{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/mar.htm","path":"bib/wb/fin/mar.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/mar.htm","text":"1:1 Jesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku.\n1:2 Niinkuin prophetaissa kirjoitettu on: katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n minun enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties sinun etees.\n1:3 Huutavan \u00e4\u00e4ni on korvessa: valmistakaat Herran tiet\u00e4, tehk\u00e4\u00e4t h\u00e4nen polkunsa oikiaksi.\n1:4 Johannes kasti korvessa ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi.\n1:5 Ja h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 meni ulos koko Juudean maakunta ja Jerusalemin asuvaiset, ja kastettiin kaikki h\u00e4nelt\u00e4 Jordanin virrassa, tunnustain syntins\u00e4.\n1:6 Ja Johannes oli puetettu kamelin karvoilla, ja ymp\u00e4ri h\u00e4nen suoliansa oli hihnainen vy\u00f6, ja s\u00f6i hein\u00e4sirkkoja ja mets\u00e4hunajaa,\n1:7 Ja saarnasi, sanoen: se tulee minun j\u00e4lkeeni, joka on minua v\u00e4kev\u00e4mpi, jonka en min\u00e4 ole kelvollinen kumarruksissa kenk\u00e4in rihmaa p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n1:8 Min\u00e4 tosin kastan teit\u00e4 vedell\u00e4; mutta h\u00e4n kastaa teit\u00e4 Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4.\n1:9 Ja tapahtui niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, ett\u00e4 Jesus tuli Galilean Natsaretista ja kastettiin Johannekselta Jordanissa.\n1:10 Ja kohta kuin h\u00e4n astui vedest\u00e4 yl\u00f6s, n\u00e4ki h\u00e4n taivaat aukenevan ja Hengen tulevan alas h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 niinkuin kyyhkyisen,\n1:11 Ja \u00e4\u00e4ni tuli taivaasta: sin\u00e4 olet minun rakas Poikani, johonka min\u00e4 mielistyin.\n1:12 Ja Henki ajoi h\u00e4nen kohta korpeen.\n1:13 Ja h\u00e4n oli siell\u00e4 korvessa nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja kiusattiin perkeleelt\u00e4, ja oli petoin seassa; ja enkelit palvelivat h\u00e4nt\u00e4.\n1:14 Mutta sitte kuin Johannes oli vankiuteen annettu yl\u00f6n, tuli Jesus Galileaan, saarnaten Jumalan valtakunnan evankeliumia,\n1:15 Ja sanoi: aika on t\u00e4ytetty, ja Jumalan valtakunta on l\u00e4hestynyt: tehk\u00e4\u00e4t parannus ja uskokaat evankeliumi.\n1:16 Ja kuin h\u00e4n k\u00e4veli Galilean meren tyk\u00f6n\u00e4, n\u00e4ki h\u00e4n Simonin ja Andreaksen h\u00e4nen veljens\u00e4 laskevan verkkoa mereen: (sill\u00e4 he olivat kalamiehet:)\n1:17 Ja Jesus sanoi heille: seuratkaat minua, ja min\u00e4 teen teid\u00e4t, ett\u00e4 te tulette ihmisten kalamiehiksi.\n1:18 Ja he j\u00e4ttiv\u00e4t kohta verkkonsa ja seurasivat h\u00e4nt\u00e4.\n1:19 Ja kuin h\u00e4n sielt\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4 edemm\u00e4 k\u00e4vi, n\u00e4ki h\u00e4n Jakobin Zebedeuksen pojan ja Johanneksen, h\u00e4nen veljens\u00e4, parantavan venheess\u00e4 verkkojansa.\n1:20 Ja h\u00e4n kutsui kohta heit\u00e4. Ja he j\u00e4ttiv\u00e4t is\u00e4ns\u00e4 Zebedeuksen venheeseen palkollisten kanssa, ja seurasivat h\u00e4nt\u00e4.\n1:21 Ja he meniv\u00e4t sis\u00e4lle Kapernaumiin; ja h\u00e4n meni kohta lepop\u00e4ivin\u00e4 synagogaan, ja opetti.\n1:22 Ja he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t h\u00e4nen opetustansa; sill\u00e4 h\u00e4n opetti heit\u00e4 voimallisesti, ja ei niinkuin kirjanoppineet.\n1:23 Ja heid\u00e4n synagogassansa oli ihminen riivattu saastaiselta hengelt\u00e4, ja h\u00e4n huusi,\n1:24 Sanoen: voi, mit\u00e4 meid\u00e4n on sinun kanssas, Jesus Natsarealainen! tulitkos meit\u00e4 hukuttamaan? Min\u00e4 tunnen sinun, kukas olet, Jumalan pyh\u00e4.\n1:25 Ja Jesus nuhteli h\u00e4nt\u00e4, sanoen: vaikene ja mene ulos h\u00e4nest\u00e4.\n1:26 Ja kuin se saastainen henki rep\u00e4isi h\u00e4nt\u00e4 ja huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, niin h\u00e4n l\u00e4ksi ulos h\u00e4nest\u00e4.\n1:27 Ja he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t kaikki, niin ett\u00e4 he kyseliv\u00e4t kesken\u00e4ns\u00e4, sanoen: mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on? mik\u00e4 uusi oppi t\u00e4m\u00e4 on? Sill\u00e4 h\u00e4n k\u00e4skee my\u00f6s voimalla saastaisia henki\u00e4, ja he kuulevat h\u00e4nt\u00e4.\n1:28 Ja h\u00e4nen sanomansa kuului kohta ymp\u00e4ri kaiken Galilean l\u00e4himaakunnan.\n1:29 Ja he meniv\u00e4t kohta ulos synagogasta ja tulivat Simonin ja Andreaksen huoneeseen, Jakobin ja Johanneksen kanssa.\n1:30 Mutta Simonin anoppi makasi vilutaudissa, ja he sanoivat h\u00e4nest\u00e4 kohta h\u00e4nelle.\n1:31 Ja h\u00e4n meni ja nosti h\u00e4nt\u00e4, ja rupesi h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4, ja vilutauti j\u00e4tti h\u00e4nen kohta; ja h\u00e4n palveli heit\u00e4.\n1:32 Mutta ehtoona, kuin aurinko laski, toivat he h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kaikkinaisia sairaita ja perkeleilt\u00e4 riivatuita,\n1:33 Ja koko kaupunki tuli kokoon oven eteen.\n1:34 Ja h\u00e4n paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja h\u00e4n ajoi ulos paljon perkeleit\u00e4, eik\u00e4 sallinut perkeleiden puhua; sill\u00e4 he tunsivat h\u00e4nen.\n1:35 Ja huomeneltain sangen varhain ennen p\u00e4iv\u00e4\u00e4, kuin h\u00e4n nousi, meni h\u00e4n ulos. Ja Jesus meni erin\u00e4iseen asiaan ja rukoili siell\u00e4.\n1:36 Ja Simon riensi h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 ja ne jotka h\u00e4nen kanssansa olivat.\n1:37 Ja kuin he l\u00f6ysiv\u00e4t h\u00e4nen, sanoivat he h\u00e4nelle: jokainen etsii sinua.\n1:38 Ja h\u00e4n sanoi heille: menk\u00e4\u00e4mme l\u00e4himm\u00e4isiin kyliin, ett\u00e4 min\u00e4 siell\u00e4kin saarnaisin; sill\u00e4 sit\u00e4 varten olen min\u00e4 tullut.\n1:39 Ja h\u00e4n saarnasi heid\u00e4n synagogissansa, koko Galileassa, ja ajoi ulos perkeleit\u00e4.\n1:40 Ja h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tuli spitalinen, rukoili h\u00e4nt\u00e4, lankesi polvillensa h\u00e4nen eteens\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: jos sin\u00e4 tahdot, niin sin\u00e4 voit minun puhdistaa.\n1:41 Ja Jesus armahti h\u00e4nt\u00e4 ja ojensi k\u00e4tens\u00e4, rupesi h\u00e4neen ja sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 tahdon, ole puhdas.\n1:42 Ja kuin h\u00e4n sen oli sanonut, niin spitali l\u00e4ksi h\u00e4nest\u00e4 kohta pois, ja h\u00e4n tuli puhtaaksi.\n1:43 Ja Jesus haasti h\u00e4nt\u00e4, ja l\u00e4hetti h\u00e4nen kohta pois tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4,\n1:44 Ja sanoi h\u00e4nelle: katso, ettes kellenk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n sano, mutta mene, osoita itses papille ja uhraa puhdistukses edest\u00e4 ne, mitk\u00e4 Moses k\u00e4ski, heille todistukseksi.\n1:45 Mutta kuin h\u00e4n meni ulos, rupesi h\u00e4n paljon saarnaamaan ja ilmoittamaan sit\u00e4 asiaa, niin ettei h\u00e4n sitte taitanut julkisesti kaupunkiin menn\u00e4; mutta oli ulkona erin\u00e4isiss\u00e4 paikoissa, ja joka taholta tultiin h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n2:1 Ja taas muutamain p\u00e4iv\u00e4in j\u00e4lkeen meni h\u00e4n Kapernaumiin, ja se kuultiin, ett\u00e4 h\u00e4n huoneessa oli,\n2:2 Ja kohta kokoontuivat monta, niin ettei en\u00e4\u00e4 siaa ollut, ei ovenkaan tyk\u00f6n\u00e4; ja h\u00e4n puhui heille sanan.\n2:3 Ja h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tulivat, jotka toivat yht\u00e4 halvattua, joka nelj\u00e4lt\u00e4 kannettiin.\n2:4 Ja kuin ei he saaneet h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hesty\u00e4 kansan t\u00e4hden, niin he kiskoivat huoneen katon, jossa h\u00e4n oli, ja kaivoivat l\u00e4vitse, ja laskivat vuoteen alas, jossa halvattu makasi.\n2:5 Mutta kuin Jesus n\u00e4ki heid\u00e4n uskonsa, sanoi h\u00e4n halvatulle: poikani, sinun syntis annetaan sinulle anteeksi.\n2:6 Niin siell\u00e4 olivat muutamat kirjanoppineista, jotka istuivat ja ajattelivat syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4:\n2:7 Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 niin pilkkaa puhuu? Kuka voi synnit antaa anteeksi paitsi ainoaa Jumalaa?\n2:8 Ja kohta kuin Jesus tunsi hengess\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 he niin itsell\u00e4ns\u00e4 ajattelivat, sanoi h\u00e4n heille: mit\u00e4 te n\u00e4it\u00e4 ajattelette teid\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4nne?\n2:9 Kumpi on kevi\u00e4mpi, sanoa halvatulle: synnit annetaan sinulle anteeksi, taikka sanoa: nouse, ja ota sinun vuotees ja k\u00e4y?\n2:10 Mutta ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n Ihmisen Pojalla olevan vallan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 synnit anteeksi antaa, (sanoi h\u00e4n halvatulle:)\n2:11 Min\u00e4 sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias.\n2:12 Ja h\u00e4n nousi kohta ja otti vuoteen ja meni ulos kaikkein n\u00e4hden, ett\u00e4 he kaikki h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: emme ole ik\u00e4n\u00e4 sen muotoista n\u00e4hneet.\n2:13 Ja h\u00e4n l\u00e4ksi taas ulos meren puoleen, ja kaikki kansa tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja h\u00e4n opetti heit\u00e4.\n2:14 Ja kuin h\u00e4n meni ohitse, n\u00e4ki h\u00e4n Levin Alphein pojan istuvan tullihuoneessa, ja sanoi h\u00e4nelle: seuraa minua. Ja h\u00e4n nousi ja seurasi h\u00e4nt\u00e4.\n2:15 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n atrioitsi h\u00e4nen huoneessansa, atrioitsi my\u00f6s monta Publikania ja syntist\u00e4 Jesuksen ja h\u00e4nen opetuslastensa kanssa; sill\u00e4 niit\u00e4 oli paljo, jotka h\u00e4nt\u00e4 olivat seuranneet.\n2:16 Ja kuin kirjanoppineet ja Pharisealaiset n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen sy\u00f6v\u00e4n Publikanien ja syntisten kanssa, sanoivat he h\u00e4nen opetuslapsillensa: miksi h\u00e4n sy\u00f6 ja juo Publikanien ja syntisten kanssa?\n2:17 Ja kuin Jesus sen kuuli, sanoi h\u00e4n heille: ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat: en min\u00e4 ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisi\u00e4 parannukseen.\n2:18 Ja Johanneksen ja Pharisealaisten opetuslapset paastosivat; niin he tulivat ja sanoivat h\u00e4nelle: miksi Johanneksen ja Pharisealaisten opetuslapset paastoovat, mutta ei sinun opetuslapses paastoo?\n2:19 Ja Jesus sanoi heille: kuinka h\u00e4\u00e4joukko taitaa paastota, niinkauvan kuin ylk\u00e4 on heid\u00e4n kanssansa? Niinkauvan kuin ylk\u00e4 on heid\u00e4n kanssansa, ei he voi paastota.\n2:20 Mutta ne p\u00e4iv\u00e4t tulevat, ett\u00e4 ylk\u00e4 heilt\u00e4 otetaan pois, ja niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n paastooman.\n2:21 Ja ei ompele kenk\u00e4\u00e4n uutta paikkaa vanhaan vaatteeseen; sill\u00e4 uusi paikka rep\u00e4isee itsens\u00e4 kuitenkin vanhasta, ja l\u00e4pi tulee pahemmaksi.\n2:22 Ja ei pane kenk\u00e4\u00e4n nuorta viinaa vanhoihin leileihin; muutoin nuori viina s\u00e4rkee leilit, ja niin viina vuotaa pois, ja leilit turmellaan; mutta nuori viina pit\u00e4\u00e4 uusiin leileihin pantaman.\n2:23 Ja tapahtui, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4vi sabbatina laihoin l\u00e4vitse, niin h\u00e4nen opetuslapsensa rupesivat k\u00e4ydess\u00e4ns\u00e4 t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4 katkomaan.\n2:24 Ja Pharisealaiset sanoivat h\u00e4nelle: katso miksi he tekev\u00e4t sabbatina, jota ei sovi?\n2:25 Ja h\u00e4n sanoi heille: ettek\u00f6 te ole ik\u00e4n\u00e4 lukeneet, mit\u00e4 David teki h\u00e4dill\u00e4ns\u00e4, kuin h\u00e4n isosi ja ne, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat?\n2:26 Kuinka h\u00e4n meni Jumalan huoneeseen, ylimm\u00e4isen papin Abjatarin aikana, ja s\u00f6i n\u00e4kyleiv\u00e4t, joita ei sopinut sy\u00f6d\u00e4, vaan ainoasti pappein, ja h\u00e4n antoi my\u00f6s niille, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat.\n2:27 Ja h\u00e4n sanoi heille: sabbati on ihmist\u00e4 varten tehty ja ei ihminen sabbatia varten.\n2:28 Niin on my\u00f6s Ihmisen poika sabbatin Herra.\n3:1 Ja h\u00e4n meni sis\u00e4lle j\u00e4lleen synagogaan, ja siell\u00e4 oli ihminen, jolla oli kuivettunut k\u00e4si.\n3:2 Ja he ottivat h\u00e4nest\u00e4 vaarin, jos h\u00e4n h\u00e4nen sabbatina parantais, kantaaksensa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n3:3 Ja h\u00e4n sanoi sille ihmiselle, jolla kuivettunut k\u00e4si oli: astu edes!\n3:4 Ja h\u00e4n sanoi heille: sopiiko sabbatina hyv\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 eli pahaa tehd\u00e4? henke\u00e4 vapahtaa taikka tappaa? Mutta he vaikenivat.\n3:5 Niin h\u00e4n katsoi heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 vihaisesti ja oli murheissansa heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 kovuuden t\u00e4hden, ja sanoi ihmiselle: ojenna k\u00e4tes! ja h\u00e4n ojensi, ja k\u00e4si tuli terveeksi niinkuin toinenkin.\n3:6 Ja Pharisealaiset meniv\u00e4t ulos ja pitiv\u00e4t kohta Herodilaisten kanssa neuvoa h\u00e4nt\u00e4 vastaan, kuinka he h\u00e4nen hukuttaisivat.\n3:7 Mutta Jesus poikkesi opetuslastensa kanssa meren tyk\u00f6, ja paljo kansaa seurasi h\u00e4nt\u00e4 Galileasta ja Juudeasta,\n3:8 Ja Jerusalemista, ja Idumeasta, ja tuolta puolen Jordania, ja jotka Tyron ja Sidonin ymp\u00e4rill\u00e4 asuivat, suuri joukko: jotka h\u00e4nen tekonsa kuulivat, ne tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n3:9 Ja h\u00e4n sanoi opetuslapsillensa, ett\u00e4 venhe olis aina h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 kansan t\u00e4hden, ettei he h\u00e4nt\u00e4 ahdistaisi.\n3:10 Sill\u00e4 h\u00e4n oli monta parantanut, niin ett\u00e4 kaikki, joita vaivattiin, tunkivan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 rupeemaan h\u00e4neen.\n3:11 Ja kuin saastaiset henget n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen, lankesivat he h\u00e4nen eteens\u00e4 maahan, huusivat, sanoen: sin\u00e4 olet Jumalan Poika.\n3:12 Ja h\u00e4n haasti heit\u00e4 kovin h\u00e4nt\u00e4 ilmoittamasta.\n3:13 Ja h\u00e4n astui yl\u00f6s vuorelle ja kutsui tyk\u00f6ns\u00e4, jotka h\u00e4n itse tahtoi, ja he tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n3:14 Ja h\u00e4n s\u00e4\u00e4si ne kaksitoistakymment\u00e4 olemaan tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n heit\u00e4 l\u00e4hett\u00e4is saarnaamaan;\n3:15 Ja ett\u00e4 heill\u00e4 piti voima oleman taudit parantaa ja perkeleit\u00e4 ajaa ulos.