\u00e4rten kanssa alas maan alle, niiden tyk\u00f6, jotka kuoppaan menev\u00e4t.\n32:19 Kenen sin\u00e4 luulit voittavas ihanaisuudessa? astu alas ja pane itses ymp\u00e4rileikkaamattomain sekaan.\n32:20 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 surmattuin kanssa miekalla kaatuman; jopa miekka on sivallettu ulos; viek\u00e4\u00e4t siis h\u00e4nt\u00e4 pois h\u00e4nen joukkoinensa.\n32:21 Siit\u00e4 puhuvat v\u00e4kev\u00e4t sankarit helvetiss\u00e4 apulaistensa kanssa, jotka kaikki ovat menneet alas, ja makaavat siell\u00e4 ymp\u00e4rileikkaamattomain miekalla tapettuin kanssa.\n32:22 Siin\u00e4 Assur makaa kaiken kansansa kanssa ymp\u00e4rist\u00f6lle haudattu, jotka kaikki tapetut ja miekalla kaatuneet ovat.\n32:23 Heid\u00e4n hautansa ovat kuopan vieress\u00e4, ja h\u00e4nen kansansa makaa joka paikassa ymp\u00e4ri haudattuna, jotka kaikki tapetut ja miekalla kaatuneet ovat, joita my\u00f6s koko maailma pelk\u00e4si.\n32:24 Siin\u00e4 my\u00f6s makaa Elam koko joukkonsa kanssa ymp\u00e4rist\u00f6lle haudattu, jotka kaikki tapetut ja miekalla kaatuneet ovat, ja menneet alas niinkuin ympr\u00e4rileikkaamattomat maan alle, joita my\u00f6s koko maailma pelk\u00e4si, ja heid\u00e4n t\u00e4ytyy h\u00e4pi\u00e4ns\u00e4 kantaa niiden kanssa, jotka kuoppaan alas menev\u00e4t.\n32:25 He panivat vuoteensa tapettuin sekaan, ynn\u00e4 koko joukkonsa kanssa, ja makaavat ymp\u00e4rist\u00f6lle haudatut, ja ovat kaikki ymp\u00e4rileikkaamattomat ja miekalla tapetut, joita my\u00f6s koko maailma pelk\u00e4si, ja heid\u00e4n t\u00e4ytyy h\u00e4pi\u00e4ns\u00e4 kantaa niiden kanssa, jotka kuoppaan menev\u00e4t, ja pit\u00e4\u00e4 tapettuin seassa oleman.\n32:26 Siin\u00e4 makaa Mesek ja Tubal koko joukkonsa kanssa ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4 haudatut, jotka kaikki ymp\u00e4rileikkaamattomat ja miekalla tapetut ovat, joita my\u00f6s koko maailma pelk\u00e4si.\n32:27 Ja ei heid\u00e4n pid\u00e4 makaaman sankarien kanssa, jotka ymp\u00e4rileikkaamattomista kaatuneet ovat, jotka sota-aseinensa meniv\u00e4t alas helvettiin, ja panivat miekkansa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 alle, ja heid\u00e4n pahantekonsa oli heid\u00e4n luissansa, sill\u00e4 he olivat voimallisten pelko koko maailmassa.\n32:28 Niin sin\u00e4 my\u00f6s kaiketi ymp\u00e4rileikkaamattomain seassa murskaksi ly\u00f6d\u00e4\u00e4n; ja sinun t\u00e4ytyy niiden seassa maata, jotka miekalla tapetut ovat.\n32:29 Siin\u00e4 makaa Edom kuninkainensa ja kaikki h\u00e4nen ruhtinaansa, jotka v\u00e4kevyydess\u00e4ns\u00e4 ovat annetut miekalla tapettuin sekaan; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 makaaman ynn\u00e4 muiden kanssa, jotka kuoppaan menev\u00e4t.\n32:30 Sinne pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s menem\u00e4n kaikki p\u00e4\u00e4miehet pohjoisesta ja kaikki Zidonilaiset, jotka tapettuin kanssa ovat menneet alas, ja heid\u00e4n hirmuinen voimansa h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tullut, ja t\u00e4ytyy maata ymp\u00e4rileikkaamattomain seassa ja niiden seassa, jotka miekalla tapetut ovat, ja heid\u00e4n h\u00e4pi\u00e4ns\u00e4 kantaa ynn\u00e4 niiden kanssa, jotka kuoppaan menev\u00e4t.\n32:31 N\u00e4it\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Pharaon n\u00e4kem\u00e4n, ja itsi\u00e4ns\u00e4 lohduttaman kaiken kansansa kanssa, jotka miekalla tapetut ovat, Pharao ja koko h\u00e4nen sotajoukkonsa, sanoo Herra, Herra.\n32:32 Sill\u00e4 koko maailman pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s minua kerran pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 Pharao ja koko h\u00e4nen paljoutensa pit\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rileikkaamattomain seassa ja miekalla tapettuin seassa makaaman, sanoo Herra, Herra.\n33:1 Ja Herran sana tapahtui minulle, sanoen:\n33:2 Sin\u00e4 ihmisen poika, saarnaa kansas lapsille ja sano heille: jos min\u00e4 vet\u00e4isin miekan maakunnan ylitse, ja maan kansa ottais yhden miehen huonommistansa ja tekis sen vartiaksensa;\n33:3 Ja h\u00e4n n\u00e4kis miekan tulevan maan ylitse, ja soittais vaskitorvea ja varais kansaa;\n33:4 Joka sitte soittamisen kajahduksen t\u00e4ydellisesti kuulee, ja ei tahdo itsi\u00e4ns\u00e4 kavahtaa, ja miekka tulis ja ottais h\u00e4nen pois; sen veri olkoon h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n33:5 Sill\u00e4 h\u00e4n kuuli soittamisen kajahduksen, ja ei kuitenkaan itsest\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4nyt vaaria, sent\u00e4hden olkoon h\u00e4nen verens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4. Mutta joka neuvoa tottelee, h\u00e4n pelastaa henkens\u00e4.\n33:6 Mutta jos vartia n\u00e4kis miekan tulevan, ja ei soittaisi vaskitorvea, eik\u00e4 kansa pit\u00e4isi vaaria, ja miekka tulis ja ottais jonkun pois: h\u00e4n tosin otettaisiin pois synteins\u00e4 t\u00e4hden, mutta h\u00e4nen verens\u00e4 tahdon min\u00e4 vartian k\u00e4dest\u00e4 vaatia.\n33:7 Ja sin\u00e4 ihmisen poika, min\u00e4 olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi, kuin sin\u00e4 jotakin minun suustani kuulet, ett\u00e4 sinun pit\u00e4is heit\u00e4 minun puolestani varaaman.\n33:8 Kuin min\u00e4 sanon jumalattomalle: sin\u00e4 jumalatoin, sinun pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman, ja et sin\u00e4 h\u00e4nelle sit\u00e4 sano, ett\u00e4 jumalatoin ottais vaarin menostansa; niin pit\u00e4\u00e4 jumalattoman syntins\u00e4 t\u00e4hden kuoleman, mutta h\u00e4nen verens\u00e4 tahdon min\u00e4 sinun k\u00e4dest\u00e4s vaatia.\n33:9 Mutta jos sin\u00e4 jumalatointa varoitat h\u00e4nen tiest\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n siit\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyis, ja h\u00e4n ei palaja tiest\u00e4ns\u00e4; niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen syntins\u00e4 t\u00e4hden kuoleman, ja sin\u00e4 olet pelastanut sielus.\n33:10 Sent\u00e4hden sin\u00e4, ihmisen poika, sano Israelin huoneelle: te lausutte n\u00e4in, sanoen: meid\u00e4n pahatekomme ja rikoksemme makaavat meid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4mme, ett\u00e4 me niiden alla hukumme, kuinka me taidamme el\u00e4\u00e4?\n33:11 Niin sano heille: niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra, ei minulle kelpaa jumalattoman kuolema, mutta ett\u00e4 jumalatoin k\u00e4\u00e4ntyis tiest\u00e4ns\u00e4 ja el\u00e4is. Palatkaat, palatkaat teid\u00e4n pahoista teist\u00e4nne! ja miksi teid\u00e4n pit\u00e4is kuoleman, te Israelin huone?\n33:12 Ja sin\u00e4, ihmisen poika, sano sinun kansas lapsille: sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona hurskas pahaa tekee, ei h\u00e4nen vanhurskautensa pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 auttaman; ja jumalattoman ei pid\u00e4 jumalattomuudessansa lankeeman sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin h\u00e4n itsens\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 jumalattomuudestansa; ja vanhurskas ei taida el\u00e4\u00e4 vanhurskautensa t\u00e4hden sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona h\u00e4n synti\u00e4 tekee.\n33:13 Kuin min\u00e4 hurskaalle sanon: h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 totisesti el\u00e4m\u00e4n, ja h\u00e4n luottaa vangurskauteensa, ja tekee pahaa; niin ei pid\u00e4 h\u00e4nen vanhurskauttansa ensink\u00e4\u00e4n muistettaman, mutta h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman pahuudessansa, jonka h\u00e4n tekee.\n33:14 Ja kuin min\u00e4 jumalattomalle sanon: sinun pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman, ja h\u00e4n parantaa itsens\u00e4 synnist\u00e4ns\u00e4, ja tekee oikein ja hyvin,\n33:15 Niin ett\u00e4 jumalatoin pantin antaa j\u00e4lleen, ja maksaa mit\u00e4 h\u00e4n on ry\u00f6v\u00e4nnyt, ja el\u00e4m\u00e4n sanan j\u00e4lkeen el\u00e4\u00e4, ettei h\u00e4n pahaa tee; niin h\u00e4n saa totisesti el\u00e4\u00e4, ja ei pid\u00e4 kuoleman.\n33:16 Kaikki h\u00e4nen syntins\u00e4, jotka h\u00e4n tehnyt on, pit\u00e4\u00e4 unhotettaman; sill\u00e4 h\u00e4n tekee, mik\u00e4 hyv\u00e4 ja oikia on, sent\u00e4hden h\u00e4n saa totisesti el\u00e4\u00e4.\n33:17 Ja sinun kansas lapset sanovat: ei Herra oikein tuomitse; ja kuitenkin heill\u00e4 on v\u00e4\u00e4ryys.\n33:18 Sill\u00e4 jos hurskas k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 pois hurskaudestansa, ja tekee pahaa, niin h\u00e4n kuolee syyst\u00e4 sent\u00e4hden.\n33:19 Ja jos jumalatoin parantaa itsens\u00e4 jumalattomasta menostansa, ja tekee oikein ja hyvin, niin h\u00e4n saa sent\u00e4hden kaiketi el\u00e4\u00e4.\n33:20 Kuitenkin te sanotte: ei Herra oikein tuomitse; vaikka min\u00e4 teille, te Israelin huone, kullekin menonsa j\u00e4lkeen tuomitsen.\n33:21 Ja tapahtui toisena vuotena toistakymment\u00e4 meid\u00e4n vankiudestamme, viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kymmenness\u00e4 kuukaudessa, ett\u00e4 minun tyk\u00f6ni tuli yksi paennut Jerusalemista, ja sanoi: kaupunki ly\u00f6tiin.\n33:22 Ja Herran k\u00e4si oli minun p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni ehtoona, ennenkuin se paennut tuli, ja avasi minun suuni, siksi kuin h\u00e4n tuli huomeneltain minun tyk\u00f6ni; ja niin h\u00e4n avasi minun suuni, etten min\u00e4 taitanut en\u00e4\u00e4 vaiti olla.\n33:23 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n33:24 Sin\u00e4 ihmisen poika, t\u00e4m\u00e4n korven asuvaiset Israelin maalla sanovat n\u00e4in: Abraham oli ainoasti yksi mies, ja peri t\u00e4m\u00e4n maan; mutta meit\u00e4 on paljo, niin meill\u00e4 on siis t\u00e4m\u00e4 maa sit\u00e4 oikeammin.\n33:25 Sano siis heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: te olette verta sy\u00f6nneet, ja nostaneet teid\u00e4n silm\u00e4nne ep\u00e4jumalain tyk\u00f6, ja olette verta vuodattaneet, ja te luulette, ett\u00e4 te omistatte maan?\n33:26 Te seisotte aina miekka k\u00e4dess\u00e4 ja teette kauhistuksia, ja toinen h\u00e4p\u00e4isee toisen em\u00e4nn\u00e4n ja te luulette, ett\u00e4 te omistatte maan?\n33:27 Niin sano heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, niin pit\u00e4\u00e4 kaikki, jotka korvessa asuvat, miekan kautta lankeeman, ja mit\u00e4 kedolla on, annan min\u00e4 pedoille sy\u00f6t\u00e4\u00e4, ja ne jotka linnoissa ja luolissa ovat, pit\u00e4\u00e4 ruttoon kuoleman.\n33:28 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon maan per\u00e4ti h\u00e4vitt\u00e4\u00e4, ja sen ylpeydelle ja voimalle lopun tehd\u00e4, ett\u00e4 Israelin vuoret pit\u00e4\u00e4 niin autioksi tuleman, ettei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 vaeltaman siit\u00e4 ohitse.\n33:29 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, koska min\u00e4 olen maan per\u00e4ti h\u00e4vitt\u00e4nyt kaikkein heid\u00e4n kauhistustensa t\u00e4hden, joita he tehneet ovat.\n33:30 Ja sin\u00e4 ihmisen poika, sinun kansas lapset puhuvat sinua vastaan siell\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4, seinill\u00e4 ja ovien edess\u00e4, ja toinen sanoo toisellensa, kukin veljellens\u00e4, sanoen: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme kuulemaan, mit\u00e4 Herra sanoo.\n33:31 Ja he tulevat sinun tyk\u00f6s seurakuntaan, ja istuvat sinun edess\u00e4s niinkuin minun kansani, ja kuulevat sinun sanas, mutta ei he tee ensink\u00e4\u00e4n sen j\u00e4lkeen; he tekev\u00e4t tosin yst\u00e4vyytt\u00e4 suullansa, mutta syd\u00e4mell\u00e4ns\u00e4 he seuraavat ahneuttansa.\n33:32 Ja katso, sinun t\u00e4ytyy olla heid\u00e4n ilovirtens\u00e4, jota he mielell\u00e4ns\u00e4 laulavat ja soittavat; niin he sinun sanas kyll\u00e4 kuulevat, mutta ei he tee sen j\u00e4lkeen.\n33:33 Mutta kuin se tulee, joka tuleva on, katso, niin he saavat n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 propheta on heid\u00e4n seassansa ollut.\n34:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n34:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille, jotka paimenet ovat: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: voi Israelin paimenia, jotka itsi\u00e4ns\u00e4 ruokkivat! eik\u00f6 paimenten pit\u00e4isi laumaa ruokkiman?\n34:3 Mutta te sy\u00f6tte lihavaa, ja verhoitatte teit\u00e4nne villoilla, ja teurastatte sy\u00f6tetyit\u00e4; mutta ette tahdo ruokkia lampaita.\n34:4 Heikkoja ette tue, sairaita ette paranna, haavoitettuja ette sido, eksyneit\u00e4 ette palauta, kadonneita ette etsi; mutta kovin ja ankarasti hallitsette heit\u00e4.\n34:5 Ja minun lampaani ovat hajoitetut, niinkuin ne, joille ei paimenta ole, ja ovat kaikille pedoille ruaksi tulleet, ja ovat per\u00e4ti hajoitetut,\n34:6 Ja k\u00e4yv\u00e4t eksyksiss\u00e4 kaikilla vuorilla ja korkeilla kukkuloilla; ja ovat kaikkeen maahan hajoitetut, ja ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka heit\u00e4 kysyy eli tottelee.\n34:7 Sent\u00e4hden te paimenet, kuulkaat Herran sanaa:\n34:8 Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra: ett\u00e4 te annatte minun lampaani raatelukseksi ja minun laumani kaikille pedoille ruaksi, ettei heill\u00e4 ole paimenta, ja minun paimeneni ei pid\u00e4 lukua minun laumastani; vaan ovat senkaltaiset paimenet, jotka itsi\u00e4ns\u00e4 ruokkivat, mutta minun lampaitani ei he tahdo ruokkia;\n34:9 Sent\u00e4hden, te paimenet, kuulkaat Herran sanaa:\n34:10 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon paimenien kimppuun, ja tahdon minun laumani heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4 vaatia, ja tahdon heit\u00e4 lopettaa, ettei heid\u00e4n pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n paimenena oleman eik\u00e4 itsi\u00e4ns\u00e4 ruokkiman; min\u00e4 tahdon minun lampaani heid\u00e4n suustansa temmata ulos, ja ei ne pid\u00e4 oleman heid\u00e4n ruokansa.