{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/mic.htm","path":"bib/wb/fin/mic.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/mic.htm","text":"1:1 T\u00e4m\u00e4 on Herran sana, joka tapahtui Miikalle Moresasta, Jotamin, Ahaksen ja Jehiskian, Juudan kuningasten aikana, jonka h\u00e4n n\u00e4ki Samariasta ja Jerusalemista.\n1:2 Kuulkaat kaikki kansat; sin\u00e4 maa, ota vaari, ja kaikki, mit\u00e4 siin\u00e4 on; ja Herra Jumala olkoon todistaja teit\u00e4 vastaan, Herra pyh\u00e4st\u00e4 templist\u00e4ns\u00e4,\n1:3 Katso, Herra l\u00e4htee siastansa, astuu alas ja polkee maan korkeuksia:\n1:4 Niin ett\u00e4 vuoret sulavat h\u00e4nen allansa, ja laaksot halkeevat, niinkuin medenvaha sulaa tulen edess\u00e4, ja niinkuin vedet, jotka korkialta alas vuotavat.\n1:5 Kaikki n\u00e4m\u00e4t tapahtuvat Jakobin ylitsek\u00e4ymisen t\u00e4hden, ja Israelin huoneen syntein t\u00e4hden. Kuka siis on Jakobin ylitsek\u00e4ymys? Eik\u00f6 Samari? ja kutka ovat Juudan korkeudet? Eik\u00f6 Jerusalem?\n1:6 Min\u00e4 teen Samarian kiviraunioksi kedolla, joka pannaan viinam\u00e4en ymp\u00e4ri, ja vierit\u00e4n h\u00e4nen kivens\u00e4 laaksoon, ja s\u00e4rjen perustukseen asti maahan.\n1:7 Kaikki heid\u00e4n ep\u00e4jumalansa pit\u00e4\u00e4 rikottaman, ja kaikki heid\u00e4n palkkansa tulella poltettaman, ja min\u00e4 h\u00e4vit\u00e4n kaikki heid\u00e4n kuvansa; sill\u00e4 he ovat porton palkasta kootut; sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n j\u00e4lleen porton palkaksi tuleman.\n1:8 Sit\u00e4 minun t\u00e4ytyy valittaa ja parkua, minun t\u00e4ytyy riisuttuna ja alasti k\u00e4yd\u00e4; minun pit\u00e4\u00e4 valittaman niinkuin lohik\u00e4rmeet ja murehtiman niinkuin n\u00e4lk\u00e4kurki.\n1:9 Sill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n vitsaukseen ei ole yht\u00e4\u00e4n neuvoa; joka jo Juudaan asti on tullut, ja pit\u00e4\u00e4 ulottuman minun kansani porttiin asti, Jerusalemiin asti.\n1:10 \u00c4lk\u00e4\u00e4t sit\u00e4 Gatissa ilmoittako, \u00e4lk\u00e4\u00e4t antako kuulla teid\u00e4n itkuanne; vaan menk\u00e4\u00e4t tuhkahuoneeseen ja istukaat tuhkaan.\n1:11 L\u00e4hde pois, sin\u00e4 kauniin kaupungin asuvainen, h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4 paljastettu. Karjakaupungin asuvaiset ei tule ulos, ett\u00e4 valitus on l\u00e4hipaikoissa, jotka saavat teilt\u00e4 yl\u00f6spit\u00e4misens\u00e4.\n1:12 Se surullinen kaupunki murehtii sen hyv\u00e4n t\u00e4hden; sill\u00e4 onnettomuus pit\u00e4\u00e4 Herralta tuleman hamaan Jerusalemiin porttiin.\n1:13 Sin\u00e4 kaupunki Lakis, valjasta ratasten eteen liukkaat hevoset, ja mene matkaas; sin\u00e4 olet Zionin tytt\u00e4relle synnin alku ollut, sill\u00e4 sinussa on l\u00f6ydetty Israelin rikoksia.\n1:14 Sinun t\u00e4ytyy niin lahjat antaa kuin Gatikin; Aksibin huoneen pit\u00e4\u00e4 Israelin kuningasten liitosta luopuman.