{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/jos.htm","path":"bib/wb/fin/jos.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/jos.htm","text":"1:1 Ja tapahtui Moseksen Herran palvelian kuoleman j\u00e4lkeen, ett\u00e4 Herra puhui Josualle Nunin pojalle, Moseksen palvelialle, sanoen:\n1:2 Minun palveliani Moses on kuollut; niin nouse nyt ja matkusta t\u00e4m\u00e4n Jordanin ylitse, sin\u00e4 ja kaikki t\u00e4m\u00e4 kansa, siihen maahan, kuin min\u00e4 annan Israelin lapsille.\n1:3 Kaiken sian min\u00e4 annan teille, kussa teid\u00e4n jalkanne k\u00e4yv\u00e4t, niinkuin min\u00e4 Mosekselle sanonut olen.\n1:4 Korvesta ja t\u00e4st\u00e4 Libanonista suuren Phratin virtaan asti, koko Hetil\u00e4isten maan, niin isoon mereen l\u00e4nteen p\u00e4in, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n maanne rajat oleman.\n1:5 Ei kenk\u00e4\u00e4n voi sinua vastaan seisoa koko elinaikanas: niinkuin min\u00e4 olin Moseksen kanssa, niin olen min\u00e4 my\u00f6s sinun kanssas; en min\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 sinua enk\u00e4 luovu sinusta.\n1:6 Ole rohkia ja vahvista sinuas, sill\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 t\u00e4lle kansalle maan jakaman, josta min\u00e4 vannoin heid\u00e4n isillens\u00e4, sen heille antaakseni.\n1:7 Ainoastaan ole rohkia ja vahvista sinuas juuri hyvin, ett\u00e4s pit\u00e4isit kaiken lain ja tekisit sen j\u00e4lkeen, kuin Moses minun palveliani sinulle k\u00e4ski; \u00e4l\u00e4 siit\u00e4 harhaile oikialle eik\u00e4 vasemmalle puolelle, ett\u00e4s toimellisesti tekisit kaikissa miss\u00e4 sin\u00e4 vaellat.\n1:8 Ei pid\u00e4 t\u00e4m\u00e4n lakiraamatun tuleman sinun suustas pois, vaan ajattele sit\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ett\u00e4s kaikki sen j\u00e4lkeen pit\u00e4isit ja tekisit, kuin siin\u00e4 on kirjoitettu; sill\u00e4 niin sin\u00e4 menestyt kaikissa sinun teiss\u00e4s ja kaikki ty\u00f6s toimellisesti p\u00e4\u00e4t\u00e4t.\n1:9 Enk\u00f6 min\u00e4 k\u00e4skenyt sinun olla rohkian ja vahvistaa itses? \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s h\u00e4mm\u00e4sty, sill\u00e4 Herra sinun Jumalas on sinun kanssas kaikissa sinun aivoituksissas.\n1:10 Silloin k\u00e4ski Josua kansan p\u00e4\u00e4miehi\u00e4 ja sanoi:\n1:11 K\u00e4yk\u00e4\u00e4t leirin l\u00e4vitse ja k\u00e4skek\u00e4\u00e4t kansaa, sanoen: valmistakaat teille ev\u00e4st\u00e4, sill\u00e4 kolmannen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n k\u00e4ym\u00e4n t\u00e4m\u00e4n Jordanin ylitse, ett\u00e4 te joutuisitte maata omistamaan, jonka Herra teid\u00e4n Jumalanne teille antaa omistaaksenne sit\u00e4.\n1:12 Ja Josua puhui Rubenilaisille, Gadilaisille ja puolelle Manassen sukukunnalle, sanoen;\n1:13 Muistakaat se sana, jonka Moses Herran palvelia teille k\u00e4ski, sanoen: Herra teid\u00e4n Jumalanne saatti teid\u00e4t lepoon ja antoi teille t\u00e4m\u00e4n maan.\n1:14 Teid\u00e4n em\u00e4nt\u00e4nne, lapsenne, ja karjanne j\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4t siihen maahan, mink\u00e4 Moses teille antoi, t\u00e4ll\u00e4 puolella Jordania. Vaan teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n veljeinne edell\u00e4 varustettuina, kaikki ne jotka vahvat miehet ovat, ja auttaman heit\u00e4,\n1:15 Siihenasti ett\u00e4 Herra teid\u00e4n veljillenne antaa levon, niinkuin teillekin, ett\u00e4 hekin omistaisivat sen maan, jonka Herra teid\u00e4n Jumalanne heille antaa; sitte pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n palajaman omalle maallenne ja omistaman sen, mink\u00e4 Moses Herran palvelia teille antoi, t\u00e4ll\u00e4 puolella Jordania auringon nousemiseen p\u00e4in.\n1:16 Ja he vastasivat Josualle ja sanoivat: kaikki mit\u00e4 meille k\u00e4skenyt olet, sen me teemme, ja kuhunkas ik\u00e4n\u00e4 l\u00e4het\u00e4t meid\u00e4t, sinne me menemme.\n1:17 Niinkuin me olemme olleet Mosekselle kaikissa kuuliaiset, niin olemme sinullekin kuuliaiset; ainoastaan olkoon Herra sinun Jumalas sinun kanssas, niinkuin h\u00e4n oli Moseksen kanssa.\n1:18 Jokainen, joka asettaa itsens\u00e4 sinun suutas vastaan ja ei ole kuuliainen sinun sanoilles kaikissa mit\u00e4 k\u00e4sket, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman; ainoastansa ole rohkia ja vahvista sinuas.\n2:1 Ja Josua Nunin poika l\u00e4hetti salaisesti kaksi vakoojaa Sittimist\u00e4, sanoen: menk\u00e4\u00e4t ja katselkaat maata ja Jerihoa. Niin he l\u00e4ksiv\u00e4t matkaan ja tulivat porton huoneeseen, jonka nimi oli Rahab, ja lep\u00e4siv\u00e4t siell\u00e4.\n2:2 Mutta se ilmoitettiin Jerihon kuninkaalle, sanoen: katso, t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 tulivat t\u00e4nne miehet Israelin lapsista, vakoomaan maata.\n2:3 Niin l\u00e4hetti Jerihon kuningas Rahabin tyk\u00f6, sanoen: tuo ne miehet ulos, jotka sinun tyk\u00f6s, sinun huoneesees tulivat, sill\u00e4 he ovat tulleet vakoomaan kaikkea maata.\n2:4 Mutta vaimo otti molemmat miehet ja k\u00e4tki heid\u00e4t, ja sanoi n\u00e4in: miehet tulivat minun tyk\u00f6ni, vaan en min\u00e4 tiet\u00e4nyt, kusta he olivat.\n2:5 Ja kuin portti pime\u00e4ss\u00e4 pantiin kiinni, niin ne miehet l\u00e4ksiv\u00e4t ulos; enk\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4, kuhunka he meniv\u00e4t. Ajakaat nopiasti heit\u00e4 takaa, niin heid\u00e4t saatte kiinni.\n2:6 Mutta h\u00e4n oli k\u00e4skenyt heid\u00e4n astua katon p\u00e4\u00e4lle ja oli peitt\u00e4nyt heid\u00e4t pellavain varsilla, jotka h\u00e4n oli hajoittanut katolle.\n2:7 Ja miehet ajoivat heit\u00e4 takaa, Jordanin tiet\u00e4 hamaan luotuspaikkaan; ja portti pantiin kiinni, sitte kohta kuin he l\u00e4ksiv\u00e4t, jotka heit\u00e4 ajoivat takaa.\n2:8 Mutta ennen kuin miehet panivat lev\u00e4t\u00e4, meni h\u00e4n katolle heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4,\n2:9 Ja sanoi miehille: min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 Herra antaa teille t\u00e4m\u00e4n maan; sill\u00e4 teid\u00e4n pelkonne on langennut meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, ja koko maan asuvaiset ovat h\u00e4mm\u00e4styneet teid\u00e4n kasvoinne edess\u00e4.\n2:10 Sill\u00e4 me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Punaisen meren vedet teid\u00e4n edest\u00e4nne l\u00e4hteiss\u00e4nne Egyptist\u00e4, ja mit\u00e4 te olette tehneet nille kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat tuolla puolella Jordania, Sihonille ja Ogille, jotka te tapoitte.\n2:11 Kuin me sen kuulimme, niin meid\u00e4n syd\u00e4memme raukesi, ja ei ole yhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n rohkeutta teid\u00e4n edess\u00e4nne; sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne on Jumala ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 taivaissa ja alhaalla maassa.\n2:12 Niin vannokaat nyt minulle Herran kautta, sill\u00e4 min\u00e4 tein armon teid\u00e4n kohtaanne, ett\u00e4 te my\u00f6s teette armon minun is\u00e4ni huoneelle ja annatte minulle totuuden merkin,\n2:13 Ett\u00e4 te j\u00e4t\u00e4tte el\u00e4m\u00e4\u00e4n minun is\u00e4ni, ja \u00e4itini, ja veljeni, ja sisareni, ja kaikki jotka heid\u00e4n omansa ovat ja vapahdatte meid\u00e4n sielumme kuolemasta.\n2:14 Ja miehet sanoivat h\u00e4nelle: meid\u00e4n sielumme kuolkaan teid\u00e4n edest\u00e4nne, jolles vaan pet\u00e4 t\u00e4t\u00e4 meid\u00e4n asiaamme, jollemme tee armoa ja totuutta sinua kohtaan, kuin Herra t\u00e4m\u00e4n maan meille antaa.\n2:15 Ja h\u00e4n laski heid\u00e4t k\u00f6ydell\u00e4 akkunasta alas; sill\u00e4 h\u00e4nen huoneensa oli kaupungin muurissa, ja h\u00e4n asui juuri muurissa.\n2:16 Ja h\u00e4n sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t vuorelle, ettei ne teit\u00e4 kohtaisi, jotka ajavat teit\u00e4 takaa, ja olkaat siell\u00e4 lymyss\u00e4 kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4, niinkauvan ett\u00e4 takaa-ajajat palajavat, ja menk\u00e4\u00e4t sitte tiet\u00e4nne.\n2:17 Ja miehet sanoivat h\u00e4nelle: vapaat me olemme t\u00e4st\u00e4 valastas, jolla meit\u00e4 vannotit.\n2:18 Katso, kuin maahan sis\u00e4lle tulemme, niin sinun pit\u00e4\u00e4 ripustaman t\u00e4m\u00e4n punaisen k\u00f6yden akkunaan, josta meid\u00e4t laskit alas, ja sinun pit\u00e4\u00e4 kokooman tyk\u00f6s huoneesees is\u00e4s ja \u00e4itis ja veljes ja koko is\u00e4s huoneen.\n2:19 Mutta jos joku k\u00e4y huonees ovesta ulos, h\u00e4nen verens\u00e4 olkoon oman p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja me olemme viattomat; ja joka ik\u00e4n\u00e4 sinun kanssas huoneessa on, h\u00e4nen verens\u00e4 olkoon meid\u00e4n p\u00e4\u00e4mme p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jos jonkun k\u00e4si h\u00e4neen sattuu.\n2:20 Vaan jos sin\u00e4 pet\u00e4t t\u00e4m\u00e4n meid\u00e4n asiamme, niin me olemme vapaat sinun valastas, jolla meit\u00e4 vannottanut olet.\n2:21 H\u00e4n vastasi: olkoon niinkuin te sanotte; ja p\u00e4\u00e4sti heid\u00e4t menem\u00e4\u00e4n, ja he meniv\u00e4t pois; ja h\u00e4n ripusti punaisen k\u00f6yden akkunaan.\n2:22 Ja he meniv\u00e4t pois, ja tulivat vuorelle ja olivat siell\u00e4 kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4, niinkauvan ett\u00e4 ne palasivat, jotka heit\u00e4 ajoivat takaa, jotka etsiv\u00e4t heit\u00e4 kaikilla teill\u00e4, ja ei l\u00f6yt\u00e4neet.\n2:23 Niin ne molemmat miehet palasivat, sittekuin he olivat astuneet vuorelta alas, meniv\u00e4t ylitse, ja tulivat Josuan Nunin pojan tyk\u00f6 ja juttelivat h\u00e4nelle kaikki, mit\u00e4 heille tapahtunut oli.\n2:24 Ja he sanoivat Josualle: Herra on antanut meid\u00e4n k\u00e4siimme koko maan, sill\u00e4 kaikki maan asuvaiset ovat h\u00e4mm\u00e4styneet meid\u00e4n edess\u00e4mme.\n3:1 Ja Josua nousi aamulla varhain, ja he matkustivat Sittimist\u00e4 ja tulivat Jordaniin asti, h\u00e4n ja kaikki Israelin lapset ja he olivat siin\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ennenkuin he matkustivat ylitse.\n3:2 Ja tapahtui kolmen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4miehet meniv\u00e4t leirin l\u00e4vitse,\n3:3 Ja k\u00e4skiv\u00e4t kansalle, sanoen: kuin te n\u00e4ette Herran teid\u00e4n Jumalanne liitonarkin, ja papit Levil\u00e4iset kantavat sit\u00e4, niin matkustakaat te my\u00f6s siastanne ja seuratkaat sit\u00e4,\n3:4 Kuitenkin niin ett\u00e4 teid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4nne ja h\u00e4nen on liki kahdentuhannen kyyn\u00e4r\u00e4n pituus siaa; eik\u00e4 teid\u00e4n pid\u00e4 tuleman h\u00e4nt\u00e4 juuri l\u00e4hes, ett\u00e4 te tiet\u00e4isitte tien, jota teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 matkustaman; sill\u00e4 ette ennen ole sit\u00e4 tiet\u00e4 vaeltaneet:\n3:5 Ja Josua sanoi kansalle: pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne, sill\u00e4 huomenna tekee Herra ihmeellisen ty\u00f6n teid\u00e4n keskell\u00e4nne.\n3:6 Ja Josua puhui papeille, sanoen: ottakaat liitonarkki ja menk\u00e4\u00e4t kansan edell\u00e4; niin he ottivat liitonarkin ja meniv\u00e4t kansan edell\u00e4.\n3:7 Ja Herra sanoi Josualle: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 rupeen min\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n sinun suureksi koko Israelin edess\u00e4, ett\u00e4 he tiet\u00e4isiv\u00e4t, ett\u00e4 niinkuin min\u00e4 olin Moseksen kanssa, niin min\u00e4 olen my\u00f6s sinun kanssas.\n3:8 Ja k\u00e4ske pappeja, jotka kantavat liitonarkkia, ja sano: kuin te tulette Jordanin vetten \u00e4\u00e4reen, niin seisahtukaat Jordanissa.\n3:9 Ja Josua sanoi Israelin lapsille: astukaat t\u00e4nne ja kuulkaat Herran teid\u00e4n Jumalanne sanaa.\n3:10 Ja Josua sanoi: siit\u00e4 tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t el\u00e4v\u00e4n Jumalan olevan teid\u00e4n seassanne, ja ett\u00e4 h\u00e4n kaiketi ajaa pois teid\u00e4n edest\u00e4nne Kanaanilaiset, Hetil\u00e4iset, Hevil\u00e4iset, Pheresil\u00e4iset, Gergesil\u00e4iset, Amorilaiset ja Jebusilaiset:\n3:11 Katso, kaiken maailman hallitsian liitonarkki menee Jordanissa teid\u00e4n edell\u00e4nne.\n3:12 Niin ottakaat nyt teille kaksitoistakymment\u00e4 miest\u00e4 Israelin sukukunnista, jokaisesta sukukunnasta yksi mies.\n3:13 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 kuin papit, jotka kantavat Herran, kaiken maailman hallitsian arkkia, laskevat jalkansa Jordanin veteen, niin se vesi, joka Jordanissa ylimm\u00e4iselt\u00e4 puolelta juoksee, eroittaa itsens\u00e4, niin ett\u00e4 se seisoo yhdess\u00e4 l\u00e4j\u00e4ss\u00e4.\n3:14 Ja koska kansa l\u00e4ksi majoistansa menem\u00e4\u00e4n Jordanin yli, ja papit kantoivat liitonarkkia kansan edell\u00e4,\n3:15 Ja kuin arkin kantajat tulivat Jordaniin, ja pappein, arkin kantajain jalat kastuivat veden syrj\u00e4\u00e4n, (ja Jordan oli t\u00e4ynn\u00e4 partaaseen saakka kaiken elonajan).\n3:16 Niin seisoi se vesi, joka ylimm\u00e4iselt\u00e4 puolelta juoksee, koottuna yhdess\u00e4 l\u00e4j\u00e4ss\u00e4, sangen kaukana Adamin kaupungin puolessa, joka on Zartanin tyk\u00f6n\u00e4; mutta se vesi, joka juoksi alas korven mereen, nimitt\u00e4in Suolaiseen mereen, v\u00e4heni ja juoksi pois; niin meni kansa yli Jerihon kohdalla.\n3:17 Ja papit, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, seisoivat kuivan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, asetetut Jordanin keskell\u00e4 ja koko Israel k\u00e4vi kuivan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sen l\u00e4vitse, siihenasti ett\u00e4 kaikki kansa tuli Jordanin ylitse.\n4:1 Ja kun kaikki kansa oli tullut Jordanin yli, puhui Herra Josualle, sanoen:\n4:2 Ottakaat teillenne kansasta kaksitoistakymment\u00e4 miest\u00e4, jokaisesta sukukunnasta yksi mies,\n4:3 Ja k\u00e4skek\u00e4\u00e4t heit\u00e4, sanoen: ottakaat teille keskelt\u00e4 t\u00e4t\u00e4 Jordania, siit\u00e4 paikasta, jossa pappein jalat seisovat alallansa, kaksitoistakymment\u00e4 kive\u00e4, ja viek\u00e4\u00e4t ne kanssanne ylitse ja j\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4t ne siihen majaan, jossa te t\u00e4t\u00e4 y\u00f6t\u00e4 pid\u00e4tte.\n4:4 Niin kutsui Josua kaksitoistakymment\u00e4 miest\u00e4, jotka h\u00e4n oli valmistanut Israelin lapsista, jokaisesta sukukunnasta yhden miehen.\n4:5 Ja Josua sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t Herran teid\u00e4n Jumalanne arkin edell\u00e4 keskelle Jordania, ja jokainen nostakaan yhden kiven olallensa, Israelin lasten sukukuntain luvun j\u00e4lkeen,\n4:6 Ett\u00e4 ne olisivat merkiksi teid\u00e4n seassanne, kuin teid\u00e4n lapsenne t\u00e4stedes kysyv\u00e4t ja sanovat: mihink\u00e4 n\u00e4m\u00e4t kivet teille?\n4:7 Ett\u00e4 silloin sanoisitte heille: Jordanin vesi jakausi Herran liitonarkin edest\u00e4; sen menness\u00e4 Jordanin ylitse jakausi Jordanin vesi; ja n\u00e4m\u00e4t kivet pit\u00e4\u00e4 oleman Israelin lapsille ijankaikkiseksi muistoksi.\n4:8 Niin Israelin lapset tekiv\u00e4t niinkuin Josua heit\u00e4 k\u00e4ski, ja kantoivat kaksitoistakymment\u00e4 kive\u00e4 keskelt\u00e4 Jordania, niinkuin Herra oli Josualle sanonut, Israelin lasten sukukuntain luvun j\u00e4lkeen, ja he veiv\u00e4t ne yli my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 y\u00f6siaan asti ja panivat ne siihen.\n4:9 Ja Josua pystytti my\u00f6s kaksitoistakymment\u00e4 kive\u00e4 keskell\u00e4 Jordania, kussa pappein jalat seisoneet olivat, jotka liitonarkkia kantoivat; ja ne ovat siell\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n4:10 Ja papit, jotka arkkia kantoivat, seisoivat keskell\u00e4 Jordania, siihenasti kuin kaikki toimitettiin, mit\u00e4 Herra k\u00e4ski Josuan kansalle sanoa, kaiken sen j\u00e4lkeen mink\u00e4 Moses Josualle k\u00e4skenyt oli; ja kansa kiiruhti itsens\u00e4 ja k\u00e4vi ylitse.\n4:11 Kuin kaikki kansa oli k\u00e4ynyt ylitse, meni my\u00f6s Herran arkki ylitse, ja papit kansan eteen.