{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/gen.htm","path":"bib/wb/fin/gen.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/gen.htm","text":"1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.\n1:2 Ja maa oli autio ja tyhj\u00e4, ja pimeys oli syvyyden p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja Jumalan Henki liikkui vetten p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n1:3 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.\n1:4 Ja Jumala n\u00e4ki valkeuden hyv\u00e4ksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydest\u00e4:\n1:5 Ja Jumala kutsui valkeuden p\u00e4iv\u00e4ksi, ja pimeyden kutsui h\u00e4n y\u00f6ksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensim\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4.\n1:6 Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus vetten vaiheelle, eroittamaan vesi\u00e4 vesist\u00e4.\n1:7 Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niist\u00e4 vesist\u00e4, jotka ovat vahvuuden p\u00e4\u00e4ll\u00e4: ja tapahtui niin.\n1:8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen p\u00e4iv\u00e4.\n1:9 Ja Jumala sanoi: kokoontukoon vedet taivaan alla erinomaiseen paikkaan, niin ett\u00e4 kuiva n\u00e4kyy. Ja tapahtui niin.\n1:10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja vetten kokoukset h\u00e4n kutsui mereksi. Ja Jumala n\u00e4ki sen hyv\u00e4ksi.\n1:11 Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa, ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelm\u00e4lliset puut, jotka hedelm\u00e4n kantavat lajinsa j\u00e4lkeen, jossa sen siemen on maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja tapahtui niin.\n1:12 Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lajinsa j\u00e4lkeen, ja hedelm\u00e4lliset puut, joiden siemen oli itsess\u00e4ns\u00e4 lajinsa j\u00e4lkeen. Ja Jumala n\u00e4ki sen hyv\u00e4ksi.\n1:13 Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas p\u00e4iv\u00e4.\n1:14 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja y\u00f6t\u00e4: ja olkoon merkeiksi, ja ajoiksi, ja p\u00e4iviksi ja vuosiksi.\n1:15 Ja olkoon valkeudeksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan p\u00e4\u00e4lle. Ja tapahtui niin.\n1:16 Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden p\u00e4iv\u00e4\u00e4 hallitsemaan, ja v\u00e4hemm\u00e4n valkeuden y\u00f6t\u00e4 hallitsemaan, ja t\u00e4hdet.\n1:17 Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan p\u00e4\u00e4lle.\n1:18 Ja hallitsemaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja y\u00f6t\u00e4, ja eroittamaan valkeutta ja pimeytt\u00e4. Ja Jumala n\u00e4ki sen hyv\u00e4ksi.\n1:19 Ja tuli ehtoosta ja aamusta nalj\u00e4s p\u00e4iv\u00e4.\n1:20 Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet ylt\u00e4kyll\u00e4 liikkuvaisia el\u00e4imi\u00e4, ja linnut lent\u00e4k\u00f6\u00f6n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 taivaan avaruudessa.\n1:21 Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset el\u00e4imet, jotka vedet kuohuttivat ylt\u00e4kyll\u00e4 kunkin lajinsa j\u00e4lkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa j\u00e4lkeen. Ja Jumala n\u00e4ki sen hyv\u00e4ksi.\n1:22 Ja Jumala siunasi heit\u00e4, ja sanoi: olkaat hedelm\u00e4lliset ja lis\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4t, ja t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4t meren vedet, ja linnut lis\u00e4\u00e4ntyk\u00f6\u00f6n veden p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n1:23 Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides p\u00e4iv\u00e4.\n1:24 Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa el\u00e4imet lajinsa j\u00e4lkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa j\u00e4lkeen. Ja tapahtui niin.\n1:25 Ja jumala teki pedot maalle lajinsa j\u00e4lkeen, ja karjan lajinsa j\u00e4lkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa j\u00e4lkeen. Ja Jumala n\u00e4ki sen hyv\u00e4ksi.\n1:26 Ja Jumala sanoi: tehk\u00e4\u00e4mme ihminen meid\u00e4n kuvaksemme, meid\u00e4n muotomme j\u00e4lkeen: ja he vallitkaan kalat meress\u00e4, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.\n1:27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi h\u00e4n sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi h\u00e4n heit\u00e4.\n1:28 Ja Jumala siunasi heit\u00e4, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lis\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4t ja t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4t maata, ja tehk\u00e4\u00e4t se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meress\u00e4, ja taivaan linnut, ja kaikki el\u00e4imet, jotka maalla liikkuvat.\n1:29 Ja Jumala sanoi: katso, min\u00e4 annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kaikkinaiset hedelm\u00e4lliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi\n1:30 Ja kaikille el\u00e4imille maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joissa el\u00e4v\u00e4 henki on, kaikkinaiset viheri\u00e4iset ruohot sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi. Ja tapahtui niin.\n1:31 Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin h\u00e4n tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyv\u00e4t. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes p\u00e4iv\u00e4.\n2:1 Ja niin taivas ja maa p\u00e4\u00e4tettiin, ja kaikki heid\u00e4n joukkonsa.\n2:2 Ja Jumala oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt seitsem\u00e4nteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n (asti) ty\u00f6ns\u00e4, kuin h\u00e4n tehnyt oli, ja lep\u00e4si seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaikista teoistansa, kuin h\u00e4n tehnyt oli.\n2:3 Ja Jumala siunasi seitsem\u00e4nnen p\u00e4iv\u00e4n ja pyhitti sen; ett\u00e4 h\u00e4n lep\u00e4si h\u00e4ness\u00e4 kaikista teoistansa, jotka Jumala loi ja (t\u00e4ydellisesti) teki.\n2:4 Ja n\u00e4in on taivas ja maa tullut, koska he luotiin, sill\u00e4 ajalla jolla Herra Jumala teki maan ja taivaan.\n2:5 Ja kaikkinaiset pensaat kedolla, jotka ei ennen olleet maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kaikkinaiset ruohot kedolla, jotka ei ennen kasvaneet. Sill\u00e4 ei Herra Jumala antanut viel\u00e4 sataa maan p\u00e4\u00e4lle, eik\u00e4 ollut ihmist\u00e4, joka maata viljeli;\n2:6 Vaan sumu nousi maasta, ja kasti kaiken maan.\n2:7 Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi h\u00e4nen sieraimiinsa el\u00e4v\u00e4n hengen: ja tuli ihminen niin el\u00e4v\u00e4ksi sieluksi.\n2:8 Ja Herra Jumala istutti Paradisin Edeniss\u00e4 it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja pani siihen ihmisen, jonka h\u00e4n tehnyt oli.\n2:9 Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaiset puut, ihanaiset n\u00e4hd\u00e4 ja hyv\u00e4t sy\u00f6d\u00e4, ja el\u00e4m\u00e4n puun keskelle Paradisia, niin my\u00f6s hyv\u00e4n ja pahan tiedon puun.\n2:10 Ja Edenist\u00e4 k\u00e4vi virta kastamaan Paradisia, ja jakoi sielt\u00e4 itsens\u00e4 nelj\u00e4ksi p\u00e4\u00e4virraksi.\n2:11 Ensim\u00e4inen kutsutaan Pison: se juoksee koko Hevilan maan ymp\u00e4rins\u00e4, ja siell\u00e4 on kultaa.\n2:12 Ja sen maan kulta on kallis, ja siell\u00e4 my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4\u00e4n Bedellion, ja kallis kivi Oniks.\n2:13 Toinen virta kutsutaan Gihon: se juoksee koko Etiopian ymp\u00e4rins\u00e4.\n2:14 Kolmas virta kutsutaan Hiddekel, ja juoksee Assyrian editse. Ja nelj\u00e4s virta on Phrat.\n2:15 Ja Herra Jumala otti ihmisen, ja pani Edeniss\u00e4 Paradisiin, viljelem\u00e4\u00e4n ja varjelemaan sit\u00e4.\n2:16 Ja Herra Jumala k\u00e4ski ihmist\u00e4, ja sanoi: sy\u00f6 vapaasti kaikkinaisista puista Paradisissa;\n2:17 Mutta hyv\u00e4n ja pahan tiedon puusta \u00e4l\u00e4 sy\u00f6: sill\u00e4 jona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 siit\u00e4 sy\u00f6t, pit\u00e4\u00e4 sinun kuolemalla kuoleman.\n2:18 Ja Herra Jumala sanoi: ei ole hyv\u00e4 ihmisen yksin\u00e4ns\u00e4 olla, min\u00e4 teen h\u00e4nelle avun, joka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 oleman pit\u00e4\u00e4.\n2:19 Koska Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset el\u00e4imet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi h\u00e4n ne Adamin eteen, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kis, kuinka h\u00e4n ne nimitt\u00e4is: sill\u00e4 niinkuin Adam kaikkinaiset el\u00e4imet nimitti, niin ne kutsutaan.\n2:20 Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja el\u00e4imille maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n nimens\u00e4. Mutta Adamille ei l\u00f6ytty apua, joka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olisi.\n2:21 Ja Herra jumala pani raskaan unen Adamiin, ja kuin h\u00e4n nukkui, otti h\u00e4n yhden h\u00e4nen kylkiluistansa, ja t\u00e4ytti sen paikan lihalla.\n2:22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siit\u00e4 kylkiluusta, jonka h\u00e4n Adamista otti, ja toi sen h\u00e4nen eteens\u00e4.\n2:23 Niin sanoi Adam: t\u00e4m\u00e4 on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani: se pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman miehiseksi, sill\u00e4 h\u00e4n on otettu miehest\u00e4.\n2:24 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 miehen luopuman is\u00e4st\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4idist\u00e4ns\u00e4, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.\n2:25 Ja he olivat molemmat alasti, Adam ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, ja ei h\u00e4venneet.\n3:1 Ja k\u00e4rme oli kavalin kaikkia el\u00e4imi\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jotka Herra Jumala tehnyt oli, ja se sanoi vaimolle: sanoiko Jumala, \u00e4lk\u00e4\u00e4t sy\u00f6k\u00f6 kaikkinaisista puista Paradisissa?\n3:2 Niin vaimo sanoi k\u00e4rmeelle: me sy\u00f6mme niiden puiden hedelmist\u00e4, jotka ovat Paradisissa;\n3:3 Mutta sen puun hedelm\u00e4st\u00e4, joka on keskell\u00e4 Paradisia, on Jumala sanonut: \u00e4lk\u00e4\u00e4t sy\u00f6k\u00f6 siit\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t ruvetko siihen, ettette kuolis.\n3:4 Niin k\u00e4rme sanoi vaimolle: ei suinkaan pid\u00e4 teid\u00e4n kuolemalla kuoleman.\n3:5 Vaan Jumala tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 te sy\u00f6tte siit\u00e4, aukenevat teid\u00e4n silm\u00e4nne, ja te tulette niinkuin Jumala, tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n ja pahan.\n3:6 Ja vaimo n\u00e4ki siit\u00e4 puusta olevan hyv\u00e4n sy\u00f6d\u00e4, ja ett\u00e4 se oli ihana n\u00e4hd\u00e4 ja suloinen puu antamaan ymm\u00e4rryksen: ja otti sen hedelm\u00e4st\u00e4 ja s\u00f6i, ja antoi miehellens\u00e4 siit\u00e4, ja h\u00e4n s\u00f6i.\n3:7 Silloin aukenivat molempain heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4, ja \u00e4kk\u00e4siv\u00e4t, ett\u00e4 he olivat alasti; ja sitoivat yhteen fikunalehti\u00e4, ja tekiv\u00e4t heillens\u00e4 peitteit\u00e4.\n3:8 Ja he kuulivat Herran Jumalan \u00e4\u00e4nen, joka k\u00e4yskenteli Paradisissa, kuin p\u00e4iv\u00e4 viile\u00e4ksi tuli. Ja Adam lymyi em\u00e4ntinens\u00e4 Herran Jumalan kasvoin edest\u00e4 puiden sekaan Paradisissa.\n3:9 Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi h\u00e4nelle: Kussas olet?\n3:10 Ja h\u00e4n sanoi: min\u00e4 kuulin sinun \u00e4\u00e4nes Paradisissa, ja pelk\u00e4sin: sill\u00e4 min\u00e4 olen alasti, ja sen t\u00e4hden min\u00e4 lymyin.\n3:11 Ja h\u00e4n sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ett\u00e4s alasti olet? Etk\u00f6s sy\u00f6nyt siit\u00e4 puusta, josta min\u00e4 sinua haastoin sy\u00f6m\u00e4st\u00e4?\n3:12 Niin sanoi Adam: vaimo, jonkas annoit minulle, antoi minulle siit\u00e4 puusta, ja min\u00e4 s\u00f6in.\n3:13 Silloin sanoi Herra Jumala vaimolle: miksis sen teit? Ja vaimo sanoi: k\u00e4rme petti minut, ja min\u00e4 s\u00f6in.\n3:14 Ja Herra Jumala sanoi k\u00e4rmeelle: ett\u00e4s t\u00e4m\u00e4n teit, kirottu ole sin\u00e4 kaikesta karjasta, ja kaikista el\u00e4imist\u00e4 maalla: sinun pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n vatsallas, ja sy\u00f6m\u00e4n maata kaiken elinaikas.\n3:15 Ja min\u00e4 panen vainon sinun ja vaimon v\u00e4lille, ja sinun siemenes ja h\u00e4nen siemenens\u00e4 v\u00e4lille; sen pit\u00e4\u00e4 rikki polkemaan sinun p\u00e4\u00e4s, ja sin\u00e4 olet pist\u00e4v\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kantap\u00e4\u00e4h\u00e4n.\n3:16 Ja vaimolle sanoi h\u00e4n: Min\u00e4 saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pit\u00e4\u00e4 synnytt\u00e4m\u00e4n lapsia kivulla, ja sinun tahtos pit\u00e4\u00e4 miehes alle annettu oleman, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 vallitseman sinua.\n3:17 Ja Adamille sanoi h\u00e4n: ett\u00e4s kuulit em\u00e4nt\u00e4s \u00e4\u00e4nt\u00e4, ja s\u00f6it puusta, josta min\u00e4 kielsin sinua sanoen: ei sinun pid\u00e4 siit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n: kirottu olkoon maa sinun t\u00e4htes; surulla pit\u00e4\u00e4 sinun el\u00e4tt\u00e4m\u00e4n itses h\u00e4nest\u00e4 kaiken elinaikas.\n3:18 Orjantappuroita ja ohdakkeita pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kasvaman, ja sinun pit\u00e4\u00e4 maan ruohoja sy\u00f6m\u00e4n.\n3:19 Sinun otsas hiess\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun sy\u00f6m\u00e4n leip\u00e4\u00e4, siihen asti kuin sin\u00e4 maaksi j\u00e4llens\u00e4 tulet, ett\u00e4s siit\u00e4 otettu olet: sill\u00e4 sin\u00e4 olet maa, ja maaksi pit\u00e4\u00e4 sinun j\u00e4llens\u00e4 tuleman.\n3:20 Ja Adam kutsui em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 nimen Heva, ett\u00e4 h\u00e4n on kaikkein el\u00e4vitten \u00e4iti.\n3:21 Ja Herra Jumala teki Adamille ja h\u00e4nen em\u00e4nn\u00e4llens\u00e4 nahoista hameet, ja puetti heid\u00e4n yllens\u00e4.\n3:22 Ja Herra Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin yksi meist\u00e4, tiet\u00e4en hyv\u00e4n ja pahan; mutta nyt ettei h\u00e4n ojentaisi k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4, ja ottaisi my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n puusta, s\u00f6isi ja el\u00e4isi ijankaikkisesti:\n3:23 Niin Herra Jumala johdatti h\u00e4nen ulos Edenin Paradisista maata viljelem\u00e4\u00e4n, josta h\u00e4n otettu oli.\n3:24 Ja ajoi Adamin ulos, ja pani id\u00e4n puolelle Edenin Paradisia Kerubimin paljaalla, ly\u00f6v\u00e4isell\u00e4 miekalla el\u00e4m\u00e4n puun tiet\u00e4 vartioitsemaan.\n4:1 Ja Adam tunsi em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Hevan, ja h\u00e4n tuli raskaaksi, ja synnytti Kainin, ja sanoi: minulla on mies Herra.\n4:2 Ja taas h\u00e4n synnytti h\u00e4nen veljens\u00e4 Habelin. Ja Habel tuli lampuriksi , mutta Kain peltomieheksi.\n4:3 Ja tapahtui muutamain p\u00e4iv\u00e4in per\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 Kain uhrasi Herralle lahjan maan hedelmist\u00e4.\n4:4 Ja Habel my\u00f6s uhrasi laumansa esikoisista, ja heid\u00e4n lihavuudestansa. Ja Herra katsoi (leppyisesti) Habelin ja h\u00e4nen uhrinsa puoleen.\n4:5 Mutta Kainin ja h\u00e4nen uhrinsa puoleen ei h\u00e4n (leppyisesti) katsonut: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja h\u00e4nen hahmonsa muuttui.\n4:6 Niin Herra sanoi Kainille: miksis olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu?\n4:7 Eik\u00f6 se niin ole? jos hyvin teet niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti v\u00e4ijyy oven edess\u00e4, ja h\u00e4nen himonsa on sinun tyk\u00f6s, vaan hallitse sin\u00e4 h\u00e4nt\u00e4.\n4:8 Ja Kain puhui veljens\u00e4 Habelin kanssa. Ja tapahtui heid\u00e4n kedolla ollessansa, ett\u00e4 Kain karkasi veljens\u00e4 Habelin p\u00e4\u00e4lle, ja tappoi h\u00e4nen.\n4:9 Niin Herra sanoi Kainille: kussa on Habel sinun veljes? h\u00e4n vastasi: en min\u00e4 tied\u00e4: olenko min\u00e4 veljeni vartia?\n4:10 Ja h\u00e4n sanoi: mit\u00e4s tehnyt olet? veljes veren \u00e4\u00e4ni huutaa minun tyk\u00f6ni maasta.\n4:11 Ja nyt kirottu ole sin\u00e4: (kirottu) maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4, joka avasi suunsa ottamaan veljes verta sinun k\u00e4dest\u00e4s.\n4:12 Koskas maata viljelet, niin ei pid\u00e4 sen t\u00e4stedes sinulle v\u00e4ke\u00e4ns\u00e4 antaman; kulkian ja pakenevaisen pit\u00e4\u00e4 sinun oleman maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n4:13 Ja Kain sanoi Herralle: minun rangaistukseni on suurempi, kuin ett\u00e4 se on kannettava.\n4:14 Katsos, sin\u00e4 ajat minun pois t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 maalta, ja minun pit\u00e4\u00e4 sinun kasvois edest\u00e4 lymym\u00e4n ja tulen kulkiaksi ja pakenevaiseksi maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja niin minun k\u00e4y, kuka ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 minun l\u00f6yt\u00e4\u00e4, se tappaa minun.\n4:15 Mutta Herra sanoi h\u00e4nelle: Sent\u00e4hden, kuka ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 Kainin tappaa, se pit\u00e4\u00e4 seitsem\u00e4n kertaisesti kostettaman. Ja Herra pani merkin Kainiin, ettei kenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 tappaisi, joka h\u00e4nen l\u00f6yt\u00e4isi.\n4:16 Ja niin Kain l\u00e4ksi Herran kasvoin edest\u00e4, ja asui Nodin maalla, it\u00e4\u00e4n p\u00e4in Edenist\u00e4.\n4:17 Ja Kain tunsi em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, joka tuli raskaaksi, ja synnytti Hanokin. Ja h\u00e4n rakensi kaupungin, jonka h\u00e4n kutsui poikansa nimell\u00e4 Hanok.\n4:18 Mutta Hanok siitti Iradin. Irad siitti Mahujaelin. Mahujael siitti Metusaelin. Metusael siitti Lamekin.\n4:19 Mutta Lamek otti kaksi em\u00e4nt\u00e4\u00e4, yhden nimi oli Ada, ja toisen nimi Zilla.\n4:20 Ja Ada synnytti Jabalin, joka oli niiden is\u00e4, jotka majoissa asuivat, ja karjaa kasvattivat.\n4:21 Ja h\u00e4nen veljens\u00e4 nimi oli Jubal, josta kantelein ja huiluin soittajat tulivat.\n4:22 Zilla my\u00f6s synnytti TubalKainin, joka oli taitava kaikkinaisissa vaski-ja rautat\u00f6iss\u00e4, ja Tubalkainin sisar oli Naema.\n4:23 Ja Lamek sanoi em\u00e4nnillens\u00e4, Adalle ja Zillalle: te Lamekin em\u00e4nn\u00e4t, kuulkaat minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni, ja vaari ottakaat siit\u00e4 kuin min\u00e4 sanon: min\u00e4 olen miehen tappanut minulleni haavaksi, ja nuorukaisen minulleni sinimarjaksi:\n4:24 Kain kostetaan seitsem\u00e4n kertaisesti, mutta Lamek seitsem\u00e4n ja seitsem\u00e4nkymmenen kertaisesti.\n4:25 Ja Adam taas tunsi em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4n synnytti pojan, ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Set, sanoen: Jumala on minulle toisen siemenen antanut Habelin edest\u00e4, jonka Kain tappoi.\n4:26 Ja Set my\u00f6s siitti pojan, ja kutsui h\u00e4nen Enos. Silloin ruvettiin saarnaamaan Herran nimest\u00e4.\n5:1 T\u00e4m\u00e4 on ihmisen sukukunnan kirja, siihen aikaan, koska Jumala loi ihmisen, ja teki h\u00e4nen Jumalan muotoiseksi.\n5:2 Mieheksi ja vaimoksi loi h\u00e4n heid\u00e4t ja siunasi heit\u00e4, ja kutsui heid\u00e4n nimens\u00e4 ihminen, sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jona he luotiin.\n5:3 Ja Adam oli sadan ja kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti pojan, joka h\u00e4nen kuvansa kaltainen oli, ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Set.\n5:4 Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n5:5 Ja koko h\u00e4nen ik\u00e4ns\u00e4 oli yhdeks\u00e4nsataa ja kolmekymment\u00e4 ajastaikaa, ja kuoli.\n5:6 Set oli sadan ja viiden ajastajan vanha, ja siitti Enoksen.\n5:7 Ja eli sitte kahdeksansataa ja seitsem\u00e4n ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n5:8 Ja koko h\u00e4nen ik\u00e4ns\u00e4 oli yhdeks\u00e4nsataa ja kaksitoistakymment\u00e4 ajastaikaa, ja kuoli.\n5:9 Enos oli yhdeks\u00e4nkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Kenanin.\n5:10 Ja eli sitte kahdeksansataa ja viisitoistakymment\u00e4 ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n5:11 Ja koko h\u00e4nen ik\u00e4ns\u00e4 oli yhdeks\u00e4nsataa ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.\n5:12 Kenan oli seitsem\u00e4nkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Mahalaleelin.\n5:13 Ja eli sitte kahdeksansataa ja nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n5:14 Ja koko h\u00e4nen ik\u00e4ns\u00e4 oli yhdeks\u00e4nsataa ja kymmenen ajastaikaa, ja kuoli.\n5:15 Mahalaleel oli viiden ajastajan seitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 vanha, ja siitti Jaredin.\n5:16 Ja eli sitte kahdeksansataa ja kolmekymment\u00e4 ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n5:17 Ja koko h\u00e4nen ik\u00e4ns\u00e4 oli kahdeksansataa yhdeks\u00e4nkymment\u00e4 ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.\n5:18 Jared oli sadan ja kahdenseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastajan vanha, ja siitti Henokin.\n5:19 Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n5:20 Ja koko h\u00e4nen ik\u00e4ns\u00e4 oli yhdeks\u00e4nsataa ja kaksiseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa, ja kuoli.\n5:21 Henok oli viidenseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastajan vanha, ja siitti Metusalan.\n5:22 Ja sitte kuin h\u00e4n oli Metusalan siitt\u00e4nyt, pysyi h\u00e4n jumalisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kolmesataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n5:23 Ja koko h\u00e4nen ik\u00e4ns\u00e4 oli kolmesataa ja viisiseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n5:24 Ja h\u00e4n eli jumalisesti: ja ei en\u00e4\u00e4 ollut; sill\u00e4 Jumala otti h\u00e4nen pois.\n5:25 Metusala oli sadan ja seitsem\u00e4n ajastajan yhdeks\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 vanha, ja siitti Lamekin.\n5:26 Ja eli sitte seitsem\u00e4nsataa ja kaksiyhdeks\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n5:27 Ja koko h\u00e4nen ik\u00e4ns\u00e4 oli yhdeks\u00e4nsataa ja yhdeks\u00e4nseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa, ja kuoli.\n5:28 Lamek oli sadan ja kahden ajastajan yhdeks\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 vanha, ja siitti pojan.\n5:29 Ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Noa, sanoen: t\u00e4m\u00e4 on lohduttava meit\u00e4 meid\u00e4n vaivassamme ja t\u00f6iss\u00e4mme maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jonka Herra kironnut on.\n5:30 Sitte eli h\u00e4n viisisataa yhdeks\u00e4nkymment\u00e4 ja viisi ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n5:31 Ja koko h\u00e4nen ik\u00e4ns\u00e4 oli seitsem\u00e4nsataa ja seitsem\u00e4nkahdeksattakymment\u00e4 ajastaikaa, ja kuoli.\n5:32 Noa oli viidensadan ajastajan vanha, ja siitti Semin, Hamin ja Japhetin.\n6:1 Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lis\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja siittiv\u00e4t tytt\u00e4ri\u00e4;\n6:2 Niin Jumalan pojat n\u00e4kiv\u00e4t ihmisten tytt\u00e4ret kauniiksi, ja ottivat em\u00e4nniksens\u00e4 kaikesta kuin he valitsivat.\n6:3 Silloin sanoi Herra: ei minun henkeni pid\u00e4 nuhteleman ihmist\u00e4 (sanan kautta) ijankaikkisesti, sill\u00e4 h\u00e4n on liha; sent\u00e4hden olkoon h\u00e4nell\u00e4 aikaa, sata ja kaksikymment\u00e4 ajastaikaa.\n6:4 Siihen aikaan olivat sankarit maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4: ja my\u00f6s sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tyt\u00e4rten kanssa, ja he olivat siitt\u00e4neet heille (lapsia): n\u00e4m\u00e4 olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.\n6:5 Mutta Herra n\u00e4ki ihmisen pahuuden suureksi maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4; ja kaikki h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.\n6:6 Ja Herra katui ihmisen tehneens\u00e4 maan p\u00e4\u00e4lle, ja tuli murheelliseksi syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4.\n6:7 Ja Herra sanoi: Min\u00e4 tahdon ihmisen, jonka min\u00e4 loin, hukuttaa maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4, hamasta ihmisest\u00e4 niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sill\u00e4 min\u00e4 kadun, ett\u00e4 min\u00e4 niit\u00e4 tehnyt olen.\n6:8 Mutta Noa l\u00f6ysi armon Herran edess\u00e4.\n6:9 T\u00e4m\u00e4 on Noan sukukunta: Noa oli hurskas ja vakaa mies ajallansa, ja eli jumalisesti:\n6:10 Ja siitti kolme poikaa, Semin, Hamin ja Japhetin.\n6:11 Mutta maa oli turmeltu Jumalan kasvoin edess\u00e4, ja t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 v\u00e4kivaltaa.\n6:12 Silloin katsahti Jumala maan p\u00e4\u00e4lle, ja katso, se oli turmeltu: sill\u00e4 kaikki liha oli turmellut tiens\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n6:13 Ja Jumala sanoi Noalle: kaiken lihan loppu on minun eteeni tullut: sill\u00e4 maa on heist\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 v\u00e4kivaltaa, ja katso, min\u00e4 hukutan heit\u00e4 ynn\u00e4 maan kanssa.\n6:14 Tee sinulles arkki hongasta, ja tee sis\u00e4lle olinsijat, ja tervaa se sis\u00e4lt\u00e4 ja ulkoa.\n6:15 Ja tee h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4in: Kolmesataa kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman arkin pituuden, viisikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 h\u00e4nen leveytens\u00e4 ja kolmekymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkeutensa.\n6:16 Arkin akkunan sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n, ja kyyn\u00e4r\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4n sen ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4: Ja arkin oven pit\u00e4\u00e4 sinun paneman sivuun. Ja h\u00e4nell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman kolme pohjaa, yksi alinna, toinen keskell\u00e4 ja kolmas ylinn\u00e4.\n6:17 Ja min\u00e4, katso, min\u00e4 annan tulla vedenpaisumuksen maan p\u00e4\u00e4lle hukuttamaan kaikkea lihaa, jossa el\u00e4v\u00e4 henki on taivaan alla, ja kaikki, mit\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, pit\u00e4\u00e4 hukkuman.\n6:18 Mutta sinun kanssas min\u00e4 minun liittoni teen, ja sinun pit\u00e4\u00e4 arkkiin sis\u00e4lle menem\u00e4n, sinun ja sinun poikas, ja sinun em\u00e4nt\u00e4s, ja poikais em\u00e4nn\u00e4t sinun kanssas.\n6:19 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 saattaman arkkiin kaikkinaiset el\u00e4imet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n kanssas.\n6:20 Linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lajistansa. Kaikista n\u00e4ist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kaksittain sinun tyk\u00f6s k\u00e4ym\u00e4n, j\u00e4\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n6:21 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ottaman tyk\u00f6s kaikkinaista ruokaa, jota sy\u00f6d\u00e4\u00e4n, ja kokooman sinun tyk\u00f6s, sinulle ja heille elatukseksi.\n6:22 Ja Noa teki sen: kaikki mit\u00e4 Jumala h\u00e4nen k\u00e4ski, niin h\u00e4n teki.\n7:1 Ja Herra sanoi Noalle: mene sin\u00e4 ja koko sinun huonees arkkiin: sill\u00e4 sinun min\u00e4 olen n\u00e4hnyt hurskaaksi minun edess\u00e4ni t\u00e4ll\u00e4 ajalla.\n7:2 Kaikista puhtaista el\u00e4imist\u00e4 ota tyk\u00f6s seitsem\u00e4n ja seitsem\u00e4n, koiras ja naaras, mutta saastaisista el\u00e4imist\u00e4 kaksin, koiras ja naaras.\n7:3 Niin my\u00f6s taivaan linnuista seitsem\u00e4n ja seitsem\u00e4n, koiras ja naaras, ett\u00e4 siemen j\u00e4is el\u00e4m\u00e4\u00e4n koko maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n7:4 Sill\u00e4 viel\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 annan min\u00e4 sataa maan p\u00e4\u00e4lle nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja nelj\u00e4kymment\u00e4 y\u00f6t\u00e4, ja hukutan maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kaikki el\u00e4v\u00e4t luontokappaleet, jotka min\u00e4 tehnyt olen.\n7:5 Ja Noa teki kaiken sen j\u00e4lkeen kuin Herra h\u00e4nelle k\u00e4ski.\n7:6 Ja Noa oli kuudensadan ajastajan vanha, koska vedenpaisumus tuli maan p\u00e4\u00e4lle.\n7:7 Ja Noa meni arkkiin poikinensa, em\u00e4ntinens\u00e4, ja h\u00e4nen poikainsa em\u00e4nn\u00e4t h\u00e4nen kanssansa, vedenpaisumisen edest\u00e4.\n7:8 Puhtaista el\u00e4imist\u00e4 ja saastaisista, ja linnuista ja kaikista, kuin matelevat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n7:9 Meniv\u00e4t Noan tyk\u00f6 arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Herra Noalle k\u00e4skenyt oli.\n7:10 Ja tapahtui, koska seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kuluneet olivat, tuli vedenpaisumus maan p\u00e4\u00e4lle.\n7:11 Kuudennella sadalla ajastajalla Noan ij\u00e4st\u00e4, toisella kuukaudella, seitsem\u00e4nten\u00e4toista kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuusta, sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuohuivat kaikki syvyyden l\u00e4hteet, ja taivaan akkunat aukenivat.\n7:12 Ja maan p\u00e4\u00e4lle satoi nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja nelj\u00e4kymment\u00e4 y\u00f6t\u00e4.\n7:13 Juuri sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meni Noa ja Sem, ja Ham, ja Japhet, Noan pojat, ja Noan em\u00e4nt\u00e4, ja kolme h\u00e4nen poikainsa em\u00e4nt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kanssansa arkkiin.\n7:14 He ja kaikki pedot lajistansa, ja kaikki matelevaiset, jotka matelevat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, lajistansa, ja kaikki linnut lajistansa, kaikki lent\u00e4v\u00e4iset, joilla siivet olivat.\n7:15 Ja meniv\u00e4t Noan tyk\u00f6 arkkiin kaksittain kaikesta lihasta, jossa el\u00e4v\u00e4 henki oli.\n7:16 Je ne olivat koirakset ja naarakset kaikkinaisesta lihasta, ja meniv\u00e4t sis\u00e4lle niinkuin Jumala h\u00e4nelle k\u00e4skenyt oli. Ja Herra sulki h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4.\n7:17 Silloin tuli vedenpaisumus nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 maan p\u00e4\u00e4lle, ja vedet paisuivat, ja nostivat arkin yl\u00f6s, ja veiv\u00e4t korkialle maasta.\n7:18 Niin vedet saivat vallan, ja paisuivat sangen suuresti maan p\u00e4\u00e4lle, niin ett\u00e4 arkki oli vesiajolla.\n7:19 Ja vedet saivat sangen suuren vallan, ja en\u00e4niv\u00e4t niin suuresti maan p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 kaikki korkiat vuoret koko taivaan alla peitettiin.\n7:20 Viisitoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkialla olivat vedet vuorten p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jotka he peittiv\u00e4t.\n7:21 Silloin hukkui kaikki liha, joka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 matelee, linnut, karja, pedot, ja kaikki, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 liikkuvat, ja kaikki ihmiset.\n7:22 Ja kaikki, joilla el\u00e4v\u00e4 henki oli kuivan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ne kuolivat.\n7:23 Niin hukutettiin kaikki ne, kuin maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olivat, ihmisest\u00e4 niin karjaan asti, ja matoihin, ja taivaan lintuihin asti, kaikki hukutettiin maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4, ainoastansa Noa j\u00e4i, ja ne jotka h\u00e4nen kanssansa olivat arkissa.\n7:24 Ja vedet seisoivat valtiasna maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sata ja viisikymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n8:1 Silloin Jumala muisti Noaa ja kaikkia el\u00e4vi\u00e4, ja kaikkea karjaa, kuin h\u00e4nen kanssansa olivat arkissa, ja Jumala nosti tuulen maan p\u00e4\u00e4lle, ja vedet seisahtivat.\n8:2 Ja syvyyden l\u00e4hteet tukittiin, ja taivaan akkunat, ja sateet taivaasta asetettiin.\n8:3 Ja vedet maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 enemmin ja enemmin juoksivat pois, ja v\u00e4heniv\u00e4t sadan ja viidenkymmenen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4.\n8:4 Ja seitsem\u00e4nten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, seitsem\u00e4nness\u00e4 kuukaudessa j\u00e4i arkki Araratin vuorelle.\n8:5 Mutta vedet juoksivat pois, ja v\u00e4heniv\u00e4t hamaan kymmenenteen kuukauteen asti. Ensim\u00e4isn\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kymmenenten\u00e4 kuukautena n\u00e4kyiv\u00e4t vuorten kukkulat.\n8:6 Nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 avasi Noa arkin akkunan, jonka h\u00e4n tehnyt oli.\n8:7 Ja antoi kaarneen lent\u00e4\u00e4 ulos, joka lensi kahtiap\u00e4in, siihen asti kuin vedet maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kuivuivat.\n8:8 Sitte l\u00e4hetti h\u00e4n kyhkyisen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, koettelemaan, jos vedet olisivat juosseet pois maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n8:9 Koska ei kyhkyinen l\u00f6yt\u00e4nyt kussa h\u00e4n sai jalkansa lev\u00e4t\u00e4, palasi h\u00e4n h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 arkkiin: sill\u00e4 vedet olivat viel\u00e4 koko maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin h\u00e4n ojensi k\u00e4tens\u00e4, otti h\u00e4nen ja toi arkkiin.\n8:10 Ja odotti viel\u00e4 toiset seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja antoi taas kyhkyisen lent\u00e4\u00e4 arkista.\n8:11 Se palasi h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ehtoopuolella, ja katso, h\u00e4n toi suussansa \u00f6ljypuun lehden, jonka h\u00e4n murtanut oli. Niin Noa ymm\u00e4rsi vedet maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 juosseeksi pois.\n8:12 Mutta h\u00e4n odotti viel\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja antoi kyhkyisen lent\u00e4\u00e4 ulos, joka ei en\u00e4\u00e4 palannut.\n8:13 Ja kuudennella sadalla ja ensim\u00e4isell\u00e4 ajastajalla (Noan ij\u00e4st\u00e4) ensim\u00e4isn\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4isess\u00e4 kuukaudessa, kuivuivat vedet maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Niin avasi Noa arkin katon, ja n\u00e4ki, ja katso, maa oli kuivunut.\n8:14 Niin maa tuli per\u00e4ti kuivaksi seitsem\u00e4nten\u00e4kolmattakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toisessa kuukaudessa.\n8:15 Niin Jumala puhui Noalle sanoen:\n8:16 L\u00e4hde arkista, sin\u00e4 ja sinun em\u00e4nt\u00e4s, ja sinun poikas, ja sinun poikais em\u00e4nn\u00e4t sinun kanssas.\n8:17 Kaikkinaiset el\u00e4imet, jotka sinun tyk\u00f6n\u00e4s ovat, kaikkinaisesta lihasta, sek\u00e4 linnuista ett\u00e4 karjasta, ja kaikista matelevaisista maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, johdata ne ulos kanssas: ja k\u00e4velk\u00f6\u00f6n ne maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja olkoon hedelm\u00e4lliset ja lis\u00e4\u00e4ntyk\u00f6\u00f6n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n8:18 Niin Noa meni ulos poikinensa, ja em\u00e4ntinens\u00e4, ja poikainsa em\u00e4nn\u00e4t h\u00e4nen kanssansa.