\n3:16 Ja pani Simonille nimen Pietari,\n3:17 Ja Jakobille Zebedeuksen pojalle ja Johannekselle Jakobin veljelle: (ja antoi heille nimet Boanerges, se on, pitk\u00e4isen pojat),\n3:18 Ja Andreaksen, ja Philippuksen, ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen, ja Toomaan, ja Jakobin Alphein pojan, ja Taddeuksen, ja Simonin Kananealaisen,\n3:19 Ja Juudaan Iskariotilaisen, joka my\u00f6s h\u00e4nen petti.\n3:20 Ja he tulivat huoneeseen; ja kansa taas kokoontui, niin ettei heill\u00e4 ollut tilaa sy\u00f6d\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n3:21 Ja kuin h\u00e4nen omaisensa sen kuulivat, meniv\u00e4t he ulos ottamaan h\u00e4nt\u00e4 kiinni; sill\u00e4 he sanoivat: h\u00e4n on mielett\u00f6m\u00e4ksi tullut.\n3:22 Mutta kirjanoppineet, jotka Jerusalemista olivat tulleet alas, sanoivat: h\u00e4nell\u00e4 on beelsebub, ja perkeleiden p\u00e4\u00e4ruhtinaan kautta h\u00e4n ajaa ulos perkeleit\u00e4.\n3:23 Ja h\u00e4n kutsui heid\u00e4t tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi heille vertauksilla: kuinka taitaa saatana saatanan ajaa ulos?\n3:24 Ja jos valtakunta erkanee itsi\u00e4ns\u00e4 vastaan, niin ei se valtakunta taida seisoa.\n3:25 Ja jos huone erkanee itsi\u00e4ns\u00e4 vastaan, niin ei se huone taida seisoa.\n3:26 Ja jos saatana karkaa ja eroittaa itsens\u00e4 itsi\u00e4ns\u00e4 vastaan, niin ei h\u00e4n taida seisoa, mutta saa lopun.\n3:27 Ei taida kenk\u00e4\u00e4n v\u00e4kev\u00e4n huoneeseen menn\u00e4 ja h\u00e4nen kaluansa ry\u00f6st\u00e4\u00e4, ellei h\u00e4n ensin sido v\u00e4kev\u00e4\u00e4 kiinni, ja sitte ry\u00f6st\u00e4 h\u00e4nen huonettansa.\n3:28 Totisesti sanon min\u00e4 teille: kaikki synnit annetaan anteeksi ihmisten lapsille, pilkatkin, joilla he Jumalaa pilkkaavat,\n3:29 Mutta joka puhuu pilkkaa Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, ei h\u00e4n saa ijankaikkisesti anteeksi, vaan h\u00e4n on vikap\u00e4\u00e4 ijankaikkiseen tuomioon.\n3:30 Sill\u00e4 he sanoivat: h\u00e4nell\u00e4 on saastainen henki.\n3:31 Niin tuli h\u00e4nen veljens\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 ja seisoivat ulkona, ja l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kutsumaan h\u00e4nt\u00e4.\n3:32 Ja kansa istui h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 ja sanoivat h\u00e4nelle: katso, \u00e4itis ja veljes kysyv\u00e4t sinua ulkona.\n3:33 Ja h\u00e4n vastasi heit\u00e4, sanoen: kuka on minun \u00e4itini taikka minun veljeni?\n3:34 Ja kuin h\u00e4n oli ymp\u00e4ri katsonut niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 istuivat, sanoi h\u00e4n: katso, minun \u00e4itini ja minun veljeni.\n3:35 Sill\u00e4 joka tekee Jumalan tahdon, h\u00e4n on veljeni sisareni ja \u00e4itini.\n4:1 Ja h\u00e4n rupesi taas opettamaan meren tyk\u00f6n\u00e4, ja paljo kansaa kokoontui h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4nen piti astuman haahteen ja istuman merell\u00e4, ja kaikki kansa oli maalla meren tyk\u00f6n\u00e4.\n4:2 Ja h\u00e4n opetti heit\u00e4 paljon vertauksilla, ja sanoi opettaissansa:\n4:3 Kuulkaat: katso, kylv\u00e4j\u00e4 meni ulos kylv\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n4:4 Ja kylv\u00e4iss\u00e4 tapahtui, ett\u00e4 muutama lankesi tien oheen, niin tulivat taivaan linnut ja s\u00f6iv\u00e4t sen.\n4:5 Muutama lankesi kivist\u00f6\u00f6n, jossa ei paljo maata ollut; joka kohta nousi p\u00e4\u00e4lle, ettei sill\u00e4 ollut syv\u00e4\u00e4 maata.\n4:6 Kuin aurinko nousi, niin se poudittiin; ja ettei sill\u00e4 ollut juurta, niin se kuivettui.\n4:7 Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat k\u00e4viv\u00e4t yl\u00f6s ja tukahuttivat sen, eik\u00e4 kantanut hedelm\u00e4\u00e4.\n4:8 Ja muutama lankesi hyv\u00e4\u00e4n maahan, ja kantoi hedelm\u00e4n, joka k\u00e4vi yl\u00f6s ja kasvoi. Ja muutama kantoi kolmenkymmenen kertaiset, ja muutama kuudenkymmenen kertaiset, ja muutama sadan kertaiset.\n4:9 Ja h\u00e4n sanoi heille: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.\n4:10 Mutta kuin h\u00e4n yksin\u00e4ns\u00e4 oli, kysyiv\u00e4t ne, jotka h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 kahdentoistakymmenen kanssa olivat, h\u00e4nelt\u00e4 sit\u00e4 vertausta.\n4:11 Ja h\u00e4n sanoi heille: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaisuus; mutta niille, jotka ulkona ovat, tapahtuvat kaikki vertausten kautta:\n4:12 Ett\u00e4 he n\u00e4hden n\u00e4kisiv\u00e4t ja ei huomaitsisi, ja kuullen kuulisivat ja ei ymm\u00e4rt\u00e4isi: ettei he joskus palajaisi, ja heille annettaisiin synnit anteeksi.\n4:13 Ja sanoi heille: ettek\u00f6 te tied\u00e4 t\u00e4t\u00e4 vertausta? ja kuinka te kaikki vertaukset ymm\u00e4rt\u00e4isitte?\n4:14 Kylv\u00e4j\u00e4 kylv\u00e4\u00e4 sanan.\n4:15 Mutta n\u00e4m\u00e4 ovat, ne jotka tien vieress\u00e4 ovat: kussa sana kylvet\u00e4\u00e4n, ja kuin he sen ovat kuulleet, tulee kohta saatana ja ottaa pois sanan, joka heid\u00e4n syd\u00e4miins\u00e4 kylvetty oli.\n4:16 Ja ne ovat senkaltaiset, jotka kivist\u00f6\u00f6n kylvetyt ovat: kuin he sanan kuulleet ovat, ottavat he sen kohta ilolla vastaan:\n4:17 Ja ei ole heiss\u00e4 juurta, mutta ovat ajalliset; sitte kuin murhe taikka vaino tulee sanan t\u00e4hden, niin he kohta pahenevat.\n4:18 Ja muutamat ovat, jotka orjantappuroihin kylvetyt ovat: ne kuulevat sanan,\n4:19 Ja t\u00e4m\u00e4n maailman suru, ja rikkauden viettelys ja muut himot tulevat ja tukahuttavat sanan, ja saatetaan hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi.\n4:20 Ja ne ovat, jotka hyv\u00e4\u00e4n maahan kylvetyt ovat: jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan, ja hedelm\u00e4n kantavat, muutama kolminkymmenin, ja muutama kuusinkymmenin, ja muutama sadoin kerroin.\n4:21 Ja h\u00e4n sanoi heille: sytytet\u00e4\u00e4nk\u00f6 kynttil\u00e4 pantaa vakan alle eli p\u00f6yd\u00e4n alle? eik\u00f6, ett\u00e4 se pantaisiin kynttil\u00e4njalkaan.\n4:22 Sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n peitetty, jota ei ilmoiteta, eik\u00e4 ole salaista, vaan ett\u00e4 se julki tulis.\n4:23 Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkaan.\n4:24 Ja h\u00e4n sanoi heille: katsokaat, mit\u00e4 te kuulette. Jolla mitalla te mittaatte, pit\u00e4\u00e4 teille mitattaman, ja viel\u00e4 lis\u00e4t\u00e4\u00e4n teille, jotka kuulette.\n4:25 Sill\u00e4 jolla on, h\u00e4nelle annetaan; ja jolla ei ole, sekin, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on, otetaan h\u00e4nelt\u00e4 pois.\n4:26 Ja h\u00e4n sanoi: niin on Jumalan valtakunta kuin jos ihminen heitt\u00e4is siemenen maahan,\n4:27 Ja makais, ja nousis y\u00f6ll\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4: ja siemen puhkeais ulos ja kasvais yl\u00f6s, koska ei h\u00e4n tied\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n4:28 Sill\u00e4 maa kantaa hedelm\u00e4n itsest\u00e4ns\u00e4, ensin oraan, sitte t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4n, ja niin t\u00e4yden jyv\u00e4n t\u00e4hk\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n4:29 Mutta kuin hedelm\u00e4 tulee edes, l\u00e4hett\u00e4\u00e4 h\u00e4n kohta sinne sirpin; sill\u00e4 elonaika on l\u00e4sn\u00e4.\n4:30 Ja h\u00e4n sanoi: mihink\u00e4 me Jumalan valtakunnan vertaamme? eli mill\u00e4 vertauksella me sen vertaamme?\n4:31 Niinkuin sinapin siemeneen: kuin se maahan kylvet\u00e4\u00e4n, on se v\u00e4hin kaikkia siemeni\u00e4, mit\u00e4 maassa on;\n4:32 Ja kuin h\u00e4n kylvetty on, niin h\u00e4n nousee, ja tulee suuremmaksi kaikkia kaaleja, ja tekee suuret oksat, niin ett\u00e4 taivaan linnut h\u00e4nen varjonsa alle taitavat pes\u00e4t tehd\u00e4.\n4:33 Ja sen muotoisilla monilla vertauksilla puhui h\u00e4n heille sanan, sen per\u00e4st\u00e4 kuin he voivat kuulla.\n4:34 Mutta ei h\u00e4n ilman vertausta mit\u00e4\u00e4n heille puhunut, vaan selitti kaikki opetuslapsillensa erin\u00e4ns\u00e4.\n4:35 Ja h\u00e4n sanoi heille sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin ehtoo tuli: menk\u00e4\u00e4mme ylitse.\n4:36 Ja he laskivat kansan, ja ottivat h\u00e4nen, kuin h\u00e4n oli haahdessa; oli my\u00f6s muita venheit\u00e4 h\u00e4nen kanssansa.\n4:37 Ja suuri tuulisp\u00e4\u00e4 nousi ja aallot l\u00f6iv\u00e4t sis\u00e4lle haahteen, niin ett\u00e4 se jo t\u00e4ytettiin.\n4:38 Ja h\u00e4n oli per\u00e4ll\u00e4 ja makasi p\u00e4\u00e4nalaisen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja he her\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nen ja sanoivat h\u00e4nelle: Mestari, etk\u00f6s sit\u00e4 tottele, ett\u00e4 me hukumme?\n4:39 Ja kuin h\u00e4n her\u00e4tettiin, nuhteli h\u00e4n tuulta ja sanoi merelle: vaikene, ole \u00e4\u00e4neti. Niin tuuli asettui ja tuli juuri tyveneksi.\n4:40 Ja h\u00e4n sanoi heille: mit\u00e4 te niin pelkurit olette? Kuinka ei teill\u00e4 ole uskoa?\n4:41 Ja he pelj\u00e4styiv\u00e4t sangen suuresti ja sanoivat kesken\u00e4ns\u00e4: kuka t\u00e4m\u00e4 on? sill\u00e4 tuuli ja meri ovat h\u00e4nelle kuuliaiset.\n5:1 Ja he tulivat ylitse meren Gadaralaisten maakuntaan.\n5:2 Ja kuin h\u00e4n l\u00e4ksi haahdesta, kohtasi h\u00e4nt\u00e4 kohta haudoista ihminen, jossa oli saastainen henki.\n5:3 Jolla oli maja haudoissa, ja ei voinut kenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 kahleilla sitoa;\n5:4 Sill\u00e4 h\u00e4n oli usein jalkapuissa ja kahleissa sidottuna, ja h\u00e4n oli s\u00e4rkenyt kahleet ja jalkapuut rikkonut, ja ei kenk\u00e4\u00e4n voinut h\u00e4nt\u00e4 asettaa.\n5:5 Ja h\u00e4n oli aina y\u00f6t\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vuorissa ja haudoissa, ja parkui, ja hosui itsi\u00e4ns\u00e4 kivill\u00e4.\n5:6 Mutta kuin h\u00e4n n\u00e4ki taampana Jesuksen, juoksi h\u00e4n ja lankesi maahan h\u00e4nen eteens\u00e4,\n5:7 Ja huutain suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 sanoi: mit\u00e4 minun on sinun kanssas, Jesus, korkeimman Jumalan Poika? Min\u00e4 vannotan sinua Jumalan kautta, ettet minua vaivaisi.\n5:8 (Sill\u00e4 h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: l\u00e4hde ulos saastainen henki ihmisest\u00e4.)\n5:9 Ja h\u00e4n kysyi h\u00e4nelt\u00e4: mik\u00e4 nimes on? Ja h\u00e4n vastasi, sanoen: legio on minun nimeni; sill\u00e4 meit\u00e4 on monta.\n5:10 Ja h\u00e4n rukoili h\u00e4nt\u00e4 suuresti, ettei h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4isi heit\u00e4 ulos siit\u00e4 maakunnasta.\n5:11 Niin oli siin\u00e4 vuorten tyk\u00f6n\u00e4 suuri sikalauma laitumella.\n5:12 Ja kaikki ne perkeleet rukoilivat h\u00e4nt\u00e4, sanoen: laske meit\u00e4 sikoihin, ett\u00e4 me heihin menisimme sis\u00e4lle.\n5:13 Ja Jesus salli kohta heid\u00e4n. Ja saastaiset henget l\u00e4ksiv\u00e4t ulos ja meniv\u00e4t sikain sis\u00e4lle. Ja lauma sy\u00f6ksi itsens\u00e4 kohdastansa mereen (mutta heit\u00e4 oli l\u00e4hes kaksituhatta), ja he upposivat mereen.\n5:14 Mutta sikain kaitsiat pakenivat ja saattivat sanoman kaupunkiin ja kyliin. Ja he meniv\u00e4t ulos katsomaan, mik\u00e4 se oli joka tapahtui,\n5:15 Ja tulivat Jesuksen tyk\u00f6 ja n\u00e4kiv\u00e4t sen, joka perkeleelt\u00e4 riivattu oli, istuvan ja vaatetettuna ja toimellisena, jossa legio oli ollut; ja he pelk\u00e4siv\u00e4t,\n5:16 Ja ne, jotka sen n\u00e4hneet olivat, juttelivat heille, kuinka perkeleelt\u00e4 riivatulle tapahtunut oli, ja sioista.\n5:17 Ja he rupesivat h\u00e4nt\u00e4 rukoilemaan menem\u00e4\u00e4n pois heid\u00e4n maaltansa.\n5:18 Ja kuin h\u00e4n astui haahteen, niin se, joka perkeleelt\u00e4 riivattu oli, rukoili, ett\u00e4 h\u00e4n sais h\u00e4nen kanssansa olla.\n5:19 Mutta ei Jesus h\u00e4nt\u00e4 sallinut, vaan sanoi h\u00e4nelle: mene kotias omaistes tyk\u00f6, ja ilmoita heille, kuinka suuret ty\u00f6t Herra on sinulle tehnyt, ja on sinua armahtanut.\n5:20 Ja h\u00e4n meni ja rupesi saarnaamaan niiss\u00e4 kymmeness\u00e4 kaupungissa, kuinka suuret ty\u00f6t Jesus oli h\u00e4nelle tehnyt; ja he kaikki ihmetteliv\u00e4t.\n5:21 Ja kuin Jesus taas meni haahdella ylitse, kokoontui paljo kansaa h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja h\u00e4n oli l\u00e4sn\u00e4 merta.\n5:22 Ja katso, synagogan p\u00e4\u00e4mies , Jairus nimelt\u00e4, tuli, ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki h\u00e4nen, lankesi h\u00e4n h\u00e4nen jalkainsa tyk\u00f6,\n5:23 Ja rukoili h\u00e4nt\u00e4 suuresti, sanoen: minun v\u00e4h\u00e4 tytt\u00e4reni on viimeisill\u00e4ns\u00e4; tule ja pane k\u00e4tes h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n paranis ja el\u00e4is.\n5:24 Niin h\u00e4n meni h\u00e4nen kanssansa; ja paljo kansaa seurasi h\u00e4nt\u00e4, ja ahdistivat h\u00e4nt\u00e4.\n5:25 Ja vaimo, joka oli sairastanut punaista tautia kaksitoistakymment\u00e4 ajastaikaa,\n5:26 Ja oli paljon k\u00e4rsinyt monelta parantajalta, ja oli kuluttanut kaiken hyvyytens\u00e4, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n apua tuntenut, vaan tullut paljon pahemmaksi;\n5:27 Kuin h\u00e4n kuuli Jesuksesta, tuli h\u00e4n kansan seassa takaa ja rupesi h\u00e4nen vaatteisiinsa;\n5:28 Sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: jos min\u00e4 ainoasti saan ruveta h\u00e4nen vaatteisiinsa, niin min\u00e4 paranen.\n5:29 Ja h\u00e4nen veril\u00e4hteens\u00e4 kohta kuivettui, ja h\u00e4n tunsi ruumiissansa, ett\u00e4 h\u00e4n oli vitsauksestansa parantunut.\n5:30 Ja Jesus tunsi kohta itsess\u00e4ns\u00e4 voiman, joka h\u00e4nest\u00e4 l\u00e4htenyt oli, ja k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 kansan seassa ja sanoi: kuka rupesi minun vaatteisiini?\n5:31 Ja h\u00e4nen opetuslapsensa sanoivat h\u00e4nelle: sin\u00e4 n\u00e4et, ett\u00e4 kansa sinua ahdistaa ymp\u00e4ri, ja sin\u00e4 sanoit: kuka minuun rupesi?\n5:32 Ja h\u00e4n katsoi ymp\u00e4rins\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sen n\u00e4kis, joka sen teki.\n5:33 Mutta vaimo pelk\u00e4si ja vapisi, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi, mit\u00e4 h\u00e4nen kohtaansa tapahtunut oli, tuli ja lankesi h\u00e4nen eteens\u00e4, ja sanoi h\u00e4nelle kaiken totuuden.\n5:34 Mutta h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: tytt\u00e4reni, sinun uskosi paransi sinun; mene rauhaan ja ole terve vitsauksestas.