{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/kg2.htm","path":"bib/wb/fin/kg2.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/kg2.htm","text":"1:1 Ja Moabilaiset luopuivat Israelista Ahabin kuoleman j\u00e4lkeen.\n1:2 Ja Ahasia putosi h\u00e4kin l\u00e4vitse makaushuoneessansa Samariassa, sairasti ja l\u00e4hetti sanansaattajat, ja sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t ja kysyk\u00e4\u00e4t Baalsebubilta, Ekronin jumalalta, jos min\u00e4 paranen t\u00e4st\u00e4 sairaudesta.\n1:3 Mutta Herran enkeli sanoi Elialle Tisbil\u00e4iselle: nouse ja mene Samarian kuninkaan sanansaattajia vastaan, ja sano heille: sent\u00e4hdenk\u00f6, ettei yht\u00e4\u00e4n Jumalaa ole Israelissa, te menette neuvoa kysym\u00e4\u00e4n Baalsebubilta, Ekronin jumalalta?\n1:4 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra: ei sinun pid\u00e4 siit\u00e4 vuoteesta nouseman, jossa makaat, mutta sinun pit\u00e4\u00e4 kaiketi kuoleman. Ja Elia meni pois.\n1:5 Ja kuin sanansaattajat palasivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi h\u00e4n heille: miksi te palasitte?\n1:6 He sanoivat h\u00e4nelle: yksi mies kohtasi meit\u00e4 ja sanoi meille: menk\u00e4\u00e4t, palatkaat kuninkaan tyk\u00f6, joka teid\u00e4t on l\u00e4hett\u00e4nyt, ja sanokaat h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra: sent\u00e4hdenk\u00f6, ettei yht\u00e4\u00e4n Jumalaa ole Israelissa, sin\u00e4 l\u00e4het\u00e4t kysym\u00e4\u00e4n neuvoa Baalsebubilta, Ekronin jumalalta? Sent\u00e4hden ei sinun pid\u00e4 siit\u00e4 vuoteesta nouseman, johon sin\u00e4 maata pannut olet, mutta sinun pit\u00e4\u00e4 kaiketi kuoleman.\n1:7 Ja h\u00e4n sanoi heille: mink\u00e4kaltainen se mies oli, joka kohtasi teit\u00e4 ja n\u00e4it\u00e4 sanoja puhui teille?\n1:8 He sanoivat h\u00e4nelle: se mies oli karvainen, ja vy\u00f6tetty hihnaisella vy\u00f6ll\u00e4. H\u00e4n sanoi: se on Elia Tisbil\u00e4inen.\n1:9 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 yhden viidenkymmenen p\u00e4\u00e4miehen viidenkymmenens\u00e4 kanssa; ja kuin h\u00e4n tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja katso, h\u00e4n istui vuoren kukkulalla. Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 Jumalan mies, kuningas sanoo: tule alas!\n1:10 Elia vastasi ja sanoi viidenkymmenen p\u00e4\u00e4miehelle: jos min\u00e4 olen Jumalan mies, niin tulkaan tuli taivaasta ja polttakoon sinun ja sinun viisikymment\u00e4s. Niin tuli lankesi taivaasta ja poltti h\u00e4nen ja h\u00e4nen viisikymment\u00e4ns\u00e4.\n1:11 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti taas toisen viidenkymmenen p\u00e4\u00e4miehen h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 h\u00e4nen viidenkymmenens\u00e4 kanssa, ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 Jumalan mies, n\u00e4in sanoo kuningas: tule kiiruusti alas!\n1:12 Elia vastasi ja sanoi heille: jos min\u00e4 olen Jumalan mies, niin tulkaan tuli taivaasta ja polttakaan sinun ja sinun viisikymment\u00e4s. Niin Jumalan tuli putosi taivaasta ja poltti h\u00e4nen ja h\u00e4nen viisikymment\u00e4ns\u00e4.\n1:13 Niin h\u00e4n viel\u00e4 l\u00e4hetti kolmannen viidenkymmenen p\u00e4\u00e4miehen h\u00e4nen viidenkymmenens\u00e4 kanssa. Kuin h\u00e4n tuli yl\u00f6s h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, kumarsi h\u00e4n polvillensa Elian eteen, rukoili h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 Jumalan mies, olkoon siis minun sieluni ja n\u00e4iden viidenkymmenen sinun palveliais sielut kalliit sinun edess\u00e4s!\n1:14 Katso, tuli on tullut taivaasta ja on polttanut ne kaksi ensim\u00e4ist\u00e4 viidenkymmenen p\u00e4\u00e4miest\u00e4 heid\u00e4n viidenkymmenens\u00e4 kanssa; mutta olkoon minun sieluni kallis sinun edess\u00e4s!\n1:15 Niin sanoi Herran enkeli Elialle: mene alas h\u00e4nen kanssansa ja \u00e4l\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Niin h\u00e4n nousi ja meni h\u00e4nen kanssansa kuninkaan tyk\u00f6.\n1:16 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra: ett\u00e4s l\u00e4hetit sanansaattajat ja annoit kysy\u00e4 neuvoa Baalsebubilta, Ekronin jumalalta, sent\u00e4hdenk\u00f6, ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n Jumalaa olis Israelissa, jonka sanaa kysytt\u00e4isiin? niin ei sinun pid\u00e4 siit\u00e4 vuoteesta nouseman, johon sin\u00e4 maata pannut olet, mutta sinun pit\u00e4\u00e4 kaiketi kuoleman.\n1:17 Ja niin h\u00e4n kuoli Herran sanan j\u00e4lkeen, jonka Elia puhunut oli. Ja Joram tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa, toisena Joramin Josaphatin pojan Juudan kuninkaan vuonna; sill\u00e4 ei h\u00e4nell\u00e4 ollut poikaa.\n1:18 Mit\u00e4 enempi on sanomista Ahasiasta ja mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on, eik\u00f6 se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?\n2:1 Niin tapahtui, kuin Herra tahtoi Elian tuulisp\u00e4\u00e4ss\u00e4 ottaa yl\u00f6s taivaasen, k\u00e4viv\u00e4t Elia ja Elisa Gilgalissa.\n2:2 Ja Elia sanoi Elisalle: istus t\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 Herra on minun l\u00e4hett\u00e4nyt Beteliin. Mutta Elisa sanoi: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4 ja sinun sielus el\u00e4\u00e4, en min\u00e4 luovu sinusta. Ja he tulivat alas Beteliin.\n2:3 Silloin k\u00e4viv\u00e4t prophetain pojat, jotka Beteliss\u00e4 olivat, Elisan tyk\u00f6 ja sanoivat h\u00e4nelle: tied\u00e4tk\u00f6s Herran t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ottavan sinulta pois is\u00e4nt\u00e4s sinun p\u00e4\u00e4s p\u00e4\u00e4lt\u00e4? H\u00e4n sanoi: min\u00e4 kyll\u00e4 sen tied\u00e4n, olkaat \u00e4\u00e4neti!\n2:4 Ja Elia sanoi h\u00e4nelle: Elisa, viivys t\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 Herra on minun l\u00e4hett\u00e4nyt Jerihoon. H\u00e4n sanoi: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4 ja sinun sielus el\u00e4\u00e4, en min\u00e4 luovu sinusta. Ja niin he tulivat Jerihoon.\n2:5 Niin tulivat prophetain pojat, jotka Jerihossa olivat, Elisan tyk\u00f6 ja sanoivat h\u00e4nelle: tied\u00e4tk\u00f6s Herran t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ottavan sinulta pois is\u00e4nt\u00e4s sinun p\u00e4\u00e4s p\u00e4\u00e4lt\u00e4? H\u00e4n sanoi: min\u00e4 kyll\u00e4 sen tied\u00e4n, olkaat \u00e4\u00e4neti!\n2:6 Ja Elia sanoi h\u00e4nelle: istus t\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 Herra on minun l\u00e4hett\u00e4nyt Jordaniin. H\u00e4n sanoi: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4 ja sinun sielus el\u00e4\u00e4, en min\u00e4 luovu sinusta. Ja he k\u00e4viv\u00e4t molemmin.\n2:7 Mutta viisikymment\u00e4 miest\u00e4 prophetain pojista meni pois ja j\u00e4iv\u00e4t kauvas seisomaan heid\u00e4n kohdallansa; vaan he seisoivat ynn\u00e4 Jordanin tyk\u00f6n\u00e4.\n2:8 Niin otti Elia hameensa ja k\u00e4\u00e4ri kokoon, ja l\u00f6i veteen, ja vesi hajosi molemmille puolille, niin ett\u00e4 he molemmat k\u00e4viv\u00e4t kuivina sen l\u00e4vitse.\n2:9 Ja kuin he tulivat ylitse, sanoi Elia Elisalle: ano, mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 sinulle tekem\u00e4n, ennenkuin min\u00e4 otetaan pois sinulta. Elisa sanoi: ett\u00e4 kaksi osaa hengest\u00e4s olis minun kanssani.\n2:10 H\u00e4n sanoi: sin\u00e4 olet anonut kovaa asiaa; mutta kuitenkin, jos n\u00e4et minun kuin min\u00e4 sinulta otetaan pois, se tapahtuu niin sinulle, mutta jos et n\u00e4e, niin ei se tapahdu.\n2:11 Ja tapahtui kuin he ynn\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t ja puhuivat kesken\u00e4ns\u00e4, katso, niin tulivat tuliset vaunut tulisten hevosten kanssa ja eroittivat heid\u00e4t toinen toisestansa. Ja Elia meni yl\u00f6s tuulisp\u00e4\u00e4ss\u00e4 taivaasen.\n2:12 Mutta Elisa n\u00e4ki sen ja huusi: minun is\u00e4ni, minun is\u00e4ni, Israelin vaunu ja h\u00e4nen ratsasmiehens\u00e4! ja ei h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 n\u00e4hnyt. Ja h\u00e4n tarttui vaatteisiinsa ja rep\u00e4isi ne kahtia,\n2:13 Ja otti Elian hameen yl\u00f6s, joka h\u00e4nelt\u00e4 pudonnut oli, palasi ja seisoi Jordanin rannalla;\n2:14 Ja otti Elian hameen, joka h\u00e4nelt\u00e4 pudonnut oli, l\u00f6i veteen ja sanoi: kussa on nyt Herra Elian Jumala? ja l\u00f6i veteen, niin vesi hajosi molemmille puolille, ja Elisa k\u00e4vi ylitse.\n2:15 Kuin prophetain pojat, jotka toisella puolella Jerihossa olivat, n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen, sanoivat he: Elian henki lep\u00e4\u00e4 Elisan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja k\u00e4viv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja kumarsivat maahan asti,\n2:16 Ja sanoivat h\u00e4nelle: katso, sinun palvelioissas on viisikymment\u00e4 vahvaa miest\u00e4, anna heid\u00e4n menn\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n is\u00e4nt\u00e4\u00e4si, jos Herran henki on ottanut h\u00e4nen ja heitt\u00e4nyt jollekulle vuorelle, taikka johonkuhun laaksoon. H\u00e4n sanoi: \u00e4lk\u00e4\u00e4t antako menn\u00e4!\n2:17 Mutta he vaativat h\u00e4nt\u00e4 siihenasti, ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4pesi, ja sanoi: antakaat menn\u00e4! Ja he l\u00e4hettiv\u00e4t matkaan viisikymment\u00e4 miest\u00e4, ja he etsiv\u00e4t kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja ei l\u00f6yt\u00e4neet h\u00e4nt\u00e4,\n2:18 Ja tulivat j\u00e4lleen h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja h\u00e4n asui Jerihossa; ja h\u00e4n sanoi heille: enk\u00f6 min\u00e4 sanonut teille, ettei teid\u00e4n pit\u00e4nyt menem\u00e4n?\n2:19 Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: katso, t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa on hyv\u00e4 asua, niinkuin meid\u00e4n herramme n\u00e4kee; mutta vesi on paha ja maa hedelm\u00e4t\u00f6in.\n2:20 H\u00e4n sanoi: tuokaat minulle uusi astia ja pankaat suolaa siihen! Ja he toivat sen h\u00e4nelle.\n2:21 Niin h\u00e4n meni ulos vesihuokoin tyk\u00f6 ja heitti suolaa niihin, sanoen: n\u00e4in sanoo Herra: min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4n veden parantanut, ei kuolema, taikka hedelm\u00e4tt\u00f6myys pid\u00e4 heist\u00e4 t\u00e4stedes tuleman.\n2:22 Niin parani vesi t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti Elisan sanan j\u00e4lkeen, jonka h\u00e4n puhui.\n2:23 Ja h\u00e4n meni sielt\u00e4 yl\u00f6s Beteliin, ja h\u00e4nen menness\u00e4ns\u00e4 tiell\u00e4, tulivat pienet pojat kaupungista ja pilkkasivat h\u00e4nt\u00e4, sanoen h\u00e4nelle: tule yl\u00f6s paljasp\u00e4\u00e4, tule yl\u00f6s paljasp\u00e4\u00e4!\n2:24 Ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4, ja kuin h\u00e4n heid\u00e4t n\u00e4ki, kirosi h\u00e4n heit\u00e4 Herran nimeen. Niin tuli kaksi karhua mets\u00e4st\u00e4 ja repeli heist\u00e4 kaksi poikaa viidett\u00e4kymment\u00e4 kuoliaaksi.\n2:25 Sielt\u00e4 h\u00e4n meni Karmelin vuorelle, ja palasi sielt\u00e4 sitten Samariaan.\n3:1 Niin Joram Ahabin poika tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa kahdeksantenatoistakymmenenten\u00e4 Josaphatin Juudan kuninkaan vuonna, ja hallitsi kaksitoistakymment\u00e4 vuotta.\n3:2 Ja teki pahaa Herran edess\u00e4, vaan ei kuitenkaan niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n h\u00e4vitti Baalin patsaan, jonka h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 tehnyt oli.\n3:3 Mutta kuitenkin h\u00e4n pysyi Jerobeamin Nebatin pojan synneiss\u00e4, joka Israelin saatti synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n; ei h\u00e4n luopunut niist\u00e4.\n3:4 Mutta Mesalla Moabilaisten kuninkaalla oli paljo lampaita, ja h\u00e4n antoi Israelin kuninkaalle veron, satatuhatta karitsaa ja satatuhatta oinasta villoinensa.\n3:5 Kuin Ahab oli kuollut, luopui Moabilaisten kuningas Israelin kuninkaasta.\n3:6 Siihen aikaan l\u00e4ksi kuningas Joram Samariasta ja luki kaiken Israelin,\n3:7 Ja meni ja l\u00e4hetti Josaphatille Juudan kuninkaalle sanomaan: Moabilaisten kuningas on luopunut minusta, tuletkos sotimaan minun kanssani Moabilaisia vastaan? H\u00e4n sanoi: min\u00e4 tulen, min\u00e4 olen niinkuin sin\u00e4, ja minun kansani niinkuin sinun kansas, ja minun hevoseni niinkuin sinun hevoses.\n3:8 Ja sanoi: mit\u00e4 tiet\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinne vaeltaman? H\u00e4n vastasi: Edomin korven tiet\u00e4.\n3:9 Ja niin l\u00e4ksi Israelin kuningas ja Juudan kuningas ja Edomin kuningas. Ja koska he olivat vaeltaneet ymp\u00e4ri seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n matkan, ja ei ollut vett\u00e4 sotav\u00e4ell\u00e4 ja juhdilla, jotka heit\u00e4 seurasivat,\n3:10 Niin sanoi Israelin kuningas: voi! Herra on kutsunut n\u00e4m\u00e4t kolme kuningasta antaaksensa heit\u00e4 Moabilaisten k\u00e4siin.\n3:11 Mutta Josaphat sanoi: onko t\u00e4ss\u00e4 yht\u00e4\u00e4n Herran prophetaa, kysy\u00e4ksemme h\u00e4nen kauttansa neuvoa Herralta? Niin vastasi yksi Israelin kuninkaan palvelioista ja sanoi: t\u00e4ss\u00e4 on Elisa Saphatin poika, joka kaasi vett\u00e4 Elian k\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle.\n3:12 Josaphat sanoi: h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 on Herran sana. Ja Israelin kuningas, ja Josaphat ja Edomin kuningas meniv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n3:13 Niin sanoi Elisa Israelin kuninkaalle: mit\u00e4 sinun on minun kanssani? mene pois is\u00e4s prophetain tyk\u00f6 ja \u00e4itis prophetain tyk\u00f6! Israelin kuningas sanoi h\u00e4nelle: ei, sill\u00e4 Herra on kutsunut n\u00e4m\u00e4t kolme kuningasta antaaksensa heit\u00e4 Moabilaisten k\u00e4siin.\n3:14 Elisa sanoi: niin totta kuin Herra Zebaot el\u00e4\u00e4, jonka edess\u00e4 min\u00e4 seison, jollen min\u00e4 katsoisi Josaphatia Juudan kuningasta, en min\u00e4 katsahtaisi sinun p\u00e4\u00e4lles enk\u00e4 tottelisi sinua.\n3:15 Niin tuokaat nyt minulle kanteleensoittaja! Ja kuin soittaja soitti, tuli Herran k\u00e4si h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4;\n3:16 Ja h\u00e4n sanoi: n\u00e4in sanoo Herra: tehk\u00e4\u00e4t kuoppia sinne ja t\u00e4nne t\u00e4h\u00e4n ojaan!\n3:17 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: ei teid\u00e4n pid\u00e4 tuulta eik\u00e4 sadetta n\u00e4kem\u00e4n, ja kuitenkin pit\u00e4\u00e4 oja vedell\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n: ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 juoman, ja teid\u00e4n karjanne ja teid\u00e4n juhtanne.\n3:18 Ja t\u00e4m\u00e4 on v\u00e4h\u00e4 Herran edess\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n antaa my\u00f6s Moabilaiset teid\u00e4n k\u00e4siinne;\n3:19 Niin ett\u00e4 te ly\u00f6tte kaikki vahvat kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, ja te kaadatte kaikki hyv\u00e4t puut ja tukitsette kaikki vesil\u00e4hteet, ja te turmelette kaikki hyv\u00e4t pellot kivill\u00e4.\n3:20 Ja tapahtui aamulla ruokauhrin ajalla, katso, silloin tuli vesi Edomin tiet\u00e4 my\u00f6ten, ja maa t\u00e4ytettiin vedell\u00e4.\n3:21 Kuin kaikki Moabilaiset kuulivat, ett\u00e4 kuninkaat oli nousseet yl\u00f6s sotimaan heit\u00e4 vastaan, kutsuivat he kokoon kaikki, jotka itsens\u00e4 ensin vy\u00f6ll\u00e4 vy\u00f6ttiv\u00e4t, ja sit\u00e4 vanhemmat, ja meniv\u00e4t rajoille.\n3:22 Mutta kuin he aamulla varhain nousivat, ja aurinko nousi veden yli, niin n\u00e4kiv\u00e4t Moabilaiset, ett\u00e4 vesi oli heit\u00e4 vastaan punainen niinkuin veri,\n3:23 Ja sanoivat: se on veri; kuninkaat ovat tapelleet kesken\u00e4ns\u00e4, ja yksi on ly\u00f6nyt toisen kuoliaaksi: nyt siis, Moab, mene saaliille!\n3:24 Mutta kuin he tulivat Israelin leiriin, niin nousi Israel ja l\u00f6i Moabilaisia; ja ne pakenivat heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4; mutta he kiiruhtivat ja l\u00f6iv\u00e4t Moabin,\n3:25 Ja kukistivat kaupungit, ja itsekukin heitti kivens\u00e4 kaikkiin hyviin peltoihin ja t\u00e4yttiv\u00e4t ne, ja tukitsivat kaikki vesil\u00e4hteet, ja kaasivat kaikki hyv\u00e4t puut, siihenasti ett\u00e4 he ainoasti Hasaretin muuriin kivi\u00e4 j\u00e4ttiv\u00e4t; ja he piirittiv\u00e4t sen lingoilla ja l\u00f6iv\u00e4t sen.\n3:26 Kuin Moabilaisten kuningas n\u00e4ki sodan olevan ylen v\u00e4kev\u00e4n itsi\u00e4ns\u00e4 vastaan, otti h\u00e4n seitsem\u00e4nsataa miest\u00e4 tyk\u00f6ns\u00e4, jotka vetiv\u00e4t miekan ulos, karataksensa Edomin kuninkaan p\u00e4\u00e4lle; vaan ei he voineet.\n3:27 Niin otti h\u00e4n ensim\u00e4isen poikansa, joka h\u00e4nen siaansa piti kuninkaaksi tuleman, ja uhrasi sen polttouhriksi muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Silloin tuli Israel sangen vihaiseksi, niin ett\u00e4 he meniv\u00e4t pois h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 ja palasivat omalle maallensa.\n4:1 Ja yksi vaimo prophetain poikain em\u00e4nti\u00e4 huusi Elisan tyk\u00f6 ja sanoi: sinun palvelias minun mieheni kuoli: niin sin\u00e4 tied\u00e4t sen, ett\u00e4 sinun palvelias pelk\u00e4si Herraa: nyt tuli velkamies, ja tahtoo ottaa kaksi minun poikaani orjaksensa.\n4:2 Elisa sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n sinulle? sano minulle, mit\u00e4 sinun huoneessas on? H\u00e4n sanoi: sinun piiallas ei ole muuta mit\u00e4\u00e4n kuin yksi \u00f6ljyastia.\n4:3 H\u00e4n sanoi: mene ja ano koko kyl\u00e4kunnaltas astioita, tyhji\u00e4 astioita niin monta kuin saat,\n4:4 Ja mene sis\u00e4lle, ja sulje ovi sinun ja sinun poikais per\u00e4\u00e4n, ja kaada jokaiseen niihin astioihin: ja koskas olet ne t\u00e4ytt\u00e4nyt, niin anna ne ottaa pois.\n4:5 H\u00e4n meni pois h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, sulki oven j\u00e4lkeens\u00e4 ja poikainsa j\u00e4lkeen. He kantoivat astiat h\u00e4nen eteens\u00e4, ja h\u00e4n kaasi niihin.\n4:6 Ja kuin astiat olivat t\u00e4ytetyt, sanoi h\u00e4n pojallensa: tuo minulle viel\u00e4 astia. H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: ei ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4 en\u00e4\u00e4 astiaa; niin \u00f6ljy seisahti.\n4:7 Ja h\u00e4n tuli ja ilmoitti sen Jumalan miehelle. H\u00e4n sanoi: mene ja myy \u00f6ljy, ja maksa velkamiehes; mutta sin\u00e4 ja sinun poikas el\u00e4k\u00e4\u00e4t j\u00e4\u00e4neest\u00e4.\n4:8 Ja se tapahtui siihen aikaan, ett\u00e4 Elisa meni Sunemiin, ja siell\u00e4 oli varallinen vaimo, joka vaati h\u00e4nt\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4. Ja niin usein kuin h\u00e4n sen kautta vaelsi, poikkesi h\u00e4n sinne sy\u00f6m\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4.\n4:9 Ja h\u00e4n sanoi miehellens\u00e4: katso, min\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n t\u00e4m\u00e4n Jumalan miehen olevan pyh\u00e4n, joka t\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4n kauttamme aina vaeltaa:\n4:10 Tehk\u00e4\u00e4mme siis t\u00e4h\u00e4n ylistupa, ja pankaamme h\u00e4nelle sinne vuode, p\u00f6yt\u00e4, istuin ja kynttil\u00e4jalka, ett\u00e4 h\u00e4n sinne menis, kuin h\u00e4n meid\u00e4n tyk\u00f6mme tulee.\n4:11 Niin tapahtui siihen aikaan, ett\u00e4 h\u00e4n tuli sinne; ja h\u00e4n meni ylistupaan ja makasi siell\u00e4.\n4:12 Ja h\u00e4n sanoi palveliallensa Gehatsille: kutsu Sunemin vaimo t\u00e4nne. Ja kuin h\u00e4n oli kutsunut h\u00e4nen, astui h\u00e4n h\u00e4nen eteens\u00e4.\n4:13 Niin h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: sano h\u00e4nelle: katso, sin\u00e4 olet tehnyt meille kaiken t\u00e4m\u00e4n palveluksen, mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 sinulle tekem\u00e4n? Onko sinulla asiaa kuninkaan taikka sodanp\u00e4\u00e4miehen tyk\u00f6? H\u00e4n sanoi: min\u00e4 asun keskell\u00e4 minun kansaani.\n4:14 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4st\u00e4 siis h\u00e4nelle pit\u00e4is teht\u00e4m\u00e4n? Gehatsi sanoi: ei ole h\u00e4nell\u00e4 poikaa, ja h\u00e4nen miehens\u00e4 on vanha.\n4:15 H\u00e4n sanoi: kutsu h\u00e4nt\u00e4; ja kuin h\u00e4n meni h\u00e4nt\u00e4 kutsumaan, niin h\u00e4n tuli omissa.