\n4:12 Ja Rubenilaiset ja Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa k\u00e4viv\u00e4t aseinensa Israelin lasten edell\u00e4, niinkuin Moses heille sanonut oli.\n4:13 Liki nelj\u00e4kymment\u00e4 tuhatta sotaan hankittua k\u00e4viv\u00e4t Herran edell\u00e4 sotaan Jerihon kedolle.\n4:14 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 teki Herra Josuan suureksi koko Israelin edess\u00e4; ja he pelk\u00e4siv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, niinkuin he pelk\u00e4siv\u00e4t Mosesta, kaikkena h\u00e4nen elinaikanansa.\n4:15 Ja Herra puhui Josualle, sanoen:\n4:16 K\u00e4ske pappein, jotka kantavat todistuksen arkkia, astua Jordanista yl\u00f6s.\n4:17 Niin k\u00e4ski Josua pappeja, ja sanoi: astukaat yl\u00f6s Jordanista.\n4:18 Ja kuin papit, jotka Herran liitonarkkia kantoivat, astuivat Jordanista yl\u00f6s, ja pappein jalat k\u00e4viv\u00e4t yl\u00f6s kuivalle maalle, niin tulivat Jordanin vedet siallensa ja juoksivat niinkuin ennenkin parrastensa yli.\n4:19 Ja se oli kymmenes p\u00e4iv\u00e4 ensim\u00e4isess\u00e4 kuussa, kuin kansa astui Jordanista yl\u00f6s, ja siottivat itsens\u00e4 Gilgalissa id\u00e4n puolella Jerihoa.\n4:20 Ja ne kaksitoistakymment\u00e4 kive\u00e4, jotka he ottivat Jordanista, pani Josua Gilgalissa pysty\u00e4lle.\n4:21 Ja h\u00e4n puhui Israelin lapsille, sanoen: kuin teid\u00e4n lapsenne t\u00e4stedes kysyv\u00e4t isilt\u00e4ns\u00e4, ja sanovat: mihink\u00e4 n\u00e4m\u00e4t kivet?\n4:22 Niin antakaat lastenne tiet\u00e4\u00e4, sanoen: Israel k\u00e4vi kuivalla t\u00e4m\u00e4n Jordanin yli.\n4:23 Kuin Herra teid\u00e4n Jumalanne kuivasi Jordanin vedet teid\u00e4n edest\u00e4nne, niinkauvan kuin te k\u00e4vitte sen ylitse, niinkuin Herra teid\u00e4n Jumalanne teki Punaisessa meress\u00e4, jonka h\u00e4n kuivasi meid\u00e4n edest\u00e4mme, siihenasti ett\u00e4 me k\u00e4vimme sen ylitse;\n4:24 Ett\u00e4 kaikki kansat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuntisivat Herran k\u00e4den, kuinka v\u00e4kev\u00e4 se on, ett\u00e4 te pelk\u00e4isitte aina Herraa teid\u00e4n Jumalaanne.\n5:1 Kuin kaikki Amorilaisten kuninkaat, jotka toisella puolella Jordania l\u00e4nteen p\u00e4in asuivat, ja kaikki Kanaanealaisten kuninkaat meren tyk\u00f6n\u00e4 kuulivat, ett\u00e4 Herra kuivasi Jordanin vedet Israelin lasten eteen, niinkauvan kuin he k\u00e4viv\u00e4t sen ylitse, niin heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 raukesi ja ei ollut heiss\u00e4 en\u00e4\u00e4n yht\u00e4\u00e4n miehuutta Israelin lasten edess\u00e4.\n5:2 Siihen aikaan sanoi Herra Josualle: tee sinulles kiviveitset ja ymp\u00e4rileikkaa taas Israelin lapset toisen kerran.\n5:3 Niin teki Josua itsellens\u00e4 kiviveitset ja ymp\u00e4rileikkasi Israelin lapset Aralotin kukkulalla.\n5:4 Ja t\u00e4m\u00e4 on syy, jonkat\u00e4hden Josua heid\u00e4t siin\u00e4 ymp\u00e4rileikkasi: kaikki se kansa joka l\u00e4ksi ulos Egyptist\u00e4, miehenpuoli, kaikki sotamiehet kuolivat tiell\u00e4 korvessa, sitte kuin he l\u00e4ksiv\u00e4t Egyptist\u00e4.\n5:5 Sill\u00e4 kaikki kansa, joka l\u00e4ksi ulos, oli ymp\u00e4rileikattu: mutta kaikki se kansa, joka korvessa syntyi matkalla, sittekuin he l\u00e4ksiv\u00e4t ulos Egyptist\u00e4, ei ollut ymp\u00e4rileikattu.\n5:6 Sill\u00e4 Israelin lapset vaelsivat nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa korvessa, siihenasti ett\u00e4 kaikki kansa sotamiehi\u00e4, jotka Egyptist\u00e4 l\u00e4hteneet olivat, loppuivat, jotka ei kuulleet Herran \u00e4\u00e4nt\u00e4; niinkuin Herra heille vannonut oli, ettei heid\u00e4n pit\u00e4nyt n\u00e4kem\u00e4n sit\u00e4 maata, jonka Herra heid\u00e4n isillens\u00e4 vannonut oli, antaaksensa meille maan, rieskaa ja hunajaa vuotavan.\n5:7 Heid\u00e4n lapsensa, jotka heid\u00e4n siaansa tulivat, ymp\u00e4rileikkasi Josua; sill\u00e4 heill\u00e4 oli esinahka, ja ei olleet ymp\u00e4rileikatut matkalla.\n5:8 Ja kuin kaikki kansa ymp\u00e4rileikattu oli, pysyiv\u00e4t he siallansa leiriss\u00e4 siihenasti ett\u00e4 he paranivat.\n5:9 Ja Herra sanoi Josualle: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 olen min\u00e4 teilt\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt pois Egyptin h\u00e4v\u00e4istyksen; ja se paikka kutsutaan Gilgal, t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n5:10 Ja kuin Israelin lapset niin sioittivat itsens\u00e4 Gilgalissa, pitiv\u00e4t he p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 nelj\u00e4nten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 kuukautena, ehtoona, Jerihon kedolla,\n5:11 Ja s\u00f6iv\u00e4t sen maan jyvist\u00e4 toisena p\u00e4\u00e4si\u00e4isp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, happamattomia leipi\u00e4 ja paistetuita t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4, juuri sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n5:12 Ja manna lakkasi toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sittekuin he sy\u00f6neet olivat maan jyvist\u00e4, niin ettei Israelin lapsilla en\u00e4\u00e4 ollut mannaa, vaan he s\u00f6iv\u00e4t Kanaanin maan hedelm\u00e4\u00e4 sin\u00e4 vuonna.\n5:13 Ja tapahtui kuin Josua oli l\u00e4hell\u00e4 Jerihoa, nosti h\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4ki: ja katso, mies seisoi siell\u00e4 h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja oli avoin miekka h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4; ja Josua meni h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: oletko sin\u00e4 meid\u00e4n vai vihamiestemme puolella?\n5:14 H\u00e4n sanoi: en, vaan min\u00e4 olen Herran sotajoukon p\u00e4\u00e4mies, ja olen nyt tullut; niin Josua lankesi maahan kasvoillensa ja kumarsi h\u00e4nt\u00e4, ja sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4 Herrani sanoo palveliallensa?\n5:15 Ja Herran sotajoukon p\u00e4\u00e4mies sanoi Josualle: riisu keng\u00e4t jaloistas, sill\u00e4 paikka, jossa seisot, on pyh\u00e4; ja Josua teki niin.\n6:1 Ja Jeriho oli suljettu ja visusti varustettu Israelin lasten edest\u00e4, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n taitanut tulla ulos eli sis\u00e4lle.\n6:2 Mutta Herra sanoi Josualle: katso, min\u00e4 olen antanut Jerihon, ja h\u00e4nen kuninkaansa, v\u00e4kev\u00e4t sotajoukot, sinun k\u00e4tees.\n6:3 K\u00e4yk\u00e4\u00e4t ymp\u00e4ri kaupunkia kaikki sotamiehet, ja piiritt\u00e4k\u00e4\u00e4t kaupunki kerta ymp\u00e4ri; ja tee niin kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n6:4 Ja seitsem\u00e4n pappia ottakaan seitsem\u00e4n riemuvuoden basunaa arkin eteen, ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4yk\u00e4\u00e4t seitsem\u00e4n kertaa kaupungin ymp\u00e4ri, ja papit soittakaan basunilla.\n6:5 Ja kuin he soittavat riemuvuoden basunaa pitk\u00e4\u00e4n, ja te kuulette basunan \u00e4\u00e4nen, niin nostakaan kaikki kansa suuren \u00e4\u00e4nen ja huutakaan; ja niin kaupungin muuri hajoo itsest\u00e4ns\u00e4, ja kansa astuu sinne sis\u00e4lle itsekukin kohdastansa.\n6:6 Niin kutsui Josua Nunin poika papit ja sanoi heille: kantakaat liitonarkki, ja seitsem\u00e4n pappia kantakaan seitsem\u00e4n riemuvuoden basunaa Herran arkin edell\u00e4.\n6:7 Mutta kansalle sanoi h\u00e4n: menk\u00e4\u00e4t matkaan ja k\u00e4yk\u00e4\u00e4t kaupungin ymp\u00e4ri, ja se, joka sota-aseilla varustettu on, k\u00e4yk\u00e4\u00e4n Herran arkin edell\u00e4.\n6:8 Ja kuin Josua n\u00e4m\u00e4t kansalle sanonut oli, niin ottivat ne seitsem\u00e4n pappia seitsem\u00e4n riemuvuoden basunaa, ja k\u00e4viv\u00e4t Herran arkin edell\u00e4, ja soittivat basunilla, ja Herran liitonarkki seurasi heit\u00e4 heid\u00e4n j\u00e4liss\u00e4ns\u00e4.\n6:9 Ja ne, jotka sota-aseilla hankitut olivat, k\u00e4viv\u00e4t pappein edell\u00e4 ja soittivat basunilla; vaan yhteinen kansa seurasi arkkia, ja soitettiin basunilla.\n6:10 Mutta Josua k\u00e4ski kansaa ja sanoi: ei teid\u00e4n pid\u00e4 huutaman eik\u00e4 antaman teid\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4nne kuulla eli sanaa lausuman suustanne, siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti kuin min\u00e4 sanon teille: huutakaat, niin antakaat kuulla sodan \u00e4\u00e4ni.\n6:11 Niin k\u00e4vi Herran arkki kaupungin ymp\u00e4ri, piiritt\u00e4en sen yhden kerran; ja he tulivat leiriin ja pitiv\u00e4t y\u00f6t\u00e4 leiriss\u00e4,\n6:12 Ja Josua nousi huomeneltain varhain, ja papit kantoivat Herran arkkia,\n6:13 ne seitsem\u00e4n pappia kantoivat ne seitsem\u00e4n riemuvuoden basunaa Herran arkin edell\u00e4, ja k\u00e4yden alati soittivat basunaa; ja jokainen, joka sota-aseilla hankittu oli, k\u00e4vi heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4, vaan yhteinen kansa k\u00e4vi Herran arkin j\u00e4liss\u00e4, basunain soidessa.\n6:14 K\u00e4viv\u00e4t he my\u00f6s toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kerran kaupungin ymp\u00e4ri ja tulivat leiriin j\u00e4lleen; ja sit\u00e4 he tekiv\u00e4t kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n6:15 Ja tapahtui seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin huome rusko k\u00e4vi yl\u00f6s, nousivat he varhain ja k\u00e4viv\u00e4t entisell\u00e4 tavalla seitsem\u00e4n kertaa kaupungin ymp\u00e4ri; ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ainoastaan k\u00e4viv\u00e4t he seitsem\u00e4n kertaa kaupungin ymp\u00e4ri.\n6:16 Ja seitsem\u00e4nnell\u00e4 kerralla, kuin papit soittivat basunaa, sanoi Josua kansalle: huutakaat, sill\u00e4 Herra antoi teille kaupungin.\n6:17 Mutta kaupunki ja kaikki mit\u00e4 siin\u00e4 on, pit\u00e4\u00e4 oleman kirottu Herralle; ainoastaan portto Rahab pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4m\u00e4n, h\u00e4n ja kaikki, jotka h\u00e4nen kanssansa huoneessa ovat; sill\u00e4 h\u00e4n k\u00e4tki sanansaattajat, jotka me l\u00e4hetimme.\n6:18 Ainostaan karttakaat kirottua, ettette itsi\u00e4nne saattaisi kiroukseen, jos jotakin kirotusta otatte, te saatatte Israelin leirin kirouksen ja onnettomuuden alle.\n6:19 Mutta kaikki hopia ja kulta, vaski- ja rautakalu olkaan Herralle pyhitetyt ja tulkaan Herran tavarahuoneeseen.\n6:20 Ja kansa huusi ja soitettiin basunaa; sill\u00e4 kaikki kansa, jotka kuulivat basunan \u00e4\u00e4nen, huusivat suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, ja muuri hajosi itsest\u00e4ns\u00e4; ja kaikki kansa itsekukin kohdastansa astui kaupunkiin, ja he voittivat kaupungin.\n6:21 Ja hukuttivat kaikki jotka kaupungissa olivat miekan ter\u00e4ll\u00e4, sek\u00e4 miehet ett\u00e4 vaimot, nuoret ja vanhat, karjan, ja lampaat ja aasit.\n6:22 Ja Josua sanoi niille kahdelle miehelle, jotka maata vaonneet olivat: menk\u00e4\u00e4t porton huoneeseen ja johdattakaat vaimo sielt\u00e4 ulos, ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on, niinkuin te olette h\u00e4nelle vannoneet.\n6:23 Niin nuoret miehet, jotka maata vaonneet olivat, meniv\u00e4t sinne ja toivat Rahabin ulos, ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, ja \u00e4itins\u00e4, ja veljens\u00e4, ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli; niin my\u00f6s kaiken h\u00e4nen sukunsa toivat he ulos ja sioittivat heid\u00e4t ulkoiselle puolelle Israelin leiri\u00e4.\n6:24 Mutta kaupungin he polttivat tulella ja kaikki mit\u00e4 siell\u00e4 oli; ainoastaan hopian, kullan, vasken ja rautakalun panivat he tavaraksi Herran huoneeseen.\n6:25 Mutta porton Rahabin, ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 huoneen ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, antoi Josua el\u00e4\u00e4; ja h\u00e4n asui Israelin seassa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4tki sanansaattajat, jotka Josua Jerihoa vakoomaan l\u00e4hetti.\n6:26 Silloin vannoi Josua ja sanoi: kirottu olkoon se mies Herran edess\u00e4, joka nousee ja rakentaa t\u00e4m\u00e4n Jerihon kaupungin; koska h\u00e4n laskee siihen perustuksen, niin kadottakoon esikoisensa, ja koska h\u00e4n rakentaa sen portit, niin kadottakoon nuorimman poikansa.\n6:27 Ja Herra oli Josuan kanssa, ja h\u00e4n tuli kuuluisaksi kaikissa maakunnissa.\n7:1 Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sill\u00e4 Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui Herran viha Israelin lasten p\u00e4\u00e4lle.\n7:2 Ja Josua l\u00e4hetti miehi\u00e4 Jerihosta Aihin p\u00e4in, joka on BetAvenin tyk\u00f6n\u00e4 it\u00e4\u00e4np\u00e4in Betelist\u00e4, ja puhui heille, sanoen: menk\u00e4\u00e4t ja vaotkaat maata; niin he meniv\u00e4t ja vakosivat Ain.\n7:3 Sitte palasivat he j\u00e4lleen Josuan tyk\u00f6 ja sanoivat h\u00e4nelle: \u00e4l\u00e4 anna kaikkea kansaa sinne menn\u00e4, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miest\u00e4 menk\u00e4\u00e4n ja ly\u00f6k\u00e4\u00e4n Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sill\u00e4 he ovat harvat.\n7:4 Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miest\u00e4, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edest\u00e4.\n7:5 Ja ne miehet Aista l\u00f6iv\u00e4t heist\u00e4 liki kuusinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 miest\u00e4, ja ajoivat heit\u00e4 portista takaa Sabarimiin asti, ja l\u00f6iv\u00e4t heit\u00e4 tiell\u00e4 paetessa; niin kansan syd\u00e4n h\u00e4mm\u00e4styi ja tuli niinkuin vesi.\n7:6 Ja Josua rep\u00e4isi vaatteensa ja h\u00e4n lankesi maahan kasvoillensa Herran arkin eteen hamaan ehtooseen asti, h\u00e4n ja Israelin vanhimmat; ja he heittiv\u00e4t tomua p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle.\n7:7 Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis t\u00e4m\u00e4n kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meit\u00e4 Amorilaisten k\u00e4siin, hukuttaakses meit\u00e4? jospa me olisimme tyytyneet ja pys\u00e4htyneet sille puolelle Jordania!\n7:8 Voi minun Herrani, mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 sanoman, ett\u00e4 Israel selk\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 vihollistensa puoleen?\n7:9 Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piiritt\u00e4v\u00e4t meid\u00e4t ja h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4t meid\u00e4n nimemme maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4; mit\u00e4s siis teet sinun suurella nimell\u00e4s?\n7:10 Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?\n7:11 Israel on synti\u00e4 tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka min\u00e4 k\u00e4skin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.\n7:12 Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestens\u00e4 edess\u00e4, vaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t selk\u00e4ns\u00e4 vihollistensa puoleen; sill\u00e4 he ovat kirouksessa. En min\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole teid\u00e4n kanssanne, jollette hukuta kirottua teid\u00e4n keskelt\u00e4nne.\n7:13 Nouse, ja pyhit\u00e4 kansa ja sano: pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne huomeneen saakka; sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskell\u00e4s Israel, sent\u00e4hden et sin\u00e4 ole seisovainen vihamiestes edess\u00e4, siihenasti kuin te kirouksen siirr\u00e4tte pois teid\u00e4n seastanne.\n7:14 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 varhain huomeneltain k\u00e4ym\u00e4n edes teid\u00e4n sukukuntainne j\u00e4lkeen: ja jonka sukukunnan p\u00e4\u00e4lle Herran arpa lankee, sen pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n edes perhekuntainsa j\u00e4lkeen: ja jonka perhekunnan p\u00e4\u00e4lle Herran arpa lankee, sen pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n edes huonettensa j\u00e4lkeen: ja jonka huoneen p\u00e4\u00e4lle Herran arpa lankee, pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n edes kukin perheenis\u00e4nt\u00e4 toinen toisensa j\u00e4lkeen.