{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/jon.htm","path":"bib/wb/fin/jon.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/jon.htm","text":"1:1 Ja Herran sana tapahtui Jonalle Amittain pojalle, sanoen:\n1:2 Nouse ja mene suureen kaupunkiin Niniveen, ja saarnaa siin\u00e4; sill\u00e4 heid\u00e4n pahuutensa on tullut minun kasvoini eteen.\n1:3 Mutta Jona nousi ja tahtoi paeta Tarsikseen Herran kasvoin edest\u00e4. Ja h\u00e4n tuli Japhoon, ja kuin h\u00e4n l\u00f6ysi haahden, joka tahtoi Tarsikseen menn\u00e4, antoi h\u00e4n palkan, ja astui siihen menem\u00e4\u00e4n heid\u00e4n kanssansa Tarsikseen Herran kasvoin edest\u00e4.\n1:4 Niin Herra antoi suuren tuulen tulla merelle, ja suuri ilma nousi merell\u00e4, niin ett\u00e4 haaksi luultiin rikkaantuvan.\n1:5 Ja haaksimiehet pelk\u00e4siv\u00e4t, ja kukin huusi jumalansa tyk\u00f6, ja he heittiv\u00e4t kalut, jotka haahdessa olivat, mereen kevi\u00e4mm\u00e4ksi tullaksensa. Mutta Jona oli astunut alas haahden toiselle pohjalle, ja makasi uneen nukkuneena.\n1:6 Niin haahdenhaltia meni h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi h\u00e4nelle: miksis makaat? nouse, ja rukoile Jumalaas, ett\u00e4 Jumala muistais meit\u00e4, ettemme hukkuisi.\n1:7 Niin he sanoivat toinen toisellensa: tulkaat, ja heitt\u00e4k\u00e4\u00e4mme arpaa, tiet\u00e4\u00e4ksemme, kenenk\u00e4 t\u00e4hden t\u00e4m\u00e4 onnettomuus meill\u00e4 on; ja kuin he heittiv\u00e4t arpaa, lankesi arpa Jonan p\u00e4\u00e4lle.\n1:8 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: ilmoita nyt meille, kenen t\u00e4hden t\u00e4m\u00e4 onnettomuus meill\u00e4 on? mik\u00e4 sinun tekos on, ja kustas tulet? kusta maakunnasta eli kansasta sin\u00e4 olet?\n1:9 H\u00e4n sanoi heille: min\u00e4 olen Hebrealainen, ja min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n Herraa Jumalaa taivaasta, joka meren ja karkian on tehnyt.\n1:10 Niin ne miehet pelk\u00e4siv\u00e4t suuresti, ja sanoivat h\u00e4nelle: miksis n\u00e4in teit? Sill\u00e4 ne miehet tiesiv\u00e4t h\u00e4nen Herran edest\u00e4 paenneen; sill\u00e4 h\u00e4n oli heille sen sanonut.\n1:11 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinulle tekem\u00e4n, ett\u00e4 meri meille tyventyis? Sill\u00e4 meri k\u00e4vi ja lainehti heid\u00e4n ylitsens\u00e4.\n1:12 H\u00e4n sanoi heille: ottakaat minut ja heitt\u00e4k\u00e4\u00e4t mereen, niin meri teille tyvenee; sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 suuri ilma tulee teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne minun t\u00e4hteni.\n1:13 Ja miehet koettivat saada haahden kuivalle; mutta ei he voineet, sill\u00e4 meri k\u00e4vi v\u00e4kev\u00e4sti heid\u00e4n ylitsens\u00e4.\n1:14 Niin he huusivat Herran tyk\u00f6 ja sanoivat: voi Herra! \u00e4l\u00e4 anna meid\u00e4n hukkua t\u00e4m\u00e4n miehen sielun t\u00e4hden, ja \u00e4l\u00e4 lue meillen t\u00e4t\u00e4 viatointa verta! sill\u00e4 sin\u00e4, Herra, teet niinkuin sin\u00e4 tahdot.