{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/jam.htm","path":"bib/wb/fin/jam.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/jam.htm","text":"1:1 Jakob, Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palvelia, kahdelletoistakymmenelle sukukunnalle, jotka hajalla ovat, toivottaa terveytt\u00e4!\n1:2 Minun rakkaat veljeni, pit\u00e4k\u00e4\u00e4t se sulana riemuna, kuin te moninaisiin kiusauksiin lankeatte,\n1:3 Tiet\u00e4en, ett\u00e4 teid\u00e4n uskonne koettelemus vaikuttaa k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden.\n1:4 Mutta olkoon k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4 t\u00e4ydellinen ty\u00f6, ett\u00e4 te t\u00e4ydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei miss\u00e4\u00e4n puuttuvaiset.\n1:5 Mutta jos joltain teist\u00e4 viisautta puuttuis, h\u00e4n anokaan sit\u00e4 Jumalalta, joka h\u00e4nelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se h\u00e4nelle annetaan.\n1:6 Mutta anokaan uskossa ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4; sill\u00e4 joka ep\u00e4ilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan,\n1:7 \u00c4lk\u00e4\u00e4n se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa.\n1:8 Ep\u00e4ilev\u00e4inen mies horjuu kaikissa teiss\u00e4ns\u00e4.\n1:9 Mutta veli, joka n\u00f6yr\u00e4 on, kehukaan korotuksestansa;\n1:10 Ja taas, joka rikas on, (se kehukaan) alentamisestansa; sill\u00e4 niinkuin ruohon kukoistus pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen katooman pois.\n1:11 Sill\u00e4 aurinko nousi helteen kanssa ja kuivasi ruohon, ja sen kukkanen varisi, ja h\u00e4nen kauneutensa katosi; niin my\u00f6s rikkaan pit\u00e4\u00e4 teiss\u00e4ns\u00e4 lakastuman.\n1:12 Autuas on se mies, joka kiusauksen k\u00e4rsii; sill\u00e4 koska h\u00e4n koeteltu on, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka h\u00e4nt\u00e4 rakastavat.\n1:13 \u00c4lk\u00e4\u00e4n kenk\u00e4\u00e4n sanoko, kuin h\u00e4nt\u00e4 kiusataan, ett\u00e4 h\u00e4n Jumalalta kiusataan; sill\u00e4 ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei h\u00e4n ket\u00e4\u00e4n kiusaa,\n1:14 Vaan jokainen kiusataan, kuin h\u00e4n omalta himoltansa vietell\u00e4\u00e4n ja houkutellaan.\n1:15 Sitte kuin himo on siitt\u00e4nyt, niin h\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4 synnin; mutta kuin synti t\u00e4ytetty on, niin se synnytt\u00e4\u00e4 kuoleman.\n1:16 \u00c4lk\u00e4\u00e4t eksyk\u00f6, minun rakkaat veljeni!\n1:17 Kaikkinainen hyv\u00e4 anto ja kaikkinainen t\u00e4ydellinen lahja tulee ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 valkeuden Is\u00e4lt\u00e4, jonka tyk\u00f6n\u00e4 ei ole muutosta eik\u00e4 valkeuden ja pimeyden vaihetusta.\n1:18 H\u00e4n on meid\u00e4t synnytt\u00e4nyt tahtonsa j\u00e4lkeen totuuden sanalla, ett\u00e4 me uutiset h\u00e4nen luontokappaleistansa olisimme.\n1:19 Sent\u00e4hden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan;\n1:20 Sill\u00e4 miehen viha ei tee Jumalan edess\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 oikein on.