{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/jer.htm","path":"bib/wb/fin/jer.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/jer.htm","text":"1:1 Jeremian Hilkian pojan sanat, joka oli Anatotin papeista, Benjaminin maata,\n1:2 Jolle Herran sana tapahtui Josian Amonin pojan, Juudan kuninkaan aikana, kolmantenatoistakymmenenten\u00e4 h\u00e4nen valtakuntansa vuonna;\n1:3 Ja sitte Josian pojan, Jojakimin, Juudan kuninkaan aikana, Zedekian Josian pojan, ensim\u00e4isen vuoden loppuun toistakymment\u00e4, niin Jerusalemin vankiuteen asti, viidenten\u00e4 kuukautena.\n1:4 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n1:5 Min\u00e4 tunsin sinun jo ennenkuin min\u00e4 sinun valmistin \u00e4itis kohdussa, ja pyhitin sinun ennenkuin sin\u00e4 \u00e4idist\u00e4s synnyitk\u00e4\u00e4n, ja panin sinun kansain prophetaksi.\n1:6 Mutta min\u00e4 sanoin: voi Herra, Herra! katso en min\u00e4 kelpaa saarnaamaan; sill\u00e4 min\u00e4 olen nuori.\n1:7 Niin Herra sanoi minulle: \u00e4l\u00e4 sano: min\u00e4 olen nuori; mutta sinun pit\u00e4\u00e4 kaikkiin niihin menem\u00e4n, mihin min\u00e4 sinun l\u00e4het\u00e4n, ja puhuman kaikkia, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle k\u00e4sken.\n1:8 \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 heit\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen tyk\u00f6n\u00e4s, ja pelastan sinun, sanoo Herra.\n1:9 Ja Herra ojensi k\u00e4tens\u00e4 ja tarttui minun suuhuni; ja Herra sanoi minulle: katso, min\u00e4 panen minun sanani sinun suuhus.\n1:10 Katso, min\u00e4 panen sinun t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kansain ja valtakuntain p\u00e4\u00e4lle, repim\u00e4\u00e4n, s\u00e4rkem\u00e4\u00e4n, hukuttamaan ja kukistamaan: rakentamaan ja istuttamaan.\n1:11 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi: Jeremia, mit\u00e4s n\u00e4et? Min\u00e4 sanoin: Min\u00e4 n\u00e4en mandelpuisen sauvan.\n1:12 Ja Herra sanoi minulle: oikein sin\u00e4 olet n\u00e4hnyt, sill\u00e4 min\u00e4 tahdon kiiruhtaa, tehd\u00e4kseni minun sanani.\n1:13 Ja Herran sana tapahtui toisen kerran minulle ja sanoi: mit\u00e4s n\u00e4et? Min\u00e4 sanoin: min\u00e4 n\u00e4en kiehuvaisen padan , joka n\u00e4kyy pohjan puoleen.\n1:14 Ja Herra sanoi minulle: pohjasta on paha tuleva kaikkein maan asuvaisten p\u00e4\u00e4lle.\n1:15 Sill\u00e4 katso, min\u00e4 kutsun kaikki valtakuntain sukukunnat, jotka ovat pohjassa, sanoo Herra; ja he tulevat ja kukin asettaa istuimensa Jerusalemin portin eteen, ja ymp\u00e4ri kaikkia h\u00e4nen muurejansa, ja kaikkia Juudan kaupungeita,\n1:16 Ja min\u00e4 annan oikeuden k\u00e4yd\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 kaiken heid\u00e4n pahuutensa t\u00e4hden; ett\u00e4 he ovat minun hylj\u00e4nneet, ja muille jumalille suitsuttaneet, ja kumartaneet omaa k\u00e4sialaansa.\n1:17 Niin vy\u00f6t\u00e4 nyt kupees, nouse ja saarnaa heille kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 sinun k\u00e4sken; \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 heit\u00e4, etten min\u00e4 sinua surmaisi heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4.\n1:18 Ja katso, min\u00e4 teen t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sinun vahvaksi kaupungiksi, rautapatsaaksi ja vaskimuuriksi koko maassa: Juudan kuninkaita ja h\u00e4nen ruhtinaitansa vastaan, h\u00e4nen pappejansa ja maan kansaa vastaan.\n1:19 Ja he sotivat sinua vastaan, ei kuitenkaan heid\u00e4n pid\u00e4 sinua voittaman; sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun tyk\u00f6n\u00e4s, sanoo Herra, vapahtamassa sinua.\n2:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n2:2 Mene ja saarnaa julkisesti Jerusalemissa, ja sano: N\u00e4in sanoo Herra: min\u00e4 ajattelen sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, joka sinulle tapahtui nuoruudessas, ja sit\u00e4 rakkautta, jonka min\u00e4 sinulle osoitin, koskas kaunis olit, ja minua korvessa seurasit, siin\u00e4 maassa, jossa ei kylvet\u00e4;\n2:3 Koska Israel oli Herran pyh\u00e4 ja h\u00e4nen ensim\u00e4inen hedelm\u00e4ns\u00e4; jokainen joka h\u00e4nt\u00e4 s\u00f6i, tuli vikap\u00e4\u00e4ksi, ja paha tuli h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sanoo Herra.\n2:4 Kuulkaat Herran sanaa, Jakobin huone ja kaikki Israelin huoneen sukukunnat.\n2:5 N\u00e4in sanoo Herra: mit\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 teid\u00e4n is\u00e4nne minussa l\u00f6ysiv\u00e4t, ett\u00e4 he erkanivat minusta ja meniv\u00e4t turhuuteen, ja tulivat turhaksi.\n2:6 Ja ei ensink\u00e4\u00e4n ajatelleet: kussa se Herra on, joka meit\u00e4 vei ulos Egyptin maalta, joka johdatti meit\u00e4 korvessa, autiossa ja er\u00e4maassa, kuivassa ja kuoleman varjon maassa, siin\u00e4 maassa, jossa ei yksik\u00e4\u00e4n ihminen vaeltanut eik\u00e4 asunut?\n2:7 Ja min\u00e4 vein teid\u00e4t hyv\u00e4\u00e4n maahan, sen hedelm\u00e4\u00e4 ja hyvyytt\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n; mutta kuin te sinne tulitte, te minun maani ja minun perint\u00f6ni teitte kauhistukseksi.\n2:8 Papit ei ajatelleet, kussa Herra on; lainoppineet ei tunteneet minua, paimenet luopuivat minusta ja prophetat ennustivat Baalin kautta ja seurasivat kelvottomia.\n2:9 Sent\u00e4hden min\u00e4 riitelen viel\u00e4 teid\u00e4n kanssanne, sanoo Herra, ja teid\u00e4n lastenne lasten kanssa riitelen min\u00e4.\n2:10 Niin menk\u00e4\u00e4t Kittimin luotoihin ja katsokaat, ja l\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4t Kedariin, tutkistelkaat visusti ja katsokaat, onko siell\u00e4 niin tapahtunut.\n2:11 Muuttavatko pakanat jumaliansa? vaikka ei ne jumalat olekaan; ja kuitenkin minun kansani on muuttanut kunniansa kelvottomaan.\n2:12 Taivaat h\u00e4mm\u00e4styk\u00e4\u00e4t siit\u00e4, pelj\u00e4styk\u00e4\u00e4t ja vaviskaat, sanoo Herra.\n2:13 Sill\u00e4 minun kansani tekee kahtalaisen synnin: minun, joka olen el\u00e4v\u00e4n veden l\u00e4hde, he hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ja kaivavat itsellens\u00e4 kaivoja, kelvottomia kaivoja, joissa ei vesi pysy.\n2:14 Onko Israel ostettu orja eli kotona syntynyt? miksi h\u00e4n on joutunut saaliiksi?\n2:15 Sill\u00e4 nuoret jalopeurat kiljuvat h\u00e4nest\u00e4 ja huutavat: he h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen maansa; ja h\u00e4nen kaupunkinsa ovat poltetut, niin ettei niiss\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n asu.\n2:16 Nophin ja Tahpanheksen lapset musertavat my\u00f6s sinun p\u00e4\u00e4s.\n2:17 N\u00e4it\u00e4 sin\u00e4 itselles teet, ett\u00e4s hylk\u00e4\u00e4t Herran, sinun Jumalas, kuin h\u00e4n sinua tahtoo vied\u00e4 oikiaa tiet\u00e4.\n2:18 Ja nyt, mit\u00e4 sinun on Egyptin tiell\u00e4, ett\u00e4s tahdot juoda Sihorin vett\u00e4? eli mit\u00e4 sinun on Assyria tiell\u00e4, ett\u00e4s tahdot juoda virran vedest\u00e4.\n2:19 Sinun pahuutes t\u00e4hden sinua nuhdellaan, ja sinun tottelemattomuutes t\u00e4hden sinua kuritetaan; niin tied\u00e4 ja n\u00e4e, kuinka viheli\u00e4inen ja surkia se on, ett\u00e4s hylk\u00e4\u00e4t Herran, sinun Jumalas, ja et pelk\u00e4\u00e4 minua, sanoo Herra, Herra Zebaot.\n2:20 Sill\u00e4 min\u00e4 olen jo vanhasta taittanut sinun ikees, ja s\u00e4rkenyt sinun juttas, ja sin\u00e4 sanoit: en min\u00e4 tahdo en\u00e4\u00e4n niit\u00e4 palvella; kuitenkin jokaisella korkialla vuorella, ja kaikkein lehtipuiden alla juoksit sin\u00e4 salavuoteudessa,\n2:21 Mutta min\u00e4 olen istuttanut sinun parhaaksi viinapuuksi ja totiseksi siemeneksi; kuinka sin\u00e4 olet nyt muuttunut niin karvaaksi ja mets\u00e4viikunapuuksi.\n2:22 Sill\u00e4 jos sin\u00e4 viel\u00e4 lipi\u00e4ll\u00e4 pesisit itses ja ottaisit paljon saippuaa, kuitenkin sinun pahuutes n\u00e4kyy minun edess\u00e4ni, sanoo Herra, Herra.\n2:23 Kuinkas siis sanot: en min\u00e4 ole saastainen, en min\u00e4 seuraa Baalia? Katso tiet\u00e4s laaksossa, ajattele, kuinkas tehnyt olet: sin\u00e4 nopsa naaras kameli, joka sinne ja t\u00e4nne juokset.\n2:24 Niinkuin mets\u00e4-aasi korvessa, kuin h\u00e4n helteest\u00e4 hengitt\u00e4\u00e4, kuka h\u00e4nen taitaa asettaa? kaikki, jotka h\u00e4nt\u00e4 etsiv\u00e4t, ei pid\u00e4 v\u00e4sym\u00e4n; h\u00e4nen kuukaudessansa h\u00e4n l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n.\n2:25 \u00c4l\u00e4 ole paljasjaloin ja \u00e4l\u00e4 janoa k\u00e4rsi . Mutta sin\u00e4 sanoit: ei se auta, vaan min\u00e4 rakastan muukalaisia ja juoksen heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4.\n2:26 Niinkuin varas tulee h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, kuin h\u00e4n saadaan kiinni, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Israelin huoneen h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman, kuningastensa, valtamiestens\u00e4, pappeinsa ja prophetainsa kanssa.\n2:27 Jotka puulle sanovat: sin\u00e4 olet is\u00e4ni, ja kivelle: sin\u00e4 minun synnytit; Sill\u00e4 he k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t selk\u00e4ns\u00e4 minun puoleeni ja ei kasvojansa; mutta kuin h\u00e4t\u00e4 tulee, sanovat he: nouse ja auta meit\u00e4.\n2:28 Kussa ovat jumalas, jotka sin\u00e4 itselles tehnyt olet? Nouskaan ne, katso, taitavatko he sinua auttaa sinun h\u00e4t\u00e4s aikana; sill\u00e4 niin monta kuin sinulla, Juuda, on kaupunkia, niin monta on my\u00f6s sinulla jumalaa.\n2:29 Miksi te tahdotte viel\u00e4 riidell\u00e4 minun kanssani? Te olette kaikki minusta luopuneet, sanoo Herra.\n2:30 Turhaan min\u00e4 rankaisin teid\u00e4n lapsianne, ei he ota kuritusta; sill\u00e4 teid\u00e4n miekkanne sy\u00f6 teid\u00e4n prophetanne, niinkuin turmeleva jalopeura.\n2:31 Sin\u00e4 paha sukukunta, ota vaari Herran sanasta: olenko min\u00e4 nyt tullut Israelille korveksi, eli pimi\u00e4ksi maaksi? Miksi siis minun kansani sanoo: me olemme herrat, emme en\u00e4\u00e4n tule sinun tyk\u00f6s.\n2:32 Unohtaako neitsy kaunistuksensa eli morsian seppeleens\u00e4? Mutta minun kansani unohtaa minun ijankaikkisesti.\n2:33 Mit\u00e4s kaunistat ties, rakkautta etsi\u00e4kses? ja my\u00f6s sent\u00e4hden totutit sinun ties pahaksi.\n2:34 L\u00f6ydet\u00e4\u00e4n my\u00f6s vaivaisten ja viattomain sieluin veri sinun tyk\u00f6n\u00e4s joka paikassa, ja ei ne ole l\u00f6ydetty k\u00e4tkettyn\u00e4, vaan julki kaikissa niiss\u00e4 paikoissa.\n2:35 Ja sin\u00e4 sanot: min\u00e4 olen viatoin, h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00f6\u00f6n vihansa minusta pois. Katso, min\u00e4 tahdon oikeudelle k\u00e4yd\u00e4 sinun kanssas, ett\u00e4 sin\u00e4 sanoit: en min\u00e4 ole synti\u00e4 tehnyt.\n2:36 Miksi niin horjahtelet ja menet sinne ja t\u00e4nne? Mutta sinun pit\u00e4\u00e4 Egyptilt\u00e4 h\u00e4pi\u00e4n saaman, niinkuin sin\u00e4 Assyrialtakin h\u00e4pi\u00e4n sait.\n2:37 Sin\u00e4 olet my\u00f6s sielt\u00e4 l\u00e4htev\u00e4 ja ly\u00f6v\u00e4 k\u00e4tes yhteen p\u00e4\u00e4s p\u00e4\u00e4lle, sill\u00e4 Herra tekee tyhj\u00e4ksi sinun toivos, ja ei sinulla pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n menestyst\u00e4 niiss\u00e4 oleman.\n3:1 Sananlasku on: katso, kuin mies eroittaa vaimonsa tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, ja se menee pois h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, ja ottaa toisen miehen, ottaako h\u00e4n h\u00e4nen j\u00e4lleen? eik\u00f6 maa niin per\u00e4ti saastutettaisi? Mutta sin\u00e4 olet huorin tehnyt monen yst\u00e4v\u00e4s kanssa; mutta tule kuitenkin j\u00e4lleen minun tyk\u00f6ni, sanoo Herra.\n3:2 Nosta silm\u00e4s yl\u00f6s korkeuteen ja katso, kuinka sin\u00e4 jokapaikassa huorin teet. Sin\u00e4 istut tiell\u00e4, ja odotat heit\u00e4 niinkuin ry\u00f6v\u00e4ri korvessa, ja saastutat maan huoruudellas ja pahuudellas.\n3:3 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 aamusateen tuleman pois, eik\u00e4 ehtoosateen tuleman; sinulla on porton kasvot, et sin\u00e4 tahdo ensink\u00e4\u00e4n h\u00e4vet\u00e4.\n3:4 Ja kuitenkin sin\u00e4 siit\u00e4 ajasta huudat minua: minun Is\u00e4ni, - minun nuoruuteni johdattaja.\n3:5 Vihastuuko h\u00e4n ijankaikkisesti, ja ei k\u00e4\u00e4nny julmuudestansa? Katso, sin\u00e4 opetat, ja teet pahaa ja ei sinua taideta hillit\u00e4.\n3:6 Ja Herra sanoi minulle, kuningas Josian aikana: oletko sin\u00e4 n\u00e4hnyt, mit\u00e4 vastahakoinen Israel teki? H\u00e4n meni kaikille korkeille vuorille, ja jokaisen viheri\u00e4isen puun alle, ja teki siell\u00e4 huoruutta.\n3:7 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 kaikkia tehnyt oli, sanoin min\u00e4: k\u00e4\u00e4nnyt minun tyk\u00f6ni; mutta ei h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntynytk\u00e4\u00e4n; ja h\u00e4nen petollinen sisarensa Juuda n\u00e4ki sen.\n3:8 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ett\u00e4 vastahakoinen Israel kaikissa teki huorin, ja min\u00e4 hylk\u00e4sin h\u00e4nen, ja annoin h\u00e4nelle erokirjan; ja ei h\u00e4nen petollinen Juuda sit\u00e4 pelj\u00e4nnyt, vaan meni ja teki my\u00f6s huorin.\n3:9 Ja h\u00e4nen huoruutensa sanomasta on maakunta saastutettu; sill\u00e4 h\u00e4n tekee huoruutta kiven ja puun kanssa.\n3:10 Ja kaikissa n\u00e4iss\u00e4 ei h\u00e4nen petollinen sisarensa Juuda k\u00e4\u00e4ntynyt minun tyk\u00f6ni kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4, vaan petollisesti, sanoo Herra.\n3:11 Ja Herra sanoi minulle: vastahakoinen Israel on jaloksi luettava petollisen Juudan suhteen.\n3:12 Mene ja saarnaa n\u00e4m\u00e4t sanat pohjaan p\u00e4in, ja sano: k\u00e4\u00e4nny, sin\u00e4 vastahakoinen Israel, sanoo Herra, niin en min\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 kasvojani teist\u00e4 pois; sill\u00e4 min\u00e4 olen laupias, sanoo Herra, ja en vihastu ijankaikkisesti.\n3:13 Tunne ainoastaan sinun pahat tekos, ja ett\u00e4s olet Herraa sinun Jumalaas vastaan synti\u00e4 tehnyt, ja juossut sinne t\u00e4nne vierasten jumalain tyk\u00f6, kaikkein viheri\u00e4isten puiden alle; ja ette kuulleet minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni, sanoo Herra.\n3:14 K\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4t, te vastahakoiset lapset, sanoo Herra; sill\u00e4 min\u00e4 kihlaan teid\u00e4t minulleni, ja otan teid\u00e4t yhden kaupungista ja kaksi koko sukukunnasta, ja tahdon teid\u00e4t vied\u00e4 Zioniin.\n3:15 Ja annan teille paimenet minun syd\u00e4meni j\u00e4lkeen, jotka teit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ravitseman opilla ja viisaudella.\n3:16 Ja se on silloin tapahtuva, kuin te moneksi tulette ja kasvatte maassa, ettei siihen aikaan, sanoo Herra, pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n puhuttaman Herran liitonarkista, eik\u00e4 ajateltaman, ei my\u00f6s sit\u00e4 en\u00e4\u00e4n muistettaman, eli etsitt\u00e4m\u00e4n, taikka en\u00e4\u00e4n teht\u00e4m\u00e4n.\n3:17 Mutta Jerusalem pit\u00e4\u00e4 siihen aikaan kutsuttaman Herran istuimeksi, ja kaikki pakanat pit\u00e4\u00e4 sinne kokoontuman Herran nimeen Jerusalemiin: eik\u00e4 heid\u00e4n pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 vaeltaman pahan syd\u00e4mens\u00e4 ajatusten j\u00e4lkeen.\n3:18 Siihen aikaan pit\u00e4\u00e4 Juudan huoneen menem\u00e4n Israelin huoneen tyk\u00f6, ja pit\u00e4\u00e4 ynn\u00e4 tuleman pohjan puoliselta maalta siihen maahan, jonka min\u00e4 olen antanut teid\u00e4n isillenne perinn\u00f6ksi.\n3:19 Ja min\u00e4 sanon: kuinka min\u00e4 olen monta lasta antava sinulle, ja sen hyv\u00e4n maan ja ihanaisen perinn\u00f6n, pakanain joukon. Ja min\u00e4 sanon: sin\u00e4 olet kutsuva minun Is\u00e4kses, etk\u00e4 luovu minusta.\n3:20 Kuitenkin, niinkuin vaimo pett\u00e4\u00e4 rakastajansa, niin olette te minusta luopuneet, te Israelin huone, sanoo Herra.\n3:21 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 kuuluman valitus, itku ja parku Israelin lapsilta korkeissa paikoissa; sill\u00e4 he ovat tiens\u00e4 turmelleet, ja Herran Jumalansa unohtaneet.\n3:22 Niin palatkaat, te vastahakoiset lapset niin min\u00e4 parannan teit\u00e4 teid\u00e4n tottelemattomuudestanne. Katso, me tulemme sinun tyk\u00f6s; sill\u00e4 sin\u00e4 olet Herra meid\u00e4n Jumalamme.\n3:23 Totisesti on sula petos kukkuloilla ja kaikilla vuorilla: totisesti on Israelin autuus (ainoassa) Herrassa meid\u00e4n Jumalassamme.\n3:24 Ja meid\u00e4n is\u00e4imme asetukset, jotka me nuoruudesta olemme pit\u00e4neet, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n pois, ynn\u00e4 heid\u00e4n lammastensa, karjansa, poikainsa ja tyt\u00e4rtens\u00e4 kanssa.\n3:25 Meid\u00e4n t\u00e4ytyy maata h\u00e4pi\u00e4ss\u00e4mme, ja meid\u00e4n yl\u00f6nkatseemme peitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t; sill\u00e4 me teimme synti\u00e4 Herraa meid\u00e4n Jumalaamme vastaan, sek\u00e4 me ett\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme, meid\u00e4n hamasta nuoruudestamme niin t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ja emme totelleet Herran meid\u00e4n Jumalamme \u00e4\u00e4nt\u00e4.\n4:1 Jos sin\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyt, Israel, sanoo Herra, niin k\u00e4\u00e4nny minun tyk\u00f6ni; ja jos sin\u00e4 panet kauhistukset pois minun kasvoini edest\u00e4, niin et sin\u00e4 tule ajetuksi pois.\n4:2 Silloin sin\u00e4 olet vannova: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, totuudessa oikeudessa ja vanhurskaudessa: ja pakanat siunataan h\u00e4ness\u00e4, ja he kerskaavat h\u00e4nest\u00e4.\n4:3 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: te Juudan ja Jerusalemin miehet, kynt\u00e4k\u00e4\u00e4t vastuudesta, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t kylv\u00e4k\u00f6 orjantappurain sekaan.\n4:4 Ymp\u00e4rileikatkaat teit\u00e4nne Herralle, ja pankaat teid\u00e4n syd\u00e4menne esinahka pois, te Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset; ettei minun julmuuteni p\u00e4\u00e4sisi vallallensa niinkuin tuli, ja niin palaisi, ettei yksik\u00e4\u00e4n sit\u00e4 sammuttaa taida, teid\u00e4n pahuutenne t\u00e4hden.\n4:5 Ilmoittakaat Juudassa ja antakaat kuulla Jerusalemissa, ja sanokaat: soittakaat vaskitorvea maassa, huutakaat korkialla \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja sanokaat: kootkaat teit\u00e4nne, ja k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme kaikki vahvoihin kaupunkeihin.\n4:6 Nostakaat lippu Zionissa, kootkaat teit\u00e4nne pakoon ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t viivytelk\u00f6; sill\u00e4 min\u00e4 annan tulla onnettomuuden pohjasta ja suuren viheli\u00e4isyyden.\n4:7 Jalopeura nousee luolastansa, ja pakanain h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4 sanoo ja l\u00e4htee paikastansa, h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sinun maatas; sinun kaupunkis pit\u00e4\u00e4 kukistettaman, niin ettei kenk\u00e4\u00e4n niiss\u00e4 asu.\n4:8 Sent\u00e4hden pukekaat s\u00e4kit yllenne, itkek\u00e4\u00e4t ja parkukaat; sill\u00e4 Herran julma viha ei tahdo meist\u00e4 lakata.\n4:9 Siihen aikaan, sanoo Herra, pit\u00e4\u00e4 kuningasten ja p\u00e4\u00e4ruhtinasten syd\u00e4n lankeeman, pappein pit\u00e4\u00e4 pelj\u00e4stym\u00e4n ja prophetain h\u00e4mm\u00e4stym\u00e4n.\n4:10 Mutta min\u00e4 sanoin: voi! Herra, Herra, sin\u00e4 olet antanut t\u00e4m\u00e4n kansan ja Jerusalemin suuresti pett\u00e4\u00e4 itsens\u00e4, sanoen: Teill\u00e4 on oleva rauha; ja kuitenkin miekka hamaan sieluun asti l\u00e4hestyy.\n4:11 Silloin pit\u00e4\u00e4 sanottaman t\u00e4lle kansalle ja Jerusalemille; kuiva tuuli on tuleva vuorten ylitse korvesta minun kansani tytt\u00e4ren tielle, joka ei viskaa eli puhdista.\n4:12 Sangen v\u00e4kev\u00e4 tuuli pit\u00e4\u00e4 niist\u00e4 minulle tuleman. Niin min\u00e4 my\u00f6s nyt tahdon puhua heid\u00e4n kanssansa oikeutta.\n4:13 Katso, h\u00e4n nousee niinkuin pilvi, ja h\u00e4nen vaununsa niinkuin tuulisp\u00e4\u00e4, h\u00e4nen hevosensa ovat nopiammat kotkaa. Voi meit\u00e4! sill\u00e4 me h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n.\n4:14 Niin pese nyt, Jerusalem, sinun syd\u00e4mes pahuudesta, ett\u00e4s autetuksi tulisit; kuinka kauvan pit\u00e4\u00e4 pahat ajatukset sinun tyk\u00f6n\u00e4s pysym\u00e4n?\n4:15 Sill\u00e4 Daanista kuuluu sanoma ja ahdistus Ephraimin vuorelta.\n4:16 Sanokaat pakanoille: katso, kuuluttakaat Jerusalemissa, vartiat tulevat kaukaiselta maalta, jotka luihkaavat Juudan kaupungeita vastaan.\n4:17 He piiritt\u00e4v\u00e4t heid\u00e4n kaikilta haaroilta, niinkuin vartiat kedolla; sill\u00e4 he ovat vihoittaneet minun, sanoo Herra.\n4:18 Sinun ties ja sinun harjoitukses ovat n\u00e4m\u00e4 sinulle tehneet; t\u00e4m\u00e4n on sinun pahuutes; ett\u00e4 se niin karvas on ja k\u00e4y sinun syd\u00e4mees.\n4:19 Kuinka on minun syd\u00e4meni kipi\u00e4, minun syd\u00e4meni tykytt\u00e4\u00e4 ruumiissani, ja ei ole lepoa; sill\u00e4 minun sieluni kuulee vaskitorven \u00e4\u00e4nen ja sodan huudon.\n4:20 H\u00e4vitys kuuluu h\u00e4vityksen per\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 koko maa hajoitetaan; ja minun majani ja peitteeni pit\u00e4\u00e4 sangen \u00e4kisti kukistuman.\n4:21 Kuinka kauvan pit\u00e4\u00e4 minun n\u00e4kem\u00e4n lippuja ja kuuleman vaskitorven \u00e4\u00e4nt\u00e4?\n4:22 Ett\u00e4 minun kansani on hullu, ja ei tunne minua; he ovat tyhm\u00e4t lapset, ja ei ymm\u00e4rr\u00e4; viisaat ovat he kyll\u00e4 pahaa tekem\u00e4\u00e4n, vaan hyv\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 ei ole heill\u00e4 taitoa.\n4:23 Min\u00e4 katsoin maan p\u00e4\u00e4lle, katso, se oli tyhj\u00e4 ja autio, ja taivaan p\u00e4\u00e4lle, ja se oli pimi\u00e4.\n4:24 Min\u00e4 katsoin vuorten p\u00e4\u00e4lle, ja katso, ne vapisivat, ja kaikki kukkulat v\u00e4risiv\u00e4t.\n4:25 Min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, ei ollut siell\u00e4 yht\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4; kaikki my\u00f6s taivaan linnut olivat lent\u00e4neet pois.\n4:26 Min\u00e4 katsoin, katso, hedelm\u00e4llinen pelto oli autiona, ja kaikki kaupungit olivat kukistetut maahan Herralta, ja h\u00e4nen julmalta vihaltansa.\n4:27 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: koko maa pit\u00e4\u00e4 kylmille tuleman; ja en min\u00e4 kuitenkaan sit\u00e4 per\u00e4ti h\u00e4vit\u00e4.\n4:28 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 maan oleman surullisen, ja taivaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 murheellisen; sill\u00e4 min\u00e4 olen sanonut: min\u00e4 olen sen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ja en tahdo sit\u00e4 katua, enk\u00e4 siit\u00e4 lakata.\n4:29 Kaikki kaupungit pit\u00e4\u00e4 pakeneman hevosmiesten ja joutsimiesten huutoa, ja juokseman tihkuihin metsiin ja lymytt\u00e4m\u00e4n itsens\u00e4 kiviraunioihin; kaikki kaupungit pit\u00e4\u00e4 oleman kylmill\u00e4, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n niiss\u00e4 asu.\n4:30 Mit\u00e4s tahdot tehd\u00e4 sin\u00e4 h\u00e4vitetty? Jos sin\u00e4 viel\u00e4 kaunistaisit sinus purppuravaatteella ja kultak\u00e4\u00e4dyill\u00e4, voitelisit kasvos, niin sin\u00e4 kuitenkin sinuas turhaan kaunistelet; sill\u00e4 ne, jotka nyt ovat sinua rakastaneet, pit\u00e4\u00e4 katsoman sinua yl\u00f6n, ja v\u00e4ijym\u00e4n sinun henke\u00e4s:\n4:31 Sill\u00e4 min\u00e4 kuulin huudon, niinkuin synnytt\u00e4v\u00e4iselt\u00e4, tuskan, niinkuin sen, joka ensim\u00e4isen lapsen vaivassa on, Zionin tytt\u00e4ren \u00e4\u00e4nen, joka valittaa ja hajoittaa k\u00e4tens\u00e4: voi minuani! sill\u00e4 sieluni on v\u00e4synyt surmaajain t\u00e4hden.\n5:1 K\u00e4yk\u00e4\u00e4t Jerusalemin katuja ymp\u00e4ri, katsokaat, koetelkaat ja etsik\u00e4\u00e4t h\u00e4nen kaduillansa, l\u00f6yd\u00e4ttek\u00f6 jonkun, joka oikein tekee ja kysyy totuutta; niin min\u00e4 olen h\u00e4nelle armollinen.\n5:2 Ja jos he viel\u00e4 sanoisivat: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4; niin he kuitenkin vannovat v\u00e4\u00e4rin.\n5:3 Herra, eik\u00f6 sinun silm\u00e4s katso uskoa? Sin\u00e4 ly\u00f6t heit\u00e4, ja ei he tunne kipua; sin\u00e4 vaivaat heit\u00e4, mutta ei he tahdo kuritusta vastaanottaa; heill\u00e4 on kovempi kasvo kuin kivi, ja ei tahdo k\u00e4\u00e4nty\u00e4.\n5:4 Mutta min\u00e4 sanoin: se on vaivainen joukko; he ovat ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t, ja ei tied\u00e4 Herran tiet\u00e4 eik\u00e4 Jumalansa oikeutta.\n5:5 Min\u00e4 k\u00e4yn voimallisten tyk\u00f6 ja puhun heid\u00e4n kanssansa; sill\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n Herran tien ja Jumalansa oikeuden. Mutta ne ovat kaikki ikeen s\u00e4rkeneet, ja katkaisseet siteen.\n5:6 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 jalopeuran, joka mets\u00e4st\u00e4 tulee, repelem\u00e4n heid\u00e4t rikki, ja suden korvesta pit\u00e4\u00e4 haaskaaman heit\u00e4 ja pardin pit\u00e4\u00e4 vartioitseman heid\u00e4n kaupungeitansa, ja kaikki, jotka niist\u00e4 tulevat ulos, pit\u00e4\u00e4 raadeltaman; sill\u00e4 heid\u00e4n syntej\u00e4ns\u00e4 on juuri monta, ja he ovat paatuneet tottelemattomuudessansa.\n5:7 Kuinka siis minun pit\u00e4\u00e4 sinulle oleman armollinen? ett\u00e4 lapses hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t minun ja vannovat sen kautta, joka ei Jumala olekaan; ja nyt, ett\u00e4 min\u00e4 olen heit\u00e4 ravinnut, tekev\u00e4t he huorin ja kokoontuvat porton huoneesen joukkoinensa.\n5:8 Kukin hirnuu l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 em\u00e4nt\u00e4\u00e4, niinkuin hyvin ruokitut joutilaat orhiit.\n5:9 Eik\u00f6 minun pit\u00e4is heit\u00e4 senkaltaisista kurittaman, sanoo Herra: ja eik\u00f6 minun sieluni pit\u00e4is kostaman senkaltaiselle kansalle kuin t\u00e4m\u00e4 on?\n5:10 Kukistakaat h\u00e4nen muurinsa yl\u00f6salaisin, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t per\u00e4ti h\u00e4vitt\u00e4k\u00f6, ottakaat pois h\u00e4nen torninsa; sill\u00e4 ei ne ole Herran.\n5:11 Mutta he ovat petoksella minusta pois luopuneet, sek\u00e4 Israelin huone ett\u00e4 Juudan huone, sanoo Herra.\n5:12 He kielt\u00e4v\u00e4t pois Herran ja sanovat: ei h\u00e4n se ole, ei meille k\u00e4y niin pahoin, ei miekka ja n\u00e4lk\u00e4 tule meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme.\n5:13 Prophetat puhuvat tuuleen: ei heill\u00e4 ole (Jumalan) sanaa: niin heille itselleen k\u00e4yk\u00f6\u00f6n.\n5:14 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra Jumala Zebaot: ett\u00e4 te senkaltaisia puhutte, katso, niin min\u00e4 teen minun sanani sinun suussas tuleksi, ja t\u00e4m\u00e4n kansan puuksi, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 polttaman heid\u00e4t.\n5:15 Katso, min\u00e4 annan tulla teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, Israelin huone, sanoo Herra; kaukaa yhden kansan, v\u00e4kev\u00e4n kansan, joka on ollut ensim\u00e4inen kansa, kansan, jonka kielt\u00e4 et sin\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4, etk\u00e4 taida ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 he sanovat.\n5:16 Heid\u00e4n viinens\u00e4 on avoin hauta; ja he ovat kaikki v\u00e4kev\u00e4t.\n5:17 He sy\u00f6v\u00e4t sinun tulos ja leip\u00e4s, jota sinun poikas ja tytt\u00e4res sy\u00f6neet olisivat; he nielev\u00e4t sinun lampaas ja karjas; he sy\u00f6v\u00e4t sinun viinapuus ja fikunapuus; ja h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4t sinun vahvat kaupunkis miekalla, joihin sin\u00e4 luotat.\n5:18 Ja en min\u00e4 silloinkaan, sanoo Herra, per\u00e4ti h\u00e4vit\u00e4 teit\u00e4.\n5:19 Ja jos sanotte: miksi Herra meid\u00e4n Jumalamme tekee meille n\u00e4it\u00e4 kaikkia? niin vastaa heit\u00e4: niinkuin te olette hylj\u00e4nneet minun, ja palvelleet vieraita jumalia teid\u00e4n omassa maassanne, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s palveleman vieraita siin\u00e4 maassa, joka ei teid\u00e4n olekaan.\n5:20 N\u00e4it\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ilmoittaman Jakobin huoneessa, ja saarnaaman Juudassa, ja sanoman:\n5:21 Kuulkaat nyt t\u00e4t\u00e4, te hullu kansa, joilla ei taitoa ole, jolla on silm\u00e4t, ja ei n\u00e4e, korvat, ja ei kuule.\n5:22 Ettek\u00f6 te tahdo pelj\u00e4t\u00e4 minua, sanoo Herra? ja ettek\u00f6 te pelk\u00e4\u00e4 minun kasvoini edess\u00e4? joka panen hiedan meren rajaksi ja ijankaikkiseksi m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi, jota ei h\u00e4nen pid\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n ylitse; ja vaikka se pauhais, niin ei se kuitenkaan voi sen ylitse; ja jos h\u00e4nen aaltonsa paisuvat, niin ei heid\u00e4n pid\u00e4 menem\u00e4n sen ylitse.\n5:23 Mutta t\u00e4ll\u00e4 kansalla on vilpistelev\u00e4inen ja tottelematoin syd\u00e4n; he ovat harhailleet ja menneet pois.\n5:24 Ja ei sano koskaan syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4mme nyt Herraa meid\u00e4n Jumalaamme, joka antaa meille aamu- ja ehtoosateen ajallansa, ja varjelee meille joka ajastaika elonajan uskollisesti.\n5:25 Mutta teid\u00e4n pahat tekonne n\u00e4m\u00e4 est\u00e4v\u00e4t, ja teid\u00e4n syntinne t\u00e4m\u00e4n hyv\u00e4n teilt\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t pois.\n5:26 Sill\u00e4 minun kansassani l\u00f6ytyy jumalattomia, jotka paulat ja pyydykset asettavat ihmisi\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4, niinkuin lintumiehet satimella.\n5:27 Ja heid\u00e4n huoneensa on t\u00e4ynn\u00e4 petosta, niinkuin h\u00e4kki lintuja; siit\u00e4 he tulevatv\u00e4keviksi ja rikkaiksi.\n5:28 He kiilt\u00e4v\u00e4t lihavuudesta; he s\u00e4kev\u00e4t pahan asian, ja ei pid\u00e4 oikeutta: ei he holho orpoa h\u00e4nen asiassansa, ja ei he auta k\u00f6yh\u00e4\u00e4 oikeuteen.\n5:29 Eik\u00f6 minun pit\u00e4isi sit\u00e4 kostaman, sanoo Herra, ja eik\u00f6 minun sieluni pit\u00e4isi kostaman senkaltaiselle kansalle kuin t\u00e4m\u00e4 on?\n5:30 Kuinka julmasti ja kauhiasti elet\u00e4\u00e4n maassa?\n5:31 Prophetat opettavat valhetta, papit ovat herrat virassansa, ja minun kansani tahtoo sit\u00e4 mielell\u00e4ns\u00e4. Mit\u00e4 te viimein teette?\n6:1 Kootkaat teit\u00e4nne, te Benjaminin lapset, Jerusalemista, ja puhaltakaat torveen Tekoassa, ja nostakaat lippu Betkeremiss\u00e4; sill\u00e4 pohjasta on pahuus ja suuri viheli\u00e4isyys k\u00e4siss\u00e4.\n6:2 Min\u00e4 olen verrannut Zionin tytt\u00e4ren kauniisen ja ihanaiseen:\n6:3 Mutta paimenet tulevat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 laumoinensa; he panevat majansa h\u00e4nen ymp\u00e4rillens\u00e4, ja kukin kaitsee paikassansa,\n6:4 (Ja sanoo:) pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t sota h\u00e4nt\u00e4 vastaan, nouskaat ja k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme puolip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yl\u00f6s; voi meit\u00e4! sill\u00e4 ehtoo joutuu ja varjo tulee suureksi.\n6:5 Nouskaat ja astukaamme yl\u00f6s y\u00f6ll\u00e4, ja h\u00e4vitt\u00e4k\u00e4\u00e4mme h\u00e4nen jalot huoneensa.\n6:6 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: kaatakaat puita, ja tehk\u00e4\u00e4t multaseini\u00e4 Jerusalemia vastaan; sill\u00e4 kaupunki pit\u00e4\u00e4 kuritettaman, sen sis\u00e4ll\u00e4 on sula v\u00e4\u00e4ryys.\n6:7 Niinkuin l\u00e4hde kuohuttaa vetens\u00e4; niin kuohuu my\u00f6s h\u00e4nen pahuutensa; v\u00e4\u00e4ryys ja h\u00e4vitys siin\u00e4 kuullaan, kitu ja vaiva on aina minun edess\u00e4ni.\n6:8 Anna sinuas kurittaa, Jerusalem, ettei minun syd\u00e4meni k\u00e4\u00e4ntyisi pois sinusta, etten min\u00e4 sinua h\u00e4vitt\u00e4isi, niin ettei kenk\u00e4\u00e4n asu siin\u00e4 maassa.\n6:9 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: mit\u00e4 Israelissa j\u00e4\u00e4nyt on, se pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sulaksi saaliiksi joutuman niinkuin viinapuu; kokota k\u00e4tes koriin niinkuin viinamarjain poimia.\n6:10 Kenelle siis min\u00e4 puhun ja todistan, ett\u00e4 joku kuulis? Katso, heid\u00e4n korvansa ovat ymp\u00e4rileikkaamatta eik\u00e4 taida kuulla; katso, he pit\u00e4v\u00e4t Herran sanan pilkkana ja ei k\u00e4rsi sit\u00e4.\n6:11 Sent\u00e4hden olen min\u00e4 niin t\u00e4ynn\u00e4 Herran vihaa, etten min\u00e4 taida lakata vuodattamasta, sek\u00e4 lasten p\u00e4\u00e4lle kaduilla, ja my\u00f6s nuorukaisten kokouksen p\u00e4\u00e4lle yht\u00e4 haavaa; sill\u00e4 sek\u00e4 mies ett\u00e4 vaimo, ij\u00e4llinen ja ikivanha pit\u00e4\u00e4 otettaman kiinni.\n6:12 Heid\u00e4n huoneensa pit\u00e4\u00e4 tuleman muukalaisten k\u00e4siin, heid\u00e4n peltonsa ja em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 yht\u00e4 haavaa; sill\u00e4 min\u00e4 ojennan k\u00e4teni maan asujain ylitse, sanoo Herra.\n6:13 Sill\u00e4 he kaikki ahnehtivat, sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret; prophetat ja papit opettavat v\u00e4\u00e4rin,\n6:14 Ja lohduttavat kansaani h\u00e4nen viheli\u00e4isyydess\u00e4ns\u00e4, sit\u00e4 halpana pit\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja sanovat: rauha, rauha; ja ei rauhaa olekaan.\n6:15 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman, ett\u00e4 he kauhistuksen tekev\u00e4t; ja vaikka he tahtovat olla h\u00e4p\u00e4isem\u00e4tt\u00e4, eik\u00e4 taida h\u00e4vet\u00e4, kuitenkin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n jokaisen lankeeman toinen toisensa p\u00e4\u00e4lle; ja koska min\u00e4 heit\u00e4 kuritan, silloin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n lankeeman, sanoo Herra.\n6:16 N\u00e4in sanoo Herra: seisokaat teill\u00e4, katsokaat ja kysyk\u00e4\u00e4t entisi\u00e4 teit\u00e4, kuka oikia tie on, sit\u00e4 te vaeltakaat, niin te l\u00f6yd\u00e4tte levon teid\u00e4n sieluillenne. Mutta he sanovat: emme vaella.\n6:17 Ja min\u00e4 olen pannut teille vartiat: ottakaat vaari torven \u00e4\u00e4nest\u00e4; mutta he sanovat: emme ota vaaria.\n6:18 Sent\u00e4hden, te pakanat, kuulkaat, ja ota vaari, sin\u00e4 kokous, niist\u00e4 mitk\u00e4 heid\u00e4n seassansa tapahtuu.\n6:19 Maa, kuule sin\u00e4; katso, min\u00e4 annan tulla kovan onnen t\u00e4lle kansalle, heid\u00e4n ansaitun palkkansa, ettei he pid\u00e4 lukua minun sanastani, mutta hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t minun lakini.\n6:20 Mit\u00e4 min\u00e4 lukua pid\u00e4n pyh\u00e4st\u00e4 savusta, joka rikkaasta Arabiasta tulee, eli hyv\u00e4st\u00e4 kanelista, joka kaukaiselta maalta tulee? Teid\u00e4n polttouhrinne ei ole minulle otollinen eik\u00e4 teid\u00e4n uhrinne kelpaa minulle.\n6:21 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: katso, min\u00e4 annan t\u00e4lle kansalle lankeemuksen: siihen pit\u00e4\u00e4 sek\u00e4 is\u00e4t ett\u00e4 lapset kaikki itsens\u00e4 loukkaaman, ja kyl\u00e4n miehet pit\u00e4\u00e4 hukkuman toinen toisensa kanssa.\n6:22 N\u00e4in sanoo Herra: katso, kansa on tuleva pohjoisesta maakunnasta, ja suuri kansa on nouseva maan vierist\u00e4.\n6:23 Jolla on joutset ja kilvet, h\u00e4n on julma ja armotoin; heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4 pauhaa niinkuin meri; he ajavat hevosilla, he ovat niinkuin varustettu sotav\u00e4ki sinua vastaan, sin\u00e4 tyt\u00e4r Zion.\n6:24 Me olemme kuulleet heist\u00e4 sanoman, ja meid\u00e4n k\u00e4temme ovat n\u00e4\u00e4ntyneet; tuska ja ahdistus on meid\u00e4t k\u00e4sitt\u00e4nyt niinkuin lapsensynnytt\u00e4j\u00e4n.\n6:25 \u00c4lk\u00e4\u00e4n kenk\u00e4\u00e4n l\u00e4htek\u00f6 pellolle, ja \u00e4lk\u00f6\u00f6n kenk\u00e4\u00e4n tielle menk\u00f6; sill\u00e4 joka paikassa on rauhattomuus vihollisen miekan t\u00e4hden.\n6:26 O sin\u00e4, minun kansani tyt\u00e4r, pue s\u00e4kki ylles ja aseta itses tuhkaan, sure niinkuin ainoaa poikaa suurella murheella; sill\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4 tulee \u00e4kisti meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme.\n6:27 Min\u00e4 olen pannut sinun vartian torniksi ja linnaksi minun kansassani, tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n ja koettelemaan heid\u00e4n teit\u00e4ns\u00e4.\n6:28 He ovat kaikki per\u00e4ti pois luopuneet, vaeltain petollisesti; he ovat kaikki turmeltu vaski ja rauta.\n6:29 Palkeet ovat tulella poltetut, lyijy raukee pois, sulaaminen on hukassa; sill\u00e4 ei paha ole eroitettu.\n6:30 Sent\u00e4hden he my\u00f6s kutsutaan hylj\u00e4tyksi hopiaksi, sill\u00e4 Herra on heid\u00e4t hylj\u00e4nnyt.\n7:1 T\u00e4m\u00e4 on sana tapahtui Herralta Jeremialle, sanoen:\n7:2 Seiso Herran huoneen portissa, saarnaa siell\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sana ja sano: kuulkaat Herran sanaa, kaikki Juuda, jotka k\u00e4ytte sis\u00e4lle n\u00e4ist\u00e4 porteista rukoilemaan Herraa.\n7:3 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: parantakaat el\u00e4m\u00e4nne ja menonne, ja min\u00e4 tahdon antaa teid\u00e4n asua t\u00e4ss\u00e4 paikassa.\n7:4 \u00c4lk\u00e4\u00e4t luottako valheesen, sanoen: t\u00e4ss\u00e4 on Herran templi, t\u00e4ss\u00e4 on Herran templi, t\u00e4ss\u00e4 on Herran temppeli.\n7:5 Mutta parantakaat todella el\u00e4m\u00e4nne ja menonne, ja tehk\u00e4\u00e4t jalo oikeus yhden ja toisen v\u00e4lill\u00e4.\n7:6 Muukalaisille, orvoille ja leskille \u00e4lk\u00e4\u00e4t tehk\u00f6 v\u00e4kivaltaa, \u00e4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s vuodattako viatointa verta t\u00e4ss\u00e4 paikassa, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t muita jumalia seuratko itsellenne vahingoksi;\n7:7 Niin min\u00e4 tahdon antaa teid\u00e4n asua t\u00e4ss\u00e4 paikassa aina ja ijankaikkisesti, t\u00e4ss\u00e4 maassa, jonka min\u00e4 annoin teid\u00e4n isillenne.\n7:8 Mutta te luotatte valheesen, joka ei mit\u00e4\u00e4n auta.\n7:9 Ja te olette viel\u00e4 sittenkin varkaat, murhamiehet, huorinteki\u00e4t, valapattoiset ja suitsutatte Baalille, ja noudatatte vieraita jumalia, joita ette tunne.\n7:10 Te tulette my\u00f6s ja seisotte minun edess\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 huoneessa, joka minun nimell\u00e4ni kutsutaan, ja sanotte: ei meid\u00e4n mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4 ole, vaikka me teemme n\u00e4m\u00e4t kauhistukset.\n7:11 Pid\u00e4ttek\u00f6 te siis t\u00e4m\u00e4n huoneen, joka minun nimell\u00e4ni nimitetty on, ry\u00f6v\u00e4rien luolana? Katso, kyll\u00e4 min\u00e4 sen n\u00e4en, sanoo Herra.\n7:12 Mutta menk\u00e4\u00e4t nyt minun paikkaani, joka on Silossa, jossa minun nimeni ennen asunut on, ja katsokaat, mit\u00e4 min\u00e4 siell\u00e4 tehnyt olen kansani Israelin pahuuden t\u00e4hden.\n7:13 Ett\u00e4 te nyt kaikkia n\u00e4it\u00e4 t\u00f6it\u00e4 teette, sanoo Herra, ja min\u00e4 olen varhain noussut ja puhunut teille, ja ette tahdo kuulla, min\u00e4 huudan, ja ette tahdo vastata;\n7:14 Niin min\u00e4 my\u00f6s tahdon tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n huoneen kanssa, joka minun nimell\u00e4ni nimitetty on, johon te luotatte, ja sen paikan kanssa, jonka min\u00e4 teille ja teid\u00e4n isillenne annoin, niinkuin min\u00e4 tein Silon kanssa,\n7:15 Ja heit\u00e4n teit\u00e4 pois minun kasvoini edest\u00e4, niinkuin min\u00e4 heitin pois kaikki teid\u00e4n veljennekin, kaiken Ephraimin siemenen.\n7:16 Ja ei sinun pid\u00e4 rukoileman t\u00e4m\u00e4n kansan edest\u00e4, eik\u00e4 my\u00f6s yht\u00e4k\u00e4\u00e4n valitusta eli rukousta tuoman edes, eli sinuas minun eteeni heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4 vaivaaman; sill\u00e4 en min\u00e4 tahdo sinua kuulla.\n7:17 Etk\u00f6s n\u00e4e, mit\u00e4 he tekev\u00e4t Juudan kaupungeissa ja kujilla Jerusalemissa?