{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/jdg.htm","path":"bib/wb/fin/jdg.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/jdg.htm","text":"1:1 Ja tapahtui Josuan kuoleman j\u00e4lkeen, ett\u00e4 Israelin lapset kysyiv\u00e4t Herralta, sanoen: kuka meist\u00e4 ensisti menee sotaan yl\u00f6s Kanaanealaisia vastaan?\n1:2 Ja Herra sanoi: Juudan pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n: katso, min\u00e4 annoin maan h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4.\n1:3 Niin sanoi Juuda veljellens\u00e4 Simeonille: k\u00e4y minun kanssani minun arpaani, sotimaan Kanaanealaisia vastaan, niin min\u00e4 my\u00f6s menen sinun arpaas sinun kanssas; ja Simeon meni h\u00e4nen kanssansa.\n1:4 Kuin Juuda meni sinne yl\u00f6s, antoi Herra h\u00e4nelle Kanaanealaiset ja Pheresil\u00e4iset heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4; ja he l\u00f6iv\u00e4t Besekiss\u00e4 kymmenentuhatta miest\u00e4.\n1:5 Ja he l\u00f6ysiv\u00e4t AdoniBesekin Besekist\u00e4, ja sotivat heit\u00e4 vastaan ja l\u00f6iv\u00e4t Kanaanealaiset ja Pheresil\u00e4iset.\n1:6 Mutta AdoniBesek pakeni, ja he ajoivat h\u00e4nt\u00e4 takaa, saivat h\u00e4nen kiinni ja leikkasivat h\u00e4nelt\u00e4 peukalot k\u00e4sist\u00e4 ja isot varpaat jaloista.\n1:7 Niin sanoi AdoniBesek: seitsem\u00e4nkymment\u00e4 kuningasta, leikatuilla peukaloilla heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4 ja jaloistansa, hakivat minun p\u00f6yt\u00e4ni alla; niinkuin min\u00e4 tein, niin on Jumala minulle maksanut. Ja he veiv\u00e4t h\u00e4nen Jerusalemiin, ja siell\u00e4 h\u00e4n kuoli.\n1:8 Mutta Juudan lapset sotivat Jerusalemia vastaan, ja voittivat sen, ja l\u00f6iv\u00e4t sen miekan ter\u00e4ll\u00e4, ja polttivat kaupungin.\n1:9 Sitte matkustivat Juudan lapset alas sotimaan Kanaanealaisia vastaan, jotka vuorella asuivat etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in laaksoissa.\n1:10 Meni my\u00f6s Juuda Kanaanealaisia vastaan, jotka Hebronissa asuivat (mutta Hebron kutsuttiin muinen KirjatArba), ja l\u00f6iv\u00e4t Sesain, Ahimanin ja Talmain;\n1:11 Ja meni sielt\u00e4 Debirin asuvia vastaan (mutta Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher).\n1:12 Ja Kaleb sanoi: joka KirjatSepherin ly\u00f6 ja sen voittaa, h\u00e4nelle annan min\u00e4 tytt\u00e4reni Aksan em\u00e4nn\u00e4ksi.\n1:13 Niin voitti sen Otniel Kenaksen, Kalebin nuoremman veljen poika, ja h\u00e4n antoi tytt\u00e4rens\u00e4 Aksan h\u00e4nelle em\u00e4nn\u00e4ksi.\n1:14 Ja tapahtui, kuin Aksa tuli, ett\u00e4 h\u00e4n neuvoi miest\u00e4ns\u00e4 anomaan peltoa is\u00e4lt\u00e4; ja h\u00e4n astui aasinsa p\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas, niin sanoi Kaleb h\u00e4nelle: mik\u00e4 sinun on?\n1:15 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: anna minulle siunaus; sill\u00e4 sin\u00e4 annoit minulle kuivan maan , anna my\u00f6s minulle vesinen maa. Niin antoi Kaleb h\u00e4nelle vesiset maat ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja alhaalta.\n1:16 Ja Moseksen apen Kenil\u00e4isen lapset meniv\u00e4t Palmukaupungista Juudan lasten kanssa Juudan korpeen, etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in Aradia; ja he meniv\u00e4t ja asuivat kansan seassa.\n1:17 Ja Juuda meni veljens\u00e4 Simeonin kanssa, ja he l\u00f6iv\u00e4t Kanaanealaiset jotka Sephatissa asuivat, ja h\u00e4vittiv\u00e4t sen, ja kutsuivat kaupungin Horma.\n1:18 Sit\u00e4likin voitti Juuda Gasan rajoinensa, ja Askalonin rajoinensa, ja Ekronin rajoinensa.\n1:19 Ja Herra oli Juudan kanssa, niin ett\u00e4 h\u00e4n omisti vuoret; sill\u00e4 ei h\u00e4n voinut niit\u00e4 ajaa ulos, jotka laaksoissa asuivat, sill\u00e4 heill\u00e4 oli rautaiset vaunut.\n1:20 Ja he antoivat Kalebille Hebronin, niinkuin Moses sanonut oli, ja h\u00e4n ajoi siit\u00e4 ulos kolme Enakin poikaa.\n1:21 Mutta BenJaminin lapset ei ajaneet Jebusilaisia pois, jotka asuivat Jerusalemissa; ja Jebusilaiset asuivat BenJaminin lasten tyk\u00f6n\u00e4 Jerusalemissa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n1:22 Meni my\u00f6s Josephin huone yl\u00f6s BetEliin, ja Herra oli heid\u00e4n kanssansa.\n1:23 Ja Josephin huone vakosi BetEli\u00e4 (joka muinen kutsuttiin Luts).\n1:24 Ja vartiat saivat n\u00e4hd\u00e4 miehen k\u00e4yv\u00e4n kaupungista, ja sanoivat h\u00e4nelle: osoita meille, kusta kaupungin sis\u00e4lle menn\u00e4\u00e4n, niin me teemme laupiuden sinun kanssas.\n1:25 Ja h\u00e4n osoitti heille kaupungin sis\u00e4llek\u00e4yt\u00e4v\u00e4n, ja he l\u00f6iv\u00e4t kaupungin miekan ter\u00e4ll\u00e4; mutta sen miehen ja kaiken h\u00e4nen sukunsa laskivat he menem\u00e4\u00e4n.\n1:26 Niin meni se mies Hetil\u00e4isten maakuntaan ja rakensi kaupungin, ja kutsui h\u00e4nen Luts, joka t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti niin kutsutaan.\n1:27 Ja ei Manasse ajanut ulos Betseania tytt\u00e4rinens\u00e4, eik\u00e4 my\u00f6s Taanakia tytt\u00e4rinens\u00e4, eik\u00e4 Dorin asuvaisia tytt\u00e4rinens\u00e4, eik\u00e4 Jibleamin asuvia tytt\u00e4rinens\u00e4, eik\u00e4 Megiddon asuvia tytt\u00e4rinens\u00e4. Ja Kanaanealaiset rupesivat asumaan siin\u00e4 maassa.\n1:28 Ja kuin Israel voimalliseksi tuli, teki h\u00e4n Kanaanealaiset verolliseksi ja ei ajanut heit\u00e4 ollenkaan ulos.\n1:29 Eik\u00e4 my\u00f6s Ephraim ajanut ulos Kanaanealaisia, jotka asuivat Gatserissa; mutta Kanaanealaiset asuivat heid\u00e4n seassansa Gatserissa.\n1:30 Eik\u00e4 my\u00f6s Zebulon ajanut Kitronin ja Nahalolin asuvaisia ulos; vaan Kanaanealaiset asuivat heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4 ja olivat verolliset.\n1:31 Eik\u00e4 my\u00f6s Asser ajanut niit\u00e4 ulos, jotka asuivat Akkossa, eik\u00e4 niit\u00e4, jotka asuivat Zidonissa, Akelabissa, Aksibissa, Helbassa, Aphikissa ja Rehobissa.\n1:32 Mutta Asserilaiset asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka siin\u00e4 maassa asuivat: ettei he niit\u00e4 ajaneet ulos.\n1:33 Eik\u00e4 my\u00f6s Naphtali ajanut niit\u00e4 ulos, jotka asuivat BetSemess\u00e4 ja BetAnatissa, mutta asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka maan asuvaiset olivat; mutta ne, jotka BetSemess\u00e4 ja BetAnatissa olivat, tulivat heille verollisiksi.\n1:34 Ja Amorilaiset ahdistivat Danin lapsia vuorilla eik\u00e4 sallineet heit\u00e4 tulemaan laaksoon.\n1:35 Mutta Amorilaiset rupesivat asumaan vuorilla, Hereess\u00e4, Ajalonissa ja Saalbimissa; niin tuli Josephin k\u00e4si heille raskaaksi, ja he tulivat verollisiksi.\n1:36 Ja Amorilaisten rajat olivat siit\u00e4, kuin k\u00e4yd\u00e4\u00e4n yl\u00f6s Akrabimiin, kalliosta ja ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n2:1 Ja Herran enkeli astui yl\u00f6s Gilgalista Bokimiin ja sanoi: min\u00e4 johdatin teid\u00e4t t\u00e4nne Egyptist\u00e4 ja toin teid\u00e4t siihen maahan, jonka min\u00e4 vannoin teid\u00e4n isillenne ja sanoin: en min\u00e4 tee liittoani teid\u00e4n kanssanne tyhj\u00e4ksi ijankaikkisesti,\n2:2 Ja ei teid\u00e4n pid\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 tekem\u00e4n liittoa t\u00e4m\u00e4n maan asuvaisten kanssa: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 maahan kukistaman heid\u00e4n alttarinsa; mutta ette totelleet minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni. Miksi te sen olette tehneet?\n2:3 Sanoin min\u00e4 my\u00f6s: en min\u00e4 heit\u00e4 teid\u00e4n edest\u00e4nne aja pois, vaan heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman teille paulaksi, ja heid\u00e4n Jumalansa teille verkoksi.\n2:4 Ja kuin Herran enkeli n\u00e4m\u00e4t sanat puhunut oli kaikille Israelin lapsille, korotti kansa \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itki;\n2:5 Ja kutsuivat sen paikan Bokim, ja uhrasivat siin\u00e4 Herralle.\n2:6 Ja kuin Josua oli p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt kansan tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, ja Israelin lapset menneet itsekukin perint\u00f6\u00f6ns\u00e4, maata omistamaan,\n2:7 Palveli kansa Jumalaa niinkauvan kuin Josua eli, ja koko vanhimpain aikana, jotka Josuan per\u00e4ss\u00e4 kauvan eliv\u00e4t ja olivat n\u00e4hneet kaikkia Herran suuria t\u00f6it\u00e4, jotka h\u00e4n Israelille tehnyt oli.\n2:8 Mutta kuin Josua Nunin poika Herran palvelia kuoli, sadan ja kymmenen ajastaikaisena,\n2:9 Ja he olivat haudanneet h\u00e4net perint\u00f6maansa rajoihin, TimnatHerekseen, Ephraimin vuorelle pohjan puolelle Gaasin vuorta;\n2:10 Kuin my\u00f6s kaikki se sukukunta oli koottu is\u00e4ins\u00e4 tyk\u00f6, tuli toinen sukukunta heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4, jotka ei tunteneet Herraa eik\u00e4 niit\u00e4 t\u00f6it\u00e4, jotka h\u00e4n Israelille tehnyt oli.\n2:11 Ja Israelin lapset tekiv\u00e4t pahaa Herran edess\u00e4 ja palvelivat Baalia,\n2:12 Ja hylk\u00e4siv\u00e4t Herran, is\u00e4ins\u00e4 Jumalan, joka heid\u00e4t Egyptin maalta oli johdattanut ulos, ja seurasivat vieraita jumalia niiden kansain jumalista, jotka heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 asuivat, ja kumarsivat niit\u00e4, ja vihoittivat Herran;\n2:13 Ja hylk\u00e4siv\u00e4t Herran, ja palvelivat Baalia ja Astarotia.\n2:14 Niin julmistui Herran viha Israeliin, ja antoi heid\u00e4t ry\u00f6v\u00e4rien k\u00e4siin, jotka heit\u00e4 ry\u00f6stiv\u00e4t, ja myi heit\u00e4 vihollistensa k\u00e4siin ymp\u00e4rist\u00f6lle; ja ei he taitaneet en\u00e4\u00e4 seisoa vihollisiansa vastaan,\n2:15 Mutta kuhunka ik\u00e4n\u00e4 he itsens\u00e4 k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t, oli Herran k\u00e4si heit\u00e4 vastaan onnettomuudeksi, niinkuin Herra heille sanonut ja niinkuin Herra heille vannonut oli; ja he aivan kovin ahdistettiin.\n2:16 Ja Herra her\u00e4tti tuomarit, jotka heit\u00e4 vapahtivat niiden k\u00e4sist\u00e4, jotka heit\u00e4 ry\u00f6stiv\u00e4t.\n2:17 Niin ei he tuomareitansakaan totelleet, vaan huorin tekiv\u00e4t vierasten jumalain kanssa, ja kumarsivat niit\u00e4; he harhailivat nopiasti silt\u00e4 tielt\u00e4, jota heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 olivat vaeltaneet, kuullaksensa Herran k\u00e4skyj\u00e4: ei he niin tehneet.\n2:18 Kuin Herra her\u00e4tti heille tuomarit, niin oli Herra tuomarein kanssa ja varjeli heit\u00e4 heid\u00e4n vihollistensa k\u00e4sist\u00e4 niinkauvan kuin tuomari eli; sill\u00e4 Herra armahti heid\u00e4n huokauksensa p\u00e4\u00e4lle niiden t\u00e4hden, jotka heit\u00e4 vaivasivat ja ahdistivat.\n2:19 Mutta kuin tuomari kuollut oli, palasivat he, ja turmelivat sen enemmin kuin heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4, seuraten vieraita jumalia, palvellen ja kumartain niit\u00e4; ei he luopuneet teoistansa eik\u00e4 kovasta tiest\u00e4ns\u00e4.\n2:20 Sent\u00e4hden julmistui Herran viha niin Israelin p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 h\u00e4n sanoi: ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kansa rikkoi minun liittoni, jonka min\u00e4 k\u00e4skin heid\u00e4n isillens\u00e4, ja ei kuullut minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni.\n2:21 Niin en min\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4stedes aja pois heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n niist\u00e4 pakanoista, jotka Josua j\u00e4tti kuoltuansa;\n2:22 Ett\u00e4 min\u00e4 koettelisin Israelia heid\u00e4n kauttansa, pysyv\u00e4tk\u00f6 he Herran teill\u00e4 ja vaeltavat niiss\u00e4, niinkuin heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 ovat pysyneet, vai eik\u00f6.\n2:23 Ja Herra j\u00e4tti n\u00e4m\u00e4t pakanat, ettei h\u00e4n nopiasti heit\u00e4 ajanut ulos, ja ei antanut heit\u00e4 Josuan k\u00e4teen.\n3:1 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat ne pakanat, jotka Herra j\u00e4tti Israelia kiusaamaan, kaikkia niit\u00e4, jotka ei mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4neet kaikista Kanaanin sodista,\n3:2 Ainoasti ett\u00e4 Israelin lasten sukukunta olisivat oppineet sotimaan, ne jotka ei ennen sodasta mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4neet;\n3:3 Viisi Philistealaisten p\u00e4\u00e4miest\u00e4 ja kaikki Kanaanealaiset, Zidonilaiset ja Hevil\u00e4iset, jotka asuivat Libanonin vuorella, BaalHermonin vuoresta Hamatiin asti.\n3:4 Ja he j\u00e4iv\u00e4t kiusaamaan Israelia, ett\u00e4 tiedett\u00e4isiin, tottelisivatko Herran k\u00e4skyj\u00e4, jotka h\u00e4n oli k\u00e4skenyt heid\u00e4n isillens\u00e4 Moseksen kautta.\n3:5 Kuin Israelin lapset asuivat keskell\u00e4 Kanaanealaisia, Hetil\u00e4isi\u00e4, Amorilaisia, Pheresil\u00e4isi\u00e4, Hevil\u00e4isi\u00e4 ja Jebusilaisia,\n3:6 Ottivat he heid\u00e4n tytt\u00e4ri\u00e4ns\u00e4 em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4 ja antoivat tytt\u00e4ri\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4n pojillensa, ja palvelivat heid\u00e4n jumaliansa.\n3:7 Ja Israelin lapset tekiv\u00e4t pahaa Herran edess\u00e4, ja unhottivat Herran Jumalansa, ja palvelivat Baalia ja metsist\u00f6it\u00e4.\n3:8 Niin julmistui Herran viha Israeliin, ja h\u00e4n myi heid\u00e4t KusanRisataimin, Mesopotamian kuninkaan k\u00e4teen; ja Israelin lapset palvelivat KusanRisataimia kahdeksan ajastaikaa.\n3:9 Ja Israelin lapset huusivat Herran tyk\u00f6, ja Herra her\u00e4tti heille vapahtajan, joka heit\u00e4 vapahti, Otnielin, Kalebin nuorimman veljen Kenaksen pojan.\n3:10 Ja Herran henki tuli h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja h\u00e4n oli tuomari Israelissa, joka my\u00f6s l\u00e4ksi sotaan; ja Herra antoi KusanRisataimin, Syrian kuninkaan tulla h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 tuli voimalliseksi KusanRisataimin p\u00e4\u00e4lle.\n3:11 Ja maa lep\u00e4si nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa; ja Otniel Kenaksen poika kuoli.\n3:12 Mutta Israelin lapset tekiv\u00e4t viel\u00e4 pahaa Herran edess\u00e4; niin vahvisti Herra Eglonin, Moabilaisten kuninkaan Israelia vastaan, ett\u00e4 he pahaa tekiv\u00e4t Herran edess\u00e4.\n3:13 Ja h\u00e4n kokosi tyk\u00f6ns\u00e4 Ammonin lapset ja Amalekilaiset, ja meni ja l\u00f6i Israelin, ja omisti Palmukaupungin.\n3:14 Ja Israelin lapset palvelivat Eglonia, Moabilaisten kuningasta kahdeksantoistakymment\u00e4 ajastaikaa.\n3:15 Niin huusivat Israelin lapset Herran tyk\u00f6, ja Herra her\u00e4tti heille vapahtajan, Ehudin Geran pojan, Jeminin pojan, joka oli kurittu; ja Israelin lapset l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nen kanssansa lahjoja Eglonille, Moabilaisten kuninkaalle.\n3:16 Ja Ehud teki itsellens\u00e4 kaksiter\u00e4isen miekan, kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n, sitoi sen vaatteensa alle, oikean reitens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle,\n3:17 Ja kantoi lahjat Eglonille, Moabilaisten kuninkaalle; ja Eglon oli sangen lihava mies.\n3:18 Kuin h\u00e4n oli lahjat antanut, p\u00e4\u00e4sti h\u00e4n kansan, jotka olivat lahjoja kantaneet.\n3:19 Ja palasi itse ep\u00e4jumalista Gilgalissa ja sanoi: minulla on, kuningas, jotakin salaista sinulle sanomista. Niin h\u00e4n sanoi: vaiti! Ja kaikki meniv\u00e4t ulos, jotka h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 seisoivat.\n3:20 Ja Ehud tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja h\u00e4n istui suvisalissa, joka h\u00e4nell\u00e4 oli, yksin\u00e4ns\u00e4. Ja Ehud sanoi: minulla on Jumalan sana sinun tyk\u00f6s; niin nousi h\u00e4n istuimeltansa.\n3:21 Mutta Ehud ojensi vasemman k\u00e4tens\u00e4 ja otti miekan oikialta reidelt\u00e4ns\u00e4, ja pisti h\u00e4nen vatsaansa,\n3:22 Niin ett\u00e4 kahva meni sis\u00e4lle ter\u00e4n kanssa, ja lihavuus peitti kahvan; sill\u00e4 ei h\u00e4n vet\u00e4nyt ulos miekkaa h\u00e4nen vatsastansa; ja rapa vuoti ulos h\u00e4nest\u00e4.\n3:23 Ja Ehud l\u00e4ksi ulos takaoven kautta, ja sulki salin ovet j\u00e4lkeens\u00e4 ja lukitsi ne.\n3:24 Kuin h\u00e4n oli tullut ulos, meniv\u00e4t kuninkaan palveliat sis\u00e4lle, n\u00e4kiv\u00e4t salin ovet suljetuiksi ja sanoivat: taitaa olla, ett\u00e4 h\u00e4n peitt\u00e4\u00e4 jalkojansa suvisalin kammiossa;\n3:25 Ja odottivat niin kauvan, ett\u00e4 he h\u00e4pesiv\u00e4t: ja katso, ei heille kenk\u00e4\u00e4n salin ovia avannut; niin ottivat he avaimen ja avasivat: ja katso, heid\u00e4n herransa makasi kuolleena maassa.\n3:26 Mutta Ehud pakeni heid\u00e4n viipyiss\u00e4ns\u00e4, ja meni ohitse ep\u00e4jumalain kuvia, ja p\u00e4\u00e4si Seiratiin asti.