\n8:19 Kaikkinaiset el\u00e4imet, kaikkinaiset matelevaiset, kaikkinaiset linnnut, ja kaikki kuin maalla matelevat: l\u00e4ksiv\u00e4t arkista, jokainen kaltaisensa tyk\u00f6.\n8:20 Ja Noa rakensi Herralle alttarin: ja otti kaikkinaisesta puhtaasta karjasta, ja kaikkinaisista puhtaista linnuista, ja uhrasi polttouhria alttarilla.\n8:21 Ja Herra haisti lepytyshajun, ja Herra sanoi syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: en min\u00e4 silleen en\u00e4\u00e4 maata kiroo ihmisen t\u00e4hden: vaikka ihmisen syd\u00e4men aivoitus on paha hamasta lapsuudesta: ja en min\u00e4 silleen en\u00e4\u00e4 ly\u00f6 kaikkia kuin el\u00e4v\u00e4t, niinkuin min\u00e4 tehnyt olen.\n8:22 Niin kauvan kuin maa seisoo, ei pid\u00e4 kylv\u00e4minen ja niitt\u00e4minen, vilu ja helle, suvi ja talvi, p\u00e4iv\u00e4 ja y\u00f6 lakkaaman.\n9:1 Ja Jumala siunasi Noan ja h\u00e4nen poikansa, ja sanoi heille: olkaat hedelm\u00e4lliset, lis\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4t ja t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4t maata.\n9:2 Ja teid\u00e4n pelkonne ja h\u00e4mm\u00e4styksenne olkoon kaikissa el\u00e4imiss\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kaikissa linnuissa taivaan alla; ja kaikissa, jotka maalla matelevat, ja kaikissa kaloissa meress\u00e4: ne ovat teid\u00e4n k\u00e4siinne annetut.\n9:3 Kaikki, jotka liikkuvat ja el\u00e4v\u00e4t, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheri\u00e4isen ruohon, olen min\u00e4 kaikki teille antanut.\n9:4 Ainoastansa \u00e4lk\u00e4\u00e4t sy\u00f6k\u00f6 lihaa, jossa viel\u00e4 on veri itsess\u00e4ns\u00e4:\n9:5 Ja totisesti min\u00e4 tahdon vaatia teid\u00e4n ruumiinne veren, kaikilta el\u00e4imilt\u00e4 min\u00e4 sen tahdon vaatia: ja ihmisen k\u00e4dest\u00e4, ja my\u00f6s itsekunkin h\u00e4nen veljens\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 tahdon min\u00e4 vaatia ihmisen hengen.\n9:6 Se kuin ihmisen veren vuodattaa, h\u00e4nen verens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ihmisen kautta vuodatettaman: sill\u00e4 Jumala on ihmisen tehnyt kuvaksensa.\n9:7 Olkaat siis hedelm\u00e4lliset, lis\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4t ja enent\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne maassa, ja tulkaat siin\u00e4 moneksi.\n9:8 Ja Jumala puhui Noalle ja h\u00e4nen pojillensa h\u00e4nen kanssansa, sanoen:\n9:9 Ja min\u00e4, katso, min\u00e4 teen teid\u00e4n kanssanne minun liittoni, ja teid\u00e4n siemenenne kanssa teid\u00e4n j\u00e4lkeenne.\n9:10 Ja jokaisen el\u00e4v\u00e4n hengen kanssa, jotka teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ovat, sek\u00e4 linnuissa ett\u00e4 karjassa, ja kaikissa el\u00e4imiss\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jotka teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ovat, kaikissa niiss\u00e4, jotka arkista l\u00e4ksiv\u00e4t, mik\u00e4 ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 el\u00e4in se maassa on.\n9:11 Ja teen minun liittoni teid\u00e4n kanssanne: ettei t\u00e4stedes en\u00e4\u00e4 pid\u00e4 kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumisella: ja ei pid\u00e4 t\u00e4stedes en\u00e4\u00e4 vedenpaisumus tuleman maata turmelemaan.\n9:12 Ja Jumala sanoi: t\u00e4m\u00e4 on sen liiton merkki, jonka min\u00e4 annan minun ja teid\u00e4n v\u00e4lillenne, ja joka el\u00e4v\u00e4n hengen v\u00e4lille teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, t\u00e4stedes ijankaikkiseen.\n9:13 Minun kaareni min\u00e4 olen pannut pilviin: sen pit\u00e4\u00e4 oleman liiton merkki, minun ja maan v\u00e4lill\u00e4.\n9:14 Ja koska niin tapahtuu, ett\u00e4 min\u00e4 tuotan pilven maan ylitse: niin pit\u00e4\u00e4 kaari pilviss\u00e4 n\u00e4ht\u00e4m\u00e4n.\n9:15 Ja niin min\u00e4 muistan minun liittoni, minun ja teid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4nne, ja joka el\u00e4v\u00e4n hengen kaikkinaisessa lihassa; ettei en\u00e4\u00e4 vedenpaisumus pid\u00e4 tuleman kaikkea lihaa hukuttamaan.\n9:16 Sent\u00e4den pit\u00e4\u00e4 kaaren pilviss\u00e4 oleman, ett\u00e4 min\u00e4 katson sit\u00e4, ja muistan sen ijankaikkisen liiton Jumalan v\u00e4lill\u00e4 ja joka el\u00e4v\u00e4n hengen, kaikkinaisessa lihassa, kuin maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on.\n9:17 Ja Jumala sanoi Noalle: t\u00e4m\u00e4 on sen liiton merkki, jonka min\u00e4 olen tehnyt minun ja kaiken lihan v\u00e4lille maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n9:18 Ja Noan pojat, jotka l\u00e4ksiv\u00e4t arkista, olivat Sem, Ham, ja Japhet. Ja Ham oli Kanaanin Is\u00e4.\n9:19 N\u00e4m\u00e4 ovat kolme Noan poikaa, ja heist\u00e4 ovat ne, jotka hajoitetut ovat kaikkeen maahan.\n9:20 Ja Noa rupesi olemaan peltomiesn\u00e4, ja istutti viinam\u00e4en.\n9:21 Ja h\u00e4n joi viinaa; ja juopui ja makasi peitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 majassansa.\n9:22 Koska Ham, Kanaanin Is\u00e4, n\u00e4ki h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4vyn, sanoi h\u00e4n sen molemmille veljillens\u00e4, jotka ulkona olivat.\n9:23 Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heid\u00e4n hartioillensa, ja meniv\u00e4t seljitt\u00e4in, ja peittiv\u00e4t is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4vyn. Ja heid\u00e4n kasvonsa olivat k\u00e4\u00e4nnetyt pois, niin etteiv\u00e4t he n\u00e4hneet is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4py\u00e4.\n9:24 Koska Noa her\u00e4si viinastansa, ja sai tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen nuorin poikansa h\u00e4nelle tehnyt oli:\n9:25 Niin sanoi h\u00e4n: kirottu olkoon Kanaan: olkoon h\u00e4n orjain orja, h\u00e4nen veljeins\u00e4 seassa.\n9:26 Ja viel\u00e4 sanoi: Kiitetty olkoon Herra Semin Jumala, ja Kanaan olkoon h\u00e4nen orjansa.\n9:27 Jumala levitt\u00e4k\u00f6\u00f6n Japhetin, ja h\u00e4n asukoon Semin majoissa, ja Kanaan olkoon h\u00e4nen orjansa.\n9:28 Ja Noa eli, vedenpaisumisen j\u00e4lkeen kolmesataa ja viisikymment\u00e4 ajastaikaa.\n9:29 Ja koko Noan ik\u00e4 oli yhdeks\u00e4nsataa ja viisikymment\u00e4 ajastaikaa, ja kuoli.\n10:1 T\u00e4m\u00e4 on Noan lasten sukukunta: Semin, Hamin ja Japhetin: ja heille syntyi lapsia vedenpaisumisen j\u00e4lkeen.\n10:2 Japhetin lapset: Gomer, Magog, Madai, Javan ja Tubal: Mesek ja Tiras.\n10:3 Mutta Gomerin lapset: Askenas, Riphad ja Togarma.\n10:4 Javanin lapset: Elisa ja Tarsis: Kittim ja Dodanim.\n10:5 N\u00e4ist\u00e4 ovat hajoitetut pakanain luodot, heid\u00e4n maakunnissansa, itsekukin oman kielens\u00e4 j\u00e4lkeen: heid\u00e4n sukukuntainsa j\u00e4lkeen, heid\u00e4n kansoissansa.\n10:6 Hamin lapset: Kus, Misraim, Put ja Kanaan.\n10:7 Kuksen lapset: Seba, Hevila, Sabta, Naema ja Sabteka. Naeman lapset: Skepa ja Dedan.\n10:8 Mutta Kus siitti Nimrodin: h\u00e4n rupesi olemaan valtias maalla.\n10:9 Ja h\u00e4n oli jalo mets\u00e4mies Herran edess\u00e4. Siit\u00e4 on sananlasku: se on jalo mets\u00e4mies Herran edess\u00e4, niinkuin Nimrod.\n10:10 Ja h\u00e4nen valtakuntansa alku oli Babel, Erek, Akad ja Kalne, Sinearin maalla.\n10:11 Siit\u00e4 maakunnasta tuli h\u00e4n Assyriaan: ja rakensi Niniven, ja Rehobotin kaupungin, ja Kalan.\n10:12 Ja my\u00f6s Ressen, Niniven ja Kalan vaiheelle: joka on suuri kaupunki.\n10:13 Misraim siitti Ludimin, Anamimin, Leabimin, Naphtuhimin.\n10:14 Patrusimin ja Kasluhimin; joista tulleet ovat Philistim ja Kaphtorim.\n10:15 Mutta Kanaan siitti esikoisensa Sidonin ja Hetin.\n10:16 Ja Jebusin, Emorin, Girgosin.\n10:17 Hivin, Arkin, Sinin,\n10:18 Ja Arvadin, Semarin ja Hamatin. Sitten ovat hajoitetut Kanaanealaisten suvut.\n10:19 Ja Kanaanealaisten rajat olivat Sidonista Gerarin kautta hamaan Gatsaan: Sodomaan, ja Gomorraan, ja Adamaan, Seboimiin p\u00e4in, Lasaan asti.\n10:20 N\u00e4m\u00e4t ovat Hamin lapset heid\u00e4n sukukuntainsa ja kieltens\u00e4 j\u00e4lkeen: heid\u00e4n maakunnissansa ja kansoissansa.\n10:21 Mutta my\u00f6s itse Semille syntyi lapsia: h\u00e4n oli kaikkein Eberin lasten is\u00e4: Japhetin sen vanhimman veli.\n10:22 (Ja n\u00e4m\u00e4t ovat) Semin lapset: Elam ja Assur: Arphaksad, Lud ja Aram.\n10:23 Ja Aramin lapset: Uts, Hul, Geter ja Mas.\n10:24 Mutta Arphaksad siitti Salan: Sala siitti Eberin.\n10:25 Eberille syntyi kaksi poikaa: yksi kutsuttiin Peleg, ett\u00e4 h\u00e4nen aikanansa maailma jaettiin: h\u00e4nen veljens\u00e4 kutsuttiin Joktan.\n10:26 Joktan siitti Almodadin ja Salephin: Hasarmavetin ja Jaran.\n10:27 Hadoramin, Usalin, Dikelan.\n10:28 Obalin, Abimaelin, Seban.\n10:29 Ophirin, Hevilan ja Jobabin. Kaikki n\u00e4m\u00e4 ovat Joktanin pojat.\n10:30 Ja heid\u00e4n asumasiansa oli Mesasta: siihen asti kuin Sephariin tullaan, vuoren tyk\u00f6, it\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n10:31 N\u00e4m\u00e4t ovat Semin lapset, sukukuntainsa ja kieltens\u00e4 j\u00e4lkeen: heid\u00e4n maakunnissansa, kansainsa j\u00e4lkeen.\n10:32 N\u00e4m\u00e4t ovat Noan lasten sukukunnat, heid\u00e4n heimokuntainsa j\u00e4lkeen, heid\u00e4n kansoissansa. Ja n\u00e4ist\u00e4 ovat kansat jaetut maan p\u00e4\u00e4lle vedenpaisumisen j\u00e4lkeen.\n11:1 Ja koko maailmalla oli yht\u00e4l\u00e4inen kieli ja yht\u00e4l\u00e4inen puheenparsi.\n11:2 Ja koska he matkustivat id\u00e4st\u00e4, l\u00f6ysiv\u00e4t he kedon Sinearin maalla, ja asuivat siell\u00e4.\n11:3 Ja sanoivat kesken\u00e4ns\u00e4: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme tiilej\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ja polttamaan. Ja heill\u00e4 olivat tiilit kivein siassa, ja maan pihka siteeksi.\n11:4 Ja sanoivat: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme, rakentakaamme meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi, tehd\u00e4ksemme meillemme nime\u00e4; ettei meit\u00e4 hajoitettaisi kaikkiin maihin.\n11:5 Silloin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat.\n11:6 Ja Herra sanoi: katso, se on yht\u00e4l\u00e4inen kansa, ja yht\u00e4l\u00e4inen kieli on kaikkein heid\u00e4n seassansa, ja he ovat ruvenneet t\u00e4t\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n: ja nyt ei heit\u00e4 taideta estett\u00e4\u00e4 mist\u00e4\u00e4n, kuin he ovat aikoneet tehd\u00e4.\n11:7 K\u00e4yk\u00e4\u00e4mme, astukaamme alas ja sekoittakaamme siell\u00e4 heid\u00e4n kielens\u00e4; niin ettei kenk\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4isi toisensa kielt\u00e4.\n11:8 Ja niin Herra hajoitti heid\u00e4t sielt\u00e4 kaikkiin maihin; ja he lakkasivat sit\u00e4 kaupunkia rakentamasta.\n11:9 Ja sent\u00e4hden kutsuttiin h\u00e4nen nimens\u00e4 Babel: sill\u00e4 siell\u00e4 Herra sekoitti koko maan kielen: ja Herra hajoitti heid\u00e4t sielt\u00e4 kaikkiin maihin.\n11:10 N\u00e4m\u00e4t ovat Semin sukukunnat: Sem oli sadan ajastajan vanha, ja siitti Arphaksadin, kaksi ajastaikaa vedenpaisumisen j\u00e4lkeen.\n11:11 Ja eli sitte viisisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n11:12 Arphaksad oli viidennelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastajan vanha, ja siitti Salan.\n11:13 Ja eli sitte nelj\u00e4sataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n11:14 Sala oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Eberin.\n11:15 Ja eli sitte nelj\u00e4sataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n11:16 Eber oli nelj\u00e4nnelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastajan vanha, ja siitti Pelegin.\n11:17 Ja eli sitte nelj\u00e4sataa ja kolmekymment\u00e4 ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n11:18 Peleg oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Regun.\n11:19 Ja eli sitte kaksisataa ja yhdeks\u00e4n ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n11:20 Regu oli kahdennelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastajan vanha, ja siitti Serugin.\n11:21 Ja eli sitte kaksisataa ja seitsem\u00e4n ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n11:22 Serug oli kolmenkymmenen ajastajan vanha ja siitti Nahorin.\n11:23 Ja eli sitte kaksisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n11:24 Nahor oli yhdeks\u00e4nkolmattakymment\u00e4 ajastajan vanha, ja siitti Taran.\n11:25 Ja eli sitte sata ja yhdeks\u00e4ntoistakymment\u00e4 ajastaikaa, ja siitti poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n11:26 Tara oli seitsem\u00e4nkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Abramin, Nahorin ja Haranin.\n11:27 N\u00e4m\u00e4t ovat Taran sukukunnat: Tara siitti Abramin, Nahorin ja Haranin. Haran siitti Lotin.\n11:28 Ja Haran kuoli is\u00e4ns\u00e4, Taran edess\u00e4, is\u00e4ns\u00e4 maalla Kaldean Uurissa.\n11:29 Silloin Abram ja Nahor ottivat heillens\u00e4 em\u00e4nn\u00e4t: Abramin em\u00e4nn\u00e4n nimi oli Sarai, ja Nahorin em\u00e4nn\u00e4n nimi oli Milka, Haranin tyt\u00e4r, joka oli Milkan ja Jiskan is\u00e4.\n11:30 Mutta Sarai oli hedelm\u00e4t\u00f6in, eik\u00e4 ollut h\u00e4nell\u00e4 lasta.\n11:31 Ja Tara otti poikansa Abramin ja Lotin Haranin pojan, poikansa pojan, ja mini\u00e4ns\u00e4 Sarain, poikansa Abramin em\u00e4nn\u00e4n, ja he l\u00e4ksiv\u00e4t ulos ynn\u00e4 Kaldean Uurista menem\u00e4\u00e4n Kanaanin maalle, ja tulivat Haraniin, ja asuivat siell\u00e4.\n11:32 Ja Tara oli kahdensadan ja viiden ajastajan vanha ja kuoli Haranissa.\n12:1 Ja Herra oli sanonut Abramille: L\u00e4hde maaltas, ja suvustas, ja is\u00e4s huoneesta: sille maalle, jonka min\u00e4 sinulle osoitan.\n12:2 Ja min\u00e4 teen sinun suureksi kansaksi, ja siunaan sinun, ja teen sinulle suuren nimen, ja sin\u00e4 olet siunaus.\n12:3 Min\u00e4 siunaan niit\u00e4, jotka sinua siunaavat, ja kiroon niit\u00e4, jotka sinua kiroovat. Ja sinussa pit\u00e4\u00e4 kaikki sukukunnat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 siunatuiksi tuleman.\n12:4 Niin Abram l\u00e4ksi, niinkuin Herra h\u00e4nelle sanonut oli, ja Lot meni h\u00e4nen kanssansa: Mutta Abram oli viidenkahdeksattakymment\u00e4 ajastajan vanha Haranista l\u00e4hteiss\u00e4ns\u00e4.\n12:5 Niin otti Abram em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Sarain, ja Lotin, veljens\u00e4 pojan, tavaroinensa, jotka he olivat panneet kokoon, ja sielut, jotka he olivat saaneet Haranissa, ja l\u00e4ksiv\u00e4t matkustamaan Kanaanin maalle; tulivat my\u00f6s Kanaanin maalle.\n12:6 Ja Abram vaelsi sen maakunnan l\u00e4vitse, hamaan Sikemin paikkakuntaan, Moren lakeuteen asti. Ja siihen aikaan asuivat Kanaanealaiset maalla.\n12:7 Silloin n\u00e4kyi Herra Abramille, ja sanoi: sinun siemenelles annan min\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maan. Ja h\u00e4n rakensi siin\u00e4 alttarin Herralle, joka h\u00e4nelle n\u00e4kynyt oli.\n12:8 Sitte siirsi h\u00e4n itsens\u00e4 edemm\u00e4 vuoren tyk\u00f6, BetElist\u00e4 it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja pani siihen majansa, niin ett\u00e4 BetEl oli l\u00e4nnen puolella ja Ai id\u00e4n puolella, ja rakensi siin\u00e4 alttarin Herralle, ja saarnasi Herran nimest\u00e4.\n12:9 Ja Abram l\u00e4ksi sielt\u00e4 edemm\u00e4, ja vaelsi etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n12:10 Niin tuli kova aika maalle, ja Abram meni alas Egyptiin, olemaan muukalaisna siell\u00e4: sill\u00e4 sangen kova aika oli maalla.\n12:11 Ja tapahtui, koska h\u00e4n l\u00e4hestyi Egypti\u00e4, puhui h\u00e4n em\u00e4nn\u00e4llens\u00e4 Saraille: katso armaani, min\u00e4 tied\u00e4n sinun ihanaksi vaimoksi n\u00e4hd\u00e4.\n12:12 Koska Egyptil\u00e4iset saavat sinun n\u00e4hd\u00e4, niin he sanovat: t\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, ja tappavat minun, ja antavat sinun el\u00e4\u00e4.\n12:13 Sanos siis itses minun sisarekseni; ett\u00e4 minulle hyvin olis sinun t\u00e4htes, ja min\u00e4 el\u00e4isin sinun vuokses.\n12:14 Koska Abram tuli Egyptiin, n\u00e4kiv\u00e4t Egyptil\u00e4iset vaimon juuri ihanaksi.\n12:15 Ja Pharaon ruhtinaat n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen, ja ylistiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 Pharaon edess\u00e4: silloin vietiin vaimo Pharaon huoneeseen.\n12:16 Ja Abramille tehtiin hyvin h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4. Ja h\u00e4nell\u00e4 oli lampaita ja karjaa, ja aaseja, ja palvelioita, ja piikoja, ja aasintammoja ja kameleja.\n12:17 Mutta Herra vitsasi Pharaota suurilla vitsauksilla, ja h\u00e4nen huonettansa, Sarain Abramin em\u00e4nn\u00e4n t\u00e4hden.\n12:18 Silloin kutsui Pharao Abramin tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi: miksis t\u00e4m\u00e4n minulle teit? miksi et ilmoittanut minulle h\u00e4nt\u00e4 em\u00e4nn\u00e4kses?\n12:19 Miksis sanoit, h\u00e4n on sisareni? ett\u00e4 min\u00e4 ottaisin h\u00e4nen em\u00e4nn\u00e4kseni? katso t\u00e4ss\u00e4 on sinun em\u00e4nt\u00e4s, ota h\u00e4nt\u00e4 ja mene.\n12:20 Ja Pharao antoi k\u00e4skyn h\u00e4nest\u00e4 miehillens\u00e4: ja he saattoivat h\u00e4nen ulos ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, ja kaikki kuin h\u00e4nell\u00e4 oli.\n13:1 Niin Abram vaelsi yl\u00f6s Egyptist\u00e4 em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ja kaiken kalunsa kanssa, ja Lot h\u00e4nen kanssansa, etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n13:2 Ja Abramilla oli sangen paljo karjaa, hopiaa ja kultaa.\n13:3 Ja h\u00e4n matkusti edesp\u00e4in etel\u00e4st\u00e4 BetEliin asti, hamaan siihen paikkaan, jossa h\u00e4nen majansa oli ennen ollut, BetElin ja Ain vaiheella:\n13:4 Juuri siihen paikkaan, johon h\u00e4n ennen alttarin oli rakentanut; ja Abram saarnasi siin\u00e4 Herran nimest\u00e4.\n13:5 Mutta Lotilla, joka Abramia seurasi, oli my\u00f6s lampaita, ja karjaa, ja majoja.\n13:6 Ja ei heit\u00e4 vet\u00e4nyt maa yhdess\u00e4 asumaan; sill\u00e4 heill\u00e4 oli paljo tavaraa, eik\u00e4 taitaneet yhdess\u00e4 asua.\n13:7 Ja riita oli Abramin paimenien ja Lotin paimenien v\u00e4lill\u00e4: Ja siihen aikaan asuivat my\u00f6s Kanaanealaiset ja Pheresil\u00e4iset maalla.\n13:8 Niin Abram sanoi Lotille: \u00e4lk\u00e4\u00e4n olko riita minun ja sinun v\u00e4lill\u00e4s, ja minun ja sinun paimentes v\u00e4lill\u00e4: sill\u00e4 me olemme miehet veljekset.\n13:9 Eik\u00f6 koko maa ole edess\u00e4s altis? eroita sinus minusta, jos sin\u00e4 menet vasemmalle puolelle, min\u00e4 menen oikialle, eli jos sin\u00e4 menet oikialle, min\u00e4 menen vasemmalle.\n13:10 Niin Lot nosti silm\u00e4ns\u00e4, ja katseli kaiken Jordanin lakeuden; sill\u00e4 se oli vedest\u00e4 viljainen: ennen kuin Herra Sodoman ja Gomorran hukutti, oli se niinkuin Herran yrttitarha, niinkuin Egyptin maa, siihenasti kuin Zoariin tullaan.\n13:11 Ja Lot vallitsi itsellens\u00e4 koko sen lakeuden Jordanin tyk\u00f6n\u00e4, ja matkusti it\u00e4\u00e4n p\u00e4in: ja niin veljekset erkanivat toinen toisestansa:\n13:12 Ett\u00e4 Abram asui Kanaanin maalla, ja Lot asui lakeuden kaupungeissa, ja pani majansa Sodoman puoleen.\n13:13 Mutta Sodoman kansa oli paha, ja rikkoi kovin Herraa vastaan.\n13:14 Ja Herra sanoi Abramille, sitte kuin Lot oli eroittanut itsens\u00e4 Abramista: nosta nyt silm\u00e4s ja katso siit\u00e4, kussas asut, pohjan puoleen, etel\u00e4n puoleen, id\u00e4n puoleen ja l\u00e4nnen puoleen.\n13:15 Sill\u00e4 kaiken sen maan, mink\u00e4 sin\u00e4 n\u00e4et, annan min\u00e4 sinulle, ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi.\n13:16 Ja teen sinun siemenes niinkuin tomun maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4: ett\u00e4 jos joku taita lukea tomun maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin h\u00e4n my\u00f6s taitaa sinun siemenes lukea.\n13:17 Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin: sill\u00e4 sinulle min\u00e4 sen annan.\n13:18 Niin Abram siirsi majansa, ja tuli, ja asui Mamren lakeudella, joka on Hebronissa: ja rakensi siin\u00e4 alttarin Herralle.\n14:1 Ja tapahtui Amraphelin Sinearin kuninkaan, Ariokin Elassarin kuninkaan, Kedorlaomerin Elamin kuninkaan, ja Tidealin pakanoitten kuninkaan aikana:\n14:2 Ett\u00e4 he sotivat Bereaa Sodoman kuningasta, ja Birsaa Gomorran kuningasta, ja Sineabia Adaman kuningasta, ja Semeberi\u00e4 Zeboimin kuningasta, ja Belan, se on Zoarin, kuningasta vastaan.\n14:3 N\u00e4m\u00e4t kaikki tulivat yhteen Siddimin laaksossa; se on suolainen meri:\n14:4 Sill\u00e4 he olivat olleet kaksitoistakymment\u00e4 ajastaikaa kuningas Kedorlaomerin alla; mutta kolmantenatoistakymmenenten\u00e4 ajastaikana olivat he h\u00e4nest\u00e4 luopuneet.\n14:5 Nelj\u00e4nten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 ajastaikana tuli Kedorlaomer, ja ne kuninkaat, kuin h\u00e4nen kanssansa olivat, ja l\u00f6iv\u00e4t ne Kalevan pojat Karnaimin Astarotissa, ja Susimin Hammissa; niin my\u00f6s Emimin Sjaven Kirjataimissa:\n14:6 Ja Horilaiset Seirin vuorella; siihen lakiaan paikkaan Pharaniin asti, korpea liki.\n14:7 Ja he palasivat ja tulivat Mispatin l\u00e4hteen tyk\u00f6, se on Kades, ja l\u00f6iv\u00e4t koko Amalekilaisten maan; niin my\u00f6s Amorilaiset, jotka asuivat Hasesonin Tamarissa.\n14:8 Niin l\u00e4ksiv\u00e4t Sodoman kuningas, ja Gomorran kuningas, ja Adaman kuningas, ja Zeboimin kuningas, ja Belan, se on Zoarin kuningas: ja hankitsivat sotaan heit\u00e4 vastaan Siddimin laaksossa:\n14:9 Kedorlaomeria Elamin kuningasta, ja Tibealia pakanoitten kuningasta, ja Amraphelia Sinearin kuningasta, ja Ariokia Elassarin kuningasta vastaan: nelj\u00e4 kuningasta viitt\u00e4 vastaan.\n14:10 Ja Siddimin laaksossa oli monta maanpihkakuoppaa. Mutta Sodoman ja Gomorran kuningas siin\u00e4 pakoon ja maahan ly\u00f6tiin, ja j\u00e4\u00e4neet pakenivat vuorille.\n14:11 Ja he ottivat kaiken Sodoman ja Gomorran tavaran, ja kaiken heid\u00e4n elatuksensa, ja meniv\u00e4t matkaansa.\n14:12 Ja ottivat my\u00f6s Lotin Abramin veljen pojan kanssansa, ja h\u00e4nen tavaransa, ja meniv\u00e4t matkaansa,sill\u00e4 h\u00e4n asui Sodomassa.\n14:13 Silloin tuli yksi joka p\u00e4\u00e4ssyt oli, ja ilmoitti sen Abramille Hebrealaiselle, joka asui Mamren Amorilaisen lakeudella, joka Eskolin ja Anerin veli oli. N\u00e4m\u00e4t olivat liitossa Abramin kanssa.\n14:14 Koska Abram kuuli veljens\u00e4 otetuksi kiini, varusti h\u00e4n omaa kotona syntynytt\u00e4 palveliaansa kolmesataa ja kahdeksantoistakymment\u00e4, ja ajoi takaa heit\u00e4 Daniin asti.\n14:15 Jakoi itsens\u00e4 ja karkasi heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 palvelioinensa, ja l\u00f6i heit\u00e4: ja ajoi takaa hamaan Hobaan, joka on vasemmalla puolella Damaskua.\n14:16 Ja toi j\u00e4llens\u00e4 kaiken tavaran: ja my\u00f6s veljens\u00e4 Lotin ja h\u00e4nen tavaransa toi h\u00e4n j\u00e4llens\u00e4, niin my\u00f6s vaimot ja v\u00e4en.\n14:17 Silloin meni Sodoman kuningas h\u00e4nt\u00e4 vastaan, koska h\u00e4n palasi ly\u00f6m\u00e4st\u00e4 Kedorlaomeria, ja niit\u00e4 kuninkaita h\u00e4nen kanssansa: Sjaven lakeudella, joka kuninkaan laaksoksi kutsutaan.\n14:18 Mutta Melkisedek Salemin kuningas toi leiv\u00e4n ja viinan: ja h\u00e4n oli ylimm\u00e4isen Jumalan pappi.\n14:19 Ja siunasi h\u00e4nt\u00e4, ja sanoi: siunattu ole sin\u00e4 Abram sille kaikkein korkeimmalle Jumalalle, jonka taivas ja maa oma on.\n14:20 Ja kiitetty olkoon kaikkein korkein Jumala, joka sinun vihollises antoi sinun k\u00e4siis. Ja (Abram) antoi h\u00e4nelle kymmenykset kaikista.\n14:21 Silloin Sodoman kuningas sanoi Abramille: anna minulle v\u00e4ki, ja pid\u00e4 itse tavara.\n14:22 Ja Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: Min\u00e4 nostan minun k\u00e4teni Herran kaikkein korkeimman Jumalan tyk\u00f6, jonka taivas ja maa oma on:\n14:23 Etten min\u00e4 ota kaikesta sinun omastas lankaakaan eli keng\u00e4n rihmaa, ettes sanoisi: min\u00e4 olen Abramin \u00e4veri\u00e4\u00e4ksi tehnyt:\n14:24 Ei suinkaan, paitsi sit\u00e4 kuin n\u00e4m\u00e4t nuoret miehet sy\u00f6neet ovat; ja niiden miesten osan, jotka minua seurasivat: Aner, Eskol ja Mamre, he saakoon osansa.\n15:1 Kuin n\u00e4m\u00e4 olivat niin tapahtuneet, tuli Herran sana Abramin tyk\u00f6 n\u00e4yss\u00e4, sanoen: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 Abram, min\u00e4 olen sinun kilpes, ja sangen suuri palkkas.\n15:2 Mutta Abram sanoi: Herra, Herra, mit\u00e4s minulle annat? min\u00e4 l\u00e4hden lapsetoinna t\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja minun huoneeni haltia on t\u00e4m\u00e4 Eleasari Damaskusta.\n15:3 Ja Abram taas sanoi: mutta minulle et sin\u00e4 antanut siement\u00e4. Ja katsos, minun kotopalkolliseni tulee minun perillisekseni.\n15:4 Ja katso, Herran sana tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoen: ei t\u00e4m\u00e4 sinua peri: vaan joka sinun ruumiistas tulee, se tulee sinun perillisekses.\n15:5 Niin h\u00e4n vei h\u00e4nen ulos, ja sanoi: katso taivaaseen ja lue t\u00e4hdet, jos sin\u00e4 ne taidat lukea. Ja sanoi h\u00e4nelle: niin sinun siemenes on oleva.\n15:6 (Abram) uskoi Herran, ja h\u00e4n luki h\u00e4nelle sen vanhurskaudeksi.\n15:7 Ja sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 se Herra olen, joka vein sinun ulos Kaldean Uurista, antaakseni sinulle t\u00e4m\u00e4n maan omakses.\n15:8 Ja h\u00e4n sanoi: Herra, Herra, mist\u00e4 min\u00e4 tiet\u00e4isin sen omistavani?\n15:9 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: ota minulle kolmivuotinen hehkonen, ja kolmivuotinen vuohi, ja kolmivuotinen oinas: niin my\u00f6s mettinen, ja nuori kyhkyl\u00e4inen.\n15:10 Ja h\u00e4n otti h\u00e4nelle n\u00e4m\u00e4t kaikki, ja jakoi keskelt\u00e4 kahtia, ja pani itsekunkin osan toinen toisensa kohdalle; vaan lintuja ei h\u00e4n jakanut.\n15:11 Niin linnut tulivat lihain p\u00e4\u00e4lle; ja Abram karkotti ne.\n15:12 Ja tapahtui auringon laskeissa, ett\u00e4 raskas uni lankesi Abramin p\u00e4\u00e4lle: ja katso, h\u00e4mm\u00e4stys ja synkk\u00e4 pimeys tuli h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n15:13 Niin h\u00e4n sanoi Abramille: sinun pit\u00e4\u00e4 totisesti tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 sinun siemenes tulee muukalaiseksi sille maalle, joka ei heid\u00e4n omansa ole, ja he saattavat heit\u00e4 orjaksi, ja vaivaavat heit\u00e4 nelj\u00e4sataa ajastaikaa.\n15:14 Mutta sille kansalle, jonka orjana he ovat, kostan min\u00e4: ja sitte he l\u00e4htev\u00e4t ulos suurella tavaralla.\n15:15 Ja sin\u00e4 menet is\u00e4is tyk\u00f6 rauhassa, ja haudataan hyv\u00e4ss\u00e4 ij\u00e4ss\u00e4.\n15:16 Vaan nelj\u00e4nness\u00e4 miespolvessa he t\u00e4nne palajavat: sill\u00e4 Amorilaisten pahuus ei ole viel\u00e4 t\u00e4ytetty.\n15:17 Ja koska aurinko oli laskenut, ja pimeys joutunut: katso, p\u00e4tsi suitsi, ja liekki k\u00e4vi kappaleitten keskelt\u00e4.\n15:18 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 teki Herra liiton Abramin kanssa, sanoen: sinun siemenelles annan min\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maan, hamasta Egyptin virrasta, niin suureen virtaan Phratiin asti.\n15:19 Kenil\u00e4iset, ja Kenitsil\u00e4iset, ja Kadmonilaiset,\n15:20 Ja Hetil\u00e4iset, ja Pheresil\u00e4iset, ja Kalevan pojat,\n15:21 Ja Amorilaiset, ja Kanaanealaiset, ja Gergesil\u00e4iset, ja Jebusilaiset.\n16:1 Ja Sarai Abramin em\u00e4nt\u00e4 ei synnytt\u00e4nyt h\u00e4nelle. Mutta h\u00e4nell\u00e4 oli Egyptil\u00e4inen piika, jonka nimi oli Hagar.\n16:2 Ja Sarai sanoi Abramille: katso nyt; Herra on minun sulkenut synnytt\u00e4m\u00e4st\u00e4, menes siis minun piikani sivuun, jos min\u00e4 sittenkin saisin lapsia h\u00e4nest\u00e4. Ja Abram otti Sarain sanan.\n16:3 Ja Sarai Abramin em\u00e4nt\u00e4 otti Egyptil\u00e4isen piikansa Hagarin, sitte kun Abram kymmenen ajastaikaa oli asunut Kanaanin maalla: ja antoi sen miehellens\u00e4 Abramille em\u00e4nn\u00e4ksi.\n16:4 Ja h\u00e4n makasi Hagarin tyk\u00f6n\u00e4, joka tuli raskaaksi. Koska h\u00e4n tunsi itsens\u00e4 raskaaksi, tuli h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 halvaksi h\u00e4nen silmiss\u00e4ns\u00e4.\n16:5 Niin sanoi Sarai Abramille: minulle tapahtunut v\u00e4\u00e4ryys lankee sinun p\u00e4\u00e4lles; min\u00e4 annoin minun piikani sinun sivuus; ja ett\u00e4 h\u00e4n tunsi itsens\u00e4 raskaaksi, halpenin min\u00e4 h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4: Herra tuomitkoon minun ja sinun v\u00e4lill\u00e4s.\n16:6 Mutta Abram sanoi Saraille: katso, sinun piikas on sinun k\u00e4siss\u00e4s, tee h\u00e4nen kanssansa mit\u00e4s tahdot: Niin Sarai kuritti h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4n pakeni h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4.\n16:7 Mutta Herran enkeli l\u00f6ysi h\u00e4nen vesil\u00e4hteen tyk\u00f6n\u00e4 korvessa: l\u00e4hteen tyk\u00f6n\u00e4 Surrin tiell\u00e4.\n16:8 Ja sanoi: Hagar, Sarain piika, kustas tulet? ja kuhunkas menet? h\u00e4n sanoi: min\u00e4 pakenin em\u00e4nt\u00e4\u00e4ni Saraita.\n16:9 Ja Herran enkeli sanoi h\u00e4nelle: palaja em\u00e4nt\u00e4s tyk\u00f6, ja n\u00f6yryyt\u00e4 itses h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 alle.\n16:10 Ja Herran enkeli sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 lis\u00e4\u00e4n suuresti sinun siemenes, niin ettei sit\u00e4 taideta luettaa paljouden t\u00e4hden.\n16:11 Ja Herran enkeli sanoi (viel\u00e4) h\u00e4nelle: katso, sin\u00e4 olet raskas, ja synnyt\u00e4t pojan: ja sinun pit\u00e4\u00e4 kutsuman h\u00e4nen nimens\u00e4 Ismael: sill\u00e4 Herra on kuullut sinun vaivas.\n16:12 H\u00e4n tulee tylyksi mieheksi, ja h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 jokaista vastaan, ja jokaisen k\u00e4si h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja h\u00e4n on asuva kaikkein veljeins\u00e4 edess\u00e4.\n16:13 Ja h\u00e4n kutsui Herran nimen, joka h\u00e4nt\u00e4 puhutteli, sin\u00e4 Jumala, joka n\u00e4et minun, sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: enk\u00f6 min\u00e4 ole katsonut h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4, joka minun n\u00e4kee?\n16:14 Sent\u00e4hden nimitti h\u00e4n sen kaivon, sen el\u00e4v\u00e4n kaivoksi, joka minun n\u00e4kee, joka on Kadeksen ja Baredin v\u00e4lill\u00e4.\n16:15 Ja Hagar synnytti Abramille pojan: ja Abram kutsui poikansa nimen, jonka Hagar synnytti, Ismael.\n16:16 Ja Abram oli kuudenyhdeks\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastajan vanha, koska Hagar synnytti Ismaelin Abramille.\n17:1 Koska Abram oli yhdeks\u00e4nkymmenen ja yhdeks\u00e4n ajastaikainen, n\u00e4kyi Herra Abramille ja sanoi h\u00e4nelle: Min\u00e4 olen Jumala kaikkivaltias: vaella minun edess\u00e4ni, ja ole vakaa.\n17:2 Ja min\u00e4 teen liittoni minun ja sinun v\u00e4lilles, ja lis\u00e4\u00e4n sinun sangen suuresti.\n17:3 Ja Abram lankesi kasvoillensa: Ja Jumala puhui h\u00e4nen kanssansa, sanoen:\n17:4 Katso, Min\u00e4 olen, ja minun liittoni on sinun kanssas, ja sin\u00e4 tulet paljon kansan is\u00e4ksi.\n17:5 Sent\u00e4hden ei sinua pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 kutsuttaman Abram; mutta Abrahamin pit\u00e4\u00e4 oleman sinun nimes: sill\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt sinun paljon kansan is\u00e4ksi.\n17:6 Ja teen sinun sangen suuresti hedelm\u00e4lliseksi, ja asetan sinun kansoiksi: ja kuninkaat tulevat sinusta.\n17:7 Ja min\u00e4 teen minun liittoni minun vaiheelleni ja sinun, ja sinun siemenes sinun j\u00e4lkees, heid\u00e4n suvuissansa ijankaikkiseksi liitoksi: ett\u00e4 min\u00e4 olen sinun Jumalas, ja sinun siemenes sinun j\u00e4lkees.\n17:8 Ja annan sinulle ja sinun siemenelles sinun j\u00e4lkees, sen maan, jossa sin\u00e4 muukalainen olet; koko Kanaanin maan ij\u00e4iseksi omaisuudeksi: ja olen heid\u00e4n Jumalansa.\n17:9 Ja Jumala sanoi Abrahamille: pid\u00e4 siis minun liittoni, sin\u00e4 ja sinun siemenes sinun j\u00e4lkees, heid\u00e4n suvuissansa.\n17:10 Ja t\u00e4m\u00e4 on liitto, jonka teid\u00e4n pit\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, minun vaiheellani ja teid\u00e4n, ja sinun siemenes vaiheella sinun j\u00e4lkees: kaikki miehenpuoli pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n seassanne ymp\u00e4rileikattaman.\n17:11 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rileikkaaman teid\u00e4n esinahkanne lihan: sen pit\u00e4\u00e4 oleman liiton merkiksi minun ja teid\u00e4n vaiheellanne.\n17:12 Kahdeksan p\u00e4iv\u00e4inen poikalapsi pit\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rileikattaman teid\u00e4n seassanne, kaikki miehenpuoli teid\u00e4n suvuissanne: kotona syntynyt, eli kaikkinaiselta muukalaiselta rahalla ostettu, joka ei ole sinun siemenest\u00e4s.\n17:13 Kaiketi pit\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rileikattaman sek\u00e4 kotonas syntynyt, ett\u00e4 rahallas ostettu; ja niin minun liittoni on oleva teid\u00e4n lihassanne ijankaikkiseksi liitoksi.\n17:14 Ja jonka esinahallisen miehenpuolen esinahan liha ei ymp\u00e4rileikata, se sielu pit\u00e4\u00e4 hukutettaman kansastansa: h\u00e4n on minun liittoni rikkonut.\n17:15 Ja Jumala sanoi Abrahamille: Saraita sinun em\u00e4nt\u00e4\u00e4s ei pid\u00e4 sinun en\u00e4\u00e4 kutsuman Sarai; vaan Saara pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen nimens\u00e4:\n17:16 Sill\u00e4 min\u00e4 siunaan h\u00e4nt\u00e4, ja annan my\u00f6s h\u00e4nest\u00e4 sinulle pojan; sill\u00e4 min\u00e4 siunaan h\u00e4nen , ja h\u00e4n on tuleva kansoiksi, ja kansain kuninkaat tulevat h\u00e4nest\u00e4.\n17:17 Ja Abraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, ja sanoi syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: syntyneek\u00f6 sadanajastaikaiselle poika? ja Saara yhdeks\u00e4nkymmenen ajastaikainen synnytt\u00e4neek\u00f6?\n17:18 Ja Abraham sanoi Jumalalle: josko Ismael sais el\u00e4\u00e4 sinun edess\u00e4s!\n17:19 Niin sanoi Jumala: Tosin Saara sinun em\u00e4nt\u00e4s synnytt\u00e4\u00e4 sinulle pojan ja sinun pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 kutsuman Isaak: ja min\u00e4 teen minun liittoni h\u00e4nen kanssansa ijankaikkiseksi liitoksi, h\u00e4nen siemenellens\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4.\n17:20 Ismaelista olen min\u00e4 my\u00f6s sinun rukoukses kuullut, katso, min\u00e4 olen siunannut h\u00e4nt\u00e4, ja teen h\u00e4nen hedelm\u00e4lliseksi, ja lis\u00e4\u00e4n h\u00e4nen sangen suuresti: kaksitoistakymment\u00e4 ruhtinasta pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen siitt\u00e4m\u00e4n, ja min\u00e4 teen h\u00e4nen suureksi kansaksi.\n17:21 Mutta minun liittoni teen min\u00e4 Isaakin kanssa; jonka Saara on sinulle synnytt\u00e4v\u00e4, t\u00e4h\u00e4n aikaan tulevana vuonna.