{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/joh.htm","path":"bib/wb/fin/joh.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/joh.htm","text":"1:1 Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tyk\u00f6n\u00e4, ja Jumala oli se Sana.\n1:2 T\u00e4m\u00e4 oli alussa Jumalan tyk\u00f6n\u00e4.\n1:3 Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sit\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n tehty, joka tehty on.\n1:4 H\u00e4ness\u00e4 oli el\u00e4m\u00e4, ja el\u00e4m\u00e4 oli ihmisten valkeus,\n1:5 Ja valkeus paistaa pimeydess\u00e4, jota ei pimeys k\u00e4sitt\u00e4nyt.\n1:6 Yksi mies oli l\u00e4hetetty Jumalalta, jonka nimi oli Johannes:\n1:7 Se tuli valkeudesta todistamaan, ett\u00e4 kaikki uskoisivat h\u00e4nen kauttansa.\n1:8 Ei h\u00e4n ollut valkeus, mutta h\u00e4n oli l\u00e4hetetty valkeudesta todistamaan.\n1:9 Se oli totinen valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat;\n1:10 Se oli maailmassa, ja maailma oli h\u00e4nen kauttansa tehty, ja ei maailma h\u00e4nt\u00e4 tuntenut.\n1:11 H\u00e4n tuli omillensa, ja ei h\u00e4nen omansa h\u00e4nt\u00e4 ottaneet vastaan,\n1:12 Mutta niille, jotka h\u00e4nen ottivat vastaan, antoi h\u00e4n voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat h\u00e4nen nimens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle,\n1:13 Jotka ei verest\u00e4 eik\u00e4 lihan tahdosta ei my\u00f6s miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat.\n1:14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meid\u00e4n seassamme, (ja me n\u00e4imme h\u00e4nen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian Is\u00e4st\u00e4,) t\u00e4ynn\u00e4 armoa ja totuutta.\n1:15 Johannes todisti h\u00e4nest\u00e4, ja huusi, sanoen: t\u00e4m\u00e4 oli se, josta min\u00e4 sanoin: minun j\u00e4lkeeni on tuleva, joka minun edell\u00e4ni on ollut; sill\u00e4 h\u00e4n oli ennen kuin min\u00e4.\n1:16 Ja me olemme kaikki h\u00e4nen t\u00e4ydellisyydest\u00e4ns\u00e4 saaneet ja armon armosta.\n1:17 Sill\u00e4 laki on Moseksen kautta annettu: armo ja totuus on Jesuksen Kristuksen kautta tullut.\n1:18 Ei ole kenk\u00e4\u00e4n koskaan Jumalaa n\u00e4hnyt: ainokainen Poika, joka on Is\u00e4n helmassa, h\u00e4n ilmoitti meille.\n1:19 Ja t\u00e4m\u00e4 on Johenneksen todistus, kuin Juudalaiset l\u00e4hettiv\u00e4t Jerusalemista papit ja Levil\u00e4iset kysym\u00e4\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4: kukas olet?\n1:20 Ja h\u00e4n todisti ja ei kielt\u00e4nyt, ja h\u00e4n todisti, sanoen: en min\u00e4 ole Kristus.\n1:21 Ja he kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4: kukas siis? oletkos Elias? H\u00e4n sanoi: en. Oletkos propheta? H\u00e4n vastasi: en.\n1:22 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: kukas olet? ett\u00e4 me antaisimme niille vastauksen, jotka meid\u00e4t l\u00e4hettiv\u00e4t: mit\u00e4s sanot itsest\u00e4s?\n1:23 H\u00e4n sanoi: min\u00e4 olen huutava \u00e4\u00e4ni korvessa: valmistakaat Herran tiet\u00e4, niinkuin Jesaias propheta sanoi.\n1:24 Ja jotka l\u00e4hetetyt olivat, olivat Pharisealaisista.\n1:25 Ja he kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 ja sanoivat h\u00e4nelle: miksi siis sin\u00e4 kastat, jos et ole Kristus, etk\u00e4 Elias, etk\u00e4 propheta?\n1:26 Johannes vastasi heit\u00e4 ja sanoi: min\u00e4 kastan vedell\u00e4; mutta teid\u00e4n keskell\u00e4nne seisoo, jota ette tunne:\n1:27 H\u00e4n on se, joka minun j\u00e4lkeeni tulee, joka minun edell\u00e4ni on ollut, jonka keng\u00e4n rihmoja en min\u00e4 ole kelvollinen p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n1:28 N\u00e4m\u00e4t tapahtuivat Betabarassa, sill\u00e4 puolella Jordania, kussa Johannes kasti.\n1:29 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4ki Johannes Jesuksen tyk\u00f6ns\u00e4 tulevan, ja sanoi: katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!\n1:30 T\u00e4m\u00e4 on se, josta min\u00e4 sanoin: minun j\u00e4lkeeni tulee mies, joka minun edell\u00e4ni on ollut; sill\u00e4 h\u00e4n oli ennen kuin min\u00e4.\n1:31 Ja en min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tuntenut; mutta ett\u00e4 h\u00e4n ilmestyisi Israelissa, sent\u00e4hden tulin min\u00e4 vedell\u00e4 kastamaan.\n1:32 Ja Johannes todisti, sanoen: min\u00e4 n\u00e4in Hengen taivaasta tulevan alas niinkuin kyyhkyisen ja seisahtavan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n1:33 Ja en min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tuntenut; mutta joka minun l\u00e4hetti vedell\u00e4 kastamaan, se sanoi minulle: jonka p\u00e4\u00e4lle sin\u00e4 n\u00e4et Hengen tulevan alas ja seisahtavan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lles\u00e4, h\u00e4n on se, joka kastaa Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4.\n1:34 Ja min\u00e4 n\u00e4in sen ja todistin h\u00e4nen olevan Jumalan Pojan.\n1:35 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 seisoi Johannes taas ja kaksi h\u00e4nen opetuslapsistansa,\n1:36 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki Jesuksen k\u00e4yv\u00e4n, sanoi h\u00e4n: katso, Jumalan Karitsa!\n1:37 Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat h\u00e4nen puhuvan, ja seurasivat Jesusta.\n1:38 Mutta Jesus k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja n\u00e4ki ne seuraavan, ja sanoi heille: 39. Mit\u00e4 te etsitte? Niin he sanoivat h\u00e4nelle: Rabbi (se on niin paljo sanottu: opettaja) kussas asut?\n1:39 H\u00e4n sanoi heille: tulkaat ja katsokaat; ja he tulivat ja n\u00e4kiv\u00e4t, kussa h\u00e4n asui, ja olivat sen p\u00e4iv\u00e4n h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, ja se oli l\u00e4hes kymmenes hetki.\n1:40 Andreas, Simon Pietarin veli, oli yksi niist\u00e4 kahdesta, jotka sen Johannekselta kuulleet olivat ja h\u00e4nt\u00e4 seurasivat.\n1:41 T\u00e4m\u00e4 l\u00f6ysi ensin veljens\u00e4 Simonin, ja sanoi h\u00e4nelle: me l\u00f6ysimme Messiaan; se on niin paljo kuin: voideltu.\n1:42 Ja h\u00e4n toi h\u00e4nen Jesuksen tyk\u00f6. Mutta kuin Jesus katsoi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sanoi h\u00e4n: sin\u00e4 olet Simon Jonan poika, ja sin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman Kephas; se on niin paljo kuin: kallio.\n1:43 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tahtoi Jesus menn\u00e4 Galileaan, ja l\u00f6ysi Philippuksen ja sanoi h\u00e4nelle: seuraa minua!\n1:44 Mutta Philippus oli Betsaidasta, Andreaksen ja Pietarin kaupungista.\n1:45 Philippus l\u00f6ysi Natanaelin ja sanoi h\u00e4nelle: me olemme l\u00f6yt\u00e4neet sen, josta Moses kirjoitti laissa ja prophetat, Jesuksen, Josephin pojan Natsaretista.\n1:46 Ja Natanael sanoi h\u00e4nelle: tulleeko Natsaretista jotain hyv\u00e4\u00e4? Philippus sanoi h\u00e4nelle: tule ja katso.\n1:47 Jesus n\u00e4ki Natanaelin tyk\u00f6ns\u00e4 tulevan, ja sanoi h\u00e4nest\u00e4: katso, totisesti oikia Israelilainen, jossa ei petosta ole.\n1:48 Natanael sanoi h\u00e4nelle: mist\u00e4s minut tunnet? Jesus vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: ennen kuin Philippus kutsui sinua fikunapuun alla ollessas, n\u00e4in min\u00e4 sinun.\n1:49 Vastasi Natanael ja sanoi h\u00e4nelle: Rabbi, sin\u00e4 olet Jumalan Poika, sin\u00e4 olet Israelin kuningas.\n1:50 Jesus vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 uskot, ett\u00e4 min\u00e4 sanoin sinulle: min\u00e4 n\u00e4in sinut fikunapuun alla. Sin\u00e4 saat viel\u00e4 suurempia n\u00e4hd\u00e4.\n1:51 Ja sanoi h\u00e4nelle: totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: t\u00e4stedes pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n n\u00e4kem\u00e4n taivaan avoinna, ja Jumalan enkelit astuvan yl\u00f6s ja tulevan alas Ihmisen Pojan p\u00e4\u00e4lle.\n2:1 Ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olivat h\u00e4\u00e4t Galilean Kaanassa, ja Jesuksen \u00e4iti oli siell\u00e4;\n2:2 Niin Jesus ja h\u00e4nen opetuslapsensa kutsuttiin my\u00f6s h\u00e4ihin.\n2:3 Ja kun viina puuttui, sanoi Jesuksen \u00e4iti h\u00e4nelle: ei heill\u00e4 ole viinaa.\n2:4 Jesus sanoi h\u00e4nelle: vaimo! mit\u00e4 minun on sinun kanssas? ei minun aikani ole viel\u00e4 tullut.\n2:5 H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 sanoi palvelijoille: mit\u00e4 h\u00e4n teille sanoo, se tehk\u00e4\u00e4t.\n2:6 Niin siell\u00e4 oli kuusi kivist\u00e4 vesi-astiaa pantuna Juudalaisten puhdistamisen tavan j\u00e4lkeen, ja kukin veti kaksi eli kolme mittaa.\n2:7 Jesus sanoi heille: t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4t vesi-astiat vedell\u00e4. Ja he t\u00e4yttiv\u00e4t ne ylen t\u00e4yteen.\n2:8 Ja h\u00e4n sanoi heille: pankaat nyt sis\u00e4lle ja viek\u00e4\u00e4t edesk\u00e4yv\u00e4lle. Ja he veiv\u00e4t.\n2:9 Mutta kuin edesk\u00e4yp\u00e4 maisti sit\u00e4 vett\u00e4, joka viinaksi tullut oli, (eik\u00e4 tiet\u00e4nyt, kusta se tuli, mutta palveliat tiesiv\u00e4t, jotka veden ammensivat,) kutsui edesk\u00e4yp\u00e4 ylj\u00e4n,\n2:10 Ja sanoi h\u00e4nelle: jokainen antaa ensisti hyv\u00e4\u00e4 viinaa, ja kuin juovutaan, niin sitte huonompaa: sin\u00e4 k\u00e4tkit hyv\u00e4n viinan t\u00e4h\u00e4n asti.\n2:11 T\u00e4m\u00e4 on ensim\u00e4inen tunnust\u00e4hti, jonka Jesus teki Galilean Kaanassa, ja ilmoitti kunniansa. Ja h\u00e4nen opetuslapsensa uskoivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n2:12 Sitte meni h\u00e4n alas Kapernaumiin ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 ja h\u00e4nen veljens\u00e4 ja h\u00e4nen opetuslapsensa, eik\u00e4 siell\u00e4 kauvan viipyneet.\n2:13 Ja Juudalaisten p\u00e4\u00e4si\u00e4inen oli l\u00e4sn\u00e4, ja Jesus meni yl\u00f6s Jerusalemiin,\n2:14 Ja l\u00f6ysi templiss\u00e4 istuvan ne, jotka karjaa, lampaita ja kyykyl\u00e4isi\u00e4 myyskenteliv\u00e4t, ja vaihettajat.\n2:15 Ja h\u00e4n teki ruoskan k\u00f6ysist\u00e4, ja ajoi ulos ne kaikki temppelist\u00e4 ja lampaat ja karjan, ja heitti pois vaihettajain rahat ja maahan kukisti p\u00f6yd\u00e4t.\n2:16 Ja sanoi niille, jotka kyhkyisi\u00e4 myiv\u00e4t: viek\u00e4\u00e4t n\u00e4m\u00e4t t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pois ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t tehk\u00f6 minun Is\u00e4ni huonetta kauppahuoneeksi.\n2:17 Mutta h\u00e4nen opetuslapsensa muistivat kirjoitetuksi: sinun huonees kiivaus on minun sy\u00f6nyt.\n2:18 Niin vastasivat Juudalaiset ja sanoivat h\u00e4nelle: mit\u00e4 merkki\u00e4 sin\u00e4 meille osoitat, ett\u00e4s n\u00e4it\u00e4 teet?\n2:19 Jesus vastasi ja sanoi heille: jaottakaat maahan t\u00e4m\u00e4 templi, ja min\u00e4 tahdon sen kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 rakentaa yl\u00f6s.\n2:20 Niin Juudalaiset sanoivat: t\u00e4t\u00e4 templi\u00e4 on rakennettu kuusiviidett\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa, ja sin\u00e4 rakennat sen kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4?\n2:21 Mutta h\u00e4n sanoi ruumiinsa templist\u00e4.\n2:22 Kuin h\u00e4n siis oli kuolleista noussut, muistivat h\u00e4nen opetuslapsensa h\u00e4nen sen heille sanoneeksi, ja uskoivat Raamatun ja puheen, mink\u00e4 Jesus oli puhunut.\n2:23 Mutta kuin h\u00e4n p\u00e4\u00e4si\u00e4is-juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli Jerusalemissa, uskoivat monta h\u00e4nen nimens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, kuin he n\u00e4kiv\u00e4t ne tunnust\u00e4hdet mitk\u00e4 h\u00e4n teki.\n2:24 Mutta ei Jesus uskonut itsi\u00e4ns\u00e4 heille; sill\u00e4 h\u00e4n tunsi heid\u00e4t kaikki,\n2:25 Ja ei tarvinnut, ett\u00e4 joku olis ihmisest\u00e4 todistanut; sill\u00e4 h\u00e4n tiesi, mit\u00e4 ihmisess\u00e4 oli.\n3:1 Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimelt\u00e4, Juudalaisten ylimm\u00e4inen.\n3:2 Se tuli y\u00f6ll\u00e4 Jesuksen tyk\u00f6 ja sanoi h\u00e4nelle: Mestari, me tied\u00e4mme, ett\u00e4 sin\u00e4 olet Jumamalasta opettajaksi tullut; sill\u00e4 ei taida kenk\u00e4\u00e4n niit\u00e4 tunnust\u00e4hti\u00e4 tehd\u00e4, joita sin\u00e4 teet, jollei Jumala ole h\u00e4nen kanssansa.\n3:3 Jesus vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: totisesti, totisesti sanon min\u00e4 sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei h\u00e4n taida Jumalanmalan valtakuntaa n\u00e4hd\u00e4.\n3:4 Nikodemus sanoi h\u00e4nelle: kuinka taitaa ihminen vanhana synty\u00e4? taitaako h\u00e4n \u00e4itins\u00e4 kohtuun j\u00e4lleen menn\u00e4, ja synty\u00e4?\n3:5 Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon min\u00e4 sinulle: ellei joku synny vedest\u00e4 ja Hengest\u00e4 ei h\u00e4n taida Jumalan valtakuntaan sis\u00e4lle tulla.\n3:6 Mit\u00e4 lihasta syntynyt on, se on liha, ja mit\u00e4 Hengest\u00e4 syntynyt on se on henki.\n3:7 \u00c4l\u00e4 ihmettele, ett\u00e4 min\u00e4 sanoin sinulle: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 uudesta syntym\u00e4n.\n3:8 Tuuli puhaltaa, kussa h\u00e4n tahtoo, ja sin\u00e4 kuulet h\u00e4nen humunsa, ja et tied\u00e4, kusta h\u00e4n tulee taikka kuhunka h\u00e4n menee: n\u00e4in on jokainen, joka Hengest\u00e4 syntynyt on.\n3:9 Vastasi Nikodemus ja sanoi h\u00e4nelle: kuinka ne taitavat tapahtua?\n3:10 Jesus vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 olet mestari Israelissa, ja et n\u00e4it\u00e4 tied\u00e4!\n3:11 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 sinulle: me puhumme, mit\u00e4 me tied\u00e4mme, ja todistamme, mit\u00e4 me n\u00e4emme, ja ette ota vastaan meid\u00e4n todistustamme.\n3:12 Jos min\u00e4 maallisia teille sanoin, ja ette usko: kuinka te uskoisitte, jos min\u00e4 taivaallisia teille sanoisin?\n3:13 Ei astu kenk\u00e4\u00e4n yl\u00f6s taivaasen, vaan joka taivaasta astui alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.\n3:14 Ja niinkuin Moses ylensi k\u00e4rmeen korvessa, niin my\u00f6s Ihmisen Poika pit\u00e4\u00e4 ylennett\u00e4m\u00e4n.\n3:15 Ett\u00e4 jokainen, joka uskoo h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ei pid\u00e4 hukkuman, mutta ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n saaman.\n3:16 Sill\u00e4 niin on Jumala maailmaa rakastanut, ett\u00e4 h\u00e4n antoi ainoan Poikansa, ett\u00e4 jokainen, joka uskoo h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ei pid\u00e4 hukkuman, mutta ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n saaman.\n3:17 Sill\u00e4 ei Jumala l\u00e4hett\u00e4nyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta ett\u00e4 maailma pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kauttansa vapahdettaman.\n3:18 Joka h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 uskoo, ei h\u00e4nt\u00e4 tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sill\u00e4 ei h\u00e4n uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen p\u00e4\u00e4lle.\n3:19 Mutta t\u00e4m\u00e4 on tuomio: ett\u00e4 valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeytt\u00e4 kuin valkeutta; sill\u00e4 heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 olivat pahat.\n3:20 Sill\u00e4 jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eik\u00e4 tule valkeuteen, ettei h\u00e4nen t\u00f6it\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4isi laitettaman.\n3:21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, ett\u00e4 h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 n\u00e4ht\u00e4isiin; sill\u00e4 ne ovat Jumalassa tehdyt.\n3:22 Sitte tuli Jesus ja h\u00e4nen opetuslapsensa Juudean maahan, ja asui siell\u00e4 heid\u00e4n kanssansa, ja kasti.\n3:23 Mutta Johannes kasti my\u00f6s Enonissa l\u00e4sn\u00e4 Salimia, sill\u00e4 siell\u00e4 oli palto vett\u00e4; ja he tulivat ja kastettiin.\n3:24 Sill\u00e4 ei Johannes ollut viel\u00e4 silloin vankiuteen heitetty.\n3:25 Niin tuli kysymys Johanneksen opetuslasten ja Juudalaisten v\u00e4lill\u00e4 puhdistuksesta.\n3:26 Ja he tulivat Johanneksen tyk\u00f6 ja sanoivat h\u00e4nelle: opettaja, se joka sinun kanssas oli toisella puolella Jordania, josta sin\u00e4 todistit, katso, h\u00e4n kastaa, ja jokainen menee h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n3:27 Johannes vastasi ja sanoi: ei ihminen taida mit\u00e4\u00e4n ottaa, ellei h\u00e4nelle anneta taivaasta.\n3:28 Te olette itse minun todistajani, ett\u00e4 min\u00e4 olen sanonut: en min\u00e4 ole Kristus, vaan min\u00e4 olen h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4 l\u00e4hetetty.\n3:29 Jolla on morsian, se on ylk\u00e4; mutta ylj\u00e4n yst\u00e4v\u00e4, joka seisoo ja kuultelee h\u00e4nt\u00e4, se iloittaa itsi\u00e4ns\u00e4 ylj\u00e4n \u00e4\u00e4nest\u00e4 sangen suuresti; sent\u00e4hden on t\u00e4m\u00e4 minun iloni t\u00e4ytetty.\n3:30 H\u00e4nen tulee kasvaa, mutta minun pit\u00e4\u00e4 v\u00e4henem\u00e4n.\n3:31 Joka ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulee, se on kaikkein p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja joka maasta on, se on maasta ja puhuu maasta. Joka taivaasta tulee, h\u00e4n on kaikkein ylin.\n3:32 Ja mit\u00e4 h\u00e4n n\u00e4hnyt ja kuullut on, sen h\u00e4n todistaa, ja ei kenk\u00e4\u00e4n ota vastaan h\u00e4nen todistustansa.\n3:33 Joka h\u00e4nen todistuksensa otti vastaan, se p\u00e4\u00e4tti Jumalan olevan totisen.\n3:34 Sill\u00e4 jonka Jumala l\u00e4hetti, se puhuu Jumalan sanoja; sill\u00e4 ei Jumala anna Henke\u00e4 mitalla.\n3:35 Is\u00e4 rakastaa Poikaa, ja antoi kaikki h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4.\n3:36 Joka uskoo Pojan p\u00e4\u00e4lle, h\u00e4nell\u00e4 on ijankaikkinen el\u00e4m\u00e4; mutta joka ei usko Pojan p\u00e4\u00e4lle, ei h\u00e4nen pid\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n, mutta Jumalan viha pysyy h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4.\n4:1 Kuin siis Herra ymm\u00e4rsi Pharisealaisten kuulleeksi, ett\u00e4 Jesus teki enemmin opetuslapsia ja kasti kuin Johannes;\n4:2 (Vaikka ei Jesus itse kastanut, mutta h\u00e4nen opetuslapsensa,)\n4:3 J\u00e4tti h\u00e4n Juudean ja meni j\u00e4lleen Galileaan.\n4:4 Mutta h\u00e4nen piti Samarian kautta vaeltaman.\n4:5 Niin h\u00e4n tuli Samarian kaupunkiin, joka kutsuttiin Sikar, l\u00e4hes sit\u00e4 maakartanoa, jonka Jakob oli pojallensa Josephille antanut.\n4:6 Niin siell\u00e4 oli Jakobin l\u00e4hde. Kuin Jesus matkasta oli vasynyt, istui h\u00e4n l\u00e4hteen p\u00e4\u00e4lle, ja se oli liki kuudetta hetke\u00e4.