\n3:27 Ja kuin h\u00e4n sinne tuli, puhalsi h\u00e4n torveen Ephraimin vuorella. Ja Israelin lapset meniv\u00e4t h\u00e4nen kanssansa alas vuorelta, ja h\u00e4n heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4.\n3:28 Ja h\u00e4n sanoi heille: seuratkaat minua, sill\u00e4 Herra on antanut teid\u00e4n vihamiehenne Moabilaiset teid\u00e4n k\u00e4siinne. Ja he seurasivat h\u00e4nt\u00e4, ja voittivat Jordanin luotuspaikat Moabiin p\u00e4in, ja ei sallineet yhdenk\u00e4\u00e4n menn\u00e4 ylitse;\n3:29 Ja tappoivat Moabilaisia sill\u00e4 ajalla l\u00e4hes kymmenentuhatta miest\u00e4, kaikki parhaat ja v\u00e4kev\u00e4t sotamiehet, niin ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n heist\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt.\n3:30 Ja niin tulivat Moabilaiset painetuksi sill\u00e4 ajalla Israelin lasten k\u00e4tten alle; ja maa lep\u00e4si kahdeksankymment\u00e4 ajastaikaa.\n3:31 H\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 tuli Samgar Anatin poika, ja h\u00e4n l\u00f6i kuusisataa Philistealaista karjan kaareksella; ja h\u00e4n vapahti my\u00f6s Israelin.\n4:1 Ja Israelin lapset viel\u00e4 tekiv\u00e4t pahaa Herran edess\u00e4, kuin Ehud kuollut oli.\n4:2 Ja Herra myi heid\u00e4t Jabinin, Kanaanealaisten kuninkaan k\u00e4teen, joka hallitsi Hatsorissa; ja h\u00e4nen sotajoukkonsa p\u00e4\u00e4mies oli Sisera: ja h\u00e4n asui pakanain Harosetissa.\n4:3 Ja Israelin lapset huusivat Herran tyk\u00f6; sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli yhdeks\u00e4nsataa rautavaunua, ja h\u00e4n vaivasi tylysti Israelin lapsia kaksikymment\u00e4 ajastaikaa.\n4:4 Ja naispropheta Debora, Lapidotin em\u00e4nt\u00e4 tuomitsi Israelia siihen aikaan.\n4:5 Ja h\u00e4n asui Deboran palmupuun alla, Raman ja BetElin v\u00e4lill\u00e4, Ephraimin vuorella; ja Israelin lapset tulivat sinne h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 oikeuden eteen.\n4:6 H\u00e4n l\u00e4hetti ja kutsui Barakin Abinoamin pojan Naphtalin Kedeksest\u00e4, ja sanoi h\u00e4nelle: eik\u00f6 Herra Israelin Jumala ole k\u00e4skenyt: mene Taborin vuorelle ja ota kymmenentuhatta miest\u00e4 kanssas Naphtalin ja Sebulonin lapsista.\n4:7 Ja min\u00e4 ved\u00e4n sinun tyk\u00f6s Siseran, Jabinin sodanp\u00e4\u00e4miehen, Kisonin ojan tyk\u00f6, vaunuinensa ja annan h\u00e4net sinun k\u00e4siis.\n4:8 Niin Barak sanoi h\u00e4nelle: jos sin\u00e4 menet kanssani, niin min\u00e4kin menen, mutta jollet sin\u00e4 mene minun kanssani, niin en min\u00e4 mene.\n4:9 H\u00e4n vastasi: min\u00e4 kyll\u00e4 menen sinun kanssas, mutta et sin\u00e4 kunniaa voita t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4, jotas menet; sill\u00e4 Herra myy Siseran vaimon k\u00e4siin. Niin Debora nousi ja meni Barakin kanssa Kedekseen.\n4:10 Niin Barak kutsui kokoon Kedekseen Sebulonin ja Naphtalin ja rupesi jalkaisin matkustamaan kymmenentuhannen miehen kanssa; ja Debora meni h\u00e4nen kanssansa.\n4:11 Mutta Heber Kenil\u00e4inen oli erinnyt Kenil\u00e4isen Hobabin, Moseksen apen, lasten seasta, ja pannut majansa Zaanaimin tammen tyk\u00f6, joka on Kedeksen tyk\u00f6n\u00e4.\n4:12 Ja Siseralle ilmoitettiin, ett\u00e4 Barak Abinoamin poika oli mennyt Taborin vuorelle.\n4:13 Ja Sisera kokosi kaikki vaununsa yhteen, yhdeks\u00e4nsataa rautaista vaunua, ja kaiken sen joukon, joka h\u00e4nen kanssansa oli, pakanain Harosetissa Kisonin ojalle.\n4:14 Ja Debora sanoi Barakille: nouse, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se p\u00e4iv\u00e4, jona Herra on antanut Siseran sinun k\u00e4siis: eik\u00f6 Herra mennyt sinun edell\u00e4s? Niin Barak meni Taborin vuorelta alas ja kymmenentuhatta miest\u00e4 h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4.\n4:15 Ja Herra kauhisti Siseran kaikkein h\u00e4nen vaunuinsa ja sotajoukkonsa kanssa Barakin miekan edess\u00e4, niin ett\u00e4 Sisera hypp\u00e4si vaunuistansa ja p\u00e4\u00e4si jalkapakoon.\n4:16 Mutta Barak ajoi vaunuja ja sotajoukkoa takaa pakainain Harosetiin asti; ja kaikki Siseran joukko kaatui miekan ter\u00e4n edess\u00e4, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt.\n4:17 Mutta Sisera pakeni jalkaisin Jaelin majaan, joka oli Kenil\u00e4isen Heberin em\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 Jabinin Hatsorin kuninkaan ja Kenil\u00e4isen Heberin huoneen v\u00e4lill\u00e4 oli rauha.\n4:18 Niin Jael k\u00e4vi Siseraa vastaan ja sanoi h\u00e4nelle: poikkee, minun herrani, poikkee minun tyk\u00f6ni, \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4! Ja h\u00e4n poikkesi h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 majaan, ja h\u00e4n peitti h\u00e4nen vaatteella.\n4:19 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: annas minun v\u00e4h\u00e4 vett\u00e4 juodakseni, sill\u00e4 min\u00e4 janoon. Ja h\u00e4n avasi rieskaleilin ja antoi h\u00e4nen juoda, ja peitti h\u00e4nen.\n4:20 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: seiso majan ovella, ja jos joku tulee ja kysyy sinulta ja sanoo: onko t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ket\u00e4\u00e4n? niin sano: ei ket\u00e4\u00e4n.\n4:21 Ja Jael Heberin vaimo otti naulan majasta ja vasaran k\u00e4teens\u00e4, ja meni hiljaksensa h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja l\u00f6i naulan h\u00e4nen korvansa juuresta l\u00e4pi, niin ett\u00e4 se meni maahan kiinni; sill\u00e4 h\u00e4n makasi raskaasti ja oli hermotoin, ja h\u00e4n kuoli.\n4:22 Ja katso, Barak ajoi Siseraa takaa; ja Jael k\u00e4vi h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja sanoi h\u00e4nelle: tule, min\u00e4 osoitan sinulle miehen, jota sin\u00e4 etsit; ja h\u00e4n tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja katso: Sisera makasi kuolleena ja naula kiinni h\u00e4nen korvansa juuressa.\n4:23 N\u00e4in n\u00f6yryytti Jumala sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Jabinin Kanaanealaisten kuninkaan Israelin lasten eteen.\n4:24 Ja Israelin lasten k\u00e4det joutuivat ja vahvistuivat Jabinia Kanaanealaisten kuningasta vastaan, siihenasti ett\u00e4 he h\u00e4nen per\u00e4ti h\u00e4vittiv\u00e4t.\n5:1 Niin veisasi Debora ja Barak Abinoamin poika sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sanoen:\n5:2 Ett\u00e4 Israelin puolesta on t\u00e4ydellisesti kostettu ja ett\u00e4 kansa antoi itsens\u00e4 mieluisesti siihen, sent\u00e4hden kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa.\n5:3 Kuulkaat te kuninkaat ja ottakaat vaari te p\u00e4\u00e4miehet: min\u00e4, min\u00e4 veisaan Herralle, ja Herralle Israelin Jumalalle min\u00e4 veisaan.\n5:4 Herra, kuin sin\u00e4 l\u00e4ksit Seirist\u00e4 ja k\u00e4vit Edomin kedolta, silloin maa vapisi, taivaat my\u00f6s tiukkuivat, ja pilvet pisaroitsivat vett\u00e4.\n5:5 Vuoret vuosivat Herran edess\u00e4, itse Sinai Herran, Israelin Jumalan edess\u00e4.\n5:6 Samgarin Anatin pojan aikana ja Jaelin aikana tiet katosivat, ja ne kuin kohdastansa k\u00e4ym\u00e4n piti, k\u00e4viv\u00e4t v\u00e4\u00e4ri\u00e4 polkuja.\n5:7 Talonpojat puuttuivat Israelista, ne puuttuivat siihenasti kuin min\u00e4 Debora tulin, siihenasti kuin min\u00e4 tulin \u00e4idiksi Israeliin.\n5:8 H\u00e4n valitsi uusia jumalia: silloin oli sota porteissa: ei siell\u00e4 n\u00e4hty kilpe\u00e4 eik\u00e4 keih\u00e4st\u00e4 nelj\u00e4nkymmenen tuhannen seassa Israelissa.\n5:9 Minun syd\u00e4mell\u00e4ni on ilo Israelin valtamiehist\u00e4: he ovat hyv\u00e4ntahtoiset kansan seassa; kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa.\n5:10 Te jotka ajatte kaunisten aasein p\u00e4\u00e4ll\u00e4, te jotka istutte oikeudessa, te jotka k\u00e4ytte teit\u00e4 my\u00f6ten, puhukaat n\u00e4ist\u00e4.\n5:11 Kussa ampujat huusivat vedenkantajain seassa, siell\u00e4 julistettakaan Herran vanhurskautta ja h\u00e4nen talonpoikainsa vanhurskautta Israelissa; silloin meni Herran kansa porttein tyk\u00f6.\n5:12 Nouse, nouse, Debora: nouse, nouse ja veisaa virsi\u00e4, valmista itses, Barak, vangiksi ota sinun vangitsiat, sin\u00e4 Abinoamin poika.\n5:13 Silloin rupesi se j\u00e4\u00e4nyt vallitsemaan voimallista kansaa: Herra on hallinnut v\u00e4kevi\u00e4 minun kauttani.\n5:14 Ephraimista oli heid\u00e4n juurensa Amalekia vastaan, ja sinun j\u00e4lkees BenJamin sinun kansoissas; Makirista ovat tulleet hallitsiat ja Sebulonista kirjoittajat.\n5:15 Isaskarin p\u00e4\u00e4miehet olivat my\u00f6s Deboran kanssa, ja Isaskar oli niinkuin Barak laaksoon l\u00e4hetetty jalkav\u00e4kinens\u00e4; Rubenin eroituksessa ovat suuret syd\u00e4men ajatukset.\n5:16 Miksis istuit kahden joukon v\u00e4lill\u00e4, kuullakses laumain m\u00e4\u00e4kyn\u00e4t\u00e4? Rubenin eroituksessa ovat suuret syd\u00e4men ajatukset.\n5:17 Gilead j\u00e4i toiselle puolelle Jordania, ja miksi Dan asui haahtein seassa? Asser istui meren satamissa ja asui langenneissa kyliss\u00e4ns\u00e4.\n5:18 Sebulonin kansa antoi henkens\u00e4 alttiiksi kuolemaan, Naphtali my\u00f6s, kedon korkeudella.\n5:19 Kuninkaat tulivat ja sotivat; silloin sotivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa Megiddon veden tyk\u00f6n\u00e4: ei he saaneet rahaa saaliiksensa.\n5:20 Taivaasta sotivat t\u00e4hdet juoksussansa, he sotivat Siseraa vastaan.\n5:21 Kisonin ojan kieritti heit\u00e4, Kedumin oja, Kisonin oja; minun sieluni tallaa v\u00e4kevi\u00e4.\n5:22 Silloin sotkuivat hevosten kaviot heit\u00e4, heid\u00e4n v\u00e4kev\u00e4ins\u00e4 h\u00e4t\u00e4isess\u00e4 paossa.\n5:23 Kirotkaat Merosta, sanoi Herran enkeli, kiroten kirotkaat h\u00e4nen asuvaisiansa, ettei he tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sankarien seassa.\n5:24 Siunattu olkoon Jael vaimoin seassa, Heberin Kenil\u00e4isen em\u00e4nt\u00e4, siunattu olkoon h\u00e4n majoissansa vaimoin seassa.\n5:25 Kuin h\u00e4n vett\u00e4 anoi, niin h\u00e4n rieskaa antoi; h\u00e4n kantoi voita kalliissa maljassa.\n5:26 H\u00e4n otti naulan k\u00e4teens\u00e4 ja sep\u00e4n vasaran oikiaan k\u00e4teens\u00e4, ja l\u00f6i Siseran ja runteli h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4, musersi ja l\u00e4visti h\u00e4nen korvainsa juuren.\n5:27 H\u00e4nen jalkainsa juureen kumarsi h\u00e4n maahan, h\u00e4n lankesi maahan ja pani maata: h\u00e4nen jalkainsa juureen kumarsi h\u00e4n itsens\u00e4 ja lankesi maahan, siin\u00e4 kuin h\u00e4n kumarsi itsens\u00e4, siin\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s makasi hukutettuna.\n5:28 Siseran \u00e4iti katsoi akkunasta ja itki huutain h\u00e4kist\u00e4: miksi viipyy h\u00e4nen vaununsa tulemasta? miksi ovat h\u00e4nen vaununsa py\u00f6r\u00e4t niin j\u00e4\u00e4neet j\u00e4lkeen?\n5:29 Ne viisaimmat h\u00e4nen ylimm\u00e4isist\u00e4 vaimoistansa vastasivat h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sanojansa kertoi.\n5:30 Eik\u00f6 he l\u00f6yd\u00e4 ja jaa saalista, jokaiselle miehelle piian taikka kaksi, ja Siseralle kirjavia ja ommeltuja vaatteita, neulalla ommeltuja vaatteita, kirjavia molemmin puolin kaulan ymp\u00e4ri, saaliiksi.\n5:31 Kaikki sinun vihollises niin hukkukoon, Herra! Mutta ne, kuin sinua rakastavat, olkoon niinkuin yl\u00f6sk\u00e4yp\u00e4 aurinko voimassansa. Ja maa oli levossa nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n6:1 Ja Israelin lapset taas tekiv\u00e4t pahaa Herran edess\u00e4; ja Herra antoi heid\u00e4t Midianilaisten k\u00e4teen seitsem\u00e4ksi ajastajaksi.\n6:2 Koska Midianilaisten k\u00e4si oli ylen ankara Israelin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, tekiv\u00e4t Israelin lapset heillens\u00e4 Midianilaisten t\u00e4hden hautoja vuorille, ja luolia ja linnoja.\n6:3 Ja kuin Israel jotakin kylvi, tulivat Midianilaiset ja Amalekilaiset, ja ne it\u00e4iselt\u00e4 maalta heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4,\n6:4 Ja asettivat leirins\u00e4 heit\u00e4 vastaan ja turmelivat kaiken maan kasvun Gasariin asti; ja ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n elatusta Israelille j\u00e4tt\u00e4neet ei lampaita, h\u00e4rki\u00e4 eik\u00e4 aaseja.\n6:5 Sill\u00e4 he tulivat laumoinensa ja majoinensa, ja niinkuin suuri mets\u00e4sirkkain paljous, ett\u00e4 sek\u00e4 he ja heid\u00e4n kamelinsa olivat lukemattomat, ja tulivat h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n maata.\n6:6 Niin Israel per\u00e4ti k\u00f6yhtyi Midianilaisten t\u00e4hden. Silloin huusivat Israelin lapset Herran tyk\u00f6.\n6:7 Ja kuin Israelin lapset huusivat Herran tyk\u00f6 Midianilaisten t\u00e4hden,\n6:8 L\u00e4hetti Herra prophetan Israelin lasten tyk\u00f6, joka sanoi heille: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: min\u00e4 johdatin teid\u00e4t Egyptist\u00e4, ja talutin teid\u00e4t ulos orjuuden huoneesta,\n6:9 Ja pelastin teid\u00e4t Egyptil\u00e4isten k\u00e4dest\u00e4 ja kaikkein k\u00e4dest\u00e4, jotka teit\u00e4 vaivasivat, jotka min\u00e4 ajoin teid\u00e4n edest\u00e4nne ulos, ja annoin teille heid\u00e4n maansa,\n6:10 Ja min\u00e4 sanoin teille: Min\u00e4 olen Herra teid\u00e4n Jumalanne, \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6 Amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte; ja ette totelleet minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni.\n6:11 Ja Herran enkeli tuli ja istui tammen alla Ophrassa, joka Joaksen Abiesril\u00e4isen oma oli; ja h\u00e4nen poikansa Gideon tappoi nisuja viinakuurnan tyk\u00f6n\u00e4, saadaksensa ne s\u00e4ilytetyksi Midianilaisilta.\n6:12 Silloin ilmaantui Herran enkeli h\u00e4nelle ja sanoi: Herra olkoon sinun kanssas, sin\u00e4 v\u00e4kev\u00e4 sotamies!\n6:13 Niin sanoi Gideon h\u00e4nelle: minun Herrani, jos Herra on meid\u00e4n kanssamme, miksi meille siis kaikki n\u00e4m\u00e4t tapahtuneet ovat? Kussa ovat kaikki h\u00e4nen ihmeens\u00e4, jotka meid\u00e4n is\u00e4mme ilmoittivat meille ja sanoivat: eik\u00f6 Herra meit\u00e4 johdattanut Egyptist\u00e4? Mutta nyt on Herra meid\u00e4t hylj\u00e4nnyt ja antanut Midianilaisten k\u00e4siin.\n6:14 Ja Herra k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi: mene t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4kevyydess\u00e4s! Sin\u00e4 vapahdat Israelin Midianilaisten k\u00e4dest\u00e4: enk\u00f6 min\u00e4 ole sinua l\u00e4hett\u00e4nyt?\n6:15 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: minun Herrani, mill\u00e4 min\u00e4 vapahdan Israelin? Katso, minun sukuni on kaikkein k\u00f6yhin Manassessa, ja min\u00e4 olen kaikkein pienin minun is\u00e4ni huoneessa.\n6:16 Ja Herra sanoi h\u00e4nelle: totisesti min\u00e4 olen sinun kanssas, ja sin\u00e4 ly\u00f6t Midianilaiset niinkuin yhden miehen.\n6:17 Mutta h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: jos min\u00e4 olen nyt l\u00f6yt\u00e4nyt armon sinun tyk\u00f6n\u00e4s, niin anna minulle merkki, ett\u00e4 sin\u00e4 se olet, joka minun kanssani puhut.\n6:18 \u00c4l\u00e4 kumminkaan t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hde, siihenasti kuin min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6s, ja kannan minun ruokauhrini ja panen sinun etees. H\u00e4n sanoi: min\u00e4 olen siihenasti kuin sin\u00e4 palajat.\n6:19 Gideon tuli ja teurasti vohlan, ja otti ephan happamattomia jauhoja, ja pani lihan koriin ja lihan liemen pataan, ja vei h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tammen alle ja pani eteen.\n6:20 Ja Jumalan enkeli sanoi h\u00e4nelle: ota liha ja happamaton leip\u00e4, ja pane t\u00e4m\u00e4n kiven p\u00e4\u00e4lle, ja kaada liemi ulos; ja h\u00e4n teki niin.\n6:21 Ja Herran enkeli ojensi sauvansa p\u00e4\u00e4n, joka oli h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, ja satutti lihaan ja happamattomaan leip\u00e4\u00e4n, ja tuli nousi kivest\u00e4 ja kulutti lihan ja happamattoman leiv\u00e4n. Ja Herran enkeli katosi h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 edest\u00e4.\n6:22 Kun Gideon n\u00e4ki sen olevan Herran enkelin, sanoi h\u00e4n: Herra, Herra, olenko min\u00e4 niin n\u00e4hnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!\n6:23 Mutta Herra sanoi h\u00e4nelle: rauha olkoon sinulle! \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, et sin\u00e4 kuole.\n6:24 Ja Gideon rakensi Herralle alttarin siin\u00e4, jonka h\u00e4n kutsui rauhan Herraksi. Se on viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 Abiesril\u00e4isten Ophrassa.\n6:25 Ja sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sanoi Herra h\u00e4nelle: ota mulli is\u00e4s karjasta ja toinen mulli, joka on seitsem\u00e4nnell\u00e4 vuodella, ja kukista Baalin alttari, joka on sinun is\u00e4ll\u00e4s, ja h\u00e4vit\u00e4 metsist\u00f6, joka siin\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4 on,\n6:26 Ja rakenna Herralle sinun Jumalalles alttari t\u00e4lle korkialle vuorelle, sopivaiselle paikalle, ja ota toinen mulleista ja uhraa se polttouhriksi metsist\u00f6n puilla jonka sin\u00e4 hakkaat.