\n1:15 Min\u00e4 saatan sinulle, Maresa, oikian perillisen, ja Israelin kunnian pit\u00e4\u00e4 Adullamiin asti tuleman.\n1:16 Tee p\u00e4\u00e4s paljaaksi, ja keritse sinus, sinun kaunisten lastes t\u00e4hden; ajele p\u00e4\u00e4s paljaaksi niinkuin kotka, sill\u00e4 he ovat viedyt sinulta pois vangittuina.\n2:1 Voi niit\u00e4, jotka vahinkoa ajattelevat, ja pahoja juonia vuoteissansa ahkeroitsevat! ett\u00e4 he sen t\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t kuin aamu valistaa; sill\u00e4 heill\u00e4p\u00e4 valta on.\n2:2 He ahnehtivat peltoja, jotka he v\u00e4kivallalla ottavat, ja huoneita, jotka he omistavat; ja tekev\u00e4t yl\u00f6llist\u00e4 jokaisen huoneen kanssa ja jokaisen perinn\u00f6n kanssa.\n2:3 Sent\u00e4hden sanoo Herra n\u00e4in: katso, min\u00e4 ajattelen t\u00e4lle sukukunnalle pahaa, josta ei teid\u00e4n pid\u00e4 voiman vet\u00e4\u00e4 pois teid\u00e4n kansaanne, eik\u00e4 teid\u00e4n pid\u00e4 niin ylpi\u00e4sti k\u00e4ym\u00e4n; sill\u00e4 paha aika tulee.\n2:4 Sill\u00e4 ajalla pit\u00e4\u00e4 teist\u00e4 sananlasku otettaman, ja surkia valitus valitettaman, sanoen: me olemme per\u00e4ti h\u00e4vitetyt; minun kansani osa on muutettu; kuinka h\u00e4n meilt\u00e4 pellot ottaa pois, ja ne jakaa.\n2:5 Ja tosin ei teill\u00e4 pid\u00e4 osaa Herran seurakunnassa oleman.\n2:6 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 (sanovat he) saarnaaman, muiden pit\u00e4\u00e4 saarnaaman; ei niiden pid\u00e4 saarnaaman niinkuin te: emme niin ratki h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tule.\n2:7 Niin Jakobin huone itsens\u00e4 lohduttaa: luuletkos Herran hengen lyhennetyksi? eik\u00f6 h\u00e4nen n\u00e4it\u00e4 pit\u00e4isi tekem\u00e4n? eik\u00f6 minun puheeni ole hyv\u00e4 sille, joka oikein vaeltaa?\n2:8 Mutta minun kansani on jo ennen t\u00e4t\u00e4 hankkinut niinkuin vihollinen; he ry\u00f6st\u00e4v\u00e4t sek\u00e4 hameen ett\u00e4 p\u00e4\u00e4llisvaatteen niinkuin sodassa niilt\u00e4, jotka suruttomasti vaeltavat.\n2:9 Te ajatte pois minun kansani vaimot kauniista huoneistansa, ja alati otatte pois heid\u00e4n nuorukaisiltansa minun kaunistukseni.\n2:10 Sent\u00e4hden nouskaat ja menk\u00e4\u00e4t pois; sill\u00e4 ette saa t\u00e4ss\u00e4 olla; saastaisuutensa t\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n armottomasti h\u00e4vi\u00e4m\u00e4n.\n2:11 Jos joku lipilaari olis ja valheen saarnaaja, (joka sanois:) min\u00e4 tahdon saarnata, kuinka teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 viinaa ja v\u00e4kev\u00e4\u00e4 juomaa juoman; senkaltainen saarnaaja olis t\u00e4lle kansalle sovelias.\n2:12 Mutta min\u00e4 tahdon sinua, Jadob, kokonansa koota, ja j\u00e4\u00e4neet Israelissa saattaa kokoon, ja tahdon heit\u00e4, niinkuin Botsran lauman, yhteen saattaa; niinkuin lauma pihatossa, niin my\u00f6s sen pit\u00e4\u00e4 ihmisist\u00e4 kopiseman.