{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/gal.htm","path":"bib/wb/fin/gal.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/gal.htm","text":"1:1 Paavali, apostoli, (ei ihmisilt\u00e4 eik\u00e4 ihmisten kautta, vaan Jesuksen Kristuksen kautta ja Is\u00e4n Jumalan, joka h\u00e4nen kuolleista her\u00e4tt\u00e4nyt on,)\n1:2 Ja kaikki veljet, jotka minun kanssani ovat, Galatian seurakunnille:\n1:3 Armo olkoon teille ja rauha Is\u00e4lt\u00e4 Jumalalta ja meid\u00e4n Herralta Jesukselta Kristukselta!\n1:4 Joka itsens\u00e4 meid\u00e4n synteimme edest\u00e4 antanut on, ett\u00e4 h\u00e4n meit\u00e4 vapahtais t\u00e4st\u00e4 nykyisest\u00e4 pahasta maailmasta, Jumalan ja meid\u00e4n Is\u00e4mme tahdon j\u00e4lkeen,\n1:5 Jolle olkoon kiitos ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!\n1:6 Min\u00e4 ihmettelen, ett\u00e4 te niin pian annatte teit\u00e4nne k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 pois siit\u00e4, joka teit\u00e4 Kristuksen armoon kutsunut on, toiseen evankeliumiin,\n1:7 Joka ei muuta ole, vaan ett\u00e4 muutamat eksytt\u00e4v\u00e4t teit\u00e4 ja tahtovat Kristuksen evankeliumia toisin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4.\n1:8 Mutta ehk\u00e4 me taikka joku enkeli taivaasta saarnais teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu!\n1:9 Niinkuin me ennen sanoimme, niin min\u00e4 viel\u00e4 sanon: jos joku teille toisin saarnaa evankeliumia, kuin te ottaneet olette, olkoon kirottu!\n1:10 Saarnaanko min\u00e4 nyt ihmisten eli Jumalan mielen j\u00e4lkeen? eli pyyd\u00e4nk\u00f6 min\u00e4 ihmiselle kelvata? Sill\u00e4 jos min\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asti olisin tahtonut ihmisille kelvata, niin en min\u00e4 olisi Kristuksen palvelia.\n1:11 Mutta min\u00e4 teen teille tiett\u00e4v\u00e4ksi, rakkaat veljet, ettei se evankeliumi, joka minulta saarnattu on, ole ihmisen j\u00e4lkeen.\n1:12 Sill\u00e4 en min\u00e4 ole sit\u00e4 ihmiselt\u00e4 saanut enk\u00e4 oppinut, vaan Jesuksen Kristuksen ilmoituksesta.\n1:13 Sill\u00e4 te olette kuulleet minun muinaisen olentoni Juudalaisten tavoissa, kuinka yl\u00f6npalttisesti min\u00e4 Jumalan seurakuntaa vainosin ja h\u00e4vitin sit\u00e4,\n1:14 Ja menestyin Juudalaisten menoissa, ylitse monen minun vertaiseni minun suvussani, ja olin ylen kiivas is\u00e4in s\u00e4\u00e4tyin t\u00e4hden.\n1:15 Mutta koska Jumala tahtoi, joka minun oli eroittanut \u00e4itini kohdusta, ja armonsa kautta kutsui,\n1:16 Ett\u00e4 h\u00e4n Poikansa minun kauttani ilmoittais, ja min\u00e4 julistaisin h\u00e4nen evakeliumin kautta pakanain seassa, niin en min\u00e4 ensink\u00e4\u00e4n lihan ja veren kautta tutkinut,\n1:17 En my\u00f6s Jerusalemiin niiden tyk\u00f6 palannut, jotka ennen minua apostolit olivat; vaan menin pois Arabiaan ja palasin j\u00e4llens\u00e4 Damaskuun.