{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/luk.htm","path":"bib/wb/fin/luk.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/luk.htm","text":"1:1 Ett\u00e4 moni on ruvennut j\u00e4rjest\u00e4ns\u00e4 kirjoittamaan niist\u00e4 asioista, joista meill\u00e4 t\u00e4ydellinen tieto on,\n1:2 Niinkuin ne meille sanoneet ovat, jotka sen alusta itse n\u00e4hneet ja sananpalveliat olleet ovat:\n1:3 N\u00e4kyy my\u00f6s minulle se hyv\u00e4ksi, sitte kuin min\u00e4 alusta kaikki visusti tutkinut olen, ett\u00e4 min\u00e4 niit\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4ns\u00e4 sinulle kirjoittaisin, hyv\u00e4 Teophilus:\n1:4 Ett\u00e4s ymm\u00e4rt\u00e4isit selki\u00e4sti niiden asiain vahvan totuuden, joista sin\u00e4 opetettu olet.\n1:5 Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, Sakarias nimelt\u00e4, Abian vuorosta; ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Aaronin tytt\u00e4rist\u00e4, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 Elisabet.\n1:6 Ja he olivat molemmat hurskaita Jumalan edess\u00e4, vaeltavaiset kaikissa Herran k\u00e4skyiss\u00e4 ja s\u00e4\u00e4dyiss\u00e4 laittamattomasti,\n1:7 Ja heill\u00e4 ei ollut lasta; sill\u00e4 Elisabet oli hedelm\u00e4t\u00f6in, ja he olivat jo molemmat ij\u00e4lliset.\n1:8 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n vuorollansa papin virkaa toimitti Jumalan edess\u00e4,\n1:9 Papin viran tavan j\u00e4lkeen, lankesi arpa h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4nen piti suitsuttaman, sitte kuin h\u00e4n oli mennyt sis\u00e4lle Herran templiin.\n1:10 Ja kaikki kansan paljous rukoili ulkona suitsutuksen aikana.\n1:11 Mutta h\u00e4nelle ilmestyi Herran enkeli, seisoin suitsutusalttarin oikealla puolella.\n1:12 Ja kuin Sakarias h\u00e4nen n\u00e4ki, h\u00e4mm\u00e4styi h\u00e4n ja pelko lankesi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llenss\u00e4.\n1:13 Mutta enkeli sanoi h\u00e4nelle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, Sakarias! sill\u00e4 sinun rukoukses on kuultu ja sinun em\u00e4nt\u00e4s Elisabet synnytt\u00e4\u00e4 sinulle pojan, ja sinun pit\u00e4\u00e4 kutsuman h\u00e4nen nimens\u00e4 Johannes.\n1:14 Ja sinulle tulee ilo ja ihastus, ja monta iloitsevat h\u00e4nen syntymisest\u00e4ns\u00e4.\n1:15 Sill\u00e4 h\u00e4n tulee suureksi Herran edess\u00e4, ja viinaa ja v\u00e4kev\u00e4\u00e4 juomaa ei h\u00e4n juo, ja h\u00e4n t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 jo \u00e4itins\u00e4 kohdusta.\n1:16 ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 monta Israelin lapsista Herran, heid\u00e4n Jumalansa tyk\u00f6.\n1:17 Ja h\u00e4n k\u00e4y edell\u00e4 h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 Eliaan Hengell\u00e4 ja voimalla, k\u00e4\u00e4nt\u00e4in is\u00e4in syd\u00e4met lasten tyk\u00f6 ja tottelemattomat hurskasten toimen tyk\u00f6, toimittaakseen Herralle valmistetun kansan.\n1:18 Ja Sakarias sanoi enkelille: mist\u00e4 min\u00e4 sen ymm\u00e4rr\u00e4n? sill\u00e4 min\u00e4 olen vanha ja em\u00e4nt\u00e4ni on jo ij\u00e4llinen.\n1:19 Niin enkeli vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 olen Gabriel, joka seison Jumalan edess\u00e4, ja olen l\u00e4hetetty puhumaan sinulle ja saattamaan n\u00e4it\u00e4 iloisia sanomia sinulle.\n1:20 Ja katso, sin\u00e4 tulet kielett\u00f6m\u00e4ksi ja et saa puhua hamaan siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, jona n\u00e4m\u00e4 tapahtuvat, ettet uskonut sanojani, jotka ajallansa t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.\n1:21 Mutta kansa odotti Sakariasta, ja ihmetteliv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n niin templiss\u00e4 viipyi.\n1:22 Vaan kuin h\u00e4n tuli ulos, niin ei h\u00e4n saanut puhua heille. Ja he ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n oli n\u00e4yn templiss\u00e4 n\u00e4hnyt. Ja h\u00e4n viittasi heille, ja j\u00e4i myk\u00e4ksi.\n1:23 Ja tapahtui, ett\u00e4 h\u00e4nen virkansa p\u00e4iv\u00e4t olivat t\u00e4ytetyt, niin h\u00e4n meni kotiansa.\n1:24 Mutta niiden p\u00e4iv\u00e4in j\u00e4lkeen tuli h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Elisabet raskaaksi ja salasi itsens\u00e4 viisi kuukautta, sanoen:\n1:25 Ja n\u00e4in on Herra minulle tehnyt niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, kuin h\u00e4n minun puoleeni katsoi, ett\u00e4 h\u00e4n ottais pois minun yl\u00f6nkatseeni ihmisten seassa.\n1:26 Mutta kuudentena kuukautena l\u00e4hetettiin enkeli Gabriel Jumalalta Galilean kaupunkiin, jonka nimi oli Nasaret,\n1:27 Neitseen tyk\u00f6, joka oli kihlattu miehelle, jonka nimi oli Joseph, Davidin huoneesta; ja neitseen nimi oli Maria.\n1:28 Ja enkeli tuli sis\u00e4lle h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi: terve, armoitettu! Herra on sinun kanssas: siunattu sin\u00e4 vaimoin seassa!\n1:29 Mutta kuin h\u00e4n n\u00e4ki h\u00e4nen, h\u00e4mm\u00e4styi h\u00e4n h\u00e4nen puheestansa ja ajatteli, millinen se tervehdys oli.\n1:30 Ja enkeli sanoi h\u00e4nelle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, Maria! sill\u00e4 sin\u00e4 l\u00f6ysit armon Jumalan tyk\u00f6n\u00e4.\n1:31 Ja katso, sin\u00e4 siit\u00e4t kohdussas ja synnyt\u00e4t Pojan, ja sinun pit\u00e4\u00e4 kutsua h\u00e4nen nimens\u00e4 Jesus.\n1:32 Sen pit\u00e4\u00e4 oleman suuren ja pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman Ylimm\u00e4isen Pojaksi. Ja Herra Jumala antaa h\u00e4nelle Davidin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 istuimen,\n1:33 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 Jakobin huoneen kuningas ijankaikkisesti oleman ja h\u00e4nen valtakunnallansa ei pid\u00e4 loppua oleman.\n1:34 Niin sanoi Maria enkelille: kuinka t\u00e4m\u00e4 tulee, sill\u00e4 en min\u00e4 miehest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4?\n1:35 Ja enkeli vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: Pyh\u00e4 Henki tulee sinun p\u00e4\u00e4lles ja Ylimm\u00e4isen voima varjoo sinun: sent\u00e4hden my\u00f6s se pyh\u00e4, joka sinusta syntyy, pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman Jumalan Pojaksi.\n1:36 Ja katso, Elisabet sinun lankos siitti my\u00f6s pojan vanhalla ij\u00e4ll\u00e4ns\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 on kuudes kuukausi h\u00e4nelle, joka kutsuttiin hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi.\n1:37 Sill\u00e4 ei Jumalan edess\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n asiaa mahdotointa.\n1:38 Niin sanoi Maria: katso, Herran piika! tapahtukoon minulle sinun sanas j\u00e4lkeen! Ja enkeli l\u00e4ksi h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4.\n1:39 Mutta Maria nousi niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 ja meni kiiruusti yl\u00f6s m\u00e4kikyliin Juudan kaupunkiin.\n1:40 Ja tuli Sakariaan huoneeseen ja tervehti Elisabetia.\n1:41 Ja tapahtui, kuin Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypp\u00e4si lapsi h\u00e4nen kohdussansa. Ja Elisabet t\u00e4ytettiin Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4,\n1:42 Ja h\u00e4n huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja sanoi: siunattu olet sin\u00e4 vaimoin seassa, ja siunattu on sinun kohtus hedelm\u00e4!\n1:43 Ja kusta se minulle tulee, ett\u00e4 minun Herrani \u00e4iti tulee minun tyk\u00f6ni?\n1:44 Sill\u00e4 katso, kuin sinun tervehdykses \u00e4\u00e4ni tuli minun korviini, hypp\u00e4si lapsi ilosta minun kohdussani.\n1:45 Ja autuas sin\u00e4, joka uskoit; sill\u00e4 ne t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, mitk\u00e4 sinulle ovat sanotut Herralta.\n1:46 Ja Maria sanoi: Minun sieluni suuresti ylist\u00e4\u00e4 Herraa,\n1:47 Ja minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun vapahtajassani,\n1:48 Ett\u00e4 h\u00e4n katsoi piikansa n\u00f6yryytt\u00e4; sill\u00e4 katso, t\u00e4stedes pit\u00e4\u00e4 kaikkein sukukuntain minua autuaaksi kutsuttaman:\n1:49 Sill\u00e4 Voimallinen on suuria ihmeit\u00e4 tehnyt minun kohtaani, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 on pyh\u00e4,\n1:50 Ja h\u00e4nen laupiutensa pysyy suvusta sukuun niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t.\n1:51 H\u00e4n osoitti voiman k\u00e4sivarrellansa ja hajotti koriat heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 mielest\u00e4.\n1:52 Voimalliset on h\u00e4n kukistanut istuimelta ja korotti n\u00f6yr\u00e4t.\n1:53 Isoovat t\u00e4ytti h\u00e4n hyvyydell\u00e4 ja j\u00e4tti rikkaat tyhj\u00e4ksi.\n1:54 H\u00e4n korjasi palvelijansa Israelin, muistain omaa laupiuttansa,\n1:55 (Niinkuin h\u00e4n on puhunut meid\u00e4n isillemme, Abrahamille ja h\u00e4nen siemenellens\u00e4) ijankaikkisesti.\n1:56 Ja Maria oli h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 l\u00e4hes kolme kuukautta ja palasi kotiansa.\n1:57 Mutta Elisabetin synnytt\u00e4misen aika t\u00e4ytettiin, ja h\u00e4n synnytti pojan.\n1:58 Ja h\u00e4nen kyl\u00e4llisens\u00e4 ja lankonsa kuulivat, ett\u00e4 Herra oli tehnyt suuren laupiuden h\u00e4nen kanssansa, ja he iloitsivat h\u00e4nen kanssansa.\n1:59 Ja tapahtui kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 he tulivat lasta ymp\u00e4rileikkaamaan, ja kutsuivat h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 nimelt\u00e4 Sakarias.\n1:60 Niin vastasi h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 ja sanoi: ei suinkaan; vaan h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman Johannes.\n1:61 Ja he sanoivat h\u00e4nelle: ei ole ket\u00e4\u00e4n sinun sukukunnassas, joka kutsutaan sill\u00e4 nimell\u00e4.\n1:62 Niin he viittasivat h\u00e4nen is\u00e4llens\u00e4, miksi h\u00e4n tahtoi h\u00e4nen nimitt\u00e4\u00e4.\n1:63 Ja h\u00e4n anoi taulua ja kirjoitti: Johannes on h\u00e4nen nimens\u00e4. Ja kaikki ihmetteliv\u00e4t.\n1:64 Niin kohta aukeni h\u00e4nen suunsa ja h\u00e4nen kielens\u00e4, ja puhui kiitt\u00e4in Jumalaa.\n1:65 Ja pelko tuli kaikkein heid\u00e4n kyl\u00e4llistens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja kaikissa Juudean m\u00e4kikyliss\u00e4 ilmoitettiin kaikki n\u00e4m\u00e4 sanat.\n1:66 Ja kaikki , jotka t\u00e4m\u00e4n kuulivat, panivat syd\u00e4miins\u00e4, sanoen: mink\u00e4s luulet t\u00e4st\u00e4 lapsesta tulevan? Sill\u00e4 Herran k\u00e4si oli h\u00e4nen kanssaan.\n1:67 Ja Sakarias ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ytettiin Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 ja ennusti, sanoen:\n1:68 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! sill\u00e4 h\u00e4n on etsinyt ja lunastanut kansansa,\n1:69 Ja on meille korottanut autuuden sarven, Davidin palveliansa huoneessa,\n1:70 Niinkuin h\u00e4n on muinen puhunut pyh\u00e4in prophetainsa suun kautta,\n1:71 Vapahtaaksensa meit\u00e4 meid\u00e4n vihollisiltamme ja kaikkein k\u00e4dest\u00e4, jotka meit\u00e4 vihaavat:\n1:72 Osoittaaksensa laupiutta meid\u00e4n isillemme ja muistaaksensa pyh\u00e4\u00e4 liittoansa,\n1:73 Ja sit\u00e4 valaa, jonka h\u00e4n vannoi Abrahamille, meid\u00e4n is\u00e4llemme, meille antaaksensa:\n1:74 Ett\u00e4 me, vapahdetut vihollistemme k\u00e4dest\u00e4, h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 palvelesimme,\n1:75 Pyhyydess\u00e4 ja hurskaudessa h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 kaikkena meid\u00e4n elinaikanamme.\n1:76 Ja sin\u00e4 poikainen pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman Ylimm\u00e4isen prophetaksi; sill\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n Herran kasvoin edess\u00e4, valmistamaan h\u00e4nen teit\u00e4ns\u00e4,\n1:77 Ja antaman autuuden tunnon h\u00e4nen kansallensa, heid\u00e4in synteins\u00e4 anteeksi saamiseksi,\n1:78 Meid\u00e4n Jumalan syd\u00e4mellisen laupiuden kautta, jolla meit\u00e4 on etsinyt koitto ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4,\n1:79 Valaisemaan niille, jotka pimeiss\u00e4 ja kuolon varjoissa istuvat, ja ojentamaan meid\u00e4n jalkamme rauhan tielle.\n1:80 Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui hengess\u00e4, ja oli korvessa siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, jona h\u00e4nen piti Israelin kansan eteen tuleman.\n2:1 Mutta niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 tapahtui, ett\u00e4 k\u00e4sky k\u00e4vi ulos keisrilta Augustukselta, ett\u00e4 kaikki maailma piti verolliseksi laskettaman.\n2:2 Ja t\u00e4m\u00e4 veron-laskemus oli ensimm\u00e4inen, joka tapahtui silloin, kun Kyrenius oli maaherra Syriassa.\n2:3 Ja kukin meni kaupunkiinsa antamaan itsi\u00e4ns\u00e4 arvattaa.\n2:4 Niin my\u00f6s Joseph Galileasta, Natsaretin kaupungista, meni yl\u00f6s Juudeaan, Davidin kaupunkiin, joka kutsutaan Betlehem, (sill\u00e4 h\u00e4n oli Davidin huoneesta ja suvusta)\n2:5 Antamaan itsi\u00e4ns\u00e4 arvattaa, Marian, kihlatun em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kanssa, joka raskas oli.\n2:6 Niin tapahtui heid\u00e4n siell\u00e4 ollessaan , ett\u00e4 h\u00e4nen synnytt\u00e4misens\u00e4 p\u00e4iv\u00e4t tulivat t\u00e4ytetyksi,\n2:7 Ja h\u00e4n synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloitsi h\u00e4nen ja pani seimeen, ettei heill\u00e4 ollut siaa majassa.\n2:8 Ja paimenet valvoivat siin\u00e4 paikkakunnassa ja vartioitsivat y\u00f6ll\u00e4 laumaansa.\n2:9 Ja katso, Herran enkeli seisoi heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 ja Herran kirkkaus ymp\u00e4ri valaitsi heit\u00e4, ja he suuresti pelj\u00e4styiv\u00e4t.\n2:10 Ja enkeli sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6! sill\u00e4 katso, min\u00e4 ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:\n2:11 Teille on t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 syntynyt vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Davidin kaupungissa.\n2:12 Ja t\u00e4m\u00e4 on teille merkiksi: te l\u00f6yd\u00e4tte lapsen kapaloituna makaavan seimess\u00e4.\n2:13 Ja kohta oli enkelin kanssa suuri taivaalisen sotav\u00e4en joukko, jotka kiittiv\u00e4t Jumalaa ja sanoivat:\n2:14 Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyv\u00e4 tahto!\n2:15 Ja tapahtui, ett\u00e4 enkelit meniv\u00e4t heid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 taivaaseen, niin ne paimenet puhuivat kesken\u00e4ns\u00e4: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme Betlehemiin ja katsokaamme sit\u00e4 mik\u00e4 tapahtunut on, jonka Herra meille ilmoitti.\n2:16 Ja he tulivat kiiruhtain, ja l\u00f6ysiv\u00e4t Marian ja Josephin, niin my\u00f6s lapsen, joka makasi seimess\u00e4.\n2:17 Kuin he t\u00e4m\u00e4n n\u00e4hneet olivat, julistivat he sen sanoman, joka heille t\u00e4st\u00e4 lapsesta sanottu oli,\n2:18 Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmetteliv\u00e4t niit\u00e4, mit\u00e4 heille paimenilta sanottu oli.\n2:19 Mutta Maria k\u00e4tki kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat, tutkistellen syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4,\n2:20 Ja paimenet palasivat, ylist\u00e4in ja kunnioittain Jumalaa kaikista, mit\u00e4 he kuulleet ja n\u00e4hneet olivat, niinkuin heille sanottu oli.\n2:21 Ja kuin kahdeksan p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kulunut oli, ett\u00e4 lapsi piti ymp\u00e4rileikattaman, kutsuttiin h\u00e4nen nimens\u00e4 Jesus, joka niin oli enkelilt\u00e4 kutsuttu jo ennen kuin h\u00e4n sikisi \u00e4itins\u00e4 kohdussa.\n2:22 Ja kuin heid\u00e4n puhdistusp\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 olivat t\u00e4ytetyt Moseksen lain j\u00e4lkeen, veiv\u00e4t he h\u00e4net Jerusalemiin, asettaaksensa h\u00e4nt\u00e4 Herran eteen,\n2:23 (Niinkuin kirjoitettu on Herran laissa: kaikki miehenpuoli, joka ensin avaa \u00e4itins\u00e4 kohdun, pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman Herralle pyh\u00e4ksi,)\n2:24 Ja uhrataksensa, niinkuin sanottu on Herran laissa, pari mettist\u00e4 eli kaksi kyhkyl\u00e4isen poikaa.\n2:25 Ja katso, mies oli Jerusalemissa, jonka nimi oli Simeon: t\u00e4m\u00e4 oli hurskas ja jumalinen mies, odottain Israelin lohdutusta, ja Pyh\u00e4 Henki oli h\u00e4ness\u00e4.\n2:26 Ja h\u00e4nelle oli sanottu Pyh\u00e4lt\u00e4 Hengelt\u00e4, ettei h\u00e4nen pit\u00e4nyt ennen kuolemaa n\u00e4kem\u00e4n, kuin h\u00e4n n\u00e4kis Herran Kristuksen.\n2:27 Ja h\u00e4n tuli Hengen kautta templiin. Ja kuin vanhemmat toivat lapsen Jesuksen sis\u00e4lle, tehd\u00e4ksens\u00e4 h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4 lain tavan j\u00e4lkeen,\n2:28 Niin h\u00e4n otti h\u00e4nen syliins\u00e4, ja kiitti Jumalaa ja sanoi:\n2:29 Nyt sin\u00e4, Herra, lasket palvelias rauhaan menem\u00e4\u00e4n, sanas j\u00e4lkeen;\n2:30 Sill\u00e4 minun silm\u00e4ni ovat n\u00e4hneet sinun autuutes,\n2:31 Jonka sin\u00e4 valmistit kaikkein kansain eteen,\n2:32 Valkeudeksi valistamaan pakanoita ja sinun kansas Israelin kunniaksi.\n2:33 Ja Joseph ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 ihmetteliv\u00e4t niit\u00e4, joita h\u00e4nest\u00e4 sanottiin.\n2:34 Simeon siunasi heit\u00e4 ja sanoi Marialle, h\u00e4nen \u00e4idillens\u00e4: katso, t\u00e4m\u00e4 on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan:\n2:35 (Ja sinunkin sielus l\u00e4vitse pit\u00e4\u00e4 miekan k\u00e4ym\u00e4n:) ett\u00e4 monen syd\u00e4men ajatukset ilmoitettaisiin.\n2:36 Ja Anna prophetissa, Phanuelin tyt\u00e4r, Asserin suvusta, se oli joutunut pitk\u00e4lle ij\u00e4lle ja el\u00e4nyt miehens\u00e4 kanssa seitsem\u00e4n ajastaikaa neitsyest\u00e4ns\u00e4,\n2:37 Ja oli lesken\u00e4 l\u00e4hes nelj\u00e4yhdeks\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa, ja ei l\u00e4htenyt templist\u00e4, palvelemasta Jumalaa paastoissa ja rukouksissa y\u00f6t\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n2:38 Ja t\u00e4m\u00e4 tuli sill\u00e4 hetkell\u00e4 siihen ja kunnioitti my\u00f6s Herraa, ja puhui h\u00e4nest\u00e4 kaikille, jotka lunastusta Jerusalemissa odottivat.\n2:39 Ja sittekuin he olivat kaikki tehneet Herran lain j\u00e4lkeen, palasivat he Galileaan, kaupunkiinsa Natsaretiin.\n2:40 Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui hengess\u00e4, ja t\u00e4ytettiin viisaudella, ja Jumalan armo oli h\u00e4nen kanssansa.\n2:41 Ja h\u00e4nen vanhempansa vaelsivat joka vuosi p\u00e4\u00e4si\u00e4isjuhlille Jerusalemiin.\n2:42 Ja kuin h\u00e4n kahdentoistakymmenen ajastajan vanha oli, meniv\u00e4t he Jerusalemiin juhlap\u00e4iv\u00e4n tavan j\u00e4lkeen.\n2:43 Ja kuin ne p\u00e4iv\u00e4t olivat kuluneet, siin\u00e4 kuin he palasivat, j\u00e4i poikainen Jesus Jerusalemiin: jota ei Joseph ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 huomanneet,\n2:44 Vaan luulivat h\u00e4nen olevan seurassa. Ja he k\u00e4viv\u00e4t yhden p\u00e4iv\u00e4n matkan, ja etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 lankoin ja tuttavien seassa.\n2:45 Ja kuin ei he h\u00e4nt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet, palasivat he Jerusalemiin, etsien h\u00e4nt\u00e4.\n2:46 Ja tapahtui kolmen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 he l\u00f6ysiv\u00e4t h\u00e4nen templiss\u00e4 istuvan opettajain keskell\u00e4, kuultelevan heit\u00e4 ja kysyv\u00e4n heilt\u00e4.\n2:47 Ja kaikki, jotka h\u00e4nen kuulivat, h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t h\u00e4nen ymm\u00e4rryst\u00e4ns\u00e4 ja vastauksiansa.\n2:48 Ja kuin he h\u00e4nen n\u00e4kiv\u00e4t, niin he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t, ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 sanoi h\u00e4nelle: Poikani, miksis meille n\u00e4in teit? katso, sinun is\u00e4s ja min\u00e4 olemme murehtien etsineet sinua.\n2:49 Ja h\u00e4n sanoi heille: mit\u00e4s te minua etsitte? ettek\u00f6 tienneet, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 niiss\u00e4 oleman, jotka minun Is\u00e4ni ovat?\n2:50 Ja ei he ymm\u00e4rt\u00e4neet sit\u00e4 sanaa, jonka h\u00e4n heille sanoi.\n2:51 Ja h\u00e4n meni alas heid\u00e4n kanssansa ja tuli Natsaretiin, ja oli heille alamainen. Ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 k\u00e4tki kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat syd\u00e4meens\u00e4.\n2:52 Ja Jesus menestyi viisaudessa ja ij\u00e4ss\u00e4 ja armossa Jumalan ja ihmisten edess\u00e4.\n3:1 Mutta viidennell\u00e4toistakymmenell\u00e4 keisari Tiberiuksen hallituksen vuodella, kuin Pontius Pilatus oli Juudean maaherra, ja Herodes tetrarka Galileassa, ja h\u00e4nen veljens\u00e4 Philippus tetrarka Itureassa ja Trakonitin maakunnassa, ja Lysanias oli tetrarka Abileness\u00e4,\n3:2 Kuin Hannas ja Kaiphas ylimm\u00e4iset papit olivat: silloin tapahtui Jumalan sana Johannekselle Sakariaan pojalle korvessa,\n3:3 Ja h\u00e4n tuli kaikkiin maan paikkoihin Jordanin ymp\u00e4ri ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi,\n3:4 Niinkuin kirjoitettu on Jesaias prophetan saarnaraamatussa, joka sanoo: huutavan \u00e4\u00e4ni on korvessa: valmistakaat Herran tiet\u00e4 ja tehk\u00e4\u00e4t h\u00e4nen polkunsa oikiaksi.\n3:5 Kaikki laaksot pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n ja kaikki vuoret ja m\u00e4et alennettaman, v\u00e4\u00e4r\u00e4t pit\u00e4\u00e4 ojennettaman, ja koliat tasaiseksi tieksi teht\u00e4m\u00e4n,\n3:6 Ja kaikki liha pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n Jumalan autuuden.\n3:7 Niin h\u00e4n sanoi kansalle, joka tuli antamaan itsi\u00e4ns\u00e4 kastaa h\u00e4nelt\u00e4: te kyyk\u00e4rmetten siki\u00e4t, kuka teit\u00e4 neuvoi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n tulevaista vihaa?\n3:8 Tehk\u00e4\u00e4t siis soveliaat parannuksen hedelm\u00e4t ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t ruvetko sanomaan itsell\u00e4nne: Abraham on meid\u00e4n is\u00e4mme; sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille, ett\u00e4 Jumala taitaa n\u00e4ist\u00e4 kivist\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 Abrahamille lapset.\n3:9 Mutta jo on my\u00f6s kirves pantu puiden juurelle; sent\u00e4hden jokainen puu, joka ei tee hyv\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4, hakataan pois ja tuleen heitet\u00e4\u00e4n.\n3:10 Ja kansa kysyi h\u00e4nelt\u00e4, sanoen: mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n?\n3:11 Niin h\u00e4n vastaten sanoi heille: jolla on kaksi hametta, antakaan sille, jolla ei yht\u00e4\u00e4n ole, ja jolla on ruokaa, h\u00e4n tehk\u00e4\u00e4n my\u00f6s niin.\n3:12 Mutta Publikanit tulivat my\u00f6s antamaan heit\u00e4ns\u00e4 kastaa ja sanoivat h\u00e4nelle: Mestari, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n?\n3:13 Vaan h\u00e4n sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t enemp\u00e4\u00e4 vaatiko kuin teille s\u00e4\u00e4tty on.\n3:14 Niin kysyiv\u00e4t my\u00f6s h\u00e4nelt\u00e4 sotamiehet, sanoen: mit\u00e4 my\u00f6s meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n? Ja h\u00e4n sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t kenellek\u00e4\u00e4n v\u00e4kivaltaa taikka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tehk\u00f6, ja tyytyk\u00e4\u00e4t palkkaanne.\n3:15 Mutta kuin kansa odotti, ja kaikki ajattelivat syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 Johanneksesta: lieneek\u00f6 h\u00e4n Kristus?\n3:16 Vastasi Johannes, sanoen kaikille: min\u00e4 tosin kastan teit\u00e4 vedell\u00e4; mutta minua v\u00e4kev\u00e4mpi tulee, jonka keng\u00e4n nauhoja en min\u00e4 ole kelvollinen p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n: h\u00e4n kastaa teit\u00e4 Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 ja tulella.\n3:17 Jonka viskin on h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4n perkaa riihens\u00e4 ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa h\u00e4n sammumattomalla tulella.\n3:18 Monta tosin my\u00f6s muuta h\u00e4n neuvoi ja saarnasi kansalle.\n3:19 Mutta kun Herodes tetrarka nuhdeltiin h\u00e4nelt\u00e4, Herodiaksen veljens\u00e4 Philippuksen em\u00e4nn\u00e4n t\u00e4hden ja kaikesta pahuudesta, jota Herodes teki,\n3:20 Niin h\u00e4n ylitse kaikkein teki my\u00f6s sen, ett\u00e4 h\u00e4n salpasi Johanneksen vankiuteen.\n3:21 Ja tapahtui, kuin kaikki kansa kastettiin, ja Jesus my\u00f6s oli kastettu, ja h\u00e4n rukoili, niin taivas aukeni,\n3:22 Ja Pyh\u00e4 Henki tuli alas ruumiillisella muodolla h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 niinkuin kyyhkynen, ja \u00e4\u00e4ni tuli taivaasta, joka sanoi: sin\u00e4 olet minun rakas Poikani, sinuun min\u00e4 mielistyin.