\n2:13 Yksi s\u00e4rki\u00e4 pit\u00e4\u00e4 astuman yl\u00f6s heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4; heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 s\u00e4rkem\u00e4n l\u00e4vitse, ja k\u00e4ym\u00e4n portista ulos ja sis\u00e4lle; ja heid\u00e4n kuninkaansa pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4, ja Herra kaikkein esin heit\u00e4.\n3:1 Ja min\u00e4 sanoin: kuulkaat siis te Jakobin p\u00e4\u00e4miehet, ja te Israelin huoneen esimiehet: eik\u00f6 teid\u00e4n pit\u00e4isi oikeutta tiet\u00e4m\u00e4n?\n3:2 Mutta te vihaatte hyv\u00e4\u00e4 ja rakastatte pahaa; te nyljette heilt\u00e4 heid\u00e4n nahkansa, ja kalvatte lihan heid\u00e4n luistansa;\n3:3 Ja sy\u00f6tte minun kansani lihan, ja kuin te olette heilt\u00e4 nahan nylkeneet, niin te s\u00e4rjette heid\u00e4n luunsa, ja hakkaatte rikki ne niinkuin pataan, ja niinkuin lihan kattilaan.\n3:4 Sent\u00e4hden kuin te Herran tyk\u00f6 huudatte, niin ei h\u00e4n teit\u00e4 kuule, vaan peitt\u00e4\u00e4 silloin teilt\u00e4 kasvonsa, niinkuin te olette teid\u00e4n pahalla menollanne ansainneet.\n3:5 N\u00e4in sanoo Herra niist\u00e4 prophetaista, jotka minun kansaani viettelev\u00e4t: he saarnaavat rauhaa, kuin heille sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 annetaan; mutta kuin ei heid\u00e4n suuhunsa mit\u00e4\u00e4 anneta, saarnaavat he sodan tulevan.\n3:6 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n n\u00e4kynne y\u00f6ksi, ja teid\u00e4n aavistuksenne pimeydeksi tuleman. Auringon pit\u00e4\u00e4 laskeman niiden prophetain ylitse, ja p\u00e4iv\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pimenem\u00e4n heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lt\u00e4ns\u00e4.\n3:7 Ja n\u00e4ki\u00e4in pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman, ja ennustajain h\u00e4peem\u00e4n, ja kaikkein t\u00e4ytyy suunsa peitt\u00e4\u00e4, ettei siell\u00e4 ole Jumalan sanaa.\n3:8 Mutta min\u00e4 olen t\u00e4ynn\u00e4 Herran hengen voimaa, ja oikeutta ja v\u00e4kevyytt\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 tohdin ilmoittaa Jakobille ylitsek\u00e4ymisens\u00e4 ja Israelille syntins\u00e4.\n3:9 Niin kuulkaat siis t\u00e4t\u00e4, te Jakobin huoneen p\u00e4\u00e4miehet, ja te Israelin huoneen esimiehet: te, jotka oikeutta kauhistutte, ja k\u00e4\u00e4nn\u00e4tte toisin kaikki, mik\u00e4 toimellinen on;\n3:10 Te jotka Zionin verell\u00e4 rakennatte, ja Jerusalemin v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4.\n3:11 H\u00e4nen p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 tuomitsevat lahjain t\u00e4hden, h\u00e4nen pappinsa opettavat palkan t\u00e4hden, ja heid\u00e4n prophetansa aavistavat rahan t\u00e4hden; luottavat kuitenkin Herraan, ja sanovat: eik\u00f6 Herra ole meid\u00e4n seassamme? Ei taida onnettomuus meit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4.