\n7:15 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 joka l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pit\u00e4\u00e4 tulella poltettaman ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on, ett\u00e4 h\u00e4n Herran liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.\n7:16 Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen j\u00e4lkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan p\u00e4\u00e4lle.\n7:17 Ja kuin h\u00e4n Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin h\u00e4n toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenis\u00e4nn\u00e4n toisen j\u00e4lkeen, lankesi arpa Saddille.\n7:18 Ja kuin h\u00e4n toi edes h\u00e4nen huoneensa miesluvun j\u00e4lkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.\n7:19 Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna Herralle Israelin Jumalalle kunnia ja anna h\u00e4nelle ylistys, ja ilmoita minulle mit\u00e4s teit, ja \u00e4l\u00e4 salaa sit\u00e4 minulta.\n7:20 Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen min\u00e4 synti\u00e4 tehnyt Herraa Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin min\u00e4 tein.\n7:21 Min\u00e4 n\u00e4in saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikli\u00e4 hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymment\u00e4 sikli\u00e4, joita minun mieleni teki, ja min\u00e4 otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskell\u00e4 minun majaani ja hopia sen alla.\n7:22 Niin Josua l\u00e4hetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu h\u00e4nen majaansa ja hopia sen alla.\n7:23 Ja he ottivat ne majasta, ja veiv\u00e4t ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tyk\u00f6, ja panivat ne Herran eteen.\n7:24 Niin otti Josua ja koko Israel h\u00e4nen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, h\u00e4nen poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4, h\u00e4nen h\u00e4rk\u00e4ns\u00e4, aasinsa ja lampaansa, h\u00e4nen majansa ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4nen omansa oli, ja veiv\u00e4t ne Akorin laaksoon.\n7:25 Ja Josua sanoi: miksis meit\u00e4 murheelliseksi saatit? saattakoon Herra sinun merheelliseksi t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Ja koko Israel kivitti heit\u00e4 kuoliaaksi, ja polttivat heid\u00e4t tulella sitte kuin he olivat heid\u00e4n kivitt\u00e4neet.\n7:26 Ja sitte tekiv\u00e4t he suuren kiviroukkion heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, joka viel\u00e4 on t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Niin lakkasi Herran vihan julmuus. Siit\u00e4 kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n8:1 Ja Herra sanoi Josualle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s vapise: ota kanssas kaikki sotav\u00e4ki, ja nouse ja mene yl\u00f6s Aihin; katso, min\u00e4 annan Ain kuninkaan kansoinensa, kaupunkinensa ja mainensa sinun k\u00e4tees.\n8:2 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n Aille ja sen kuninkaalle niinkuin sin\u00e4 teit Jeriholle ja sen kuninkaalle; ainoasti h\u00e4nen saaliinsa ja karjansa jakakaat kesken\u00e4nne, ja pane v\u00e4ijyj\u00e4t kaupungin taa.\n8:3 Niin Josua nousi kaiken sotav\u00e4en kanssa menem\u00e4\u00e4n yl\u00f6s Aihin, ja Josua valitsi kolmekymment\u00e4 tuhatta v\u00e4kev\u00e4\u00e4 sotamiest\u00e4 ja l\u00e4hetti heid\u00e4t y\u00f6ll\u00e4 ulos,\n8:4 Ja k\u00e4ski heit\u00e4 ja sanoi: katsokaat te, jotka v\u00e4ijytte kaupunkia kaupungin takana, ettette kauvas mene kaupungista, mutta olkaat kaikki valmiit.\n8:5 Ja min\u00e4 ja kaikki kansa, joka minun kanssani on, l\u00e4hestymme kaupunkia. Ja kuin he tulevat ulos meit\u00e4 vastaan niinkuin ennenkin, niin me pakenemme heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4,\n8:6 Ett\u00e4 he tulisivat meid\u00e4n j\u00e4lkeemme niinkauvan, ett\u00e4 me saisimme heid\u00e4t eroitetuksi kaupungista; sill\u00e4 he sanovat: he pakenevat meid\u00e4n edell\u00e4mme niinkuin ennenkin; ja me pakenemme heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4.\n8:7 Silloin te nouskaat v\u00e4ijym\u00e4st\u00e4 ja ottakaat kaupunki; sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne antaa sen teid\u00e4n k\u00e4teenne.\n8:8 Ja kuin te olette saaneet kaupungin, sytytt\u00e4k\u00e4\u00e4t siihen tuli ja tehk\u00e4\u00e4t Herran sanan j\u00e4lkeen; katsokaat, min\u00e4 olen sen k\u00e4skenyt teille.\n8:9 Niin Josua l\u00e4hetti heid\u00e4t, ja he meniv\u00e4t sinne v\u00e4ijym\u00e4\u00e4n ja pid\u00e4ttiv\u00e4t BetElin ja Ain v\u00e4lill\u00e4, l\u00e4nnen puolella Aista; mutta Josua y\u00f6tyi kansan keskell\u00e4.\n8:10 Ja Josua nousi varhain ja asetti kansan, ja h\u00e4n meni yl\u00f6s ja Israelin vanhimmat Aihin kansan edell\u00e4.\n8:11 Ja kaikki sotav\u00e4ki, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat, meniv\u00e4t, k\u00e4viv\u00e4t edes ja tulivat kaupungin kohdalle ja sioittivat itsens\u00e4 pohjan puolelle Aista; ja laakso oli heid\u00e4n ja Ain v\u00e4lill\u00e4.\n8:12 Mutta h\u00e4n otti liki viisituhatta miest\u00e4 ja pani ne v\u00e4ijym\u00e4\u00e4n BetElin ja Ain v\u00e4lill\u00e4, l\u00e4nnen puolella kaupunkia.\n8:13 Ja he asettivat koko leirin kansan, joka pohjan puolella kaupunkia oli, niin ett\u00e4 ne viimeiset ulottuivat l\u00e4nnen puolelta kaupunkiin; niin Josua meni sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 keskelle sit\u00e4 laaksoa.\n8:14 Kuin Ain kuningas sen n\u00e4ki, kiiruhti h\u00e4n, ja varhain huomeneltain valmisti itsens\u00e4 ja kaupungin miehet meniv\u00e4t ulos Israelia vastaan sotaan, kuningas itse kaiken v\u00e4kens\u00e4 kanssa, m\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 ajalla, lakialle kedolle; mutta ei h\u00e4n tiet\u00e4nyt itsi\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ijytt\u00e4v\u00e4n kaupungin takana.\n8:15 Mutta Josua ja kaikki Israel teeskeliv\u00e4t heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4 niinkuin he olisivat ly\u00f6dyt ja pakenivat tiet\u00e4 my\u00f6ten korpeen p\u00e4in.\n8:16 Niin kaikki kansa, joka kaupungissa oli, huusi ett\u00e4 heit\u00e4 piti ajettaman takaa, ja he my\u00f6s ajoivat Josuaa takaa ja eroitettiin kaupungista.\n8:17 Niin ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n miest\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt Aihin ja BetEliin, joka ei mennyt ulos Israelin per\u00e4ss\u00e4: ja he j\u00e4ttiv\u00e4t kaupungin avoin ja ajoivat Israelia takaa.\n8:18 Niin sanoi Herra Josualle: ojenna keih\u00e4\u00e4s, joka on k\u00e4dess\u00e4s Ain puoleen, sill\u00e4 min\u00e4 annan sen sinun k\u00e4tees. Ja Josua ojensi keih\u00e4\u00e4ns\u00e4, joka oli h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, kaupungin puoleen.\n8:19 Silloin v\u00e4ijyj\u00e4t kiiruusti nousivat siastansa ja juoksivat, sittekuin h\u00e4n ojensi k\u00e4tens\u00e4, ja tulivat kaupunkiin ja voittivat sen; ja kiiruhtivat heit\u00e4ns\u00e4 ja sytyttiv\u00e4t kaupungin palamaan.\n8:20 Ja Ain miehet k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t ja katsoivat taaksensa, ja n\u00e4kiv\u00e4t savun nousevan kaupungista taivaaseen. Ja ei ollut heill\u00e4 siaa paeta ei sinne eik\u00e4 t\u00e4nne; ja se kansa, joka pakeni korpeen p\u00e4in, palasi niit\u00e4 vastaan, jotka heit\u00e4 takaa ajoivat.\n8:21 Kuin Josua ja koko Israel n\u00e4kiv\u00e4t, ett\u00e4 v\u00e4ijyj\u00e4t voittivat kaupungin ja ett\u00e4 savu nousi kaupungista, palasivat he ja l\u00f6iv\u00e4t Ain miehet.\n8:22 Ja jotka kaupungissa olivat, meniv\u00e4t ulos heit\u00e4 vastaan, niin he tulivat keskelle Israelia molemmilta puolilta; ja he l\u00f6iv\u00e4t heit\u00e4 siihenasti ettei yht\u00e4\u00e4n heist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt, eik\u00e4 my\u00f6s p\u00e4\u00e4ssyt pois.\n8:23 Ja Ain kuninkaan ottivat he el\u00e4v\u00e4n\u00e4 kiinni ja veiv\u00e4t h\u00e4nen Josuan tyk\u00f6.\n8:24 Ja kuin Israel oli ly\u00f6nyt kuoliaaksi kaikki Ain asujat kedolla ja korvessa, johonka he heit\u00e4 ajoivat takaa, ja he lankesivat kaikki miekan ter\u00e4ll\u00e4, siihenasti ett\u00e4 he loppuivat; niin koko Israel palasi Aihin ja l\u00f6i kaiken sen miekan ter\u00e4ll\u00e4.\n8:25 Ja kaikki ne, jotka lankesivat sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 miehist\u00e4 ett\u00e4 vaimoista, heit\u00e4 oli kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta, kaikki Ain kansa.\n8:26 Ja ei Josua k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 vet\u00e4nyt puoleensa, jolla h\u00e4n oli ojentanut keih\u00e4\u00e4n, siihenasti kuin h\u00e4n oli tappanut kaikki Ain asuvaiset.\n8:27 Mutta kaupungin karjan ja saaliin jakoi Israel kesken\u00e4ns\u00e4, Herran sanan j\u00e4lkeen, niinkuin h\u00e4n oli k\u00e4skenyt Josualle.\n8:28 Ja Josua poltti Ain ja teki siit\u00e4 kiviraunion ijankaikkiseksi, joka viel\u00e4 autiona on t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n8:29 Ja antoi hirtt\u00e4\u00e4 Ain kuninkaan puuhun ehtooseen asti; ja kuin p\u00e4iv\u00e4 oli laskenut, k\u00e4ski h\u00e4n ottaa h\u00e4nen ruumiinsa puusta pois, ja he heittiv\u00e4t sen kaupungin portin eteen ja kokosivat suuren kiviraunion h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, joka siell\u00e4 on viel\u00e4 nyt t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n8:30 Silloin rakensi Josua Herralle Israelin Jumalalle alttarin Ebalin vuorella,\n8:31 Niinkuin Moses Herran palvelia Israelin lapsille k\u00e4skenyt oli, niinkuin Moseksen lakikirjassa kirjoitettu on: alttarin kokonaisista kivist\u00e4, joihinka ei ole rauta sattunut. Ja he uhrasivat Herralle sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 polttouhria ja kiitosuhria.\n8:32 Ja h\u00e4n kirjoitti siell\u00e4 kiviin sen lain muodon, jonka Moses Israelin lapsille kirjoittanut oli.\n8:33 Ja koko Israel vanhimpainsa, p\u00e4\u00e4miestens\u00e4 ja tuomareinsa kanssa seisoivat molemmilla puolilla arkkia pappein Levil\u00e4isten edess\u00e4, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, niin muukalaiset kuin kotonakin syntyneet, puoli heit\u00e4 Grisimin vuoren kohdalla ja toinen puoli Ebalin vuoren kohdalla, niinkuin Moses Herran palvelia k\u00e4skenyt oli ensisti siunaamaan Israelin kansaa.\n8:34 Sitte kuulutti h\u00e4n kaikki lain sanat, siunauksen ja kirouksen, kaiken sen j\u00e4lkeen kuin kirjoitettu on lakikirjassa.\n8:35 Ei ollut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n sanaa kaikista mit\u00e4 Moses k\u00e4skenyt oli, jota ei Josua kuuluttanut koko Israelin seurakunnan edess\u00e4, vaimoin ja lasten ja muukalaisten, jotka olivat heid\u00e4n seassansa.\n9:1 Ja kuin kaikki kuninkaat sen kuulivat, jotka sill\u00e4 puolella Jordania olivat vuorilla ja laaksoissa ja kaikissa ison meren satamissa, Libanonin vuoren kohdalla: Hetil\u00e4iset, ja Amorilaiset, Kanaanilaiset, Pheresil\u00e4iset, Hevil\u00e4iset ja Jebusilaiset,\n9:2 Kokoontuivat he yhteet, sotimaan Josuaa ja Israelia vastaan yksimielisesti.\n9:3 Kuin Gibeonin asuvaiset kuulivat, mit\u00e4 Josua teki Jeriholle ja Aille,\n9:4 Niin ajattelivat he petoksen, meniv\u00e4t ja teeskeliv\u00e4t itsens\u00e4 sanansaatajiksi, ja ottivat vanhat s\u00e4kit aaseinsa p\u00e4\u00e4lle, ja vanhat kuluneet ja ravistuneet viinaleilit,\n9:5 Ja vanhat paikatut keng\u00e4t jalkoihinsa ja vanhat ja rikkin\u00e4iset vaatteet yllens\u00e4, ja kaikki leiv\u00e4t, jotka he ottivat my\u00f6t\u00e4ns\u00e4, olivat kovat ja homehtuneet;\n9:6 Ja meniv\u00e4t leiriin Josuan tyk\u00f6 Gilgaliin ja sanoivat h\u00e4nelle ja kaikelle Israelille: me olemme kaukaiselta maalta tulleet, tehk\u00e4\u00e4t nyt liitto meid\u00e4n kanssamme.\n9:7 Niin sanoi koko Israel Hevil\u00e4isille, mit\u00e4maks sin\u00e4 asut meid\u00e4n seassamme, kuinka me teemme liiton sinun kanssas?\n9:8 He sanoivat Josualle: me olemme sinun palvelias. Ja Josua sanoi heille: kutka te olette ja kusta te tulette?\n9:9 He sanoivat h\u00e4nelle: palvelias ovat sangen kaukaiselta maalta tulleet Herran sinun Jumalas nimen t\u00e4hden; sill\u00e4 me olemme kuulleet h\u00e4nen sanomansa ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4n Egyptiss\u00e4 on tehnyt,\n9:10 Ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4n on tehnyt kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat sill\u00e4 puolella Jordania: Sihonille Hesbonin kuninkaalle ja Ogille Basanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa;\n9:11 Sent\u00e4hden sanoivat meille meid\u00e4n vanhimmat ja kaikki meid\u00e4n maan asuvaiset: ottakaat ev\u00e4st\u00e4 my\u00f6t\u00e4nne, ja menk\u00e4\u00e4t heit\u00e4 vastaan ja sanokaat heille: me olemme teid\u00e4n palvelianne, tehk\u00e4\u00e4t liitto kanssamme.\n9:12 T\u00e4m\u00e4 leip\u00e4mme, jonka me my\u00f6t\u00e4mme ev\u00e4\u00e4ksi otimme kotoamme, oli viel\u00e4 tuore, kuin me l\u00e4ksimme tulemaan teid\u00e4n tyk\u00f6nne, mutta katso, t\u00e4m\u00e4 on nyt kova ja homehtunut.\n9:13 Ja n\u00e4m\u00e4t viinaleilit me t\u00e4ytimme uusina, ja katso, ne ovat kuluneet, ja n\u00e4m\u00e4t vaatteemme ja kenk\u00e4mme ovat vanhaksi tulleet, aivan pitk\u00e4n matkan t\u00e4hden.\n9:14 Niin ottivat p\u00e4\u00e4miehet heid\u00e4n ev\u00e4\u00e4st\u00e4ns\u00e4 ja ei kysyneet Heran suuta.\n9:15 Ja Josua teki rauhan heid\u00e4n kanssansa ja teki liiton heid\u00e4n kanssansa, ett\u00e4 he saisivat el\u00e4\u00e4; ja kansan p\u00e4\u00e4miehet vannoivat heille.\n9:16 Mutta kolmen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen, sitte kuin he tekiv\u00e4t liiton heid\u00e4n kanssansa, kuulivat he, ett\u00e4 he olivat l\u00e4sn\u00e4 heit\u00e4 ja asuivat heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4.\n9:17 Kuin Israelin lapset matkustivat, tulivat he kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 heid\u00e4n kaupunkeihinsa, jotka kutsutaan Gibeon, Kephira, Beerot ja KirjatJearim.\n9:18 Ja ei Israelin lapset ly\u00f6neet heit\u00e4; sill\u00e4 kansan p\u00e4\u00e4miehet olivat vannoneet heille Herran Israelin Jumalan kautta. Ja kaikki kansa napisi p\u00e4\u00e4miehi\u00e4 vastaan.\n9:19 Niin sanoivat kaikki kansan p\u00e4\u00e4miehet kaikelle joukolle: me olemme vannoneet heille Herran Israelin Jumalan kautta, ja sent\u00e4hden emme heihin taida ruveta.\n9:20 Mutta sen me teemme heille: antakaamme heid\u00e4n el\u00e4\u00e4, ettei viha tulisi valan t\u00e4hden meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, jonka me heille vannoneet olemme.\n9:21 Ja p\u00e4\u00e4miehet sanoivat heille: antakaamme heid\u00e4n el\u00e4\u00e4, ett\u00e4 he olisivat halkoin hakkaajat ja veden kantajat kaikelle kansalle, niinkuin p\u00e4\u00e4miehet heille sanoneet ovat.\n9:22 Niin Josua kutsui heit\u00e4 ja puhui heille, ja sanoi: miksi te olette pett\u00e4neet meid\u00e4t ja sanoneet: me asumme aivan kaukana teist\u00e4; ja kuitenkin te asutte meid\u00e4n seassamme?\n9:23 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kirotut oleman, niin ettei teilt\u00e4 pid\u00e4 orjat puuttuman, jotka halkoja hakkaaman ja vett\u00e4 kantaman pit\u00e4\u00e4 minun Jumalani huoneeseen.\n9:24 He vastasivat Josuaa ja sanoivat: se on todella sanottu sinun palvelioilles, ett\u00e4 Herra sinun Jumalas on k\u00e4skenyt palveliansa Moseksen antaa teille kaiken t\u00e4m\u00e4n maan ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 teid\u00e4n edest\u00e4nne kaikki maan asuvaiset; niin me suuresti pelk\u00e4simme henke\u00e4mme teid\u00e4n edess\u00e4nne ja teimme t\u00e4m\u00e4n.\n9:25 Mutta katso, me olemme nyt sinun k\u00e4dess\u00e4s: mik\u00e4 sinulle n\u00e4kyy oikiaksi eli hyv\u00e4ksi meille tehd\u00e4kses, se tee.\n9:26 Ja h\u00e4n teki heille niin ja vapahti heit\u00e4 Israelin lasten k\u00e4dest\u00e4, ettei he ly\u00f6neet heit\u00e4 kuoliaaksi.