\n34:11 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon itse pit\u00e4\u00e4 murheen lampaistani, ja tahdon heit\u00e4 etsi\u00e4.\n34:12 Niinkuin paimen etsii lampaitansa, kuin he laumastansa eksyneet ovat, niin tahdon min\u00e4 my\u00f6s minun lampaitani etsi\u00e4; ja tahdon heit\u00e4 kaikista paikoista pelastaa, joihin he hajoitetut ovat, siihen aikaan kuin sumu ja pimi\u00e4 oli.\n34:13 Ja tahdon heit\u00e4 kaikista kansoista vied\u00e4 ulos, ja kaikista maakunnista koota, ja heit\u00e4 omalle maallensa vied\u00e4; ja kaita heit\u00e4 Israelin vuorilla, ojain tyk\u00f6n\u00e4 kaikissa suloisissa paikoissa,\n34:14 Ja heit\u00e4 parhaalle laitumelle vied\u00e4, ja heid\u00e4n majansa pit\u00e4\u00e4 korkeilla Israelin vuorilla seisoman; siin\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 levollisessa varjossa makaaman, ja heill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman lihava laidun Israelin vuorilla.\n34:15 Min\u00e4 tahdon itse minun lampaani ruokkia, ja min\u00e4 tahdon heit\u00e4 sioittaa, sanoo Herra, Herra.\n34:16 Kadonneet tahdon min\u00e4 etsi\u00e4 ja eksyneet tallelle tuottaa, haavoitetut sitoa, heikkoja vahvistaa; lihavia ja v\u00e4kevi\u00e4 tahdon min\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4\u00e4, ja kaitsen heit\u00e4 toimellisesti.\n34:17 Mutta teille, minun laumani, sanoo Herra, Herra n\u00e4in: katso, min\u00e4 tahdon tuomita lampaan ja lampaan v\u00e4lill\u00e4 ja oinasten ja kauristen v\u00e4lill\u00e4.\n34:18 Eik\u00f6 siin\u00e4 kyll\u00e4 ole, ett\u00e4 teill\u00e4 niin hyv\u00e4 laidun on, ja j\u00e4\u00e4neet teid\u00e4n laitumistanne te jaloillanne tallaatte, ja niin jalot l\u00e4hteet juoda, ett\u00e4 te j\u00e4\u00e4nneet jaloillanne tallaatte?\n34:19 Ett\u00e4 minun lampaani pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n sit\u00e4, jota te olette jaloillanne sotkuneet, ja pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s juoman sit\u00e4, jota te tallanneet olette jaloillanne.\n34:20 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Herra heille: katso, min\u00e4 tahdon tuomita lihavain ja laihain lammasten v\u00e4lill\u00e4,\n34:21 Ett\u00e4 te potkitte jaloillanne, ja puskette heikkoja sarvillanne, siihenasti kuin te heid\u00e4t hajoitatte ulos.\n34:22 Ja min\u00e4 tahdon auttaa minun laumaani, ettei sit\u00e4 pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n raatelukseksi annettaman, ja tahdon tuomita lampaan ja lampaan v\u00e4lill\u00e4.\n34:23 Ja min\u00e4 tahdon yhden ainokaisen paimenen her\u00e4tt\u00e4\u00e4, joka heit\u00e4 on ravitseva, palveliani Davidin: h\u00e4n on heit\u00e4 ravitseva ja on heid\u00e4n paimenensa oleva.\n34:24 Ja min\u00e4 Herra tahdon olla heid\u00e4n Jumalansa, mutta minun palveliani David on heid\u00e4n seassansa p\u00e4\u00e4mies oleva; min\u00e4 Herra olen sen puhunut.\n34:25 Ja min\u00e4 tahdon rauhan liiton heid\u00e4n kanssansa tehd\u00e4, ja kaikki pahat el\u00e4imet maalta ajaa pois, ett\u00e4 he surutoinna korvessa asuisivat ja metsiss\u00e4 makaisivat.\n34:26 Ja tahdon heid\u00e4t ja kaikki minun kukkulani siunata; ja annan heille sataa oikialla ajalla, joka on armon sade oleva,\n34:27 Ett\u00e4 puut kedolla hedelm\u00e4ns\u00e4 kantavat ja maa antaa kasvunsa, ja he asuvat surutoinna maassa; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, koska min\u00e4 heid\u00e4n ikeens\u00e4 jutan katkaisen, ja heit\u00e4 olen pelastanut niiden k\u00e4sist\u00e4, joita heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 palveleman.\n34:28 Ja ei heid\u00e4n pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n pakanoille raatelukseksi oleman, ja ei maan pedot pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n heit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n, mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 surutoinna ja pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 asuman.\n34:29 Ja min\u00e4 tahdon heille kuuluisan vesan her\u00e4tt\u00e4\u00e4; ettei heid\u00e4n pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n n\u00e4lk\u00e4\u00e4 maalla k\u00e4rsim\u00e4n, eik\u00e4 heid\u00e4n pilkkansa pakanain seassa kantaman.\n34:30 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra, Heid\u00e4n Jumalansa, olen heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, ja Israelin huone on minun kansani, sanoo Herra, Herra.\n34:31 Ja te ihmiset pit\u00e4\u00e4 oleman minun laitumeni lauma; ja min\u00e4 tahdon olla teid\u00e4n Jumalanne, sanoo Herra, Herra.\n35:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n35:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, pane kasvos Seirin vuorta vastaan, ja ennusta sit\u00e4 vastaan.\n35:3 Ja sano sille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tahdon sinun kimppuus, sin\u00e4 Seirin vuori; ja minun k\u00e4teni ojennan min\u00e4 sinua vastaan, ja tahdon sinun per\u00e4ti h\u00e4vitt\u00e4\u00e4.\n35:4 Min\u00e4 tahdon sinun kaupunkis h\u00e4vitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 autioksi tuleman; ja sinun pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n35:5 Ett\u00e4 te aina ja alinomaa vihaatte Israelin lapsia, ja ajoitte heit\u00e4 miekkaan, kuin heille pahoin k\u00e4vi, ja heid\u00e4n rikoksensa loppu;\n35:6 Sent\u00e4hden, niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra, tahdon min\u00e4 sinun my\u00f6s veriseksi tehd\u00e4, ja ei sinun pid\u00e4 veren vuotamisesta p\u00e4\u00e4sem\u00e4n; ja ett\u00e4 veri sinulle kelpaa, niin ei sinun pid\u00e4 verest\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n.\n35:7 Ja min\u00e4 tahdon kaiken Seirin vuoren h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 ja autioksi tehd\u00e4, ettei ket\u00e4\u00e4n siit\u00e4 pid\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n eik\u00e4 vaeltaman.\n35:8 Ja min\u00e4 tahdon h\u00e4nen vuorensa tapetuilla t\u00e4ytt\u00e4\u00e4; sinun kukkuloilles, laaksoihis ja kaikkiin sinun virtoihis pit\u00e4\u00e4 miekalla tapetut lankeeman.\n35:9 Min\u00e4 tahdon sinun tehd\u00e4 ijankaikkiseksi h\u00e4vitykseksi, ettei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 sinun kaupungissas asuman; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n35:10 Ja ett\u00e4 sin\u00e4 sanot: molemmat kansat ja molemmat maakunnat pit\u00e4\u00e4 minun oleman, ja me tahdomme ne ottaa, vaikka Herra niiss\u00e4 asuu;\n35:11 Sent\u00e4hden, niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, Herra, tahdon min\u00e4 sinulle vihas ja vainos j\u00e4lkeen tehd\u00e4, niinkuin sin\u00e4 h\u00e4nelle sulasta vainosta tehnyt olet; ja tahdon heid\u00e4n seassansa ilmoitetuksi tulla, kuin min\u00e4 sinun rangaissut olen.\n35:12 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra kaikki sinun pilkkas kuullut olen, jonka sin\u00e4 Israelin vuoria vastaan puhunut olet, ja sanonut: he ovat h\u00e4vitetyt ja meille h\u00e4vitt\u00e4\u00e4ksemme annetut.\n35:13 Ja olette minua vastaan suullanne suuresti kerskanneet, ja tuimasti puhuneet, jonka min\u00e4 olen kuullut.\n35:14 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: min\u00e4 teen sinun autioksi, ett\u00e4 koko maakunta pit\u00e4\u00e4 iloitseman.\n35:15 Niinkuin sin\u00e4 iloinnut olet Israelin perikuntaa ottaissas, ett\u00e4 se autiona oli; niin tahdon min\u00e4 sinun kanssas tehd\u00e4; ett\u00e4 Seirin vuori pit\u00e4\u00e4 autiona oleman, ynn\u00e4 koko Edomin kanssa, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n36:1 Ja sin\u00e4, ihmisen poika, ennusta Israelin vuorille ja sano: kuulkaat Herran sanaa, te Israelin vuoret!\n36:2 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: ett\u00e4 vihollinen pititt\u00e4\u00e4, sanoen: ne ij\u00e4iset vuoret ovat meid\u00e4n perint\u00f6mme!\n36:3 Sent\u00e4hden ennusta ja sano: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: sent\u00e4hden, ja tosin sent\u00e4hden, ett\u00e4 te joka paikassa h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n ja sorretaan, olette my\u00f6s j\u00e4\u00e4neille pakanoille osaksi joutuneet, ja kansan kieliin ja pilkaksi tulleet.\n36:4 Sent\u00e4hden kuulkaat, te Israelin vuoret, Herran, Herran sanaa: n\u00e4in sanoo Herra, Herra, sek\u00e4 vuorille ett\u00e4 kukkuloille, ojille ja laaksoille, h\u00e4vitetylle autiolle ja hylj\u00e4tyille kaupungeille, jotka j\u00e4\u00e4neille pakanoille joka taholta ymp\u00e4ri saaliiksi ja nauruksi tulleet ovat.\n36:5 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Herra: min\u00e4 olen minun palavassa kiivaudessani puhunut j\u00e4\u00e4neit\u00e4 pakanoita vastaan, ja koko Edomia vastaan, jotka ovat ottaneet minun maani perinn\u00f6ksens\u00e4, syd\u00e4mellisell\u00e4 ilolla ja pilkalla sit\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 ja sortaaksensa.\n36:6 Sent\u00e4hden ennusta Israelin maasta, ja sano vuorille ja kukkuloille, ojille ja laaksoille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 olen puhunut minun kiivaudessani ja julmuudessani, ett\u00e4 te olette senkaltaista h\u00e4v\u00e4istyst\u00e4 pakanoilta k\u00e4rsineet.\n36:7 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: min\u00e4 ylenn\u00e4n minun k\u00e4teni, niin ett\u00e4 teid\u00e4n l\u00e4himm\u00e4isenne, pakanat joka taholta ymp\u00e4ri, pit\u00e4\u00e4 kantaman h\u00e4pi\u00e4ns\u00e4.\n36:8 Mutta te, Israelin vuoret, teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 viheri\u00f6itsem\u00e4n, joka pian pit\u00e4\u00e4 tapahtuman.\n36:9 Sill\u00e4 katso, min\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4n itseni taas teid\u00e4n tyk\u00f6nne, ett\u00e4 te viljelt\u00e4isiin ja kylvett\u00e4isiin.\n36:10 Ja teen teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne paljon kansaa, koko Israelin huoneen kaikki tyynni; ja kaupungissa pit\u00e4\u00e4 taas asuttaman, ja autiot rakennettaman.\n36:11 Min\u00e4 annan teid\u00e4n kansanne ja karjanne lis\u00e4\u00e4nty\u00e4, niin ett\u00e4 te enenette ja kasvatte; ja panen teid\u00e4n siihen j\u00e4lleen asumaan niinkuin muinenkin ja teen teille enempi hyv\u00e4\u00e4 kuin joskus ennen; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n36:12 Min\u00e4 annan kansan tulla teid\u00e4n tyk\u00f6nne, minun kansani Israelin, heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinussa asuman, ja sinun pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n perint\u00f6ns\u00e4, ja ei sinun pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n lapsettomaksi tuleman.\n36:13 N\u00e4in sanoo Herra: ett\u00e4 sinusta sanotaan: sin\u00e4 olet sy\u00f6nyt ihmisi\u00e4, ja olet tehnyt sinun kansas lapsettomaksi;\n36:14 Sent\u00e4hden ei en\u00e4\u00e4n sinun pid\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n ihmisi\u00e4, eli kansaas tekem\u00e4n lapsettomaksi, sanoo Herra, Herra.\n36:15 Ja en min\u00e4 tahdo antaa en\u00e4\u00e4n sinun kuulla pakanain pilkkaa, eik\u00e4 sinun pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n kansain h\u00e4v\u00e4istyst\u00e4 kantaman, ei my\u00f6s sinun kansaas en\u00e4\u00e4n lapsettomaksi tekem\u00e4n, sanoo Herra, Herra.\n36:16 Ja Herran sana tapahtui viel\u00e4 minulle ja sanoi:\n36:17 Sin\u00e4 ihmisen poika, kuin Israelin huone asui maallansa, ja saastutti sen menollansa ja t\u00f6ill\u00e4ns\u00e4, niin ett\u00e4 heid\u00e4n menonsa oli minun edess\u00e4ni niinkuin vaimon saastaisuus h\u00e4nen taudissansa;\n36:18 Silloin min\u00e4 vuodatin vihani heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sen veren t\u00e4hden, jonka he maalla olivat vuodattaneet, ja olivat sen ep\u00e4jumalillansa saastuttaneet.\n36:19 Ja min\u00e4 hajoitin heid\u00e4t pakanain sekaan, ja he hajoitettiin maakuntiin; ja min\u00e4 tuomitsin heit\u00e4 heid\u00e4n menonsa ja tekoinsa j\u00e4lkeen.\n36:20 Ja kuin he my\u00f6s tulivat pakanain tyk\u00f6, kuhunka he tulivat, h\u00e4p\u00e4isiv\u00e4t he minun pyh\u00e4n nimeni, ett\u00e4 heist\u00e4 sanottiin: onko t\u00e4m\u00e4 Herran kansa, jonka piti maaltansa l\u00e4htem\u00e4n?\n36:21 Mutta min\u00e4 s\u00e4\u00e4stin minun pyh\u00e4n nimeni t\u00e4hden, jonka Israelin huone h\u00e4p\u00e4isi pakanain seassa, kuhunka he tulivat.\n36:22 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 sinun sanoman Israelin huoneelle: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: en min\u00e4 sit\u00e4 tee teid\u00e4n t\u00e4htenne, te Israelin huone, vaan minun pyh\u00e4n nimeni t\u00e4hden, jonka te pakanain seassa olette h\u00e4v\u00e4isseet, joiden tyk\u00f6 te tulleet olette.\n36:23 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon pyhitt\u00e4\u00e4 minun suuren nimeni, joka teilt\u00e4 pakanain seassa suuresti h\u00e4v\u00e4isty on, ja pakanain pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n minun olevan Herran, sanoo Herra, Herra, koska min\u00e4 itseni osoitan teiss\u00e4 heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4m ett\u00e4 min\u00e4 olen pyh\u00e4.\n36:24 Sill\u00e4 min\u00e4 tuon teid\u00e4t pakanoista, ja kokoon teit\u00e4 kaikista maakunnista, ja annan teid\u00e4n tulla j\u00e4lleen teid\u00e4n maahanne.\n36:25 Ja priiskotan puhdasta vett\u00e4 teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, niin ett\u00e4 te tulette puhtaaksi; kaikesta teid\u00e4n saastaisuudestanne ja kaikista teid\u00e4n ep\u00e4jumalistanne puhdistan min\u00e4 teit\u00e4.\n36:26 Ja annan teille uuden syd\u00e4men, ja uuden hengen annan min\u00e4 teihin; ja otan pois teid\u00e4n lihastanne kivisen syd\u00e4men, ja annan teille syd\u00e4men lihasta.