\n3:12 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 Zion kynnett\u00e4m\u00e4n teid\u00e4n t\u00e4htenne niinkuin pelto, ja Jerusalem pit\u00e4\u00e4 tuleman kiviraunioksi, ja templin vuori mets\u00e4n kukkulaksi.\n4:1 Mutta viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sen vuoren, jolla Herran huone on, vahvistuman, ja oleman korkeimman kaikkia muita vuoria, ja korotettaman kukkulain ylitse; ja kansat pit\u00e4\u00e4 sinne juokseman.\n4:2 Ja moninaiset pakanat sinne menem\u00e4n ja sanoman: tulkaat ja astukaamme yl\u00f6s Herran vuorelle ja Jakobin Jumalan huoneen tyk\u00f6, ett\u00e4 h\u00e4n opettais meille teit\u00e4ns\u00e4, ja me vaeltaisimme h\u00e4nen poluillansa. Sill\u00e4 Zionista on laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista.\n4:3 Ja h\u00e4n on tuomitseva paljon kansan seassa, ja rankaiseva v\u00e4kev\u00e4t pakanat kaukaisissa maakunnissa; silloin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n miekkansa vannaiksi tekem\u00e4n ja keih\u00e4\u00e4ns\u00e4 viikahteiksi. Ei yhdenk\u00e4\u00e4n kansan pid\u00e4 toista kansaa vastaan miekkaa nostaman, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4n tottuman sotimaan.\n4:4 Jokaisen pit\u00e4\u00e4 viinapuunsa ja fikunapuunsa alla pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 asuman; sill\u00e4 Herran Zebaotin suu on sen puhunut.\n4:5 Jokainen kansa pit\u00e4\u00e4 Jumalansa nimess\u00e4 vaeltaman; mutta meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vaeltaman Herran meid\u00e4n Jumalamme nimeen, aina ja ijankaikkisesti.\n4:6 Sill\u00e4 ajalla, sanoo Herra, tahdon min\u00e4 ontuvaiset koota, ja saattaa hylj\u00e4tyt kokoon, ja sen, jota min\u00e4 vaivannut olen.\n4:7 Ja tahdon ontuvaiselle perillisi\u00e4 saattaa, ja heikon suureksi kansaksi tehd\u00e4. Ja Herra on itse oleva heid\u00e4n kuninkaansa Zionin vuorella t\u00e4st\u00e4 ajasta hamaan ijankaikkisuuteen.\n4:8 Ja sin\u00e4 Ederin torni, Zionin tytt\u00e4ren linna, sinun tyk\u00f6s pit\u00e4\u00e4 tuleman, ja pit\u00e4\u00e4 tuleman sen entinen esivalta, Jerusalemin tytt\u00e4ren valtakunta.\n4:9 Miksi sin\u00e4 nyt niin lakkaamatta huudat? Eik\u00f6 kuningas ole sinun kanssas? Ovatko sinun neuvonantajas hukkuneet, ett\u00e4 kipu tarttui sinuun niinkuin synnytt\u00e4v\u00e4iseen?\n4:10 Murehdi ja huokaa sin\u00e4, Zionin tyt\u00e4r, niinkuin synnytt\u00e4v\u00e4inen: sill\u00e4 sinun t\u00e4ytyy menn\u00e4 ulos kaupungista ja kedolla asua, ja menn\u00e4 hamaan Babeliin; mutta sin\u00e4 p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n taas sielt\u00e4, siell\u00e4 on Herra sinun p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 sinun vihollises k\u00e4dest\u00e4.\n4:11 Sill\u00e4 monet pakanat pit\u00e4\u00e4 kokoontuman sinua vastaan, ja sanoman: h\u00e4n on alttiiksi annettu, me tahdomme meid\u00e4n himomme n\u00e4hd\u00e4 Zionista.