\n17:22 Ja kuin puhe oli p\u00e4\u00e4tetty h\u00e4nen kanssansa, meni Jumala yl\u00f6s Abrahamin tyk\u00f6\u00e4.\n17:23 Ja Abraham otti poikansa Ismaelin, ja kaikki kotona syntyneet, ja kaikki ostetut: kaiken miehenpuolen Abrahamin huoneessa: ja ymp\u00e4rileikkasi heid\u00e4n esinahkansa lihan, kohta sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin Jumala oli puhunut h\u00e4nen kanssansa.\n17:24 Ja Abraham oli yhdeks\u00e4n ja yhdeks\u00e4nkymmenen ajastaikainen, koska h\u00e4nen esinahkansa liha ymp\u00e4rileikattiin.\n17:25 Mutta Ismael h\u00e4nen poikansa oli kolmentoistakymmenen ajastaikainen, koska h\u00e4nen esinahkansa liha ymp\u00e4rileikattiin.\n17:26 Yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ymp\u00e4rileikattiin Abraham, ja Ismael h\u00e4nen poikansa.\n17:27 Ja kaikki miehenpuoli h\u00e4nen huoneessansa, kotona syntyneet ja muukalaisilta ostetut, ymp\u00e4rileikattiin h\u00e4nen kanssansa.\n18:1 Ja Herra n\u00e4kyi h\u00e4nelle Mamren lakeudella; jossa h\u00e4n istui majan ovella, koska p\u00e4iv\u00e4 oli palavimmallansa.\n18:2 Koska h\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 nosti ja n\u00e4ki, katso kolme miest\u00e4 seisoivat h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4: ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki heid\u00e4t, juoksi h\u00e4n heit\u00e4 vastaan majan ovelta, ja kumarsi itsens\u00e4 maahan.\n18:3 Ja sanoi: Herra, jos min\u00e4 olen armon l\u00f6yt\u00e4nyt sinun edess\u00e4s, niin \u00e4l\u00e4 mene palvelias ohitse.\n18:4 Ja sallikaat tuotaa v\u00e4h\u00e4 vett\u00e4 pest\u00e4ksenne teid\u00e4n jalkanne, ja lev\u00e4tk\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne puun alla.\n18:5 Ja min\u00e4 tuon teid\u00e4n eteenne kappaleen leip\u00e4\u00e4, virvottaaksenne teid\u00e4n syd\u00e4nt\u00e4nne, ja sitte menk\u00e4\u00e4t: sill\u00e4 sent\u00e4hden te poikkesitte teid\u00e4n palvelianne tyk\u00f6. Ja he sanoivat: tee niin kuin sin\u00e4 olet puhunut.\n18:6 Niin Abraham riensi majaan Saaran tyk\u00f6, ja sanoi: rienn\u00e4 sinuas ja tuo kolme mittaa s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia.\n18:7 Ja Abraham juoksi karjan tyk\u00f6: ja toi nuoren ja kauniin vasikan, ja antoi palveliallensa, joka riensi valmistamaan sit\u00e4.\n18:8 Ja h\u00e4n toi voita ja maitoa, ja vasikasta, jota h\u00e4n valmistanut oli, ja pani heid\u00e4n eteens\u00e4: ja h\u00e4n seisoi heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4 puun alla ja he s\u00f6iv\u00e4t.\n18:9 Niin sanoivat he h\u00e4nelle: kussa on Saara sinun em\u00e4nt\u00e4s? h\u00e4n vastasi: t\u00e4\u00e4ll\u00e4 majassa.\n18:10 Ja h\u00e4n sanoi: tosin min\u00e4 palajan sinun tyk\u00f6s, liki t\u00e4ll\u00e4 vuoden ajalla, ja katso, Saaralla em\u00e4nn\u00e4ll\u00e4s on poika. Ja Saara kuuli sen majan ovelle, joka oli h\u00e4nen takanansa.\n18:11 Mutta Abraham ja Saara olivat vanhat ja ij\u00e4lliseksi joutuneet; niin ett\u00e4 Saaralta olivat lakanneet vaimolliset menot.\n18:12 Sent\u00e4hden nauroi Saara itsellens\u00e4, ja sanoi: nyt koska min\u00e4 vanha olen, antanenko min\u00e4 itseni hekumaan? ja minun herrani on vanhentunut.\n18:13 Ja Herra sanoi Abrahamille: miksi Saara nauroi, sanoen: pit\u00e4neek\u00f6st\u00e4 todellakin minun synnytt\u00e4m\u00e4n, joka olen vanhaksi tullut?\n18:14 Onko Herralle jotakin mahdotointa? M\u00e4\u00e4r\u00e4ttyyn aikaan, koska min\u00e4 palajan sinun tyk\u00f6s, t\u00e4ll\u00e4 vuoden ajalla, niin Saaralla on poika.\n18:15 Niin Saara kielsi, sanoen: en min\u00e4 nauranut: sill\u00e4 h\u00e4n h\u00e4mm\u00e4styi. Mutta h\u00e4n sanoi: ei ole niin, sin\u00e4 nauroit.\n18:16 Silloin nousivat miehet sielt\u00e4, ja k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t heit\u00e4ns\u00e4 Sodomaan p\u00e4in: ja Abraham meni heid\u00e4n kanssansa, saattamaan heit\u00e4.\n18:17 Ja Herra sanoi: kuinka min\u00e4 salaan Abrahamilta, jota min\u00e4 teen?\n18:18 Ett\u00e4 Abraham tulee suureksi ja v\u00e4kev\u00e4ksi kansaksi, ja kaikki kansat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 siunatuksi tuleman.\n18:19 Sill\u00e4 min\u00e4 tunnen h\u00e4nen, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4skee lapsiansa ja huonettansa h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 Herran tiet\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja tekem\u00e4\u00e4n hurskautta ja oikeutta: ett\u00e4 Herra saattais Abrahamille kaikki, kuin h\u00e4n h\u00e4nelle luvannut on.\n18:20 Ja Herra sanoi: Sodomassa ja Gomorrassa on suuri huuto, ja heid\u00e4n syntins\u00e4 ovat sangen raskaat.\n18:21 Min\u00e4 astun nyt alas ja katson, jos he t\u00e4ydellisesti tehneet ovat huudon j\u00e4lkeen, joka minun eteeni tullut on; taikka jos ei niin ole, ett\u00e4 min\u00e4 sen tiet\u00e4isin.\n18:22 Ja miehet k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t itsens\u00e4 sielt\u00e4, ja meniv\u00e4t Sodomaan p\u00e4in. Mutta Abraham j\u00e4i seisomaan viel\u00e4 Herran eteen.\n18:23 Ja Abraham astui h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi: hukutatkos my\u00f6s vanhurskaan jumalattoman kanssa?\n18:24 Jos kaupungissa olisi viisikymment\u00e4 vanhurskasta, hukuttaisitkos my\u00f6s ne, ja et s\u00e4\u00e4st\u00e4isi sit\u00e4 siaa viidenkymmenen vanhurskaan t\u00e4hden, jotka siell\u00e4 olisivat?\n18:25 Pois se sinusta, ett\u00e4s sen tekisit, ja kuolettaisit vanhurskaan jumalattoman kanssa, ja ett\u00e4 vanhurskaalle k\u00e4vis niinkuin jumalattomallekin. Pois se sinusta: Eik\u00f6 kaiken maailman tuomari oikein tuomitsisi?\n18:26 Herra sanoi: jos min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n viisikymment\u00e4 vanhurskasta Sodoman kaupungissa; niin min\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4n kaiken sen paikan heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4.\n18:27 Abraham vastasi ja sanoi: katso, min\u00e4 olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa; ehk\u00e4 min\u00e4 tomu ja tuhka olen.\n18:28 Mit\u00e4maks, jos oli vailla viisi niist\u00e4 viidest\u00e4kymmenest\u00e4 vanhurskaasta, kadottaisitkos viiden t\u00e4hden koko kaupungin? ja h\u00e4n sanoi: en kadota, jos min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n siell\u00e4 viisiviidett\u00e4kymment\u00e4.\n18:29 Ja h\u00e4n puhui viel\u00e4 h\u00e4nelle, ja sanoi: mit\u00e4maks, siin\u00e4 l\u00f6ytt\u00e4isiin nelj\u00e4kymment\u00e4? ja h\u00e4n sanoi: en tee min\u00e4 nelj\u00e4nkymmenen t\u00e4hden.\n18:30 Abraham sanoi: \u00e4lk\u00f6\u00f6n minun Herrani vihastuko, ett\u00e4 min\u00e4 viel\u00e4 puhun: mit\u00e4maks, l\u00f6ytt\u00e4isiin siell\u00e4 kolmekymment\u00e4? ja h\u00e4n sanoi: en min\u00e4 tee, jos min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n siell\u00e4 kolmekymment\u00e4.\n18:31 Ja h\u00e4n sanoi taas: katso, min\u00e4 olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa: mit\u00e4maks, l\u00f6ytt\u00e4isiin siell\u00e4 kaksikymment\u00e4? ja h\u00e4n sanoi: en kadota heit\u00e4 kahdenkymmenen t\u00e4hden.\n18:32 Ja h\u00e4n viel\u00e4 sanoi: \u00e4lk\u00f6\u00f6n minun Herrani vihastuko, jos min\u00e4 ainoastansa t\u00e4ll\u00e4 er\u00e4ll\u00e4 puhu: mit\u00e4maks, siell\u00e4 l\u00f6ytt\u00e4isiin kymmenen? ja h\u00e4n sanoi: en kadota heit\u00e4 kymmenen t\u00e4hden.\n18:33 Ja Herra meni pois sitte kuin h\u00e4n oli Abrahamin kanssa puhunut: ja Abraham palasi kotiansa.\n19:1 Ja kaksi enkeli\u00e4 tulivat ehtoona Sodomaan, ja Lot istui Sodoman portissa: ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki heid\u00e4t, nousi h\u00e4n heit\u00e4 vastaan, ja kumarsi kasvoillensa maahan.\n19:2 Ja sanoi: katso, minun Herrani, poiketkaat teid\u00e4n palvelianne huoneeseen y\u00f6ksi, ja antakaat pest\u00e4 jalkanne, ja aamulla varhain noustuanne menette matkaan. Ja he sanoivat: ei suinkaan, vaan kadulla me y\u00f6t\u00e4 pid\u00e4mme.\n19:3 Ja h\u00e4n kovin vaati heit\u00e4, ja he poikkesivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja tulivat h\u00e4nen huoneeseensa. Ja h\u00e4n valmisti heille aterian, ja leipoi happamattomia leipi\u00e4, ja he s\u00f6iv\u00e4t.\n19:4 Ennenkuin he lev\u00e4t\u00e4 panivat, tulivat kaupungin miehet, Sodomalaiset, nuoret ja vanhat: kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittiv\u00e4t huoneen.\n19:5 Ja huusivat Lotin, ja sanoivat h\u00e4nelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tyk\u00f6s y\u00f6ll\u00e4 tulivat? tuo heit\u00e4 meid\u00e4n tyk\u00f6mme tutaksemme heit\u00e4.\n19:6 Silloin Lot meni ulos heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 oven eteen, ja sulki oven j\u00e4lkeens\u00e4.\n19:7 Ja sanoi: \u00e4lk\u00e4\u00e4t te, rakkaat veljeni, tehk\u00f6 niin pahoin.\n19:8 Katso, minulla on kaksi tyt\u00e4rt\u00e4, jotka ei viel\u00e4 miehest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4: ne min\u00e4 tuotan teille, tehk\u00e4\u00e4t heille mit\u00e4 te tahdotte: ainoastansa n\u00e4ille miehille \u00e4lk\u00e4\u00e4t mit\u00e4\u00e4n pahaa tehk\u00f6; sill\u00e4 sent\u00e4hden ovat he tulleet minun kattoni varjon ala.\n19:9 Mutta he sanoivat: tule t\u00e4nne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja kuitenkin tahtoo kokonansa hallita? nyt, me teemme enemm\u00e4n pahaa sinulle kuin heille: ja he tekiv\u00e4t suurella v\u00e4kivallalla miehelle Lotille yll\u00e4k\u00f6n, ja juoksivat ovea s\u00e4rkem\u00e4\u00e4n.\n19:10 Niin miehet ojensivat k\u00e4tens\u00e4 ulos, ja tempasivat Lotin tyk\u00f6ns\u00e4 huoneesen, ja paiskasivat oven kiinni.\n19:11 Ja miehet, kuin huoneen oven edess\u00e4 olivat, l\u00f6iv\u00e4t he sokeudella, pienet ja suuret, niin ett\u00e4 he v\u00e4syiv\u00e4t ovea etseiss\u00e4ns\u00e4.\n19:12 Ja miehet sanoivat Lotille: onko sinulla viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 jouku? v\u00e4vyj\u00e4, eli poikia taikka tytt\u00e4ri\u00e4, eli kaikkia mit\u00e4 sinulla on t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa? vie ne ulos t\u00e4st\u00e4 siasta.\n19:13 Sill\u00e4 me hukutamme t\u00e4m\u00e4n paikan: ett\u00e4 heid\u00e4n huutonsa on suuri Herran edess\u00e4, niin Herra l\u00e4hetti meid\u00e4t heit\u00e4 hukuttamaan.\n19:14 Niin Lot meni ulos ja puhutteli v\u00e4vyj\u00e4ns\u00e4, jotka piti saaman h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4, ja sanoi: nouskaat ja l\u00e4htek\u00e4\u00e4t t\u00e4st\u00e4 siasta: sill\u00e4 Herra hukuttaa t\u00e4m\u00e4n kaupungin: mutta h\u00e4n oli niinkuin leikki\u00e4 tekev\u00e4 h\u00e4nen v\u00e4vyins\u00e4 silm\u00e4in edess\u00e4.\n19:15 Koska aamurusko k\u00e4vi yl\u00f6s, kiiruhtivat enkelit Lotin joutumaan, ja sanoivat: nouse, ota em\u00e4nt\u00e4s, ja kaksi tyt\u00e4rt\u00e4s, jotka saapuvilla ovat, ettet sin\u00e4 my\u00f6s hukkuisi t\u00e4m\u00e4n kaupungin pahuudessa.\n19:16 Koska h\u00e4n viipyi, tarttuivat miehet h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4, ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen kahden tytt\u00e4rens\u00e4 k\u00e4teen, sill\u00e4 Herra tahtoi s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 heit\u00e4: ja taluttivat h\u00e4nen ulos ja j\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nen ulkopuolelle kaupunkia.\n19:17 Ja koska he johdattivat heit\u00e4 ulos, sanoivat he: pelasta sinun sielus, ja \u00e4l\u00e4 katsahda taakses, ja \u00e4l\u00e4 my\u00f6s seisahda koko t\u00e4lle lakeudelle; vaan turvaa sinuas vuorelle, ettes hukkuisi.\n19:18 Ja Lot sanoi heille: Ei Herra.\n19:19 Katso, sinun palvelias on l\u00f6yt\u00e4nyt armon sinun edess\u00e4s, sin\u00e4 olet tehnyt sinun laupeutes suureksi, jonkas minulle osotit, pelastaakses minun sieluani: en taida min\u00e4 pelastaa minuani vuorella, ettei minulle jotakuta pahaa tapahtuisi, ja kuolisin.\n19:20 Katsos, tuo kaupunki on l\u00e4sn\u00e4, paeta sinne: ja h\u00e4n on v\u00e4h\u00e4: salli minua siell\u00e4 pelastettaa: eik\u00f6 h\u00e4n ole v\u00e4h\u00e4inen? ett\u00e4 minun sieluni siell\u00e4 el\u00e4v\u00e4n\u00e4 pysyis.\n19:21 Niin sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: katso, t\u00e4ss\u00e4 asiassa olen min\u00e4 my\u00f6s sinun rukoukses p\u00e4\u00e4lle katsonut: etten min\u00e4 kukista sit\u00e4 kaupunkia, jostas puhuit.\n19:22 Rienn\u00e4, pelasta sinuas siell\u00e4: sill\u00e4 en min\u00e4 taida tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, siihenasti ett\u00e4s sinne sis\u00e4lle tulet. Sent\u00e4hden kutsui h\u00e4n sen kaupungin Zoar.\n19:23 Aurinko oli nousnut maan p\u00e4\u00e4lle, ja Lot tuli Zoariin sis\u00e4lle.\n19:24 Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran p\u00e4\u00e4lle tulikive\u00e4 ja tulta: Herralta taivaasta.\n19:25 Ja kukisti ne kaupungit, ja kaiken sen lakeuden: niin my\u00f6s kaikki niiden kaupunkein asuvaiset, ja maan kasvon.\n19:26 Ja Lotin em\u00e4nt\u00e4 k\u00e4\u00e4nsi kasvonsa takaisin h\u00e4nest\u00e4; ja muuttui suolapatsaaksi.\n19:27 Mutta Abraham nousi varhain aamulla, ja meni siihen paikkaan, kussa h\u00e4n oli ennen seisonut Herran edess\u00e4.\n19:28 Ja katsahti Sodomaa ja Gomorraa p\u00e4in, ja kaiken sen maan lakeuteen; ja n\u00e4ki ett\u00e4 savu nousi maasta niinkuin p\u00e4tsin savu.\n19:29 Ja tapahtui, koska Jumala kukisti sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Abrahamin: ja johdatti Lotin ulos h\u00e4vityksen keskelt\u00e4, koska h\u00e4n kukisti ne kaupungit, joissa Lot asui.\n19:30 Ja Lot l\u00e4ksi Zoarista, ja asui vuorella, ja kaksi h\u00e4nen tyt\u00e4rt\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen kanssansa; sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si asua Zoarissa: ja oli luolassa ja kaksi h\u00e4nen tyt\u00e4rt\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen kanssansa.\n19:31 Niin sanoi vanhempi nuoremmalle: meid\u00e4n is\u00e4mme on vanha: eik\u00e4 ole muuta miest\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, makaamaan meid\u00e4n kanssamme, koko maan tavan j\u00e4lkeen.\n19:32 K\u00e4yk\u00e4\u00e4mme, juottakaamme meid\u00e4n is\u00e4mme viinalla, ja maatkaamme h\u00e4nen kanssansa, her\u00e4tt\u00e4\u00e4ksemme is\u00e4st\u00e4mme siement\u00e4.\n19:33 Niin he juottivat is\u00e4ns\u00e4 sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 viinalla. Ja vanhempi tuli ja makasi is\u00e4ns\u00e4 kanssa, ja ei h\u00e4n huomainnut koska h\u00e4n lev\u00e4t\u00e4 tuli, ja koska h\u00e4n nousi.\n19:34 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sanoi vanhempi nuoremmalle: katso, min\u00e4 makasin menneen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 is\u00e4ni kanssa: juottakaamme h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin y\u00f6n\u00e4 viinalla, ja mene sin\u00e4 ja makaa h\u00e4nen kanssansa, her\u00e4tt\u00e4\u00e4ksemme is\u00e4st\u00e4mme siement\u00e4.\n19:35 Niin he juottivat my\u00f6s sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 viinalla: ja nuorempi meni ja makasi h\u00e4nen kanssansa, ja ei h\u00e4n huomainnut koska h\u00e4n lev\u00e4t\u00e4 tuli, ja koska h\u00e4n nousi.\n19:36 Ja niin molemmat Lotin tytt\u00e4ret tulivat is\u00e4st\u00e4ns\u00e4 raskaaksi.\n19:37 Ja vanhempi synnytti pojan, ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Moab: h\u00e4nest\u00e4 ovat Moabilaiset tulleet, hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n19:38 Ja nuorempi my\u00f6s synnytti pojan, ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 BenAmmi: h\u00e4nest\u00e4 tulivat Ammonin lapset, hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n20:1 Niin Abraham vaelsi sielt\u00e4 etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja asui Kadeksen ja Surrin vaiheella: ja oli muukalainen Gerarissa.\n20:2 Ja Abraham sanoi em\u00e4nn\u00e4st\u00e4ns\u00e4 Saarasta: h\u00e4n on minun sisareni. Niin Abimelek Gerarin kuningas l\u00e4hetti ja antoi noutaa Saaran tyk\u00f6ns\u00e4.\n20:3 Mutta Jumala tuli Abimelekin tyk\u00f6 y\u00f6ll\u00e4 unessa: ja sanoi h\u00e4nelle: katso, sinun pit\u00e4\u00e4 kuoleman sen vaimon t\u00e4hden, jonkas ottanut olet; sill\u00e4 h\u00e4n on yhden miehen aviovaimo.\n20:4 Mutta Abimelek ei ollut ryhtynyt h\u00e4neen, ja sanoi: Herra tahdotkos my\u00f6s surmata hurskaan kansan?\n20:5 Eik\u00f6 h\u00e4n sanonut minulle: h\u00e4n on minun sisareni, ja h\u00e4n my\u00f6s itse sanoi: h\u00e4n on minun veljeni: yksivakaisella syd\u00e4mell\u00e4 ja viattomilla k\u00e4sill\u00e4 olen min\u00e4 sen tehnyt.\n20:6 Ja Jumala sanoi h\u00e4nelle unessa: min\u00e4 my\u00f6s tied\u00e4n, ett\u00e4s syd\u00e4mes yksivakaisuudessa sen tehnyt olet. Sent\u00e4hden min\u00e4 my\u00f6s estin sinun, ettes rikkoisi minua vastaan; jonka t\u00e4hden en min\u00e4 sallinut sinua ryhtym\u00e4\u00e4n h\u00e4neen.\n20:7 Niin anna nyt miehelle h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lleen; sill\u00e4 h\u00e4n on propheta: ja h\u00e4n on rukoileva sinun edest\u00e4s, ett\u00e4s saat el\u00e4\u00e4. Mutta jos et sin\u00e4 anna h\u00e4nt\u00e4 j\u00e4lleen, niin tied\u00e4, ett\u00e4s totisesti kuolet, ja kaikki mit\u00e4 sinulla on.\n20:8 Niin Abimelek nousi varhain aamulla, ja kutsui kaikki palveliansa, ja puhui kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat heid\u00e4n kuultensa: ja miehet pelk\u00e4siv\u00e4t suuresti.\n20:9 Ja Abimelek kutsui Abrahamin, ja sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4s meille teit? ja mit\u00e4 min\u00e4 olen rikkonut sinua vastaan, ett\u00e4s saattaisit minulle ja minun valtakunnalleni niin suuren rikoksen? sin\u00e4 olet tehnyt minua vastaan niit\u00e4 t\u00f6it\u00e4 joita ei sovi tehd\u00e4.\n20:10 Ja Abimelek sanoi viel\u00e4 Abrahamille: mit\u00e4s n\u00e4it, ett\u00e4s t\u00e4m\u00e4n teit?\n20:11 Abraham sanoi: min\u00e4 ajattelin: kukaties ei t\u00e4ss\u00e4 paikassa ole yht\u00e4\u00e4n Jumalan pelkoa: ja he surmaavat minun, em\u00e4nt\u00e4ni t\u00e4hden.\n20:12 Ja h\u00e4n on tosin minun sisareni: sill\u00e4 h\u00e4n on minun is\u00e4ni tyt\u00e4r, vaan ei \u00e4itini tyt\u00e4r: ja min\u00e4 otin h\u00e4nen em\u00e4nn\u00e4kseni.\n20:13 Koska Jumala laski minun kulkemaan is\u00e4ni huoneesta, sanoin min\u00e4 h\u00e4nelle: t\u00e4m\u00e4 on sinun lempes, jonka sinun minua kohtaan pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n: kuhunka paikkaan ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 me tulemme, sano minusta: h\u00e4n on minun veljeni.\n20:14 Niin Abimelek otti lampaita, ja karjaa, ja palvelioita, ja piikoja, ja antoi Abrahamille: ja antoi h\u00e4nelle j\u00e4lleen Saaran h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4.\n20:15 Ja Abimelek sanoi: katso, minun maani on altis sinun edess\u00e4s: asu kussa sinulle parhain kelpaa.\n20:16 Ja sanoi Saaralle: katso, min\u00e4 olen antanut veljelles tuhannen hopiapenninki\u00e4, katso, ne pit\u00e4\u00e4 oleman sinulle silm\u00e4in peitteeksi, kaikkein edess\u00e4, jotka sinun kanssas ovat, ja kaikkein muiden edess\u00e4. Ja niin vahvistettiin (h\u00e4nen nuhteettomuutensa).\n20:17 Ja Abraham rukoili Jumalaa: ja Jumala paransi Abimelekin, ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen piikansa, ja ne siittiv\u00e4t.\n20:18 Sill\u00e4 Herra oli per\u00e4ti sulkenut kaikki kohdut Abimelekin huoneessa, Saaran Abrahamin em\u00e4nn\u00e4n t\u00e4hden.\n21:1 Ja Herra etsei Saaraa, niinkuin h\u00e4n sanonut oli: ja Herra teki Saaralle niinkuin h\u00e4n puhunut oli.\n21:2 Ja Saara tuli raskaaksi, ja synnytti Abrahamille pojan h\u00e4nen vanhuudessansa; sill\u00e4 ajalla kuin Jumala h\u00e4nelle sanonut oli.\n21:3 Ja Abraham kutsui poikansa nimen, joka h\u00e4nelle syntynyt oli, ja jonka Saara h\u00e4nelle synnytt\u00e4nyt oli, Isaak.\n21:4 Ja Abraham ymp\u00e4rileikkasi poikansa Isaakin kahdeksan p\u00e4iv\u00e4isen\u00e4: niinkuin Jumala h\u00e4nen k\u00e4skenyt oli.\n21:5 Ja Abraham oli sadan ajastaikainen, koska Isaak h\u00e4nen poikansa h\u00e4nelle syntyi.\n21:6 Ja Saara sanoi: Jumala on tehnyt minulle nauron: kuka ik\u00e4n\u00e4 sen saa kuulla, h\u00e4n nauraa minua.\n21:7 Ja sanoi viel\u00e4: kuka olis taitanut sanoa Abrahamille: Saara on lapsia imett\u00e4v\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen synnytt\u00e4nyt pojan h\u00e4nen vanhuudessansa.\n21:8 Ja lapsi kasvoi ja vieroitettiin: ja Abraham teki suuren pidon sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona Isaak vieroitettiin.\n21:9 Ja Saara n\u00e4ki Egyptil\u00e4isen Hagarin pojan, jonka se Abrahamille synnytt\u00e4nyt oli, pilkkaajaksi.\n21:10 Ja sanoi Abrahamille: aja ulos t\u00e4m\u00e4 palkkavaimo poikinensa: sill\u00e4 palkkavaimon pojan ei pid\u00e4 perim\u00e4n minun poikani Isaakin kanssa.\n21:11 Ja t\u00e4m\u00e4 sana oli Abrahamin mielest\u00e4 sangen karvas, h\u00e4nen poikansa t\u00e4hden.\n21:12 Mutta Jumala sanoi Abrahamille: \u00e4l\u00e4 ota sit\u00e4 pahakses pojasta ja palkkapiiastas: kaikki mit\u00e4 Saara sinulle sanoo, niin kuule h\u00e4nt\u00e4: sill\u00e4 Isaakissa pit\u00e4\u00e4 sinulle siemen kutsuttaman.\n21:13 Min\u00e4 teen my\u00f6s piikas pojan (suureksi) kansaksi; ett\u00e4 h\u00e4n sinun siemenes on.\n21:14 Niin nousi Abraham aamulla varhain, ja otti leipi\u00e4 ja vesileilin; ja antoi Hagarille, ja pani h\u00e4nen selk\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja (antoi h\u00e4nelle) pojan, ja laski h\u00e4nen menem\u00e4\u00e4n. Ja h\u00e4n meni matkaansa, ja eksyi BerSaban korvessa.\n21:15 Koska vesi oli loppunut leilist\u00e4, heitti h\u00e4n pojan puun alle.\n21:16 Ja meni pois, ja istui h\u00e4nen kohdallensa taamma, liki joutsen kantamalle; sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: en min\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 pojan kuolemaa. Ja h\u00e4n istui h\u00e4nen kohdallensa, korotti \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itki.\n21:17 Ja Jumala kuuli pojan \u00e4\u00e4nen, ja Jumalan enkeli huusi Hagaria taivaasta, ja sanoi h\u00e4nelle: mik\u00e4 sinun on, Hagar? \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4; sill\u00e4 Jumala on kuullut pojan \u00e4\u00e4nen, kussa h\u00e4n makaa.\n21:18 Nouse, ota poika, ja tue h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dell\u00e4s: sill\u00e4 min\u00e4 teen h\u00e4nen suureksi kansaksi.\n21:19 Ja Jumala avasi h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki vesikaivon; niin h\u00e4n meni ja t\u00e4ytti leilin vedell\u00e4, ja antoi pojan juoda.\n21:20 Ja Jumala oli pojan kanssa, ja h\u00e4n kasvoi; ja asui korvessa, ja tuli tarkaksi joutsimieheksi.\n21:21 Ja asui Paranin korvessa; ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 otti h\u00e4nelle em\u00e4nn\u00e4n Egyptin maalta.\n21:22 Sill\u00e4 ajalla puhui Abimelek ja h\u00e4nen sotap\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Phikol Abrahamille, sanoen: Jumala on sinun kanssas kaikissa mit\u00e4 sin\u00e4 teet.\n21:23 Niin vanno nyt minulle t\u00e4ss\u00e4 Jumalan kautta, ettes ole minulle, ja minun pojalleni, ja poikanipojalle petollinen; vaan sen laupiuden j\u00e4lkeen, jonka min\u00e4 tein sinun kanssas, tee sin\u00e4 my\u00f6s minun kanssani, ja sen maan kanssa, jossa sin\u00e4 olet muukalainen.\n21:24 Niin sanoi Abraham: min\u00e4 vannon.\n21:25 Ja Abraham nuhteli Abimeleki\u00e4, sen vesikaivon t\u00e4hden, kun Abimelekin palveliat olivat v\u00e4kivallalla ottaneet.\n21:26 Ja Abimelek sanoi: en ole min\u00e4 tiet\u00e4nyt kuka sen teki; etk\u00e4 sin\u00e4 ilmoittanut minulle; enk\u00e4 min\u00e4 sit\u00e4 ole ennen kuullut, kuin t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n21:27 Niin otti Abraham lampaita ja karjaa, ja antoi Abimelekille; ja he tekiv\u00e4t molemmat liiton kesken\u00e4ns\u00e4.\n21:28 Ja Abraham asetti seitsem\u00e4n karitsaa laumasta erin\u00e4ns\u00e4.\n21:29 Ja Abimelek sanoi Abrahamille: mihink\u00e4 ne seitsem\u00e4n karitsaa, jotkas olet asettanut erin\u00e4ns\u00e4?\n21:30 H\u00e4n vastasi: n\u00e4m\u00e4t seitsem\u00e4n karitsaa pit\u00e4\u00e4 sinun ottaman minun k\u00e4dest\u00e4ni, todistukseksi minulle, ett\u00e4 min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4n kaivon kaivanut.\n21:31 Sent\u00e4hden kutsui h\u00e4n sen sian BerSaba: sill\u00e4 siin\u00e4 he molemmat vannoivat kesken\u00e4ns\u00e4.\n21:32 Ja niin he tekiv\u00e4t liiton BerSabassa. Ja Abimelek nousi ja Phikol h\u00e4nen sotap\u00e4\u00e4miehens\u00e4, ja palasivat Philistealaisten maalle.\n21:33 Ja Abraham istutti puita BerSabassa; ja saarnasi siin\u00e4 Herran ijankaikkisen Jumalan nimest\u00e4.\n21:34 Ja oli muukalainen Philistealaisten maalla kauvan aikaa.\n22:1 Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi h\u00e4nelle: Abraham. Ja h\u00e4n vastasi: Katso, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n22:2 Ja h\u00e4n sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa h\u00e4nt\u00e4 siell\u00e4 polttouhriksi yhdell\u00e4 niist\u00e4 vuorista, jonka min\u00e4 sinulle sanova olen.\n22:3 Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsens\u00e4, ja meni sille paikalle, mink\u00e4 Jumala oli h\u00e4nelle sanonut.\n22:4 Kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nosti Abraham silm\u00e4ns\u00e4, ja n\u00e4ki sen paikan taampana.\n22:5 Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te t\u00e4ss\u00e4 itseksenne aasin tyk\u00f6n\u00e4; mutta min\u00e4 ja poika k\u00e4ymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teid\u00e4n tyk\u00f6nne.\n22:6 Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja s\u00e4lytti poikansa Isaakin selk\u00e4\u00e4n, vaan itse h\u00e4n otti tulen ja veitsen k\u00e4teens\u00e4; ja he k\u00e4viv\u00e4t molemmat ynn\u00e4.\n22:7 Niin sanoi Isaak is\u00e4llens\u00e4 Abrahamille: minun is\u00e4ni. H\u00e4n vastasi: katso, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen, poikani. Ja h\u00e4n sanoi: katso, t\u00e4ss\u00e4 on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?\n22:8 Abraham vastasi: JUmala on edeskatsova itsellens\u00e4 lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he k\u00e4viv\u00e4t molemmat ynn\u00e4.\n22:9 Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli h\u00e4nelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani h\u00e4nen alttarille halkoin p\u00e4\u00e4lle.\n22:10 Ja ojensi k\u00e4tens\u00e4, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.\n22:11 Niin Herran enkeli huusi h\u00e4nt\u00e4 taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. H\u00e4n vastasi: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n22:12 H\u00e4n sanoi: \u00e4l\u00e4 satuta k\u00e4tt\u00e4s poikaan, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n tee: sill\u00e4 nyt min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 sin\u00e4 pelk\u00e4\u00e4t Jumalaa, ja et ole s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt ainokaista poikaas minun t\u00e4hteni.\n22:13 Niin Abraham nosti silm\u00e4ns\u00e4, ja \u00e4kk\u00e4si oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihki\u00e4\u00e4n pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edest\u00e4.\n22:14 Ja Abraham nimitti sen paikan, Herra on edeskatsova: josta viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sanotaan, Herran vuorella edeskatsotaan.\n22:15 Mutta Herran enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.\n22:16 Ja sanoi: Min\u00e4 olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra: ett\u00e4s t\u00e4m\u00e4n teit, ja et s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt sinun ainoaa poikaas;\n22:17 Niin min\u00e4 suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lis\u00e4\u00e4n sinun siemenes niinkuin taivaan t\u00e4hdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on periv\u00e4 vihollistensa portit.\n22:18 Ja sinun siemeness\u00e4s pit\u00e4\u00e4 kaikki kansat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 siunatuksi tuleman, ett\u00e4s minun \u00e4\u00e4nelleni kuuliainen olit.\n22:19 Sitte palasi Abraham palveliainsa tyk\u00f6, ja he nousivat, ja ynn\u00e4 matkustivat BerSabaan. Ja Abraham asui BerSabassa.\n22:20 Ja koska n\u00e4m\u00e4t olivat tapahtuneet, ilmoitettiin Abrahamille sanoen: katso, Milka on my\u00f6s synnytt\u00e4nyt poikia sinun veljelles Nahorille.\n22:21 Esikoisensa Utsin, ja Butsin h\u00e4nen veljens\u00e4, ja Kemuelin Aramin is\u00e4n.\n22:22 Ja Kesedin ja Hasonin, ja Pildaksen ja Jedlaphen, ja Betuelin.\n22:23 Mutta Betuel siitti Rebekan. N\u00e4m\u00e4t kahdeksan synnytti Milka Nahorille Abrahamin veljelle.\n22:24 Mutta h\u00e4nen jalkavaimonsa, Rehuma nimelt\u00e4, synnytti Teban, Gahamin, Tehaksen ja Maakan.\n23:1 Ja Saaran elinaika oli sata ja seitsem\u00e4nkolmattakymment\u00e4 ajastaikaa: ne olivat Saaran ik\u00e4vuodet.\n23:2 Ja Saara kuoli Arban kaupungissa, joka (on) Hebron Kanaanin maalla. Niin tuli Abraham murehtimaan Saaraa ja itkem\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4.\n23:3 Sitte nousi h\u00e4n kuolleensa tyk\u00f6\u00e4; ja puhui Hetin lapsille sanoen:\n23:4 Min\u00e4 olen muukalainen ja kuitenkin asuvainen teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, antakaat minulle perint\u00f6hauta teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, haudatakseni minun kuolleeni, joka on minun edess\u00e4ni.\n23:5 Niin vastasivat Hetin lapset Abrahamia, sanoen h\u00e4nelle:\n23:6 Kuule meit\u00e4, rakas herra: sin\u00e4 olet Jumalan ruhtinas meid\u00e4n seassamme, hautaa sinun kuollees meid\u00e4n parhaisiin hautoihimme: ei yksik\u00e4\u00e4n meist\u00e4 sinua kiell\u00e4 hautaamasta kuolluttas h\u00e4nen hautaansa.\n23:7 Niin Abraham nousi ja kumarsi itsens\u00e4 maan kansan edess\u00e4, (nimitt\u00e4in) Hetin lasten edess\u00e4.\n23:8 Ja h\u00e4n puhui heille, sanoen: jos teid\u00e4n mielenne on, ett\u00e4 min\u00e4 hautaan minun kuolleeni, joka minun edess\u00e4ni on; niin kuulkaat minua, ja rukoilkaat minun edest\u00e4ni Ephronia Zoarin poikaa.\n23:9 Ett\u00e4 h\u00e4n antais minulle Makpelan luolan, joka h\u00e4nell\u00e4 on, vainionsa per\u00e4ll\u00e4: t\u00e4yden hinnan edest\u00e4 antakaan sen minulle teid\u00e4n keskell\u00e4nne perint\u00f6haudaksi.\n23:10 Sill\u00e4 Ephron asui Hetin lasten seassa. Niin vastasi Ephron Hetil\u00e4inen Abrahamia, Hetin poikain kuullen, kaikkein sis\u00e4lle ja ulos k\u00e4yv\u00e4isten h\u00e4nen kaupunkinsa portista, sanoen:\n23:11 Ei, minun herrani, vaan kuule minua; vainion min\u00e4 annan sinulle, ja luolan, joka siin\u00e4 on, annan min\u00e4 sinulle: minun kansani lasten n\u00e4hden annan min\u00e4 sen sinulle; hautaa kuollees.\n23:12 Abraham kumarsi maan kansan edess\u00e4.\n23:13 Ja puhui Ephronille maan kansan kuullen, sanoen: jos sin\u00e4 minua kuulet: min\u00e4 annan rahan vainion edest\u00e4, ota se minulta, ja min\u00e4 hautaan minun kuolleeni siihen.\n23:14 Ephron vastasi Abrahamia, sanoen h\u00e4nelle:\n23:15 Minun herrani, kuule minua: maa maksaa nelj\u00e4sataa sikli\u00e4 hopiaa; vaan mit\u00e4 se on minun ja sinun v\u00e4lill\u00e4s? hautaa sinun kuollees.\n23:16 Abraham kuuli Ephronia, ja punnitsi h\u00e4nelle rahan, jonka h\u00e4n nimitt\u00e4nyt oli Hetin lasten kuullen: nelj\u00e4sataa sikli\u00e4 hopiaa, k\u00e4yp\u00e4\u00e4 rahaa.\n23:17 Ja niin vahvistettiin Ephronin vainio, joka Makpelassa on Mamren kohdalla, sek\u00e4 pelto ett\u00e4 luola joka siin\u00e4 on, ja kaikki puut siin\u00e4 vainiossa, jotka ymp\u00e4ri kaikissa sen rajoissa ovat.\n23:18 (Kaikki ne tulivat) Abrahamille omaisuudeksi Hetin lasten n\u00e4hden: kaikkein (n\u00e4hden), jotka sis\u00e4llek\u00e4viv\u00e4t h\u00e4nen kaupunkinsa portista.\n23:19 Ja sitte hautasi Abraham em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Saaran siihen luolaan, joka oli Makpelan vainiossa Mamren kohdalla; se on Hebron Kanaanin maalla:\n23:20 Niin vahvistettiin siis vainio ja luola, joka siin\u00e4 oli, Abrahamille perint\u00f6haudaksi, Hetin lapsilta.\n24:1 Ja Abraham oli vanha ja joutunut ij\u00e4lliseksi: ja Herra oli siunannut h\u00e4nen kaikissa.\n24:2 Niin sanoi Abraham vanhimmalle huoneensa palvelialle, joka kaikki hallitsi, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli: laske nyt k\u00e4tes minun kupeeni alle.\n24:3 Ja min\u00e4 vannotan sinua Herran taivaan ja maan Jumalan kautta; ettes ota em\u00e4nt\u00e4\u00e4 minun pojalleni Kanaanealaisten tytt\u00e4rist\u00e4, joiden seassa min\u00e4 asun.\n24:4 Vaan mene minun is\u00e4ni maalle ja minun sukuni tyk\u00f6; ja ota minun pojalleni Isaakille em\u00e4nt\u00e4.\n24:5 Ja palvelia sanoi: jos niin tapahtuis, ettei vaimo tahtoisi seurata minua t\u00e4h\u00e4n maahan: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun kumminkin viem\u00e4n j\u00e4llens\u00e4 sinun poikas sille maalle, jostas l\u00e4htenyt olet?\n24:6 Abraham sanoi h\u00e4nelle: kavahda sinuas, ettes vie minun poikaani sinne j\u00e4llens\u00e4.\n24:7 Herra taivaan Jumala, joka minun otti is\u00e4ni huoneesta ja syntym\u00e4-maaltani, ja joka minun kanssani puhui, ja my\u00f6s vannoi minulle, sanoen: sinun siemenelles min\u00e4 annan t\u00e4m\u00e4n maan: h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 enkelins\u00e4 sinun edell\u00e4s, ett\u00e4s ottaisit minun pojalleni em\u00e4nn\u00e4n sielt\u00e4.\n24:8 Jos ei vaimo tahtoisi seurata sinua, niin sin\u00e4 olet vapaa t\u00e4st\u00e4 minun valastani; ainoastansa \u00e4l\u00e4 vie minun poikaani sinne j\u00e4lleen.\n24:9 Niin laski palvelia k\u00e4tens\u00e4 herransa Abrahamin kupeen alle; ja vannoi h\u00e4nelle sen.\n24:10 Niin otti palvelia kymmenen kamelia herransa kameleista, ja l\u00e4ksi matkaan, ja otti my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 kaikkinaisesta herransa tavarasta: ja vaelsi Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin.\n24:11 Ja h\u00e4n antoi kamelein laskea polvillensa ulkona kaupungista vesikaivon tyk\u00f6n\u00e4; ehtoopuolella, jolla ajalla vaimov\u00e4en tapa oli l\u00e4hte\u00e4 vett\u00e4 ammuntamaan.\n24:12 Ja sanoi: Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, anna minun kohdata t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 (herrani morsiamen); ja tee laupius minun herrani Abrahamin kanssa.\n24:13 Katso, min\u00e4 seison t\u00e4ss\u00e4 vesikaivon tyk\u00f6n\u00e4: ja heid\u00e4n tytt\u00e4rens\u00e4, jotka asuvat t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa, tulevat vett\u00e4 ammuntamaan.\n24:14 Jos joku piika tulee, jolle min\u00e4 sanon: kallista t\u00e4nne vesiastias juodakseni, ja h\u00e4n sanoo: juo, min\u00e4 juotan my\u00f6s sinun kamelis: ett\u00e4 h\u00e4n on se, jonkas olet edeskatsonut palvelialles Isaakille, ja siit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4isin tehnees laupiuden minun herrani kanssa.