\n36:27 Ja annan minun henkeni teihin, ja teen niin, ett\u00e4 te vaellatte minun s\u00e4\u00e4dyiss\u00e4ni, ja pid\u00e4tte minun oikeuteni, ja teette niiden j\u00e4lkeen.\n36:28 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 asuman sill\u00e4 maalla, jonka min\u00e4 olen teid\u00e4n isillenne antanut; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman minun kansani, ja min\u00e4 tahdon olla teid\u00e4n Jumalanne.\n36:29 Min\u00e4 vapahdan teit\u00e4 kaikesta teid\u00e4n saastaisuudestanne, ja sanon jyv\u00e4lle, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 hyvin menestym\u00e4n, enk\u00e4 anna teid\u00e4n n\u00e4hd\u00e4 n\u00e4lk\u00e4\u00e4.\n36:30 Min\u00e4 enenn\u00e4n hedelm\u00e4n puissa ja kasvatan tulon kedolla, ettei pakanain pid\u00e4 teit\u00e4 en\u00e4\u00e4n n\u00e4l\u00e4n t\u00e4hden pilkkaaman.\n36:31 Silloin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ajatteleman teid\u00e4n pahaa menoanne ja teid\u00e4n t\u00f6it\u00e4nne, ettei ne olleet hyv\u00e4t; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 itseenne suuttuman, teid\u00e4n rikostenne ja teid\u00e4n ep\u00e4jumalanpalveluksenne t\u00e4hden.\n36:32 En min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 tee teid\u00e4n t\u00e4htenne, sanoo Herra, Herra, sen pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4n; vaan teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 suuresti h\u00e4peem\u00e4n teit\u00e4nne, te Israelin huone.\n36:33 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin min\u00e4 teit\u00e4 olen puhdistava kaikista teid\u00e4n rikoksistanne, niin min\u00e4 taas tahdon panna asujat kaupungeihin, ja autiamet pit\u00e4\u00e4 taas rakennettaman.\n36:34 Ja h\u00e4vitetty maa pit\u00e4\u00e4 kynnett\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 se oli turmeltu, kaikkein ohitsek\u00e4yv\u00e4isten silm\u00e4in edess\u00e4.\n36:35 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sanoman: t\u00e4m\u00e4 maa oli turmeltu, ja se on nyt niinkuin Edenin ilotarha; ja n\u00e4m\u00e4t kaupungit olivat kukistetut, jaotetut ja autiot, ja ovat nyt vahvat, ja niiss\u00e4 asutaan.\n36:36 Ja j\u00e4\u00e4neet pakanat teid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4nne pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra olen jaotetut j\u00e4lleen rakentanut, ja h\u00e4vitetyn istuttanut. Min\u00e4 Herra sen sanonut ja tehnyt olen.\n36:37 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: Israelin huoneen pit\u00e4\u00e4 taas minua kysym\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 itseni heille osoitan, ja min\u00e4 enenn\u00e4n heit\u00e4, niinkuin ihmisten lauman.\n36:38 Niinkuin pyh\u00e4n lauman, niinkuin Jerusalemin lauman h\u00e4nen juhlinansa, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitetyt kaupungit t\u00e4yteen tuleman ihmisten laumoista; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n minun olevan Herran.\n37:1 Ja Herran k\u00e4si rupesi minuun, ja Herra vei minun hengess\u00e4 ja asetti minun lakialle kedolle, joka oli luita t\u00e4ynn\u00e4.\n37:2 Ja h\u00e4n johdatti minun niiden kautta aina ymp\u00e4rins\u00e4; ja katso, siin\u00e4 oli sangen paljo luita kedolla, ja katso, ne olivat per\u00e4ti kuivettuneet.\n37:3 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen poika, luuletkos n\u00e4m\u00e4t luut j\u00e4lleen el\u00e4v\u00e4ksi tulevan? Ja min\u00e4 sanoin: sin\u00e4 Herra, Herra sen tied\u00e4t.\n37:4 Ja h\u00e4n sanoi minulle: ennusta n\u00e4ist\u00e4 luista, ja sano heille: te kuivettuneet luut, kuulkaat Herran sanaa.\n37:5 N\u00e4in sanoo Herra, Herra n\u00e4ist\u00e4 luista: katso, min\u00e4 annan tulla teihin hengen, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 el\u00e4v\u00e4ksi tuleman.\n37:6 Ja annan teille suonet, ja kasvatan lihan teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, ja ved\u00e4n nahan teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, ja annan teille hengen, ett\u00e4 te j\u00e4lleen el\u00e4v\u00e4ksi tulette; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra.\n37:7 Ja min\u00e4 ennustin niinkuin minulle k\u00e4sketty oli. Niin tuli hyso, ne rupesivat liikkumaan, ja luut tulivat j\u00e4lleen yhteen kukin j\u00e4seneens\u00e4.\n37:8 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, siihen tulivat suonet ja liha p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n peitti ne nahalla; mutta ei niiss\u00e4 viel\u00e4 henke\u00e4 ollut.\n37:9 Ja h\u00e4n sanoi minulle: ennusta hengelle, ennusta sin\u00e4, ihmisen poika, ja sano hengelle: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: sin\u00e4 henki, tule t\u00e4h\u00e4n nelj\u00e4st\u00e4 tuulesta, ja puhalla n\u00e4iden tapettuin p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 he j\u00e4lleen el\u00e4v\u00e4ksi tulisivat.\n37:10 Ja min\u00e4 ennustin niinkuin h\u00e4n oli minun k\u00e4skenyt: niin tuli henki heihin, ja he tulivat el\u00e4v\u00e4ksi, ja seisoivat jaloillansa, ja heit\u00e4 oli sangen suuri joukko.\n37:11 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen poika, n\u00e4m\u00e4t luut ovat koko Israelin huone; katso, he sanovat: meid\u00e4n luumme ovat kuivuneet, meid\u00e4n toivomme on kadonnut, ja me olemme hukkuneet.\n37:12 Sent\u00e4hden ennusta ja sano heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 avaan teid\u00e4n hautanne ja tahdon teit\u00e4, minun kansani, sielt\u00e4 tuoda ulos, ja saatan teit\u00e4 Israelin maalle.\n37:13 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, koska min\u00e4 olen teid\u00e4n hautanne avannut, ja teit\u00e4, minun kansani, sielt\u00e4 tuonut ulos.\n37:14 Ja min\u00e4 tahdon antaa minun henkeni teihin, ett\u00e4 te j\u00e4lleen virkootte, ja tahdon saattaa teit\u00e4 teid\u00e4n maallenne; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra. Min\u00e4 sen puhun, ja min\u00e4 my\u00f6s sen teen, sanoo Herra.\n37:15 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n37:16 Sin\u00e4 ihmisen poika, ota sinulles yksi puu, ja kirjoita siihen Juudasta ja heid\u00e4n kumppaneistansa Israelin lapsista; ja ota viel\u00e4 sitte yksi puu, ja kirjoita siihen Josephin ja Ephraimin suku, ja koko Israelin huone, heid\u00e4n kumppaninsa.\n37:17 Ja liit\u00e4 heit\u00e4 molempia yhteen, sinulle yhdeksi puuksi, niin ett\u00e4 se tulee kaikki yhdeksi k\u00e4dess\u00e4s.\n37:18 Jos siis sinun kansas lapset puhuvat sinulle, sanoen: etk\u00f6s tahdo meille ilmoittaa, mit\u00e4s sill\u00e4 ajattelet?\n37:19 Niin sano heille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 otan Josephin puun, joka on Ephraimin tyk\u00f6n\u00e4, ynn\u00e4 heid\u00e4n kumppaneinsa Israelin sukuin kanssa, ja panen heid\u00e4t Juudan puun tyk\u00f6, ja teen heist\u00e4 molemmista yhden puun minun k\u00e4dess\u00e4ni.\n37:20 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ne puut, joihin sin\u00e4 kirjoittanut olet, sinun k\u00e4dess\u00e4s niin pit\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 he sen n\u00e4kev\u00e4t.\n37:21 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 heille sanoman: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tuon j\u00e4lleen Israelin lapset pakanoista, joihin he menneet ovat, ja kokoon heid\u00e4t joka paikasta, ja annan heid\u00e4n tulla maallensa j\u00e4lleen.\n37:22 Ja teen kaikki yhdeksi kansaksi mmaalla, Israelin vuorilla; ja heill\u00e4 kaikilla pit\u00e4\u00e4 oleman yksi kuningas, ja ei pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n kaksi kansaa eli kahteen valtakuntaan jaetut oleman.\n37:23 Ei heid\u00e4n my\u00f6s pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n saastuttaman itsi\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4jumalistansa, kauhistuksissa ja kaikkinaisissa rikoksissa. Min\u00e4 autan heit\u00e4 kaikista paikoista, joissa he ovat rikkoneet, ja puhdistan heit\u00e4, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman minun kanssani, ja min\u00e4 tahdon olla heid\u00e4n Jumalansa.\n37:24 Ja minun palvelijani David pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n kuninkaansa, ja kaikkein heid\u00e4n yksin\u00e4inen paimenensa; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vaeltaman minun oikeudessani, ja pit\u00e4m\u00e4n minun s\u00e4\u00e4tyni, ja tekem\u00e4n niiden j\u00e4lkeen.\n37:25 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 asuman sill\u00e4 maalla, jonka min\u00e4 palvelialleni Jakobille antanut olen, jossa teid\u00e4n is\u00e4nne asuneet ovat; heid\u00e4n ja heid\u00e4n lapsensa ja lastensa lapset pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 ijankaikkisesti asuman; ja minun palvelijani David pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n ruhtinaansa ijankaikkisesti.\n37:26 Ja min\u00e4 teen heid\u00e4n kanssansa rauhan liiton, sen pit\u00e4\u00e4 heille ijankaikkisen liiton oleman; ja holhon heit\u00e4, ja enenn\u00e4n heit\u00e4, ja minun pyh\u00e4ni pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n seassansa ijankaikkisesti.\n37:27 Ja minun majani pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n seassansa, ja min\u00e4 tahdon olla heid\u00e4n Jumalansa; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman minun kansani.\n37:28 Niin ett\u00e4 pakanainkin pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra pyhit\u00e4n Israelin; ja minun Pyh\u00e4ni pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 ijankaikkisesti.\n38:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n38:2 Sin\u00e4, ihmisen poika, k\u00e4\u00e4nn\u00e4 itses Gogia vastaan, joka on Magogin maalla, ja on ylimm\u00e4inen Mesekin ja Tubalin p\u00e4\u00e4mies, ja ennusta h\u00e4nest\u00e4,\n38:3 Ja sano: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tulen kimppuus, sin\u00e4 Gog, joka olet ylimm\u00e4inen Mesekin ja Tubalin p\u00e4\u00e4mies.\n38:4 Ja palautan sinun, ja panen suitset sinun suuhus ja vien sinun ulos kaiken sinun joukkos, hevostes ja ratsasmiestes kanssa, jotka kaikki ovat jalosti valmistetut, joita on suuri joukko, ja kantavat kaikki keih\u00e4it\u00e4, kilpi\u00e4 ja miekkoja.\n38:5 Sinun my\u00f6t\u00e4s ovat Persialaiset, Etiopialaiset ja Putilaiset, jotka kaikki kantavat kilpi\u00e4 ja rautalakkeja;\n38:6 Gomer ja kaikki h\u00e4nen joukkonsa, ja my\u00f6s Togarman huone, joka pohjaan p\u00e4in on, kaiken h\u00e4nen joukkonsa kanssa; ja sinun my\u00f6t\u00e4s on paljo kansaa.\n38:7 Valmista itses, varusta itses hyvin, sin\u00e4 ja kaikki sinun joukkos, joka sinun my\u00f6t\u00e4s on: ja ole sin\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4;\n38:8 Sinun pit\u00e4\u00e4 kuitenkin viimein rangaistuksi tuleman. Viimeisell\u00e4 ajalla pit\u00e4\u00e4 sinun tuleman siihen maahan, joka on j\u00e4lleen saatu miekalla, on my\u00f6s koottu monesta kansasta, Israelin vuorelle, joka kauvan aikaa on autiona ollut; ja on nyt monesta kansasta johdatettu ulos, ja kaikki surutoinna asuvat.\n38:9 Sinun pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n yl\u00f6s ja tuleman suurella raju-ilmalla, ja sinun pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin pilvi, joka maan peitt\u00e4\u00e4; sin\u00e4 ja sinun joukkos, ja kansan paljous sinun kanssas.\n38:10 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: siihen aikaan pit\u00e4\u00e4 sinun senkaltaisia aikoman sinun mieless\u00e4s, ja pit\u00e4\u00e4 pahoja juonia ajatteleman;\n38:11 Sinun pit\u00e4\u00e4 sanoman: min\u00e4 tahdon hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 maakyliin, ja menen heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, jotka surutoinna ja murheetoinna asuvat; n\u00e4m\u00e4t kaikki asuvat ilman muuria, joilla ei telki\u00e4 eik\u00e4 porttia ole,\n38:12 Ett\u00e4s kovin ry\u00f6st\u00e4isit ja julmasti raatelisit, ja antaisit k\u00e4tes k\u00e4yd\u00e4 h\u00e4vitettyj\u00e4 vastaan, jotka palaneet ovat, ja sit\u00e4 kansaa vastaan, joka pakanoista koottu on, jotka karjaa kaitsevat ja kauppaa tekev\u00e4t, ja asuvat keskell\u00e4 maata.\n38:13 Rikas Arabia, Dedan, ja meren kauppamiehet, ja kaikki voimalliset, jotka siell\u00e4 ovat, pit\u00e4\u00e4 sinun sanoman: oletkos ollenkin tullut ry\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja koonnut joukkos perin raatelemaan, ottaakses pois hopian ja kullan ja kootakses karjaa ja tavaraa, ja suurta saalista saadakses?\n38:14 Sent\u00e4hden ennusta sin\u00e4, ihmisen poika, ja sano Gogille: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: etk\u00f6s ymm\u00e4rr\u00e4, koska minun kansani Israel asuu suruttomasti,\n38:15 Niin sin\u00e4 tulet silloin paikastas, pohjan \u00e4\u00e4rist\u00e4, sin\u00e4 ja paljo kansaa kanssas, kaikki hevosilla, suuri ja v\u00e4kev\u00e4 sotajoukko?\n38:16 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n yl\u00f6s minun kansaani Israelia vastaan, niinkuin pilvi, joka maan peitt\u00e4\u00e4. Viimeisell\u00e4 ajalla pit\u00e4\u00e4 sinun oleman, mutta min\u00e4 tahdon sent\u00e4hden antaa sinun tulla minun maalleni, ett\u00e4 pakanain pit\u00e4\u00e4 oppiman minua tuntemaan, koska min\u00e4 sinussa, Gog, pyhitetyksi tulen heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4.\n38:17 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: sin\u00e4 olet se, josta min\u00e4 olen muinen sanonut minun palvelijaini Israelin prophetain kautta, jotka siihen aikaan ennustivat, minun tahtovani antaa sinun tulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n38:18 Ja sen pit\u00e4\u00e4 silloin tapahtuman, koska Gog tulee Israelin maata vastaan sanoo Herra, Herra, pit\u00e4\u00e4 minun vihani nouseman minun julmuudessani.