\n4:12 Mutta ei he Herran ajatuksista mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4, eik\u00e4 ota vaaria h\u00e4nen neuvostansa; sill\u00e4 h\u00e4n on hakenut heit\u00e4 kokoon, niinkuin lyhteet riiheen.\n4:13 Sent\u00e4hden nouse ja tapa riiht\u00e4 sin\u00e4 Zionin tyt\u00e4r; sill\u00e4 min\u00e4 tahdon sinulle tehd\u00e4 rautaiset sarvet ja vaskiset kynnet, ett\u00e4s paljon kansaa runtelet. Niin min\u00e4 tahdon my\u00f6s heid\u00e4n tavaransa alttiiksi antaa Herralle, ja heid\u00e4n hyvyytens\u00e4 kaiken maailman hallitsialle.\n5:1 (H4:14) Mutta hankitse nyt, sin\u00e4 sotanainen: sill\u00e4 meit\u00e4 piiritet\u00e4\u00e4n; ja Israelin tuomaria vitsalla poskelle ly\u00f6d\u00e4\u00e4n.\n5:2 (H5:1) Ja sin\u00e4, Betlehem Ephrata, joka v\u00e4h\u00e4inen olet Juudan tuhanten seassa, sinusta on minulle se tuleva, joka Israelissa on hallitsia oleva, jonka ulosk\u00e4ymys on ollut alusta ja ijankaikkisuudesta.\n5:3 (H5:2) H\u00e4n antaa heit\u00e4 siihen aikaan asti vaivattaa, kuin se on synnytt\u00e4nyt, jonka pit\u00e4\u00e4 synnytt\u00e4m\u00e4n; ja j\u00e4\u00e4neet h\u00e4nen veljist\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tuleman j\u00e4lleen Israelin lasten tyk\u00f6.\n5:4 (H5:3) Mutta h\u00e4n on astuva edes, ja kaitseva Herran v\u00e4kevyyden kautta, ja Herran Jumalansa nimen korkeuden kautta, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 levossa asuman; sill\u00e4 h\u00e4n on nyt kuuluisaksi tuleva niin lavialta kuin maailma on.\n5:5 (H5:4) Me saamme my\u00f6s rauhan Assurilta, joka nyt meid\u00e4n maallemme tullut on, ja meid\u00e4n huoneemme tallannut on; sill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastaan pit\u00e4\u00e4 seitsem\u00e4n paimenta ja kahdeksan p\u00e4\u00e4miest\u00e4 her\u00e4tett\u00e4m\u00e4n.\n5:6 (H5:5) Jotka Assurin maan miekalla h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4t, ja Nimrodin maan heid\u00e4n omissansa; niin me Assurista p\u00e4\u00e4stetyksi tulemme, joka meid\u00e4n maallemme tullut on, ja meid\u00e4n rajamme tallannut on.\n5:7 (H5:6) Ja j\u00e4\u00e4neet Jakobissa pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s monen kansan seassa oleman, niinkuin kaste Herralta, ja niinkuin sateen pisarat ruoholla, joka ei ket\u00e4\u00e4n odota, eik\u00e4 ihmist\u00e4 tottele.\n5:8 (H5:7) Ja j\u00e4\u00e4neet Jakobista pit\u00e4\u00e4 pakanain seassa, monen kansan tyk\u00f6n\u00e4 oleman, niinkuin jalopeura mets\u00e4n petoin seassa, ja niinkuin nuori jalopeura lammaslauman seassa, jota ei kenk\u00e4\u00e4n voi karkottaa, kuin h\u00e4n menee l\u00e4vitse, sotkuu ja repelee.\n5:9 (H5:8) Sinun k\u00e4tes saa voiton kaikkia vihollisias vastaan, ett\u00e4 kaikki sinun vihollises h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n.