{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/hos.htm","path":"bib/wb/fin/hos.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/hos.htm","text":"1:1 T\u00e4m\u00e4 on Herran sana, joka tapahtui Hosealle, Beerin pojalle, Ussian, Jotamin, Ahaksen, Hiskian, Juudan kuningasten ajalla, ja Jerobeamin Joaksen pojan, Israelin kuninkaan ajalla.\n1:2 Kuin Herra rupesi ensisti Hosean kautta puhumaan, sanoi Herra Hosealle: Mene, ota portto aviokses, ja porton lapset; sill\u00e4 maakunta karkaa pois Herralta huoruuteen.\n1:3 Ja h\u00e4n meni ja otti Gomerin, Diblaimin tytt\u00e4ren, joka tuli raskaaksi, ja synnytti h\u00e4nelle pojan.\n1:4 Ja Herra sanoi h\u00e4nelle: Nimit\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 Jisreeliksi; sill\u00e4 viel\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n aikaa, ja min\u00e4 tahdon etsi\u00e4 veren viat Jisreeliss\u00e4, Jehun huoneen p\u00e4\u00e4lle, ja lopettaa Israelin huoneen valtakunnan.\n1:5 Ja siihen aikaan pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 min\u00e4 tahdon rikkoa Israelin joutsen Jisreelin laaksossa.\n1:6 Ja h\u00e4n taas tuli raskaaksi ja synnytti tytt\u00e4ren. Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: Nimit\u00e4 se Loryhhamaksi; sill\u00e4 en min\u00e4 en\u00e4\u00e4 armahda Israelin huonetta, mutta tahdon heid\u00e4t per\u00e4ti heitt\u00e4\u00e4 pois.\n1:7 Juudan huonetta tahdon min\u00e4 kuitenkin armahtaa, ja auttaa heit\u00e4 Herran, heid\u00e4n Jumalansa kautta; ja en min\u00e4 tahdo heit\u00e4 auttaa joutsella, miekalla, sodalla, oriilla taikka ratsasmiehill\u00e4.\n1:8 Ja kuin h\u00e4n oli Loryhhaman vieroittanut, niin h\u00e4n taas siitti ja synnytti pojan.\n1:9 Ja h\u00e4n sanoi: Nimit\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 Loammiksi; sill\u00e4 ette ole minun kansani, niin en min\u00e4k\u00e4\u00e4n ole teid\u00e4n.\n1:10 Mutta Israelin lasten luku pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin meren hiekka, jota ei mitata eik\u00e4 luettaa taideta; ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 siin\u00e4 paikassa, miss\u00e4 heille sanottiin: Ette ole minun kansani, pit\u00e4\u00e4 heille sanottaman: Te el\u00e4v\u00e4n Jumalan lapset.\n1:11 Sill\u00e4 Juudan lapset ja Israelin lapset pit\u00e4\u00e4 kokoontuman ja pit\u00e4m\u00e4n heit\u00e4ns\u00e4 yhden p\u00e4\u00e4n alla, ja menem\u00e4n yl\u00f6s pois maasta; sill\u00e4 Jisreelin p\u00e4iv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 suuri oleman.\n2:1 Sanokaat teid\u00e4n veljillenne: He ovat minun kansani, ja teid\u00e4n sisarillenne: He ovat armossa.\n2:2 Riidelk\u00e4\u00e4t teid\u00e4n \u00e4itinne kanssa, riidelk\u00e4\u00e4t, sill\u00e4 ei h\u00e4n ole minun em\u00e4nt\u00e4ni, enk\u00e4 min\u00e4 ole h\u00e4nen miehens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n heitt\u00e4is pois haureutensa kasvoistansa ja huoruutensa rinnoistansa:\n2:3 Etten min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 alasti riisuisi, ja panisi h\u00e4nt\u00e4 niinkuin h\u00e4n syntyiss\u00e4ns\u00e4 oli, ja panisi my\u00f6s h\u00e4nt\u00e4 niinkuin h\u00e4vitetty\u00e4 ja niinkuin karkiaa maata, enk\u00e4 janoon h\u00e4nt\u00e4 kuolettaisi;\n2:4 Ja en armahtaisi h\u00e4nen lapsiansa; sill\u00e4 he ovat huoran lapset.\n2:5 Sill\u00e4 heid\u00e4n \u00e4itins\u00e4 on huorin tehnyt, ja se, joka heid\u00e4t siitti,k\u00e4ytti itsens\u00e4 h\u00e4pi\u00e4llisesti, ja sanoi: Min\u00e4 tahdon juosta rakastajaini per\u00e4ss\u00e4, jotka minulle antavat leip\u00e4\u00e4, vett\u00e4, villoja, pellavia, \u00f6ljy\u00e4 ja juomaa.\n2:6 Sent\u00e4hden katso, min\u00e4 aitaan sinun ties orjantappuroilla ja panen aidan eteen, ettei h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4isi polkujansa.\n2:7 Ja kuin h\u00e4n juoksee rakastajainsa per\u00e4ss\u00e4, niin ei h\u00e4nen pid\u00e4 heit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4n, eik\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n, kuin h\u00e4n heit\u00e4 etsii; ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sanoman: Min\u00e4 menen ja palajan entisen mieheni tyk\u00f6, sill\u00e4 silloin oli minun parempi kuin nyt.\n2:8 Ja ei h\u00e4n tahdo tiet\u00e4\u00e4 minua siksi, joka h\u00e4nelle annoin jyvi\u00e4, viinaa ja \u00f6ljy\u00e4, ja ett\u00e4 min\u00e4 annoin h\u00e4nelle paljon hopiaa ja kultaa, josta he Baalimit tekiv\u00e4t.\n2:9 Sent\u00e4hden min\u00e4 palajan ja otan aikanansa j\u00e4lleen minun jyv\u00e4ni, ja minun viinani ajallansa, ja otan pois villani ja pellavani, joilla h\u00e4n h\u00e4pi\u00e4ns\u00e4 peitt\u00e4\u00e4.\n2:10 Ja min\u00e4 tahdon paljastaa h\u00e4nen h\u00e4pi\u00e4ns\u00e4, h\u00e4nen rakastajainsa silm\u00e4in eteen; ja ei pid\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 minun k\u00e4sist\u00e4ni p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n.\n2:11 Ja min\u00e4 lakkautan kaiken h\u00e4nen ilonsa, juhlansa, uuden kuunsa, lepop\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 ja kaikki h\u00e4nen pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4.\n2:12 Min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n my\u00f6s h\u00e4nen viinapuunsa ja fikunapuunsa, ett\u00e4 h\u00e4n sanoi: Se on minun palkkani, jonka minun rakastajani minulle antaneet ovat; min\u00e4 teen niist\u00e4 mets\u00e4n, ett\u00e4 mets\u00e4n pedot ne sy\u00f6v\u00e4t.