\n3:23 Ja Jesus oli l\u00e4hes kolmenkymmenen vuotinen, joka oli (niinkuin luultiin) Josephin poika, Elin pojan,\n3:24 Joka oli Mattatin poika, joka oli Levin poika, joka oli Melkin poika, joka oli Jannan poika, joka oli Josephin poika,\n3:25 Joka oli Mattatian poika, joka oli Amoksen poika, joka oli Naumin poika, joka oli Eslin poika, joka oli Naggain poika,\n3:26 Joka oli Maatin poika, joka oli Mattatian poika, joka oli Semein poika, joka oli Josephin poika, joka oli Juudan poika,\n3:27 Joka oli Joannan poika, joka oli Resan poika, joka oli Zorobabelin poika, joka oli Salatielin poika, joka oli Nerin poika,\n3:28 Joka oli Melkin poika, joka oli Addin poika, joka oli Kosamin poika, joka oli Elmodamin poika, joka oli Eerin poika,\n3:29 Joka oli Josen poika, joka oli Elieserin poika, joka oli Jorimin poika, joka oli Mattatin poika, joka oli Levin poika,\n3:30 Joka oli Simeonin poika, joka oli Juudan poika, joka oli Josephin poika, joka oli Jonain poika, joka oli Eliakimin poika,\n3:31 Joka oli Melean poika, joka oli Mainanin poika, joka oli Mattatan poika, joka oli Natanin poika, joka oli Davidin poika,\n3:32 Joka oli Jessen poika, joka oli Obedin poika, joka oli Bootsin poika, joka oli Salmonin poika, joka oli Naassonin poika,\n3:33 Joka oli Aminadabin poika, joka oli Aramin poika, joka oli Esromin poika, joka oli Phareksen poika, joka oli Juudan poika,\n3:34 Joka oli Jakobin poika, joka oli Isaakin poika, joka oli Abrahamin poika, joka oli Taran poika, joka oli Nahorin poika,\n3:35 Joka oli Sarukin poika, joka oli Ragaun poika, joka oli Phalekin poika, joka oli Eberin poika, joka oli Salan poika,\n3:36 Joka oli Kainanin poika, joka oli Arphaksadin poika, joka oli Semin poika, joka oli Noan poika, joka oli Lamekin poika,\n3:37 Joka oli Matusalan poika, joka oli joka oli Enokin poika, joka oli Jaredin poika, joka oli Maleleelin poika, joka oli Kainanin poika,\n3:38 Joka oli Enoksen poika, joka oli Setin poika, joka oli Adamin poika, joka oli Jumalan.\n4:1 Niin Jesus t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 palasi Jordanista ja vietiin Hengelt\u00e4 korpeen,\n4:2 Ja kiusattiin nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 perkeleelt\u00e4, eik\u00e4 sy\u00f6nyt mit\u00e4\u00e4n niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4; mutta kuin ne kuluneet olivat, sitte h\u00e4n isosi.\n4:3 Niin perkele sanoi h\u00e4nelle: jos sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin sanos t\u00e4lle kivelle, ett\u00e4 se leiv\u00e4ksi tulis.\n4:4 Ja Jesus vastasi, sanoen h\u00e4nelle: kirjoitettu on: ei ihminen el\u00e4 ainoasti leiv\u00e4st\u00e4, vaan jokaisesta Jumalan sanasta.\n4:5 Ja perkele vei h\u00e4nen korkialle vuorelle ja osoitti h\u00e4nelle kaikki maan piirin valtakunnat silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksell\u00e4,\n4:6 Ja perkele sanoi h\u00e4nelle: kaiken t\u00e4m\u00e4n vallan ja heid\u00e4n kunniansa min\u00e4 annan sinulle; sill\u00e4 minun haltuuni ovat ne annetut, ja min\u00e4 annan ne kenelle min\u00e4 tahdon.\n4:7 Jos sin\u00e4 siis kumarrat ja rukoilet minua, ne kaikki pit\u00e4\u00e4 sinun omas oleman.\n4:8 Ja Jesus vastaten sanoi h\u00e4nelle: mene matkaas minun tyk\u00f6\u00e4ni, saatana! sill\u00e4 kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pit\u00e4\u00e4 sinun kumartaman ja h\u00e4nt\u00e4 ainoaa palveleman.\n4:9 Ja h\u00e4n vei h\u00e4nen Jerusalemiin ja asetti h\u00e4nen templin harjalle, ja sanoi h\u00e4nelle: jos sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin laske t\u00e4st\u00e4 itses alas;\n4:10 Sill\u00e4 kirjoitettu on: h\u00e4n antaa k\u00e4skyn enkeleillens\u00e4 sinusta varjelemaan sinua,\n4:11 Ja ett\u00e4 he k\u00e4siss\u00e4 kantavat sinua, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.\n4:12 Ja Jesus vastaten sanoi h\u00e4nelle: sanottu on: ei sinun pid\u00e4 kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.\n4:13 Ja kuin kaikki kiusaus oli p\u00e4\u00e4tetty, meni perkele pois hetkeksi h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4.\n4:14 Ja Jesus palasi Hengen v\u00e4ess\u00e4 taas Galileaan, ja sanoma kuului h\u00e4nest\u00e4 ymp\u00e4ri kaiken l\u00e4himaakunnan.\n4:15 Ja h\u00e4n opetti heid\u00e4n synagogissansa, ja kunnioitettiin kaikkialta,\n4:16 Ja tuli Natsaretiin, kussa h\u00e4n kasvatettu oli, ja meni tapansa j\u00e4lkeen sabbatin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 synagogaan, ja nousi lukemaan.\n4:17 Ja h\u00e4nelle annettiin Jesaias prophetan Raamattu. Ja kuin h\u00e4n Raamatun avasi, l\u00f6ysi h\u00e4n sen paikan, kussa kirjoitettu on:\n4:18 Herran Henki on minun p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni, sent\u00e4nden on h\u00e4n minut voidellut ja l\u00e4hett\u00e4nyt minun saarnaamaan k\u00f6yhille hyv\u00e4\u00e4 sanomaa, parantamaan s\u00e4rjetyit\u00e4 syd\u00e4mi\u00e4, saarnaamaan vangeille lunastusta ja sokeille n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lleen saamista, s\u00e4rjetyit\u00e4 vapauteen saattamaan,\n4:19 Saarnaamaan Herran otollista vuotta.\n4:20 Ja kun h\u00e4n pani Raamatun kiinni, antoi h\u00e4n sen palvelialle ja istui, ja kaikkein silm\u00e4t, jotka synagogassa olivat, katselivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n4:21 Ja h\u00e4n rupesi heille sanomaan: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 kirjoitus t\u00e4ytetty, jonka te nyt kuulette.\n4:22 Ja kaikki antoivat h\u00e4nelle todistuksen ja ihmetteliv\u00e4t niit\u00e4 armon sanoja, jotka h\u00e4nen suustansa l\u00e4ksiv\u00e4t ulos, ja he sanoivat: eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole Josephin poika?\n4:23 Ja h\u00e4n sanoi heille: sanokaat kaiketi minulle t\u00e4m\u00e4 sananlasku: parantaja, paranna itses; ne mitk\u00e4 me kuulimme tapahtuneen Kapernaumissa, tee my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 is\u00e4s maalla!\n4:24 Mutta h\u00e4n sanoi: totisesti sanon min\u00e4 teille: ei yksik\u00e4\u00e4n propheta ole is\u00e4ns\u00e4 maalla otollinen.\n4:25 Vaan min\u00e4 sanon teille totuudessa: monta leske\u00e4 oli Israelissa Eliaan ajalla, kuin taivas oli suljettu kolme vuotta ja kuusi kuukautta, niin ett\u00e4 suuri n\u00e4lk\u00e4 tapahtui kaikessa maakunnassa,\n4:26 Ja ei Elias l\u00e4hetetty yhdenk\u00e4\u00e4n heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, vaan leskivaimon tyk\u00f6 Sidonin Sareptaan.\n4:27 Ja monta spitalista oli Israelissa Elisa prophetan ajalla, ja ei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 puhdistettu, vaan Naeman Syrialainen.\n4:28 Ja kaikki jotka synagogassa olivat, tulivat vihoja t\u00e4yteen, kuin he n\u00e4m\u00e4t kuulivat,\n4:29 Ja he nousivat yl\u00f6s ja ajoivat h\u00e4nen ulos kaupungista, ja veiv\u00e4t h\u00e4nen hamaan vuoren kukkulalle, jonka p\u00e4\u00e4lle heid\u00e4n kaupunkinsa rakettu oli, sy\u00f6st\u00e4ksens\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 alas.\n4:30 Mutta h\u00e4n k\u00e4vi ohitse heid\u00e4n keskelt\u00e4ns\u00e4 ja meni pois,\n4:31 Ja meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti heit\u00e4 siell\u00e4 sabbatin p\u00e4ivin\u00e4.\n4:32 Ja he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t h\u00e4nen opetustansa; sill\u00e4 h\u00e4nen puheensa oli voimallinen.\n4:33 Ja synagogassa oli ihminen, jolla oli riettaisen perkeleen henki, ja h\u00e4n huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4,\n4:34 Sanoen: voi! mit\u00e4 sinun on meid\u00e4n kanssamme, Jesus Natsarealainen? tulitkos meit\u00e4 hukuttamaan? min\u00e4 tied\u00e4n, kukas olet, Jumalan pyh\u00e4.\n4:35 Ja Jesus nuhteli h\u00e4nt\u00e4, sanoen: vaikene ja mene ulos h\u00e4nest\u00e4. Ja kuin perkele oli h\u00e4nen heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4 heitt\u00e4nyt, niin h\u00e4n meni ulos h\u00e4nest\u00e4 ja ei h\u00e4nt\u00e4 vahingoittanut mit\u00e4\u00e4n.\n4:36 Ja pelko tuli kaikkein p\u00e4\u00e4lle, ja puhuivat kesken\u00e4ns\u00e4, sanoen: mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 lieneek\u00e4\u00e4n? sill\u00e4 h\u00e4n haastaa v\u00e4ell\u00e4 ja voimalla riettaisia henki\u00e4, ja l\u00e4htev\u00e4t ulos.\n4:37 Ja sanoma h\u00e4nest\u00e4 kaikui ymp\u00e4ri kaikkiin sen maakunnan l\u00e4hipaikkoihin.\n4:38 Mutta kuin h\u00e4n l\u00e4ksi synagogasta, meni h\u00e4n Simonin huoneeseen sis\u00e4lle; mutta Simonin anoppi sairasti kovin vilutautia, ja he rukoilivat h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4.\n4:39 Ja h\u00e4n seisoi h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, ja nuhteli vilutautia, ja se luopui h\u00e4nest\u00e4; ja h\u00e4n nousi kohta ja palveli heit\u00e4.\n4:40 Mutta kuin aurinko laski, niin kaikki, joilla oli sairaita moninaisissa taudeissa, veiv\u00e4t ne h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4. Ja h\u00e4n pani jokaisen p\u00e4\u00e4lle k\u00e4tens\u00e4 ja paransi heid\u00e4t.\n4:41 Ja monesta l\u00e4ksiv\u00e4t my\u00f6s perkeleet, huutain ja sanoen: sin\u00e4 olet Kristus, Jumalan Poika. Niin h\u00e4n nuhteli niit\u00e4 eik\u00e4 sallinut heid\u00e4n puhua, sill\u00e4 he tiesiv\u00e4t h\u00e4nen olevan Kristuksen.\n4:42 Mutta kuin p\u00e4iv\u00e4 tuli, meni h\u00e4n er\u00e4maahan, ja kansa etsi h\u00e4nt\u00e4, ja he meniv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja pid\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nen, ettei h\u00e4n heid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 olisi mennyt pois.\n4:43 Vaan h\u00e4n sanoi heille: minun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s muillekin evankeliumia Jumalan valtakunnasta saarnaaman; sill\u00e4 sit\u00e4 varten min\u00e4 olen l\u00e4hetetty.\n4:44 Ja h\u00e4n saarnasi Galilean synagogissa.\n5:1 Niin tapahtui, kuin kansa tunki h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, kuulemaan Jumalan sanaa, ett\u00e4 h\u00e4n seisoi Genesaretin meren tyk\u00f6n\u00e4.\n5:2 Ja n\u00e4ki kaksi venhett\u00e4 olevan meren tyk\u00f6n\u00e4; mutta kalamiehet olivat niist\u00e4 l\u00e4hteneet ja pesiv\u00e4t verkkoja.\n5:3 Niin h\u00e4n meni yhteen venheeseen, joka oli Simonin, ja k\u00e4ski h\u00e4nen v\u00e4h\u00e4n maasta laskea ulos; ja h\u00e4n istui ja opetti kansaa venheest\u00e4.\n5:4 Mutta kuin h\u00e4n lakkasi puhumasta, sanoi h\u00e4n Simonille: vie syv\u00e4lle, ja heitt\u00e4k\u00e4\u00e4 verkkonne apajalle.\n5:5 Ja Simon vastaten sanoi h\u00e4nelle: Mestari! me olemme kaiken y\u00f6n ty\u00f6t\u00e4 tehneet ja emme mit\u00e4\u00e4n saaneet; mutta sinun k\u00e4skyst\u00e4s min\u00e4 heit\u00e4n ulos verkon.\n5:6 Ja kuin he sen tekiv\u00e4t, sulkivat he suuren kalain paljouden, ja heid\u00e4n verkkonsa repesi.\n5:7 Ja he viittasivat kumppaneillensa, jotka olivat toisessa venheess\u00e4, tulemaan ja auttamaan heit\u00e4. Ja he tulivat ja t\u00e4yttiv\u00e4t molemmat venheet, niin ett\u00e4 he rupesivat vajoomaan.\n5:8 Kuin Simon Pietari sen n\u00e4ki, lankesi h\u00e4n Jesuksen polvien tyk\u00f6, sanoen: Herra, mene pois minun tyk\u00f6\u00e4ni, sill\u00e4 min\u00e4 olen syntinen ihminen.\n5:9 Sill\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stys oli h\u00e4nen k\u00e4sitt\u00e4nyt ja kaikki, jotka h\u00e4nen kanssaan olivat, kalan saaliin t\u00e4hden, jonka he saaneet olivat,\n5:10 Niin my\u00f6s Jakobin ja Johanneksen, Zebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kumppanit. Ja Jesus sanoi Simonille: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, t\u00e4stedes sin\u00e4 saat ihmisi\u00e4.\n5:11 Ja he vetiv\u00e4t venheet maalle ja antoivat yl\u00f6n kaikki, ja seurasivat h\u00e4nt\u00e4.\n5:12 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n oli yhdess\u00e4 kaupungissa, katso, niin siin\u00e4 oli mies spitalia t\u00e4ynn\u00e4; ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki Jesuksen, lankesi h\u00e4n kasvoillensa, rukoili h\u00e4nt\u00e4, sanoen: Herra, jos sin\u00e4 tahdot, niin sin\u00e4 voit minut puhdistaa.\n5:13 Ja h\u00e4n ojensi k\u00e4tens\u00e4 ja rupesi h\u00e4neen, sanoen: min\u00e4 tahdon, ole puhdas! Ja kohta spitali l\u00e4ksi h\u00e4nest\u00e4.\n5:14 Ja h\u00e4n kielsi h\u00e4nen kellenk\u00e4\u00e4n sanomasta: vaan mene, (sanoi h\u00e4n) ja osoita itses papille, ja uhraa sinun puhditukses edest\u00e4, niin kuin Moses k\u00e4ski, heille todistukseksi.\n5:15 Niin sanoma levisi enemmin h\u00e4nest\u00e4, ja paljo kansaa kokoontui kuulemaan ja ett\u00e4 he parannettaisiin h\u00e4nelt\u00e4 taudeistansa.\n5:16 Mutta h\u00e4n meni korpeen, ja rukoili.\n5:17 Ja tapahtui yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin h\u00e4n opetti, ja Pharisealaiset my\u00f6s istuivat ja lainopettajat, jotka tulleet olivat jokaisesta Galilean ja Juudean kyl\u00e4st\u00e4 ja Jerusalemista: ja Herran voima oli parantamassa heit\u00e4;\n5:18 Ja katso, miehet kantoivat vuoteessa ihmisen, joka oli halvattu, ja he pyysiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vied\u00e4 sis\u00e4h\u00e4lle ja panna h\u00e4nen eteens\u00e4.\n5:19 Ja kuin ei he l\u00f6yt\u00e4neet kansan t\u00e4hden, kusta puolesta he olisivat h\u00e4nen saaneet sis\u00e4lle, astuivat he katon p\u00e4\u00e4lle ja laskivat h\u00e4nen l\u00e4vitse katon vuoteinensa juuri Jeesuksen eteen.\n5:20 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki heid\u00e4n uskonsa, sanoi h\u00e4n sille: ihminen, sinun syntis anteeksi annetaan sinulle.\n5:21 Ja kirjanoppineet ja Pharisealaiset rupesivat ajattelemaan, sanoen: kuka t\u00e4m\u00e4 on, joka pilkkasanoja puhuu? kuka voi synnit antaa anteeksi, paitsi ainoastaan Jumala?\n5:22 Mutta kuin Jesus tunsi heid\u00e4n ajatuksensa, vastasi h\u00e4n ja sanoi heille: mit\u00e4 te ajattelette syd\u00e4mess\u00e4nne?\n5:23 Kumpi on keve\u00e4mpi? sanoa: sinun syntis anteeksi annetaan sinulle! taikka sanoa: nouse ja k\u00e4y!\n5:24 Vaan ett\u00e4 te tiet\u00e4isitte Ihmisen Pojalla olevan vallan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 synnit anteeksi antaa (sanoi h\u00e4n halvatulle:) min\u00e4 sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias!\n5:25 Ja h\u00e4n nousi kohta heid\u00e4n n\u00e4htens\u00e4 ja korjasi vuotehensa, jossa h\u00e4n maannut oli, ja meni kotiansa, kunnioittain Jumalaa.\n5:26 Ja suuri h\u00e4mm\u00e4stys tuli kaikkiin ja kunnioittivat Jumalaa, ja he t\u00e4ytettiin pelvolla, sanoen: me n\u00e4imme t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kamalia.\n5:27 Sitte l\u00e4ksi h\u00e4n ulos ja n\u00e4ki Publikanin nimelt\u00e4 Levin, istuvan tullihuoneessa, ja sanoi h\u00e4nelle: seuraa minua!\n5:28 Ja h\u00e4n antoi yl\u00f6n kaikki, nousi ja seurasi h\u00e4nt\u00e4.\n5:29 Ja Levi teki h\u00e4nelle kotonansa suuren pidon, ja paljo Publikaneja ja muita atrioitsivat heid\u00e4n kanssansa.\n5:30 Ja heid\u00e4n kirjanoppineensa ja Pharisealaiset napisivat h\u00e4nen opetuslapsiansa, sanoen: miksi te Publikanien ja syntisten kanssa sy\u00f6tte ja juotte?\n5:31 Ja Jesus vastaten sanoi heille: ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.\n5:32 En ole min\u00e4 tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisi\u00e4 parannukseen.\n5:33 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: miksi Johanneksen opetuslapset usein paastoavat ja rukouksia pit\u00e4v\u00e4t, niin my\u00f6s Pharisealaisten (opetuslapset), mutta sinun sy\u00f6v\u00e4t ja juovat?\n5:34 Mutta h\u00e4n sanoi heille: ette voi h\u00e4\u00e4joukkoa niinkauvan paastoomaan vaatia, kuin ylk\u00e4 on heid\u00e4n kanssansa.\n5:35 Mutta p\u00e4iv\u00e4t tulevat, ett\u00e4 ylk\u00e4 otetaan heilt\u00e4 pois, silloin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n paastooman niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4.\n5:36 Mutta h\u00e4n sanoi my\u00f6s heille vertauksen: ei paikkaa kenk\u00e4\u00e4n uuden veran tilalla vanhaa vaatetta: muutoin my\u00f6s se uusi rep\u00e4isee, ja uusi paikka ei sovi vanhaan.\n5:37 ja ei pane kenk\u00e4\u00e4n nuorta viinaa vanhoihin leileihin: muutoin nuori viina rikkoo leilit, ja se vuotaa ulos, ja leilit turmellaan.\n5:38 Mutta nuorta viinaa pit\u00e4\u00e4 pantaman uusiin leileihin: niin ne molemmat tallella ovat.\n5:39 Ja ei tahdo kenk\u00e4\u00e4n, joka juo vanhaa viinaa, kohta nuorta juoda; sill\u00e4 h\u00e4n sanoo: vanha on parempi.\n6:1 Ja tapahtui j\u00e4lkisabbattina, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4vi laihon l\u00e4vitse, ja h\u00e4nen opetuslapsensa katkoivat t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4 ja hiersiv\u00e4t k\u00e4sill\u00e4ns\u00e4, ja s\u00f6iv\u00e4t.\n6:2 Niin muutamat Pharisealaiset sanoivat heille: miksi te teette, jota ei sovi sabbatina tehd\u00e4?\n6:3 Ja Jesus vastaten sanoi heille: ettek\u00f6 te ole lukeneet, mit\u00e4 David teki, kuin h\u00e4n isosi, ja ne, jotka h\u00e4nen kanssaan olivat?\n6:4 Kuinka h\u00e4n meni Jumalan huoneeseen, ja otti n\u00e4kyleiv\u00e4t, ja s\u00f6i, ja antoi my\u00f6s niille, jotka h\u00e4nen kanssaan olivat; joita ei muiden kuin pappein sy\u00f6d\u00e4 sopinut.\n6:5 Ja h\u00e4n sanoi heille: Ihmisen Poika on my\u00f6s sabbatin Herra.\n6:6 Niin tapahtui my\u00f6s toisena sabbatina, ett\u00e4 h\u00e4n meni synagogaan sis\u00e4lle ja opetti; ja siell\u00e4 oli ihminen, jonka oikea k\u00e4si oli kuivettunut.\n6:7 Niin kirjanoppineet ja Pharisealaiset vartiotsivat h\u00e4nt\u00e4, josko h\u00e4n sabbatina parantais, ett\u00e4 he olisivat l\u00f6yt\u00e4neet kanteen h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n6:8 Mutta h\u00e4n tiesi heid\u00e4n ajatuksensa ja sanoi sille ihmiselle, jolla kuivettunut k\u00e4si oli: nouse ja tule edes! Niin h\u00e4n nousi ja seisoi.\n6:9 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 kysyn teilt\u00e4: mit\u00e4 sabbatina sopii, hyv\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, taikka pahaa tehd\u00e4? henke\u00e4 vapahtaa eli kadottaa?\n6:10 Ja kuin h\u00e4n katsahti ymp\u00e4ri heid\u00e4n kaikkain p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sanoi h\u00e4n sille ihmiselle: ojenna k\u00e4tes! ja se teki niin, ja h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 tuli terveeksi niinkuin toinenkin.\n6:11 Mutta he tulivat tyhmyytt\u00e4 t\u00e4yteen ja puhuivat kesken\u00e4ns\u00e4, mit\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4is Jesukselle tekem\u00e4n.\n6:12 Mutta niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 tapahtui, ett\u00e4 h\u00e4n meni vuorelle rukoilemaan, ja h\u00e4n oli yli y\u00f6t\u00e4 Jumalan tyk\u00f6 rukouksessa.\n6:13 Ja kuin p\u00e4iv\u00e4 tuli, kutsui h\u00e4n opetuslapsensa ja valitsi heist\u00e4 kaksitoistakymment\u00e4, jotka h\u00e4n my\u00f6s apostoleiksi nimitti:\n6:14 Simonin, jonka h\u00e4n my\u00f6s Pietariksi kutsui, ja Andreaksen, h\u00e4nen veljens\u00e4, Jakobin ja Johanneksen, Philippuksen ja Bartolomeuksen,\n6:15 Matteuksen ja Toomaan, Jakobin Alphein pojan, ja Simonin, joka kutsutaan Zelotes,\n6:16 Juudaan Jakobin pojan, ja Juudas Iskariotin, joka my\u00f6s oli pett\u00e4j\u00e4.\n6:17 Ja kuin h\u00e4n meni alas heid\u00e4n kanssansa, seisoi h\u00e4n lakialla paikalla, ja h\u00e4nen opetuslastensa joukko, ja suuri kansan paljous kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista, ja rantalaiset Tyrosta ja Sidonista, jotka olivat tulleet h\u00e4nt\u00e4 kuulemaan, ja ett\u00e4 he parannettaisiin taudeistansa,\n6:18 Ja jotka vaivattiin riettasilta hengilt\u00e4; ja he paranivat.\n6:19 Ja kaikki kansa pyysi h\u00e4neen ruveta; sill\u00e4 voima l\u00e4ksi h\u00e4nest\u00e4 ja paransi kaikki.\n6:20 Ja h\u00e4n nosti silm\u00e4ns\u00e4 opetuslastensa puoleen, ja sanoi: autuaat te vaivaiset; sill\u00e4 teid\u00e4n on Jumalan valtakunta.\n6:21 Autuaat, jotka nyt isootte; sill\u00e4 teid\u00e4t ravitaan. Autuaat, jotka nyt itkette; sill\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 nauraman.\n6:22 Autuaat olette te, kuin ihmiset vihaavat teit\u00e4, ja eroittavat teid\u00e4t, ja pilkkaavat teit\u00e4, ja hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t teid\u00e4n nimenne niinkuin kelvottoman, Ihmisen Pojan t\u00e4hden.\n6:23 Iloitkaat sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja riemuitkaat, sill\u00e4 katso, teid\u00e4n palkkanne on suuri taivaassa; niin tekiv\u00e4t my\u00f6s heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 prophetaille.\n6:24 Mutta voi teit\u00e4 rikkaita! sill\u00e4 teill\u00e4 on teid\u00e4n lohdutuksenne.\n6:25 Voi teit\u00e4, jotka ravitut olette! sill\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 isooman. Voi teit\u00e4, jotka nyt nauratte! sill\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 murehtiman ja itkem\u00e4n.\n6:26 Voi teit\u00e4, kuin kaikki ihmiset teit\u00e4 kiitt\u00e4v\u00e4t! sill\u00e4 niin tekiv\u00e4t my\u00f6s heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 v\u00e4\u00e4rille prophetoille.\n6:27 Mutta min\u00e4 sanon teille, jotka kuulette: rakastekaa vihollisianne: tehk\u00e4\u00e4t hyv\u00e4\u00e4 niille, jotka teit\u00e4 vihaavat:\n6:28 Siunatkaat niit\u00e4, jotka teit\u00e4 kiroilevat: rukoilkaat niiden edest\u00e4, jotka teit\u00e4 vahingoittavat.\n6:29 Ja joka sinua ly\u00f6 poskelle, taritse my\u00f6s h\u00e4nelle toinen, ja joka sinulta vie kaapun, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nelt\u00e4 kiell\u00e4 hametta.\n6:30 Vaan anna jokaiselle, joka sinulta anoo, ja silt\u00e4, joka sinun omas ottaa, \u00e4l\u00e4 j\u00e4lleen ano.\n6:31 Ja niinkuin te tahdotte, ett\u00e4 ihmisten pit\u00e4\u00e4 teille tekem\u00e4n, niin tehk\u00e4\u00e4t te heillekin.\n6:32 Ja jos te rakastatte niit\u00e4, jotka teit\u00e4 rakastavat, mik\u00e4 kiitos teille siit\u00e4 on? sill\u00e4 syntisetkin rakastavat niit\u00e4, joilta he rakastetaan.\n6:33 Ja jos te teette hyv\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ntekij\u00f6illenne, mik\u00e4 kiitos teill\u00e4 siin\u00e4 on? sill\u00e4 syntiset sen my\u00f6s tekev\u00e4t.\n6:34 Ja jos te lainaatte niille, joilta te toivotte j\u00e4lleen saavanne, mik\u00e4 kiitos teill\u00e4 siit\u00e4 on? sill\u00e4 syntisetkin lainaavat syntisille, ett\u00e4 he tasan j\u00e4lleen saisivat.\n6:35 Kuitenkin rakastakaat teid\u00e4n vihollisianne ja tehk\u00e4\u00e4t hyv\u00e4\u00e4, ja lainatkaat, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4 toivoko: niin teid\u00e4n palkkanne on suuri, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman Ylimm\u00e4isen pojat; sill\u00e4 h\u00e4n on laupias kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja pahoja kohtaan.\n6:36 Olkaat sent\u00e4hden laupiaat, niinkuin teid\u00e4n Is\u00e4nnekin laupias on.\n6:37 \u00c4lk\u00e4\u00e4t tuomitko, ettei teit\u00e4 tuomittaisi: \u00e4lk\u00e4\u00e4t sadatelko, ettei teit\u00e4 sadateltaisi: anteeksi antakaat, niin teille anteeksi annetaan.\n6:38 Antakaat, ja teille annetaan: hyv\u00e4n mitan, likistetyn ja sullotun, ja ylitsevuotavan he antavat teid\u00e4n helmaanne; sill\u00e4 juuri sill\u00e4 mitalla, jolla te mittaatte, pit\u00e4\u00e4 teille j\u00e4lleen mitattaman.\n6:39 Mutta h\u00e4n sanoi heille vertauksen: taitaako sokia sokiaa taluttaa? eik\u00f6 he molemmat hautaan lankee?\n6:40 Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa, mutta jokainen on t\u00e4ydellinen, kuin h\u00e4n on niinkuin h\u00e4nen mestarinsa.\n6:41 Mutta kuinkas n\u00e4et raiskan, joka on veljes silm\u00e4ss\u00e4, vaan et havaitse malkaa, joka on omassa silm\u00e4ss\u00e4s?\n6:42 Eli kuinkas taidat sanoa veljelles: veljeni, pid\u00e4, min\u00e4 otan raiskan, joka on silm\u00e4ss\u00e4s, ja et itse n\u00e4e malkaa, joka on omassa silm\u00e4ss\u00e4s? Sin\u00e4 ulkokullattu, ota ensin malka omasta silm\u00e4st\u00e4s, ja katso sitte, jos taidat ottaa raiskan, joka on veljes silm\u00e4ss\u00e4.\n6:43 Sill\u00e4 ei ole se hyv\u00e4 puu, joka tekee pahan hedelm\u00e4n, eik\u00e4 paha puu, joka tekee hyv\u00e4n hedelm\u00e4n.\n6:44 Sill\u00e4 jokainen puu tunnetaan hedelm\u00e4st\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 ei orjantappuroista koota fikunia, eik\u00e4 ohdakkeista haeta viinamarjoja.