{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/lam.htm","path":"bib/wb/fin/lam.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/lam.htm","text":"1:1 Kuinka se kaupunki niin yksin\u00e4inen on, joka t\u00e4ynn\u00e4 kansaa oli? H\u00e4n on niinkuin leski. Joka ylimm\u00e4inen oli pakanain seassa ja vallan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 maakunnissa, sen t\u00e4ytyy nyt veronalaisena olla.\n1:2 Yli y\u00f6t\u00e4 h\u00e4n katkerasti itkee, niin ett\u00e4 h\u00e4nen kyynelens\u00e4 poskilta vuotavat; ei h\u00e4nen yst\u00e4vist\u00e4ns\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 lohduta, vaan kaikki h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 katsovat h\u00e4nen yl\u00f6n, ja ovat h\u00e4nen vihollisiksensa tulleet.\n1:3 Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa; h\u00e4n asuu pakanain seassa, ja ei l\u00f6yd\u00e4 lepoa; kaikki h\u00e4nen vihollisensa pahasti menev\u00e4t h\u00e4nen kanssansa.\n1:4 Zionin tiet murehtivat, ettei kenk\u00e4\u00e4n juhlille tule; kaikki h\u00e4nen porttinsa ovat autiona, h\u00e4nen pappinsa huokaavat, ja h\u00e4nen neitseens\u00e4 surkiasti katsovat, ja h\u00e4n itse on murheissansa.\n1:5 H\u00e4nen vihollisensa voitti, h\u00e4nen vihollisillensa k\u00e4y hyv\u00e4sti; sill\u00e4 Herra on h\u00e4nen surkeudella t\u00e4ytt\u00e4nyt h\u00e4nen pahain tekoinsa paljouden t\u00e4hden; h\u00e4nen lapsensa ovat vankina menneet pois vihollisten edell\u00e4.\n1:6 Ja kaikki kaunistus on Zionin tytt\u00e4rilt\u00e4 l\u00e4htenyt pois; h\u00e4nen p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 ovat niinkuin ne peurat, jotka ei laidunta l\u00f6yd\u00e4, ja voimatoinna k\u00e4yv\u00e4t vaatian edess\u00e4.\n1:7 Jerusalem muistaa t\u00e4ll\u00e4 ajalla, kuinka raadollinen ja hylj\u00e4tty h\u00e4n on, ja kuinka paljo hyv\u00e4\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 vanhaan aikaan ollut on, ett\u00e4 h\u00e4nen kansansa vihollisen k\u00e4dess\u00e4 on, ja ei kenk\u00e4\u00e4n heit\u00e4 auta; h\u00e4nen vihollisensa n\u00e4kev\u00e4t h\u00e4nen, ja nauravat h\u00e4nen lepoansa.\n1:8 Jerusalem on raskaasti synti\u00e4 tehnyt, sent\u00e4hden t\u00e4ytyy h\u00e4nen olla niinkuin saastainen vaimo; kaikki, jotka h\u00e4nt\u00e4 kunnioittavat, katsovat h\u00e4nen yl\u00f6n, ett\u00e4 he h\u00e4nen h\u00e4pi\u00e4ns\u00e4 n\u00e4kev\u00e4t; mutta h\u00e4n huokaa ja lankee maahan.\n1:9 H\u00e4nen saastaisuutensa tarttuu kiinni h\u00e4nen liepeesens\u00e4; ei h\u00e4n olisi luullut, ett\u00e4 h\u00e4nelle n\u00e4in pit\u00e4is viimein k\u00e4ym\u00e4n; h\u00e4n on tosin ylen hirmuisesti kukistettu maahan, ja ei kenk\u00e4\u00e4n sittek\u00e4\u00e4n ole, joka h\u00e4nt\u00e4 lohduttaa: Herra, katso minun raadollisuuttani, sill\u00e4 vihollinen suuresti kerskaa.\n1:10 Vihollinen on pannut k\u00e4tens\u00e4 kaikkein h\u00e4nen kallisten kaluinsa p\u00e4\u00e4lle; sill\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyy katsoa p\u00e4\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 pakanat h\u00e4nen pyhyytens\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t, joista sin\u00e4 kielt\u00e4nyt olet, ettei heid\u00e4n pit\u00e4nyt sinun seurakuntaas tuleman.