{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/num.htm","path":"bib/wb/fin/num.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/num.htm","text":"1:1 Ja Herra puhui Mosekselle Sinain korvessa, seurakunnan majassa, ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toisena kuukautena, toisena vuonna j\u00e4lkeen, sittekuin he olivat l\u00e4hteneet Egyptin maalta, ja sanoi:\n1:2 Lukekaat koko Israelin lasten joukko, heid\u00e4n sukunsa, ja heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, ja heid\u00e4n nimeins\u00e4 luvun j\u00e4lkeen, kaikki miehenpuoli, mies miehelt\u00e4,\n1:3 Kahdenkymmenen vuotiset ja sen ylitse, kaikki jotka kelpaavat l\u00e4htem\u00e4\u00e4n sotaan Israelissa: lukekaat heit\u00e4 heid\u00e4n joukkonsa j\u00e4lkeen, sin\u00e4 ja Aaron.\n1:4 Ja teid\u00e4n kanssanne pit\u00e4\u00e4 oleman yksi mies jokaisesta sukukunnasta, joka on is\u00e4ns\u00e4 huoneen p\u00e4\u00e4mies.\n1:5 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat niiden p\u00e4\u00e4miesten nimet, jotka teid\u00e4n kanssanne seisoman pit\u00e4\u00e4: Rubenista, Elitsur Zedeurin poika;\n1:6 Simeonista, Selumiel Suri-Saddain poika;\n1:7 Juudasta, Nahesson Amminadabin poika;\n1:8 Isaskarista, Netaneel Suarin poika;\n1:9 Sebulonista, Eliab Helonin poika;\n1:10 Josephin pojista: Ephraimista, Elisama Ammihudin poika; Manassesta, Gamliel Pedatsurin poika;\n1:11 BenJaminista, Abidan Gideonin poika;\n1:12 Danista, Ahieser Ammi Saddain poika;\n1:13 Asserista, Pagiel Okranin poika;\n1:14 Gadista, Eliasaph Deguelin poika;\n1:15 Naphtalista, Ahira Enan poika.\n1:16 N\u00e4m\u00e4t olivat kutsutut kansan seasta, is\u00e4ins\u00e4 sukuin esimiehet, jotka olivat Israelin tuhanten p\u00e4\u00e4t.\n1:17 Niin Moses ja Aaron ottivat miehet tyk\u00f6ns\u00e4, jotka nimelt\u00e4ns\u00e4 nimitetyt olivat,\n1:18 Ja he kokosivat kaiken kansan, ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toisella kuulla, jotka luettelivat polvilukunsa, sukukuntainsa, ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen: nimenomattain, kahdenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, mies miehelt\u00e4.\n1:19 Niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle, niin luki h\u00e4n heit\u00e4 Sinain korvessa.\n1:20 Rubenin Israelin esikoisen lapset olivat heid\u00e4n polviluvuissansa, sukunsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, nimenomattain, mies miehelt\u00e4 kaikki miehenpuoli, kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki kelvolliset sotaan menem\u00e4\u00e4n,\n1:21 Luetut Rubenin sukukuntaan, kuusiviidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa.\n1:22 Simeonin lapset ja heid\u00e4n polvilukunsa, sukunsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, luetut nimenomattain mies miehelt\u00e4, kaikki miehenpuoli kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menem\u00e4\u00e4n kelvolliset,\n1:23 Luetut Simeonin sukukuntaan, yhdeks\u00e4nkuudettakymment\u00e4 tuhatta ja kolmesataa.\n1:24 Gadin lapset ja heid\u00e4n polvilukunsa, sukunsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menem\u00e4\u00e4n kelvolliset,\n1:25 Luetut Gadin sukukuntaan, viisiviidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta, kuusisataa ja viisikymment\u00e4.\n1:26 Juudan lasten polviluku, heid\u00e4n sukunsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menem\u00e4\u00e4n kelvolliset,\n1:27 Luetut Juudan sukukuntaan, nelj\u00e4kahdeksattakymment\u00e4 tuhatta ja kuusisataa.\n1:28 Isaskarin lasten polviluku, heid\u00e4n sukunsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menem\u00e4\u00e4n kelvolliset,\n1:29 Luetut Isaskarin sukukuntaan, nelj\u00e4kuudettakymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa.\n1:30 Sebulonin lasten polviluku, heid\u00e4n sukuinsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menem\u00e4\u00e4n kelvolliset,\n1:31 Luetut Sebulonin sukukuntaan, seitsem\u00e4nkuudettakymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa.\n1:32 Josephin lapset: Ephraimin lapsista polvilukunsa, sukunsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menem\u00e4\u00e4n kelvolliset,\n1:33 Luetut Ephraimin sukukuntaan olivat nelj\u00e4kymment\u00e4tuhatta ja viisisataa.\n1:34 Manassen lapset polvilukunsa, sukunsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan menem\u00e4\u00e4n kelpasivat,\n1:35 Luetut Manassen sukukuntaan, kaksinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja kaksisataa.\n1:36 BenJaminin lasten polviluku, heid\u00e4n sukunsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan menem\u00e4\u00e4n kelpasivat,\n1:37 Luetut BenJaminin sukukuntaan, viisinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa.\n1:38 Danin lasten polviluku, heid\u00e4n sukunsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki ne jotka sotaan menem\u00e4\u00e4n kelpasivat,\n1:39 Luetut Danin sukukuntaan, kaksiseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja seitsem\u00e4nsataa.\n1:40 Asserin lasten polviluku, heid\u00e4n sukunsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan kelpasivat,\n1:41 Luetut Asserin sukukuntaan, yksiviidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa.\n1:42 Naphtalin lasten polviluku, heid\u00e4n sukunsa ja is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan kelpasivat,\n1:43 Luetut Naphtalin sukukuntaan, kolmekuudettakymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa.\n1:44 N\u00e4m\u00e4t ovat ne luetut, jotka Moses ja Aaron ja kaksitoistakymment\u00e4 Israelin p\u00e4\u00e4miest\u00e4 lukivat, joista aina yksi oli jokaisen heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 huoneen ylitse.\n1:45 Ja olivat kaikki yhteen luetut Israelin lapset, heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, kahdestakymmenest\u00e4 vuodesta ja sen ylitse, kaikki jotka olivat sotaan kelvolliset Israelissa,\n1:46 Ja olivat kaikki luetut, kuusi kertaa satatuhatta ja kolmetuhatta ja viisisataa ja viisikymment\u00e4.\n1:47 Mutta Levil\u00e4iset heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 sukukunnan j\u00e4lkeen ei olleet heid\u00e4n lukuunsa luetut.\n1:48 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n1:49 Ei kuitenkaan pid\u00e4 sinun lukeman Levin sukukuntaa, eli ottaman heist\u00e4 p\u00e4\u00e4lukua, Israelin lasten seassa;\n1:50 Mutta sinun pit\u00e4\u00e4 asettaman Levil\u00e4iset todistuksen majan palvelukseen, ja kaikkein sen astiain p\u00e4\u00e4lle, ja kaikkein mitk\u00e4 sen omat ovat. Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kantaman majan, ja kaikki sen astiat, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ottaman vaarin siit\u00e4, ja sioittaman itsens\u00e4 majan ymp\u00e4rille.\n1:51 Ja kuin matkustetaan, silloin pit\u00e4\u00e4 Levil\u00e4isten ottaman majan alas, ja koska joukko itsens\u00e4 sioittaa, pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n paneman sen yl\u00f6s. Jos joku muukalainen l\u00e4hestyy sit\u00e4, sen pit\u00e4\u00e4 kuoleman.\n1:52 Israelin lapset pit\u00e4\u00e4 sioittaman itsens\u00e4 kukin leirins\u00e4 ja joukkonsa lipun tyk\u00f6.\n1:53 Mutta Levil\u00e4iset pit\u00e4\u00e4 sioittaman itsens\u00e4 todistuksen majan ymp\u00e4rille, ettei viha tulisi Israelin lasten joukon p\u00e4\u00e4lle. Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 Levil\u00e4isten pit\u00e4m\u00e4n vaarin todistuksen majan vartiosta.\n1:54 Ja Israelin lapset tekiv\u00e4t sen: kaikki mit\u00e4 Herra Mosekselle k\u00e4skenyt oli, niin he tekiv\u00e4t.\n2:1 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:\n2:2 Israelin lapset pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 sioittaman, jokainen lippunsa ja merkkins\u00e4 alle, is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen: sille kohdalle ymp\u00e4ri seurakunnan majaa pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n itsens\u00e4 sioittaman.\n2:3 Etiselle puolelle it\u00e4\u00e4n p\u00e4in pit\u00e4\u00e4 Juudan lippunsa ja joukkonsa kanssa itsens\u00e4 sioittaman: heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Nahesson Amminadabin poika,\n2:4 Ja h\u00e4nen joukkonsa luetut, nelj\u00e4kahdeksattakymment\u00e4 tuhatta ja kuusisataa.\n2:5 H\u00e4nen viereens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Isaskarin sukukunnan itsens\u00e4 sioittaman: heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Netaneel Zuarin poika,\n2:6 Ja h\u00e4nen joukkonsa luetut, nelj\u00e4kuudettakymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa.\n2:7 Senj\u00e4lkeen Sebulonin sukukunta ja heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Eliab Helonin poika,\n2:8 Ja h\u00e4nen joukkonsa luetut, seitsem\u00e4nkuudettakymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa.\n2:9 Kaikki Juudan leiriss\u00e4 luetut, satatuhatta ja kuusiyhdeks\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa, heid\u00e4n joukoissansa: heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ensinn\u00e4 vaeltaman.\n2:10 Etel\u00e4n puolelle pit\u00e4\u00e4 Rubenin itsens\u00e4 sioittaman lippunsa ja joukkonsa kanssa, heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Elitsur Sedeurin poika,\n2:11 Ja h\u00e4nen joukkonsa luetut, kuusiviidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa.\n2:12 H\u00e4nen viereens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Simeonin sukukunnan itsens\u00e4 sioittaman: heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Selumiel Suri Saddain poika,\n2:13 Ja h\u00e4nen joukkonsa luetut, yhdeks\u00e4nkuudettakymment\u00e4 tuhatta ja kolmesataa.\n2:14 Sit\u00e4l\u00e4hin Gadin sukukunta, heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Eliasaph Reguelin poika,\n2:15 Ja heid\u00e4n joukkonsa luetut, viisiviidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta, kuusisataa ja viisikymment\u00e4.\n2:16 Kaikki Rubenin leiriss\u00e4 luetut, satatuhatta, yksikuudettakymment\u00e4 tuhatta, nelj\u00e4sataa ja viisikymment\u00e4 heid\u00e4n joukoissansa. Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 toisena vaeltaman.\n2:17 Sitte pit\u00e4\u00e4 seurakunnan majan vaeltaman Levil\u00e4isten leirin kanssa keskileiriss\u00e4, ja niinkuin he teit\u00e4ns\u00e4 sioittavat, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s heid\u00e4n vaeltaman, jokaisen paikassansa, lippuinsa alla.\n2:18 L\u00e4nnen puolelle pit\u00e4\u00e4 Ephraimin itsens\u00e4 sioittaman lippunsa ja joukkonsa kanssa, heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Elisama Ammihudin poika,\n2:19 Ja h\u00e4nen joukkonsa luetut, nelj\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa.\n2:20 L\u00e4hin h\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Manassen sukukunnan itsens\u00e4 sioittaman: heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Gamliel Pedatsurin poika,\n2:21 Ja h\u00e4nen joukkonsa luetut, kaksinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja kaksisataa.