\n4:16 Ja h\u00e4n sanoi: t\u00e4h\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyyn aikaan vuoden per\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun syleilem\u00e4n poikaa. H\u00e4n sanoi: ei, minun herrani, sin\u00e4 Jumalan mies, \u00e4l\u00e4 v\u00e4\u00e4ryttele piikas edess\u00e4!\n4:17 Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyyn aikaan vuoden per\u00e4st\u00e4, niinkuin Elisa oli h\u00e4nelle sanonut.\n4:18 Ja kuin lapsi jo isoksi tuli, niin tapahtui, ett\u00e4 h\u00e4n meni ulos is\u00e4ns\u00e4 ja elonleikkaajain tyk\u00f6.\n4:19 Ja h\u00e4n sanoi is\u00e4llens\u00e4: voi-minun p\u00e4\u00e4t\u00e4ni, minun p\u00e4\u00e4t\u00e4ni! Ja h\u00e4n sanoi palveliallensa: kanna h\u00e4nt\u00e4 \u00e4itins\u00e4 tyk\u00f6!\n4:20 Ja h\u00e4n otti h\u00e4nen ja vei \u00e4itins\u00e4 tyk\u00f6; ja h\u00e4n istui h\u00e4nen helmassansa puolip\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ja kuoli.\n4:21 Ja h\u00e4n nousi ja laski h\u00e4nen Jumalan miehen vuoteelle, l\u00e4ksi ulos ja sulki oven,\n4:22 Ja kutsui miehens\u00e4 ja sanoi: l\u00e4het\u00e4 minun tyk\u00f6ni yksi palvelioista ja yksi aaseista, sill\u00e4 min\u00e4 menen Jumalan miehen tyk\u00f6 ja palajan.\n4:23 Ja h\u00e4n sanoi: miksi sin\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 menet t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 ei nyt ole uusi kuu taikka sabbati? H\u00e4n sanoi: rauha.\n4:24 Ja h\u00e4n satuloitsi aasin ja sanoi palveliallensa: aja vahvasti, \u00e4l\u00e4 viivyt\u00e4 ajamasta, muutoin kuin min\u00e4 sanon sinulle.\n4:25 Ja niin h\u00e4n meni pois ja tuli Jumalan miehen tyk\u00f6 Karmelin vuorelle. Kuin Jumalan mies n\u00e4ki h\u00e4nen tulevan, sanoi h\u00e4n palveliallensa Gehatsille: katso, se on Sunemin vaimo.\n4:26 Niin juokse nyt h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja sano h\u00e4nelle: oletkos rauhassa, ja sinun miehes ja sinun poikas? H\u00e4n vastasi: rauhassa.\n4:27 Mutta kuin h\u00e4n tuli vuorelle Jumalan miehen tyk\u00f6, tarttui h\u00e4n h\u00e4nen jalkoihinsa. Ja Gehatsi meni sys\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 pois. Mutta Jumalan mies sanoi: anna h\u00e4nen olla, sill\u00e4 h\u00e4nen sielunsa on murheellinen, ja Herra on minulta sen salannut ja ei ilmoittanut minulle.\n4:28 H\u00e4n sanoi: anoinko min\u00e4 poikaa minun herraltani? Enk\u00f6 min\u00e4 sanonut: \u00e4l\u00e4 minua pet\u00e4!\n4:29 Ja h\u00e4n sanoi Gehatsille: vy\u00f6t\u00e4 sinun kupees ja ota minun sauvani k\u00e4tees, ja mene matkaas: jos joku sinun kohtaa, niin \u00e4l\u00e4 tervehdi h\u00e4nt\u00e4, ja jos joku sinua tervehtii, niin \u00e4l\u00e4 vastaa h\u00e4nt\u00e4: ja laske minun sauvani pojan kasvoille.\n4:30 Mutta pojan \u00e4iti sanoi: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4 ja sinun sielus el\u00e4\u00e4, en min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinua. Niin h\u00e4n nousi ja seurasi h\u00e4nt\u00e4.\n4:31 Mutta Gehatsi meni pois heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4, ja laski sauvansa pojan kasvoille, vaan ei ollut \u00e4\u00e4nt\u00e4 eik\u00e4 tuntoa. Niin h\u00e4n palasi ja kohtasi h\u00e4nen, ilmoitti h\u00e4nelle ja sanoi: ei poika her\u00e4nnyt.\n4:32 Ja kuin Elisa tuli huoneesen, katso, poika makasi kuolleena h\u00e4nen vuoteellansa.\n4:33 Ja h\u00e4n meni sis\u00e4lle ja sulki oven molempain per\u00e4\u00e4n; ja h\u00e4n rukoili Herraa,\n4:34 Nousi ja laski itsens\u00e4 lapsen p\u00e4\u00e4lle, ja pani suunsa h\u00e4nen suunsa p\u00e4\u00e4lle, ja silm\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4ttens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja niin ojensi itsens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 lapsen ruumis tuli l\u00e4mpim\u00e4ksi.\n4:35 Ja h\u00e4n nousi j\u00e4lleen ja k\u00e4vi kerran sinne ja t\u00e4nne huoneessa, nousi ja laski itsens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4. Niin poika aivasti seitsem\u00e4n kertaa, sitte avasi poika silm\u00e4ns\u00e4.\n4:36 Ja h\u00e4n kutsui Gehatsin ja sanoi: kutsu Sunemin vaimo. Ja kuin h\u00e4n oli h\u00e4nen kutsunut, tuli h\u00e4n sis\u00e4lle h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4. H\u00e4n sanoi: ota poikas!\n4:37 Niin h\u00e4n tuli ja lankesi h\u00e4nen jalkainsa juureen, kumarsi itsens\u00e4 maahan, ja otti poikansa ja meni ulos.\n4:38 Ja Elisa palasi Gilgaliin, ja kallis aika oli maalla, ja prophetain pojat olivat h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4. Ja h\u00e4n sanoi palveliallensa: ota suuri pata ja keit\u00e4 lient\u00e4 prophetain pojille.\n4:39 Niin yksi l\u00e4ksi kedolle hakemaan ruohoja, ja l\u00f6ysi mets\u00e4viikunapuun, ja haki siit\u00e4 kolokinteja vaatteensa t\u00e4yden. Ja kuin h\u00e4n tuli, leikkasi h\u00e4n sen liemipataan; sill\u00e4 ei he tunteneet sit\u00e4.\n4:40 Ja kuin he sen antoivat miesten eteen sy\u00f6d\u00e4, s\u00f6iv\u00e4t he liemest\u00e4 ja huusivat, sanoen: Jumalan mies, kuolema on padassa! Sill\u00e4 ei he saaneet sy\u00f6d\u00e4.\n4:41 Ja h\u00e4n sanoi: tuokaat t\u00e4nne jauhoja, ja h\u00e4n heitti pataan ja sanoi: antakaat kansalle sy\u00f6d\u00e4, ja ei ollut mit\u00e4\u00e4n vahinkoa padassa.\n4:42 Ja yksi mies tuli Baalsalisasta ja kantoi Jumalan miehelle uutisleipi\u00e4, kaksikymment\u00e4 ohraista leip\u00e4\u00e4 ja uutisjyvi\u00e4 vaatteissansa. Mutta h\u00e4n sanoi: anna kansalle, ett\u00e4 he s\u00f6isiv\u00e4t.\n4:43 H\u00e4nen palveliansa sanoi: mit\u00e4 min\u00e4 siit\u00e4 annan sadalle miehelle? H\u00e4n sanoi: anna kansalle sy\u00f6d\u00e4; sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra: he sy\u00f6v\u00e4t ja viel\u00e4 sittenkin j\u00e4\u00e4.\n4:44 Ja h\u00e4n pani ne heid\u00e4n eteens\u00e4, ja he s\u00f6iv\u00e4t; ja viel\u00e4 oli liiaksi Herran sanan j\u00e4lkeen.\n5:1 Ja Naeman Syrian kuninkaan sodanp\u00e4\u00e4mies oli kuuluisa mies ja suurena pidetty herransa edess\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen kauttansa oli Herra antanut autuuden Syriaan; ja h\u00e4n oli voimallinen mies, vaan spitalinen.\n5:2 Ja sotav\u00e4ki oli Syriasta mennyt ulos joukottaisin, ja olivat vieneet pois Israelin maalta v\u00e4h\u00e4n piikaisen, joka palveli Naemanin em\u00e4nt\u00e4\u00e4.\n5:3 H\u00e4n sanoi em\u00e4nn\u00e4llens\u00e4: o, jos minun herrani olis prophetan tyk\u00f6n\u00e4, joka on Samariassa, niin h\u00e4n parantais h\u00e4nen spitalista.\n5:4 Niin h\u00e4n meni ja ilmoitti herrallensa, sanoen: n\u00e4in ja n\u00e4in on puhunut Israelin maan piika.\n5:5 Syrian kuningas sanoi: mene sinne, ja min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n kirjan Israelin kuninkaalle. Ja h\u00e4n meni sinne ja otti my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 kymmenen leivisk\u00e4\u00e4 hopiaa ja kuusituhatta kultapenninki\u00e4 ja kymmenen vaatekertaa,\n5:6 Ja vei kirjan Israelin kuninkaalle n\u00e4in kirjoitetun: Kuin t\u00e4m\u00e4 kirja tulee sinulle, katso, min\u00e4 l\u00e4hetin palveliani Naemanin sinun tyk\u00f6s, ett\u00e4s h\u00e4nen puhdistaisit spitalistansa.\n5:7 Kuin Israelin kuningas oli kirjansa lukenut, rep\u00e4isi h\u00e4n vaatteensa ja sanoi: olenko min\u00e4 Jumala, ett\u00e4 min\u00e4 kuolettaisin ja el\u00e4v\u00e4ksi tekisin? Sill\u00e4 h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 minun tyk\u00f6ni, ett\u00e4 min\u00e4 puhdistaisin miehen spitalista. Havaitkaat siis ja katsokaat, kuinka h\u00e4n etsii tilaa minua vastaan.\n5:8 Kuin Jumalan mies Elisa kuuli Israelin kuninkaan rev\u00e4isseeksi vaatteensa, l\u00e4hetti h\u00e4n kuninkaan tyk\u00f6 ja antoi sanoa h\u00e4nelle: miksis olet rev\u00e4issyt vaattees? Tulkaan nyt minun tyk\u00f6ni, ett\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4is prophetan olevan Israelissa.\n5:9 Niin tuli Naeman hevosillansa ja vaunuillansa, ja seisahti Elisan huoneen oven eteen.\n5:10 Ja Elisa l\u00e4hetti sanansaattajan h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoen: mene ja pese itses seitsem\u00e4n kertaa Jordanissa, ja sinun lihas pit\u00e4\u00e4 entisellens\u00e4 ja puhtaaksi tuleman.\n5:11 Niin Naeman vihastui ja meni matkaansa, sanoen: katso, min\u00e4 luulin h\u00e4nen kumminkin tulevan ulos minun tyk\u00f6ni, seisovan ja huutavan avuksensa Herran Jumalansa nime\u00e4, ja k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 pitelev\u00e4n t\u00e4t\u00e4 paikkaa, ja niin parantavan spitalin.\n5:12 Eik\u00f6 Abanan ja Pharpharan virrat Damaskussa ole kaikkia Israelin vesi\u00e4 paremmat, ett\u00e4 min\u00e4 itseni niiss\u00e4 pesisin ja tulisin puhtaaksi? Ja h\u00e4n palasi ja meni matkaansa vihoissansa.\n5:13 Niin h\u00e4nen palveliansa tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja puhuttelivat h\u00e4nt\u00e4, ja sanoivat: minun is\u00e4ni! jos propheta olis sanonut sinulle jotakin suurta asiaa, eik\u00f6 sinun pit\u00e4nyt sit\u00e4 tekem\u00e4n? Mit\u00e4 enemmin, ett\u00e4 h\u00e4n sanoi sinulle: pese sinus, ja sin\u00e4 tulet puhtaaksi.\n5:14 Niin h\u00e4n meni ja pesi itsens\u00e4 Jordanissa seitsem\u00e4n kertaa, niinkuin Jumalan mies k\u00e4skenyt oli, ja h\u00e4nen lihansa tuli entisellens\u00e4, niinkuin v\u00e4h\u00e4n nuorukaisen liha, ja tuli puhtaaksi.\n5:15 Ja h\u00e4n palasi Jumalan miehen tyk\u00f6 kaiken joukkonsa kanssa; ja kuin h\u00e4n oli tullut sis\u00e4lle, seisoi h\u00e4n h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 ja sanoi: katso, nyt min\u00e4 tied\u00e4n, ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n Jumalaa ole kaikessa maassa, vaan Israelissa: ota siis nyt t\u00e4m\u00e4 siunaus sinun palvelialtas.\n5:16 Mutta h\u00e4n sanoi: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, jonka edess\u00e4 min\u00e4 seison, en ota min\u00e4 sit\u00e4. Ja h\u00e4n vaati h\u00e4nt\u00e4 ottamaan, mutta h\u00e4n kielsi.\n5:17 Niin sanoi Naeman: eik\u00f6 palvelialles annettaisi kuorma multaa, niin paljo kuin kaksi muulia kantaa? Sill\u00e4 palvelias ei tahdo en\u00e4\u00e4 muukalaisille jumalille uhrata ja polttouhria tehd\u00e4, vaan Herralle.\n5:18 T\u00e4ss\u00e4 asiassa olkoon Herra armias palvelialles! kuin herrani menee Rimmonin huoneesen rukoilemaan, ja nojaa minun k\u00e4teni p\u00e4\u00e4lle, ja min\u00e4 rukoilen Rimmonin huoneessa; niin olkoon Herra t\u00e4ss\u00e4 asiassa palvelialles armias mies, ett\u00e4 min\u00e4 Rimmonin huoneessa rukoilen!\n5:19 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: mene rauhaan. Ja kuin h\u00e4n oli mennyt kappaleen matkaa pois h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 kedolle,\n5:20 Sanoi Gehatsi, Jumalan miehen Elisan palvelia: katso, herrani on s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt Naemania, t\u00e4t\u00e4 Syrialaista, ettei h\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 ottanut mit\u00e4 h\u00e4n toi; niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, min\u00e4 juoksen h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 ja otan jotakin h\u00e4nelt\u00e4.\n5:21 Niin Gehatsi juoksi nopiasti Naemanin j\u00e4lkeen. Ja kuin Naeman n\u00e4ki h\u00e4nen juoksevan per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, astui h\u00e4n vaunuista ulos h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja sanoi: onko rauha?\n5:22 H\u00e4n sanoi: Rauha. Minun herrani l\u00e4hetti minun, sanoen: katso, juuri nyt ovat tulleet minun tyk\u00f6ni Ephraimin vuorelta kaksi nuorukaista prophetain pojista, anna heille leivisk\u00e4 hopiaa ja kahdet juhlap\u00e4iv\u00e4n vaatteet.\n5:23 Naeman sanoi: ota kaksi leivisk\u00e4\u00e4 hopiaa; ja h\u00e4n vaati h\u00e4nen, ja sitoi kaksi leivisk\u00e4\u00e4 hopiaa kahteen s\u00e4kkiin, ja kahdet juhlap\u00e4iv\u00e4n vaatteet, ja antoi ne kahdelle palveliallensa, ja he kantoivat h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4.\n5:24 Ja kuin h\u00e4n tuli Opheliin, otti h\u00e4n ne pois heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4, ja k\u00e4tki ne huoneesen, ja p\u00e4\u00e4sti miehet, ja he meniv\u00e4t pois.\n5:25 Ja h\u00e4n meni sis\u00e4lle ja seisoi herransa edess\u00e4; niin Elisa sanoi h\u00e4nelle: kustas tulet, Gehatsi? H\u00e4n vastasi: ei palvelias ole mennyt sinne eli t\u00e4nne.\n5:26 Mutta h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: eik\u00f6 minun syd\u00e4meni vaeltanut miehen palatessa vaunuistansa sinua vastaan? Oliko nyt aika sinun menn\u00e4 ottamaan hopiaa ja ottamaan vaatteita, \u00f6ljypuita, viinam\u00e4ki\u00e4, lampaita, h\u00e4rki\u00e4, palvelioita ja piikoja?\n5:27 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 Naemanin spitali tarttuman sinuun ja sinun siemenees ijankaikkisesti. Niin h\u00e4n meni pois h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 spitalisena niinkuin lumi.\n6:1 Ja prophetain pojat sanoivat Elisalle: katso, se sia, jossa me asumme sinun tyk\u00f6n\u00e4s, on meille ahdas;\n6:2 Anna meid\u00e4n menn\u00e4 Jordaniin asti, ja jokaisen tuoda sielt\u00e4 yksi hirsi, ett\u00e4 me rakentaisimme sinne sian asuaksemme. Ja h\u00e4n sanoi: menk\u00e4\u00e4t!\n6:3 Ja yksi sanoi: tule palveliais kanssa! Ja h\u00e4n vastasi: min\u00e4 tulen.\n6:4 Ja h\u00e4n meni heid\u00e4n kanssansa. Ja kuin he tulivat Jordanin tyk\u00f6, hakkasivat he siin\u00e4 puita.\n6:5 Ja kuin yksi heist\u00e4 oli puun maahan hakannut, putosi rauta veteen, ja h\u00e4n huusi ja sanoi: voi, herrani! senkin min\u00e4 olen lainaksi ottanut.\n6:6 Mutta Jumalan mies sanoi: kuhunka se putosi? Ja kuin h\u00e4n osoitti h\u00e4nelle paikan, leikkasi h\u00e4n yhden puun ja heitti sinne, ja saatti niin raudan uiskentelemaan.\n6:7 Ja h\u00e4n sanoi: ota se yl\u00f6s! ja h\u00e4n ojensi k\u00e4tens\u00e4 ja otti sen.\n6:8 Ja Syrian kuningas soti Israelia vastaan, ja piti neuvoa palveliainsa kanssa ja sanoi: me tahdomme sioittaa itsemme sinne ja sinne.\n6:9 Mutta Jumalan mies l\u00e4hetti Israelin kuninkaan tyk\u00f6, ja k\u00e4ski h\u00e4nelle sanoa: karta, ettes menisi siihen paikkaan; sill\u00e4 Syrialaiset v\u00e4ijyv\u00e4t siell\u00e4.\n6:10 Niin l\u00e4hetti siis Israelin kuningas siihen paikkaan, josta Jumalan mies oli sanonut h\u00e4nelle, ja varoittanut h\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4, ja piti siin\u00e4 vartiat; ja ei tehnyt sit\u00e4 ainoasti yht\u00e4 eli kahta kertaa.\n6:11 Niin Syrian kuninkaan syd\u00e4n tuli surulliseksi siit\u00e4, ja kutsui palveliansa ja sanoi heille: ettek\u00f6 te ilmoita minulle, kuka meist\u00e4 on paennut Israelin kuninkaan tyk\u00f6?\n6:12 Niin sanoi yksi h\u00e4nen palvelioistansa: ei niin, herrani kuningas; mutta Elisa propheta, joka on Israelissa, sanoo Israelin kuninkaalle nekin asiat, joitas puhut makaushuoneessas.\n6:13 H\u00e4n sanoi: niin menk\u00e4\u00e4t matkaan ja katsokaat, kussa h\u00e4n on, ett\u00e4 min\u00e4 l\u00e4hett\u00e4isin ja antaisin ottaa h\u00e4nen kiinni. Ja he ilmoittivat h\u00e4nelle ja sanoivat: katso, h\u00e4n on Dotanissa.\n6:14 Niin h\u00e4n l\u00e4hetti sinne hevoset ja vaunut ja suuren joukon; ja kuin he sinne tulivat y\u00f6ll\u00e4, piirittiv\u00e4t he kaupungin.\n6:15 Ja Jumalan miehen palvelia nousi varhain aamulla menem\u00e4\u00e4n ulos: ja katso, suuri sotajoukko piiritti kaupungin hevosten ja vaunuin kanssa. Niin h\u00e4nen palveliansa sanoi h\u00e4nelle: voi, herrani! mit\u00e4 me nyt teemme?\n6:16 Ja h\u00e4n sanoi: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, sill\u00e4 niit\u00e4 on enempi jotka meid\u00e4n kanssamme ovat, kuin niit\u00e4, jotka heid\u00e4n kanssansa ovat.\n6:17 Ja Elisa rukoili ja sanoi: Herra, avaa nyt h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kis! Niin avasi Herra palvelian silm\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki, ja katso, vuori oli t\u00e4ynn\u00e4 tulisia hevosia ja vaunuja, Elisan ymp\u00e4rill\u00e4.\n6:18 Ja kuin he tulivat alas h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: ly\u00f6 t\u00e4t\u00e4 kansaa sokeudella! Ja h\u00e4n l\u00f6i heid\u00e4t sokeudella Elisan sanan j\u00e4lkeen.\n6:19 Ja Elisa sanoi heille: ei t\u00e4m\u00e4 ole se tie ja se kaupunki: seuratkaat minua, min\u00e4 vien teid\u00e4t sen miehen tyk\u00f6, jota etsitte; ja h\u00e4n vei heid\u00e4t Samariaan.\n6:20 Kuin he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: Herra, avaa n\u00e4iden silm\u00e4t, ett\u00e4 he n\u00e4kisiv\u00e4t! Ja Herra avasi heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t, ja katso, niin he olivat keskell\u00e4 Samariaa.\n6:21 Ja kuin Israelin kuningas n\u00e4ki heid\u00e4t, sanoi h\u00e4n Elisalle: is\u00e4ni, ly\u00f6nk\u00f6 min\u00e4 heit\u00e4?\n6:22 Ja h\u00e4n sanoi: \u00e4l\u00e4 ly\u00f6! Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 sinun ly\u00f6m\u00e4n niit\u00e4, jotka sin\u00e4 vangiksi saat miekallas ja joutsellas? Anna heille leip\u00e4\u00e4 ja vett\u00e4, ett\u00e4 he s\u00f6isiv\u00e4t ja joisivat, ja anna heid\u00e4n menn\u00e4 Herransa tyk\u00f6.\n6:23 Niin valmistettiin heille suuri pito. Ja kuin he olivat sy\u00f6neet ja juoneet, laski h\u00e4n heid\u00e4t menem\u00e4\u00e4n, ja he meniv\u00e4t herransa tyk\u00f6. Ja ei Syriasta en\u00e4\u00e4 sotaparvia tullut Israelin maalle.\n6:24 Vaan senj\u00e4lkeen tapahtui, ett\u00e4 Benhadad Syrian kuningas kokosi kaikki sotav\u00e4kens\u00e4, meni ja piiritti Samarian.\n6:25 Ja suuri n\u00e4lk\u00e4 oli Samariassa, ja he ahdistivat kaupunkia, siihenasti ett\u00e4 aasin p\u00e4\u00e4 maksoi kahdeksankymment\u00e4 hopiapenninki\u00e4, ja nelj\u00e4s osa kabia kyhkyl\u00e4isen sontaa maksoi viisi hopiapenninki\u00e4.\n6:26 Ja kuin Israelin kuningas k\u00e4vi muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, huusi yksi vaimo h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi: auta minua, herrani kuningas!\n6:27 Ja h\u00e4n sanoi: jollei Herra auta sinua, kusta min\u00e4 sinua autan, luvastako eli viinakuurnasta?\n6:28 Ja kuningas sanoi h\u00e4nelle: mik\u00e4 sinun on? H\u00e4n sanoi: t\u00e4m\u00e4 vaimo sanoi minulle: tuo t\u00e4nne poikas, ett\u00e4 sen s\u00f6isimme t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4; sy\u00f6k\u00e4\u00e4mme huomenna minun poikani.\n6:29 Ja me olemme keitt\u00e4neet minun poikani ja sy\u00f6neet sen. Ja min\u00e4 sanoin toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4nelle: tuo t\u00e4nne sinun poikas, ett\u00e4 me s\u00f6isimme sen; mutta h\u00e4n k\u00e4tki poikansa.\n6:30 Kuin kuningas kuuli vaimon puheet, rep\u00e4isi h\u00e4n vaatteensa; ja kuin h\u00e4n k\u00e4vi ohitse muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin kansa n\u00e4ki, ja katso, h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 oli s\u00e4kki ihoa vasten.\n6:31 Ja h\u00e4n sanoi: Jumala tehk\u00f6\u00f6n minulle sen ja sen, jos Elisan Zaphatin pojan p\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 seisoman h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4.\n6:32 Ja Elisa istui huoneessansa, ja vanhimmat istuivat h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4; mutta h\u00e4n l\u00e4hetti miehen edell\u00e4ns\u00e4, mutta ennenkuin sanansaattaja tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi h\u00e4n vanhimmille: oletteko n\u00e4hneet, kuinka se murhamiehen poika on l\u00e4hett\u00e4nyt ottamaan minun p\u00e4\u00e4t\u00e4ni pois? Katsokaat, koska sanansaattaja tulee, ett\u00e4 te oven suljette ja ovella h\u00e4nen sy\u00f6ksette ulos: katso, h\u00e4nen herransa jalkain t\u00f6min\u00e4 seuraa h\u00e4nt\u00e4.\n6:33 Kuin h\u00e4n viel\u00e4 heid\u00e4n kanssansa puhui, katso, niin sanansaattaja tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi: katso, t\u00e4m\u00e4 paha tulee Herralta, mit\u00e4 min\u00e4 en\u00e4\u00e4n odotan Herraa?\n7:1 Mutta Elisa sanoi: kuulkaat Herran sanaa: n\u00e4in sanoo Herra: huomenna t\u00e4h\u00e4n aikaan maksaa vakkainen pieni\u00e4 jauhoja siklin ja kaksi vakkaista ohria siklin, Samarian portissa.