\n24:15 Ja ennenkuin h\u00e4n lakkasi puhumasta, katso, Rebekka tuli, joka syntynyt oli Betuelille, Milkan, Abrahamin veljen Nahorin em\u00e4nn\u00e4n pojalle. Ja h\u00e4nell\u00e4 vesiastiansa olallansa.\n24:16 Ja piika oli sangen ihana n\u00e4hd\u00e4, ja viel\u00e4 neitsy, ja ei yksik\u00e4\u00e4n mies ollut h\u00e4neen ryhtynyt: h\u00e4n meni alas kaivon tyk\u00f6, ja t\u00e4ytti astiansa, ja tuli yl\u00f6s.\n24:17 Niin palvelia juoksi h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja sanoi: annas minun juoda v\u00e4h\u00e4 vett\u00e4 astiastas.\n24:18 H\u00e4n sanoi: juo minun herrani: ja h\u00e4n kiiruusti laski alas vesiastiansa k\u00e4tens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja antoi h\u00e4nen juoda.\n24:19 Ja kuin h\u00e4n oli antanut h\u00e4nen juoda, sanoi h\u00e4n: min\u00e4 my\u00f6s ammunnan vett\u00e4 kameleilles, niinkauvan ett\u00e4 he kaikki saavat juoda.\n24:20 Ja h\u00e4n kaasi kohta veden astiastansa ruuheen, ja juoksi taas kaivolle ammuntamaan: ja ammunsi kaikille h\u00e4nen kameleillensa.\n24:21 Mutta mies ihmetteli h\u00e4nt\u00e4: ja oli \u00e4\u00e4neti, ja tahtoi tiet\u00e4\u00e4, jos Herra oli tehnyt h\u00e4nen matkansa onnelliseksi, taikka ei.\n24:22 Ja koska kaikki kamelit olivat juoneet, antoi mies h\u00e4nelle kulta-otsalehden, joka painoi puolen sikli\u00e4: niin my\u00f6s kaksi rannerengasta h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4, jotka painoivat kymmenen sikli\u00e4 kultaa.\n24:23 Ja sanoi: kenenk\u00e4s tyt\u00e4r olet? sanos minulle se: onko is\u00e4s huoneessa siaa meid\u00e4n y\u00f6t\u00e4 ollaksemme?\n24:24 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 olen Betuelin, Milkan pojan, tyt\u00e4r, jonka h\u00e4n synnytti Nahorille.\n24:25 Ja h\u00e4n viel\u00e4 sanoi h\u00e4nelle: on my\u00f6s olkia ja karjan ruokaa kyll\u00e4 meill\u00e4: ja my\u00f6s siaa y\u00f6t\u00e4 olla.\n24:26 Ja mies kumarsi maahan ja rukoili Herraa:\n24:27 Ja sanoi: kiitetty olkoon Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, joka ei ottanut pois laupiuttansa ja totuuttansa minun herraltani: minua on Herra johdattanut t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4, minun herrani veljen huoneesen.\n24:28 Niin piika juoksi ja ilmoitti n\u00e4m\u00e4t asiat \u00e4itins\u00e4 huoneessa.\n24:29 Oli my\u00f6s Rebekallla veli, jonka nimi oli Laban: ja Laban juoksi miehen tyk\u00f6 l\u00e4hteelle.\n24:30 Sill\u00e4 koska h\u00e4n n\u00e4ki otsalehden ja rannerenkaat sisarensa k\u00e4siss\u00e4, ja kuuli sisarensa Rebekan puheet, sanovan: n\u00e4in on mies puhunut minulle; tuli h\u00e4n miehen tyk\u00f6, ja katso, h\u00e4n seisoi kamelein tyk\u00f6n\u00e4 l\u00e4hteell\u00e4.\n24:31 Ja sanoi: tule sis\u00e4lle, sin\u00e4 Herran siunattu, mit\u00e4s seisot ulkona? min\u00e4 olen huoneen valmistanut, ja sian kameleille.\n24:32 Niin meni mies huoneesen, ja riisui kamelit: ja h\u00e4n antoi olkia ja ruokaa kameleille, ja vett\u00e4 pest\u00e4 h\u00e4nen jalkojansa, ja miesten jalkoja, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat.\n24:33 Sitte pantiin ruokaa h\u00e4nen eteens\u00e4: mutta h\u00e4n sanoi: en min\u00e4 sy\u00f6 ennenkuin min\u00e4 olen puhunut minun asiani. He vastasivat: puhu.\n24:34 H\u00e4n sanoi: min\u00e4 olen Abrahamin palvelia.\n24:35 Ja Herra on runsaasti siunannut minun herrani, ja h\u00e4n on suureksi tullut, ja on antanut h\u00e4nelle lampaita ja karjaa, hopiaa ja kultaa, palvelioita ja piikoja, kameleja ja aaseja.\n24:36 Niin my\u00f6s Saara minun herrani em\u00e4nt\u00e4 on synnytt\u00e4nyt minun herralleni pojan, vanhalla ij\u00e4ll\u00e4ns\u00e4: h\u00e4nelle on h\u00e4n antanut kaikki mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on.\n24:37 Ja minun herrani vannotti minua, sanoen: ei sinun pid\u00e4 ottaman minun pojalleni em\u00e4nt\u00e4\u00e4 Kanaanealaisten tytt\u00e4rist\u00e4, joiden maalla min\u00e4 asun.\n24:38 Vaan mene minun is\u00e4ni huoneesen, ja minun sukuni tyk\u00f6; ja ota (sielt\u00e4) minun pojalleni em\u00e4nt\u00e4.\n24:39 Mutta min\u00e4 sanoin minun herralleni: taitais tapahtua, ettei vaimo seuraisi minua?\n24:40 Niin h\u00e4n sanoi minulle: Herra, jonka edess\u00e4 min\u00e4 vaellan, l\u00e4hett\u00e4\u00e4 enkelins\u00e4 sinun kanssas, joka tekee sinun matkas onnelliseksi, ottamaan minun pojalleni em\u00e4nt\u00e4 minun suvustani ja minun is\u00e4ni huoneesta.\n24:41 Silloin sin\u00e4 tulet vapaaksi minun valastani, koskas tulet minun sukuni tyk\u00f6: ja jos ei he anna sinulle, niin sin\u00e4 olet vapaa valasatani.\n24:42 Niin tulin min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 l\u00e4hteelle, ja sanoin: Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, jos sin\u00e4 olet tehnyt minun matkani onnelliseksi, jota min\u00e4 nyt vaellan.\n24:43 Katso, niin seison min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vesil\u00e4hteen tyk\u00f6n\u00e4: koska yksi piika tulee vett\u00e4 ammuntamaan, ja min\u00e4 sanon h\u00e4nelle: annas minulle v\u00e4h\u00e4 vett\u00e4 juoda astiastas:\n24:44 Ja h\u00e4n sanoo minulle: juo sin\u00e4, min\u00e4 ammunnan my\u00f6s sinun kameleilles: se on se vaimo, jonka Herra on edeskatsonut minun herrani pojalle.\n24:45 En min\u00e4 viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt puhumasta syd\u00e4mess\u00e4ni, katso, niin Rebekka tuli, ja h\u00e4nen vesiastiansa h\u00e4nen olallansa, astui alas l\u00e4hteelle ja ammunsi: ja min\u00e4 sanoin h\u00e4nelle: annas minun juoda.\n24:46 Ja h\u00e4n riensi ja laski vesiastian olaltansa alas, ja sanoi: juo, min\u00e4 juotan my\u00f6s kamelis. Niin min\u00e4 join, ja h\u00e4n juotti my\u00f6s kamelit.\n24:47 Ja min\u00e4 kysyin h\u00e4nelt\u00e4, ja sanoin: kenek\u00e4 tyt\u00e4r sin\u00e4 olet? h\u00e4n vastasi: min\u00e4 olen Betuelin tyt\u00e4r, Nahorin pojan, jonka Milka h\u00e4nelle synnytti. Niin min\u00e4 panin otsalehden h\u00e4nen otsaansa, ja rannerenkaat h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4:\n24:48 Ja kumarsin itseni maahan ja rukoilin Herraa: ja kiitin Herraa, minun herrani Abrahamin Jumalaa, joka minun oli johdattanut oikiaa tiet\u00e4, ottamaan h\u00e4nen pojallensa minun herrani veljen tyt\u00e4rt\u00e4.\n24:49 Ja nyt, jos te olette ne, jotka osotatte minun herralleni laupiuden ja totuuden, niin sanokaat minulle: ja jos ei, niin sanokaat my\u00f6s minulle, ett\u00e4 min\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4isin itseni oikialle taikka vasemmalle puolelle.\n24:50 Niin vastasi Laban ja Betuel, ja sanoivat: t\u00e4m\u00e4 asia on tullut Herralta; sent\u00e4hden emme taida sinua vastaan puhua, pahaa taikka hyv\u00e4\u00e4.\n24:51 Siin\u00e4 on Rebekka edess\u00e4s, ota h\u00e4nt\u00e4 ja mene, ja olkaan sinun herras pojan em\u00e4nt\u00e4, niinkuin Herra on sanonut.\n24:52 Ja koska Abrahamin palvelia kuuli heid\u00e4n sanansa; kumarsi h\u00e4n maahan Herran eteen.\n24:53 Ja palvelia toi hopia- ja kultakalut, ja vaatteet, ja antoi Rebekalle: vaan h\u00e4nen veljellens\u00e4 ja \u00e4idillens\u00e4 antoi h\u00e4n (muita) kalleita kaluja.\n24:54 Niin he s\u00f6iv\u00e4t ja joivat, h\u00e4n ja miehet, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, ja siell\u00e4 pitiv\u00e4t y\u00f6t\u00e4: ja he nousivat aamulla varhain: ja h\u00e4n sanoi: p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4t minua herrani tyk\u00f6.\n24:55 Mutta h\u00e4nen veljens\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 sanoivat: olkaan piika meid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4mme edes kymmenenkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4: sitte sin\u00e4 saat menn\u00e4.\n24:56 Niin sanoi h\u00e4n heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t viivytt\u00e4k\u00f6 minua: sill\u00e4 Herra on tehnyt minun matkani onnelliseksi: laskekaat minua menem\u00e4\u00e4n minun herrani tyk\u00f6.\n24:57 Niin he sanoivat: kutsukaamme piika, ja kysyk\u00e4\u00e4mme mit\u00e4 h\u00e4n sanoo.\n24:58 Ja he kutsuivat Rebekan, ja sanoivat h\u00e4nelle: tahdotkos menn\u00e4 t\u00e4m\u00e4n miehen kanssa? h\u00e4n vastasi: menen.\n24:59 Niin he laskivat sisarensa Rebekan menem\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4nen imett\u00e4j\u00e4ns\u00e4, Abrahamin palvelian kanssa; ja ne jotka h\u00e4nen seurassansa olivat.\n24:60 Ja he siunasivat Rebekkaa ja sanoivat h\u00e4nelle: sin\u00e4 olet meid\u00e4n sisaremme, lis\u00e4\u00e4nny tuhannen tuhanteen; ja sinun siemenes omistakoon vihamiestens\u00e4 portit.\n24:61 Niin Rebekka nousi piikoinensa, ja istuivat kamelein p\u00e4\u00e4lle, ja seurasivat sit\u00e4 miest\u00e4. Ja palvelia otti Rebekan, ja meni matkaansa.\n24:62 Mutta Isaak palasi silt\u00e4 kaivolta, joka kutsuttiin sen el\u00e4v\u00e4n, joka minun n\u00e4kee: sill\u00e4 h\u00e4n asui etel\u00e4n maalla.\n24:63 Ja oli l\u00e4htenyt rukoilemaan kedolle ehtoopuolella: ja nosti silm\u00e4ns\u00e4, ja n\u00e4ki, ja katso, kamelit l\u00e4hestyiv\u00e4t.\n24:64 Ja Rebekka nosti silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4ki Isaakin: ja pudotti itsens\u00e4 maahan kamelin p\u00e4\u00e4lt\u00e4:\n24:65 Ja sanoi palvelialle: mik\u00e4 mies t\u00e4m\u00e4 on, joka kedolla k\u00e4y meit\u00e4 vastaan? palvelia vastasi: se on minun herrani: niin h\u00e4n otti vaatteen ja peitti itsens\u00e4.\n24:66 Ja palvelia jutteli Isaakille kaiken asian, kuin h\u00e4n oli toimittanut.\n24:67 Ja Isaak vei h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Saaran majaan: ja otti Rebekan em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4, ja rakasti h\u00e4nt\u00e4: ja niin Isaak lohdutettiin \u00e4itins\u00e4 j\u00e4lkeen.\n25:1 Ja Abraham taas otti em\u00e4nn\u00e4n nimelt\u00e4 Ketura.\n25:2 H\u00e4n synnytti h\u00e4nelle Simran ja Joksan, ja Medan ja Midian, ja Jesbakin ja Suan.\n25:3 Mutta Joksan siitti Seban ja Dedanin. Dedanin lapset olivat: Asserim, Letusin ja Luumim.\n25:4 Midianin lapset olivat: Epha, Epher, Hanok, Abida, ja Eldaa: n\u00e4m\u00e4t kaikki ovat Keturan pojat.\n25:5 Ja Abraham antoi kaikki mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli Iisakille.\n25:6 Mutta niille lapsille, jotka jalkavaimoista olivat, antoi h\u00e4n lahjoja, ja l\u00e4hetti heid\u00e4t pois poikansa Isaakin tyk\u00f6\u00e4, viel\u00e4 el\u00e4iss\u00e4ns\u00e4, id\u00e4n puoleen, it\u00e4iselle maalle.\n25:7 Ja t\u00e4m\u00e4 on Abrahamin elinaika, kuin h\u00e4n eli: sata ja viisikahdeksattakymment\u00e4 ajastaikaa.\n25:8 Ja h\u00e4n tuli riutuneeksi, ja kuoli levollisassa ij\u00e4ss\u00e4, vanhana ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kyll\u00e4ns\u00e4 saanut: ja koottiin kansansa tyk\u00f6.\n25:9 Ja h\u00e4nen poikansa Isaak ja Ismael hautasivat h\u00e4nen Makpelan luolaan: Ephronin Hetil\u00e4isen Zoarin pojan vainiossa, Mamren kohdalle:\n25:10 Sille kedolle, jonka Abraham oli ostanut Hetin lapsilta: siihen on Abraham haudattu, ja Saara h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4.\n25:11 Ja Abrahamin kuoleman j\u00e4lkeen siunasi Jumala h\u00e4nen poikansa Isaakin: Ja Isaak asui sen el\u00e4v\u00e4n, joka minun n\u00e4kee, kaivon tyk\u00f6n\u00e4.\n25:12 Mutta n\u00e4m\u00e4t ovat Ismaelin Abrahamin pojan sukukunnat, jonka Hagar Egyptil\u00e4inen Saaran piika synnytti.\n25:13 Ja n\u00e4m\u00e4 ovat Ismaelin poikain nimet, heid\u00e4n nimeins\u00e4 ja sukukuntainsa j\u00e4lkeen: Ismaelin esikoinen oli Nebaot, Kedar, Abdeel, Mibsam,\n25:14 Misma, Duma, Masa,\n25:15 Hadar, Tema, Jetur, Naphis ja Kedma.\n25:16 N\u00e4m\u00e4t ovat Ismaelin lapset, ja n\u00e4m\u00e4t heid\u00e4n nimens\u00e4, heid\u00e4n kyliss\u00e4ns\u00e4 ja kaupungeissansa: kaksitoistakymment\u00e4 ruhtinasta heid\u00e4n kansoissansa.\n25:17 Ja t\u00e4m\u00e4 on Ismaelin ik\u00e4: sata ja seitsem\u00e4nnelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa: ja h\u00e4n tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tyk\u00f6.\n25:18 Mutta he asuivat Hevilasta hamaan Surriin asti, joka on Egyptin kohdalla Assyriaan ment\u00e4iss\u00e4. Kaikkein h\u00e4nen veljeins\u00e4 kohdalle lankesi (h\u00e4nen arpansa).\n25:19 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat Isaakin Abrahamin pojan sukukunnat: Abraham siitti Isaakin.\n25:20 Ja Isaak oli nelj\u00e4nkymmenen ajastaikainen, koska h\u00e4n otti Rebekan Betuelin Syrialaisen tytt\u00e4ren Mesopotamiasta, Labanin syrialaisen sisaren, itsellens\u00e4 em\u00e4nn\u00e4ksi.\n25:21 Ja Isaak rukoili Herraa em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 edest\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n oli hedelm\u00e4t\u00f6in, ja Herra kuuli h\u00e4nt\u00e4: niin Rebekka h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 tuli raskaaksi.\n25:22 Ja lapset sys\u00e4siv\u00e4t toinen toistansa h\u00e4nen kohdussansa. Niin h\u00e4n sanoi: jos n\u00e4in piti k\u00e4ym\u00e4n, miksi min\u00e4 olen (raskaaksi tullut?) ja meni kysym\u00e4\u00e4n Herralta.\n25:23 Ja Herra sanoi h\u00e4nelle: kaksi kansaa ovat sinun kohdussas, ja kahtalainen v\u00e4ki erkanee sinun ruumiistas: mutta toinen kansa voittaa toisen, ja suurempi palvelee v\u00e4hemp\u00e4\u00e4.\n25:24 Koska aika tuli synnytt\u00e4\u00e4; katso, kaksoiset olivat h\u00e4nen kohdussansa.\n25:25 Ensim\u00e4inen joka tuli ulos, oli ruskia ja karvainen niinkuin vaate: sent\u00e4hden kutsuivat he h\u00e4nen nimens\u00e4 Esau.\n25:26 Senj\u00e4lkeen tuli ulos h\u00e4nen veljens\u00e4, joka piti k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 Esaun kantap\u00e4\u00e4st\u00e4, ja se kutsuivat h\u00e4nen nimens\u00e4 Jakob. Kuudenkymmenen ajastaikainen oli Isaak heid\u00e4n syntyiss\u00e4ns\u00e4.\n25:27 Ja poikaiset kasvoivat, ja Esau tuli jaloksi mets\u00e4- ja peltomieheksi. Mutta Jakob oli yksivakainen mies, ja asui majoissa.\n25:28 Ja Isaak rakasti Esauta; sill\u00e4 h\u00e4n s\u00f6i mielell\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen mets\u00e4saalistansa. Mutta Rebekka rakasti Jakobia.\n25:29 Koska Jakob oli keitt\u00e4nyt herkun, tuli Esau mets\u00e4st\u00e4, ja oli v\u00e4syksiss\u00e4.\n25:30 Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun sy\u00f6d\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ruskiasta herkusta: sill\u00e4 min\u00e4 olen v\u00e4syksiss\u00e4. Sent\u00e4hden kutsutaan h\u00e4nen nimens\u00e4 Edom.\n25:31 Mutta Jakob sanoi: myy minulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sinun esikoisuutes.\n25:32 Esau vastasi: katso, min\u00e4 kuolen kuitenkin; mit\u00e4 minun esikoisuudesta on?\n25:33 Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4: ja h\u00e4n vannoi h\u00e4nelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.\n25:34 Niin Jakob antoi Esaulle leiv\u00e4n, ja sen ruskian herneherkun, ja h\u00e4n s\u00f6i ja joi, ja nousi ja meni pois. Ja niin Esau katsoi esikoisuutensa yl\u00f6n.\n26:1 Niin kallis aika tuli maalle sen entisen j\u00e4lkeen, joka oli Abrahamin ajalla: ja Isaak meni Abimelekin Philistealaisten kuninkaan tyk\u00f6 Gerariin.\n26:2 Niin Herra ilmestyi h\u00e4nelle, ja sanoi: \u00e4l\u00e4 mene Egyptiin, vaan asu sill\u00e4 maalla, jonka min\u00e4 sanon sinulle.\n26:3 Ole muukalainen t\u00e4ll\u00e4 maalla, ja min\u00e4 olen sinun kanssas, ja siunaan sinua: sill\u00e4 sinulle ja sinun siemenelles min\u00e4 annan kaikki n\u00e4m\u00e4t maat, ja vahvistan sen valan, jonka min\u00e4 Abrahamille sinun is\u00e4lles vannonut olen.\n26:4 Ja enenn\u00e4n sinun siemenes niinkuin taivaan t\u00e4hdet: ja annan sinun siemenelles kaikki n\u00e4m\u00e4t maat: Ja sinun siemenes kautta pit\u00e4\u00e4 kaikki kansat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 siunatuksi tuleman:\n26:5 Sill\u00e4 Abraham oli kuuliainen minun \u00e4\u00e4nelleni, ja piti minun oikeuteni, k\u00e4skyni, s\u00e4\u00e4tyni ja lakini.\n26:6 Niin Isaak asui Gerarissa.\n26:7 Ja koska sen maan kansa kysyi h\u00e4nen em\u00e4nn\u00e4st\u00e4ns\u00e4, sanoi h\u00e4n: h\u00e4n on minun sisareni; sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si sanoa: h\u00e4n on minun em\u00e4nt\u00e4ni (ajatellen), ettei he joskus l\u00f6isi minua kuoliaksi Rebekan t\u00e4hden: sill\u00e4 h\u00e4n oli ihana kasvoilta.\n26:8 Ja tapahtui, koska h\u00e4n siell\u00e4 kappaleen aikaa viipyi, katsoi Abimelek Philistealaisten kuningas akkunasta, ja n\u00e4ki Isaakin hyv\u00e4ilev\u00e4n em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n26:9 Niin kutsui Abimelek Isaakin, ja sanoi: katso, totisesti h\u00e4n on sinun em\u00e4nt\u00e4s: miksis olet sanonut: h\u00e4n on minun sisareni? Ja Isaak sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 ajattelin, etten min\u00e4 tapettaisi h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4.\n26:10 Abimelek sanoi: miksis t\u00e4m\u00e4n meille teit? olis pikaisesti tapahtunut, ett\u00e4 joku kansasta olis maannut sinun em\u00e4nt\u00e4s kanssa, ja niin sin\u00e4 olisit saattanut meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme rikoksen.\n26:11 Niin Abimelek antoi k\u00e4skyn kaikelle kansalle, sanoen: joka ryhtyy t\u00e4h\u00e4n mieheen, tahi h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n26:12 Ja Isaak kylvi sill\u00e4 maalla, ja sai sin\u00e4 vuonna satakertaisesti: sill\u00e4 Herra siunasi h\u00e4nen.\n26:13 Ja mies tuli voimalliseksi: ja menestyi sangen suuresti siihen asti, ett\u00e4 h\u00e4n juuri suureksi joutui.\n26:14 Ja h\u00e4nell\u00e4 oli paljo tavaraa lampaissa ja karjassa, oli my\u00f6s paljo perhett\u00e4: sent\u00e4hden Philistealaiset kadehtivat h\u00e4nt\u00e4.\n26:15 Ja he tukitsivat kaikki kaivot, jotka h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 palveliat olivat kaivaneet, h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Abrahamin aikana, ja t\u00e4yttiv\u00e4t ne mullalla.\n26:16 Ja Abimelek sanoi Isaakille: mene pois meid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4mme: sill\u00e4 sin\u00e4 olet tullut paljo v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4ksi meit\u00e4.\n26:17 Niin Isaak l\u00e4ksi sielt\u00e4: ja teki majansa Gerarin laaksoon, ja asui siin\u00e4.\n26:18 Ja Isaak antoi j\u00e4llens\u00e4 kaivaa ne vesikaivot, jotka he olivat kaivaneet h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Abrahamin aikana, ja jotka Philistealaiset Abrahamin kuoleman j\u00e4lkeen olivat tukinneet: ja nimitti ne niill\u00e4 nimill\u00e4, joilla h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ne kutsunut oli.\n26:19 Niin kaivoivat my\u00f6s Isaakin palveliat siihen laaksoon: ja l\u00f6ysiv\u00e4t sielt\u00e4 luontol\u00e4hteen.\n26:20 Mutta Gerarin paimenet riiteliv\u00e4t Isaakin paimenten kanssa, ja sanoivat: t\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n vetemme. Niin h\u00e4n kutsui sen kaivon Esek, ett\u00e4 he riiteliv\u00e4t h\u00e4nen kanssansa.\n26:21 Niin kaivoivat he my\u00f6s toisen kaivon, ja he riiteliv\u00e4t my\u00f6s siit\u00e4: niin h\u00e4n nimitti sen Sitna.\n26:22 Niin h\u00e4n siirsi itsens\u00e4 sielt\u00e4, ja kaivoi toisen kaivon, josta ei he riidelleet. Sen t\u00e4hden nimitti h\u00e4n sen Rehobot, ja sanoi: nyt Herra on antanut meille laviamman sian, ja on antanut meid\u00e4n kasvaa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n26:23 Sitte meni h\u00e4n BerSabaan.\n26:24 Niin Herra ilmestyi h\u00e4nelle sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 ja sanoi: min\u00e4 olen sinun is\u00e4s Abrahamin Jumala: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, sill\u00e4 min\u00e4 olen kanssas, ja siunaan sinun, ja annan lis\u00e4\u00e4nty\u00e4 sinun siemenes, minun palveliani Abrahamin t\u00e4hden.\n26:25 Ja h\u00e4n rakensi siin\u00e4 alttarin, ja saarnasi Herran nimest\u00e4, ja teki siihen majansa: ja h\u00e4nen palveliansa kaivoivat siihen kaivon.\n26:26 Niin Abimelek meni h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 Gerarista: ja Ahusat h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, ja Phikol h\u00e4nen sotajoukkonsa p\u00e4\u00e4mies.\n26:27 Mutta Isaak sanoi heille: miksi te tulitte minun tyk\u00f6ni: ja te vainositte minua, ja ajoitte minun pois teid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4nne.\n26:28 He sanoivat: me n\u00e4imme ilmeiss\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 Herra on sinun kanssas, sent\u00e4hden me sanoimme: olkoon nyt vala meid\u00e4n molempain vaiheellamme, meid\u00e4n ja sinun v\u00e4lill\u00e4s, ja me teemme liiton sinun kanssas.\n26:29 Ettes tekisi meille mit\u00e4\u00e4n vahinkoa, niinkuin emme mek\u00e4\u00e4n ole sinuun ryhtyneet, ja niinkuin emme my\u00f6s tehneet sinulle muuta kuin hyv\u00e4\u00e4, ja laskimme sinun rauhassa menem\u00e4\u00e4n. Sin\u00e4 olet nyt Herran siunattu.\n26:30 Ja h\u00e4n valmisti heille pidon, ja he s\u00f6iv\u00e4t ja joivat.\n26:31 Ja nousivat aamulla varhain, ja vannoivat toinen toisellensa, ja Isaak laski heid\u00e4t menem\u00e4\u00e4n, ja meniv\u00e4t pois h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 rauhassa.\n26:32 Sin\u00e4 samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulivat Isaakin palveliat, ja ilmoittivat h\u00e4nelle kaivosta, jonka he kaivaneet olivat, ja sanoivat h\u00e4nelle: me l\u00f6ysimme veden.\n26:33 Ja h\u00e4n kutsui h\u00e4nen Saba: silt\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n kaupunki BerSaba, hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n26:34 Koska Esau oli nelj\u00e4nkymmenen ajastaikainen, otti h\u00e4n Juditin Hetil\u00e4isen Berin tytt\u00e4ren em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4: Ja Basmatin Hetil\u00e4isen Elonin tytt\u00e4ren:\n26:35 Jotka olivat Isaakille ja Rebekalle mielikarvaudeksi.\n27:1 Ja tapahtui, koska Isaak tuli vanhaksi, ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 pimi\u00e4ksi, ettei h\u00e4n n\u00e4hnyt, niin kutsui h\u00e4n Esaun vanhemman poikansa, ja sanoi h\u00e4nelle: minun poikani: h\u00e4n vastasi h\u00e4nt\u00e4: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n27:2 Ja h\u00e4n sanoi: katso, min\u00e4 olen vanhennut: enk\u00e4 tied\u00e4 minun kuolemanp\u00e4iv\u00e4\u00e4ni.\n27:3 Ota siis nyt sinun kalus, viines ja joutses; ja mene kedolle, ja pyyd\u00e4 minulle mets\u00e4n-otus.\n27:4 Ja tee minulle himoruokaa, senkaltaista jota min\u00e4 rakastan, ja tuo sy\u00f6d\u00e4kseni: ett\u00e4 minun sieluni siunais sinua, ennenkuin min\u00e4 kuolen.\n27:5 Mutta Rebekka kuuli Isaakin n\u00e4it\u00e4 puhuvan poikansa Esaun kanssa. Ja Esau meni mets\u00e4\u00e4n, pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n mets\u00e4notusta, tuodaksensa.\n27:6 Niin puhui Rebekka pojallensa Jakobille, sanoen: katso, min\u00e4 kuulin is\u00e4s puhuvan veljes Esaun kanssa, ja sanovan:\n27:7 Tuo minulle mets\u00e4notus, ja tee minulle himoruokaa sy\u00f6d\u00e4kseni; ett\u00e4 siunaisin sinua Herran edess\u00e4, ennen kuin min\u00e4 kuolen.\n27:8 Niin kuule nyt poikani minun \u00e4\u00e4neni, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle k\u00e4sken.\n27:9 Mene laumaan, ota sielt\u00e4 minulle kaksi hyv\u00e4\u00e4 vohlaa; tehd\u00e4kseni is\u00e4lles niist\u00e4 himoruokaa, niinkuin h\u00e4n rakastaa.\n27:10 Ja vie se is\u00e4lles h\u00e4nen sy\u00f6d\u00e4ksens\u00e4; ett\u00e4 h\u00e4n siunais sinua, ennen kuin h\u00e4n kuolee.\n27:11 Niin Jakob sanoi \u00e4idillens\u00e4 Rebekalle: katso, veljeni Esau on karvainen, mutta min\u00e4 olen paljas.\n27:12 Mit\u00e4maks, is\u00e4ni sivelee minua, ja luulee minun h\u00e4nt\u00e4 pett\u00e4v\u00e4n: ja min\u00e4 saatan p\u00e4\u00e4lleni kirouksen, ja en siunausta.\n27:13 Niin h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 sanoi h\u00e4nelle: sinun kiroukses tulkoon minun p\u00e4\u00e4lleni, minun poikani: ainoastansa ole minun \u00e4\u00e4nelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.\n27:14 Niin h\u00e4n meni ja otti ja toi \u00e4idillens\u00e4; ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 valmisti himoruan, jota h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 rakasti.\n27:15 Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka huoneessa h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat: ja puetti nuoremman poikansa Jakobin niihin.\n27:16 Vaan vohlain nahat k\u00e4\u00e4ri h\u00e4n h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4, ja paljaaseen kaulaansa.\n27:17 Ja antoi sen himoruan ja leiv\u00e4n, kun h\u00e4n valmistanut oli, poikansa Jakobin k\u00e4teen.\n27:18 Ja h\u00e4n tuli is\u00e4ns\u00e4 tyk\u00f6, ja sanoi: minun is\u00e4ni. H\u00e4n vastasi: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen. Kukas olet, minun poikani.\n27:19 Jakob sanoi is\u00e4llens\u00e4: min\u00e4 olen Esau sinun esikoises; min\u00e4 olen niin tehnyt kuin sin\u00e4 minulle k\u00e4skit: nouse siis, istu, ja sy\u00f6 minun saalistani, ett\u00e4 sinun sielus siunaisi minua.\n27:20 Mutta Isaak sanoi pojallensa: minun poikani, kuinkas olet niin nopiasti l\u00f6yt\u00e4nyt? ja h\u00e4n vastasi: Herra sinun Jumalas antoi minun sen kohdata.\n27:21 Niin sanoi Isaak Jakobille: tules t\u00e4nne minun poikani sivell\u00e4kseni: jos olet minun poikani Esau taikka et.\n27:22 Niin Jakob astui is\u00e4nt\u00e4 Isaakin tyk\u00f6: ja kuin h\u00e4n siveli h\u00e4nt\u00e4, sanoi h\u00e4n: \u00e4\u00e4ni on Jakobin \u00e4\u00e4ni, mutta k\u00e4det ovat Esaun k\u00e4det.\n27:23 Ja ei tuntenut h\u00e4nt\u00e4: sill\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 olivat niinkuin Esaun veljens\u00e4 k\u00e4det, karvaiset: ja niin h\u00e4n siunasi h\u00e4nt\u00e4.\n27:24 Ja sanoi h\u00e4nelle: oletkos minun poikani Esau? h\u00e4n vastasi: olen.\n27:25 Niin h\u00e4n sanoi: tuo siis t\u00e4nne sy\u00f6d\u00e4kseni minun poikani saalista, ett\u00e4 minun sieluni siunaisi sinua: niin h\u00e4n toi sen h\u00e4nelle, ja h\u00e4n s\u00f6i, toi my\u00f6s h\u00e4nelle viinaa, ja h\u00e4n joi.\n27:26 Ja Isaak h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 sanoi h\u00e4nelle: tules nyt liki, minun poikani, ja anna minun suuta.\n27:27 Ja h\u00e4n astui liki, ja suuta antoi h\u00e4nen. Niin h\u00e4n tunsi h\u00e4nen vaatteensa hajun, ja siunasi h\u00e4nt\u00e4, ja sanoi: katso, minun poikani haju, on niinkuin kedon haju, jonka Herra siunannut on.\n27:28 Jumala antakoon sinulle taivaan kasteesta, ja maan lihavuudesta; ylt\u00e4kyll\u00e4 jyvi\u00e4 ja viinaa.\n27:29 Kansat palvelkoon sinua, ja sukukunnat kumartakoon sinua. Ole sinun veljeis herra, ja sinun \u00e4itis lapset langetkoon sinun jalkais juureen: kirottu olkoon se, joka sinua kiroo, ja siunattu olkoon se, joka sinua siunaa.\n27:30 Koska Isaak oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt siunauksensa Jakobille, ja Jakob siit\u00e4 siihen oli l\u00e4htenyt is\u00e4ns\u00e4 Isaakin tyk\u00f6\u00e4; niin Esau h\u00e4nen veljens\u00e4 tuli pyydyksilt\u00e4ns\u00e4.\n27:31 Ja h\u00e4n my\u00f6s valmisti himoruan, ja vei is\u00e4llens\u00e4, ja sanoi h\u00e4nelle: nouskaan minun is\u00e4ni, ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4n poikansa saalista, ett\u00e4 sinun sielus siunaisi minua.\n27:32 Niin vastasi Isaak h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nt\u00e4: kukas olet? h\u00e4n sanoi: min\u00e4 olen sinun poikas, sinun esikoises Esau.\n27:33 Niin Isaak vapisi h\u00e4mm\u00e4styksest\u00e4 sangen kovin, ja sanoi: kuka? kussasta siis se mets\u00e4mies on, joka minulle sen toi? ja min\u00e4 s\u00f6in kaikista, ennen kuin sin\u00e4 tulit ja min\u00e4 siunasin h\u00e4nen: h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s siunatun oleman.\n27:34 Koska Esau kuuli is\u00e4ns\u00e4 puheen, huusi h\u00e4n suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, ja h\u00e4nen mielens\u00e4 tuli sangen karvaaksi: ja h\u00e4n sanoi is\u00e4llens\u00e4: siunaa my\u00f6s minuakin, minun is\u00e4ni.\n27:35 Niin h\u00e4n sanoi: sinun veljes on tullut kavaluudella, ja vienyt pois siunauksen sinulta.\n27:36 Niin h\u00e4n sanoi: eik\u00f6st\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s oikein kutsuta Jakob? sill\u00e4 h\u00e4n jo kahdesti minun on polkenut, minun esikoisuuteni h\u00e4n sai, ja katso, nyt h\u00e4n vei pois minun siunaukseni minulta: ja h\u00e4n sanoi: etk\u00f6s yht\u00e4k\u00e4\u00e4n siunausta minun varakseni pit\u00e4nyt?\n27:37 Niin vastasi Isaak, ja sanoi Esaulle: Katso, min\u00e4 olen asettanut h\u00e4nen sinun herrakses, ja kaikki h\u00e4nen veljens\u00e4 olen min\u00e4 h\u00e4nelle palveliaksi pannut, jyvill\u00e4 ja viinalla olen min\u00e4 h\u00e4nen varustanut: mit\u00e4st\u00e4 min\u00e4 siis nyt sinulle teen, minun poikani?\n27:38 Ja Esau sanoi is\u00e4llens\u00e4: yksik\u00f6st\u00e4 siunaus sinulla vaivoin onkin, minun is\u00e4ni? siunaa my\u00f6s minuakin, minun is\u00e4ni: ja Esau korotti \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itki.\n27:39 Niin vastasi Isaak, h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, ja sanoi h\u00e4nelle: Katso, lihava asuinsia pit\u00e4\u00e4 sinulla oleman maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kastetta taivaasta ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n27:40 Sinun miekallas pit\u00e4\u00e4 sinun el\u00e4tt\u00e4m\u00e4n itses, ja palveleman sinun velje\u00e4s. Ja tapahtuu, ett\u00e4 sin\u00e4 my\u00f6s tulet herraksi, ja s\u00e4rjet h\u00e4nen ikeens\u00e4 niskastas.\n27:41 Ja Esau vihastui Jakobin p\u00e4\u00e4lle siunauksen t\u00e4hden, jolla h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen siunannut oli; ja sanoi syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: minun is\u00e4ni murhep\u00e4iv\u00e4t l\u00e4hestyv\u00e4t: ja min\u00e4 tapan veljeni Jakobin.\n27:42 Mutta Rebekalle ilmoitettiin Esaun h\u00e4nen vanhemman poikansa sanat: joka l\u00e4hetti ja kutsui Jakobin nuoremman poikansa, ja sanoi h\u00e4nelle: katso, veljes Esau lohduttaa itsi\u00e4ns\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sinun tappaa.\n27:43 Nyt, minun poikani, ole minun \u00e4\u00e4nelleni kuuliainen: valmista sinus ja pakene kohta minun veljeni Labanin tyk\u00f6 Haraniin.\n27:44 Ja ole h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 kappale aikaa: siihenasti ett\u00e4 veljes kiukku asettuu.\n27:45 Ja siihenasti ett\u00e4 h\u00e4nen vihansa lakkaa sinusta, ja h\u00e4n onhottaa mit\u00e4s h\u00e4nt\u00e4 vastaan tehnyt olet. Niin min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n ja tuotan sinun sielt\u00e4. Miksi teid\u00e4n molempain pit\u00e4is yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 minulta tuleman pois?\n27:46 Ja Rebekka sanoi Isaakille: min\u00e4 suutun minun el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, Hetin tyt\u00e4rten t\u00e4hden: jos Jakob ottaa vaimon Hetin tytt\u00e4rist\u00e4, jotka ovat niinkuin t\u00e4m\u00e4n maan tytt\u00e4ret, mit\u00e4 minun sitte auttaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n?\n28:1 Niin Isaak kutsui poikansa Jakobin ja siunasi h\u00e4nt\u00e4, k\u00e4ski ja sanoi h\u00e4nelle: \u00e4l\u00e4 ota em\u00e4nt\u00e4\u00e4 Kanaanin tytt\u00e4rist\u00e4.\n28:2 Vaan valmista ja mene Mesopotamiaan, Betuelin sinun \u00e4itis is\u00e4n huoneesen: ja ota sinulles sielt\u00e4 em\u00e4nt\u00e4, Labanin sinun enos tytt\u00e4rist\u00e4.\n28:3 Ja Jumala kaikkivaltias siunatkoon sinua, ja tehk\u00f6\u00f6n sinun hedelm\u00e4lliseksi ja en\u00e4tk\u00f6\u00f6n sinun, ett\u00e4s tulisit (suureksi) kansain joukoksi.\n28:4 Antakoon my\u00f6s sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas: peri\u00e4kses sit\u00e4 maata, jossas muukalainen olet, jonka Jumala Abrahamille antanut on.\n28:5 Niin l\u00e4hetti Isaak Jakobin tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 menem\u00e4\u00e4n Mesopotamiaan, Labanin, Betuelin Syrialaisen pojan tyk\u00f6, Rebekan, Jakobin ja Esaun \u00e4idin, veljen.\n28:6 Koska Esau n\u00e4ki, ett\u00e4 Isaak oli siunannut Jakobin, ja l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4nen Mesopotamiaan ottamaan sielt\u00e4 itsellens\u00e4 em\u00e4nt\u00e4\u00e4: ja ett\u00e4 h\u00e4n, sittekuin h\u00e4n h\u00e4nen siunannut oli, k\u00e4ski h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi: ei sinun pid\u00e4 ottaman em\u00e4nt\u00e4\u00e4 Kanaanin tytt\u00e4rist\u00e4.\n28:7 Ja ett\u00e4 Jakob oli is\u00e4llens\u00e4 ja \u00e4idillens\u00e4 kuuliainen; ja meni Mesopotamiaan.\n28:8 Esau n\u00e4ki my\u00f6s, ettei Isaak h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 voinut n\u00e4hd\u00e4 Kanaanin tytt\u00e4ri\u00e4;\n28:9 Meni Esau Ismaelin tyk\u00f6: ja otti Mahalatin Ismaelin Abrahamin pojan tytt\u00e4ren, Nabojotin sisaren, em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4, paitsi entisi\u00e4.\n28:10 Niin Jakob l\u00e4ksi BerSabasta: ja meni Haraniin.\n28:11 Ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siin\u00e4 y\u00f6t\u00e4: sill\u00e4 aurinko oli laskenut, ja otti kiven siit\u00e4 paikasta, ja pani p\u00e4\u00e4ns\u00e4 alaiseksi, ja makasi siin\u00e4 paikassa.\n28:12 Ja n\u00e4ki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joiden p\u00e4\u00e4 ulottui taivaasen: ja katso, Jumalan enkelit k\u00e4viv\u00e4t yl\u00f6s ja alas niit\u00e4 my\u00f6ten.\n28:13 Ja katso, Herra seisoi niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja sanoi: Min\u00e4 olen Herra, Abrahamin sinun is\u00e4s Jumala, ja Isaakin Jumala: t\u00e4m\u00e4n maan, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sin\u00e4 makaat, annan min\u00e4 sinulle ja sinun siemenelles.\n28:14 Ja sinun siemenes pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin maan tomu, ja sinun pit\u00e4\u00e4 levi\u00e4m\u00e4n l\u00e4nteen ja it\u00e4\u00e4n, pohjaan ja etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in. Ja sinussa pit\u00e4\u00e4 kaikki sukukunnat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 siunatuksi tuleman, ja sinun siemeness\u00e4s.\n28:15 Ja katso, min\u00e4 olen sinun kanssas, ja varjelen sinua, kuhunkas ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 joudut, ja saatan sinun j\u00e4llens\u00e4 t\u00e4lle maalle: sill\u00e4 en min\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 sinua siihenasti, ett\u00e4 min\u00e4 kaikki teen, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle puhunut olen.\n28:16 Koska Jakob her\u00e4si unestansa, niin h\u00e4n sanoi: totisesti on Herra t\u00e4ss\u00e4 paikassa: ja en min\u00e4 sit\u00e4 tiet\u00e4nyt.\n28:17 Niin h\u00e4n pelk\u00e4si, ja sanoi: kuinka pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 paikka! ei t\u00e4ss\u00e4 muu ole kuin Jumalan huone ja taivaan ovi.