\n7:18 Lapset kantavat puita, ja is\u00e4t tekev\u00e4t valkiaa, ja vaimot tekev\u00e4t taikinaa uhrataksensa leipi\u00e4 taivaan kuningattarelle, ja antaaksensa juomauhria vieraille jumalille, ett\u00e4 he minua vihoittaisivat.\n7:19 Mutta ei he minulle tee sill\u00e4 mielikarvautta, sanoo Herra, vaan itsellens\u00e4, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman.\n7:20 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Herra: katso, minun vihani ja minun julmuuteni on vuodatettu t\u00e4h\u00e4n paikkaan, sek\u00e4 ihmisiin ett\u00e4 karjaan, puihin mets\u00e4ss\u00e4 ja maan hedelm\u00e4\u00e4n, joka pit\u00e4\u00e4 palaman, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n sit\u00e4 sammuttaa taida.\n7:21 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: kootkaat teid\u00e4n polttouhrinne ja muut uhrinne ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4t lihaa.\n7:22 Sill\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona min\u00e4 teid\u00e4n is\u00e4nne johdatin Egyptin maalta, en min\u00e4 sanonut enk\u00e4 k\u00e4sky\u00e4 antanut heille polttouhrista, enk\u00e4 muusta uhrista;\n7:23 Vaan min\u00e4 k\u00e4skin heille ja sanoin: kuulkaat minun sanaani, niin min\u00e4 tahdon olla teid\u00e4n Jumalanne, ja te olette minun kansani; ja vaeltakaat kaikilla niill\u00e4 teill\u00e4, joita min\u00e4 k\u00e4sken, ett\u00e4 teille k\u00e4vis hyvin.\n7:24 Mutta ei he tahtoneet kuulla eik\u00e4 korviansa kallistaa, vaan vaelsivat omassa neuvossansa ja pahan syd\u00e4mens\u00e4 halussa, ja k\u00e4viv\u00e4t takaperin ja ei edesp\u00e4in.\n7:25 Ja siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, kun teid\u00e4n is\u00e4nne l\u00e4ksiv\u00e4t Egyptin maalta, niin t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, olen min\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt joka p\u00e4iv\u00e4 teille kaikki minun palveliani, prophetat, min\u00e4 nousin varhain ja l\u00e4hetin.\n7:26 Mutta ei he tahtoneet kuulla eik\u00e4 korviansa kallistaa; vaan olivat niskurit, ja tekiv\u00e4t pahemmin kuin heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4.\n7:27 Ja jos sin\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4t sanot heille, niin ei he sittek\u00e4\u00e4n kuule sinua; ja jos sin\u00e4 huudat, niin ei he sittek\u00e4\u00e4n sinua vastaa.\n7:28 Sent\u00e4hden sano heille: t\u00e4m\u00e4 on se kansa, joka ei Herran Jumalansa \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuule, eik\u00e4 tahdo kuritusta vastaan ottaa; totuus on per\u00e4ti pois ja on temmattu heid\u00e4n suustansa.\n7:29 Leikkaa hiukses ja heit\u00e4 pois tyk\u00f6\u00e4s, ja surkuttele sinuas valittain korkeuksissa; sill\u00e4 Herra on hylj\u00e4nnyt ja ajanut t\u00e4m\u00e4n sukukunnan pois, jolta h\u00e4n on vihoitettu.\n7:30 Sill\u00e4 Juudan lapset tekev\u00e4t pahaa minun silm\u00e4ini edess\u00e4, sanoo Herra; he panevat siihen huoneesen kauhistuksen, joka minun nimell\u00e4ni nimitetty on, saastuttaaksensa sit\u00e4.\n7:31 Ja he rakentavat Tophetin alttarin Hinnomin lasten laaksossa, polttaaksensa poikiansa ja tytt\u00e4ri\u00e4ns\u00e4 tulessa; jota en min\u00e4 k\u00e4skenyt enk\u00e4 ajatellut ole.\n7:32 Sent\u00e4hden katso, se aika tulee, sanoo Herra, ettei se pid\u00e4 kutsuttaman Tophetiksi ja Hinnomin lasten laaksoksi, vaan Murhalaaksoksi; ja Tophetissa pit\u00e4\u00e4 haudattaman ruumiita, ettei en\u00e4\u00e4n ole siaa.\n7:33 Ja t\u00e4m\u00e4n kansan ruumiit pit\u00e4\u00e4 taivaan lintuin ja maan el\u00e4inten ruaksi tuleman, ja ei yksik\u00e4\u00e4n pid\u00e4 heit\u00e4 siit\u00e4 ajaman pois.\n7:34 Ja min\u00e4 otan pois Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta ilon ja riemun \u00e4\u00e4nen, ylj\u00e4n ja morsiamen \u00e4\u00e4nen; sill\u00e4 maan pit\u00e4\u00e4 kylmille tuleman.\n8:1 Siihen aikaan, sanoo Herra, pit\u00e4\u00e4 Juudan kuningasten luut, ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4miestens\u00e4 luut, pappein luut, ja prophetain luut, ja Jerusalemissa asuvaisten luut, heitett\u00e4m\u00e4n ulos heid\u00e4n haudoistansa\n8:2 Ja ne pit\u00e4\u00e4 hajoitettaman auringon, kuun ja kaiken taivaan sotajoukon alle, joita he rakastaneet, palvelleet, seuranneet, etsineet ja rukoilleet ovat; ei he pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n koottaman eik\u00e4 haudattaman, vaan pit\u00e4\u00e4 oleman lokana maassa.\n8:3 Ja kaikki j\u00e4\u00e4neet t\u00e4st\u00e4 pahasta kansasta, miss\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 paikassa he ovat, johon min\u00e4 heit\u00e4 ajanut olen, pit\u00e4\u00e4 paremmin tahtoman olla kuolleina kuin el\u00e4vin\u00e4, sanoo Herra Zebaot.\n8:4 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 heille sanoman: n\u00e4in sanoo Herra: kussa on joku, jos h\u00e4n lankee, joka ei j\u00e4lleen mielell\u00e4ns\u00e4 nouse? kussa on joku, joka k\u00e4y eksyksiss\u00e4, eik\u00f6 h\u00e4n mielell\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lleen oikialle tielle tule?\n8:5 Miksi siis t\u00e4m\u00e4 Jerusalemin kansa tahtoo k\u00e4yd\u00e4 eksyksiss\u00e4 palajamatta? ja riippuvat niin kovin valheessa, ettei he mill\u00e4\u00e4n tavalla anna k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itse\u00e4ns\u00e4 pois?\n8:6 Min\u00e4 havaitsen ja kuulen, ettei he oikein opeta; ei ole yht\u00e4\u00e4n, joka katuu pahuuttansa ja sanoo: mit\u00e4 min\u00e4 tein? He juoksevat kaikki juoksuansa niinkuin ankara hevonen sodassa.\n8:7 Haikara taivaan alla tiet\u00e4\u00e4 aikansa, mettinen, kurki ja p\u00e4\u00e4skynen huomaitsevat aikansa, kuin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman j\u00e4lleen; vaan minun kansani ei tied\u00e4 Herran oikeutta.\n8:8 Kuinka te siis taidatte sanoa: me olemme viisaat, ja meill\u00e4 on Herran laki? Katso, se on totisesti kuitenkin valhe, mit\u00e4 kirjanoppineet kirjoittavat.\n8:9 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 senkaltaiset opettajat h\u00e4v\u00e4ist\u00e4m\u00e4n, pelj\u00e4tett\u00e4m\u00e4n ja otettaman kiinni: katso, he ovat hylj\u00e4nneet Herran sanan, mit\u00e4 viisautta pit\u00e4is heill\u00e4 oleman?\n8:10 Sent\u00e4hden annan min\u00e4 heid\u00e4n em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 muukalaisille ja heid\u00e4n peltonsa niille, jotka heit\u00e4 karkoittavat; sill\u00e4 he ovat kaikki ahneudelta voitetut, pienimm\u00e4st\u00e4 niin suurimpaan, papit ja prophetat opettavat kaikki valhetta.\n8:11 Ja rohkaisevat minun kansani tyt\u00e4rt\u00e4 onnettomuudessansa, sit\u00e4 turhana pit\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja sanovat: rauha, rauha, ja rauhaa ei olekaan.\n8:12 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman, ett\u00e4 he kauhistuksen tekev\u00e4t; ja vaikka he tahtovat ilman h\u00e4v\u00e4istyst\u00e4 olla, eik\u00e4 taida h\u00e4vet\u00e4, kuitenkin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n lankeeman toinen toisensa p\u00e4\u00e4lle, ja kuin min\u00e4 heit\u00e4 kuritan, silloin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n lankeeman, sanoo Herra.\n8:13 Min\u00e4 tahdon heit\u00e4 niin poimia, sanoo Herra, ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n viinimarjaa pid\u00e4 viinapuussa oleman, eik\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n fiikunapuussa, lehdet pit\u00e4\u00e4 variseman; ja se, mink\u00e4 min\u00e4 heille antanut olen, pit\u00e4\u00e4 heilt\u00e4 otettaman pois.\n8:14 Miksi me niin alallamme istumme? Kootkaat teit\u00e4nne, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme vahvoihin kaupunkeihin ja odottakaamme niiss\u00e4 apua: sill\u00e4 Herra meid\u00e4n Jumalamme on meid\u00e4n k\u00e4skenyt odottaa, ja juottanut meit\u00e4 katkeralla siemenell\u00e4, ett\u00e4 me niin teimme Herraa vastaan synti\u00e4.\n8:15 Odota rauhaa ja terveyden aikaa, ehkei mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 ole k\u00e4siss\u00e4, ja ett\u00e4 te parannettaisiin, ehkei muuta ole kuin h\u00e4mm\u00e4stys.\n8:16 Jo nyt kuuluu hamasta Danista hevosten hirnuminen, ja heid\u00e4n orhiinsa korskuvat, niin ett\u00e4 kaikki maa j\u00e4risee. He tulevat ja sy\u00f6v\u00e4t maan, ja kaikki mit\u00e4 siin\u00e4 on, kaupungin ja sen asuvaiset.\n8:17 Sill\u00e4 katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n k\u00e4rmeet ja basiliskit teid\u00e4n sekaanne, joita ei auta lumoomaan; vaan niiden pit\u00e4\u00e4 teit\u00e4 pist\u00e4m\u00e4n, sanoo Herra.\n8:18 Minun virvoitukseni on murheella sekoitettu, ja minun syd\u00e4meni on n\u00e4\u00e4ntynyt.\n8:19 Katso, minun kansani tytt\u00e4ren pit\u00e4\u00e4 vieraalta maalta huutaman: eik\u00f6 Herra tahdo en\u00e4\u00e4n olla Zionissa? eli eik\u00f6 h\u00e4nell\u00e4 en\u00e4\u00e4n ole kuningasta? Miksi he vihoittivat minun kuvillansa ja turhalla vieraan jumalan palveluksella?\n8:20 Elonaika on mennyt edes, suvi on loppunut, ja ei meille ei ole apua tullut.\n8:21 Min\u00e4 suren suuresti, ett\u00e4 minun kansani tyt\u00e4r, niin turmeltu on; min\u00e4 surkuttelen ja olen h\u00e4mm\u00e4styksiss\u00e4.\n8:22 Eik\u00f6 Gileadissa ole voidetta, eli eik\u00f6 siell\u00e4 ole parantajaa? miksi ei minun kansani tyt\u00e4r ole terveeksi tehty?\n9:1 Jospa minun p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni olis kyll\u00e4 vett\u00e4, ja minun silm\u00e4ni olis kyynelten l\u00e4hde, ett\u00e4 min\u00e4 voisin itke\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja y\u00f6t\u00e4 ly\u00f6tyj\u00e4 minun kansastani.\n9:2 Jospa minulla olis matkamiesten maja korvessa, niin min\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isin minun kansani ja menisin pois heid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 he ovat kaikki huorinteki\u00e4t ja paha joukko.\n9:3 He ampuvat kielell\u00e4ns\u00e4 niinkuin joutsellansa valhetta ja ei totuutta; vaeltavat v\u00e4kivallalla maassa ja menev\u00e4t yhdest\u00e4 pahuudesta niin toiseen, ei totellen minua, sanoo Herra.\n9:4 Jokainen karttakoon l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4, ja \u00e4lk\u00f6\u00f6n uskoko velje\u00e4ns\u00e4k\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 veli sortaa ja painaa alas veljens\u00e4, ja yst\u00e4v\u00e4 pett\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4.\n9:5 Yst\u00e4v\u00e4 pilkkaa yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja ei puhu totuutta; he totuttavat kielens\u00e4 puhumaan valhetta, ja ahkeroitsevat pahaa tehd\u00e4.\n9:6 Sin\u00e4 asut petoksen keskell\u00e4, ja ei he taida minua tuta petoksen t\u00e4hden, sanoo Herra.\n9:7 Sent\u00e4hden sanoo Herra Zebaot n\u00e4in: katso, min\u00e4 sulaan heit\u00e4; ja koettelen heit\u00e4; sill\u00e4 mit\u00e4 min\u00e4 muuta teen minun kansani tytt\u00e4ren t\u00e4hden?\n9:8 Heid\u00e4n petolliset kielens\u00e4 ovat murhanuolet; suullansa he puhuvat l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 kanssa yst\u00e4v\u00e4llisesti, vaan syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 he v\u00e4ijyv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4.\n9:9 Eik\u00f6 minun sent\u00e4hden pit\u00e4isi rankaiseman heit\u00e4, sanoo Herra? ja eik\u00f6 minun sieluni pit\u00e4isi kostaman senkaltaiselle kansalle kuin t\u00e4m\u00e4 on?\n9:10 Min\u00e4 itken ja surkuttelen vuorilla, ja valitan korvessa laitumilla; sill\u00e4 he ovat per\u00e4ti hajoitetut, niin ettei siit\u00e4 en\u00e4\u00e4n kenk\u00e4\u00e4n vaella, ei my\u00f6s siell\u00e4 kuulu karjan \u00e4\u00e4nt\u00e4; taivaan linnut ja kaikki karja ovat jo lent\u00e4neet ja menneet pois.\n9:11 Ja min\u00e4 teen Jerusalemin kiviraunioksi, ja lohik\u00e4rmeiden pes\u00e4ksi; ja min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n Juudan kaupungit, niin ettei niiss\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n pid\u00e4 asuman.\n9:12 Joka viisas olis, h\u00e4n ajattelis sit\u00e4, ja ilmoittais, mit\u00e4 Herran suu h\u00e4nelle sanoo. Mink\u00e4t\u00e4hden siis maa niin hukutetuksi ja h\u00e4vitetyksi tulee, ett\u00e4 se on niinkuin er\u00e4maa, josta ei yksik\u00e4\u00e4n vaella?\n9:13 Ja Herra sanoi: sent\u00e4hden, ett\u00e4 he hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t minun lakini, jonka min\u00e4 heille annoin, ja ei tottele minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni eik\u00e4 el\u00e4 sen j\u00e4lkeen,\n9:14 Vaan seuraavat oman syd\u00e4mens\u00e4 tahtoa ja Baalia, niinkuin heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 heit\u00e4 opettaneet ovat.\n9:15 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: katso, min\u00e4 sy\u00f6t\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kansan koiruoholla, ja annan heid\u00e4n sappea juoda.\n9:16 Min\u00e4 hajoitan heid\u00e4t pakanain sekaan, joita ei he eik\u00e4 heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 tunne, ja l\u00e4het\u00e4n miekan heid\u00e4n per\u00e4\u00e4ns\u00e4, siihenasti ett\u00e4 min\u00e4 heid\u00e4t kaikki lopetan.\n9:17 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: tutkikaat t\u00e4t\u00e4; toimittakaat teillenne itkev\u00e4isi\u00e4 vaimoja, ett\u00e4 he tulisivat; ja l\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4t niiden per\u00e4\u00e4n, jotka taitavat ovat, ett\u00e4 he tulisivat,\n9:18 Ja kiiruhtaisivat meit\u00e4 valittamaan, ett\u00e4 meid\u00e4n silm\u00e4mme kyyneleit\u00e4 vuodattaisivat, ja meid\u00e4n silm\u00e4ripsemme vett\u00e4 tiukkuisivat,\n9:19 Ett\u00e4 valitus kuuluis Zionissa (n\u00e4in:) voi kuinka me olemme n\u00e4in h\u00e4vitetyt! me olemme per\u00e4ti h\u00e4v\u00e4istyt, sill\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyy maalta paeta, ett\u00e4 meid\u00e4n asuinsiamme ovat kukistetut.\n9:20 Kuulkaa siis, te vaimot, Herran sanaa, ja k\u00e4sitt\u00e4k\u00e4\u00e4t korviinne h\u00e4nen suunsa puhe; antakaat teid\u00e4n tytt\u00e4renne itke\u00e4, ja opettakaan toinen toistansa valittamaan, (n\u00e4in:)\n9:21 Kuolema on tullut meid\u00e4n akkunoistamme sis\u00e4lle ja meid\u00e4n huoneisiimme langennut, lapsia kaduilla tappamaan ja nuorukaisia kujilla.\n9:22 N\u00e4in sanoo Herra: sano: ihmisten ruumiit pit\u00e4\u00e4, niinkuin loka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kaatuman, ja niinkuin jalalliset j\u00e4\u00e4v\u00e4t elomiehen per\u00e4\u00e4n, jossa ei ole yl\u00f6sottajaa.\n9:23 N\u00e4in sanoo Herra: \u00e4lk\u00e4\u00e4n viisas kerskatko viisaudestansa, \u00e4lk\u00e4\u00e4n v\u00e4kev\u00e4 kerskatko v\u00e4kevyydest\u00e4ns\u00e4, \u00e4lk\u00e4\u00e4n my\u00f6s rikas kerskatko rikkaudestansa;\n9:24 Vaan joka tahtoo kerskata, niin kerskatkaan siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 ja tuntee minun, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra, joka teen laupiuden, oikeuden ja vanhurskauden maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4; sill\u00e4 se minulle kelpaa, sanoo Herra.\n9:25 Katso, se aika tulee, sanoo Herra, ett\u00e4 min\u00e4 rankaisen kaikki ymp\u00e4rileikatut ymp\u00e4rileikkaamattomain kanssa:\n9:26 Egyptin, Juudan, Edomin, Ammonin lapset, ja Moabin ja kaikki, jotka maan \u00e4\u00e4riss\u00e4 korvessa asuvat; sill\u00e4 kaikilla pakanoilla on ymp\u00e4rileikkaamatoin esinahka, mutta koko Israelin huoneella on ymp\u00e4rileikkaamatoin syd\u00e4n.\n10:1 Kuulkaat, mit\u00e4 Herra teille sanoo, te Israelin huone.\n10:2 N\u00e4it\u00e4 sanoo Herra: ei teid\u00e4n pid\u00e4 oppiman pakanain tapaa, eik\u00e4 teid\u00e4n pid\u00e4 taivaan merkkej\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 pakanat niit\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t.\n10:3 Sill\u00e4 pakanain asetukset ei ole muu kuin turhuus; sill\u00e4 he hakkaavat puun mets\u00e4st\u00e4, ja ty\u00f6mies valmistaa sen kirveell\u00e4.\n10:4 Ja kaunistaa sen hopialla ja kullalla, ja kiinnitt\u00e4\u00e4 sen nauloilla ja vasaralla, ettei se j\u00e4rky.\n10:5 Ne ovat tehdyt niinkuin vahvat palmupuut, vaan ei he taida puhua; ja heit\u00e4 t\u00e4ytyy my\u00f6s kantaa, sill\u00e4 ei he taida k\u00e4yd\u00e4; sent\u00e4hden ei teid\u00e4n pid\u00e4 niit\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n, sill\u00e4 ei ne taida pahaa eik\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tehd\u00e4.\n10:6 Mutta Herra, ei yksik\u00e4\u00e4n ole sinun vertaises; sin\u00e4 olet suuri, ja sinun nimes on suuri; jonka sin\u00e4 t\u00f6ill\u00e4s taidat osoittaa.\n10:7 Kenenk\u00e4 ei pit\u00e4isi sinua pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n, sin\u00e4 pakanain kuningas? Sinua pit\u00e4\u00e4 kuultaman; sill\u00e4 ei kaikkein pakanain viisasten seassa eik\u00e4 yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n valtakunnassa ole sinun vertaistas.\n10:8 He ovat kaikki tyhm\u00e4t ja taitamattomat; sill\u00e4 puu osoittaa turhuuden.\n10:9 Taottu hopia tuodaan Tarsiksesta ja kulta Uphasta, valmistettu ty\u00f6miehilt\u00e4 ja hopiasepilt\u00e4; he puetetaan sinisill\u00e4 villoilla ja purpuralla, jotka kaikki ovat taitavain ty\u00f6t.\n10:10 Mutta Herra on totinen Jumala, el\u00e4v\u00e4 Jumala ja ijankaikkinen kuningas; h\u00e4nen vihansa edess\u00e4 vapisee maa, ja pakanat ei taida k\u00e4rsi\u00e4 h\u00e4nen uhkaustansa.\n10:11 Niin sanokaat siis heille n\u00e4in: jumalat, jotka ei taivasta eik\u00e4 maata tehneet ole, kadotkaan maasta ja taivaan alta.\n10:12 Mutta h\u00e4n on tehnyt maan voimallansa, ja vahvistanut maan piirin viisaudellansa, on my\u00f6s levitt\u00e4nyt taivaan ymm\u00e4rryksell\u00e4ns\u00e4.\n10:13 Koska h\u00e4n jylist\u00e4\u00e4, silloin on paljo vett\u00e4 taivaan alla, ja vet\u00e4\u00e4 yl\u00f6s udun maan \u00e4\u00e4rist\u00e4; h\u00e4n tekee pitk\u00e4isen leimauksen sateen kanssa, ja antaa tuulen tulla kammioistansa.\n10:14 Kaikki ihmiset ovat tyhm\u00e4t taidossansa, ja kaikki hopiasep\u00e4t ovat h\u00e4pi\u00e4ss\u00e4 kuvinensa; sill\u00e4 heid\u00e4n kuvansa ovat petos, ja ei niiss\u00e4 ole henke\u00e4.\n10:15 Se on kaikki turha ja petollinen ty\u00f6; heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hukkuman, kuin heit\u00e4 etsiskell\u00e4\u00e4n.\n10:16 Mutta Jakobin osa ei ole senkaltainen; vaan h\u00e4n on se, joka kaikki luonut on, ja Israel on h\u00e4nen perint\u00f6ns\u00e4 vitsa: Herra Zebaot on h\u00e4nen nimens\u00e4.\n10:17 Ota sinun kauppas pois maasta, joka asut vahvassa kaupungissa.\n10:18 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 heit\u00e4n lingolla pois maan asuvaiset t\u00e4ll\u00e4 er\u00e4ll\u00e4, ja vaivaan niin heit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen tunteman.\n10:19 Voi minun murheeni ja syd\u00e4meni suru! vaan min\u00e4 luulen, ett\u00e4 se on minun vaivani, jonka minun pit\u00e4\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4n.\n10:20 Minun majani on hajoitettu, ja kaikki minun nuorani ovat katkenneet; minun lapseni ovat pois menneet minun tyk\u00f6\u00e4ni, eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4n ole, eik\u00e4 ole, joka rakentaa minun majani j\u00e4lleen, ja ei kenk\u00e4\u00e4n pane yl\u00f6s minun telttaani.\n10:21 Sill\u00e4 paimenet ovat tyhm\u00e4ksi tulleet, eik\u00e4 kysy Herraa; sent\u00e4hden ei he ymm\u00e4rr\u00e4, vaan kaikki heid\u00e4n laumansa on hajoitettu.\n10:22 Katso, sanoma tulee ja suuri vavistus pohjan maalta, saattamaan Juudan kaupungit kylmille ja lohik\u00e4rmeiden asuinsiaksi.\n10:23 Min\u00e4 tied\u00e4n, Herra, ettei ihmisen tie ole h\u00e4nen voimassansa, eik\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n miehen vallassa kuinka h\u00e4n vaeltais ja k\u00e4ymisens\u00e4 ojentais.\n10:24 Kurita Herra minua, mutta kuitenkin kohtuudella, ja ei sinun julmuudessas, ettes minua per\u00e4ti hukuttaisi.\n10:25 Mutta vuodata vihas pakanain p\u00e4\u00e4lle, jotka ei sinua tunne, ja niiden sukuin p\u00e4\u00e4lle, jotka ei sinun nime\u00e4s avuksi huuda; sill\u00e4 he ovat sy\u00f6neet ja nielleet Jakobin, he ovat tehneet h\u00e4nen kanssansa lopun, ja h\u00e4nen asuinsiansa h\u00e4vitt\u00e4neet.\n11:1 T\u00e4m\u00e4 on se sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, sanoen:\n11:2 Kuulkaat n\u00e4it\u00e4 liiton sanoja, sanoaksemme niit\u00e4 Juudalaisille ja Jerusalemin asuvaisille.\n11:3 Ja sano heille: n\u00e4in sanoo Herra, Israelin Jumala: kirottu olkoon se, joka ei tottele n\u00e4it\u00e4 liiton sanoja,\n11:4 Jotka min\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 teid\u00e4n isillenne k\u00e4skin, jona min\u00e4 johdatin heit\u00e4 Egyptin maalta, rautap\u00e4tsist\u00e4, ja sanoin: kuulkaat minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni, ja tehk\u00e4\u00e4t niinkuin min\u00e4 teid\u00e4n k\u00e4skenyt olen, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun kansani oleman, ja min\u00e4 olen teid\u00e4n Jumalanne;\n11:5 Ett\u00e4 min\u00e4 vahvistaisin sen valan, jonka min\u00e4 teid\u00e4n isillenne vannonut olen, antaakseni heille maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa, niinkuin se t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on. Min\u00e4 vastasin ja sanoin: Amen, Herra!\n11:6 Ja Herra sanoi minulle: saarnaa kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, ja sano: kuulkaat n\u00e4it\u00e4 liiton sanoja, ja tehk\u00e4\u00e4t niiden j\u00e4lkeen.\n11:7 Sill\u00e4 min\u00e4 olen kaikella ahkeruudella todistanut teid\u00e4n isillenne siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jona min\u00e4 heit\u00e4 johdatin Egyptin maalta, niin t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, min\u00e4 nousin varhain, todistin ja sanoin: kuulkaat minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni.\n11:8 Mutta ei he kuulleet, eik\u00e4 kallistaneet korviansa, vaan kukin meni oman pahan syd\u00e4mens\u00e4 tahdon j\u00e4lkeen; sent\u00e4hden annan min\u00e4 my\u00f6s kaikki n\u00e4m\u00e4t liiton sanat tulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, jonka min\u00e4 k\u00e4skin pit\u00e4\u00e4, ja ei he sit\u00e4 tehneet.\n11:9 Herra sanoi minulle: min\u00e4 kyll\u00e4 tied\u00e4n, kuinka Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset sitovat itsens\u00e4 yhteen.\n11:10 He k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t itsens\u00e4 entisten is\u00e4ins\u00e4 synteihin, jotka ei minun sanojani kuulleet, mutta seurasivat muita jumalia, ja palvelivat niit\u00e4; Israelin ja Juudan huone ovat my\u00f6s rikkoneet joka paikassa minun liittoni, jonka min\u00e4 heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 kanssa tehnyt olen.\n11:11 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra; katso, min\u00e4 saatan onnettomuuden heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, jota ei heid\u00e4n pid\u00e4 saaman v\u00e4ltt\u00e4\u00e4; ja kuin he minua huutavat, niin en min\u00e4 kuule heit\u00e4.\n11:12 Anna siis silloin Juudan kaupungit ja Jerusalemin asuvaiset menn\u00e4 ja huutaa niit\u00e4 jumalia, joille he suitsuttaneet ovat; vaan ei he taida heit\u00e4 auttaa heid\u00e4n h\u00e4t\u00e4ns\u00e4 aikana.\n11:13 Sill\u00e4 niin monta kuin sinulla, Juuda, kaupunkia on, niin monta sinulla jumalaakin on; ja niin monta kuin katua on Jerusalemissa, niin monta h\u00e4pi\u00e4llist\u00e4 alttaria olette te rakentaneet, suisuttaaksenne Baalille.\n11:14 \u00c4l\u00e4 siis rukoile t\u00e4m\u00e4n kansan edest\u00e4, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s huuda eli rukoile t\u00e4m\u00e4n kansan t\u00e4hden; sill\u00e4 en min\u00e4 kuule heit\u00e4, kuin he minua huutavat h\u00e4d\u00e4ss\u00e4ns\u00e4.\n11:15 Mit\u00e4 on minun yst\u00e4v\u00e4ll\u00e4ni toimittamista minun huoneessani? He tekev\u00e4t kaikkinaista koiruutta, ja luulevat pyh\u00e4n lihan sen heilt\u00e4ns\u00e4 pois ottavan; ja koska sin\u00e4 pahoin teet, niin sin\u00e4 iloitset siit\u00e4.\n11:16 Herra kutsui sinun nimes viheri\u00e4iseksi, kauniiksi, hedelm\u00e4lliseksi \u00f6ljypuuksi; mutta nyt on h\u00e4n suurella murhan \u00e4\u00e4nell\u00e4 sytytt\u00e4nyt tulen ymp\u00e4rille, niin ett\u00e4 sen oksat pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitetyksi tuleman.\n11:17 Sill\u00e4 Herra Zebaot, joka sinun on istuttanut, uhkasi sinulle pahaa, Israelin huoneen ja Juudan huoneen pahuuden t\u00e4hden, jota he tekev\u00e4t, ja vihoittavat minun suitsuttaissansa Baalille.\n11:18 Herra on minulle sen ilmoittanut, niin ett\u00e4 min\u00e4 sen tied\u00e4n; silloin sin\u00e4 osoitit minulle mit\u00e4 he aikoivat.\n11:19 Ja min\u00e4 olen niinkuin karitsa ja niinkuin h\u00e4rk\u00e4, joka vied\u00e4\u00e4n teurastettaa, ja en min\u00e4 tiet\u00e4nyt, ett\u00e4 he olivat pit\u00e4neet neuvoa minua vastaan, (ja sanoneet:) turmelkaamme puu hedelminens\u00e4, ja temmatkaamme h\u00e4nt\u00e4 yl\u00f6s juurinensa el\u00e4v\u00e4in maasta, ettei h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 en\u00e4\u00e4 muistettaisi.\n11:20 Mutta sin\u00e4 Herra Zebaot, sin\u00e4 oikia tuomari, sin\u00e4 joka tutkistelet munaskuut ja syd\u00e4men, anna minun n\u00e4hd\u00e4 sinun kostos heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen asiani antanut sinun haltuus.\n11:21 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in Anatotin miehi\u00e4 vastaan, jotka sinun henke\u00e4s v\u00e4ijyv\u00e4t ja sanovat: \u00e4l\u00e4 ennusta meille Herran nimeen, jolles muutoin tahdo kuolla meid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4mme.\n11:22 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: katso, min\u00e4 etsin heit\u00e4 kostolla, nuoret miehet pit\u00e4\u00e4 heist\u00e4 miekalla tapettaman, heid\u00e4n poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 n\u00e4l\u00e4ss\u00e4 kuoleman,\n11:23 Niin ettei heist\u00e4 pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 min\u00e4 saatan Anatotin miehille onnettomuuden sin\u00e4 vuonna, kuin heit\u00e4 kostolla pit\u00e4\u00e4 etsitt\u00e4m\u00e4n.\n12:1 Herra, jos min\u00e4 viel\u00e4 k\u00e4visin sinun kanssas oikeudelle, niin sin\u00e4 kuitenkin l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n hurskaaksi; kuitenkin puhun min\u00e4 sinun kanssas oikeudesta. Miksi k\u00e4y jumalattomille niin hyvin, ja suurilla yl\u00f6nannetuilla on kaikkinaista kyll\u00e4?\n12:2 Sin\u00e4 istutat heit\u00e4 juurtumaan, kasvamaan ja kantamaan hedelm\u00e4n; sin\u00e4 olet l\u00e4sn\u00e4 heid\u00e4n suussansa, vaan kaukana heid\u00e4n syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4.\n12:3 Mutta minun sin\u00e4, Herra, tunnet, n\u00e4et minun ja tutkistelet syd\u00e4meni sinun edess\u00e4s; tempaa heit\u00e4 niinkuin lampaita teuraaksi teht\u00e4\u00e4, ja pyhit\u00e4 heit\u00e4 tappamisen p\u00e4iv\u00e4ksi.\n12:4 Kuinka kauvan siis pit\u00e4\u00e4 maan niin surkiasti oleman, ja ruohon kaikissa paikoissa kedolla kuivuman? asuvaisten pahuuden t\u00e4hden, ett\u00e4 sek\u00e4 el\u00e4imet ett\u00e4 linnut katoovat; sill\u00e4 he sanovat: h\u00e4n kyll\u00e4 v\u00e4h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, kuinka meille t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin k\u00e4y.\n12:5 Jos ne, jotka jalkaisin k\u00e4yv\u00e4t, v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4t teid\u00e4t, kuinka siis silloin k\u00e4y, kuin sinun t\u00e4ytyy hevosmiesten kanssa juosta? Ja jos sin\u00e4 etsit niiss\u00e4 maakunnissa suruttomuutta, joissa rauha on, mit\u00e4 sinulle on tapahtuva sen ylpi\u00e4n Jordanin tyk\u00f6n\u00e4?\n12:6 Sill\u00e4 sinun veljes ja is\u00e4s huone ovat my\u00f6s sinua vastaan petolliset ja pititt\u00e4v\u00e4t sinua t\u00e4ydell\u00e4 kurkulla; sent\u00e4hden \u00e4l\u00e4 usko heit\u00e4, jos he viel\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti sinun kanssas puhuvat.\n12:7 Minun t\u00e4ytyy antaa minun huoneeni yl\u00f6n, ja paeta minun perint\u00f6\u00e4ni, ja antaa minun rakkaan sieluni vihollisten k\u00e4siin.\n12:8 Minun perint\u00f6ni on tullut minulle niinkuin jalopeura mets\u00e4ss\u00e4, ja r\u00e4yskyy minua vastaan, sent\u00e4hden vihaan min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4.\n12:9 Minun perint\u00f6ni on niinkuin kirjava lintu, jonka ymp\u00e4rille linnut heit\u00e4ns\u00e4 kokoovat; nouskaat ja kootkaat teit\u00e4nne kaikki el\u00e4imet kedolla, tulkaat ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4t.\n12:10 Monet paimenet ovat h\u00e4vitt\u00e4neet minun viinam\u00e4keni, ja sotkuneet minun sarkani; he ovat tehneet minun kauniin sarkani korveksi ja autioksi.\n12:11 (Min\u00e4 n\u00e4en jo kaiketi) kuinka surkiasti h\u00e4n on h\u00e4vitetty, ett\u00e4 koko maa on kylmill\u00e4; mutta ei yksik\u00e4\u00e4n sit\u00e4 pannut syd\u00e4meens\u00e4.\n12:12 Sill\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4t tulevat kaikille kukkuloille korvessa, ja Herran miekka kuluttaa yhdest\u00e4 maan \u00e4\u00e4rest\u00e4 niin toiseen, ja ei yhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n lihalla pid\u00e4 rauhaa oleman.\n12:13 He kylv\u00e4v\u00e4t nisuja, mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ohdakkeita niitt\u00e4m\u00e4n, he tekev\u00e4t itsellens\u00e4 paljon vaivaa, mutta ei heid\u00e4n pid\u00e4 sit\u00e4 nautitseman, eik\u00e4 iloitseman vuoden tulostansa, Herran julman vihan t\u00e4hden.\n12:14 N\u00e4in sanoo Herra kaikkia minun pahoja kyl\u00e4ni miehi\u00e4 vastaan, jotka tarttuvat minun perint\u00f6\u00f6ni, jonka min\u00e4 kansalleni Israelille jakanut olen: katso, min\u00e4 revin heit\u00e4 yl\u00f6s heid\u00e4n maastansa, ja otan ulos Juudan huoneen juuri heid\u00e4n keskelt\u00e4ns\u00e4.\n12:15 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 kuin min\u00e4 olen heid\u00e4n ottanut ulos, armahdan min\u00e4 j\u00e4lleen heit\u00e4, ja annan kullekin oman perint\u00f6ns\u00e4 ja maansa j\u00e4lleen.\n12:16 Ja se on tapahtuva, jos he minun kansastani kaiketi oppivat vannomaan minun nimeni kautta (niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4), niinkuin he ennen minun kansani opettivat vannomaan Baalin kautta: niin pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 my\u00f6s rakennettaman minun kansani seassa.\n12:17 Mutta jollei he kuule, niin min\u00e4 totisesti revin yl\u00f6s sen kansan, ja surmaan sen, sanoo Herra.\n13:1 N\u00e4in sanoo Herra minulle: mene ja osta itselles liinainen vy\u00f6, ja vy\u00f6t\u00e4 sill\u00e4 kupees, ja \u00e4l\u00e4 sit\u00e4 kasta.\n13:2 Ja min\u00e4 ostin vy\u00f6n Herran k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, ja sidoin sen ymp\u00e4ri minun kupeitani.\n13:3 Niin tapahtui Herran sana toisen kerran minulle ja sanoi:\n13:4 Ota vy\u00f6, jonka ostanut ja ymp\u00e4ri kupeitas sitonut olet; nouse ja mene Phratiin ja k\u00e4tke se kiviraunioon.\n13:5 Min\u00e4 menin ja k\u00e4tkin sen Phratin tyk\u00f6, niinkuin Herra minulle k\u00e4skenyt oli.\n13:6 Mutta pitk\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 tapahtui, ett\u00e4 Herra sanoi minulle: nouse ja mene Phratiin, ja ota se vy\u00f6 j\u00e4lleen, jonka min\u00e4 k\u00e4skin sinun sinne k\u00e4tke\u00e4.\n13:7 Min\u00e4 menin Phratiin, ja kaivoin sen yl\u00f6s, ja otin vy\u00f6n siit\u00e4 paikasta, johon min\u00e4 pannut olin; ja katso, vy\u00f6 oli m\u00e4d\u00e4ntynyt, niin ettei se mit\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4n kelvannut.\n13:8 Niin tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:\n13:9 N\u00e4in sanoo Herra: niin min\u00e4 my\u00f6s h\u00e4vit\u00e4n Juudan ja Jerusalemin suuren ylpeyden;\n13:10 Sen pahan kansan, joka ei minun sanaani kuulla tahdo, mutta menee syd\u00e4mens\u00e4 tahdon j\u00e4lkeen, ja seuraa muita jumalia, palvellaksensa ja kumartaaksensa niit\u00e4: h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tuleman niinkuin t\u00e4m\u00e4 vy\u00f6, joka ei en\u00e4\u00e4n kelpaa.\n13:11 Sill\u00e4 niinkuin mies sitoo vy\u00f6n ymp\u00e4ri kupeitansa, niin ik\u00e4n\u00e4 olen min\u00e4, sanoo Herra, minun ymp\u00e4rilleni vy\u00f6tt\u00e4nyt koko Israelin huoneen ja koko Juudan huoneen olemaan minulleni kansaksi, nimeksi, ylistykseksi ja kunniaksi; mutta ei he tahtoneet kuulla.\n13:12 Niin sano nyt heille t\u00e4m\u00e4 sana: n\u00e4in sanoo Herra, Israelin Jumala: kaikki leilit pit\u00e4\u00e4 viinalla t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n. Niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sanoman sinulle: kuka ei sit\u00e4 meist\u00e4 hyvin tied\u00e4, ett\u00e4 kaikki leilit pit\u00e4\u00e4 viinalla t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n?\n13:13 Niin sano heille: n\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 t\u00e4yt\u00e4n kaikki ne, jotka t\u00e4ss\u00e4 maassa asuvat, kuninkaat, jotka Davidin istuimella istuvat, ja papit ja prophetat, ja kaikki Jerusalemin asuvaiset, niin ett\u00e4 he juopuvat.\n13:14 Ja hajoitan heit\u00e4 toiset toisistansa, is\u00e4t lapsinensa, sanoo Herra, en min\u00e4 armahda eli s\u00e4\u00e4st\u00e4, enk\u00e4 ole laupias heid\u00e4n kadotuksessansa.\n13:15 Niin kuulkaat nyt ja ottakaat vaari ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t paisuko; sill\u00e4 Herra on sen sanonut.\n13:16 Antakaat Herralle teid\u00e4n Jumalallenne kunnia, ennenkuin h\u00e4n antaa pimeyden tulla, ja ennenkuin teid\u00e4n jalkanne loukkaantuu pimi\u00f6ihin vuoriin, niin ett\u00e4 te odotatte valkeutta, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sen tekem\u00e4n kuoleman varjoksi ja pimeydeksi.\n13:17 Mutta jollette n\u00e4it\u00e4 kuule, niin on kuitenkin minun sieluni salaisesti itkev\u00e4 senkaltaista ylpeytt\u00e4; minun silm\u00e4ni on katkerasti ja ylt\u00e4kyllin vuodattava kyyneleit\u00e4, ett\u00e4 Herran lauma vangiksi tulee.\n13:18 Sano kuninkaalle ja kuningattarelle: n\u00f6yryytt\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne ja istukaat maahan; sill\u00e4 kunnian kruunu on teid\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4nne pudonnut.\n13:19 Kaupungit etel\u00e4npuolessa ovat suljetut, ja ei ole yht\u00e4\u00e4n, joka heit\u00e4 avaa; koko Juuda on viety pois, se on per\u00e4ti viety pois.\n13:20 Nostakaat silm\u00e4nne ja katsokaat, kuinka he pohjoisesta tulevat; kussa lauma nyt on, joka sinun haltuus annettu oli, sinun jalo laumas?\n13:21 Mit\u00e4s tahdot sanoa, kuin h\u00e4n n\u00e4in on kostolla etsiv\u00e4 sinua? sill\u00e4 sin\u00e4 olet niin totuttanut heid\u00e4t sinuas vastaan, ett\u00e4 he ruhtinaat ja p\u00e4\u00e4miehet olla tahtovat; mit\u00e4maks, sinulle pit\u00e4\u00e4 tuska tuleman, niinkuin vaimolle lapsen synnytt\u00e4misess\u00e4.\n13:22 Ja jos sin\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4s sanoa tahtoisit: mink\u00e4t\u00e4hden minulle n\u00e4m\u00e4t tapahtuvat? Sinun moninaisen pahuutes t\u00e4hden on sinun saumas ratkenneet, ja s\u00e4\u00e4res v\u00e4kisin paljastetut.\n13:23 Taitaako musta kansa muuttaa nahkansa eli pardi pilkkunsa? niin te my\u00f6s taidatte tehd\u00e4 jotain hyv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 te pahaan tottuneet olette.\n13:24 Sent\u00e4hden hajoitan min\u00e4 heid\u00e4t niinkuin akanat, jotka tuuli korpeen lenn\u00e4tt\u00e4\u00e4.\n13:25 Se pit\u00e4\u00e4 oleman sinun palkkas ja osas, jonka min\u00e4 sinulle jakanut olen, sanoo Herra, ett\u00e4s minun unhotit ja luotit itses valheisiin.\n13:26 Sent\u00e4hden kirvotan min\u00e4 my\u00f6s paljon sinun saumastas, ett\u00e4 sinun h\u00e4pys n\u00e4ht\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n13:27 Sill\u00e4 min\u00e4 olen n\u00e4hnyt sinun huoruutes, sinun haureutes, sinun h\u00e4peem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n salavuoteutes ja sinun kauhiutes, sek\u00e4 kukkuloilla ett\u00e4 kedoilla. Voi sinuas Jerusalem! koskas siis joskus tahdot puhdistaa itses?\n14:1 T\u00e4m\u00e4 on se sana, jonka Herra sanoi Jeremialle, kalliista ajasta:\n14:2 Juuda murehtii, ja h\u00e4nen porttinsa ovat hylj\u00e4tyt, maassa ollaan surullisesti, ja Jerusalemissa on valitus.\n14:3 Ylimm\u00e4iset l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t alamaisensa veden per\u00e4\u00e4n, mutta kuin he tulevat kaivolle, niin ei he l\u00f6yd\u00e4 vett\u00e4, ja kantavat niin astiansa kotia tyhj\u00e4n\u00e4 j\u00e4lleen; he k\u00e4yv\u00e4t surullisina ja h\u00e4peev\u00e4t, ja peitt\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4ns\u00e4,\n14:4 Ett\u00e4 maa pakahteli, ettei sada maan p\u00e4\u00e4lle, peltomiehet k\u00e4yv\u00e4t suruissansa ja peitt\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4ns\u00e4,\n14:5 Sill\u00e4 naaraspeurat, jotka kedolla poikivat, hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t vasikkansa, ettei ruoho kasva.\n14:6 Ja mets\u00e4-aasit seisovat m\u00e4ill\u00e4 ja haistelevat tuulta niinkuin lohik\u00e4rmeet, ja heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 n\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t, ettei hein\u00e4 kasva.\n14:7 Voi Herra, meid\u00e4n pahat tekomme ovat sen kyll\u00e4 ansainneet, mutta auta kuitenkin sinun nimes t\u00e4hden; sill\u00e4 meid\u00e4n kovakorvaisuutemme on suuri, kuin me olemme sinua vastaan synti\u00e4 tehneet.\n14:8 Sin\u00e4 olet Israelin turva ja auttaja h\u00e4d\u00e4ss\u00e4; miksis olet niinkuin muukalainen maassa, ja niinkuin vieras, joka siihen ainoasti y\u00f6tyy?\n14:9 Miksis olet niinkuin mies, joka on pelkuri, ja niinkuin v\u00e4kev\u00e4, joka ei auttaa taida? Sin\u00e4 olet kuitenkin meid\u00e4n seassamme, Herra, ja me nimitet\u00e4\u00e4n sinun nimell\u00e4s; \u00e4l\u00e4 meit\u00e4 hylk\u00e4\u00e4.\n14:10 N\u00e4in sanoo Herra t\u00e4st\u00e4 kansasta: he juoksevat mielell\u00e4ns\u00e4 sinne ja t\u00e4nne, eik\u00e4 pysy alallansa; sent\u00e4hden ei he kelpaa Herralle, vaan h\u00e4n muistaa kyll\u00e4 heid\u00e4n pahuutensa, ja tahtoo etsi\u00e4 heid\u00e4n syntej\u00e4ns\u00e4.\n14:11 Ja Herra sanoi minulle: ei sinun pid\u00e4 rukoileman t\u00e4m\u00e4n kansan edest\u00e4 heid\u00e4n hyv\u00e4ksens\u00e4.\n14:12 Sill\u00e4 jos he paastoavat, en min\u00e4 sittek\u00e4\u00e4n kuule heid\u00e4n rukoustansa, ja jos he polttouhria ja ruokauhria uhraavat, niin ei ne minulle kelpaa; vaan min\u00e4 lopetan heid\u00e4t miekalla, n\u00e4l\u00e4ll\u00e4 ja rutolla.\n14:13 Niin min\u00e4 sanoin: oi Herra, Herra, katso, prophetat sanovat heille: ei teid\u00e4n pid\u00e4 miekkaa n\u00e4kem\u00e4n, eik\u00e4 saaman kallista aikaa, mutta min\u00e4 annan teille hyv\u00e4n rauhan t\u00e4ss\u00e4 paikassa.\n14:14 Ja Herra sanoi minulle: prophetat ennustavat valhetta minun nimeeni, en ole min\u00e4 heit\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt enk\u00e4 k\u00e4skenyt, elikk\u00e4 puhunut heid\u00e4n kanssansa; he saarnaavat teille v\u00e4\u00e4ri\u00e4 n\u00e4kyj\u00e4, noituutta, turhuutta ja syd\u00e4mens\u00e4 petosta.\n14:15 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra niist\u00e4 prophetaista, jotka minun nimeeni ennustavat: vaikka en min\u00e4 heit\u00e4 ole l\u00e4hett\u00e4nyt, ja kuitenkin he sanovat: ei miekan ja kalliin ajan pid\u00e4 t\u00e4h\u00e4n maahan tuleman; ne prophetat pit\u00e4\u00e4 kuoleman miekalla ja n\u00e4l\u00e4ll\u00e4.\n14:16 Ja kansa, jolle he ennustavat, pit\u00e4\u00e4 n\u00e4l\u00e4st\u00e4 ja miekasta siell\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Jerusalemin kaduilla makaavan, ja ei heill\u00e4 pid\u00e4 yht\u00e4\u00e4n oleman, joka heit\u00e4 hautaa, heit\u00e4 ja heid\u00e4n vaimojansa, poikiansa ja tytt\u00e4ri\u00e4ns\u00e4; ja min\u00e4 tahdon kaataa heid\u00e4n pahuutensa heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n14:17 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 sanoman heille t\u00e4m\u00e4n sanan: minun silm\u00e4ni vuotavat kyyneleit\u00e4 yli y\u00f6t\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja ei lakkaa; sill\u00e4 neitsy, minun kansani tyt\u00e4r, on hirmuisesti vaivattu ja surkiasti ly\u00f6ty.