\n7:2 Niin vastasi p\u00e4\u00e4mies, jonka k\u00e4den p\u00e4\u00e4lle kuningas nojasi, Jumalan miest\u00e4 ja sanoi: katso, jos Herra tekis viel\u00e4 akkunat taivaasen, kuinka se tapahtuis? H\u00e4n sanoi: katso, silmill\u00e4s pit\u00e4\u00e4 sinun sen n\u00e4kem\u00e4n, mutta ei sinun pid\u00e4 siit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n.\n7:3 Ja nelj\u00e4 spitalista miest\u00e4 olivat portin edess\u00e4, jotka sanoivat toinen toisellensa: mit\u00e4 me t\u00e4ss\u00e4 olemme niinkauvan ett\u00e4 me kuolemme?\n7:4 Jos me sanomme: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme kaupunkiin, niin on n\u00e4lk\u00e4 kaupungissa, ja me kuolemme siell\u00e4: jos taas olemme t\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin me kuolemme: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme siis ja antautukaamme Syrialaisten leiriin, jos he antavat meid\u00e4n el\u00e4\u00e4, niin me el\u00e4mme, taikka jos he meid\u00e4t tappavat, niin me olemme tapetut.\n7:5 Ja he nousivat h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 menem\u00e4\u00e4n Syrialaisten leiriin; ja kuin he tulivat ensim\u00e4isille paikoille leiri\u00e4, katso, niin ei siell\u00e4 ollut ket\u00e4\u00e4n.\n7:6 Sill\u00e4 Herra oli antanut Syrialaisten sotajoukon kuulla vaunuin, hevosten ja suuren sotav\u00e4en \u00e4\u00e4nen, niin ett\u00e4 he sanoivat toinen toisellensa: katso, Israelin kuningas on palkannut meit\u00e4 vastaan Hetil\u00e4isten kuninkaat ja Egyptil\u00e4isten kuninkaat, ett\u00e4 he tulisivat meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme.\n7:7 Ja he nousivat ja pakenivat h\u00e4m\u00e4riss\u00e4, ja j\u00e4ttiv\u00e4t majansa, hevosensa ja aasinsa leiriin, niinkuin ne seisoivat, ja pakenivat henkens\u00e4 t\u00e4hden.\n7:8 Kuin spitaliset tulivat leirin \u00e4\u00e4reen, meniv\u00e4t he yhteen majaan, s\u00f6iv\u00e4t ja joivat, ja ottivat hopiaa ja kultaa ja vaatteita, ja meniv\u00e4t pois ja k\u00e4tkiv\u00e4t ne, ja tulivat j\u00e4lleen ja meniv\u00e4t toiseen majaan, ja ottivat sielt\u00e4, meniv\u00e4t pois ja k\u00e4tkiv\u00e4t sen.\n7:9 Sitte he sanoivat toinen toisellensa: emme oikein tee: t\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4n sanoman p\u00e4iv\u00e4, jos me t\u00e4m\u00e4n salaamme ja viivyt\u00e4mme valkiaan aamuun asti, niin meid\u00e4n pahatekomme tulee tiett\u00e4v\u00e4ksi: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme siis ja tehk\u00e4\u00e4mme tiett\u00e4v\u00e4ksi kuninkaan huoneelle.\n7:10 Ja he tulivat, huusivat kaupungin portin vartioille, ja tekiv\u00e4t tiett\u00e4v\u00e4ksi heille ja sanoivat: me menimme Syrialaisten leiriin, ja katso, ei siell\u00e4 ole ket\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 ihmisen \u00e4\u00e4nt\u00e4; vaan hevosia ja aaseja sidottuna, ja majat niinkuin ne seisoivat.\n7:11 Niin huudettiin portin vartioille, ja he ilmoittivat sis\u00e4lle kuninkaan huoneessa.\n7:12 Ja kuningas nousi y\u00f6ll\u00e4 ja sanoi palvelioillensa: min\u00e4 sanon teille, kuinka Syrialaiset tekev\u00e4t meid\u00e4n kanssamme: he tiet\u00e4v\u00e4t meid\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4n n\u00e4lk\u00e4\u00e4, ja sent\u00e4hden ovat he menneet pois leirist\u00e4, ja ovat lymytt\u00e4neet itsens\u00e4 kedolle: ja ajattelevat: kuin he l\u00e4htev\u00e4t kaupungista, otamme me heid\u00e4t kiinni el\u00e4v\u00e4n\u00e4, ja p\u00e4\u00e4semme kaupunkiin.\n7:13 Niin vastasi yksi h\u00e4nen palvelioistansa ja sanoi: niin otettakaan nyt ne viisi hevosta, jotka t\u00e4h\u00e4n j\u00e4\u00e4neet ovat: katso, n\u00e4m\u00e4t ovat t\u00e4h\u00e4n j\u00e4\u00e4neet kaikesta Israelin paljoudesta, katso, ne muut Israelin paljoudesta ovat loppuneet: l\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4mme n\u00e4m\u00e4t ulos katsomaan.\n7:14 Niin he toivat kaksi vaunuhevosta, ja kuningas l\u00e4hetti ne Syrialaisten leiriin ja sanoi: menk\u00e4\u00e4t ja katsokaat!\n7:15 Ja he meniv\u00e4t heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4 hamaan Jordaniin asti, ja katso, kaikki tie oli vaatteita ja kaluja t\u00e4ynn\u00e4, joita Syrialaiset kiiruhtaissansa olivat heitt\u00e4neet pois. Ja sanansaattajat tulivat j\u00e4lleen ja tiett\u00e4v\u00e4ksi tekiv\u00e4t sen kuninkaalle.\n7:16 Niin kansa meni ulos ja ry\u00f6sti Syrialaisten leirin. Ja tapahtui, ett\u00e4 vakkainen s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja maksoi siklin, niin my\u00f6s kaksi vakkaista ohria siklin, Herran sanan j\u00e4lkeen.\n7:17 Mutta kuningas asetti p\u00e4\u00e4miehen, jonka k\u00e4den p\u00e4\u00e4lle h\u00e4n itsens\u00e4 nojasi, porttiin, ja kansa tallasi h\u00e4nen portin edess\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n kuoli, niinkuin Jumalan mies sanonut oli, kuin kuningas tuli alas h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n7:18 Ja tapahtui niinkuin Jumalan mies puhunut oli kuninkaalle, koska h\u00e4n sanoi: huomenna t\u00e4ll\u00e4 aikaa maksaa kaksi vakkaista ohria siklin ja vakkainen s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja siklin, Samarian portissa.\n7:19 Ja p\u00e4\u00e4mies vastasi Jumalan miest\u00e4 ja sanoi: katso, jos Herra tekee viel\u00e4 akkunat taivaasen, kuinka t\u00e4m\u00e4 sittek\u00e4\u00e4n tapahtuis? Mutta h\u00e4n sanoi: katso, sinun pit\u00e4\u00e4 silmill\u00e4s sen n\u00e4kem\u00e4n, ja ei siit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n.\n7:20 Ja se tapahtui h\u00e4nelle niin; sill\u00e4 kansa tallasi h\u00e4nen portissa kuoliaaksi.\n8:1 Ja Elisa puhui vaimolle, jonka pojan h\u00e4n oli her\u00e4tt\u00e4nyt, ja sanoi: nouse ja matkusta pois huoneines, ja ole outona, kussas saat; sill\u00e4 Herra on kutsuva n\u00e4l\u00e4n, joka on tuleva maalle seitsem\u00e4ksi vuodeksi.\n8:2 Vaimo nousi ja teki niinkuin Jumalan mies sanoi, ja matkusti huoneinensa, ja oli outona Philistealaisten maalla seitsem\u00e4n vuotta.\n8:3 Ja seitsem\u00e4n vuoden per\u00e4st\u00e4 tuli vaimo Philistealaisten maalta j\u00e4lleen. Ja h\u00e4n meni rukoilemaan kuninkaalta huonettansa ja peltoansa.\n8:4 Silloin puhui kuningas Gehatsin, Jumalan miehen palvelian kanssa ja sanoi: juttele minulle kaikki ne suuret teot, mitk\u00e4 Elisa on tehnyt!\n8:5 Ja kuin h\u00e4n ilmoitti kuninkaalle, kuinka h\u00e4n oli kuolleen virvoittanut, ja katso, vaimo, jonka pojan h\u00e4n oli kuolleista her\u00e4tt\u00e4nyt, huusi kuninkaan tyk\u00f6 huoneensa ja peltonsa t\u00e4hden. Niin sanoi Gehatsi: herrani kuningas, t\u00e4m\u00e4 on vaimo, ja t\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen poikansa, jonka Elisa kuolleista her\u00e4tti.\n8:6 Ja kuningas kysyi vaimolta, ja h\u00e4n jutteli h\u00e4nelle sen. Niin kuningas antoi h\u00e4nelle yhden palvelioistansa ja sanoi: anna h\u00e4nen saada kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nen omansa on, ja kaikki tulot pelloista, siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jona h\u00e4n maan j\u00e4tti, niin t\u00e4h\u00e4n asti.\n8:7 Ja Elisa tuli Damaskuun, ja Benhadad Syrian kuningas sairasti, ja h\u00e4nelle oli ilmoitettu ja sanottu, ett\u00e4 Jumalan mies on tullut t\u00e4nne.\n8:8 Niin kuningas sanoi Hasaelille: ota lahjoja my\u00f6t\u00e4s ja mene Jumalan miest\u00e4 vastaan, ja kysy h\u00e4nen kauttansa neuvoa Herralta ja sano: parantunenko min\u00e4 t\u00e4st\u00e4 taudista?\n8:9 Ja Hasael meni h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja otti lahjoja my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 ja kaikkinaista Damaskun hyvyytt\u00e4 nelj\u00e4kymment\u00e4 kamelin kuormaa; ja kuin h\u00e4n tuli, seisoi h\u00e4n h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 ja sanoi: Benhadad, sinun poikas, Syrian kuningas, l\u00e4hetti minun sinun tyk\u00f6s ja k\u00e4ski sinulle sanoa: parantunenko min\u00e4 t\u00e4st\u00e4 taudista?\n8:10 Elisa sanoi h\u00e4nelle: mene ja sano h\u00e4nelle: kyll\u00e4 sin\u00e4 paranisit ; mutta kuitenkin on Herra ilmoittanut minulle, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n8:11 Ja (Jumalan mies) katsoi ter\u00e4v\u00e4sti h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4pesi, sitte itki Jumalan mies.\n8:12 Niin Hasael sanoi: miksi herrani itkee? Ja h\u00e4n sanoi: min\u00e4 tied\u00e4n, mit\u00e4 pahuutta sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n Israelin lapsille: sinun pit\u00e4\u00e4 polttaman heid\u00e4n v\u00e4kev\u00e4t kaupunkinsa tulella, ja heid\u00e4n nuoret miehens\u00e4 tappaman miekalla, ja surmaaman heid\u00e4n lapsensa, ja heid\u00e4n raskaat vaimonsa halkaiseman.\n8:13 Hasael sanoi: mik\u00e4 on sinun palvelias t\u00e4m\u00e4 koira, ett\u00e4 h\u00e4n niin suuria asioita tekisi? Elisa sanoi: Herra on minulle ilmoittanut sinun tulevan Syrian kuninkaaksi.\n8:14 Ja h\u00e4n meni pois Elisan tyk\u00f6\u00e4 ja tuli herransa tyk\u00f6, ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4 Elisa sanoi sinulle? H\u00e4n vastasi: h\u00e4n sanoi minulle sinun paranevan.\n8:15 Mutta toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 otti h\u00e4n yhden makausvaatteen ja kasti veteen, ja levitti h\u00e4nen kasvoinsa p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n kuoli; ja Hasael tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n8:16 Joramin Ahabin pojan Israelin kuninkaan viidenten\u00e4 vuonna, ja Josaphatin Juudan kuninkaan (kuolemavuonna) tuli Joram Josaphatin poika Juudan kuninkaaksi.\n8:17 Ja h\u00e4n oli kahden ajastajan vanha nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kahdeksan ajastaikaa Jerusalemissa,\n8:18 Ja vaelsi Israelin kuningasten teill\u00e4, niin kuin Ahabin huone teki: sill\u00e4 Ahabin tyt\u00e4r oli h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4n teki pahaa Herran edess\u00e4.\n8:19 Mutta palveliansa Davidin t\u00e4hden ei Herra tahtonut h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 Juudaa, niinkuin h\u00e4n oli h\u00e4nelle sanonut, ett\u00e4 h\u00e4n oli antava h\u00e4nelle yhden valkeuden ja h\u00e4nen lapsillensa joka aika.\n8:20 H\u00e4nen aikanansa luopuivat Edomilaiset Juudasta ja tekiv\u00e4t itsellens\u00e4 kuninkaan.\n8:21 Sill\u00e4 Joram oli matkustanut Zairiin ja kaikki vaunut h\u00e4nen kanssansa, ja nousi y\u00f6ll\u00e4 ja l\u00f6i Edomilaiset, jotka h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 olivat, niin my\u00f6s vaunuin p\u00e4\u00e4miehet, niin ett\u00e4 kansa pakeni majoihinsa.\n8:22 Sent\u00e4hden luopuivat Edomilaiset Juudasta t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti; silloin my\u00f6s Libna luopui siihen aikaan.\n8:23 Mit\u00e4 enempi Joramista sanomista on ja kaikista niist\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?\n8:24 Ja Joram nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja haudattiin is\u00e4ins\u00e4 kanssa Davidin kaupunkiin. Ja Ahasia h\u00e4nen poikansa tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n8:25 Joramin Ahabin pojan Israelin kuninkaan toisena vuonna toistakymment\u00e4 tuli Ahasia Joramin poika Juudan kuninkaaksi.\n8:26 Ja Ahasia oli kahdenkolmattakymment\u00e4 vuoden vanha, koska h\u00e4n tuli kuninkaaksi, ja hallitsi yhden vuoden Jerusalemissa; h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Atalia Omrin Israelin kuninkaan tyt\u00e4r.\n8:27 Ja h\u00e4n vaelsi Ahabin huoneen teill\u00e4 ja teki pahaa Herran edess\u00e4, niinkuin Ahabin huone; sill\u00e4 h\u00e4n oli Ahabin huoneen v\u00e4vy.\n8:28 Ja h\u00e4n meni Joramin Ahabin pojan kanssa sotimaan Hasaelia Syrian kuningasta vastaan, Gileadin Ramotissa; mutta Syrialaiset l\u00f6iv\u00e4t Joramin.\n8:29 Silloin palasi kuningas Joram antamaan parantaa itsens\u00e4 Jisreeliss\u00e4 niist\u00e4 haavoista, jotka Syrialaiset l\u00f6iv\u00e4t h\u00e4neen Ramassa, h\u00e4nen soteissa Hasaelin Syrian kuninkaan kanssa; ja Ahasia Joramin poika, Juudan kuningas, tuli katsomaan Joramia Ahabin poikaa Jisreeliin; sill\u00e4 h\u00e4n sairasti.\n9:1 Mutta Elisa propheta kutsui yhden prophetain poikia ja sanoi h\u00e4nelle: vy\u00f6t\u00e4 kupees ja ota t\u00e4m\u00e4 \u00f6ljyastia k\u00e4tees, ja mene Gileadin Ramotiin.\n9:2 Ja kuin tulet sinne, niin sin\u00e4 n\u00e4et siell\u00e4 Jehun Josaphatin pojan Nimsin pojan, mene ja nosta h\u00e4nt\u00e4 veljeins\u00e4 keskelt\u00e4, ja vie h\u00e4net sis\u00e4iseen kamariin;\n9:3 Ota \u00f6ljyastia ja kaada se h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja sano: n\u00e4in sanoo Herra: min\u00e4 olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi; ja sinun pit\u00e4\u00e4 oven avaaman ja pakeneman, eik\u00e4 siekaileman.\n9:4 Ja prophetan palvelia nuorukainen l\u00e4ksi matkaan, Gileadin Ramotiin.\n9:5 Ja kuin h\u00e4n tuli sis\u00e4lle, katso, siell\u00e4 istuivat sotav\u00e4en p\u00e4\u00e4miehet, ja h\u00e4n sanoi: sin\u00e4 p\u00e4\u00e4mies, minulla on jotakin sinulle sanomista. Jehu sanoi: kenelle meist\u00e4 kaikista? H\u00e4n sanoi: sinulle, p\u00e4\u00e4mies.\n9:6 Niin h\u00e4n nousi ja meni sis\u00e4lle huoneesen, ja h\u00e4n vuodatti \u00f6ljy\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja sanoi h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: min\u00e4 olen sinun voidellut Israelin, Herran kansan kuninkaaksi.\n9:7 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ly\u00f6m\u00e4n herras Ahabin huoneen; sill\u00e4 min\u00e4 vaadin minun palveliaini prophetain veren ja kaikkein Herran palveliain veren Isebelin k\u00e4dest\u00e4;\n9:8 Niin ett\u00e4 kaikki Ahabin huone pit\u00e4\u00e4 hukkuman: ja min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n Ahabista sen, joka vetens\u00e4 sein\u00e4\u00e4n heitt\u00e4\u00e4, ja suljetun ja hylj\u00e4tyn Israelissa,\n9:9 Ja teen Ahabin huoneen niinkuin Jerobeaminkin Nebatin pojan huoneen, ja niinkuin Baesan Ahian pojan huoneen.\n9:10 Ja koirat pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n Isebelin Jisreelin pellolla, ja ei yksik\u00e4\u00e4n pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 hautaaman. Ja h\u00e4n avasi oven ja pakeni.\n9:11 Ja kuin Jehu l\u00e4ksi ulos herransa palveliain tyk\u00f6, sanoivat he h\u00e4nelle: onko rauha? mink\u00e4t\u00e4hden t\u00e4m\u00e4 mielipuoli on tullut sinun tyk\u00f6s? H\u00e4n sanoi heille: te tunnette miehen hyvin, ja mit\u00e4 h\u00e4n puhuu.\n9:12 He sanoivat: ei se ole totta; sano sin\u00e4 se meille. H\u00e4n sanoi: niin ja niin on h\u00e4n puhunut minun kanssani ja sanonut: n\u00e4in sanoo Herra: min\u00e4 olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi.\n9:13 Niin he kiiruhtivat, ja jokainen otti vaatteensa, ja panivat h\u00e4nen allensa korkialle astuimelle, ja puhalsivat pasunalla, ja sanoivat: Jehu on tullut kuinkaaksi.\n9:14 Niin Jehu Josaphatin poika Nimsin pojan teki liiton Joramia vastaan; mutta Joram vartioitsi Ramotia Gileadissa kaiken Israelin kanssa Hasaelia Syrian kuningasta vastaan.\n9:15 Mutta kuningas Joram oli palannut Jisreeliin parannettavaksi niist\u00e4 haavoista, jotka Syrialaiset h\u00e4neen ly\u00f6neet olivat, kuin h\u00e4n soti Hasaelin Syrian kuinkaan kanssa. Ja Jehu sanoi: jos se teid\u00e4n mieleenne on, niin ei pid\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sem\u00e4n kaupungista menem\u00e4\u00e4n ja ilmoittamaan Jisreeliin.\n9:16 Ja Jehu matkusti ratsain ja meni Jisreeliin; sill\u00e4 Joram sairasti siell\u00e4, ja Ahasia Juudan kuningas oli mennyt karsomaan Joramia.\n9:17 Mutta vartia, joka tornin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 Jisreeliss\u00e4 seisoi, sai n\u00e4hd\u00e4 Jehun joukon tulevan ja sanoi: min\u00e4 n\u00e4en yhden joukon. Niin sanoi Joram: ota yksi ratsasmies ja l\u00e4het\u00e4 heit\u00e4 vastaan, ja sano: onko rauha?\n9:18 Ja ratsasmies ajoi h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja sanoi: n\u00e4in sanoo kuingas: onko rauha? Jehu sanoi: mit\u00e4 sin\u00e4 rauhasta tahdot? k\u00e4\u00e4nny minun taakseni! Vartia ilmoitti ja sanoi: sanansaattaja on tullut heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 ja ei palaja.\n9:19 Niin l\u00e4hetti h\u00e4n toisen ratsasmiehen. Kuin se tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi h\u00e4n: n\u00e4in sanoo kuningas: onko rauha? Jehu sanoi: mit\u00e4 sin\u00e4 rauhasta tahdot? k\u00e4\u00e4nn\u00e4 itses minun taakseni!\n9:20 Sen ilmoitti vartia ja sanoi: h\u00e4n on tullut heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 ja ei palaja: ja sen ajo on niinkuin Jehun Nimsin pojan ajo; sill\u00e4 h\u00e4n ajaa niinkuin h\u00e4n olis hullu.\n9:21 Niin sanoi Joram: valjastakaat! Ja he valjastivat h\u00e4nen vaununsa. Ja he meniv\u00e4t ulos, Joram Israelin kuningas ja Ahasia Juudan kuningas, itsekukin vaunussansa, ja he l\u00e4ksiv\u00e4t ulos kohtaamaan Jehua, ja l\u00f6ysiv\u00e4t h\u00e4nen Nabotin Jisreelil\u00e4isen pellolla.\n9:22 Ja kuin Joram n\u00e4ki Jehun, sanoi h\u00e4n: Jehu, onko rauha? H\u00e4n sanoi: mik\u00e4 rauha? \u00c4itis Isebelin huoruus ja noituus tulee aina suuremmaksi.\n9:23 Niin Joram kohta k\u00e4\u00e4nsi k\u00e4tens\u00e4 ymp\u00e4ri ja pakeni, ja sanoi Ahasialle: t\u00e4ss\u00e4 on petos, Ahasia.\n9:24 Mutta Jehu sivui joutsen ja ampui Joramia lapaluiden v\u00e4lille, niin ett\u00e4 nuoli meni h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 l\u00e4vitse, ja h\u00e4n putosi maahan vaunuistansa.\n9:25 Ja Jehu sanoi p\u00e4\u00e4miehellens\u00e4 Bidekarille: ota ja heit\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 Nabotin Jisreelil\u00e4isen pellolle; sill\u00e4 muista, koska min\u00e4 ja sin\u00e4 seurasimme h\u00e4nen is\u00e4\u00e4ns\u00e4 Ahabia yhdess\u00e4 ajaen, ett\u00e4 Herra nosti t\u00e4m\u00e4n kuorman h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n9:26 Mit\u00e4maks, sanoi Herra, min\u00e4 kostan sinulle t\u00e4ll\u00e4 pellolla Nabotin ja h\u00e4nen poikansa veren, jonka min\u00e4 eilen ehtoona n\u00e4in; niin ota nyt h\u00e4nt\u00e4 ja heit\u00e4 pellolle Herran sanan j\u00e4lkeen.\n9:27 Kuin Ahasia Juudan kuningas sen n\u00e4ki, pakeni h\u00e4n kryytimaan huoneen tiet\u00e4; mutta Jehu ajoi h\u00e4nt\u00e4 takaa ja sanoi: ly\u00f6k\u00e4\u00e4t my\u00f6s h\u00e4nt\u00e4 vaunuissansa Gurin vastam\u00e4ess\u00e4, joka on Jiblamin tyk\u00f6n\u00e4. Ja h\u00e4n pakeni Megiddoon ja kuoli siell\u00e4.\n9:28 Ja h\u00e4nen palveliansa antoivat h\u00e4nen vied\u00e4 vaunulla Jerusalemiin; ja he hautasivat h\u00e4nen omaan hautaansa, h\u00e4nen is\u00e4ins\u00e4 kanssa Davidin kaupunkiin.\n9:29 Mutta Ahasia hallitsi Juudassa Joramin Ahabin pojan ensim\u00e4isen\u00e4 vuotena toistakymment\u00e4.\n9:30 Ja kuin Jehu tuli Jisreeliin, ja Isebel sai sen kuulla, voiteli h\u00e4n kasvonsa ja kaunisti p\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja katseli akkunan l\u00e4vitse.\n9:31 Ja kuin Jehu tuli portista sis\u00e4lle, sanoi h\u00e4n: k\u00e4vik\u00f6 Simrin hyv\u00e4sti, joka tappoi herransa?\n9:32 Ja h\u00e4n nosti kasvonsa yl\u00f6s akkunaan ja sanoi: kuka on t\u00e4ss\u00e4 minun tyk\u00f6n\u00e4ni? Niin k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 h\u00e4nen puoleensa kaksi eli kolme palveliaa.\n9:33 H\u00e4n sanoi: sy\u00f6sk\u00e4\u00e4t h\u00e4net ulos! ja he sy\u00f6ksiv\u00e4t h\u00e4nen ulos, ja sein\u00e4 ja hevoset priiskoitettiin h\u00e4nen verest\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4n tallattiin maahan.\n9:34 Ja kuin h\u00e4n oli tullut sis\u00e4lle, ja oli sy\u00f6nyt ja juonut, sanoi h\u00e4n: korjatkaat kuitenkin sit\u00e4 kirottua ja haudatkaat h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n on kuninkaan tyt\u00e4r.\n9:35 Kuin he meniv\u00e4t pois h\u00e4nt\u00e4 hautaamaan, niin ei he l\u00f6yt\u00e4neet h\u00e4nest\u00e4 muuta mit\u00e4\u00e4n kuin p\u00e4\u00e4kallon ja jalat ja paljaat k\u00e4mmenet.\n9:36 Ja he tulivat j\u00e4lleen ja sanoivat h\u00e4nelle sen; h\u00e4n sanoi: t\u00e4m\u00e4 on nyt se mink\u00e4 Herra puhui palveliansa Elian Tisbil\u00e4isen kautta ja sanoi: Jisreelin pellolla pit\u00e4\u00e4 koirain sy\u00f6m\u00e4n Isebelin lihan.