\n6:27 Silloin otti Gideon kymmenen miest\u00e4 palvelioistansa ja teki niinkuin Herra h\u00e4nelle sanonut oli. Mutta h\u00e4n pelk\u00e4si ei saavansa sit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tehd\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 huoneen ja kaupungin asuvaisten t\u00e4hden, ja teki sen y\u00f6ll\u00e4.\n6:28 Kuin kaupungin kansa aamulla nousivat, katso, Baalin alttari oli kukistettu ja metsist\u00f6 maahan hakattu, joka sen tyk\u00f6n\u00e4 oli, ja toinen mulli pantu polttouhriksi alttarille, joka siihen rakennettu oli.\n6:29 Ja he sanoivat toinen toisellensa: kuka on t\u00e4m\u00e4n tehnyt? Koska he visusti kyseliv\u00e4t ja tutkistelivat, niin he sanoivat: Gideon Joaksen poika sen teki.\n6:30 Niin kaupungin asuvaiset puhuivat Joakselle, sanoen: anna poikas tulla t\u00e4nne! H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman; sill\u00e4 h\u00e4n on Baalin alttarin kukistanut ja metsist\u00f6n hakannut, joka siin\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4 oli.\n6:31 Niin Joas sanoi kaikille, jotka seisoivat h\u00e4nt\u00e4 vastaan: riitelettek\u00f6 te Baalin puolesta? autatteko te h\u00e4nt\u00e4? Joka riitelee h\u00e4nen puolestansa, sen pit\u00e4\u00e4 kuoleman ennen aamua: jos h\u00e4n on jumala, niin kostakoon itse, ett\u00e4 h\u00e4nen alttarinsa on kukistettu.\n6:32 Ja siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kutsui h\u00e4n h\u00e4nen JerubBaal ja sanoi: Baal kostakoon itse, ett\u00e4 h\u00e4nen alttarinsa kukistettu on.\n6:33 Kuin kaikki Midianilaiset ja Amalekilaiset ja ne it\u00e4iselt\u00e4 maalta kokosivat itsens\u00e4 yhteen, ja meniv\u00e4t ja sioittivat heit\u00e4ns\u00e4 Jisreelin laaksoon,\n6:34 Niin Herran henki t\u00e4ytti Gideonin, ja h\u00e4n puhalsi basunaan ja kutsui Abieserin seuraamaan itsi\u00e4ns\u00e4.\n6:35 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti sanan koko Manasselle ja kutsui my\u00f6s heit\u00e4 seuraamaan. H\u00e4n l\u00e4hetti my\u00f6s sanan Asserille, Sebulonille ja Naphtalille, ja hekin tulivat heit\u00e4 vastaan.\n6:36 Ja Gideon sanoi Jumalalle: jos sin\u00e4 vapahdat Israelin minun k\u00e4teni kautta, niinkuin sin\u00e4 sanonut olet;\n6:37 Katso, min\u00e4 panen villaisen nahan pihalle: jos kaste tulee ainoastaan nahan p\u00e4\u00e4lle ja kaikki muu maa on kuiva, niin min\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4s minun k\u00e4teni kautta Israelin vapahdat, niinkuin sin\u00e4 sanonut olet.\n6:38 Ja se tapahtui niin: kuin h\u00e4n toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 varhain nousi, k\u00e4\u00e4ri h\u00e4n nahan kokoon ja pusersi kasteen nahasta ja t\u00e4ytti maljan vedest\u00e4.\n6:39 Ja Gideon sanoi Jumalalle: \u00e4lk\u00f6\u00f6n sinun vihas syttyk\u00f6 minua vastaan, jos min\u00e4 viel\u00e4 kerran puhun: min\u00e4 koettelen viel\u00e4 kerran sit\u00e4 nahalla: anna ainoastaan nahan kuivan olla ja kaikella muulla maalla kasteen.\n6:40 Jumala teki my\u00f6s niin sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4: ja nahka ainoastaan j\u00e4i kuivaksi, ja kaste tuli kaiken maan p\u00e4\u00e4lle.\n7:1 Silloin nousi JerubBaal (se on Gideon) varhain aamulla ja kaikki v\u00e4ki joka h\u00e4nen kanssansa oli, ja sioittivat heit\u00e4ns\u00e4 Harodin l\u00e4hteen tyk\u00f6, niin ett\u00e4 Midianilaisten leiri oli pohjaan p\u00e4in, vartian kukkulan takana, laaksossa.\n7:2 Ja Herra sanoi Gideonille: ylen paljo on v\u00e4ke\u00e4 sinun kanssas: jos min\u00e4 antaisin Midianin heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4, kerskais Israel minua vastaan ja sanois: minun k\u00e4teni vapahti minua.\n7:3 Niin anna nyt huutaa kansan korvissa ja sanoa: joka pelkuri ja h\u00e4mm\u00e4stynyt on, palatkaan ja nopiasti rient\u00e4k\u00e4\u00e4n Gileadin vuorelta. Silloin palasi kansaa takaperin kaksikolmattakymment\u00e4 tuhatta, ja kymmenentuhatta j\u00e4i.\n7:4 Ja Herra sanoi Gideonille: viel\u00e4 on paljo kansaa, vie heit\u00e4 veden tyk\u00f6, siell\u00e4 min\u00e4 koettelen heit\u00e4 sinulle: ja josta min\u00e4 sanon sinulle: t\u00e4m\u00e4 menk\u00f6\u00f6n sinun kanssas, h\u00e4n my\u00f6s menee sinun kanssas: ja josta min\u00e4 taas sanon sinulle: \u00e4lk\u00f6\u00f6n h\u00e4n menk\u00f6 sinun kanssas, ei h\u00e4nen pid\u00e4 menem\u00e4n.\n7:5 Ja h\u00e4n vei kansan veden tyk\u00f6; ja Herra sanoi Gideonille: joka vett\u00e4 latkii kielell\u00e4ns\u00e4 niinkuin koira latkii, aseta h\u00e4nt\u00e4 erin\u00e4ns\u00e4 seisomaan, niin my\u00f6s kaikki, jotka heit\u00e4ns\u00e4 polvillensa kumartavat juodessansa.\n7:6 Silloin oli niit\u00e4, jotka latkivat k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4 suuhunsa, kolmesataa miest\u00e4; ja kaikki muu kansa olivat kumartaneet polvillensa juomaan vett\u00e4.\n7:7 Ja Herra sanoi Gideonille: kolmensadan miehen kautta, jotka latkivat, vapahdan min\u00e4 teit\u00e4, ja annan Midianilaiset sinun k\u00e4siis; mutta kaikki muu kansa menk\u00e4\u00e4n kukin siallensa.\n7:8 Ja kansa otti ev\u00e4\u00e4n my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 ja basunansa, mutta kaikki muut Israelin miehet antoi h\u00e4n menn\u00e4 itsekunkin majaansa, ja vahvisti itsens\u00e4 ainoasti kolmellasadalla miehell\u00e4; ja Midianilaisten leiri oli h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 alhaalla laaksossa.\n7:9 Ja Herra sanoi sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 h\u00e4nelle: nouse ja mene alas leiriin, sill\u00e4 min\u00e4 olen antanut heid\u00e4t sinut k\u00e4siis.\n7:10 Jos sin\u00e4 pelk\u00e4\u00e4t menn\u00e4 sinne, niin anna palvelias Puran menn\u00e4 sinun kanssas leiriin,\n7:11 Ett\u00e4s kuulisit, mit\u00e4 he puhuvat; sitte sinun k\u00e4tes vahvistuvat ja sin\u00e4 menet leiriin. Niin h\u00e4n meni palveliansa Puran kanssa leiriin, sille paikalle, kussa vartiat olivat.\n7:12 Mutta Midianilaiset ja Amalekilaiset ja kaikki ne it\u00e4iselt\u00e4 maalta, makasivat laaksossa niinkuin mets\u00e4sirkkain paljous ja heid\u00e4n kamelinsa olivat lukemattomat, niinkuin santa meren rannalla paljouden t\u00e4hden.\n7:13 Koska Gideon tuli, katso, niin jutteli yksi kumppanillensa unen ja sanoi: katso, min\u00e4 n\u00e4in unta ja olin n\u00e4kevin\u00e4ni ohraisen porokakun kieritt\u00e4v\u00e4n itsens\u00e4 Midianilaisten leiriin, ja tulevan majaan asti, ja ly\u00f6v\u00e4n sen p\u00e4\u00e4lle, niin ett\u00e4 se lankesi maahan, ja kukistavan sen yl\u00f6salaisin, niin ett\u00e4 maja maassa oli.\n7:14 Jolle se toinen vastasi ja sanoi: ei se ole muuta, kuin Gideonin Joaksen pojan Israelin miehen miekka: Jumala on antanut Midianilaiset h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4 kaiken heid\u00e4n sotajoukkonsa kanssa.\n7:15 Kuin Gideon kuuli unen juteltavan ja sen selityksen, niin h\u00e4n kumartaen rukoili, ja palasi Israelin leiriin ja sanoi: valmistakaat itsenne, sill\u00e4 Herra on antanut Midianilaisten sotajoukon teid\u00e4n k\u00e4siinne.\n7:16 Ja h\u00e4n jakoi ne kolmesataa miest\u00e4 kolmeen joukkoon, ja antoi basunat heid\u00e4n jokaisen k\u00e4teens\u00e4 ja tyhj\u00e4t savi-astiat, ja lamput astiain sis\u00e4lle,\n7:17 Ja sanoi heille: katsokaat minua, ja tehk\u00e4\u00e4t te niin: katso, kuin min\u00e4 tulen leirin \u00e4\u00e4reen, niinkuin min\u00e4 teen, niin my\u00f6s te tehk\u00e4\u00e4t.\n7:18 Ja min\u00e4 puhallan basunaan ja kaikki jotka minun kanssani ovat, niin my\u00f6s teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 puhaltaman basunaan kaiken leirin ymp\u00e4ri, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sanoman: (t\u00e4ss\u00e4) Herra ja Gideon.\n7:19 Silloin tuli Gideon leiriin, ja sata miest\u00e4 jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, ensim\u00e4isten vartiain tyk\u00f6, jotka siell\u00e4 asetetut olivat, her\u00e4ttiv\u00e4t ainoasti vartiat, ja puhalsivat basuniin, ja rikkoivat saviastiat, jotka olivat heid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4ns\u00e4.\n7:20 Ja ne kolme joukkoa puhalsivat basunaan, ja rikkoivat saviastiat, mutta lamput he tempasivat vasempaan k\u00e4teens\u00e4 ja basunat oikiaan k\u00e4teens\u00e4, joihin he puhalsivat ja huusivat: (t\u00e4ss\u00e4) Herran ja Gideonin miekka.\n7:21 Ja jokainen seisoi siallansa leirin ymp\u00e4rill\u00e4. Silloin rupesi kaikki leiri juoksemaan, huutamaan ja pakenemaan.\n7:22 Ja koska ne kolmesataa miest\u00e4 puhalsivat basuniin, sovitti Herra niin, ett\u00e4 yhden miekka k\u00e4\u00e4ntyi toista vastaan siin\u00e4 sotajoukossa; ja sotav\u00e4ki pakeni Bethsittan ja Zeredataan, Abel Meholan rajan viereen, Tabatin tyk\u00f6.\n7:23 Ja Israelin miehet kokoontuivat Naphtalista, Asserista ja kaikesta Manassesta, ja ajoivat Midianilaisia takaa.\n7:24 Ja Gideon l\u00e4hetti sanansaattajat kaikelle Ephraimin vuorelle, sanoen: tulkaat alas Midianilaisia vastaan ja enn\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4t heilt\u00e4 vedet BetBaraan ja Jordaniin asti. Niin kokoontuivat kaikki Ephraimin miehet ja enn\u00e4ttiv\u00e4t vedet BetBaraan ja Jordaniin asti.\n7:25 Ja he ottivat kaksi Midianilaisten p\u00e4\u00e4miest\u00e4 kiinni, Orebin ja Zebin, ja tappoivat Orebin Orebin kalliolla, ja Zebin he tappoivat Zebin viinakuurnassa, ja ajoivat Midianilaisia takaa; mutta Orebin ja Zebin p\u00e4\u00e4t kantoivat he Gideonille Jordanin ylitse.\n8:1 Ja Ephraimin miehet sanoivat h\u00e4nelle: miksis t\u00e4m\u00e4n meille teit, ettes kutsunut meit\u00e4, kuin sin\u00e4 menit sotimaan Midianilaisia vastaan? ja he riiteliv\u00e4t kovin h\u00e4nen kanssanssa.\n8:2 Niin h\u00e4n vastasi heit\u00e4: mit\u00e4 min\u00e4 olen nyt tehnyt niinkuin te? Eik\u00f6 Ephraimin viinapuun oksa parempi ole, kuin Abieserin koko viinamarjan l\u00e4j\u00e4?\n8:3 Jumala antoi Midianilaisten p\u00e4\u00e4miehet Orebin ja Zebin teid\u00e4n k\u00e4siinne: kuinka olisin min\u00e4 taitanut niin tehd\u00e4, kuin te teitte? Ja kuin h\u00e4n sen sanoi, asettui heid\u00e4n vihansa.\n8:4 Kuin Gideon tuli Jordanin tyk\u00f6, meni h\u00e4n sen ylitse, ja ne kolmesataa miest\u00e4 jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, ja he olivat v\u00e4syneet ja ajoivat takaa.\n8:5 Ja h\u00e4n sanoi Sukkotin asuvaisille: antakaat v\u00e4h\u00e4 leip\u00e4\u00e4 v\u00e4elle joka minun kanssani on; sill\u00e4 he ovat v\u00e4syneet, ett\u00e4 min\u00e4 saisin ajaa Midianilaisten kuninkaita Sebaa ja Zalmunnaa takaa.\n8:6 Mutta Sukkotin p\u00e4\u00e4miehet sanoivat: onko Seban ja Zalmunnan k\u00e4mmen juuri jo sinun k\u00e4dess\u00e4s, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinun sotav\u00e4elles leip\u00e4\u00e4 antaman?\n8:7 Gideon sanoi: sent\u00e4hden kuin Herra minun k\u00e4siini antaa Seban ja Zalmunnan, niin min\u00e4 muserran teid\u00e4n lihanne korven orjantappuroilla ja ohdakkeilla.\n8:8 Ja h\u00e4n meni sielt\u00e4 yl\u00f6s Penueliin ja puhui heille my\u00f6s niin. Ja Penuelin kansa vastasi h\u00e4nt\u00e4 niinkuin Sukkotinkin miehet.\n8:9 Niin puhui h\u00e4n my\u00f6s Penuelin kansalle, sanoen: kuin min\u00e4 rauhassa palajan, kukistan min\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tornin.\n8:10 Mutta Seba ja Zalmunna olivat Karkorissa ja heid\u00e4n sotajoukkonsa heid\u00e4n kanssansa l\u00e4hes viisitoistakymment\u00e4 tuhatta, kaikki jotka j\u00e4iv\u00e4t koko sotav\u00e4en joukosta it\u00e4iselt\u00e4 maalta; sill\u00e4 sata ja kaksikymment\u00e4 tuhatta miekan vet\u00e4v\u00e4\u00e4 miest\u00e4 oli siell\u00e4 langennut.\n8:11 Ja Gideon meni yl\u00f6s niiden tiet\u00e4, jotka majoissa asuvat it\u00e4isell\u00e4 puolella Nobatia ja Jogbehaa, ja l\u00f6i leirin, sill\u00e4 he olivat suruttomat.\n8:12 Ja Seba ja Zalmunna pakenivat, mutta h\u00e4n ajoi heit\u00e4 takaa, ja sai ne kaksi Midianilaisten kuningasta Seban ja Zalmunnan kiinni, ja pelj\u00e4tti kaiken heid\u00e4n sotav\u00e4kens\u00e4.\n8:13 Ja Gideon Joaksen poika palasi sodasta, ennenkuin aurinko nousi,\n8:14 Ja sai yhden palvelian kiinni, joka oli Sukkotista, ja kysyi h\u00e4nelt\u00e4: ja se kirjoitti h\u00e4nelle Sukkotin p\u00e4\u00e4miehet ja vanhimmat, seitsem\u00e4nkahdeksattakymment\u00e4 miest\u00e4.\n8:15 Ja h\u00e4n tuli Sukkotiin kansan tyk\u00f6 ja sanoi: t\u00e4ss\u00e4 on Seba ja Zalmunna, joilla te pilkkasitte minua, sanoen: onko Seban ja Zalmunnan k\u00e4mmen jo juuri sinun k\u00e4dess\u00e4s, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4is sent\u00e4hden sinun sotav\u00e4elles, joka v\u00e4synyt on, leip\u00e4\u00e4 antaman?\n8:16 Ja h\u00e4n otti ne kaupungin vanhimmat ja korven orjantappuroita ja ohdakkeita, ja antoi Sukkotin miehet piest\u00e4.\n8:17 Ja kukisti Penuelin tornin, ja tappoi kaupungin kansan.\n8:18 Ja h\u00e4n sanoi Seballe ja Zalmunnalle: mink\u00e4muotoiset miehet ne olivat, jotka te tapoitte Taborissa? He sanoivat: ne olivat sinun muotoises, kauniit kuin kuninkaan pojat.\n8:19 Ja h\u00e4n sanoi: ne olivat minun veljeni, minun \u00e4itini pojat: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, jos te olisitte antaneet heid\u00e4n el\u00e4\u00e4, niin en tappaisi min\u00e4 teit\u00e4.\n8:20 Ja h\u00e4n sanoi Jeterille esikoisellensa: nouse ja tapa heit\u00e4, mutta nuorukainen ei vet\u00e4nyt miekkaansa, sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si, ett\u00e4 h\u00e4n oli viel\u00e4 nuorukainen.\n8:21 Mutta Seba ja Zalmunna sanoivat: nouse sin\u00e4 meit\u00e4 ly\u00f6m\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 niinkuin mies on, niin on my\u00f6s h\u00e4nen voimansa. Niin Gideon nousi ja tappoi Seban ja Zalmunnan, ja otti nastat, jotka heid\u00e4n kameleinsa kaulassa olivat.\n8:22 Silloin sanoivat Israelin miehet Gideonille: hallitse sin\u00e4 meit\u00e4, sin\u00e4 ja sinun poikas, ja sinun poikas poika; sill\u00e4 sin\u00e4 vapahdit meid\u00e4t Midianilaisten k\u00e4sist\u00e4.\n8:23 Mutta Gideon sanoi heille: en min\u00e4 tahdo hallita teit\u00e4, ei my\u00f6s minun poikani pid\u00e4 teit\u00e4 hallitseman, vaan Herra olkoon teid\u00e4n hallitsianne.\n8:24 Ja Gideon sanoi heille: yht\u00e4 min\u00e4 anon teilt\u00e4: jokainen antakoon minulle korvarenkaat, kukin saaliistansa; sill\u00e4 he olivat Ismaelilaisia, ja heill\u00e4 olivat kultaiset korvarenkaat.\n8:25 Ja he sanoivat: me annamme mielell\u00e4mme; ja levittiv\u00e4t vaatteen, jonka p\u00e4\u00e4lle itsekukin heitti ne korvarenkaat, jotka he ry\u00f6v\u00e4nneet olivat.\n8:26 Ja ne kultaiset korvarenkaat, joita h\u00e4n anonut oli, painoivat tuhannen ja seitsem\u00e4nsataa sikli\u00e4 kultaa, ilman nastoja, k\u00e4\u00e4dyj\u00e4 ja purpuravaatteita, joita Midianilaisten kuninkaat kantoivat, ja ilman heid\u00e4n kameleinsa kultaisia kaulasiteit\u00e4.\n8:27 Ja Gideon teki niist\u00e4 p\u00e4\u00e4llisvaatteen ja pani sen omaan kaupunkiinsa Ophraan; ja koko Israel teki huorin sen j\u00e4lkeen siin\u00e4, ja se tuli Gideonille ja h\u00e4nen huoneellensa paulaksi.\n8:28 Ja niin Midianilaiset alennettiin Israelin lasten edess\u00e4, ja ei en\u00e4\u00e4 nostaneet yl\u00f6s p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4; ja maa oli levossa nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa, niinkauvan kuin Gideon eli.\n8:29 Ja JerubBaal Joaksen poika meni ja asui omassa huoneessansa.\n8:30 Ja Gideonilla oli seitsem\u00e4nkymment\u00e4 poikaa, jotka h\u00e4nen kupeistansa tulleet olivat; sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli monta em\u00e4nt\u00e4\u00e4.\n8:31 Ja h\u00e4nen jalkavaimonsa, joka h\u00e4nell\u00e4 Sikemiss\u00e4 oli, synnytti my\u00f6s h\u00e4nelle pojan, ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Abimelek.\n8:32 Ja Gideon Joaksen poika kuoli hyv\u00e4ll\u00e4 ij\u00e4ll\u00e4 ja haudattiin is\u00e4ns\u00e4 Joaksen hautaan Ophrassa, joka Abiesril\u00e4isten oma oli.\n8:33 Kuin Gideon kuollut oli, k\u00e4\u00e4nsi Israelin kansa itsens\u00e4 huorin tekem\u00e4\u00e4n Baalin j\u00e4lkeen ja teki BaalBeritin itsellens\u00e4 jumalaksi.\n8:34 Ja Israelin lapset ei en\u00e4\u00e4 muistaneet Herraa Jumalaansa, joka heid\u00e4t vapahti kaikilta heid\u00e4n vihollisiltansa, ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4.\n8:35 Ja ei he tehneet yht\u00e4\u00e4n laupiutta JerubBaalin Gideonin huoneelle kaikesta hyv\u00e4st\u00e4, mink\u00e4 h\u00e4n Israelille teki.