\n6:45 Hyv\u00e4 ihminen tuottaa edes syd\u00e4mens\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 tavarasta hyv\u00e4\u00e4, ja paha ihminen syd\u00e4mens\u00e4 pahasta tavarasta tuottaa edes pahaa. Sill\u00e4 syd\u00e4men kyllyydest\u00e4 h\u00e4nen suunsa puhuu.\n6:46 Mit\u00e4 te siis minua kutsutte Herra, Herra! ja ette tee, mit\u00e4 min\u00e4 sanon?\n6:47 Kuka ik\u00e4n\u00e4 tulee minun tyk\u00f6ni, ja kuulee minun sanani, ja tekee ne, sen min\u00e4 osoitan teille, kenen kaltainen h\u00e4n on.\n6:48 H\u00e4n on sen ihmisen kaltainen, joka huoneensa rakensi, ja kaivoi syv\u00e4\u00e4n, ja pani perustuksen kallion p\u00e4\u00e4lle. Kuin siis vuo tuli, sys\u00e4si virta sit\u00e4 huonetta, ja ei voinut h\u00e4nt\u00e4 liikuttaa; sill\u00e4 se oli perustettu kallion p\u00e4\u00e4lle.\n6:49 Mutta joka kuulee ja ei tee, se on sen ihmisen kaltainen, joka huoneensa rakensi maan p\u00e4\u00e4lle ilman perustusta, jota virta sys\u00e4si, ja se kohta kukistui: jonka huoneen lankeemus oli suuri.\n7:1 Mutta kuin h\u00e4n kansan kuullen oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kaikki sanansa, meni h\u00e4n Kapernaumiin.\n7:2 Ja yhden sadanp\u00e4\u00e4miehen palvelia sairasti kuolemallansa, josta h\u00e4n paljon piti.\n7:3 Kuin h\u00e4n siis Jesuksesta kuuli, l\u00e4hetti h\u00e4n Juudalaisten vanhimmat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 rukoilemaan h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tulis ja parantais h\u00e4nen palveliansa.\n7:4 Kuin he tulivat Jesuksen tyk\u00f6, rukoilivat he h\u00e4nt\u00e4 hartaasti ja sanoivat: h\u00e4n on mahdollinen, ett\u00e4s h\u00e4nelle sen teet;\n7:5 Sill\u00e4 h\u00e4n rakastaa meid\u00e4n kansaamme ja rakensi meille synagogan.\n7:6 Niin Jesus meni heid\u00e4n kanssansa. Ja kuin ei h\u00e4n silleen ollut kaukana huoneesta, l\u00e4hetti sadanp\u00e4\u00e4mies yst\u00e4vi\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoen h\u00e4nelle: Herra, \u00e4l\u00e4 vaivaa sinuas; sill\u00e4 en ole min\u00e4 mahdollinen, ett\u00e4s minun kattoni alle tulisit.\n7:7 Sent\u00e4hden en min\u00e4 my\u00f6s itsi\u00e4ni lukenut mahdolliseksi tuleman sinun tyk\u00f6s; mutta sano sanalla, niin minun palveliani paranee.\n7:8 Sill\u00e4 min\u00e4 olen my\u00f6s ihminen vallan alle asetettu, ja minun allani on sotamiehi\u00e4, ja sanon t\u00e4lle: mene! niin h\u00e4n menee, ja toiselle: tule! ja h\u00e4n tulee, ja minun palvelialleni: tee se! ja h\u00e4n tekee.\n7:9 Mutta kuin Jesus sen kuuli, ihmetteli h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4, k\u00e4\u00e4ntyi ja sanoi kansalle, joka h\u00e4nt\u00e4 seurasi: min\u00e4 sanon teille: en ole min\u00e4 Israelissa senkaltaista uskoa l\u00f6yt\u00e4nyt.\n7:10 Ja kuin ne, jotka l\u00e4hetetyt olivat, kotia palasivat, l\u00f6ysiv\u00e4t he palvelian terveen\u00e4, joka sairastanut oli.\n7:11 Ja tapahtui sen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 h\u00e4n meni kaupunkiin, joka Nain kutsutaan, ja h\u00e4nen kanssansa meni monta h\u00e4nen opetuslastansa ja paljo v\u00e4ke\u00e4.\n7:12 Mutta kuin h\u00e4n kaupungin porttia l\u00e4hestyi, katso, kuollut kannettiin ulos, joka oli \u00e4itins\u00e4 ainoa poika, ja se oli leski. Ja paljo kaupungin kansasta k\u00e4vi h\u00e4nen kanssansa.\n7:13 Kuin Herra h\u00e4nen n\u00e4ki, armahti h\u00e4n h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: \u00e4l\u00e4 itke!\n7:14 Ja meni ja rupesi paariin (ja kantajat seisahtivat,) ja h\u00e4n sanoi: nuorukainen, min\u00e4 sanon sinulle: nouse yl\u00f6s!\n7:15 Ja kuollut nousi istualle ja rupesi puhumaan. Ja h\u00e4n antoi sen \u00e4idillens\u00e4.\n7:16 Ja pelko tuli kaikille, ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: suuri propheta on noussut meid\u00e4n sekaamme, ja Jumala on kansaansa etsinyt.\n7:17 Ja t\u00e4m\u00e4 sanoma kuului h\u00e4nest\u00e4 kaikkeen Juudeaan ja kaiken sen l\u00e4himaakunnan ymp\u00e4ri.\n7:18 Ja Johannekselle ilmoittivat h\u00e4nen opetuslapsensa n\u00e4ist\u00e4 kaikista. Ja Johannes kutsui tyk\u00f6ns\u00e4 kaksi opetuslastansa,\n7:19 Ja l\u00e4hetti Jesuksen tyk\u00f6, sanoen: oletko se tuleva, eli pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n toista odottaman?\n7:20 Kuin n\u00e4m\u00e4t miehet tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoivat he: Johannes Kastaja l\u00e4hetti meid\u00e4t sinun tyk\u00f6s, sanoen: oletkos sin\u00e4 se tuleva, eli pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n toista odottaman?\n7:21 Sill\u00e4 hetkell\u00e4 paransi h\u00e4n monta taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengist\u00e4, ja antoi monelle sokialle n\u00e4\u00f6n.\n7:22 Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t ja sanokaat j\u00e4lleen Johannekselle, mit\u00e4 te n\u00e4hneet ja kuulleet olette: sokiat saavat n\u00e4k\u00f6ns\u00e4, ontuvat k\u00e4yv\u00e4t, spitaliset puhdistetaan, kuurot kuulevat, kuolleet her\u00e4tet\u00e4\u00e4n, k\u00f6yhille saarnataan evankeliumi,\n7:23 Ja autuas on se, joka ei pahene minusta.\n7:24 Ja kuin Johanneksen sanansaattajat meniv\u00e4t pois, rupes h\u00e4n sanomaan Johanneksesta kansalle: mit\u00e4 te l\u00e4ksitte korpeen katsomaan? ruokoako, joka tuulelta h\u00e4\u00e4lytet\u00e4\u00e4n?\n7:25 Eli mit\u00e4 te l\u00e4ksitte katsomaan? ihmist\u00e4k\u00f6, pehmeisiin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa ovat ja herkullisesti el\u00e4v\u00e4t, ovat kuninkaallisissa kartanoissa.\n7:26 Taikka mit\u00e4 te menitte katsomaan? prophetaako? min\u00e4 sanon teille: ja enempi kuin propheta.\n7:27 T\u00e4m\u00e4 on se, josta kirjoitettu on: katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n minun enkelini sinun kasvois eteen, valmistamaan sinun tiet\u00e4s sinun etees.\n7:28 Sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille: niiden seassa, jotka vaimoista syntyneet ovat, ei ole yht\u00e4\u00e4n suurempaa prophetaa kuin Johannes Kastaja: kuitenkin se, joka v\u00e4hempi on Jumalan valtakunnassa, on suurempi h\u00e4nt\u00e4.\n7:29 Ja kaikki kansa, joka h\u00e4nen kuuli, ja Publikanit antoivat Jumalalle oikeuden ja kastettiin Johanneksen kasteella.\n7:30 Mutta Pharisealaiset ja lainoppineet katsoivat yl\u00f6n Jumalan neuvon itse\u00e4ns\u00e4 kohtaan, ja ei heit\u00e4 kastettu h\u00e4nelt\u00e4.\n7:31 Niin Herra sanoi: keneen siis min\u00e4 t\u00e4m\u00e4n sukukunnan ihmiset vertaan? Ja kenenk\u00e4 kaltaiset he ovat?\n7:32 Ne ovat niiden lasten kaltaiset, jotka turulla istuvat ja huutavat toinen toisellensa ja sanovat: me olemme huilua soittaneet teid\u00e4n edess\u00e4nne, ja ette hyp\u00e4nneet: me olemme teille veisanneet murhevirsi\u00e4, ja ette itkeneet.\n7:33 Sill\u00e4 Johannes Kastaja tuli, ja ei sy\u00f6nyt leip\u00e4\u00e4 eik\u00e4 juonut viinaa, ja te sanotte: h\u00e4nell\u00e4 on perkele.\n7:34 Ihmisen Poika on tullut, sy\u00f6 ja juo, ja te sanotte: katso ihmist\u00e4, sy\u00f6m\u00e4ri\u00e4 ja viinan juomaria, Publikanien ja syntisten yst\u00e4v\u00e4\u00e4:\n7:35 Ja viisaus on vanhurskautettu kaikilta h\u00e4nen lapsiltansa.\n7:36 Niin yksi Pharisealaisista rukoili h\u00e4nt\u00e4 ruualle kanssansa. Ja h\u00e4n meni Phariseuksen huoneeseen ja aterioitsi.\n7:37 Ja katso, yksi vaimo oli kaupungissa, joka oli syntinen, ja kuin h\u00e4n sai kuulla, ett\u00e4 h\u00e4n aterioitsi Pharisealaisen huoneessa, toi h\u00e4n lasin kallista voidetta.\n7:38 Ja seisoi takana h\u00e4nen jalkainsa juuressa itkien, ja rupesi kyyneleill\u00e4ns\u00e4 kastamaan h\u00e4nen jalkojansa, ja niit\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4 hiuksilla kuivasi, ja suuta antoi h\u00e4nen jalkainsa, ja voiteli ne voiteella.\n7:39 Mutta kuin Pharisealainen sen n\u00e4ki, joka h\u00e4nen kutsunut oli, sanoi h\u00e4n itsellens\u00e4: jos t\u00e4m\u00e4 olis propheta, niin h\u00e4n tiet\u00e4is, mik\u00e4 ja millinen t\u00e4m\u00e4 vaimo on, joka h\u00e4neen rupee, ett\u00e4 h\u00e4n on syntinen.\n7:40 Ja Jesus vastaten sanoi h\u00e4nelle: Simon, minulla on jotakin sinulle sanomista. H\u00e4n sanoi: Mestari, sanos.\n7:41 Kaksi valkamiest\u00e4 oli yhdell\u00e4 lainaajalla: yksi oli velkaa viisisataa penninki\u00e4 ja toinen viisikymment\u00e4.\n7:42 Koska ei heill\u00e4 ollut varaa maksaa, antoi h\u00e4n molempain anteeksi. Sano siis, kumpi n\u00e4ist\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 enemm\u00e4n rakastaman pit\u00e4\u00e4?\n7:43 Simon vastaten sanoi: min\u00e4 luulen, ett\u00e4 se, jolle h\u00e4n enemm\u00e4n anteeksi antoi; h\u00e4n sanoi: oikein sin\u00e4 tuomitsit.\n7:44 Ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 vaimoa p\u00e4in, ja sanoi Simonille: n\u00e4etk\u00f6s t\u00e4m\u00e4n vaimon? min\u00e4 tulin sinun huoneeses, etk\u00e4 sin\u00e4 antanut vett\u00e4 minun jaloilleni; mutta t\u00e4m\u00e4 kyynelill\u00e4 kasti minun jalkani ja ne hiuksillansa kuivasi.\n7:45 Et sin\u00e4 minun suuta antanut, mutta t\u00e4m\u00e4, sittenkuin h\u00e4n t\u00e4h\u00e4n tuli, ei ole lakannut minun jalkaini suuta antamasta.\n7:46 Et sin\u00e4 minun p\u00e4\u00e4t\u00e4ni \u00f6ljyll\u00e4 voidellut; mutta t\u00e4m\u00e4 voiteella minun jalkani voiteli.\n7:47 Min\u00e4 sanon sinulle: sent\u00e4hden ett\u00e4 h\u00e4nelle paljo synti\u00e4 anteeksi annettiin, niin h\u00e4n paljon rakasti; mutta jolle v\u00e4hempi anteeksi annetaan, se v\u00e4hemm\u00e4n rakastaa.\n7:48 Niin h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: sinun syntis ovat anteeksi annetut.\n7:49 Niin rupesivat ne, jotka my\u00f6s aterioitsivat, sanomaan kesken\u00e4ns\u00e4: kuka t\u00e4m\u00e4 on, joka synnitkin anteeksi antaa?\n7:50 Niin h\u00e4n sanoi vaimolle: sinun uskos on sinun vapaaksi tehnyt: mene rauhaan.\n8:1 Ja sitte tapahtui, ett\u00e4 h\u00e4n vaelsi l\u00e4vitse kaupungeita ja kyli\u00e4 saarnaten ja ilmoittain evankeliumia Jumalan valtakunnasta, ja ne kaksitoistakymment\u00e4 h\u00e4nen kanssansa,\n8:2 Ja muutamat vaimot, jotka olivat parannetut pahoista hengist\u00e4 ja taudeista, nimitt\u00e4in: Maria, joka kutsuttiin Magdalena, josta seitsem\u00e4n perkelett\u00e4 oli l\u00e4htenyt ulos,\n8:3 Ja Johanna, Kusaan, Herodeksen voudin em\u00e4nt\u00e4, ja Susanna ja monta muuta, jotka tavarastansa h\u00e4nt\u00e4 palvelivat.\n8:4 Mutta kuin paljo kansaa kokoontui, ja he riensiv\u00e4t jokaisesta kaupungista h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi h\u00e4n vertauksella:\n8:5 Kylv\u00e4j\u00e4 meni ulos siement\u00e4ns\u00e4 kylv\u00e4m\u00e4\u00e4n; ja kuin h\u00e4n kylvi, lankesi muutama tien oheen, ja se tallattiin, ja taivaan linnut s\u00f6iv\u00e4t sen.\n8:6 Ja muutama lankesi kivist\u00f6\u00f6n, ja kuin se tuli yl\u00f6s, kuivettui se, ettei ollut m\u00e4rkyytt\u00e4.\n8:7 Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat ynn\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t yl\u00f6s ja tukahduttivat sen.\n8:8 Ja muutama lankesi hyv\u00e4\u00e4n maahan, ja kuin se k\u00e4vi yl\u00f6s, teki se satakertaisen hedelm\u00e4n. Kuin h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n sanoi, huusi h\u00e4n: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.\n8:9 Niin h\u00e4nen opetuslapsensa kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4, sanoen: mik\u00e4 olis t\u00e4m\u00e4 vertaus?\n8:10 Niin h\u00e4n sanoi: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaudet, mutta muille vertausten kautta, ettei heid\u00e4n sit\u00e4 pit\u00e4is n\u00e4kem\u00e4n, vaikka n\u00e4kisiv\u00e4t, eik\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, vaikka he kuulisivat.\n8:11 Mutta t\u00e4m\u00e4 on vertaus: siemen on Jumalan sana.\n8:12 Mutta jotka tien oheen, ovat ne, jotka kuulevat; sitte tulee perkele ja ottaa sanan heid\u00e4n syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4, ettei he uskoisi ja vapaaksi tulisi.\n8:13 Mutta jotka kivist\u00f6\u00f6n, ovat ne, kuin he kuulevat, ottavat he sanan ilolla vastaan; ja ei heill\u00e4 ole juurta, hetkeksi he uskovat, ja kiusauksen ajalla lankeevat pois.\n8:14 Mutta se mik\u00e4 orjantappuroihin lankesi, ovat ne, jotka kuulevat, ja menev\u00e4t pois, ja tukahutetaan surusta, rikkaudesta ja el\u00e4m\u00e4n hekumasta, eik\u00e4 kanna hedelm\u00e4\u00e4.\n8:15 Mutta jotka hyv\u00e4\u00e4n maahan, ovat ne, jotka sanan kuulevat ja k\u00e4tkev\u00e4t hyv\u00e4ll\u00e4 ja toimellisella syd\u00e4mell\u00e4, ja saattavat hedelm\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4.\n8:16 Niin ei kenk\u00e4\u00e4n, joka kynttil\u00e4n sytytt\u00e4\u00e4, peit\u00e4 sit\u00e4 astialla eli pane p\u00f6yd\u00e4n alle; mutta panee sen kynttil\u00e4njalkaan, ett\u00e4 sis\u00e4lle tulevaiset n\u00e4kisiv\u00e4t valkeuden.\n8:17 Sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n salattu, joka ei ilmi tule, eik\u00e4 peitetty, joka ei tiett\u00e4v\u00e4ksi ja julki tule.\n8:18 Katsokaat siis, kuinka te kuulette; sill\u00e4 jolla on, h\u00e4nelle pit\u00e4\u00e4 annettaman: jolla taas ei ole, sekin kuin h\u00e4nell\u00e4 n\u00e4kyy olevan, otetaan h\u00e4nelt\u00e4 pois.\n8:19 Niin tulivat h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 ja veljens\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, eik\u00e4 saaneet h\u00e4nt\u00e4 puhutella kansalta.\n8:20 Ja se ilmoitettiin h\u00e4nelle, sanoen: sinun \u00e4itis ja veljes seisovat ulkona ja tahtovat sinua n\u00e4hd\u00e4.\n8:21 Niin h\u00e4n vastasi ja sanoi heille: minun \u00e4itini ja veljeni ovat ne, jotka Jumalan sanan kuulevat ja tekev\u00e4t sen.\n8:22 Ja yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtui, ett\u00e4 h\u00e4n haahteen astui ja h\u00e4nen opetuslapsensa, ja sanoi heille: menk\u00e4\u00e4mme ylitse toiselle rannalle, ja he meniv\u00e4t.\n8:23 Mutta kuin he purjehtivat, niin h\u00e4n nukkui, ja tuulisp\u00e4\u00e4 nosti aallon meress\u00e4; ja he laineilta t\u00e4ytettiin, ja olivat suuressa h\u00e4d\u00e4ss\u00e4.\n8:24 Niin he meniv\u00e4t ja her\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 sanoen: Mestari, Mestari! me hukumme. Niin h\u00e4n nousi yl\u00f6s, nuhteli tuulta ja veden aaltoa; ja ne lakkasivat, ja tuli tyveneksi.\n8:25 Niin h\u00e4n sanoi heille: kussa teid\u00e4n uskonne on? Mutta he pelj\u00e4styiv\u00e4t ja ihmetteliv\u00e4t, sanoen kesken\u00e4ns\u00e4: kuka siis t\u00e4m\u00e4 on? sill\u00e4 h\u00e4n k\u00e4skee my\u00f6s tuulta ja vett\u00e4, ja nekin ovat h\u00e4nelle kuuliaiset.\n8:26 Ja he purjehtivat Gadaralaisten maan puoleen, ja joka on Galilean kohdalla.\n8:27 Ja kuin h\u00e4n maalle meni, kohtasi h\u00e4nen kaupungista mies, jolla olivat perkeleet jo kauvan aikaa olleet, ja joka ei pukenut vaatteita yllens\u00e4, eik\u00e4 ollut huoneessa, vaan haudoissa.\n8:28 Mutta kuin h\u00e4n n\u00e4ki Jesuksen, huusi h\u00e4n ja lankesi h\u00e4nen eteens\u00e4 maahan, ja sanoi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4: mit\u00e4 minun on sinun kanssas, Jesus, ylimm\u00e4isen Jumalan Poika? Min\u00e4 rukoilen sinua, \u00e4l\u00e4 minua vaivaa.\n8:29 Sill\u00e4 h\u00e4n oli k\u00e4skenyt riettaisen hengen ihmisest\u00e4 menn\u00e4 ulos, joka kauvan aikaa oli h\u00e4nt\u00e4 vaivannut: ja h\u00e4n oli kahleilla sidottu, ja jalkaraudoissa pidetty, ja rikkoi siteet, ja vietiin perkeleelt\u00e4 korpeen.\n8:30 Mutta Jesus kysyi h\u00e4nelt\u00e4 ja sanoi: mik\u00e4 sinun nimes on? h\u00e4n sanoi: legio; sill\u00e4 monta perkelett\u00e4 oli h\u00e4neen mennyt sis\u00e4lle.\n8:31 Ja he rukoilivat h\u00e4nt\u00e4, ettei h\u00e4n k\u00e4skisi heit\u00e4 syvyyteen menn\u00e4.\n8:32 Niin siell\u00e4 oli suuri lauma sikoja sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 vuorella. Ja he rukoilivat h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sallis heid\u00e4n niihin menn\u00e4. Ja h\u00e4n salli heid\u00e4t.\n8:33 Niin perkeleet l\u00e4ksiv\u00e4t ulos ihmisest\u00e4 ja meniv\u00e4t sikoihin, ja lauma sy\u00f6ksi itsens\u00e4 \u00e4kisti jyrk\u00e4lt\u00e4 mereen ja l\u00e4k\u00e4htyi.\n8:34 Mutta kuin paimenet n\u00e4kiv\u00e4t, mit\u00e4 tapahtui, pakenivat he, meniv\u00e4t pois ja ilmoittivat sen kaupungissa ja kyliss\u00e4.\n8:35 Niin he meniv\u00e4t ulos katsomaan sit\u00e4, mik\u00e4 tapahtunut oli, ja tulivat Jesuksen tyk\u00f6, ja l\u00f6ysiv\u00e4t sen ihmisen, josta perkeleet l\u00e4hteneet olivat, istuvan vaatetettuna ja taidossansa Jesuksen jalkain juuressa; ja he pelk\u00e4siv\u00e4t.\n8:36 Mutta my\u00f6s ne, jotka sen n\u00e4hneet olivat, ilmoittivat heille, kuinka se perkeleelt\u00e4 riivattu oli terveeksi tullut.\n8:37 Ja kaikki Gadaralaiset l\u00e4himaakunnan joukko rukoili h\u00e4nt\u00e4 menem\u00e4\u00e4n pois heid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 oli tullut suuri pelko. Niin h\u00e4n meni haahteen ja tuli j\u00e4lleen takaisin.\n8:38 Mutta mies, josta perkeleet olivat l\u00e4hteneet ulos, rukoili h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sais olla h\u00e4nen kanssansa. Mutta Jesus laski h\u00e4nen pois, sanoen:\n8:39 Palaja kotias ja ilmoita, kuinka suuret ty\u00f6t Jumala sinulle teki. Ja h\u00e4n meni pois ja saarnasi ymp\u00e4ri kaiken kaupungin, kuinka suuret ty\u00f6t Jesus h\u00e4nelle teki.\n8:40 Ja tapahtui, kuin Jesus palasi, otti kansa h\u00e4nen vastaan; sill\u00e4 kaikki odottivat h\u00e4nt\u00e4.\n8:41 Ja katso, mies tuli, jonka nimi oli Jairus, ja se oli synagogan p\u00e4\u00e4mies, ja lankesi Jesuksen jalkain juureen ja rukoili h\u00e4nt\u00e4 tulemaan huoneesensa.\n8:42 Sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli ainoa tyt\u00e4r, l\u00e4hes kahdentoistakymmenen vuotinen, ja se kuoli. Mutta h\u00e4nen menness\u00e4ns\u00e4 ahdisti kansa h\u00e4nt\u00e4.\n8:43 Ja yksi vaimo, joka oli punaista tautia kaksitoistakymment\u00e4 vuotta sairastanut, ja oli kaiken saatunsa parantajille kuluttanut, ja ei voitu kelt\u00e4\u00e4n parannettaa;\n8:44 Mutta kuin h\u00e4n k\u00e4vi takana ja rupesi h\u00e4nen vaatteensa palteesen, niin kohta h\u00e4nen verens\u00e4 juoksu asettui.\n8:45 Ja Jesus sanoi: kuka on se, joka minuun rupesi? Mutta kuin he kaikki kielsiv\u00e4t, sanoi Pietari ja ne, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat: Mestari, kansa ahdistaa ja tunkee sinua, ja sin\u00e4 sanot: kuka minuun rupesi?\n8:46 Mutta Jesus sanoi: joku minuun rupesi, sill\u00e4 min\u00e4 tunsin voiman minusta l\u00e4hteneen ulos.\n8:47 Mutta kuin vaimo n\u00e4ki, ettei se salaa ollut, tuli h\u00e4n vapisten, ja maahan lankesi h\u00e4nen eteens\u00e4, ja julisti kaikelle kansalle, mink\u00e4 syyn t\u00e4hden h\u00e4n oli h\u00e4neen ruvennut, ja kuinka h\u00e4n niin \u00e4kisti terveeksi tuli.\n8:48 Mutta h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: ole hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, tytt\u00e4reni, sinun uskos on sinua auttanut: mene rauhaan!\n8:49 Kuin h\u00e4n viel\u00e4 puhui, tuli yksi synagogan p\u00e4\u00e4miehilt\u00e4, sanoen h\u00e4nelle: sinun tytt\u00e4res on kuollut: \u00e4l\u00e4 Mestaria vaivaa.\n8:50 Vaan kuin Jesus sen kuuli, vastasi h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4, sanoen: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4: usko ainoastaan, niin h\u00e4n paranee.\n8:51 Mutta kuin h\u00e4n huoneesen tuli sis\u00e4lle; niin ei h\u00e4n sallinut ket\u00e4\u00e4n tulla sis\u00e4lle, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja sen lapsen is\u00e4n ja \u00e4idin.\n8:52 Ja he kaikki itkiv\u00e4t ja parkuivat h\u00e4nt\u00e4. Vaan h\u00e4n sanoi: \u00e4lk\u00e4\u00e4t itkek\u00f6: ei h\u00e4n ole kuollut, vaan makaa.\n8:53 Ja he nauroivat h\u00e4nt\u00e4, tiet\u00e4en, ett\u00e4 se kuollut oli.\n8:54 Niin h\u00e4n ajoi kaikki ulos, rupesi h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4 ja huusi, sanoen: piikainen, nouse yl\u00f6s!\n8:55 Ja h\u00e4nen henkens\u00e4 palasi, ja h\u00e4n kohta nousi yl\u00f6s. Ja k\u00e4ski h\u00e4nelle antaa ruokaa.\n8:56 Ja h\u00e4nen vanhempansa h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t: mutta h\u00e4n haastoi heit\u00e4 kellek\u00e4\u00e4n sanomasta sit\u00e4 mik\u00e4 tapahtui.\n9:1 Mutta h\u00e4n kutsui kokoon kaksitoistakymment\u00e4 opetuslastansa, ja antoi heille voiman ja vallan kaikkein perkeleiden ylitse, ja taudit parantaa,\n9:2 Ja l\u00e4hetti heit\u00e4 saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.\n9:3 Ja sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t ottako mit\u00e4\u00e4n my\u00f6t\u00e4nne tielle, ei sauvoja, eik\u00e4 my\u00f6s s\u00e4kki\u00e4, eik\u00e4 leip\u00e4\u00e4, eik\u00e4 rahaa: \u00e4lk\u00e4\u00e4 my\u00f6s kahta hametta pit\u00e4k\u00f6.\n9:4 Ja johon huoneesen te tulette sis\u00e4lle, siin\u00e4 te olkaat ja siit\u00e4 l\u00e4htek\u00e4\u00e4t ulos.\n9:5 Ja kuka ik\u00e4n\u00e4 ei teit\u00e4 ota vastaan, niin menk\u00e4\u00e4t pois siit\u00e4 kaupungista ja puhdistakaat tomu teid\u00e4n jaloistanne, todistukseksi heit\u00e4 vastaan.\n9:6 Ja he meniv\u00e4t ulos ja vaelsivat kyliss\u00e4, saarnaten evankeliumia, ja paransivat joka paikassa.\n9:7 Mutta Herodes tetrarka kuuli kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 tehty oli, ja h\u00e4n ep\u00e4ili, ett\u00e4 muutamat sanoivat Johanneksen nousseeksi kuolleista.\n9:8 Muutamat taas Eliaan ilmaantuneen, ja muut, ett\u00e4 joku prophetaista oli noussut yl\u00f6s.\n9:9 Ja Herodes sanoi: Johanneksen kaulan min\u00e4 leikkasin; vaan kuka t\u00e4m\u00e4 lienee, josta min\u00e4 senkaltaisia kuulen? Ja h\u00e4n pyysi n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nt\u00e4.\n9:10 Ja apostolit palasivat, ja juttelivat h\u00e4nelle kaikki, mit\u00e4 he olivat tehneet. Ja h\u00e4n otti heid\u00e4t tyk\u00f6ns\u00e4 ja meni erin\u00e4ns\u00e4 Betsaidan kaupungin er\u00e4maahan.\n9:11 Kuin kansa sen ymm\u00e4rsi, seurasivat he h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4n otti heit\u00e4 vastaan, ja puhui heille Jumalan valtakunnasta, ja jotka parannusta tarvitsivat, teki h\u00e4n terveeksi.\n9:12 Mutta p\u00e4iv\u00e4 rupesi jo laskemaan ja ne kaksitoistakymment\u00e4 tulivat ja sanoivat h\u00e4nelle: p\u00e4\u00e4st\u00e4 kansa menem\u00e4\u00e4n l\u00e4hikyliin ja majoihin poikkeamaan, ruokaa saamaan; sill\u00e4 me olemme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 eramaassa.\n9:13 Niin h\u00e4n sanoi heille: antakaat te heille sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4; mutta he sanoivat: ei meill\u00e4 enempi ole kuin viisi leip\u00e4\u00e4 ja kaksi kalaa, ellemme mene ja osta ruokaa kaikelle t\u00e4lle kansalle;\n9:14 Sill\u00e4 heit\u00e4 oli l\u00e4hes viisituhatta miest\u00e4. Niin h\u00e4n sanoi opetuslapsillensa: pankaat heit\u00e4 istumaan kuhunkin joukkoon viisikymment\u00e4.\n9:15 Ja he tekiv\u00e4t niin ja asettivat heid\u00e4t kaikki aterioitsemaan.\n9:16 Niin h\u00e4n otti ne viisi leip\u00e4\u00e4 ja kaksi kalaa, ja katsoi taivaasen ja siunasi niit\u00e4, ja mursi ja antoi opetuslapsille panna kansan eteen.\n9:17 Ja he s\u00f6iv\u00e4t kaikki ja ravittiin; ja koottiin t\u00e4hteit\u00e4, jotka j\u00e4i, kaksitoistakymment\u00e4 koria muruja.\n9:18 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n yksin\u00e4ns\u00e4 rukoilemassa oli, olivat my\u00f6s opetuslapset h\u00e4nen kanssansa, ja h\u00e4n kysyi heilt\u00e4, sanoen: kenenk\u00e4 sanoo kansa minun olevan?\n9:19 Mutta ha vastasivat ja sanoivat: Johannes Kastajan, ja muutamat Eliaan, muutamat taas jonkun vanhoista prophetaista nousseen yl\u00f6s.\n9:20 Niin h\u00e4n sanoi heille: kenenk\u00e4s te sanotte minun olevan? Vastasi Pietari ja sanoi: sin\u00e4 olet Jumalan Kristus.\n9:21 Ja h\u00e4n haastoi heit\u00e4, ja kielsi heid\u00e4t kellek\u00e4\u00e4n sit\u00e4 sanomasta.\n9:22 Ja sanoi: Ihmisen Pojan pit\u00e4\u00e4 paljo k\u00e4rsim\u00e4n, ja hylj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n vanhimmita ja pappein p\u00e4\u00e4miehilt\u00e4 ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n on nouseva yl\u00f6s.\n9:23 Niin h\u00e4n sanoi kaikille: jos joku tahtoo minun per\u00e4ss\u00e4ni tulla, h\u00e4n kielt\u00e4k\u00e4\u00e4n itsens\u00e4, ja ottakaan ristins\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4, ja seuratkaan minua.