\n1:21 Sent\u00e4hden pankaat pois kaikkinainen saastaisuus ja kaikkinainen pahuus, ja ottakaat sana siveydell\u00e4 vastaan, joka teiss\u00e4 istutettu on ja voi teid\u00e4n sielunne autuaaksi saattaa.\n1:22 Mutta olkaat my\u00f6s sananteki\u00e4t ja ei ainoastaan kuuliat, pett\u00e4in teit\u00e4nne.\n1:23 Sill\u00e4 jos joku on sanan kuulia ja ei teki\u00e4, h\u00e4n on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peiliss\u00e4 kurkistelee,\n1:24 Ja sittekuin h\u00e4n itsens\u00e4 kurkistellut on, niin h\u00e4n menee pois ja unohtaa kohta, millinen h\u00e4n oli.\n1:25 Mutta joka katsoo vapauden t\u00e4ydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan teki\u00e4, se tulee h\u00e4nen teossansa autuaaksi.\n1:26 Mutta jos joku teist\u00e4 n\u00e4kyy jumalinen olevan, ja ei suista kielt\u00e4ns\u00e4, vaan viettelee syd\u00e4mens\u00e4, sen jumalanpalvelus on turha.\n1:27 Se on Is\u00e4lle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leski\u00e4 heid\u00e4n murheessansa, ja itsens\u00e4 saatatoinna maailmassa pit\u00e4\u00e4.\n2:1 Rakkaat veljeni, \u00e4lk\u00e4\u00e4t muodonkatsomisessa pit\u00e4k\u00f6 uskoa kunnian Herran Jesuksen Kristuksen p\u00e4\u00e4lle.\n2:2 Sill\u00e4 jos teid\u00e4n seurakuntaanne tulis joku mies, kantain kultasormusta, ja kiilt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 vaatteella puetettu; ja tulis my\u00f6s k\u00f6yh\u00e4 ryysyll\u00e4,\n2:3 Ja te katsoisitte sit\u00e4, joka kiilt\u00e4viss\u00e4 vaatteissa on, ja sanoisitte h\u00e4nelle: istu t\u00e4ss\u00e4 hyv\u00e4sti; ja sille k\u00f6yh\u00e4lle sanoisitte: seiso sin\u00e4 siell\u00e4, taikka istu t\u00e4ss\u00e4 minun jaloissani:\n2:4 Niin ette sit\u00e4 oikein ajattele, vaan te tulette tuomariksi ja teette pahan eroituksen.\n2:5 Kuulkaat, rakkaat veljeni: eik\u00f6 Jumala ole t\u00e4m\u00e4n maailman k\u00f6yhi\u00e4 valinnut, jotka uskossa rikkaat ja valtakunnan perilliset ovat, jonka h\u00e4n lupasi niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 rakastavat?\n2:6 Mutta te olette h\u00e4v\u00e4isseet k\u00f6yh\u00e4n. Eik\u00f6 rikkaat ole v\u00e4kivaltaiset teit\u00e4 polkemaan ja vet\u00e4m\u00e4\u00e4n teit\u00e4 oikeuden eteen?\n2:7 Eik\u00f6 he pilkkaa sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 nime\u00e4, josta te nimitetyt olette?\n2:8 Jos te kuninkaallisen lain, Raamatun j\u00e4lkeen, t\u00e4yt\u00e4tte: rakasta l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s niinkuin itsi\u00e4s, niin te hyvin teette.\n2:9 Mutta jos te ihmisten muotoa katsotte, niin te synti\u00e4 teette ja rangaistaan lailta, niinkuin sen rikkojat.\n2:10 Sill\u00e4 jos joku koko lain pit\u00e4\u00e4, ja rikkoo yhdess\u00e4, h\u00e4n on vikap\u00e4\u00e4 kaikissa.\n2:11 Sill\u00e4 se, joka sanoi: ei sinun pid\u00e4 huorin tekem\u00e4n, h\u00e4n on my\u00f6s sanonut: ei sinun pid\u00e4 tappaman. Jos et sin\u00e4 huorin tee, mutta tapat, niin sin\u00e4 olet lainrikkojaksi tullut.