{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/heb.htm","path":"bib/wb/fin/heb.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/heb.htm","text":"1:1 Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille prophetain kautta; n\u00e4in\u00e4 viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 on h\u00e4n meille puhunut Poikansa kautta,\n1:2 Jonka on h\u00e4n kaikkein perilliseksi pannut, ja on my\u00f6s h\u00e4nen kauttansa maailman tehnyt;\n1:3 Joka, ett\u00e4 h\u00e4n on h\u00e4nen kunniansa kirkkaus ja h\u00e4nen olemuksensa juurikuva, ja kantaa kaikki voimansa sanalla, ja on itse kauttansa meid\u00e4n synteimme puhdistuksen tehnyt, ja istunut majesteetin oikialla puolella korkeuksissa:\n1:4 On tullut niin paljoa paremmaksi enkeleit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ylimm\u00e4isemm\u00e4n nimen on heid\u00e4n suhteensa perinyt.\n1:5 Sill\u00e4 kenelle h\u00e4n on koskaan enkeleist\u00e4 sanonut: sin\u00e4 olet minun Poikani, t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 min\u00e4 sinun synnytin! ja taas: min\u00e4 olen h\u00e4nen Is\u00e4ns\u00e4 ja h\u00e4n on minun Poikani!\n1:6 Ja taas: koska h\u00e4n tuo esikoisen maailmaan, sanoo h\u00e4n: h\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kaikki Jumalan enkelit kumartaen rukoileman?\n1:7 Mutta enkeleist\u00e4 h\u00e4n sanoo: h\u00e4n tekee enkelins\u00e4 hengeksi ja palveliansa tulenleimaukseksi.\n1:8 Mutta Pojalle: Jumala! sinun istuimes pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen: sinun valtakuntas valtikka on oikeuden valtikka.\n1:9 Sin\u00e4 rakastit vanhurskautta ja vihasit v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, sent\u00e4hden on sinun, oi Jumala, sinun Jumalas voidellut ilo-\u00f6ljyll\u00e4 enempi kuin sinun osaveljes.\n1:10 Ja: sin\u00e4 Herra olet alusta maan perustanut, ja taivaat ovat sinun k\u00e4sialas:\n1:11 Ne katoovat, mutta sin\u00e4 pysyt; ja he kaikki vanhenevat niinkuin vaate.\n1:12 Ja niinkuin puvun sin\u00e4 heit\u00e4 muuttelet, ja he muuttuvat: mutta sin\u00e4 kohdallasi pysyt ja ei sinun ajastaikas puutu.\n1:13 Mutta kelle enkeleist\u00e4 on h\u00e4n koskaan sanonut: istu minun oikialle k\u00e4delleni, siihenasti kuin min\u00e4 panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi?\n1:14 Eik\u00f6 he kaikki ole palvelevaiset henget, palvelukseen l\u00e4hetetyt niille, jotka autuuden perim\u00e4n pit\u00e4\u00e4?\n2:1 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4n sit\u00e4 visummin niist\u00e4 vaarin ottaman, joita me kuulleet olemme, ettemme joskus pahenisi.\n2:2 Sill\u00e4 jos se sana oli vahva, joka enkelitten kautta puhuttiin, ja kaikki ylitsek\u00e4ymys ja tottelemattomuus on jo ansaitun palkkansa saanut:\n2:3 Kuinkas me v\u00e4ltt\u00e4isimme, jos me senkaltaisen autuuden katsomme yl\u00f6n? joka sitte, kuin se ensin Herralta saarnattu oli, meiss\u00e4 vahvistetuksi tuli niiden kautta, jotka sen kuulleet olivat.\n2:4 Ja Jumala on siihen todistuksensa antanut sek\u00e4 ihmeill\u00e4 ett\u00e4 tunnust\u00e4hdill\u00e4, niin my\u00f6s moninaisilla voimallisilla t\u00f6ill\u00e4 ja Pyh\u00e4n Hengen jakamisilla tahtonsa j\u00e4lkeen.\n2:5 Sill\u00e4 ei h\u00e4n ole enkelitten alle antanut tulevaista maailmaa, josta me puhumme.\n2:6 Mutta yksi sen todistaa toisessa paikassa ja sanoo: mik\u00e4 on ihminen, ett\u00e4 sin\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 muistat, eli ihmisen poika, ett\u00e4s h\u00e4nt\u00e4 etsiskelet?\n2:7 Sin\u00e4 olet h\u00e4nen v\u00e4h\u00e4ksi hetkeksi enkelitten suhteen alentanut: sin\u00e4 olet h\u00e4nen kunnialla ja ylistyksell\u00e4 kaunistanut, ja asettanut k\u00e4ttes t\u00f6iden p\u00e4\u00e4lle.\n2:8 Kaikki olet sin\u00e4 heitt\u00e4nyt h\u00e4nen jalkainsa alle. Sill\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n kaikki on h\u00e4nen allensa heitt\u00e4nyt, ei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt, jota ei h\u00e4n ole h\u00e4nen allensa heitt\u00e4nyt; mutta nyt emme viel\u00e4 n\u00e4e kaikkia h\u00e4nen allensa heitetyksi.\n2:9 Vaan Jesuksen, joka v\u00e4h\u00e4ksi hetkeksi enkelitten suhteen alennettu oli, n\u00e4emme me kuoleman k\u00e4rsimisen kautta kaunistetuksi kunnialla ja ylistyksell\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen piti Jumalan armosta kaikkein edest\u00e4 kuolemaa maistaman.\n2:10 Sill\u00e4 se sopi h\u00e4nen, jonka t\u00e4hden kaikki ovat ja jonka kautta kaikki ovat, joka paljon lapsia kunniaan saattaa, ett\u00e4 h\u00e4n heid\u00e4n autuutensa P\u00e4\u00e4ruhtinaan k\u00e4rsimisen kautta t\u00e4ydelliseksi tekis.\n2:11 Sill\u00e4 ne kaikki yhdest\u00e4 ovat, sek\u00e4 se, joka pyhitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne, jotka pyhitet\u00e4\u00e4n, jonka t\u00e4hden ei h\u00e4n my\u00f6s h\u00e4pee heit\u00e4 veljiksens\u00e4 kutsua,\n2:12 Sanoen: min\u00e4 julistan sinun nimes minun veljilleni ja keskell\u00e4 seurakuntaa sinua veisulla ylist\u00e4n;\n2:13 Ja taas: min\u00e4 turvaan h\u00e4neen; ja taas: katso, min\u00e4 ja ne lapset, jotka Jumala minulle antanut on,\n2:14 Ett\u00e4 siis lapsilla on liha ja veri, niin on h\u00e4n my\u00f6s niist\u00e4 osalliseksi tullut, ett\u00e4 h\u00e4n olis kuoleman kautta hukuttanut sen, jolla kuoleman valta oli, se on: perkeleen,\n2:15 Ja p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt ne, jotka kuoleman pelvosta piti kaiken ik\u00e4ns\u00e4 orjana oleman.\n2:16 Sill\u00e4 ei tosin h\u00e4n koskaan enkeleit\u00e4 p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ota, vaan Abrahamin siemenen h\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ottaa,\n2:17 Josta h\u00e4nen kaiketi piti veljiens\u00e4 kaltainen oleman, ett\u00e4 h\u00e4n armollinen ja uskollinen ylimm\u00e4inen Pappi Jumalan edess\u00e4 olis, sovittamaan kansan syntej\u00e4.\n2:18 Sill\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4rsinyt on ja on kiusattu, taitaa h\u00e4n my\u00f6s niit\u00e4 auttaa, jotka kiusataan.\n3:1 Sent\u00e4hden pyh\u00e4t veljet, jotka taivallisessa kutsumisessa osalliset olette! ottakaat vaari siit\u00e4 apostolista ja ylimm\u00e4isest\u00e4 Papista, jonka me tunnustamme, Kristuksesta Jesuksesta,\n3:2 Joka on uskollinen sille, joka h\u00e4nen tehnyt oli, niinkuin Moseskin koko h\u00e4nen huoneeseensa.\n3:3 Mutta t\u00e4m\u00e4 on sit\u00e4 suuremman kunnian ansainnut kuin Moses, ett\u00e4 sill\u00e4 suurempi kunnia huoneesta olis, joka sen rakensi, kuin itse huoneella.\n3:4 Sill\u00e4 jokainen huone on joltakin rakennettu; mutta joka kaikki rakensi, se on Jumala.