\n38:19 Ja min\u00e4 puhun n\u00e4it\u00e4 minun kiivaudessani, ja minun vihani tulessa: ett\u00e4 silloin pit\u00e4\u00e4 suuren vavistuksen oleman Israelin maalla;\n38:20 Ett\u00e4 minun kasvoini edess\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kalat meress\u00e4 vapiseman, linnut taivaan alla, el\u00e4imet kedolla, ja kaikki, jotka matelevat ja liikkuvat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kaikki ihmiset, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat, ja vuoret pit\u00e4\u00e4 kukistettaman, ja sein\u00e4t ja kaikki muurit maahan putooman.\n38:21 Mutta min\u00e4 kutsun miekan h\u00e4nt\u00e4 vastaan kaikilla minun vuorillani, sanoo Herra, Herra; niin ett\u00e4 jokaisen miekan pit\u00e4\u00e4 tuleman toinen toistansa vastaan.\n38:22 Ja min\u00e4 tuomitsen h\u00e4nen rutolla ja verell\u00e4; ja annan sataa r\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja raekivi\u00e4, tulta ja tulikive\u00e4 h\u00e4nen ja h\u00e4nen joukkonsa p\u00e4\u00e4lle, ja sen paljon kansan p\u00e4\u00e4lle, joka h\u00e4nen kanssansa on.\n38:23 Juuri niin pit\u00e4\u00e4 minun suureksi, pyh\u00e4ksi ja tutuksi tuleman monien pakanain edess\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n minun olevan Herra.\n39:1 Ja sin\u00e4, ihmisen poika, ennusta Gogia vastaan ja sano: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 tulen sinun kimppuus, Gog, sin\u00e4 joka olet Mesekin ja Tubalin ylimm\u00e4inen p\u00e4\u00e4mies;\n39:2 Ja tahdon sinun palauttaa ja houkutella ulos , ja noudan sinun pohjan \u00e4\u00e4rist\u00e4, ja annan sinun tulla Israelin vuorille:\n39:3 Ja ly\u00f6n joutsen pois sinun vasemmasta k\u00e4dest\u00e4s ja heit\u00e4n sinun nuoles oikiasta k\u00e4dest\u00e4s.\n39:4 Israelin vuorilla pit\u00e4\u00e4 sinun kaatuman, kaiken sinun joukkos kanssa ja sen v\u00e4en kanssa, joka sinun tyk\u00f6n\u00e4s on. Min\u00e4 annan sinun linnuille, kusta ik\u00e4n\u00e4 he lent\u00e4v\u00e4t, ja el\u00e4imille ruaksi.\n39:5 Sinun pit\u00e4\u00e4 lankeeman kedolla; sill\u00e4 min\u00e4 Herra, Herra olen sen sanonut.\n39:6 Ja min\u00e4 heit\u00e4n tulen Magogin p\u00e4\u00e4lle ja niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka luodoissa surutoinna asuvat; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n minun olevan Herran.\n39:7 Ja min\u00e4 tahdon tehd\u00e4 minun pyh\u00e4n nimeni tiett\u00e4v\u00e4ksi minun kansani Israelin seassa, ja en tahdo en\u00e4\u00e4n antaa minun pyh\u00e4\u00e4 nime\u00e4ni h\u00e4v\u00e4ist\u00e4; vaan pakanain pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n minun olevan Herran Israelin pyh\u00e4n.\n39:8 Katso, jos se on parhaallaansa tullut ja tapahtunut, sanoo Herra, Herra: se on se p\u00e4iv\u00e4, josta min\u00e4 olen puhunut.\n39:9 Ja Israelin kaupunkien asuvaisten pit\u00e4\u00e4 l\u00e4htem\u00e4n ulos, ja tekem\u00e4n valkian, ja polttaman sota-aseet, kaikellaiset kilvet, nuolet, seip\u00e4\u00e4t ja kanget; jotka kest\u00e4v\u00e4t palaa seitsem\u00e4n ajastaikaa.\n39:10 Niin ettei tarvita hakea puita kedolta, eli pid\u00e4 mets\u00e4st\u00e4 hakattaman; sill\u00e4 he polttavat sota-aseita; ja pit\u00e4\u00e4 ry\u00f6st\u00e4m\u00e4n niit\u00e4, joilta he ovat ry\u00f6stetyt, ja raateleman niit\u00e4, joilta he olivat raadellut, sanoo Herra, Herra.\n39:11 Ja sen pit\u00e4\u00e4 silloin tapahtuman, ett\u00e4 min\u00e4 annan Gogille paikan hautaamiseksi Israelissa, sen laakson, josta meren tyk\u00f6 it\u00e4\u00e4n p\u00e4in menn\u00e4\u00e4n, niin ett\u00e4 ne, jotka siit\u00e4 menev\u00e4t ohitse, pit\u00e4\u00e4 sieramensa tukitseman; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Gogin joukkoinensa siihen hautaaman, ja se pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman Gogin joukon laaksoksi.\n39:12 Mutta Israelin huoneen pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 hautaaman, ett\u00e4 maa sen kautta pit\u00e4\u00e4 puhdistettaman koko seitsem\u00e4n kuukautta.\n39:13 Ja kaikella maakunnan kansalla pit\u00e4\u00e4 tekemist\u00e4 oleman heid\u00e4n hautaamisessansa, ja pit\u00e4\u00e4 saaman siit\u00e4 kuuluisan nimen; ett\u00e4 min\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kunnoitetuksi tulen, sanoo Herra, Herra.\n39:14 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 asettaman miehi\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n joka p\u00e4iv\u00e4 maata ymp\u00e4ri, ja heid\u00e4n kanssansa kuolleiden hautain kaivajat, hautaaman j\u00e4\u00e4neit\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 se puhdistettaisiin; seitsem\u00e4n kuukauden per\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n rupeeman sit\u00e4 tutkistelemaan.\n39:15 Ja ne, jotka maata k\u00e4yv\u00e4t ymp\u00e4ri ja jossakussa paikassa ihmisen luut n\u00e4kev\u00e4t, heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 siihen merkin paneman; siihenasti kuin haudankaivajat ne my\u00f6s Gogin joukon laaksoon hautaavat.\n39:16 Kaupunki my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 kutsuttaman Hamonaksi: niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n maan perkaaman.\n39:17 Nyt sin\u00e4 ihmisen poika, n\u00e4in sanoo Herra, Herra: sano kaikille linnuille, kusta ik\u00e4n\u00e4 he lent\u00e4v\u00e4t, ja kaikille el\u00e4imille kedolla: kokoontukaat ja tulkaat t\u00e4nne, tulkaat kokoon joka paikasta ymp\u00e4rilt\u00e4 minun teurasuhrilleni, jonka min\u00e4 teille teurastan suureksi teurasuhriksi Israelin vuorilla, ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4t lihaa, ja juokaat verta.\n39:18 Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n v\u00e4kev\u00e4in lihaa, ja juoman maan p\u00e4\u00e4miesten verta; oinaisten, karitsain, kauristen, h\u00e4rk\u00e4in, jotka kaikki lihavat ja hyvin sy\u00f6tetyt ovat.\n39:19 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n lihavuutta, niin ett\u00e4 te ravituksi tulette, ja juoman verta, niin ett\u00e4 te juovuksiin tulette, siit\u00e4 teurasuhrista, jonka min\u00e4 teille teurastan.\n39:20 Ravitkaat teit\u00e4nne minun p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni hevosista ja ratsastajista, v\u00e4kevist\u00e4 ja kaikkinaisesta sotav\u00e4est\u00e4, sanoo Herra, Herra.\n39:21 Ja min\u00e4 annan minun kunniani tulla pakanain sekaan, niin ett\u00e4 kaikki pakanat pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n minun tuomioni, jonka min\u00e4 olen tehnyt, ja minun k\u00e4teni, jonka min\u00e4 olen pannut heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n39:22 Ja Israelin huoneen pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra olen heid\u00e4n Jumalansa, siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja aina edemm\u00e4.\n39:23 Niin my\u00f6s kaikkein pakanain pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n Israelin huoneen pahain tekoinsa t\u00e4hden viedyksi pois, sent\u00e4hden ett\u00e4 he minua vastaan rikkoneet ovat; ja min\u00e4 peitin kasvoni heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4, ja annoin heit\u00e4 vihollistensa k\u00e4siin, niin ett\u00e4 heid\u00e4n kaikkein piti miekan kautta lankeeman.\n39:24 Niinkuin heid\u00e4n saastaisuutensa ja pahat tekonsa ansainneet olivat, tein min\u00e4 heille, ja peitin minun kasvoni heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4.\n39:25 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Herra: nyt min\u00e4 tahdon pelastaa Jakobin vangit, ja armahtaa koko Israelin huonetta, ja kiivoitella minun pyh\u00e4n nimeni t\u00e4hden.\n39:26 Mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kantaman h\u00e4v\u00e4istyksens\u00e4 ja rikoksensa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan, koska he surutoinna maallansa asuvat, niin ettei kenk\u00e4\u00e4n heit\u00e4 pelj\u00e4t\u00e4.\n39:27 Ja min\u00e4 olen heid\u00e4t kansoista j\u00e4lleen kotia tuonut, ja koonnut heit\u00e4 vihollistensa maalta, ja olen heiss\u00e4 pyhitetyksi tullut monien pakanain silm\u00e4in edess\u00e4.\n39:28 Ja niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 Herra olen heid\u00e4n Jumalansa, joka olen antanut vied\u00e4 heit\u00e4 pois pakanain sekaan, ja antanut taas koota heit\u00e4 maallensa, ja en antanut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n heist\u00e4 sinne j\u00e4\u00e4d\u00e4.\n39:29 Ja en min\u00e4 en\u00e4\u00e4n tahdo peitt\u00e4\u00e4 minun kasvojani heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen vuodattanut minun henkeni Israelin huoneen p\u00e4\u00e4lle, sanoo Herra, Herra.\n40:1 Viidenten\u00e4 vuotena kolmattakymment\u00e4 meid\u00e4n vankiudestamme, vuoden alussa, kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensimm\u00e4isess\u00e4 kuukaudessa, se on nelj\u00e4stoistakymmenes vuosi, sittekuin kaupunki h\u00e4vitettiin, juuri sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuli Herran k\u00e4si minun p\u00e4\u00e4lleni, ja vei minun sinne.\n40:2 Ja Jumalan n\u00e4yiss\u00e4 vei h\u00e4n minut Israelin maalle ja asetti minun sangen korkialle vuorelle; ja siell\u00e4 oli niinkuin rakennettu kaupunki etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n40:3 Ja koska n\u00e4yiss\u00e4 vei h\u00e4n minut Israelin maalle ja asetti minun sangen korkialle vuorelle; ja siell\u00e4 oli niinkuin rakennettu kaupunki etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n40:4 Ja se mies sanoi minulle: sin\u00e4, ihmisen poika, katso silmill\u00e4s ja kuule korvillas, ja pane syd\u00e4mees kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle osoitan; sill\u00e4 sent\u00e4hden olen min\u00e4 sinun t\u00e4nne tuonut osoittaakseni sinulle, ett\u00e4s kaikki ne, mitk\u00e4 sin\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4et, Israelin huoneelle ilmoittaisit.\n40:5 Ja katso, muuri oli ulkonaisella puolella ymp\u00e4ri kaiken huoneen. Ja miehell\u00e4 oli mittariuku k\u00e4dess\u00e4, kuusi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 ja k\u00e4mmenen leveyden pitk\u00e4; ja h\u00e4n mittasi rakennuksen leveydelle ja korkeudelle, kaikki yhdell\u00e4 riuvulla.\n40:6 Ja h\u00e4n tuli portin tyk\u00f6, joka oli it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja meni yl\u00f6s h\u00e4nen astuimistansa; ja mittasi portin kynnyksen, kummankin yhden riukumitan leve\u00e4ksi.\n40:7 Ja kammiot, jotka olivat molemmilla puolilla porttia, mittasi h\u00e4n my\u00f6s yhden riukumitan leve\u00e4ksi, ja kammioiden v\u00e4lin viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4ksi, ja h\u00e4n mittasi my\u00f6s portin kynnyksen, esihuoneen portin tyk\u00f6n\u00e4 sisim\u00e4isell\u00e4 puolella, yhden riukumitan.\n40:8 Ja mittasi portin esihuoneen sisim\u00e4isell\u00e4 puolella yhden riukumitan.\n40:9 Ja mittasi esihuoneen portin kahdeksan kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 ja sen kynnykset kaksi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja esihuoneen portin sisimm\u00e4isell\u00e4 puolella.\n40:10 Ja kammioita oli kolme kummallakin puolella, portin tyk\u00f6n\u00e4 it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, yksi niin avara kuin toinenkin. Ja molemmilla puolilla olivat kynnykset, jotka olivat yhdensuuruiset.\n40:11 Sitte mittasi h\u00e4n oven leveyden kymmenen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 ja portin korkeuden kolmetoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n40:12 Ja kammioin edess\u00e4 oli sia molemmilla puolilla, kyyn\u00e4r\u00e4n leveydelt\u00e4; mutta kammiot olivat kuusi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 molemmille puolille.\n40:13 Ja h\u00e4n mittasi portin, yhden kammion katosta toiseen, viisikolmattakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leveydelle; ja ovet olivat suutasuuksin.\n40:14 H\u00e4n teki my\u00f6s oven p\u00e4\u00e4lliset kuusikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 ja esihuoneen oven p\u00e4\u00e4llisen ylt\u00e4ylitse porttia.\n40:15 Ja portin l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4 esihuoneen tyk\u00f6 sisim\u00e4iseen porttiin oli viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n40:16 Ja siin\u00e4 olivat ahtaat akkunat kammioissa ja p\u00e4\u00e4llisiss\u00e4, sisim\u00e4isell\u00e4 puolella ylt\u00e4ylitse portin; juuri niin oli my\u00f6s sis\u00e4puolella kaikki ymp\u00e4ri, ja oven p\u00e4\u00e4llisess\u00e4 olivat kauniit palmupuut.\n40:17 Ja h\u00e4n vei minun viel\u00e4 edemm\u00e4ksi \u00e4\u00e4rim\u00e4iseen kartanoon, ja katso, siell\u00e4 olivat majat, ja permanto laskettu kartanon yli ymp\u00e4ri, ja kolmekymment\u00e4 kammiota permannolla.\n40:18 Ja permanto oli molemmissa porteissa niin pitk\u00e4 kuin portitkin olivat; ja t\u00e4m\u00e4 oli alimainen permanto.\n40:19 Ja h\u00e4n mittasi alimaisesta portista leveyden sisim\u00e4iseen kartanoon asti ulkopuolelta, sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 it\u00e4\u00e4n ja pohjaan.\n40:20 Niin h\u00e4n my\u00f6s mittasi pohjaportin \u00e4\u00e4rim\u00e4iseen kartanoon asti, pituudelle ja leveydelle.\n40:21 Siin\u00e4 oli my\u00f6s jokaisella sivulla kolme kammiota; ja h\u00e4nen oven p\u00e4\u00e4llisens\u00e4 ja esihuoneensa olivat yhdensuuruiset, niinkuin entisenkin portin, viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pituudelle ja viisikolmattakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leveydelle.\n40:22 Ja h\u00e4nen akkunansa, esihuoneensa ja palmupuunsa olivat niinkuin it\u00e4isenkin portin, ja siin\u00e4 oli my\u00f6s seitsem\u00e4n astuinta, joita my\u00f6ten mentiin yl\u00f6s, ja esihuone oli sen edess\u00e4.\n40:23 Ja sisim\u00e4isen esihuoneen portti oli pohjoisen ja it\u00e4isen portin kohdalla; ja h\u00e4n mittasi sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 yhdest\u00e4 portista niin toiseen.