\n1:11 Kaikki h\u00e4nen kansansa huokaavat, leip\u00e4\u00e4 kerj\u00e4ten; he antoivat parhaat kappaleensa ruasta, ett\u00e4 he sielunsa virvoittaisivat. Herra, katso siis ja n\u00e4e, kuinka min\u00e4 olen halvaksi tullut.\n1:12 Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 teihin koske, kaikki jotka t\u00e4st\u00e4 k\u00e4ytte ohitse, katsokaat siis ja n\u00e4hk\u00e4\u00e4t, jos joku kipu on niinkuin minun kipuni, joka minua niin sy\u00f6; sill\u00e4 Herra t\u00e4ytti minun surulla hirmuisen vihansa p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n1:13 Korkeudesta h\u00e4n l\u00e4hetti tulen minun luihini, ja antoi sen voimallisen olla niiss\u00e4; minun jalkani eteen viritti h\u00e4n verkon, ja sys\u00e4si minun takaperin: h\u00e4n on tehnyt minun autioksi, ett\u00e4 minun ylip\u00e4iv\u00e4\u00e4 t\u00e4ytyy murehtia.\n1:14 Minun syntini ijes on sidottu, ne ovat v\u00e4\u00e4tyt h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, ja astuneet minun kaulani p\u00e4\u00e4lle; h\u00e4n on minun voimani heikoksi tehnyt; Herra on antanut minua niiden k\u00e4siin, joista en min\u00e4 voi nousta yl\u00f6s.\n1:15 Herra on tallannut kaikki minun v\u00e4kev\u00e4ni alas, jotka minulla olivat, h\u00e4n on antanut minusta kokouksen kuuluttaa, minun nuoria miehi\u00e4ni kadottamaan; Herra on sotkunut viinakuurnan neitseelle, Juudan tytt\u00e4relle.\n1:16 Sent\u00e4hden min\u00e4 niin itken, ja molemmat minun silm\u00e4ni vett\u00e4 vuotavat, ett\u00e4 lohduttaja, joka minun sieluani pit\u00e4is virvoittaman, on minusta kaukana; minun lapseni ovat pois, sill\u00e4 vihollinen on voittanut.\n1:17 Zion ojentaa k\u00e4tens\u00e4, vaan ei kenk\u00e4\u00e4n ole joka h\u00e4nt\u00e4 lohduttaa; Herra on k\u00e4skenyt Jakobista, ett\u00e4 ne, jotka h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 ovat, h\u00e4nen vihollisensa olisivat; sill\u00e4 Jerusalem pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n seassansa niinkuin saastainen vaimo oleman.\n1:18 Herra on vanhurskas; sill\u00e4 min\u00e4 olen h\u00e4nen suullensa tottelematoin ollut. Kuulkaat, kaikki kansat, ja katsokaat minun kipuani; minun neitseeni ja nuorukaiseni ovat vankiuteen menneet.\n1:19 Min\u00e4 kutsuin yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni (avukseni), mutta he ovat minun vietelleet; minun pappini ja vanhimmat kaupungeissa ovat n\u00e4\u00e4ntyneet, sill\u00e4 he kerj\u00e4\u00e4v\u00e4t leip\u00e4\u00e4 henke\u00e4ns\u00e4 virvoittaaksensa.\n1:20 Herra, katso, kuinka min\u00e4 olen ahdistuksessa, ett\u00e4 se kaikki minun sis\u00e4llyksi\u00e4ni kivistelee, minun syd\u00e4meni tykytt\u00e4\u00e4 minun ruumiissani; sill\u00e4 min\u00e4 olen t\u00e4ynn\u00e4 murhetta; ulkona miekka ja kotona kuolema on minun leskeksi tehnyt.\n1:21 Kyll\u00e4 se kuuluu, ett\u00e4 min\u00e4 huokaan, ja ei kuitenkaan minulla ole lohduttajaa; kaikki minun viholliseni kuulevat minun onnettomuuteni, ja siit\u00e4 riemuitsevat, sill\u00e4 sin\u00e4 sen teet. Niin anna siis sen p\u00e4iv\u00e4n tulla, jonka sin\u00e4 kuuluttanut olet, ett\u00e4 heille k\u00e4vis kuin minullekin.\n1:22 Anna kaikki heid\u00e4n pahuutensa tulla sinun etees, ja tee heille, niinkuin sin\u00e4 minullekin teit kaikkein minun pahain tekoini t\u00e4hden; sill\u00e4 minun huokaukseni on suuri, ja minun syd\u00e4meni on murheissansa.