\n1:18 Sitte kolmen vuoden per\u00e4st\u00e4 tulin min\u00e4 Jerusalemiin Pietaria oppimaan ja olin h\u00e4nen kanssansa viisitoistakymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n1:19 Mutta en min\u00e4 muita apostoleita yht\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt paitsi Jakobia, Herran velje\u00e4.\n1:20 Mutta sen, mit\u00e4 min\u00e4 teille kirjoitan, katso, Jumala tiet\u00e4\u00e4, etten min\u00e4 valehtele.\n1:21 Sitte tulin min\u00e4 Syrian ja Kilikian maakuntiin.\n1:22 Ja min\u00e4 olin tuntematoin kasvoista niille Juudean seurakunnille, jotka olivat Kristuksessa.\n1:23 Mutta he olivat ainoastaan kuulleet, ett\u00e4 se, joka meit\u00e4 muinen vainosi, h\u00e4n saarnaa nyt uskoa, jota h\u00e4n muinen h\u00e4vitti,\n1:24 Ja kiittiv\u00e4t minun t\u00e4hteni Jumalaa.\n2:1 Sitte nelj\u00e4ntoistakymmenen vuoden per\u00e4st\u00e4 menin min\u00e4 taas Barnabaan kanssa yl\u00f6s Jerusalemiin ja otin Tituksen kanssani,\n2:2 Ja min\u00e4 menin yl\u00f6s ilmoituksen j\u00e4lkeen ja asetin heid\u00e4n eteens\u00e4 sen evankeliumin, jota min\u00e4 pakanain seassa julistan: mutta erinomaisesti niiden eteen, jotka jonakin pidet\u00e4\u00e4n, etten min\u00e4 hukkaan juoksisi elikk\u00e4 olisi jo juossut.\n2:3 Mutta ei Titustakaan, joka minun kanssani oli, vaadittu itsi\u00e4ns\u00e4 ymp\u00e4rileikkauttamaan, vaikka h\u00e4n Grekil\u00e4inen oli.\n2:4 Sill\u00e4 kuin muutamat v\u00e4\u00e4r\u00e4t veljet tunkeutuivat sis\u00e4lle, ja jo olivat tulleet sis\u00e4lle koettelemaan meid\u00e4n vapauttamme, joka meill\u00e4 Kristuksessa Jesuksessa on, ett\u00e4 he meit\u00e4 orjuuteen vaatisivat;\n2:5 Emmep\u00e4 me tosin niille hetkeksik\u00e4\u00e4n my\u00f6ntyneet kuuliaisuuteen, ett\u00e4 evankeliumin totuus teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne pysyv\u00e4inen olis.\n2:6 Mutta niihin, jotka jonakin pidet\u00e4\u00e4n, mink\u00e4kaltaiset he muinen olivat, ei minun mit\u00e4\u00e4n tule: ei Jumala katso ihmisen muotoa; sill\u00e4 ne, jotka jonakin pidet\u00e4\u00e4n, ei minulle mit\u00e4\u00e4n opettaneet.\n2:7 Vaan sit\u00e4 vastaan, kuin he n\u00e4kiv\u00e4t, ett\u00e4 minulle evankeliumi esinahan puoleen uskottu oli, niinkuin Pietarille ymp\u00e4rileikkauksen puoleen;\n2:8 (Sill\u00e4 joka Pietarin kanssa oli voimallinen apostolin virassa ymp\u00e4rileikkauksen seassa, se on minunkin kanssani pakanain seassa voimallinen ollut,)\n2:9 Ja kuin he tunsivat sen armon, joka minulle annettu oli, niin Jakob ja Kephas ja Johannes, jotka patsaina pidettiin, antoivat minulle ja Barnabaalle k\u00e4tt\u00e4 ja sopivat niin meid\u00e4n kanssamme, ett\u00e4 meid\u00e4n pakanain seassa ja heid\u00e4n ymp\u00e4rileikkauksen seassa saarnaaman piti,\n2:10 Ainoastaan ett\u00e4 meid\u00e4n piti vaivaisia muistaman, jota min\u00e4 my\u00f6s olen ahkeroinut tehd\u00e4.