\n9:37 N\u00e4in tuli Isebelin raato niinkuin loka kedolla, Jisreelin pellolla, ettei sanoa taidettu: t\u00e4m\u00e4 on Isebel.\n10:1 Ja Ahabilla oli seitsem\u00e4nkymment\u00e4 poikaa Samariassa. Ja Jehu kirjoitti kirjan ja l\u00e4hetti Samariaan Jisreelin p\u00e4\u00e4miesten tyk\u00f6, ja vanhimpain ja Ahabin edustusmiesten tyk\u00f6, n\u00e4in:\n10:2 Kuin t\u00e4m\u00e4 kirje tulee teid\u00e4n tyk\u00f6nne, joiden tyk\u00f6n\u00e4 teid\u00e4n herranne pojat ovat, niin my\u00f6s vaunut, hevoset, vahvat kaupungit ja sota-aseet,\n10:3 Niin valitkaat herranne pojista paras ja kelvollisin, ja asettakaat h\u00e4nt\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 istuimelle, ja sotikaat herranne huoneen puolesta.\n10:4 Mutta he pelk\u00e4siv\u00e4t sangen suuresti ja sanoivat: katso, kaksi kuningasta ei voineet seisoa h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4: kuinka siis me seisoisimme?\n10:5 Ja ne huoneen ja kaupungin haltiat, ja vanhimmat ja edustusmiehet l\u00e4hettiv\u00e4t Jehun tyk\u00f6, sanoen: me olemme sinun palvelias, me teemme kaikki, mit\u00e4s meille sanot: emme tee ket\u00e4\u00e4n kuninkaaksi: tee mit\u00e4 sinulle kelpaa.\n10:6 Silloin kirjoitti h\u00e4n heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 toisen kirjan n\u00e4in: jos te olette minun ja olette minulle kuuliaiset, niin ottakaat teid\u00e4n herranne poikain p\u00e4\u00e4t ja tulkaat huomenna t\u00e4ll\u00e4 aikaa minun tyk\u00f6ni Jisreeliin; ja oli niit\u00e4 kuninkaan poikia, joita kaupungin ylimm\u00e4iset kasvattivat, seitsem\u00e4nkymment\u00e4 miest\u00e4.\n10:7 Kuin he saivat kirjan, ottivat he ne kuninkaan pojat ja tappoivat seitsem\u00e4nkymment\u00e4 miest\u00e4, ja panivat niiden p\u00e4\u00e4t astioihin ja l\u00e4hettiv\u00e4t ne h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 Jisreeliin.\n10:8 Ja sanoma saatettiin h\u00e4nelle, ett\u00e4 he ovat tuoneet kuninkaan poikain p\u00e4\u00e4t t\u00e4nne. H\u00e4n vastasi: asettakaat ne kahteen roukkioon aamuun asti, kaupungin portin eteen.\n10:9 Kuin h\u00e4n aamulla meni ulos, seisoi h\u00e4n ja sanoi kaikelle kansalle: te olette oikiat: katso, min\u00e4 olen liiton tehnyt herraani vastaan ja tappanut h\u00e4nen; mutta kuka siis n\u00e4m\u00e4t kaikki tappanut on?\n10:10 Niin tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t nyt, ettei yksik\u00e4\u00e4n Herran sana, jonka Herra puhunut on Ahabin huoneesta, ole turhaksi tullut: ja Herra teki niinkuin h\u00e4n puhunut oli palveliansa Elian kautta.\n10:11 Niin h\u00e4vitti Jehu kaikki ne jotka Ahabin huoneesta olivat j\u00e4\u00e4neet Jisreeliss\u00e4: kaikki h\u00e4nen ylimm\u00e4isens\u00e4, ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen pappinsa, niin ettei h\u00e4n yht\u00e4k\u00e4\u00e4n heist\u00e4 j\u00e4tt\u00e4nyt;\n10:12 Ja nousi ja matkusti Samariaan, ja kuin h\u00e4n tuli paimenten majan tyk\u00f6, joka oli h\u00e4nen tiess\u00e4ns\u00e4,\n10:13 L\u00f6ysi Jehu siin\u00e4 Ahasian Juudan kuninkaan veljet ja sanoi niille: mitk\u00e4 te olette? He vastasivat: me olemme Ahasian veljet ja menemme tervehtim\u00e4\u00e4n kuninkaan ja kuningattaren poikia.\n10:14 Ja h\u00e4n sanoi: ottakaa heit\u00e4 el\u00e4vin\u00e4 kiinni; ja he ottivat heid\u00e4t el\u00e4vin\u00e4 kiinni, ja tappoivat paimenten majan kaivon tyk\u00f6n\u00e4 kaksi miest\u00e4 viidett\u00e4kymment\u00e4, niin ettei h\u00e4n heist\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt.\n10:15 Ja kuin h\u00e4n sielt\u00e4 vaelsi, l\u00f6ysi h\u00e4n Jonadabin Rekabin pojan, joka h\u00e4nt\u00e4 kohtasi, tervehti h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: onko sinun syd\u00e4mes vilpit\u00f6in, niinkuin minun syd\u00e4meni on sinun syd\u00e4mes kanssa? Jonadab vastasi: on niinkin. Jos niin on, (sanoi h\u00e4n) niin ojenna k\u00e4tes t\u00e4nne; ja h\u00e4n ojensi k\u00e4tens\u00e4 ja h\u00e4n asetti h\u00e4nen istumaan sivuunsa vaunuihin,\n10:16 Ja sanoi: tule minun kanssani katsomaan minun kiivauttani Herran t\u00e4hden! Ja h\u00e4n antoi h\u00e4nen ajaa vaunuissansa.\n10:17 Kuin h\u00e4n Samariaan tuli, l\u00f6i h\u00e4n kaikki Ahabista j\u00e4\u00e4neet Samariassa, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4nen h\u00e4vitti, Herran sanan j\u00e4lkeen, jonka h\u00e4n puhunut oli Elialle.\n10:18 Ja Jehu kokosi kaiken kansan ja antoi heille sanoa: jos Ahab on v\u00e4h\u00e4n palvellut Baalia; Jehu tahtoo enemm\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 palvella.\n10:19 Sent\u00e4hden kutsukaat kaikki Baalin prophetat kokoon, kaikki h\u00e4nen palveliansa ja kaikki h\u00e4nen pappinsa minun tyk\u00f6ni, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 j\u00e4\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 teen suuren uhrin Baalille, ja joka ik\u00e4n\u00e4 j\u00e4\u00e4 pois, ei sen pid\u00e4 el\u00e4m\u00e4n. Mutta Jehu teki sen kavaluudella, ett\u00e4 h\u00e4n olis saanut h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 Baalin palveliat.\n10:20 Ja Jehu sanoi: pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Baalille juhlap\u00e4iv\u00e4! Ja he kutsuivat kokoon.\n10:21 Ja Jehu l\u00e4hetti kaikkeen Israeliin, ja kaikki Baalin palveliat tulivat, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt, joka ei tullut; ja he tulivat sis\u00e4lle Baalin huoneesen ja t\u00e4yttiv\u00e4t Baalin huoneen joka loukkaan.\n10:22 Silloin sanoi h\u00e4n vaatehuoneen haltialle: kanna kaikki Baalin palveliain vaatteet ulos; ja h\u00e4n kantoi heille vaatteet ulos.\n10:23 Ja Jehu meni Jonadabin Rekabin pojan kanssa Baalin huoneesen ja sanoi Baalin palvelioille: tutkistelkaat ja katsokaat, ettei kukaan t\u00e4ss\u00e4 teid\u00e4n seassanne ole Herran palvelia, vaan ainoastaan Baalin palveliat.\n10:24 Kuin he tulivat sis\u00e4lle tekem\u00e4\u00e4n uhria ja polttouhria, asetti Jehu kahdeksankymment\u00e4 miest\u00e4 ulos ja sanoi: kuka teist\u00e4 yhden niist\u00e4, jotka min\u00e4 teid\u00e4n k\u00e4teenne annan, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 hengiss\u00e4, h\u00e4nen sielunsa pit\u00e4\u00e4 oleman sen sielun edest\u00e4.\n10:25 Kuin he olivat uhranneet polttouhrin, sanoi Jehu vartioille ja p\u00e4\u00e4miehille: menk\u00e4\u00e4t sis\u00e4lle ja ly\u00f6k\u00e4\u00e4t ne, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 p\u00e4\u00e4se. Ja he l\u00f6iv\u00e4t heid\u00e4t miekan ter\u00e4ll\u00e4, ja vartiat ja p\u00e4\u00e4miehet heittiv\u00e4t heid\u00e4t pois ja meniv\u00e4t Baalin huoneen kaupunkiin,\n10:26 Ja kantoivat ulos Baalin huoneen patsaat ja polttivat ne,\n10:27 Ja kukistivat Baalin patsaat ja Baalin huoneen ja tekiv\u00e4t niist\u00e4 yhteiset huoneet hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n10:28 N\u00e4in h\u00e4vitti Jehu Baalin Israelista.\n10:29 Mutta ei Jehu lakannut Jerobeamin Nebatin pojan synneist\u00e4, joka oli saattanut Israelin synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n, kultaisilla vasikoilla Beteliss\u00e4 ja Danissa.\n10:30 Ja Herra sanoi Jehulle: ett\u00e4s olet ollut hyv\u00e4ntahtoinen tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 mik\u00e4 minulle kelpasi, ja sin\u00e4 teit Ahabin huonetta vastaan kaiken sen, mik\u00e4 minun syd\u00e4mess\u00e4ni oli; niin pit\u00e4\u00e4 sinun poikas istuman Israelin istuimella nelj\u00e4nteen polveen asti.\n10:31 Mutta ei Jehu kuitenkaan pysynyt, ett\u00e4 h\u00e4n Herran Israelin Jumalan laissa kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 vaeltanut olis; sill\u00e4 ei h\u00e4n lakannut Jerobeamin synneist\u00e4, joka Israelin oli saattanut synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n.\n10:32 Silloin rupesi Herra Israelista lohkaisemaan; sill\u00e4 Hasael l\u00f6i heid\u00e4t kaikissa Israelin rajoissa,\n10:33 Hamasta auringon ylenemisen puolelta Jordania, ja kaiken Gileadin, Gadilaisten, Rubenilaisten ja Manasselaisten maan, hamasta Aroerista, joka on Arnonin ojan tyk\u00f6n\u00e4, ja Gileadin ja Basanin.\n10:34 Mit\u00e4 enempi Jehusta on sanottavaa, ja kaikista h\u00e4nen t\u00f6ist\u00e4ns\u00e4, ja kaikesta h\u00e4nen voimastansa: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?\n10:35 Ja Jehu nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja haudattiin Samariaan. Ja Joahas h\u00e4nen poikansa tuli kuninkaaksi h\u00e4nen sijaansa.\n10:36 Ja aika jonka Jehu Israelia hallitsi Samariassa, oli kahdeksan ajastaikaa kolmattakymment\u00e4.\n11:1 Mutta kuin Atalia Ahasian \u00e4iti n\u00e4ki poikansa kuolleeksi, nousi h\u00e4n ja hukutti kaiken kuninkaallisen siemenen.\n11:2 Mutta Joseba, kuningas Joramin tyt\u00e4r, Ahasian sisar, otti Joaksen Ahasian pojan ja varasti h\u00e4nen kuninkaan lasten seasta, jotka tapetut olivat, h\u00e4nen ja h\u00e4nen imett\u00e4j\u00e4ns\u00e4, makaushuoneesta. Ja he k\u00e4tkiv\u00e4t h\u00e4nen Atalian edest\u00e4, niin ettei h\u00e4n tapettu:\n11:3 Ja h\u00e4n oli k\u00e4tkettyn\u00e4 Herran huoneessa h\u00e4nen kanssansa kuusi ajastaikaa; mutta Atalia oli kuningatar maalla.\n11:4 Seitsem\u00e4nten\u00e4 ajastaikana l\u00e4hetti Jojada ja otti sadanp\u00e4\u00e4miehet, esimiehet ja vartiat, ja noudatti heid\u00e4t tyk\u00f6ns\u00e4 Herran huoneesen, ja teki liiton heid\u00e4n kanssansa, ja vannotti heit\u00e4 Herran huoneessa, ja n\u00e4ytti heille kuninkaan pojan,\n11:5 Ja k\u00e4ski heit\u00e4 ja sanoi: t\u00e4m\u00e4 on se, jonka teid\u00e4n tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4: kolmas osa teist\u00e4, jonka vuoro on sabbatina, olkoon kuninkaan huoneen vartiana;\n11:6 Ja kolmas osa olkoon Surin portin tyk\u00f6n\u00e4, ja kolmas osa olkoon sen portin tyk\u00f6n\u00e4, joka on vartiain takana, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vartioitseman huoneen p\u00e4\u00e4llekarkaamista,\n11:7 Mutta kaksi osaa teist\u00e4 kaikista, jotka sabbatina p\u00e4\u00e4sette, pit\u00e4\u00e4 vartioitseman kuningasta Herran huoneessa.\n11:8 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman kuninkaan ymp\u00e4rill\u00e4, ja jokaisella aseensa h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4; ja joka tulee j\u00e4rjestykseen, se pit\u00e4\u00e4 tapettaman, ett\u00e4 te olisitte kuninkaan tyk\u00f6n\u00e4 h\u00e4nen menness\u00e4ns\u00e4 ulos ja sis\u00e4lle.\n11:9 Ja sadanp\u00e4\u00e4miehet tekiv\u00e4t kaikki, mit\u00e4 pappi Jojada k\u00e4skenyt oli, ja ottivat miehens\u00e4 tyk\u00f6ns\u00e4, jotka sabbatina tulivat, niiden kanssa, jotka sabbatina l\u00e4ksiv\u00e4t, ja tulivat papin Jojadan tyk\u00f6.\n11:10 Ja pappi antoi p\u00e4\u00e4miehille keih\u00e4\u00e4t ja kilvet, jotka olivat olleet kuningas Davidin, ja olivat Herran huoneessa.\n11:11 Ja vartiat seisoivat kuninkaan ymp\u00e4rill\u00e4, jokaisella aseensa k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, oikiasta huoneen loukkaasta niin vasempaan loukkaasen, alttaria ja huonetta l\u00e4sn\u00e4.\n11:12 Ja h\u00e4n toi kuninkaan pojan edes ja pani kruunun h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ja antoi h\u00e4nelle todistuksen, ja he tekiv\u00e4t h\u00e4nen kuninkaaksi ja voitelivat h\u00e4nen, ja l\u00f6iv\u00e4t k\u00e4si\u00e4ns\u00e4 yhteen ja sanoivat: menestyk\u00f6\u00f6n kuningas!\n11:13 Ja kuin Atalia kuuli kansan huudon, joka sinne juoksi, meni h\u00e4n sis\u00e4lle kansan tyk\u00f6 Herran huoneesen,\n11:14 Ja n\u00e4ki, katso, kuningas seisoi patsaan tyk\u00f6n\u00e4, niinkuin tapa oli, ja p\u00e4\u00e4miehet ja vaskitorvet kuninkaan tyk\u00f6n\u00e4, ja kaikki maan kansa oli iloissansa ja soittivat vaskitorvilla. Niin Atalia rep\u00e4isi vaatteensa ja huusi: petos, petos!\n11:15 Mutta pappi Jojada k\u00e4ski sadanp\u00e4\u00e4miehi\u00e4, jotka olivat pannut joukon p\u00e4\u00e4lle, ja sanoi heille: viek\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ulos joukon l\u00e4vitse, ja jos joku seuraa h\u00e4nt\u00e4, se surmattakaan miekalla! Sill\u00e4 pappi oli sanonut, ettei h\u00e4nen pit\u00e4nyt kuoleman Herran huoneessa.\n11:16 Ja he laskivat k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja h\u00e4n meni sit\u00e4 tiet\u00e4 my\u00f6ten, jota hevoset kuninkaan huoneesen k\u00e4yv\u00e4t; ja h\u00e4n tapettiin siell\u00e4.\n11:17 Niin teki Jojada liiton Herran ja kuninkaan v\u00e4lill\u00e4, ja kansan v\u00e4lill\u00e4, ett\u00e4 he ovat Herran kansa, niin my\u00f6s kuninkaan ja kansan v\u00e4lill\u00e4.\n11:18 Sitte meni kaikki maan kansa Baalin huoneesen, ja kukistivat sen ja h\u00e4nen alttarinsa, ja rikkoivat per\u00e4ti kaikki h\u00e4nen kuvansa, ja Mattanin Baalin papin tappoivat he my\u00f6s alttarin edess\u00e4; mutta pappi asetti virat Herran huoneessa.\n11:19 Ja otti sadanp\u00e4\u00e4miehet ja esimiehet, ja vartiat ja kaiken maan kansan, ja he johdattivat kuninkaan alas Herran huoneesta, ja tulivat vartiain portin tiet\u00e4 kuninkaan huoneesen. Ja h\u00e4n istui kuninkaan istuimelle.\n11:20 Ja kaikki maan kansa oli iloissansa, ja kaupunki oli alallansa. Mutta Atalian olivat tappaneet miekalla kuninkaan huoneessa.\n11:21 Ja Joas oli seitsem\u00e4n ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi.\n12:1 Seitsem\u00e4nten\u00e4 Jehun vuotena tuli Joas kuninkaaksi, ja hallitsi nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa Jerusalemissa. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Ziba Bersabasta.\n12:2 Ja Joas teki sit\u00e4, mik\u00e4 oikia oli ja Herralle hyvin kelpasi, niinkauvan kuin pappi Jojada opetti h\u00e4nt\u00e4;\n12:3 Paitsi ettei h\u00e4n pannut pois korkeuksia; sill\u00e4 kansa uhrasi ja teki suitsutusta viel\u00e4 korkeuksilla.\n12:4 Ja Joas sanoi papeille: kaikki pyhitetyt rahat, jotka tuodaan Herran huoneesen, nimitt\u00e4in raha jokaiselta ohitsek\u00e4yv\u00e4lt\u00e4, raha mink\u00e4 kukin antaa veroksi hengelt\u00e4ns\u00e4, ja kaikki raha, mink\u00e4 itsekukin uhraa vapaasta syd\u00e4mest\u00e4, ne kannettakaan Herran huoneesen.\n12:5 Ottakaan papit sen itsellens\u00e4 kukin tuttavaltansa; sill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n parantaman sen, mik\u00e4 rauvennut on Herran huoneessa, kussa ik\u00e4n\u00e4 he l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t olevan rauvenneen.\n12:6 Mutta kolmaanteenkolmattakymment\u00e4 kuningas Joaksen vuoteen ei olleet papit parantaneet sit\u00e4, mik\u00e4 Herran huoneessa rauvennut oli.\n12:7 Niin kutsui kuningas Joas papin Jojadan ja muut papit ja sanoi heille: miksi ette paranna sit\u00e4, mik\u00e4 huoneessa rauvennut on? Niin ei pid\u00e4 nyt teid\u00e4n ottaman niit\u00e4 rahoja tyk\u00f6nne kukin tuttavaltansa; mutta antakaat siihen, mik\u00e4 rauvennut on huoneessa.\n12:8 Ja papit mielistyiv\u00e4t, ettei heid\u00e4n pit\u00e4nyt ottaman rahaa kansalta eik\u00e4 parantaman sit\u00e4, mik\u00e4 rauvennut oli huoneessa.\n12:9 Niin pappi Jojada otti arkun ja l\u00e4visti l\u00e4ven kanteen ja pani sen oikialle puolelle alttaria, josta k\u00e4yd\u00e4\u00e4n Herran huoneesen sis\u00e4lle. Ja papit, jotka vartioitsivat ovea, panivat sinne kaikki ne rahat, jotka tuotiin Herran huoneesen.\n12:10 Kuin he n\u00e4kiv\u00e4t paljon rahaa olevan arkussa, tuli kuninkaan kirjoittaja ja ylimm\u00e4inen pappi yl\u00f6s, ja sitoivat rahan yhteen, joka Herran huoneesta l\u00f6yttiin, sitte kuin he olivat sen lukeneet.\n12:11 Ja he antoivat valmiin rahan teett\u00e4jille, jotka olivat asetetut Herran huoneesen; ja he antoivat ne puusepille, jotka rakensivat ja ty\u00f6t\u00e4 tekiv\u00e4t Herran huoneessa,\n12:12 Ja muuraajille, ja kivenhakkaajille, ja niille, jotka hirsi\u00e4 ja vuoltuja kivi\u00e4 ostivat, parantaaksensa mit\u00e4 rauvennut oli Herran huoneessa ja kaikkiin, mitk\u00e4 he huoneessa l\u00f6ysiv\u00e4t parannusta tarvitsevan.\n12:13 Ei kuitenkaan tehty hopiamaljoja, psaltareita, viskaimia, torvia, taikka jotakin kultaista eli hopiaista astiaa Herran huoneesen niist\u00e4 rahoista, jotka Herran huoneesen tuodut olivat.\n12:14 Mutta ne annettiin ty\u00f6v\u00e4elle, ett\u00e4 he niill\u00e4 parantaisivat Herran huoneen.\n12:15 Ja ne miehet ei tarvinneet lukua tehd\u00e4, joiden k\u00e4siin raha annettiin, ty\u00f6v\u00e4elle annettaa; vaan he toimittivat sen uskollisesti.\n12:16 Mutta rikosuhrin ja syntiuhrin rahoja ei tuotu Herran huoneesen; sill\u00e4 ne olivat pappein.\n12:17 Silloin matkusti Hasael Syrian kuningas ja soti Gatia vastaan, ja voitti sen. Ja Hasael k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 menem\u00e4\u00e4n yl\u00f6s Jerusalemiin.\n12:18 Niin otti Joas Juudan kuningas kaikki pyhitetyt, jotka h\u00e4nen esivanhempansa Josaphat, Joram ja Ahasia Juudan kuninkaat olivat pyhitt\u00e4neet, ja ne mitk\u00e4 h\u00e4n itse pyhitt\u00e4nyt oli, niin my\u00f6s kaiken kullan, joka l\u00f6yttiin Herran huoneen tavaroista ja kuninkaan huoneesta, ja l\u00e4hetti Hasaelille Syrian kuninkaalle; sitte h\u00e4n meni Jerusalemista pois.\n12:19 Mit\u00e4 enempi on Joaksesta sanomista, ja kaikista, mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on: eik\u00f6 ne ole kirjoitetut Juudan kuningasten aikakirjassa?\n12:20 Ja h\u00e4nen palveliansa nousivat ja tekiv\u00e4t liiton, ja l\u00f6iv\u00e4t Joaksen kuoliaaksi Millon huoneessa, josta menn\u00e4\u00e4n alas Sillaan:\n12:21 Nimitt\u00e4in Josabar Simeatin poika ja Josabad Somerin poika, h\u00e4nen palveliansa, l\u00f6iv\u00e4t h\u00e4nen kuoliaaksi. Ja h\u00e4n haudattiin is\u00e4ins\u00e4 kanssa Davidin kaupunkiin. Ja Amatsia h\u00e4nen poikansa tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n13:1 Joaksen Ahasian pojan Juudan kuninkaan kolmantena vuotena kolmattakymment\u00e4 oli Joahas Jehun poika Israelin kuningas Samarjassa seitsem\u00e4ntoistakymment\u00e4 ajastaikaa,\n13:2 Ja teki pahaa Herran edess\u00e4, ja vaelsi Jerobeamin Nebatin pojan synneiss\u00e4, joka Israelin saatti synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n, ja ei lakannut siit\u00e4.\n13:3 Ja Herran viha julmistui Israelin p\u00e4\u00e4lle ja h\u00e4n antoi heid\u00e4t Hasaelin Syrian kuninkaan ja Benhadadin Hasaelin pojan k\u00e4siin, niinkauvan kuin he eliv\u00e4t.\n13:4 Mutta Joahas rukoili Herran kasvoja, ja Herra kuuli h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki Israelin ahdistuksen, kuinka Syrian kuningas ahdisti heit\u00e4,\n13:5 Ja Herra antoi Israelille pelastajan, joka heid\u00e4t johdatti ulos Syrialaisten k\u00e4sist\u00e4, niin ett\u00e4 Israelin lapset asuivat majassansa niinkuin ennenkin.\n13:6 Ei he kuitenkaan luopuneet Jerobeamin huoneen synneist\u00e4, joka Israelin saatti synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n, vaan hekin vaelsivat niiss\u00e4; ja metsist\u00f6 seisoi Samariassa.\n13:7 Mutta Joahaksen kansasta ei enemp\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt, kuin viisikymment\u00e4 hevosmiest\u00e4, ja kymmenen vaunua, ja kymmenentuhatta jalkamiest\u00e4; sill\u00e4 Syrian kuningas oli heid\u00e4t hukuttanut ja tehnyt niinkuin tomun, riiht\u00e4 tapettaissa.\n13:8 Mit\u00e4 enempi Joahaksesta sanomista on, ja kaikista, mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on, ja h\u00e4nen voimastansa: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.\n13:9 Ja Joahas nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa, ja he hautasivat h\u00e4nen Samariaan; ja h\u00e4nen poikansa Joas tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n13:10 Joaksen Juudan kuninkaan seitsem\u00e4nten\u00e4 vuonna nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 oli Joas Joahaksen poika Israelin kuningas Samariassa kuusitoistakymment\u00e4 ajastaikaa,\n13:11 Ja teki pahaa Herran edess\u00e4, ja ei luopunut kaikista Jerobeamin Nebatin pojan synneist\u00e4, joka Israelin saatti synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n; vaan vaelsi niiss\u00e4.