\n2:1 Kuinka Herra on vihoissansa Zionin tytt\u00e4ren pimitt\u00e4nyt? H\u00e4n on Israelin kunnian heitt\u00e4nyt taivaasta maan p\u00e4\u00e4lle. Ei h\u00e4n ole muistanut jalkainsa astinlautaa vihap\u00e4iv\u00e4n\u00e4ns\u00e4?\n2:2 Herra on armottomasti kadottanut kaikki Jakobin asumiset; h\u00e4n on hirmuisuudessansa Juudan tytt\u00e4ren linnan s\u00e4rkenyt, ja ly\u00f6nyt heit\u00e4 maahan; h\u00e4n on hylj\u00e4nnyt h\u00e4nen valtakuntansa ja p\u00e4\u00e4miehens\u00e4.\n2:3 H\u00e4n on Israelin kaiken sarven hirmuisessa vihassansa s\u00e4rkenyt, on oikean k\u00e4tens\u00e4 vet\u00e4nyt takaperin, kuin vihollinen tuli, ja on Jakobissa niinkuin tulen liekin sytytt\u00e4nyt, joka kuluttaa kaikki ymp\u00e4rins\u00e4.\n2:4 H\u00e4n on joutsensa j\u00e4nnitt\u00e4nyt, niinkuin vihollinen; h\u00e4nen oikean k\u00e4tens\u00e4 on h\u00e4n vienyt, niinkuin vainollinen, ja on tappanut kaikki mit\u00e4 suloinen oli n\u00e4hd\u00e4; h\u00e4n on vihansa niinkuin tulen vuodattanut Zionin tytt\u00e4ren majaan.\n2:5 Herra on niinkuin vihollinen, h\u00e4n on Israelin raadellut, kaikki h\u00e4nen huoneensa raadellut, ja h\u00e4nen linnansa turmellut; h\u00e4n on Juudan tytt\u00e4relle paljon valitusta ja murhetta tehnyt.\n2:6 Ja on hajoittanut h\u00e4nen majansa, niinkuin kryytimaan, ja h\u00e4nen kokouksensa turmellut; Herra on antanut unhottaa Zionissa sek\u00e4 juhlat ett\u00e4 sabbatit, ja antanut hirmuisessa vihassansa h\u00e4v\u00e4ist\u00e4 sek\u00e4 kuninkaat ett\u00e4 papit.\n2:7 Herra on heitt\u00e4nyt alttarinsa pois, ja pyhyytens\u00e4 alttiiksi antanut, ja hylj\u00e4nnyt huoneensa muurit vihollisen k\u00e4siin; niin ett\u00e4 he ovat Herran huoneessa huutaneet, niinkuin juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n2:8 Herra ajatteli hajoittaaksensa Zionin tytt\u00e4ren muurit, h\u00e4n on nuoran vet\u00e4nyt sen ylitse, ja ei vet\u00e4nyt k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 takaperin hukuttamasta; vaan on jaottanut vallit, ja muurit ovat ynn\u00e4 kukistetut.\n2:9 H\u00e4nen porttinsa ovat vajotetut maahan, h\u00e4n on s\u00e4rkenyt h\u00e4nen salpansa, ja tyhj\u00e4ksi tehnyt. H\u00e4nen kuninkaansa ja p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 ovat pakanain seassa, jossa ei he lakia saa kuulla, eik\u00e4 heid\u00e4n prophetansa l\u00f6yd\u00e4 n\u00e4ky\u00e4 Herralta.\n2:10 Zionin tytt\u00e4ren vanhimmat makaavat maassa, ja ovat \u00e4\u00e4neti, heitt\u00e4v\u00e4t multaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja ovat puettaneet itsens\u00e4 s\u00e4kkiin; Jerusalemin neitseet k\u00e4yv\u00e4t p\u00e4\u00e4t alas p\u00e4in.\n2:11 Niin olen min\u00e4 itkenyt, ett\u00e4 minun silm\u00e4ni puhkeevat, sis\u00e4llykseni kivistelev\u00e4t, maksani on vuodatettu maan p\u00e4\u00e4lle, kansani tytt\u00e4ren surkeuden t\u00e4hden, koska imev\u00e4iset ja piskuiset kaupungin kaduilla n\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t,\n2:12 Koska he sanoivat \u00e4idillens\u00e4: kussa on leip\u00e4 ja viina? koska he kaupungin kaduilla n\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t, niinkuin surmaan haavoitetut, ja antoivat henkens\u00e4 yl\u00f6n \u00e4itins\u00e4 syliin.