\n2:12 N\u00e4in te puhukaat ja n\u00e4in te tehk\u00e4\u00e4t, niinkuin ne, jotka vapauden lain kautta pit\u00e4\u00e4 tuomittaman.\n2:13 Sill\u00e4 armotoin tuomio pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 tuleman, joka ei laupiutta tehnyt; ja laupius kehuu tuomiota vastaan.\n2:14 Mit\u00e4 se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo h\u00e4nell\u00e4ns\u00e4 uskon olevan, ja ei h\u00e4nell\u00e4 kuitenkaan ole t\u00f6it\u00e4? Taitaako usko h\u00e4nen autuaaksi saattaa?\n2:15 Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 ravintoa,\n2:16 Jos joku teist\u00e4 heille sanois: menk\u00e4\u00e4t rauhassa, l\u00e4mmitt\u00e4k\u00e4\u00e4t ja ravitkaat teit\u00e4nne; ja ette kuitenkaan anna heille mit\u00e4\u00e4n ruumiin tarvetta: mit\u00e4 se heit\u00e4 auttais?\n2:17 N\u00e4in my\u00f6s usko, jos ei h\u00e4nell\u00e4 t\u00f6it\u00e4 ole, on kuollut itsess\u00e4ns\u00e4.\n2:18 Mutta sanokaan joku: sinulla on usko, ja minulla on ty\u00f6t: osoita minulle sinun uskos sinun t\u00f6ill\u00e4s, niin min\u00e4kin tahdon minun uskoni osoittaa minun t\u00f6ill\u00e4ni.\n2:19 Sin\u00e4 uskot, ett\u00e4 yksi Jumala on, sen sin\u00e4 oikein teet; perkeleet my\u00f6s sen uskovat ja vapisevat.\n2:20 Mutta tahdotkos tiet\u00e4\u00e4, sin\u00e4 turha ihminen, ett\u00e4 usko ilman t\u00f6it\u00e4 kuollut on?\n2:21 Eik\u00f6 Abraham, meid\u00e4n is\u00e4mme, t\u00f6iden kautta vanhurskautetuksi osoitettu, kuin h\u00e4n poikansa Isaakin alttarille uhrasi?\n2:22 N\u00e4etk\u00f6s, ett\u00e4 usko on my\u00f6s vaikuttanut h\u00e4nen t\u00f6iss\u00e4ns\u00e4, ja ett\u00e4 usko on t\u00f6iss\u00e4 t\u00e4ydelliseksi tullut?\n2:23 Ja se Raamattu on t\u00e4ytetty, joka sanoo: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin h\u00e4nelle vanhurskaudeksi, ja h\u00e4n kutsuttiin Jumalan yst\u00e4v\u00e4ksi.\n2:24 Niin te siis n\u00e4ette, ett\u00e4 ihminen t\u00f6ist\u00e4 vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.\n2:25 Niin my\u00f6s portto Rahab, eik\u00f6 h\u00e4n t\u00f6iden kautta vanhurskautetuksi n\u00e4hty, koska h\u00e4n korjasi ne vakoojat ja toista tiet\u00e4 heid\u00e4t p\u00e4\u00e4sti ulos?\n2:26 Sill\u00e4 niinkuin ruumis ilman henke\u00e4 on kuollut, niin my\u00f6s usko on ilman t\u00f6it\u00e4 kuollut.\n3:1 \u00c4lk\u00e4\u00e4t, rakkaat veljeni, jokainen pyyt\u00e4k\u00f6 opettajana olla, tiet\u00e4en, ett\u00e4 me sit\u00e4 suuremman tuomion saamme.\n3:2 Sill\u00e4 moninaisissa me kukin puutumme. Mutta joka ei puheessa lankee, se on t\u00e4ydellinen mies, joka voi my\u00f6s koko ruumiinsa suistaa.\n3:3 Katso, me panemme hevosten suuhun suitset, ett\u00e4 he meit\u00e4 kuulisivat, ja heid\u00e4n koko ruumiinsa me k\u00e4\u00e4nn\u00e4mme ymp\u00e4ri.\n3:4 Katso, laivat my\u00f6s, ehk\u00e4 kuinka suuret he ovat ja jaloilta tuulilta ajetaan, kuitenkin he k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n ymp\u00e4ri v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 per\u00e4laudalla, kuhunka se tahtoo, joka sit\u00e4 hallitsee.