\n2:22 Senj\u00e4lkeen BenJaminin sukukunta: heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Abidan Gideonin poika,\n2:23 Ja h\u00e4nen joukkonsa luetut, viisinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa.\n2:24 Kaikki Ephraimin leiriss\u00e4 luetut, satatuhatta, ja kahdeksantuhatta, ja sata, heid\u00e4n joukoissansa. Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kolmantena vaeltaman.\n2:25 Pohjan puolella pit\u00e4\u00e4 Danin sioituslippu oleman heid\u00e4n joukkoinsa j\u00e4lkeen, ja Danin lasten p\u00e4\u00e4mies Ahieser AmmiSaddain poika,\n2:26 Ja h\u00e4nen joukkonsa luetut, kaksiseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja seitsem\u00e4nsataa.\n2:27 H\u00e4nen viereens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Asserin sukukunnan heit\u00e4ns\u00e4 sioittaman, ja Asserin lasten p\u00e4\u00e4mies Pagiel Okranin poika,\n2:28 Ja h\u00e4nen joukkonsa luetut, yksiviidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa.\n2:29 Sit\u00e4likin Naphtalin sukukunta, ja Naphtalin lasten p\u00e4\u00e4mies Ahira Enanin poika,\n2:30 Ja h\u00e4nen joukkonsa luetut, kolmekuudettakymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa.\n2:31 Niin ett\u00e4 kaikki Danin leiriss\u00e4 luetut ovat satatuhatta, seitsem\u00e4nkuudettakymment\u00e4 tuhatta ja kuusisataa. Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 viimeisen\u00e4 vaeltaman lippunsa alla.\n2:32 T\u00e4m\u00e4 on Israelin lasten luku heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huonetten j\u00e4lkeen, kaikkein heid\u00e4n leirins\u00e4 luettuin ja joukkoinsa kanssa: kuusisataa tuhatta ja kolmetuhatta, viisisataa ja viisikymment\u00e4.\n2:33 Mutta Levil\u00e4iset ei ole luetut Israelin lasten lukuun, niinkuin Herra Mosekselle oli k\u00e4skenyt.\n2:34 Ja Israelin lapset tekiv\u00e4t sen: kaiken sen j\u00e4lkeen, kuin Herra oli Mosekselle k\u00e4skenyt, sioittivat he heit\u00e4ns\u00e4 lippuinsa alle ja matkustivat itsekukin sukukunnassansa, is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen.\n3:1 N\u00e4m\u00e4t ovat Aaronin ja Moseksen sukukunnat siihen aikaan koska Herra puhui Mosekselle Sinain vuorella.\n3:2 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat Aaronin poikain nimet: Nadab esikoinen, sit\u00e4likin Abihu, Eleatsar ja Itamar.\n3:3 N\u00e4m\u00e4t ovat Aaronin poikain nimet, jotka olivat papiksi voidellut, ja heid\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 t\u00e4ytetyt papin virkaan.\n3:4 Mutta Nadab ja Abihu kuolivat Herran edess\u00e4, koska he uhrasivat vierasta tulta Herran edess\u00e4 Sinain korvessa, ja ei ollut heill\u00e4 poikia; mutta Eleatsar ja Itamar tekiv\u00e4t papin virkaa is\u00e4ns\u00e4 Aaronin edess\u00e4.\n3:5 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n3:6 Tuo edes Levin sukukunta ja aseta heit\u00e4 papin Aaronin eteen, palvelemaan h\u00e4nt\u00e4,\n3:7 Ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vaarin h\u00e4nen vartiostansa ja koko seurakunnan vartiosta, seurakunnan majan edess\u00e4, ja palvelemaan majan palveluksessa,\n3:8 Ja tallella pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki seurakunnan majan astiat, ja ottamaan vaarin Israelin lasten vartioitsemisesta, palvelemaan majan palveluksessa.\n3:9 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 antaman Aaronille ja h\u00e4nen pojillensa Levil\u00e4iset; he ovat niille lahjaksi annetut Israelin lapsista.\n3:10 Mutta Aaronin poikinensa pit\u00e4\u00e4 sinun asettaman pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vaaria pappeudestansa. Ja jos joku muukalainen siihen l\u00e4hestyy, sen pit\u00e4\u00e4 kuoleman.\n3:11 Ja Herra puhui Mosekselle sanoen:\n3:12 Katso, min\u00e4 otin Levil\u00e4iset Israelin lapsista kaikkein esikoisten edest\u00e4, jotka ensisti \u00e4itins\u00e4 kohdun avaavat Israelin lasten seassa, niin ett\u00e4 Levil\u00e4isten pit\u00e4\u00e4 oleman minun.\n3:13 Sill\u00e4 kaikki esikoiset ovat minun: sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin min\u00e4 l\u00f6in kaikki esikoiset Egyptin maalla, pyhitin min\u00e4 itselleni kaikki esikoiset Israelissa, ihmisist\u00e4 niin karjaan asti, ett\u00e4 ne olisivat minun: Min\u00e4 Herra.\n3:14 Ja Herra puhui Mosekselle Sinain korvessa, sanoen:\n3:15 Lue Levin pojat heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huoneen ja sukukuntainsa j\u00e4lkeen: kaiken miehenpuolen, kuukauden vanhan ja sen ylitse, pit\u00e4\u00e4 sinun lukeman.\n3:16 Ja Moses luki heit\u00e4 Herran sanan j\u00e4lkeen, niinkuin h\u00e4nelle oli k\u00e4sketty.\n3:17 Ja n\u00e4m\u00e4t olivat Levin pojat nimeins\u00e4 j\u00e4lkeen: Gerson, Kahat ja Merari.\n3:18 Mutta Gersonin poikain nimet heid\u00e4n sukukunnissansa olivat Libni ja Simei.\n3:19 Kahatin pojat heid\u00e4n sukukunnissansa: Amram, Jetsehar, Hebron ja Usiel.\n3:20 Merarin pojat heid\u00e4n sukukunnissansa: Maheli ja Musi. N\u00e4m\u00e4t ovat Levin sukukunnat heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen.\n3:21 N\u00e4m\u00e4t ovat Gersonin sukukunnat: Libnil\u00e4iset ja Simeil\u00e4iset.\n3:22 Heid\u00e4n lukunsa, kaikki miehenpuoli kuukauden vanha ja sen ylitse, ne olivat seitsem\u00e4ntuhatta ja viisisataa.\n3:23 Ja Gersonilaisten sukukunnat pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4ns\u00e4 sioittaman takapuolelle majaa, l\u00e4nteen p\u00e4in.