\n13:12 Mit\u00e4 enempi Joaksesta sanomista on, ja mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on, ja h\u00e4nen voimastansa, kuinka h\u00e4n Amatsian Juudan kuninkaan kanssa sotinut on: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?\n13:13 Ja Joas nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa, ja Jerobeam istui h\u00e4nen istuimellensa. Mutta Joas haudattiin Samariaan Israelin kuningasten oheen.\n13:14 Ja Elisa sairasti kuolintautiansa; ja Joas Israelin kuningas tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja itki h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja sanoi: minun is\u00e4ni, minun is\u00e4ni, Israelin vaunu ja h\u00e4nen ratsasmiehens\u00e4!\n13:15 Elisa sanoi h\u00e4nelle: ota joutsi ja nuolet! Ja kuin h\u00e4n otti joutsen ja nuolet,\n13:16 Sanoi h\u00e4n Israelin kuninkaalle: j\u00e4nnit\u00e4 joutsi k\u00e4dell\u00e4s; ja h\u00e4n j\u00e4nnitti k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4. Ja Elisa laski k\u00e4tens\u00e4 kuninkaan k\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle,\n13:17 Ja sanoi: avaa akkuna, joka on it\u00e4\u00e4n p\u00e4in; ja h\u00e4n avasi sen. Ja Elisa sanoi: ammu; ja h\u00e4n ampui. H\u00e4n sanoi: pelastuksen nuoli Herralta, pelastuksen nuoli Syrialaisia vastaan: ja sinun pit\u00e4\u00e4 ly\u00f6m\u00e4n Syrialaiset Aphekissa, siihenasti ett\u00e4 he lopetetut ovat.\n13:18 Ja h\u00e4n sanoi: ota nuolet! ja kuin h\u00e4n otti ne, sanoi h\u00e4n Israelin kuninkaalle: ly\u00f6 maahan! ja h\u00e4n l\u00f6i kolmasti ja sitte lakkasi.\n13:19 Niin Jumalan mies n\u00e4rk\u00e4styi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja sanoi: jos olisit ly\u00f6nyt viidesti eli kuudesti, niin sin\u00e4 olisit ly\u00f6nyt Syrialaiset, siihen asti ett\u00e4 he olisivat lopetetut; mutta nyt sinun pit\u00e4\u00e4 ly\u00f6m\u00e4n heit\u00e4 kolmasti.\n13:20 Kuin Elisa oli kuollut, ja he olivat h\u00e4nen haudanneet, tuli Moabilaisten sotajoukko maakuntaan sin\u00e4 vuonna.\n13:21 Ja tapahtui, ett\u00e4 he hautasivat yht\u00e4 miest\u00e4, ja kuin he saivat n\u00e4hd\u00e4 sotajoukon, heittiv\u00e4t he miehen Elisan hautaan; ja kuin h\u00e4n sinne tuli ja sattui Elisan luihin, tuli h\u00e4n el\u00e4v\u00e4ksi ja nousi jaloillensa.\n13:22 Ja Hasael Syrian kuningas ahdisti Israelia, niinkauvan kuin Joahas eli.\n13:23 Mutta Herra teki armon heid\u00e4n kanssansa, ja armahti heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 heid\u00e4n puoleensa, liittonsa t\u00e4hden Abrahamin, Isaakin ja Jakobin kanssa, ja ei tahtonut kadottaa heit\u00e4, eik\u00e4 heitt\u00e4nyt heit\u00e4 pois kasvoinsa edest\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asti.\n13:24 Ja Hasael Syrian kuningas kuoli, ja h\u00e4nen poikansa Benhadad tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaan.\n13:25 Ja Joas Joahaksen poika palasi ja otti ne kaupungit Benhadadilta Hasaelin pojalta j\u00e4lleen, jotka h\u00e4n h\u00e4nen is\u00e4lt\u00e4ns\u00e4 Joahakselta sodalla ottanut oli. Joas l\u00f6i kolmasti h\u00e4nt\u00e4, ja sai Israelin kaupungit j\u00e4lleen.\n14:1 Toisena Joaksen Joahaksen pojan Israelin kuninkaan vuonna tuli Amatsia Joaksen Juudan kuninkaan poika kuninkaaksi.\n14:2 H\u00e4n oli viiden ajastajan vanha kolmattakymment\u00e4, kuin h\u00e4n tuli kuninkaaksi, ja hallitsi yhdeks\u00e4n ajastaikaa kolmattakymment\u00e4 Jerusalemissa. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Joaddan Jerusalemista.\n14:3 Ja h\u00e4n teki mit\u00e4 Herralle hyv\u00e4sti kelpasi, ei kuitenkaan niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 David, vaan kaiketi niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Joas oli tehnyt, niin my\u00f6s h\u00e4n teki.\n14:4 Sill\u00e4 korkeudet ei olleet pannut pois; mutta kansa uhrasi viel\u00e4 ja suitsutti korkeuksilla.\n14:5 Ja kuin valtakunta h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 vahvistui, l\u00f6i h\u00e4n palveliansa, jotka kuninkaan h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 tappaneet olivat.\n14:6 Mutta tappajain lapsia ei h\u00e4n surmannut, niinkuin kirjoitettu on Moseksen lakikirjassa, jossa Herra k\u00e4skenyt oli ja sanonut: Is\u00e4t ei pid\u00e4 kuoleman lasten t\u00e4hden, ja lapset ei pid\u00e4 kuoleman is\u00e4ins\u00e4 t\u00e4hden, vaan jokainen pit\u00e4\u00e4 kuoleman oman syntins\u00e4 t\u00e4hden.\n14:7 H\u00e4n l\u00f6i my\u00f6s kymmenentuhatta Edomilaista Suolalaaksossa, ja voitti Selan (kaupungin) sodalla, ja kutsui sen nimen Jokteel t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n14:8 Silloin l\u00e4hetti Amatsia sanansaattajat Joaksen Joahaksen pojan Jehun pojan Israelin kuninkaan tyk\u00f6, ja k\u00e4ski h\u00e4nelle sanoa: tule ja katselkaamme toinen toistamme!\n14:9 Mutta Joas Israelin kuningas l\u00e4hetti Amatsian Juudan kuninkaan tyk\u00f6 ja antoi h\u00e4nelle sanoa: orjantappura, Libanonissa, l\u00e4hetti sedripuun tyk\u00f6 Libanonissa ja antoi h\u00e4nelle sanoa: anna tytt\u00e4res minun pojalleni em\u00e4nn\u00e4ksi! Mutta mets\u00e4n el\u00e4imet kedolla Libanonissa juoksivat orjantappuran p\u00e4\u00e4lle ja maahan tallasivat sen.\n14:10 Sin\u00e4 olet kokonansa ly\u00f6nyt Edomilaiset, siit\u00e4 paisuu sinun syd\u00e4mes: pid\u00e4 se ylistys ja ole kotonas! miksis etsit vahinkoa kaatuakses sek\u00e4 itse ett\u00e4 Juuda sinun kanssas?\n14:11 Mutta Amatsia ei totellut h\u00e4nt\u00e4. Niin meni Joas Israelin kuningas yl\u00f6s, ja he katselivat toinen toistansa, h\u00e4n ja Amatsia Juudan kuningas Betsemeksess\u00e4, joka Juudassa on.\n14:12 Mutta Juuda ly\u00f6tiin Israelilta, niin ett\u00e4 jokainen pakeni majoillensa.\n14:13 Ja Joas Israelin kuningas otti Amatsian Juudan kuninkaan Joaksen pojan, Ahasian pojan, Betsemeksess\u00e4 kiinni, ja tuli Jerusalemiin, ja kukisti Jerusalemin muurit Ephraimin portista Kulmaporttiin asti, nelj\u00e4nsadan kyyn\u00e4r\u00e4n pituudelta,\n14:14 Ja otti kaiken kullan ja hopian ja kaikki astiat, jotka l\u00f6yttiin Herran huoneesta ja kuninkaan huoneen tavaroista, ja viel\u00e4 h\u00e4nen lapsensa pantiksi, ja palasi Samariaan.\n14:15 Mit\u00e4 enempi Joaksesta sanomista on, mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on, ja h\u00e4nen v\u00e4kevyydest\u00e4ns\u00e4, ja kuinka h\u00e4n Amatsian Juudan kuninkaan kanssa soti: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?\n14:16 Ja Joas nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja haudattiin Samariassa, Israelin kuningasten sekaan; ja h\u00e4nen poikansa Jerobeam tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n14:17 Mutta Amatsia, Joaksen Juudan kuninkaan poika, eli Joaksen Joahaksen Israelin kuninkaan pojan kuoleman j\u00e4lkeen viisitoistakymment\u00e4 ajastaikaa.\n14:18 Mit\u00e4 enempi Amatsiasta sanomista on: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?\n14:19 Ja he tekiv\u00e4t liiton h\u00e4nt\u00e4 vastaan Jerusalemissa; mutta h\u00e4n pakeni Lakikseen, ja he l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4 Lakikseen, ja tappoivat h\u00e4nen siell\u00e4.\n14:20 Ja he veiv\u00e4t h\u00e4nen sielt\u00e4 hevosilla pois, ja h\u00e4n haudattiin Jerusalemissa is\u00e4ins\u00e4 oheen Davidin kaupungissa.\n14:21 Ja koko Juudan kansa ottivat Asarian kuudentoistakymmenen ajastajan vanhana, ja tekiv\u00e4t h\u00e4nen kuninkaaksi is\u00e4ns\u00e4 Amatsian siaan.\n14:22 H\u00e4n rakensi Elatin ja saatti sen j\u00e4lleen Juudan alle, sitte kuin kuningas is\u00e4ins\u00e4 kanssa nukkunut oli.\n14:23 Amatsian Joaksen pojan Juudan kuninkaan viidenten\u00e4 vuonna toistakymment\u00e4 oli Jerobeam Joaksen poika Israelin kuningas Samariassa yhden ajastajan viidett\u00e4kymment\u00e4,\n14:24 Ja teki pahaa Herran edess\u00e4, ja ei lakannut kaikista Jerobeamin Nebatin pojan synneist\u00e4, joka Israelin saatti synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n.\n14:25 H\u00e4n otti Israelin maan rajat j\u00e4lleen, Hematista hamaan kedon mereen asti, Herran Israelin Jumalan sanan j\u00e4lkeen, jonka h\u00e4n sanonut oli palveliansa, propheta Jonan, Amittain pojan kautta, joka oli GatHepherist\u00e4.\n14:26 Sill\u00e4 Herra n\u00e4ki Israelin suuren viheli\u00e4isyyden, niin ettei ollut suljettua, eik\u00e4 hyl\u00e4tty\u00e4, eik\u00e4 auttajaa Israelissa.\n14:27 Ja Herra ei ollut sanonut tahtovansa pyyhki\u00e4 Israelin nime\u00e4 taivaan alta pois; mutta autti heit\u00e4 Jerobeamin Joaksen pojan kautta.\n14:28 Mit\u00e4 enempi Jerobeamista sanomista on, ja kaikista mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on, ja h\u00e4nen v\u00e4kevyydest\u00e4ns\u00e4, kuinka h\u00e4n sotinut on, ja kuinka h\u00e4n otti Damaskun j\u00e4lleen ja Hematin Juudalle Israelissa: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?\n14:29 Ja Jerobeam nukkui is\u00e4ins\u00e4, Israelin kuningasten kanssa; ja h\u00e4nen poikansa Sakaria tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n15:1 Jerobeamin Israelin kuninkaan seitsem\u00e4nten\u00e4 vuonna kolmattakymment\u00e4 tuli Asaria Amatsian Juudan kuninkaan poika kuninkaaksi.\n15:2 Ja kuudentoistakymmenen ajastaikainen oli h\u00e4n tullessaan kuninkaaksi, ja h\u00e4n hallitsi kaksi vuotta kuudettakymment\u00e4 Jerusalemissa; h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 kutsuttiin Jekolja Jerusalemista.\n15:3 Ja h\u00e4n teki mit\u00e4 Herralle hyv\u00e4sti kelpasi, kaiketi niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Amatsia tehnyt oli,\n15:4 Paitsi sit\u00e4 ettei he luopuneet korkeuksista; sill\u00e4 kansa uhrasi ja suitsutti viel\u00e4 korkeuksilla.\n15:5 Ja Herra vaivasi kuningasta, niin ett\u00e4 h\u00e4n oli spitalissa kuolemap\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4 asti, ja asui erin\u00e4isess\u00e4 huoneessa. Mutta Jotam kuninkaan poika hallitsi huoneen ja tuomitsi kansaa maalla.\n15:6 Mit\u00e4 enempi Asariasta sanomista on, ja kaikista, mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?\n15:7 Ja Asaria nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja haudattiin is\u00e4ins\u00e4 tyk\u00f6 Davidin kaupunkiin; ja h\u00e4nen poikansa Jotam tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n15:8 Asarian Juudan kuninkaan kahdeksantena vuonna nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 oli Sakaria Jerobeamin poika Israelin kuningas kuusi kuukautta Samariassa,\n15:9 Ja h\u00e4n teki pahaa Herran edess\u00e4, niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4kin tehneet olivat, ja ei luopunut Jerobeamin Nebatin pojan synneist\u00e4, joka Israelin saatti synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n.\n15:10 Ja Sallum Jabeksen poika teki liiton h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja l\u00f6i h\u00e4nen kansan edess\u00e4, ja tappoi h\u00e4nen, ja tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n15:11 Mit\u00e4 enempi Sakariasta sanomista on: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.\n15:12 T\u00e4m\u00e4 on Herran sana, jonka h\u00e4n Jehulle puhunut oli, sanoen: sinun poikas pit\u00e4\u00e4 istuman Israelin istuimella nelj\u00e4nteen polveen asti; ja se tapahtui niin.\n15:13 Ussian Juudan kuinkaan yhdeks\u00e4nten\u00e4 vuonna nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuli Sallum Jabeksen poika kuninkaaksi, ja hallitsi kuukauden Samariassa.\n15:14 Sill\u00e4 Menahem Gadin poika meni yl\u00f6s Tirsasta ja tuli Samariaan, ja l\u00f6i Sallumin Jabeksen pojan Samariassa, tappoi h\u00e4nen ja tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n15:15 Mit\u00e4 enempi Sallumista sanomista on ja h\u00e4nen liitostansa, jonka h\u00e4n teki: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.\n15:16 Silloin l\u00f6i Menahem Tipsan ja kaikki jotka siell\u00e4 olivat, ja l\u00f6i heid\u00e4n rajansa Tirsasta, ettei he h\u00e4nt\u00e4 tahtoneet p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 sis\u00e4lle, ja kaikki heid\u00e4n raskaat vaimonsa rep\u00e4isi h\u00e4n rikki.\n15:17 Asarian Juudan kuninkaan yhdeks\u00e4nten\u00e4 vuonna nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuli Menahem Gadin poika Israelin kuninkaaksi ja oli kymmenen vuotta Samariassa,\n15:18 Ja teki pahaa Herran edess\u00e4, ja ei luopunut elinaikanansa Jerobeamin Nebatin pojan synneist\u00e4, joka Israelin saatti synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n.\n15:19 Ja Phul Assyrian kuningas tuli maakuntaan, ja Menahem antoi Phulille tuhannen leivisk\u00e4\u00e4 hopiaa, ett\u00e4 h\u00e4n olis pit\u00e4nyt h\u00e4nen kanssansa ja vahvistanut h\u00e4nt\u00e4 valtakuntaan.\n15:20 Ja Menahem pani hopiaveron voimallisten p\u00e4\u00e4lle Israelissa, ett\u00e4 itsekukin heist\u00e4 antais viisikymment\u00e4 hopiasikli\u00e4 Assyrian kuninkaalle. Niin meni Assyrian kuningas kotia j\u00e4lleen ja ei j\u00e4\u00e4nyt maalle.\n15:21 Mit\u00e4 enempi Menahemista sanomista on, ja kaikista mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?\n15:22 Ja Menahem nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa; ja Pekahja h\u00e4nen poikansa tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n15:23 Viidenten\u00e4kymmenenten\u00e4 Asarian Juudan kuninkaan vuonna tuli Pekahja Menahemin poika Israelin kuninkaaksi ja oli kaksi vuotta Samariassa,\n15:24 Ja teki pahaa Herran edess\u00e4; ei h\u00e4n luopunut Jerobeamin Nebatin pojan synneist\u00e4, joka Israelin saatti synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n.\n15:25 Ja Peka Remaljan poika h\u00e4nen p\u00e4\u00e4miehens\u00e4, kapinoitsi h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja l\u00f6i h\u00e4nen kuoliaaksi kuninkaan huoneen salissa, Samariassa, Argobin ja Arjen kanssa, ja viisikymment\u00e4 miest\u00e4 h\u00e4nen kanssansa Gileadin lapsista. Ja kuin h\u00e4n oli h\u00e4nen tappanut, tuli h\u00e4n kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n15:26 Mit\u00e4 enempi Pekahjasta sanomista on ja kaikista mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.\n15:27 Asarjan Juudan kuninkaan toisena vuonna kuudettakymment\u00e4 tuli Peka Remaljan poika Israelin kuninkaaksi, ja hallitsi Samariassa kaksikymment\u00e4 vuotta,\n15:28 Ja teki pahaa Herran edess\u00e4, ei h\u00e4n luopunut Jerobeamin Nebatin pojan synneist\u00e4, joka saatti Israelin synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n.\n15:29 Pekan Israelin kuninkaan aikana tuli Tiglat Pilesser Assyrian kuningas, ja otti Gijonin, Abelbetmaekan, Janoan, Kedeksen, Hasorin, Gileadin, Galilean ja kaiken Naphtalin maan, ja vei heid\u00e4t Assyriaan.\n15:30 Ja Hosea Elan poika nosti kapinan Pekaa Remaljan poikaa vastaan ja l\u00f6i h\u00e4nen kuoliaaksi, ja tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa kahdentenakymmenenten\u00e4 Jotamin Ussian pojan vuonna.\n15:31 Mit\u00e4 enempi Pekasta sanomista on, ja kaikista mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.\n15:32 Toisena Pekan Remaljan pojan Israelin kuninkaan vuonna tuli Jotam, Ussian Juudan kuninkaan poika, kuninkaaksi.\n15:33 Ja viiden ajastaikainen kolmattakymment\u00e4 oli h\u00e4n tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kuusitoistakymment\u00e4 ajastaikaa Jerusalemissa; h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Jerusa Zadokin tyt\u00e4r.\n15:34 Ja h\u00e4n teki mit\u00e4 Herralle hyv\u00e4sti kelpasi, kaiken sen j\u00e4lkeen, kuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Ussia tehnyt oli,\n15:35 Paitsi ettei he luopuneet korkeuksista; sill\u00e4 kansa uhrasi ja suitsutti viel\u00e4 korkeuksilla; h\u00e4n rakensi Herran huoneen ylimm\u00e4isen portin.\n15:36 Mit\u00e4 enempi Jotamista sanomista on, ja kaikista mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?\n15:37 Silloin rupesi Herra l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n Juudalle Retsinin Syyrian kuninkaan ja Pekan Remaljan pojan.\n15:38 Ja Jotam nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja haudattiin is\u00e4ins\u00e4 tyk\u00f6, is\u00e4ns\u00e4 Davidin kaupunkiin; ja Ahas h\u00e4nen poikansa tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n16:1 Pekan Remaljan pojan seitem\u00e4nten\u00e4 vuonna toistakumment\u00e4 tuli Ahas, Jotamin Juudan kuninkaan poika, kuninkaaksi.\n16:2 Kahdenkymmenen ajastaikainen oli Ahas tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kuusitoistakymment\u00e4 ajastaikaa Jerusalemissa; ja ei tehnyt sit\u00e4, mik\u00e4 oli kelvollinen Herralle h\u00e4nen Jumalallensa, niinkuin David h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4.\n16:3 Sill\u00e4 h\u00e4n vaelsi Israelin kuningasten tiell\u00e4, ja h\u00e4n k\u00e4ytti poikansa tulen l\u00e4vitse pakanain kauhistuksen j\u00e4lkeen, jotka Herra Israelin lasten edest\u00e4 oli ajanut ulos.\n16:4 H\u00e4n uhrasi ja suitsutti korkeuksilla ja kukkuloilla, ja kaikkein viheri\u00e4isten puiden alla.\n16:5 Silloin matkusti Retsin Syrian kuningas ja Peka Remaljan poika Israelin kuningas Jerusalemiin sotimaan; ja he piirittiv\u00e4t Ahaksen, ja ei kuitenkaan voittaneet h\u00e4nt\u00e4.\n16:6 Silloin my\u00f6s Retsin Syrian kuningas sai Syrialaisille Elatin j\u00e4lleen ja ajoi Juudalaiset Elatista ulos; mutta Syrialaiset tulivat Elatiin ja asuivat siin\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n16:7 Mutta Ahas l\u00e4hetti sanansaattajat Tiglat Pilesserin Assyrian kuninkaan tyk\u00f6 ja k\u00e4ski h\u00e4nelle sanoa: min\u00e4 olen sinun palvelias ja poikas: matkusta t\u00e4nne ja vapahda minua Syrian kuninkaan k\u00e4dest\u00e4 ja Israelin kuninkaan k\u00e4dest\u00e4, jotka ovat nousseet minua vastaan.\n16:8 Ja Ahas otti kultaa ja hopiaa, mit\u00e4 h\u00e4n l\u00f6ysi Herran huoneesta ja kuninkaan huoneen tavaroista, ja l\u00e4hetti Assyrian kuninkaalle lahjoja.\n16:9 Assyrian kuningas kuuli h\u00e4nt\u00e4 ja meni yl\u00f6s Damaskuun, ja voitti sen ja vei heid\u00e4t Kiriin; ja h\u00e4n l\u00f6i Retsinin kuoliaaksi.\n16:10 Ja kuningas Ahas matkusti Tiglat Pilesseri\u00e4 Assyrian kuningasta vastaan Damaskuun; ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki alttarin Damaskussa, l\u00e4hetti kuningas Ahas alttarin kuvan ja muodon papille Urialle, juuri niinkuin se tehty oli.\n16:11 Niin rakensi pappi Uria alttarin ja teki kaiken sen j\u00e4lkeen, mink\u00e4 Ahas kuningas h\u00e4nelle oli l\u00e4hett\u00e4nyt Damaskusta: ja n\u00e4in teki Uria pappi siihenasti kuin Ahas kuningas tuli Damaskusta.\n16:12 Ja kuin kuningas tuli ja n\u00e4ki alttarin, astui h\u00e4n alttarin tyk\u00f6 ja uhrasi sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n16:13 Ja sytytti sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 polttouhrinsa ja ruokauhrinsa, ja kaasi sen p\u00e4\u00e4lle juomauhrinsa; ja kiitosuhrinsa veren, jonka h\u00e4n uhrasi, antoi h\u00e4n pirskottaa alttarille.\n16:14 Mutta vaskialttarin, joka Herran edess\u00e4 seisoi, siirsi h\u00e4n pois huoneen edest\u00e4, niin ettei se seisonut alttarin ja Herran huoneen v\u00e4lill\u00e4; vaan pani sen alttarin sivulle pohjan puoleen.\n16:15 Ja kuningas Ahas k\u00e4ski Urialle papille, sanoen: suuremmalla alttarilla pit\u00e4\u00e4 sinun uhraaman polttouhrin huomeneltain ja ruokauhrin ehtoona, ja kuninkaan polttouhrin ja h\u00e4nen ruokauhrinsa, ja kaiken maan kansan polttouhrin, heid\u00e4n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa ja kaiken polttouhrin veren, ja kaikkein muiden uhrien veren pit\u00e4\u00e4 sinun priiskottaman sen p\u00e4\u00e4lle: vaan vaskialttarista tahdon min\u00e4 viel\u00e4 ajatella.\n16:16 Uria pappi teki kaikki niinkuin Ahas kuningas h\u00e4nelle k\u00e4skenyt oli.\n16:17 Ja kuningas Ahas s\u00e4rki istuimen sivut, ja siirsi kattilan niiden p\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja h\u00e4n otti meren pois vaskih\u00e4rjist\u00e4, jotka sen alla olivat, ja pani sen kivipermannolle,\n16:18 Sit\u00e4likin sabbatin peitteen, jonka he huoneesen rakentaneet olivat. Ja kuninkaan huoneen ulkonaisen sis\u00e4llek\u00e4yt\u00e4v\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi h\u00e4n Herran huoneen ymp\u00e4ri Assyrian kuninkaan t\u00e4hden.