\n3:5 Ja Moses tosin oli uskollinen kaikessa h\u00e4nen huoneessansa, niinkuin palvelia, niiden todistukseksi, joita sitte sanottaman piti;\n3:6 Mutta Kristus niinkuin Poika ylitse huoneensa, jonka huone me olemme, jos me muutoin uskalluksen ja toivon kerskaamisen loppuun asti vahvana pid\u00e4mme.\n3:7 Sent\u00e4hden, niinkuin Pyh\u00e4 Henki sanoo: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, jos te kuulette h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4,\n3:8 Niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t paaduttako syd\u00e4mi\u00e4nne, niinkuin haikeudessa tapahtui kiusauksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 korvessa,\n3:9 Kussa teid\u00e4n is\u00e4nne minua kiusasivat: he koettelivat minua, ja n\u00e4kiv\u00e4t minun ty\u00f6ni nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n3:10 Sent\u00e4hden min\u00e4 n\u00e4rk\u00e4styin t\u00e4m\u00e4n sukukunnan p\u00e4\u00e4lle ja sanoin: aina he eksyv\u00e4t syd\u00e4mell\u00e4ns\u00e4, mutta ei he tunteneet minun teit\u00e4ni,\n3:11 Niin ett\u00e4 min\u00e4 vannoin minun vihassani: ei heid\u00e4n pid\u00e4 minun lepooni tuleman.\n3:12 Katsokaat, rakkaat veljet, ettei teiss\u00e4 joskus olisi kell\u00e4k\u00e4\u00e4n paha, uskotoin syd\u00e4n, joka el\u00e4v\u00e4st\u00e4 Jumalasta luopuis,\n3:13 Vaan neuvokaat teit\u00e4nne kesken\u00e4nne joka p\u00e4iv\u00e4, niinkauvan kuin t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sanotaan, ettei joku teist\u00e4 synnin petoksen kautta paatuisi.\n3:14 Sill\u00e4 me olemme Kristuksesta osallisiksi tulleet, jos me muutoin aljetun uskon loppuun asti vahvana pid\u00e4mme,\n3:15 Kuin sanotaan: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, jos te kuulette h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4; niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t paaduttako syd\u00e4mi\u00e4nne, niinkuin haikeudessa tapahtui.\n3:16 Sill\u00e4 koska muutamat sen kuulivat, niin he vihoittivat h\u00e4nen, vaan ei kaikki, jotka Egyptist\u00e4 Moseksen kautta l\u00e4ksiv\u00e4t ulos.\n3:17 Mutta keille h\u00e4n nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa vihainen oli? eik\u00f6 niille, jotka synti\u00e4 tekiv\u00e4t, joiden ruumiit korvessa hukkuivat?\n3:18 Mutta keille h\u00e4n vannoi, ettei heid\u00e4n pit\u00e4nyt h\u00e4nen lepoonsa tuleman? eik\u00f6 uskomattomille?\n3:19 Ja me n\u00e4emme, ettei he voineet ep\u00e4uskon t\u00e4hden sinne tulla.\n4:1 Niin pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4mme siis, ettemme joskus h\u00e4nen lepoonsa tulemisen lupausta hylk\u00e4isi, ja ettei kenk\u00e4\u00e4n meist\u00e4 takaperin j\u00e4isi;\n4:2 Sill\u00e4 se on meille ilmoitettu niinkuin heillekin; mutta ei heit\u00e4 sanan kuulo mit\u00e4\u00e4n auttanut, koska ei he niit\u00e4 uskoneet, jotka sen kuulivat.\n4:3 Sill\u00e4 me, jotka uskoimme, tulemme lepoon, niinkuin h\u00e4n sanoi: niinkuin min\u00e4 vannoin minun vihassani: ei heid\u00e4n pid\u00e4 minun lepooni tuleman; ja tosin, koska ty\u00f6t maailman alusta t\u00e4ytetyt olivat.\n4:4 Sill\u00e4 h\u00e4n sanoi yhdess\u00e4 paikassa seitsem\u00e4nnest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 n\u00e4in: ja Jumala lep\u00e4si seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaikista t\u00f6ist\u00e4ns\u00e4;\n4:5 Ja taas t\u00e4ss\u00e4: ei heid\u00e4n pid\u00e4 minun lepooni tuleman.\n4:6 Ett\u00e4 siis se viel\u00e4 edesp\u00e4in on, ett\u00e4 muutamain pit\u00e4\u00e4 siihen tuleman, ja ne, joille se ensin ilmoitettu oli, ei ole siihen tulleet ep\u00e4uskon t\u00e4hden,\n4:7 M\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 h\u00e4n taas yhden p\u00e4iv\u00e4n, niin pitk\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4, ja Davidin kautta sanoo: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, (niinkuin sanottu on) t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, jos te kuulette h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t paaduttako teid\u00e4n syd\u00e4mi\u00e4nne.\n4:8 Sill\u00e4 jos Josua olis heid\u00e4t lepoon saattanut, niin ei h\u00e4n olisi toisesta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 puhunut.\n4:9 Sent\u00e4hden on Jumalan kansalle yksi lepo viel\u00e4 tarjona.\n4:10 Sill\u00e4 joka h\u00e4nen lepoonsa jo tullut on, se lep\u00e4\u00e4 t\u00f6ist\u00e4ns\u00e4, niinkuin Jumalakin lep\u00e4\u00e4 t\u00f6ist\u00e4ns\u00e4.\n4:11 Niin ahkeroitkaamme siis siihen lepoon tulla, ettei joku samaan ep\u00e4uskon esikuvaan lankeaisi.\n4:12 Sill\u00e4 Jumalan sana on el\u00e4v\u00e4 ja voimallinen, ja ter\u00e4v\u00e4mpi kuin joku kaksiter\u00e4inen miekka, ja tunkee l\u00e4vitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja j\u00e4senet ja ytimet, ja on ajatusten ja syd\u00e4men aivoitusten tuomari,\n4:13 Ja ei ole yht\u00e4\u00e4n luontokappaletta h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00e4, mutta kaikki ovat paljaat ja julki h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, josta me puhumme.\n4:14 Ett\u00e4 siis meill\u00e4 suuri ylimm\u00e4inen Pappi on, Jesus Jumalan Poika. joka taivaisiin mennyt on, niin pysyk\u00e4\u00e4mme siin\u00e4 tunnustuksessa;\n4:15 Sill\u00e4 ei meill\u00e4 ole se ylimm\u00e4inen pappi, joka ei taida meid\u00e4n heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman synti\u00e4.\n4:16 Sent\u00e4hden k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme edes uskalluksella armoistuimen tyk\u00f6, ett\u00e4 me laupiuden saisimme ja l\u00f6yt\u00e4isimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme.\n5:1 Sill\u00e4 jokainen ylimm\u00e4inen pappi, otettu ihmisist\u00e4, pannaan ihmisten edest\u00e4 niiss\u00e4 asioissa, jotka Jumalalle tulevat, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntein edest\u00e4,\n5:2 Joka niit\u00e4 armahtaisi, jotka taitamattomat ja eksyv\u00e4iset ovat, ett\u00e4 h\u00e4n itsekin heikkoudella ymp\u00e4rik\u00e4\u00e4ritty on,\n5:3 Ja t\u00e4m\u00e4n t\u00e4hden tulee h\u00e4nen niinkuin kansan edest\u00e4, niin itsens\u00e4kin edest\u00e4 uhrata syntein edest\u00e4.\n5:4 Ja ei yksik\u00e4\u00e4n omista itsellens\u00e4 sit\u00e4 kunniaa, vaan se, joka Jumalalta kutsutaan, niinkuin my\u00f6s Aaron.\n5:5 Niin my\u00f6s Kristus ei ole itsi\u00e4ns\u00e4 kunnioittanut, ett\u00e4 h\u00e4n ylimm\u00e4iseksi Papiksi oli tuleva, mutta se, joka h\u00e4nelle sanoi: sin\u00e4 olet minun Poikani, t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 min\u00e4 sinun synnytin.