\n1:15 Niin he ottivat Jonan ja heittiv\u00e4t mereen; ja meri asettui lainehtimasta.\n1:16 Ja miehet pelk\u00e4siv\u00e4t Herraa suuresti, ja tekiv\u00e4t Herralle uhria ja lupausta.\n1:17 (H2:1) Mutta Herra toimitti suuren kalan, nielem\u00e4\u00e4n Jonaa. Ja Jona oli kalan vatsassa kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja kolme y\u00f6t\u00e4.\n2:1 (H2:2) Ja Jona rukoili Herraa Jumalaansa kalan vatsassa,\n2:2 (H2:3) Ja sanoi: min\u00e4 huusin Herraa minun ahdistuksessani, ja h\u00e4n vastasi minua; min\u00e4 paruin helvetin vatsasta, ja sin\u00e4 kuulit minun \u00e4\u00e4neni.\n2:3 (H2:4) Sin\u00e4 heitit minun syvyyteen keskelle merta, niin ett\u00e4 aallot minua py\u00f6rsiv\u00e4t ymp\u00e4riins\u00e4; kaikki sinun lainees ja aaltos k\u00e4viv\u00e4t minun p\u00e4\u00e4llitseni.\n2:4 (H2:5) Min\u00e4 ajattelin minuni hylj\u00e4tyksi sinun silm\u00e4is edest\u00e4; kuitenkin saan min\u00e4 viel\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 sinun pyh\u00e4n templis.\n2:5 (H2:6) Vedet piirsiv\u00e4t minua ymp\u00e4ri sieluuni asti; syvyydet piirittiv\u00e4t minun; kaislisto peitti minun p\u00e4\u00e4ni.\n2:6 (H2:7) Min\u00e4 vajosin vuorten perustukseen asti; maa salpasi minun teljill\u00e4ns\u00e4 ijankaikkisesti; mutta sin\u00e4 otit minun el\u00e4m\u00e4ni ulos kadotuksesta, Herra minun Jumalani.\n2:7 (H2:8) Kuin minun sieluni ep\u00e4ili minussa, niin min\u00e4 muistin Herraa; ja minun rukoukseni tuli sinun tyk\u00f6s, sinun pyh\u00e4\u00e4n templiis.\n2:8 (H2:9) Mutta jotka luottavat tuhaan valheeseen, ne hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t laupiuden itse kohtaansa.\n2:9 (H2:10) Mutta min\u00e4 tahdon uhrata sinulle kiitoksella, min\u00e4 tahdon maksaa lupaukseni; Herran tyk\u00f6n\u00e4 on apu.\n2:10 (H2:11) Ja Herra sanoi kalalle, ett\u00e4 h\u00e4n oksensi Jonan maan p\u00e4\u00e4lle.\n3:1 Niin Herran sana tapahtui toisen kerran Jonalle ja sanoi:\n3:2 Nouse, mene suureen kaupunkiin Niniveen, saarnaamaan siell\u00e4 sit\u00e4 saarnaa, jonka min\u00e4 sinulle sanon.\n3:3 Silloin Jona nousi ja meni Niniveen Herran sanan j\u00e4lkeen. Ja Ninive oli Jumalan suuri kaupunki, kolmen p\u00e4iv\u00e4kunnan matka.\n3:4 Ja kuin Jona rupesi siin\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n yhden p\u00e4iv\u00e4kunnan matkan, huusi h\u00e4n ja sanoi: viel\u00e4 on nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4; niin Niniven pit\u00e4\u00e4 hukkuman.\n3:5 Niin Niniven miehet uskoivat Jumalan p\u00e4\u00e4lle, ja antoivat saarnata, ett\u00e4 paastottaisiin, ja pukivat s\u00e4kit yllens\u00e4 sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret.\n3:6 Ja kuin Niniven kuningas sen kuuli, nousi h\u00e4n istuimeltansa ja riisui kalliit vaatteensa, k\u00e4\u00e4ri itsens\u00e4 s\u00e4kkiin ja istui tuhkaan.