\n9:1 Mutta Abimelek, JerubBaalin poika, meni Sikemiin \u00e4itins\u00e4 veljein tyk\u00f6, puhui heille ja koko \u00e4itins\u00e4 is\u00e4n huoneen sukukunnalle ja sanoi:\n9:2 Puhukaat nyt kaikkein p\u00e4\u00e4miesten korvissa Sikemiss\u00e4: mik\u00e4 teille on parempi, ett\u00e4 seitsem\u00e4nkymment\u00e4 miest\u00e4, kaikki JerubBaalin pojat, hallitsevat teit\u00e4, eli jos yksi mies hallitsee teit\u00e4? Ja muistakaat, ett\u00e4 min\u00e4 olen teid\u00e4n luunne ja lihanne.\n9:3 Niin puhuivat h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 veljet kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat h\u00e4nest\u00e4 kaikkein Sikemin p\u00e4\u00e4miesten korvissa; ja heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 k\u00e4\u00e4nnettiin AbiMelekin j\u00e4lkeen, sill\u00e4 he sanoivat: h\u00e4n on meid\u00e4n veljemme.\n9:4 Ja he antoivat h\u00e4nelle seitsem\u00e4nkymment\u00e4 hopiapenninki\u00e4 BaalBeritin huoneesta, joilla AbiMelek palkkasi itsellens\u00e4 valtojamia ja joutilaita miehi\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 seurasivat,\n9:5 Ja h\u00e4n tuli is\u00e4ns\u00e4 huoneesen Ophraan, ja murhasi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 velje\u00e4ns\u00e4, JerubBaalin poikaa, yhden kiven p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Mutta Jotam, nuorin JerubBaalin pojista j\u00e4i; sill\u00e4 h\u00e4n k\u00e4tki itsens\u00e4.\n9:6 Ja kaikki p\u00e4\u00e4miehet Sikemist\u00e4 ja koko Millon huone kokoontuivat, ja meniv\u00e4t ja asettivat Abimelekin kuninkaaksi korkian tammen tyk\u00f6n\u00e4, joka Sikemiss\u00e4 on.\n9:7 Kuin t\u00e4m\u00e4 sanottiin Jotamille, meni h\u00e4n pois ja seisoi Gerisimin vuoren kukkulalla, korotti \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja huusi ja sanoi heille: kuulkaat minua, te Sikemin p\u00e4\u00e4miehet, ett\u00e4 Jumala my\u00f6s kuulis teit\u00e4:\n9:8 Puut meniv\u00e4t kerran yksimielisesti voitelemaan itsellens\u00e4 kuningasta ja sanoivat \u00f6ljypuulle: ole meid\u00e4n kuninkaamme.\n9:9 Mutta \u00f6ljypuu vastasi heit\u00e4: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun luopuman lihavuudestani, jolla sek\u00e4 jumalia ja my\u00f6s ihmisi\u00e4 minussa kunnioitetaan, ja menem\u00e4n ja korottaman itseni puiden ylitse?\n9:10 Niin puut sanoivat fikunapuulle: tule sin\u00e4 ja ole meid\u00e4n kuninkaamme.\n9:11 Mutta fikunapuu sanoi heille: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun luopuman makeudestani ja parhaasta hedelm\u00e4st\u00e4ni, ja menem\u00e4n ja korottaman itseni puiden ylitse?\n9:12 Niin sanoivat puut viinapuulle: tule sin\u00e4 ja ole meid\u00e4n kuninkaamme.\n9:13 Mutta viinapuu sanoi heille: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun luopuman viinastani, joka sek\u00e4 jumalat ett\u00e4 ihmiset ilahuttaa, ja menem\u00e4n ja korottaman itseni puiden ylitse?\n9:14 Niin sanoivat kaikki puut orjantappuralle: tule sin\u00e4 ja ole meid\u00e4n kuninkaamme.\n9:15 Ja orjantappura sanoi puille: onko se tosi, ett\u00e4 tahdotte minua voidella teillenne kuninkaaksi, niin tulkaat ja lev\u00e4tk\u00e4\u00e4t minun varjoni alla. Mutta jos ei, niin l\u00e4htek\u00e4\u00e4n tuli orjantappurapensaasta ja polttakaan sedripuut Libanonissa.\n9:16 Oletteko te siis nyt oikein ja toimellisesti tehneet, kuin AbiMelekin kuninkaaksi teitte, ja oletteko te oikein tehneet JerubBaalia ja h\u00e4nen huonettansa vastaan? Ja oletteko niin tehneet h\u00e4nt\u00e4 vastaan kuin h\u00e4n ansaitsikin teilt\u00e4?\n9:17 Ett\u00e4 minun is\u00e4ni on teid\u00e4n edess\u00e4nne sotinut ja antanut henkens\u00e4 alttiiksi, vapahtaaksensa teit\u00e4 Midianilaisten k\u00e4dest\u00e4.\n9:18 Ja te olette nousseet minun is\u00e4ni huonetta vastaan t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ja olette tappaneet h\u00e4nen poikansa, seitsem\u00e4nkymment\u00e4 miest\u00e4 yhden kiven p\u00e4\u00e4ll\u00e4; ja teitte teillenne AbiMelekin, h\u00e4nen piikansa pojan, kuninkaaksi Sikemin p\u00e4\u00e4miesten ylitse, ett\u00e4 h\u00e4n teid\u00e4n veljenne on.\n9:19 Jos olette oikein ja toimellisesti tehneet JerubBaalia ja h\u00e4nen huonettansa vastaan t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, niin iloitkaat AbiMelekist\u00e4, ja h\u00e4n my\u00f6s iloitkaan teist\u00e4.\n9:20 Mutta jollei, niin l\u00e4htek\u00f6\u00f6n tuli AbiMelekist\u00e4 ja polttakoon Sikemin p\u00e4\u00e4miehet ja Millon huoneen; l\u00e4htek\u00f6\u00f6n my\u00f6s tuli Sikemin p\u00e4\u00e4miehist\u00e4 ja Millon huoneesta ja polttakoon AbiMelekin.\n9:21 Ja Jotam pakeni ja v\u00e4ltti, ja meni Beeraan ja asui siell\u00e4 veljens\u00e4 AbiMelekin t\u00e4hden.\n9:22 Kuin AbiMelek jo kolme vuotta oli hallinnut Israelia,\n9:23 L\u00e4hetti Jumala pahan hengen AbiMelekin ja Sikemin p\u00e4\u00e4miesten v\u00e4lille: ja Sikemin p\u00e4\u00e4miehet asettivat itsens\u00e4 AbiMeleki\u00e4 vastaan;\n9:24 Ett\u00e4 se v\u00e4\u00e4ryys, jonka h\u00e4n teki seitsem\u00e4llekymmenelle JerubBaalin pojalle, ja heid\u00e4n verens\u00e4 tulis ja pantaisiin AbiMelekin heid\u00e4n veljens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, joka heid\u00e4t oli murhannut, ja Sikemin p\u00e4\u00e4miesten p\u00e4\u00e4lle, jotka olivat vahvistaneet h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 velji\u00e4ns\u00e4 murhaamaan.\n9:25 Ja Sikemin p\u00e4\u00e4miehet panivat v\u00e4ijyji\u00e4 vuorten kukkoille h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja he ry\u00f6v\u00e4siv\u00e4t tiell\u00e4 kaikki, jotka siit\u00e4 matkustivat; ja se ilmoitettiin AbiMelekille.\n9:26 Niin tuli Gaal Ebedin poika ja h\u00e4nen veljens\u00e4, ja meniv\u00e4t Sikemiin; ja Sikemin p\u00e4\u00e4miehet uskalsivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4,\n9:27 Ja meniv\u00e4t kedolle, ja poimivat viinam\u00e4kens\u00e4 ja sotkuivat, ja iloiten veisasivat, ja meniv\u00e4t jumalansa huoneeseen, s\u00f6iv\u00e4t ja joivat, ja kirosivat AbiMeleki\u00e4.\n9:28 Ja Gaal Ebedin poika sanoi: mik\u00e4 on AbiMelek ja mik\u00e4 on Sikem, ett\u00e4 me h\u00e4nt\u00e4 palvelemme? eik\u00f6 h\u00e4n ole JerubBaalin poika, ja Sebul h\u00e4nen p\u00e4\u00e4miehens\u00e4? Palvelkaat paremmin Hemorin Sikemin is\u00e4n miehi\u00e4: miksi meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 palveleman?\n9:29 Jumala tekis ett\u00e4 kansa olis minun k\u00e4teni alla, ett\u00e4 min\u00e4 ajaisin AbiMelekin ulos. Niin sanottiin AbiMelekille: enenn\u00e4 sotajoukkos ja k\u00e4y ulos.\n9:30 Kuin Sebul, kaupungin p\u00e4\u00e4mies, kuuli Gaalin, Ebedin pojan, sanan, vihastui h\u00e4n sangen suuresti.\n9:31 Ja l\u00e4hetti sanansaattajat AbiMelekille salaisesti, sanoen: Katso, Gaal, Ebedin poika ja h\u00e4nen veljens\u00e4 tulivat Sikemiin, tekem\u00e4\u00e4n kaupunkia sinulle vastahakoiseksi.\n9:32 Niin nouse nyt y\u00f6ll\u00e4, sin\u00e4 ja sinun v\u00e4kes, joka my\u00f6t\u00e4s on, ja v\u00e4ijy kedolla;\n9:33 Ja aamulla, kuin aurinko nousee, ole varhain ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja karkaa kaupungin p\u00e4\u00e4lle. Ja kuin h\u00e4n ja se kansa, joka h\u00e4nen my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 on, tulevat sinun tyk\u00f6s, niin tee h\u00e4nen kanssansa niinkuin sinun k\u00e4tes l\u00f6yt\u00e4\u00e4.\n9:34 AbiMelek nousi y\u00f6ll\u00e4 ja kaikki kansa, joka h\u00e4nen seurassansa oli, ja asetti vartian Sikemin eteen nelj\u00e4\u00e4n joukkoon.\n9:35 Ja Gaal, Ebedin poika, k\u00e4vi kaupungin portin eteen; mutta AbiMelek nousi v\u00e4ijymisest\u00e4ns\u00e4 sen v\u00e4en kanssa, joka h\u00e4nen my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 oli.\n9:36 Kuin Gaal n\u00e4ki kansan, sanoi h\u00e4n Sebulille: katso, tuolta tulee kansan joukko alas vuorten kukkoilta. Ja Sebul sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 n\u00e4et vuorten varjon niinkuin ihmiset.\n9:37 Gaal puhui taas ja sanoi: katso, tuolta tulee kansan joukko alas keskelt\u00e4 maata ja yksi joukko tulee Noituustammen tielt\u00e4.\n9:38 Niin sanoi Sebul h\u00e4nelle: kussa on nyt sinun suus, joka sanoi: kuka on AbiMelek, ett\u00e4 meid\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 palveleman pit\u00e4\u00e4? eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole se kansa, jonkas olet katsonut yl\u00f6n? k\u00e4y nyt ulos ja sodi h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n9:39 Ja Gaal meni Sikemin p\u00e4\u00e4miesten edell\u00e4 ja soti AbiMeleki\u00e4 vastaan.\n9:40 Mutta AbiMelek ajoi h\u00e4nt\u00e4 takaa, ja h\u00e4n pakeni h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4; ja monta lankesi ly\u00f6tyn\u00e4 kaupungin porttiin saakka.\n9:41 Ja AbiMelek oli Arumassa; mutta Sebul ajoi Gaalin ja veljens\u00e4 ulos, niin ettei he saaneet olla Sikemiss\u00e4.\n9:42 Ja aamulla l\u00e4ksi kansa kedolle; ja kuin AbiMelek sen sai tiet\u00e4\u00e4,\n9:43 Otti h\u00e4n kansan ja jakoi kolmeen osaan, ja asetti v\u00e4ijytyksen kedolle. Kuin h\u00e4n siis n\u00e4ki, ett\u00e4 kansa l\u00e4ksi kaupungista ulos, lankesi h\u00e4n heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja l\u00f6i heid\u00e4t.\n9:44 Mutta AbiMelek sen joukon kanssa, joka h\u00e4nen seurassansa oli, lankesi heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja k\u00e4viv\u00e4t kaupungin porttiin saakka, ja ne kaksi joukkoa lankesivat niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka kedolla olivat, ja l\u00f6iv\u00e4t heid\u00e4t.\n9:45 Sitte soti AbiMelek kaupunkia vastaan kaiken sen p\u00e4iv\u00e4n, ja voitti kaupungin, ja tappoi kansan, joka siell\u00e4 oli, ja kukisti kaupungin, ja kylvi suolaa sen p\u00e4\u00e4lle.\n9:46 Kuin kaikki p\u00e4\u00e4miehet, jotka Sikemin tornissa asuivat, sen kuulivat, meniv\u00e4t he linnaan jumalan Beritin huoneesen.\n9:47 Ja AbiMelekille ilmoitettiin kaikki Sikemin tornin p\u00e4\u00e4miehet kokoontuneeksi.\n9:48 Niin meni AbiMelek yl\u00f6s Salmonin vuorelle, h\u00e4n ja kaikki kansa joka h\u00e4nen seurassansa oli, ja AbiMelek otti kirveen k\u00e4teens\u00e4 ja hakkasi oksan puusta, pani olallensa ja kantoi sen, ja sanoi kansalle, joka h\u00e4nen seurassansa oli: mit\u00e4 te n\u00e4itte minun tekev\u00e4n, se my\u00f6s te nopiasti tehk\u00e4\u00e4t niinkuin min\u00e4kin.\n9:49 Ja hakkasi my\u00f6s kaikki kansa itsekukin oksansa ja seurasi AbiMeleki\u00e4, ja heittiv\u00e4t ne linnan p\u00e4\u00e4lle, ja polttivat niill\u00e4 linnan tulessa; niin ett\u00e4 my\u00f6s kaikki Sikemin tornin p\u00e4\u00e4miehet kuolivat, l\u00e4hes tuhannen miest\u00e4 ja vaimoa.\n9:50 Niin AbiMelek meni Tebetseen, piiritti ja voitti sen.\n9:51 Mutta siin\u00e4 oli vahva torni keskell\u00e4 kaupunkia, johonka kaikki pakenivat sek\u00e4 miehet ett\u00e4 vaimot ja kaikki kaupungin p\u00e4\u00e4miehet, ja sulkivat kiinni per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, ja kiipesiv\u00e4t tornin katon p\u00e4\u00e4lle.\n9:52 Sitte tuli AbiMelek tornin tyk\u00f6, soti sit\u00e4 vastaan, ja tuli tornin oven eteen, sit\u00e4 tulella polttamaan.\n9:53 Mutta yksi vaimo heitti myllynkiven kappaleen AbiMelekin p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja l\u00f6i h\u00e4nen p\u00e4\u00e4kallonsa rikki.\n9:54 Sitte kutsui AbiMelek nopiasti palveliansa, joka kantoi h\u00e4nen aseitansa, ja sanoi h\u00e4nelle: ved\u00e4 miekkas ulos ja tapa minua, ettei minusta sanottaisi: vaimo tappoi h\u00e4nen; niin pisti palvelia h\u00e4nen l\u00e4vitse, ja h\u00e4n kuoli.\n9:55 Ja kuin Israelin miehet n\u00e4kiv\u00e4t AbiMelekin kuolleeksi, meniv\u00e4t he itsekukin paikallensa.\n9:56 Ja n\u00e4in maksoi Jumala AbiMelekille sen pahuuden, mink\u00e4 h\u00e4n teki is\u00e4\u00e4ns\u00e4 vastaan, ett\u00e4 h\u00e4n tappoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 velje\u00e4ns\u00e4.\n9:57 Niin my\u00f6s kaiken sen pahuuden, mink\u00e4 Sikemin miehet tekiv\u00e4t, antoi Jumala tulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle; ja heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 tuli Jotamin JerubBaalin pojan kirous.\n10:1 AbiMelekin j\u00e4lkeen nousi Isaskarilainen Tola, Dodan pojan Puan poika, auttamaan Israelia. Ja h\u00e4n asui Samirissa, Ephraimin vuorella,\n10:2 Ja tuomitsi Israelia kolmekolmattakymment\u00e4 ajastaikaa, ja kuoli ja haudattiin Samiriin.\n10:3 H\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 nousi Jair Gileadilainen ja tuomitsi Israelia kaksikolmattakymment\u00e4 ajastaikaa.\n10:4 Ja h\u00e4nell\u00e4 oli kolmekymment\u00e4 poikaa, jotka ajoivat kolmellakymmenell\u00e4 aasin varsalla, ja heill\u00e4 oli kolmekymment\u00e4 kaupunkia, jotka kutsuttiin Jairin kyliksi t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti ja ovat Gileadin maalla.\n10:5 Ja Jair kuoli ja haudattiin Kamoniin.\n10:6 Mutta Israelin lapset tekiv\u00e4t viel\u00e4 pahaa Herran edess\u00e4, ja palvelivat Baalia ja Astarotia, ja Syrian jumalia, ja Zidonin jumalia, ja Moabin jumalia, ja Ammonin lasten jumalia, ja Philistealaisten jumalia, ja luopuivat Herrasta ja ei palvelleet h\u00e4nt\u00e4.\n10:7 Niin julmistui Herran viha Israelin ylitse, ja h\u00e4n myi heid\u00e4t Philistealaisten ja Ammonin lasten k\u00e4teen.\n10:8 Ja he vaativat ja vaivasivat siit\u00e4 vuodesta kaikkia Israelin lapsia kahdeksantoistakymment\u00e4 ajastaikaa, kaikkia Israelin lapsia, jotka olivat t\u00e4ll\u00e4 puolella Jordania, Amorilaisten maalla, joka on Gileadissa.\n10:9 Ja Ammonin lapset matkustivat Jordanin ylitse ja sotivat Juudaa, BenJaminia ja Ephraimin huonetta vastaan, ja Israel suuresti ahdistettiin.\n10:10 Niin huusivat Israelin lapset Herran tyk\u00f6, sanoen: me olemme synti\u00e4 tehneet sinua vastaan; sill\u00e4 me olemme hylj\u00e4nneet meid\u00e4n Jumalamme ja palvelleet Baalia.\n10:11 Mutta Herra sanoi Israelin lapsille: Eik\u00f6 Egyptil\u00e4iset, Amorilaiset, Ammonilaiset, Philistealaiset,\n10:12 Ja Zidonilaiset, Amalekilaiset ja Maonilaiset ole teit\u00e4 vaivanneet? ja min\u00e4 autin teit\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4, kuin te minun tyk\u00f6ni huusitte.\n10:13 Niin te hylk\u00e4sitte minun, ja olette palvelleet muita jumalia: sent\u00e4hden en min\u00e4 teit\u00e4 tahdo auttaa.\n10:14 Menk\u00e4\u00e4t ja rukoilkaat niit\u00e4 jumalia, jotka te valinneet olette, antakaat niiden auttaa teit\u00e4nne ahdistuksenne aikana.\n10:15 Mutta Israelin lapset vastasivat Herralle: me olemme synti\u00e4 tehneet, tee meid\u00e4n kanssamme niinkuin sinulle otollinen on, kuitenkin auta meit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 ajalla.\n10:16 Ja he panivat tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 vieraat jumalat pois, ja palvelivat Herraa; ja h\u00e4nen sielunsa suuresti armahti Israelin vaivaa.\n10:17 Ja Ammonin lapset kokoontuivat ja sioittivat itsens\u00e4 Gileadiin; mutta Israelin lapset kokoontuivat ja sioittivat itsens\u00e4 Mitspaan.\n10:18 Ja kansa ja ylimm\u00e4iset Gileadista sanoivat toinen toisellensa: kuka rupee ensisti sotimaan Ammonin lapsia vastaan, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 oleman kaikkein Gileadin asuvaisten p\u00e4\u00e4ruhtinaan.\n11:1 Ja Jephta Gileadista oli v\u00e4kev\u00e4 sotamies, vaan h\u00e4n oli \u00e4p\u00e4r\u00e4; ja Gilead oli siitt\u00e4nyt Jephtan.\n11:2 Mutta kuin Gileadin em\u00e4nt\u00e4 synnytti h\u00e4nelle lapsia, ja vaimon lapset tulivat isoiksi, ajoivat he Jephtan ulos, ja sanoivat h\u00e4nelle: ei sinun pid\u00e4 perim\u00e4n meid\u00e4n is\u00e4mme huoneessa, sill\u00e4 sin\u00e4 olet vieraan vaimon poika.\n11:3 Niin pakeni Jephta veljeins\u00e4 edest\u00e4 ja asui Tobin maalla; ja Jephtan tyk\u00f6 kokoontuivat joutilaat miehet ja meniv\u00e4t h\u00e4nen kanssanssa.\n11:4 Ja kappaleen ajan per\u00e4st\u00e4 sotivat Ammonin lapset Israelia vastaan.\n11:5 Kuin Ammonin lapset sotivat Israelia vastaan, meniv\u00e4t Gileadin vanhimmat tuomaan Jephtaa Tobin maalta j\u00e4llens\u00e4,\n11:6 Ja sanoivat h\u00e4nelle: tule ja ole meid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehemme, sotimaan Ammonin lapsia vastaan.\n11:7 Vaan Jephta sanoi Gileadin vanhimmille: ettek\u00f6 te minua vihanneet ja ajaneet minua is\u00e4ni huoneesta ulos? ja nyt te tulette minun tyk\u00f6ni, kuin teill\u00e4 tuska on?\n11:8 Gileadin vanhimmat sanoivat Jephtalle: sent\u00e4hden me nyt tulemme j\u00e4lleen sinun tyk\u00f6s, ett\u00e4s k\u00e4visit meid\u00e4n kanssamme, ja sotisit Ammonin lapsia vastaan, ja olisit meid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehemme ja kaikkein jotka Gileadissa asuvat.