{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/isa.htm","path":"bib/wb/fin/isa.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/isa.htm","text":"1:1 Jesaian, Amotsin pojan n\u00e4ky, jonka h\u00e4n n\u00e4ki Juudasta ja Jerusalemista, Ussian, Jotamin, Ahaksen ja Jehiskian, Juudan kuningasten aikana.\n1:2 Kuulkaat taivaat,ja maa ota korviis, sill\u00e4 Herra puhuu: min\u00e4 olen lapsia kasvattanut ja korottanut, ja he ovat minusta luopuneet.\n1:3 H\u00e4rk\u00e4 tuntee omistajansa ja aasi is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 seimen; mutta Israel ei tunne, ja minun kansani ei ymm\u00e4rr\u00e4.\n1:4 Voi syntist\u00e4 kansaa, kansaa suuresta pahasta teosta, pahanilkist\u00e4 siement\u00e4, vahingollisia lapsia, jotka Herran hylk\u00e4siv\u00e4t ja Israelin Pyh\u00e4\u00e4 pilkkasivat, he poikkesivat takaperin.\n1:5 Mit\u00e4 varten teit\u00e4 enempi ly\u00f6d\u00e4\u00e4n, koska te aina harhailette? Koko p\u00e4\u00e4 on sairas, ja koko syd\u00e4n on v\u00e4synyt.\n1:6 Hamasta kantap\u00e4\u00e4st\u00e4 niin kiireeseen asti ei h\u00e4ness\u00e4 ole tervett\u00e4; vaan haavat, sinimarjat ja veripahat, jotka ei ole puserretut, eik\u00e4 sidotut, taikka \u00f6ljyll\u00e4 sivellyt.\n1:7 Teid\u00e4n maanne on autiona, teid\u00e4n kaupunkinne ovat tulella poltetut; muukalaiset sy\u00f6v\u00e4t peltonne silm\u00e4in edess\u00e4; ja on autio, niinkuin se, joka muukalaisilta raadeltu on.\n1:8 Mutta mit\u00e4 viel\u00e4 Zionin tytt\u00e4rest\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt on, se on niinkuin maja viinam\u00e4ess\u00e4, ja niinkuin hakomaja yrttitarhassa, niinkuin h\u00e4vitetty kaupunki.\n1:9 Ellei Herra Zebaot meille jotakin v\u00e4h\u00e4\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isi, niin me olisimme kuin Sodoma, ja olisimme Gomorran kaltaiset.\n1:10 Te Sodoman p\u00e4\u00e4miehet, kuulkaat Herran sanaa: ottakaat korviinne meid\u00e4n Jumalamme laki, sin\u00e4 Gomorran kansa.\n1:11 Mit\u00e4 minulle on teid\u00e4n uhrienne paljoudesta? sanoo Herra: min\u00e4 olen oinasten polttouhrista ja sy\u00f6ttil\u00e4in rasvasta ravittu, ja en tottele vasikkain, lammasten ja kauristen verta.\n1:12 Kuin te tulette ja ilmestytte minun kasvoini eteen, kuka senkaltaisia vaatii teid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4nne, ett\u00e4 te vaeltaisitte minun esihuoneessani?\n1:13 \u00c4lk\u00e4\u00e4t silleen turhaa ruokauhrianne tuoko edes, se suitsutus on minulle kauhistus: uudella kuulla ja sabbatina, kuin kokous kuulutetaan, en min\u00e4 voi k\u00e4rsi\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 ja julhap\u00e4iv\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4.\n1:14 Minun sieluni vihaa uusia kuitanne ja juhlap\u00e4ivi\u00e4nne, min\u00e4 olen niist\u00e4 suuttunut; min\u00e4 v\u00e4syn niit\u00e4 k\u00e4rseiss\u00e4ni.\n1:15 Ja kuin te parhaallansa k\u00e4si\u00e4nne nostatte , niin min\u00e4 kuitenkin k\u00e4\u00e4nn\u00e4n silm\u00e4ni teist\u00e4 pois; ja vaikka te paljon rukoilisitte, en min\u00e4 kuitenkaan teit\u00e4 kuule; teid\u00e4n k\u00e4tenne ovat verenvikoja t\u00e4ynn\u00e4.\n1:16 Pesk\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne, puhdistakaat teit\u00e4nne, pankaat paha menonne pois minun silm\u00e4ini edest\u00e4, lakatkaat pahaa tekem\u00e4st\u00e4.\n1:17 Oppikaat tekem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, ja etsik\u00e4\u00e4t oikeutta, auttakaat alaspainettua, saattakat orvoille oikeus, ja auttakaat lesken asiaa.\n1:18 Ja sitte tulkaat, ja katsokaamme, kummalla oikeus on, sanoo Herra. Jos teid\u00e4n syntinne veriruskiat olisivat, niin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lumivalkiaksi tuleman; ja vaikka he olisivat niinkuin ruusunkarvaiset, pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n kuitenkin niinkuin villa tuleman.\n1:19 Jos te tahtoisitte ja (minua) kuulisitte, niin te maan hyvyyden nautita saisitte.\n1:20 Mutta jos te estelette teit\u00e4nne ja olette kovakorvaiset, niin miekan pit\u00e4\u00e4 teit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n; sill\u00e4 Herran suu puhuu sen.\n1:21 Kuinka se tapahtuu, ett\u00e4 hurskas kaupunki on portoksi tullut? H\u00e4n oli t\u00e4ynn\u00e4 oikeutta, vanhurskaus asui h\u00e4ness\u00e4; mutta nyt murhaajat.\n1:22 Sinun hopias on karreksi tullut, sinun juomas on vedell\u00e4 sekoitettu.\n1:23 Sinun p\u00e4\u00e4miehes ovat vilpistelleet ja varasten kumppanit; kaikki he mielell\u00e4ns\u00e4 lahjoja ottavat, ja pyyt\u00e4v\u00e4t antimia. Ei he orvoille oikeutta tee, ja leskein asia ei tule heid\u00e4n eteens\u00e4.\n1:24 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra Zebaot, v\u00e4kev\u00e4 Israelissa: voi! min\u00e4 tahdon itseni lohduttaa vihollisistani, ja vihamiehiss\u00e4ni vihani sammuttaa;\n1:25 Ja k\u00e4\u00e4nn\u00e4n k\u00e4teni sinua vastaan, ja sinun kartes puhtaammaksi selit\u00e4n, ja vien pois kaiken sinun tinas.\n1:26 Ja saatan sinun tuomaris entisellens\u00e4, ja neuvonantajas niinkuin alustakin: sitte sin\u00e4 kutsutaan vanhurskaaksi ja uskolliseksi kaupungiksi.\n1:27 Zion lunastetaan oikeudella, ja sen k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4iset vanhurskaudella,\n1:28 Ett\u00e4 ylitsek\u00e4ym\u00e4rit ja syntiset ynn\u00e4 s\u00e4rjet\u00e4\u00e4n, ja jotka Herran hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t, hukutetaan.\n1:29 Sill\u00e4 heid\u00e4n t\u00e4ytyy h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulla tammien t\u00e4hden, joita he himoitsevat, ja h\u00e4v\u00e4istyksi tuleman yrttitarhain t\u00e4hden, jotka he valitsivat.\n1:30 Ja te tulette niinkuin joku tammi surkastuneilla lehdill\u00e4, ja niinkuin joku vedet\u00f6in yrttitarha.\n1:31 Ja v\u00e4kev\u00e4 tulee niinkuin rohdin, ja h\u00e4nen tekonsa niinkuin kipin\u00e4. Ja he sytytet\u00e4\u00e4n ynn\u00e4 molemmat, jota ei kenk\u00e4\u00e4n sammuta.\n2:1 T\u00e4m\u00e4 on se, mink\u00e4 Jesaia Amotsin poika n\u00e4ki Juudasta ja Jerusalemista.\n2:2 Viimeisen\u00e4 aikana pit\u00e4\u00e4 sen vuoren, jolla Herran huone on, vahvan oleman, korkiampi kuin kaikki vuoret, ja korotettaman kukkulain ylitse; ja kaikki pakanat pit\u00e4\u00e4 sinne juokseman.\n2:3 Ja paljo kansaa pit\u00e4\u00e4 sinne menem\u00e4n, ja sanoman: tulkaat, astukaamme yl\u00f6s Herran vuorelle, Jakobin Jumalan huoneeseen, ett\u00e4 h\u00e4n opettais meille teit\u00e4ns\u00e4, ja me vaeltaisimme h\u00e4nen poluillansa; sill\u00e4 Zionista on laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista.\n2:4 Ja h\u00e4n tuomitsee pakanain seassa, ja rankaisee monta kansaa. Silloin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 miekkansa vannaksi tekem\u00e4n, ja keih\u00e4\u00e4ns\u00e4 vikahteeksi; sill\u00e4 ei yhdenk\u00e4\u00e4n kansan pid\u00e4 toista kansaa vastaan miekkaa nostaman, eik\u00e4 silleen tottuman sotimaan.\n2:5 Tulkaat, te Jakobin huoneesta, vaeltakaamme Herran valkeudessa.\n2:6 Mutta sin\u00e4 olet sinun kansas Jakobin huoneen hylj\u00e4nnyt; sill\u00e4 he rikkovat enemm\u00e4n kuin it\u00e4l\u00e4iset, ja ovat p\u00e4iv\u00e4in valitsiat, niinkuin Philistealaiset, ja sallivat muukalaiset lapset moneksi tulla.\n2:7 Heid\u00e4n maansa on t\u00e4ynn\u00e4 hopiaa ja kultaa, ja heid\u00e4n rikkaudellansa ei ole loppua; heid\u00e4n maansa on t\u00e4ynn\u00e4 hevosia, ja heid\u00e4n rattaillansa ei ole loppua.\n2:8 Heid\u00e4n maansa on my\u00f6s t\u00e4ynn\u00e4 ep\u00e4jumalia; he kumartavat k\u00e4sialaansa, jotka heid\u00e4n sormensa tehneet ovat.\n2:9 Siell\u00e4 yhteinen kansa kumartelee, siell\u00e4 sankarit heit\u00e4ns\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4t, joka et heille anna anteeksi.\n2:10 Mene kallioon, ja k\u00e4tke sinuas maahan, Herran pelvon edest\u00e4, ja h\u00e4nen kunniallisen majesteettinsa edest\u00e4.\n2:11 Sill\u00e4 kaikki korkiat silm\u00e4t alennetaan, ja jotka jaloimmat kansoissa ovat, t\u00e4ytyy itsens\u00e4 notkistaa; sill\u00e4 Herra on yksin\u00e4ns\u00e4 sin\u00e4 aikana korkein.\n2:12 Sill\u00e4 Herran Zebaotin p\u00e4iv\u00e4 k\u00e4y kaiken koreuden ja korkeuden ylitse, ja kaikkein paisuneiden ylitse, ett\u00e4 ne alennettaisiin,\n2:13 Ja kaikkein korkiain ja korotettuin sedrein ylitse Libanonissa, ja kaikkein tammein ylitse Basanissa;\n2:14 Niin my\u00f6s kaikkein korkiain vuorten ylitse, ja kaikkein korotettuin kukkulain ylitse,\n2:15 Ja jokaisen korkian tornin ylitse, ja kaikkein vahvain muurein ylitse;\n2:16 Niin my\u00f6s kaikkein haahtein ylitse meress\u00e4, ja kaiken kauniin k\u00e4sialan ylitse;\n2:17 Ett\u00e4 kaikki ihmisten korkeus pit\u00e4\u00e4 notkistaman h\u00e4nens\u00e4, ja n\u00f6yryytt\u00e4m\u00e4n itsens\u00e4, mit\u00e4 ihmisess\u00e4 korkiaa on; ja Herra yksin on silloin korkia oleva.\n2:18 Ja ep\u00e4jumalain pit\u00e4\u00e4 ratki hukkuman.\n2:19 Silloin menn\u00e4\u00e4n vuorten rotkoihin ja maan kuoppiin, Herran pelvon t\u00e4hden, ja h\u00e4nen kunniallisen majesteettinsa t\u00e4hden, kuin h\u00e4n nousee maata pelj\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n2:20 Silloin pit\u00e4\u00e4 jokaisen hopiaiset ja kultaiset ep\u00e4jumalansa heitt\u00e4m\u00e4n pois, jotka h\u00e4n on teett\u00e4nyt kumartaaksensa, myyr\u00e4in ja y\u00f6kk\u00f6in kuvat,\n2:21 Ett\u00e4 he menev\u00e4t kivien rakoihin ja vuorten rotkoihin, Herran pelvon t\u00e4hden, ja h\u00e4nen kunniallisen majesteettinsa t\u00e4hden, kuin h\u00e4n nousee maata pelj\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n2:22 Niin lakatkaat siis ihmisest\u00e4, jonka sieramissa henki on; sill\u00e4 ette tied\u00e4, miss\u00e4 arviossa h\u00e4n on.\n3:1 Sill\u00e4 katso, Herra, Herra Zebaot ottaa pois Jerusalemista ja Juudasta kaikkinaisen varan, kaiken leiv\u00e4n varan, ja kaiken veden varan;\n3:2 V\u00e4kev\u00e4t sotamiehet, tuomarit, prophetat, tiet\u00e4j\u00e4t ja vanhimmat;\n3:3 Viidenkymmenen p\u00e4\u00e4miehet, ja kunnialliset miehet, neuvonantajat, ja taitavat virkamiehet, ja toimella puhuvaiset miehet.\n3:4 Ja tahtoo heille antaa nuorukaiset p\u00e4\u00e4ruhtinaiksi, ja lapset heit\u00e4 hallitsemaan.\n3:5 Ja kansan pit\u00e4\u00e4 ry\u00f6st\u00e4m\u00e4n toinen toistansa, ja jokaisen l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4; ja nuoremman pit\u00e4\u00e4 ylpi\u00e4 oleman vanhaa vastaaan, ja yl\u00f6nkatsotun kunniallista vastaan.\n3:6 Silloin tarttuu veli veljeens\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 huoneesta: sinulla on vaatteet, ole meid\u00e4n hallitsiamme, auta sin\u00e4 t\u00e4t\u00e4 lankeemusta.\n3:7 Mutta silloin h\u00e4n vannoo ja sanoo: en min\u00e4 taida parantaa, ei kotonani ole leip\u00e4\u00e4 eik\u00e4 vaatteita: \u00e4lk\u00e4\u00e4t minun panko kansan hallitsiaksi.\n3:8 Sill\u00e4 Jerusalem kaatuu, ja Juuda k\u00e4y yl\u00f6salaisin; ett\u00e4 heid\u00e4n kielens\u00e4 ja tekonsa on Herraa vastaan, niin ett\u00e4 he h\u00e4nen majesteettinsa silmi\u00e4 vastoin sotivat.\n3:9 Heid\u00e4n kasvoinsa hahmo todistaa heit\u00e4 vastaan: ja he kerskaavat rikoksistansa, niinkuin Sodoma, ja ei salaa niit\u00e4. Voi heid\u00e4n sielujansa! sill\u00e4 he itse saattavat p\u00e4\u00e4\u00e4llens\u00e4 onnettomuuden.\n3:10 Sanokaat vanhurskaalle, ett\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4y hyvin; sill\u00e4 h\u00e4n saa sy\u00f6d\u00e4 t\u00f6idens\u00e4 hedelm\u00e4n.\n3:11 Mutta voi jumalattomia; sill\u00e4 he ovat pahat, ja heille maksetaan niinkuin he ansaitsevat.\n3:12 Lapset ovat minun kansani vaivaajat, ja vaimot vallitsevat heit\u00e4. Minun kansani, sinun lohduttajas h\u00e4iritsev\u00e4t sinun, ja turmelevat tien, jota sinun k\u00e4ym\u00e4n pit\u00e4is.\n3:13 Mutta Herra seisoo siell\u00e4 oikeudella, ja on seisahtanut tuomitsemaan kansoja.\n3:14 Herra tulee tuomiolle kansansa vanhimpain kanssa ja p\u00e4\u00e4ruhtinasten kanssa; sill\u00e4 te olette turmelleet viinam\u00e4en, ja k\u00f6yh\u00e4in ry\u00f6st\u00f6 on teid\u00e4n huoneessanne.\n3:15 Miksi tallaatte kansaani, ja runtelette k\u00f6yh\u00e4\u00e4? sanoo Herra, Herra Zebaot.\n3:16 Ja Herra sanoo: ett\u00e4 Zionin tytt\u00e4ret ovat ylpi\u00e4t, ja k\u00e4yv\u00e4t kenossa kauloin, kiilusilmin\u00e4, k\u00e4velev\u00e4t ja koriasti astelevat, niinkuin jalat sidotut olisivat;\n3:17 On siis Herra tekev\u00e4 Zionin tyt\u00e4rten p\u00e4\u00e4t rupisiksi, ja Herra on paljastava heid\u00e4n h\u00e4pi\u00e4ns\u00e4.\n3:18 Silloin on Herra ottava kenk\u00e4in kaunistuksen pois, ja koriasti kudotut rihmat ja soljet,\n3:19 K\u00e4\u00e4dyt, ja rannerenkaat ja seppelit,\n3:20 Kalliit p\u00e4\u00e4liinat, ja polukset, ja p\u00e4\u00e4rihmat, ja lemausastiat, ja korvarenkaat,\n3:21 Sormukset ja otsalehdet,\n3:22 Juhlavaatteet, ja kaaput, ja timpit, ja kukkarot,\n3:23 Peilit ja pienet liinavaatteet, ja lakit ja suvihameet.\n3:24 Ja pit\u00e4\u00e4 h\u00e4ijy l\u00f6yhk\u00e4 hyv\u00e4n hajun edest\u00e4 oleman, ja nuora vy\u00f6n edest\u00e4, ja paljas p\u00e4\u00e4 kaharain hiusten edest\u00e4, ja ahdas s\u00e4kki avaran hameen edest\u00e4. N\u00e4m\u00e4t kaikki sinun kauneutes siaan.\n3:25 Sinun miehes kaatuvat miekan kautta, ja sinun v\u00e4kev\u00e4s sodassa.\n3:26 Ja heid\u00e4n porttinsa pit\u00e4\u00e4 murehtiman ja valittaman: ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vaikiasti istuman maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n4:1 Ja seitsem\u00e4n vaimoa tarttuvat silloin yhteen mieheen, ja sanovat: me tahdomme itse\u00e4mme el\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja vaatettaa; anna meit\u00e4 ainoastaan sinun nimell\u00e4s nimitett\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4v\u00e4istyksemme otettaisiin meilt\u00e4 pois.\n4:2 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on Herran vesa oleva rakas ja kallis; ja maan hedelm\u00e4 jalo ja kaunis niiden tyk\u00f6n\u00e4, jotka Israelista vapahdetaan.\n4:3 Ja on tapahtuva, ett\u00e4 se joka Zionissa j\u00e4ljell\u00e4 on, ja se joka Jerusalemissa j\u00e4\u00e4nyt on, pit\u00e4\u00e4 pyh\u00e4ksi kutsuttaman; jokainen kuin kirjoitettu on el\u00e4v\u00e4in seassa Jerusalemissa.\n4:4 Silloin Herra pesee Zionin tyt\u00e4rten saastaisuuden, ja viruttaa Jerusalemin verenviat h\u00e4nest\u00e4 pois, tuomitsevan ja polttavan hengen kautta.\n4:5 Ja Herra saattaa kaiken Zionin vuoren asumisen ylitse, ja kussa ik\u00e4n\u00e4 se koottu on, p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pilven ja savun, ja tulen paisteen y\u00f6ll\u00e4 palamaan; sill\u00e4 suojelus pit\u00e4\u00e4 oleman kaiken kunnian ylitse.\n4:6 Ja maja pit\u00e4\u00e4 oleman p\u00e4iv\u00e4n varjoksi hellett\u00e4 vastaan, ja turva ja varjelus rajuilmaa ja sadetta vastaan.\n5:1 Min\u00e4 veisaan yst\u00e4v\u00e4st\u00e4, yst\u00e4v\u00e4ni veisun h\u00e4nen viinam\u00e4est\u00e4ns\u00e4. Yst\u00e4v\u00e4ll\u00e4ni on viinam\u00e4ki lihavassa paikassa.\n5:2 Ja h\u00e4n aitasi sen ymp\u00e4rins\u00e4, ja perkasi kivet pois, ja istutti parhaat viinapuut, ja rakensi my\u00f6s siihen tornin, ja pani sinne viinakuurnan, ja odotti sen viinamarjoja kantavan; vaan se kantoi pahoja marjoja.\n5:3 Te Jerusalemin asujat ja Juudan miehet, tuomitkaat siis nyt minun ja viinam\u00e4keni v\u00e4lill\u00e4.\n5:4 Mit\u00e4 olis enempi viinam\u00e4elleni tekemist\u00e4, jota en min\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 tehnyt ole? Miksi h\u00e4n kantoi pahoja marjoja, kuin min\u00e4 odotin h\u00e4nen viinamarjoja kantavan?\n5:5 Ja nyt min\u00e4 tahdon teille ilmoittaa, mit\u00e4 min\u00e4 tahdon viinam\u00e4elleni tehd\u00e4: h\u00e4nen aitansa pit\u00e4\u00e4 otettaman pois, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 autiona oleman, ja h\u00e4nen muurinsa pit\u00e4\u00e4 s\u00e4rjett\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n tallattaisiin.\n5:6 Min\u00e4 tahdon sen saattaa autioksi, ettei kenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 leikkaaman eli kaivaman, vaan ohdakkeita ja orjantappuroita pit\u00e4\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 kasvaman: ja tahdon pilvi\u00e4 kielt\u00e4\u00e4 satamasta h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n5:7 Mutta Herran Zebaotin viinam\u00e4ki on Israelin huone, ja Juudan miehet h\u00e4nen suloinen istuttamansa. H\u00e4n odottaa oikeutta, ja katso, ei ole muuta kuin v\u00e4kivaltaa, vanhurskautta, niin on sula valitus.\n5:8 Voi niit\u00e4, jotka yhden huoneen toisen tyk\u00f6 vet\u00e4v\u00e4t, ja yhden pellon toisen tyk\u00f6 saattavat, siihen asti ettei en\u00e4\u00e4 siaa ole, asuaksenne yksin\u00e4nne maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4!\n5:9 N\u00e4m\u00e4 ovat (sanoo) Herra Zebaot minun korvilleni tulleet: mit\u00e4maks, ellei ne monet huoneet tule kylmille, ja ne suuret ja kauniit j\u00e4\u00e4 ilman asujia;\n5:10 Sill\u00e4 kymmenen viinam\u00e4en sarkaa pit\u00e4\u00e4 vaivoin yhden batin antaman; ja gomer siemeni\u00e4 tekee ainoastaan ephan.\n5:11 Voi niit\u00e4, jotka varhain huomeneltain ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat, juopumusta noutelemaan, ja istuvat hamaan y\u00f6h\u00f6n asti, ett\u00e4 he viinasta palavaksi tulisivat!\n5:12 Joilla ovat kanteleet, harput, rummut, huilut, ja viinaa heid\u00e4n pidoissansa; ja ei katso Herran tekoa, eik\u00e4 tottele h\u00e4nen k\u00e4sialaansa.\n5:13 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 minun kansani viet\u00e4m\u00e4n vankeuteen, ettei heill\u00e4 ole ymm\u00e4rryst\u00e4; ja h\u00e4nen kunniallistensa t\u00e4ytyy n\u00e4lk\u00e4\u00e4 k\u00e4rsi\u00e4, ja heid\u00e4n yhteinen kansansa kuivua janoon.\n5:14 Sit\u00e4 varten on helvetti sielunsa lavialta avannut, ja h\u00e4nen kitansa on ammollansa ilman m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, menn\u00e4 sinne alas sek\u00e4 heid\u00e4n kunniallisensa ett\u00e4 yhteisen kansansa, sek\u00e4 heid\u00e4n rikkaansa ett\u00e4 riemullisensa;\n5:15 Ett\u00e4 jokainen itsens\u00e4 notkistais ja kukin n\u00f6yryytett\u00e4isiin; ja koreiden silm\u00e4t my\u00f6s n\u00f6yryytetyksi tulisivat.\n5:16 Mutta Herra Zebaot pit\u00e4\u00e4 tuomiossa ylistett\u00e4m\u00e4n, ja pyh\u00e4 Jumala pit\u00e4\u00e4 vanhurskaudessa pyhitett\u00e4v\u00e4n.\n5:17 Silloin pit\u00e4\u00e4 lampaat tavallansa kaittaman, ja muukalaiset pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 el\u00e4tt\u00e4m\u00e4n lihavain aukiudessa.\n5:18 Voi niit\u00e4, jotka itsens\u00e4 sitovat valheen nuoralla yhteen v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n, ja niinkuin ratasten k\u00f6ydell\u00e4 synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n!\n5:19 Ja sanovat: anna h\u00e4nen tekonsa rient\u00e4\u00e4 ja pian tulla, sit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4ksemme: l\u00e4hestyk\u00f6\u00f6n ja tulkoon Israelin pyh\u00e4n aivoitus, ett\u00e4 me sen tiet\u00e4isimme.\n5:20 Voi niit\u00e4, jotka pahan hyv\u00e4ksi ja hyv\u00e4n pahaksi sanovat; jotka pimeydest\u00e4 valkeuden, ja valkeudesta pimeyden tekev\u00e4t, jotka karvaasta makian, ja makiasta karvaan tekev\u00e4t.\n5:21 Voi niit\u00e4, jotka viisaat olevinansa ovat, ja itsens\u00e4 toimellisina pit\u00e4v\u00e4t!\n5:22 Voi niit\u00e4, jotka jalot ovat viinaa juomaan, ja juomassa kilvoittelevat!\n5:23 Jotka jumalattoman lahjain t\u00e4hden vanhurskauttavat, ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t vanhurskasten oikeuden pois heilt\u00e4:\n5:24 Sent\u00e4hden niinkuin tulen hehku korren kuluttaa, ja liekki sivaltaa akanat pois: aivan niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n juurensa m\u00e4t\u00e4nem\u00e4n, ja heid\u00e4n vesansa hajooman pois niinkuin tomu; sill\u00e4 he katsovat Herran Zebaotin lain yl\u00f6n, ja pilkkaavat Israelin pyh\u00e4n sanat.\n5:25 Sent\u00e4hden Herran viha julmistuu kansansa p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n ojentaa k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja ly\u00f6 heit\u00e4, niin ett\u00e4 vuoret vapisevat ja heid\u00e4n ruumiinsa on niinkuin loka kadulla. Ja kaikissa n\u00e4iss\u00e4 ei h\u00e4nen vihansa lakkaa, vaan h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 on viel\u00e4 ojennettu.\n5:26 Sill\u00e4 h\u00e4n nostaa lipun yl\u00f6s kaukana pakanain seassa, ja vihelt\u00e4\u00e4 niille maan \u00e4\u00e4rist\u00e4: ja katso, he tulevat \u00e4kisti ja nopiasti.\n5:27 Ei ole kenk\u00e4\u00e4n heist\u00e4 v\u00e4synyt eli heikko, eik\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n torku eli makaa; ei my\u00f6s p\u00e4\u00e4st\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n vy\u00f6t\u00e4 lanteestansa, eik\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n keng\u00e4nrihmoja rikota.\n5:28 Sill\u00e4 heid\u00e4n nuolensa ovat ter\u00e4v\u00e4t, ja kaikki heid\u00e4n joutsensa j\u00e4nnitetyt; heid\u00e4n orittensa kaviot ovat niinkuin limsi\u00e4, ja heid\u00e4n ratastensa py\u00f6r\u00e4t niinkuin tuulisp\u00e4\u00e4.\n5:29 He kiljuvat niinkuin jalopeurat, ja kiljuvat niinkuin nuoret jalopeurat. He kilistelev\u00e4t ja tempaavat saaliin, ja omistavat sen, ettei kenk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 saa j\u00e4lleen.\n5:30 Ja silloin pauhataan heid\u00e4n ylitsens\u00e4 niinkuin meri pauhaa. Koska silloin katsotaan maan p\u00e4\u00e4lle, katso, niin on pimeys ahdistuksesta, ja ei valkeus paista silleen heid\u00e4n ylitsens\u00e4.\n6:1 Sin\u00e4 vuonna, jona kuningas Ussia kuoli, n\u00e4in min\u00e4 Herran istuvan korkialla ja korotetulla istuimella, ja h\u00e4nen vaatteensa liepeet t\u00e4yttiv\u00e4t templin.\n6:2 Seraphit seisoivat h\u00e4nt\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4, ja kullakin oli kuusi siipe\u00e4: kahdella he peittiv\u00e4t kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensiv\u00e4t.\n6:3 Ne huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: Pyh\u00e4, pyh\u00e4, pyh\u00e4, Herra Zebaot: kaikki maa on t\u00e4ynn\u00e4 h\u00e4nen kunniaansa;\n6:4 Niin ett\u00e4 pihtipielet vapisivat heid\u00e4n huutonsa \u00e4\u00e4nest\u00e4, ja huone t\u00e4ytettiin savulla.\n6:5 Niin min\u00e4 sanoin: voi minuani! min\u00e4 hukun, sill\u00e4 minulla on saastaiset huulet, ja asun sen kansan seassa, jolla on saastaiset huulet; sill\u00e4 minun silm\u00e4ni ovat n\u00e4hneet kuninkaan, Herran Zebaotin.\n6:6 Niin lensi yksi Seraphimeista minun tyk\u00f6ni, jolla oli k\u00e4dess\u00e4 tulinen hiili, jonka h\u00e4n otti hohtimilla alttarilta,\n6:7 Ja rupesi minun suuhuni, ja sanoi: katso, t\u00e4ll\u00e4 olen min\u00e4 ruvennut huuliis, ett\u00e4 sinun pahat tekos otettaisiin sinulta pois, ja sinun rikokses olis sovitettu.\n6:8 Ja min\u00e4 kuulin Herran \u00e4\u00e4nen, ett\u00e4 h\u00e4n sanoi: kenenk\u00e4 min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n? kuka tahtoo olla meid\u00e4n sanansaattajamme? Mutta min\u00e4 sanoin: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen, l\u00e4het\u00e4 minua.\n6:9 Ja h\u00e4n sanoi: mene ja sano t\u00e4lle kansalle, kuulten kuulkaat, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4k\u00f6, n\u00e4hden n\u00e4hk\u00e4\u00e4t, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t t\u00e4ht\u00e4k\u00f6.\n6:10 Paaduta t\u00e4m\u00e4n kansan syd\u00e4n, ja anna heid\u00e4n korvansa paksuksi tulla, ja sokaise heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4, ettei he n\u00e4kisi silmill\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 kuulisi korvillansa, eli my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4isi syd\u00e4mell\u00e4ns\u00e4, eli k\u00e4\u00e4nt\u00e4isi itsi\u00e4ns\u00e4 ja parannetuksi tulisi.\n6:11 Mutta min\u00e4 sanoin: Herra, kuinka kauvan? H\u00e4n sanoi: siihenasti kuin kaupungit tulevat kylmille ja ilman asujia, ja huoneet ilman v\u00e4et\u00e4, ja maa on per\u00e4ti autiona.\n6:12 Sill\u00e4 Herra ajaa v\u00e4en kauvas, niin ett\u00e4 maa tulee per\u00e4ti hylj\u00e4tyksi.\n6:13 Ja ehk\u00e4 kymmenes osa siihen viel\u00e4 j\u00e4\u00e4, niin sekin taas h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n; kuitenkin niinkuin tammelle ja tuomelle j\u00e4\u00e4 kanto, vaikka heid\u00e4n lehtens\u00e4 varistetaan, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s pyh\u00e4ll\u00e4 siemenell\u00e4 kanto oleman.\n7:1 Sitte tapahtui Ahaksen Jotamin pojan, Ussian pojan, Juudan kuninkaan aikana, ett\u00e4 Retsin Syrian kuningas, ja Peka Remalian poika, Israelin kuningas, vaelsivat Jerusalemiin, sotimaan sit\u00e4 vastaan; mutta ei he taitaneet sit\u00e4 voittaa.\n7:2 Silloin sanottiin Davidin huoneelle: Syrialaiset luottavat Ephraimiin. Silloin vapisi h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 ja h\u00e4nen kansansa syd\u00e4n, niinkuin puut vapisevat mets\u00e4ss\u00e4 tuulesta.\n7:3 Mutta Herra puhui Jesaialle: mene nyt Ahasta vastaan, sin\u00e4 ja poikas SearJasub, ylimm\u00e4isen vesilammikon kanavan p\u00e4\u00e4h\u00e4n, tiell\u00e4 vanuttajakedolle.\n7:4 Ja sano h\u00e4nelle: kavahda ja pysy alallas, \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, \u00e4lk\u00f6\u00f6n my\u00f6s syd\u00e4mes vapisko n\u00e4it\u00e4 kahta suitsevan kek\u00e4leen p\u00e4\u00e4t\u00e4, Retsinin ja Syrialaisten, ja Remalian pojan vihaa.\n7:5 Ett\u00e4 Syrialaiset ovat pit\u00e4neet pahoja juonia sinua vastaan, niin my\u00f6s Ephraim ja Remalian poika, ja sanovat:\n7:6 Me tahdomme menn\u00e4 yl\u00f6s Juudaan, ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, ja jakaa sen kesken\u00e4mme, ja tehd\u00e4 siihen Tabealin pojan kuninkaaksi.\n7:7 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: ei sen pid\u00e4 pysym\u00e4n, eik\u00e4 n\u00e4in oleman.\n7:8 Vaan niinkuin Damasku on Syrian p\u00e4\u00e4, niin pit\u00e4\u00e4 Retsinin oleman Damaskun p\u00e4\u00e4n. Ja viiden ajastajan per\u00e4st\u00e4 seitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4, pit\u00e4\u00e4 Ephraimin tuleman perikatoon, niin ettei heid\u00e4n en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 kansana oleman.\n7:9 Ja niinkuin Samaria on Ephraimin p\u00e4\u00e4, niin pit\u00e4\u00e4 Remalian poika oleman Samarian p\u00e4\u00e4n. Jollette usko, niin ette vahvistu.\n7:10 Ja Herra puhui taas Ahakselle ja sanoi:\n7:11 Pyyd\u00e4 siunulles merkki\u00e4 Herralta sinun Jumalaltas, taikka alhaalle syvyyteen, eli ylh\u00e4\u00e4lle korkeuteen.\n7:12 Niin Ahas sanoi: en ano ja en tahdo Herraa kiusata.\n7:13 Niin h\u00e4n sanoi: kuulkaat siis te Davidin huone: v\u00e4h\u00e4k\u00f6 se teille on, ett\u00e4 te ihmisi\u00e4 vastoin teette, mutta my\u00f6s teette minun Jumalaani vastoin?\n7:14 Sent\u00e4hden antaa itse Herra teille merkin: katso, neitsy siitt\u00e4\u00e4 ja synnyt\u00e4\u00e4 pojan, sen nimi pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman Immanuel.\n7:15 Voita ja hunajaa h\u00e4n sy\u00f6, tiet\u00e4\u00e4ksens\u00e4 hylj\u00e4t\u00e4 pahaa ja valita hyv\u00e4\u00e4.\n7:16 Sill\u00e4 ennenkuin poikainen oppii hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pahaa ja valitsemaan hyv\u00e4\u00e4, pit\u00e4\u00e4 se maa, jotas kauhistut, kahdelta kuninkaalta hylj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n.\n7:17 Mutta Herra antaa sinun, sinun kansas ja is\u00e4s huoneen p\u00e4\u00e4lle tulla, Assyrian kuninkaan kautta, ne p\u00e4iv\u00e4t, jotka ei sitte tulleet ole, kuin Ephraim erkani Juudasta.\n7:18 Ja tapahtuu, ett\u00e4 Herra vihelt\u00e4\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4rp\u00e4si\u00e4 Egyptin virtain \u00e4\u00e4rest\u00e4, ja kimalaisia Assurin maalta;\n7:19 Ett\u00e4 he tulevat ja sioittavat kaikki tyynni itsens\u00e4 h\u00e4vinneihin laaksoihin, ja kiven rakoihin, ja kaikkiin m\u00e4tt\u00e4isiin ja pensaisiin.\n7:20 Silloin Herra ajelee p\u00e4\u00e4n ja karvat jaloista, ja ottaa pois parran palkatulla partaveitsell\u00e4, niiden kautta, jotka sil\u00e4 puolella virtaa ovat, Assyrian kuninkaan kautta.\n7:21 Siihen aikaan pit\u00e4\u00e4 yhden miehen yht\u00e4 lehm\u00e4\u00e4 ja kahta lammasta kaitseman,\n7:22 Ja saaman niin paljon rieskaa, ett\u00e4 h\u00e4n saa sy\u00f6d\u00e4 voita; sill\u00e4 se joka j\u00e4\u00e4 maahan, saa voita ja hunajaa sy\u00f6d\u00e4.\n7:23 Sill\u00e4 siihen aikaan tapahtuu, ett\u00e4 kussa nyt on tuhannen viinapuuta, jotka maksavat tuhannen hopiapenninki\u00e4, siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 orjantappurat ja ohdakkeet oleman.\n7:24 Ja sinne menn\u00e4\u00e4n nuolella ja joutsella; sill\u00e4 koko maassa pit\u00e4\u00e4 oleman orjantappurat ja ohdakkeet;\n7:25 Niin ettei taideta tulla kaikkiin niihin m\u00e4kiin, joita lapiolla kaivetaan, orjantappurain, m\u00e4t\u00e4sten ja ohdakkeiden t\u00e4hden; vaan h\u00e4rj\u00e4t annetaan siin\u00e4 k\u00e4yd\u00e4, ja lampaat sit\u00e4 tallata.\n8:1 Ja Herra sanoi minulle: ota suuri kirja etees, ja kirjoita siihen ihmisen kirjoituksella: ry\u00f6st\u00e4 nopiasti, rienn\u00e4 saaliille.\n8:2 Ja min\u00e4 otin tyk\u00f6ni uskolliset todistajat: papin Urijan, ja Sakarian Jeberekjan pojan,\n8:3 Ja menin prophetissan tyk\u00f6, se tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja Herra sanoi minulle: nimit\u00e4 se: ry\u00f6st\u00e4 pian, ja rienn\u00e4 jakoon.\n8:4 Sill\u00e4 ennenkuin poikainen taitaa sanoa: is\u00e4ni, \u00e4itini, vied\u00e4\u00e4n Damaskun tavarat ja Samarian saalis pois Assyrian kuninkaan edell\u00e4.\n8:5 Ja Herra puhui viel\u00e4 minun kanssani ja sanoi:\n8:6 Ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kansa hylk\u00e4\u00e4 Siloan veden, joka hiljaksensa juoksee, ja turvaa Retsiniin ja Remalian poikaan;\n8:7 Katso, niin Herra antaa tulla h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 paljon ja v\u00e4kev\u00e4n virtaveden, Assyrian kuninkaan, ja kaiken h\u00e4nen kunniansa, ett\u00e4 se nousee kaikkein parrastensa yli, ja k\u00e4ypi kaikkein rantainsa yli;\n8:8 Ja k\u00e4ypi Juudan l\u00e4vitse, tulvaa ja nousee, siihenasti kuin se ulottuu kaulaan asti; ja levitt\u00e4\u00e4 siipens\u00e4, niin ett\u00e4 ne t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sinun maas, o Immanuel, niin levi\u00e4 kuin se on.\n8:9 Kokoontukaat kansat, ja paetkaat kuitenkin; kuulkaat kaikki, jotka olette kaukaisissa maakunnissa: hankkikaat sotaan ja paetkaat kuitenkin, hankkikaat ja paetkaat kuitenkin.\n8:10 P\u00e4\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4t neuvo, ja ei se miksik\u00e4\u00e4n tule; puhukaat kesken\u00e4nne, ja ei sek\u00e4\u00e4n seiso, sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on Immanuel.\n8:11 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoi Herra minulle, kuin h\u00e4n k\u00e4teeeni rupesi, ja neuvoi minua, etten min\u00e4 vaeltaisi t\u00e4m\u00e4n kansan tiell\u00e4, ja sanoi:\n8:12 \u00c4lk\u00e4\u00e4t sanoko liitoksi, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kansa liitoksi sanoo: \u00e4lk\u00e4\u00e4t te pelj\u00e4tk\u00f6, niinkuin he tekev\u00e4t, \u00e4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s vapisko.\n8:13 Vaan pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herra Zebaot; ja h\u00e4n olkoon teid\u00e4n pelkonne, h\u00e4n olkoon teid\u00e4n vapistuksenne;\n8:14 Niin h\u00e4n on pyhitys; mutta loukkauskivi ja kompastuskallio kahdelle Israelin huoneelle, paulaksi ja ansaksi Jerusalemin asuville,\n8:15 Niin ett\u00e4 moni heist\u00e4 loukkaa itsens\u00e4, ja lankeevat, s\u00e4rjet\u00e4\u00e4n, kiedotaan ja vangitaan.\n8:16 Sido todistus kiinni, lukitse laki minun opetuslapsissani.\n8:17 Sill\u00e4 min\u00e4 toivon Herraan, joka kasvonsa Jakobin huoneelta k\u00e4tkenyt on; mutta min\u00e4 odotan h\u00e4nt\u00e4.\n8:18 Katso, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen, ja ne lapset, jotka Herra minulle antanut on merkiksi ja ihmeeksi Israelissa Herralta Zebaotilta, joka Zionin vuorella asuu.\n8:19 Kuin siin he teille sanovat: kysyk\u00e4\u00e4t noidilta ja tiet\u00e4jilt\u00e4, jotka kuiskuttelevat ja tutkivat, (niin sanokaat:) eik\u00f6 kansan pid\u00e4 Jumalaltansa kysym\u00e4n? (eik\u00f6 ole parempi kysy\u00e4) el\u00e4vilt\u00e4 kuin kuolleilta?\n8:20 (Ja pikemmin) lain j\u00e4lkeen ja todistuksen? Ellei he t\u00e4m\u00e4n sanan j\u00e4lkeen sano, niin ei heid\u00e4n pid\u00e4 aamuruskoa saaman.\n8:21 Vaan heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 k\u00e4velem\u00e4n maakunnassa vaivattuina ja n\u00e4lk\u00e4isin\u00e4; mutta kuin he n\u00e4lk\u00e4\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4t, niin he vihastuvat ja kiroilevat kuningastansa ja Jumalaansa, ja katsovat yl\u00f6sp\u00e4in,\n8:22 Ja katselevat maata, vaan ei muuta mit\u00e4\u00e4n l\u00f6yd\u00e4, kuin murheet ja pimeydet; sill\u00e4 he ovat pimitetyt ahdistuksessa, ja eksyv\u00e4t pimeydess\u00e4.\n9:1 (H8:23) Sill\u00e4 ei ole sill\u00e4 (maakunnalla) yht\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sinp\u00e4iv\u00e4\u00e4, koska h\u00e4n ahdistuksessa on; niinkuin entiseen aikaan Sebulonin ja Naphtalin maalle lievitys tapahtui, ja tulivat viimein kunnioitetuksi; niin my\u00f6s ne meritien vieress\u00e4, t\u00e4ll\u00e4 puolella Jordanin pakanain Galileassa.\n9:2 (H9:1) Kansa, joka pimeydess\u00e4 vaelsi, n\u00e4ki suuren valkeuden, ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa.\n9:3 (H9:2) Sin\u00e4 lis\u00e4\u00e4t kansaa, ja lis\u00e4\u00e4t h\u00e4nelle iloa; sinun edess\u00e4s iloitaan, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliin jaossa iloitaan:\n9:4 (H9:3) Sill\u00e4 sin\u00e4 olet heid\u00e4n kuormansa ikeen, heid\u00e4n olkainsa vitsan, ja heid\u00e4n vaatiansa sauvan s\u00e4rkenyt, niinkuin Midianin aikana.