\n5:10 (H5:9) Sill\u00e4 ajalla, sanoo Herra, tahdon min\u00e4 ottaa sinulta pois sinun hevoses, ja kadottaa sinun rattaas,\n5:11 (H5:10) Ja tahdon sinun maas kaupungit h\u00e4vitt\u00e4\u00e4, ja kaikki sinun linnas s\u00e4rke\u00e4;\n5:12 (H5:11) Ja tahdon velhot sinussa h\u00e4vitt\u00e4\u00e4, ettei yksik\u00e4\u00e4n tiet\u00e4j\u00e4 pid\u00e4 sinun tyk\u00f6n\u00e4s oleman.\n5:13 (H5:12) Min\u00e4 tahdon temmata pois sinun kuvas ja ep\u00e4jumalas sinusta, ettei sinun pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 kumartaman sinun k\u00e4ttes tekoja.\n5:14 (H5:13) Ja tahdon hakata maahan sinun metsist\u00f6s, ja sinun kaupunkis h\u00e4vitt\u00e4\u00e4.\n5:15 (H5:14) Ja min\u00e4 tahdon kostaa hirmuisuudella ja vihalla kaikki pakanat, jotka ei tahdo kuulla.\n6:1 Kuulkaat siis, mit\u00e4 Herra sanoo: nouse ja nuhtele vuoria, ja kuulkaan kukkulat sinun \u00e4\u00e4nt\u00e4s.\n6:2 Kuulkaat, te vuoret, Herran riitaa, ja te v\u00e4kev\u00e4t maan perustukset; sill\u00e4 Herralla on riita kansansa kanssa, ja Israelin kanssa tahtoo h\u00e4n kamppailla.\n6:3 Minun kansani, mit\u00e4 min\u00e4 olen sinulle tehnyt, eli mill\u00e4 min\u00e4 olen sinua raskauttanut? Sano minulle!\n6:4 Min\u00e4 olen kuitenkin sinun Egyptin maalta vienyt yl\u00f6s, ja lunastin sinun orjuuden huoneesta; ja l\u00e4hetin sinun etees Moseksen, Aaronin ja Mirjamin.\n6:5 Minun kansani, muista siis, mit\u00e4 neuvoa Balak Moabin kuningas piti, ja mit\u00e4 Bileam Peorin poika h\u00e4nt\u00e4 vastasi, Sittimist\u00e4 hamaan Gilgaliin asti, ett\u00e4 te tiet\u00e4isitte Herran vanhurskaita t\u00f6it\u00e4.\n6:6 Mill\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 Herraa lepytt\u00e4m\u00e4n? kumarruksellako korkian Jumalan edess\u00e4? pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun h\u00e4nt\u00e4 lepytt\u00e4m\u00e4n polttouhrilla ja vuosikuntaisilla vasikoilla?\n6:7 Luuletkos, ett\u00e4 Herra mielistyy moneen tuhanteen oinaasen, taikka \u00f6ljyyn, vaikka sit\u00e4 ep\u00e4lukuiset virrat t\u00e4ynn\u00e4 olisivat? Eli pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun antaman esikoisen poikani minun ylitsek\u00e4ymiseni t\u00e4hden, eli minun ruumiini hedelm\u00e4n minun sieluni synnin t\u00e4hden?\n6:8 Se on sinulle sanottu, ihminen, mik\u00e4 hyv\u00e4 on, ja mit\u00e4 Herra sinulta vaatii, nimitt\u00e4in, ett\u00e4s k\u00e4tket Jumalan sanan, ja harjoitat rakkautta, ja olet n\u00f6yr\u00e4 sinun Jumalas edess\u00e4.\n6:9 Herran \u00e4\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuuluman kaupungin ylitse, mutta joka sinun nime\u00e4s pelk\u00e4\u00e4, pit\u00e4\u00e4 menestym\u00e4n: kuulkaat vitsaa, ja kuka sen on toimittanut.\n6:10 Eik\u00f6 viel\u00e4 ole v\u00e4\u00e4r\u00e4 tavara jumalattomain huoneissa, ja v\u00e4h\u00e4 mitta kauhistukseksi?\n6:11 Eli pit\u00e4isk\u00f6 minun v\u00e4\u00e4r\u00e4t vaa'at ja petolliset puntarit s\u00e4keiss\u00e4 kohtuulliseksi arvaaman?