{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/mat.htm","path":"bib/wb/fin/mat.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/mat.htm","text":"1:1 Jesuksen Kristuksen syntym\u00e4kirja, Davidin pojan, Abrahamin pojan.\n1:2 Abraham siitti Isaakin. Mutta Isaak siitti Jakobin. Jakob siitti Juudan, ja h\u00e4nen veljens\u00e4,\n1:3 Juuda siitti Phareksen ja Saramin Tamarista. Phares siitti Hetsronin. Hetsron siitti Aramin.\n1:4 Aram siitti Aminadabin. Aminadab siitti Nahassonin. Nahasson siitti Salmonin.\n1:5 Salmon siitti Boaksen Rahabista. Boas siitti Obedin Ruutista. Obed siitti Jessen.\n1:6 Jesse siitti kuningas Davidin. Kuningas David siitti Salomonin Urian em\u00e4nn\u00e4st\u00e4.\n1:7 Salomon siitti Rehabeamin. Rehabeam siitti Abian. Abia siitti Assan.\n1:8 Assa siitti Josaphatin. Josaphat siitti Joramin. Joram siitti Ussian.\n1:9 Ussia siitti Jotamin. Jotam siitti Akaksen. Akas siitti Etsekian.\n1:10 Etsekia siitti Manassen. Manasse siitti Amonin. Amon siitti Josian.\n1:11 Josia siitti (Jojakimin. Jojakim siitti) Jekonian ja h\u00e4nen veljens\u00e4, Babelin vankiudessa.\n1:12 Mutta Babelin vankiuden j\u00e4lkeen siitti Jekonia Sealtielin. Sealtiel siitti Zorobabelin.\n1:13 Zorobabel siitti Abiudin. Abiud siitti Eliakimin. Eliakim siitti Asorin.\n1:14 Asor siitti Sadokin. Sadok siitti Akimin. Akim siitti Eliudin.\n1:15 Eliud siitti Eleatsarin. Eleatsar siitti Matanin. Matan siitti Jakobin.\n1:16 Jakob siitti Josephin, Marian miehen, josta (Mariasta) on syntynyt Jesus, joka kutsutaan Kristus.\n1:17 Niin ovat kaikki polvet Abrahamista Davidiin asti nelj\u00e4toistakymment\u00e4 polvea; Davidista Babelin vankiuteen my\u00f6s nelj\u00e4toistakymment\u00e4 polvea, ja Babelin vankiudesta Kristukseen asti nelj\u00e4toistakymment\u00e4 polvea.\n1:18 Jesuksen Kristuksen syntymys oli n\u00e4in: koska Maria h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 oli Josephiin kihlattu, ennen kuin he yhteen tulivat, l\u00f6yttiin h\u00e4n raskaaksi Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4.\n1:19 Mutta ett\u00e4 Joseph h\u00e4nen miehens\u00e4 oli hurskas ja ei tahtonut h\u00e4nt\u00e4 huutoon saattaa, ajatteli h\u00e4n salaisesti hylj\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen.\n1:20 Kuin h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 ajatteli, katso, niin Herran enkeli ilmestyi h\u00e4nelle unessa ja sanoi: Joseph, Davidin poika! \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 ottaakses Mariaa puolisoas tyk\u00f6s; sill\u00e4 se, mik\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on siinnyt, on Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4.\n1:21 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 synnytt\u00e4m\u00e4n Pojan, jonka nimen sinun pit\u00e4\u00e4 kutsuman Jesus; sill\u00e4 h\u00e4n on vapahtava kansansa heid\u00e4n synneist\u00e4ns\u00e4.\n1:22 Mutta t\u00e4m\u00e4 on kaikki tapahtunut, ett\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin, mit\u00e4 Herralta on sanottu prophetan kautta, joka sanoo:\n1:23 Katso, neitseen pit\u00e4\u00e4 raskaaksi tuleman ja synnytt\u00e4m\u00e4n Pojan, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kutsuttaman Emmanuel; se on niin paljo sanottu: Jumala meid\u00e4n kanssamme.\n1:24 Kuin Joseph unesta her\u00e4si, niin h\u00e4n teki kuin Herran enkeli h\u00e4nen k\u00e4ski, ja otti puolisonsa tyk\u00f6ns\u00e4,\n1:25 Ja ei tuntenut h\u00e4nt\u00e4, siihenasti kuin h\u00e4n poikansa esikoisensa synnytti, ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Jesus.\n2:1 Koska siis Jesus syntynyt oli Betlehemiss\u00e4 Juudan maalla, kuningas Herodeksen aikaan, katso, tiet\u00e4j\u00e4t tulivat id\u00e4st\u00e4 Jerusalemiin ja sanoivat:\n2:2 Kussa on se syntynyt Juudalaisten kuningas? sill\u00e4 me n\u00e4imme h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 id\u00e4ss\u00e4, ja tulimme h\u00e4nt\u00e4 kumartaen rukoilemaan.\n2:3 Kuin kuningas Herodes sen kuuli, h\u00e4mm\u00e4styi h\u00e4n ja kaikki Jerusalem h\u00e4nen kanssansa,\n2:4 Ja kokosi kaikki ylimm\u00e4t papit ja kirjanoppineet kansan seassa, ja kyseli heilt\u00e4, kussa Kristuksen syntym\u00e4n piti.\n2:5 Ja he sanoivat h\u00e4nelle: Betlehemiss\u00e4 Juudan maalla; sill\u00e4 niin on prophetan kautta kirjoitettu:\n2:6 Ja sin\u00e4 Betlehem Juudan maassa, et sin\u00e4 ole suinkaan v\u00e4hin Juudan p\u00e4\u00e4ruhtinasten seassa; sill\u00e4 sinusta on tuleva se Ruhtinas, jonka minun kansaani Israelia pit\u00e4\u00e4 hallitseman.\n2:7 Silloin kutsui Herodes tiet\u00e4j\u00e4t salaa, ja tutkisteli visusti heilt\u00e4, mill\u00e4 ajalla t\u00e4hti ilmestyi,\n2:8 Ja l\u00e4hetti heid\u00e4t Betlehemiin, ja sanoi: menk\u00e4\u00e4t ja kysyk\u00e4\u00e4t visusti lapsesta, ja kuin te l\u00f6yd\u00e4tte, niin ilmoittakaat minulle, ett\u00e4 min\u00e4kin tulisin ja kumartaisin h\u00e4nt\u00e4.\n2:9 Kuin he olivat kuninkaan kuulleet, meniv\u00e4t he matkaansa, ja katso, t\u00e4hti, jonka he olivat n\u00e4hneet id\u00e4ss\u00e4, k\u00e4vi heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4, niinkauvan kuin h\u00e4n edell\u00e4 k\u00e4yden seisahti sen paikan p\u00e4\u00e4lle, jossa lapsi oli.\n2:10 Kuin he t\u00e4hden n\u00e4kiv\u00e4t, ihastuivat he sangen suurella ilolla,\n2:11 Ja meniv\u00e4t huoneeseen, l\u00f6ysiv\u00e4t lapsen \u00e4itins\u00e4 Marian kanssa, maahan lankesivat ja rukoilivat h\u00e4nt\u00e4, ja avasivat tavaransa, ja lahjoittivat h\u00e4nelle kultaa ja pyh\u00e4\u00e4 savua ja mirhamia.\n2:12 Ja Jumala kielsi heit\u00e4 unessa Herodeksen tyk\u00f6 palajamasta; ja he meniv\u00e4t toista tiet\u00e4 omalle maallensa.\n2:13 Mutta kuin he olivat menneet pois, katso, niin Herran enkeli ilmestyi Josephille unessa, sanoen: nouse ja ota lapsi \u00e4itinens\u00e4 tyk\u00f6s, ja pakene Egyptiin, ja ole siell\u00e4 siihen asti kuin min\u00e4 sinulle sanon; sill\u00e4 Herodes on etsiv\u00e4 lasta, hukuttaaksensa h\u00e4nt\u00e4.\n2:14 Niin h\u00e4n nousi ja otti lapsen \u00e4itinens\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 tyk\u00f6ns\u00e4, ja pakeni Egyptiin,\n2:15 Ja oli siell\u00e4 Herodeksen kuolemaan asti: ett\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin mit\u00e4 sanottu oli Herralta prophetan kautta, joka sanoo: Egyptist\u00e4 kutsuin min\u00e4 poikani.\n2:16 Kuin Herodes n\u00e4ki itsens\u00e4 tiet\u00e4jilt\u00e4 vietellyksi, vihastui h\u00e4n sangen kovin, ja l\u00e4hetti tappamaan kaikki poikalapset Betlehemiss\u00e4 ja kaikissa sen \u00e4\u00e4riss\u00e4, jotka kaksivuotiset olivat taikka nuoremmat, sen ajan j\u00e4lkeen, jonka h\u00e4n oli tarkasti tiet\u00e4jilt\u00e4 tutkinut.\n2:17 Silloin se t\u00e4ytettiin, mit\u00e4 Jeremialta prophetalta sanottu oli, joka sanoo:\n2:18 Ramassa on \u00e4\u00e4ni kuulunut, suuri valitus, itku ja iso parku: Rakel itkee lapsiansa, ja ei tahtonut itsi\u00e4ns\u00e4 antaa lohdutettaa, ettei he ole.\n2:19 Mutta kuin Herodes oli kuollut, katso, niin Herran enkeli ilmestyi Josephille unessa Egyptiss\u00e4 ja sanoi:\n2:20 Nouse ja ota lapsi \u00e4itinens\u00e4, ja mene Israelin maalle; sill\u00e4 ne ovat kuolleet, jotka lapsen henke\u00e4 v\u00e4ijyiv\u00e4t.\n2:21 Niin h\u00e4n nousi ja otti lapsen \u00e4itinens\u00e4, ja meni Israelin maalle.\n2:22 Mutta kuin h\u00e4n kuuli, ett\u00e4 Arkelaus oli kuningas Juudeassa, is\u00e4ns\u00e4 Herodeksen siassa, pelk\u00e4si h\u00e4n sinne menn\u00e4. Ja h\u00e4n sai Jumalalta k\u00e4skyn unessa, ja poikkesi Galilean \u00e4\u00e4riin,\n2:23 Ja tuli ja asui kaupungissa, joka kutsutaan Natsaret, ett\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin mit\u00e4 prophetain kautta sanottu oli: h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Natsarealaiseksi kutsuttaman.\n3:1 Niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 tuli Johannes Kastaja, ja saarnasi Juudean korvessa,\n3:2 Ja sanoi: tehk\u00e4\u00e4t parannus; sill\u00e4 taivaan valtakunta on l\u00e4hestynyt.\n3:3 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se, josta sanottu on Jesaialta prophetalta, joka sanoo: huutavan \u00e4\u00e4ni on korvessa, valmistakaat Herran tiet\u00e4, tehk\u00e4\u00e4t h\u00e4nen polkunsa oikiaksi.\n3:4 Mutta Johanneksella oli vaate kamelin karvoista ja hihnainen vy\u00f6 h\u00e4nen vy\u00f6ll\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen ruokansa oli hein\u00e4sirkat ja mets\u00e4hunaja.\n3:5 Silloin meni h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 Jerusalem, ja koko Juudea, ja kaikki maakunta Jordanin ymp\u00e4rilt\u00e4.\n3:6 Ja he kastettiin h\u00e4nelt\u00e4 Jordanissa, ja tunnustivat heid\u00e4n syntins\u00e4.\n3:7 Mutta kuin h\u00e4n monta Pharisealaisista ja Saddukealaisista n\u00e4ki tulevan kasteensa tyk\u00f6, sanoi h\u00e4n heille: te kyyk\u00e4rmetten siki\u00e4t, kuka teit\u00e4 neuvoi pakenemaan tulevaista vihaa?\n3:8 Tehk\u00e4\u00e4t siis parannuksen soveliaita hedelmi\u00e4.\n3:9 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t ajatelko itsellenne sanoa: Abraham on meid\u00e4n is\u00e4mme. Mill\u00e4 min\u00e4 sanon teille: Jumala voi n\u00e4ist\u00e4 kivist\u00e4 Abrahamille lapset her\u00e4tt\u00e4\u00e4.\n3:10 Mutta jo my\u00f6s on kirves pantu puiden juurelle: sent\u00e4hden jokainen puu, joka ei tee hyv\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4, hakataan pois ja tuleen heitet\u00e4\u00e4n.\n3:11 Min\u00e4 tosin kastan teit\u00e4 vedell\u00e4 parannukseen; mutta se, joka minun j\u00e4lkeeni tulee, on v\u00e4kev\u00e4mpi minua, jonka kenki\u00e4 en min\u00e4 ole kelvollinen kantamaan, h\u00e4n kastaa teit\u00e4 Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4 ja tulella.\n3:12 Jonka viskin on h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4n perkaa riihens\u00e4 ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa h\u00e4n sammumattomalla tulella.\n3:13 Silloin tuli Jesus Galileasta Jordaniin Johanneksen tyk\u00f6, kastettaa h\u00e4nelt\u00e4;\n3:14 Mutta Johannes kielsi h\u00e4nelt\u00e4, sanoen: min\u00e4 tarvitsen sinulta kastettaa, ja sin\u00e4 tulet minun tyk\u00f6ni?\n3:15 Niin vastasi Jesus ja sanoi h\u00e4nelle: salli nyt; sill\u00e4 n\u00e4in meid\u00e4n sopii kaikkea vanhurskautta t\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Ja h\u00e4n salli h\u00e4nen.\n3:16 Kuin Jesus kastettu oli, astui h\u00e4n kohta yl\u00f6s vedest\u00e4: ja katso, taivaat aukenivat h\u00e4nelle, ja h\u00e4n n\u00e4ki Jumalan Hengen tulevan alas, niinkuin kyyhkyisen, ja tulevan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4,\n3:17 Ja katso, \u00e4\u00e4ni taivaasta sanoi: t\u00e4m\u00e4 on se minun rakas Poikani, johonka min\u00e4 mielistyin.\n4:1 Silloin vietiin Jesus hengelt\u00e4 korpeen kiusattaa perkeleelt\u00e4.\n4:2 Ja kuin h\u00e4n oli paastonnut nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja nelj\u00e4kymment\u00e4 y\u00f6t\u00e4, sitte h\u00e4n isosi.\n4:3 Ja kiusaaja tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi: jos sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin sano, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4t kivet leiviksi tulevat.\n4:4 Mutta h\u00e4n vastasi ja sanoi: kirjoitettu on: ei ihminen el\u00e4 ainoasti leiv\u00e4st\u00e4, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta l\u00e4htee.\n4:5 Silloin otti perkele h\u00e4nen kanssansa pyh\u00e4\u00e4n kaupunkiin, ja asetti h\u00e4nen templin harjalle,\n4:6 Ja sanoi h\u00e4nelle: jos sin\u00e4 olet Jumalan Poika, niin laske sinus alasp\u00e4in; sill\u00e4 kirjoitettu on: h\u00e4n antaa k\u00e4skyn enkeleillens\u00e4 sinusta, ja he k\u00e4siss\u00e4 kantavat sinun, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.\n4:7 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: taas on kirjoitettu: ei sinun pid\u00e4 kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.\n4:8 Taas vei h\u00e4nen perkele sangen korkialle vuorelle, ja osoitti h\u00e4nelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian,\n4:9 Ja sanoi h\u00e4nelle: n\u00e4m\u00e4t kaikki min\u00e4 annan sinulle, jos sin\u00e4 lankeat maahan ja rukoilet minua.\n4:10 Niin sanoi Jesus h\u00e4nelle: mene pois, saatana! Sill\u00e4 kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pit\u00e4\u00e4 sinun kumartaman, ja h\u00e4nt\u00e4 ainoaa palveleman.\n4:11 Silloin j\u00e4tti h\u00e4nen perkele; ja katso, enkelit tulivat ja palvelivat h\u00e4nt\u00e4.\n4:12 Mutta kuin Jesus kuuli, ett\u00e4 Johannes oli vankiuteen annettu yl\u00f6n, poikkesi h\u00e4n Galileaan,\n4:13 Ja j\u00e4tti Natsaretin, tuli ja asui Kapernaumissa, joka on merikaupunki, Zebulonin ja Naphtalin \u00e4\u00e4riss\u00e4;\n4:14 Ett\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin se mik\u00e4 sanottu oli Jesaias prophetan kautta, joka sanoo:\n4:15 Zebulonin maa ja Naphtalin maa, l\u00e4sn\u00e4 meritiet\u00e4, sill\u00e4 puolella Jordanin, pakanain Galilea,\n4:16 Kansa, joka pimi\u00e4ss\u00e4 istui, n\u00e4ki suuren valkeuden, ja niille, jotka kuoleman maassa ja varjossa istuivat, koitti valkeus.\n4:17 Siit\u00e4 ajasta rupesi Jesus saarnaamaan ja sanomaan: teht\u00e4\u00e4t parannus; sill\u00e4 taivaan valtakunta l\u00e4hestyi.\n4:18 Mutta kuin Jesus k\u00e4veli Galilean meren tyk\u00f6n\u00e4, n\u00e4ki h\u00e4n kaksi veljest\u00e4, Simonin, joka kutsutaan Pietariksi, ja Andreaksen h\u00e4nen veljens\u00e4, laskevan verkkoa mereen; (Sill\u00e4 he olivat kalamiehet,)\n4:19 Ja sanoi heille: seuratkaat minua, ja min\u00e4 teen teid\u00e4t ihmisten kalamiehiksi.\n4:20 Niin he j\u00e4ttiv\u00e4t kohta verkot ja seurasivat h\u00e4nt\u00e4.\n4:21 Ja kuin h\u00e4n sielt\u00e4 edemm\u00e4 k\u00e4vi, n\u00e4ki h\u00e4n toiset kaksi veljest\u00e4, Jakobin Zebedeuksen pojan ja Johanneksen h\u00e4nen veljens\u00e4, venheess\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 Zebedeuksen kanssa, parantavan verkkojansa; ja h\u00e4n kutsui heit\u00e4.\n4:22 Niin he kohta j\u00e4ttiv\u00e4t venheen ja is\u00e4ns\u00e4, ja seurasivat h\u00e4nt\u00e4.\n4:23 Ja Jesus vaelsi ymp\u00e4ri kaiken Galilean, ja opetti heid\u00e4n synagogissansa, ja saarnasi valtakunnan evankeliumia, ja paransi kaikkinaiset taudit ja kaiken sairauden kansan seassa.\n4:24 Ja sanoma kuului h\u00e4nest\u00e4 kaikkeen Syrian maahan. Ja he toivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kaikkinaisia sairaita, moninaisilla taudeilla ja kivuilla vaivatuita ja piruilta riivatuita, ja kuutaudillisia ja halvatuita; ja h\u00e4n paransi ne.\n4:25 Ja h\u00e4nt\u00e4 seurasi paljo v\u00e4ke\u00e4 Galileasta ja kymmenest\u00e4 kaupungista, ja Jerusalemista ja Juudeasta, ja maakunnista sill\u00e4 puolella Jordania.\n5:1 Mutta kuin h\u00e4n n\u00e4ki kansan, astui h\u00e4n yl\u00f6s vuorelle, ja kuin h\u00e4n oli istunut, tulivat h\u00e4nen opetuslapsensa h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n5:2 Niin h\u00e4n avasi suunsa, opetti heit\u00e4 ja sanoi:\n5:3 Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sill\u00e4 heid\u00e4n on taivaan valtakunta.\n5:4 Autuaat ovat murheelliset; sill\u00e4 he saavat lohdutuksen.\n5:5 Autuaat ovat sivi\u00e4t; sill\u00e4 he saavat maan peri\u00e4.\n5:6 Autuaat ovat, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta; sill\u00e4 he ravitaan.\n5:7 Autuaat ovat laupiaat; sill\u00e4 he saavat laupiuden.\n5:8 Autuaat ovat puhtaat syd\u00e4mest\u00e4; sill\u00e4 he saavat n\u00e4hd\u00e4 Jumalan.\n5:9 Autuaat ovat rauhan teki\u00e4t; sill\u00e4 ne pit\u00e4\u00e4 Jumalan pojiksi kutsuttaman.\n5:10 Autuaat ovat, jotka vanhurskauden t\u00e4hden vainotaan; sill\u00e4 heid\u00e4n on taivaan valtakunta.\n5:11 Autuaat olette te, kuin he pilkkaavat ja vainoovat teit\u00e4, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teit\u00e4 vastaan, valhetellen minun t\u00e4hteni.\n5:12 Iloitkaat ja riemuitkaat; sill\u00e4 teid\u00e4n palkkanne on suuri taivaissa. Sill\u00e4 n\u00e4in he vainosivat prophetaita, jotka teid\u00e4n edell\u00e4nne olivat.\n5:13 Te olette maan suola: jos siis suola tulee mauttomaksi, mill\u00e4 sitte suolataan? ei se en\u00e4\u00e4n kelpaa mihink\u00e4\u00e4n, vaan heitett\u00e4\u00e4 pois ja ihmisilt\u00e4 tallattaa.\n5:14 Te olette maailman valkeus. Ei sit\u00e4 kaupunkia taideta peitt\u00e4\u00e4, joka vuorella on,\n5:15 Eik\u00e4 kynttil\u00e4\u00e4 sytytet\u00e4 ja panna vakan alle, vaan kynttil\u00e4jalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat.\n5:16 N\u00e4in valistakoon teid\u00e4n valkeutenne ihmisten edess\u00e4, ett\u00e4 he n\u00e4kisiv\u00e4t teid\u00e4n hyv\u00e4t ty\u00f6nne, ja kunnioittaisivat teid\u00e4n Is\u00e4\u00e4nne, joka on taivaissa.\n5:17 \u00c4lk\u00e4\u00e4t luulko, ett\u00e4 min\u00e4 tulin lakia ja prophetaita p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n: en min\u00e4 tullut p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n, vaan t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n5:18 Sill\u00e4 totisesti sanon min\u00e4 teille: siihenasti kuin taivas ja maa katoo, ei pid\u00e4 v\u00e4hink\u00e4\u00e4n piirto eik\u00e4 joku rahtu laista katooman, siihenasti kuin kaikki tapahtuvat.\n5:19 Kuka siis jonkun n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4himmist\u00e4 k\u00e4skyist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, ja n\u00e4in ihmisi\u00e4 opettaa, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 taivaan valtakunnassa v\u00e4himm\u00e4ksi kutsuttaman; mutta joka sen tekee ja opettaa, se pit\u00e4\u00e4 suureksi taivaan valtakunnassa kutsuttaman.\n5:20 Sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille: ellei teid\u00e4n vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja Pharisealaisten, niin ette tule taivaan valtakuntaan.\n5:21 Te kuulitte mit\u00e4 sanottu oli vanhoille: ei sinun pid\u00e4 tappaman; mutta jokainen, joka tappaa, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tuomioon vikap\u00e4\u00e4 oleman.\n5:22 Mutta min\u00e4 sanon teille: ett\u00e4 jokainen, joka tyhm\u00e4sti vihastuu veljellens\u00e4, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tuomioon vikap\u00e4\u00e4 oleman; mutta jokainen, joka sanoo veljellens\u00e4: raka, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 neuvon alle vikap\u00e4\u00e4 oleman; mutta jokainen, joka sanoo: sin\u00e4 tyhm\u00e4, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 helvetin tuleen vikap\u00e4\u00e4 oleman.\n5:23 Sent\u00e4hden, jos sin\u00e4 uhraat lahjas alttarille, ja siell\u00e4 muistat, ett\u00e4 veljell\u00e4s on jotakin sinua vastaan:\n5:24 Niin j\u00e4t\u00e4 sinne lahjas alttarin eteen, ja mene ensin sopimaan veljes kanssa, ja tule sitte lahjas uhraamaan.\n5:25 Sovi nopiasti riitaveljes kanssa, koskas viel\u00e4 h\u00e4nen kanssansa tiell\u00e4 olet, ettei riitaveljes anna sinua joskus tuomarille, ja tuomari antaa sinun palvelialle, ja sin\u00e4 heitet\u00e4\u00e4n torniin.\n5:26 Totisesti sanon min\u00e4 sinulle: et sin\u00e4 suinkaan p\u00e4\u00e4se sielt\u00e4 ulos, siihenasti kuin sin\u00e4 maksat viimeisen rovon.\n5:27 Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pid\u00e4 huorin tekem\u00e4n.\n5:28 Mutta min\u00e4 sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon p\u00e4\u00e4lle himoitaksensa h\u00e4nt\u00e4, h\u00e4n teki jo huorin h\u00e4nen kanssansa syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4.\n5:29 Jos oikia silm\u00e4s pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heit\u00e4 pois tyk\u00f6\u00e4s; sill\u00e4 parempi on sinulle, ett\u00e4 yksi j\u00e4senist\u00e4s hukutetaan, kuin ett\u00e4 koko ruumis pit\u00e4is heitett\u00e4m\u00e4n helvettiin.\n5:30 Ja jos oikia k\u00e4tes pahentaa sinun, niin hakkaa se poikki, ja heit\u00e4 pois tyk\u00f6\u00e4s! sill\u00e4 parempi on sinulle, ett\u00e4 yksi j\u00e4senist\u00e4s hukutetaan, kuin ett\u00e4 koko ruumis pit\u00e4is helvettiin heitett\u00e4m\u00e4n.\n5:31 On my\u00f6s sanottu: jokainen joka em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 hylk\u00e4\u00e4, h\u00e4n antakaan h\u00e4nelle erokirjan.\n5:32 Mutta min\u00e4 sanon teille: joka em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 hylk\u00e4\u00e4, muutoin kuin huoruuden t\u00e4hden, h\u00e4n saattaa h\u00e4nen huorin tekem\u00e4\u00e4n; ja joka nai sen hylj\u00e4tyn, h\u00e4n tekee huorin.\n5:33 Taas te kuulitte sanotuksi vanhoille: \u00e4l\u00e4 vanno v\u00e4\u00e4rin, vaan pid\u00e4 valas Herralle.\n5:34 Mutta min\u00e4 sanon teille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t ensink\u00e4\u00e4n vannoko, ei taivaan kautta, sill\u00e4 se on Jumalan istuin;\n5:35 Eik\u00e4 maan kautta, sill\u00e4 se on h\u00e4nen astinlautansa: ei my\u00f6s Jerusalemin kautta, sill\u00e4 se on suuren kuninkaan kaupunki:\n5:36 Ei sinun my\u00f6s pid\u00e4 vannoman p\u00e4\u00e4s kautta, sill\u00e4 et sin\u00e4 voi yht\u00e4\u00e4n hiusta valkiaksi eli mustaksi tehd\u00e4.\n5:37 Vaan teid\u00e4n puheenne pit\u00e4\u00e4 oleman: on, on, ei, ei; mutta mit\u00e4 siihen lis\u00e4t\u00e4\u00e4n, se on pahasta.\n5:38 Te kuulitte sanotuksi: silm\u00e4 silm\u00e4st\u00e4, ja hammas hampaasta.\n5:39 Mutta min\u00e4 sanon teille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t olko pahaa vastaan; vaan joka sinua ly\u00f6 oikialle poskelle, niin k\u00e4\u00e4nn\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nelle toinen.\n5:40 Ja joka sinua tahtoo oikeuden eteen, jo ottaa hamees, niin salli my\u00f6s h\u00e4nelle muukin vaate.\n5:41 Ja joka sinua vaatii peninkulman, mene h\u00e4nen kanssansa kaksi.\n5:42 Anna sille, joka sinulta anoo, ja \u00e4l\u00e4 k\u00e4\u00e4nny silt\u00e4 pois, joka lainan pyyt\u00e4\u00e4.\n5:43 Te kuulitte sanotuksi: rakasta l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s, ja vihaa vihollistas;\n5:44 Mutta min\u00e4 sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niit\u00e4, jotka teit\u00e4 sadattavat; tehk\u00e4\u00e4t niille hyvin, jotka teit\u00e4 vihaavat, ja rukoilkaat niiden edest\u00e4, jotka teit\u00e4 vainoovat ja vahingoittavat,\n5:45 Ett\u00e4 te olisitte teid\u00e4n Is\u00e4nne pojat, joka on taivaissa; sill\u00e4 h\u00e4n sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyv\u00e4inkin, ja antaa sataa niin v\u00e4\u00e4rille kuin vanhurskaillekin.