\n5:35 Kuin h\u00e4n viel\u00e4 puhui, tulivat muutamat synagogan p\u00e4\u00e4miehelt\u00e4, jotka sanoivat: sinun tytt\u00e4res on kuollut: mit\u00e4s silleen Mestaria vaivaat?\n5:36 Mutta Jesus kohta kuultuansa sen sanan sanottavan, sanoi synagogan p\u00e4\u00e4miehelle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, ainoastaan usko.\n5:37 Ja ei h\u00e4n sallinut kenenk\u00e4\u00e4n itsi\u00e4ns\u00e4 seurata, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, Jakobin veljen.\n5:38 Ja h\u00e4n tuli synagogan p\u00e4\u00e4miehen huoneeseen, ja n\u00e4ki pauhinan ja ne, jotka itkiv\u00e4t ja porasivat paljon.\n5:39 Ja h\u00e4n meni sis\u00e4lle, ja sanoi heille: mit\u00e4 te pauhaatte ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan makaa.\n5:40 Ja he nauroivat h\u00e4nt\u00e4. Mutta kuin h\u00e4n oli kaikki ajanut ulos, otti h\u00e4n lapsen is\u00e4n ja \u00e4idin kanssansa ja ne, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, ja meni sis\u00e4lle, kussa lapsi makasi,\n5:41 Ja tarttui lapsen k\u00e4teen ja sanoi h\u00e4nelle: talita kumi, se on sanottu: piikainen, (sinulle min\u00e4 sanon), nouse yl\u00f6s.\n5:42 Ja kohta piika nousi ja k\u00e4vi; sill\u00e4 h\u00e4n oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen. Ja he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t suurella h\u00e4mm\u00e4styksell\u00e4.\n5:43 Ja h\u00e4n haasti heit\u00e4 kovin, ettei kenk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 saisi tiet\u00e4\u00e4, ja h\u00e4n k\u00e4ski antaa h\u00e4nelle sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4.\n6:1 Ja h\u00e4n l\u00e4ksi sielt\u00e4 ja meni is\u00e4ns\u00e4 maalle, ja h\u00e4nen opetuslapsensa seurasivat h\u00e4nt\u00e4.\n6:2 Ja kuin sabbati tuli, rupesi h\u00e4n synagogassa opettamaan; ja monta, jotka kuulivat, h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t, sanoen: kusta t\u00e4ll\u00e4 n\u00e4m\u00e4t ovat? ja mik\u00e4 viisaus h\u00e4nelle annettu on, ett\u00e4 my\u00f6s senkaltaiset v\u00e4kev\u00e4t ty\u00f6t h\u00e4nen k\u00e4ttens\u00e4 kautta tapahtuvat?\n6:3 Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole se sepp\u00e4, Marian poika, Jakobin ja Joseen ja Juudaan ja Simonin veli? eik\u00f6 my\u00f6s h\u00e4nen sisarensa ole t\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4n kanssamme? ja he pahenivat h\u00e4ness\u00e4.\n6:4 Mutta Jesus sanoi heille: ei propheta muualla ole katsottu yl\u00f6n kuin is\u00e4ns\u00e4 maalla ja lankoinsa seassa ja kotonansa.\n6:5 Ja ei h\u00e4n voinut siell\u00e4 yht\u00e4\u00e4n v\u00e4kev\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4, vaan ainoastaan pani k\u00e4tens\u00e4 harvain sairasten p\u00e4\u00e4lle ja paransi heit\u00e4;\n6:6 Ja ihmetteli heid\u00e4n ep\u00e4uskoansa. Ja h\u00e4n vaelsi ymp\u00e4ri kyli\u00e4, opettain ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4,\n6:7 Ja kutsui ne kaksitoistakymment\u00e4, ja rupesi niit\u00e4 kaksin ja kaksin l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja antoi heille voiman saastaisia henki\u00e4 vastaan.\n6:8 Ja kielsi heit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ottamasta tielle, mutta ainoasti sauvan, ei ev\u00e4ss\u00e4kki\u00e4, ei leip\u00e4\u00e4, ei rahaa kukkaroon;\n6:9 Mutta olemaan keng\u00e4ss\u00e4, ja ettei he pukisi kahta hametta yllens\u00e4.\n6:10 Ja h\u00e4n sanoi heille: kussa ik\u00e4n\u00e4 te huoneeseen menette sis\u00e4lle, niin olkaat siin\u00e4, niinkauvan kuin te sielt\u00e4 menette pois.\n6:11 Ja jotka ei teit\u00e4 vastaan ota, eik\u00e4 kuule teit\u00e4, niin menk\u00e4\u00e4t pois sielt\u00e4 ja pyyhkik\u00e4\u00e4t tomu, joka teid\u00e4n jalkainne alla on, heille todistukseksi. Totisesti sanon min\u00e4 teille: Sodomalle ja Gomorralle on tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 huokiampi kuin sille kaupungille.\n6:12 Ja he l\u00e4ksiv\u00e4t ulos ja saarnasivat, ett\u00e4 he parannuksen tekisiv\u00e4t,\n6:13 Ja ajoivat ulos monta perkelett\u00e4, ja voitelivat \u00f6ljyll\u00e4 monta sairasta, ja paransivat.\n6:14 Ja kuningas Herodes sai sen kuulla (sill\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 oli jo julistettu), ja sanoi: Johannes, joka kastoi, on noussut kuolleista, ja sent\u00e4hden voimat vaikuttavat h\u00e4ness\u00e4.\n6:15 Muut sanoivat: se on Elias: mutta toiset sanoivat: se on propheta, taikka niinkuin joku prophetaista.\n6:16 Mutta kuin Herodes se kuuli, sanoi h\u00e4n: se on Johannes, jonka kaulan min\u00e4 annoin leikata, h\u00e4n on kuolleista noussut.\n6:17 Sill\u00e4 Herodes oli l\u00e4hett\u00e4nyt Johannesta ottamaan kiinni, ja pani h\u00e4nen torniin, Herodiaksen, veljens\u00e4 Philippuksen em\u00e4nn\u00e4n t\u00e4hden, jonka h\u00e4n oli nainut.\n6:18 Sill\u00e4 Johannes oli Herodekselle sanonut: ei sinulle ole luvallista pit\u00e4\u00e4 veljes em\u00e4nt\u00e4\u00e4.\n6:19 Ja Herodias v\u00e4ijyi h\u00e4nt\u00e4, ja tahtoi h\u00e4nt\u00e4 tappaa; mutta ei h\u00e4n saanut.\n6:20 Sill\u00e4 Herodes pelk\u00e4si Johannesta, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi h\u00e4nen hurskaaksi ja pyh\u00e4ksi mieheksi, ja otti vaarin h\u00e4nest\u00e4, ja kuuli h\u00e4nt\u00e4 monessa asiassa, ja kuulteli h\u00e4nt\u00e4 mielell\u00e4ns\u00e4.\n6:21 Ja kuin sovelias p\u00e4iv\u00e4 tuli, ett\u00e4 Herodes syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4ns\u00e4 teki ehtoollisen ylimm\u00e4isillens\u00e4 ja p\u00e4\u00e4miehille ja esimiehille Galileassa,\n6:22 Ja Herodiaksen tyt\u00e4r tuli sis\u00e4lle ja hypp\u00e4si, ja se kelpasi Herodekselle ja ynn\u00e4 atrioitseville, sanoi kuningas piialle: ano minulta mit\u00e4s tahdot, ja min\u00e4 annan sinulle.\n6:23 Ja h\u00e4n vannoi h\u00e4nelle: mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 minulta anot, niin min\u00e4 annan sinulle, puoleen minun valtakuntaani asti.\n6:24 Mutta se meni ulos ja sanoi \u00e4idillens\u00e4: mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 anoman? vaan se sanoi: Johannes Kastajan p\u00e4\u00e4t\u00e4.\n6:25 Ja h\u00e4n kohta meni sis\u00e4lle kiiruusti kuninkaan tyk\u00f6, anoi sanoen: min\u00e4 tahdon, ett\u00e4s minulle annat juuri nyt Johannes Kastajan p\u00e4\u00e4n vadissa.\n6:26 Niin kuningas tuli sangen murheelliseksi; kuitenkin valan t\u00e4hden ja niiden, jotka ynn\u00e4 atrioitsivat, ei tahtonut h\u00e4nelt\u00e4 kielt\u00e4\u00e4.\n6:27 Ja kuningas l\u00e4hetti kohta murhaajan, ja k\u00e4ski h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 tuoda.\n6:28 Niin se meni ja leikkasi h\u00e4nen kaulansa tornissa, ja toi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 vadissa, ja antoi sen piialle; ja piika antoi sen \u00e4idillens\u00e4.\n6:29 Ja kuin h\u00e4nen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat h\u00e4nen ruumiinsa, ja panivat sen hautaan.\n6:30 Ja apostolit kokoontuivat Jesuksen tyk\u00f6, ja ilmoittivat h\u00e4nelle kaikki sek\u00e4 ne, mitk\u00e4 he tekiv\u00e4t, ja mit\u00e4 he opettivat.\n6:31 Ja h\u00e4n sanoi heille: tulkaat te yksin\u00e4nne erin\u00e4iseen paikkaan ja lev\u00e4tk\u00e4\u00e4t v\u00e4h\u00e4; sill\u00e4 monta oli, jotka tulivat ja meniv\u00e4t, niin ettei he sy\u00f6d\u00e4k\u00e4\u00e4n joutaneet.\n6:32 Ja he meniv\u00e4t korpeen haahdella erin\u00e4ns\u00e4.\n6:33 Ja kansa n\u00e4ki heid\u00e4n menev\u00e4n, ja moni tunsi h\u00e4nen, ja juoksivat sinne jalkaisin kaikista kaupungeista, ja he enn\u00e4ttiv\u00e4t heit\u00e4, ja he kokoontuivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n6:34 Ja Jesus l\u00e4ksi ulos ja n\u00e4ki paljon kansaa, ja h\u00e4n armahti heit\u00e4; sill\u00e4 he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja rupesi heit\u00e4 opettamaan paljon.\n6:35 Ja kuin p\u00e4iv\u00e4 paljon kulunut oli, tulivat h\u00e4nen opetuslapsensa h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoen: t\u00e4m\u00e4 on er\u00e4maa, ja aika on jo kulunut.\n6:36 Laske heit\u00e4, ett\u00e4 he menisiv\u00e4t ymp\u00e4ri kyliin ja majoihin, ostamaan itsellens\u00e4 leipi\u00e4; sill\u00e4 ei heill\u00e4 ole sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4.\n6:37 Mutta h\u00e4n vastaten sanoi heille: antakaa te heille sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4. Ja he sanoivat h\u00e4nelle: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n menem\u00e4n kahdellasadalla penningill\u00e4 leipi\u00e4 ostamaan, ja antamaan heid\u00e4n sy\u00f6d\u00e4?\n6:38 Mutta h\u00e4n sanoi heille: kuinka monta leip\u00e4\u00e4 teill\u00e4 on? menk\u00e4\u00e4t ja katsokaat. Ja kuin he katsoivat, sanoivat he: viisi, ja kaksi kalaa.\n6:39 Ja h\u00e4n k\u00e4ski heid\u00e4n istuttaa kaikki atrioitsemaan eri joukkoihin viheri\u00e4isen ruohon p\u00e4\u00e4lle.\n6:40 Ja he istuivat joukoissa sadoin ja viisinkymmenin.\n6:41 Ja kuin h\u00e4n otti ne viisi leip\u00e4\u00e4 ja kaksi kalaa, katsoi h\u00e4n taivaaseen, kiitti ja mursi leiv\u00e4t, ja antoi opetuslapsillensa pantaa niiden eteen: ja ne kaksi kalaa jakoi h\u00e4n kaikille.\n6:42 Ja he s\u00f6iv\u00e4t kaikki ja ravittiin.\n6:43 Ja he korjasivat kaksitoistakymment\u00e4 t\u00e4ysin\u00e4ist\u00e4 koria muruja, ja my\u00f6s kaloista.\n6:44 Ja niit\u00e4, kuin s\u00f6iv\u00e4t, oli l\u00e4hes viisituhatta miest\u00e4.\n6:45 Ja h\u00e4n ajoi kohta opetuslapsensa astumaan haahteen ja edell\u00e4 menem\u00e4\u00e4n meren ylitse Betsaidaan, siihenasti kuin h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4is kansan.\n6:46 Ja kuin h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt heid\u00e4t, meni h\u00e4n vuorelle rukoilemaan.\n6:47 Ja kuin ehtoo tuli, oli haaksi keskell\u00e4 merta, ja h\u00e4n yksin\u00e4ns\u00e4 maalla.\n6:48 Ja h\u00e4n n\u00e4ki heid\u00e4n olevan h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 soutamisessa; (sill\u00e4 heill\u00e4 oli vastainen). Ja liki nelj\u00e4nten\u00e4 y\u00f6n vartiona tuli h\u00e4n heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, k\u00e4yden meren p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja tahtoi menn\u00e4 heid\u00e4n ohitsensa.\n6:49 Mutta kuin he n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen k\u00e4yv\u00e4n meren p\u00e4\u00e4ll\u00e4, luulivat he olevan ky\u00f6pelin ja huusivat.\n6:50 (Sill\u00e4 kaikki n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen ja h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t.) Ja h\u00e4n puhui kohta heid\u00e4n kanssansa ja sanoi heille: olkaat hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, min\u00e4 olen, \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6.\n6:51 Ja h\u00e4n astui heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 haahteen, ja tuuli heikkeni. Ja he paljoa enemm\u00e4n kesken\u00e4ns\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t ja ihmetteliv\u00e4t;\n6:52 Sill\u00e4 ei he ymm\u00e4rt\u00e4neet leivist\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaan heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 oli paatunut.\n6:53 Ja kuin he olivat meneet ylitse, tulivat he Genesaretin maalle ja laskivat satamaan.\n6:54 Ja kuin he meniv\u00e4t ulos haahdesta, niin he kohta tunsivat h\u00e4nen,\n6:55 Ja juoksivat ymp\u00e4ri kaiken sen ymp\u00e4rist\u00f6n, ja rupesivat sairaita viem\u00e4\u00e4n vuoteissansa, kussa he kuulivat h\u00e4nen olevan.\n6:56 Ja kuhunka h\u00e4n meni sis\u00e4lle kyliin eli kaupunkeihin taikka majoihin, niin he panivat kujille sairaita, ja rukoilivat h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 he ainoastaan h\u00e4nen vaatteensa palteeseen saisivat ruveta, ja niin monta kuin h\u00e4neen rupesi, ne paranivat.\n7:1 Ja h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kokoontuivat Pharisealaiset ja muutamat kirjanoppineista, jotka Jerusalemista tulleet olivat.\n7:2 Ja kuin he n\u00e4kiv\u00e4t muutamat h\u00e4nen opetuslapsistansa yhteisill\u00e4 (se on: pesem\u00e4tt\u00f6mill\u00e4) k\u00e4sill\u00e4 sy\u00f6v\u00e4n leip\u00e4\u00e4, laittivat he sit\u00e4.\n7:3 Sill\u00e4 pharisealaiset ja kaikki Juudalaiset ei sy\u00f6, ellei he usein pese k\u00e4si\u00e4ns\u00e4, pit\u00e4in vanhimpain s\u00e4\u00e4ty\u00e4.\n7:4 Ja kuin he turulta tulevat, ei he sy\u00f6 pesem\u00e4tt\u00e4. Ja monta muuta on, jotka he ovat ottaneet pit\u00e4\u00e4ksens\u00e4, jota on: juoma-astiain, kivi-astiain, ja vaski-astiain ja p\u00f6yt\u00e4in pesemiset.\n7:5 Sitte kysyiv\u00e4t Pharisealaiset ja kirjanoppineet h\u00e4nelt\u00e4: miksi ei sinun opetuslapses vaella vanhinpain s\u00e4\u00e4dyn j\u00e4lkeen, vaan sy\u00f6v\u00e4t pesem\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 k\u00e4sill\u00e4 leip\u00e4\u00e4?\n7:6 Mutta h\u00e4n vastaten sanoi heille: Jesaias on hyv\u00e4sti teist\u00e4 ulkokullaisista ennustanut, niinkuin kirjoitettu on: t\u00e4m\u00e4 kansa kunnioittaa minua huulilla, vaan heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 on kaukana minusta.\n7:7 Mutta turhaan he minua palvelevat, opettain sit\u00e4 oppia, joka on ihmisten k\u00e4skyj\u00e4.\n7:8 Sill\u00e4 te hylk\u00e4\u00e4tte Jumalan k\u00e4skyn, ja pid\u00e4tte ihmisten s\u00e4\u00e4dyn, kivi-astiain ja juoma-astiain pesemiset, ja muita senkaltaisia te paljon teette.\n7:9 Ja h\u00e4n sanoi heille: hyvin te hylk\u00e4\u00e4tte Jumalan k\u00e4skyn, ett\u00e4 te teid\u00e4n s\u00e4\u00e4tynne pit\u00e4isitte.\n7:10 Sill\u00e4 Moses sanoi: kunnioita is\u00e4\u00e4s ja \u00e4iti\u00e4s! ja joka kiroilee is\u00e4\u00e4 eli \u00e4iti\u00e4, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuolemalla kuoleman.\n7:11 Mutta te sanotte: jos ihminen sanoo is\u00e4lle taikka \u00e4idille: korban, (se on uhrattu) jolla sinua piti minulta autettaman.\n7:12 Ja ette salli h\u00e4nen mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 is\u00e4llens\u00e4 taikka \u00e4idillens\u00e4.\n7:13 Ja hylk\u00e4\u00e4tte Jumalan sanan teid\u00e4n s\u00e4\u00e4dyll\u00e4nne, jonka te s\u00e4\u00e4t\u00e4neet olette, ja senkaltaisia paljon te teette.\n7:14 Ja h\u00e4n kutsui tyk\u00f6ns\u00e4 kaiken kansan ja sanoi heille: kuulkaat kaikki minua, ja ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4t.