\n28:18 Ja Jakob nousi varhain aamulla, ja otti kiven, jonka h\u00e4n oli pannut p\u00e4\u00e4ns\u00e4 alaiseksi, ja pani sen pysty\u00e4lle muistopatsaaksi: ja vuodatti \u00f6ljy\u00e4 sen p\u00e4\u00e4lle.\n28:19 Kutsui siis sen paikan BetEl; vaan muinaisiin aikoin se kutsuttiin Luts.\n28:20 Niin Jakob teki lupauksen, sanoen: jos Jumala on minun kanssani, ja varjelee minua t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4, jota min\u00e4 vaellan, antaa my\u00f6s minulle leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6d\u00e4kseni, ja vaatetta verhokseni:\n28:21 Ja tulen takaperin rauhassa kotia is\u00e4ni tyk\u00f6: ja Herra on minun Jumalani.\n28:22 Niin t\u00e4m\u00e4 kivi, jonka min\u00e4 panin pysty\u00e4lle muistopaatsaaksi, pit\u00e4\u00e4 oleman Jumalan huone: ja kaikista, jotkas minulle annat, annan min\u00e4 tosin sinulle kymmenykset.\n29:1 Niin Jakob l\u00e4ksi matkaan: ja tuli it\u00e4iselle maalle.\n29:2 Ja katseli ymp\u00e4rillens\u00e4, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siell\u00e4 makasi my\u00f6s kolme lammaslaumaa sen tyk\u00f6n\u00e4, sill\u00e4 siit\u00e4 kaivosta juottivat he laumat: ja suuri kivi oli kaivon suulla.\n29:3 Sill\u00e4 sinne koottiin kaikki laumat, ja vieritettiin kivi kaivon suulta, ja he juottivat lampaita: ja vierittiv\u00e4t kiven j\u00e4lleen siallensa kaivon suulle.\n29:4 Ja Jakob sanoi heille: minun veljeni, kusta te olette? he vastasivat: Haranista me olemme.\n29:5 H\u00e4n sanoi heille: tunnetteko Labanin, Nahorin pojan? he sanoivat: tunnemme kyll\u00e4.\n29:6 H\u00e4n sanoi: onko h\u00e4n rauhassa? he vastasivat: rauhassa h\u00e4n on. Ja katso, Rakel h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 tulee lammasten kanssa.\n29:7 Niin h\u00e4n sanoi: katso, viel\u00e4 on paljo p\u00e4iv\u00e4\u00e4, eik\u00e4 viel\u00e4 ole aika karjaa koota: niin juottakaat siis lampaita, menk\u00e4\u00e4t ja kaitkaat heit\u00e4.\n29:8 He sanoivat: emme saa siihenasti kuin kaikki laumat kootaan, ja vierit\u00e4mme kiven kaivon suulta, juottaaksemme lampaat.\n29:9 Viel\u00e4 h\u00e4nen puhuissansa heid\u00e4n kanssansa, tuli Rakel is\u00e4ns\u00e4 lammasten kanssa: sill\u00e4 h\u00e4n kaitsi lampaita.\n29:10 Ja tapahtui, koska Jakob n\u00e4ki Rakelin enonsa Labanin tytt\u00e4ren, ja enonsa Labanin lampaat: niin meni Jakob h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja vieritti kiven kaivon suulta. Ja juotti enonsa Labanin lampaat.\n29:11 Ja Jakob suuta antoi Rakelin: ja korotti \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itki.\n29:12 Ja ilmoitti h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4n oli h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 veli, Rebekan poika. Niin juoksi h\u00e4n ja ilmoitti sen is\u00e4llens\u00e4.\n29:13 Ja koska Laban kuuli sanoman Jakobista sisarensa pojasta, juoksi h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja otti h\u00e4nen syliins\u00e4, ja suuta antoi h\u00e4nen, ja vei h\u00e4nen huoneesensa: ja h\u00e4n jutteli Labanille kaiken asian.\n29:14 Niin sanoi Laban h\u00e4nelle: tosin sin\u00e4 olet minun luuni ja lihani. Ja h\u00e4n oli h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 koko kuukauden.\n29:15 Sitte sanoi Laban Jakobille: vaikkas olet minun veljeni, palveletkos sent\u00e4hden minua ilman mit\u00e4k\u00e4\u00e4n? ilmoita minulle, mik\u00e4 sinun palkkas olis.\n29:16 Ja Labanilla oli kaksi tyt\u00e4rt\u00e4: vanhemman nimi oli Lea, ja nuoremman nimi oli Rakel.\n29:17 Mutta Lea oli pehmi\u00e4 silmist\u00e4; vaan Rakel oli kauniin muotoinen, ja ihana kasvoilta.\n29:18 Ja Jakob rakasti Rakelia: ja sanoi: min\u00e4 palvelen sinua seitsem\u00e4n ajastaikaa Rakelin, sinun nuoremman tytt\u00e4res t\u00e4hden.\n29:19 Laban vastasi: parempi on, ett\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nen annan sinulle, kuin jollekin toiselle: ole minun tyk\u00f6n\u00e4ni.\n29:20 Niin palveli Jakob Rakelin t\u00e4hden seitsem\u00e4n ajastaikaa: ja ne olivat h\u00e4nen silmiss\u00e4ns\u00e4 niinkuin muutamat p\u00e4iv\u00e4t, rakastaissansa h\u00e4nt\u00e4.\n29:21 Ja Jakob sanoi Labanille: anna minun em\u00e4nt\u00e4ni minulle: sill\u00e4 minun aikani on t\u00e4ytetty menn\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n29:22 Niin Laban kutsui kokoon kaiken sen paikkakunnan miehet, ja piti h\u00e4\u00e4t.\n29:23 Mutta ehtoona otti h\u00e4n tytt\u00e4rens\u00e4 Lean, ja vei sen h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4: ja h\u00e4n makasi sen tyk\u00f6n\u00e4.\n29:24 Ja Laban antoi tytt\u00e4rellens\u00e4 Lealle piikansa Silpan piiaksi.\n29:25 Aamulla, katso, se oli Lea. Ja h\u00e4n sanoi Labanille: miksis t\u00e4m\u00e4n minulle teit? enk\u00f6 min\u00e4 Rakelin t\u00e4hden palvellut sinua? miksis minun petit?\n29:26 Vastasi Laban: ei niin ole meid\u00e4n maan tapa, ett\u00e4 nuorempi annetaan ennen vanhempaa.\n29:27 T\u00e4yt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n viikko; niin se my\u00f6s sinulle annetaan, siit\u00e4 palveluksesta kun sin\u00e4 palvelet minua viel\u00e4 toiset seitsem\u00e4n ajastaikaa.\n29:28 Jakob teki niin, ja t\u00e4ytti h\u00e4nen viikkonsa: ja h\u00e4n antoi h\u00e4nelle tytt\u00e4rens\u00e4 Rakelin em\u00e4nn\u00e4ksi.\n29:29 Ja Laban antoi tytt\u00e4rellens\u00e4 Rakelille piikansa Bilhan, piiaksi.\n29:30 Niin h\u00e4n makasi my\u00f6s Rakelin kanssa, ja piti Rakelin rakkaampana kuin Lean; ja palveli h\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 toiset seitsem\u00e4n ajastaikaa.\n29:31 Ja koska Herra n\u00e4ki Lean katsottavan yl\u00f6n, teki h\u00e4n h\u00e4nen hedelm\u00e4lliseksi; mutta Rakel oli hedelm\u00e4t\u00f6in.\n29:32 Niin Lea tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Ruben, ja sanoi: Herra on katsonut minun ahdistukseni puoleen, nyt siis minun mieheni rakastaa minua.\n29:33 Ja h\u00e4n taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: Herra on kuullut minua katsottavan yl\u00f6n, ja on my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n minulle antanut: ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Simeon.\n29:34 Ja h\u00e4n j\u00e4lleen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt taas minun mieheni pysyy minun tyk\u00f6n\u00e4ni: sill\u00e4 min\u00e4 synnytin h\u00e4nelle kolme poikaa. Sent\u00e4hden h\u00e4n kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Levi.\n29:35 Ja h\u00e4n tuli viel\u00e4 raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt min\u00e4 kiit\u00e4n Herraa; sent\u00e4hden kutsui h\u00e4n h\u00e4nen nimens\u00e4 Juuda: ja lakkasi synnytt\u00e4m\u00e4st\u00e4.\n30:1 Koska Rakel n\u00e4ki, ettei h\u00e4n synnytt\u00e4nyt Jakobille, kadehti h\u00e4n sisartansa, ja sanoi Jakobille: anna minun lapsia, eli min\u00e4 kuolen.\n30:2 Jakob vihastui kovin Rakelin p\u00e4\u00e4lle, ja sanoi: olenko min\u00e4 Jumalan siassa, joka on sinulta kielt\u00e4nyt kohdun hedelm\u00e4n?\n30:3 Ja h\u00e4n sanoi: t\u00e4ss\u00e4 on minun piikani Bilha, makaa h\u00e4nen kanssansa; ett\u00e4 h\u00e4n synnytt\u00e4is minun helmaani, ja saisin sittenkin h\u00e4nest\u00e4 lapsia.\n30:4 Niin h\u00e4n antoi h\u00e4nelle piikansa Bilhan em\u00e4nn\u00e4ksi: ja Jakob makasi h\u00e4nen kanssansa.\n30:5 Niin Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jakobille pojan.\n30:6 Ja Rakel sanoi: Jumala ratkasi minun asiani, ja kuuli my\u00f6s minun \u00e4\u00e4neni, ja antoi minulle pojan; sent\u00e4hden kutsui h\u00e4n h\u00e4nen nimens\u00e4 Dan.\n30:7 Ja taas Bilha Rakelin piika tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille toisen pojan.\n30:8 Niin sanoi Rakel: min\u00e4 olen jalosti kilvoitellut minun sisareni kanssa, ja olen my\u00f6s voittanut: ja h\u00e4n kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Naphtali.\n30:9 Koska Lea n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n lakkasi synnytt\u00e4m\u00e4st\u00e4; otti h\u00e4n piikansa Silpan, ja antoi sen Jakobille em\u00e4nn\u00e4ksi.\n30:10 Niin synnytti Silpa, Lean piika, Jakobille pojan.\n30:11 Ja Lea sanoi: joukko tulee: ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Gad.\n30:12 Ja Silpa, Lean piika, synnytti Jakobille toisen pojan.\n30:13 Ja Lea sanoi: autuasta minua, sill\u00e4 tytt\u00e4ret sanovat minua autuaaksi: ja h\u00e4n kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Asser.\n30:14 Ja Ruben meni ulos nisun elonaikana, ja l\u00f6ysi dudaimia vainioilta, ja toi ne Lealle \u00e4idillens\u00e4. Niin sanoi Rakel Lealle: anna minulle poikas dudaimista.\n30:15 H\u00e4n vastasi h\u00e4nt\u00e4: v\u00e4h\u00e4k\u00f6 sinun siin\u00e4 on, ett\u00e4s olet minulta miehen vienyt, mutta tahdot my\u00f6s ottaa poikani dudaimit? Ja Rakel sanoi: sent\u00e4hden maatkaan h\u00e4n t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sinun kanssas poikas dudaimien t\u00e4hden.\n30:16 Koska Jakob ehtoona kedolta palasi, meni Lea h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja sanoi: minun kanssani pit\u00e4\u00e4 sinun makaaman: sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun kallisti ostanut poikani dudaimilla. Ja h\u00e4n makasi sen y\u00f6n h\u00e4nen kanssansa.\n30:17 Ja Jumala kuuli Lean, ja h\u00e4n tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille viidennen pojan.\n30:18 Ja Lea sanoi: Jumala on maksanut sen minulle, ett\u00e4 min\u00e4 annoin piikani miehelleni: ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Isaskar.\n30:19 Ja Lea taas tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille kuudennen pojan.\n30:20 Ja Lea sanoi: Jumala on minun hyv\u00e4sti lahjoittanut, nyt taas asuu minun mieheni minun tyk\u00f6n\u00e4ni: sill\u00e4 min\u00e4 olen synnytt\u00e4nyt h\u00e4nelle kuusi poikaa. Ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Sebulon.\n30:21 Sitte synnytti h\u00e4n tytt\u00e4ren, ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Dina.\n30:22 Mutta Jumala muisti my\u00f6s Rakelin, ja Jumala kuuli h\u00e4nen, ja saatti hedelm\u00e4lliseksi.\n30:23 Niin h\u00e4n tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: Jumala on ottanut pois minun h\u00e4v\u00e4istykseni.\n30:24 Ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Joseph, sanoen: Herra lis\u00e4tk\u00f6\u00f6n minulle viel\u00e4 toisen pojan.\n30:25 Ja tapahtui, koska Rakel oli synnytt\u00e4nyt Josephin; sanoi Jakob Labanille: p\u00e4\u00e4st\u00e4 minua menem\u00e4\u00e4n kotiani ja maalleni.\n30:26 Anna minulle minun em\u00e4nt\u00e4ni ja lapseni, joiden t\u00e4hden min\u00e4 olen sinua palvellut, ett\u00e4 min\u00e4 menisin pois: sill\u00e4 sin\u00e4 tied\u00e4t minun palvelukseni, kuin min\u00e4 olen sinua palvellut.\n30:27 Ja Laban sanoi h\u00e4nelle: anna minun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armo sinun edess\u00e4s, min\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 Herra on siunannut minun sinun t\u00e4htes.\n30:28 Ja sanoi (viel\u00e4): m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 siis sinun palkkas minulle, ja min\u00e4 annan.\n30:29 Mutta h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 tied\u00e4t, kuinka min\u00e4 olen palvellut sinua: ja kuinka paljo sinun karjaas on minun haltuuni annettu.\n30:30 Sinulla oli v\u00e4h\u00e4 ennenkuin min\u00e4 tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja Herra on siunannut sinun, minun jalkajuonteni kautta. Koska min\u00e4 siis oman huoneeni parasta katson?\n30:31 Ja (Laban) sanoi: mit\u00e4st\u00e4 min\u00e4 sinulle annan? Ja Jakob sanoi: ei sinun pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n antaman minulle. Mutta jos sin\u00e4 t\u00e4m\u00e4n minulle teet, niin min\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin kaitsen ja varjelen sinun laumaas:\n30:32 Min\u00e4 k\u00e4yn t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kaiken sinun laumas l\u00e4vitse, eroittaen sielt\u00e4 kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat, ja kaikki hallavat karitsain seassa, ja kirjavat ja pilkulliset vuohten seassa, (mit\u00e4 sitte kirjavaksi ja pilkulliseksi tulee) se olkoon minun palkkani.\n30:33 Niin minun vanhurskauteni on todistava t\u00e4stedes minusta, koska se siihen tulee, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 palkkani sinun n\u00e4htes saaman: niin ett\u00e4 kaikki, jotka ei ole pilkulliset taikka kirjavat vohlista, eik\u00e4 hallavat karitsoista, se olkoon varkaus minun tyk\u00f6n\u00e4ni.\n30:34 Niin sanoi Laban: katso, joska se olis sanas j\u00e4lkeen.\n30:35 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 eroitti h\u00e4n pilkulliset ja kirjavat kauriit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki joissa jotakin valkeutta oli, ja kaikki hallavat karitsat: ja antoi ne lastensa haltuun.\n30:36 Ja asetti kolmen p\u00e4iv\u00e4kunnan matkan, itsens\u00e4 ja Jakobin vaiheelle: ja Jakob kaitsi niit\u00e4, jotka Labanin laumasta j\u00e4iv\u00e4t.\n30:37 Mutta Jakob otti viherj\u00e4isi\u00e4 haapaisia sauvoja, mandelpuisia ja plataneapuisia; ja kuori niihin valkiat juonteet, valkian paikan paljastamisella, joka sauvain p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli.\n30:38 Ja pani ne sauvat, jotka h\u00e4n kuorinut oli, laumain eteen, vesiruuhiin, ja juoma-astioihin, lauman eteen, joihin he tulivat juomaan, ett\u00e4 he juomalle tultuansa siitt\u00e4isiv\u00e4t.\n30:39 Ja niin laumat siittiv\u00e4t niiden sauvain p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kantoivat pilkullisia, juonteisia ja kirjavia.\n30:40 Niin Jakob eroitti karitsat, ja asetti lauman kasvot, siin\u00e4 valkiassa laumassa, niit\u00e4 pilkullisia ja hallavia p\u00e4in: ja teki itsellens\u00e4 eri lauman, ja ei laskenut niit\u00e4 Labanin lauman sekaan.\n30:41 Ja koska se varhain kantava lauma oli sikoillansa, pani Jakob sauvat laumain silm\u00e4in eteen ruuhiin: ett\u00e4 he siitt\u00e4isiv\u00e4t sauvain p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n30:42 Mutta koska ne hiljain juoksivat, niin ei h\u00e4n pannut niit\u00e4 sis\u00e4lle. Niin tulivat \u00e4p\u00f6iset Labanille ja varhain kannetut Jakobille.\n30:43 Siit\u00e4 tuli mies sangen \u00e4veri\u00e4\u00e4ksi, niin ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli paljo lampaita ja piikoja ja palvelioita, ja kameleja ja aaseja.\n31:1 Ja h\u00e4nen eteens\u00e4 tuli Labanin lasten puhe, ett\u00e4 he sanoivat: Jakob on saattanut itsellens\u00e4 kaiken meid\u00e4n is\u00e4mme tavaran: ja siit\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme hyvyydest\u00e4 on h\u00e4n saattanut itsellens\u00e4 kaiken t\u00e4m\u00e4n tavaran.\n31:2 Ja Jakob n\u00e4ki Labanin kasvon: ja katso, ei ollut se h\u00e4nt\u00e4 kohtaan, niinkuin eilen ja entisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n31:3 Ja Herra sanoi Jakobille: palaja sinun is\u00e4is maalle, ja sukuis tyk\u00f6: ja min\u00e4 olen sinun kanssas.\n31:4 Niin l\u00e4hetti Jakob ja kutsui Rakelin ja Lean kedolle laumansa tyk\u00f6.\n31:5 Ja sanoi heille: min\u00e4 n\u00e4en teid\u00e4n is\u00e4nne kasvon, ettei h\u00e4n ole minua kohtaan niinkuin eilen ja entisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mutta minun is\u00e4ni Jumala on ollut minun kanssani.\n31:6 Ja te itse tied\u00e4tte, ett\u00e4 min\u00e4 olen kaikella minun v\u00e4ell\u00e4ni palvellut teid\u00e4n is\u00e4\u00e4nne.\n31:7 Mutta teid\u00e4n is\u00e4nne on vietellyt minua, ja muuttanut minun palkkani jo kymmenen kertaa: ei kuitenkaan sallinut Jumala h\u00e4nen vahinkoa tehd\u00e4 minulle.\n31:8 Koska h\u00e4n sanoi: kirjavat pit\u00e4\u00e4 oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi kirjavia. Mutta jos h\u00e4n sanoi: pilkulliset pit\u00e4\u00e4 oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi pilkullisia.\n31:9 Niin on Jumala ottanut teid\u00e4n is\u00e4nne hyvyyden ja antanut minulle.\n31:10 Ja tapahtui lauman siitt\u00e4misen ajalla, nostin min\u00e4 silm\u00e4ni ja n\u00e4in unessa: ja katso, kauriit, jotka nousivat laumain p\u00e4\u00e4lle, olivat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat.\n31:11 Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: Jakob; ja min\u00e4 vastasin: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n31:12 Mutta h\u00e4n sanoi: nosta silm\u00e4s, ja katso, kaikki kauriit, jotka nousevat laumain p\u00e4\u00e4lle, ovat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat: sill\u00e4 min\u00e4 olen n\u00e4hnyt kaikki, mit\u00e4 Laban sinulle tekee.\n31:13 Min\u00e4 olen Jumala BetEliss\u00e4, jossa sin\u00e4 voitelit kiven, ja jossas teit minulle lupauksen: nouse siis nyt ja l\u00e4hde t\u00e4lt\u00e4 maalta, ja palaja syntym\u00e4-maalles.\n31:14 Niin vastasivat Rakel ja Lea, ja sanoivat h\u00e4nelle: onko meill\u00e4 en\u00e4\u00e4 osaa, eli perimist\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme huoneessa?\n31:15 Eik\u00f6 h\u00e4n ole pit\u00e4nyt meit\u00e4 muukalaisina? Sill\u00e4 h\u00e4n on myynyt meid\u00e4t, ja per\u00e4ti sy\u00f6nyt meid\u00e4n hintamme.\n31:16 Sent\u00e4hden kaikki hyvyys, jonka Jumala on ottanut meid\u00e4n is\u00e4lt\u00e4mme, se tulee oikeudella meille ja meid\u00e4n lapsillemme: Nyt siis kaikki, mit\u00e4 Jumala sinulle on k\u00e4skenyt, se tee.\n31:17 Niin nousi Jakob; ja nosti lapsensa ja em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kamelein p\u00e4\u00e4lle.\n31:18 Ja vei pois kaiken karjansa, ja kaiken tavaransa, mink\u00e4 h\u00e4n oli pannut kokoon, sen oman karjansa, kun h\u00e4n oli saanut Mesopotamiassa: menn\u00e4ksens\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 Isaakin tyk\u00f6 Kanaanin maalle.\n31:19 Mutta Laban oli mennyt keritsem\u00e4\u00e4n laumaansa. Ja Rakel varasti is\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4jumalat.\n31:20 Niin varasti Jakob Labanin Syrialaisen syd\u00e4men, siin\u00e4 ettei h\u00e4n ilmoittanut h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4n pakeni.\n31:21 Niin h\u00e4n pakeni, ja kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, nousi ja meni virran ylitse; ja meni Gileadin vuorta kohden.\n31:22 Kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ilmoitettiin Labanille, ett\u00e4 Jakob oli paennut.\n31:23 Niin h\u00e4n otti veljens\u00e4 kanssansa, ja ajoi h\u00e4nt\u00e4 takaa seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4kunnan matkan: ja saavutti h\u00e4nen Gileadin vuorella.\n31:24 Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tyk\u00f6 y\u00f6ll\u00e4 unessa ja sanonut h\u00e4nelle: kavahda sinuas, ettes puhu Jakobille hyv\u00e4\u00e4 eli pahaa.\n31:25 Ja Laban l\u00e4hestyi Jakobia. Mutta Jakob oli majansa tehnyt vuorelle. Ja Laban teki veljinens\u00e4 my\u00f6s majansa Gileadin vuorelle.\n31:26 Niin sanoi Laban Jakobille: mit\u00e4s olet tehnyt, ett\u00e4s varastit minun syd\u00e4meni ja olet vienyt pois minun tytt\u00e4reni niinkuin miekalla otetut?\n31:27 Ja miksis salaa pakenit ja varastit sinus minulta, ja et ilmoittanut minulle? ett\u00e4 min\u00e4 olisin sinua saattanut ilolla, ja lauluilla, ja trumpuilla, ja kanteleilla.\n31:28 Ja et sallinut minun suuta antaa minun pojilleni ja tytt\u00e4rilleni: t\u00e4m\u00e4n sin\u00e4 olet tyhm\u00e4sti tehnyt.\n31:29 Ja minulla olis kyll\u00e4 voimaa tehd\u00e4 teille pahaa, mutta teid\u00e4n is\u00e4nne Jumala sanoi menneen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 minulle: kavahda itses puhumasta Jakobille hyv\u00e4\u00e4 eli pahaa.\n31:30 Ja nyt ett\u00e4s kumminkin menit pois, ja niin suuresti ik\u00e4voitsit is\u00e4s huoneeseen: miksis varastit minun jumalani.\n31:31 Ja Jakob vastasi, ja sanoi Labanille: min\u00e4 pek\u00e4sin ja luulin sinun v\u00e4kivallalla ottavan pois minulta sinun tytt\u00e4res.\n31:32 Mutta kenenk\u00e4 tyk\u00f6\u00e4 sin\u00e4 l\u00f6yd\u00e4t jumalas, ei sen pid\u00e4 el\u00e4m\u00e4n. Tunnustele meid\u00e4n veljeimme l\u00e4sn\u00e4 ollessa, mit\u00e4 omaas on minun tyk\u00f6n\u00e4ni, ja ota pois se. Mutta ei Jakob tiet\u00e4nyt Rakelin niit\u00e4 varastaneen.\n31:33 Niin Laban meni Jakobin majaan, ja Lean majaan, ja heid\u00e4n molempain piikainsa majaan, ja ei l\u00f6yt\u00e4nyt. Ja l\u00e4ksi Lean majasta, ja tuli Rakelin majaan.\n31:34 Mutta Rakel oli ottanut ep\u00e4jumalat ja pannut kamelein satulan ala, ja istui siihen p\u00e4\u00e4lle; mutta Laban etsi kaiken majan ja ei l\u00f6yt\u00e4nyt.\n31:35 Ja h\u00e4n sanoi is\u00e4llens\u00e4: \u00e4lk\u00f6\u00f6n minun herrani vihastuko, etten min\u00e4 saa nousta sinun edess\u00e4s: sill\u00e4 minulle tapahtuu vaimoin menon j\u00e4lkeen: Ja h\u00e4n etsi, ja ei l\u00f6yt\u00e4nyt ep\u00e4jumaliansa.\n31:36 Ja Jakob vihastui ja riiteli Labanin kanssa; vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4 min\u00e4 olen rikkonut, ja mik\u00e4 minun pahatekoni on, ett\u00e4s minua olet niin vihaisesti ajanut takaa?\n31:37 Sin\u00e4 olet etsiskellyt kaikki minun taloni kalut, mit\u00e4s olet l\u00f6yt\u00e4nyt kaikista sinun talois kaluista? Tuo t\u00e4h\u00e4n minun ja sinun veljeis eteen, ratkaista meid\u00e4n kahden vaiheellamme.\n31:38 Min\u00e4 olen ollut sinun tyk\u00f6n\u00e4s jo kaksikymment\u00e4 ajastaikaa, ja sinun lampaas ja vuohes ei ole hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4t olleet: ja en ole min\u00e4 sy\u00f6nyt oinaita sinun laumastas.\n31:39 Enk\u00e4 ole tuonut sinulle pedolta haaskattua, mutta minun piti sen maksaman, sen olet sin\u00e4 minun k\u00e4dest\u00e4ni vaatinut: niin my\u00f6s mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 sinulta p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 eli y\u00f6ll\u00e4 varastettu oli.\n31:40 P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 on minun helle v\u00e4sytt\u00e4nyt, ja y\u00f6ll\u00e4 vilu: ja uni on paennut minun silmist\u00e4ni.\n31:41 Min\u00e4 olen jo kaksikymment\u00e4 ajastaikaa ollut sinun huoneessas, nelj\u00e4toistakymment\u00e4 ajastaikaa palvelin min\u00e4 sinua kahden tytt\u00e4res t\u00e4hden, ja kuusi ajastaikaa sinun laumas t\u00e4hden: ja sin\u00e4 olet muuttanut minun palkkani kymmenen kertaa.\n31:42 Jollei minun is\u00e4ni Jumala, Abrahamin Jumala ja Isaakin pelko olisi ollut minun puolellani; niin sin\u00e4 per\u00e4ti tyhj\u00e4n\u00e4 olisit minun p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt. Mutta Jumala on n\u00e4hnyt minun vaivani ja k\u00e4tteni ty\u00f6t, ja nuhteli menneen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sinua.\n31:43 Vastasi Laban, ja sanoi Jakobille: tytt\u00e4ret ovat minun tytt\u00e4reni, ja pojat ovat minun poikani, ja laumat ovat minun laumani, ja kaikki mit\u00e4 sin\u00e4 n\u00e4et ovat minun: mit\u00e4 min\u00e4 teen t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 minun tytt\u00e4rilleni taikka heid\u00e4n lapsillensa, jotka he ovat synnytt\u00e4neet?\n31:44 Tule siis nyt ja tehk\u00e4\u00e4mme liitto, min\u00e4 ja sin\u00e4; joka pit\u00e4\u00e4 oleman todistus minun ja sinun vaiheellas.\n31:45 Niin otti Jakob kiven, ja pani pysty\u00e4lle muistopatsaaksi.\n31:46 Ja Jakob sanoi veljillens\u00e4: kootkaat kivi\u00e4. Ja he toivat kivi\u00e4, ja tekiv\u00e4t roukkion; ja atrioitsivat siin\u00e4 sen roukkion p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n31:47 Ja Laban kutsui h\u00e4nen Jegar Sahabuta: mutta Jakob kutsui h\u00e4nen Gilead.\n31:48 Niin Laban sanoi: t\u00e4m\u00e4 roukkio olkoon todistus t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 minun ja sinun vaiheellas; sent\u00e4hden kutsui h\u00e4n h\u00e4nen nimens\u00e4 Gilead.\n31:49 Ja Mitspa; sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: Herra olkoon per\u00e4\u00e4nkatsoja sinun ja minun vaiheellani, koska me erkanemme toinen toisestamme:\n31:50 Jos sin\u00e4 vaivaat minun tytt\u00e4ri\u00e4ni, taikka otat muita em\u00e4nti\u00e4, paitsi minun tytt\u00e4ri\u00e4ni. Ei ole yht\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4 (joka todistais) meid\u00e4n kanssamme, mutta katso, Jumala on todistaja minun ja sinun vaiheellas.\n31:51 Ja Laban sanoi (viel\u00e4) Jakobille: katso, t\u00e4m\u00e4 on roukkio, ja t\u00e4m\u00e4 on muistopatsas, jonka min\u00e4 panen minun ja sinun vaiheelles.\n31:52 T\u00e4m\u00e4 roukkio olkoon todistus, ja t\u00e4m\u00e4 patsas olkoon my\u00f6s todistus, etten min\u00e4 k\u00e4y ylitse t\u00e4m\u00e4n roukkion sinun tyk\u00f6s, etk\u00e4 sin\u00e4 k\u00e4y ylitse t\u00e4m\u00e4n roukkion ja t\u00e4m\u00e4n patsaan minun tyk\u00f6ni, vahinkoa tekem\u00e4\u00e4n.\n31:53 Abrahamin Jumala ja Nahorin Jumala ja heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 Jumala, ratkaiskoon meid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4mme. Ja Jakob vannoi is\u00e4ns\u00e4 Isaakin pelvon kautta.\n31:54 Ja Jakob uhrasi vuorella, ja kutsui veljens\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4. Ja kuin he olivat sy\u00f6neet, olivat he y\u00f6t\u00e4 vuorella.\n31:55 Mutta aamulla varhain nousi Laban, ja suuta antoi poikainsa ja tyt\u00e4rtens\u00e4, ja siunasi heit\u00e4, ja meni matkaansa, ja palasi kotiansa.\n32:1 Mutta Jakob meni tiet\u00e4ns\u00e4 my\u00f6ten, ja Jumalan enkelit tulivat h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n32:2 Ja koska h\u00e4n n\u00e4ki heid\u00e4t, sanoi h\u00e4n: N\u00e4m\u00e4 ovat Jumalan sotajoukko. Ja h\u00e4n kutsui sen paikan Mahanaim.\n32:3 Niin Jakob l\u00e4hetti sanansaattajat edell\u00e4ns\u00e4 veljens\u00e4 Esaun tyk\u00f6, Seirin maakuntaan, Edomin maalle.\n32:4 Ja k\u00e4ski heit\u00e4, sanoen: sanokaat n\u00e4in minun herralleni Esaulle: n\u00e4in sanoo sinun palvelias Jakob: min\u00e4 olen ollut muukalainen Labanin tyk\u00f6n\u00e4, ja viipynyt t\u00e4h\u00e4n asti.\n32:5 Ja minulla on karjaa ja aaseja, lampaita, palvelioita ja piikoja: ja l\u00e4hetin ilmoittamaan minun herralleni, l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseni armoa sinun edess\u00e4s.\n32:6 Sanansaattajat palasivat Jakobin tyk\u00f6, sanoen: me tulimme Esaun sinun veljes tyk\u00f6; ja h\u00e4n tulee sinua vastaan, ja nelj\u00e4sataa miest\u00e4 h\u00e4nen kanssansa.\n32:7 Niin pelj\u00e4styi Jakob kovin, ja ahdistus tuli h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4: ja jakoi v\u00e4en, joka oli h\u00e4nen kanssansa, ja lampaat, ja karjan ja kamelit kahteen joukkoon.\n32:8 Ja sanoi: jos Esau tulee yhden joukon p\u00e4\u00e4lle, ja ly\u00f6 sen; niin j\u00e4\u00e4nyt joukko p\u00e4\u00e4see.\n32:9 Ja Jakob sanoi: minun is\u00e4ni Abrahamin Jumala, ja minun is\u00e4ni Isaakin Jumala, Herra joka sanoit minulle: palaja maalles ja sukuis tyk\u00f6, ja min\u00e4 teen sinulle hyv\u00e4\u00e4.\n32:10 Min\u00e4 olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sin\u00e4 teit palvelialles. Sill\u00e4 koska min\u00e4 t\u00e4m\u00e4n Jordanin ylitse menin, ei minulla muuta ollut kuin minun sauvani; mutta nyt minulla on kaksi joukkoa.\n32:11 Pelasta siis nyt minua minun veljeni Esaun k\u00e4sist\u00e4: sill\u00e4 min\u00e4 pek\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tulevan ja ly\u00f6v\u00e4n minun, ja \u00e4idin lapsinensa.\n32:12 Sin\u00e4 olet kumminkin sanonut: min\u00e4 teen kaiketi sinulle hyv\u00e4\u00e4; ja lis\u00e4\u00e4n sinun siemenes niinkuin sannan meress\u00e4, joka paljouden t\u00e4hden ei luettaa taideta.\n32:13 Ja h\u00e4n y\u00f6tyi sinne, ja otti niist\u00e4, kuin olivat k\u00e4sill\u00e4, lahjoja l\u00e4hett\u00e4\u00e4ksens\u00e4 veljellens\u00e4 Esaulle:\n32:14 Kaksisataa vuohta, ja kaksikymment\u00e4 kaurista: kaksisataa lammasta ja kaksikymment\u00e4 j\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4:\n32:15 Imett\u00e4vi\u00e4 kameleja varsoinensa kolmekymment\u00e4: nelj\u00e4kymment\u00e4 lehm\u00e4\u00e4 ja kymmenen h\u00e4rk\u00e4\u00e4, kaksikymment\u00e4 aasia ja kymmenen varsaa.\n32:16 Ja antoi ne palvelioittensa k\u00e4siin, itsekunkin lauman erin\u00e4ns\u00e4; ja sanoi palvelioillensa: menk\u00e4\u00e4t minun edell\u00e4ni, ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4t v\u00e4li jokaisen lauman vaiheella.\n32:17 Ja k\u00e4ski ensim\u00e4iselle, sanoen: Koska minun veljeni Esau kohtaa sinun, ja kysyy sinulta, kenenk\u00e4s olet, ja kuhunkas menet? ja kenenk\u00e4 n\u00e4m\u00e4t ovat, joitas ajat edell\u00e4s?\n32:18 Niin sano: n\u00e4m\u00e4t ovat sinun palvelias Jakobin lahjat, l\u00e4hetetyt minun herralleni Esaulle: ja katso, h\u00e4n tulee my\u00f6s itse meid\u00e4n j\u00e4liss\u00e4mme.\n32:19 Niin k\u00e4ski h\u00e4n my\u00f6s toiselle ja kolmannelle, ja kaikille niille, jotka k\u00e4viv\u00e4t lauman j\u00e4liss\u00e4, sanoen: t\u00e4m\u00e4n minun sanani j\u00e4lkeen puhukaat Esaulle, koska te h\u00e4nen l\u00f6yd\u00e4tte.\n32:20 Ja sanokaat my\u00f6s: katso, sinun palvelias Jakob on my\u00f6s meid\u00e4n j\u00e4liss\u00e4mme; sill\u00e4 h\u00e4n ajatteli: min\u00e4 lepyt\u00e4n h\u00e4nen lahjoilla, jotka minun edell\u00e4ni menev\u00e4t; sitte tahdon min\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen kasvonsa, mit\u00e4maks, h\u00e4n ottaa vastaan minun yst\u00e4v\u00e4llisesti.\n32:21 Niin lahjat meniv\u00e4t h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4; mutta h\u00e4n oli itse siin\u00e4 y\u00f6t\u00e4 joukkoinensa.\n32:22 Ja nousi y\u00f6ll\u00e4 ja otti kaksi em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja ne kaksi piikaansa, ja yksitoistakymment\u00e4 lastansa: ja meni ylitse Jabbokin luotuspaikkaan.\n32:23 Ja otti ne ja vei heid\u00e4t virran ylitse: ja vei my\u00f6s ylitse kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli.\n32:24 Mutta Jakob j\u00e4i sille puolelle yksin\u00e4ns\u00e4. Silloin paineli yksi mies h\u00e4nen kanssansa, siihenasti kuin aamurusko nousi.\n32:25 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki, ettei h\u00e4n voittanut h\u00e4nt\u00e4, rupesi h\u00e4n h\u00e4nen reiteens\u00e4, niin ett\u00e4 Jakobin reisiluu horjahtui painellessa h\u00e4nen kanssansa.\n32:26 Ja h\u00e4n sanoi: p\u00e4\u00e4st\u00e4 minua, sill\u00e4 aamurusko nousee. Mutta h\u00e4n vastasi: en min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinua, jolles siunaa minua.\n32:27 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: mik\u00e4 sinun nimes on? h\u00e4n vastasi: Jakob.\n32:28 Ja h\u00e4n sanoi: ei sinua sillen pid\u00e4 kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl: sill\u00e4 sin\u00e4 olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja olet voittanut.\n32:29 Ja Jakob kysyi h\u00e4nelt\u00e4, ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta h\u00e4n sanoi: miksis minun nime\u00e4ni kysyt? Ja h\u00e4n siunasi h\u00e4nt\u00e4 siin\u00e4 paikassa.\n32:30 Ja Jakob kutsui sen paikan Pniel: sill\u00e4 min\u00e4 olen n\u00e4hnyt Jumalan kasvosta kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu.\n32:31 Ja aurinko nousi, koska h\u00e4n Pnielin ohitse k\u00e4vi, ja h\u00e4n ontui reidest\u00e4ns\u00e4.\n32:32 Sent\u00e4hden ei sy\u00f6 Israelin lapset reisisuonta t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ett\u00e4 Jakobin reisiluu horjahtui.\n33:1 Ja Jakob nosti silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4ki, ja katso, Esau tuli, ja nelj\u00e4sataa miest\u00e4 h\u00e4nen kanssansa: ja h\u00e4n jakoi lapset Lealle ja Rakelille, ja molemmille piioille.\n33:2 Ja asetti piiat lapsinensa ensimm\u00e4iseksi; sit\u00e4l\u00e4hin Lean h\u00e4nen lastensa kanssa, ja Rakelin Josephin kanssa j\u00e4limm\u00e4iseksi.\n33:3 Mutta itse h\u00e4n k\u00e4vi heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4: ja kumarsi maahan seitsem\u00e4n kertaa, siihenasti kuin h\u00e4n velje\u00e4ns\u00e4 l\u00e4hestyi.\n33:4 Ja Esau juoksi h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja syliins\u00e4 otti h\u00e4nen, ja halasi h\u00e4nt\u00e4 kaulasta, ja suuta antoi h\u00e4nen: ja he itkiv\u00e4t.\n33:5 Ja h\u00e4n nosti silm\u00e4ns\u00e4, ja n\u00e4ki vaimot ja lapset, ja sanoi: kutka n\u00e4m\u00e4t kanssas ovat? H\u00e4n vastasi: ne ovat lapset, jotka Jumala on lahjoittanut sinun palvelialles.\n33:6 Niin piiat l\u00e4hestyiv\u00e4t lapsinensa ja kumarsivat h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4.\n33:7 Ja l\u00e4hestyi my\u00f6s Lea lapsinensa, ja kumarsivat h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4. Sitte tuli Joseph ja Rakel, jotka my\u00f6s kumarsivat h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4.\n33:8 Ja h\u00e4n sanoi: mit\u00e4s tahdot kaiken sen joukon kanssa, kuin min\u00e4 kohdannut olen? H\u00e4n vastasi: l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseni armoa minun herrani edess\u00e4.\n33:9 Ja Esau sanoi: minulla on kyll\u00e4, minun veljeni, pid\u00e4 omas.\n33:10 Niin Jakob vastasi: ei niin, mutta jos min\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt armon sinun edess\u00e4s, niin ota minun lahjani minun k\u00e4dest\u00e4ni: sill\u00e4 min\u00e4 n\u00e4in sinun kasvos, niinkuin min\u00e4 olisin n\u00e4hnyt Jumalan kasvot; ett\u00e4s olet minut hyv\u00e4ksi ottanut.\n33:11 Ota siis se siunaus, jonka min\u00e4 olen tuonut sinulle: sill\u00e4 Jumala on sen minulle antanut, ja minulla on kyll\u00e4 kaikkinaista. Niin h\u00e4n vaati h\u00e4nt\u00e4 ottamaan.\n33:12 Ja (Esau) sanoi: l\u00e4htek\u00e4\u00e4mme jo matkustamaan, min\u00e4 vaellan sinun kanssas.\n33:13 Niin h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: minun herrani tiet\u00e4\u00e4 minulla olevan pieni\u00e4 lapsia, ja imett\u00e4v\u00e4isi\u00e4 lampaita ja karjaa: jos ne yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \u00e4kisti ajettaisiin, niin kuolis lauma.\n33:14 Niin menk\u00e4\u00e4n minun herrani palveliansa edell\u00e4: mutta min\u00e4 seuraan hiljaksensa senj\u00e4lkeen kuin karja ja lapset k\u00e4yd\u00e4 voivat, siihenasti kuin min\u00e4 tulen minun herrani tyk\u00f6 Seiriin.\n33:15 Ja Esau sanoi: min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n kuitenkin sinun tyk\u00f6s jotakin siit\u00e4 v\u00e4est\u00e4, kuin minun kanssani on. H\u00e4n vastasi: mihink\u00e4 se? Anna minun ainoastansa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armo minun herrani edess\u00e4.\n33:16 Niin Esau palasi sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tiet\u00e4ns\u00e4 my\u00f6ten Seiriin.\n33:17 Mutta Jakob matkusti Sukkotiin, ja rakensi itsellens\u00e4 huoneen, ja teki majat karjallensa. Sent\u00e4hden kutsui h\u00e4n sen paikan Sukkot.\n33:18 Sitte tuli Jakob rauhoitettuna siihen kaupunkiin Sikem, joka on Kanaanin maalla, sitte kuin h\u00e4n oli tullut Mesopotamiasta; ja sioitti itsens\u00e4 kaupungin kohdalle.\n33:19 Ja osti murun peltoa, johonka h\u00e4n teki majansa, Hemorin, Sikemin is\u00e4n lapsilta, sadan penningin edest\u00e4.