\n4:7 Niin tuli yksi Samarian vaimo vett\u00e4 ammentamaan, ja Jesus sanoi h\u00e4nelle: anna minun juodakseni.\n4:8 Sill\u00e4 h\u00e4nen opetuslapsensa olivat menneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.\n4:9 Sanoi Samarian vaimo h\u00e4nelle: kuinka sin\u00e4 minulta juoda anot, joka olet Juudalainen, ja min\u00e4 olen Samarialainen? sill\u00e4 ei Juudalaiset pid\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kanssak\u00e4ymist\u00e4 Samarialaisten kanssa.\n4:10 Jesus vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: jos sin\u00e4 tiet\u00e4isit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: anna minun juodakseni! niin sin\u00e4 anoisit h\u00e4nelt\u00e4, ja h\u00e4n antaisi sinulle el\u00e4v\u00e4\u00e4 vett\u00e4.\n4:11 Sanoi vaimo h\u00e4nelle: Herra, eip\u00e4 sinulla ole, mill\u00e4s ammennat, ja l\u00e4hde on syv\u00e4: kusta siis sinulla on el\u00e4v\u00e4\u00e4 vett\u00e4?\n4:12 Oletkos sin\u00e4 suurempi kuin meid\u00e4n is\u00e4mme Jakob, joka meille t\u00e4m\u00e4n kaivon antoi? ja h\u00e4n joi itse siit\u00e4, ja h\u00e4nen lapsensa, ja h\u00e4nen karjansa.\n4:13 Jesus vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: jokainen, joka juo t\u00e4st\u00e4 vedest\u00e4, h\u00e4n janoo j\u00e4lleen;\n4:14 Mutta joka siit\u00e4 vedest\u00e4 juo, jonka min\u00e4 h\u00e4nelle annan, ei h\u00e4n janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka min\u00e4 h\u00e4nelle annan, tulee h\u00e4ness\u00e4 sen veden l\u00e4hteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n4:15 Sanoi vaimo h\u00e4nelle: Herra, anna minulle sit\u00e4 vett\u00e4, etten min\u00e4 janoaisi enk\u00e4 tarvitsisi tulla t\u00e4nne ammentamaan.\n4:16 Jesus sanoi h\u00e4nelle: mene, kutsu miehes, ja tule t\u00e4nne.\n4:17 Vaimo vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: ei minulla ole miest\u00e4. Sanoi Jesus h\u00e4nelle: oikein sin\u00e4 sanoit: ei minulla ole miest\u00e4.\n4:18 Sill\u00e4 viisi miest\u00e4 on sinulla ollut, ja se joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehes. Sen sin\u00e4 oikein sanoit.\n4:19 Vaimo sanoi h\u00e4nelle: Herra, min\u00e4 n\u00e4en, ett\u00e4 sin\u00e4 olet propheta.\n4:20 Meid\u00e4n is\u00e4mme ovat t\u00e4ll\u00e4 vuorella kumartaneet ja rukoilleet, ja te sanotte: Jerusalemissa on se sia, jossa pit\u00e4\u00e4 rukoiltaman.\n4:21 Jesus sanoi h\u00e4nelle: vaimo, usko minua: se aika tulee, ettette t\u00e4ll\u00e4 vuorella eik\u00e4 Jerusalemissa Is\u00e4\u00e4 rukoile.\n4:22 Ette tied\u00e4, mit\u00e4 te rukoilette, mutta me tied\u00e4mme, mit\u00e4 me rukoilemme; sill\u00e4 autuus on Juudalaisista.\n4:23 Mutta hetki tulee, ja jo nyt on, ett\u00e4 totiset rukoiliat rukoilevat Is\u00e4\u00e4 hengess\u00e4 ja totuudessa; sill\u00e4 Is\u00e4 tahtoo my\u00f6s senkaltaisia, jotka h\u00e4nt\u00e4 rukoilevat.\n4:24 Jumala on Henki, ja jotka h\u00e4nt\u00e4 rukoilevat, niiden pit\u00e4\u00e4 hengess\u00e4 ja totuudessa h\u00e4nt\u00e4 rukoileman.\n4:25 Vaimo sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 Messias on tuleva, joka kutsutaan Kristus: kuin h\u00e4n tulee, niin h\u00e4n ilmoittaa meille kaikki.\n4:26 Jesus sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 olen se, joka sinun kanssas puhun.\n4:27 Silloin tulivat h\u00e4nen opetuslapsensa ja ihmetteliv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n sit\u00e4 vaimoa puhutteli: ei kuitenkaan kenk\u00e4\u00e4n sanonut: mit\u00e4s kysyt? eli mit\u00e4s h\u00e4nt\u00e4 puhuttelet?\n4:28 Niin vaimo j\u00e4tti vesi-astiansa, ja meni kaupunkiin, ja sanoi niille ihmisille:\n4:29 Tulkaa katsomaan sit\u00e4 ihmist\u00e4, joka minulle sanoi kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 tehnyt olen: olleeko h\u00e4n Kristus?\n4:30 Niin he l\u00e4ksiv\u00e4t kaupungista ja meniv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n4:31 Mutta sill\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 rukoilivat opetuslapset h\u00e4nt\u00e4, sanoen: Rabbi, sy\u00f6.\n4:32 Vaan h\u00e4n sanoi heille: minulla on ruokaa sy\u00f6d\u00e4kseni, jota ette tied\u00e4.\n4:33 Niin opetuslapset sanoivat kesken\u00e4ns\u00e4: lieneek\u00f6 joku h\u00e4nelle sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 tuonut?\n4:34 Jesus sanoi heille: minun ruokani on se, ett\u00e4 min\u00e4 teen h\u00e4nen tahtonsa, joka minun l\u00e4hetti, ja t\u00e4yt\u00e4n h\u00e4nen tekonsa.\n4:35 Ettek\u00f6 te sano: viel\u00e4 ovat nelj\u00e4 kuukautta ja elonaika tulee? katso, min\u00e4 sanon teille: nostakaat silm\u00e4nne yl\u00f6s ja katsokaat vainioita: sill\u00e4 ne ovat jo valkiat elonajaksi.\n4:36 Ja joka niitt\u00e4\u00e4, h\u00e4n saa palkan ja kokoo hedelm\u00e4n ijankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n: ett\u00e4 kylv\u00e4j\u00e4 ja niitt\u00e4j\u00e4 ynn\u00e4 iloitsisivat.\n4:37 Sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on se sana tosi; toinen on, joka kylv\u00e4\u00e4, ja toinen, joka niitt\u00e4\u00e4.\n4:38 Min\u00e4 l\u00e4hetin teid\u00e4t niitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, jossa ette ole ty\u00f6t\u00e4 tehdeet: muut ovat ty\u00f6t\u00e4 tehneet ja te olette heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle tulleet.\n4:39 Mutta monta Samarialaista siit\u00e4 kaupungista uskoivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 sen vaimon puheen t\u00e4hden, joka sanoi: h\u00e4n on minulle kaikki sanonut, mit\u00e4 min\u00e4 tehnyt olen.\n4:40 Kuin siis Samarialaiset tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, rukoilivat he h\u00e4nt\u00e4 viipym\u00e4\u00e4n heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4. Ja h\u00e4n viipyi siell\u00e4 kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n4:41 Ja paljo usiammat uskoivat h\u00e4nen sanansa t\u00e4hden.\n4:42 Ja sanoivat sille vaimolle: emme nyt silleen usko sinun puhees t\u00e4hden; sill\u00e4 me olemme itse kuulleet ja tied\u00e4mme, ett\u00e4 h\u00e4n on totisesti Kristus, maailman Vapahtaja.\n4:43 Mutta kahden p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 l\u00e4ksi h\u00e4n sielt\u00e4 ja meni Galileaan.\n4:44 Sill\u00e4 Jesus todisti itse, ettei propheta maksa is\u00e4ns\u00e4 maalla mit\u00e4\u00e4n.\n4:45 Kuin h\u00e4n siis tuli Galileaan, ottivat Galilealaiset h\u00e4nen vastaan, jotka olivat n\u00e4hneet kaikki ne, mit\u00e4 h\u00e4n Jerusalemissa juhlana tehnyt oli: sill\u00e4 he olivat my\u00f6s juhlalle tulleet.\n4:46 Niin Jesus tuli taas Galilean Kaanaan, kussa h\u00e4n meden viinaksi tehnyt oli. Ja oli kuninkaan mies, jonka poika sairasti Kapernaumissa.\n4:47 Kuin h\u00e4n kuuli, ett\u00e4 Jesus oli tullut Juudeasta Galileaan, meni h\u00e4n h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja rukoili h\u00e4nt\u00e4 tulemaan alas ja parantamaan h\u00e4nen poikansa, joka oli kuolemallansa.\n4:48 Sanoi siis Jesus h\u00e4nelle: ellette n\u00e4e tunnust\u00e4hti\u00e4 ja ihmeit\u00e4, niin ette usko.\n4:49 Sanoi kuninkaan mies h\u00e4nelle: Herra, tule alas ennenkuin minun poikani kuolee.\n4:50 Jesus sanoi h\u00e4nelle: mene, sinun poikas el\u00e4\u00e4. Ja mies uskoi sanan, jonka Jesus sanoi h\u00e4nelle, ja meni.\n4:51 Niin h\u00e4nen menness\u00e4ns\u00e4, kohtasivat h\u00e4nen palveliansa h\u00e4nen ja ilmoittivat h\u00e4nelle, sanoen: sinun poikas el\u00e4\u00e4.\n4:52 Niin h\u00e4n tutki heilt\u00e4 hetke\u00e4, jolla h\u00e4n parani, ja he sanoivat h\u00e4nelle: eilen seitsem\u00e4nnell\u00e4 hetkell\u00e4 antoi vilutauti h\u00e4nen yl\u00f6n.\n4:53 Niin is\u00e4 ymm\u00e4rsi sen siksi hetkeksi, jolla Jesus sanoi h\u00e4nelle: sinun poikas el\u00e4\u00e4. Ja h\u00e4n uskoi ja koko h\u00e4nen huoneensa.\n4:54 T\u00e4m\u00e4 on toinen tunnust\u00e4hti, jonka Jesus teki tullessansa Juudeasta Galileaan.\n5:1 Sitte oli Juudalaisten juhlap\u00e4iv\u00e4, ja Jesus meni yl\u00f6s Jerusalemiin.\n5:2 Mutta Jerusalemissa on Lammasportin tyk\u00f6n\u00e4 lammikko, joka Hebrean kielell\u00e4 kutsutaan Betesda, jossa oli viisi vajaa,\n5:3 Joissa makasi suuri joukko sairaita, sokeita, ontuvia, halvatuita, jotka veden liikuttamista odottivat.\n5:4 Sill\u00e4 enkeli tuli alas m\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 ajalla lammikkoon ja sekoitti veden: joka siis ensim\u00e4isen\u00e4 veteen astui, kuin se sekoitettu oli, niin se parani, ehk\u00e4 miss\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 taudissa h\u00e4n oli.\n5:5 Niin oli siell\u00e4 mies, joka kahdeksannelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa oli sairastanut.\n5:6 Kuin Jesus h\u00e4nen n\u00e4ki makaavan ja tunsi h\u00e4nen jo kauvan sairastaneen, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: tahdotkos tulla terveeksi?\n5:7 Sairas vastasi h\u00e4nt\u00e4: Herra, ei ole minulla sit\u00e4 ihmist\u00e4, joka minun vie, kuin vesi sekoitettu on, lammikkoon; mutta kuin min\u00e4 tulen, niin on toinen minun edell\u00e4ni siihen astunut.\n5:8 Jesus sanoi h\u00e4nelle: nouse, ota vuotees ja k\u00e4y.\n5:9 Ja kohta parani se ihminen, ja otti vuoteensa ja k\u00e4vi. Ja se p\u00e4iv\u00e4 oli sabbati.\n5:10 Sanoivat siis Juudalaiset paratulle: nyt on sabbati, ei sinun sovi vuodetta kantaa.\n5:11 H\u00e4n vastasi heit\u00e4: joka minun paransi, se sanoi minulle: ota vuotees ja k\u00e4y.\n5:12 Niin he kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4: kuka on se ihminen, joka sinulle sanoi: ota vuotees ja k\u00e4y?\n5:13 Mutta ei parattu tiet\u00e4nyt, kuka se oli; sill\u00e4 Jesus oli mennyt pois kansan t\u00e4hden, joka siin\u00e4 paikassa oli.\n5:14 Sitte l\u00f6ysi Jesus h\u00e4nen templiss\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: katso, sin\u00e4 olet parattu: \u00e4l\u00e4 silleen synti\u00e4 tee, ettei jotain pahempaa sinulle tapahtuisi.\n5:15 Niin se ihminen meni pois ja ilmoitti Juudalaisille, ett\u00e4 Jesus oli se, joka h\u00e4nen parantanut oli.\n5:16 Ja Juudalaiset vainosivat sent\u00e4hden Jesusta ja etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 tappaaksensa, ett\u00e4 h\u00e4n senkaltaisia teki sabbatina.\n5:17 Niin Jesus vastasi heit\u00e4: minun is\u00e4ni tekee ty\u00f6t\u00e4 hamaan t\u00e4h\u00e4n asti, ja min\u00e4 my\u00f6s teen ty\u00f6t\u00e4.\n5:18 Sent\u00e4hden etsiv\u00e4t Juudalaiset h\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 enemmin tappaaksensa, ettei h\u00e4n ainoastaan sabbatia rikkonut, mutta my\u00f6s sanoi Jumalan is\u00e4ksens\u00e4, ja teki itsens\u00e4 Jumalan kaltaiseksi.\n5:19 Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: ei taida Poika itsest\u00e4ns\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4, ellei h\u00e4n n\u00e4e Is\u00e4n tekev\u00e4n; sill\u00e4 mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 h\u00e4n tekee, sit\u00e4 my\u00f6s Poika niin tekee.\n5:20 Sill\u00e4 Is\u00e4 rakastaa Poikaa ja osoittaa h\u00e4nelle kaikki, mit\u00e4 h\u00e4n itse tekee, ja h\u00e4n on viel\u00e4 suurempia t\u00f6it\u00e4 h\u00e4nelle osoittava, kuin n\u00e4m\u00e4t ovat, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ihmettelem\u00e4n.\n5:21 Sill\u00e4 niinkuin Is\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja virvoittaa kuolleita, niin my\u00f6s Poika virvoittaa, joita h\u00e4n tahtoo.\n5:22 Sill\u00e4 ei Is\u00e4 ket\u00e4\u00e4n tuomitse, vaan antoi kaiken tuomion Pojalle:\n5:23 Ett\u00e4 kaikki Poikaa kunnioittaisivat, niinkuin he Is\u00e4\u00e4 kunnioittavat. Joka ei Poikaa kunnioita, ei se kunnioita Is\u00e4\u00e4, joka h\u00e4nen l\u00e4hetti.\n5:24 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun l\u00e4hetti, h\u00e4nell\u00e4 on ijankaikkinen el\u00e4m\u00e4, ja ei h\u00e4n tule tuomioon, vaan menee kuolemasta el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n5:25 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: hetki tulee, ja nyt jo on, ett\u00e4 kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan \u00e4\u00e4nen; ja jotka sen kuulevat, ne saavat el\u00e4\u00e4.\n5:26 Sill\u00e4 niinkuin Is\u00e4ll\u00e4 on el\u00e4m\u00e4 itsess\u00e4ns\u00e4, niin antoi h\u00e4n my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n Pojalle itsess\u00e4ns\u00e4 olemaan,\n5:27 Ja on h\u00e4nell\u00e4 my\u00f6s antanut vallan tuomita, ett\u00e4 h\u00e4n on Ihmisen Poika.\n5:28 \u00c4lk\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ihmetelk\u00f6; sill\u00e4 hetki tulee, jona kaikki ne, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4.\n5:29 Ja pit\u00e4\u00e4 tuleman edes ne, jotka hyv\u00e4\u00e4 tehneet ovat, el\u00e4m\u00e4n yl\u00f6snousemiseen, mutta jotka pahaa tehneet ovat, tuomion yl\u00f6snousemiseen.\n5:30 En min\u00e4 itsest\u00e4ni taida mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4: niinkuin min\u00e4 kuulen, niin min\u00e4 tuomitsen, ja minun tuomioni on oikia; sill\u00e4 en min\u00e4 etsi minun tahtoani, vaan Is\u00e4n tahtoa, joka minun l\u00e4hetti.\n5:31 Jos min\u00e4 itsest\u00e4ni todistaisin, niin ei minun todistukseni olisi tosi.\n5:32 Toinen on, joka todistaa minusta, ja min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nen todistuksensa on tosi, jonka h\u00e4n minusta todistaa.\n5:33 Te l\u00e4hetitte Johanneksen tyk\u00f6, ja h\u00e4n todisti totuuden.\n5:34 Mutta en min\u00e4 ihmiselt\u00e4 todistusta ota; vaan min\u00e4 sanoin n\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 te autuaaksi tulisitte.\n5:35 H\u00e4n oli palavainen ja paistavainen kynttil\u00e4; mutta te tahdoitte ainoastaan v\u00e4h\u00e4n aikaan riemuita h\u00e4nen valkeudessansa.\n5:36 Mutta minulla on suurempi todistus kuin Johanneksen; sill\u00e4 ne ty\u00f6t, jotka Is\u00e4 antoi minulle t\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni, ne ty\u00f6t, jotka min\u00e4 teen, todistavat minusta, ett\u00e4 Is\u00e4 minun l\u00e4hetti,\n5:37 Ja Is\u00e4, joka minun l\u00e4hetti, h\u00e4n todistaa minusta. Ette ole koskaan h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kuulleet eli h\u00e4nen muotoansa n\u00e4hneet,\n5:38 Ja ei teill\u00e4 ole h\u00e4nen sanansa pysyv\u00e4inen; sill\u00e4 ette usko sit\u00e4, jonka h\u00e4n l\u00e4hetti.\n5:39 Tutkikaat Raamatuita; sill\u00e4 niiss\u00e4 te luulette teill\u00e4nne ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta.\n5:40 Ja ette tahdo tulla minun tyk\u00f6ni, ett\u00e4 te saisitte el\u00e4m\u00e4n.\n5:41 En min\u00e4 pyyd\u00e4 kunniaa ihmisilt\u00e4;\n5:42 Vaan min\u00e4 tunnen teid\u00e4t, ettei teiss\u00e4 ole Jumalan rakkaus.\n5:43 Min\u00e4 tulin Is\u00e4ni nimeen, ja ette minua ota vastaan; jos joku tulee omalla nimell\u00e4ns\u00e4, niin te sen otatte vastaan.\n5:44 Kuinka te taidatte uskoa, jotka otatte kunnian toinen toiseltanne, ja sit\u00e4 kunniaa, joka ainoalta Jumalalta tulee, ette etsi?\n5:45 \u00c4lk\u00e4\u00e4t luulko, ett\u00e4 min\u00e4 min\u00e4 kannan Is\u00e4n edess\u00e4 teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne: se on, koka teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne kantaa, Moses, johonka te turvaatte.\n5:46 Sill\u00e4 jos te olisitte Moseksen uskoneet, niin te olisitte minun uskoneet; sill\u00e4 minusta on h\u00e4n kirjoittanut.\n5:47 Jos ette h\u00e4nen kirjoitksiansa usko, kuinkas te minun sanani uskotte?\n6:1 Sitte meni Jesus Galilean meren ylitse, joka on Tiberiaan,\n6:2 Ja h\u00e4nt\u00e4 seurasi paljo kansaa, ett\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen merkkins\u00e4, joita h\u00e4n teki sairaissa.\n6:3 Niin Jesus meni yl\u00f6s vuorelle ja istui siell\u00e4 opetuslastensa kanssa.\n6:4 Ja l\u00e4hestyi p\u00e4\u00e4si\u00e4inen, Juudalaisten juhla.\n6:5 Kuin siis Jesus nosti silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4ki tulevan paljon kansaa tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi h\u00e4n Philippukselle: kusta me ostamme leipi\u00e4 n\u00e4iden sy\u00f6d\u00e4?\n6:6 (Mutta sen h\u00e4n sanoi, kiusaten h\u00e4nt\u00e4: sill\u00e4 h\u00e4n tiesi, mit\u00e4 h\u00e4n tekev\u00e4 oli.)\n6:7 Vastasi Philippus h\u00e4nt\u00e4: kahdensadan penningin leiv\u00e4t ei t\u00e4ytyisi heille, ett\u00e4 kukin heist\u00e4 v\u00e4h\u00e4nkin sais.\n6:8 Sanoi yksi h\u00e4nen opetuslapsistansa h\u00e4nelle: Andreas, Simon Pietarin veli:\n6:9 T\u00e4ss\u00e4 on poikainen, jolla on viisi ohrasta leip\u00e4\u00e4 ja kaksi kalaista; vaan mit\u00e4 ne ovat n\u00e4in paljolle?\n6:10 Mutta Jesus sanoi: asettakaat kansa atrioitsemaan. ja siin\u00e4 aikassa oli paljo ruohoa. Niin atrioitsi l\u00e4hes viisituhatta miest\u00e4.\n6:11 Ja Jesus otti leiv\u00e4t, kiitti ja antoi opetuslapsille, mutta opetuslapset jakoivat atrioitseville, niin my\u00f6s kaloista niin paljo kuin h\u00e4n tahtoi.\n6:12 Mutta kuin he ravitut olivat, sanoi h\u00e4n opetuslapsillensa: kootkaat murut, jotka j\u00e4iv\u00e4t, ettei mit\u00e4\u00e4n hukkuisi.\n6:13 Niin he kokosivat ja t\u00e4yttiv\u00e4t kaksitoistakymment\u00e4 koria muruilla, viidest\u00e4 ohraisesta leiv\u00e4st\u00e4, jotka niilt\u00e4 liiaksi olivat, jotka atrioitsivat.\n6:14 Kuin siis ne ihmiset sen merkin n\u00e4kiv\u00e4t, mink\u00e4 Jesus teki, sanoivat he: t\u00e4m\u00e4 on totisesti se Propheta, joka maailmaan tuleva oli.\n6:15 Kuin Jesus ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 he tahtoivat tulla ja v\u00e4kivallalla tehd\u00e4 h\u00e4nen kuninkaaksi, meni h\u00e4n pois taas vuorelle yksin\u00e4ns\u00e4.\n6:16 Mutta kuin ehtoo tuli, meniv\u00e4t h\u00e4nen opetuslapsensa alas meren tyk\u00f6,\n6:17 Ja astuivat haahteen ja meniv\u00e4t ylitse meren Kapernaumia p\u00e4in. Ja jo oli pimi\u00e4 tullut, ja ei Jesus tullut heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4.\n6:18 Niin meri nousi, ett\u00e4 suuri tuuli puhalsi.\n6:19 Ja kuin he olivat soutaneet l\u00e4hes viisikolmattakymment\u00e4 eli kolmekymment\u00e4 vakomittaa, n\u00e4kiv\u00e4t he Jesuksen k\u00e4yv\u00e4n meren p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja l\u00e4henev\u00e4n haahta; ja he pelj\u00e4styiv\u00e4t.\n6:20 Niin h\u00e4n sanoi heille: min\u00e4 olen; \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6.\n6:21 Niin he tahtoivat ottaa h\u00e4nen haahteen; ja haaksi oli jo sen maan tyk\u00f6n\u00e4, johonka he meniv\u00e4t.