\n5:6 Niinkuin h\u00e4n sanoo toisessa paikassa: sin\u00e4 olet Pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin s\u00e4\u00e4dyn j\u00e4lkeen.\n5:7 Joka lihansa p\u00e4ivin\u00e4 on uhrannut rukoukset ja n\u00f6yr\u00e4t anomiset, v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 huudolla ja kyyneleill\u00e4 sen tyk\u00f6, joka h\u00e4nen voi kuolemasta pelastaa, ja on my\u00f6s kuultu, ett\u00e4 h\u00e4n Jumalaa kunnioitti.\n5:8 Ja vaikka h\u00e4n (Jumalan) Poika oli, on h\u00e4n kuitenkin niist\u00e4, joita h\u00e4n k\u00e4rsi, kuuliaisuuden oppinut.\n5:9 Ja kuin h\u00e4n t\u00e4ydelliseksi tuli, on h\u00e4n kaikille niille, jotka h\u00e4nelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen,\n5:10 Ja on Jumalalta ylimm\u00e4iseksi Papiksi nimitetty, Melkisedekin s\u00e4\u00e4dyn j\u00e4lkeen,\n5:11 Josta meill\u00e4 on paljo sanomista, ja se on ty\u00f6l\u00e4s selitt\u00e4\u00e4; sill\u00e4 te olette kovakorvaisiksi tulleet.\n5:12 Sill\u00e4 te, joiden piti alkaa opettajat oleman, tarvitsette taas, ett\u00e4 me teille ensim\u00e4iset puustavit Jumalan sanan opista opettaisimme, ja olette tulleet niiksi, jotka tarvitsevat rieskaa ja ei vahvaa ruokaa.\n5:13 Sill\u00e4 jolle viel\u00e4 rieskaa pit\u00e4\u00e4 annettaman, se on harjoittamatoin vanhurskauden sanaan; (sill\u00e4 h\u00e4n on lapsi;)\n5:14 Mutta t\u00e4ydellisten sopii vahva ruoka, joilla ovat tottumisen kautta harjoitetut mielet hyv\u00e4\u00e4 ja pahaa eroittamaan.\n6:1 Sent\u00e4hden antakaamme Kristuksen opin alun sill\u00e4ns\u00e4 olla, ja ruvetkaamme niihin, jotka t\u00e4ydellisyyteen saattavat: ei vasta-uudesta perustusta laskein parannukseen kuolevaisista t\u00f6ist\u00e4 ja uskoon Jumalan p\u00e4\u00e4lle,\n6:2 Kasteen oppiin, k\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepanemiseen, kuolleitten yl\u00f6snousemiseen ja ijankaikkiseen tuomioon.\n6:3 Ja sen me tahdomme tehd\u00e4, jos Jumala muutoin sallii.\n6:4 Sill\u00e4 se on mahdotoin, ett\u00e4 ne, jotka kerran valaistus ovat, ja sit\u00e4 taivaallista lahjaa maistaneet, ja ovat Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 osallisiksi tulleet,\n6:5 Ja maistaneet Jumalan hyv\u00e4\u00e4 sanaa, ja tulevaisen maailman voimaa,\n6:6 Jos he lankeevat pois, ett\u00e4 he vasta-uudesta parannukseen uudistettaisiin, jotka toistamiseen itsellens\u00e4 Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat ja pilkkana pit\u00e4v\u00e4t.\n6:7 Sill\u00e4 maa, joka sateen sis\u00e4llens\u00e4 s\u00e4rp\u00e4\u00e4, joka usein sen p\u00e4\u00e4lle tulee, ja kasvaa tarpeellisia ruohoja niille, jotka sit\u00e4 viljelev\u00e4t, se saa siunauksen Jumalalta.\n6:8 Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kasvaa, se on kelvotoin ja l\u00e4hin kirousta, jonka loppu on, ett\u00e4 se poltetaan.\n6:9 Mutta me toivomme teilt\u00e4 rakkahimmat, parempaa ja sit\u00e4, mik\u00e4 autuuteen sopii, ehk\u00e4 me n\u00e4in puhumme.\n6:10 Sill\u00e4 ei Jumala ole v\u00e4\u00e4r\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n unohtais teid\u00e4n tekonne ja ty\u00f6nne rakkaudessa, jonka te h\u00e4nen nimellens\u00e4 osoititte, koska te pyhi\u00e4 palvelitte ja viel\u00e4 palvelette.\n6:11 Mutta me halajamme, ett\u00e4 jokainen teist\u00e4 sen ahkeruuden osoittais, pit\u00e4in toivon vahvuuden hamaan loppuun asti,\n6:12 Ettette hitaiksi tulisi, vaan olisitte niiden seuraajat, jotka uskon ja pitk\u00e4mielisyyden kautta luvatun perimisen saavat.\n6:13 Sill\u00e4 Jumala, joka Abrahamille lupauksen antoi, koska ei h\u00e4n taitanut yhdenk\u00e4\u00e4n suuremman kautta vannoa, niin h\u00e4n vannoi itse kauttansa,\n6:14 Sanoen: totisesti tahdon min\u00e4 siunaten siunata sinua ja enent\u00e4en enent\u00e4\u00e4 sinua.\n6:15 Ja ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisesti odotti, niin h\u00e4n sai lupauksen.\n6:16 Sill\u00e4 ihmiset tosin vannovat sen kautta, joka suurempi on kuin he, ja se on kaiken heid\u00e4n riitansa loppu, jos se valalla vahvistetaan.\n6:17 Jossa Jumala tahtoi lupauksen perillisille neuvonsa vahvuuden ylt\u00e4kyll\u00e4isesti osoittaa, vannoi h\u00e4n valan:\n6:18 Ett\u00e4 me kahden liikkumattoman kappaleen kautta, joissa mahdotoin on Jumalan valehdella, juuri vahvan uskalluksen pit\u00e4isimme, me jotka siihen turvaamme, ett\u00e4 me taritun toivon saisimme,\n6:19 Jonka me pid\u00e4mme vahvana ja lujana meid\u00e4n sielumme ankkurina, joka ulottuu sis\u00e4lle hamaan niihinkin asti, jotka esiripun sis\u00e4lm\u00e4isell\u00e4 puolella ovat,\n6:20 Johonka edell\u00e4juoksia on meid\u00e4n edell\u00e4mme mennyt sis\u00e4lle, Jesus, Melkisedekin s\u00e4\u00e4dyn j\u00e4lkeen, ylimm\u00e4iseksi Papiksi tehty ijankaikkisesti.\n7:1 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Melkisedek oli Salemin kuningas, kaikkein korkeimman Jumalan pappi, joka Abrahamia vastaan meni, kuin h\u00e4n palasi kuningasten taposta, ja siunasi h\u00e4nt\u00e4,\n7:2 Jolle my\u00f6s Abraham jakoi kymmenykset kaikista. Ensin h\u00e4n tulkitaan vanhurskauden kuninkaaksi, vaan sen j\u00e4lkeen Salemin kuninkaaksi, se on: rauhan kuningas,\n7:3 Ilman is\u00e4\u00e4, ilman \u00e4iti\u00e4, ilman sukua, ja ei h\u00e4nell\u00e4 ole p\u00e4iv\u00e4in alkua eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4n loppua; mutta h\u00e4n on Jumalan Poikaan verrattu ja pysyy pappina ijankaikkisesti.\n7:4 Mutta katsokaat, kuinka suuri t\u00e4m\u00e4 on, jolle Abraham patriarkka saaliista kymmenykset antoi.\n7:5 Ja ne, jotka Levin pojista papin viran ottavat, niin heill\u00e4 on k\u00e4sky kymmenyksi\u00e4 kansalta ottaa lain j\u00e4lkeen, se on: heid\u00e4n veljilt\u00e4ns\u00e4, vaikka ne Abrahamin kupeista tulleet ovat.\n7:6 Mutta se, jonka sukua ei heid\u00e4n seassansa lueta, otti Abrahamilta kymmenykset ja siunasi h\u00e4nt\u00e4, jolla lupaukset olivat.\n7:7 Mutta ei yksik\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kiell\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4hempi siunataan silt\u00e4, joka enempi on.\n7:8 Ja t\u00e4ss\u00e4 tosin kuolevaiset ihmiset kymmenyksi\u00e4 ottavat; mutta siell\u00e4 h\u00e4n todistaa h\u00e4nen el\u00e4v\u00e4n.\n7:9 Ja (ett\u00e4 minun niin sanoman pit\u00e4\u00e4,) Levin, joka tottui kymmenyksi\u00e4 ottamaan, t\u00e4ytyi my\u00f6s Abrahamissa kymmenyksi\u00e4 antaa;\n7:10 Sill\u00e4 h\u00e4n oli viel\u00e4 is\u00e4ins\u00e4 kupeissa, kuin Melkisedek h\u00e4nt\u00e4 vastaan meni.