\n14:18 Jos min\u00e4 menen kedolle, niin katso, siell\u00e4 makaavat miekalla ly\u00f6dyt; jos min\u00e4 tulen kaupunkiin, niin katso, siell\u00e4 makaavat n\u00e4l\u00e4st\u00e4 n\u00e4\u00e4ntyneet; sill\u00e4 prophetat ja papit pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s menem\u00e4n pois siihen maahan, jota ei he tunne.\n14:19 Oletkos Juudan per\u00e4ti hylj\u00e4nnyt, eli ilvottaako sielus Zionia? miksi sin\u00e4 olet niin meit\u00e4 ly\u00f6nyt, ettei kenk\u00e4\u00e4n parantaa taida? Me toivoimme rauhaa, mutta ei tule mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4: parantamisen aikaa, ja katso, t\u00e4ss\u00e4 on viel\u00e4 nyt enempi vahinkoa.\n14:20 Herra, me tunnemme jumalattoman menomme, ja is\u00e4imme pahat teot; sill\u00e4 me olemme synti\u00e4 tehneet sinua vastaan.\n14:21 Mutta sinun nimes t\u00e4hden \u00e4l\u00e4 anna meit\u00e4 h\u00e4v\u00e4istyksi tulla, \u00e4l\u00e4 kunnias istuinta anna pilkatuksi tulla; muista siis, ja \u00e4l\u00e4 anna liittos meid\u00e4n kanssamme lakata.\n14:22 Ei ole kuitenkaan pakanain ep\u00e4jumalain seassa, joka sateen antaa taitaa, ei taida taivas my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sataa; sin\u00e4 ainoa olet Herra meid\u00e4n Jumalamme, jonka p\u00e4\u00e4lle me toivomme, sill\u00e4 sin\u00e4 olet kaikki n\u00e4m\u00e4t tehnyt.\n15:1 Ja Herra sanoi minulle: Jos Moses ja Samuel seisoisivat minun edess\u00e4ni, niin ei syd\u00e4meni olisi sittenk\u00e4\u00e4n sen kansan puoleen; aja heit\u00e4 pois minun edest\u00e4ni, ja anna heid\u00e4n menn\u00e4.\n15:2 Ja jos he sinulle sanovat: kuhunka meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n? niin sano heille: n\u00e4in sanoo Herra: jotka (ovat aiotut) kuolemaan, ne (menk\u00e4\u00e4n) kuolemaan; jotka miekkaan, ne miekkaan; jotka n\u00e4lk\u00e4\u00e4n, ne n\u00e4lk\u00e4\u00e4n; ja jotka vankiuteen, ne vankiuteen.\n15:3 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 heille nelj\u00e4 kuritusta, sanoo Herra: miekan tappamaan, koirat repim\u00e4\u00e4n, taivaan linnut ja pedot sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja hukuttamaan.\n15:4 Ja min\u00e4 tahdon ajaa heit\u00e4 sinne ja t\u00e4nne jokaiseen valtakuntaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, Manassen, Hiskian Juudan kuninkaan pojan t\u00e4hden, niiden t\u00e4hden, mitk\u00e4 h\u00e4n teki Jerusalemissa.\n15:5 Sill\u00e4 kuka tahtoo sinua armahtaa, Jerusalem? kuka sinua surkuttelee? kuka pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n ja saattaman rauhaa sinulle?\n15:6 Sin\u00e4 olet minun hylj\u00e4nnyt, sanoo Herra, ja olet minusta luopunut; sent\u00e4hden olen min\u00e4 ojentanut k\u00e4teni sinua vastaan, hukuttaakseni sinua; min\u00e4 suutun jo armahtamasta.\n15:7 Min\u00e4 tahdon viskata heit\u00e4 viskimell\u00e4 ulos maakunnan porteista; ja minun kansani, joka ei tahdo k\u00e4\u00e4nty\u00e4 menostansa, ne tahdon min\u00e4 tehd\u00e4 kaikki is\u00e4tt\u00f6miksi ja kadottaa.\n15:8 Minulla pit\u00e4\u00e4 enempi leski\u00e4 oleman heid\u00e4n seassansa, kuin santaa meress\u00e4; min\u00e4 tahdon antaa tulla nuoren h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4n \u00e4iti\u00e4 vastaan, julkisen h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4n, ja annan \u00e4kisti ja tapaturmaisesti langeta kaupungin p\u00e4\u00e4lle:\n15:9 Niin ett\u00e4 se, jolla seitsem\u00e4n lasta on, pit\u00e4\u00e4 yksin\u00e4iseksi tuleman, ja syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 huokaaman; sill\u00e4 h\u00e4nen aurinkonsa pit\u00e4\u00e4 varhain p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 laskeman, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman ja h\u00e4peem\u00e4n; ja ne kuin j\u00e4\u00e4v\u00e4t, tahdon min\u00e4 antaa miekan alle heid\u00e4n vihollisillensa, sanoo Herra.\"\n15:10 Voi minua, \u00e4itini, ett\u00e4s minun synnytit riiteli\u00e4ksi ja vastustajaksi koko maalle! En min\u00e4 ole korkoa ottanut, eik\u00e4 he ole minua kasvulle antaneet, kuitenkin kaikki minulle kiroilevat.\n15:11 Herra sanoi: sinun j\u00e4\u00e4neilles pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 hyvin k\u00e4ym\u00e4n; min\u00e4 tahdon joutua avukses h\u00e4d\u00e4n ja ahdistuksen aikana vihollista vastaan.\n15:12 Eik\u00f6 rauta taitane s\u00e4rke\u00e4 sit\u00e4 rautaa ja vaskea, joka pohjoisesta tulee?\n15:13 Vaan min\u00e4 tahdon (ennen) antaa sinun kalus ja tavaras raatelukseksi, ilman maksoa; ja se on kaikkein sinun synteis t\u00e4hden kaikissa sinun rajoissas.\n15:14 Ja min\u00e4 tahdon antaa sinun viet\u00e4\u00e4 vihollistes kanssa siihen maahan, jota et sin\u00e4 tunne; sill\u00e4 tuli on minun vihassani syttynyt ja pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4nne palaman.\n15:15 Sin\u00e4, Herra, sen tied\u00e4t, muista minua ja pid\u00e4 minusta suru, ja kosta minun vihollisilleni minun puolestani, \u00e4l\u00e4 viivyt\u00e4 vihaas, ota minua vastaan; sill\u00e4 sin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 sinun t\u00e4htes h\u00e4v\u00e4ist\u00e4\u00e4n.\n15:16 Sinun sanas ovat saavutetut, ja min\u00e4 olen ne k\u00e4sitt\u00e4nyt, ja sinun sanas on minulle ilo ja syd\u00e4men lohdutus; ja min\u00e4 olen nimitetty sinun nimes j\u00e4lkeen, Herra Jumala Zebaot.\n15:17 En min\u00e4 anna itsi\u00e4ni pilkkaajain pariin, enk\u00e4 iloitse (heid\u00e4n kanssansa), vaan olen yksin\u00e4ns\u00e4 sinun k\u00e4tes pelvon t\u00e4hden: sill\u00e4 sin\u00e4 vihastut raskaasti minun p\u00e4\u00e4lleni.\n15:18 Miksi minun ahdistukseni kest\u00e4\u00e4 niin kauvan, ja minun haavani ovat aivan pahat, niin ettei niit\u00e4 kukaan parantaa taida? Sin\u00e4 olet minulle niin kuin l\u00e4hde, joka ei en\u00e4\u00e4n vuotaa tahdo.\n15:19 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: jos sin\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyt (minun tyk\u00f6ni), niin min\u00e4 tahdon k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sinun, ja sinun pit\u00e4\u00e4 seisoman minun edess\u00e4ni; ja jos sin\u00e4 eroitat hyv\u00e4n pahasta, niin sinun pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin minun suuni. Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4n sinun tyk\u00f6s, ja et sin\u00e4 k\u00e4\u00e4nny heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4.\n15:20 Sill\u00e4 min\u00e4 teen sinut vahvaksi vaskiseksi muuriksi t\u00e4t\u00e4 kansaa vastaan, ja he sotivat sinua vastaan, vaan ei heid\u00e4n pid\u00e4 sinua voittaman; sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun tyk\u00f6n\u00e4s auttamassa sinua ja vapahtamassa sinua, sanoo Herra;\n15:21 Ja tahdon sinun vapahtaa ilki\u00e4in k\u00e4sist\u00e4, ja pelastaa sinua julmain vallasta.\n16:1 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n16:2 Ei sinun pid\u00e4 ottaman itselles vaimoa, eik\u00e4 siitt\u00e4m\u00e4n poikia eli tytt\u00e4ri\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 paikassa.\n16:3 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra niist\u00e4 pojista ja tytt\u00e4rist\u00e4, jotka t\u00e4ss\u00e4 paikassa syntyv\u00e4t, ja \u00e4ideist\u00e4, jotka heit\u00e4 synnytt\u00e4v\u00e4t, ja heid\u00e4n isist\u00e4ns\u00e4, jotka heit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maassa siitt\u00e4v\u00e4t:\n16:4 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman sairaudessansa, ja ei heit\u00e4 pid\u00e4 itkett\u00e4m\u00e4n eli haudattaman, vaan heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 loaksi kedolle tuleman; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 sitte miekalla ja n\u00e4l\u00e4ll\u00e4 hukkuman, ja heid\u00e4n ruumiinsa pit\u00e4\u00e4 linnuille taivaan alla ja el\u00e4imille maassa ruaksi tuleman.\n16:5 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: ei sinun pid\u00e4 menem\u00e4n murhehuoneesen, eik\u00e4 menem\u00e4n itkem\u00e4\u00e4n eli surkuttelemaan heit\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen ottanut pois minun rauhani t\u00e4lt\u00e4 kansalta, sanoo Herra, ja minun armoni ja laupiuteni;\n16:6 Ett\u00e4 sek\u00e4 suuret ett\u00e4 pienet pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maassa kuoleman, ja ei haudatuksi tuleman, ja ei yhdenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 itkem\u00e4n eli repim\u00e4n itsi\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 ajeleman hiuksiansa heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4.\n16:7 Ja ei my\u00f6s pid\u00e4 (leip\u00e4\u00e4) jaettaman murheessa, ett\u00e4 heit\u00e4 lohdutettaisiin kuolleen t\u00e4hden, eik\u00e4 pid\u00e4 annettaman juoda lohdutusmaljasta is\u00e4ns\u00e4 t\u00e4hden ja \u00e4itins\u00e4 t\u00e4hden.\n16:8 Ja ei pid\u00e4 sinun menem\u00e4n pitohuoneesen, istumaan heid\u00e4n viereens\u00e4, sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja juomaan.\n16:9 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: katso, min\u00e4 tahdon ottaa pois t\u00e4st\u00e4 siasta, teid\u00e4n silm\u00e4inne edest\u00e4 ja teid\u00e4n el\u00e4iss\u00e4nne, ilon ja riemun \u00e4\u00e4nen, ylj\u00e4n \u00e4\u00e4nen ja morsiamen \u00e4\u00e4nen.\n16:10 Ja kuin sin\u00e4 n\u00e4m\u00e4t kaikki t\u00e4lle kansalle sanonut olet, ja he sanovat sinulle: miksi Herra uhkaa meille kaikkea t\u00e4t\u00e4 suurta onnettomuutta? ja mik\u00e4 on meid\u00e4n pahatekomme ja syntimme, jolla me olemme rikkoneet Herraa, meid\u00e4n Jumalaamme, vastaan?\n16:11 Niin sinun pit\u00e4\u00e4 sanoman heille: ett\u00e4 teid\u00e4n is\u00e4nne, sanoo Herra, ovat hylj\u00e4nneet minun, ja seuranneet muita jumalia, palvelleet niit\u00e4 ja kumartaneet niit\u00e4; mutta minun ovat he hylj\u00e4nneet, ja ei pit\u00e4neet minun lakiani.\n16:12 Ja te teette viel\u00e4 pahemmin kuin teid\u00e4n is\u00e4nne; sill\u00e4 katso, kukin el\u00e4\u00e4 oman pahan syd\u00e4mens\u00e4 sisun j\u00e4lkeen, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n tottele minua.\n16:13 Sent\u00e4hden min\u00e4 tahdon ajaa teid\u00e4t pois t\u00e4st\u00e4 maasta siihen maahan, josta ette te eik\u00e4 teid\u00e4n is\u00e4nne mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4, siell\u00e4 saatte te palvella muita jumalia yli p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja y\u00f6t\u00e4, ja en min\u00e4 tahdo siell\u00e4 armoa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 teille.\n16:14 Sent\u00e4hden katso, se aika tulee, sanoo Herra, ettei sitte pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n sanottaman: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, joka Israelin lapset Egyptin maalta on johdattanut,\n16:15 Vaan, niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, joka Israelin lapset on johdattanut pohjan maasta ja kaikista maista, joihin h\u00e4n heit\u00e4 ajanut oli; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon antaa heid\u00e4n tulla j\u00e4lleen heid\u00e4n maahansa, jonka min\u00e4 heid\u00e4n isillens\u00e4 antanut olen.\n16:16 Katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n monta kalamiest\u00e4, sanoo Herra, heit\u00e4 onkimaan; ja sitte l\u00e4het\u00e4n min\u00e4 monta mets\u00e4miest\u00e4, heit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikilla vuorilla, kaikilla kukkuloilla ja kaikissa kiviraunioissa.\n16:17 Sill\u00e4 minun silm\u00e4ni n\u00e4kee kaikki heid\u00e4n tiens\u00e4, ja ei ne ole peitetyt minun edess\u00e4ni; ja heid\u00e4n pahatekonsa on minun silm\u00e4ini edess\u00e4 salaamatoin.\n16:18 Ensisti pit\u00e4\u00e4 minun kaksinkertaisesti maksaman heid\u00e4n pahat tekonsa ja syntins\u00e4, ett\u00e4 he ovat saastuttaneet minun maani kauhistustensa raadoilla, ja kauhistuksellansa t\u00e4yttiv\u00e4t he minun perint\u00f6ni.\n16:19 Herra, sin\u00e4 olet v\u00e4kevyyteni ja voimani, ja turvani h\u00e4d\u00e4ss\u00e4; pakanat tulevat sinun tyk\u00f6s maailman \u00e4\u00e4rist\u00e4 ja sanovat: meid\u00e4n is\u00e4mme ovat tosin pit\u00e4neet v\u00e4\u00e4ri\u00e4 ja turhia jumalia, jotka ei mit\u00e4\u00e4n auttaa taida.\n16:20 Kuinka taitaa ihminen tehd\u00e4 h\u00e4nellens\u00e4 jumalia, jotka ei kuitenkaan jumalia olekaan?\n16:21 Sent\u00e4hden katso, min\u00e4 tahdon opettaa heit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 haavalla, ja tehd\u00e4 heille minun k\u00e4teni ja valtani tiett\u00e4v\u00e4ksi; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 minun nimeni on Herra.\n17:1 Juudan synti on raudalla ja kovalla timantilla kirjoitettu, ja heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 tauluihin kaivettu, ja teid\u00e4n alttarinne sarviin,\n17:2 Ett\u00e4 heid\u00e4n lapsensa mieleens\u00e4 johdattaisivat alttarit ja metsist\u00f6t viheri\u00e4isten puiden tyk\u00f6n\u00e4 korkeilla vuorilla.\n17:3 Mutta min\u00e4 olen antava sinun korkeutes ry\u00f6vi\u00f6ksi, sek\u00e4 vuorilla ett\u00e4 kedoilla, sek\u00e4 riistas, ett\u00e4 kaiken sinun tavaras, niiden syntein t\u00e4hden, jotka kaikissa sinun maas \u00e4\u00e4riss\u00e4 on tehty.\n17:4 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tuleman ajetuksi pois sinun perinn\u00f6st\u00e4s, jonka min\u00e4 sinulle antanut olen; ja min\u00e4 tahdon sinun tehd\u00e4 vihollisten orjaksi siin\u00e4 maassa, jota et sin\u00e4 tunne; sill\u00e4 te olette sytytt\u00e4neet vihani tulen, joka ijankaikkisesti palava on.\n17:5 N\u00e4in sanoo Herra: kirottu olkoon se mies, joka luottaa ihmiseen, ja panee lihan itsellens\u00e4 k\u00e4sivarreksi, ja jonka syd\u00e4n luopuu pois Herrasta.\n17:6 H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tuleman niinkuin kanerva korvessa, ja ei pid\u00e4 saaman n\u00e4hd\u00e4 tulevaista lohdutusta; ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 asuman kuivuudessa korvessa, hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja autiossa er\u00e4maassa.\n17:7 Mutta se mies on siunattu, joka luottaa Herraan; ja Herra on h\u00e4nen turvansa.\n17:8 H\u00e4n on niinkuin se puu, joka veden reunalle on istutettu ja ojan viereen juurtunut; sill\u00e4 jos viel\u00e4 palavuus tulee, niin ei h\u00e4n kuitenkaan pelk\u00e4\u00e4, vaan sen lehdet pysyv\u00e4t viheri\u00e4isin\u00e4, eik\u00e4 murehdi, kuin kuiva vuosi tulee, mutta kantaa hedelm\u00e4n ilman lakkaamatta.\n17:9 Syd\u00e4n on h\u00e4ijy ja pahanilkinen kappale ylitse kaikkein; kuka taitaa sit\u00e4 tutkia?\n17:10 Min\u00e4 Herra tahdon tutkia syd\u00e4men ja koetella munaskuut ja annan kullekin h\u00e4nen t\u00f6ittens\u00e4 j\u00e4lkeen ja h\u00e4nen t\u00f6ittens\u00e4 hedelm\u00e4n j\u00e4lkeen.\n17:11 Sill\u00e4 niinkuin lintu hautoo ja ei kuori, niin on my\u00f6s se, joka v\u00e4\u00e4rin kalua kokoo; sill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n sen kesken aikaansa, ja viimeiselt\u00e4 tyhj\u00e4ksi tuleman.\n17:12 Mutta meid\u00e4n pyhyytemme sia, (Jumalan) kunnian istuin, on aina lujana pysynyt.\n17:13 Sin\u00e4 Herra olet Israelin toivo; kaikki, jotka sinun hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman; ne minusta luopuneet pit\u00e4\u00e4 maahan kirjoitettaman; sill\u00e4 he hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t Herran, joka on el\u00e4v\u00e4 vesil\u00e4hde.\n17:14 Paranna minua, Herra, niin min\u00e4 paranen; auta sin\u00e4 minua, niin min\u00e4 olen autettu; sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun kerskaukseni.\n17:15 Katso, he sanovat minulle: kussa siis on Herran sana? annas nyt tulla!\n17:16 Mutta en min\u00e4 ole paennut sinusta, minun paimeneni, niin en min\u00e4 ole my\u00f6s toivottanut heille surkiaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4, sen sin\u00e4 tied\u00e4t; mit\u00e4 min\u00e4 saarnannut olen, se on oikea sinun edess\u00e4s.\n17:17 \u00c4l\u00e4 ole minulle h\u00e4mm\u00e4stykseksi; sin\u00e4 olet minun turvani h\u00e4d\u00e4ss\u00e4.\n17:18 Anna heid\u00e4n h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulla, jotka minua vainoovat, ja \u00e4l\u00e4 anna minun h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulla; anna heid\u00e4n pelj\u00e4sty\u00e4, ja \u00e4l\u00e4 anna minun pelj\u00e4sty\u00e4; anna onnetoin p\u00e4iv\u00e4 heille tulla, ja ly\u00f6 rikki heit\u00e4 kaksinkertaisesti.\n17:19 N\u00e4in sanoi Herra minulle: mene ja seiso kansan portissa, josta Juudan kuninkaat k\u00e4yv\u00e4t ulos ja sis\u00e4lle, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.\n17:20 Ja sano heille: kuulkaat Herran sanaa, te Juudan kuninkaat, ja kaikki Juudan ja Jerusalemin asuvaiset, jotka t\u00e4st\u00e4 portista sis\u00e4lle k\u00e4ytte.\n17:21 N\u00e4in sanoo Herra: kavahtakaat teit\u00e4nne ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t sabbatina mit\u00e4\u00e4n kuormaa kantako, \u00e4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s viek\u00f6 Jerusalemin porttein l\u00e4vitse;\n17:22 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t viek\u00f6 yht\u00e4\u00e4n taakkaa sabbatina ulos teid\u00e4n huoneistanne, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t tehk\u00f6 mit\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4; vaan pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t sabbatin p\u00e4iv\u00e4, niinkuin min\u00e4 teid\u00e4n isillenne k\u00e4skenyt olen.\n17:23 Mutta ei he kuule eik\u00e4 kallista korviansa, vaan tulevat kankiaksi, ettei heid\u00e4n pit\u00e4isi kuuleman, eik\u00e4 salliman heit\u00e4ns\u00e4 neuvottaa.\n17:24 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4, jos te uskollisesti kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette yht\u00e4\u00e4n kuormaa kanna sabbatin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaupungin portin l\u00e4vitse; vaan pyhit\u00e4tte sabbatin p\u00e4iv\u00e4n, niin ettette my\u00f6s ty\u00f6t\u00e4 tee sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4;\n17:25 Niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n kaupungin portista k\u00e4ym\u00e4n kuninkaat ja p\u00e4\u00e4miehet ulos ja sis\u00e4lle, jotka Davidin istuimella istuvat, ratsastavat ja vaeltavat sek\u00e4 vaunuilla ja hevosilla he, ja heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset; ja t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa pit\u00e4\u00e4 ijankaikkisesti asuttaman.\n17:26 Ja pit\u00e4\u00e4 tuleman Juudan kaupungeista ja niist\u00e4, jotka ymp\u00e4ri Jerusalemin ovat, ja Benjaminin maasta, laaksoista ja vuorilta, ja lounaasta p\u00e4in, ne jotka pit\u00e4\u00e4 viem\u00e4n edes polttouhrit, uhrit, ruokauhrit ja suitsutuksen, niin my\u00f6s ne, jotka pit\u00e4\u00e4 viem\u00e4n kiitosuhrit Herran huoneesen.\n17:27 Mutta jollette minua kuule, niin ett\u00e4 te pyhit\u00e4tte sabbatin p\u00e4iv\u00e4n, ja ettette yht\u00e4\u00e4n taakkaa kanna Jerusalemin porteista sabbatin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4: niin min\u00e4 sytyt\u00e4n tulen sen portteihin, joka Jerusalemin huoneet kuluttaman pit\u00e4\u00e4, jota ei pid\u00e4 sammutettaman.\n18:1 T\u00e4m\u00e4 on se sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, sanoen:\n18:2 Nouse ja mene alas savenvalajan huoneesen; siell\u00e4 tahdon min\u00e4 sinun antaa kuulla minun sanani.\n18:3 Ja min\u00e4 menin alas savenvalajan huoneesen; ja katso, h\u00e4n teki ty\u00f6t\u00e4 py\u00f6r\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n18:4 Ja astia, jonka h\u00e4n teki savesta, s\u00e4rkyi savenvalajan k\u00e4siss\u00e4; niin h\u00e4n teki taas toisen astian, niinkuin h\u00e4nelle kelpasi.\n18:5 Niin tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:\n18:6 Enk\u00f6 min\u00e4 my\u00f6s taida niin tehd\u00e4 teille, te Israelin huone, kuin t\u00e4m\u00e4 savenvalaja, sanoo Herra? Katso, niinkuin savi on savenvalajan k\u00e4dess\u00e4, niin olette te my\u00f6s minun k\u00e4dess\u00e4ni, Israelin huone.\n18:7 \u00c4kisti min\u00e4 puhun kansaa ja valtakuntaa vastaan, kukistaakseni, h\u00e4vitt\u00e4\u00e4kseni ja hukuttaakseni sit\u00e4.\n18:8 Mutta jos se kansa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 pahuudestansa, jota vastaan min\u00e4 puhun, niin min\u00e4kin kadun sit\u00e4 pahaa, jota min\u00e4 ajattelin heille tehd\u00e4.\n18:9 Ja min\u00e4 puhun \u00e4kisti kansasta ja valtakunnasta, rakentaakseni ja istuttaakseni sit\u00e4.\n18:10 Mutta jos se tekee pahaa minun edess\u00e4ni, niin ettei h\u00e4n kuule minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni, niin min\u00e4 kadun my\u00f6s sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, jota min\u00e4 heille luvannut olin tehd\u00e4.\n18:11 Niin sano nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asuvaisille: n\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 valmistan teille onnettomuuden, ja ajattelen jotakin teit\u00e4 vastaan; sent\u00e4hden k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00f6\u00f6n kukin itsens\u00e4 pahalta tielt\u00e4ns\u00e4, ja parantakaat teid\u00e4n menonne ja juonenne.\n18:12 Mutta he sanoivat: ei se tapahdu; vaan me tahdomme vaeltaa meid\u00e4n ajatustemme j\u00e4lkeen, ja tehd\u00e4 kukin pahan syd\u00e4mens\u00e4 j\u00e4lkeen.\n18:13 Sent\u00e4hden, n\u00e4in sanoo Herra: kysyk\u00e4\u00e4t pakanain seassa, kuka on joskus senkaltaista kuullut, ett\u00e4 neitsy Israel niin kauhian ty\u00f6n tekee?\n18:14 Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 kedon hylk\u00e4\u00e4m\u00e4n Libanonin lumen, yhden vahan t\u00e4hden? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 juokseva vesi, vieraan kylm\u00e4n veden t\u00e4hden, siirrett\u00e4m\u00e4n?\n18:15 Kuitenkin unohtaa minun kansani minun: he suitsuttavat jumalille, ja pahennuksen matkaan saattavat ilman lakkaamata, ja k\u00e4yv\u00e4t tallaamattomilla teill\u00e4.\n18:16 Ett\u00e4 heid\u00e4n maansa pit\u00e4\u00e4 autioksi tuleman, heille ij\u00e4iseksi h\u00e4pi\u00e4ksi; niin ett\u00e4 jokainen, joka vaeltaa ohitse, ihmettelee ja p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 pudistaa.\n18:17 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon niinkuin it\u00e4tuulella hajoittaa heit\u00e4 heid\u00e4n vihollistensa edess\u00e4; min\u00e4 tahdon n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heille selk\u00e4ni, ja en kasvojani heid\u00e4n kadotuksensa p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n18:18 Mutta he sanoivat: tulkaat, ja k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme neuvoa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Jeremiaa vastaan; sill\u00e4 ei papit taida v\u00e4\u00e4rin menn\u00e4 laissa, viisasten neuvo ei puutu, ja ei propheta taida v\u00e4\u00e4rin opettaa; tulkaat, ly\u00f6k\u00e4\u00e4mme h\u00e4nt\u00e4 kielell\u00e4 ja \u00e4lk\u00e4\u00e4mme totelko, mit\u00e4 h\u00e4n sanoo.\n18:19 Herra, ota vaari minusta, ja kuule vihollisteni \u00e4\u00e4ni.\n18:20 Onko se oikein, ett\u00e4 hyv\u00e4 kostetaan pahalla? Sill\u00e4 he ovat kaivaneet minun sielulleni kuopan; muista siis, kuinka min\u00e4 olen seisonut sinun edess\u00e4s, ja puhunut heid\u00e4n parastansa, ja k\u00e4\u00e4nsin sinun julmuutes heid\u00e4n puolestansa.\n18:21 Rankaise siis heid\u00e4n lapsiansa n\u00e4l\u00e4ll\u00e4 ja anna heid\u00e4n miekalla langeta, ett\u00e4 heid\u00e4n vaimonsa j\u00e4isiv\u00e4t lapsettomiksi ja leskiksi, ja heid\u00e4n miehens\u00e4 ly\u00f6t\u00e4isiin kuoliaaksi, ja nuoret miehet sodassa miekalla tapettaisiin;\n18:22 Ett\u00e4 huuto kuuluis heid\u00e4n huoneistansa, ett\u00e4s niin \u00e4kisti olet antanut tulla sotav\u00e4en heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4; sill\u00e4 he ovat kaivaneet kuopan minua k\u00e4sitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4, ja ovat viritt\u00e4neet paulan minun jalkaini eteen.\n18:23 Ja ett\u00e4 sin\u00e4, Herra, tied\u00e4t kaikki heid\u00e4n juonensa minua vastaan, ett\u00e4 he tahtovat minua tappaa; niin \u00e4l\u00e4 anna anteeksi heid\u00e4n pahaa tekoansa, ja \u00e4l\u00e4 anna heid\u00e4n syntej\u00e4ns\u00e4 pyyhittyn\u00e4 olla sinun edess\u00e4s; he olkoon kukistettuna sinun edess\u00e4s, ja tee heid\u00e4n kanssansa sinun vihas j\u00e4lkeen.\n19:1 N\u00e4in sanoi Herra: mene ja osta savi-astia savenvalajalta, ja (ota kanssas muutamat) kansan vanhimmista ja pappein vanhimmista.\n19:2 Ja mene Benhinnomin laaksoon, joka on tiiliportin edess\u00e4, ja saarnaa siell\u00e4 ne sanat, jotka min\u00e4 sanon sinulle.\n19:3 Ja sano: kuulkaat Herran sanaa, te Juudan kuninkaat ja Jerusalemin asuvaiset: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: katso, min\u00e4 tahdon antaa kovan onnen tulla t\u00e4lle paikalle, ett\u00e4 jokainen, joka sen kuulee, pit\u00e4\u00e4 sen h\u00e4nen korvissansa soiman:\n19:4 Ett\u00e4 he ovat hylj\u00e4nneet minun, ja antaneet t\u00e4m\u00e4n sian vieraalle (jumalalle) ja ovat suitsuttaneet siin\u00e4 muille jumalille, joita ei he, eik\u00e4 heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 eli Juudan kuninkaat tunteneet, ja ovat t\u00e4ytt\u00e4neet t\u00e4m\u00e4n sian viattomalla verell\u00e4;\n19:5 Sill\u00e4 he ovat rakentaneet korkeuksia Baalille, polttaaksensa lapsiansa tulessa Baalille polttouhriksi; jota en min\u00e4 ole k\u00e4skenyt eli siit\u00e4 puhunut, eik\u00e4 my\u00f6s minun syd\u00e4meeni tullut ole.\n19:6 Sent\u00e4hden katso, se aika pit\u00e4\u00e4 tuleman, sanoo Herra, ettei t\u00e4t\u00e4 siaa pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n kutsuttaman Tophet, eli Benhinnomin laaksoksi, vaan Murhalaaksoksi;\n19:7 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 Juudan ja Jerusalemin neuvon t\u00e4ss\u00e4 siassa, ja tahdon antaa heid\u00e4n langeta miekalla heid\u00e4n vihollistensa edess\u00e4 ja niiden k\u00e4siin, jotka seisovat heid\u00e4n henkens\u00e4 per\u00e4\u00e4n; ja tahdon antaa heid\u00e4n ruumiinsa taivaan linnuille ja el\u00e4imille kedolla ruuaksi.\n19:8 Ja tahdon tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaupungin autioksi ja nauruksi, niin ett\u00e4 kaikki, jotka k\u00e4yv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 ohitse, pit\u00e4\u00e4 ihmettelem\u00e4n ja vihelt\u00e4m\u00e4n kaikkia h\u00e4nen vaivojansa.\n19:9 Min\u00e4 tahdon antaa heid\u00e4n sy\u00f6d\u00e4 poikainsa ja tyt\u00e4rtens\u00e4 lihaa, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n toinen toisensa lihaa siin\u00e4 vaivassa ja ahdistuksessa, jolla heid\u00e4n vihollisensa ja ne, jotka seisovat heid\u00e4n henkens\u00e4 per\u00e4\u00e4n, heit\u00e4 ahdistaman pit\u00e4\u00e4.\n19:10 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 rikkoman savi-astian, niiden miesten n\u00e4hden, jotka ovat menneet sinun kanssas.\n19:11 Ja sano heille: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: juuri niinkuin joku rikkoo savenvalajan astian, niin ettei se taida j\u00e4lleen terveeksi tulla; niin tahdon min\u00e4 my\u00f6s rikki ly\u00f6d\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kansan ja t\u00e4m\u00e4n kaupungin, ja pit\u00e4\u00e4 Tophetissa haudatuksi tuleman, sent\u00e4hden ettei ole siaa hautaamiseen.\n19:12 N\u00e4in tahdon min\u00e4 tehd\u00e4 t\u00e4lle sialle ja asuvaisille, sanoo Herra, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaupungin pit\u00e4\u00e4 tuleman niinkuin Tophet.\n19:13 Viel\u00e4 sitte pit\u00e4\u00e4 Jerusalemin huoneet ja Juudan kuninkaan huoneet juuri niin saastaisiksi tuleman, kuin se paikka Tophet, kaikkein huonetten t\u00e4hden, joissa he kattoin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaikelle joukolle suitsuttaneet ja muille jumalille juomauhrin uhranneet ovat.\n19:14 Ja kuin Jeremia palasi Tophetista, johon Herra h\u00e4net l\u00e4hett\u00e4nyt oli ennustamaan, meni h\u00e4n Herran huoneen pihaan ja sanoi kaikelle kansalle:\n19:15 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: katso, min\u00e4 annan tulla t\u00e4m\u00e4n kaupungin ja kaikkein h\u00e4nen kaupunkeinsa p\u00e4\u00e4lle kaiken sen kovan onnen, jonka min\u00e4 olen puhunut heit\u00e4 vastaan; ett\u00e4 he ovat uppiniskaiset, ja ei tahdo minun sanaani kuulla.\n20:1 Mutta kun Pashur Immerin poika, pappi, joka oli ylimm\u00e4ikseksi pantu Herran huoneessa, kuuli Jeremian ennustavan n\u00e4it\u00e4 sanoja,\n20:2 L\u00f6i Pashur propheta Jeremiaa, ja heitti t\u00e4m\u00e4n vankiuteen, Benjaminin ylimm\u00e4isess\u00e4 portissa, joka Herran huoneessa on.\n20:3 Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 otti Pashur Jeremian vankiudesta. Niin Jeremia sanoi h\u00e4nelle: ei Herra kutsu sinun nime\u00e4s Pashur, vaan Magor joka taholta.\n20:4 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 annan sinun kaikkein sinun yst\u00e4v\u00e4is kanssa pelkoon, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaatuman vihollistensa miekan kautta, ja sen pit\u00e4\u00e4 sinun silm\u00e4s n\u00e4kem\u00e4n; ja min\u00e4 olen hylk\u00e4\u00e4v\u00e4 koko Juudan Babelin kuninkaan k\u00e4teen, jonka pit\u00e4\u00e4 viem\u00e4n heit\u00e4 Babeliin ja tappaman miekalla.\n20:5 Ja min\u00e4 olen antava kaiken t\u00e4m\u00e4n kaupungin kalun, ynn\u00e4 kaiken h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 kanssa, ja kaikki kalliit kappaleet, ja kaiken Juudan kuningasten tavaran, tahdon min\u00e4 antaa heid\u00e4n vihollistensa k\u00e4teen, niin ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 ry\u00f6st\u00e4m\u00e4n, ottaman pois ja viem\u00e4n Babeliin.\n20:6 Ja sin\u00e4 Pashur, sinun pit\u00e4\u00e4 kaiken perhees kanssa menem\u00e4n vankiuteen, ja menem\u00e4n Babeliin; siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun kuoleman ja haudattaman, sin\u00e4 ynn\u00e4 kaikkein sinun yst\u00e4v\u00e4is kanssa, joille sin\u00e4 valhetta ennustanut olet.\n20:7 Herra, sin\u00e4 olet minun yllytt\u00e4nyt, ja min\u00e4 olen yltynyt; sin\u00e4 olet minulle juuri v\u00e4kev\u00e4 ollut, ja olet voittanut; mutta min\u00e4 olen sent\u00e4hden tullut syljetyksi joka p\u00e4iv\u00e4, ett\u00e4 jokainen nauraa minua.\n20:8 Sill\u00e4 sittekuin min\u00e4 puhunut, huutanut ja saarnannut olen siit\u00e4 tuskasta ja h\u00e4vityksest\u00e4, on Herran sana tullut minulle pilkaksi ja nauruksi joka p\u00e4iv\u00e4.\n20:9 Niin min\u00e4 sanoin: en min\u00e4 tahdo en\u00e4\u00e4n ajatella h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, enk\u00e4 tahdo en\u00e4\u00e4n saarnata h\u00e4nen nimeens\u00e4; mutta minun syd\u00e4mess\u00e4ni oli niinkuin polttavainen tuli, suljettu minun luissani, niin ett\u00e4 min\u00e4 suutuin k\u00e4rsim\u00e4st\u00e4, enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 voinut.\n20:10 Sill\u00e4 min\u00e4 kuulin monen panetuksen ja pelvon joka paikasta: kantakaat p\u00e4\u00e4lle, me tahdomme vahvasti kantaa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sanovat kaikki minun yst\u00e4v\u00e4ni ja kumppanini, jos me taitaisimme voittaa h\u00e4nen, tulla h\u00e4nen kanssansa yhteen ja kostaa h\u00e4nelle.\n20:11 Mutta Herra on minun kanssani, niinkuin v\u00e4kev\u00e4 sankari; sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 minun vainoojani lankeeman ja ei voittaman, vaan pit\u00e4\u00e4 suureen h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman, ett\u00e4 he niin tyhm\u00e4sti toimittavat; se h\u00e4pi\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman ijankaikkinen, ja ei pid\u00e4 unohdettaman.\n20:12 Ja nyt Herra Zebaot, sin\u00e4 joka koettelet vanhurskaan, sin\u00e4 tutkit munaskuut ja syd\u00e4men: anna minun n\u00e4hd\u00e4 kostos heist\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen antanut sinun haltuus minun asiani.\n20:13 Veisatkaat Herralle, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, joka auttaa k\u00f6yh\u00e4n henke\u00e4 pahain k\u00e4sist\u00e4.\n20:14 Kirottu olkoon se p\u00e4iv\u00e4, jona min\u00e4 syntynyt olen; \u00e4lk\u00f6\u00f6n se p\u00e4iv\u00e4 olko siunattu, jona minun \u00e4itini on minun synnytt\u00e4nyt.\n20:15 Kirottu olkoon se mies, joka minun is\u00e4lleni sanomaa toi ja sanoi: sin\u00e4 olet saanut nuoren pojan; suuresti ilahuttaaksensa h\u00e4nt\u00e4.\n20:16 Se mies olkoon niinkuin ne kaupungit, jotka Herra kukisti, ja ei sit\u00e4 katunut; h\u00e4n kuulkaan huomeneltain parun ja puolip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 huudon:\n20:17 Ettes siis tappanut minua \u00e4itini kohdussa, ett\u00e4 minun \u00e4itini olis ollut minun hautani, ja h\u00e4nen kohtunsa olis ijankaikkisesti kantava ollut.\n20:18 Miksi min\u00e4 siis olen \u00e4itini kohdusta tullut, tuskaa ja syd\u00e4men surua n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, ja kuluttamaan p\u00e4ivi\u00e4ni h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4?\n21:1 T\u00e4m\u00e4 on se sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, kuin kuningas Zedekia l\u00e4hetti h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 Pashurin Malkian pojan, ja papin Zephanian, Maesejan pojan, ja antoi h\u00e4nelle sanoa:\n21:2 Kysy Herralta meid\u00e4n puolestamme; sill\u00e4 Nebukadnetsar Babelin kuningas sotii meit\u00e4 vastaan: jos Herra tahtoo meille tehd\u00e4 kaikkein ihmettens\u00e4 j\u00e4lkeen, ett\u00e4 h\u00e4n menis pois meid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4mme.\n21:3 Jeremia sanoi heille: n\u00e4in sanokaat Zedekialle:\n21:4 N\u00e4in sanoo Herra, Israelin Jumala: katso, min\u00e4 tahdon k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ne sota-aseet takaperin, jotka teid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4nne ovat, joilla te soditte Babelin kuningasta vastaan ja Kaldealaisia vastaan, jotka teid\u00e4n muurinne piiritt\u00e4neet ovat ymp\u00e4ri, ja tahdon heit\u00e4 koota keskelle kaupunkia kokoon.\n21:5 Ja min\u00e4 tahdon tapella teit\u00e4 vastaan ojennetulla k\u00e4dell\u00e4, v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4sivarrella, julmuudella, n\u00e4rk\u00e4styksell\u00e4 ja suurella vihalla.\n21:6 Ja tahdon ly\u00f6d\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaupungin asuvaisia, sek\u00e4 kansaa ett\u00e4 karjaa, niin ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman suureen ruttoon.\n21:7 Ja sitte, sanoo Herra, tahdon min\u00e4 antaa Zedekian, Juudan kuninkaan, palvelioinensa ja kansoinensa, jotka t\u00e4h\u00e4n kaupunkiin rutolta, miekalta ja n\u00e4l\u00e4lt\u00e4 j\u00e4\u00e4neet ovat, Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, k\u00e4siin, ja heid\u00e4n vihollistensa k\u00e4siin, ja niiden k\u00e4siin, jotka seisovat heid\u00e4n henkens\u00e4 per\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 ly\u00f6m\u00e4n heit\u00e4 miekan ter\u00e4ll\u00e4, ettei siin\u00e4 yht\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4stet\u00e4, eik\u00e4 armoa eli laupiutta pid\u00e4 oleman.\n21:8 Ja sano t\u00e4lle kansalle: n\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 panen teid\u00e4n eteenne el\u00e4m\u00e4n tien ja kuoleman tien.\n21:9 Joka t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa asuu, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman miekkaan, n\u00e4lk\u00e4\u00e4n ja ruttoon; mutta joka l\u00e4htee ulos ja pakenee Kaldealaisten tyk\u00f6, jotka teit\u00e4 piiritt\u00e4v\u00e4t, se saa el\u00e4\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 henkens\u00e4 niinkuin saaliin.\n21:10 Sill\u00e4 min\u00e4 olen asettanut kasvoni t\u00e4t\u00e4 kaupunkia vastaan onnettomuudeksi ja en hyv\u00e4ksi, sanoo Herra; h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Babelin kuninkaan haltuun annettaman, ett\u00e4 h\u00e4n polttais h\u00e4nen tulella.\n21:11 Ja kuulkaat Herran sanaa, te Juudan kuninkaan huoneesta.\n21:12 Sin\u00e4 Davidin huone, n\u00e4in sanoo Herra: pit\u00e4k\u00e4\u00e4t tuomio aamulla, ja auttakaat poljettua v\u00e4kivaltaisen k\u00e4dest\u00e4, ettei minun julmuuteni l\u00e4ksisi ulos niinkuin tuli, ja palaisi, niin ettei sit\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n sammuttaa taida, teid\u00e4n pahan menonne t\u00e4hden.\n21:13 Katso, sanoo Herra, min\u00e4 sanon sinulle, joka asut laaksoissa, vuorilla ja tasaisilla kedoilla, ja jotka sanovat: kuka tahtoo karata meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme eli tulla meid\u00e4n linnoihimme?\n21:14 Min\u00e4 tahdon etsiskell\u00e4 teit\u00e4, sanoo Herra, teid\u00e4n t\u00f6idenne hedelm\u00e4n j\u00e4lkeen, ja tahdon tulen sytytt\u00e4\u00e4 teid\u00e4n mets\u00e4\u00e4nne, kuluttamaan kaikkia, mit\u00e4 siin\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 on.\n22:1 N\u00e4in sanoi Herra: mene alas Juudan kuninkaan huoneeseen, ja puhu siell\u00e4 n\u00e4m\u00e4t sanat.\n22:2 Ja sano: kuule Herran sanaa, sin\u00e4 Juudan kuningas, joka istut Davidin istuimella, sek\u00e4 sin\u00e4 ett\u00e4 sinun palvelias, ja sinun kansas, jotka t\u00e4st\u00e4 portista sis\u00e4lle k\u00e4ytte.\n22:3 N\u00e4in sanoo Herra: pit\u00e4k\u00e4\u00e4t laki ja oikeus, ja auttakaat poljettua v\u00e4kivaltaisen k\u00e4dest\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t vaivatko muukalaista, orpoja ja leski\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t kellenk\u00e4\u00e4n tehk\u00f6 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t vuodattako viatointa verta t\u00e4ss\u00e4 paikassa.\n22:4 Sill\u00e4 jos te kaiketi t\u00e4m\u00e4n teette, niin pit\u00e4\u00e4 kuninkaat, jotka Davidin istuimella istuvat, t\u00e4m\u00e4n huoneen portista menem\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle, jotka ajavat vaunuilla ja hevosilla, he itse palvelioinensa ja karjoinensa.\n22:5 Mutta jollette n\u00e4it\u00e4 kuule, niin olen min\u00e4 itsell\u00e4ni vannonut, sanoo Herra: t\u00e4m\u00e4 huone pit\u00e4\u00e4 kukistettaman.\n22:6 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Juudan kuninkaan huoneesta: Gilead, sin\u00e4 olet minulle p\u00e4\u00e4 Libanonissa: mit\u00e4maks, min\u00e4 tahdon sinun tehd\u00e4 kylmille, ja laitan kaupungit olemaan ilman asuvia.\n22:7 Ja olen m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt sinulle h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4t, kukin aseillansa, hakkaamaan maahan sinun valitut sedripuus, ja heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tuleen.\n22:8 Niin pit\u00e4\u00e4 monta pakanaa k\u00e4ym\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kaupungin ohitse, ja sanoman kesken\u00e4ns\u00e4: miksi on Herra n\u00e4in tehnyt t\u00e4lle suurelle kaupungille?\n22:9 Ja pit\u00e4\u00e4 vastattaman: ett\u00e4 he Herran Jumalansa liiton hylj\u00e4nneet ovat, ja kumartaneet muita jumalia, ja palvelleet niit\u00e4.\n22:10 \u00c4lk\u00e4\u00e4t itkek\u00f6 kuolleita, \u00e4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s sureko heit\u00e4, vaan itkek\u00e4\u00e4t katkerasti sit\u00e4, joka menee pois, ja ei pid\u00e4 ikin\u00e4 palajaman is\u00e4ns\u00e4 maata n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.\n22:11 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Sallumista Josian, Juudan kuninkaan, pojasta, joka is\u00e4ns\u00e4 Josian siassa on kuningas, ja on l\u00e4htenyt t\u00e4st\u00e4 siasta, ettei h\u00e4nen pid\u00e4 t\u00e4h\u00e4n en\u00e4\u00e4n palajaman;\n22:12 Sill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman siin\u00e4 paikassa, johonka h\u00e4n vangiksi viety on, ja ei saa t\u00e4t\u00e4 maata en\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4.