\n2:13 Juuri niin etsin min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 Baalimin p\u00e4ivin\u00e4, joina h\u00e4n heille savu-uhria sytytti, ja kaunisti itsens\u00e4 kultalehdill\u00e4 ja kaulakaunistuksella, ja juoksi rakastajainsa per\u00e4ss\u00e4; ja niin unhotti minun, sanoo Herra.\n2:14 Sent\u00e4hden katso, min\u00e4 tahdon h\u00e4nt\u00e4 houkutella, vied\u00e4 h\u00e4nen korpeen ja puhua suloisesti h\u00e4nen kanssansa.\n2:15 Silloin annan min\u00e4 h\u00e4nelle h\u00e4nen viinam\u00e4kens\u00e4 ja Akorin laakson, ja tahdon toivon avata; siell\u00e4 h\u00e4n on lauleskeleva, niinkuin nuorella ij\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 ja niinkuin sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona h\u00e4n Egyptin maalta l\u00e4ksi.\n2:16 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, sanoo Herra, ett\u00e4s minun kutsut miehekses, ja et en\u00e4\u00e4n minua kutsu Baalimiksi.\n2:17 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon Baalimin nimet ottaa pois h\u00e4nen suustansa, niin ettei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 sit\u00e4 nime\u00e4 en\u00e4\u00e4n muistaman.\n2:18 Vaan min\u00e4 tahdon tehd\u00e4 heille sill\u00e4 ajalla liiton, petoin kanssa kedolla, lintuin kanssa taivaan alla ja matoin kanssa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4; ja tahdon ottaa pois joutsen, miekan ja sodan maalta, ja annan heid\u00e4n asua turvallisesti.\n2:19 Min\u00e4 kihlaan sinun itselleni ijankaikkisesti; ja min\u00e4 kihlaan sinun itselleni vanhurskaudessa, tuomiossa, armossa ja laupiudessa.\n2:20 Min\u00e4 kihlaan tosin sinun itselleni uskossa, ja sinun pit\u00e4\u00e4 Herran tunteman.\n2:21 Sill\u00e4 ajalla, sanoo Herra; tahdon min\u00e4 kuulla, min\u00e4 tahdon taivaasta kuulla, ja taivaan pit\u00e4\u00e4 maata kuuleman.\n2:22 Mutta maan pit\u00e4\u00e4 kuuleman jyvi\u00e4, viinaa ja \u00f6ljy\u00e4, ja niiden pit\u00e4\u00e4 Jisreeli\u00e4 kuuleman.\n2:23 Ja min\u00e4 tahdon sen itselleni pit\u00e4\u00e4 siemeneksi maan p\u00e4\u00e4lle, ja tahdon sit\u00e4 armahtaa, jota ei ole armahdettu. Ja sanon h\u00e4nelle, joka ei ollut minun kansani: Sin\u00e4 olet minun kansani, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sanoman: Sin\u00e4 olet minun Jumalani.\n3:1 Ja Herra sanoi minulle: Mene viel\u00e4 ja rakasta salavuoteista vaimoa ja porttoa, niinkuin Herra rakastaa Israelin lapsia, jotka kuitenkin k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t muukalaisten jumalain tyk\u00f6, ja rakastavat viinaleili\u00e4.\n3:2 Ja min\u00e4 sovin h\u00e4nen kanssansa, viiteentoistakymmeneen hopiapenninkiin ja puoleentoista homeriin ohria.\n3:3 Ja sanoin h\u00e4nelle: Pid\u00e4 sinus minun tyk\u00f6ni monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja \u00e4l\u00e4 huorin tee ja \u00e4l\u00e4 toiseen ryhdy; niin min\u00e4 tahdon my\u00f6s sinun tyk\u00f6s itseni pit\u00e4\u00e4.\n3:4 Sent\u00e4hden ett\u00e4 Israelin lapset pit\u00e4\u00e4 monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ilman kuningasta, ilman p\u00e4\u00e4miest\u00e4, ilman uhria, ilman alttaria, ilman p\u00e4\u00e4llishametta ja ilman ep\u00e4jumalain kuvia olevan.\n3:5 Sitte Israelin lapset palajavat ja Herraa heid\u00e4n Jumalaansa etsiv\u00e4t, ja Davidia kuningastansa; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pelvolla tuleman Herran ja h\u00e4nen hyvyytens\u00e4 tyk\u00f6 viimeisill\u00e4 ajoilla.\n4:1 Kuulkaat Herran sanaa, te Israelin lapset! Sill\u00e4 Herralla on syy niit\u00e4 nuhdella, jotka maassa asuvat; sent\u00e4hden ettei totuutta, eik\u00e4 laupiutta, eik\u00e4 Jumalan tuntoa ole maassa.\n4:2 Mutta valapattoisuus, valhe, murha, varkaus ja huoruus, ne ovat vallan saaneet, ja yksi veren vika tapahtuu toisen j\u00e4lkeen.\n4:3 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 maakunnan surkiana oleman, ja kaikki, jotka siin\u00e4 asuvat, pit\u00e4\u00e4 n\u00e4\u00e4ntym\u00e4n, ynn\u00e4 el\u00e4inten kanssa kedolla ja taivaan lintuin kanssa; ja kalat meress\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s hukkaantuman.\n4:4 Tosin ei saa kenk\u00e4\u00e4n nuhdella eik\u00e4 rangaista ket\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 sinun kansas on niinkuin pappein nuhtelia.\n4:5 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 sinun p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 lankeeman, ja propheta sinun kanssas y\u00f6ll\u00e4; ja min\u00e4 tahdon \u00e4itis hukuttaa.\n4:6 Minun kansani on turmeltu, ettei heill\u00e4 ole ymm\u00e4rryst\u00e4; ett\u00e4 sin\u00e4 hylk\u00e4sit ymm\u00e4rryksen, tahdon min\u00e4 my\u00f6s sinun hylj\u00e4t\u00e4, ettei sinun pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n minun pappini oleman: ja sin\u00e4 unohdit sinun Jumalas lain, sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 my\u00f6s unohtaa sinunkin lapses.\n4:7 Jota enempi heit\u00e4 on, sit\u00e4 enemmin he tekev\u00e4t synti\u00e4 minua vastaan; sent\u00e4hden teen min\u00e4 heid\u00e4n kunniansa h\u00e4pi\u00e4ksi.\n4:8 He sy\u00f6v\u00e4t minun kansani syntiuhria ja himoitsevat heid\u00e4n syntej\u00e4ns\u00e4.