\n3:24 Heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4, pit\u00e4\u00e4 oleman Eljasaph Laelin poika.\n3:25 Ja Gersonin lasten pit\u00e4\u00e4 vartioitseman seurakunnan majassa Tabernaklia, ja majaa, peitteit\u00e4, ja seurakunnan majan oven vaatteita,\n3:26 Ja pihan vaatteita, ja pihan oven peitett\u00e4, joka on Tabernaklin ja alttarin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ymp\u00e4ri, ja k\u00f6ysi\u00e4 ja kaikkia, mit\u00e4 sen palvelukseen tarvitaan.\n3:27 N\u00e4m\u00e4t ovat Kahatin sukukunnat: Amramilaiset, Jetseharilaiset, Hebronilaiset ja Usielilaiset:\n3:28 Kaikki miehenpuoli kuukauden vanhasta ja sen ylitse, lukuansa kahdeksantuhatta ja kuusisataa, joiden pit\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n vaarin pyh\u00e4n vartioitsemisesta,\n3:29 Ja pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4ns\u00e4 sioittaman etel\u00e4n puolelle, sivulle majaa.\n3:30 Ja heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman Elitsaphan Usielin poika.\n3:31 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vartoitseman arkkia, p\u00f6yt\u00e4\u00e4, kynttil\u00e4jalkaa, alttareita ja kaikkia pyh\u00e4n astioita, joilla palvelusta tehd\u00e4\u00e4n, ja peitteit\u00e4 ja kaikkia, mit\u00e4 palvelukseen tarvitaan.\n3:32 Mutta kaikkein Levin p\u00e4\u00e4miesten ylimm\u00e4inen pit\u00e4\u00e4 oleman Eleatsarin papin Aaronin pojan, ylitse niiden, jotka pit\u00e4v\u00e4t vaarin pyh\u00e4n vartioitsemisesta.\n3:33 N\u00e4m\u00e4t ovat Merarin sukukunnat: Mahelilaiset ja Musilaiset,\n3:34 Joiden luku oli kuusituhatta ja kaksisataa, kaikki miehenpuoli, kuukauden vanha ja sen ylitse.\n3:35 Heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman Suriel Abihailin poika, ja pit\u00e4\u00e4 sioittaman heit\u00e4ns\u00e4 sivulle majaa, pohjan puolelle.\n3:36 Ja heid\u00e4n virkansa pit\u00e4\u00e4 oleman, vartioida majan lautoja, korennoita, patsaita ja majan jalkoja, ja kaikkia astioita, jotka sen palvelukseen tarvitaan,\n3:37 Niin my\u00f6s patsaita pihan ymp\u00e4rill\u00e4, ja sen jalkoja, ynn\u00e4 paanuin ja k\u00f6ytten kanssa.\n3:38 Mutta seurakunnan majan etiselle puolelle it\u00e4\u00e4n p\u00e4in pit\u00e4\u00e4 Moses ja Aaron ja h\u00e4nen poikansa heit\u00e4ns\u00e4 sioittaman, ja vartioitseman pyh\u00e4n vartioita Israelin lasten puolesta. Jos joku muukalainen siihen l\u00e4hestyy, sen pit\u00e4\u00e4 kuoleman.\n3:39 Kaikkein Levil\u00e4isten luku, jotka Moses ja Aaron lukivat, heid\u00e4n sukukunnissansa Herran sanan j\u00e4lkeen, kaikki miehenpuoli, kuukauden vanha ja sen ylitse, oli kaksikolmattakymment\u00e4 tuhatta.\n3:40 Ja Herra puhui Mosekselle: lue kaikki esikoiset, jotka miehenpuolet ovat Israelin lasten seassa, kuukauden vanhat ja sen ylitse, ja ota heid\u00e4n nimeins\u00e4 luku.\n3:41 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ottaman Levil\u00e4iset minulle, min\u00e4 Herra, kaikkein Israelin lasten esikoisten edest\u00e4, ja Levil\u00e4isten karjat, kaikkein Israelin lasten karjan esikoisten edest\u00e4.\n3:42 Ja Moses luki, niinkuin Herra h\u00e4nelle k\u00e4skenyt oli, kaikki Israelin lasten esikoiset.\n3:43 Ja olivat kaikki miehiset esikoiset, heid\u00e4n nimeins\u00e4 luvun j\u00e4lkeen, kuukauden vanhat ja sen ylitse luetut, kaksikolmattakymment\u00e4 tuhatta, kaksisataa ja kolmekahdeksattakymment\u00e4.\n3:44 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n3:45 Ota Levil\u00e4iset kaikkein Israelin lasten esikoisten edest\u00e4, ja Levil\u00e4isten karja heid\u00e4n karjansa edest\u00e4: ja Levil\u00e4isten pit\u00e4\u00e4 oleman minun, min\u00e4 olen Herra.\n3:46 Mutta lunastuksen niiden kahdensadan ja kolmenkahdeksattakymmenen edest\u00e4, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t Israelin lasten esikoisista Levil\u00e4isten luvun ylitse,\n3:47 Pit\u00e4\u00e4 sinun ottaman viisi sikli\u00e4 joka hengelt\u00e4: pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 sinun sen ottaman; sikli maksaa kaksikymment\u00e4 geraa.\n3:48 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 antaman rahan Aaronille ja h\u00e4nen pojillensa, lunastettuin edest\u00e4, jotka ylitse olivat.\n3:49 Niin otti Moses lunastusrahan niilt\u00e4, jotka ylitse olivat Levil\u00e4isten lunastetuista.\n3:50 Israelin lasten esikoisilta otti h\u00e4n rahan, tuhannen kolmesataa ja viisiseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 sikli\u00e4: pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen.\n3:51 Ja Moses antoi lunastusrahan Aaronille ja h\u00e4nen pojillensa Herran sanan j\u00e4lkeen, niinkuin Herra oli Mosekselle k\u00e4skenyt.\n4:1 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:\n4:2 Lue Kahatin lapset Levin poikain seasta, heid\u00e4n sukukuntainsa ja is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen,\n4:3 Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, viidenkymmenen vuotiseen asti: kaikki ne jotka kelvolliset ovat sotaan menem\u00e4\u00e4n, seurakunnan majassa palvelusta tekem\u00e4\u00e4n.\n4:4 Ja t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman Kahatin poikain virka todistuksen majassa, joka kaikkein pyhin on:\n4:5 Koska leiri\u00e4 siirret\u00e4\u00e4n, niin pit\u00e4\u00e4 Aaronin poikinensa tuleman ja ottaman esiripun alas, ja k\u00e4\u00e4rim\u00e4n todistuksen arkin siihen,\n4:6 Ja paneman peitteen sen p\u00e4\u00e4lle tekasjim-nahoista, ja hajoittamaan kokonansa sinisen vaatteen sen ylitse, ja paneman sen korennot siallensa.