\n6:22 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin kansa, joka sill\u00e4 puolella merta oli, n\u00e4ki, ettei siell\u00e4 muuta venhett\u00e4 ollut kuin se yksi, johonka h\u00e4nen opetuslapsensa olivat astuneet, ja ettei Jesus ollut astunut haahteen opetuslastensa kanssa, vaan h\u00e4nen opetuslapsensa olivat ainoastaan matkaan l\u00e4hteneet;\n6:23 Mutta muut venheet tulivat Tiberiaasta, l\u00e4hes sit\u00e4 paikkaa, jossa he olivat leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6neet, sitte kuin Herra oli kiitt\u00e4nyt;\n6:24 Koska kansa sen n\u00e4ki, ettei Jesus siell\u00e4 ollut eik\u00e4 h\u00e4nen opetuslapsensa, asutivat he my\u00f6s haaksiin ja meniv\u00e4t Kapernaumiin etsein Jesusta.\n6:25 Ja kuin he h\u00e4nen silt\u00e4 puolen merta l\u00f6ysiv\u00e4t, sanoivat he h\u00e4nelle: Rabbi, koskas t\u00e4nne tulit?\n6:26 Jesus vastasi heit\u00e4 ja sanoi: totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: ette etsi minua, ett\u00e4 te n\u00e4itte ihmeen, vaan ett\u00e4 te saitte leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 ja olette ravitut.\n6:27 \u00c4lk\u00e4\u00e4t tehk\u00f6 sit\u00e4 ruokaa, joka on katoovainen, vaan sit\u00e4 ruokaa, joka pysyy ijankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, jonka Ihmisen Poika teille antava on; sill\u00e4 Is\u00e4 Jumala on sen vahvistanut.\n6:28 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n, ett\u00e4 me taitaisimme Jumalan t\u00f6it\u00e4 tehd\u00e4?\n6:29 Jesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan ty\u00f6, ett\u00e4 te uskotte sen p\u00e4\u00e4lle, jonka h\u00e4n l\u00e4hetti.\n6:30 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: mit\u00e4 ihmett\u00e4 siis sin\u00e4 teet, ett\u00e4 me n\u00e4kisimme ja uskoisimme sinun p\u00e4\u00e4lles? Mit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 sin\u00e4 teet?\n6:31 Meid\u00e4n is\u00e4mme s\u00f6iv\u00e4t mannaa korvessa, niinkuin kirjoitettu on: h\u00e4n antoi heille leip\u00e4\u00e4 taivaasta sy\u00f6d\u00e4ksens\u00e4.\n6:32 Niin Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: ei Moses sit\u00e4 leip\u00e4\u00e4 antanut teille taivaasta; mutta minun Is\u00e4ni antaa totisen leiv\u00e4n taivaasta.\n6:33 Sill\u00e4 Jumalan leip\u00e4 on se, joka taivaasta tulee alas ja antaa maailmalle el\u00e4m\u00e4n.\n6:34 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: Herra, anna meille aina sit\u00e4 leip\u00e4\u00e4.\n6:35 Jesus sanoi heille: min\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4: joka tulee minun tyk\u00f6ni, ei h\u00e4n suinkaan isoo, ja joka uskoo minun p\u00e4\u00e4lleni, ei h\u00e4n koskaan janoo.\n6:36 Mutta min\u00e4 sanoin teille, ett\u00e4 te n\u00e4itte minun, ette sittek\u00e4\u00e4n usko.\n6:37 Kaikki, mit\u00e4 minun Is\u00e4ni antaa minulle, se tulee minun tyk\u00f6ni: ja joka minun tyk\u00f6ni tulee, sit\u00e4 en min\u00e4 heit\u00e4 ulos.\n6:38 Sill\u00e4 min\u00e4 tulin taivaasta alas, en tekem\u00e4\u00e4n minun tahtoani, vaan sen tahtoa, joka minun l\u00e4hetti.\n6:39 Mutta se on Is\u00e4n tahto, joka minun l\u00e4hetti, ettei minun pid\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n niist\u00e4 kaikista kadottaman, jotka h\u00e4n minulle antoi, mutta olen ne her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n6:40 T\u00e4m\u00e4 on sen tahto, joka minun l\u00e4hetti, ett\u00e4 jokainen koka n\u00e4kee Pojan ja uskoo h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, h\u00e4nell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ijankaikkinen el\u00e4m\u00e4 oleman, ja min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n h\u00e4nen viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n6:41 Niin Juudalaiset napisivat sit\u00e4, kuin h\u00e4n sanoi: min\u00e4 olen se leip\u00e4, joka taivaasta tuli alas,\n6:42 Ja sanoivat: eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole Jesus, Josephin poika, jonka is\u00e4n ja \u00e4idin me tunnemme? Kuinkas h\u00e4n sanoo: min\u00e4 olen tullut taivaasta alas.\n6:43 Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t napisko kesken\u00e4nne.\n6:44 Ei taida kenk\u00e4\u00e4n minun tyk\u00f6ni tulla, ellei Is\u00e4, joka minun l\u00e4hetti, ved\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, ja min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n h\u00e4nen viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n6:45 Se on prophetaissa kirjoitettu: heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaikki Jumalalta opetetuksi tuleman. Sent\u00e4hden jokainen, joka sen on Is\u00e4lt\u00e4 kuullut ja oppinut, h\u00e4n tulee minun tyk\u00f6ni.\n6:46 Ei niin, ett\u00e4 joku on Is\u00e4n n\u00e4hnyt, vaan joka on Jumalasta, se on Is\u00e4n n\u00e4hnyt.\n6:47 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: joka uskoo minun p\u00e4\u00e4lleni, h\u00e4nell\u00e4 on ijankaikkinen el\u00e4m\u00e4.\n6:48 Min\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4.\n6:49 Teid\u00e4n is\u00e4nne s\u00f6iv\u00e4t mannaa korvessa ja kuolivat.\n6:50 T\u00e4m\u00e4 on se leip\u00e4, joka taivaasta tuli alas, ja joka siit\u00e4 sy\u00f6, ei h\u00e4nen pid\u00e4 kuoleman.\n6:51 Min\u00e4 olen el\u00e4v\u00e4 leip\u00e4, joka taivaasta tuli alas: se joka t\u00e4st\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4 sy\u00f6, h\u00e4n el\u00e4\u00e4 ijankaikkisesti. Ja se leip\u00e4, jonka min\u00e4 annan, on minun lihani, jonka minun pit\u00e4\u00e4 antaman maailman el\u00e4m\u00e4n edest\u00e4.\n6:52 Niin Juudalaiset riiteliv\u00e4t kesken\u00e4ns\u00e4, sanoen: kuinka t\u00e4m\u00e4 taitaa antaa lihansa meille sy\u00f6d\u00e4?\n6:53 Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: ellette sy\u00f6 Ihmisen Pojan lihaa ja juo h\u00e4nen vertansa, niin ei ole el\u00e4m\u00e4 teiss\u00e4.\n6:54 Joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, h\u00e4nell\u00e4 on ijankaikkinen el\u00e4m\u00e4, ja min\u00e4 olen her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 h\u00e4nen viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n6:55 sill\u00e4 minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.\n6:56 Joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, h\u00e4n on minussa ja min\u00e4 h\u00e4ness\u00e4.\n6:57 Niinkuin el\u00e4v\u00e4 Is\u00e4 minun l\u00e4hetti ja min\u00e4 el\u00e4n Is\u00e4ni t\u00e4hden, niin my\u00f6s se, joka minua sy\u00f6, h\u00e4n el\u00e4\u00e4 minun t\u00e4hteni.\n6:58 T\u00e4m\u00e4 on se leip\u00e4, joka taivaasta tuli alas: ei niinkuin teid\u00e4n is\u00e4nne s\u00f6iv\u00e4t mannaa ja kuolivat: Joka t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6, h\u00e4n saa el\u00e4\u00e4 ijankaikkisesti.\n6:59 N\u00e4it\u00e4 sanoi h\u00e4n synagogassa, opettaissansa Kapernaumissa.\n6:60 Niin monta h\u00e4nen opetuslapsistansa, kuin he t\u00e4n\u00e4n kuulivat, sanoivat: t\u00e4m\u00e4 on kova puhe: kuka voi sit\u00e4 kuulla?\n6:61 Mutta kuin Jesus tiesi itsest\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen opetuslapsensa siit\u00e4 napisivat, sanoi h\u00e4n heille: pahoittaako t\u00e4m\u00e4 teit\u00e4?\n6:62 Mit\u00e4 sitte, jos te n\u00e4ette Ihmisen Pojan sinne menev\u00e4n yl\u00f6s, kussa h\u00e4n ennen oli?\n6:63 Henki on se, joka el\u00e4v\u00e4ksi tekee, ei liha mit\u00e4\u00e4n auta: ne sanat, jotka min\u00e4 teille puhun, ovat henki ja el\u00e4m\u00e4.\n6:64 Mutta muutamat teist\u00e4 ovat, jotka ei usko. Sill\u00e4 Jesus tiesi alusta, kutka ovat, jotka ei uskoneet, ja kuka h\u00e4nen oli pett\u00e4v\u00e4.\n6:65 Ja h\u00e4n sanoi: sent\u00e4hden sanoin min\u00e4 teille: ei taida kenk\u00e4\u00e4n tulla minun tyk\u00f6ni, ellei se ole annettu h\u00e4nelle minun Is\u00e4lt\u00e4ni.\n6:66 Siit\u00e4 ajasta luopuivat monta h\u00e4nen opetuslastansa h\u00e4nest\u00e4 ja meniv\u00e4t pois, eik\u00e4 h\u00e4nen kanssansa enempi vaeltaneet.\n6:67 Niin Jesus sanoi niille kahdelletoistakymmenelle: ettek\u00f6 te my\u00f6s tahdo menn\u00e4 pois?\n6:68 Simon Pietari vastasi h\u00e4nt\u00e4: Herra, kenenk\u00e4s tyk\u00f6 me menemme? sinulla on ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n sanat,\n6:69 Ja me uskomme ja olemme ymm\u00e4rt\u00e4neet, ett\u00e4 sin\u00e4 olet Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika?\n6:70 Jesus vastasi heit\u00e4: enk\u00f6 min\u00e4 ole teit\u00e4 kahtatoistakymment\u00e4 valinnut? ja yksi teist\u00e4 on perkele.\n6:71 Mutta sen h\u00e4n sanoi Juudaasta, Simonin pojasta Iskariotista; sill\u00e4 h\u00e4n oli h\u00e4nen pett\u00e4v\u00e4, ja oli yksi niist\u00e4 kahdestatoistakymmenest\u00e4.\n7:1 Ja sitte vaelsi Jesus Galileassa; sill\u00e4 ei h\u00e4n tahtonut vaeltaa Juudeassa, ett\u00e4 Juudalaiset pyysiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 tappaa.\n7:2 Niin Juudalaisten lehtimajan juhla oli l\u00e4sn\u00e4.\n7:3 Ja h\u00e4nen veljens\u00e4 sanoivat h\u00e4nelle: l\u00e4hde t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja mene Juudeaan, ett\u00e4 my\u00f6s sinun opetuslapses n\u00e4kisiv\u00e4t sinun ty\u00f6s, joita sin\u00e4 teet.\n7:4 Sill\u00e4 ei kenk\u00e4\u00e4n tee mit\u00e4\u00e4n salaa, ja tahtoo itse julki olla. Jos siis sin\u00e4 n\u00e4it\u00e4 teet, niin julista itses maailman edess\u00e4.\n7:5 Sill\u00e4 ei h\u00e4nen veljens\u00e4k\u00e4\u00e4n uskoneet h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n7:6 Niin Jesus sanoi heille: ei ole minun aikani viel\u00e4 tullut; vaan teid\u00e4n aikanne on aina valmis.\n7:7 Ei maailma taida teit\u00e4 vihata, mutta minua h\u00e4n vihaa; sill\u00e4 min\u00e4 todistan h\u00e4nest\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 ovat pahat.\n7:8 Menk\u00e4\u00e4t te yl\u00f6s juhlalle: en min\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4lle juhlalle mene, sill\u00e4 ei minun aikani ole viel\u00e4 t\u00e4ytetty.\n7:9 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 heille puhunut oli, niin h\u00e4n j\u00e4i Galileaan.\n7:10 Mutta kuin h\u00e4nen veljens\u00e4 olivat menneet yl\u00f6s, meni h\u00e4n my\u00f6s juhlalle, ei julki, vaan niinkuin salaa.\n7:11 Niin Juudalaiset etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 juhlana ja sanoivat: kussa h\u00e4n on?\n7:12 Ja suuri napina oli h\u00e4nest\u00e4 kansan seassa; sill\u00e4 muutamat sanoivat: h\u00e4n on hyv\u00e4, mutta toiset sanoivat: ei, vaan h\u00e4n viettelee kansan.\n7:13 Ei kuitenkaan yksik\u00e4\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 julkisesti puhunut; sill\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t Juudalaisia.\n7:14 Mutta kuin jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jesus yl\u00f6s templiin, ja opetti.\n7:15 Ja Juudalaiset ihmetteliv\u00e4t, sanoen: kuinka t\u00e4m\u00e4 taitaa kirjaa, joka ei ole oppinut?\n7:16 Vastasi Jesus ja sanoi heille: ei minun oppini ole minun, mutta sen, joka minun l\u00e4hetti.\n7:17 Jos joku tahtoo tehd\u00e4 h\u00e4nen tahtonsa, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 opista, josko se on Jumalasta, eli jos min\u00e4 itsest\u00e4ni puhun.\n7:18 Joka itsest\u00e4ns\u00e4 puhuu, se etsii omaa kunniaansa: mutta joka etsii sen kunniaa, joka h\u00e4nen l\u00e4hetti, se on vakaa ja ei h\u00e4ness\u00e4 ole v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n7:19 Eik\u00f6 Moses antanut teille lakia, ja ei kenk\u00e4\u00e4n teist\u00e4 lakia tayt\u00e4? Miksi te etsitte minua tappaaksenne?\n7:20 Vastasi kansa ja sanoi: sinulla on perkele: kuka sinua etsii tappaaksensa?\n7:21 Jesus vastasi ja sanoi heille: yhden ty\u00f6n min\u00e4 tein, ja te kaikki ihmettelette.\n7:22 Sent\u00e4hden antoi Moses teille ymp\u00e4rileikkauksen, (ei ett\u00e4 se Mosekselta oli, vaan isilt\u00e4), ja te ymp\u00e4rileikkaatte sabbatina ihmisen.\n7:23 Jos ihminen sabbatina ymp\u00e4rileikataan, ettei Moseksen laki rikottaisi: n\u00e4rk\u00e4styttek\u00f6 te minusta, ett\u00e4 min\u00e4 koko ihmisen sabbatina paransin?\n7:24 \u00c4lk\u00e4\u00e4t tuomitko n\u00e4kemisen j\u00e4lkeen, vaan sanokaat oikia tuomio.\n7:25 Sanoivat siis muutamat Jerusalemin asuvaisista: eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 se ole, jota he etsiv\u00e4t tappaaksensa?\n7:26 Ja katso, h\u00e4n puhuu rohkiasti, ja ei he h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n puhu: tiet\u00e4nev\u00e4tk\u00f6 ylimm\u00e4iset oikein, ett\u00e4 h\u00e4n on totisesti Kristus?\n7:27 Mutta me kyll\u00e4 tied\u00e4mme, kusta t\u00e4m\u00e4 on: vaan kusta Kristus tulee ja kusta h\u00e4n on, ei kenk\u00e4\u00e4n tied\u00e4.\n7:28 Niin Jesus huusi templiss\u00e4, opetti ja sanoi: ja te tunnette minun, ja tied\u00e4tte, kusta min\u00e4 olen: ja en min\u00e4 ole tullut itsest\u00e4ni, mutta h\u00e4n on vakaa, joka minun l\u00e4hetti, jota ette tunne.\n7:29 Mutta min\u00e4 tunnen h\u00e4nen, sill\u00e4 min\u00e4 olen h\u00e4nest\u00e4, ja h\u00e4n l\u00e4hetti minun.\n7:30 Niin he etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4; vaan ei kenk\u00e4\u00e4n laskenut k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sill\u00e4 ei h\u00e4nen aikansa ollut viel\u00e4 tullut.\n7:31 Mutta paljo kansasta uskoivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja sanoivat: kuin Kristus tulee, tehneek\u00f6 h\u00e4n enemm\u00e4n ihmeit\u00e4 kuin t\u00e4m\u00e4 on tehnyt?\n7:32 Pharisealaiset kuulivat kansan h\u00e4nest\u00e4 senkaltaisia napisevan, ja Pharisealaiset ja ylimm\u00e4iset papit l\u00e4hettiv\u00e4t palveliat h\u00e4nt\u00e4 ottamaan kiinni.\n7:33 Niin Jesus sanoi heille: min\u00e4 olen viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa teid\u00e4n kanssanne, ja menen sitte h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, joka minun l\u00e4hetti.\n7:34 Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minua etsim\u00e4n ja ei l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n, ja kussa min\u00e4 olen, ette taida sinne tulla.\n7:35 Niin Juudalaiset sanoivat kesken\u00e4ns\u00e4: kununkas h\u00e4n menee, ettemme h\u00e4nt\u00e4 l\u00f6yd\u00e4? meneek\u00f6 h\u00e4n Grekil\u00e4isten sekaan, jotka sinne ja t\u00e4nne hajoitetut ovat, Grekil\u00e4isi\u00e4 opettamaan?\n7:36 Mik\u00e4 puhe se on, mink\u00e4 h\u00e4n sanoi: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 etsim\u00e4n minua ja ei l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n, ja kussa min\u00e4 olen, ette taida sinne tulla?\n7:37 Mutta viimeisen\u00e4 suurena juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 seisoi Jesus ja huusi, sanoen: joka janoo, se tulkaan minun tyk\u00f6ni ja juokaan.\n7:38 Joka uskoo minun p\u00e4\u00e4lleni, niinkuin Raamattu sanoo, h\u00e4nen kohdustansa pit\u00e4\u00e4 vuotaman el\u00e4m\u00e4n veden virrat.\n7:39 (Mutta sen h\u00e4n sanoi siit\u00e4 hengest\u00e4, jonka niiden piti saaman, jotka uskovat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4; sill\u00e4 ei Pyh\u00e4 Henki viel\u00e4 silloin saapuvilla ollut, ettei Jesus ollut viel\u00e4 kirkastettu.)\n7:40 Monta siis kansasta, jotka t\u00e4m\u00e4n puheen kuulivat, sanoivat: t\u00e4m\u00e4 on totisesti propheta.\n7:41 Muut sanoivat: t\u00e4m\u00e4 on Kristus; mutta muutamat sanoivat: tulleeko Kristus Galileasta?\n7:42 Eik\u00f6 Raamattu sano Davidin siemenest\u00e4 ja Betlehemin kaupungista, kussa David oli, Kristuksen tulevan?\n7:43 Niin nousi riita kansan seassa h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4.\n7:44 Mutta muutamat tahtoivat h\u00e4nen ottaa kiinni, ja ei kuitenkaan kenk\u00e4\u00e4n laskenut k\u00e4si\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n7:45 Niin palveliat tulivat Pharisealaisten ja ylimm\u00e4isten pappein tyk\u00f6, ja he sanoivat heille: miksi ette h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4nne tuoneet?\n7:46 Palveliat vastasivat: ei ole ihminen ik\u00e4n\u00e4 niin puhunut kuin se ihminen.\n7:47 Pharisealaiset vastasivat heit\u00e4: oletteko te my\u00f6s vietellyt?\n7:48 Onko joku p\u00e4\u00e4miehist\u00e4 taikka Pharisealaisista uskonut h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4?\n7:49 Vaan t\u00e4m\u00e4 kansa, joka ei tied\u00e4 lakia, on kirottu.\n7:50 Niin sanoi heille Nikodemus, joka y\u00f6ll\u00e4 oli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tullut, ja oli yksi heist\u00e4:\n7:51 Tuomitseeko meid\u00e4n lakimme jonkun ihmisen, ennenkuin kuullaan eli tiet\u00e4\u00e4 saadaan, mit\u00e4 h\u00e4n teki?\n7:52 He vastasivat ja sanoivat h\u00e4nelle: oletko sin\u00e4kin Galilealainen? tutki ja n\u00e4e, ettei Galileasta ole yht\u00e4\u00e4n prophetaa tullut.\n7:53 Ja niin kukin meni kotiansa.\n8:1 Mutta Jesus meni \u00d6ljym\u00e4elle,\n8:2 Ja tuli varhain huomeneltain j\u00e4lleen templiin ja kaikki kansa tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja h\u00e4n istui ja opetti heit\u00e4.\n8:3 Mutta kirjanoppineet ja Pharisealaiset toivat vaimon h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 huoruudesta otetun kiinni. Ja kuin he olivat sen h\u00e4nen eteens\u00e4 asettaneet,\n8:4 Sanoivat he h\u00e4nelle: Mestari, t\u00e4m\u00e4 vaimo on l\u00e4ydetty itse ty\u00f6ss\u00e4, kuin h\u00e4n teki huorin.\n8:5 Mutta Moses on laissa meit\u00e4 k\u00e4skenyt, ett\u00e4 senkaltaiset kivill\u00e4 surmattaisiin. Mit\u00e4s sin\u00e4 sanot?\n8:6 Mutta sen he sanoivat, kiusaten h\u00e4nt\u00e4, kantaaksensa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4. Mutta Jesus kumarsi ja kirjoitti sormellansa maahan.\n8:7 Mutta kuin he seisoivat kysymyksens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ojensi h\u00e4n itsens\u00e4 ja sanoi heille: joka teist\u00e4 on synnit\u00f6n, se heitt\u00e4k\u00e4\u00e4n ensin h\u00e4nt\u00e4 kivell\u00e4.\n8:8 Ja h\u00e4n kumarsi taas ja kirjoitti maahan.\n8:9 Kuin he t\u00e4m\u00e4n kuulivat ja olivat omaltatunnoltansa voitetut, l\u00e4ksiv\u00e4t he ulos yksitt\u00e4in, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti; ja Jesus j\u00e4i yksin\u00e4ns\u00e4, ja vaimo seisoi siin\u00e4.\n8:10 Mutta kuin Jesus ojensi itsens\u00e4, ja ei n\u00e4hnyt ket\u00e4\u00e4n paitsi vaimoa, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: vaimo, kussa ovat sinun p\u00e4\u00e4llekantajas? Onko sinua kenk\u00e4\u00e4n tuominnut?\n8:11 H\u00e4n sanoi: Herra, ei kenk\u00e4\u00e4n. Niin Jesus sanoi: en min\u00e4 my\u00f6s sinua tuomitse: mene, ja \u00e4l\u00e4 silleen synti\u00e4 tee.\n8:12 Niin Jesus puhui taas heille ja sanoi: min\u00e4 olen maailman valkeus: joka minua seuraa, ei h\u00e4n pimeydess\u00e4 vaella, mutta saa el\u00e4m\u00e4n valkeuden.