\n7:11 Sent\u00e4hden, jos t\u00e4ydellisyys on Levin pappeuden kautta tapahtunut; (sill\u00e4 sen alla on kansa lain saanut,) mit\u00e4 sitte oli tarvetta sanoa, ett\u00e4 toinen pappi oli Melkisedekin s\u00e4\u00e4dyn j\u00e4lkeen tuleva, ja ei Aaronin s\u00e4\u00e4dyn j\u00e4lkeen?\n7:12 Sill\u00e4 kussa pappeus muutetaan, siin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s laki muutettaman.\n7:13 Sill\u00e4 se, josta n\u00e4it\u00e4 sanotaan, on toisesta suvusta, josta ei yksik\u00e4\u00e4n alttaria palvellut.\n7:14 Sill\u00e4 se on julkinen, ett\u00e4 meid\u00e4n Herramme on Juudan sukukunnasta tullut, jolle sukukunnalle ei Moses ole mit\u00e4\u00e4n pappeudesta puhunut;\n7:15 Ja se on viel\u00e4 selke\u00e4mpi, jos Melkisedekin s\u00e4\u00e4dyn j\u00e4lkeen toinen pappi tulee yl\u00f6s,\n7:16 Joka ei lihallisen k\u00e4skyn lain j\u00e4lkeen tehty ole, vaan loppumattoman el\u00e4m\u00e4n voiman j\u00e4lkeen.\n7:17 Sill\u00e4 n\u00e4in h\u00e4n todistaa: sin\u00e4 olet pappi ijankaikkisesti Melkisedekin s\u00e4\u00e4dyn j\u00e4lkeen.\n7:18 Sill\u00e4 ensim\u00e4inen laki lakkaa, sen heikkouden ja kelvottomuuden t\u00e4hden;\n7:19 Sill\u00e4 ei se laki taitanut t\u00e4ydelliseksi tehd\u00e4, vaan se oli sis\u00e4llejohdatus parempaan toivoon, jonka kautta me Jumalaa l\u00e4henemme,\n7:20 (Ja niin paljoa enempi, ettei ilman valaa;\n7:21 Sill\u00e4 ne olivat tosin ilman valaa papiksi tulleet, mutta t\u00e4m\u00e4 valalla, h\u00e4nen kauttansa, joka h\u00e4nelle sanoi: Herra on vannonut ja ei sit\u00e4 kadu: sin\u00e4 olet pappi Melkisedekin s\u00e4\u00e4dyn j\u00e4lkeen ijankaikkisesti,)\n7:22 Ja n\u00e4in paljoa paremman Testamentin toimittajaksi on Jesus tullut.\n7:23 Ja niit\u00e4 tosin monta papiksi tuli, ettei kuolema sallinut heid\u00e4n pysy\u00e4;\n7:24 Mutta t\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n pysyy ijankaikkisesti, on katoomatoin pappeus,\n7:25 Josta h\u00e4n my\u00f6s taitaa ne ijankaikkisesti autuaiksi tehd\u00e4, jotka h\u00e4nen kauttansa Jumalan tyk\u00f6 tulevat, ja el\u00e4\u00e4 aina ja rukoilee alati heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4.\n7:26 Sill\u00e4 senkaltainen ylimm\u00e4inen Pappi meille sopii, pyh\u00e4, viatoin, saastatoin, syntisist\u00e4 eroitettu ja korkeammaksi taivaita tullut,\n7:27 Jolla ei olisi joka p\u00e4iv\u00e4 tarve, niinkuin muut ylimm\u00e4iset papit, ensin omain synteins\u00e4 edest\u00e4 uhraamaan, sitte kansan syntein edest\u00e4; sill\u00e4 sen h\u00e4n on jo silloin tehnyt, kuin h\u00e4n itsens\u00e4 uhrasi.\n7:28 Sill\u00e4 laki asettaa ihmiset ylimm\u00e4iseksi papiksi, joilla heikkous on; mutta valan sana, joka lain j\u00e4lkeen sanottiin, asettaa Pojan ijankaikkisesti t\u00e4ydelliseksi.\n8:1 Mutta t\u00e4m\u00e4 on p\u00e4\u00e4kappale niist\u00e4, joita me puhumme: meill\u00e4 on senkaltainen ylimm\u00e4inen Pappi, joka istuu oikialla k\u00e4dell\u00e4 majesteetin istumella taivaissa,\n8:2 Ja on pyh\u00e4in lahjain palvelia, ja sen totisen majan, jonka Jumala asetti ja ei ihminen.\n8:3 Sill\u00e4 jokainen ylimm\u00e4inen pappi asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja: sent\u00e4hden tarvitaan, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4kin olis jotakin uhraamista.\n8:4 Sill\u00e4 jos h\u00e4n nyt maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olis, niin ei h\u00e4n olisi pappi; sill\u00e4 papit ovat, jotka lain j\u00e4lkeen lahjoja uhraavat,\n8:5 Jotka palvelevat taivaallisten esikuvaa ja varjoa, niinkuin jumalallinen vastaus Mosekselle sanoi, kuin h\u00e4nen piti majan p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4n: katso, sanoo h\u00e4n, ett\u00e4s kaikki teet sen kuvan j\u00e4lkeen, mik\u00e4 sinulle vuorella osoitettu on.\n8:6 Mutta nyt on h\u00e4n paremman viran saanut, niinkuin h\u00e4n paremman Testamentinkin v\u00e4limies on, joka parempain lupausten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 seisoo.\n8:7 Sill\u00e4 jos entinen olis puuttumatoin ollut, niin ei toiselle olisi siaa tehty;\n8:8 Sill\u00e4 h\u00e4n nuhtelee heit\u00e4 ja sanoo: katso, p\u00e4iv\u00e4t tulevat, sanoo Herra, ett\u00e4 min\u00e4 Israelin huoneelle ja Juudan huoneelle tahdon Uuden Testamentin p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4,\n8:9 En sen Testamentin j\u00e4lkeen, jonka min\u00e4 heid\u00e4n isillens\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 annoin, kuin min\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4teens\u00e4 rupesin, heit\u00e4 Egyptin maalta johdattaakseni; sill\u00e4 ei he pysyneet minun Testamentissani, niin en min\u00e4k\u00e4\u00e4n ole heist\u00e4 lukua pit\u00e4nyt, sanoo Herra.\n8:10 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se Testamentti, jonka min\u00e4 tahdon s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 Israelin huoneelle, niiden p\u00e4iv\u00e4in j\u00e4lkeen, sanoo Herra: min\u00e4 tahdon antaa minun lakini heid\u00e4n mieleens\u00e4, ja tahdon ne kirjoittaa heid\u00e4n syd\u00e4miins\u00e4, ja tahdon olla heid\u00e4n Jumalansa, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman minun kansani.\n8:11 Ja ei yhdenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 opettaman eik\u00e4 velje\u00e4ns\u00e4, ja sanoman: tunne Herra! sill\u00e4 kaikki pit\u00e4\u00e4 minun tunteman, hamasta pienest\u00e4 heid\u00e4n seassansa niin suurimpaan asti.\n8:12 Sill\u00e4 min\u00e4 tulen lepytetyksi heid\u00e4n v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4ns\u00e4 ja heid\u00e4n synneist\u00e4ns\u00e4, ja heid\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4ns\u00e4 en min\u00e4 tahdo enempi muistaa.\n8:13 Siin\u00e4 kuin h\u00e4n sanoo: uusi, vanhensi h\u00e4n entisen; sill\u00e4 joka vanha ja ij\u00e4llinen on, se on l\u00e4sn\u00e4 loppuansa.\n9:1 Niin oli tosin entisell\u00e4kin majalla jumalanpalveluksen oikeus ja ulkonainen pyhyys.\n9:2 Sill\u00e4 ensim\u00e4inen maja oli rakennettu, jossa olivat kynttil\u00e4jalka, ja p\u00f6yt\u00e4, ja katselmusleiv\u00e4t, joka pyh\u00e4ksi kutsuttiin.\n9:3 Mutta toisen esiripun takana oli se maja, joka kaikkein pyhimm\u00e4ksi kutsuttiin,\n9:4 Jossa oli kultainen pyh\u00e4n savun astia ja Testamentin arkki kaikkialta kullalla silattu, siin\u00e4 my\u00f6s oli kultainen astia, jossa oli manna, ja kukoistavainen Aaronin sauva ja Testamentin taulut.\n9:5 Mutta sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olivat kunnian Kerubimit, jotka armo-istuimen varjosivat; joista ei nyt ole erinomattain sanomista.