\n4:7 Niin my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n hajoittaman n\u00e4kyp\u00f6yd\u00e4lle sinisen vaatteen, ja paneman sen p\u00e4\u00e4lle vadit, lusikat, maljat ja kannut, joilla ulos ja sis\u00e4lle kaadetaan, ja ne alinomaiset leiv\u00e4t pit\u00e4\u00e4 sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oleman.\n4:8 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hajoittaman niiden p\u00e4\u00e4lle tulipunaisen vaatteen, ja peitt\u00e4m\u00e4n tekasjim-nahkaisella peitteell\u00e4, ja paneman sen korennot siallensa.\n4:9 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ottaman sinisen vaatteen, ja k\u00e4\u00e4rim\u00e4n valkeuden kynttil\u00e4jalan sen sis\u00e4lle, ja sen lamput, niistimet ja sammutusastiat, ja kaikki \u00f6ljyastiat, joilla palvelusta siin\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n.\n4:10 Ja t\u00e4m\u00e4n ja kaikkein n\u00e4iden kaluin ymp\u00e4ri pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n paneman peitteen tekasjim-nahasta, ja paneman ne korentoin p\u00e4\u00e4lle.\n4:11 Niin my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n hajoittaman kultaisen alttarin p\u00e4\u00e4lle sinisen vaatteen, ja peitt\u00e4m\u00e4n sen tekasjim-nahkaisella peitteell\u00e4, ja paneman sen korennot siallensa.\n4:12 Kaikki astiat, joilla he palvelevat pyh\u00e4ss\u00e4, pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ottaman ja levitt\u00e4m\u00e4n niiden ylitse sinisen vaatteen, ja peitt\u00e4m\u00e4n sen tekasjim-nahkaisella peitteell\u00e4, ja paneman ne korentoin p\u00e4\u00e4lle.\n4:13 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s k\u00e4v\u00e4isem\u00e4n tuhan alttarilta ja hajoittaman purppuraisen vaatteen sen p\u00e4\u00e4lle,\n4:14 Ja paneman sen p\u00e4\u00e4lle kaikki astiat, joilla he siin\u00e4 palvelevat, hiilipannut, hangot, lapiot ja maljat, ja kaikki alttarin astiat; heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s hajoittaman sen ylitse tekasjim-nahkaisen peitteen, ja paneman korennot siallensa.\n4:15 Koska Aaron ja h\u00e4nen poikansa n\u00e4m\u00e4t toimittaneet ovat ja peitt\u00e4neet pyh\u00e4n ja kaikki pyh\u00e4t astiat, ja leiri\u00e4 siirret\u00e4\u00e4n, niin pit\u00e4\u00e4 sitte Kahatin lapset menem\u00e4n ja kantaman niit\u00e4, ja ei pid\u00e4 rupeeman pyh\u00e4\u00e4n, ettei he kuolisi. N\u00e4m\u00e4t pit\u00e4\u00e4 oleman Kahatin lasten taakat seurakunnan majassa.\n4:16 Ja Eleatsarilla, papin Aaronin pojalla, pit\u00e4\u00e4 oleman t\u00e4m\u00e4 virka: toimittaa \u00f6ljy\u00e4 valaistukseksi, ja yrttej\u00e4 suitsutukseksi, ja alinomaista ruokauhria, ja voidellus\u00f6ljy\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n toimittaa koko Tabernaklin ja kaikki, mit\u00e4 siin\u00e4 on, pyh\u00e4n ja h\u00e4nen astiansa.\n4:17 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille sanoen:\n4:18 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 Kahatilaisten sukukuntain siki\u00f6it\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4n Levil\u00e4isten seasta.\n4:19 Vaan sen teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n kanssansa tekem\u00e4n, ett\u00e4 he el\u00e4isiv\u00e4t ja ei kuolisi: jos he l\u00e4hestyv\u00e4t sit\u00e4 kaikkein pyhimp\u00e4\u00e4, niin pit\u00e4\u00e4 Aaronin poikinensa menem\u00e4n sis\u00e4lle ja asettaman itsekunkin heid\u00e4n virkaansa ja taakkaansa.\n4:20 Vaan ei heid\u00e4n pid\u00e4 menem\u00e4n sinne sis\u00e4lle, katsomaan pyh\u00e4\u00e4, koska se peitet\u00e4\u00e4n, ettei he kuolisi.\n4:21 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n4:22 Lue Gersonin lapset, heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huoneen ja sukukuntainsa j\u00e4lkeen:\n4:23 Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse viidenkymmenen vuotiseen asti, pit\u00e4\u00e4 sinun ne lukeman, kaikki ne, jotka sotaan menem\u00e4\u00e4n kelvolliset ovat, ett\u00e4 heill\u00e4 olis virka seurakunnan majassa.\n4:24 Ja t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman Gersonilaisten sukukunnan virka, jota heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n ja kantaman:\n4:25 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kantaman Tabernaklin vaatteet, ja seurakunnan majan, ja h\u00e4nen peitteens\u00e4, ja tekasjim-nahkaisen peitteen, joka on sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja my\u00f6s seurakunnan majan ovivaatteen,\n4:26 Ja pihan vaatteet, ja l\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4n oven vaatteen pihassa, joka k\u00e4y sek\u00e4 Tabernaklin ett\u00e4 my\u00f6s alttarin ymp\u00e4ri, ja h\u00e4nen k\u00f6ytens\u00e4 ja kaikki virkansa astiat, ja kaikki mit\u00e4 heid\u00e4n virassansa tarvitaan ja heid\u00e4n tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n4:27 Aaronin ja h\u00e4nen poikainsa sanan j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 kaikkein Gersonin poikain virka teht\u00e4m\u00e4n, kaikki mit\u00e4 heid\u00e4n kantaman ja korjaaman pit\u00e4\u00e4; ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 katsoman, ett\u00e4 he ottaisivat vaarin kaikista kuormistansa.\n4:28 T\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Gersonin lasten ja sukuin virka oleman seurakunnan majassa: ja heid\u00e4n vartionsa pit\u00e4\u00e4 oleman Itamarin, papin Aaronin pojan k\u00e4den alla.