\n7:15 Ei ole ulkona ihmisest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, joka h\u00e4neen menee sis\u00e4lle, ja taitaa h\u00e4nen saastuttaa; mutta ne, mitk\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulevat ulos, ne ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen.\n7:16 Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkaan.\n7:17 Ja kuin h\u00e4n kansan tyk\u00f6\u00e4 meni huoneeseen, kysyiv\u00e4t h\u00e4nen opetuslapsensa h\u00e4nelt\u00e4 t\u00e4st\u00e4 vertauksesta.\n7:18 Ja h\u00e4n sanoi heille: oletteko tekin niin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t? ettek\u00f6 ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 kaikki mik\u00e4 ulkoa menee ihmiseen, ei se h\u00e4nt\u00e4 taida saastuttaa?\n7:19 Sill\u00e4 ei se mene h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.\n7:20 Ja h\u00e4n sanoi: mit\u00e4 ihmisest\u00e4 tulee ulos, se saastuttaa ihmisen.\n7:21 Sill\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4 ihmisten syd\u00e4mest\u00e4 tulevat ulos pahat ajatukset, huoruudet, salavuoteudet, miestapot,\n7:22 Varkaudet, ahneudet, pahat juonet, petos, irstaisuus, pahansuomuus, Jumalan pilkka, ylpeys, hulluus.\n7:23 Kaikki n\u00e4m\u00e4t pahuudet sis\u00e4lt\u00e4 tulevat ulos ja saastuttavat ihmisen.\n7:24 Niin h\u00e4n nousi ja meni sielt\u00e4 Tyron ja Sidonin maan \u00e4\u00e4riin, ja meni sis\u00e4lle huoneeseen, eik\u00e4 tahtonut sit\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n antaa tiet\u00e4\u00e4: ja ei h\u00e4n taitanut salaa olla.\n7:25 Sill\u00e4 kuin yksi vaimo kuuli h\u00e4nest\u00e4, jonka v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 tytt\u00e4rell\u00e4 oli saastainen henki, niin se tuli ja lankesi h\u00e4nen jalkainsa juureen,\n7:26 (Mutta vaimo oli Gregil\u00e4inen, Syrophenisiassa syntynyt) ja h\u00e4n rukoili h\u00e4nt\u00e4 ajamaan pois perkelett\u00e4 h\u00e4nen tytt\u00e4rest\u00e4ns\u00e4.\n7:27 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: salli ensin lapset ravittaa; sill\u00e4 ei se ole kohtuullinen, ottaa lasten leip\u00e4\u00e4 ja heitt\u00e4\u00e4 penikoille.\n7:28 Mutta h\u00e4n vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: tosin Herra: sy\u00f6v\u00e4t penikatkin p\u00f6yd\u00e4n alla lasten muruista.\n7:29 Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: t\u00e4m\u00e4n puheen t\u00e4hden mene: perkele l\u00e4ksi ulos sinun tytt\u00e4rest\u00e4s.\n7:30 Ja kuin h\u00e4n meni kotiansa, l\u00f6ysi h\u00e4n perkeleen l\u00e4hteneeksi ulos ja tytt\u00e4rens\u00e4 makaavan vuoteessa.\n7:31 Ja taas kuin h\u00e4n l\u00e4ksi Tyron ja Sidonin maan \u00e4\u00e4rist\u00e4, tuli h\u00e4n Galilean meren tyk\u00f6, kymmenen kaupungin maan \u00e4\u00e4rten keskitse.\n7:32 Ja he toivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kuuron, joka my\u00f6s mykk\u00e4 oli, ja he rukoilivat h\u00e4nt\u00e4 panemaan k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4,\n7:33 Ja h\u00e4n otti h\u00e4nen erin\u00e4ns\u00e4 kansasta ja pisti sormensa h\u00e4nen korviinsa, sylki ja rupesi h\u00e4nen kieleens\u00e4,\n7:34 Ja katsahtain taivaaseen huokasi, ja sanoi h\u00e4nelle; ephphata, se on: aukene.\n7:35 Ja kohta aukenivat h\u00e4nen korvansa, ja h\u00e4nen kielens\u00e4 side p\u00e4\u00e4si vallallensa ja puhui selki\u00e4sti.\n7:36 Ja h\u00e4n haasti heid\u00e4t kellenk\u00e4\u00e4n sanomasta. Mutta jota enemm\u00e4n h\u00e4n haasti, sit\u00e4 enemmin he ilmoittivat.\n7:37 Ja he suuresti h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t, sanoen: hyv\u00e4sti h\u00e4n kaikki teki: kuurot h\u00e4n tekee kuulemaan ja myk\u00e4t puhumaan.\n8:1 Niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, koska sangen paljo kansaa oli, eik\u00e4 ollut heill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6mist\u00e4, kutsui Jesus opetuslapsensa tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi heille:\n8:2 Min\u00e4 surkuttelen kansaa; sill\u00e4 he ovat jo kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viipyneet minun tyk\u00f6n\u00e4ni, ja ei ole heill\u00e4, mit\u00e4 he s\u00f6isiv\u00e4t.\n8:3 Ja jos min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n heid\u00e4t kotiansa sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4, niin he vaipuvat tiell\u00e4; sill\u00e4 muutamat heist\u00e4 olivat kaukaa tulleet.\n8:4 Niin vastasivat h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen opetuslapsensa: kusta joku voi n\u00e4it\u00e4 ravita leivill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 er\u00e4maassa?\n8:5 Ja h\u00e4n kysyi heilt\u00e4: kuinka monta leip\u00e4\u00e4 teill\u00e4 on? He sanoivat: seitsem\u00e4n.\n8:6 Ja h\u00e4n k\u00e4ski kansan istua atrioitsemaan maan p\u00e4\u00e4lle. Ja h\u00e4n otti ne seitsem\u00e4n leip\u00e4\u00e4, kuin h\u00e4n kiitt\u00e4nyt oli, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ett\u00e4 he olisivat panneet eteen; ja he panivat kansan eteen.\n8:7 Ja heill\u00e4 oli my\u00f6s v\u00e4h\u00e4 kalasia; ja h\u00e4n kiitti, ja k\u00e4ski ne my\u00f6s pantaa eteen.\n8:8 Niin he s\u00f6iv\u00e4t ja ravittiin; ja he korjasivat t\u00e4hteet, jotka j\u00e4\u00e4neet olivat, seitsem\u00e4n koria muruja.\n8:9 Ja niit\u00e4 jotka s\u00f6iv\u00e4t, oli liki nelj\u00e4tuhatta; ja h\u00e4n p\u00e4\u00e4sti heid\u00e4t.\n8:10 Ja h\u00e4n astui kohta opetuslastensa kanssa haahteen, ja tuli Dalmanutan maan \u00e4\u00e4riin.\n8:11 Ja Pharisealaiset tulivat ja rupesivat kamppailemaan h\u00e4nen kanssansa, pyyt\u00e4en h\u00e4nelt\u00e4 merkki\u00e4 taivaasta, kiusaten h\u00e4nt\u00e4.\n8:12 Ja h\u00e4n huokasi hengess\u00e4ns\u00e4 ja sanoi: miksi t\u00e4m\u00e4 suku merkki\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4? Totisesti sanon min\u00e4 teille: ei t\u00e4lle sukukunnalle anneta merkki\u00e4.\n8:13 Ja h\u00e4n j\u00e4tti heid\u00e4t, ja astui taas haahteen, ja meni ylitse.\n8:14 Ja he olivat unohtaneet ottaa leipi\u00e4, eik\u00e4 ollut heill\u00e4 enempi kuin yksi leip\u00e4 haahdessa my\u00f6t\u00e4ns\u00e4.\n8:15 Ja h\u00e4n k\u00e4ski heit\u00e4, sanoen: katsokaat ja karttakaat teit\u00e4nne Pharisealaisten hapatuksesta ja Herodeksen hapatuksesta.\n8:16 Ja he ajattelivat kesken\u00e4ns\u00e4, sanoen: ei meill\u00e4 ole leipi\u00e4.\n8:17 Ja kun Jesus sen ymm\u00e4rsi, sanoi h\u00e4n heille: mit\u00e4 te ajattelette, ettei teill\u00e4 ole leip\u00e4\u00e4? ettek\u00f6 te viel\u00e4 huomaitse, ettek\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4? viel\u00e4k\u00f6 teill\u00e4 nyt on paatunut syd\u00e4n?\n8:18 Silm\u00e4t teill\u00e4 on ja ette n\u00e4e? ja korvat teill\u00e4 on, ja ette kuule? ettek\u00f6 my\u00f6s muista?\n8:19 Kuin min\u00e4 viisi leip\u00e4\u00e4 mursin viidelletuhannelle, kuinka monta t\u00e4ysin\u00e4ist\u00e4 koria te t\u00e4hteit\u00e4 korjasitte? He sanoivat: kaksitoistakymment\u00e4.\n8:20 Niin my\u00f6s kuin min\u00e4 ne seitsem\u00e4n mursin nelj\u00e4lletuhannelle, kuinka monta t\u00e4ysin\u00e4ist\u00e4 koria t\u00e4hteit\u00e4 te korjasitte? he sanoivat: seitsem\u00e4n.\n8:21 Ja h\u00e4n sanoi heille: miksi ette siis ymm\u00e4rr\u00e4?\n8:22 Ja h\u00e4n tuli Betsaidaan, ja he toivat sokian ja rukoilivat h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n rupeais h\u00e4neen.\n8:23 Ja h\u00e4n tarttui sokian k\u00e4teen, ja vei ulos h\u00e4nen kyl\u00e4st\u00e4, ja sylki h\u00e4nen silmiins\u00e4, ja pani k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja kysyi h\u00e4nelt\u00e4, josko h\u00e4n jotakin n\u00e4kis.\n8:24 Niin h\u00e4n katsoi yl\u00f6s ja sanoi: min\u00e4 n\u00e4en ihmiset niinkuin puut k\u00e4yskentelev\u00e4n.\n8:25 Sitte h\u00e4n taas pani k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja antoi h\u00e4nen taas katsoa. Ja se tuli parannetuksi, niin ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki kaikki kaukaa ja selki\u00e4sti.\n8:26 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti h\u00e4nen kotiansa, sanoen: \u00e4l\u00e4 mene kyl\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s kellenk\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4 sano.\n8:27 Ja Jesus meni ulos ja h\u00e4nen opetuslapsensa Kesarean kyliin, joka kutsutaan Philippi; ja h\u00e4n kysyi tiell\u00e4 opetuslapsiltansa, sanoen heille: kenenk\u00e4 sanovat ihmiset minun olevan?\n8:28 Niin he vastasivat: Johannes Kastajan, ja muutamat Eliaan, vaan muutamat jonkun prophetaista.\n8:29 Ja h\u00e4n sanoi heille: kenenk\u00e4s te sanotte minun olevan? Pietari vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 olet Kristus.\n8:30 Ja h\u00e4n haasti heit\u00e4 kellenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 sanomasta.\n8:31 Ja h\u00e4n rupesi heit\u00e4 opettamaan, ett\u00e4 Ihmisen Pojan pit\u00e4\u00e4 paljo k\u00e4rsim\u00e4n, ja hylj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n vanhimmilta ja ylimm\u00e4isilt\u00e4 papeilta ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yl\u00f6snouseman.\n8:32 Ja h\u00e4n puhui sen puheen julki rohkiasti. Ja Pietari otti h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, rupesi h\u00e4nt\u00e4 nuhtelemaan.\n8:33 Mutta h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja katsoi opetuslastensa puoleen, nuhteli Pietaria, sanoen: mene pois minun tyk\u00f6\u00e4ni, saatana; sill\u00e4 et sin\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 niit\u00e4, mitk\u00e4 Jumalan ovat, vaan niit\u00e4, mitk\u00e4 ihmisten ovat.\n8:34 Ja h\u00e4n kutsui tyk\u00f6ns\u00e4 kansan ja opetuslapsensa, ja sanoi heille: kuka ik\u00e4n\u00e4 tahtoo tulla minun per\u00e4ss\u00e4ni, h\u00e4n kielt\u00e4k\u00f6\u00f6n itsens\u00e4, ja ottakoon ristins\u00e4, ja seuratkoon minua.\n8:35 Sill\u00e4 kuka ik\u00e4n\u00e4 tahtoo henkens\u00e4 vapahtaa, h\u00e4n hukuttaa sen; mutta joka ik\u00e4n\u00e4 henkens\u00e4 hukuttaa minun ja evankeliumin t\u00e4hden, h\u00e4n vapahtaa sen.\n8:36 Sill\u00e4 mit\u00e4 se auttaa ihmist\u00e4, jos h\u00e4n voittais kaiken maailman, ja sais sielullensa vahingon?\n8:37 Eli mit\u00e4 ihminen antaa sielunsa lunastukseksi?\n8:38 Sill\u00e4 joka h\u00e4pee minua ja minun sanojani t\u00e4ss\u00e4 huorinteki\u00e4ss\u00e4 ja syntisess\u00e4 suvussa, sit\u00e4 my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 Ihmisen Pojan h\u00e4peem\u00e4n, koska h\u00e4n tulee Is\u00e4ns\u00e4 kunniassa pyh\u00e4in enkelien kanssa.\n9:1 Ja h\u00e4n sanoi heille: totisesti sanon min\u00e4 teille: muutamat n\u00e4ist\u00e4, jotka t\u00e4ss\u00e4 seisovat, ei pid\u00e4 kuolemaa maistavan siihen asti kuin he n\u00e4kev\u00e4t Jumalan valtakunnan voimalla tulevan.\n9:2 Ja kuuden p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4, otti Jesus tyk\u00f6ns\u00e4 Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja vei heid\u00e4t erin\u00e4ns\u00e4 korkialle vuorelle yksin\u00e4ns\u00e4: ja h\u00e4n kirkastettiin heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4,\n9:3 Ja h\u00e4nen vaatteensa tulivat kiilt\u00e4v\u00e4ksi ja sangen valkiaksi niinkuin lumi, ettei yksik\u00e4\u00e4n vaatteen painaja taida niin valkiaksi painaa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n9:4 Ja heille ilmestyi Elias Moseksen kanssa, jotka puhuivat Jesuksen kanssa.\n9:5 Ja Pietari vastaten sanoi Jesukselle: Rabbi, hyv\u00e4 on meid\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 olla: tehk\u00e4\u00e4mme siis t\u00e4h\u00e4n kolme majaa, sinulle yhden, Mosekselle yhden ja Eliaalle yhden.\n9:6 Vaan ei h\u00e4n tiet\u00e4nyt, mit\u00e4 h\u00e4n puhui; sill\u00e4 he olivat h\u00e4mm\u00e4styneet.\n9:7 Ja pilvi tuli, joka ymp\u00e4ri varjosi heid\u00e4t, ja \u00e4\u00e4ni tuli pilvest\u00e4, sanoen: t\u00e4m\u00e4 on minun rakas Poikani, kuulkaat h\u00e4nt\u00e4.\n9:8 Ja kohta kuin he ymp\u00e4ri katsahtivat, ei he en\u00e4\u00e4n ket\u00e4\u00e4n n\u00e4hneet, vaan Jesuksen yksin heid\u00e4n kanssansa.\n9:9 Mutta kuin he meniv\u00e4t alas vuorelta, kielsi h\u00e4n heid\u00e4t kellenk\u00e4\u00e4n niit\u00e4 sanomasta, mit\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t, vaan sitte kuin Ihmisen Poika on kuolleista noussut.\n9:10 Ja he pitiv\u00e4t sanan mieless\u00e4ns\u00e4, ja tutkivat kesken\u00e4ns\u00e4, mit\u00e4 se olis, nousta yl\u00f6s kuolleista.\n9:11 Ja he kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 sanoen: mit\u00e4 kirjanoppineet sanovat, ett\u00e4 Eliaan pit\u00e4\u00e4 ensin tuleman?\n9:12 Mutta h\u00e4n vastaten sanoi heille: Elias tosin tulee ensin ja ojentaa kaikki: ja niinkuin on Ihmisen Pojasta kirjoitettu, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 paljon k\u00e4rsim\u00e4n ja katsottaman yl\u00f6n.\n9:13 Mutta min\u00e4 sanon teille, ett\u00e4 Elias on my\u00f6s tullut, ja he tekiv\u00e4t h\u00e4nelle, mit\u00e4 he tahtoivat, niinkuin h\u00e4nest\u00e4 kirjoitettu oli.\n9:14 Ja kuin h\u00e4n tuli opetuslasten tyk\u00f6, n\u00e4ki h\u00e4n paljon kansaa heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4, ja kirjanoppineet kamppailevan heid\u00e4n kanssansa.\n9:15 Ja kohta kuin kaikki kansa n\u00e4ki h\u00e4nen, h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t he ja juosten tyk\u00f6 tervehtiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4.\n9:16 Ja h\u00e4n kysyi kirjanoppineilta: mit\u00e4 te kamppailette kesken\u00e4nne?\n9:17 Niin yksi kansan seasta vastasi ja sanoi: Mestari, min\u00e4 toin sinun tyk\u00f6s poikani, jolla on mykk\u00e4 henki.\n9:18 Ja kuin h\u00e4n rupee h\u00e4nen kimppuunsa, niin h\u00e4n repelee h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4n vaahtuu, ja kiristelee hampaitansa, ja kuivettuu. Ja min\u00e4 sanoin sinun opetuslapsilles, ett\u00e4 he ajaisivat h\u00e4nen ulos, ja ei he voineet.\n9:19 Niin h\u00e4n vastasi ja sanoi: oi sin\u00e4 uskotoin sukukunta! kuinka kauvan minun pit\u00e4\u00e4 oleman teid\u00e4n kanssanne? kuinka kauvan min\u00e4 teit\u00e4 k\u00e4rsin? Tuokaat h\u00e4nt\u00e4 minun tyk\u00f6ni.\n9:20 Ja he toivat sen h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4. Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki h\u00e4nen, rep\u00e4isi kohta henki h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4n lankesi maahan, ja kieritteli itsi\u00e4ns\u00e4 ja vaahtui.