\n8:13 Pharisealaiset sanoivat h\u00e4nelle: sin\u00e4 todistat itsest\u00e4s; ei sinun todistukses ole tosi.\n8:14 Jesus vastasi ja sanoi heille: vaikka min\u00e4 itsest\u00e4ni todistan, niin minun todistukseni on tosi; sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, kusta min\u00e4 tulin ja kuhunka min\u00e4 menen; mutta ette tied\u00e4, kusta min\u00e4 tulin ja kuhunka min\u00e4 menen.\n8:15 Te tuomitsette lihan j\u00e4lkeen, en min\u00e4 ket\u00e4\u00e4n tuomitse.\n8:16 Ja vaikka min\u00e4 tuomitsisin, niin minun tuomioni on tosi; sill\u00e4 en min\u00e4 ole yksin\u00e4ni, vaan min\u00e4 ja Is\u00e4, joka minun l\u00e4hetti.\n8:17 Ja teid\u00e4n laissanne on my\u00f6s kirjoitettu, ett\u00e4 kahden ihmisen todistus on tosi.\n8:18 Min\u00e4 olen se, joka itsest\u00e4ni todistan, ja Is\u00e4, joka minun l\u00e4hetti, todistaa my\u00f6s minusta.\n8:19 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: kussas Is\u00e4s on? Jesus vastasi: ette tunne minua ettek\u00e4 minun Is\u00e4\u00e4ni: jos te tuntisitte minun, niin te tuntisitte my\u00f6s minun Is\u00e4ni.\n8:20 N\u00e4m\u00e4t sanat puhui Jesus uhri-arkun tyk\u00f6n\u00e4, opettain tenpliss\u00e4, ja ei h\u00e4nt\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n ottanut kiinni; sill\u00e4 ei h\u00e4nen aikansa ollut viel\u00e4 tullut.\n8:21 Niin Jesus sanoi taas heille: min\u00e4 menen pois, ja te etsitte minua, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman teid\u00e4n synneiss\u00e4nne. Kuhunka min\u00e4 menen, ette sinne taida tulla.\n8:22 Niin sanoivat Juudalaiset; tappaneeko h\u00e4n itsens\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: kuhunka min\u00e4 menen, ette sinne taida tulla.\n8:23 Ja h\u00e4n sanoi heille: te olette alhaalta, ja min\u00e4 olen ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4: te olette maailmasta, en min\u00e4 ole maailmasta.\n8:24 Sent\u00e4hden sanoin min\u00e4 teille: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman synneiss\u00e4nne; sill\u00e4 jos ette usko, ett\u00e4 min\u00e4 se olen, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman synneiss\u00e4nne.\n8:25 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: kuka sin\u00e4 olet? Jesus sanoi heille: se kuin min\u00e4 alusta puhuin teille.\n8:26 Minulla on paljon teist\u00e4 puhumista ja tuomitsemista, vaan se on totinen, joka minun l\u00e4hetti; ja mit\u00e4 min\u00e4 olen h\u00e4nelt\u00e4 kuullut, niit\u00e4 min\u00e4 puhun maailmalle.\n8:27 Mutta ei he ymm\u00e4rt\u00e4neet, ett\u00e4 h\u00e4n puhui heille Is\u00e4st\u00e4.\n8:28 Sanoi siis Jesus heille: kuin te olette Ihmisen Pojan ylent\u00e4neet, niin te ymm\u00e4rr\u00e4tte, ett\u00e4 min\u00e4 se olen, ja etten min\u00e4 tee itsest\u00e4ni mit\u00e4\u00e4n, vaan niinkuin Is\u00e4 on minun opettanut, niit\u00e4 min\u00e4 puhun.\n8:29 Ja se, joka minun l\u00e4hetti, on minun kanssani. Ei Is\u00e4 j\u00e4tt\u00e4nyt minua yksin\u00e4ni, sill\u00e4 min\u00e4 teen aina niit\u00e4, mitk\u00e4 h\u00e4nelle kelvolliset ovat.\n8:30 Kuin h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 puhui, niin moni uskoi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n8:31 Niin Jesus sanoi niille Juudalaisille, jotka h\u00e4nen uskoivat: jos te pysytte minun puheessani, niin te totisesti minun opetuslapseni olette.\n8:32 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 totuuden ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ja totuuden pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4t vapahtaman.\n8:33 Niin he vastasivat h\u00e4nt\u00e4: me olemme Abrahamin siemen, emmek\u00e4 ole koskaan kenenk\u00e4\u00e4n orjina olleet; kuinka siis sin\u00e4 sanot: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vapaiksi tuleman?\n8:34 Jesus vastasi heit\u00e4 ja sanoi: totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: jokainen, joka tekee synti\u00e4, h\u00e4n on synnin orja.\n8:35 Mutta ei orja pysy ijankaikkisesti huoneessa; vaan Poika pysyy ijankaikkisesti.\n8:36 Jos siis Poika teid\u00e4t vapaiksi tekee, niin te totisesti olette vapaat.\n8:37 Min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 te olette Abrahamin siemen, vaan te etsitte kuolettaaksenne minua; sill\u00e4 ei minun puheellani ole teiss\u00e4 siaa.\n8:38 Min\u00e4 puhun, mit\u00e4 min\u00e4 olen is\u00e4ni tyk\u00f6n\u00e4 n\u00e4hnyt, ja te teette, mit\u00e4 te olette n\u00e4hneet teid\u00e4n is\u00e4nne tyk\u00f6n\u00e4.\n8:39 He vastasivat ja sanoivat h\u00e4nelle: Abraham on meid\u00e4n is\u00e4mme. Jesus sanoi heille: jos te olisitte Abrahamin lapset: niin te tekisitte Abrahamin t\u00f6it\u00e4.\n8:40 Mutta nyt te etsitte minua tappaaksenne, sit\u00e4 ihmist\u00e4, joka totuuden on teille puhunut, jonka h\u00e4n on Jumalalta kuullut: sit\u00e4 ei Abraham tehnyt.\n8:41 Te teette teid\u00e4n is\u00e4nne tekoja. Niin he sanoivat h\u00e4nelle: emme ole \u00e4p\u00e4rin\u00e4 syntyneet: meill\u00e4 on yksi Is\u00e4, Jumala.\n8:42 Jesus sanoi heille: jos Jumala olis teid\u00e4n Is\u00e4nne, niin te tosin rakastaisitte minua; sill\u00e4 min\u00e4 l\u00e4ksin ja tulin Jumalasta, en min\u00e4 itsest\u00e4ni tullut, vaan h\u00e4n l\u00e4hetti minun.\n8:43 Miksi ette ymm\u00e4rr\u00e4 t\u00e4t\u00e4 minun puhettani? Ette taida kuulla sit\u00e4 minun sanaani.\n8:44 Te olette is\u00e4st\u00e4 perkeleest\u00e4, ja teid\u00e4n is\u00e4nne himoja te tahdotte tehd\u00e4. H\u00e4n on ollut murhaaja alusta, ja ei pysynyt totuudessa; sill\u00e4 ei totuus ole h\u00e4ness\u00e4. Kuin h\u00e4n puhuu valhetta, niin h\u00e4n puhuu omastansa; sill\u00e4 h\u00e4n on valehtelia ja valheen is\u00e4.\n8:45 Mutta ett\u00e4 min\u00e4 sanon totuuden, niin ette usko minua.\n8:46 Kuka teist\u00e4 nuhtelee minua synnin t\u00e4hden? jos min\u00e4 sanon teille totuuden, miksi ette usko minua?\n8:47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat; sent\u00e4hden ette kuule, ettette Jumalasta ole.\n8:48 Niin vastasivat Juudalaiset ja sanoivat h\u00e4nelle: emmek\u00f6 me oikein sano, ett\u00e4 sin\u00e4 olet Samarialainen, ja sinulla on perkele?\n8:49 Jesus vastasi: ei minulla ole perkele, vaan min\u00e4 kunnioitan minun Is\u00e4\u00e4ni, ja te h\u00e4p\u00e4isette minua.\n8:50 En min\u00e4 etsi omaa kunniaani, yksi on, joka sit\u00e4 kysyy ja tuomitsee.\n8:51 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: joka t\u00e4tkee minun sanani, ei h\u00e4nen pid\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n kuolemaa ijankaikkisesti.\n8:52 Niin Juudalaiset sanoivat h\u00e4nelle: nyt me ymm\u00e4rsimme, ett\u00e4 sinulla on perkele. Abraham on kuollut ja prophetat, ja sin\u00e4 sanot: joka k\u00e4tkee minun sanani, ei h\u00e4nen pid\u00e4 maistaman kuolemaa ijankaikkisesti.\n8:53 Oletkos sin\u00e4 suurempi kuin meid\u00e4n is\u00e4mme Abraham, joka kuollut on? ja prophetat ovat kuolleet: miksi sin\u00e4 itses teet?\n8:54 Jesus vastasi: jos min\u00e4 itsi\u00e4ni kunnioitan, niin ei minun kunniani ole mit\u00e4\u00e4n: minun Is\u00e4ni on se, joka kunnioittaa minua, jonka te teid\u00e4n Jumalaksenne sanotte.\n8:55 Ja ette tunne h\u00e4nt\u00e4, mutta min\u00e4 tunnen h\u00e4nen: ja jos min\u00e4 sanoisin, etten min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tuntisi, niin min\u00e4 olisin valehtelia kuin tekin; mutta min\u00e4 tunnen h\u00e4nen ja k\u00e4tken h\u00e4nen sanansa.\n8:56 Abraham teid\u00e4n is\u00e4nne iloitsi, n\u00e4hd\u00e4ksens\u00e4 minun p\u00e4iv\u00e4ni; h\u00e4n n\u00e4ki sen, ja ihastui.\n8:57 Niin Juudalaiset sanoivat h\u00e4nelle: et sin\u00e4 ole viel\u00e4 viidenkymmenen ajastajan vanha ja olet n\u00e4hnyt Abrahamin?\n8:58 Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: ennenkuin Abraham olikaan, olen min\u00e4.\n8:59 Niin he poimivat kivi\u00e4, laskettaaksensa h\u00e4nt\u00e4. Mutta Jesus lymyi ja l\u00e4ksi ulos templist\u00e4, k\u00e4yden heid\u00e4n keskelt\u00e4ns\u00e4; ja niin h\u00e4n p\u00e4\u00e4si ulos.\n9:1 Ja Jesus, k\u00e4yden ohitse, n\u00e4ki ihmisen, joka oli sokiana syntynyt.\n9:2 Ja h\u00e4nen opetuslapsensa kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4, sanoen: Mestari, kuka synti\u00e4 teki, t\u00e4m\u00e4k\u00f6 eli h\u00e4nen vanhempansa, ett\u00e4 h\u00e4nen piti sokiana syntym\u00e4n?\n9:3 Jesus vastasi: ei t\u00e4m\u00e4 synti\u00e4 tehnyt eik\u00e4 h\u00e4nen vanhempansa; mutta ett\u00e4 Jumalan ty\u00f6t h\u00e4ness\u00e4 ilmoitettaisiin.\n9:4 Minun tulee tehd\u00e4 h\u00e4nen t\u00f6it\u00e4ns\u00e4, joka minun l\u00e4hetti, niin kauvan kuin p\u00e4iv\u00e4 on. Y\u00f6 tulee, koska ei kenk\u00e4\u00e4n taida ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4.\n9:5 Niinkauvan kuin min\u00e4 olen maailmassa, niin olen min\u00e4 maailman valkeus.\n9:6 Kuin h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n sanonut oli, sylki h\u00e4n maahan ja teki loan syljest\u00e4 ja voiteli sokian silm\u00e4t loalla,\n9:7 Ja sanoi h\u00e4nelle: mene ja pese itses lammikossa Siloam, se on niin paljo kuin: l\u00e4hetetty. Niin h\u00e4n meni ja pesi itsens\u00e4 ja tuli n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.\n9:8 Niin kyl\u00e4n miehet ja ne, jotka h\u00e4nen ennen olivat n\u00e4hneet sokiana, sanoivat: eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 se ole, joka istui ja kerj\u00e4si?\n9:9 Muutamat vastasivat:h\u00e4n se on. Mutta muut sanoivat: h\u00e4n on sen muotoinen; vaan h\u00e4n itse sanoi: min\u00e4 se olen.\n9:10 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: kuinka sinun silm\u00e4s aukenivat?\n9:11 Vastasi h\u00e4n ja sanoi: se ihminen, joka Jesukseksi kutsutaan, teki loan, ja voiteli minun silm\u00e4ni, ja sanoi minulle: mene ja pese Siloamin lammikossa. Ja kuin min\u00e4 menin ja pesin, niin min\u00e4 sanin n\u00e4k\u00f6ni.\n9:12 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: kussas h\u00e4n on? H\u00e4n sanoi: en min\u00e4 tied\u00e4.\n9:13 Niin he veiv\u00e4t sen, joka ennen sokiana ollut oli, Pharisealaisten tyk\u00f6.\n9:14 Ja se oli sabbatin p\u00e4iv\u00e4, jona Jesus teki loan ja avasi h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4.\n9:15 Niin kysyiv\u00e4t taas h\u00e4nelt\u00e4 Pharisealaiset, kuinka h\u00e4n n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 saanut oli. H\u00e4n sanoi heille: h\u00e4n pani loan minun silm\u00e4ini p\u00e4\u00e4lle, ja min\u00e4 pesin, ja n\u00e4en.\n9:16 Niin muutamat Pharisealaisista sanoivat: ei se ihminen ole Jumalasta, ettei h\u00e4n pid\u00e4 sabbatia. Muut sanoivat: kuinka taitaa joku syntinen ihminen senkaltaisia ihmeit\u00e4 tehd\u00e4? Ja riita oli heill\u00e4 kesken\u00e4ns\u00e4.\n9:17 He sanoivat taas sokiallle: mit\u00e4 sin\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 sanot, joka sinun silm\u00e4s avasi? H\u00e4n sanoi: h\u00e4n on propheta.\n9:18 Mutta ei Juudalaiset sit\u00e4 uskoneet, ett\u00e4 h\u00e4n oli sokiana ollut ja n\u00e4kem\u00e4\u00e4n tullut, siihenasti kuin he kutsuivat sen vanhemmat, joka n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 saanut oli.\n9:19 Ja he kysyiv\u00e4t heilt\u00e4, sanoen: onko t\u00e4m\u00e4 teid\u00e4n poikanne, jonka te sanotte sokiana syntyneen? kuinka siis h\u00e4n nyt n\u00e4kee?\n9:20 H\u00e4nen vanhempansa vastasivat heit\u00e4 ja sanoivat: me tied\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n meid\u00e4n pojaksemme, ja ett\u00e4 h\u00e4n sokiana syntynyt on.\n9:21 Mutta kuika h\u00e4n nyt n\u00e4kee, sit\u00e4 emme tied\u00e4, ja kuka h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 avasi, emme tied\u00e4; h\u00e4nell\u00e4 on kyll\u00e4 ik\u00e4\u00e4, kysyk\u00e4\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4; puhukaan itsest\u00e4ns\u00e4.\n9:22 Niin sanoivat h\u00e4nen vanhempansa, sill\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t Juudalaisia; sill\u00e4 Juudalaiset olivat jo niin kesken\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet, ett\u00e4 jos joku h\u00e4nen tunnustais Kristukseksi, sen piti synagogasta oleman suljettu ulos.\n9:23 Sent\u00e4hden sanoivat h\u00e4nen vanhempansa: h\u00e4nell\u00e4 on kyll\u00e4 ik\u00e4\u00e4, kysyk\u00e4\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4.\n9:24 Niin he kutsuivat toisen kerran sen ihmisen, joka sokiana oli ollut, ja sanoivat h\u00e4nelle: anna Jumalalle kunnia! me tied\u00e4mme sen ihmisen syntiseksi.\n9:25 H\u00e4n vastasi ja sanoi: jos h\u00e4n on syntinen, sit\u00e4 en min\u00e4 tied\u00e4: vaan sen min\u00e4 ainoasti tied\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4, joka sokia olin, nyt n\u00e4en.\n9:26 He sanoivat taas h\u00e4nelle: mit\u00e4 h\u00e4n sinulle teki? kuika h\u00e4n sinun silm\u00e4s avasi?\n9:27 H\u00e4n vastasi: jo min\u00e4 sanoin teille, ettek\u00f6 te kuulleet? Miksi te taas sit\u00e4 tahdotte kuulla? Tahdotteko te my\u00f6s h\u00e4nen opetuslapsiksensa?\n9:28 Niin he kiroilivat h\u00e4nt\u00e4 ja sanoivat: sin\u00e4 olet h\u00e4nen opetuslapsensa; mutta me olemme Moseksen opetuslapset.\n9:29 Me tied\u00e4mme Jumalan Mosesta puhutelleen: mutta kusta t\u00e4m\u00e4 on, emme tied\u00e4.\n9:30 Niin ihminen vastasi ja sanoi heille: se on tosin ihmeellinen, ettette tied\u00e4, kusta h\u00e4n on, ja kuitenkin h\u00e4n avasi minun silm\u00e4ni.\n9:31 Mutta me tied\u00e4mme, ettei Jumala kuule syntisi\u00e4; vaan joka on Jumalan palvelia ja tekee h\u00e4nen tahtonsa, sit\u00e4 h\u00e4n kuulee.\n9:32 Ei ole maailman alusta kuultu, ett\u00e4 joku on sen silm\u00e4t avannut, joka sokiana syntynyt on.\n9:33 Ellei h\u00e4n olisi Jumalasta, niin ei h\u00e4n taitaisi mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4.\n9:34 He vastasivat ja sanoivat h\u00e4nelle: sin\u00e4 olet p\u00e4\u00e4n\u00e4ns\u00e4 synniss\u00e4 syntynyt, ja sin\u00e4 opetat meit\u00e4? Ja he ajoivat h\u00e4nen ulos.\n9:35 Ja Jesus sai sen kuulla, ett\u00e4 he olivat h\u00e4nen ajaneet ulos, ja kuin h\u00e4n l\u00f6ysi h\u00e4nen, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: uskotkos sin\u00e4 Jumalan Pojan p\u00e4\u00e4lle?\n9:36 H\u00e4n vastasi ja sanoi: Herra, kuka se on, ett\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 uskoisin?\n9:37 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 olet h\u00e4nen n\u00e4hnyt, ja h\u00e4n on se, joka puhuu sinun kanssas.\n9:38 Niin h\u00e4n sanoi: Herra, min\u00e4 uskon. Ja h\u00e4n kumarsi ja rukoili h\u00e4nt\u00e4.\n9:39 Ja Jesus sanoi: min\u00e4 tulin tuomiolle t\u00e4h\u00e4n maailmaan, ett\u00e4 ne, jotka ei n\u00e4e, pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n, ja ne, jotka n\u00e4kev\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 sokiaksi tuleman.\n9:40 Ja muutamat Pharisealaisista, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat, kuulivat n\u00e4m\u00e4t ja sanoivat h\u00e4nelle: olemmeko mekin sokiat?\n9:41 Jesus sanoi heille: jos te sokiat olisitte, niin ei olisi teill\u00e4 synti\u00e4; mutta ett\u00e4 te sanotte: me n\u00e4emme, sent\u00e4hden teid\u00e4n syntinne pysyy.\n10:1 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: joka ei ovesta mene sis\u00e4lle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ry\u00f6v\u00e4ri.\n10:2 Mutta joka oven kautta sis\u00e4lle menee, se on lammasten paimen:\n10:3 Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4. Ja omia lampaitansa kutsuu h\u00e4n nimelt\u00e4ns\u00e4, ja vie heid\u00e4t ulos.\n10:4 Ja kuin h\u00e4n omat lampaansa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 ulos, k\u00e4y h\u00e4n heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4, ja lampaat seuraavat h\u00e4nt\u00e4, sill\u00e4 he tuntevat h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4.\n10:5 Mutta ei he muukalaita seuraa, vaan pakenevat h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 ei he tunne muukalaisten \u00e4\u00e4nt\u00e4.\n10:6 T\u00e4m\u00e4n tapauksen sanoi Jesus heille; mutta ei he niit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4neet, mit\u00e4 h\u00e4n heille sanoi.\n10:7 Niin Jesus sanoi taas heille: totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: min\u00e4 olen lammasten ovi.\n10:8 Kaikki, jotka minun edell\u00e4ni ovat tulleet, ovat varkaat ja ry\u00f6v\u00e4rit: vaan ei lampaat kuulleet heit\u00e4.\n10:9 Min\u00e4 olen ovi: jos joku minun kauttani menee sis\u00e4lle, se tulee autuaaksi, ja menee sis\u00e4lle ja ulos, ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 laitumen.\n10:10 Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: min\u00e4 tulin, ett\u00e4 heill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4 oleman ja ylt\u00e4kyll\u00e4 oleman.\n10:11 Min\u00e4 olen hyv\u00e4 paimen: hyv\u00e4 paimen antaa henkens\u00e4 lammasten edest\u00e4.\n10:12 Mutta palkollinen, joka ei ole paimen, eik\u00e4 lampaat ole h\u00e4nen omansa: kuin h\u00e4n n\u00e4kee suden tulevan, niin h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lampaat ja pakenee; ja susi raatelee ja haaskaa lampaat.\n10:13 Mutta palkollinen pakenee, sill\u00e4 h\u00e4n on palkollinen, eik\u00e4 tottele lampaista.\n10:14 Min\u00e4 olen hyv\u00e4 paimen, joka tunnen omani, ja min\u00e4 tunnetaan my\u00f6s omiltani,\n10:15 Niinkuin Is\u00e4 minun tuntee, ja min\u00e4 tunnen Is\u00e4n: ja panen henkeni lammasten edest\u00e4.\n10:16 Minulla on my\u00f6s muita lampaita, jotka ei ole t\u00e4st\u00e4 lammashuoneesta: ne pit\u00e4\u00e4 minun my\u00f6s t\u00e4nne saattaman: ja he saavat kuulla minun \u00e4\u00e4neni; ja pit\u00e4\u00e4 oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.\n10:17 Sent\u00e4hden Is\u00e4 minua rakastaa, sill\u00e4 min\u00e4 panen henkeni, ett\u00e4 min\u00e4 sen j\u00e4lleen otan.\n10:18 Ei ota kenk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 minulta, vaan min\u00e4 panen sen itsest\u00e4ni. Minulla on valta sit\u00e4 panna, ja minulla on valta sit\u00e4 taas ottaa. Sen k\u00e4skyn min\u00e4 sain Is\u00e4lt\u00e4ni.\n10:19 Niin tuli taas riita Juudalaisten keskell\u00e4 n\u00e4iden puhetten t\u00e4hden.\n10:20 Ja moni heist\u00e4 sanoi: h\u00e4nell\u00e4 on perkele, ja h\u00e4n on mielet\u00f6in: mit\u00e4 te h\u00e4nt\u00e4 kuultelette?\n10:21 Mutta muut sanoivat: ei ne ole riivatun puheet: taitaako perkele sokian silm\u00e4t avata?