\n2:13 Voi sin\u00e4 Jerusalemin tyt\u00e4r, keneen min\u00e4 vertaan sinun, eli mink\u00e4 kaltaisena min\u00e4 sinun pid\u00e4n? sin\u00e4 neitsy Zionin tyt\u00e4r, mihink\u00e4 min\u00e4 sinua vertaan, jolla min\u00e4 sinua lohduttaisin? sill\u00e4 sinun h\u00e4vint\u00f6s on suuri niinkuin meri, kuka taitaa sinua parantaa?\n2:14 Sinun prophetas ovat sinulle saarnanneet turhuutta ja hulluja n\u00e4kyj\u00e4, ja ei sinun pahoja tekojas sinulle ilmoittaneet, jolla he olisivat sinun vankiutes est\u00e4\u00e4 taitaneet, vaan ovat sinulle saarnanneet turhia saarnoja, joilla he saarnasivat sinun ulos maastas.\n2:15 Kaikki ohitsek\u00e4yv\u00e4iset paukuttavat k\u00e4si\u00e4ns\u00e4 sinun t\u00e4htes, ja viheltelev\u00e4t sinua, ja pudistelevat p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 Jerusalemin tytt\u00e4ren ylitse: t\u00e4m\u00e4k\u00f6 se kaupunki on, josta sanottiin: se on kaikkein jaloin, josta koko maakunta iloitsee?\n2:16 Kaikki vihollises ammottelevat suutansa sinua vastaan, viheltelev\u00e4t sinua, ja kirist\u00e4v\u00e4t hampaitansa, ja sanovat: me olemme h\u00e4nen hukuttaneet: t\u00e4m\u00e4 on se p\u00e4iv\u00e4, jota me halusimme, me olemme sen saaneet ja n\u00e4hneet.\n2:17 Sen on Herra tehnyt, kuin h\u00e4n oli ajatellut, h\u00e4n on t\u00e4ytt\u00e4nyt sanansa, jonka h\u00e4n aikaa ennen k\u00e4skenyt oli; h\u00e4n on armottomasti hukuttanut, ja on ilahuttanut vihollisen sinusta, ja sinun vainollistes vallan korottanut.\n2:18 Heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 huutaa Herran tyk\u00f6: Voi sin\u00e4 Zionin tytt\u00e4ren muuri! anna p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja y\u00f6ll\u00e4 kyyneleet vuotaa niinkuin ojan, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s lakkaa, ei my\u00f6s sinun silm\u00e4munas mahda lakata.\n2:19 Nouse ja huuda y\u00f6ll\u00e4, ensim\u00e4isess\u00e4 vartiossa, vuodata syd\u00e4mes niinkuin vett\u00e4 Herran eteen, nosta k\u00e4tes h\u00e4nen puoleensa sinun piskuistes sieluin t\u00e4hden, jotka n\u00e4l\u00e4st\u00e4 n\u00e4\u00e4ntyneet ovat joka kadun p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n2:20 Herra n\u00e4e ja katso sit\u00e4, jonka sin\u00e4 niin turmellut olet; pit\u00e4\u00e4k\u00f6 siis vaimoin ruumiinsa hedelm\u00e4n sy\u00f6m\u00e4n, v\u00e4h\u00e4t lapset, jotka viel\u00e4 k\u00e4sill\u00e4 kannetaan? pit\u00e4\u00e4k\u00f6 papit ja prophetat Herran Pyh\u00e4ss\u00e4 niin tapetuksi tuleman?\n2:21 Kaduilla maassa makasivat nuoret ja vanhat; minun neitseeni ja nuorukaiseni ovat miekan kautta langenneet; sin\u00e4 olet tappanut vihap\u00e4iv\u00e4n\u00e4s, sin\u00e4 olet armottomasti teurastanut.\n2:22 Sin\u00e4 olet minun viholliseni ymp\u00e4rist\u00f6lt\u00e4 kutsunut kokoon niinkuin juhlap\u00e4iv\u00e4ksi, niin ettei kenk\u00e4\u00e4n Herran vihan p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ole p\u00e4\u00e4ssyt eik\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt; sill\u00e4 jotka min\u00e4 kasvatin ja ruokin, ne minun viholliseni on hukuttanut.\n3:1 Min\u00e4 olen mies, jonka viheli\u00e4isyytt\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4ytyy h\u00e4nen hirmuisuutensa vitsan kautta.\n3:2 H\u00e4n johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.