\n9:5 (H9:4) Sill\u00e4 kaikki sota ja meteli, ja veriset vaatteet pit\u00e4\u00e4 poltettaman ja tulella kulutettaman.\n9:6 (H9:5) Sill\u00e4 meille on lapsi syntynyt, ja poika on meille annettu, jonka hartioilla herraus on; ja h\u00e4nen nimens\u00e4 kutsutaan Ihmeellinen, Neuvonantaja, V\u00e4kev\u00e4 Jumala, Ijankaikkinen Is\u00e4, Rauhan p\u00e4\u00e4mies:\n9:7 (H9:6) Ett\u00e4 h\u00e4nen herrautensa pit\u00e4\u00e4 suureksi tuleman, ja ei rauhalla loppua, Davidin istuimelle ja h\u00e4nen valtakunnallensa, valmistamaan sit\u00e4 ja vahvistamaan tuomiolla ja vanhurskaudella: hamasta nyt niin ijankaikkiseen on Herran Jumalan Zebaotin kiivaus t\u00e4m\u00e4n tekev\u00e4.\n9:8 (H9:7) Herra on l\u00e4hett\u00e4nyt sanan Jakobissa, ja se on langennut Israelissa;\n9:9 (H9:8) Ett\u00e4 kaiki Ephraimin kansa ja Samarian asuvaiset pit\u00e4\u00e4 sen tiet\u00e4\u00e4 saaman, jotka ylpeydess\u00e4 ja korialla mielell\u00e4 sanovat:\n9:10 (H9:9) Tiilikivet ovat pudonneet, mutta me tahdomme sen rakentaa vuojonkivill\u00e4 j\u00e4lleen: Muulb\u00e4rin puut ovat hakatut maahan, mutta me panemme siaan sedripuita.\n9:11 (H9:10) Sill\u00e4 Herra tahtoo korottaa Retsinin sotav\u00e4en heit\u00e4 vastaan, ja heid\u00e4n vihollisensa nivoa yhteen,\n9:12 (H9:11) Syrialaiset eteen ja Philistealaiset taa, ett\u00e4 he s\u00f6iv\u00e4t Israelin t\u00e4ydell\u00e4 suulla. N\u00e4iss\u00e4 kaikissa ei lakkaa viel\u00e4 h\u00e4nen vihansa, vaan h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 on viel\u00e4 ojennettu.\n9:13 (H9:12) Ei my\u00f6s kansa k\u00e4\u00e4nn\u00e4 itseins\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, joka heit\u00e4 ly\u00f6, eik\u00e4 kysy Herraa Zebaotia.\n9:14 (H9:13) Sent\u00e4hden karsii Herra Israelilta pois, yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, p\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nn\u00e4n, oksat ja kannon.\n9:15 (H9:14) Vanhat kunnialliset ihmiset ovat p\u00e4\u00e4; mutta prophetat, jotka opettavat v\u00e4\u00e4rin, ovat h\u00e4nt\u00e4.\n9:16 (H9:15) Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kansan johdattajat ovat pett\u00e4j\u00e4t, ja ne, jotka sallivat itsens\u00e4 johdattaa, ovat kadotetut.\n9:17 (H9:16) Sent\u00e4hden ei Herra taida iloita heid\u00e4n nuorista miehist\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 armahda heid\u00e4n orpolapsiansa ja leski\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 he ovat kaiki ulkokullatut ja pahat, ja jokaisen suu puhuu hulluutta; n\u00e4iss\u00e4 kaikissa ei lakkaa viel\u00e4 h\u00e4nen vihansa, vaan h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 on viel\u00e4 ojennettu.\n9:18 (H9:17) Sill\u00e4 jumalatoin meno on sytytetty niinkuin tuli, ja kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet; joka palaa niinkuin paksussa mets\u00e4ss\u00e4, ja nostaa savun korkialle.\n9:19 (H9:18) Sill\u00e4 maa on pimennyt Herran Zebaotin vihasta; niin ett\u00e4 kansa on niinkuin tulen ruoka, ja ei yksik\u00e4\u00e4n armaitse toista.\n9:20 (H9:19) Jos he ry\u00f6st\u00e4v\u00e4t oikialla puolella, niin he n\u00e4lk\u00e4\u00e4 n\u00e4kev\u00e4t; jos he sy\u00f6v\u00e4t vasemmalla puolella, niin ei he tule ravituksi: jokainen sy\u00f6 k\u00e4sivartensa lihaa.\n9:21 (H9:20) Manasse Ephraimia, Ephraim Manassea, ja ne molemmat yhdest\u00e4 puolesta Juudaa vastaan. Ei viel\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 kaikissa h\u00e4nen vihansa asetu, vaan h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 on viel\u00e4 ojennettu.\n10:1 Voi kirjanoppineita, jotka v\u00e4\u00e4r\u00e4n lain tekev\u00e4t ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n tuomion kirjoittavat,\n10:2 Ett\u00e4 he v\u00e4\u00e4ntelisiv\u00e4t k\u00f6yh\u00e4n asian, ja tekisiv\u00e4t v\u00e4kivaltaa raadolliselle oikeudessa, minun kansassani; niin ett\u00e4 lesket ovat heid\u00e4n saaliinsa, ja orpoja he raatelevat.\n10:3 Mit\u00e4 te tahdotte tehd\u00e4 etsikkop\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja h\u00e4vityksess\u00e4, joka kaukaa tulee? kenen tyk\u00f6 te pakenette apua saamaan? ja kuhunka te tahdotte panna teid\u00e4n kunnianne?\n10:4 Ettette vangittuin kanssa taivutettaisi, ja ly\u00f6tyin seassa lankeaisi; n\u00e4iss\u00e4 kaikissa ei ole h\u00e4nen vihansa asetettu, vaan h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 on viel\u00e4 nyt ojennettu.\n10:5 Voi Assur, joka minun vihani vitsa on; joiden k\u00e4siss\u00e4 minun julmuuteni sauva on.\n10:6 Min\u00e4 tahdon l\u00e4hett\u00e4\u00e4 h\u00e4nen ulkokullattua kansaa vastaan, ja antaa h\u00e4nelle k\u00e4skyn vihani kansaa vastaan, sit\u00e4 t\u00e4ydellisesti ry\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja saalista jakamaan, ja tallaamaan sit\u00e4 niinkuin lokaa kujilla.\n10:7 Vaikka ei h\u00e4n sit\u00e4 niin luule, eik\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 niin ajattele; vaan h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 on turmelemaan ja h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n monta kansaa.\n10:8 Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: eik\u00f6 kaikki minun p\u00e4\u00e4ruhtinaani ole kuninkaat?\n10:9 Eik\u00f6 Kalno ole niinkuin Karkemis? Eik\u00f6 Hamat ole niinkuin Arpad? Eik\u00f6 Samaria ole niinkuin Damasku.\n10:10 Niinkuin minun k\u00e4teni on l\u00f6yt\u00e4nyt ep\u00e4jumalain valtakunnat, niin my\u00f6s heid\u00e4n ep\u00e4jumalansa, jotka Jerusalemissa ja Samariassa ovat.\n10:11 Eik\u00f6 minun tule tehd\u00e4 Jerusalemille, ja h\u00e4nen ep\u00e4jumalillensa, niinkuin min\u00e4 Samariallekin ja h\u00e4nen ep\u00e4jumalillensa tein?\n10:12 Mutta koska Herra on kaikki tekonsa Zionin vuorella ja Jerusalemissa toimittanut, niin min\u00e4 tahdon etsi\u00e4 Assurin kuninkaan ylpe\u00e4n syd\u00e4men hedelm\u00e4\u00e4, ja h\u00e4nen ylpeiden silm\u00e4ins\u00e4 koreutta;\n10:13 Ett\u00e4 h\u00e4n sanoo: min\u00e4 olen sen toimittanut minun k\u00e4teni voimalla ja minun taitoni kautta; sill\u00e4 min\u00e4 olen taitava: min\u00e4 olen kansain rajat siirt\u00e4nyt, ja heid\u00e4n tavaransa ry\u00f6st\u00e4nyt, ja niinkuin voimallinen ly\u00f6nyt heid\u00e4n asujansa maahan.\n10:14 Ja minun k\u00e4teni on l\u00f6yt\u00e4nyt kansain tavaran niinkuin linnunpes\u00e4n, niin ett\u00e4 min\u00e4 olen kaiken maan koonnut niinkuin hylj\u00e4tyt munat kootaan, kussa ei yht\u00e4\u00e4n ole, joka siipe\u00e4ns\u00e4 liikuttaa, nokkansa avaa, eli kirkaisee.\n10:15 Taitaako kirves kerskata sit\u00e4 vastaan, joka h\u00e4nell\u00e4 hakkaa, eli saha taistella sen kanssa, joka h\u00e4nt\u00e4 vet\u00e4\u00e4? Se olis niinkuin sauva tahtois liikuttaa sit\u00e4, joka sen kantaa, ja sauva nostais itsens\u00e4 niinkuin ei se puu oliskaan.\n10:16 Sent\u00e4hden on Herra, Herra Zebaot, l\u00e4hett\u00e4v\u00e4 laihuuden h\u00e4nen lihavainsa sekaan, ja sytytt\u00e4v\u00e4 h\u00e4nen kunniansa palamaan kuin tulipalon.\n10:17 Ja Israelin valkeus on tuleva tuleksi, ja h\u00e4nen pyh\u00e4ns\u00e4 liekiksi, ja pit\u00e4\u00e4 palaman, ja kuluttaman h\u00e4nen orjantappuransa ja ohdakkeensa yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n10:18 Ja h\u00e4nen mets\u00e4ns\u00e4 ja ketonsa kunnia pit\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4\u00e4n raukeneman, sek\u00e4 sielu ett\u00e4 ruumis, ja pit\u00e4\u00e4 tuleman niinkuin koska lipunkantaja n\u00e4\u00e4ntyy;\n10:19 Niin ett\u00e4 h\u00e4nen mets\u00e4ns\u00e4 j\u00e4\u00e4neet puut lukea taidetaan, ja ett\u00e4 lapsikin ne py\u00e4lt\u00e4\u00e4 taitaa.\n10:20 Silloin ei pid\u00e4 j\u00e4\u00e4neet Israelissa, ja ne jotka tallella ovat Jakobin huoneesta, en\u00e4\u00e4 turvaaman h\u00e4neen, joka heit\u00e4 ly\u00f6; vaan pit\u00e4\u00e4 todella turvaaman Herraan Israelin pyh\u00e4\u00e4n.\n10:21 J\u00e4\u00e4neet pit\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4n, Jakobin j\u00e4\u00e4neet, v\u00e4kev\u00e4n Jumalan tyk\u00f6.\n10:22 Sill\u00e4 jos sinun kansas, o Israel, on niinkuin hiekka meress\u00e4, niin kuitenkin heid\u00e4n j\u00e4\u00e4neens\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t; sill\u00e4 estetty h\u00e4vitys pit\u00e4\u00e4 vuotaman ylt\u00e4kyll\u00e4isen vanhurskauden.\n10:23 Ett\u00e4 Herra, Herra Zebaot, antaa tulla aivotun h\u00e4vityksen koko maahan, ja hallitsee sen.\n10:24 Sanoo siis Herra, Herra Zebaot: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 kansani, joka Zionissa asut, Assuria. H\u00e4n ly\u00f6 sinua vitsalla, ja nostaa sauvansa sinua vastaan niinkuin Egyptiss\u00e4.\n10:25 Sill\u00e4 aivan v\u00e4h\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 armottomuus ja minun vihani t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n heid\u00e4n kadotukseksensa.\n10:26 Silloin on Herra Zebaot nostava ruoskan heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, niinkuin Midianin tapossa Orebin kalliolla, ja on ylent\u00e4v\u00e4 sauvansa meren yli, niinkuin Egyptiss\u00e4.\n10:27 Silloin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kuormansa pakeneman pois sinun hartioiltas, ja h\u00e4nen ikeens\u00e4 sinun kaulastas, sill\u00e4 ikeen pit\u00e4\u00e4 pirstaantuman lihavuudesta.\n10:28 H\u00e4n tulee Ajatiin, h\u00e4n vaeltaa Migronin l\u00e4vitse, h\u00e4n katselee aseensa Mikmaassa.\n10:29 He vaeltavat luotuspaikan ylitse; he pit\u00e4v\u00e4t y\u00f6siaa Gebaassa; Raama pelj\u00e4styy, Saulin Gibea pakenee.\n10:30 Sin\u00e4 tyt\u00e4r Gallim, huuda vahvasti: ota vaari Laiksesta; sin\u00e4 raadollinen Anatot.\n10:31 Madmena menee pois tielt\u00e4, Gebimin asuvaiset juoksevat matkaansa.\n10:32 Ollaan viel\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kunta Nobissa; niin h\u00e4n on k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 Zionin tytt\u00e4ren vuoreen p\u00e4in, ja Jerusalemin korkeuden puoleen.\n10:33 Katso, Herra, Herra Zebaot, on hakkaava oksat v\u00e4ell\u00e4, ja lyhent\u00e4v\u00e4 sit\u00e4 korkiaa; ja korkiat pit\u00e4\u00e4 alennettaman.\n10:34 Ja tihki\u00e4 mets\u00e4 pit\u00e4\u00e4 raudalla maahan hakattaman; ja Libanon pit\u00e4\u00e4 voimallisen kautta kaatuman.\n11:1 Ja vitsa on putkahtava Isain kannosta, ja vesa on hedelm\u00f6itsev\u00e4 h\u00e4nen juurestansa,\n11:2 Jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 Herran henki lep\u00e4\u00e4, viisauden ja ymm\u00e4rryksen henki, neuvon ja v\u00e4kevyyden henki, taidon ja Herran pelvon henki.\n11:3 Ja h\u00e4nen haistamisensa on Herran pelvossa oleva: ei h\u00e4n tuomitse silm\u00e4ins\u00e4 n\u00e4\u00f6n j\u00e4lkeen, eik\u00e4 nuhtele korvainsa kuulon j\u00e4lkeen,\n11:4 Vaan h\u00e4n tuomitsee k\u00f6yhi\u00e4 vanhurskaudessa, ja nuhtelee maan raadollisia oikeudella, ja ly\u00f6 maata suunsa sauvalla, ja huultensa hengell\u00e4 tappaa h\u00e4n jumalattoman.\n11:5 Vanhurskaus on h\u00e4nen kupeinsa vy\u00f6, ja usko h\u00e4nen munaskuinsa side.\n11:6 Sudet asuvat lammasten seassa, ja pardi makaa vohlain kanssa; vasikka my\u00f6s ja nuori jalopeura, ja sy\u00f6tinnaudat k\u00e4yv\u00e4t yhdess\u00e4, ja v\u00e4h\u00e4 poikainen kaitsee heit\u00e4.\n11:7 Niin my\u00f6s lehm\u00e4t ja karhut k\u00e4yv\u00e4t yhdell\u00e4 laitumella, ja heid\u00e4n vasikkansa my\u00f6s ynn\u00e4 makaavat; jalopeura sy\u00f6 olkia niinkuin h\u00e4rk\u00e4.\n11:8 Ja imev\u00e4 lapsi ihastuu vaskik\u00e4\u00e4rmeen l\u00e4vest\u00e4; ja vieroitettu lapsi pist\u00e4\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 basiliskin luolaan.\n11:9 Ei kenk\u00e4\u00e4n vahingoitse eik\u00e4 turmele kaikella pyhyyteni vuorella; sill\u00e4 maa on t\u00e4ynn\u00e4 Herran tuntoa, niinkuin meri vedell\u00e4 peitetty.\n11:10 Ja tapahtuu sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 Isain juurta, joka seisoo kansan lippuna, pit\u00e4\u00e4 pakanain etsim\u00e4n; ja h\u00e4nen leponsa on kunniallinen oleva.\n11:11 Ja tapahtuu sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 Herra viel\u00e4 toisen kerran kokottaa k\u00e4tens\u00e4 ostamaan kansansa t\u00e4hteit\u00e4, jotka j\u00e4\u00e4neet ovat, Assyriasta, Egyptist\u00e4, Patroksesta, Etiopista, Elamista, Sinearista, Hamatista ja meren luodoista.\n11:12 Ja h\u00e4n nostaa lipun pakanoissa, tuodaksensa Israelin pakolaiset, ja my\u00f6s kootaksensa Juudan hajoitetut, nelj\u00e4st\u00e4 maan \u00e4\u00e4rest\u00e4.\n11:13 Ja kiivaus Ephraimia vastaan pit\u00e4\u00e4 lakkaaman, ja Juudan viholliset pit\u00e4\u00e4 per\u00e4ti katooman, niin ettei Ephraimin pid\u00e4 kadehtiman Juudaa, ja Juudan ei pid\u00e4 ahdistaman Ephraimia.\n11:14 Mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 karkaaman Philistealaisten niskaan, l\u00e4nteen p\u00e4in, ja ry\u00f6st\u00e4m\u00e4n id\u00e4n puolella asuvaiset; Edom ja Moab pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4 lankeeman, ja Ammonin pojat pit\u00e4\u00e4 heille kuuliaiset oleman.\n11:15 Ja Herra on kiroova Egyptin meren lahden, ja liikuttava k\u00e4tens\u00e4 virtaa vastaan, tuulensa v\u00e4kevyydess\u00e4; ja h\u00e4n ly\u00f6 sen seitsem\u00e4ksi ojaksi, niin ett\u00e4 keng\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n ylitse.\n11:16 Ja rata on oleva h\u00e4nen j\u00e4\u00e4neelle kansallensa, joka Assyrialaisilta j\u00e4tetty oli; niinkuin Israelille silloin tapahtui, kuin h\u00e4n Egyptist\u00e4 l\u00e4ksi.\n12:1 Silloin pit\u00e4\u00e4 sinun sanoman: min\u00e4 kiit\u00e4n sinua, Herra, ett\u00e4s vihainen olet ollut minun p\u00e4\u00e4lleni; mutta sinun vihas on palannut, ja sin\u00e4 lohdutat minua.\n12:2 Katso, Jumala on minun autuuteni, min\u00e4 olen turvassa ja en mit\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4; sill\u00e4 Herra, Herra on minun v\u00e4kevyyteni, ja minun virteni, ja h\u00e4n on minun autuuteni.\n12:3 Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ammuntaman vett\u00e4 ilolla autuuden l\u00e4hteist\u00e4.\n12:4 Ja silloin te sanotte: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, ja saarnatkaat h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4, julistakaat kansoissa h\u00e4nen tekojansa, muistakaat kuinka korkia h\u00e4nen nimens\u00e4 on.\n12:5 Veisatkaat kiitosta Herralle, sill\u00e4 h\u00e4n on voimallisesti itsens\u00e4 asettanut; se olkoon tiett\u00e4v\u00e4 kaikessa maassa.\n12:6 Korota \u00e4\u00e4nes ja veisaa, sin\u00e4 Zionin asuvainen, sill\u00e4 Israelin pyh\u00e4 on suuri sinun keskell\u00e4s.\n13:1 Babelin kuorma,jonka Jesaia Amotsin poika n\u00e4ki.\n13:2 Nostakaat lippu korkialle vuorelle, huutakaat kovin heit\u00e4 vastaan; nostaaat k\u00e4tenne yl\u00f6s, antakaat p\u00e4\u00e4ruhtinasten menn\u00e4 porteista sis\u00e4lle.\n13:3 Min\u00e4 olen k\u00e4skenyt pyhitetyilleni, ja kutsunut v\u00e4kev\u00e4ni minun vihaani, jotka iloitsevat minun kunniassani.\n13:4 Siell\u00e4 on suuren joukon huuto vuorilla, niinkuin paljon kansan huuto, niinkuin humaus pakanain kootusta valtakunnasta: Herra Zebaot varustaa joukon sotaan,\n13:5 Jotka kaukaiselta maalta tulevat, taivaan \u00e4\u00e4rist\u00e4: tosin itse Herra vihansa joukolla, h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n koko maata.\n13:6 Valittakaat, ett\u00e4 Herran p\u00e4iv\u00e4n on juuri l\u00e4sn\u00e4; h\u00e4n tulee niinkuin h\u00e4vitys Kaikkivaltiaalta.\n13:7 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 kaikki k\u00e4det lankeeman maahan, ja kaikki ihmisten syd\u00e4met vaipuman.\n13:8 H\u00e4mm\u00e4stys, tuska ja kipu pit\u00e4\u00e4 tuleman heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4; heill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman tuska ninkuin lapsen synnytt\u00e4v\u00e4isell\u00e4: yhden pit\u00e4\u00e4 toista kauhistuman, heid\u00e4n kasvonsa pit\u00e4\u00e4 oleman punaisen niinkuin tulen.\n13:9 Sill\u00e4 katso, Herran p\u00e4iv\u00e4 tulee kauhiasti vihaisna ja julmana, h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n maata, ja siit\u00e4 teloittamaan syntisi\u00e4,\n13:10 Ettei t\u00e4hdet taivaassa, ja h\u00e4nen koint\u00e4htens\u00e4 paista kirkkaasti; aurinko ylenee synki\u00e4sti, ja kuu paistaa pimi\u00e4sti.\n13:11 Min\u00e4 tahdon rangaista maan piirin h\u00e4nen pahuutensa t\u00e4hden ja jumalattomat heid\u00e4n vikainsa t\u00e4hden, ja tahdon lopettaa koreiden ylpeyden, ja n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4 jaloin ynseyden;\n13:12 Niin ett\u00e4 mies pit\u00e4\u00e4 oleman kalliimpi puhdasta kultaa, ja ihminen enempi kunnioitettu kuin kappale Ophirin kultaa.\n13:13 Sent\u00e4hden min\u00e4 liikutan taivaan, niin ett\u00e4 maan pit\u00e4\u00e4 vapiseman paikastansa Herran Zebaotin vihan kautta, ja h\u00e4nen julman vihansa p\u00e4iv\u00e4n kautta.\n13:14 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin pois ajetun mets\u00e4vuohen, ja niinkuin lauman ilman paimenta; niin ett\u00e4 jokaisen pit\u00e4\u00e4 palajaman kansansa tyk\u00f6, ja jokaisen pakeneman maallensa;\n13:15 Ett\u00e4 jokainen, joka l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n, pit\u00e4\u00e4 pistett\u00e4m\u00e4n l\u00e4vitse, ja jokainen, joka siell\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 on, pit\u00e4\u00e4 miekalla lankeeman.\n13:16 Pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s heid\u00e4n lapsensa heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4 tapettaman, heid\u00e4n huoneensa ry\u00f6stett\u00e4m\u00e4n, ja heid\u00e4n em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 h\u00e4v\u00e4ist\u00e4m\u00e4n.\n13:17 Katso, min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n Medil\u00e4iset heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, jotka ei etsi hopiaa, eik\u00e4 kysy kultaa;\n13:18 Vaan ampuvat nuoria miehi\u00e4 kuoliaaksi joutsilla, ja ei armahda \u00e4idin kohdun hedelm\u00e4\u00e4, eik\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4 lastakaan.\n13:19 N\u00e4in pit\u00e4\u00e4 Babeli, se kaikkein kaunein valtakuntain seassa, Kaldealaisten koreus, tuleman; niinkuin Jumala kukisti Sodoman ja Gomorran;\n13:20 Niin ettei siell\u00e4 en\u00e4\u00e4 pid\u00e4 asuttaman ajankaikkisesti, eik\u00e4 siell\u00e4 asuntoa pidett\u00e4m\u00e4n suvusta sukuun. Niin ettei my\u00f6s Arabialaisten sinne pid\u00e4 yht\u00e4\u00e4n majaa tekem\u00e4n, eik\u00e4 paimenten pid\u00e4 siell\u00e4 lounalla makaaman.\n13:21 Vaan mets\u00e4n pedot pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 makaaman, ja heid\u00e4n huoneensa oleman t\u00e4ynn\u00e4 kauheita petoja, ja y\u00f6k\u00f6t pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 asuman, ja siell\u00e4 liekki\u00f6t hyppelem\u00e4n,\n13:22 Ja tarhap\u00f6ll\u00f6t laulaman h\u00e4nen kaunistetuissa huoneissansa, ja lohik\u00e4\u00e4rmeet iloisissa linnoissa. Ja h\u00e4nen aikansa on pian tuleva, ja h\u00e4nen p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 ei pid\u00e4 viipym\u00e4n.\n14:1 Sill\u00e4 Herra armahtaa Jakobia ja valitsee viel\u00e4 nyt Israelin, ja panee heit\u00e4 heid\u00e4n maahansa; ja muukalaisten pit\u00e4\u00e4 antaman itsens\u00e4 heid\u00e4n allensa, ja suostuman Jakobin huoneeseen.\n14:2 Ja kansat ottavat heid\u00e4t, ja viev\u00e4t heit\u00e4 heid\u00e4n paikkaansa, ja Israelin huone on omistava heit\u00e4 Herran maassa palvelioiksi ja piioiksi; ja pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 vankina pit\u00e4m\u00e4n, joilta he olivat vangitut, ja niin he vallitsevat vaivaajiansa.\n14:3 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman siihen aikaan kuin Herra on antava sinulle levon sinun surustas ja vaivastas, ja siit\u00e4 kovasta orjuudesta, jossas orjana pidettiin;\n14:4 Ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 puhuman n\u00e4in Babelin kuningasta vastaan ja sanoman: kuinka vaivaaja on tullut perikatoon, ja veron laskemus on loppuun joutunut.\n14:5 Herra on taittanut jumalattomain sauvan, vallitsiain vitsan.\n14:6 Joka l\u00f6i kansaa julmuudessa ilman lakkaamata, ja vallitsi pakanoita ankaruudella, ja vaivasi heit\u00e4 ilman laupiutta.\n14:7 Nyt on kuitenkin koko maailmalla lepo, ja on alallansa ja riemuitsee ilossa.\n14:8 Ja hongat my\u00f6s riemuitsevat sinusta, ja sedrit Libanonissa, (ja sanovat): ett\u00e4s makaat, niin ei nouse yht\u00e4\u00e4n, joka meit\u00e4 maahan hakkaa.\n14:9 Helvetti vapisi alhaalla sinua, sinun tulemisestas; se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 sinulle kuolleet, kaiken maailman p\u00e4\u00e4miehet, ja k\u00e4ski kaikkia pakanain kuninkaita nousta heid\u00e4n istuimiltansa.\n14:10 Kaikkein pit\u00e4\u00e4 vastaaman ja sanoman sinulle: sin\u00e4 olet my\u00f6s ly\u00f6ty niinkuin mekin, ja sinun k\u00e4tees k\u00e4y niinkuin meid\u00e4nkin.\n14:11 Sinun ylpeytes on joutunut helvettiin alas, sinun kanteleis kilisemisell\u00e4; koin pit\u00e4\u00e4 oleman sinun vuotees, ja madot sinun peittees.\n14:12 Kuinka sin\u00e4 kaunis koint\u00e4hti olet pudonnut taivaasta? kuinkas olet maan p\u00e4\u00e4lle langennut, joka pakanat teit heikoksi?\n14:13 Vaan sin\u00e4 ajattelit syd\u00e4mess\u00e4s: min\u00e4 astun taivaaseen, ja korotan istuimeni Jumalan t\u00e4htien ylitse: min\u00e4 istutan itseni todistuksen vuorelle, sille puolelle pohjaa p\u00e4in.\n14:14 Min\u00e4 tahdon vaeltaa korkeiden pilvien p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja olla kaikkein Korkeimman vertainen.\n14:15 Kuitenkin sin\u00e4 sys\u00e4t\u00e4\u00e4n helvettiin, luolan puolelle.\n14:16 Joka sinun n\u00e4kee, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 katseleman sinua ja katsoman p\u00e4\u00e4lles, (ja sanoman): onko t\u00e4m\u00e4 se mies, joka maailman saatti v\u00e4risem\u00e4\u00e4n, ja valtakunnat vapisemaan?\n14:17 Joka maan piirin autioksi saatti, ja kukisti siell\u00e4 kaupungit, ja ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt vankejansa kotia?\n14:18 Kaikki pakanain kuninkaat makaavat kuitenkin kunnialla, jokainen huoneessansa;\n14:19 Mutta sin\u00e4 olet hylj\u00e4tty haudastas niinkuin kauhia vesa, niinkuin ly\u00f6tyin vaatteet, jotka miekalla ovat kuoliaaksi pistetyt, jotka menev\u00e4t alas kivikuoppaan, niinkuin tallattu raato.\n14:20 Ei sinua pid\u00e4 niin haudattaman kuin ne; sill\u00e4 sin\u00e4 olet h\u00e4vitt\u00e4nyt maas, ja tappanut kansas; sent\u00e4hden ei pid\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 muistettaman ilki\u00e4in siement\u00e4.\n14:21 Valmistakaat teurastamaan h\u00e4nen lapsiansa, heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 pahain tekoin t\u00e4hden, ettei he nousisi eli perisi maata, eik\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4isi maan piiri\u00e4 kaupungeilla.\n14:22 Ja min\u00e4 tulen heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sanoo Herra Zebaot, ja h\u00e4vit\u00e4n Babelissa h\u00e4nen nimens\u00e4, h\u00e4nen j\u00e4\u00e4neens\u00e4, siki\u00e4ns\u00e4 ja sukukuntansa, sanoo Herra,\n14:23 Ja teen h\u00e4nen tarhap\u00f6ll\u00f6in perinn\u00f6ksi ja vesikuljuksi; ja k\u00e4v\u00e4isen h\u00e4nen h\u00e4vityksen luudalla, sanoo Herra Zebaot.\n14:24 Herra Zebaot on vannonut ja sanonut: mit\u00e4maks, ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 niin tapahtuman kuin min\u00e4 ajattelen, ja pit\u00e4\u00e4 niin pysym\u00e4n kuin minun mieless\u00e4ni on:\n14:25 Ett\u00e4 Assur telataan minun maassani, ja min\u00e4 tallaan h\u00e4nen minun vuorellani; ett\u00e4 h\u00e4nen ikeens\u00e4 heilt\u00e4 otettaisiin, ja h\u00e4nen kuormansa heid\u00e4n kaulastansa tulis pois.\n14:26 N\u00e4m\u00e4t ovat h\u00e4nen juonensa, joita h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaikissa maan paikoissa; ja se on se kohotettu k\u00e4si kaikkein pakanain ylitse.\n14:27 Sill\u00e4 Herra Zebaot on sen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, kuka tahtoo tyhj\u00e4ksi tehd\u00e4? ja h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 on kokotettu, kuka voi sen v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 pois?\n14:28 Sin\u00e4 vuonna kuin kuningas Ahas kuoli, n\u00e4htiin t\u00e4m\u00e4 kuorma:\n14:29 Sin\u00e4 Philistea, \u00e4l\u00e4 niin kovin riemuitse, ett\u00e4 se vitsa, joka sinua l\u00f6i, on taitettu; sill\u00e4 k\u00e4\u00e4rmeen juuresta on tuleva basiliski, ja h\u00e4nen hedelm\u00e4ns\u00e4 on tulinen lent\u00e4v\u00e4 k\u00e4rme.\n14:30 Sill\u00e4 tarvitsevaisten esikoiset pit\u00e4\u00e4 korjaaman itsi\u00e4ns\u00e4, ja k\u00f6yh\u00e4t suruttomasti lep\u00e4\u00e4m\u00e4n; mutta sinun juures tapan min\u00e4 n\u00e4l\u00e4ll\u00e4, ja suretan sinun j\u00e4\u00e4nees.\n14:31 Surkuttele sinuas, portti, huuda sin\u00e4 kaupunki, koko Philistealaisten maa on marras! sill\u00e4 pohjoisesta tulee savu, ja ei yksik\u00e4\u00e4n ole majassansa.\n14:32 Ja mit\u00e4 pakanain sanansaattajia vastataan? nimitt\u00e4in, ett\u00e4 Herra on perustanut Zionin, ja siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kansansa raadollisilla turva oleman.\n15:1 T\u00e4m\u00e4 on Moabin kuorma: y\u00f6ll\u00e4 tulee h\u00e4vitys Arin Moabissa, se on jo pois; y\u00f6ll\u00e4 tulee h\u00e4vitys Kirin Moabissa, se on jo pois.\n15:2 Bat ja Dibon menev\u00e4t yl\u00f6s kukkulalle itkem\u00e4\u00e4n, ja Moab suremaan Neboa ja Metbaa; kaikki p\u00e4\u00e4t ovat ajellut, koko parta on leikattu.\n15:3 Kaduillansa k\u00e4yv\u00e4t he kiedottuina s\u00e4kkeihin: kattoinsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kaduilla he kaikki itsi\u00e4ns\u00e4 surkuttelevat ja tulevat itkein alas.\n15:4 Hesboni ja Elale huutavat, niin ett\u00e4 heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuuluu hamaan Jahtsaan; sent\u00e4hden asettenkantajat surkuttelevat itsi\u00e4ns\u00e4 Moabissa, ett\u00e4 heid\u00e4n sielullensa k\u00e4y nurin.\n15:5 Minun syd\u00e4meni huutaa Moabia, heid\u00e4n kulkiansa pakenevat aina Zoariin, kolmikarjaista lehm\u00e4\u00e4; sill\u00e4 he menev\u00e4t Luhitin paltaan ja itkev\u00e4t, ja tiell\u00e4 Horonaimiin p\u00e4in nousee vaikia huuto.\n15:6 Sill\u00e4 Nimrimin vedet kuivuvat, niin ett\u00e4 hein\u00e4 siell\u00e4 kuivettuu, ja ruoho lakastuu; ja ei yht\u00e4\u00e4n viheri\u00e4ist\u00e4 ruohoa kasva.\n15:7 Sill\u00e4 ne tavarat, jotka he koonneet ovat, ja kansa, jonka he varustaneet ovat, vied\u00e4\u00e4n pajuojan ylitse.\n15:8 Huuto hajoo Moabin rajoja ymp\u00e4ri, he itkev\u00e4t hamaan Eglaimiin, ja itkev\u00e4t Elimin kaivon tyk\u00f6n\u00e4;\n15:9 Ett\u00e4 Dimonin vedet ovat verta t\u00e4ynn\u00e4. Siihen min\u00e4 tahdon viel\u00e4 enempi antaa tulla Dimonin p\u00e4\u00e4lle, ja my\u00f6s heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, jotka Moabin jalopeuralta p\u00e4\u00e4sseet ovat, ja j\u00e4\u00e4neiden p\u00e4\u00e4lle maassa.\n16:1 L\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4t maaherran karitsat Selasta korven tyk\u00f6\u00e4 Zionin tytt\u00e4ren vuorelle.\n16:2 Mutta niinkuin lintu lent\u00e4\u00e4 pois, joka pes\u00e4st\u00e4ns\u00e4 ajettu on, niin pit\u00e4\u00e4 Moabin tytt\u00e4relle tapahtuman Arnonin luotuspaikoissa.\n16:3 Pit\u00e4k\u00e4\u00e4t neuvoa yhdess\u00e4, sanokaat tuomio, tee sinulles puolip\u00e4iv\u00e4n varjo niinkuin y\u00f6; k\u00e4tke pois ajetut, ja \u00e4l\u00e4 ilomoita kulkioita.\n16:4 Anna minun pois ajettuni asua tyk\u00f6n\u00e4s; ole Moab heid\u00e4n varjeluksensa h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4\u00e4 vastaan; niin vaivaaja saa lopun, kukistaja lakkaa, ja sotkuja taukoo maassa.\n16:5 Mutta istuin valmistetaan armosta yhdelle istua, totuudessa, Davidin majassa, tuomita ja etsi\u00e4 oikeutta, ja pikaisesti toimittaa vanhurskautta.\n16:6 Mutta me kuulemme Moabin ylpeydest\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on aivan ylpe\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4nen ylpeytens\u00e4, koreutensa ja vihansa on suurempi kuin h\u00e4nen voimansa.\n16:7 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 yhden Moabilaisen itkem\u00e4n toista, heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaikkein itkem\u00e4n; KirHaresetin (kaupungin) perustuksia pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n huokaaman: ne ovat per\u00e4ti kukistetut.\n16:8 Sill\u00e4 Hesbon on tullut autioksi maaksi, Sibmassa ovat viinapuut turmellut, pakanain herrat ovat sotkuneet h\u00e4nen parhaat viinapuunsa, ja tulleet Jaeseriin asti, ja vaeltaneet korpea ymp\u00e4ri; h\u00e4nen viina-oksansa ovat hajoitetut ja viedyt meren ylitse.\n16:9 Sent\u00e4hden min\u00e4 itken Jaeserin t\u00e4hden, ja Sibman viinapuun, ja vuodatan monta pisaraa Hesbonin ja Elalen t\u00e4hden; sill\u00e4 huuto on langennut sinun suvees ja tuloos!\n16:10 Niin ett\u00e4 ilo ja riemu lakkaa kedolla, ja ei viinam\u00e4iss\u00e4 iloita eik\u00e4 huudeta, eli puserreta viinaa kuurnissa; min\u00e4 olen lopettanut ilohuudon.\n16:11 Sent\u00e4hden minun syd\u00e4meni kumisee Moabin t\u00e4hden kuin kantele, ja minun sis\u00e4llykseni KirHareksen t\u00e4hden.\n16:12 Silloin pit\u00e4\u00e4 ilmoitettaman, kuinka Moab on v\u00e4synyt korkeuksissa ja mennyt kirkkoonsa rukoilemaan, ja ei kuitenkaan ole mit\u00e4\u00e4n aikoin saanut.\n16:13 T\u00e4m\u00e4 on se, mink\u00e4 Herra siihen aikaan puhui Moabia vastaan.\n16:14 Mutta nyt puhuu Herra ja sanoo: kolmena vuonna, niinkuin palvelian vuodet ovat, pit\u00e4\u00e4 Moabin kunnian, joka suuri on kaikissa kansoissa, tuleman pieneksi, niin ett\u00e4 aivan v\u00e4h\u00e4 pit\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4m\u00e4n, ja ei paljo.\n17:1 T\u00e4m\u00e4 on Damaskun kuorma: katso, ei Damaskun pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 oleman kaupunkina, vaan rauvenneen kiviroukkion.\n17:2 Aroerin kaupungeista pit\u00e4\u00e4 luovuttaman, niin ett\u00e4 karja k\u00e4y siell\u00e4 laitumella, ja ei heit\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n aja ulos.\n17:3 Ja Ephraimin linnat pit\u00e4\u00e4 tuleman perikatoon, ja Damaskun valtakunta. Ja j\u00e4\u00e4neen Syriassa pit\u00e4\u00e4 oleman, niinkuin Israelin lasten kunnia, sanoo Herra Zebaot.\n17:4 Silloin pit\u00e4\u00e4 Jakobin kunnian ohukaiseksi tuleman, ja h\u00e4nen lihavan ruumiinsa laihaksi.\n17:5 Sill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 silloin tuleman, niinkuin koska joku kokois laihoa elonaikana, ja niinkuin koska joku korjais t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4 k\u00e4sivarrellansa, ja niinkuin joku noukkis t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4 Rephaimin laaksossa,\n17:6 Ja joku j\u00e4lkinoukkiminen tulis; niinkuin koska joku puhdistaa \u00f6ljypuita, ja on kaksi eli kolme marjaa ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 latvassa, eli niinkuin nelj\u00e4 viisi marjaa riippuvat viel\u00e4 oksissa, sanoo Herra Israelin Jumala,\n17:7 Silloin pit\u00e4\u00e4 ihmisen pysym\u00e4n h\u00e4ness\u00e4, joka h\u00e4nen tehnyt on, ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 katseleman Israelin Pyh\u00e4\u00e4,\n17:8 Ja ei katseleman alttareita, jotka h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 ovat tehneet, eik\u00e4 sit\u00e4 katsoman, jonka h\u00e4nen sormensa tehneet ovat, eli metsist\u00f6it\u00e4 taikka kuvia.\n17:9 Silloin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen v\u00e4kevyytens\u00e4 kaupungin tuleman niinkuin hylj\u00e4tyn vesan eli oksan, joka oli Israelin lasten edest\u00e4 hylj\u00e4tty, ja pit\u00e4\u00e4 tuleman autioksi.\n17:10 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet unhottanut sinun autuutes Jumalan, ja et ajatellut sinun v\u00e4kevyytes kalliota; sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 sinun istuttaman ihania vesoja, mutta niin sin\u00e4 olet istuttanut viina-oksia muukalaisille.\n17:11 Istuttamisen ajalla sin\u00e4 kyll\u00e4 ahkeroitset, ett\u00e4 sinun jyv\u00e4s aikanansa kasvaisivat; mutta syksyll\u00e4, kuin sinun lyhteet korjaaman pit\u00e4is, saat sin\u00e4 surullisen murheen siit\u00e4.\n17:12 Voi sit\u00e4 per\u00e4ti paljoa kansaa, se on pauhaava niinkuin meri; ja kansan hymin\u00e4 on kohiseva, niinkuin iso vesi pauhaa.\n17:13 Tosin niinkuin iso vesi pauhaa, niin on kansa karkaava, mutta h\u00e4n on kurittava heit\u00e4, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kauvas pakeneman, ja vainoa k\u00e4rsim\u00e4n, niinkuin tomulle tapahtuu vuorella tuulelta, ja niinkuin ympyri\u00e4iselle tapahtuu tuulisp\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n17:14 Katso, ehtoona on pelj\u00e4stys k\u00e4sill\u00e4, ja ennen aamua ei he ensink\u00e4\u00e4n ole. T\u00e4m\u00e4 on heid\u00e4n palkkansa, jotka meilt\u00e4 ry\u00f6st\u00e4v\u00e4t, ja heid\u00e4n perint\u00f6ns\u00e4, jotka meilt\u00e4 omamme tempaavat.\n18:1 Voi sit\u00e4 maata, joka vaeltaa siipein varjon alla, t\u00e4ll\u00e4 puolella Etiopian virtoja!\n18:2 Joka sanansaattajat l\u00e4hett\u00e4\u00e4 merelle, ja kulkee vedell\u00e4 ruokoisessa haahdessa: menk\u00e4\u00e4t nopiasti matkaan, sanansaattajat, sen kansan tyk\u00f6, joka rev\u00e4isty ja ry\u00f6stetty on, sen kansan tyk\u00f6, joka julmempi on kuin joku muu, sen kansan tyk\u00f6, joka siell\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mitattu ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on.\n18:3 Te kaikki, jotka asutte maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja te, jotka maassa olette, saatte n\u00e4hd\u00e4, kuinka lippu nostetaan vuorella, ja kuulla, kuinka vaskitorvella soitetaan.\n18:4 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra minulle: min\u00e4 olen hiljakseni ja katselen majastani, niinkuin palavuus, joka sateen kuivaa, ja niinkuin kaste elonajan palavuudessa.