\n9:21 Ja h\u00e4n kysyi h\u00e4nen is\u00e4lt\u00e4ns\u00e4: kuinka paljon aikaa sitte on kuin t\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nelle tullut? H\u00e4n sanoi: lapsuudesta;\n9:22 Ja h\u00e4n heitti h\u00e4nen usein tuleen ja vesiin, ett\u00e4 h\u00e4n hukuttais h\u00e4nen. Mutta jos sin\u00e4 jotakin voit, niin auta meit\u00e4 ja armahda meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme.\n9:23 Niin sanoi Jesus h\u00e4nelle: jos sin\u00e4 sen voit uskoa, kaikki ovat uskovaiselle mahdolliset.\n9:24 Ja kohta pojan is\u00e4 huusi itkien ja sanoi: Herra, min\u00e4 uskon, auta minun ep\u00e4uskoani.\n9:25 Mutta kuin Jesus sen n\u00e4ki, ett\u00e4 kansa ynn\u00e4 juoksi tyk\u00f6, nuhteli h\u00e4n sit\u00e4 saastaista henke\u00e4, sanoen h\u00e4nelle: sin\u00e4 mykk\u00e4 ja kuuro henki! min\u00e4 k\u00e4sken sinua, mene ulos h\u00e4nest\u00e4, ja \u00e4l\u00e4 t\u00e4stedes h\u00e4nen sis\u00e4llens\u00e4 mene.\n9:26 Niin se huusi ja repeli kovin h\u00e4nt\u00e4, ja l\u00e4ksi ulos. Ja se tuli niinkuin kuollut, niin ett\u00e4 moni sanoi: h\u00e4n on kuollut.\n9:27 Mutta Jesus tarttui h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4 ja nosti h\u00e4nen, ja h\u00e4n nousi.\n9:28 Ja kuin h\u00e4n oli huoneeseen mennyt sis\u00e4lle, kysyiv\u00e4t h\u00e4nen opetuslapsensa h\u00e4nelt\u00e4 erin\u00e4ns\u00e4: miksi emme voineet h\u00e4nt\u00e4 ajaa ulos?\n9:29 Ja h\u00e4n sanoi heille: t\u00e4m\u00e4 suku ei taida mill\u00e4\u00e4n muulla kuin rukouksella ja paastolla menn\u00e4 ulos.\n9:30 Ja he l\u00e4ksiv\u00e4t ulos sielt\u00e4 ja vaelsivat Galilean l\u00e4vitse, ja ei h\u00e4n tahtonut sit\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n tiet\u00e4\u00e4.\n9:31 Sill\u00e4 h\u00e4n opetti opetuslapsiansa ja sanoi heille: Ihmisen Poika annetaan yl\u00f6n ihmisten k\u00e4siin, ja he tappavat h\u00e4nen; ja kuin h\u00e4n on tapettu, niin h\u00e4n kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nousee yl\u00f6s.\n9:32 Mutta ei he ymm\u00e4rt\u00e4neet sit\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n sanoi, ja pelk\u00e4siv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 kysy\u00e4.\n9:33 Ja h\u00e4n tuli Kapernaumiin, ja kotona ollessa kysyi h\u00e4n heilt\u00e4: mit\u00e4 te tiell\u00e4 kesken\u00e4nne kamppailitte?\n9:34 Mutta he vaikenivat; sill\u00e4 he olivat kamppailleet tiell\u00e4 kesken\u00e4ns\u00e4, kuka heist\u00e4 suurin olis.\n9:35 Ja kuin h\u00e4n istui, kutsui h\u00e4n ne kaksitoistakymment\u00e4 ja sanoi heille: jos joku tahtoo ensimm\u00e4inen olla, sen pit\u00e4\u00e4 oleman kaikkein viimeinen ja kaikkein palvelian.\n9:36 Ja h\u00e4n otti lapsen ja asetti sen heid\u00e4n keskellens\u00e4. Ja kuin h\u00e4n otti sen syliins\u00e4, sanoi h\u00e4n heille:\n9:37 Kuka ik\u00e4n\u00e4 yhden tainkaltaisen lapsen korjaa minun nimeeni, se korjaa minun: ja joka minun korjaa, ei h\u00e4n minua korjaa, vaan sen, joka minun l\u00e4hetti.\n9:38 Mutta Johannes vastasi h\u00e4nt\u00e4 sanoen: Mestari, me n\u00e4imme yhden sinun nimell\u00e4s perkeleit\u00e4 ajavan ulos, joka ei seuraa meit\u00e4, ja me kielsimme h\u00e4nt\u00e4, ettei h\u00e4n seuraa meit\u00e4.\n9:39 Niin Jesus sanoi: \u00e4lk\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kielt\u00e4k\u00f6; sill\u00e4 ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka tekee voimallisen ty\u00f6n minun nimeni kautta, ja taitaa kohta pahasti puhua minusta.\n9:40 Sill\u00e4 joka ei ole meit\u00e4 vastaan, se on meid\u00e4n edest\u00e4mme.\n9:41 Sill\u00e4 kuka ik\u00e4n\u00e4 juottaa teit\u00e4 vesipikarilla minun nimeeni, ett\u00e4 te olette Kristuksen, totisesti sanon min\u00e4 teille: ei h\u00e4n suinkaan kadota palkkaansa.\n9:42 Ja kuka ik\u00e4n\u00e4 pahentaa yhden v\u00e4himmist\u00e4, jotka uskovat minun p\u00e4\u00e4lleni, parempi olis h\u00e4nelle, jos myllyn kivi pantaisiin h\u00e4nen kaulaansa ja heitett\u00e4isiin mereen.\n9:43 Jos k\u00e4tes on sinulle pahennukseksi, niin hakkaa se pois: parempi on sinun k\u00e4sipuolena el\u00e4m\u00e4\u00e4n menn\u00e4, kuin jos sinulla olis kaksi k\u00e4tt\u00e4 ja menisit helvettiin, sammumattomaan tuleen,\n9:44 Kussa ei heid\u00e4n matonsa kuole, eik\u00e4 tuli sammuteta.\n9:45 Ja jos jalkas on sinulle pahennukseksi, hakkaa se pois: parempi on sinulle, ett\u00e4 ontuvana el\u00e4m\u00e4\u00e4n menet, kuin jos sinulla olis kaksi jalkaa ja heitett\u00e4isiin helvettiin, sammumattomaan tuleen,\n9:46 Kussa ei heid\u00e4n matonsa kuole, eik\u00e4 tuli sammuteta.\n9:47 Ja jos silm\u00e4s on sinulle pahennukseksi, niin heit\u00e4 se pois: parempi on sinun silm\u00e4puolena Jumalan valtakuntaan sis\u00e4lle menn\u00e4, kuin jos sinulla olis kaksi silm\u00e4\u00e4 ja heitett\u00e4isiin helvetin tuleen,\n9:48 Kussa ei heid\u00e4n matonsa kuole, eik\u00e4 tuli sammuteta.\n9:49 Sill\u00e4 kaikki pit\u00e4\u00e4 tulella suolattaman, ja jokainen uhri pit\u00e4\u00e4 suolalla suolattaman.\n9:50 Suola on hyv\u00e4; mutta jos suola tulee mauttomaksi, mill\u00e4 te sen h\u00f6yst\u00e4tte? Pit\u00e4k\u00e4\u00e4t itse teiss\u00e4nne suola, ja rauha teid\u00e4n kesken\u00e4nne.\n10:1 Ja kuin h\u00e4n sielt\u00e4 l\u00e4ksi, tuli h\u00e4n Juudan maan \u00e4\u00e4rille sen maakunnan kautta, joka on sill\u00e4 puolella Jordania. Ja kansa kokoontui taas h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja niinkuin h\u00e4n oli tottunut, niin h\u00e4n taas opetti heit\u00e4.\n10:2 Ja Pharisealaiset tulivat ja kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4: saako mies vaimonsa hylj\u00e4t\u00e4? kiusaten h\u00e4nt\u00e4.\n10:3 Mutta h\u00e4n vastaten sanoi heille: mit\u00e4 Moses teille k\u00e4ski?\n10:4 He sanoivat: Moses salli kirjoittaa erokirjan ja hylj\u00e4t\u00e4.\n10:5 Ja Jesus vastaten sanoi heille: teid\u00e4n syd\u00e4menne kovuuden t\u00e4hden kirjoitti h\u00e4n teille sen k\u00e4skyn.\n10:6 Mutta luomisen alusta on Jumala heid\u00e4t luonut mieheksi ja vaimoksi.\n10:7 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 ihmisen eri\u00e4m\u00e4n is\u00e4st\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4idist\u00e4ns\u00e4, ja pit\u00e4\u00e4 vaimoonsa yhdistym\u00e4n.\n10:8 Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha.\n10:9 Mit\u00e4 siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pid\u00e4 sit\u00e4 eroittaman.\n10:10 Ja h\u00e4nen opetuslapsensa kysyiv\u00e4t taas h\u00e4nelt\u00e4 kotona siit\u00e4 asiasta.\n10:11 Ja h\u00e4n sanoi heille: kuka ik\u00e4n\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 vaimonsa, ja nai toisen, se tekee huorin h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n10:12 Ja jos vaimo hylk\u00e4\u00e4 miehens\u00e4 ja huolee toiselle, h\u00e4n tekee huorin.\n10:13 Ja he toivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 lapsia, ett\u00e4 h\u00e4n heihin rupeais; niin opetuslapset nuhtelivat niit\u00e4, jotka heit\u00e4 toivat.\n10:14 Mutta kuin Jesus sen n\u00e4ki, n\u00e4rk\u00e4styi h\u00e4n ja sanoi heille: sallikaat lasten tulla minun tyk\u00f6ni, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t kielt\u00e4k\u00f6 heit\u00e4; sill\u00e4 senkaltaisten on Jumalan valtakunta.\n10:15 Totisesti sanon min\u00e4 teille: jokainen, joka ei Jumalan valtakuntaa ota vastaan niinkuin lapsi, ei h\u00e4n suinkaan siihen tule sis\u00e4lle.\n10:16 Ja h\u00e4n otti heit\u00e4 syliins\u00e4, ja pani k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja siunasi heit\u00e4.\n10:17 Ja kuin h\u00e4n oli l\u00e4htenyt ulos tielle, tuli yksi juosten, lankesi polvillensa h\u00e4nen eteens\u00e4 ja kysyi h\u00e4nelt\u00e4: hyv\u00e4 Mestari! mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n perisin?\n10:18 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: miksis sanot minun hyv\u00e4ksi? Ei kenk\u00e4\u00e4n ole hyv\u00e4, vaan yksin Jumala.\n10:19 Kyll\u00e4s k\u00e4skyt tied\u00e4t: ei sinun pid\u00e4 huorin tekem\u00e4n: ei sinun pid\u00e4 tappaman: ei sinun pid\u00e4 varastaman: ei sinun pid\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 todistusta sanoman: ei sinun pid\u00e4 pett\u00e4m\u00e4n: kunnioita is\u00e4\u00e4s ja \u00e4iti\u00e4s.\n10:20 Mutta se vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: Mestari, n\u00e4m\u00e4 kaikki olen min\u00e4 pit\u00e4nyt hamasta minun nuoruudestani.\n10:21 Mutta kuin Jesus katsahti h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, rakasti h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4, ja sanoi h\u00e4nelle: yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mit\u00e4 sinulla on, ja anna vaivaisille; ja sinulla pit\u00e4\u00e4 oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua, ottain risti.\n10:22 Mutta h\u00e4n tuli siit\u00e4 puheesta murheelliseksi, ja meni pois murheissansa; sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli paljo tavaraa.\n10:23 Ja kuin Jesus katsahti ymp\u00e4rillens\u00e4, sanoi h\u00e4n opetuslapsillensa: kuinka ty\u00f6l\u00e4\u00e4sti ne, joilla varaa on, tulevat Jumalan valtakuntaan!\n10:24 Mutta opetuslapset h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t n\u00e4ist\u00e4 h\u00e4nen sanoistansa. Niin Jesus taas vastaten sanoi: rakkaat pojat! kuinkas ty\u00f6l\u00e4s on niiden tulla Jumalan valtakuntaan, jotka tavaroihinsa uskaltavat.\n10:25 Huokiampi on kamelin k\u00e4yd\u00e4 neulan silm\u00e4n l\u00e4vitse, kuin rikkaan Jumalan valtakuntaan sis\u00e4lle tulla.\n10:26 Mutta he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t viel\u00e4 sitte sangen suuresti, sanoen kesken\u00e4ns\u00e4: ja kuka taitaa autuaaksi tulla?\n10:27 Niin Jesus katsahti heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja sanoi: ihmisten tyk\u00f6n\u00e4 on se mahdotoin, mutta ei Jumalan tyk\u00f6n\u00e4; sill\u00e4 kaikki ovat Jumalan tyk\u00f6n\u00e4 mahdolliset.\n10:28 Niin Pietari rupesi sanomaan h\u00e4nelle: katso, me olemme kaikki antaneet yl\u00f6n, ja seuranneet sinua.\n10:29 Mutta Jesus vastasi ja sanoi: totisesti sanon min\u00e4 teille: ei ole kenk\u00e4\u00e4n, joka j\u00e4tti huoneen, taikka veljet eli sisaret, taikka is\u00e4n eli \u00e4idin, taikka vaimon eli lapset, taikka pellot, minun ja evankeliumin t\u00e4hden,\n10:30 Ellei h\u00e4n saa j\u00e4lleen satakertaisesti nyt t\u00e4ll\u00e4 ajalla huoneita ja velji\u00e4, ja sisaria, ja \u00e4itej\u00e4, ja lapsia, ja peltoja vastoink\u00e4ymisill\u00e4 , ja tulevaisessa maailmassa ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n.\n10:31 Mutta monta ensim\u00e4ist\u00e4 tulee j\u00e4lkim\u00e4iseksi, ja j\u00e4lkim\u00e4ist\u00e4 ensim\u00e4iseksi.\n10:32 Mutta he olivat tiell\u00e4 menem\u00e4ss\u00e4 yl\u00f6s Jerusalemiin; ja Jesus k\u00e4vi heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4, ja he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t, ja seurasivat h\u00e4nt\u00e4 ja pelk\u00e4siv\u00e4t. Ja h\u00e4n otti taas ne kaksitoistakymment\u00e4 tyk\u00f6ns\u00e4 ja rupesi heille sanomaan, mit\u00e4 h\u00e4nelle tapahtuva oli:\n10:33 Katso, me menemme yl\u00f6s Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan yl\u00f6n pappein p\u00e4\u00e4miehille ja kirjanoppineille, ja he tuomitsevat h\u00e4nen kuolemaan ja antavat yl\u00f6n h\u00e4nen pakanoille;\n10:34 Ja he pilkkaavat h\u00e4nt\u00e4, ja pieks\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen, ja sylkev\u00e4t h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja tappavat h\u00e4nen; ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n nousee yl\u00f6s.\n10:35 Niin tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 Jakob ja Johannes, Zebedeuksen pojat, sanoen: Mestari! me tahdomme, ett\u00e4s meille tekisit, mit\u00e4 me anomme.\n10:36 Niin h\u00e4n sanoi heille: mit\u00e4 te tahdotte minua teillenne tekem\u00e4\u00e4n?\n10:37 Vaan he sanoivat h\u00e4nelle: anna toisen meist\u00e4 istua oikialla ja toisen vasemmalla puolellas sinun kunniassas.\n10:38 Mutta Jesus sanoi heille: ette tied\u00e4, mit\u00e4 te anotte. Voitteko juoda sen kalkin, jonka min\u00e4 juon, ja sill\u00e4 kasteella kastettaa, jolla min\u00e4 kastetaan?\n10:39 Vaan he sanoivat h\u00e4nelle: voimme. Niin sanoi Jesus heille: sen kalkin tosin te juotte, jonka min\u00e4 juon, ja sill\u00e4 kasteella te kastetaan, jolla min\u00e4 kastetaan;\n10:40 Mutta istua minun oikialla ja vasemmalla puolellani, ei ole minun antamisellani, mutta niille, joille se valmistettu on.\n10:41 Ja kuin ne kymmenen sen kuulivat, rupesivat he n\u00e4rk\u00e4stym\u00e4\u00e4n Jakobin ja Johanneksen t\u00e4hden.\n10:42 Mutta kuin Jesus kutsui heid\u00e4t tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi h\u00e4n heille: te tied\u00e4tte, ett\u00e4 ne, jotka ovat asetetut kansain p\u00e4\u00e4miehiksi, hallitsevat heit\u00e4, ja heid\u00e4n ylimm\u00e4isill\u00e4ns\u00e4 on valta heid\u00e4n ylitsens\u00e4.\n10:43 Mutta ei niin pid\u00e4 oleman teid\u00e4n kesken\u00e4nne; vaan joka teid\u00e4n seassanne tahtoo suurin olla, se olkaan teid\u00e4n palvelianne.\n10:44 Ja joka teist\u00e4 tahtoo tulla ensim\u00e4iseksi, h\u00e4n olkaan kaikkein orja;\n10:45 Sill\u00e4 ei my\u00f6s Ihmisen Poika ole tullut, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 palveltaisiin, mutta palvelemaan ja antamaan henkens\u00e4 lunastuksen hinnaksi monen edest\u00e4.\n10:46 Ja he tulivat Jerikoon. Ja kuin h\u00e4n l\u00e4ksi Jerikosta ja h\u00e4nen opetuslapsensa ja paljo kansaa, niin istui tien ohessa sokia, Bartimeus Timein poika, kerj\u00e4ten.\n10:47 Ja kuin h\u00e4n kuuli, ett\u00e4 se oli Jesus Natsaretista, rupesi h\u00e4n huutamaan ja sanomaan: Jesus, Davidin poika, armahda minua.\n10:48 Ja moni nuhteli h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n olis ollut \u00e4\u00e4neti. Mutta h\u00e4n huusi paljoa enemmin: Davidin Poika, armahda minua.\n10:49 Ja Jesus seisahti ja k\u00e4ski kutsua h\u00e4nt\u00e4. Ja he kutsuivat sokian ja sanoivat h\u00e4nelle: ole hyv\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4, nouse! h\u00e4n kutsuu sinua.\n10:50 Niin h\u00e4n heitti pois vaatteensa ylt\u00e4ns\u00e4, nousi ja tuli Jesuksen tyk\u00f6.\n10:51 Ja Jesus vastaten sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4s tahdot, ett\u00e4 min\u00e4 sinulle tekisin? Niin sokia sanoi h\u00e4nelle: Rabboni, ett\u00e4 min\u00e4 saisin n\u00e4k\u00f6ni.