\n33:20 Ja rakensi siin\u00e4 alttarin: ja rukoili v\u00e4kev\u00e4\u00e4 Israelin Jumalan nime\u00e4.\n34:1 Ja Dina, Lean tyt\u00e4r, jonka h\u00e4n Jakobille synnytt\u00e4nyt oli, meni katselemaan sen maakunnan tytt\u00e4ri\u00e4.\n34:2 Koska Sikem, Hemorin Hevil\u00e4isen, sen maakunnan ruhtinaan poika n\u00e4ki h\u00e4nen, otti h\u00e4n h\u00e4nen ja makasi h\u00e4nen, ja h\u00e4p\u00e4isi h\u00e4nen.\n34:3 Ja h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 paloi Dinan Jakobin tytt\u00e4ren per\u00e4\u00e4n; ja rakasti piikaa, ja puhutteli h\u00e4nt\u00e4 suloisilla sanoilla.\n34:4 Ja Sikem puhui is\u00e4llens\u00e4 Hemorille, sanoen: ota minulle t\u00e4m\u00e4 piika em\u00e4nn\u00e4ksi.\n34:5 Ja Jakob kuuli, ett\u00e4 he h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 Dinan olivat h\u00e4v\u00e4isseet, ja h\u00e4nen poikansa olivat lauman kanssa kedolla. Ja Jakob vaikeni siihenasti kuin he tulivat.\n34:6 Ja Hemor Sikemin is\u00e4 meni Jakobin tyk\u00f6 puhuttelemaan h\u00e4nt\u00e4.\n34:7 Silloin tulivat Jakobin pojat kedolta: ja koska he sen kuulivat, tulivat miehet surulliseksi, ja vihastuivat sangen kovin; ett\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt tyhmyyden Israelissa, maaten Jakobin tytt\u00e4ren: sill\u00e4 ei ollut se oikein tehty.\n34:8 Niin puhui Hemor heid\u00e4n kanssansa, sanoen: minun poikani Sikemin syd\u00e4n halajaa teid\u00e4n tytt\u00e4renne j\u00e4lkeen; antakaat siis se h\u00e4nelle em\u00e4nn\u00e4ksi.\n34:9 Naittakaat teit\u00e4nne yhteen meid\u00e4n kanssamme: antakaat teid\u00e4n tytt\u00e4renne meille, ja ottakaat j\u00e4llens\u00e4 meid\u00e4n tytt\u00e4remme teille.\n34:10 Ja asukaat meid\u00e4n kanssamme: maan pit\u00e4\u00e4 oleman teill\u00e4 alttiina, asukaat, myyk\u00e4\u00e4t ja ostakaat siin\u00e4, ja omistakaat maa.\n34:11 Ja Sikem sanoi h\u00e4nen is\u00e4llens\u00e4 ja veljillens\u00e4: antakaat minun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armo teid\u00e4n edess\u00e4nne: ja mit\u00e4 te sanotte minulle, sen min\u00e4 annan.\n34:12 Anokaat minulta rohkiasti huomenlahja ja antimia, ja min\u00e4 annan, mit\u00e4 te anotte: antakaat minulle vaivoin se piika em\u00e4nn\u00e4ksi.\n34:13 Niin vastasivat Jakobin pojat Sikemille, ja h\u00e4nen is\u00e4llens\u00e4 Hemorille, ja puhuivat petoksella; ett\u00e4 h\u00e4n oli heid\u00e4n sisarensa Dinan h\u00e4v\u00e4issyt.\n34:14 Ja sanoivat heille: emme taida sit\u00e4 tehd\u00e4, ett\u00e4 me annamme meid\u00e4n sisaremme ymp\u00e4rileikkaamattomalle miehelle: sill\u00e4 se olis meille h\u00e4pi\u00e4ksi.\n34:15 Mutta kuitenkin siin\u00e4 me suostumme teihin; jos te tulette meid\u00e4n kaltaiseksemme, ett\u00e4 kaikki miehenpuoli teid\u00e4n seassanne ymp\u00e4rileikattaisiin,\n34:16 Niin me annamme meid\u00e4n tytt\u00e4remme teille, ja otamme teid\u00e4n tytt\u00e4renne meille, ja asumme teid\u00e4n kanssanne ja tulemme yhdeksi kansaksi.\n34:17 Mutta jollette kuule meit\u00e4, ja anna teit\u00e4nne ymp\u00e4rileikata; niin me otamme meid\u00e4n tytt\u00e4remme, ja menemme matkaamme.\n34:18 Ja heid\u00e4n puheensa kelpasi Hemorille, ja Sikemille Hemorin pojalle.\n34:19 Ja se nuori mies ei viivytellyt sit\u00e4 tehd\u00e4ksens\u00e4: sill\u00e4 h\u00e4n rakasti suuresti Jakobin tyt\u00e4rt\u00e4, ja h\u00e4n oli kunniassa pidett\u00e4v\u00e4 kaikkein ylitse is\u00e4ns\u00e4 huoneessa.\n34:20 Niin tuli Hemor ja h\u00e4nen poikansa Sikem kaupunkinsa porttiin, ja puhuivat kaupunkinsa miehille, sanoen:\n34:21 N\u00e4m\u00e4t miehet ovat rauhalliset meid\u00e4n kanssamme, ja tahtovat asua ja el\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 maalla, ja katso, maa on kyll\u00e4 avara heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4: ottakaamme heid\u00e4n tytt\u00e4rens\u00e4 meille em\u00e4nn\u00e4ksi, ja antakaamme meid\u00e4n tytt\u00e4remme heille.\n34:22 Mutta siihen ne miehet antavat meille suosionsa, asuaksensa meid\u00e4n kanssamme ja tullaksensa yhdeksi kansaksi: jos meist\u00e4 ymp\u00e4rileikataan kaikki miehenpuoli, niin kuin he my\u00f6s ymp\u00e4rileikatut ovat.\n34:23 Heid\u00e4n karjansa ja hyvyytens\u00e4, ja kaikki heid\u00e4n el\u00e4imens\u00e4, eik\u00f6 ne ole meid\u00e4n omamme? Jos me muutoin olemme heid\u00e4n tahtonsa j\u00e4lkeen, niin ett\u00e4 he asuvat meid\u00e4n kanssamme.\n34:24 Ja he olivat Hemorille kuuliaiset, ja Sikemille h\u00e4nen pojallensa, kaikki jotka h\u00e4nen kaupunkinsa portista k\u00e4viv\u00e4t ulos: ja ymp\u00e4rileikkasivat itsens\u00e4, jokainen miehenpuoli, jotka h\u00e4nen kaupunkinsa portista k\u00e4viv\u00e4t ulos.\n34:25 Ja tapahtui kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, koska he kipi\u00e4mm\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 olivat, ottivat kaksi Jakobin poikaa Simeon ja Levi, Dinan veljet, kumpikin miekkansa, ja meniv\u00e4t rohkiasti kaupunkiin: ja tappoivat jokaisen miehenpuolen.\n34:26 Ja tappoivat my\u00f6s Hemorin, ja h\u00e4nen poikansa Sikemin miekan ter\u00e4ll\u00e4: ja ottivat Dinan Sikemin huoneesta, ja meniv\u00e4t pois.\n34:27 Niin tulivat Jakobin pojat tapettuiden p\u00e4\u00e4lle, ja ry\u00f6stiv\u00e4t kaupungin; ett\u00e4 he olivat h\u00e4v\u00e4isseet heid\u00e4n sisarensa.\n34:28 Ja veiv\u00e4t pois heid\u00e4n lampaansa, karjansa, aasinsa, ja mit\u00e4 sek\u00e4 kaupungissa ett\u00e4 kedolla oli.\n34:29 Ja kaikki heid\u00e4n hyvyytens\u00e4, lapsensa ja heid\u00e4n vaimonsa he ottivat vangiksi, ja ry\u00f6stiv\u00e4t; niin my\u00f6s kaikki, mit\u00e4 huoneissa oli.\n34:30 Ja Jakob sanoi Simeonille ja Leville: te olette minulle mielikarvauden tehneet, saattaen minun haisevaiseksi t\u00e4m\u00e4n maakunnan asuvaisille, Kanaanealaisille ja Pheresil\u00e4isille: ja min\u00e4 olen v\u00e4h\u00e4 joukko, koska he heit\u00e4ns\u00e4 kokoovat minun p\u00e4\u00e4lleni, niin he tappavat minun, ja min\u00e4 hukutetaan, ja minun huoneeni.\n34:31 Mutta he vastasivat: pitik\u00f6st\u00e4 heid\u00e4n tekem\u00e4n meid\u00e4n sisaremme kanssa, niinkuin jonkun porton kanssa?\n35:1 Ja Jumala sanoi Jakobille: nouse ja mene yl\u00f6s BetEliin, ja asu siell\u00e4: ja tee siihen alttari Jumalalle, joka sinulle ilmestyi, koska sin\u00e4 pakenit veljes Esaun edest\u00e4.\n35:2 Niin sanoi Jakob perheellens\u00e4, ja kaikille, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat: eroittakaat teist\u00e4nne vieraat Jumalat, jotka teid\u00e4n seassanne ovat, ja puhdistakaat teit\u00e4nne, ja muuttakaat teid\u00e4n vaatteenne.\n35:3 Ja nouskaamme ja menk\u00e4\u00e4mme yl\u00f6s BetEliin; ett\u00e4 min\u00e4 tekisin siihen alttarin Jumalalle, joka minua kuuli minun h\u00e4t\u00e4aikanani, ja on ollut minun kanssani tiell\u00e4, jota min\u00e4 matkustin.\n35:4 Niin he antoivat Jakobille kaikki vieraat Jumalat, jotka heid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4ns\u00e4 olivat, ja korvarenkaansa, jotka heid\u00e4n korvissansa olivat. Ja Jakob kaivoi ne sen tammen alle, joka oli Sikemin tyk\u00f6n\u00e4.\n35:5 Ja he matkustivat. Ja Jumalan pelko tuli niille kaupungeille, jotka olivat heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4, ettei he ajaneet Jakobin poikia takaa.\n35:6 Niin tuli Jakob Lutsiin Kanaanin maalle, se on BetEl, kaiken sen v\u00e4en kanssa kuin h\u00e4nen kanssansa oli.\n35:7 Ja rakensi siihen alttarin, ja kutsui sen paikan ElBetEl; sill\u00e4 Jumala ilmestyi siin\u00e4 h\u00e4nelle, paetessansa veljens\u00e4 edest\u00e4.\n35:8 Niin kuoli Debora Rebekan imett\u00e4j\u00e4, ja haudattiin alemmaiselle puolelle BetEli\u00e4, tamme alle: ja se kutsuttiin itkutammeksi.\n35:9 Ja Jumala ilmestyi taas Jakobille, sitte kuin h\u00e4n oli tullut Mesopotamiasta ja siunasi h\u00e4nt\u00e4.\n35:10 Ja Jumala sanoi h\u00e4nelle: sinun nimes on Jakob: mutta ei silleen pid\u00e4 sinun nimes kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl pit\u00e4\u00e4 sinun nimes oleman. Ja niin kutsuttiin h\u00e4nen nimens\u00e4 IsraEl.\n35:11 Ja Jumala sanoi h\u00e4nelle: Min\u00e4 olen kaikkivaltias Jumala, ole hedelm\u00e4llinen ja en\u00e4ne, kansa ja kansain joukko pit\u00e4\u00e4 sinusta tuleman: ja kuninkaat pit\u00e4\u00e4 tuleman sinun kupeistas.\n35:12 Ja sen maan, jonka min\u00e4 olen antanut Abrahamille ja Isaakille, annan min\u00e4 sinulle: ja sinun siemenelles sinun j\u00e4lkees, annan min\u00e4 sen maan.\n35:13 Ja niin meni Jumala yl\u00f6s h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, siin\u00e4 paikassa, kuin h\u00e4n h\u00e4nen kanssansa puhunut oli.\n35:14 Mutta Jakob asetti muistopatsaan siihen paikkaan, jossa h\u00e4n h\u00e4nen kanssansa puhunut oli, (nimitt\u00e4in) kivisen patsaan: ja uhrasi juomauhria, ja kaasi \u00f6ljy\u00e4 sen p\u00e4\u00e4lle.\n35:15 Ja Jakob kutsui sen paikan, jossa Jumala h\u00e4nen kanssansa puhunut oli, BetEl.\n35:16 Ja he matkustivat BetElist\u00e4, ja kuin viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4 matkaa oli Ephratiin, niin synnytti Rakel, ja synnytt\u00e4minen oli h\u00e4nelle sangen raskas.\n35:17 Ja koska synnytt\u00e4minen oli h\u00e4nelle raskaimmallansa; sanoi lasten\u00e4mm\u00e4 h\u00e4nelle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 poika on sinulla my\u00f6s oleva.\n35:18 Mutta h\u00e4nen henkens\u00e4 l\u00e4hteiss\u00e4, koska h\u00e4nen piti kuoleman, kutsui h\u00e4n h\u00e4nen nimens\u00e4 BenOni: mutta h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 BenJamin.\n35:19 Niin kuoli Rakel: ja h\u00e4n haudattiin Ephratiin tien viereen, se on BetLehem.\n35:20 Ja Jakob pani patsaan h\u00e4nen hautansa p\u00e4\u00e4lle: t\u00e4m\u00e4 on Rakelin haudan patsas hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n35:21 Ja IsraEl matkusti edesp\u00e4in, ja teki majansa tuolle puolelle Ederin tornia\n35:22 Ja se tapahtui, koska IsraEl asui siin\u00e4 maakunnassa, meni Ruben ja makasi Bilhan is\u00e4ns\u00e4 jalkavaimon kanssa. Ja IsraEl sai sen kuulla. Ja Jakobilla oli kaksitoistakymment\u00e4 poikaa.\n35:23 Lean pojat olivat n\u00e4m\u00e4t: Jakobin esikoinen Ruben; niin Simeon, ja Levi, ja Juuda, ja Isaskar ja Zebulon.\n35:24 Rakelin pojat olivat: Joseph ja BenJamin.\n35:25 Bilhan Rakelin piian pojat olivat: Dan ja Naphtali.\n35:26 Silpan Lean piian pojat olivat: Gad ja Asser. N\u00e4m\u00e4t ovat Jakobin pojat, jotka h\u00e4nelle syntyneet olivat Mesopotamiassa.\n35:27 Ja Jakob tuli is\u00e4ns\u00e4 Isaakin tyk\u00f6 Mamreen, Arban kaupunkiin, joka on Hebron, jossa Abraham ja Isaak olivat muukalaiset olleet.\n35:28 Ja Isaak oli sadan ja kahdeksankymmenen ajastaikainen:\n35:29 Ja tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tyk\u00f6, vanhana ja suuttununna el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Ja h\u00e4nen poikansa Esau ja Jakob hautasivat h\u00e4nen.\n36:1 T\u00e4m\u00e4 on Esaun sukukunta, joka on Edom.\n36:2 Esau otti em\u00e4nn\u00e4t Kanaanin tytt\u00e4rist\u00e4: Adan, Hetil\u00e4isen Elonin tytt\u00e4ren, ja Oholibaman, Anan Hevil\u00e4isen Zibeonin pojan tytt\u00e4ren.\n36:3 Ja Basmatin, Ismaelin tytt\u00e4ren, Nebajotin sisaren.\n36:4 Ada synnytti Esaulle Eliphan. Ja Basmat synnytti Reguelin.\n36:5 Oholibama synnytti Jeun, Jaelamin ja Koran. N\u00e4m\u00e4t ovat Esaun lapset, jotka h\u00e4nelle syntyiv\u00e4t Kanaanin maalla.\n36:6 Ja Esau otti em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 ja kaiki huoneensa sielut, ja karjansa ja kaikki juhtansa, ja kaiken sen tavaransa, kuin h\u00e4n oli pannut kokoon Kanaanin maalla: ja meni (toiselle) maalle, veljens\u00e4 Jakobin tyk\u00f6\u00e4.\n36:7 Sill\u00e4 heid\u00e4n tavaransa oli niin suuri, ettei he taitaneet asua ynn\u00e4: ja se maa, jossa he muukalaiset olivat, ei vet\u00e4nyt heit\u00e4 heid\u00e4n karjansa (paljouden) t\u00e4hden.\n36:8 Niin asui Esau Seirin vuorella, ja t\u00e4m\u00e4 Esau on Edom.\n36:9 N\u00e4m\u00e4t ovat Esaun sukukunnat Edomilaisten is\u00e4n Seirin vuorella.\n36:10 N\u00e4m\u00e4t ovat Esaun poikain nimet: Eliphas, Adan Esaun em\u00e4nn\u00e4n poika: Reguel Basmatin Esaun em\u00e4nn\u00e4n poika.\n36:11 Ja Eliphan pojat olivat: Teman, Omar, Zepho, ja Gaetam ja Kenas.\n36:12 Mutta Timna oli Eliphan Esaun pojan jalkavaimo, joka synnytti h\u00e4nelle Amalekin. Ne ovat Adan Esaun em\u00e4nn\u00e4n lapset.\n36:13 Mutta Reguelin lapset ovat n\u00e4m\u00e4t: Nahat, ja Zera, Samma, Missa. Ne ovat Basmatin Esaun em\u00e4nn\u00e4n lapset.\n36:14 Mutta n\u00e4m\u00e4t olivat Oholibaman Esaun em\u00e4nn\u00e4n pojat, Anan tytt\u00e4ren Zibeonin pojan tytt\u00e4ren lapset; jotka h\u00e4n synnytti Esaulle: Jeus ja Jaelam ja Kora.\n36:15 N\u00e4m\u00e4t ovat ruhtinaat Esaun lapsista: Eliphan Esaun esikoisen lapset ovat n\u00e4m\u00e4t: se ruhtinas Teman, se ruhtinas Omar, se ruhtinas Zepho, se ruhtinas Kenas.\n36:16 Se ruhtinas Kora, se ruhtinas Gaetam, se ruhtinas Amalek. N\u00e4m\u00e4t ovat ruhtinaat Eliphasta Edomin maalla, ja ovat Adan lapset.\n36:17 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat Reguelin Esaun pojan lapset: se ruhtinasa Nahat, se ruhtinas Sera, se ruhtinas Samma, se ruhtinas Missa. N\u00e4m\u00e4t ovat ruhtinaat Reguelista Edomilaisten maalla ja ovat Basmatin Esaun em\u00e4nn\u00e4n lapset.\n36:18 Mutta n\u00e4m\u00e4t ovat Oholibaman Esaun em\u00e4nn\u00e4n lapset: se ruhtinas Jeus, se ruhtinas Jaelam, se ruhtinas Kora. N\u00e4m\u00e4t ovat ruhtinaat Oholibamasta, Anan tytt\u00e4rest\u00e4, Esaun em\u00e4nn\u00e4st\u00e4.\n36:19 N\u00e4m\u00e4t ovat Esaun lapset, ja heid\u00e4n ruhtinaansa. H\u00e4n on Edom.\n36:20 Mutta n\u00e4m\u00e4t ovat Seirin Horilaisen lapset, jotka sill\u00e4 maalla asuivat: Lotan, Sobal, Sibeon, Ana.\n36:21 Dison, Etser ja Disan. N\u00e4m\u00e4t ovat Horilaisten ruhtinaat, Seirin lapset Edomin maalla.\n36:22 Mutta Lotanin lapset ovat: Hori ja Heman: ja Lotanin sisar Timna.\n36:23 Sobalin lapset olivat n\u00e4m\u00e4t: Alvan, Manahat, Ebal, Sepho ja Onam.\n36:24 N\u00e4m\u00e4t olivat Sibeonin lapset: Aja ja Ana. T\u00e4m\u00e4 on se Ana, joka korvessa l\u00f6i Jeminil\u00e4iset, kaitessansa is\u00e4ns\u00e4 Sibeonin aaseja.\n36:25 Mutta Ananin lapset olivat: Dison ja Oholibama Ananin tyt\u00e4r.\n36:26 Disonin lapset olivat: Hemdan, ja Esban, Jetran ja Karan.\n36:27 Etserin lapset olivat: Bilhan, ja Savan ja Akan.\n36:28 Disanin lapset olivat: Uts ja Aran.\n36:29 N\u00e4m\u00e4t ovat Horilaisten ruhtinaat: se ruhtinas Lotan, se ruhtinas Sobal, se ruhtinas Zibeon, se ruhtinas Ana.\n36:30 Se ruhtinas Dison, se ruhtinas Etser, se ruhtinas Disan. N\u00e4m\u00e4t ovat Horilaisten ruhtinaat, heid\u00e4n ruhtinastensa seassa Seirin maalla.\n36:31 Mutta kuninkaat kuin Edomin maalla hallitsivat, ennenkuin joku kuningas hallitsi Israelin lapsia, ovat n\u00e4m\u00e4t:\n36:32 Niin hallitsi Edomissa Bela Beorin poika: ja h\u00e4nen kaupunkinsa nimi on Dinhaba.\n36:33 Ja koska Bela kuoli, tuli Jobab Seran poika Bosrasta kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n36:34 Kuin Jobab kuoli, tuli Husam Temanilaisten maalta kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n36:35 Koska Husam kuoli, tuli Hadad Bedadin poika kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa, joka l\u00f6i Midianilaiset Moabilaisten kedolla, ja h\u00e4nen kaupunkinsa nimi oli Avit.\n36:36 Koska Hadad kuoli, hallitsi Samla Masrekasta h\u00e4nen siassansa.\n36:37 Koska Samla kuoli, tuli Saul kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa, Rehobotin virran tyk\u00f6\u00e4.\n36:38 Koska Saul kuoli, tuli Baalhanan Akborin poika kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n36:39 Koska Baalhanan Akborin poika kuoli, tuli Hadar kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa, ja h\u00e4nen kaupunkinsa nimi oli Pagu: ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 nimi oli Mehetabeel, Matredin tyt\u00e4r, joka Mesahabin tyt\u00e4r oli.\n36:40 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat Esaun ruhtinasten nimet heid\u00e4n suvuissansa, paikoissansa ja nimiss\u00e4ns\u00e4: se ruhtinas Timna, se ruhtinas Alva, se ruhtinas Jetet.\n36:41 Se ruhtinas Oholibama, se ruhtinas Ela, se ruhtinas Pinon.\n36:42 Se ruhtinas Kenas, se ruhtinas Teman, se ruhtinas Mibtsar.\n36:43 Se ruhtinas Magdiel, se ruhtinas Iram. N\u00e4m\u00e4t ovat Edomin ruhtinaat, niin kuin he asuneet ovat perint\u00f6-maallansa, ja Esau on Edomilaisten is\u00e4.\n37:1 Ja Jakob asui sill\u00e4 maalla, jossa h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 muukalainen oli ollut: (nimitt\u00e4in) Kanaanin maalla.\n37:2 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat Jakobin sukukunnat: Joseph oli seitsem\u00e4ntoistakymmenen ajastaikainen, koska h\u00e4n kaitsi karjaa veljeins\u00e4 kanssa, ja h\u00e4n oli nuorella ij\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 Bilhan ja Silpan, is\u00e4ns\u00e4 em\u00e4nt\u00e4in lasten kanssa: ja Joseph ilmoitti is\u00e4llens\u00e4, mik\u00e4 paha sanoma heist\u00e4 kuului.\n37:3 Mutta Israel rakasti Josephia enemmin kuin kaikkia muita lapsiansa, ett\u00e4 h\u00e4n oli syntynyt h\u00e4nelle vanhalla ij\u00e4ll\u00e4ns\u00e4: ja teki h\u00e4nelle kirjavan hameen.\n37:4 Kuin h\u00e4nen veljens\u00e4 n\u00e4kiv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 rakasti h\u00e4nt\u00e4 enemmin kuin kaikkia h\u00e4nen velji\u00e4ns\u00e4, vihasivat he h\u00e4nt\u00e4; ja ei voineet puhutella h\u00e4nt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti.\n37:5 Niin Joseph n\u00e4ki unen, ja ilmoitti sen veljillens\u00e4, josta he rupesivat h\u00e4nt\u00e4 enemmin vihaamaan.\n37:6 Sill\u00e4 h\u00e4n oli sanonut heille, kuulkaas t\u00e4t\u00e4 unta, jonka min\u00e4 n\u00e4in.\n37:7 Katso, me olimme sitovanamme jalallisia vainiolla ja minun jalalliseni nousi ja seisoi; ja katso, teid\u00e4n jalallisenne seisoivat ymp\u00e4rill\u00e4, ja kumarsivat minun jalallistani.\n37:8 Niin sanoivat h\u00e4nen veljens\u00e4 h\u00e4nelle: sin\u00e4k\u00f6 tulet meid\u00e4n kuninkaaksemme, kokonansa hallitsemaan meit\u00e4? Ja vihasivat h\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 enemmin, h\u00e4nen unensa ja puheensa t\u00e4hden.\n37:9 Ja h\u00e4n taas n\u00e4ki toisen unen, ja jutteli sen veljillens\u00e4, ja sanoi: katso, min\u00e4 n\u00e4in viel\u00e4 unta: ja katso, aurinko, kuu ja yksitoista t\u00e4hte\u00e4 kumarsivat minua.\n37:10 Ja kuin h\u00e4n sit\u00e4 saneli is\u00e4llens\u00e4 ja veljillens\u00e4, nuhteli h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: mik\u00e4 uni se on, kuin sin\u00e4 olet n\u00e4hnyt? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun ja sinun \u00e4itis ja veljes tuleman ja kumartaman meit\u00e4mme sinun edess\u00e4s maahan?\n37:11 Ja h\u00e4nen veljens\u00e4 kadehtivat h\u00e4nt\u00e4; mutta h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 piti n\u00e4m\u00e4t sanat mieless\u00e4ns\u00e4.\n37:12 Koska h\u00e4nen veljens\u00e4 meniv\u00e4t kaitsemaan karjaa Sikemiin,\n37:13 Sanoi Israel Josephille: eik\u00f6 veljes kaitse karjaa Sikemiss\u00e4? Tule, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n sinun heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4; h\u00e4n vastasi: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n37:14 H\u00e4n sanoi: mene ja katso, ovatko veljes ja karja rauhassa, ja palaja minulle sit\u00e4 sanomaan. Ja h\u00e4n l\u00e4hetti h\u00e4nen Hebronin laaksosta; ja h\u00e4n tuli Sikemiin.\n37:15 Niin yksi mies kohtasi h\u00e4nen eksyksiss\u00e4 kedolla; ja kysyi h\u00e4nelt\u00e4 sanoen: mit\u00e4s etsit?\n37:16 H\u00e4n vastasi: min\u00e4 etsin velji\u00e4ni: sanos minulle, kussa he kaitsevat karjaa.\n37:17 Ja mies sanoi: he l\u00e4ksiv\u00e4t t\u00e4\u00e4lt\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 kuulin heid\u00e4n sanovan: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme Dotaniin. Niin Joseph meni veljeins\u00e4 per\u00e4\u00e4n, ja l\u00f6ysi heid\u00e4t Dotanista.\n37:18 Kuin he kaukana n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen, ja ennenkuin h\u00e4n heit\u00e4 l\u00e4hestyi, pitiv\u00e4t he neuvoa h\u00e4nt\u00e4 vastaan, tappaaksensa h\u00e4nt\u00e4.\n37:19 Ja sanoivat toinen toisellensa: katso, tuo unenn\u00e4ki\u00e4 tulee.\n37:20 Tulkaat siis, tappakaamme h\u00e4nt\u00e4, ja heitt\u00e4k\u00e4\u00e4mme h\u00e4nt\u00e4 yhteen kuoppaan, ja sanokaamme: paha peto on h\u00e4nen sy\u00f6nyt: niin saadaan n\u00e4hd\u00e4, mihink\u00e4 h\u00e4nen unensa joutuvat.\n37:21 Koska Ruben sen kuuli, tahtoi h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 pelastaa heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4, ja sanoi: \u00e4lk\u00e4\u00e4mme h\u00e4nen henke\u00e4ns\u00e4 ottako.\n37:22 Ja Ruben viel\u00e4 sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t vuodattako verta, vaan heitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kuoppaan, joka on korvessa, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t satuttako k\u00e4tt\u00e4nne h\u00e4neen; sill\u00e4 h\u00e4n tahtoi pelastaa h\u00e4nt\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4, saattaaksensa h\u00e4nt\u00e4 j\u00e4lleen is\u00e4ns\u00e4 tyk\u00f6.\n37:23 Ja tapahtui, koska Joseph tuli veljeins\u00e4 tyk\u00f6, riisuivat he h\u00e4nelt\u00e4 hameen, (nimitt\u00e4in) sen kirjavan hameen, joka h\u00e4nen yll\u00e4ns\u00e4 oli;\n37:24 Ja ottivat h\u00e4nen ja heittiv\u00e4t kuoppaan: ja kuoppa oli tyhj\u00e4, ja ei ollut siin\u00e4 vett\u00e4.\n37:25 Sitte istuivat he sy\u00f6m\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4: ja kuin he nostivat silm\u00e4ns\u00e4 ja katselivat, niin katso, Ismaelilaisten joukko tuli Gileadista; ja heid\u00e4n kameleinsa kannatus oli styraks, mastiks ja ladanum, ja vaelsivat viem\u00e4\u00e4n niit\u00e4 alas Egyptiin.\n37:26 Niin sanoi Juuda veljillens\u00e4: mit\u00e4 me siit\u00e4 hy\u00f6dymme, ett\u00e4 me murhaamme meid\u00e4n veljemme ja salaamme h\u00e4nen verens\u00e4?\n37:27 Tulkaat ja myyk\u00e4\u00e4mme h\u00e4nt\u00e4 Ismaelilaisille, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4mme satuttako k\u00e4si\u00e4mme h\u00e4neen: sill\u00e4 h\u00e4n on meid\u00e4n veljemme ja lihamme; ja he kuulivat h\u00e4nt\u00e4.\n37:28 Koska Midianilaisten kauppamiehet siit\u00e4 meniv\u00e4t ohitse, vetiv\u00e4t he Josephin ja ottivat yl\u00f6s kuopasta, ja myiv\u00e4t h\u00e4nen Ismaelilaisille, kahteenkymmeneen hopiapenninkiin; jotka veiv\u00e4t Josephin pois Egyptiin.\n37:29 Koska Ruben palasi kuopalle, niin katso, ei ollut Joseph kuopassa: ja h\u00e4n rep\u00e4isi vaatteensa\n37:30 Ja palasi veljeins\u00e4 tyk\u00f6, ja sanoi: ei ole nuorukainen siell\u00e4, voi minua! kuhunka min\u00e4 menen?\n37:31 Niin he ottivat Josephin hameen ja tappoivat kauriin, ja tahrasivat hameen vereen\n37:32 Ja l\u00e4hettiv\u00e4t sen kirjavan hameen, ja antoivat kantaa is\u00e4llens\u00e4, ja sanoivat: t\u00e4m\u00e4n me l\u00f6ysimme: tunnustele, jos t\u00e4m\u00e4 on poikas hame taikka ei?\n37:33 Ja h\u00e4n tunsi sen, ja sanoi: t\u00e4m\u00e4 on minun poikani hame, paha peto on h\u00e4nen sy\u00f6nyt: raadellen on Joseph revelty.\n37:34 Ja Jakob rep\u00e4isi vaatteensa, ja k\u00e4\u00e4ri s\u00e4kin kupeisiinsa; ja murehti poikaansa monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n37:35 Ja kaikki h\u00e4nen poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 nousivat h\u00e4nt\u00e4 lohduttamaan; vaan ei h\u00e4n tahtonut antaa itsi\u00e4ns\u00e4 lohdutettaa, mutta sanoi: min\u00e4 menen murehtien alas poikani tyk\u00f6 hautaan. Ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 itki h\u00e4nt\u00e4.\n37:36 Mutta Midianilaiset myiv\u00e4t h\u00e4nen Egyptiin Potipharille, Pharaon kamaripalvelialle ja huovinhaltialle.\n38:1 Se tapahtui siihen aikaan, ett\u00e4 Juuda meni alas veljeins\u00e4 tyk\u00f6\u00e4, ja poikkesi yhden miehen tyk\u00f6 Odollamiin, jonka nimi oli Hira.\n38:2 Ja Juuda n\u00e4ki siell\u00e4 Kanaanin miehen tytt\u00e4ren, h\u00e4nen nimens\u00e4 oli Sua: ja otti h\u00e4nen, ja meni h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n38:3 Ja h\u00e4n tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Ger.\n38:4 Ja h\u00e4n taas tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Onan.\n38:5 Ja h\u00e4n synnytti viel\u00e4 pojan, ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Sela. Ja Juuda oli Kesibiss\u00e4, koska h\u00e4n sen synnytti.\n38:6 Ja Juuda otti esikoisellensa Gerille em\u00e4nn\u00e4n, jonka nimi oli Tamar.\n38:7 Mutta Ger, Juudan esikoinen, oli paha Herran edess\u00e4: ja Herra kuoletti h\u00e4nen.\n38:8 Niin sanoi Juuda (pojallensa) Onanille: mene veljes em\u00e4nn\u00e4n tyk\u00f6, ja ota h\u00e4nt\u00e4 aviokses, her\u00e4tt\u00e4\u00e4kses veljelles siement\u00e4.\n38:9 Mutta Onan tiesi, ettei siemen olisi tullut h\u00e4nen omaksensa: koska h\u00e4n siis makasi veljens\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n kanssa, antoi h\u00e4n sen pudota maahan, ja turmeli sen, ettei h\u00e4n olisi antanut veljellens\u00e4 siement\u00e4.\n38:10 Ja se paha, kuin h\u00e4n teki, ei kelvannut Herralle, joka kuoletti my\u00f6s h\u00e4nen.\n38:11 Niin sanoi Juuda mini\u00e4llens\u00e4 Tamarille: ole lesken\u00e4 is\u00e4s huoneessa siihenasti kuin minun poikani Sela kasvaa. Sill\u00e4 h\u00e4n ajatteli: tohtii tapahtua, ett\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s kuolee, niinkuin h\u00e4nen veljens\u00e4kin. Niin Tamar meni pois, ja oli is\u00e4ns\u00e4 huoneessa.\n38:12 Koska monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 oli kulunut, kuoli Suan tyt\u00e4r, Juudan em\u00e4nt\u00e4. Ja kuin Juuda oli itsens\u00e4 lohduttanut, meni h\u00e4n Timnatiin, lammastensa keritsi\u00e4in tyk\u00f6 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Hiran kanssa Odollamista.\n38:13 Niin ilmoitettiin Tamarille, sanoen: katso, appes menee yl\u00f6s Timnatiin keritsem\u00e4\u00e4n lampaitansa.\n38:14 Niin riisui h\u00e4n ylt\u00e4ns\u00e4 leskivaatteensa, ja verhoitti itsens\u00e4 liinalla ja peitti itsens\u00e4, ja istui kahden l\u00e4hteen ver\u00e4j\u00e4lle, joka on tiell\u00e4 Timnatiin; sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 Sela oli kasvanut, ja ei h\u00e4nt\u00e4 annettu sille em\u00e4nn\u00e4ksi.\n38:15 Koska Juuda n\u00e4ki h\u00e4nen, luuli h\u00e4n sen portoksi; sill\u00e4 h\u00e4n oli peitt\u00e4nyt kasvonsa.\n38:16 Ja h\u00e4n poikkesi tien oheen h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi: annas minun maata kanssas; sill\u00e4 ei h\u00e4n tiet\u00e4nyt sit\u00e4 mini\u00e4ksens\u00e4. H\u00e4n vastasi: mit\u00e4s minun annat, jos sin\u00e4 makaisit minun kanssani?\n38:17 H\u00e4n sanoi: min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n kauriin laumastani. H\u00e4n vastasi: anna siis minulle pantti niin kauvaksi kuin sin\u00e4 sen l\u00e4het\u00e4t.\n38:18 H\u00e4n sanoi: mit\u00e4st\u00e4 min\u00e4 sinulle pantiksi annan? H\u00e4n vastasi: sinettis, sitees, ja sauvas, joka k\u00e4dess\u00e4s on. Niin h\u00e4n antoi ne h\u00e4nelle, ja makasi h\u00e4nen kanssansa, ja h\u00e4n tuli raskaaksi h\u00e4nest\u00e4.\n38:19 Ja h\u00e4n nousi ja meni, ja pani pois peitteen, ja puki j\u00e4lleen leskivaatteet yllens\u00e4.\n38:20 Mutta Juuda l\u00e4hetti kauriin yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa Odollamista, ett\u00e4 h\u00e4n vaimolta ottais pantin j\u00e4lleen: ja ei h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4.\n38:21 Niin h\u00e4n kyseli sen paikan miehilt\u00e4, sanoen: kussa on se portto, kuin istui n\u00e4ill\u00e4 kahdella l\u00e4hteell\u00e4 tien ohessa? He vastasivat: ei yksik\u00e4\u00e4n portto ole t\u00e4ss\u00e4 ollut.\n38:22 Mutta h\u00e4n palasi Juudan tyk\u00f6, ja sanoi: en min\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4; sanoivat my\u00f6s sen paikan miehet, ettei t\u00e4ss\u00e4 ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n porttoa ollut.\n38:23 Juuda sanoi: pit\u00e4k\u00e4\u00e4n ne, ettemme mit\u00e4maks h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulisi; katso, min\u00e4 l\u00e4hetin kauriin, ja et sin\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4.\n38:24 Liki kolmen kuukauden j\u00e4lkeen ilmoitettiin Juudalle: sinun mini\u00e4s Tamar on salavuoteessa ollut, ja katso, salavuoteesta on h\u00e4n my\u00f6s raskaaksi tullut. Juuda sanoi: viek\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 poltettaa.\n38:25 Mutta koska h\u00e4n tuotiin edes, l\u00e4hetti h\u00e4n appensa tyk\u00f6, sanoen: siit\u00e4 miehest\u00e4, jonka n\u00e4m\u00e4t ovat, olen min\u00e4 raskas. Ja sanoi: tunnetkos, kenenk\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 sinetti, side ja sauva.\n38:26 Ja Juuda tunsi ne, ja sanoi: h\u00e4n on minua hurskaampi: etten min\u00e4 h\u00e4nelle poikaani Selaa antanut. Kuitenkin ei h\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 maannut h\u00e4nt\u00e4.\n38:27 Ja tapahtui h\u00e4nen synnytt\u00e4misens\u00e4 ajalla, ja katso, kaksoiset olivat h\u00e4nen kohdussansa.\n38:28 Ja tapahtui h\u00e4nen synnytt\u00e4iss\u00e4ns\u00e4, pisti toinen ulos k\u00e4tens\u00e4, johonka lasten\u00e4mm\u00e4 tarttui, ja sitoi siihen punaisen langan, sanoen: t\u00e4m\u00e4 tulee ensisti ulos.\n38:29 Mutta koska h\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 takaperin veti, tuli ulos h\u00e4nen veljens\u00e4, ja h\u00e4n sanoi: miksis olet rev\u00e4issyt? T\u00e4m\u00e4 rikkirep\u00e4isemys on sinun t\u00e4htes: ja h\u00e4nen nimens\u00e4 kutsuttiin Perets.\n38:30 Sitte tuli ulos h\u00e4nen veljens\u00e4, jonka k\u00e4dess\u00e4 oli se punainen lanka; ja h\u00e4nen nimens\u00e4 kutsuttiin Sera.\n39:1 Ja Josef vietiin alas Egyptiin: ja Potiphar Egyptil\u00e4inen Pharaon kamaripalvelia ja huovinhaltia osti h\u00e4nen Ismaelilaisilta, jotka h\u00e4nen sinne alas vieneet olivat.\n39:2 Ja Herra oli Josephin kanssa, ja h\u00e4n oli onnellinen mies, ja oli is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Egyptil\u00e4isen huoneessa.\n39:3 Ja h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 n\u00e4ki, ett\u00e4 Herra oli h\u00e4nen kanssansa; sill\u00e4 kaikki, mit\u00e4 h\u00e4n teki, antoi Herra menesty\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4.\n39:4 Niin ett\u00e4 h\u00e4n l\u00f6ysi armon h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja tuli h\u00e4nen palveliaksensa: ja h\u00e4n asetti h\u00e4nen huoneensa ylitse, ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, antoi h\u00e4n h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4.\n39:5 Ja siit\u00e4 ajasta kuin h\u00e4n oli h\u00e4nen pannut huoneensa ja kaiken tavaransa p\u00e4\u00e4lle, siunasi Herra sen Egyptil\u00e4isen huoneen Josephin t\u00e4hden, ja Herran siunaus oli kaikissa niiss\u00e4, jotka h\u00e4nell\u00e4 kotona ja kedolla olivat.\n39:6 Sent\u00e4hden antoi h\u00e4n kaikki Josephin haltuun, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, ja ei tiedustellut mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4, paitsi sit\u00e4 ruokaa, jonka h\u00e4n s\u00f6i. Ja Joseph oli kauniin luontoinen, ja ihana kasvoilta.\n39:7 Ja tapahtui t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen, ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n silm\u00e4t paloivat Josephin p\u00e4\u00e4lle, ja sanoi: makaa minun kanssani.\n39:8 Mutta h\u00e4n kielsi, ja sanoi is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 em\u00e4nn\u00e4lle: katso, minun is\u00e4nt\u00e4ni ei tiedusta minulta, mit\u00e4 huoneessa on, ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on, antoi h\u00e4n minun k\u00e4teeni.\n39:9 Ei pid\u00e4 h\u00e4n itse\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 huoneessa suurempana minua, ei my\u00f6s ole h\u00e4n kielt\u00e4nyt minulta mit\u00e4\u00e4n, paitsi sinun, siin\u00e4 kuin sin\u00e4 olet h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4: kuinka siis min\u00e4 niin paljon pahaa tekisin ja rikkoisin Jumalaa vastaan?\n39:10 Mutta h\u00e4n piti jokap\u00e4iv\u00e4 senkaltaiset puheet Josephin kanssa; mutta ei h\u00e4n totellut maata h\u00e4nen kanssansa, eli olla h\u00e4nen kanssansa.\n39:11 Ja tapahtui yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 Joseph meni huoneesen askaroitsemaan; ja ei ollut yksik\u00e4\u00e4n perheest\u00e4 l\u00e4sn\u00e4.\n39:12 Ja h\u00e4n tarttui h\u00e4nen hameesensa, sanoen: makaa minun kanssani. Mutta h\u00e4n j\u00e4tti hameensa h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4, ja pakeni, ja meni ulos.\n39:13 Koska h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4tti hameensa h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4, ja pakeni ulos:\n39:14 Huusi h\u00e4n perhett\u00e4ns\u00e4, ja sanoi heille: katsokaat, h\u00e4n on tuonut meille yhden Hebrealaisen miehen, saattamaan meit\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n: h\u00e4n tuli minun tyk\u00f6ni makaamaan minun kanssani; mutta min\u00e4 huusin korkialla \u00e4\u00e4nell\u00e4.\n39:15 Ja koska h\u00e4n kuuli, ett\u00e4 min\u00e4 riahdin ja huusin, j\u00e4tti h\u00e4n minulle hameensa, pakeni ja meni ulos.\n39:16 Niin h\u00e4n piti h\u00e4nen hameensa tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, siihenasti kuin h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kotia tuli,\n39:17 Ja puhui h\u00e4nelle ne sanat, sanoen: Hebrealainen palvelia, jonkas olet meille tuonut, tuli minun tyk\u00f6ni, saattamaan minua h\u00e4pi\u00e4\u00e4n.\n39:18 Mutta koska min\u00e4 riahdin ja huusin, j\u00e4tti h\u00e4n minulle hameensa ja pakeni ulos.\n39:19 Koska h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kuuli em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 sanat, kuin h\u00e4n puhui h\u00e4nelle, sanoen: niin on sinun palvelias tehnyt minulle, vihastui h\u00e4n sangen kovin.\n39:20 Ja h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 otti Josephin, ja pani vankihuoneesen, jossa kuninkaan vangit olivat: ja niin h\u00e4n oli siell\u00e4 vankihuoneessa.\n39:21 Mutta Herra oli Josephin kanssa, ja k\u00e4\u00e4nsi laupiutensa h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4; ja antoi h\u00e4nen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armon vankihuoneen haltian edess\u00e4.\n39:22 Niin ett\u00e4 h\u00e4n antoi kaikki vangit vankihuoneessa Josephin k\u00e4den alle, ett\u00e4 kaikki mit\u00e4 siell\u00e4 tehtiin, se tehtiin h\u00e4nen kauttansa.\n39:23 Ja vankihuoneen haltia ei pit\u00e4nyt mist\u00e4\u00e4n murhetta niist\u00e4, jotka h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 olivat; sill\u00e4 Herra oli Josephin kanssa, ja mit\u00e4 h\u00e4n teki, antoi Herra menesty\u00e4.