\n18:5 Sill\u00e4 ennen elonaikaa, kuin tulo valmiiksi tulee, ja rohkamarjat kypsentyv\u00e4t, t\u00e4ytyy oksat leikata sirpill\u00e4, ja viinapuut hakata ja heitt\u00e4\u00e4 pois:\n18:6 Niin ett\u00e4 ne j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kokonansa linnuille vuorten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja el\u00e4imille maassa; niin ett\u00e4 linnut suvella tekev\u00e4t siihen pes\u00e4ns\u00e4, ja kaikkinaiset el\u00e4imet makaavat siin\u00e4 talvella.\n18:7 Silloin se revitty ja ry\u00f6stetty kansa, joka julmempi on kuin joku muu, joka siell\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mitattu on ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on, tuo Herralle Zebaotille lahjoja siihen paikkaan, jossa Herran Zebaotin nimi on, Zionin vuorelle.\n19:1 T\u00e4m\u00e4 on Egyptin maan kuorma: katso, Herra on vaeltava nopiassa pilvess\u00e4, ja tuleva Egyptiin. Silloin pit\u00e4\u00e4 ep\u00e4jumalain Egyptiss\u00e4 vapiseman h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja Egyptil\u00e4isten syd\u00e4men pit\u00e4\u00e4 vavahtaman.\n19:2 Ja min\u00e4 yllyt\u00e4n Egyptil\u00e4iset toinen toisensa p\u00e4\u00e4lle, niin ett\u00e4 yhden pit\u00e4\u00e4 sotimaan toista vastaan, yhden yst\u00e4v\u00e4n toista vastaan, yhden kaupungin toista vastaan, ja yhden valtakunnan toista vastaan.\n19:3 Ja ei Egyptil\u00e4isill\u00e4 pid\u00e4 oleman syd\u00e4nt\u00e4, ja min\u00e4 teen heid\u00e4n neuvonsa tyhj\u00e4ksi. Niin he siis kysyv\u00e4t ep\u00e4jumalilta, velhoilta, noidilta, taikureilta ja tiet\u00e4jilt\u00e4.\n19:4 Mutta min\u00e4 annan Egyptil\u00e4iset julmain herrain k\u00e4siin; ja kovan kuninkaan pit\u00e4\u00e4 hallitseman heit\u00e4, sanoo Herra, Herra Zebaot.\n19:5 Ja vesi pit\u00e4\u00e4 meress\u00e4 v\u00e4henem\u00e4n, niin my\u00f6s virrat pit\u00e4\u00e4 kuivuman ja kureentuman.\n19:6 J\u00e4rvien pit\u00e4\u00e4 juokseman pois, niin ett\u00e4 lampivedet pit\u00e4\u00e4 v\u00e4henem\u00e4n ja kuivuman, ruoko ja kaisla katoaman.\n19:7 Ja ruoho ojain tyk\u00f6n\u00e4, virtain reunalla, ja kaikkinainen jyv\u00e4 vetten tyk\u00f6n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lakastuman ja tyhj\u00e4\u00e4n tuleman.\n19:8 Ja kalamiesten pit\u00e4\u00e4 murehtiman, ja kaikki, jotka ongen heitt\u00e4v\u00e4t veteen, pit\u00e4\u00e4 valittaman, ja kaikki ne, jotka verkot veteen laskevat, pit\u00e4\u00e4 n\u00e4\u00e4ntym\u00e4n.\n19:9 Niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4v\u00e4ist\u00e4m\u00e4n, jotka hyv\u00e4\u00e4 lankaa tekev\u00e4t ja verkkoa kutovat.\n19:10 Ja ne, joilla on kala-arkut, kaikkein niiden kanssa, jotka lammikoita palkan edest\u00e4 tekev\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 sureman.\n19:11 Zoanin p\u00e4\u00e4ruhtinaat ovat tyhm\u00e4t, Pharaon taitavat neuvonantajat ovat neuvossansa hulluiksi tulleet; miksi te siis sanotte Pharaosta: min\u00e4 olen viisasten poika, ja olen vanhain kuningasten poika?\n19:12 Kussa siis nyt ovat sinun taitavas? Anna heid\u00e4n sanoa, ja opettaa sinuas, mit\u00e4 Herra Zebaot on Egyptist\u00e4 aikonut.\n19:13 Mutta Zoanin p\u00e4\u00e4ruhtinaat ovat tulleet tyhmiksi; Nophin p\u00e4\u00e4ruhtinaat ovat petetyt, he peipoittelevat Egyptin sukuin kulmakiven.\n19:14 Sill\u00e4 Herra on vuodattanut heid\u00e4n sekaansa v\u00e4\u00e4r\u00e4n hengen, pett\u00e4m\u00e4\u00e4n Egypti\u00e4 kaikissa, mit\u00e4 he tekev\u00e4t, niinkuin juopunut horjuu oksentaessansa.\n19:15 Ja ei pid\u00e4 Egyptill\u00e4 oleman p\u00e4\u00e4t\u00e4 eli h\u00e4nt\u00e4\u00e4, oksaa eli kantoa.\n19:16 Silloin pit\u00e4\u00e4 Egyptin oleman niinkuin vaimot, pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n ja vavahtuman, koska Herra Zebaot h\u00e4\u00e4lytt\u00e4\u00e4 k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4.\n19:17 Ja Egyptin pit\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n Juudan maata, niin ett\u00e4 sen, joka sit\u00e4 ajattelee, pit\u00e4\u00e4 pelj\u00e4stym\u00e4n Herran Zebaotin neuvoa, jonka h\u00e4n siit\u00e4 on pit\u00e4nyt.\n19:18 Siihen aikaan pit\u00e4\u00e4 viisi kaupunkia Egyptiss\u00e4 Kanaanin maan kielell\u00e4 puhuman, ja vannoman Herran Zebaotin kautta; jokainen heist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vityksen kaupungiksi kutsuttaman.\n19:19 Silloin pit\u00e4\u00e4 Herran Zebaotin alttari keskell\u00e4 Egyptin maata oleman, ja Herran vartiovaha h\u00e4nen \u00e4\u00e4riss\u00e4ns\u00e4,\n19:20 Joka pit\u00e4\u00e4 merkiksi ja todistukseksi oleman Herralle Zebaotille Egyptin maassa; sill\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Herran tyk\u00f6 huutaman vaivaajainsa t\u00e4hden, niin h\u00e4n heille l\u00e4hett\u00e4\u00e4 vapahtajan ja sankarin, joka heit\u00e4 auttaa.\n19:21 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Herra tunnettaman Egyptiss\u00e4 ja Egyptil\u00e4isten pit\u00e4\u00e4 tunteman Herran. Ja he palvelevat h\u00e4nt\u00e4 uhrilla ja ruokauhrilla, ja lupaavat Herralle lupausta, ja sen pit\u00e4v\u00e4t.\n19:22 Ja Herra on vaivaava Egyptil\u00e4isi\u00e4, h\u00e4n on vaivaava ja parantava j\u00e4lleen; sill\u00e4 he palajavat Herran tyk\u00f6, ja he rukoilevat h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4n parantaa heit\u00e4.\n19:23 Silloin on tie avoin Egyptist\u00e4 Assyriaan, Assyrialaisten menn\u00e4 Egyptiin, ja Egyptil\u00e4isten Assyriaan; ett\u00e4 Egyptil\u00e4iset ja Assyrialaiset ynn\u00e4 palvelisivat (Jumalaa).\n19:24 Silloin Israel pit\u00e4\u00e4 itse kolmantena oleman, Assyrialaisten ja Egyptil\u00e4isten kanssa, sen siunauksen kautta, joka on oleva keskell\u00e4 maata.\n19:25 Sill\u00e4 Herra Zebaot on siunaava heit\u00e4 ja sanova: siunattu olkoon Egypti minun kansani, ja Assur minun k\u00e4sialani, ja Israel minun perimiseni!\n20:1 Sin\u00e4 vuonna, kuin Tartan tuli Asdodiin, jonka Assyrian kuningas Sargon oli l\u00e4hett\u00e4nyt, ja soti Asdodia vastaan ja voitti sen:\n20:2 Silloin puhui Herra Jesaian Amotsin pojan kautta ja sanoi: mene ja riisu s\u00e4kki kupeistas ja keng\u00e4t jaloistas: ja h\u00e4n teki niin, ja k\u00e4vi alasti ja paljain jaloin.\n20:3 Sanoi siin Herra: niinkuin palveliani Jesaia k\u00e4y alasti ja paljailla jaloilla, kolmen ajastajan merkiksi ja ihmeeksi Egyptille ja Etiopialle:\n20:4 Niin on Assyrian kuningas ajava vangittua Egypti\u00e4 ja h\u00e4vitetty\u00e4 Etiopiaa, sek\u00e4 nuoria ett\u00e4 vanhoja, alastomia ja paljasjalkaisia, paljastetun h\u00e4vyn kanssa, Egyptille h\u00e4vyksi.\n20:5 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pelj\u00e4styman ja h\u00e4peem\u00e4n Etiopiaa, johon he luottivat, ja Egyptil\u00e4isi\u00e4, joista he kerskasivat.\n20:6 Ja t\u00e4m\u00e4n luodon asuvaiset pit\u00e4\u00e4 silloin sanoman: onko t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n turvamme, johon olemme paenneet apua saamaan, ett\u00e4 me Assyrian kuninkaalta pelastettaisiin? kuinka me olemme p\u00e4\u00e4sseet?\n21:1 T\u00e4m\u00e4 on korven kuorma meren tyk\u00f6n\u00e4: niinkuin tuulisp\u00e4\u00e4 tulee etel\u00e4st\u00e4, joka k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 yl\u00f6salaisin, niin se tulee korvesta, kauhiasta maasta.\n21:2 Sill\u00e4 minulle on osoitettu kova n\u00e4ky: pett\u00e4j\u00e4 tulee toista vastaan, h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4 toista vastaan. Mene yl\u00f6s Elam, piirit\u00e4 heit\u00e4 Madai: min\u00e4 lopetan kaikki h\u00e4nen huokauksensa.\n21:3 Sent\u00e4hden ovat minun kupeeni t\u00e4ynn\u00e4 kipua, ja ahdistus on minun k\u00e4sitt\u00e4nyt, niinkuin lapsen synnytt\u00e4j\u00e4n ahdistus; min\u00e4 kyyrist\u00e4n minuni, koska min\u00e4 sen kuulen, ja pelj\u00e4styn, koska min\u00e4 sen n\u00e4en.\n21:4 Minun syd\u00e4meni vapisee, kauhistus on minun pelj\u00e4tt\u00e4nyt; sent\u00e4hden ei ole minulla ollut suloisella y\u00f6ll\u00e4 yht\u00e4\u00e4n lepoa.\n21:5 Valmista p\u00f6yt\u00e4, anna valvojain valvoa, sy\u00f6, juo: nouskaat te p\u00e4\u00e4ruhtinaat ja voidelkaat kilvet.\n21:6 Sill\u00e4 Herra sanoo n\u00e4in minulle: mene ja toimita vartio, joka katselis ja ilmoittais.\n21:7 Mutta h\u00e4n n\u00e4ki ratsastajat ajavan ja menev\u00e4n aaseilla ja kameleilla, ja piti siit\u00e4 visun vaarin.\n21:8 Ja h\u00e4n huusi niinkuin jalopeura: Herra, min\u00e4 olen vartiolla yli p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja olen minun vartiollani kaikki y\u00f6t:\n21:9 Ja katso, siell\u00e4 tulee yksi vaunuissa ja kaksi ratsahin, joka vastaa ja sanoo: kaatunut, kaatunut on Babylon, ja kaikki h\u00e4nen jumalainsa kuvat ly\u00f6tiin maahan.\n21:10 O minun tappamiseni ja minun riiheni permanto! mit\u00e4 min\u00e4 olen Herralta Zebaotilta, Israelin Jumalalta, kuullut, sen min\u00e4 teille ilmoitan.\n21:11 T\u00e4m\u00e4 on Duman kuorma: Seirist\u00e4 huudetaan minua: vartia, mit\u00e4 y\u00f6 kuluu? vartia, mit\u00e4 y\u00f6 kuluu?\n21:12 Vartia sanoi: kuin aamu tulee, niin viel\u00e4 y\u00f6 on; jos te viel\u00e4 kysytte, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 sitte palajaman ja taas kysym\u00e4n.\n21:13 T\u00e4m\u00e4 on Arabian kuorma: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 y\u00f6tym\u00e4n Arabian mets\u00e4ss\u00e4, Dedanimin tiell\u00e4.\n21:14 Kantakaat vett\u00e4 janoovaa vastaan, te jotka asutte Temanin maassa: taritkaat pakenevaisille leip\u00e4\u00e4.\n21:15 Sill\u00e4 he pakenevat miekkaa, paljasta miekkaa, j\u00e4nnitetty\u00e4 jousta ja isoa sotaa.\n21:16 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra minulle: viel\u00e4 nyt vuosi, niinkuin palkollisen vuodet ovat, niin pit\u00e4\u00e4 kaiken Kedarin kunnian hukkuman.\n21:17 Ja j\u00e4\u00e4neet ampujat, v\u00e4kev\u00e4t Kedarin lapsista, pit\u00e4\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4ksi joutuman; sill\u00e4 Herra Israelin Jumala on sen sanonut.\n22:1 T\u00e4m\u00e4 on N\u00e4kylaakson kuorma: mik\u00e4 sinun nyt on, ett\u00e4 te niin kaikki olette astuneet kattoin p\u00e4\u00e4lle?\n22:2 Sin\u00e4 olet t\u00e4ynn\u00e4 humua: kaupunki t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4ke\u00e4, iloinen kaupunki: sinun ly\u00f6tys ei ole miekalla ly\u00f6dyt, ja ei ole kuolleet sodassa.\n22:3 Vaan kaikki sinun p\u00e4\u00e4miehes ovat poikenneet joutsesta pois, ja ovat vangitut; kaikki kuin sinussa l\u00f6yttiin, ovat vangitut, ja kauvas paenneet.\n22:4 Sent\u00e4hden min\u00e4 sanon: menk\u00e4\u00e4t pois minun tyk\u00f6\u00e4ni, antakaat minun itke\u00e4 vaikiasti; \u00e4lk\u00e4\u00e4t ahkeroitko lohduttaa, minun kansani tytt\u00e4ren h\u00e4vityksen t\u00e4hden.\n22:5 Sill\u00e4 se on kapinan, sortamisen ja surun p\u00e4iv\u00e4 Herralta, Herralta Zebaotilta, N\u00e4kylaaksossa muurien kukistamisen t\u00e4hden, ja huudon t\u00e4hden vuorella;\n22:6 Ett\u00e4 Elam l\u00e4htee viinell\u00e4, vaunuilla, v\u00e4ell\u00e4, ratsasmiehill\u00e4, ja Kir v\u00e4lkkyy kilvist\u00e4.\n22:7 Ja tapahtuu, ett\u00e4 sinun valitut laaksos ovat t\u00e4ynn\u00e4 vaunuja; ja ratsastajat sioittavat itsens\u00e4 portin eteen.\n22:8 Silloin pit\u00e4\u00e4 Juudan peite avattaman, ett\u00e4 aseet n\u00e4hd\u00e4\u00e4n silloin mets\u00e4huoneessa.\n22:9 Ja te olette n\u00e4kev\u00e4 monta reik\u00e4\u00e4 Davidin kaupungissa; ja kokootte veden alimmaiseen lammikkoon.\n22:10 Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lukeman huoneet Jerusalemissa, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 jaottaman huoneet vahvistaaksenne muureja.\n22:11 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n vesihaudan molempain muurien v\u00e4lille, vanhan kalalammin vedest\u00e4; kuitenkin ette katso h\u00e4nt\u00e4, joka t\u00e4m\u00e4n tekee, ettek\u00e4 katsele sit\u00e4, joka senkaltaisia on kaukaa toimittanut.\n22:12 Sent\u00e4hden antaa Herra, Herra Zebaot, silloin julistaa, ett\u00e4 itket\u00e4\u00e4n ja murehditaan, ja hiukset ajellaan ja puetaan s\u00e4kkiin.\n22:13 (Vaikka nyt) katso, ilo ja riemu, teurastaa h\u00e4rki\u00e4, tappaa lampaita, sy\u00f6d\u00e4 lihaa, juoda viinaa, (ja sanoa): sy\u00f6k\u00e4\u00e4mme ja juokaamme, meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuitenkin huomenna kuoleman.\n22:14 T\u00e4m\u00e4 on, (sanoo) Herra Zebaot, minun korvilleni tullut: mit\u00e4maks, jos min\u00e4 t\u00e4m\u00e4n pahan teon annan anteeksi, siihenasti kuin te kuolette, sanoo Herra, Herra Zebaot.\n22:15 N\u00e4in sanoo Herra, Herra Zebaot: mene tavarahuoneen haltian Sebnan tyk\u00f6 ja sano h\u00e4nelle:\n22:16 Mit\u00e4 sinun t\u00e4ss\u00e4 on, kenenk\u00e4 oma sin\u00e4 olet? ett\u00e4s annat hakata itselles haudan niinkuin se, joka hakkauttaa itsellens\u00e4 haudan korkeuteen, ja olet niinkuin se, joka antaa itsellens\u00e4 tehd\u00e4 asumasian vuorelle?\n22:17 Katso, Herra ajaa sinun pois, niinkuin v\u00e4kev\u00e4 mies heitt\u00e4\u00e4 jonkun pois, ja peitt\u00e4\u00e4 sinun kokonansa,\n22:18 Ja py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 sinun kohta, ja per\u00e4ti niinkuin kierikan aukialle kedolle; siell\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 kuoleman, siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun kalliit vaunus, sinun Herras huoneen kanssa, tuleman h\u00e4v\u00e4istykseksi.\n22:19 Ja min\u00e4 kukistan sinun s\u00e4\u00e4dyst\u00e4s, ja sin\u00e4 pannaan pois viraltas.\n22:20 Ja silloin pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 min\u00e4 kutsun palveliani Eliakimin, Hilkian pojan,\n22:21 Ja panen h\u00e4nen yllens\u00e4 sinun hamees, ja vy\u00f6t\u00e4n h\u00e4nen sinun vy\u00f6ll\u00e4s, ja annan sinun valtas h\u00e4nelle; ett\u00e4 h\u00e4n on niiden is\u00e4, jotka Jerusalemissa ja Juudan huoneessa asuvat.\n22:22 Ja panen Davidin huoneen avaimen h\u00e4nen olallensa, ett\u00e4 h\u00e4n avaa, ja ei kenk\u00e4\u00e4n sulje, ett\u00e4 h\u00e4n sulkee, ja ei kenk\u00e4\u00e4n avaa.\n22:23 Ja ly\u00f6n h\u00e4nen niinkuin naulan vahvaan paikkaan; ja h\u00e4nell\u00e4 on oleva kunnian istuin, h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 huoneessa,\n22:24 Ett\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ripustetaan kaikki h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 huoneen kunnia, lapset ja lasten lapset, kaikki pienet kappaleet, juoma-astiat, ja kaikkinaiset kanteleet.\n22:25 Silloin, sanoo Herra Zebaot, naula pit\u00e4\u00e4 otettaman pois, joka vahvassa paikassa on, niin ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 rikkoontuman, lankeeman, putooman, ja se kuorma kuin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 on, pit\u00e4\u00e4 hukkuman; sill\u00e4 Herra sen sanoo.\n23:1 T\u00e4m\u00e4 on Tyron kuorma: valittakaat, te haahdet merell\u00e4; sill\u00e4 se on kukistettu, niin ettei siell\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n huonetta, eik\u00e4 sinne mene kenk\u00e4\u00e4n; Kittimin maasta pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sen \u00e4kk\u00e4\u00e4m\u00e4n.\n23:2 Olkaat \u00e4\u00e4neti, te luotoin asuvaiset: Zidonin kauppamiehet, jotka merell\u00e4 vaelsivat, t\u00e4yttiv\u00e4t sinun.\n23:3 Ja kaikkinainen hedelm\u00e4, joka Sihorin tyk\u00f6n\u00e4 kasvaa, ja jyv\u00e4t virran tyk\u00f6n\u00e4 vietiin sinne veden ylitse; ja on pakanain kaupaksi tullut.\n23:4 Sin\u00e4 mahdat kyll\u00e4 h\u00e4mm\u00e4sty\u00e4, Zidon; sill\u00e4 meri lausuu ja vahvin meren tyk\u00f6n\u00e4 sanoo: en min\u00e4 ole silleen raskas, en min\u00e4 synnyt\u00e4, enk\u00e4 my\u00f6s kasvata yht\u00e4\u00e4n nuorukaista, enk\u00e4 ruoki neitsytt\u00e4.\n23:5 Niinkuin kuultaissa Egyptist\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styttiin, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4m\u00e4n, koska Tyrosta kuullaan.\n23:6 Menk\u00e4\u00e4t merille, valittakaat, jotka luodoissa asutte.\n23:7 Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole teid\u00e4n ilokaupunkinne, joka kerskaa itsi\u00e4ns\u00e4 vanhuudestansa? H\u00e4nen jalkansa pit\u00e4\u00e4 viem\u00e4n h\u00e4nen pitk\u00e4n matkan taa vaeltamaan.\n23:8 Kuka olis sit\u00e4 ajatellut, ett\u00e4 kruunatulle Tyrolle piti niin k\u00e4ym\u00e4n? ett\u00e4 sen kauppamiehet ovat p\u00e4\u00e4ruhtinaat, ja sen kauppiaat ylimm\u00e4iset maassa?\n23:9 Herra Zebaot on sen niin ajatellut, ett\u00e4 h\u00e4n kaiki h\u00e4nen kaunistuksensa prameuden heikoksi tekis; ja tekis yl\u00f6nkatsotuksi kaikki kuuluisat maassa.\n23:10 Vaella maas l\u00e4vitse niinkuin virta, sin\u00e4 Tarsiksen tyt\u00e4r; ei siell\u00e4 ole en\u00e4\u00e4n yht\u00e4\u00e4n vy\u00f6t\u00e4.\n23:11 H\u00e4n kokottaa k\u00e4tens\u00e4 meren p\u00e4\u00e4lle, ja pelj\u00e4tt\u00e4\u00e4 valtakunnat; Herra k\u00e4ski Kananin h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen linnat,\n23:12 Ja sanoi: ei sinun pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n iloitseman, sin\u00e4 h\u00e4v\u00e4isty neitsy Zidonin tyt\u00e4r: nouse ja mene matkaas Kittimiin, ei sinulla pid\u00e4 siell\u00e4k\u00e4\u00e4n lepoa oleman.\n23:13 Katso, Kaldealaisten maassa ei yht\u00e4\u00e4n kansaa ollut, vaan Assur on sen perustanut korven asuvaisille, ja rakentanut h\u00e4nen linnansa, pannut yl\u00f6s h\u00e4nen huoneennsa, ja on kuitenkin pantu kukistettavaksi.\n23:14 Surekaat, te haahdet merill\u00e4 ; sill\u00e4 teid\u00e4n voimanne on tyhj\u00e4.\n23:15 Silloin pit\u00e4\u00e4 Tyro unhotettaman seitsem\u00e4nkymment\u00e4 vuotta, niinkauvan kuin yksi kuningas el\u00e4\u00e4; mutta seitsem\u00e4nkymmenen vuoden per\u00e4st\u00e4 k\u00e4ypi Tyron niinkuin portosta veisataan:\n23:16 Ota kantele, mene ymp\u00e4ri kaupunkia, sin\u00e4 unhotettu portto: soita vahvasti kantelettas, ja laula lohdullisesti, ett\u00e4 sinua taas muistettaisiin.\n23:17 Sill\u00e4 seitsem\u00e4nkymmenen vuoden per\u00e4st\u00e4 on Herra etsiv\u00e4 Tyroa, ett\u00e4 h\u00e4n tulis j\u00e4lleen porttopalkoillensa, ja huorin tekis kaikkein valtakuntain kanssa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n23:18 Mutta h\u00e4nen kauppansa ja porttopalkkansa pit\u00e4\u00e4 oleman pyh\u00e4 Herralle . Ei sit\u00e4 koota tavaraksi, eik\u00e4 salata, vaan jotka asuvat Herran edess\u00e4, niill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kauppakalunsa oleman, siit\u00e4 sy\u00f6d\u00e4, ravita ja itsi\u00e4ns\u00e4 vaatettaa.\n24:1 Katso, Herra tekee maan tyhj\u00e4ksi ja autioksi, ja kukistaa, mit\u00e4 siin\u00e4 on, ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 sen asuvaiset.\n24:2 Ja papeille tapahtuu niinkuin kansallekin, herralle niinkuin palveliallekin, em\u00e4nn\u00e4lle niinkuin piiallekin, myyj\u00e4lle niinkuin ostajallekin, lainaajalle niinkuin lainaksi ottajallekin, korkorahan ottajlle niinkuin antajallekin.\n24:3 Sill\u00e4 maan pit\u00e4\u00e4 per\u00e4ti tyhj\u00e4ksi ja kokonansa ry\u00f6stetyksi tuleman; sill\u00e4 Herra on t\u00e4m\u00e4n sanonut.\n24:4 Maa on surkia ja h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n, maa pelehtyy ja h\u00e4vi\u00e4\u00e4; kansan ylimm\u00e4iset n\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t maassa.\n24:5 Maa on saastaiseksi tullut asuvaisistansa; sill\u00e4 he tekev\u00e4t lakia vastaan ja muuttavat s\u00e4\u00e4dyt, ja luopuvat ijankaikkisesta liitosta.\n24:6 Sent\u00e4hden kuluttaa kirous maan ja sen asuvaiset h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n; sent\u00e4hden maan asuvaiset kuivettuvat, niin ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4 j\u00e4\u00e4 v\u00e4ke\u00e4.\n24:7 Viina katoo, viinapuu surkastuu, ja kaikki, jotka syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 iloisina olivat, huokaavat.\n24:8 Vaskirumpuin riemu taukoo, iloitsevaisten ilo puuttuu, kanteleiden riemu loppuu.\n24:9 Ei lauleta viinaa juotaissa, ja hyv\u00e4 juoma on karvas juoville.\n24:10 Tyhj\u00e4 kaupunki on kukistettu maahan; kaikki huoneet ovat teljetyt, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n sinne mene.\n24:11 Viinan puutteen t\u00e4hden valitetaan kaduilla: kaikki ilo on pois, kaikki maan riemu on matkassansa.\n24:12 Ei ole muuta j\u00e4\u00e4nyt kaupunkiin kuin h\u00e4vitys, ja portit ovat autiot.\n24:13 Sill\u00e4 kansalle tapahtuu my\u00f6s maassa niinkuin \u00f6ljypuillekin, koska siit\u00e4 on poimittu; niinkuin sitte poimittaisiin kuin oikia viinan kokousaika on pois.\n24:14 Ne korottavat \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja iloitsevat; Herran kunniasta he iloitsevat, hamasta merest\u00e4 asti.\n24:15 Niin kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t nyt Herraa laaksoissa, luodoissa Herran, Israelin Jumalan nime\u00e4.\n24:16 Me kuulemme kiitosvirren maailman \u00e4\u00e4rest\u00e4, vanhurskaalle kunniaksi. Ja minun pit\u00e4\u00e4 sanoman: miksi min\u00e4 olen niin laiha? miksi min\u00e4 olen niin laiha? voi minua! sill\u00e4 yl\u00f6nkatsojat yl\u00f6nkatsovat, ja yl\u00f6nkatsojat yl\u00f6nkatsovat,\n24:17 Sent\u00e4hden tulee teid\u00e4n asuvainne p\u00e4\u00e4lle maassa h\u00e4mm\u00e4stys, kuoppa ja paula.\n24:18 Ja jos joku pakenis h\u00e4mm\u00e4styksen huutoa, niin h\u00e4n kuitenkin putoo kuoppaan; ja jos h\u00e4n p\u00e4\u00e4see kuopasta yl\u00f6s, niin h\u00e4n kuitenkin k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n paulaan, sill\u00e4 korkeuden akkunat avataan, ja maan perustukset vapisevat.\n24:19 Maan k\u00e4y aivan pahoin: ei sen pid\u00e4 ollenkaan menestym\u00e4n, vaan pit\u00e4\u00e4 per\u00e4ti raukeaman.\n24:20 Maan pit\u00e4\u00e4 kovin hoiperteleman niinkuin juopuneen, ja viet\u00e4m\u00e4n pois niinkuin majan; sill\u00e4 sen pahat teot painavat sen, niin ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 lankeeman, ja ei en\u00e4\u00e4n nouseman.\n24:21 Silloin on Herra etsiv\u00e4 sit\u00e4 korkiaa sotav\u00e4ke\u00e4, joka korkeudessa on, ja maan kuninkaita, jotka ovat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n24:22 Ett\u00e4 he kootaan yhteen niinkuin kuopassa sidotut, ja pit\u00e4\u00e4 oleman suljetut vankeudessa, ja suuren ajan per\u00e4st\u00e4 taas etsitt\u00e4m\u00e4n.\n24:23 Ja kuun pit\u00e4\u00e4 h\u00e4peem\u00e4n, ja auringon ujoileman, koska Herra Zebaot on tuleva kuninkaaksi Zionin vuorella ja Jerusalemissa; ja h\u00e4nen vanhimpainsa edess\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kunnia oleman.\n25:1 Herra, sin\u00e4 olet minun Jumalani, sinua min\u00e4 ylist\u00e4n, min\u00e4 kiit\u00e4n sinun nime\u00e4s; sill\u00e4 sin\u00e4 teet ihmeit\u00e4: sinun vanhat aivoitukses ovat uskolliset ja todet.\n25:2 Sill\u00e4 sin\u00e4 teet kaupungin kiviraunioksi, sen vahvan kaupungin, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00e4j\u00e4ss\u00e4 on; muukalaisten palatsit, niin ettei ne en\u00e4\u00e4 ole kaupungit, eik\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 en\u00e4\u00e4 rakenneta.\n25:3 Sent\u00e4hden kunnioittaa sinua v\u00e4kev\u00e4 kansa, urhoolliset pakanain kaupungit pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t sinua.\n25:4 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet heikkoin v\u00e4kevyys ja k\u00f6yh\u00e4in vahvuus heid\u00e4n vaivoissansa: myrskyss\u00e4 turva, varjo helteess\u00e4, kuin tyrannit julmistuvat niinkuin raju-ilma sein\u00e4\u00e4 vastoin.\n25:5 Sin\u00e4 n\u00f6yryyt\u00e4t muukalaisten metelin, niinkuin helteen kuivassa paikassa, niinkuin helle pilven varjolla, niin tyrannein ilo painetaan alas.\n25:6 Ja Herra Zebaot tekee kaikille kansoille t\u00e4ll\u00e4 vuorella lihavan pidon, pidon selki\u00e4st\u00e4 viinasta, rasvasta, ytimest\u00e4 ja puhtaasta viinasta.\n25:7 Ja t\u00e4ll\u00e4 vuorella on h\u00e4n k\u00e4\u00e4riliinan paneva pois, jolla kaikki ihmiset k\u00e4\u00e4rityt ovat, ja peittovaatteen, jolla kaikki pakanat peitetyt ovat.\n25:8 Sill\u00e4 kuolema pit\u00e4\u00e4 nielt\u00e4m\u00e4n ijankaikkisesti, ja Herra, Herra on kyyneleet pyyhkiv\u00e4 pois jokaisen kasvoista, ja on ottava kansansa h\u00e4v\u00e4istykset pois kaikissa maakunnissa; sill\u00e4 Herra on sen sanonut.\n25:9 Silloin sanotaan: katso, t\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n Jumalamme jota me odotamme, ja h\u00e4n auttaa meit\u00e4; t\u00e4m\u00e4 on Herra, h\u00e4nt\u00e4 me odotamme, iloitaksemme ja riemuitaksemme h\u00e4nen autuudessansa.\n25:10 Sill\u00e4 Herran k\u00e4si lep\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 vuorella; mutta Moab runnellaan sen alla, niinkuin korret sotkutaan loassa.\n25:11 Ja Herra hajoittaa k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n sekaansa, niinkuin uija hajoittaa uidaksensa; ja h\u00e4n on k\u00e4sivarrellansa heid\u00e4n prameutensa alentava.\n25:12 Ja sinun muuries korkiat vahvistukset h\u00e4n kallistaa, alentaa ja heitt\u00e4\u00e4 tomuun.\n26:1 Siihen aikaan pit\u00e4\u00e4 Juudan maassa t\u00e4m\u00e4 veisu veisattaman: meill\u00e4 on vahva kaupunki, h\u00e4n pani autuuden muuriksi ja varjelukseksi.\n26:2 Avatkaat portit, vanhurskaan kansan, joka uskossa pysyy, k\u00e4yd\u00e4 sis\u00e4lle.\n26:3 Sin\u00e4 pid\u00e4t aina rauhan, vahvan lupaukses j\u00e4lkeen; sill\u00e4 sinuun turvataan.\n26:4 Sent\u00e4hden luottakaat Herraan ijankaikkisesti; sill\u00e4 Herra, Herra on kallio ijankaikkisesti.\n26:5 Ja h\u00e4n notkistaa alas ne, jotka korkialla asuvat, h\u00e4n alentaa korotetun kaupungin; h\u00e4n sys\u00e4\u00e4 sen maahan, niin ett\u00e4 se tomussa makaa,\n26:6 Ett\u00e4 h\u00e4n jaloilla poljetaan, vaivaisten jaloilla ja k\u00f6yh\u00e4in kantap\u00e4ill\u00e4.\n26:7 Mutta vanhurskasten tie on tasainen; sin\u00e4 ojennat vanhurskasten polut.\n26:8 Herra, me odotamme sinua oikeutes tiell\u00e4; syd\u00e4n himoitsee sinun nime\u00e4s ja muistoas.\n26:9 Min\u00e4 halajan sinua syd\u00e4mest\u00e4ni y\u00f6ll\u00e4, minun henkeni valvoo my\u00f6s minussa varhain sinun tyk\u00f6s; sill\u00e4 kussa sinun oikeutes maakunnassa on, niin maan piirin asuvaiset oppivat vanhurskautta.\n26:10 Mutta ehk\u00e4 jumalattomille armoja tarittaisiin, niin ei he opi kuitenkaan vanhurskautta, vaan tekev\u00e4t ainoastaan pahaa oikeuden maalla; sill\u00e4 ei he n\u00e4e Herran kunniaa.\n26:11 Herra, sinun k\u00e4tes on ylennetty, vaan ei he sit\u00e4 n\u00e4e; mutta kuin he sen n\u00e4hd\u00e4 saavat, niin he h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulevat kansan kiivaudesta, ja viel\u00e4 sitte tuli sinun vihollises kuluttaa.\n26:12 Mutta sin\u00e4, Herra, saatat meille rauhan; sill\u00e4 kaikki, mit\u00e4 me toimitamme, olet sin\u00e4 meille antanut.\n26:13 Herra meid\u00e4n Jumalamme: muut herrat tosin meit\u00e4 my\u00f6s vallitsevat paitsi sinua; mutta me muistamme ainoastaan kuitenkin sinussa sinun nime\u00e4s.\n26:14 Ei kuolleet el\u00e4viksi tule ja nukkuneet ei nouse; sill\u00e4 sin\u00e4 olet heit\u00e4 etsinyt ja h\u00e4vitt\u00e4nyt, ja kaiken heid\u00e4n muistonsa kadottanut.\n26:15 Mutta sin\u00e4, Herra, olet lis\u00e4nnyt kansaa, sin\u00e4 Herra olet lis\u00e4nnyt kansaa, sin\u00e4 olet kunnialliseksi tullut; sin\u00e4 olet pannut heit\u00e4 kauvas maailman \u00e4\u00e4riin.\n26:16 Herra, kuin tuska tulee, niin sinua etsit\u00e4\u00e4n: koskas heit\u00e4 kuritat, niin he parkuvat surkiasti.\n26:17 Niinkuin raskaalla vaimolla, kuin h\u00e4n synnytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 on, on ahdistus, ja h\u00e4n parkuu kivullansa, niin meille my\u00f6s tapahtuu, Herra, sinun kasvois edess\u00e4.\n26:18 Me olemme raskaat ja meill\u00e4 on kipu, niinkuin tuulen synnytt\u00e4v\u00e4isell\u00e4; emme kuitenkaan voi maata auttaa, eik\u00e4 maan piirin asuvaiset tahtoneet langeta.\n26:19 Mutta sinun kuollees el\u00e4v\u00e4t, ja minun kuolleet ruumiini nousevat j\u00e4lleen kuolleista. Her\u00e4tk\u00e4\u00e4t ja kerskatkaat te, jotka makaatte maan alla; sill\u00e4 sinun kastees on viheri\u00e4isen kedon kaste, ja maa on kuolleet itsest\u00e4ns\u00e4 antava.\n26:20 Mene, kansani, ja k\u00e4y sis\u00e4lle kammioos, ja sulje sinun oves j\u00e4lkees; lymyt\u00e4 sinus silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4ykseksi,niin kauvan kuin viha k\u00e4y ylitse.\n26:21 Sill\u00e4 katso, Herra on k\u00e4yv\u00e4 ulos siastansa etsim\u00e4\u00e4n maan asuvaisten pahuutta heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4; niin ett\u00e4 maa ilmoittaa heid\u00e4n verens\u00e4, ja ei niit\u00e4 en\u00e4\u00e4 peit\u00e4, jotka h\u00e4ness\u00e4 tapetut ovat.\n27:1 Silloin on Herra kovalla, suurella ja v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 miekallansa etsiv\u00e4 Leviatania, joka on pitk\u00e4 k\u00e4rme, ja Leviatania, joka on kiper\u00e4 k\u00e4rme; ja on tappava lohik\u00e4rmeen meress\u00e4.\n27:2 Silloin pit\u00e4\u00e4 oleman punaisen viinan viinam\u00e4en; laulakaat h\u00e4nest\u00e4:\n27:3 Min\u00e4 Herra varjelen h\u00e4nen, ja kastan h\u00e4nen aikanansa, ettei h\u00e4nen lehtens\u00e4 hukkuisi, min\u00e4 varjelen h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja y\u00f6ll\u00e4.\n27:4 En ole min\u00e4 vihainen. Voi jos min\u00e4 saisin sotia ohdakkeiden ja orjantappurain kanssa! niin min\u00e4 menisin heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, ja polttaisin heid\u00e4t kaikki tyynni.\n27:5 H\u00e4n on minua tallella pit\u00e4v\u00e4, ja toimittava minulle rauhan; rauhan on h\u00e4n viel\u00e4 sitte minulle saattava.\n27:6 Siihen on se kuitenkin joutuva, ett\u00e4 Jakob juurtuu ja Israel vihoittaa ja kukoistaa, niin ett\u00e4 he maan piirin hedelm\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t.\n27:7 Eik\u00f6 h\u00e4n kumminkaan tule ly\u00f6dyksi, niinkuin h\u00e4nen vihollisensa ly\u00f6v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4? ja eik\u00f6 h\u00e4n tule tapetuksi, niinkuin h\u00e4nen vihollisensa h\u00e4nt\u00e4 tappavat?\n27:8 Vaan sin\u00e4 tuomitset heit\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4, ja kirvoitat heit\u00e4 sittekuin sin\u00e4 ankaralla tuulellas olet heit\u00e4 murheelliseksi saattanut, koska id\u00e4st\u00e4 tuulee.\n27:9 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 Jakobin synti sen kautta anteeksi annettaman; ja se on siit\u00e4 kaikki hy\u00f6dytys, ett\u00e4 h\u00e4nen syntins\u00e4 otetaan pois, koska h\u00e4n tekee kaikki alttarin kivet niinkuin tuhaksi muserretut kivet, ettei yht\u00e4\u00e4n metsist\u00f6\u00e4 eli kuvaa pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4m\u00e4n.\n27:10 Sill\u00e4 vahvan kaupungin pit\u00e4\u00e4 yksin\u00e4ns\u00e4 oleman, kauniit huoneet hylj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n ja j\u00e4tett\u00e4m\u00e4n niinkuin korpi; niin ett\u00e4 vasikat k\u00e4yv\u00e4t siell\u00e4 laitumella, oleskelevat siella ja pureskelevat oksia.\n27:11 H\u00e4nen oksansa pit\u00e4\u00e4 murtuman kuivuuden t\u00e4hden, niin ett\u00e4 vaimot niill\u00e4 valkeata tekev\u00e4t; sill\u00e4 se on ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4t\u00f6in kansa, sent\u00e4hden ei my\u00f6s se, joka heid\u00e4t tehnyt on, armahda heit\u00e4, ja joka heid\u00e4t luonut on, ei ole heille armollinen.\n27:12 Silloin on Herra heitt\u00e4v\u00e4 meren rannasta Egyptin virtaan, ja te Israelin lapset kootaan yksi toisensa per\u00e4st\u00e4.\n27:13 Silloin soitetaan suurella basunalla, niin tulevat kadotetut Assyrian maalla, ja karkoitetut Egyptin malla, ja rukoilevat Herraa pyh\u00e4ll\u00e4 Jerusalemin vuorella.\n28:1 Voi ylpi\u00e4\u00e4 Ephraimin juopuneiden kruunua! jonka kaunis kunnia on pudonnut kukkanen, joka on ylemm\u00e4isell\u00e4 puolella lihavaa laaksoa, jossa he viinasta hoipertelevat.\n28:2 Katso, v\u00e4kev\u00e4 ja voimallinen Herralta, niinkuin raesade, niinkuin vahingollinen tuuli, niinkuin vesimyrsky, joka v\u00e4kev\u00e4sti lankee, pit\u00e4\u00e4 v\u00e4kivallalla maahan p\u00e4\u00e4stett\u00e4m\u00e4n;\n28:3 Ett\u00e4 Ephraimin juopuneiden ylpi\u00e4 kruunu jaloilla tallatan.\n28:4 Ja h\u00e4nen kunniansa kaunistuksen pudonneet kukkaset, jotka lihavata laaksoa ylemm\u00e4isell\u00e4 puolella ovat, pit\u00e4\u00e4 tuleman niinkuin se, joka varhain suvella kypsyy, jonka joku n\u00e4hty\u00e4ns\u00e4 ja k\u00e4sill\u00e4 pidelless\u00e4ns\u00e4 sy\u00f6.\n28:5 Silloin Herra Zebaot on j\u00e4\u00e4neelle kansallensa kunnian kruunu ja kaunis seppele,\n28:6 Ja tuomion henki h\u00e4nelle, joka oikeudessa istuu, ja v\u00e4kevyys niille, jotka sodasta palaavat portin tyk\u00f6.\n28:7 Siihen my\u00f6s ovat n\u00e4m\u00e4t hulluksi tulleet viinasta, ja hoipertelevat v\u00e4kevist\u00e4 juomista; sill\u00e4 papit ja prohpetat ovat hullut v\u00e4kev\u00e4st\u00e4 juomasta, he ovat uponneet viinaan, ja hoipertelevat v\u00e4kev\u00e4st\u00e4 juomasta, he ovat erhettyneet ennustuksessa, ja ei osanneet oikeutta tuomiossa.\n28:8 Sill\u00e4 kaikki p\u00f6yd\u00e4t ovat t\u00e4ynn\u00e4 oksennusta ja riettautta joka paikassa.\n28:9 Kenelle h\u00e4n siis opettaa viisautta? kenenk\u00e4 h\u00e4n antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 saarnaa? Vieroitettuin rieskasta, eroitettuin nisist\u00e4.\n28:10 Sill\u00e4 (he sanovat:) k\u00e4ske, k\u00e4ske viel\u00e4, k\u00e4ske, k\u00e4ske viel\u00e4, odota, odota viel\u00e4, odota, odota viel\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4, siell\u00e4 v\u00e4h\u00e4.\n28:11 Sill\u00e4 h\u00e4n on vihdoin pilkkaavaisilla huulilla ja toisella kielell\u00e4 puhuva kansalle, jolle nyt n\u00e4it\u00e4 saarnataan.\n28:12 Niin saadaan lepo, n\u00e4in virvoitetaan v\u00e4syneet, niin ollaan alallansa; ja ei kuitenkaan tahdota kuulla (t\u00e4t\u00e4 saarnaa).