\n5:46 Sill\u00e4 jos te rakastatte niit\u00e4, jotka teit\u00e4kin rakastavat, mit\u00e4 teid\u00e4n siit\u00e4 palkkaa on? eik\u00f6 Publikanit my\u00f6s niin tee?\n5:47 Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, mit\u00e4 te sen kanssa erinomaista teette? eik\u00f6 Publikanit my\u00f6s niin tee?\n5:48 Olkaat siis te t\u00e4ydelliset, niinkuin teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne t\u00e4ydellinen on.\n6:1 Kavahtakaat, ettette anna almujanne ihmisten edess\u00e4, ett\u00e4 te heilt\u00e4 n\u00e4ht\u00e4isiin: niin ette saa palkkaa Is\u00e4lt\u00e4nne, joka on taivaissa.\n6:2 Kuin siis almua annat, niin \u00e4l\u00e4 edell\u00e4s torvella soita, niinkuin ulkokullatut synagogissa ja kujilla tekev\u00e4t, ett\u00e4 he ihmisilt\u00e4 kunnioitettaisiin. Totisesti sanon min\u00e4 teille: he ovat saaneet palkkansa.\n6:3 Mutta kuin sin\u00e4 almua annat, niin \u00e4lk\u00f6\u00f6n vasen k\u00e4tes tiet\u00e4k\u00f6, mit\u00e4 oikia k\u00e4tes tekee,\n6:4 Ett\u00e4 almus olis salaisuudessa, ja Is\u00e4s, joka salaisuudessa n\u00e4kee, maksais sinulle julkisesti.\n6:5 Ja kuin rukoilet, niin ei sinun pid\u00e4 oleman niinkuin ulkokullatut; sill\u00e4 he mielell\u00e4ns\u00e4 seisovat ja rukoilevat synagogissa ja kujain kulmissa, ett\u00e4 he ihmisilt\u00e4 n\u00e4ht\u00e4isiin. Totisesti sanon min\u00e4 teille: he ovat saaneet palkkansa.\n6:6 Vaan kuin sin\u00e4 rukoilet, niin mene kammioos, ja sulje oves, ja rukoile Is\u00e4\u00e4s, joka on salaisuudessa: ja Is\u00e4s, joka salaisuudessa n\u00e4kee, maksaa sinulle julkisesti.\n6:7 Ja kuin te rukoilette, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4 olko paljon puhuvaiset, niinkuin pakanat; sill\u00e4 he luulevat heit\u00e4 paljon puheensa t\u00e4hden kuultavan.\n6:8 Sent\u00e4hden \u00e4lk\u00e4\u00e4t olko heid\u00e4n kaltaisensa; sill\u00e4 Is\u00e4nne tiet\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, mit\u00e4 tarvitsette, ennen kuin te h\u00e4nelt\u00e4 rukoilettekaan.\n6:9 N\u00e4in teid\u00e4n siis pit\u00e4\u00e4 rukoileman: Is\u00e4 meid\u00e4n, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimes.\n6:10 L\u00e4hestyk\u00f6\u00f6n sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaassa.\n6:11 Anna meille t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4inen leip\u00e4mme.\n6:12 Ja anna meille meid\u00e4n velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meid\u00e4n velvollistemme.\n6:13 Ja \u00e4l\u00e4 johdata meit\u00e4 kiusaukseen. Mutta p\u00e4\u00e4st\u00e4 meit\u00e4 pahasta. Sill\u00e4 sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!\n6:14 Sill\u00e4 jos te anteeksi annatte ihmisille heid\u00e4n rikoksensa, niin my\u00f6s teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne antaa teille anteeksi.\n6:15 Vaan jollette anteeksi anna ihmisille heid\u00e4n rikoksiansa, niin ei my\u00f6s teid\u00e4n Is\u00e4nne anteeksi anna teid\u00e4n rikoksianne.\n6:16 Mutta kuin te paastootte, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t olko surulliset niinkuin ulkokullatut; sill\u00e4 he muuttavat muotonsa, ett\u00e4 he ihmisilt\u00e4 n\u00e4ht\u00e4isiin paastoovan. Totisesti sanon min\u00e4 teille: he ovat saaneet palkkansa.\n6:17 Vaan sin\u00e4 kuin paastoot, niin voitele p\u00e4\u00e4s ja pese kasvos,\n6:18 Ettet ihmisilt\u00e4 n\u00e4ht\u00e4is paastoovan, mutta Is\u00e4lt\u00e4s, joka on salaisuudessa: ja Is\u00e4s, joka salaisuudessa n\u00e4kee, maksaa sinulle julkisesti.\n6:19 \u00c4lk\u00e4\u00e4t tavaraa kootko maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kussa koi ja ruoste raiskaavat, ja kussa varkaat kaivavat ja varastavat;\n6:20 Vaan kootkaat teillenne tavaraa taivaassa, kussa ei koi eik\u00e4 ruoste raiskaa, ja kussa ei varkaat kaiva eik\u00e4 varasta.\n6:21 Sill\u00e4 kussa teid\u00e4n tavaranne on, siell\u00e4 on my\u00f6s teid\u00e4n syd\u00e4menne.\n6:22 Silm\u00e4 on ruumin valkeus; jos siis silm\u00e4s on yksinkertainen, niin koko ruumiis on valaistu.\n6:23 Mutta jos silm\u00e4s on paha, niin koko ruumiis on pimi\u00e4. Jos siis se valkeus, joka sinussa on, on pimeys, kuinka suuri on itse pimeys?\n6:24 Ei kenk\u00e4\u00e4n voi palvella kahta herraa; sill\u00e4 taikka h\u00e4n t\u00e4t\u00e4 vihaa ja toista rakastaa, taikka h\u00e4n t\u00e4h\u00e4n suostuu ja toisen yl\u00f6nkatsoo. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.\n6:25 Sent\u00e4hden sanon min\u00e4 teille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t murehtiko henkenne t\u00e4hden, mit\u00e4 te sy\u00f6tte ja mit\u00e4 te juotte, eik\u00e4 ruumiinne t\u00e4hden, mill\u00e4 te teit\u00e4nne verhootte. Eik\u00f6 henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?\n6:26 Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylv\u00e4 eik\u00e4 niit\u00e4, ei my\u00f6s kokoa riiheen, ja teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne ruokkii heid\u00e4t. Ettek\u00f6 te paljoa enempi ole kuin he?\n6:27 Mutta kuka teist\u00e4 voi surullansa lis\u00e4t\u00e4 yhden kyyn\u00e4r\u00e4n pituudellensa?\n6:28 Ja mit\u00e4 te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he ty\u00f6t\u00e4 tee, eik\u00e4 kehr\u00e4\u00e4.\n6:29 Kuitenkin sanon min\u00e4 teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heist\u00e4.\n6:30 Jos Jumala n\u00e4in vaatettaa pellon ruohon, joka t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 seisoo ja huomenna p\u00e4tsiin heitet\u00e4\u00e4n, eik\u00f6 h\u00e4n paljoa enemmin teid\u00e4n sit\u00e4 tee, te v\u00e4h\u00e4uskoiset?\n6:31 \u00c4lk\u00e4\u00e4t siis surulliset olko, sanoen: mit\u00e4 me sy\u00f6mme, taikka mit\u00e4 me juomme? eli mill\u00e4 me meit\u00e4mme verhoomme?\n6:32 Sill\u00e4 kaikkia n\u00e4it\u00e4 pakanat etsiv\u00e4t; sill\u00e4 teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne kyll\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kaikkia n\u00e4it\u00e4 tarvitsevan.\n6:33 Vaan etsik\u00e4\u00e4t ensin Jumalan valtakuntaa ja h\u00e4nen vanhurskauttansa, ja niin kaikki n\u00e4m\u00e4t teille annetaan.\n6:34 \u00c4lk\u00e4\u00e4t sent\u00e4hden sureko huomisesta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4; sill\u00e4 huomisella p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 on suru itsest\u00e4ns\u00e4. Tyytyk\u00e4\u00e4n kukin p\u00e4iv\u00e4 surullensa.\n7:1 \u00c4lk\u00e4\u00e4t tuomitko, ettei teit\u00e4 tuomittaisi.\n7:2 Sill\u00e4 mill\u00e4 tuomiolla te tuomitsette, pit\u00e4\u00e4 teit\u00e4 tuomittaman, ja sill\u00e4 mitalla, jolla te mittaatte, pit\u00e4\u00e4 teille j\u00e4lleen mitattaman.\n7:3 Miksis siis n\u00e4et raiskan, joka on veljes silm\u00e4ss\u00e4, ja et \u00e4kk\u00e4\u00e4 malkaa omassa silm\u00e4ss\u00e4s?\n7:4 Taikka, kuinka sin\u00e4 sanot veljelles: pid\u00e4s, min\u00e4 otan raiskan silm\u00e4st\u00e4s; ja katso, malka on omassa silm\u00e4ss\u00e4s?\n7:5 Sin\u00e4 ulkokullattu, heit\u00e4 ensin malka ulos sinun silm\u00e4st\u00e4s, ja katso sitte, kuinka saisit raiskan ulos veljes silm\u00e4st\u00e4.\n7:6 \u00c4lk\u00e4\u00e4t antako koirille pyh\u00e4\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t p\u00e4\u00e4rlyj\u00e4nne heitt\u00e4k\u00f6 sikain eteen, ettei he niit\u00e4 joskus tallaa jaloillansa, ja k\u00e4\u00e4nn\u00e4 itsi\u00e4ns\u00e4, ja repele teit\u00e4.\n7:7 Anokaat, niin teille annetaan: etsik\u00e4\u00e4t, niin te l\u00f6yd\u00e4tte: kolkuttakaat, niin teille avataan.\n7:8 Sill\u00e4 jokainen, joka anoo, h\u00e4n saa, ja joka etsii, h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4, ja kolkuttavalle avataan.\n7:9 Eli onko teist\u00e4 joku ihminen, jolta h\u00e4nen poikansa anois leip\u00e4\u00e4: antaisko h\u00e4n h\u00e4nelle kiven?\n7:10 Eli jos h\u00e4n kalaa anois: antaisko h\u00e4n h\u00e4nelle k\u00e4\u00e4rmeen?\n7:11 Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyvi\u00e4 lahjoja antaa teid\u00e4n lapsillenne, kuinka paljoa enempi teid\u00e4n Is\u00e4nne, joka on taivaissa, antaa niille hyvi\u00e4, jotka h\u00e4nelt\u00e4 anovat?\n7:12 Kaikki siis, mit\u00e4 te tahdotte, ett\u00e4 ihmiset pit\u00e4\u00e4 teille tekem\u00e4n, niin te my\u00f6s heille tehk\u00e4\u00e4t; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on laki ja prophetat.\n7:13 Menk\u00e4\u00e4t ahtaasta portista sis\u00e4lle; sill\u00e4 se portti on lavia ja avara tie, joka vie kadotukseen, ja niit\u00e4 on monta, jotka siit\u00e4 sis\u00e4lle menev\u00e4t;\n7:14 Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja harvat ovat, jotka sen l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t.\n7:15 Mutta kavahtakaat teit\u00e4nne v\u00e4\u00e4rist\u00e4 prophetaista, jotka teid\u00e4n tyk\u00f6nne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sis\u00e4lt\u00e4 he ovat raatelevaiset sudet.\n7:16 Heid\u00e4n hedelmist\u00e4ns\u00e4 te tunnette heid\u00e4t: hakeeko joku viinamarjoja orjantappuroista, taikka fikunia ohdakkeista?\n7:17 Niin jokainen hyv\u00e4 puu kasvaa hyv\u00e4t hedelm\u00e4t; mutta m\u00e4d\u00e4nnyt puu kasvaa h\u00e4ijyt hedelm\u00e4t.\n7:18 Hyv\u00e4 puu ei taida h\u00e4ijyj\u00e4 hedelmi\u00e4 kasvaa, eik\u00e4 m\u00e4d\u00e4nnyt puu hyvi\u00e4 hedelmi\u00e4 kasvaa.\n7:19 Jokainen puu, joka ei kasva hyv\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4, hakataan pois, ja tuleen heitet\u00e4\u00e4n.\n7:20 Sent\u00e4hden tuntekaat heit\u00e4 hedelmist\u00e4ns\u00e4.\n7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pid\u00e4 tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun is\u00e4ni tahdon, joka on taivaissa.\n7:22 Moni sanoo minulle sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4: Herra, Herra! emmek\u00f6 me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimell\u00e4s ajaneet ulos perkeleit\u00e4, ja ole sinun nimes kautta monta v\u00e4kev\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tehneet?\n7:23 Ja silloin min\u00e4 tunnustan, en min\u00e4 teit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 tuntenut: menk\u00e4\u00e4t pois minun tyk\u00f6\u00e4ni, te v\u00e4\u00e4rinteki\u00e4t.\n7:24 Sent\u00e4hden jokaisen, joka minulta n\u00e4m\u00e4t puheet kuulee ja ne tekee, vertaan min\u00e4 toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.\n7:25 Ja sade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sit\u00e4 huonetta sys\u00e4siv\u00e4t, joka ei kuitenkaan kukistunut; sill\u00e4 se oli kalliolle perustettu.\n7:26 Ja jokainen, joka kuulee minulta n\u00e4m\u00e4 puheet, ja ei tee niit\u00e4, h\u00e4n verrataan tyhm\u00e4\u00e4n mieheen, joka huoneensa sannalle rakensi.\n7:27 Ja sade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sit\u00e4 huonetta sys\u00e4siv\u00e4t, joka kukistui, ja sen lankeemus oli suuri.\n7:28 Ja se tapahtui, kuin Jesus oli lopettanut n\u00e4m\u00e4t puheet, ett\u00e4 kansat h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t h\u00e4nen oppiansa.\n7:29 Sill\u00e4 h\u00e4n opetti heit\u00e4 voimallisesti, ja ei niinkuin kirjanoppineet.\n8:1 Kuin h\u00e4n astui alas vuorelta, seurasi h\u00e4nt\u00e4 paljo kansaa.\n8:2 Ja katso, niin tuli spitalinen mies, kumarsi h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi: Herra, jos sin\u00e4 tahdot, niin sin\u00e4 voit minun puhdistaa.\n8:3 Niin Jesus ojensi k\u00e4tens\u00e4 ja rupesi h\u00e4neen, sanoen: min\u00e4 tahdon, ole puhdas. Ja h\u00e4n puhdistettiin kohta spitalistansa.\n8:4 Ja Jesus sanoi h\u00e4nelle: katso, ettet kenellek\u00e4\u00e4n sano: mutta mene ja n\u00e4yt\u00e4 itses papille, ja uhraa lahjas, jonka Moses on k\u00e4skenyt, heille todistukseksi.\n8:5 Mutta kuin Jesus meni Kapernaumiin, tuli sadanp\u00e4\u00e4mies h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja rukoili h\u00e4nt\u00e4,\n8:6 Ja sanoi: Herra! minun palveliani sairastaa kotona halvattuna, ja kovin vaivataan.\n8:7 Jesus sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 tulen ja parannan h\u00e4nen.\n8:8 Niin sadanp\u00e4\u00e4mies vastasi ja sanoi: Herra, en ole min\u00e4 mahdollinen, ett\u00e4 sin\u00e4 tulet minun kattoni alle; vaan sano ainoasti sana, niin palveliani paranee.\n8:9 Sill\u00e4 min\u00e4 olen my\u00f6s ihminen toisen vallan alla, ja minun allani on sotamiehi\u00e4, ja sanon t\u00e4lle: mene! ja h\u00e4n menee, ja toiselle: tule! ja h\u00e4n tulee, ja palvelialleni: tee t\u00e4m\u00e4! ja h\u00e4n tekee.\n8:10 Kuin Jesus t\u00e4m\u00e4n kuuli, ihmetteli h\u00e4n, ja sanoi heille, jotka seurasivat: totisesti sanon min\u00e4 teille: en ole min\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt senkaltaista uskoa Israelissa.\n8:11 Mutta min\u00e4 sanon teille: monta tulevat id\u00e4st\u00e4 ja l\u00e4nnest\u00e4, ja pit\u00e4\u00e4 Abrahamin, Isaakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa istuman.\n8:12 Mutta valtakunnan lapset heitet\u00e4\u00e4n ulkonaiseen pimeyteen: siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman itku ja hammasten kiristys.\n8:13 Ja Jesus sanoi sadanp\u00e4\u00e4miehelle: mene, ja niinkuin sin\u00e4 uskoit, niin sinulle tapahtukoon. Ja sill\u00e4 hetkell\u00e4 parani h\u00e4nen palveliansa.\n8:14 Ja kuin Jesus tuli Pietarin huoneeseen, n\u00e4ki h\u00e4n h\u00e4nen anoppinsa makaavan ja sairastavan vilutautia.\n8:15 Niin h\u00e4n tarttui h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4, ja vilutauti luopui h\u00e4nest\u00e4. Ja h\u00e4n nousi, ja palveli heit\u00e4.\n8:16 Mutta kuin ehtoo tuli, niin he toivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 monta pirulta riivattua; ja h\u00e4n ajoi ulos sanalla henget, ja teki kaikkinaisia sairaita terveeksi;\n8:17 Ett\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin, mit\u00e4 sanottu oli Jesaias prophetan kautta, joka sanoo: h\u00e4n on ottanut meid\u00e4n heikkoutemme, ja h\u00e4n kantoi meid\u00e4n tautimme.\n8:18 Kuin Jesus n\u00e4ki paljon kansaa ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4, k\u00e4ski h\u00e4n menn\u00e4 toiselle puolelle (merta).\n8:19 Ja kirjanoppinut tuli ja sanoi h\u00e4nelle: Mestari, min\u00e4 tahdon sinua seurata, kuhunka ik\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 menet.\n8:20 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: ketuilla ovat luolat, ja taivaan linnuilla ovat pes\u00e4t; mutta Ihmisen Pojalla ei ole, kuhunka h\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 kallistaa.\n8:21 Toinen h\u00e4nen opetuslapsistansa sanoi h\u00e4nelle: Herra, salli minun ensin menn\u00e4 hautaamaan is\u00e4\u00e4ni.\n8:22 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: seuraa minua, ja anna kuolleet haudata kuolleitansa.\n8:23 Ja kuin h\u00e4n oli haahteen astunut, seurasivat h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen opetuslapsensa.\n8:24 Mutta katso, suuri ilma nousi merell\u00e4, niin ett\u00e4 haaksi aalloilta peitettiin. Mutta h\u00e4n makasi.\n8:25 Niin tulivat h\u00e4nen opetuslapsensa ja her\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nen, ja sanoivat: Herra, auta meit\u00e4, me hukumme.\n8:26 Ja h\u00e4n sanoi heille: te heikko-uskoiset, miksi te olette pelkurit? Niin h\u00e4n nousi ja asetti tuulen ja meren, ja tuli juuri tyveneksi.\n8:27 Niin ihmiset ihmetteliv\u00e4t, sanoen: millainen t\u00e4m\u00e4 on? sill\u00e4 tuulet ja meri ovat my\u00f6s h\u00e4nelle kuuliaiset.\n8:28 Ja kuin h\u00e4n tuli sille puolelle merta, Gerasalaisten maakuntaan, niin h\u00e4nt\u00e4 vastaan juoksi kaksi pirulta riivattua, jotka olivat haudoista l\u00e4hteneet, ja olivat sangen hirmuiset, niin ettei kenk\u00e4\u00e4n taitanut sit\u00e4 tiet\u00e4 vaeltaa.\n8:29 Ja katso, he huusivat sanoen: Jesus, Jumalan Poika, mit\u00e4 meid\u00e4n on sinun kanssas? Oletkos tullut t\u00e4nne meit\u00e4 vaivaamaan ennen aikaa?\n8:30 Ja kaukana heist\u00e4 k\u00e4vi sangen suuri sikalauma laitumella.\n8:31 Niin perkeleet rukoilivat h\u00e4nt\u00e4 ja sanoivat: jos ajat meid\u00e4t ulos, niin salli meid\u00e4n menn\u00e4 sikalaumaan.\n8:32 Ja h\u00e4n sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t. Niin he l\u00e4ksiv\u00e4t ulos ja meniv\u00e4t sikalaumaan; ja katso, koko sikalauma sy\u00f6ksi \u00e4kisti itsens\u00e4 jyrk\u00e4lt\u00e4 mereen ja upposi.\n8:33 Mutta paimenet pakenivat ja meniv\u00e4t kaupunkiin ja ilmoittivat kaikki, ja kuinka pirulta riivatuille oli tapahtunut.\n8:34 Ja katso, koko kaupunki meni ulos Jesusta vastaan. Ja kuin he h\u00e4nen n\u00e4kiv\u00e4t, rukoilivat he h\u00e4nt\u00e4 menem\u00e4\u00e4n pois heid\u00e4n maansa \u00e4\u00e4rist\u00e4.\n9:1 Ja h\u00e4n astui haahteen, meni j\u00e4lleen ylitse ja tuli omaan kaupunkiinsa.\n9:2 Ja katso, he toivat h\u00e4nen eteens\u00e4 halvatun, joka makasi vuoteella. Ja kuin Jesus n\u00e4ki heid\u00e4n uskonsa, sanoi h\u00e4n halvatulle: poikani, ole hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, syntis annetaan anteeksi sinulle.\n9:3 Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat kesken\u00e4ns\u00e4: t\u00e4m\u00e4 pilkkaa (Jumalaa).\n9:4 Ja kuin Jesus n\u00e4ki heid\u00e4n ajatuksensa, sanoi h\u00e4n: miksi ajattelette pahaa syd\u00e4mess\u00e4nne?\n9:5 Sill\u00e4 kumpi on kevi\u00e4mpi sanoa: synnit annetaan anteeksi sinulle, taikka sanoa: nouse ja k\u00e4y?\n9:6 Mutta ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n Ihmisen Pojalla olevan vallan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 synnit anteeksi antaa, (niin sanoi h\u00e4n halvatulle:) nouse ja ota vuotees, ja mene kotias.\n9:7 Ja h\u00e4n nousi ja meni kotiansa.\n9:8 Ja kuin kansa sen n\u00e4ki, ihmetteliv\u00e4t he ja kunnioittivat Jumalaa, joka oli ihmisille antanut senkaltaisen vallan.\n9:9 Ja kuin Jesus sielt\u00e4 k\u00e4vi ohitse, n\u00e4ki h\u00e4n ihmisen istuvan tullihuoneessa, nimelt\u00e4 Matteus, ja sanoi h\u00e4nelle: seuraa minua. Niin h\u00e4n nousi ja seurasi h\u00e4nt\u00e4.\n9:10 Ja tapahtui, kuin h\u00e4n atrioitsi huoneessa, katso, niin tuli monta Publikania ja syntist\u00e4, ja atrioitsivat Jesuksen ja h\u00e4nen opetuslastensa kanssa.\n9:11 Ja kuin Pharisealaiset sen n\u00e4kiv\u00e4t, sanoivat he h\u00e4nen opetuslapsillensa: miksi teid\u00e4n Mestarinne sy\u00f6 Publikanien ja syntisten kanssa?\n9:12 Mutta kuin Jesus sen kuuli, sanoi h\u00e4n heille: ei terve tarvitse parantajaa, vaan sairaat.\n9:13 Mutta menk\u00e4\u00e4t ja oppikaat, mik\u00e4 se on: laupiutta min\u00e4 tahdon, enk\u00e4 uhria; sill\u00e4 en min\u00e4 tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisi\u00e4 parannukseen.\n9:14 Silloin tulivat Johanneksen opetuslapset h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoivat: mink\u00e4t\u00e4hden me ja Pharisealaiset niin paljo paastoomme, mutta ei sinun opetuslapses paastoo?\n9:15 Niin Jesus sanoi heille: taitaako h\u00e4\u00e4joukko niinkauvan murehtia, kuin ylk\u00e4 on heid\u00e4n kanssansa? mutta p\u00e4iv\u00e4t tulevat, ett\u00e4 ylk\u00e4 otetaan heilt\u00e4 pois, ja silloin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 paastooman.\n9:16 Mutta ei kenk\u00e4\u00e4n paikkaa vanhaa vaatetta uuden veran tilalla; sill\u00e4 paikka repee pois vaatteesta, ja l\u00e4pi tulee pahemmaksi.\n9:17 Ei my\u00f6s pane kenk\u00e4\u00e4n nuorta viinaa vanhoihin leileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viina vuotaa pois, ja leilit turmellaan; vaan nuorta viinaa lasketaan uusiin leileihin, ja niin he molemmat t\u00e4hdell\u00e4 ovat.\n9:18 Kuin h\u00e4n n\u00e4m\u00e4t heille puhunut oli, katso, niin p\u00e4\u00e4mies tuli ja kumarsi h\u00e4nt\u00e4, sanoen: nyt on minun tytt\u00e4reni kuolemallansa; mutta tule ja pane k\u00e4tes h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, niin h\u00e4n virkoaa.\n9:19 Niin Jesus nousi ja seurasi h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4nen opetuslapsensa.\n9:20 Ja katso, vaimo, joka oli kaksitoistakymment\u00e4 ajastaikaa punaista tautia sairastanut, k\u00e4vi takana, ja tarttui h\u00e4nen vaatteensa liepeeseen;\n9:21 Sill\u00e4 h\u00e4n oli itsellens\u00e4 sanonut; jos min\u00e4 ainoastaan rupeen h\u00e4nen vaatteesensa, niin min\u00e4 tulen terveeksi.\n9:22 Niin Jesus k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4, n\u00e4ki h\u00e4nen ja sanoi: ole hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, tytt\u00e4reni! sinun uskos on sinun terveeksi tehnyt. Ja vaimo tuli sill\u00e4 hetkell\u00e4 terveeksi.\n9:23 Ja kuin Jesus tuli p\u00e4\u00e4miehen huoneeseen, ja n\u00e4ki pillein soittajat ja kansan hymisev\u00e4n,\n9:24 Sanoi h\u00e4n heille: menk\u00e4\u00e4t pois; sill\u00e4 ei piika ole kuollut, vaan h\u00e4n makaa. Ja he nauroivat h\u00e4nt\u00e4.\n9:25 Mutta kuin kansa oli ajettu ulos, meni h\u00e4n sis\u00e4lle ja tarttui h\u00e4nen k\u00e4teens\u00e4, ja piika nousi.\n9:26 Ja sen sanoma kuului kaikkeen siihen maahan.\n9:27 Ja kuin Jesus sielt\u00e4 l\u00e4ksi, seurasi h\u00e4nt\u00e4 kaksi sokiaa, huutain ja sanoen: Davidin poika, armahda meit\u00e4.\n9:28 Ja kuin h\u00e4n tuli huoneeseen, tulivat sokiat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja Jesus sanoi heille: uskotteko minun sen voivan teille tehd\u00e4? He sanoivat h\u00e4nelle: Herra, me uskomme.\n9:29 Niin h\u00e4n rupesi heid\u00e4n silmiins\u00e4, sanoen: tapahtukoon teille uskonne j\u00e4lkeen.\n9:30 Ja heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 aukenivat. Niin Jesus haastoi heit\u00e4, sanoen: katsokaat, ettei kenk\u00e4\u00e4n saa t\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4\u00e4.\n9:31 Vaan kuin he meniv\u00e4t pois, niin he julistivat h\u00e4nen sanomansa kaikessa siin\u00e4 maassa.\n9:32 Kuin n\u00e4m\u00e4t olivat menneet ulos, katso, niin he toivat myk\u00e4n ja pirulta riivatun ihmisen h\u00e4nen eteens\u00e4.\n9:33 Ja kuin perkele oli ajettu ulos, niin mykk\u00e4 puhui. Ja kansa ihmetteli ja sanoi: ei senkaltaista ole ik\u00e4n\u00e4 Israelissa n\u00e4hty.\n9:34 Mutta Pharisealaiset sanoivat: h\u00e4n ajaa ulos perkeleet perkeleitten p\u00e4\u00e4ruhtinasten kautta.\n9:35 Ja Jesus k\u00e4vi kaikkia kaupungeita ja kyli\u00e4 ymp\u00e4ri, ja opetti heid\u00e4n synagogissansa, ja saarnasi valtakunnan evankeliumia, ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkea sairautta kansassa.\n9:36 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki kansat, armahti h\u00e4n heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 he olivat niin n\u00e4\u00e4ntyneet ja hajoitetut kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.