\n9:6 Mutta kuin ne n\u00e4in asetetut olivat, meniv\u00e4t papit aina siihen ensim\u00e4iseen majaan ja toimittivat jumalanpalveluksen;\n9:7 Vaan toiseen meni ainoasti ylimm\u00e4inen pappi kerran vuodessa yksin\u00e4ns\u00e4, ei ilman verta, jonka h\u00e4n uhrasi omainsa ja kansan rikosten edest\u00e4:\n9:8 Jolla Pyh\u00e4 Henki ilmoitti, ettei pyhityksen tiet\u00e4 niinkauvan julistettu, kuin se entinen maja seisoo,\n9:9 Joka sill\u00e4 ajalla oli esikuva, jossa lahjat ja uhrit uhrattiin, jotka ei voineet omantunnon per\u00e4\u00e4n t\u00e4ydelliseksi tehd\u00e4 sit\u00e4, joka jumalanpalvelusta teki.\n9:10 Ainoastaan ruilla ja juomilla, ja moninaisilla pesemisill\u00e4 ja lihan s\u00e4\u00e4dyiss\u00e4, jotka ojennuksen aikaan asti olivat p\u00e4\u00e4lle pannut.\n9:11 Mutta Kristus on tullut tulevaisten tavarain ylimm\u00e4iseksi Papiksi, suuremman ja t\u00e4ydellisemm\u00e4n majan kautta, joka ei k\u00e4sill\u00e4 tehty ole, se on: joka ei n\u00e4in ole rakennettu;\n9:12 Eik\u00e4 kauristen taikka vasikkain veren kautta, vaan h\u00e4n on kerran oman verens\u00e4 kautta mennyt pyh\u00e4\u00e4n, ja ijankaikkisen lunastuksen l\u00f6yt\u00e4nyt.\n9:13 Sill\u00e4 jos h\u00e4rk\u00e4in ja kauristen veri, ja hehkoisen tuhka, priiskotettu saastaisten p\u00e4\u00e4lle, pyhitt\u00e4\u00e4 lihalliseen puhtauteen,\n9:14 Kuinka paljoa enemmin Kristuksen veri, joka itsens\u00e4 ilman kaiketa viata iankaikkisen hengen kautta Jumalalle uhrannut on, on puhdistava omantuntomme kuolevaisista t\u00f6ist\u00e4, el\u00e4v\u00e4\u00e4 Jumalaa palvelemaan?\n9:15 Ja sent\u00e4hden on h\u00e4n my\u00f6s Uuden Testamentin v\u00e4limies, ett\u00e4 ne, jotka kutsutut ovat, sen luvatun ijankaikkisen perimisen saisivat, ett\u00e4 h\u00e4nen kuolemansa siin\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4vi niiden ylitsek\u00e4ymisten lunastukseksi, jotka entisen Testamentin alla olivat.\n9:16 Sill\u00e4 kussa Testamentti on, siin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen kuolemansa oleman, joka Testamentin teki.\n9:17 Sill\u00e4 kuolemalla testamentti vahvistetaan, joka ei ole niin kauvan vahva, kuin se el\u00e4\u00e4, joka sen teki.\n9:18 Sent\u00e4hden ei se entinenk\u00e4\u00e4n ilman verta s\u00e4\u00e4tty.\n9:19 Sill\u00e4 kuin Moses oli puhunut kaikelle kansalle jokaisen k\u00e4skyn lain j\u00e4lkeen, otti h\u00e4n vasikkain ja kauristen verta veden kanssa, ja purpuravilloja, ja isoppia, ja priiskotti sek\u00e4 Raamatun ett\u00e4 kaiken kansan,\n9:20 Sanoen: t\u00e4m\u00e4 on sen Testamentin veri, jonka Jumala teille k\u00e4skenyt on.\n9:21 Ja majan ja kaikki jumalanpalveluksen astiat priiskotti h\u00e4n my\u00f6s verell\u00e4.\n9:22 Ja l\u00e4hes kaikki verell\u00e4 lain j\u00e4lkeen puhdistetaan, ja paitsi veren vuodatusta ei yht\u00e4\u00e4n anteeksiantamusta tapahdu.\n9:23 Niin siis tarvitaan, ett\u00e4 taivaallisten kuvat senkaltaisilla puhdistetaan; mutta itse taivaalliset pit\u00e4\u00e4 paremmilla uhreilla puhdistettaman kuin ne olivat.\n9:24 Sill\u00e4 ei Kristus mennyt k\u00e4sill\u00e4 tehtyyn pyh\u00e4\u00e4n, joka totisen kuva on, vaan h\u00e4n meni itse taivaasen, ett\u00e4 h\u00e4n nyt Jumalan kasvoin edess\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4htemme ilmestyis;\n9:25 Ei, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 useimmin itsens\u00e4 uhraaman, niinkuin ylimm\u00e4inen pappi joka vuosi meni muukalaisella verell\u00e4 pyh\u00e4\u00e4n:\n9:26 (Muutoin olis h\u00e4nen useammin tullut jo maailman alusta k\u00e4rsi\u00e4,) mutta nyt kerran maailman lopulla on h\u00e4n oman uhrinsa kautta ilmestynyt synnin poispanemiseksi.\n9:27 Ja niinkuin kaikkein ihmisten pit\u00e4\u00e4 kerran kuoleman, mutta senj\u00e4lkeen tuomio,\n9:28 Niin on my\u00f6s Kristus kerran uhrattu monen syntej\u00e4 ottamaan pois; mutta toisella haavalla on h\u00e4n ilman synti\u00e4 ilmestyv\u00e4 niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 odottavat autuudeksi.\n10:1 Sill\u00e4 lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niill\u00e4 uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ik\u00e4n\u00e4 taida niit\u00e4 t\u00e4ydelliseksi tehd\u00e4, jotka uhraavat.\n10:2 Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niill\u00e4, jotka uhrasivat, synneist\u00e4 silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.\n10:3 Vaan sill\u00e4 tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.\n10:4 Sill\u00e4 mahdotoin on h\u00e4rk\u00e4in ja kauristen veren kautta syntej\u00e4 ottaa pois.\n10:5 Sent\u00e4hden, kuin h\u00e4n maailmaan tuli, sanoi h\u00e4n: uhria ja lahjaa et sin\u00e4 tahtonut, mutta ruumiin olet sin\u00e4 minulle valmistanut;\n10:6 Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.\n10:7 Silloin min\u00e4 sanoin: katso, min\u00e4 tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu,) ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n sinun tahtos, Jumala.\n10:8 Niinkuin h\u00e4n ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sin\u00e4 tahtonut, ei my\u00f6s ne sinulle kelvanneet, (jotka lain j\u00e4lkeen uhrataan,)\n10:9 Silloin h\u00e4n sanoi: katso, min\u00e4 tulen tekem\u00e4\u00e4n, Jumala, sinun tahtos. H\u00e4n ottaa pois entisen, ett\u00e4 h\u00e4n toisen asettais.\n10:10 Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.\n10:11 Ja jokainen pappi on siihen pantu, ett\u00e4 h\u00e4nen joka p\u00e4iv\u00e4 jumalanpalvelusta tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ja usein yht\u00e4l\u00e4ist\u00e4 uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntej\u00e4 ottaa pois.\n10:12 Mutta kuin t\u00e4m\u00e4 oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edest\u00e4 uhrannut, istuu h\u00e4n nyt Jumalan oikialla k\u00e4dell\u00e4,\n10:13 Ja odottaa, ett\u00e4 h\u00e4nen vihollisensa pannaan h\u00e4nen jalkainsa astinlaudaksi.\n10:14 Sill\u00e4 yhdell\u00e4 uhrilla on h\u00e4n ijankaikkisesti t\u00e4ydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitet\u00e4\u00e4n.\n10:15 Mutta sen todistaa my\u00f6s meille itse Pyh\u00e4 Henki, sill\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4n ennen sanoi:\n10:16 T\u00e4m\u00e4 on se Testamentti, jonka min\u00e4 tahdon heille tehd\u00e4 niiden p\u00e4iv\u00e4in j\u00e4lkeen, sanoo Herra: min\u00e4 tahdon antaa minun lakini heid\u00e4n syd\u00e4miins\u00e4, ja heid\u00e4n mieliins\u00e4 min\u00e4 ne kirjoitan,\n10:17 Ja heid\u00e4n syntej\u00e4ns\u00e4 ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4ns\u00e4 en min\u00e4 enempi tahdo muistaa.\n10:18 Mutta kussa n\u00e4iden anteeksiantamus on, siin\u00e4 ei silleen uhria syntein edest\u00e4 ole.\n10:19 Ett\u00e4 siis meill\u00e4, rakkaat veljet, on vapaus menn\u00e4 pyh\u00e4\u00e4n, Jesuksen veren kautta.