\n28:13 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Herran sana heille juuri niin oleman: k\u00e4ske, k\u00e4ske viel\u00e4, k\u00e4ske, k\u00e4ske viel\u00e4, odota, odota viel\u00e4, odota, odota viel\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4, siell\u00e4 v\u00e4h\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n pois ja kaatuman takaperin, musertuman, kiedottaman ja vangiksi tuleman.\n28:14 Kuulkaat siis Herran sanaa, te pilkkakirveet, jotka vallitsette t\u00e4t\u00e4 kansaa, joka on Jerusalemissa.\n28:15 Sill\u00e4 te sanotte: me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja sovinnon helvetin kanssa. Kuin rangaistuksen virta tulee, ei h\u00e4nen pid\u00e4 meit\u00e4 kohtaaman; sill\u00e4 me olemme tehneet valheen turvaksemme, ja petoksen varjelukseksemme.\n28:16 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 lasken Zioniin perustuskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, joka hyvin on perustettu: joka uskoo, ei h\u00e4nen pid\u00e4 pelj\u00e4stym\u00e4n.\n28:17 Ja min\u00e4 teen tuomion ojennusnuoraksi ja vanhurskauden mitaksi, niin pit\u00e4\u00e4 rakeet karkoittaman pois v\u00e4\u00e4r\u00e4n turvan, ja veden pit\u00e4\u00e4 viem\u00e4n tulen pois;\n28:18 Ett\u00e4 teid\u00e4n liittonne kuoleman kanssa pit\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4ksi tuleman, ja teid\u00e4n sovintonne helvetin kanssa ei pid\u00e4 vahva oleman; ja koska rangaistuksen virta tulee, pit\u00e4\u00e4 sen tallaaman teit\u00e4.\n28:19 Niin pian kuin se tulee, niin sen pit\u00e4\u00e4 teit\u00e4 viem\u00e4n pois: jos se tulee aamulla, niin tapahtuu se aamulla, niin my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja y\u00f6ll\u00e4; sill\u00e4 ainoastaan rangaistus opettaa ottamaan sanoista vaarin.\n28:20 Sill\u00e4 vuode on niin lyhyt, ettei saa itsi\u00e4ns\u00e4 ojentaa, ja peite on niin soukka, ettei sen alla taida myk\u00e4r\u00e4ss\u00e4 olla.\n28:21 Sill\u00e4 Herra on nouseva niinkuin Peratsimin vuorella, ja vihastuva niinkuin Gibeonin laaksossa, ett\u00e4 h\u00e4n tekis ty\u00f6ns\u00e4, muukalaisen ty\u00f6ns\u00e4, ja ett\u00e4 h\u00e4n toimittais tekonsa, oudon tekonsa.\n28:22 Pankaat siis pilkkanne pois, ettei siteenne kovemmaksi tulisi; sill\u00e4 min\u00e4 olen kuullut h\u00e4vityksen ja teloituksen, joka Herralta, Herralta Zebaotilta on tapahtuva kaikessa maailmassa.\n28:23 Ottakaat korviinne ja kuulkaat minun \u00e4\u00e4neni, ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4t ja kuulkaat minun puheeni.\n28:24 Kynt\u00e4\u00e4k\u00f6 eli jyr\u00e4st\u00e4\u00e4k\u00f6 taikka viljeleek\u00f6 peltomies peltonsa aina jyviksi?\n28:25 Eik\u00f6 niin ole? koska h\u00e4n sen on tasoittanut, niin h\u00e4n kylv\u00e4\u00e4 siihen herneit\u00e4 ja heitt\u00e4\u00e4 kuminoita, ja kylv\u00e4\u00e4 nisuja, ohria, jokaista kuhunka h\u00e4n tahtoo, ja kaurat paikkaansa.\n28:26 Juuri niin kurittaa my\u00f6s heid\u00e4n Jumalansa heit\u00e4 rangaistuksella, ja opettaa heit\u00e4.\n28:27 Sill\u00e4 ei herneit\u00e4 tapeta varstalla, eik\u00e4 vaunuratas anneta kuminain p\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4yd\u00e4, vaan herneet varistetaan sauvalla ja kuminat vitsalla.\n28:28 Se jauhetaan ja leivotaan, eik\u00e4 per\u00e4ti tyhj\u00e4ksi tapeta, koska se vaunurattaalla ja hevosilla tapetaan.\n28:29 N\u00e4in tekee my\u00f6s Herra Zebaot; sill\u00e4 h\u00e4nen neuvonsa on ihmeellinen, ja sen jalosti toimittaa.\n29:1 Voi Ariel, Ariel! sin\u00e4 Davidin leirin kaupunki! te pid\u00e4tte vuoden ajat ja pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4t.\n29:2 Mutta min\u00e4 vaivaan Arielia, niin ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 murehtiman ja sureman ja oleman minulle oikia Ariel.\n29:3 Sill\u00e4 min\u00e4 piirit\u00e4n sinun joka kulmalta, ja ahdistan sinun saarrolla, ja annan panna vallit sinun ymp\u00e4rilles.\n29:4 Silloin pit\u00e4\u00e4 sinun itses alentaman, ja maasta puhuman, ja mutiseman puheellas tomusta; ett\u00e4 sinun \u00e4\u00e4nes on niinkuin noidan maasta, ja sinun puhees pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin tomusta haisevaisen.\n29:5 Ja niit\u00e4, jotka sinua hajoittavat, pit\u00e4\u00e4 oleman niin monta kuin pient\u00e4 tomua, ja tyranneja niin monta kuin lent\u00e4vi\u00e4 akanoita; ja sen pit\u00e4\u00e4 ratki \u00e4kisti tapahtuman.\n29:6 Sill\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 Herralta Zebaotilta etsityksi tuleman pitk\u00e4isen jylin\u00e4ll\u00e4, maan j\u00e4rin\u00e4ll\u00e4, suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, tuulen py\u00f6ri\u00e4isell\u00e4, raju-ilmalla ja kuluttavaisen tulen liekill\u00e4.\n29:7 Mutta niinkuin y\u00f6n n\u00e4k\u00f6 unessa, niin pit\u00e4\u00e4 kaikkein pakanain joukko oleman, jotka sotivat Arielia vastaan, kaiken joukkonsa ja saartonsa kanssa, ja niit\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 ahdistavat.\n29:8 Sill\u00e4 niinkuin isoovainen on unessa sy\u00f6vin\u00e4ns\u00e4, mutta her\u00e4tty\u00e4ns\u00e4 on h\u00e4nen sielunsa viel\u00e4 tyhj\u00e4; ja niinkuin janoova on unessa juovinansa, mutta her\u00e4tty\u00e4ns\u00e4 on h\u00e4n voimatoin ja janoissansa: juuri niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s kaikkein pakanain joukko oleman, jotka sotivat Zionin vuorta vastaan.\n29:9 Olkaat hitaat ja ihmetelk\u00e4\u00e4t, el\u00e4k\u00e4\u00e4t hekumassa, huutakaat, ja juopukaat, ei kuitenkaan viinasta; horjukaat, ei kuitenkaan v\u00e4kev\u00e4st\u00e4 juomasta.\n29:10 Sill\u00e4 Herra on teille raskaan unen hengen l\u00e4hett\u00e4nyt, ja teid\u00e4n silm\u00e4nne sulkenut; teid\u00e4n prophetanne, p\u00e4\u00e4miehenne ja n\u00e4ki\u00e4nne on h\u00e4n sokaissut;\n29:11 Niin ett\u00e4 kaikkein prophetain n\u00e4yt ovat heille niinkuin lukitun kirjan sanat. Jos joku sen antais sille, joka lukea taitaa, ja sanois: lue t\u00e4t\u00e4, ja h\u00e4n vastaa: en min\u00e4 taida, sill\u00e4 se on lukittu.\n29:12 Eli jos joku antais sille, joka ei lukea taida, ja sanois: lues t\u00e4t\u00e4, ja h\u00e4n vastaa: en min\u00e4 taida ensink\u00e4\u00e4n lukea.\n29:13 Ja Herra sanoo: ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kansa l\u00e4hestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa; mutta heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 on kaukana minusta, ja pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t minua ihmisten k\u00e4skyin j\u00e4lkeen, joita he opettavat;\n29:14 Niin min\u00e4 my\u00f6s teen t\u00e4lle kansalle ihmeellisesti, hirmuisesti,ja kamalasti, ett\u00e4 heid\u00e4n viisastensa viisaus hukkuu, ja heid\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4istens\u00e4 ymm\u00e4rrys k\u00e4tket\u00e4\u00e4n.\n29:15 Voi niit\u00e4, jotka tahtovat olla salatut Herran edess\u00e4, ja peitt\u00e4\u00e4 aivoituksensa, ja tekonsa pimeydess\u00e4 pit\u00e4\u00e4, ja sanovat: kukapa meid\u00e4t n\u00e4kee? eli kuka tuntee meit\u00e4?\n29:16 Miksi te niin nurjat olette? Niinkuin savenvalaja pidett\u00e4isiin savena; k\u00e4siala puhuis teki\u00e4st\u00e4ns\u00e4: ei h\u00e4n ole minua tehnyt, ja teko sanois teki\u00e4st\u00e4ns\u00e4: ei h\u00e4n minua tunne.\n29:17 Eik\u00f6 v\u00e4h\u00e4n hetken per\u00e4st\u00e4 Libanonin pid\u00e4 hedelm\u00e4lliseksi kedoksi tuleman, ja hedelm\u00e4llinen keto mets\u00e4ksi luettaman?\n29:18 Silloin kuulevat kuurot t\u00e4m\u00e4n kirjan sanoja; ja sokian silm\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t synkeydess\u00e4 ja pimeydess\u00e4.\n29:19 Ja raadolliset saavat ilon Herrasta; ja k\u00f6yh\u00e4t ihmisten seassa riemuitsevat Israelin Pyh\u00e4ss\u00e4,\n29:20 Koska tyrannit hukkuvat, ja pilkkaajat loppuvat, ja ne kaikki teloitetaan, jotka valvovat pahaa tehd\u00e4ksens\u00e4,\n29:21 Jotka ihmisen tekev\u00e4t syntiseksi sanan t\u00e4hden, ja vainoovat rankaisiaansa portissa, ja pokkeevat oikeudesta valheen kautta.\n29:22 Sent\u00e4hden sanoo Herra, Abrahamin lunastaja, Jakobin huoneelle n\u00e4in: ei Jakob tule en\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 h\u00e4nen kasvonsa ole en\u00e4\u00e4 h\u00e4peev\u00e4.\n29:23 Sill\u00e4 koska he saavat lapsensa n\u00e4hd\u00e4, minun k\u00e4sialani heid\u00e4n seassansa, niin he pyhitt\u00e4v\u00e4t minun nimeni; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Jakobin Pyh\u00e4n pyhitt\u00e4m\u00e4n, ja Israelin Jumalaa pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n.\n29:24 Sill\u00e4 joilla eksyv\u00e4inen henki on, ne ottavat ymm\u00e4rryksen; turhan puhujat sallivat heit\u00e4ns\u00e4 opetettaa.\n30:1 Voi luopuvaisia lapsia! sanoo Herra: jotka ilman minua neuvoa pit\u00e4v\u00e4t, ja ilman minun henke\u00e4ni varjelusta etsiv\u00e4t, kokoovat synti\u00e4 synnin p\u00e4\u00e4lle;\n30:2 Jotka menev\u00e4t alas Egyptiin, ja ei kysy minun suutani, varustaaksensa itsi\u00e4ns\u00e4 Pharaon voimalla, ja varjellaksensa itsens\u00e4 Egyptin varjolla.\n30:3 Ja Pharaon v\u00e4kevyys pit\u00e4\u00e4 oleman teille h\u00e4pi\u00e4ksi, ja Egyptin varjon turva h\u00e4v\u00e4istykseksi.\n30:4 Sill\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ruhtinaansa ovat olleet Zoanissa; ja heid\u00e4n sanansaattajansa ovat tulleet Hanekseen.\n30:5 Mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaikkein kuitenkin h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman, sen kansan t\u00e4hden, joka ei heille hyv\u00e4ksi eli avuksi olla taida, eik\u00e4 muutoin hy\u00f6dytykseksi, vaan ainoasti h\u00e4pi\u00e4ksi ja my\u00f6s pilkaksi.\n30:6 T\u00e4m\u00e4 on niiden petoin kuorma, jotka etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in ovat, kussa vanha ja nuori jalopeura on, tuliset kyyk\u00e4rmeet ja lent\u00e4v\u00e4iset k\u00e4rmeet murheen ja ahdistuksen maassa. He viev\u00e4t riistansa varsoilla, ja tavaransa kamelein sel\u00e4ss\u00e4 sille kansalle, joka ei heille ensink\u00e4\u00e4n hy\u00f6dytykseksi olla taida.\n30:7 Sill\u00e4 ei Egypti mit\u00e4\u00e4n ole, ja h\u00e4nen apunsa on turha, sent\u00e4hden min\u00e4 saarnaan siit\u00e4 n\u00e4in: alallansa olla on paras.\n30:8 Mene siis nyt ja kirjoita t\u00e4m\u00e4 heid\u00e4n eteens\u00e4 tauluun, ja pane kirjaan, pysym\u00e4\u00e4n viimeiseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, alati ja ijankaikkisesti.\n30:9 Sill\u00e4 se on tottelematoin kansa, ja valhetteliat lapset: lapset, jotka ei tahdo kuulla Herran lakia.\n30:10 Vaan sanovat n\u00e4ki\u00f6ille: ei teid\u00e4n pid\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n, ja katsojille: ei teid\u00e4n pid\u00e4 katsoman meille oikeutta; mutta saarnatkaat meille suloisesti, katsokaat petos.\n30:11 Poiketkaat teilt\u00e4, luopukaat t\u00e4st\u00e4 retkest\u00e4: antakaat Israelin Pyh\u00e4n lakata meist\u00e4.\n30:12 Sent\u00e4hden sanoo Israelin Pyh\u00e4 n\u00e4in: ett\u00e4 te hylk\u00e4\u00e4tte t\u00e4m\u00e4n sanan, ja luotatte v\u00e4kivaltaan ja v\u00e4\u00e4ryyteen, ja kerskaatte siit\u00e4;\n30:13 Niin pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n pahan teon oleman teille niinkuin rako korkiassa muurissa, kuin se rupee hajoomaan, joka \u00e4kisti kaatuu maahan yl\u00f6salaisin, ja murentuu.\n30:14 Niinkuin savi-astia muserrettu olis, joka muserretaan ja ei s\u00e4\u00e4stet\u00e4, siihenasti ettei siit\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 niin suurta kappaletta, ett\u00e4 tulta tuotaisiin totoista, eli ammennettaisiin vett\u00e4 kaivosta.\n30:15 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra Israelin Pyh\u00e4: k\u00e4\u00e4ntymisell\u00e4 ja hiljaisuudella te tulette autetuksi, hiljaisuudessa ja toivossa te v\u00e4kev\u00e4ksi tulette, mutta ette tahtoneet;\n30:16 Vaan sanoite: ei, vaan me tahdomme paeta hevosilla; sent\u00e4hden teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kulkiana oleman: ja me tahdomme nopiasti ajaa; sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n vainoojanne my\u00f6s nopiat oleman.\n30:17 Tuhannen teist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 pakeneman yhden miehen uhkauksesta, viiden uhkauksesta pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n pakeneman, siihenasti ett\u00e4 teist\u00e4 j\u00e4\u00e4 niinkuin pielipuu vuorelle, ja niinkuin lippu korkeudelle.\n30:18 Sent\u00e4hden Herra odottaa, ett\u00e4 h\u00e4n olis teille armoinen, ja sent\u00e4hden on h\u00e4n noussut teit\u00e4 armahtamaan; sill\u00e4 Herra on oikeuden Jumala. Autuaat ovat kaikki, jotka h\u00e4nt\u00e4 odottavat.\n30:19 Sill\u00e4 Zionin kansa on asuva Jerusalemissa, ja et sin\u00e4 ole katkerasti itkev\u00e4. H\u00e4n kaiketi armahtaa sinua, kuin sin\u00e4 huudat; h\u00e4n vastaa sinua niin pian kuin h\u00e4n sen kuulee.\n30:20 Ja Herra antaa teille leip\u00e4\u00e4 tuskassanne ja vett\u00e4 ahdistuksessanne; sill\u00e4 ei sinun opettajas lenn\u00e4 en\u00e4\u00e4 pois, vaan sinun silm\u00e4s n\u00e4kev\u00e4t opettajas.\n30:21 Ja korvas kuulevat sanan takanas, sanoen: t\u00e4m\u00e4 on tie k\u00e4yk\u00e4\u00e4t sit\u00e4, kuin te oikialle eli vasemmalle k\u00e4delle eksyneet olette.\n30:22 Silloin pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n saastuttaman teid\u00e4n hopialla silatut kuvanne, ja teid\u00e4n kuvainne kultaiset vaatteet; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ne heitt\u00e4m\u00e4n pois niinkuin saastaisuuden, ja niille sanoman: mene ulos.\n30:23 Silloin h\u00e4n antaa sateen siemenelles, jonka pellolles kylv\u00e4nyt olet, ja leip\u00e4\u00e4 pellon tulosta ylen runsaasti; ja karjas kaitaan avaralla kedolla.\n30:24 H\u00e4rj\u00e4t ja varsat, jotka peltos kynt\u00e4v\u00e4t, sy\u00f6v\u00e4t sekoitettuja ohria, jotka viskimell\u00e4 ja pohtimella ovat pohditut.\n30:25 Ja kaikkein suurten vuorten p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kaikkein suurten kukkulain p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 eroitetut virrat k\u00e4ym\u00e4n, suuren surmaamisen aikana, ja kuin tornit kaatuvat.\n30:26 Ja kuun valo on oleva kuin auringon paiste ja auringon paiste on oleva seitsem\u00e4n kertaa kirkkaampi kuin seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kirkkaus; kuin Herra sitoo kansansa haavat, ja sen loukkaamat parantaa.\n30:27 Katso, Herran nimi tulee kaukaa, h\u00e4nen vihansa polttaa ja on sangen raskas; h\u00e4nen huulensa ovat hirmuisuutta t\u00e4ynn\u00e4, ja h\u00e4nen kielens\u00e4 on niinkuin kuluttava tuli.\n30:28 Ja h\u00e4nen henkens\u00e4 niinkuin tulvaava virta, joka hamaan kurkkuun asti ulottuu, hajoittamaan pakanoita, siihenasti ett\u00e4 he tyhj\u00e4ksi tulevat, ja ajamaan kansaa sinne ja t\u00e4nne, suitsilla heid\u00e4n suussansa.\n30:29 Silloin pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n veisaaman niinkuin juhlay\u00f6n\u00e4, ja syd\u00e4mest\u00e4nne riemuitseman niinkuin huiluilla k\u00e4yt\u00e4isiin Herran vuorelle, Israelin turvan tyk\u00f6.\n30:30 Ja Herra kuuluttaa kunniallisen \u00e4\u00e4nens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen kokotettu k\u00e4sivartensa n\u00e4ht\u00e4isiin, vihaisella haastamisella, ja kuluttavaisen tulen liekill\u00e4, s\u00e4teill\u00e4, v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 sateella ja rakehilla.\n30:31 Sill\u00e4 Assurin pit\u00e4\u00e4 pelj\u00e4stym\u00e4n Herran \u00e4\u00e4nt\u00e4, joka h\u00e4nt\u00e4 ly\u00f6 vitsalla.\n30:32 Sill\u00e4 vitsan pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 sattuman ja koskeman, kuin Herra sen vie heid\u00e4n ylitsens\u00e4 rummuilla ja kanteleilla, ja joka paikassa sotii heit\u00e4 vastaan.\n30:33 Sill\u00e4 kuoppa on jo entisest\u00e4 valmistettu, ja se on my\u00f6s kuninkaalle valmistettu, kyll\u00e4 syv\u00e4 ja levi\u00e4. Siell\u00e4 on asumus, tuli ja paljo puita; Herran Henki on sen sytytt\u00e4v\u00e4 niinkuin jonkun tulikivisen virran.\n31:1 Voi niit\u00e4, jotka menev\u00e4t alas Egyptiin apua kerj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja luottavat hevosiin, ja turvaavat vaunuihin, ett\u00e4 niit\u00e4 on monta, ja ratsasmiehiin, ett\u00e4 he juuri v\u00e4kev\u00e4t ovat, eiv\u00e4tk\u00e4 turvaa Israelin Pyh\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 kysy Herraa.\n31:2 Mutta h\u00e4n on viisas ja antaa tulla onnettomuuden, ja ei muuta sanojansa; vaan asettaa itsens\u00e4 pahain huonetta vastaan, ja pahanteki\u00e4in apua vastaan.\n31:3 Sill\u00e4 Egypti on ihminen ja ei Jumala, ja heid\u00e4n hevosensa ovat liha ja ei henki. Ja Herra on kokottava k\u00e4tens\u00e4, niin ett\u00e4 auttajan pit\u00e4\u00e4 hoiperteleman, ja sen, jota autetaan, pit\u00e4\u00e4 lankeeman, ja ynn\u00e4 molemmat toinen toisensa kanssa hukkuman.\n31:4 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra minulle: niinkuin jalopeura ja nuori jalopeura kiljuu saaliinsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kuin paimenten joukko on kokoontunut sit\u00e4 vastaan, ei pelj\u00e4sty heid\u00e4n huudostansa, eik\u00e4 h\u00e4mm\u00e4sty vaikka heit\u00e4 monta on: juuri niin on Herra Zebaot menev\u00e4 alas sotimaan Zionin vuorella ja sen korkeudella.\n31:5 Niinkuin linnut siivill\u00e4ns\u00e4 tekev\u00e4t, niin Herra Zebaot on varjeleva Jerusalemin: h\u00e4n on suojeleva, auttava, siell\u00e4 oleva ja holhova h\u00e4nt\u00e4.\n31:6 Palatkaat, te Israelin lapset, sen tyk\u00f6, josta te per\u00e4ti harhailleet olette.\n31:7 Sill\u00e4 silloin jokainen hylk\u00e4\u00e4 hopia- ja kulta-ep\u00e4jumalansa, joita omat k\u00e4tenne ovat tehneet teille synniksi.\n31:8 Ja Assurin pit\u00e4\u00e4 lankeeman, ei miehen miekalla, ja pit\u00e4\u00e4 kulutettaman, ei ihmisen miekalla; ja pit\u00e4\u00e4 kuitenkin pakeneman miekkaa, ja h\u00e4nen nuorukaisensa pit\u00e4\u00e4 verollisiksi tuleman.\n31:9 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 pelvon t\u00e4hden menem\u00e4n kallionsa ohitse, ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ruhtinaansa pit\u00e4\u00e4 lippunsa edest\u00e4 pakoon menem\u00e4n, sanoo Herra Zebaot, jolla Zionissa tuli ja Jerusalemissa totto on.\n32:1 Katso, kuningas on hallitseva oikeudella; ja p\u00e4\u00e4ruhtinaat vallitsevat, oikeutta pit\u00e4m\u00e4\u00e4n voimassa.\n32:2 Ett\u00e4 jokainen on niinkuin joku, joka tuulelta varjeltu on, ja niinkuin joku, joka sadekuurolta on peitetty, niinkuin vesi-ojat kuivassa paikassa, niinkuin suuren vuoren varjo kuivassa maassa.\n32:3 Ja n\u00e4kev\u00e4iset silm\u00e4t ei pid\u00e4 pimenem\u00e4n; ja kuulevaisten korvat pit\u00e4\u00e4 visun vaarin ottaman.\n32:4 Ja hulluin pit\u00e4\u00e4 oppiman taitoa, ja sopera kieli pit\u00e4\u00e4 selke\u00e4ksi tuleman ja selke\u00e4sti puhuman.\n32:5 Ei hullua pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ruhtinaaksi kutsuttaman, eik\u00e4 ahnetta herraksi.\n32:6 Sill\u00e4 tyhm\u00e4 puhuu tyhmyydess\u00e4, ja h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 on pahuudesssa; ett\u00e4 h\u00e4n olis ulkokullaisuudessa; ja saarnais Herrasta v\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 h\u00e4n sill\u00e4 isoovaiset sielut n\u00e4lk\u00e4\u00e4n n\u00e4\u00e4nnytt\u00e4is, ja kielt\u00e4is janoovaisilta juoman.\n32:7 Sill\u00e4 ahneen hallitus ei ole muu kuin vahinko; sill\u00e4 h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kavaluuden h\u00e4vitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 raadollisia v\u00e4\u00e4rill\u00e4 sanoilla, silloinkin kun k\u00f6yh\u00e4 oikeuttansa puhuu.\n32:8 Mutta toimellinen p\u00e4\u00e4mies pit\u00e4\u00e4 toimellisia neuvoja; ja toimellisissa menoissa h\u00e4n vahvana pysyy.\n32:9 Nouskaat, te suruttomat vaimot, kuulkaat minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni; te rohkiat tytt\u00e4ret, ottakaat korviinne minun puheeni.\n32:10 Ajastajan ja p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n vapiseman, jotka niin rohkiat olette; sill\u00e4 ei tule yht\u00e4\u00e4n viinan eloa, eik\u00e4 tule yht\u00e4\u00e4n kokoomusta.\n32:11 Pelj\u00e4styk\u00e4\u00e4t, te suruttomat vaimot, vaviskaat, te rohkiat; te riisutaan, paljastetaan ja kupeista vy\u00f6tet\u00e4\u00e4n.\n32:12 Rinnoille ly\u00f6d\u00e4\u00e4n valittaen ihanaisista pelloista ja hedelm\u00e4llisist\u00e4 viinapuista.\n32:13 Sill\u00e4 minun kansani pellossa pit\u00e4\u00e4 orjantappurat ja ohdakkeet kasvaman; niin my\u00f6s kaikissa ilohuoneissa, iloisessa kaupungissa.\n32:14 Sill\u00e4 salit pit\u00e4\u00e4 hylj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n, ja kansan paljous kaupungissa pit\u00e4\u00e4 v\u00e4henem\u00e4n; niin ett\u00e4 tornit ja linnat pit\u00e4\u00e4 tuleman ijankaikkiseksi luolaksi, ja mets\u00e4n pedoille iloksi, ja laumoille laitumeksi;\n32:15 Siihenasti ett\u00e4 Henki korkeudesta vuodatetaan meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme: silloin tulee korpi peltomaaksi, ja peltomaa luetaan mets\u00e4ksi.\n32:16 Ja oikeus asuu korvessa, ja vanhurskaus peltomaassas;\n32:17 Ja vanhurskauden ty\u00f6 on rauha, ja vanhurskauden hy\u00f6dytys ijankaikkinen hiljaisuus ja lepo.\n32:18 Niin ett\u00e4 minun kansani on asuva rauhan huoneessa, turvallisissa majoissa ja jalossa levossa.\n32:19 Mutta rakeet pit\u00e4\u00e4 oleman alhaalla metsiss\u00e4; ja kaupungin pit\u00e4\u00e4 alhaalla mataloissa paikoissa oleman.\n32:20 Hyvin teid\u00e4n menestyy, jotka kylv\u00e4tte joka paikassa vetten tyk\u00f6; ja annatte h\u00e4rk\u00e4in ja aasein k\u00e4yd\u00e4 jaloillansa niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n33:1 Voi siunas h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4! luuletkos, ettei sinun pid\u00e4 h\u00e4vitetyksi tuleman? ja sinuas yl\u00f6nkatsoja! luuletkos, ettei sinua yl\u00f6nkatsota? Koska sin\u00e4 olet t\u00e4ytt\u00e4nyt h\u00e4vitykses, niin sinun my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 tuleman h\u00e4vitetyksi; koska sin\u00e4 olet t\u00e4ytt\u00e4nyt yl\u00f6nkatsees, niin sinua pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen katsottaman yl\u00f6n.\n33:2 Herra, ole meille armollinen; sill\u00e4 me odotamme sinua: ole heid\u00e4n k\u00e4sivartensa varhain, niin my\u00f6s meid\u00e4n autuutemme murheen ajalla.\n33:3 Kansat pakenevat sit\u00e4 suurta pauhinaa; pakanat hajoitetaan, kuin sin\u00e4 korotetaan.\n33:4 Silloin pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n saalinne korjattaman niinkuin perhonen otetaan, ja niinkuin hein\u00e4sirkat karkoitetaan, koska heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 tullaan.\n33:5 Herra on korotettu; sill\u00e4 h\u00e4n asuu korkeudessa: h\u00e4n on t\u00e4ytt\u00e4nyt Zionin oikeudella ja vanhurskaudella.\n33:6 Ja sinun ajallas pit\u00e4\u00e4 oleman usko ja voima, autuus, tieto, toimi, ja Herran pelko pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen tavaransa.\n33:7 Katso, heid\u00e4n sanansaattajansa huutavat ulkona: rauhan enkelit itkev\u00e4t haikiasti.\n33:8 Polut ovat autiot, ei k\u00e4y yksik\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4n tiell\u00e4; ei h\u00e4n pid\u00e4 liittoa, h\u00e4n hylk\u00e4\u00e4 kaupungit, ja ei pid\u00e4 lukua kansasta.\n33:9 H\u00e4n murehtii,ja maa on surkialla muodolla, Libanon on h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4 hakattu; Saron on niinkuin tasainen keto, Basan ja Karmeli ovat h\u00e4vitetyt.\n33:10 Nyt min\u00e4 tahdon nousta, sanoo Herra: nyt min\u00e4 tahdon itseni korottaa, nyt min\u00e4 tahdon korkiaksi tulla.\n33:11 Oljista olette te raskaat, korsia te synnyt\u00e4tte; tulen pit\u00e4\u00e4 teit\u00e4 kuluttaman teid\u00e4n ylpeytene kanssa;\n33:12 Sill\u00e4 kansa pit\u00e4\u00e4 poltettaman kalkiksi, niinkuin hakatut orjantappurat tulelle sytytet\u00e4\u00e4n.\n33:13 Niin kuulkaat nyt te, jotka kaukana olette, mit\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt; ja te, jotka olette l\u00e4sn\u00e4, havaitkaat minun v\u00e4kevyteni.\n33:14 Syntiset Zionissa ovat pelj\u00e4styneet, h\u00e4mm\u00e4stys on tullut ulkokullattuin p\u00e4\u00e4lle (ja sanovat): kuka on meid\u00e4n seassamme, joka taitaa asua kuluttavaisen tulen tyk\u00f6n\u00e4? kuka on meid\u00e4n seassamme, joka voi asua ijankaikkisten hiilten tyk\u00f6n\u00e4?\n33:15 Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu oikeutta; joka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 ja ahneutta vihaa, ja vet\u00e4\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 pois, ettei h\u00e4n ota lahjoja; joka tukitsee korvansa kuulemasta veren vikoja, ja peitt\u00e4\u00e4 silm\u00e4ns\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 pahaa:\n33:16 H\u00e4n on korkeudessa asuva, ja kalliot ovat h\u00e4nen linnansa ja tukeensa: h\u00e4nelle annetaan h\u00e4nen leip\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n ole ep\u00e4ilev\u00e4 vedest\u00e4ns\u00e4.\n33:17 Sinun silm\u00e4s n\u00e4kev\u00e4t kuninkaan kunniassansa: ne n\u00e4kev\u00e4t maan levitettyn\u00e4.\n33:18 Sinun syd\u00e4mes ihmettelee, (ja sanoo:) kussa nyt ovat kirjanoppineet? kussa ovat neuvonantajat? kussa t\u00e4m\u00e4n maailman tutkia on?\n33:19 Etk\u00e4 my\u00f6s sin\u00e4 ole n\u00e4kev\u00e4 sit\u00e4 v\u00e4kev\u00e4\u00e4 kansaa, sit\u00e4 syv\u00e4kielist\u00e4 kansaa, jota ei ymm\u00e4rret\u00e4, ja oudosta kielest\u00e4, jota ei taideta ym\u00e4rt\u00e4\u00e4.\n33:20 Katso Zionia, juhlakaupunkiamme; sinun silm\u00e4s on n\u00e4kev\u00e4 Jerusalemin kauniin asumuksen, majan, jota ei vied\u00e4 pois, jonka paanuja ei ik\u00e4n\u00e4 pid\u00e4 temmattaman yl\u00f6s, ja jonka k\u00f6ysi\u00e4 ei ik\u00e4n\u00e4 pid\u00e4 katkottaman.\n33:21 Sill\u00e4 Herra on siell\u00e4 oleva v\u00e4kev\u00e4 meid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4mme, ja siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman levi\u00e4t virrat ja ojat; ei venheell\u00e4 taideta menn\u00e4 sielt\u00e4 ylitse, eik\u00e4 laiva taida sinne purjehtia;\n33:22 Sill\u00e4 Herra on meid\u00e4n tuomarimme, Herra on meid\u00e4n opettajamme; Herra on meid\u00e4n kuninkaamme, h\u00e4n auttaa meit\u00e4.\n33:23 Anna heid\u00e4n pingoittaa k\u00f6ytens\u00e4, ei ne pid\u00e4 kuitenkaan pit\u00e4m\u00e4n, niin ei pid\u00e4 my\u00f6s heid\u00e4n hajoittaman lippua pielten p\u00e4\u00e4lle; sill\u00e4 paljo kalliimpi saalis pit\u00e4\u00e4 jaettaman, niin ett\u00e4 ontuvat my\u00f6s ry\u00f6st\u00e4v\u00e4t.\n33:24 Ja ei yhdenk\u00e4\u00e4n asuvaisen pid\u00e4 sanoman: min\u00e4 olen heikko; ett\u00e4 kansalla, joka siell\u00e4 asuu, pit\u00e4\u00e4 oleman syntein p\u00e4\u00e4st\u00f6.\n34:1 Tulkaat, te pakanat, ja kuulkaat, kansat ottakaat vaari; maa kuulkaan ja mit\u00e4 siin\u00e4 on, maan piiri ja kaikki, mit\u00e4 siin\u00e4 syntyy.\n34:2 Sill\u00e4 Herra on vihainen kaikille pakanoille, ja on n\u00e4rk\u00e4stynyt kaikille heid\u00e4n joukoillensa; h\u00e4n on heit\u00e4 kiroova, ja antaa teurastaa heit\u00e4.\n34:3 Heid\u00e4n ly\u00f6tyns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heitett\u00e4m\u00e4n pois, niin ett\u00e4 pahan hajun pit\u00e4\u00e4 tuleman heid\u00e4n ruumiistansa, ja vuoret kuohuman heid\u00e4n verest\u00e4ns\u00e4.\n34:4 Ja koko taivaan joukko pit\u00e4\u00e4 m\u00e4t\u00e4nem\u00e4n, ja taivas pit\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4n kokon niinkuin kirja; ja kaikki h\u00e4nen joukkonsa putooman niinkuin lehti putoo viinapuusta, ja niinkuin kuivettunut lehti fikunapuusta.\n34:5 Sill\u00e4 minun miekkani on taivaissa juovuksissa; ja katso, sen pit\u00e4\u00e4 tuleman alas Edomin p\u00e4\u00e4lle ja kirotun kansan p\u00e4\u00e4lle, sit\u00e4 rankaisemaan.\n34:6 Herran miekka on verta t\u00e4ynn\u00e4, ja on paksu lihavuudesta, karitsain ja kauristen verest\u00e4, ja j\u00e4\u00e4r\u00e4in munaskuiden lihavuudesta; sill\u00e4 Herralla pit\u00e4\u00e4 oleman uhri Botsrassa, ja suuri teurastaminen Edomin maalla.\n34:7 Yksisarvillisten pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s kulkeman alas heid\u00e4n kanssansa, ja mullit sy\u00f6tettyin h\u00e4rk\u00e4in kanssa; sill\u00e4 heid\u00e4n maansa pit\u00e4\u00e4 juopuman verest\u00e4, ja heid\u00e4n multansa lihavaksi tuleman lihavuudesta.\n34:8 Sill\u00e4 ne ovat Herran kostop\u00e4iv\u00e4t, ja kostamisen vuodet, Zionin t\u00e4hden.\n34:9 Silloin sen ojat muutetaan pieksi, ja h\u00e4nen multansa tulikiveksi; ja sen maakunta pit\u00e4\u00e4 muuttuman palavaksi pieksi,\n34:10 Jonka ei pid\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 eik\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 sammuman, mutta savun pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 ijankaikkisesti nouseman; ja se pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n suvusta sukuun, niin ettei yhdenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n sen l\u00e4vitse ijankaikkisesta ijankaikkiseen.\n34:11 Vaan ruovonp\u00e4rist\u00e4j\u00e4in ja tarhap\u00f6ll\u00f6in pit\u00e4\u00e4 sen omistaman, y\u00f6kk\u00f6in ja kaarneitten pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 asuman; sill\u00e4 h\u00e4n on vet\u00e4v\u00e4 nuoran sen ylitse, niin ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 autioksi tuleman, ja ojennuskiven, niin ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4ksi tuleman.\n34:12 Niin ett\u00e4 sen herrat pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman herroiksi ilman maakuntaa: ja kaikki sen p\u00e4\u00e4ruhtinaat pit\u00e4\u00e4 saaman lopun.\n34:13 Ja orjantappurat pit\u00e4\u00e4 kasvaman h\u00e4nen salissansa, nokulaiset ja ohdakkeet sen linnoissa; ja pit\u00e4\u00e4 oleman lohik\u00e4rmeitten asumasia ja y\u00f6kk\u00f6in laitumet.\n34:14 Silloin pit\u00e4\u00e4 mets\u00e4n el\u00e4imet kohtaaman toinen toistansa, yhden liekki\u00f6n pit\u00e4\u00e4 toista huutaman; ja kauhiat y\u00f6linnut pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s siell\u00e4 asumasiansa saaman ja siell\u00e4 levon l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n.\n34:15 Hyypi\u00e4n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s siell\u00e4 pes\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n ja muniman, hautoman ja kuoriman sen varjon alla; ja korpihaukat parinensa pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinne kokoontuman.\n34:16 Etsik\u00e4\u00e4t nyt Herran kirjaa ja lukekaat: ei yht\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 pid\u00e4 puuttuman, ei pid\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 kaivattaman yht\u00e4 eli toista; sill\u00e4 h\u00e4n on se, joka minun suuni kautta k\u00e4skee, ja h\u00e4nen henkens\u00e4 tuo sen kokoon.\n34:17 H\u00e4n heitt\u00e4\u00e4 arpaa heist\u00e4, ja k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 jakaa mitan heid\u00e4n seassansa; ett\u00e4 heill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 oleman perint\u00f6 ijankaikkisesti, ja suvusta sukuun siell\u00e4 asuman.\n35:1 Korvet ja er\u00e4maat pit\u00e4\u00e4 iloitseman, ja autio sia pit\u00e4\u00e4 iloinen oleman, ja niinkuin kukkanen kukoistaman.\n35:2 H\u00e4n on kasvain vihoittava ja seisova riemuisna kaikessa ilossa ja riemussa; sill\u00e4 Libanonin kunnia annetaan h\u00e4nelle, Karmelin ja Saronin kaunistus; ja he n\u00e4kev\u00e4t Herran kunnian ja meid\u00e4n Jumalan kauneuden.\n35:3 Vahvistakaat v\u00e4syneet k\u00e4det, ja tuetkaat n\u00e4\u00e4ntyneet polvet.\n35:4 Sanokaat heikkomielisille: olkaat turvassa ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6; katso, teid\u00e4n Jumalanne tulee kostamaan, Jumala, joka maksaa, h\u00e4n tulee ja vapahtaa teid\u00e4t.\n35:5 Silloin avataan sokiain silm\u00e4t, ja kuuroin korvat aukenevat.\n35:6 Silloin rammat hypp\u00e4\u00e4v\u00e4t niinkuin peurat, ja mykk\u00e4in kieli pakahtuu kiitokseen; sill\u00e4 korvessa pit\u00e4\u00e4 vedet vuotaman, ja virrat er\u00e4maassa.\n35:7 Ja karkia paikka pit\u00e4\u00e4 j\u00e4rveksi tuleman, ja kuiva maa kuohuvaksi vedeksi; ja kuopassa, jossa k\u00e4rme makasi, pit\u00e4\u00e4 hein\u00e4n, ruovon ja kaislan oleman.\n35:8 Siin\u00e4 my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 matka ja tie oleman, joka pit\u00e4\u00e4 pyh\u00e4ksi tieksi kutsuttaman, ettei kenk\u00e4\u00e4n saastainen sit\u00e4 vaeltaisi, ja se pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4 oleman; jota k\u00e4yd\u00e4\u00e4n, niin ettei tyhm\u00e4k\u00e4\u00e4n eksy.\n35:9 Ei siell\u00e4 jalopeura oleman pid\u00e4, eik\u00e4 joku julma peto mene sit\u00e4 my\u00f6ten, eli sielt\u00e4 l\u00f6ydet\u00e4; vaan lunastetut sit\u00e4 vaeltavat.\n35:10 Herran lunastetut palajavat ja tulevat sen kautta riemulla Zioniin, ja ijankaikkinen ilo on oleva heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ilon ja riemun he k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4t, ja murhe ja huokaus pit\u00e4\u00e4 pakeneman.\n36:1 Ja tapahtui kuningas Hiskian nelj\u00e4nnell\u00e4toistakymmenennell\u00e4 vuodella, ett\u00e4 Assyrian kuningas Sanherib nousi kaikkia Juudan vahvoja kaupungeita vastaan, ja voitti ne.\n36:2 Ja Assyrian kuningas l\u00e4hetti Rabsaken Lakiksesta Jerusalemiin, kuningas Hiskian tyk\u00f6, suurella v\u00e4ell\u00e4; ja h\u00e4n astui edes ylimm\u00e4isen vesilammin kanavan p\u00e4\u00e4h\u00e4n tiell\u00e4 vanuttajan kedolle.\n36:3 Ja h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 meniv\u00e4t ulos Eliakim Hilkian poika, huoneenhaltia, ja Sebna kirjoittaja, ja Joah Assaphin poika, kansleri.\n36:4 Ja Rabsake sanoi heille: sanokaat siis Hiskialle: n\u00e4in sanoo suuri kuningas, Assyrian kuningas: millainen on se turva, johonkas turvaat?