\n4:9 Kansalle pit\u00e4\u00e4 niinkuin papeillekin tapahtuman; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon heid\u00e4n pahat tekonsa etsi\u00e4, ja kostan heille niinkuin he ansainneet ovat;\n4:10 Niin ett\u00e4 he sy\u00f6v\u00e4t, ja ei tule ravituksi; he tekev\u00e4t huoruutta, ja ei heid\u00e4n pid\u00e4 menestym\u00e4n; sill\u00e4 he ovat hylj\u00e4nneet Herran, ja ei totelleet h\u00e4nt\u00e4.\n4:11 Huoruus, viina ja v\u00e4kev\u00e4 juoma hulluksi saattavat.\n4:12 Minun kansani kysyy neuvoa puulta ja h\u00e4nen sauvansa saarnaa h\u00e4nelle; sill\u00e4 huoruuden henki vietteli heit\u00e4, niin ett\u00e4 he tekiv\u00e4t huorin Jumalaansa vastaan.\n4:13 Vuorten kukkuloilla he uhraavat, ja korkeuksilla he suitsuttavat, tammien alla, haapain ja saarnien alla, ett\u00e4 ne antavat suloisen varjon; sent\u00e4hden tulevat teid\u00e4n tytt\u00e4renne portoiksi ja teid\u00e4n morsiamenne huoraksi.\n4:14 En min\u00e4 tahdo etsi\u00e4 teid\u00e4n tytt\u00e4ri\u00e4nne, koska he salavuoteudessa el\u00e4v\u00e4t, enk\u00e4 teid\u00e4n morsiamianne, koska he huorin tekev\u00e4t; sill\u00e4 he eroittavat itsens\u00e4 huorain sekaan, ja porttoin kanssa uhraavat; ja se ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4t\u00f6in kansa saa haavoja.\n4:15 Israel, jos sin\u00e4 kuitenkin tahdot huorin tehd\u00e4, niin \u00e4lk\u00f6\u00f6n Juuda sent\u00e4hden vialliseksi tulko! \u00c4lk\u00e4\u00e4t menk\u00f6 Gilgaliin, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t tulko yl\u00f6s Betaveniin, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t vannoko: Niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4!\n4:16 Sill\u00e4 Israel on hillim\u00e4t\u00f6in niinkuin kiiliv\u00e4inen lehm\u00e4; niin Herra on my\u00f6s kaitseva heit\u00e4, kuin lammasta avarassa paikassa.\n4:17 Sill\u00e4 Ephraim on suostunut ep\u00e4jumaliin; anna h\u00e4nen menn\u00e4.\n4:18 He ovat itsens\u00e4 juopumiseen ja huoruuteen laskeneet, ja heid\u00e4n valtamiehens\u00e4 rakastavat antimia h\u00e4pi\u00e4ksi.\n4:19 Tuulisp\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 siivill\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4t sidottuina ajaman pois, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman uhreistansa.\n5:1 Kuulkaat siis papit, ja Israelin huone, ottakaat vaari, ja ota korviis sin\u00e4 kuninkaan huone; sill\u00e4 tuomio pit\u00e4\u00e4 tuleman teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, te, jotka Mitspassa paulan ja levitetyn verkon Taborissa viritt\u00e4neet olette.\n5:2 Ne luopuvaiset teurastavat sangen paljon; sent\u00e4hden tulee minun heit\u00e4 kaikkia rangaista.\n5:3 Kyll\u00e4 min\u00e4 tunnen Ephraimin, ja ei Israel ole minun edest\u00e4ni peitetty; ett\u00e4 Ephraim on nyt portto ja Israel saastainen.\n5:4 Ei he ajattele palata Jumalansa tyk\u00f6; sill\u00e4 huoruuden henki on heid\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4, ja ei he tottele Herraa.\n5:5 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 Israelin ylpeys h\u00e4nen kasvoinsa edess\u00e4 n\u00f6yryytett\u00e4m\u00e4n; ja Israel ja Ephraim pit\u00e4\u00e4 pahain tekoinsa t\u00e4hden lankeeman; Juudan pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s heid\u00e4n kanssansa lankeeman.\n5:6 He menev\u00e4t sitte etsim\u00e4\u00e4n Herraa lampaillansa ja karjallansa, vaan ei heid\u00e4n pid\u00e4 sittek\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n; h\u00e4n on itsens\u00e4 heilt\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt pois.\n5:7 He ovat rikkoneet Herraa vastaan ja synnytt\u00e4neet vieraita lapsia; sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s uuden kuun sy\u00f6m\u00e4n heit\u00e4 ynn\u00e4 heid\u00e4n osainsa kanssa.\n5:8 Soittakaat basunaa Gibeassa, soittakaat torvea Ramassa, huutakaat Betavenissa: Sinun j\u00e4lkees Benjamin!\n5:9 Sill\u00e4 Ephraimin pit\u00e4\u00e4 rangaistuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kylmill\u00e4 oleman; josta min\u00e4 Israelin sukukuntia uskollisesti olen neuvonut.\n5:10 Juudan p\u00e4\u00e4miehet ovat niinkuin rajan siirt\u00e4j\u00e4t; sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 vihani vuodattaa heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, niinkuin veden.\n5:11 Ephraim k\u00e4rsii v\u00e4kivaltaa ja ahdistetaan, joka h\u00e4nelle oikein tapahtuu; sill\u00e4 h\u00e4n antoi itsens\u00e4 (ihmisten) k\u00e4skyihin.\n5:12 Min\u00e4 olin Ephraimille niinkuin koi, ja Juudan huoneelle turmelus.\n5:13 Mutta kuin Ephraim tunsi sairautensa ja Juuda haavansa, niin Ephraim meni Assyriaan, ja l\u00e4hetti kuninkaan Jarebin tyk\u00f6; vaan ei h\u00e4n voinut teit\u00e4 auttaa, eik\u00e4 parantaa teid\u00e4n haavojanne.\n5:14 Sill\u00e4 min\u00e4 olen Ephraimille niinkuin julma jalopeura, ja Juudan huoneelle niinkuin nuori jalopeura. Min\u00e4, min\u00e4 itse heit\u00e4 raatelen, ja menen pois, min\u00e4 vien heid\u00e4t pois, ja ei kenk\u00e4\u00e4n heit\u00e4 voi pelastaa.\n5:15 Min\u00e4 menen ja palajan taas sijalleni, siihenasti kuin he syntins\u00e4 tuntevat, ja minun kasvojani etsiv\u00e4t; kuin heille pahoin k\u00e4y, niin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 varhain minua etsim\u00e4n (ja sanoman:)\n6:1 Kuulkaat ja palatkaamme Herran tyk\u00f6; sill\u00e4 h\u00e4n on meit\u00e4 repinyt, h\u00e4n my\u00f6s meid\u00e4t parantaa; h\u00e4n on meit\u00e4 ly\u00f6nyt, h\u00e4n my\u00f6s meit\u00e4 sitoo.