\n9:24 Sill\u00e4 joka henkens\u00e4 t\u00e4hdell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tahtoo, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sen kadottaman; mutta joka henkens\u00e4 kadottaa minun t\u00e4hteni, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen tallella.\n9:25 Sill\u00e4 mit\u00e4 se hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4, jos h\u00e4n kaiken maailman voittais, ja itsens\u00e4 kadottais, eli vahinkoon saattais?\n9:26 Sill\u00e4 kuka ik\u00e4n\u00e4 minua h\u00e4pee ja minun sanojani, sit\u00e4 Ihmisen Pojan pit\u00e4\u00e4 h\u00e4peem\u00e4n, kuin h\u00e4n ole tuleva h\u00e4nen ja Is\u00e4n ja pyh\u00e4in enkelien kunniassa.\n9:27 Mutta min\u00e4 totisesti sanon teille: muutamat ovat, jotka t\u00e4ss\u00e4 seisovat, jotka ei maista kuolemaa, siihen asti kuin he n\u00e4kev\u00e4t Jumalan valtakunnan.\n9:28 Ja tapahtui kahdeksan p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 n\u00e4iden sanain j\u00e4lkeen, ett\u00e4 h\u00e4n otti tyk\u00f6ns\u00e4 Pietarin ja Johanneksen ja Jakobin, ja meni yl\u00f6s vuorelle rukoilemaan.\n9:29 Ja kuin h\u00e4n rukoile, muuttui h\u00e4nen kasvonsa ja h\u00e4nen vaatteensa tulivat valkiaksi ja kiilt\u00e4v\u00e4ksi.\n9:30 Ja katso, kaksi miest\u00e4 puhui h\u00e4nen kanssansa, jotka olivat Moses ja Elias,\n9:31 Jotka n\u00e4kyiv\u00e4t kunniassa ja ja puhuivat h\u00e4nen menostansa, jonka h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 oli Jerusalemissa.\n9:32 Mutta Pietari ja jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, olivat unesta raskautetut; mutta koska he her\u00e4siv\u00e4t, n\u00e4kiv\u00e4t he h\u00e4nen kunniansa ja ne kaksi miest\u00e4, jotka seisoivat h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4.\n9:33 Ja tapahtui, kuin he l\u00e4ksiv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4, sanoi Pietari Jesukselle: Mestari, hyv\u00e4 on meid\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 olla, tehk\u00e4\u00e4mme t\u00e4h\u00e4n kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden; eik\u00e4 tiet\u00e4nyt, mit\u00e4 sanoi.\n9:34 Ja h\u00e4nen n\u00e4it\u00e4 puhuissansa, tuli pilvi ja varjosi ymp\u00e4ri heid\u00e4t; mutta he pelj\u00e4styiv\u00e4t, koska tulivat pilven sis\u00e4lle.\n9:35 Ja \u00e4\u00e4ni tuli pilvest\u00e4, sanoen: t\u00e4m\u00e4 on minun rakas Poikani, kuulkaat h\u00e4nt\u00e4.\n9:36 Ja kuin \u00e4\u00e4ni parhaallansa kuului, l\u00f6ysiv\u00e4t he Jesuksen yksin. Ja he vaikenivat, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kellenk\u00e4\u00e4n niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 jutelleet niist\u00e4, mitk\u00e4 he n\u00e4hneet olivat.\n9:37 Mutta tapahtui toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin he meniv\u00e4t alas vuorelta, kohtasi heit\u00e4 paljo v\u00e4ke\u00e4.\n9:38 Ja katso, yksi mies huusi kansasta, sanoen: Mestari! min\u00e4 rukoilen sinua, katso minun poikani puoleen; sill\u00e4 h\u00e4n on minulle ainokainen.\n9:39 Ja katso, henki ottaa h\u00e4nen, ja h\u00e4n huutaa kohta, ja se repii h\u00e4nt\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n vaahtuu, ja se luopuu tuskalla h\u00e4nest\u00e4, kuin h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 runtelee.\n9:40 Ja min\u00e4 rukoilin sinun opetuslapsias h\u00e4nt\u00e4 ajamaan ulos, mutta ei he voineet.\n9:41 Niin Jesus vastasi ja sanoi: oi uskomatoin ja nurja sukukunta! kuinka kauvan minun pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne oleman ja teit\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4n? Tuo poikas t\u00e4nne.\n9:42 Ja kuin h\u00e4n viel\u00e4 tulossa oli, repeli h\u00e4nt\u00e4 perkele ja muserteli; mutta Jesus nuhteli rietasta henke\u00e4, ja paransi pojan, ja antoi h\u00e4nen j\u00e4lleen is\u00e4llens\u00e4.\n9:43 Niin he kaikki h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t Jumalan kunniallista voimaa. Mutta koska kaikki ihmetteliv\u00e4t kaikkia niit\u00e4, mit\u00e4 Jesus teki, sanoi h\u00e4n opetuslapsillensa:\n9:44 Pankaat te n\u00e4m\u00e4t puheet korviinne; sill\u00e4 tuleva on, ett\u00e4 Ihmisen Poika annetaan yl\u00f6n ihmisten k\u00e4siin.\n9:45 Mutta ei he ymm\u00e4rt\u00e4neet sit\u00e4 sanaa, ja se oli heilt\u00e4 peitetty, niin ettei he sit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4neet; ja he pelk\u00e4siv\u00e4t kysy\u00e4 sit\u00e4 sanaa h\u00e4nelt\u00e4.\n9:46 Niin tuli my\u00f6s kamppaus heid\u00e4n kesken\u00e4ns\u00e4, kuka heist\u00e4 suurin olis.\n9:47 Kuin Jesus n\u00e4ki heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 ajatuksen, otti h\u00e4n lapsen ja asetti tyk\u00f6ns\u00e4,\n9:48 Ja sanoi heille: kuka ik\u00e4n\u00e4 t\u00e4m\u00e4n poikaisen ottaa vastaan minun nimeeni, h\u00e4n ottaa vastaan minun; ja kuka ik\u00e4n\u00e4 minun ottaa vastaan, h\u00e4n ottaa vastaan sen, joka minun l\u00e4hetti. Sill\u00e4 joka v\u00e4hin on teid\u00e4n kesken\u00e4nne, se pit\u00e4\u00e4 oleman suurin.\n9:49 Niin Johannes vastasi ja sanoi: Mestari! me n\u00e4imme yhden sinun nimes kautta perkeleit\u00e4 ajavan ulos, ja me kielsimme h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 ei h\u00e4n seuraa meit\u00e4.\n9:50 Ja Jesus sanoi h\u00e4nelle: \u00e4lk\u00e4\u00e4t kielt\u00e4k\u00f6; sill\u00e4 joka ei ole meit\u00e4 vastaan, h\u00e4n on meid\u00e4n puolestamme.\n9:51 Mutta tapahtui, kuin aika t\u00e4ytetty oli, ett\u00e4 h\u00e4n piti t\u00e4\u00e4lt\u00e4 otettaman yl\u00f6s, k\u00e4\u00e4nsi h\u00e4n kasvonsa menem\u00e4\u00e4n Jerusalemin puoleen,\n9:52 Ja l\u00e4hetti sanansaattajat edell\u00e4ns\u00e4, ja he meniv\u00e4t yhteen Samarialaisten kyl\u00e4\u00e4n, majaa h\u00e4nelle valmistamaan.\n9:53 Ja ei ne h\u00e4nt\u00e4 ottaneet vastaan, ett\u00e4 h\u00e4nen kasvonsa oli k\u00e4\u00e4nnetty menem\u00e4\u00e4n Jerusalemia p\u00e4in.\n9:54 Mutta kuin h\u00e4nen opetuslapsensa Jakob ja Johannes sen n\u00e4kiv\u00e4t, sanoivat he: Herra, tahdotkos, niin me sanomme, ett\u00e4 tuli tulee taivaasta ja kadottaa heid\u00e4t, niinkuin Eliaskin teki?\n9:55 Mutta Jesus k\u00e4\u00e4si itsens\u00e4 ja nuhteli heit\u00e4, sanoen: ette tied\u00e4, mink\u00e4kaltaisen hengen te olette.\n9:56 Sill\u00e4 Ihmisen Poika ei ole tullut kadottamaan ihmisten sieluja, mutta vapahtamaan. Ja he meniv\u00e4t toiseen kyl\u00e4\u00e4n.\n9:57 Ja tapahtui heid\u00e4n vaeltaissansa, ett\u00e4 yksi tiell\u00e4 sanoi: min\u00e4 seuraan sinua, kuhunkas ik\u00e4n\u00e4 menet, Herra.\n9:58 Ja Jesus sanoi h\u00e4nelle: ketuilla ovat luolat ja taivaan linnuilla pes\u00e4t; mutta ei ihmisen Pojalla ole, kuhunka h\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 kallistaa.\n9:59 Mutta h\u00e4n sanoi toiselle: seuraa minua! niin se sanoi: Herra, salli minun ensin menn\u00e4 hautaamaan is\u00e4\u00e4ni.\n9:60 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: anna kuolleet haudata kuolleitansa; mutta mene sin\u00e4 ja julista Jumalan valtakuntaa.\n9:61 Ja toinen my\u00f6s sanoi: Herra, min\u00e4 seuraan sinua, mutta salli minun ensin menn\u00e4 hyv\u00e4sti j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4, jotka kotonani ovat.\n9:62 Mutta Jesus sanoi h\u00e4nelle: kuka ik\u00e4n\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 auraan laskee ja taaksensa katsoo, ei se ole sovelias Jumalan valtakuntaan.\n10:1 Niin asetti Herra toiset seitsem\u00e4nkymment\u00e4, ja l\u00e4hetti heit\u00e4 kaksin ja kaksin edell\u00e4ns\u00e4 joka kaupunkiin ja paikkaan, kuhunka h\u00e4n itse oli tuleva.\n10:2 Niin h\u00e4n sanoi heille: eloa tosin on paljo, vaan ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 on v\u00e4h\u00e4: rukoilkaat siis elon Herraa, ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n eloonsa.\n10:3 Menk\u00e4\u00e4t: katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n teid\u00e4t niinkuin karitsat sutten keskelle.\n10:4 \u00c4lk\u00e4\u00e4t ottako s\u00e4kki\u00e4, eik\u00e4 kukkaroa, eik\u00e4 kenki\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t ket\u00e4\u00e4n tervehtik\u00f6 tiell\u00e4.\n10:5 Mutta kuhunka huoneesen te menette sis\u00e4lle, niin sanokaat ensisti: rauha olkoon t\u00e4lle huoneelle!\n10:6 Ja jos siell\u00e4 on rauhan lapsi, niin teid\u00e4n rauhanne j\u00e4\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4; mutta jos ei, niin se palajaa teille.\n10:7 Mutta siin\u00e4 huoneessa viipyk\u00e4\u00e4t, sy\u00f6k\u00e4\u00e4t ja juokaat sit\u00e4, mit\u00e4 heill\u00e4 on; sill\u00e4 ty\u00f6mies on palkkansa ansiollinen. \u00c4lk\u00e4\u00e4t huoneesta huoneeseen k\u00e4yk\u00f6.\n10:8 Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sis\u00e4lle, ja he teit\u00e4 ottavat vastaan, niin sy\u00f6k\u00e4\u00e4t mit\u00e4 teid\u00e4n eteenne pannaan,\n10:9 Ja parantakaat sairaita, joita siin\u00e4 on, ja sanokaat heille: Jumalan valtakunta on teit\u00e4 l\u00e4hestynyt.\n10:10 Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sis\u00e4lle, ja ei he teit\u00e4 ota vastaan, niin menk\u00e4\u00e4t ulos sen kaduille, ja sanokaat:\n10:11 Tomunkin, joka teid\u00e4n kaupungistanne tarttui meihin, me pudistamme teille: kuitenkin se tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 Jumalan valtakunta oli teit\u00e4 l\u00e4hestynyt.\n10:12 Min\u00e4 sanon teille: Sodomalle pit\u00e4\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 huokiampi oleman kuin sille kaupungille.\n10:13 Voi sinua Koratsin! voi sinua Betsaida! sill\u00e4 jos Tyrossa ja Sidonissa olisivat senkaltaiset voimalliset ty\u00f6t tehdyt kuin teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ovat tehdyt, niin he olisivat jo aikaa s\u00e4kiss\u00e4 ja tuhassa istuneet ja parannuksen tehneet.\n10:14 Kuitenkin Tyrolle ja Sidonille pit\u00e4\u00e4 huokiampi tuomiolle oleman kuin teille.\n10:15 Ja sin\u00e4 Kapernaum, joka olet taivaasen asti korotettu, sin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 hamaan helvettiin alas sys\u00e4tt\u00e4m\u00e4n.\n10:16 Joka teit\u00e4 kuulee, se minua kuulee, ja joka teid\u00e4t katsoo yl\u00f6n, se katsoo yl\u00f6n minun; mutta joka minun katsoo yl\u00f6n, h\u00e4n katsoo yl\u00f6n sen, joka minun l\u00e4hetti.\n10:17 Niin ne seitsem\u00e4nkymment\u00e4 palasivat ilolla, sanoen: Herra, perkeleetkin ovat sinun nimes kautta meid\u00e4n allemme annetut.\n10:18 Niin h\u00e4n sanoi heille: min\u00e4 n\u00e4in saatanan taivaasta lankeevan niinkuin pitk\u00e4isen tulen.\n10:19 Katso, min\u00e4 annan teille vallan tallata k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 ja skorpioneja ja kaikkea vaihollisen voimaa, ja ei teit\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ole vahingoitseva,\n10:20 Kuitenkin \u00e4lk\u00e4\u00e4t siit\u00e4 iloitko, ett\u00e4 henget teid\u00e4n allenne annetaan; vaan iloitkaat paremmin, ett\u00e4 teid\u00e4n nimenne ovat kirjoitetut taivaissa.\n10:21 Sill\u00e4 hetkell\u00e4 riemuitsi Jesus hengess\u00e4 ja sanoi: min\u00e4 kiit\u00e4n sinua, Is\u00e4, taivaan ja maan Herra, ett\u00e4s n\u00e4m\u00e4t salasit viisailta ja toimellisilta, ja olet ne ilmoittanut pienille : tosin, Is\u00e4, niin oli sinun hyv\u00e4 tahtos.\n10:22 Kaikki ovat minulle annetut Is\u00e4lt\u00e4ni: ja ei tied\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n, kuka on Poika, vaan Is\u00e4: ja kuka on Is\u00e4, vaan Poika ja kelle Poika tahtoo ilmoittaa.\n10:23 Ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi opetuslastensa puoleen erin\u00e4ns\u00e4, ja sanoi: autuaat ovat ne silm\u00e4t, jotka n\u00e4kev\u00e4t, joita te n\u00e4ette:\n10:24 Sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille: monta prophetaa ja kuningasta tahtoivat n\u00e4hd\u00e4, joita te n\u00e4ette, ja ei n\u00e4hneet, ja kuulla, joita te kuulette, ja ei kuulleet.\n10:25 Ja katso, yksi lainoppinut nousi ja kiusasi h\u00e4nt\u00e4, sanoen: Mestari, mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n perisin?\n10:26 Mutta h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4 laissa on kirjoitettu? kuinkas luet?\n10:27 Ja h\u00e4n vastasi ja sanoi: sinun pit\u00e4\u00e4 rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta sinun syd\u00e4mest\u00e4s, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun voimastas, ja kaikesta sinun mielelt\u00e4s: ja sinun l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s niinkuin itsi\u00e4s.\n10:28 Niin h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: oikein sin\u00e4 vastasit; tee se, niin sin\u00e4 saat el\u00e4\u00e4.\n10:29 Mutta h\u00e4n tahtoi itsensa vanhurskaaksi tehd\u00e4 ja sanoi Jesukselle: kukas minun l\u00e4himm\u00e4iseni on?\n10:30 Jesus vastasi ja sanoi: yksi ihminen meni alas Jerusalemista Jerikoon, ja tuli ry\u00f6v\u00e4rien k\u00e4siin, jotka h\u00e4nen alasti riisuivat ja haavoittivat, meniv\u00e4t pois ja j\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nen puolikuolleeksi.\n10:31 Niin tapahtui, ett\u00e4 yksi pappi sit\u00e4 tiet\u00e4 vaelsi, ja kuin h\u00e4n h\u00e4nen n\u00e4ki, meni h\u00e4n ohitse.\n10:32 Niin my\u00f6s Levil\u00e4inen, kuin h\u00e4n tuli sille paikalle, ja n\u00e4ki h\u00e4nen, ja meni ohitse.\n10:33 Mutta yksi Samarialainen vaelsi, ja tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki h\u00e4nen, armahti h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4,\n10:34 Ja tuli ja sitoi h\u00e4nen haavansa ja vuodatti siihen \u00f6ljy\u00e4 ja viinaa, ja pani juhtansa p\u00e4\u00e4lle, ja vei h\u00e4nen majaan, ja korjasi h\u00e4nt\u00e4.\n10:35 Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 matkusti h\u00e4n, ja otti kaksi penniki\u00e4 ja antoi is\u00e4nn\u00e4lle, ja sanoi h\u00e4nelle: korjaa h\u00e4nt\u00e4, ja jos sin\u00e4 enemm\u00e4n kulutat, niin min\u00e4 palatessani maksan sinulle.\n10:36 Kuka siis n\u00e4ist\u00e4 kolmesta oli sinun n\u00e4hd\u00e4kses h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4, joka ry\u00f6v\u00e4rien k\u00e4siin oli tullut?\n10:37 Niin h\u00e4n sanoi: joka laupiuden teki h\u00e4nen kohtaansa. Niin sanoi Jesus h\u00e4nelle: mene ja tee sin\u00e4 my\u00f6s niin.\n10:38 Niin tapahtui, kuin he vaelsivat, meni h\u00e4n yhteen kyl\u00e4\u00e4n, ja yksi vaimo, Martta nimelt\u00e4, otti h\u00e4nen huoneesensa,\n10:39 Ja h\u00e4nell\u00e4 oli sisar, joka kutsuttiin Maria, joka my\u00f6s istui Jesuksen jalkain juureen ja kuulteli h\u00e4nen puhettansa.\n10:40 Mutta Martta teki paljon askareita palvellen heit\u00e4; h\u00e4n tuli ja sanoi: Herra, etk\u00f6s tottele, ett\u00e4 minun sisareni j\u00e4tti minun yksin askaroitsemaan? Sano siis h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4n minua auttais.\n10:41 Niin Jesus vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: Martta, Martta, paljon sin\u00e4 suret ja pyrit.\n10:42 Vaan yksi on tarpeellinen: Maria on hyv\u00e4n osan valinnut, joka ei h\u00e4nelt\u00e4 pid\u00e4 otettaman pois.\n11:1 Ja tapahtui, ett\u00e4 h\u00e4n rukoili yhdess\u00e4 paikassa, ja kuin h\u00e4n lakkasi, sanoi h\u00e4nelle yksi h\u00e4nen opetuslapsistansa: Herra, opeta meit\u00e4 rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsensa.\n11:2 Niin h\u00e4n sanoi heille: kuin te rukoilette, niin sanokaat: Is\u00e4 meid\u00e4n, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimes. L\u00e4hestyk\u00f6\u00f6n sinun valtakuntas. Tapahtukoon sinun tahtos niin maassa, kuin taivaassa.\n11:3 Anna meille t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4inen leip\u00e4mme.\n11:4 Ja anna meille meid\u00e4n syntimme anteeksi, sill\u00e4 mekin kaikille meid\u00e4n velvollisillemme anteeksi annamme. Ja \u00e4l\u00e4 johdata meit\u00e4 kiusaukseen. Mutta p\u00e4\u00e4st\u00e4 meit\u00e4 pahasta.\n11:5 Ja h\u00e4n sanoi heille: kell\u00e4 teist\u00e4 on yst\u00e4v\u00e4, ja menee puoliy\u00f6st\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoo h\u00e4nelle: yst\u00e4v\u00e4ni, lainaas minulle kolme leip\u00e4\u00e4;\n11:6 Sill\u00e4 minun yst\u00e4v\u00e4ni tuli matkasta minun tyk\u00f6ni, ja ei minulla ole, mit\u00e4 min\u00e4 panen h\u00e4nen eteens\u00e4.\n11:7 Ja h\u00e4n vastaa huoneestansa ja sanoo: \u00e4l\u00e4 minua vaivaa! ovi on jo suljettu, ja minun lapseni minun kanssani ovat vuoteessa: en min\u00e4 voi nousta sinulle antamaan.\n11:8 Min\u00e4 sanon teille: ellei h\u00e4n nouse ja anna h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4n on h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, niin h\u00e4n kuitenkin h\u00e4nen ahkeruutensa t\u00e4hden nousee ja antaa h\u00e4nelle niin monta kuin h\u00e4n tarvitsee.\n11:9 Ja min\u00e4 my\u00f6s sanon teille: anokaat, niin teille annetaan: etsik\u00e4\u00e4t, niin te l\u00f6yd\u00e4tte: kolkuttakaat niin teille avataan.\n11:10 Sill\u00e4 jokainen joka anoo, se saa, ja joka etsii, se l\u00f6yt\u00e4\u00e4, ja joka kolkuttaa, sille avataan.\n11:11 Kuka teista on is\u00e4, jolta poika anoo leip\u00e4\u00e4, antaako h\u00e4n h\u00e4nelle kiven? eli jos h\u00e4n anoo kalaa, antaako h\u00e4n kalan edest\u00e4 h\u00e4nelle k\u00e4rmeen?\n11:12 Eli jos h\u00e4n anoo munaa, antaako h\u00e4n h\u00e4nelle skorpionin?\n11:13 Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyvi\u00e4 lahjoja antaa teid\u00e4n lapsillenne, paljoa enemmin teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne antaa Pyh\u00e4n Hengen sit\u00e4 anovaisille.\n11:14 Ja h\u00e4n ajoi ulos perkeleen, joka oli mykk\u00e4. Ja tapahtui, kuin perkele oli ajettu ulos, niin mykk\u00e4 puhui ja kansa ihmetteli.\n11:15 Mutta muutamat heist\u00e4 sanoivat: h\u00e4n ajaa ulos perkeleit\u00e4 beelsebubun, perkeliden p\u00e4\u00e4miehen kautta.\n11:16 Mutta muut kiusasivat h\u00e4nt\u00e4 ja anoivat h\u00e4nelt\u00e4 tunnust\u00e4hte\u00e4 taivaasta.\n11:17 Mutta ett\u00e4 h\u00e4n tiesi heid\u00e4n ajatuksensa, sanoi h\u00e4n heille: jokainen valtakunta, joka erkanee itsi\u00e4ns\u00e4 vastaan, se tulee kylmille, ja huone lankee huoneen p\u00e4\u00e4lle.\n11:18 Jos my\u00f6s saatana on erinnyt itsi\u00e4ns\u00e4 vastaan, kuinka h\u00e4nen valtakuntansa on seisovainen? ett\u00e4 te sanotte minun perkeleit\u00e4 belsebubin kautta ajavan ulos.\n11:19 Mutta jos min\u00e4 perkeleit\u00e4 belsebubin kautta ajan ulos, kenenk\u00e4 kautta teid\u00e4n poikanne niit\u00e4 ajavat ulos? Sent\u00e4hden heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman teid\u00e4n tuomarinne.\n11:20 Mutta jos min\u00e4 Jumalan sormella perkeleit\u00e4 ajan ulos, niin tosin on Jumalan valtakunta teid\u00e4n tyk\u00f6nne tullut.\n11:21 Kuin v\u00e4kev\u00e4 haarniskoitu kotonsa varjelee, niin h\u00e4nen omansa ovat rauhassa.\n11:22 Mutta kuin h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mpi tulee ja voittaa h\u00e4nen, niin h\u00e4n ottaa pois kaikki h\u00e4nen sota-aseensa, joihin h\u00e4n turvasi, ja jakaa h\u00e4nen saaliinsa,\n11:23 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoo, h\u00e4n hajoittaa.\n11:24 Kuin rietas henki l\u00e4htee ihmisest\u00e4, niin h\u00e4n vaeltaa karkeita paikkoja, ja etsii lepoa; ja kuin ei h\u00e4n l\u00f6yd\u00e4, niin h\u00e4n sanoo: min\u00e4 palajan minun huoneeseni, josta min\u00e4 l\u00e4ksin.\n11:25 Ja kuin h\u00e4n tulee, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 h\u00e4n sen luudilla lakaistuksi ja kaunistetuksi.\n11:26 Silloin h\u00e4n menee ja ottaa kanssansa seitsem\u00e4n muuta h\u00e4nt\u00e4 pahempaa henke\u00e4, ja kuin he sinne tulevat, asuvat he siell\u00e4: ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimm\u00e4iset.\n11:27 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 sanoi, korotti yksi vaimo kansan seasta \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja sanoi: autuas on se kohtu, joka sinun kantanut on, ja ne nis\u00e4t, joitas imit.\n11:28 Niin h\u00e4n sanoi: ja tosin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja k\u00e4tkev\u00e4t sen.\n11:29 Mutta kuin kansa kokoon tuli, rupesi h\u00e4n sanomaan: t\u00e4m\u00e4 sukukunta on paha, etsii merkki\u00e4, ja ei h\u00e4nelle anneta merkki\u00e4, vaan Jonan prophetan merkki.\n11:30 Sill\u00e4 niinkuin Jona oli Ninivel\u00e4isille merkiksi, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Ihmisen Poika oleman t\u00e4lle sukukunnalle.\n11:31 Etel\u00e4n kuningatar pit\u00e4\u00e4 nouseman tuomiolle t\u00e4m\u00e4n sukukunnan miesten kanssa, ja heit\u00e4 tuomitseman: sill\u00e4 h\u00e4n oli maan \u00e4\u00e4rist\u00e4 kuuleman Salomonin viisautta, ja katso, t\u00e4ss\u00e4 on enempi kuin Salomon.\n11:32 Niniven miehet pit\u00e4\u00e4 tuleman tuomiolle t\u00e4m\u00e4n sukukunnan kanssa, ja sen kadottaman; sill\u00e4 he tekiv\u00e4t parannuksen Jonan saarnasta, ja katso t\u00e4ss\u00e4 on enempi kuin Jona.\n11:33 Ei sytyt\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n kynttil\u00e4\u00e4 ja pane k\u00e4tk\u00f6\u00f6n eik\u00e4 vakan alle, mutta kynttil\u00e4jalkaan, ett\u00e4 sis\u00e4lle tulevaiset valkeuden n\u00e4kisiv\u00e4t.\n11:34 Silm\u00e4 on ruumiin valkeus: kuin siis sinun silm\u00e4s on yksinkertainen, niin my\u00f6s koko sinun ruumiis on valaistu; mutta kuin se paha on, niin my\u00f6s sinun ruumiis on pimi\u00e4.\n11:35 Katso siis, ettei se valkeus, joka sinussa on, olisi pimeys.\n11:36 Sent\u00e4hden jos koko sinun ruumiis on valaistu, ja ei ole siin\u00e4 yht\u00e4\u00e4n pimi\u00e4\u00e4 paikkaa, niin se tulee kokonansa valaistuksi, koska valkeus niinkuin kirkkaalla leimauksella sinun valaisee.\n11:37 Ja h\u00e4nen puhuissansa rukoili h\u00e4nt\u00e4 yksi Pharisealainen ruoalle kanssansa; niin h\u00e4n meni ja atrioitsi.\n11:38 Mutta kuin Pharisealainen n\u00e4ki, ihmetteli h\u00e4n, ettei h\u00e4n ensin itsi\u00e4ns\u00e4 pessyt ennen ruan aikaa.\n11:39 Niin sanoi Herra h\u00e4nelle: nyt te Pharisealaiset, ulkoa te maljan ja vadin puhdistatte, mutta sis\u00e4lliset teiss\u00e4 ovat t\u00e4ynn\u00e4 raatelusta ja pahuutta.\n11:40 Te hullut, eik\u00f6 se, joka ulkoisen puolen teki, tehnyt my\u00f6s sis\u00e4lm\u00e4ist\u00e4 puolta?\n11:41 Kuitenkin antakaa almua niist\u00e4, mit\u00e4 teill\u00e4 on, ja katso, niin teille ovat kaikki puhtaat.\n11:42 Mutta voi teit\u00e4, te Pharisealaiset! ett\u00e4 te kymmenykset teette mintuista ja ruutasta, ja kaikkinaisista kaaleista, ja j\u00e4t\u00e4tte pois tuomion ja Jumalan rakkauden: n\u00e4it\u00e4 piti teht\u00e4m\u00e4n, ja toisia ei j\u00e4tett\u00e4m\u00e4n.\n11:43 Voi teit\u00e4, te Pharisealaiset! jotka rakastatte ylimm\u00e4isi\u00e4 istuimia synagogissa ja tervehdyksi\u00e4 turulla.\n11:44 Voi teit\u00e4, te kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! sill\u00e4 te olette niinkuin peitetyt haudat, joiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ihmiset tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t.\n11:45 Niin vastasi yksi lainoppineista ja sanoi h\u00e4nelle: Mestari, n\u00e4ill\u00e4 sanoilla sin\u00e4 my\u00f6s meit\u00e4 pilkkaat.\n11:46 Niin h\u00e4n sanoi: voi teit\u00e4kin, te lainoppineet! sill\u00e4 te raskautatte ihmiset kuormilla, jotka ovat ty\u00f6l\u00e4\u00e4t kantaa, ja ette itse yhdell\u00e4 sormellannekaan tahdo niihin kuormiin ruveta.\n11:47 Voi teit\u00e4, ett\u00e4 te rakennatte prophetain hautoja, mutta tied\u00e4n is\u00e4nne tappoivat ne.\n11:48 Niin te tosin todistatte ja suostutte teid\u00e4n is\u00e4inne t\u00f6ihin; sill\u00e4 he tappoivat ne, mutta te rakennatte niiden haudat.\n11:49 Sent\u00e4hden my\u00f6s Jumalan viisaus sanoi: min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 prophetat ja apostolit, ja muutamat niist\u00e4 he tappavat ja vainoovat:\n11:50 Ett\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 sukukunnalta pit\u00e4\u00e4 etsitt\u00e4m\u00e4n kaikkein prophetain veri, joka on vuodatettu maailman alusta,\n11:51 Abelin verest\u00e4 hamaan Sakariaan vereen asti, joka hukattiin alttarin ja templin vaiheella; tosin min\u00e4 sanon teille, se pit\u00e4\u00e4 etsitt\u00e4m\u00e4n t\u00e4lt\u00e4 sukukunnalta.\n11:52 Voi teit\u00e4 lainoppineet! sill\u00e4 te olette ottaneet taidon avaimen: itse ette menneet sis\u00e4lle, ja sis\u00e4lle menev\u00e4isi\u00e4 te kielsitte.