\n4:29 Merarin lapset, heid\u00e4n sukukuntainsa ja is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen, pit\u00e4\u00e4 sinun my\u00f6s lukeman:\n4:30 Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, viidenkymmenen vuotiseen asti, pit\u00e4\u00e4 sinun ne lukeman, kaikki sotaan menem\u00e4\u00e4n kelvolliset, palvelemaan seurakunnan majassa.\n4:31 T\u00e4st\u00e4 kuormasta pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4m\u00e4n vaarin, kaiken virkansa j\u00e4lkeen seurakunnan majassa, kuin ovat majan laudat, ja korennot, ja patsaat, ja jalat,\n4:32 Niin my\u00f6s patsaat pihan ymp\u00e4rill\u00e4, ja jalat, ja naulat, ja k\u00f6ydet, kaikkein heid\u00e4n astiainsa kanssa, kaiken heid\u00e4n virkansa per\u00e4st\u00e4: jokaiselle pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n nimenomattain asettaman kuormat astioista, joista heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n vaarin.\n4:33 Ja t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman Merarin lasten sukuin virka kaikissa, joista heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ottaman vaarin seurakunnan majassa, Itamarin papin Aaronin pojan k\u00e4den alla.\n4:34 Ja Moses ja Aaron, ynn\u00e4 kaiken kansan p\u00e4\u00e4miesten kanssa, lukivat Kahatilaisten lapset, heid\u00e4n sukuinsa ja is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen,\n4:35 Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse viidenkymmenen vuotiseen asti, kaikki sotaan menem\u00e4\u00e4n kelvolliset, palvelusta tekem\u00e4\u00e4n seurakunnan majassa.\n4:36 Ja heid\u00e4n lukunsa oli heid\u00e4n sukuinsa j\u00e4lkeen, kaksituhatta, seitsem\u00e4nsataa ja viisikymment\u00e4.\n4:37 T\u00e4m\u00e4 on Kahatilaisten sukukuntain luku, joilla kaikilla oli toimittamista seurakunnan majassa, jotka Moses ja Aaron lukivat, Herran sanan j\u00e4lkeen, Moseksen kautta.\n4:38 Niin luettiin my\u00f6s Gersonin lapset, sukukuntainsa ja is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen,\n4:39 Kolmenkymmenen vuotisista ja sen ylitse viidenkymmenen vuotisiin asti, kaikki sotaan menem\u00e4\u00e4n kelvolliset, palvelusta tekem\u00e4\u00e4n seurakunnan majassa.\n4:40 Ja heid\u00e4n lukunsa, heid\u00e4n sukuinsa ja is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen, oli kaksituhatta kuusisataa ja kolmekymment\u00e4.\n4:41 T\u00e4m\u00e4 on Gersonin lasten suvun luku, joilla kaikilla oli tekemist\u00e4 seurakunnan majassa, jotka Moses ja Aaron lukivat, Herran sanan j\u00e4lkeen.\n4:42 Luettiin my\u00f6s Merarin lapset, sukuinsa ja is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen,\n4:43 Kolmenkymmenen vuotisista ja sen ylitse viidenkymmenen vuotisiin asti, kaikki sotaan menem\u00e4\u00e4n kelvolliset, palvelusta tekem\u00e4\u00e4n seurakunnan majassa.\n4:44 Ja heid\u00e4n lukunsa oli, heid\u00e4n sukuinsa j\u00e4lkeen, kolmetuhatta ja kaksisataa.\n4:45 T\u00e4m\u00e4 on Merarin lasten suvun luku, jotka Moses ja Aaron lukivat, Herran sanan j\u00e4lkeen Moseksen kautta.\n4:46 Kaikkein Levil\u00e4isten luku, kuin Moses ja Aaron ynn\u00e4 Israelin p\u00e4\u00e4miesten kanssa lukivat, heid\u00e4n sukuinsa ja is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen,\n4:47 Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, viidenkymmenen vuotiseen asti, kaikki ne jotka meniv\u00e4t sis\u00e4lle palvelusta tekem\u00e4\u00e4n virassansa, ja kuormaa kantamaan seurakunnan majaan,\n4:48 Heid\u00e4n luettunsa olivat kahdeksantuhatta, viisisataa ja kahdeksankymment\u00e4.\n4:49 Ja h\u00e4n luki heid\u00e4t Herran sanan j\u00e4lkeen Moseksen kautta, itsekunkin h\u00e4nen virkaansa ja kuormaansa, ja ne, mitk\u00e4 h\u00e4n luki, olivat niinkuin Herra Mosekselle k\u00e4skenyt oli.\n5:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n5:2 K\u00e4ske Israelin lapset ajaa kaikki spitaliset leirist\u00e4 ulos, ja kaikki, joiden siemen vuotaa, ja kaikki ne, jotka ovat johonkuhun kuolleesen itsens\u00e4 saastuttaneet.\n5:3 Sek\u00e4 miehet ett\u00e4 vaimot pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n ajaman ulos: leirist\u00e4 ne pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n ajaman ulos, ettei he leiri\u00e4ns\u00e4 saastuttaisi, kussa min\u00e4 heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4 asun.\n5:4 Ja Israelin lapset tekiv\u00e4t niin, ja ajoivat ne leirist\u00e4 ulos: niinkuin Herra oli Mosekselle sanonut, niin he tekiv\u00e4t.\n5:5 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n5:6 Puhu Israelin lapsille: jos joku mies eli vaimo tekee jotakin synti\u00e4 ihmist\u00e4 vastaan, niin ett\u00e4 h\u00e4n raskaasti rikkoo Herraa vastaan, se sielu on vianalaiseksi itsens\u00e4 saattanut.\n5:7 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tunnustaman rikoksensa, jonka he tehneet ovat, ja pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4n\u00e4ns\u00e4 sovittaman vikansa, ja viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4n viidennen osan, ja antaman sille, jota vastaan he rikkoneet ovat.\n5:8 Jos ei sill\u00e4 ihmisell\u00e4 ole sit\u00e4, jolla omaisen oikeus on, jolle se rikos maksettaa taittaisiin, niin pit\u00e4\u00e4 se Herralle annettaman, ja oleman papin oman, paitsi sovinto-oinasta, jolla h\u00e4n sovitetaan.\n5:9 Niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s kaikki ylennys kaikista, mink\u00e4 Israelin lapset pyhitt\u00e4v\u00e4t ja uhraavat papille, oleman h\u00e4nen omansa.