\n9:27 Niin teki Josua heid\u00e4t sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 halkoin hakkaajiksi ja veden kantajiksi seurakunnalle ja Herran alttarille t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, siihen paikkaan jonka h\u00e4n valitsi.\n10:1 Kuin Jerusalemin kuningas AdoniZedek kuuli Josuan voittaneeksi Ain ja h\u00e4vitt\u00e4neeksi sen, ja niin tehneeksi Aille ja h\u00e4nen kuninkaallensa, kuin h\u00e4n teki Jeriholle ja h\u00e4nen kuninkaallensa, ja ett\u00e4 Gibeonin asuvaiset olivat tehneet rauhan Israelin kanssa ja asuivat heid\u00e4n seassansa,\n10:2 Pelk\u00e4siv\u00e4t he sangen suuresti; sill\u00e4 Gibeon oli suuri kaupunki, niinkuin joku kuninkaallinen kaupunki ja suurempi kuin Ai, ja kaikki h\u00e4nen asuvaisensa olivat vahvat sotamiehet.\n10:3 Niin l\u00e4hetti AdoniZedek Jerusalemin kuningas Hohamin Hebronin kuninkaan tyk\u00f6, ja Pireamin Jarmutin kuninkaan tyk\u00f6, ja Japhian Lakiksen kuninkaan tyk\u00f6 ja Deberin Eglonin kuninkaan tyk\u00f6, ja sanoi:\n10:4 Tulkaat yl\u00f6s minun tyk\u00f6ni ja auttakaat minua ja ly\u00f6k\u00e4\u00e4mme Gibeon; sill\u00e4 he tekiv\u00e4t rauhan Josuan ja Israelin lasten kanssa.\n10:5 Silloin kokoontuivat ja meniv\u00e4t yl\u00f6s viisi Amorilaisten kuningasta, Jerusalemin kuningas, Hebronin kuningas, Jarmutin kuningas, Lakiksen kuningas, Eglonin kuningas, he ja kaikki heid\u00e4n leirins\u00e4 ja piirittiv\u00e4t Gibeonin ja sotivat sit\u00e4 vastaan.\n10:6 Mutta Gibeonin miehet l\u00e4hettiv\u00e4t Josuan tyk\u00f6 leiriin Gilgaliin, sanoen: \u00e4l\u00e4 ota k\u00e4tt\u00e4s pois palvelioiltas, tule nopiasti yl\u00f6s meid\u00e4n tyk\u00f6mme, ja vapahda meit\u00e4 ja auta meit\u00e4; sill\u00e4 kaikki Amorilaisten kuninkaat, jotka asuvat vuorilla, ovat kokoontuneet meit\u00e4 vastaan.\n10:7 Ja Josua meni yl\u00f6s Gilgalista, ja kaikki sotav\u00e4ki h\u00e4nen kanssansa, ja kaikki vahvat sotamiehet.\n10:8 Ja Herra sanoi Josualle: \u00e4l\u00e4 heit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 annan heid\u00e4t sinun k\u00e4siis: ei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 ole seisovainen sinun edess\u00e4s.\n10:9 Niin Josua tuli \u00e4kisti heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n matkusti kaiken y\u00f6t\u00e4 Gilgalista.\n10:10 Ja Herra pelj\u00e4tti heit\u00e4 Israelin edess\u00e4, ja l\u00f6i heit\u00e4 suurella ly\u00f6misell\u00e4 Gibeonissa, ja ajoi heit\u00e4 takaa sit\u00e4 tiet\u00e4 jota yl\u00f6s BetHoroniin menn\u00e4\u00e4n, ja l\u00f6i heit\u00e4 Asekaan ja Makkedaan asti.\n10:11 Ja kuin he Israelin edell\u00e4 pakenivat alas BetHoronin tiet\u00e4, antoi Herra taivaasta tulla suuret kivet heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 Asekaan asti, niin ett\u00e4 he kuolivat; ja paljo enempi heist\u00e4 kuoli raekivien kautta, kuin Israelin lapset miekalla l\u00f6iv\u00e4t.\n10:12 Silloin puhui Josua Herralle sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona h\u00e4n antoi Amorilaiset Israelin lasten eteen, ja sanoi Israelin l\u00e4sn\u00e4 ollessa: aurinko, seiso alallas Gibeonissa ja kuu Ajalonin laaksossa.\n10:13 Ja aurinko ja kuu seisahtivat, siihenasti kuin kansa kosti vihamiehens\u00e4. Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole kirjoitettu hurskaan kirjassa? Niin seisoi aurinko keskell\u00e4 taivasta ilman laskemata koko p\u00e4iv\u00e4n.\n10:14 Ja ei ole yksik\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4 ollut senkaltainen ei ennen eik\u00e4 sitte, kuin Herra miehen \u00e4\u00e4nen kuuli; sill\u00e4 Herra soti Israelin puolesta.\n10:15 Ja Josua meni j\u00e4lleen leiriin Gigaliin ja koko Israel h\u00e4nen kanssansa.\n10:16 Mutta ne viisi kuningasta pakenivat ja lymyiv\u00e4t luolaan Makkedassa.\n10:17 Niin Josualle ilmoitettiin sanoen: ne viisi kuningasta ovat l\u00f6ydetyt, k\u00e4tketyt luolaan Makkedassa.\n10:18 Ja Josua sanoi: vieritt\u00e4k\u00e4\u00e4t suuret kivet luolan suulle ja asettakaat miehet heit\u00e4 vartioitsemaan.\n10:19 Mutta \u00e4lk\u00e4\u00e4t te alallanne seisoko, vaan ajakaat teid\u00e4n vihamiehi\u00e4nne takaa ja ly\u00f6k\u00e4\u00e4t heid\u00e4n viimeisi\u00e4ns\u00e4; \u00e4lk\u00e4\u00e4t salliko heit\u00e4 tulla kaupunkeihinsa, sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne on antanut heid\u00e4t teid\u00e4n k\u00e4siinne.\n10:20 Ja kuin Josua ja Israelin lapset lopettivat sen ylen suuren tapon ja per\u00e4ti olivat heid\u00e4t surmanneet, ja j\u00e4\u00e4neet p\u00e4\u00e4siv\u00e4t heist\u00e4 ja tulivat vahvoihin kaupunkeihin,\n10:21 Niin tuli kaikki kansa j\u00e4lleen leiriin Josuan tyk\u00f6 Makkedaan rauhassa, ja ei kenk\u00e4\u00e4n rohjennut Israelin lasten edess\u00e4 hiiskuakaan.\n10:22 Mutta Josua sanoi: avatkaat luolan suu ja tuokaat ne viisi kuningasta luolasta minun tyk\u00f6ni.\n10:23 He tekiv\u00e4t niin ja toivat ulos ne viisi kuningasta h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 luolasta: Jerusalemin kuninkaan, Hebronin kuninkaan, Jarmutin kuninkaan, Lakiksen kuninkaan, Eglonin kuninkaan.\n10:24 Ja kuin n\u00e4m\u00e4t kuninkaat olivat tuodut Josuan eteen, kutsui Josua kaikki Israelin miehet ja sanoi sotajoukon p\u00e4\u00e4miehille, jotka h\u00e4nen kanssansa matkustivat: tulkaat t\u00e4nne ja tallatkaat n\u00e4iden kuningasten kaulat; ja he tulivat, ja tallasivat heid\u00e4n kaulansa jaloillansa.\n10:25 Ja Josua sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6, \u00e4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s vavisko, vahvistakaat itsenne ja olkaat rohkiat; sill\u00e4 n\u00e4in tekee Herra kaikille vihamiehillenne, joita vastaan te soditte.\n10:26 Ja Josua l\u00f6i heid\u00e4t sitte, ja surmasi heid\u00e4t, ja ripusti viiteen puuhun; ja he riippuivat puissa hamaan ehtooseen asti.\n10:27 Ja kuin aurinko laski, k\u00e4ski Josua heit\u00e4, ja he ottivat heid\u00e4t puista alas ja heittiv\u00e4t luolaan, johonka he itsens\u00e4 lymyttiv\u00e4t, ja panivat suuret kivet luolan suulle, jotka siell\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ovat.\n10:28 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voitti my\u00f6s Josua Makkedan, ja l\u00f6i sen miekan ter\u00e4ll\u00e4, ja h\u00e4nen kuninkaansa tappoi, ja kaikki ne sielut, jotka h\u00e4ness\u00e4 olivat, eik\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt, ja teki Makkedan kuninkaalle niinkuin h\u00e4n teki Jerihon kuninkaalle.\n10:29 Niin vaelsi Josua ja koko Israel h\u00e4nen kanssansa Makkedasta Libnaan ja soti Libnaa vastaan.\n10:30 Ja Herra antoi my\u00f6s sen Israelin k\u00e4siin heid\u00e4n kuninkaansa kanssa, ja h\u00e4n l\u00f6i sen miekan ter\u00e4ll\u00e4 ja kaikki ne sielut, jotka siell\u00e4 olivat, eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt, ja teki heid\u00e4n kuninkaallensa niinkuin h\u00e4n teki Jerihon kuninkaalle.\n10:31 Sitte matkusti Josua ja koko Israel h\u00e4nen kanssansa Libnasta Lakikseen, ja piiritti sen ja soti sit\u00e4 vastaan.\n10:32 Ja Herra antoi my\u00f6s Lakiksen Israelin k\u00e4siin, niin ett\u00e4 h\u00e4n voitti sen toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja l\u00f6i sen miekan ter\u00e4ll\u00e4 ja kaikki ne sielut jotka siin\u00e4 olivat, juuri niinkuin h\u00e4n oli Libnalle tehnyt.\n10:33 Siihen aikaan meni Horam Jeserin kuningas auttamaan Lakista; mutta Josua l\u00f6i h\u00e4nen kaiken joukkonsa kanssa, siihenasti ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt.\n10:34 Ja Josua meni Lakiksesta ja koko Israel h\u00e4nen kanssansa Egloniin, ja piirittiv\u00e4t sen ja sotivat sit\u00e4 vastaan,\n10:35 Ja voittivat sen sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja l\u00f6iv\u00e4t miekan ter\u00e4ll\u00e4, ja surmasivat kaikki sielut, jotka siell\u00e4 olivat, sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, juuri niinkuin h\u00e4n oli tehnyt Lakikselle.\n10:36 Sitte meni Josua ja koko Israel h\u00e4nen kanssansa Eglonista yl\u00f6s Hebroniin, ja he sotivat sit\u00e4 vastaan,\n10:37 Ja voittivat sen ja l\u00f6iv\u00e4t sen miekanter\u00e4ll\u00e4, ja h\u00e4nen kuninkaansa kaikkein kaupunkeinsa kanssa ja kaikki sielut, jotka siell\u00e4 olivat, eik\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt, juuri niinkuin h\u00e4n oli tehnyt Eglonille; ja tappoi sen ja kaikki sielut, jotka siell\u00e4 olivat.\n10:38 Silloin palasi Josua ja koko Israel h\u00e4nen kanssansa Debiriin ja soti sit\u00e4 vastaan,\n10:39 Ja voitti sen kuninkainensa ja kaikki h\u00e4nen kaupunkinsa, ja l\u00f6i ne miekan ter\u00e4ll\u00e4, ja tappoi kaikki sielut, jotka siell\u00e4 olivat, ja ei ket\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt; niinkuin h\u00e4n oli Hebronille tehnyt, niin teki h\u00e4n my\u00f6s Debirille ja h\u00e4nen kuninkaallensa, ja niinkuin h\u00e4n oli tehnyt Libnalle ja h\u00e4nen kuninkaallensa.\n10:40 Niin Josua l\u00f6i kaikki maan asuvaiset vuorilta, ja lounamaasta, ja laaksoista, ja ojain tyk\u00f6\u00e4, ja kaikki heid\u00e4n kuninkaansa, eik\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt, vaan tappoi kaikki, joilla henki oli, niinkuin Herra Israelin Jumala oli k\u00e4skenyt.\n10:41 Ja Josua tappoi heid\u00e4t, ruveten KadesBarneasta Gasaan asti, ja koko Gosenin maakunnan Gibeoniin asti.\n10:42 Ja Josua voitti kaikki n\u00e4m\u00e4t kuninkaat maakuntinensa yhdell\u00e4 rupeemisella; sill\u00e4 Herra Israelin Jumala soti Israelin puolesta.\n10:43 Ja Josua palasi leiriin Gilgaliin ja koko Israel h\u00e4nen kanssansa.\n11:1 Ja tapahtui, ett\u00e4 kuin Jobin Hatsorin kuningas sen kuuli, l\u00e4hetti h\u00e4n Jobabin Madonin kuninkaan tyk\u00f6, ja Simronin kuninkaan, ja Akasaphin kuninkaan tyk\u00f6,\n11:2 Ja niiden kuningasten tyk\u00f6, jotka asuivat pohjan puolella vuorella, ja lakeudella, meren puolella Kinerotista, ja laaksoissa, ja Dorin Naphotissa meren puolella,\n11:3 Kanaanealaisten tyk\u00f6 id\u00e4n ja l\u00e4nnen puoleen, Amorilaisten, Hetil\u00e4isten, Pheresil\u00e4isten ja Jebusilaisten tyk\u00f6 vuorelle, niin hy\u00f6s Hevil\u00e4isten tyk\u00f6 alapuolella Hermonin vuorta Mitspan maakunnassa.\n11:4 Ja n\u00e4m\u00e4t l\u00e4ksiv\u00e4t kaiken sotajoukkonsa kanssa, joka oli sangen suuri kansan paljous, niinkuin santa meren rannalla paljouden t\u00e4hden, ja sangen monta hevosta ja vaunua.\n11:5 Kaikki n\u00e4m\u00e4t kuninkaat kokoontuivat ja he tulivat ja sioittivat heit\u00e4ns\u00e4 yhteen Meromin vetten tyk\u00f6n\u00e4, sotimaan Israelia vastaan.\n11:6 Ja Herra sanoi Josualle: \u00e4l\u00e4 heit\u00e4 ensink\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4, sill\u00e4 huomenna t\u00e4ll\u00e4 ajalla min\u00e4 annan heid\u00e4t kaikki ly\u00f6tyn\u00e4 Israelin kansan eteen; heid\u00e4n hevosensa pit\u00e4\u00e4 sinun rivinomaksi tekem\u00e4n ja heid\u00e4n vaununsa tulella polttaman.\n11:7 Ja Josua tuli ja kaikki sotajoukko h\u00e4nen kanssansa \u00e4kisti heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, Meromin vetten tyk\u00f6n\u00e4, ja karkasivat heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n11:8 Ja Herra antoi heid\u00e4t israelin k\u00e4siin, ja he l\u00f6iv\u00e4t heit\u00e4, ja ajoivat heit\u00e4 takaa isoon Zidoniin asti, ja l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n veteen asti, ja Mitspan ketoon asti, it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja l\u00f6iv\u00e4t heit\u00e4 siihenasti, ettei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt.\n11:9 Niin teki my\u00f6s Josua heille, niinkuin Herra oli h\u00e4nelle k\u00e4skenyt, ja teki rivinomaksi heid\u00e4n hevosensa ja poltti heid\u00e4n vaununsa tulella.\n11:10 Ja Josua palasi sill\u00e4 ajalla ja voitti Hatsorin ja l\u00f6i h\u00e4nen kuninkaansa miekalla; sill\u00e4 Hatsor oli ennen kaikkein n\u00e4iden valtakuntain p\u00e4\u00e4kaupunki.\n11:11 Ja he l\u00f6iv\u00e4t kaikki ne sielut, jotka siell\u00e4 olivat, miekan ter\u00e4ll\u00e4, ja tappoivat, niin ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt, jolla henki oli, ja poltti Hatsorin tulella.\n11:12 Ja kaikkein niiden kuningasten kaupungit voitti Josua, kaikkein heid\u00e4n kuningastensa kanssa, ja l\u00f6i heit\u00e4 miekan ter\u00e4ll\u00e4, ja tappoi heid\u00e4t, niinkuin Moses Herran palvelia k\u00e4skenyt oli.\n11:13 Mutta Israelin lapset ei polttaneet yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kaupunkia, jotka seisoivat t\u00f6yr\u00e4ill\u00e4ns\u00e4, paitsi ainoaa Hatsoria, jonka Josua poltti.\n11:14 Ja kaiken saaliin ja el\u00e4imet, jotka he n\u00e4ist\u00e4 kaupungeista olivat ottaneet, jakoivat Israelin lapset kesken\u00e4ns\u00e4. Ainoasti kaikki ihmiset tappoivat he miekan ter\u00e4ll\u00e4, siihenasti ett\u00e4 he hukuttivat heid\u00e4t, niin ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4\u00e4 henke\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt,\n11:15 Niinkuin Herra palveliallensa Mosekselle k\u00e4skenyt oli, ja Moses oli Josualle k\u00e4skenyt. Ja niin Josua teki, ettei niist\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n tekem\u00e4t\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt, mit\u00e4 Herra Mosekselle k\u00e4skenyt oli.\n11:16 Ja Josua otti kaiken t\u00e4m\u00e4n maakunnan, vuorimaan, ja kaiken Etel\u00e4maan, ja kaiken Gosenin maan ja kedot sek\u00e4 my\u00f6s laaksot, ja Israelin vuoret laaksoinensa,\n11:17 Siit\u00e4 sile\u00e4st\u00e4 vuoresta, joka menee yl\u00f6s Seiriin p\u00e4in BaalGadiin asti Libanonin laaksossa, Hermonin vuoren alapuolella: kaikki heid\u00e4n kuninkaansa voitti h\u00e4n, l\u00f6i ja tappoi heid\u00e4t.\n11:18 Kauvan aikaa soti Josua kaikkein n\u00e4iden kuningasten kanssa.\n11:19 Ei ollut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kaupunkia, joka rauhalla itsens\u00e4 antoi Israelin lasten alle, paitsi Hevil\u00e4isi\u00e4, jotka asuivat Gibeonissa; mutta kaikki he ottivat sodalla.\n11:20 Ja se tapahtui niin Herralta, ett\u00e4 heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 oli niin paatunut, ett\u00e4 he kohtasivat Israelin sodalla, ett\u00e4 h\u00e4n heid\u00e4t tappais, ja ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n armoa heille tapahtuisi, vaan ett\u00e4 h\u00e4n hukuttais heid\u00e4t, niinkuin Herra Mosekselle k\u00e4skenyt oli.\n11:21 Siihen aikaan tuli Josua ja h\u00e4vitti Enakilaiset vuorelta, Hebronista, Debirist\u00e4, Anabista ja kaikilta Juudan vuorilta ja kaikilta Israelin vuorilta, ja tappoi heid\u00e4t kaupunkeinensa,\n11:22 Ja ei antanut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n Enakilaista j\u00e4\u00e4d\u00e4 Israelin lasten maalle, paitsi Gasassa, Gatissa ja Asdodissa, joihin he j\u00e4iv\u00e4t.\n11:23 Ja niin Josua otti kaiken maakunnan, per\u00e4ti niin kuin Herra Mosekselle oli sanonut, ja antoi Israelille perinn\u00f6ksi, kullekin sukukunnalle osansa; ja maakunta lakkasi sotimasta.\n12:1 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat maan kuninkaat, jotka Israelin lapset l\u00f6iv\u00e4t, ja ottivat heid\u00e4n maansa tuolla puolella Jordania, auringon nousemista p\u00e4in, Arnonin ojasta Hermonin vuoreen asti, ja kaikki lakeudet it\u00e4\u00e4n p\u00e4in:\n12:2 Sihon Amorilaisten kuningas, joka asui Hesbonissa ja hallitsi Aroerista, joka on Arnonin ojan reunalla, ja keskell\u00e4 ojaa, ja puolen Gileadia Jabbokin ojaan asti, joka on Ammonin lasten raja,\n12:3 Ja lakeutta Kinneretin mereen asti it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja korven mereen, Suolaiseen mereen it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, BetJesimotin tiet\u00e4 my\u00f6ten, ja lounaasta alasp\u00e4in l\u00e4helle Asdot Pisgaa;\n12:4 Siihen my\u00f6s Ogin Basanin kuninkaan maan rajat, joka viel\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt oli uljaista, ja asui Astarotissa ja Edreiss\u00e4,\n12:5 Ja hallitsi Hermonin vuorella, Salkassa ja koko Basanissa, Gessurin ja Maakatin maan rajoihin, ja puolen Gileadia, joka Sihonin Hesbonin kuninkaan maan raja oli.