\n10:22 Ja Jerusalemissa oli kirkkomessu, ja talvi oli,\n10:23 Ja Jesus k\u00e4veli templiss\u00e4 Salomon esihuoneessa.\n10:24 Niin Juudalaiset piirittiv\u00e4t h\u00e4nen ja sanoivat h\u00e4nelle: kuinka kauvan sin\u00e4 meit\u00e4 pid\u00e4t yl\u00f6s? Jos olet Kristus, niin sano meille selki\u00e4sti.\n10:25 Jesus vastasi heit\u00e4: min\u00e4 olen sen teille sanonut, ja ette usko: ne ty\u00f6t, jotka min\u00e4 teen Is\u00e4ni nimeen, todistavat minusta.\n10:26 Mutta ette usko: sill\u00e4 ette ole minun lampaistani, miinkuin min\u00e4 teille sanoin.\n10:27 Minun lampaani kuulevat minun \u00e4\u00e4neni, ja min\u00e4 tunnen heid\u00e4t, ja he seuraavat minua:\n10:28 Ja min\u00e4 annan heille ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n, ja ei heid\u00e4n pid\u00e4 hukkuman ijankaikkisesti, eik\u00e4 pid\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n rep\u00e4isem\u00e4n heit\u00e4 minun k\u00e4dest\u00e4ni.\n10:29 Minun is\u00e4ni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia: ja ei kenk\u00e4\u00e4n taida heit\u00e4 rev\u00e4ist\u00e4 minun Is\u00e4ni k\u00e4dest\u00e4.\n10:30 Min\u00e4 ja Is\u00e4 olemme yht\u00e4.\n10:31 Niin Juudalaiset poimivat taas kivi\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kivitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4.\n10:32 Jesus vastasi heit\u00e4: min\u00e4 osoitin teille Is\u00e4lt\u00e4ni monta hyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4: mink\u00e4 ty\u00f6n t\u00e4hden niist\u00e4 te siis minun kivit\u00e4tte?\n10:33 Juudalaiset vastasivat h\u00e4nt\u00e4, sanoen: emme sinua hyv\u00e4n ty\u00f6n t\u00e4hden kivit\u00e4, vaan pilkan t\u00e4hden, ja ett\u00e4 sin\u00e4, joka ihminen olet, teet itses Jumalaksi.\n10:34 Jesus vastasi heit\u00e4: eiko teid\u00e4n laissanne ole kirjoitettu: min\u00e4 sanon, te olette jumalat?\n10:35 Jos h\u00e4n ne kutsui jumaliksi, joille Jumalan sana tapahtui, ja ei kirjoitus taideta rikottaa:\n10:36 Ja te sanotte h\u00e4nelle, jonka Is\u00e4 on pyhitt\u00e4nyt ja l\u00e4hett\u00e4nyt maailmaan: sin\u00e4 pilkkaat Jumalaa, ett\u00e4 min\u00e4 sanoin: min\u00e4 olen Jumalan Poika.\n10:37 Ellen min\u00e4 tee minun Is\u00e4ni t\u00f6it\u00e4, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t minua uskoko.\n10:38 Mutta jos min\u00e4 niit\u00e4 teen, ja jos ette minua usko, niin uskokaat ne ty\u00f6t, ett\u00e4 te tuntisitte ja uskoisitte Is\u00e4n olevan minussa ja minun h\u00e4ness\u00e4.\n10:39 Niin he etsiv\u00e4t taas h\u00e4nt\u00e4 kiinni ottaaksensa, mutta h\u00e4n l\u00e4ksi heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4,\n10:40 Ja meni j\u00e4lleen toiselle puolelle Jordania, siihen paikkaan, jossa Johannes ensin kasti, ja viipyi siin\u00e4.\n10:41 Ja monta tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoivat: ei Johannes yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ihmett\u00e4 tehnyt; mutta kaikki mit\u00e4 Johannes t\u00e4st\u00e4 sanoi, ne ovat todet.\n10:42 Ja monta uskoi sill\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n11:1 Niin mies sairasti, nimelt\u00e4 Latsarus, Betaniasta, Marian ja h\u00e4nen sisarensa Martan kyl\u00e4st\u00e4.\n11:2 Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja h\u00e4nen jalkansa hiuksillansa kuivaksi, jonka veli Latsarus sairasti.\n11:3 Niin h\u00e4nen sisarensa l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jotas rakastat.\n11:4 Kuin Jesus sen kuuli, sanoi h\u00e4n: ei t\u00e4m\u00e4 tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, ett\u00e4 Jumalan Poika sen kautta kunnioittettaisiin.\n11:5 Mutta Jesus rakasti Marttaa, ha h\u00e4nen sisartansa, ja Latsarusta.\n11:6 Kuin h\u00e4n siis kuuli h\u00e4nen sairastavan, niin h\u00e4n viipyi siin\u00e4 paikassa kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n11:7 Sitte sanoi h\u00e4n opetuslapsillensa: menk\u00e4\u00e4mme j\u00e4lleen Juudeaan.\n11:8 Sanoivat h\u00e4nelle opetuslapset: Rabbi, \u00e4sken etsiv\u00e4t Juudalaiset sinua kivitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4, ja sin\u00e4 menet taas sinne.\n11:9 Vastasi Jesus: eik\u00f6 kaksitoistakymment\u00e4 ole p\u00e4iv\u00e4n hetke\u00e4? Jos joku p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 vaeltaa, ei h\u00e4n loukkaa itsi\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee t\u00e4m\u00e4n maailman valkeuden.\n11:10 Mutta jos joku y\u00f6ll\u00e4 vaeltaa, h\u00e4n loukkaa itsens\u00e4; sill\u00e4 ei valkeus ole h\u00e4ness\u00e4.\n11:11 N\u00e4it\u00e4 h\u00e4n puhui, ja sanoi sitte heille: yst\u00e4v\u00e4mme Latsarus makaa, mutta min\u00e4 menen h\u00e4nt\u00e4 unesta her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n11:12 Niin sanoivat h\u00e4nen opetuslapsensa: Herra, jos h\u00e4n makaa, kyll\u00e4 h\u00e4n paranee.\n11:13 Mutta Jesus sanoi h\u00e4nen kuolemastansa; vaan he luulivat h\u00e4nen sanovan unen makaamisesta.\n11:14 Niin Jesus sanoi heille selki\u00e4sti: Latsarus on kuollut.\n11:15 Ja min\u00e4 iloitsen teid\u00e4n t\u00e4htenne, etten min\u00e4 siell\u00e4 ollut, ett\u00e4 te uskoisitte. Mutta menk\u00e4\u00e4mme h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n11:16 Niin sanoi Toomas, joka kutsutaan kaksoiseksi, muille opetuslapsille: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme my\u00f6s me, ett\u00e4 me kuolisimme h\u00e4nen kanssansa.\n11:17 niin Jesus tuli ja l\u00f6ysi h\u00e4nen jo nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 maanneen haudassa.\n11:18 Mutta Betania oli l\u00e4sn\u00e4 Jerusalemia, l\u00e4hes viisitoitakymment\u00e4 vakomittaa.\n11:19 Ja monta Juudalaisista oli tullut Martan ja Marian tyk\u00f6, lohduttamaan heit\u00e4 heid\u00e4n veljens\u00e4 t\u00e4hden.\n11:20 Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vastaa; mutta Maria istui kotona.\n11:21 Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sin\u00e4 olisit t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.\n11:22 Mutta min\u00e4 tied\u00e4n viel\u00e4, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 sin\u00e4 anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.\n11:23 Jesus sanoi h\u00e4nelle: sinun veljes on nouseva yl\u00f6s.\n11:24 Martta sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 tied\u00e4n h\u00e4nen nousevan yl\u00f6snousemisessa viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n11:25 Sanoi Jesus h\u00e4nelle: min\u00e4 olen yl\u00f6snousemus ja el\u00e4m\u00e4: joka uskoo minun p\u00e4\u00e4lleni, h\u00e4n el\u00e4\u00e4, ehk\u00e4 h\u00e4n olis kuollut.\n11:26 Ja jokainen, joka el\u00e4\u00e4 ja uskoo minun p\u00e4\u00e4lleni, ei h\u00e4nen pid\u00e4 kuoleman ijankaikkisesti: uskotkos sen?\n11:27 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: jaa Herra, min\u00e4 uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka tuleva oli maailmaan.\n11:28 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 sanonut oli, meni h\u00e4n pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.\n11:29 Kuin h\u00e4n sen kuuli, nousi h\u00e4n kohta ja tuli h\u00e4nen tyk\u00f6s\u00e4.\n11:30 (Sill\u00e4 ei Jesus ollut viel\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n tullut, vaan oli siin\u00e4 paikassa, jossa Martta oli h\u00e4nen kohdannut.)\n11:31 Kuin siis Juudalaiset, jotka h\u00e4nen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa h\u00e4nt\u00e4, n\u00e4kiv\u00e4t Marian nousevan ja menev\u00e4n ulos, seurasivat he h\u00e4nt\u00e4, sanoen: h\u00e4n menee haudalle itkem\u00e4\u00e4n.\n11:32 Kuin Maria sinne tuli, kussa Jesus oli, ja n\u00e4ki h\u00e4nen, lankesi h\u00e4n h\u00e4nen jalkainsa juureen ja sanoi h\u00e4nelle: Herra, jos olisit t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.\n11:33 Kuin Jesus n\u00e4ki h\u00e4nen itkev\u00e4n ja Juudalaiset, jotka h\u00e4nen kanssansa tulleet olivat, itkev\u00e4n, kauhistui h\u00e4n hengess\u00e4 ja tuli sangen murheelliseksi,\n11:34 Ja sanoi: kuhunka te h\u00e4nen panitte? He sanoivat h\u00e4nelle: Herra, tule ja katso.\n11:35 Ja Jesus itki.\n11:36 Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka h\u00e4n rakasti h\u00e4nt\u00e4.\n11:37 Mutta muutamat heist\u00e4 sanoivat: eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4, joka sokian silm\u00e4t avasi, tainnut tehd\u00e4, ettei t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n kuollut olisi?\n11:38 Niin Jesus kauhistui taas itsess\u00e4ns\u00e4, ja tuli haudan tyk\u00f6. Mutta siin\u00e4 oli kuoppa, ja kivi sen p\u00e4\u00e4lle pantu.\n11:39 Jesus sanoi: ottakaat kivi pois. Sanoi h\u00e4nelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra, jo h\u00e4n haisee, sill\u00e4 h\u00e4n on nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kuolleena ollut.\n11:40 Jesus sanoi h\u00e4nelle: enk\u00f6 min\u00e4 sinulle sanonut: jos sin\u00e4 uskoisit, niin sin\u00e4 n\u00e4kisit Jumalan kunnian.\n11:41 Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jesus nosti silm\u00e4ns\u00e4 yl\u00f6s ja sanoi: Is\u00e4, min\u00e4 kiit\u00e4n sinua, ett\u00e4s minua kuulit.\n11:42 Mutta min\u00e4 tied\u00e4n my\u00f6s, ett\u00e4s aina minua kuulet; vaan kansan t\u00e4hden, joka t\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4ri seisoo, sanon min\u00e4, ett\u00e4 he uskoisivat sinun minun l\u00e4hett\u00e4neeksi.\n11:43 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t sanonut oli, huusi h\u00e4n suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4: Latsarus, tule ulos.\n11:44 Ja se kuollut tuli ulos sidottuna k\u00e4sist\u00e4 ja jaloista k\u00e4\u00e4riliinalla, ja h\u00e4nen kasvonsa olivat sidotut ymp\u00e4ri hikiliinalla. Jesus sanoi heille: p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ja antakaat h\u00e4nen menn\u00e4.\n11:45 Niin monta Juudalaista, jotka olivat Marian tyk\u00f6 tulleet, ja n\u00e4kiv\u00e4t mit\u00e4 Jesus teki, uskoivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n11:46 Mutta muutamat heist\u00e4 meniv\u00e4t Pharisealaisten tyk\u00f6 ja ilmoittivat heille, mit\u00e4 Jesus oli tehnyt.\n11:47 Niin ylimm\u00e4iset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon, ja sanoivat: mit\u00e4 me teemme? sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ihminen tekee monta ihmiett\u00e4.\n11:48 Jos me sallimme h\u00e4nen niin olla, niin kaikki uskovat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sek\u00e4 meid\u00e4n maamme ett\u00e4 kansamme.\n11:49 Mutta yksi heist\u00e4, Kaiphas nimelt\u00e4, joka oli sin\u00e4 vuonna ylimm\u00e4inne pappi, sanoi heille: ette mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4:\n11:50 Ette my\u00f6s ajattele, ett\u00e4 se on meille tarpeellinen, ett\u00e4 yksi ihminen kuolee kansan t\u00e4hden, ettei kaikki kansa hukkuisi.\n11:51 Mutta ei h\u00e4n sit\u00e4 itsest\u00e4ns\u00e4 sanonut; vaan ett\u00e4 h\u00e4n oli sin\u00e4 vuonna ylimm\u00e4inen pappi, niin h\u00e4n ennusti, ett\u00e4 Jesuksen piti kuoleman kansan t\u00e4hden,\n11:52 Ja ei ainoastaan kansan t\u00e4hden, mutta ett\u00e4 h\u00e4nen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.\n11:53 Mutta siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 pitiv\u00e4t he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa h\u00e4nt\u00e4.\n11:54 Ei siis Jesus vaeltanut en\u00e4\u00e4 Juudalaisten seassa julkisesti, vaan meni sielt\u00e4 yhteen maan paikkaan l\u00e4hes korpea, siihen kaupunkiin, joka kutsutaan Epharaim, ja oleskeli siell\u00e4 opetuslastensa kanssa.\n11:55 Mutta Juudalaisten p\u00e4\u00e4si\u00e4inen l\u00e4hestyi, ja monta siit\u00e4 maakunnasta meni p\u00e4\u00e4si\u00e4isen edell\u00e4 Jerusalemiin puhdistamaan itsi\u00e4ns\u00e4.\n11:56 Niin he etsiv\u00e4t Jesusta ja puhuivat kesken\u00e4ns\u00e4, seisoen templiss\u00e4: mit\u00e4 te luulette, ettei h\u00e4n ole juhlalle tullut?\n11:57 Ja ylimm\u00e4iset papit ja Pharisealaiset olivat k\u00e4skyn antaneet, ett\u00e4 jos joku tiet\u00e4is, kussa h\u00e4n olis, niin h\u00e4nen piti sen ilmoittaman, ett\u00e4 he ottaisivat h\u00e4nen kiinni.\n12:1 Kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 enne p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 tuli Jesus Betaniaan, jossa Latsarus oli, joka kuollut oli, jonka h\u00e4n kuolleista her\u00e4tti.\n12:2 Niin he valmistivat h\u00e4nelle siell\u00e4 ehtoollisen, ja Martta palveli; mutta Latsarus oli yksi niist\u00e4, jotka h\u00e4nen kanssansa atrioitsivat.\n12:3 Niin Maria otti naulan turmelematointa ja kallista nardusvoidetta, ja voiteli Jesuksen jala, ja kuivasi h\u00e4nen jalkansa hiuksillansa. Ja huone t\u00e4ytettiin voiteen hajusta.\n12:4 Niin sanoi yksi h\u00e4nen opetuslapsistansa, Juudas Simonin poika Iskariot, joka h\u00e4nen sitte petti:\n12:5 Miksi et t\u00e4t\u00e4 voidetta myyty kolmeensataan pennikiin, ja annettu vaivaisille?\n12:6 Mutta h\u00e4n sanoi sen, ei ett\u00e4 h\u00e4n murhetta piti vaivaisista, vaan ett\u00e4 h\u00e4n oli varas, ja h\u00e4nell\u00e4 oli kukkaro, jossa h\u00e4n sen kantoi, mik\u00e4 siihen pantu oli.\n12:7 Niin Jesus sanoi: anna h\u00e4nen olla, h\u00e4n on sen k\u00e4tkenyt minun hautaamiseni p\u00e4iv\u00e4ksi.\n12:8 Sill\u00e4 teid\u00e4n kyk\u00f6n\u00e4nne ovat aina vaivaiset, mutta en min\u00e4 aina teill\u00e4 ole.\n12:9 Niin paljo kansaa Juudalaisista ymm\u00e4rsi h\u00e4nen siell\u00e4 olevan, ja tulivat sinne, ei ainoastaan Jesuksen t\u00e4hden, vaan ett\u00e4 he olisivat my\u00f6s Latsaruksen n\u00e4hneet, jonka h\u00e4n oli kuolleista her\u00e4tt\u00e4nyt.\n12:10 Mutta ylimm\u00e4iset papit pitiv\u00e4t neuvoa my\u00f6s Latsarusta tappaaksensa;\n12:11 Sill\u00e4 monta Juudalaisista meni sinne h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4, ja uskoi Jesuksen p\u00e4\u00e4lle.\n12:12 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin paljon kansaa, joka juhlalle tullut oli, kuuli Jesuksen tulleen Jerusalemiin,\n12:13 Ottivat he palmu-oksia, meniv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja huusivat: Hosianna! siunattu on se, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!\n12:14 Mutta Jesus sai yhden aasin ja istui sen p\u00e4\u00e4lle, niinkuin kirjoitettu on:\n12:15 \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, Sionin tyt\u00e4r! katso, sinun Kuninkaas tulee ja istuu aasin varsan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n12:16 Mutta ei h\u00e4nen opetuslapsensa n\u00e4it\u00e4 ensinti ymm\u00e4rt\u00e4neet; vaan sittekuin Jesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4t ovat h\u00e4nest\u00e4 kirjoitetut, ja ett\u00e4 he n\u00e4it\u00e4 h\u00e4nelle tehneet olivat.\n12:17 Mutta se kansa todisti, joka h\u00e4nen kanssansa oli, ett\u00e4 h\u00e4n Latsaruksen haudasta kutsui ja kuolleista her\u00e4tti.\n12:18 Sent\u00e4hden my\u00f6s kansa meni h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ett\u00e4 he kuulivat h\u00e4nen sen ihmeen tehneeksi.\n12:19 Niin Pharisealaiset sanoivat kesken\u00e4ns\u00e4: te n\u00e4ette, ettette mit\u00e4\u00e4n aikoihin saa; katso, koko maailma juoksee h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4.\n12:20 Mutta muutamat Grekil\u00e4iset olivat niist\u00e4, jotka meniv\u00e4t yl\u00f6s juhlana rukoilemaan.\n12:21 Niin he meniv\u00e4t Philippuksen tyk\u00f6, joka oli Galilean Betsaidasta, ja rukoilivat h\u00e4nt\u00e4, sanoen: herra, me tahdomme n\u00e4hd\u00e4 Jesusta.\n12:22 Philippus meni ja sanoi sen Andreakselle, ja Andreas taas ja Philippus sanoivat sen Jesukselle.\n12:23 Mutta Jesus vastasi heit\u00e4 ja sanoi: aika on tullut, ett\u00e4 Ihmisen Poika pit\u00e4\u00e4 kirkastettaman.\n12:24 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: ellei maahan pudonnut nisun jyv\u00e4 kuole, niin se j\u00e4\u00e4 yksin\u00e4ns\u00e4; mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelm\u00e4\u00e4.\n12:25 Joka rakastaa henke\u00e4ns\u00e4, h\u00e4n kadottaa sen; mutta joka t\u00e4ss\u00e4 maailmassa vihaa henke\u00e4ns\u00e4, h\u00e4n tuottaa sen ijankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n12:26 Jos joku minua palvelee, h\u00e4n seuratkaan minua: ja kussa min\u00e4 olen, siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s minun palveliani oleman: ja jos joku minua palvelee, h\u00e4nt\u00e4 on Is\u00e4 kunnioittava.\n12:27 Nyt on minun sieluni suuresti murheissansa, ja mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 sanoman? Is\u00e4, vapahda minun t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4: kuitenkin olen min\u00e4 sent\u00e4hden t\u00e4h\u00e4n hetkeen tullut.\n12:28 Is\u00e4, kirkasta sinun nimes. Niin \u00e4\u00e4ni tuli taivaasta ja sanoi: min\u00e4 olen sen kirkastanut, ja tahdon viel\u00e4 nyt kirkastaa.\n12:29 Niin kansa, joka l\u00e4sn\u00e4 seisoi ja sen kuuli, sanoi pitk\u00e4isen jylisseen. Muut sanoivat: enkeli puhutteli h\u00e4nt\u00e4.\n12:30 Jesus vastasi ja sanoi: ei t\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4ni tullut minun, vaan teid\u00e4n t\u00e4htenne.\n12:31 Nyt t\u00e4m\u00e4 maailma tuomitaan: nyt t\u00e4m\u00e4n maailman p\u00e4\u00e4mies pit\u00e4\u00e4 heitt\u00e4m\u00e4n ulos.\n12:32 Ja kuin min\u00e4 maasta nostetaan yl\u00f6s, niin min\u00e4 ved\u00e4n kaikki minun tyk\u00f6ni.\n12:33 (Mutta sen h\u00e4n sanoi, muistuttain mill\u00e4 kuolemalla h\u00e4nen piti kuoleman.)\n12:34 Niin kansa vastasi h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi: me olemme laista kuulleet Kristuksen pysyv\u00e4n ijankaikkisesti: ja kuinka sin\u00e4 sanot, ett\u00e4 Ihmisen Poika pit\u00e4\u00e4 nostettaman yl\u00f6s? Kuka on se Ihmisen Poika?\n12:35 Niin Jesus sanoi heille: valkeus on viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa teid\u00e4n kanssanne, vaeltakaat niinkauvan kuin teill\u00e4 valkeus on, ettei pimeys teit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4isi. Joka pimeydess\u00e4 vaeltaa, ei h\u00e4n tied\u00e4, kuhunka h\u00e4n menee.\n12:36 Uskokaat valkeuden p\u00e4\u00e4lle, niinkauvan kuin teill\u00e4 valkeus on, ett\u00e4 te tulisitte valkeuden lapsiksi. N\u00e4it\u00e4 puhui Jesus ja meni pois, ja lymyi heit\u00e4.\n12:37 Ja vaikka h\u00e4n teki monta ihmett\u00e4 heid\u00e4n n\u00e4htens\u00e4, ei he kuitenkaan uskoneet h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4,\n12:38 Ett\u00e4 Jesaias prophetan puhe t\u00e4ytett\u00e4isiin, jonka h\u00e4n sanoi: Herra, kuka uskoi meid\u00e4n saarnamme? ja kenelle on Herran k\u00e4sivarsi ilmoitettu?