\n9:37 Silloin h\u00e4n sanoi opetuslapsillensa: eloa on tosin paljo, mutta ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 on v\u00e4h\u00e4.\n9:38 Rukoilkaat sent\u00e4hden elon Herraa, ett\u00e4 h\u00e4n ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 l\u00e4hett\u00e4is eloonsa.\n10:1 Ja h\u00e4n kutsui tyk\u00f6ns\u00e4 kaksitoistakymment\u00e4 opetuslastansa, ja antoi heille vallan riettaisia henki\u00e4 vastaan, niit\u00e4 ajaa ulos, ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkea sairautta.\n10:2 Mutta n\u00e4m\u00e4t ovat kahdentoistakymmenen apostolin nimet: ensimm\u00e4inen Simon, joka Pietariksi kutsutaan, ja Andreas, h\u00e4nen veljens\u00e4, Jakobus Zebedeuksen poika, ja Johannes, h\u00e4nen veljens\u00e4,\n10:3 Philippus ja Bartolomeus, Tomas ja Matteus, Publikani, Jakobus Alpheuksen poika, ja Lebbeus, liialta nimelt\u00e4 Taddeus,\n10:4 Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, joka my\u00f6s h\u00e4nen petti.\n10:5 N\u00e4m\u00e4t kaksitoistakymment\u00e4 l\u00e4hetti Jesus, joille h\u00e4n oli k\u00e4skenyt, sanoen: \u00e4lk\u00e4\u00e4t menk\u00f6 pakanain teille, ja Samarialaisten kaupunkiin \u00e4lk\u00e4\u00e4t sis\u00e4lle menk\u00f6;\n10:6 Mutta menk\u00e4\u00e4t paremmin kadotettuin lammasten tyk\u00f6 Israelin huoneesta.\n10:7 Niin menk\u00e4\u00e4t ja saarnatkaat, sanoen: taivaan valtakunta on l\u00e4hestynyt.\n10:8 Sairaita parantakaat, spitalisia puhdistakaat, kuolleita her\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4t, perkeleit\u00e4 ajakaat ulos. Lahjaksi te saitte, niin my\u00f6s lahjaksi antakaat.\n10:9 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 varustaman itsi\u00e4nne kullalla eik\u00e4 hopialla, eik\u00e4 vaskella teid\u00e4n vy\u00f6llenne,\n10:10 Eik\u00e4 ev\u00e4ss\u00e4kill\u00e4 matkalle, eik\u00e4 kahdella hameella, eik\u00e4 kengill\u00e4, eik\u00e4 sauvalla; sill\u00e4 ty\u00f6mies on ruokansa ansainnut.\n10:11 Vaan kuhunka ik\u00e4n\u00e4 kaupunkiin taikka kyl\u00e4\u00e4n te sis\u00e4lle menette, niin kyselk\u00e4\u00e4t, kuka siin\u00e4 on mahdollinen, ja olkaat siell\u00e4 siihenasti kuin te l\u00e4hdette.\n10:12 Mutta kuin te huoneeseen sis\u00e4lle menette, niin tervehtik\u00e4\u00e4t sit\u00e4 (ja sanokaat: rauha olkoon t\u00e4lle huoneelle!)\n10:13 Ja jos huone on mahdollinen, niin tulkaan teid\u00e4n rauhanne h\u00e4nelle; jollei h\u00e4n ole mahdollinen, niin teid\u00e4n rauhanne teille palajaa.\n10:14 Ja kussa ei kenk\u00e4\u00e4n ota teit\u00e4 vastaan eik\u00e4 kuule teid\u00e4n sanojanne, niin menk\u00e4\u00e4t ulos siit\u00e4 huoneesta taikka siit\u00e4 kaupungista, ja puhdistakaat tomu jaloistanne.\n10:15 Totisesti sanon min\u00e4 teille: huokeampi pit\u00e4\u00e4 oleman Sodoman ja Gomorran maalle tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin sille kaupungille.\n10:16 Katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n teid\u00e4t niinkuin lampaat sutten keskelle: olkaat sent\u00e4hden taitavat niinkuin k\u00e4\u00e4rmeet, ja vakaat niinkuin kyyhkyiset.\n10:17 Mutta kavahtakaat ihmisi\u00e4; sill\u00e4 he yl\u00f6nantavat teid\u00e4t raastupiinsa, ja synagogissansa he hosuvat teit\u00e4.\n10:18 Te vied\u00e4\u00e4n my\u00f6s p\u00e4\u00e4miesten ja kuningasten eteen minun t\u00e4hteni, heille ja pakanoille todistukseksi.\n10:19 Kuin he teit\u00e4 yl\u00f6nantavat, \u00e4lk\u00e4\u00e4t murehtiko, kuinka eli mit\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 puhuman; sill\u00e4 teille annetaan sill\u00e4 hetkell\u00e4, mit\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 puhuman.\n10:20 Sill\u00e4 ette te ole, jotka puhutte, vaan teid\u00e4n Is\u00e4nne Henki, joka teiss\u00e4 puhuu.\n10:21 Mutta veli antaa yl\u00f6n veljens\u00e4 kuolemaan, ja is\u00e4 pojan, ja lapset karkaavat vanhempia vastaan, ja antavat tappaa heit\u00e4,\n10:22 Ja te tulette vihattavaksi kaikilta minun nimeni t\u00e4hden. Mutta joka loppuun asti vahvana pysyy, h\u00e4n tulee autuaaksi.\n10:23 Mutta koska he teit\u00e4 siin\u00e4 kaupungissa vainoovat, niin paetkaat toiseen. Totisesti sanon min\u00e4 teille: ette ehdi kaikkia Israelin kaupungeita toimittaa, siihenasti kuin Ihmisen Poika tulee.\n10:24 Ei ole opetuslapsi parempi opettajaansa, eik\u00e4 palvelia parempi is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n10:25 Siin\u00e4 on opetuslapselle kyll\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on niinkuin h\u00e4nen opettajansa, ja palvelia niinkuin h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4. Jos he ovat itse is\u00e4nn\u00e4n beelsebubiksi kutsuneet, kuinka paljoa ennemmin he h\u00e4nen perheens\u00e4 kutsuvat?\n10:26 \u00c4lk\u00e4\u00e4t sent\u00e4hden heit\u00e4 pelj\u00e4tk\u00f6; sill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n peitetty, joka ei pid\u00e4 ilmoitettaman, ja salattu, joka ei tule tiett\u00e4v\u00e4ksi.\n10:27 Jota min\u00e4 teille pimeiss\u00e4 sanon, sit\u00e4 sanokaat valkeudessa, ja mit\u00e4 te korvissanne kuulette, sit\u00e4 saarnatkaat kattoin p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n10:28 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6 niit\u00e4, jotka ruumiin tappavat, ja ei voi sielua tappaa; mutta pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4t enemmin sit\u00e4, joka voi sek\u00e4 sielun ett\u00e4 ruumiin helvetiss\u00e4 hukuttaa.\n10:29 Eik\u00f6 kaksi varpusta yhteen ropoon myyd\u00e4? ja yksi heist\u00e4 ei putoo maan p\u00e4\u00e4lle ilman teid\u00e4n Is\u00e4tt\u00e4nne;\n10:30 Niin ovat my\u00f6s kaikki teid\u00e4n p\u00e4\u00e4nne hiukset luetut.\n10:31 \u00c4lk\u00e4\u00e4t siis pelj\u00e4tk\u00f6: te olette paremmat, kuin monta varpusta.\n10:32 Sent\u00e4hden jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edess\u00e4, sen tunnustan my\u00f6s min\u00e4 Is\u00e4ni edess\u00e4, joka on taivaissa.\n10:33 Mutta joka minun kielt\u00e4\u00e4 ihmisten edess\u00e4, h\u00e4nen min\u00e4 my\u00f6s kiell\u00e4n Is\u00e4ni edess\u00e4, joka on taivaissa.\n10:34 \u00c4lk\u00e4\u00e4t luulko, ett\u00e4 min\u00e4 olen tullut rauhaa l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n maan p\u00e4\u00e4lle: en ole min\u00e4 tullut rauhaa, vaan miekkaa l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n10:35 Sill\u00e4 min\u00e4 tulin ihmist\u00e4 is\u00e4\u00e4ns\u00e4 vastaan riitaiseksi tekem\u00e4\u00e4n, ja tyt\u00e4rt\u00e4 \u00e4iti\u00e4ns\u00e4 vastaan ja mini\u00e4\u00e4 anoppiansa vastaan.\n10:36 Ja ihmisen vihamiehet on h\u00e4nen perheens\u00e4.\n10:37 Joka rakastaa is\u00e4\u00e4ns\u00e4 taikka \u00e4iti\u00e4ns\u00e4 enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias; joka rakastaa poikaansa taikka tyt\u00e4rt\u00e4ns\u00e4 enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias.\n10:38 Ja kuka ei ota risti\u00e4ns\u00e4 ja seuraa minua, ei se ole minulle sovelias;\n10:39 Joka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 henkens\u00e4, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sen hukuttaman, ja joka henkens\u00e4 hukuttaa minun t\u00e4hteni, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n.\n10:40 Joka teit\u00e4 holhoo, h\u00e4n holhoo minua, ja joka minua holhoo, h\u00e4n holhoo sit\u00e4, joka minun l\u00e4hetti.\n10:41 Joka prophetaa holhoo prophetan nimell\u00e4, h\u00e4n saa prophetan palkan, ja joka vanhurskasta holhoo vanhurskaan nimell\u00e4, h\u00e4n saa vanhurskaan palkan.\n10:42 Ja kuka ik\u00e4n\u00e4 juottaa yhden n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4himmist\u00e4 kylm\u00e4ll\u00e4 vesipikarilla ainoastaan, opetuslapsen nimell\u00e4, totisesti sanon min\u00e4 teille: ei h\u00e4n pid\u00e4 palkatta oleman.\n11:1 Ja tapahtui, kuin Jesus lakkasi senkaltaisia kadelletoistakymmenelle opetuslapsellensa k\u00e4skem\u00e4st\u00e4, meni h\u00e4n sielt\u00e4 edemm\u00e4 opettamaan ja saarnaamaan heid\u00e4n kaupunkeihinsa.\n11:2 Mutta kuin Johannes vankiudessa kuuli Kristuksen ty\u00f6t, l\u00e4hetti h\u00e4n kaksi opetuslastansa,\n11:3 Sanomaan h\u00e4nelle: oletko sin\u00e4 se tuleva, eli pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n toista odottaman?\n11:4 Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t ja sanokaat j\u00e4lleen Johannekselle, ne mitk\u00e4 te kuulette ja n\u00e4ette:\n11:5 Sokiat saavat n\u00e4k\u00f6ns\u00e4, ja ontuvat k\u00e4yv\u00e4t, spitaliset puhdistetaan, ja kuurot kuulevat, kuolleet her\u00e4tet\u00e4\u00e4n, ja k\u00f6yhille saarnataan evankeliumi,\n11:6 Ja autuas on se, joka ei pahene minusta.\n11:7 Kuin he meniv\u00e4t pois, rupesi Jesus sanomaan kansalle Johanneksesta: mit\u00e4 te l\u00e4ksitte korpeen katsomaan? ruokoako, joka tuulelta h\u00e4\u00e4lytet\u00e4\u00e4n?\n11:8 Taikka mit\u00e4 te l\u00e4ksitte katsomaan? ihmist\u00e4k\u00f6, vaatetettua pehmeill\u00e4 vaatteilla? Katso, jotka pehmeit\u00e4 kantavat, ne ovat kuningasten huoneissa.\n11:9 Taikka mit\u00e4 te l\u00e4ksitte katsomaan? Prophetaako? totisesti sanon min\u00e4 teille: t\u00e4m\u00e4 on jalompi kuin propheta.\n11:10 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on se, josta kirjoitettu on: katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties sinun etees.\n11:11 Totisesti sanon min\u00e4 teille: kaikkein niiden seassa, jotka vaimoista syntyneet ovat, ei ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n suurempaa kuin Johannes Kastaja tullut; mutta kuitenkin se, joka v\u00e4hin on taivaan valtakunnassa, on h\u00e4nt\u00e4 suurempi.\n11:12 Mutta hamasta Johannes Kastajan p\u00e4ivist\u00e4, niin t\u00e4h\u00e4n asti, k\u00e4rsii taivaan valtakunta v\u00e4kivaltaa, ja v\u00e4kev\u00e4t repiv\u00e4t sen itsellens\u00e4.\n11:13 Sill\u00e4 kaikki prophetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet.\n11:14 Ja jos te tahdotte ottaa vastaan: h\u00e4n on se Elias, joka tuleva on.\n11:15 Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!\n11:16 Vaan mink\u00e4 verraksi min\u00e4 t\u00e4m\u00e4n sukukunnan ved\u00e4n? h\u00e4n on lasten vertainen, jotka turulla istuvat ja huutavat kumppaneillensa,\n11:17 Ja sanovat: me soitimme huilua teid\u00e4n edess\u00e4nne, ja ette hyp\u00e4nneet: me olemme veisanneet teille murhevirsi\u00e4, ja ette itkeneet.\n11:18 Sill\u00e4 Johannes tuli ei sy\u00f6den eik\u00e4 juoden, ja he sanovat: h\u00e4nell\u00e4 on perkele.\n11:19 Ihmisen Poika tuli sy\u00f6den ja juoden, ja he sanovat: katso ihmist\u00e4, sy\u00f6m\u00e4ri\u00e4 ja viinan juomaria, Publikanein ja syntisten yst\u00e4v\u00e4\u00e4. Mutta viisaus vanhurskautetaan lapsiltansa.\n11:20 Silloin h\u00e4n rupesi soimaamaan niit\u00e4 kaupungeita, joissa olivat tehdyt usiammat h\u00e4nen v\u00e4kev\u00e4t ty\u00f6ns\u00e4, ettei he itsi\u00e4ns\u00e4 parantaneet.\n11:21 Voi sinuas Koratsin, voi sinus Betsaida! Jos senkaltaiset v\u00e4kev\u00e4t ty\u00f6t olisiv\u00e4t tehdyt Tyrossa ja Sidonissa kuin teiss\u00e4 tehdyt ovat, niin he olisivat aikaa s\u00e4kiss\u00e4 ja tuhassa tehneet parannuksen.\n11:22 Jonka t\u00e4hden sanon min\u00e4 teille: Tyrolle ja Sidonille pit\u00e4\u00e4 oleman huokiamman tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin teille.\n11:23 Ja sin\u00e4 Kapernaum, joka olet korotettu taivaaseen asti! sin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 hamaan helvettiin sys\u00e4tt\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 jos Sodomassa olisivat senkaltaiset v\u00e4kev\u00e4t ty\u00f6t tehdyt kuin sinussa, niin he viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 seisoisivat.\n11:24 Jonka t\u00e4hden sanon min\u00e4 teille: Sodoman maalle pit\u00e4\u00e4 huokiamman oleman tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin sinulle.\n11:25 Sill\u00e4 ajalla vastasi Jesus ja sanoi: min\u00e4 kiit\u00e4n sinua, Is\u00e4, taivaan ja maan Herra, ett\u00e4s olet k\u00e4tkenyt n\u00e4m\u00e4t viisailta ja toimellisilta, ja olet ne ilmoittanut pienille.\n11:26 Tosin Is\u00e4, sill\u00e4 niin oli sinun hyv\u00e4 tahtos.\n11:27 Kaikki ovat minulle annetut minun Is\u00e4lt\u00e4ni, ja ei kenk\u00e4\u00e4n tunne Poikaa, mutta Is\u00e4; eik\u00e4 Is\u00e4\u00e4 tunne yksik\u00e4\u00e4n, mutta Poika, ja kenelle ik\u00e4n\u00e4 Poika tahtoo sen ilmoittaa.\n11:28 Tulkaat minun tyk\u00f6ni kaikki, jotka ty\u00f6t\u00e4 teette ja olette raskautetut, ja min\u00e4 tahdon teit\u00e4 virvoittaa.\n11:29 Ottakaat minun ikeeni teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, ja oppikaat minusta, ett\u00e4 min\u00e4 olen sivi\u00e4 ja n\u00f6yr\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4: ja te l\u00f6yd\u00e4tte levon teid\u00e4n sieluillenne;\n11:30 Sill\u00e4 minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on kevi\u00e4.\n12:1 Siihen aikaan k\u00e4vi Jesus sabbatina laihoin l\u00e4vitse; niin h\u00e4nen opetuslapsensa isosivat, ja rupesivat t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4 noukkimaan ja sy\u00f6m\u00e4\u00e4n.\n12:2 Mutta kuin Pharisealaiset sen n\u00e4kiv\u00e4t, sanoivat he h\u00e4nelle: katso, sinun opetuslapses tekev\u00e4t sit\u00e4, mit\u00e4 ei sovi sabbatina tehd\u00e4.\n12:3 Mutta h\u00e4n sanoi heille: ettek\u00f6 te ole lukeneet, mit\u00e4 David teki, kuin h\u00e4n isosi, ja ne, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat?\n12:4 Kuinka h\u00e4n meni Jumalan huoneeseen, ja s\u00f6i n\u00e4kyleiv\u00e4t, joita ei h\u00e4nen sopinut sy\u00f6d\u00e4, eik\u00e4 niidenk\u00e4\u00e4n, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, mutta ainoastaan pappein?\n12:5 Taikka ettek\u00f6 te laissa ole lukeneet, ett\u00e4 papit sabbatina rikkovat templiss\u00e4 sabbatin, ja ovat kuitenkin nuhteettomat?\n12:6 Mutta min\u00e4 sanon teille: t\u00e4ss\u00e4 on se, joka on suurempi kuin templi.\n12:7 Mutta jos te tiet\u00e4isitte, mik\u00e4 se on: laupiutta min\u00e4 tahdon, ja en uhria, sitte ette suinkaan tuomitsisi viattomia.\n12:8 Sill\u00e4 Ihmisen Poika on my\u00f6s sabbatin Herra.\n12:9 Ja h\u00e4n l\u00e4ksi sielt\u00e4, ja tuli heid\u00e4n synagogaansa.\n12:10 Ja katso, siell\u00e4 oli ihminen, jolla oli kuivettunut k\u00e4si. Ja he kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4, sanoen: sopiiko sabbatina parantaa? ett\u00e4 he olisivat saaneet kantaa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n12:11 Niin h\u00e4n sanoi heille: kuka on teist\u00e4 ihminen, jolla olis yksi lammas, ja jos se sabbatina putoais kaivoon, eik\u00f6 h\u00e4n tarttuisi siihen ja vet\u00e4isi yl\u00f6s?\n12:12 Kuinka paljoa jalompi on ihminen kuin lammas? Sent\u00e4hden sopii kyll\u00e4 sabbatina hyv\u00e4\u00e4 tehd\u00e4.\n12:13 Niin h\u00e4n sanoi sille ihmiselle: ojenna k\u00e4tes! ja h\u00e4n ojensi, ja se tuli terveeksi niinkuin toinenkin.\n12:14 Mutta Pharisealaiset meniv\u00e4t ja neuvoa pitiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vastaan, kuinka he h\u00e4nen hukuttaisivat.\n12:15 Mutta kuin Jesus sen ymm\u00e4rsi, meni h\u00e4n sielt\u00e4 pois, ja paljo kansaa seurasi h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4n teki kaikki terveeksi.\n12:16 Ja h\u00e4n haastoi heit\u00e4, h\u00e4nt\u00e4 ilmoittamasta,\n12:17 Ett\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin, mit\u00e4 sanottu oli Jesaias prophetan kautta, joka sanoo:\n12:18 Katso, minun palveliani, jonka min\u00e4 valitsin, minun rakkaani, johonka minun sieluni mielistyi: min\u00e4 panen h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 minun henkeni, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tuomion pakanoille julistaman.\n12:19 Ei h\u00e4n riitele eik\u00e4 huuda, eik\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 kuuleman h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kujilla.\n12:20 S\u00e4rjetty\u00e4 ruokoa ei h\u00e4nen pid\u00e4 murentaman ja suitsuvaista kynttil\u00e4n syd\u00e4nt\u00e4 ei h\u00e4nen pid\u00e4 sammuttaman, siihenasti kuin h\u00e4n saattaa tuomion voitoksi,\n12:21 Ja h\u00e4nen nimens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle pit\u00e4\u00e4 pakanain toivoman.\n12:22 Silloin tuotiin h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 pirulta riivattu, sokia ja mykk\u00e4; ja h\u00e4n paransi h\u00e4nen, niin ett\u00e4 sokia ja mykk\u00e4 sek\u00e4 puhui ett\u00e4 n\u00e4ki.\n12:23 Ja kaikki kansa h\u00e4mm\u00e4styi ja sanoi: olleeko t\u00e4m\u00e4 se Davidin poika?\n12:24 Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, sanoivat he: ei t\u00e4m\u00e4 aja ulos perkeleit\u00e4, vaan beelsebubin, perkeleitten p\u00e4\u00e4miehen, kautta.\n12:25 Mutta kuin Jesus tiesi heid\u00e4n ajatuksensa, sanoi h\u00e4n heille: jokainen valtakunta, itsi\u00e4ns\u00e4 vastaan erinnyt, tulee kylmille, ja jokainen kaupunki taikka huone, itsi\u00e4ns\u00e4 vastaan erinnyt, ei seiso.\n12:26 Ja jos saatana ajaa ulos saatanan, niin h\u00e4n on erinnyt itsi\u00e4ns\u00e4 vastaan: kuinka siis h\u00e4nen valtakuntansa seisois?\n12:27 Ja jos min\u00e4 beelsebubin kautta ajaisin perkeleit\u00e4 ulos, kenenk\u00e4 kautta siis poikanne ajavat niit\u00e4 ulos? Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n oleman teid\u00e4n tuomarinne.\n12:28 Mutta jos min\u00e4 ajan ulos perkeleit\u00e4 Jumalan Hengell\u00e4, niin Jumalan valtakunta tuli teid\u00e4n tyk\u00f6nne.\n12:29 Taikka kuinka joku taitaa jonkun v\u00e4kev\u00e4n huoneeseen menn\u00e4, ja h\u00e4nen kaluansa ry\u00f6st\u00e4\u00e4, ellei h\u00e4n ensin sido v\u00e4kev\u00e4\u00e4, ja sitte ry\u00f6st\u00e4 h\u00e4nen huonettansa?\n12:30 Joka ei ole minun kanssani, h\u00e4n on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoo, h\u00e4n hajoittaa.\n12:31 Sent\u00e4hden sanon min\u00e4 teille: kaikki synnit ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi; mutta pilkkaa Henke\u00e4 vastaan ei anteeksi anneta ihmisille.\n12:32 Ja kuka ik\u00e4n\u00e4 sanoo jonkun sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se h\u00e4nelle anteeksi annetaan; mutta joka sanoo jotakin Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 vastaan, ei sit\u00e4 h\u00e4nelle anteeksi anneta, ei t\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 tulevaisessa maailmassa.\n12:33 Taikka tehk\u00e4\u00e4t hyv\u00e4 puu, niin h\u00e4nen hedelm\u00e4ns\u00e4 tulee hyv\u00e4ksi, taikka tehk\u00e4\u00e4t m\u00e4d\u00e4nnyt puu, niin h\u00e4nen hedelm\u00e4ns\u00e4 tulee m\u00e4d\u00e4nneeksi; sill\u00e4 hedelm\u00e4st\u00e4 puu tunnetaan.\n12:34 Te kyyk\u00e4rmetten siki\u00e4t, kuinka te taidatte hyv\u00e4\u00e4 puhua, koska te itse pahat olette? sill\u00e4 syd\u00e4men kyllyydest\u00e4 suu puhuu.\n12:35 Hyv\u00e4 ihminen tuo edes hyv\u00e4st\u00e4 syd\u00e4men tavarasta hyvi\u00e4, ja paha ihminen tuo edes pahasta tavarasta pahoja.\n12:36 Mutta min\u00e4 sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n luvun tekem\u00e4n tuomiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4;\n12:37 Sill\u00e4 sanoistas sin\u00e4 hurskaaksi tehd\u00e4\u00e4n, ja sanoistas sin\u00e4 tuomitaan.\n12:38 Silloin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja Pharisealaisista, sanoen: Mestari, me tahdomme n\u00e4hd\u00e4 sinulta merkki\u00e4.\n12:39 Niin h\u00e4n vastasi ja sanoi heille: t\u00e4m\u00e4 h\u00e4ijy ja huorinteki\u00e4 suku etsii merkki\u00e4, ja ei h\u00e4nelle pid\u00e4 merkki\u00e4 annettaman, vaan Jonan prophetan merkki.\n12:40 Sill\u00e4 niinkuin Jona oli valaskalan vatsassa kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja kolme y\u00f6t\u00e4, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Ihmisen Pojan maan syd\u00e4mess\u00e4 kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja kolme y\u00f6t\u00e4 oleman.\n12:41 Niniven miehet pit\u00e4\u00e4 nouseman tuomiolle t\u00e4m\u00e4n suvun kanssa ja h\u00e4nen tuomitseman; sill\u00e4 he paransivat heit\u00e4ns\u00e4 Jonan saarnasta. Ja katso, t\u00e4ss\u00e4 on enempi kuin Jona.\n12:42 Etel\u00e4n kuningatar on nouseva tuomiolle t\u00e4m\u00e4n suvun kanssa ja h\u00e4nen tuomitseva; sill\u00e4 h\u00e4n tuli maan \u00e4\u00e4rist\u00e4 kuulemaan Salomonin viisautta. Ja katso, t\u00e4ss\u00e4 on enempi kuin Salomon.\n12:43 Mutta kuin rietas henki on l\u00e4htenyt ihmisest\u00e4, niin h\u00e4n vaeltaa l\u00e4vitse kuivia paikkoja, etsein lepoa, ja ei l\u00f6yd\u00e4.\n12:44 Silloin h\u00e4n sanoo: min\u00e4 palajan j\u00e4lleen minun huoneeseeni, kusta min\u00e4 l\u00e4ksin. Ja kuin h\u00e4n tulee, niin h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen tyhj\u00e4ksi, k\u00e4v\u00e4istyksi ja kaunistetuksi.\n12:45 Silloin h\u00e4n menee ja ottaa kanssansa seitsem\u00e4n muuta henke\u00e4, itse\u00e4ns\u00e4 pahempaa, ja ne sis\u00e4lle menev\u00e4t ja asuvat siell\u00e4, ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmaksi kuin ensim\u00e4iset. N\u00e4in my\u00f6s tapahtuu t\u00e4lle pahalle sukukunnalle.\n12:46 Kuin h\u00e4n viel\u00e4 kansalle puhui, katso, h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 ja veljens\u00e4 seisoivat ulkona ja pyysiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 puhutella.\n12:47 Niin yksi sanoi h\u00e4nelle: katso, \u00e4itis ja veljes seisovat ulkona, ja tahtovat sinua puhutella.\n12:48 Niin h\u00e4n vastasi ja sanoi sille, joka h\u00e4nelle sit\u00e4 sanoi: kuka on minun \u00e4itini ja kutka ovat minun veljeni?\n12:49 Ja h\u00e4n ojensi k\u00e4tens\u00e4 opetuslastensa puoleen ja sanoi: minun \u00e4itini ja minun veljeni.\n12:50 Sill\u00e4 jokainen, joka tekee Is\u00e4ni tahdon, joka on taivaissa, h\u00e4n on minun veljeni, ja sisareni, ja \u00e4itini.\n13:1 Mutta sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4ksi Jesus huoneesta ja istui meren tyk\u00f6n\u00e4.\n13:2 Ja h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kokoontui paljo kansaa, niin ett\u00e4 h\u00e4n meni haahteen, ja istui: ja kaikki kansa seisoi rannalla.\n13:3 Ja h\u00e4n puhui heille paljon vertauksilla, sanoen: katso, kylv\u00e4j\u00e4 meni kylv\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n13:4 Ja h\u00e4nen kylv\u00e4iss\u00e4ns\u00e4 lankesivat muutamat tien oheen, ja linnut tulivat ja s\u00f6iv\u00e4t ne.