\n3:3 H\u00e4n on k\u00e4tens\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.\n3:4 H\u00e4n on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.\n3:5 H\u00e4n rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla h\u00e4n minua k\u00e4\u00e4ri.\n3:6 H\u00e4n on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.\n3:7 H\u00e4n on minut muurannut sis\u00e4lle, etten min\u00e4 p\u00e4\u00e4se ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.\n3:8 Ja vaikka min\u00e4 huudan ja parun, niin h\u00e4n kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.\n3:9 H\u00e4n on muurannut tieni kiinni vuojonkivill\u00e4, ja polkuni sulkenut.\n3:10 H\u00e4n on v\u00e4ijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.\n3:11 H\u00e4n on minun antanut tielt\u00e4 eksy\u00e4, ja minut repinyt s\u00e4p\u00e4leiksi, ja minut autioksi tehnyt.\n3:12 H\u00e4n on joutsensa j\u00e4nnitt\u00e4nyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.\n3:13 H\u00e4n ampui minun munaskuihini viinens\u00e4 nuolet.\n3:14 Min\u00e4 olen kaiken minun kansani nauru, ja heid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4inen virtens\u00e4.\n3:15 H\u00e4n on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.\n3:16 H\u00e4n on hampaani somerolla rikki musertanut, h\u00e4n kieritti minun tuhassa.\n3:17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun t\u00e4ytyy hyv\u00e4n unohtaa.\n3:18 Min\u00e4 sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran p\u00e4\u00e4lle on kadonnut.\n3:19 Muista siis, kuinka min\u00e4 niin raadollinen ja hylj\u00e4tty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.\n3:20 Minun sieluni sen kyll\u00e4 muistaa, ja sit\u00e4 itsellens\u00e4 tutkistelee.\n3:21 Min\u00e4 panen sen syd\u00e4meeni; sent\u00e4hden min\u00e4 viel\u00e4 nyt toivon.\n3:22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei h\u00e4nen laupiutensa viel\u00e4 loppunut.\n3:23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.\n3:24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 h\u00e4neen toivoa.\n3:25 Herra on hyv\u00e4 niille, jotka h\u00e4neen toivovat, ja niille sieluille, jotka h\u00e4nt\u00e4 kysyv\u00e4t.\n3:26 Hyv\u00e4 on olla k\u00e4rsiv\u00e4llisen\u00e4 ja Herralta apua toivoa.\n3:27 Hyv\u00e4 on ihmiselle ijest\u00e4 kantaa nuoruudessansa;\n3:28 Ett\u00e4 h\u00e4n istuu yksin\u00e4ns\u00e4, on vaiti, kuin jotakin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 tulee,\n3:29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,\n3:30 Ja antaa l\u00f6yd\u00e4 poskillensa, ja paljon pilkkaa k\u00e4rsii.\n3:31 Sill\u00e4 ei Herra sy\u00f6kse pois ijankaikkisesti.\n3:32 Vaan h\u00e4n saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.\n3:33 Sill\u00e4 ei h\u00e4n syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 ihmisi\u00e4 kurita eik\u00e4 murheesen saata,\n3:34 Niinkuin h\u00e4n tahtois raadolliset maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ratki jalkainsa alla polkea,\n3:35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimm\u00e4isen edess\u00e4 tulla k\u00e4\u00e4nnetyksi pois,\n3:36 Ja ihmist\u00e4 v\u00e4\u00e4rin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sit\u00e4 n\u00e4kisik\u00e4\u00e4n.