\n12:6 Moses Herran palvelia ja Israelin lapset l\u00f6iv\u00e4t heit\u00e4; ja Moses Herran palvelia antoi sen Rubenilaisille, Gadilaisille ja puolelle Manassen sukukunnalle omaisuudeksi.\n12:7 N\u00e4m\u00e4t ovat maan kuninkaat, jotka Josua l\u00f6i ja Israelin lapset t\u00e4ll\u00e4 puolella Jordania l\u00e4nteen p\u00e4in, BaalGadista Libanonin vuorenlakeudella, sile\u00e4\u00e4n vuoreen, joka ulottuu Seiriin, jonka Josua Israelin sukukunnille antoi omaisuudeksi itsekullekin osansa j\u00e4lkeen,\n12:8 Vuorilla, laaksoissa, lakeudella, vetten tyk\u00f6n\u00e4, korvessa, ja lounaan puolessa: Hetil\u00e4iset, Amorilaiset, Kanaanealaiset, Pheresil\u00e4iset, Hevil\u00e4iset ja Jebusilaiset;\n12:9 Jerihon kuningas, yksi; Ain kuningas, joka BetElin sivussa on, yksi;\n12:10 Jerusalemin kuningas, yksi; Hebronin kuningas, yksi;\n12:11 Jarmutin kuningas, yksi; Lakiksen kuningas, yksi;\n12:12 Eglonin kuningas, yksi; Geserin kuningas, yksi;\n12:13 Debirin kuningas, yksi; Gederin kuningas, yksi;\n12:14 Horman kuningas, yksi; Aradin kuningas, yksi;\n12:15 Libnan kuningas, yksi; Adullamin kuningas, yksi;\n12:16 Makkedan kuningas, yksi; BetElin kuningas, yksi;\n12:17 Tapuan kuningas, yksi; Hepherin kuningas, yksi;\n12:18 Aphekin kuningas, yksi; Lassaronin kuningas, yksi;\n12:19 Madonin kuningas, yksi; Hatsorin kuningas, yksi;\n12:20 SimronMeronin kuningas, yksi; Aksaphin kuningas, yksi;\n12:21 Taanakin kuningas, yksi; Megiddon kuningas, yksi;\n12:22 Kedeksen kuningas, yksi; Jokneamin kuningas Karmelin tyk\u00f6n\u00e4, yksi;\n12:23 DornaphatDorin kuningas, yksi, ja pakanain kuningas Gilgalissa, yksi;\n12:24 Tirtsan kuningas, yksi. Ne kaikki ovat yksinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 kuningasta.\n13:1 Kuin Josua vanheni ja ij\u00e4lliseksi tuli, sanoi Herra h\u00e4nelle: sin\u00e4 olet vanhentunut ja ij\u00e4lliseksi tullut, ja maata on viel\u00e4 aivan paljo j\u00e4\u00e4nyt omistamata.\n13:2 T\u00e4m\u00e4 on se j\u00e4lell\u00e4 oleva maa: kaikki Philistealaisten maan \u00e4\u00e4ret ja koko Gessuri,\n13:3 Sihorista, joka juoksee Egyptin editse, Ekronin maan \u00e4\u00e4riin asti, pohjan puoleen, jotka luetaan Kanaanealaisille; ne viisi Philistealaisten p\u00e4\u00e4miest\u00e4 ovat: Gasilainen, Asdonilainen, Asklonilainen, Gatilainen, Ekronilainen ja Avilainen.\n13:4 Mutta etel\u00e4\u00e4np\u00e4in ovat kaikki Kanaanealaisten maat ja Meara, joka on Zidonilaisten, Aphekiin saakka ja hamaan Amorilaisten maan \u00e4\u00e4riin asti,\n13:5 Ja my\u00f6s Gibil\u00e4isten maa, ja koko Libanon auringon nousemiseen p\u00e4in, BaalGadista Hermonin vuoren alta, siihenasti kuin Hamatiin tullaan.\n13:6 Kaikki jotka vuorella asuvat, Libanonista l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n veteen asti, ja kaikki Zidonilaiset: min\u00e4 ajan ne Israelin lasten edest\u00e4 pois; ainoasti jaa ne Israelille perimiseksi, niinkuin min\u00e4 olen sinulle k\u00e4skenyt.\n13:7 Niin jaa nyt t\u00e4m\u00e4 maa yhdeks\u00e4n sukukunnan v\u00e4lill\u00e4 perimiseksi, ja puolelle Manassen sukukunnalle.\n13:8 Sill\u00e4 Rubenilaiset ja Gadilaiset ovat toisen puolen Manassen sukukunnan kanssa saaneet perimisens\u00e4, jonka Moses heille oli antanut sill\u00e4 puolella Jordania it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, niinkuin Herran palvelia Moses heille sen antanut oli:\n13:9 Aroerista, joka on Arnonin ojan reunalla, ja siit\u00e4 kaupungista, joka on ojan keskell\u00e4, ja koko Medeban lakeuden Diboniin asti,\n13:10 Ja kaikki Sihonin Amorilaisten kuninkaan kaupungit, joka hallitsi Hesbonissa, Ammonin lasten maan rajoihin asti,\n13:11 Ja Gileadin ja Gessurin ja Maakatin maan \u00e4\u00e4ret, ja koko Hermonin vuoren, ja koko Basanin Salkaan asti;\n13:12 Koko Ogin Basanin kuninkaan valtakunnan, joka hallitsi Astarotissa ja Edreiss\u00e4, joka viel\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt oli uljaista, ja Moses l\u00f6i heit\u00e4 ja ajoi heit\u00e4 pois.\n13:13 Mutta Israelin lapset ei ajaneet Gessurilaisia ja Maakatilaisia ulos, vaan Gessurilainen ja Maakatilainen asuu Israelin lasten seassa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n13:14 Mutta Levil\u00e4isten sukukunnalle ei h\u00e4n antanut yht\u00e4\u00e4n perimist\u00e4; sill\u00e4 Herran Israelin Jumalan polttouhri on heid\u00e4n perint\u00f6ns\u00e4, niinkuin h\u00e4n heille sanonut oli.\n13:15 Ja Moses antoi Rubenin lasten suvulle, heid\u00e4n sukukuntainsa j\u00e4lkeen:\n13:16 Ett\u00e4 heid\u00e4n rajansa oli Aroerista, joka on Arnonin ojan reunalla, ja se kaupunki ojan keskell\u00e4 kaiken sen tasaisen kedon kanssa Medeban tyk\u00f6n\u00e4;\n13:17 Hesbonin kaupunkeinensa, jotka ovat tasaisella kedolla: Dibonin, BamotBaalin ja BetBaalMeonin,\n13:18 Jaksan, Kedemotin, Mephaotin,\n13:19 Kirjataimin, Sibman, Zeretin, Saharin laakson, vuorilla,\n13:20 Ja BetPeorin, ne ojat Pisgan tyk\u00f6n\u00e4 ja BetJesimotin,\n13:21 Ja kaikki lakeuden kaupungit, ja koko Sihonin, Amorilaisten kuninkaan valtakunnan, joka hallitsi Hesbonissa, jonka Moses l\u00f6i, niin my\u00f6s Midianin p\u00e4\u00e4miehet: Evin, Rekemin, Zurin, Hurin ja Reban, Sihonin p\u00e4\u00e4miehet, jotka maassa asuivat.\n13:22 Ja Bileaminkin Beorin pojan, tiet\u00e4j\u00e4n, Israelin lapset miekalla kuoliaaksi l\u00f6iv\u00e4t muita tapettaessa.\n13:23 Ja Rubenin lasten raja oli Jordani rajoinensa. T\u00e4m\u00e4 on Rubenin lasten perimys heid\u00e4n sukukuntainsa, kaupunkeinsa ja kyl\u00e4ins\u00e4 j\u00e4lkeen.\n13:24 Ja Moses antoi Gadin lasten sukukunnalle heid\u00e4n sukukuntainsa j\u00e4lkeen,\n13:25 Ett\u00e4 heid\u00e4n rajansa oli Jaeser, ja kaikki Gileadin kaupungit, ja puoli Ammonin lasten maata, Aroeriin asti, joka on Rabban kohdalla,\n13:26 Ja Hesbonista RamatMitspeen ja Betoniimiin asti, ja Mahanaimista Debirin rajaan asti,\n13:27 Ja laaksossa Betaram ja BetNimra, Sukkot ja Zaphon, joka j\u00e4i Sihonin Hesbonin kuninkaan valtakunnasta; joiden raja oli Jordani Kinneretin meren \u00e4\u00e4reen asti, toisella puolella Jordania it\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n13:28 T\u00e4m\u00e4 on Gadin lasten perimys heid\u00e4n sukukunnissansa, kaupungeissansa ja kyliss\u00e4ns\u00e4.\n13:29 Ja Moses antoi puolelle Manassen lasten suvulle sen mik\u00e4 puolelle Manassen sukukunnalle tuli, heid\u00e4n sukukuntainsa j\u00e4lkeen,\n13:30 Ett\u00e4 heid\u00e4n rajansa oli Mahanaimista koko Basan, koko Ogin Basanin kuninkaan valtakunta ja kaikki Jairin kyl\u00e4t, jotka ovat Basanissa, kuusikymment\u00e4 kaupunkia,\n13:31 Ja puolen Gileadia ja Astarotia, Edrei\u00e4 Ogin valtakunnan kaupungit Basanissa (antoi h\u00e4n) Makirin Manassen pojan lapsille, toiselle puolelle Makirin lapsia heid\u00e4n sukukuntainsa j\u00e4lkeen.\n13:32 T\u00e4m\u00e4 on se mink\u00e4 Moses antoi Moabin kedoilla, sill\u00e4 puolella Jordania, Jerihon kohdalla it\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n13:33 Mutta Levin sukukunnalle ei antanut Moses yht\u00e4\u00e4n perimyst\u00e4; Herra Israelin Jumala on heid\u00e4n perimisens\u00e4, niinkuin h\u00e4n heille sanonut oli.\n14:1 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat ne mitk\u00e4 Israelin lapset ovat perimiseksi saaneet Kanaanin maalla, jonka heille perinn\u00f6ksi jakoi pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika ja Israelin lasten sukukuntain ylimm\u00e4iset is\u00e4t.\n14:2 Ja he jakoivat sen heillens\u00e4 arvalla, niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Moseksen k\u00e4den kautta, yhdeks\u00e4lle sukukunnalle ja puolelle sukukunnalle.\n14:3 Sill\u00e4 Moses oli antanut puolelle kolmatta sukukunnalle perimisen tuolla puolella Jordania. Mutta Levil\u00e4isille ei h\u00e4n antanut yht\u00e4\u00e4n perimist\u00e4 heid\u00e4n seassansa.\n14:4 Sill\u00e4 Josephin lasten oli kaksi sukukuntaa, Manasse ja Ephraim; sent\u00e4hden ei he Levil\u00e4isille yht\u00e4\u00e4n osaa antaneet maakunnassa, vaan kaupungit heid\u00e4n asuaksensa, ja esikaupungit, joissa heid\u00e4n karjansa ja kalunsa oleman piti.\n14:5 Niinkuin Herra oli Mosekselle k\u00e4skenyt, niin tekiv\u00e4t Israelin lapset, ja jakoivat maakunnan.\n14:6 Silloin meniv\u00e4t Juudan lapset Josuan tyk\u00f6 Gilgalissa, ja Kaleb Jephunnen poika Kenisil\u00e4inen sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 tied\u00e4t, mit\u00e4 Herra sanoi Jumalan miehelle Mosekselle minun ja sinun puolestas KadesBarneassa.\n14:7 Min\u00e4 olin nelj\u00e4nkymmenen ajastaikainen, kuin Moses Herran palvelia minun l\u00e4hetti KadesBarneasta vakoomaan maata, ja min\u00e4 sanoin h\u00e4nelle j\u00e4lleen vastauksen syd\u00e4meni j\u00e4lkeen.\n14:8 Mutta veljeni, jotka minun kanssani menneet olivat, saattivat kansalle vapisevaisen syd\u00e4men; mutta min\u00e4 seurasin Herraa minun Jumalaani uskollisesti.\n14:9 Ja Moses vannoi sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja sanoi: se maa, jonka p\u00e4\u00e4lle sin\u00e4 jaloillas olet astunut, on sinun ja sinun lastes peritt\u00e4v\u00e4 ijankaikkisesti, ett\u00e4s Herraa minun Jumalaani uskollisesti seurannut olet.\n14:10 Ja nyt katso, Herra on antanut minun el\u00e4\u00e4, niinkuin h\u00e4n sanonut oli. T\u00e4m\u00e4 on viides ajastaika viidett\u00e4kymment\u00e4 sittekuin Herra n\u00e4it\u00e4 sanoi Mosekselle, kuin Israel vaelsi korvessa. Ja katso, min\u00e4 olen t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viiden ajastajan vanha yhdeks\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4,\n14:11 Ja olen viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 niin v\u00e4kev\u00e4, kuin min\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olin, jona Mosen minun l\u00e4hetti; niinkuin v\u00e4kevyyteni oli siihen aikaan, niin on se viel\u00e4 nyt vahva sotimaan, k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ulos ja sis\u00e4lle.\n14:12 Niin anna nyt minulle t\u00e4m\u00e4 vuori, josta Herra sanoi sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 sin\u00e4 kuulit sen siihen aikaan. Ja Enakilaiset asuvat siell\u00e4, ja siell\u00e4 ovat suuret ja vahvat kaupungit; jos Herra on minun kanssani, ett\u00e4 min\u00e4 ajaisin heid\u00e4t pois, niinkuin Herra on sanonut.\n14:13 Ja Josua siunasi h\u00e4nt\u00e4 ja antoi Kalebille Jephunnen pojalle Hebronin perimiseksi.\n14:14 Siit\u00e4 oli Hebron Kalebin Jephunnen pojan Kenisil\u00e4isen perimys t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ett\u00e4 h\u00e4n on uskollisesti seurannut Herraa Israelin Jumalaa.\n14:15 Mutta Hebron kutsuttiin muinaiseen aikaan KirjatArba, joka oli suurin mies Enakilaisten seassa; ja maakunta lakkasi sotimasta.\n15:1 Juudan lasten suvun arpa heid\u00e4n huonettensa j\u00e4lkeen oli Edomin maan rajaan, Sinin korven puoleen, joka etel\u00e4n puoleen on, lounaan maan \u00e4\u00e4rest\u00e4 asti;\n15:2 Niin ett\u00e4 heid\u00e4n lounainen maan rajansa oli Suolameren \u00e4\u00e4rest\u00e4, se on, siit\u00e4 lahdesta, joka menee etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in,\n15:3 Ja k\u00e4y sielt\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in Akrabiin, ja k\u00e4y Sinin l\u00e4vitse, ja menee yl\u00f6sp\u00e4in merest\u00e4 KadesBarneaan, ja menee Hetsronin l\u00e4vitse, ja k\u00e4y yl\u00f6s Adariin p\u00e4in, ja k\u00e4\u00e4ntyy ymp\u00e4ri Karkaan,\n15:4 Ja menee Atsmonin ohitse, ja tulee Egyptin ojaan, niin ett\u00e4 sen maan rajan \u00e4\u00e4ri on meri. T\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman teille maan raja lounaaseen p\u00e4in.\n15:5 Vaan raja it\u00e4\u00e4n p\u00e4in on Suolainen meri Jordanin suuhun asti; vaan raja pohjan puoleen on siit\u00e4 meren lahdesta, joka on Jordanin \u00e4\u00e4ress\u00e4,\n15:6 Ja menee yl\u00f6s BetHoglaan, ja vet\u00e4ytyy pohjasta BetAraban puoleen, ja menee yl\u00f6s Rubenin pojan Bohenin kiven tyk\u00f6.\n15:7 Ja raja k\u00e4y yl\u00f6s Debirin tyk\u00f6 Akorin laaksosta, ja pohjan puoleen Gilgaliin p\u00e4in, joka on Adumimin paltan kohdalla, joka etel\u00e4n puoleen on ojan vieress\u00e4; sitte se menee EnSemeksen vedelle, ja menee Rogelin l\u00e4hteelle.\n15:8 Sitte menee raja Hinnomin pojan laaksoon, Jebusilaisen ohitse lounaan p\u00e4in, se on Jerusalem; ja raja menee vuoren kukkulan ylitse, joka on Hinnomin laakson edess\u00e4, meren tyk\u00f6, joka on Rephaimin laakson \u00e4\u00e4rell\u00e4 pohjaan p\u00e4in.\n15:9 Sitte k\u00e4y se siit\u00e4 vuoren kukkulasta Nephtoan l\u00e4hteen tyk\u00f6, ja menee Ephronin vuoren kaupunkein tyk\u00f6, ja k\u00e4\u00e4ntyy Baalaan p\u00e4in, joka on KirjatJearim.\n15:10 Ja menee Baalasta ymp\u00e4ri l\u00e4nteen p\u00e4in Seirin vuoren tyk\u00f6, ja menee ulos pohjan puolesta Jearin vuoren vieritse, se on Kessalon, ja tulee alas BetSemeksen tyk\u00f6, ja menee Timnaan,\n15:11 Ja tulee ulos Ekronin vieritse pohjan puolelle, ja vet\u00e4\u00e4 h\u00e4nens\u00e4 Sikroniin asti, ja menee Baalan vuoren ylitse, ja tulee Jabneeliin, ett\u00e4 h\u00e4nen \u00e4\u00e4rens\u00e4 loppu on meri.\n15:12 Mutta raja l\u00e4nteen p\u00e4in on suuri meri. T\u00e4m\u00e4 on Juudan lasten maan raja, joka taholta ymp\u00e4ri heid\u00e4n sukukunnissansa.\n15:13 Mutta Kalebille Jephunnen pojalle annettiin osa Juudan lasten keskell\u00e4, niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Josualle, nimitt\u00e4in KirjatArba, Enakilaisten is\u00e4n kaupunki, se on Hebron.\n15:14 Ja Kaleb ajoi sielt\u00e4 pois kolme Enakin poikaa, Sesain, Akimananin ja Talmain, Enakin siki\u00e4t,\n15:15 Ja meni sielt\u00e4 yl\u00f6s Debirin asuvaisten tyk\u00f6; vaan Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher.\n15:16 Ja Kaleb sanoi: joka ly\u00f6 KirjatSepherin ja voittaa sen, h\u00e4nelle annan min\u00e4 tytt\u00e4reni Aksan em\u00e4nn\u00e4ksi.\n15:17 Niin voitti sen Otniel, Kenaksen Kalebin veljen poika; ja h\u00e4n antoi tytt\u00e4rens\u00e4 Aksan h\u00e4nelle em\u00e4nn\u00e4ksi.\n15:18 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n tuli, ett\u00e4 h\u00e4n neuvoi miest\u00e4ns\u00e4 anomaan peltoa is\u00e4lt\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4n astui aasin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas; niin sanoi Kaleb h\u00e4nelle: mik\u00e4 sinun on?\n15:19 Ja h\u00e4n sanoi: anna minulle siunaus, sill\u00e4 sin\u00e4 olet antanut minulle kuivan maan , anna minulle my\u00f6s vesil\u00e4hteit\u00e4; niin antoi h\u00e4n h\u00e4nelle l\u00e4hteit\u00e4 sek\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 ett\u00e4 alhaalta.\n15:20 T\u00e4m\u00e4 on Juudan lasten sukukunnan perimys, heid\u00e4n sukuinsa j\u00e4lkeen.\n15:21 Ja kaupungit Juudan lasten sukukunnan \u00e4\u00e4rest\u00e4, Edomin rajan tyk\u00f6n\u00e4, lounaaseen k\u00e4sin olivat: Kabseel, Eder, Jagur,\n15:22 Kina, Dimona, Adada;\n15:23 Kedes, Hatsor, Jitnan;\n15:24 Siph, Telem, Bealot;\n15:25 HatsorHadata, Kerijot, Hetsron, se on Hatsor;\n15:26 Amam, Sema, Molada;\n15:27 HatsarGadda, Hesmon, BetPalet;\n15:28 HatsarSual, BeerSeba, BisJotja;\n15:29 Baala, Ijim, Atsem;\n15:30 Eltolad, Kesil, Horma;\n15:31 Ziglag, Madmanna, Sansanna;\n15:32 Lebaot, Silhim, Ain, Rimmon; yhdeks\u00e4nkolmattakymment\u00e4 kaupunkia kylinens\u00e4.