\n10:52 Mutta Jesus sanoi h\u00e4nelle: mene, sinun uskos vapahti sinun. Ja h\u00e4n sai kohta n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lleen, ja seurasi Jesusta tiell\u00e4.\n11:1 Ja kuin he l\u00e4hestyiv\u00e4t Jerusalemia, Betphageen ja Betaniaan, \u00d6ljym\u00e4en tyk\u00f6, l\u00e4hetti h\u00e4n kaksi opetuslapsistansa,\n11:2 Ja sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t kyl\u00e4\u00e4n, joka on teid\u00e4n edess\u00e4nne, ja kohta kuin te siihen tulette sis\u00e4lle, l\u00f6yd\u00e4tte te varsan sidottuna, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n ihminen istunut ole; p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4t se ja tuokaat t\u00e4nne.\n11:3 Ja jos joku teille sanoo: miksi te sen teette? niin sanokaat: Herra sit\u00e4 tarvitsee; ja kohta h\u00e4n laskee h\u00e4nen t\u00e4nne.\n11:4 Niin he meniv\u00e4t, ja l\u00f6ysiv\u00e4t varsan sidottuna ulkona oven tyk\u00f6n\u00e4 tien haarassa, ja he p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t sen vallallensa.\n11:5 Ja muutamat niist\u00e4, jotka siell\u00e4 seisoivat, sanoivat heille: mit\u00e4 te teette, ett\u00e4 te varsan p\u00e4\u00e4st\u00e4tte?\n11:6 Mutta he sanoivat heille, niinkuin Jesus oli k\u00e4skenyt; niin he p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t heid\u00e4t.\n11:7 Ja he toivat varsan Jesuksen tyk\u00f6 ja heittiv\u00e4t vaatteensa sen p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n istui sen p\u00e4\u00e4lle.\n11:8 Mutta moni hajoitti vaatteensa tielle, ja ne muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle.\n11:9 Ja jotka edell\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t ja my\u00f6s seurasivat, huusivat, sanoen: hosianna, hyv\u00e4sti siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!\n11:10 Hyv\u00e4sti siunattu olkoon Davidin meid\u00e4n is\u00e4n valtakunta, joka tulee Herran nimeen: hosianna korkeudessa!\n11:11 Ja Jesus meni Jerusalemiin ja templiin, ja kuin h\u00e4n kaikki ymp\u00e4ri katseli, koska jo ehtooaika oli, l\u00e4ksi h\u00e4n ulos Betaniaan kahdentoistakymmenen kanssa.\n11:12 Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin he Betaniasta l\u00e4ksiv\u00e4t, isosi h\u00e4n,\n11:13 Ja n\u00e4ki taampana fikunapuun, jolla olivat lehdet, niin h\u00e4n meni l\u00e4hes, jos h\u00e4n jotakin h\u00e4nest\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt olis. Ja kuin h\u00e4n tuli tyk\u00f6, ei h\u00e4n muuta l\u00f6yt\u00e4nyt kuin lehti\u00e4; sill\u00e4 ei ollut viel\u00e4 fikunain aika.\n11:14 Ja Jesus vastaten sanoi h\u00e4nelle: \u00e4lk\u00f6\u00f6n t\u00e4stedesk\u00e4\u00e4n kenk\u00e4\u00e4n sinusta sy\u00f6k\u00f6 hedelm\u00e4\u00e4 ijankaikkisesti. Ja h\u00e4nen opetuslapsensa kuulivat sen.\n11:15 Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja Jesus meni templiin, rupesi ajamaan ulos kaupitsioita ja ostajia templiss\u00e4, ja vaihettajain p\u00f6yd\u00e4t ja kyhkyl\u00e4isten myyj\u00e4in istuimet h\u00e4n kukisti.\n11:16 Ei h\u00e4n my\u00f6s sallinut jonkun kantaa astiaa templin l\u00e4vitse.\n11:17 Ja h\u00e4n opetti, sanoen heille: eik\u00f6 kirjoitettu ole: minun huoneeni pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman rukoushuoneeksi kaikille kansoille? mutta te olette sen tehneet ry\u00f6v\u00e4rien luolaksi.\n11:18 Ja kirjanoppineet ja pappein p\u00e4\u00e4miehet kuulivat sen, ja etsiv\u00e4t, kuinka he olisivat h\u00e4nen hukuttaneet; sill\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 kaikki kansa h\u00e4mm\u00e4styi h\u00e4nen oppiansa.\n11:19 Ja kuin ehtoo tuli, meni Jesus ulos kaupungista.\n11:20 Ja kuin he aamulla k\u00e4viv\u00e4t ohitse, n\u00e4kiv\u00e4t he fikunapuun kuivettuneen juurinensa.\n11:21 Ja Pietari muisti, ja sanoi h\u00e4nelle: Rabbi, katso, fikunapuu, jotas kirosit, on kuivettunut.\n11:22 Niin vastasi Jesus ja sanoi heille: pit\u00e4k\u00e4\u00e4t usko Jumalan p\u00e4\u00e4lle.\n11:23 Sill\u00e4 totisesti sanon min\u00e4 teille: jokainen, joka t\u00e4lle vuorelle sanois: siirr\u00e4 itses ja kukistu mereen! eik\u00e4 ep\u00e4ilisi syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4, vaan uskois ne tapahtuvan mit\u00e4 h\u00e4n sanoo; niin h\u00e4nelle tapahtuu, mit\u00e4 h\u00e4n sanoo.\n11:24 Sent\u00e4hden sanon min\u00e4 teille: kaikki, mit\u00e4 te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne; niin se tapahtuu teille.\n11:25 Ja kuin te seisotte ja rukoilette, niin anteeksi antakaat, jos teill\u00e4 on jotakin jotakuta vastaan, ett\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4n Is\u00e4nne, joka on taivaissa, antais teille anteeksi teid\u00e4n rikoksenne.\n11:26 Mutta jos ette anteeksi anna, ei my\u00f6s teid\u00e4n Is\u00e4nne, joka on taivaissa, anna anteeksi teid\u00e4n rikoksianne.\n11:27 Ja he tulivat taas Jerusalemiin; ja kuin h\u00e4n k\u00e4veli templiss\u00e4, tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 pappein p\u00e4\u00e4miehet, kirjanoppineet ja vanhimmat,\n11:28 Ja sanoivat h\u00e4nelle: mill\u00e4 voimalla sin\u00e4 n\u00e4it\u00e4 teet? ja kuka antoi sinulle sen voiman, ett\u00e4s n\u00e4it\u00e4 teet?\n11:29 Mutta Jesus vastaten sanoi heille: min\u00e4 my\u00f6s kysyn teilt\u00e4 yhden sanan: vastatkaat siis minua, niin min\u00e4kin sanon teille, mill\u00e4 voimalla min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 teen:\n11:30 Johanneksen kaste, oliko se taivaasta, eli ihmisilt\u00e4? vastatkaat minua.\n11:31 Niin he ajattelivat kesken\u00e4ns\u00e4, sanoen: jos me sanomme: taivaasta, niin h\u00e4n sanoo: miksi ette siis h\u00e4nt\u00e4 uskoneet?\n11:32 Mutta jos me sanomme: ihmisilt\u00e4, niin me pelk\u00e4\u00e4mme kansaa: sill\u00e4 kaikki pitiv\u00e4t Johanneksen totisena prophetana.\n11:33 Ja he vastasivat, sanoen Jesukselle: emme tied\u00e4. Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: en min\u00e4k\u00e4\u00e4n sano teille, mill\u00e4 voimalla min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 teen.\n12:1 Ja h\u00e4n rupesi heille puhumaan vertauksilla: ihminen istutti viinam\u00e4en, ja pani aidan sen ymp\u00e4rille, ja kaivoi kuopan, ja rakensi tornin, ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja matkusti muille maille,\n12:2 Ja l\u00e4hetti ajallansa palveliansa peltomiesten tyk\u00f6, ottamaan peltomiehilt\u00e4 viinam\u00e4en hedelm\u00e4\u00e4.\n12:3 Mutta he ottivat h\u00e4nen kiinni, hosuivat h\u00e4nen ja l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nen pois tyhj\u00e4n\u00e4.\n12:4 Ja taas l\u00e4hetti h\u00e4n heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 toisen palvelian, ja sen he kivittiv\u00e4t ja p\u00e4\u00e4n s\u00e4rkiv\u00e4t, ja l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nen pois pilkattuna.\n12:5 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti taas toisen; sen he tappoivat: ja monta muuta, muutamat he hosuivat, ja muutamat tappoivat.\n12:6 Niin h\u00e4nell\u00e4 oli viel\u00e4 rakas ainoa poikansa; h\u00e4n l\u00e4hetti my\u00f6s sen viimeiseksi heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, sanoen: he karttavat minun poikaani.\n12:7 Mutta ne peltomiehet sanoiat kesken\u00e4ns\u00e4: t\u00e4m\u00e4 on perillinen: tulkaat, tappakaamme h\u00e4nt\u00e4, niin perint\u00f6 j\u00e4\u00e4 meille.\n12:8 Ja he ottivat h\u00e4nen ja tappoivat, ja heittiv\u00e4t ulos viinam\u00e4est\u00e4.\n12:9 Mit\u00e4s viinam\u00e4en Herra on tekev\u00e4? H\u00e4n tulee ja hukkaa ne peltomiehet, ja antaa viinam\u00e4en muille.\n12:10 Ettek\u00f6 te ole lukeneet t\u00e4t\u00e4 kirjoitusta: jonka kiven rakentajat hylk\u00e4siv\u00e4t, se on tullut nurkkakiveksi.\n12:11 Herralta on t\u00e4m\u00e4 tullut, ja on ihmeellinen meid\u00e4n silmiss\u00e4mme.\n12:12 Ja he etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kiinni ottaaksensa, ja pelk\u00e4siv\u00e4t kansaa; sill\u00e4 he ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n heille t\u00e4m\u00e4n vertauksen sanonut oli. Ja he j\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nen ja meniv\u00e4t pois.\n12:13 Ja he l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 muutamat Pharisealaisista ja Herodilaisista, solmeamaan h\u00e4nt\u00e4 sanoissa.\n12:14 Ja he tulivat ja sanoivat h\u00e4nelle: Mestari, me tied\u00e4mme, ett\u00e4s olet totinen ja et tottele ket\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 et sin\u00e4 katso ihmisten muotoa, mutta opetat Jumalan tien totuudessa. Sopiiko keisarille antaa veron, taikka ei? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n antaman, taikka ei antaman?\n12:15 Niin h\u00e4n tiesi heid\u00e4n viekkautensa, ja sanoi heille: mit\u00e4 te kiusaatte minua? Tuokaat minulle raha n\u00e4hd\u00e4kseni.\n12:16 Niin he toivat. Ja h\u00e4n sanoi heille: kenenk\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 kuva ja p\u00e4\u00e4llekirjoitus? He sanoivat h\u00e4nelle: keisarin.\n12:17 Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: antakaat keisarille, kuin keisarin ovat, ja Jumalalle, kuin Jumalan ovat. Ja he ihmetteliv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4.\n12:18 Niin h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tulivat Saddukealaiset, jotka sanovat, ettei nousemusta ole, ja kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 sanoen:\n12:19 Mestari! Moses kirjoitti meille: jos jonkun veli kuolis, ja j\u00e4tt\u00e4is vaimon, ja ei lapsia, niin h\u00e4nen veljens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ottaman h\u00e4nen vaimonsa ja her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n veljellens\u00e4 siemenen.\n12:20 Niin oli seitsem\u00e4n velje\u00e4. Ja ensim\u00e4inen otti vaimon, ja ei j\u00e4tt\u00e4nyt kuoltuansa siement\u00e4.\n12:21 Ja toinen otti h\u00e4nen, ja kuoli, ja ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt siement\u00e4. Niin my\u00f6s kolmas.\n12:22 Ja h\u00e4nen ottivat ne seitsem\u00e4n, ja ei j\u00e4tt\u00e4neet siement\u00e4. Kaikkein viimein kuoli vaimo.\n12:23 Sent\u00e4hden yl\u00f6snousemisessa, kuin he nousevat yl\u00f6s, kenenk\u00e4 heist\u00e4 vaimo pit\u00e4\u00e4 oleman? Sill\u00e4 h\u00e4n oli niille seitsem\u00e4lle em\u00e4nt\u00e4n\u00e4.\n12:24 Ja Jesus vastaten sanoi heille: ettek\u00f6 te sent\u00e4hden eksy, ettette tied\u00e4 kirjoituksia, eik\u00e4 Jumalan voimaa?\n12:25 Sill\u00e4 kuin he kuolleista nousevat yl\u00f6s, ei he nai eik\u00e4 huole, mutta ovat niinkuin enkelit, jotka ovat taivaissa.\n12:26 Mutta kuolleista, ett\u00e4 he nousevat, ettek\u00f6 te ole lukeneet Moseksen Raamatussa, kuinka Jumala pensaassa h\u00e4nelle puhui, sanoen: min\u00e4 olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala?\n12:27 Ei Jumala ole kuolleiden, vaan el\u00e4vien Jumala: te sent\u00e4hden suuresti eksytte.\n12:28 Ja kuin yksi kirjanoppineista tuli, joka kuuli heid\u00e4n kamppailevan kesken\u00e4ns\u00e4, ja n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n hyv\u00e4sti vastasi heit\u00e4, kysyi h\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4: kuka on kaikkein suurin k\u00e4sky?\n12:29 Mutta Jesus vastasi h\u00e4nt\u00e4: t\u00e4m\u00e4 on kaikkein suurin k\u00e4sky: kuule, Israel, Herra meid\u00e4n Jumalamme on yksi Herra.\n12:30 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta syd\u00e4mest\u00e4s, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun mielest\u00e4s, ja kaikesta sinun voimastas. T\u00e4m\u00e4 on suurin k\u00e4sky.\n12:31 Ja toinen senkaltainen on t\u00e4m\u00e4: sinun pit\u00e4\u00e4 rakastaman sinun l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s niinkuin itse sinuas. Ei ole n\u00e4it\u00e4 suurempaa k\u00e4sky\u00e4.\n12:32 Ja kirjanoppinut sanoi h\u00e4nelle: oikein, Mestari, sin\u00e4 sanoit totuuden; sill\u00e4 yksi on Jumala, ja ei ole toista paitsi h\u00e4nt\u00e4:\n12:33 Ja rakastaa h\u00e4nt\u00e4 kaikesta syd\u00e4mest\u00e4, ja kaikesta ymm\u00e4rryksest\u00e4, ja kaikesta sielusta ja kaikesta v\u00e4est\u00e4, ja rakastaa l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 niinkuin itsi\u00e4ns\u00e4, se on enempi kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.\n12:34 Ja koska Jesus n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n toimellisesti vastasi, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: et sin\u00e4 ole kaukana Jumalan valtakunnasta. Ja ei tohtinut kenk\u00e4\u00e4n sitte h\u00e4nelt\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 kysy\u00e4.\n12:35 Ja Jesus vastasi ja sanoi, opettain templiss\u00e4: kuinka sanovat kirjanoppineet, ett\u00e4 Kristus on Davidin poika?\n12:36 Sill\u00e4 David sanoi itse Pyh\u00e4n Hengen kautta: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikialle k\u00e4delleni siihenasti kuin min\u00e4 panen sinun vihollises sinun jalkas astinlaudaksi.\n12:37 Itse siis David sanoo h\u00e4nen Herraksi; kuinka h\u00e4n siis on h\u00e4nen poikansa? Ja paljo kansaa kuuli h\u00e4nt\u00e4 mielell\u00e4ns\u00e4.\n12:38 Ja h\u00e4n opetti heit\u00e4 ja sanoi heille: kavahtakaat kirjanoppineita, jotka mielell\u00e4ns\u00e4 pitkiss\u00e4 vaatteissa k\u00e4yv\u00e4t, ja antavat itse\u00e4ns\u00e4 turulla tervehti\u00e4,\n12:39 Ja rakastavat ylimm\u00e4isi\u00e4 istuimia kokouksissa ja ensim\u00e4isi\u00e4 sijoja ehtoollisissa,\n12:40 Jotka sy\u00f6v\u00e4t leskein huoneet, ja muodoksi pit\u00e4v\u00e4t pitk\u00e4t rukoukset. N\u00e4m\u00e4t saavat sit\u00e4 raskaamman kadotuksen.\n12:41 Ja kuin Jesus istui uhri-arkun kohdalla ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhri-arkkuun, ja monta rikasta pani paljon,\n12:42 Niin tuli k\u00f6yh\u00e4 leski, ja pani kaksi ropoa, se on kuusinainen.\n12:43 Niin h\u00e4n kutsui opetuslapsensa tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi heille: Totisesti sanon min\u00e4 teille: t\u00e4m\u00e4 k\u00f6yh\u00e4 leski pani enemm\u00e4n uhri-arkkuun kuin kaikki ne, jotka siihen panivat.\n12:44 Sill\u00e4 he ovat kaikki panneet siit\u00e4, mit\u00e4 heille liiaksi oli; mutta t\u00e4m\u00e4 k\u00f6yhyydest\u00e4ns\u00e4 pani kaiken, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, kaiken tavaransa.\n13:1 Ja kuin h\u00e4n meni ulos templist\u00e4, sanoi yksi h\u00e4nen opetuslapsistansa: Mestari! katso, mink\u00e4kaltaiset kivet ja mink\u00e4kaltaiset rakennukset ovat n\u00e4m\u00e4t.