\n40:24 Sitte vei h\u00e4n minun my\u00f6s etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja katso, siell\u00e4 oli my\u00f6s yksi portti; ja h\u00e4n mittasi h\u00e4nen ovensa p\u00e4\u00e4lliset ja esihuoneensa niin suureksi kuin ne muutkin.\n40:25 Siin\u00e4 olivat my\u00f6s akkunat ja esihuoneet yltymp\u00e4ri niinkuin muutkin akkunat, viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4t ja viisikolmattakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4t.\n40:26 Ja siin\u00e4 oli my\u00f6s seitsem\u00e4n astuinta yl\u00f6sp\u00e4in, ja esihuone sen edess\u00e4; ja palmupuut joka sivulla sen oven p\u00e4\u00e4llisiss\u00e4.\n40:27 Ja h\u00e4n mittasi my\u00f6s sisim\u00e4isen kartanon portin etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 yhdest\u00e4 etel\u00e4portista toiseen.\n40:28 Ja h\u00e4n vei minun etel\u00e4portin kautta sisim\u00e4iseen kartanoon, ja mittasi sen portin etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, niin suureksi kuin muutkin,\n40:29 Ja h\u00e4nen kammionsa, ja oviensa p\u00e4\u00e4lliset, ja esihuoneensa juuri sill\u00e4 suuruudella ja h\u00e4nen akkunansa ja esihuoneensa joka taholta, viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pituudelle ja viisikolmattakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leveydelle.\n40:30 Ja siin\u00e4 olivat esihuoneet ymp\u00e4rill\u00e4, viisikolmattakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4t ja viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4t.\n40:31 Ja h\u00e4nen esihuoneensa olivat \u00e4\u00e4rim\u00e4isen kartanon edess\u00e4, ja palmupuut h\u00e4nen ovensa p\u00e4\u00e4llisiss\u00e4; ja siin\u00e4 oli kahdeksan astuinta, joita my\u00f6ten mentiin yl\u00f6s.\n40:32 Sitte vei h\u00e4n my\u00f6s minun sisim\u00e4iseen porttiin it\u00e4\u00e4n p\u00e4in ja mittasi sen portin niin suureksi kuin muutkin;\n40:33 H\u00e4nen kammioinsa, oviensa p\u00e4\u00e4lliset ja esihuoneensa, ja heid\u00e4n akkunansa ja esihuoneensa entisen suuruiseksi ymp\u00e4rins\u00e4, viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4ksi ja viisikolmattakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4ksi.\n40:34 Ja h\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s esihuonee \u00e4\u00e4rim\u00e4isen kartanon kohdalla, ja palmupuita oven p\u00e4\u00e4llisiss\u00e4 molemmilla sivuilla, ja kahdeksan astuinta yl\u00f6sp\u00e4in.\n40:35 Sitte vei h\u00e4n minun pohjan puoliseen porttiin; sen h\u00e4n mittasi niin suureksi kuin ne muutkin,\n40:36 H\u00e4nen kammionsa, oviensa p\u00e4\u00e4llisten, esihuoneidensa ja heid\u00e4n akkunainsa kanssa siin\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4, viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4ksi ja viisikolmattakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4ksi.\n40:37 H\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s esihuone \u00e4\u00e4rim\u00e4isen kartanon kohdalla, ja palmupuut ovenp\u00e4\u00e4llisiss\u00e4 molemmilla puolilla, ja kahdeksan astuinta yl\u00f6sp\u00e4in.\n40:38 Ja siell\u00e4 oli kammio, ja sen ovi oli porttien pihtipieliss\u00e4, kussa polttouhri pestiin.\n40:39 Mutta esihuoneessa portin edess\u00e4 oli jokaisella sivulla kaksi p\u00f6yt\u00e4\u00e4, joilla polttouhri, rikosuhri ja vikauhri piti teurastettaman.\n40:40 Ja ulkoisella puolella, kussa pohjaporttia p\u00e4in menn\u00e4\u00e4n yl\u00f6s, oli my\u00f6s kaksi p\u00f6yt\u00e4\u00e4; ja toisella puolella, portin esihuoneen tyk\u00f6n\u00e4, oli my\u00f6s kaksi p\u00f6yt\u00e4\u00e4.\n40:41 Niin oli jokaisella sivulla porttien edess\u00e4 nelj\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4, se on kahdeksan p\u00f6yt\u00e4\u00e4 yhteen, joilla teurastettiin.\n40:42 Ja ne nelj\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4 olivat tehdyt polttouhria varten vuojonkivist\u00e4, puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4ksi ja puolitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkeiksi: joille pantiin kaikkinaiset aseet, joilla my\u00f6s polttouhri ja muut uhrit teurastettiin.\n40:43 Ja tottoin kivet olivat k\u00e4mmenen korkiat joka taholta; ja niille p\u00f6ydille piti pantaman uhriliha.\n40:44 Ja ulkoisella puolella sis\u00e4llist\u00e4 porttia olivat kammiot veisaajilla sisim\u00e4isess\u00e4 kartanossa, yksi sivulla pohjan porttia p\u00e4in, joka katsoi etel\u00e4\u00e4n, toinen portin sivulla it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, se katsoi pohjaan.\n40:45 Ja h\u00e4n sanoi minulle: se kammio, joka on etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, on pappein, joiden pit\u00e4\u00e4 huoneessa palveleman;\n40:46 Mutta se kammio pohjaan p\u00e4in on niiden pappein, jotka alttarilla palvelevat; ne ovat Zadokin lapset, joiden pit\u00e4\u00e4 Levin lapsista astuman Herran eteen, h\u00e4nt\u00e4 palvelemaan.\n40:47 Ja h\u00e4n mittasi esihuoneen sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4ksi ja sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4ksi, nelikulmaiseksi; ja alttari oli juuri templin edess\u00e4.\n40:48 Ja h\u00e4n vei minun templin esihuoneesen ja mittasi esihuoneen oven p\u00e4\u00e4llisen, viisi kyynr\u00e4\u00e4 kummallekin puolelle, ja portin leveyden kolme kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 molemmin puolin.\n40:49 Mutta esihuone oli kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4 ja yksitoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4, ja astuimet, joista mentiin yl\u00f6s; ja patsaat olivat oven p\u00e4\u00e4llisten tyk\u00f6n\u00e4, yksi kummallakin puolella.\n41:1 Ja h\u00e4n vei minun templin, ja mittasi patsaat seini\u00e4 my\u00f6ten, ja ne olivat joka taholla kuusi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4t, niin leve\u00e4lt\u00e4 kuin huone oli.\n41:2 Ja ovi oli kymmenen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4, mutta kukin sein\u00e4 molemmin puolin ovea viisi kyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4. Ja h\u00e4n mittasi sian templiss\u00e4, se oli nelj\u00e4kymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pituudelle ja kaksi kymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leveydelle.\n41:3 Ja h\u00e4n meni sisim\u00e4iselle puolelle, ja mittasi oven patsaat kaksi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja ovi oli kuusi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja oven leveys seitsem\u00e4n kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n41:4 Ja h\u00e4n mittasi sen pituuden kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 ja leveyden kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 templiss\u00e4, ja sanoi minulle: t\u00e4m\u00e4 on kaikkien pyhin.\n41:5 Ja h\u00e4n mittasi huoneen sein\u00e4n kuusi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4: siell\u00e4 olivat sivukammiot, nelj\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4t, joka paikassa ymp\u00e4ri huonetta;\n41:6 Ja sivulla kammiot kaikilla puolilla kolmenelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 toinen toisessansa kiinni; ja siin\u00e4 olivat patsaat huoneen sein\u00e4\u00e4 my\u00f6ten kaikki ymp\u00e4ri, jotka niit\u00e4 kiinnittiv\u00e4t; ja ei kuitenkaan olleet huoneen sein\u00e4ss\u00e4 kiinni.\n41:7 Ja ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4iden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olivat viel\u00e4 usiammat k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t ymp\u00e4rins\u00e4, ja ne ylimm\u00e4iset k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t ymp\u00e4ri huoneen olivat leve\u00e4mm\u00e4t, niin ett\u00e4 alimmaisesta mentiin keskimm\u00e4iseen ja keskimm\u00e4isest\u00e4 ylimm\u00e4iseen.\n41:8 Ja min\u00e4 n\u00e4in huoneen korkeuden joka taholta, ja kammioin perustukset olevan t\u00e4ytt\u00e4 mittaa kuusi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n41:9 Ja sein\u00e4n leveys, joka oli kammion ulkoisella puolella, oli viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4; ne muut olivat huoneen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t sisim\u00e4isell\u00e4 puolella.\n41:10 Ja kammioiden v\u00e4lill\u00e4 ymp\u00e4ri huoneen oli leveys kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n41:11 Ja siell\u00e4 oli kaksi ovea, eripaikan kohdalla, yksi pohjoista p\u00e4in ja toinen etel\u00e4\u00e4, ja eripaikka viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 joka taholta.\n41:12 Ja rakennus l\u00e4nteen p\u00e4in oli seitsem\u00e4nkymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4, ja sein\u00e4 viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4 ja yhdeks\u00e4nkymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4.\n41:13 Ja h\u00e4n mittasi huoneen pituuden sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, nimitt\u00e4in, eripaikan, rakennuksen ja sen sein\u00e4n pituus oli kaikkiansa sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n41:14 Ja huoneen leveys edest\u00e4, sen eripaikan kanssa it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, oli my\u00f6s sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n41:15 Ja h\u00e4n mittasi rakennuksen pituuden, eripaikan edest\u00e4, yhdest\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 niin toiseen, joka haaralta sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, sis\u00e4llisen templin ja esihuoneen kartanon kanssa.\n41:16 Siin\u00e4 olivat kynnykset ja ne ahtaat akkunat ja k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t ymp\u00e4ri, niiden kolmen edess\u00e4, olivat kaunistetut puuteolla yltymp\u00e4ri, aina maasta akkunoihin asti; itse akkunat my\u00f6s olivat kaunistetut.\n41:17 Sitte oven p\u00e4\u00e4lt\u00e4, niin aina kaikkein pyhimp\u00e4\u00e4n, ulkonaiselta ja sisim\u00e4iselt\u00e4 puolelta yltymp\u00e4ri, aina mitalla.\n41:18 Ja se oli tehty Kerubimeilla ja palmupuilla, niin ett\u00e4 yksi palmupuu oli kunkin Kerubimin v\u00e4lill\u00e4, ja Kerubimilla oli kahdet kasvot:\n41:19 Yhdell\u00e4 puolella niinkuin ihmisen kasvot palmupuun kohdalla, ja toisella niinkuin nuoren jalopeuran kasvot palmupuun kohdalla: se oli niin tehty kaiken huoneen ymp\u00e4rille.\n41:20 Maasta ylimm\u00e4isen oven p\u00e4\u00e4lliseen asti olivat Kerubimit ja palmupuut tehdyt, niin my\u00f6s templin seiniin.\n41:21 Ja templin ovipielet olivat nelikulmaiset, ja kaikki pyh\u00e4ss\u00e4 taitavasti toinen toiseensa sovitetut.\n41:22 Ja puualttari kolme kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkia ja kaksi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4, ja sen kulmat, leveys ja sein\u00e4t olivat puusta. Ja h\u00e4n sanoi minulle: t\u00e4m\u00e4n on p\u00f6yt\u00e4, joka pit\u00e4\u00e4 Herran edess\u00e4 oleman.\n41:23 Ja oli my\u00f6s kaksi ovea sek\u00e4 templiin ett\u00e4 kaikkein pyhimp\u00e4\u00e4n.\n41:24 Ja taas olivat kaksinkertaiset ovet, kaksi v\u00e4h\u00e4\u00e4 ovea yhdess\u00e4 ja kaksi toisessa.\n41:25 Ja templin oviin olivat tehdyt Kerubimit ja palmupuut, niinkuin seiniss\u00e4kin; ja siin\u00e4 oli paksu puu esihuoneen edess\u00e4 ulkoisella puolella.\n41:26 Ja olivat ahtaat akkunat ja paljo palmupuita, kaikki ymp\u00e4ri esihuoneen; niin my\u00f6s huoneen kammiot ja malat.\n42:1 Ja h\u00e4n vei minun ulos \u00e4\u00e4rim\u00e4iseen kartanoon, tielle pohjoista p\u00e4in, ja vei minun siihen kammioon, joka oli eripaikan kohdalla, joka oli rakennuksen tyk\u00f6n\u00e4 pohjoista p\u00e4in.\n42:2 Ja se paikka oli sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4 siit\u00e4 portista pohjoiseen p\u00e4in, ja viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4.\n42:3 Niiden kahdenkymmenen kyyn\u00e4r\u00e4n kohdalla sisimm\u00e4isess\u00e4 kartanossa, ja permannon kohdalla \u00e4\u00e4rim\u00e4isess\u00e4 kartanossa, oli k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 vastaan, aina kolmessa kerrassa.\n42:4 Ja kammioiden edess\u00e4 oli k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 kymmenen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4, ja tie yksi kyyn\u00e4r\u00e4; ja niiden ovet olivat pohjoista p\u00e4in.\n42:5 Ja ylimm\u00e4iset kammiot olivat ahtaammat muita; sill\u00e4 k\u00e4yt\u00e4viin oli niist\u00e4 otettu enempi kuin huoneen alimaisista ja keskimm\u00e4isist\u00e4.\n42:6 Se oli kolmen huoneen korkeus, ja ei ollut niiss\u00e4 patsaita niinkuin kartanoin patsaat; sent\u00e4hden ne olivat ahtaammat kuin alimaiset ja keskim\u00e4iset maasta.\n42:7 Ja ulkonainen muuri, joka oli kammioin tyk\u00f6n\u00e4, p\u00e4in ulkoista kartanoa kammioiden edess\u00e4, oli viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4.\n42:8 Sill\u00e4 kammiot, jotka olivat ulkoisella kartanolla, olivat viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4t; mutta katso, templin edusta oli sata kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4.\n42:9 Ja alhaalla kammioiden edess\u00e4 oli l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4 it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, josta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isest\u00e4 kartanosta menn\u00e4\u00e4n ulos.\n42:10 Ja esikartanon muurin avaruudessa id\u00e4n puolella, eripaikan ja rakennuksen kohdalla, oli my\u00f6s kammioita.\n42:11 Ja siin\u00e4 oli my\u00f6s eripaikka niiden edess\u00e4, niinkuin niidenkin kammioiden pohjoista p\u00e4in, ja kaikilla oli yksi pituus ja leveys; ja kaikki heid\u00e4n ulosk\u00e4ymisens\u00e4 heid\u00e4n muotonsa ja oviensa j\u00e4lkeen.