\n2:11 Mutta kuin Pietari Antiokiaan tuli, niin min\u00e4 olin julkisesti h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ett\u00e4 kanne oli tullut h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n2:12 Sill\u00e4 ennenkuin joku Jakobin tyk\u00f6\u00e4 tuli, s\u00f6i h\u00e4n pakanain kanssa; vaan kuin ne tulivat, v\u00e4ltti h\u00e4n, ja eroitti itsens\u00e4 heist\u00e4, pelj\u00e4ten niit\u00e4, jotka ymp\u00e4rileikkauksesta olivat,\n2:13 Ja muutkin Juudalaiset viekastelivat h\u00e4nen kanssansa, niin ett\u00e4 Barnabaskin vieteltiin heid\u00e4n ulkokullaisuudellansa.\n2:14 Mutta kuin min\u00e4 sen n\u00e4in, ettei he oikein vaeltaneet evankeliumin totuuden j\u00e4lkeen, sanoin min\u00e4 Pietarille julkisesti kaikkein kuullen: jos sin\u00e4, joka Juudalainen olet, pakanain tavalla el\u00e4t ja et Juudalaisten, miksis vaadit pakanoita Juudalaisten tavalla el\u00e4m\u00e4\u00e4n?\n2:15 Me jotka olemme Juudalaiset luonnon puolesta ja emme syntiset pakanoista:\n2:16 Ett\u00e4 me tied\u00e4mme, ettei ihminen lain t\u00f6iden kautta vanhurskaaksi tule, vaan uskon kautta Jesuksen Kristuksen p\u00e4\u00e4lle: niin me my\u00f6s olemme uskoneet Jesuksen Kristuksen p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 me vanhurskaaksi tulemme uskon kautta Kristuksen p\u00e4\u00e4lle, ja emme lain t\u00f6iden kautta, sent\u00e4hden ettei yksik\u00e4\u00e4n liha tule lain t\u00f6iden kautta vanhurskaaksi.\n2:17 Mutta jos me, koska me tahdomme Kristuksen kautta vanhurskaaksi tulla, l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n my\u00f6s itse syntisiksi, onko siis Kristus synnin palvelia? Pois se!\n2:18 Sill\u00e4 jos min\u00e4 sit\u00e4 taas rakennan, jota min\u00e4 s\u00e4rkenyt olen, niin min\u00e4 teen itseni ylitsek\u00e4yv\u00e4ksi.\n2:19 Mutta min\u00e4 olen lain kautta laista kuollut pois, ett\u00e4 min\u00e4 Jumalassa el\u00e4isin.\n2:20 Min\u00e4 olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta min\u00e4 el\u00e4n, en silleen min\u00e4, vaan Kristus el\u00e4\u00e4 minussa; sill\u00e4 jota min\u00e4 nyt el\u00e4n lihassa, sen min\u00e4 el\u00e4n Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsens\u00e4 minun edest\u00e4ni.\n2:21 En min\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 Jumalan armoa; sill\u00e4 jos vanhurskaus tulee laista, niin on Kristus hukkaan kuollut.\n3:1 Te hullut Galatalaiset! kuka teid\u00e4t on vimmannut totuutta uskomasta? joiden silm\u00e4in eteen Jesus Kristus kirjoitettu oli, teid\u00e4n seassanne ristiinnaulittu.\n3:2 Sen tahdon min\u00e4 ainoastaan teilt\u00e4 tiet\u00e4\u00e4: oletteko te Hengen saaneet lain t\u00f6iden kautta eli uskon saarnaamisen kautta?\n3:3 Oletteko te niin tomppelit? Hengess\u00e4 te olette alkaneet, tahdotteko te nyt lihassa lopettaa?\n3:4 Oletteko te niin paljon hukkaan k\u00e4rsineet? Jos se muutoin hukassa on.