\n22:13 Voi sit\u00e4, joka ei vanhurskaudella huonettansa rakenna, vaan sioittaa asuinsiansa v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4; joka antaa l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 ilman mit\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4, ja ei anna h\u00e4nelle palkkaansa;\n22:14 Vaan ajattelee: min\u00e4 tahdon rakentaa minulle suuren huoneen ja avaran salin, ja antaa hakata akkunat siihen, ja kaarittaa sen sedripuilla, ja tehd\u00e4 sen punaiseksi.\n22:15 Ajatteletkos sin\u00e4 kuningas olla, ett\u00e4s koreilet sedripuilla? Eik\u00f6 is\u00e4s ole my\u00f6s sy\u00f6nyt ja juonut? ja pysyi kuitenkin laissa ja oikeudessa, ja menestyi.\n22:16 H\u00e4n autti vaivaista ja k\u00f6yh\u00e4\u00e4 oikeuteen, ja se menestyi h\u00e4nelle hyvin. Eik\u00f6 se ole tuta minua? sanoo Herra.\n22:17 Mutta sinun silm\u00e4s ja syd\u00e4mes ei niin ole, vaan sinun ahneutes, vuodattaakses viatonta verta, ja tehd\u00e4kses v\u00e4kivaltaa ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n22:18 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra Jojakimista Josian, Juudan kuninkaan pojasta: ei h\u00e4nt\u00e4 pid\u00e4 itkett\u00e4m\u00e4n: voi veljeni! voi sisareni! ei h\u00e4nt\u00e4 pid\u00e4 itkett\u00e4m\u00e4n; voi herra! voi kuuluisa mies!\n22:19 H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 haudattaman niinkuin aasi, riepoitettaman ja heitett\u00e4m\u00e4n ulos Jerusalemin portin eteen.\n22:20 Mene yl\u00f6s Libanoniin ja huuda, ja anna \u00e4\u00e4nes kuulua Basanissa, ja huuda Abarimista; sill\u00e4 kaikki rakastajas ovat surkiasti surmatut.\n22:21 Min\u00e4 olen sinulle sanonut sen, silloin kuin sinun viel\u00e4 my\u00f6ten k\u00e4vi; mutta sin\u00e4 sanoit: en min\u00e4 tahdo kuulla. Juuri n\u00e4in olet sin\u00e4 tehnyt hamasta nuoruudestas, ettes ole kuullut minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni.\n22:22 Tuuli ajaa pois kaikki sinun paimenes, ja sinun rakastajas menev\u00e4t vangiksi; siin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinua sitte syljett\u00e4m\u00e4n, ja sinun pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman kaiken sinun pahuutes t\u00e4hden.\n22:23 Sin\u00e4, joka nyt asut Libanonissa, ja siell\u00e4 pes\u00e4\u00e4 pid\u00e4t sedripuissa; kuinka kauniisti sinun pit\u00e4\u00e4 katsoman, kuin tuska ja kipu sinulle tulee niinkuin lapsensynnytt\u00e4j\u00e4n?\n22:24 Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra: jos Konia Jojakimin, Juudan kuninkaan, poika olis sinettisormus minun oikiassa k\u00e4dess\u00e4ni, niin min\u00e4 sittenkin rep\u00e4isisin sinun siit\u00e4 pois,\n22:25 Ja antaisin sinun heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4, jotka seisovat sinun henkes per\u00e4\u00e4n, ja joitas pelk\u00e4\u00e4t, ja Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan k\u00e4siin, ja Kaldealaisten k\u00e4siin.\n22:26 Ja tahdon ajaa sinun ja sinun \u00e4itis, joka sinun synnytt\u00e4nyt on, toiseen maahsn, jossa ette syntyneet ole; ja siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kuoleman.\n22:27 Ja siihen maahan, jossa he mielell\u00e4ns\u00e4 olisivat, ei pid\u00e4 heid\u00e4n palajaman.\n22:28 Mik\u00e4 viheli\u00e4inen, yl\u00f6nkatsottu ja hylj\u00e4tty mies on Konia? kelvotoin astia. Voi! miksi on h\u00e4n ynn\u00e4 siemenens\u00e4 kanssa ajettu pois, ja tuntemattomaan maahan hylj\u00e4tty?\n22:29 Oi maa, maa, maa, kuule Herran sanaa!\n22:30 N\u00e4in sanoo Herra: kirjoittakaat t\u00e4m\u00e4 mies lapsettomaksi ja onnettomaksi kaikkena h\u00e4nen elinaikanansa: sill\u00e4 ei h\u00e4nell\u00e4 pid\u00e4 onnea oleman, ett\u00e4 joku h\u00e4nen siemenest\u00e4ns\u00e4 istuis Davidin istuimella, eli en\u00e4\u00e4 Juudaa hallitsis.\n23:1 Voi teit\u00e4 paimenet, jotka turmelette ja hajoitatte minun laitumeni lauman! sanoo Herra.\n23:2 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra, Israelin Jumala, niist\u00e4 paimenista, jotka minun kansaani kaitsevat: te olette hajoittaneet minun laumani ja ajaneet pois, ja ette etsineet sit\u00e4; katso, min\u00e4 tahdon etsi\u00e4 teit\u00e4 teid\u00e4n pahan el\u00e4m\u00e4nne t\u00e4hden, sanoo Herra.\n23:3 Ja min\u00e4 tahdon koota laumani t\u00e4hteet kaikista maakunnista, joihin min\u00e4 heid\u00e4t ajanut olen, ja tahdon saattaa heit\u00e4 kotia j\u00e4lleen heid\u00e4n asuinsioihinsa, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kasvaman ja enenem\u00e4n.\n23:4 Ja min\u00e4 tahdon panna heille paimenet, joiden pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 kaitseman, ettei heid\u00e4n en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n eli vapiseman, eik\u00e4 heit\u00e4 pid\u00e4 ahdistettaman, sanoo Herra.\n23:5 Katso, se aika tulee, sanoo Herra, ett\u00e4 min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n Davidille vanhurskaan vesan, joka on kuninkaaksi tuleva, ja on hyvin hallitseva ja toimittava oikeuden ja vanhurskauden maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n23:6 H\u00e4nen aikanansa pit\u00e4\u00e4 Juudaa autettaman, ja Israel hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa asuman; ja t\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen nimens\u00e4 oleva kuin h\u00e4nt\u00e4 kutsutaan: Herra meid\u00e4n vanhurskautemme.\n23:7 Sent\u00e4hden katso, se aika tulee, sanoo Herra, ettei heid\u00e4n pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n sanoman: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, joka Israelin lapset johdatti Egyptin maalta;\n23:8 Vaan niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, joka Israelin huoneen siemenen toi ulos ja johdatti pohjoisesta maasta ja kaikista maakunnista, joihin min\u00e4 heid\u00e4t ajanut olin; niin ett\u00e4 he nyt saavat asua omassa maassansa.\n23:9 Prophetaita vastaan: Minun syd\u00e4meni tahtoo haljeta minussa, kaikki minun luuni vapisevat. Min\u00e4 olen niinkuin juopunut mies ja niinkuin se, joka viinasta horjuu, Herran edess\u00e4 ja h\u00e4nen pyh\u00e4in sanainsa edess\u00e4.\n23:10 Ett\u00e4 maa on niin t\u00e4ynn\u00e4 huorinteki\u00f6it\u00e4, ett\u00e4 maa niin surkia on, ett\u00e4 h\u00e4n kirottu on, ja kedot metsiss\u00e4 kuivuvat; ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on paha, ja ei heid\u00e4n hallituksensa mit\u00e4\u00e4n kelpaa.\n23:11 Sill\u00e4 sek\u00e4 prophetat ett\u00e4 papit ovat pahanilkiset; ja min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n heid\u00e4n pahuutensa minun huoneessanikin, sanoo Herra.\n23:12 Sent\u00e4hden on heid\u00e4n tiens\u00e4 niinkuin liukastus pimi\u00e4ss\u00e4, jossa heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 livistelem\u00e4n ja lankeeman; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon antaa onnettomuuden tulla heille heid\u00e4n kuritusvuotenansa, sanoo Herra.\n23:13 Ja Samarian prophetaissa olen min\u00e4 n\u00e4hnyt hulluuden; sill\u00e4 he ennustivat Baalin kautta, ja hukuttelivat minun kansani Israelin.\n23:14 Mutta Jerusalemin prophetaissa n\u00e4en min\u00e4 kauhistuksen, kuinka he huorin tekev\u00e4t ja valheessa vaeltavat, ja vahvistavat pahoja, ettei yhdenk\u00e4\u00e4n pit\u00e4isi pahuudestansa k\u00e4\u00e4ntym\u00e4n; he ovat kaikki minun edess\u00e4ni niinkuin Sodoma, ja sen asuvaiset niinkuin Gomorra.\n23:15 Sent\u00e4hden sanoo Herra Zebaot prophetaista n\u00e4in: katso, min\u00e4 tahdon sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 koiruoholla, ja antaa heid\u00e4n juoda sappea; sill\u00e4 Jerusalemin prophetaista tulee ulkokullaisuus koko maalle.\n23:16 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: \u00e4lk\u00e4\u00e4t kuulko prophetain sanoja, jotka teille ennustavat; he pett\u00e4v\u00e4t teid\u00e4t, sill\u00e4 he saarnaavat syd\u00e4mens\u00e4 n\u00e4kyj\u00e4, mutta ei Herran suusta.\n23:17 He sanovat k\u00f6yk\u00e4isesti niille, jotka minua pilkkaavat: Herra on sen sanonut: teill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 rauha oleman; ja kaikille niille, jotka vaeltavat syd\u00e4mens\u00e4 ajatusten j\u00e4lkeen, sanovat he: ei yksik\u00e4\u00e4n onnettomuus tule teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne.\n23:18 Sill\u00e4 kuka on Herran neuvossa ollut, joka h\u00e4nen sanansa n\u00e4hnyt ja kuullut on? kuka kuulteli ja kuuli h\u00e4nen sanansa?\n23:19 Katso, Herran tuuli on julmuuden kanssa tuleva, ja hirmuinen ilma on lankeeva jumalattomain p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle.\n23:20 Ei Herran viha lakkaa, siihenasti kuin h\u00e4n tekee ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen mik\u00e4 h\u00e4nen mieless\u00e4ns\u00e4 oli. Viimein pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n sen kyll\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n.\n23:21 En min\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt prophetaita, kuitenkin he juoksivat; en min\u00e4 puhunut heille, kuitenkin he ennustivat.\n23:22 Sill\u00e4 jos he olisivat pysyneet minun neuvossani, ja olisivat saarnanneet kansalleni minun sanaani, niin he olisivat heid\u00e4t k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet pahasta menostansa ja t\u00f6idens\u00e4 pahuudesta.\n23:23 Enk\u00f6 min\u00e4 Jumala, joka l\u00e4sn\u00e4 olen, sanoo Herra, ja en ole se Jumala, joka kaukana on?\n23:24 Luuletkos, ett\u00e4 joku taitaa itsens\u00e4 niin salaisesti k\u00e4tke\u00e4, etten min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4e? sanoo Herra; enk\u00f6 min\u00e4 se ole, joka t\u00e4yt\u00e4n taivaan ja maan? sanoo Herra.\n23:25 Min\u00e4 kuulen, ett\u00e4 prophetat saarnaavat ja ennustavat valhetta minun nimeeni, ja sanovat: min\u00e4 n\u00e4in unta, min\u00e4 n\u00e4in unta.\n23:26 Koska siis prophetat tahtovat lakata? ne jotka valhetta ennustavat, ja ennustavat oman syd\u00e4mens\u00e4 petoksia,\n23:27 Ja tahtovat, ett\u00e4 minun kansani pit\u00e4is unhottaman minun nimeni heid\u00e4n uniensa t\u00e4hden, joita he toinen toisellensa saarnaavat, niinkuin heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4kin unhottivat minun nimeni Baalin t\u00e4hden.\n23:28 Propheta, jolla unia on, h\u00e4n saarnatkaan unia; mutta jolla on minun sanani, h\u00e4n saarnatkaan minun sanaani oikein. Mit\u00e4 akanat ovat nisujen suhteen? sanoo Herra.\n23:29 Eik\u00f6 minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka vuoren murentaa?\n23:30 Sent\u00e4hden katso, min\u00e4 tahdon tehd\u00e4 niit\u00e4 prophetaita vastaan, sanoo Herra, jotka minun sanani toinen toiseltansa varastavat.\n23:31 Katso, min\u00e4 tahdon niit\u00e4 prophetaita vastaan tehd\u00e4, sanoo Herra, jotka omia puheitansa puhuvat ja sanovat: h\u00e4n on sen sanonut.\n23:32 Katso, min\u00e4 tahdon tehd\u00e4 niit\u00e4 vastaan, jotka pett\u00e4v\u00e4isi\u00e4 unia ennustavat, sanoo Herra, ja saarnaavat niit\u00e4, vietellen minun kansani valheillansa ja turhilla jutuillansa, vaikka en min\u00e4 ole heit\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt, enk\u00e4 heit\u00e4 k\u00e4skenyt, ei my\u00f6s he t\u00e4lle kansalle ole ensink\u00e4\u00e4n hy\u00f6dylliset, sanoo Herra.\n23:33 Jos t\u00e4m\u00e4 kansa, eli joku propheta, taikka pappi kysyy sinulta ja sanoo: Mik\u00e4 on Herran kuorma? niin sinun pit\u00e4\u00e4 vastaaman heille: mik\u00e4 kuorma? Min\u00e4 tahdon heitt\u00e4\u00e4 teid\u00e4t pois, sanoo Herra.\n23:34 Ja jos joku propheta, taikka pappi, elikk\u00e4 kansa on sanova: t\u00e4m\u00e4 on Herran kuorma; sit\u00e4 tahdon min\u00e4 kurittaa ja h\u00e4nen huonettansa.\n23:35 Mutta n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 kukin puhuman toisellensa ja sanoman kesken\u00e4ns\u00e4: mit\u00e4 Herra vastaa? ja mit\u00e4 Herra sanoo?\n23:36 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t sit\u00e4 en\u00e4\u00e4n kutsuko Herran kuormaksi; sill\u00e4 kullekin pit\u00e4\u00e4 oma sanansa oleman kuormaksi, ett\u00e4 te niin el\u00e4v\u00e4n Jumalan, Herran Zebaotin, meid\u00e4n Jumalamme sanan k\u00e4\u00e4nn\u00e4tte.\n23:37 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 sinun sanoman prophetalle n\u00e4in: mit\u00e4 Herra vastaa? ja mit\u00e4 Herra sanoo?\n23:38 Ett\u00e4 te sanotte: Herran kuorma, sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: ett\u00e4 te kutsutte sanan Herran kuormaksi, niin min\u00e4 olen l\u00e4hett\u00e4nyt teid\u00e4n tyk\u00f6nne ja antanut sanoa, ettei teid\u00e4n pit\u00e4nyt sit\u00e4 kutsuman Herran kuormaksi.\n23:39 Sent\u00e4hden katso, min\u00e4 tahdon teid\u00e4t per\u00e4ti unhottaa, ja heitt\u00e4\u00e4 teit\u00e4 pois ynn\u00e4 kaupunkinne kanssa, jonka min\u00e4 teille ja teid\u00e4n isillenne antanut olen, minun kasvoini edest\u00e4;\n23:40 Ja tahdon saattaa teit\u00e4 ijankaikkiseksi pilkaksi ja ijankaikkiseksi h\u00e4pi\u00e4ksi, jota ei ik\u00e4n\u00e4 pid\u00e4 unhotettaman.\n24:1 Katso, Herra osoitti minulle kaksi fikunakoria, pantua Herran templin eteen, sittekuin Nebukadnetsar, Babelin kuningas, oli vienyt pois Jekonian Jojakimin pojan Juudan kuninkaan, ja Juudan p\u00e4\u00e4miehet, ty\u00f6miehet ja sep\u00e4t Jerusalemista, ja tuonut Babeliin.\n24:2 Yhdess\u00e4 korissa olivat aivan hyv\u00e4t fikunat, niinkuin ensin kypsyneet fikunat; mutta toisessa korissa olivat aivan pahat fikunat, niin ettei niit\u00e4 taidettu sy\u00f6d\u00e4, ett\u00e4 he olivat niin pahat.\n24:3 Ja Herra sanoi minulle: Jeremia, mit\u00e4s n\u00e4et? Min\u00e4 sanoin: fikunia; hyv\u00e4t fikunat ovat aivan hyv\u00e4t, ja pahat ovat aivan pahat, ettei niit\u00e4 taideta sy\u00f6d\u00e4, niin pahat ne ovat.\n24:4 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n24:5 N\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala; niinkuin n\u00e4m\u00e4t fikunat ovat hyv\u00e4t, niin min\u00e4 tahdon my\u00f6s armollisesti korjata Juudan vankeja, jotka min\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kaupungista olen l\u00e4hett\u00e4nyt Kaldean maalle hyv\u00e4ksi;\n24:6 Ja tahdon armollisesti katsoa heid\u00e4n puoleensa, ja tuoda heit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n maahan j\u00e4lleen, ja rakentaa heit\u00e4 ja en tahdo ly\u00f6d\u00e4 maahan, min\u00e4 tahdon heit\u00e4 istuttaa ja en repi\u00e4 yl\u00f6s,\n24:7 Ja antaa heille syd\u00e4men, ett\u00e4 he minun tuntevat, ett\u00e4 min\u00e4 olen Herra; ja he ovat minun kansani, ja min\u00e4 tahdon olla heid\u00e4n Jumalansa; sill\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 minun tyk\u00f6ni itsens\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4n.\n24:8 Mutta niinkuin pahat fikunat ovat pahat, ettei kukaan niit\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 taida, sanoo Herra, niin tahdon min\u00e4 my\u00f6s hylj\u00e4t\u00e4 Zedekian, Juudan kuninkaan, niin my\u00f6s h\u00e4nen p\u00e4\u00e4miehens\u00e4, ja mit\u00e4 Jerusalemiin j\u00e4\u00e4nyt on, ja jotka t\u00e4ss\u00e4 maassa viel\u00e4 ovat, ja jotka Egyptin maassa asuvat.\n24:9 Min\u00e4 tahdon saattaa heille onnettomuuden ja en tahdo antaa heid\u00e4n olla jossakussa valtakunnassa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman, sananparreksi, jutuksi ja kiroukseksi joka paikassa, kuhunka min\u00e4 heid\u00e4t ajava olen.\n24:10 Ja tahdon l\u00e4hett\u00e4\u00e4 miekan, n\u00e4l\u00e4n ja ruton heid\u00e4n sekaansa, siihenasti kuin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 maasta hukkuman, jonka min\u00e4 heille ja heid\u00e4n isillens\u00e4 antanut olen.\n25:1 T\u00e4m\u00e4 on se sana, joka tapahtui Jeremialle koko Juudan kansasta, nelj\u00e4nten\u00e4 Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan vuotena, joka oli ensim\u00e4inen Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, vuosi;\n25:2 Jonka propheta Jeremia puhui kaikelle Juudan kansalle ja kaikille Jerusalemin asuvaisille, ja sanoi:\n25:3 Herran sana on tapahtunut minulle Josian Amonin pojan, Juudan kuninkaan, kolmannesta vuodesta toistakymment\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti; ja min\u00e4 olen sit\u00e4 kolme ajastaikaa kolmattakymment\u00e4 teille ahkerasti saarnannut, vaan ette koskaan tahtoneet kuulla.\n25:4 Niin on my\u00f6s Herra l\u00e4hett\u00e4nyt teid\u00e4n tyk\u00f6nne kaikki palveliansa, prophetat, juuri ahkerasti; mutta ette kuulleet ettek\u00e4 kallistaneet korvianne kuulemaan.\n25:5 Koska h\u00e4n sanoi: k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne kukin pahalta tielt\u00e4ns\u00e4 ja teid\u00e4n pahasta menostanne, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pysym\u00e4n siin\u00e4 maassa, jonka Herra teille ja teid\u00e4n isillenne antanut on, ijankaikkisesta ijankaikkiseen.\n25:6 \u00c4lk\u00e4\u00e4t muita jumalia seuratko, niin ett\u00e4 te palvelette ja kumarratte heit\u00e4; ettette minua teid\u00e4n k\u00e4ttenne t\u00f6ill\u00e4 vihoittaisi, ja min\u00e4 teille kovan onnen saattaisin.\n25:7 Mutta ette tahtoneet kuulla minua, sanoo Herra; ett\u00e4 te minun kumminkin vihoititte k\u00e4ttenne t\u00f6ill\u00e4 omaksi onnettomuudeksenne.\n25:8 Sent\u00e4hden sanoo Herra Zebaot: ettette kuulleet minun sanojani,\n25:9 Katso, niin min\u00e4 tahdon l\u00e4hett\u00e4\u00e4 ja antaa tulla kaikki kansat pohjoisesta, sanoo Herra, ja palveliani Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, ja tuoda h\u00e4nen t\u00e4lle maalle niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka siin\u00e4 asuvat, ja kaiken t\u00e4m\u00e4n kansan p\u00e4\u00e4lle, joka t\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4 on; ja tahdon antaa heid\u00e4t haaskaksi ja h\u00e4vitykseksi, ja vihellykseksi ja ijankaikkiseksi autioksi;\n25:10 Ja tahdon heilt\u00e4 ottaa pois kaiken ilon ja riemun \u00e4\u00e4nen, ylj\u00e4n \u00e4\u00e4nen ja morsiamen \u00e4\u00e4nen, myllyn \u00e4\u00e4nen, ja kynttil\u00e4n valistuksen.\n25:11 Ett\u00e4 kaikki t\u00e4m\u00e4 maa pit\u00e4\u00e4 kylmill\u00e4 ja h\u00e4vitettyn\u00e4 oleman, ja n\u00e4m\u00e4t kansat pit\u00e4\u00e4 Babelin kuningasta palveleman seitsem\u00e4nkymment\u00e4 ajastaikaa.\n25:12 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 kuin ne seitsem\u00e4nkymment\u00e4 vuotta kuluneet ovat, niin min\u00e4 tahdon kostaa Babelin kuninkaalle ja t\u00e4lle kansalle, sanoo Herra, heid\u00e4n pahain tekoinsa t\u00e4hden, siihen my\u00f6s Kaldealaisten maalle, ja tehd\u00e4 sen ijankaikkiseksi autioksi.\n25:13 Ja n\u00e4in min\u00e4 tahdon antaa tulla t\u00e4m\u00e4n maan p\u00e4\u00e4lle kaikki minun sanani, jotka min\u00e4 olen puhunut h\u00e4nt\u00e4 vastaan, kaiken sen, mik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 Raamatussa on kirjoitettu, jonka Jeremia kaikille kansoille on ennustanut.\n25:14 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s palveleman, vaikka he voimallinen kansa ja valtiaat kuninkaat ovat. N\u00e4in tahdon min\u00e4 maksaa heille heid\u00e4n ansionsa j\u00e4lkeen ja heid\u00e4n k\u00e4ttens\u00e4 tekoin j\u00e4lkeen.\n25:15 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra, Israelin Jumala, minulle: ota t\u00e4m\u00e4 viinamalja minun k\u00e4dest\u00e4ni t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 vihaa, ja kaada sit\u00e4 kaikille kansoille, joiden tyk\u00f6 min\u00e4 sinun l\u00e4het\u00e4n.\n25:16 Ett\u00e4 se joisivat, horjuisivat ja hokariksi tulisivat miekan edess\u00e4, jonka min\u00e4 heid\u00e4n sekaansa tahdon l\u00e4hett\u00e4\u00e4.\n25:17 Ja min\u00e4 otin maljan Herran k\u00e4dest\u00e4, ja kaasin kaikille kansoille, joiden tyk\u00f6 Herra minun l\u00e4hetti:\n25:18 Jerusalemille, Juudan kaupungeille, h\u00e4nen kuninkaillensa ja p\u00e4\u00e4miehillens\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman pilkkana ja kirouksena, niinkuin t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on:\n25:19 Pharaolle, Egyptin kuninkaalle, palvelioinensa, ruhtinainensa ja kaikelle h\u00e4nen kansallensa,\n25:20 Kaikille maille etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, kaikille kuninkaille Utsin maalla, kaikille kuninkaille Philistealaisten maalla, Askalonin, Gatsan, Akaronin ja Asdodin j\u00e4\u00e4neiden kanssa,\n25:21 Edomilaisille, Moabilaisille ja Ammonin lapsille,\n25:22 Kaikille Tyron kuninkaille, kaikille Sidonin kuninkaille, luotoin kuninkaille sill\u00e4 puolen merta,\n25:23 Dedanille, Temalle, Busille ja kaikille maan \u00e4\u00e4riss\u00e4 asuvaisille,\n25:24 kaikille Arabian kuninkaille, kaikille kuninkaille l\u00e4nnen puolessa, jotka korvessa asuvat,\n25:25 Kaikille Simrin kuninkaille, kaikille kuninkaille Elamissa, kaikille kuninkaille Madaissa,\n25:26 Kaikille kuninkaille pohjoisessa, sek\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 ett\u00e4 kaukana toinen toisensa kanssa, ja kaikille valtakunnille maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jotka maan piirin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat; ja kuningas Sesakin pit\u00e4\u00e4 juoman n\u00e4iden j\u00e4lkeen.\n25:27 Ja sano heille: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: juokaat ja juopukaat, oksentakaat ja langetkaat, ja ette taida nousta miekan edess\u00e4, jonka min\u00e4 teid\u00e4n sekaanne l\u00e4hett\u00e4\u00e4 tahdon.\n25:28 Ja jollei he tahdo ottaa maljaa sinun k\u00e4dest\u00e4s ja juoda, niin sano heille: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaiketi juoman;\n25:29 Sill\u00e4 katso, siin\u00e4 kaupungissa, joka minun nimell\u00e4ni nimitetty on, rupeen min\u00e4 vaivaamaan; luuletteko ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 rankaisematta p\u00e4\u00e4sem\u00e4n? Ei teid\u00e4n pid\u00e4 rankaisematta p\u00e4\u00e4sem\u00e4n; sill\u00e4 min\u00e4 kutsun miekan kaikkein niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka maalla asuvat, sanoo Herra Zebaot.\n25:30 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ennustaman heille kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat, ja sanoman heille: Herra on kiljuva korkeudesta, ja antava kuulla \u00e4\u00e4nens\u00e4 pyh\u00e4st\u00e4 asunuinsiastansa, h\u00e4n on kaiketi kiljuva majastansa, h\u00e4n veisaa virren, niinkuin viinan sotkuja, kaikista maan asuvaisista,\n25:31 Jonka \u00e4\u00e4ni on kuuluva maan \u00e4\u00e4riin; sill\u00e4 Herra toimittaa pakanat oikeuden eteen, ja tahtoo tuomita kaiken lihan; jumalattomat antaa h\u00e4n miekan alle, sanoo Herra.\n25:32 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: katso, vaiva tulee kansasta kansaan, ja suuri ilma nousee maan sivusta.\n25:33 Niin pit\u00e4\u00e4 Herralta ly\u00f6tyj\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oleman yhdest\u00e4 maan \u00e4\u00e4rest\u00e4 niin toiseen asti; ei pid\u00e4 heit\u00e4 itkett\u00e4m\u00e4n eik\u00e4 korjattaman, eli haudattaman, vaan pit\u00e4\u00e4 oleman kedolla ja loaksi tuleman.\n25:34 Parkukaat nyt, te paimenet, huutakaat ja vieristelk\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne tuhassa, te lauman valtiaat; sill\u00e4 aika on tullut teit\u00e4 teurastaa ja hajoittaa, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 putooman rikki, niinkuin kallis astia.\n25:35 Ja ei paimenten pid\u00e4 taitaman paeta, ja lauman valtiaat ei pid\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n pois.\n25:36 Niin pit\u00e4\u00e4 paimenet surkiasti huutaman, ja lauman valtiaat surkutteleman, ett\u00e4 Herra on niin h\u00e4vitt\u00e4nyt heid\u00e4n laitumensa.\n25:37 Ja heid\u00e4n niittyns\u00e4, jotka niin kauniit olivat, ovat h\u00e4vitetyt Herran julmalta vihalta.\n25:38 H\u00e4n on hylj\u00e4nnyt majansa, niinkuin nuori jalopeura; ja heid\u00e4n maansa on niin h\u00e4vitetty h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4n vihalta ja h\u00e4nen julmalta vihaltansa.\n26:1 Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan, valtakunnan alussa tapahtui t\u00e4m\u00e4 sana Herralta ja sanoi:\n26:2 N\u00e4in sanoo Herra: seiso Herran huoneen kartanolla ja saarnaa kaikkein Juudan kaupunkien edess\u00e4, jotka t\u00e4nne tulevat rukoilemaan Herran huoneessa, kaikki ne sanat, jotka min\u00e4 sinulle k\u00e4skenyt olen, sanoakses heille; \u00e4l\u00e4 mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4 v\u00e4henn\u00e4:\n26:3 Jos he mit\u00e4maks taitavat kuulla ja k\u00e4\u00e4nty\u00e4 kukin pahasta menostansa, ett\u00e4 min\u00e4kin katuisin sit\u00e4 pahaa, jonka min\u00e4 heille ajattelin tehd\u00e4 heid\u00e4n pahan menonsa t\u00e4hden.\n26:4 Ja sano heille: n\u00e4in sanoo Herra: jos ette minua kuule, niin ett\u00e4 te vaellatte minun laissani, jonka min\u00e4 olen pannut teid\u00e4n eteenne,\n26:5 Ett\u00e4 te kuulette minun palveliaini, prophetain sanat, jotka min\u00e4 varhain ja usiasti teille l\u00e4hett\u00e4nyt olen, ja ette kuitenkaan tahtoneet kuulla;\n26:6 Niin tahdon min\u00e4 tehd\u00e4 t\u00e4lle huoneelle niinkuin Silolle, ja tahdon tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaupungin kaikille pakanaoille maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kiroukseksi.\n26:7 Kuin papit, prophetat ja kaikki kansa kuulivat Jeremian n\u00e4it\u00e4 sanoja puhuvan Herran huoneessa,\n26:8 Ja kuin Jeremia oli lopettanut puheensa, kaiken sen, mink\u00e4 Herra h\u00e4nen k\u00e4skenyt oli sanoa kaikelle kansalle, tarttuivat papit h\u00e4neen, ja prophetat ja kaikki kansa, ja sanoivat: sinun pit\u00e4\u00e4 kaiketi kuoleman.\n26:9 Miksi sin\u00e4 tohdit ennustaa Herran nimeen ja sanoa: niin pit\u00e4\u00e4 t\u00e4lle huoneelle tapahtuman kuin Silollekin, ja t\u00e4m\u00e4 kaupunki pit\u00e4\u00e4 niin kylmille tuleman, ettei siin\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4n asu? Ja kaikki kansa kokoontui Herran huoneessa Jeremiaa vastaan.\n26:10 Kuin Juudan ruhtinaat sen kuulivat, meniv\u00e4t he yl\u00f6s kuninkaan huoneesta Herran huoneesen, ja istuivat Herran uuden portin eteen.\n26:11 Ja papit ja prophetat puhuivat ruhtinasten ja kaiken kansan edess\u00e4 ja sanoivat: t\u00e4m\u00e4 mies on kuolemaan viallinen; sill\u00e4 h\u00e4n on ennustanut t\u00e4t\u00e4 kaupunkia vastaan, niinkuin te korvillanne kuulleet olette.\n26:12 Mutta Jeremia puhui kaikille ruhtinaille ja kaikelle kansalle, sanoen: Herra on minun l\u00e4hett\u00e4nyt kaikkia n\u00e4it\u00e4, joita te kuulleet olette, ennustamaan t\u00e4t\u00e4 huonetta ja t\u00e4t\u00e4 kaupunkia vastaan.\n26:13 Niin parantakaat nyt menonne ja olonne, ja kuulkaat Herran Jumalanne \u00e4\u00e4nt\u00e4; niin tahtoo my\u00f6s Herra katua sit\u00e4 pahaa, jonka h\u00e4n on puhunut teit\u00e4 vastaan.\n26:14 Mutta min\u00e4, katso, min\u00e4 olen teid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4nne: tehk\u00e4\u00e4t minun kanssani, niinkuin teille parhain kelpaa.\n26:15 Kuitenkin pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n t\u00e4ydellisesti tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 jos te minun tapatte, niin te tuotatte viattoman veren teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, ja t\u00e4m\u00e4n kaupungin ja h\u00e4nen asuvaistensa p\u00e4\u00e4lle; sill\u00e4 Herra on totisesti minun l\u00e4hett\u00e4nyt teid\u00e4n tyk\u00f6nne, puhumaan n\u00e4it\u00e4 kaikkia teid\u00e4n korvainne edess\u00e4.\n26:16 Silloin sanoivat ruhtinaat ja kaikki kansa papeille ja prophetaille: ei t\u00e4m\u00e4 mies ole viallinen kuolemaan; sill\u00e4 h\u00e4n on puhunut meille Herran Jumalamme nimeen.\n26:17 Ja muutamat maan vanhimmista nousivat, ja puhuivat kaikelle kansan joukolle ja sanoivat:\n26:18 Hiskian, Juudan kuninkaan, aikana oli yksi propheta, nimelt\u00e4 Miika, Maresasta; h\u00e4n puhui kaikelle Juudan kansalle ja sanoi: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: Zion pit\u00e4\u00e4 kynnett\u00e4m\u00e4n niinkuin pelto, ja Jerusalem pit\u00e4\u00e4 kiviraunioksi tuleman ja templin vuori mets\u00e4n kukkulaksi.\n26:19 Antoiko Hiskia, Juudan kuningas, ja koko Juudan kansa h\u00e4nen tappaa? eik\u00f6 he pelj\u00e4nneet Herraa ja rukoilleet Herran edess\u00e4? ja Herra katui sit\u00e4 pahaa, mink\u00e4 h\u00e4n oli puhunut heit\u00e4 vastaan; sent\u00e4hden me teemme aivan pahoin meid\u00e4n sielujamme vastaan.\n26:20 Oli my\u00f6s yksi mies, joka ennusti Herran nimeen, Uria, Semajan poika Kirjatjearimista; h\u00e4n ennusti t\u00e4t\u00e4 kaupunkia vastaan ja t\u00e4t\u00e4 maakuntaa vastaan, niinkuin Jeremiakin.\n26:21 Mutta kuin kuningas Jojakim ja kaikki h\u00e4nen voimallisensa ja valtamiehens\u00e4 kuulivat h\u00e4nen sanansa, tahtoi kuningas antaa h\u00e4nen tappaa. Kuin Uria ymm\u00e4rsi sen, pelk\u00e4si h\u00e4n ja pakeni ja meni Egyptiin.\n26:22 Mutta kuningas Jojakim l\u00e4hetti miehet Egyptiin, Elnatanin Akborin pojan, ja muita h\u00e4nen kanssansa, (jotka meniv\u00e4t) Egyptiin.\n26:23 Ja ne toivat Urian Egyptist\u00e4 ja veiv\u00e4t kuningas Jojakimin eteen, ja h\u00e4n antoi h\u00e4nen tappaa miekalla, ja heitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen ruumiinsa yhteisen kansan hautoihin.\n26:24 Kuitenkin oli Ahikamin, Saphanin pojan k\u00e4si Jeremian kanssa, ettei h\u00e4n tullut kansan k\u00e4siin tapettaa.\n27:1 Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan, valtakunnan alussa tapahtui t\u00e4m\u00e4 sana Herralta Jeremialle ja sanoi:\n27:2 N\u00e4in sanoo Herra minulle: tee sinulles siteet ja pane kaulaas,\n27:3 Ja l\u00e4het\u00e4 ne Edomin kuninkaalle, Moabin kuninkaalle, Ammonin lasten kuninkaalle, Tyron kuninkaalle ja Sidonin kuninkaalle, niiden sanansaattajain kanssa, jotka olivat tulleet Zedekian, Juudan kuninkaan, tyk\u00f6 Jerusalemiin,\n27:4 Ja k\u00e4ske, ett\u00e4 he sanovat herroillensa: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n sanoman herroillenne:\n27:5 Min\u00e4 olen tehnyt maan, ja ihmisen, ja el\u00e4imet, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat, suurella voimallani ja ojennetulla k\u00e4sivarrellani, ja annan sen kelle min\u00e4 tahdon.\n27:6 Mutta nyt olen min\u00e4 antanut kaikki n\u00e4m\u00e4t maakunnat palveliani Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, k\u00e4teen, ja olen my\u00f6s antanut h\u00e4nelle pedot maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, palvelemaan h\u00e4nt\u00e4.\n27:7 Ja kaikki kansat pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 palveleman, h\u00e4nen poikaansa ja h\u00e4nen poikansa poikaa, siihenasti kuin h\u00e4nenkin maansa aika tulee; sill\u00e4 monta kansaa ja suuret kuninkaat pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 palveleman.\n27:8 Vaan sen kansan ja valtakunnan, joka ei tahdo palvella Babelin kuningasta Nebukadnetsaria, eik\u00e4 anna niskaansa Babelin kuninkaan ikeen alle, tahdon min\u00e4 kurittaa miekalla, n\u00e4l\u00e4ll\u00e4 ja rutolla, sanoo Herra, siihenasti ett\u00e4 min\u00e4 hukutan heid\u00e4t h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 kautta.\n27:9 Sent\u00e4hden \u00e4lk\u00e4\u00e4t kuulko prophetaitanne, ennustajianne, unianne, tiet\u00e4ji\u00e4nne ja noitianne, jotka teille sanovat: ei teid\u00e4n pid\u00e4 palveleman Babelin kuningasta.\n27:10 Sill\u00e4 he ennustavat teille valhetta, saattaaksensa teit\u00e4 kauvas teid\u00e4n maastanne; ja min\u00e4 ajan silloin teit\u00e4 ulos, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hukkuman.\n27:11 Sill\u00e4 kuka kansa kumartaa kaulansa Babelin kuninkaan ikeen alle ja palvelee h\u00e4nt\u00e4, sen tahdon min\u00e4 antaa olla maassansa, ett\u00e4 he sit\u00e4 saavat nautita ja siin\u00e4 asua, sanoo Herra.\n27:12 Ja min\u00e4 puhuin kaikki n\u00e4m\u00e4t Zedekialle, Juudan kuninkaalle, ja sanoin: kumartakaat kaulanne Babelin kuninkaan ikeen alle, ja palvelkaat h\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4nen kansaansa, niin te saatte el\u00e4\u00e4.\n27:13 Miksi te tahdotte kuolla, sin\u00e4 ja sinun kansas miekalla, n\u00e4l\u00e4ll\u00e4 ja rutolla? niinkuin Herra on siit\u00e4 kansasta sanonut, joka ei Babelin kuningasta palvella tahdo.\n27:14 Sent\u00e4hden \u00e4lk\u00e4\u00e4t kuulko prophetainne sanoja, jotka teille sanovat: ei teid\u00e4n pid\u00e4 Babelin kuningasta palveleman; sill\u00e4 he ennustavat teille valhetta.\n27:15 Sill\u00e4 en min\u00e4 ole heit\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt, sanoo Herra; vaan he ennustavat valhetta minun nimeeni, ett\u00e4 min\u00e4 ajaisin teit\u00e4 ulos, ja te hukkuisitte ynn\u00e4 prophetain kanssa, jotka teille ennustavat.\n27:16 Ja papeille ja kaikelle t\u00e4lle kansalle puhuin min\u00e4 ja sanoin: n\u00e4in sanoo Herra: \u00e4lk\u00e4\u00e4t kuulko prophetainne sanoja, jotka teille ennustavat ja sanovat: katso, Herran huoneen astiat tulevat nyt kohta j\u00e4lleen Babelista; sill\u00e4 he ennustavat teille valhetta.\n27:17 \u00c4lk\u00e4\u00e4t heit\u00e4 kuulko, vaan palvelkaat Babelin kuningasta, niin te saatte el\u00e4\u00e4. Miksi pit\u00e4is t\u00e4m\u00e4n kaupungin kylmille tuleman?\n27:18 Jos he ovat prophetat, ja jos heill\u00e4 on Herran sana, niin rukoilkaat nyt Herralta Zebaotilta, ettei j\u00e4\u00e4neet astiat Herran huoneessa ja Juudan kuninkaan huoneessa, ja Jerusalemissa my\u00f6s viet\u00e4isi Babeliin.\n27:19 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Zebaot patsaista, ja merest\u00e4, ja istuimista, ja astioista, jotka viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kaupunkiin j\u00e4\u00e4neet ovat,\n27:20 Joita Nebukadnetsar, Babelin kuningas ei ottanut pois, kuin h\u00e4n vei pois Juudan kuninkaan Jekonian Jojakimin pojan Jerusalemista Babeliin, ja kaikki Juudan ja Jerusalemin valtamiehet:\n27:21 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, niist\u00e4 astioista, jotka viel\u00e4 j\u00e4\u00e4neet ovat Herran huoneesen, ja kuninkaan huoneesen, ja Jerusalemiin:\n27:22 Ne pit\u00e4\u00e4 Babeliin viet\u00e4m\u00e4n ja siell\u00e4 pysym\u00e4n siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ett\u00e4 min\u00e4 etsin heit\u00e4, sanoo Herra, ja annan heid\u00e4n viet\u00e4\u00e4 yl\u00f6s ja taas tuotaa t\u00e4h\u00e4n paikkaan siallensa.\n28:1 Ja tapahtui sin\u00e4 vuotena, Zedekian Juudan kuninkaan valtakunnan alussa, viidenten\u00e4 kuukautena nelj\u00e4nnell\u00e4 vuodella, ett\u00e4 Hanania Assurin poika, Gibeonin propheta, puhui minulle Herran huoneessa, pappein ja kaiken kansan edess\u00e4, ja sanoi:\n28:2 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, sanoen: min\u00e4 olen taittanut rikki Babelin kuninkaan ikeen,\n28:3 Ja ennenkuin kaksi ajastaikaa kuluu, tahdon min\u00e4 antaa tulla j\u00e4lleen t\u00e4h\u00e4n siaan kaikki Herran huoneen astiat, jotka Nebukadnetsar, Babelin kuningas, t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ottanut ja Babeliin vienyt on.\n28:4 Viel\u00e4 sitte tahdon min\u00e4 my\u00f6s Jekonian Jojakimin pojan, Juudan kuninkaan, ja kaikki Juudan vangit, jotka Babeliin viedyt ovat, antaa tulla t\u00e4h\u00e4n siaan j\u00e4lleen, sanoo Herra; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon taittaa rikki Babelin kuninkaan ikeen.\n28:5 Niin propheta Jeremia sanoi propheta Hananialle, pappein ja kaiken joukon l\u00e4sn\u00e4 ollessa, jotka seisoivat Herran huoneessa,\n28:6 Ja propheta Jeremia sanoi: Amen. Herra tehk\u00f6\u00f6n niin! Herra vahvistakoon sinun sanas, jonka ennustanut olet, ett\u00e4 h\u00e4n antais Herran huoneen astiat ja kaikki vangit tulla t\u00e4h\u00e4n paikkaan j\u00e4llens\u00e4.\n28:7 Mutta kuule kuitenkin t\u00e4t\u00e4 sanaa, jonka min\u00e4 puhun sinun korvais ja kaiken kansan korvain edess\u00e4 puhun:\n28:8 Ne prophetat, jotka minun edell\u00e4ni ja sinun edell\u00e4s vanhasta olleet ovat, he ovat ennustaneet monta maakuntaa ja suuria valtakuntia vastaan sotaa, onnettomuutta ja ruttoa.\n28:9 Mutta kuin propheta ennustaa rauhaa, niin tunnetaan, kuin h\u00e4nen sanansa t\u00e4ytetyksi tulee, ett\u00e4 Herra h\u00e4nen totisesti on l\u00e4hett\u00e4nyt.\n28:10 Niin propheta Hanania otti ikeen propheta Jeremian kaulasta ja taitti sen rikki.\n28:11 Ja Hanania sanoi kaiken kansan edess\u00e4: n\u00e4in sanoo Herra: niin tahdon min\u00e4 my\u00f6s taittaa rikki Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, ikeen kaikkein kansain kaulasta, ennenkuin kaksi ajastaikaa kuluneet ovat. Ja propheta Jeremia meni pois omaa tiet\u00e4ns\u00e4.\n28:12 Mutta Herran sana tapahtui Jeremialle, sittenkuin propheta Hanania oli rikkonut ikeen propheta Jeremian kaulasta, ja sanoi:\n28:13 Mene ja sano Hananialle: n\u00e4in sanoo Herra: sin\u00e4 olet taittanut rikki puu-ikeen, niin tee nyt rauta-ijes sen siaan.\n28:14 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Zebaot Israelin Jumala: min\u00e4 olen ripustanut rauta-ikeen kaikkien n\u00e4iden kansain kaulaan, palvelemaan Nebukadnetsaria, Babelin kuningasta, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 palveleman h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen my\u00f6s antanut h\u00e4nelle pedot kedolta.\n28:15 Ja propheta Jeremia sanoi propheta Hananialle: kuule nyt Hanania, ei Herra ole sinua l\u00e4hett\u00e4nyt, ja sin\u00e4 olet tehnyt, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kansa luottaa valheesen.\n28:16 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: katso, min\u00e4 tahdon ottaa sinun pois maasta; t\u00e4n\u00e4 vuonna pit\u00e4\u00e4 sinun kuoleman, sill\u00e4 sin\u00e4 olet puheellas k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt heid\u00e4t Herrasta pois.\n28:17 Ja niin propheta Hanania kuoli sin\u00e4 vuonna, seitsem\u00e4nnell\u00e4 kuukaudella.\n29:1 N\u00e4m\u00e4t ovat kirjoituksen sanat, jotka Jeremia propheta l\u00e4hetti Jerusalemista j\u00e4\u00e4neille vanhimmille, jotka olivat viedyt pois, ja papeille, ja prophetaille ja kaikelle kansalle, jotka Nebukadnetsar oli vienyt Jerusalemista Babeliin,\n29:2 Sittekuin kuningas Jekonia ja kuningatar, kamaripalveliat, ja Juudan ja Jerusalemin p\u00e4\u00e4miehet sek\u00e4 puusepp\u00e4in ja sepp\u00e4in kanssa olivat pois Jerusalemista,\n29:3 Elasan Saphanin pojan ja Gemarjan Hilkian pojan kautta, jotka Juudan kuningas Zedekia l\u00e4hetti Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, tyk\u00f6 Babeliin; sanoen:\n29:4 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, kaikille vangeille, jotka min\u00e4 olen antanut vied\u00e4 pois Jerusalemista Babeliin:\n29:5 Rakentakaat huoneita, joissa te taidatte asua, istuttakaat puutarhoja, joissa te saisitte sy\u00f6d\u00e4 hedelmi\u00e4.\n29:6 Naikaat em\u00e4nti\u00e4, ja siitt\u00e4k\u00e4\u00e4t poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4, ja antakaat pojillenne em\u00e4nti\u00e4, ja naittakaat tytt\u00e4renne miehille, ett\u00e4 he synnytt\u00e4isiv\u00e4t poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4; enent\u00e4k\u00e4\u00e4t itsi\u00e4nne siell\u00e4, ettette v\u00e4henisi.\n29:7 Katsokaat sen kaupungin parasta, johonka min\u00e4 olen teit\u00e4 antanut viet\u00e4\u00e4, ja rukoilkaat sen edest\u00e4 Herraa; sill\u00e4 kuin se menestyy, niin my\u00f6s te menestytte.\n29:8 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: \u00e4lk\u00e4\u00e4t antako prophetainne, jotka teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ovat, ja tiet\u00e4j\u00e4nne pett\u00e4\u00e4 teit\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t totelko unianne, joita te unissanne n\u00e4ette.\n29:9 Sill\u00e4 he ennustavat teille valhetta minun nimeeni: en min\u00e4 ole heit\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt, sanoo Herra.