\n13:5 Muutamat taas lankesivat kivist\u00f6\u00f6n, kussa ei heill\u00e4 ollut paljo maata, ja nousivat pian p\u00e4\u00e4lle, ettei heill\u00e4 ollut syv\u00e4\u00e4 maata;\n13:6 Mutta kuin aurinko nousi, niin he poudittiin, ja ettei heill\u00e4 ollut juurta, niin he kuivettuivat.\n13:7 Mutta muutamat lankesivat orjantappuroihin, ja orjantappurat k\u00e4viv\u00e4t yl\u00f6s, ja tukahuttivat ne.\n13:8 Muutamat taas lankesivat hyv\u00e4\u00e4n maahan, ja tekiv\u00e4t hedelm\u00e4n, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen ja muutama kolmenkymmenen kertaisen.\n13:9 Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!\n13:10 Niin opetuslapset tulivat ja sanoivat h\u00e4nelle: miksi sin\u00e4 puhut heille vertauksilla?\n13:11 Mutta h\u00e4n vastasi ja sanoi: teille on annettu tuta taivaan valtakunnan salaisuudet, vaan ei heille ole annettu.\n13:12 Sill\u00e4 jolla on, h\u00e4nelle pit\u00e4\u00e4 annettaman, ja h\u00e4nell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 oleman; mutta silt\u00e4, jolla ei ole, pit\u00e4\u00e4 sekin otettaman pois, mik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on.\n13:13 Sent\u00e4hden min\u00e4 puhun heille vertauksilla, ettei he n\u00e4hden n\u00e4e, eik\u00e4 kuullen kuule, ei my\u00f6s ymm\u00e4rr\u00e4.\n13:14 Ja heiss\u00e4 t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Jesaiaan ennustus, joka sanoo: korvillanne pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kuuleman, ja ei ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ja n\u00e4hden n\u00e4kem\u00e4n, ja ei \u00e4kk\u00e4\u00e4m\u00e4n.\n13:15 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kansan syd\u00e4n on kovettunut, ja he korvillansa ty\u00f6l\u00e4\u00e4sti kuulivat, ja silm\u00e4ns\u00e4 panivat umpeen, ettei he joskus n\u00e4kisi silmill\u00e4ns\u00e4, ja kuulisi korvillansa, ja ymm\u00e4rt\u00e4isi syd\u00e4mell\u00e4ns\u00e4, ja palajaisivat, ja min\u00e4 parantaisin heit\u00e4.\n13:16 Mutta autuaat ovat teid\u00e4n silm\u00e4nnne, sill\u00e4 he n\u00e4kev\u00e4t, ja teid\u00e4n korvanne, sill\u00e4 he kuulevat.\n13:17 Sill\u00e4 totisesti sanon min\u00e4 teille: monta prophetaa ja vanhurskasta pyysi n\u00e4hd\u00e4, joita te n\u00e4ette, ja ei n\u00e4hneet, ja kuulla, joita te kuulette, ja ei kuulleet.\n13:18 Niin kuulkaat siis te kylv\u00e4j\u00e4n vertaus:\n13:19 Kuin joku kuulee valtakunnan sanan ja ei ymm\u00e4rr\u00e4, niin tulee pahuus ja tempaa pois sen mik\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4 kylvettiin. T\u00e4m\u00e4 on se, joka tien oheen oli kylvetty.\n13:20 Mutta kivist\u00f6\u00f6n kylvetty on se, joka kuulee sanan, ja kohta ilolla sen vastaan ottaa;\n13:21 Mutta ei ole h\u00e4nell\u00e4 juurta itsess\u00e4ns\u00e4, vaan ajan pysyy: kuin siis vaiva eli vaino tulee sanan t\u00e4hden, niin h\u00e4n kohta pahenee.\n13:22 Mutta orjantappurain sekaan kylvetty on se, joka sanan kuulee; ja t\u00e4m\u00e4n mailman suru ja rikkauden petos tukahuttaa sanan, ja h\u00e4n tulee hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi.\n13:23 Mutta hyv\u00e4\u00e4n maahan kylvetty on se, joka kuulee sanan ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, joka tosin tuottaa hedelm\u00e4n ja tekee, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen, muutama kolmenkymmenen kertaisen.\n13:24 Toisen vertauksen pani h\u00e4n heid\u00e4n eteens\u00e4, sanoen: taivaan valtakunta on ihmisen vertainen, joka kylvi hyv\u00e4n siemenen peltoonsa.\n13:25 Mutta ihmisten maatessa tuli h\u00e4nen vihollisensa ja kylvi ohdakkeita nisuin sekaan, ja meni pois.\n13:26 Mutta kuin oras rupesi kasvamaan ja hedelm\u00e4n kantoi, silloin n\u00e4kyiv\u00e4t my\u00f6s ohdakkeet.\n13:27 Mutta perheen is\u00e4nn\u00e4n palvelijat tulivat ja sanoivat h\u00e4nelle: Herra, etk\u00f6s hyv\u00e4\u00e4 siement\u00e4 kylv\u00e4nyt peltoos? kusta siis sill\u00e4 on ohdakkeet?\n13:28 Niin sanoi h\u00e4n heille: vihamies sen teki. Mutta palveliat sanoivat h\u00e4nelle: tahdotkos, ett\u00e4 me menemme ja kokoomme ne?\n13:29 Mutta h\u00e4n sanoi: en, ettette ohdakkeita kootessanne my\u00f6s tempaisi ynn\u00e4 heid\u00e4n kanssansa nisuja pois.\n13:30 Sallikaat molemmat kasvaa elon-aikaan asti; ja elon-ajalla sanon min\u00e4 elomiehille: kootkaat ensin ohdakkeet, ja sitokaat heit\u00e4 lyhteisiin poltettaa, mutta nisut kootkaat minun aittaani.\n13:31 Toisen vertauksen pani h\u00e4n heid\u00e4n eteens\u00e4, sanoen: taivaan valtakunta on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi peltoonsa;\n13:32 Joka on pienin kaikkia siemeni\u00e4, mutta kuin se kasvanut on, niin h\u00e4n on suurin kaalein seassa, ja tulee puuksi, niin ett\u00e4 taivaan linnut tulevat ja tekev\u00e4t pes\u00e4ns\u00e4 sen oksille.\n13:33 Toisen vertauksen sanoi h\u00e4n heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani.\n13:34 N\u00e4m\u00e4t kaikki puhui Jesus kansalle vertauksilla, ja ilman vertauksia ei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n puhunut heille,\n13:35 Ett\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin mit\u00e4 oli prophetan kautta sanottu, joka sanoo: min\u00e4 avaan suuni vertauksiin ja puhun ulos salatut maailman alusta.\n13:36 Silloin laski Jesus kansan menem\u00e4\u00e4n, ja tuli kotia. Ja h\u00e4nen opetuslapsensa tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoen: selit\u00e4 meille sen vertaus pellon ohdakkeista.\n13:37 Niin h\u00e4n vastasi ja sanoi heille: joka kylv\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n siemenen, se on Ihmisen Poika.\n13:38 Mutta pelto on maailma; vaan hyv\u00e4 siemen, ne ovat valtakunnan lapset; mutta ohdakkeet ovat pahan lapset.\n13:39 Vihollinen, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu; mutta elomiehet ovat enkelit.\n13:40 Niinkuin siis ohdakkeet haetaan kokoon ja tulella poltetaan, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n maailman lopulla oleman.\n13:41 Ihmisen Poika l\u00e4hett\u00e4\u00e4 enkelins\u00e4, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kokooman h\u00e4nen valtakunnastansa kaikki pahennukset, ja ne jotka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tekev\u00e4t,\n13:42 Ja heitt\u00e4v\u00e4t heid\u00e4t tuliseen p\u00e4tsiin: siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman itku ja hammasten kiristys.\n13:43 Silloin pit\u00e4\u00e4 vanhurskaat kiilt\u00e4m\u00e4n niinkuin aurinko is\u00e4ns\u00e4 valtakunnassa. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!\n13:44 Taas on taivaan valtakunta tavaran vertainen, joka on peltoon k\u00e4tketty, jonka ihminen l\u00f6ysi, ja k\u00e4tki sen: ja ilon t\u00e4hden, mik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 siit\u00e4 oli, meni h\u00e4n pois ja myi kaikki mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli ja osti sen pellon.\n13:45 Taas on taivaan valtakunta kauppamiehen vertainen, joka etsi hyvi\u00e4 p\u00e4\u00e4rlyj\u00e4.\n13:46 Ja kuin h\u00e4n l\u00f6ysi yhden kalliin p\u00e4\u00e4rlyn, meni h\u00e4n pois, myi kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, ja osti sen.\n13:47 Taas on taivaan valtakunta verkon vertainen, joka on mereen heitetty, ja kaikenlaisia kokosi.\n13:48 Kuin se t\u00e4yteen tuli, vetiv\u00e4t he sen rannalle, ja istuivat ja eroittivat hyv\u00e4t astioihinsa, mutta m\u00e4d\u00e4nneet he heittiv\u00e4t pois.\n13:49 N\u00e4in on tapahtuva maailman lopulla: Enkelit menev\u00e4t ulos ja eroittavat pahat vanhurskasten keskelt\u00e4,\n13:50 Ja heitt\u00e4v\u00e4t heid\u00e4t tuliseen p\u00e4tsiin: siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman itku ja hammasten kiristys.\n13:51 Sanoi Jesus heille: ymm\u00e4rsittek\u00f6 te n\u00e4m\u00e4t kaikki? He sanoivat h\u00e4nelle: ymm\u00e4rsimme, Herra.\n13:52 Mutta h\u00e4n sanoi heille: sent\u00e4hden jokainen kirjanoppinut, joka on taivaan valtakuntaan oppinut, se on perheenis\u00e4nn\u00e4n vertainen, joka tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja.\n13:53 Ja tapahtui, kuin Jesus lopetti n\u00e4m\u00e4t vertaukset, l\u00e4ksi h\u00e4n sielt\u00e4.\n13:54 Ja kuin h\u00e4n tuli is\u00e4ns\u00e4 maalle, opetti h\u00e4n heit\u00e4 heid\u00e4n synagogassansa, niin ett\u00e4 he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t ja sanoivat: kusta t\u00e4ll\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 viisaus ja n\u00e4m\u00e4t v\u00e4kev\u00e4t ty\u00f6t?\n13:55 Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole tuo sep\u00e4n poika? eik\u00f6 h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 kutsuta Mariaksi ja h\u00e4nen veljens\u00e4 Jakob ja Joses, ja Simon ja Juudas?\n13:56 Ja h\u00e4nen sisarensa, eik\u00f6 ne kaikki ole meid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4mme? Kusta siis t\u00e4ll\u00e4 on n\u00e4m\u00e4t kaikki?\n13:57 Ja he pahenivat h\u00e4ness\u00e4. Niin sanoi Jesus heille: ei prophetaa kussakaan halvempana pidet\u00e4 kuin is\u00e4ns\u00e4 maalla ja kotonansa.\n13:58 Ja ei h\u00e4n siell\u00e4 monta v\u00e4kev\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tehnyt, heid\u00e4n ep\u00e4uskonsa t\u00e4hden.\n14:1 Siihen aikaan kuuli Herodes tetrarka Jesuksen sanoman,\n14:2 Ja sanoi palvelioillensa: t\u00e4m\u00e4 on Johannes Kastaja: h\u00e4n on noussut kuolleista, ja sent\u00e4hden tekee h\u00e4n senkaltaisia v\u00e4kevi\u00e4 t\u00f6it\u00e4.\n14:3 Sill\u00e4 Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni, sitonut ja vankiuteen pannut, Herodiaksen, veljens\u00e4 Philippuksen em\u00e4nn\u00e4n t\u00e4hden.\n14:4 Sill\u00e4 Johannes oli h\u00e4nelle sanonut: ei sinulle ole luvallinen h\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4.\n14:5 Ja kuin h\u00e4n tahtoi h\u00e4nen tappaa, pelk\u00e4si h\u00e4n kansaa; sill\u00e4 he pitiv\u00e4t h\u00e4nen prophetana.\n14:6 Mutta kun Herodeksen syntym\u00e4juhlaa pidettiin, hypp\u00e4si Herodiaksen tyt\u00e4r heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4; ja se kelpasi Herodekselle.\n14:7 Sent\u00e4hden lupasi h\u00e4n h\u00e4nelle vannotulla valalla antaa, mit\u00e4 h\u00e4n anois.\n14:8 Mutta niinkuin h\u00e4n \u00e4idilt\u00e4ns\u00e4 ennen neuvottu oli, anna minulle, h\u00e4n sanoi, t\u00e4ss\u00e4 vadissa Johannes Kastajan p\u00e4\u00e4.\n14:9 Ja kuningas tuli murheelliseksi; mutta kuitenkin valan t\u00e4hden ja niiden, jotka ynn\u00e4 atrioitsivat, k\u00e4ski h\u00e4n antaa h\u00e4nelle,\n14:10 Ja l\u00e4hetti leikkaamaan Johanneksen kaulaa tornissa.\n14:11 Ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 kannettiin vadissa ja annettiin piialle, ja h\u00e4n vei sen \u00e4idillens\u00e4.\n14:12 Ja h\u00e4nen opetuslapsensa tulivat, ja ottivat pois h\u00e4nen ruumiinsa, ja hautasivat sen; ja meniv\u00e4t ja ilmoittivat Jesukselle.\n14:13 Ja kuin Jesus sen kuuli, meni h\u00e4n sielt\u00e4 pois haahdella er\u00e4maahan yksin\u00e4ns\u00e4. Ja kuin kansa se kuuli, noudattivat he h\u00e4nt\u00e4 jalkaisin kaupungeista.\n14:14 Ja Jesus meni ulos, ja n\u00e4ki paljon kansaa, ja armahti heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja paransi heid\u00e4n sairaitansa.\n14:15 Mutta kun ehtoo tuli, tulivat h\u00e4nen opetuslapsensa h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoivat: t\u00e4m\u00e4 on er\u00e4maa, ja aika on jo kulunut: laske kansa, ett\u00e4 he menisiv\u00e4t kyliin itsellens\u00e4 ruokaa ostamaan.\n14:16 Niin Jesus sanoi heille: ei tarvitse heid\u00e4n menn\u00e4 pois: antakaat te heid\u00e4n sy\u00f6d\u00e4.\n14:17 Mutta he sanoivat h\u00e4nelle: ei meill\u00e4 ole t\u00e4ss\u00e4 enempi kuin viisi leip\u00e4\u00e4 ja kaksi kalaa.\n14:18 H\u00e4n sanoi: tuokaat minulle ne t\u00e4nne.\n14:19 Ja h\u00e4n k\u00e4ski kansan istua ruoholle, ja otti ne viisi leip\u00e4\u00e4 ja kaksi kalaa, katsahti yl\u00f6s taivaasen, kiitti, ja mursi, ja antoi leiv\u00e4t opetuslapsille, ja opetuslapset antoivat kansalle.\n14:20 Ja he s\u00f6iv\u00e4t kaikki, ja ravittiin. Niin he kokosivat t\u00e4hteist\u00e4 muruja, kaksitoistakymment\u00e4 koria t\u00e4yteen.\n14:21 Mutta niit\u00e4, jotka olivat sy\u00f6neet, oli l\u00e4hes viisituhatta miest\u00e4, ilman vaimoja ja lapsia.\n14:22 Ja kohta vaati Jesus opetuslapsiansa haahteen astumaan, ja menem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen edell\u00e4\u00e4n toiselle rannalle, niinkauvan kuin h\u00e4n kansan olis tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 laskenut.\n14:23 Ja kuin h\u00e4n oli kansan laskenut, astui h\u00e4n yksin\u00e4ns\u00e4 vuorelle rukoilemaan. Ja kuin ehtoo joutui, oli h\u00e4n siell\u00e4 yksin\u00e4ns\u00e4.\n14:24 Mutta haaksi oli jo keskell\u00e4 merta, ja ahdistettiin aalloilta; sill\u00e4 vastatuuli oli.\n14:25 Mutta y\u00f6ll\u00e4, nelj\u00e4nness\u00e4 vartiossa, tuli Jesus heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4, k\u00e4yden merell\u00e4.\n14:26 Ja kuin opetuslapset n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen merell\u00e4 k\u00e4yv\u00e4n, pelj\u00e4styiv\u00e4t he, ja sanoivat: ky\u00f6peli se on; ja huusivat pelvon t\u00e4hden.\n14:27 Niin Jesus puhui kohta heille ja sanoi: olkaat hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa! min\u00e4 olen: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4styk\u00f6.\n14:28 Niin vastasi Pietari h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi: Herra, jos sin\u00e4 olet, niin k\u00e4ske minun tulla tyk\u00f6s vetten p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n14:29 Niin h\u00e4n sanoi: tule! Ja Pietari astui ulos haahdesta ja k\u00e4vi vetten p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n menis Jesuksen tyk\u00f6.\n14:30 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki ankaran tuulen, niin h\u00e4n pelj\u00e4styi, ja rupesi vajoomaan, huusi sanoen: Herra, auta minua!\n14:31 Niin Jesus ojensi kohta k\u00e4tens\u00e4, ja tarttui h\u00e4neen, ja sanoi h\u00e4nelle: oi sin\u00e4 heikko-uskoinen, miksis ep\u00e4ilit?\n14:32 Kuin he astuivat haahteen, niin tuuli tyveni.\n14:33 Mutta ne, jotka olivat haahdessa, tulivat ja kumarsivat h\u00e4nt\u00e4, ja sanoivat: totisesti olet sin\u00e4 Jumalan Poika.\n14:34 Ja kuin he olivat menneet ylitse, tulivat he Genesaretin maalle.\n14:35 Ja kuin sen paikan miehet tunsivat h\u00e4nen, l\u00e4hettiv\u00e4t he ymp\u00e4ri kaikkea sit\u00e4 maata, ja toivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kaikkinaisia sairaita,\n14:36 Ja rukoilivat h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 he ainoastaan h\u00e4nen vaatteensa palteeseen saisivat ruveta. Ja kaikki, jotka siihen rupesivat, tulivat terveiksi.\n15:1 Silloin tulivat Jesuksen tyk\u00f6 kirjanoppineet ja Pharisealaiset Jerusalemista, ja sanoivat:\n15:2 Miksi sinun opetuslapses rikkovat vanhinten s\u00e4\u00e4dyn? sill\u00e4 ei he pese k\u00e4si\u00e4ns\u00e4 leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6dess\u00e4ns\u00e4.\n15:3 Niin h\u00e4n vastaten sanoi heille: miksi tekin rikotte Jumalan k\u00e4skyn, teid\u00e4n s\u00e4\u00e4tynne t\u00e4hden?\n15:4 Sill\u00e4 Jumala k\u00e4ski, sanoen: kunnioita is\u00e4\u00e4s ja \u00e4iti\u00e4s: ja joka kiroilee is\u00e4\u00e4 eli \u00e4iti\u00e4, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuolemalla kuoleman.\n15:5 Mutta te sanotte: jokainen sanokaan is\u00e4lle taikka \u00e4idille: se on uhrattu, jolla sinua piti minulta autettaman: ja ei ensink\u00e4\u00e4n kunnoittaisi is\u00e4\u00e4ns\u00e4 eik\u00e4 \u00e4iti\u00e4ns\u00e4.\n15:6 Ja te olette rikkoneet Jumalan k\u00e4skyn teid\u00e4n s\u00e4\u00e4tynne t\u00e4hden.\n15:7 Te ulkokullatut! Jesaias ennusti teist\u00e4 oikein, sanoen:\n15:8 T\u00e4m\u00e4 kansa l\u00e4hestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa; mutta heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 on kaukana minusta.\n15:9 Vaan turhaan he minua palvelevat, opettain niit\u00e4 opetuksia, jotka ovat ihmisten k\u00e4skyt.\n15:10 Ja h\u00e4n kutsui kansan tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi heille: kuulkaat ja ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4t!\n15:11 Ei se ihmist\u00e4 saastuta, mik\u00e4 suusta menee sis\u00e4lle, mutta se, mik\u00e4 suusta tulee ulos, saastuttaa ihmisen.\n15:12 Niin tulivat h\u00e4nen opetuslapsensa, ja sanoivat h\u00e4nelle: tiesitk\u00f6s, ett\u00e4 Pharisealaiset pahenivat, kuin he t\u00e4m\u00e4n puheen kuulivat?\n15:13 Mutta h\u00e4n vastasi ja sanoi: jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Is\u00e4ni ole istuttanut, pit\u00e4\u00e4 juurinensa revitt\u00e4m\u00e4n yl\u00f6s.\n15:14 Antakaat heid\u00e4n olla: he ovat sokiat sokiain taluttajat; jos sokia sokiaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeevat.\n15:15 Niin vastasi Pietari ja sanoi h\u00e4nelle: selit\u00e4 meille t\u00e4m\u00e4 vertaus.\n15:16 Niin Jesus sanoi: viel\u00e4k\u00f6 tekin olette ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t?\n15:17 Ettek\u00f6 te viel\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 suuhun sis\u00e4lle menee, se menee vatsaan, ja sill\u00e4 on luonnollinen ulosk\u00e4yminen.\n15:18 Mutta jotka suusta tulevat ulos, ne l\u00e4htev\u00e4t syd\u00e4mest\u00e4 ulos, ja saastuttavat ihmisen.\n15:19 Sill\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4 tulevat ulos pahat ajatukset, murhat, salavuoteudet, huoruudet, varkaudet, v\u00e4\u00e4r\u00e4t todistukset, pilkat:\n15:20 N\u00e4m\u00e4t ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen; mutta pesem\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 k\u00e4sill\u00e4 sy\u00f6d\u00e4, ei saastuta ihmist\u00e4.\n15:21 Ja Jesus l\u00e4ksi sielt\u00e4 ja poikkesi Tyron ja Sidonin maan \u00e4\u00e4riin.\n15:22 Ja katso, Kanaanean vaimo, joka niist\u00e4 maan \u00e4\u00e4rist\u00e4 oli tullut, huusi h\u00e4nt\u00e4, sanoen: Herra, Davidin poika, armahda minua: minun tytt\u00e4reni vaivataan hirmuisesti perkeleelt\u00e4.\n15:23 Mutta ei h\u00e4n sanaakaan h\u00e4nt\u00e4 vastannut. Niin h\u00e4nen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat h\u00e4nt\u00e4, sanoen: eroita h\u00e4nt\u00e4 sinustas; sill\u00e4 h\u00e4n huutaa meid\u00e4n j\u00e4lkeemme.\n15:24 Niin h\u00e4n vastaten sanoi: en ole min\u00e4 l\u00e4hetetty, vaan kadotettuin lammasten tyk\u00f6 Israelin huoneesta.\n15:25 Mutta se tuli ja kumarsi h\u00e4nt\u00e4, sanoen: Herra, auta minua.\n15:26 Niin h\u00e4n vastaten sanoi: ei ole sovelias ottaa lasten leip\u00e4\u00e4 ja heitt\u00e4\u00e4 penikoille.\n15:27 Niin se vastasi: totta Herra, sy\u00f6v\u00e4t kuitenkin penikatkin niist\u00e4 muruista, jotka heid\u00e4n herrainsa p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 putoovat.\n15:28 Silloin Jesus vastaten sanoi h\u00e4nelle: oi vaimo, suuri on sinun uskos, tapahtukoon sinulle niinkuin sin\u00e4 tahdot. Ja h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 tuli sill\u00e4 hetkell\u00e4 terveeksi.\n15:29 Ja Jesus l\u00e4ksi sielt\u00e4 ja tuli Galilean meren tyk\u00f6, ja astui vuorelle, ja istui siihen.\n15:30 Ja paljo kansaa tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja toivat kanssansa ontuvia, sokeita, mykki\u00e4, raajarikkoja ja paljon muita, ja laskivat Jesuksen jalkain eteen; ja h\u00e4n paransi heid\u00e4t.\n15:31 Niin ett\u00e4 kansa ihmetteli, kuin he n\u00e4kiv\u00e4t myk\u00e4t puhuvan, raajarikot tervein\u00e4, ontuvat k\u00e4yv\u00e4n ja sokiat n\u00e4kev\u00e4n, ja kunnioittivat Israelin Jumalaa.\n15:32 Ja Jesus kutsui opetuslapsensa tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi: min\u00e4 armahdan kansaa, ett\u00e4 he ovat jo kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 minun tyk\u00f6n\u00e4ni viipyneet, ja ei ole heill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4: ja en min\u00e4 tahdo heit\u00e4 tyk\u00f6\u00e4ni sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4 laskea pois, ettei he tiell\u00e4 vaipuisi.\n15:33 Niin sanoivat h\u00e4nen opetuslapsensa h\u00e4nelle: kusta me saamme t\u00e4ss\u00e4 er\u00e4maassa niin monta leip\u00e4\u00e4, ett\u00e4 me ravitsemme niin paljon kansaa?\n15:34 Ja Jesus sanoi heille: kuinka monta leip\u00e4\u00e4 teill\u00e4 on? He sanoivat: seitsem\u00e4n, ja v\u00e4h\u00e4 kalasia.\n15:35 Niin h\u00e4n k\u00e4ski kansan istua maan p\u00e4\u00e4lle atrioitsemaan.\n15:36 Ja h\u00e4n otti ne seitsem\u00e4n leip\u00e4\u00e4 ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.\n15:37 Ja he s\u00f6iv\u00e4t kaikki ja ravittiin, ja ottivat yl\u00f6s mit\u00e4 liiaksi j\u00e4i, seitsem\u00e4n t\u00e4ysin\u00e4ist\u00e4 koria muruja.\n15:38 Mutta niit\u00e4 jotka s\u00f6iv\u00e4t, oli nelj\u00e4tuhatta miest\u00e4, ilman vaimoja ja lapsia.\n15:39 Ja kuin h\u00e4n oli kansan tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 laskenut, astui h\u00e4n haahteen, ja tuli Magdalan rajoille.\n16:1 Niin tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 Pharisealaiset ja Saddukealaiset ja kiusaten anoivat h\u00e4nelt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n merkin taivaasta osoittais heille.\n16:2 Niin h\u00e4n vastasi ja sanoi heille: kuin ehtoo tulee, niin te sanotte: seijes tulee; sill\u00e4 taivas ruskottaa,\n16:3 Ja huomeneltain: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tulee kova ilma; sill\u00e4 taivas ruskottaa ja on valju. Te ulkokullatut! te taidatte taivaan muodon tuomita, mutta aikain merkkej\u00e4 ette taida tuomita?\n16:4 T\u00e4m\u00e4 h\u00e4ijy ja huorintekij\u00e4 sukukunta etsii merkki\u00e4, ja ei h\u00e4nelle pid\u00e4 merkki\u00e4 annettaman, vaan Jonan prophetan merkki. Ja h\u00e4n j\u00e4tti heid\u00e4t, ja meni pois.\n16:5 Ja kuin h\u00e4nen opetuslapsensa olivat tulleet ylitse toiselle rannalle, olivat he unohtaneet ottaa leipi\u00e4 my\u00f6t\u00e4ns\u00e4.\n16:6 Mutta Jesus sanoi heille: katsokaat ja kavahtakaat teit\u00e4nne Pharisealaisten ja Saddukealaisten hapatuksesta.\n16:7 Niin he ajattelivat itsellens\u00e4, sanoen: se on, ettemme ottaneet leipi\u00e4 my\u00f6t\u00e4mme.\n16:8 Mutta kuin Jesus sen ymm\u00e4rsi, sanoi h\u00e4n heille: te v\u00e4h\u00e4uskoiset! mit\u00e4 te ajattelette kesken\u00e4nne, ettette leipi\u00e4 my\u00f6t\u00e4nne ottaneet?\n16:9 Ettek\u00f6 viel\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4, taikka ettek\u00f6 te muista niit\u00e4 viitt\u00e4 leip\u00e4\u00e4 viidelletuhannelle, ja kuinka monta koria te korjasitte?