\n6:2 H\u00e4n tekee meit\u00e4 el\u00e4v\u00e4ksi kahden p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4; kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n meit\u00e4 virvoittaa, niin ett\u00e4 me saamme el\u00e4\u00e4 h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4.\n6:3 Niin me otamme siit\u00e4 vaarin, ja sit\u00e4 pyytelemme, ett\u00e4 me Herran tuntisimme; sill\u00e4 h\u00e4n koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja h\u00e4n tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan p\u00e4\u00e4lle.\n6:4 Mit\u00e4 minun pit\u00e4is sinulle Ephraim tekem\u00e4n? Mit\u00e4 minun pit\u00e4is sinulle Juuda tekem\u00e4n? Teid\u00e4n jumalisuutenne on niinkuin aamullinen pilvi, ja niinkuin varhainen kaste, joka pois raukee.\n6:5 Sent\u00e4hden vuoleskelen min\u00e4 heit\u00e4 prophetain kautta, ja kuoletan heit\u00e4 minun suuni sanoilla, ett\u00e4 sinun Jumalas sanat ilmaantuisivat.\n6:6 Sill\u00e4 minulle kelpaa armo ja ei uhri; Jumalan tunto ja ei polttouhri.\n6:7 Mutta he k\u00e4yv\u00e4t sen liiton ylitse niinkuin Adam; siin\u00e4 he ovat petollisesti tehneet minua vastaan.\n6:8 Sill\u00e4 Gilead on kaupunki v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 ja veren vikoja t\u00e4ynn\u00e4.\n6:9 Papit ovat joukkoinensa niinkuin ry\u00f6v\u00e4rit, jotka v\u00e4ijyv\u00e4t; he murhaavat Sikemin tiell\u00e4; sill\u00e4 he tekev\u00e4t, mit\u00e4 he tahtovat.\n6:10 Min\u00e4 n\u00e4en Israelin huoneessa, jota min\u00e4 kauhistun; sill\u00e4 Ephraim tekee huorin, ja Israel saastuttaa itsens\u00e4.\n6:11 Juuda on my\u00f6s sinulle pannut elon ajan, kuin min\u00e4 kansani vankiuden palautan.\n7:1 Kuin min\u00e4 Israelin parantaa tahdon, niin \u00e4sken n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Ephraimin v\u00e4\u00e4ryys ja Samarian pahuus; sill\u00e4 he tekev\u00e4t petollisuutta: varas menee sis\u00e4lle, ja ry\u00f6v\u00e4rit ulkona ry\u00f6st\u00e4v\u00e4t.\n7:2 Ja ei he kuitenkaan ajattele syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 muistan kaiken heid\u00e4n pahuutensa; nyt ovat heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4, ja ovat julki minun kasvoini edess\u00e4.\n7:3 He ilahuttavat kuninkaan pahuudellansa ja p\u00e4\u00e4miehet valheellansa.\n7:4 Ja ovat kaikki huorinteki\u00e4t, niinkuin p\u00e4tsi, jonka leipoja l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4; joka lakkaa valvomasta, sitte kuin h\u00e4n on taikinan sotkunut, siihen asti kuin se happanee.\n7:5 T\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on meid\u00e4n kuninkaamme juhla, ja p\u00e4\u00e4miehet ovat sairaaksi tulleet viinasta; h\u00e4n kutsuttaa pilkkaajat tyk\u00f6ns\u00e4.\n7:6 Sill\u00e4 heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 on palava niinkuin p\u00e4tsi, kuin he v\u00e4ijyv\u00e4t; mutta heid\u00e4n leipojansa makaa kaiken y\u00f6t\u00e4, ja palaa aamulla niinkuin tulen liekki.\n7:7 He ovat kaikki palavat niinkuin p\u00e4tsi: he sy\u00f6v\u00e4t tuomarinsa; kaikki heid\u00e4n kuninkaansa lankeevat; ei ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n heiss\u00e4, joka minua avuksensa huutaa.\n7:8 Ephraim sekoittaa itsens\u00e4 kansoihin: Ephraim on niinkuin kyrs\u00e4, jota ei kenk\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00e4.\n7:9 Vaan muukalaiset sy\u00f6v\u00e4t h\u00e4nen voimansa, jota ei h\u00e4n kuitenkaan tottele. H\u00e4n on my\u00f6s harmaat karvat saanut, ei h\u00e4n sittek\u00e4\u00e4n sit\u00e4 huoli.\n7:10 Ja Israelin ylpeys n\u00f6yryytet\u00e4\u00e4n heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4; vaan ei he k\u00e4\u00e4nn\u00e4 itsi\u00e4ns\u00e4 Herran Jumalansa tyk\u00f6, eik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 pid\u00e4 lukua n\u00e4iss\u00e4 kaikissa.\n7:11 Sill\u00e4 Ephraim on niinkuin hullu kyhkyinen, joka ei mit\u00e4\u00e4n huomaitse; he avuksensa huutavat Egypti\u00e4, he juoksevat Assuriin.\n7:12 Mutta kuhunka ik\u00e4n\u00e4 he juoksentelevat, heit\u00e4n min\u00e4 verkkoni heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja tempaan alas niinkuin linnut taivaan alta. Min\u00e4 tahdon heit\u00e4 rangaista, niinkuin he seurakunnissansa kuulleet ovat.\n7:13 Voi heit\u00e4, ett\u00e4 he minusta luopuneet ovat! Heid\u00e4n t\u00e4ytyy turmeltua; sill\u00e4 he ovat minua vastaan rikkoneet. Min\u00e4 olisin heid\u00e4t kyll\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt, jollei he olisi valhetta opettaneet minua vastaan.\n7:14 Niin ei he my\u00f6s minua huuda syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4, vaan ulvovat vuoteissansa. He kokoontuvat jyv\u00e4in ja viinan t\u00e4hden, ja ovat minulle kovakorvaiset.\n7:15 Min\u00e4 kuritan heit\u00e4 ja vahvistan heid\u00e4n k\u00e4sivartensa; mutta he ajattelevat pahaa minua vastaan.\n7:16 He palajavat, mutta ei Korkeimman tyk\u00f6, vaan ovat niinkuin hellinnyt joutsi; sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 miekan kautta lankeeman, heid\u00e4n uhkauksensa t\u00e4hden: T\u00e4m\u00e4 on heid\u00e4n pilkkansa Egyptin maalla.