\n15:33 Vaan lakialla maalla oli Estaol, Zora, Asna;\n15:34 Sanoa, EnGannim, Tappua, Enam;\n15:35 Jarmut, Adullam, Soko, Aseka;\n15:36 Saaraim, Aditaim, Gedera, Gederotaim: nelj\u00e4toistakymment\u00e4 kaupunkia ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4;\n15:37 Zenan, Hadasa, Migdalgad;\n15:38 Dilean, Mitspe, Jokteel;\n15:39 Lakis, Botskat, Eglon;\n15:40 Kabbon, Lakmas, Kitlis;\n15:41 Gederot, BetDagon, Naama, Makkeda: kuusitoistakymment\u00e4 kaupunkia ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4;\n15:42 Libna, Eter, Asan;\n15:43 Jephta, Asna, Nesib;\n15:44 Kegila, Aksib, Maresa: yhdeks\u00e4n kaupunkia ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4;\n15:45 Ekron tytt\u00e4rinens\u00e4 ja kylinens\u00e4;\n15:46 Ekronista mereen asti, kaikki mik\u00e4 ulottuu Asdodiin, ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4;\n15:47 Asdod tytt\u00e4rinens\u00e4 ja kylinens\u00e4; Gasa tytt\u00e4rinens\u00e4 ja kylinens\u00e4, Egyptin veteen asti; ja se suuri meri on h\u00e4nen rajansa.\n15:48 Mutta vuorella oli: Samir, Jatir, Soko;\n15:49 Danna, KirjatSanna, se on Debir;\n15:50 Anab, Estemo, Anim;\n15:51 Gosen, Holon, Gilo: yksitoistakymment\u00e4 kaupunkia ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4;\n15:52 Arab, Duma, Esean;\n15:53 Janum, BetTapua, Apheka;\n15:54 Humta, KirjatArba, se on Hebron, Zior: yhdeks\u00e4n kaupunkia ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4;\n15:55 Maon, Karmel, Siph, Juta;\n15:56 Jisreel, Jokdeam, Sanoa;\n15:57 Kain, Kibea, Timna: kymmenen kaupunkia ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4;\n15:58 Halhul, Betsur, Gedor;\n15:59 Maarat, BetAnot, Eltekon: kuusi kaupunkia ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4;\n15:60 KirjatBaal, se on KirjatJearim, Harabba: kaksi kaupunkia ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4.\n15:61 Mutta korvessa oli BetAraba, Middin, Sekaka;\n15:62 Nibsan, ja Suolakaupunki, Engedi; kuusi kaupunkia ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4.\n15:63 Mutta Jebusilaiset asuivat Jerusalemissa, ja Juudan lapset ei voineet heit\u00e4 ajaa ulos. Ja silloin j\u00e4iv\u00e4t Jebusilaiset asumaan Juudan lasten kanssa Jerusalemissa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n16:1 Josephin lasten arpa lankesi Jordanista Jerihoon p\u00e4in, Jerihon veden tyk\u00f6, it\u00e4\u00e4n k\u00e4sin, siihen korpeen, joka menee Jerihosta yl\u00f6s BetElin m\u00e4keen,\n16:2 Ja tulee BetElist\u00e4 Lusiin, ja menee ArkkiAtarotin rajan l\u00e4vitse,\n16:3 Ja antaa itsens\u00e4 alas l\u00e4nteen p\u00e4in Japhletin rajan tyk\u00f6, alimmaisen BetHoronin rajaan, ja Gaseriin asti; ja sen \u00e4\u00e4ri on meren tyk\u00f6n\u00e4.\n16:4 N\u00e4m\u00e4t saivat Josephin lapset, Manasse ja Ephraim perinn\u00f6ksi.\n16:5 Ephraimin lasten raja heid\u00e4n suvuissansa ja heid\u00e4n perimisiss\u00e4ns\u00e4 it\u00e4\u00e4n p\u00e4in oli AtharotAddar, ylimm\u00e4iseen BetHoroniin asti,\n16:6 Joka antaa itsens\u00e4 l\u00e4nteen p\u00e4in Mikmethatiin, joka pohjoisessa on; sielt\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyy se it\u00e4\u00e4n, TaenatSilon puoleen, ja menee id\u00e4st\u00e4 Janoaan,\n16:7 Ja tulee Janoasta Atarotiin ja Naarataan, ja antaa itsens\u00e4 Jerihoa vastaan ja menee Jordaniin.\n16:8 Tapuasta menee se l\u00e4nteen p\u00e4in NahalKanaan, ja h\u00e4nen \u00e4\u00e4rens\u00e4 on meress\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on Ephraimin lasten sukukunnan perimys heid\u00e4n suvuissansa.\n16:9 Ephraimin lasten sukukunnalle olivat my\u00f6s annetut kaikki kaupungit ja kyl\u00e4t keskell\u00e4 Manassen lasten perint\u00f6\u00e4.\n16:10 Ja ei he ajaneet Kanaanealaisia pois, jotka asuivat Geseriss\u00e4. Niin pysyiv\u00e4t Kanaanealaiset Ephraimin seassa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti ja tulivat verollisiksi.\n17:1 Ja arpa lankesi Manassen sukukunnalle, sill\u00e4 h\u00e4n oli Josephin esikoinen, ja se lankesi Makirille Manassen esikoiselle, Gileadin is\u00e4lle; sill\u00e4 h\u00e4n oli jalo sotamies, sent\u00e4hden sai h\u00e4n Gileadin ja Basanin.\n17:2 Muille Manassen lapsille my\u00f6s lankesi arpa heid\u00e4n sukukuntainsa j\u00e4lkeen: Abieserin lapsille, Helekin lapsille, Asrielin lapsille, Sekemin lapsille, Hepherin lapsille ja Semidan lapsille. N\u00e4m\u00e4t ovat Manassen Josephin pojan lapset, jotka olivat miehenpuolet heid\u00e4n suvuissansa.\n17:3 Mutta Zelophkadilla Hepherin pojalla, Gileadin pojan, Makirin pojan, Manassen pojan, ei ollut yht\u00e4\u00e4n poikaa, vaan tytt\u00e4ri\u00e4; ja n\u00e4m\u00e4t ovat h\u00e4nen tyt\u00e4rtens\u00e4 nimet: Makla ja Noa, Hogla, Milka ja Tirtsa.\n17:4 Ja he meniv\u00e4t papin Eleatsarin ja Josuan Nunin pojan ja ylimm\u00e4isten tyk\u00f6, ja sanoivat: Herra k\u00e4ski Moseksen antaa meille perinn\u00f6n meid\u00e4n veljeimme sekaan; ja h\u00e4n antoi my\u00f6s heille perinn\u00f6n heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 veljein sekaan, Herran k\u00e4skyn j\u00e4lkeen.\n17:5 Mutta Manasselle tuli kymmenen osaa, paitsi Gileadin ja Basanin maata, jotka ovat tuolla puolella Jordania;\n17:6 Sill\u00e4 Manassen tytt\u00e4ret saivat perinn\u00f6n h\u00e4nen poikainsa seassa; ja Gileadin maa oli annettu muille Manassen pojille.\n17:7 Ja Manassen raja oli Asserista Mihmetatiin asti, joka on Sikemin edess\u00e4, ja menee ulos oikian k\u00e4den puoleen niihin asti, kuin asuivat EnTapuassa.\n17:8 Tapuan maa tuli Manasselle, mutta Tapua Manassen rajalla Ephraimin lapsille.\n17:9 Sitte tulee se alas NahalKanaan asti etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in velikaupungeita, jotka Ephraimin omat ovat, Manassen kaupunkien seassa. Mutta pohjan puolesta ovat Manassen rajat ojaan asti, ja niiden \u00e4\u00e4ret ovat meren tyk\u00f6n\u00e4,\n17:10 Sill\u00e4 Ephraimin maa on etel\u00e4n puolella ja Manassen pohjan puolella, niin ett\u00e4 meri on heid\u00e4n rajansa, ja ulottuu Asseriin saakka pohjan puolesta, ja Isaskariin asti id\u00e4n puolesta.\n17:11 Niin oli Manassella Isaskarin ja Asserin seassa BetSean ja h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4, Jiblaam ja h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4, ja Dorin asuvaiset tytt\u00e4rinens\u00e4, ja EnDorin asuvaiset tytt\u00e4rinens\u00e4, ja Taanan asuvaiset tytt\u00e4rinens\u00e4, Megiddon asuvaiset tytt\u00e4rinens\u00e4, ja kolmas osa Naphetista.\n17:12 Ja Manassen lapset ei voineet ajaa niiden kaupunkien asuvaisia ulos, vaan Kanaanealaiset rupesivat asumaan siin\u00e4 maassa.\n17:13 Mutta kuin Israelin lapset vahvistuivat, tekiv\u00e4t he Kanaanealaiset verollisiksi, ja ei ajaneet heit\u00e4 ollenkaan pois.\n17:14 Silloin puhuivat Josephin lapset Josualle ja sanoivat: miksi et minulle enemp\u00e4\u00e4 antanut, kuin yhden arvan ja osan, perinn\u00f6ksi, ja min\u00e4 olen kuitenkin suuri kansa, niinkuin Herra on minun t\u00e4h\u00e4n asti siunannut?\n17:15 Niin Josua sanoi heille: ett\u00e4s olet suuri kansa, niin mene mets\u00e4\u00e4n ja perkaa siell\u00e4 sinulles siaa, Pheresil\u00e4isten ja uljasten maalla, jos Ephraimin vuori on sinulle ahtaimmaksi.\n17:16 Niin sanoivat Josephin lapset: ei ne vuoret meille t\u00e4ydy, sill\u00e4 kaikilla Kanaanealaisilla, jotka asuvat maan laaksoissa, ovat rautavaunut, ja BetSeanin asuvaisilla ja h\u00e4nen tytt\u00e4rill\u00e4ns\u00e4, ja Jisreelin laaksossa asuvaisilla.\n17:17 Josua puhui Josephin huoneelle, Ephraimille ja Manasselle, sanoen: sin\u00e4 olet suuri ja v\u00e4kev\u00e4 kansa, ei sinulla pid\u00e4 oleman yksi arpa.\n17:18 Sill\u00e4 vuori pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinun omas oleman, jossa mets\u00e4\u00e4 on, siell\u00e4 perkaa ymp\u00e4rill\u00e4s, ja sinulla pit\u00e4\u00e4 oleman sen \u00e4\u00e4ret; sill\u00e4 sin\u00e4 ajat Kanaanealaiset pois, vaikka heill\u00e4 rautavaunut ovat, ja vaikka he v\u00e4kev\u00e4t ovat.\n18:1 Ja kaikki Israelin lasten kansa kokoontui Siloon ja pani siell\u00e4 yl\u00f6s seurakunnan majan; ja maa oli heille alamainen.\n18:2 Ja oli viel\u00e4 Israelin lapsista seitsem\u00e4n sukukuntaa, joiden perint\u00f6 ei ollut jaettu.\n18:3 Ja Josua sanoi Israelin lapsille: kuinka kauvan te olette niin k\u00e4hl\u00e4\u00e4t, ettette mene ja omista maata, jonka Herra teid\u00e4n is\u00e4inne Jumala teille on antanut.\n18:4 Ottakaat itsellenne jokaisesta sukukunnasta kolme miest\u00e4, l\u00e4hett\u00e4\u00e4kseni heit\u00e4 menem\u00e4\u00e4n ja vaeltamaan maan l\u00e4vitse, ja ett\u00e4 he kirjoittaisivat sen perimisens\u00e4 j\u00e4lkeen ja palajaisivat minun tyk\u00f6ni.\n18:5 Ja he jakakaan maan seitsem\u00e4\u00e4n osaan: Juudan pit\u00e4\u00e4 oleman rajallansa etel\u00e4n puolella, ja Josephin huoneen pit\u00e4 oleman rajallansa pohjan puolella.\n18:6 Mutta teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kirjoittaman ne seitsem\u00e4n maan osaa ja tuoman t\u00e4nne minun tyk\u00f6ni, niin min\u00e4 heit\u00e4n teid\u00e4n arpanne t\u00e4ss\u00e4 Herran meid\u00e4n Jumalamme edess\u00e4.\n18:7 Sill\u00e4 Levil\u00e4isill\u00e4 ei ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n osaa teid\u00e4n seassanne, vaan Herran pappeus on heid\u00e4n perimisens\u00e4. Mutta Gad ja Ruben, ja puoli Manassen sukukuntaa ottivat osansa tuolla puolella Jordania it\u00e4isell\u00e4 puolella, jonka Moses Herran palvelia antoi heille.\n18:8 Niin miehet nousivat ja l\u00e4ksiv\u00e4t matkaan, ja Josua k\u00e4ski heit\u00e4, kuin he tahtoivat menn\u00e4 kirjoittamaan maata, ja sanoi: vaeltakaat maan l\u00e4vitse ja kirjoittakaat se, ja tulkaat j\u00e4lleen minun tyk\u00f6ni, ja min\u00e4 heit\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 teid\u00e4n arpanne Herran edess\u00e4 Silossa.\n18:9 Niin miehet l\u00e4ksiv\u00e4t ja vaelsivat maan l\u00e4vitse, ja kirjoittivat sen kirjaan, seitsem\u00e4\u00e4n osaan, kaupunkein j\u00e4lkeen, ja tulivat Siloon, Josuan tyk\u00f6 leiriin.\n18:10 Silloin heitti Josua Silossa arvan heille Herran edess\u00e4, ja Josua jakoi siin\u00e4 maan Israelin lapsille, heid\u00e4n osansa j\u00e4lkeen.\n18:11 Ja BenJaminin lasten sukukunnan arpa lankesi heid\u00e4n sukukuntainsa j\u00e4lkeen, ja heid\u00e4n arpansa raja oli Juudan lasten ja Josephin lasten vaiheella.\n18:12 Ja heid\u00e4n rajansa oli pohjan kulmalla Jordanista, ja se raja menee yl\u00f6sk\u00e4sin Jerihon viert\u00e4 my\u00f6ten pohjan puolesta, ja nousee vuorelle l\u00e4nteen p\u00e4in, ja loppuu Betavenin korpeen.\n18:13 Ja se raja juoksee sielt\u00e4 Lutsaan, Lutsan viert\u00e4 my\u00f6ten lounaaseen p\u00e4in, se on BetEl, ja laskee AtaraotAdariin, m\u00e4en ohessa etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in alamaista BetHoronia.\n18:14 Sitte laskee raja ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 ymp\u00e4ri l\u00e4nnen puoleen meren kulmaan siit\u00e4 m\u00e4est\u00e4, joka on BetHoronin edess\u00e4 mereen p\u00e4in, ja loppuu KirjatBaalin tyk\u00f6n\u00e4, se on KirjatJearim, Juudan lasten kaupunki. T\u00e4m\u00e4 on l\u00e4nnenpuolinen kulma.\n18:15 Mutta lounaanpuolinen kulma on KirjatJearimin \u00e4\u00e4rest\u00e4, ja loppuu raja l\u00e4nnen puoleen, ja tulee Nephtoan l\u00e4hteen tyk\u00f6,\n18:16 Ja laskee m\u00e4en loppuun, joka on Hinnomin lasten laakson edess\u00e4, joka on Rephaimin notkossa, pohjan puolella, ja laskee Hinnomin laaksoon Jebusilaisten viereen etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja laskee Rogelin l\u00e4hteelle,\n18:17 Ja antaa itsens\u00e4 pohjoisesta, ja juoksee EnSemeksen tyk\u00f6, ja juoksee Gelilotin tyk\u00f6, jotka ovat ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 Adummin puolessa, ja laskee Bohanin, Rubenin pojan kiven tyk\u00f6,\n18:18 Ja menee sen tasaisen kedon viert\u00e4 my\u00f6ten, joka on pohjaan p\u00e4in, ja laskee tasaiselle kedolle,\n18:19 Ja menee sit\u00e4 viert\u00e4 my\u00f6ten, BetHoglan ohesta pohjaan p\u00e4in, ja loppuu Suolaisen meren lahteen, pohjaan p\u00e4in, lounaan puolella Jordania. T\u00e4m\u00e4 on lounaan puolinen raja.\n18:20 Mutta id\u00e4npuolinen kulma pit\u00e4\u00e4 Jordaniin loppuman. T\u00e4m\u00e4 on BenJaminin lasten perint\u00f6 heid\u00e4n rajainsa ymp\u00e4rill\u00e4, heid\u00e4n sukukuntainsa j\u00e4lkeen.\n18:21 Mutta n\u00e4m\u00e4t ovat BenJaminin lasten sukukunnan kaupungit heid\u00e4n heimokuntainsa j\u00e4lkeen: Jeriho, BetHogla, EmekKetsits;\n18:22 BetAraba, Zemaraim, BetEl;\n18:23 Avvim, Para ja Ophra;\n18:24 KapharAmmoni, Ophni, ja Gaba: kaksitoistakymment\u00e4 kaupunkia kylinens\u00e4;\n18:25 Gibeon, Rama ja Beerot;\n18:26 Mitspe, Kaphira ja Mosa;\n18:27 Rekem, Jirpeel ja Tarala;\n18:28 Zela, Eleph, ja Jebusi, se on Jerusalem, GibeatKirjat, nelj\u00e4toistakymment\u00e4 kaupunkia kylinens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on BenJaminin lasten perimys heid\u00e4n sukukuntainsa j\u00e4lkeen.\n19:1 Senj\u00e4lkeen lankesi toinen arpa Simeonin lasten sukukunnalle heid\u00e4n sukuinsa j\u00e4lkeen, ja heid\u00e4n perint\u00f6ns\u00e4 oli keskell\u00e4 Juudan lasten perimyst\u00e4.\n19:2 Ja heid\u00e4n peritt\u00e4v\u00e4ksens\u00e4 tuli BeerSeba, Seba ja Molada:\n19:3 HatsarSual, Bala ja Atsem;\n19:4 Eltolad, Betul ja Horma;\n19:5 Ziglag, Bethammarkabot ja HatsarSusa:\n19:6 BetLebaot ja Saruhen: kolmetoistakymment\u00e4 kaupunkia ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4;\n19:7 Ain, Rimmon, Eter ja Asan: nelj\u00e4 kaupunkia kylinens\u00e4;\n19:8 Siihen my\u00f6s kaikki kyl\u00e4t, jotka ymp\u00e4ri n\u00e4it\u00e4 kaupungeita ovat, BaalatBeeriin asti, ja Ramatiin, etel\u00e4n puoleen. T\u00e4m\u00e4 on Simeonin lasten sukukunnan perimys heid\u00e4n suvuissansa,\n19:9 Sill\u00e4 Simeonin lasten perimys on keskell\u00e4 Juudan lasten osaa; ja ett\u00e4 Juudan lasten osa oli suurempi kuin he itse, sent\u00e4hden periv\u00e4t Simeonin lapset osan keskell\u00e4 heid\u00e4n perint\u00f6\u00e4ns\u00e4.\n19:10 Kolmas arpa lankesi Sebulonin lasten sukukunnalle heid\u00e4n sukuinsa j\u00e4lkeen, ja heid\u00e4n perint\u00f6ns\u00e4 raja oli Saridiin asti.\n19:11 Ja heid\u00e4n rajansa astuu l\u00e4nnen puoleen Maralaan, ja ulottuu Dabbasetiin ja siihen ojaan, joka juoksee Jokneamin ohitse;\n19:12 Ja k\u00e4\u00e4ntyy Saridista it\u00e4\u00e4n p\u00e4in auringon nousemisen puoleen, KislotTaborin rajan tyk\u00f6, ja menee Dabratiin, ja ulottuu Japhiaan;\n19:13 Ja menee sielt\u00e4 it\u00e4\u00e4n p\u00e4in l\u00e4vitse Githan, Hepherin, Ittan, Katsin, ja loppuu Rimmoniin, Mitoariin ja Neaan;\n19:14 Ja juoksee ymp\u00e4ri pohjan puoleen Hannatoniin p\u00e4in, ja loppuu JephtaElin laaksoon;\n19:15 Kattat, Nahalal, Simron, Ideala ja Betlehem: kaksitoistakymment\u00e4 kaupunkia ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4.\n19:16 T\u00e4m\u00e4 on Sebulonin lasten perimys heid\u00e4n sukuinsa j\u00e4lkeen, n\u00e4m\u00e4t heid\u00e4n kaupunkinsa ja kyl\u00e4ns\u00e4.\n19:17 Nelj\u00e4s arpa lankesi Isaskarin lapsille heid\u00e4n sukuinsa j\u00e4lkeen.\n19:18 Ja heid\u00e4n rajansa oli Jisreel, Kesullot ja Sunem;\n19:19 Hapharaim, Sion ja Anaharat;\n19:20 Rabbit, Kisjon ja Abets;\n19:21 Remet, EnGannim, Enhadda ja BetPhatsets;\n19:22 Ja ulottuu Taboriin, Sahatsimaan, ja BetSemekseen, ja h\u00e4nen loppunsa ovat Jordanin tyk\u00f6n\u00e4: kuusitoistakymment\u00e4 kaupunkia kylinens\u00e4.\n19:23 T\u00e4m\u00e4 on Isaskarin lasten sukukunnan perimys, kaupungit ja kyl\u00e4t heid\u00e4n sukuinsa j\u00e4lkeen.\n19:24 Viides arpa lankesi Asserin lasten sukukunnalle heid\u00e4n sukuinsa j\u00e4lkeen,\n19:25 Ja heid\u00e4n rajansa oli Helkat, Hali, Beten ja Aksaph;\n19:26 Allammelek, Amead ja Miseal, ja ulottuu Karmeliin l\u00e4nteen p\u00e4in, ja SihorLibnatiin;\n19:27 Ja k\u00e4\u00e4ntyy auringon nousemista k\u00e4sin BetDagonia vastaan, ja ulottuu Sebuloniin ja Jephtahelin laaksoon pohjan puoleen, BetEmekiin ja Negieliin, ja loppuu Kabulin tyk\u00f6n\u00e4 vasemmalla puolella;\n19:28 Ja Ebroniin, Rehobiin, Hammoniin ja Kanaan, aina isoon Sidoniin asti.