\n11:9 Jephta sanoi Gileadin vanhimmille: jos te viette minun sotimaan Ammonin lapsia vastaan, ja Herra antaa heid\u00e4t minun eteeni, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun oleman teid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehenne?\n11:10 Gileadin vanhimmat sanoivat Jephtalle: Herra olkoon kuulia meid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4mme, jos emme sit\u00e4 tee, mit\u00e4 sin\u00e4 sanonut olet.\n11:11 Ja Jephta meni Gileadin vanhimpain kanssa, ja kansa asetti h\u00e4nen itsellens\u00e4 p\u00e4\u00e4mieheksi ja johdattajaksi. Ja Jephta puhui Herran edess\u00e4 kaikki sanansa Mitspassa.\n11:12 Silloin l\u00e4hetti Jephta sanansaattajat Ammonin lasten kuninkaan tyk\u00f6, sanoen: mit\u00e4 sinun on minun kanssani, ett\u00e4s tulet sotimaan minua ja minun maakuntaani vastaan?\n11:13 Ammonin lasten kuningas vastasi Jephtan sanansaattajia: ett\u00e4 Israel otti minun maani, silloin kuin h\u00e4n l\u00e4ksi Egyptist\u00e4, Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin asti, anna siis ne j\u00e4llens\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 sovinnolla.\n11:14 Jephta l\u00e4hetti taas sanansaattajat Ammonin lasten kuninkaan tyk\u00f6,\n11:15 Jotka sanoivat h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Jephta: ei Israel ottanut maakuntaa Moabilaisilta eik\u00e4 Ammonin lapsilta:\n11:16 Sill\u00e4 kuin he l\u00e4ksiv\u00e4t Egyptist\u00e4, matkusti Israel korven l\u00e4vitse Punaiseen mereen asti, ja tuli Kadekseen.\n11:17 Ja Israel l\u00e4hetti sanansaattajat Edomilaisten kuninkaan tyk\u00f6, sanoen: anna minun k\u00e4yd\u00e4 sinun maas l\u00e4vitse. Mutta Edomilaisten kuningas ei kuullut heit\u00e4. Ja h\u00e4n l\u00e4hetti my\u00f6s Moabilaisten kuninkaan tyk\u00f6, joka ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tahtonut. Niin oli Israel Kadeksessa,\n11:18 Ja vaelsi korvessa, ja k\u00e4vi Edomilaisten ja Moabilaisten maita ymp\u00e4ri, ja tuli auringon nousemisen puolelta Moabilaisten maahan, ja sioitti itsens\u00e4 tuolla puolella Arnonia; ja ei tulleet Moabilaisten rajan sis\u00e4lle, sill\u00e4 Arnon on Moabilaisten raja.\n11:19 Ja Israel l\u00e4hetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan, Hesbonin kuninkaan tyk\u00f6, ja sanoi h\u00e4nelle: salli meid\u00e4n k\u00e4yd\u00e4 sinun maas l\u00e4vitse omaan paikkaani asti.\n11:20 Mutta ei Sihon uskonut Israelia k\u00e4ym\u00e4\u00e4n rajansa ohitse, vaan kokosi kaiken v\u00e4kens\u00e4, ja sioittivat itsens\u00e4 Jaksassa, ja soti Israelia vastaan.\n11:21 Mutta Herra Israelin Jumala antoi Sihonin kaiken v\u00e4kens\u00e4 kanssa Israelin k\u00e4siin, ett\u00e4 he l\u00f6iv\u00e4t heid\u00e4t: ja niin omisti Israel kaiken maan Amorilaisilta, jotka siin\u00e4 maassa asuivat,\n11:22 Ja omistivat my\u00f6s kaikki Amorilaisten rajat, ruveten Arnonista Jabbokiin asti ja korvesta Jordaniin asti.\n11:23 N\u00e4in on Herra Israelin Jumala ajanut Amorilaiset kansansa Israelin edest\u00e4 pois: ja sin\u00e4 nyt sen omistaisit.\n11:24 Jos sinun jumalas Kamos on jonkun ajanut pois, omista se, ja anna meid\u00e4n omistaa kaikki ne, jotka Herra meid\u00e4n Jumalamme meid\u00e4n edest\u00e4mme on ajanut pois.\n11:25 Vai luuletkos sinun paljoa paremmaksi kuin Balak Zipporin poika Moabilaisten kuningas oli? eik\u00f6 h\u00e4n riidellyt ja sotinut kappaletta aikaa Israelia vastaan?\n11:26 Kuin Israel asui Hesbonissa ja h\u00e4nen tytt\u00e4riss\u00e4ns\u00e4, Aroerissa ja h\u00e4nen tytt\u00e4riss\u00e4ns\u00e4, ja kaikissa kaupungeissa, jotka ovat l\u00e4sn\u00e4 Arnonia, kolmesataa ajastaikaa; miksi ette ottaneet sit\u00e4 silloin pois.\n11:27 Ja en min\u00e4 mit\u00e4\u00e4n rikkonut sinua vastaan, ja sin\u00e4 teet niin pahoin minun kanssani, ett\u00e4s sodit minua vastaan: Herra joka on tuomari, tuomitkoon t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 Israelin lasten ja Ammonin lasten v\u00e4lill\u00e4.\n11:28 Mutta Ammonin lasten kuningas ei pit\u00e4nyt lukua Jephtan sanoista, jotka h\u00e4n oli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt.\n11:29 Silloin tuli Herran henki Jephtan p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n k\u00e4vi Gileadin ja Manassen l\u00e4vitse, ja Mitspan l\u00e4vitse, joka on Gileadissa, ja Mitspasta Gileadissa k\u00e4vi h\u00e4n Ammonin lasten ylitse.\n11:30 Ja Jephta lupasi Herralle lupauksen ja sanoi: jos sin\u00e4 kokonansa annat Ammonin lapset minun k\u00e4siini:\n11:31 Mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 minun huoneeni ovesta kohtaa minua, kuin min\u00e4 rauhassa palajan Ammonin lapsilta, se pit\u00e4\u00e4 oleman Herran, ja min\u00e4 uhraan sen polttouhriksi.\n11:32 Niin Jephta meni sotimaan Ammonin lapsia vastaan, ja Herra antoi heid\u00e4t h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4.\n11:33 Ja h\u00e4n l\u00f6i heid\u00e4t, Aroerista Minnitiin asti, kaksikymmenst\u00e4 kaupunkia, ja Abelin viinam\u00e4keen asti sangen suurella tapolla. Ja niin Ammonin lapset alennettiin Israelin lasten edest\u00e4.\n11:34 Kuin Jephta tuli huoneesensa Mitspaan, katso, niin h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 k\u00e4vi h\u00e4nt\u00e4 vastaan kanteleilla ja hypyill\u00e4; ja se oli ainoa lapsi, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n muuta poikaa eli tyt\u00e4rt\u00e4.\n11:35 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki h\u00e4nen, rep\u00e4isi h\u00e4n vaatteensa ja sanoi: ah, minun tytt\u00e4reni, sin\u00e4 painat alas ja sangen surulliseksi saatat minun; sill\u00e4 min\u00e4 avasin suuni Herralle, ja en saa sit\u00e4 ottaa takaperin.\n11:36 Mutta h\u00e4n vastasi: is\u00e4ni, jos avasit suus Herralle, niin tee minun kanssani niinkuin sinun suustas on l\u00e4htenyt, ett\u00e4 Herra on kostanut sinun vihollisilles, Ammonin lapsille.\n11:37 Ja sanoi is\u00e4llens\u00e4: tee se ainoastansa minulle, ett\u00e4s soisit minun kaksi kuukautta menn\u00e4 vuorelle ja itke\u00e4 minun neitsyytt\u00e4ni tuttavain piikain kanssa.\n11:38 H\u00e4n sanoi: mene, ja laski h\u00e4nen menem\u00e4\u00e4n kahdeksi kuukaudeksi; niin meni h\u00e4n tuttavain piikain kanssa, ja itki neitsyytt\u00e4ns\u00e4 vuorilla.\n11:39 Ja kahden kuukauden per\u00e4st\u00e4 tuli h\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 tyk\u00f6, ja h\u00e4n t\u00e4ytti lupauksensa h\u00e4nest\u00e4 niin kuin h\u00e4n luvannut oli; ja ei h\u00e4n tuntenut miest\u00e4: ja se oli tapa Israelissa.\n11:40 Ja Israelin tytt\u00e4ret meniv\u00e4t itkem\u00e4\u00e4n joka vuosi Jephtan Gileadilaisen tyt\u00e4rt\u00e4 nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ajastajassa.\n12:1 Ja Ephraimin miehet tulivat kokoon ja meniv\u00e4t pohjoiseen p\u00e4in ja sanoivat Jephtalle: miksis menit sotaan Ammonin lapsia vastaan, ja et meit\u00e4 kutsunut menem\u00e4\u00e4n kanssas? Me poltamme sinun ja sinun huonees.\n12:2 Jephta sanoi heille: minulla ja minun kansallani oli suuri riita Ammonin lasten kanssa, ja min\u00e4 kutsuin teit\u00e4, ja ette auttaneet minua heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4.\n12:3 Koska min\u00e4 n\u00e4in, ettette tahtoneet vapahtaa minua, panin min\u00e4 sieluni minun k\u00e4teeni ja menin Ammonin lapsia vastaan, ja Herra antoi heid\u00e4n minun k\u00e4teeni: miksi te tulitte minun tyk\u00f6ni t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sotimaan minua vastaan?\n12:4 Ja Jephta kokosi kaikki Gileadin miehet ja soti Ephraimia vastaan, ja Gileadin miehet l\u00f6iv\u00e4t Ephraimin, ett\u00e4 he sanoivat: oletteko te Gileadilaiset Ephraimin ja Manassen seassa, te Ephraimin karkurit.\n12:5 Ja Gileadilaiset enn\u00e4ttiv\u00e4t Jordanin luotuspaikat Ephraimin edest\u00e4. Koska ne paenneet Ephraimista sanoivat: anna minun k\u00e4yd\u00e4 ylitse, niin sanoivat Gileadin miehet h\u00e4nelle: oletkos Ephraimilainen? Ja h\u00e4n vastasi: en.\n12:6 Niin he k\u00e4skiv\u00e4t h\u00e4nen sanoa: Sjibbolet, niin h\u00e4n sanoi Sibbolet, ja ei taitanut sit\u00e4 niin sanoa; niin ottivat he h\u00e4nen kiinni ja tappoivat h\u00e4nen Jordanin luotuspaikalla, niin ett\u00e4 silloin lankesi Ephraimista kaksiviidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta.\n12:7 Ja Jephta tuomitsi Israelia kuusi ajastaikaa; ja Jephta Gileadilainen kuoli ja haudattiin Gileadin kaupunkeihin.\n12:8 T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tuomitsi Ibtsan Betlehemist\u00e4 Israelia.\n12:9 H\u00e4nell\u00e4 oli kolmekymment\u00e4 poikaa, ja kolmekymment\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4 h\u00e4n naitti ulos, ja kolmekymment\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4 otti h\u00e4n muukalaisista pojillensa; ja tuomitsi Israelia seitsem\u00e4n ajastaikaa.\n12:10 Ja Ibtsan kuoli ja haudattiin Betlehemiss\u00e4.\n12:11 T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tuomitsi Israelia Elon Sebulonilainen, ja h\u00e4n tuomitsi Israelia kymmenen ajastaikaa.\n12:12 Ja Elon Sebulonilainen kuoli ja haudattiin Ajalonissa, Sebulonin maalla.\n12:13 T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tuomitsi Israelia Abdon Hillelin poika, Pirtagonilainen.\n12:14 H\u00e4nell\u00e4 oli nelj\u00e4kymment\u00e4 poikaa ja kolmekymment\u00e4 pojanpoikaa, jotka ajoivat seitsem\u00e4ll\u00e4kymmenell\u00e4 aasin varsalla; h\u00e4n tuomitsi Israelia kahdeksan ajastaikaa.\n12:15 Ja Abdon Hillelin poika, Pirtagonilainen, kuoli ja haudattiin Pirtagoniin Ephraimin maalla, Amalekilaisten vuorella.\n13:1 Ja Israelin lapset tekiv\u00e4t viel\u00e4 pahaa Herran edess\u00e4, ja Herra antoi heid\u00e4t Philistealaisten k\u00e4siin nelj\u00e4ksikymmeneksi ajastajaksi.\n13:2 Mutta yksi mies oli Zorasta Danin sukukunnasta, Manoak nimelt\u00e4, ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 oli hedelm\u00e4t\u00f6in ja ei synnytt\u00e4nyt.\n13:3 Ja Herran enkeli ilmestyi vaimolle ja sanoi h\u00e4nelle: katso, sin\u00e4 olet nyt hedelm\u00e4t\u00f6in ja et synnytt\u00e4nyt; mutta sinun pit\u00e4\u00e4 siitt\u00e4m\u00e4n ja synnytt\u00e4m\u00e4n pojan.\n13:4 Niin karta nyt, ettes juo viinaa eli v\u00e4kev\u00e4\u00e4 juomaa ja ettes mit\u00e4\u00e4n saastaista sy\u00f6.\n13:5 Sill\u00e4 katso, sin\u00e4 tulet raskaaksi ja synnyt\u00e4t pojan, jonka p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ei pid\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n partaveitsi tuleman; sill\u00e4 se lapsi pit\u00e4\u00e4 oleman Jumalan natsir \u00e4itins\u00e4 kohdusta, ja h\u00e4n rupee vapahtamaan Israelia Philistealaisten k\u00e4dest\u00e4.\n13:6 Niin tuli vaimo ja ilmoitti sen miehellens\u00e4 ja sanoi: Jumalan mies tuli minun tyk\u00f6ni, ja h\u00e4n oli n\u00e4ky\u00e4ns\u00e4 niinkuin Jumalan enkeli sangen pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4, ja en min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kysynyt, kusta h\u00e4n oli, eik\u00e4 h\u00e4nk\u00e4\u00e4n nime\u00e4ns\u00e4 ilmoittanut minulle.\n13:7 Mutta h\u00e4n sanoi minulle: katso, sin\u00e4 tulet hedelm\u00e4lliseksi ja synnyt\u00e4t pojan: \u00e4l\u00e4 siis nyt juo viinaa taikka v\u00e4kev\u00e4\u00e4 juomaa, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s sy\u00f6 mit\u00e4\u00e4n saastaista; sill\u00e4 se lapsi pit\u00e4\u00e4 oleman Jumalan natsir \u00e4itins\u00e4 kohdusta niin kuolemaansa asti.\n13:8 Ja Manoak rukoili Herraa ja sanoi: ah minun Herrani! anna sen Jumalan miehen, jonkas l\u00e4hetit, tulla meid\u00e4n tyk\u00f6mme j\u00e4lleen, ett\u00e4 h\u00e4n meit\u00e4 opettais, mit\u00e4 meid\u00e4n tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lapselle, joka syntyv\u00e4 on.\n13:9 Ja Jumala kuuli Manoakin \u00e4\u00e4nen: ja Jumalan enkeli tuli j\u00e4lleen vaimon tyk\u00f6, ja h\u00e4n istui kedolla ja h\u00e4nen miehens\u00e4 Manoak ei ollut h\u00e4nen kanssansa.\n13:10 Niin h\u00e4n kiiruusti juoksi ja tiett\u00e4v\u00e4ksi teki sen miehellens\u00e4, ja sanoi h\u00e4nelle: katso, se mies, joka ennen tuli minun tyk\u00f6ni, on minulle ilmestynyt.\n13:11 Manoak nousi ja seurasi em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja tuli miehen tyk\u00f6 ja sanoi h\u00e4nelle: oletkos se mies, joka puhuttelit vaimoa? H\u00e4n sanoi: olen.\n13:12 Ja Manoak sanoi: kuin nyt tapahtuu, mit\u00e4 sanonut olet: mink\u00e4kaltaiset pit\u00e4\u00e4 lapsen tavat ja h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 oleman?\n13:13 Herran enkeli sanoi Manoakille: vaimon pit\u00e4\u00e4 karttaman kaikkia niit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nelle sanonut olen.\n13:14 Ei h\u00e4nen pid\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n siit\u00e4, mik\u00e4 viinapuusta tullut on, ja ei h\u00e4nen pid\u00e4 viinaa taikka v\u00e4kev\u00e4\u00e4 juomaa juoman eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n saastaista sy\u00f6m\u00e4n: kaikki kuin min\u00e4 h\u00e4nelle k\u00e4skin, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4m\u00e4n.\n13:15 Manoak sanoi Herran enkelille: Jospa tahtoisit viipy\u00e4, me valmistamme sinulle vohlan.\n13:16 Mutta Herran enkeli vastasi Manoakille: Vaikkas saisitkin minun viipym\u00e4\u00e4n, en min\u00e4 kuitenkaan s\u00f6isi sinun leip\u00e4\u00e4s, mutta jos tahdot uhrata polttouhria, niin uhraa se Herralle; sill\u00e4 ei Manoak tiet\u00e4nyt sit\u00e4 Herran enkeliksi.\n13:17 Ja Manoak sanoi Herran enkelille: mik\u00e4 sinun nimes on, ett\u00e4 me sinua ylist\u00e4isimme, kuin se tapahtuu, mink\u00e4 sanonut olet?\n13:18 Herran enkeli sanoi h\u00e4nelle: miksis kysyt minun nime\u00e4ni, joka ihmeellinen on?\n13:19 Niin otti Manoak vohlan ja ruokauhrin ja uhrasi sen kallion p\u00e4\u00e4ll\u00e4 Herralle, ja h\u00e4n teki ihmeen; mutta Manoak em\u00e4ntinens\u00e4 n\u00e4ki sen.\n13:20 Ja tapahtui, kuin liekki nousi alttarilta taivaaseen p\u00e4in, meni Herran enkeli my\u00f6s yl\u00f6s alttarin liekiss\u00e4. Ja Manoak em\u00e4ntinens\u00e4 n\u00e4ki sen, ja lankesivat kasvoillensa maahan.\n13:21 Ja ei Herran enkeli en\u00e4\u00e4 n\u00e4kynyt Manoakille ja h\u00e4nen em\u00e4nn\u00e4llens\u00e4. Niin ymm\u00e4rsi Manoak sen Herran enkeliksi.\n13:22 Ja Manoak sanoi em\u00e4nn\u00e4llens\u00e4: totisesti me kuolemme, ett\u00e4 n\u00e4imme Jumalan.\n13:23 Mutta h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 vastasi h\u00e4nt\u00e4: jos Herra olis tahtonut meid\u00e4t tappaa, niin ei h\u00e4n olisi ottanut polttouhria ja ruokauhria vastaan meid\u00e4n k\u00e4dest\u00e4mme, eik\u00e4 olisi osoittanut meille kaikkia n\u00e4it\u00e4, eik\u00e4 my\u00f6s antanut meid\u00e4n n\u00e4it\u00e4 kuulla, niinkuin tapahtunut on.\n13:24 Ja vaimo synnyti pojan ja kutsui h\u00e4nen Simson; ja lapsi kasvoi, ja Herra siunasi h\u00e4nt\u00e4.\n13:25 Ja Herran henki rupesi vaikuttamaan h\u00e4ness\u00e4 Danin leiriss\u00e4, Zoran ja Estaolin v\u00e4lill\u00e4.\n14:1 Ja Simson meni alas Timnatiin, ja h\u00e4n n\u00e4ki vaimon Timnatissa Philistealaisten tyt\u00e4rten seassa.\n14:2 Ja kuin h\u00e4n tuli sielt\u00e4, sanoi h\u00e4n is\u00e4llens\u00e4 ja \u00e4idillens\u00e4: min\u00e4 n\u00e4in vaimon Timnatissa Philistealaisten tytt\u00e4rist\u00e4: ottakaat se minulle em\u00e4nn\u00e4ksi.\n14:3 Ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 sanoivat h\u00e4nelle: eik\u00f6 yht\u00e4\u00e4n vaimoa ole veljeis tyt\u00e4rten seassa ja kaikessa minun kansassani, ett\u00e4s menet ottamaan em\u00e4nt\u00e4\u00e4 Philistealaisista, jotka ovat ymp\u00e4rileikkaamattomat? Ja Simson sanoi is\u00e4llens\u00e4: salli minulle t\u00e4m\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n kelpaa minun silmilleni.\n14:4 Mutta h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 ei tiet\u00e4neet sen olevan Herralta; sill\u00e4 h\u00e4n etsi tilaa Philistealaisia vastaan, ja Philistealaiset hallitsivat silloin Israelia.\n14:5 Niin Simson meni is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 kanssa alas Timnatiin, ja he tulivat Timnatin viinam\u00e4kein tyk\u00f6, ja katso, nuori jalopeura tuli kiljuin h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n14:6 Ja Herran henki tuli voimalliseksi h\u00e4ness\u00e4, ja h\u00e4n rep\u00e4isi sen kappaleiksi, niinkuin h\u00e4n olis vohlan rev\u00e4issyt, ja ei ollut mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4; ja ei h\u00e4n sanonut mit\u00e4\u00e4n is\u00e4llens\u00e4 eik\u00e4 \u00e4idillens\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt oli.\n14:7 Kuin h\u00e4n sinne alas tuli, puhutteli h\u00e4n vaimoa, ja h\u00e4n kelpasi Simsonille.