\n29:10 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: kuin Babelissa seitsem\u00e4nkymment\u00e4 vuotta ovat kuluneet, niin min\u00e4 tahdon etsi\u00e4 teit\u00e4, ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 armollisen sanani teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, niin ett\u00e4 min\u00e4 tahdon antaa teid\u00e4n tulla t\u00e4h\u00e4n paikkaan j\u00e4llens\u00e4.\n29:11 Sill\u00e4 min\u00e4 kyll\u00e4 tied\u00e4n, mitk\u00e4 teist\u00e4 minun ajatukseni ovat, sanoo Herra: rauhan ja ei murheen ajatukset; ett\u00e4 min\u00e4 olen antava teille sen lopun, jonka te toivotte.\n29:12 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minua rukoileman, k\u00e4ym\u00e4n ja anoman minulta, ja min\u00e4 kuulen teit\u00e4.\n29:13 Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 etsim\u00e4n minua ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n minun: sill\u00e4 jos te etsitte minua kaikesta syd\u00e4mest\u00e4nne,\n29:14 Niin min\u00e4 tahdon antaa itseni l\u00f6yt\u00e4\u00e4 teilt\u00e4, sanoo Herra, ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 teid\u00e4n vankiutenne, ja koota teid\u00e4n kaikesta kansasta ja kaikista paikoista, joihin min\u00e4 teid\u00e4t ajanut olin, sanoo Herra; ja tahdon antaa teid\u00e4n tulla j\u00e4llens\u00e4 t\u00e4h\u00e4n paikkaan, josta min\u00e4 olen antanut vied\u00e4 teit\u00e4 pois.\n29:15 Mutta jos te ajattelette: Herra on her\u00e4tt\u00e4nyt meille prophetaita Babelissa;\n29:16 Niin sanoo Herra n\u00e4in siit\u00e4 kuninkaasta, joka istuu Davidin istuimella, ja kaikesta kansasta, joka t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa asuu, teid\u00e4n veljist\u00e4nne, jotka ei teid\u00e4n kanssanne l\u00e4hteneet vankiuteen,\n29:17 N\u00e4in tosin sanoo Herra Zebaot: katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n heid\u00e4n sekaansa miekan, n\u00e4l\u00e4n ja ruton, ja teen heille niinkuin pahoille fikunoille, joita ei sy\u00f6d\u00e4 taideta, ett\u00e4 ne niin pahat ovat.\n29:18 Ja vainoon heit\u00e4 miekalla, n\u00e4l\u00e4ll\u00e4 ja rutolla, ja panen heid\u00e4t kulkiaksi kaikissa valtakunnissa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman kiroukseksi, ihmeeksi, h\u00e4v\u00e4istykseksi ja pilkaksi kaikkein kansain seassa, kuhunka min\u00e4 heid\u00e4t ajava olen;\n29:19 Ettei he kuulleet minun sanojani, sanoo Herra, joita min\u00e4 varhain minun palveliaini prophetain kanssa heille l\u00e4hett\u00e4nyt olen; mutta ette tahtoneet kuulla, sanoo Herra.\n29:20 Mutta te kaikki, jotka vangittuina olette viedyt pois, jotka min\u00e4 olen Jerusalemista antanut menn\u00e4 Babeliin, kuulkaat Herran sanaa:\n29:21 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, Ahabia Kolajan poikaa ja Zedekiaa Maasejan poikaa vastaan, jotka teille minun nimeeni valhetta ennustavat: katso, min\u00e4 annan heid\u00e4t Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, k\u00e4siin, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 antaman heit\u00e4 ly\u00f6d\u00e4 teid\u00e4n silm\u00e4inne edess\u00e4.\n29:22 Ja heit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sadateltaman kaikkein Juudan vankein seassa, jotka ovat Babelissa, ja sanottaman: Herra tehk\u00f6\u00f6n sinulle niinkuin Zedekialle ja Ahabille, jotka Babelin kuningas antoi tulessa paistaa:\n29:23 Ett\u00e4 he tekiv\u00e4t hulluuden Israelissa, ja makasivat muiden em\u00e4nti\u00e4, ja saarnasivat valhetta minun nimeeni, jota en min\u00e4 ollut heille k\u00e4skenyt. Ja min\u00e4 sen tied\u00e4n ja todistan, sanoo Herra.\n29:24 Ja Semajaa vastaan Nehalamista pit\u00e4\u00e4 sinun puhuman, sanoen:\n29:25 N\u00e4in puhuu Herra Zebaot, Israelin Jumala, sanoen: ett\u00e4 sin\u00e4 sinun nimell\u00e4s olet l\u00e4hett\u00e4nyt kirjoituksen kaikelle kansalle, joka on Jerusalemissa, ja papille Zephanialle Maasejan pojalle, ja kaikille papeille, ja sanonut:\n29:26 Herra on asettanut sinun papiksi, papin Jehojadan siaan, olemaan esimiehet Herran huoneessa, ylitse kaikkein mielipuolten ennustajain, panemaan heit\u00e4 vankiuteen ja jalkapuuhun.\n29:27 Miksi et sin\u00e4 siis nuhtele Jeremiaa Anatotista, joka teille ennustaa?\n29:28 Sill\u00e4 h\u00e4n on l\u00e4hett\u00e4nyt meid\u00e4n tyk\u00f6mme Babeliin, ja antanut meille sanoa: viel\u00e4 nyt pit\u00e4\u00e4 oleman aikaa, rakentakaat huoneita ja asukaat niiss\u00e4, ja istuttakaat puutarhoja, sy\u00f6d\u00e4ksenne niist\u00e4 hedelmi\u00e4.\n29:29 Ja kuin pappi Zephania oli lukenut sen kirjoituksen Jeremian prophetan kuullen,\n29:30 Niin tapahtui Herran sana Jeremialle ja sanoi:\n29:31 L\u00e4het\u00e4 kaikkein vankein tyk\u00f6 ja anna heille sanoa: n\u00e4in sanoo Herra Semajaa vastaan Nehalamista: ett\u00e4 Semaja ennustaa teille, ja en kuitenkaan min\u00e4 ole h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt, ja on tehnyt, ett\u00e4 te luotatte valheesen,\n29:32 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: katso, min\u00e4 tahdon kostaa Semajalle Nehalamista ja h\u00e4nen siemenellens\u00e4, niin ettei yhdenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 h\u00e4nen omistansa pysym\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kansan seassa, eik\u00e4 pid\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, jonka min\u00e4 tahdon tehd\u00e4 kansalleni, sanoo Herra; sill\u00e4 h\u00e4n on puheellansa k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt heid\u00e4t pois Herrasta.\n30:1 T\u00e4m\u00e4 on se sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, sanoen:\n30:2 N\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala, sanoen: kirjoita itselles kirjaan kaikki ne sanat, jotka min\u00e4 puhun sinulle.\n30:3 Sill\u00e4 katso, se aika tulee, sanoo Herra, ett\u00e4 min\u00e4 tahdon k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kansani vankiuden, sek\u00e4 Israelin ett\u00e4 Juudan, sanoo Herra, ja annan heid\u00e4n tulla j\u00e4lleen siihen maahan, jonka min\u00e4 heid\u00e4n isillens\u00e4 antanut olen, ett\u00e4 he sen omistaman pit\u00e4\u00e4.\n30:4 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat ne sanat, jotka Herra puhui Israelista ja Juudasta.\n30:5 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: me kuulemme pelvon \u00e4\u00e4nen, siell\u00e4 on sula pelko ja ei yht\u00e4\u00e4n rauhaa.\n30:6 Kysyk\u00e4\u00e4t nyt ja katsokaat, taitaako miehenpuoli synnytt\u00e4\u00e4? Kuinkasta siis min\u00e4 n\u00e4en kaikkein miesten k\u00e4det lanteissansa niinkuin lapsensynnytt\u00e4j\u00e4n, ja ett\u00e4 kaikki kasvot ovat niin valjut?\n30:7 Voi! se on suuri p\u00e4iv\u00e4, ja ei ole senkaltaista ollut; ja murheen aika on Jakobissa, kuitenkin pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 siit\u00e4 autettaman.\n30:8 Mutta sen pit\u00e4\u00e4 tapahtuman siihen aikaan, sanoo Herra Zebaot, ett\u00e4 min\u00e4 taitan h\u00e4nen ikeens\u00e4 rikki kaulastas, ja rep\u00e4isen sinun sitees, niin ettei heid\u00e4n en\u00e4\u00e4n siell\u00e4 pid\u00e4 muukalaisia palveleman;\n30:9 Vaan heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 palveleman Herraa Jumalaansa ja Davidia kuningastansa, jonka min\u00e4 heille her\u00e4tt\u00e4nyt olen.\n30:10 Sent\u00e4hden \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 palveliani Jakob, sanoo Herra, ja Israel \u00e4l\u00e4 h\u00e4mm\u00e4sty! sill\u00e4 katso, min\u00e4 tahdon auttaa sinua kaukaa, ja sinun siement\u00e4s vankiutensa maasta, niin ett\u00e4 Jakobin pit\u00e4\u00e4 tuleman j\u00e4llens\u00e4, el\u00e4m\u00e4n rauhassa ja oleman hyv\u00e4ss\u00e4 levossa, ja ei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pelj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n.\n30:11 Sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun tyk\u00f6n\u00e4s, sanoo Herra, auttamassa sinua; ja teloitan kaikki pakanat, joihin min\u00e4 olen sinut hajoittanut; mutta en min\u00e4 sinua lopeta, vaan tahdon sinua kurittaa kohtuudella, ja en tahdo sinua per\u00e4ti viattomana pit\u00e4\u00e4.\n30:12 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: sinun haavas on kuoleman haava, ja sinun kipus juuri paha.\n30:13 Ei toimita kenk\u00e4\u00e4n sinun asias sortajaa vastaan; ei kenk\u00e4\u00e4n taida sinua parantaa.\n30:14 Kaikki sinun rakastajas unhottavat sinun, ja ei kysy sinua; sill\u00e4 min\u00e4 olen ly\u00f6nyt sinua, niinkuin vihollista armottomalla kurituksella, suurten pahaintekois t\u00e4hden ja raskasten synteis t\u00e4hden.\n30:15 Mit\u00e4s huudat haavais t\u00e4hden ja suuresta kivustas? Min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4n tehnyt sinulle suurten pahaintekois ja raskasten synteis t\u00e4hden.\n30:16 Sent\u00e4hden kaikki, jotka sinua ovat sy\u00f6neet, heit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 taas sy\u00f6t\u00e4m\u00e4n, ja kaikki sinun vihollises pit\u00e4\u00e4 vangiksi tuleman; jotka sinua ovat ry\u00f6st\u00e4neet, pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen ry\u00f6stett\u00e4m\u00e4n, ja kaikki ne, jotka sinun ovat ry\u00f6v\u00e4nneet, tahdon min\u00e4 saaliiksi antaa.\n30:17 Mutta sinun min\u00e4 j\u00e4lleen parannan, ja teen terveeksi haavas, sanoo Herra, sill\u00e4 he ovat sinun kutsuneet ulosajetuksi ja Zionin siksi, jota ei kenk\u00e4\u00e4n kysy.\n30:18 N\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4n Jakobin majan vankiuden, ja armahdan h\u00e4nen asumistansa; ja kaupunki pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen m\u00e4elle rakennettaman, ja kirkon pit\u00e4\u00e4 oleman entisell\u00e4 muodollansa.\n30:19 Ja kiitoksen ja riemun \u00e4\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 kuuluman; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon heit\u00e4 enent\u00e4\u00e4 ja en v\u00e4hent\u00e4\u00e4, min\u00e4 tahdon heit\u00e4 kunnioittaa, ja ei heid\u00e4n pid\u00e4 huonoksi tuleman.\n30:20 H\u00e4nen poikansa pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin ennenkin, ja h\u00e4nen yhteinen kansansa pit\u00e4\u00e4 menestym\u00e4n minun edess\u00e4ni; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon rangaista kaikki ne, jotka heit\u00e4 vaivaavat.\n30:21 Ja h\u00e4nen ruhtinaansa pit\u00e4\u00e4 itse h\u00e4nest\u00e4 syntym\u00e4n, ja h\u00e4nen hallitsiansa tuleman itse h\u00e4nest\u00e4. Ja min\u00e4 tahdon antaa h\u00e4nen l\u00e4hesty\u00e4 ja tulla minun eteeni; sill\u00e4 kuka on se, joka minua niin syd\u00e4mellisesti l\u00e4hestyy? sanoo Herra.\n30:22 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman minun kansani, ja min\u00e4 olen teid\u00e4n Jumalanne.\n30:23 Katso, Herran ilma on tuleva julmuudella, kauhia rajuilma on lankeeva jumalattomain p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle.\n30:24 Herran julma viha ei ole taukoava, siihenasti kuin h\u00e4n tekee ja toimittaa, mit\u00e4 h\u00e4nen mieless\u00e4ns\u00e4 on. Viimein pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n sen kyll\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n.\n31:1 Sill\u00e4 ajalla, sanoo Herra, tahdon min\u00e4 kaikkein Israelin sukukuntain Jumala olla; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun kansani oleman.\n31:2 N\u00e4in sanoo Herra: se kansa, joka miekalta j\u00e4i, on armon korvessa l\u00f6yt\u00e4nyt siin\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 ahkeroitsin saattaa Israelin lepoon.\n31:3 Herra ilmestyy minulle kaukaa: min\u00e4 olen ijankaikkisella rakkaudella sinua rakastanut, sent\u00e4hden olen min\u00e4 vet\u00e4nyt sinua puoleeni sulasta armosta.\n31:4 Min\u00e4 tahdon rakentaa sinua j\u00e4lleen, ja sinun, neitsy Israel, pit\u00e4\u00e4 rakennetuksi tuleman. Sinun pit\u00e4\u00e4 kaunistetuksi tuleman sinun kanteleillas, ja menem\u00e4n niiden kanssa, jotka ilossa hypp\u00e4\u00e4v\u00e4t.\n31:5 Sinun pit\u00e4\u00e4 taas istuttaman viinapuita Samarian vuorilla, istuttaman ja nautitseman.\n31:6 Sill\u00e4 viel\u00e4 on se aika tuleva, ett\u00e4 vartiat pit\u00e4\u00e4 Ephraimin vuorella huutaman: nouskaat, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme yl\u00f6s Zioniin, Herran meid\u00e4n Jumalamme tyk\u00f6.\n31:7 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: huutakaat Jakobista ilolla, ja ihastukaat pakanain p\u00e4\u00e4n t\u00e4hden: huutakaat korkiasti, ylist\u00e4k\u00e4\u00e4t ja sanokaat: Herra, auta kansaas, Israelin j\u00e4\u00e4neit\u00e4.\n31:8 Katso, min\u00e4 tahdon antaa heid\u00e4n tulla pohjoisesta maakunnasta, ja tahdon heit\u00e4 koota maan \u00e4\u00e4rist\u00e4, sokiat, rammat, raskaat, synnytt\u00e4v\u00e4iset yhdess\u00e4; niin ett\u00e4 heid\u00e4n t\u00e4nne suuressa joukossa pit\u00e4\u00e4 tuleman j\u00e4llens\u00e4.\n31:9 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 itkien ja rukoillen tuleman, niin min\u00e4 heit\u00e4 johdatan. Min\u00e4 tahdon heit\u00e4 johdattaa vesiojain reunalla tasaista tiet\u00e4, ettei he loukkaisi itse\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 olen Israelin is\u00e4, ja Ephraim on minun esikoiseni.\n31:10 Kuulkaat pakanat,Herran sanaa, ja julistakaat kaukana luodoissa, ja sanokaat: joka Israelin hajoitti, se kokoo h\u00e4nen j\u00e4lleen, ja on h\u00e4nt\u00e4 vartioitva niinkuin paimen laumaansa.\n31:11 Sill\u00e4 Herra on lunastava Jaakobin, ja on pelastava h\u00e4nt\u00e4 sen k\u00e4dest\u00e4, joka h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mpi on.\n31:12 He tulevat ja Zionin korkeudella veisaavat, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 joukolla Herran lahjain tyk\u00f6 tuleman, jyv\u00e4in, viinan, \u00f6ljyn, karitsain ja vasikkain tyk\u00f6; niin ett\u00e4 heid\u00e4n sielunsa pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin kastettu yrttitarha, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 surullinen oleman.\n31:13 Silloin pit\u00e4\u00e4 neitseet hypyss\u00e4 iloiset oleman, siihen my\u00f6s nuoret miehet ynn\u00e4 vanhain kanssa; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon heid\u00e4n murheensa iloksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4, ja lohduttaa heit\u00e4, ja ilahutan heit\u00e4 murheestansa.\n31:14 Ja min\u00e4 tahdon pappien syd\u00e4met ilolla t\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ja minun kansani pit\u00e4\u00e4 minun lahjastani ravittaman, sanoo Herra.\n31:15 N\u00e4in sanoo Herra: Raamasta kuuluu parkuvaisten \u00e4\u00e4ni ja katkera itku; Raakel itkee lapsiansa, ja ei tahdo itsi\u00e4ns\u00e4 lohdutettaa lastensa t\u00e4hden, ettei he ole.\n31:16 N\u00e4in Herra sanoo n\u00e4in: lakaa parkumasta ja itkem\u00e4st\u00e4, ja pyyhi silmist\u00e4s kyyneleet; sill\u00e4 sinun ty\u00f6ll\u00e4s pit\u00e4\u00e4 palkka oleman, sanoo Herra, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 palajaman vihollisten maasta.\n31:17 Ja sinun j\u00e4lkeentulevaisillas pit\u00e4\u00e4 toivo oleman, sanoo Herra; sill\u00e4 sinun lapses pit\u00e4\u00e4 tuleman maallensa j\u00e4lleen.\n31:18 Kyll\u00e4 min\u00e4 olen kuullut, kuinka Ephraim valittaa: sin\u00e4 olet minua kurittanut minua, ja min\u00e4 olen my\u00f6s kuritettu, niinkuin hillim\u00e4t\u00f6in vasikka. Palauta minua, niin min\u00e4 palajan, sill\u00e4 sin\u00e4, Herra, olet minun Jumalani.\n31:19 Koska min\u00e4 palautettiin, niin min\u00e4 kaduin; sill\u00e4 sittekuin min\u00e4 taitavaksi tulin, niin min\u00e4 l\u00f6in lanteitani. Min\u00e4 olin h\u00e4v\u00e4isty ja h\u00e4peen my\u00f6s, sill\u00e4 minun t\u00e4ytyy k\u00e4rsi\u00e4 nuoruuteni pilkkaa.\n31:20 Eik\u00f6 Ephraim ole rakas poikani ja ihana lapseni? Sill\u00e4 min\u00e4 kyll\u00e4 hyvin muistan, mit\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nelle puhunut olen; sent\u00e4hden minun syd\u00e4meni halkee laupiudesta h\u00e4nen kohtaansa, ett\u00e4 min\u00e4 kaiketi armahdan h\u00e4nt\u00e4, sanoo Herra.\n31:21 Pane sinulles muistomerkit, ja aseta sinulles murheenmuisto, ja kohenna syd\u00e4mes oikialle tielle, jota sinun vaeltaman pit\u00e4\u00e4. Palaja, neitsy Israel, palaja n\u00e4iden sinun kaupunkeis tyk\u00f6.\n31:22 Kuinka kauvan sin\u00e4 tahdot eksyksiss\u00e4 k\u00e4yd\u00e4, sin\u00e4 vastahakoinen tyt\u00e4r? Sill\u00e4 Herra on jotakin uutta maalla luova, vaimon pit\u00e4\u00e4 miest\u00e4 piiritt\u00e4m\u00e4n.\n31:23 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: Viel\u00e4 t\u00e4m sana sanotaan Juudan maassa ja h\u00e4nen kaupungeissansa, kun min\u00e4 heid\u00e4n vankiutensa k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4 olen: Herra siunatkoon sinua, sin\u00e4 vanhurskauden asumus, sin\u00e4 pyh\u00e4 vuori.\n31:24 Ja Juuda ynn\u00e4 kaikkein h\u00e4nen kaupunkeinsa kanssa pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 asuman, niin my\u00f6s peltomiehet, ja jotka laumansa kanssa vaeltavat.\n31:25 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon v\u00e4syneen sielut virvoittaa, ja murheelliset sielut ravita.\n31:26 Sent\u00e4hden min\u00e4 her\u00e4sin ja katselin, jossa min\u00e4 olin makiasti maannut.\n31:27 Katso, aika tulee, sanoo Herra, ett\u00e4 min\u00e4 tahdon Israelin huoneen ja Juudan huoneen kylv\u00e4\u00e4 ihmisen siemenell\u00e4 ja karjan siemenell\u00e4.\n31:28 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 niinkuin min\u00e4 olin valpas heit\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, repim\u00e4\u00e4n, raatelemaan, kadottamaan ja rankaisemaan: niin min\u00e4 my\u00f6s tahdon valpas olla heit\u00e4 rakentamaan ja istuttamaan, sanoo Herra.\n31:29 Ei silloin en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 sanottaman: is\u00e4t ovat happamia viinamarjoja sy\u00f6neet, ja lasten hampaat ovat huoltuneet.\n31:30 Vaan jokaisen pit\u00e4\u00e4 pahan tekonsa t\u00e4hden kuoleman, ja kuka ihminen sy\u00f6 happamia viinamrjoja, h\u00e4nen hampaansa pit\u00e4\u00e4 huoltuman.\n31:31 Katso, se aika tulee, sanoo Herra, ett\u00e4 min\u00e4 teen uuden liiton Israelin huoneen kanssa ja Juudan huoneen kanssa.\n31:32 En senkaltaista kuin entinen liitto oli, jonka min\u00e4 heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 kanssa tein, kun min\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4teens\u00e4 rupesin, heit\u00e4 Egyptin maalta johdattaakseni; jota liittoa ei he pit\u00e4neet, ja min\u00e4 vallitsin heit\u00e4, sanoo Herra.\n31:33 Mutta t\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 se liitto oleman, jonka min\u00e4 Israelin huoneen kanssa teen t\u00e4m\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4, sanoo Herra: min\u00e4 tahdon minun lakini antaa heid\u00e4n syd\u00e4meens\u00e4 ja sen ehid\u00e4n mieliins\u00e4 kirjoittaa; ja min\u00e4 tahdon olla heid\u00e4n Jumalansa, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun kansani oleman.\n31:34 Ja ei pid\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 opettaman, eik\u00e4 veli velje\u00e4ns\u00e4, ja sanoman: tunne Herraa; sill\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaikkein minun tunteman, sek\u00e4 pienten ett\u00e4 suurten, sanoo Herra; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon hed\u00e4n pahat tekonsa antaa anteeksi, ja en ikin\u00e4 en\u00e4\u00e4n muista heid\u00e4n syntej\u00e4ns\u00e4.\n31:35 N\u00e4in sanoo Herra, joka auringon antaa p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 valkeudeksi, kuun ja t\u00e4htien j\u00e4rjestyksen y\u00f6ll\u00e4 valkeudeksi: joka meren liikuttaa, ett\u00e4 h\u00e4nen aaltonsa pauhaavat, Herra Zebaot on h\u00e4nen nimens\u00e4:\n31:36 Kun senkaltaiset s\u00e4\u00e4dyt minun edest\u00e4ni hukkuvat, sanoo Herra,silloin my\u00f6s Israelin siemenen pit\u00e4\u00e4 puuttuman, ettei se ole en\u00e4\u00e4n kansa minun edess\u00e4ni ijankaikkisesti.\n31:37 N\u00e4in sanoo Herra: jos taivasta taidetaan ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 mitata, ja maan perustusta alhaalla tyynni tutkiskella; niin my\u00f6s min\u00e4 tahdon heitt\u00e4\u00e4 pois koko Israelin siemenen kaikkein, niiden t\u00e4hden, mitk\u00e4 he tehneet ovat, sanoo Herra.\n31:38 Katso, aika tulee, sanoo Herra, ett\u00e4 Herran kaupunki rakennetaan j\u00e4lleen Hananeelintornista Kulmaporttiin asti.\n31:39 Ja mittanuora pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 kohdastansa k\u00e4ym\u00e4nhamaan Garebin kukkulaan asti, ja k\u00e4ym\u00e4n ymp\u00e4ri Goaan.\n31:40 Ja kaiken ruumiisten ja tuhkalaakson, ja kaikki pellot, hamaan Kidronin ojaan saakka, ja hamaan Hevosportin kulmaan, it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, pit\u00e4\u00e4 Herralle pyh\u00e4 oleman, niin ettei sit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 s\u00e4rjet\u00e4 eli rikota.\n32:1 T\u00e4m\u00e4 on se sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, kymmenenten\u00e4 Zedekian, Juudan kininkaan, vuonna, joka on Nebukadnetsarin kahdeksastoistakymmenes vuosi.\n32:2 Silloin Babelin kuninkaan sotajoukko piiritti Jerusalemin; mutta propheta Jeremia oli vankina pihassa vankihuoneen edess\u00e4, joka oli Juudan kuninkaan huoneessa.\n32:3 Johonka Zedekia, Juudan kuningas, oli antanut panna h\u00e4nen, sanoen: miksi sin\u00e4 ennustat ja sanot: n\u00e4it\u00e4 sanoo Herra: katso, min\u00e4 annan t\u00e4m\u00e4n kaupungin Babelin kuninkaan k\u00e4siin, ja h\u00e4n on voittava sen?\n32:4 Ja Zedekian, Juudan kuninkaan, ei pid\u00e4 kaldealaisilta p\u00e4\u00e4sem\u00e4n, vaan min\u00e4 kaiketi annan h\u00e4nen Babelin kuninkaan k\u00e4siin, niin ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 suusta suuhun h\u00e4nt\u00e4 puhutteleman, ja silmill\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n.\n32:5 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 viem\u00e4n Zedekian Babeliin; siell\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s pysym\u00e4n, siihenasti kuin min\u00e4 etsin h\u00e4nt\u00e4, sanoo Herra. Vaikka te soditte kaldealaisia vastaan, ei sen kuitenkaan pid\u00e4 teille menestyv\u00e4n.\n32:6 Ja Jeremia sanoi: Herran sana on tapahtunut minulle ja sanoi:\n32:7 Katso, Hanamel Sallumin, sinun set\u00e4s poika, tulee sinun tyk\u00f6s, ja on sanova: osta minun peltoni Anatotissa, sill\u00e4 sinulla on l\u00e4himm\u00e4inen oikeus sit\u00e4 ostaa.\n32:8 Ja niin Hanamel minun set\u00e4ni poika tuli minun tyk\u00f6ni, niinkuin Herra oli sanonut, pihalla vankihuoneen edess\u00e4, ja sanoi minulle: osta minun peltoni Anatotissa, joka on Benjaminin maalla; sill\u00e4 sinulla on siihen perint\u00f6-oikeus, ja sin\u00e4 olet l\u00e4himm\u00e4inen: osta se sinulles.Niin min\u00e4 ymm\u00e4rsin, sen olevan Herran sanan.\n32:9 Ja ostin Hanamelilta minun set\u00e4ni pojalta pellon, joka on Anatotissa, ja punnitsin h\u00e4nelle rahaa seitsem\u00e4ntoista sikli\u00e4 ja kymmenen hopea penninki\u00e4.\n32:10 Ja kirjoitin kirjaan, ja vahvistin sen sinetill\u00e4, ja otin todistukset, ja punnitsin rahan vaa'alla.\n32:11 Ja otin sinetill\u00e4 vahvistetun kauppakirjan tyk\u00f6ni, oikeuden ja tavan j\u00e4lkeen, ja my\u00f6s avoimen kirjan,\n32:12 Ja annoin kauppakirjan Barukille Neerijan pojalle, Mahsejan pojan, Hanamelin, minun set\u00e4ni pojan silm\u00e4in edess\u00e4\u00e4 ja todistajain silm\u00e4in edess\u00e4, jotka kauppakirjan allekirjoittaneet olivat, ja kaikkien Juudalaisten silm\u00e4in edess\u00e4, jotka pihassa vankihuoneen edess\u00e4 asuivat.\n32:13 ja min\u00e4 k\u00e4skin Barukia heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4 ja sanoin:\n32:14 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: ota n\u00e4m\u00e4 kirjat, t\u00e4m\u00e4 sinetill\u00e4 vahvistettu kauppakirja, ja t\u00e4m\u00e4 avoin kirja, ja pane ne saviastiaan, ett\u00e4 ne olisivat kauvan aikaa tallella.\n32:15 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: viel\u00e4 nyt pit\u00e4\u00e4 ostettaman huoneita, peltoja ja viinam\u00e4ki\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maassa.\n32:16 Ja kun min\u00e4 olin antanut Baarukille Nerian pojalle kauppakirjan, rukoilin min\u00e4 Herraa ja sanoin:\n32:17 Ah Herra, Herra! katso, sin\u00e4 olet tehnyt taivaat ja maan suurella voimallas ja ojennetulla k\u00e4sivarrellas; ei ole mit\u00e4\u00e4n sinulle mahdotonta.\n32:18 Sin\u00e4, joka monelle tuhannelle teet hyvin, ja kostat is\u00e4in pahat teot heid\u00e4n lastensa helmaan heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4; sin\u00e4 suuri ja v\u00e4kev\u00e4 Jumala, Zebaot on sinun nimes,\n32:19 Suuri neuvossa ja v\u00e4kev\u00e4 t\u00f6iss\u00e4, ja sinun silm\u00e4s ovat avoinna kaikkein ihmisten lasten teiden p\u00e4\u00e4lle, antaakses kullekin heid\u00e4n menonsa j\u00e4lkeen ja heid\u00e4n t\u00f6ittens\u00e4 hedelm\u00e4n j\u00e4lkeen.\n32:20 Sin\u00e4, joka Egyptin maalla merkkej\u00e4 ja ihmeit\u00e4 teit, ja aina t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, sek\u00e4 Israelin ett\u00e4 ihmisten kanssa, ja teit sinulles nimen, niinkuin se t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on.\n32:21 Sin\u00e4 veit kansas Israelin ulos Egyptin maalta merkeill\u00e4 ja ihmeill\u00e4 ja v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4, ojennetulla k\u00e4sivarrella, ja suurella pelvolla,\n32:22 Ja annoit heille t\u00e4m\u00e4n maan, jonka sin\u00e4 heid\u00e4n isillens\u00e4 vannonut olit, sen heille antaakses: maan, joka rieskaa ja hunajaa vuosi.\n32:23 Ja koska he sinne tulivat ja omistivat sen, ei he kuulleet sinun \u00e4\u00e4nt\u00e4s, eik\u00e4 vaeltaneet sinun lakisi j\u00e4lkeen; ja kaikkea mit\u00e4 sin\u00e4 k\u00e4skenyt olit heid\u00e4n tehd\u00e4, ei he sit\u00e4 tehneet; sent\u00e4hden sin\u00e4 annoit my\u00f6s kaiken t\u00e4m\u00e4n onnettomuuden heille tapahtua.\n32:24 Katso, t\u00e4m\u00e4 kaupunki on piiritetty, niin ett\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 voitettaman, ja kaupunki annettaman Kaldealaisten k\u00e4siin, jotka sotivat sit\u00e4 vastaan miekalla, n\u00e4l\u00e4ll\u00e4 ja rutolla; ja niinkuin sin\u00e4 olet sanonut, niin nyt tapahtuu, sen sin\u00e4 n\u00e4et.\n32:25 Ja sin\u00e4 Herra, Herra, sanoit minulle: osta sinulles pelto rahalla, ja ota todistukset, vaikka kaupunki pit\u00e4\u00e4 annettaman joutuu Kkaldealaisten k\u00e4siin.\n32:26 Ja Herran sana tapahtui Jeremialle ja sanoi:\n32:27 Katso, min\u00e4 Herra olen kaiken lihan Jumala: pit\u00e4sik\u00f6 minulle jotain oleman mahdotointa?\n32:28 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: katso, min\u00e4 annan t\u00e4m\u00e4n kaupungin Kaldealaisten k\u00e4siin ja Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan k\u00e4teen, ja h\u00e4n on sen voittava.\n32:29 Ja kaldealaisten, jotka sotivat t\u00e4t\u00e4 kaupunkia vastaan, pit\u00e4\u00e4 t\u00e4nne tuleman, ja sytytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n kaupungin tuleen ja polttavat sen niine taloineen, ja t\u00e4h\u00e4n kaupunkiin tulen sytytt\u00e4m\u00e4n, ja polttaman sen huoneinensa, kussa he Baalille kattoin p\u00e4ll\u00e4 suitsuttaneet, ja muille jumalille juomauhreja uhranneet ovat, minua vihoittaaksensa.\n32:30 Sill\u00e4 Israelin lapset ja Juudan lapset ovat tosin nuoruudestansa tehneet pahaa minun silm\u00e4ini edess\u00e4; ja Israelin lapset ovat vihoittaneet minun k\u00e4ttens\u00e4 t\u00f6ill\u00e4, sanoo Herra.\n32:31 Siit\u00e4 ajasta, kuin t\u00e4m\u00e4 kaupunki rakennettiin, niin t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, on h\u00e4n tehnyt minun vihaiseksi ja julmaksi, niin ett\u00e4 minun ty\u00e4tyi heitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen pois kasvojeni edest\u00e4,\n32:32 Kaikkein Israelin lasten ja Juudan lasten pahuuden t\u00e4hden, jonka he ovat tehneet, minua vihoittaaksensa, he ja heid\u00e4n kuninkaansa, ruhtinaansa, pappinsa ja prophetansa, sek\u00e4 Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset.\n32:33 He ovat k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet selk\u00e4ns\u00e4 minulle ja ei kasvojansa; vaikka min\u00e4 annoin aikanansa ja alinomaa opettaa heit\u00e4, mutta ei he tahtoneet kuulla eik\u00e4 oppia ottaa.\n32:34 P\u00e4\u00e4lliseksi he ovat panneet kauhistuksensa siihen huoneeseen, jolla minusta on nimi, saastuttakksensa sit\u00e4.\n32:35 Ja ovat rakentaneet Baalin korkeuksia Ben-Hinnomin laaksossa, polttaakseen poikiansa ja tytt\u00e4ri\u00e4ns\u00e4 Molokille, jota en min\u00e4 ole heid\u00e4n k\u00e4skenyt, ei\u00e4 my\u00f6s ole minun mieleeni johtunut, ett\u00e4 heid\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kauhistuksen piti tekem\u00e4n, jolal he Juudan saattivat synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n.\n32:36 Ja nyt sent\u00e4hden sanoo Herra, Israelin Jumala n\u00e4in t\u00e4st\u00e4 kaupungista, josta te sanotte, ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 miekan, n\u00e4l\u00e4n ja ruton kautta Babelin kuninkaan k\u00e4siin annettaman.\n32:37 Katso, min\u00e4 tahdon heid\u00e4t koota kaikista maakunnista, joihin min\u00e4 olen heit\u00e4 sys\u00e4nnyt pois suuressa vihassani, hirmuisuudessani ja julmuudessani ja tahdon tuottaa heit\u00e4 j\u00e4lleen t\u00e4h\u00e4n paikkaan, ett\u00e4 heid\u00e4n turvallisesti asuman pit\u00e4\u00e4;\n32:38 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun kansani oleman, ja min\u00e4 tahdon olla heid\u00e4n Jumalansa.\n32:39 Ja tahdon heille yhden syd\u00e4men ja yhden tien antaa, ett\u00e4 he pelk\u00e4isiv\u00e4t minua kaikkena elinaikanansa, ett\u00e4 heille ja heid\u00e4n lapsillensa heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4 pit\u00e4si hyv\u00e4sti k\u00e4ym\u00e4n.\n32:40 Ja tahdon ijankaikkisen liiton tehd\u00e4 heid\u00e4n kanssansa, niin etten min\u00e4 lakkaa heille hyv\u00e4\u00e4 tekem\u00e4st\u00e4; ja tahdon minun pelkoni antaa heid\u00e4n syd\u00e4mihins\u00e4, ettei he poikkeaisi minusta.\n32:41 Ja se pit\u00e4\u00e4 minun iloni oleman, ett\u00e4 heille hyv\u00e4\u00e4 teen; ja tahdon heit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n maahan istuttaa uskollisesti, kaikesta minun syd\u00e4mest\u00e4ni ja kaikesta sielustani.\n32:42 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: niinkuin min\u00e4 olen antanut tulla t\u00e4m\u00e4n kansan p\u00e4\u00e4lle kaiken t\u00e4m\u00e4n t\u00e4m\u00e4n suuren onnettomuuden, niin my\u00f6s min\u00e4 annan tulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 kaiken sen hyv\u00e4n, kuin min\u00e4 olen heille puhunut.\n32:43 Ja viel\u00e4 nyt pit\u00e4\u00e4 peltoja ostettaman t\u00e4ss\u00e4 maassa, josta te sanotte: sen pit\u00e4\u00e4 autiona oleman, niin ettei siin\u00e4 v\u00e4ke\u00e4 eli karjaa oleman pid\u00e4, ja pit\u00e4\u00e4 Kaldealaisten k\u00e4siin annettaman.\n32:44 Kuitenkin pit\u00e4\u00e4 pviel\u00e4 nyt peltoja ostettaman rahalla ja kirjoituksella, niin sinetill\u00e4 vahvistettaman ja todistajilla: Benjaminin maalla, ja ymp\u00e4ri Jerusalemia, ja Juudan kaupungeissa, jotka vuorilla ovat sill\u00e4 min\u00e4 tahdon k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n vankiutensa, sanoo Herra.\n33:1 Ja Herran sana tapahtui toisen kerran Jeremialle, kuin h\u00e4n oli viel\u00e4 suljettu vankihuoneen pihassa, ja sanoi:\n33:2 N\u00e4in sanoo Herra, joka sen tekee, Herra, joka sen p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja toimittaa, Herra on h\u00e4nen nimens\u00e4:\n33:3 Huuda minua, niin min\u00e4 tahdon kuulla sinua, ja tahdon ilmoittaa sinulle suuria ja voimallisia asioita, niit\u00e4, joita et tied\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n33:4 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala t\u00e4m\u00e4n kaupungin huoneista ja Juudan kuningasten huoneista, jotka ovat maahan kukistetut, niist\u00e4 teht'' multaseini\u00e4 varjelukseksi,\n33:5 Ja niist\u00e4, jotka t\u00e4nne ovat tulleet sotimaan Kaldealaisia vastaan, ett\u00e4 he t\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t ne ihmisten ruumiilla, jotka min\u00e4 minun vihassani ja julmuudessani ly\u00f6v\u00e4 olen; sill\u00e4 min\u00e4 olen k\u00e4tkenyt minun kasvoni t\u00e4m\u00e4n kaupungin edest\u00e4, kaiken heid\u00e4n pahuutensa t\u00e4hden:\n33:6 Katso, min\u00e4 tahdon sitoa heid\u00e4n haavansa ja tehd\u00e4 heid\u00e4t terveeksi, ja tahdon kuulla heid\u00e4n rukouksensa rauhasta ja uskollisuudesta;\n33:7 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 Juudan vankiuden ja Israelin vankiuden, ja rakennan heid\u00e4t niinkuin alusta.\n33:8 Ja puhdistan heid\u00e4t kaikesta pahasta teostansa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan, ja tahdon antaa heille anteeksi kaiken pahan teon, joilla he ovat rikkoneet ja harhailleet minua vastaan.\n33:9 Ja se on oleva minulle ilonimeksi, ylistykseksi ja kunniaksi kaikkein pakanain seassa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kuin he saavat kuulla kaiken sen hyv\u00e4n, mink\u00e4 min\u00e4 heille teen; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pelj\u00e4stym\u00e4n ja h\u00e4mm\u00e4stym\u00e4n kaikkea sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ja kaikkea sit\u00e4 rauhaa, jonka min\u00e4 heille antaa tahdon.\n33:10 N\u00e4in sanoo Herra: t\u00e4ss\u00e4 paikassa, josta te sanotte: se on autio, ettei ihmisi\u00e4 eik\u00e4 karjaa Juudan kaupungeissa ja kaduilla Jerusalemissa ole (jotka niin h\u00e4vitetyt ovat, ettei v\u00e4ke\u00e4 eik\u00e4 asuvaisia, ei my\u00f6s karjaa siell\u00e4 ole,)\n33:11 Pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 nyt kuultaman riemun ja ilon \u00e4\u00e4ni, ylj\u00e4n \u00e4\u00e4ni ja morsiamen \u00e4\u00e4ni, ja niiden \u00e4\u00e4ni jotka sanovat: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa Zebaotia, ett\u00e4 Herra on hyv\u00e4, ja h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, ja niidenkin, jotka kiitosuhria Herran huoneeseen kantavat; sill\u00e4 min\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4n maan vankiuden, niinkuin alusta, sanoo Herra.\n33:12 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: t\u00e4ss\u00e4 paikassa, joka autiona on, niin ettei ihmisi\u00e4 eik\u00e4 karjaa siin\u00e4 ole, ja kaikissa h\u00e4nen kaupungeissansa, pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 nyt paimenten huoneet oleman, jotka ruokkivat laumoja;\n33:13 Sek\u00e4 kaupungeissa, jotka vuorilla ovat, ja laaksokaupungeissa, jotka Etel\u00e4maassa ovat, Benjaminin maalla ja Jerusalemin ymp\u00e4rill\u00e4, ja Juudan kaupungeissa, sielt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 menem\u00e4n ulos ja sis\u00e4lle luetut laumat, sanoo Herra.\n33:14 Katso, aika tulee, sanoo Herra, ett\u00e4 min\u00e4 tahdon sen armollisen sanan her\u00e4tt\u00e4\u00e4, jonka min\u00e4 olen Israelin huoneelle puhunut, ja Juudan huoneelle:\n33:15 Niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 ja sill\u00e4 ajalla tahdon min\u00e4 antaa Daavidille kasvaa vanhurskauden vesan, ja h\u00e4n on toimittava oikeuden ja vanhurskauden maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n33:16 Sill\u00e4 ajalla pit\u00e4\u00e4 Juuda autetuksi tuleman, ja Jerusalem levossa asuman, ja h\u00e4nt\u00e4 kutsutaan: Herra, meid\u00e4n vanhurskautemme.\n33:17 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: ein pid\u00e4 Daavidilta puuttuman mies, joka istuu Israelin huoneen istuimella;\n33:18 Ei my\u00f6s pid\u00e4 koskaan edest\u00e4ni puuttuman pappeja ja Leevil\u00e4isi\u00e4, jotka polttouhria uhraavat ja ruokauhria sytytt\u00e4v\u00e4t, ja uhreja joka aika teurastavat.\n33:19 Herran sana tapahtui Jeremialle ja sanoi:\n33:20 N\u00e4in sanoo Herra: jos te taidatte lakkauttaa minun liittoni p\u00e4iv\u00e4n ja y\u00f6n kanssa, ja ettei p\u00e4iv\u00e4 ja y\u00f6 ole ajallansa:\n33:21 niin ei my\u00f6s minun liittoni Daavidin minun palveliani kanssa, pid\u00e4 miksik\u00e4\u00e4n oleman, ettei h\u00e4nell\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole poikaa kuninkaaksi h\u00e4nen istuimellansa, ja Levil\u00e4isten ja pappein, minun palveliaini kanssa.\n33:22 Niinkuin ei taivaan sotav\u00e4ke\u00e4 taideta lukea eik\u00e4 meren santaa mitata, juuri niin tahdon min\u00e4 palveliani Daavidin siemenen enet\u00e4\u00e4 ja Levil\u00e4iset, jotka minua palvelevat.\n33:23 Ja Herran sana tapahtui Jeremialle ja sanoi:\n33:24 Etk\u00f6s ole n\u00e4hnyt, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kansa puhuu ja sanoo: Herra on hylj\u00e4nnyt ne kaksi sukukuntaa, jotka h\u00e4n valinnut oli; ja he h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t minun kansaani, niinkuin ei he en\u00e4\u00e4n minun kansani heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n olisikaan.\n33:25 N\u00e4in sanoo Herra: jos en min\u00e4 pid\u00e4 liittoani p\u00e4iv\u00e4n ja y\u00f6n kanssa, ja j\u00e4rjestyst\u00e4ni taivaan ja maan kanssa:\n33:26 Niin tahdon my\u00f6s hylj\u00e4t\u00e4 Jaakobin ja Daavidin minun palveliaini siemenen, niin etten min\u00e4 ota niit\u00e4 h\u00e4nen siemenest\u00e4ns\u00e4, jotka pit\u00e4\u00e4 vallitseman Abrahamin, Isaakin ja Jakobin siement\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 heid\u00e4n vankiutensa ja armahtaa heit\u00e4.\n34:1 T\u00e4m\u00e4 on sana, joka tapahtui Jeremialle Herralta, kun Nebukadnetsar, Babelin kuningas, ja kaikki h\u00e4nen sotajoukkonsa, ja kaikki valtakunnat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jotka h\u00e4nen vallassansa olivat, ja kaikki kansat sotivat Jerusalemia ja kaikkia h\u00e4nen kaupungeitansa vastaan; ja sanoi:\n34:2 N\u00e4in sanoo Herra, Israelin Jumala: mene ja puhu Zedekian, Juudan kuninkaan kanssa, ja sano h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 annan t\u00e4m\u00e4n kaupungin Babelin kuninkaan k\u00e4siin, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 se tulella polttaman.\n34:3 Ja ei sinun p\u00e4\u00e4sem\u00e4n h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4, vaan totisesti k\u00e4sitett\u00e4m\u00e4n ja h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4 annettaman, niin ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 silmill\u00e4s Babelin kuninkaan silm\u00e4t n\u00e4kem\u00e4n, ja h\u00e4n on suusta suuhun sinua puhutteleva, ja sin\u00e4 olet menev\u00e4 Babeliin.\n34:4 Mutta kuule siis sin\u00e4, Zedekia, Juudan kuningas, Herran sanaa: n\u00e4in sanoo Herra sinusta: ei sinun pid\u00e4 miekalla kuoleman.\n34:5 Sinun pit\u00e4\u00e4 kuoleman rauhassa, ja niinkuin sinun isilles, jotka sinun edell\u00e4s ovat kuninkaat olleet, on poltettu , niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinulle poltettaman, ja sinua pit\u00e4\u00e4 itkett\u00e4m\u00e4n: voi herra! sill\u00e4 min\u00e4 olen sen sanonut, sanoo Herra.\n34:6 Ja propheta Jeremia puhui kaikki n\u00e4m\u00e4 sanat Zedekialle, Juudan kuninkaalle Jerusalemissa,\n34:7 Kuin Babelin kuninkaan sotajoukko jo soti Jerusalemia vastaan, ja Juudan j\u00e4\u00e4neit\u00e4 kaupungeja vastaan, Lakista ja Asekaa vastaan; sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4t vahvat kaupungit olivat viel\u00e4 Juudan kaupungeista j\u00e4\u00e4neet.\n34:8 T\u00e4m\u00e4 on sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, sitten kun kuningas Zedekia oli tehnyt liiton kaiken kansan kanssa, joka Jerusalemissa oli, ja luvannut kuuluttaa heille vapautta,\n34:9 Niin ett\u00e4 jokaisen piti p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n orjansa, joko se oli miehen eli vaimonpuoli, jotka Hebrealaiset olivat, niin ettei Juudalaisen pit\u00e4nyt oleman veljens\u00e4 orjana.