\n3:5 Joka siis teille hengen antaa ja tekee voimalliset ty\u00f6t teid\u00e4n seassanne, tekeek\u00f6 h\u00e4n sen lain t\u00f6iden kautta eli uskon saarnaamisen kautta?\n3:6 Niinkuin Abraham oli Jumalan uskonut, ja se on luettu h\u00e4nelle vanhurskaudeksi,\n3:7 Niin te my\u00f6s jo tied\u00e4tte, ett\u00e4 jotka uskossa ovat, ne ovat Abrahamin lapset.\n3:8 Mutta Raamattu oli sit\u00e4 jo ennen katsonut, ett\u00e4 Jumala pakanatkin uskon kautta vanhurskaaksi tekee; sent\u00e4hden h\u00e4n edell\u00e4 ilmoitti Abrahamille: sinussa (sanoo h\u00e4n) kaikki pakanat pit\u00e4\u00e4 siunatut oleman.\n3:9 Niin tulevat kaikki ne, jotka uskosta ovat, siunatuksi uskovaisen Abrahamin kanssa.\n3:10 Sill\u00e4 niin monta, jotka lain t\u00f6iss\u00e4 riippuvat, ovat kirouksen alla; sill\u00e4 kirjoitettu on: kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikissa mit\u00e4 lakiraamatussa kirjoitettu on, ett\u00e4 h\u00e4n niit\u00e4 tekis.\n3:11 Mutta ettei kenk\u00e4\u00e4n vanhurskaaksi tule Jumalan edess\u00e4 lain kautta, se on tiett\u00e4v\u00e4; sill\u00e4 vanhurskaan pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n uskosta.\n3:12 Mutta laki ei ole uskosta, vaan ihminen, joka ne tekee, h\u00e4n el\u00e4\u00e4 niiss\u00e4.\n3:13 Mutta Kristus on meit\u00e4 lunastanut lain kirouksesta, koska h\u00e4n tuli kiroukseksi meid\u00e4n edest\u00e4mme; sill\u00e4 kirjoitettu on: kirottu on jokainen, joka puussa riippuu,\n3:14 Ett\u00e4 Abrahamin siunaus pit\u00e4is pakanain ylitse Jesuksessa Kristuksessa tuleman, ja me niin saisimme uskon kautta sen luvatun Hengen.\n3:15 Rakkaat veljet! min\u00e4 puhun ihmisten tavalla. Ei yksik\u00e4\u00e4n riko ihmisen testamenttia, koska se vahvistettu on, eik\u00e4 siihen mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4.\n3:16 Lupaukset ovat tosin Abrahamille ja h\u00e4nen siemenellens\u00e4 annetut; ei h\u00e4n sano: ja siemenille, niinkuin monesta, vaan niinkuin yhdest\u00e4: ja sinun siemeness\u00e4s, joka on Kristus.\n3:17 Mutta sen min\u00e4 sanon: testamenttia, joka Jumalalta on vahvistettu Kristuksen p\u00e4\u00e4lle, ei rikota, ettei lupaus turhaan raukeaisi lain kautta, joka sitte nelj\u00e4nsadan ja kolmenkymmenen vuoden per\u00e4st\u00e4 annettu oli.\n3:18 Sill\u00e4 jos perint\u00f6 on laista, niin ei se silleen ole lupauksesta; mutta Jumala on sen Abrahamille lupauksen kautta lahjoittanut.\n3:19 Mihink\u00e4 siis laki? H\u00e4n on tullut ylitsek\u00e4ymisten t\u00e4hden, siihenasti kuin siemen oli tuleva, jolle lupaus tapahtunut oli, ja on enkeleilt\u00e4 asetettu v\u00e4limiehen k\u00e4den kautta.\n3:20 Mutta v\u00e4limies ei ole yhden, vaan Jumala on yksi.\n3:21 Onko siis laki Jumalan lupauksia vastaan? Pois se! Sill\u00e4 jos laki olis annettu el\u00e4v\u00e4ksi tekem\u00e4\u00e4n, niin tosin vanhurskaus tulis laista.\n3:22 Mutta Raamattu on kaikki sulkenut synnin alle, ett\u00e4 lupaus annettaisiin uskon kautta Jesuksen Kristuksen p\u00e4\u00e4lle uskovaisille.