\n16:10 Niin my\u00f6s niit\u00e4 seitsem\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 nelj\u00e4lletuhannelle, ja kuinka monta koria te korjasitte?\n16:11 Kuinka ette ymm\u00e4rr\u00e4, etten min\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4 teille sit\u00e4 sanonut, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4is kavahtaman teit\u00e4nne Pharisealaisten ja Saddukealaisten hapatuksesta?\n16:12 Silloin he ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ettei h\u00e4n k\u00e4skenyt heit\u00e4 kavahtamaan itsi\u00e4ns\u00e4 leiv\u00e4n hapatuksesta, vaan Pharisealaisten ja Saddukealaisten opista.\n16:13 Mutta kuin Jesus tuli Kesarean maan \u00e4\u00e4riin, joka kutsutaan Philippuksen, kysyi h\u00e4n opetuslapsiltansa ja sanoi: kenenk\u00e4 sanovat ihmiset minun, Ihmisen Pojan, olevan?\n16:14 Niin he sanoivat: monikahdat Johannes Kastajan; mutta muutamat Eliaan; muutamat taas Jeremiaan, taikka jonkun prophetaista.\n16:15 Sanoi h\u00e4n heille: mutta kenenk\u00e4 te sanotte minun olevan?\n16:16 Vastasi Simon Pietari ja sanoi: sin\u00e4 olet Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika.\n16:17 Ja Jesus vastaten sanoi h\u00e4nelle: autuas olet sin\u00e4, Simon Jonan poika! sill\u00e4 ei liha eik\u00e4 veri ilmoittanut sit\u00e4 sinulle, vaan Is\u00e4ni, joka on taivaissa.\n16:18 Mutta min\u00e4 my\u00f6s sanon sinulle: sin\u00e4 ole Pietari, ja t\u00e4m\u00e4n kallion p\u00e4\u00e4lle tahdon min\u00e4 rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 voittaman.\n16:19 Ja min\u00e4 annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mit\u00e4 sin\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sidot, pit\u00e4\u00e4 sidotun oleman taivaissa, ja mit\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4t maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, sen pit\u00e4\u00e4 oleman p\u00e4\u00e4stetyn taivaissa.\n16:20 Niin h\u00e4n haastoi opetuslapsiansa kellenk\u00e4\u00e4n sanomasta, ett\u00e4 h\u00e4n oli Jesus Kristus.\n16:21 Siit\u00e4 ajasta rupesi Jesus julistamaan opetuslapsillensa, ett\u00e4 h\u00e4nen piti Jerusalemiin menem\u00e4n, ja paljon vanhimmilta ja pappein p\u00e4\u00e4miehilt\u00e4 ja kirjanoppineilta k\u00e4rsim\u00e4n, ja tapettaman, ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yl\u00f6snouseman.\n16:22 Ja Pietari otti h\u00e4nen erin\u00e4ns\u00e4, rupesi h\u00e4nt\u00e4 nuhtelemaan, sanoen: armahda itsi\u00e4s, Herra: \u00e4lk\u00f6\u00f6n sinulle se taphtuko!\n16:23 Niin h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ymp\u00e4ri ja sanoi Pietarille: mene pois minun tyk\u00f6\u00e4ni, saatana! sin\u00e4 olet minulle pahennukseksi: ettes ymm\u00e4rr\u00e4 niit\u00e4, jotka Jumalan ovat, mutta ne, jotka ihmisen ovat.\n16:24 Silloin Jesus sanoi opetuslapsillensa: jos joku tahtoo minun per\u00e4ss\u00e4ni tulla, h\u00e4n kielt\u00e4k\u00e4\u00e4n itsens\u00e4, ja ottakaan ristins\u00e4, ja seuratkaan minua;\n16:25 Sill\u00e4 joka tahtoo henkens\u00e4 vapahtaa, h\u00e4n hukuttaa sen; mutta joka henkens\u00e4 hukuttaa minun t\u00e4hteni, h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen.\n16:26 Sill\u00e4 mit\u00e4 se auttaa ihmist\u00e4, jos h\u00e4n kaiken maailman voittais, ja sielullensa sais vahingon? taikka mit\u00e4 antaa ihminen sielunsa lunastukseksi?\n16:27 Sill\u00e4 Ihmisen Poika on tuleva Is\u00e4ns\u00e4 kunniassa enkelittens\u00e4 kanssa, ja silloin h\u00e4n maksaa kullekin t\u00f6ittens\u00e4 j\u00e4lkeen.\n16:28 Totisesti min\u00e4 sanon teille: muutamat seisovat t\u00e4ss\u00e4, joiden ei suinkaan pid\u00e4 kuolemaa maistaman, siihenasti kuin he n\u00e4kev\u00e4t Ihmisen Pojan tulevan h\u00e4nen valtakunnassansa.\n17:1 Ja kuuden p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 otti Jesus Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen h\u00e4nen veljens\u00e4, ja vei heid\u00e4t erin\u00e4ns\u00e4 korkialle vuorelle.\n17:2 Ja kirkastettiin heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen kasvonsa paistivat niinkuin aurinko, ja h\u00e4nen vaatteensa tulivat valkiaksi niinkuin valkeus.\n17:3 Ja katso, heille n\u00e4kyiv\u00e4t Moses ja Elias, jotka puhuivat h\u00e4nen kanssansa.\n17:4 Niin vastasi Pietari ja sanoi Jesukselle: Herra, meid\u00e4n on t\u00e4ss\u00e4 hyv\u00e4 olla: jos sin\u00e4 tahdot, niin me teemme t\u00e4h\u00e4n kolme majaa, sinulle yhden, ja Mosekselle yhden, ja Eliaalle yhden.\n17:5 Viel\u00e4 h\u00e4nen puhuissansa, katso, paistava pilvi ymp\u00e4ri varjosi heid\u00e4t, ja katso, \u00e4\u00e4ni pilvest\u00e4 sanoi: t\u00e4m\u00e4 on minun rakas Poikani, johonka min\u00e4 mielistyin: kuulkaat h\u00e4nt\u00e4.\n17:6 Ja kuin opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoillensa, ja pelj\u00e4styiv\u00e4t sangen kovin.\n17:7 Ja Jesus tuli, ja rupesi heihin, ja sanoi: nouskaat, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6.\n17:8 Mutta kuin he silm\u00e4ns\u00e4 nostivat, ei he ket\u00e4\u00e4n n\u00e4hneet, vaan Jesuksen yksin\u00e4ns\u00e4.\n17:9 Ja kuin he meniv\u00e4t vuorelta alas, haastoi Jesus heit\u00e4, sanoen: \u00e4lk\u00e4\u00e4t kellenk\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 n\u00e4ky\u00e4 sanoko, siihenasti kuin Ihmisen Poika kuolleista nousee.\n17:10 Niin h\u00e4nen opetuslapsensa kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4, sanoen: miksi siis kirjanoppineet sanovat, ett\u00e4 Eliaan pit\u00e4\u00e4 ennen tuleman?\n17:11 Niin Jesus vastaten sanoi heille: Elias tosin tulee ennen, ja kohentaa kaikki.\n17:12 Mutta min\u00e4 sanon teille: Elias on jo tullut; ja ei he tunteneet h\u00e4nt\u00e4, mutta tekiv\u00e4t h\u00e4nelle mit\u00e4 he tahtoivat. Niin my\u00f6s Ihmisen Poika on heilt\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4.\n17:13 Silloin ymm\u00e4rsiv\u00e4t opetuslapset h\u00e4nen Johannes Kastajasta sanoneen heille.\n17:14 Ja kuin he kansan tyk\u00f6 tulivat, tuli yksi mies h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja lankesi polvillensa h\u00e4nen eteens\u00e4,\n17:15 Ja sanoi: Herra, armahda minun poikaani, sill\u00e4 h\u00e4n on kuutaudillinen ja kovin vaivataan; sill\u00e4 h\u00e4n lankee usein tuleen ja usein veteen.\n17:16 Ja min\u00e4 toin h\u00e4nen opetuslastes tyk\u00f6, ja ei he voineet h\u00e4nt\u00e4 parantaa.\n17:17 Niin Jesus vastaten sanoi: oi ep\u00e4uskoinen ja nurja sukukunta! kuinka kauvan minun pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kanssanne oleman? kuinka kauvan minun pit\u00e4\u00e4 teit\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4n? Tuokaat h\u00e4nt\u00e4 minulle t\u00e4nne.\n17:18 Ja Jesus rankaisi sit\u00e4, ja perkele meni h\u00e4nest\u00e4 ulos; ja poika parani sill\u00e4 hetkell\u00e4.\n17:19 Silloin meniv\u00e4t opetuslapset Jesuksen tyk\u00f6 erin\u00e4ns\u00e4, ja sanoivat: miksi emme voineet sit\u00e4 ajaa ulos?\n17:20 Niin Jesus sanoi heille: ep\u00e4uskonne t\u00e4hden. Sill\u00e4 totisesti min\u00e4 sanon teille: jos teill\u00e4 olis usko niinkuin sinapin siemen, niin te taitaisitte sanoa t\u00e4lle vuorelle: siirry t\u00e4st\u00e4 sinne, niin se siirtyis, ja ei teille mit\u00e4\u00e4n olisi mahdotointa.\n17:21 Vaan t\u00e4m\u00e4 suku ei mene muutoin ulos kuin rukouksella ja paastolla.\n17:22 Kuin he asuivat Galileassa, sanoi Jesus heille: tapahtuva on, ett\u00e4 Ihmisen Poika annetaan yl\u00f6n ihmisten k\u00e4siin;\n17:23 Ja he tappavat h\u00e4nen, ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n nousee yl\u00f6s. Ja he tulivat sangen murheellisiksi.\n17:24 Mutta kuin he meniv\u00e4t Kapernaumiin, tulivat verorahan ottajat Pietarin tyk\u00f6, ja sanoivat: eik\u00f6 Mestarinne ole tottunut verorahaa maksamaan?\n17:25 Sanoi h\u00e4n: on. Ja kuin h\u00e4n tuli huoneeseen, enn\u00e4tti h\u00e4nen Jesus, ja sanoi: mit\u00e4s luulet, Simon? keilt\u00e4 maan kuninkaat ottavat tullin eli veron? omilta lapsiltansa, taikka vierailta?\n17:26 Pietari sanoi h\u00e4nelle: vierailta. Sanoi Jesus h\u00e4nelle: niin lapset ovat vapaat.\n17:27 Mutta ettemme heit\u00e4 pahentaisi, niin mene merelle, heit\u00e4 onkes, ja ota se kala, joka ensin tulee yl\u00f6s, ja avaa h\u00e4nen suunsa, niin sin\u00e4 l\u00f6yd\u00e4t rahan: ota se, ja anna heille minun ja sinun edest\u00e4s.\n18:1 Sill\u00e4 hetkell\u00e4 tulivat opetuslapset Jesuksen tyk\u00f6, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?\n18:2 Ja Jesus kutsui tyk\u00f6ns\u00e4 lapsen, ja asetti sen heid\u00e4n keskellens\u00e4,\n18:3 Ja sanoi: totisesti min\u00e4 sanon teille: ellette k\u00e4\u00e4nny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sis\u00e4lle taivaan valtakuntaan.\n18:4 Sent\u00e4hden joka itsens\u00e4 alentaa niinkuin t\u00e4m\u00e4 lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.\n18:5 Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, h\u00e4n holhoo minun.\n18:6 Mutta joka pahentaa yhden n\u00e4ist\u00e4 pienimmist\u00e4, jotka uskovat minun p\u00e4\u00e4lleni, parempi h\u00e4nen olis, ett\u00e4 myllyn kivi ripustettaisiin h\u00e4nen kaulaansa, ja h\u00e4n upotettaisiin meren syvyyteen.\n18:7 Voi maailmaa pahennusten t\u00e4hden, sill\u00e4 pahennukset kumminkin tulevat! Voi kuitenkin sit\u00e4 ihmist\u00e4, jonka kautta pahennus tulee!\n18:8 Mutta jos k\u00e4tes taikka jalkas pahentaa sinun, niin leikkaa ne pois, ja heit\u00e4 pois tyk\u00f6\u00e4s. Parempi on sinun el\u00e4m\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle menn\u00e4 ontuvana taikka raajarikkona, kuin ett\u00e4 sinulla olis kaksi k\u00e4tt\u00e4 eli kaksi jalkaa, ja sin\u00e4 heitett\u00e4isiin ijankaikkiseen tuleen.\n18:9 Ja jos silm\u00e4s pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heit\u00e4 pois tyk\u00f6\u00e4s. Parempi on sinun silm\u00e4puolena el\u00e4m\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle menn\u00e4, kuin ett\u00e4 sinulla olis kaksi silm\u00e4\u00e4, ja sin\u00e4 heitett\u00e4isiin helvetin tuleen.\n18:10 Katsokaat, ettette katso yl\u00f6n yht\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 pienimmist\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille: heid\u00e4n enkelins\u00e4 taivaissa n\u00e4kev\u00e4t aina minun is\u00e4ni kasvot, joka on taivaissa.\n18:11 Sill\u00e4 Ihmisen Poika tuli autuaaksi tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mik\u00e4 kadonnut oli.\n18:12 Mit\u00e4 te luulette? jos jollakin ihmisell\u00e4 olis sata lammasta, ja yksi heist\u00e4 eksyis: eik\u00f6 h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4isi yhdeks\u00e4nkymment\u00e4 ja yhdeks\u00e4n, ja menis vuorelle, ja etsis eksynytt\u00e4?\n18:13 Ja jos niin tapahtuu, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen, totisesti sanon min\u00e4 teille: h\u00e4n iloitsee enemmin siit\u00e4 kuin yhdeks\u00e4st\u00e4kymmenest\u00e4 ja yhdeks\u00e4st\u00e4, jotka ei eksyneet.\n18:14 Niin ei ole my\u00f6s teid\u00e4n Is\u00e4nne tahto, joka on taivaissa, ett\u00e4 joku n\u00e4ist\u00e4 pienimmist\u00e4 hukkuis.\n18:15 Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele h\u00e4nt\u00e4 kahden kesken yksin\u00e4ns\u00e4. Jos h\u00e4n sinua kuulee, niin sin\u00e4 olet veljes voittanut.\n18:16 Mutta jos ei h\u00e4n sinua kuule, niin ota viel\u00e4 yksi eli kaksi kanssas, ett\u00e4 kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.\n18:17 Mutta ellei h\u00e4n niit\u00e4 tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei h\u00e4n seurakuntaa tottele, niin pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pakanana ja Publikanina.\n18:18 Totisesti sanon min\u00e4 teille: kaikki, mit\u00e4 te maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sidotte, pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mit\u00e4 te p\u00e4\u00e4st\u00e4tte maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s oleman p\u00e4\u00e4stetyt taivaassa.\n18:19 Taas sanon min\u00e4 teille: miss\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 asiassa kaksi teist\u00e4 sopivat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4; jota he rukoilevat, sen heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 saaman minun Is\u00e4lt\u00e4ni, joka on taivaissa.\n18:20 Sill\u00e4 kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siin\u00e4 min\u00e4 olen heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4.\n18:21 Silloin Pietari tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pit\u00e4\u00e4 veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsem\u00e4ss\u00e4 kerrassa kyll\u00e4?\n18:22 Sanoi Jesus h\u00e4nelle: en min\u00e4 sano sinulle ainoastaan seitsem\u00e4n kertaa, mutta seitsem\u00e4nkymment\u00e4 kertaa seitsem\u00e4n.\n18:23 Sent\u00e4hden on taivaan valtakunta kuninkaaseen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa.\n18:24 Ja kuin h\u00e4n rupesi laskemaan, tuli yksi h\u00e4nen eteens\u00e4, joka oli h\u00e4nelle velkaa kymmenentuhatta leivisk\u00e4\u00e4.\n18:25 Mutta ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut varaa maksaa, k\u00e4ski h\u00e4nen herransa h\u00e4nen myyt\u00e4\u00e4, ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ja lapsensa, ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, ja maksettaa.\n18:26 Niin palvelia lankesi maahan ja rukoili h\u00e4nt\u00e4, sanoen: herra, ole k\u00e4rsiv\u00e4llinen minun kanssani, ja min\u00e4 maksan kaikki sinulle.\n18:27 Niin armahti herra palveliaa, p\u00e4\u00e4sti h\u00e4nen, ja antoi h\u00e4nelle velan anteeksi.\n18:28 Niin palvelia meni ulos, ja l\u00f6ysi yhden kanssapalvelioistansa, joka h\u00e4nelle oli velkaa sata penninki\u00e4; ja h\u00e4n tarttui h\u00e4neen, ja kiristi h\u00e4nt\u00e4 kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas.\n18:29 Niin h\u00e4nen kanssapalveliansa lankesi maahan h\u00e4nen jalkainsa juureen, ja rukoili h\u00e4nt\u00e4, sanoen: ole k\u00e4rsiv\u00e4llinen minun kanssani, ja min\u00e4 maksan kaikki sinulle.\n18:30 Mutta ei h\u00e4n tahtonut, vaan meni ja heitti h\u00e4nen torniin, siihenasti kuin h\u00e4n velan maksais.\n18:31 Mutta kuin muut h\u00e4nen kanssapalveliainsa n\u00e4kiv\u00e4t mit\u00e4 tehtiin, murehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mit\u00e4 tehty oli.\n18:32 Silloin kutsui herra h\u00e4nen eteens\u00e4, ja sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 paha palvelia, min\u00e4 annoin sinulle anteeksi kaiken velan, ett\u00e4s minua rukoilit:\n18:33 Eik\u00f6 my\u00f6s sinun pit\u00e4nyt armahtaman kanssapalveliaas, niinkuin min\u00e4kin armahdin sinua?\n18:34 Ja h\u00e4nen herransa vihastui, ja antoi h\u00e4nen py\u00f6veleille, siihenasti kuin h\u00e4n maksais kaikki, mit\u00e4 h\u00e4n oli h\u00e4nelle velkaa.\n18:35 Niin my\u00f6s minun taivaallinen Is\u00e4ni tekee teille, jollette kukin veljellens\u00e4 teid\u00e4n syd\u00e4mist\u00e4nne anna anteeksi heid\u00e4n rikoksiansa.\n19:1 Ja tapahtui, kuin Jesus oli lopettanut n\u00e4m\u00e4t puheet, l\u00e4ksi h\u00e4n Galileasta ja tuli Juudean maan rajoille, sille puolelle Jordania.\n19:2 Ja paljo kansaa seurasi h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4n paransi heit\u00e4 siell\u00e4.\n19:3 Ja Pharisealaiset tulivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, kiusasivat h\u00e4nt\u00e4, ja sanoivat h\u00e4nelle: saako mies erit\u00e4 vaimostaan kaikkinaisen syyn t\u00e4hden?\n19:4 Niin h\u00e4n vastasi ja sanoi heille: ettek\u00f6 te ole lukeneet: joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi h\u00e4n heid\u00e4t teki?\n19:5 Ja sanoi: sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 ihmisen luopuman is\u00e4st\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4idist\u00e4ns\u00e4, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi:\n19:6 Niin ei he ole en\u00e4\u00e4n kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pid\u00e4 ihmisen sit\u00e4 eroittaman.\n19:7 He sanoivat h\u00e4nelle: miksi Moses k\u00e4ski antaa erokirjan ja hylj\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen?\n19:8 Sanoi h\u00e4n heille: teid\u00e4n syd\u00e4menne kovuuden t\u00e4hden salli Moses teid\u00e4n erit\u00e4 vaimoistanne; vaan ei alusta niin ollut.\n19:9 Mutta min\u00e4 sanon teille: kuka ik\u00e4n\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 vaimonsa muutoin kuin huoruuden t\u00e4hden, ja nai toisen, h\u00e4n tekee huorin; ja joka hylj\u00e4tyn ottaa, h\u00e4n tekee huorin.\n19:10 H\u00e4nen opetuslapsensa sanoivat h\u00e4nelle: jos miehen asia niin on vaimon kanssa, ei sitte ole hyv\u00e4 naida.\n19:11 Niin h\u00e4n sanoi heille: ei t\u00e4t\u00e4 sanaa kaikki k\u00e4sit\u00e4, vaan ne, joille se annettu on.\n19:12 Sill\u00e4 muutamat ovat kuohitut, jotka \u00e4itins\u00e4 kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisilt\u00e4 kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan t\u00e4hden itse kuohinneet ovat. Joka sen taitaa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, se k\u00e4sitt\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n19:13 Silloin vietiin h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 lapsia, ett\u00e4 h\u00e4n laskis k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja rukoilis; mutta opetuslapset nuhtelivat heit\u00e4.\n19:14 Mutta Jesus sanoi: sallikaat lasten olla, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t kielt\u00e4k\u00f6 heit\u00e4 tulemasta minun tyk\u00f6ni: sill\u00e4 senkaltaisten on taivaan valtakunta.\n19:15 Ja kuin h\u00e4n oli pannut k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, meni h\u00e4n sielt\u00e4 pois.\n19:16 Ja katso, yksi tuli ja sanoi h\u00e4nelle: hyv\u00e4 Mestari! mit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 saisin ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n?\n19:17 Niin h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: miksi sin\u00e4 kutsut minun hyv\u00e4ksi? Ei ole kenk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4, vaan yksi, Jumala. Mutta jos sin\u00e4 tahdot el\u00e4m\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle tulla, niin pid\u00e4 k\u00e4skyt.\n19:18 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: kutka? Jesus sanoi: ei sinun pid\u00e4 tappaman: ei sinun pid\u00e4 huorin tekem\u00e4n: ei sinun pid\u00e4 varastaman: ei sinun pid\u00e4 v\u00e4\u00e4rin todistaman:\n19:19 Kunnioita is\u00e4\u00e4s ja \u00e4iti\u00e4s: ja sinun pit\u00e4\u00e4 rakastaman l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s niinkuin itse sinuas.\n19:20 Sanoi nuorukainen h\u00e4nelle: kaikki n\u00e4m\u00e4t olen min\u00e4 pit\u00e4nyt nuoruudestani; mit\u00e4 viel\u00e4 minulta puuttuu?\n19:21 Sanoi Jesus h\u00e4nelle: jos sin\u00e4 tahdot olla t\u00e4ydellinen, niin mene ja myy mit\u00e4 sinulla on, ja anna vaivaisille: ja sinun pit\u00e4\u00e4 saaman tavaran taivaassa; ja tule ja seuraa minua.\n19:22 Mutta kuin nuorukainen kuuli sen puheen, meni h\u00e4n pois murheissansa; sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli paljo tavaraa.\n19:23 Mutta Jesus sanoi opetuslapsillensa: totisesti sanon min\u00e4 teille: rikas tulee ty\u00f6l\u00e4\u00e4sti taivaan valtakuntaan.\n19:24 Ja taas sanon min\u00e4 teille: huokiampi on kamelin k\u00e4yd\u00e4 neulan silm\u00e4n l\u00e4vitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.\n19:25 Mutta koska h\u00e4nen opetuslapsensa sen kuulivat, pelj\u00e4styiv\u00e4t he sangen kovin, sanoen: kuka siis taitaa autuaaksi tulla?\n19:26 Niin Jesus katsahti heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja sanoi heille: ihmisten tyk\u00f6n\u00e4 on se mahdotoin, mutta Jumalan tyk\u00f6n\u00e4 ovat kaikki mahdolliset.\n19:27 Silloin vastasi Pietari ja sanoi h\u00e4nelle: katso, me luovuimme kaikista ja seuraamme sinua: mit\u00e4 siis meid\u00e4n siit\u00e4 on?\n19:28 Niin sanoi Jesus heille: totisesti sanon min\u00e4 teille, te, jotka minua olette seuranneet, uudessa syntymisess\u00e4, kuin Ihmisen Poika istuu kunniansa istuimella, pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4n istuman kahdellatoistakymmenell\u00e4 istuimella, tuomiten kahtatoistakymment\u00e4 Israelin sukukuntaa.\n19:29 Ja jokainen, joka luopui huoneista, taikka veljist\u00e4, taikka sisarista, taikka is\u00e4st\u00e4, taikka \u00e4idist\u00e4, taikka em\u00e4nn\u00e4st\u00e4, taikka lapsista, taikka pellosta, minun nimeni t\u00e4hden, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 satakertaisesti saaman, ja ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n perim\u00e4n.\n19:30 Mutta monta ensim\u00e4ist\u00e4 tulee viimeiseksi ja viimeist\u00e4 ensim\u00e4iseksi.\n20:1 Sill\u00e4 taivaan valtakunta on perheenis\u00e4nn\u00e4n vertainen, joka varhain huomeneltain l\u00e4ksi ulos palkkaamaan ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 viinam\u00e4keens\u00e4.\n20:2 Ja kuin h\u00e4n oli sopinut ty\u00f6miesten kanssa p\u00e4iv\u00e4penningist\u00e4, l\u00e4hetti h\u00e4n heid\u00e4t viinam\u00e4keens\u00e4.\n20:3 Ja h\u00e4n meni ulos liki kolmannella hetkell\u00e4, ja n\u00e4ki muita seisovan turulla joutilaina,\n20:4 Ja sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t tekin viinam\u00e4keen, ja mit\u00e4 kohtuullinen on, min\u00e4 annan teille. Niin he meniv\u00e4t.\n20:5 Taas h\u00e4n meni ulos liki kuudennella ja yhdeks\u00e4nnell\u00e4 hetkell\u00e4, ja teki my\u00f6s niin.\n20:6 Mutta yhdell\u00e4toistakymmenennell\u00e4 hetkell\u00e4 l\u00e4ksi h\u00e4n ulos, ja l\u00f6ysi muita joutilaina seisomasta, ja sanoi heille: miksi te t\u00e4ss\u00e4 kaiken p\u00e4iv\u00e4n joutilaina seisotte?\n20:7 He sanoivat h\u00e4nelle: sill\u00e4 ei ole kenk\u00e4\u00e4n meit\u00e4 palkannut. H\u00e4n sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t tekin minun viinam\u00e4keeni, ja mit\u00e4 kohtuus on, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n saaman.\n20:8 Mutta kuin ehtoo tuli, sanoi viinam\u00e4en is\u00e4nt\u00e4 perheens\u00e4 haltialle: kutsu ty\u00f6v\u00e4ki, ja maksa heid\u00e4n palkkansa, ruveten viimeisist\u00e4 ensim\u00e4isiin asti.\n20:9 Ja kuin ne tulivat, jotka liki yhdell\u00e4toistakymmenennell\u00e4 hetkell\u00e4 tulleet olivat, saivat he kukin penninkins\u00e4.\n20:10 Mutta kuin ensim\u00e4iset tulivat, luulivat he enemm\u00e4n saavansa; ja he my\u00f6s saivat kukin penninkins\u00e4.