\n42:12 Ja niiden kammioiden ovien muodon j\u00e4lkeen, jotka etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in olivat, oli ovi tien suussa, joka oli sen jalon muurin edess\u00e4, josta it\u00e4\u00e4n p\u00e4in kohdastansa menn\u00e4\u00e4n.\n42:13 Ja h\u00e4n sanoi minulle: ne kammiot pohjoista p\u00e4in, ja ne kammiot etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in eripaikan kohdalla ovat kaikkein pyhimm\u00e4n sian kammiot, kussa papit pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n, kuin he kaikkein pyhint\u00e4 uhria Herralle uhraavat, ruokauhria, syntiuhria ja vikauhria; sill\u00e4 se on pyh\u00e4 sia.\n42:14 Ja kuin papit siihen sis\u00e4lle menev\u00e4t, niin ei heid\u00e4n pid\u00e4 j\u00e4lleen tuleman pyh\u00e4st\u00e4 ulos \u00e4\u00e4rim\u00e4iseen kartanoon, mutta pit\u00e4\u00e4 ennen riisuman vaatteensa, joissa he ovat palvelleet; sill\u00e4 ne ovat pyh\u00e4t. Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ottaman toiset vaatteet yllens\u00e4, ja sitte menem\u00e4n kansan sekaan.\n42:15 Ja kuin h\u00e4n kaiken huoneen oli sis\u00e4lt\u00e4 mitannut, vei h\u00e4n minun ulos porttiin it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja mittasi siit\u00e4 kaiken ymp\u00e4rins\u00e4.\n42:16 It\u00e4\u00e4n p\u00e4in mittasi h\u00e4n mittariuvulla viisisataa riukumittaa joka taholta.\n42:17 Pohjoista p\u00e4in mittasi h\u00e4n my\u00f6s viisisataa riukumittaa mittariuvulla ymp\u00e4ri.\n42:18 Niin my\u00f6s lounaasen p\u00e4in mittasi h\u00e4n viisisataa riukumittaa sill\u00e4 mittariuvulla.\n42:19 Ja kuin h\u00e4n tuli l\u00e4nteen p\u00e4in, mittasi h\u00e4n my\u00f6s viisisataa riukumiittaa sill\u00e4 mittariuvulla.\n42:20 N\u00e4in oli muuri, jonka h\u00e4n mittasi, joka nelj\u00e4lt\u00e4 taholta viisisataa riukumittaa pituudelta ja viisisataa leveydelt\u00e4, kaikki ymp\u00e4ri; ett\u00e4 pyh\u00e4 piti oleman eroitettu pyh\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4.\n43:1 Ja h\u00e4n johdatti minun porttiin, siihen porttiin, joka on it\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n43:2 Ja katso, Israelin Jumalan kunnia tuli it\u00e4tiet\u00e4, ja pauhasi, niinkuin suuri vesi pauhaa; ja maa kirkastui h\u00e4nen kunniastansa.\n43:3 Ja t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ky, jonka min\u00e4 n\u00e4in, oli senkaltainen kuin sekin n\u00e4ky, jonka min\u00e4 n\u00e4in, kuin min\u00e4 tulin kaupunkia h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ; ja n\u00e4m\u00e4t n\u00e4yt olivat juuri niinkuin sekin n\u00e4ky, jonka min\u00e4 n\u00e4in Kebarin virran tyk\u00f6n\u00e4; ja min\u00e4 lankesin maahan kasvoilleni.\n43:4 Ja Herran kunnia tuli templiin it\u00e4isen portin kautta.\n43:5 Ja henki otti minun ja vei sis\u00e4lliseen esikartanoon; ja katso, huone oli t\u00e4ynn\u00e4 Herran kunniaa.\n43:6 Ja min\u00e4 kuulin puheen minun tyk\u00f6ni huoneesta, ja yksi mies seisoi minun tyk\u00f6n\u00e4ni,\n43:7 Joka sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen poika, t\u00e4m\u00e4 on minun istuimeni paikka ja minun py\u00f6t\u00e4jalkaini sia, jossa min\u00e4 tahdon asua Israelin lasten seassa ijankaikkisesti; ja ei Israelin huone pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n saastuttaman minun pyh\u00e4\u00e4 nime\u00e4ni, ei he itse eik\u00e4 heid\u00e4n kuninkaansa huoruudellansa, eli kuningastensa raatoin kautta kukkuloillansa,\n43:8 Jotka asettivat kynnyksens\u00e4 minun kynnykseni viereen ja ovensa minun oveni sivuun, ja sein\u00e4 oli minun ja heid\u00e4n vaiheellansa; ja he saastuttivat minun pyh\u00e4n nimeni kauhistuksillansa, joita he tekiv\u00e4t, jonkat\u00e4hden min\u00e4 heit\u00e4 vihassani hukutin.\n43:9 Mutta nyt heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 huoruutensa kauvas hylk\u00e4\u00e4m\u00e4n, ja kuningastensa haudat minun tyk\u00f6\u00e4ni; niin min\u00e4 asun heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 ijankaikkisesti.\n43:10 Sin\u00e4, ihmisen poika, osoita Israelin huoneelle templi, ett\u00e4 he h\u00e4pe\u00e4isiv\u00e4t pahoja t\u00f6it\u00e4ns\u00e4, ja anna heid\u00e4n mitata kaikki muoto.\n43:11 Ja kuin he kaikkia t\u00f6it\u00e4ns\u00e4 h\u00e4peev\u00e4t, niin osoita heille huoneen rakennuksen muoto, l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4t, kuvat, kaikki menot, j\u00e4rjestykset ja oikeudet; ja kirjoita heid\u00e4n eteens\u00e4, ett\u00e4 he kaikki sen muodot ja kaikki sen s\u00e4\u00e4dyt pit\u00e4isiv\u00e4t ja tekisiv\u00e4t.\n43:12 T\u00e4m\u00e4 on huoneen laki: vuorten kukkuloilla pit\u00e4\u00e4 kaikki sen rajat joka taholta pyhimm\u00e4t oleman; katso, t\u00e4m\u00e4 on huoneen laki.\n43:13 Mutta t\u00e4m\u00e4 on alttarin mitta, sen kyyn\u00e4r\u00e4n j\u00e4lkeen, joka on k\u00e4mmenen leveys pitempi yhteist\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4: sen jalka oli kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkia ja kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4, ja sen \u00e4\u00e4rest\u00e4 reunaan, ymp\u00e4ri yksi vaaksa; ja t\u00e4m\u00e4 on alttarin korkeus.\n43:14 Ja jalasta maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 eroitukseen oli kaksi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkeutta ja kyyn\u00e4r\u00e4 leveytt\u00e4; mutta v\u00e4hemm\u00e4st\u00e4 eroituksesta enemp\u00e4\u00e4, nelj\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkeutta ja kyyn\u00e4r\u00e4 leveytt\u00e4.\n43:15 Mutta Harel nelj\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkia, ja nelj\u00e4 sarvea ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 Arielista.\n43:16 Ja Ariel oli kaksitoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4 ja kaksitoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4, nelikulmainen joka nelj\u00e4lt\u00e4 taholtansa.\n43:17 Ja alttarin p\u00e4\u00e4llinen oli nelj\u00e4toistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4 ja nelj\u00e4toistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4, nelikulmainen joka nelj\u00e4t\u00e4 taholta; ja reuna k\u00e4vi ymp\u00e4ri, puoli kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4, ja sen jalka kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkia, ja sen astuimet olivat it\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n43:18 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen poika, n\u00e4in sanoo Herra, Herra: n\u00e4m\u00e4t pit\u00e4\u00e4 oleman alttarin s\u00e4\u00e4dyt, kuin se tehd\u00e4\u00e4n, jett\u00e4 uhrattaisiin siin\u00e4 polttouhria, ja priiskotettaisiin verta sen p\u00e4\u00e4lle.\n43:19 Ja papeille, Levil\u00e4isille Zadokin suvusta, jotka minun edell\u00e4ni k\u00e4yv\u00e4t, palvellen minua, sanoo Herra, Herra, pit\u00e4\u00e4 sinun antaman nuoren h\u00e4rj\u00e4n syntiuhriksi.\n43:20 Ja sen verta pit\u00e4\u00e4 sinun ottaman ja priiskottaman sill\u00e4 sen nelj\u00e4 sarvea ja nelj\u00e4 kulmaa reunan ymp\u00e4ri: sill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun sen sovittaman ja pyhitt\u00e4m\u00e4n.\n43:21 Ja pit\u00e4\u00e4 ottaman syntiuhrih\u00e4rj\u00e4n, ja polttaman sen huoneen eripaikassa, ulkona pyh\u00e4st\u00e4.\n43:22 Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun uhraaman virheett\u00f6m\u00e4n kauriin syntiuhriksi; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 puhdistaman alttarin niinkuin h\u00e4rj\u00e4ll\u00e4kin puhdistettiin.\n43:23 Kuin se on tapahtunut, niin sinun pit\u00e4\u00e4 uhraaman nuoren virheett\u00f6m\u00e4n mullin ja virheett\u00f6m\u00e4n oinaan laumasta.\n43:24 Ja uhraa ne molemmat Herran edess\u00e4; ja heitt\u00e4k\u00e4\u00e4n papit siihen suolaa, ja uhratkaan ne Herran polttouhriksi.\n43:25 N\u00e4in sinun pit\u00e4\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 uhraaman, kauriin joka p\u00e4iv\u00e4 syntiuhriksi: mullin ja oinaan laumasta, jotka molemmat virheett\u00f6m\u00e4t olemaan pit\u00e4\u00e4.\n43:26 Ja n\u00e4in heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 alttarin sovittaman seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja puhdistaman sen, t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n k\u00e4tens\u00e4.\n43:27 Ja niiden seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 papit, kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja sitte aina, uhraaman alttarille teid\u00e4n polttouhrinne ja kiitosuhrinne; niin min\u00e4 tahdon teille olla armollinen, sanoo Herra, Herra.\n44:1 Ja h\u00e4n vei minun j\u00e4lleen pyh\u00e4n \u00e4\u00e4rim\u00e4isen portin tiet\u00e4 it\u00e4\u00e4n p\u00e4in; mutta se oli kiinni.\n44:2 Ja Herra sanoi minulle: t\u00e4m\u00e4 portti pit\u00e4\u00e4 oleman kiinni, ja ei pid\u00e4 avattaman, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n pid\u00e4 siit\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n; sill\u00e4 Herra Israelin Jumala on siit\u00e4 k\u00e4ynyt; ja pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 sitte oleman kiinni.\n44:3 P\u00e4\u00e4miehen se oleman pit\u00e4\u00e4, p\u00e4\u00e4miehen pit\u00e4\u00e4 siin\u00e4 istuman ja sy\u00f6m\u00e4n leip\u00e4\u00e4 Herran edess\u00e4; esihuoneesta pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen menem\u00e4n sis\u00e4lle, ja ja siit\u00e4 j\u00e4lleen tuleman ulos.\n44:4 Siit\u00e4 vei h\u00e4n minun pohjoisen portin tiet\u00e4 esihuoneen kohdalle; ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, Herran huone oli t\u00e4ynn\u00e4 Herran kunniaa. Ja min\u00e4 lankesin kasvoilleni.\n44:5 Ja Herra sanoi minulle: sin\u00e4, ihmisen poika, pane syd\u00e4mees, ja katso silmill\u00e4s, ja kuule korvillas kaikkia, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle sanon kaikista Herran huoneen s\u00e4\u00e4dyist\u00e4 ja asetuksista, ja ota vaari, kuinka (ihmisen) itsens\u00e4 pyh\u00e4ss\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n44:6 Ja sano kovakorvaiselle Israelin huoneelle: n\u00e4in sanoo Herra, Herra: te Israelin huone, olette t\u00e4h\u00e4nasti kaikilla teid\u00e4n kauhistuksillanne kyll\u00e4 tehneet:\n44:7 Ett\u00e4 te annette muukalaisia, joilla on ymp\u00e4rileikkaamatoin liha, tulla minun pyh\u00e4\u00e4ni, jolla te minun huoneeni saastutatte, uhratessanne minun leip\u00e4\u00e4ni, lihavuutta ja verta, ja n\u00e4in rikotte kaikki minun liittoni kaikilla teid\u00e4n kauhistuksillanne.\n44:8 Ja ette pid\u00e4 minun pyh\u00e4ni tapoja, mutta olette tehneet itsellenne uuden tavan minun pyh\u00e4st\u00e4ni.\n44:9 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra n\u00e4in: ei yhdenk\u00e4\u00e4n vieraan, jolla on ymp\u00e4rileikkaamatoin syd\u00e4n ja ymp\u00e4rileikkaamatoin liha, pid\u00e4 tuleman minun pyh\u00e4\u00e4ni, kaikista muukalaisista, jotka Israelin lasten seassa ovat.\n44:10 Ja ei my\u00f6s ne Levil\u00e4iset, jotka minusta luopuneet, ja Israelin kanssa ep\u00e4jumalainsa j\u00e4lkeen erehtykseen menneet ovat; sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n kantaman omat syntins\u00e4.\n44:11 Mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vartioitseman minun pyh\u00e4ni ovea, ja oleman huoneen palveliat, ja teurastaman polttouhria ja muita uhreja kansan edest\u00e4, ja seisoman heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4, palvellen heit\u00e4.\n44:12 Ett\u00e4 he ovat palvelleet heit\u00e4 heid\u00e4n ep\u00e4jumalansa edess\u00e4, ja ovat antaneet Israelin huoneelle pahennuksen; sent\u00e4hden olen min\u00e4 ojentanut k\u00e4teni heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sanoo Herra, Herra, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kantaman heid\u00e4n syntins\u00e4,\n44:13 Ja ei pid\u00e4 uhraaman minun edess\u00e4ni, eik\u00e4 oleman minun pappini, ei my\u00f6s minun pyh\u00e4\u00e4ni tuleman, kaikkein pyhimp\u00e4\u00e4n; mutta pit\u00e4\u00e4 kantaman h\u00e4pyns\u00e4 ja kauhistuksensa, joita he tehneet ovat.\n44:14 Sent\u00e4hden olen min\u00e4 tehnyt heit\u00e4 huoneen oven vartiaksi kaikessa sen palveluksessa, ja kaikissa, mit\u00e4 siin\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n.\n44:15 Mutta papit ja Levil\u00e4iset Zadokin pojat, jotka minun pyh\u00e4ni s\u00e4\u00e4dyt pit\u00e4neet ovat, kuin Israelin lapset luopuivat minusta, ne pit\u00e4\u00e4 minun edell\u00e4ni k\u00e4ym\u00e4n, palvellen minua, ja minun edess\u00e4ni seisoman, ja uhraaman minulle lihavuutta ja verta, sanoo Herra, Herra.\n44:16 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n minun pyh\u00e4\u00e4ni, ja tuleman minun p\u00f6yt\u00e4ni eteen, palvellen minua ja pit\u00e4in minun s\u00e4\u00e4tyni.\n44:17 Ja kuin he tahtovat menn\u00e4 portista sis\u00e4lliseen kartanoon, niin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pukeman yllens\u00e4 liinavaatteet, ja ei villoista tehtyj\u00e4, niin kauvan kuin he sis\u00e4llisess\u00e4 kartanossa palvelevat.\n44:18 Ja liinahiipat pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 ja liinaiset vaatteet heid\u00e4n kupeillansa, ja ei pid\u00e4 sitoman itsi\u00e4ns\u00e4 hikiliinoilla,\n44:19 Ja kuin he menev\u00e4t ulkoiseen ja \u00e4\u00e4rim\u00e4iseen kartanoon kansan tyk\u00f6, niin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 paneman ne vaatteet pois, joissa he palveluksen tehneet ovat, ja k\u00e4tkem\u00e4n ne pyhiin kammioihin; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ottaman toiset vaatteet yllens\u00e4, ettei he kansaa pyhitt\u00e4isi omissa vaatteissansa.\n44:20 Ei heid\u00e4n pid\u00e4 ajeleman p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 pitki\u00e4 hiuksia kasvattaman; mutta pit\u00e4\u00e4 antaman hiuksensa tasaisesti leikata ymp\u00e4ri.