\n8:1 Huuda selki\u00e4sti niinkuin basuna (ja sano): H\u00e4n tulee jo Herran huoneen ylitse niinkuin kotka, ett\u00e4 he ovat minun liittoni rikkoneet, ja ovat minun laistani luopuneet.\n8:2 Niin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minua huutaman: Sin\u00e4 olet minun Jumalani; me Israel tunnemme sinun.\n8:3 Israel hylk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n; sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 vihollisen heit\u00e4 vaivaaman.\n8:4 He asettavat kuninkaita ilman minua, he panevat p\u00e4\u00e4miehi\u00e4 ilman minun tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4ni; hopiastansa ja kullastansa tekev\u00e4t he ep\u00e4jumalia, ett\u00e4 he juuri nopiasti h\u00e4vi\u00e4isiv\u00e4t.\n8:5 Sinun vasikkas, Samaria, sys\u00e4\u00e4 sinun pois; minun vihani on julmistunut; ei se taida kauvan olla, heit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 rangaistaman.\n8:6 Sill\u00e4 se on my\u00f6s tullut Israelista, jonka sepp\u00e4 on tehnyt, ja ei se ole Jumala: Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 Samarian vasikka tomuksi teht\u00e4m\u00e4n.\n8:7 Sill\u00e4 he kylviv\u00e4t tuulen; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen tuulisp\u00e4\u00e4n niitt\u00e4m\u00e4n; ei heid\u00e4n siemenens\u00e4 pid\u00e4 tuleman yl\u00f6s, eik\u00e4 hedelm\u00e4ns\u00e4 jauhoja antaman; ja jos h\u00e4n viel\u00e4 antais, niin muukalaiset pit\u00e4\u00e4 ne sy\u00f6m\u00e4n.\n8:8 Israel tulee sy\u00f6dyksi; pakanat pit\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen nyt kelvottomana astiana;\n8:9 Ett\u00e4 he juoksivat yl\u00f6s Assurin tyk\u00f6, niinkuin yksin\u00e4inen mets\u00e4-aasi: Ephraim palkkaa itsellens\u00e4 lahjoilla rakastajia.\n8:10 Ja ett\u00e4 he lahjoja l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t pakanoille, niin tahdon min\u00e4 nyt heit\u00e4 koota; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuninkaan ja p\u00e4\u00e4miesten kuormaan pian suuttuman.\n8:11 Sill\u00e4 Ephraim on tehnyt monta alttaria synti\u00e4 tehd\u00e4ksens\u00e4; niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s alttarit h\u00e4nelle synniksi luettaman.\n8:12 Vaikka min\u00e4 paljon heille minun laistani kirjoitan; niin he lukevat sen kuitenkin muukalaiseksi opiksi.\n8:13 Ehk\u00e4 he nyt paljon uhraavat, ja lihaa tuovat edes ja sy\u00f6v\u00e4t, niin ei se kuitenkaan ole Herralle otollinen; mutta h\u00e4n tahtoo muistaa heid\u00e4n pahuutensa, ja heid\u00e4n syntins\u00e4 etsi\u00e4, jotka Egyptiin k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t.\n8:14 Israel unhotti Luojansa, ja rakensi templi\u00e4, ja Juuda teki my\u00f6s monta vahvaa kaupunkia; mutta min\u00e4 lasken tulen h\u00e4nen kaupunkeihinsa, joka h\u00e4nen huoneensa polttaman pit\u00e4\u00e4.\n9:1 \u00c4l\u00e4 riemuitse, Israel, \u00e4l\u00e4k\u00e4 \u00f6ykk\u00e4\u00e4 niinkuin kansat; sill\u00e4 sin\u00e4 olet huorin tehnyt sinun Jumalaas vastaan, sin\u00e4 etsit porton palkkaa kaikkein jyv\u00e4luvain tyk\u00f6n\u00e4.\n9:2 Sent\u00e4hden ei luvat eik\u00e4 kuurnat pid\u00e4 heit\u00e4 el\u00e4tt\u00e4m\u00e4n, eik\u00e4 viinan pid\u00e4 h\u00e4nelle menestym\u00e4n.\n9:3 Ja ei heid\u00e4n pid\u00e4 asuman Herran maalla; mutta Ephraimin pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen menem\u00e4n Egyptiin, ja pit\u00e4\u00e4 Assyriassa saastaista sy\u00f6m\u00e4n.\n9:4 Jossa ei taideta Herralle viinasta juomauhria tehd\u00e4, eli muuta tehd\u00e4 h\u00e4nen mielens\u00e4 nouteeksi; heid\u00e4n uhrinsa pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin murheellisten leip\u00e4, josta kaikki saastuttavat itsens\u00e4, jotka sit\u00e4 sy\u00f6v\u00e4t; sill\u00e4 heid\u00e4n leip\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n itse sy\u00f6m\u00e4n, ja ei sit\u00e4 pid\u00e4 Herran huoneesen viet\u00e4m\u00e4n.\n9:5 Mit\u00e4 te silloin tahdotte vuosikauden pyhin\u00e4 ja Herran juhlap\u00e4ivin\u00e4 tehd\u00e4?\n9:6 Sill\u00e4 katso, heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 raateliaa pakeneman; Egyptin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4t kokooman, ja Moph pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4t hautaaman. Nukulaiset pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 kasvaman, jossa nyt heid\u00e4n rakkaan ep\u00e4jumalansa hopiat ovat, ja orjantappurat pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n majoissansa.\n9:7 Etsikon aika on tullut, ja kostamisen aika on tullut, jonka Israelin pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 tunteman: Prophetat ovat tomppelit, ja kerskaajat ovat mielipuolet, sinun suurten pahain tekois t\u00e4hden ja suuren vastahakoisuuden t\u00e4hden.\n9:8 Vartiat Ephraimissa pitiv\u00e4t heit\u00e4ns\u00e4 hetken minun Jumalani tyk\u00f6; mutta nyt he ovat prophetat, jotka h\u00e4nelle paulan kaikilla h\u00e4nen teill\u00e4ns\u00e4 panevat, sill\u00e4 vainollisella ep\u00e4jumalan palveluksella heid\u00e4n Jumalansa huoneessa.\n9:9 He ovat syv\u00e4sti itsens\u00e4 turmelleet, niinkuin Gibean aikana; sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen heid\u00e4n pahat tekonsa muistaman, ja heid\u00e4n syntins\u00e4 etsim\u00e4n.