\n3:37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran k\u00e4sky\u00e4?\n3:38 Eik\u00f6 paha ja hyv\u00e4 tule Korkeimman suusta?\n3:39 Miksi siis ihmiset nurisevat el\u00e4iss\u00e4ns\u00e4? Jokainen nuriskaan syntej\u00e4ns\u00e4 vastaan.\n3:40 Tutkistelkaamme ja etsik\u00e4\u00e4mme meid\u00e4n menoamme, ja palatkaamme Herran tyk\u00f6.\n3:41 Nostakaamme meid\u00e4n syd\u00e4memme ja k\u00e4temme taivaasen p\u00e4in, Jumalan tyk\u00f6.\n3:42 Me, me olemme synti\u00e4 tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sent\u00e4hden) et sin\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4nytk\u00e4\u00e4n.\n3:43 Vaan sin\u00e4 olet vihalla meit\u00e4 peitt\u00e4nyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.\n3:44 Sin\u00e4 verhoitit itses pilvell\u00e4, ettei rukous p\u00e4\u00e4ssyt sen l\u00e4vitse.\n3:45 Sin\u00e4 olet meit\u00e4 tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.\n3:46 Kaikki meid\u00e4n vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meit\u00e4 vastaan.\n3:47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.\n3:48 Minun silm\u00e4ni vuotavat vesi-ojia minun kansani tytt\u00e4ren surkeuden t\u00e4hden.\n3:49 Minun silm\u00e4ni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,\n3:50 Siihenasti ett\u00e4 Herra katsoo taivaasta alas ja n\u00e4kee.\n3:51 Minun silm\u00e4ni kuluttaa minulta el\u00e4m\u00e4ni kaikkein minun kaupunkini tyt\u00e4rten t\u00e4hden.\n3:52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syyt\u00e4.\n3:53 He ovat minun el\u00e4m\u00e4ni kuoppaan salvanneet, ja heitt\u00e4neet kiven minun p\u00e4\u00e4lleni.\n3:54 Ovat my\u00f6s vedet minun p\u00e4\u00e4ni ylitse k\u00e4yneet; niin min\u00e4 sanoin: nyt min\u00e4 ratki hukassa olen.\n3:55 Min\u00e4 huusin avukseni sinun nime\u00e4s, Herra, alhaalta kuopasta;\n3:56 Ja sin\u00e4 kuulit minun \u00e4\u00e4neni, \u00e4l\u00e4 korvias k\u00e4tke minun huokauksestani ja huudostani.\n3:57 Sin\u00e4 l\u00e4henet kuin min\u00e4 sinua huudan, ja sanot: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4.\n3:58 Sin\u00e4, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.\n3:59 Herra katso, kuinka minulle niin v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n, ja tuomitse minun oikeuteni.\n3:60 Sin\u00e4 n\u00e4et kaikki heid\u00e4n kostonsa ja kaikki heid\u00e4n ajatuksensa minusta.\n3:61 Herra, sin\u00e4 kuulet heid\u00e4n pilkkansa ja kaikki heid\u00e4n ajatuksensa minua vastaan,\n3:62 Minun vainollisteni huulet ja heid\u00e4n neuvonsa minua vastaan yli p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n3:63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsi\u00e4 laulavat.\n3:64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heid\u00e4n k\u00e4ttens\u00e4 t\u00f6iden j\u00e4lkeen.\n3:65 Anna heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 vavista ja sinun kiroustas tuta.\n3:66 Vainoo heit\u00e4 hirmuisuudella, ja hukuta heit\u00e4 Herran taivaan alta.\n4:1 Kuinka on kulta niin mustunut, ja jalo kulta niin muuttunut? pyh\u00e4t kivet ovat joka kadun p\u00e4\u00e4ss\u00e4 hajoitetut.\n4:2 Zionin kempit pojat, puhtaan kullan verraksi luetut, kuinka ne ovat savi-astian kaltaiseksi arvatut, jotka savenvalaja tekee?