\n44:21 Ei my\u00f6s yksik\u00e4\u00e4n pappi pid\u00e4 viinaa juoman, kuin h\u00e4nen sisim\u00e4iseen kartanoon sis\u00e4lle menem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n44:22 Ei my\u00f6s pid\u00e4 ottaman yht\u00e4\u00e4n leske\u00e4 eli hylj\u00e4tty\u00e4 avioksensa, mutta neitseen Israelin suvusta, eli ottakaan papin lesken.\n44:23 Ja opettakaan minun kansaani tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n eroituksen pyh\u00e4n ja pyh\u00e4tt\u00f6m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4, ett\u00e4 he puhtaan ja saastaisen v\u00e4lill\u00e4 eroituksen tiet\u00e4isiv\u00e4t.\n44:24 Ja kuin riita tulee heid\u00e4n eteens\u00e4, niin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 seisoman ja tuomitseman ja puhuman minun lakini ja s\u00e4\u00e4tyni j\u00e4lkeen, ja pit\u00e4m\u00e4n minun k\u00e4skyni, ja kaikki minun pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4ni ja sabbatini pyhitt\u00e4m\u00e4n.\n44:25 Ja ei pid\u00e4 menem\u00e4n yhdenk\u00e4\u00e4n kuolleen ihmisen tyk\u00f6 saastuttamaan itsi\u00e4ns\u00e4; vaan ainoasti is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4, poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4, veljens\u00e4 ja sisarensa, jolla ei miest\u00e4 ole ollut, niiden t\u00e4hden joku saa itsens\u00e4 saastuttaa;\n44:26 Mutta ett\u00e4 he puhdistavat itsens\u00e4 j\u00e4lleen seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n44:27 Ja kuin h\u00e4n j\u00e4lleen menee pyh\u00e4\u00e4n, sisim\u00e4iseen kartanoon, palvelemaan pyh\u00e4ss\u00e4, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen uhraaman syntiuhrinsa, sanoo Herra, Herra.\n44:28 Ja se on heille perinn\u00f6ksi; min\u00e4 tahdon olla heid\u00e4n perint\u00f6ns\u00e4; sent\u00e4hden ei teid\u00e4n pid\u00e4 heille perimist\u00e4 antaman Israelissa; sill\u00e4 min\u00e4 olen heid\u00e4n perint\u00f6ns\u00e4.\n44:29 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 saaman elatuksensa ruokauhrista, syntiuhrista ja vikauhrista; ja kaikki kirotut Israelissa pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n oleman.\n44:30 Ja kaikki ensimm\u00e4inen hedelm\u00e4 ja esikoiset kaikista teid\u00e4n ylennysuhreistanne pit\u00e4\u00e4 pappein oleman. Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s antaman papeille esikoiset teid\u00e4n taikinastanne, ett\u00e4 siunaus olis sinun huoneessas.\n44:31 Mutta joka kuollut on eli mets\u00e4n pedolta haaskattu, linnusta eli el\u00e4imest\u00e4, sit\u00e4 ei pid\u00e4 pappein sy\u00f6m\u00e4n.\n45:1 Kuin te maata jaatte arvalla, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 eroittman osan maasta Herralle pyh\u00e4ksi, viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta riukumittaa pituudelle ja kymmenentuhatta leveydelle: se paikka on pyh\u00e4 kaikissa rajoissansa ymp\u00e4ri.\n45:2 Ja t\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman pyh\u00e4\u00e4n viisisataa riukumittaa, nelikulmainen ymp\u00e4rins\u00e4, ja esikaupungiksi viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4.\n45:3 Ja sill\u00e4 paikalla, joka on viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta riukua pitk\u00e4 ja kymmenentuhatta leve\u00e4, pit\u00e4\u00e4 pyh\u00e4n oleman, ja kaikkein pyhimm\u00e4n.\n45:4 Se pit\u00e4\u00e4 maasta pyh\u00e4 oleman, ja pit\u00e4\u00e4 pappein oleman, jotka pyh\u00e4ss\u00e4 palvelevat, ja Herran eteen tulevat palvelemaan h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 heill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman sia huoneelle, se pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s pyh\u00e4 oleman.\n45:5 Mutta Levil\u00e4isten, jotka huoneessa palvelevat, pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s saaman viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta riukua pituudelle ja kymmenentuhatta leveydelle heid\u00e4n osaksensa, kahdellekymmenelle kammiolle.\n45:6 Ja kaupungin omaisuudeksi pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n yhden paikan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n, viisituhatta riukua leveydelle ja viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta riukua pituudelle, sen maan sivusta, joka pyh\u00e4\u00e4 ylennysuhria varten eroitettu on: se pit\u00e4\u00e4 kaikelle Israelin huoneelle oleman.\n45:7 P\u00e4\u00e4miehelle pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n my\u00f6s antaman yhden paikan, molemmille puolille pyh\u00e4n ylennysuhrin osaa ja kaupungin omaisuutta, juuri pyh\u00e4n ylennysuhrin osan ja kaupungin omaisuuden eteen l\u00e4ntisest\u00e4 kulmasta niin l\u00e4nteen ja it\u00e4isest\u00e4 kulmasta it\u00e4\u00e4n p\u00e4in; sen pituus pit\u00e4\u00e4 vastaaman yht\u00e4 niist\u00e4 muista osista, l\u00e4nsirajasta niin it\u00e4rajaan asti.\n45:8 Se pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen oma osansa Israelissa; ettei minun p\u00e4\u00e4mieheni pid\u00e4 enempi ottaman minun kansaltani, joka heid\u00e4n on, vaan pit\u00e4\u00e4 antaman maan Israelin huoneelle heid\u00e4n sukukunnissansa.\n45:9 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: eik\u00f6 siin\u00e4 kyll\u00e4 ole, te Israelin p\u00e4\u00e4miehet? lakatkaat kaikesta v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4 ja v\u00e4kivallasta, ja tehk\u00e4\u00e4t oikeus ja vanhurskaus; ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t enemp\u00e4\u00e4 rasittako minun kansaani, sanoo Herra, Herra.\n45:10 Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n oikian puntarin, ja oikian vaa\u00b4an, ja oikian mitan.\n45:11 Epha ja bat pit\u00e4\u00e4 kaikki yht\u00e4 oleman, niin ett\u00e4 bat pit\u00e4\u00e4 kymmenen osan homeria, ja epha kymmenen osan homeria; sill\u00e4 homerilla pit\u00e4\u00e4 ne molemmat mitattaman.\n45:12 Mutta siklin pit\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n kaksikymment\u00e4 geraa; ja kaksikymment\u00e4 sikli\u00e4, viisikolmattakymment\u00e4 sikli\u00e4 ja viisitoistakymment\u00e4 sikli\u00e4 tekev\u00e4t minan.\n45:13 T\u00e4m\u00e4 on ylennysuhri, jonka teid\u00e4n antaman pit\u00e4\u00e4: kuudes osa ephaa ja homeria nisuja, ja kuudes osa ephaa ja homeria ohria.\n45:14 Mutta \u00f6ljy\u00e4, joka batilla mitataan, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n antaman batin, joka on kymmenes osa koria, eli kymmenennes homeria; sill\u00e4 kymmenen batia tekev\u00e4t homerin.\n45:15 Ja yksi uuhinen karitsa kahdestasadasta lampaasta, Israelin lammaslaitumelta, ruokauhriksi, polttouhriksi, kiitosuhriksi, sovinnoksi heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4, sanoo Herra, Herra.\n45:16 Kaikki maan kansa pit\u00e4\u00e4 tuoman ylennysuhrin Israelin p\u00e4\u00e4miehelle.\n45:17 Ja p\u00e4\u00e4miehen pit\u00e4\u00e4 uhraaman polttouhrinsa, ruokauhrinsa, ja juomauhrinsa juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, uudella kuulla ja sabbatina, ja kaikkina Israelin huoneen suurina juhlap\u00e4ivin\u00e4; h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4n syntiuhrin ja ruokauhrin, polttouhrin ja kiitosuhrin, sovinnoksi Israelin huoneen edest\u00e4.\n45:18 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4ist\u00e4 kuuta pit\u00e4\u00e4 sinun ottaman virheett\u00f6m\u00e4n mullin, ja puhdistaman pyh\u00e4n.\n45:19 Ja pappi ottakaan syntiuhrin verest\u00e4, ja priiskottakaan sill\u00e4 huoneen pihtipielet ja nelj\u00e4 alttairn kulmaa, niin my\u00f6s sisim\u00e4isen kartanon portin pihtipielet.\n45:20 Ja n\u00e4in sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuuta, jos joku tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 erehtynyt on, ett\u00e4 te huoneen pyhitt\u00e4isitte.\n45:21 Nelj\u00e4nten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4ist\u00e4 kuuta pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n, ja pit\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja sy\u00f6m\u00e4n happamatointa leip\u00e4\u00e4.\n45:22 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4miehen uhraaman itse edest\u00e4ns\u00e4 ja kaiken maan kansan edest\u00e4 mullin syntiuhriksi.\n45:23 Mutta niin\u00e4 seitsem\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, juhlina, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen joka p\u00e4iv\u00e4 tekem\u00e4n Herralle polttouhria, seitsem\u00e4n mullia ja seitsem\u00e4n oinasta, jotka virheett\u00f6m\u00e4t ovat, ja kauriin joka p\u00e4iv\u00e4 syntiuhriksi.\n45:24 Mutta ruokauhriksi pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen uhraaman ephan mullille ja ephan oinaalle, ja hinnin \u00f6ljy\u00e4 ephalle.\n45:25 Viidenten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 seitsem\u00e4tt\u00e4 kuukautta pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen pyh\u00e4n\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4ns\u00e4, niinkuin ne muutkin seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4; ja sill\u00e4 tavalla pit\u00e4m\u00e4n syntiuhrin kanssa, polttouhrin, ruokauhrin ja my\u00f6s \u00f6ljyn kanssa.\n46:1 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: sisim\u00e4isen kartanon portti, joka it\u00e4\u00e4n p\u00e4in on, pit\u00e4\u00e4 kuutena arkip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oleman kiinni, mutta sabbatina ja uudella kuulla avattaman.\n46:2 Ja p\u00e4\u00e4miehen pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n ulkoiselle puolelle huoneen porttia ja seisahtaman portin kynnykselle; ja pappein pit\u00e4\u00e4 uhraaman h\u00e4nen polttouhrinsa ja kiitosuhrinsa, mutta h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 rukoileman portin kynnyksell\u00e4, ja sitte j\u00e4lleen menem\u00e4n ulos; mutta portin pit\u00e4\u00e4 ehtoosen asti avoinna oleman.\n46:3 Maan kansan pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s rukoileman Herran edess\u00e4, sen portin ovessa, sabbatina ja uudella kuulla.\n46:4 Mutta polttouhriksi, jonka p\u00e4\u00e4miehen Herralle uhraaman pit\u00e4\u00e4 sabbatina, pit\u00e4\u00e4 oleman kuusi virheet\u00f6int\u00e4 karitsaa ja virheett\u00f6m\u00e4n oinaan,\n46:5 Ja ephan s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja oinaan kanssa ruokauhriksi, ja karitsain kanssa ruokauhriksi, mit\u00e4 kukin voi, ja hinnin \u00f6ljy\u00e4 ephaan.\n46:6 Mutta uudella kuulla pit\u00e4\u00e4 uhraattaman nuori virheet\u00f6in h\u00e4rk\u00e4, ja kuusi karitsaa, ja virheet\u00f6in oinas.\n46:7 Ja epha h\u00e4rj\u00e4n kanssa, ja epha oinaan kanssa ruokauhriksi; mutta karitsan kanssa niin paljo kuin h\u00e4n k\u00e4teens\u00e4 saa, ja hinni \u00f6ljy\u00e4 ephaan.\n46:8 Ja kuin p\u00e4\u00e4mies sinne menee, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n portin esihuoneen kautta, ja siit\u00e4 tuleman ulos j\u00e4lleen.\n46:9 Mutta maan kansa, jotka Herran eteen tulevat suurina juhlap\u00e4ivin\u00e4, ja k\u00e4yv\u00e4t pohjoisen portin kautta rukoilemaan, ne pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen tuleman ulos etel\u00e4portista; ja jotka etel\u00e4portista tulevat, ne pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n ulos pohjoisesta portista. Ja ei pid\u00e4 tuleman ulos j\u00e4lleen siit\u00e4 portista, josta he ovat menneet sis\u00e4lle, mutta kohdastansa toiselta puolelta menem\u00e4n ulos.\n46:10 P\u00e4\u00e4miehen pit\u00e4\u00e4 ulos ja sis\u00e4lle heid\u00e4n kanssansa k\u00e4ym\u00e4n.\n46:11 Ja pyh\u00e4p\u00e4ivin\u00e4 ja juhlap\u00e4ivin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 uhrattaman ruokauhriksi mullin kanssa epha, ja oinaan kanssa epha, ja karitsan kanssa niin paljon kuin h\u00e4n saa k\u00e4teens\u00e4, ja hinni \u00f6ljy\u00e4 ephan kanssa.\n46:12 Mutta kuin p\u00e4\u00e4mies tahtoo tehd\u00e4 vapaaehtoisen polttouhrin eli kiitosuhrin Herralle, niin h\u00e4nelle pit\u00e4\u00e4 avattaman it\u00e4portti, ett\u00e4 h\u00e4n saa uhrata polttouhrinsa ja kiitosuhrinsa, niinkuin h\u00e4n sen sabbatinakin uhraa; ja koska h\u00e4n j\u00e4lleen tulee ulos, niin pit\u00e4\u00e4 portti pantaman kiinni h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4.\n46:13 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n Herralle joka p\u00e4iv\u00e4 polttouhria, vuotisen virheett\u00f6m\u00e4n karitsan; sen pit\u00e4\u00e4 sinun uhraaman joka aamulla,\n46:14 Ja joka aamulla paneman siihen p\u00e4\u00e4lle kuudennen osan ephaa ruokauhriksi, ja kolmannen osan hinni\u00e4 \u00f6ljy\u00e4, sekoitettu s\u00e4mpyl\u00e4jauhoihin: se pit\u00e4\u00e4 oleman jokap\u00e4iv\u00e4inen ruokauhrin s\u00e4\u00e4ty Herralle.\n46:15 Ja n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n aina uhraaman karitsan ruokauhrin ja \u00f6ljyn kanssa joka aamu alinomaiseksi polttouhriksi.\n46:16 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: kuin p\u00e4\u00e4mies antaa yhdelle pojistansa lahjan h\u00e4nen perinn\u00f6st\u00e4ns\u00e4, sen pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen poikansa oma perint\u00f6.\n46:17 Mutta jos h\u00e4n antaa lahjan yhdelle palvelijoistansa h\u00e4nen perinn\u00f6st\u00e4ns\u00e4, niin se pit\u00e4\u00e4 sen oma oleman vapaavuoteen saakka, ja niin pit\u00e4\u00e4 se j\u00e4lleen p\u00e4\u00e4miehelle tuleman; sill\u00e4 h\u00e4nen osansa pit\u00e4\u00e4 ainoasti h\u00e4nen poikansa perim\u00e4n.\n46:18 Ja ei p\u00e4\u00e4miehen pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ottaman kansan perinn\u00f6st\u00e4, eli ajaman heit\u00e4 pois heid\u00e4n omastansa; mutta pit\u00e4\u00e4 antaman lapsille heid\u00e4n perint\u00f6ns\u00e4, ettei minun kansani tulisi hajoitetuksi pois omaisuudestansa.\n46:19 Ja h\u00e4n vei minun l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4n sivulle pohjan porttia p\u00e4in, pyh\u00e4n kammioihin, jotka pappein olivat; ja katso, siell\u00e4 oli yksi sia kahdessa kulmassa l\u00e4nteen p\u00e4in.