\n36:5 Min\u00e4 taidan arvata, ett\u00e4s luulet itsell\u00e4s viel\u00e4 olevan neuvoa ja voimaa sotiakses; keneen sin\u00e4 siis luotat, ett\u00e4s olet minusta luopunut?\n36:6 Katso, luotatkos musertuneeseen ruokosauvaan Egyptiin? joka silloin kuin nojataan sen p\u00e4\u00e4lle, menee k\u00e4den l\u00e4vitse ja pist\u00e4\u00e4 sen l\u00e4vitse: niin on my\u00f6s Pharao Egyptin kuningas kaiklle niille, jotka h\u00e4neen luottavat.\n36:7 Ja jos sin\u00e4 tahdot sanoa minulle: me luotamme Herraan meid\u00e4n Jumalaamme: eik\u00f6 h\u00e4n ole se, jonka korkeudet ja alttarit Hiskia on heitt\u00e4nyt pois? ja sanonut Juudalle ja Jerusalemille: t\u00e4m\u00e4n alttarin edess\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n rukoileman.\n36:8 Ly\u00f6 siis nyt veto herrani Assyrian kuninkaan kanssa; min\u00e4 annan sinulle kaksituhatta hevosta, saa n\u00e4hd\u00e4, jos sin\u00e4 voit toimittaa niit\u00e4 tyk\u00f6\u00e4s, jotka niill\u00e4 ajvat.\n36:9 Kuinka sin\u00e4 siis tahdot ajaa takaperin yhden sodanp\u00e4\u00e4miehen, joka minun herrani v\u00e4himmist\u00e4 palvelioista on? Mutta sin\u00e4 luotat Egyptiin, ratasten ja ratsamiesten t\u00e4hden.\n36:10 Niin sin\u00e4 luulet my\u00f6s, ett\u00e4 min\u00e4 ilman Herraa olen l\u00e4htenyt maakuntaan sit\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n? Herra sanoi minulle: mene yl\u00f6s siihen maakuntaan ja h\u00e4vit\u00e4 se.\n36:11 Mutta Eliakim, Sebna ja Joah sanoivat Rabsakelle: puhu palveliais kanssa Syrian kielell\u00e4, sill\u00e4 me ymm\u00e4rr\u00e4mme kyll\u00e4 sen, ja \u00e4l\u00e4 puhu Juudan kielell\u00e4 meid\u00e4n kanssamme, kansan kuullen, joka muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on.\n36:12 Niin sanoi Rabsake: luuletkos minun herrani l\u00e4hett\u00e4neen minun sinun herras, eli sinun tyk\u00f6s n\u00e4it\u00e4 sanoja puhumaan? ja ei paljo enemmin niille miehille, jotka istuvat muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, teid\u00e4n kanssanne sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 omaa lokaansa, ja juomassa omaa vett\u00e4ns\u00e4?\n36:13 Ja Rabsake seisoi ja huusi vahvasti Juudan kielell\u00e4, ja sanoi: kuulkaat suuren kuninkaan sanoja, Assyrian kuninkaan.\n36:14 N\u00e4in sanoo kuningas: \u00e4lk\u00e4\u00e4t antako Hiskian pett\u00e4\u00e4 teit\u00e4nne; sill\u00e4 ei h\u00e4n voi teit\u00e4 pelastaa.\n36:15 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t antako Hiskian saattaa teid\u00e4t turvaamaan Herraan, sanoen: kyll\u00e4 Herra auttaa meit\u00e4: ei t\u00e4t\u00e4 kaupunkia anneta Assyrian kuninkaan k\u00e4siin.\n36:16 \u00c4lk\u00e4\u00e4t kuulko Hiskiaa; sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Assyrian kuningas: olkaat minun mieleni nouteeksi, ja tulkaat ulos minun tyk\u00f6ni, niin te sy\u00f6tte itsekukin viinapuustansa ja fikunapuustansa, ja juotte vett\u00e4 kukin kaivostansa,\n36:17 Siihenasti ett\u00e4 min\u00e4 tulen ja vien teid\u00e4t senkaltaiseen maahan kuin teid\u00e4nkin maanne on, maahan, jossa jyvi\u00e4 ja viinaa on, maahan, jossa leip\u00e4\u00e4 ja viinam\u00e4ki\u00e4 on.\n36:18 \u00c4lk\u00e4\u00e4t antako Hiskian pett\u00e4\u00e4 teit\u00e4nne, ett\u00e4 h\u00e4n saoo: Herra pelastaa meit\u00e4. Ovatko my\u00f6s pakanain jumalat jokainen maansa vapahtaneet Assyrian kuninkaan k\u00e4sist\u00e4?\n36:19 Kussa ovat Hamatin ja Arpadin Jumalat? ja kussa ovat Sepharvaimin jumalat? ovatko he my\u00f6s vapahtaneet Samarian minun k\u00e4dest\u00e4ni?\n36:20 Kuka n\u00e4ist\u00e4 kaikista maan jumalista on auttanut maansa minun k\u00e4dest\u00e4ni? ett\u00e4 Herra pelastais Jerusalemin minun k\u00e4dest\u00e4ni?\n36:21 Mutta he olivat \u00e4\u00e4neti, ja ei vastanneet h\u00e4nt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 kuningas oli k\u00e4skenyt ja sanonut: \u00e4lk\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vastatko.\n36:22 Niin tulivat Eliakim Hilkian poika, huoneenhaltia, ja Sebna kirjoittaja ja Joah Assaphin poika, kansleri, Hiskian tyk\u00f6, rev\u00e4istyill\u00e4 vaatteilla, ja ilmoittivat h\u00e4nelle Rabsaken sanat.\n37:1 Kuin kuningas Hiskia t\u00e4m\u00e4n kuuli, rep\u00e4isi h\u00e4n vaatteensa, ja k\u00e4\u00e4ri s\u00e4kin ymp\u00e4rillens\u00e4, ja meni Herran huoneeseen,\n37:2 Ja l\u00e4hetti Eliakimin, huoneenhaltian, ja Sebnan, kirjoittajan, ylimm\u00e4isten pappein kanssa, puettuna s\u00e4kkeihin, propheta Jesaian Amotsin pojan tyk\u00f6,\n37:3 Sanomaan h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Hiskia: t\u00e4m\u00e4 on vaivan, toran ja h\u00e4v\u00e4istyksen p\u00e4iv\u00e4; sill\u00e4 lapset ovat tulleet synnytt\u00e4miselle ja ei ole voimaa synnytt\u00e4\u00e4.\n37:4 Jospa siis Herra sinun Jumalas tahtois kuulla Rabsaken sanat, jonka h\u00e4nen herransa Assyrian kuningas l\u00e4hetti h\u00e4p\u00e4isem\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4\u00e4 Jumalaa, ja pilkkaamaan senkaltaisilla sanoilla kuin Herra sinun Jumalas on kuullut; ja ett\u00e4s tahtoisit korottaa rukoukses j\u00e4\u00e4neiden edest\u00e4, jotka viel\u00e4 k\u00e4siss\u00e4 ovat.\n37:5 Ja kuningas Hiskian palveliat tulivat Jesaian tyk\u00f6.\n37:6 Mutta Jesaia sanoi heille: n\u00e4in sanokaat teid\u00e4n herrallenne: Herra sanoo n\u00e4in: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 niit\u00e4 sanoja, joita sin\u00e4 kuulit, joilla Assyrian kuninkaan palveliat ovat h\u00e4v\u00e4isseet minua.\n37:7 Katso, min\u00e4 annan h\u00e4nelle hengen, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 saaman kuulla sanoman, ja palajaman omalle maallensa; ja min\u00e4 tahdon kaataa h\u00e4nen miekalla h\u00e4nen maassansa.\n37:8 Mutta kuin Rabsake palasi, l\u00f6ysi h\u00e4n Assyrian kuninkaan sotimasta LIbnaa vastaan; sill\u00e4 h\u00e4n oli kuullut h\u00e4nen matkustaneen Lakiksesta.\n37:9 Sill\u00e4 sanoma tuli Tirhakasta Etiopian kuninkaasta, sanoen: h\u00e4n on l\u00e4htenyt sotimaan sinua vastaan. Kuin h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kuuli, l\u00e4hetti h\u00e4n sanan Hiskialle, ja k\u00e4ski h\u00e4nelle sanoa:\n37:10 Sanokaat Hiskialle Juudan kuninkaalle n\u00e4in: \u00e4l\u00e4 anna sinun Jumalas pett\u00e4\u00e4 sinuas, johon sin\u00e4 luotat, ja sanot: ei Jerusalem anneta Assyrian kuninkaan k\u00e4teen.\n37:11 Katso, sin\u00e4 olet kuullut, mit\u00e4 Assyrian kuninkaat kaikille maakunnille tehneet ovat, ja ne h\u00e4vitt\u00e4neet; ja sin\u00e4 pelastettaisiin?\n37:12 Ovatko my\u00f6s pakanain jumalat auttaneet niit\u00e4, joita minun is\u00e4ni ovat h\u00e4vitt\u00e4neet, Gosanin ja Haranin, Resephin, ja Edenin lapset, jotka Telassarissa olivat?\n37:13 Kussa on Hamatin kuningas, ja Arphadin kuningas, ja Sepharvaimin, Henan ja Ivvan kaupungin kuningas?\n37:14 Ja kuin Hiskia oli saanut kirjan sanansaattajalta ja lukenut sen, meni h\u00e4n yl\u00f6s Herran huoneeseen, ja Hiskia levitti sen Herran eteen.\n37:15 Ja Hiskia rukoili Herraa ja sanoi:\n37:16 Herra Zebaot, Israelin Jumala, joka istut Kerubimin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, sin\u00e4, joka olet ainoa Jumala kaikkein maakuntain ylitse maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4: sin\u00e4 olet tehnyt taivaan ja maan:\n37:17 Herra, kallista korvas ja kuule, Herra, avaa silm\u00e4s ja n\u00e4e: kuule siis kaikki Sanheribin sanat, joka on l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4p\u00e4isem\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4\u00e4 Jumalaa.\n37:18 Tosi se on, Herra, ett\u00e4 Assyrian kuninkaat ovat autioksi tehneet kaikki valtakunnat heid\u00e4n maakuntainsa kanssa,\n37:19 Ja ovat heitt\u00e4neet heid\u00e4n Jumalansa tuleen; sill\u00e4 ei ne olleet jumalat, vaan ihmisten k\u00e4tten ty\u00f6t, puut ja kivet, ja ne he ovat h\u00e4vitt\u00e4neet.\n37:20 Mutta nyt, Herra meid\u00e4n Jumalamme, auta meit\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4; ett\u00e4 kaikki valtakunnat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t sinun ainoan olevan Herran.\n37:21 Silloin l\u00e4hetti Jesaia Amotsin poika Hiskian tyk\u00f6, ja k\u00e4ski h\u00e4nelle sanoa: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: (min\u00e4 olen kuullut) sen, kuin sin\u00e4 minua rukoillut olet Assyrian kuninkaan Sanheribin t\u00e4hden.\n37:22 Niin on t\u00e4m\u00e4 se mink\u00e4 Herra h\u00e4nest\u00e4 sanoo: neitsy, Zionin tyt\u00e4r katsoo sinun yl\u00f6n, ja pilkkaa sinua, ja Jerusalemin tyt\u00e4r v\u00e4\u00e4ntelee p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 sinun per\u00e4\u00e4s.\n37:23 Ket\u00e4s olet pilkannut ja h\u00e4v\u00e4issyt? ket\u00e4 vastaan sin\u00e4 olet korottanut \u00e4\u00e4nes? sin\u00e4 olet nostanut silm\u00e4s Israelin Pyh\u00e4\u00e4 vastaan.\n37:24 Sinun palveliais kautta olet sin\u00e4 h\u00e4v\u00e4issyt Herraa, ja sanonut: minun monilla rattaillani olen min\u00e4 mennyt yl\u00f6s vuorten kukkuloille Libanonin puolelle, ja tahdon hakata maahan h\u00e4nen korkiat sedripuunsa ja valitut honkansa, ja menn\u00e4 kukkulain ylitse h\u00e4nen \u00e4\u00e4reens\u00e4, h\u00e4nen ihanan vainionsa mets\u00e4\u00e4n.\n37:25 Min\u00e4 olen kaivanut ja juonut vett\u00e4; ja minun jalkap\u00f6yt\u00e4ni on kuivannut kaikki piiritetyt ojat.\n37:26 Etk\u00f6s ole kaukaa kuullut, ett\u00e4 min\u00e4 muinen juuri niin tehnyt ja sen toimittanut olen, ja viel\u00e4 nyt niin teen, ett\u00e4 vahvat kaupungit kukistetaan kiviraunioiksi?\n37:27 Ja heid\u00e4n asujansa voimattomiksi ja ep\u00e4ilev\u00e4isiksi tulevat, ja h\u00e4pi\u00e4\u00e4n joutuvat; ja tulevat niinkuin kedon ruoho ja viheri\u00e4inen ruoho, niinkuin ruoho kattoin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joka ennen kuivettuu kuin tuleentuu.\n37:28 Mutta min\u00e4 tied\u00e4n sinun asumukses hyvin, sinun ulosl\u00e4htemises ja sis\u00e4llek\u00e4ymises; ja sinun kiukuitsemises minua vastaan.\n37:29 Ett\u00e4s kiukuitset minua vastaan, ja sinun ylpeytes on joutunut minun korvilleni, panen min\u00e4 renkaani sinun sieraimiis ja suitseni sinun suuhus, ja vien sinun sit\u00e4 tiet\u00e4 j\u00e4lleen takaperin, jotas tullutkin olet.\n37:30 Ja t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman sinulle merkiksi: sy\u00f6 t\u00e4n\u00e4 vuonna, mit\u00e4 kasvanut on, toisena vuonna, mit\u00e4 itsest\u00e4ns\u00e4 kasvaa, kolmantena vuonna kylv\u00e4k\u00e4\u00e4t ja leikatkaat, istuttakaat viinapuita, ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4t heid\u00e4n hedelm\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n37:31 Ja pelastettuin ja j\u00e4\u00e4neiden Juudan huoneesta pit\u00e4\u00e4 taas alhaalta juurtuman,ja ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 kantaman hedelm\u00e4n.\n37:32 Sill\u00e4 Jerusalemista pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 nyt j\u00e4\u00e4neiden tuleman ulos, ja vapahdetut Zionin vuorelta. T\u00e4t\u00e4 on Herran Zebaotin kiivaus tekev\u00e4.\n37:33 Sent\u00e4hden sanoo Herra Assyrian kuninkaasta n\u00e4in: ei h\u00e4nen pid\u00e4 tuleman t\u00e4h\u00e4n kaupunkiin, eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n nuolta sinne ampuman, eli yht\u00e4 kilpe\u00e4 tuoman sen eteen, taikka yht\u00e4\u00e4n vallia tekem\u00e4n sen ymp\u00e4rille;\n37:34 Vaan pit\u00e4\u00e4 palajaman sit\u00e4 tiet\u00e4 takaperin, jota h\u00e4n tullut on, ja ei t\u00e4h\u00e4n kaupunkiin ensink\u00e4\u00e4n tuleman, sanoo Herra.\n37:35 Sill\u00e4 min\u00e4 varjelen t\u00e4m\u00e4n kaupungin, niin ett\u00e4 min\u00e4 autan h\u00e4nt\u00e4, minun t\u00e4hteni ja minun palveliani Davidin t\u00e4hden.\n37:36 Silloin l\u00e4ksi Herran enkeli ja l\u00f6i Assyrian leiriss\u00e4 sata ja viisiyhdeks\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4. Ja kuin he varhain huomeneltain nousivat, katso, ne kaikki olivat kuolleiden ruumiit.\n37:37 Ja Assyrian kuningas Sanherib l\u00e4ksi matkaansa ja palasi, ja asui Ninivess\u00e4.\n37:38 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n rukoili jumalansa Nisrokin huoneessa, l\u00f6iv\u00e4t h\u00e4nen poikansa Adramelek ja Saretser h\u00e4nen miekalla, ja pakenivat Araratin maalle. Ja h\u00e4nen poikansa Assarhaddon tuli kuinkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n38:1 Silloin tuli Hiskia kuoleman kieliin. Ja propheta Jesaia Amotsinpoika tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra: toimita talos, sill\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 kuoleman ja ei el\u00e4m\u00e4n.\n38:2 Niin k\u00e4\u00e4nsi Hiskia kasvonsa sein\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja rukoili Herraa,\n38:3 Ja sanoi: ah Herra, muista, kuinka min\u00e4 sinun edess\u00e4s olen totuudessa ja vaalla syd\u00e4mell\u00e4 vaeltanut, ja olen tehnyt mit\u00e4 sinulle on ollut otollinen! ja Hiskia itki katkerasti.\n38:4 Ja Herran sana tuli Jesaian tyk\u00e4 ja sanoi:\n38:5 Mene ja sano Hiskialle: n\u00e4in sanoo Herra sinun is\u00e4s Davidin Jumala: Min\u00e4 olen kuullut sinun rukoukses ja n\u00e4hnyt sinun kyynelees; katso, min\u00e4 lis\u00e4\u00e4n viel\u00e4 nyt sinun p\u00e4iviis viisitoistakymment\u00e4 vuotta,\n38:6 Ja min\u00e4 vapahdan sinun ja t\u00e4m\u00e4n kaupungin Assyrian kuninkaan k\u00e4dest\u00e4, ja tahdon hyvin varjella t\u00e4m\u00e4n kaupungin.\n38:7 Ja t\u00e4m\u00e4 olkoon sinulle merkiksi Herralta, ett\u00e4 Herra on t\u00e4m\u00e4n tekev\u00e4 niinkuin h\u00e4n on sanonut:\n38:8 Katso, min\u00e4 tahdon vet\u00e4\u00e4 varjon takaperin Ahaksen S\u00e4ij\u00e4rist\u00e4, kymmenen juonta, kuin h\u00e4n on juossut ylitse; ja niin aurinko k\u00e4vi takaperin kymmenen juonta, jotka h\u00e4n S\u00e4ij\u00e4riss\u00e4 oli juossut ylitse.\n38:9 T\u00e4m\u00e4 on Hiskian Juudan kuninkaan kirjoitus, kuin h\u00e4n sairastanut oli, ja taudistansa terveeksi tullut:\n38:10 Min\u00e4 sanoin minun p\u00e4ivi\u00e4ni lyhennett\u00e4iss\u00e4: nyt minun t\u00e4ytyy menn\u00e4 haudan ovelle, ja vuoteni lopettaa.\n38:11 Min\u00e4 sanoin: en min\u00e4 en\u00e4\u00e4 Herraa n\u00e4e, Herraa el\u00e4v\u00e4in maassa; en min\u00e4 en\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 n\u00e4e niiden seassa, jotka maailmassa asuvat.\n38:12 Minun aikani kului ja on minulta otettu pois, niinkuin paimenen maja; ja min\u00e4 leikkasin poikki el\u00e4m\u00e4ni niinkuin kankuri. H\u00e4n katkaisi minun niinkuin hienon langan, sin\u00e4 lopetat minun huomenesta ehtooseen asti.\n38:13 Min\u00e4 asetin itseni niinkuin jalopeura aamuun asti; kuitenkin s\u00e4rki h\u00e4n kaikki minun luuni; sin\u00e4 lopetat minun huomenesta ehtooseen asti.\n38:14 Min\u00e4 kuikutin niinkuin kurki ja p\u00e4\u00e4skynen, ja vaikeroitsin ninkuin mettinen; minun silm\u00e4ni rupesivat puhkeemaan; Herra, min\u00e4 k\u00e4rsin tuskaa, huojenna se minulta.\n38:15 Mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 puhuman, ett\u00e4 h\u00e4n sen minulle lupasi, ja teki my\u00f6s sen? Sent\u00e4hden min\u00e4 tahdon kaikkena elinaikanani t\u00e4m\u00e4n minun sieluni murheen t\u00e4hden kartella.\n38:16 Herra, siit\u00e4 elet\u00e4\u00e4n, ja minun henkeni el\u00e4m\u00e4 on siin\u00e4 kokonansa; sill\u00e4 sin\u00e4 annoit minun nukkua, ja teit minun taas el\u00e4v\u00e4ksi.\n38:17 Katso, suuri h\u00e4t\u00e4 oli minulla turvasta; mutta sin\u00e4 olet minun sieluni syd\u00e4mellisesti vapahtanut, ettei se hukkuisi; sill\u00e4 sin\u00e4 heitit kaikki minun syntini selk\u00e4s taa.\n38:18 Sill\u00e4 ei helvetti sinua kiit\u00e4, eik\u00e4 kuolema sinua ylist\u00e4; ei my\u00f6s ne sinun totuuttas odota, jotka alas kuoppaan menev\u00e4t.\n38:19 Vaan ainoastansa el\u00e4v\u00e4t kiitt\u00e4v\u00e4t sinua, niinkuin min\u00e4kin nyt teen; is\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lapsillensa sinun totuuttas ilmoittaman.\n38:20 Herra, auta minua; niin me veisaamme minun veisuni, niinkauvan kuin me el\u00e4mme, Herran huoneessa.\n38:21 Ja Jesaia k\u00e4ski ottaa voidetta fikunista ja panna paisuman p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 se tulis terveeksi.\n38:22 Mutta Hiskia sanoi: mik\u00e4 merkki on, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n yl\u00f6s Herran huoneeseen?\n39:1 Silloin l\u00e4hetti Merodak Baladan, Baladanin poika, Babelin kuningas kirjoituksen ja lahjoja Hiskialle; sill\u00e4 h\u00e4n oli kuullut h\u00e4nen sairastaneen, ja tulleen terveeksi j\u00e4lleen.\n39:2 Niin Hiskia tuli iloiseksi heid\u00e4n kanssansa, ja n\u00e4ytti heille tavarahuoneensa, hopian ja kullan, yrtit, kalliit voiteet, ja kaikki asehuoneensa, ja kaiken tavaran, mik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli; ei ollut mit\u00e4\u00e4n, jota ei Hiskia heille n\u00e4ytt\u00e4nyt, h\u00e4nen huoneessansa ja h\u00e4nen takanansa.\n39:3 Niin tuli propheta Jesaia kunigas Hiskian tyk\u00f6, ja sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t miehet ovat sanoneet, ja kusta he sinun tyk\u00f6s ovat tulleet? Hiskia sanoi: he ovat tulleet kaukaiselta maalta minun tyk\u00f6ni, aina Babelista.\n39:4 Mutta h\u00e4n sanoi: mit\u00e4 he ovat n\u00e4hneet sinun huoneessas? Hiskia sanoi: kaikki mit\u00e4 minun huoneessani on, ovat he n\u00e4hneet, ja ei ole mit\u00e4\u00e4n minun tavaroissani, jota en min\u00e4 ole n\u00e4ytt\u00e4nyt heille.\n39:5 Ja Jesaia sanoi Hiskialle: kuule Herra Zebaotin sana.\n39:6 Katso, se aika tulee, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 sinun huoneessas on, ja mit\u00e4 sinun is\u00e4s koonneet ovat t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, pit\u00e4\u00e4 viet\u00e4m\u00e4n pois Babeliin; niin ettei mit\u00e4\u00e4n pid\u00e4 j\u00e4\u00e4m\u00e4n, sanoo Herra.\n39:7 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s ottaman sinun lapses, jotka sinusta tulevat, ja sinulle synnytet\u00e4\u00e4n; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman kamaripalvelioina Babelin kuninkaan huoneessa.\n39:8 Ja Hiskia sanoi Jesaialle: Herran sana on hyv\u00e4, jonka sin\u00e4 puhunut olet. Ja sanoi: olkoon kuitenkin rauha ja uskollisuus minun p\u00e4ivin\u00e4ni.\n40:1 Lohduttakaat, lohduttakaat minun kansaani, sanoo teid\u00e4n Jumalanne.\n40:2 Puhukaat suloisesti Jerusalemin kanssa, ja saarnatkaat h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4nen sotimisensa on t\u00e4ytetty; sill\u00e4 h\u00e4nen rikoksensa on annettu anteeksi, ett\u00e4 h\u00e4n on saanut kaksinkertaisesti Herran k\u00e4dest\u00e4, kaikkein synteins\u00e4 t\u00e4hden.\n40:3 Huutavaisen \u00e4\u00e4ni on korvessa: valmistakaat Herran tiet\u00e4, tehk\u00e4\u00e4t tasaiset polut er\u00e4maassa meid\u00e4n Jumalallemme.\n40:4 Kaikki laaksot pit\u00e4\u00e4 korotettaman, ja kaikki vuoret ja kukkulat pit\u00e4\u00e4 alennettaman, ja mit\u00e4 on tasoittamatta, pit\u00e4\u00e4 tasattaman ja koliat silitett\u00e4m\u00e4n.\n40:5 Sill\u00e4 Herran kunnia ilmoitetaan: ja kaikki liha on ynn\u00e4 n\u00e4kev\u00e4 Herran suun puhuvan.\n40:6 \u00c4\u00e4ni sanoo: saarnaa. Ja h\u00e4n sanoi: Mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 saarnaaman? Kaikki liha on ruoho, ja kaikki h\u00e4nen hyvyytens\u00e4 niinkuin kedon kukkanen.\n40:7 Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, sill\u00e4 Herra puhalsi siihen. Kansa tosin on ruoho.\n40:8 Ruoho kuivettuu ja kukkanen lakastuu; mutta meid\u00e4n Jumalamme sana pysyy ijankaikkisesti.\n40:9 Zion, sin\u00e4 suloinen saarnaaja, astu korkialle vuorelle; Jerusalem, sin\u00e4 suloinen saarnaaja, korota \u00e4\u00e4nes v\u00e4kev\u00e4sti: korota ja \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4; sano Juudan kaupungeille: katso, teid\u00e4n Jumalanne.\n40:10 Sill\u00e4 katso, Herra, Herra tulee v\u00e4kevyydess\u00e4, ja h\u00e4nen k\u00e4sivartensa on hallitseva: katso, h\u00e4nen palkkansa on h\u00e4nen my\u00f6t\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen tekonsa on h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4,\n40:11 Niinkuin paimen on h\u00e4n kaitseva laumaansa, kokoo karitsat syliins\u00e4 ja kantaa helmassansa: tiineet lampaat h\u00e4n johdattaa.\n40:12 Kuka on vedet pivollansa mitannut, ja k\u00e4sitt\u00e4nyt vaaksallansa taivaat? ja maan tomun sulkenut kolmannekseen? ja vuoret puntarilla punninnut, ja kukkulat vaalla?\n40:13 Kuka on Herran henke\u00e4 opettanut? eli kuka on h\u00e4nen neuvonantajansa ollut?\n40:14 Kenelt\u00e4 h\u00e4n neuvoa kysyy, joka h\u00e4nelle ymm\u00e4rryst\u00e4 antais, ja opettais h\u00e4nelle oikeuden tien, ja antais h\u00e4nelle tiedon, ja opetais h\u00e4nelle ymm\u00e4rryksen tien?\n40:15 Katso, pakanat ovat niinkuin pisara, joka j\u00e4\u00e4 \u00e4mp\u00e4riin, ja niinkuin rahtu, joka j\u00e4\u00e4 vaakaan; katso, luodot h\u00e4n kuljettaa niinkuin piskuisen tomun.\n40:16 Libanon olis sangen v\u00e4h\u00e4 tuleksi; ja h\u00e4nen el\u00e4imens\u00e4 ylen harvat polttouhriksi.\n40:17 Kaikki pakanat ovat niinkuin ei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja juuri tyhj\u00e4n ja turhan edest\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4.\n40:18 Keneenk\u00e4 te tahdotte verrata Jumalaa? eli mit\u00e4 kuvaa te tahdotte h\u00e4nelle tehd\u00e4?\n40:19 Sepp\u00e4 valaa kuvan, ja hopiasepp\u00e4 kultaa sen ja tekee siihen hopiak\u00e4\u00e4dyt.\n40:20 Niin my\u00f6s jolla v\u00e4h\u00e4 vara on tehd\u00e4 ylennysuhria, h\u00e4n valitsee puun, joka ei m\u00e4t\u00e4ne, ja etsii siihen taitavan teki\u00e4n valmistamaan kuvaa, joka on kest\u00e4v\u00e4inen.\n40:21 Ettek\u00f6 te tied\u00e4? ettek\u00f6 te kuule? eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole ennen teille ilmoitettu? ettek\u00f6 te ole sit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4neet maan alusta?\n40:22 H\u00e4n istuu maan piirin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja ne, jotka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat, ovat niinkuin hein\u00e4sirkat; joka taivaan venytt\u00e4\u00e4 niinkuin ohukaisen nahan, ja levitt\u00e4\u00e4 sen niinkuin teltan, asuttavaksi.\n40:23 Joka p\u00e4\u00e4ruhtinaat tyhj\u00e4ksi tekee, ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 tuomarit maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4,\n40:24 Niinkuin ei he olisi istutetut, eik\u00e4 kylvetyt, eli heid\u00e4n kantonsa juurtuneet maahan; niin ett\u00e4 he kuivettuvat, kuin tuuli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 puhaltaa, ja tuulisp\u00e4\u00e4 vie heid\u00e4t matkaansa niinkuin akanat.\n40:25 Keneenk\u00e4 te siis minun verrata tahdotte, jonka kaltainen min\u00e4 olisin? sanoo Pyh\u00e4.\n40:26 Nostakaat silm\u00e4nne korkeuteen ja katsokaat, kuka ne kappaleet luonut on, ja vie edes heid\u00e4n joukkonsa luvulla? kutsuu ne kaikki nimelt\u00e4ns\u00e4? H\u00e4nen varansa ja v\u00e4kev\u00e4 voimansa on niin suuri, ettei h\u00e4nelt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n puutu.\n40:27 Miksis siis sin\u00e4 Jakob sanot, ja sin\u00e4 Israel puhut: minun tieni on Herralta salattu, ja minun oikeuteni k\u00e4y minun Jumalani ohitse?\n40:28 Etk\u00f6s tied\u00e4? etk\u00f6s ole kuullut? Herra ijankaikkinen Jumala, joka maan \u00e4\u00e4ret on luonut, ei v\u00e4sy eik\u00e4 n\u00e4\u00e4nny; h\u00e4nen ymm\u00e4rryksens\u00e4 on tutkimatoin.\n40:29 H\u00e4n antaa v\u00e4syneille voiman, ja v\u00e4ett\u00f6mille kyll\u00e4 v\u00e4ke\u00e4.\n40:30 Nuorukaiset v\u00e4syv\u00e4t ja n\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t, ja nuoret miehet per\u00e4ti lankeevat;\n40:31 Mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman, niin ett\u00e4 he menev\u00e4t siivill\u00e4 yl\u00f6s kuin kotkat; ett\u00e4 he juoksevat ja ei n\u00e4\u00e4nny, he vaeltavat ja ei v\u00e4sy.\n41:1 Luodot olkaan \u00e4\u00e4neti minun edess\u00e4ni, ja kansa vahvistukoon; astukaan edes ja puhukaan: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme oikeudelle toinen toisemme kanssa.\n41:2 Kuka on her\u00e4tt\u00e4nyt vanhurskaan id\u00e4st\u00e4? kuka h\u00e4nen kutsui k\u00e4ym\u00e4\u00e4n? kuka antoi pakanat ja kuninkaat h\u00e4nen eteens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tuli voimalliseksi heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja antoi heid\u00e4n h\u00e4nen miekallensa niinkuin tomun, ja h\u00e4nen joutsellensa niinkuin akanat, jotka hajoitetaan?\n41:3 Ja h\u00e4n ajoi heit\u00e4 takaa, ja p\u00e4\u00e4si rauhassa sit\u00e4 tiet\u00e4, jota ei h\u00e4nen jalkansa ennen k\u00e4yneet.\n41:4 Kuka tekee ja toimittaa sen, ja kutsuu sukukunnat alusta? Min\u00e4 Herra olen ensim\u00e4inen, niin my\u00f6s viimeinen, itse min\u00e4.\n41:5 Kuin luodot n\u00e4kiv\u00e4t sen, pelk\u00e4siv\u00e4t he, ja maan \u00e4\u00e4ret pelj\u00e4styiv\u00e4t; he l\u00e4hestyiv\u00e4t ja astuivat edes,\n41:6 Auttivat toinen toistansa, ja sanoivat l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4: ole hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa.\n41:7 Puusepp\u00e4 rohkaisi hopiasepp\u00e4\u00e4, joka tasoitti vasaralla alasimen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja sanoi: kyll\u00e4 se pysyy, ja he vahvistivat sen nauloilla, ettei se sinne t\u00e4nne huljuisi.\n41:8 Mutta sin\u00e4 Israel, minun palveliani Jakob, jonka min\u00e4 olen valinnut, sin\u00e4 Abrahamin minun yst\u00e4v\u00e4ni siemen.\n41:9 Jonka min\u00e4 olen ottanut maailman \u00e4\u00e4rest\u00e4, ja olen sinun kutsunut h\u00e4nen voimallisistansa, ja sanoin sinulle: minun palveliani sin\u00e4 olet; sill\u00e4 min\u00e4 valitsin sinun, ja en hylk\u00e4\u00e4 sinua;\n41:10 \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun kanssas; \u00e4l\u00e4 harhaile; sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun Jumalas: min\u00e4 vahvistan sinun, min\u00e4 autan my\u00f6s sinua, ja tuen my\u00f6s sinun vanhurskauteni oikialla k\u00e4dell\u00e4.\n41:11 Katso, kaikki ne jotka ovat ankarat sinua vastaan, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman ja h\u00e4pe\u00e4m\u00e4n; ja ne miehet, jotka sinun kanssas riitelev\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 joutuman niinkuin tyhj\u00e4ksi ja hukkuman;\n41:12 Niin ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 kysym\u00e4n heit\u00e4, ja ei l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n. Ne miehet, jotka sinun kanssas riitelev\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 tuleman niinkuin ei mit\u00e4\u00e4n, ja ne miehet, jotka sotivat sinua vastaan, pit\u00e4\u00e4 saaman loppunsa.\n41:13 Sill\u00e4 min\u00e4 olen Herra sinun Jumalas, joka tartun sinun oikiaan k\u00e4tees ja sanon sinulle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, min\u00e4 autan sinua.\n41:14 \u00c4l\u00e4 siis pelk\u00e4\u00e4, sin\u00e4 mato Jakob, te v\u00e4h\u00e4 joukko Israel, min\u00e4 autan sinua, sanoo Herra ja sinun vapahtajas, Israelin Pyh\u00e4.\n41:15 Katso, min\u00e4 olen sinun tehnyt uudeksi ter\u00e4v\u00e4ksi rautaiseksi varstaksi, ett\u00e4 sin\u00e4 tapat vuoria, ja muserrat ne, ja teet kukkulat niinkuin akanaksi.\n41:16 Sinun pit\u00e4\u00e4 hajoittaman heit\u00e4, niin ett\u00e4 tuuli vie heid\u00e4t pois, ja tuulisp\u00e4\u00e4 viskoo heid\u00e4t sinne ja t\u00e4nne; mutta sin\u00e4 iloitset Herrassa, ja kerskaat Israelin Pyh\u00e4st\u00e4.\n41:17 Raadolliset ja k\u00f6yh\u00e4t etsiv\u00e4t vett\u00e4; ja ei ole; heid\u00e4n kielens\u00e4 kuivettuu janosta; mutta min\u00e4, Herra, tahdon heit\u00e4 kuulla, min\u00e4 Israelin Jumala en tahdo heit\u00e4 hylj\u00e4t\u00e4.\n41:18 Vaan min\u00e4 avaan virrat korkeilla paikoilla, ja l\u00e4hteet keskell\u00e4 ketoja; min\u00e4 teen korven vesilammikoksi ja kuivan maan luontol\u00e4hteiksi.\n41:19 Min\u00e4 annan korvessa sedripuita, sittimipuita, myrttej\u00e4, ja \u00f6ljypuita; min\u00e4 annan kedolla honkia, b\u00f6\u00f6kej\u00e4 ja buksipuita ynn\u00e4,\n41:20 N\u00e4ht\u00e4\u00e4, tuta ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja huomattaa, ett\u00e4 Herran k\u00e4si on n\u00e4m\u00e4t tehnyt, ja Israelin Pyh\u00e4 on n\u00e4m\u00e4t luonut.\n41:21 Antakaat siis teid\u00e4n asianne tulla edes, sanoo Herra; antakaat teid\u00e4n v\u00e4kev\u00e4nne tulla edes, sanoo Jakobin kuningas.\n41:22 Anna heid\u00e4n astua edes ja ilmoittaa meille tulevaisia asioita, ilmoittakaat ja ennustakaat jotain edell\u00e4, ja me tahdomme ottaa syd\u00e4mellemme vaarin ja ajatella, kuinka t\u00e4stedes tuleva on, eli antakaat meid\u00e4n kuulla, mit\u00e4 tuleman pit\u00e4\u00e4.\n41:23 Ilmoittakaat, mit\u00e4 t\u00e4stedes on tuleva, niin me ymm\u00e4rr\u00e4mme teid\u00e4n olevan jumalat; tehk\u00e4\u00e4t hyv\u00e4\u00e4 eli pahaa, niin me puhumme siit\u00e4 ja katselemme ynn\u00e4.\n41:24 Katso, te olette tyhj\u00e4st\u00e4, ja teid\u00e4n tekonne on my\u00f6s tyhj\u00e4st\u00e4; ja joka teit\u00e4 valitsee, se on kauhistus.\n41:25 Mutta min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n yhden pohjasta, ja h\u00e4n tulee; id\u00e4st\u00e4 h\u00e4n on heille saarnaava minun nimeeni; ja h\u00e4n k\u00e4y voimallisten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 niinkuin saven, ja sotkuu savea niinkuin savenvalaja.\n41:26 Kuka taitaa jotain ilmoittaa alusta, ett\u00e4 me ymm\u00e4rt\u00e4isimme? eli ennustaa edell\u00e4, ett\u00e4 me sanoa mahtaisimme: sin\u00e4 olet vanhurskas. Mutta ei t\u00e4ss\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n ilmoittajaa, ei yht\u00e4\u00e4n joka jotain antaa kuulla, ei yht\u00e4\u00e4n joka teid\u00e4n sanojanne kuulee.\n41:27 Min\u00e4 olen ensim\u00e4inen, joka sanon Zionille; katso, siell\u00e4 on se; ja tahdon antaa Jerusalemille suloisen saarnaajan.\n41:28 Mutta min\u00e4 katselen, ei siell\u00e4 ole ket\u00e4\u00e4n, ja katson heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4, mutta ei siell\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n neuvonantajaa; min\u00e4 kysyn heilt\u00e4, ja heid\u00e4n pit\u00e4is vastaaman minua.\n41:29 Katso, se on kaikki v\u00e4\u00e4ryys, heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 on turha; heid\u00e4n ep\u00e4jumalansa ovat tuuli ja tyhjyys.\n42:1 Katso, minun palveliani, min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tuen, ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Min\u00e4 olen h\u00e4nelle minun Henkeni antanut, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 oikeuden saattaman pakanoille.\n42:2 Ei h\u00e4n huuda, eik\u00e4 riitele, ja h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ei kuulla kaduilla.\n42:3 S\u00e4rjetty\u00e4 ruokoa ei h\u00e4nen pid\u00e4 murentaman, ja suitsevaista kynttil\u00e4n syd\u00e4nt\u00e4 ei pid\u00e4 h\u00e4nen sammuttaman; h\u00e4n saattaa oikeuden totuudella.\n42:4 Ei h\u00e4nen pid\u00e4 nurjan eik\u00e4 hirmuisen oleman, sill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 oikeuden maan p\u00e4\u00e4lle s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4n; ja luodotkin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen lakiansa odottaman.\n42:5 N\u00e4it\u00e4 sanoo Herra Jumala, joka luo taivaat, ja venytt\u00e4\u00e4 ne, joka levitt\u00e4\u00e4 maan, ja h\u00e4nen kasvonsa; joka kansalle, joka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, hengitt\u00e4misen antaa, ja hengen niille, jotka siin\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t.\n42:6 Min\u00e4 Herra olen sinun kutsunut vanhurskaudessa, ja rupesin sinun k\u00e4tees, ja varjelin sinua, ja olen sinun antanut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi.\n42:7 Avaamaan sokiain silmi\u00e4, ja vankeja pelastamaan vankeudesta, ja tornista niit\u00e4, jotka pimeydess\u00e4 istuvat.\n42:8 Min\u00e4 Herra, se on minun nimeni: en min\u00e4 anna toiselle kunniaani, enk\u00e4 ylistyst\u00e4ni ep\u00e4jumalille.\n42:9 Katso, entiset ovat tapahtuneet, ja vastuutista min\u00e4 ilmoitan; ennenkuin se tapahtuu, annan min\u00e4 teid\u00e4n sen kuulla.\n42:10 Veisatkaat Herralle uutta veisua; h\u00e4nen ylistyksens\u00e4 on maailman \u00e4\u00e4rest\u00e4, jotka meress\u00e4 vaellatte, ja mit\u00e4 siin\u00e4 on, luodot, ja jotka niiss\u00e4 asutte.\n42:11 Huutakaat korkiasti, te korvet ja kaupungit niiss\u00e4, ja ne kyl\u00e4t, joissa Kedar asuu; riemuitkaan ne, jotka kallioissa asuvat, ja huutakaan vuorten kukkuloilta.\n42:12 Antakaan Herralle kunnia, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 luodoissa ilmoittakaan.\n42:13 Herra k\u00e4y niinkuin sankari ulos, h\u00e4n her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kiivautensa niinkuin sotamies; h\u00e4n riemuitsee ja huutaa, h\u00e4n voittaa vihollisensa.\n42:14 Vanhasta min\u00e4 olen vaiti ollut, olin hiljainen ja pid\u00e4tin itseni; mutta nyt min\u00e4 tahdon huutaa niinkuin synnytt\u00e4j\u00e4, min\u00e4 tahdon h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 ja kaikki niell\u00e4.\n42:15 Min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n vuoret ja kukkulat, ja annan kaikki heid\u00e4n ruohonsa kuivua; min\u00e4 teen virrat luodoiksi, ja j\u00e4rvet kuivaan pois.\n42:16 Mutta sokiat min\u00e4 johdatan sit\u00e4 tiet\u00e4, jota ei he tied\u00e4, min\u00e4 vien heid\u00e4t niit\u00e4 polkuja, joita ei he tunne; min\u00e4 teen heille pimeyden valkeudeksi ja kolian tasaiseksi, n\u00e4it\u00e4 tahdon min\u00e4 heille tehd\u00e4, ja en hylk\u00e4\u00e4 heit\u00e4.\n42:17 Mutta niiden pit\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4n takaperin, ja h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman, jotka uskaltavat ep\u00e4jumaliin ja sanovat valetuille kuville: te olette meid\u00e4n Jumalamme.\n42:18 Kuulkaat, te kuurot, ja katsokaat, te sokiat, ett\u00e4 te n\u00e4kisitte.