\n10:20 Jonka h\u00e4n meille on valmistanut uudeksi ja el\u00e4v\u00e4ksi tieksi, esiripun kautta, se on: h\u00e4nen lihansa kautta,\n10:21 Ja meill\u00e4 on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;\n10:22 Niin k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 totisella syd\u00e4mell\u00e4, t\u00e4ydell\u00e4 uskolla, priiskotetut meid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4mme, (ja p\u00e4\u00e4stetyt) pahasta omastatunnosta,\n10:23 Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedell\u00e4, ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4mme horjumatoin toivon tunnustus: (sill\u00e4 se on uskollinen, joka ne lupasi),\n10:24 Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, ett\u00e4 me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvist\u00e4 t\u00f6ist\u00e4,\n10:25 Ei antain yl\u00f6n yhteist\u00e4 seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teit\u00e4nne kesken\u00e4nne, ja sit\u00e4 enemmin kuin te n\u00e4ette sen p\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hestyv\u00e4n.\n10:26 Sill\u00e4 jos me ehdollamme sitte synti\u00e4 teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meill\u00e4 ole en\u00e4\u00e4n yht\u00e4\u00e4n uhria syntein edest\u00e4,\n10:27 Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset sy\u00f6v\u00e4 on.\n10:28 Jos joku Moseksen lain rikkoo, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.\n10:29 Kuinka paljoa enemm\u00e4n rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta h\u00e4n pyhitetty on, ja armon Henke\u00e4 pilkkaa?\n10:30 Sill\u00e4 me tunnemme h\u00e4nen, joka sanoi: minun on kosto, min\u00e4 tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.\n10:31 Hirmuinen on langeta el\u00e4v\u00e4n Jumalan k\u00e4siin.\n10:32 Muistakaa siis entisi\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4, joina te valistetut olitte ja k\u00e4rsitte monen vaivan kilvoituksen:\n10:33 Puolittain silloin, kuin te sek\u00e4 pilkkain ett\u00e4 tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille my\u00f6s niin k\u00e4vi.\n10:34 Sill\u00e4 te olette my\u00f6s niist\u00e4 vaivoista, jotka minun siteist\u00e4ni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teid\u00e4n hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla k\u00e4rsineet, tiet\u00e4en, ett\u00e4 teill\u00e4 on parempi ja pysyv\u00e4isempi tavara taivaissa.\n10:35 \u00c4lk\u00e4\u00e4t siis heitt\u00e4k\u00f6 pois teid\u00e4n uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.\n10:36 Sill\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyys on teille tarpeellinen, tehd\u00e4ksenne Jumalan tahtoa, ett\u00e4 te lupauksen saisitte.\n10:37 Sill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n hetken per\u00e4st\u00e4 tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.\n10:38 Mutta vanhurskas el\u00e4\u00e4 uskosta: ja joka v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, siihen ei minun sieluni mielisty.\n10:39 Mutta emme ole ne, jotka meit\u00e4mme kadotukseen v\u00e4lt\u00e4mme, vaan jotka uskomme sielun tallella pit\u00e4miseen.\n11:1 Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 ep\u00e4ile.\n11:2 Sen kautta ovat vanhat todistuksen saaneet.\n11:3 Uskon kautta me ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 maailma on Jumalan sanalla valmistettu, ja ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 me n\u00e4emme, ne ovat tyhj\u00e4st\u00e4 tehdyt.\n11:4 Uskon kautta Abel uhrasi Jumalalle suuremman uhrin kuin Kain, jonka kautta h\u00e4n sai todistuksen, ett\u00e4 h\u00e4n oli vanhurskas, kuin Jumala h\u00e4nen lahjoistansa todisti; ja sen kautta h\u00e4n viel\u00e4 puhuu, vaikka h\u00e4n kuollut on.\n11:5 Uskon kautta Enok otettiin pois, ettei h\u00e4n kuolemaa n\u00e4hnyt, ja ei ole l\u00f6ydetty, ett\u00e4 Jumala h\u00e4nen otti pois; sill\u00e4 ennenkuin h\u00e4n otettiin pois, oli h\u00e4nell\u00e4 todistus, ett\u00e4 h\u00e4n kelpasi Jumalalle.\n11:6 Sill\u00e4 ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle); sill\u00e4 joka Jumalan tyk\u00f6 tulla tahtoo, sen pit\u00e4\u00e4 uskoman, ett\u00e4 h\u00e4n on, ja on niille kostaja, jotka h\u00e4nt\u00e4 etsiv\u00e4t.\n11:7 Uskon kautta sai Noa Jumalan k\u00e4skyn niist\u00e4, jotka ei viel\u00e4 n\u00e4kyneet, pelk\u00e4si ja valmisti arkin huoneensa autuudeksi; jonka kautta h\u00e4n maailman tuomitsi, ja tuli sen vanhurskauden perilliseksi, joka uskon kautta tulee.\n11:8 Uskon kautta tuli Abraham kuuliaiseksi, kuin h\u00e4n kutsuttiin menem\u00e4\u00e4n siihen maahan, jonka h\u00e4n oli periv\u00e4, ja h\u00e4n meni eik\u00e4 tiet\u00e4nyt kuhunka h\u00e4n tuleva oli.\n11:9 Uskon kautta oli h\u00e4n muukalainen luvatussa maassa, niinkuin vieraalla maalla, ja asui majoissa Isaakin ja Jakobin kanssa, jotka olivat sen lupauksen kanssaperilliset.\n11:10 Sill\u00e4 h\u00e4n oli odottanut sit\u00e4 kaupunkia, jolla perustus oli, jonka rakentaja ja luoja on Jumala.\n11:11 Uskon kautta my\u00f6s Saara sai voiman siitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4, ja synnytti j\u00e4lkeen ik\u00e4ns\u00e4 ajan; sill\u00e4 h\u00e4n piti sen uskollisena, joka sen h\u00e4nelle luvannut oli.\n11:12 Sent\u00e4hden my\u00f6s yhdest\u00e4, joka niin jo kuollut oli, syntyi monta, niinkuin t\u00e4hti\u00e4 on taivaassa ja niinkuin santaa meren rannassa, joka ep\u00e4lukuinen on.\n11:13 N\u00e4m\u00e4t kaikki ovat uskossa kuolleet ja ei ole niist\u00e4 lupauksista saaneet, vaan ainoastansa taampaa n\u00e4hneet ja kuitenkin niihin turvanneet ja hyvin tyytyiv\u00e4t ja tunnustivat, ett\u00e4 he vieraat ja muukalaiset maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olivat.\n11:14 Sill\u00e4 ne, jotka n\u00e4it\u00e4 sanovat, he osoittavat, ett\u00e4 he is\u00e4nmaata etsiv\u00e4t.\n11:15 Ja jos he sitte muistaneet olisivat, kusta he l\u00e4hteneet olivat, olis heill\u00e4 kyll\u00e4 aikaa palata ollut.\n11:16 Mutta he pyyt\u00e4v\u00e4t parempaa, se on: taivaallista. Sent\u00e4hden ei Jumala h\u00e4pee kutsuttaa heid\u00e4n Jumalaksensa; sill\u00e4 h\u00e4n valmisti heille kaupungin.\n11:17 Uskon kautta uhrasi Abraham Isaakin, kuin h\u00e4n kiusattiin, ja uhrasi ainokaisensa, kuin h\u00e4n jo oli lupaukset saanut,\n11:18 Josta sanottu oli: Isaakissa kutsutaan sinulle siemen,\n11:19 Ja ajatteli, ett\u00e4 Jumala voi kuolleistakin her\u00e4tt\u00e4\u00e4; josta h\u00e4n my\u00f6s h\u00e4nen niinkuin yhdess\u00e4 esikuvassa j\u00e4lleen sai.