\n12:39 Sent\u00e4hden ei he tainneet uskoa, sill\u00e4 Jesaias on taas sanonut:\n12:40 H\u00e4n sokaisi heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4, ja paadutti heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4, ettei he n\u00e4kisi silmill\u00e4, eik\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4isi syd\u00e4mell\u00e4, ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4isi itsi\u00e4ns\u00e4, ja min\u00e4 parantaisin heit\u00e4.\n12:41 N\u00e4m\u00e4t sanoi Jesaias, koska h\u00e4n n\u00e4ki h\u00e4nen kunniansa ja puhui h\u00e4nest\u00e4.\n12:42 Kuitenkin monta my\u00f6s ylimm\u00e4isist\u00e4 uskoivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4; vaan ei he Pharisealaisten t\u00e4hden sit\u00e4 tunnustaneet, ettei he olisi pannaan kuulutettu.\n12:43 Sill\u00e4 he rakastivat enemmin ihmisten kunniaa, kuin Jumalan kunniaa.\n12:44 Mutta Jesus huusi ja sanoi: joka uskoo minun p\u00e4\u00e4lleni, ei se usko minun p\u00e4\u00e4lleni, vaan sen p\u00e4\u00e4lle, joka minun l\u00e4hetti.\n12:45 Ja joka minun n\u00e4kee, h\u00e4n n\u00e4kee sen, joka minun l\u00e4hetti.\n12:46 Min\u00e4 tulin valkeudeksi maailmaan, ett\u00e4 jokainen, joka uskoo minun p\u00e4\u00e4lleni, ei pid\u00e4 pimeiss\u00e4 oleman.\n12:47 Mutta jos joku minun sanani kuulee, ja ei usko, en min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tuomitse; sill\u00e4 en min\u00e4 tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan vapahtamaan.\n12:48 Joka minun katsoo yl\u00f6n, ja ei ota vastaan minun sanojani, h\u00e4nell\u00e4 on se, joka h\u00e4nen tuomitsee: se puhe, jonka min\u00e4 puhuin, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tuomitseman viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n12:49 Sill\u00e4 en min\u00e4 ole itsest\u00e4ni puhunut; vaan Is\u00e4, joka minun l\u00e4hetti, h\u00e4n on minulle k\u00e4skyn antanut, mit\u00e4 minun tekem\u00e4n ja puhuman pit\u00e4\u00e4.\n12:50 Ja min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 on ijankaikkinen el\u00e4m\u00e4. Sent\u00e4hden mit\u00e4 min\u00e4 puhun, sen min\u00e4 puhun, niinkuin Is\u00e4 on minulle sanonut.\n13:1 Mutta ennen p\u00e4\u00e4si\u00e4isjuhlaa, kuin Jesus tiesi hetkens\u00e4 tulleeksi, ett\u00e4 h\u00e4nen piti t\u00e4st\u00e4 maailmasta Is\u00e4n tyk\u00f6 menem\u00e4n, niinkuin h\u00e4n oli rakastanut omiansa, jotka olivat maailmassa, niin h\u00e4n loppuun asti rakasti heit\u00e4.\n13:2 Ja ehtoolisen j\u00e4lkeen, (kuin perkele oli jo Juudaan Simonin Iskarjotin syd\u00e4meen lyk\u00e4nnyt, ett\u00e4 h\u00e4nen piti h\u00e4nen pett\u00e4m\u00e4n,)\n13:3 Tiesi Jesus Is\u00e4n kaikki h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4 antaneen, ja ett\u00e4 h\u00e4n oli Jumalasta l\u00e4htenyt ulos ja oli Jumalan tyk\u00f6 menev\u00e4:\n13:4 Nousi h\u00e4n ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vy\u00f6tti itsens\u00e4.\n13:5 Pani h\u00e4n sitte vett\u00e4 maljaan, ja rupesi pesem\u00e4\u00e4n opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sill\u00e4 liinaisella, jolla h\u00e4n vy\u00f6tetty oli.\n13:6 Niin h\u00e4n tuli Simon Pietarin tyk\u00f6, joka sanoi h\u00e4nelle: Herra, sin\u00e4k\u00f6 minun jalkani peset?\n13:7 Jesus vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4 min\u00e4 teen, et sin\u00e4 sit\u00e4 nyt tied\u00e4, mutta t\u00e4stedes saat sin\u00e4 sen tiet\u00e4\u00e4.\n13:8 Pietari sanoi h\u00e4nelle: ei sinun pid\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 pesem\u00e4n minun jalkojani. Vastasi h\u00e4nt\u00e4 Jesus: ellen min\u00e4 sinua pese, niin ei sinulla ole osaa minun kanssani.\n13:9 Simon Pietari sanoi h\u00e4nelle: Herra, ei ainoastaan minun jalkojani, mutta my\u00f6s k\u00e4det ja p\u00e4\u00e4.\n13:10 Sanoi Jesus h\u00e4nelle: joka pesty on, ei se muuta tarvitse, vaan ett\u00e4 jalat pest\u00e4\u00e4n, ja niin h\u00e4n on kokonansa puhdas: ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki.\n13:11 Sill\u00e4 h\u00e4n tiesi pett\u00e4j\u00e4ns\u00e4; sent\u00e4hden h\u00e4n sanoi: ette kaikki ole puhtaat.\n13:12 Sittekuin h\u00e4n oli pessyt heid\u00e4n jalkansa ja vaatteensa ottanut, istui h\u00e4n taas ja sanoi heille: tied\u00e4ttek\u00f6, mit\u00e4 min\u00e4 teille tehnyt olen?\n13:13 Te kutsutte minun Mestariksi ja Herraksi, ja te sanotte oikein; sill\u00e4 min\u00e4 my\u00f6s olen.\n13:14 Sent\u00e4hden, jos min\u00e4, joka olen Herra ja Mestari, olen teid\u00e4n jalkanne pessyt, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4nkin toinen toisenne jalat pesem\u00e4n.\n13:15 Sill\u00e4 min\u00e4 annoin teille esikuvan, ett\u00e4 te niin tekisitte, kuin min\u00e4 tein teille.\n13:16 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: ei ole palvelia suurempi herraansa, eik\u00e4 sanansaattaja suurempi kuin se, joka h\u00e4nen l\u00e4hetti.\n13:17 Jos te n\u00e4m\u00e4t tied\u00e4tte, te olette autuaat, jos te niit\u00e4 teette.\n13:18 En min\u00e4 kaikista teist\u00e4 puhu: min\u00e4 tied\u00e4n ne, jotka min\u00e4 valitsin: mutta ett\u00e4 Raamattu t\u00e4ytett\u00e4isiin: joka sy\u00f6 leip\u00e4\u00e4 minun kanssani, h\u00e4n tallasi minun jalallansa.\n13:19 Nyt min\u00e4 sanon teille ennenkuin se tapahtuu, ett\u00e4 sittekuin se tapahtunut on, te uskoisitte minun siksi.\n13:20 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: joka korjaa sen, jonka min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n, h\u00e4n korjaa minun; mutta joka minun korjaa, h\u00e4n korjaa sen, joka minun l\u00e4hetti.\n13:21 Kuin Jesus n\u00e4m\u00e4t oli sanonut, tuli h\u00e4n murheelliseksi hengess\u00e4, ja todisti ja sanoi: totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: yksi on teist\u00e4 minun pett\u00e4v\u00e4.\n13:22 Niin opetuslapset katselivat toinen toisensa p\u00e4\u00e4lle, ja ep\u00e4iliv\u00e4t, kenest\u00e4 h\u00e4n sanoi.\n13:23 Ja yksi h\u00e4nen opetuslapsistansa istui p\u00f6yd\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4 Jesuksen helmassa, jota Jesus rakasti.\n13:24 Niin Simon Pietari viittasi sille, visusti kysym\u00e4\u00e4n, kuka se olis, josta h\u00e4n sanoi.\n13:25 Kuin h\u00e4n nojasi Jesuksen rintaa vastaan, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: Herra, kuka se on?\n13:26 Jesus vastasi: se on se, jolle min\u00e4 kastetun palan annan. Ja kuin h\u00e4n oli kastanut leiv\u00e4n, antoi h\u00e4n sen Juudaalle Simon Iskariotille.\n13:27 Ja sen palan j\u00e4lkeen meni silloin h\u00e4neen perkele. Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4s teet, niin tee pikemmin.\n13:28 Mutta sit\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n atrioitsevista ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mit\u00e4 varten h\u00e4n sen h\u00e4nelle sanoi.\n13:29 Sill\u00e4 muutamat luulivat, koska Juudaalla oli kukkaro, Jesuksen h\u00e4nelle sanovan: osta, mit\u00e4 me juhlap\u00e4iv\u00e4ksi tarvitsemme, eli ett\u00e4 h\u00e4n vaivaisille jotakin antais.\n13:30 Kuin h\u00e4n siis sen palan ottanut oli, meni h\u00e4n kohta ulos; ja y\u00f6 oli.\n13:31 Kuin h\u00e4n oli mennyt ulos, sanoi Jesus: nyt on Ihmisen Poika kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu h\u00e4ness\u00e4.\n13:32 Jos Jumala on kirkastettu h\u00e4ness\u00e4, niin on my\u00f6s Jumala kirkastava h\u00e4nen itsess\u00e4ns\u00e4, ja kirkastaa h\u00e4nen pian.\n13:33 Rakkaat lapsukaiset, min\u00e4 olen viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa teid\u00e4n kanssanne: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minua etsim\u00e4n, ja niinkuin min\u00e4 sanoin Juudalaisille: ette taida sinne tulla, kuhunka min\u00e4 menen, niin min\u00e4 sanon my\u00f6s nyt teille.\n13:34 Uuden k\u00e4skyn min\u00e4 teille annan, ett\u00e4 te rakastaisitte teit\u00e4nne kesken\u00e4nne, niinkuin min\u00e4 teit\u00e4 rakastin, ett\u00e4 te my\u00f6s toinen toistanne rakastaisitte.\n13:35 Siit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kaikkein tunteman teid\u00e4t minun opetuslapsikseni, jos te kesken\u00e4nne rakkauden pid\u00e4tte.\n13:36 Sanoi Simon Pietari h\u00e4nelle: Herra, kuhunkas menet? Jesus vastasi h\u00e4nt\u00e4: kuhunka min\u00e4 menen, et sin\u00e4 taida nyt minua seurata, mutta t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin sin\u00e4 olet minua seuraava.\n13:37 Pietari sanoi h\u00e4nelle: Herra, miksi en min\u00e4 nyt taida sinua seurata? min\u00e4 panen henkeni sinun edest\u00e4s.\n13:38 Jesus vastasi h\u00e4nt\u00e4: sin\u00e4 panet henkes minun edest\u00e4ni? Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 sinulle: ei laula kukko ennenkuin sin\u00e4 olet kolmasti minun kielt\u00e4nyt.\n14:1 (Ja h\u00e4n sanoi opetuslapsillensa:) \u00e4lk\u00f6\u00f6t teid\u00e4n syd\u00e4menne murheellinen olko; jos te uskotte Jumalan p\u00e4\u00e4lle, niin uskokaat my\u00f6s minun p\u00e4\u00e4lleni.\n14:2 Minun Is\u00e4ni huoneessa on monta asuinsiaa; jos ei niin olisi, niin min\u00e4 sanoisin teille: min\u00e4 menen valmistamaan teille siaa.\n14:3 Ja vaikka min\u00e4 menen pois valmistamaan teille siaa, niin min\u00e4 tulen j\u00e4lleen ja otan teid\u00e4t tyk\u00f6ni, ett\u00e4 kussa min\u00e4 olen, siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4n oleman.\n14:4 Ja kuhunka min\u00e4 menen, te tied\u00e4tte, ja tien te my\u00f6s tied\u00e4tte.\n14:5 Sanoi Toomas h\u00e4nelle: Herra, emme tied\u00e4, kuhunkas menet: kuinka siis me taidamme tiet\u00e4\u00e4 tien?\n14:6 Jesus sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 olen tie, totuus ja el\u00e4m\u00e4. Ei kenk\u00e4\u00e4n tule Is\u00e4n tyk\u00f6, vaan minun kauttani.\n14:7 Jos te tuntisitte minun, niin te tosin my\u00f6s tuntisitte Is\u00e4ni; ja nyt te tunnette h\u00e4nen, ja te n\u00e4ette h\u00e4nen.\n14:8 Philippus sanoi h\u00e4nelle: Herra, osoita meille Is\u00e4, niin me tyydymme.\n14:9 Jesus sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 olen niin kauvan aikaa teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, ja et sin\u00e4 minua tunne? Philippus, joka n\u00e4ki minun, h\u00e4n n\u00e4ki my\u00f6s Is\u00e4n: kuinka siis sin\u00e4 sanot: osoita minulle Is\u00e4?\n14:10 Etk\u00f6s usko minun olevan Is\u00e4ss\u00e4 ja Is\u00e4n minussa? Ne sanat, jotka min\u00e4 teille puhun, en min\u00e4 itsest\u00e4ni puhu: mutta Is\u00e4, joka minussa on, h\u00e4n tekee ty\u00f6t.\n14:11 Uskokaat minua, ett\u00e4 min\u00e4 olen Is\u00e4ss\u00e4 ja Is\u00e4 on minussa; mutta jos ei, niin t\u00f6iden t\u00e4hden uskokaat minua.\n14:12 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: joka uskoo minun p\u00e4\u00e4lleni, ne ty\u00f6t, joita min\u00e4 teen, h\u00e4n on my\u00f6s tekev\u00e4, ja suurempia, kuin ne ovat, on h\u00e4n tekev\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 menen Is\u00e4ni tyk\u00f6.\n14:13 Ja mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 te anotte minun nimeeni, sen min\u00e4 teen: ett\u00e4 Is\u00e4 kunnioitettaisiin Pojan kautta.\n14:14 Mit\u00e4 te anotte minun nimeeni, sen min\u00e4 teen.\n14:15 Jos te rakastatte minua, niin pit\u00e4k\u00e4\u00e4t minun k\u00e4skyni.\n14:16 Ja min\u00e4 olen rukoileva Is\u00e4\u00e4, ja h\u00e4n antaa teille toisen Lohduttajan, ett\u00e4 h\u00e4n teid\u00e4n kanssanne olis ijankaikkisesti:\n14:17 Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan, sill\u00e4 ei he n\u00e4e h\u00e4nt\u00e4, eik\u00e4 tunne h\u00e4nt\u00e4: mutta te tunnette h\u00e4nen, sill\u00e4 h\u00e4n pysyy teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ja on teiss\u00e4 oleva.\n14:18 En min\u00e4 j\u00e4t\u00e4 teit\u00e4 orvoiksi, vaan min\u00e4 tulen teid\u00e4n tyk\u00f6nne.\n14:19 Viel\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n aikaa, ja ei maailma silleen minua n\u00e4e, mutta te n\u00e4ette minun; sill\u00e4 min\u00e4 el\u00e4n, ja te my\u00f6s el\u00e4tte.\n14:20 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen Is\u00e4ss\u00e4, ja te minussa ja min\u00e4 teiss\u00e4.\n14:21 Jolla minun k\u00e4skyni ovat ja ne k\u00e4tkee, se rakastaa minua: mutta joka minua rakastaa, h\u00e4n rakastetaan minun Is\u00e4lt\u00e4ni, ja min\u00e4 tahdon h\u00e4nt\u00e4 rakastaa, ja ilmoitan itseni h\u00e4nelle.\n14:22 Sanoi h\u00e4nelle Juudas: (ei se Iskariot) Herra, kuinka se tulee, ett\u00e4s tahdot meille itses ilmoittaa, ja et maailmalle?\n14:23 Jesus vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: joka minua rakastaa, se pit\u00e4\u00e4 minun sanani; ja minun Is\u00e4ni rakastaa h\u00e4nt\u00e4, ja me tulemme h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja asumme h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4.\n14:24 Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani k\u00e4tke: ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Is\u00e4n joka minun l\u00e4hetti.\n14:25 N\u00e4it\u00e4 olen min\u00e4 teille puhunut, ollessani teid\u00e4n kanssanne.\n14:26 Mutta Lohduttaja, Pyh\u00e4 Henki, jonka Is\u00e4 on l\u00e4hett\u00e4v\u00e4 minun nimeeni, h\u00e4n opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 teille sanonut olen.\n14:27 Rauhan min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n teille, minun rauhani min\u00e4 annan teille: en min\u00e4 anna teille niinkuin maailma antaa. \u00c4lk\u00e4\u00e4n teid\u00e4n syd\u00e4menne murheellinen olko, \u00e4lk\u00e4\u00e4n my\u00f6s pelj\u00e4tk\u00f6.\n14:28 Te kuulitte minun sanovan: min\u00e4 menen pois ja tulen j\u00e4lleen teid\u00e4n tyk\u00f6nne. Jos te minua rakastaisitte, niin te tosin iloitsisitte, ett\u00e4 min\u00e4 sanoin: min\u00e4 menen Is\u00e4n tyk\u00f6; sill\u00e4 Is\u00e4 on suurempi minua.\n14:29 Ja nyt min\u00e4 sanon teille ennen kuin se tapahtuu, ett\u00e4 te uskoisitte, kuin se tapahtunut on.\n14:30 En min\u00e4 t\u00e4stedes puhu paljon teid\u00e4n kanssanne; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman p\u00e4\u00e4mies tulee, jolla ei ole mit\u00e4\u00e4n minussa.\n14:31 Mutta ett\u00e4 maailma ymm\u00e4rt\u00e4is minun Is\u00e4\u00e4 rakastavan, ja niinkuin Is\u00e4 minulle k\u00e4ski, niin min\u00e4 my\u00f6s teen. Nouskaat, l\u00e4htek\u00e4\u00e4mme t\u00e4\u00e4lt\u00e4!\n15:1 Min\u00e4 olen totinen viinipuu, ja minun Is\u00e4ni on peltomies:\n15:2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelm\u00e4\u00e4, h\u00e4n karsii pois, ja jokaisen, joka hedelm\u00e4n kantaa, h\u00e4n puhdistaa, ett\u00e4 se kantais runsaamman hedelm\u00e4n.\n15:3 Te olette nyt puhtaat, sen sanan t\u00e4hden, jonka min\u00e4 teille puhuin.\n15:4 Pysyk\u00e4\u00e4t te minussa, ja min\u00e4 teiss\u00e4. Niinkuin ei oksa taida itsest\u00e4ns\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 kantaa, ellei h\u00e4n viinapuussa kiinni ole, niin ette tek\u00e4\u00e4n, jollette minussa pysy.\n15:5 Min\u00e4 olen viinapuu, te olette oksat: joka minussa pysyy ja min\u00e4 h\u00e4ness\u00e4, h\u00e4n kantaa paljon hedelm\u00e4\u00e4; sill\u00e4 ilman minua ette voi mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4.\n15:6 Jos ei joku minussa pysy, se heitet\u00e4\u00e4n ulos niinkuin oksa, ja kuivettuu, ja ne sidotaan kokoon, ja heitet\u00e4\u00e4n tuleen, ja palavat.\n15:7 Jos te minussa pysytte ja minun sanani pysyv\u00e4t teiss\u00e4, mitk\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 te tahdotte, niin anokaat, ja te saatte.\n15:8 Siin\u00e4 minun Is\u00e4ni kunnioitetaan, ett\u00e4 te paljon hedelm\u00e4\u00e4 kantaisitte, ja tulette minun opetuslapsikseni.\n15:9 Niinkuin Is\u00e4 rakasti minua, niin min\u00e4 my\u00f6s rakastin teit\u00e4: kysyk\u00e4\u00e4t minun rakkaudessani.\n15:10 Jos te minun k\u00e4skyni pid\u00e4tte, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin min\u00e4 pid\u00e4n Is\u00e4ni k\u00e4skyn ja pysyn h\u00e4nen rakkaudessansa.\n15:11 N\u00e4it\u00e4 olen min\u00e4 teille puhunut, ett\u00e4 minun iloni teiss\u00e4 pysyis ja teid\u00e4n ilonne tulis t\u00e4ydelliseksi.\n15:12 Se on minun k\u00e4skyni, ett\u00e4 te rakastatte teit\u00e4nne kesken\u00e4nne, niinkuin min\u00e4 teit\u00e4 rakastin.\n15:13 Ei ole kell\u00e4\u00e4n sit\u00e4 suurempaa rakkautta, kuin ett\u00e4 joku panis henkens\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ins\u00e4 edest\u00e4.\n15:14 Te olette minun yst\u00e4v\u00e4ni, jos te teette, mit\u00e4 min\u00e4 teid\u00e4n k\u00e4sken.\n15:15 En min\u00e4 t\u00e4stedes sano teit\u00e4 palvelijoiksi; sill\u00e4 ei palvelia tied\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen herransa tekee; mutta min\u00e4 kutsun teit\u00e4 yst\u00e4viksi, sill\u00e4 kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 Is\u00e4lt\u00e4ni kuulin, ne min\u00e4 teille ilmoitin.\n15:16 Ette minua valinneet, vaan min\u00e4 valitsin teid\u00e4t, ja s\u00e4\u00e4sin teid\u00e4t, ett\u00e4 te menisitte hedelm\u00e4\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ja teid\u00e4n hedelm\u00e4nne pysyis: ett\u00e4 mit\u00e4 te anotte Is\u00e4lt\u00e4 minun nimeeni, sen h\u00e4n antaa teille.\n15:17 N\u00e4it\u00e4 min\u00e4 k\u00e4sken teille, ett\u00e4 te toinen toistanne rakastaisitte.\n15:18 Jos maailma teit\u00e4 vihaa, niin tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nen ennen minua vihanneen kuin teit\u00e4.\n15:19 Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastais; mutta ette ole maailmasta, vaan min\u00e4 valitsin teid\u00e4t maailmasta, sent\u00e4hden maailma vihaa teit\u00e4.\n15:20 Muistakaat sit\u00e4 sanaa, jonka min\u00e4 teille sanoin: ei ole palvelia suurempi herraansa. Jos he minua vainosivat, niin he my\u00f6s teit\u00e4 vainoovat: jos he minun sanani k\u00e4tkiv\u00e4t, niin he teid\u00e4nkin sananne k\u00e4tkev\u00e4t.\n15:21 Mutta kaikkia n\u00e4it\u00e4 tekev\u00e4t he teille minun nimeni t\u00e4hden; sill\u00e4 ei he tunne sit\u00e4, joka minun l\u00e4hetti.\n15:22 Jos en min\u00e4 olisi tullut ja heit\u00e4 puhutellut, niin ei heill\u00e4 olisi synti\u00e4; mutta nyt ei heill\u00e4 ole, mill\u00e4 he syntins\u00e4 verhoovat.\n15:23 Joka minua vihaa, h\u00e4n vihaa my\u00f6s minun Is\u00e4\u00e4ni.\n15:24 Ellen min\u00e4 olisi niit\u00e4 t\u00f6it\u00e4 heid\u00e4n seassansa tehnyt, joita ei kenk\u00e4\u00e4n muu ole tehnyt, niin ei heill\u00e4 olisi synti\u00e4; mutta nyt he n\u00e4kiv\u00e4t, ja vihasivat sek\u00e4 minua ett\u00e4 minun Is\u00e4\u00e4ni.