\n16:19 Mit\u00e4 enempi Ahaksesta sanomista on, ja mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?\n16:20 Ja Ahas nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja haudattiin is\u00e4ins\u00e4 tyk\u00f6 Davidin kaupunkiin; ja Hiskia h\u00e4nen poikansa tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n17:1 Ahaksen Juudan kuninkaan toisena vuonna toistakymment\u00e4 hallitsi Hosea Elan poika Israelin ylitse Samariassa yhdeks\u00e4n ajastaikaa,\n17:2 Ja teki pahaa Herran edess\u00e4, mutta ei kuitenkaan niinkuin ne Israelin kuninkaat, jotka h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4 olivat.\n17:3 H\u00e4nt\u00e4 vastaan soti Salmanassar Assyrian kuningas; ja Hosea tuli h\u00e4nelle alamaiseksi, niin ett\u00e4 h\u00e4n antoi h\u00e4nelle lahjoja.\n17:4 Mutta kuin Assyrian kuningas sai tiet\u00e4\u00e4 Hosean tehneen liiton ja l\u00e4hett\u00e4neen sanansaattajat Soon, Egyptin kuninkaan tyk\u00f6, ja ettei h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4nyt Assyrian kuninkaalle lahjoja vuosi vuodelta; niin piiritti Assyrian kuningas h\u00e4nen, ja pani h\u00e4nen vankihuoneesen.\n17:5 Ja Assyrian kuningas meni kaikkeen siihen maakuntaan yl\u00f6s, ja tuli Samariaan, ja piiritti sen kolmeksi ajastajaksi.\n17:6 Mutta yhdeks\u00e4nnell\u00e4 Hosean ajastajalla voitti Assyrian kuningas Samarian, ja vei Israelin Assyriaan, ja pani heid\u00e4t Halaan ja Haboriin, Gosan virran tyk\u00f6, ja Medil\u00e4isten kaupunkeihin.\n17:7 Ja tapahtui, kuin Israelin lapset synti\u00e4 tekiv\u00e4t Herraa Jumalaansa vastaan, joka heid\u00e4t Egyptin maalta johdattanut oli, Pharaon Egyptin kuninkaan k\u00e4sist\u00e4; ja he pelk\u00e4siv\u00e4t vieraita jumalia,\n17:8 Ja vaelsivat pakanain tapain j\u00e4lkeen, jotka Herra oli ajanut Israelin lasten edest\u00e4 ulos; ja niinkuin my\u00f6s Israelin kuninkaat tekiv\u00e4t,\n17:9 Ja Israelin lapset peitteliv\u00e4t asiansa Herraa Jumalaansa vastaan, jotka ei hyv\u00e4t olleet, ja rakensivat itsellens\u00e4 korkeuksia, kaikissa kaupungeissansa, sek\u00e4 linnoissa ett\u00e4 vahvoissa kaupungeissa,\n17:10 Ja nostivat patsaita ja metsist\u00f6it\u00e4 kaikilla korkeilla vuorilla, ja kaikkein viheri\u00e4isten puiden alla.\n17:11 Ja he suitsuttivat kaikissa korkeuksissa niinkuin pakanat, jotka Herra heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4 oli ajanut pois, ja tekiv\u00e4t my\u00f6s hirmuisia t\u00f6it\u00e4, joilla he vihoittivat Herran,\n17:12 Ja palvelivat ep\u00e4jumalia, joista Herra heille oli sanonut: senkaltaisia ei teid\u00e4n pid\u00e4 tekem\u00e4n!\n17:13 Ja kuin Herra todisti Israelia ja Juudaa vastaan, kaikkein prophetain ja n\u00e4ki\u00e4in kautta, ja antoi heille sanoa: palatkaat teid\u00e4n v\u00e4\u00e4rilt\u00e4 teilt\u00e4nne, ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4t minun k\u00e4skyni, ja s\u00e4\u00e4tyni, kaiken sen lain j\u00e4lkeen, jonka min\u00e4 teid\u00e4n isillenne k\u00e4skenyt olen, ja min\u00e4 my\u00f6s palveliaini prophetain kautta teille l\u00e4hett\u00e4nyt olen.\n17:14 Ja ei he totelleet; mutta olivat niskurit, niinkuin heid\u00e4n esi-is\u00e4ns\u00e4kin, jotka ei uskoneet Herran Jumalansa p\u00e4\u00e4lle,\n17:15 Ja he katsoivat yl\u00f6n h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 ja h\u00e4nen liittonsa, jonka h\u00e4n heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 kanssa tehnyt oli, ja heid\u00e4n todistuksensa, jonka h\u00e4n heid\u00e4n seassansa todisti, ja vaelsivat turhissa menoissansa, ja tekiv\u00e4t turhia, kuin pakanatkin heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4, joista Herra oli kielt\u00e4nyt, ettei heid\u00e4n pit\u00e4is tekem\u00e4n niinkuin ne.\n17:16 Mutta he pelk\u00e4siv\u00e4t kaikki Herran Jumalansa k\u00e4skyt, ja tekiv\u00e4t heillens\u00e4 kaksi valettua vasikkaa, ja tekiv\u00e4t metsist\u00f6n, ja kumarsivat koko taivaallista sotajoukkoa, ja palvelivat Baalia,\n17:17 Ja k\u00e4yttiv\u00e4t poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 tulen l\u00e4vitse, ja pitiv\u00e4t noituuksia ja velhouksia, ja myiv\u00e4t itsens\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mik\u00e4 paha oli Herran edess\u00e4, h\u00e4nt\u00e4 vihoittaaksensa.\n17:18 Niin vihastui Herra suuresti Israelin p\u00e4\u00e4lle, ja heitti heid\u00e4t pois kasvoinsa edest\u00e4, niin ettei yht\u00e4\u00e4n heist\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt, vaan Juudan sukukunta yksin\u00e4ns\u00e4.\n17:19 Ei my\u00f6s Juuda pit\u00e4nyt Herran Jumalansa k\u00e4skyj\u00e4, vaan he vaelsivat Israelin s\u00e4\u00e4dyiss\u00e4, joita he tekiv\u00e4t;\n17:20 Sent\u00e4hden hylk\u00e4si Herra kaiken Israelin siemenen, vaivasi heit\u00e4 ja antoi ry\u00f6v\u00e4rein k\u00e4siin, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n heid\u00e4t kasvoinsa edest\u00e4 heitti pois.\n17:21 Sill\u00e4 Israel eroitti itsens\u00e4 Davidin huoneesta, ja tekiv\u00e4t itsellens\u00e4 Jerobeamin Nebatin pojan kuninkaaksi. H\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi Israelin Herrasta pois, ja saatti heid\u00e4t suuresti synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n.\n17:22 Ja niin vaelsivat Israelin lapset kaikissa Jerobeamin synneiss\u00e4, joita h\u00e4n tehnyt oli, ja ei lakanneet siit\u00e4,\n17:23 Siihenasti ett\u00e4 Herra heitti Israelin kasvoinsa edest\u00e4 pois, niinkuin h\u00e4n ennen sanonut oli kaikkein palveliainsa prophetain kautta. Ja Israel vietiin pois omalta maaltansa Assyriaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n17:24 Ja Assyrian kuningas antoi tulla (kansaa) Babelista ja Kutasta, ja Avvasta, ja Hematista, ja Sepharvaimista, ja asetti heid\u00e4t Samarian kaupunkeihin Israelin lasten siaan, jotka omistivat Samarian, ja asuivat niiss\u00e4 kaupungeissa.\n17:25 Mutta kuin he niiss\u00e4 ensin rupesivat asumaan, ja ei pelj\u00e4nneet Herraa, l\u00e4hetti Herra jalopeurat heid\u00e4n sekaansa, jotka heid\u00e4t surmasivat.\n17:26 Ja he puhuivat Assyrian kuninkaalle, sanoen: pakanat, jotka sin\u00e4 t\u00e4nne annoit tulla ja panit Samarian kaupunkeihin asumaan, ei tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n maakunnan Jumalan s\u00e4\u00e4dyist\u00e4: sent\u00e4hden l\u00e4hetti h\u00e4n jalopeurat heid\u00e4n sekaansa, ja katso, ne surmaavat heid\u00e4t, sent\u00e4hden ettei he mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4 maakunnan Jumalan s\u00e4\u00e4dyist\u00e4.\n17:27 Mutta Assyrian kuningas k\u00e4ski ja sanoi: viek\u00e4\u00e4t sinne yksi papeista, jotka te sielt\u00e4 vieneet olette pois; ja he menk\u00e4\u00e4t sinne, ja asukaat siell\u00e4: ett\u00e4 h\u00e4n opettais heille maan Jumalan tavat.\n17:28 Niin tuli yksi papeista, joka viety oli Samariasta pois, ja asui Beteliss\u00e4; ja h\u00e4n opetti heit\u00e4, kuinka heid\u00e4n piti pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n Herraa.\n17:29 Mutta jokainen kansa teki itsellens\u00e4 erinomaiset jumalat, ja panivat ne korkeusten huoneisiin, jotka Samarialaiset tehneet olivat: jokainen kansasta omassa kaupungissansa, jossa he asuivat.\n17:30 Mutta Babelin miehet tekiv\u00e4t SukkotBenotin; Kutan miehet tekiv\u00e4t Nergalin; Hematin miehet tekiv\u00e4t Asiman;\n17:31 Ja Avvilaiset tekiv\u00e4t Nibhan ja Tartakin; Sepharvaimilaiset polttivat poikansa Adramelekille ja Anamelekille Sepharvaimin ep\u00e4jumalille.\n17:32 Mutta he pelk\u00e4siv\u00e4t Herraa, ja tekiv\u00e4t itsellens\u00e4 pappeja korkeuksille alhaisimman kansan seasta seassansa , jotka uhrasivat heid\u00e4n korkeuttensa huoneissa.\n17:33 He pelk\u00e4siv\u00e4t Herraa ja palvelivat my\u00f6s ep\u00e4jumaliansa pakanain tavan j\u00e4lkeen, kusta he tulleet olivat.\n17:34 Ja hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti tekiv\u00e4t he t\u00e4t\u00e4 vanhan tavan j\u00e4lkeen, niin ettei he pelk\u00e4\u00e4 Herraa, eik\u00e4 my\u00f6s pid\u00e4 tapaansa ja oikeuttansa, lain ja k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, jonka Herra k\u00e4ski Jakobin lapsille, jolle h\u00e4n antoi Israelin nimen.\n17:35 Ja Herra oli tehnyt heid\u00e4n kanssansa liiton, ja k\u00e4skenyt heit\u00e4, sanoen: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6 muita jumalia ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t heit\u00e4 kumartako, \u00e4lk\u00e4\u00e4t heit\u00e4 palvelko ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t heille uhratko;\n17:36 Mutta Herraa, joka teid\u00e4t Egyptin maalta toi ulos, suurella voimalla ja ojennetulla k\u00e4sivarrella, h\u00e4nt\u00e4 pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4t, h\u00e4nt\u00e4 rukoilkaat, ja h\u00e4nelle uhratkaat;\n17:37 Ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4t ne tavat, oikeudet, laki ja k\u00e4skyt, jotka h\u00e4n teille kirjoittanut on, ett\u00e4 te kaikkena elinaikananne teette sen j\u00e4lkeen: ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6 muita jumalia.\n17:38 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t unhottako sit\u00e4 liittoa, jonka min\u00e4 tein teid\u00e4n kanssanne: ettette pelk\u00e4isi muita jumalia;\n17:39 Mutta pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4t Herraa teid\u00e4n Jumalaanne: ja h\u00e4n auttaa teit\u00e4 kaikkein teid\u00e4n vihamiestenne k\u00e4sist\u00e4.\n17:40 Mutta ei he totelleet sit\u00e4, vaan tekiv\u00e4t vanhan tapansa j\u00e4lkeen.\n17:41 Ja n\u00e4in n\u00e4m\u00e4t pakanat pelk\u00e4siv\u00e4t Herraa, ja palvelivat my\u00f6s ep\u00e4jumaliansa; niin my\u00f6s tekiv\u00e4t heid\u00e4n lapsensa ja lastensa lapset, kuin heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4kin tehneet olivat, hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n18:1 Ja tapahtui kolmantena Hosean Elan pojan Israelin kuninkaan ajastaikana, ett\u00e4 Hiskia Ahaksen Juudan kuninkaan poika tuli kuninkaaksi.\n18:2 H\u00e4n oli viidenkolmattakymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yhdeks\u00e4n ajastaikaa kolmattakymment\u00e4 Jerusalemissa; h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Abi, Sakarian tyt\u00e4r.\n18:3 Ja h\u00e4n teki sit\u00e4 mik\u00e4 otollinen oli Herran edess\u00e4, juuri niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 David teki.\n18:4 H\u00e4n kukisti korkeudet, ja s\u00e4rki patsaat, ja h\u00e4vitti metsist\u00f6t, ja l\u00f6i vaskik\u00e4\u00e4rmeen rikki, jonka Moses tehnyt oli, sill\u00e4 Israelin lapset suitsuttivat sille aina siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti; ja h\u00e4n kutsui sen Nehustan.\n18:5 H\u00e4n turvasi Herraan Israelin Jumalaan; niin ettei yksik\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kaltaisensa ollut h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4, ei my\u00f6s h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4 kaikkein Juudan kuningasten seassa.\n18:6 H\u00e4n riippui Herrassa ja ei luopunut h\u00e4nest\u00e4, ja piti h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 niinkuin Herra Mosekselle oli k\u00e4skenyt.\n18:7 Ja Herra oli h\u00e4nen kanssansa, ja kuhunkap\u00e4in h\u00e4n meni, toimitti h\u00e4n taitavasti; h\u00e4n luopui my\u00f6s Assyrian kuninkaasta, ja ei palvellut h\u00e4nt\u00e4.\n18:8 H\u00e4n l\u00f6i Philistealaiset Gasaan asti, ja heid\u00e4n rajansa, vartiain tornista vahvoihin kaupunkeihin asti.\n18:9 Ja tapahtui nelj\u00e4nten\u00e4 Hiskian kuninkaan vuonna, (se oli seitsem\u00e4s Hosean Elan pojan Israelin kuninkaan vuosi) ett\u00e4 Salmanassar Assyrian kuningas meni Samariaa vastaan ja piiritti sen.\n18:10 Ja voitti kolmen vuoden per\u00e4st\u00e4, kuudentena Hiskian vuonna, se on yhdeks\u00e4s Hosean Israelin kuninkaan vuosi: silloin voitettiin Samaria.\n18:11 Ja Assyrian kuningas vei Israelin Assyriaan, ja pani heit\u00e4 Halaan ja Haboriin, Gosarin virran tyk\u00f6, Medil\u00e4isten kaupunkeihin,\n18:12 Ettei he olleet kuuliaiset Herran Jumalansa \u00e4\u00e4nelle, ja rikkoivat h\u00e4nen liittonsa ja kaikki, mit\u00e4 Moses Herran palvelia k\u00e4skenyt oli: sit\u00e4 ei he totelleet eik\u00e4 tehneet.\n18:13 Mutta nelj\u00e4nten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 Hiskian kuninkaan vuonna, meni Sanherib Assyrian kuningas kaikkia Juudan vahvoja kaupungeita vastaan ja voitti ne.\n18:14 Niin l\u00e4hetti Hiskia Juudan kuningas Lakikseen Assyrian kuninkaan tyk\u00f6 ja antoi h\u00e4nelle sanoa: min\u00e4 olen rikkonut, mene minun tyk\u00f6\u00e4ni pois, mit\u00e4s panet minun p\u00e4\u00e4lleni, sen min\u00e4 kannan. Niin pani Assyrian kuningas Hiskian Juudan kuninkaan p\u00e4\u00e4lle kolmesataa leivisk\u00e4\u00e4 hopiaa ja kolmekymment\u00e4 leivisk\u00e4\u00e4 kultaa.\n18:15 Niin antoi Hiskia kaiken sen hopian, mik\u00e4 Herran huoneessa l\u00f6yttiin ja kuninkaan huoneen tavaroissa.\n18:16 Silloin s\u00e4rki Hiskia Herran templin ovet ja kiskot, jotka Hiskia Juudan kuningas oli antanut silata, ja antoi ne Assyrian kuninkaalle.\n18:17 Ja Assyrian kuningas l\u00e4hetti Tartanin, ja ylimm\u00e4isen kamaripalvelian, ja Rabsaken Lakiksesta kuningas Hiskian tyk\u00f6, suuren v\u00e4en kanssa Jerusalemiin; ja he nousivat ja meniv\u00e4t Jerusalemiin. Ja noustuansa ja tultuansa sinne, seisahtivat he ylimm\u00e4isen vesilammikon kanavan vieress\u00e4, tiell\u00e4 Vanuttajakedolle,\n18:18 Ja kutsuivat kuninkaan; niin meni Eliakim Hilkian poika huoneenhaltia heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 ulos, ja Sebna kirjoittaja, ja Joa Asaphin poika kansleri.\n18:19 Niin sanoi Rabsake heille: sanokaat nyt Hiskialle: n\u00e4in sanoo suuri kuningas, Assyrian kuningas: mik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 turva, johon sin\u00e4 luotat?\n18:20 Ajatteletkos (vaikka ne ovat tyhj\u00e4t puheet) neuvoa ja voimaa olevan sotiakses? mihink\u00e4 sin\u00e4 luotat, ett\u00e4s olet minusta luopunut?\n18:21 Katso, sin\u00e4 uskallat tuon s\u00e4rjetyn ruokosauvan p\u00e4\u00e4lle Egyptist\u00e4! joka, jos joku nojaa sen p\u00e4\u00e4lle, menee sis\u00e4lle h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4 ja pist\u00e4\u00e4 sen l\u00e4vitse: niin on Pharao Egyptin kuningas kaikille, jotka luottavat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n18:22 Mutta jos te sanoisitte minulle: me uskallamme Herran Jumalamme p\u00e4\u00e4lle: eik\u00f6 h\u00e4n ole se, jonka korkeudet ja alttarit Hiskia on kukistanut? ja sanoi Juudalle ja Jerusalemille: t\u00e4m\u00e4n alttarin edess\u00e4, joka on Jerusalemissa, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kumartaman.\n18:23 Ly\u00f6 siis nyt veto herrani Assyrian kuninkaan kanssa: min\u00e4 annan sinulle kaksituhatta hevosta, jos sin\u00e4 taidat antaa niit\u00e4, jotka niill\u00e4 ratsastavat.\n18:24 Kuinka siis sin\u00e4 taidat ajaa takaperin yhden p\u00e4\u00e4miehen herrani v\u00e4himmist\u00e4 palvelioista? Mutta sin\u00e4 luotat Egyptin p\u00e4\u00e4lle, vaunuin ja ratsasmiesten t\u00e4hden.\n18:25 Eli luuletkos, ett\u00e4 min\u00e4 ilman Herraa t\u00e4h\u00e4n paikkaan tullut olen, h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4? Herra on minulle sanonut: mene t\u00e4t\u00e4 maata vastaan ja hukuta se.\n18:26 Niin sanoi Eliakim Hilkian poika, ja Sebna ja Joa Rabsakelle: puhu palveliais kanssa Syrian kielell\u00e4, sill\u00e4 me ymm\u00e4rr\u00e4mme sen, ja \u00e4l\u00e4 puhu meid\u00e4n kanssamme Juudan kielell\u00e4, kansan kuullen, jotka muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat.\n18:27 Mutta Rabsake sanoi heille: onko herrani l\u00e4hett\u00e4nyt minun sinun herras tyk\u00f6 eli sinun tyk\u00f6s, n\u00e4it\u00e4 sanoja puhumaan? eik\u00f6 enemmin niiden miesten tyk\u00f6, jotka muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuvat, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n omaa lokaansa ja juoman omaa vett\u00e4ns\u00e4 teid\u00e4n kanssanne?\n18:28 Niin seisoi Rabsake ja huusi korkealla \u00e4\u00e4nell\u00e4 Juudan kielell\u00e4, puhui ja sanoi: kuulkaat suuren kuninkaan, Assyrian kuninkaan \u00e4\u00e4nt\u00e4!\n18:29 N\u00e4in sanoo kuningas: \u00e4lk\u00e4\u00e4 antako Hiskian pett\u00e4\u00e4 teit\u00e4nne; sill\u00e4 ei h\u00e4n voi vapahtaa teit\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4.\n18:30 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4n antako Hiskia teid\u00e4n turvata Herran p\u00e4\u00e4lle, sanoen: Herra on totisesti pelastava meit\u00e4, ja ei t\u00e4m\u00e4 kaupunki anneta Assyrian kuninkaan k\u00e4siin.\n18:31 \u00c4lk\u00e4\u00e4t kuulko Hiskiaa; sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Assyrian kuningas: sopikaat minun kanssani, ja tulkaat minun tyk\u00f6ni, niin joka mies on sy\u00f6v\u00e4 viinapuustansa ja fikunapuustansa, ja juova kaivostansa,\n18:32 Siihen asti min\u00e4 tulen ja vien teit\u00e4 siihen maahan, joka teid\u00e4n maanne kaltainen on, jossa jyvi\u00e4, viinaa, leip\u00e4\u00e4, viinam\u00e4ki\u00e4, \u00f6ljypuita, \u00f6ljy\u00e4 ja hunajaa on, niin te el\u00e4tte ja ette kuole. \u00c4lk\u00e4\u00e4t kuulko Hiskiaa, sill\u00e4 h\u00e4n pett\u00e4\u00e4 teit\u00e4, kuin h\u00e4n sanoo: Herra pelastaa meit\u00e4.\n18:33 Ovatko my\u00f6s pakanain jumalat pelastaneet kukin maansa Assyrian kuninkaan k\u00e4sist\u00e4?\n18:34 Kussa ovat Hematin ja Arpadin jumalat? kussa ovat Sepharvaimin, Henan ja Ivvan jumalat? ovatko he Samarian pelastaneet minun k\u00e4sist\u00e4ni?\n18:35 Kussa on joku kaikkein niiden maakuntain jumalain seassa, joka maansa on pelastanut minun k\u00e4dest\u00e4ni, ett\u00e4 Herra nyt pelastaisi Jerusalemin minun k\u00e4dest\u00e4ni?\n18:36 Ja kansa vaikeni ja ei h\u00e4nt\u00e4 mit\u00e4k\u00e4\u00e4n vastannut: sill\u00e4 kuningas oli k\u00e4skenyt ja sanonut: \u00e4lk\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vastatko.\n18:37 Niin tuli Eliakim Hilkian poika huoneenhaltia, ja Sebna kirjoittaja, ja Joa Asaphin poika kansleri Hiskian tyk\u00f6 rev\u00e4istyill\u00e4 vaatteilla, ja ilmoittivat h\u00e4nelle Rabsaken sanat.\n19:1 Kuin kuningas Hiskia sen kuuli, rep\u00e4isi h\u00e4n vaatteensa ja puki s\u00e4kin yllens\u00e4 ja meni Herran huoneesen.\n19:2 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti Eliakimin huoneenhaltian ja Sebnan kirjoittajan vanhimpain pappien kanssa, puetettuina s\u00e4keill\u00e4, prophetan Jesaian Amotsin pojan tyk\u00f6.\n19:3 Ja he sanoivat h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Hiskia: t\u00e4m\u00e4 on vaivan, toran ja h\u00e4v\u00e4istyksen p\u00e4iv\u00e4; sill\u00e4 lapset ovat tulleet synnytt\u00e4miselle, mutta ei ole voimaa synnytt\u00e4\u00e4.\n19:4 Jospa Herra sinun Jumalas kuulis kaikki Rabsaken sanat, jonka h\u00e4nen herransa Assyrian kuningas on l\u00e4hett\u00e4nyt t\u00e4nne pilkkaamaan el\u00e4v\u00e4\u00e4 Jumalaa, ett\u00e4 h\u00e4n nuhtelis h\u00e4nt\u00e4 niiden sanain t\u00e4hden, jotka Herra sinun Jumalas kuullut on: niin korota sinun rukoukses niiden edest\u00e4, jotka viel\u00e4 j\u00e4\u00e4neet ovat;\n19:5 Kuin kuningas Hiskian palveliat tulivat Jesaian tyk\u00f6,\n19:6 Sanoi Jesaia heille: n\u00e4in sanokaat teid\u00e4n herrallenne: n\u00e4in sanoo Herra: \u00e4l\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pelj\u00e4sty niiden sanain t\u00e4hden, jotka sin\u00e4 kuullut olet, joilla Assyrian kuninkaan palveliat minua h\u00e4v\u00e4isseet ovat.\n19:7 Katso, min\u00e4 annan h\u00e4nelle hengen, ett\u00e4 h\u00e4n saa kuulla sanoman, ja palajaa omalle maallensa; ja min\u00e4 annan h\u00e4nen kaatua miekalla omassa maakunnassansa.\n19:8 Ja kuin Rabsake palasi, l\u00f6ysi h\u00e4n Assyrian kuninkaan sotimasta Libnaa vastaan; sill\u00e4 h\u00e4n oli kuullut h\u00e4nen menneeksi Lakiksesta pois.\n19:9 Ja kuin h\u00e4n sai kuulla Tirhakasta Ethiopian kuninkaasta sanottavan: katso, h\u00e4n on mennyt sotimaan sinua vastaan; niin h\u00e4n palasi, ja l\u00e4hetti sanan Hiskialle ja antoi h\u00e4nelle sanoa:\n19:10 Puhukaat n\u00e4in Hiskialle Juudan kuninkaalle, sanoen: \u00e4l\u00e4 anna Jumalas, jonka p\u00e4\u00e4lle sin\u00e4 luotat, vietell\u00e4 sinuas ja sanot: ei Jerusalem anneta Assyrian kuninkaan k\u00e4teen.