\n4:3 Lohik\u00e4rmeet taritsevat nisi\u00e4 pojillensa ja imett\u00e4v\u00e4t heit\u00e4; mutta minun kansani tytt\u00e4ren t\u00e4ytyy armotoinna olla, niinkuin y\u00f6kk\u00f6 korvessa.\n4:4 Imev\u00e4isten kieli tarttuu suun lakeen janon t\u00e4hden; nuoret lapsukaiset anovat leip\u00e4\u00e4, ja ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka heille sit\u00e4 jakaa.\n4:5 Jotka ennen s\u00f6iv\u00e4t herkullisesti, ne ovat kadulla n\u00e4\u00e4ntyneet; jotka ennen olivat silkill\u00e4 vaatetetut, niiden t\u00e4ytyy nyt loassa maata.\n4:6 Minun kansani tytt\u00e4ren synti on suurempi kuin Sodoman synti, joka \u00e4kisti kukistettiin ja ei yksik\u00e4\u00e4n k\u00e4si siihen ruvennut.\n4:7 H\u00e4nen nasirinsa olivat puhtaammat kuin lumi ja valkeammat kuin rieska; heid\u00e4n ihonsa oli punaisempi kuin koralli, heid\u00e4n kauneutensa niinkuin saphir.\n4:8 Mutta nyt on heid\u00e4n muotonsa niin mustaksi muuttunut, ettei heit\u00e4 kaduilla tuta taideta; heid\u00e4n nahkansa riippuu heid\u00e4n luissansa, se kuivettui niinkuin puu.\n4:9 Miekalla tapetuille oli parempi kuin niille, jotka n\u00e4lk\u00e4\u00e4n kuolivat, jotka n\u00e4\u00e4ntym\u00e4n ja hukkuman piti maan hedelm\u00e4n puuttumisesta.\n4:10 Laupiaammat vaimot ovat omia lapsiansa keitt\u00e4neet ruaksensa, minun kansani tytt\u00e4ren surkeudessa.\n4:11 Herra on vihansa t\u00e4ytt\u00e4nyt, h\u00e4n on vuodattanut julman vihansa, ja Zionissa tulen sytytt\u00e4nyt, joka my\u00f6s h\u00e4nen perustuksensa polttanut on.\n4:12 Ei kuninkaat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 olisi uskoneet, eik\u00e4 kaikki maan piirin asuvaiset, ett\u00e4 vihamiehen ja vihollisen piti tuleman Jerusalemin portista sis\u00e4lle.\n4:13 Mutta se on h\u00e4nen prophetainsa syntein t\u00e4hden ja h\u00e4nen pappeinsa pahain tekoin t\u00e4hden, jotka siin\u00e4 vanhurskasten veren vuodattivat.\n4:14 He k\u00e4vivat sinne ja t\u00e4nne kaduilla, niinkuin sokiat, ja olivat itsens\u00e4 vereen saastuttaneet, ja ei taitaneet heid\u00e4n vaatteisiinsa ruveta.\n4:15 Vaan he huusivat heit\u00e4: v\u00e4ltt\u00e4k\u00e4\u00e4t, saastaiset, v\u00e4ltt\u00e4k\u00e4\u00e4t, \u00e4lk\u00e4\u00e4t mihink\u00e4\u00e4n ruvetko; sill\u00e4 he v\u00e4lttiv\u00e4t ja pakenivat, niin ett\u00e4 my\u00f6s pakanain seassa sanottiin: ei he kauvan siell\u00e4 pysy.\n4:16 Sent\u00e4hden on Herran viha heit\u00e4 hajoittanut, ja ei en\u00e4\u00e4n katso heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ettei he pappeja kunnioittaneet eik\u00e4 vanhoja armahtaneet.\n4:17 Kuitenkin meid\u00e4n silm\u00e4mme kurkistelevat tyhj\u00e4in avun j\u00e4lkeen, siihenasti ett\u00e4 he v\u00e4syiv\u00e4t, kuin me odotimme sit\u00e4 kansaa, joka ei meit\u00e4 auttaa voinut.\n4:18 He v\u00e4ijyv\u00e4t meid\u00e4n askeleitamme, niin ettemme rohkene meid\u00e4n kaduillamme k\u00e4yd\u00e4; meid\u00e4n loppumme on l\u00e4hestynyt, meid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4mme ovat t\u00e4ytetyt, sill\u00e4 meid\u00e4n loppumme on tullut.\n4:19 Meid\u00e4n vainoojamme olivat nopiammat kuin kotka taivaan alla; vuorilla he my\u00f6s meit\u00e4 vainosivat, ja korvessa he meit\u00e4 vartioitsivat.