\n42:19 Kuka on niin sokia kuin minun palveliani? ja kuka on niin kuuro kuin minun k\u00e4skyl\u00e4iseni, jonka min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n? Kuka on niin sokia kuin se t\u00e4ydellinen? ja niin sokia kuin Herran palvelia?\n42:20 Sin\u00e4 n\u00e4et paljon, ja et kuitenkaan pid\u00e4; korvat ovat avoimet, ja ei kenk\u00e4\u00e4n kuule.\n42:21 Kuitenkin suo Herra heille hyv\u00e4\u00e4 vanhurskautensa t\u00e4hden, h\u00e4n tekee lakinsa suureksi ja kunnialliseksi.\n42:22 Mutta se on raadeltu ja ry\u00f6stetty kansa; he ovat kaikki saadut kiinni kuopasta, ja vankein huoneeseen lymytetyt; he ovat tehdyt saaliiksi, eik\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n auttajaa, raadellut, ja ei kuitenkaan sano: tuo ne j\u00e4lleen.\n42:23 Kuka on teid\u00e4n seassanne, joka n\u00e4it\u00e4 ottaa korviinsa? h\u00e4n havaitkaan ja kuulkaan, mit\u00e4 t\u00e4stedes tulee.\n42:24 Kuka on Jakobin raatelukseksi antanut, ja Israelin ry\u00f6v\u00e4reille? Eik\u00f6 Herra itse, jota vastaan me synti\u00e4 tehneet olemme? Ja ei he tahtoneet h\u00e4nen teill\u00e4ns\u00e4 vaeltaa, eik\u00e4 totelleet h\u00e4nen lakiansa.\n42:25 Sent\u00e4hden on h\u00e4n heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 vuodattanut vihansa hirmuisuuden ja v\u00e4kev\u00e4n sodan: ja on heid\u00e4t sytytt\u00e4nyt ymp\u00e4ri, mutta ei he tunteneet, ja h\u00e4n sytytti heit\u00e4, mutta ei he sit\u00e4 ottaneet mieleens\u00e4.\n43:1 Ja nyt, n\u00e4in sanoo Herra, joka sinun, Jakob, loi, ja joka sinun, Israel, teki: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun lunastanut; min\u00e4 olen sinun nimelt\u00e4s kutsunut, sin\u00e4 olet minun.\n43:2 Sill\u00e4 jos sin\u00e4 vesiss\u00e4 k\u00e4yt, niin min\u00e4 olen tyk\u00f6n\u00e4s, ettei virrat sinua upota; ja jos sin\u00e4 tulessa k\u00e4yt, et sin\u00e4 pala, ja liekin ei pid\u00e4 sinua sytytt\u00e4m\u00e4n.\n43:3 Sill\u00e4 min\u00e4 olen Herra sinun Jumalas, Israelin Pyh\u00e4, sinun vapahtajas. Min\u00e4 olen Egyptin, Etiopian ja Seban antanut edest\u00e4s sovinnoksi.\n43:4 Ett\u00e4s niin kalliiksi olet luettu minun silm\u00e4ini edess\u00e4, niin sin\u00e4 olet my\u00f6s kunniallisena pidetty, ja min\u00e4 rakastin sinua, ja annan sent\u00e4hden ihmiset sinun edest\u00e4s, ja kansat sinun sielus edest\u00e4.\n43:5 \u00c4l\u00e4 siis nyt pelk\u00e4\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun tyk\u00f6n\u00e4s; id\u00e4st\u00e4 tahdon min\u00e4 simenes saattaa, ja l\u00e4nnest\u00e4 tahdon sinua koota.\n43:6 Min\u00e4 tahdon sanoa pohjoiselle: tuo t\u00e4nne, ja etel\u00e4lle: \u00e4l\u00e4 kiell\u00e4. Tu t\u00e4nne minun poikani taampaa, ja minun tytt\u00e4reni hamasta maailman \u00e4\u00e4rist\u00e4:\n43:7 Kaikki, jotka minun nimell\u00e4ni ovat nimitetyt, jotka min\u00e4 luonut olen, valmistanut ja tehnyt minun kunniakseni.\n43:8 Tuo edes sokia kansa, jolla kuitenkin silm\u00e4t ovat, ja kuurot, joilla kuitenkin korvat ovat.\n43:9 Anna kaikki pakanat tulla kokoon, ja kansan kokoontua, kuka on heid\u00e4n seassansa, joka n\u00e4it\u00e4 ilmoittaa tiet\u00e4\u00e4, ja kuuluttaa meille edell\u00e4, mit\u00e4 tapahtuman pit\u00e4\u00e4? Anna heid\u00e4n tuoda edes todistuksensa ja asiansa oikiaksi tehd\u00e4, niin saadaan kuulla, ja sanoa: se on totuus.\n43:10 Mutta te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minun palveliani, jonka min\u00e4 valitsin, ett\u00e4 te tiet\u00e4isitte, ja uskoisitte minua, ja ymm\u00e4rt\u00e4isitte, ett\u00e4 min\u00e4 se olen. Ei yht\u00e4\u00e4n Jumalaa ole minun edell\u00e4ni tehty, ei my\u00f6s kenk\u00e4\u00e4n tule minun j\u00e4lkeeni.\n43:11 Min\u00e4, min\u00e4 olen Herra, ja paitsi minua ei ole yht\u00e4\u00e4n vapahtajaa.\n43:12 Min\u00e4 sen olen ilmoittanut, ja olen my\u00f6s auttanut, ja olen sen teille antanut sanoa, ja ei ole muukalainen (Jumala) teid\u00e4n seassanne: ja te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja min\u00e4 olen Jumala.\n43:13 Ja min\u00e4 olen itse ennenkuin joku p\u00e4iv\u00e4 olikaan, ja ei kenk\u00e4\u00e4n voi minun k\u00e4dest\u00e4ni pelastaa; min\u00e4 vaikutan, ja kuka tahtoo sit\u00e4 est\u00e4\u00e4?\n43:14 N\u00e4in sanoo Herra teid\u00e4n lunastajanne, Israelin Pyh\u00e4: teid\u00e4n t\u00e4htenne olen min\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt Babeliin, ja olen kukistanut kaikki teljet, ja ajanut murheelliset Kaldealaiset haaksiin.\n43:15 Min\u00e4 olen Herra teid\u00e4n Pyh\u00e4nne, joka Israelin luonut olen, teid\u00e4n Kuninkaanne.\n43:16 N\u00e4in sanoo Herra, joka tien tekee meress\u00e4 ja polun v\u00e4kev\u00e4ss\u00e4 vedess\u00e4,\n43:17 Joka vie rattaan ja hevosen, joukon ja voiman, niin ett\u00e4 he yhdess\u00e4 roukkiossa makaavat, eik\u00e4 nouse; he sammuvat, niinkuin kynttil\u00e4n syd\u00e4n sammuu.\n43:18 \u00c4lk\u00e4\u00e4t muistelko entisi\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t pit\u00e4k\u00f6 lukua vanhoista.\n43:19 Sill\u00e4 katso, min\u00e4 teen uutta, juuri nyt pit\u00e4\u00e4 sen tuleman edes; ettek\u00f6 te ymm\u00e4rr\u00e4 sit\u00e4? min\u00e4 teen tiet\u00e4 korpeen, ja virtoja er\u00e4maihin.\n43:20 Ett\u00e4 el\u00e4imet kedolla kunnioittavat minua, lohik\u00e4rmeet ja y\u00f6k\u00f6t; sill\u00e4 min\u00e4 annan vett\u00e4 korvessa, ja virrat er\u00e4maassa, antaakseni kansalleni, valituilleni juoda.\n43:21 T\u00e4m\u00e4n kansan olen min\u00e4 minulleni valmistanut: sen pit\u00e4\u00e4 minun ylistykseni julistaman.\n43:22 Ja et sin\u00e4 Jakob huutanut minua avukses, ja et sin\u00e4 Israel ole ty\u00f6t\u00e4 tehnyt minun t\u00e4hteni.\n43:23 Etp\u00e4 sin\u00e4 minulle tuonut edes polttouhris lampaita, etk\u00e4 kunnioittanut minua sinun uhrillas. En min\u00e4 sinua saattanut ruokauhrias uhraamaan, enk\u00e4 my\u00f6s vaatinut sinua pyh\u00e4\u00e4 savuas tekem\u00e4\u00e4n.\n43:24 Etp\u00e4 sin\u00e4 minulle ostanut rahalla hajavaa kalmusta, et my\u00f6s minua uhris rasvalla t\u00e4ytt\u00e4nyt; vaan sin\u00e4 sait minun ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n sinun synniss\u00e4s, ja olet tehnyt minulle vaivaa sinun pahoissa teoissas.\n43:25 Min\u00e4, min\u00e4 pyyhin sinun ylitsek\u00e4ymises pois minun t\u00e4hteni, ja en muista sinun syntej\u00e4s.\n43:26 Muistuta minulle, koetelkaamme oikeudella: sano sin\u00e4, mill\u00e4 tavalla sin\u00e4 tahdot vanhurskaaksi tulla?\n43:27 Sinun ensim\u00e4inen is\u00e4s on synti\u00e4 tehnyt, ja sinun opettajas ovat minua vastaan v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tehneet.\n43:28 Sent\u00e4hden min\u00e4 saastutin pyh\u00e4t esimiehet, ja olen antanut Jakobin raatelukseksi, ja Israelin pilkaksi.\n44:1 Niin kuule nyt, minun palveliani Jakob, ja Israel, jonka min\u00e4 valitsin.\n44:2 N\u00e4in sanoo Herra, joka sinun tehnyt ja valmistanut on \u00e4itis kohdusta, joka sinua auttaa: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, minun palveliani Jakob, ja sin\u00e4 hurskas, jonka min\u00e4 valitsin.\n44:3 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon vuodattaa vedet janoovaisen p\u00e4\u00e4lle, ja virrat kuivan p\u00e4\u00e4lle; min\u00e4 tahdon vuodattaa henkeni sinun siemenes p\u00e4\u00e4lle, ja siunaukseni j\u00e4lkeentulevaistes p\u00e4\u00e4lle.\n44:4 Ett\u00e4 he kasvaisivat niinkuin ruoho, ja niinkuin pajut vesivirtain tyk\u00f6n\u00e4.\n44:5 T\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sanoman: Herran min\u00e4 olen, ja se pit\u00e4\u00e4 Jakobin nimell\u00e4 kutsuttaman, ja t\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 omalla k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 Herralle kirjoittaman, ja pit\u00e4\u00e4 nimitett\u00e4m\u00e4n Israelin nimell\u00e4.\n44:6 N\u00e4in sanoo Herra Israelin kuningas, ja h\u00e4nen pelastajansa Herra Zebaot: min\u00e4 olen ensim\u00e4inen ja min\u00e4 olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yht\u00e4\u00e4n Jumalaa.\n44:7 Ja kuka on minun kaltaiseni, joka kutsuu ja ilmoittaa sen, ja sen minulle valmistaa? min\u00e4, joka asetan kansat maailman alusta: anna heid\u00e4n ilmoittaa merkkej\u00e4 ja mit\u00e4 tuleva on.\n44:8 \u00c4lk\u00e4\u00e4 pelj\u00e4tk\u00f6 ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t h\u00e4mm\u00e4styk\u00f6. Enk\u00f6 min\u00e4 silloin antanut kuulla, ja ilmoittaa sit\u00e4 sinulle? Sill\u00e4 te olette minun todistajani. Onko joku Jumala paitsi minua? Ei ole yht\u00e4\u00e4n turvaa, en min\u00e4 tied\u00e4 ket\u00e4\u00e4n.\n44:9 Ep\u00e4jumalain teki\u00e4t ovat kaikki turhat, ja joista he paljon pit\u00e4v\u00e4t, ei ne ole mit\u00e4\u00e4n tarpeelliset; he ovat heid\u00e4n todistajansa, ja ei n\u00e4e mit\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4: sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman.\n44:10 Kutka ovat ne, jotka Jumalan tekev\u00e4t, ja valavat ep\u00e4jumalan, joka ei mihink\u00e4\u00e4n kelpaa?\n44:11 Katso, kaikki heid\u00e4n kumppaninsa tulevat h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 he ovat teki\u00e4t ihmisist\u00e4. Jos he kaikki kokoontuisivat ja astuisivat edes, niin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuitenkin pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n ja h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman.\n44:12 Rautasepp\u00e4 tarttuu rautaan pihdeill\u00e4, pit\u00e4\u00e4 sen hiiliss\u00e4 ja valmistaa sen vasaralla, ja takoo sit\u00e4 kaikella k\u00e4sivartensa v\u00e4ell\u00e4; k\u00e4rsii my\u00f6s n\u00e4lk\u00e4\u00e4, siihenasti ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 voi, eik\u00e4 juo vett\u00e4, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n v\u00e4syy.\n44:13 Puusepp\u00e4 veistelee puuta, ja mittaa sit\u00e4 nuoralla, ja arvoittelee sen langalla, ja hakkaa sen, ja piiritt\u00e4\u00e4 sen sirkkelill\u00e4; ja tekee sen miehen kuvaksi, niinkuin kauniiksi ihmiseksi, jonka pit\u00e4is asuman huoneessa.\n44:14 H\u00e4n hakkaa sedripuita, ja ottaa b\u00f6\u00f6ki\u00e4 ja tammea, joka mets\u00e4n puiden seassa vahvistuu, ja sedripuuta , joka istutettu on ja sateesta on kasvanut.\n44:15 Joka kelpaa ihmiselle polttaa, ja josta l\u00e4mmitell\u00e4 saadaan, jonka palamisella my\u00f6s leip\u00e4\u00e4 kypsennet\u00e4\u00e4n; siit\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s tekee Jumalan, ja palvelee sit\u00e4; h\u00e4n tekee siit\u00e4 ep\u00e4jumalan ja lankee sen eteen polvillensa.\n44:16 Puolen polttaa h\u00e4n tulessa, ja toisen puolen tyk\u00f6n\u00e4 sy\u00f6 h\u00e4n lihaa, h\u00e4n paistaa paistin ja ravitsee itsens\u00e4, l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s itsi\u00e4ns\u00e4, ja sanoo: hoi! min\u00e4 olen l\u00e4mmin, ett\u00e4 sain n\u00e4hd\u00e4 tulen.\n44:17 Mutta mit\u00e4 siit\u00e4 j\u00e4\u00e4, siit\u00e4 tekee h\u00e4n jumalan ep\u00e4jumalaksensa; sen eteen lankee h\u00e4n polvillensa, ja kumartelee sit\u00e4, rukoilee ja sanoo: vapahda minua, sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun jumalani.\n44:18 Ei he tied\u00e4 eik\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 mit\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 he ovat sovaistut, niin ett\u00e4 heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 ei n\u00e4e mit\u00e4\u00e4n, ja heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 ei \u00e4kk\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\n44:19 Ja ei he johdata syd\u00e4meens\u00e4, ei ole siin\u00e4 yht\u00e4\u00e4n tointa eli j\u00e4rke\u00e4, ett\u00e4 he sittenkin ajattelisivat: min\u00e4 olen puolen polttanut tulessa, ja olen hiilill\u00e4 kypsent\u00e4nyt leipi\u00e4, ja paistanut lihaa ja sy\u00f6nyt; pit\u00e4isk\u00f6 minun nyt tekem\u00e4n sen, mik\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt on, kauhistukseksi? ja pit\u00e4isk\u00f6 minun kumartaman kantoa?\n44:20 H\u00e4n ravitsee itsi\u00e4ns\u00e4 tuhalla, h\u00e4nen vimmattu syd\u00e4mens\u00e4 pett\u00e4\u00e4 h\u00e4nen, ettei h\u00e4n taida sieluansa pelastaa, eik\u00e4 ajattele: eik\u00f6 petos ole minun oikiassa k\u00e4dess\u00e4\u00e4ni?\n44:21 Ajattele n\u00e4it\u00e4, Jakob ja Israel, sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun palveliani; min\u00e4 olen sinun valmistanut, ett\u00e4s minun palveliani olisit, Israel, \u00e4l\u00e4 minua unohda.\n44:22 Min\u00e4 pyyhin sinun pahat tekos pois niinkuin pilven, ja sinun syntis niinkuin sumun; k\u00e4\u00e4nn\u00e4 sinuas minun puoleeni, sill\u00e4 min\u00e4 sinun lunastin.\n44:23 Iloitkaat te taivaat, sill\u00e4 Herra itse sen teki; riemuitse sin\u00e4 maa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 alhaalla, paukkukaat te vuoret ihastuksella, mets\u00e4 ja kaikki h\u00e4nen puunsa; sill\u00e4 Herra lunasti Jakobin, ja on Israelissa kunniallinen.\n44:24 N\u00e4it\u00e4 sanoo Herra sinun lunastajas, joka sinun \u00e4itis kohdusta valmistanut on: min\u00e4 olen Herra joka kaikki teen, joka taivaat yksin\u00e4ni venyt\u00e4n, ja levit\u00e4n maan ilman apulaista;\n44:25 Joka noitain merkit tyhj\u00e4ksi teen, ja tiet\u00e4j\u00e4t teen hulluksi; joka viisaat ajan takaperin, ja heid\u00e4n taitonsa teen hulluudeksi.\n44:26 Mutta h\u00e4n vahvistaa palveliansa sanan ja k\u00e4skyl\u00e4istens\u00e4 neuvon t\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Joka Jerusalemille sanon: ole asuva: ja Juudan kaupungeille: olkaat rakennetut, ja heid\u00e4n aukionsa min\u00e4 nostan yl\u00f6s.\n44:27 Joka syvyydelle sanon: tule kuivaksi: min\u00e4 tahdon sinun virtas kuivata.\n44:28 Joka sanon Korekselle: h\u00e4n on minun paimeneni, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kaiken minun tahtoni t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n; niin ett\u00e4 Jerusalemille sanotaan: ole rakennettu, ja templille: ole perustettu.\n45:1 N\u00e4in sanoo Herra voidellullensa Korekselle, jonka oikiaan k\u00e4teen min\u00e4 rupeen: min\u00e4 taivutan pakanat h\u00e4nen eteens\u00e4, ja p\u00e4\u00e4st\u00e4n kuningasten miekat heid\u00e4n suoliltansa, ett\u00e4 ovet avataan h\u00e4nen eteens\u00e4, eik\u00e4 uksia suljeta.\n45:2 Min\u00e4 tahdon k\u00e4yd\u00e4 sinun edell\u00e4s, ja tehd\u00e4 koliat tasaisiksi; min\u00e4 tahdon rikkoa vaskiovet, ja s\u00e4rke\u00e4 rautateljet;\n45:3 Ja annan sinulle salatut tavarat ja k\u00e4tketyt kalliit kalut, ett\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4isit minun olevan Herran Israelin Jumalan, joka sinun nimelt\u00e4s kutsun,\n45:4 Jakobin minun palveliani t\u00e4hden, ja Israelin minun valittuni t\u00e4hden: min\u00e4 kutsuin sinun nimelt\u00e4s, ja nimitin sinun, kuin et sin\u00e4 minua viel\u00e4 tuntenut.\n45:5 Min\u00e4 olen Herra, ja ei yksik\u00e4\u00e4n muu; paitsi minua ei ole yht\u00e4\u00e4n Jumalaa. Min\u00e4 varustin sinun, kuin sin\u00e4 et viel\u00e4 minua tuntenut,\n45:6 Ett\u00e4 sek\u00e4 id\u00e4st\u00e4 ja l\u00e4nnest\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4isiin, ettei ilman minua mit\u00e4\u00e4n ole. Min\u00e4 olen Herra, ja ei kenk\u00e4\u00e4n muu.\n45:7 Min\u00e4 joka teen valkeuden ja luon pimeyden, min\u00e4 joka annan rauhan ja luon pahan; min\u00e4 olen Herra, joka kaikki n\u00e4m\u00e4t teen.\n45:8 Te taivaat, tiukkukaat ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja pilvet satakoon vanhurskauden; maa avatkoon itsens\u00e4 ja kantakoon autuuden, ja vanhurskaus kasvakoon my\u00f6s. Min\u00e4 Herra luon sen.\n45:9 Voi sit\u00e4, joka riitelee Luojansa kanssa, saviastia savenvalajan kanssa. Sanoneeko savi savenvalajalle: mit\u00e4s teet? et sin\u00e4 osoita k\u00e4tt\u00e4s sinun teossas.\n45:10 Voi sit\u00e4, joka is\u00e4lle sanoo: miksis minun olet siitt\u00e4nyt? ja vaimolle: miksis minun synnytit?\n45:11 N\u00e4in sanoo Herra, Israelin Pyh\u00e4 ja teki\u00e4: anokaat minulta tulevaisia merkkej\u00e4, neuvokaat lapseni ja k\u00e4tteni ty\u00f6 minun tyk\u00f6ni.\n45:12 Min\u00e4 olen tehnyt maan, ja luonut ihmisen sen p\u00e4\u00e4lle; min\u00e4 olen se, jonka k\u00e4det ovat levitt\u00e4neet taivaan, ja antanut k\u00e4skyn kaikelle sen joukolle.\n45:13 Min\u00e4 olen her\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4nen vanhurskaudessa, ja min\u00e4 teen kaikki h\u00e4nen tiens\u00e4 tasaiseksi. H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 rakentaman minun kaupunkini, ja p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n minun vankini vallallensa, ei rahan eli lahjan t\u00e4hden, sanoo Hera Zebaot.\n45:14 N\u00e4in sanoo Herra: Egyptil\u00e4sten saanto ja Etiopialaisten kauppa, ja se suuri Seban kansa pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 antaman sinun alles, ja oleman sinun omas; heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 noudattaman sinua, jalkapuissa pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4ym\u00e4n, ja pit\u00e4\u00e4 lankeeman maahan sinun etees, ja rukoileman sinua, sill\u00e4 Jumala on sinun tyk\u00f6n\u00e4s, ja ei ole yht\u00e4\u00e4n muuta Jumalaa.\n45:15 Totisesti sin\u00e4 olet salattu Jumala, sin\u00e4 Jumala, Israelin Vapahtaja.\n45:16 Mutta ep\u00e4jumalain teki\u00e4t t\u00e4ytyy kaikki h\u00e4pi\u00e4ss\u00e4 ja h\u00e4v\u00e4istyksess\u00e4 pysy\u00e4, ja yksi toisensa kanssa h\u00e4v\u00e4istyn\u00e4 menn\u00e4 pois.\n45:17 Mutta Israel lunastetaan Herran kautta ijankaikkisella lunastuksella, eik\u00e4 tule h\u00e4pi\u00e4\u00e4n eli pilkkaan koskaan ijankaikkisesti.\n45:18 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, joka taivaan luonut on, Jumala, joka maan on valmistanut, ja on sen tehnyt ja vahvistanut sen, ja ei niin sit\u00e4 tehnyt, ett\u00e4 se olis tyhj\u00e4n\u00e4 ollut, vaan valmisti sen ett\u00e4 siin\u00e4 asuttaisiin: Min\u00e4 olen Herra, ja ei kenk\u00e4\u00e4n muu.\n45:19 En min\u00e4 ole salaa puhunut, pimi\u00e4ss\u00e4 paikassa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, enk\u00e4 ole Jakobin siemenelle sanonut: etsik\u00e4\u00e4t minua hukkaan; sill\u00e4 min\u00e4 olen Herra, joka vanhurskaudesta puhun, ja ilmoitan oikeutta.\n45:20 Anna pakanain sankarien kokoontua ja tulla yhteen, jotka ei mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4, ja kantavat ep\u00e4jumalansa kannot, ja rukoilevat sit\u00e4 jumalaa, joka ei auttaa taida.\n45:21 Ilmoittakaat ja tulkaat t\u00e4nne, pit\u00e4k\u00e4\u00e4t neuvoa kesken\u00e4nne, kuka n\u00e4it\u00e4 alusta kuulutti, ja silloin on sen ilmoittanut? Enk\u00f6 min\u00e4 Herra? Ja ei ole ensink\u00e4\u00e4n Jumalaa paitsi minua: hurskas Jumala ja Vapahtaja, ei ole yksik\u00e4\u00e4n paitsi minua.\n45:22 K\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4t minun tyk\u00f6ni, niin te autuaaksi tulette, kaikki maailman \u00e4\u00e4ret; sill\u00e4 min\u00e4 olen Jumala, ja ei kenk\u00e4\u00e4n muu.\n45:23 Min\u00e4 vannon itse kauttani, ja minun suustani on vanhurskauden sana k\u00e4yv\u00e4 ulos, ja sen pit\u00e4\u00e4 vahvana pysym\u00e4n: minulle pit\u00e4\u00e4 kaikki polvet kumartaman, ja kaikki kielet vannoman,\n45:24 Ja sanoman: Herrassa on minulla vanhurskaus ja v\u00e4kevyys; senkaltaiset tulevat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, mutta kaikki, jotka seisovat h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ne h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulevat.\n45:25 Sill\u00e4 Herrassa kaikki Israelin siemen vanhurskautetaan, ja saavat h\u00e4nest\u00e4 kerskata.\n46:1 Bel kallistuu kovin, Nebo on pudonnut; heid\u00e4n ep\u00e4jumalansa ovat joutuneet el\u00e4inten ja juhtain p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 he v\u00e4syv\u00e4t teid\u00e4n kuormianne kantaissansa.\n46:2 Ja ne notkistuvat ja kallistuvat kaikki tyynni, ja ei taida kantaa pois kuormaa; vaan heid\u00e4n sielunsa pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n vankeudessa.\n46:3 Kuulkaat minua, te Jakobin huone, ja kaikki Israelin huoneen t\u00e4hteet, jotka kohdussa kannetaan ja \u00e4idist\u00e4nne olette.\n46:4 Min\u00e4, min\u00e4 tahdon teit\u00e4 kantaa hamaan vanhuuteen, ja siihenasti kuin te harmaaksi tulette; min\u00e4 sen teen, min\u00e4 nostan, kannan ja pelastan.\n46:5 Keneenk\u00e4 te vertaatte minun, ja kenenk\u00e4 kaltaiseksi te teette minun? ja kenen verraksi te minua mittaatte, jonka kaltainen min\u00e4 olisin?\n46:6 He kaatavat kultaa s\u00e4kist\u00e4, ja hopian painolla punnitsevat; ja hopiasep\u00e4n palkkaavat, ett\u00e4 h\u00e4n jumalan tekis, jonka eteen he polvillensa lankeevat ja sit\u00e4 kumartavat.\n46:7 He nostavat sen hartioillensa ja kantavat sit\u00e4, ja panevat sen siallensa, siin\u00e4 se seisoo ja ei liiku siastansa. Jos joku h\u00e4nt\u00e4 huutaa, niin ei h\u00e4n vastaa, ja ei auta h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen tuskastansa.\n46:8 Muistakaat t\u00e4t\u00e4, ja olkaat vahvat: te v\u00e4\u00e4rinteki\u00e4t, menk\u00e4\u00e4t syd\u00e4miinne.\n46:9 Muistakaat entisi\u00e4, jotka vanhasta ovat olleet; sill\u00e4 min\u00e4 olen Jumala ja ei ole muuta Jumalaa, eik\u00e4 minun vertaistani ole,\n46:10 Joka edell\u00e4 ennustan, mit\u00e4 vasta tuleva on, ja ennenkuin se tapahtuu, sanon min\u00e4. Minun aivoitukseni pysyv\u00e4t, ja min\u00e4 teen kaikki mieleni per\u00e4\u00e4n.\n46:11 Min\u00e4 kutsun linnun id\u00e4st\u00e4, ja kaukaiselta maalta miehen, joka minun aivoitukseni tekee; min\u00e4 olen sen puhunut, min\u00e4 tahdon my\u00f6s sen tuoda; min\u00e4 olen sen aikonut ja tahdon my\u00f6s sen tehd\u00e4.\n46:12 Kuulkaat minua, te ylpi\u00e4t syd\u00e4met, te jotka olette kaukana vanhurskaudesta:\n46:13 Min\u00e4 olen vanhurskauteni antanut l\u00e4hesty\u00e4, ei se ole kaukana, ja ei minun autuuteni viivy; sill\u00e4 min\u00e4 annan autuuden Zionissa, ja kunniani Israelissa.\n47:1 Astu alas, ja istu tomuun, sin\u00e4 neitsy Babelin tyt\u00e4r; istu maahan, sill\u00e4 ei ole yht\u00e4\u00e4n istuinta en\u00e4\u00e4n, sin\u00e4 Kaldean tyt\u00e4r; sill\u00e4 ei sinua pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 kutsuttaman ihanaiseksi ja iloiseksi.\n47:2 Ota mylly ja jauha jauhoja; p\u00e4\u00e4st\u00e4 hiustes palmikot, riisu kenk\u00e4s, paljasta s\u00e4\u00e4res, mene virran ylitse.\n47:3 Ett\u00e4 sinun h\u00e4pys ilmoitetuksi, ja sinun riettautes n\u00e4hdyksi tulis. Min\u00e4 kostan, ja ei yksik\u00e4\u00e4n ihminen pid\u00e4 rukouksellansa minua siit\u00e4 est\u00e4m\u00e4n.\n47:4 (T\u00e4m\u00e4n tekee) meid\u00e4n pelastajamme, Herra Zebaot on h\u00e4nen nimens\u00e4, Israelin Pyh\u00e4.\n47:5 Istu alallas, mene pimeyteen, sin\u00e4 Kaldealaisten tyt\u00e4r; sill\u00e4 ei sinua en\u00e4\u00e4 pid\u00e4 kutsuttaman valtakuntain kuningattareksi.\n47:6 Sill\u00e4 kuin min\u00e4 olin vihainen kansalleni, turmelin min\u00e4 perint\u00f6ni, ja hylk\u00e4sin heid\u00e4t sinun k\u00e4tees; mutta et sin\u00e4 tehnyt heille laupiutta, ja vanhoille teit sin\u00e4 ikees per\u00e4ti raskaaksi,\n47:7 Ja ajattelit: min\u00e4 olen hallitsia ijankaikkisesti: et sin\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti viel\u00e4 ole sit\u00e4 johdattanut syd\u00e4mees, eli ajatellut, kuinka heille viimein on tapahtuva.\n47:8 Niin kuule nyt t\u00e4t\u00e4, sin\u00e4, joka el\u00e4t hekumassa, ja istut niin surutoinna, ja sanot syd\u00e4mess\u00e4s: min\u00e4 olen, ja ei yksik\u00e4\u00e4n muu; en min\u00e4 leskeksi eli hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi tule.\n47:9 Molemmat n\u00e4m\u00e4t pit\u00e4\u00e4 sinua \u00e4kisti kohtaaman yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4s tulet hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi ja leskeksi; ja ne pit\u00e4\u00e4 sinuun t\u00e4ydellisesti sattuman, sinun monen velhos t\u00e4hden, ja sinun noitais t\u00e4hden, joista suuri paljous on sinun tyk\u00f6n\u00e4s.\n47:10 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet luottanut pahuutees, koskas ajattelit: ei minua n\u00e4hd\u00e4. Taitos ja tietos on sinun kukistanut, ett\u00e4s sanot syd\u00e4mess\u00e4s: min\u00e4p\u00e4 olen, ja ei yksik\u00e4\u00e4n muu.\n47:11 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 onnettomuuden tuleman sinun p\u00e4\u00e4lles, niin ettei sinun pid\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, koska se tulee, ja sinun vastoink\u00e4ymises pit\u00e4\u00e4 lankeeman sinun p\u00e4\u00e4lles, jotka ei sinun pid\u00e4 taitaman sovittaa; sill\u00e4 h\u00e4vitys pit\u00e4\u00e4 \u00e4kisti tuleman sinun p\u00e4\u00e4lles, jota et sin\u00e4 edell\u00e4 tied\u00e4.\n47:12 K\u00e4y nyt edes velhois kanssa, ja sinun monien noitais kanssa, joiden seassa sin\u00e4 olet itsi\u00e4s nuoruudessas vaivannut: jos taitaisit auttaa itsi\u00e4s, jos taitaisit vahvistaa itsi\u00e4s.\n47:13 Sin\u00e4 olet v\u00e4syksiss\u00e4 monen koettelemukses t\u00e4hden. Tulkaan nyt edes ja auttakoon sinua ne taivaan juoksun tiet\u00e4j\u00e4t ja t\u00e4htein kurkisteliat, jotka kuukausien j\u00e4lkeen lukevat, mit\u00e4 sinulle pit\u00e4\u00e4 tapahtuman.\n47:14 Katso, he ovat niinkuin korret, jotka tuli polttaa, ei he taida pelastaa henke\u00e4ns\u00e4 liekist\u00e4; sill\u00e4 ei pid\u00e4 yht\u00e4\u00e4n hiilist\u00f6\u00e4 oleman, jossa joku taitais itsens\u00e4 l\u00e4mmitell\u00e4, eli tulta, jonka tyk\u00f6n\u00e4 istuttaisiin.\n47:15 Juuri niin ovat ne sinulle, joiden alla sin\u00e4 sinus vaivannut olet: sinun kauppamiehes sinun nuoruudestas pit\u00e4\u00e4 jokaisen k\u00e4ym\u00e4n sinne ja t\u00e4nne, ja sinulla ei ole yht\u00e4\u00e4n auttajaa.\n48:1 Kuulkaat t\u00e4t\u00e4, te Jakobin huone, te, joita kutsutaan Israelin nimell\u00e4, ja olette kulkeneet Juudan vedest\u00e4, te, jotka vannotte Herran nimeen, ja muistatte Israelin Jumalaa, ei kuitenkaan totuudessa eik\u00e4 vanhurskaudessa.\n48:2 Sill\u00e4 he nimitt\u00e4v\u00e4t itsens\u00e4 pyh\u00e4st\u00e4 kaupungista, ja luottavat Israelin Jumalaan, jonka nimi on Herra Zebaot.\n48:3 Min\u00e4 olen ennen ilmoittanut tulevaisia, minun suustani on se l\u00e4htenyt, ja min\u00e4 olen antanut sit\u00e4 kuulla, ja teen sen my\u00f6s \u00e4kisti, ett\u00e4 se tulee.\n48:4 Sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n sinun kovaksi, ja sinun niskas on rautasuoni, ja sinun otsas on vaskesta.\n48:5 Min\u00e4 olen sen ilmoittanut ennen, ja olen sinun antanut kuulla, ennenkuin se tulikaan, ettes sasnoisi: ep\u00e4jumalani sen tekee, ja kuvani ja ep\u00e4jumalani on sen k\u00e4skenyt.\n48:6 Kaikki n\u00e4m\u00e4t sin\u00e4 kuulit ja n\u00e4it, ja ette ole sit\u00e4 ilmoittaneet; sill\u00e4 min\u00e4 olen edell\u00e4 antanut sinun kuulla uusia ja salaisia, joita et sin\u00e4 tiet\u00e4nyt.\n48:7 Mutta nyt on se luotu, ja ei siihen aikaan; ja et sin\u00e4 ole kuullut p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ennen, ettei sinun pit\u00e4isi sanoman: katso, sen min\u00e4 hyvin tiesin;\n48:8 Sill\u00e4 et sin\u00e4 sit\u00e4 kuullut, etk\u00e4 sin\u00e4 tiet\u00e4nyt, ja sinun korvas ei ollut siihen aikaan avattu; sill\u00e4 min\u00e4 kyll\u00e4 tiesin sinun per\u00e4ti sen katsovan yl\u00f6n, joka olet nimitetty rikkojaksi sinun \u00e4itis kohdusta.\n48:9 Minun nimeni t\u00e4hden olen min\u00e4 pitk\u00e4mielinen, ja minun ylistykseni t\u00e4hden tahdon min\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 sinua, ettes tulisi h\u00e4vitetyksi.\n48:10 Katso, min\u00e4 tahdon koetella sinua, mutta ei niinkuin hopiata, vaan min\u00e4 teen sinun valituksi murheen p\u00e4tsiss\u00e4.\n48:11 Minun t\u00e4hteni, tosin minun t\u00e4hteni tahdon min\u00e4 tehd\u00e4, etten min\u00e4 h\u00e4v\u00e4istyksi tulisi; sill\u00e4 en min\u00e4 anna kunniatani toiselle.\n48:12 Kuule minua, Jakob, ja sin\u00e4 minun kutsuttuni Israel: min\u00e4 olen, min\u00e4 olen ensimm\u00e4inen ja viimeinen.\n48:13 Minun k\u00e4teni on my\u00f6s perustanut maan ja minun oikia k\u00e4teni on k\u00e4mmenell\u00e4 mitannut taivaan: mit\u00e4 min\u00e4 kutsun, se on kohta valmis.\n48:14 Kootkaat teit\u00e4nne kaiki ja kuulkaat, kuka on heid\u00e4n seassansa n\u00e4it\u00e4 ilmoittanut? Herra rakastaa h\u00e4nt\u00e4, sent\u00e4hden on h\u00e4n osoittava tahtonsa Babelissa, ja k\u00e4sivartensa Kaldealaisissa.\n48:15 Min\u00e4, min\u00e4 olen sen sanonut; min\u00e4 olen h\u00e4nen kutsunut, ja h\u00e4nen johdattanut, ja h\u00e4nen tiens\u00e4 menestyy h\u00e4nelle.\n48:16 Tulkaat t\u00e4nne minun tyk\u00f6ni, ja kuulkaat t\u00e4t\u00e4: en min\u00e4 ole ennen salaa puhunut, siit\u00e4 ajasta, kuin se oli puhuttu, olin min\u00e4 siell\u00e4; ja nyt l\u00e4hetti minun Herra, Herra, ja h\u00e4nen henkens\u00e4.\n48:17 N\u00e4in sanoo Herra sinun pelastajas, Israelin Pyh\u00e4: min\u00e4 olen Herra sinun Jumalas, joka sinulle opetan mik\u00e4 tarpeellinen on, ja johdatan sinua tiet\u00e4, jotas k\u00e4yt.\n48:18 O jospa sin\u00e4 pit\u00e4isit minun k\u00e4skyist\u00e4ni vaarin! niin sinun rauhas olis niinkuin virta, ja vanhurskautes niinkuin meren aalto.\n48:19 Ja sinun siemenes olis niinkuin santa ja kohtus hedelm\u00e4 niinkuin h\u00e4nen someronsa; joiden nime\u00e4 ei pit\u00e4isi h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n eli pyyhitt\u00e4m\u00e4n pois minun edest\u00e4ni.\n48:20 L\u00e4htek\u00e4\u00e4t Babelista, paetkaat Kaldealaisten tyk\u00f6\u00e4 iloisella \u00e4\u00e4nell\u00e4, ilmoittakaat ja kuuluttakaat t\u00e4t\u00e4, viek\u00e4\u00e4t se aina maailman \u00e4\u00e4riin, ja sanokaat: Herra on pelastanut palveliansa Jakobin.\n48:21 Ei heit\u00e4 jano vaivannut, kuin h\u00e4n johdatti heit\u00e4 korvessa, h\u00e4n antoi heille vuotaa vett\u00e4 kalliosta; h\u00e4n halkasi kallion, ja siit\u00e4 vuosi vesi.\n48:22 Mutta jumalattomalla, sanoo Herra, ei ole rauhaa.\n49:1 Kuulkaat minua, te luodot, ja te kaukaiset kansat, ottakaat vaari: Herra on minun \u00e4idin kohdusta kutsunut, h\u00e4n muisti minun nimeni, kuin min\u00e4 viel\u00e4 \u00e4itini kohdussa olin,\n49:2 Ja teki minun suuni niinkuin ter\u00e4v\u00e4n miekan, k\u00e4tens\u00e4 varjolla h\u00e4n minua peitti; ja pani minun kiiltav\u00e4ksi nuoleksi; pisti minun viineens\u00e4,\n49:3 Ja sanoi minulle: sin\u00e4 olet minun palveliani; Israel, sinussa min\u00e4 kunnioitetaan.\n49:4 Mutta min\u00e4 sanoin: hukkaan min\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tein, turhaan ja tyhj\u00e4\u00e4n min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kulutin v\u00e4keni; kuitenkin on minun asiani Herran kanssa, ja minun ty\u00f6ni on minun Jumalani kanssa.\n49:5 Ja nyt sanoo Herra, joka loi minun \u00e4idin kohdusta itsellens\u00e4 palveliaksi, palauttamaan Jakobin h\u00e4nelle, ettei Israel hukkuisi: sent\u00e4hden olen min\u00e4 kaunis Herran edess\u00e4, ja minun Jumalani on minun v\u00e4kevyyteni.\n49:6 Ja h\u00e4n sanoi: v\u00e4h\u00e4 se on, ett\u00e4s olet minun palveliani, korjaamassa Jakobin sukukuntia, ja tuomassa j\u00e4lleen Israelin hajoitettuja; mutta min\u00e4 panin sinun my\u00f6s pakanain valkeudeksi, olemaan minun autuuteni hamaan maailman \u00e4\u00e4riin.\n49:7 N\u00e4in puhuu Herra Israelin lunastaja, h\u00e4nen Pyh\u00e4ns\u00e4, yl\u00f6nkatsotuille sieluille, sille kansalle, josta me kauhistumme, sille palvelialle, joka tuimain herrain alla on: kuningasten pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n ja nouseman, p\u00e4\u00e4miesten pit\u00e4\u00e4 rukoileman Herran t\u00e4hden, joka uskollinen on, Israelin Pyh\u00e4n t\u00e4hden, joka sinun valinnut on.\n49:8 N\u00e4in sanoo Herra: min\u00e4 olen sinun rukoukses otollisella ajalla kuullut, ja olen autuuden p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sinua auttanut; ja olen varjellut sinua, ja liitoksi kansain sekaan olen sinun s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt, korjaamaan maata, ja haaskatuita perimisi\u00e4 omistamaan,\n49:9 Sanomaan vangituille: menk\u00e4\u00e4t ulos, ja jotka pimi\u00e4ss\u00e4 ovat: tulkaat edes, ett\u00e4 he teiden ohessa heit\u00e4ns\u00e4 el\u00e4tt\u00e4isiv\u00e4t, ja saisivat joka kukkulalla elatuksensa.\n49:10 Ei heid\u00e4n pid\u00e4 isooman eik\u00e4 janooman, ei helle eik\u00e4 aurinko pid\u00e4 heit\u00e4 polttaman; sill\u00e4 heid\u00e4n armahtajansa johdattaa heit\u00e4, ja vie heit\u00e4 vesil\u00e4hteille.\n49:11 Ja min\u00e4 panen kaikki vuoreni tieksi, ja minun polkuni pit\u00e4\u00e4 korotettaman.\n49:12 Katso, n\u00e4m\u00e4t tulevat kaukaa, ja katso, n\u00e4m\u00e4t pohjan puolesta, n\u00e4m\u00e4t etel\u00e4n puolesta, ja muut Sinimin maalta.\n49:13 Iloitkaat te taivaat, riemuitse sin\u00e4 maa, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t te vuoret ihastuksella; sill\u00e4 Herra on kansaansa lohduttanut, ja on raadollisiansa armahtanut.\n49:14 Mutta Zion sanoo: Herra hylk\u00e4si minun, Herra unohti minun.\n49:15 Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei h\u00e4n armahda kohtunsa poikaa? ja vaikka h\u00e4n unohtais, niin en min\u00e4 kuitenkaan sinua unohda.\n49:16 Katso, k\u00e4siini olen min\u00e4 sinun pyh\u00e4lt\u00e4nyt; sinun muuris ovat alati minun silm\u00e4ini edess\u00e4.\n49:17 Sinun rakentajas rient\u00e4v\u00e4t; mutta sinun kukistajas ja h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4s pit\u00e4\u00e4 pakeneman sinusta pois.\n49:18 Nosta silm\u00e4s ymp\u00e4ri ja katso, kaikki n\u00e4m\u00e4t kootut tulevat sinun tyk\u00f6s. Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, sinun pit\u00e4\u00e4 kaikilla n\u00e4ill\u00e4 niinkuin kaunistuksella itses puettaman, ja sin\u00e4 k\u00e4\u00e4rit ne ymp\u00e4rilles niinkuin morsian;\n49:19 Sill\u00e4 sinun autio, h\u00e4vitetty ja turmeltu maas pit\u00e4\u00e4 silloin ahdas oleman asuakses, kuin sinun raatelias sinusta kauvas pakenevat,\n49:20 Niin ett\u00e4 sinun hedelm\u00e4tt\u00f6myytes lapset pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 korviis sanoman: ahdas on minulla sia, istu puolees, ett\u00e4 min\u00e4kin asuisin sinun tyk\u00f6n\u00e4s.