\n14:8 Ja muutamain p\u00e4iv\u00e4in per\u00e4st\u00e4 tuli h\u00e4n j\u00e4lleen ottamaan h\u00e4nt\u00e4, ja poikkesi tielt\u00e4 katsomaan jalopeuran raatoa, ja katso, kimalaispes\u00e4 oli jalopeuran raadossa ja hunajaa.\n14:9 Ja h\u00e4n otti sen k\u00e4teens\u00e4 tiell\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4ns\u00e4 sy\u00f6d\u00e4ksens\u00e4, meni is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 tyk\u00f6 ja antoi heid\u00e4n my\u00f6s sit\u00e4 sy\u00f6d\u00e4; mutta ei h\u00e4n ilmoittanut hunajaa ottaneensa jalopeuran raadosta.\n14:10 Ja kuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 tuli alas vaimon tyk\u00f6, valmisti Simson siell\u00e4 h\u00e4\u00e4t, niinkuin nuoren v\u00e4en tapa oli.\n14:11 Ja kuin he n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen, antoivat he h\u00e4nelle kolmekymment\u00e4 kansalaista, h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olemaan.\n14:12 Mutta Simson sanoi heille: min\u00e4 panen teid\u00e4n eteenne arvoituksen, jos sen minulle seitsem\u00e4n\u00e4 h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oikein selit\u00e4tte ja arvaatte, niin min\u00e4 annan teille kolmekymment\u00e4 paitaa ja kolmekymment\u00e4 vaatekertaa.\n14:13 Mutta jollette taida sit\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 minulle, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 antaman minulle kolmekymment\u00e4 paitaa ja kolmekymment\u00e4 vaatekertaa. Ja he sanoivat h\u00e4nelle: annas meid\u00e4n kuulla arvoitukses.\n14:14 Ja h\u00e4n sanoi heille: ruoka l\u00e4ksi sy\u00f6m\u00e4rist\u00e4 ja makeus v\u00e4kev\u00e4st\u00e4. Ja ei he taitaneet kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 arvoitusta selitt\u00e4\u00e4.\n14:15 Ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 puhuivat he Simsonin em\u00e4nn\u00e4lle: houkuttele miest\u00e4s ilmoittamaan meille arvoitusta, taikka me poltamme sinun ja sinun is\u00e4s huoneen tulella. Sent\u00e4hdenk\u00f6 me olemme t\u00e4nne kutsutut, ett\u00e4 h\u00e4n meid\u00e4n hyvyytemme omistais, elikk\u00e4 ei?\n14:16 Niin Simsonin em\u00e4nt\u00e4 itki h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 ja sanoi: sin\u00e4 olet minulle vihainen ja et minua rakasta: sin\u00e4 panit minun kansani lapsille arvoituksen, ja et minulle sit\u00e4 sanonut. H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: katso, is\u00e4lleni ja \u00e4idilleni en min\u00e4 sit\u00e4 ilmoittanut, pit\u00e4isk\u00f6 minun sen sinulle sanoman?\n14:17 Ja h\u00e4n itki h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 kaikki ne seitsem\u00e4n h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ilmoitti h\u00e4n sen h\u00e4nelle; sill\u00e4 h\u00e4n suuresti vaati h\u00e4nt\u00e4. Ja h\u00e4n sanoi kansansa lapsille arvoituksen.\n14:18 Mutta seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ennen kuin aurinko laski, sanoivat kaupungin miehet h\u00e4nelle: mik\u00e4 on hunajaa makiampi, ja mik\u00e4 jalopeuraa v\u00e4kev\u00e4mpi? H\u00e4n sanoi heille: jollette olisi kynt\u00e4neet minun vasikallani, ette olisi saaneet tiet\u00e4\u00e4 arvoitustani.\n14:19 Ja Herran henki tuli voimalliseksi h\u00e4ness\u00e4 ja h\u00e4n meni Askaloniin ja l\u00f6i siell\u00e4 kolmekymment\u00e4 miest\u00e4, joiden vaatteet h\u00e4n otti, ja antoi vaatekerrat niille, jotka arvoituksen selitt\u00e4neet olivat. Ja h\u00e4n kovin julmistui vihassansa ja meni yl\u00f6s is\u00e4ns\u00e4 huoneeseen.\n14:20 Mutta Simsonin em\u00e4nt\u00e4 huoli yhdelle kansalaisistansa, joka oli Simsonin kumppani.\n15:1 Ja tapahtui muutamain p\u00e4iv\u00e4in per\u00e4st\u00e4, kuin nisun elonaika l\u00e4hestyi, tuli Simson oppimaan em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja toi h\u00e4nelle vohlan, ja h\u00e4n sanoi: min\u00e4 menen em\u00e4nt\u00e4ni tyk\u00f6 makaushuoneesen; ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 is\u00e4 ei sallinut h\u00e4nen sinne menn\u00e4,\n15:2 Mutta sanoi: min\u00e4 luulin todella, sinun kokonansa vihastuneen h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja annoin h\u00e4nen sinun yst\u00e4v\u00e4lles. Mutta h\u00e4nell\u00e4 on toinen nuorempi sisar, kauniimpi muotoansa kuin h\u00e4n, olkoon se nyt sinulla t\u00e4m\u00e4n edest\u00e4.\n15:3 Ja Simson sanoi heille: nyt on minulla oikia syy Philistealaisia vastaan: min\u00e4 teen heille vahinkoa.\n15:4 Ja Simson meni ja otti kolmesataa kettua kiinni, ja otti kek\u00e4leet, ja k\u00e4\u00e4nsi h\u00e4nn\u00e4t yhteen, ja sitoi aina yhden kek\u00e4leen keskelle kahden h\u00e4nn\u00e4n v\u00e4lille,\n15:5 Ja sytytti tulen kek\u00e4leihin, ja p\u00e4\u00e4sti ne Philistealaisten eloon; ja ne polttivat heid\u00e4n kyk\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja kuhilaansa, niin my\u00f6s viinapuut ja \u00f6ljypuut.\n15:6 Niin sanoivat Philistealaiset: kuka on t\u00e4m\u00e4n tehnyt? Niin sanottiin: Simson, Timnalaisen v\u00e4vy, ett\u00e4 h\u00e4n otti h\u00e4nelt\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n pois ja antoi sen h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4llens\u00e4. Niin Philistealaiset meniv\u00e4t yl\u00f6s ja polttivat sek\u00e4 vaimon ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4.\n15:7 Mutta Simson sanoi heille: ja vaikka te t\u00e4m\u00e4n teitte, kuitenkin min\u00e4 teille kostan ja sitte lakkaan.\n15:8 Ja h\u00e4n l\u00f6i heit\u00e4 sangen kovasti sek\u00e4 hartioihin ett\u00e4 kupeisiin, ja meni sielt\u00e4 alas asumaan Etamin m\u00e4en rotkoon.\n15:9 Niin Philistealaiset meniv\u00e4t yl\u00f6s ja sioittivat itsens\u00e4 Juudan maalle ja levittiv\u00e4t heit\u00e4ns\u00e4 Lehiin.\n15:10 Ja Juudan miehet sanoivat: miksi olette t\u00e4nne tulleet meit\u00e4 vastaan? He vastasivat: me olemme t\u00e4nne tulleet sitomaan Simsonia ja tekem\u00e4\u00e4n h\u00e4nelle, niinkuin h\u00e4n meille teki.\n15:11 Niin meni kolmetuhatta miest\u00e4 Juudasta Etamin m\u00e4en rotkoon, ja sanoivat Simsonille: etk\u00f6s tied\u00e4 Philistealaisten hallitsevan meit\u00e4? kuinka sin\u00e4 olet t\u00e4m\u00e4n tehnyt meit\u00e4 vastaan? Ja h\u00e4n sanoi heille: niinkuin he tekiv\u00e4t minulle, niin min\u00e4 tein heille.\n15:12 Ja he sanoivat h\u00e4nelle: me olemme tulleet sinua sitomaan ja antamaan Philistealaisten k\u00e4siin. Simson sanoi heille: vannokaat siis minulle, ettette karkaa minun p\u00e4\u00e4lleni.\n15:13 Ja he sanoivat h\u00e4nelle: emme karkaa sinun p\u00e4\u00e4lles, mutta ainoasti sidomme sinun tukevasti ja annamme sinun heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4, ja emme sinua kuoliaaksi ly\u00f6. Ja he sitoivat h\u00e4nen kahdella uudella nuoralla ja veiv\u00e4t h\u00e4nen kukkulalta pois.\n15:14 Ja kuin h\u00e4n tuli Lehiin, ilakoitsivat Philistealaiset h\u00e4nt\u00e4 vastaan; mutta Herran henki tuli voimalliseksi h\u00e4ness\u00e4, ja nuorat h\u00e4nen k\u00e4sivarsissansa tulivat niinkuin poltettu lanka, ja niin raukesivat siteet h\u00e4nen k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4.\n15:15 Ja h\u00e4n l\u00f6ysi tuoreen aasin leukaluun, ja h\u00e4n ojensi k\u00e4tens\u00e4, otti sen ja l\u00f6i sill\u00e4 tuhannen miest\u00e4.\n15:16 Ja Simson sanoi: katso, siin\u00e4 he koossa makaavat, yhdell\u00e4 leukaluulla l\u00f6in min\u00e4 tuhannen miest\u00e4.\n15:17 Ja kuin h\u00e4n sen sanonut oli, heitti h\u00e4n leukaluun k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4 pois, ja kutsui sen paikan RamatLehi.\n15:18 Ja kuin h\u00e4n kovin janosi, huusi h\u00e4n Herran tyk\u00f6 ja sanoi: sin\u00e4 annoit t\u00e4m\u00e4n suuren pelastuksen palvelias k\u00e4den kautta, ja nyt min\u00e4 janoon kuolen ja lankeen ymp\u00e4rileikkaamattomain k\u00e4siin.\n15:19 Niin Jumala avasi sy\u00f6m\u00e4hampaan leukaluussa, ja siit\u00e4 vuosi vesi, ja kuin h\u00e4n oli juonut, sai h\u00e4n henkens\u00e4 takaisin ja virkosi; sent\u00e4hden kutsutaan my\u00f6s se paikka viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti Huutajan l\u00e4hteeksi, joka oli leukaluussa.\n15:20 Ja h\u00e4n tuomitsi Israelia Philistealaisten aikana kaksikymment\u00e4 ajastaikaa.\n16:1 Ja Simson meni Gasaan, ja h\u00e4n n\u00e4ki siell\u00e4 porton, ja meni h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n16:2 Ja sanottiin Gasalaisille, ett\u00e4 Simson oli sinne tullut; niin he kohta piirittiv\u00e4t h\u00e4nen ja v\u00e4ijyiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 koko y\u00f6n kaupungin portissa, ja olivat hiljaksensa kaiken y\u00f6t\u00e4, ja sanoivat: aamulla p\u00e4iv\u00e4n tullessa me tapamme h\u00e4nen.\n16:3 Vaan Simson makasi puoliy\u00f6h\u00f6n asti, ja nousi puoliy\u00f6st\u00e4, ja tarttui kaupungin portin oviin ja molempiin pihtipieliin, ja nosti ne telkein kanssa, pani olallensa ja kantoi m\u00e4en kukkulalle, joka on Hebronin edess\u00e4.\n16:4 Sitte rupesi h\u00e4n j\u00e4lleen rakastamaan yht\u00e4 vaimoa Sorekin ojan tyk\u00f6n\u00e4, jonka nimi oli Delila.\n16:5 Ja h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tulivat Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet, jotka sanoivat h\u00e4nelle: viettele h\u00e4nt\u00e4 sanoilla, ett\u00e4 saisit tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4nen suuri v\u00e4kevyytens\u00e4 on, ja kuinka me h\u00e4nen voittaisimme, ett\u00e4 me saisimme h\u00e4nen sitoa ja vaivata: ja me jokainen annamme sinulle tuhannen ja sata hopiapenninki\u00e4.\n16:6 Delila sanoi Simsonille: sanos minulle, miss\u00e4 sinun suuri v\u00e4kevyytes on, ja mill\u00e4 sin\u00e4 sidottaisiin ja vaivattaisiin.\n16:7 Simson sanoi h\u00e4nelle: jos joku sitoo minun seitsem\u00e4ll\u00e4 viheri\u00e4isell\u00e4 k\u00f6ydell\u00e4, jotka ei viel\u00e4 ole kuivuneet, niin min\u00e4 tulen heikoksi ja olen niinkuin muutkin ihmiset.\n16:8 Silloin veiv\u00e4t Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet h\u00e4nelle seitsem\u00e4n viheri\u00e4ist\u00e4 k\u00f6ytt\u00e4, jotka ei viel\u00e4 olleet kuivuneet; ja h\u00e4n sitoi h\u00e4nen niill\u00e4.\n16:9 Ja he vartioitsivat h\u00e4nt\u00e4 salaisesti kammiossa, ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: Philistealaiset sinun p\u00e4\u00e4lles, Simson! niin h\u00e4n katkaisi k\u00f6ydet, niinkuin rohtiminen lanka katkaistaan, joka liekiss\u00e4 poltettu on. Ja ei saatu tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4nen v\u00e4kevyytens\u00e4 oli.\n16:10 Taas sanoi Delila Simsonille: katso, sin\u00e4 viettelit minua ja v\u00e4\u00e4rin puhuit minun edess\u00e4ni: sano siis nyt minulle, mill\u00e4 sin\u00e4 sidottaisiin.\n16:11 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: jos min\u00e4 sidottaisiin uusilla nuorilla, joilla ei viel\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tehty, niin min\u00e4 tulisin heikoksi niinkuin muutkin ihmiset.\n16:12 Niin Delila otti uudet nuorat ja sitoi h\u00e4nen niill\u00e4, sanoen h\u00e4nelle: Philistealaiset sinun p\u00e4\u00e4lles, Simson! Ja he vartioitsivat h\u00e4nt\u00e4 salaisesti kammiossa; ja h\u00e4n katkaisi ne k\u00e4sivarsistansa niinkuin langan.\n16:13 Taas Delila sanoi Simsonille: sin\u00e4 viettelit viel\u00e4 nyt minua ja v\u00e4\u00e4rin puhuit minun edess\u00e4ni: ilmoita minulle, mill\u00e4 sin\u00e4 sidottaisiin. H\u00e4n vastasi h\u00e4nt\u00e4: jos sin\u00e4 palmikoitset seitsem\u00e4n suortua hiuksia minun p\u00e4\u00e4st\u00e4ni yhteen p\u00e4\u00e4rihmaan.\n16:14 Ja kuin h\u00e4n oli kiinnitt\u00e4nyt ne naulaan, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: Philistealaiset sinun p\u00e4\u00e4lles, Simson! Niin h\u00e4n her\u00e4si unestansa ja veti ulos palmikkonauhan ja p\u00e4\u00e4rihman.\n16:15 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle j\u00e4llens\u00e4: kuinka sin\u00e4 sanot rakastavas minua, koska sinun syd\u00e4mes ei ole minun kanssani? Kolmasti sin\u00e4 jo v\u00e4\u00e4ristelit minun edess\u00e4ni ja et ilmoittanut minulle, miss\u00e4 sinun suuri v\u00e4kevyytes on.\n16:16 Kuin h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 vaati h\u00e4nt\u00e4 sanoillansa ja vaivasi h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen sielunsa v\u00e4syi kuolemaan asti,\n16:17 Ilmoitti h\u00e4n h\u00e4nelle kaiken syd\u00e4mens\u00e4, sanoen h\u00e4nelle: minun p\u00e4\u00e4h\u00e4ni ei ole ik\u00e4n\u00e4 partaveitsi tullut, sill\u00e4 min\u00e4 olen Jumalan natsir hamasta \u00e4itini kohdusta. Jos hiukset ajellaan minun p\u00e4\u00e4st\u00e4ni, niin minun v\u00e4kevyyteni menee minusta pois, ja tulen heikoksi niinkuin kaikki muutkin ihmiset.\n16:18 Ja Delila n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n ilmoitti h\u00e4nelle kaiken syd\u00e4mens\u00e4, l\u00e4hetti ja kutsui Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet, sanoen: tulkaat viel\u00e4 er\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n ilmoitti minulle kaiken syd\u00e4mens\u00e4. Ja Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja toivat rahan k\u00e4siss\u00e4ns\u00e4.\n16:19 Niin h\u00e4n antoi h\u00e4nen maata polveinsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kutsui yhden, joka ajeli seitsem\u00e4n hiussuortua h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4ns\u00e4, ja rupesi h\u00e4nt\u00e4 vaatimaan, ja h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4 meni h\u00e4nest\u00e4 pois.\n16:20 Ja h\u00e4n sanoi: Philistealaiset sinun p\u00e4\u00e4lles, Simson! Kuin h\u00e4n unestansa her\u00e4si, ajatteli h\u00e4n itseksens\u00e4: min\u00e4 menen ulos niinkuin usein ennenkin ja kirvotan itseni; ja ei h\u00e4n tiet\u00e4nyt Herran menneen h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 pois.\n16:21 Vaan Philistealaiset ottivat h\u00e4nen kiinni, ja puhkasivat h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4, ja veiv\u00e4t h\u00e4nen alas Gasaan, ja sitoivat h\u00e4nen kaksilla vaskikahleilla, jauhamaan vankihuoneessa.\n16:22 Ja h\u00e4nen hiuksensa rupesivat taas kasvamaan, sittekuin h\u00e4n paljaaksi ajettiin.\n16:23 Ja Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet kokoontuivat suurta uhria tekem\u00e4\u00e4n jumalallensa Dagonille ja iloitsemaan, ja sanoivat: meid\u00e4n jumalamme on antanut meille vihollisemme Simsonin k\u00e4siimme.\n16:24 Ja kuin kansa n\u00e4ki h\u00e4nen, kiittiv\u00e4t he jumalaansa, sanoen: meid\u00e4n jumalamme on antanut meille vihollisemme k\u00e4siimme, joka meid\u00e4n maakuntamme h\u00e4vitti ja sangen monta meist\u00e4 tappoi.\n16:25 Kuin he juuri syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 iloitsivat, sanoivat he: kutsukaat Simson soittamaan meid\u00e4n eteemme. Ja he kutsuivat Simsonin vankihuoneesta, ja h\u00e4n soitti heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4, ja he asettivat h\u00e4nen pilarien v\u00e4lille.\n16:26 Mutta Simson puhui palveliallensa, joka h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 talutti: anna minun tarttua pilareihin, joiden p\u00e4\u00e4lle huone on vahvistettu, nojatakseni niihin.\n16:27 Ja huone oli t\u00e4ynn\u00e4 miehi\u00e4 ja vaimoja, ja Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet olivat kaikki siin\u00e4; ja oli my\u00f6s katon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 liki kolmetuhatta miest\u00e4 ja vaimoa, jotka katselivat Simsonin soittamista.\n16:28 Mutta Simson huusi Herran tyk\u00f6, sanoen: Herra, Herra, muista minua, ja vahvista minua Jumala ainoasti t\u00e4ll\u00e4 haavalla, ett\u00e4 min\u00e4 kahden minun silm\u00e4ni t\u00e4hden kostaisin yhden kerran Philistealaisille.\n16:29 Ja Simson tarttui kahteen keskim\u00e4iseen pilariin, joiden p\u00e4\u00e4lle huone oli vahvistettu, ja nojasi niiden p\u00e4\u00e4lle, otti yhden oikiaan ja toisen vasempaan k\u00e4teens\u00e4.\n16:30 Ja Simson sanoi: minun sieluni kuolkoon Philistealaisten kanssa. Ja h\u00e4n nojasi vahvasti niiden p\u00e4\u00e4lle; ja huone kaatui p\u00e4\u00e4miesten ja kaiken kansan p\u00e4\u00e4lle joka siin\u00e4 oli, ett\u00e4 ne, jotka h\u00e4n tappoi kuollessansa, olivat usiammat kuin ne, jotka h\u00e4n el\u00e4iss\u00e4ns\u00e4 tappoi.\n16:31 Niin tulivat h\u00e4nen veljens\u00e4 alas ja kaikki h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 huone, ottivat h\u00e4nen ja meniv\u00e4t yl\u00f6s, ja hautasivat h\u00e4nen Zoran ja Estaolin v\u00e4lille is\u00e4ns\u00e4 Manoakin hautaan. Ja h\u00e4n tuomitsi Israelia kaksikymment\u00e4 ajastaikaa.\n17:1 Ja yksi mies oli Ephraimin vuorelta, nimelt\u00e4 Miika.