\n4:20 Herran voideltu, joka meid\u00e4n turvamme oli, on vangittu heid\u00e4n verkkoihinsa, josta me sanoimme, ett\u00e4 me h\u00e4nen varjonsa alla el\u00e4mme pakanain seassa.\n4:21 Iloitse ja riemuitse, sin\u00e4 Edomin tyt\u00e4r, joka asut Utsin maalla; sill\u00e4 sen maljan pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinulle tuleman, ja sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s juopuman, ja alasti itses riisuman.\n4:22 Mutta sinun v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4s on loppu, sin\u00e4 Zionin tyt\u00e4r, ei h\u00e4n en\u00e4\u00e4n anna sinua vied\u00e4 pois, mutta sinun v\u00e4\u00e4ryytes, Edomin tyt\u00e4r, h\u00e4n etsii, ja sinun syntis ilmoittaa.\n5:1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja n\u00e4e meid\u00e4n yl\u00f6nkatsettamme.\n5:2 Meid\u00e4n perint\u00f6mme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.\n5:3 Me olemme orvot ilman is\u00e4\u00e4, ja \u00e4itimme ovat niinkuin lesket.\n5:4 Vett\u00e4, joka meid\u00e4n omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.\n5:5 kaulallamme me vaivaa k\u00e4rsimme; ja ehk\u00e4 me jo v\u00e4syneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.\n5:6 Meid\u00e4n piti Egyptin ja Assyrian alle meit\u00e4mme antaman, ett\u00e4 me sittekin leip\u00e4\u00e4 ravinnoksemme saaneet olisimme.\n5:7 Meid\u00e4n is\u00e4mme ovat synti\u00e4 tehneet, ja ei en\u00e4\u00e4n ole k\u00e4siss\u00e4; ja meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n pahoja tekojansa nautitseman.\n5:8 Orjat meit\u00e4 vallitsevat; ja ei ole kenk\u00e4\u00e4n, joka meit\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4 pelastaa.\n5:9 Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hakeman leip\u00e4mme hengen paolla, miekan edess\u00e4 korvessa.\n5:10 Meid\u00e4n ihomme on poltettu, niinkuin p\u00e4tsiss\u00e4, hirmuisen n\u00e4l\u00e4n t\u00e4hden.\n5:11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.\n5:12 Ruhtinaat he ovat hirtt\u00e4neet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.\n5:13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten t\u00e4ytyi puita kantaissansa kompastua.\n5:14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei en\u00e4\u00e4n kanteletta soita.\n5:15 Meid\u00e4n syd\u00e4memme ilo loppui, meid\u00e4n tanssimme on k\u00e4\u00e4ntynyt murheeksi.\n5:16 Meid\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4mme on kruunu pudonnut; voi nyt meit\u00e4, ett\u00e4 me niin olemme synti\u00e4 tehneet!\n5:17 Sent\u00e4hden on my\u00f6s syd\u00e4memme murheissansa; niiden t\u00e4hden ovat meid\u00e4n silm\u00e4mme pimenneet;\n5:18 Zionin vuoren t\u00e4hden, ett\u00e4 se niin h\u00e4vitetty on, ett\u00e4 ketut h\u00e4ness\u00e4 juoksentelevat.\n5:19 Mutta sin\u00e4 Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ij\u00e4st\u00e4 ik\u00e4\u00e4n!\n5:20 Miksis meid\u00e4t ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meit\u00e4 per\u00e4ti hylk\u00e4\u00e4t?\n5:21 Palauta, Herra, meit\u00e4 j\u00e4lleen sinun tyk\u00f6s, ett\u00e4 me taas palaisimme; uudista meid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4mme niinkuin ne alusta olivat.\n5:22 Oletkos meit\u00e4 per\u00e4ti heitt\u00e4nyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme?","title":"Finnish Bible: Lamentations","type":"page"}