\n15:25 Vaan (se tapahtui) ett\u00e4 se t\u00e4ytett\u00e4isiin, mit\u00e4 heid\u00e4n laissansa on kirjoitettu: he vihasivat minua ilman syyt\u00e4.\n15:26 Mutta kuin Lohduttaja tulee, jonka min\u00e4 teille Is\u00e4lt\u00e4 l\u00e4het\u00e4n, totuuden Henki, joka Is\u00e4st\u00e4 k\u00e4y ulos, se on minusta todistava.\n15:27 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s todistaman; sill\u00e4 te olette alusta minun kanssani.\n16:1 N\u00e4it\u00e4 olen min\u00e4 puhunut teille, ette pahenisi.\n16:2 He panevat teit\u00e4 pannaan. Ja aika tulee, ett\u00e4 jokainen, joka teid\u00e4t tappaa, se luulee tekev\u00e4ns\u00e4 Jumalalle palveluksen.\n16:3 Ja n\u00e4it\u00e4 he tekev\u00e4t teille, ettei he tunne Is\u00e4\u00e4 eik\u00e4 minua.\n16:4 Vaan min\u00e4 puhuin n\u00e4it\u00e4 teille, ett\u00e4 kuin se aika tulee, te niist\u00e4 muistaisitte, ett\u00e4 min\u00e4 teille sanonut olen; mutta en min\u00e4 ole teille n\u00e4it\u00e4 alusta sanonut, sill\u00e4 min\u00e4 olin teid\u00e4n kanssanne.\n16:5 Mutta nyt min\u00e4 menen sen tyk\u00f6, joka minun l\u00e4hetti, ja ei teist\u00e4 minulta kenk\u00e4\u00e4n kysy: kuhunkas menet?\n16:6 Vaan ett\u00e4 min\u00e4 olen n\u00e4it\u00e4 teille puhunut, niin murhe t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 teid\u00e4n syd\u00e4menne.\n16:7 Kuitenkin sanon min\u00e4 teille totuuden: se on teille tarpeellinen, ett\u00e4 min\u00e4 menen pois; sill\u00e4 ellen min\u00e4 mene pois, niin ei Lohduttaja tule teid\u00e4n tyk\u00f6nne; mutta jos min\u00e4 menen pois, niin min\u00e4 h\u00e4nen teille l\u00e4het\u00e4n.\n16:8 Ja kuin h\u00e4n tulee, niin h\u00e4n nuhtelee maailmaa synnin t\u00e4hden, ja vanhurskauden t\u00e4hden, ja tuomion t\u00e4hden.\n16:9 Synnin t\u00e4hden tosin, ettei he usko minun p\u00e4\u00e4lleni;\n16:10 Mutta vanhurskauden t\u00e4hden, ett\u00e4 min\u00e4 menen Is\u00e4ni tyk\u00f6, ja ettette minua silleen n\u00e4e;\n16:11 Mutta tuomion t\u00e4hden, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman p\u00e4\u00e4mies on tuomittu.\n16:12 Minulla on viel\u00e4 paljo sanomista, mutta ette voi nyt kantaa.\n16:13 Vaan kuin se tulee, totuuden Henki, h\u00e4n johdattaa teit\u00e4 kaikkeen totuuteen; sill\u00e4 ei h\u00e4n puhu itsest\u00e4ns\u00e4, vaan mit\u00e4 h\u00e4n kuulee, sit\u00e4 h\u00e4n puhuu, ja tulevaisia h\u00e4n teille ilmoittaa.\n16:14 H\u00e4n on minua kunnioittava; sill\u00e4 h\u00e4n ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.\n16:15 Kaikki, mit\u00e4 Is\u00e4ll\u00e4 on, ne ovat minun; sent\u00e4hden min\u00e4 sanoin, ett\u00e4 h\u00e4n ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.\n16:16 V\u00e4h\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 ja ette n\u00e4e minua, ja taas v\u00e4h\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 te n\u00e4ette minun; sill\u00e4 min\u00e4 menen Is\u00e4ni tyk\u00f6.\n16:17 Niin muutamat h\u00e4nen opetuslapsistansa puhuivat kesken\u00e4ns\u00e4: mik\u00e4 se on, kuin h\u00e4n sanoo meille: v\u00e4h\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 ja ette n\u00e4e minua, ja taas v\u00e4h\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 ja te n\u00e4ette minun, ja: min\u00e4 menen Is\u00e4n tyk\u00f6?\n16:18 Niin he sanoivat: mik\u00e4 se on, kuin h\u00e4n sanoo: v\u00e4h\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4? emme tied\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n puhuu.\n16:19 Niin Jesus ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 he tahtoivat kysy\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4, ja sanoi heille: sit\u00e4 te kysytte kesken\u00e4nne, ett\u00e4 min\u00e4 sanoin: v\u00e4h\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 ja ette n\u00e4e minua, ja taas v\u00e4h\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 ja te n\u00e4ette minun.\n16:20 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 itkem\u00e4n ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teid\u00e4n murheenne k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n iloksi.\n16:21 Kuin vaimo synnytt\u00e4\u00e4, niin h\u00e4nell\u00e4 on kipu, sill\u00e4 h\u00e4nen hetkens\u00e4 tuli; mutta kuin h\u00e4n on lapsen synnytt\u00e4nyt, niin ei h\u00e4n en\u00e4\u00e4n muista vaivaansa ilon t\u00e4hden, ett\u00e4 ihminen on syntynyt maailmaan.\n16:22 Niin teill\u00e4 on my\u00f6s nyt murhe; mutta min\u00e4 tahdon teit\u00e4 j\u00e4llens\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, ja teid\u00e4n syd\u00e4menne on iloitseva, ja ei kenenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 teid\u00e4n iloanne teilt\u00e4 ottaman pois.\n16:23 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ette mit\u00e4\u00e4n kysy minulta. Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 teille: mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 te anotte Is\u00e4lt\u00e4 minun nimeeni, niin h\u00e4n antaa teille.\n16:24 Ette ole mit\u00e4\u00e4n minun nimeeni t\u00e4h\u00e4n asti anoneet: rukoilkaat, niin te saatte, ett\u00e4 teid\u00e4n ilonne olis t\u00e4ydellinen.\n16:25 N\u00e4it\u00e4 olen min\u00e4 teille puhunut tapauksissa; mutta aika tulee, etten min\u00e4 silleen puhu teille tapauksissa, vaan ilmoitan julkisesti teille minun Is\u00e4st\u00e4ni.\n16:26 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n rukoileman minun nimeeni. Ja en min\u00e4 sano teille, ett\u00e4 min\u00e4 rukoilen Is\u00e4\u00e4 teid\u00e4n t\u00e4htenne;\n16:27 Sill\u00e4 Is\u00e4 rakastaa itse teit\u00e4, ett\u00e4 te minua rakastitte ja uskoitte minun Jumalasta l\u00e4hteneen.\n16:28 Min\u00e4 l\u00e4ksin Is\u00e4st\u00e4 ja tulin maailmaan: taas min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n maailman ja menen Is\u00e4n tyk\u00f6.\n16:29 Sanoivat h\u00e4nen opetuslapsensa h\u00e4nelle: katso, nyt sin\u00e4 julkisesti puhut, ja et yht\u00e4\u00e4n tapausta sano.\n16:30 Nyt me tied\u00e4mme sinun kaikki tiet\u00e4v\u00e4n, ja et sin\u00e4 tarvitse, ett\u00e4 joku sinulta kysyy, sent\u00e4hden me uskomme sinun Jumalasta l\u00e4hteneen.\n16:31 Jesus vastasi heit\u00e4: nyt te uskotte.\n16:32 Katso, aika tulee, ja nyt tuli, ett\u00e4 te jokainen hajoitetaan omillensa, ja minun te yksin\u00e4ni j\u00e4t\u00e4tte. En min\u00e4 kuitenkaan yksin\u00e4ni ole, sill\u00e4 Is\u00e4 on minun kanssani.\n16:33 N\u00e4it\u00e4 olen min\u00e4 teille puhunut, ett\u00e4 teill\u00e4 minussa rauha olis. Maailmassa on teill\u00e4 tuska; mutta olkaat hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, min\u00e4 voitin maailman.\n17:1 N\u00e4it\u00e4 puhui Jesus, ja nosti silm\u00e4ns\u00e4 taivasta p\u00e4in ja sanoi: Is\u00e4, hetki tuli, kirkasta sinun Poikas, ett\u00e4 sinun Poikas kirkastais my\u00f6s sinun!\n17:2 Niinkuin sin\u00e4 annoit h\u00e4nelle vallan kaiken lihan p\u00e4\u00e4lle, antaa ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n kaikille, jotka sin\u00e4 h\u00e4nelle annoit.\n17:3 Mutta t\u00e4m\u00e4 on ijankaikkinen el\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 he sinun ainoan totisen Jumalan tuntisivat, ja jonkas l\u00e4hetit, Jesuksen Kristuksen.\n17:4 Min\u00e4 kirkastin sinun maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4: min\u00e4 t\u00e4ytin sen ty\u00f6n, jonkas minulle annoit tehd\u00e4kseni.\n17:5 Ja nyt Is\u00e4, kirkasta sin\u00e4 minua itse tyk\u00e4n\u00e4s sill\u00e4 kirkkaudella, joka minulla sinun tyk\u00f6n\u00e4s oli ennenkuin t\u00e4m\u00e4 maailma olikaan.\n17:6 Min\u00e4 ilmoitin sinun nimes ihmisille, jotkas minulle maailmasta annoit: he olivat sinun, ja minulle sin\u00e4 ne annoit, ja sinun sanas he k\u00e4tkiv\u00e4t.\n17:7 He tiesiv\u00e4t nyt kaikki olevan sinusta, mitk\u00e4 sin\u00e4 minulle annoit.\n17:8 Sill\u00e4 ne sanat, jotka sin\u00e4 minulle annoit, annoin min\u00e4 heille; ja he ne ottivat vastaan, ja totisesti tunsivat minun sinusta l\u00e4hteneen, ja uskoivat, ett\u00e4 sin\u00e4 minun l\u00e4hetit.\n17:9 Min\u00e4 rukoilen heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4: en min\u00e4 maailman edest\u00e4 rukoile, vaan niiden edest\u00e4, jotka sin\u00e4 minulle annoit, ett\u00e4 he ovat sinun omas.\n17:10 Ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omas ovat minun: ja min\u00e4 olen kirkastettu heiss\u00e4.\n17:11 En min\u00e4 silleen ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6s. Pyh\u00e4 Is\u00e4! k\u00e4tke niit\u00e4, jotka sin\u00e4 minulle annoit, sinun nimes t\u00e4hden, ett\u00e4 he olisivat yksi niinkuin mekin!\n17:12 Kuin min\u00e4 olin heid\u00e4n kanssansa maailmassa, niin min\u00e4 k\u00e4tkin heit\u00e4 sinun nimess\u00e4s: ne, jotkas minulle annoit, k\u00e4tkin min\u00e4, ja ei niist\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n kadonnut, vaan se kadotuksen lapsi, ett\u00e4 Raamattu t\u00e4ytett\u00e4isiin.\n17:13 Mutta nyt min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6s ja puhun n\u00e4it\u00e4 maailmassa, ett\u00e4 heiss\u00e4 olis minun iloni t\u00e4ydellinen.\n17:14 Min\u00e4 annoin heille sinun sanas, ja maailma vihasi heit\u00e4; sill\u00e4 ei he ole maailmasta, niinkuin en min\u00e4k\u00e4\u00e4n maailmasta ole.\n17:15 En min\u00e4 rukoile, ett\u00e4s heit\u00e4 ottaisit pois maailasta, vaan ett\u00e4s heit\u00e4 pahasta varjelisit.\n17:16 Ei he ole maailmasta, niinkuin en min\u00e4k\u00e4\u00e4n maailmasta ole.\n17:17 Pyhit\u00e4 heit\u00e4 totuudessas! Sinun puhees on totuus.\n17:18 Niinkuin sin\u00e4 minun l\u00e4hetit maailmaan, niin min\u00e4 my\u00f6s l\u00e4hetin heid\u00e4t maailmaan,\n17:19 Ja min\u00e4 pyhit\u00e4n itseni heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4, ett\u00e4 hekin olisivat totuudessa pyhitetyt.\n17:20 Mutta en min\u00e4 ainoasti heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4 rukoile, vaan my\u00f6s niiden edest\u00e4, jotka heid\u00e4n sanansa kautta uskovat minun p\u00e4\u00e4lleni:\n17:21 Ett\u00e4 he kaikki yht\u00e4 olisivat, niinkuin sin\u00e4 Is\u00e4 minussa olet ja min\u00e4 sinussa, ett\u00e4 hekin meiss\u00e4 niin yht\u00e4 olisivat: ett\u00e4 maailma uskois sinun minua l\u00e4hett\u00e4neeksi.\n17:22 Ja min\u00e4 annoin heille sen kunnian, jonka sin\u00e4 minulle annoit, ett\u00e4 he yht\u00e4 olisivat, niinkuin mekin yht\u00e4 olemme.\n17:23 Min\u00e4 olen heiss\u00e4 ja sin\u00e4 minussa, ett\u00e4 he niin yhdess\u00e4 t\u00e4ydelliset olisivat, ja maailma tiet\u00e4is, ett\u00e4 sin\u00e4 minun l\u00e4hetit, ja ett\u00e4 sin\u00e4 heit\u00e4 rakastit, niinkuin sin\u00e4 minua rakastit.\n17:24 Is\u00e4, min\u00e4 tahdon, ett\u00e4 kussa min\u00e4 olen, siell\u00e4 nekin olisivat minun kanssani, jotka sin\u00e4 minulle antanut olet: ett\u00e4 he minun kunniani n\u00e4kisiv\u00e4t, jonkas minulle annoit; sill\u00e4 sin\u00e4 rakastit minua ennenkuin maailman perustus laskettu oli.\n17:25 Vanhurskas Is\u00e4! ei maailma sinua tuntenut, mutta min\u00e4 tunsin sinun, ja n\u00e4m\u00e4t ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 sin\u00e4 minun l\u00e4hetit.\n17:26 Ja min\u00e4 julistin heille sinun nimes, ja viel\u00e4 julistan: ett\u00e4 se rakkaus, jolla sin\u00e4 minua rakastit, heiss\u00e4 olis, ja min\u00e4 my\u00f6s heiss\u00e4.\n18:1 Kuin Jesus n\u00e4m\u00e4t oli sanonut, meni h\u00e4n ulos opetuslastensa kanssa Kedronin ojan ylitse: siell\u00e4 oli yrttitarha, johon h\u00e4n meni sis\u00e4lle ja h\u00e4nen opetuslapsensa.\n18:2 Mutta Juudas, joka h\u00e4nen petti, tiesi my\u00f6s sen paikan; sill\u00e4 Jesus tuli sinne usein opetuslastensa kanssa.\n18:3 Kuin siis Juudas oli joukon kanssansa ottanut ja palveliat ylimm\u00e4isilt\u00e4 papeilta ja Pharisealaisilta, tuli h\u00e4n sinne lyhdyill\u00e4, tulisoitoilla ja sota-aseilla.\n18:4 Kuin siis Jesus tiesi kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nelle tapahtuman piti, niin h\u00e4n l\u00e4ksi ja sanoi heille: ket\u00e4 etsitte?\n18:5 He vastasivat h\u00e4nt\u00e4: Jesusta Natsaretilaista. Sanoi Jesus heille: min\u00e4 olen! Mutta Juudas, jonka h\u00e4nen petti, seisoi my\u00f6s heid\u00e4n kanssansa.\n18:6 Kuin siis Jesus sanoi heille: min\u00e4 olen, astuivat he takaperin ja lankesivat maahan.\n18:7 Niin h\u00e4n taas kysyi heilt\u00e4: ket\u00e4 te etsitte? Mutta he sanoivat: Jesusta Natsarealaista.\n18:8 Jesus vastasi: min\u00e4 sanoin teille, ett\u00e4 min\u00e4 olen. Jos te siis minua etsitte, niin antakaat n\u00e4iden menn\u00e4,\n18:9 Ett\u00e4 se puhe t\u00e4ytett\u00e4isiin, jonka h\u00e4n oli sanonut: en min\u00e4 niist\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kadottanut, jotka sin\u00e4 minulle annoit.\n18:10 Niin Simon Pietarilla oli miekka, jonka h\u00e4n veti ulos, ja l\u00f6i ylimm\u00e4isen papin palveliaa ja hakkasi pois h\u00e4nen oikian korvansa; jonka palvelian nimi oli Malkus.\n18:11 Niin Jesus sanoi Pietarille: pist\u00e4 miekkas tuppeen: eik\u00f6 minun pid\u00e4 juoman sit\u00e4 kalkkia, jonka Is\u00e4 minulle antoi?\n18:12 Niin joukko ja ylimm\u00e4inen p\u00e4\u00e4mies ja Juudalaisten palveliat ottivat kiinni Jesuksen ja sitoivat h\u00e4nen,\n18:13 Ja veiv\u00e4t ensin Hannaksen tyk\u00f6, sill\u00e4 h\u00e4n oli Kaiphaan appi, joka oli sin\u00e4 vuonna ylimm\u00e4inen pappi.\n18:14 Ja Kaiphas oli se, joka Juudalaisille oli neuvon antanut, ett\u00e4 yht\u00e4 ihmist\u00e4 olis tarpeellinen kuolettaa kansan edest\u00e4.\n18:15 Ja Simon Pietari seurasi Jesusta, ja toinen opetuslapsi. Mutta se opetuslapsi oli ylimm\u00e4isen papin tuttava ja meni sis\u00e4lle Jesuksen kanssa ylimm\u00e4isen papin saliin.\n18:16 Mutta Pietari j\u00e4i ulos oven eteen. Niin toinen opetuslapsi, joka ylimm\u00e4isen papin tuttava oli, meni ulos ja puhui ovenvartialle, ja toi Pietarin sis\u00e4lle.\n18:17 Niin sanoi ovenvartiapiika Pietarille: etk\u00f6 sin\u00e4kin olen t\u00e4m\u00e4n miehen opetuslapsia? H\u00e4n sanoi: en ole.\n18:18 Mutta palveliat, jotka hiilist\u00e4 olivat tulen tehneet, sill\u00e4 kylm\u00e4 oli, seisoivat ja l\u00e4mmitteliv\u00e4t. Ja Pietari seisoi my\u00f6s heid\u00e4n kanssansa ja l\u00e4mmietteli.\n18:19 Niin ylimm\u00e4inen pappi kysyi Jesukselta h\u00e4nen opetuslapsestansa ja opetuksestansa.\n18:20 Jesus vastasi h\u00e4nt\u00e4: min\u00e4 olen maailman edess\u00e4 julkisesti puhunut: min\u00e4 olen synagogassa opettanut ja templiss\u00e4, johonka Juudalaiset joka paikasta kokoon tulevat, ja en ole mit\u00e4\u00e4n salaisuudessa puhunut.\n18:21 Mit\u00e4s minulta kysyt? Kysy niilt\u00e4, jotka kuulivat, mit\u00e4 min\u00e4 heille puhunut olen. Katso, ne tiet\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 min\u00e4 sanonut olen.\n18:22 Mutta kuin h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 puhui, antoi yksi niist\u00e4 palvelioita, jotka l\u00e4sn\u00e4 seisoivat, Jesukselle korvapuustin ja sanoi: niink\u00f6 sin\u00e4 vastaat ylimm\u00e4ist\u00e4 pappia!\n18:23 Jesus vastasi h\u00e4nt\u00e4: jos min\u00e4 pahasti puhuin, niin tunnusta se pahaksi, mutta jos min\u00e4 oikein puhuin, miksis minua ly\u00f6t?\n18:24 Niin Hannas l\u00e4hetti h\u00e4nen sidottuna ylimm\u00e4isen papin Kaiphaan tyk\u00f6.\n18:25 Mutta Simon Pietari seisoi ja l\u00e4mmitteli. Niin he sanoivat h\u00e4nelle: etk\u00f6 sin\u00e4 ole my\u00f6s h\u00e4nen opetuslapsiansa? H\u00e4n kielsi ja sanoi: en ole.\n18:26 Sanoi h\u00e4nelle yksi ylimm\u00e4isen papin palvelioista, sen lanko, jonka korvan Pietari hakkasi pois: enk\u00f6 min\u00e4 sinua n\u00e4hnyt yrttitarhassa h\u00e4nen kanssansa?\n18:27 Niin Pietari taas kielsi, ja kohta kukko lauloi.\n18:28 Niin he veiv\u00e4t Jesuksen Kaiphaan tyk\u00f6\u00e4 raastupaan. Mutta se oli aamu, ja ei he menneet raastupaan, ettei he itsi\u00e4ns\u00e4 saastuttaisi, vaan s\u00f6isiv\u00e4t p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaan.\n18:29 Niin Pilatus meni ulos heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi: mit\u00e4 kannetta te tuotte t\u00e4t\u00e4 miest\u00e4 vastaan?\n18:30 He vastasivat ja sanoivat h\u00e4nelle: ellei h\u00e4n pahanteki\u00e4 olisi, emme olisi h\u00e4nt\u00e4 sinun haltuus antaneet.\n18:31 Niin Pilatus sanoi heille: ottakaat te h\u00e4nt\u00e4 ja tuomitkaat h\u00e4nt\u00e4 teid\u00e4n lakinne j\u00e4lkeen. Juudalaiset sanoivat siis h\u00e4nelle: meid\u00e4n ei sovi ket\u00e4\u00e4n tappaa;\n18:32 Ett\u00e4 jesuksen puhe t\u00e4ytett\u00e4isiin, kuin h\u00e4n sanoi, merkiten, mill\u00e4 kuolemalla h\u00e4nen piti kuoleman.\n18:33 Niin Pilatus taas meni raastupaan, kutsui Jesuksen ja sanoi h\u00e4nelle: oletkos sin\u00e4 Juudalaisten kuningas?\n18:34 Jesus vastasi h\u00e4nt\u00e4: sanotko sin\u00e4 sen itsest\u00e4s, eli ovatko muut sen minusta sinulle sanoneet?\n18:35 Pilatus vastasi: olenko min\u00e4 Juudalainen? Sinun kansas ja ylimm\u00e4iset papit antoivat yl\u00f6n sinun minulle: mit\u00e4s tehnyt olet?\n18:36 Jesus vastasi: ei minun valtakuntani ole t\u00e4st\u00e4 maailmasta. Jos minun valtakuntani olis t\u00e4st\u00e4 maailmasta, niin tosin minun palveliani olisivat sotineet, etten min\u00e4 olisi tullut annetuksi yl\u00f6n Juudalaisille; mutta ei minun valtakuntakuntani ole t\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n18:37 Niin Pilatus sanoi h\u00e4nelle: niin sin\u00e4 olet kuningas? Jesus vastasi: sin\u00e4 sen sanot, ett\u00e4 min\u00e4 olen kuningas. Sit\u00e4 varten olen min\u00e4 syntynyt ja sit\u00e4 varten maailmaan tullut, ett\u00e4 min\u00e4 totuden tunnustan. Jokainen, joka on totuudesta, se kuulee minun \u00e4\u00e4neni.\n18:38 Pilatus sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 on totuus? Ja kuin h\u00e4n sen sanonut oli, meni h\u00e4n taas ulos Juudalaisten tyk\u00f6 ja sanoi heille: en min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 yht\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 h\u00e4ness\u00e4.\n18:39 Mutta teill\u00e4 on tapa, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 teille p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n yhden p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4: tahdotteko siis, ett\u00e4 min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n teille Juudalaisten kuninkaan?\n18:40 Niin he huusivat taas kaikki, sanoen: ei t\u00e4t\u00e4, vaan Barabbasta. Mutta Barabbas oli ry\u00f6v\u00e4ri.