\n3:7 Ja antoi kuuluttaa ja sanoa Ninivess\u00e4 kuninkaan tahdosta ja h\u00e4nen sankareinsa k\u00e4skyst\u00e4, sanoen: ettei yksik\u00e4\u00e4n ihminen taikka el\u00e4in, karja eli lampaat pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n maistaman eik\u00e4 laitumelle ajettaman, ja ei vett\u00e4k\u00e4\u00e4n juoman;\n3:8 Vaan ihmiset ja el\u00e4imet pit\u00e4\u00e4 s\u00e4kkiin puetettaman, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lujasti Jumalan tyk\u00f6 huutaman. Ja jokainen palatkaan pahasta tiest\u00e4ns\u00e4 ja k\u00e4tens\u00e4 v\u00e4kivallasta.\n3:9 Kukaties Jumala taitaa k\u00e4\u00e4nty\u00e4 ja katua, ja lakata hirmuisesta vihastansa, ettemme huku.\n3:10 Kuin Jumala n\u00e4ki heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4, ett\u00e4 he palasivat pahasta tiest\u00e4ns\u00e4, katui Jumala sit\u00e4 pahaa, jota h\u00e4n oli puhunut heille tehd\u00e4ksens\u00e4, ja ei tehnytk\u00e4\u00e4n.\n4:1 Niin Jona pani sen kovin pahaksensa, ja vihastui.\n4:2 Rukoili Herraa ja sanoi: voi Herra! sep\u00e4 se on, mink\u00e4 min\u00e4 sanoin, kuin min\u00e4 olin viel\u00e4 maassani, sent\u00e4hden min\u00e4 tahdoin my\u00f6s Tarsikseen paeta; sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 sin\u00e4 Jumala olet armollinen, laupias, pitk\u00e4mielinen, suuresta hyvyydest\u00e4 ja kadut pahaa.\n4:3 Niin ota nyt, Herra, minun sieluni minusta pois; sill\u00e4 min\u00e4 kuolisin paremmin kuin el\u00e4isin.\n4:4 Mutta Herra sanoi: luuletkos oikein vihastunees?\n4:5 Ja Jona l\u00e4ksi kaupungista ja istui kaupungista it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja teki siell\u00e4 itsellens\u00e4 majan ja istui sen alla varjossa, siihenasti kuin h\u00e4n n\u00e4kis, mit\u00e4 kaupungille tapahtuis.\n4:6 Mutta Herra Jumala toimitti yhden pensaan, joka kasvoi Jonan ylitse, ett\u00e4 se olis h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 varjonnut, ja virvoittanut h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen vaivassansa; ja Jona riemuitsi siit\u00e4 pensaasta suurella ilolla.\n4:7 Mutta Herra toimitti madon huomeneltain, kuin aamurusko koitti, joka s\u00f6i sit\u00e4 pensasta, ett\u00e4 se kuivettui.\n4:8 Mutta kuin aurinko noussut oli, toimitti Jumala suuren it\u00e4tuulen, ja aurinko paisti Jonan p\u00e4\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n tuli voimattomaksi. Niin h\u00e4n toivotti sielullensa kuolemaa, ja sanoi: min\u00e4 kuolisin ennenkuin min\u00e4 el\u00e4isin.\n4:9 Niin Jumala sanoi Jonalle: luuletkos oikein vihastunees siit\u00e4 pensaasta? Ja h\u00e4n sanoi: min\u00e4 vihastun hamaan kuolemaan asti.\n4:10 Ja Herra sanoi: sin\u00e4 armahdat pensasta, josta et mit\u00e4\u00e4n vaivaa n\u00e4hnyt, etk\u00e4 sit\u00e4 kasvattanut, joka ynn\u00e4 kasvoi ja ynn\u00e4 katosi:\n4:11 Eik\u00f6 minun pit\u00e4nyt armahtaman suurta kaupunkin Ninive\u00e4, jossa on enempi kuin sata tuhatta ja kaksikymment\u00e4 tuhatta ihmist\u00e4, jotka ei tied\u00e4 eroittaa kumpi oikia eli kumpi vasen k\u00e4si on, niin my\u00f6s paljo el\u00e4imi\u00e4?","title":"Finnish Bible: Jonah","type":"page"}