\n11:53 Mutta kuin h\u00e4n oli n\u00e4m\u00e4t heille sanonut, rupesivat lainoppineet ja Pharisealaiset kovin h\u00e4nt\u00e4 ahdistamaan ja viettelem\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 puhumaan monesta,\n11:54 Ja v\u00e4ijyiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ja pyysiv\u00e4t jotakin onkia h\u00e4nen suustansa, kantaaksensa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n12:1 Kuin monta tuhatta ihmist\u00e4 kokoontuivat, niin ett\u00e4 he toinen toistansa tallasivat, rupesi h\u00e4n sanomaan opetuslapsillensa: kavahtakaat ensisti Pharisealaisten hapatusta, joka on ulkokullaisuus;\n12:2 Sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n peitetty, joka ei ilmi tule, eik\u00e4 ole salattu, mik\u00e4 ei tiett\u00e4v\u00e4ksi tule.\n12:3 Sent\u00e4hden ne, mit\u00e4 te pimeydess\u00e4 sanotte, pit\u00e4\u00e4 valkeudessa kuultaman, ja mit\u00e4 te korvaan puhuneet olette kammioissa, se pit\u00e4\u00e4 saarnattaman kattoin p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n12:4 Mutta min\u00e4 sanon teille, minun yst\u00e4villeni: \u00e4lk\u00e4\u00e4t niit\u00e4 pelj\u00e4tk\u00f6, jotka ruumiin tappavat, ja ei ole heid\u00e4n sitte enemp\u00e4\u00e4 tekemist\u00e4.\n12:5 Mutta min\u00e4 tahdon osoittaa teille, ket\u00e4 teid\u00e4n tulee pelj\u00e4t\u00e4: pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4 sit\u00e4, jolla on valta, sittekuin h\u00e4n tappanut on, my\u00f6s helvettiin sys\u00e4t\u00e4; totta min\u00e4 sanon teille: sit\u00e4 te pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4t.\n12:6 Eik\u00f6 viisi varpusta myyd\u00e4 kahteen ropoon? ja ei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 ole Jumalan edess\u00e4 unohdettu.\n12:7 Ovat my\u00f6s kaikki teid\u00e4n p\u00e4\u00e4nne hiukset luetut. \u00c4lk\u00e4\u00e4t siis pelj\u00e4tk\u00f6: te olette paremmat kuin monta varpusta.\n12:8 Mutta min\u00e4 sanon teille: jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edess\u00e4, sen my\u00f6s Ihmisen Poika on tunnustava Jumalan enkelien edess\u00e4:\n12:9 Mutta joka minun kielt\u00e4\u00e4 ihmisten edess\u00e4, se pit\u00e4\u00e4 kiellett\u00e4m\u00e4n Jumalan enkelien edess\u00e4.\n12:10 Ja joka puhuu sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se h\u00e4nelle anteeksi annetaan; mutta joka Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 pilkkaa, ei sit\u00e4 anteeksi anneta.\n12:11 Kuin he teit\u00e4 vet\u00e4v\u00e4t synagogiin, esivallan ja valtamiesten eteen, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t murehtiko, kuinka taikka mit\u00e4 teid\u00e4n edest\u00e4nne vastaaman pit\u00e4\u00e4, eli mit\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sanoman.\n12:12 Sill\u00e4 Pyh\u00e4 Henki opettaa teit\u00e4 sill\u00e4 hetkell\u00e4, mit\u00e4 teid\u00e4n tulee sanoa.\n12:13 Niin sanoi h\u00e4nelle yksi kansasta: Mestari, sanos minun veljelleni, ett\u00e4 h\u00e4n jakais minun kanssani perinn\u00f6n.\n12:14 Mutta h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: ihminen, kuka pani minun tuomariksi eli jakomieheksi teid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4nne?\n12:15 Ja h\u00e4n sanoi heille: katsokaat ja kavahtakaat ahneutta; sill\u00e4 ei jonkun el\u00e4m\u00e4 siin\u00e4 seiso, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 paljo kalua on.\n12:16 Niin h\u00e4n sanoi heille vertauksen, sanoen: yhden rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.\n12:17 Ja h\u00e4n ajatteli itsell\u00e4ns\u00e4 ja sanoi: mit\u00e4 min\u00e4 teen, ettei minulla ole, kuhunka min\u00e4 kokoon eloni?\n12:18 Ja sanoi: sen min\u00e4 teen: min\u00e4 maahan jaotan aittani, ja rakennan suuremmat, ja kokoon sinne kaiken tuloni ja hyvyyteni,\n12:19 Ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on pantu paljo hyvyytt\u00e4 moneksi vuodeksi: lep\u00e4\u00e4, sy\u00f6, juo, riemuitse.\n12:20 Mutta Jumala sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 tyhm\u00e4! t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sinun sielus sinulta pois otetaan: kuka ne sitte saa, joita sin\u00e4 valmistanut olet?\n12:21 Niin on my\u00f6s se, joka itsellens\u00e4 tavaraa kokoo, ja ei ole rikas Jumalassa.\n12:22 Niin h\u00e4n sanoi opetuslapsillensa: sent\u00e4hden sanon min\u00e4 teille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t murehtiko el\u00e4m\u00e4st\u00e4nne, mit\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n, eik\u00e4 ruumiistanne, mill\u00e4 te itse\u00e4nne verhoitatte.\n12:23 Henki on enempi kuin ruoka, ja ruumis parempi kuin vaate.\n12:24 Katselkaat kaarneita: ei he kylv\u00e4 eik\u00e4 niit\u00e4, ei heill\u00e4 ole my\u00f6s kellaria eik\u00e4 aittaa, ja Jumala el\u00e4tt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t: kuinka paljoa paremmat te olette kuin linnut?\n12:25 Mutta kuka teist\u00e4 murheellansa voi lis\u00e4t\u00e4 varrellensa yhden kyyn\u00e4r\u00e4n?\n12:26 Sent\u00e4hden ellette siis voi sit\u00e4, mik\u00e4 v\u00e4hin on, miksi te muista murehditte?\n12:27 Katselkaat kukkasia, kuinka ne kasvavat: ei he ty\u00f6t\u00e4 tee, eik\u00e4 kehr\u00e4\u00e4; ja min\u00e4 sanon teille: ei Salomo kaikessa kunniassansa niin ollut vaatetettu kuin yksi heist\u00e4.\n12:28 Jos siis ruohon, joka t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kedolla seisoo jo huomenna p\u00e4tsiin heitet\u00e4\u00e4n, Jumala niin vaatettaa, eik\u00f6 h\u00e4n paljoa enemmin teid\u00e4n sit\u00e4 te, te v\u00e4h\u00e4uskoiset?\n12:29 Sent\u00e4hden, \u00e4lk\u00e4\u00e4t etsik\u00f6, mit\u00e4 teid\u00e4n sy\u00f6m\u00e4n eli juoman pit\u00e4\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t surulliset olko.\n12:30 Sill\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kaikkia pakanat maailmassa pyyt\u00e4v\u00e4t; mutta teid\u00e4n Is\u00e4nne tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 te n\u00e4it\u00e4 tarvitsette.\n12:31 Vaan paremmin etsik\u00e4\u00e4t Jumalan valtakuntaa, niin n\u00e4m\u00e4t kaikki teille annetaan.\n12:32 \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, piskuinen lauma; sill\u00e4 teid\u00e4n Is\u00e4ll\u00e4nne on hyv\u00e4 tahto antaa teille valtakunnan.\n12:33 Myyk\u00e4\u00e4t, mit\u00e4 teill\u00e4 on, ja antakaat almua. Tehk\u00e4\u00e4t teillenne s\u00e4kit, jotka ei vanhene, puuttumatoin tavara taivaissa, kuhunka ei varas ulotu, ja kusssa ei koi raiskaa.\n12:34 Sill\u00e4 kussa teid\u00e4n tavaranne on, siell\u00e4 on my\u00f6s teid\u00e4n syd\u00e4menne.\n12:35 Olkoon teid\u00e4n kupeenne vy\u00f6tetyt ja teid\u00e4n kynttil\u00e4nne sytytetyt.\n12:36 Ja olkaat te niiden ihmisten kaltaiset, jotka odottavat Herraansa h\u00e4ist\u00e4 palajavan: ett\u00e4 kuin h\u00e4n tulee ja kolkuttaa, niin he h\u00e4nelle avaavat.\n12:37 Autuaat ovat ne palveliat, jotka Herra tultuansa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 valvomasta. Totisesti sanon min\u00e4 teille: h\u00e4n sonnustaa itsens\u00e4 ja asettaa heid\u00e4t aterioitsemaan, ja tulee ja palvelee heit\u00e4.\n12:38 Ja jos h\u00e4n tulee toisessa vartiossa, eli kolmannessa vartiossa tulee, ja n\u00e4in l\u00f6yt\u00e4\u00e4, autuaat ovat ne palvelia.\n12:39 Mutta se tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 jos perheen-is\u00e4nt\u00e4 tiet\u00e4is, mill\u00e4 hetkell\u00e4 varas on tuleva, tosin h\u00e4n valvois eik\u00e4 sallisi huonettansa kaivettaa.\n12:40 Sent\u00e4hden olkaat te my\u00f6s valmiit: sill\u00e4, mill\u00e4 hetkell\u00e4 ette luulekaan, tulee Ihmisen Poika.\n12:41 Niin sanoi Pietari h\u00e4nelle: Herra, sanotkos t\u00e4m\u00e4n vertauksen meille, eli my\u00f6s kaikille?\n12:42 Mutta Herra sanoi: kuka on uskollinen ja toimellinen perheenhaltia, jonka Herra asettaa perheens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, oikialla ajalla m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 osaa antamaan.\n12:43 Autuas on se palvelia, jonka Herra tultuansa niin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tehneen.\n12:44 Totisesti sanon min\u00e4 teille: h\u00e4n asettaa h\u00e4nen kaiken tavaransa p\u00e4\u00e4lle.\n12:45 Mutta jos palvelia sanoo syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: minun Herrani viipyy tulemasta, ja rupee palkollisia hosumaan, ja sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja juomaan ja juopumaan,\n12:46 Niin tulee palvelian herra sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona ei h\u00e4n luulekaan, ja sill\u00e4 hetkell\u00e4, jota ei h\u00e4n tied\u00e4, ja eroittaa h\u00e4nen, ja antaa h\u00e4nelle osan uskottomain kanssa.\n12:47 Mutta sen palvelian, joka tiesi Herransa tahdon, ja ei itsi\u00e4ns\u00e4 valmistanut eik\u00e4 tehnyt h\u00e4nen tahtonsa j\u00e4lkeen, t\u00e4ytyy paljon haavoja k\u00e4rsi\u00e4.\n12:48 Joka taas ei tiet\u00e4nyt, ja kuitenkin teki haavain ansion, sen pit\u00e4\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n haavoja k\u00e4rsim\u00e4n; sill\u00e4 kenelle paljo annettu on, silt\u00e4 paljon etsit\u00e4\u00e4n, ja jonka haltuun paljo on annettu, sit\u00e4 enempi anotaan.\n12:49 Min\u00e4 tuli sytytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tulta maan p\u00e4\u00e4lle, ja mit\u00e4 min\u00e4 tahdon, vaan ett\u00e4 se jo palais?\n12:50 Mutta minun pit\u00e4\u00e4 kasteella kastettaman, ja kuinka min\u00e4 ahdistetaan siihenasti ett\u00e4 se t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n?\n12:51 Luuletteko, ett\u00e4 min\u00e4 tulin rauhaa l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n maan p\u00e4\u00e4lle? En, sanon min\u00e4 teille, vaan eripuraisuutta.\n12:52 Sill\u00e4 t\u00e4stedes pit\u00e4\u00e4 viisi oleman eroitetut yhdess\u00e4 huoneessa, kolme kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan.\n12:53 Is\u00e4 eroitetaan poikaansa vastaan ja poika is\u00e4\u00e4 vastaan, \u00e4iti tyt\u00e4rt\u00e4 vastaan ja tyt\u00e4r \u00e4iti\u00e4 vastaan, anoppi mini\u00e4\u00e4ns\u00e4 vastaan, mini\u00e4 anoppiansa vastaan.\n12:54 Niin h\u00e4n sanoi my\u00f6s kansalle: kuin te n\u00e4ette pilven l\u00e4nnest\u00e4 nousevan, niin te kohta sanotte: sade tulee; niin my\u00f6s tuleekin.\n12:55 Ja kuin te n\u00e4ette etel\u00e4n tuulevan, niin te sanotte: helle tulee; niin my\u00f6s tuleekin.\n12:56 Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te taidatte koetella, miksi ette siis t\u00e4t\u00e4 aikaa koettele?\n12:57 Mink\u00e4t\u00e4hden siis ette my\u00f6s itsest\u00e4nne tuomitse, mik\u00e4 oikia on?\n12:58 Sill\u00e4 kuin sin\u00e4 menet riitaveljes kanssa esivallan eteen, niin pyyd\u00e4 tiell\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4; ettei h\u00e4n sinua tuomarin eteen vet\u00e4isi, ja tuomari antais sinua yl\u00f6n py\u00f6velille, ja py\u00f6veli heitt\u00e4is sinun torniin.\n12:59 Min\u00e4 sanon sinulle: et sin\u00e4 sielt\u00e4 ennen p\u00e4\u00e4se ulos, kuin sin\u00e4 viimeisen rovon maksat.\n13:1 Ja olivat muutamat sill\u00e4 ajalla siin\u00e4, jotka ilmoittivat h\u00e4nelle Galilealaisista, joiden veren Pilatus oli heid\u00e4n uhriensa kanssa sekoittanut.\n13:2 Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: luuletteko, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4t Galilealaiset olivat syntiset kaikkein Galilealaisten suhteen, ett\u00e4 heid\u00e4n senkaltaista t\u00e4ytyi k\u00e4rsi\u00e4?\n13:3 Ei suinkaan, sanon min\u00e4 teille, vaan ellette paranna teit\u00e4nne, niin te kaikki niin hukkaan tulette.\n13:4 Taikka luuletteko, ett\u00e4 ne kahdeksantoistakymment\u00e4, joiden p\u00e4\u00e4lle Siloan torni lankesi ja tappoi heid\u00e4t, olivat vialliset kaikkein ihmisten suhteen, jotka Jerusalemissa asuvat?\n13:5 Ei suinkaan, sanon min\u00e4 teille, vaan ellette paranna teit\u00e4nne, niin te kaikki niin hukkaan tulette.\n13:6 Mutta h\u00e4n sanoi t\u00e4m\u00e4n vertauksen: yhdell\u00e4 oli fikunapuu, h\u00e4nen viinam\u00e4ess\u00e4ns\u00e4 istutettu, ja h\u00e4n tuli etsein hedelm\u00e4\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ja ei l\u00f6yt\u00e4nyt.\n13:7 Niin h\u00e4n sanoi viinam\u00e4en rakentajalle: katso, min\u00e4 olen kolme vuotta tullut ja etsinyt hedelm\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 fikunapuusta, ja en l\u00f6yd\u00e4, hakkaa se pois: miksi se my\u00f6s maata turmelee?\n13:8 Mutta h\u00e4n vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: herra, anna h\u00e4nen viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vuosi olla, niin kauvan kuin min\u00e4 kaivan h\u00e4nen ymp\u00e4rins\u00e4 ja sonnitan:\n13:9 Jos h\u00e4n sittekin hedelm\u00e4n tekis; jollei, niin hakkaa se sitte pois.\n13:10 Mutta h\u00e4n opetti sabbatina yhdess\u00e4 synagogassa,\n13:11 Ja katso, siell\u00e4 oli vaimo, jolla oli sairauden henki kahdeksantoistakymment\u00e4 vuotta ollu, ja k\u00e4vi kumarruksissa, eik\u00e4 voinut ik\u00e4n\u00e4 itsi\u00e4ns\u00e4 ojentaa.\n13:12 Mutta kuin Jesus sen n\u00e4ki, kutsui h\u00e4n h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: vaimo, sin\u00e4 olet p\u00e4\u00e4ssyt taudistas.\n13:13 Ja h\u00e4n pani k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja kohta se ojensi yl\u00f6s itsens\u00e4 ja kiitti Jumalaa.\n13:14 Niin vastasi synagogan p\u00e4\u00e4mies ja n\u00e4rk\u00e4styi, ett\u00e4 Jesus paransi sabbatina, ja sanoi kansalle: kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ovat, joina sopii ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4; niin\u00e4 te tulkaat ja antakaat teit\u00e4 parantaa, ja ei sabbatin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n13:15 Niin vastasi h\u00e4nt\u00e4 Herra ja sanoi: sin\u00e4 ulkokullattu! eik\u00f6 kukin teist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 nautaansa eli aasiansa sabbatina seimest\u00e4 ja johdata juomaan?\n13:16 Eik\u00f6 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 Abrahamin tyt\u00e4r pit\u00e4isi sabbatina p\u00e4\u00e4stett\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 siteest\u00e4, jonka, katso, saatana on kahdeksantoistakymment\u00e4 vuotta sitonut?\n13:17 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 sanoi, niin h\u00e4pesiv\u00e4t kaikki, jotka h\u00e4nt\u00e4 vastaan olivat. Ja kaikki kansa iloitsi kaikista kunniallisista t\u00f6ist\u00e4, joita h\u00e4nelt\u00e4 tehtiin.\n13:18 Niin h\u00e4n sanoi: kenenk\u00e4 vertainen on Jumalan valtakunta, ja kenenk\u00e4 kaltaiseksi min\u00e4 sen teen?\n13:19 Se on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi yrttitarhaansa; ja se kasvoi ja tuli suureksi puuksi ja taivaan linnut tekiv\u00e4t pes\u00e4ns\u00e4 sen oksille.\n13:20 Ja h\u00e4n taas sanoi: kenenk\u00e4 vertaiseksi min\u00e4 Jumalan valtakunnan teen?\n13:21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka vaimo otti, ja pani sen kolmeen jauhovakkaan, siihenasti kuin se kaikki happani.\n13:22 Ja h\u00e4n vaelsi kaupunkien ja kyl\u00e4in kautta opettain, ja matkusti Jerusalemia p\u00e4in.\n13:23 Niin sanoi yksi h\u00e4nelle: Herra, v\u00e4h\u00e4k\u00f6 niit\u00e4 on, jotka autuaaksi tulevat? Ja h\u00e4n sanoi heille:\n13:24 Pyyt\u00e4k\u00e4\u00e4t ahtaasta portista menn\u00e4 sis\u00e4lle, sill\u00e4 monta on, sanon min\u00e4 teille, jotka pyyt\u00e4v\u00e4t menn\u00e4 sis\u00e4lle, ja ei taida.\n13:25 Kuin perheenis\u00e4nt\u00e4 on noussut ja oven sulkenut, ja te rupeette ulkona seisomaan ja oven p\u00e4\u00e4lle kolkuttamaan ja sanomaan: Herra, Herra, avaa meille! ja h\u00e4n vastaa ja sanoo teille: en min\u00e4 teit\u00e4 tunne, kusta te olette;\n13:26 Niin te rupeette sanomaan: me olemme sy\u00f6neet ja juoneet sinun edess\u00e4s, ja meid\u00e4n kaduillamme sin\u00e4 opetit.\n13:27 Ja h\u00e4n on sanova: min\u00e4 sanon teille: en min\u00e4 teit\u00e4 tunne, kusta te olette; menk\u00e4\u00e4t pois minun tyk\u00f6\u00e4ni, kaikki te v\u00e4\u00e4rinteki\u00e4t.\n13:28 Siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman itku ja hammasten kiristys, kuin te n\u00e4ette Abrahamin ja Isaakin ja Jakobin ja kaikki prophetat Jumalan valtakunnassa, mutta itsenne ajettavan ulos.\n13:29 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman id\u00e4st\u00e4 ja l\u00e4nnest\u00e4, pohjoisesta ja etel\u00e4st\u00e4, ja Jumalan valtakunnassa istuman.\n13:30 Ja katso, ne ovat viimeiset, jotka tulevat ensim\u00e4siksi, ja ne ovat ensim\u00e4iset, jotka tulevat viimeisiksi.\n13:31 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulivat muutamat Pharisealaiset ja sanoivat h\u00e4nelle: l\u00e4hde ulos ja mene t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pois; sill\u00e4 Herodes tahtoo sinua tappaa.\n13:32 Ja h\u00e4n sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t ja sanokaat sille ketulle: katso, min\u00e4 ajan ulos perkeleit\u00e4, ja parannan t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ja huomenna, ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 lopetetaan.\n13:33 Kuitenkin pit\u00e4\u00e4 minun t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ja huomenna ja toisena huomenna vaeltaman; sill\u00e4 ei tapahdu, ett\u00e4 propheta muualla hukataan kuin Jerusalemissa.\n13:34 Jerusalem, Jerusalem, joka tapat prophetat ja kivit\u00e4t niit\u00e4, jotka sinun tyk\u00f6s l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n, kuinka usein min\u00e4 tahdoin koota sinun lapses, niinkuin kana kokoo poikansa siipiens\u00e4 alle, ja ette tahtoneet?\n13:35 Katso, teid\u00e4n huoneenne j\u00e4tet\u00e4\u00e4n teille kylmille. Totisesti sanon min\u00e4 teille: ei teid\u00e4n pid\u00e4 minua n\u00e4kem\u00e4n, siihenasti kuin se aika tulee, jona te sanotte: siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!\n14:1 Ja tapahtui, ett\u00e4 h\u00e4n tuli yhden Pharisealaisten p\u00e4\u00e4miehen huoneesen sabbatina rualle, ja he vartioitsivat h\u00e4nt\u00e4.\n14:2 Ja katso, siin\u00e4 oli vesitautinen ihminen h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4.\n14:3 Niin Jesus vastaten sanoi lainoppineille ja Pharisealaisille: sopiiko sabbatina parantaa? Niin he vaikenivat.\n14:4 Mutta h\u00e4n rupesi h\u00e4neen, ja paransi h\u00e4nen, ja p\u00e4\u00e4si menem\u00e4\u00e4n.\n14:5 Ja h\u00e4n vastaten sanoi heille: kenenk\u00e4 teist\u00e4 nauta eli aasi putoo kaivoon, eik\u00f6 h\u00e4n kohta sabbatin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ota yl\u00f6s?\n14:6 Ja ei he taitaneet h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n vastata.\n14:7 Mutta h\u00e4n sanoi vieraille vertauksen, koska h\u00e4n ymm\u00e4rsi, kuinka he valitsivat ylimm\u00e4isi\u00e4 istuimia, sanoen heille:\n14:8 Kuinka joltakulta h\u00e4ihin kutsuttu olet, niin \u00e4l\u00e4 istu ylimm\u00e4iseen siaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole h\u00e4nelt\u00e4 kutsuttu,\n14:9 Ja tulee se, joka sinun ja h\u00e4nen on kutsunut, ja sanoo sinulle: anna t\u00e4lle siaa! ja niin sin\u00e4 h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4 menet alemma istumaan.\n14:10 Mutta kuin kutsuttu olet, niin mene ja istu alemmaiseen siaan, ett\u00e4 se, joka sinun kutsunut on, tulis ja sanois sinulle: yst\u00e4v\u00e4ni, nouse ylemm\u00e4; silloin on sinulle kunnia niiden edess\u00e4, jotka ynn\u00e4 kanssas atrioitsevat.\n14:11 Sill\u00e4 jokainen, joka itsens\u00e4 ylent\u00e4\u00e4, se alennetaan, ja joka itsens\u00e4 alentaa, se ylennet\u00e4\u00e4n.\n14:12 Mutta h\u00e4n sanoi my\u00f6s sille, joka h\u00e4nen kutsunut oli: kuin p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4 tai ehtoollista teet, niin \u00e4l\u00e4 kutsu yst\u00e4vi\u00e4s, eli velji\u00e4s, ei lankojas, taikka rikkaita kyl\u00e4nmiehi\u00e4s: ettei he joskus sinua my\u00f6s j\u00e4lleen kutsu, ja sinulle maksa.\n14:13 Mutta kuin pidot teet, niin kutsut k\u00f6yhi\u00e4, raajarikkoja, ontuvia, sokeita:\n14:14 Niin sin\u00e4 olet autua; sill\u00e4 ei heill\u00e4 ole varaa sinulle maksaa, sill\u00e4 sinulle pit\u00e4\u00e4 maksettaman vanhurskasten yl\u00f6snousemisessa.\n14:15 Mutta kuin yksi ynn\u00e4 atrioitsevista n\u00e4m\u00e4t kuuli, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: autuas on se, joka sy\u00f6 leip\u00e4\u00e4 Jumalan valtakunnassa.\n14:16 Niin h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: yksi ihminen teki suuren ehtoollisen ja kutsui monta,\n14:17 Ja l\u00e4hetti palveliansa ehtoollisen hetkell\u00e4 sanomaan kutsutuille: tulkaat, sill\u00e4 kaikki ovat valmistetut.\n14:18 Ja he rupesivat j\u00e4rjest\u00e4ns\u00e4 kaikki itse\u00e4ns\u00e4 estelem\u00e4\u00e4n: ensim\u00e4inen sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 ostin pellon, ja minun pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n sit\u00e4 katsomaan: min\u00e4 rukoilen sinua, sano minun esteeni.\n14:19 Ja toinen sanoi: min\u00e4 ostin viisi paria h\u00e4rki\u00e4, ja menen niit\u00e4 koettelemaan: min\u00e4 rukoilen sinua, sano minun esteeni.\n14:20 Ja kolmas sanoi: min\u00e4 olen em\u00e4nn\u00e4n nainut, ja en taida sent\u00e4hden tulla.\n14:21 Ja kuin se palvelia tuli, sanoi h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t herrallensa. Silloin perheenis\u00e4nt\u00e4 vihastui ja sanoi palveliallensa: mene nopiasti kaupungin kaduille ja kujille ja saata t\u00e4nne vaivaiset ja raajarikot, ontuvat ja sokiat.\n14:22 Ja palvelia sanoi: herra, min\u00e4 olen tehnyt niinkuin sin\u00e4 k\u00e4skit, ja viel\u00e4 nyt siaa on.\n14:23 Ja herra sanoi palvelialle: men maanteille ja aidoille, ja vaadi heit\u00e4 sis\u00e4lle tulemaan, ett\u00e4 minun huoneeni t\u00e4ytett\u00e4isiin.\n14:24 Sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille, ettei yksik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 miehist\u00e4, jotka kutsuttiin, pid\u00e4 maistaman minun ehtoollistani.\n14:25 Niin vaelsi paljo v\u00e4ke\u00e4 h\u00e4nen kanssansa, ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi ja sanoi heille:\n14:26 Jos joku tulee minun tyk\u00f6ni, ja ei vihaa is\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4ns\u00e4, ja em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja lapsiansa, ja velji\u00e4ns\u00e4 ja sisariansa, ja p\u00e4\u00e4lliseksi omaa henke\u00e4ns\u00e4, ei se taida olla minun opetuslapseni.\n14:27 Ja joka ei kanna risti\u00e4ns\u00e4 ja seuraa minua, ei se taida olla minun opetuslapseni.\n14:28 Sill\u00e4 kuka teist\u00e4 on, joka tahtoo tornia rakentaa; eik\u00f6 h\u00e4n ennen istu ja laske kulutusta, jos h\u00e4nell\u00e4 on varaa sit\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4?\n14:29 Ettei, kuin h\u00e4n perustuksen laskenut on, ja ei voi sit\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kaikki, jotka sen n\u00e4kev\u00e4t, rupee pilkkaamaan h\u00e4nt\u00e4,\n14:30 Sanoen: t\u00e4m\u00e4 ihminen rupesi rakentamaan, ja ei voinut t\u00e4ytt\u00e4\u00e4.\n14:31 Taikka kuka kuningas tahtoo menn\u00e4 sotimaan toista kuningasta vastaan; eik\u00f6 h\u00e4n ennen istu ja ajattele, jos h\u00e4n voi kymmenell\u00e4 tuhannella kohdata sen, joka h\u00e4nt\u00e4 vastaan tulee kahdellakymmenell\u00e4 tuhannella?\n14:32 Muutoin, kuin h\u00e4n viel\u00e4 kaukana on, niin h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle sanan ja rukoilee rauhaa.\n14:33 Niin siis jokainen teist\u00e4, joka ei luovu kaikista mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on, ei se taida olla minun opetuslapseni.\n14:34 Suola on hyv\u00e4; mutta jos suola tulee mauttomaksi, mill\u00e4s sitte suolataan?\n14:35 Ei se maahan eik\u00e4 sontaan ole sovelias: he heitt\u00e4v\u00e4t sen pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.\n15:1 Mutta h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tulivat kaikki Publikanit ja syntiset, kuulemaan h\u00e4nt\u00e4.\n15:2 Ja Pharisealaiset ja kirjanoppineet napisivat ja sanoivat: t\u00e4m\u00e4 syntisi\u00e4 vastaan ottaa ja sy\u00f6 heid\u00e4n kanssansa.\n15:3 Niin h\u00e4n sanoi heille t\u00e4m\u00e4n vertauksen, sanoen:\n15:4 Kuka on teist\u00e4 se ihminen, jolla on sata lammasta, ja jos h\u00e4n yhden niist\u00e4 kadottaa, eik\u00f6 h\u00e4n j\u00e4t\u00e4 yhdeks\u00e4nkymment\u00e4 ja yhdeks\u00e4n korpeen, ja mene sen j\u00e4lkeen, joka kadonnut on, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n sen l\u00f6yt\u00e4\u00e4?\n15:5 Ja kuin h\u00e4n sen l\u00f6yt\u00e4\u00e4, niin h\u00e4n panee sen olallensa, iloiten.\n15:6 Ja kuin h\u00e4n tulee kotiansa, niin h\u00e4n kutsuu kokoon yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja kyl\u00e4ns\u00e4 miehet, ja sanoo heille: iloitkaat minun kanssani: sill\u00e4 min\u00e4 l\u00f6ysin lampaani, joka kadonnut oli.