\n6:12 Joiden kautta h\u00e4nen rikkaansa paljon v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tekev\u00e4t, ja h\u00e4nen asuvaisensa valhettelevat; ja pett\u00e4v\u00e4inen kieli on heid\u00e4n suussansa.\n6:13 Sent\u00e4hden min\u00e4 rupeen my\u00f6s sinua rankaisemaan, ja h\u00e4vit\u00e4n sinua sinun synteis t\u00e4hden.\n6:14 Sin\u00e4 sy\u00f6t, ja et taida ravituksi tulla, ja sin\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinussas n\u00f6yryytett\u00e4m\u00e4n. Mit\u00e4s k\u00e4tket, ei sen pid\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n, ja mit\u00e4 p\u00e4\u00e4see, sen min\u00e4 miekalle annan.\n6:15 Sin\u00e4 kylv\u00e4t, ja et leikkaa; sin\u00e4 sotkut \u00f6ljypuita, ja et saa itsi\u00e4s \u00f6ljyll\u00e4 voidella, ja kuurnitset viinaa, ja et saa sit\u00e4 juoda.\n6:16 Sill\u00e4 Omrin s\u00e4\u00e4dyt ahkerasti pidet\u00e4\u00e4n, ja kaikki Ahabin huoneen teot, ja te vaellatte heid\u00e4n neuvoissansa; sent\u00e4hden tahdon min\u00e4 sinun autioksi tehd\u00e4, ja sen maan asuvaiset pilkaksi, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun kansani h\u00e4pi\u00e4n kantaman.\n7:1 Voi minua! sill\u00e4 minulle tapahtuu niinkuin sille, joka viinam\u00e4ess\u00e4 t\u00e4hteit\u00e4 hakee, kussa ei viinamarjoja l\u00f6yt\u00e4 sy\u00f6t\u00e4\u00e4; ja minun sieluni himoitsee varhaista hedelm\u00e4\u00e4.\n7:2 Hyv\u00e4t ovat maasta kadonneet pois, ja vanhurskaat ei ole en\u00e4\u00e4n ihmisten seassa; kaikki he v\u00e4ijyv\u00e4t verta vuodattaaksensa, jokainen vakoo toista, k\u00e4sitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 h\u00e4nt\u00e4.\n7:3 Ja luulevat hyv\u00e4sti tekev\u00e4ns\u00e4, koska he pahasti tekev\u00e4t. Mit\u00e4 p\u00e4\u00e4mies tahtoo, sit\u00e4 tuomari sanoo, ett\u00e4 se h\u00e4nelle jotakin hyv\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen tekis; v\u00e4kev\u00e4t puhuvat oman tahtonsa j\u00e4lkeen vahingoittaaksensa, ja v\u00e4\u00e4ntelev\u00e4t niinkuin he tahtovat.\n7:4 Kaikkein paras on heid\u00e4n seassansa niinkuin orjantappura, ja kaikkein toimellisin on niinkuin ohdakkeet. Mutta kuin sinun saarnaajais p\u00e4iv\u00e4t tulevat, ja sin\u00e4 tulet rangaistuksi, silloin ei he tied\u00e4, kuhunka heid\u00e4n menem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n7:5 \u00c4lk\u00f6\u00f6n kenk\u00e4\u00e4n uskoko l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4; \u00e4lk\u00f6\u00f6n kenk\u00e4\u00e4n uskaltako p\u00e4\u00e4miesten p\u00e4\u00e4lle; k\u00e4tke sinun suus ovi silt\u00e4, joka makaa helmassas.\n7:6 Sill\u00e4 poika katsoo yl\u00f6n is\u00e4ns\u00e4, tyt\u00e4r karkaa \u00e4iti\u00e4ns\u00e4 vastaan, ja mini\u00e4 anoppiansa vastaan; ja ihmisen viholliset ovat h\u00e4nen oma perheens\u00e4.\n7:7 Mutta min\u00e4 tahdon katsoa Herran p\u00e4\u00e4lle, ja minun autuuteni Jumalaa odottaa; minun Jumalani on minua kuuleva.