\n19:29 Ja k\u00e4\u00e4ntyy raja Raman puoleen, aina vahvaan kaupunkiin Zoriin asti, ja palajaa Hosaan p\u00e4in, ja loppuu meren tyk\u00f6n\u00e4 nuoraa my\u00f6ten Aksibin tyk\u00f6;\n19:30 Umma, Aphek ja Rehob: kaksikolmattakymment\u00e4 kaupunkia kylinens\u00e4.\n19:31 T\u00e4m\u00e4 on Asserin lasten sukukunnan perimys heid\u00e4n sukuinsa j\u00e4lkeen, ne kaupungit ja heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4.\n19:32 Kuudes arpa lankesi Naphtalin lapsille heid\u00e4n sukunsa j\u00e4lkeen.\n19:33 Ja heid\u00e4n rajansa oli Helephist\u00e4, Elon Zananimin l\u00e4vitse, Adami, Nekeb, JabneEl, Lakkumiin asti ja loppuu Jordaniin.\n19:34 Ja raja k\u00e4\u00e4ntyy l\u00e4nnen puoleen AsnotTaborin tyk\u00f6, ja tulee sielt\u00e4 hamaan Hukkokiin, ja ulottuu etel\u00e4st\u00e4 Sebuloniin ja l\u00e4nnest\u00e4 Asseriin ja Juudaan asti Jordanin tyk\u00f6 auringon ylenemisen puoleen.\n19:35 Ja vahvat kaupungit ovat: Ziddim, Zer, Hammat, Rakkat ja Kinneret,\n19:36 Adama, Rama ja Hatsor,\n19:37 Kedes, Edrei ja Enhatsor,\n19:38 Jireon, MigdalEl, Harem, BetAnat ja BetSemes: yhdeks\u00e4ntoistakymment\u00e4 kaupunkia kylinens\u00e4.\n19:39 T\u00e4m\u00e4 on Naphtalin lasten sukukunnan perimys heid\u00e4n suvuissansa, kaupungit ja kyl\u00e4t.\n19:40 Seitsem\u00e4s arpa lankesi Danin lasten sukukunnalle heid\u00e4n sukuinsa j\u00e4lkeen.\n19:41 Ja raja heid\u00e4n perimisest\u00e4ns\u00e4 oli Sorea, Estaol ja Irsemes,\n19:42 Saalabbin, Ajalon ja Jitla,\n19:43 Elon, Timnata ja Ekron,\n19:44 Elteke, Gibbeton ja Baalat,\n19:45 Jehut, BeneBarak ja GatRimmon,\n19:46 Mehaijarkon ja Rakkon, sen rajan kanssa Japhoa vastaan;\n19:47 Ja siell\u00e4 loppuu Danin lasten raja. Ja Danin lapset nousivat ja sotivat Lesemi\u00e4 vastaan, ja voittivat sen ja l\u00f6iv\u00e4t sen miekan ter\u00e4ll\u00e4, omistivat sen ja asuivat siin\u00e4, ja kutsuivat Lesemin Daniksi, is\u00e4ns\u00e4 Danin nimelt\u00e4.\n19:48 T\u00e4m\u00e4 on Danin lasten sukukunnan perint\u00f6 heid\u00e4n suvuissansa, n\u00e4m\u00e4t kaupungit ja niiden kyl\u00e4t.\n19:49 Ja kuin he olivat lakanneet jakamasta maata rajoinensa, antoivat Israelin lapset Josualle Nunin pojalle perinn\u00f6n heid\u00e4n seassansa,\n19:50 Ja antoivat h\u00e4nelle Herran k\u00e4skyn j\u00e4lkeen sen kaupungin, jota h\u00e4n anoi, joka oli TimnatSera Ephraimin vuorella; siell\u00e4 h\u00e4n rakensi kaupungin ja asui siin\u00e4.\n19:51 N\u00e4m\u00e4t ovat ne perimiset, jotka pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika ja ylimm\u00e4iset Israelin lasten sukukuntain isist\u00e4 arvalla jakoivat Silossa Herran edess\u00e4, seurakunnan majan oven tyk\u00f6n\u00e4; ja niin lopettivat maan jakamisen.\n20:1 Ja Herra puhui Josualle ja sanoi:\n20:2 Puhu Israelin lapsille, sanoen: asettakaat teille muutamia vapaakaupungeita, joista min\u00e4 teille puhuin Moseksen kautta,\n20:3 Ett\u00e4 sinne sais paeta miehentappaja, joka jonkun ly\u00f6 tapaturmaisesti ja tiet\u00e4m\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 he teid\u00e4n seassanne olisivat vapaat verenkostajalta.\n20:4 Ja joka pakenee johonkuhun niist\u00e4 kaupungeista, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 seisoman ulkona kaupungin portin edess\u00e4 ja jutteleman vanhinten edess\u00e4 syyns\u00e4, niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ottaman h\u00e4nen kaupunkiin tyk\u00f6ns\u00e4 ja antaman h\u00e4nelle siaa, asuaksensa heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4.\n20:5 Ja kuin verenkostaja ajaa h\u00e4nt\u00e4 takaa, ei heid\u00e4n pid\u00e4 antaman miehentappajaa h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4t\u00e4 l\u00f6i l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 ja ei ollut ennen vainoa h\u00e4nen v\u00e4lill\u00e4ns\u00e4.\n20:6 Niin asukaan h\u00e4n siin\u00e4 kaupungissa, siihenasti kuin h\u00e4n seisoo seurakunnan oikeuden edess\u00e4, ylimm\u00e4isen papin kuolemaan asti, joka siihen aikaan on; sitte pit\u00e4\u00e4 miehentappajan palaaman ja tuleman kaupunkiinsa ja huoneeseensa, kaupunkiin, josta h\u00e4n pakeni.\n20:7 Niin he pyhittiv\u00e4t Kedeksen Galileassa Naphtalin vuorella, ja Sikemin Ephraimin vuorella, ja KirjatArban, se on Hebroni, Juudan vuorella;\n20:8 Ja tuolla puolella Jordania, Jerihon kohdalla it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, antoivat he Betserin, korvessa lakialla kedolla, Rubenin sukukunnasta, ja Ramotin Gileadissa Gadin sukukunnasta ja Golanin Basanissa Manassen sukukunnasta.\n20:9 N\u00e4m\u00e4t olivat ne kaupungit, jotka asetettiin kaikille Israelin lapsille ja muukalaisille, jotka heid\u00e4n seassansa asuivat, ett\u00e4 sinne piti pakeneman jokainen joka jonkun tapaturmaisesti l\u00f6i, ettei h\u00e4n kuolisi verenkostajan k\u00e4den kautta, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n seisois seurakunnan edess\u00e4.\n21:1 Niin meniv\u00e4t Levil\u00e4isten ylimm\u00e4iset is\u00e4t papin Eleatsarin ja Josuan Nunin pojan eteen, ja ylimm\u00e4isten is\u00e4in eteen Israelin lasten sukukunnissa,\n21:2 Ja puhuttelivat heit\u00e4 Silossa Kanaanin maalla ja sanoivat: Herra k\u00e4ski Moseksen kautta antaa meille kaupungeita asuaksemme, ja niiden esikaupungit meid\u00e4n karjallemme.\n21:3 Niin antoivat Israelin lapset Levil\u00e4isille perinn\u00f6st\u00e4ns\u00e4, Herran k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, n\u00e4m\u00e4t kaupungit esikaupunkeinensa:\n21:4 Ja arpa lankesi Kahatilaisten sukukunnille: ja papin Aaronin lapset Levil\u00e4isist\u00e4 saivat arvalla Juudan sukukunnalta, Simeonin sukukunnalta ja BenJaminin sukukunnalta kolmetoistakymment\u00e4 kaupunkia.\n21:5 Vaan muille Kahatin lapsille tuli arvalla Ephraimin sukukunnalta, Danin sukukunnalta ja puolelta Manassen sukukunnalta kymmenen kaupunkia.\n21:6 Gersonin lapsille tuli arvalla Isaskarin sukukunnalta, Asserin sukukunnalta, Naphtalin sukukunnalta ja puolelta Manassen sukukunnalta Basanissa kolmetoistakymment\u00e4 kaupunkia.\n21:7 Merarin lapset sukuinsa j\u00e4lkeen saivat Rubenin sukukunnalta, Gadin sukukunnalta ja Zebulonin sukukunnalta kaksitoistakymment\u00e4 kaupunkia.\n21:8 Ja niin antoivat Israelin lapset Levil\u00e4isille arvalla n\u00e4m\u00e4t kaupungit esikaupunkeinensa, niinkuin Herra Moseksen kautta k\u00e4skenyt oli.\n21:9 Juudan lasten sukukunnalta ja Simeonin lasten sukukunnalta annettiin n\u00e4m\u00e4t kaupungit, jotka he nimittiv\u00e4t nimelt\u00e4ns\u00e4,\n21:10 Aaronin pojille Kahatilaisten suvusta Levin pojista; sill\u00e4 ensim\u00e4inen arpa oli heid\u00e4n.\n21:11 Niin antoivat he heille KirjatArban, (Arba oli Enakin is\u00e4), se on Hebron, Juudan vuorella, ja esikaupungit ymp\u00e4rist\u00f6lt\u00e4.\n21:12 Mutta kaupungin pellon kylinens\u00e4 antoivat he Kalebille Jephunnen pojalle perinn\u00f6ksi.\n21:13 Niin antoivat he papin Aaronin lapsille miehentappajain vapaakaupungin Hebronin esikaupunkeinensa ja Libnan esikaupunkeinensa,\n21:14 Jatirin esikaupunkeinensa ja Estmoan esikaupunkeinensa,\n21:15 Holonin esikaupunkeinensa ja Debirin esikaupunkeinensa,\n21:16 Ain esikaupunkeinensa, Juttan esikaupunkeinensa ja BetSemeksen esikaupunkeinensa: yhdeks\u00e4n kaupunkia niilt\u00e4 kahdelta sukukunnalta;\n21:17 BenJaminin sukukunnalta Gibeonin esikaupunkeinensa ja Geban esikaupunkeinensa,\n21:18 Anatotin esikaupunkeinensa ja Almonin esikaupunkeinensa: nelj\u00e4 kaupunkia.\n21:19 Kaikki pappein Aaronin poikain kaupungit olivat kolmetoistakymment\u00e4 ja niiden esikaupungit.\n21:20 Mutta muut Kahatin lasten sukukunnat, Levil\u00e4iset, Kahatin siki\u00e4t saivat kaupunkia arvallansa Ephraimin sukukunnalta.\n21:21 Ja he antoivat heille miehentappajan vapaakaupungin Sikemin esikaupunkeinensa Ephraimin vuorella ja Getserin esikaupunkeinensa,\n21:22 Kibtsaimin esikaupunkeinensa ja BetHoronin esikaupunkeinensa: nelj\u00e4 kaupunkia;\n21:23 Ja Danin sukukunnalta Elteken esikaupunkeinensa ja Gibtonin esikaupunkeinensa,\n21:24 Ajalonin esikaupunkeinensa, GatRimmonin esikaupunkeinensa: nelj\u00e4 kaupunkia;\n21:25 Puolelta Manassen sukukunnalta Thaanakin esikaupunkeinensa ja GatRimmonin esikaupunkeinensa: kaksi kaupunkia.\n21:26 Kaikki muiden Kahatin lasten sukukuntain kaupungit olivat kymmenen ja niiden esikaupungit.\n21:27 Gersonin lapsille Levil\u00e4isten sukukunnasta annettiin puolelta Manassen sukukunnalta miehentappajan vapaakaupunki Golan Basanissa esikaupunkeinensa ja Beestera esikaupunkeinensa: kaksi kaupunkia;\n21:28 Isaskarin sukukunnalta Kision esikaupunkeinensa, Dabrat esikaupunkeinensa,\n21:29 Jarmut esikaupunkeinensa ja EnGannim esikaupunkeinensa: nelj\u00e4 kaupunkia;\n21:30 Asserin sukukunnalta Miseal esikaupunkeinensa, Abdon esikaupunkeinensa,\n21:31 Helkat esikaupunkeinensa ja Rehob esikaupunkeinensa: nelj\u00e4 kaupunkia;\n21:32 Naphtalin sukukunnalta miehentappajan vapaakaupunki Gedes Galileassa esikaupunkeinensa ja HammotDor esikaupunkeinensa, Kartan esikaupunkeinensa: kolme kaupunkia.\n21:33 Kaikki Gersonilaisten sukukuntain kaupungit olivat kolmetoistakymment\u00e4 ja niiden esikaupungit.\n21:34 Merarin lapsille, toisille Levil\u00e4isille, annettiin Sebulonin sukukunnalta Jokneam esikaupunkeinensa ja Kartta esikaupunkeinensa,\n21:35 Dimna esikaupunkeinensa, Nahalal esikaupunkeinensa: nelj\u00e4 kaupunkia,\n21:36 Rubenin sukukunnalta Betser esikaupunkeinensa ja Jaksa esikaupunkeinensa,\n21:37 Kedemot esikaupunkeinensa ja Mephaat esikaupunkeinensa: nelj\u00e4 kaupunkia;\n21:38 Gadin sukukunnalta miehentappajan vapaakaupunki Ramot Gileadissa esikaupunkeinensa ja Mahanaim esikaupunkeinensa,\n21:39 Hesbon esikaupunkeinensa ja Jaeser esikaupunkeinensa: kaikki nelj\u00e4 kaupunkia.\n21:40 Kaikki toisten Levil\u00e4isten Merarin lasten kaupungit, heid\u00e4n suvussansa arpansa j\u00e4lkeen, olivat kaksitoistakymment\u00e4.\n21:41 Kaikki Levil\u00e4isten kaupungit Israelin lasten perinn\u00f6n seassa olivat kahdeksanviidett\u00e4kymment\u00e4 ja niiden esikaupungit.\n21:42 Ja itsekullakin kaupungilla oli h\u00e4nen esikaupunkinsa ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4ns\u00e4, niin oli niill\u00e4 kaikilla kaupungeilla.\n21:43 Ja niin antoi Herra Israelin lapsille kaiken sen maan, jonka h\u00e4n vannoi heid\u00e4n isillens\u00e4 antaaksensa; ja he omistivat sen ja asuivat siin\u00e4.\n21:44 Ja Herra antoi heille levon kaikella heid\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4ns\u00e4, niinkuin h\u00e4n vannoi heid\u00e4n isillens\u00e4; ja ei yksik\u00e4\u00e4n heid\u00e4n vihollisistansa seisonut heit\u00e4 vastaan, vaan kaikki heid\u00e4n vihollisensa antoi Herra heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4.\n21:45 Ja ei puuttunut mit\u00e4\u00e4n kaikesta siit\u00e4 hyvyydest\u00e4, mit\u00e4 Herra oli puhunut Israelin huoneelle, vaan kaikki tapahtui.\n22:1 Silloin kutsui Josua tyk\u00f6ns\u00e4 Rubenilaiset, Gadilaiset ja puolen Manassen sukukuntaa:\n22:2 Ja sanoi heille: te piditte kaikki mit\u00e4 Moses Herran palvelia teille k\u00e4ski, ja olette kuulleet minun \u00e4\u00e4neni kaikissa mit\u00e4 min\u00e4 olen teille k\u00e4skenyt.\n22:3 Ette hylj\u00e4nneet teid\u00e4n velji\u00e4nne isoon aikaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ja te piditte Herran teid\u00e4n Jumalanne k\u00e4skyn.\n22:4 Ja nyt on Herra teid\u00e4n Jumalanne antanut teid\u00e4n veljillenne levon, niinkuin h\u00e4n sanoi heille; palatkaat siis nyt ja menk\u00e4\u00e4t teid\u00e4n majoillenne perint\u00f6maahanne, jonka Moses Herran palvelia antoi teille tuolla puolella Jordania.\n22:5 Ainoastaan ottakaat visusti vaari , ett\u00e4 te teette sen k\u00e4skyn ja lain j\u00e4lkeen, jonka Moses Herran palvelia on teille k\u00e4skenyt, ett\u00e4 te rakastatte Herraa teid\u00e4n Jumalaanne, ja vaellatte kaikissa h\u00e4nen teiss\u00e4ns\u00e4, ja pid\u00e4tte h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, ja riiputte h\u00e4ness\u00e4 kiinni, ja palvelette h\u00e4nt\u00e4 kaikesta teid\u00e4n syd\u00e4mest\u00e4nne ja kaikesta teid\u00e4n sielustanne.\n22:6 Niin Josua siunasi heit\u00e4 ja antoi heid\u00e4n menn\u00e4, ja he meniv\u00e4t majoillensa.\n22:7 Manassen puolelle sukukunnalle on Moses antanut Basanissa ja toiselle puolelle antoi Josua heid\u00e4n veljeins\u00e4 keskell\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 puolella Jordania l\u00e4nteen p\u00e4in. Ja kuin Josua antoi heid\u00e4n k\u00e4yd\u00e4 majoillensa ja siunasi heit\u00e4,\n22:8 Puhui h\u00e4n heille, sanoen: te tulette kotia suurella saaliilla teid\u00e4n majoillenne ja sangen suurella karjalaumalla, hopialla, kullalla, vaskella, raudalla ja aivan paljoilla vaatteilla; niin jakakaat teid\u00e4n vihamiestenne saalis teid\u00e4n veljeinne kanssa.\n22:9 Ja niin palasivat Rubenilaiset ja Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa, ja meniv\u00e4t pois Israelin lasten tyk\u00f6\u00e4 Silosta, joka Kanaanin maalla on, menem\u00e4\u00e4n Gileadin maahan, perint\u00f6maahansa, jonka he olivat perineet Herran k\u00e4skyn j\u00e4lkeen Moseksen kautta.\n22:10 Ja kuin he tulivat Jordanin rajoille, jotka Kanaanin maassa ovat, rakensivat Rubenilaiset, Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa siin\u00e4 l\u00e4hes Jordania jalon suuren alttarin.\n22:11 Ja kuin Israelin lapset kuulivat sanottavan: katso, Rubenin lapset, Gadin lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ovat rakentaneet alttarin Kanaanin maata vastaan, l\u00e4hes Jordanin rajoja Israelin lasten puolelle;\n22:12 Ja Israelin lapset kuulivat sen, ja koko Israelin lasten joukko kokoontui Silossa, menem\u00e4\u00e4n yl\u00f6s sotimaan heit\u00e4 vastaan.\n22:13 Ja Israelin lapset l\u00e4hettiv\u00e4t Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen sukukunnan tyk\u00f6 Gileadin maahan Pinehaan, papin Eleatsarin pojan,\n22:14 Ja kymmenen ylimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4\u00e4miest\u00e4 h\u00e4nen kanssansa, yhden p\u00e4\u00e4miehen kustakin is\u00e4ns\u00e4 huoneesta, kaikista Israelin sukukunnista, joista kukin oli is\u00e4ins\u00e4 huonetten p\u00e4\u00e4mies Israelin tuhanten ylitse.\n22:15 Ja he tulivat Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen sukukunnan tyk\u00f6 Gileadin maahan ja puhuivat heid\u00e4n kanssansa, sanoen:\n22:16 N\u00e4in kaikki Herran kansa k\u00e4ski teille sanoa: mik\u00e4 on se rikos, jolla te olette rikkoneet Israelin Jumalaa vastaan, k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4ksenne itsenne t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Herrasta pois, rakentaen itsellenne alttaria, asettaaksenne teit\u00e4nne t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Herraa vastaan.\n22:17 V\u00e4h\u00e4k\u00f6 meill\u00e4 on Peorin pahuudesta, josta emme puhtaat ole hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti? josta my\u00f6s rangaistus tuli Herran kansan p\u00e4\u00e4lle.\n22:18 Ja te k\u00e4\u00e4nn\u00e4tte itsenne t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Herrasta pois; niin tapahtuu, ett\u00e4 panette itsenne t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 Herraa vastaan, niin pit\u00e4\u00e4 huomenna h\u00e4nen vihansa palaman koko Israelin kansan p\u00e4\u00e4lle.\n22:19 Jos te luulette, ett\u00e4 teid\u00e4n perint\u00f6maanne on saastainen, niin tulkaat t\u00e4nne ylitse Herran perint\u00f6maahan, jossa Herran maja on, ja ottakaat perint\u00f6 meid\u00e4n seassamme ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t asettako teit\u00e4nne Herraa vastaan ja meit\u00e4 vastaan, rakentaen teillenne alttarin, paitsi Herran meid\u00e4n Jumalamme alttaria.\n22:20 Eik\u00f6 Akan Seran poika tehnyt raskaasti synti\u00e4 kirotussa, ja viha tuli koko Israelin ylitse ja ei h\u00e4n yksin hukkunut pahuudessansa.