\n3:23 Mutta ennenkuin usko tuli, olimme me lain alla k\u00e4tketyt ja siihen uskoon suljetut, joka piti ilmoitettaman.\n3:24 Niin on laki ollut meid\u00e4n opettajamme Kristuksen tyk\u00f6, ett\u00e4 me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.\n3:25 Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.\n3:26 Sill\u00e4 te olette kaikki Jumalan lapset uskon kautta Jesuksen Kristuksen p\u00e4\u00e4lle.\n3:27 Sill\u00e4 niin monta kuin te Kristukseen kastetut olette, niin te olette Kristuksen p\u00e4\u00e4llenne pukeneet.\n3:28 Ei ole t\u00e4ss\u00e4 Juudalainen eli Grekil\u00e4inen, ei orja eli vapaa, ei mies eli vaimo; sill\u00e4 te olette kaikki yksi Kristuksessa Jesuksessa.\n3:29 Mutta jos te olette Kristuksen, niin te olette my\u00f6s Abrahamin siemen ja lupauksen j\u00e4lkeen perilliset.\n4:1 Mutta min\u00e4 sanon: niin kauvan kuin perillinen on lapsi, ei ole h\u00e4nen ja palvelian v\u00e4lill\u00e4 eroitusta, vaikka h\u00e4n on kaiken tavaran herra;\n4:2 Vaan h\u00e4n on esimiesten ja haltiain hallussa, is\u00e4lt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyyn aikaan asti.\n4:3 Niin my\u00f6s me, kuin me olimme lapset, niin me olimme vaaditut orjuuteen ulkonaisten s\u00e4\u00e4tyin alle.\n4:4 Mutta koska aika oli t\u00e4ytetty, l\u00e4hetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn,\n4:5 Ett\u00e4 h\u00e4n ne, jotka lain alaiset olivat, lunastais, ett\u00e4 me h\u00e4nen lapsiksensa luettaisiin.\n4:6 Mutta ett\u00e4 te olette lapset, l\u00e4hetti Jumala Poikansa Hengen teid\u00e4n syd\u00e4miinne, joka huutaa: Abba, rakas Is\u00e4!\n4:7 Niin ei silleen ole orja, vaan poika; mutta jos poika, niin my\u00f6s Jumalan perillinen Kristuksen kautta.\n4:8 Mutta sill\u00e4 ajalla, koska ette Jumalaa tunteneet, palvelitte te niit\u00e4, jotka ei luonnostansa jumalat olleetkaan.\n4:9 Mutta nyt, sittekuin te Jumalan tunnette ja tosin enemmin Jumalalta tutut olette, kuinka te siis k\u00e4\u00e4nnytte j\u00e4lleen heikkoihin ja k\u00f6yhiin s\u00e4\u00e4tyihin, joita te vasta-uudesta palvella tahdotte?\n4:10 Te otatte vaarin p\u00e4ivist\u00e4, ja kuukausista, ja ajoista, ja vuosista.\n4:11 Min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n teid\u00e4n t\u00e4htenne, etten min\u00e4 turhaan olisi teid\u00e4n t\u00e4htenne ty\u00f6t\u00e4 tehnyt.\n4:12 Olkaat niinkuin min\u00e4 olen, ett\u00e4 min\u00e4kin olen niinkuin te. Rakkaat veljet! min\u00e4 rukoilen teit\u00e4: ette ole mit\u00e4\u00e4n minua vastaan tehneet;\n4:13 Mutta te tied\u00e4tte, ett\u00e4 min\u00e4 olen lihan heikkoudessa teille ensisti evankeliumia saarnannut,\n4:14 Ja minun kiusaustani, jota min\u00e4 lihan puolesta k\u00e4rsin, ette ole katsoneet yl\u00f6n ettek\u00e4 hylj\u00e4nneet, vaan korjasitte minun niinkuin Jumalan enkelin, niinkuin Kristuksen Jesuksen.