\n46:20 Ja h\u00e4n sanoi minulle: t\u00e4m\u00e4 on se sia, jossa papit vikauhrin ja syntiuhrin keitt\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ja leipoman ruokauhrin, ettei heid\u00e4n tarvitse niit\u00e4 ulkonaiselle kartanolle kantaa, pyhitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kansaa.\n46:21 Ja h\u00e4n vei minun ulos ulkonaiseen kartanoon, ja johdatti minun nelj\u00e4\u00e4n kartanon kulmiin; ja katso, siell\u00e4 oli esihuone kussakin kulmassa toinen toisensa edess\u00e4.\n46:22 Jokaisessa nelj\u00e4ss\u00e4 kartanon kulmassa olivat esihuoneet toinen toisensa kanssa, nelj\u00e4kymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4t ja kolmekymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leve\u00e4t, eroitetut v\u00e4hiin paikkoihin, niin levi\u00e4 yksi kuin toinenkin.\n46:23 Ja siell\u00e4 k\u00e4vi yksi v\u00e4h\u00e4 muuri ymp\u00e4ri kaikkia niit\u00e4 nelj\u00e4\u00e4; ja siell\u00e4 olivat totot tehdyt alhaalla ymp\u00e4ri muurin.\n46:24 Ja h\u00e4n sanoi minulle: n\u00e4m\u00e4t ovat keittosiat, joissa palveliat, jotka huoneessa palvelusta tekev\u00e4t, keitt\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kansan uhrin.\n47:1 Ja h\u00e4n vei minun j\u00e4lleen templin oven eteen, ja katso, siell\u00e4 juoksi vesi templin kynnyksen alitse it\u00e4\u00e4n p\u00e4in; sill\u00e4 templin ovi oli it\u00e4\u00e4n p\u00e4in; ja vesi juoksi templin oikialta puolelta lounaaseen p\u00e4in, alttarin ohitse.\n47:2 Ja h\u00e4n vei minun ulos pohjoista porttia p\u00e4in, ja vei minun ymp\u00e4ri sit\u00e4 tiet\u00e4 ulkoisesta portista it\u00e4\u00e4n p\u00e4in; ja katso, vesi juoksi oikialta puolelta sielt\u00e4 ulos.\n47:3 Ja mies l\u00e4ksi it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja mittanuora oli h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, ja mittasi tuhannen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja h\u00e4n vei minun veteen minun p\u00f6yt\u00e4jalkoihini saakka.\n47:4 Ja mittasi viel\u00e4 tuhannes kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja vei minun veteen polviini saakka; ja mittasi j\u00e4lleen tuhannen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 ja antoi minun menn\u00e4 siihen kupeisiin saakka.\n47:5 Niin h\u00e4n mittasi viel\u00e4 tuhannen, ett\u00e4 niin syv\u00e4 tuli, etten min\u00e4 en\u00e4\u00e4n pohjaan ulottunut; sill\u00e4 vesi oli niin syv\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 t\u00e4ytyi uida, ja ei ulottunut pohjaan.\n47:6 Ja h\u00e4n sanoi minulle: sin\u00e4 ihmisen poika, t\u00e4m\u00e4n olet sin\u00e4 kyll\u00e4 n\u00e4hnyt; ja h\u00e4n vei minun j\u00e4lleen ojan reunalle.\n47:7 Ja kuin min\u00e4 itseni k\u00e4\u00e4nsin, katso, siell\u00e4 oli sangen monta puuta rannalla molemmilla puolilla.\n47:8 Ja h\u00e4n sanoi minulle: t\u00e4m\u00e4 vesi, joka it\u00e4\u00e4n p\u00e4in juoksee, pit\u00e4\u00e4 juokseman paljaan maan l\u00e4vitse mereen; ja kuin se tulee mereen, niin sen vedet terveellisiksi tulevat.\n47:9 Ja kaikki, jotka siin\u00e4 el\u00e4v\u00e4t ja liikkuvat, kuhunka n\u00e4m\u00e4t virrat tulevat, niiden pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n; ja pit\u00e4\u00e4 oleman sangen paljo kaloja; ja kaikki pit\u00e4\u00e4 terveet oleman ja el\u00e4m\u00e4n, kuhunka t\u00e4m\u00e4 virta tulee.\n47:10 Siin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman kalamiehet; Engeddist\u00e4 niin Eneglaimiin asti pit\u00e4\u00e4 verkkoja pantaman; sill\u00e4 siin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman lajinsa j\u00e4lkeen sangen paljo kaloja, niinkuin suuressakin meress\u00e4.\n47:11 Mutta j\u00e4rvet ja suovedet ei pid\u00e4 oleman terveelliset, mutta suolaiseksi tuleman.\n47:12 Ja molemmin puolin ojan rantoja pit\u00e4\u00e4 kasvaman kaikkinaisia hedelm\u00e4llisi\u00e4 puita, joiden lehdet ei pid\u00e4 variseman, eik\u00e4 hedelm\u00e4t m\u00e4t\u00e4nem\u00e4n; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 joka kuu kantaman uuden hedelm\u00e4n; sill\u00e4 heid\u00e4n vetens\u00e4 vuotaa pyh\u00e4st\u00e4, heid\u00e4n hedelm\u00e4ns\u00e4 kelpaavat ruoaksi, ja heid\u00e4n l\u00e4hteens\u00e4 l\u00e4\u00e4kitykseksi.\n47:13 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: n\u00e4m\u00e4t ovat rajat, joiden j\u00e4lkeen teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kahdelletoistakymmenelle Israelin sukukunnalle maan jakaman; mutta kaksi osaa tulee Josephin suvulle.\n47:14 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen yht\u00e4l\u00e4isesti jakaman, niin yhdelle kuin toisellekin; sill\u00e4 min\u00e4 olen vannonut sen antaakseni teid\u00e4n isillenne, ja t\u00e4m\u00e4 maa pit\u00e4\u00e4 tuleman teille perinn\u00f6ksi.\n47:15 T\u00e4m\u00e4 on maan raja: pohjaan p\u00e4in, isosta merest\u00e4, Hetlonin tiet\u00e4 niin aina Zedadiin,\n47:16 Hematiin, Berotoon, Sibraimiin, jotka Damaskun ja Hematin rajain v\u00e4lill\u00e4 ovat, ja HatsarTikoniin, joka Havran rajaan ulottuu.\n47:17 Ja raja merest\u00e4 niin Hatsar-Enoniin on Damaskun raja, ja Zaphon pohjaan p\u00e4in Hamatin raja: ja se on pohjan puoleinen kulma.\n47:18 Mutta rajan it\u00e4\u00e4n p\u00e4in pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n mittaaman Havran ja Damaskun v\u00e4lilt\u00e4 ja Gileadin v\u00e4lilt\u00e4, ja koko Israelin v\u00e4lilt\u00e4, Jordanin tyk\u00f6n\u00e4, rajasta it\u00e4mereen saakka; se pit\u00e4\u00e4 oleman raja it\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n47:19 Mutta raja lounaaseen p\u00e4in on Tamarista aina Kadekssen riitaveteen saakka, ja virtaan asti suuren meren tyk\u00f6n\u00e4; sen pit\u00e4\u00e4 oleman rajan lounaasen p\u00e4in.\n47:20 Ja raja l\u00e4nteen p\u00e4in on isosta merest\u00e4, rajasta kohdastansa aina Hamatiin; se on raja l\u00e4nteen p\u00e4in.\n47:21 Ja n\u00e4in teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 jakaman maan teillenne Israelin sukukunnissa.\n47:22 Ja kuin te arvan heit\u00e4tte maata jakaissanne teid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4nne, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 muukalaisia pit\u00e4m\u00e4n, jotka asuvat teit\u00e4 l\u00e4sn\u00e4, ja el\u00e4v\u00e4t eli siitt\u00e4v\u00e4t lapsia teid\u00e4n seassanne, niinkuin he olisivat Israelin lasten seassa syntyneet lapset.\n47:23 Ja muukalaisten pit\u00e4\u00e4 saaman osansa maasta, kukin sen suvun seassa, jota l\u00e4sn\u00e4 h\u00e4n asuu, sanoo Herra, Herra.\n48:1 N\u00e4m\u00e4t ovat sukukuntain nimet: pohjoisesta Hetlonin tien vierest\u00e4, siihenasti kuin tullaan Hamatiin, HatsarEnoniin, Damaskun rajaan pohjaan p\u00e4in, Hamatin sivulle; sen pit\u00e4\u00e4 Danin pit\u00e4m\u00e4n osaksensa, it\u00e4\u00e4n ja l\u00e4nteen p\u00e4in.\n48:2 Likin Danin rajaa pit\u00e4\u00e4 Asserin osa oleman, id\u00e4n puolesta l\u00e4nteen.\n48:3 Likin Asseria pit\u00e4\u00e4 Naphtalin osa oleman, id\u00e4n puolesta l\u00e4nteen.\n48:4 Likin Naphtalin rajaa pit\u00e4\u00e4 Manassen osa oleman, id\u00e4n puolesta l\u00e4nteen,\n48:5 Likin Manassen rajaa pit\u00e4\u00e4 Ephraim osansa saaman, id\u00e4n puolesta l\u00e4nteen.\n48:6 Likin Ephraimin rajaa pit\u00e4\u00e4 Rubenin osa oleman, id\u00e4n puolesta l\u00e4nteen.\n48:7 Likin Rubenin rajaa pit\u00e4\u00e4 Juudan osan oleman, id\u00e4n puolesta l\u00e4nteen.\n48:8 Mutta likin Juudan rajaa pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n eroittaman yhden osan id\u00e4st\u00e4 niin l\u00e4nteen, joka on viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta riukua pitk\u00e4 ja leve\u00e4, niinkuin muu osa on id\u00e4st\u00e4 niin l\u00e4nteen: siin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 pyh\u00e4n oleman.\n48:9 Ja siit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n eroittaman uhriksi Herralle osan, viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta riukua pitk\u00e4n ja kymmenentuhatta riukua leve\u00e4n.\n48:10 Ja sen pyh\u00e4n osan pit\u00e4\u00e4 pappein oleman, viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta riukua pitk\u00e4, pohjoiseen ja etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja kymmenentuhatta leve\u00e4, it\u00e4\u00e4n ja l\u00e4nteen p\u00e4in. Ja Herran pyh\u00e4n pit\u00e4\u00e4 siin\u00e4 keskell\u00e4 oleman.\n48:11 Se pit\u00e4\u00e4 papeille pyhitetty oleman Zadokin lapsista, jotka minun s\u00e4\u00e4tyni pit\u00e4neet ovat, ja ei ole Israelin lasten kanssa luopuneet, niinkuin Levil\u00e4iset luopuivat.\n48:12 Ja sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heill\u00e4 oleman oma osa eroitetusta maasta, se kaikkein pyhin, joka on Levil\u00e4isten rajan tyk\u00f6n\u00e4.\n48:13 Mutta Levil\u00e4isill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s osa oleman, viisikolmattakymmenentuhatta leve\u00e4, pappein rajan tyk\u00f6n\u00e4; sill\u00e4 kaikki pituus pit\u00e4\u00e4 oleman viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta riukua ja leveys kymmenentuhatta riukua.\n48:14 Ja ei pid\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muut\u00e4m\u00e4n pois eik\u00e4 vaihetettaman, ei my\u00f6s maan uutisesta pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tuleman pois; sill\u00e4 se on pyhitetty Herralle.\n48:15 Mutta ne viisituhatta riukua, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t leveydelle, viidest\u00e4kolmattakymmenest\u00e4 tuhannesta riukumitasta pituudelle, pit\u00e4\u00e4 oleman kaupungille yhteiseksi asuinsijaksi ja esikaupungiksi; ja sen keskell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kaupungin oleman.\n48:16 Ja t\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen mittansa: nelj\u00e4tuhatta ja viisisataa riukua pohjoiseen ja lounaaseen p\u00e4in, niin my\u00f6s it\u00e4\u00e4n ja l\u00e4nteen p\u00e4in nelj\u00e4tuhatta ja viisisataa.\n48:17 Mutta esikaupunkia varten pit\u00e4\u00e4 oleman kaksisataa ja viisikymment\u00e4 riukua, pohjaan ja lounaan p\u00e4in, niin my\u00f6s it\u00e4\u00e4n ja l\u00e4nteen kaksisataa ja viisikymment\u00e4 riukua.\n48:18 Mutta mit\u00e4 j\u00e4\u00e4 pituudesta pyh\u00e4n ylennysuhrin osan kohdalle, kymmenentuhatta riukua it\u00e4\u00e4n p\u00e4in ja kymmenentuhatta riukua l\u00e4nteen p\u00e4in, juuri pyh\u00e4n ylennysuhrin osan kohdalla, sen sis\u00e4lletulo pit\u00e4\u00e4 oleman kaupungin palvelioille elatukseksi.\n48:19 Ja jotka kaupungissa palvelevat, ne pit\u00e4\u00e4 oleman kaikista Israelin sukukunnista.\n48:20 Ja kaikista n\u00e4ist\u00e4 eroitetuista osista, joka on molemmilta puolilta pituudelle ja leveydelle viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta riukua, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n eroittaman nelj\u00e4nnen osan; sen pit\u00e4\u00e4 kaupungin oman oleman.\n48:21 Mutta mit\u00e4 viel\u00e4 j\u00e4\u00e4 molemmille puolille siit\u00e4 eroitetusta pyh\u00e4st\u00e4 osasta ja kaupungin osasta, viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta riukua sek\u00e4 it\u00e4\u00e4n ett\u00e4 l\u00e4nteen, se pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4miehen oma oleman; mutta pyh\u00e4 maa, jossa pyh\u00e4 huone on, pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 eroitettu oleman.\n48:22 Mutta mit\u00e4 on Levil\u00e4isten osan ja kaupungin osan v\u00e4lill\u00e4, joka keskell\u00e4 on, mit\u00e4 j\u00e4\u00e4 Juudan ja Benjaminin rajan v\u00e4lille, se pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4miehen oma oleman.\n48:23 Sitte pit\u00e4\u00e4 muut sukukunnat oleman: Benjaminin osa id\u00e4n puolesta l\u00e4nteen.\n48:24 Mutta Benjaminin rajan tyk\u00f6n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Simeonin osa oleman id\u00e4n puolesta l\u00e4nteen.\n48:25 Simeoinin rajan vieress\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Isaskarin osan oleman, id\u00e4n puolesta l\u00e4nteen.\n48:26 Isaskarin rajalla pit\u00e4\u00e4 Zebulonin osan oleman, id\u00e4n puolesta l\u00e4nteen.\n48:27 Zebulonin rajalla pit\u00e4\u00e4 Gadin osan oleman, id\u00e4st\u00e4 l\u00e4nteen.\n48:28 Mutta likin Gadia on lounaan raja, Temanin, Tamarista niin Kadeksen riitaveteen saakka, niin ojaan asti, joka isoon mereen juoksee.\n48:29 N\u00e4in pit\u00e4\u00e4 maa jaettu oleman Israelin lasten sukukuntain perinn\u00f6ksi; ja sen pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n osansa, sanoo Herra, Herra.\n48:30 Ja n\u00e4in levelt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kaupungin oleman; nelj\u00e4tuhatta ja viisisataa riukua pohjoista p\u00e4in.\n48:31 Ja kaupungin portit pit\u00e4\u00e4 Israelin sukukuntain nimelt\u00e4 nimitetyt oleman: kolme porttia pohjoista p\u00e4in: ensim\u00e4inen Rubenin, toinen Juudan, kolmas Levin.\n48:32 Niin my\u00f6s it\u00e4\u00e4n p\u00e4in nelj\u00e4tuhatta ja viisisataa riukua, ja kolme porttia: ensim\u00e4inen Josephin, toinen Benjaminin, kolmas Danin.\n48:33 Etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in my\u00f6s nelj\u00e4tuhatta ja viisisataa riukua, ja kolme porttia: ensim\u00e4inen Simeonin, toinen Isaskarin, kolmas Zebulonin.\n48:34 Niin my\u00f6s l\u00e4nteen p\u00e4in nelj\u00e4tuhatta ja viisisataa riukua, ja kolme porttia: ensimm\u00e4inen portti Gadin, toinen Asserin, kolmas Naphtalin.\n48:35 N\u00e4in pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki ymp\u00e4ri oleman, kahdeksantoistakymment\u00e4 tuhatta riukua: ja niin pit\u00e4\u00e4 kaupunki t\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kutsuttaman: t\u00e4ss\u00e4 on Herra.","title":"Finnish Bible: Ezekiel","type":"page"}