\n40:1 Ja sitte tapahtui, ett\u00e4 Egyptin kuninkaan ylimm\u00e4inen juomanlaskia ja leipoja rikkoivat herraansa Egyptin kuninkasta vastaan:\n40:2 Niin Pharao vihastui molempain palveliainsa, ylimm\u00e4isen juomanlaskian ja ylimm\u00e4isen leipojan p\u00e4\u00e4lle.\n40:3 Ja heitti heid\u00e4t vankiuteen huovinhaltian huoneesen, vankihuoneesen siihen paikkaan, jossa Joseph oli vankina.\n40:4 Ja huovinhaltia pani Josephin heid\u00e4n kanssansa palvelemaan heit\u00e4. Ja he olivat vankiudessa kappaleen aikaa.\n40:5 Ja molemmat n\u00e4kiv\u00e4t unta, kumpikin unensa yhten\u00e4 y\u00f6n\u00e4, kukin unensa selityksen j\u00e4lkeen, Egyptin kuninkaan juomanlaskia ja leipoja, jotka olivat sidottuna vankihuoneessa.\n40:6 Koska Joseph tuli aamulla heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, ja n\u00e4ki heid\u00e4n murheelliseksi.\n40:7 Kysyi h\u00e4n niilt\u00e4 Pharaon palvelioilta, jotka h\u00e4nen kanssansa herransa vankihuoneessa olivat, ja sanoi: miksi te olette t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 surulliset?\n40:8 He vastasivat h\u00e4nt\u00e4: me olemme n\u00e4hneet unta, ja ei ole, joka sen selitt\u00e4\u00e4. Niin sanoi Joseph heille: Jumalan on selitys, kuitenkin jutelkaat se minulle.\n40:9 Niin ylimm\u00e4inen juomanlaskia jutteli unensa Josephille, ja sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 n\u00e4in unta ja katso, viinapuu oli minun edess\u00e4ni.\n40:10 Ja sill\u00e4 viinapuulla oli kolme haaraa ja se oli niinkuin viheri\u00f6itsem\u00e4ll\u00e4ns\u00e4, sen kukoistus k\u00e4vi yl\u00f6s, ja sen ryp\u00e4leet tuleentuivat viinamarjoiksi.\n40:11 Ja Pharaon juoma-astia oli minun k\u00e4dess\u00e4ni: niin min\u00e4 otin viinamarjat, ja pusersin ne Pharaon juoma-astiaan, ja annoin sen juoma-astian Pharaon k\u00e4teen.\n40:12 Ja Joseph sanoi h\u00e4nelle: t\u00e4m\u00e4 on sen selitys: Kolme haaraa ovat kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n40:13 Kolmen p\u00e4iv\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 korottaa Pharao sinun p\u00e4\u00e4s, ja asettaa sinun j\u00e4llens\u00e4 entiseen virkaas: ja sin\u00e4 annat Pharaon k\u00e4teen juoma-astian niinkuin ennenkin, koska olit h\u00e4nen juomansa laskia.\n40:14 Mutta muista minua tyk\u00f6n\u00e4s, koska sinun hyvin k\u00e4y, ja tee sitte laupius minun kanssani, ett\u00e4s ilmoittaisit minun Pharaolle, ja antaisit minun ottaa t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ulos.\n40:15 Sill\u00e4 min\u00e4 olen salaisesti varastettu Hebrealaisten maalta; enk\u00e4 ole t\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tehnyt, ett\u00e4 he minun t\u00e4h\u00e4n vankiuteen panivat.\n40:16 Koska ylimm\u00e4inen leipoja n\u00e4ki, ett\u00e4 selitys oli hyv\u00e4; sanoi h\u00e4n Josephille: min\u00e4 my\u00f6s uneksuin, ja katso, kolme palmikoittua koria oli minun p\u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n40:17 Ja ylimm\u00e4isess\u00e4 korissa oli kaikkinaisia leivotuita ruokia Pharaon tarpeeksi: ja linnut s\u00f6iv\u00e4t niit\u00e4 korista minun p\u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n40:18 Joseph vastasi, ja sanoi: t\u00e4m\u00e4 on sen selitys: kolme koria ovat kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n40:19 Ja kolmen p\u00e4iv\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 ylent\u00e4\u00e4 Pharao sinun p\u00e4\u00e4s, ja ripustaa sinun hirsipuuhun: ja linnut sy\u00f6v\u00e4t sinun lihas sinun p\u00e4\u00e4lt\u00e4s.\n40:20 Ja tapahtui kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, koska Pharao piti syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4, teki h\u00e4n pidon kaikille palvelioillensa, ja ylensi ylimm\u00e4isen juomanlaskian p\u00e4\u00e4n, ja ylimm\u00e4isen leipojan p\u00e4\u00e4n palvelioittensa seassa.\n40:21 Ja asetti ylimm\u00e4isen juomanlaskian j\u00e4lleen (entiseen) virkaansa, antamaan Pharaon k\u00e4teen juoma-astiaa.\n40:22 Mutta ylimm\u00e4isen leipojan antoi h\u00e4n hirtt\u00e4\u00e4; niinkuin Joseph oli heille selitt\u00e4nyt.\n40:23 Mutta ylimm\u00e4inen juomanlaskia ei muistanut Josephia, vaan unhotti h\u00e4nen.\n41:1 Ja tapahtui kahden ajastajan per\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 Pharao n\u00e4ki unen, niinkuin h\u00e4n olis seisonut virran tyk\u00f6n\u00e4.\n41:2 Ja katso, virrasta astui yl\u00f6s seitsem\u00e4n kaunista ja lihavaa lehm\u00e4\u00e4, jotka k\u00e4viv\u00e4t laitumella ruohostossa.\n41:3 Sitte n\u00e4ki h\u00e4n toiset seitsem\u00e4n lehm\u00e4\u00e4 tulevan virrasta yl\u00f6s, rumaa ja laihaa; ja seisoivat niiden (toisten) lehm\u00e4in tyk\u00f6n\u00e4 virran reunalla.\n41:4 Ja ne rumat ja laihat lehm\u00e4t s\u00f6iv\u00e4t ne seitsem\u00e4n lihavaa ja kaunista lehm\u00e4\u00e4. Niin Pharao her\u00e4si.\n41:5 Ja h\u00e4n nukkui j\u00e4llens\u00e4, ja n\u00e4ki toisen kerran unta: ja katso, seitsem\u00e4n t\u00e4ysin\u00e4ist\u00e4 ja paksua t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4 kasvoivat yhdess\u00e4 oljessa.\n41:6 Ja katso, seitsem\u00e4n pient\u00e4 ja it\u00e4tuulelta surkastunutta t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4 kasvoivat niiden j\u00e4lkeen.\n41:7 Ja ne seitsem\u00e4n laihaa t\u00e4hk\u00e4\u00e4 nieliv\u00e4t ne seitsem\u00e4n paksua ja t\u00e4ysin\u00e4ist\u00e4 t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4. Niin Pharao her\u00e4si ja n\u00e4ki, ett\u00e4 se oli uni.\n41:8 Ja aamulla oli h\u00e4nen henkens\u00e4 murheellinen, l\u00e4hetti ja antoi kutsua kokoon kaikki Egyptin noidat ja tiet\u00e4j\u00e4t, ja Pharao jutteli heille unensa. Mutta ei ollut, joka sen taisi selitt\u00e4\u00e4 Pharaon edess\u00e4.\n41:9 Niin puhui ylimm\u00e4inen juomanlaskia Pharaolle, sanoen: min\u00e4 muistan t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 minun rikokseni.\n41:10 Koska Pharao vihastui palveliainsa p\u00e4\u00e4lle, ja pani minun ja ylimm\u00e4isen leipojan vankiuteen, huovinhaltian huoneesen;\n41:11 Niin me molemmat n\u00e4imme yhten\u00e4 y\u00f6n\u00e4 unta, kumpikin unensa selityksen j\u00e4lkeen me uneksuimme.\n41:12 Ja siell\u00e4 oli meid\u00e4n kanssamme Hebrealainen nuorukainen, huovinhaltian palvelia, ja me juttelimme h\u00e4nelle, ja h\u00e4n selitti meille meid\u00e4n unemme: kummallekin unensa j\u00e4lkeen selitti h\u00e4n sen.\n41:13 Ja niinkuin h\u00e4n meille selitti, niin se tapahtui: sill\u00e4 min\u00e4 asetettiin minun virkaani ja h\u00e4n hirtettiin.\n41:14 Niin l\u00e4hetti Pharao, ja antoi kutsua Josephin, ja he hopusti ottivat h\u00e4nen vankiudesta ulos. Ja h\u00e4n antoi itsens\u00e4 kerit\u00e4, ja muutti vaattensa ja tuli Pharaon tyk\u00f6.\n41:15 Niin sanoi Pharao Josephille: min\u00e4 olen unta n\u00e4hnyt, ja ei ole sen selitt\u00e4j\u00e4\u00e4; mutta min\u00e4 olen kuullut sinusta sanottavan: koskas unen kuulet, niin sin\u00e4 taidat sen selitt\u00e4\u00e4.\n41:16 Joseph vastasi Pharaota, sanoen: ei se ole minulla; mutta Jumala aavistaa kuitenkin Pharaolle hyv\u00e4\u00e4.\n41:17 Niin puhui Pharao Josephille: unessa olin min\u00e4 seisovana virran reunalla.\n41:18 Ja katso, virrasta tuli yl\u00f6s seitsem\u00e4n lihavaa ja kaunista lehm\u00e4\u00e4, jotka k\u00e4viv\u00e4t laitumella ruohostossa.\n41:19 Ja katso, heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4 tulivat yl\u00f6s toiset seitsem\u00e4n pient\u00e4 ja juuri rumaa ja laihaa lehm\u00e4\u00e4: en ole min\u00e4 koko Egyptin maalla n\u00e4hnyt niin rumia.\n41:20 Ja ne laihat ja rumat lehm\u00e4t s\u00f6iv\u00e4t ne ensim\u00e4iset seitsem\u00e4n lihavaa lehm\u00e4\u00e4.\n41:21 Ja koska he olivat sy\u00f6neet, ei heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tuntunut, ett\u00e4 he olivat sy\u00f6neet; vaan olivat niin rumat n\u00e4hd\u00e4 kuin ennenkin. Niin min\u00e4 her\u00e4sin.\n41:22 Ja taas n\u00e4in min\u00e4 unessani seitsem\u00e4n t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4 kasvaneen yhdess\u00e4 oljessa, t\u00e4ysin\u00e4ist\u00e4 ja kaunista.\n41:23 Sitte k\u00e4vi yl\u00f6s seitsem\u00e4n kuivaa, pient\u00e4 ja it\u00e4tuulelta surkastunutta t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4.\n41:24 Ja ne pienet t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4t nieliv\u00e4t ne seitsem\u00e4n kaunista t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4. Ja min\u00e4 olen sen sanonut tiet\u00e4jille, mutta ei ole joka sen minulle ilmoittais.\n41:25 Joseph sanoi Pharaolle: Pharaon uni on yht\u00e4l\u00e4inen: Jumala ilmoittaa Pharaolle, mit\u00e4 h\u00e4n tekev\u00e4 on.\n41:26 Ne seitsem\u00e4n kaunista lehm\u00e4\u00e4 ovat seitsem\u00e4n vuotta, ja ne seitsem\u00e4n t\u00e4ysin\u00e4ist\u00e4 t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4 ovat my\u00f6s seitsem\u00e4n vuotta: se on yht\u00e4l\u00e4inen uni.\n41:27 Mutta ne seitsem\u00e4n laihaa ja rumaa lehm\u00e4\u00e4, jotka astuivat yl\u00f6s heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4, ovat seitsem\u00e4n vuotta, ja ne seitsem\u00e4n laihaa ja it\u00e4tuulelta surkastunutta t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4 ovat seitsem\u00e4n n\u00e4lk\u00e4vuotta.\n41:28 Se on nyt se, kuin min\u00e4 Pharaolle sanonut olen: ett\u00e4 Jumala ilmoitti Pharaolle, mit\u00e4 h\u00e4n tekev\u00e4 on.\n41:29 Katso, seitsem\u00e4n viljaista vuotta tulevat koko Egyptin maalle.\n41:30 Ja niiden j\u00e4lkeen tulevat seitsem\u00e4n n\u00e4lk\u00e4vuotta, niin ett\u00e4 kaikki senkaltainen viljan kyllyys unhotetaan Egyptin maalla, ja se kallis aika h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 maakunnan.\n41:31 Ja ei en\u00e4mpi tiedet\u00e4 siit\u00e4 viljan kyllyydest\u00e4 maakunnassa, sen kalliin ajan t\u00e4hden, joka tulee; sill\u00e4 se tulee sangen raskaaksi.\n41:32 Mutta ett\u00e4 uni on kerrottu Pharaolle, se (aavistaa) ett\u00e4 asia on Jumalalta p\u00e4\u00e4tetty, ja Jumala on pian sen tekev\u00e4.\n41:33 Nyt siis Pharao etsik\u00e4\u00e4n toimellista ja taitavaa miest\u00e4, asettaaksensa Egyptin maan p\u00e4\u00e4lle.\n41:34 Toimittakaan Pharao ja asettakaan ottomiehi\u00e4 maakuntaan, ja ottakaan viidennen osan Egyptin maalta niin\u00e4 seitsem\u00e4n\u00e4 viljavuonna.\n41:35 Ja he kootkaan kaikkinaista ravintoa niin\u00e4 hyvin\u00e4 vuosina, jotka tulevat, ja antakaan tulla jyvi\u00e4 Pharaon haltuun, varaksi kaupungeissa, ja tallella pit\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n41:36 Ett\u00e4 ruokaa olis t\u00e4hteelle pantu maakunnalle, niin\u00e4 seitsem\u00e4n\u00e4 n\u00e4lk\u00e4vuonna, jotka tulevat Egyptin maalle, ettei maa h\u00e4vitett\u00e4isi n\u00e4lj\u00e4n t\u00e4hden.\n41:37 Ja se puhe kelpasi Pharaolle, ja kaikille h\u00e4nen palvelioillensa.\n41:38 Ja Pharao sanoi palvelioillensa: taidammeko me l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tainkaltaisen miehen, jossa Jumalan henki on?\n41:39 Ja Pharao sanoi Josephille: ett\u00e4 Jumala on t\u00e4m\u00e4n kaiken sinulle ilmoittanut, niin ei ole yht\u00e4\u00e4n niin taitavaa ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ist\u00e4 kuin sin\u00e4 olet.\n41:40 Ole sin\u00e4 minun huoneeni p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja sinun sanalles pit\u00e4\u00e4 kaiken minun kansani kuuliaisen oleman; ainoastansa kuninkaallisessa istuimessa tahdon min\u00e4 olla korkiampi sinua.\n41:41 Ja Pharao sanoi Josephille: katso, min\u00e4 olen asettanut sinun koko Egyptin p\u00e4\u00e4lle.\n41:42 Ja Pharao otti sormuksen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4, ja pani sen Josephin k\u00e4teen: ja puetti h\u00e4nen kalleisiin liinavaatteisiin, ja ripusti kultak\u00e4\u00e4dyt h\u00e4nen kaulaansa.\n41:43 Ja antoi h\u00e4nen ajaa toisessa vaunussansa, ja antoi huutaa h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4: Abrek: ja asetti h\u00e4nen koko Egyptin maan p\u00e4\u00e4lle.\n41:44 Ja Pharao sanoi Josephille: min\u00e4 olen Pharao; ja ilman sinun tahdotas ei pid\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n ylent\u00e4m\u00e4n k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 taikka jalkaansa koko Egyptin maalla.\n41:45 Ja Pharao kutsui Josephin nimen Salaisuutten selitt\u00e4j\u00e4ksi: ja antoi h\u00e4nelle Asnatin, Potipheran Onin papin tytt\u00e4ren, em\u00e4nn\u00e4ksi. Niin Joseph meni ymp\u00e4rins\u00e4 Egyptin maan.\n41:46 Ja Joseph oli kolmenkymmenen ajastaikainen, koska h\u00e4n seisoi Pharaon, Egyptin kuninkaan edess\u00e4. Ja Joseph l\u00e4hksi Pharaon tyk\u00f6\u00e4, ja vaelsi ymp\u00e4rins\u00e4 kaiken Egyptin maan.\n41:47 Ja maa kasvoi pivottaisin niin\u00e4 seitsem\u00e4n\u00e4 viljavuosina.\n41:48 Ja h\u00e4n kokosi niin\u00e4 seitsem\u00e4n\u00e4 vuonna kaikkinaisen elatuksen, joka oli Egyptin maalla, ja pani sen t\u00e4hteelle kaupunkeihin: mit\u00e4 elatusta maa kasvoi ymp\u00e4rins\u00e4 kunkin kaupungin, sen h\u00e4n siihen t\u00e4hteelle pani.\n41:49 Ja Joseph kokosi sangen paljon jyvi\u00e4, niinkuin santaa meress\u00e4, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n lakkasi lukemasta, sill\u00e4 ne olivat ep\u00e4lukuiset.\n41:50 Ja Jopsephille syntyi kaksi poikaa, ennenkuin kallis aika tuli, jotka h\u00e4nelle synnytti Asnat, Potipheran Onin papin tyt\u00e4r.\n41:51 Ja kutsui esikoisensa nimen Manasse; sill\u00e4 (sanoi h\u00e4n) Jumala on antanut minun unhottaa kaiken minun vaivani, ja kaiken minun is\u00e4ni huoneen.\n41:52 Mutta toisen nimen h\u00e4n jutsui Ephraim; sill\u00e4 (sanoi h\u00e4n) Jumala on tehnyt minun hedelm\u00e4lliseksi minun raadollisuuteni maassa.\n41:53 Koska ne seitsem\u00e4n viljavuotta olivat kuluneet Egyptin maalla,\n41:54 Rupesivat ne seitsem\u00e4n n\u00e4lk\u00e4vuotta tulemaan, niinkuin Joseph oli (edell\u00e4) sanonut: ja n\u00e4lk\u00e4 tuli kaikkiin maakuntiin; mutta koko Egyptin maalla oli leip\u00e4\u00e4.\n41:55 Kuin Egyptin maa my\u00f6s k\u00e4rsi n\u00e4lk\u00e4\u00e4, huusi kansa Pharaon tyk\u00f6 leiv\u00e4n t\u00e4hden. Mutta Pharao sanoi kaikille Egyptil\u00e4isille: menk\u00e4\u00e4t Josephin tyk\u00f6; mit\u00e4 h\u00e4n sanoo teille, se tehk\u00e4\u00e4t.\n41:56 Koska n\u00e4lk\u00e4 tuli koko maakuntaan, avasi Joseph kaikki jyv\u00e4aitat jokapaikassa, ja myi Egyptil\u00e4isille; sill\u00e4 n\u00e4lk\u00e4 tuli aina raskaammaksi Egyptin maalla.\n41:57 Ja kaikki maakunnat tulivat Egyptiin ostamaan Josephilta; sill\u00e4 suuri n\u00e4lk\u00e4 oli kaikissa maakunnissa.\n42:1 Mutta koska Jakob n\u00e4ki olevan jyvi\u00e4 myyd\u00e4 Egyptiss\u00e4, sanoi h\u00e4n pojillensa: mit\u00e4 te katselette toinen toisenne p\u00e4\u00e4lle?\n42:2 Ja sanoi: katso, min\u00e4 kuulen Egyptiss\u00e4 olevan jyvi\u00e4; menk\u00e4\u00e4t alas sinne, ja ostakaat meille sielt\u00e4, ett\u00e4 me el\u00e4isimme, ja emme kuolisi.\n42:3 Niin meniv\u00e4t kymmenen Josephin velje\u00e4 alas, ostamaan jyvi\u00e4 Egyptist\u00e4.\n42:4 Mutta BenJaminia, Josephin velje\u00e4, ei l\u00e4hett\u00e4nyt Jakob veljiens\u00e4 kanssa; sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: ettei h\u00e4nelle vahinkoa tapahtuisi.\n42:5 Niin l\u00e4ksiv\u00e4t Israelin lapset matkaan (jyvi\u00e4) ostamaan muiden seurassa; sill\u00e4 n\u00e4lk\u00e4 oli Kanaanin maalla.\n42:6 Mutta Joseph oli hallitsia maakunnassa, h\u00e4n antoi myyd\u00e4 jyvi\u00e4 kaikelle maan kansalle. Niin tulivat Josephin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa h\u00e4nen eteens\u00e4.\n42:7 Ja Joseph n\u00e4ki veljens\u00e4, ja tunsi heid\u00e4t, ja teeskeli h\u00e4nens\u00e4 oudoksi heit\u00e4 vastaan, ja puhui kovasti heid\u00e4n kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette? He vastasivat: Kanaanin maalta, ostamaan sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4.\n42:8 Ja Joseph tunsi veljens\u00e4, vaan ei he h\u00e4nt\u00e4 tunteneet.\n42:9 Niin Joseph muisti unensa, jotka h\u00e4n oli n\u00e4hnyt heist\u00e4; ja sanoi heille: te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.\n42:10 He vastasivat h\u00e4nt\u00e4: ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet ostamaan jyvi\u00e4.\n42:11 Me olemme kaikki yhden miehen pojat: me olemme vaat, eik\u00e4 sinun palvelias ole ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 olleet vakojat.\n42:12 H\u00e4n sanoi heille: ei suinkaan, mutta te olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.\n42:13 He sanoivat: me sinun palvelias olimme kaksitoistakymment\u00e4 veljest\u00e4, yhden miehen pojat Kanaanin maalla; ja katso, nuorin on nyt meid\u00e4n is\u00e4mme tyk\u00f6n\u00e4, mutta yksi ei ole sillen eleill\u00e4.\n42:14 Joseph sanoi heille: sep\u00e4 se on, kuin min\u00e4 olen teille puhunut, sanoen: vakojat te olette.\n42:15 Siin\u00e4 teit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 koeteltaman. Niin totta kuin Pharao el\u00e4\u00e4, ei teid\u00e4n pid\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n, jollei teid\u00e4n nuorin veljenne tule t\u00e4nne.\n42:16 L\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4t yksi teist\u00e4nne, joka tuo teid\u00e4n veljenne t\u00e4nne: mutta teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vankina oleman, niin teid\u00e4n puheenne koetellaan, jos teiss\u00e4 totuus on; mutta jollei, niin totta kuin Pharao el\u00e4\u00e4, te olette vakojat.\n42:17 Niin h\u00e4n pani heid\u00e4t kiinni kolmeksi p\u00e4iv\u00e4ksi.\n42:18 Ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sanoi Joseph heille: jos te tahdotte el\u00e4\u00e4, niin tehk\u00e4\u00e4t n\u00e4in; sill\u00e4 min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n Jumalaa.\n42:19 Jos te olette vaat, niin antakaat yksi teid\u00e4n veljist\u00e4nne olla sidottuna teid\u00e4n vankihuoneessanne; mutta menk\u00e4\u00e4t te ja viek\u00e4\u00e4t kotia, mit\u00e4 te ostaneet olette n\u00e4lk\u00e4\u00e4 vastaan kotonanne.\n42:20 Ja tuokaat teid\u00e4n nuorin veljenne minun tyk\u00f6ni, ett\u00e4 teid\u00e4n sananne todeksi l\u00f6ytt\u00e4isiin, ettette kuolisi; ja he tekiv\u00e4t niin.\n42:21 Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset meid\u00e4n veljemme t\u00e4hden; sill\u00e4 me n\u00e4imme h\u00e4nen sielunsa ahdistuksen, koska h\u00e4n meilt\u00e4 armoa rukoili, ja emme kuulleet h\u00e4nt\u00e4; sent\u00e4hden on t\u00e4m\u00e4 ahdistus meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme tullut.\n42:22 Ruben vastasi heit\u00e4, sanoen: enk\u00f6 min\u00e4 puhunut teille, sanoen: \u00e4lk\u00e4\u00e4t tehk\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 nuorukaiselle, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt h\u00e4nen verens\u00e4 meilt\u00e4 vaaditaan.\n42:23 Vaan ei he tiet\u00e4neet Josephin sit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n; sill\u00e4 h\u00e4n puhui heille tulkin kautta.\n42:24 Ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 heist\u00e4, ja itki. Koska h\u00e4n j\u00e4llens\u00e4 k\u00e4\u00e4nsi heid\u00e4n puoleensa ja puhutteli heit\u00e4, otti h\u00e4n Simeonin heilt\u00e4, ja sitoi h\u00e4nen heid\u00e4n n\u00e4htens\u00e4.\n42:25 Ja Joseph k\u00e4ski heid\u00e4n s\u00e4kkins\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4\u00e4 jyvill\u00e4, ja annettaa heid\u00e4n rahansa j\u00e4lleen itsekunkin omaan s\u00e4kkiins\u00e4, ja annettaa heille ev\u00e4st\u00e4 matkalle; ja heille tehtiin niin.\n42:26 Ja he panivat kalunsa aaseinsa p\u00e4\u00e4lle, ja l\u00e4ksiv\u00e4t sielt\u00e4.\n42:27 Koska yksi heist\u00e4 avasi s\u00e4kkins\u00e4, antaaksensa ruokaa aasillensa, ja \u00e4kk\u00e4si rahansa s\u00e4kkins\u00e4 suussa,\n42:28 Ja sanoi veljillens\u00e4: minulle on annettu minun rahani j\u00e4llens\u00e4, katso, se on minun s\u00e4kiss\u00e4ni. Niin heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 vavahtui, ja h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t kesken\u00e4ns\u00e4, sanoen: miksi on Jumala meille n\u00e4in tehnyt?\n42:29 Koska he tulivat is\u00e4ns\u00e4 Jakobin tyk\u00f6 Kanaanin maalle, ilmoittivat he h\u00e4nelle kaikki, mit\u00e4 heille tapahtunut oli, sanoen:\n42:30 Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meit\u00e4 maan vakojina.\n42:31 Ja me vastasimme h\u00e4nt\u00e4: me olemme vaat, emme ole ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 oleet vakojat.\n42:32 Me olimme kaksitoistakymment\u00e4 veljest\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme poikaa: yksi ei ole silleen eleiss\u00e4, ja nuorin on nyt is\u00e4mme tytk\u00f6n\u00e4 Kanaanin maalla.\n42:33 Sanoi se mies, sen maan herra meille: siit\u00e4 min\u00e4 tunnen, jos te olette vaat: yksi teid\u00e4n veljist\u00e4nne j\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4t minun tyk\u00f6ni, ja ottakaat teid\u00e4n taloinne tarve, ja menk\u00e4\u00e4t pois.\n42:34 Ja tuokaat teid\u00e4n nuorin veljenne minun tyk\u00f6ni, niin min\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n, ett'ette ole vakojat, vaan vaat; niin annan min\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4n veljenne j\u00e4lleen, ja saatte tehd\u00e4 kauppaa t\u00e4ss\u00e4 maakunnassa.\n42:35 Ja tapahtui, koska he tyhjensiv\u00e4t s\u00e4kkej\u00e4ns\u00e4, katso, oli itsekunkin rahak\u00e4\u00e4r\u00f6 h\u00e4nen s\u00e4kiss\u00e4ns\u00e4: ja kuin he n\u00e4kiv\u00e4t rahak\u00e4\u00e4r\u00f6ns\u00e4, h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t he is\u00e4ns\u00e4 kanssa.\n42:36 Niin sanoi Jakob heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 heille: te olette saattaneet minun lapsettomaksi: Joseph ei ole el\u00e4viss\u00e4, eik\u00e4 Simeon, Ja Benjaminin tahdotte te viel\u00e4 vied\u00e4 pois; minun kohtaani n\u00e4m\u00e4t kaikki tapahtuvat.\n42:37 Ruben vastasi is\u00e4llens\u00e4, sanoen: tapa molemmat minun poikani, jollen min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 j\u00e4lleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna h\u00e4nt\u00e4 minun haltuuni, min\u00e4 h\u00e4nen sinulle j\u00e4lleen (kotia) tuon.\n42:38 H\u00e4n sanoi: ei minun poikani pid\u00e4 menem\u00e4n alas teid\u00e4n kanssanne: sill\u00e4 h\u00e4nen veljens\u00e4 on kuollut, ja h\u00e4n on j\u00e4\u00e4nyt yksin, ja jos h\u00e4nelle tapahtuis jotakin pahaa tiell\u00e4, jota te vaellatte, niin te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan.\n43:1 Mutta kallis aika ahdisti maata.\n43:2 Ja koska he loppivat sy\u00f6d\u00e4 ne jyv\u00e4t kuin he Egyptist\u00e4 tuoneet olivat, sanoi heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 heille: menk\u00e4\u00e4t j\u00e4llens\u00e4 sinne, ja ostakaat meille jotakin elatusta.\n43:3 Niin vastasi h\u00e4nt\u00e4 Juuda, sanoen: se mies haastoi meit\u00e4 sangen kovin, ja sanoi: ei pid\u00e4 teid\u00e4n n\u00e4kem\u00e4n minun kasvojani, jollei teid\u00e4n veljenne ole teid\u00e4n kanssanne.\n43:4 Jos siis sin\u00e4 nyt l\u00e4het\u00e4t meid\u00e4n veljemme meid\u00e4n kanssamme, niin me menemme alas ja osatmme sinulle elatusta.\n43:5 Vaan jolles h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4het\u00e4, niin emme mek\u00e4\u00e4n mene; sill\u00e4 se mies sanoi meille: ei teid\u00e4n pid\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n minun kasvojani, jollei teid\u00e4n veljenne ole teid\u00e4n kanssanne.\n43:6 Israel sanoi: miksi te teitte minua vastaan niin pahoin, ett\u00e4 te sanoitte sille miehelle teill\u00e4nne viel\u00e4 olevan veljen.\n43:7 He vastasivat: se mies kysyi meist\u00e4 niin visusti, ja meid\u00e4n suvustamme, sanoen: viel\u00e4k\u00f6 teid\u00e4n is\u00e4nne el\u00e4\u00e4? Onko teill\u00e4 viel\u00e4 velje\u00e4? Niin me vastasimme h\u00e4nt\u00e4 kuin h\u00e4n kysyi. Taitaisimmeko me ratki tiet\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sanovan: tuokaat veljenne t\u00e4nne.\n43:8 Niin sanoi Juuda is\u00e4llens\u00e4 Israelille: l\u00e4het\u00e4 nuorukainen minun kanssani, niin me valmistamme ja l\u00e4hdemme matkaan: ett\u00e4 me el\u00e4isimme ja emme kuolisi, sek\u00e4 me ett\u00e4 sin\u00e4 ja meid\u00e4n lapsemme.\n43:9 Min\u00e4 takaan h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4, kaipaa h\u00e4nt\u00e4 minun k\u00e4sist\u00e4ni; jollen min\u00e4 tuo h\u00e4nt\u00e4 j\u00e4lleen sinun tyk\u00f6s, ja pane h\u00e4nt\u00e4 sinun etees, niin min\u00e4 olen vikap\u00e4\u00e4 sinun edess\u00e4s kaikkena minun elinaikanani.\n43:10 Sill\u00e4 jollei meill\u00e4 olisi ollut viivytyst\u00e4, totisesti me olisimme jo toisen kerran tulleet j\u00e4llens\u00e4.\n43:11 Niin sanoi Israel heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 heille: jos nyt kumminkin niin pit\u00e4\u00e4 oleman, tehk\u00e4\u00e4t siis n\u00e4in: ottakaat maan parhaista hedelmist\u00e4 teid\u00e4n astioihinne, ja viek\u00e4\u00e4t sille miehelle lahjoja: jotakin mastiksia ja hunajaa, ja styraksia, ja ladanumia, ja dadelia ja mandelia.\n43:12 Ottakaat my\u00f6s toinen raha teid\u00e4n my\u00f6t\u00e4nne, ja se raha, jonka te toitte j\u00e4llens\u00e4 s\u00e4kkein suussa, viek\u00e4\u00e4t my\u00f6t\u00e4nne; taitaa olla, ett\u00e4 se on ep\u00e4huomiosta tapahtunut.\n43:13 Ottakaat my\u00f6s teid\u00e4n veljenne; ja valmistakaat, ja menk\u00e4\u00e4t j\u00e4lleen sen miehen tyk\u00f6.\n43:14 Jumala kaikkivaltias antakoon teid\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 laupiuden sen miehen edess\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4is j\u00e4lleen teille toisen teid\u00e4n veljenne, ja (t\u00e4m\u00e4n) BenJaminin. Mutta min\u00e4, niinkuin min\u00e4 olen lapsettomaksi joutunut, olen lapsetonna.\n43:15 Niin ottivat miehet n\u00e4m\u00e4t lahjat, ja ottivat kaksi sen vertaa rahaa my\u00f6t\u00e4ns\u00e4, ja BenJaminin: valmistivat itsens\u00e4 ja meniv\u00e4t Egyptiin, ja seisoivat Josephin edess\u00e4.\n43:16 Ja kun Joseph n\u00e4ki BenJaminin heid\u00e4n kanssansa, sanoi h\u00e4n huoneensa haltialle: vie n\u00e4m\u00e4t miehet huoneesen, ja tee ja teurasta ja valmista; sill\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun kanssani p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n.\n43:17 Ja se mies teki niinkuin Joseph oli h\u00e4nelle k\u00e4skenyt, ja vei miehet Josephin huoneesen.\n43:18 Ja he pelk\u00e4siv\u00e4t, ett\u00e4 he vietiin Josephin huoneesen, ja sanoivat: me vied\u00e4\u00e4n t\u00e4nne sen rahan t\u00e4hden jonka me t\u00e4t\u00e4 ennen l\u00f6ysimme meid\u00e4n s\u00e4keist\u00e4mme: ett\u00e4 h\u00e4n soimais meit\u00e4, ja saattais meit\u00e4 oikeuden alle, ja ottais meit\u00e4 orjiksensa, ja meid\u00e4n aasimme.\n43:19 Sent\u00e4hden he meniv\u00e4t Josephin huoneenhaltian tyk\u00f6, ja puhuttelivat h\u00e4nt\u00e4 huoneen oven edess\u00e4,\n43:20 Ja sanoivat: ah, minun herrani, me olimme ennen t\u00e4nne tulleet ostamaan jyvi\u00e4.\n43:21 Ja koska me tulimme y\u00f6sialle, ja avasimme meid\u00e4n s\u00e4kkimme, katso, niin oli itsekunkin raha s\u00e4kkins\u00e4 suussa t\u00e4ydell\u00e4 painolla: sent\u00e4hden olemme me ne j\u00e4llens\u00e4 my\u00f6t\u00e4mme tuoneet.\n43:22 Olemme my\u00f6s toisen rahan my\u00f6t\u00e4mme tuoneet ostaaksemme jyvi\u00e4; emme sit\u00e4 tied\u00e4, kuka on pannut j\u00e4llens\u00e4 meid\u00e4n rahamme meid\u00e4n s\u00e4kkiimme.\n43:23 Mutta h\u00e4n sanoi: olkaat hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6: teid\u00e4n Jumalanne ja teid\u00e4n is\u00e4nne Jumala on teille tavaran antanut teid\u00e4n s\u00e4kkiinne: teid\u00e4n rahanne olen min\u00e4 saanut. Ja h\u00e4n toi Simeonin heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4.\n43:24 Ja se mies vei heid\u00e4t Josephin huoneesen, antoi heille vett\u00e4 pest\u00e4 heid\u00e4n jalkojansa, ja antoi ruokaa heid\u00e4n aaseillensa.\n43:25 Mutta he valmistivat lahjojansa, siihen asti kuin Joseph tuli p\u00e4iv\u00e4lliselle; sill\u00e4 he olivat kuulleet, ett\u00e4 heid\u00e4n piti siell\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n.\n43:26 Koska Joseph tuli huoneesen, kantoivat he lahjoja huoneesen h\u00e4nelle k\u00e4siss\u00e4ns\u00e4, ja kumarsivat maahan h\u00e4nen eteens\u00e4.\n43:27 Ja h\u00e4n tervehti heit\u00e4 rakkaasti, ja sanoi: onko teid\u00e4n vanha is\u00e4nne rauhassa, josta te minulle sanoitte? Viel\u00e4k\u00f6 h\u00e4n el\u00e4\u00e4?\n43:28 He vastasivat: sinun palvelias meid\u00e4n is\u00e4mme on rauhassa, ja el\u00e4\u00e4 viel\u00e4; ja he kumarsivat ja maahan lankesivat h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4.\n43:29 Niin h\u00e4n nosti silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4ki veljens\u00e4 BenJaminin, \u00e4itins\u00e4 pojan, ja sanoi: onko t\u00e4m\u00e4 teid\u00e4n nuorin veljenne, josta te sanoitte minlle? Ja sanoi viel\u00e4: Jumala olkoon sinulle armollinen, minun poikani.\n43:30 Ja Joseph kiiruhti itsens\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 paloi velje\u00e4ns\u00e4 kohtaan, ja etsi siaa itke\u00e4ksens\u00e4; ja meni kamariinsa, ja itki siell\u00e4.\n43:31 Ja kuin h\u00e4n oli pessyt kasvona, tuli h\u00e4n ulos; ja pid\u00e4tti itsens\u00e4, ja sanoi: tuokaat leip\u00e4\u00e4.\n43:32 Ja pantiin erin\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nelle ja erin\u00e4ns\u00e4 heille, niin my\u00f6s Egyptil\u00e4isille, jotka h\u00e4nen kanssansa atrioitsivat, erin\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 Egyptil\u00e4iset ei saa sy\u00f6d\u00e4 Hebrealaisten kanssa, sill\u00e4 se on Egyptil\u00e4isille kauhistus.\n43:33 Ja he istutettiin h\u00e4nen kohdallensa, esikoinen esikoisuutensa j\u00e4lkeen, ja nuorin nuoruutensa j\u00e4lkeen: sit\u00e4 miehet ihmetteliv\u00e4t kesken\u00e4ns\u00e4.\n43:34 Ja heille kannettiin ruokaa h\u00e4nen p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4ns\u00e4, mutta BenJaminille viisi kertaa enemm\u00e4n kuin muille. Ja he joivat ja juopuivat h\u00e4nen kanssansa.\n44:1 Ja Joseph k\u00e4ski huoneensa haltiaa, sanoen: t\u00e4yt\u00e4 miesten s\u00e4kit jyvill\u00e4, niin paljo kuin he voivat kannattaa, ja pane itsekunkin raha s\u00e4kkins\u00e4 suuhun.\n44:2 Ja minun maljani, se hopiamalja pane nuorimman s\u00e4kin suuhun, ynn\u00e4 jyv\u00e4ins\u00e4 hinnan kanssa. Ja h\u00e4n teki niinkuin Joseph h\u00e4nelle k\u00e4ski.\n44:3 Mutta aamulla p\u00e4iv\u00e4n valjetessa, p\u00e4\u00e4stettiin miehet menem\u00e4\u00e4n aaseinensa.\n44:4 Ja koska he olivat l\u00e4hteneet kaupungista, eik\u00e4 viel\u00e4 kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nouse ja aja takaa miehi\u00e4, ja koska heid\u00e4n saat takaa, niin sano heille: miksi te olette hyv\u00e4n pahalla maksaneet?\n44:5 Eik\u00f6 se ole, josta minun herrani juo? Ja josta h\u00e4n kyll\u00e4 hyvin taitaa arvata teist\u00e4? Te olette pahoin tehneet.\n44:6 Ja kuin h\u00e4n k\u00e4sitti heid\u00e4t, puhui h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t sanat heille.\n44:7 He vastasivat h\u00e4nt\u00e4: miksi minun herrani senkaltaista puhuu? Pois se, ett\u00e4 sinun palvelias niin tekisiv\u00e4t.\n44:8 Katso, rahan, jonka me l\u00f6ysimme s\u00e4kkeimme suusta, olemme me j\u00e4lleen sinulle tuoneet Kanaanin maalta: kuinkasta siis me varastimme hopiaa eli kultaa sinun herras huoneesta?\n44:9 Jonka tyk\u00f6\u00e4 sinun palvelioiltas se l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n, h\u00e4n kuolkaan: niin tahdomme me my\u00f6s olla orjat minun herralleni.\n44:10 H\u00e4n sanoi: olkaan nyt teid\u00e4n sananne j\u00e4lkeen: jonka tyk\u00f6\u00e4 se l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n, h\u00e4n olkaan minun orjani; mutta te olette vapaat.\n44:11 Ja he laskivat kiiruusti itsekukin s\u00e4kkins\u00e4 maahan, ja jokainen avasi s\u00e4kkins\u00e4.\n44:12 Ja h\u00e4n etsei, ruveten vanhimmasta niin nuorimpaan asti; ja hopiamalja l\u00f6ydettiin BenJaminin s\u00e4kist\u00e4.\n44:13 Niin rep\u00e4isiv\u00e4t vaatteensa, ja itsekukin pani kuormansa aasin p\u00e4\u00e4lle, ja palasivat kaupunkiin.\n44:14 Ja Juuda meni veljinens\u00e4 Josephin huoneesen (sill\u00e4 h\u00e4n oli viel\u00e4 silloin siell\u00e4); ja he lankesivat maahan h\u00e4nen eteens\u00e4.\n44:15 Joseph sanoi heille: mik\u00e4 ty\u00f6 se on, kuin te tehneet olette? Ettek\u00f6 te tiet\u00e4neet, ett\u00e4 senkaltainen mies kuin min\u00e4 olen taitaa kyll\u00e4 hyvin arvata.\n44:16 Ja Juuda sanoi: mit\u00e4 me vastaamme minun herralleni? Taikka mit\u00e4 me puhumme? Taikka mill\u00e4 me taidamme itsemme puhdistaa? Jumala on l\u00f6yt\u00e4nyt sinun palveliais v\u00e4\u00e4ryyden: katso, me olemme meid\u00e4n herramme orjat, sek\u00e4 me, ett\u00e4 se, jolta malja l\u00f6ydettiin.\n44:17 Mutta h\u00e4n sanoi: pois se, ett\u00e4 min\u00e4 niin tekisin; sen miehen, jolta malja on l\u00f6ydetty, pit\u00e4\u00e4 oleman minun orjani; mutta menk\u00e4\u00e4t te rauhassa is\u00e4nne tyk\u00f6.\n44:18 Niin Juuda astui h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi: ah minun herrani, suo nyt palvelias puhua yksi sana minun herrani korvissa, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4n julmistuko sinun vihas sinun palvelias p\u00e4\u00e4lle, sill\u00e4 sin\u00e4 olet niinkuin Pharao.\n44:19 Minun herrani kysyi h\u00e4nen palvelioiltansa, sanoen: onko teill\u00e4 is\u00e4\u00e4 taikka velje\u00e4?\n44:20 Niin me vastasimme meid\u00e4n herraamme: meill\u00e4 on vanha is\u00e4, ja nuorukainen syntynyt h\u00e4nen vanhalla ij\u00e4ll\u00e4ns\u00e4, jonka veli on kuollut, ja h\u00e4n on yksin\u00e4ns\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt \u00e4idist\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen rakkaana.\n44:21 Niin sin\u00e4 sanoit palvelioilles: tuokaat h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4nne minun tyk\u00f6ni, ett\u00e4 min\u00e4 saan n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen.\n44:22 Mutta me vastasimme minun herralleni: ei taida nuorukainen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 is\u00e4\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 jos h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4is is\u00e4ns\u00e4, niin h\u00e4n kuolis.\n44:23 Niin sin\u00e4 sanoit palvelioilles. jollei teid\u00e4n nuorin veljenne tule teid\u00e4n kanssanne, niin ei teid\u00e4n pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 minun kasvojani n\u00e4kem\u00e4n.\n44:24 Ja koska me menimme sinun palvelias minun is\u00e4ni tyk\u00f6, ja ilmoitimme h\u00e4nelle minun herrani sanat,\n44:25 Niin sanoi meid\u00e4n is\u00e4mme: menk\u00e4\u00e4t j\u00e4lleen pois, ja ostakaat meille jotakin elatusta.\n44:26 Mutta me sanoimme: emme tohdi sinne menn\u00e4; vaan jos meid\u00e4n nuorin veljemme on meid\u00e4n kanssamme, niin me menemme; sill\u00e4 emme saa n\u00e4hd\u00e4 sen miehen kasvoja, jollei meid\u00e4n nuorin veljemme ole meid\u00e4n kanssamme.