\n11:20 Uskon kautta siunasi Isaak tulevaisista asioista Jakobia ja Esauta.\n11:21 Uskon kautta siunasi Jakob kuollessansa molemmat Josephin pojat, rukoili ja nojasi sauvansa p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle.\n11:22 Uskon kautta puhui Joseph kuollessansa Israelin lasten l\u00e4htemisest\u00e4 ja antoi k\u00e4skyn luistansa.\n11:23 Uskon kautta Moses, kuin h\u00e4n syntynyt oli, salattiin kolme kuukautta vanhemmiltansa, ett\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t, kuinka kaunis poikainen h\u00e4n oli, ja ei pelj\u00e4nneet kuninkaan haastoa.\n11:24 Uskon kautta Moses, kuin h\u00e4n jo suureksi tuli, kielsi kutsuttaa itsens\u00e4 Pharaon tytt\u00e4ren pojaksi,\n11:25 Ja valitsi paljoa paremmaksi k\u00e4rsi\u00e4 vaivaa Jumalan joukon kanssa, kuin ajallista tarvetta synniss\u00e4 nautita,\n11:26 Ja luki suuremmaksi rikkaudeksi Kristuksen pilkan, kuin Egyptin tavarat; sill\u00e4 h\u00e4n katsoi palkan maksoa.\n11:27 Uskon kautta j\u00e4tti h\u00e4n Egyptin ja ei pelj\u00e4nnyt kuninkaan hirmuisuutta; sill\u00e4 h\u00e4n riippui h\u00e4ness\u00e4, jota ei h\u00e4n n\u00e4hnyt, niinkuin h\u00e4n jo olis h\u00e4nen n\u00e4hnyt.\n11:28 Uskon kautta piti h\u00e4n p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 ja veren vuodatusta, ettei se, joka esikoiset tappoi, olisi ruvennut heihin.\n11:29 Uskon kautta k\u00e4viv\u00e4t ne Punaisen meren l\u00e4vitse niinkuin kuivaa maata my\u00f6ten, jota my\u00f6s Egyptil\u00e4iset koettelivat ja upposivat.\n11:30 Uskon kautta Jerikon muurit lankesivat, kuin niit\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 k\u00e4ytiin ymp\u00e4ri.\n11:31 Uskon kautta ei portto Rahab hukkunut uskomattomain kanssa, koska vakoojat rauhallisesti huoneeseensa korjasi.\n11:32 Ja mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 enempi sanoman? Sill\u00e4 aika tulis minulle lyhyeksi, jos minun pit\u00e4is luetteleman Gideonista, ja Barakista, ja Simsonista, ja Jephtasta, ja Davidista, ja Samuelista, ja prophetaista,\n11:33 Jotka uskon kautta ovat valtakunnat voittaneet, tehneet vanhurskautta, saaneet lupaukset, tukkineet jalopeurain suut,\n11:34 Sammuttaneet tulen voiman, v\u00e4ltt\u00e4neet miekan ter\u00e4n, ovat v\u00e4kev\u00e4ksi heikkoudesta tulleet ovat voimalliseksi sodassa tulleet, muukalaisten sotajoukot maahan ly\u00f6neet.\n11:35 Vaimot ovat kuolleensa yl\u00f6snousemisesta j\u00e4lleen saaneet; mutta muut ovat rikki revityt, ja ei pelastusta ottaneet vastaan, ett\u00e4 heid\u00e4n paremman yl\u00f6snousemisen saaman piti.\n11:36 Muutamat taas ovat pilkkoja ja haavoja k\u00e4rsineet, ja viel\u00e4 sittekin kahleet ja vankiuden,\n11:37 Ovat kivitetyt, rikki hakatut, l\u00e4vitse pistetyt, miekalla surmatut, vaeltaneet ymp\u00e4ri lammasten ja vuohten nahoissa, ovat olleet k\u00f6yh\u00e4t, ahdistetut, vaivatut.\n11:38 (Joille maailma oli mahdotoin), ovat korvessa eksyneet ja vuorilla, ja m\u00e4en rotkoissa ja maan kuopissa.\n11:39 Ja kaikki n\u00e4m\u00e4t ovat uskon kautta todistuksen saaneet, eik\u00e4 saaneet sit\u00e4 lupausta:\n11:40 Ett\u00e4 Jumala on jotakin paremmin meille edeskatsonut, ettei he ilman meit\u00e4 t\u00e4ydelliseksi tulleet olisi.\n12:1 Sent\u00e4hden my\u00f6s me, ett\u00e4 meill\u00e4 on n\u00e4in suuri todistusten joukko meid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4mme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden kautta siin\u00e4 kilvoituksessa, joka meid\u00e4n eteemme pantu on,\n12:2 Ja katsokaamme uskon alkajan ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4n Jesuksen p\u00e4\u00e4lle, joka, vaikka h\u00e4n olis kyll\u00e4 taitanut iloita, k\u00e4rsi risti\u00e4, ei totellut pilkkaa, ja nyt istuu oikialla k\u00e4dell\u00e4 Jumalan istuimella.\n12:3 Niin muistakaat h\u00e4nt\u00e4, joka senkaltaisen vastahakoisuuden on syntisilt\u00e4 itse vastaansa k\u00e4rsinyt, ettette v\u00e4sy teid\u00e4n mieless\u00e4nne ja lakkaa.\n12:4 Sill\u00e4 ette ole viel\u00e4 hamaan vereen asti kilvoitellen synti\u00e4 vastaan olleet,\n12:5 Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niin. kuin lapsille puhuu: minun poikani, \u00e4l\u00e4 katso yl\u00f6n Herran kuritusta, ja \u00e4l\u00e4 n\u00e4\u00e4nny, koskas h\u00e4nelt\u00e4 rangaistaan,\n12:6 Sill\u00e4 jota Herra rakastaa, sit\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s rankaisee; mutta jokaista poikaa h\u00e4n pieks\u00e4\u00e4, jonka h\u00e4n korjaa.\n12:7 Jos te kurituksen k\u00e4rsitte, niin Jumala taritsee itsens\u00e4 teille niinkuin lapsillensa; sill\u00e4 kuka on se poika, jota ei is\u00e4 kurita?\n12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette \u00e4p\u00e4r\u00e4t ja ette lapset.\n12:9 Ja kuin meill\u00e4 ovat lihalliset is\u00e4t olleet kurittajana, niin me olemme niit\u00e4 kavahtaneet: eik\u00f6 meid\u00e4n siis paljoa enemmin pid\u00e4 hengelliselle Is\u00e4lle alamaiset oleman, ett\u00e4 me el\u00e4isimme?\n12:10 Sill\u00e4 ne tosin ovat meit\u00e4 kurittaneet harvoina p\u00e4ivin\u00e4 luulonsa j\u00e4lkeen; mutta t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n tarpeeksemme, ett\u00e4 me h\u00e4nen pyhyytens\u00e4 saisimme.\n12:11 Mutta koska kaikkinainen rangaistus k\u00e4siss\u00e4 on, niin ei se n\u00e4y meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa h\u00e4n rauhallisen vanhurskauden hedelm\u00e4n niille, jotka siin\u00e4 harjoitetut ovat.\n12:12 Sent\u00e4hden ojentakaat vaipuneet k\u00e4tenne ja v\u00e4syneet polvenne,\n12:13 Ja astukaat vilpitt\u00f6m\u00e4t askeleet jaloillanne, ettei joku kompastuisi niinkuin ontuva, vaan paljoa enemmin terveeksi tulis.\n12:14 Noudattakaat rauhaa kaikkein kanssa ja pyhyytt\u00e4, paitsi jota ei yksik\u00e4\u00e4n saa Herraa n\u00e4hd\u00e4,\n12:15 Ja ottakaat vaari, ettei joku Jumalan armosta tulisi pois, ettei joskus kasvaisi joku karvas juuri jotakuta vastahakoisuutta tekem\u00e4\u00e4n ja monta sen kautta tulisi saastutetuksi;\n12:16 Ettei joku olisi huorinteki\u00e4 eli jumalatoin niinkuin Esau, joka yhden atrian t\u00e4hden myi pois esikoisuutensa oikeuden.\n12:17 Sill\u00e4 te tied\u00e4tte, ett\u00e4 kuin h\u00e4n sitte tahtoi peri\u00e4 siunausta, tuli h\u00e4n hylj\u00e4tyksi; sill\u00e4 ei h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n parannuksen siaa, vaikka h\u00e4n sit\u00e4 kyyneleill\u00e4 etsi.\n12:18 Sill\u00e4 ette ole k\u00e4yneet sen vuoren tyk\u00f6, johon ei ruveta saa, ja joka tulesta paloi, ette my\u00f6s k\u00e4yneet siihen synkeyteen ja pimeyteen, ja sen hirmuisen ilman tyk\u00f6,\n12:19 Sen basunan kajauksen ja sanain \u00e4\u00e4nen tyk\u00f6, josta ne, jotka sen kuulivat, rukoilivat, ettei se sana pit\u00e4nyt heille sanottaman.