\n19:11 Katso, sin\u00e4 olet kuullut, mit\u00e4 Assyrian kuninkaat tehneet ovat kaikille maakunnille, ja hukuttaneet heit\u00e4: ja sin\u00e4 pelastettaisiin?\n19:12 Ovatko my\u00f6s pakanain jumalat pelastaneet heid\u00e4t, jotka minun is\u00e4ni hukuttaneet ovat, Gosanin, Haranin, niin my\u00f6s Resephin ja Edenin lapset, jotka Telassarissa olivat?\n19:13 Kussa on Hematin kuningas, Arpadin kuningas, Sepharvaimin, Henan ja Ivvan kaupungin kuningas?\n19:14 Kuin Hiskia oli ottanut kirjan sanansaattajilta ja lukenut sen, meni h\u00e4n Herran huoneesen, ja Hiskia levitti sen Herran eteen,\n19:15 Ja rukoili Herran edess\u00e4 ja sanoi: Herra Israelin Jumala, joka istut Kerubimin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, sin\u00e4 olet ainoa Jumala kaikissa maan valtakunnissa, sin\u00e4 olet tehnyt taivaan ja maan.\n19:16 Herra, kallista korvas ja kuule, avaa Herra silm\u00e4s ja n\u00e4e, ja kuule Sanheribin sanat, joka t\u00e4nne on l\u00e4hett\u00e4nyt pilkkaamaan el\u00e4v\u00e4\u00e4 Jumalaa!\n19:17 Se on tosi, Herra, ett\u00e4 Assyrian kuninkaat ovat h\u00e4vitt\u00e4neet pakanat ja heid\u00e4n maakuntansa,\n19:18 Ja ovat heitt\u00e4neet heid\u00e4n jumalansa tuleen; sill\u00e4 ei ne olleet jumalia, mutta ihmisten k\u00e4tten teot, puut ja kivet, sent\u00e4hden ovat he ne h\u00e4vitt\u00e4neet.\n19:19 Mutta nyt sin\u00e4, Herra meid\u00e4n Jumalamme, auta meit\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4: ett\u00e4 kaikki maan valtakunnat tiet\u00e4isiv\u00e4t sinun, Herra, olevan ainoan Jumalan.\n19:20 Niin l\u00e4hetti Jesaia Amotsin poika Hiskian tyk\u00f6 ja antoi h\u00e4nelle sanoa: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: min\u00e4 olen kuullut, mit\u00e4s minulta rukoillut olet Sanheribin Assyrian kuninkaan t\u00e4hden.\n19:21 N\u00e4m\u00e4t ovat ne, mitk\u00e4 Herra h\u00e4nt\u00e4 vastaan puhunut on: neitsy Zionin tyt\u00e4r katsoo sinun yl\u00f6n ja pilkkaa sinua, Jerusalemin tyt\u00e4r v\u00e4\u00e4ntelee p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 sinun j\u00e4lkees.\n19:22 Ket\u00e4s olet pilkannut ja h\u00e4v\u00e4issyt? ket\u00e4 vastaan sin\u00e4 olet korottanut \u00e4\u00e4nes? Sin\u00e4 olet nostanut silm\u00e4s pyh\u00e4\u00e4 vastaan Israelissa.\n19:23 Sin\u00e4 olet sanansaattajais kautta h\u00e4v\u00e4issyt Herraa ja sanonut: min\u00e4 olen noussut vuoren kukkuloille vaunuini paljoudella, Libanonin sivulle: min\u00e4 tahdon hakata maahan h\u00e4nen korkiat sedripuunsa ja valitut honkansa, ja menn\u00e4 h\u00e4nen viimeiseen majaansa, h\u00e4nen ihanan vainionsa mets\u00e4\u00e4n.\n19:24 Min\u00e4 olen kaivanut ja juonut muukalaiset vedet, ja olen kuivannut kaikki piiritetyt ojat minun jalkap\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni.\n19:25 Etk\u00f6s ole kaukaa kuullut minun n\u00e4it\u00e4 tehneeksi, ja jo aikaa ennen n\u00e4it\u00e4 valmistaneeksi? Nyt olen min\u00e4 sen antanut tapahtua, ett\u00e4 vahvat kaupungit pit\u00e4is kukistettaman h\u00e4vinneeksi kiviroukkioksi,\n19:26 Ja ne, jotka siin\u00e4 asuvat, pit\u00e4is tuleman heikoksi, pelj\u00e4stym\u00e4n, h\u00e4peem\u00e4n ja tuleman niinkuin ruoho kedolla, ja niinkuin viheri\u00e4inen ruohon korsi katon p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja niinkuin kuivettu oras ennen kuin se oljeksi tulee.\n19:27 Min\u00e4 tied\u00e4n sinun asumasias, sinun ulos- ja sis\u00e4llek\u00e4ymises, ja ett\u00e4s kiukuitset minua vastaan.\n19:28 Ett\u00e4s kiukuitset minua vastaan ja sinun ylpeytes on tullut minun korvilleni, panen min\u00e4 renkaani sinun sieraimiis ja suitseni suuhus, ja johdatan sinun sit\u00e4 tiet\u00e4 my\u00f6ten takaperin, jotas tulitkin.\n19:29 Ja t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman sinulle merkiksi: sy\u00f6 t\u00e4ll\u00e4 ajastajalla sit\u00e4, mik\u00e4 kasvanut on, toisella ajastajalla sit\u00e4, mik\u00e4 itsest\u00e4ns\u00e4 kasvaa; mutta kolmannella ajastajalla kylv\u00e4k\u00e4\u00e4t ja leikatkaat, ja istuttakaat viinam\u00e4ki\u00e4, sy\u00f6k\u00e4\u00e4t heid\u00e4n hedelm\u00e4ns\u00e4.\n19:30 Ja joka Juudan huoneesta p\u00e4\u00e4ssyt ja j\u00e4\u00e4nyt on, pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 nyt alta juurtuman ja ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 hedelm\u00f6itsem\u00e4n.\n19:31 Sill\u00e4 j\u00e4\u00e4neet pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n Jerusalemista ulos, ja Zionin vuorelta ne, jotka p\u00e4\u00e4sseet ovat. Herran Zebaotin kiivaus tekee n\u00e4it\u00e4.\n19:32 Sent\u00e4hden sanoo Herra Assyrian kuninkaasta n\u00e4in: ei h\u00e4nen pid\u00e4 tuleman t\u00e4h\u00e4n kaupunkiin, eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n nuolta sinne ampuman, ei my\u00f6s yht\u00e4\u00e4n kilpe\u00e4 tuoman sen eteen, ja ei yht\u00e4\u00e4n vallia rakentaman sen ymp\u00e4rille;\n19:33 Mutta h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tiet\u00e4 palajaman, jota h\u00e4n tullut on, ja ei pid\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4h\u00e4n kaupunkiin tuleman, sanoo Herra.\n19:34 Ja min\u00e4 varjelen t\u00e4m\u00e4n kaupungin ja pelastan sen minun t\u00e4hteni ja Davidin minun palveliani t\u00e4hden.\n19:35 Niin tapahtui sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4, ett\u00e4 Herran enkeli meni ja tappoi Assyrian leiriss\u00e4 sata kahdeksankymment\u00e4 ja viisituhatta miest\u00e4. Ja kuin he silloin varhain huomeneltain nousivat, katso, ne kaikki olivat kuolleitten ruumiit.\n19:36 Ja Sanherib Assyrian kuningas meni matkaansa, palasi ja oli Ninivess\u00e4.\n19:37 Ja kuin h\u00e4n rukoili Nisrokin jumalansa huoneessa, niin h\u00e4nen poikansa Adramelek ja Saretser tappoivat h\u00e4nen miekalla ja pakenivat Araratin maakuntaan: ja h\u00e4nen poikansa Assarhaddon tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n20:1 Silloin sairasti Hiskia kuolemallansa, ja propheta Jesaia Amotsin poika tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra: toimita talos, sill\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 nyt kuoleman ja ei el\u00e4m\u00e4n.\n20:2 Mutta h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi kasvonsa sein\u00e4n puoleen, rukoili Herraa ja sanoi:\n20:3 Oi, Herra! muista ett\u00e4 min\u00e4 olen uskollisesti ja vaalla syd\u00e4mell\u00e4 vaeltanut sinun edess\u00e4s ja tehnyt, mik\u00e4 sinulle otollinen ollut on! Ja Hiskia itki hartaasti.\n20:4 Mutta kuin Jesaia ei ollut viel\u00e4 puoli kaupunkiin k\u00e4ynyt ulos, tuli Herran sana h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi:\n20:5 Palaja ja sano Hiskialle, kansani p\u00e4\u00e4miehelle: n\u00e4in sanoo Herra sinun is\u00e4s Davidin Jumala: min\u00e4 olen kuullut sinun rukoukses ja n\u00e4hnyt sinun kyyneles: katso, min\u00e4 parannan sinun: kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun menem\u00e4n yl\u00f6s Herran huoneesen.\n20:6 Ja min\u00e4 lis\u00e4\u00e4n sinun ik\u00e4\u00e4s viisitoistakymment\u00e4 ajastaikaa, ja vapahdan sinun ja t\u00e4m\u00e4n kaupungin Assyrian kuninkaan k\u00e4dest\u00e4, ja varjelen t\u00e4m\u00e4n kaupungin minun t\u00e4hteni ja minun palveliani Davidin t\u00e4hden.\n20:7 Ja Jesaia sanoi: tuokaat minulle fikunaryp\u00e4le. Ja he toivat ja panivat paisuman p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n tuli terveeksi.\n20:8 Hiskia sanoi Jesaialle: mik\u00e4 merkki siihen on, ett\u00e4 Herra minun parantaa, ja ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Herran huoneesen?\n20:9 Jesaia sanoi: sin\u00e4 saat t\u00e4m\u00e4n merkin Herralta, ett\u00e4 Herra tekee mit\u00e4 h\u00e4n sanonut on. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 varjon k\u00e4ym\u00e4n kymmenen piirtoa edesk\u00e4sin, taikka kymmenen piirtoa takaperin?\n20:10 Ja Hiskia sanoi: se on kevi\u00e4, ett\u00e4 varjo k\u00e4y edesk\u00e4sin kymmenen piirtoa: ei, mutta ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4vis kymmenen piirtoa takaperin.\n20:11 Niin rukoili Jesaia Herraa, ja h\u00e4n veti varjon kymmenen piirtoa takaperin, jotka h\u00e4n oli k\u00e4ynyt edesk\u00e4sin Ahaksen s\u00e4j\u00e4riss\u00e4.\n20:12 Silloin l\u00e4hetti Berodak Baladan Baladanin poika Babelin kuningas kirjoituksen ja lahjoja Hiskialle; sill\u00e4 h\u00e4n oli kuullut Hiskian sairastuneeksi.\n20:13 Ja Hiskia kuuli heit\u00e4, ja osoitti heille koko tavarahuoneensa, hopian, kullan, kalliit yrtit, ja parhaan \u00f6ljyn, ja koko asehuoneensa ja kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nen tavaroissansa oli. Ja ei mit\u00e4\u00e4n ollut h\u00e4nen huoneessansa ja kaikessa h\u00e4nen vallassansa, jota ei Hiskia heille osoittanut.\n20:14 Niin tuli propheta Jesaia kuningas Hiskian tyk\u00f6 ja sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t miehet ovat sanoneet, ja kusta he ovat tulleet sinun tyk\u00f6s? Hiskia sanoi: he ovat tulleet kaukaiselta maalta, Babelista.\n20:15 H\u00e4n sanoi: mit\u00e4 he ovat n\u00e4hneet sinun huoneessas? Hiskia sanoi: he ovat n\u00e4hneet kaikki, mit\u00e4 minun huoneessani on, ja ei ole mit\u00e4\u00e4n minun tavaroissani, jota en min\u00e4 heille osoittanut ole.\n20:16 Niin sanoi Jesaia Hiskialle: kuule Herran sanaa:\n20:17 Katso, aika tulee, ett\u00e4 kaikki sinun huoneestas ja kaikki, mit\u00e4 sinun esi-is\u00e4s koonneet ovat t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, vied\u00e4\u00e4n pois Babeliin, ja ei j\u00e4tet\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, sanoo Herra.\n20:18 Ja my\u00f6s lapset, jotka sinusta tulevat, jotkas siit\u00e4t, otetaan kamaripalvelioiksi Babelin kuninkaan huoneesen.\n20:19 Hiskia sanoi Jesaialle: Herran sana on hyv\u00e4, jonkas puhunut olet; ja sanoi viel\u00e4: eik\u00f6 se niin ole? kuitenkin ett\u00e4 rauha ja uskollisuus minun aikanani olis.\n20:20 Mit\u00e4 enempi sanomista on Hiskiasta, ja h\u00e4nen voimastansa, ja mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on, ja vesilammikosta ja kanavista, joilla h\u00e4n vedet johdatti kaupunkiin: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?\n20:21 Ja Hiskia nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa; ja Manasse h\u00e4nen poikansa tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n21:1 Manasse oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi viisi ajastaikaa kuudettakymment\u00e4 Jerusalemissa; h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Hephtsiba.\n21:2 Ja h\u00e4n teki pahaa Herran edess\u00e4, pakanain kauhistusten j\u00e4lkeen, jotka Herra Israelin lasten edest\u00e4 oli ajanut pois.\n21:3 H\u00e4n rakensi korkeudet j\u00e4lleen, jotka h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Hiskia kukistanut oli, ja nosti Baalin alttarin, ja teki metsist\u00f6n, niinkuin Ahab Israelin kuningas tehnyt oli, ja kumarsi koko taivaan sotajoukkoa, ja palveli niit\u00e4,\n21:4 Ja rakensi my\u00f6s alttarit Herran huoneesen, josta Herra sanonut oli: min\u00e4 asetan minun nimeni Jerusalemiin.\n21:5 Ja h\u00e4n rakensi koko taivaalliselle sotajoukolle alttarit molempiin pihoihin Herran huoneesen,\n21:6 Ja k\u00e4ytti poikansa tulessa, ja otti vaarin lintuin lauluista ja merkeist\u00e4, ja piti noitia ja merkkein sanojia, ja teki paljon pahaa Herran edess\u00e4, jolla h\u00e4n h\u00e4nen vihoitti.\n21:7 H\u00e4n pani my\u00f6s metsist\u00f6jumalan, jonka h\u00e4n tehnyt oli, huoneesen, josta Herra Davidille ja h\u00e4nen pojallensa Salomolle sanonut oli: t\u00e4h\u00e4n huoneesen ja Jerusalemiin, jonka min\u00e4 valinnut olen kaikista Israelin sukukunnista, panen min\u00e4 nimeni ijankaikkisesti,\n21:8 Ja en liikuta en\u00e4\u00e4 Israelin jalkoja siit\u00e4 maasta, jonka min\u00e4 heid\u00e4n isillens\u00e4 antanut olen, jos he ainoastaan pit\u00e4v\u00e4t ja tekev\u00e4t kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 heille k\u00e4skenyt olen, ja kaiken sen lain, mink\u00e4 minun palveliani Moses heille k\u00e4skenyt oli.\n21:9 Mutta ei he totelleet sit\u00e4, vaan Manasse vietteli heit\u00e4, niin ett\u00e4 he tekiv\u00e4t pahemmin kuin pakanat, jotka Herra Israelin lasten edest\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4nyt oli.\n21:10 Silloin puhui Herra palveliainsa prophetain kautta ja sanoi:\n21:11 Ett\u00e4 Manasse Juudan kuningas on n\u00e4m\u00e4t kauhistukset tehnyt, jotka pahemmat ovat kuin kaikki ne kauhistukset, joita Amorilaiset tehneet ovat, jotka h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4 olivat, ja on my\u00f6s saattanut Juudan synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ep\u00e4jumalillansa;\n21:12 Sent\u00e4hden sanoo Herra Israelin Jumala n\u00e4in: katso, min\u00e4 saatan vahingon Juudan ja Jerusalemin p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 kuka ik\u00e4n\u00e4 sen kuulee, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen molemmat korvansa soiman.\n21:13 Ja min\u00e4 ved\u00e4n Samarian mittanuoran Jerusalemin ylitse, ja Ahabin huoneen painomitan, ja virutan Jerusalemin niinkuin astiat virutetaan: ne virutetaan ja k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n kumollensa.\n21:14 Ja min\u00e4 hylk\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4neet minun perimisest\u00e4ni ja annan heid\u00e4t vihamiestens\u00e4 k\u00e4siin, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman kaikille vihollisillensa saaliiksi ja ry\u00f6st\u00f6ksi:\n21:15 Ett\u00e4 he tekiv\u00e4t sit\u00e4, mik\u00e4 paha oli minun silm\u00e4ini edess\u00e4, ja ovat minun vihoittaneet siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jona heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 l\u00e4ksiv\u00e4t Egyptist\u00e4, t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n21:16 Ja Manasse vuodatti my\u00f6s paljon viatointa verta, siihen asti ett\u00e4 Jerusalem sielt\u00e4 ja t\u00e4\u00e4lt\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 oli, ilman niit\u00e4 syntej\u00e4, joilla h\u00e4n Juudan saatti synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 he tekiv\u00e4t pahaa Herran edess\u00e4.\n21:17 Mit\u00e4 enempi Manassesta sanomista on ja kaikista, mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on, ja niist\u00e4 synneist\u00e4, jotka h\u00e4n teki: eik\u00f6 ne ole kirjoitetut Juudan kuningasten aikakirjassa?\n21:18 Ja Manasse nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja haudattiin huoneensa yrttitarhaan, joka oli Ussan yrttitarha; ja h\u00e4nen poikansa Amon tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n21:19 Kahden ajastaikainen kolmattakymment\u00e4 oli Amon tullessansa Juudan kuninkaaksi, ja hallitsi kaksi ajastakaa Jerusalemissa; h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Mesulemet Hatsurin tyt\u00e4r Jotbasta.\n21:20 Ja h\u00e4n teki sit\u00e4, mik\u00e4 Herralle ei kelvannut, niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Manasse tehnyt oli.\n21:21 Ja h\u00e4n vaelsi kaikkia niit\u00e4 teit\u00e4, joita h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 vaeltanut oli, ja palveli ep\u00e4jumalia, joita h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 palvellut oli, ja kumarsi niit\u00e4,\n21:22 Ja luopui Herrasta is\u00e4ins\u00e4 Jumalasta, ja ei vaeltanut Herran tiell\u00e4.\n21:23 Ja Amonin palveliat tekiv\u00e4t liiton h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja tappoivat kuninkaan omassa huoneessansa.\n21:24 Mutta maakunnan kansa l\u00f6i kaikki ne kuoliaaksi, jotka olivat liiton tehneet kuningas Amonia vastaan, ja kansa teki Josian h\u00e4nen poikansa kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n21:25 Mit\u00e4 Amon enempi tehnyt on: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?\n21:26 Ja h\u00e4n haudattiin omaan hautaansa Ussan yrttitarhassa, ja h\u00e4nen poikansa Josia tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n22:1 Josia oli kahdeksan ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yhden ajastajan nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 Jerusalemissa; h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Jedida Adajan tyt\u00e4r Botskatista.\n22:2 Ja h\u00e4n teki sit\u00e4, mik\u00e4 Herran edess\u00e4 oli kelvollinen, ja vaelsi kaikella is\u00e4ns\u00e4 Davidin tiell\u00e4, ja ei poikennut oikialle eli vasemmalle puolelle.\n22:3 Mutta kuningas Josian kahdeksantena vuonna toistakymment\u00e4, l\u00e4hetti kuningas Saphanin Atsalian pojan Mesullamin pojan, kirjoittajansa, Herran huoneesen, sanoen:\n22:4 Mene ylimm\u00e4isen papin Hilkian tyk\u00f6, ja anna h\u00e4nen lukea se raha, mik\u00e4 Herran huoneesen tuotu on, jonka ovenvartiat kansalta koonneet ovat,\n22:5 Ett\u00e4 ne annettaisiin teett\u00e4jille, jotka Herran huoneesen asetetut ovat, ja he antaisivat ty\u00f6v\u00e4elle, jotka ty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t Herran huoneessa ja parantavat mit\u00e4 Herran huoneessa rauvennut on,\n22:6 Sepille, rakentajille, muuraajille ja niille, jotka hirsi\u00e4 ja vuoltuja kivi\u00e4 ostaman pit\u00e4\u00e4, huoneen parannukseksi;\n22:7 Vaan ei kuitenkaan yht\u00e4\u00e4n lukua pid\u00e4 heilt\u00e4 vaadittaman niist\u00e4 rahoista, jotka heid\u00e4n k\u00e4siins\u00e4 ovat annetut; vaan heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 uskollisesti niit\u00e4 toimittaman.\n22:8 Ja ylimm\u00e4inen pappi Hilkia sanoi Saphanille kirjoittajalle: min\u00e4 l\u00f6ysin lakikirjan Herran huoneesta; ja Hilkia antoi kirjan Saphanille, ja h\u00e4n luki sen.\n22:9 Ja Saphan kirjoittaja tuli kuninkaan tyk\u00f6, ja ilmoitti kuninkaalle asian ja sanoi: sinun palvelias ovat koonneet ne rahat, jotka Herran huoneessa l\u00f6ydetyt ovat, ja ovat ne jakaneet ty\u00f6v\u00e4elle, jotka asetetut ovat Herran huoneesen.\n22:10 Ja Saphan kirjoittaja ilmoitti kuninkaalle ja sanoi: Hilkia pappi antoi minulle kirjan; ja Saphan luki sen kuninkaan edess\u00e4.\n22:11 Kuin kuningas kuuli lakikirjan sanat, rep\u00e4isi h\u00e4n vaatteensa.\n22:12 Ja kuningas k\u00e4ski pappi Hilkiaa, ja Ahikamia Saphanin poikaa, ja Aboria Mikajan poijaa, ja Saphania kirjoittajaa, ja Asajaa kuninkaan palveliaa, sanoen:\n22:13 Menk\u00e4\u00e4t ja kysyk\u00e4\u00e4t Herralta minun puolestani, kansan ja koko Juudan puolesta, t\u00e4m\u00e4n kirjan sanoista, joka l\u00f6ydetty on; sill\u00e4 se on suuri Herran viha, joka meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme syttynyt on, ettei meid\u00e4n is\u00e4mme ole kuuliaiset olleet t\u00e4m\u00e4n kirjan sanoille, ett\u00e4 he olisivat tehneet niit\u00e4 kaikkia, mitk\u00e4 siin\u00e4 meille kirjoitetut olivat.\n22:14 Niin meni pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Saphan ja Asaja naisprophetan Huldan tyk\u00f6, Sallumin Tikuan pojan em\u00e4nn\u00e4n, Harhamin pojan, vaatetten vartian (ja h\u00e4n asui Jerusalemissa toisella puolella); ja he puhuivat h\u00e4nelle.\n22:15 Mutta h\u00e4n sanoi heille: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: sanokaat sille miehelle, joka teid\u00e4t minun tyk\u00f6ni l\u00e4hett\u00e4nyt on:\n22:16 N\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 saatan onnettomuuden t\u00e4h\u00e4n siaan ja h\u00e4nen asuvaisillensa, kaikki lain sanat, jotka Juudan kuningas lukenut on:\n22:17 Ett\u00e4 he ovat luopuneet minusta ja suitsuttaneet vieraille jumalille, vihoittain minua kaikilla k\u00e4ttens\u00e4 t\u00f6ill\u00e4, sent\u00e4hden syttyy minun vihani t\u00e4t\u00e4 siaa vastaan, ja ei pid\u00e4 sammutettaman.