\n17:2 H\u00e4n sanoi \u00e4idillens\u00e4: ne tuhannen ja sata hopiapenninki\u00e4, jotka sinulta otettiin, joiden t\u00e4hden sin\u00e4 kirosit ja puhuit minun korvaini kuullen: katso, ne ovat minun tyk\u00f6n\u00e4ni, min\u00e4 ne otin. Silloin sanoi h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4: siunattu olet sin\u00e4, minun poikani, Herralle.\n17:3 Niin antoi h\u00e4n \u00e4idillens\u00e4 ne tuhannen ja sata hopiapenninki\u00e4 j\u00e4lleen. Ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 sanoi: min\u00e4 pyhitin kokonansa sen rahan Herralle minun k\u00e4dest\u00e4ni poikani edest\u00e4, tehd\u00e4 kaivettua ja valettua kuvaa; ja nyt annan min\u00e4 sinulle sen j\u00e4llens\u00e4.\n17:4 Mutta h\u00e4n antoi sen rahan \u00e4idillens\u00e4 j\u00e4lleen. Ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 otti kaksisataa hopiapenninki\u00e4 ja antoi ne hopiasep\u00e4lle; h\u00e4n teki kaivetun ja valetun kuvan, joka sitte oli Miikan huoneessa.\n17:5 Ja Miikalla oli Jumalan huone, ja h\u00e4n teki p\u00e4\u00e4llisvaatteen ja ep\u00e4jumalan kuvat, ja t\u00e4ytti yhden poikansa k\u00e4det, ja h\u00e4n oli h\u00e4nen pappinsa.\n17:6 Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, ja itsekukin teki niinkuin heille n\u00e4kyi hyv\u00e4ksi.\n17:7 Mutta nuorukainen oli Juudan Betlehemist\u00e4, Juudan sukukunnasta, ja se oli Levil\u00e4inen, joka oli siell\u00e4 muukalaisena.\n17:8 H\u00e4n meni Betlehemist\u00e4 Juudan kaupungista vaeltamaan, kuhunka h\u00e4n joutuis. Ja kuin h\u00e4n tuli Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen, vaeltaen,\n17:9 Kysyi Miika h\u00e4nelt\u00e4: kustas tulet? Levil\u00e4inen vastasi: min\u00e4 olen Levil\u00e4inen Betlehemist\u00e4 Juudan maalta, ja vaellan, kuhunka min\u00e4 parhain taidan.\n17:10 Miika sanoi h\u00e4nelle: olen minun tyk\u00f6n\u00e4ni. Sinun pit\u00e4\u00e4 oleman minun is\u00e4ni ja pappini, ja min\u00e4 annan sinulle vuosi vuodelta kymmenen hopiapenninki\u00e4 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt vaatteet ja elatukses; ja Levil\u00e4inen meni h\u00e4nen kanssansa.\n17:11 Ja Levil\u00e4inen rupesi olemaan sen miehen tyk\u00f6n\u00e4, ja h\u00e4n piti sen nuorukaisen niinkuin yhden pojistansa.\n17:12 Ja Miika t\u00e4ytti Levil\u00e4isen k\u00e4den, ett\u00e4 h\u00e4n oli h\u00e4nen pappinsa, ja h\u00e4n asui Miikan huoneessa.\n17:13 Ja Miika sanoi: nyt min\u00e4 tied\u00e4n Herran minulle hyv\u00e4\u00e4 tekev\u00e4n, ett\u00e4 minulla on Levil\u00e4inen pappina.\n18:1 Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja silloin Danin sukukunta etsi itsellens\u00e4 perint\u00f6\u00e4 asuaksensa; sill\u00e4 siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti ei ollut yht\u00e4\u00e4n perint\u00f6arpaa h\u00e4nelle langennut Israelin sukukuntain seassa.\n18:2 Ja Danin lapset l\u00e4hettiv\u00e4t sukukunnastansa ja \u00e4\u00e4rist\u00e4ns\u00e4 viisi urhoollista sotamiest\u00e4 Zorasta ja Estaolista, vakoomaan maata ja tutkistelemaan sit\u00e4, ja sanoivat heille: menk\u00e4\u00e4t ja vaotkaat maata. Ja he tulivat Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen ja y\u00f6tyiv\u00e4t sinne.\n18:3 Ja kuin he olivat Miikan perheen tyk\u00f6n\u00e4, tunsivat he sen nuoren miehen Levil\u00e4isen \u00e4\u00e4nen; ja he meniv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoivat h\u00e4nelle: kuka sinun on t\u00e4nne tuonut? mit\u00e4s t\u00e4\u00e4ll\u00e4 teet? ja mit\u00e4 sinun on t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\n18:4 H\u00e4n vastasi heit\u00e4: niin ja niin on Miika minulle tehnyt, ja h\u00e4n on palkannut minun papiksensa.\n18:5 He sanoivat h\u00e4nelle: kysy Jumalalta, ett\u00e4 me saisimme tiet\u00e4\u00e4, onko tiemme, jota me vaellamme, meille onnellinen.\n18:6 Pappi vastasi heit\u00e4: menk\u00e4\u00e4t rauhassa: Herran edess\u00e4 on teid\u00e4n tienne, jota te vaellatte.\n18:7 Niin meniv\u00e4t ne viisi miest\u00e4 matkaansa ja tulivat Laikseen, ja n\u00e4kiv\u00e4t kansan, joka siell\u00e4 oli, asuvan surutoinna Zidonilaisten tavan j\u00e4lkeen, levollisesti ja surutoinna: ja ei yksik\u00e4\u00e4n ollut, joka heit\u00e4 vaivasi sill\u00e4 maalla, eik\u00e4 my\u00f6s heill\u00e4 ollut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n is\u00e4nt\u00e4\u00e4; ja olivat kaukana Zidonilaisista, ja ei heill\u00e4 ollut mit\u00e4k\u00e4\u00e4n yhdenk\u00e4\u00e4n ihmisen kanssa tekemist\u00e4.\n18:8 Ja he tulivat veljeins\u00e4 tyk\u00f6 Zoraan ja Estaoliin. Ja heid\u00e4n veljens\u00e4 sanoivat heille: kuinka teid\u00e4n asianne on?\n18:9 He sanoivat: nouskaat, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme yl\u00f6s heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4; sill\u00e4 me olemme katselleet maan, ja katso, se on sangen hyv\u00e4: sent\u00e4hden rient\u00e4k\u00e4\u00e4t, \u00e4lk\u00e4\u00e4t olko hitaat menem\u00e4\u00e4n ja omistamaan maata.\n18:10 Kuin te tulette, niin te l\u00f6yd\u00e4tte suruttoman kansan, ja maa on itsest\u00e4ns\u00e4 lavia: sill\u00e4 Jumala on antanut sen teid\u00e4n k\u00e4siinne, sen paikan, jossa ei mit\u00e4\u00e4n puutu, mit\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on.\n18:11 Niin meni Danin sukukunnasta, Zorasta ja Estaolista, kuusisataa miest\u00e4 hyvin varustettuina sota-aseilla,\n18:12 Ja meniv\u00e4t sinne yl\u00f6s, ja sioittivat itsens\u00e4 Juudan KirjatJearimiin: siit\u00e4 kutsutaan se paikka Danin leiriksi t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti; katso, se on KirjatJearimin takana.\n18:13 Ja sielt\u00e4 meniv\u00e4t he Ephraimin vuorelle ja tulivat Miikan huoneen tyk\u00f6.\n18:14 Niin puhuivat ne viisi miest\u00e4, jotka l\u00e4ksiv\u00e4t Laikseen maata vakoomaan, ja sanoivat veljillens\u00e4: ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 huoneissa on p\u00e4\u00e4llisvaate, pyhyys, kuvat ja ep\u00e4jumalat? Nyt ajatelkaat, mit\u00e4 te teette.\n18:15 Ja he poikkesivat sinne ja tulivat nuoren miehen Levil\u00e4isen huoneesen, joka oli Miikan huoneessa, ja tervehtiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti.\n18:16 Mutta ne kuusisataa sota-aseilla varustettua miest\u00e4, jotka olivat Danin lapsista, seisoivat portilla.\n18:17 Ja ne viisi miest\u00e4, jotka olivat menneet vakoomaan maata, meniv\u00e4t yl\u00f6s ja tulivat sinne sis\u00e4lle, ja ottivat kuvan, p\u00e4\u00e4llisvaatteen, pyhyyden ja ep\u00e4jumalan. Ja pappi seisoi portilla kuudensadan sota-aseilla varustettuin miesten tyk\u00f6n\u00e4.\n18:18 Kuin ne olivat tulleet Miikan huoneesen ja ottivat kuvan, p\u00e4\u00e4llisvaatteen, pyhyyden ja ep\u00e4jumalat, sanoi pappi heille: mit\u00e4 te teette?\n18:19 He vastasivat h\u00e4nt\u00e4: ole vaiti ja pid\u00e4 suus kiinni, ja tule meid\u00e4n kanssamme, ja ole meid\u00e4n is\u00e4mme ja pappimme: onko se parempi, ett\u00e4s olet pappi yhden miehen huoneessa, kuin koko sukukunnassa Israelissa?\n18:20 Ja papin mieli oli hyv\u00e4, ja otti sek\u00e4 p\u00e4\u00e4llisvaatteen, pyhyyden ja kuvan, ja meni kansan keskelle.\n18:21 Ja kuin he k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t itsens\u00e4 ja meniv\u00e4t matkaansa, asettivat he pienet lapset ja karjan ja kaikkein kalliimmat tavaransa, menem\u00e4\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4.\n18:22 Kuin he olivat taamma joutuneet Miikan huoneesta, kokoontuivat ne miehet, jotka niiss\u00e4 huoneissa olivat, jotka olivat Miikan huoneen tyk\u00f6n\u00e4, ja ajoivat Danin lapsia takaa,\n18:23 Ja huusivat Danin lapsille; ja he k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t kasvonsa ja sanoivat Miikalle: mik\u00e4 sinun on, ett\u00e4s niin huudat?\n18:24 H\u00e4n vastasi: te olette ottaneet minun jumalani, jotka min\u00e4 tehnyt olen, ja papin, ja menneet matkaanne: ja mit\u00e4 minulla nyt en\u00e4\u00e4 on? Ja te sanotte viel\u00e4 sitte minulle: mik\u00e4 sinun on?\n18:25 Mutta Danin lapset sanoivat h\u00e4nelle: \u00e4l\u00e4 anna \u00e4\u00e4nt\u00e4s kuulua meid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4mme, ettei vihaiset miehet lankeaisi teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, ja sin\u00e4 hukutat sielus ja huonees sielut.\n18:26 Niin Danin lapset meniv\u00e4t matkaansa. Ja kuin Miika n\u00e4ki heid\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4ksi, k\u00e4\u00e4nsi h\u00e4n itsens\u00e4 ja palasi huoneesensa.\n18:27 Mutta he ottivat sen mit\u00e4 Miika tehnyt oli ja papin, joka h\u00e4nell\u00e4 oli, ja tulivat Laikseen, levollisen ja suruttoman kansan p\u00e4\u00e4lle, ja l\u00f6iv\u00e4t heit\u00e4 miekan ter\u00e4ll\u00e4, ja polttivat kaupungin.\n18:28 Ja ei yksik\u00e4\u00e4n ollut, joka heit\u00e4 autti, sill\u00e4 he olivat kaukana Zidonista, ja ei ollut heill\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n kanssa tekemist\u00e4: ja he olivat siin\u00e4 laaksossa, joka on BetRehobin tyk\u00f6n\u00e4; niin rakensivat he kaupungin, ja asuivat siin\u00e4;\n18:29 Ja kutsuivat kaupungin nimen Dan, is\u00e4ns\u00e4 Danin nimelt\u00e4, joka Israelista oli syntynyt, vaikka se kaupunki ennen muinen kutsuttiin Lais.\n18:30 Ja Danin lapset panivat heillens\u00e4 sen kuvan yl\u00f6s, ja Jonatan Gersomin poika, Manassen pojan, ja h\u00e4nen poikansa olivat papit Danilaisten sukukunnassa, siihenasti ett\u00e4 he vietiin vankina maalta pois,\n18:31 Ja he panivat keskellens\u00e4 Miikan kuvan, jonka h\u00e4n tehnyt oli, niinkauvan kuin Jumalan huone oli Silossa.\n19:1 Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja yksi Levil\u00e4inen oli muukalaisena Ephraimin vuoren reunalla, ja otti itsellens\u00e4 jalkavaimon Juudan Betlehemist\u00e4.\n19:2 Ja h\u00e4nen jalkavaimonsa teki huorin h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, ja juoksi h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 majaan Juudan Betlehemiin, ja oli siell\u00e4 nelj\u00e4 kuukautta.\n19:3 Ja h\u00e4nen miehens\u00e4 matkusti h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4, puhuttelemaan h\u00e4nt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti ja palauttamaan tyk\u00f6ns\u00e4. Ja h\u00e4nell\u00e4 oli palvelia ja kaksi aasia my\u00f6t\u00e4ns\u00e4. Ja h\u00e4n vei h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 huoneesen. Ja kuin vaimon is\u00e4 n\u00e4ki h\u00e4nen, tuli h\u00e4n iloiseksi ja meni h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n19:4 Ja h\u00e4nen appensa, vaimon is\u00e4, pid\u00e4tti h\u00e4nen, ett\u00e4 h\u00e4n viipyi h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4; he s\u00f6iv\u00e4t ja joivat, ja olivat siin\u00e4 y\u00f6t\u00e4.\n19:5 Nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olivat he varhain ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja h\u00e4n nousi ja tahtoi matkaan l\u00e4hte\u00e4, niin sanoi vaimon is\u00e4 v\u00e4vyllens\u00e4: vahvista syd\u00e4mes leiv\u00e4n palalla, ja menk\u00e4\u00e4t sitte.\n19:6 Ja he istuivat, s\u00f6iv\u00e4t ja joivat toinen toisensa kanssa. Niin sanoi vaimon is\u00e4 h\u00e4nelle: ole t\u00e4ss\u00e4 y\u00f6t\u00e4, ja iloita syd\u00e4mes.\n19:7 Mutta h\u00e4n nousi vaeltamaan, vaan h\u00e4nen appensa vaati h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli siin\u00e4 sen y\u00f6n.\n19:8 Viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli h\u00e4n aamulla varhain ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaeltamaan, ja vaimon is\u00e4 sanoi: virvoita syd\u00e4mes, ja h\u00e4n viivytti h\u00e4nen siihenasti ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 kului, ja he s\u00f6iv\u00e4t toinen toisensa kanssa.\n19:9 Ja mies nousi l\u00e4htem\u00e4\u00e4n matkaan jalkavaimonsa ja palveliansa kanssa, mutta h\u00e4nen appensa, vaimon is\u00e4, sanoi h\u00e4nelle: katsos, p\u00e4iv\u00e4 on kulunut ja ehtoo on k\u00e4siss\u00e4, olkaat t\u00e4ss\u00e4 y\u00f6t\u00e4; katso, t\u00e4ss\u00e4 on sinulla oltava viel\u00e4 nyt t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, ole t\u00e4ss\u00e4 y\u00f6, ett\u00e4 syd\u00e4mes tulis iloiseksi. Nouskaat aamulla varhain matkallenne ja matkustakaat majoillenne.\n19:10 Mutta ei mies ollut y\u00f6t\u00e4, vaan nousi ja meni matkaansa, ja l\u00e4hestyi Jebusta, se on Jerusalem, ja kaksi h\u00e4nen aasiansa kannattaen kuormaa, ja h\u00e4nen jalkavaimonsa h\u00e4nen kanssansa.\n19:11 Kuin he tulivat Jebukseen asti, oli p\u00e4iv\u00e4 paljo kulunut, ja palvelia sanoi is\u00e4nn\u00e4llens\u00e4: poiketkaamme Jebusilaisten kaupunkiin ja olkaamme y\u00f6t\u00e4 siin\u00e4.\n19:12 Mutta h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 sanoi h\u00e4nelle: en min\u00e4 mene outoon kaupunkiin, jotka ei ole Israelin lapsia; vaan k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme edesp\u00e4in Gibeaan asti.\n19:13 Ja sanoi palveliallensa: k\u00e4y vahvasti, ett\u00e4 me johonkuhun paikkaan tulisimme y\u00f6t\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n, Gibeaan taikka Ramaan.\n19:14 Ja he meniv\u00e4t ja vaelsivat, ja aurinko joutui heilt\u00e4 kovin alas l\u00e4sn\u00e4 Gibeaa, joka on BenJaminissa.\n19:15 Ja he meniv\u00e4t Gibeaan olemaan y\u00f6t\u00e4. Kuin h\u00e4n sinne tuli, istui h\u00e4n kaupungin kujalle; sill\u00e4 ei siell\u00e4 ollut yksik\u00e4\u00e4n, joka heid\u00e4t otti y\u00f6ksi huoneesensa.\n19:16 Ja katso, vanha mies tuli pellolta ehtoona t\u00f6ist\u00e4ns\u00e4, joka my\u00f6s itse oli Ephraimin vuorelta ja oli Gibeassa muukalainen. Mutta sen paikan kansa olivat BenJaminilaisia.\n19:17 Ja kuin h\u00e4n nosti silm\u00e4ns\u00e4, n\u00e4ki h\u00e4n oudon miehen kaupungin kujalla; ja sanoi vanha mies h\u00e4nelle: kuhunka sin\u00e4 tahdot? ja kusta sin\u00e4 tulet?\n19:18 H\u00e4n vastasi h\u00e4nt\u00e4, sanoen: me olemme tulleet Juudan Betlehemist\u00e4 ja menemme Ephraimin vuoren reunalle, josta min\u00e4 olen kotoisin, ja vaelsin Juudan Betlehemiin, vaan nyt min\u00e4 menen Herran huoneesen: ja ei yksik\u00e4\u00e4n minua huoneesen korjaa.\n19:19 Meill\u00e4 on olkia ja heini\u00e4 aaseillemme, ja leip\u00e4\u00e4 ja viinaa minulle ja piialles, ja palvelialle joka sinun palvelias kanssa on; niin ettei meilt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n puutu.\n19:20 Vanha mies sanoi: rauha olkoon sinulle! kaikkea mit\u00e4 sinulta puuttuu, on minulla; ainoasti \u00e4l\u00e4 ole t\u00e4ss\u00e4 kujalla y\u00f6t\u00e4.\n19:21 Ja h\u00e4n vei h\u00e4nen huoneesensa, ja antoi aaseille heini\u00e4; ja he pesiv\u00e4t jalkansa, s\u00f6iv\u00e4t ja joivat.\n19:22 Ja kuin he rupesivat syd\u00e4mest\u00e4 iloitsemaan, ja katso, kaupungista tulivat ilki\u00e4t miehet, ja piirittiv\u00e4t huoneen, ja l\u00f6iv\u00e4t oven p\u00e4\u00e4lle, ja sanoivat sille vanhalle miehelle perheen is\u00e4nn\u00e4lle: anna se mies t\u00e4nne ulos, joka sinun huoneeses on tullut, ett\u00e4 me h\u00e4nen tuntisimme.\n19:23 Mutta perheen is\u00e4nt\u00e4 meni heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi heille: ei niin, hyv\u00e4t veljeni, \u00e4lk\u00e4\u00e4t tehk\u00f6 t\u00e4t\u00e4 pahaa tekoa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mies on tullut minun huoneeseni, \u00e4lk\u00e4\u00e4t tehk\u00f6 niin suurta tyhmyytt\u00e4.\n19:24 Katso, minulla on tyt\u00e4r, joka viel\u00e4 neitsy on, ja t\u00e4ll\u00e4 on yksi jalkavaimo, n\u00e4m\u00e4t min\u00e4 tuon teille, vaivataksenne heit\u00e4 ja tehd\u00e4ksenne heille, mit\u00e4 te tahdotte; mutta t\u00e4t\u00e4 miest\u00e4 vastaan \u00e4lk\u00e4\u00e4t osoittako niin kauheaa pahaa tekoa.\n19:25 Mutta miehet ei tahtoneet h\u00e4nt\u00e4 kuulla; niin otti mies jalkavaimonsa ja talutti h\u00e4nen ulos heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, jonka he tunsivat, ja k\u00e4yttiv\u00e4t itsens\u00e4 h\u00e4pi\u00e4llisesti h\u00e4nen kanssansa kaiken y\u00f6t\u00e4 aina huomeneen asti; ja p\u00e4iv\u00e4n koittaissa p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t he h\u00e4nen menem\u00e4\u00e4n.\n19:26 Silloin tuli vaimo v\u00e4h\u00e4\u00e4 ennen auringon nousemaa sen huoneen oven eteen, jossa h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 makasi, lankesi maahan ja makasi siin\u00e4 valkiaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n19:27 Kuin h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 huomeneltain nousi, avasi h\u00e4n huoneen oven ja meni ulos l\u00e4htien matkallensa; ja katso, h\u00e4nen jalkavaimonsa oli kaatunut maahan oven eteen, ja h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 oli kynnyksell\u00e4.