\n13:2 Ja Jesus vastaten sanoi h\u00e4nelle: n\u00e4etk\u00f6s n\u00e4m\u00e4 suuret rakennukset? Ei n\u00e4ist\u00e4 j\u00e4tet\u00e4 kive\u00e4 kiven p\u00e4\u00e4lle, jota ei maahan jaoteta.\n13:3 Ja kuin h\u00e4n istui \u00d6ljym\u00e4ell\u00e4, templin kohdalla, kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4 erin\u00e4ns\u00e4 Pietari ja Jakob, ja Johannes ja Andreas:\n13:4 Sano meille, koska n\u00e4m\u00e4 tapahtuvat? Ja mik\u00e4 merkki on, koska n\u00e4m\u00e4t kaikki p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n?\n13:5 Niin Jesus, vastaten heit\u00e4, rupesi sanomaan: katsokaat, ettei joku teit\u00e4 pet\u00e4.\n13:6 Sill\u00e4 monta tulevat minun nimeeni, sanoen: min\u00e4 olen, ja pett\u00e4v\u00e4t monta.\n13:7 Mutta kuin te kuulette sotia ja sotain sanomia, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t h\u00e4mm\u00e4styk\u00f6; sill\u00e4 ne pit\u00e4\u00e4 tapahtuman; vaan ei viel\u00e4 loppu ole.\n13:8 Sill\u00e4 kansa pit\u00e4\u00e4 nouseman kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja maanj\u00e4ristykset pit\u00e4\u00e4 oleman jokaisessa paikassa, ja tulee n\u00e4lk\u00e4 ja metelit.\n13:9 N\u00e4m\u00e4t ovat murhetten alut. Mutta kavahtakaat itse teit\u00e4nne; sill\u00e4 he antavat yl\u00f6n teid\u00e4t raastupiin ja synagogiin. Ja te piekset\u00e4\u00e4n ja johdatetaan p\u00e4\u00e4miesten ja kuningasten eteen minun t\u00e4hteni, heille todistukseksi.\n13:10 Ja ennen pit\u00e4\u00e4 saarnattaman evankeliumi kaikessa kansassa.\n13:11 Kuin he niin teit\u00e4 viev\u00e4t ja antavat yl\u00f6n, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t edell\u00e4 murehtiko, mit\u00e4 teid\u00e4n puhuman pit\u00e4\u00e4, \u00e4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s ennen ajatelko: vaan mit\u00e4 teille sill\u00e4 hetkell\u00e4 annetaan, se puhukaat; sill\u00e4 ette te ole, jotka puhutte, vaan Pyh\u00e4 Henki.\n13:12 Niin on veli antava yl\u00f6n veljens\u00e4 kuolemaan, ja is\u00e4 pojan; ja lapset nousevat vanhempia vastaan, ja antavat tappaa heit\u00e4.\n13:13 Ja tulette vihattavaksi kaikilta minun nimeni t\u00e4hden; vaan joka vahvana pysyy loppuun asti, se tulee autuaaksi.\n13:14 Mutta kuin te saatte n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4vityksen kauhistuksen, josta Daniel prophetan kautta sanottu on, seisovan kussa ei pit\u00e4isi: (joka sen lukee, h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4k\u00f6\u00f6n;) silloin, jotka Juudeassa ovat, ne paetkaan vuorille.\n13:15 Ja joka katon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, \u00e4lk\u00f6\u00f6n astuko alas huoneeseen, ja \u00e4lk\u00f6\u00f6n menk\u00f6 sis\u00e4lle jotakin ottamaan huoneestansa.\n13:16 Ja joka pellolla on, \u00e4lk\u00f6\u00f6n palatko takaisin ottamaan vaatettansa.\n13:17 Voi raskaita vaimoja ja imett\u00e4v\u00e4isi\u00e4 niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4!\n13:18 Mutta rukoilkaat, ettei pakonne tapahtuisi talvella.\n13:19 Sill\u00e4 niin\u00e4 aikoina pit\u00e4\u00e4 oleman senkaltainen vaiva, jonka kaltaista ei ole ollut luomisen alusta, kuin Jumala luonut on, niin t\u00e4h\u00e4n asti, eik\u00e4 tuleman pid\u00e4.\n13:20 Ja ellei Herra olisi lyhent\u00e4nyt niit\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4, niin ei yksik\u00e4\u00e4n liha tulisi autuaaksi; mutta valittujen t\u00e4hden, jotka h\u00e4n on valinnut, lyhensi h\u00e4n ne p\u00e4iv\u00e4t.\n13:21 Ja silloin, jos joku sanoo teille: katso, t\u00e4ss\u00e4 on Kristus, taikka: katso, siell\u00e4; niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t uskoko.\n13:22 Sill\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4t Kristukset ja v\u00e4\u00e4r\u00e4t prophetat nousevat, ja merkkej\u00e4 ja ihmeit\u00e4 tekev\u00e4t, pett\u00e4\u00e4ksens\u00e4, jos mahdollinen olis, valituitakin.\n13:23 Mutta te kavahtakaat: katso, min\u00e4 olen teille kaikki ennen sanonut.\n13:24 Mutta niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, sen vaivan j\u00e4lkeen, pit\u00e4\u00e4 auringon pimenem\u00e4n ja kuu ei anna valoansa.\n13:25 Ja taivaan t\u00e4hdet pit\u00e4\u00e4 putooman, ja taivasten voimat pit\u00e4\u00e4 liikutettaman.\n13:26 Ja silloin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n Ihmisen Pojan tulevan pilviss\u00e4 suurella voimalla ja kunnialla.\n13:27 Ja silloin h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 enkelins\u00e4, ja kokoo valittunsa nelj\u00e4st\u00e4 tuulesta, hamasta maan \u00e4\u00e4rest\u00e4 niin taivaan \u00e4\u00e4reen asti.\n13:28 Mutta fikunapuusta oppikaat vertaus: kuin sen oksa on tuores ja lehdet puhkeavat, niin te tied\u00e4tte, ett\u00e4 suvi on l\u00e4sn\u00e4.\n13:29 Niin my\u00f6s te, kuin te n\u00e4m\u00e4t n\u00e4ette tapahtuvan, niin tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 se on l\u00e4sn\u00e4 oven edess\u00e4.\n13:30 Totisesti sanon min\u00e4 teille: ei suinkaan t\u00e4m\u00e4n sukukunnan pid\u00e4 hukkuman ennen kuin kaikki n\u00e4m\u00e4t tapahtuvat.\n13:31 Taivas ja maa pit\u00e4\u00e4 hukkuman; mutta minun sanani ei pid\u00e4 suinkaan hukkuman.\n13:32 Mutta siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja hetkest\u00e4 ei tied\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n, ei enkelitk\u00e4\u00e4n, jotka ovat taivaassa, ei Poikakaan, vaan Is\u00e4.\n13:33 Kavahtakaat, valvokaat ja rukoilkaat, sill\u00e4 ette tied\u00e4, koska se aika tulee.\n13:34 Niinkuin ihminen, joka muille maille vaelsi, j\u00e4tti huoneensa ja antoi palveliainsa haltuun, ja kullekin h\u00e4nen askareensa, ja k\u00e4ski ovenvartiain valvoa;\n13:35 Niin valvokaat siis: (sill\u00e4 ette tied\u00e4, koska huoneen Herra tuleva on, ehtoona, taikka puoliy\u00f6n\u00e4, eli kukon laulaissa, eli aamulla:)\n13:36 Ettei h\u00e4n \u00e4kisti tullessansa l\u00f6yt\u00e4isi teit\u00e4 makaamasta.\n13:37 Mutta mit\u00e4 min\u00e4 teille sanoin, sen min\u00e4 kaikille sanon: valvokaat!\n14:1 Niin oli kahden p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4inen ja makianleiv\u00e4n p\u00e4iv\u00e4t. Ja ylimm\u00e4iset papit ja kirjanoppineet etsiv\u00e4t, kuinka he kavaluudella h\u00e4nen kiinniottaisivat ja tappaisivat.\n14:2 Mutta he sanoivat: ei juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ettei kapina nousisi kansassa.\n14:3 Ja kuin h\u00e4n oli Betaniassa spitalisen Simonin huoneessa, ja atrioitsi, niin tuli yksi vaimo, jolla oli lasi turmelematointa ja kallista nardusvoidetta, ja h\u00e4n s\u00e4rki lasin ja vuodatti h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle.\n14:4 Niin muutamat n\u00e4rk\u00e4styiv\u00e4t itsellens\u00e4 ja sanoivat: mihink\u00e4 on tapahtunut t\u00e4m\u00e4 voiteen haaskaus?\n14:5 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olis taidettu myyt\u00e4\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 kuin kolmeensataan penninkiin, ja annettaa vaivaisille. Ja he napisivat h\u00e4nt\u00e4.\n14:6 Niin Jesus sanoi: sallikaat h\u00e4nen olla rauhassa! miksi te h\u00e4nt\u00e4 vaivaatte? H\u00e4n teki hyv\u00e4n ty\u00f6n minun kohtaani.\n14:7 Sill\u00e4 teill\u00e4 ovat aina vaivaiset, ja koska ik\u00e4n\u00e4 te tahdotte, niin te saatte heille hyvin tehd\u00e4. Mutta en min\u00e4 teill\u00e4 aina ole.\n14:8 T\u00e4m\u00e4 teki, mit\u00e4 h\u00e4n voi, ja enn\u00e4tti voitelemaan minun ruumistani hautaamiseksi.\n14:9 Totisesti sanon min\u00e4 teille: kussa ik\u00e4n\u00e4 t\u00e4m\u00e4 evankeliumi saarnataan kaikessa maailmassa, niin my\u00f6s t\u00e4m\u00e4, mink\u00e4 h\u00e4n teki, pit\u00e4\u00e4 mainittaman h\u00e4nen muistoksensa.\n14:10 Ja Juudas Iskariot, yksi kahdestatoistakymmenest\u00e4, meni ylimm\u00e4isten pappein tyk\u00f6, ett\u00e4 h\u00e4n pett\u00e4is h\u00e4nen heille.\n14:11 Kuin he sen kuulivat, ihastuivat he, ja lupasivat h\u00e4nelle rahaa antaa. Ja h\u00e4n etsi, kuinka h\u00e4n soveliaalla ajalla h\u00e4nen pett\u00e4is.\n14:12 Ja ensim\u00e4isen\u00e4 makian leiv\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin p\u00e4\u00e4si\u00e4islammas teurastettiin, sanoivat h\u00e4nelle h\u00e4nen opetuslapsensa: kussas tahdot, ett\u00e4 me menemme ja valmistamme sy\u00f6d\u00e4kses p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaan?\n14:13 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti kaksi opetuslapsistansa, ja sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t kaupunkiin, ja yksi ihminen kohtaa teit\u00e4, kantain vesiastiaa; noudattakaat h\u00e4nt\u00e4.\n14:14 Ja kuhunka h\u00e4n menee sis\u00e4lle, sanokaat perheen is\u00e4nn\u00e4lle: Mestari sanoo: kussa on vierasten huone, jossa min\u00e4 opetuslasteni kanssa s\u00f6isin p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaan?\n14:15 Ja h\u00e4n osoittaa teille suuren salin, rakennetun ja valmistetun, valmistakaat siell\u00e4 meille.\n14:16 Ja h\u00e4nen opetuslapsensa meniv\u00e4t ja tulivat kaupunkiin, ja l\u00f6ysiv\u00e4t niinkuin h\u00e4n oli heille sanonut, ja valmistivat p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaan.\n14:17 Ja kuin ehtoo tuli, tuli h\u00e4n kahdentoistakymmenen kanssa.\n14:18 Ja kuin he istuivat p\u00f6yd\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4 ja s\u00f6iv\u00e4t, sanoi Jesus: totisesti sanon min\u00e4 teille: yksi teist\u00e4, joka sy\u00f6 minun kanssani, on minun pett\u00e4v\u00e4.\n14:19 Mutta he rupesivat murehtimaan ja yksi toisen j\u00e4lkeen sanomaan: ollenko min\u00e4 se? ja toinen ollenko min\u00e4 se?\n14:20 H\u00e4n vastasi ja sanoi heille: yksi kahdestatoistakymmenest\u00e4, joka minun kanssani vatiin rupee.\n14:21 Ihmisen Poika tosin menee, niinkuin h\u00e4nest\u00e4 on kirjoitettu; mutta voi sit\u00e4 ihmist\u00e4, jonka kautta Ihmisen Poika petet\u00e4\u00e4n! se olis h\u00e4nelle parempi, jos ei se ihminen olis syntynyt.\n14:22 Ja heid\u00e4n sy\u00f6dess\u00e4ns\u00e4 otti Jesus leiv\u00e4n, kiitti, mursi ja antoi heille, ja sanoi: ottakaat, sy\u00f6k\u00e4\u00e4t: t\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini.\n14:23 Ja h\u00e4n otti kalkin, kiitti ja antoi heille. Ja he joivat siit\u00e4 kaikki.\n14:24 Ja h\u00e4n sanoi heille: t\u00e4m\u00e4 on minun vereni, sen Uuden Testamentin, joka monen edest\u00e4 vuodatetaan.\n14:25 Totisesti sanon min\u00e4 teille: en min\u00e4 suinkaan silleen juo viinapuun hedelm\u00e4st\u00e4, siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti kuin min\u00e4 sen juon uuden, Jumalan valtakunnassa.\n14:26 Ja kuin he kiitosvirren olivat sanoneet, meniv\u00e4t he ulos \u00d6ljym\u00e4elle.\n14:27 Ja Jesus sanoi heille: kaikki te t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 pahenette minussa, niinkuin kirjoitettu on: min\u00e4 ly\u00f6n paimenta, ja lampaat hajoitetaan.\n14:28 Mutta sitte kuin min\u00e4 nousen yl\u00f6s, niin min\u00e4 k\u00e4yn teid\u00e4n edell\u00e4nne Galileaan.\n14:29 Niin Pietari sanoi h\u00e4nelle: ja jos viel\u00e4 kaikki muut pahenisivat, en kuitenkaan min\u00e4 pahene.\n14:30 Ja Jesus sanoi h\u00e4nelle: totisesti sanon min\u00e4 sinulle: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sin\u00e4 kolmasti minun kiell\u00e4t.\n14:31 Mutta h\u00e4n sanoi viel\u00e4 enemmin: jos minun pit\u00e4is kuoleman sinun kanssas, en min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 kiell\u00e4 sinua. Niin sanoivat my\u00f6s kaikki.\n14:32 Ja he tulivat kyl\u00e4\u00e4n, jonka nimi oli Getsemane. Ja h\u00e4n sanoi opetuslapsillensa: istukaat t\u00e4ss\u00e4 niinkauvan kuin min\u00e4 rukoilen.\n14:33 Ja h\u00e4n otti Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen kanssansa, ja rupesi vapisemaan ja kauhistumaan.\n14:34 Ja sanoi heille: minun sieluni on suuresti murheissansa kuolemaan asti. Olkaat t\u00e4ss\u00e4 ja valvokaat.\n14:35 Ja h\u00e4n k\u00e4vi v\u00e4h\u00e4\u00e4 edemm\u00e4, lankesi maahan ja rukoili, jos mahdollinen olis, ett\u00e4 aika h\u00e4nen ohitsensa k\u00e4vis.\n14:36 Ja sanoi: Abba minun Is\u00e4ni! kaikki ovat sinulle mahdolliset: ota pois minulta t\u00e4m\u00e4 kalkki, ei kuitenkaan niinkuin min\u00e4 tahdon, mutta niinkuin sin\u00e4.\n14:37 Ja h\u00e4n tuli ja l\u00f6ysi heid\u00e4t makaamasta ja sanoi Pietarille: Simon, makaatkos? Etk\u00f6s voinut yht\u00e4 hetke\u00e4 valvoa?\n14:38 Valvokaat, ja rukoilkaat, ettette tulisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.\n14:39 Niin h\u00e4n taas meni pois ja rukoili, sanoen entisen sanan.\n14:40 Ja palatessansa l\u00f6ysi taas heid\u00e4t makaamasta, (sill\u00e4 heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 olivat raskaat,) eik\u00e4 tiet\u00e4neet, mit\u00e4 heid\u00e4n piti h\u00e4nt\u00e4 vastaaman.\n14:41 Ja h\u00e4n tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: maatkaat viel\u00e4 ja lev\u00e4tk\u00e4\u00e4t! jo nyt kyll\u00e4 on, hetki on tullut: katso, Ihmisen Poika annetaan yl\u00f6n syntisten k\u00e4siin.\n14:42 Nouskaat, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme: katso, joka minun pett\u00e4\u00e4, se l\u00e4hestyi.\n14:43 Ja kohta viel\u00e4 h\u00e4nen puhuissansa tuli Juudas, joka oli yksi kahdestatoistakymmenest\u00e4, ja h\u00e4nen kanssansa paljo v\u00e4ke\u00e4 miekoilla ja seip\u00e4ill\u00e4, ylimm\u00e4isilt\u00e4 papeilta ja kirjanoppineilta ja vanhimmilta.\n14:44 Mutta se, joka h\u00e4nen petti, oli antanut heille yhteisen merkin, sanoen: kenenk\u00e4 min\u00e4 suuta annan, se on: kiinni ottakaat h\u00e4nt\u00e4, ja viek\u00e4\u00e4t pois visusti.\n14:45 Ja kuin h\u00e4n tuli, astui h\u00e4n kohta h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi: Rabbi! ja antoi h\u00e4nen suuta.\n14:46 Mutta ne panivat k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja ottivat h\u00e4nen kiinni.\n14:47 Niin yksi niist\u00e4, jotka siin\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 seisoivat, veti ulos miekkansa ja l\u00f6i ylimm\u00e4isen papin palveliaa, ja hakkasi pois h\u00e4nen korvansa.\n14:48 Ja Jesus vastaten sanoi heille: niinkuin ry\u00f6v\u00e4rin tyk\u00f6 te tulitte ulos miekoilla ja seip\u00e4ill\u00e4 minua kiinni ottamaan.\n14:49 Min\u00e4 olen joka p\u00e4iv\u00e4 ollut teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ja opettanut templiss\u00e4, ja ette minua ottaneet kiinni. Mutta n\u00e4m\u00e4t tapahtuvat, ett\u00e4 Raamattu t\u00e4ytett\u00e4isiin.