\n9:10 Min\u00e4 l\u00f6ysin Israelin niinkuin viinamarjat korvessa, ja n\u00e4in teid\u00e4n is\u00e4nne niinkuin fikunapuussa uutisfikunat; mutta he meniv\u00e4t sitte Baalpeorin tyk\u00f6, ja lupasivat heit\u00e4ns\u00e4 sille h\u00e4pi\u00e4lliselle ep\u00e4jumalalle, ja tulivat niin julmaksi kuin se, jota he rakastivat.\n9:11 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 Ephraimin kunnian lent\u00e4m\u00e4n pois niinkuin lintu; niin ettei heid\u00e4n pid\u00e4 synnytt\u00e4m\u00e4n, eik\u00e4 kantaman eli siitt\u00e4m\u00e4n.\n9:12 Ja ehk\u00e4 viel\u00e4 lapsiansa kasvattaisivat, niin min\u00e4 tahdon kuitenkin heid\u00e4t lapsettomaksi tehd\u00e4, ettei heid\u00e4n pid\u00e4 ensink\u00e4\u00e4n kansa oleman. Voi my\u00f6s heit\u00e4, kuin min\u00e4 heist\u00e4 luovun!\n9:13 Ephraim, jonka min\u00e4 n\u00e4en, on istutettu ja kaunis niinkuin Tyro; mutta h\u00e4nen t\u00e4ytyy nyt surmaajalle lapsensa antaa.\n9:14 Herra, anna heille; mutta mit\u00e4s tahdot heille antaa? Anna heille hedelm\u00e4t\u00f6in kohtu ja tyhj\u00e4t nis\u00e4t.\n9:15 Kaikki heid\u00e4n pahuutensa tapahtuu Gilgalissa; siell\u00e4 min\u00e4 heit\u00e4 vihaan, ja ajan heid\u00e4t pois minun huoneestani, heid\u00e4n pahan menonsa t\u00e4hden, enk\u00e4 tahdo heit\u00e4 en\u00e4\u00e4n rakastaa; sill\u00e4 kaikki heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 ovat langenneet pois.\n9:16 Ephraim on ly\u00f6ty; h\u00e4nen juurensa ovat kuivettuneet, ettei ne en\u00e4\u00e4n taida hedelm\u00e4\u00e4 kantaa; ja vaikka he viel\u00e4 kantaisivat, niin min\u00e4 tahdon kuitenkin heid\u00e4n ruumiinsa ihanat hedelm\u00e4t kuolettaa.\n9:17 Minun Jumalani on heitt\u00e4v\u00e4 heid\u00e4t pois, ettei he h\u00e4nt\u00e4 kuulleet; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pakanain seassa kulkiana vaeltaman.\n10:1 Israel on tyhj\u00e4 viinapuu, hedelm\u00e4n h\u00e4n itsellens\u00e4 pit\u00e4\u00e4: Ja niin paljo kuin h\u00e4nell\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 on, niin monta alttaria h\u00e4n my\u00f6s tekee; siin\u00e4, jossa maa paras on, siihen he rakentavat kauniimmat kuvat.\n10:2 Heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 on jaettu; ja he l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t syntins\u00e4; mutta h\u00e4n tahtoo heid\u00e4n alttarinsa kukistaa, ja heid\u00e4n kuvansa h\u00e4vitt\u00e4\u00e4.\n10:3 Sill\u00e4 nyt pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sanoman: Ei meill\u00e4 kuningasta ole; sill\u00e4 emme ole Herraa pelj\u00e4nneet, mit\u00e4 kuninkaan pit\u00e4is meit\u00e4 auttaman?\n10:4 He vannovat turhaan liittoa tehdess\u00e4ns\u00e4; ja senkaltainen neuvo vihoittaa niinkuin myrkyllinen ruoho pellon vaoissa.\n10:5 Samarian asuvaiset pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t Betavenin vasikkain t\u00e4hden; sill\u00e4 h\u00e4nen kansansa on murehtinut h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4nen pappinsa, jotka h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 olivat (ennen) riemuinneet, h\u00e4nen kunniansa puolesta; sill\u00e4 h\u00e4n on viety heilt\u00e4 pois.\n10:6 Ja se (vasikka) on viety Assyriaan kuninkaalle Jarebille lahjaksi; niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Ephraimin h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman, ja Israelin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4peem\u00e4n neuvonsa t\u00e4hden.\n10:7 Sill\u00e4 Samarian kuningas on rauvennut niinkuin vaahto veden p\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n10:8 Avenin kukkulat ovat pyyhityt pois, joilla Israel on synti\u00e4 tehnyt. Ohdakkeet ja orjantappurat kasvavat heid\u00e4n alttareillansa; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sanoman vuorille: peitt\u00e4k\u00e4\u00e4t meit\u00e4, ja kukkuloille: kaatukaat meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme.\n10:9 Israel, sin\u00e4 olet synti\u00e4 tehnyt hamasta Gibean ajasta; siihen my\u00f6s he ovat j\u00e4\u00e4neet; mutta senkaltainen sota, mik\u00e4 pahoja ihmisi\u00e4 vastaan Gibeassa tapahtui, ei pid\u00e4 heit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4n.\n10:10 Vaan min\u00e4 rankaisen heit\u00e4 minun mieleni j\u00e4lkeen, niin ett\u00e4 kansat pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ylitsens\u00e4 kokoontuman, kuin min\u00e4 heit\u00e4 rankaisen heid\u00e4n kahden syntins\u00e4 t\u00e4hden.\n10:11 Ephraim on vasikka, joka on tottunat mielell\u00e4ns\u00e4 riiht\u00e4 tappamaan, ja niin min\u00e4kin tahdon k\u00e4yd\u00e4 h\u00e4nen kauniin kaulansa p\u00e4\u00e4ll\u00e4; min\u00e4 ajan Ephraimilla, Juudan pit\u00e4\u00e4 kynt\u00e4m\u00e4n, ja Jakobin itsellens\u00e4 \u00e4est\u00e4m\u00e4n.\n10:12 Kylv\u00e4k\u00e4\u00e4t teillenne vanhurskaudeksi, niitt\u00e4k\u00e4\u00e4t laupiudeksi, kynt\u00e4k\u00e4\u00e4t teillenne kynt\u00f6; ett\u00e4 nyt on aika Herraa etsi\u00e4, siihen asti kuin h\u00e4n tulee, ja saattaa teille vanhurskauden.\n10:13 Te kynn\u00e4tte jumalattomuutta, ja niit\u00e4tte v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, ja sy\u00f6tte valheen hedelmi\u00e4. Ett\u00e4 sin\u00e4 turvaat omaan menoos ja sinun moneen sankariis,\n10:14 Niin pit\u00e4\u00e4 meteli nouseman sinun kansas seassa, ja kaikki sinun linnas pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n, niinkuin Salman h\u00e4vitti Arbelin huoneen sodan aikana, ja \u00e4iti lapsinensa kuoliaaksi ly\u00f6tiin.