\n4:15 Kuinka autuaat te silloin olitte! Min\u00e4 olen teid\u00e4n todistajanne, ett\u00e4 jos se olis mahdollinen ollut, niin te olisitte teid\u00e4n silm\u00e4nne kaivaneet ulos ja minulle antaneet.\n4:16 Olenko min\u00e4 siis nyt teid\u00e4n viholliseksenne tullut, ett\u00e4 min\u00e4 teille totuuden sanon?\n4:17 Ei he teit\u00e4 oikein kiivaudesta rakasta, vaan he tahtovat teit\u00e4 minusta pois k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 te heit\u00e4 kiivaudessa rakastaisitte.\n4:18 Kyll\u00e4 kiivaten rakastaa hyv\u00e4 on, aina hyvyydess\u00e4, ja ei ainoastaan silloin, kuin min\u00e4 teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne olen.\n4:19 Minun rakkaat lapseni, jotka minun t\u00e4ytyy vasta-uudesta kivulla synnytt\u00e4\u00e4, siihenasti kuin Kristus teiss\u00e4 jonkun muodon sais!\n4:20 Mutta min\u00e4 soisin olevani teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, ett\u00e4 min\u00e4 taitaisin \u00e4\u00e4nenikin muuttaa; enp\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 t\u00e4stedes teen teid\u00e4n kanssanne.\n4:21 Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettek\u00f6 te lakia kuule?\n4:22 Sill\u00e4 kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta.\n4:23 Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan j\u00e4lkeen syntynyt, ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta.\n4:24 N\u00e4m\u00e4t jotakin merkitsev\u00e4t; sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4t ovat ne kaksi Testamenttia: yksi Sinain vuoresta, joka orjuuteen synnytt\u00e4\u00e4, joka on Agar.\n4:25 Sill\u00e4 Agar on Sinain vuori Arabiassa ja ulottuu hamaan Jerusalemiin, joka nyt on, ja on lastensa kanssa orjana.\n4:26 Mutta se Jerusalem, joka ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 on, on vapaa, joka on kaikkein meid\u00e4n \u00e4itimme.\n4:27 Sill\u00e4 kirjoitettu on: iloitse, sin\u00e4 hedelm\u00e4t\u00f6in, joka et synnyt\u00e4, pakahda ja huuda sin\u00e4, joka et raskas ole; sill\u00e4 yksin\u00e4isell\u00e4 on enempi lapsia kuin sill\u00e4, jolla mies on.\n4:28 Mutta me, rakkaat veljet, olemme niinkuin Isaakikin, lupauksen lapset.\n4:29 Mutta niinkuin se silloin, joka lihan j\u00e4lkeen syntynyt oli, vainosi sit\u00e4, joka hengen j\u00e4lkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.\n4:30 Mutta mit\u00e4 Raamattu sanoo? aja palkkavaimo poikinensa ulos; sill\u00e4 ei palkkavaimon pojan pid\u00e4 perim\u00e4n vapaan pojan kanssa.\n4:31 Niin me siis olemme, rakkaat veljet, emme palkkavaimon poikia, vaan vapaan.\n5:1 Niin pysyk\u00e4\u00e4t siis siin\u00e4 vapaudessa, jolla Kristus meit\u00e4 vapahtanut on, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t taas teit\u00e4nne sekoittako orjuuden ikeeseen.\n5:2 Katso, min\u00e4 Paavali sanon teille: jos te annatte ymp\u00e4rileikata teit\u00e4nne, niin ei ole Kristus teille hy\u00f6dyllinen.