\n22:18 Mutta Juudan kuninkaalle, joka teid\u00e4t l\u00e4hett\u00e4nyt on kysym\u00e4\u00e4n Herralta, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n n\u00e4in sanoman: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala niist\u00e4 sanoista, joita sin\u00e4 kuullut olet:\n22:19 Ett\u00e4 sinun syd\u00e4mes on pehminnyt ja olet sinus n\u00f6yryytt\u00e4nyt Herran edess\u00e4, koskas kuulit, mit\u00e4 min\u00e4 sanoin t\u00e4t\u00e4 siaa ja h\u00e4nen asuvaisiansa vastaan, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman h\u00e4vitetyksi ja kiroukseksi, ja olet repinyt vaattees, ja olet itkenyt minun edess\u00e4ni: niin olen min\u00e4 my\u00f6s kuullut sen, sanoo Herra.\n22:20 Sent\u00e4hden, katso, kokoon min\u00e4 sinua is\u00e4is tyk\u00f6, ett\u00e4s kootaan rauhassa hautaas, ettei sinun silm\u00e4s n\u00e4kisi kaikkea sit\u00e4 onnettomuutta, jonka min\u00e4 t\u00e4lle sialle saatan. Ja he sanoivat sen kuninkaalle j\u00e4lleen.\n23:1 Ja kuningas l\u00e4hetti, ja kaikki vanhimmat Juudasta ja Jerusalemista kokoontuivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n23:2 Ja kuningas meni yl\u00f6s Herran huoneesen ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset h\u00e4nen kanssansa, papit ja prophetat, ja kaikki kansa, pienet ja suuret; ja luettiin heid\u00e4n korvainsa kuullen kaikki liittokirjan sanat, joka Herran huoneesta l\u00f6ydetty oli.\n23:3 Ja kuningas seisoi yhden patsaan tyk\u00f6n\u00e4, ja teki liiton Herran edess\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n piti vaeltaman Herran j\u00e4lkeen ja pit\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, todistuksensa ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4, kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 ja kaikesta sielustansa, ett\u00e4 heid\u00e4n piti pit\u00e4m\u00e4n n\u00e4m\u00e4t liiton sanat, jotka kirjoitetut olivat t\u00e4ss\u00e4 kirjassa. Ja kaikki kansa mielistyi siihen liittoon.\n23:4 Ja kuningas k\u00e4ski Hilkiaa ylimm\u00e4ist\u00e4 pappia, ja pappeja toisesta vuorosta, ja ovenvartioita, ottaa Herran temppelist\u00e4 kaikkinaiset kalut, jotka Baalille, metsist\u00f6lle ja kaikelle taivaalliselle sotajoukolle tehdyt olivat; ja h\u00e4n poltti ne ulkona Jerusalemin edess\u00e4 Kidronin laaksossa, ja niitten tuhka kannettiin sielt\u00e4 Beteliin.\n23:5 Ja h\u00e4n otti ep\u00e4jumalain papit pois, jotka Juudan kuninkaat asettaneet olivat suitsuttamaan korkeuksissa Juudan kaupungeissa ja ymp\u00e4ri Jerusalemia, ja ne jotka suitsuttivat Baalille, auringolle ja kuulle ja planeteille, ja kaikelle taivaalliselle sotajoukolle,\n23:6 Ja antoi vied\u00e4 Astarotin Herran huoneesta, ulos Jerusalemista, Kidronin ojan tyk\u00f6, ja poltti sen Kidronin ojan tyk\u00f6n\u00e4, ja musersi sen tuhaksi, ja heitti sen tuhan kansan lasten hautoihin,\n23:7 Ja kukisti huorain huoneet, jotka olivat Herran huoneen tyk\u00f6n\u00e4, joissa vaimot kutoivat huoneita metsist\u00f6lle.\n23:8 Ja h\u00e4n kokosi kaikki papit Juudan kaupungeista ja saastutti korkeudet, joissa papit suitsuttivat, Gebasta Bersebaan asti. Ja h\u00e4n kukisti porttein korkeudet, jotka olivat Josuan kaupungin p\u00e4\u00e4miehen portin vajassa, joka oli vasemmalla puolella kaupungin porttia, sis\u00e4lle menness\u00e4.\n23:9 Ei kuitenkaan korkeutten papit uhranneet koskaan Herran alttarilla Jerusalemissa, vaan s\u00f6iv\u00e4t kaltiaista leip\u00e4\u00e4 veljeins\u00e4 keskell\u00e4.\n23:10 H\u00e4n saastutti my\u00f6s Tophetin, joka on Hinnomin lasten laaksossa, ettei yksik\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4isi poikaansa ja tyt\u00e4rt\u00e4ns\u00e4 tulessa Molokille;\n23:11 Ja otti pois hevoset, jotka Juudan kuninkaat auringolle asettaneet olivat Herran huoneen sis\u00e4llek\u00e4ymiseen, NetanMelekin kamaripalvelian majan tyk\u00f6n\u00e4, joka oli esikaupungissa; ja auringon rattaat poltti h\u00e4n tulessa,\n23:12 Niin my\u00f6s alttarit, jotka kattoin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 Ahaksen salissa olivat, jotka Juudan kuninkaat tehneet olivat. Ja ne alttarit, jotka Manasse tehnyt oli kahdessa Herran huoneen pihassa, s\u00e4rki kuningas, ja pakeni sielt\u00e4, ja heitti heid\u00e4n tuhkansa Kidronin ojaan.\n23:13 Ja ne korkeudet, jotka Jerusalemin edess\u00e4 olivat, oikialla puolella Maskitin vuorta, jotka Salomo Israelin kuningas rakentanut oli Astarotille Zidonin kauhistukselle, ja Kamokselle Moabin kauhistukselle, ja Milkomille Ammonin lasten kauhistukselle, ne saastutti my\u00f6s kuningas.\n23:14 Ja s\u00e4rki patsaat, ja h\u00e4vitti metsist\u00f6t, ja t\u00e4ytti heid\u00e4n siansa ihmisten luilla,\n23:15 Niin my\u00f6s Betelin alttarin, sen korkeuden, mink\u00e4 Jerobeam Nebatin poika tehnyt oli, joka Israelin saatti synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n; h\u00e4n kukisti sen alttarin ja korkeuden, ja poltti my\u00f6s metsist\u00f6n.\n23:16 Ja Josia k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja n\u00e4ki ne haudat, jotka olivat vuorella, l\u00e4hetti ja antoi ottaa luut haudoista, ja poltti ne alttarilla ja saastutti sen, Herran sanan j\u00e4lkeen, jonka Jumalan mies huutanut oli, joka n\u00e4m\u00e4t niin ennen puhunut oli.\n23:17 Ja h\u00e4n sanoi: mik\u00e4 haudan merkki t\u00e4m\u00e4 on, jonka min\u00e4 n\u00e4en? Ja kaupungin kansa sanoi h\u00e4nelle: se on sen Jumalan miehen hauta, joka Juudasta tuli ja huusi n\u00e4it\u00e4, joita sin\u00e4 tehnyt olet alttarille Beteliss\u00e4.\n23:18 Ja h\u00e4n sanoi: anna h\u00e4nen maata, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4n yksik\u00e4\u00e4n liikuttako h\u00e4nen luitansa. N\u00e4in tulivat h\u00e4nen luunsa vapahdetuksi sen prophetan luiden kanssa, joka Samariasta tullut oli.\n23:19 Ja Josia pani my\u00f6s kaikki korkeutten huoneet Samarian kaupungista pois, jotka Israelin kuninkaat tehneet olivat vihaa kehoittaaksensa, ja teki heid\u00e4n kanssansa per\u00e4ti niinkuin h\u00e4n Beteliss\u00e4 tehnyt oli.\n23:20 Ja h\u00e4n tappoi kaikki korkeutten papit, jotka siell\u00e4 olivat alttareilla, ja poltti ihmisten luut niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja palasi Jerusalemiin.\n23:21 Ja kuningas k\u00e4ski kaikkea kansaa ja sanoi: pit\u00e4k\u00e4\u00e4t Herralle Jumalallenne p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4, niinkuin kirjoitettu on t\u00e4m\u00e4n liiton kirjassa,\n23:22 Sill\u00e4 ei yht\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 ollut niin pidetty kuin t\u00e4m\u00e4, tuomarien ajasta, jotka olivat tuominneet Israelia, ja kaikkein Israelin kuningasten ja Juudan kuningasten aikana.\n23:23 Mutta kahdeksantenatoistakymmenenten\u00e4 kuningas Josian vuonna pidettiin t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4inen Herralle Jerusalemissa.\n23:24 Ja Josia perkasi kaikki noidat, merkkein tulkitsiat, kuvat ja ep\u00e4jumalat, ja kaikki kauhistukset, jotka n\u00e4htiin Juudan maalla ja Jerusalemissa; ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4is lain sanat, jotka kirjassa kirjoitetut olivat, jonka pappi Hilkia l\u00f6ysi Herran huoneesta.\n23:25 H\u00e4nen vertaisensa ei ollut yksik\u00e4\u00e4n kuningas ennen h\u00e4nt\u00e4, joka niin kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa itsens\u00e4 k\u00e4\u00e4nsi Herran tyk\u00f6, kaiken Moseksen lain j\u00e4lkeen; ja h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 ei tullut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kaltaistansa.\n23:26 Ei kuitenkaan k\u00e4\u00e4ntynyt Herra vihansa suuresta julmuudesta, jolla h\u00e4n Juudan p\u00e4\u00e4lle vihoitettu oli, kaikkein kehoitusten t\u00e4hden, joilla Manasse h\u00e4nen kehoittanut oli.\n23:27 Ja Herra sanoi: min\u00e4 heit\u00e4n my\u00f6s Juudan pois minun kasvoini edest\u00e4, niinkuin min\u00e4 Israelin heitt\u00e4nyt olen, ja hylk\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kaupungin, jonka min\u00e4 valinnut olen, Jerusalemin, ja sen huoneen, josta min\u00e4 puhunut olen: minun nimeni on oleva siell\u00e4.\n23:28 Mit\u00e4 enempi Josiasta sanomista on, ja kaikista mit\u00e4 h\u00e4n tehnyt on: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?\n23:29 H\u00e4nen ajallansa matkusti Pharao Neko, Egyptin kuningas, Assyrian kuningasta vastaan Phratin virran tyk\u00f6; mutta kuningas Josia meni h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja se tappoi h\u00e4nen Megiddossa, sittekuin h\u00e4n oli n\u00e4hnyt h\u00e4nen.\n23:30 Ja h\u00e4nen palveliansa veiv\u00e4t h\u00e4nen kuolleena pois Megiddosta, ja veiv\u00e4t h\u00e4nen Jerusalemiin ja hautasivat h\u00e4nen omaan hautaansa. Ja maan kansa otti Joahaksen Josian pojan, voitelivat ja tekiv\u00e4t h\u00e4nen kuninkaaksi is\u00e4ns\u00e4 siaan.\n23:31 Kolmen ajastajan vanha kolmattakymment\u00e4 oli Joahas, kuin h\u00e4n tuli kuninkaaksi, ja hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Hamutal, Jeremian tyt\u00e4r Libnasta.\n23:32 Ja h\u00e4n teki pahaa Herran edess\u00e4, niinkuin h\u00e4nen esi-is\u00e4ns\u00e4 tehneet olivat.\n23:33 Mutta Pharao Neko sitoi h\u00e4nen kiinni Riblatissa Hamatin maalla, ettei h\u00e4n hallitsisi Jerusalemissa, ja pani sakkoveron maan p\u00e4\u00e4lle, sata leivisk\u00e4\u00e4 hopiaa ja leivisk\u00e4n kultaa.\n23:34 Ja Pharao Neko teki Eliakimin Josian pojan kuninkaaksi, h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Josian siaan, ja muutti h\u00e4nen nimens\u00e4 Jojakimiksi; mutta Joahaksen h\u00e4n otti ja vei Egyptiin, siell\u00e4 h\u00e4n kuoli.\n23:35 Ja Jojakim antoi Pharaolle hopian ja kullan; kuitenkin laski h\u00e4n maan verolliseksi, antamaan hopiaa Pharaon k\u00e4skyn j\u00e4lkeen: itsekunkin maakunnan kansan teki h\u00e4n verolliseksi voimansa per\u00e4st\u00e4 hopiaan ja kultaan, Pharao Nekolle antaaksensa.\n23:36 Viidenkolmattakymmenen ajastajan vanha oli Jojakim, kuin h\u00e4n kuninkaaksi tuli, ja hallitsi yksitoistakymment\u00e4 ajastaikaa Jerusalemissa: h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Zebuda, Pedajan tyt\u00e4r Rumasta.\n23:37 Ja h\u00e4n teki pahaa Herran edess\u00e4, niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4kin tehneet olivat.\n24:1 H\u00e4nen aikanansa nousi Nebukadnetsar Babelin kuningas; ja Jojakim tuli h\u00e4nelle alamaiseksi kolmeksi vuodeksi; mutta h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja erkani h\u00e4nest\u00e4.\n24:2 Ja Herra antoi tulla h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 sotav\u00e4en Kaldeasta, Syriasta, Moabista ja Ammonin lapsista, ja antoi ne tulla Juudeaan hukuttamaan h\u00e4nt\u00e4, Herran sanan j\u00e4lkeen, niinkuin h\u00e4n oli puhunut palveliainsa prophetain kautta.\n24:3 Mutta se tapahtui Juudalle Herran sanan j\u00e4lkeen, ett\u00e4 h\u00e4n heit\u00e4 heitt\u00e4is pois kasvoinsa edest\u00e4 Manassen syntein t\u00e4hden, jotka h\u00e4n tehnyt oli.\n24:4 Ja my\u00f6s viattoman veren t\u00e4hden, jonka h\u00e4n vuodatti, ja t\u00e4ytti Jerusalemin viattomalla verell\u00e4: sit\u00e4 ei Herra tahtonut antaa anteeksi.\n24:5 Mit\u00e4 enempi Jojakimista sanomista on, ja kaikista h\u00e4nen teoistansa: eik\u00f6 se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?\n24:6 Ja Jojakim nukkui is\u00e4ins\u00e4 kanssa ja h\u00e4nen poikansa Jojakin tuli kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa.\n24:7 Ja Egyptin kuningas ei l\u00e4htenyt en\u00e4\u00e4n maaltansa; sill\u00e4 Babelin kuningas oli h\u00e4nelt\u00e4 ottanut kaikki pois, mit\u00e4 Egyptin kuninkaan oma oli, Egyptin ojasta Phratin virtaan asti.\n24:8 Kahdeksantoistakymmenen vuotinen oli Jojakin tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa; h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Nehusta Elnatanin tyt\u00e4r Jerusalemista.\n24:9 Ja h\u00e4n teki pahaa Herran edess\u00e4, niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4kin tehnyt oli.\n24:10 Silloin matkustivat Nebukadnetsarin Babelin kuninkaan palveliat yl\u00f6s Jerusalemiin; ja kaupunki piiritettiin.\n24:11 Ja Nebukadnetsar, Babelin kuningas, tuli kaupungin tyk\u00f6, ja h\u00e4nen palveliansa piirittiv\u00e4t sen.\n24:12 Niin Jojakin Juudan kuningas meni \u00e4itinens\u00e4 Babelin kuninkaan tyk\u00f6, ja h\u00e4nen palveliansa, ja ylimm\u00e4isens\u00e4, ja kamaripalveliansa. Ja Babelin kuningas otti h\u00e4nen valtakuntansa kahdeksantena vuonna.\n24:13 Ja h\u00e4n otti kaiken tavaran Herran huoneesta ja kuninkaan huoneesta, ja rikkoi kaikki kultaiset astiat, jotka Salomo Israelin kuningas oli Herran templiin antanut tehd\u00e4 niinkuin Herra puhunut oli,\n24:14 Ja vei koko Jerusalemin, kaikki ylimm\u00e4iset, kaikki voimalliset sotamiehet, kymmenentuhatta vankia, ja kaikki puusep\u00e4t ja rautasep\u00e4t pois, niin ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt, vaan k\u00f6yhimm\u00e4t kansasta maalle;\n24:15 Ja vei Jojakinin ja kuninkaan \u00e4idin, kuninkaan em\u00e4nn\u00e4t ja h\u00e4nen kamaripalveliansa pois Babeliin. Ja ne voimalliset maalta vei h\u00e4n my\u00f6s Jerusalemista vankina Babeliin.\n24:16 Ja kaikki v\u00e4kev\u00e4t miehet, seitsem\u00e4ntuhatta, ja tuhannen puusepp\u00e4\u00e4 ja rautasepp\u00e4\u00e4, kaikki v\u00e4kev\u00e4t sotamiehet; ja Babelin kuningas vei heid\u00e4t vankina Babeliin.\n24:17 Ja Babelin kuningas asetti Mattanian h\u00e4nen set\u00e4ns\u00e4 kuninkaaksi h\u00e4nen siaansa ja muutti h\u00e4nen nimens\u00e4 Zidkiaksi.\n24:18 Yhden vuoden vanha kolmattakymment\u00e4 oli Zidkia tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yksitoistakymment\u00e4 vuotta Jerusalemissa. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Hamutal, Jeremian tyt\u00e4r Libnasta.\n24:19 Ja h\u00e4n teki pahaa Herran edess\u00e4, niinkuin Jojakin my\u00f6s tehnyt oli.\n24:20 Sill\u00e4 se tapahtui niin Jerusalemin ja Juudan kanssa Herran vihasta, siihen asti ett\u00e4 h\u00e4n heitti heid\u00e4t pois kasvoinsa edest\u00e4. Ja Zidkia erkani Babelin kuninkaasta.\n25:1 Niin tapahtui yhdeks\u00e4nten\u00e4 h\u00e4nen valtakuntansa vuonna, kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kymmenennell\u00e4 kuulla, ett\u00e4 Nebukadnetsar Babelin kuningas tuli kaiken v\u00e4kens\u00e4 kanssa Jerusalemin eteen, ja he sioittuivat sen eteen ja rakensivat saarron joka taholta sen ymp\u00e4rille.\n25:2 Ja niin oli se kaupunki piiritetty kuningas Zidkian ensim\u00e4iseen vuoteen toistakymment\u00e4.\n25:3 Mutta yhdeks\u00e4nnell\u00e4 kuukaudella tuli sangen suuri n\u00e4lk\u00e4 kaupunkiin, niin ettei maakunnan kansalla mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6mist\u00e4 ollut.\n25:4 Niin kukistettiin kaupunki, ja kaikki sotamiehet pakenivat y\u00f6ll\u00e4 ulos porttitiet\u00e4, niiden kahden muurin v\u00e4lilt\u00e4, joka menee kuninkaan yrttitarhaan (vaan Kaldealaiset olivat ymp\u00e4ri kaupunkia), ja h\u00e4n pakeni sit\u00e4 tiet\u00e4 my\u00f6ten tasaiselle kedolle.\n25:5 Mutta Kaldealaisten sotav\u00e4ki ajoi kuningasta takaa, ja he k\u00e4sittiv\u00e4t h\u00e4nen Jerihon kedolla; ja kaikki sotamiehet, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat, olivat h\u00e4nest\u00e4 hajonneet.\n25:6 Mutta kuninkaan he ottivat kiinni ja veiv\u00e4t h\u00e4nen Babelin kuninkaan tyk\u00f6 Riblatiin; ja he tuomitsivat h\u00e4nen,\n25:7 Ja he tappoivat Zidkian lapset h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 n\u00e4hden, ja puhkasivat Zidkian silm\u00e4t, ja sitoivat h\u00e4nen kaksilla vaskikahleilla ja veiv\u00e4t Babeliin.\n25:8 Seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viidennell\u00e4 kuukaudella, se on yhdeks\u00e4stoistakymmenes Nebukadnetsarin Babelin kuninkaan ajastaika, tuli Nebutsaradan huovin p\u00e4\u00e4mies, Babelin kuninkaan palvelia, Jerusalemiin,\n25:9 Ja poltti Herran huoneen ja kuninkaan huoneen, ja kaikki huoneet Jerusalemissa, niin my\u00f6s kaikki suuret huoneet poltti h\u00e4n tulella.\n25:10 Ja kaikki Kaldealaisten sotav\u00e4ki, jotka huovin p\u00e4\u00e4miehen kanssa olivat, s\u00e4rkiv\u00e4t muurit, jotka Jerusalemin ymp\u00e4rill\u00e4 olivat.\n25:11 Mutta muun kansan, joka j\u00e4\u00e4nyt oli kaupunkiin, ja ne jotka Babelin kuninkaan tyk\u00f6 paenneet olivat, ja muun yhteisen kansan vei Nebutsaradan huovin p\u00e4\u00e4mies pois.\n25:12 Ja niit\u00e4 halvimpia maakunnassa j\u00e4tti huovin p\u00e4\u00e4mies viinam\u00e4en miehiksi ja peltomiehiksi.\n25:13 Mutta Kaldealaiset s\u00e4rkiv\u00e4t vaskiset patsaat Herran huoneessa, ja istuimet, ja vaskimeren, joka Herran huoneessa oli, ja veiv\u00e4t niiden vasken Babeliin.\n25:14 Ja padat, lapiot, veitset, lusikat ja kaikki vaskiset astiat, joilla palveltiin, ottivat he pois.\n25:15 Huovin p\u00e4\u00e4mies otti my\u00f6s pannut ja maljat, jotka olivat kokonansa kullasta ja hopiasta,\n25:16 Kaksi patsasta, yhden meren ja istuimet, jotka Salomo oli antanut rakentaa Herran huoneesen; joita vaski-astioita ei taidettu kaikkia punnita.\n25:17 Yksi patsas oli kahdeksantoistakymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkia, ja sen kruunu oli my\u00f6s vaskesta, joka kruunu oli kolme kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkia, ja verkko ja granatin omenat ymp\u00e4ri kruunun olivat kaikki vaskesta: tainkaltainen oli my\u00f6s toinen patsas verkkoinensa.\n25:18 Ja huovin p\u00e4\u00e4mies otti papin Serajan ensim\u00e4isest\u00e4 vuorosta ja papin Zephanian toisesta vuorosta, ja kolme ovenvartiaa,\n25:19 Ja yhden kamarihaltian otti h\u00e4n kaupungista, joka oli sotav\u00e4en haltiaksi asetettu, ja viisi miest\u00e4 niist\u00e4, jotka seisoivat aina kuninkaan edess\u00e4, jotka kaupungista l\u00f6ydettiin, ja Sopherin sodanp\u00e4\u00e4miehen, joka maan kansan opetti sotimaan, niin my\u00f6s kuusikymment\u00e4 miest\u00e4 maan v\u00e4est\u00e4, jotka kaupungista l\u00f6ydettiin.\n25:20 N\u00e4m\u00e4t otti Nebutsaradan huovin ylimm\u00e4inen ja vei Babelin tyk\u00f6 Riblatiin.\n25:21 Ja Babelin kuningas l\u00f6i ja tappoi ne Riblatissa Hematin maalla. N\u00e4in vietiin Juuda pois maaltansa.\n25:22 Mutta sen v\u00e4en p\u00e4\u00e4lle, joka Juudan maassa j\u00e4lell\u00e4 oli, jonka Nebukadnetsar Babelin kuningas j\u00e4tt\u00e4nyt oli, asetti h\u00e4n Gedalian Ahikamin pojan, Saphamin pojan.\n25:23 Kuin kaikki sotajoukkoin p\u00e4\u00e4miehet ja muut kuulivat Babelin kuninkaan korottaneen Gedalian, tulivat he Gedalian tyk\u00f6 Mitspaan: Ismael Netanian poika, ja Johanan Karean poika, ja Seraja Tanhumetin Netophatilaisen poika, ja Jaasanja Maakatin poika, miehinens\u00e4.\n25:24 Ja Gedalia vannoi heille ja heid\u00e4n miehillens\u00e4 ja sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6 olla Kaldealaisten alamaisina: pysyk\u00e4\u00e4t maassa ja palvelkaat Babelin kuningasta, niin te menestytte.\n25:25 Mutta seitsem\u00e4nnell\u00e4 kuukaudella tuli Ismael Netanian poika, Elisaman pojan kuninkaallisesta suvusta, ja kymmenen miest\u00e4 h\u00e4nen kanssansa, ja tappoivat Gedalian ja ne Juudalaiset ja Kaldealaiset, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat Mitspassa.\n25:26 Niin nousi kaikki kansa sek\u00e4 suuret ett\u00e4 pienet, ja sotav\u00e4en p\u00e4\u00e4miehet, ja tulivat Egyptiin; sill\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t Kaldealaisia.\n25:27 Seitsem\u00e4nten\u00e4 ajastaikana nelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4, sittekuin Jojakin Juudan kuningas oli viety pois, seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmattakymment\u00e4, toisella kuukaudella toistakymment\u00e4 otti Evilmerodak Babelin kuningas ensim\u00e4isen\u00e4 valtakuntansa vuonna Jojakinin Juudan kuninkaan yl\u00f6s vankihuoneesta,\n25:28 Ja puhui h\u00e4nen kanssansa yst\u00e4v\u00e4llisesti, ja asetti h\u00e4nen istuimensa ylemm\u00e4ksi niiden kuningasten istuimia, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat Babelissa,\n25:29 Ja muutti h\u00e4nen vankeutensa vaatteet; ja h\u00e4n s\u00f6i aina h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 kaiken elinaikansa;\n25:30 Ja h\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4si h\u00e4nelle h\u00e4nen osansa, h\u00e4nelle aina joka p\u00e4iv\u00e4 kuninkaalta annettavaksi, kaikkena h\u00e4nen elinaikanansa.","title":"Finnish Bible: 2 Kings","type":"page"}