\n22:21 Niin vastasivat Rubenin ja Gadin lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ja sanoivat Israelin tuhanten p\u00e4\u00e4miehille:\n22:22 Herra v\u00e4kev\u00e4 Jumala, Herra v\u00e4kev\u00e4 Jumala tiet\u00e4\u00e4 sen, ja Israel my\u00f6s mahtaa itse tiet\u00e4\u00e4; jos me olemme langenneet pois ja synti\u00e4 tehneet Herraa vastaan, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t auttako h\u00e4n meit\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n22:23 Ja jos me olemme alttarin rakentaneet, k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4ksemme meit\u00e4mme Herrasta pois ja uhrataksemme sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 polttouhria ja ruokauhria, taikka tehd\u00e4ksemme kiitosuhria sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin etsik\u00f6\u00f6n sit\u00e4 Herra.\n22:24 Ja jos emme paljo ennemmin ole sit\u00e4 tehneet sen asian pelvon t\u00e4hden, sanoen: t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin mahtaa teid\u00e4n lapsenne sanoa meid\u00e4n lapsillemme: mit\u00e4 teid\u00e4n on tekemist\u00e4 Herran Israelin Jumalan kanssa?\n22:25 Herra on pannut Jordanin rajamaaksi meid\u00e4n ja teid\u00e4n v\u00e4lillemme, te Rubenin ja Gadin lapset; ei ole teill\u00e4 yht\u00e4\u00e4n osaa Herrassa: ja niin teid\u00e4n lapsenne saattavat pois meid\u00e4n lapsemme Herraa pelk\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4.\n22:26 Sent\u00e4hden me sanoimme: tehk\u00e4\u00e4mme se meillemme, rakentakaamme alttari, ei uhriksi eli polttouhriksi,\n22:27 Mutta todistukseksi meid\u00e4n ja teid\u00e4n vaiheellamme, ja meid\u00e4n sukumme meid\u00e4n j\u00e4lkeemme, tehd\u00e4ksemme Herran palvelusta h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 meid\u00e4n polttouhrillamme, kiitosuhrillamme ja muilla uhreillamme; ja teid\u00e4n lapsenne ei pid\u00e4 t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin sanoman meid\u00e4n lapsillemme: ei ole teill\u00e4 yht\u00e4\u00e4n osaa Herrassa.\n22:28 Sill\u00e4 me sanoimme: se olkoon, kuin he niin sanovat meille, taikka meid\u00e4n lapsillemme t\u00e4stedes, niin me taidamme sanoa: katsokaat vertausta Herran alttariin, jonka meid\u00e4n vanhempamme tehneet ovat, ei polttouhriksi taikka teurasuhriksi vaan todistukseksi teid\u00e4n ja meid\u00e4n vaiheellamme.\n22:29 Pois se meist\u00e4, ett\u00e4 me asetamme itsemme Herraa vastaan, ja k\u00e4\u00e4nnymme t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 pois, ja rakennamme alttarin polttouhriksi, ruokauhriksi ja muuksi uhriksi, paitsi Herran meid\u00e4n Jumalamme alttaria, joka on h\u00e4nen majansa edess\u00e4.\n22:30 Kuin Pinehas pappi ja kansan ylimm\u00e4iset ja Israelin tuhanten p\u00e4\u00e4miehet, jotka olivat h\u00e4nen kanssansa, kuulivat n\u00e4m\u00e4t sanat, jotka Rubenin, Gadin ja Manassen lapset sanoivat, kelpasi se heille sangen hyvin.\n22:31 Ja Pinehas papin Eleatsarin poika sanoi Rubenin, Gadin ja Manassen lapsille: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ymm\u00e4rsimme me Herran olevan meid\u00e4n kanssamme, ettette synti\u00e4 tehneet t\u00e4ll\u00e4 rikoksella Herraa vastaan: nyt te vapahditte Israelin lapset Herran k\u00e4dest\u00e4.\n22:32 Niin meni Pinehas papin Eleatsarin poika, ja ylimm\u00e4iset Gileadin maalta, Rubenin ja Gadin lasten tyk\u00f6\u00e4 Kanaanin maahan j\u00e4lleen Israelin lasten tyk\u00f6 ja sanoi sen heille.\n22:33 Niin se kelpasi hyvin Israelin lapsille, ja Israelin lapset kunnioittivat Jumalaa ja ei en\u00e4\u00e4 sanoneet, ett\u00e4 he tahtoivat sinne menn\u00e4 heit\u00e4 vastaan sotav\u00e4en kanssa maata h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, jossa Rubenin ja Gadin lapset asuivat.\n22:34 Ja Rubenin ja Gadin lapset kutsuivat sen alttarin, ett\u00e4 se olis todistukseksi meid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4mme, ja ett\u00e4 Herra on Jumala.\n23:1 Ja pitk\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4, kuin Herra oli antanut Israelin tulla lepoon kaikilta vihollisiltansa, jotka heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 olivat, ja Josua jo oli vanha ja hyv\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n joutunut,\n23:2 Kutsui Josua koko Israelin tyk\u00f6ns\u00e4, heid\u00e4n vanhimpansa, p\u00e4\u00e4miehens\u00e4, tuomarinsa ja esimiehens\u00e4, sanoen heille: min\u00e4 olen jo vanha ja hyv\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n tullut.\n23:3 Ja te olette n\u00e4hneet kaikki, jotka Herra teid\u00e4n Jumalanne on tehnyt kaikelle t\u00e4lle kansalle teid\u00e4n edess\u00e4nne; sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne itse sotii teid\u00e4n edest\u00e4nne.\n23:4 Katsokaat, min\u00e4 olen jakanut teille ne kansat arvalla, jotka viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 ovat, jokaiselle sukukunnalle oman perint\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lkeen, hamasta Jordanista, ja kaiken sen kansan, jonka min\u00e4 h\u00e4vitin, suureen mereen asti auringon laskemiseen p\u00e4in.\n23:5 Ja Herra teid\u00e4n Jumalanne sy\u00f6ksee ulos ne teid\u00e4n edest\u00e4nne ja ajaa heid\u00e4t ulos teid\u00e4n kasvoinne edest\u00e4, niin ett\u00e4 te omistatte heid\u00e4n maansa, niinkuin Herra teid\u00e4n Jumalanne teille sanonut oli.\n23:6 Niin vahvistukaat jalosti pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tekem\u00e4\u00e4n kaikki, mik\u00e4 on kirjoitettu Moseksen lakiraamatussa, niin ettette siit\u00e4 poikkeisi oikialle eli vasemmalle puolelle,\n23:7 Niin ettette tulisi n\u00e4iden teid\u00e4n keskellenne j\u00e4\u00e4neiden kansain sekaan, ja ettette mieleenne johdattaisi eli vannoisi heid\u00e4n jumalainsa nimen kautta, ettek\u00e4 my\u00f6s palvelisi heit\u00e4 elikk\u00e4 kumartaisi heit\u00e4.\n23:8 Mutta riippukaat Herrassa teid\u00e4n Jumalassanne kiinni, niinkuin te t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti tehneet olette.\n23:9 Ja niin Herra ajaa teid\u00e4n edest\u00e4nne suuren ja v\u00e4kev\u00e4n kansan ulos, niinkuin ei yksik\u00e4\u00e4n ole kest\u00e4nyt teid\u00e4n edess\u00e4nne t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n23:10 Yksi teist\u00e4 ajaa tuhatta takaa; sill\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne itse sotii teid\u00e4n edest\u00e4nne, niinkuin h\u00e4n teille sanonut oli.\n23:11 Sent\u00e4hden ottakaat visusti vaari teid\u00e4n sielustanne, ett\u00e4 rakastatte Herraa teid\u00e4n Jumalaanne.\n23:12 Mutta jos te k\u00e4\u00e4nn\u00e4tte teit\u00e4nne pois ja pid\u00e4tte teit\u00e4nne j\u00e4\u00e4neiden kansain tyk\u00f6, ja yhdist\u00e4tte teit\u00e4nne naimisessa heid\u00e4n kanssansa, niin ett\u00e4 te tulette heid\u00e4n ja he teid\u00e4n sekaanne,\n23:13 Niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 todella tiet\u00e4m\u00e4n, ettei Herra teid\u00e4n Jumalanne en\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kansaa teid\u00e4n edest\u00e4nne aja ulos; mutta he tulevat teille paulaksi ja pahennukseksi ja ruoskaksi teid\u00e4n kylkenne p\u00e4\u00e4lle, ja orjantappuraksi teid\u00e4n silmillenne, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n teit\u00e4 hukuttaa siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 maasta, jonka Herra teid\u00e4n Jumalanne teille antanut on.\n23:14 Ja katso, min\u00e4 vaellan t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kaiken maailman tien; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n kaikessa teid\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4nne ja kaikessa teid\u00e4n sielussanne, ettei yht\u00e4\u00e4n sanaa ole j\u00e4\u00e4nyt takaperin kaikesta siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4, mink\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne teille luvannut on, mutta kaikki on tapahtunut teille, ja ei mit\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt takaperin.\n23:15 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 niinkuin kaikki se hyv\u00e4 on teille tullut, jonka Herra teid\u00e4n Jumalanne teille sanonut on, niin Herra my\u00f6s antaa tulla teid\u00e4n ylitsenne kaikki pahat, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n kadottaa teid\u00e4t siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 maasta, jonka Herra teid\u00e4n Jumalanne teille antanut on.\n23:16 Jos te Herran teid\u00e4n Jumalanne liiton k\u00e4ytte ylitse, jonka h\u00e4n teille k\u00e4ski, ja menette ja palvelette vieraita jumalia, ja heit\u00e4 rukoilette, niin Herran viha julmistuu teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, ja te hukutte \u00e4kisti siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 maasta, jonka h\u00e4n teille antoi.\n24:1 Ja Josua kokosi kaikki Israelin sukukunnat Sikemiin, ja kutsui edes vanhimmat Israelissa, p\u00e4\u00e4miehet, tuomarit ja esimiehet; ja kuin he olivat seisatetut Jumalan eteen,\n24:2 Sanoi Josua kaikelle kansalle: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: teid\u00e4n is\u00e4nne asuivat entiseen aikaan sill\u00e4 puolella virtaa, Tara, Abrahamin ja Nahorin is\u00e4, ja palvelivat muita jumalia.\n24:3 Niin otin min\u00e4 is\u00e4nne Abrahamin tuolta puolelta virtaa, ja annoin h\u00e4nen vaeltaa koko Kanaanin maalla, ja enensin h\u00e4nen siemenens\u00e4, ja annoin h\u00e4nelle Isaakin.\n24:4 Ja Isaakille annoin min\u00e4 Jakobin ja Esaun; ja annoin Esaulle Seirin vuoren asuaksensa. Mutta Jakob ja h\u00e4nen lapsensa meniv\u00e4t alas Egyptin maalle.\n24:5 Ja min\u00e4 l\u00e4hetin Moseksen ja Aaronin, ja rankaisin Egyptin, niinkuin min\u00e4 heid\u00e4n seassansa tehnyt olen; sitte vein min\u00e4 teid\u00e4t ulos.\n24:6 Niin vein min\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4n is\u00e4nne Egyptist\u00e4 ulos, ja te tulitte meren tyk\u00f6; ja Egyptil\u00e4iset ajoivat teid\u00e4n isi\u00e4nne takaa vaunuin ja ratsasmiesten kanssa Punaiseen mereen saakka.\n24:7 Niin huusivat he Herran tyk\u00f6, ja h\u00e4n pani pimeyden teid\u00e4n ja Egyptil\u00e4isten vaiheelle, ja saatti meren heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja peitti heid\u00e4t. Ja teid\u00e4n silm\u00e4nne n\u00e4kiv\u00e4t, mit\u00e4 min\u00e4 tein Egyptiss\u00e4; ja te asuitte korvessa kauvan aikaa.\n24:8 Ja min\u00e4 toin teid\u00e4t Amorilaisten maahan, jotka asuivat tuolla puolella Jordania; ja kuin he sotivat teit\u00e4 vastaan, annoin min\u00e4 heid\u00e4t teid\u00e4n k\u00e4siinne, ett\u00e4 te omistaisitte heid\u00e4n maansa; ja min\u00e4 h\u00e4vitin heit\u00e4 teid\u00e4n edest\u00e4nne.\n24:9 Niin nousi Balak Zipporin poika, Moabin kuningas, ja soti Israelia vastaan; ja h\u00e4n l\u00e4hetti ja antoi kutsua Bileamin Beorin pojan kiroomaan teit\u00e4.\n24:10 Mutta en min\u00e4 tahtonut kuulla Bileamia; ja h\u00e4n siunaten siunasi teit\u00e4, ja min\u00e4 vapahdin teit\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4.\n24:11 Ja kuin te tulitte Jordanin ylitse ja jouduitte Jerihoon, sotivat Jerihon asuvaiset teit\u00e4 vastaan, Amorilaiset ja Pheresil\u00e4iset ja Kanaanealaiset ja Hetil\u00e4iset ja Girgasilaiset ja Hevil\u00e4iset ja Jebusilaiset; mutta min\u00e4 annoin heid\u00e4t teid\u00e4n k\u00e4siinne,\n24:12 Ja l\u00e4hetin vapsaiset teid\u00e4n edell\u00e4nne, ja ne ajoivat heid\u00e4t ulos teid\u00e4n edest\u00e4nne, kaksi Amorilaisten kuningasta, ei sinun miekkas kautta eik\u00e4 sinun joutses kautta.\n24:13 Ja annoin teille maan, jossa ette mit\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 tehneet, ja kaupungit, joita ette rakentaneet, asuaksenne niiss\u00e4 ja sy\u00f6d\u00e4ksennne viinapuista ja \u00f6ljypuista, joita ette istuttaneet.\n24:14 Pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4t siis nyt Herraa ja palvelkaat h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ydellisesti ja uskollisesti, ja hylj\u00e4tk\u00e4\u00e4t ne jumalat, joita teid\u00e4n is\u00e4nne palvelivat tuolla puolella virtaa ja Egyptiss\u00e4, ja palvelkaat Herraa.\n24:15 Jollei teid\u00e4n kelpaa Herraa palvella, niin valitkaat teillenne t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ket\u00e4 te palvelette, niit\u00e4 jumalia, joita teid\u00e4n is\u00e4nne palvelivat sill\u00e4 puolella virtaa, eli Amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta min\u00e4 ja minun huoneeni palvelemme Herraa.\n24:16 Niin vastasi kansa ja sanoi: pois se meist\u00e4, ett\u00e4 me hylk\u00e4isimme Herran ja palvelisimme muita jumalia.\n24:17 Sill\u00e4 Herra meid\u00e4n Jumalamme on se, joka johdatti meit\u00e4 ja meid\u00e4n isi\u00e4mme Egyptin maalta orjuuden huoneesta, ja joka teki meid\u00e4n silm\u00e4imme edess\u00e4 niit\u00e4 suuria tunnusmerkkej\u00e4, ja varjeli meit\u00e4 kaikella matkalla, jota me vaelsimme, ja kaikkein kansain seassa, joiden l\u00e4vitse me k\u00e4vimme.\n24:18 Ja Herra ajoi meid\u00e4n edest\u00e4mme ulos kaiken kansan ja Amorilaiset, jotka asuivat maassa: niin me my\u00f6s palvelemme Herraa, sill\u00e4 h\u00e4n on meid\u00e4n Jumalamme.\n24:19 Ja Josua sanoi kansalle: ette taida palvella Herraa, sill\u00e4 h\u00e4n on pyh\u00e4 Jumala ja h\u00e4n on kiivas Jumala, joka ei s\u00e4\u00e4st\u00e4 teid\u00e4n syntej\u00e4nne.\n24:20 Kuin te hylk\u00e4\u00e4tte Herran ja palvelette muukalaisia jumalia, niin h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 h\u00e4nens\u00e4, ja tekee teille pahaa, ja hukuttaa teit\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kuin h\u00e4n teille hyv\u00e4\u00e4 teki.\n24:21 Niin sanoi kansa Josualle: ei suinkaan, vaan me palvelemme Herraa.\n24:22 Ja Josua sanoi kansalle: te olette teillenne todistajat, ett\u00e4 te valitsitte teillenne Herran, palvellaksenne h\u00e4nt\u00e4. Ja he sanoivat: me olemme todistajat.\n24:23 Niin pankaat nyt teid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4nne muukalaiset jumalat pois, jotka teid\u00e4n seassanne ovat, ja kumartakaat teid\u00e4n syd\u00e4menne Herran Israelin Jumalan tyk\u00f6.\n24:24 Ja kansa sanoi Josualle: me tahdomme palvella Herraa meid\u00e4n Jumalaamme, ja olemme h\u00e4nen \u00e4\u00e4nellens\u00e4 kuuliaiset.\n24:25 Niin Josua teki sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 liiton kansan kanssa, ja asetti s\u00e4\u00e4dyn ja oikeuden heid\u00e4n eteens\u00e4 Sikemiss\u00e4.\n24:26 Ja Josua kirjoitti kaikki n\u00e4m\u00e4 sanat Jumalan lakikirjaan, ja otti suuren kiven, ja pystytti sen siin\u00e4 tammen alla, joka oli Herran pyh\u00e4ss\u00e4.\n24:27 Ja Josua sanoi kaikelle kansalle: katso, t\u00e4m\u00e4 kivi pit\u00e4\u00e4 oleman todistus meid\u00e4n vaiheellamme; sill\u00e4 h\u00e4n on kuullut kaikki Herran puheet, jotka h\u00e4n meid\u00e4n kanssamme puhunut on, ja pit\u00e4\u00e4 oleman teille todistus, ettette teid\u00e4n Jumalaanne kiell\u00e4.\n24:28 Ja niin antoi Josua kansan menn\u00e4, itsekunkin perint\u00f6\u00f6ns\u00e4.\n24:29 Ja sen j\u00e4lkeen tapahtui, ett\u00e4 Josua Nunin poika, Herran palvelia, kuoli, sadan ja kymmenen ajastaikaisena.\n24:30 Ja he hautasivat h\u00e4nen oman perityn maansa rajoihin, Timnat Serakiin, joka on Ephraimin vuorella, pohjan puolelle Gaasin vuorta.\n24:31 Ja Israel palveli Herraa kaikkena Josuan elinaikana, niin my\u00f6s kaikkena vanhimpain elinaikana, jotka kauvan aikaa josuan per\u00e4st\u00e4 eliv\u00e4t ja tiesiv\u00e4t kaikki Herran teot, jotka h\u00e4n Israelille tehnyt oli.\n24:32 Ja Josephin luut, jotka Israelin lapset olivat tuoneet Egyptist\u00e4, hautasivat he Sikemiin, siihen pellon kappaleeseen, jonka Jakob osti Hemorin Sikemin is\u00e4n lapsilta sadalla penningill\u00e4. Ja se tuli Josephin lasten perinn\u00f6ksi.\n24:33 Niin kuoli my\u00f6s Eleatsar Aaronin poika, ja he hautasivat h\u00e4nen Gibeassa, joka oli h\u00e4nen poikansa Pinehaan oma, joka h\u00e4nelle Ephraimin vuorella annettu oli.","title":"Finnish Bible: Joshua","type":"page"}