\n19:1 Niin Pilatus otti silloin Jesuksen ja ruoskitsi h\u00e4nen,\n19:2 Ja sotamiehet v\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t kruunun orjantappuroista, panivat sen h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 ja puettivat h\u00e4nen purpuravaatteesen,\n19:3 Ja sanoivat: terve, Juudalaisten kuningas! ja antoivat h\u00e4nelle korvapuusteja.\n19:4 Taas tuli Pilatus ulos ja sanoi heille: katsokaat, min\u00e4 tuon h\u00e4nen teille ulos, ett\u00e4 te tiet\u00e4isitte, etten min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 yht\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 h\u00e4ness\u00e4.\n19:5 Niin Jesus meni ulos, kantain orjantappuraista kruunua ja purpuraista vaatetta. Ja h\u00e4n sanoi heille: katso ihmist\u00e4!\n19:6 Mutta kuin ylimm\u00e4iset papit ja palveliat h\u00e4nen n\u00e4kiv\u00e4t, huusivat he, sanoen: ristiinnaulitse, ristiinnaulitse h\u00e4nt\u00e4! Pilatus sanoi heille: ottakaat te h\u00e4nt\u00e4 ja ristiinnaulitkaat; sill\u00e4 en min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 yht\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 h\u00e4ness\u00e4.\n19:7 Vastasivat h\u00e4nt\u00e4 Juudalaiset: meill\u00e4 on laki, ja meid\u00e4n lakimme j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kuoleman, ett\u00e4 h\u00e4n teki itsens\u00e4 Jumalan Pojaksi.\n19:8 Kun siis Pilatus t\u00e4m\u00e4n puheen kuuli, pelk\u00e4si h\u00e4n viel\u00e4 enemmin\n19:9 Ja meni taas raastupaan ja sanoi Jesukselle: kusta sin\u00e4 olet? Mutta ei Jesus vastannut h\u00e4nt\u00e4.\n19:10 Niin Pilatus sanoi h\u00e4nelle: etk\u00f6s mit\u00e4\u00e4n minulle puhu? Etk\u00f6s tied\u00e4, ett\u00e4 minulla on valta sinua ristiinnaulita ja valta sinua p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4?\n19:11 Jesus vastasi: ei sinulla olisi yht\u00e4\u00e4n valtaa minua vastaan, jos ei se olisi sinulle annettu ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4: sent\u00e4hden on h\u00e4nell\u00e4 suurempi synti, joka minun sinulle antoi yl\u00f6n.\n19:12 Ja siit\u00e4 ajasta pyysi Pilatus h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4. Mutta Juudalaiset huusivat, sanoen: jos sin\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4t, niin et sin\u00e4 ole keisarin yst\u00e4v\u00e4; sill\u00e4 jokainen, joka itsens\u00e4 tekee kuninkaaksi, h\u00e4n on keisaria vastaan.\n19:13 Kuin Pilatus t\u00e4m\u00e4n puheen kuuli, vei h\u00e4n Jesuksen ulos ja istui tuomio-istuimelle, siihen paikkaan, joka kutsutaan Litostroton, mutta Hebreaksi Gabbata.\n19:14 Mutta se oli p\u00e4\u00e4si\u00e4isen valmistusp\u00e4iv\u00e4, l\u00e4hes kuudennella hetkell\u00e4. Ja h\u00e4n sanoi Juudalaisille: katso, teid\u00e4n kuninkaanne.\n19:15 Mutta he huusivat: ota pois, ota pois, ristiinnaulitse h\u00e4nt\u00e4! Pilatus sanoi heille: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun ristiinnaulitseman teid\u00e4n kuninkaanne? Ylimm\u00e4iset papit vastasivat: ei meill\u00e4 ole kuningasta, vaan keisari.\n19:16 Niin silloin h\u00e4n antoi h\u00e4nen heille ristiinnaulittaa. Mutta he ottivat Jesuksen ja veiv\u00e4t pois.\n19:17 Ja h\u00e4n kantoi risti\u00e4ns\u00e4 ja meni siihen paikkaan, joka kutsutaan P\u00e4\u00e4kallon paikaksi, mutta Hebreaksi Golgata.\n19:18 Siell\u00e4 he ristiinnaulitsivat h\u00e4nen ja kaksi muuta h\u00e4nen kanssansa kahden puolen, mutta Jesuksen keskelle.\n19:19 Niin Pilatus kirjoitti my\u00f6s p\u00e4\u00e4llekirjoituksen ja pani ristin p\u00e4\u00e4lle, ja oli n\u00e4in kirjoitettu: JESUS NATSARENUS JUUDALAISTEN KUNINGAS.\n19:20 T\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4llekirjoituksen luki monta Juudalaisista; sill\u00e4 se paikka oli l\u00e4sn\u00e4 kaupunkia, jossa Jesus ristiinnaulittiin. Ja oli kirjoitettu Hebreaksi, Grekaksi ja Latinaksi.\n19:21 Niin sanoivat Juudalaisten ylimm\u00e4iset papit Pilatukselle: \u00e4l\u00e4 kirjoita: Juudalaisten kuningas; vaan ett\u00e4 h\u00e4n on sanonut: min\u00e4 olen Juudalaisten kuningas.\n19:22 Pilatus vastasi: mit\u00e4 min\u00e4 kirjoitin, sen min\u00e4 kirjoitin.\n19:23 Kuin siis sotamiehet olivat Jesuksen ristiinnaulinneet, ottivat he h\u00e4nen vaatteensa (ja tekiv\u00e4t nelj\u00e4 osaa, kullekin sotamiehelle osan), ja hameen; mutta hame ei ollut ommeltu, vaan kokonansa ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 (alasp\u00e4in) kudottu.\n19:24 Niin he sanoivat kesken\u00e4ns\u00e4: \u00e4lk\u00e4\u00e4mme t\u00e4t\u00e4 rikkoko, vaan heitt\u00e4k\u00e4\u00e4mme t\u00e4st\u00e4 arpaa, kenenk\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 oleman: ett\u00e4 Raamattu t\u00e4ytett\u00e4isiin, joka sanoo: he ovat minun vaatteeni itsellens\u00e4 jakaneet ja ovat heitt\u00e4neet minun hameestani arpaa. Ja sotamiehet tosin n\u00e4in tekiv\u00e4t.\n19:25 Mutta Jesuksen ristin tyk\u00f6n\u00e4 seisoi h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 sisar Maria, Kleopaan em\u00e4nt\u00e4, ja Maria Magdalena.\n19:26 Kuin siis Jesus n\u00e4ki \u00e4idin ja opetuslapsen siin\u00e4 sesovan, jota h\u00e4n rakasti, sanoi h\u00e4n \u00e4idillens\u00e4: vaimo, katso sinun poikaas.\n19:27 Sitte sanoi h\u00e4n opetuslapselle: katso sinun \u00e4iti\u00e4s. Ja siit\u00e4 hetkest\u00e4 otti opetuslapsi h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n19:28 Sitte, kuin Jesus tiesi jo kaikki t\u00e4ytetyksi, ja ett\u00e4 Raamattu t\u00e4ytett\u00e4isiin, sanoi h\u00e4n: min\u00e4 janoon.\n19:29 Oli siis yksi astia pantu etikkaa t\u00e4yteen, ja he t\u00e4yttiv\u00e4t sienen etikalla ja panivat sen ymp\u00e4rille isoppia, ja panivat sen h\u00e4nen suunsa eteen.\n19:30 Kuin siis Jesus oli etikkaa ottanut, sanoi h\u00e4n: se on t\u00e4ytetty! ja kallisti p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja antoi henkens\u00e4.\n19:31 Mutta ett\u00e4 valmistusp\u00e4iv\u00e4 oli, ja ei ruumiit pit\u00e4nyt ristiss\u00e4 oleman sabbatina, (sill\u00e4 se sabbatin p\u00e4iv\u00e4 oli suuri,) rukoilivat siis Juudalaiset Pilatusta, ett\u00e4 heid\u00e4n s\u00e4\u00e4riluunsa piti rikottaman ja he otettaman alas.\n19:32 Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat ensimm\u00e4isen luut ja toisen, joka h\u00e4nen kanssansa oli ristiinnaulittu;\n19:33 Mutta kuin he tulivat Jesuksen tyk\u00f6 ja n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen jo kuolleeksi, niin ei he rikkoneet h\u00e4nen luitansa;\n19:34 Vaan yksi sotamiehist\u00e4 avasi h\u00e4nen kylkens\u00e4 keih\u00e4\u00e4ll\u00e4, josta kohta vuoti veri ja vesi.\n19:35 Ja joka t\u00e4m\u00e4n n\u00e4ki, h\u00e4n on sen todistanut ja h\u00e4nen todistuksensa on tosi, ja h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 totta sanovansa, ett\u00e4 te my\u00f6s uskoisitte.\n19:36 Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4t ovat tapahtuneet, ett\u00e4 Raamattu t\u00e4ytett\u00e4isiin: ei teid\u00e4n pid\u00e4 luuta rikkoman h\u00e4ness\u00e4.\n19:37 Ja taas toinen kirjoitus sanoo: he saavat n\u00e4hd\u00e4, ket\u00e4 he ovat pist\u00e4neet.\n19:38 Mutta sen j\u00e4lkeen rukoili Pilatusta Joseph Arimatiasta, (joka oli Jesuksen opetuslapsi, vaan salaa Juudalaisten pelvon t\u00e4hden), ett\u00e4 h\u00e4n olis saanut ottaa Jesuksen ruumiin; ja Pilatus salli sen. Niin h\u00e4n tuli ja otti Jesuksen ruumiin.\n19:39 Niin tuli my\u00f6s Nikodemus, (joka oli ensin y\u00f6ll\u00e4 Jesuksen tyk\u00f6 tullut,) ja toi mirhamia ja aloeta sekoitettua, l\u00e4hes sata naulaa,\n19:40 Niin he ottivat Jesuksen ruumiin ja k\u00e4\u00e4riv\u00e4t sen liinaiseen, hyv\u00e4n-hajullisten yrttein kanssa, niinkuin Juudalaisten tapa on haudata.\n19:41 Mutta siin\u00e4 paikassa, jossa h\u00e4n ristiinnaulittiin, oli yrttitarha, ja yrttitarhassa uusi hauta, johonka ei viel\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n ollut pantu:\n19:42 Siihen he panivat Jesuksen Juudalaisten valmistusp\u00e4iv\u00e4n t\u00e4hden, ett\u00e4 se hauta oli l\u00e4sn\u00e4.\n20:1 Mutta ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viikossa tuli Maria Magdalena varhain, kuin viel\u00e4 pimi\u00e4 oli, haudalle ja n\u00e4ki kiven otetuksi pois haudalta.\n20:2 Niin h\u00e4n juoksi ja tuli Simon Pietarin tyk\u00f6 ja sen opetuslapsen tyk\u00f6, jota Jesus rakasti, ja sanoi heille: he ovat Herran ottaneet pois haudasta, ja emme tied\u00e4, kuhunka he h\u00e4nen panivat.\n20:3 Niin Pietari meni ulos ja toinen opetuslapsi, ja tulivat haudalle.\n20:4 Mutta he juoksivat kahden ynn\u00e4, ja toinen opetuslapsi juoksi edell\u00e4 nopeammin kuin Pietari, ja tuli ensin haudalle.\n20:5 Ja kuin h\u00e4n itsens\u00e4 kumarsi, n\u00e4ki h\u00e4n liinaiset pantuna, mutta ei h\u00e4n kuitenkaan mennyt sis\u00e4lle.\n20:6 Niin Simon Pietari tuli seuraten h\u00e4nt\u00e4, ja meni hautaan, ja n\u00e4ki k\u00e4\u00e4riliinat pantuna.\n20:7 Ja hikiliinan, joka h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli ollut, ei k\u00e4\u00e4riliinan kanssa, vaan erin\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4rittyn\u00e4 yhteen paikkaan.\n20:8 Niin meni my\u00f6s toinen opetuslapsi sis\u00e4lle, joka ensin haudalle tullut oli, ja n\u00e4ki sen ja uskoi.\n20:9 Sill\u00e4 ei he viel\u00e4 Raamattua ymm\u00e4rt\u00e4neet, ett\u00e4 h\u00e4n oli nouseva kuolleista.\n20:10 Niin ne opetuslapset meniv\u00e4t taas yhteen.\n20:11 Mutta Maria seisoi ulkona haudan edessa ja itki. Ja kuin h\u00e4n niin itki, kumarsi h\u00e4n itsens\u00e4 hautaan.\n20:12 Ja n\u00e4ki kaksi enkeli\u00e4 valkeissa vaatteissa istuvan, yhden p\u00e4\u00e4n puolessa ja toisen jalkain puolessa, siin\u00e4 miss\u00e4 Jesuksen ruumis pantu oli.\n20:13 Ne sanoivat h\u00e4nelle: vaimo, mit\u00e4s itket? H\u00e4n sanoi heille: he ovat minun Herrani ottaneet pois, ja en tied\u00e4, kuhunka he h\u00e4nen ovat panneet.\n20:14 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t sanonut oli, k\u00e4\u00e4nsi h\u00e4n itsens\u00e4 taap\u00e4in, ja n\u00e4ki Jesuksen seisovan, eik\u00e4 tiet\u00e4nyt, ett\u00e4 se oli Jesus.\n20:15 Sanoi Jesus h\u00e4nelle: vaimo, mit\u00e4s itket? ket\u00e4s etsit? Mutta h\u00e4n luuli sen yrttitarhan haltiaksi, ja sanoi h\u00e4nelle: Herra, jos sin\u00e4 h\u00e4nen kannoit pois, niin sano minulle, kuhunkas h\u00e4nen panit, ja min\u00e4 tahdon h\u00e4nen ottaa.\n20:16 Jesus sanoi h\u00e4nelle: Maria! niin h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: Rabboni, se on: Mestari.\n20:17 Jesus sanoi h\u00e4nelle: \u00e4l\u00e4 minuun rupee; sill\u00e4 en min\u00e4 ole viel\u00e4 mennyt yl\u00f6s minun Is\u00e4ni tyk\u00f6, vaan mene minun veljeini tyk\u00f6 ja sano heille: min\u00e4 menen yl\u00f6s minun Is\u00e4ni tyk\u00f6 ja teid\u00e4n Is\u00e4nne tyk\u00f6, ja minun Jumalani tyk\u00f6 ja teid\u00e4n Jumalanne tyk\u00f6.\n20:18 Maria Magdalena tuli ja ilmoitti opetuslapsille, ett\u00e4 h\u00e4n oli n\u00e4hnyt Herran, ja ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 h\u00e4nelle sanoi.\n20:19 Kuin siis sen sabbatin p\u00e4iv\u00e4n ehtoo oli, ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon t\u00e4hden, tuli Jesus ja seisoi heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4 ja sanoi heille: rauha olkoon teille!\n20:20 Ja kuin h\u00e4n sen sanonut oli, osoitti h\u00e4n heille k\u00e4tens\u00e4 ja kylkens\u00e4. Niin opetuslapset ihastuivat, ett\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t Herran.\n20:21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Is\u00e4 minun l\u00e4hetti, niin min\u00e4 my\u00f6s l\u00e4het\u00e4n teid\u00e4t.\n20:22 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t sanonut oli, puhalsi h\u00e4n heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja sanoi heille: ottakaat Pyh\u00e4 Henki:\n20:23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pid\u00e4tte, niille ne ovat pidetyt.\n20:24 Mutta Toomas, yksi kahdestatoistakymmenest\u00e4, joka kaksoiseksi kutsutaan, ei ollut heid\u00e4n kanssansa, kuin Jesus tuli.\n20:25 Niin muut opetuslapset sanoivat h\u00e4nelle: me n\u00e4imme Herran. Mutta h\u00e4n sanoi heille: ellen min\u00e4 n\u00e4e h\u00e4nen k\u00e4siss\u00e4ns\u00e4 naulan reik\u00e4\u00e4, ja pist\u00e4 sormeani naulain siaan, ja pist\u00e4 k\u00e4tt\u00e4ni h\u00e4nen kylkeens\u00e4, en min\u00e4 usko.\n20:26 Ja kahdeksan p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 olivat opetuslapset taas sis\u00e4ll\u00e4, ja Toomas heid\u00e4n kanssansa. Niin Jesus tuli, kuin ovet suljetut olivat, ja seisoi heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4, ja sanoi: rauha olkoon teille!\n20:27 Sitte sanoi h\u00e4n Toomaalle: pist\u00e4 sormes t\u00e4nne, ja katso minun k\u00e4si\u00e4ni, ja ojenna t\u00e4nne k\u00e4tes, ja pist\u00e4 minun kylkeeni, ja \u00e4l\u00e4 ole ep\u00e4uskoinen, vaan uskovainen.\n20:28 Toomas vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: minun Herrani ja minun Jumalani!\n20:29 Jesus sanoi h\u00e4nelle: ett\u00e4s n\u00e4it minun, Toomas, niin sin\u00e4 uskoit: autuaat ovat ne, jotka ei n\u00e4e, ja kuitenkin uskovat.\n20:30 Niin teki my\u00f6s Jesus monta muuta merkki\u00e4 opetuslastensa n\u00e4hden, jotka ei t\u00e4ss\u00e4 kirjassa ole kirjoitetut.\n20:31 Mutta n\u00e4m\u00e4t ovat kirjoitetut, ett\u00e4 te uskoisitte, ett\u00e4 Jesus on Kristus, Jumalan Poika, ja ett\u00e4 te saisitte el\u00e4m\u00e4n uskon kautta h\u00e4nen nimeens\u00e4.\n21:1 Sitte ilmoitti Jesus taas itsens\u00e4 opetuslapsille Tiberiaan meren tyk\u00f6n\u00e4, ja h\u00e4n ilmoitti itsens\u00e4 n\u00e4in:\n21:2 Simon Pietari ja Toomas, joka kaksoiseksi kutsutaan, olivat ynn\u00e4 ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Zebedeuksen pojat ja kaksi muuta h\u00e4nen opetuslapsistansa.\n21:3 Sanoi Simon Pietari heille: min\u00e4 menen kalaan: ne sanoivat h\u00e4nelle: me menemme my\u00f6s kanssas. Niin he meniv\u00e4t ja astuivat kohta venheesen, ja ei he sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 mit\u00e4\u00e4n saaneet.\n21:4 Mutta kuin jo aamu oli, niin Jesus seisoi rannalle; mutta ei opetuslapset tiet\u00e4neet, ett\u00e4 se oli Jesus.\n21:5 Niin sanoi Jesus heille: lapset, onko teill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4? He vastasivat h\u00e4nt\u00e4: ei.\n21:6 H\u00e4n sanoi heille: laskekaat verkko oikialle puolelle venhett\u00e4, niin te l\u00f6yd\u00e4tte. Niin he laskivat, ja tuli niin paljo kaloja, ettei he voineet vet\u00e4\u00e4.\n21:7 Niin sanoi se opetuslapsi, jota Jesus rakasti, Pietarille: Herra se on. Kuin Simon Pietari sen kuuli, ett\u00e4 se oli Herra, vy\u00f6tti h\u00e4n hameen ymp\u00e4rillens\u00e4, (sill\u00e4 h\u00e4n oli alasti,) ja heitti itsens\u00e4 mereen.\n21:8 Mutta muut opetuslapset tulivat venheell\u00e4, (sill\u00e4 ei he olleet kaukanan maalta, vaan l\u00e4hes kaksisataa kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4,) ja vetiv\u00e4t verkon kaloinensa.\n21:9 Kuin he siis olivat maalle tulleet, n\u00e4kiv\u00e4t he hiilet ja kalan, niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pantuna, ja leiv\u00e4n.\n21:10 Jesus sanoi heille: tuokaat t\u00e4nne niist\u00e4 kaloista, jotka te nyt saitte.\n21:11 Simon Pietari meni ja veti verkon maalle, t\u00e4ynn\u00e4 suuria kaloja, sata ja kolmekuudettakymment\u00e4. Ja vaikka niit\u00e4 niin monta oli, ei kuitenkaan verkko revennyt.\n21:12 Jesus sanoi heille: tulkaat rualle; mutta ei yksik\u00e4\u00e4n opetuslapsista uskaltanut h\u00e4nt\u00e4 kysy\u00e4: kukas olet? sill\u00e4 he tiesiv\u00e4t sen olevan Herran.\n21:13 Niin Jesus tuli, otti leiv\u00e4n ja antoi heille, niin my\u00f6s kalan.\n21:14 T\u00e4m\u00e4 on kolmas kerta, kuin Jesus opetuslapsillensa ilmestyi, sitte kuin h\u00e4n oli noussut yl\u00f6s kuolleista.\n21:15 Kuin he siis sy\u00f6neet olivat, sanoi Jesus Simon Pietarille: Simon Jonan poika! rakastatkos minua enempi kuin n\u00e4m\u00e4t? H\u00e4n sanoi: jaa, Herra, sin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 sinua rakastan. H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: ruoki minun karitsoitani.\n21:16 Ja sanoi taas toisen kerran h\u00e4nelle: Simon Jonan poika! rakastatkos minua? H\u00e4n vastasi: jaa, Herra, sin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 sinua rakastan. Sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: kaitse minun lampaitani.\n21:17 H\u00e4n sanoi kolmannen kerran h\u00e4nelle: Simon Jonan poika! rakastatkos minua? Pietari tuli murheelliseksi, ett\u00e4 h\u00e4n kolmannen kerran sanoi h\u00e4nelle: rakastatkos minua? ja sanoi h\u00e4nelle: Herra, sin\u00e4 tied\u00e4t kaikki: sin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 rakastan sinua. Jesus sanoi h\u00e4nelle: ruoki minun lampaitani.\n21:18 Totisesti, totisesti sanon min\u00e4 sinulle: kuin sin\u00e4 olit nuori, niin sin\u00e4 vy\u00f6tit itses ja menit, kuhunkas tahdoit; mutta kuin vanhenet, niin sin\u00e4 ojennat k\u00e4tes, ja toinen vy\u00f6tt\u00e4\u00e4 sinun, ja vie, kuhunka et sin\u00e4 tahdo.\n21:19 Mutta sen h\u00e4n sanoi, antain tiet\u00e4\u00e4, mill\u00e4 kuolemalla h\u00e4nen piti kunnioittaman Jumalaa. Ja kuin h\u00e4n sen sanonut oli, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: seuraa minua.\n21:20 Pietari k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4, ja n\u00e4ki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jesus rakasti, joka my\u00f6s oli Jesuksen rinnoilla ehtoollisessa maannut, ja sanonut: Herra, kuka se on, joka sinun pett\u00e4\u00e4?\n21:21 Kuin siis Pietari h\u00e4nen n\u00e4ki, sanoi h\u00e4n Jesukselle: Herra, mit\u00e4st\u00e4 t\u00e4m\u00e4?\n21:22 Jesus sanoi h\u00e4nelle: jos min\u00e4 tahtoisin h\u00e4nen siihenasti olevan kuin min\u00e4 tulen, mit\u00e4 sinun siihen tulee? Seuraa sin\u00e4 minua.\n21:23 Niin veljesten seassa k\u00e4vi ulos se puhe, ettei sen opetuslapsen pit\u00e4nyt kuoleman. Mutta ei Jesus h\u00e4nelle sanonut: ei h\u00e4n kuole, vaan: jos min\u00e4 tahdon h\u00e4nen siihenasti olevan kuin min\u00e4 tulen, mit\u00e4 sinun siihen tulee?\n21:24 T\u00e4m\u00e4 on se opetuslapsi, joka todistaa n\u00e4ist\u00e4 ja on n\u00e4m\u00e4t kirjoittanut, ja me tied\u00e4mme h\u00e4nen todistuksensa todeksi.\n21:25 On my\u00f6s paljon muuta, mit\u00e4 Jesus teki, jos ne erin\u00e4ns\u00e4 kirjoitettaisiin, en min\u00e4 luulisi koko maailman k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4n niit\u00e4 kirjoja, joita pit\u00e4is kirjoitettaman. Amen.","title":"Finnish Bible: John","type":"page"}