\n12:20 Sill\u00e4 ei he voineet k\u00e4rsi\u00e4 niit\u00e4, mitk\u00e4 siin\u00e4 sanottiin, ja jos joku peto siihen vuoreen sattui, niin se piti kivitett\u00e4m\u00e4n eli nuolella ammuttaman l\u00e4vitse.\n12:21 Niin hirmuinen sen n\u00e4ky oli, ett\u00e4 Moseskin sanoi: min\u00e4 olen h\u00e4mm\u00e4styksiss\u00e4 ja vapisen.\n12:22 Vaan te olette k\u00e4yneet Zionin vuoren tyk\u00f6, ja el\u00e4v\u00e4n Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tyk\u00f6,\n12:23 Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tyk\u00f6, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tyk\u00f6 ja t\u00e4ydellisten vanhurskasten henkein tyk\u00f6,\n12:24 Ja uuden Testamentin v\u00e4limiehen Jesuksen tyk\u00f6, ja priiskotusveren tyk\u00f6, joka parempia puhuu kuin Abelin (veri).\n12:25 Katsokaat, ettette h\u00e4nt\u00e4 kiell\u00e4 pois, joka puhuu; sill\u00e4 jos ei ne paeta saaneet, jotka kielsiv\u00e4t sen, joka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4skyn antoi, paljoa v\u00e4hemmin me, jos me sit\u00e4 pyyd\u00e4mme karttaa, joka taivaasta puhuu,\n12:26 Jonka \u00e4\u00e4ni silloin maata j\u00e4risti; mutta nyt h\u00e4n lupaa ja sanoo: viel\u00e4 min\u00e4 nytkin kerran tahdon j\u00e4rist\u00e4\u00e4, en ainoastansa maata, mutta my\u00f6s taivasta.\n12:27 Mutta kuin h\u00e4n sanoo: viel\u00e4 kerran, tahtoo h\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 j\u00e4risev\u00e4iset pit\u00e4\u00e4 muutettaman niinkuin ne, jotka rakennetut ovat, ett\u00e4 j\u00e4risem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t pysyisiv\u00e4t.\n12:28 Sent\u00e4hden saamme me sen valtakunnan, joka ei j\u00e4rist\u00e4 taida, meill\u00e4 on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme, h\u00e4nen mielens\u00e4 nouteeksi, siveydell\u00e4 ja pelvolla\n12:29 Sill\u00e4 meid\u00e4n Jumalamme on kuluttavainen tuli.\n13:1 Pysyk\u00e4\u00e4t vahvana veljellisess\u00e4 rakkaudessa.\n13:2 Huoneesen ottamista \u00e4lk\u00e4\u00e4t unohtako; sill\u00e4 sen kautta ovat muutamat tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 enkeleit\u00e4kin huoneeseensa ottaneet.\n13:3 Muistakaat sidotuita, niin kuin te heid\u00e4n kanssansa sidotut olisitte, ja niit\u00e4, jotka murhetta k\u00e4rsiv\u00e4t, niinkuin te itse viel\u00e4 lihassa olisitte.\n13:4 Aviok\u00e4sky pit\u00e4\u00e4 kunniallisesti kaikkein seassa pidett\u00e4m\u00e4n ja aviovuode saastatoinna; mutta huorinteki\u00e4t ja salavuoteiset Jumala tuomitsee.\n13:5 Teid\u00e4n menonne olkoon ilman ahneutta, ja tyytyv\u00e4t niihin, mitk\u00e4 teill\u00e4 on; sill\u00e4 h\u00e4n on sanonut: en suinkaan min\u00e4 sinua anna yl\u00f6n, enk\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 sinua hylk\u00e4\u00e4;\n13:6 Niin ett\u00e4 me hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa sanomme: Herra on minun auttajani, enk\u00e4 min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ihminen minulle tekis.\n13:7 Muistakaat teid\u00e4n opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heid\u00e4n menollansa oli.\n13:8 Jesus Kristus sama eilen ja t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ja my\u00f6s ijankaikkisesti.\n13:9 \u00c4lk\u00e4\u00e4t antako vietell\u00e4 teit\u00e4nne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sill\u00e4 se on hyv\u00e4, ett\u00e4 syd\u00e4n vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6tyneet, jotka niiss\u00e4 vaelsivat.\n13:10 Meill\u00e4 on alttari, Josta ei ole niiden lupa sy\u00f6d\u00e4, jotka majassa palvelevat.\n13:11 Sill\u00e4 joiden el\u00e4inten veren ylimm\u00e4inen pappi vie pyh\u00e4\u00e4n syntein edest\u00e4, niiden ruumis ulkona leirist\u00e4 poltetaan.\n13:12 Sent\u00e4hden my\u00f6s Jesus, ett\u00e4 h\u00e4n oli pyhitt\u00e4v\u00e4 kansan omalla verell\u00e4ns\u00e4, on ulkona portista k\u00e4rsinyt.\n13:13 Niin menk\u00e4\u00e4mme siis h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ulos leirist\u00e4, kantain h\u00e4nen pilkkaansa.\n13:14 Sill\u00e4 ei meill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ole pysyv\u00e4ist\u00e4 kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.\n13:15 Niin uhratkaamme siis aina Jumalalle kiitosuhri h\u00e4nen kauttansa, se on: niiden huulten hedelm\u00e4t, jotka h\u00e4nen nimens\u00e4 tunnustavat.\n13:16 Mutta \u00e4lk\u00e4\u00e4t hyvin tekemist\u00e4 ja jakamista unohtako; sill\u00e4 senkaltaiset uhrit kelpaavat Jumalalle.\n13:17 Olkaat teid\u00e4n opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaat heit\u00e4; sill\u00e4 he valvovat teid\u00e4n sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niist\u00e4 tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4; ett\u00e4 he sen ilolla tekisiv\u00e4t ja ei huokauksella; sill\u00e4 ei se ole teille hy\u00f6dyllinen.\n13:18 Rukoilkaat meid\u00e4n edest\u00e4mme; sill\u00e4 se on meid\u00e4n uskalluksemme, ett\u00e4 meill\u00e4 on hyv\u00e4 omatunto, ja ett\u00e4 me ahkeroitsemme pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 menoa kaikkein seassa.\n13:19 Mutta p\u00e4\u00e4lliseksi min\u00e4 neuvon teid\u00e4n n\u00e4it\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 sit\u00e4 pikemmin teid\u00e4n tyk\u00f6nne tulisin.\n13:20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista j\u00e4lleen tuottanut suuren lammaspaimenen, ijankaikkisen Testamentin veren kautta, meid\u00e4n Herran Jesuksen,\n13:21 Saattakoon teid\u00e4t kaikessa hyv\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 toimellisiksi, tekem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tahtoansa jaa tehk\u00f6\u00f6n teiss\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 otollinen on, Jesuksen Kristuksen kautta, jolle olkoon kunnia ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!\n13:22 Min\u00e4 neuvon teit\u00e4, rakkaat veljet: ottakaat t\u00e4m\u00e4 neuvon sana hyv\u00e4ksi; sill\u00e4 min\u00e4 olen lyhyk\u00e4isesti teille kirjoittanut.\n13:23 Tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 meid\u00e4n veljemme Timoteus on p\u00e4\u00e4ssyt, jonka kanssa, jos h\u00e4n pian tulee, min\u00e4 tahdon teit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4.\n13:24 Tervehtik\u00e4\u00e4t kaikkia teid\u00e4n opettajianne ja kaikkia pyhi\u00e4. Teit\u00e4 tervehtiv\u00e4t veljet Italiasta.\n13:25 Armo olkoon kaikkein teid\u00e4n kanssanne, amen!","title":"Finnish Bible: Hebrews","type":"page"}