\n49:21 Mutta sin\u00e4 olet sanova syd\u00e4mess\u00e4s: kuka n\u00e4m\u00e4t minulle synnytti? sill\u00e4 min\u00e4 olen hedelm\u00e4t\u00f6in, yksin\u00e4inen, ajettu pois ja sy\u00f6sty ulos. Kuka n\u00e4m\u00e4t on minulle kasvattanut? katso, min\u00e4 olen yksin\u00e4ni j\u00e4tetty, kussa n\u00e4m\u00e4t silloin olivat?\n49:22 N\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, min\u00e4 nostan k\u00e4teni pakanain puoleen, ja korotan lippuni kansain puoleen, niin he tuovat edes helmassansa sinun poikias, ja sinun tytt\u00e4ri\u00e4s hartioilla kannetaan.\n49:23 Ja kuninkaat pit\u00e4\u00e4 oleman sinun holhojas, ja heid\u00e4n kuningattarensa sinun imett\u00e4j\u00e4s, heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lankeeman kasvoillensa maahan sinun edess\u00e4s, ja nuoleskelemaan sinun jalkais tomua. Silloin sin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, ja ettei kenk\u00e4\u00e4n tule h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, joka minua toivoo.\n49:24 Otetaanko saalis v\u00e4kev\u00e4lt\u00e4 pois? taitaako joku p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 hurskaan vangit?\n49:25 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: nyt pit\u00e4\u00e4 vangit v\u00e4kev\u00e4lt\u00e4 otettaman pois, ja tuimain saalis irralle p\u00e4\u00e4sem\u00e4n; ja min\u00e4 tahdon riidell\u00e4 sinun riitaveljeis kanssa, ja varjella sinun lapsias.\n49:26 Ja min\u00e4 annan sinun h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4s sy\u00f6d\u00e4 omaa lihaansa, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 juopuman omasta verest\u00e4ns\u00e4, niinkuin makiasta viinasta; ja kaikki liha pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, sinun auttajas ja sinun lunastajas, Jakobin v\u00e4kev\u00e4.\n50:1 N\u00e4in sanoo Herra: kussa on \u00e4itinne erokirja, jolla min\u00e4 olen h\u00e4nen hylj\u00e4nnyt? eli kuka on minun korkorahani kantaja, jolle min\u00e4 teid\u00e4t olen myynyt? Katso, te olette synteinne t\u00e4hden myydyt, ja \u00e4itinne on teid\u00e4n rikostenne t\u00e4hden hylj\u00e4tty.\n50:2 Miksi min\u00e4 tulin, ja ei ollut siell\u00e4 ket\u00e4\u00e4n? Min\u00e4 huusin, ja ei yksik\u00e4\u00e4n vastannut? onko minun k\u00e4teni niin per\u00e4ti lyhentynyt, ettei h\u00e4n voi pelastaa? ja eik\u00f6 minulla ole voimaa vapahtaa? Katso, nuhtelemisellani teen min\u00e4 meren kuivaksi, ja teen virrat korveksi, niin ett\u00e4 kalat haisevat veden puuttumisen t\u00e4hden ja kuolevat janosta.\n50:3 Min\u00e4 puetan taivaan pimeydell\u00e4, ja teen h\u00e4nen peitteens\u00e4 niinkuin s\u00e4kin.\n50:4 Herra, Herra antoi minulle oppineen kielen, taitaakseni puhua v\u00e4syneille ajallansa. H\u00e4n her\u00e4tt\u00e4\u00e4 minun joka aamu, h\u00e4n her\u00e4tt\u00e4\u00e4 minulle korvan kuulemaan niinkuin opetuslapsen.\n50:5 Herra, Herra avasi minulle korvan, ja en ole min\u00e4 tottelematoin, enk\u00e4 mene takaperin.\n50:6 Min\u00e4 annoin selk\u00e4ni niille, jotka minua pieksiv\u00e4t, ja poskeni niille, jotka minua repeliv\u00e4t; en min\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt kasvojani pois h\u00e4v\u00e4istyksist\u00e4 ja syljest\u00e4.\n50:7 Ja Herra, Herra minua auttaa, sent\u00e4hden en min\u00e4 tule h\u00e4pi\u00e4\u00e4n; sent\u00e4hden panin min\u00e4 kasvoni niinkuin limsi\u00f6n, sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, etten min\u00e4 tule h\u00e4pi\u00e4\u00e4n.\n50:8 Se on l\u00e4sn\u00e4, joka minun vanhurskauttaa; kuka tahtoo riidell\u00e4 minun kanssani? Seisokaamme ynn\u00e4; kell\u00e4 on oikeus minua vastaan, se tulkoon t\u00e4nne minun tyk\u00f6ni.\n50:9 Katso, Herra, Herra auttaa minua, kuka tahtoo minua kadottaa? Katso, ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate, koit sy\u00f6v\u00e4t heid\u00e4t.\n50:10 Kuka on teid\u00e4n seassanne, joka pelk\u00e4\u00e4 Herraa, joka h\u00e4nen palveliansa \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuultelee. Joka pimeydess\u00e4 vaeltaa, ja ei n\u00e4e valkeutta, se toivokaan Herran nimen p\u00e4\u00e4lle, ja luottakaan Jumalansa p\u00e4\u00e4lle.\n50:11 Katso, te kaikki, jotka tulen sytyt\u00e4tte, jotka olette liekill\u00e4 hankitut, vaeltakaat teid\u00e4n tulenne valkeudessa, ja siin\u00e4 liekiss\u00e4, jonka te sytytitte. Se tapahtuu teille minun k\u00e4dest\u00e4ni; kivussa t\u00e4ytyy teid\u00e4n lev\u00e4t\u00e4.\n51:1 Kuulkaat minua te, jotka vanhurskautta noudatatte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaat sit\u00e4 kalliota, josta te lohaistut olette, ja sit\u00e4 kaivoa, josta te kaivetut olette.\n51:2 Katsokaat Abrahamia teid\u00e4n is\u00e4\u00e4nne, ja Saaraa, joka teid\u00e4t synnytti; sill\u00e4 min\u00e4 kutsuin h\u00e4nen, kuin h\u00e4n oli viel\u00e4 yksin\u00e4inen, siunasin ja enensin h\u00e4nen.\n51:3 Sill\u00e4 Herra lohduttaa Zionia, h\u00e4n lohduttaa kaiken h\u00e4nen aukiutensa, ja tekee h\u00e4nen aukiutensa niinkuin Edenin, ja h\u00e4nen er\u00e4maansa niinkuin Herran yrttitarhan; ett\u00e4 siell\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4n ilo ja riemu, kiitos ja veisun \u00e4\u00e4ni.\n51:4 Ottakaat minusta vaari, minun kansani, ja kuulkaat minua minun sukukuntani; sill\u00e4 minulta on laki k\u00e4yv\u00e4 ulos, ja min\u00e4 panen oikeuteni kansoille valkeudeksi.\n51:5 Minun vanhurskauteni on l\u00e4sn\u00e4, minun autuuteni k\u00e4y ulos, ja minun k\u00e4sivarteni on kansoja tuomitseva. Luodot odottavat minua, ja vartioitsevat minun k\u00e4sivarttani.\n51:6 Nostakaat teid\u00e4n silm\u00e4nne taivaasen, ja katsokaat alas maan p\u00e4\u00e4lle; sill\u00e4 taivas on katoova niinkuin savu, ja maa vanhenee niinkuin vaate, niin my\u00f6s sen asuvaiset kuolevat; mutta minun autuuteni pysyy ijankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei ole puuttuva.\n51:7 Kuulkaat minua te, jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka syd\u00e4mess\u00e4 minun lakini on. \u00c4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6, kussa ihmiset teit\u00e4 h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t vavisko, kuin he teit\u00e4 pilkkaavat.\n51:8 Sill\u00e4 koin pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n niinkuin vaatetta, ja madot pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sy\u00f6m\u00e4n niinkuin villaisia; mutta minun vanhurskauteni pysyy ijankaikkisesti, ja minun autuuteni suvusta sukuun.\n51:9 Yl\u00f6s, yl\u00f6s, pue p\u00e4\u00e4lles v\u00e4kevyytt\u00e4, sin\u00e4 Herran k\u00e4sivarsi; yl\u00f6s, niinkuin muinen vanhaan aikaan. Etk\u00f6s se ole, joka l\u00f6it ylpi\u00e4n, ja haavoitit lohik\u00e4rmeen?\n51:10 Etk\u00f6s se ole, joka meren, suuren syv\u00e4n veden kuivasit? joka syv\u00e4n meren tieksi teit, ett\u00e4 lunastetut k\u00e4viv\u00e4t sit\u00e4 my\u00f6ten.\n51:11 Niin Herran lunastetut palajavat ja tulevat Zioniin riemulla, ja ijankaikkinen ilo on heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oleva; ilon ja riemun he k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4t, murhe ja huokaus pakenee heit\u00e4.\n51:12 Min\u00e4, min\u00e4 olen teid\u00e4n lohduttajanne; kuka siis sin\u00e4 olet, ett\u00e4s kuolevaista ihmist\u00e4 pelk\u00e4\u00e4t, ja ihmisten lapsia, jotka kulutetaan niinkuin hein\u00e4?\n51:13 Ja unohdat Herran, joka sinun tehnyt on, joka taivaat levitt\u00e4\u00e4, ja maan perustaa? Mutta sin\u00e4 pelk\u00e4\u00e4t alati yli p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vaivaajan julmuutta, kuin h\u00e4n rupee hukuttamaan. Ja kuhunka j\u00e4i vaivaajan julmuus?\n51:14 Koska h\u00e4n vaadittiin rient\u00e4m\u00e4\u00e4n ja juoksemaan ymp\u00e4ri, ett\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4is, ettei he kuolisi kadotukseen, eik\u00e4 h\u00e4nen leip\u00e4ns\u00e4 puuttuisi?\n51:15 Sill\u00e4 min\u00e4 olen Herra sinun Jumalas, joka meren liikutan, ett\u00e4 sen aallot pauhaavat: h\u00e4nen nimens\u00e4 on Herra Zebaot.\n51:16 Min\u00e4 panen sanani sinun suuhus, ja peit\u00e4n sinun k\u00e4teni varjolla, ett\u00e4 min\u00e4 taivaan istuttaisin, ja maan perustaisin ja sanoisin Zionille: sin\u00e4 olet minun kansani.\n51:17 Her\u00e4\u00e4, her\u00e4\u00e4, nouse Jerusalem, joka joit Herran k\u00e4dest\u00e4 h\u00e4nen vihansa kalkin, sen kompastuskalkin rahkan olet sin\u00e4 juonut ja s\u00e4rkenyt ulos.\n51:18 Ei kenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nen pojistansa, jotka h\u00e4n oli synnytt\u00e4nyt, h\u00e4nt\u00e4 holhonnut: eik\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n kaikista h\u00e4nen lapsistansa, jotka h\u00e4n oli kasvattanut, h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4 ruvennut.\n51:19 N\u00e4m\u00e4t kaksi sinua kohtasivat, kuka sinua armahti? h\u00e4vitys, vahinko, n\u00e4lk\u00e4 ja miekka: mill\u00e4 min\u00e4 sinua lohdutan?\n51:20 Sinun lapses olivat pintuneet ja makasivat kaikissa katujen p\u00e4iss\u00e4, niinkuin paulalla sidottu mets\u00e4h\u00e4rk\u00e4, t\u00e4ynn\u00e4 Herran vihaa ja sinun Jumalas rangaistusta.\n51:21 Sent\u00e4hden kuule nyt t\u00e4t\u00e4 sin\u00e4 raadollinen, ja sin\u00e4 juopunut ilman viinaa.\n51:22 N\u00e4in sanoo Herra, sinun Herras ja sinun Jumalas, joka kansansa edest\u00e4 sotii: katso, min\u00e4 otan kompastuskalkin sinun k\u00e4dest\u00e4s, ja minun vihani kalkin rahkan; ei sinun pid\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4n juoman.\n51:23 Vaan min\u00e4 panen sen sinun raateliais k\u00e4teen, jotka sanoivat sinun sielulles: kumarra sinus, ett\u00e4 me k\u00e4visimme sinun ylitses, ja pane sinun selk\u00e4s maahan, ett\u00e4 niinkuin katua my\u00f6ten sen ylitse ment\u00e4isiin.\n52:1 Nouse, nouse, Zion, pue v\u00e4kevyytes p\u00e4\u00e4lles, kaunista sinuas jalosti, sin\u00e4 pyh\u00e4 kaupunki Jerusalem; sill\u00e4 ei t\u00e4stedes yksik\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rileikkaamatoin eik\u00e4 saastainen pid\u00e4 sinussa hallitseman.\n52:2 Puhdista itses tomusta, nouse ja istu Jerusalem; p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinuas kahleista, sin\u00e4 vangittu Zionin tyt\u00e4r.\n52:3 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: te olette tyhj\u00e4\u00e4n myydyt, ja ilman rahaa te lunastetaan.\n52:4 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Herra: minun kansani meni ensin alas Egyptiin, olemaan siell\u00e4 vieraana; ja Assur on heille v\u00e4kivaltaa tehnyt ilman syyt\u00e4.\n52:5 Vaan mit\u00e4 nyt minulle t\u00e4m\u00e4n edest\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n? sanoo Herra; sill\u00e4 minun kansani ilman syyt\u00e4 vied\u00e4\u00e4n pois? ett\u00e4 ne, jotka heit\u00e4 hallitsevat, saattavat heid\u00e4t itkem\u00e4\u00e4n, sanoo Herra, ja minun nime\u00e4ni pilkataan p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4.\n52:6 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 minun kansani sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 minun nimeni tunteman, ett\u00e4 min\u00e4 itse olen se, joka puhun, katso, min\u00e4 se olen.\n52:7 O kuinka suloiset ovat evankeliumin saarnaajain jalat vuorilla, jotka rauhaa julistavat, jotka hyv\u00e4\u00e4 saarnaavat, autuuden ilmoittavat, jotka Zionille sanovat: sinun Jumalas on kuningas.\n52:8 Sinun vartias huutavat korkiasti ja iloitsevat ynn\u00e4, sill\u00e4 se n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ilmeisesti, koska Herra k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 Zionin.\n52:9 Iloitkaat ja riemuitkaat ynn\u00e4, te Jerusalemin autiot; sill\u00e4 Herra on kansaansa lohduttanut, ja Jerusalemin p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt.\n52:10 Herra on ilmoittanut pyh\u00e4n k\u00e4sivartensa kaikkein pakanain silm\u00e4in edess\u00e4, niin ett\u00e4 kaikki maailman \u00e4\u00e4ret n\u00e4kev\u00e4t meid\u00e4n Jumalamme autuuden.\n52:11 Paetkaat, paetkaat, l\u00e4htek\u00e4\u00e4t sielt\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t mihink\u00e4\u00e4n saastaiseen sattuko; menk\u00e4\u00e4t ulos heid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, puhdistakaat teit\u00e4nne, te jotka Herran kalua kannatte.\n52:12 Sill\u00e4 ei teid\u00e4n pid\u00e4 l\u00e4htem\u00e4n nopiasti, eli vaeltaman pakenemisella; sill\u00e4 Herra on l\u00e4htev\u00e4 teid\u00e4n edell\u00e4nne, ja Israelin Jumala on kokoova teit\u00e4.\n52:13 Katso, minun palveliani tekee toimellisesti: h\u00e4n korotetaan, nostetaan yl\u00f6s, ja tulee sangen korkiaksi.\n52:14 Niin ett\u00e4 moni sinun ylitses h\u00e4mm\u00e4styy, ett\u00e4 h\u00e4nen muotonsa on rumempi muita ihmisi\u00e4, ja h\u00e4nen hahmonsa huonompi kuin ihmisten lasten.\n52:15 Mutta niin on h\u00e4n monta pakanaa priiskottava, ett\u00e4 my\u00f6s kuningasten t\u00e4ytyy suunsa h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 tukita; sill\u00e4 joille ei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 ilmoitettu ollut, nekin h\u00e4nen ilolla n\u00e4kev\u00e4t, ja jota ei he kuulleet ole, sen ne ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t.\n53:1 Kuka uskoo meid\u00e4n saarnamme, ja kenelle Herran k\u00e4sivarsi ilmoitetaan?\n53:2 Sill\u00e4 h\u00e4n nousee yl\u00f6s h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 niinkuin vesa, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei h\u00e4nell\u00e4 ole muotoa, eik\u00e4 kauneutta; me n\u00e4imme h\u00e4nen, vaan ei ollut h\u00e4nell\u00e4 sit\u00e4 muotoa, joka meille olis kelvannut.\n53:3 H\u00e4n oli kaikkein yl\u00f6nkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta t\u00e4ynn\u00e4. H\u00e4n oli niin yl\u00f6nkatsottu, ettei kenk\u00e4\u00e4n kehdannut katsoa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sent\u00e4hden emme h\u00e4nt\u00e4 min\u00e4k\u00e4\u00e4n pit\u00e4neet.\n53:4 Totisesti h\u00e4n kantoi meid\u00e4n sairautemme, ja meid\u00e4n kipumme h\u00e4n s\u00e4lytti p\u00e4\u00e4llens\u00e4; mutta me pidimme h\u00e4nen Jumalalta rangaistuna, piestyn\u00e4 ja vaivattuna.\n53:5 Vaan h\u00e4n on haavoitettu meid\u00e4n pahain tekoimme t\u00e4hden, ja meid\u00e4n synteimme t\u00e4hden on h\u00e4n hosuttu. Rangaistus on h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 rauha olis, ja h\u00e4nen haavainsa kautta olemme me parannetut.\n53:6 Kaikki me vaelsimme eksyksiss\u00e4 niinkuin lampaat: itsekukin meist\u00e4 poikkesi omalle tiellens\u00e4; mutta Herra heitti kaiken meid\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytemme h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n53:7 Kuin h\u00e4n rangaistiin ja vaivattiin, niin ei h\u00e4n suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi vied\u00e4\u00e4n, ja niinkuin lammas, joka keritsi\u00e4ns\u00e4 edess\u00e4 vaikenee, niin ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n suutansa avannut.\n53:8 Mutta h\u00e4n on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta; kuka taitaa sanoa h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 pituuden? sill\u00e4 h\u00e4n on sivallettu pois el\u00e4v\u00e4in maalta, kuin h\u00e4n minun kansani pahain tekoin t\u00e4hden rangaistiin.\n53:9 H\u00e4nen hautansa aiottiin jumalattomain sekaan, rikkaan tyk\u00f6 tuli h\u00e4n kuitenkin kuoltuansa. Ei h\u00e4n kellenk\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tehnyt, eik\u00e4 petosta ollut h\u00e4nen suussansa.\n53:10 Mutta Herra tahtoi h\u00e4nen niin piest\u00e4 sairaudella; koska h\u00e4n on henkens\u00e4 vikauhriksi antanut, niin h\u00e4n saa n\u00e4hd\u00e4 siemenen ja el\u00e4\u00e4 kauvan, ja Herran aivoitus on h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 menestyv\u00e4.\n53:11 Ett\u00e4 h\u00e4nen sielunsa on ty\u00f6t\u00e4 tehnyt, saa h\u00e4n ilonsa n\u00e4hd\u00e4, ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palveliani monta vanhurskauttaa; sill\u00e4 h\u00e4n kantaa heid\u00e4n syntins\u00e4.\n53:12 Sent\u00e4hden annan min\u00e4 h\u00e4nelle osan monessa, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 v\u00e4kev\u00e4in kanssa saalista jakaman; sent\u00e4hden ett\u00e4 h\u00e4n antoi henkens\u00e4 kuolemaan, ja oli pahanteki\u00e4in sekaan luettu, ja h\u00e4n kantoi monen synnit, ja rukoili pahanteki\u00e4in edest\u00e4.\n54:1 Riemuitse sin\u00e4 hedelm\u00e4t\u00f6in, joka et synnyt\u00e4: iloitse riemulla ja ihastu sin\u00e4, joka et raskas ole; sill\u00e4 yksin\u00e4isell\u00e4 on enempi lapsia kuin sill\u00e4, jolla mies on, sanoo Herra.\n54:2 Levit\u00e4 majas sia, ja venyt\u00e4 asumises vaate, \u00e4l\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4; pitenn\u00e4 k\u00f6ytes, ja kiinnit\u00e4 vaajas lujasti.\n54:3 Sill\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 oikialle ja vasemmalle puolelle levenem\u00e4n, ja sinun siemenes pit\u00e4\u00e4 pakanat perim\u00e4n, ja aukeissa kaupungeissa asuman.\n54:4 \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, sill\u00e4 et sin\u00e4 tule h\u00e4pi\u00e4\u00e4n; \u00e4l\u00e4 ole kaino, sill\u00e4 ei sinun pid\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman. Vaan sinun pit\u00e4\u00e4 nuoruutes h\u00e4pi\u00e4n unohtaman, ja sinun leskeytes kainoutta ei en\u00e4\u00e4n muistaman.\n54:5 Sill\u00e4 joka sinun tehnyt on, h\u00e4n on sinun miehes, Herra Zebaot on h\u00e4nen nimens\u00e4; ja Israelin Pyh\u00e4 sinun lunastajas, joka kaiken maailman Jumalaksi kutsutaan.\n54:6 Sill\u00e4 Herra on kutsunut sinun niinkuin hylj\u00e4tyn ja syd\u00e4mest\u00e4 murheellisen vaimon; ja sin\u00e4 olit niinkuin nuori em\u00e4nt\u00e4, joka hylj\u00e4tty on, sanoo sinun Jumalas.\n54:7 Min\u00e4 olen v\u00e4h\u00e4ksi silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4ykseksi sinun hylj\u00e4nnyt, mutta min\u00e4 tahdon sinua suurella laupiudella koota.\n54:8 Min\u00e4 olen vihassani v\u00e4h\u00e4ksi silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4ykseksi kasvoni k\u00e4tkenyt sinulta; mutta min\u00e4 tahdon armahtaa sinua ijankaikkisessa armossa, sanoo Herra, sinun lunastajas.\n54:9 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on minulle oleva niinkuin Noan vesi, josta min\u00e4 vannoin, ettei Noan vedet pit\u00e4nyt en\u00e4\u00e4n k\u00e4ym\u00e4n maan ylitse: juuri niin olen min\u00e4 nyt vannonut, ettei minun en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 sinulle vihastuman, eik\u00e4 sinua rankaiseman.\n54:10 Sill\u00e4 vuoret pit\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4n ja kukkulat lankeeman; mutta minun armoni ei pid\u00e4 sinusta poikkeeman, ja minun rauhani liitto ei pid\u00e4 lankeeman pois, sanoo Herra sinun armahtajas.\n54:11 Sin\u00e4 raadollinen, kovalta tuulelta h\u00e4\u00e4lytetty, ja sin\u00e4 turvatoin! katso, min\u00e4 panen sinun kives niinkuin kaunistuksen, ja tahdon sinun perustukses saphireilla laskea,\n54:12 Ja sinun akkunas kristallista rakentaa, ja sinun porttis rubinista, ja kaikki sinun rajas valituista kivist\u00e4.\n54:13 Ja kaikki sinun lapses pit\u00e4\u00e4 oleman opetetut Herralta, ja suuri rauha sinun lapsilles.\n54:14 Vanhurskaudella pit\u00e4\u00e4 sinun valmistetuksi tuleman: sinun pit\u00e4\u00e4 oleman kaukana v\u00e4kivallasta, ettei sinun pid\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n, ja h\u00e4mm\u00e4styksest\u00e4; sill\u00e4 ei sen pid\u00e4 sinua l\u00e4hestym\u00e4n.\n54:15 Katso, kuka tahtoo sinua vastaan koota ja sortaa sinua, jos he ilman minua kokoontuvat?\n54:16 Katso, min\u00e4 teen sep\u00e4n, joka hiilet tulessa lietsoo, ja tekee aseen ty\u00f6t\u00e4ns\u00e4 varten: niin min\u00e4 my\u00f6s teen raatelian hukuttamaan.\n54:17 Ei yksik\u00e4\u00e4n ase, joka valmistetaan sinua vastaan, pid\u00e4 menestym\u00e4n; ja kaikki kielet, jotka heit\u00e4ns\u00e4 asettavat sinua vastaan, pit\u00e4\u00e4 sinun tuomiollas kadotettaman. T\u00e4m\u00e4 on Herran palveliain perimys, ja heid\u00e4n vanhurskautensa minusta, sanoo Herra.\n55:1 Kaikki janoovaiset, tulkaat vetten tyk\u00f6, tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaat, ostakaat ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4t; tulkaat, ostakaat, ilman rahaa ja ilman hintaa, viinaa ja rieskaa.\n55:2 Miksi te annatte rahan siin\u00e4, kussa ei leip\u00e4\u00e4 ole, ja teid\u00e4n ty\u00f6nne siin\u00e4, kussa ei ole ravintoa? Kuulkaat minua, ja nauttikaat hyv\u00e4\u00e4, ja teid\u00e4n sielunne riemuitkaan lihavuudessa.\n55:3 Kallistakaat korvanne ja tulkaat minun tyk\u00f6ni, kuulkaat, niin teid\u00e4n sielunne saa el\u00e4\u00e4; ja min\u00e4 teen teid\u00e4n kanssanne ijankaikkisen liiton, lujat Davidin armot.\n55:4 Katso, min\u00e4 panin h\u00e4nen kansoille todistajaksi, p\u00e4\u00e4mieheksi ja opettajaksi kansoille.\n55:5 Katso, sinun pit\u00e4\u00e4 kutsuman pakanat, joita et sin\u00e4 tunne, ja ne pakanat, jotka ei sinua tunteneet, pit\u00e4\u00e4 juokseman sinun tyk\u00f6s, Herran sinun Jumalas t\u00e4hden, ja Israelin Pyh\u00e4n t\u00e4hden, joka sinua kaunisti.\n55:6 Etsik\u00e4\u00e4t Herraa, kuin h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 taitaan: rukoilkaat h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4n l\u00e4sn\u00e4 on.\n55:7 Jumalatoin hylj\u00e4tk\u00f6\u00f6n tiens\u00e4, ja pahointeki\u00e4 ajatuksensa, ja palatkaan Herran tyk\u00f6, niin h\u00e4n armahtaa h\u00e4nt\u00e4, ja meid\u00e4n Jumalamme tyk\u00f6, sill\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 on paljon anteeksiantamusta.\n55:8 Sill\u00e4 minun ajatukseni ei ole teid\u00e4n ajatuksenne, ja teid\u00e4n tienne ei ole minun tieni, sanoo Herra.\n55:9 Vaan niin paljo korkeampi kuin taivas on maasta, niin ovat my\u00f6s minun tieni korkeammat teid\u00e4n teit\u00e4nne, ja minun ajatukseni teid\u00e4n ajatuksianne.\n55:10 Sill\u00e4 niinkuin sade ja lumi tulee taivaasta alas, ja ei mene sinne j\u00e4lleen, vaan tuorettaa maan, ja tekee sen hedelm\u00e4lliseksi ja antaa sen kasvaa, ja antaa siemenen kylvett\u00e4\u00e4 ja leiv\u00e4n sy\u00f6t\u00e4\u00e4;\n55:11 Niin on my\u00f6s minun sanani, joka minun suustani l\u00e4htee, ei sen pid\u00e4 tyhj\u00e4n\u00e4 palajaman minun tyk\u00f6ni, vaan tekem\u00e4n mit\u00e4 minulle otollinen on, ja sen pit\u00e4\u00e4 menestym\u00e4n, jota varten min\u00e4 sen l\u00e4hett\u00e4nytkin olen.\n55:12 Sill\u00e4 ilossa teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 l\u00e4htem\u00e4n ja rauhassa saatettaman; vuoret ja kukkulat pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n edess\u00e4nne kiitosta veisaaman, ja kaikki puut kedolla k\u00e4sill\u00e4ns\u00e4 yhteen ly\u00f6m\u00e4n.\n55:13 Hongat pit\u00e4\u00e4 orjantappurain siassa kasvaman, ja myrttipuu nukulaisten edest\u00e4; ja se pit\u00e4\u00e4 oleman Herralle nimeksi, ijankaikkiseksi merkiksi, jota ei pid\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n.\n56:1 N\u00e4in sanoo Herra: pit\u00e4k\u00e4\u00e4t oikeus, ja tehk\u00e4\u00e4t vanhurskautta; sill\u00e4 minun autuuteni on l\u00e4sn\u00e4 tulemassa, ja minun vanhurskauteni, ett\u00e4 se ilmoitetaan.\n56:2 Autuas on se ihminen, joka sen tekee, ja se ihmisen lapsi, joka sen k\u00e4sitt\u00e4\u00e4: ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4is sabbatin, eik\u00e4 sit\u00e4 arkioksi tekisi, ja pid\u00e4tt\u00e4is k\u00e4tens\u00e4, ettei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n pahaa tekisi.\n56:3 Ja muukalainen, joka Herraan on suostunut, ei pid\u00e4 sanoman: Herra kaiketi eroittaa minun kansastansa; ja kuohittu ei pid\u00e4 sanoman: katso, min\u00e4 olen kuiva puu.\n56:4 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra kuohituille: jotka minun sabbatini pit\u00e4v\u00e4t, ja valitsevat mit\u00e4 minulle kelpaa, ja lujasti pit\u00e4v\u00e4t minun liittoni:\n56:5 Niin min\u00e4 annan heille minun huoneessani ja muurissani paikan, ja paremman nimen kuin pojilla ja tytt\u00e4rill\u00e4 on; ijankaikkisen nimen min\u00e4 heille annan, jota ei pid\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n.\n56:6 Ja muukalaisten lapsille, jotka Herraan suostuneet ovat h\u00e4nt\u00e4 palvelemaan ja Herran nime\u00e4 rakastamaan, ja h\u00e4nen palveliansa olemaan: jokainen heist\u00e4, joka sabbatin pit\u00e4\u00e4, ettei h\u00e4n sit\u00e4 arkioksi tekisi, vaan pit\u00e4is lujasti minun liittoni,\n56:7 Ne min\u00e4 vien pyh\u00e4n vuoreni tyk\u00f6, ja ilahutan heit\u00e4 minun rukoushuoneessani; heid\u00e4n uhrinsa ja polttouhrinsa pit\u00e4\u00e4 minulle otolliset oleman minun alttarillani; sill\u00e4 minun huoneeni pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman kaikkein kansain rukoushuoneeksi.\n56:8 Herra, Herra, joka Israelin hylj\u00e4tyt kokoo, sanoo: min\u00e4 tahdon viel\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4nen koottuinsa joukkoon koota.\n56:9 Kaikki pedot kedolla, tulkaat ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4t, ja kaikki pedot mets\u00e4ss\u00e4.\n56:10 Kaikki heid\u00e4n vartiansa ovat sokiat, eik\u00e4 tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, he ovat kaikki myk\u00e4t koirat, jotka ei voi haukkua; he ovat laiskat, he makaavat ja unta rakastavat.\n56:11 Mutta he ovat h\u00e4peem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t v\u00e4kev\u00e4t koirat, jotka ei ik\u00e4n\u00e4 taida tulla ravituiksi. Ei paimenet itsek\u00e4\u00e4n tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n eli ymm\u00e4rr\u00e4; jokainen ottaa vaarin omasta tiest\u00e4ns\u00e4, kukin noudattaa ahneuttansa h\u00e4nen tilassansa.\n56:12 Tulkaat, ottakaamme viinaa ja juopukaamme, ja olkoon huomenna niinkuin t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4kin, ja viel\u00e4 paljo enempi.\n57:1 Vanhurskas hukkuu, ja ei ajattele kenk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4; pyh\u00e4t miehet temmataan pois, ja ei siit\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 vaaria; sill\u00e4 vanhurskaat otetaan pois onnettomuudesta,\n57:2 Ja jotka toimellisesti vaeltaneet ovat, tulevat rauhaan, ja lep\u00e4\u00e4v\u00e4t kammioissansa.\n57:3 Tulkaat t\u00e4nne edes, te noitain lapset, te huorinteki\u00e4in ja porttoin siemenet.\n57:4 Kenenk\u00e4 kanssa te nyt tahdotte iloita hekumassa? Kenenk\u00e4 p\u00e4\u00e4lle te nyt tahdotte suutanne irvistell\u00e4, ja kielt\u00e4nne pist\u00e4\u00e4? Ettek\u00f6 te ole rikoksen lapset ja v\u00e4\u00e4r\u00e4 siemen?\n57:5 Te jotka olette hempe\u00e4t ep\u00e4jumaliin kaikkein viheri\u00e4isten puiden alla, ja teurastatte lapsia ojain tyk\u00f6n\u00e4 vuorten alla.\n57:6 Sinun menos on sileiden kivien seassa, ojissa, ne ovat sinun osas; niille sin\u00e4 vuodatat juomauhris, kuin sin\u00e4 ruokauhria uhraat: pit\u00e4isk\u00f6 minun siihen mielistym\u00e4n?\n57:7 Sin\u00e4 teet vuotees korkialle jyrk\u00e4lle vuorelle, ja menet my\u00f6s itse sinne yl\u00f6s uhria uhraamaan.\n57:8 Oven ja pihtipielen taa panet sin\u00e4 muistos; sill\u00e4 sin\u00e4 vierit\u00e4t sinus pois minun tyk\u00f6\u00e4ni, menet yl\u00f6s, ja levit\u00e4t vuotees, ja kiinnit\u00e4t itses heihin; sin\u00e4 rakastat heid\u00e4n vuodettansa, kussa ik\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 heid\u00e4t n\u00e4et.\n57:9 Sin\u00e4 menet kuninkaan tyk\u00f6 \u00f6ljyll\u00e4, ja sinulla on moninaiset voiteet: ja l\u00e4het\u00e4t sanas saattajat kauvas, ja olet alennettu hamaan helvettiin.\n57:10 Sin\u00e4 vaivasit itsi\u00e4s monissa teiss\u00e4, ja et sanonut: min\u00e4 suutun; vaan ett\u00e4s l\u00f6yd\u00e4t sinun k\u00e4tes el\u00e4m\u00e4n, sent\u00e4hden et sin\u00e4 v\u00e4sy.\n57:11 Ket\u00e4s kartat ja pelk\u00e4\u00e4t? ett\u00e4s valheessa olet, ja et muista minua, etk\u00e4 johdata mielees; luuletkos minun ij\u00e4ti olevan \u00e4\u00e4neti, ettes minua ensink\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4?\n57:12 Min\u00e4 ilmoitan sinun vanhurskautes, ja sinun tekos: ja ne ei sinua pid\u00e4 hy\u00f6dytt\u00e4m\u00e4n.\n57:13 Kuin sin\u00e4 huudat, niin auttakoon sinun joukkos sinua; mutta tuulen pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4t kaikki viem\u00e4n pois, ja turhuuden pit\u00e4\u00e4 ne ottaman pois; mutta joka minuun uskaltaa, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 maan perim\u00e4n ja omistaman minun pyh\u00e4n vuoreni,\n57:14 Ja saoman: tehk\u00e4\u00e4t tiet\u00e4, tehk\u00e4\u00e4 tiet\u00e4, levitt\u00e4k\u00e4\u00e4t polku, sys\u00e4tk\u00e4\u00e4t loukkaukset minun kansani tielt\u00e4 pois.\n57:15 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo korkia ja ylistetty, joka asuu ijankaikkisuudessa, ja jonka nimi on Pyh\u00e4: min\u00e4 asun korkeudessa ja pyhyydess\u00e4, ja niiden tyk\u00f6n\u00e4, joilla s\u00e4rjetty ja n\u00f6yr\u00e4 henki on, ett\u00e4 min\u00e4 virvoittaisin n\u00f6yryytetyn hengen, ja saattaisin s\u00e4rjetyn syd\u00e4men el\u00e4v\u00e4iseksi.\n57:16 Sill\u00e4 en min\u00e4 ij\u00e4ti tahdo riidell\u00e4, enk\u00e4 vihastua ijankaikkisesti; vaan minun kasvoistani on henki l\u00e4htev\u00e4, ja min\u00e4 teen hengen.\n57:17 Min\u00e4 olin vihainen heid\u00e4n ahneutensa v\u00e4\u00e4ryyden t\u00e4hden, ja l\u00f6in heit\u00e4, lymytin itseni ja n\u00e4rk\u00e4styin; silloin he meniv\u00e4t eksyksiss\u00e4 oman syd\u00e4mens\u00e4 tiell\u00e4.\n57:18 Min\u00e4 n\u00e4in heid\u00e4n tiens\u00e4, paransin heid\u00e4t, ja johdatin heit\u00e4 ja lohdutin niit\u00e4, jotka heit\u00e4 murehtivat.\n57:19 Min\u00e4 olen luonut huulten hedelm\u00e4n: rauhan, rauhan sek\u00e4 kaukaisille ett\u00e4 l\u00e4heisille, sanoo Herra, ja olen heit\u00e4 parantanut.\n57:20 Mutta jumalattomat ovat niinkuin lainehtiva meri, joka ei voi tyventy\u00e4; vaan h\u00e4nen aaltonsa heitt\u00e4v\u00e4t loan ja mudan.\n57:21 Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.\n58:1 Huuda rohkiasti, \u00e4l\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4, korota \u00e4\u00e4nes niinkuin basuna, ja ilmoita minun kansalleni heid\u00e4n ylitsek\u00e4ymisens\u00e4, ja Jakobin huoneelle heid\u00e4n syntins\u00e4.\n58:2 Minua tosin he etsiv\u00e4t joka p\u00e4iv\u00e4, tahtovat tiet\u00e4\u00e4 minun tiet\u00e4ni, niinkuin se kansa, joka jo vanhurskauden tehnyt on, ja ei ole heid\u00e4n Jumalansa oikeutta hylj\u00e4nnyt. He kysyv\u00e4t minulta oikiaa tuomiota, ja tahtovat l\u00e4hesty\u00e4 Jumalaa.\n58:3 Miksi me paastoamme, ja et sin\u00e4 sit\u00e4 katso? miksi me ruumistamme vaivaamme, ja et sin\u00e4 sit\u00e4 tahdo tiet\u00e4\u00e4? Katso, kuin te paastootte, niin te teette teid\u00e4n tahtonne, ja vaaditte kaikkia teid\u00e4n velvollisianne.\n58:4 Katso, te paastotte toraksi ja riidaksi, pieks\u00e4tte rusikalla jumalattomasti. \u00c4lk\u00e4\u00e4t paastotko niinkuin te nyt teette, ett\u00e4 teid\u00e4n parkunne kuuluu korkeuteen.\n58:5 Pit\u00e4isk\u00f6 se oleman senkaltainen paasto, jonka min\u00e4 valitsen: ett\u00e4 ihminen ruumistansa p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 vaivaa eli kallistaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 niinkuin kaisla, taikka s\u00e4kiss\u00e4 eli tuhassa makaa, senk\u00f6 te paastoksi kutsutte, ja Herran otolliseksi p\u00e4iv\u00e4ksi?\n58:6 Mutta t\u00e4m\u00e4 on paasto, jonka min\u00e4 valitsen: laske ne vallallensa, jotka v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4 sidotut ovat, p\u00e4\u00e4st\u00e4 raskautetut irralle, laske vaivatut vapaaksi, ota pois kaikkinainen kuorma.\n58:7 Taita isoovalle leip\u00e4s, vie raadolliset kulkiat huoneesees: kuin sin\u00e4 n\u00e4et alastoman, niin vaateta h\u00e4nt\u00e4, ja \u00e4l\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 itsi\u00e4s pois lihas tyk\u00f6\u00e4.\n58:8 Silloin sinun valkeutes puhkee paistamaan niinkuin aamurusko, ja sinun parannukses on nopiasti kasvava; ja sinun vanhurskautes vaeltaa sinun edell\u00e4s. ja Herran kunnia on sinun korjaava.\n58:9 Silloin sin\u00e4 rukoilet, ja Herra kuulee sinun rukoukses; ja koska sin\u00e4 huudat, niin h\u00e4n sanoo: katso, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen. Ellet sin\u00e4 ket\u00e4\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4s raskauta, eli sormellas osoita, taikka pahasti puhu.\n58:10 Jos avaat syd\u00e4mes isoovaiselle, ja ravitset raadolliset sielut; niin sinun valkeutes on pimi\u00e4ss\u00e4 koittava, ja sinun h\u00e4m\u00e4r\u00e4s on oleva niinkuin puolip\u00e4iv\u00e4.\n58:11 Ja Herra johdattaa aina sinua, ja ravitsee sielus poudalla, ja sinun luus vahvistaa; ja sin\u00e4 olet oleva niinkuin kasvatettu yrttitarha ja niinkuin l\u00e4hde, josta ei koskaan vesi puutu.\n58:12 Ja se rakennetaan sinulta, joka kauvan on autiona ollut, ja sin\u00e4 lasket perustuksen, joka pysyy ijankaikkisesti; ja sin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman rauvenneen tukiaksi, ja teiden parantajaksi, ett\u00e4 siin\u00e4 saataisiin asua.\n58:13 Jos sin\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4t jalkas sabbatista pois, niin ettes tee sinun tahtoas minun pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4ni, niin se pit\u00e4\u00e4 iloiseksi sabbatiksi kutsuttaman, Herran kunnialliseksi pyh\u00e4ksi; sill\u00e4 niin sin\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ylist\u00e4t, kuin et tee sinun teit\u00e4s, etk\u00e4 niist\u00e4 l\u00f6ydet\u00e4, jotka sinulle kelpaavat, eli mit\u00e4 sin\u00e4 puhut.\n58:14 Silloin on sinulla ilo oleva Herrassa, ja min\u00e4 ylenn\u00e4n sinun maan kukkulain p\u00e4\u00e4lle, ja tahdon sinua ruokkia Jakobin sinun is\u00e4s perimisest\u00e4; sill\u00e4 Herran suu on sen puhunut.