\n15:7 Min\u00e4 sanon teille: niin pit\u00e4\u00e4 ilo oleman taivaassa yhdest\u00e4 syntisest\u00e4, joka itsens\u00e4 parantaa, enemmin kuin yhdeks\u00e4st\u00e4kymmenest\u00e4 ja yhdeks\u00e4st\u00e4 hurskaasta, jotka ei parannusta tarvitse.\n15:8 Taikka kuka vaimo on, jolla on kymmenen penninki\u00e4, jos h\u00e4n yhden niist\u00e4 kadottaa, eik\u00f6 h\u00e4n sytyt\u00e4 kynttil\u00e4\u00e4, ja lakaise huonetta, ja etsi visusti niinkauvan kuin h\u00e4n sen l\u00f6yt\u00e4\u00e4?\n15:9 Ja kuin h\u00e4n sen l\u00f6yt\u00e4nyt on, kutsuu h\u00e4n kokoon yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja kyl\u00e4ns\u00e4 vaimot, ja sanoo: iloitkaat minun kanssani; sill\u00e4 min\u00e4 l\u00f6ysin penninkini, jonka min\u00e4 kadotin.\n15:10 Niin my\u00f6s, sanon min\u00e4 teille, pit\u00e4\u00e4 ilo oleman Jumalan enkeleill\u00e4 yhdest\u00e4 syntisest\u00e4, joka itsens\u00e4 parantaa.\n15:11 Ja h\u00e4n sanoi: yhdell\u00e4 miehell\u00e4 oli kaksi poikaa,\n15:12 Ja nuorempi heist\u00e4 sanoi is\u00e4llens\u00e4: is\u00e4, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja h\u00e4n jakoi heille tavaran.\n15:13 Ja ei kauvan sen j\u00e4lkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni h\u00e4n kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siell\u00e4 tavaransa irstaisuudessa.\n15:14 Mutta kuin h\u00e4n kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri n\u00e4lk\u00e4 kaikkeen siihen maakuntaan; ja h\u00e4n rupesi h\u00e4t\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n,\n15:15 Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka h\u00e4nen l\u00e4hetti maakyliins\u00e4 kaitsemaan sikojansa.\n15:16 Ja h\u00e4n pyysi vatsaansa ravalla t\u00e4ytt\u00e4\u00e4, jota siat s\u00f6iv\u00e4t, ja ei kenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nelle sit\u00e4k\u00e4\u00e4n antanut.\n15:17 Mutta kuin h\u00e4n mielens\u00e4 malttoi, sanoi h\u00e4n: kuinka monella minun is\u00e4ni palkollisella on kyll\u00e4 leip\u00e4\u00e4, ja min\u00e4 kuolen n\u00e4lk\u00e4\u00e4n!\n15:18 Min\u00e4 nousen ja k\u00e4yn minun is\u00e4ni tyk\u00f6 ja sanon h\u00e4nelle: is\u00e4, min\u00e4 olen synti\u00e4 tehnyt taivasta vastaan ja sinun edess\u00e4s,\n15:19 Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.\n15:20 Ja h\u00e4n nousi ja tuli is\u00e4ns\u00e4 tyk\u00f6. Mutta kuin h\u00e4n viel\u00e4 taampana oli, n\u00e4ki h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen, ja armahti h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja juosten lankesi h\u00e4nen kaulaansa, ja suuta antoi h\u00e4nen.\n15:21 Mutta poika sanoi h\u00e4nelle: is\u00e4, min\u00e4 olen synti\u00e4 tehnyt taivasta vastaan ja sinun edess\u00e4s, ja en ole mahdollinen t\u00e4stedes sinun pojakses kutsuttaa.\n15:22 Niin sanoi is\u00e4 palvelioillensa: tuokaat t\u00e4nne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat h\u00e4nen yllens\u00e4, ja antakaat sormus h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4, ja keng\u00e4t h\u00e4nen jalkoihinsa,\n15:23 Ja tuokaat sy\u00f6tetty vasikka, ja tappakaat se, ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4mme ja riemuitkaamme;\n15:24 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 minun poikani oli kuollut, ja virkosi j\u00e4lleen: h\u00e4n oli kadonnut, ja on taas l\u00f6ydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.\n15:25 Mutta h\u00e4nen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin h\u00e4n tuli ja huonett\u00e4 l\u00e4hestyi, kuuli h\u00e4n laulun ja hypyt.\n15:26 Niin h\u00e4n kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mik\u00e4 se on?\n15:27 Niin se sanoi h\u00e4nelle: sinun veljes tuli, ja is\u00e4s antoi tappaa sy\u00f6tetyn vasikan, ett\u00e4 h\u00e4n sai h\u00e4nen terveen\u00e4 j\u00e4lleen.\n15:28 Niin h\u00e4n vihastui eik\u00e4 tahtonut menn\u00e4 sis\u00e4lle; h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 meni siis ulos, ja neuvoi h\u00e4nt\u00e4.\n15:29 Mutta h\u00e4n vastasi ja sanoi is\u00e4llens\u00e4: katso, niin monta vuotta min\u00e4 palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun k\u00e4sky\u00e4s k\u00e4ynyt ylitse, ja et sin\u00e4 ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni yst\u00e4v\u00e4ini kanssa.\n15:30 Mutta ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sin\u00e4 h\u00e4nelle sy\u00f6tetyn vasikan.\n15:31 Mutta h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: poikani! sin\u00e4 olet aina minun tyk\u00f6n\u00e4ni, ja kaikki mit\u00e4 minun on, se on sinun.\n15:32 Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sinun veljes oli kuollut ja virkosi j\u00e4lleen, h\u00e4n oli kadonnut ja on taas l\u00f6ydetty.\n16:1 Mutta h\u00e4n sanoi my\u00f6skin opetuslapsillensa: oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltia, ja h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 kannettiin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli hukuttanut h\u00e4nen hyvyytens\u00e4.\n16:2 Ja h\u00e4n kutsui h\u00e4nen ja sanoi h\u00e4nelle: miksi min\u00e4 sinusta sen kuulen? tee luku hallituksestas; sill\u00e4 et sin\u00e4 saa t\u00e4stedes hallita.\n16:3 Niin huoneenhaltia sanoi itsellens\u00e4: mit\u00e4 min\u00e4 teen, sill\u00e4 minun herrani ottaa minulta pois hallituksen? en min\u00e4 voi kaivaa, h\u00e4peen min\u00e4 kerj\u00e4t\u00e4.\n16:4 Min\u00e4 tied\u00e4n, mit\u00e4 min\u00e4 teen, ett\u00e4 kuin min\u00e4 viralta pannaan pois, niin he korjaavat minun huoneesensa.\n16:5 Ja h\u00e4n kutsui tyk\u00f6ns\u00e4 kaikki herransa velvolliset ja sanoi ensim\u00e4iselle: kuinka paljo sin\u00e4 olet minun herralleni velkaa?\n16:6 Mutta se sanoi: sata tynnyri\u00e4 \u00f6ljy\u00e4. Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: ota kirjas ja istu pian, ja kirjoita viisikymment\u00e4.\n16:7 Sitte h\u00e4n sanoi toiselle: kuinka paljon sin\u00e4 olet velkaa? ja se sanoi: sata puntaa nisuja. H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: ota kirjas ja kirjoita kahdeksankymment\u00e4.\n16:8 Ja herra kiitti v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 huoneenhaltiata, ett\u00e4 h\u00e4n toimellisesti teki; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman lapset ovat toimellisemmat kuin valkeuden lapset heid\u00e4n sukukunnassansa.\n16:9 Ja min\u00e4 my\u00f6s sanon teille: tehk\u00e4\u00e4t teillenne yst\u00e4vi\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 mammonasta, ett\u00e4 kuin te tarvitsette, niin he korjaavat teit\u00e4 ijankaikkisiin majoihin.\n16:10 Joka v\u00e4hemm\u00e4ss\u00e4 on uskollinen, se on my\u00f6s paljossa uskollinen, ja joka v\u00e4hemm\u00e4ss\u00e4 on v\u00e4\u00e4r\u00e4, se on my\u00f6s paljossa petollinen.\n16:11 Jollette siis ole olleet uskolliset v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 mammonassa, kuka teille sit\u00e4 uskoo, mik\u00e4 oikia on?\n16:12 Ja ellette ole olleet toisen omassa uskolliset, kuka teille antaa sen, mik\u00e4 teid\u00e4n omanne on?\n16:13 Ei yksik\u00e4\u00e4n palvelia taida kahta herraa palvella; sill\u00e4 taikka h\u00e4n yht\u00e4 vihaa ja toista rakastaa, eli yhdess\u00e4 h\u00e4n kiinni riippuu ja toisen katsoo yl\u00f6n. Ette taida palvella Jumalaa ja mammonaa.\n16:14 Mutta kaikki n\u00e4m\u00e4t kuulivat nekin Pharisealaiset, jotka ahneet olivat, ja pilkkasivat h\u00e4nt\u00e4.\n16:15 Ja h\u00e4n sanoi heille: te olette ne, jotka itsenne hurskaiksi teette ihmisten edess\u00e4; mutta Jumala tuntee teid\u00e4n syd\u00e4menne; sill\u00e4 se mik\u00e4 ihmisille on korkia, se on Jumalan edess\u00e4 kauhistus.\n16:16 Laki ja prophetat ovat Johannekseen asti, ja siit\u00e4 ajasta ilmoitetaan Jumalan valtakunta, ja jokainen siihen itse\u00e4ns\u00e4 v\u00e4ell\u00e4 tunkee.\n16:17 Pikemmin taivas ja maa hukkuu, kuin rahtukaan laista putoo.\n16:18 Joka em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 ja nai toisen, h\u00e4n tekee huorin, ja joka sen miehelt\u00e4 hylj\u00e4tyn nai, h\u00e4n tekee huorin.\n16:19 Oli yksi rikas mies, joka vaatetti itsens\u00e4 purpuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja eli joka p\u00e4iv\u00e4 ilossa herkullisesti.\n16:20 Oli my\u00f6s kerj\u00e4\u00e4j\u00e4, nimelt\u00e4 Latsarus, joka makasi h\u00e4nen ovensa edess\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 paisumia,\n16:21 Ja pyysi ravittaa niist\u00e4 muruista, jotka rikkaan p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 putosivat; mutta koirat my\u00f6s tulivat ja nuolivat h\u00e4nen paisumansa.\n16:22 Niin tapahtui, ett\u00e4 kerj\u00e4\u00e4j\u00e4 kuoli ja vietiin enkeleilt\u00e4 Abrahamin helmaan: niin kuoli my\u00f6s rikas ja haudattiin.\n16:23 Ja kuin h\u00e4n helvetiss\u00e4 vaivassa oli, nosti h\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4ki Abrahamin taampana ja Latsaruksen h\u00e4nen helmassansa.\n16:24 Ja h\u00e4n huusi, sanoen: is\u00e4 Abraham, armahda minun p\u00e4\u00e4lleni ja l\u00e4het\u00e4 Latsarus kastamaan sormensa p\u00e4\u00e4 veteen, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4\u00e4hdytt\u00e4is minun kieleni; sill\u00e4 min\u00e4 kovin vaivataan t\u00e4ss\u00e4 liekiss\u00e4.\n16:25 Niin sanoi Abraham: poikani, muista, ett\u00e4 sin\u00e4 sait sinun hyv\u00e4\u00e4s el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, niin my\u00f6s Latsarus pahaa. Mutta nyt h\u00e4n lohdutetaan, ja sin\u00e4 vaivataan.\n16:26 Ja paitsi kaikkia n\u00e4it\u00e4 on meid\u00e4n ja teid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 suuri juopa kiinnitetty, ett\u00e4 ne, jotka tahtovat, ei he voi, eik\u00e4 sielt\u00e4 t\u00e4nnek\u00e4\u00e4n tulla.\n16:27 Niin h\u00e4n sanoi: min\u00e4 rukoilen siis sinua, is\u00e4, ett\u00e4s l\u00e4het\u00e4t h\u00e4nen minun is\u00e4ni kotoon;\n16:28 Sill\u00e4 minulla on viisi velje\u00e4, todistamaan heille, ettei hekin tulisi t\u00e4h\u00e4n vaivan siaan.\n16:29 Sanoi h\u00e4nelle Abraham: heill\u00e4 on Moses ja prophetat; kuulkoot niit\u00e4.\n16:30 Mutta h\u00e4n sanoi: ei, is\u00e4 Abraham: vaan jos joku kuolleista menis heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, niin he parannuksen tekisiv\u00e4t.\n16:31 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he my\u00f6s usko, jos joku kuolleista nousis yl\u00f6s.\n17:1 Niin h\u00e4n sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi h\u00e4nt\u00e4, jonka kautta ne tulevat!\n17:2 Se olis h\u00e4nelle parempi, ett\u00e4 myllyn kivi ripustettaisiin h\u00e4nen kaulaansa, ja heitett\u00e4isiin mereen, kuin ett\u00e4 h\u00e4n jonkun n\u00e4ist\u00e4 pienist\u00e4 pahentais.\n17:3 Kavahtakaat teit\u00e4nne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele h\u00e4nt\u00e4: ja jos h\u00e4n itsens\u00e4 parantaa, niin anna h\u00e4nelle anteeksi.\n17:4 Ja jos h\u00e4n seitsem\u00e4n kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 rikkoo sinua vastaan, ja seitsem\u00e4n kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 sinun tyk\u00f6s palajaa, sanoen: min\u00e4 kadun; niin anna h\u00e4nelle anteeksi.\n17:5 Ja apostolit sanoivat Herralle: lis\u00e4\u00e4 meille uskoa.\n17:6 Mutta Herra sanoi: jos teill\u00e4 olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte t\u00e4lle mets\u00e4fikunalle: nouse yl\u00f6s juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teit\u00e4.\n17:7 Mutta kenell\u00e4 teist\u00e4 on palvelia, joka kynt\u00e4\u00e4 taikka karjaa kaitsee, ja kuin h\u00e4n mets\u00e4st\u00e4 kotia tulee, ett\u00e4 h\u00e4n sanoo kohta h\u00e4nelle: mene rualle?\n17:8 Vaan eik\u00f6 h\u00e4n pikemmin sano h\u00e4nelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin min\u00e4 sy\u00f6n ja juon; ja sy\u00f6 ja juo sin\u00e4 sitte?\n17:9 Vai kiitt\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n palveliaansa, ett\u00e4 h\u00e4n teki, mit\u00e4 h\u00e4nelle k\u00e4sketty oli? En luule.\n17:10 Niin my\u00f6s te, kuin te olette kaikki tehneet, mit\u00e4 teille k\u00e4sketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, mink\u00e4 meid\u00e4n piti tekem\u00e4n.\n17:11 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n meni Jerusalemia p\u00e4in, ett\u00e4 h\u00e4n matkusti keskelt\u00e4 Samarian ja Galilean.\n17:12 Ja kuin h\u00e4n tuli yhteen kyl\u00e4\u00e4n, kohtasivat h\u00e4nt\u00e4 kymmenen spitalista miest\u00e4, jotka taampana seisoivat,\n17:13 Ja korottivat \u00e4\u00e4nens\u00e4, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme!\n17:14 Ja kuin h\u00e4n ne n\u00e4ki, sanoi h\u00e4n heille: menk\u00e4\u00e4t ja osoittakaat teit\u00e4nne papeille. Ja tapahtui, ett\u00e4 he menness\u00e4ns\u00e4 tulivat puhtaiksi.\n17:15 Niin yksi heist\u00e4, kuin h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n parantunut oli, palasi j\u00e4lleen ja kunnioitti Jumalaa suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4,\n17:16 Ja lankesi kasvoillensa h\u00e4nen jalkainsa juureen ja kiitti h\u00e4nt\u00e4. Ja se oli Samarialainen.\n17:17 Mutta Jesus vastaten sanoi: eik\u00f6 kymmenen puhdistettu? kussa yhdeks\u00e4n ovat?\n17:18 Ei ole muita l\u00f6ydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin t\u00e4m\u00e4 muukalainen.\n17:19 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.\n17:20 Ja Pharisealaiset kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi h\u00e4n heit\u00e4 ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, ett\u00e4 se taidettaisiin n\u00e4hd\u00e4.\n17:21 Ei my\u00f6s heid\u00e4n pid\u00e4 sanoman: katso t\u00e4ss\u00e4, katso siell\u00e4; sill\u00e4 katso, Jumalan valtakunta on teid\u00e4n keskell\u00e4nne.\n17:22 Niin h\u00e4n sanoi opetuslapsille: se aika tulee, ett\u00e4 te halajatte n\u00e4hd\u00e4 yht\u00e4kin Ihmisen Pojan p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja ette saa n\u00e4hd\u00e4.\n17:23 Ja he sanovat teille: katso t\u00e4ss\u00e4, katso siell\u00e4: \u00e4lk\u00e4\u00e4t menk\u00f6 ulos, \u00e4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s seuratko.\n17:24 Sill\u00e4 niinkuin pitk\u00e4isen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein p\u00e4\u00e4lle, mitk\u00e4 taivaan alla ovat, niin on my\u00f6s Ihmisen Pojan p\u00e4iv\u00e4n\u00e4ns\u00e4 oleva.\n17:25 Mutta ennen tulee h\u00e4nen paljo k\u00e4rsi\u00e4 ja hylj\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 sukukunnalta.\n17:26 Ja niinkuin tapahtui Noan p\u00e4ivin\u00e4, niin my\u00f6s tapahtuu Ihmisen Pojan p\u00e4ivin\u00e4.\n17:27 He s\u00f6iv\u00e4t, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, jona Noa arkkiin meni sis\u00e4lle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.\n17:28 Niin my\u00f6s tapahtui Lotin p\u00e4ivin\u00e4: he s\u00f6iv\u00e4t, joivat, ostivat, myiv\u00e4t, istuttivat, rakensivat.\n17:29 Mutta sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin Lot Sodomasta l\u00e4ksi, satoi tulta ja tulikive\u00e4 taivaasta, ja hukutti kaikki.\n17:30 Niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.\n17:31 Joka sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 katon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, ja h\u00e4nen kalunsa ovat huoneessa, niin \u00e4lk\u00f6\u00f6n astuko alas niit\u00e4 ottamaan. Ja joka pellolla on, niin \u00e4lk\u00f6\u00f6n my\u00f6s palatko takaisin.\n17:32 Muistakaa Lotin em\u00e4nt\u00e4\u00e4.\n17:33 Jokainen joka pyyt\u00e4\u00e4 henkens\u00e4 vapahtaa, h\u00e4n sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, h\u00e4n saattaa sen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n17:34 Min\u00e4 sanon teille: sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 ovat kaksi yhdell\u00e4 vuoteella, yksi otetaan yl\u00f6s, ja toinen j\u00e4tet\u00e4\u00e4n.\n17:35 Kaksi ynn\u00e4 jauhavat: yksi otetaan yl\u00f6s, ja toinen j\u00e4tet\u00e4\u00e4n.\n17:36 Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan yl\u00f6s, ja toinen j\u00e4tet\u00e4\u00e4n.\n17:37 Ja he vastaten sanoivat h\u00e4nelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi h\u00e4n heille: kussa raato on, sinne my\u00f6s kotkat kokoontuvat.\n18:1 Niin h\u00e4n sanoi my\u00f6s heille vertauksen, ett\u00e4 aina tulee rukoilla ja ei v\u00e4sy\u00e4,\n18:2 Sanoen: yksi tuomari oli yhdess\u00e4 kaupungissa, joka ei pelj\u00e4nnyt Jumalaa eik\u00e4 h\u00e4vennyt ihmisi\u00e4.\n18:3 Niin oli my\u00f6s yksi leski siin\u00e4 kaupungissa, joka tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoen: auta minua riitaveljelt\u00e4ni.\n18:4 Ja ei h\u00e4n tahtonut kauvan aikaa. Mutta viimein sanoi h\u00e4n itsellens\u00e4: vaikka en min\u00e4 Jumalaa pelk\u00e4\u00e4, enk\u00e4 h\u00e4pee ihmisi\u00e4,\n18:5 Kuitenkin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 leski vaivaa minua, tahdon min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 auttaa, ettei h\u00e4n viimein tulisi ja nurisisi minua.\n18:6 Niin Herra sanoi: kuulkaat, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4 tuomari sanoo:\n18:7 Eik\u00f6s Jumalan pit\u00e4isi valituita auttaman, jotka y\u00f6t\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 huutavat, pit\u00e4isk\u00f6 h\u00e4nen sit\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4n?\n18:8 Min\u00e4 sanon teille: h\u00e4n auttaa heit\u00e4 pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, l\u00f6yt\u00e4neek\u00f6 h\u00e4n uskoa maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4?\n18:9 Niin h\u00e4n my\u00f6s sanoi muutamille, jotka itse p\u00e4\u00e4llens\u00e4 uskalsivat, ett\u00e4 he olivat hurskaat, ja muita katsoivat yl\u00f6n, t\u00e4m\u00e4n vertauksen:\n18:10 Kaksi ihmist\u00e4 meni yl\u00f6s templiin rukoilemaan, yksi Pharisealainen ja toinen Publikani.\n18:11 Pharisealainen seisoi ja rukoili n\u00e4in itsellens\u00e4: min\u00e4 kiit\u00e4n sinua, Jumala, etten min\u00e4 ole niinkuin muut ihmiset, ry\u00f6v\u00e4ri, v\u00e4\u00e4r\u00e4, huorinteki\u00e4, taikka my\u00f6s niinkuin t\u00e4m\u00e4 Publikani.\n18:12 Kahdesti viikossa min\u00e4 paastoon, ja annan kymmenykset kaikista mit\u00e4 minulla on.\n18:13 Ja Publikani seisoi taampana, eik\u00e4 tahtonut silmi\u00e4ns\u00e4k\u00e4\u00e4n nostaa yl\u00f6s taivaasen p\u00e4in, mutta l\u00f6i rintoihinsa ja sanoi: Jumala, armahda minun syntisen p\u00e4\u00e4lleni!\n18:14 Min\u00e4 sanon teille: t\u00e4m\u00e4 meni kotiansa hurskaampana kuin toinen; sill\u00e4 jokainen joka itsens\u00e4 ylent\u00e4\u00e4, se alennetaan, ja joka itsens\u00e4 alentaa, se ylennet\u00e4\u00e4n.\n18:15 Niin he toivat my\u00f6s h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 lapsia, ett\u00e4 h\u00e4n heihin rupeais. Mutta kuin opetuslapset sen n\u00e4kiv\u00e4t, nuhtelivat he niit\u00e4.\n18:16 Mutta kuin Jesus oli heit\u00e4 kutsunut tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi h\u00e4n: sallikaat lasten tulla minun tyk\u00f6ni, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t heit\u00e4 kielt\u00e4k\u00f6; sill\u00e4 senkaltaisten on Jumalan valtakunta.\n18:17 Totisesti sanon min\u00e4 teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, ei h\u00e4n ikin\u00e4 siihen tule siihen sis\u00e4lle.\n18:18 Ja h\u00e4nelt\u00e4 kysyi yksi p\u00e4\u00e4miehist\u00e4 ja sanoi: hyv\u00e4 Mestari, mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n saisin?\n18:19 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4s minua hyv\u00e4ksi kutsut? Ei ole kenenk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4, vaan yksi, Jumala.\n18:20 K\u00e4skysanat sin\u00e4 tied\u00e4t: ei sinun pid\u00e4 huorin tekem\u00e4n: ei sinun pid\u00e4 tappaman: ei sinun pid\u00e4 varastaman: ei sinun pid\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 todistusta sanoman: kunnioita is\u00e4\u00e4s ja \u00e4iti\u00e4s.\n18:21 Niin h\u00e4n sanoi: n\u00e4m\u00e4t kaikki olen min\u00e4 minun nuoruudestani pit\u00e4nyt.\n18:22 Kuin Jesus sen kuuli, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: yksi sinulta viel\u00e4 puuttuu: myy kaikki, mit\u00e4 sinulla on ja vaivaisille, niin sinulla pit\u00e4 oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua.\n18:23 Vaan kuin h\u00e4n sen kuuli, tuli h\u00e4n murheelliseksi; sill\u00e4 h\u00e4n oli sangen rikas.\n18:24 Mutta kuin Jesus n\u00e4ki h\u00e4nen murheissansa olevan, sanoi h\u00e4n: kuinka ty\u00f6l\u00e4\u00e4sti rikkaat tulevat Jumalan valtakuntaan;\n18:25 Sill\u00e4 huokiampi on kamelin k\u00e4yd\u00e4 neulan silm\u00e4n l\u00e4vitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.\n18:26 Niin he sanoivat, jotka sen kuulivat: ja kuka taitaa autuaaksi tulla?\n18:27 Mutta h\u00e4n sanoi: ne mitk\u00e4 ovat mahdottomat ihmisten tyk\u00f6n\u00e4, ne ovat mahdolliset Jumalan tyk\u00f6n\u00e4.\n18:28 Niin Pietari sanoi: katso, me j\u00e4timme kaikki ja seurasimme sinua.\n18:29 Vaan h\u00e4n sanoi heille: totisesti sanon min\u00e4 teille: ei ole kenk\u00e4\u00e4n, joka j\u00e4tti huoneen taikka vanhemmat taikka veljet taikka em\u00e4nn\u00e4n taikka lapset Jumalan valtakunnan t\u00e4hden,\n18:30 Joka ei paljoa enemp\u00e4\u00e4 saa t\u00e4ll\u00e4 ajalla j\u00e4llens\u00e4, ja tulevaisessa maailmassa ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n.\n18:31 Ja h\u00e4n otti tyk\u00f6ns\u00e4 ne kaksitoistakymment\u00e4, ja sanoi heille: katso, me menemme Jerusalemiin, ja kaikki pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n mitk\u00e4 prophetailta Ihmisen Pojasta kirjoitetut ovat.\n18:32 Sill\u00e4 h\u00e4n annetaan yl\u00f6n pakanoille, ja pilkataan, ja h\u00e4v\u00e4ist\u00e4\u00e4n, ja syljet\u00e4\u00e4n.\n18:33 Ja kuin he ovat h\u00e4nen ruoskineet, tappavat he h\u00e4nen, ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on h\u00e4n nouseva yl\u00f6s.\n18:34 Ja ei he mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4neet. Ja t\u00e4m\u00e4 puhe oli heilt\u00e4 niin peitetty, ettei he ymm\u00e4rt\u00e4neet, mit\u00e4 sanottiin.\n18:35 Niin tapahtui, kuin h\u00e4n Jerikoa l\u00e4hestyi, ett\u00e4 yksi sokia istui tien vieress\u00e4 kerj\u00e4ten,\n18:36 Ja kuin h\u00e4n kuuli kansan k\u00e4yv\u00e4n ohitse, kysyi h\u00e4n, mik\u00e4 se olis?\n18:37 He sanoivat h\u00e4nelle: Jesus Natsarealainen t\u00e4st\u00e4 meni.\n18:38 Ja h\u00e4n huusi ja sanoi: Jesus, Davidin Poika, armahda minua!\n18:39 Niin ne, jotka meniv\u00e4t ohitse, toruivat h\u00e4nt\u00e4 vaikenemaan. Mutta h\u00e4n huusi sit\u00e4 enemmin: Davidin Poika, armahda minua!\n18:40 Niin Jesus seisahti ja k\u00e4ski h\u00e4nt\u00e4 taluttaa tyk\u00f6ns\u00e4. Ja kuin h\u00e4n l\u00e4hestyi, kysyi h\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4,\n18:41 Sanoen: mit\u00e4s tahdot, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 sinulle tekem\u00e4n? H\u00e4n sanoi: Herra, ett\u00e4 min\u00e4 n\u00e4k\u00f6ni j\u00e4lleen saisin.\n18:42 Ja Jesus sanoi h\u00e4nelle: ole n\u00e4kev\u00e4! sinun uskos autti sinua.\n18:43 Ja h\u00e4n sai kohta n\u00e4k\u00f6ns\u00e4, ja seurasi h\u00e4nt\u00e4, ja kunnioitti Jumalaa. Ja kaikki kansa, jotka sen n\u00e4kiv\u00e4t, kiittiv\u00e4t Jumalaa.\n19:1 Ja h\u00e4n meni sis\u00e4lle ja vaelsi Jerikon l\u00e4vitse.\n19:2 Ja katso, yksi mies oli nimelt\u00e4 Zakeus, joka oli Publikanien p\u00e4\u00e4mies ja h\u00e4n oli rikas,\n19:3 Ja h\u00e4n pyysi n\u00e4hd\u00e4 Jesusta, kuka h\u00e4n olis, eik\u00e4 saanut kansalta; sill\u00e4 h\u00e4n oli varttansa v\u00e4h\u00e4inen.\n19:4 Ja h\u00e4n samosi edelle, meni yl\u00f6s yhteen mets\u00e4-fikunapuuhun, ett\u00e4 h\u00e4n olis saanut h\u00e4nen n\u00e4hd\u00e4; sill\u00e4 sen kautta oli h\u00e4n vaeltava.\n19:5 Ja kuin h\u00e4n tuli siihen paikkaan, katsoi Jesus yl\u00f6s, ja n\u00e4ki h\u00e4nen, ja sanoi h\u00e4nelle: Zakeus, astu nopiasti alas! sill\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 oleman sinun huoneessas.\n19:6 Ja h\u00e4n astui nopiasti alas ja otti h\u00e4nen iloiten vastaan.\n19:7 Ja kuin he sen n\u00e4kiv\u00e4t, napisivat he kaikki, ett\u00e4 h\u00e4n meni sis\u00e4lle syntisen miehen tyk\u00f6 olemaan.\n19:8 Mutta Zakeus seisoi ja sanoi Herralle: katso, Herra, puolen minun tavaraani annan min\u00e4 vaivaisille; ja jos min\u00e4 jonkun pett\u00e4nyt olen, sen min\u00e4 nelj\u00e4kertaisesti j\u00e4lleen annan.