\n20:11 Ja kuin he saivat, napisivat he perheenis\u00e4nt\u00e4\u00e4 vastaan,\n20:12 Sanoen: n\u00e4m\u00e4t viimeiset ovat yhden hetken ty\u00f6t\u00e4 tehneet, ja sin\u00e4 teit heid\u00e4t meid\u00e4n verraksemme, jotka olemme kantaneet p\u00e4iv\u00e4n kuorman ja helteen.\n20:13 Niin h\u00e4n vastasi ja sanoi yhdelle heist\u00e4: yst\u00e4v\u00e4ni, en tee min\u00e4 sinulle v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4; etk\u00f6s sopinut minun kanssani m\u00e4\u00e4r\u00e4tyst\u00e4 penningist\u00e4?\n20:14 Ota se, mik\u00e4 sinun tulee, ja mene matkaas; mutta min\u00e4 tahdon t\u00e4lle viimeiselle antaa niinkuin sinullekin.\n20:15 Vai enk\u00f6 min\u00e4 saa tehd\u00e4 minun kalustani mit\u00e4 min\u00e4 tahdon? taikka katsotkos sent\u00e4hden karsaasti, ett\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4 olen?\n20:16 Niin viimeiset tulevat ensim\u00e4isiksi ja ensim\u00e4iset viimeisiksi. Sill\u00e4 monta ovat kutsutut, mutta harvat valitut.\n20:17 Ja Jesus meni yl\u00f6s Jerusalemiin, ja otti kaksitoistakymment\u00e4 opetuslastansa erin\u00e4ns\u00e4 tiell\u00e4 tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi heille:\n20:18 Katso, me menemme yl\u00f6s Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika yl\u00f6nannetaan pappein p\u00e4\u00e4miehille ja kirjanoppineille; ja he tuomitsevat h\u00e4nen kuolemaan,\n20:19 Ja antavat yl\u00f6n h\u00e4nen pakanoille pilkattaa, ja ruoskittaa, ja ristiinnaulittaa: ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on h\u00e4n nouseva yl\u00f6s.\n20:20 Silloin tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 Zebedeuksen poikain \u00e4iti poikinensa, kumarsi ja anoi jotakin h\u00e4nelt\u00e4.\n20:21 Vaan h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4s tahdot? Sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: sano, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4t kaksi minun poikaani istuisivat, yksi sinun oikialla k\u00e4dell\u00e4s ja toinen vasemmallas, sinun valtakunnassas.\n20:22 Niin Jesus vastaten sanoi: ette tied\u00e4, mit\u00e4 te anotte. Voitteko juoda sen kalkin, jonka minun pit\u00e4\u00e4 juoman, ja kastettaa sill\u00e4 kasteella, jolla min\u00e4 kastetaan? He sanoivat h\u00e4nelle: me voimme.\n20:23 Ja h\u00e4n sanoi heille: minun kalkkini tosin te juotte ja sill\u00e4 kasteella, jolla min\u00e4 kastetaan, te kastetaan; mutta istua minun oikialla k\u00e4dell\u00e4ni, taikka vasemmalla, ei ole minun antamisellani, vaan joille se on valmistettu minun Is\u00e4lt\u00e4ni.\n20:24 Ja kuin ne kymmenen sen kuulivat, n\u00e4rk\u00e4styiv\u00e4t he niist\u00e4 kahdesta veljeksest\u00e4.\n20:25 Mutta Jesus kutsui heid\u00e4t tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi: te tied\u00e4tte, ett\u00e4 kansain p\u00e4\u00e4miehet vallitsevat heit\u00e4, ja ylimm\u00e4isill\u00e4 on valta heid\u00e4n ylitsens\u00e4.\n20:26 Vaan ei niin pid\u00e4 oleman teid\u00e4n kesken\u00e4nne; mutta joka tahtoo teid\u00e4n seassanne suurin olla, se olkoon teid\u00e4n palvelianne;\n20:27 Ja joka tahtoo teid\u00e4n seassanne ensim\u00e4inen olla, se olkoon teid\u00e4n palvelianne.\n20:28 Niinkuin ei Ihmisen Poika tullut, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 piti palveltaman, mutta ett\u00e4 h\u00e4n palvelis, ja antais henkens\u00e4 lunastukseksi monen edest\u00e4.\n20:29 Ja heid\u00e4n l\u00e4hteiss\u00e4ns\u00e4 Jerikosta, seurasi h\u00e4nt\u00e4 paljo kansaa.\n20:30 Ja katso, kaksi sokiaa istuivat tien ohessa. Kuin he kuulivat, ett\u00e4 Jesus k\u00e4vi ohitse, huusivat he, sanoen: Herra, Davidin Poika, armahda meit\u00e4!\n20:31 Niin kansa torui heit\u00e4 vaikenemaan. Mutta he huusivat enemmin, sanoen: Herra, Davidin Poika, armahda meit\u00e4!\n20:32 Ja Jesus seisahti, ja kutsui heid\u00e4t tyk\u00f6ns\u00e4, ja sanoi: mit\u00e4 te tahdotte, ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 teille tekem\u00e4n?\n20:33 Sanoivat he h\u00e4nelle: Herra, ett\u00e4 meid\u00e4n silm\u00e4mme aukenisivat.\n20:34 Niin Jesus armahti heit\u00e4 ja tarttui heid\u00e4n silmiins\u00e4, ja he saivat kohta n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 ja seurasivat h\u00e4nt\u00e4.\n21:1 Ja kuin he l\u00e4hestyiv\u00e4t Jerusalemia ja tulivat Betphageen \u00f6ljym\u00e4en tyk\u00f6, l\u00e4hetti Jesus kaksi opetuslasta,\n21:2 Sanoen heille: menk\u00e4\u00e4t kyl\u00e4\u00e4n, joka on edess\u00e4nne, ja te l\u00f6yd\u00e4tte kohta aasintamman sidottuna, ja varsan h\u00e4nen kanssansa: p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4t ne ja tuokaat minulle.\n21:3 Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin sanokaat: Herra niit\u00e4 tarvitsee, ja kohta h\u00e4n laskee heid\u00e4t.\n21:4 Mutta t\u00e4m\u00e4 kaikki tapahtui, ett\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin, mik\u00e4 sanottu oli prophetan kautta, joka sanoo:\n21:5 Sanokaat Zionin tytt\u00e4relle: katso, sinun Kuninkaas tulee sinulle sivi\u00e4, istuen aasintamman p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja ikeen alaisen aasin varsan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n21:6 Niin opetuslapset meniv\u00e4t ja tekiv\u00e4t niinkuin Jesus heille k\u00e4skenyt oli,\n21:7 Ja taluttivat aasintamman ja varsan, ja panivat niiden p\u00e4\u00e4lle vaatteensa, ja istuttivat h\u00e4nen niiden p\u00e4\u00e4lle.\n21:8 Niin enin osa kansasta hajoitti vaatteensa tielle, ja muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle.\n21:9 Mutta kansa, joka edell\u00e4 k\u00e4vi, ja jotka seurasivat, huusivat, sanoen: hosianna Davidin Pojalle! kiitetty olkoon se, joka tulee Herran nimeen! hosianna korkeudessa!\n21:10 Ja kuin h\u00e4n tuli Jerusalemiin, nousi koko kaupunki, sanoen: kuka on t\u00e4m\u00e4?\n21:11 Niin kansa sanoi: t\u00e4m\u00e4 on Jesus, propheta Galilean Natsaretista.\n21:12 Ja Jesus meni sis\u00e4lle Jumalan templiin, ja ajoi ulos kaikki, jotka myiv\u00e4t ja ostivat templiss\u00e4, ja vaihettajain p\u00f6yd\u00e4t ja kyyhkyisten kaupitsiain istuimet h\u00e4n kukisti,\n21:13 Ja sanoi heille: kirjoitettu on: minun huoneeni pit\u00e4\u00e4 rukoushuoneeksi kutsuttaman; mutta te olette sen tehneet ry\u00f6v\u00e4ritten luolaksi.\n21:14 Ja h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tulivat sokiat ja ontuvat templiss\u00e4, ja h\u00e4n paransi heid\u00e4t.\n21:15 Mutta kuin pappein p\u00e4\u00e4miehet ja kirjanoppineet n\u00e4kiv\u00e4t ne ihmeet, jotka h\u00e4n teki, ja lapset templiss\u00e4 huutavan ja sanovan: hosianna Davidin Pojalle! n\u00e4rk\u00e4styiv\u00e4t he,\n21:16 Ja sanoivat h\u00e4nelle: kuuletkos, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyll\u00e4. Ettek\u00f6 te koskaan ole lukeneet: lasten ja imev\u00e4isten suusta olet sin\u00e4 kiitoksen valmistanut?\n21:17 Ja h\u00e4n luopui heist\u00e4, ja meni ulos kaupungista Betaniaan, ja oli siell\u00e4 y\u00f6t\u00e4.\n21:18 Mutta huomeneltain kaupunkiin palatessansa isosi h\u00e4n.\n21:19 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki fikunapuun tien ohessa, meni h\u00e4n sen tyk\u00f6, ja ei l\u00f6yt\u00e4nyt siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin lehdet ainoastaan; ja h\u00e4n sanoi sille: \u00e4lk\u00f6\u00f6n ik\u00e4n\u00e4 t\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4n edes sinusta hedelm\u00e4\u00e4 kasvako. Ja fikunapuu kohta kuivettui.\n21:20 Ja kuin opetuslapset sen n\u00e4kiv\u00e4t, ihmetteliv\u00e4t he, sanoen: kuinka fikunapuu niin kohta kuivettui?\n21:21 Jesus vastaten sanoi heille: totisesti sanon min\u00e4 teille: jos teill\u00e4 olis usko, ja ette ep\u00e4ilisi, niin ette ainoastaan t\u00e4t\u00e4 tekisi, mik\u00e4 fikunapuulle tapahtui, vaan my\u00f6s jos te sanoisitte t\u00e4lle vuorelle: siirry ja kukistu mereen, niin se tapahtuis.\n21:22 Ja kaikki, mit\u00e4 te anotte rukouksessa, uskoen, sen te saatte.\n21:23 Ja kuin h\u00e4n meni templiin, tulivat h\u00e4nen opettaissansa h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 pappein p\u00e4\u00e4miehet ja kansan vanhimmat, sanoen: mill\u00e4 voimalla sin\u00e4 n\u00e4it\u00e4 teet? taikka kuka sinulle antoi sen voiman?\n21:24 Niin Jesus vastaten sanoi heille: min\u00e4 tahdon my\u00f6s teilt\u00e4 kysy\u00e4 yhden sanan: jos te sen minulle sanotte, niin min\u00e4 my\u00f6s teille sanon, mill\u00e4 voimalla min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 teen:\n21:25 Kusta Johanneksen kaste oli, taivaastako taikka ihmisist\u00e4? Niin he ajattelivat isellens\u00e4, sanoen: jos me sanomme: taivaasta, niin h\u00e4n sanoo meille: miksi ette siis h\u00e4nt\u00e4 uskoneet?\n21:26 Mutta jos me sanomme: se oli ihmisist\u00e4, niin me pelk\u00e4\u00e4mme kansaa; sill\u00e4 kaikki pitiv\u00e4t Johanneksen prophetana.\n21:27 Ja he vastaten sanoivat Jesukselle: emme tied\u00e4. Sanoi h\u00e4n heille: en min\u00e4 my\u00f6s sano teille, mill\u00e4 voimalla min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 teen.\n21:28 Mutta kuinka te luulette? Yhdell\u00e4 miehell\u00e4 oli kaksi poikaa, ja h\u00e4n meni ensimm\u00e4isen tyk\u00f6, ja sanoi: poikani, mene t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 minun viinam\u00e4keeni.\n21:29 Niin h\u00e4n vastaten sanoi: en tahdo. Mutta sitte katui h\u00e4n, ja meni.\n21:30 Niin h\u00e4n meni toisen tyk\u00f6, ja sanoi my\u00f6s niin. Mutta h\u00e4n vastaten sanoi: kyll\u00e4 min\u00e4 menen, herra, ja ei mennytk\u00e4\u00e4n.\n21:31 Kumpi n\u00e4ist\u00e4 kahdesta teki is\u00e4ns\u00e4 tahdon? He sanoivat h\u00e4nelle: ensim\u00e4inen. Sanoi Jesus heille: totisesti sanon min\u00e4 teille: Publikanit ja portot k\u00e4yv\u00e4t teid\u00e4n edell\u00e4nne Jumalan valtakuntaan.\n21:32 Sill\u00e4 Johannes tuli teid\u00e4n tyk\u00f6nne vanhurskauden tiess\u00e4, ja ette h\u00e4nt\u00e4 uskoneet: mutta Publikanit ja portot uskoivat h\u00e4nen. Mutta te, jotka sen n\u00e4itte, ette sittenk\u00e4\u00e4n parannusta tehneet, ett\u00e4 te h\u00e4nt\u00e4 olisitte uskoneet.\n21:33 Kuulkaat toinen vertaus: oli perheenis\u00e4nt\u00e4, joka istutti viinam\u00e4en, ja pani aidan sen ymp\u00e4rille, ja kaivoi siihen viinakuurnan, ja rakensi tornin, ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja vaelsi muille maille.\n21:34 Mutta kuin hedelm\u00e4in aika l\u00e4hestyi, l\u00e4hetti h\u00e4n palveliansa peltomiesten tyk\u00f6, ottamaan sen hedelmi\u00e4.\n21:35 Ja peltomiehet ottivat kiinni h\u00e4nen palveliansa, ja yhden he pieksiv\u00e4t, toisen he tappoivat, kolmannen he kivittiv\u00e4t.\n21:36 Taas h\u00e4n l\u00e4hetti toiset palveliat, usiammat kuin ensim\u00e4iset, ja he tekiv\u00e4t heille my\u00f6s niin.\n21:37 Mutta viimein l\u00e4hetti h\u00e4n heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 poikansa, sanoen: he karttavat poikaani.\n21:38 Mutta kuin peltomiehet n\u00e4kiv\u00e4t pojan, sanoivat he kesken\u00e4ns\u00e4: t\u00e4m\u00e4 on perillinen; tulkaat, tappakaamme h\u00e4nt\u00e4, ja niin me saamme h\u00e4nen perint\u00f6ns\u00e4.\n21:39 Ja he ottivat h\u00e4nen kiinni, sys\u00e4siv\u00e4t ulos viinam\u00e4est\u00e4 ja tappoivat.\n21:40 Kun siis viinam\u00e4en is\u00e4nt\u00e4 tulee, mit\u00e4 h\u00e4n niiden peltomiesten tekee?\n21:41 He sanoivat h\u00e4nelle: ne pahat h\u00e4n pahasti hukuttaa, ja antaa viinam\u00e4kens\u00e4 toisille viinam\u00e4en miehille, jotka h\u00e4nelle antavat hedelm\u00e4t ajallansa.\n21:42 Sanoi Jesus heille: ettek\u00f6 te ik\u00e4n\u00e4 Raamatuissa ole lukeneet: jonka kiven rakentajat hylk\u00e4siv\u00e4t, se on tullut kulmakiveksi. Herralta on se tapahtunut, ja on ihmeellinen meid\u00e4n silm\u00e4imme edess\u00e4.\n21:43 Sent\u00e4hden sanon min\u00e4 teille: Jumalan valtakunta pit\u00e4\u00e4 teilt\u00e4 otettaman pois ja annettaman pakanoille, jotka sen hedelm\u00e4n tekev\u00e4t.\n21:44 Ja joka lankee t\u00e4h\u00e4n kiveen, h\u00e4n runnellaan. Mutta jonka p\u00e4\u00e4lle h\u00e4n lankee, sen h\u00e4n murentaa.\n21:45 Ja kuin pappein p\u00e4\u00e4miehet ja Pharisealaiset kuulivat h\u00e4nen vertauksensa, ymm\u00e4rsiv\u00e4t he, ett\u00e4 h\u00e4n heist\u00e4 sanoi.\n21:46 Ja kuin he pyysiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ottaa kiinni, pelk\u00e4siv\u00e4t he kansaa, sill\u00e4 he pitiv\u00e4t h\u00e4nen prophetana.\n22:1 Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:\n22:2 Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki h\u00e4it\u00e4 pojallensa,\n22:3 Ja l\u00e4hetti palveliansa kutsumaan kutsutuita h\u00e4ihin, ja ei he tahtoneet tulla.\n22:4 Taas h\u00e4n l\u00e4hetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, min\u00e4 valmistin atriani, h\u00e4rk\u00e4ni ja sy\u00f6ttil\u00e4\u00e4ni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat h\u00e4ihin!\n22:5 Mutta he katsoivat yl\u00f6n, ja meniv\u00e4t pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.\n22:6 Mutta muut ottivat kiinni h\u00e4nen palveliansa, ja pilkkasivat heit\u00e4, ja tappoivat.\n22:7 Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui h\u00e4n, ja l\u00e4hetti sotav\u00e4kens\u00e4, ja hukutti ne murhamiehet, ja heid\u00e4n kaupunkinsa poltti.\n22:8 Silloin h\u00e4n sanoi palvelioillensa: h\u00e4\u00e4t tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.\n22:9 Menk\u00e4\u00e4t siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te l\u00f6yd\u00e4tte, kutsukaat h\u00e4ihin.\n22:10 Ja palveliat meniv\u00e4t ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he l\u00f6ysiv\u00e4t, pahat ja hyv\u00e4t; ja h\u00e4\u00e4huone t\u00e4ytettiin vieraista.\n22:11 Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja n\u00e4ki siell\u00e4 yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu h\u00e4\u00e4vaatteilla.\n22:12 Niin h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: yst\u00e4v\u00e4ni, kuinkas t\u00e4nne tulit, ja ei sinulla ole h\u00e4\u00e4vaatteita? Mutta h\u00e4n vaikeni.\n22:13 Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 ja jalkansa, ottakaat ja heitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ulkoiseen pimeyteen; siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman itku ja hammasten kiristys.\n22:14 Sill\u00e4 monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.\n22:15 Silloin Pharisealaiset meniv\u00e4t pit\u00e4m\u00e4\u00e4n neuvoa, kuinka he h\u00e4nen sanoissa solmeaisivat.\n22:16 Ja he l\u00e4hettiv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tied\u00e4mme sinun totiseksi, ja sin\u00e4 opetat Jumalan tien totuudessa, et my\u00f6s tottele ket\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 et sin\u00e4 katso ihmisten muotoa.\n22:17 Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?\n22:18 Mutta kuin Jeesus ymm\u00e4rsi heid\u00e4n pahuutensa, sanoi h\u00e4n: mit\u00e4 te ulkokullatut kiusaatte minua?\n22:19 Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat h\u00e4nelle verorahan.\n22:20 Ja h\u00e4n sanoi heille: kenenk\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 kuva ja p\u00e4\u00e4llekirjoitus?\n22:21 He sanoivat h\u00e4nelle: keisarin. Niin h\u00e4n sanoi heille: antakaat keisarille, mitk\u00e4 keisarin ovat, ja Jumalalle, mitk\u00e4 Jumalan ovat.\n22:22 Ja kuin he n\u00e4m\u00e4t kuulivat, ihmetteliv\u00e4t he, ja luopuivat h\u00e4nest\u00e4, ja meniv\u00e4t pois.\n22:23 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulivat Saddukealaiset h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, jotka sanovat, ettei yl\u00f6snousemusta ole, ja kysyiv\u00e4t h\u00e4nelt\u00e4,\n22:24 Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin h\u00e4nen veljens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 naiman h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ja her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n veljellens\u00e4 siemenen.\n22:25 Niin oli meid\u00e4n seassamme seitsem\u00e4n veljest\u00e4, ja kuin ensim\u00e4inen nai, niin se kuoli. Ja ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut siement\u00e4, j\u00e4tti h\u00e4n em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 veljellens\u00e4.\n22:26 Niin my\u00f6s toinen ja kolmas, hamaan seitsem\u00e4nteen asti.\n22:27 Mutta kaikkein viimein kuoli my\u00f6s se vaimo.\n22:28 Kenenk\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n siis n\u00e4ist\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen yl\u00f6snousemisessa oleman? Sill\u00e4 kaikki ovat h\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4neet.\n22:29 Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tied\u00e4 Raamatuita, eik\u00e4 Jumalan voimaa.\n22:30 Sill\u00e4 yl\u00f6snousemisessa ei naida eik\u00e4 huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.\n22:31 Mutta ettek\u00f6 te ole lukeneet kuolleitten yl\u00f6snousemisesta, mit\u00e4 teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:\n22:32 Min\u00e4 olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta el\u00e4vien.\n22:33 Ja kuin kansa sen kuuli, h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t he h\u00e4nen oppiansa.\n22:34 Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, ett\u00e4 h\u00e4n oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.\n22:35 Ja yksi lain-opettaja heist\u00e4 kysyi h\u00e4nelt\u00e4, kiusaten h\u00e4nt\u00e4, ja sanoi:\n22:36 Mestari, mik\u00e4 on suurin k\u00e4sky laissa?\n22:37 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: sinun pit\u00e4\u00e4 rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta syd\u00e4mest\u00e4s, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielest\u00e4s:\n22:38 T\u00e4m\u00e4 on ensim\u00e4inen ja suurin k\u00e4sky.\n22:39 Toinen on t\u00e4m\u00e4n kaltainen: sinun pit\u00e4\u00e4 rakastaman l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s niinkuin itse sinuas.\n22:40 N\u00e4iss\u00e4 kahdessa k\u00e4skyss\u00e4 kaikki laki ja prophetat riippuvat.\n22:41 Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heilt\u00e4 Jesus,\n22:42 Sanoen: mit\u00e4 teille n\u00e4kyy Kristuksesta, kenenk\u00e4 poika h\u00e4n on? he sanoivat h\u00e4nelle: Davidin.\n22:43 H\u00e4n sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengess\u00e4 h\u00e4nen Herraksi? sanoen:\n22:44 Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla k\u00e4dell\u00e4ni, siihenasti kuin min\u00e4 panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.\n22:45 Jos siis David kutsuu h\u00e4nen Herraksi, kuinka h\u00e4n on h\u00e4nen poikansa?\n22:46 Ja ei kenk\u00e4\u00e4n taitanut h\u00e4nt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vastata: ei my\u00f6s yksik\u00e4\u00e4n rohjennut sen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 kysy\u00e4.\n23:1 Silloin Jesus puhui kansalle ja h\u00e4nen opetuslapsillensa,\n23:2 Sanoen: Moseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja Pharisealaiset:\n23:3 Kaikki siis, mit\u00e4 he teid\u00e4n k\u00e4skev\u00e4t pit\u00e4\u00e4, se pit\u00e4k\u00e4\u00e4t ja tehk\u00e4\u00e4t; mutta heid\u00e4n t\u00f6ittens\u00e4 j\u00e4lkeen \u00e4lk\u00e4\u00e4t te tehk\u00f6, sill\u00e4 he sanovat, ja ei tee.\n23:4 Sill\u00e4 he sitovat raskaat kuormat, joita ei voida kantaa, ja panevat ne ihmisten olille, mutta ei he sormellansakaan itse tahdo niit\u00e4 liikuttaa.\n23:5 Mutta kaikki ty\u00f6ns\u00e4 tekev\u00e4t he, ett\u00e4 ne ihmisilt\u00e4 n\u00e4ht\u00e4isiin. He levittelev\u00e4t muistokirjansa, ja tekev\u00e4t suureksi vaatteensa liepeet,\n23:6 Ja rakastavat ylimm\u00e4isi\u00e4 sijoja pidoissa ja ylimm\u00e4isi\u00e4 istuimia synagogissa,\n23:7 Ja tervehdyksi\u00e4 turulla, ja tahtovat kutsuttaa ihmisilt\u00e4: rabbi, rabbi.\n23:8 Mutta \u00e4lk\u00e4\u00e4t te antako teit\u00e4 kutsuttaa rabbiksi; sill\u00e4 yksi on teid\u00e4n Mestarinne, joka on Kristus, mutta te olette kaikki veljekset.\n23:9 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t ket\u00e4k\u00e4\u00e4n kutsuko is\u00e4ksenne maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4; sill\u00e4 yksi on Is\u00e4nne, joka on taivaissa.\n23:10 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t antako teit\u00e4 kutsuttaa mestariksi; sill\u00e4 yksi on teid\u00e4n Mestarinne, joka on Kristus.\n23:11 Joka teist\u00e4 suurin on, se olkoon teid\u00e4n palvelianne.\n23:12 Mutta joka itsens\u00e4 ylent\u00e4\u00e4, se alennetaan, ja joka itsens\u00e4 alentaa, se ylennet\u00e4\u00e4n.\n23:13 Mutta voi teit\u00e4, kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka suljette taivaan valtakunnan ihmisten edest\u00e4; sill\u00e4 ette itse sinne mene, ettek\u00e4 salli menev\u00e4isi\u00e4 sinne menn\u00e4.\n23:14 Voi teit\u00e4 kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka sy\u00f6tte leskein huoneet, ja muodoksi pid\u00e4tte pitk\u00e4t rukoukset: sent\u00e4hden te saatte sit\u00e4 kovemman kadotuksen.\n23:15 Voi teit\u00e4 kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka merta ja mannerta ymp\u00e4ri vaellatte, tehd\u00e4ksenne yht\u00e4 uutta Juudalaista; ja kuin se tehty on, niin te h\u00e4nest\u00e4 teette kaksikertaa enemm\u00e4n helvetin lapsen kuin te itse olette.\n23:16 Voi teit\u00e4, te sokiat taluttajat! jotka sanotte: joka vannoo templin kautta, ei se mit\u00e4\u00e4n ole, mutta joka vannoo templin kullan kautta, se on velvollinen.\n23:17 Te hullut ja sokiat! sill\u00e4 kumpi on suurempi: kulta, eli templi, joka kullan pyhitt\u00e4\u00e4?\n23:18 Ja joka vannoo alttarin kautta, ei se mit\u00e4\u00e4n ole; mutta joka vannoo lahjan kautta, joka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, se on velvollinen.\n23:19 Te hullut ja sokiat! sill\u00e4 kumpi on suurempi: lahja, eli alttari, joka lahjan pyhitt\u00e4\u00e4?\n23:20 Joka siis vannoo alttarin kautta, h\u00e4n vannoo sen kautta ja kaikkein, mik\u00e4 sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on.\n23:21 Ja joka vannoo templin kautta, se vannoo h\u00e4nen kauttansa ja sen kautta, joka siin\u00e4 asuu.\n23:22 Ja joka vannoo taivaan kautta, se vannoo Jumalan istuimen kautta ja h\u00e4nen kauttansa, joka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuu.\n23:23 Voi teit\u00e4 kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka kymmenykset teette mintuista, tilleist\u00e4 ja kuminoista, ja j\u00e4t\u00e4tte pois ne raskaammat laista, tuomion, laupiuden ja uskon: n\u00e4it\u00e4 piti teht\u00e4m\u00e4n, ja toisia ei j\u00e4tett\u00e4m\u00e4n.\n23:24 Te sokiat taluttajat! te kuurnitsette hyttysen ja kamelin nielette.\n23:25 Voi teit\u00e4 kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka puhdistatte juoma-astian ja ruoka-astian ulkoiselta puolelta, mutta sis\u00e4lt\u00e4 ovat ne t\u00e4ynn\u00e4 raatelemista ja tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4.\n23:26 Sin\u00e4 sokia Pharisealainen! puhdista ensin juoma-astia ja ruoka-astia sis\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s ulkonainenkin puoli puhtaaksi tulis.\n23:27 Voi teit\u00e4 kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut; sill\u00e4 te olette valkiaksi sivuttuin hautain kaltaiset, jotka ulkoa kauniit ovat, mutta sis\u00e4lt\u00e4 ovat he t\u00e4ynn\u00e4 kuolleiden luita ja kaikkea riettautta.\n23:28 Niin my\u00f6s te olette ulkoa tosin n\u00e4hd\u00e4 ihmisten edess\u00e4 hurskaat, mutta sis\u00e4lt\u00e4 te olette t\u00e4ynn\u00e4 ulkokullaisuutta ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n23:29 Voi teit\u00e4 kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka rakennatte prophetain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautoja,\n23:30 Ja sanotte: jos me olisimme olleet meid\u00e4n is\u00e4imme aikoina, emme olisi olleet osalliset heid\u00e4n kanssansa prophetain veress\u00e4.\n23:31 Niin te siis itse\u00e4nne tunnustatte, ett\u00e4 olette niiden lapset, jotka tappoivat prophetat.\n23:32 Niin tekin t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4t teid\u00e4n is\u00e4inne m\u00e4\u00e4r\u00e4.\n23:33 Te k\u00e4rmeet, te kyyk\u00e4rmetten siki\u00e4t! kuinka te v\u00e4lt\u00e4tte helvetin kadotuksen?\n23:34 Sent\u00e4hden, katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n teille prophetat, ja viisaat, ja kirjanoppineet; ja niist\u00e4 te muutamat tapatte ja ristiinnaulitsette, ja muutamat te pieks\u00e4tte teid\u00e4n synagogissanne, ja vainootte kaupungista kaupunkiin.\n23:35 Ett\u00e4 teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne pit\u00e4\u00e4 tuleman kaikki vanhurskas veri, joka vuodatettu on maan p\u00e4\u00e4lle hamasta vanhurskaan Abelin verest\u00e4 niin Sakariaan, Barakiaan pojan vereen asti, jonka te tapoitte templin ja alttarin vaiheella.\n23:36 Totisesti sanon min\u00e4 teille: kaikki n\u00e4m\u00e4t pit\u00e4\u00e4 tuleman t\u00e4m\u00e4n suvun p\u00e4\u00e4lle.\n23:37 Jerusalem, Jerusalem, sin\u00e4 joka tapat prophetat ja kivill\u00e4 surmaat ne, jotka sinun tyk\u00f6s l\u00e4hetetyt ovat! kuinka usein min\u00e4 tahdoin koota sinun lapses, niinkuin kana kokoo poikansa siipeins\u00e4 alle? ja ette tahtoneet.\n23:38 Katso, teid\u00e4n huoneenne pit\u00e4\u00e4 teille j\u00e4\u00e4m\u00e4n kylmille.\n23:39 Sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille: ette suinkaan minua t\u00e4stedes n\u00e4e, siihenasti kuin te sanotte: kiitetty olkoon se, joka tulee Herran nimeen!\n24:1 Ja Jesus meni ulos ja l\u00e4ksi pois templist\u00e4, ja h\u00e4nen opetuslapsensa tulivat osoittamaan h\u00e4nelle templin rakennuksia.\n24:2 Niin sanoi Jesus heille: ettek\u00f6 te kaikkia n\u00e4it\u00e4 n\u00e4e? Totisesti sanon min\u00e4 teille: ei pid\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4tett\u00e4m\u00e4n kive\u00e4 kiven p\u00e4\u00e4lle, joka ei maahan jaoteta.\n24:3 Mutta kuin h\u00e4n istui \u00d6ljym\u00e4ell\u00e4, meniv\u00e4t opetuslapset h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 erin\u00e4ns\u00e4 ja sanoivat: sano meille: koska t\u00e4m\u00e4 tapahtuu, ja mik\u00e4 sinun tulemises ja maailman lopun merkki ollee?\n24:4 Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: katsokaat, ettei kenk\u00e4\u00e4n teit\u00e4 viettele.\n24:5 Sill\u00e4 monta tulevat minun nimeeni, sanoen: min\u00e4 olen Kristus! ja viettelev\u00e4t monta.\n24:6 Niin te saatte kuulla sotia ja sanomia sodista. Katsokaat, ettette pelj\u00e4sty; sill\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4t pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, mutta ei viel\u00e4 ole loppu.\n24:7 Sill\u00e4 kansan pit\u00e4\u00e4 kansaa vastaan nouseman ja valtakunnan valtakuntaa vastaan, ja tulee ruttotauti ja n\u00e4lk\u00e4 ja maanj\u00e4ristys moneen paikkaan.\n24:8 Mutta kaikki n\u00e4m\u00e4t ovat murhetten alku.\n24:9 Silloin he yl\u00f6nantavat teit\u00e4 vaivaan ja tappavat teid\u00e4t, ja te tulette vihattavaksi kaikilta pakanoilta minun nimeni t\u00e4hden.\n24:10 Ja silloin monta pahenevat, ja kesken\u00e4ns\u00e4 pett\u00e4v\u00e4t toinen toisensa, ja vihaavat toinen toistansa kesken\u00e4ns\u00e4.\n24:11 Ja monta v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 prophetaa nousevat ja viettelev\u00e4t monta.\n24:12 Ja ett\u00e4 v\u00e4\u00e4ryys saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee.\n24:13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se tulee autuaaksi.\n24:14 Ja t\u00e4m\u00e4 valtakunnan evankeliumi pit\u00e4\u00e4 saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu.\n24:15 Kuin te siis n\u00e4ette h\u00e4vityksen kauhistuksen, josta sanottu on Daniel prophetan kautta, seisovan pyh\u00e4ss\u00e4 siassa; (joka t\u00e4m\u00e4n lukee, h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4k\u00f6\u00f6n!)\n24:16 Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille.\n24:17 Ja joka katon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, \u00e4lk\u00f6\u00f6n astuko alas ottamaan jotakin huoneestansa.\n24:18 Ja joka pellolla on, \u00e4lk\u00f6\u00f6n palatko vaatteitansa ottamaan.\n24:19 Voi raskaita ja imett\u00e4v\u00e4isi\u00e4 niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4!\n24:20 Mutta rukoilkaat, ettei teid\u00e4n pakonne tapahtuisi talvella eik\u00e4 sabbatina;\n24:21 Sill\u00e4 silloin pit\u00e4\u00e4 suuren vaivan oleman, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin t\u00e4h\u00e4n asti, ei my\u00f6s tule.\n24:22 Ja ellei ne p\u00e4iv\u00e4t olisi lyhennetyt, niin ei yksik\u00e4\u00e4n liha tulisi autuaaksi; mutta valittuin t\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 ne p\u00e4iv\u00e4t lyhennett\u00e4m\u00e4n.\n24:23 Silloin jos joku teille sanois: katso, t\u00e4ss\u00e4 on Kristus taikka siell\u00e4! \u00e4lk\u00e4\u00e4t uskoko.\n24:24 Sill\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4t Kristukset ja v\u00e4\u00e4r\u00e4t prophetat nousevat, ja tekev\u00e4t suuria ihmeit\u00e4 ja merkkej\u00e4: niin ett\u00e4 my\u00f6s, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytett\u00e4isiin.\n24:25 Katso, min\u00e4 olen teille sen ennen sanonut.\n24:26 Jos he siis teille sanovat: katso, h\u00e4n on korvessa! niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t menk\u00f6 ulos; katso, h\u00e4n on kammiossa! \u00e4lk\u00e4\u00e4t uskoko.\n24:27 Sill\u00e4 niinkuin pitk\u00e4isen tuli leimahtaa id\u00e4st\u00e4 ja n\u00e4kyy hamaan l\u00e4nteen, niin on my\u00f6s Ihmisen Pojan tulemus.\n24:28 Sill\u00e4 kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat.\n24:29 Mutta kohta sen ajan vaivan j\u00e4lkeen aurinko pimenee, ja kuu ei anna valoansa, ja t\u00e4hden putoavat taivaasta, ja taivaan voimat pit\u00e4\u00e4 liikutettaman.\n24:30 Ja silloin n\u00e4kyy Ihmisen Pojan merkki taivaassa, ja silloin kaikki sukukunnat maassa parkuvat ja saavat n\u00e4hd\u00e4 Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilviss\u00e4 suurella voimalla ja kunnialla.\n24:31 Ja h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 enkelins\u00e4 suurella basunan \u00e4\u00e4nell\u00e4, ja he kokoovat h\u00e4nen valittunsa nelj\u00e4st\u00e4 tuulesta, yhdest\u00e4 taivasten \u00e4\u00e4rest\u00e4 niin toiseen.\n24:32 Mutta oppikaat fikunapuusta vertaus: kuin sen oksa on tuores ja lehdet puhkeavat, niin te tied\u00e4tte suven l\u00e4sn\u00e4 olevan:\n24:33 Niin my\u00f6s te, kuin te n\u00e4ette n\u00e4m\u00e4t kaikki, tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 se on l\u00e4sn\u00e4, oven edess\u00e4.\n24:34 Totisesti sanon min\u00e4 teille: ei suinkaan t\u00e4m\u00e4n sukukunnan pid\u00e4 hukkuman ennen kuin kaikki n\u00e4m\u00e4t tapahtuvat.\n24:35 Taivas ja maa pit\u00e4\u00e4 hukkuman, mutta minun sanani ei pid\u00e4 suinkaan hukkaantuman.\n24:36 Vaan siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja hetkest\u00e4 ei tied\u00e4 kenk\u00e4\u00e4n, ei taivaan enkelitk\u00e4\u00e4n, vaan minun Is\u00e4ni yksin\u00e4ns\u00e4.\n24:37 Mutta niinkuin Noan ajat olivat, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Ihmisen Pojan tulemus oleman.\n24:38 Sill\u00e4 niinkuin he niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 vedenpaisumisen edell\u00e4 olivat, s\u00f6iv\u00e4t ja joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, jona Noa arkkiin sis\u00e4lle meni,\n24:39 Ja ei tiet\u00e4neet ennen kuin vedenpaisumus tuli, ja otti pois kaikki: niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Ihmisen Pojan tulemus oleman.\n24:40 Silloin on kaksi kedolla: yksi otetaan yl\u00f6s, ja toinen j\u00e4tet\u00e4\u00e4n.\n24:41 Kaksi jauhavat myllyss\u00e4: yksi otetaan yl\u00f6s, ja toinen j\u00e4tet\u00e4\u00e4n.\n24:42 Valvokaat siis; sill\u00e4 ette tied\u00e4, mill\u00e4 hetkell\u00e4 teid\u00e4n Herranne on tuleva.\n24:43 Mutta se tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t: jos perheenis\u00e4nt\u00e4 tiet\u00e4is, mill\u00e4 hetkell\u00e4 varas on tuleva, kaiketi h\u00e4n valvois, eik\u00e4 sallisi kaivaa huonettansa.\n24:44 Sent\u00e4hden olkaat te my\u00f6s valmiit; sill\u00e4 mill\u00e4 hetkell\u00e4 ette luulekaan, tulee Ihmisen Poika.\n24:45 Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelia, jonka Herra pani perheens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, antamaan heille ruokaa ajallansa?\n24:46 Autuas on se palvelia, jonka Herra l\u00f6yt\u00e4\u00e4 niin tehneeksi, kuin h\u00e4n tulee.\n24:47 Totisesti sanon min\u00e4 teille: h\u00e4n panee h\u00e4nen kaiken hyvyytens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle.\n24:48 Mutta jos paha palvelia sanoo syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: minun Herrani viipyy tulemasta;\n24:49 Ja rupee pieks\u00e4m\u00e4\u00e4n leip\u00e4velji\u00e4ns\u00e4, niin my\u00f6s sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja juomaan juomarien kanssa:\n24:50 Niin sen palvelian Herra tulee sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona ei h\u00e4n luulekaan, ja sill\u00e4 hetkell\u00e4, jolla ei h\u00e4n tied\u00e4.\n24:51 Ja h\u00e4n eroittaa h\u00e4nen, ja antaa h\u00e4nelle osan ulkokullattuin kanssa: siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman itku ja hammasten kiristys.\n25:1 Silloin pit\u00e4\u00e4 taivaan valtakunta oleman kymmenen neitseen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja meniv\u00e4t ulos ylk\u00e4\u00e4 vastaan.\n25:2 Mutta viisi heist\u00e4 oli taitavaa, ja viisi tyhm\u00e4\u00e4.\n25:3 Tyhm\u00e4t ottivat lamppunsa, ja ei ottaneet \u00f6ljy\u00e4 my\u00f6t\u00e4ns\u00e4;\n25:4 Mutta taitavat ottiva \u00f6ljy\u00e4 astioihinsa, ynn\u00e4 lamppunsa kanssa.\n25:5 Kuin ylk\u00e4 viipyi, tulivat he kaikki uneliaiksi ja makasivat.\n25:6 Mutta puoli-y\u00f6n\u00e4 tuli huuto: katso, ylk\u00e4 tulee, menk\u00e4\u00e4t ulos h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n25:7 Niin nousivat kaikki n\u00e4m\u00e4t neitseet ja valmistivat lamppunsa.\n25:8 Mutta tyhm\u00e4t sanoivat taitaville: antakaat meille \u00f6ljyst\u00e4nne; sill\u00e4 meid\u00e4n lamppumme sammuvat.\n25:9 Niin vastasivat taitavat, sanoen: ei suinkaan, ettei meilt\u00e4 ja teilt\u00e4 puuttuisi; mutta menk\u00e4\u00e4t paremmin niiden tyk\u00f6, jotka myyv\u00e4t, ja ostakaat itsellenne.\n25:10 Mutta kuin he meniv\u00e4t ostamaan, tuli ylk\u00e4. Ja jotka valmiit olivat, ne meniv\u00e4t h\u00e4nen kanssansa h\u00e4ihin, ja ovi suljettiin.\n25:11 Viimein tulivat nekin toiset neitseet, ja sanoivat: Herra, Herra, avaa meid\u00e4n eteemme.\n25:12 Mutta h\u00e4n vastasi ja sanoi: totisesti sanon min\u00e4 teille: en tunne min\u00e4 teit\u00e4.\n25:13 Valvokaat sent\u00e4hden, sill\u00e4 ette tied\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 hetke\u00e4, jona Ihmisen Poika tulee.\n25:14 Sill\u00e4 niinkuin ihminen matkusti kauvas ja kutsui palveliansa, ja antoi heille tavaransa:\n25:15 Ja antoi yhdelle viisi leivisk\u00e4\u00e4, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, jokaiselle varansa j\u00e4lkeen: ja meni kohta matkaansa;\n25:16 Niin meni se, joka viisi leivisk\u00e4\u00e4 oli ottanut, teki niill\u00e4 kauppaa ja voitti toiset viisi leivisk\u00e4\u00e4.\n25:17 Niin my\u00f6s se, joka kaksi oli ottanut, voitti my\u00f6s toiset kaksi.\n25:18 Mutta joka yhden oli ottanut, h\u00e4n meni pois ja kaivoi maahan, ja k\u00e4tki herransa rahan.\n25:19 Niin pitk\u00e4n ajan per\u00e4st\u00e4 tuli palveliain herra ja laski lukua heid\u00e4n kanssansa.\n25:20 Ja tuli se, joka oli ottanut viisi leivisk\u00e4\u00e4, ja toi toiset viisi leivisk\u00e4\u00e4, sanoen: herra, viisi leivisk\u00e4\u00e4 sin\u00e4 annoit minulle, katso, min\u00e4 olen toiset viisi leivisk\u00e4\u00e4 niill\u00e4 voittanut.\n25:21 Sanoi h\u00e4nen herransa h\u00e4nelle: hyvin, sin\u00e4 hyv\u00e4 ja uskollinen palvelia! v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sin\u00e4 olit uskollinen, min\u00e4 panen sinun paljon p\u00e4\u00e4lle: mene sinun herras iloon.\n25:22 Niin tuli se, joka oli kaksi leivisk\u00e4\u00e4 ottanut, ja sanoi: herra, kaksi leivisk\u00e4\u00e4 sin\u00e4 annoit minulle, katso, toiset kaksi olen min\u00e4 niill\u00e4 voittanut.\n25:23 Sanoi h\u00e4nen herransa h\u00e4nelle: hyvin, sin\u00e4 hyv\u00e4 ja uskollinen palvelia! v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sin\u00e4 olit uskollinen, min\u00e4 panen sinun paljon p\u00e4\u00e4lle: mene sinun herras iloon.\n25:24 Niin my\u00f6s se tuli, joka yhden leivisk\u00e4n oli ottanut, ja sanoi: herra, min\u00e4 tiesin sinun kovaksi mieheksi: sin\u00e4 niit\u00e4t siit\u00e4, kuhunkas et kylv\u00e4nyt, ja siit\u00e4 sin\u00e4 kokoot, kuhunka sin\u00e4 et hajoittanut.\n25:25 Ja min\u00e4 pelj\u00e4ten menin pois ja k\u00e4tkin sinun leivisk\u00e4s maahan: katso, t\u00e4ss\u00e4 on sinun omas.\n25:26 Mutta h\u00e4nen herransa vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 paha ja laiska palvelia! jos tiesit minun siit\u00e4 niitt\u00e4v\u00e4n, kuhunka en min\u00e4 kylv\u00e4nyt, ja sielt\u00e4 kokoovan, johonka en min\u00e4 ole hajoittanut,\n25:27 Niin sinun siis olis tullut antaa minun rahani vaihettajille, ja min\u00e4 tultuani olisin omani j\u00e4lleen saanut kasvun kanssa.\n25:28 Ottakaat siis h\u00e4nelt\u00e4 leivisk\u00e4, ja antakaat sille, jolla on kymmenen leivisk\u00e4\u00e4.\n25:29 (Sill\u00e4 jokaiselle, jolla on, pit\u00e4\u00e4 annettaman, ja h\u00e4nell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 oleman; mutta jolla ei ole, sekin kuin h\u00e4nell\u00e4 on, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 otettaman pois).\n25:30 Ja heitt\u00e4k\u00e4\u00e4t se kelvotoin palvelia ulkonaiseen pimeyteen: siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman itku ja hammasten kiristys.\n25:31 Mutta kuin Ihmisen Poika tulee kunniassansa ja kaikki pyh\u00e4t enkelit h\u00e4nen kanssansa, silloin h\u00e4n istuu kunniansa istuimella,\n25:32 Ja h\u00e4nen eteens\u00e4 kootaan kaikki kansat. Ja h\u00e4n eroittaa toiset toisistansa, niinkuin paimen eroittaa lampaat vuohista,\n25:33 ja asettaa lampaat tosin oikialle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa.\n25:34 Silloin sanoo kuningas niille, jotka h\u00e4nen oikialla puolellansa ovat: tulkaat, minun Is\u00e4ni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.\n25:35 Sill\u00e4 min\u00e4 isosin, ja te ruokitte minun: min\u00e4 janosin, ja te juotitte minun: min\u00e4 olin outo, ja te minun huoneeseen otitte:\n25:36 Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: min\u00e4 olin vankina, ja te tulitte minun tyk\u00f6ni.\n25:37 Silloin vanhurskaat h\u00e4nt\u00e4 vastaavat ja sanovat: Herra, koska me n\u00e4imme sinun isoovan, ja ruokimme sinun? taikka janoovan, ja annoimme sinun juoda?\n25:38 Mutta koska me n\u00e4imme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastoinna, ja vaatetimme sinua?\n25:39 Eli koska me n\u00e4imme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tyk\u00f6s?\n25:40 Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon min\u00e4 teille: sen mink\u00e4 te olette tehneet yhdelle n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4himmist\u00e4 minun veljist\u00e4ni, sen te teitte minulle.\n25:41 Silloin h\u00e4n my\u00f6s sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menk\u00e4\u00e4t pois minun tyk\u00f6\u00e4ni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja h\u00e4nen enkeleillens\u00e4.\n25:42 Sill\u00e4 min\u00e4 isosin, ja ette minua ruokkineet: min\u00e4 janosin, ja ette minua juottaneet:\n25:43 Min\u00e4 olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet.\n25:44 Silloin nekin h\u00e4nt\u00e4 vastaavat, sanoen: Herra, koska me n\u00e4imme sinun isoovan, taikka janoovan, taikka outona, eli alastoinna, eli sairaana, taikka vankina, ja emme sinua palvelleet?\n25:45 Silloin h\u00e4n vastaa heit\u00e4, sanoen: totisesti sanon min\u00e4 teille, mit\u00e4 ette tehneet yhdelle n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4himmist\u00e4, sit\u00e4 ette tehneet minulle.\n25:46 Ja niiden pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n26:1 Ja tapahtui, kuin Jesus oli lopettanut kaikki n\u00e4m\u00e4t puheet, sanoi h\u00e4n opetuslapsillensa:\n26:2 Te tied\u00e4tte, ett\u00e4 kahden p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 tulee p\u00e4\u00e4si\u00e4inen, ja Ihmisen Poika yl\u00f6nannetaan ristiinnaulittaa.\n26:3 Silloin kokoontuivat pappein p\u00e4\u00e4miehet ja kirjanoppineet ja kansan vanhimmat ylimm\u00e4isen papin saliin, joka kutsuttiin Kaiphas.\n26:4 Ja neuvoa pitiv\u00e4t, kuinka he Jesuksen kavalluksella kiinniottaisivat ja tappaisivat.\n26:5 Mutta he sanoivat, ei juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ettei kansassa tule meteli.\n26:6 Kuin Jesus oli Betaniassa, spitaalisen Simonin huoneessa,\n26:7 Tuli vaimo h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, jolla oli lasi kallista voidetta, ja kaasi sen h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle atrioitessansa.\n26:8 Mutta kuin h\u00e4nen opetuslapsensa sen n\u00e4kiv\u00e4t, n\u00e4rk\u00e4styiv\u00e4t he ja sanoivat: mihink\u00e4 kelpaa t\u00e4m\u00e4 haaskaus?\n26:9 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 voide olis kalliisti taittu myyt\u00e4\u00e4 ja annettaa vaivaisille.\n26:10 Mutta kuin Jesus sen ymm\u00e4rsi, sanoi h\u00e4n heille: mit\u00e4 te vaivaatte t\u00e4t\u00e4 vaimoa? Sill\u00e4 h\u00e4n teki hyv\u00e4n ty\u00f6n minun kohtaani.\n26:11 Sill\u00e4 teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ovat aina vaivaiset; mutta en min\u00e4 teill\u00e4 aina ole.\n26:12 Sill\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4n kaasi sen voiteen minun ruumiini p\u00e4\u00e4lle, sen on h\u00e4n tehnyt minun hautaamisekseni.\n26:13 Totisesti sanon min\u00e4 teille: kussa ik\u00e4n\u00e4 t\u00e4m\u00e4 evankeliumi saarnataan kaikessa maailmassa, niin t\u00e4m\u00e4 my\u00f6s, mink\u00e4 h\u00e4n teki, pit\u00e4\u00e4 mainittaman h\u00e4nen muistoksensa.\n26:14 Silloin yksi kahdestatoistakymmenest\u00e4, joka kutsuttiin Juudas Iskariot, l\u00e4ksi pois pappein p\u00e4\u00e4miesten tyk\u00f6,\n26:15 Ja sanoi: mit\u00e4 te tahdotte minulle antaa, ja min\u00e4 teille h\u00e4nen saatan? Ja he m\u00e4\u00e4r\u00e4siv\u00e4t h\u00e4nelle kolmekymment\u00e4 hopiapenninki\u00e4.\n26:16 Ja siit\u00e4 ajasta etsi h\u00e4n soveliasta aikaa pett\u00e4\u00e4ksens\u00e4 h\u00e4nt\u00e4.\n26:17 Mutta ensim\u00e4isen makian leiv\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulivat opetuslapset Jesuksen tyk\u00f6, sanoen h\u00e4nelle: kussas tahdot, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinulle valmistaman p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaan sy\u00f6t\u00e4\u00e4?\n26:18 Niin h\u00e4n sanoi: menk\u00e4\u00e4t kaupunkiin yhden tyk\u00f6, ja sanokaat h\u00e4nelle: Mestari sanoo: minun aikani on l\u00e4sn\u00e4, sinun tyk\u00f6n\u00e4s tahdon min\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 minun opetuslasteni kanssa.\n26:19 Ja opetuslapset tekiv\u00e4t niinkuin Jesus oli heit\u00e4 k\u00e4skenyt, ja valmistivat p\u00e4\u00e4si\u00e4islampaan.\n26:20 Mutta kuin ehtoo tuli, istui h\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4 kahdentoistakymmenen kanssa.\n26:21 Ja heid\u00e4n sy\u00f6dess\u00e4ns\u00e4 sanoi h\u00e4n: totisesti sanon min\u00e4 teille: yksi teist\u00e4 minun pett\u00e4\u00e4.\n26:22 Ja he tulivat sangen murheellisiksi, ja rupesi jokainen heist\u00e4 sanomaan h\u00e4nelle: Herra, lienenk\u00f6 min\u00e4 se?\n26:23 Mutta h\u00e4n vastasi ja sanoi: joka minun kanssani pist\u00e4\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 vatiin, se pett\u00e4\u00e4 minun.\n26:24 Ihmisen Poika tosin menee, niinkuin h\u00e4nest\u00e4 on kirjoitettu; mutta voi sit\u00e4 ihmist\u00e4, jonka kautta Ihmisen Poika petet\u00e4\u00e4n! parempi olis sille ihmiselle ollut, jos ei h\u00e4n olisi syntynyt.\n26:25 Niin vastasi Juudas, joka h\u00e4nen petti, ja sanoi: Mestari, olenko min\u00e4 se? h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4p\u00e4 sen sanoit.\n26:26 Mutta kuin he s\u00f6iv\u00e4t, otti Jesus leiv\u00e4n, ja kiitti, mursi ja antoi opetuslapsille, ja sanoi: ottakaat, sy\u00f6k\u00e4\u00e4t: t\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini.\n26:27 Ja h\u00e4n otti kalkin, ja kiitti, antoi heille ja sanoi: juokaat t\u00e4st\u00e4 kaikki;\n26:28 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on minun vereni, sen uuden Testamentin, joka monen t\u00e4hden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.\n26:29 Mutta min\u00e4 sanon teille: en suinkaan min\u00e4 silleen juo t\u00e4st\u00e4 viinapuun hedelm\u00e4st\u00e4, siihen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti kuin min\u00e4 juon teid\u00e4n kanssanne sen uuden minun Is\u00e4ni valtakunnassa.