\n5:3 Mutta min\u00e4 taas todistan, ett\u00e4 jokainen ihminen, joka ymp\u00e4rileikataan, se on kaikkea lakia velkap\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n5:4 Te olette Kristuksen kadottaneet, jotka lain t\u00f6ill\u00e4 tahdotte vanhurskaiksi tulla, ja olette armosta luopuneet.\n5:5 Mutta me odotamme hengess\u00e4 uskon kautta vanhurskauden toivoa.\n5:6 Sill\u00e4 ei Kristuksessa Jesuksessa ymp\u00e4rileikkaus eik\u00e4 esinahka mit\u00e4\u00e4n kelpaa, vaan usko, joka rakkauden kautta ty\u00f6t\u00e4 tekee.\n5:7 Te juoksitte hyvin; kukas teid\u00e4t esti totuutta uskomasta?\n5:8 Ei senkaltainen yllytys ole h\u00e4nest\u00e4, joka teit\u00e4 kutsuu.\n5:9 V\u00e4h\u00e4 hapatus kaikentaikinan hapattaa.\n5:10 Min\u00e4 turvaan teihin Herrassa, ettette toista mielt\u00e4 ottaisi; mutta joka teit\u00e4 eksytt\u00e4\u00e4, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tuomionsa kantaman, olkaan kuka h\u00e4n olis.\n5:11 Mutta jos min\u00e4 viel\u00e4, rakkaat veljet, ymp\u00e4rileikkausta saarnaan, mink\u00e4t\u00e4hden min\u00e4 siis vainoa k\u00e4rsin? Ja niin olis ristin pahennus h\u00e4vinnyt.\n5:12 Oi jospa ne eroitettaisiin, jotka teit\u00e4 houkuttelevat!\n5:13 Sill\u00e4 te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne.\n5:14 Sill\u00e4 kaikki laki yhdess\u00e4 sanassa t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, nimitt\u00e4in: rakasta l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s niinkuin itsi\u00e4s.\n5:15 Mutta jos te toinen toistanne purette ja sy\u00f6tte, niin katsokaat, ettette toinen toiseltanne sy\u00f6dyksi tule.\n5:16 Mutta min\u00e4 sanon: vaeltakaat Hengess\u00e4, niin ette lihan himoa t\u00e4yt\u00e4;\n5:17 Sill\u00e4 liha himoitsee Henke\u00e4 vastaan, ja Henki lihaa vastaan: n\u00e4m\u00e4t ovat vastaan toinen toistansa, niin ettette tee, mit\u00e4 te tahdotte.\n5:18 Mutta jos te Hengelt\u00e4 hallitaan, niin ette ole lain alla.\n5:19 Mutta lihan ty\u00f6t ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus,\n5:20 Ep\u00e4jumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,\n5:21 Pahansuomuus, murha, juopumus, yl\u00f6nsy\u00f6myys ja muut senkaltaiset, joista min\u00e4 teille edell\u00e4 sanon, niinkuin min\u00e4 ennenkin sanonut olen, ett\u00e4 ne, jotka senkaltaisia tekev\u00e4t, ei pid\u00e4 Jumalan valtakuntaa perim\u00e4n.\n5:22 Mutta Hengen hedelm\u00e4 on: rakkaus, ilo, rauha, pitk\u00e4mielisyys, yst\u00e4vyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus.\n5:23 Senkaltaisia vastaan ei ole laki.\n5:24 Mutta jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa.\n5:25 Jos me Hengess\u00e4 el\u00e4mme, niin vaeltakaamme my\u00f6s Hengess\u00e4.\n5:26 \u00c4lk\u00e4\u00e4mme turhaa kunniaa pyyt\u00e4k\u00f6, vihoittain ja kadehtien toinen toistamme.