\n14:50 Ja kaikki antoivat yl\u00f6n h\u00e4nen ja pakenivat.\n14:51 Ja yksi nuorukainen seurasi h\u00e4nt\u00e4, jolla oli liinainen vaate paljaan ihon p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja nuoret miehet ottivat h\u00e4nen kiinni.\n14:52 Mutta h\u00e4n j\u00e4tti liinaisen vaatteen ja pakeni alasti heilt\u00e4.\n14:53 Ja he veiv\u00e4t pois Jesuksen ylimm\u00e4isen papin tyk\u00f6, jonka tyk\u00f6 kaikki ylimm\u00e4iset papit ja vanhimmat ja kirjanoppineet olivat kokoon tulleet.\n14:54 Mutta Pietari noudatti h\u00e4nt\u00e4 taampana, hamaan ylimm\u00e4isen papin salin porstuaan, ja istui ynn\u00e4 palveliain kanssa ja l\u00e4mmitteli valkian tyk\u00f6n\u00e4.\n14:55 Mutta ylimm\u00e4iset papit ja kaikki raati etsiv\u00e4t todistusta Jesusta vastaan, ett\u00e4 he h\u00e4nen kuolemaan saattaisivat, ja ei l\u00f6yt\u00e4neet.\n14:56 Sill\u00e4 moni todisti v\u00e4\u00e4rin h\u00e4nt\u00e4 vastaan, mutta ei heid\u00e4n todistuksensa olleet soveliaat.\n14:57 Ja muutamat nousivat ja todistivat v\u00e4\u00e4rin h\u00e4nt\u00e4 vastaan, sanoen:\n14:58 Me olemme kuulleet h\u00e4nen sanovan: min\u00e4 tahdon t\u00e4m\u00e4n templin, joka k\u00e4sill\u00e4 tehty on, maahan jaottaa ja kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toisen rakentaa yl\u00f6s, joka ei ole k\u00e4sill\u00e4 tehty.\n14:59 Ja ei niink\u00e4\u00e4n ollut heid\u00e4n todistuksensa sovelias.\n14:60 Ja ylimm\u00e4inen pappi astui edes, ja kysyi Jesukselta, sanoen: etk\u00f6s mit\u00e4\u00e4n vastaa? mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t sinua vastaan todistavat?\n14:61 Mutta h\u00e4n oli \u00e4\u00e4neti, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vastannut. Taas ylimm\u00e4inen pappi kysyi h\u00e4nelt\u00e4 ja sanoi h\u00e4nelle: oletkos sin\u00e4 Kristus, sen siunatun Poika?\n14:62 Niin Jesus sanoi: min\u00e4 olen. Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n Ihmisen Pojan istuvan voiman oikialla puolella, ja tulevan taivaan pilviss\u00e4.\n14:63 Niin ylimm\u00e4inen pappi rep\u00e4isi vaatteensa ja sanoi: mit\u00e4 me silleen todistuksia tarvitsemme?\n14:64 Te olette kuulleet Jumalan pilkan. Mit\u00e4 te luulette? Niin he kaikki tuomitsivat h\u00e4nen olevan vikap\u00e4\u00e4n kuolemaan.\n14:65 Ja muutamat rupesivat sylkem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kasvojansa, ja ly\u00f6m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 poskelle, ja sanomaan h\u00e4nelle: arvaa! Ja palveliat pieksiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 sauvoilla.\n14:66 Ja Pietari oli alhaalla salissa, niin tuli yksi ylimm\u00e4isen papin piioista,\n14:67 Ja koska h\u00e4n n\u00e4ki Pietarin l\u00e4mmittelev\u00e4n, katsahti h\u00e4n h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja sanoi: ja sin\u00e4kin olit Jesuksen Natsarealaisen kanssa?\n14:68 Mutta h\u00e4n kielsi sanoen: en tunne min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, enk\u00e4 tied\u00e4, mit\u00e4s sanot. Ja h\u00e4n meni ulos porstuaan; ja kukko lauloi.\n14:69 Ja piika n\u00e4ki taas h\u00e4nen ja rupesi sanomaan niille, jotka siin\u00e4 seisoivat: t\u00e4m\u00e4 on yksi heist\u00e4.\n14:70 Mutta h\u00e4n kielsi j\u00e4lleen. Ja taas v\u00e4h\u00e4n hetken per\u00e4st\u00e4 sanoivat Pietarille ne, jotka l\u00e4sn\u00e4 seisoivat: totisesti olet sin\u00e4 yksi heist\u00e4; sill\u00e4 sin\u00e4 olet Galilealainen, ja sinun puhees on senkaltainen.\n14:71 Niin h\u00e4n rupesi itsi\u00e4ns\u00e4 sadattelemaan ja vannomaan: en tunne min\u00e4 sit\u00e4 ihmist\u00e4, jota te sanotte.\n14:72 Ja kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari muisti sen sanan, mink\u00e4 Jesus h\u00e4nelle sanonut oli: ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sin\u00e4 kolmasti minun kiell\u00e4t. Ja h\u00e4n kiiruusti l\u00e4ksi ulos ja itki.\n15:1 Ja kohta aamulla varhain pitiv\u00e4t ylimm\u00e4iset papit neuvoa vanhimpain ja kirjanoppineitten kanssa ja kaikki raati, ja veiv\u00e4t pois Jesuksen sidottuna ja antoivat yl\u00f6n Pilatukselle.\n15:2 Ja Pilatus kysyi h\u00e4nelt\u00e4: oletkos sin\u00e4 Juudalaisten kuningas? H\u00e4n vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4p\u00e4 sen sanot.\n15:3 Ja ylimm\u00e4iset papit kantoivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 paljon.\n15:4 Niin Pilatus kysyi taas h\u00e4nelt\u00e4 ja sanoi: etk\u00f6s mit\u00e4\u00e4n vastaa? Katso, kuinka paljon he sinua vastaan todistavat.\n15:5 Mutta ei Jesus sitte ensink\u00e4\u00e4n vastannut, niin ett\u00e4 Pilatus ihmetteli.\n15:6 Mutta juhlana p\u00e4\u00e4sti h\u00e4n heille yhden vangin irralle, kenenk\u00e4 he anoivat.\n15:7 Niin oli yksi nimelt\u00e4 Barabbas, joka oli sidottu kapinan nostajitten kanssa, jotka kapinassa murhan tehneet olivat.\n15:8 Ja kansa huusi ja rupesi h\u00e4nt\u00e4 rukoilemaan, ett\u00e4 h\u00e4n tekis niinkuin h\u00e4n aina heille tehnyt oli.\n15:9 Niin Pilatus vastasi heit\u00e4, sanoen: tahdotteko, ett\u00e4 min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n teille Juudalaisten kuninkaan?\n15:10 (Sill\u00e4 h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 ylimm\u00e4iset papit olivat h\u00e4nen kateudesta antaneet yl\u00f6n.)\n15:11 Mutta ylimm\u00e4iset papit yllyttiv\u00e4t kansaa, ett\u00e4 h\u00e4n heille ennen p\u00e4\u00e4st\u00e4is Barabbaan.\n15:12 Niin Pilatus vastasi ja taas sanoi heille: mit\u00e4 te siis tahdotte, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 t\u00e4lle tekem\u00e4n, jonka te Juudalaisten kuninkaaksi kutsutte?\n15:13 Niin he taas huusivat: ristiinnaulitse h\u00e4nt\u00e4.\n15:14 Mutta Pilatus sanoi heille: mit\u00e4s h\u00e4n pahaa on tehnyt? Mutta he huusivat viel\u00e4 kovemmin: ristiinnaulitse h\u00e4nt\u00e4.\n15:15 Mutta Pilatus tahtoi kansan mielen noutaa ja p\u00e4\u00e4sti heille Barabbaan. Ja Jesuksen, kuin h\u00e4n h\u00e4nen ruoskinut oli, antoi yl\u00f6s ristiinnaulittaa.\n15:16 Niin huovit veiv\u00e4t h\u00e4nen raastupaan ja kutsuivat kokoon kaiken joukon,\n15:17 Ja puettivat h\u00e4nen purpuraan ja panivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 v\u00e4\u00e4nnetyn orjantappuraisen kruunun,\n15:18 Ja rupesivat h\u00e4nt\u00e4 tervehtim\u00e4\u00e4n: terve Juudalaisten kuningas!\n15:19 Ja he l\u00f6iv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n ruovolla ja sylkiv\u00e4t h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, panivat polvillensa ja kumartaen rukoilivat h\u00e4nt\u00e4.\n15:20 Ja kuin he olivat h\u00e4nt\u00e4 pilkanneet, riisuivat he h\u00e4nelt\u00e4 purpuran, ja puettivat h\u00e4nen omiin vaatteisiinsa, ja veiv\u00e4t h\u00e4nen ulos ristiinnaulittaa.\n15:21 Ja niin he vaativat yhden, joka ohitse k\u00e4vi (ja tuli pellolta, Simonin Kyrenil\u00e4isen, Aleksanderin ja Rufin is\u00e4n), kantamaan h\u00e4nen risti\u00e4ns\u00e4.\n15:22 Ja he veiv\u00e4t h\u00e4nen siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata, se on niin paljo kuin P\u00e4\u00e4kallon paikka,\n15:23 Ja he antoivat h\u00e4nelle viinaa juoda myrrhamilla sekoitettua. Vaan ei h\u00e4n ottanut.\n15:24 Ja kuin he olivat h\u00e4nen ristiinnaulinneet, jakoivat he h\u00e4nen vaatteensa ja heittiv\u00e4t niist\u00e4 arpaa, mit\u00e4 kunkin piti saaman.\n15:25 Mutta se oli kolmas hetki, kun he h\u00e4nen ristiinnaulitsivat.\n15:26 Ja oli p\u00e4\u00e4llekirjoitettu h\u00e4nen syyns\u00e4 kirjoitus: JUUDALAISTEN KUNINGAS.\n15:27 Ja he ristiinnaulitsivat kaksi ry\u00f6v\u00e4ri\u00e4 h\u00e4nen kanssansa, yhden h\u00e4nen oikialle ja toisen vasemmalle puolellensa.\n15:28 Ja niin t\u00e4ytettiin se kirjoitus, joka sanoo: ja h\u00e4n on pahanteki\u00e4in sekaan luettu.\n15:29 Ja ne, jotka siit\u00e4 ohitse k\u00e4viv\u00e4t, pilkkasivat h\u00e4nt\u00e4 ja v\u00e4\u00e4nteliv\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4, sanoen: voi sinuas, joka templin maahan jaotat ja kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 rakennat yl\u00f6s!\n15:30 Vapahda itses ja astu alas ristist\u00e4.\n15:31 Niin my\u00f6s ylimm\u00e4iset papit pilkkasivat h\u00e4nt\u00e4 kesken\u00e4ns\u00e4 kirjanoppineiden kanssa, sanoen: muita h\u00e4n autti, ei h\u00e4n voi itsi\u00e4ns\u00e4 auttaa.\n15:32 Kristus, Israelin kuningas, astukaan nyt alas ristist\u00e4, ett\u00e4 me n\u00e4kisimme ja uskoisimme. Ja ne, jotka h\u00e4nen kanssansa ristiinnaulitut olivat, pilkkasivat h\u00e4nt\u00e4.\n15:33 Mutta kuin kuudes hetki tuli, tuli pimeys kaiken maan p\u00e4\u00e4lle hamaan yhdeks\u00e4nteen hetkeen asti.\n15:34 Ja yhdeks\u00e4nnell\u00e4 hetkell\u00e4 huusi Jesus suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, sanoen: Eli, Eli, lamma sabaktani? se on niin paljo kuin: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minut annoit yl\u00f6n?\n15:35 Ja kuin muutamat, jotka siin\u00e4 seisoivat, sen kuulivat, sanoivat he: katso, h\u00e4n huutaa Eliasta.\n15:36 Niin juoksi yksi ja t\u00e4ytti sienen etikalla ja pani sen ruovon ymp\u00e4rille, taritsi h\u00e4nen juoda, sanoen: pid\u00e4s! katsokaamme, tuleeko Elias h\u00e4nt\u00e4 ottamaan pois.\n15:37 Mutta Jesus huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja antoi henkens\u00e4.\n15:38 Ja templin esivaate repesi kahtia, ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 hamaan alas.\n15:39 Mutta kuin p\u00e4\u00e4mies, joka siin\u00e4 h\u00e4nen kohdallansa seisoi, n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n niin huutain henkens\u00e4 antoi, sanoi h\u00e4n: totisesti oli t\u00e4m\u00e4 ihminen Jumalan Poika.\n15:40 Ja siell\u00e4 oli my\u00f6s vaimoja, jotka taampaa katselivat, joiden seassa oli Maria Magdalena ja Maria, v\u00e4hemm\u00e4n Jakobin ja Joseen \u00e4iti, ja Salome,\n15:41 Jotka my\u00f6s h\u00e4nt\u00e4 Galileassa seuranneet ja palvelleet olivat; ja monta muuta, jotka h\u00e4nen kanssansa Jerusalemiin menneet olivat.\n15:42 Ja kuin jo ehtoo tuli (ett\u00e4 valmistusp\u00e4iv\u00e4 oli, joka on esisabbatti),\n15:43 Tuli Joseph Arimatiasta, kunniallinen raatimies, joka my\u00f6s odotti Jumalan valtakuntaa, h\u00e4n rohkeni menn\u00e4 Pilatuksen tyk\u00f6 ja anoi Jesuksen ruumista.\n15:44 Niin Pilatus ihmetteli, ett\u00e4 h\u00e4n jo kuollut oli, ja kutsui tyk\u00f6ns\u00e4 p\u00e4\u00e4miehen ja kysyi h\u00e4nelt\u00e4, oliko h\u00e4n jo aikaa kuollut.\n15:45 Ja kuin h\u00e4n asian p\u00e4\u00e4miehilt\u00e4 ymm\u00e4rsi, antoi h\u00e4n Josephille ruumiin.\n15:46 Ja h\u00e4n osti liinavaatteen, otti h\u00e4nen alas ja k\u00e4\u00e4ri liinavaatteeseen, ja pani h\u00e4nen hautaan, joka kallioon hakattu oli, ja vieritti kiven haudan ovelle.\n15:47 Mutta Maria Magdalena ja Joseen Maria katselivat, kuhunka h\u00e4n pantiin.\n16:1 Ja kuin sabbatti kulunut oli, osti Maria Magdalena ja Maria Jakobin ja Salome hyv\u00e4nhajullisia voiteita, tullaksensa voitelemaan h\u00e4nt\u00e4.\n16:2 Ja tulivat haudalle ensim\u00e4isen\u00e4 sabbatin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sangen varhain auringon noustessa.\n16:3 Ja puhuivat kesken\u00e4ns\u00e4: kuka meille vieritt\u00e4\u00e4 kiven haudan ovelta?\n16:4 Ja kuin he katsoivat, n\u00e4kiv\u00e4t he kiven vieritetyksi; sill\u00e4 se oli sangen suuri.\n16:5 Ja kuin he olivat hautaan menneet sis\u00e4lle, n\u00e4kiv\u00e4t he yhden nuorukaisen istuvan oikealla puolella, joka oli vaatetettu pitk\u00e4ll\u00e4 valkialla vaatteella; ja he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t.\n16:6 Mutta h\u00e4n sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t h\u00e4mm\u00e4styk\u00f6! te etsitte Jesusta Natsarealaista, joka ristiinnaulittu oli. H\u00e4n nousi yl\u00f6s, ei h\u00e4n ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4: katso siaa, kuhunka he h\u00e4nen panivat;\n16:7 Mutta menk\u00e4\u00e4t ja sanokaat h\u00e4nen opetuslapsillensa ja Pietarille, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4y teid\u00e4n edell\u00e4nne Galileaan: siell\u00e4 te h\u00e4nen n\u00e4ette, niinkuin h\u00e4n sanoi teille.\n16:8 Ja he meniv\u00e4t nopiasti ulos ja pakenivat haudalta; sill\u00e4 vapistus ja suuri h\u00e4mm\u00e4stys oli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 tullut, ei he my\u00f6s kellenk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n sanoneet; sill\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t.\n16:9 Mutta kuin Jesus oli varhain ensim\u00e4isen\u00e4 sabbatin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 noussut yl\u00f6s, ilmestyi h\u00e4n ensin Maria Magdalenalle, josta h\u00e4n seitsem\u00e4n perkelett\u00e4 oli ajanut ulos.\n16:10 Se meni ja ilmoitti niille, jotka h\u00e4nen kanssansa olleet olivat, jotka murehtivat ja itkiv\u00e4t.\n16:11 Ja kuin he kuulivat h\u00e4nen el\u00e4v\u00e4n, ja ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 n\u00e4hty oli, ei he uskoneet.\n16:12 SItte kuin kaksi heist\u00e4 vaelsi, ilmestyi h\u00e4n heille toisenmuotoisena, kuin he maakyl\u00e4\u00e4n meniv\u00e4t.\n16:13 Ne my\u00f6s meniv\u00e4t ja julistivat muille. Ja ei he niit\u00e4k\u00e4\u00e4n uskoneet.\n16:14 Viimein, kuin yksitoistakymment\u00e4 atrioitsivat, ilmestyi h\u00e4n, ja soimasi heid\u00e4n ep\u00e4uskoansa ja heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 kankiutta, ettei he uskoneet niit\u00e4, jotka n\u00e4nen n\u00e4hneet olivat nousseeksi yl\u00f6s.\n16:15 Ja sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaat evankeliumia kaikille luoduille.\n16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan.\n16:17 Mutta n\u00e4m\u00e4 ovat ne merkit, jotka niit\u00e4 seuraavat, jotka uskovat: minun nimeni kautta pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n perkeleet ajaman ulos, uusilla kielill\u00e4 puhuman,\n16:18 K\u00e4\u00e4rmeet ajaman pois, ja jos he jotakin myrkky\u00e4 juovat, niin ei heille mit\u00e4\u00e4n vahingoita; sairasten p\u00e4\u00e4lle pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 paneman, ja ne paranevat.\n16:19 Ja Herra, sitte kuin h\u00e4n oli heille puhunut, otettiin yl\u00f6s taivaaseen ja istui Jumalan oikialle k\u00e4delle.\n16:20 Mutta he meniv\u00e4t ja saarnasivat joka paikassa, ja Herra vaikutti heid\u00e4n kanssansa ja vahvisti sanan seuraavaisten merkkien kautta.","title":"Finnish Bible: Mark","type":"page"}