\n34:10 Silloin kaikki ruhtinaat ja kaikki kansa, joka siihen liittoon oli mielistynyt, olivat h\u00e4nelle kuuliaiset, ett\u00e4 jokaisen piti p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n sek\u00e4 mies- ett\u00e4 vaimo-orjansa vapaaksi, ja ei en\u00e4\u00e4n pit\u00e4m\u00e4n heit\u00e4 orjanansa, ja he p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t heid\u00e4t.\n34:11 Mutta v\u00e4h\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t he itsens\u00e4, ja ottivat orjat miehen- ja vaimonpuolista taas tyk\u00f6ns\u00e4, jotka he olivat vapaaksi p\u00e4\u00e4st\u00e4neet, ja vaativat heit\u00e4 taas orjaksensa.\n34:12 Silloin tapahtui Herran sana Jeremialle Herralta ja sanoi:\n34:13 N\u00e4in sanoo Herra, Israelin Jumala: min\u00e4 olen tehnyt liiton teid\u00e4n is\u00e4inne kanssa, kun min\u00e4 vein heid\u00e4t Egyptin maalta orjuuden huoneista, ja sanoin:\n34:14 Kun seitsem\u00e4n vuotta ovat kuluneet, pit\u00e4\u00e4 jokaisen teist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n veljens\u00e4, joka Hebrealainen on ja on itsens\u00e4 sinulle myynyt, ja on jo kuusi vuotta sinua palvellut; ja sinun pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen vapaaksi p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n. Mutta ei teid\u00e4n is\u00e4nne totelleet minua, eik\u00e4 kallistaneet siihen korviansa.\n34:15 Niin te olette nyt t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet teit\u00e4nne ja tehneet, mit\u00e4 minulle kelpaa, ett\u00e4 te olette antaneet kuuluttaa vapautta, jokainen l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4, ja olette siit\u00e4 tehneet liiton minun edess\u00e4ni siin\u00e4 huoneessa, joka minun nimell\u00e4ni nimitetty on.\n34:16 Mutta te olette taas siit\u00e4 poikenneet, ja saastuttaneet minun nimeni, ett\u00e4 jokainen on taas ottanut sek\u00e4 mies- ett\u00e4 vaimo-orjansa, jotka te olitte vapaaksi tehneet, ett\u00e4 heid\u00e4n piti oleman itse omansa, ja vaaditte heit\u00e4 taas orjaksenne.\n34:17 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: ettette kuulleet minua, ett\u00e4 teid\u00e4n piti kuuluttaman vapautta, jokainen veljellens\u00e4 ja l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4; katso, niin min\u00e4 kuulutan teille vapauden miekkaan, ruttoon ja n\u00e4lk\u00e4\u00e4n, ja panen teid\u00e4t kulkiaksi kaikissa valtakunnissa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n34:18 Ja jotka minun liitostani harhailevat, eik\u00e4 pid\u00e4 liiton sanoja, jonka he minun edess\u00e4ni theneet ovat, niin min\u00e4 teen niinkuin sille vasikalle, jonka kahdeksi kappaleeksi hakkasivat, ja k\u00e4viv\u00e4t molempain kappalten v\u00e4litse,\n34:19 Juudan p\u00e4\u00e4ruhtinaille, Jerusalemin p\u00e4\u00e4miehille, kamaripalvelioille, papeille ja kaikelle maan kansalle, jotka vasikan kappalten v\u00e4litse k\u00e4yneet ovat.\n34:20 Ja tahdon antaa heit\u00e4 heid\u00e4n vihollistensa k\u00e4siin ja niiden k\u00e4siin, jotka heid\u00e4n henke\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ijyv\u00e4t, niin ett\u00e4 heid\u00e4n ruumiinsa pit\u00e4\u00e4 tuleman taivaan linnuille ja maan pedoille ruaksi.\n34:21 Ja Zedekian, Juudan kuninkaan, ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ruhtinaansa annan min\u00e4 vihollisten k\u00e4siin, ja niiden k\u00e4siin, jotka heid\u00e4n henke\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ijyv\u00e4t, ja Babelin kuninkaan sotajoukon k\u00e4siin, joka nyt teid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4nne on mennyt pois.\n34:22 Katso, min\u00e4 k\u00e4sken heit\u00e4, sanoo Herra, ja annan taas tulla t\u00e4m\u00e4n kaupungin eteen, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sotiman sit\u00e4 vastaan, ja voittaman sen, ja tulella polttaman, ja min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n Juudan kaupungit, niin ettei kenk\u00e4\u00e4n niiss\u00e4 pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n asuman.\n35:1 T\u00e4m\u00e4 on se sana, joka Herralta tapahtui Jeremialle, Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan, aikana, sanoen:\n35:2 Mene Rekabilaisten huoneeseen, ja puhu heid\u00e4n kanssansa, ja vie heit\u00e4 Herran huoneeseen, yhteen kammioon, ja anna heille viinaa.\n35:3 Niin min\u00e4 otin Jasanin Jeremian pojan, Habatsinin pojan, sek\u00e4 h\u00e4nen veljens\u00e4 ja kaikki h\u00e4nen poikansa, ja koko Rekabilaisten huoneen,\n35:4 Ja vein heid\u00e4t Herran huoneeseen, Hananin lasten, Jigdalian pojan, Jumalan miehen kammioon, joka p\u00e4\u00e4miesten kammion tyk\u00f6n\u00e4 on, ylemp\u00e4n\u00e4 Maasejan Sallumin pojan, ovenvartian ammiota.\n35:5 Ja min\u00e4 panin Rekabilaisten huoneen lasten eteen kannut ja maljat t\u00e4yteen viinaa, ja sanoin heille: juokaat viinaa.\n35:6 Mutta he vastasivat: me emme juo viinaa; sill\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme Jonadab, Rekabin poika on k\u00e4skenyt meit\u00e4 ja sanonut: te ja teid\u00e4n lapsenne ei pid\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 viinaa juoman,\n35:7 Ja ei huonetta rakentaman, ei jyvi\u00e4 kylv\u00e4m\u00e4n,ei viinapuuta istuttaman eik\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n; vaan pit\u00e4\u00e4 asuman majoissa kaikkena teid\u00e4n elinaikananne, ett\u00e4 te kauvan el\u00e4isitte maassa, jossa te muukalaiset olette.\n35:8 Ja me olemme kuuliaiset meid\u00e4n is\u00e4mme Jonadabin Rekabin pojan \u00e4\u00e4nelle kaikissa, mit\u00e4 h\u00e4n on meille k\u00e4skenyt, niin ettemme viinaa juo kaikkena meid\u00e4n elinaikanmme, me ja meid\u00e4n em\u00e4nt\u00e4mme, poikamme ja tytt\u00e4remme.\n35:9 Ja emme rakenna huonetta asuaksemme; ja ei meill\u00e4 ole viinam\u00e4ki\u00e4 eik\u00e4 peltoja, eli jyvi\u00e4;\n35:10 Vaan asumme majoissa, ja olemme kuuliaiset, ja teemme kaikki niinkuin meid\u00e4n is\u00e4mme Jonadab on meille k\u00e4skenyt.\n35:11 Mutta kun Nebukadnetsar, Babelin kuningas, meni t\u00e4nne maahan yl\u00f6s, sanoimme me: tulkaat, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme Jerusalemiin Kaldealaisten ja Syrialaisten sotajoukon edest\u00e4; ja niin me olemme sittee olleet t\u00e4ss\u00e4 Jerusalemissa.\n35:12 Silloin tapahtui Herran sana Jeremialle, sanoen:\n35:13 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: mene ja sano Juudan miehille ja Jerusalemin asuvaisille: ettek\u00f6 te tahdo itse\u00e4nne parantaa, niin ett\u00e4 te tottelette minun sanaani? sanoo Herra.\n35:14 Jonadabin Rekabin pojan sanat, jotka h\u00e4n oli k\u00e4skenyt lapsillensa, ettei heid\u00e4n pit\u00e4nyt viinaa juoman, ettei he t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti juo viinaa, ett\u00e4 he is\u00e4ns\u00e4 k\u00e4skyille kuuliaiset olisivat. Mutta min\u00e4 olen antanut aikaisin teille sanoa, kuitenkin ette kuule minua.\n35:15 Niin olen min\u00e4 my\u00f6s l\u00e4hett\u00e4nyt varhain ja usein tyk\u00f6nne kaikki minun palveliani prophetat, ja antanut sanoa: k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4 teist\u00e4 jokainen itsens\u00e4 pahasta menostansa, ja parantakaat teid\u00e4n el\u00e4m\u00e4nne, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t seuratko muita jumalia, palvelleksanne heit\u00e4; niin te saatte olla maassa, jonka min\u00e4 teille ja teid\u00e4n isillenne antanut olen; mutta ette tahtoneet kallistaa korvianne siihen, , ettek\u00e4 kuulleet minua.\n35:16 Jonadabin Rekabin pojan lapset ovat pit\u00e4neet is\u00e4ns\u00e4 k\u00e4skyn, jonka h\u00e4n heille oli k\u00e4skenyt;, mutta t\u00e4m\u00e4 kansa ei kuule minua.\n35:17 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala: katso, min\u00e4 annan tulla Juudan ja kaikein Jerusalemin asuvaisten p\u00e4\u00e4lle kaiken sen onnettomuuden, jonka min\u00e4 heit\u00e4 vastaan olen puhunut, ett\u00e4 min\u00e4 olen heille puhunut, ja ei he tahdo kuulla: min\u00e4 olen huutanut, mutta ei he tahdo minua vastata.\n35:18 Ja Rekabilaisten huoneelle sanoi Jeremia: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: ett\u00e4 te teid\u00e4n is\u00e4nne Jonadabin k\u00e4skylle olitte kuuliaiset, ja piditte kaikki h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, ja teitte kaikki, mit\u00e4 h\u00e4n teille oli k\u00e4skenyt;\n35:19 Sent\u00e4hden sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala n\u00e4in: ei Jonadabilta Rekabin pojalta pid\u00e4 ikin\u00e4 puuttuman mies, joka alati minun edess\u00e4ni seisoo.\n36:1 Nelj\u00e4nten\u00e4 Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan vuonna, tapahtui t\u00e4m\u00e4 sana Herralta Jeremialle, sanoen:\n36:2 Ota kirja ja kirjoita siihen kaikki se puhe, jonka min\u00e4 sinulle olen puhunut Israelista, Juudasta ja kaikesta kansasta, siit\u00e4 ajasta kuin min\u00e4 sinulle olen puhunut, Joosian ajasta, niin t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n36:3 Jos mit\u00e4maks Juudan huone, kuin he kuulevat kaiken sen onnettomuuden, joka minun mieless\u00e4ni on heille tehd\u00e4, on itsens\u00e4 k\u00e4\u00e4ntav\u00e4, jokainen pahasta menostansa, et\u00e4 min\u00e4 antasin anteeksi heid\u00e4n pahat tekonsa ja rikoksensa.\n36:4 Silloin Jeremia kutsui Barukin, Nerijan pojan, ja Baruk kirjoitti kirjaan Jeremian suusta kaikki Herran sanat, jotka h\u00e4n h\u00e4nelle oli puhunut.\n36:5 Ja Jeremia k\u00e4ski Barukia ja sanoi: min\u00e4 olen vangittu, niin etten saa menn\u00e4 Herran huoneeseen.\n36:6 Mutta mene sin\u00e4 sinne ja lue kirja, johon sin\u00e4 Herran sanat minun suustani kirjoittanut olet, kansan korvain edess\u00e4 Herran huoneessa, paastop\u00e4iv\u00e4n\u00e4; ja sinun pit\u00e4 my\u00f6s ne lukeman koko Juudan korvain edess\u00e4, jotka heid\u00e4n kaupungeistansa tulleet ovat.\n36:7 Jos he mit\u00e4maks n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4t itsens\u00e4 rukouksella Herran edess\u00e4, ja k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t jokainen pahasta menostansa; sill\u00e4 viha ja julmuus on suuri, jonka Herra on t\u00e4t\u00e4 kansaa vastaan puhunut.\n36:8 Ja Baruk Nerijan poika teki kaikki, mit\u00e4 propheta Jeremia oli h\u00e4nelle k\u00e4skenyt, ja luki ja luki kirjasta Herran sanat kirjasta Herran huoneessa.\n36:9 Mutta tapahtui Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan, viidenten\u00e4 vuonna ja yhdeks\u00e4nten\u00e4 kuukautena, ett\u00e4 paasto kuulutettiin Herran edess\u00e4 kaikelle kansalle Jerusalemissa, ja kaikelle kansalle, joka Juudan kaupungeista tuli Jerusalemiin.\n36:10 Ja Baruk luki kirjasta Jeremian sanat Herran huoneessa, Gemarian, Saphanin pojan kirjoittajan kammiossa, ylemm\u00e4isess\u00e4 pihassa, Herran huoneen uuden ovein edess\u00e4, kaiken kansan kuullen.\n36:11 Kuin Mikaja Gemarian poika, Saphanin pojan, kaikki Herran sanat kirjasta oli kuullut,\n36:12 Meni h\u00e4n alas kuninkaan huoneeseen, kirjoittajan kammioon, ja katso, siell\u00e4 istuivat kaikki p\u00e4\u00e4ruhtinaat, Elisama kirjoittaja, Delaja Semajan poika, Elnatan Akborin poika, Gemaria Saphanin poika, ja Zedekia Hannian poika, ja p\u00e4\u00e4miehet kaikki.\n36:13 Ja Mikaja sanoi heille kaikki ne sanat, jotka h\u00e4n oli kuullut, kuin Baruki luki kirjasta kansan korvain edess\u00e4.\n36:14 Silloin l\u00e4hettiv\u00e4t kaikki p\u00e4\u00e4ruhtinaat Juudin Netanian pojan, Selemian pojan, Kusin pojan, Barukin per\u00e4\u00e4n, ja k\u00e4skiv\u00e4t h\u00e4nelle sanoa: ota my\u00f6t\u00e4s kirja, josta sin\u00e4 kansan edess\u00e4 luit, ja tule t\u00e4nne. Ja Baruk, Nerijan poika otti kirjan my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 ja tuli heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4.\n36:15 Ja he sanoivat h\u00e4nelle: istu nyt ja lue, ett\u00e4 me saisimme kuulla; ja Baruk luki heid\u00e4n korvainsa kuullen.\n36:16 Ja kuin he kaikki sanat olivat kuulleet, pelj\u00e4styiv\u00e4t he toinen toisensa kanssa, ja sanoivat Barukille: me tahdomme kaiketi ilmoittaa kuninkaalle kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat.\n36:17 Ja he kysyiv\u00e4t Barukilta, sanoen: sanos meille, kuinka sin\u00e4 olet kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat kirjoittanut h\u00e4nen suustansa?\n36:18 Baruk sanoi heille: h\u00e4n luki minun edess\u00e4ni kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat suullansa, ja min\u00e4 kirjoitin ne pl\u00e4kill\u00e4 kirjaan.\n36:19 Silloin sanoivat p\u00e4\u00e4ruhtinaat Barukille: mene ja lymyt\u00e4 itses Jeremian kanssa, niin ettei kenk\u00e4\u00e4n tied\u00e4, kussa te olette.\n36:20 Ja meniv\u00e4t kuninkaan eteen esihuoneesen, ja antoivat kirjan j\u00e4\u00e4d\u00e4 kirjoittajan Elisaman makaushuoneesen, ja sanoivat kuninkaan edess\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat.\n36:21 Niin kuningas l\u00e4hetti Juudin kirjaa noutamaan, ja h\u00e4n otti sen Elisaman kirjoittajakammiosta; ja Juudi luki sen kuninkaan edess\u00e4 ja kaikkein p\u00e4\u00e4ruhtinasten, jotka seisoivat kuninkaan edess\u00e4.\n36:22 Mutta kuningas istui talvihuoneessa yhdeks\u00e4nten\u00e4 kuukautena, ja tuli paloi totossa h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4.\n36:23 Kuin Juudi kolme eli nelj\u00e4 kappaletta oli lukenut, leikkasi h\u00e4n sen rikki kyn\u00e4veitsell\u00e4 ja heitti tuleen, joka totossa oli, siihenasti ett\u00e4 kirja per\u00e4ti paloi tulessa, joka totossa oli.\n36:24 Ja ei kenk\u00e4\u00e4n pelj\u00e4stynyt eik\u00e4 vaatteitansa rev\u00e4issyt rikki, ei kuningas eik\u00e4 h\u00e4nen palveliansa, jotka kuitenkin kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat olivat kuulleet.\n36:25 Vaikka Elnatan, Delaja ja Gemaria rukoilivat kuningasta, ettei h\u00e4n olisi polttanut kirjaa; ei h\u00e4n kuitenkaan heit\u00e4 totellut.\n36:26 P\u00e4\u00e4lliseksi k\u00e4ski kuningas Jerahmeelin Hammelekin pojan, Serajan Asrielin pojan, ja Selamian Abdeelin pojan, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Barukia kirjoittajaa ja Jeremiaa prophetaa; mutta Herra oli heid\u00e4t k\u00e4tkenyt.\n36:27 Silloin tapahtui Herran sana Jeremialle, sittekuin kuningas oli polttanut kirjan ja ne sanat, jotka Baruk Jeremian suusta oli kirjoittanut, ja sanoi:\n36:28 Ota sinulles taas toinen kirja ja kirjoita siihen kaikki entiset sanat, jotka ensim\u00e4isess\u00e4kin kirjassa olivat, jonka Jojakim, Juudan kuningas, on polttanut.\n36:29 Ja sano Jojakimille, Juudan kuninkaalle: n\u00e4in sanoo Herra: sin\u00e4 olet polttanut sen kirjan ja sanonut; miksi sin\u00e4 siihen olet kirjoittanut ja sanonut, ett\u00e4 Babelin kuningas on kaiketi tuleva ja h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maan, ja tekev\u00e4 niin, ettei ihmist\u00e4 eik\u00e4 karjaa en\u00e4\u00e4n siin\u00e4 pid\u00e4 oleman?\n36:30 Sent\u00e4hden sanoo Herra Jojakimista, Juudan kuninkaasta, ei pid\u00e4 yht\u00e4\u00e4n h\u00e4nen siemenest\u00e4ns\u00e4 istuman Davidin istuimella, ja h\u00e4nen ruumiinsa pit\u00e4\u00e4 heitett\u00e4m\u00e4n ulos, makaamaan helteess\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja vilussa y\u00f6ll\u00e4.\n36:31 Ja min\u00e4 tahdon rangaista h\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4nen siement\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen palvelioitansa heid\u00e4n pahain tekoinsa t\u00e4hden: ja min\u00e4 annan tulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja Jerusalemin asuvaisten p\u00e4\u00e4lle, ja Juudan miesten p\u00e4\u00e4lle, kaiken onnettomuuden, jonka min\u00e4 heille olen puhunut; ja ei he kuitenkaan tahtoneet kuulla.\n36:32 Niin Jeremia otti toisen kirjan ja antoi Barukille Nerijan pojalle, kirjoittajalle. Ja h\u00e4n kirjoitti siihen Jeremian suusta kaikki ne sanat, jotka entisess\u00e4kin kirjassa olivat, jonka Jojakim, Juudan kuningas, oli tulessa polttanut; ja siihen oli viel\u00e4 paljon enempi senkaltaisia sanoja lis\u00e4tty.\n37:1 Ja Zedekia Josian poika tuli kuninkaaksi Konian Jojakimin pojan siaan; sill\u00e4 Nebukadnetsar, Babelin kuningas, teki h\u00e4nen Juudan maan kuninkaaksi.\n37:2 Mutta h\u00e4n ja h\u00e4nen palveliansa ja maan kansa ei totelleet Herran sanaa, jonka h\u00e4n propheta Jeremian kautta puhui.\n37:3 Kuitenkin l\u00e4hetti kuningas Zedekia Jukalin Selamjan pojan, ja Zephanian Maasejan pojan, papin, propheta Jeremian tyk\u00f6 sanomaan: rukoile meid\u00e4n edest\u00e4mme Herraa meid\u00e4n Jumalaamme.\n37:4 Sill\u00e4 Jeremia k\u00e4vi ulos ja sis\u00e4lle kansan seassa, ja ei kenk\u00e4\u00e4n pannut h\u00e4nt\u00e4 vankiuteen.\n37:5 Niin oli Pharaon sotajoukko l\u00e4htenyt Egyptist\u00e4; ja Kaldealaiset, jotka olivat Jerusalemin piiritt\u00e4neet, kuulivat heist\u00e4 sanoman, ja l\u00e4ksiv\u00e4t pois Jerusalemista.\n37:6 Ja Herran sana tapahtui propheta Jeremialle ja sanoi:\n37:7 N\u00e4in sanoo Herra, Israelin Jumala: n\u00e4in sanokaat Juudan kuninkaalle, joka teid\u00e4t on minun tyk\u00f6ni l\u00e4hett\u00e4nyt kysym\u00e4\u00e4n minulta: katso, Pharaon joukko, joka teid\u00e4n avuksenne on l\u00e4htenyt, pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen menem\u00e4n kotiansa Egyptiin.\n37:8 Ja Kaldealaisten pit\u00e4\u00e4 palajaman ja sotiman t\u00e4t\u00e4 kaupunkia vastaan, ja voittaman sen, ja polttaman sen tulella.\n37:9 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pett\u00e4k\u00f6 teid\u00e4n sielujanne, ajatellen: Kaldealaiset menev\u00e4t per\u00e4ti pois meid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4mme, sill\u00e4 ei heid\u00e4n pid\u00e4 menem\u00e4n pois.\n37:10 Ja vaikka te viel\u00e4 l\u00f6isitte koko Kaldealaisten sotajoukon, jotka teit\u00e4 vastaan sotivat, ja muutamat heist\u00e4 saisivat haavoja; niin pit\u00e4is heid\u00e4n viel\u00e4 sittenkin kunkin majastansa nouseman, ja polttaman t\u00e4m\u00e4n kaupungin tulella.\n37:11 Kuin Kaldealaisten sotajoukko oli l\u00e4htenyt Jerusalemista, Pharaon sotajoukon t\u00e4hden,\n37:12 Meni Jeremia ulos Jerusalemista, ja tahtoi menn\u00e4 Benjaminin maalle, ratkaisemaan ja kirvottamaan itsi\u00e4ns\u00e4 siell\u00e4 kansan seasta.\n37:13 Ja kuin h\u00e4n tuli Benjaminin porttiin, niin siell\u00e4 oli oven vartion p\u00e4\u00e4mies, nimelt\u00e4 Jirja Selemjan poika, Hananian pojan; se tarttui propheta Jeremiaan, ja sanoi: sin\u00e4 tahdot menn\u00e4 Kaldealaisten tyk\u00f6.\n37:14 Jeremia sanoi: ei se ole tosi, en min\u00e4 mene Kaldealaisten tyk\u00f6. Mutta ei Jirja tahtonut h\u00e4nt\u00e4 kuulla, vaan otti Jeremian kiinni ja vei h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ruhtinasten tyk\u00f6.\n37:15 Ja p\u00e4\u00e4ruhtinaat olivat Jeremialle vihaiset, ja antoivat ly\u00f6d\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, ja heittiv\u00e4t h\u00e4nen vankiuteen Jonatanin, kirjoittajan, huoneesen; sill\u00e4 sen he panivat vankihuoneeksi.\n37:16 Niin meni Jeremia luolaan ja vankiuteen, ja oli siell\u00e4 kauvan aikaa.\n37:17 Ja kuningas Zedekia l\u00e4hetti noutamaan h\u00e4nt\u00e4, ja kysyi salaa h\u00e4nelt\u00e4 huoneessansa ja sanoi: onko nyt joku sana ilmaantunut Herralta? Jeremia sanoi: on, ja sanoi: sin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 annettaman Babelin kuninkaan k\u00e4siin.\n37:18 Ja Jeremia sanoi kuningas Zedekialle: mit\u00e4 min\u00e4 olen rikkonut sinua, palvelioitas ja t\u00e4t\u00e4 kansaa vastaan, ett\u00e4 te minun vankiuteen olette heitt\u00e4neet?\n37:19 Kussa nyt ovat teid\u00e4n prophetanne, jotka teille ennustivat ja sanoivat: ei Babelin kuningas tule teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maan p\u00e4\u00e4lle.\n37:20 Ja nyt, herrani kuningas, kuule minua, ja anna minun rukoukseni tulla sinulta kuulluksi, ja \u00e4l\u00e4 minua taas l\u00e4het\u00e4 Jonatanin, kirjoittajan, huoneesen, etten min\u00e4 siell\u00e4 kuolisi.\n37:21 Silloin k\u00e4ski kuningas Zedekia, ett\u00e4 Jeremia piti tallella pidett\u00e4m\u00e4n pihassa vankihuoneen edess\u00e4, ja k\u00e4ski h\u00e4nelle antaa p\u00e4iv\u00e4ksi osan leip\u00e4\u00e4 Leipojan kujalta, siihenasti kuin kaikki leiv\u00e4t kaupungista kuluneeksi tulivat. Niin Jeremia siis oli vankihuoneen pihassa.\n38:1 Mutta Saphatja Mattanin poika ja Gedalia Pashurin poika, ja Jukal Selamjan poika, ja Pashur Malakian poika kuulivat ne sanat, jotka Jeremia puhui kaikelle kansalle ja sanoi:\n38:2 N\u00e4in sanoo Herra: joka pysyy t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman miekkaan, n\u00e4lk\u00e4\u00e4n ja ruttoon; mutta joka menee Kaldealaisten tyk\u00f6, h\u00e4n j\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja pit\u00e4\u00e4 henkens\u00e4 niinkuin saaliin, ja saa el\u00e4\u00e4.\n38:3 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: t\u00e4m\u00e4 kaupunki pit\u00e4\u00e4 totisesti annettaman Babelin kuninkaan sotajoukolle, jotka sen voittavat.\n38:4 Silloin sanoivat p\u00e4\u00e4ruhtinaat kuninkaalle: anna siis tappaa t\u00e4m\u00e4 mies; sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla h\u00e4n pelj\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen sotav\u00e4en, joka viel\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa, niin my\u00f6s kaiken kansan, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 sanoja heille sanoo; sill\u00e4 ei se mies etsi kansan parasta, vaan vahinkoa.\n38:5 Niin kuningas Zedekia sanoi: katso, h\u00e4n on teid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4nne; sill\u00e4 ei kuningas voi mit\u00e4\u00e4n teit\u00e4 vastaan.\n38:6 Niin he ottivat Jeremian ja heittiv\u00e4t Malkian Hammelekin pojan luolaan, joka pihassa vankihuoneen edess\u00e4 oli, ja laskivat Jeremian alas k\u00f6ydell\u00e4 luolaan, kussa ei vett\u00e4 ollut, vaan lokaa; ja Jeremia vajosi lokaan.\n38:7 Kuin Ebedmelek Etiopialainen, kuninkaan huoneen kamaripalvelia, kuuli Jeremian luolaan heitetyksi, ja kuningas istui Benjaminin portissa;\n38:8 Niin Ebedmelek meni kuninkaan huoneesta ja puhui kuninkaalle ja sanoi:\n38:9 Herrani kuningas, ne miehet tekev\u00e4t propheta Jeremialle pahoin, ett\u00e4 he ovat h\u00e4nen luolaan heitt\u00e4neet, kussa h\u00e4nen t\u00e4ytyy n\u00e4lk\u00e4\u00e4n kuolla, sill\u00e4 ei kaupungissa ole en\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4.\n38:10 Silloin k\u00e4ski kuningas Ebedmeleki\u00e4 Etiopialaista ja sanoi: ota kolmekymment\u00e4 miest\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 kanssas, ja ota propheta Jeremia yl\u00f6s luolasta ennenkuin h\u00e4n kuolee.\n38:11 Ja Ebedmelek otti miehet kanssansa, ja meni kuninkaan huoneesen, kaluhuoneen alle, ja otti sielt\u00e4 vanhoja rikkin\u00e4isi\u00e4 vaateryysyj\u00e4, ja laski ne k\u00f6ydell\u00e4 Jeremian tyk\u00f6 luolaan.\n38:12 Ja Ebedmelek Etiopialainen sanoi Jeremialle: pane n\u00e4m\u00e4t vanhat rikkin\u00e4iset ryysyt k\u00e4sivartes alle k\u00f6ysien alle; ja Jeremia teki niin.\n38:13 Ja he vetiv\u00e4t Jeremian yl\u00f6s luolasta k\u00f6ydell\u00e4; ja niin Jeremia oli pihassa vankihuoneen edess\u00e4.\n38:14 Ja kuningas Zedekia l\u00e4hetti noutamaan propheta Jeremiaa tyk\u00f6ns\u00e4, kolmanteen Herran huoneen l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n; ja kuningas sanoi Jeremialle: min\u00e4 tahdon sinulta jotain kysy\u00e4, \u00e4l\u00e4 mit\u00e4\u00e4n salaa minulta.\n38:15 Jeremia sanoi Zedekialle: jos min\u00e4 sinulle jotain sanon, niin sin\u00e4 tosin tapat minun, ja jos min\u00e4 sinua neuvon, niin et sin\u00e4 tottele.\n38:16 Niin kuningas Zedekia vannoi Jeremialle salaa ja sanoi: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, joka meid\u00e4n sielumme on tehnyt, en min\u00e4 sinua tapa, enk\u00e4 anna sinua niiden miesten k\u00e4siin, jotka sinun henke\u00e4s v\u00e4ijyv\u00e4t.\n38:17 Ja Jeremia sanoi Zedekialle: n\u00e4in sanoo Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala: jos sin\u00e4 menet Babelin kuninkaan p\u00e4\u00e4ruhtinasten tyk\u00f6, niin sin\u00e4 j\u00e4\u00e4t henkiin, ja ei t\u00e4t\u00e4 kaupunkia pid\u00e4 tulella poltettaman; vaan sin\u00e4 ja sinun huonees j\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n38:18 Mutta jollet sin\u00e4 mene Babelin kuninkaan p\u00e4\u00e4ruhtinasten tyk\u00f6, niin t\u00e4m\u00e4 kaupunki annetaan Kaldealaisten k\u00e4siin, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen polttaman tulella: ja et sin\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4se heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4.\n38:19 Kuningas Zedekia sanoi Jeremialle: min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n annettavani Juudalaisten k\u00e4siin, jotka ovat Kaldealaisten tyk\u00f6 menneet, niin ett\u00e4 he pilkkaavat minua.\n38:20 Jeremia sanoi: ei sinua anneta; kuule siis Herran \u00e4\u00e4nt\u00e4, jonka min\u00e4 sinulle sanon, niin sin\u00e4 menestyt ja j\u00e4\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n;\n38:21 Mutta jollet tahdo menn\u00e4, niin on t\u00e4m\u00e4 se sana, jonka Herra on minulle osoittanut.\n38:22 Katso, kaikki vaimot, jotka viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 ovat Juudan kuninkaan huoneessa, vied\u00e4\u00e4n ulos Babelin kuninkaan ruhtinasten tyk\u00f6; niiden pit\u00e4\u00e4 silloin sanoman: voi! sinun lohduttajas ovat pett\u00e4neet ja vietelleet sinun, ja vieneet sinun alas lokaan, ja menneet pois.\n38:23 Ja pit\u00e4\u00e4 viet\u00e4m\u00e4n kaikki sinun em\u00e4nt\u00e4s ja lapses ulos Kaldealaisten tyk\u00f6 ja ei sinun itsesk\u00e4\u00e4n pis\u00e4 taitaman p\u00e4\u00e4st\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4; vaan sin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Babelin kuninkaalta k\u00e4sitett\u00e4m\u00e4n, ja t\u00e4m\u00e4 kaupunki pit\u00e4\u00e4 tulella poltettaman.\n38:24 Ja Zedekia sanoi Jeremialle: katso, ettei kenk\u00e4\u00e4n saa tiet\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 sanoja, niin ei sinua tapeta.\n38:25 Ja jos ruhtinaat saavat tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen puhunut sinun kanssas, ja tulevat sinun tyk\u00f6s, ja sanovat: sanos nyt meille, mit\u00e4 sin\u00e4 olet kuninkaan kanssa puhunut: \u00e4l\u00e4 meilt\u00e4 sit\u00e4 salaa, niin emme sinua tapa, ja mit\u00e4 kuningas on puhunut sinun kanssas?\n38:26 Niin sano heille: min\u00e4 olen rukoillut kuningasta, ettei h\u00e4nen pit\u00e4isi antaman minua taas tulla Jonatanin huoneesen, etten min\u00e4 siell\u00e4 kuolisi.\n38:27 Silloin kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian tyk\u00f6, ja kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4. Ja h\u00e4n sanoi heille niinkuin kuningas oli h\u00e4nen k\u00e4skenyt. Niin he vaikenivat ja j\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nen, ettei he mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 saaneet tiet\u00e4\u00e4.\n38:28 Ja Jeremia oli pihassa vankihuoneen edess\u00e4, aina siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti kuin Jerusalem voitettiin. Ja se tapahtui, ett\u00e4 Jerusalem voitettiin.\n39:1 Yhdeks\u00e4nten\u00e4 Zedekian, Juudan kuninkaan vuotena, kymmenenten\u00e4 kuukautena, tuli Nebukadnetsar, Babelin kuningas, ja kaikki h\u00e4nen sotajoukkonsa Jerusalemin eteen ja piirittiv\u00e4t sen.\n39:2 Ja Zedekian ensim\u00e4isen\u00e4 vuotena toistakymment\u00e4, yhdeks\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nelj\u00e4nten\u00e4 kuukautena, kukistettiin kaupunki.\n39:3 Ja kaikki Babelin kuninkaan ruhtinaat meniv\u00e4t sis\u00e4lle, ja pys\u00e4htyiv\u00e4t keskim\u00e4iseen porttiin, Nergalsaretser, Samgarnebo, Sarsekim kamaripalveliain p\u00e4\u00e4mies, Nergalsaretser magilaisten p\u00e4\u00e4mies ja kaikki muut Babelin kuninkaan ruhtinaat.\n39:4 Ja tapahtui, ett\u00e4 kuin Zedekia, Juudan kuningas, ja h\u00e4nen sotav\u00e4kens\u00e4 heid\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t, pakenivat he y\u00f6ll\u00e4 kaupungista, kuninkaan yrttitarhan tiet\u00e4, portista, joka oli kahden muurin v\u00e4lill\u00e4, ja meniv\u00e4t korven tiet\u00e4.\n39:5 Mutta Kaldealaisten sotajoukko ajoi heit\u00e4 takaa, ja k\u00e4sitti Zedekian Jerikon kedolla, otti h\u00e4nen ja vei Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, tyk\u00f6 Riblatiin, joka on Hamatin maalla; ja h\u00e4n tuomitsi h\u00e4nen.\n39:6 Ja Babelin kuningas antoi tappaa Zedekian lapset h\u00e4nen n\u00e4htens\u00e4 Riblatissa; ja kaikki Juudan ruhtinaat antoi Babelin kuningas tappaa.\n39:7 Ja antoi puhkaista ulos Zedekian silm\u00e4t, ja sitoa h\u00e4nen kaksilla vaskikahleilla, vied\u00e4ksens\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 Babeliin.\n39:8 Ja Kaldealaiset polttivat sek\u00e4 kuninkaan huoneen ett\u00e4 asuvaisten huoneet, ja jaottivat Jerusalemin muurit.\n39:9 Mutta mit\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 oli kaupungissa kansasta, ja ne, jotka muutoin olivat h\u00e4nen allensa itsens\u00e4 antaneet, ja j\u00e4\u00e4neen kansan, vei Nebusaradan, huovinhaltia, Babeliin.\n39:10 Mutta muutamat k\u00f6yh\u00e4st\u00e4 v\u00e4est\u00e4, joilla ei mit\u00e4\u00e4n ollut, antoi Nebusaradan, huovinhaltia, j\u00e4\u00e4d\u00e4 Juudan maalle, ja antoi heille viinam\u00e4ki\u00e4 ja peltoja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n39:11 Mutta Nebukadnetsar, Babelin kuningas, oli k\u00e4skenyt Nebusaradania, huovinhaltiaa, Jeremiasta ja sanonut:\n39:12 Ota h\u00e4nt\u00e4 ja katso h\u00e4nen parastansa, ja \u00e4l\u00e4 h\u00e4nelle tee mit\u00e4\u00e4n pahaa: vaan niinkuin h\u00e4n anoo sinulta, niin tee h\u00e4nelle.\n39:13 Silloin l\u00e4hetti Nebusaradan, huovinhaltia, ja Nebusasban kamaripalveliain p\u00e4\u00e4mies, Nergaisaretser magilaisten p\u00e4\u00e4mies, ja kaikki Babelin kuninkaan ruhtinaat,\n39:14 He l\u00e4hettiv\u00e4t ja antoivat noutaa Jeremian vankihuoneen pihasta, ja antoivat h\u00e4nen Gedalian Ahikamin pojan, Saphanin pojan, haltuun, ett\u00e4 h\u00e4nen piti ottaman h\u00e4nen huoneesensa, ja ett\u00e4 h\u00e4n asuis l\u00e4sn\u00e4 kansan tyk\u00f6n\u00e4.\n39:15 Oli my\u00f6s Herran sana tullut Jeremialle, kuin h\u00e4n viel\u00e4 oli vankina vankihuoneen pihassa, ja oli sanonut:\n39:16 Mene ja sano Ebedmelekille Etiopialaiselle: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: katso, min\u00e4 tahdon antaa minun sanani tulla t\u00e4h\u00e4n kaupunkiin onnettomuudeksi ja ei miksik\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksi, ja sinun pit\u00e4\u00e4 se siihen aikaan n\u00e4kem\u00e4n.\n39:17 Mutta sinun min\u00e4 silloin vapahdan, sanoo Herra, ja en anna sinua niiden miesten k\u00e4siin, joita sin\u00e4 pelk\u00e4\u00e4t;\n39:18 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon sinua totisesti siit\u00e4 auttaa, niin ettei sinun pid\u00e4 miekalla lankeeman, vaan pit\u00e4m\u00e4n henkes niinkuin saaliin, ett\u00e4s luotit minuun, sanoo Herra.\n40:1 T\u00e4m\u00e4 on se sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, kuin Nebusaradan, huovinhaltia, p\u00e4\u00e4sti h\u00e4nen Ramassa vallallensa; sill\u00e4 h\u00e4n oli sidottu kahleilla kaikkien niiden seassa, jotka Jerusalemissa ja Juudassa vangitut olivat, viet\u00e4viksi pois Babeliin.\n40:2 Kuin huovinhaltia oli antanut noutaa Jeremian tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: Herra, sinun Jumalas on puhunut t\u00e4m\u00e4n onnettomuuden t\u00e4lle paikalle;\n40:3 Ja on Herra my\u00f6s antanut tulla ja tehnyt niinkuin h\u00e4n on sanonut; sill\u00e4 te olette rikkoneet Herraa vastaan, ja ette totelleet h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, sent\u00e4hden on t\u00e4m\u00e4 teille tapahtunut.\n40:4 Ja nyt katso, min\u00e4 olen sinun t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt kahleista, joilla sinun k\u00e4tes olivat sidotut. Jos sinulle kelpaa menn\u00e4 minun kanssani Babeliin, niin tule, min\u00e4 tahdon katsoa sinun parastas; ja jollet sin\u00e4 tahdo tulla minun kanssani Babeliin, niin anna olla: katso, siell\u00e4 on sinulle koko maa edess\u00e4s: kussa sin\u00e4 luulet itselles hyv\u00e4n olevan ja sinulle kelpaa, niin mene sinne.\n40:5 Sill\u00e4 t\u00e4stedes ei ole en\u00e4\u00e4n yht\u00e4\u00e4n palausta, sent\u00e4hden sin\u00e4 mahdat palata Gedalian Ahikamin pojan, Saphanin pojan, tyk\u00f6, jonka Babelin kuningas on pannut Juudan kaupunkein p\u00e4\u00e4lle, ja asu h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 kansan seassa, eli mene sinne, mihink\u00e4 sinulle parahin kelpaa. Ja huovinhaltia antoi h\u00e4nelle ev\u00e4st\u00e4 ja lahjoja, ja antoi h\u00e4nen menn\u00e4.\n40:6 Niin tuli Jeremia Gedalian Ahikamin pojan tyk\u00f6 Mitspaan, ja asui h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 kansan seassa, joka viel\u00e4 maalle j\u00e4\u00e4nyt oli.\n40:7 Kuin kaikki sodanp\u00e4\u00e4miehet, jotka kedolla olivat sotav\u00e4kens\u00e4 kanssa, saivat kuulla, ett\u00e4 Babelin kuningas oli pannut Gedalian Ahikamin pojan maata hallitsemaan, ja ett\u00e4 h\u00e4n oli j\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4nen kanssansa sek\u00e4 miehi\u00e4 ett\u00e4 vaimoja, lapsia ja pienimpi\u00e4, joita ei viety Babeliin;\n40:8 Tulivat Gedalian tyk\u00f6 Mitspaan Ismael Netanjan poika, Johanan ja Jonatan Karean pojat, ja Seraja Tanhumetin poika, ja Ephain pojat Netophatista, Jesania Maakatin poika, he ja heid\u00e4n miehens\u00e4.\n40:9 Ja Gedalia Ahikamin poika, Saphanin pojan, teki heille ja heid\u00e4n miehillens\u00e4 valan ja sanoi: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6 olla Kaldealaisille alamaiset, pysyk\u00e4\u00e4t maassa ja olkaat Babelin kuninkaalle alamaiset, niin te menestytte.\n40:10 Ja min\u00e4, katso, min\u00e4 asun t\u00e4ss\u00e4 Mitspassa, ett\u00e4 min\u00e4 palvelisin Kaldealaisia, jotka tulevat meid\u00e4n tyk\u00f6mme; kootkaat te sent\u00e4hden viinaa ja suvituloa ja \u00f6ljy\u00e4 ja pankaat teid\u00e4n astioihinne, ja asukaat teid\u00e4n kaupungeissanne, jotka te saaneet olette.\n40:11 Niin my\u00f6s kaikki Juudalaiset, jotka Moabissa olivat, ja Ammonin lasten seassa; ja Edomissa, ja kaikissa maakunnissa, kuin he kuulivat, ett\u00e4 Babelin kuningas oli j\u00e4tt\u00e4nyt muutamia Juudaan, ja oli pannut Gedalian Ahikamin pojan, heit\u00e4 hallitsemaan.\n40:12 Tulivat kaikki Juudalaiset j\u00e4lleen kaikista paikoista, sielt\u00e4 kuhunka he olivat ajetut ulos, Juudan maahan Gedalian tyk\u00f6 Mitspaan, ja kokosivat aivan paljon viinaa ja suvituloa.\n40:13 Mutta Johanan Karean poika ynn\u00e4 kaikkein sodanp\u00e4\u00e4miesten kanssa, jotka kedolla olivat olleet, tulivat Gedalian tyk\u00f6 Mitspaan,\n40:14 Ja sanoivat h\u00e4nelle: tied\u00e4tk\u00f6s ett\u00e4 Baalis, Ammonin lasten kuningas, on l\u00e4hett\u00e4nyt Ismaelin Netanjan pojan sinua tappamaan? Mutta ei Gedalia Ahikamin poika uskonut heit\u00e4.\n40:15 Silloin sanoi Johanan Karean poika Gedalialle salaa Mitspassa: min\u00e4 tahdon nyt menn\u00e4 ja ly\u00f6d\u00e4 Ismaelin Netanjan pojan kuoliaaksi, niin ettei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 saamaan tiet\u00e4\u00e4. Miksi h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 ly\u00f6m\u00e4n sinua, ett\u00e4 kaikki Juudalaiset, jotka sinun tyk\u00f6s ovat kootut, pit\u00e4\u00e4 hajoitettaman, ja ne, jotka viel\u00e4 Juudasta j\u00e4\u00e4neet ovat, hukkuman?\n40:16 Mutta Gedalia Ahikamin poika sanoi Johananille Karean pojalle: ei sinun pid\u00e4 sit\u00e4 tekem\u00e4n; sill\u00e4 ei se ole tosi, mit\u00e4 sin\u00e4 Ismaelista sanot.\n41:1 Mutta seitsem\u00e4nten\u00e4 kuukautena tuli Ismael Netanjan poika, Elisaman pojan, kuninkaallisesta suvusta, ynn\u00e4 kuninkaan p\u00e4\u00e4miesten kanssa, ja kymmenen miest\u00e4 h\u00e4nen kanssansa, Gedalian Ahikamin pojan tyk\u00f6 Mitspaan; ja he s\u00f6iv\u00e4t toinen toisensa kanssa Mitspassa.\n41:2 Mutta Ismael Netanjan poika nousi, ja ne kymmenen miest\u00e4, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, ja l\u00f6iv\u00e4t Gedalian, Ahikamin pojan, Saphanin pojan, kuoliaaksi miekalla, jonka Babelin kuningas oli pannut koko maan p\u00e4\u00e4lle.\n41:3 P\u00e4\u00e4lliseksi l\u00f6i Ismael kaikki Juudalaiset, jotka Gedalian tyk\u00f6n\u00e4 olivat Mitspassa, ja Kaldealaiset, jotka siell\u00e4 l\u00f6ydettiin, ja kaikki sotamiehet.\n41:4 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin Gedalia ly\u00f6ty oli, ja ei kenk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 viel\u00e4 tiet\u00e4nyt,\n41:5 Tuli kahdeksankymment\u00e4 miest\u00e4 Sikemist\u00e4, Silosta ja Samariasta, ja olivat ajelleet partansa ja rev\u00e4isseet vaatteensa, ja haavoittaneet itsens\u00e4, ja toivat ruokauhrin ja suitsutuksen my\u00f6t\u00e4ns\u00e4, vied\u00e4ksens\u00e4 Herran huoneesen.\n41:6 Ja Ismael Netanjan poika meni Mitspasta heit\u00e4 vastaan, k\u00e4yskenteli ja itki. Kuin h\u00e4n tuli heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi h\u00e4n heille: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman Gedalian Ahikamin pojan tyk\u00f6.\n41:7 Mutta kuin he tulivat keskelle kaupunkia, tappio heid\u00e4t Ismael Netanjan poika, ja ne miehet, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, kaivon tyk\u00f6n\u00e4.\n41:8 Mutta siin\u00e4 oli seassa kymmenen miest\u00e4, jotka sanoivat Ismaelille: \u00e4l\u00e4 meit\u00e4 tapa, meill\u00e4 on tavaroita pelloissa, nisuja, ohria, \u00f6ljy\u00e4 ja hunajaa. Ja niin pid\u00e4tti h\u00e4n itsens\u00e4, ettei h\u00e4n heit\u00e4 heid\u00e4n veljeins\u00e4 kanssa tappanut.\n41:9 Mutta kaivo, johon Ismael kaikkein kuolleiden ruumiit heitti, jotka h\u00e4n oli ynn\u00e4 Gedalian kanssa tappanut, on se, jonka kuningas Assa antoi tehd\u00e4 Baesaa, Israelin kuningasta varten; sen t\u00e4ytti Ismael Netanjan poika tapetuilla.\n41:10 Ja kaiken kansan, joka oli j\u00e4ljell\u00e4 Mitspassa, kuninkaan tytt\u00e4ret, ja kaiken kansan, joka oli Mitspaan j\u00e4tetty, vei Ismael Netanjan poika pois vangiksi, joiden p\u00e4\u00e4lle Nebusaradan, huovinhaltia, oli pannut Gedalian Ahikamin pojan, ja Ismael Netanjan poika otti ne vangiksi, l\u00e4ksi pois ja tahtoi ylitse Ammonin lasten tyk\u00f6.\n41:11 Mutta kuin Johanan Karean poika, ja kaikki sodanp\u00e4\u00e4miehet, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, saivat tiet\u00e4\u00e4 kaiken sen pahan, mink\u00e4 Ismael Netanjan poika tehnyt oli,\n41:12 Ottivat he kaiken kansan tyk\u00f6ns\u00e4, ja l\u00e4ksiv\u00e4t Ismaelia Netanjan poikaa vastaan sotaan, ja saavuttivat h\u00e4nen Gibeonissa suuren veden tyk\u00f6n\u00e4.\n41:13 Kuin kaikki kansa, joka Ismaelin kanssa oli n\u00e4ki Johanan Karean pojan, ja kaikki sodanp\u00e4\u00e4miehet, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, niin he iloitsivat.\n41:14 Ja kaikki kansa, jonka Ismael oli vienyt Mitspasta, palasi ja antautui Johanan Karean pojan tyk\u00f6.\n41:15 Mutta Ismael Netanjan poika, p\u00e4\u00e4si Johanan edest\u00e4 kahdeksan miehen kanssa, ja pakeni Ammonin lasten tyk\u00f6.\n41:16 Ja Johanan Karean poika ynn\u00e4 kaikkein sodanp\u00e4\u00e4miesten kanssa, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, ottivat kaiken j\u00e4\u00e4neen kansan Mitspasta tyk\u00f6ns\u00e4, jonka he Ismaelilta Netanjan pojalta olivat ottaneet, sittekuin h\u00e4n Gedalian Ahikamin pojan oli tappanut, v\u00e4kev\u00e4t sotamiehet, vaimot ja lapset, ja kamaripalveliat, jotka he Gibeonista olivat tuoneet j\u00e4llens\u00e4;\n41:17 Meniv\u00e4t pois ja tulivat majoille Kinhamiin, Betlehemin tyk\u00f6, ja tahtoivat menn\u00e4 Egyptiin,\n41:18 Kaldealaisten edest\u00e4; sill\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t heit\u00e4, ett\u00e4 Ismael Netanjan poika oli tappanut Gedalian Ahikamin pojan, jonka Babelin kuningas on pannut maata hallitsemaan.