\n6:1 Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengess\u00e4: ja katso itsi\u00e4s, ettes sin\u00e4 my\u00f6s kiusattaisi.\n6:2 Kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4t.\n6:3 Sill\u00e4 jos joku luulee itsens\u00e4 jotakin olevan, joka ei kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n ole, h\u00e4n viettelee itsens\u00e4.\n6:4 Mutta koetelkaan kukin oman tekonsa, ja sitte h\u00e4n taitaa ainoasti itsest\u00e4ns\u00e4 kerskata, ja ei yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n muussa;\n6:5 Sill\u00e4 kukin pit\u00e4\u00e4 oman kuormansa kantaman.\n6:6 Joka sanalla neuvotaan, se jakakaan kaikkea hyv\u00e4\u00e4 sille, joka h\u00e4nt\u00e4 neuvoo.\n6:7 \u00c4lk\u00e4\u00e4t eksyk\u00f6; ei Jumala anna itsi\u00e4ns\u00e4 pilkata: sill\u00e4 mit\u00e4 ihminen kylv\u00e4\u00e4, sit\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s niitt\u00e4\u00e4.\n6:8 Joka lihassansa kylv\u00e4\u00e4, se lihastansa turmeluksen niitt\u00e4\u00e4; mutta joka hengess\u00e4 kylv\u00e4\u00e4, se hengest\u00e4 ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n niitt\u00e4\u00e4.\n6:9 Ja koska me hyv\u00e4\u00e4 teemme, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4mme suuttuko; sill\u00e4 aikanansa mekin saamme niitt\u00e4\u00e4 ilman lakkaamatta.\n6:10 Koska siis meill\u00e4 aika on, niin tehk\u00e4\u00e4mme jokaiselle hyv\u00e4\u00e4, mutta enimmiten niille, jotka meid\u00e4n kanssaveljemme uskossa ovat.\n6:11 Katsokaat, kuinka suuren l\u00e4hetyskirjan min\u00e4 olen teille omalla k\u00e4dell\u00e4ni kirjoittanut!\n6:12 Jotka tahtovat my\u00f6s n\u00e4\u00f6n j\u00e4lkeen lihassa kelvata, ne teit\u00e4 ymp\u00e4rileikkaukseen vaativat, ainoastaan ettei heit\u00e4 Kristuksen ristill\u00e4 vainottaisi.\n6:13 Sill\u00e4 ei nek\u00e4\u00e4n, jotka ymp\u00e4rileikataan, lakia pid\u00e4; vaan he tahtovat teid\u00e4t ymp\u00e4rileikata, ett\u00e4 he teid\u00e4n lihastanne kerskata saisivat.\n6:14 Mutta pois se minusta, ett\u00e4 min\u00e4 muusta kerskaisin, vaan ainoastansa meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen ristist\u00e4, jonka kautta maailma minulle ristiinnaulittu on ja min\u00e4 maailmalle.\n6:15 Sill\u00e4 Kristuksessa Jesuksessa ei ymp\u00e4rileikkaus eik\u00e4 esinahka mit\u00e4\u00e4n kelpaa, vaan uusi luontokappale.\n6:16 Ja niin monta, jotka t\u00e4m\u00e4n ojennusnuoran j\u00e4lkeen vaeltavat, heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 olkoon rauha ja laupius, ja Jumalan Israelin p\u00e4\u00e4ll\u00e4!\n6:17 \u00c4lk\u00f6\u00f6n yksik\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin minua silleen vaivatko; sill\u00e4 min\u00e4 kannan minun ruumiissani meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen arvet.\n6:18 Meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen armo olkoon teid\u00e4n henkenne kanssa, rakkaat veljet, amen!","title":"Finnish Bible: Galatians","type":"page"}