\n44:27 Niin sinun palvelias minun is\u00e4ni sanoi meille: te tied\u00e4tte, ett\u00e4 minun em\u00e4nt\u00e4ni synnytti minulle kaksi,\n44:28 Ja toinen l\u00e4ksi minun tyk\u00f6\u00e4ni, josta sanottiin, ett\u00e4 h\u00e4n on kuoliaaksi revelty, ja en ole min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 sitte n\u00e4hnyt.\n44:29 Jos te t\u00e4m\u00e4n my\u00f6s minulta viette pois, ja h\u00e4nelle tapahtuis jotakin pahaa, niin te saattaisitte minun harmaat karvani murheella hautaan.\n44:30 Jos min\u00e4 nyt tulisin sinun palvelias minun is\u00e4ni tyk\u00f6, ja ei olisi nuorukainen meid\u00e4n kanssamme: sill\u00e4 h\u00e4nen henkens\u00e4 riippuu t\u00e4m\u00e4n hengest\u00e4.\n44:31 Niin tapahtuis, koska h\u00e4n n\u00e4kis, ettei nuorukainen kanssa olisi, ett\u00e4 h\u00e4n kuolis; niin me sinun palvelias saattaisimme sinun palvelias meid\u00e4n is\u00e4mme harmaat karvat murheella hautaan.\n44:32 Sill\u00e4 sinun palvelias on taannut nuorukaisen minun is\u00e4ni edess\u00e4, sanoen: jollen min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tuo j\u00e4llens\u00e4 sinun tyk\u00f6s, niin min\u00e4 sen edest\u00e4 kaiken minun elinaikani olen vikap\u00e4\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n.\n44:33 Ja nyt siis j\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n sinun palvelias nuorukaisen edest\u00e4 minun herralleni orjaksi: vaan nuorukainen menk\u00e4\u00e4n veljeins\u00e4 kanssa.\n44:34 Sill\u00e4 kuinka min\u00e4 taidan menn\u00e4 minun is\u00e4ni tyk\u00f6, jollei nuorukainen olisi minun kanssani? Etten min\u00e4 n\u00e4kisi sit\u00e4 surkeutta, johon minun is\u00e4ni joutuu.\n45:1 Niin ei Joseph voinut itse\u00e4ns\u00e4 silleen pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikkein niiden edess\u00e4, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 seisoivat, ja h\u00e4n huusi: menk\u00e4\u00e4t ulos kaikki minun tyk\u00f6\u00e4ni; ja ei yksik\u00e4\u00e4n seisonut h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, koska Joseph itsens\u00e4 ilmoitti veljillens\u00e4.\n45:2 Ja itki korkealla \u00e4\u00e4nell\u00e4, niin ett\u00e4 Egyptil\u00e4iset ja Pharaon perhe sen kuulivat.\n45:3 Ja Joseph sanoi veljillens\u00e4: min\u00e4 olen Joseph. Viel\u00e4k\u00f6 minun is\u00e4ni el\u00e4\u00e4? Mutta ei h\u00e4nen veljens\u00e4 taitaneet h\u00e4nt\u00e4 vastata; sill\u00e4 he olivat niin h\u00e4mm\u00e4styneet h\u00e4nen kasvoinsa edess\u00e4.\n45:4 Niin sanoi Joseph veljillens\u00e4: tulkaat siis minun tyk\u00f6ni. Ja he tulivat. Ja h\u00e4n sanoi: min\u00e4 olen Joseph teid\u00e4n veljenne, jonka te myitte Egyptiin.\n45:5 Ja nyt, \u00e4lk\u00e4\u00e4t surulliset olko, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t niin kovin h\u00e4mm\u00e4styk\u00f6, ett\u00e4 te olette minua t\u00e4nne myyneet; sill\u00e4 teid\u00e4n henkenne elatuksen t\u00e4hden on Jumala minun teid\u00e4n edell\u00e4nne t\u00e4nne l\u00e4hett\u00e4nyt.\n45:6 Kaksi n\u00e4lk\u00e4vuotta on jo ollut maassa, ja viel\u00e4 nyt on viisi vuotta, niin ettei kynnet\u00e4 eik\u00e4 niitet\u00e4.\n45:7 Mutta Jumala on minun l\u00e4hett\u00e4nyt teid\u00e4n edell\u00e4nne, tallella pit\u00e4m\u00e4\u00e4n teit\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n teit\u00e4 suuren pelastuksen kautta.\n45:8 Ja nyt ette ole minua t\u00e4nne l\u00e4hett\u00e4neet, vaan Jumala, joka my\u00f6s minun asetti is\u00e4ksi Pharaolle, ja herraksi kaiken h\u00e4nen huoneensa p\u00e4\u00e4lle, ja koko Egyptin maan esimieheksi.\n45:9 Rient\u00e4k\u00e4\u00e4t ja menk\u00e4\u00e4t minun is\u00e4ni tyk\u00f6, ja sanokaat h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo sinun poikas Joseph: Jumala on minun asettanut koko Egyptin maan herraksi, tule alas minun tyk\u00f6ni, ja \u00e4l\u00e4 viivyttele.\n45:10 Ja sin\u00e4 olet asuva Gosenin maassa, ja olet oleva juuri l\u00e4sn\u00e4 minua, sin\u00e4 ja sinun lapses ja sinun lastes lapset, sinun karjas, pienet ja suuret, ja kaikki mit\u00e4 sinulla on.\n45:11 Siell\u00e4 min\u00e4 el\u00e4t\u00e4n sinua, viel\u00e4 on viisi n\u00e4lk\u00e4vuotta, ettet sin\u00e4 ja sinun huonees, ja kaikki kuin sinulla on, hukkuisi.\n45:12 Ja katso, teid\u00e4n silm\u00e4nne n\u00e4kev\u00e4t, ja minun veljeni BenJaminin silm\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 puhun teid\u00e4n kanssanne suusta suuhun.\n45:13 Ja ilmoittakaat minun is\u00e4lleni kaikki minun kunniani Egyptiss\u00e4, ja kaikki mit\u00e4 te n\u00e4hneet olette. Rient\u00e4k\u00e4\u00e4t siis ja tuokaat minun is\u00e4ni t\u00e4nne.\n45:14 Ja h\u00e4n halasi velje\u00e4ns\u00e4 BenJaminia kaulasta ja itki, ja BenJamin my\u00f6s itki h\u00e4nen kaulassansa.\n45:15 Ja h\u00e4n antoi suuta kaikille veljillens\u00e4, ja itki heid\u00e4n ylitsens\u00e4; ja sitte puhuivat h\u00e4nen veljens\u00e4 h\u00e4nen kanssansa.\n45:16 Koska se sanoma kuului Pharaon huoneesen, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 Josephin veljet tulleet olivat, oli se hyv\u00e4 Pharaon mielest\u00e4, ja kaikkein h\u00e4nen palveliainsa.\n45:17 Ja Pharao sanoi Josephille: sano veljilles, tehk\u00e4\u00e4t n\u00e4in: s\u00e4lytt\u00e4k\u00e4\u00e4t teid\u00e4n juhtainne p\u00e4\u00e4lle, ja menk\u00e4\u00e4t matkaanne; ja kuin te tulette Kanaanin maalle,\n45:18 Niin ottakaat teid\u00e4n is\u00e4nne, ja teid\u00e4n perheenne ja tulkaat minun tyk\u00f6ni: min\u00e4 annan teille Egyptin maan hyvyyden, ja te sy\u00f6tte maan ytimen.\n45:19 Ja k\u00e4ske heit\u00e4: tehk\u00e4\u00e4t niin, ottakaat teillenne vaunut Egyptin maalta teid\u00e4n lapsillenne, ja em\u00e4nnillenne, ja tuokaat teid\u00e4n is\u00e4nne ja tulkaat.\n45:20 \u00c4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s totelko teid\u00e4n talonne kappaleita: sill\u00e4 kaikki Egyptin maan hyvyys pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n oleman.\n45:21 Ja Israelin lapset tekiv\u00e4t niin, ja Joseph antoi heille vaunut Pharaon k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, ja antoi my\u00f6s heille ev\u00e4\u00e4n matkalle.\n45:22 Ja antoi heille kaikille itsekullekin muutinvaatteet, mutta BenJaminille antoi h\u00e4n kolmesataa hopiapenninki\u00e4, ja viidet muutinvaatteet.\n45:23 Mutta is\u00e4llens\u00e4 l\u00e4hetti h\u00e4n kymmenen aasia s\u00e4lyetty\u00e4 Egyptin hyvyydell\u00e4, ja kymmenen aasintammaa, kannattaen jyvi\u00e4 ja leip\u00e4\u00e4 ja ev\u00e4st\u00e4 is\u00e4llens\u00e4 matkalle.\n45:24 Niin h\u00e4n l\u00e4hetti veljens\u00e4 matkaan, ja sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t riidelk\u00f6 tiell\u00e4.\n45:25 Niin he l\u00e4ksiv\u00e4t Egyptist\u00e4, ja tulivat Kanaanin maalle is\u00e4ns\u00e4 Jakobin tyk\u00f6.\n45:26 Ja ilmoittivat h\u00e4nelle, sanoen: viel\u00e4 Joseph el\u00e4\u00e4, ja on koko Egyptin maan herra; ja h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styi, sill\u00e4 ei h\u00e4n uskonut heit\u00e4.\n45:27 Niin he sanoivat h\u00e4nelle kaikki Josephin sanat, kuin h\u00e4n heille puhunut oli. Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki vaunut, jotka Joseph oli l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 tuomaan, niin Jakobin, heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 henki virkosi.\n45:28 Ja Israel sanoi: nyt minulla kyll\u00e4 on, ett\u00e4 minun poikani Joseph viel\u00e4 el\u00e4\u00e4: min\u00e4 menen h\u00e4nt\u00e4 katsomaan ennekuin min\u00e4 kuolen.\n46:1 Niin l\u00e4ksi Israel kaiken sen kanssa kuin h\u00e4nell\u00e4 oli, ja koska h\u00e4n tuli BerSabaan, uhrasi h\u00e4n uhria is\u00e4ns\u00e4 Isaakin Jumalalle.\n46:2 Ja Jumala puhui y\u00f6ll\u00e4 n\u00e4yss\u00e4 Israelille, sanoen: Jakob, Jakob. H\u00e4n vastasi: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n46:3 Ja h\u00e4n sanoi: Min\u00e4 olen Jumala, sinun is\u00e4s Jumala: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 menn\u00e4 Egyptiin: sill\u00e4 min\u00e4 teen sinun siell\u00e4 suureksi kansaksi.\n46:4 Min\u00e4 menen Egyptiin sinun kanssas, ja min\u00e4 j\u00e4llens\u00e4 sinun sielt\u00e4 johdatan. Ja Joseph laskee k\u00e4tens\u00e4 sinun silm\u00e4is p\u00e4\u00e4lle.\n46:5 Ja Jakob l\u00e4ksi BerSabasta: ja Israelin lapset veiv\u00e4t is\u00e4ns\u00e4 Jakobin ynn\u00e4 lastensa ja em\u00e4nt\u00e4ins\u00e4 kanssa, vaunuissa, jotka Pharao oli h\u00e4nt\u00e4 tuomaan l\u00e4hett\u00e4nyt.\n46:6 Ja he ottivat karjansa ja tavaransa, jotka he olivat koonneet Kanaanin maalla, ja tulivat Egyptiin, Jakob ja kaikki h\u00e4nen siemenens\u00e4 h\u00e4nen kanssansa.\n46:7 H\u00e4nen poikansa ja h\u00e4nen poikainsa pojat h\u00e4nen kanssansa, h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 ja h\u00e4nen lastensa tytt\u00e4ret, ja kaikki h\u00e4nen siemenens\u00e4, vei h\u00e4n kanssansa Egyptiin.\n46:8 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat Israelin lasten nimet, jotka tulivat Egyptiin: Jakob ja h\u00e4nen poikansa. Jakobin esikoinen Ruben.\n46:9 Ja Rubenin lapset: Hanok, Pallu, Hetsron ja Karmi.\n46:10 Simeonin lapset: Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Zohar: niin my\u00f6s Saul, Kananean vaimon poika.\n46:11 Levin lapset: Gerson, Kahat ja Merari.\n46:12 Juudan lapset: Ger, Onan, Sela, Perets ja Sera. Mutta Ger ja Onan kuolivat Kanaanin maalla. Ja Peretsin pojat olivat: Hetsron ja Hamul.\n46:13 Ja Isaskarin lapset: Tola, Phua, Job ja Simron.\n46:14 Ja Sebulonin lapset: Sered, Elon ja Jahleel.\n46:15 N\u00e4m\u00e4t ovat Lean lapset, jotka h\u00e4n synnytti Jakobille Mesopotamiassa, ja Dinan h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4. Kaikki h\u00e4nen poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 olivat kolmenelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 henke\u00e4.\n46:16 Gadin lapset: Ziphion, Haggi, Suni, Etsbon, Eri, Arodi ja Areli.\n46:17 Asserin lapset: Jemna, Jesua, Jesui, Bria ja Sera heid\u00e4n sisarensa. Mutta Brian lapset: Heber ja Malkiel.\n46:18 N\u00e4m\u00e4t ovat Silpan lapset, jonka Laban antoi tytt\u00e4rellens\u00e4 Lealle, ja h\u00e4n synnytti Jakobille n\u00e4m\u00e4t kuusitoistakymment\u00e4 henke\u00e4.\n46:19 Rakelin Jakobin em\u00e4nn\u00e4n lapset: Joseph ja BenJamin.\n46:20 Ja Josephille olivat syntyneet Egyptin maalla, jotka h\u00e4nelle synnytti Asnat, Potipheran Onin papin tyt\u00e4r: nimitt\u00e4in Manasse ja Ephraim.\n46:21 BenJaminin lapset: Bela, Beker, Asbel, Gera, Naaman, Ehi ja Ros; Mupim, Hupim, ja Ard.\n46:22 N\u00e4m\u00e4t ovat Rakelin lapset, jotka ovat Jakobille syntyneet, kaikki yhteen, nelj\u00e4toistakymment\u00e4 henke\u00e4.\n46:23 Danin lapset: Husim.\n46:24 Naphtalin lapset: Jahseel, Guni, Jetser ja Sillem.\n46:25 N\u00e4m\u00e4t ovat Bilhan lapset, jonka Laban antoi tytt\u00e4rellens\u00e4 Rakelille, ja h\u00e4n synnytti n\u00e4m\u00e4t Jakobille, kaikki yhteen, seitsem\u00e4n henke\u00e4.\n46:26 Kaiki henget, kuin tulivat Jakobin kanssa Egyptiin, jotka olivat tulleet h\u00e4nen kupeistansa, paitsi Jakobin poikain em\u00e4nti\u00e4, ovat kaikki yhteen, kuusiseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 henke\u00e4.\n46:27 Ja Josephin pojat, jotka h\u00e4nelle olivat syntyneet Egyptiss\u00e4, olivat kaksi henke\u00e4. Niin ett\u00e4 kaikki henget Jakobin huoneesta, jotka tulivat Egyptiin olivat seitsem\u00e4nkymment\u00e4.\n46:28 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti edell\u00e4ns\u00e4 Juudan Josephin tyk\u00f6, osoittamaan h\u00e4nelle tiet\u00e4 Goseniin, ja he tulivat Gosenin maalle.\n46:29 Niin valmisti Joseph vaununsa ja meni is\u00e4\u00e4ns\u00e4 Israelia vastaan Goseniin. Ja koska h\u00e4n sai n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen, halasi h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 kaulasta ja itki hetken aikaa h\u00e4nen kaulassansa.\n46:30 Niin sanoi Israel Josephille: nyt min\u00e4 mielell\u00e4ni kuolen, ett\u00e4 min\u00e4 n\u00e4in sinun kasvos, ja ett\u00e4s viel\u00e4 el\u00e4t.\n46:31 Ja Joseph sanoi veljillens\u00e4, ja is\u00e4ns\u00e4 huoneelle: min\u00e4 menen ja ilmoitan Pharaolle, ja sanon h\u00e4nelle: minun veljeni ja is\u00e4ni huone, jotka olivat Kanaanin maalla, ovat tulleet minun tyk\u00f6ni.\n46:32 Ja he ovat paimenet, sill\u00e4 he ovat tottuneet karjaa kaitsemaan: niin my\u00f6s suuret ja pienet karjansa, ja kaikki, mit\u00e4 heill\u00e4 oli, ovat tuoneet my\u00f6t\u00e4ns\u00e4.\n46:33 Koska siis Pharao kutsuu teit\u00e4 ja sanoo: mik\u00e4 teid\u00e4n virkanne on?\n46:34 Niin sanokaat: sinun palvelias ovat totuuneet karjaa kaitsemaan, hamasta meid\u00e4n nuoruudestamme niin t\u00e4h\u00e4nasti, sek\u00e4 me ett\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme: ett\u00e4 te saisitte asua Gosenin maalla, sill\u00e4 kaikki paimenet ovat kauhistus Egyptil\u00e4isille.\n47:1 Niin Joseph tuli ja ilmoitti Pharaolle, ja sanoi: minun is\u00e4ni ja minun veljeni, heid\u00e4n karjansa, pienet ja suuret, ja kaikki, mit\u00e4 heill\u00e4 on, ovat tulleet Kanaanin maalta; ja katso, he ovat Gosenin maalla.\n47:2 Ja h\u00e4n otti viisi nuorimmista veljist\u00e4ns\u00e4, ja asetti Pharaon eteen.\n47:3 Niin Pharao sanoi h\u00e4nen veljillens\u00e4: mik\u00e4 teid\u00e4n virkanne on? He vastasivat: sinun palvelias ovat paimenet, sek\u00e4 me ett\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme.\n47:4 Ja sanoivat viel\u00e4 Pharaolle: me olemme tulleet asumaan teid\u00e4n kanssanne t\u00e4lle maalle; sill\u00e4 sinun palvelioillas ei ole laidunta karjallensa, niin kova n\u00e4lk\u00e4 on Kanaanin maalla. Niin suo sinun palvelias asua Gosenin maalla.\n47:5 Niin Pharao puhui Josephille, sanoen: sinun is\u00e4s ja veljes ovat tulleet sinun tyk\u00f6s.\n47:6 Egyptin maa on altis sinun edess\u00e4s; aseta is\u00e4s asumaan ja veljes kaikkein parhaasen paikkaan t\u00e4ss\u00e4 maassa: asukaan Gosenin maalla. Ja jos sin\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4t, ett\u00e4 heid\u00e4n seassansa on kelvollisia miehi\u00e4, niin aseta heit\u00e4 minun karjani p\u00e4\u00e4lle.\n47:7 Ja Joseph toi is\u00e4ns\u00e4, Jakobin, sis\u00e4lle, ja asetti h\u00e4nen Pharaon eteen. Ja Jakob siunasi Pharaota.\n47:8 Niin Pharao sanoi Jakobille: kuinka vanha sin\u00e4 olet?\n47:9 Jakob sanoi Pharaolle: minun kulkemiseni aika on sata ja kolmekymment\u00e4 ajastaikaa: v\u00e4h\u00e4 ja paha on minun el\u00e4m\u00e4ni aika ja ei ulotu minun is\u00e4ini kulkemisen aikaan.\n47:10 Ja Jakob siunasi Pharaota, ja l\u00e4ksi h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4.\n47:11 Niin Joseph toimitti is\u00e4ns\u00e4 ja veljens\u00e4 asumaan, ja antoi heille omaisuuden Egyptin maalla, parhaassa maan paikassa; nimitt\u00e4in Rameseksen maalla, niinkuin Pharao oli k\u00e4skenyt.\n47:12 Ja Joseph el\u00e4tti is\u00e4ns\u00e4, veljens\u00e4 ja koko is\u00e4ns\u00e4 huoneen, sen j\u00e4lkeen kuin heill\u00e4 lapsia oli.\n47:13 Ja ei ollut leip\u00e4\u00e4 kaikessa maassa; sill\u00e4 sangen raskas n\u00e4lk\u00e4 oli, niin ett\u00e4 Egyptin ja Kanaanin maa n\u00e4\u00e4ntyi n\u00e4lj\u00e4n t\u00e4hden.\n47:14 Ja Joseph kokosi kaiken rahan kuin l\u00f6ytiin Egyptin ja Kanaanin maalla, jyv\u00e4in edest\u00e4 kuin he ostivat. Ja Joseph vei rahan Pharaon huoneesen.\n47:15 Koska raha oli kulunut Egyptin ja Kanaanin maalta, niin tulivat kaikki Egyptil\u00e4iset Josephin tyk\u00f6, sanoen: anna meille leip\u00e4\u00e4, miksi meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman edess\u00e4s, ett\u00e4 raha on puuttunut?\n47:16 Joseph sanoi: tuokaat teid\u00e4n karjanne, ja min\u00e4 annan teille karjanne edest\u00e4, jos raha on puuttunut?\n47:17 Ja he toivat karjansa Josephille, ja Joseph antoi heille leip\u00e4\u00e4 hevosten, ja lammasten, ja karjan ja aasein edest\u00e4. Niin h\u00e4n ruokki heit\u00e4 leiv\u00e4ll\u00e4 sen vuoden, kaiken heid\u00e4n karjansa edest\u00e4.\n47:18 Koska se vuosi oli kulunut, tulivat he h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 toisna vuonna, ja sanoivat h\u00e4nelle: emme taida salata meid\u00e4n herraltamme, ettei ainoastansa raha ole kulunut, mutta my\u00f6s kaikki karja on meid\u00e4n herrallamme, ja ei ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt meid\u00e4n herramme edess\u00e4, paitsi meid\u00e4n ruumistamme ja meid\u00e4n peltoamme.\n47:19 Miksi meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman edess\u00e4s ja meid\u00e4n peltomme tulee kylmille? Osta meit\u00e4 ja meid\u00e4n maamme leiv\u00e4n edest\u00e4, niin me ja meid\u00e4n maamme tulemme Pharaon oamksi. Anna siemeni\u00e4, ett\u00e4 me el\u00e4isimme ja emme kuolisi, ja ei maa tulisi kylmille.\n47:20 Niin Joseph osti koko Egyptin maan Pharaolle; sill\u00e4 Egyptil\u00e4iset myiv\u00e4t itsekukin peltonsa, ett\u00e4 n\u00e4lk\u00e4 heit\u00e4 niin kovin ahdisti: ja maa tuli Pharaon omaksi.\n47:21 Ja h\u00e4n siirsi kansan kaupunkeihin yhdest\u00e4 Egyptin \u00e4\u00e4rest\u00e4 niin toiseen.\n47:22 Paitsi pappein peltoa, jota ei h\u00e4n ostanut: sill\u00e4 se oli s\u00e4\u00e4tty Pharaolta, ett\u00e4 papit s\u00f6isiv\u00e4t sen nimitetyn osan, kuin Pharao heille antoi: sent\u00e4hden ei he myyneet maatansa.\n47:23 Niin Joseph sanoi kansalle: katso, min\u00e4 olen ostanut t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 teid\u00e4n ja teid\u00e4n maanne Pharaolle: katso, t\u00e4ss\u00e4 on teille siemenet, kylv\u00e4k\u00e4\u00e4t teid\u00e4n maanne.\n47:24 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 antaman tulosta viidennen osan Pharaolle; mutta nelj\u00e4 osaa pit\u00e4\u00e4 oleman teille pellon siemeneksi, ja teille ravinnoksi, ja niille, jotka ovat teid\u00e4n huoneessanne, ja ruaksi teid\u00e4n lapsillenne.\n47:25 Niin he sanoivat: sin\u00e4 olet meit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pit\u00e4nyt: anna ainoastansa meid\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armo sinun meid\u00e4n herramme edess\u00e4, ja me tahdomme olla Pharaon orjat.\n47:26 Ja Joseph teki sen m\u00e4\u00e4r\u00e4n koko Egyptin maalle, hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ett\u00e4 Pharaolle piti annettaman viides osa; paitsi pappein maata, se ei tullut Pharaon oamksi.\n47:27 Niin Israel asui Egyptiss\u00e4 Gosenin maalla; ja he omistivat sen, ja kasvoivat ja suuresti lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t.\n47:28 Ja Jakob eli Egyptin maalla, seitsem\u00e4ntoistakymment\u00e4 ajastaikaa, ja koko h\u00e4nen ik\u00e4ns\u00e4 oli sata ja seitsem\u00e4nviidett\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n47:29 Ja koska Israelin p\u00e4iv\u00e4t joutuivat kuolla, kutsui h\u00e4n poikansa Josephin, ja sanoi h\u00e4nelle: jos min\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt armon sinun edess\u00e4s, niin laske nyt k\u00e4tes minun kupeeni alle, ett\u00e4s tekisit laupiuden ja totuuden minun kanssani, ettes hautaisi minua Egyptiin.\n47:30 Mutta min\u00e4 tahdon maata minun is\u00e4ini tyk\u00f6n\u00e4, ja sinun pit\u00e4\u00e4 viem\u00e4n minua Egyptist\u00e4, ja hautaaman minua heid\u00e4n hautaansa. Ja h\u00e4n sanoi: min\u00e4 teen sinun sanas j\u00e4lkeen.\n47:31 H\u00e4n sanoi: vanno minulle. Ja h\u00e4n vannoi h\u00e4nelle. Ja Israel kallisti itsens\u00e4 p\u00e4\u00e4nalaiselle.\n48:1 Sitte sanottiin Josephille: katso, sinun is\u00e4s sairastaa. Ja h\u00e4n otti molemmat poikansa kanssansa, Manassen ja Ephraimin.\n48:2 Niin Jakobille ilmoitettiin, sanoen: katso, sinun poikas Joseph tulee sinun tyk\u00f6s. Ja Israel vahvisti itsens\u00e4 ja istui vuoteessa.\n48:3 Ja Jakob sanoi Josephille: Jumala kaikkivaltias n\u00e4kyi minulle Lutsissa Kanaanin maalla; ja siunasi minua.\n48:4 Ja sanoi minulle: katso, min\u00e4 annan sinun olla hedelm\u00e4llisen ja lis\u00e4\u00e4nty\u00e4, ja teen sinun paljoksi kansaksi; ja annan my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n maan sinun siemenelles sinun j\u00e4lkees, ijankaikkiseksi perimiseksi.\n48:5 Nyt siis ne kaksi sinun poikaas, jotka sinulle ovat syntyneet Egyptiss\u00e4, ennenkuin min\u00e4 tulin t\u00e4nne sinun tyk\u00f6s, pit\u00e4\u00e4 oleman minun; nimitt\u00e4in Ephraim ja Manasse, niinkuin Ruben ja Simeon ovat minun.\n48:6 Mutta sinun lapses, jotkas siit\u00e4t niiden j\u00e4lkeen, pit\u00e4\u00e4 oleman sinun, ja pit\u00e4\u00e4 nimitett\u00e4m\u00e4n veljeins\u00e4 nimell\u00e4, heid\u00e4n perimisest\u00e4ns\u00e4.\n48:7 Ja koska min\u00e4 tulin Mesopotamiasta, kuoli minulta Rakel Kanaanin maalla, tiell\u00e4, koska viel\u00e4 kappale matkaa oli Ephrataan; ja min\u00e4 hautasin h\u00e4nen siell\u00e4 Ephratan tiell\u00e4, se on Betlehem.\n48:8 Ja Israel n\u00e4ki Josephin pojat, ja sanoi: kutka n\u00e4m\u00e4t ovat?\n48:9 Ja Joseph vastasi is\u00e4\u00e4ns\u00e4: ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle t\u00e4\u00e4ll\u00e4 antanut. Ja h\u00e4n sanoi: tuos heit\u00e4 minun tyk\u00f6ni siunatakseni heit\u00e4.\n48:10 Sill\u00e4 Israelin silm\u00e4t olivat pimi\u00e4t vanhuudesta, eik\u00e4 taitanut hyvin n\u00e4hd\u00e4. Ja h\u00e4n vei heid\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4. Ja h\u00e4n antoi suuta heid\u00e4n, ja otti heit\u00e4 syliins\u00e4.\n48:11 Ja Israel sanoi Josephille: en min\u00e4 ajatellut n\u00e4hd\u00e4 sinun kasvojas, ja katso, Jumala on antanut minun my\u00f6s n\u00e4hd\u00e4 sinun siemenes.\n48:12 Ja Joseph otti heid\u00e4t pois h\u00e4nen sylist\u00e4ns\u00e4, ja kumarsi itsi\u00e4ns\u00e4 maahan h\u00e4nen kasvoinsa eteen.\n48:13 Niin Joseph otti heid\u00e4t molemmat, Ephraimin oikiaan k\u00e4teens\u00e4, jonka h\u00e4n asetti Israelin vasemmalle k\u00e4delle, ja Manassen vasempaan k\u00e4teens\u00e4, Israelin oikialle k\u00e4delle, ja vei heid\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n48:14 Niin Israel ojensi oikian k\u00e4tens\u00e4, ja laski Ephraimin p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, joka oli nuorempi, mutta vasemman k\u00e4tens\u00e4 Manassen p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, ja muutti tiett\u00e4v\u00e4sti k\u00e4tens\u00e4; sill\u00e4 Manasse oli esikoinen.\n48:15 Ja h\u00e4n siunasi Josephia, ja sanoi: Jumala, jonka kasvoin edess\u00e4 minun is\u00e4ni Abraham ja Isaak vaeltaneet ovat, Jumala, joka minun kainnut on minun elinaikanani t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n48:16 Enkeli, joka minun pelastanut on kaikesta pahasta, siunatkoon n\u00e4it\u00e4 nuorukaisia, ett\u00e4 he nimitett\u00e4isiin minun ja minun is\u00e4ini, Abrahamin, ja Isaakin nimell\u00e4, ja kasvaisivat aivan paljoksi maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n48:17 Mutta koska Joseph n\u00e4ki is\u00e4ns\u00e4 laskevan oikian k\u00e4tens\u00e4 Ephraimin p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, otti h\u00e4n sen pahaksi, ja rupesi is\u00e4ns\u00e4 k\u00e4teen, siirt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 Ephraimin p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lt\u00e4 Manassen p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle.\n48:18 Ja sanoi Joseph is\u00e4llens\u00e4: ei niin minun is\u00e4ni; t\u00e4m\u00e4 on esikoinen, laske oikia k\u00e4tes h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle.\n48:19 Mutta h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kielsi sen, ja sanoi: min\u00e4 tied\u00e4n kyll\u00e4, minun poikani, min\u00e4 tied\u00e4n: t\u00e4m\u00e4 my\u00f6s tulee suureksi kansaksi; mutta kuitenkin h\u00e4nen nuorempi veljens\u00e4 tulee suuremmaksi kuin h\u00e4n, ja h\u00e4nen siemenens\u00e4 tulee suureksi kansain paljoudeksi.\n48:20 Niin h\u00e4n siunasi heit\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sanoen: joka tahtoo jonkun siunata Israelissa, niin sanokaan n\u00e4in: Jumala tehk\u00f6\u00f6n sinun niinkuin Ephraimin ja Manassen. Ja niin asetti h\u00e4n Ephraimin Manassen edelle.\n48:21 Ja Israel sanoi Josephille: katsot min\u00e4 kuolen; ja Jumala on teid\u00e4n kanssanne, ja vie teit\u00e4 j\u00e4llens\u00e4 teid\u00e4n is\u00e4inne maalle.\n48:22 Min\u00e4 olen my\u00f6s antanut sinulle osan maata, p\u00e4\u00e4lle sinun veljeis osan, jonka min\u00e4 miekallani ja joutsellani Amorilaisten k\u00e4sist\u00e4 ottanut olen.\n49:1 Niin kutsui Jakob poikansa, ja sanoi: kootkaat teit\u00e4nne, ja min\u00e4 ilmoitan teille, mit\u00e4 teille tapahtuu tulevaisilla ajoilla.\n49:2 Tulkaat kokoon ja kuulkaat, te Jakobin lapset, kuulkaat teid\u00e4n is\u00e4\u00e4nne Israelia.\n49:3 Ruben, sin\u00e4 olet minun esikoiseni, minun voimani, ja v\u00e4kevyyteni alku, ylimm\u00e4inen kunniassa, ja ylimm\u00e4inen vallassa.\n49:4 Hempi\u00e4 niinkuin vesi, ei sinun pid\u00e4 ylimm\u00e4isen oleman; sill\u00e4 sin\u00e4 astuit is\u00e4s vuoteesen: silloin sin\u00e4 saastutit sen. H\u00e4n nousi minun vuoteelleni.\n49:5 Simeon ja Levi ovat veljekset, heid\u00e4n miekkansa ovat murha-aseet.\n49:6 Ei minun sieluni pid\u00e4 tuleman heid\u00e4n neuvoonsa, ja minun kunniani ei pid\u00e4 yhdistym\u00e4n heid\u00e4n seurakuntansa kanssa; sill\u00e4 kiukussansa ovat he miehen murhanneet, ja ylpeydess\u00e4ns\u00e4 turmelleet h\u00e4rj\u00e4n.\n49:7 Kirottu olkoon heid\u00e4n kiukkunsa, ett\u00e4 se niin tuima on, ja heid\u00e4n julmuutensa, ett\u00e4 se niin paatunut on. Min\u00e4 eroitan heit\u00e4 Jakobissa, ja hajotan heit\u00e4 Israelissa.\n49:8 Juuda, sin\u00e4 olet; sinua pit\u00e4\u00e4 sinun veljes kiitt\u00e4m\u00e4n, sinun k\u00e4tes pit\u00e4\u00e4 oleman sinun vihollistes niskalle, sinun is\u00e4s lapset pit\u00e4\u00e4 sinua kumartaman.\n49:9 Juuda on nuori jalopeura, saaliilta olet sin\u00e4 astunut, minun poikani: h\u00e4n on itsens\u00e4 kumartanut maahan, ja lev\u00e4nnyt niinkuin jalopeura, ja niinkuin suuri jalopeura; kuka tohtii h\u00e4nen her\u00e4tt\u00e4\u00e4?\n49:10 Ei valtikka oteta pois Juudalta, eik\u00e4 Lain opettaja h\u00e4nen jalvoistansa, siihenasti kuin Sankari tulee, ja h\u00e4ness\u00e4 kansat rippuvat kiinni.\n49:11 H\u00e4n sitoo varsansa viinapuuhun, ja aasintammansa varsan parhaasen viinapuuhun; H\u00e4n pesee vaatteensa viinassa, ja hameensa viinamarjan veress\u00e4.\n49:12 H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 ovat punaisemmat viinaa ja hampaansa valkeammat rieskaa.\n49:13 Zebulon on asuva meren sataman ja haahtein satamain vieress\u00e4, ja on ulottuva hamaan Sidoniin.\n49:14 Isaskar on luja aasi, ja sioittaa itsens\u00e4 rajain v\u00e4lille.\n49:15 H\u00e4n n\u00e4ki levon hyv\u00e4ksi, ja maan ihanaksi; ja kumarsi hartiansa kantamaan, ja on veronalainen palvelia.\n49:16 Dan on tuomitseva kansaansa, niinkuin joku Israelin sukukunnista.\n49:17 Dan on oleva k\u00e4rmeen\u00e4 tiell\u00e4, ja kyyk\u00e4rmeen\u00e4 polulla; ja puree hevosta vuokoiseen, niin ett\u00e4 sen ajaja seli\u00e4llens\u00e4 lankee.\n49:18 Herra, min\u00e4 odotan sinun autuuttas.\n49:19 Gad h\u00e4n on; h\u00e4nelle tekee joukko v\u00e4kirynn\u00e4k\u00f6n; mutta h\u00e4n itse on tekev\u00e4 v\u00e4kirynn\u00e4k\u00f6n vihdoin heille.\n49:20 Asserista tulee h\u00e4nen lihava leip\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4n antaa kuninkaalle herkut.\n49:21 Naphtali on nopia peura, ja antaa suloiset puheet.\n49:22 Joseph on hedelm\u00e4llisen puun oksa, hedelm\u00e4llisen puun oksa l\u00e4hteen tyk\u00f6n\u00e4: tytt\u00e4ret k\u00e4veliv\u00e4t muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n49:23 Ja vaikka ampujat saattivat h\u00e4nen mielens\u00e4 karvaaksi, riiteliv\u00e4t h\u00e4nen kanssansa ja vihasivat h\u00e4nt\u00e4,\n49:24 On kuitenkin h\u00e4nen joutsensa vahvana pysynyt, ja h\u00e4nen k\u00e4sivartensa miehustunut, sen v\u00e4kev\u00e4n k\u00e4tten kautta Jakobissa; h\u00e4nest\u00e4 on paimen ja kivi Israelissa.\n49:25 Sinun is\u00e4s Jumalalta on h\u00e4n sinulle avun tuottava, ja ynn\u00e4 kaikkivaltiaan kanssa on h\u00e4n sinua siunaava taivaan siunauksella ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja syvyyden siunauksella alhaalta, niin my\u00f6s nis\u00e4in ja kohtuin siunauksella.\n49:26 Sinun is\u00e4s siunaukset minun is\u00e4ini siunausten sivussa, ulottuvat voimallisesti niihin kalliimpihin asti maailman kukkuloilla; jotka tulevat Josephin p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, ja Natsirein p\u00e4\u00e4n laelle, h\u00e4nen veljeins\u00e4 keskell\u00e4.\n49:27 BenJamin on raatelevainen susi, aamulla h\u00e4n sy\u00f6 saaliin, ja ehtoona saaliin jakaa.\n49:28 N\u00e4m\u00e4t kaikki ovat kaksitoistakymment\u00e4 Israelin sukukuntaa. Ja t\u00e4m\u00e4 on se kuin heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 heille puhui siunatessansa heit\u00e4: itsekutakin, niinkuin kunkin siunaus oli, siunasi h\u00e4n heit\u00e4.\n49:29 Ja h\u00e4n k\u00e4ski heit\u00e4, ja sanoi heille: min\u00e4 kootaan minun kansani tyk\u00f6: haudatkaat minua minun is\u00e4ni tyk\u00f6, siihen luolaan, joka on Hetil\u00e4isen Ephronin vainiossa.\n49:30 Siihen luolaan Makpelan vainiossa, joka on Mamren kohdalla Kanaanin maalla, jonka Abraham osti hautaamisen perimiseksi vainion kanssa, silt\u00e4 Hetil\u00e4iselt\u00e4 Ephronilta.\n49:31 Sinne ovat he haudanneet Abrahamin ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Saaran, sinne ovat he my\u00f6s haudanneet Isaakin ja Rebekan h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4. Sinne olen min\u00e4 my\u00f6s haudannut Lean.\n49:32 Siihen vainioon ja siihen luolaan, kuin on ostettu Hetin lapsilta.\n49:33 Ja koska Jakob lopetti k\u00e4skyn lastensa tyk\u00f6, pani h\u00e4n jalkansa kokoon vuoteessa; ja loppui, ja koottiin kansansa tyk\u00f6.\n50:1 Niin Joseph lankesi is\u00e4ns\u00e4 kasvoille, itki h\u00e4nen ylitsens\u00e4, ja antoi suuta h\u00e4nen.\n50:2 Ja Joseph k\u00e4ski palvelioitansa l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 voidella is\u00e4\u00e4ns\u00e4; ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rit voitelivat Israelia.\n50:3 Ja he t\u00e4yttiv\u00e4t h\u00e4nelle nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4; sill\u00e4 niin monta oli voitelusp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Ja Egyptil\u00e4iset itkiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 seitsem\u00e4nkymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n50:4 Koska h\u00e4nen murhep\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille, sanoen: jos min\u00e4 olen armon l\u00f6yt\u00e4nyt teid\u00e4n edess\u00e4nne, niin puhukaat Pharaolle, ja sanokaat:\n50:5 Minun is\u00e4ni vannotti minua, sanoen: katso, min\u00e4 kuolen, hautaa minua minun hautaani, jonka min\u00e4 olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin min\u00e4 nyt siis menn\u00e4, ja haudata minun is\u00e4ni, ja palata t\u00e4nne j\u00e4llens\u00e4.\n50:6 Pharao sanoi h\u00e4nelle: mene ja hautaa sinun is\u00e4s, niinkuin h\u00e4n sinua vannottanut on.\n50:7 Niin Joseph meni hautaamaan is\u00e4\u00e4ns\u00e4; ja h\u00e4nen kanssansa meniv\u00e4t kaikki Pharaon palveliat, h\u00e4nen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat.\n50:8 Kaiki my\u00f6s Josephin v\u00e4ki, ja h\u00e4nen veljens\u00e4, ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ki. Ainoastaan lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa j\u00e4ttiv\u00e4t he Gosenin maalle.\n50:9 Meniv\u00e4t my\u00f6s h\u00e4nen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri joukko.\n50:10 Ja koska he tulivat Atadin riihen tyk\u00f6, joka on sill\u00e4 puolen Jordania, niin he pitiv\u00e4t siin\u00e4 suuren ja katkeran valituksen; ja h\u00e4n murehti is\u00e4\u00e4ns\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n50:11 Ja koska Kanaanin maan asuvaiset n\u00e4kiv\u00e4t heid\u00e4n murheensa Atadin riihen tyk\u00f6n\u00e4, sanoivat he: Egyptil\u00e4iset murehtivat siell\u00e4 sangen kovin. Siit\u00e4 se paikka kutsutaan: Egyptil\u00e4isten valitus, joka on sill\u00e4 puolella Jordania.\n50:12 Niin h\u00e4nen lapsensa tekiv\u00e4t h\u00e4nelle niinkuin h\u00e4n oli k\u00e4skenyt.\n50:13 Ja veiv\u00e4t h\u00e4nen Kanaanin maalle, ja hautasivat h\u00e4nen Makpelan vainion luolaan, jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perint\u00f6haudaksi, Ephronilta Hetil\u00e4iselt\u00e4, Mamren kohdalla.\n50:14 Niin palasi Joseph Egyptiin, h\u00e4n ja h\u00e4nen veljens\u00e4, ja kaikki jotka h\u00e4nen kanssansa olivat menneet hautaamaan h\u00e4nen is\u00e4\u00e4ns\u00e4, sitte kuin h\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 haudannut oli.\n50:15 Mutta koska Josephin veljet n\u00e4kiv\u00e4t is\u00e4ns\u00e4 kuolleeksi, sanoivat he: mit\u00e4maks, Joseph on vihaava meit\u00e4, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me h\u00e4nt\u00e4 vastaan tehneet olemme.\n50:16 Sent\u00e4hden k\u00e4skiv\u00e4t he sanoa Josephille: sinun is\u00e4s k\u00e4ski ennenkuin h\u00e4n kuoli, sanoen:\n50:17 Niin sanokaat Josephille: min\u00e4 rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heid\u00e4n rikoksensa ja pahatekonsa, ett\u00e4 he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna nyt anteeksi, sinun is\u00e4s Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heid\u00e4n n\u00e4it\u00e4 puhuissansa.\n50:18 Ja h\u00e4nen veljens\u00e4 my\u00f6s tulivat ja lankesivat maahan h\u00e4nen eteens\u00e4 ja sanoivat: katso, me olemme sinun palvelias.\n50:19 Joseph sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6; sill\u00e4 min\u00e4 olen Jumalan k\u00e4den alla.\n50:20 Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyv\u00e4ksi, ett\u00e4 h\u00e4n tekis, niinkuin nyt n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 on, pelastaaksensa paljo kansaa.\n50:21 \u00c4lk\u00e4\u00e4t siis nyt pelj\u00e4tk\u00f6, min\u00e4 ravitsen teit\u00e4 ja teid\u00e4n lapsianne; ja h\u00e4n rohkaisi heit\u00e4 ja puheli yst\u00e4v\u00e4llisesti heid\u00e4n kanssansa.\n50:22 Ja niin asui Joseph Egyptiss\u00e4, h\u00e4n ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 huone; ja Joseph eli sata ja kymmenen ajastaikaa,\n50:23 Ja n\u00e4ki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin my\u00f6s Makirin Manassen pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.\n50:24 Joseph sanoi veljillens\u00e4: min\u00e4 kuolen, ja Jumala on totisesti etsiv\u00e4 teit\u00e4, ja vie teid\u00e4n t\u00e4lt\u00e4 maalta siihen maahan, jonka h\u00e4n on itse vannonut Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.\n50:25 Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teit\u00e4 etsiv\u00e4, viek\u00e4\u00e4t pois minun luuni t\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n50:26 Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat h\u00e4nen, ja panivat arkkuun Egyptiss\u00e4.","title":"Finnish Bible: Genesis","type":"page"}