\n19:9 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on t\u00e4lle huoneelle autuus tapahtunut, ett\u00e4 h\u00e4nkin on Abrahamin poika.\n19:10 Sill\u00e4 Ihmisen Poika tuli etsim\u00e4\u00e4n ja vapahtamaan sit\u00e4, mik\u00e4 kadonnut oli.\n19:11 Mutta kuin he n\u00e4m\u00e4t kuulleet olivat, sanoi h\u00e4n viel\u00e4 yhden vertauksen: ett\u00e4 h\u00e4n oli juuri l\u00e4sn\u00e4 Jerusalemia, ja ett\u00e4 he luulivat Jumalan valtakunnan kohta ilmoitettavan.\n19:12 Sanoi h\u00e4n siis: yksi herrasmies matkusti kaukaiseen maakuntaan, itsellens\u00e4 valtakuntaa ottamaan, ja aikoi j\u00e4lleen palata:\n19:13 Niin h\u00e4n kutsui tyk\u00f6ns\u00e4 kymmenen palveliaansa ja antoi heille kymmenen leivisk\u00e4\u00e4, ja sanoi heille: tehk\u00e4\u00e4t kauppaa niinkauvan kuin min\u00e4 tulen.\n19:14 Mutta h\u00e4nen kyl\u00e4ns\u00e4 asujat vihasivat h\u00e4nt\u00e4, ja l\u00e4hettiv\u00e4t sanansaattajat h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4, sanoen: emme tahdo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 meit\u00e4 vallitsee.\n19:15 Ja tapahtui kuin h\u00e4n palasi, sitte kuin h\u00e4n sai valtakunnan, k\u00e4ski h\u00e4n kutsua ne palveliat tyk\u00f6ns\u00e4, joille h\u00e4n oli rahansa antanut, tiet\u00e4\u00e4ksens\u00e4, mit\u00e4 kukin kaupallansa toimittanut oli.\n19:16 Niin tuli ensim\u00e4inen ja sanoi: herra, sinun leivisk\u00e4s on kymmenen leivisk\u00e4\u00e4 kasvattanut.\n19:17 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: oikein, hyv\u00e4 palvelia, ett\u00e4s v\u00e4h\u00e4ss\u00e4 olit uskollinen, sinulla pit\u00e4\u00e4 valta kymmenen kaupungin p\u00e4\u00e4lle oleman.\n19:18 Toinen my\u00f6s tuli ja sanoi: herra, sinun leivisk\u00e4s on viisi leivisk\u00e4\u00e4 kasvattanut.\n19:19 Niin h\u00e4n my\u00f6s sanoi h\u00e4nelle: ole sin\u00e4kin viiden kaupungin haltia.\n19:20 Ja kolmas tuli ja sanoi: herra, katso, t\u00e4ss\u00e4 on sinun leivisk\u00e4s, joka minulla hikiliinassa k\u00e4tketty oli;\n19:21 Sill\u00e4 min\u00e4 pelk\u00e4sin sinua, ett\u00e4s kova mies olet; sin\u00e4 otat, jota et tallelle pannut, ja niit\u00e4t, jota et kylv\u00e4nyt.\n19:22 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: sinun suustas min\u00e4 sinun tuomitsen, sin\u00e4 paha palvelia, sin\u00e4 tiesit minun kovaksi mieheksi, joka otan, jota en min\u00e4 tallelle pannut, ja leikkaan, jota en min\u00e4 kylv\u00e4nyt:\n19:23 Ja miksi et sin\u00e4 antanut minun rahaani vaihetusp\u00f6yd\u00e4lle? ja min\u00e4 olisin tultuani sen kasvun kanssa j\u00e4lleen saanut.\n19:24 Niin h\u00e4n sanoi tyk\u00f6n\u00e4 seisoville: ottakaat pois leivisk\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4, ja antakaat sille, jolla kymmenen leivisk\u00e4\u00e4 on.\n19:25 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: herra, h\u00e4nell\u00e4 on kymmenen leivisk\u00e4\u00e4.\n19:26 Sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille, jolla on, h\u00e4nelle pit\u00e4\u00e4 annettaman, ja h\u00e4nelt\u00e4, jolla ei ole, sekin, mik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on, pit\u00e4\u00e4 otettaman pois.\n19:27 Kuitenkin ne minun viholliseni, jotka ei tahtoneet minun antaa vallita heit\u00e4, tuokaat t\u00e4nne ja mestatkaa heit\u00e4 minun edess\u00e4ni.\n19:28 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t puhunut oli, meni h\u00e4n edell\u00e4 ja vaelsi yl\u00f6s Jerusalemia p\u00e4in.\n19:29 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n l\u00e4hestyi Betphagea ja Betaniaa, ja tuli sen vuoren tyk\u00f6, joka \u00f6ljym\u00e4eksi kutsutaan kutsutaan, l\u00e4hetti h\u00e4n kaksi opetuslapsistansa,\n19:30 Sanoen: menk\u00e4\u00e4t kyl\u00e4\u00e4n, joka on teid\u00e4n edess\u00e4nne, ja kuin te siihen tulette sis\u00e4lle, niin te l\u00f6yd\u00e4tte varsan sidottuna, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n ihminen koskaan istunut ole: p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4t se ja tuokaat t\u00e4nne.\n19:31 Ja jos joku teilt\u00e4 kysyy: miksi te sit\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4tte? niin sanokaat h\u00e4nelle: Herra t\u00e4t\u00e4 tarvitsee.\n19:32 Niin l\u00e4hetetyt meniv\u00e4t ja l\u00f6ysiv\u00e4t niinkuin h\u00e4n oli heille sanonut.\n19:33 Kuin he nyt p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t varsaa, sanoi sen is\u00e4nt\u00e4 heille: miksi te p\u00e4\u00e4st\u00e4tte varsaa?\n19:34 Vaan he sanoivat: Herra t\u00e4t\u00e4 tarvitsee.\n19:35 Ja he veiv\u00e4t sen Jesuksen tyk\u00f6, ja panivat vaatteensa varsan p\u00e4\u00e4lle, ja istuttivat Jesuksen se p\u00e4\u00e4lle.\n19:36 Ja kuin h\u00e4n matkusti, levittiv\u00e4t he vaatteensa tielle.\n19:37 Ja kuin h\u00e4n jo l\u00e4hestyi menem\u00e4\u00e4n alas \u00d6ljym\u00e4elt\u00e4, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 kaikist\u00e4 niist\u00e4 voimallisista t\u00f6ist\u00e4, jotka he n\u00e4hneet olivat,\n19:38 Sanoen: siunattu olkoon se, joka tulee, kuningas Herran nimeen! rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!\n19:39 Ja muutamat Pharisealaisista kansan seasta sanoivat h\u00e4nelle: Mestari, nuhtele opetuslapsias.\n19:40 Ja h\u00e4n vastaten sanoi heille: min\u00e4 sanon teille: jos n\u00e4m\u00e4t vaikenevat, niin kivet pit\u00e4\u00e4 huutaman.\n19:41 Ja kuin h\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4 tuli, katsoi h\u00e4n kaupungin p\u00e4\u00e4lle, itki h\u00e4nt\u00e4,\n19:42 Ja sanoi: jos sin\u00e4kin tiet\u00e4isit, niin sin\u00e4 ajattelisit tosin t\u00e4ll\u00e4 sinun ajallas, mit\u00e4 sinun rauhaas sopis. Mutta nyt ovat ne k\u00e4tketyt sinun silm\u00e4is edest\u00e4.\n19:43 Sill\u00e4 ne p\u00e4iv\u00e4t pit\u00e4\u00e4 tuleman sinun ylitses, ett\u00e4 sinun vihollises skantsaavat sinun, ja ymp\u00e4ri piiritt\u00e4v\u00e4t sinun, ja ahdistavat sinun joka kulmalta,\n19:44 Ja maahan tasoittavat sinun ja sinun lapses, jotka sinussa ovat, ja ei j\u00e4t\u00e4 sinussa kive\u00e4 kiven p\u00e4\u00e4lle; ettet etsikkos aikaa tuntenut.\n19:45 Ja h\u00e4n meni sis\u00e4lle templiin, rupesi ajamaan siit\u00e4 ulos ostajia ja myyji\u00e4,\n19:46 Sanoen heille: kirjoitettu on: minun huoneeni on rukoushuone; mutta te olette sen tehneet ry\u00f6v\u00e4rien luolaksi.\n19:47 Ja h\u00e4n opetti joka p\u00e4iv\u00e4 templiss\u00e4, mutta pappein p\u00e4\u00e4miehet ja kirjanoppineet ja kansan vanhimmat etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 surmataksensa,\n19:48 Ja ei tiet\u00e4neet, mit\u00e4 heid\u00e4n piti tekem\u00e4n; sill\u00e4 kaikki kansa riippui h\u00e4ness\u00e4, ja kuulivat h\u00e4nt\u00e4.\n20:1 Ja tapahtui yhten\u00e4 niist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4, kuin h\u00e4n kansaa opetti templiss\u00e4 ja saarnasi evankeliumia, tulivat ylimm\u00e4iset papit ja kirjanoppineet ja vanhimmat,\n20:2 Ja puhuivat h\u00e4nelle, sanoen: sanos meille, mill\u00e4 vallalla sin\u00e4 t\u00e4t\u00e4 teet? eli kuka sinulle t\u00e4m\u00e4n vallan on antanut?\n20:3 Niin Jesus vastaten sanoi heille: min\u00e4 kysyn my\u00f6s teilt\u00e4 yht\u00e4 asiaa, vastatkaat minua.\n20:4 Oliko Johanneksen kaste taivaasta, vaiko ihmisilt\u00e4?\n20:5 Niin he ajattelivat itsell\u00e4ns\u00e4, sanoen: jo me sanomme: taivaasta, niin h\u00e4n sanoo: miksi ette siis uskoneet?\n20:6 Mutta jos me sanomme: ihmisilt\u00e4, niin kaikki kansa kivitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t; sill\u00e4 he uskoivat, ett\u00e4 Johannes oli propheta.\n20:7 Ja he vastasivat, ettei he tiet\u00e4neet, kusta se oli.\n20:8 Niin sanoi Jesus heille: en min\u00e4 my\u00f6s sano teille, mill\u00e4 voimalla min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 teen.\n20:9 Niin h\u00e4n rupesi sanomaan kansalle t\u00e4m\u00e4n vertauksen: yksi mies istutti viinam\u00e4en ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja meni muille maille kauvaksi aikaa.\n20:10 Ja ajallansa l\u00e4hetti h\u00e4n palvelian peltomiesten tyk\u00f6, ett\u00e4 he antaisivat h\u00e4nelle viinam\u00e4en hedelm\u00e4st\u00e4. Mutta ne peltomiehet pieksiv\u00e4t sen ja l\u00e4hettiv\u00e4t pois tyhj\u00e4n\u00e4.\n20:11 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti viel\u00e4 toisen palvelian; mutta he my\u00f6s sen pieksiv\u00e4t, ja pilkkasivat, ja l\u00e4hettiv\u00e4t pois tyhj\u00e4n\u00e4.\n20:12 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti viel\u00e4 kolmannen. Mutta he my\u00f6s sen haavoittivat ja sy\u00f6ksiv\u00e4t ulos.\n20:13 Niin viinam\u00e4en is\u00e4nt\u00e4 sanoi: mit\u00e4 min\u00e4 teen? min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n minun rakkaan poikani: kuin he h\u00e4nen n\u00e4kev\u00e4t, niin he karttavat h\u00e4nt\u00e4.\n20:14 Mutta kuin peltomiehet sen n\u00e4kiv\u00e4t, ajattelivat he itsell\u00e4ns\u00e4, sanoen: t\u00e4m\u00e4 on perillinen: tulkaat, tappakaamme h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 perint\u00f6 tulis meid\u00e4n omaksemme.\n20:15 Ja he sy\u00f6ksiv\u00e4t ulos h\u00e4nen viinam\u00e4est\u00e4 ja tappoivat. Mit\u00e4 viinam\u00e4en is\u00e4nt\u00e4 on tekev\u00e4 heille?\n20:16 H\u00e4n tulee ja hukkaa n\u00e4m\u00e4t peltomiehet, ja antaa viinam\u00e4en muille. Kuin he sen kuulivat, sanoivat he: pois se!\n20:17 Mutta h\u00e4n katsahti heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja sanoi: mit\u00e4 se on, mik\u00e4 kirjoitettu on: Se kivi, jonka rakentajat hylk\u00e4siv\u00e4t, on tullut nurkkakiveksi?\n20:18 Jokainen joka lankee sen kiven p\u00e4\u00e4lle, se runnellaan; mutta jonka p\u00e4\u00e4lle se lankee, sen h\u00e4n musertaa.\n20:19 Ja pappein p\u00e4\u00e4miehet ja kirjanoppineet pyysiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 sill\u00e4 hetkell\u00e4 kiinni ottaa, vaan he pelk\u00e4siv\u00e4t kansaa; sill\u00e4 he ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n heille t\u00e4m\u00e4n vertauksen sanonut oli.\n20:20 Ja he vartioitsivat h\u00e4nt\u00e4 ja l\u00e4hettiv\u00e4t v\u00e4ijyj\u00e4t, jotka piti itsens\u00e4 hurskaiksi teettelem\u00e4n, ett\u00e4 he h\u00e4nen puheessa saisivat kiinni, ja antaisivat yl\u00f6n esivallalle ja maanvanhimman haltuun.\n20:21 Ja he kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 ja sanoivat: Mestari, me tied\u00e4mme, ett\u00e4s oikein sanot ja opetat, etk\u00e4 katso ihmisen muotoa, vaan opetat Jumalan tien totuudessa.\n20:22 Sopikko meid\u00e4n antaa keisarille veroa, taikka ei?\n20:23 Mutta kuin h\u00e4n ymm\u00e4rsi heid\u00e4n kavaluutensa, sanoi h\u00e4n heille: mit\u00e4 te minua kiusaatte?\n20:24 Osoittakaat minulle veroraha, kenenk\u00e4 kuva ja p\u00e4\u00e4llekirjoitus siin\u00e4 on? He vastasivat ja sanoivat: keisarin.\n20:25 Niin h\u00e4n sanoi heille: antakaat keisarille, mitk\u00e4 keisarin ovat, ja Jumalalle, mitk\u00e4 Jumalan ovat.\n20:26 Ja ei he taitaneet h\u00e4nen puhettansa kansan edess\u00e4 laittaa, vaan ihmetteliv\u00e4t h\u00e4nen vastaustansa, ja vaikenivat.\n20:27 Niin tulivat muutamat Saddukealaisista, (jotka kielt\u00e4v\u00e4t yl\u00f6snousemisen,) ja kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4,\n20:28 Sanoen: Mestari, Moses kirjoitti meille: jos jonkun veli kuolee, jolla em\u00e4nt\u00e4 oli, ja se kuolis lapsetonna, niin h\u00e4nen veljens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sen vaimon ottaman ja veljellens\u00e4 siemenen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n.\n20:29 Niin oli seitsem\u00e4n velje\u00e4: ensim\u00e4inen otti em\u00e4nn\u00e4n ja kuoli lapsetonna.\n20:30 Ja toinen otti sen vaimon, ja se my\u00f6s kuoli lapsetonna.\n20:31 Ja kolmas otti my\u00f6s sen: ja niin kaikki seitsem\u00e4n, eik\u00e4 j\u00e4tt\u00e4neet lapsia, ja kuolivat.\n20:32 Kaikkein viimein kuoli my\u00f6s vaimo.\n20:33 Sent\u00e4hden yl\u00f6snousemisessa, kenenk\u00e4 heist\u00e4 vaimo pit\u00e4\u00e4 oleman? sill\u00e4 kaikki seitsem\u00e4n ovat sen vaimonansa pit\u00e4neet.\n20:34 Ja Jesus vastaten sanoi heille: t\u00e4m\u00e4n maailman lapset naivat ja huolevat;\n20:35 Mutta ne, jotka otolliseksi tulevat sille maailmalle ja yl\u00f6snousemiselle kuolleista, ei he nai eik\u00e4 huole;\n20:36 Sill\u00e4 ei he en\u00e4\u00e4n kuolla taida; sill\u00e4 he ovat enkelien kaltaiset, ja he ovat Jumalan lapset, ett\u00e4 he ovat yl\u00f6snousemisen lapset.\n20:37 Mutta ett\u00e4 kuolleet yl\u00f6snousevat, sen on my\u00f6s Moses pensaan tyk\u00f6n\u00e4 osoittanut, kuin h\u00e4n sanoi Herran Abrahamin Jumalaksi ja Isaakin Jumalaksi ja Jakobin Jumalaksi.\n20:38 Mutta ei Jumala ole kuolleiden Jumala, vaan el\u00e4vien; sill\u00e4 kaikki h\u00e4nelle el\u00e4v\u00e4t.\n20:39 Niin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja sanoivat: Mestari, oikein sin\u00e4 sanoit.\n20:40 Ja ei he rohjenneet h\u00e4nelt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 kysy\u00e4.\n20:41 Niin h\u00e4n sanoi heille: kuinka he sanovat Kristuksen Davidin pojaksi?\n20:42 Ja David itse sanoo Psalmiraamatussa: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle k\u00e4delleni,\n20:43 Siihenasti kuin min\u00e4 panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.\n20:44 Koska siis David kutsuu h\u00e4nen Herraksensa, kuin h\u00e4n on h\u00e4nen Poikansa?\n20:45 Mutta kuin kaikki kansa sen kuuli, sanoi h\u00e4n opetuslapsillensa:\n20:46 Kavahtakaat kirjanoppineita, jotka tahtovat k\u00e4yd\u00e4 pitkiss\u00e4 vaatteissa ja ottavat hyv\u00e4ksi tervehdykset turulla, ja ylimm\u00e4iset istuimet synagogissa, ja ylimm\u00e4iset siat ehtoollisissa,\n20:47 Jotka sy\u00f6v\u00e4 leskein huoneet, ja muodoksi pit\u00e4v\u00e4t pitk\u00e4t rukoukset: heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 saaman sit\u00e4 raskaamman tuomion.\n21:1 Mutta kuin h\u00e4n katsoi, n\u00e4ki h\u00e4n rikkaat panevan lahjojansa uhri-arkkkuun.\n21:2 H\u00e4n n\u00e4ki my\u00f6s k\u00f6yh\u00e4n lesken panevan siihen kaksi ropoa.\n21:3 Ja sanoi: totisesti sanon min\u00e4 teille: t\u00e4m\u00e4 k\u00f6yh\u00e4 leski pani enemm\u00e4n kuin n\u00e4m\u00e4t kaikki.\n21:4 Sill\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4t panivat siit\u00e4, mit\u00e4 heill\u00e4 liiaksi oli, Jumalan uhriski, vaan t\u00e4m\u00e4 pani k\u00f6yhyydest\u00e4ns\u00e4 kaiken tavaransa, mik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli.\n21:5 Ja kuin muutamat sanoivat h\u00e4nelle templist\u00e4, kuinka kauniilla kivill\u00e4 ja kappaleilla se kaunistettu oli, niin h\u00e4n sanoi:\n21:6 N\u00e4it\u00e4k\u00f6 te katselette? Ne p\u00e4iv\u00e4t pit\u00e4\u00e4 tuleman, joina ei pid\u00e4 kive\u00e4 kiven p\u00e4\u00e4lle j\u00e4tett\u00e4m\u00e4n, jota ei maahan jaoteta.\n21:7 Niin he kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 ja sanoivat: Mestari, koskas n\u00e4m\u00e4t tapahtuvat? ja mik\u00e4 merkki on, koska n\u00e4m\u00e4t tulevat?\n21:8 H\u00e4n sanoi: katsokaat, ettei teit\u00e4 petet\u00e4; sill\u00e4 moni tulee minun nimeeni ja sanoo: min\u00e4 se olen! aika on kyll\u00e4 l\u00e4sn\u00e4, \u00e4lk\u00e4\u00e4t kuitenkaan heit\u00e4 seuratko.\n21:9 Mutta kuin te kuulette sotia ja kapinoita, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4styk\u00f6; sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4t pit\u00e4\u00e4 ensin tapahtuman, vaan ei kohta loppu ole.\n21:10 Niin h\u00e4n sanoi heille: kansa nousee kansaa vastaan, ja valtakunta valtakuntaa vastaan.\n21:11 Ja suuret maan vapistukset pit\u00e4 joka paikassa tuleman, n\u00e4lk\u00e4 ja rutto, kauhistukset ja suuret ihmeet taivaasta tapahtuvat.\n21:12 Mutta ennen n\u00e4it\u00e4 kaikkia heitt\u00e4v\u00e4t he k\u00e4tens\u00e4 teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, vainoovat ja antavat yl\u00f6n teit\u00e4 synagogiin ja vankiuteen, ja vet\u00e4v\u00e4t teit\u00e4 kuningasten ja esimiesten eteen, minun nimeni t\u00e4hden.\n21:13 Mutta se tapahtuu teille todistukseksi.\n21:14 Niin pankaat nyt se teid\u00e4n syd\u00e4meenne, ettette ennen ajattelisi, kuinka teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 edest\u00e4nne vastaaman:\n21:15 Sill\u00e4 min\u00e4 annan teille suun ja viisauden, jota ei he voi puhua vastaan eik\u00e4 seisoa vastaan, kaikki jotka teit\u00e4 vastaan ovat.\n21:16 Niin te my\u00f6s annetaan yl\u00f6n vanhimmilta, veljilt\u00e4, langoilta ja yst\u00e4vilt\u00e4, ja muutamat teist\u00e4 he tappavat,\n21:17 Ja te tulette vihattaviksi kaikilta, minun nimeni t\u00e4hden.\n21:18 Vaan ei hiuskarvakaan pid\u00e4 teid\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4nne hukkuman.\n21:19 Pit\u00e4k\u00e4\u00e4t teid\u00e4n sielunne k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4.\n21:20 Mutta kuin te n\u00e4ette Jerusalemin sotav\u00e4elt\u00e4 piiritett\u00e4v\u00e4n, niin tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4nen perikatonsa on l\u00e4hestynyt.\n21:21 Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkaan vuorille, ja jotka h\u00e4nen keskell\u00e4ns\u00e4 ovat, ne l\u00e4htek\u00e4\u00e4n sielt\u00e4 ulos, ja jotka maalla ovat, \u00e4lk\u00e4\u00e4n h\u00e4neen menk\u00f6 sis\u00e4lle.\n21:22 Sill\u00e4 ne ovat kostop\u00e4iv\u00e4t, ett\u00e4 kaikki t\u00e4ytett\u00e4isiin, mitk\u00e4 kirjoitetut ovat.\n21:23 Mutta voi raskaita ja imett\u00e4v\u00e4isi\u00e4 niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4! Sill\u00e4 suuri vaiva pit\u00e4\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oleman ja viha t\u00e4m\u00e4n kansan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n21:24 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lankeeman miekan ter\u00e4\u00e4n, ja he vied\u00e4\u00e4n vangiksi kaikkinaisen kansan sekaan. Ja Jerusalem pit\u00e4\u00e4 tallattaman pakanoilta, siihen asti kuin pakanain aika t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.\n21:25 Ja merkit pit\u00e4\u00e4 oleman auringossa ja kuussa ja t\u00e4hdiss\u00e4, ja maassa kansalla ahdistus ep\u00e4ilyksen t\u00e4hden. Ja meri ja aallot pit\u00e4\u00e4 pauhaaman.\n21:26 Ja ihmiset maassa pit\u00e4\u00e4 n\u00e4\u00e4ntym\u00e4n pelvon ja odottamisen t\u00e4hden niit\u00e4, mitk\u00e4 maan piirin p\u00e4\u00e4lle tulevat; sill\u00e4 taivaan voimat pit\u00e4\u00e4 liikutettaman.\n21:27 Ja silloin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n Ihmisen Pojan tulevan pilviss\u00e4 suurella voimalla ja kunnialla.\n21:28 Mutta kuin n\u00e4m\u00e4t rupeevat tapahtumaan, niin katsokaat, ja nostakaat p\u00e4\u00e4nne yl\u00f6s; sill\u00e4 teid\u00e4n lunastuksenne silloin l\u00e4hestyy.\n21:29 Ja h\u00e4n sanoi heille vertauksen: katsokaat fikunapuuta ja kaikkia puita.\n21:30 Kuin ne jo puhkeevat, niin te n\u00e4ette ja itse teist\u00e4nne ymm\u00e4rr\u00e4tte, ett\u00e4 suvi on jo l\u00e4sn\u00e4.\n21:31 Niin my\u00f6s te, kuin te n\u00e4ette n\u00e4m\u00e4t tapahtuvan, tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 Jumalan valtakunta on l\u00e4sn\u00e4.\n21:32 Totisesti min\u00e4 sanon teille: ei t\u00e4m\u00e4n sukukunnan pid\u00e4 suinkaan hukkuman, siihenasti kuin n\u00e4m\u00e4t kaikki tapahtuvat.\n21:33 Taivas ja maa on hukkuva, vaan minun sanani ei pid\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 hukkaantuman.\n21:34 Mutta kavahtakaat, ettei teid\u00e4n syd\u00e4menne koskaan raskauteta yl\u00f6nsy\u00f6misest\u00e4 ja juopumisesta ja elatuksen murheesta, ja se p\u00e4iv\u00e4 tulee \u00e4kisti teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne.\n21:35 Sill\u00e4 se tulee niinkuin paula kaikkein ylitse, jotka koko maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat.\n21:36 Sent\u00e4hden valvokaat ja aina rukoilkaat, ett\u00e4 te mahdolliset olisitte kaikkia n\u00e4it v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n, jotka pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ja seisomaan Ihmisen Pojan edess\u00e4.\n21:37 Ja h\u00e4n opetti p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 templiss\u00e4, mutta y\u00f6ll\u00e4 meni h\u00e4n ulos ja oli y\u00f6t\u00e4 vuorella, joka kutsutaan \u00d6ljym\u00e4eksi.\n21:38 Ja kaikki kansa tuli varhain h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 templiin, h\u00e4nt\u00e4 kuulemaan.\n22:1 Niin l\u00e4hestyi makian leiv\u00e4n juhlap\u00e4iv\u00e4, joka p\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi kutsutaan.\n22:2 Ja ylimm\u00e4iset papit ja kirjanoppineet etsiv\u00e4t, kuinka he olisivat h\u00e4nen saaneet tappaa. Mutta he pelk\u00e4siv\u00e4t kansaa.\n22:3 Niin saatana oli mennyt Juudaan sis\u00e4lle, jonka liikanimi oli Iskariot, joka oli kahdentoistakymmenen luvusta.\n22:4 Ja h\u00e4n meni pois ja puhutteli ylimm\u00e4isi\u00e4 pappeja ja p\u00e4\u00e4miehi\u00e4, kuin h\u00e4n oli h\u00e4nen heille pett\u00e4v\u00e4.\n22:5 Ja he ihastuivat ja lupasivat h\u00e4nelle rahaa.\n22:6 Ja h\u00e4n lupasi sen heille, ja etsi soveliasta aikaa, saadaksensa h\u00e4nt\u00e4 pett\u00e4\u00e4 ilman hasuta.\n22:7 Niin makian leiv\u00e4n p\u00e4iv\u00e4 tuli, jona p\u00e4\u00e4si\u00e4islammas piti teurastettaman,\n22:8 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti Pietarin ja Johanneksen, sanoen: menk\u00e4\u00e4t valmistamaan meille p\u00e4\u00e4si\u00e4islammas sy\u00f6d\u00e4ksemme.\n22:9 Niin he sanoivat h\u00e4nelle: kussas tahdot meit\u00e4 valmistamaan?\n22:10 H\u00e4n sanoi heille: katso, kuin te kaupunkiin tulette sis\u00e4lle, kohtaa teit\u00e4 ihminen, kantain vesiastiaa: seuratkaat h\u00e4nt\u00e4 siihen huoneesen, johonka h\u00e4n menee.\n22:11 Ja sanokaat sen huoneen perheenis\u00e4nn\u00e4lle: Mestari sanoo sinulle: kussa on maja, jossa min\u00e4 sy\u00f6n p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaan opetuslasteni kanssa?\n22:12 Ja h\u00e4n osoittaa teille suuren salin rakennetun; valmistakaat siell\u00e4.\n22:13 Niin he meniv\u00e4t ja l\u00f6ysiv\u00e4t niinkuin h\u00e4n heille sanonut oli, ja valmistivat p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaan.\n22:14 Ja kuin jo aika tullut oli, istui h\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4 ja kaksitoistakymment\u00e4 apostolia h\u00e4nen kanssansa.\n22:15 Ja h\u00e4n sanoi heille: min\u00e4 olen halulla halainnut sy\u00f6d\u00e4 t\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4islammasta teid\u00e4n kanssanne, ennekuin min\u00e4 k\u00e4rsin.\n22:16 Sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille, etten min\u00e4 suinkaan silleen siit\u00e4 sy\u00f6, siihenasti kuin se t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Jumalan valtakunnassa.\n22:17 Ja h\u00e4n otti kalkin, kiitti, ja sanoi: ottakaat ja jakakaat kesken\u00e4nne.\n22:18 Sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille, etten min\u00e4 suinkaan juo viinapuun hedelm\u00e4\u00e4, siihenasti kuin Jumalan valtakunta tulee.\n22:19 Ja h\u00e4n otti leiv\u00e4n, kiitti ja mursi, ja antoi heille, sanoen: t\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini, joka teid\u00e4n edest\u00e4nne annetaan: se tehk\u00e4\u00e4t minun muistokseni;\n22:20 Niin my\u00f6s kalkin ehtoollisen j\u00e4lkeen, sanoen: t\u00e4m\u00e4 kalkki on uusi Testamentti, minun veress\u00e4ni, joka teid\u00e4n edest\u00e4nne vuodatetaan.\n22:21 Kuitenkin, katso, minun pett\u00e4j\u00e4ni k\u00e4si on minun kanssani p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4.\n22:22 Ja tosin Ihmisen Poika menee niinkuin p\u00e4\u00e4tetty on: kuitenkin voi sit\u00e4 ihmist\u00e4, jolta h\u00e4n petet\u00e4\u00e4n!\n22:23 Ja he rupesivat kyselem\u00e4\u00e4n kesken\u00e4ns\u00e4: kuka olis se heist\u00e4, joka sen tekev\u00e4 olis?\n22:24 Mutta heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4ns\u00e4 tuli my\u00f6s riita, kuka heist\u00e4 n\u00e4kyis suurin olevan.\n22:25 Niin h\u00e4n sanoi heille: kansain kuninkaat vallitsevat heit\u00e4, ja joilla valta on heid\u00e4n ylitsens\u00e4, ne kutsutaan armollisiksi herroiksi.\n22:26 Mutta ette te niin: vaan joka teist\u00e4 suurin on, se olkoon niinkuin nuorin, ja joka ylimm\u00e4inen on, se olkoon niinkuin se, joka palvelee.\n22:27 Sill\u00e4 kumpi suurempi on: se joka atrioitsee, taikka se joka palvelee? eik\u00f6 se joka atrioitsee? mutta min\u00e4 olen teid\u00e4n keskell\u00e4nne niinkuin se, joka palvelee.