\n3:5 Niin my\u00f6s kieli on piskuinen j\u00e4sen, ja kuitenkin suuria asioita toimittaa. Katso, v\u00e4h\u00e4 tuli, kuinka suuren mets\u00e4n se sytytt\u00e4\u00e4,\n3:6 Ja kieli on my\u00f6s tuli, maailma v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4; niin on my\u00f6s kieli meid\u00e4n j\u00e4sentemme seassa, joka koko ruumiin saastuttaa, ja sytytt\u00e4\u00e4 kaiken meid\u00e4n menomme, koska se helvetist\u00e4 syttyy.\n3:7 Sill\u00e4 kaikki luonto, sek\u00e4 petoin ett\u00e4 lintuin ja k\u00e4rmetten ja merellisten, tehd\u00e4\u00e4n lakiaksi, ja on lakiaksi tehty inhimilliselt\u00e4 luonnolta.\n3:8 Mutta kielt\u00e4 ei taida yksik\u00e4\u00e4n ihminen asettaa, sit\u00e4 levotointa pahuutta, kuolettavaista myrkky\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4.\n3:9 Sen kautta me kiit\u00e4mme Jumalaa ja Is\u00e4\u00e4, ja sen kautta me my\u00f6s kiroilemme ihmisi\u00e4, jotka Jumalan kuvan j\u00e4lkeen luodut ovat.\n3:10 Yhdest\u00e4 suusta kiitos ja kirous k\u00e4y ulos. Ei se niin, rakkaat veljeni, oleman pid\u00e4.\n3:11 Kuohuuko joku l\u00e4hde yhdest\u00e4 huovosta makiaa ja karvasta vett\u00e4?\n3:12 Taitaako, rakkaat veljeni, fikunapuu kantaa \u00f6ljy\u00e4, taikka viinapuu fikunia? Niin ei taida my\u00f6s yksik\u00e4\u00e4n l\u00e4hde suolaista ja makiaa vett\u00e4 vuotaa.\n3:13 Kuka viisas ja taitava on teid\u00e4n seassanne, se osoittakaan hyv\u00e4ll\u00e4 menollansa ty\u00f6ns\u00e4 viisauden siveydess\u00e4.\n3:14 Mutta jos teill\u00e4 on katkera kiivaus ja riita syd\u00e4mess\u00e4nne, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t kerskatko ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t valehdelko totuutta vastaan;\n3:15 Sill\u00e4 ei se ole viisaus, joka ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tullut on, vaan maallinen, inhimillinen ja perkeleellinen.\n3:16 Sill\u00e4 kussa kiivaus ja riita on, siell\u00e4 on my\u00f6s sekaseuraisuus ja kaikki paha meno.\n3:17 Mutta se viisaus, joka ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 on, se on ensisti tosin puhdas, sitte rauhallinen, sivi\u00e4, uskova, t\u00e4ynn\u00e4 laupiutta ja hyvi\u00e4 hedelmi\u00e4, eriseuratoin ja ulkokullatoin.\n3:18 Mutta vanhurskauden hedelm\u00e4 rauhassa kylvet\u00e4\u00e4n niille, jotka rauhan pit\u00e4v\u00e4t.\n4:1 Kusta sodat ja tappelukset tulevat teid\u00e4n seassanne? Eik\u00f6 siit\u00e4, (nimitt\u00e4in) teid\u00e4n himoistanne, jotka teid\u00e4n j\u00e4seniss\u00e4nne sotivat?\n4:2 Te himoitsette, ja ette saa sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Te kadehditte ja kiivaatte, ja ette sill\u00e4 voita mit\u00e4\u00e4n. Te soditte ja tappelette, ja ei teill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ole, ettette mit\u00e4\u00e4n anokaan.\n4:3 Te anotte, ja ette saa, ett\u00e4 te kelvottomasti anotte, ett\u00e4 te teid\u00e4n himoissanne sen kuluttaisitte.\n4:4 Te huorinteki\u00e4t ja huorat! ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 maailman yst\u00e4vyys on viha Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo maailman yst\u00e4v\u00e4 olla, h\u00e4n tulee Jumalan vihamieheksi.\n4:5 Eli luuletteko, ett\u00e4 Raamattu sanoo turhaan: henki, joka meiss\u00e4 asuu, himoitsee kateutta vastaan?\n4:6 Ja antaa runsaasti armon; sent\u00e4hden h\u00e4n sanoo: Jumala seisoo ylpeit\u00e4 vastaan, mutta n\u00f6yrille antaa h\u00e4n armon.\n4:7 Niin olkaat siis Jumalalle alamaiset, mutta vastaan seisokaat perkelett\u00e4, niin h\u00e4n teist\u00e4 pakenee.\n4:8 L\u00e4hestyk\u00e4\u00e4t Jumalaa, niin h\u00e4n l\u00e4hestyy teit\u00e4. Puhdistakaat k\u00e4tenne, te syntiset, ja peratkaat teid\u00e4n syd\u00e4menne, te kaksimieliset.\n4:9 Olkaat surulliset, murehtikaat ja itkek\u00e4\u00e4t. Teid\u00e4n naurunne k\u00e4\u00e4ntyk\u00f6\u00f6n itkuksi ja ilonne murheeksi.\n4:10 N\u00f6yryytt\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne Jumalan kasvoin edess\u00e4, niin h\u00e4n teit\u00e4 ylent\u00e4\u00e4.\n4:11 \u00c4lk\u00e4\u00e4t toinen toistanne panetelko, rakkaat veljet: joka velje\u00e4ns\u00e4 panettelee ja veljens\u00e4 tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos sin\u00e4 tuomitset lain, niin et sin\u00e4 ole lain teki\u00e4 vaan tuomari.\n4:12 Yksi on lain antaja, joka voi vapahtaa ja kadottaa. Kuka sin\u00e4 olet, joka toista tuomitset?\n4:13 Nyt hyvin, te jotka sanotte: menk\u00e4\u00e4mme t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 taikka huomenna siihen eli siihen kaupunkiin, ja viett\u00e4k\u00e4\u00e4mme siin\u00e4 yksi vuosi, ja tehk\u00e4\u00e4mme kauppaa ja voittakaamme,\n4:14 Jotka ette tied\u00e4, mit\u00e4 huomenna tapahtuu. Sill\u00e4 mik\u00e4 on teid\u00e4n el\u00e4m\u00e4nne? Se on l\u00f6yhk\u00e4, joka v\u00e4h\u00e4ksi (hetkeksi) n\u00e4kyy, mutta sitte katoo.\n4:15 Mutta teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sanoman: jos Herra tahtoo, ja me el\u00e4mme, niin me t\u00e4t\u00e4 taikka sit\u00e4 tahdomme tehd\u00e4.\n4:16 Mutta nyt te kerskaatte teid\u00e4n ylpeydess\u00e4nne. Kaikki senkaltainen kerskaus on paha.\n4:17 Sill\u00e4 joka taitaa hyv\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, ja ei tee, niin se on h\u00e4nelle synniksi.\n5:1 Nyt hyvin, te rikkaat! itkek\u00e4\u00e4t ja ulvokaat teid\u00e4n viheli\u00e4isyytt\u00e4nne, joka teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne tuleva on.\n5:2 Teid\u00e4n rikkautenne ovat m\u00e4d\u00e4nneet, teid\u00e4n vaatteenne ovat koidellut.\n5:3 Teid\u00e4n kultanne ja hopianne ovat ruostuneet, ja niiden ruoste pit\u00e4\u00e4 oleman teille todistukseksi, ja pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n teid\u00e4n lihanne niinkuin tuli. Te olette rikkauden koonneet teillenne viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4.