\n7:8 \u00c4l\u00e4 iloitse, minun viholliseni, minusta, ett\u00e4 min\u00e4 lankesin, min\u00e4 olen taas nouseva, ja vaikka min\u00e4 pimeydess\u00e4 istun, niin Herra on kuitenkin minun valkeuteni.\n7:9 Min\u00e4 tahdon kantaa Herran vihan, sill\u00e4 min\u00e4 olen h\u00e4nt\u00e4 vastaan synti\u00e4 tehnyt, siihenasti kuin h\u00e4n minun asiani toimittaa, ja saattaa minulle oikeuden; h\u00e4n vie minun ulos valkeuteen, ett\u00e4 min\u00e4 saan n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen vanhurskautensa.\n7:10 Minun viholliseni pit\u00e4\u00e4 sen n\u00e4kem\u00e4n, ja per\u00e4ti h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman, joka nyt sanoo minulle: kussa on Herra sinun Jumalas? Minun silm\u00e4ni pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4kem\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 niinkuin loka kaduilla poljettaman.\n7:11 Sill\u00e4 ajalla pit\u00e4\u00e4 rakennettaman j\u00e4lleen sinun muuris, ja Jumalan sana lavialta julistettaman.\n7:12 Sill\u00e4 ajalla pit\u00e4\u00e4 sinun tyk\u00f6s Assyriasta ja vahvoista kaupungeista tultaman, hamasta vahvoista kaupungeista niin virtaan asti, yhdest\u00e4 merest\u00e4 niin toiseen, yhdest\u00e4 vuoresta niin toiseen.\n7:13 Sill\u00e4 maan pit\u00e4\u00e4 autioksi tuleman asuvaistensa t\u00e4hden, heid\u00e4n t\u00f6ittens\u00e4 hedelm\u00e4n t\u00e4hden.\n7:14 Kaitse kansaas sinun sauvallas, sinun perimises laumaa, joka asuu yksin\u00e4ns\u00e4, mets\u00e4ss\u00e4 vainioin keskell\u00e4; anna heit\u00e4 kaita Basanissa ja Gileadissa, niinkuin entiseen aikaan.\n7:15 Min\u00e4 annan heid\u00e4n ihmeit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, niinkuin muinen, kuin he Egyptin maalta l\u00e4ksiv\u00e4t.\n7:16 Ett\u00e4 pakanat sen n\u00e4kisiv\u00e4t, ja kaikki heid\u00e4n voimallisena h\u00e4pe\u00e4isiv\u00e4t, ja panisivat k\u00e4tens\u00e4 suunsa p\u00e4\u00e4lle, ja korvansa tukitsisivat.\n7:17 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tomua nuoleman niinkuin k\u00e4rme, ja niinkuin madot maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pes\u00e4st\u00e4ns\u00e4 liikkuman. Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n Herraa meid\u00e4n Jumalaamme, ja vapiseman sinun edess\u00e4s.\n7:18 Kuka on senkaltainen Jumala kuin sin\u00e4 olet, joka synnit annat anteeksi? h\u00e4n menee ohitse perimisens\u00e4 j\u00e4\u00e4neiden rikoksia; ei h\u00e4n pid\u00e4 vihaa ij\u00e4ti, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on halu laupiuteen.\n7:19 H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyy, ja armahtaa meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, ja polkee alas meid\u00e4n pahat tekomme, ja kaikki meid\u00e4n syntimme meren syvyyteen heitt\u00e4\u00e4.\n7:20 Sin\u00e4 pid\u00e4t Jakobille uskollisuuden, ja Abrahamille sen armon, jonka muinen meid\u00e4n isillemme vannonut olet.","title":"Finnish Bible: Micah","type":"page"}