\n19:28 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: nouse ja k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme; mutta ei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n vastannut; niin otti h\u00e4n h\u00e4nen aasinsa p\u00e4\u00e4lle, valmisti itsens\u00e4 ja matkusti kotiansa.\n19:29 Kuin h\u00e4n kotiansa tuli, otti h\u00e4n veitsen ja jakoi jalkavaimonsa kahteentoistakymmeneen kappaleeseen kaikki lihoinensa ja luinensa, ja l\u00e4hetti ne kaikkiin Israelin maan rajoihin.\n19:30 Ja kaikki jotka sen n\u00e4kiv\u00e4t, sanoivat: ei ole senkaltaista ik\u00e4n\u00e4 ennen tapahtunut eik\u00e4 n\u00e4hty, siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kuin Israelin lapset tulivat Egyptin maalta niin t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Ajatelkaat nyt itsell\u00e4nne t\u00e4st\u00e4 asiasta visusti, pit\u00e4k\u00e4\u00e4t neuvoa ja puhukaat.\n20:1 Ja kaikki Israelin lapset l\u00e4ksiv\u00e4t ulos ja kokosivat heit\u00e4ns\u00e4 joukkoon niinkuin yksi mies, Danista BerSebaan asti, ja Gileadin maasta niin Herran tyk\u00f6 Mitspaan.\n20:2 Ja kaiken kansan p\u00e4\u00e4miehet, kaikki Israelin sukukunnat seisoivat Jumalan kansan seurakunnassa, nelj\u00e4sataa tuhatta miekan vet\u00e4v\u00e4\u00e4 jalkamiest\u00e4.\n20:3 Ja BenJaminin lapset saivat kuulla Israelin lapset menneeksi yl\u00f6s Mitspaan. Ja Israelin lapset sanoivat: sanokaat, kuinka t\u00e4m\u00e4 pahateko on tapahtunut?\n20:4 Niin vastasi Levil\u00e4inen, tapetun vaimon mies, ja sanoi: min\u00e4 tulin Gibeaan, joka on BenJaminissa, ja minun jalkavaimoni y\u00f6ksi.\n20:5 Ja Gibean asuvaiset nousivat minua vastaan ja piirittiv\u00e4t minun y\u00f6ll\u00e4 huoneessa, jossa min\u00e4 olin, ja tahtoivat tappaa minun ja h\u00e4p\u00e4isiv\u00e4t jalkavaimoni, ett\u00e4 h\u00e4n kuoli.\n20:6 Niin min\u00e4 otin jalkavaimoni ja jaoin kappaleiksi, ja l\u00e4hetin ne kaikkiin Israelin maan rajoihin: ett\u00e4 he tekiv\u00e4t h\u00e4pi\u00e4llisen ja kauhian ty\u00f6n Israelissa.\n20:7 Katso, te olette kaikki Israelin lapset t\u00e4ss\u00e4, pit\u00e4k\u00e4\u00e4t neuvoa ja tehk\u00e4\u00e4t jotain t\u00e4h\u00e4n asiaan.\n20:8 Niin kaikki kansa nousi niinkuin yksi mies ja sanoi: \u00e4lk\u00e4\u00e4n meist\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n menk\u00f6 majaansa eik\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n poiketko huoneesensa;\n20:9 Mutta sen me nyt teemme Gibeaa vastaan, me heit\u00e4mme arpaa h\u00e4nt\u00e4 vastaan,\n20:10 Ja otamme kymmenen miest\u00e4 sadasta ja sata tuhannesta ja tuhannen kymmenest\u00e4tuhannesta, kaikista Israelin sukukunnista, ottamaan kansalle ravintoa, tulemaan ja tekem\u00e4\u00e4n Gibealle, joka BenJaminissa on, kaiken sen hulluuden j\u00e4lkeen, kuin he ovat tehneet Israelissa.\n20:11 Niin kokosivat heit\u00e4ns\u00e4 kaikki Israelin miehet kaupunkiin, niinkuin yksi mies, ja tekiv\u00e4t liiton kesken\u00e4ns\u00e4.\n20:12 Ja Israelin sukukunnat l\u00e4hettiv\u00e4t miehi\u00e4 kaikkein BenJaminin sukukuntain tyk\u00f6, ja k\u00e4skiv\u00e4t heille sanoa: mik\u00e4 pahateko t\u00e4m\u00e4 on, joka teid\u00e4n seassanne on tapahtunut?\n20:13 Antakaat siis nyt ne ilki\u00e4t miehet Gibeasta, meid\u00e4n tappaaksemme ja ottaaksemme pahuutta Israelista pois. Mutta BenJaminin lapset ei tahtoneet kuulla veljeins\u00e4 Israelin lasten \u00e4\u00e4nt\u00e4.\n20:14 Vaan BenJaminin lapset kokosivat heit\u00e4ns\u00e4 kaupungeista Gibeaan, menem\u00e4\u00e4n ulos sotaan Israelin lapsia vastaan.\n20:15 Ja olivat sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 luetut BenJaminin lapset kaupungeista kuusikolmattakymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4, jotka miekkaa vetiv\u00e4t ulos, ilman Gibean asuvaisia, joita oli seitsem\u00e4nsataa valittua miest\u00e4.\n20:16 Ja kaiken sen kansan seassa oli seitsem\u00e4nsataa valittua miest\u00e4, jotka olivat vasenk\u00e4tiset, ja taisivat kaikki n\u00e4m\u00e4t lingolla osata hiuskarvaan, niin ettei he hairahtuneet.\n20:17 Mutta Israelin miehi\u00e4, ilman BenJaminilaisia oli nelj\u00e4sataa tuhatta, jotka miekkaa vetiv\u00e4t ulos, ja olivat kaikki vahvat sotamiehet.\n20:18 Ja Israelin lapset nousivat ja meniv\u00e4t Jumalan huoneesen, ja kysyiv\u00e4t Jumalalta, sanoen: kuka menee meid\u00e4n edell\u00e4mme alkamaan sotaa BenJaminin lapsia vastaan? Herra sanoi: Juudan pit\u00e4\u00e4 alkaman.\n20:19 Ja Israelin lapset nousivat aamulla ja sioittivat itsens\u00e4 Gibean eteen.\n20:20 Israelin miehet meniv\u00e4t sotaan BenJaminin kanssa, ja Israelin miehet s\u00e4\u00e4siv\u00e4t sodan heit\u00e4 vastaan Gibeassa.\n20:21 Ja BenJaminin lapset l\u00e4ksiv\u00e4t Gibeasta ja l\u00f6iv\u00e4t sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Israelista kaksikolmattakymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4 ketoon.\n20:22 Ja Israelin kansan miehet vahvistivat heit\u00e4ns\u00e4 ja valmistivat itsens\u00e4 taas sotimaan siin\u00e4 paikassa, jossa he olivat ensimm\u00e4isen\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 valmiit.\n20:23 Ja Israelin lapset meniv\u00e4t yl\u00f6s ja itkiv\u00e4t Herran edess\u00e4 ehtoosen asti, ja kysyiv\u00e4t Herralta, sanoen: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n viel\u00e4 menem\u00e4n sotimaan BenJaminin lasten, meid\u00e4n veljeimme kanssa? Herra sanoi: menk\u00e4\u00e4t heit\u00e4 vastaan.\n20:24 Ja Israelin lapset k\u00e4viv\u00e4t edes toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 BenJaminin lapsia vastaan;\n20:25 Ja BenJaminilaiset l\u00e4ksiv\u00e4t Gibeasta toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 heit\u00e4 vastaan ja l\u00f6iv\u00e4t viel\u00e4 nyt kahdeksantoistakymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4 Israelin lapsista maahan, jotka kaikki miekkaa vetiv\u00e4t ulos.\n20:26 Silloin meniv\u00e4t kaikki Israelin lapset ja kaikki kansa yl\u00f6s ja tulivat Jumalan huoneesen, itkiv\u00e4t ja oleskelivat siell\u00e4 Herran edess\u00e4, ja paastosivat sen p\u00e4iv\u00e4n ehtoosen asti, ja uhrasivat polttouhria ja kiitosuhria Herran edess\u00e4.\n20:27 Ja Israelin lapset kysyiv\u00e4t Herralta; ja Jumalan liitonarkki oli siihen aikaan siell\u00e4.\n20:28 Ja Pinehas Eleatsarin poika, Aaronin pojan, seisoi h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 sill\u00e4 ajalla ja sanoi: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n viel\u00e4 menem\u00e4n sotimaan BenJaminin lapsia meid\u00e4n velji\u00e4mme vastaan, taikka pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n lakkaaman? Herra sanoi: menk\u00e4\u00e4t sinne, huomenna min\u00e4 annan heid\u00e4t teid\u00e4n k\u00e4siinne.\n20:29 Ja Israelin lapset panivat v\u00e4ijytykset joka taholta Gibean ymp\u00e4rille.\n20:30 Ja Israelin lapset meniv\u00e4t kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 BenJaminin lapsia vastaan ja asettivat heit\u00e4ns\u00e4 Gibeaa vastaan, niinkuin he ennenkin kaksi kertaa tekiv\u00e4t.\n20:31 Niin meniv\u00e4t BenJaminin lapset kansaa vastaan, ja erkausivat kaupungista, rupesivat ly\u00f6m\u00e4\u00e4n ja haavoittamaan monikahtoja kansasta, niinkuin ennenkin niill\u00e4 kahdella er\u00e4ll\u00e4, kedolla kahden tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joista yksi menee BetEliin ja toinen Gibeaan, liki kolmekymment\u00e4 miest\u00e4 Israelista.\n20:32 Niin BenJaminin lapset sanoivat: he ovat ly\u00f6dyt meid\u00e4n edess\u00e4mme niinkuin ennenkin. Vaan Israelin lapset sanoivat: paetkaamme ja houkutelkaamme heit\u00e4 kaupungista ulos teiden p\u00e4\u00e4lle.\n20:33 Niin nousivat kaikki miehet Israelista, jokainen siastansa, ja asettivat heit\u00e4ns\u00e4 BaalTamariin; ja Israelin v\u00e4ijyj\u00e4t nousivat siastansa Gabaan luolasta.\n20:34 Ja kymmenentuhatta valittua miest\u00e4 kaikesta Israelista tuli Gibeaa vastaan, ja sota tuli sangen raskaaksi; mutta ei ne tiet\u00e4neet onnettomuuden heit\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4n.\n20:35 Ja Herra l\u00f6i BenJaminin Israelin edest\u00e4, niin ett\u00e4 Israelin lapset sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00f6iv\u00e4t viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta ja sata miest\u00e4 BenJaminista, jotka kaikki miekkaa vetiv\u00e4t ulos.\n20:36 Mutta kuin BenJaminin lapset n\u00e4kiv\u00e4t heit\u00e4ns\u00e4 ly\u00f6dyksi, antoivat Israelin miehet heille siaa; sill\u00e4 he uskalsivat v\u00e4ijytyksens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, jotka he olivat asettaneet liki Gibeaa.\n20:37 Ja v\u00e4ijyj\u00e4t kiiruhtivat, karkasivat Gibeaan, meniv\u00e4t ja l\u00f6iv\u00e4t koko kaupungin miekan ter\u00e4ll\u00e4.\n20:38 Ja Israelin miehill\u00e4 oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty aika kesken\u00e4\u00e4n v\u00e4ijyj\u00e4in kanssa, ly\u00f6d\u00e4 heit\u00e4 miekalla, koska savu nousi kaupungista.\n20:39 Kuin Israelin miehet k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t itsens\u00e4 sotaan, ja BenJaminilaiset rupesivat ly\u00f6m\u00e4\u00e4n ja haavoittamaan Israelia, liki kolmekymment\u00e4 miest\u00e4, niin he sanoivat: tosin he ovat ly\u00f6dyt meilt\u00e4, niinkuin entisess\u00e4kin tappeluksessa.\n20:40 Niin rupesi savu k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kohdastansa kaupungista yl\u00f6s ja BenJaminilaiset palasivat takaperin, ja katso, koko kaupungista savu k\u00e4vi yl\u00f6s taivasta kohden.\n20:41 Ja Israelin miehet k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t itsens\u00e4, ja BenJaminin miehet h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t; sill\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t, ett\u00e4 heit\u00e4 onnettomuus l\u00e4hestyi.\n20:42 Ja he k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t itsens\u00e4 Israelin miesten edess\u00e4 korven tielle; mutta sota saavutti heid\u00e4t: sit\u00e4likin niit\u00e4 jotka kaupungeista olivat, surmasivat he siell\u00e4.\n20:43 Ja ne piirittiv\u00e4t BenJaminin, ja ajoivat takaa Menuaan asti, ja tallasivat niit\u00e4 Gibean kohdalla, auringon ylenemist\u00e4 p\u00e4in.\n20:44 Ja BenJaminista lankesi kahdeksantoistakymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4, jotka kaikki olivat vahvat sotamiehet.\n20:45 Niin k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t he itsens\u00e4 ja pakenivat korpeen p\u00e4in Rimmonin vuorelle, mutta sill\u00e4 tiell\u00e4 l\u00f6iv\u00e4t he viisituhatta miest\u00e4, ja ajoivat heit\u00e4 takaa Gibeoniin asti, ja l\u00f6iv\u00e4t heist\u00e4 kaksituhatta miest\u00e4.\n20:46 Ja kaikki jotka sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 BenJaminista lankesivat, olivat viisikolmattakymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4, jotka miekkaa vetiv\u00e4t ulos, ja olivat kaikki vahvat sotamiehet.\n20:47 Ainoasti kuusisataa miest\u00e4 k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja pakeni j\u00e4lleen korpeen Rimmonin vuorelle, ja j\u00e4iv\u00e4t Rimmonin vuorelle nelj\u00e4ksi kuukaudeksi.\n20:48 Ja Israelin lapset tulivat j\u00e4llens\u00e4 BenJaminin lasten tyk\u00f6 ja l\u00f6iv\u00e4t ne kaupungista miekan ter\u00e4ll\u00e4, sek\u00e4 kansan ett\u00e4 el\u00e4imet, ja kaikki mit\u00e4 he l\u00f6ysiv\u00e4t; ja kaikki kaupungit jotka he l\u00f6ysiv\u00e4t, polttivat he tulella.\n21:1 Ja Israelin miehet olivat vannoneet Mitspassa ja sanoneet: ei yksik\u00e4\u00e4n meist\u00e4 pid\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4ns\u00e4 antaman BenJaminilaisille em\u00e4nn\u00e4ksi.\n21:2 Ja kansa tuli Jumalan huoneesen ja oli siell\u00e4 Jumalan edess\u00e4 ehtoosen asti; ja he korottivat \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itkiv\u00e4t katkerasti,\n21:3 Ja sanoivat: O Herra Israelin Jumala, miksi t\u00e4m\u00e4 tapahtui Israelissa, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on yksi sukukunta Israelista v\u00e4hentynyt?\n21:4 Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nousi kansa varhain ja rakensi siihen alttarin, ja uhrasi polttouhria ja kiitosuhria.\n21:5 Ja Israelin lapset sanoivat: kuka on kaikista Israelin sukukunnista, joka ei t\u00e4nne ole tullut kansan kanssa Herran eteen? Sill\u00e4 suuri vala oli tehty, ett\u00e4 se joka ei tullut Herran tyk\u00f6 Mitspaan, h\u00e4nen piti totisesti kuoleman.\n21:6 Ja Israelin lapset katuivat veljens\u00e4 BenJaminin t\u00e4hden ja sanoivat: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on yksi sukukunta Israelista h\u00e4vitetty.\n21:7 Ja kuinka me k\u00e4yt\u00e4mme itsemme heid\u00e4n kanssansa, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4neet saisivat em\u00e4nti\u00e4? sill\u00e4 me olemme vannoneet Herran kautta, ettemme anna heille em\u00e4nti\u00e4 meid\u00e4n tytt\u00e4rist\u00e4mme.\n21:8 Ja he sanoivat: kuka on Israelin sukukunnassa, joka ei ole t\u00e4nne tullut Herran tyk\u00f6 Mitspaan? ja katso, ei ole yksik\u00e4\u00e4n ollut leiriss\u00e4 kansan seassa Jabeksesta Gileadissa.\n21:9 Ja kansa luettiin: ja katso, ei ollut siell\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n Jabeksen asuvaa Gileadista.\n21:10 Niin he l\u00e4hettiv\u00e4t sinne kansasta kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta sotamiest\u00e4 ja k\u00e4skiv\u00e4t heit\u00e4, sanoen: menk\u00e4\u00e4t ja ly\u00f6k\u00e4\u00e4t Jabeksen asuvaiset Gileadissa miekan ter\u00e4ll\u00e4 vaimoinensa ja lapsinensa.\n21:11 Mutta n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tekem\u00e4n: kaiken miehenpuolen ja kaikki vaimot, jotka miesten kanssa ovat maanneet, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tappaman.\n21:12 Ja he l\u00f6ysiv\u00e4t Jabeksen asuvaisista Gileadissa nelj\u00e4sataa piikaa, jotka neitseet olivat ja ei olleet yhdenk\u00e4\u00e4n miehen tyk\u00f6n\u00e4 maanneet, ne he veiv\u00e4t Silon leiriin, joka on Kanaanin maassa.\n21:13 Niin koko kansa l\u00e4hetti matkaan ja k\u00e4ski sanoa BenJaminin lapsille, jotka olivat Rimmonin kalliolla, ja kutsuivat heit\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti.\n21:14 Ja BenJaminin lapset tulivat silloin j\u00e4lleen, ja he antoivat heille em\u00e4nti\u00e4 niist\u00e4 jotka he olivat j\u00e4tt\u00e4neet el\u00e4m\u00e4\u00e4n Jabeksen vaimoista Gileadissa; ja ei niink\u00e4\u00e4n heille t\u00e4ytynyt.\n21:15 Niin kansa katui BenJaminin t\u00e4hden, ett\u00e4 Herra oli loven tehnyt Israelin sukukunnissa.\n21:16 Ja kansan vanhimmat sanoivat: kuinka me teemme, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4neet saisivat my\u00f6s em\u00e4nti\u00e4? sill\u00e4 vaimov\u00e4ki BenJaminissa on hukutettu.\n21:17 Ja sanoivat: niiden pit\u00e4\u00e4 kuitenkin nautitseman perimisens\u00e4, jotka j\u00e4\u00e4neet ovat BenJaminista, ettei yksik\u00e4\u00e4n sukukunta Israelista h\u00e4vitett\u00e4isi,\n21:18 Ja emme taida antaa heille meid\u00e4n tytt\u00e4ri\u00e4mme em\u00e4nniksi; sill\u00e4 Israelin lapset ovat vannoneet ja sanoneet: kirottu olkoon se, joka BenJaminilaisille em\u00e4nn\u00e4n antaa.\n21:19 Ja he sanoivat: katso, Herran jokavuotinen juhlap\u00e4iv\u00e4 on Silossa, joka on BetElist\u00e4 pohjoiseen p\u00e4in, auringon nousuun p\u00e4in siit\u00e4 tiest\u00e4, joka menee BetElist\u00e4 Sikemiin, ja l\u00e4nteen p\u00e4in Lebonasta.\n21:20 Ja he k\u00e4skiv\u00e4t BenJaminin lapsille ja sanoivat: menk\u00e4\u00e4t ja v\u00e4ijyk\u00e4\u00e4t viinam\u00e4iss\u00e4.\n21:21 Ja kuin n\u00e4ette Silon tytt\u00e4ret k\u00e4yv\u00e4n ulos hyppyyn, niin juoskaat kiiruusti viinam\u00e4ist\u00e4, ja ottakaat jokainen teillenne Silon tytt\u00e4rist\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n, ja menk\u00e4\u00e4t BenJaminin maalle.\n21:22 Kuin heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 taikka veljens\u00e4 tulevat valittamaan meid\u00e4n eteemme, niin me sanomme heille: olkaat heille armiaat, sill\u00e4 emme ole ottaneet heille em\u00e4nt\u00e4\u00e4 sodalla; mutta ette tahtoneet heille antaa: t\u00e4m\u00e4 on teid\u00e4n syynne.\n21:23 BenJaminin lapset tekiv\u00e4t niin ja ottivat hypyist\u00e4 lukunsa j\u00e4lkeen vaimot ry\u00f6vyydell\u00e4, ja meniv\u00e4t pois ja asuivat perinn\u00f6ss\u00e4ns\u00e4, rakensivat kaupungeita ja asuivat niiss\u00e4.\n21:24 Israelin lapset meniv\u00e4t my\u00f6s sielt\u00e4 pois silloin, itsekukin sukukuntansa ja lankoutensa tyk\u00f6, ja meniv\u00e4t sielt\u00e4 itsekukin perimiseens\u00e4.\n21:25 Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, vaan jokainen teki niinkuin h\u00e4nelle n\u00e4kyi oikein olevan.","title":"Finnish Bible: Judges","type":"page"}