\n22:28 Mutta te olette ne, jotka minun kiusauksissani minun kanssani pysyitte.\n22:29 Ja min\u00e4 s\u00e4\u00e4din teille, niinkuin minun Is\u00e4ni s\u00e4\u00e4si minulle, valtakunnan:\n22:30 Ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n ja juoman minun p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni minun valtakunnassani, ja istuman istuimilla, ja tuomitseman kaksitoistakymment\u00e4 Israelin sukukuntaa.\n22:31 Niin sanoi my\u00f6s Herra: Simon, Simon, katso, saatana on teit\u00e4 pyyt\u00e4nyt seuloaksensa niinkuin nisuja.\n22:32 Vaan min\u00e4 rukoilin sinun edest\u00e4s, ettei sinun uskos puuttuman pid\u00e4. Ja kuin sin\u00e4 kerran palajat, niin vahvista velji\u00e4s.\n22:33 Niin h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: Herra, min\u00e4 olen valmis sinun kanssas sek\u00e4 vankiuteen ett\u00e4 kuolemaan menem\u00e4\u00e4n.\n22:34 Mutta h\u00e4n sanoi: Pietari, min\u00e4 sanon sinulle, ei laula t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kukko ennen kuin sin\u00e4 kolmasti kiell\u00e4t tuntevas minua.\n22:35 Ja h\u00e4n sanoi heille: kuin min\u00e4 l\u00e4hetin teid\u00e4t ilman s\u00e4kki\u00e4 ja kukkaroa ja kenki\u00e4, puuttuiko teilt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n? He sanoivat: ei mit\u00e4\u00e4n.\n22:36 Niin h\u00e4n sanoi heille: vaan nyt, jolla s\u00e4kki on, ottakoon sen, niin my\u00f6s kukkaren; ja jolla ei ole, se myyk\u00e4\u00e4n hameensa ja ostakaan miekan.\n22:37 Sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille: viel\u00e4 sekin mik\u00e4 kirjoitettu on, pit\u00e4\u00e4 minussa t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n: h\u00e4n on pahanteki\u00e4in sekaan luettu; sill\u00e4 ne, mitk\u00e4 minusta kirjoitetut ovat, pit\u00e4\u00e4 loppuman.\n22:38 Niin he sanoivat: Herra, katso, t\u00e4ss\u00e4 on kaksi miekkaa. H\u00e4n sanoi heille: kyll\u00e4 siin\u00e4 on.\n22:39 Ja h\u00e4n l\u00e4ksi ulos ja meni, niinkuin h\u00e4nen tapansa oli, \u00d6ljym\u00e4elle; niin seurasivat my\u00f6s h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen opetuslapsensa.\n22:40 Ja kuin h\u00e4n siihen paikkaan tuli, sanoi h\u00e4n heille: rukoilkaat, ettette tulisi kiusaukseen.\n22:41 Ja h\u00e4n erkani heist\u00e4 l\u00e4hes kivell\u00e4 heitt\u00e4\u00e4 ja laski polvillensa, rukoili,\n22:42 Sanoen: Is\u00e4, jos sin\u00e4 tahdot, niin ota pois minulta t\u00e4m\u00e4 kalkki, kuitenkin ei minun tahtoni, mutta sinun olkoon.\n22:43 Niin enkeli taivaasta ilmestyi h\u00e4nelle ja vahvisti h\u00e4nt\u00e4.\n22:44 Ja kuin h\u00e4n sangen suuress ahdistuksessa oli, rukoili h\u00e4n hartaammin. Ja oli h\u00e4nen hikens\u00e4 niinkuin verenpisarat, jotka maan p\u00e4\u00e4lle putosivat.\n22:45 Ja kuin h\u00e4n nousi rukoilemasta ja tuli opetuslastensa tyk\u00f6, l\u00f6ysi h\u00e4n ne murheen t\u00e4hden makaamasta,\n22:46 Ja h\u00e4n sanoi heille: mit\u00e4 te makaatte? nouskaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi.\n22:47 Viel\u00e4 h\u00e4nen puhuissansa, katso, joukko ja se, joka kutsuttiin Juudas, yksi kahdestatoistakymmenest\u00e4, k\u00e4vi heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4, ja l\u00e4hestyi Jesusta suuta antamaan h\u00e4nen.\n22:48 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: Juudas, suun antamisellako sin\u00e4 Ihmisen Pojan pet\u00e4t?\n22:49 Kuin ne, jotka h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 olivat, n\u00e4kiv\u00e4t, mit\u00e4 tuleva oli, sanoivat he h\u00e4nelle: Herra, emmek\u00f6 me ly\u00f6 miekalla?\n22:50 Ja yksi heist\u00e4 l\u00f6i pappein p\u00e4\u00e4miehen palveliaa ja hakkasi pois h\u00e4nen oikian korvansa.\n22:51 Mutta Jesus vastaten sanoi: sallikaat t\u00e4h\u00e4n asti tulla. Ja kuin h\u00e4n rupesi h\u00e4nen korvaansa, paransi h\u00e4n sen.\n22:52 Mutta Jesus sanoi niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 vastaan olivat tulleet, ylimm\u00e4isille papeille ja templin haltioille ja vanhimmille: niinkuin ry\u00f6v\u00e4rin tyk\u00f6 te l\u00e4ksitte miekoilla ja seip\u00e4ill\u00e4.\n22:53 Min\u00e4 olin joka p\u00e4iv\u00e4 teid\u00e4n kanssanne templiss\u00e4, ja ette ojentaneet k\u00e4tt\u00e4 minun p\u00e4\u00e4lleni; mutta t\u00e4m\u00e4 on teid\u00e4n hetkenne ja pimeyden valta.\n22:54 Niin he kiinni ottivat h\u00e4nen ja taluttivat, ja veiv\u00e4t h\u00e4nen sis\u00e4lle ylimm\u00e4isen papin huoneesen. Mutta Pietari seurasi taampana.\n22:55 Ja niin he virittiv\u00e4t valkian keskelle kartanoa, ja ynn\u00e4 yhdess\u00e4 istuivat, istui my\u00f6s Pietari heid\u00e4n seassansa.\n22:56 Mutta kuin yksi piika n\u00e4ki h\u00e4nen valkian tyk\u00f6n\u00e4 istuvan, katsoi h\u00e4n h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja sanoi: t\u00e4m\u00e4 oli my\u00f6s h\u00e4nen kanssansa.\n22:57 Vaan h\u00e4n kielsi h\u00e4nen ja sanoi: vaimo, en min\u00e4 tunne h\u00e4nt\u00e4.\n22:58 Ja v\u00e4h\u00e4n hetken per\u00e4st\u00e4 n\u00e4ki toinen h\u00e4nen, ja sanoi: sin\u00e4 my\u00f6s olet yksi heist\u00e4. Pietari sanoi: ihminen, en ole.\n22:59 Ja l\u00e4hes yhden hetken per\u00e4st\u00e4 todisti my\u00f6s toinen, sanoen: totisesti t\u00e4m\u00e4 oli my\u00f6s h\u00e4nen kanssansa; sill\u00e4 h\u00e4n on Galileasta.\n22:60 Niin Pietari sanoi: ihminen, en min\u00e4 tied\u00e4, mit\u00e4s sanot. Ja kohta, viel\u00e4 h\u00e4nen puhuissansa, lauloi kukko.\n22:61 Ja Herra k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja katsoi Pietarin p\u00e4\u00e4lle, ja Pietari muisti Herran puheen, kuin h\u00e4n h\u00e4nelle sanoi: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sin\u00e4 minun kiell\u00e4t.\n22:62 Ja Pietari meni ulos ja itki katkerasti.\n22:63 Mutta miehet, jotka Jesusta kiinni pitiv\u00e4t, pilkkasivat h\u00e4nt\u00e4 ja l\u00f6iv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4,\n22:64 Peittiv\u00e4t h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4, ja l\u00f6iv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 poskelle, ja kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4, sanoen: arvaa, kuka se on, joka sinua l\u00f6i.\n22:65 Ja paljon muuta pilkkaa sanoivat he h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n22:66 Ja kuin p\u00e4iv\u00e4 tuli, kokoontuivat kansan vanhimmat ja ylimm\u00e4iset papit ja kirjanoppineet ja veiv\u00e4t h\u00e4nen oikeutensa eteen,\n22:67 Sanoen: oletkos Kristus? sano meille. Niin h\u00e4n sanoi heille: jos min\u00e4 sanon teille, ette usko,\n22:68 Ja jos min\u00e4 my\u00f6s kysyn, niin ette vastaa minua, ette my\u00f6s p\u00e4\u00e4st\u00e4 minua.\n22:69 T\u00e4stedes istuu Ihmisen Poika Jumalan voiman oikialla k\u00e4dell\u00e4.\n22:70 Niin he sanoivat kaikki: sin\u00e4 olet siis Jumalan Poika? sanoi h\u00e4n heille: tep\u00e4 sen sanotte, ett\u00e4 min\u00e4 olen.\n22:71 Niin he sanoivat: mit\u00e4 me silleen todistusta tarvitsemme, sill\u00e4 me olemme sen kuulleet h\u00e4nen omasta suustansa.\n23:1 Ja kaikki heid\u00e4n joukkonsa nousi yl\u00f6s, ja he veiv\u00e4t h\u00e4nen Pilatuksen tyk\u00f6.\n23:2 Ja he rupesivat kantamaan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sanoen: t\u00e4m\u00e4n me l\u00f6ysimme kansaa viettelev\u00e4n ja kielt\u00e4v\u00e4n keisarille veroa antamasta ja sanovan itsens\u00e4 olevan kuninkaan Kristuksen.\n23:3 Niin Pilatus kysyi h\u00e4nelt\u00e4, sanoen: oletkos Juudalaisten kuningas? H\u00e4n vastasi h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi: sin\u00e4p\u00e4 sen sanot.\n23:4 Mutta Pilatus sanoi pappein p\u00e4\u00e4miehille ja kansalle: en min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 yht\u00e4\u00e4n vikaa t\u00e4ss\u00e4 ihmisess\u00e4.\n23:5 Mutta he k\u00e4viv\u00e4t p\u00e4\u00e4lle, sanoen: h\u00e4n kehoittaa kansan, opettain koko Juudeassa, ja on ruvennut Galileasta hamaan t\u00e4h\u00e4n asti.\n23:6 Mutta kuin Pilatus kuuli Galileaa manittavan, kysyi h\u00e4n, josko h\u00e4n Galileasta oli.\n23:7 Ja kuin h\u00e4n ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 h\u00e4n Herodeksen l\u00e4\u00e4nist\u00e4 oli, l\u00e4hetti h\u00e4n h\u00e4nen Herodeksen tyk\u00f6, joka my\u00f6s silloin oli Jerusalemissa.\n23:8 Kuin Herodes n\u00e4ki Jesuksen, ihastui h\u00e4n sangen suuresti; sill\u00e4 h\u00e4n oli jo kauvan aikaa h\u00e4nt\u00e4 halainnut n\u00e4hd\u00e4ksens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli paljon h\u00e4nest\u00e4 kuullut, ja toivoi h\u00e4nelt\u00e4 jonkun ihmeen n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4,\n23:9 Ja kysyi h\u00e4nelt\u00e4 moninaisista; mutta ei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vastannut.\n23:10 Niin ylimm\u00e4iset papit ja kirjanoppineet seisoivat ja kantoivat kovin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n23:11 Mutta Herodes huovinensa katsoi h\u00e4nen yl\u00f6n, ja pilkkasi h\u00e4nt\u00e4, pani h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 valkian vaatteen, ja l\u00e4hetti j\u00e4lleen Pilatuksen tyk\u00f6.\n23:12 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuli Pilatus ja Herodes yst\u00e4viksi kesken\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 he olivat ennen vihamiehet olleet kesken\u00e4ns\u00e4.\n23:13 Niin Pilatus kutsui kokoon ylimm\u00e4iset papit ja valtamiehet ja kansan.\n23:14 Ja sanoi heille: te olette t\u00e4m\u00e4n ihmisen minulle tuoneet niinkuin kansan h\u00e4iritsi\u00e4n, ja katso, min\u00e4 olen h\u00e4nt\u00e4 tutkinut teid\u00e4n edess\u00e4nne ja en l\u00f6yd\u00e4 yht\u00e4\u00e4n vikaa t\u00e4ss\u00e4 ihmisess\u00e4, joista te kannatte h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4,\n23:15 Eik\u00e4 Herodeskaan; sill\u00e4 min\u00e4 l\u00e4hetin teid\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja katso, ei h\u00e4nelt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n hengen rikosta ole tehty.\n23:16 Sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 h\u00e4nen rangaistuna p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4.\n23:17 Mutta h\u00e4nen piti joka juhlana p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4n heille yhden vallallensa.\n23:18 Niin koko joukko huusi ja sanoi: ota t\u00e4m\u00e4 pois, ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 meille Barabbas,\n23:19 Joka oli kapinan ja miestapoin t\u00e4hden, kuin kaupungissa tapahtunut oli, vankiuteen heitetty.\n23:20 Niin Pilatus taas puhui heille ja tahtoi Jesuksen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4.\n23:21 Mutta he huusivat sit\u00e4 vastaan, sanoen: ristiinnaulitse, ristiinnaulitse h\u00e4nt\u00e4!\n23:22 Mutta h\u00e4n sanoi kolmannen kerran heille: mit\u00e4s h\u00e4n pahaa teki? en min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 yht\u00e4\u00e4n hengenrikosta h\u00e4ness\u00e4: sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 h\u00e4en rangaistuna p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4.\n23:23 Mutta he k\u00e4viv\u00e4t p\u00e4\u00e4lle suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, pyyt\u00e4in h\u00e4nt\u00e4 ristiinnaulittaa. Ja heid\u00e4n ja ylimm\u00e4isten pappein \u00e4\u00e4ni sai vallan.\n23:24 Ja Pilatus tuomitsi heid\u00e4n anomisensa j\u00e4lkeen,\n23:25 Ja p\u00e4\u00e4sti sen heille, joka kapinan ja miestapon t\u00e4hden oli vankiuteen heitetty, jota he anoivat; mutta Jesuksen antoi h\u00e4n heid\u00e4n haltuunsa.\n23:26 Ja kuin he h\u00e4nen veiv\u00e4t ulos, k\u00e4sittiv\u00e4t he yhden, Simonin Kyrenist\u00e4, joka maalta tuli, ja panivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ristin, sit\u00e4 Jesuksen j\u00e4ljess\u00e4 kantamaan.\n23:27 Mutta h\u00e4nt\u00e4 seurasi suuri joukko kansaa ja vaimoja, jotka h\u00e4nt\u00e4 itkiv\u00e4t ja parkuivat.\n23:28 Niin Jesus k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 heid\u00e4n puoleensa, ja sanoi: Jerusalemin tytt\u00e4ret, \u00e4lk\u00e4\u00e4t minua itkek\u00f6, vaan itkek\u00e4\u00e4t itse teit\u00e4nne ja teid\u00e4n lapsianne;\n23:29 Sill\u00e4 katso, p\u00e4iv\u00e4t tulevat, joina he sanovat: autuaat ovat hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4t, ja ne kohdat, jotka ei synnytt\u00e4neet, ja ne nis\u00e4t, jotka ei imett\u00e4neet.\n23:30 Silloin he rupeevat sanomaan vuorille: langetkaat meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, ja kukkuloille: peitt\u00e4k\u00e4\u00e4t meit\u00e4.\n23:31 Sill\u00e4 jos he n\u00e4m\u00e4t tekev\u00e4t tuoreessa puussa, mit\u00e4 sitte kuivassa tapahtuu?\n23:32 Niin vietiin my\u00f6s h\u00e4nen kanssansa kaksi muuta pahanteki\u00e4\u00e4 surmattaa.\n23:33 Ja kuin he siihen siaan tulivat, joka P\u00e4\u00e4kallon paikaksi kutsutaan, siin\u00e4 he h\u00e4nen ristiinnaulitsivat ja ne pahanteki\u00e4t, yhden oikialle ja toisen vasemmalle puolelle.\n23:34 Niin sanoi Jesus: Is\u00e4, anna heille anteeksi, sill\u00e4 ei he tied\u00e4, mit\u00e4 he tekev\u00e4t. Ja he jakoivat h\u00e4nen vaatteensa ja heittiv\u00e4t niist\u00e4 arpaa.\n23:35 Ja kansa seisoi ja katseli, mutta p\u00e4\u00e4miehet pilkkasivat h\u00e4nt\u00e4 heid\u00e4n kanssansa ja sanoivat: muita h\u00e4n vapahti, vapahtakaan itsens\u00e4, jos h\u00e4n on Kristus, Jumalan valittu.\n23:36 Ja huovit my\u00f6s pilkkasivat h\u00e4nt\u00e4, meniv\u00e4t ja kokottivat h\u00e4nelle etikkaa,\n23:37 Ja sanoivat: jos olet Juudalaisten kuningas, niin vapahda itse sinus.\n23:38 Oli my\u00f6s h\u00e4nest\u00e4 p\u00e4\u00e4llekirjoitus Grekan, Latinan ja Hebrean puustaveilla kirjoitettu: T\u00e4m\u00e4 on Juudalaisten kuningas.\n23:39 Niin yksi pahanteki\u00f6ist\u00e4, jotka ripustetut olivat, pilkkasi h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi: jos sin\u00e4 olet Kristus, niin vapahda sinus ja meit\u00e4.\n23:40 Mutta toinen vastasi ja nuhteli h\u00e4nt\u00e4 sanoen: etk\u00f6 sin\u00e4k\u00e4\u00e4n Jumalaa pelk\u00e4\u00e4, ett\u00e4s olet yhdess\u00e4 kadotuksessa?\n23:41 Ja tosin me olemme oikein siin\u00e4, sill\u00e4 me saamme meid\u00e4n t\u00f6idemme ansion j\u00e4lkeen; mutta ei t\u00e4m\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pahaa tehnyt.\n23:42 Ja sanoi Jesukselle: Herra, muista minua, kuin tulet valtakuntaas.\n23:43 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: totisesti sanon min\u00e4 sinulle: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun oleman minun kanssani paradisissa.\n23:44 Ja se oli l\u00e4hes kuudes hetki, ja pimeys tuli kaiken maan p\u00e4\u00e4lle, hamaan yhdeks\u00e4nteen hetkeen asti.\n23:45 Ja aurinko pimeni, ja templin esivaate repesi kahtia,\n23:46 Ja Jesus huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja sanoi: Is\u00e4, sinun k\u00e4siis min\u00e4 annan henkeni. Ja kuin h\u00e4n sen oli sanonut, antoi h\u00e4n henkens\u00e4.\n23:47 Mutta kuin sadanp\u00e4\u00e4mies n\u00e4ki, mit\u00e4 tapahtui, kunnioitti h\u00e4n Jumalaa ja sanoi: tosin oli t\u00e4m\u00e4 ihminen hurskas.\n23:48 Ja kaikki kansa, joka sinne katselemaan meni, kuin he n\u00e4kiv\u00e4t, mit\u00e4 siell\u00e4 tapahtui, l\u00f6iv\u00e4t rintoihinsa ja palasivat kotiansa.\n23:49 Mutta kaikki h\u00e4nen tuttavansa seisoivat taampana ja vaimot, jotka h\u00e4nt\u00e4 Galileasta seuranneet olivat, n\u00e4kiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4t.\n23:50 Ja katso, raatimie, nimelt\u00e4 Joseph, joka oli jalo ja hurskas mies,\n23:51 Joka ei ollut mieltynyt heid\u00e4n neuvoonsa ja tekoonsa, syntynyt Arimatiassa, Juudalaisten kaupungissa, joka my\u00f6s itse odotti Jumalan valtakuntaa:\n23:52 T\u00e4m\u00e4 meni Pilatuksen tyk\u00f6 ja anoi Jesuksen ruumista,\n23:53 Ja otti sen alas ja k\u00e4\u00e4ri liinavaatteesen ja pani sen hautaan, joka kallioon hakattu oli, johonka ei yksik\u00e4\u00e4n ennen pantu ollut.\n23:54 Ja se oli valmistusp\u00e4iv\u00e4, ja sabbati l\u00e4hestyi.\n23:55 Niin vaimot seurasivat j\u00e4ljest\u00e4, jotka h\u00e4nen kanssansa tulleet olivat Galileasta, ja katselivat hautaa, ja kuinka h\u00e4nen ruumiinsa pantu oli.\n23:56 Mutta he palasivat ja valmistivat hyv\u00e4nhajuisia yrttej\u00e4 ja voiteita; vaan sabbatina he lep\u00e4siv\u00e4t lain k\u00e4skyn j\u00e4lkeen.\n24:1 Mutta ensim\u00e4isen\u00e4 sabbatin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyv\u00e4nhajuisia yrttej\u00e4, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heid\u00e4n kanssansa,\n24:2 Niin he l\u00f6ysiv\u00e4t kiven haudalta vieritetyksi pois,\n24:3 Ja meniv\u00e4t siihen sis\u00e4lle eik\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet Herran Jesuksen ruumista.\n24:4 Ja tapahtui, kuin he siit\u00e4 ep\u00e4iliv\u00e4t, katso, kaksi miest\u00e4 seisoi heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 kiilt\u00e4viss\u00e4 vaatteissa.\n24:5 Niin he pelj\u00e4styiv\u00e4t ja l\u00f6iv\u00e4t kasvonsa maata p\u00e4in. He sanoivat heille: miksi te el\u00e4v\u00e4\u00e4 kuolleiden seassa etsitte?\n24:6 Ei h\u00e4n ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta nousi yl\u00f6s; muistakaat, kuinka h\u00e4n teille sanoi, kuin h\u00e4n viel\u00e4 Galileassa oli,\n24:7 Sanoen: Ihmisen Poika pit\u00e4\u00e4 annettaman yl\u00f6n syntisten ihmisten k\u00e4siin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nouseman yl\u00f6s.\n24:8 Ja he muistivat h\u00e4nen sanansa,\n24:9 Ja palasivat j\u00e4lleen haudalta ja ilmoittivat kaikki n\u00e4m\u00e4t yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.\n24:10 Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin \u00e4iti,ja muita heid\u00e4n kanssansa, jotka n\u00e4it\u00e4 apostoleille ilmoittivat.\n24:11 Ja heid\u00e4n puheensa n\u00e4kyi heille houraukseksi, eik\u00e4 he uskoneet heit\u00e4.\n24:12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin h\u00e4n kurkisti sis\u00e4lle, n\u00e4ki h\u00e4n ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsell\u00e4ns\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 tapahtunut oli.\n24:13 Ja katso, kaksi heist\u00e4 meni sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yhteen kyl\u00e4\u00e4n, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, Emaus nimelt\u00e4,\n24:14 Ja puhuivat kesken\u00e4ns\u00e4 kaikista niist\u00e4, mitk\u00e4 tapahtunut oli.\n24:15 Ja tapahtui heid\u00e4n puhuissansa ja tutkistellessansa kesken\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 Jesus itse heit\u00e4 l\u00e4hestyi ja matkusti heid\u00e4n kanssansa.\n24:16 Mutta heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 pidettiin, ettei he h\u00e4nt\u00e4 tunteneet.\n24:17 Niin h\u00e4n sanoi heille: mitk\u00e4 puheet ne ovat, joita te pid\u00e4tte kesken\u00e4nne k\u00e4ydess\u00e4nne, ja olette murheelliset?\n24:18 Niin vastasi yksi, Kleopas nimelt\u00e4, ja sanoi h\u00e4nelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tied\u00e4, mit\u00e4 siell\u00e4 n\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 tapahtui?\n24:19 Ja h\u00e4n sanoi heille: mit\u00e4? He sanoivat h\u00e4nelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli v\u00e4kev\u00e4 propheta t\u00f6iss\u00e4 ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edess\u00e4.\n24:20 Kuinka meid\u00e4n ylimm\u00e4iset papit ja p\u00e4\u00e4miehet antoivat yl\u00f6n h\u00e4nen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat h\u00e4nen.\n24:21 Mutta me luulimme h\u00e4nen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia n\u00e4it\u00e4 on jo kolmas p\u00e4iv\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, kuin n\u00e4m\u00e4t tapahtuivat.\n24:22 Mutta my\u00f6s muutamat vaimot meist\u00e4 ovat meit\u00e4 pelj\u00e4tt\u00e4neet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,\n24:23 Ja kuin ei l\u00f6yt\u00e4neet h\u00e4nen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, ett\u00e4 he enkeleinkin n\u00e4yn n\u00e4hneet olivat, jotka sanoivat h\u00e4nen el\u00e4v\u00e4n.\n24:24 Ja muutamat niist\u00e4, jotka meid\u00e4n kanssamme olivat, meniv\u00e4t haudalle ja l\u00f6ysiv\u00e4t niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4hneet.\n24:25 Ja h\u00e4n sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan syd\u00e4mest\u00e4 uskomaan niit\u00e4 kaikkia, mit\u00e4 prophetat puhuneet ovat!\n24:26 Eik\u00f6 Kristuksen pit\u00e4nyt n\u00e4it\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4n ja kunniaansa k\u00e4ym\u00e4n sis\u00e4lle?\n24:27 Ja h\u00e4n rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka h\u00e4nest\u00e4 olivat.\n24:28 Ja he l\u00e4hestyiv\u00e4t kyl\u00e4\u00e4, johonka he meniv\u00e4t, ja h\u00e4n teetteli itsens\u00e4 edemm\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n.\n24:29 Ja he vaativat h\u00e4nt\u00e4, sanoen: ole meid\u00e4n kanssamme, sill\u00e4 ehtoo joutuu ja p\u00e4iv\u00e4 on laskenut; ja h\u00e4n meni olemaan heid\u00e4n kanssansa.\n24:30 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n atrioitsi heid\u00e4n kanssansa, otti h\u00e4n leiv\u00e4n, kiitti, mursi ja antoi heille.\n24:31 Niin heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 aukenivat ja he tunsivat h\u00e4nen. Ja h\u00e4n katosi heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4.\n24:32 Ja he sanoivat kesken\u00e4ns\u00e4: eik\u00f6 meid\u00e4n syd\u00e4memme meiss\u00e4 palanut, kuin h\u00e4n tiell\u00e4 meit\u00e4 puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?\n24:33 Ja he nousivat sill\u00e4 hetkell\u00e4 ja palasivat Jerusalemiin, ja l\u00f6ysiv\u00e4t ne yksitoistakymment\u00e4 koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,\n24:34 Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut yl\u00f6s ja ilmaantui Simonille.\n24:35 Ja he juttelivat heille, mit\u00e4 tiell\u00e4 tapahtunut oli, ja kuinka h\u00e4n heilt\u00e4 oli tuttu leiv\u00e4n murtamisessa.\n24:36 Mutta kuin he n\u00e4it\u00e4 puhuivat, seisoi itse Jesus heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4 ja sanoi heille: rauha olkoon teille!\n24:37 Niin he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t ja pelj\u00e4styiv\u00e4t, ja luulivat n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 hengen.\n24:38 Ja h\u00e4n sanoi heille: mit\u00e4 te pelk\u00e4\u00e4tte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat syd\u00e4meenne?\n24:39 Katsokaat k\u00e4si\u00e4ni ja jalkojani, ett\u00e4 min\u00e4 itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sill\u00e4 ei hengell\u00e4 ole lihaa eik\u00e4 luita, niinkuin n\u00e4ette minulla olevan.\n24:40 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t sanonut oli, osoitti h\u00e4n heille k\u00e4tens\u00e4 ja jalkansa.\n24:41 Mutta koska ei he viel\u00e4 uskoneet ilon t\u00e4hden, vaan ihmetteliv\u00e4t, sanoi h\u00e4n heille: onko teill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4?\n24:42 Niin he panivat h\u00e4nen eteens\u00e4 kappaleen paistettua kalaa ja v\u00e4h\u00e4n kimalaisen hunajaa.\n24:43 Ja h\u00e4n otti sen ja s\u00f6i heid\u00e4n n\u00e4htens\u00e4.\n24:44 Niin h\u00e4n sanoi heille: n\u00e4m\u00e4t ovat ne sanat, jotka min\u00e4 puhuin teille, kuin min\u00e4 viel\u00e4 tied\u00e4n kanssanne olin; sill\u00e4 kaikki pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n, mit\u00e4 kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.\n24:45 Silloin h\u00e4n avasi heid\u00e4n ymm\u00e4rryksens\u00e4, kirjoituksia ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n,\n24:46 Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen k\u00e4rsi\u00e4 ja nousta kuolleista kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4,\n24:47 Ja saarnattaman h\u00e4nen nimeens\u00e4 parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.\n24:48 Mutta te olette n\u00e4iden todistajat.\n24:49 Ja katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n minun Is\u00e4ni lupauksen teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.\n24:50 Niin h\u00e4n vei heid\u00e4t ulos hamaan Betaniaan, ja nosti k\u00e4tens\u00e4 ja siunasi heit\u00e4.\n24:51 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n heit\u00e4 siunannut oli, erkani h\u00e4n heist\u00e4 ja meni yl\u00f6s taivaasen.\n24:52 Mutta kuin he h\u00e4nt\u00e4 kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,\n24:53 Ja olivat aina templiss\u00e4, kiittiv\u00e4t ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!","title":"Finnish Bible: Luke","type":"page"}