\n42:1 Silloin astuivat kaikki sodanp\u00e4\u00e4miehet edes, Johanan Karean poika, Jesanja Hosajan poika, ja kaikki kansa sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret,\n42:2 Ja sanoivat propheta Jeremialle: annas meid\u00e4n rukouksemme tulla kuulluksi sinun edess\u00e4s, ja rukoile meid\u00e4n edest\u00e4mme Herraa Jumalaas kaikista n\u00e4ist\u00e4 j\u00e4tetyist\u00e4; sill\u00e4 meit\u00e4 on harvat monesta j\u00e4\u00e4neet, niinkuin sin\u00e4 itse meid\u00e4t n\u00e4et silmill\u00e4s:\n42:3 Ett\u00e4 Herra sinun Jumalas tahtois ilmoittaa meille, kuhunka meid\u00e4n vaeltaman ja mit\u00e4 meid\u00e4n tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n42:4 Ja propheta Jeremia sanoi heille: min\u00e4 tahdon kuulla teit\u00e4: katso, min\u00e4 tahdon rukoilla Herraa teid\u00e4n Jumalaanne, niinkuin te olette sanoneet, ja kaiken, mit\u00e4 Herra teille vastaa, sen min\u00e4 tahdon teille ilmoittaa, enk\u00e4 tahdo mit\u00e4\u00e4n teilt\u00e4 salata.\n42:5 Ja he sanoivat Jeremialle: Herra olkoon vahva ja totinen todistaja meid\u00e4n vaiheellamme, jollemme me tee kaikkia, mit\u00e4 Herra sinun Jumalas on meit\u00e4 k\u00e4skev\u00e4.\n42:6 Olkoon hyv\u00e4 eli paha, niin me tahdomme olla kuuliaiset Herran Jumalamme \u00e4\u00e4nelle, jonka tyk\u00f6 me sinun l\u00e4het\u00e4mme, ett\u00e4 meille menestyis, koska me Herran meid\u00e4n Jumalamme \u00e4\u00e4nelle olemme kuuliaiset.\n42:7 Kymmenen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 tapahtui Herran sana Jeremialle.\n42:8 Silloin kutsui h\u00e4n Johanan Karean pojan, ja kaikki sodanp\u00e4\u00e4miehet, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, ja kaiken kansan sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret,\n42:9 Ja sanoi heille: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala, jonka tyk\u00f6 te olette minun l\u00e4hett\u00e4neet, ett\u00e4 min\u00e4 teid\u00e4n rukouksenne kantaisin h\u00e4nen eteens\u00e4:\n42:10 Jos te pysytte t\u00e4ss\u00e4 maassa, niin min\u00e4 tahdon rakentaa teit\u00e4 ja en kukistaa: min\u00e4 tahdon istuttaa teit\u00e4 ja en repi\u00e4 yl\u00f6s; sill\u00e4 min\u00e4 kadun sit\u00e4 pahaa, jonka min\u00e4 teille tehnyt olen.\n42:11 Te saatte olla kyll\u00e4 Babelin kuninkaalta rauhassa, jota te pelk\u00e4\u00e4tte; ei teid\u00e4n pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n, sanoo Herra; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon olla teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, niin ett\u00e4 min\u00e4 autan ja vapahdan teit\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4.\n42:12 Min\u00e4 tahdon osoittaa teille laupiuden, ja armahtaa teit\u00e4, ja vien teit\u00e4 taas teid\u00e4n maallenne.\n42:13 Mutta jos te sanotte: emme tahdo asua t\u00e4ss\u00e4 maassa, ettette olisi kuuliaiset Herran teid\u00e4n Jumalanne \u00e4\u00e4nelle,\n42:14 Sanoen: emme suinkaan, vaan me tahdomme menn\u00e4 Egyptin maalle, ettemme kapinaa n\u00e4kisi, emmek\u00e4 kuulisi basunan \u00e4\u00e4nt\u00e4, eli k\u00e4rsisi n\u00e4lk\u00e4\u00e4 leiv\u00e4n puuttumisen t\u00e4hden: siell\u00e4 me tahdomme olla;\n42:15 Kuulkaa siis nyt Herran sanaa, te j\u00e4\u00e4neet Juudasta, n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: jos te panette teid\u00e4n kasvonne menem\u00e4\u00e4n Egyptiin, niin ett\u00e4 te tahdotte siell\u00e4 olla:\n42:16 Niin miekan, jota te pelk\u00e4\u00e4tte, pit\u00e4\u00e4 sattuman teihin Egyptin maalla, ja n\u00e4l\u00e4n, jota te pelk\u00e4\u00e4tte, pit\u00e4\u00e4 teit\u00e4 siell\u00e4 noudattaman Egyptiss\u00e4, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 kuoleman.\n42:17 Sill\u00e4 olkoon kutka tahansa, jotka kasvonsa sinne asettavat, menn\u00e4ksens\u00e4 Egyptiin olemaan siell\u00e4, heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman miekkaan, n\u00e4lk\u00e4\u00e4n ja ruttoon; ja ei pid\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4m\u00e4n eli p\u00e4\u00e4sem\u00e4n siit\u00e4 pahasta jonka min\u00e4 annan tulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n42:18 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala; niinkuin minun vihani ja julmuuteni on tullut Jerusalemin asuvaisten p\u00e4\u00e4lle, niin pit\u00e4\u00e4 minun vihani my\u00f6s tuleman teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, jos te menette Egyptiin, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman kiroukseksi, ihmeeksi, sadatukseksi ja h\u00e4pi\u00e4ksi, ja ei pid\u00e4 teid\u00e4n ik\u00e4n\u00e4 en\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 paikkaa saaman n\u00e4hd\u00e4.\n42:19 Herran sana tulee teihin, te j\u00e4\u00e4neet Juudasta, ettette menisi Egyptiin; sent\u00e4hden se t\u00e4ydellisesti tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 todistan teille.\n42:20 Sill\u00e4 te teette pahoin teid\u00e4n sielullenne, ett\u00e4 te l\u00e4hetitte minun Herran teid\u00e4n Jumalanne tyk\u00f6, ja sanoitte: rukoile Herraa meid\u00e4n Jumalaamme meid\u00e4n edest\u00e4mme, ja kaikki, mit\u00e4 Herra meid\u00e4n Jumalamme on sanova, niin ilmoita meille, ja me tahdomme sen j\u00e4lkeen tehd\u00e4.\n42:21 Sen min\u00e4 olen t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 teid\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 antanut; mutta ette ole tahtoneet kuulla Herran teid\u00e4n Jumalanne \u00e4\u00e4nt\u00e4, eli kaikkia, mit\u00e4 H\u00e4n minun kauttani on teille k\u00e4skenyt.\n42:22 Niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 nyt t\u00e4ydellisesti tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 miekkaan, n\u00e4lk\u00e4\u00e4n ja ruttoon kuoleman siin\u00e4 paikassa, kuhunka te aiotte menn\u00e4 asumaan.\n43:1 Kuin Jeremia oli kaikki Herran heid\u00e4n Jumalansa sanat kaikelle kansalle puhunut, niinkuin Herra heid\u00e4n Jumalansa h\u00e4nen oli l\u00e4hett\u00e4nyt sanomaan heille kaikki n\u00e4m\u00e4 sanat:\n43:2 Sanoi Asaria Hosajan poika, ja Johanan Karean poika, ja kaikki ylpi\u00e4t miehet Jeremialle ja puhuivat: sin\u00e4 valehtelet, ei Herra meid\u00e4n Jumalamme ole l\u00e4hett\u00e4nyt sinua eik\u00e4 sanonut: ei teid\u00e4n pid\u00e4 menem\u00e4n Egyptiin asumaan siell\u00e4;\n43:3 Mutta Baruk Nerijan poika yllytt\u00e4\u00e4 sinua meit\u00e4 vastaan, ett\u00e4 me annettaisiin Kaldealaisten k\u00e4siin, tapettaa ja viet\u00e4\u00e4 Babeliin.\n43:4 N\u00e4in ei tahtonut Johanan Karean poika, ja kaikki sodanp\u00e4\u00e4miehet, ja kaikki kansa totella Herran \u00e4\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 he olisivat pysyneet Juudan maalla.\n43:5 Vaan Johanan Karean poika ja kaikki sodanp\u00e4\u00e4miehet ottivat tyk\u00f6ns\u00e4 kaikki j\u00e4\u00e4neet Juudasta, ne jotka kaikista kansoista sinne paenneet ja palanneet olivat asumaan Juudan maalla;\n43:6 Miehet ja vaimot ja lapset, niin my\u00f6s kuninkaan tytt\u00e4ret, ja kaikki sielut, jotka Nebusaradan, huovinhaltia, Gedalian Ahikamin pojan, Saphanin pojan, haltuun oli j\u00e4tt\u00e4nyt, ja propheta Jeremian ja Barukin Nerijan pojan.\n43:7 Ja meniv\u00e4t Egyptin maalle, sill\u00e4 ei he tahtoneet kuulla Herran \u00e4\u00e4nt\u00e4, ja tulivat Tahpanhekseen.\n43:8 Ja Herran sana tapahtui Jeremialle Tahpanheksessa ja sanoi:\n43:9 Ota k\u00e4tees suuret kivet, ja kaiva ne maahan tiilip\u00e4tsiin, joka on Pharaon huoneen oven kohdalla Tahpanheksessa, niin ett\u00e4 Juudan miehet sen n\u00e4kev\u00e4t.\n43:10 Ja sano heille: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n ja annan noutaa palveliani Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, ja asetan h\u00e4nen istuimensa n\u00e4iden kivien p\u00e4\u00e4lle, jotka min\u00e4 olen t\u00e4h\u00e4n maahan kaivanut; ja h\u00e4n on paneva majansa sen p\u00e4\u00e4lle.\n43:11 Ja h\u00e4n on tuleva ja ly\u00f6v\u00e4 Egyptin maata; jotka kuolemaan (aiotut ovat), ne (joutuvat) kuolemaan, ja jotka vankiuteen, ne vankiuteen, ja jotka miekkaan, ne miekkaan.\n43:12 Ja min\u00e4 sytyt\u00e4n tulen ep\u00e4jumalain huoneisiin Egyptiss\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n polttaa ja vie heid\u00e4t pois; ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 puettaman itsens\u00e4 Egyptin maahan, niinkuin paimen puettaa itsens\u00e4 hameesensa, ja pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n sielt\u00e4 matkaansa rauhassa.\n43:13 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 murskaksi ly\u00f6m\u00e4n Betsemeksen patsaat Egyptiss\u00e4, ja polttaman Egyptin ep\u00e4jumalain huoneet tulella.\n44:1 T\u00e4m\u00e4 on se sana, joka Jeremialle tapahtui, kaikista Juudalaisista, jotka Egyptin maalla asuivat, jotka asuivat Migdolissa, Tahpanheksessa, Nophissa, Patroksen maalla, ja sanoi:\n44:2 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: te olette n\u00e4hneet kaiken sen pahan, jonka min\u00e4 olen antanut tulla Jerusalemin p\u00e4\u00e4lle, ja kaikkein Juudan kaupunkein p\u00e4\u00e4lle; ja katso, t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ovat ne h\u00e4vitettyn\u00e4, niin ettei kenk\u00e4\u00e4n niiss\u00e4 asu:\n44:3 Heid\u00e4n pahuutensa t\u00e4hden, jonka he tekiv\u00e4t vihoittaen minua, ja meniv\u00e4t ja suitsuttivat ja palvelivat muita jumalia, joita ei he, eli te, eik\u00e4 teid\u00e4n is\u00e4nne tunteneet.\n44:4 Ja min\u00e4 l\u00e4hetin varhain ja usein teid\u00e4n tyk\u00f6nne kaikki palveliani prophetat, ja k\u00e4skin teille sanoa: \u00e4lk\u00e4\u00e4t tehk\u00f6 senkaltaisia kauhistuksia, joita min\u00e4 vihaan;\n44:5 Mutta ei he totelleet, eik\u00e4 kallistaneet korviansa k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n pahuudestansa, ja ei suitsuttamaan muille jumalille.\n44:6 Sent\u00e4hden syttyi my\u00f6s minun vihani ja julmuuteni, ja paloi Juudan kaupunkein p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja Jerusalemin katuin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin ne ovat kukistetuiksi ja autioiksi tulleet, niinkuin se t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n.\n44:7 Nyt, n\u00e4in sanoo Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala: miksi te teette t\u00e4m\u00e4n suuren pahan vastaan omaa henke\u00e4nne? ett\u00e4 teid\u00e4n seassanne pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n sek\u00e4 mies ett\u00e4 vaimo, sek\u00e4 lapset ett\u00e4 imev\u00e4iset Juudasta, ja ei pid\u00e4 yht\u00e4\u00e4n teist\u00e4 j\u00e4\u00e4m\u00e4n,\n44:8 Ett\u00e4 te niin vihoitatte minun k\u00e4ttenne t\u00f6ill\u00e4, ja suitsutatte muille jumalille Egyptin maalla, johon te olette menneet asumaan, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitetyksi, ja kiroukseksi ja h\u00e4v\u00e4istykseksi kaikkein pakanain seassa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuleman.\n44:9 Oletteko te unhottaneet is\u00e4inne onnettomuuden, Juudan kuningasten onnettomuuden, heid\u00e4n em\u00e4nt\u00e4ins\u00e4 onnettomuuden, niin my\u00f6s teid\u00e4n oman onnettomuutenne, ja teid\u00e4n em\u00e4nt\u00e4inne onnettomuuden, joka teille on tapahtunut Juudan maalla ja Jerusalemin kaduilla?\n44:10 Kuitenkin ei he viel\u00e4 ole t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti itsi\u00e4ns\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4neet, ja ei my\u00f6s mit\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4; ja ei vaella minun laissani ja s\u00e4\u00e4dyiss\u00e4ni, jotka min\u00e4 teid\u00e4n eteenne ja teid\u00e4n is\u00e4inne eteen pannut olen.\n44:11 Sent\u00e4hden sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala n\u00e4in: katso, min\u00e4 panen minun kasvoni teit\u00e4 vastaan onnettomuudeksi, ja koko Juudan pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitetyksi tuleman.\n44:12 Ja min\u00e4 otan j\u00e4\u00e4neet Juudasta, jotka ovat kasvonsa tavoittaneet menn\u00e4ksens\u00e4 Egyptin maalle, asumaan siell\u00e4, ja he kaikki pit\u00e4\u00e4 lopetettaman, Egyptin maalla pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n miekalla kaatuman ja n\u00e4l\u00e4ll\u00e4 hukkuman, sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret; heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman miekalla ja n\u00e4l\u00e4ll\u00e4, ja pit\u00e4\u00e4 tuleman sadatukseksi, ihmeeksi, kiroukseksi ja h\u00e4v\u00e4istykseksi.\n44:13 Min\u00e4 tahdon rangaista Egyptin maan asuvaisia miekalla, n\u00e4l\u00e4ll\u00e4 ja rutolla, niinkuin min\u00e4 tein Jerusalemille;\n44:14 Niin ettei Juudan j\u00e4\u00e4neist\u00e4 ket\u00e4\u00e4n pid\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n eik\u00e4 j\u00e4\u00e4m\u00e4n, jotka kuitenkin sit\u00e4 varten t\u00e4nne Egyptin maalle asumaan tulleet ovat, ett\u00e4 he taas Juudan maalle palajaisivat, johonka he mielell\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lleen asumaan tulisivat; mutta ei heid\u00e4n pid\u00e4 sinne palajaman, paitsi niit\u00e4, jotka t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pakenevat.\n44:15 Niin kaikki ne miehet vastasivat Jeremiaa, jotka kyll\u00e4 tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 heid\u00e4n em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 muille jumalille olivat suitsuttaneet, niin my\u00f6s kaikki vaimot, joita siell\u00e4 suuri joukko oli, ja kaikki kansa, jotka Egyptin maalla, Patroksessa asuivat, ja sanoivat:\n44:16 Sen sanan j\u00e4lkeen, jonka sin\u00e4 meille Herran nimeen sanot, emme tahdo sinua suinkaan kuulla;\n44:17 Vaan me tahdomme kaiketi tehd\u00e4 kaiken sen sanan per\u00e4\u00e4n, joka meid\u00e4n suustamme k\u00e4y, ja tahdomme taivaan kuningattarelle suitsuttaa, ja h\u00e4nelle juomauhria uhrata, niinkuin me ja meid\u00e4n is\u00e4mme, meid\u00e4n kuninkaamme ja p\u00e4\u00e4miehemmme tehneet ovat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meill\u00e4 oli leip\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, ja me olimme autuaat, ja emme n\u00e4hneet onnettomuutta.\n44:18 Mutta sittekuin kuin me lakkasimme suitsuttamasta taivaan kuningattarelle, ja juomauhria h\u00e4nelle uhraamasta, niin me kaikki k\u00f6yhiksi tulimme ja olemme miekan ja n\u00e4l\u00e4n kautta hukkuneet.\n44:19 Ja vaikka me taivaan haltiattarelle suitsuttaisimme ja juomauhria uhraisimme, niin emme sit\u00e4 tee ilman meid\u00e4n miestemme tahtoa, kuin me h\u00e4nelle leipi\u00e4 leivomme ja juomauhria uhraamme.\n44:20 Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, sek\u00e4 miehille ett\u00e4 vaimoille, ja kaikelle kansalle, joka h\u00e4nt\u00e4 niin vastannut oli sanoen:\n44:21 Sep\u00e4 se on, ett\u00e4 Herra on muistanut sen suitsuttamisen, jonka Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla tehneet olette, ynn\u00e4 teid\u00e4n is\u00e4inne, kuningastenne, p\u00e4\u00e4miestenne ja kaiken maakunnan kansan kanssa, ja pani sen syd\u00e4meens\u00e4.\n44:22 Niin ettei Herra voinut teid\u00e4n pahaa menoanne en\u00e4\u00e4n k\u00e4rsi\u00e4 ja niit\u00e4 kauhistuksia, joita te teitte; joista my\u00f6s teid\u00e4n maanne on autioksi, ihmeeksi ja kiroukseksi tullut, niin ettei kenk\u00e4\u00e4n siin\u00e4 asu, niinkuin t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 on.\n44:23 ett\u00e4 te suitsutitte, ja Herraa vastaan synti\u00e4 teitte, ja ette totelleet Herran \u00e4\u00e4nt\u00e4, ette my\u00f6s h\u00e4nen laissansa, s\u00e4\u00e4dyiss\u00e4ns\u00e4 ja todistuksissansa vaeltaneet; sent\u00e4hden my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 onnettomuus teille tapahtuu, niinkuin t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 on.\n44:24 Ja Jeremia sanoi kaikelle kansalle ja kaikille vaimoille: kuulkaat Herran sanaa kaikki, jotka Juudasta Egyptin maassa olette.\n44:25 N\u00e4in puhuu Herra Zebaot, Israelin Jumala, sanoen: te ja teid\u00e4n vaimonne olette suullanne puhuneet ja k\u00e4sill\u00e4nne t\u00e4ytt\u00e4neet, mit\u00e4 te sanoitte: meid\u00e4n lupauksemme me kaiketi tahdomme pit\u00e4\u00e4, jonka me taivaan kuningattarelle luvanneet olemme, ett\u00e4 me h\u00e4nelle pyh\u00e4\u00e4 savua suitsuttaisimme, ja juomauhria uhraisimme: te olette lupauksenne kyll\u00e4 pit\u00e4neet, ja lupauksenne ty\u00f6ll\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4neet.\n44:26 Niin kuulkaat siis Herran sanaa, kaikki Juudasta, jotka Egyptin maalla asutte: katso, min\u00e4 vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: ettei minun nimeni pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n jonkun ihmisen suusta Juudasta koko Egyptin maassa nimitett\u00e4m\u00e4n, joka sanois: niin totta kuin Herra, Herra el\u00e4\u00e4.\n44:27 Katso, min\u00e4 tahdon valvoa heit\u00e4 vastaan heid\u00e4n pahaksensa ja en heid\u00e4n hyv\u00e4ksens\u00e4, niin ett\u00e4 jokainen, joka Juudasta Egyptin maalla on, pit\u00e4\u00e4 miekalla ja n\u00e4l\u00e4ll\u00e4 hukkuman, siihenasti ett\u00e4 he lopetetuksi tulevat.\n44:28 Mutta jotka miekan v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t, niiden pit\u00e4\u00e4 kuitenkin Egyptin maalta Juudan maahan v\u00e4h\u00e4ss\u00e4 joukossa palajaman. Ja niin pit\u00e4\u00e4 kaikki j\u00e4\u00e4neet Juudasta, jotka Egyptin maahan asumaan menneet olivat, ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, kummanko sanat todeksi joutuvat, minun vai heid\u00e4n.\n44:29 Ja t\u00e4m\u00e4 olkoon teille merkiksi, sanoo Herra: sill\u00e4 min\u00e4 tahdon teit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 paikassa rangaista, ett\u00e4 tiet\u00e4isitte minun sanani tulevan todeksi, teille onnettomuudeksi;\n44:30 N\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 tahdon hylj\u00e4t\u00e4 Pharao Hophran, Egyptin kuninkaan, h\u00e4nen vihollistensa k\u00e4siin ja niiden k\u00e4siin, jotka h\u00e4nen henke\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ijyv\u00e4t, niinkuin min\u00e4 Zedekiankin, Juudan kuninkaan, hylk\u00e4sin Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, h\u00e4nen vihollistensa k\u00e4teen, ja sen joka h\u00e4nen henke\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ijyi.\n45:1 T\u00e4m\u00e4 on se sana, jonka propheta Jeremia puhui Barukille Nerijan pojalle, kuin h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t sanat kirjoitti kirjaan Jeremian suusta, nelj\u00e4nten\u00e4 Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan vuonna, ja sanoi:\n45:2 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, sinusta Baruk:\n45:3 Sin\u00e4 sanoit: voi nyt minua! kuinka on Herra vaivaa minun kivulleni lis\u00e4nnyt; min\u00e4 huokaan minuni v\u00e4syksiin, ja en l\u00f6yd\u00e4 lepoa.\n45:4 Sano h\u00e4nelle n\u00e4in: n\u00e4in sanoo Herra: katso, mit\u00e4 min\u00e4 rakensin, sen min\u00e4 kukistan, ja mit\u00e4 min\u00e4 istutin, sen min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n, niin my\u00f6s koko t\u00e4m\u00e4n maan.\n45:5 Ja sin\u00e4 etsit itselles suuria kappaleita. \u00c4l\u00e4 niit\u00e4 pyyd\u00e4, sill\u00e4 katso, min\u00e4 tahdon antaa tulla onnettomuuden kaikelle lihalle, sanoo Herra; mutta sinun sielus min\u00e4 tahdon sinulle niinkuin saaliin antaa joka paikassa, kuhunka sin\u00e4 vaellat.\n46:1 T\u00e4m\u00e4 on Herran sana, joka tapahtui propheta Jeremialle, pakanoita vastaan,\n46:2 Egypti\u00e4 vastaan, Pharao Nekon, Egyptin kuninkaan, joukkoa vastaan, joka on Phratin virran tyk\u00f6n\u00e4 Karkemiksessa, jonka Nebukadnetsar, Babelin kuningas, l\u00f6i nelj\u00e4nten\u00e4 Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan, vuonna.\n46:3 Valmistakaat kilpi ja keih\u00e4s, ja l\u00e4htek\u00e4\u00e4t sotaan.\n46:4 Valjastakaat hevoset, ja antakaat ratsastajat astua hevosten selk\u00e4\u00e4n; pankaat rautalakit p\u00e4\u00e4h\u00e4nne, teroittakaat keih\u00e4\u00e4t, pukekaat rauthame yllenne.\n46:5 Mutta kuinka min\u00e4 n\u00e4en heid\u00e4t ep\u00e4ilev\u00e4iseksi ja takaperin ajetuksi, ja heid\u00e4n sankarinsa ly\u00f6dyksi; he pakenevat, niin etteiv\u00e4t he katso taaksensa, h\u00e4mm\u00e4stys on joka taholta, sanoo Herra.\n46:6 Nopsa ei taida paeta eik\u00e4 v\u00e4kev\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4: pohjaan p\u00e4in Phratin virran tyk\u00f6n\u00e4 ovat he kaatuneet ja maahan ly\u00f6dyt.\n46:7 Kussa on nyt se, joka t\u00e4nne menee yl\u00f6s niinkuin virta? ja h\u00e4nen aaltonsa nousevat kuin virrat?\n46:8 Egypti menee yl\u00f6s niinkuin virta, ja h\u00e4nen aaltonsa nostavat itsens\u00e4 niinkuin virrat, ja sanoo: min\u00e4 tahdon menn\u00e4 yl\u00f6s, ja peitt\u00e4\u00e4 maan, ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kaupungin ynn\u00e4 niiden kanssa, jotka siin\u00e4 asuvat.\n46:9 Istukaat hevosten p\u00e4\u00e4lle, samotkaat lent\u00e4en vaunuilla, antakaat sankarit menn\u00e4 ulos, Etiopialaiset ja Lybiasta kilven kantajat, ja ampujat Lydiasta.\n46:10 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on Herran, Herran Zebaotin p\u00e4iv\u00e4, kostop\u00e4iv\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n kostais vihollisiansa: miekan pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n ja heid\u00e4n verest\u00e4ns\u00e4 t\u00e4yteen tuleman ja juopuman; sill\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman Herralle, Herralle Zebaotille teurasuhriksi pohjan maalla, Phratin virran tyk\u00f6n\u00e4.\n46:11 Mene yl\u00f6s Gileadiin ja tuo voidetta, sin\u00e4 neitsy, Egyptin tyt\u00e4r; mutta se on turha, ett\u00e4s paljon parannusta etsit, et sin\u00e4 kuitenkaan tule terveeksi.\n46:12 Sinun h\u00e4pys on tullut tiett\u00e4v\u00e4ksi pakanain seassa, sinun valitustas on maa t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 toinen sankari kaatuu toisen p\u00e4\u00e4lle, ja molemmat makaavat yhdess\u00e4 yl\u00f6salaisin.\n46:13 T\u00e4m\u00e4 on Herran sana, jonka h\u00e4n puhui propheta Jeremialle, kuin Nebukadnetsar, Babelin kuningas, l\u00e4ksi matkaan ly\u00f6m\u00e4\u00e4n Egyptin maata:\n46:14 Ilmoittakaat se Egyptiss\u00e4 ja kuuluttakaat Migdolissa, antakaat kuulla Nophissa ja Tahpanheksessa, ja sanokaat: seiso, valmista sinus, sill\u00e4 miekan pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n kaikki, mit\u00e4 sinun ymp\u00e4rill\u00e4s on.\n46:15 Kuinka se on, ett\u00e4 sinun v\u00e4kev\u00e4s kaatuvat maahan, ja ei taida pysy\u00e4 seisoalla? sill\u00e4 Herra on niin lyk\u00e4nnyt heid\u00e4t yl\u00f6salaisin.\n46:16 H\u00e4n tekee, ett\u00e4 monta heist\u00e4 kaatuvat, ett\u00e4 yksi toisen kanssa makaa maassa yl\u00f6salaisin. Niin he sanoivat: yl\u00f6s, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme meid\u00e4n kansamme tyk\u00f6 is\u00e4imme maahan j\u00e4lleen, murhaajan miekan edest\u00e4.\n46:17 Sit\u00e4 siell\u00e4 huudettakoon; Pharao Egyptin kuningas on metelin nostanut: ei h\u00e4n ole pit\u00e4nyt m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 aikaansa.\n46:18 Niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo se Kuningas, jonka nimi on Herra Zebaot, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tuleman niin (korkiana) kuin Tabor on vuorten seassa, ja niinkuin Karmel on meren tyk\u00f6n\u00e4.\n46:19 Laita itses matkustamaan, sin\u00e4 tyt\u00e4r, asuvainen Egyptiss\u00e4; sill\u00e4 Nophin pit\u00e4\u00e4 autioksi tuleman ja poltettaman, niin ettei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 siell\u00e4 asuman.\n46:20 Egypti on juuri kaunis vasikka; mutta teurastaja tulee kaiketi pohjoisesta.\n46:21 Ja h\u00e4nen p\u00e4iv\u00e4miehens\u00e4, jotka siin\u00e4 asuvat, ovat my\u00f6s kuin sy\u00f6tetyt vasikat; mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kumminkin palajaman, kaikki tuleman karkuriksi, ja ei taitaman pysy\u00e4; sill\u00e4 heid\u00e4n onnettomuuutensa p\u00e4iv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 tuleman, heid\u00e4n rangaistuksensa aika.\n46:22 He tulevat havisten niinkuin k\u00e4rmeet, ja tulevat sotajoukon voimalla, ja tulevat kirveill\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, niinkuin puiden hakkaajat.\n46:23 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen mets\u00e4ns\u00e4, sanoo Herra, ettei pid\u00e4 voitaman lukea; sill\u00e4 heit\u00e4 on enempi kuin hein\u00e4sirkkoja, joita ei kenk\u00e4\u00e4n lukea taida.\n46:24 Egyptin tyt\u00e4r h\u00e4pee, sill\u00e4 h\u00e4n on pohjoisen kansan k\u00e4siin annettu.\n46:25 Herra Zebaot, Israelin Jumala sanoo: katso, min\u00e4 tahdon rangaista Noon holhojan, ja Pharaon ja Egyptin, heid\u00e4n jumalainsa ja kuningastensa kanssa, ja Pharaon kaikkein niiden kanssa, jotka h\u00e4neen luottavat:\n46:26 Niin ett\u00e4 min\u00e4 annan heid\u00e4t niiden k\u00e4siin, jotka heid\u00e4n henke\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ijyv\u00e4t, ja Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan k\u00e4siin, ja h\u00e4nen palveliainsa k\u00e4siin; ja sitte pit\u00e4\u00e4 (siin\u00e4) asuttaman, niinkuin muinenkin, sanoo Herra.\n46:27 Mutta sin\u00e4 minun palveliani Jakob, \u00e4l\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4, ja sin\u00e4 Israel, \u00e4l\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4ile; sill\u00e4 katso, min\u00e4 autan sinua kaukaa, ja sinun siemenes vankiutensa maasta, niin ett\u00e4 Jakobin pit\u00e4\u00e4 tuleman j\u00e4lleen, ja oleman rauhassa ja levossa, ja ei pid\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 pelj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n.\n46:28 Sent\u00e4hden \u00e4l\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4, sin\u00e4 Jakob minun palveliani, sanoo Herra, sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun tyk\u00f6n\u00e4s; sill\u00e4 min\u00e4 lopetan kaikki pakanat, kuhunka min\u00e4 olen sinut ajanut; mutta en min\u00e4 sinua lopeta, vaan tahdon kurittaa sinua kohtuudella, ja en sinua per\u00e4ti rankaisematta pid\u00e4.\n47:1 T\u00e4m\u00e4 on Herran sana, joka tapahtui propheta Jeremialle Philistealaisia vastaan, ennenkuin Pharao l\u00f6i Gatsan.\n47:2 N\u00e4in sanoo Herra: katso, vedet pit\u00e4\u00e4 nouseman pohjoisesta, josta pit\u00e4\u00e4 tuleman tulvavirta, niin ett\u00e4 se k\u00e4y ylitse maan, ja mit\u00e4 sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, ja kaupungit niiden kanssa, jotka niiss\u00e4 asuvat: ja ihmisten pit\u00e4\u00e4 huutaman, kaikkein maan asuvaisten valittaman,\n47:3 Humun t\u00e4hden heid\u00e4n v\u00e4kevist\u00e4 hevosistansa, jotka siell\u00e4 juoksevat, ja heid\u00e4n vaununsa t\u00f6min\u00e4n t\u00e4hden, ja heid\u00e4n ratastensa kopinan t\u00e4hden; niin ettei is\u00e4in pid\u00e4 ymp\u00e4rillens\u00e4 katsoman lastensa per\u00e4\u00e4n, niin ep\u00e4ilyksiss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n oleman,\n47:4 Sen p\u00e4iv\u00e4n t\u00e4hden, joka tulee kukistamaan kaikki Philistealaiset, ja h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Tyroa ja Sidonia, ynn\u00e4 kaikkein muiden heid\u00e4n auttajainsa kanssa; sill\u00e4 Herra on kukistava Philistealaisia, j\u00e4\u00e4neit\u00e4 Kaphtorin luodossa.\n47:5 Gatsan pit\u00e4\u00e4 paljasp\u00e4\u00e4ksi joutuman, ja Askalon ynn\u00e4 j\u00e4\u00e4neiden kanssa heid\u00e4n laaksoissansa h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n; kuinka kauvan sin\u00e4 itsi\u00e4s repelet?\n47:6 Kuinka kauvan sin\u00e4, Herran miekka, et tahdo lakata? mene jo tuppees, lep\u00e4\u00e4 ja ole alallas.\n47:7 Mutta kuinka sin\u00e4 taidat lakata, ett\u00e4 Herra on antanut sinulle k\u00e4skyn Askalonia vastaan, ja asettanut sinun meren satamia vastaan.\n48:1 Moabia vastaan sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala n\u00e4in: voi Neboa! sill\u00e4 se on kukistettu ja on surkiana, Kirjataim on voitettu: linna on surkialla muodolla, ja on kukistettu.\n48:2 Moabin kerskaaminen on pois, joka h\u00e4nell\u00e4 oli Hesbonista; sill\u00e4 jotain pahaa h\u00e4nelle aiotaan: (nimitt\u00e4in) tulkaat, me tahdomme h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen per\u00e4ti, ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 kansa oleman; ja sinun Madmen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s oleman h\u00e4vitetyn, miekan pit\u00e4\u00e4 sinun per\u00e4ss\u00e4s tuleman.\n48:3 Horonaimista kuuluu h\u00e4vityksen ja suuren valituksen \u00e4\u00e4ni.\n48:4 Moab on ly\u00f6ty maahan; h\u00e4nen nuoret lapsensa kuuluvat huutavan.\n48:5 Sill\u00e4 he k\u00e4yv\u00e4t itkien tiet\u00e4 my\u00f6ten yl\u00f6s Luhitiin, ja vihollisten h\u00e4vityshuuto kuullaan tiet\u00e4 my\u00f6ten alas Horonaimista:\n48:6 (Nimitt\u00e4in) rient\u00e4k\u00e4\u00e4t pois, ja pelastakaat henkenne; mutta teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin kanerva korvessa.\n48:7 Ett\u00e4 sin\u00e4 luotit rakennuksees ja tavaroihis, pit\u00e4\u00e4 sinun my\u00f6s tuleman voitetuksi, ja Kamoksen pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n ulos vangittuna ynn\u00e4 pappeinsa ja ruhtinastensa kanssa.\n48:8 Sill\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman kaikkiin kaupunkeihin, niin ettei yht\u00e4\u00e4n kaupunkia pid\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n; siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sek\u00e4 laaksot turmeltuman, ja tasaiset kedot h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 Herra on sen sanonut.\n48:9 Antakaat Moabille sulkia; sill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 lent\u00e4en menem\u00e4n, ja h\u00e4nen kaupunkinsa autioksi tuleman, niin ettei yhdenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 niiss\u00e4 asuman.\n48:10 Kirottu olkoon, joka tekee Herran ty\u00f6n laiskasti, ja kirottu olkoon, joka miekkansa antaa lakata verta vuodattamasta.\n48:11 Moab on nuoruudestansa ollut surutoin, ja on rahkansa p\u00e4\u00e4ll\u00e4 alallansa ollut, ja ei ole koskaan vuodatetuksi tullut yhdest\u00e4 astiasta niin toiseen, eik\u00e4 koskaan mennyt vankiuteen: sent\u00e4hden on h\u00e4nell\u00e4 h\u00e4nen makunsa tallella, ja h\u00e4nen hajunsa ei ole muuttunut.\n48:12 Sent\u00e4hden katso, se aika tulee, sanoo Herra, ett\u00e4 min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n h\u00e4nelle vieraita, jotka h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 laskeman, ja tekem\u00e4n h\u00e4nen astiansa tyhj\u00e4ksi ja rikkoman h\u00e4nen leilins\u00e4.\n48:13 Ja Moabin pit\u00e4\u00e4 Kamoksen t\u00e4hden tuleman h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, niinkuin Israelin huone on Betelin t\u00e4hden h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tullut, joihinka he luottivat.\n48:14 Kuinka te rohkeatte sanoa: me olemme sankarit ja miehuulliset sotamiehet?\n48:15 Vaikka Moab pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitetyksi tuleman, ja h\u00e4nen kaupunkinsa poljettaman, ja h\u00e4nen parhaat nuoret miehens\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n alas tapettaviksi, sanoo Kuningas, jonka nimi on Herra Zebaot.\n48:16 Sill\u00e4 Moabin onnettomuus on pian tuleva, ja h\u00e4nen kova onnensa on kyll\u00e4 kiiruhtava.\n48:17 Surkutelkaat siis h\u00e4nt\u00e4 kaikki te, jotka h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 asutte ja h\u00e4nen nimens\u00e4 tunnette, ja sanokaat: kuinka on se vahva vitsa ja se jalo sauva niin taitettu rikki?\n48:18 Astu alas jaloudesta ja istu kuivalle, sin\u00e4 tyt\u00e4r, joka Dibonissa asut; sill\u00e4 Moabin h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman yl\u00f6s sinun tyk\u00f6s, ja turmeleman sinun linnas.\n48:19 Seiso tiell\u00e4 ja katsele, sin\u00e4 Aroerin asuvainen; kysy niilt\u00e4, jotka pakenivat ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t, ja sano: mit\u00e4 on tapahtunut?\n48:20 Moab on h\u00e4pi\u00e4\u00e4n joutunut, sill\u00e4 h\u00e4n on turmeltu; valittakaat ja huutakaat: ilmoittakaat se Arnonissa, ett\u00e4 Moab on turmeltu.\n48:21 Rangaistus on tullut tasaiselle kedolle, Holoniin, Jahtsaan, Mephatiin,\n48:22 Diboniin, Neboon, Betdiblataimiin,\n48:23 Kirjataimiin, Betgamuliin, Betmeoniin,\n48:24 Keriotiin, Bostraan, ja kaikkiin Moabin maan kaupunkeihin, joko he kaukana eli l\u00e4sn\u00e4 ovat.\n48:25 Moabin sarvi on ly\u00f6ty pois, ja h\u00e4nen k\u00e4sivartensa on taitettu, sanoo Herra.\n48:26 Juovuttakaat h\u00e4nt\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n on korottanut itsens\u00e4 Herraa vastaan; ett\u00e4 h\u00e4n oksennuksessansa itse\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4ntelis, ja my\u00f6s pilkaksi tulis.\n48:27 Sill\u00e4 Israel on ollut sinun h\u00e4v\u00e4istykses, niinkuin h\u00e4n olis l\u00f6ytty varasten seasta. Ja ett\u00e4 sin\u00e4 senkaltaisia h\u00e4nt\u00e4 vastaan olet puhunut, pit\u00e4\u00e4 sin\u00e4 viet\u00e4m\u00e4n my\u00f6s pois.\n48:28 Te Moabin asuvaiset, j\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4t kaupungit ja asukaat vuoren kukkuloilla, ja tehk\u00e4\u00e4t niinkuin kyyhkyinen, joka pes\u00e4ns\u00e4 tekee luolan reunoille.\n48:29 Me olemme kuulleet Moabin ylpeyden, ett\u00e4 h\u00e4n on juuri ylpi\u00e4, h\u00e4nen korkeutensa, r\u00f6yhkeytens\u00e4, \u00f6ykk\u00e4\u00e4misens\u00e4 ja syd\u00e4mens\u00e4 paisumisen.\n48:30 Min\u00e4 kyll\u00e4 tunnen, sanoo Herra, h\u00e4nen vihansa, ja ei h\u00e4nell\u00e4 ole voimaa; h\u00e4n kerskaa, eik\u00e4 niin taida tehd\u00e4.\n48:31 Sent\u00e4hden min\u00e4 valitan Moabin t\u00e4hden, huudan koko Moabin t\u00e4hden; Kirhereksen miehi\u00e4 pit\u00e4\u00e4 murehdittaman.\n48:32 Min\u00e4 itken sinua yli Jaeserin itkun, sin\u00e4 Sibman viinapuu; sinun oksas ovat kulkeneet meren ylitse ja tulleet Jaeserin mereen saakka; h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4 on hy\u00f6k\u00e4nnyt sinun eloos ja viinan hakemisees.\n48:33 Ilo ja riemu on paennut kedolta ja Moabin maalta, ja ei pid\u00e4 ensink\u00e4\u00e4n viinaa en\u00e4\u00e4n siell\u00e4 puserrettaman. Viinan polkian ei pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n laulaman ilovirtt\u00e4ns\u00e4, ilovirsi ei pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n ilovirsi oleman.\n48:34 Hesbonin huudon t\u00e4hden hamaan Elealeen, joka kuuluu Jahtsan Zoarista, kolmevuotisesta lehm\u00e4st\u00e4, Horonaimiin asti; sill\u00e4 Nimrimin vedet pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s kuivuman.\n48:35 Ja min\u00e4 teen Moabissa lopun, sanoo Herra, ettei heid\u00e4n en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 uhraaman kukkuloilla, ja suitsuttaman jumalillensa.\n48:36 Sent\u00e4hden pauhaa minun syd\u00e4meni Moabia vastaan niinkuin huilu, ja Kirhereksen miesten p\u00e4\u00e4lle pauhaa minun syd\u00e4meni niinkuin huilu; he ovat paljon alkaneet, sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n hukkuman.\n48:37 Sill\u00e4 kaikki p\u00e4\u00e4t pit\u00e4\u00e4 tuleman paljaaksi ja kaikki parta ajelluksi; kaikki k\u00e4det pit\u00e4\u00e4 oleman revityt, ja jokaisen pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 puettaman s\u00e4kkiin.\n48:38 Kaikkein kattoin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kaduilla joka paikassa Moabissa pit\u00e4\u00e4 itkett\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 min\u00e4 olen s\u00e4rkenyt Moabin, niin kuin kelpaamattoman astian, sanoo Herra.\n48:39 Kuinka h\u00e4n on turmeltu? kuinka h\u00e4n valittaa, kuinka h\u00e4n ripustaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja h\u00e4pee? ja Moab on tullut nauruksi ja pelvoksi kaikille ymp\u00e4rill\u00e4 asuvaisille.\n48:40 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: katso, h\u00e4n lent\u00e4\u00e4 pois niinkuin kotka, ja ojentaa siipens\u00e4 Moabin ylitse.\n48:41 Kerijot on voitettu, ja vahvat kaupungit ovat saadut; ja Moabin sankarien syd\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman silloin niinkuin synnytt\u00e4v\u00e4isen vaimon syd\u00e4n.\n48:42 Sill\u00e4 Moabin pit\u00e4\u00e4 turmelluksi tuleman, niin ettei h\u00e4nen en\u00e4\u00e4n kansana oleman pid\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on itsens\u00e4 korottanut Herraa vastaan.\n48:43 Pelko, luola ja paula tulee sinun p\u00e4\u00e4lles, sin\u00e4 Moabin asuvainen, sanoo Herra.\n48:44 Joka p\u00e4\u00e4see pelvosta, sen pit\u00e4\u00e4 putooman luolaan, ja joka luolasta p\u00e4\u00e4see, se pit\u00e4\u00e4 paulalla saataman. Silloin min\u00e4 tahdon antaa Moabin p\u00e4\u00e4lle tulla h\u00e4nen rangaistuksensa vuoden, sanoo Herra.\n48:45 Jotka taposta pakenevat, pit\u00e4\u00e4 etsim\u00e4n turvaa Hesbonissa; mutta tulen pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n Hesbonista ja liekin Sihonista, joka Moabin paikat ja sotivaisen kansan nielem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n48:46 Voi sinua Moab! Kamoksen kansa on kadotettu; sill\u00e4 sinun poikas ja tytt\u00e4res ovat otetut ja viedyt vangiksi.\n48:47 Mutta viimeisin\u00e4 aikoina tahdon min\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 Moabin vankiuden, sanoo Herra. Olkoon se niin sanottu nyt Moabin rangaistuksesta.\n49:1 Ammonin lapsia vastaan sanoo Herra n\u00e4in: eik\u00f6 Israelilla lapsia ole, eli eik\u00f6 h\u00e4nell\u00e4 perillist\u00e4 ole? Miksi siis Malkom omistaa Gadin maan ja h\u00e4nen kansansa asuu h\u00e4nen kaupungeissansa?\n49:2 Sent\u00e4hden katso, aika tulee, sanoo Herra, ett\u00e4 min\u00e4 annan kuulla sotariekunan Ammonin lasten Rabbatin ylitse, ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 koossa autiona oleman, ja kylinens\u00e4 tulella poltettaman; mutta Israelin pit\u00e4\u00e4 omistaman heid\u00e4t, joilta he ovat omistetut olleet, sanoo Herra.\n49:3 Valita, o Hesbon, sill\u00e4 Ai on kukistettu; huutakaat, te Rabban kyl\u00e4t, ja pukekaat itsenne s\u00e4kkeihin, itkek\u00e4\u00e4t ja juoskaat ymp\u00e4ri muureja; sill\u00e4 Malkom vied\u00e4\u00e4n vankina pois, pappeinsa ja ruhtinastensa kanssa.\n49:4 Mit\u00e4 sin\u00e4 r\u00f6yhkeilet laaksoistas? Sinun laaksos ovat upotetut, sin\u00e4 tottelematoin tyt\u00e4r, joka luotat tavaroihis, (ja sanot syd\u00e4mess\u00e4s:) kuka tohtii tulla minun tyk\u00f6ni?\n49:5 Katso, min\u00e4 annan tulla pelvon sinun p\u00e4\u00e4lles, sanoo Herra, Herra Zebaot, kaikista niist\u00e4, jotka asuvat sinun ymp\u00e4rill\u00e4s; niin ett\u00e4 te jokainen pit\u00e4\u00e4 ajettaman pois toisensa tyk\u00f6\u00e4, ja ei pid\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n karkureita kokooman.\n49:6 Mutta sitte min\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4n Ammonin lasten vankiuden, sanoo Herra.\n49:7 Edomia vastaan sanoo Herra Zebaot n\u00e4in: eik\u00f6 tietoa en\u00e4\u00e4n ole Temanissa? Eik\u00f6 neuvoa en\u00e4\u00e4n ole taitavilla? joko heid\u00e4n tietonsa loppui?\n49:8 Paetkaat, palatkaat ja k\u00e4tkek\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne syv\u00e4lle, Te Dedanin asuvaiset; sill\u00e4 min\u00e4 annan Esaulle tulla onnettomuuden, h\u00e4nen etsikkonsa ajan.\n49:9 Viinan hakiat pit\u00e4\u00e4 tuleman sinun p\u00e4\u00e4lles, joiden ei pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sinulle j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4; ja varkaat pit\u00e4\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 tuleman sinun p\u00e4\u00e4lles, heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 varastaman.\n49:10 Sill\u00e4 min\u00e4 olen paljastanut Esaun, ja ilmoittanut h\u00e4nen salaisen paikkansa, niin ettei h\u00e4n taida itsi\u00e4ns\u00e4 k\u00e4tke\u00e4; h\u00e4nen siemenens\u00e4, h\u00e4nen veljens\u00e4 ja h\u00e4nen kyl\u00e4ns\u00e4 miehet ovat h\u00e4vitetyt, niin ettei yht\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4n ole.