\n10:15 Niin pit\u00e4\u00e4 teillekin Beteliss\u00e4 tapahtuman, teid\u00e4n suuren pahuutenne t\u00e4hden; ett\u00e4 Israelin kuningas pit\u00e4\u00e4 aamulla varhain ly\u00f6t\u00e4m\u00e4n maahan.\n11:1 Kuin Israel nuori oli, pidin min\u00e4 h\u00e4nen rakkaana, ja min\u00e4 kutsuin Egyptist\u00e4 minun poikani.\n11:2 Mutta kuin heit\u00e4 nyt kutsutaan, niin he k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t pois, ja uhraavat Baalimille, ja suitsuttavat kuville.\n11:3 Min\u00e4 opetin Ephraimin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n, ja talutin h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4sivarsista, vaan nyt ei he tahdo tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 heit\u00e4 parantanut olen.\n11:4 Min\u00e4 annoin heid\u00e4n vet\u00e4\u00e4 ihmisen ijest\u00e4, ja k\u00e4yd\u00e4 rakkauden ohjissa, ja min\u00e4 autin heit\u00e4, otin ikeen heid\u00e4n kaulastansa, ja annoin heille elatuksen.\n11:5 Ei heid\u00e4n pid\u00e4 palajaman Egyptin maalle, vaan Assur pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n kuninkaansa oleman; sill\u00e4 ei he tahdo itsi\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4.\n11:6 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 miekan tuleman heid\u00e4n kaupunkinsa p\u00e4\u00e4lle, ja heid\u00e4n salpansa tempaaman yl\u00f6s, ja sy\u00f6m\u00e4n ne, heid\u00e4n neuvonsa t\u00e4hden.\n11:7 Minun kansani v\u00e4syy k\u00e4\u00e4ntym\u00e4st\u00e4 minun puoleeni; ehk\u00e4 kuinka heille saarnattaisiin, niin ei kenk\u00e4\u00e4n hankitse kuulemaan.\n11:8 Mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 sinusta tekem\u00e4n, Ephraim? Varjelenko min\u00e4 sinua, Israel? Pit\u00e4isk\u00f6 minun sinulle tekem\u00e4n niinkuin Adamalle, ja asettaman sinun niinkuin Zeboimin? Mutta minun syd\u00e4mell\u00e4ni on toinen mieli, minun laupiuteni on ylen palava:\n11:9 Etten min\u00e4 tee hirmuisen vihani j\u00e4lkeen, enk\u00e4 palaja Ephraimia kadottamaan; sill\u00e4 min\u00e4 olen Jumala, ja en ihminen, ja olen pyh\u00e4 teid\u00e4n keskell\u00e4nne, ja en tahdo tulla kaupunkiin.\n11:10 Silloin Herraa seurataan, ja h\u00e4n on kiljuva niinkuin jalopeura; ja kuin h\u00e4n kiljuu, niin ne pelj\u00e4styv\u00e4t, jotka l\u00e4nness\u00e4 ovat.\n11:11 Ja Egyptiss\u00e4 ne my\u00f6s pelj\u00e4styv\u00e4t niinkuin lintu, ja ne Assurin maasta niinkuin kyhkyinen; ja min\u00e4 tahdon heit\u00e4 asettaa huoneisiinsa, sanoo Herra.\n11:12 (H12:1) Ephraimissa on joka paikassa valhe minua vastaan, ja Israelin huoneessa petos; mutta Juuda hallitsee viel\u00e4 Jumalan kanssa, ja on uskollinen pyh\u00e4in kanssa.\n12:1 (H12:2) Ephraim ruokkii itsens\u00e4 tuulella, ja samoo it\u00e4tuulen per\u00e4\u00e4n, ja enent\u00e4\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 valhetta ja vahinkoa. He tekev\u00e4t Assurin kanssa liiton, ja viev\u00e4t \u00f6ljy\u00e4 Egyptiin.\n12:2 (H12:3) On my\u00f6s Herralla riita Juudan kanssa, etsi\u00e4 Jakobia h\u00e4nen menonsa j\u00e4lkeen, ja kostaa h\u00e4nelle h\u00e4nen ansionsa j\u00e4lkeen.\n12:3 (H12:4) H\u00e4n on \u00e4itins\u00e4 kohdussa polkenut alas veljens\u00e4, ja kaikella voimallansa Jumalan kanssa taistellut.\n12:4 (H12:5) H\u00e4n paineli my\u00f6s enkelin kanssa ja voitti; h\u00e4n itki ja rukoili h\u00e4nt\u00e4; Beteliss\u00e4 l\u00f6ysi h\u00e4n h\u00e4nen, ja siell\u00e4 h\u00e4n on puhunut meid\u00e4n kanssamme.\n12:5 (H12:6) Mutta se Herra on Jumala Zebaot, Herra on h\u00e4nen muistonimens\u00e4.\n12:6 (H12:7) Niin k\u00e4\u00e4nny nyt sinun Jumalas tyk\u00f6; tee laupius ja oikeus, ja turvaa alati sinun Jumalaas.\n12:7 (H12:8) Mutta kauppamiehell\u00e4 on v\u00e4\u00e4r\u00e4 vaaka k\u00e4dess\u00e4, ja pett\u00e4\u00e4 mielell\u00e4ns\u00e4.\n12:8 (H12:9) Ja Ephraim sanoo: Min\u00e4 olen rikas, minulla on kyll\u00e4; ei yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n minun ty\u00f6ss\u00e4ni l\u00f6ydet\u00e4 pahatekoa, joka synti olis.\n12:9 (H12:10) Mutta min\u00e4 olen Herra sinun Jumalas hamasta Egyptin maasta; min\u00e4 annan sinun viel\u00e4 majoissa asua, niinkuin juhlina tapahtuu.\n12:10 (H12:11) Ja puhun prophetaille, olen my\u00f6s se, joka niin monet ennustukset annan, ja prophetain kautta minuni julistan.\n12:11 (H12:12) Sill\u00e4 Gileadissa on ep\u00e4jumalan palvelus, ja Gilgalissa he uhraavat h\u00e4rki\u00e4 hukkaan, ja heill\u00e4 on niin monta alttaria, kuin kuhilaita on pellolla.\n12:12 (H12:13) Jakobin t\u00e4ytyy Syrian maahan paeta, ja Israelin t\u00e4ytyy palvella vaimon t\u00e4hden; vaimon t\u00e4hden tosin t\u00e4ytyy h\u00e4nen karjaa kaita.\n12:13 (H12:14) Mutta sitte vei Herra Israelin Egyptist\u00e4 prophetan kautta, ja antoi prophetan kautta h\u00e4nt\u00e4 korjata.\n12:14 (H12:15) Vaan Ephraim vihoittaa h\u00e4nen nyt ep\u00e4jumalillansa; sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n verens\u00e4 tuleman heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja heid\u00e4n Herransa on kostava heid\u00e4n pilkkansa.\n13:1 Kuin Ephraim puhui, niin siit\u00e4 tuli pelko; h\u00e4n korotti itsens\u00e4 Israelissa, ja teki synti\u00e4 Baalimin kautta, ja kuoli.