\n59:1 Katso, ei Herran k\u00e4si ole lyhennetty, niin ettei h\u00e4n voi auttaa, ja ei h\u00e4nen korvansa raskaat, ettei h\u00e4n kuule;\n59:2 Vaan teid\u00e4n pahuutenne eroittaa teid\u00e4t ja teid\u00e4n Jumalanne toisen toisestansa, ja teid\u00e4n syntinne k\u00e4tkev\u00e4t pois h\u00e4nen kasvonsa teilt\u00e4, niin ettei teit\u00e4 kuulla.\n59:3 Sill\u00e4 teid\u00e4n k\u00e4tenne ovat saastutetut verell\u00e4, ja sormenne v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4; teid\u00e4n huulenne puhuvat valhetta, ja kielenne latelevat v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n59:4 Ei ole yht\u00e4\u00e4n, joka saarnaa vanhurskautta eli tuomitsee uskollisesti. Turhuuteen luotetaan ja puhutaan kelpaamattomia; onnettomuudesta ovat he raskaat, ja synnytt\u00e4v\u00e4t tuskan.\n59:5 He hautovat basiliskin munia, ja kutovat h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin verkkoa: jos joku sy\u00f6 h\u00e4nen muniansa, niin h\u00e4nen t\u00e4ytyy kuolla, jos ne rikotaan, niin niist\u00e4 tulee kyyk\u00e4rme.\n59:6 Heid\u00e4n h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkins\u00e4 verkot ei kelpaa vaatteeksi, ja heid\u00e4n tekonsa ei kelpaa peitteeksi; sill\u00e4 heid\u00e4n ty\u00f6s\u00e4 ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4t ty\u00f6t, ja heid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4ns\u00e4 on v\u00e4kivalta.\n59:7 Heid\u00e4n jalkansa juoksevat pahaan ja ovat nopsat vuodattamaan viatonta verta; heid\u00e4n ajatuksensa ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4t ajatukset, heid\u00e4n teiss\u00e4ns\u00e4 on h\u00e4vitys ja vahinko.\n59:8 Ei he tunne rauhan teit\u00e4, eik\u00e4 ole oikeutta heid\u00e4n k\u00e4ymisiss\u00e4ns\u00e4; heid\u00e4n polkunsa ovat karsaat: joka niit\u00e4 k\u00e4y, ei h\u00e4nell\u00e4 ole ik\u00e4n\u00e4 rauhaa.\n59:9 Sent\u00e4hden on meist\u00e4 oikeus kaukana, ja vanhurskaus ei k\u00e4sit\u00e4 meit\u00e4; me odotimme valkeutta, katso, niin tulee pimeys: paistetta, ja katso, me vaellamme sumussa.\n59:10 Me haparoitsimme seini\u00e4 niinkuin sokiat, ja pitelimme niinkuin ne, joilla ei silmi\u00e4 ole; me loukkaamme itsemme puolip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 niinkuin h\u00e4m\u00e4riss\u00e4, me olemme pimeydess\u00e4 niinkuin kuolleet.\n59:11 Me myrisemme kaikki niinkuin karhut, ja vaikeroitsemme surkiasti niinkuin mettiset, sill\u00e4 me odotamme oikeutta, ja ei sit\u00e4 olekaan, autuutta, ja se on meist\u00e4 kaukana.\n59:12 Sill\u00e4 meid\u00e4n rikoksiamme on sinun edess\u00e4s aivan paljo, ja meid\u00e4n syntimme todistavat meit\u00e4 vastaan; sill\u00e4 meid\u00e4n rikoksemme on meit\u00e4 l\u00e4sn\u00e4, ja me tunnemme pahat tekomme.\n59:13 Rikoksella ja valheella Herraa vastaan me luovumme meid\u00e4n Jumalastamme, puhumaan v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 ja tottelemattomuutta, ajatellaksemme ja ladellaksemme v\u00e4\u00e4ri\u00e4 sanoja syd\u00e4mest\u00e4mme.\n59:14 Sent\u00e4hden on my\u00f6s oikeus palannut takaperin, ja vakuus on kauvas mennyt; sill\u00e4 totuus putoo kaduille, ja vakuus ei taida tulla edes.\n59:15 Totuus on pois, ja joka luopuu pahasta, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 oleman jokaisen saaliina. Herra n\u00e4kee sen, ja se on paha h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, ettei oikeutta ole.\n59:16 Ja h\u00e4n n\u00e4kee, ettei yht\u00e4\u00e4n miest\u00e4 ole, ja ihmettelee, ettei kenk\u00e4\u00e4n pyyd\u00e4 sit\u00e4 sovittaa: niin h\u00e4nen k\u00e4sivartensa vapahtaa h\u00e4nen, ja h\u00e4nen vanhurskautensa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tallella.\n59:17 Sill\u00e4 h\u00e4n pukee yllens\u00e4 vanhurskauden niinkuin rautapaidan, ja panee autuuden rautalakin p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4; ja puettaa itsens\u00e4 koston vaatteilla niinkuin puvulla, ja pukee yllens\u00e4 kiivauden niinkuin hameen:\n59:18 Niinkuin se, joka kostaa vihollisillensa heid\u00e4n ansionsa j\u00e4lkeen ja tahtoo maksaa vihamiehillens\u00e4 julmuudella, ja luodoille tahtoo h\u00e4n maksaa ansion j\u00e4lkeen,\n59:19 Ett\u00e4 Herran nime\u00e4 pelj\u00e4tt\u00e4isiin l\u00e4nnest\u00e4, ja h\u00e4nen kunniaansa id\u00e4st\u00e4, kuin h\u00e4n on tuleva niinkuin tydytetty virta, jonka Herran tuuli ajaa matkaan.\n59:20 Ja Zionille on tuleva vapahtaja, ja niille, jotka k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t pois synneist\u00e4 Jakobissa, sanoo Herra.\n59:21 Ja min\u00e4 teen t\u00e4m\u00e4n liiton heid\u00e4n kanssansa, sanoo Herra: minun henkeni, joka sinun p\u00e4\u00e4ll\u00e4s on, ja minun sanani, jotka min\u00e4 sinun suuhus pannut olen, ei pid\u00e4 l\u00e4htem\u00e4n sinun suustas, eik\u00e4 sinun siemenes suusta, ja lastes lasten suusta, sanoo Herra, nyt niin ijankaikkiseen.\n60:1 Nouse, ole kirkas; sill\u00e4 sinun valkeutes tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitses.\n60:2 Sill\u00e4 katso, pimeys peitt\u00e4\u00e4 maan, ja synkeys kansan; mutta Herra koittaa sinun ylitses, ja h\u00e4nen kunniansa pit\u00e4\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4ll\u00e4s n\u00e4ht\u00e4m\u00e4n.\n60:3 Ja pakanat pit\u00e4\u00e4 vaeltaman sinun valkeudessas, ja kuninkaat sinun paisteessas, joka sinun ylitses koittaa.\n60:4 Nosta silm\u00e4s, katso ymp\u00e4rilles, kaikki n\u00e4m\u00e4t kootut tulevat sinun tyk\u00f6s; sinun poikas tulevat kaukaa, ja sinun tytt\u00e4res kylkien vieress\u00e4 kasvatetaan.\n60:5 Silloin sin\u00e4 saat sen n\u00e4hd\u00e4 ja iloitset, sinun syd\u00e4mes ihmettelee, ja levitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4, kuin suuri paljous meren tyk\u00f6n\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyy sinun tyk\u00f6s, ja pakanain voima tulee sinulle.\n60:6 Kamelein paljous on peitt\u00e4v\u00e4 sinun, nopsat Midianin ja Ephan kamelit; ne kaikki tulevat Sabasta; kultaa ja pyh\u00e4\u00e4 savua he tuovat, ja he ilmoittavat Herran kiitoksen.\n60:7 Kaikki Kedarin laumat kokoontuvat sinun tyk\u00f6s, ja Nebajotin oinaat palvelevat sinua: ne pit\u00e4\u00e4 minun otolliselle alttarilleni uhrattaman, sill\u00e4 min\u00e4 tahdon minun kunniani huoneen kaunistaa.\n60:8 Kutka ovat nuo, jotka lent\u00e4v\u00e4t niinkuin pilvet, ja niinkuin mettiset akkunoillensa?\n60:9 Sill\u00e4 minua luodot odottavat, ja haahdet meress\u00e4 ensim\u00e4isin\u00e4 tuomaan sinun lapses t\u00e4h\u00e4n kaukaa; heid\u00e4n hopiansa ja kultansa heid\u00e4n kanssansa, Herran sinun Jumalas ja Israelin Pyh\u00e4n nimeen, joka sinua kunnioitti.\n60:10 Muukalaisten lapset pit\u00e4\u00e4 sinun muuris rakentaman, ja heid\u00e4n kuninkaansa pit\u00e4\u00e4 sinua palveleman; sill\u00e4 vihassani l\u00f6in min\u00e4 sinua, ja armoissani min\u00e4 armahdan sinua.\n60:11 Ja sinun porttis pit\u00e4\u00e4 alati avoinna oleman, ja ei pid\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 eik\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 suljettaman, ett\u00e4 pakanain voima tuotaisiin, ja heid\u00e4n kuninkaansa saatettaisiin sinun tyk\u00f6s.\n60:12 Sill\u00e4 ne pakanat ja valtakunnat, jotka ei tahdo sinua palvella, pit\u00e4\u00e4 hukkuman, ja pakanat pit\u00e4\u00e4 per\u00e4ti hukutettaman.\n60:13 Libanonin kunnia pit\u00e4\u00e4 tuleman sinun tyk\u00f6s, honka, tammi ja buksipuu ynn\u00e4, kaunistamaan minun pyh\u00e4\u00e4 siaani; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon jalkani sian kunnioittaa.\n60:14 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s kumaroissansa sinun tyk\u00f6s tuleman, jotka sinua sortaneet ovat, ja kaikki, jotka sinua pilkanneet ovat, pit\u00e4\u00e4 lankeeman sinun jalkais eteen, ja kutsuman sinun Herran kaupungiksi, Israelin Pyh\u00e4n Zioniksi.\n60:15 Ett\u00e4s olet hylj\u00e4tty ja vihattu ollut, kussa ei kenk\u00e4\u00e4n vaeltanut, tahdon min\u00e4 sinua ijankaikkiseksi korkeudeksi tehd\u00e4, ja iloksi suvusta sukuun;\n60:16 Ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 pakanain rieskaa imem\u00e4n, ja kuningasten nis\u00e4t pit\u00e4\u00e4 sinua imett\u00e4m\u00e4n: ett\u00e4s tuntisit minun Herraksi sinun vapahtajakses, ja ett\u00e4 min\u00e4, Jakobin v\u00e4kev\u00e4, olen sinun lunastajas.\n60:17 Min\u00e4 tahdon saattaa kultaa vasken siaan, ja hopiaa raudan siaan, ja vaskea puiden siaan ja rantaa kivien sijaan ja tahdon tehd\u00e4 vaivas rauhaksi, ja ty\u00f6s vanhurskaudeksi.\n60:18 Ei en\u00e4\u00e4n sinun maallas v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 kuuluman pid\u00e4, ei vahinkoa, eik\u00e4 kadotusta sinun \u00e4\u00e4riss\u00e4s; vaan sinun muuris pit\u00e4\u00e4 autuudeksi ja sinun porttis kiitokseksi kutsuttaman.\n60:19 Ei auringon pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 sinulle paistaman, eik\u00e4 kuun valon sinua valaiseman; vaan Herra on sinun ijankaikkinen valkeutes, ja sinun Jumalas on sinun ylistykses.\n60:20 Ei sinun aurinkos en\u00e4\u00e4n laske, eik\u00e4 kuus kadota valoansa; sill\u00e4 Herra on sinun ijankaikkinen valkeutes, ja sinun murhep\u00e4iv\u00e4s loppuvat.\n60:21 Ja sinun kansas on kaikki vanhurskas oleva, ja maan piirin ijankaikkisesti omistava, niinkuin minun istutukseni vesat ja k\u00e4sialani ovat minulle ylistykseksi.\n60:22 V\u00e4h\u00e4inen pit\u00e4\u00e4 tuhanneksi tuleman, ja piskuinen v\u00e4kev\u00e4ksi kansaksi: min\u00e4 Herra tahdon sen ajallansa toimittaa.\n61:1 Herran, Herran henki on minun p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni, sent\u00e4hden on Herra minua voidellut, saarnaamaan k\u00f6yhille hyv\u00e4\u00e4 sanomaa; h\u00e4n on minun l\u00e4hett\u00e4nyt parantamaan s\u00e4rjettyj\u00e4 syd\u00e4mi\u00e4: saarnaamaan vangeille lunastusta ja sidotuille p\u00e4\u00e4semist\u00e4;\n61:2 Saarnaamaan Herran otollista vuotta, ja meid\u00e4n Jumalamme kostop\u00e4iv\u00e4\u00e4; lohduttamaan kaikkia murheellisia;\n61:3 Ett\u00e4 min\u00e4 saattaisin murheellisille Zionissa kaunistuksen tuhan edest\u00e4, ja ilo\u00f6ljyn murheen edest\u00e4, ja kauniit vaatteet murheellisen hengen edest\u00e4; ett\u00e4 he vanhurskauden puuksi kutsuttaisiin, Herran istuttamisen ylistykseksi.\n61:4 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vanhat autiot paikat rakentaman, ja parantaman mit\u00e4 muinen on h\u00e4vitetty; heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 autiot kaupungit uudistaman, jotka suvusta sukuun h\u00e4vitettyn\u00e4 olivat.\n61:5 Muukalaiset pit\u00e4\u00e4 seisoman ja teid\u00e4n laumanne kaitseman; ja vierasten lapset pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n peltomiehenne ja viinam\u00e4kenne miehet oleman.\n61:6 Mutta teit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Herran papiksi kutsuttaman, ja sanottaman: te olette meid\u00e4n Jumalamme palveliat, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pakanain hyvyyden sy\u00f6m\u00e4n, ja heid\u00e4n kunniastansa pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kerskaaman.\n61:7 Teid\u00e4n h\u00e4pi\u00e4nne edest\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kaksinkertaisesti saaman, ja h\u00e4v\u00e4istyksen edest\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n riemuitseman osassansa: sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n kaksinkertaisesti maansa omistaman: heill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ijankaikkinen riemu oleman.\n61:8 Sill\u00e4 min\u00e4 olen Herra, joka oikeutta rakastan, ja vihaan ry\u00f6v\u00e4tty\u00e4 polttouhria: ja tahdon saattaa, ettei heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 pid\u00e4 turha oleman, ja teen ijankaikkisen liiton heid\u00e4n kanssansa.\n61:9 Ja heid\u00e4n siemenens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 pakanain seassa tunnettaman, ja heid\u00e4n j\u00e4lkeentulevaisensa kansain seassa; ett\u00e4 jokainen, joka heid\u00e4t n\u00e4kee, pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4t tunteman, ett\u00e4 he ovat siunattu siemen Herralta.\n61:10 Min\u00e4 iloitsen suuresti Herrassa, ja minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani; sill\u00e4 h\u00e4n puetti minun autuuden vaatteilla, ja verhoitti minun vanhurskauden hameella: niinkuin ylk\u00e4 kaunistettu papillisella kaunistuksella, ja niinkuin morsian kaunistettu kaunistuksessansa.\n61:11 Sill\u00e4 niinkuin hedelm\u00e4 kasvaa maasta, ja siemen yrttitarhassa putkahtaa, niin antaa Herra, Herra vanhurskauden ja kiitoksen k\u00e4yd\u00e4 yl\u00f6s kaikkein pakanain edess\u00e4.\n62:1 Zionin t\u00e4hden en min\u00e4 vaikene, ja Jerusalemin t\u00e4hden en min\u00e4 lakkaa, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4nen vanhurskautensa koittaa niinkuin paiste, ja h\u00e4nen autuutensa palaa niinkuin tulisoitto.\n62:2 Ett\u00e4 pakanatkin n\u00e4kisiv\u00e4t sinun vanhurskautes, ja kaikki kunikaat sinun kunnias. Ja sin\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n uudella nimell\u00e4, jonka Herran suu on nimitt\u00e4v\u00e4.\n62:3 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 oleman kunnian kruunu Herran k\u00e4desss\u00e4, ja kuninkaan hiippa sinun Jumalas k\u00e4dess\u00e4.\n62:4 Et sin\u00e4 en\u00e4\u00e4n kutsuta hylj\u00e4tyksi, eik\u00e4 sinun maatas en\u00e4\u00e4 sanota h\u00e4vitetyksi, vaan sin\u00e4 kutsutaan: minun suosioni on h\u00e4ness\u00e4, ja sinun maas asuttavaksi; sill\u00e4 Herra on mielistynyt sinuun, ja sinun maallas asutaan.\n62:5 Sill\u00e4 niinkuin nuorukainen rakastaa neitsytt\u00e4, niin sinun lapses pit\u00e4\u00e4 sinua rakastaman; ja niinkuin ylk\u00e4 iloitsee morsiamestansa, niin my\u00f6s sinun Jumalas iloitsee sinusta.\n62:6 Jerusalem, min\u00e4 asetan vartiat muuris p\u00e4\u00e4lle, jotka ei ik\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 eik\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 vaikene; ja jotka Herran muistatte, ei teid\u00e4n pid\u00e4 vaiti oleman.\n62:7 Ja ei teid\u00e4n pid\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 vaikeneman, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n sen vahvistaa, ja asettaa Jerusalemin maan p\u00e4\u00e4lle kiitokseksi.\n62:8 Herra vannoo oikian k\u00e4tens\u00e4 kautta, ja voimansa k\u00e4sivarren kautta: en min\u00e4 tahdo en\u00e4\u00e4n antaa jyvi\u00e4s vihollistes sy\u00f6d\u00e4, enk\u00e4 viinaas, jonka t\u00e4hden sin\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 teit, muukalaisten juoda;\n62:9 Vaan jotka sen kokoovat, sy\u00f6v\u00e4t sit\u00e4 ja kiitt\u00e4v\u00e4t Herraa; ja jotka sit\u00e4 kokoovat, juovat sit\u00e4 minun pyhyyteni esihuoneissa.\n62:10 Menk\u00e4\u00e4t, menk\u00e4\u00e4t porttein kautta, peratkaat tiet\u00e4 kansalle: silitt\u00e4k\u00e4\u00e4t, silitt\u00e4k\u00e4\u00e4t polut, siirt\u00e4k\u00e4\u00e4t kivet pois, ylent\u00e4k\u00e4\u00e4t lippu kansain p\u00e4\u00e4lle.\n62:11 Katso, Herra antaa sen kuulua hamaan maailman \u00e4\u00e4riin asti: sanokaat Zionin tytt\u00e4relle: katso, sinun autuutes tulee, katso, h\u00e4nen palkkansa on h\u00e4nen my\u00f6t\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4.\n62:12 Ja he pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman pyh\u00e4ksi kansaksi, Herran lunastetuiksi; ja sin\u00e4 kutsutaan etsityksi ja ei hylj\u00e4tyksi kaupungiksi.\n63:1 Kuka on se, joka tulee Edomista, punaisilla vaatteilla Botsrasta, joka niin on kaunistettu vaatteissansa, ja k\u00e4y suuressa voimassansa? Min\u00e4 joka puhun vanhurskautta, ja taidan kyll\u00e4 auttaa.\n63:2 Miksi ovat siis vaattees niin punaiset, ja pukus niinkuin viinakuurnan sotkujan?\n63:3 Min\u00e4 sotkun viinakuurnan yksin\u00e4ni, ja ei yksik\u00e4\u00e4n kansasta minun kanssani. Min\u00e4 tallaan heit\u00e4 vihassani, ja sotkun heit\u00e4 julmuudessani; siit\u00e4 on heid\u00e4n verens\u00e4 priiskunut vaatteisiini, ja min\u00e4 olen saastuttanut kaikki minun pukuni;\n63:4 Sill\u00e4 min\u00e4 olen s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt itselleni kostop\u00e4iv\u00e4n, ja vuosi on tullut omiani pelastaa.\n63:5 Sill\u00e4 min\u00e4 katsoin ymp\u00e4rilleni, ja ei ollut auttajaa, ja min\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styin, ja ei kenk\u00e4\u00e4n holhonut minua; vaan minun k\u00e4sivarteni vapahti minun, ja minun vihani holhoi minua.\n63:6 Ja min\u00e4 olen tallannut kansat vihassani, ja tehnyt heit\u00e4 juovuksiin minun julmuudessani; ja sys\u00e4sin heid\u00e4n voittonsa maahan.\n63:7 Min\u00e4 tahdon Herran laupiutta muistaa, ja Herran kiitosta kaikista niist\u00e4, mitk\u00e4 Herra meille tehnyt on, ja sit\u00e4 suurta hyvyytt\u00e4 Israelin huoneelle, jonka h\u00e4n sille tehnyt on, suuren laupiutensa ja hyvyytens\u00e4 kautta.\n63:8 Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: he ovat tosin minun kansani, lapset, jotka ei valhetteliat ole; ja h\u00e4n oli heid\u00e4n vapahtajansa.\n63:9 Kaikessa heid\u00e4n ahdistuksessansa oli h\u00e4nell\u00e4 ahdistus, ja enkeli, joka h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 on, autti heit\u00e4; rakkautensa ja armonsa t\u00e4hden h\u00e4n lunasti heit\u00e4, ja otti heit\u00e4 yl\u00f6s, ja kantoi heit\u00e4 aina vanhasta t\u00e4h\u00e4n asti.\n63:10 Mutta he olivat vastahakoiset, ja vihoittivat h\u00e4nen Pyh\u00e4n Henkens\u00e4; sent\u00e4hden h\u00e4n muuttui heid\u00e4n viholliseksensa, ja soti heit\u00e4 vastaan.\n63:11 Ja h\u00e4nen kansansa muisti taas entisi\u00e4 Moseksen aikoja. Kussa siis nyt se on, joka heid\u00e4t vei ulos merest\u00e4 laumansa paimenen kanssa? Kussa on se, joka Pyh\u00e4n Henkens\u00e4 heid\u00e4n sekaansa antoi;\n63:12 Joka oikialla k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 Moseksen vei, kunniallisella k\u00e4sivarrellansa; joka vedet jakoi heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4, tehd\u00e4ksens\u00e4 itsellens\u00e4 ijankaikkista nime\u00e4;\n63:13 Joka heit\u00e4 vei syvyyden kautta, niinkuin hevoset korvessa, ilman kompastumata.\n63:14 Niinkuin karjan, joka kedolle menee, saatti Herran Henki heid\u00e4t lepoon, niin sin\u00e4 my\u00f6s kansas johdatit, tehd\u00e4kses itselles ijankaikkista nime\u00e4.\n63:15 Niin katso nyt taivasta, ja katso t\u00e4nne alas pyh\u00e4st\u00e4 ja kunniallisesta asuinsiastas. Kusssa nyt on kiivautes ja voimas? sinun suuri syd\u00e4mellinen laupiutes kovennetaan minua vastaan.\n63:16 Sin\u00e4 olet kuitenkin meid\u00e4n Is\u00e4mme; sill\u00e4 ei Abraham meist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4, ja ei Israel meit\u00e4 tunne; mutta sin\u00e4 Herra olet meid\u00e4n Is\u00e4mme ja meid\u00e4n Lunastajamme; ja se on ij\u00e4ti sinun nimes.\n63:17 Miksis, Herra, sallit meid\u00e4n eksy\u00e4 sinun teilt\u00e4s, ja annoit syd\u00e4memme paatua, ettemme sinua pelj\u00e4nneet? Palaja palveliais t\u00e4hden ja perimises sukukuntain t\u00e4hden.\n63:18 He omistavat l\u00e4hes kaiken sinun pyh\u00e4n kansas; meid\u00e4n vihollisemme polkevat sinun pyhyytes alas.\n63:19 Me olemme juuri niinkuin ennenkin, kuin et sin\u00e4 meit\u00e4 hallinnut, ja emme olleetkaan sinun nimees nimitetyt.\n64:1 Jospa sin\u00e4 taivaat halkaisisit, ja astuisit alas, ett\u00e4 vuoret vuotaisivat sinun edess\u00e4s, niinkuin palava vesi kiehuu pois v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 tulella,\n64:2 Ett\u00e4 sinun nimes tulis tiett\u00e4v\u00e4ksi sinun vihollisilles, ja ett\u00e4 pakanat sinun edess\u00e4s vapisisivat.\n64:3 Niiden ihmeitten t\u00e4hden, jotka sin\u00e4 teet, joita ei kenk\u00e4\u00e4n toivonut; koska sin\u00e4 menit alas, ja vuoret edess\u00e4s sulaisivat.\n64:4 Ja ei maailman alusta kuultu, eik\u00e4 korville tullut ole, eli yksik\u00e4\u00e4n silm\u00e4 n\u00e4hnyt ole, paitsi sinua Jumala, mik\u00e4 niille tapahtuu, jotka sinua odottavat.\n64:5 Sin\u00e4 kohtasit niit\u00e4 iloisna, jotka tekiv\u00e4t vanhurskautta, ja sinua muistelivat sinun teill\u00e4s. Katso, sin\u00e4 vihastuit, koska me synti\u00e4 teimme ja kauvan niiss\u00e4 viivyimme, mutta kuitenkin meit\u00e4 autettiin.\n64:6 Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meid\u00e4n vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meid\u00e4n syntimme viskoivat meit\u00e4 niinkuin tuuli.\n64:7 Ja ei ole sit\u00e4, joka rukoilee sinun nime\u00e4s, ja nousee sinuun kiinni tarttumaan; sill\u00e4 sin\u00e4 peit\u00e4t kasvos meilt\u00e4, ja annat meid\u00e4t n\u00e4\u00e4nty\u00e4 suurissa synneiss\u00e4mme.\n64:8 Mutta nyt Herra, sin\u00e4 olet meid\u00e4n Is\u00e4mme; me olemme savi, sin\u00e4 olet meid\u00e4n valajamme, ja me olemme kaikki sinun k\u00e4sialas.\n64:9 \u00c4l\u00e4, Herra, niin kovin vihastu, ja \u00e4l\u00e4 ij\u00e4ti ajattele synti\u00e4mme; katso sit\u00e4, ett\u00e4 me olemme kaikki sinun kansas.\n64:10 Sinun pyhyytes kaupungit ovat h\u00e4vitetyt, Zion on autioksi tehty ja Jerusalem on kylmill\u00e4.\n64:11 Meid\u00e4n pyhyytemme ja kunniamme huone, jossa meid\u00e4n is\u00e4mme sinua kunnioittivat, on tulella poltettu; ja kaikki meid\u00e4n kauniimpamme ovat h\u00e4v\u00e4istyt.\n64:12 Herra, maltatkos sinus n\u00e4ist\u00e4 niin kovana pit\u00e4\u00e4 ja vaiti olla, ja ly\u00f6d\u00e4 meit\u00e4 niin kovin alas.\n65:1 Min\u00e4 etsit\u00e4\u00e4n niilt\u00e4, jotka ei kysyneet minua; min\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4n niilt\u00e4, jotka ei minua etsineet; ja pakanoille, jotka ei rukoilleet minun nime\u00e4ni, sanon min\u00e4: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n65:2 Min\u00e4 kokotan k\u00e4teni koko p\u00e4iv\u00e4n tottelemattomalle kansalle, joka vaeltaa ajatustensa j\u00e4lkeen sit\u00e4 tiet\u00e4, joka ei hyv\u00e4 ole;\n65:3 Sille kansalle, joka vihoittaa minun, on aina minun kasvoini edess\u00e4: uhraa yrttitarhoissa, suitsuttaa tulikivien p\u00e4\u00e4ll\u00e4;\n65:4 Asuu hautain keskell\u00e4, on y\u00f6t\u00e4 luolissa, sy\u00f6 sian lihaa, ja heill\u00e4 on kauhia liemi heid\u00e4n padoissansa,\n65:5 Ja sanovat: mene puolelles, ja \u00e4l\u00e4 satu minuun, sill\u00e4 min\u00e4 olen pyhempi sinua: n\u00e4iden pit\u00e4\u00e4 oleman savun minun vihassani, ja tulen, joka palaa koko p\u00e4iv\u00e4n.\n65:6 Katso, minun edess\u00e4ni on kirjoitettu: en min\u00e4 tahdo olla \u00e4\u00e4neti, vaan min\u00e4 tahdon maksaa, ja maksaa heid\u00e4n helmaansa,\n65:7 Sek\u00e4 teid\u00e4n pahat tekonne, ja teid\u00e4n is\u00e4inne pahat teot yhten\u00e4ns\u00e4, sanoo Herra: ne jotka vuorilla suitsuttaneet, ja minua kukkuloilla h\u00e4v\u00e4isseet ovat; min\u00e4 tahdon j\u00e4lleen mitata heid\u00e4n entiset ty\u00f6ns\u00e4 heid\u00e4n helmaansa.\n65:8 N\u00e4in sanoo Herra: niinkuin viina l\u00f6yt\u00e4\u00e4n viinamarjoissa, ja sanotaan: \u00e4l\u00e4 sit\u00e4 h\u00e4vit\u00e4, sill\u00e4 siin\u00e4 on siunaus: juuri niin tahdon min\u00e4 minun palveliani t\u00e4hden tehd\u00e4, etten min\u00e4 sit\u00e4 kaikkea h\u00e4vit\u00e4.\n65:9 Vaan johdatan Jakobista siemenen, ja Juudasta sen, joka minun vuorellani asuman pit\u00e4\u00e4; sill\u00e4 minun valittuni pit\u00e4\u00e4 sen omistaman, ja minun palveliani siin\u00e4 asuman.\n65:10 Ja Saaronin pit\u00e4\u00e4 oleman laumain huoneen, ja Akorin laakson karjan pihaton, minun kansalleni, joka minua etsii.\n65:11 Mutta te, jotka hylk\u00e4\u00e4tte Herran, ja unohdatte minun pyh\u00e4n vuoreni, ja nostatte Gadille p\u00f6yd\u00e4n ja panette juomauhria t\u00e4yteen Menille:\n65:12 Olkaan, min\u00e4 tahdon lukea teit\u00e4 miekkaan, niin ett\u00e4 teid\u00e4n kaikkein pit\u00e4\u00e4 lankeeman teurastamiseen; sill\u00e4 min\u00e4 kutsuin, ja ette mit\u00e4\u00e4n vastanneet, min\u00e4 puhuin, ja ette kuulleet, vaan teitte pahaa minun silm\u00e4ini edess\u00e4, ja valitsitte mit\u00e4 en min\u00e4 tahtonut.\n65:13 Sent\u00e4hden sanoo Herra,Herra n\u00e4in: katso, minun palveliani sy\u00f6v\u00e4t, mutta teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 isooman; katso, minun palveliani juovat, mutta teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 janooman; katso, minun palveliani iloitsevat, mutta teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman.\n65:14 Katso, minun palveliani riemuitsevat hyv\u00e4st\u00e4 mielest\u00e4, mutta teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 syd\u00e4men kivusta parkuman, ja hengen ahdistuksessa ulvoman.\n65:15 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n teid\u00e4n nimenne minun valituilleni valaksi; ja Herra Jumala on tappava sinun, mutta h\u00e4nen palveliansa nimitet\u00e4\u00e4n toisella nimell\u00e4.\n65:16 Ett\u00e4 joka itsens\u00e4 siunaa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, h\u00e4n siunaa itsens\u00e4 totisessa Jumalassa, ja joka vannoo maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, se vannoo totisen Jumalan kautta; sill\u00e4 entiset ahdistukset ovat unhotetut, ja ovat minun silmist\u00e4ni peitetyt.\n65:17 Sill\u00e4 katso, min\u00e4 luon uuden taivaan ja uuden maan, ja entisi\u00e4 ei pid\u00e4 muistettaman, eik\u00e4 mieleen johdatettaman.\n65:18 Vaan iloitkaat ja riemuitkaat ijankaikkisesti niiss\u00e4, kuin min\u00e4 luon; sill\u00e4 katso, min\u00e4 luon Jerusalemin iloksi ja h\u00e4nen kansansa riemuksi.\n65:19 Ja min\u00e4 tahdon iloita Jerusalemista ja riemuita minun kansastani; ja ei h\u00e4ness\u00e4 en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 kuultaman itkun \u00e4\u00e4nt\u00e4 eik\u00e4 valituksen \u00e4\u00e4nt\u00e4.\n65:20 Ei siell\u00e4 pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n lapsia oleman, jotka ei p\u00e4iviins\u00e4 ulotu, eik\u00e4 vanhoja, jotka ei vuosiansa t\u00e4yt\u00e4; sill\u00e4 sadan vuotiset lapset pit\u00e4\u00e4 kuoleman, ja sadan ajastaikaiset syntiset pit\u00e4\u00e4 kirotut oleman.\n65:21 He rakentavat huoneita, ja niiss\u00e4 asuvat: he istuttavat viinapuita, ja niiden hedelmist\u00e4 sy\u00f6v\u00e4t.\n65:22 Ei heid\u00e4n pid\u00e4 muiden asua rakentaman, eik\u00e4 istuttaman muiden sy\u00f6d\u00e4; sill\u00e4 minun kansani p\u00e4iv\u00e4t pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin puun p\u00e4iv\u00e4t, ja heid\u00e4n k\u00e4sialansa pit\u00e4\u00e4 vanheneman minun valittuini tyk\u00f6n\u00e4.\n65:23 Ei heid\u00e4n pid\u00e4 hukkaan ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4n, eik\u00e4 turmeluksessa synnytt\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 he ovat Herran siunattuin siemen, ja heid\u00e4n j\u00e4lkeentulevaisensa heid\u00e4n kanssansa.\n65:24 Ja tapahtuu, ett\u00e4 ennenkuin he huutavat, tahdon min\u00e4 vastata; koska he viel\u00e4 puhuvat, tahdon min\u00e4 kuulla.\n65:25 Susi ja lammas pit\u00e4\u00e4 ynn\u00e4 laitumella k\u00e4ym\u00e4n, jalopeura ja h\u00e4rk\u00e4 yhdess\u00e4 korsia sy\u00f6m\u00e4n, ja k\u00e4rmeet pit\u00e4\u00e4 maata sy\u00f6m\u00e4n. Ei heid\u00e4n pid\u00e4 vahinkoa tekem\u00e4n, eik\u00e4 turmeleman koko mimun pyh\u00e4ll\u00e4 vuorellani, sanoo Herra.\n66:1 N\u00e4in sanoo Herra: taivas on minun istuimeni, ja maa minun jalkaini astinlauta. Mik\u00e4 siis on se huone, jonka te minulle rakennatte, eli mik\u00e4 on minun leposiani?\n66:2 Ja minun k\u00e4teni on kaikki n\u00e4m\u00e4t tehnyt ja kaikki n\u00e4m\u00e4t ovat tehdyt, sanoo Herra; mutta min\u00e4 katson sen puoleen, joka raadollinen ja s\u00e4rjetyll\u00e4 hengell\u00e4 on, ja joka vapisee minun sanani edess\u00e4.\n66:3 Sill\u00e4 joka h\u00e4rj\u00e4n teurastaa, on niinkuin h\u00e4n miehenkin tappais; joka lampaan uhraa, on niinkuin h\u00e4n koiran niskat taittais; joka ruokauhria tuo, on niinkuin h\u00e4n sian verta uhrais; joka pyh\u00e4\u00e4 savua muistelee, on niinkuin h\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 kiitt\u00e4is: n\u00e4it\u00e4 he valitsevat teiss\u00e4ns\u00e4, ja heid\u00e4n sielunsa mielistyy heid\u00e4n kauhistuksiinsa.\n66:4 Sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 my\u00f6s valita heid\u00e4n pilkkansa, ja jota he pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, sen saatan min\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4; sent\u00e4hden ett\u00e4 min\u00e4 kutsuin, ja ei kenk\u00e4\u00e4n vastannut, min\u00e4 puhuin, ja ei he kuulleet. Ja he tekiv\u00e4t pahaa minun silm\u00e4ini edess\u00e4, ja valitsivat, jota en min\u00e4 tahtonut.\n66:5 Kuulkaat Herran sanaa te, jotka h\u00e4nen sanaansa pelk\u00e4\u00e4tte: teid\u00e4n veljenne, jotka teit\u00e4 vihasivat, ja eroittivat teid\u00e4t heist\u00e4ns\u00e4 minun nimeni t\u00e4hden, he sanovat: olkoon Herra ylistetty! vaan ilmaantukaan h\u00e4n teid\u00e4n iloonne; mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman.\n66:6 Sill\u00e4 metelin \u00e4\u00e4ni (pit\u00e4\u00e4 kuuluman) kaupungista, \u00e4\u00e4ni templist\u00e4, Herran \u00e4\u00e4ni, joka vihollisensa kostaa ansion j\u00e4lkeen.\n66:7 H\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4 ennenkuin h\u00e4n saa kivun; h\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4 pojan ennenkuin h\u00e4nen kipunsa tulee.\n66:8 Kuka on ik\u00e4n\u00e4 senkaltaista kuullut? kuka on ik\u00e4n\u00e4 senkaltaista n\u00e4hnyt? Saaneeko koko maa yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 synnytt\u00e4misen kivun? syntyneek\u00f6 kaikki kansa yht\u00e4 haavaa? kuitenkin on Zion, saatuansa synnytt\u00e4misen kivun, my\u00f6s synnytt\u00e4nyt.\n66:9 Eik\u00f6 minun, joka muut saatan synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, pit\u00e4isi itse my\u00f6s synytt\u00e4m\u00e4n? sanoo Herra; pit\u00e4isk\u00f6 minun antaman muiden synnytt\u00e4\u00e4, ja itse hedelm\u00e4t\u00f6in oleman? sanoo sinun Jumalas.\n66:10 Iloitkaat Jerusalemin kanssa, ja ihastukaat h\u00e4nest\u00e4 kaikki, jotka h\u00e4nt\u00e4 rakastatte; iloitkaat suuresti h\u00e4nen kanssansa kaikki te, jotka t\u00e4h\u00e4nasti olette h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 murheelliset olleet.\n66:11 Sill\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 imem\u00e4n ja ravittaman h\u00e4nen lohdutuksensa nisist\u00e4; teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lyps\u00e4m\u00e4n ja ilahuttaman teit\u00e4nne h\u00e4nen kunniansa kirkkaudesta.\n66:12 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: katso min\u00e4 levit\u00e4n h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 rauhan niinkuin virran, ja pakanain kunnian niinkuin vuotavan ojan, jota te saatte ime\u00e4; ja teit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 syliss\u00e4 kannettaman, ja polvien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ihanteleman.\n66:13 Niinkuin \u00e4iti poikaansa lohduttaa, niin min\u00e4 tahdon teit\u00e4 lohduttaa, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Jerusalemissa lohdutuksen saaman.\n66:14 Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen n\u00e4kem\u00e4n, ja teid\u00e4n syd\u00e4menne pit\u00e4\u00e4 iloitseman, ja teid\u00e4n luunne pit\u00e4\u00e4 vihoittaman niinkuin ruoho; niin tunnetaan Herran k\u00e4si h\u00e4nen palvelioissansa, ja h\u00e4nen vihollisissansa.\n66:15 Sill\u00e4 katso, Herra tulee tulella, ja h\u00e4nen rattaansa ovat niinkuin tuulisp\u00e4\u00e4; ett\u00e4 h\u00e4n kostais vihansa hirmuisuudessa, ja rangaistuksen tulen liekiss\u00e4.\n66:16 Sill\u00e4 Herra on tuomitseva tulella ja miekallansa kaiken lihan; ja Herralta tapetuita pit\u00e4\u00e4 paljo oleman.\n66:17 Jotka heit\u00e4ns\u00e4 pyhitt\u00e4v\u00e4t ja puhdistavat yrttitarhoissa, yksi t\u00e4\u00e4ll\u00e4, toinen siell\u00e4, ja sy\u00f6v\u00e4t sian lihaa, kauhistuksia ja hiiri\u00e4: kaikki n\u00e4m\u00e4t pit\u00e4\u00e4 lopetettaman yht\u00e4 haavaa, sanoo Herra.\n66:18 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon tulla ja koota heid\u00e4n ajatuksensa ja tekonsa, ynn\u00e4 kaikkein pakanain ja kielten kanssa, ett\u00e4 he tulisivat ja n\u00e4kisiv\u00e4t minun kunniani.\n66:19 Ja min\u00e4 asetan merkin heid\u00e4n sekaansa, ja muutamat niist\u00e4, kuin pelastetut ovat, l\u00e4het\u00e4n min\u00e4 pakanoille meren tyk\u00f6, joutsimiehen puoleen, Puliin ja Ludiin, Tubaliin ja Javaan p\u00e4in, ja niihin kaukaisiin saariin, joissa ei t\u00e4h\u00e4nasti mit\u00e4\u00e4n ole minusta kuultu, ja ei ole minun kunniaani n\u00e4hneet: ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun kunniani pakanain seassa ilmoittaman.\n66:20 Ja tuoman ulos kaikki teid\u00e4n veljenne kaikista pakanoista, Herralle ruokauhriksi, hevosilla ja rattailla, paareilla, muuleilla ja liukkailla juhdilla Jerusalemiin minun pyh\u00e4n vuoreni puoleen, sanoo Herra: niinkuin Israelinkin lapset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran huoneeseen.\n66:21 Ja min\u00e4 tahdon niist\u00e4 ottaa papit ja Levil\u00e4iset, sanoo Herra.\n66:22 Sill\u00e4 niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka min\u00e4 teen, ovat minun edess\u00e4ni, sanoo Herra, juuri niin pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n siemenenne ja nimenne pysym\u00e4n.\n66:23 Ja kaikki liha pit\u00e4\u00e4 yhdest\u00e4 kuukaudesta niin toiseen, ja yhdest\u00e4 sabbatista niin toiseen, tuleman kumartamaan minun eteeni, sanoo Herra:\n66:24 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n ulos, ja katseleman niiden ihmisten raatoja, jotka minua vastaan v\u00e4\u00e4rin tekiv\u00e4t; sill\u00e4 ei heid\u00e4n matonsa pid\u00e4 kuoleman, eik\u00e4 heid\u00e4n tulensa sammuman, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaikelle lihalle kauhistukseksi oleman.","title":"Finnish Bible: Isaiah","type":"page"}