\n5:10 Jos joku jotain pyhitt\u00e4\u00e4, sen pit\u00e4\u00e4 oleman papin omana, ja mit\u00e4 joku antaa papille, sen pit\u00e4\u00e4 oleman my\u00f6s h\u00e4nen omansa.\n5:11 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n5:12 Puhu Israelin lapsille ja sano heille: jos jonkun miehen vaimo tulee ynsi\u00e4ksi ja rikkoo kovasti h\u00e4nt\u00e4 vastaan;\n5:13 Ja jos joku makaa h\u00e4nen, ja se on h\u00e4nen miehens\u00e4 silm\u00e4in edest\u00e4 salattu ja peitetty, ett\u00e4 h\u00e4n on itsens\u00e4 saastuttanut, ja ei ole todistusta h\u00e4nt\u00e4 vastaan, eik\u00e4 h\u00e4n ole siin\u00e4 l\u00f6ydetty,\n5:14 Ja kiivaushenki kehoittaa h\u00e4nen, ett\u00e4 h\u00e4n kiivoittelee vaimostansa, ett\u00e4 h\u00e4n on saastuttanut itsens\u00e4, eli ep\u00e4luulon henki on tullut h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on ep\u00e4luulossa vaimostansa, vaikka ei h\u00e4n ole saastuttanut itsi\u00e4ns\u00e4,\n5:15 Niin pit\u00e4\u00e4 miehen viem\u00e4n vaimonsa papin eteen, ja viem\u00e4n uhrin h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4, kymmenennen osan ephaa ohraisia jauhoja, ja ei sen p\u00e4\u00e4lle \u00f6ljy\u00e4 vuodattaman, eik\u00e4 my\u00f6s pyh\u00e4\u00e4 savua sen p\u00e4\u00e4lle paneman; sill\u00e4 se on kiivausuhri ja muistouhri, joka pahan teon muistuttaa.\n5:16 Niin pit\u00e4\u00e4 papin tuoman h\u00e4nen edes, ja asettaman Herran eteen.\n5:17 Ja papin pit\u00e4\u00e4 ottaman pyh\u00e4\u00e4 vett\u00e4 saviastiaan, ja tomua Tabernaklin permannosta pit\u00e4\u00e4 papin my\u00f6s ottaman ja paneman veteen.\n5:18 Ja papin pit\u00e4\u00e4 asettaman vaimon Herran eteen, ja paljastaman vaimon p\u00e4\u00e4n, ja paneman sen k\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle muistouhrin, joka on kiivausuhri, ja papin k\u00e4dess\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman ne katkerat kirousvedet.\n5:19 Ja papin pit\u00e4\u00e4 vannottaman vaimoa, ja sanoman h\u00e4nelle: jos ei yksik\u00e4\u00e4n mies ole maannut sinun kanssas, ja jos et sin\u00e4 ole poikennut sinun miehes tyk\u00f6\u00e4, niin ettet sin\u00e4 ole itsi\u00e4s saastuttanut, niin sinun pit\u00e4\u00e4 vapaa oleman t\u00e4st\u00e4 karvaasta vedest\u00e4.\n5:20 Mutta jos sin\u00e4 olet poikennut miehes tyk\u00f6\u00e4, niin ett\u00e4 sin\u00e4 olet saastuttanut itses, ja joku on sinun maannut, paitsi sinun omaa miest\u00e4s,\n5:21 Niin pit\u00e4\u00e4 papin vannottaman vaimoa kirouksen valalla, ja sanoman h\u00e4nelle: Herra antakoon sinun kiroukseksi ja sadatukseksi kansas keskelle, niin ett\u00e4 Herra sallii lakastua lantees ja vatsas ajettua.\n5:22 Niin menk\u00e4\u00e4n nyt t\u00e4m\u00e4 kirousvesi sinun sis\u00e4llyksiis, niin ett\u00e4 sinun vatsas ajettuu, ja sinun lantees lakastuvat. Ja vaimon pit\u00e4\u00e4 sanoman: amen, amen!\n5:23 Ja niin pit\u00e4\u00e4 papin kirjoittaman n\u00e4m\u00e4 kiroukset kirjaan, ja pit\u00e4\u00e4 taas pyyhkim\u00e4n ne ulos siihen katkeraan veteen,\n5:24 Ja pit\u00e4\u00e4 antaman vaimon juoda siit\u00e4 katkerasta kirousvedest\u00e4, ja se kirousvesi pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n h\u00e4nen sis\u00e4llens\u00e4 katkeruudeksi.\n5:25 Ja papin pit\u00e4\u00e4 ottaman kiivausuhrin vaimon k\u00e4dest\u00e4, ja ylent\u00e4m\u00e4n sen Herran eteen ruokauhriksi, ja uhraaman sen alttarilla.\n5:26 Ja papin pit\u00e4\u00e4 ottaman pivon t\u00e4yden ruokauhrista h\u00e4nen muistouhriksensa, ja polttaman sen alttarilla, ja sitte antaman sit\u00e4 vett\u00e4 vaimon juoda.\n5:27 Ja koska h\u00e4n on juottanut h\u00e4nen sill\u00e4 vedell\u00e4, niin tapahtuu, jos h\u00e4n on itsens\u00e4 saastuttanut ja kaiketikin rikkonut miest\u00e4ns\u00e4 vastaan, ett\u00e4 kirousvesi tulee h\u00e4nen sis\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 katkeraksi, ja h\u00e4nen vatsansa ajettuu ja h\u00e4nen lanteensa lakastuvat: ja sen vaimon pit\u00e4\u00e4 oleman kirotun kansansa seassa.\n5:28 Vaan jos se vaimo ei ole saastuttanut itsi\u00e4ns\u00e4, vaan on puhdas, niin ei pid\u00e4 sen mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nelle vahinkoa tekem\u00e4n, vaan h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4lliseksi tuleman.\n5:29 T\u00e4m\u00e4 on kiivauslaki: koska joku vaimo poikkee pois miehens\u00e4 tyk\u00f6\u00e4 ja saastuttaa itsens\u00e4,\n5:30 Eli koska ep\u00e4luulon henki kehoittaa miehen kiivoittelemaan vaimostansa, ett\u00e4 h\u00e4n asettaa h\u00e4nen Herran eteen, niin papin pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n h\u00e4nelle kaiken t\u00e4m\u00e4n lain j\u00e4lkeen.\n5:31 Ja miehen pit\u00e4\u00e4 oleman viattoman siit\u00e4 pahasta teosta, vaan vaimon pit\u00e4\u00e4 kantaman pahuutensa.\n6:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n6:2 Puhu Israelin lapsille ja sano heille: jos mies eli vaimo lupaa erinomaisen lupauksen, eroittaaksensa itsens\u00e4 Herralle,\n6:3 H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 eroittaman itsens\u00e4 viinasta ja v\u00e4kev\u00e4st\u00e4 juomasta: viinan etikkaa ja v\u00e4kev\u00e4n juoman etikkaa ei pid\u00e4 h\u00e4nen my\u00f6s juoman, eik\u00e4 my\u00f6s kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 on viinamarjoista vuotanut, pid\u00e4 h\u00e4nen juoman, eik\u00e4 my\u00f6s pid\u00e4 h\u00e4nen sy\u00f6m\u00e4n tuoreita eik\u00e4 kuivia viinamarjoja.