\n13:2 Mutta nyt he viel\u00e4 enemmin synti\u00e4 tekev\u00e4t, ja valavat kuvia hopiastansa, ymm\u00e4rryksens\u00e4 j\u00e4lkeen ep\u00e4jumalia, joka kaikki sep\u00e4n ty\u00f6 on; joista he saarnaavat: Joka tahtoo niiden vasikkain suuta antaa, sen pit\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 uhraaman.\n13:3 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n oleman niinkuin aamu-utu ja varhain lankeeva kaste, joka raukee, niinkuin akanat, jotka puhalletaan pois luvasta, ja niinkuin savu totosta.\n13:4 Mutta min\u00e4 olen Herra sinun Jumalas hamasta Egyptin maasta; ei tosin sinun pit\u00e4isi muuta jumaIaa tunteman paitsi minua, eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n vapahtajaa, vaan minua ainoaa.\n13:5 Min\u00e4 tunsin sinun korvessa, karkiassa maassa.\n13:6 Mutta ett\u00e4 he ovat ravitut, ja kyll\u00e4ns\u00e4 saaneet; he saivat kyll\u00e4ns\u00e4 ja heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 paisui: Sent\u00e4hden he minun unhottavat.\n13:7 Min\u00e4 my\u00f6s tahdon olla heid\u00e4n kohtaansa niinkuin jalopeura, ja tahdon heit\u00e4 v\u00e4ijy\u00e4 niinkuin pardi tiell\u00e4.\n13:8 Min\u00e4 tahdon heit\u00e4 kohdata niinkuin karhu, jonka pojat ovat otetut pois, ja rev\u00e4ist\u00e4 heid\u00e4n paatuneen syd\u00e4mens\u00e4 rikki, ja tahdon heid\u00e4t siell\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 yl\u00f6s, niinkuin jalopeura; mets\u00e4n pedot pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4t rikki repim\u00e4n.\n13:9 Itse sin\u00e4 olet sinun kadotukses, Israel! Vaan minussa on sinun apus.\n13:10 Miss\u00e4 on sinun kuninkaas, joka sinua taitais auttaa kaikissa sinun kaupungeissas? Ja sinun tuomaris, joista sin\u00e4 sanoit: Anna minulle kuningas ja p\u00e4\u00e4miehi\u00e4.\n13:11 Min\u00e4 tosin annoin sinulle kuninkaan minun vihassani, ja otan sen sinulta pois minun hirmuisuudessani.\n13:12 Ephraimin pahateko on sidottu kokoon, ja h\u00e4nen syntins\u00e4 ovat salatut.\n13:13 H\u00e4nelle pit\u00e4\u00e4 tuleman synnytt\u00e4v\u00e4isen kipu; h\u00e4n on tyhm\u00e4 lapsi, sill\u00e4 ei h\u00e4n taida sit\u00e4 aikaa lasten synnytt\u00e4misess\u00e4 pysyv\u00e4inen olla.\n13:14 Mutta min\u00e4 tahdon heit\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 helvetin vallasta, ja vapahtaa heit\u00e4 kuolemasta. Kuolema, min\u00e4 tahdon olla sinulle myrkky, helvetti, min\u00e4 tahdon olla sinulle surma! Kuitenkin on se lohdutus minun silm\u00e4ini edest\u00e4 peitetty.\n13:15 Sill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 veljesten vaiheella hedelm\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n: Herran it\u00e4tuulen pit\u00e4\u00e4 tuleman korvesta, ja h\u00e4nen kaivonsa pit\u00e4\u00e4 kurehtuman, ja h\u00e4nen l\u00e4hteens\u00e4 kuivuman, sen pit\u00e4\u00e4 raateleman kaikkein kalleimmat kalut ja tavarat.\n13:16 (H14:1) Samaria pit\u00e4\u00e4 autioksi tuleman, sill\u00e4 h\u00e4n on Jumalallensa kovakorvainen ollut; heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 miekalla lankeeman, ja heid\u00e4n nuoret lapsensa paiskattaman rikki, ja heid\u00e4n raskaat vaimonsa pit\u00e4\u00e4 rev\u00e4ist\u00e4m\u00e4n rikki.\n14:1 (H14:2) K\u00e4\u00e4nny, Israel, Herran sinun Jumalas tyk\u00f6; sill\u00e4 sin\u00e4 olet langennut sinun pahain tekois t\u00e4hden.\n14:2 (H14:3) Ottakaat teillenne n\u00e4m\u00e4t sanat, ja k\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4t Herran tyk\u00f6, ja sanokaat h\u00e4nelle: Anna meille kaikki synnit anteeksi, ja tee meille hyvin, niin me uhraamme sinulle meid\u00e4n huultemme mullit.\n14:3 (H14:4) Ei Assur meit\u00e4 auta, emme my\u00f6s tahdo en\u00e4\u00e4n astua orhitten p\u00e4\u00e4lle, emmek\u00e4 sano en\u00e4\u00e4n meid\u00e4n k\u00e4sialallemme: Te olette meid\u00e4n jumalamme; sill\u00e4 sinun tyk\u00f6n\u00e4s l\u00f6yt\u00e4\u00e4 orpo armon.\n14:4 (H14:5) Niin min\u00e4 taas olen parantava heid\u00e4n erhetyksens\u00e4, mielell\u00e4ni min\u00e4 heit\u00e4 rakastan; sill\u00e4 minun vihani on k\u00e4\u00e4nnetty heist\u00e4 pois.\n14:5 (H14:6) Min\u00e4 tahdon Israelille olla niinkuin kaste, ett\u00e4 h\u00e4n kukoistaa niinkuin kukkanen, ja h\u00e4nen juurensa levi\u00e4v\u00e4t niinkuin Libanon.\n14:6 (H14:7) H\u00e4nen oksansa pit\u00e4\u00e4 hajooman, ett\u00e4 h\u00e4n itse olis ihanainen niinkuin \u00f6ljypuu, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 hajuaman niinkuin Libanon.\n14:7 (H14:8) Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 taas istuman h\u00e4nen varjonsa alla, ja jyvist\u00e4 itsens\u00e4 ravitseman, ja kukoistuman niinkuin viinapuu. Ja h\u00e4nen muistonsa pit\u00e4\u00e4 niinkuin Libanonin viina oleman.\n14:8 (H14:9) Ephraim (sanokaan): Mit\u00e4 minun on en\u00e4\u00e4 ep\u00e4jumalain kanssa? Min\u00e4 tahdon h\u00e4nt\u00e4 kuulla ja katsoa; min\u00e4 tahdon olla niinkuin viheri\u00e4inen honka; minussa pit\u00e4\u00e4 sinun hedelm\u00e4s l\u00f6ydett\u00e4m\u00e4n.\n14:9 (H14:10) Kuka on viisas, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4is? Ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen, joka n\u00e4it\u00e4 huomaitsis? Sill\u00e4 Herran tiet ovat oikiat, ja vanhurskaat vaeltavat niill\u00e4, mutta ylitsek\u00e4ym\u00e4rit niiss\u00e4 lankeevat.","title":"Finnish Bible: Hosea","type":"page"}