\n49:11 Kuitenkin niiden, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t orvoistas, tahdon min\u00e4 suoda el\u00e4\u00e4; ja sinun leskeis pit\u00e4\u00e4 minuun luottaman.\n49:12 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: katso, jotka ei ole syyp\u00e4\u00e4t juomaan kalkkia, niiden pit\u00e4\u00e4 totisesti juoman, ja sinun pit\u00e4is rankaisematta p\u00e4\u00e4sem\u00e4n? Ei sinun pid\u00e4 rankaisematta p\u00e4\u00e4sem\u00e4n, vaan sinun pit\u00e4\u00e4 kaiketi juoman.\n49:13 Sill\u00e4 min\u00e4 olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra, ett\u00e4 Botsran pit\u00e4\u00e4 tuleman ihmeeksi, h\u00e4v\u00e4istykseksi, h\u00e4vitykseksi ja kiroukseksi; ja kaikki h\u00e4nen kaupunkinsa ijankaikkiseksi autioksi.\n49:14 Min\u00e4 olen kuullut sanoman Herralta, ett\u00e4 sanansaattaja on l\u00e4hetetty pakanoille: kootkaat teit\u00e4nne ja tulkaat t\u00e4nne h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja sotikaat.\n49:15 Sill\u00e4 katso, min\u00e4 olen sinun alentanut pakanain seassa, ja tehnyt sinun yl\u00f6nkatsotuksi ihmisten seassa.\n49:16 Sinun ylpeytes ja sinun syd\u00e4mes koreus on sinun pett\u00e4nyt, ett\u00e4 sin\u00e4 asut vuorten raoissa ja vallitset korkiat vuoret. Jos sin\u00e4 tekisit pes\u00e4s niin korkiaksi kuin kotka, niin min\u00e4 kuitenkin sielt\u00e4 sinun kukistan alas, sanoo Herra.\n49:17 Juuri niin pit\u00e4\u00e4 Edom autioksi tuleman; ja kaikkein, jotka siit\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t ohitse, pit\u00e4\u00e4 ihmettelem\u00e4n ja vihelt\u00e4m\u00e4n kaikkia h\u00e4nen vaivojansa.\n49:18 Niinkuin Sodoma ja Gomorra l\u00e4hikyl\u00e4ins\u00e4 kanssa kukistetut ovat, sanoo Herra, niin ettei kenk\u00e4\u00e4n siell\u00e4 asu, eik\u00e4 joku ihminen siell\u00e4 olla taida.\n49:19 Katso, h\u00e4n tulee yl\u00f6s niinkuin jalopeura ylpe\u00e4st\u00e4 Jordanista vahvoja majoja vastaan; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon antaa h\u00e4nen nopiasti sielt\u00e4 juosta, ja kuka tiet\u00e4\u00e4 sen nuorukaisen, jonka min\u00e4 varustan heit\u00e4 vastaan? Sill\u00e4 kuka on minun kaltaiseni? kuka tahtoo minun eteeni panna ajan? Ja kuka paimen voi olla minua vastaan?\n49:20 Kuulkaat siis Herran neuvoa, jonka h\u00e4n piti Edomista, ja h\u00e4nen ajatuksiansa, jotka h\u00e4n ajatteli Temanin asuvaisista: mit\u00e4maks ett\u00e4 karjalapset pit\u00e4\u00e4 riepoittaman heit\u00e4, ja kukistaman heid\u00e4n asumasiansa;\n49:21 Niin ett\u00e4 maan pit\u00e4\u00e4 vapiseman heid\u00e4n lankeemisessansa, ja heid\u00e4n parkunsa ja huutonsa pit\u00e4\u00e4 kuultaman Punaisessa meress\u00e4.\n49:22 Katso, h\u00e4n lent\u00e4\u00e4 yl\u00f6s niinkuin kotka, ja hajoittaa siipens\u00e4 Botsran ylitse; silloin pit\u00e4\u00e4 Edomin sankarien syd\u00e4n oleman niinkuin synnytt\u00e4v\u00e4isen vaimon syd\u00e4n.\n49:23 Damaskua vastaan: Hematissa ja Arpadissa on surkia meno; he ep\u00e4ilev\u00e4t, sill\u00e4 he kuulevat pahoja sanomia; asuvaiset meren tyk\u00f6n\u00e4 ovat h\u00e4mm\u00e4styksiss\u00e4, niin ettei heill\u00e4 ole lepoa.\n49:24 Damasku ep\u00e4ilee ja pakenee: h\u00e4n vapisee ja on ahdistukssessa ja kivussa, niinkuin synnytt\u00e4v\u00e4inen.\n49:25 Kuinka? Eik\u00f6 se kuuluisa kaupunki ole hylj\u00e4tty, minun ilokaupunkini?\n49:26 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen nuorukaisensa lankeeman h\u00e4nen kaduillansa, ja kaikki h\u00e4nen sotav\u00e4kens\u00e4 tapettaman siihen aikaan, sanoo Herra Zebaot.\n49:27 Ja min\u00e4 sytyt\u00e4n tulen Damaskun muurien p\u00e4\u00e4lle, niin ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 polttaman Benhadadin huoneet.\n49:28 Kedaria vastaan ja Hatsorin valtakuntia vastaan, jotka Nebukadnetsar, Babelin kuningas l\u00f6i. N\u00e4in sanoo Herra: yl\u00f6s, menk\u00e4\u00e4t Kedariin, ja kukistakaat id\u00e4n lapset.\n49:29 Heid\u00e4n majansa ja laumansa pit\u00e4\u00e4 heilt\u00e4 otettaman pois, heid\u00e4n telttansa ja kaikki heid\u00e4n kappaleensa, ja heid\u00e4n kamelinsa pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ottaman my\u00f6t\u00e4ns\u00e4; ja pit\u00e4\u00e4 julmasti huutaman heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6lt\u00e4.\n49:30 Paetkaat, joutukaat kiiruusti, menk\u00e4\u00e4t syv\u00e4\u00e4n asumaan, te Hatsorin asuvaiset, sanoo Herra. Sill\u00e4 Nebukadnetsar, Babelin kuningas, on teist\u00e4 neuvoa pit\u00e4nyt, ja ajattelee ja aikoo jotain teit\u00e4 vastaan.\n49:31 Yl\u00f6s, menk\u00e4\u00e4t kansaa vastaan, joka levossa on ja asuu suruttomasti, sanoo Herra; ei heill\u00e4 ole ovea eik\u00e4 telke\u00e4, ja he asuvat yksin\u00e4ns\u00e4.\n49:32 Heid\u00e4n kamelinsa pit\u00e4\u00e4 ry\u00f6stett\u00e4m\u00e4n, ja heid\u00e4n karjansa paljous otettaman pois; ja min\u00e4 hajoitan heid\u00e4t joka tuuleen, jotka nurkissa asuvat, ja joka taholta annan min\u00e4 heid\u00e4n onnettomuutensa tulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sanoo Herra.\n49:33 Ja Hatsorin pit\u00e4\u00e4 tuleman lohik\u00e4rmetten asumasiaksi ja ijankaikkiseksi autioksi, niin ettei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 siell\u00e4 asuman, ja ei yhdenk\u00e4\u00e4n ihmisen siell\u00e4 oleman.\n49:34 T\u00e4m\u00e4 on Herran sana, joka tapahtui Jeremialle, prophetalle Elamia vastaan, Zedekian Juudan kuninkaan valtakunnan alussa, ja sanoi:\n49:35 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: katso, min\u00e4 taitan Elamin joutsen, heid\u00e4n ylimm\u00e4isen voimansa.\n49:36 Ja annan tulla Elamin p\u00e4\u00e4lle nelj\u00e4 tuulta nelj\u00e4st\u00e4 taivaan \u00e4\u00e4rest\u00e4, ja hajoitan heid\u00e4t kaikkiin niihin tuuliin, niin ettei yht\u00e4\u00e4n kansaa pid\u00e4 oleman, kuhunka ei joku Elamin hajoitetuista tule.\n49:37 Ja min\u00e4 saatan Elamin ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n heid\u00e4n vihollistensa edess\u00e4 ja niiden edess\u00e4, jotka v\u00e4ijyv\u00e4t heid\u00e4n henke\u00e4ns\u00e4, ja annan onnettomuuden tulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, minun julman vihani, sanoo Herra; ja l\u00e4het\u00e4n miekan heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, siihenasti ett\u00e4 min\u00e4 heid\u00e4t lopetan.\n49:38 Minun istuimeni panen min\u00e4 Elamiin, ja h\u00e4vit\u00e4n sielt\u00e4 sek\u00e4 kuninkaan ett\u00e4 ruhtinaat, sanoo Herra.\n49:39 Mutta viimeisell\u00e4 ajalla k\u00e4\u00e4nn\u00e4n min\u00e4 Elamin vankiuden, sanoo Herra.\n50:1 N\u00e4m\u00e4t ovat ne sanat, jotka Herra on propheta Jeremian kautta puhunut Babelin ja Kaldealaisten maata vastaan.\n50:2 Julistakaat pakanain seassa ja tiett\u00e4v\u00e4ksi tehk\u00e4\u00e4t, nostakaat lippu yl\u00f6s, kuuluttakaat ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t sit\u00e4 salatko, ja sanokaat: Babel on voitettu, Bel on h\u00e4pi\u00e4\u00e4n joutunut, Merodak on rikottu, h\u00e4nen ep\u00e4jumalansa ovat h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulleet, ja h\u00e4nen jumalansa ovat murskaksi ly\u00f6dyt.\n50:3 Sill\u00e4 pohjoisesta nousee kansa heit\u00e4 vastaan, jonka pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n maansa h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4n, niin ettei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 siin\u00e4 asuman, vaan sek\u00e4 ihmiset ett\u00e4 el\u00e4imet sielt\u00e4 pakeneman.\n50:4 Niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 ja siihen aikaan, sanoo Herra, pit\u00e4\u00e4 Israelin lasten Juudan lasten kanssa tuleman, ja pit\u00e4\u00e4 joudukkaasti k\u00e4ym\u00e4n ja itkem\u00e4n, ja etsim\u00e4n Herraa Jumalaansa.\n50:5 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kysym\u00e4n tiet\u00e4 Zioniin ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4n itsens\u00e4 sinne: tulkaat, ja me tahdomme pysy\u00e4 Herrassa ijankaikkisella liitolla, joka ei ik\u00e4n\u00e4 pid\u00e4 unhotettaman.\n50:6 Minun kansani on tullut kadonneeksi laumaksi; heid\u00e4n paimenensa ovat heid\u00e4t vietelleet ja antaneet heid\u00e4n eksyksiss\u00e4 k\u00e4vell\u00e4 vuorilla, niin ett\u00e4 he ovat vuorilta menneet kukkuloille, ja ovat unhottaneet majansa.\n50:7 Kuka ik\u00e4n\u00e4 heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 tuli, se s\u00f6i heit\u00e4, ja heid\u00e4n vihollisensa sanoivat: emmep\u00e4 me tee v\u00e4\u00e4rin, sill\u00e4 he ovat rikkoneet Herraa vastaan vanhurskauden asumuksessa, ja Herraa vastaan, joka heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 toivo on.\n50:8 Paetkaat Babelista ja l\u00e4htek\u00e4\u00e4t pois Kaldealaisten maasta ulos, ja laittakaat teit\u00e4nne niinkuin kauriit lauman edell\u00e4.\n50:9 Sill\u00e4 katso, min\u00e4 nostan suuren v\u00e4en joukoittain pohjan maalta, ja annan heid\u00e4n tulla Babelin eteen; heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 varustaman itsens\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja voittaman h\u00e4nen. Heid\u00e4n nuolensa ovat niinkuin taitavan sotamiehen, joka ei tyhj\u00e4\u00e4n ammu.\n50:10 Ja Kaldean maa pit\u00e4\u00e4 tuleman saaliiksi, niin ett\u00e4 kaikkein, jotka sit\u00e4 ry\u00f6st\u00e4v\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 kyll\u00e4 saaman, sanoo Herra.\n50:11 Ett\u00e4 te iloitsette siit\u00e4 ja kerskaatte itsi\u00e4nne, ett\u00e4 te olette minun perint\u00f6ni ry\u00f6st\u00e4neet, ja hyppelette niinkuin lihavat vasikat, ja hirnutte niinkuin v\u00e4kev\u00e4t (hevoset).\n50:12 Teid\u00e4n \u00e4itinne on suureen h\u00e4pi\u00e4\u00e4n joutunut, ja se h\u00e4pee, joka teid\u00e4t on synnytt\u00e4nyt; katso, h\u00e4n on pakanain seassa kaikkein huonoin, autio, kuiva ja h\u00e4vinnyt.\n50:13 Herran vihan t\u00e4hden ei pid\u00e4 siin\u00e4 asuttaman, vaan se kokonansa autiona oleman; niin ett\u00e4 kaikkein, jotka menev\u00e4t ohitie Babelia, pit\u00e4\u00e4 ihmettelem\u00e4n ja vihelt\u00e4m\u00e4n kaikkein h\u00e4nen vaivainsa t\u00e4hden.\n50:14 Varustakaat teit\u00e4nne Babelia vastaan, joka taholta kaikki ampujat, ampukaat h\u00e4nt\u00e4, \u00e4lk\u00e4\u00e4t s\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00f6 nuolia; sill\u00e4 h\u00e4n on rikkonut Herraa vastaan.\n50:15 Riekukaat h\u00e4nt\u00e4 vastaan joka taholta; h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6t\u00e4 antaman, h\u00e4nen perustuksensa ovat langenneet, ja h\u00e4nen muurinsa hajonneet; sill\u00e4 se on Herran kosto, kostakaat h\u00e4nelle, ja tehk\u00e4\u00e4t h\u00e4nelle niinkuin h\u00e4n on tehnyt.\n50:16 H\u00e4vitt\u00e4k\u00e4\u00e4t sek\u00e4 kylv\u00e4j\u00e4 ett\u00e4 se, joka sirppiin rupee elonaikana; niin ett\u00e4 jokainen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 kansansa tyk\u00f6 h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4n miekan t\u00e4hden, ja jokainen pakenee maallensa.\n50:17 Israelin t\u00e4ytyy olla hajoitetun lammaslauman, jonka jalopeurat ovat hajoittaneet. Ensisti s\u00f6i Assurian kuningas h\u00e4nen, sitte s\u00e4rki Nebukadnetsar, Babelin kuningas, h\u00e4nen luunsa.\n50:18 Sent\u00e4hden sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, n\u00e4in: min\u00e4 etsin Babelin kuninkaan ja h\u00e4nen maansa, niinkuin min\u00e4 olen Assurian kuninkaan etsinyt.\n50:19 Mutta Israelin min\u00e4 annan tulla j\u00e4lleen kotia asumasiaansa, niin ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 el\u00e4tt\u00e4m\u00e4n Karmelissa ja Basanissa, ja Ephraimin vuorella, ja Gileadissa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sielunsa ravituksi tuleman.\n50:20 Niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 ja siihen aikaan, sanoo Herra, pit\u00e4\u00e4 Israelin pahateko etsitt\u00e4m\u00e4n, ja ei l\u00f6ytt\u00e4m\u00e4n, ja Juudan synti, ja ei pid\u00e4 l\u00f6ytt\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 min\u00e4 olen armollinen niille, jotka min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n.\n50:21 Mene kapinan nostajain maahan, mene sinne yl\u00f6s, ja etsi etsikon asuvaisia; h\u00e4vit\u00e4 ja tapa heid\u00e4n j\u00e4lkeentulevaisensa, sanoo Herra, ja tee kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 olen k\u00e4skenyt sinulle.\n50:22 Maalla on sodanriekuna ja iso suru.\n50:23 Kuinka se on tullut, ett\u00e4 koko maailman vasara on taitettu ja rikottu? Kuinka Babel on autioksi joutunut pakanain seassa?\n50:24 Min\u00e4 olen viritt\u00e4nyt paulan sinun etees, Babel, sent\u00e4hden olet sin\u00e4 my\u00f6s vangittu, ennen kuin sin\u00e4 havaitsitkaan; sin\u00e4 olet osattu ja olet k\u00e4sitetty, sill\u00e4 sin\u00e4 olet kehoittanut Herran.\n50:25 Herra on avannut tavarahuoneensa, ja vet\u00e4nyt edes vihansa aseet; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on Herran, Herran Zebaotin ty\u00f6 Kaldealaisten maalla.\n50:26 Tulkaat t\u00e4nne h\u00e4nt\u00e4 vastaan, te viimeisist\u00e4 \u00e4\u00e4rist\u00e4, avatkaa h\u00e4nen jyv\u00e4huoneensa, paiskatkaat h\u00e4nt\u00e4 kokoon, ja tappakaat h\u00e4nt\u00e4, niin ettei h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4.\n50:27 Surettakaat kaikki h\u00e4nen mullinsa, viek\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 alas teurastettaa; voi heit\u00e4! sill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 on tullut, heid\u00e4n etsikkonsa aika.\n50:28 Huuto kuuluu paenneilta ja p\u00e4\u00e4sseilt\u00e4 Babelin maasta, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 julistaman Zionissa Herran meid\u00e4n Jumalamme kostoa ja h\u00e4nen kirkkonsa kostoa.\n50:29 Kutsukaat monta Babelia vastaan, piiritt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kaikki joutsenampujat joka taholta ymp\u00e4ri, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t yht\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00f6; kostakaat h\u00e4nelle niin kuin h\u00e4n on ansainnut; kaiken sen j\u00e4lkeen kuin h\u00e4n on tehnyt, niin tehk\u00e4\u00e4t h\u00e4nelle j\u00e4lleen; sill\u00e4 h\u00e4n on ylpi\u00e4sti tehnyt Herraa vastaan, Pyh\u00e4\u00e4 Israelissa.\n50:30 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen nuorukaisensa lankeeman h\u00e4nen kaduillansa, ja kaikki h\u00e4nen sotamiehens\u00e4 hukkuman siihen aikaan, sanoo Herra.\n50:31 Katso, sin\u00e4 ylpe\u00e4, min\u00e4 tahdon sinun kimppuus, sanoo Herra, Herra Zebaot: sill\u00e4 sinun p\u00e4iv\u00e4s on tullut, sinun etsikkos aika.\n50:32 Silloin pit\u00e4\u00e4 ylpe\u00e4n itsens\u00e4 loukkaaman ja lankeeman, niin ettei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 auttaman yl\u00f6s; ja min\u00e4 sytyt\u00e4n h\u00e4nen kaupunkinsa palamaan tulella, jonka pit\u00e4\u00e4 kuluttaman kaikki, mit\u00e4 siin\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 on.\n50:33 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: katso, Israelin lasten ja Juudan lasten pit\u00e4\u00e4 ynn\u00e4 v\u00e4kivaltaa ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4n; kaikki ne, jotka heid\u00e4n ovat vankina vieneet, pit\u00e4v\u00e4t heid\u00e4t, ja ei tahdo heit\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 vallallensa.\n50:34 Mutta heid\u00e4n vapahtajansa on v\u00e4kev\u00e4, Herra Zebaot on h\u00e4nen nimens\u00e4, h\u00e4n on niin toimittava heid\u00e4n asiansa, ett\u00e4 h\u00e4n saattaa maan lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja Babelin asuvaiset v\u00e4risem\u00e4\u00e4n.\n50:35 Miekan pit\u00e4\u00e4 tuleman, sanoo Herra, Kaldealaisten p\u00e4\u00e4lle, ja Babelin asuvaisten p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4nen ruhtinastensa p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4nen tiet\u00e4j\u00e4ins\u00e4 p\u00e4\u00e4lle.\n50:36 Miekan pit\u00e4\u00e4 tuleman h\u00e4nen noitainsa p\u00e4\u00e4lle, niin ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tyhm\u00e4ksi tuleman; miekan pit\u00e4\u00e4 tuleman h\u00e4nen v\u00e4kev\u00e4ins\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ep\u00e4ilem\u00e4n.\n50:37 Miekan pit\u00e4\u00e4 tuleman h\u00e4nen hevostensa ja ratastensa p\u00e4\u00e4lle ja kaiken yhteisen kansan p\u00e4\u00e4lle, joka h\u00e4nen keskell\u00e4ns\u00e4 on, niin ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman niinkuin vaimot; miekan pit\u00e4\u00e4 tuleman h\u00e4nen riistahuoneensa p\u00e4\u00e4lle, niin ett\u00e4 ne pit\u00e4\u00e4 ry\u00f6stetyksi tuleman.\n50:38 Kuivuuden pit\u00e4\u00e4 tuleman h\u00e4nen vettens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, niin ett\u00e4 ne pit\u00e4\u00e4 kuivuman; sill\u00e4 se on ep\u00e4jumalain maa, ja he r\u00f6yhkeilev\u00e4t kauheista ep\u00e4jumalistansa.\n50:39 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 petoin ja julmain lintuin siell\u00e4 asuman, ja y\u00f6kk\u00f6in pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s siell\u00e4 asuman; ja ei pid\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 en\u00e4\u00e4n siin\u00e4 asuttaman, eik\u00e4 jonkun siin\u00e4 oleman suvusta sukuun.\n50:40 Niinkuin Herra Sodoman ja Gomorran l\u00e4hikyl\u00e4ins\u00e4 kanssa kukistanut on, sanoo Herra, niin ei siell\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n asuman pid\u00e4, eli jonkun ihmisen siell\u00e4 oleman.\n50:41 Katso, kansa tulee pohjoisesta; monta pakanaa ja monta kuningasta pit\u00e4\u00e4 nouseman maan \u00e4\u00e4rist\u00e4.\n50:42 Heill\u00e4 on joutsi ja kilpi, he ovat julmat ja armottomat; heid\u00e4n huutonsa on niinkuin meren pauhina; he ajavat hevosilla niinkuin sotamiehet, varustetut sinua vastaan, sin\u00e4 Babelin tyt\u00e4r.\n50:43 Kuin Babelin kuningas on kuuleva heid\u00e4n sanomansa, silloin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 maahan putooman; ahdistus pit\u00e4\u00e4 tuleman h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, niinkuin synnytt\u00e4v\u00e4isen vaiva.\n50:44 Katso, h\u00e4n nousee yl\u00f6s niinkuin jalopeura ylpe\u00e4st\u00e4 Jordanista vahvoja majoja vastaan, sill\u00e4 min\u00e4 annan h\u00e4nen nopiasti juosta sielt\u00e4; ja kuka tiet\u00e4\u00e4 sen nuorukaisen, jonka min\u00e4 olen varustava heit\u00e4 vastaan? Sill\u00e4 kuka on minun vertaiseni? kuka tahtoo minulle ajan m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4? ja kuka on se paimen, joka voi olla minua vastaan?\n50:45 Kuulkaat siis nyt Herran neuvoa, jonka h\u00e4n piti Babelista, ja h\u00e4nen ajatuksiansa, jotka h\u00e4n ajatteli Kaldean maan asuvaisista: mit\u00e4maks ett\u00e4 karjalaisten pit\u00e4\u00e4 riepoittaman heit\u00e4, ja kukistaman heid\u00e4n asumansa.\n50:46 Ja maan pit\u00e4\u00e4 vapiseman riekunasta, ja pit\u00e4\u00e4 kuuluman pakanain seassa, kuin Babel voitetaan.\n51:1 N\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 nostan ankaran ilman Babelia vastaan ja h\u00e4nen asuvaisiansa vastaan, jotka itsens\u00e4 ovat asettaneet minua vastaan.\n51:2 Ja l\u00e4het\u00e4n viskaajat Babeliin, joiden pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 viskaaman, ja tyhjent\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen maansa; n\u00e4iden pit\u00e4\u00e4 joka paikassa oleman h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen onnettomuutensa p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n51:3 Sill\u00e4 h\u00e4nen ampujansa ei pid\u00e4 taitaman ampua, ja h\u00e4nen varustettunsa ei pid\u00e4 taitaman itsi\u00e4ns\u00e4 varjella. \u00c4lk\u00e4\u00e4t siis s\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00f6 h\u00e4nen nuorukaisiansa, tappakaat kaikki h\u00e4nen sotajoukkonsa.\n51:4 Niin ett\u00e4 ly\u00f6dyt makasivat Kaldean maalla, ja pistetyt h\u00e4nen kaduillansa.\n51:5 Sill\u00e4 Israel ja Juuda ei pid\u00e4 Jumalaltansa, Herralta Zebaotilta leskeksi hylk\u00e4j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n; vaikka heid\u00e4n maansa on kovin rikkonut Israelin Pyh\u00e4\u00e4 vastaan.\n51:6 Paetkaat Babelista, ett\u00e4 jokainen pelastais sielunsa, ettette hukkuisi h\u00e4nen pahuudessansa; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on Herran koston aika ja h\u00e4n tahtoo h\u00e4enlle maksaa h\u00e4nen ansionsa j\u00e4lkeen.\n51:7 Kultainen malja on Babel Herran k\u00e4dess\u00e4, joka on koko maailman juovuttanut; pakanat ovat juoneet h\u00e4nen viinastansa, sent\u00e4hden ovat pakanat niin hulluiksi tulleet.\n51:8 Kuinka pian Babel on kaatunut ja murskaksi ly\u00f6ty! valittakaat h\u00e4nt\u00e4, ottakaat my\u00f6s voidetta h\u00e4nen haavallensa, jos h\u00e4n mit\u00e4maks taitais parantua.\n51:9 Me paransimme Babelia, mutta ei h\u00e4n terveeksi tullut; antakaat siis h\u00e4nen olla, ja k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme itsekukin maallensa; sill\u00e4 h\u00e4nen rangaistuksensa ulottuu hamaan taivaasen, ja astuu pilviin yl\u00f6s.\n51:10 Herra on tuonut edes meid\u00e4n vanhurskautemme: tulkaat ja luetelkaamme Herran meid\u00e4n Jumalamme t\u00f6it\u00e4 Zionissa.\n51:11 Teroittakaat nuolet, ja valmistakaat kilvet: Herra on her\u00e4tt\u00e4nyt Medin kuningasten syd\u00e4men; sill\u00e4 h\u00e4nen ajatuksensa on Babelia vastaan, h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on Herran kosto, h\u00e4nen temppelins\u00e4 kosto.\n51:12 Ripustakaat lippu yl\u00f6s Babelin muurille, asettakaat vartio, pankaat vartiat, toimittakaat v\u00e4ijyj\u00e4t; sill\u00e4 Herra ajattelee jotain, ja on my\u00f6s t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n Babelin asuvaisia vastaan on puhunut.\n51:13 Sin\u00e4, joka suuren veden tyk\u00f6n\u00e4 asut, jolla my\u00f6s ovat suuret tavarat, sinun loppus on tullut, ja sinun ahneutes on lakannut.\n51:14 Herra Zebaot on vannonut itse kauttansa: min\u00e4 tahdon t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinun ihmisill\u00e4, niinkuin ruohomadoilla, heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 laulaman sinusta ilovirren.\n51:15 Joka maan voimallansa tehnyt on, ja maanpiirin viisaudellansa vahvistanut, ja taivaat toimellisuudellansa venytt\u00e4nyt.\n51:16 Kuin h\u00e4n jylisee, niin on paljo vett\u00e4 taivaan alla; h\u00e4n tempaa pilvet yl\u00f6s hamasta maan \u00e4\u00e4rest\u00e4; h\u00e4n tekee leimaukset sateessa, ja tuo tuulen kammioistansa.\n51:17 Kaikki ihmiset ovat tomppelit taidossansa, ja jokainen kultasepp\u00e4 h\u00e4v\u00e4ist\u00e4\u00e4n kuvinensa; sill\u00e4 heid\u00e4n kuvansa ovat petos, ja ei ole niiss\u00e4 henke\u00e4.\n51:18 Ne ovat sula turhuus ja petollinen ty\u00f6; heid\u00e4n t\u00e4ytyy hukkua, kuin heit\u00e4 etsit\u00e4\u00e4n.\n51:19 Mutta Jakobin osa ei ole senkaltainen, vaan h\u00e4n on se, joka kaikki luonut on, (Israel on) h\u00e4nen perimisens\u00e4 valtikka: Herra Zebaot on h\u00e4nen nimens\u00e4.\n51:20 Sin\u00e4 olet minun vasarani, minun sota-aseeni: ja min\u00e4 ly\u00f6n kauttas pakanat ja h\u00e4vit\u00e4n valtakunnat.\n51:21 Min\u00e4 ly\u00f6n sinun kauttas hevoset, ratsastajat, ja rikon sinun kauttas vaunut ja niiden ajajat.\n51:22 Min\u00e4 ly\u00f6n sinun kauttas miehet ja vaimot, ja ly\u00f6n sinun kauttas vanhat ja nuoret, ja sinun kauttas nuorukaiset ja neitseet.\n51:23 Min\u00e4 ly\u00f6n sinun kauttas paimenet ja heid\u00e4n laumansa, min\u00e4 ly\u00f6n sinun kauttas peltomiehet ja juhdat, ja ly\u00f6n sinun kauttas ruhtinaat ja p\u00e4\u00e4miehet.\n51:24 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon maksaa Babelille ja kaikille Kaldean asuvaisille kaiken heid\u00e4n pahuutensa, jonka he ovat Zionille tehneet, teid\u00e4n silm\u00e4nne edess\u00e4, sanoo Herra.\n51:25 Katso, min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6s, sin\u00e4 vahingollinen vuori, joka koko maailman turmelet, sanoo Herra, ja ojennan k\u00e4teni sinun ylitses, ja vierit\u00e4n sinun alas vuorelta, ja teen poltetun vuoren sinusta.\n51:26 Niin ettei sinusta ei kulmakivi\u00e4 eik\u00e4 perustuskivi\u00e4 taideta ottaa; vaan sinun pit\u00e4\u00e4 oleman ijankaikkisen aution, sanoo Herra.\n51:27 Nostakaat lippu yl\u00f6s maalla, soittakaat torvella pakanain seassa, varustakaat pakanat h\u00e4nt\u00e4 vastaan, kutsukaat h\u00e4nt\u00e4 vastaan (n\u00e4m\u00e4t) valtakunnat: Ararat, Minni ja Askenas; toimittakaat sodanp\u00e4\u00e4miehet h\u00e4nt\u00e4 vastaan, tuokaat hevoset niinkuin julmat vapsaiset.\n51:28 Varustakaat pakanat h\u00e4nt\u00e4 vastaan, Median kuninkaat, h\u00e4nen ruhtinaansa ja kaikki h\u00e4nen p\u00e4\u00e4miehens\u00e4, ja kaikki h\u00e4nen valtansa maakunta.\n51:29 Ja maan pit\u00e4\u00e4 vapiseman ja pelj\u00e4stym\u00e4n; sill\u00e4 Herran ajatukset tahtovat tulla t\u00e4ytetyksi Babelia vastaan, niin ett\u00e4 h\u00e4n tekee Babelin maan autioksi, jossa ei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 asuman.\n51:30 Babelin sankarit ei pid\u00e4 uskaltaman menn\u00e4 sotaan, vaan linnoissa pysym\u00e4n, heid\u00e4n v\u00e4kevyytens\u00e4 on pois, ja ovat tulleet niinkuin vaimot; h\u00e4nen asumisensa ovat sytytetyt, ja h\u00e4nen telkens\u00e4 taitetut rikki.\n51:31 T\u00e4ss\u00e4 juoksee yksi toisensa editse, ja yksi sanansaattaja kohtaa toista, ilmoittamaan Babelin kuninkaalle, ett\u00e4 h\u00e4nen kaupunkinsa on hamaan loppuun asti voitettu,\n51:32 Ja luotuspaikat suljetut, ja j\u00e4rvet poltetut, ja sotav\u00e4ki pelkuriksi tullut.\n51:33 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: Babelin tyt\u00e4r on niinkuin riihen permanto, h\u00e4nen tappamisensa aika on tullut; viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 tulee h\u00e4nen niitt\u00e4misens\u00e4 aika.\n51:34 Nebukadnetsar, Babelin kuningas on minun sy\u00f6nyt, ja kukistanut minun; h\u00e4n on tehnyt minun tyhj\u00e4ksi astiaksi; h\u00e4n on niellyt minun niinkuin lohik\u00e4rme, h\u00e4n on t\u00e4ytt\u00e4nyt vatsansa minun herkuistani; h\u00e4n on minun ajanut pois.\n51:35 Mutta nyt l\u00f6yt\u00e4\u00e4n Babelissa se v\u00e4\u00e4ryys, jota minulle ja minun lihalleni on tehty, sanoo Zionin asuva, ja minun vereni Kaldean asuvaisten p\u00e4\u00e4lle, sanoo Jerusalem.\n51:36 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: katso, min\u00e4 toimitan sinun asias, ja kostan sinun kostos; min\u00e4 kuivaan h\u00e4nen merens\u00e4, ja annan kuivata h\u00e4nen kaivonsa.\n51:37 Ja Babelin pit\u00e4\u00e4 tuleman kiviraunioksi ja lohik\u00e4rmeiden asumasiaksi, ihmeeksi ja vihelt\u00e4miseksi, niin ettei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 siell\u00e4 asuman.\n51:38 Heid\u00e4n kaikkein pit\u00e4\u00e4 kiljuman niinkuin jalopeurat, ja huutaman niinkuin nuoret jalopeurat.\n51:39 Min\u00e4 panen heid\u00e4n juomisensa helteesen, ja juovutan heid\u00e4t, niin ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 iloiseksi tuleman, ja makaaman ijankaikkista unta, josta ei heid\u00e4n ik\u00e4n\u00e4 pid\u00e4 her\u00e4\u00e4m\u00e4n, sanoo Herra.\n51:40 Min\u00e4 vien heid\u00e4t alas niinkuin karitsat teurastettaa, niinkuin oinaat ja kauriit.\n51:41 Kuinka Sesak on niin voitettu, ja ylistetty koko maailmassa niin kiinni otettu? Kuinka on Babel tullut ihmeeksi pakanain seassa?\n51:42 Meri on k\u00e4ynyt Babelin ylitse, ja se on peitetty monella aallolla.\n51:43 H\u00e4nen kaupunkinsa ovat hylj\u00e4tyt, kuivaksi ja kylm\u00e4ksi maaksi tulleet, maaksi, jossa ei kenk\u00e4\u00e4n asu, ja kussa ei yht\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4 vaella.\n51:44 Sill\u00e4 min\u00e4 etsin Beli\u00e4 Babelissa, ja rep\u00e4isen h\u00e4nen kurkustansa ulos sen, mink\u00e4 h\u00e4n on niellyt; ja pakanain ei pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n juokseman h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4; Babelin muurit ovat my\u00f6s maahan jaonneet.\n51:45 L\u00e4htek\u00e4\u00e4t sielt\u00e4 ulos, minun kansani, ja jokainen pelastakoon sielunsa Herran julmasta vihasta.\n51:46 Teid\u00e4n syd\u00e4menne taitais muutoin pehme\u00e4ksi tulla ja n\u00e4\u00e4nty\u00e4 siit\u00e4 sanomasta, jonka maalla pit\u00e4\u00e4 kuuluman; sill\u00e4 yhten\u00e4 vuonna pit\u00e4\u00e4 sanoman kuuluman, niin my\u00f6s toisena vuonna, sanoman v\u00e4kivallasta maalla, ja yhden ruhtinaan oleman toista vastaan.\n51:47 Sent\u00e4hden katso, aika tulee, ett\u00e4 min\u00e4 Babelin ep\u00e4jumalat etsin, ja koko h\u00e4nen maansa pit\u00e4\u00e4 tuleman h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, ja kaikki h\u00e4nen ly\u00f6tyns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 makaaman.\n51:48 Taivaan ja maan ja kaikki, mit\u00e4 niiss\u00e4 on, pit\u00e4\u00e4 iloitseman Babelista, ett\u00e4 h\u00e4nen kukistajansa ovat tulleet pohjasta, sanoo Herra.\n51:49 Ja niinkuin Babel Israelissa on kaatanut ly\u00f6dyt, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s ly\u00f6dyt Babelissa kaattaman kaikessa maassa.\n51:50 Menk\u00e4\u00e4t siis matkaanne te, jotka olette v\u00e4ltt\u00e4neet miekan, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t kauvan viipyk\u00f6; ajatelkaat Herran p\u00e4\u00e4lle kaukaisella maalla, ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4t Jerusalem mieless\u00e4nne.\n51:51 Me olemme h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulleet, kuin me kuulimme sen h\u00e4v\u00e4istyksen; ja h\u00e4pi\u00e4 peitti meid\u00e4n kasvomme, kuin muukalaiset tulivat Herran huoneen pyh\u00e4\u00e4n.\n51:52 Sent\u00e4hden katso, aika tulee, sanoo Herra, ett\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nen ep\u00e4jumalansa etsin; ja koko maalla pit\u00e4\u00e4 kuolemahaavoilla ly\u00f6dyt huokaaman.\n51:53 Jos Babel astuis yl\u00f6s taivaasen ja kiinnitt\u00e4is itsens\u00e4 korkeuteen, niin pit\u00e4\u00e4 kuitenkin minulta kukistajat tuleman h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sanoo Herra.\n51:54 \u00c4\u00e4ni kuuluu Babelista, suuri valitus Kaldean maalta.\n51:55 Sill\u00e4 Herra h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 Babelin, h\u00e4n h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen niin suurella riekunalla ja kapinalla, ett\u00e4 h\u00e4nen aaltonsa pauhaavat, niinkuin isot vedet.\n51:56 Sill\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4 on tullut Babelin p\u00e4\u00e4lle, h\u00e4nen sankarinsa k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n, heid\u00e4n joutsensa taitetaan; sill\u00e4 koston Jumala, Herra maksaa t\u00e4ydellisesti h\u00e4nelle.\n51:57 Min\u00e4 juovutan h\u00e4nen ruhtinaansa, tiet\u00e4j\u00e4ns\u00e4, herransa, p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 ja voimallisensa, niin ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lep\u00e4\u00e4m\u00e4n ijankaikkista unta, josta ei heid\u00e4n en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 her\u00e4\u00e4m\u00e4n, sanoo Kuningas, jonka nimi on Herra Zebaot.\n51:58 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: suuren Babelin muurit pit\u00e4\u00e4 alta kaivettaman, ja h\u00e4nen korkiat ovensa tulella poltettaman, ett\u00e4 pakanain ty\u00f6n pit\u00e4\u00e4 turhan oleman, ja poltettaman, mit\u00e4 kansa vaivalla on rakentanut.\n51:59 T\u00e4m\u00e4n on se sana, jonka propheta Jeremia k\u00e4ski Serajalle Nerijan pojalle, Mahsejan pojan, kuin h\u00e4n Zedekian, Juudan kuninkaan kanssa meni Babeliin h\u00e4nen valtakuntansa nelj\u00e4nten\u00e4 vuotena. Ja Seraja oli rauhallinen ruhtinas.\n51:60 Ja Jeremia kirjoitti yhteen kirjaan kaiken onnettomuuden, joka piti Babelin p\u00e4\u00e4lle tuleman, kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat, jotka ovat kirjoitetut Babelia vastaan.\n51:61 Ja Jeremia sanoi Serajalle: kuin sin\u00e4 tulet Babeliin, niin katso ja lue kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat.\n51:62 Ja sano: Herra! sin\u00e4 olet puhunut t\u00e4t\u00e4 paikkaa vastaan, h\u00e4vitt\u00e4\u00e4kses sit\u00e4, niin ettei kenenk\u00e4\u00e4n pit\u00e4isi asuman t\u00e4ss\u00e4, ei ihmist\u00e4 eik\u00e4 el\u00e4int\u00e4, vaan oleman ijankaikkisena autiona.\n51:63 Ja kuin olet lukenut kaiken t\u00e4m\u00e4n kirjan, niin sido siihen kivi, ja paiskaa se keskelle Phratia,\n51:64 Ja sano: n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 Babeli upotettaman, ja ei j\u00e4lleen nouseman yl\u00f6s siit\u00e4 onnettomuudesta, jonka min\u00e4 tuotan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, vaan hukkuman. T\u00e4h\u00e4n asti ovat Jeremian sanat.\n52:1 Zedekia oli yhdenkolmattakymment\u00e4 vuoden vanha tullessa kuninkaaksi, ja hallitsi yksitoistakymment\u00e4 vuotta Jerusalemissa. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Hamutal Jeremian tyt\u00e4r Libnasta.\n52:2 Ja h\u00e4n teki pahaa Herran edess\u00e4, niinkuin Jojakimkin oli tehnyt.\n52:3 Sill\u00e4 Herran viha oli Jerusalemin ja Juudan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n heitti heid\u00e4t pois kasvoinsa edest\u00e4. Ja Zedekia luopui Babelin kuninkaasta.\n52:4 Ja tapahtui h\u00e4nen valtakuntansa yhdeks\u00e4nten\u00e4 vuotena, kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kymmenenness\u00e4 kuukaudessa, ett\u00e4 Nebukadnetsar, Babelin kuningas tuli kaiken joukkonsa kanssa Jerusalemia vastaan; ja he sioittuivat sen eteen, ja rakensivat saarron sen ymp\u00e4rille joka taholta.\n52:5 Ja kaupunki oli niin piiritetty hamaan yhteentoistakymmenenteen kuningas Zedekian vuoteen asti.\n52:6 Yhdeks\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nelj\u00e4nness\u00e4 kuukaudessa sai n\u00e4lk\u00e4 vallan kaupungissa, ja ei ollut maakunnan kansalla en\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4.\n52:7 Niin kukistettiin kaupunki, ja kaikki sotamiehet pakenivat ja meniv\u00e4t ulos kaupungista, y\u00f6ll\u00e4, porttitiet\u00e4, joka oli kahden muurin v\u00e4lill\u00e4 kuninkaan yrttitarhaa kohden; mutta Kaldealaiset makasivat kaupungin ymp\u00e4rill\u00e4, ja n\u00e4m\u00e4t meniv\u00e4t pois tiet\u00e4ns\u00e4 my\u00f6ten kedolle.\n52:8 Niin ajoi Kaldealaisten sotajoukko kuningasta takaa, ja saavutti Zedekian Jerikon kedolla, ja kaikki h\u00e4nen sotajoukkonsa oli h\u00e4nest\u00e4 hajonnut.\n52:9 Ja he ottivat kuninkaan kiinni ja veiv\u00e4t h\u00e4net Babelin kuninkaan tyk\u00f6 Riblatiin, joka on Hamatin maalla, ja h\u00e4n sanoi tuomion h\u00e4nest\u00e4.\n52:10 Ja Babelin kuningas antoi tappaa Zedekian lapset, h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4; ja tappoi kaikki Juudan ruhtinaat Riblatissa.\n52:11 Mutta Zedekialta h\u00e4n antoi puhkaista silm\u00e4t, ja antoi h\u00e4nen sidottaa kaksilla vaskikahleilla; ja Babelin kuningas vei h\u00e4nen Babeliin, ja h\u00e4n pani h\u00e4nen vankihuoneesen, siihenasti kuin h\u00e4n kuoli.\n52:12 Kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, viidenten\u00e4 kuukautena, joka oli Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan yhdeks\u00e4stoistakymmenes vuosi, tuli Nebusaradan, huovinhaltia, joka seisoi Babelin kuninkaan edess\u00e4, Jerusalemiin.\n52:13 Ja poltti Herran huoneen ja kuninkaan huoneen, ja kaikki huoneet Jerusalemissa; kaikki suuret huoneet poltti h\u00e4n tulella.\n52:14 Ja kaikki Kaldealaisten sotajoukko, joka huovinhaltian kanssa oli, jaotti kaikki muurit Jerusalemissa joka taholta ymp\u00e4rins\u00e4.\n52:15 Mutta k\u00f6yh\u00e4n v\u00e4en ja muun kansan, joka oli viel\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt kaupunkiin, ja ne, jotka olivat itsens\u00e4 antaneet Babelin kuninkaan alle, ja j\u00e4\u00e4neet kansasta, vei Nebusaradan, huovinhaltia, vangittuna pois.\n52:16 Ja Nebusaradan, huovinhaltia, antoi monikahdat k\u00f6yh\u00e4st\u00e4 maan v\u00e4est\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 viinam\u00e4kien ja peltoin rakentajiksi.\n52:17 Mutta vaskipatsaat, jotka olivat Herran huoneessa, ja istuimet ja vaskimeren, joka Herran huoneessa oli, rikkoivat Kaldealaiset, ja veiv\u00e4t kaiken vasken Babeliin.\n52:18 Ja kattilat, lapiot, veitset, vaskimaljat, lusikat ja kaikki vaski-astiat, joilla palveltiin, ottivat he pois.\n52:19 Otti my\u00f6s huovinhaltia pois kaikki, mitk\u00e4 kullasta ja hopeasta oli, juoma-astiat, savi-astiat, maljat, kattilat, kynttil\u00e4jalat, lusikat ja kupit.\n52:20 Ne kaksi patsasta, sen yhden meren, ne kaksitoistakymment\u00e4 vaskih\u00e4rk\u00e4\u00e4, jotka seisoivat jalkain alla, jotka kuningas Salomo oli antanut tehd\u00e4 Herran huoneesen, n\u00e4ist\u00e4 astioista karttui yl\u00f6npalttinen vaski.\n52:21 Mutta patsaat oli kumpikin kahdeksantoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkiat, ja kaksitoista kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 nuoraa oli mitta h\u00e4nen ymp\u00e4rilt\u00e4ns\u00e4, ja oli nelj\u00e4n sormenpaksuus, ja avoin sis\u00e4lt\u00e4.\n52:22 Ja kruunu sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli my\u00f6s vaskesta, joka oli viisi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkia, ja verkko ja granatin omenat ymp\u00e4ri kruunun olivat kaikki vaskesta; tainkaltainen oli my\u00f6s toinen patsas ja granatin omenat.\n52:23 Ja oli sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 yhdeks\u00e4nkymment\u00e4 ja kuusi granatin omenaa; kaikki granatin omenat olivat sata yhden verkon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 aina ymp\u00e4rins\u00e4.\n52:24 Ja huovinhaltia otti papin Serajan ensim\u00e4isest\u00e4 j\u00e4rjestyksest\u00e4, ja papin Zephanian toisesta j\u00e4rjestyksest\u00e4 ja kolme ovenvartiaa.\n52:25 Ja h\u00e4n otti yhden kamarihaltian kaupungista, joka oli pantu sotav\u00e4en p\u00e4\u00e4lle, ja seitsem\u00e4n miest\u00e4 niist\u00e4, jotka aina seisoivat kuninkaan edess\u00e4, jotka kaupungissa l\u00f6ydettiin, niin my\u00f6s joukon ylimm\u00e4isen kirjoittajan, joka kirjoitti maan v\u00e4en, ja kuusikymment\u00e4 miest\u00e4 maan kansasta, jotka kaupungissa l\u00f6ydettiin;\n52:26 N\u00e4m\u00e4t otti Nebusaradan, huovinhaltia, ja vei heid\u00e4t Babelin kuninkaan tyk\u00f6 Riblatiin.\n52:27 Ja Babelin kuningas tappoi heid\u00e4t Riblatissa, Hamatin maalla. Niin Juuda vietiin vankina pois maaltansa.\n52:28 T\u00e4m\u00e4 on se kansa, jonka Nebukadnetsar vei pois: seitsem\u00e4nten\u00e4 vuonna, kolmetuhatta ja kolme kolmattakymment\u00e4 Juudalaista;\n52:29 Mutta Nebukadnetsarin kahdeksantenatoistakymmenenten\u00e4 vuotena, kahdeksansataa kaksinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 sielua Jerusalemista.\n52:30 Ja Nebukadnetsarin kolmantena vuonna kolmattakymmenent\u00e4 vei Nebusaradan, huovinhaltia, pois seitsem\u00e4nsataa ja viisiviidett\u00e4kymment\u00e4 sielua Juudasta; kaikki sielut ovat nelj\u00e4tuhatta ja kuusisataa.\n52:31 Mutta seitsem\u00e4nten\u00e4 vuonna nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 sen j\u00e4lkeen kuin Jojakin, Juudan kuningas, oli viety pois, viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmattakymment\u00e4 toisessa kuukaudessa toistakymment\u00e4, nosti Evilmerodak, Babelin kuningas, sin\u00e4 vuonna, jona h\u00e4n tuli kuninkaaksi, Jojakinin Juudan kuninkaan p\u00e4\u00e4n yl\u00f6s, ja otti h\u00e4nen vankihuoneesta;\n52:32 Ja puhui h\u00e4nen kanssansa yst\u00e4v\u00e4llisesti, ja asetti h\u00e4nen istuimensa ylemm\u00e4ksi niiden kuningasten istuimia, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat Babelissa;\n52:33 Ja muutti h\u00e4nen vankiutensa vaatteet; ja h\u00e4n s\u00f6i h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 leip\u00e4\u00e4 aina kaikkena elinaikanansa.\n52:34 Ja h\u00e4nelle annettiin alinomaa Babelin kuninkaalta h\u00e4nen elatuksensa, niinkuin h\u00e4nelle oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty kaikeksi h\u00e4nen elinajaksensa, aina h\u00e4nen kuolemaansa asti.","title":"Finnish Bible: Jeremiah","type":"page"}