\n26:30 Ja kuin he olivat kiitosvirren veisanneet, meniv\u00e4t he ulos \u00d6ljym\u00e4elle.\n26:31 Silloin sanoi Jesus heille: t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 te kaikki pahenette minussa; sill\u00e4 kirjoitettu on: min\u00e4 ly\u00f6n paimenta, ja lampaat laumasta pit\u00e4\u00e4 hajoitettaman.\n26:32 Mutta sittenkuin min\u00e4 nousen yl\u00f6s, k\u00e4yn min\u00e4 teid\u00e4n edell\u00e4nne Galileaan.\n26:33 Niin vastasi Pietari ja sanoi h\u00e4nelle: jos viel\u00e4 kaikki sinussa pahenisivat, en min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 pahene.\n26:34 Jesus sanoi h\u00e4nelle: totisesti sanon min\u00e4 sinulle: t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4, ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sin\u00e4 minun kiell\u00e4t.\n26:35 Pietari sanoi h\u00e4nelle: ja vaikka minun pit\u00e4is sinun kanssas kuoleman, en kiell\u00e4 min\u00e4 sinua. Niin sanoivat my\u00f6s kaikki opetuslapset.\n26:36 Silloin tuli Jesus heid\u00e4n kanssansa kyl\u00e4\u00e4n, jota kutsutaan Getsemaneksi, ja sanoi opetuslapsillensa: istukaat t\u00e4ss\u00e4, niinkauvan kuin min\u00e4 menen ja rukoilen tuolla.\n26:37 Ja h\u00e4n otti tyk\u00f6ns\u00e4 Pietarin ja kaksi Zebedeuksen poikaa, rupesi murehtimaan ja vapisemaan.\n26:38 Niin sanoi Jesus helle: minun sieluni on suuresti murheissansa kuolemaan asti; olkaat t\u00e4ss\u00e4 ja valvokaat minun kanssani.\n26:39 Ja h\u00e4n meni v\u00e4h\u00e4n taamma, lankesi kasvoillensa, rukoillen ja sanoen: minun Is\u00e4ni! jos mahdollinen on, niin menk\u00e4\u00e4n pois minulta t\u00e4m\u00e4 kalkki: ei kuitenkaan niinkuin min\u00e4 tahdon, mutta niinkuin sin\u00e4.\n26:40 Ja h\u00e4n tuli opetuslasten tyk\u00f6, ja l\u00f6ysi heid\u00e4t makaamasta, ja sanoi Pietarille: niin ette voineet yht\u00e4 hetke\u00e4 valvoa minun kanssani.\n26:41 Valvokaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.\n26:42 Taas meni h\u00e4n toisen kerran ja rukoili, sanoen: minun Is\u00e4ni! ellei t\u00e4m\u00e4 kalkki taida menn\u00e4 pois minulta, muutoin jos en min\u00e4 sit\u00e4 juo, niin tapahtukoon sinun tahtos.\n26:43 Ja h\u00e4n tuli ja l\u00f6ysi taas heid\u00e4t makaamasta; sill\u00e4 heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 olivat raskaat.\n26:44 Ja h\u00e4n j\u00e4tti heid\u00e4t, meni taas ja rukoili kolmannen kerran, ja sanoi entisen sanan.\n26:45 Silloin h\u00e4n tuli opetuslastensa tyk\u00f6, ja sanoi heille: maatkaat viel\u00e4 ja lev\u00e4tk\u00e4\u00e4t! katso, hetki on l\u00e4hestynyt, ja Ihmisen Poika annetaan yl\u00f6n syntisten k\u00e4siin.\n26:46 Nouskaat, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme: katso, se l\u00e4hestyi, joka minun pett\u00e4\u00e4.\n26:47 Ja viel\u00e4 h\u00e4nen puhuessansa, katso, Juudas, yksi kahdestatoistakymmenesta, tuli ja h\u00e4nen kanssansa paljo v\u00e4ke\u00e4 miekoilla ja seip\u00e4ill\u00e4, pappein p\u00e4\u00e4miehilt\u00e4 ja kansan vanhimmilta.\n26:48 Mutta se, joka h\u00e4nen petti, oli antanut heille merkin, sanoen: kenenk\u00e4 min\u00e4 suuta annan, se on, kiinniottakaat h\u00e4nt\u00e4.\n26:49 Ja h\u00e4n astui kohta Jesuksen tyk\u00f6 ja sanoi: terve, Rabbi! ja suuta antoi h\u00e4nen.\n26:50 Niin sanoi Jesus h\u00e4nelle: yst\u00e4v\u00e4ni! mit\u00e4 varten sin\u00e4 tulit? Silloin he astuivat edes ja laskivat k\u00e4tens\u00e4 Jesuksen p\u00e4\u00e4lle, ja ottivat h\u00e4nen kiinni.\n26:51 Ja katso, yksi niist\u00e4, jotka olivat Jesuksen kanssa, ojensi k\u00e4tens\u00e4, veti miekkansa, ja l\u00f6i ylimm\u00e4isen papin palveliaa, ja hakkasi pois h\u00e4nen korvansa.\n26:52 Niin Jesus sanoi h\u00e4nelle: pist\u00e4 miekkas siallensa; sill\u00e4 kaikki, jotka miekkaan rupeevat, ne miekkaan hukkuvat.\n26:53 Taikka luuletkos, etten min\u00e4 voisi viel\u00e4 rukoilla minun Is\u00e4\u00e4ni, l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n minulle enemm\u00e4n kuin kaksitoistakymment\u00e4 legiota enkeleit\u00e4?\n26:54 Kuinka siis Raamattu t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 niin pit\u00e4\u00e4 tapahtuman?\n26:55 Sill\u00e4 hetkell\u00e4 sanoi Jesus joukolle: niinkuin ry\u00f6v\u00e4rin tyk\u00f6 te l\u00e4ksitte miekoilla ja seip\u00e4ill\u00e4 minua kiinniottamaan: min\u00e4 istuin teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne joka p\u00e4iv\u00e4, opettain templiss\u00e4, ja ette minua kiinniottaneet.\n26:56 Mutta t\u00e4m\u00e4 on kaikki tapahtunut, ett\u00e4 prophetain kirjoitukset t\u00e4ytett\u00e4isiin. Silloin kaikki opetuslapset j\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4nen ja pakenivat.\n26:57 Mutta ne, jotka Jesuksen olivat kiinniottaneet, veiv\u00e4t h\u00e4nen Kaiphaan, ylimm\u00e4isen papin, tyk\u00f6, kussa kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet.\n26:58 Mutta Pietari seurasi h\u00e4nt\u00e4 taampana hamaan ylimm\u00e4isen papin salin porstuaan, ja meni sis\u00e4lle, ja istui palveliain sekaan, n\u00e4kem\u00e4\u00e4n loppua.\n26:59 Mutta pappein p\u00e4\u00e4miehet ja vanhimmat ja kaikki raati etsiv\u00e4t v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 todistusta Jesusta vastaan, saadaksensa h\u00e4nt\u00e4 tappaa;\n26:60 Ja ei l\u00f6yt\u00e4neet. Ja vaikka monta v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 todistajaa tuli, niin ei he sittenk\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4neet. Mutta viimein tuli kaksi v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 todistajaa,\n26:61 Ja sanoivat: t\u00e4m\u00e4 on sanonut: min\u00e4 voin maahan jaottaa Jumalan templin, ja kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sen rakentaa yl\u00f6s.\n26:62 Ja pappein p\u00e4\u00e4mies nousi ja sanoi h\u00e4nelle: etk\u00f6s mit\u00e4\u00e4n vastaa, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t sinua vastaan todistavat?\n26:63 Mutta Jesus oli \u00e4\u00e4neti. Ja pappein p\u00e4\u00e4mies vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 vannotan sinua el\u00e4v\u00e4n Jumalan kautta, ett\u00e4s sanot meille, jos olet Kristus, Jumalan Poika.\n26:64 Sanoi Jesus h\u00e4nelle: sin\u00e4p\u00e4 sen sanoit; kuitenkin sanon min\u00e4 teille: t\u00e4stedes pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n n\u00e4kem\u00e4n Ihmisen Pojan istuvan voiman oikialla puolella ja tulevan taivaan pilviss\u00e4.\n26:65 Silloin rep\u00e4isi pappein p\u00e4\u00e4mies vaatteensa, sanoen: h\u00e4n on pilkannut (Jumalaa); mit\u00e4 me silleen todistajia tarvitsemme? Katso, nyt te kuulitte h\u00e4nen pilkkansa.\n26:66 Mit\u00e4 te luulette? Mutta he vastasivat ja sanoivat: h\u00e4n on vikap\u00e4\u00e4 kuolemaan.\n26:67 Silloin he syljeskeliv\u00e4t h\u00e4nen kasvoillensa ja l\u00f6iv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 poskelle, ja muutamat pieksiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 sauvoillansa.\n26:68 Sanoen: arvaa meille, Kristus, kuka on, joka sinua l\u00f6i?\n26:69 Mutta Pietari istui ulkona salista, ja h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tuli yksi piika ja sanoi: sin\u00e4 olit my\u00f6s Jesuksen kanssa Galileasta.\n26:70 Mutta h\u00e4n kielsi kaikkein edess\u00e4 ja sanoi: en min\u00e4 tied\u00e4, mit\u00e4s sanot.\n26:71 Kuin h\u00e4n l\u00e4ksi ulos ovesta, n\u00e4ki h\u00e4nen toinen piika ja sanoi niille, jotka siell\u00e4 olivat: ja t\u00e4m\u00e4 oli Jesuksen Natsaretilaisen kanssa.\n26:72 Ja h\u00e4n kielsi taas vannotulla valalla: en tunne min\u00e4 sit\u00e4 ihmist\u00e4.\n26:73 Mutta v\u00e4h\u00e4n hetken per\u00e4st\u00e4 tulivat ne, jotka siell\u00e4 seisoivat ja sanoivat Pietarille: totisesti olet sin\u00e4 my\u00f6s yksi heist\u00e4; sill\u00e4 sinun puheeskin ilmoittaa sinun.\n26:74 Niin h\u00e4n rupesi itsi\u00e4ns\u00e4 sadattelemaan ja vannomaan: en tunne min\u00e4 sit\u00e4 ihmist\u00e4. Ja kohta kukko lauloi.\n26:75 Niin Pietari muisti Jesuksen sanan, joka oli h\u00e4nelle sanonut: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sin\u00e4 minun kiell\u00e4t. Ja h\u00e4n meni ulos ja itki katkerasti.\n27:1 Mutta kuin aamu tuli, pitiv\u00e4t kaikki pappein p\u00e4\u00e4miehet ja kansan vanhimmat neuvoa Jesusta vastaan, h\u00e4nt\u00e4 kuolettaaksensa,\n27:2 Ja sitoivat h\u00e4nen, meniv\u00e4t pois ja yl\u00f6nantoivat h\u00e4nen maaherralle Pontius Pilatukselle.\n27:3 Kuin Juudas, joka h\u00e4nen petti, n\u00e4ki h\u00e4nen kuolemaan tuomituksi, katui h\u00e4n, ja toi j\u00e4lleen ne kolmekymment\u00e4 hopiapenninki\u00e4 pappein p\u00e4\u00e4miehille ja vanhimmille,\n27:4 Sanoen: min\u00e4 pahasti tein, ett\u00e4 min\u00e4 petin viattoman veren. Mutta he sanoivat: mit\u00e4 meid\u00e4n siihen tulee? katso itsi\u00e4s.\n27:5 Ja h\u00e4n heitti hopiapenningit templiin, l\u00e4ksi sielt\u00e4, meni pois ja hirtti itsens\u00e4.\n27:6 Mutta pappein p\u00e4\u00e4miehet ottivat hopiapenningit ja sanoivat: ei n\u00e4it\u00e4 sovi panna uhriarkkuun; sill\u00e4 se on veren hinta.\n27:7 Niin he pitiv\u00e4t neuvoa, ja ostivat niill\u00e4 savenvalajan pellon, vierasten hautaamiseksi.\n27:8 Sent\u00e4hden se pelto on kutsuttu t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti veripelloksi.\n27:9 Silloin t\u00e4ytettiin se mik\u00e4 sanottu oli Jeremias prophetalta, joka sanoo: ja he ottivat kolmekymment\u00e4 hopiapenninki\u00e4, sen arvatun hinnan, jonka he arvasivat Israelin lapsilta,\n27:10 Ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra on minun k\u00e4skenyt.\n27:11 Mutta Jesus seisoi maaherran edess\u00e4. Niin maaherra kysyi h\u00e4nelt\u00e4, sanoen: oletkos sin\u00e4 Juudalaisten kuningas? Jesus sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4p\u00e4 sen sanot.\n27:12 Ja kuin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 kannettiin pappein p\u00e4\u00e4miehilt\u00e4 ja vanhimmilta, ei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n vastannut.\n27:13 Silloin sanoi Pilatus h\u00e4nelle: etk\u00f6s kuule, kuinka paljon he sinua vastaan todistavat?\n27:14 Ja ei h\u00e4n vastannut h\u00e4nt\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n sanaa, niin ett\u00e4 maaherra suuresti ihmetteli.\n27:15 Mutta juhlana oli maaherra tottunut p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n kansalle jonkun vangin irralle, jonka he tahtoivat.\n27:16 Niin oli heill\u00e4 silloin yksi kuuluisa vanki sidottuna, joka kutsuttiin Barabbas.\n27:17 Kuin he siis koossa olivat, sanoi Pilatus heille: kumman te tahdotte, ett\u00e4 min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n teille? Barabbaan, taikka Jesuksen, joka kutsutaan Kristus?\n27:18 Sill\u00e4 h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 he h\u00e4nen kateuden t\u00e4hden olivat antaneet yl\u00f6n.\n27:19 Mutta kuin h\u00e4n tuomio-istuimelle istui, l\u00e4hetti h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoen: \u00e4l\u00e4 sin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tee sille vanhurskaalle; sill\u00e4 min\u00e4 olen paljon k\u00e4rsinyt t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 unessani h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4.\n27:20 Mutta pappein p\u00e4\u00e4miehet ja vanhimmat yllyttiv\u00e4t kansaa anomaan Barabbasta, mutta Jesusta hukkaamaan.\n27:21 Niin vastasi maaherra ja sanoi heille: kumman n\u00e4ist\u00e4 kahdesta te tahdotte, ett\u00e4 min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n teille? mutta he sanoivat: Barabbaan.\n27:22 Pilatus sanoi heille: mit\u00e4 siis minun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n Jesukselle, joka kutsutaan Kristus? Sanoivat he kaikki h\u00e4nelle: ristiinnaulittakaan.\n27:23 Niin sanoi maaherra: mit\u00e4 h\u00e4n pahaa teki? Mutta he huusivat sit\u00e4 enemmin ja sanoivat: ristiinnaulittakaan.\n27:24 Kuin Pilatus n\u00e4ki, ettei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n auttaa taitanut, mutta enempi pauhina tuli, otti h\u00e4n vett\u00e4 ja pesi k\u00e4tens\u00e4 kansan edess\u00e4, sanoen: viatoin olen min\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vanhurskaan vereen: katsokaat itsi\u00e4nne.\n27:25 Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: h\u00e4nen verens\u00e4 tulkaan meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme ja lastemme p\u00e4\u00e4lle.\n27:26 Silloin p\u00e4\u00e4sti h\u00e4n heille Barabbaan; mutta Jesuksen, kuin h\u00e4n h\u00e4nen ruoskinut oli, antoi h\u00e4n yl\u00f6n ristiinnaulittaa.\n27:27 Silloin maaherran huovit veiv\u00e4t Jesuksen raastupaan, ja kokosivat h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kaiken joukon.\n27:28 Ja kuin he olivat h\u00e4nen riisuneet, puettivat he h\u00e4nen purpuraiseen kaapuun,\n27:29 Ja tekiv\u00e4t orjantappuroista kruunun ja panivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 ja ruovon h\u00e4nen oikiaan k\u00e4teens\u00e4, ja kumarsivat polviansa h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, pilkkasivat h\u00e4nt\u00e4 ja sanoivat: terve, Juudalaisten kuningas!\n27:30 Ja kuin he olivat sylkeneet h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ottivat he ruovon ja l\u00f6iv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\n27:31 Ja sittekuin he olivat h\u00e4nt\u00e4 pilkanneet, riisuivat he h\u00e4nelt\u00e4 kaapun, ja puettivat h\u00e4nen omiin vaatteisiinsa, ja veiv\u00e4t h\u00e4nen ristiinnaulittaa.\n27:32 Mutta kuin he meniv\u00e4t ulos, l\u00f6ysiv\u00e4t he yhden miehen Kyrenist\u00e4, nimelt\u00e4 Simon: sen he vaativat h\u00e4nen risti\u00e4ns\u00e4 kantamaan.\n27:33 Ja tulivat siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata, se on: p\u00e4\u00e4kallon paikka.\n27:34 He antoivat h\u00e4nelle etikkaa juoda sapella sekoitettua; ja kuin h\u00e4n maisti, niin ei h\u00e4n tahtonut juoda.\n27:35 Mutta sitte kuin he olivat h\u00e4nen ristiinnaulinneet, jakoivat he h\u00e4nen vaatteensa ja heittiv\u00e4t arpaa, ett\u00e4 t\u00e4ytett\u00e4isiin, mit\u00e4 sanottu oli prophetan kautta; he ovat minun vaatteeni jakaneet, ja minun vaatteistani ovat he heitt\u00e4neet arpaa.\n27:36 Ja istuen he vartioitsivat h\u00e4nt\u00e4 siin\u00e4.\n27:37 Ja he panivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle h\u00e4nen syyns\u00e4 kirjoitetun: T\u00c4M\u00c4 ON JESUS, JUUDALAISTEN KUNINGAS.\n27:38 Silloin ristiinnaulittiin kaksi ry\u00f6v\u00e4ri\u00e4 h\u00e4nen kanssansa, yksi oikialle puolelle ja toinen vasemmalle.\n27:39 Mutta ohitsek\u00e4yv\u00e4iset pilkkasivat h\u00e4nt\u00e4, v\u00e4\u00e4nteliv\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4,\n27:40 Ja sanoivat: sin\u00e4 joka maahan jaotat Jumalan templin ja kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sen rakennat, auta itsi\u00e4s: jos olet Jumalan Poika, niin astu alas ristist\u00e4.\n27:41 Niin my\u00f6s pappein p\u00e4\u00e4miehet, kirjanoppineitten ja vanhimmitten kanssa, pilkkasivat h\u00e4nt\u00e4 ja sanoivat:\n27:42 Muita h\u00e4n on auttanut, itsi\u00e4ns\u00e4 ei h\u00e4n voi auttaa. Jos h\u00e4n on Israelin kuningas, niin astukaan nyt alas ristist\u00e4, niin me uskomme h\u00e4nen.\n27:43 H\u00e4n turvasi Jumalaan: p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00f6\u00f6n nyt h\u00e4nen, jos h\u00e4n mielistyy h\u00e4neen. Sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: Jumalan Poika min\u00e4 olen.\n27:44 Sit\u00e4 my\u00f6s ry\u00f6v\u00e4rit h\u00e4nelle soimasivat, jotka olivat ristiinnaulitut h\u00e4nen kanssansa.\n27:45 Mutta kuudennesta hetkest\u00e4 hamaan yhdeks\u00e4nteen asti oli pimi\u00e4 kaikessa maassa.\n27:46 Ja liki yhdeks\u00e4tt\u00e4 hetke\u00e4 huusi Jesus suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, sanoen: Eli, Eli, lamma sabaktani? se on: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minun ylenannoit?\n27:47 Mutta muutamat niist\u00e4, jotka siin\u00e4 seisoivat, kuin he sen kuulivat, sanoivat: Eliasta h\u00e4n huutaa.\n27:48 Ja kohta juoksi yksi heist\u00e4 ja otti sienen, ja t\u00e4ytti sen etikalla, pani sen ruovon p\u00e4\u00e4h\u00e4n, ja antoi h\u00e4nen juoda.\n27:49 Mutta muut sanoivat: pid\u00e4s, katsokaamme, jos Elias tulee h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n27:50 Niin Jesus taas huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, ja antoi henkens\u00e4.\n27:51 Ja katso, templin esivaate repesi kahtia ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 hamaan alas, ja maa j\u00e4risi, ja kalliot halkesivat,\n27:52 Ja haudat aukenivat, ja monta pyh\u00e4in ruumista, jotka maanneet olivat, nousi yl\u00f6s,\n27:53 Ja l\u00e4ksiv\u00e4t ulos haudoista, h\u00e4nen yl\u00f6snousemisensa j\u00e4lkeen, tulivat pyh\u00e4\u00e4n kaupunkiin, ja ilmestyiv\u00e4t monelle.\n27:54 Mutta kuin sadanp\u00e4\u00e4mies ja ne, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat vartioitsemassa Jesusta, n\u00e4kiv\u00e4t maan j\u00e4rin\u00e4n ja ne, mitk\u00e4 tapahtuivat, pelk\u00e4siv\u00e4t he suuresti ja sanoivat: totisesti oli t\u00e4m\u00e4 Jumalan Poika.\n27:55 Mutta siell\u00e4 oli paljo vaimoja taampana katselemassa, jotka Jesusta olivat seuranneet Galileasta, palvellen h\u00e4nt\u00e4,\n27:56 Joiden seassa oli Maria Magdalena, ja Maria Jakobin ja Joseen \u00e4iti, ja Zebedeuksen poikain \u00e4iti.\n27:57 Mutta kuin ehtoo tuli, tuli yksi rikas mies Arimatiasta, jonka nimi oli Joseph, joka my\u00f6s itse oli Jesuksen opetuslapsi.\n27:58 T\u00e4m\u00e4 meni Pilatuksen tyk\u00f6 ja pyysi Jesuksen ruumista. Silloin Pilatus k\u00e4ski annettaa ruumiin.\n27:59 Ja kuin Joseph oli ruumiin ottanut, k\u00e4\u00e4ri h\u00e4n sen puhtaasen liinaan,\n27:60 Ja pani omaan uuteen hautaansa, jonka h\u00e4n oli hakannut kallioon, ja vieritti suuren kiven haudan ovelle, ja meni pois.\n27:61 Silloin olivat siell\u00e4 Maria Magdalena ja toinen Maria, ja istuivat haudan kohdalla.\n27:62 Mutta toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 valmistuksen p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kokoontuivat pappein p\u00e4\u00e4miehet ja Pharisealaiset Pilatuksen tyk\u00f6,\n27:63 Sanoen: herra, me muistamme sen vietteli\u00e4n sanoneen el\u00e4iss\u00e4ns\u00e4: kolmen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 min\u00e4 nousen.\n27:64 K\u00e4ske siis varjeltaa hautaa kolmanteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ettei h\u00e4nen opetuslapsensa tulisi y\u00f6ll\u00e4 ja varastaisi h\u00e4nt\u00e4, ja sanoisi kansalle: h\u00e4n nousi kuolleista: ja niin j\u00e4lkim\u00e4inen villitys tulee pahemmaksi kuin ensim\u00e4inen.\n27:65 Pilatus sanoi heille: teill\u00e4 on vartiat: menk\u00e4\u00e4t, vartioitkaat niinkuin te tied\u00e4tte.\n27:66 Mutta he meniv\u00e4t pois, ja vahvistivat haudan vartiain kanssa, ja lukitsivat kiven sinetill\u00e4ns\u00e4.\n28:1 Mutta sabbatin p\u00e4iv\u00e4n lopulla, joka rupesi valaisemaan toista sabbatia , tuli Maria Magdalena ja toinen Maria katsomaan hautaa.\n28:2 Ja katso, suuri maanj\u00e4ristys tapahtui; sill\u00e4 Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven ovelta, ja istui sen p\u00e4\u00e4lle.\n28:3 Ja h\u00e4n oli n\u00e4hd\u00e4 niinkuin pitk\u00e4isen tuli ja h\u00e4nen vaatteensa olivat valkiat niinkuin lumi.\n28:4 Mutta h\u00e4nen pelvostansa h\u00e4mmm\u00e4styiv\u00e4t vartiat ja tulivat niinkuin he olisivat kuolleet.\n28:5 Mutta enkeli vastasi ja sanoi vaimoille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6, sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n teid\u00e4n etsiv\u00e4n ristiinnaulittua Jesusta.\n28:6 Ei h\u00e4n ole t\u00e4ss\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n nousi yl\u00f6s, niinkuin h\u00e4n sanoi. Tulkaat, katsokaat siaa, kuhunka Herra pantu oli.\n28:7 Ja menk\u00e4\u00e4t pian ja sanokaat h\u00e4nen opetuslapsillensa, ett\u00e4 h\u00e4n nousi kuolleista. Ja katso, h\u00e4n menee teid\u00e4n edell\u00e4nne Galileaan: siell\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4kem\u00e4n, katso, min\u00e4 sen teille sanoin.\n28:8 Ja he meniv\u00e4t nopiasti haudalta suurella pelvolla ja ilolla, ja juoksivat ilmoittamaan h\u00e4nen opetuslapsillensa.\n28:9 Mutta heid\u00e4n menness\u00e4ns\u00e4 ilmoittamaan h\u00e4nen opetuslapsillensa, katso, niin tuli Jesus heit\u00e4 vastaan ja sanoi: terve teille! Niin he tulivat ja rupesivat h\u00e4nen jalkoihinsa, ja kumartaen rukoilivat h\u00e4nt\u00e4.\n28:10 Silloin sanoi Jesus heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6! menk\u00e4\u00e4t, ilmoittakaat minun veljilleni, ett\u00e4 he menisiv\u00e4t Galileaan: siell\u00e4 he saavat minun n\u00e4hd\u00e4.\n28:11 Mutta kuin he meniv\u00e4t pois, katso, niin tulivat muutamat vartioista kaupunkiin ja ilmoittivat ylimm\u00e4isille papeille kaikki, mit\u00e4 tapahtunut oli.\n28:12 Niin he kokoontuivat vanhimpain kanssa, ja neuvoa pitiv\u00e4t, ja antoivat sotamiehille paljon rahaa,\n28:13 Sanoen: sanokaat, ett\u00e4 h\u00e4nen opetuslapsensa tulivat y\u00f6ll\u00e4 ja varastivat h\u00e4nen meid\u00e4n maatessamme.\n28:14 Ja jos se tulee maaherran korville, niin me tahdomme h\u00e4nen lepytt\u00e4\u00e4 ja saattaa teid\u00e4t suruttomaksi.\n28:15 Ja he ottivat rahan, ja tekiv\u00e4t niinkuin he olivat opetetut. Ja t\u00e4m\u00e4 puhe on \u00e4\u00e4neksi otettu Juudalaisten seassa hamaan t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n28:16 Mutta ne yksitoistakymment\u00e4 opetuslasta meniv\u00e4t Galileaan, sille m\u00e4elle, jonka Jesus oli heille m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt.\n28:17 Ja kuin he n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen, kumarsivat he h\u00e4nt\u00e4, mutta muutamat ep\u00e4iliv\u00e4t.\n28:18 Ja Jesus tuli ja puhutteli heit\u00e4, sanoen: minulle on annettu kaikki voima taivaassa ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n28:19 Menk\u00e4\u00e4t siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heit\u00e4 nimeen Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen,\n28:20 Ja opettakaat heit\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 olen teille k\u00e4skenyt. Ja katso, min\u00e4 olen teid\u00e4n kanssanne joka p\u00e4iv\u00e4, maailman loppuun asti. Amen!","title":"Finnish Bible: Matthew","type":"page"}