\n5:4 Katso, ty\u00f6miesten palkka, jotka teid\u00e4n maakuntainne elon niitt\u00e4neet ovat, joka petoksella teilt\u00e4 pidetty on, huutaa, ja elonleikkaajain parut ja huudot ovat tulleet Herran Zebaotin korville:\n5:5 Te olette herkuissa el\u00e4neet maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja olette teid\u00e4n hekumanne pit\u00e4neet, ja teid\u00e4n syd\u00e4menne sy\u00f6telleet niinkuin teurasp\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n5:6 Te olette tuominneet, te olette tappaneet vanhurskaan, joka ei ole teit\u00e4 vastaan ollut.\n5:7 Niin olkaat siis k\u00e4rsiv\u00e4lliset, rakkaat veljet, Herran tulemiseen asti. Katso, peltomies odottaa kallista maan hedelm\u00e4\u00e4, ja on k\u00e4rsiv\u00e4llinen siihenasti kuin h\u00e4n saa varhaisen ja hiljaisen sateen.\n5:8 Niin olkaat te my\u00f6s k\u00e4rsiv\u00e4lliset ja vahvistakaat syd\u00e4menne; sill\u00e4 Herran tulemus l\u00e4hestyy.\n5:9 \u00c4lk\u00e4\u00e4t huoatko, rakkaat veljet, toinen toistanne vastaan, ettette kadotetuksi tulisi. Katso, tuomari seisoo oven edess\u00e4.\n5:10 Ottakaat, rakkaat veljeni, vaivan ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden esikuva niist\u00e4 prophetaista, jotka Herran nimeen puhuneet ovat.\n5:11 Katso, me sanomme ne autuaiksi, jotka k\u00e4rsineet ovat. Jobin k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden te olette kuulleet ja Herran lopun te n\u00e4hneet olette; sill\u00e4 Herra on sangen laupias ja armollinen.\n5:12 Ennen kaikkia, rakkaat veljeni, \u00e4lk\u00e4\u00e4t vannoko, ei taivaan kautta eik\u00e4 maan, ei my\u00f6s yht\u00e4\u00e4n muuta valaa; mutta olkoon teid\u00e4n puheenne niin kuin niin on, ja se olkoon ei kuin ei on, ettette ulkokullaisuuteen lankeaisi.\n5:13 Jos joku k\u00e4rsii vaivaa teid\u00e4n seassanne, se rukoilkaan, jos joku on hyv\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4, se veisatkaan virsi\u00e4.\n5:14 Jos joku sairastaa teid\u00e4n seassanne, h\u00e4n kutsukaan tyk\u00f6ns\u00e4 seurakunnan papit, ja ne rukoilkaan h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4, voidellen h\u00e4nt\u00e4 \u00f6ljyll\u00e4 Herran nimeen.\n5:15 Ja uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra ojentaa h\u00e4nen, ja jos h\u00e4n on synti\u00e4 tehnyt, niin ne h\u00e4nelle anteeksi annetaan.\n5:16 Tunnustakaat toinen toisellenne teid\u00e4n rikoksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edest\u00e4, ett\u00e4 te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on.\n5:17 Elias oli ihminen, niiss\u00e4 haluissa vikap\u00e4\u00e4 kuin mekin ja h\u00e4n rukoili rukouksella, ettei pit\u00e4nyt sataman, ja ei satanutkaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kolmena vuotena ja kuutena kuukautena,\n5:18 Ja h\u00e4n taas rukoili, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelm\u00e4ns\u00e4.\n5:19 Rakkaat veljeni, jos joku teist\u00e4 eksyis totuudesta ja joku palauttais h\u00e4nen,\n5:20 Se tiet\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 joka syntisen palauttaa tiens\u00e4 erehdyksest\u00e4, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peitt\u00e4\u00e4 syntein paljouden.","title":"Finnish Bible: James","type":"page"}