\n6:4 Kaikella eroituksensa ajalla ei pid\u00e4 h\u00e4nen mit\u00e4\u00e4n, kuin viinapuusta tehty on, eik\u00e4 viinamarjan tuumia eli kuoria sy\u00f6m\u00e4n.\n6:5 Kaikella eroituksensa lupauksen ajalla ei pid\u00e4 partaveitsen tuleman h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle: siihenasti kuin h\u00e4nen p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, kuin h\u00e4n oli Herralle itsens\u00e4 eroittanut, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen pyh\u00e4n oleman, ja antaman p\u00e4\u00e4ns\u00e4 hiukset vapaasti kasvaa.\n6:6 Kaikella ajalla, kuin h\u00e4n Herralle itsens\u00e4 eroittanut on, ei pid\u00e4 h\u00e4nen menem\u00e4n yhdenk\u00e4\u00e4n kuolleen ruumiin tyk\u00f6,\n6:7 Eik\u00e4 saastuttaman itsi\u00e4ns\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 taikka \u00e4itins\u00e4, eik\u00e4 veljens\u00e4 eli sisarensa kuolleesen ruumiisen; sill\u00e4 h\u00e4nen Jumalansa eroitus on h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n6:8 Ja kaikella eroituksensa ajalla pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen Herralle pyh\u00e4n oleman.\n6:9 Jos joku \u00e4kisti ja tapaturmaisesti kuolee h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, niin tulee h\u00e4nen eroituksensa p\u00e4\u00e4 saastutetuksi, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 ajeleman p\u00e4\u00e4ns\u00e4 paljaaksi puhdistusp\u00e4iv\u00e4n\u00e4ns\u00e4, seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sen ajeleman.\n6:10 Ja kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tuoman kaksi mettist\u00e4 eli kaksi kyhkyl\u00e4isen poikaa papin tyk\u00f6, seurakunnan majan oven eteen.\n6:11 Ja papin pit\u00e4\u00e4 uhraaman yhden syntiuhriksi, ja toisen polttouhriksi, ja sovittaman h\u00e4nen, ett\u00e4 h\u00e4n saastutti itsens\u00e4 kuolleen ruumiilla, ja niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen pyhitt\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n6:12 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 Herralle pit\u00e4m\u00e4n eroituksensa p\u00e4iv\u00e4t, ja tuoman vuosikuntaisen karitsan vikauhriksi. Ja niin pit\u00e4\u00e4 ne entiset p\u00e4iv\u00e4t tyhj\u00e4\u00e4n raukeeman, sent\u00e4hden ett\u00e4 h\u00e4nen eroituksensa tuli saastutetuksi.\n6:13 T\u00e4m\u00e4 on eroitetun laki, koska h\u00e4nen lupauksensa aika t\u00e4yetty on: h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuotaman seurakunnan majan oven eteen.\n6:14 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tuoman uhrinsa Herralle: vuosikuntaisen virheett\u00f6m\u00e4n karitsan polttouhriksi, vuosikuntaisen virheett\u00f6m\u00e4n uuhen syntiuhriksi ja vuosikuntaisen virheett\u00f6m\u00e4n oinaan kiitosuhriksi,\n6:15 Ja korin happamattomia kyrsi\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoista, sekoitettuja \u00f6ljyyn, ja ohukaisia happamattomia kyrsi\u00e4, \u00f6ljyll\u00e4 voidelluita, ja heid\u00e4n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa:\n6:16 Ja papin pit\u00e4\u00e4 ne tuoman Herran eteen ja pit\u00e4\u00e4 uhraaman h\u00e4nen syntiuhriksensa ja polttouhriksensa.\n6:17 Mutta oinaan h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 uhraaman Herralle kiitosuhriksi, ja happamattomat leiv\u00e4t korissa; ja papin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen ruokauhrinsa ja juomauhrinsa tekem\u00e4n.\n6:18 Ja se, joka luvannut on, pit\u00e4\u00e4 lupauksensa p\u00e4\u00e4n ajeleman paljaaksi, seurakunnan majan oven edess\u00e4, ja ottaman lupauksensa p\u00e4\u00e4n hiukset ja heitt\u00e4m\u00e4n ne tuleen, joka kiitosuhrin alla on.\n6:19 Ja papin pit\u00e4\u00e4 ottaman oinaan keitetyn lavan, ja yhden happamattoman kyrs\u00e4n korista, ja yhden ohukaisen happamattoman kyrs\u00e4n, ja paneman ne eroitetun k\u00e4den p\u00e4\u00e4lle, sittekuin h\u00e4n ajellut on eroituksensa hiukset;\n6:20 Ja papin pit\u00e4\u00e4 ne h\u00e4\u00e4lytt\u00e4m\u00e4n h\u00e4\u00e4lytykseksi Herran edess\u00e4. Ja se on pyh\u00e4 papille, ynn\u00e4 h\u00e4\u00e4lytysrinnan ja ylennyslavan kanssa, ja sitte eroitettu juokaan viinaa.\n6:21 T\u00e4m\u00e4 on eroitetun laki, joka uhrinsa lupaa Herralle eroituksensa puolesta, paitsi mit\u00e4 h\u00e4n muutoin taisi matkaan saattaa: niinkuin h\u00e4n on luvannut, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen tekem\u00e4n lupauslakinsa j\u00e4lkeen.\n6:22 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n6:23 Puhu Aaronille ja h\u00e4nen pojillensa, ja sano: n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n siunaaman Israelin lapsia, ja sanoman heille:\n6:24 Herra siunatkoon sinua, ja varjelkoon sinua.\n6:25 Herra valistakoon kasvonsa sinun p\u00e4\u00e4lles, ja olkoon sinulle armollinen.\n6:26 Herra ylent\u00e4k\u00f6\u00f6n kasvonsa sinun puolees, ja antakoon sinulle rauhan.\n6:27 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 paneman minun nimeni Israelin lasten p\u00e4\u00e4lle, ja min\u00e4 tahdon siunata heit\u00e4.\n7:1 Ja tapahtui sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, koska Moses oli pannut Tabernaklin yl\u00f6s, voiteli h\u00e4n sen ja pyhitti sen, ja kaikki sen astiat, niin my\u00f6s alttarin ja kaikki sen astiat: ja voiteli ne, ja pyhitti ne.\n7:2 Niin uhrasivat Israelin p\u00e4\u00e4miehet, jotka ylimm\u00e4iset olivat is\u00e4ins\u00e4 huoneessa; sill\u00e4 he olivat p\u00e4\u00e4miehet sukukuntain ylitse, ja seisoivat ylimm\u00e4isess\u00e4 siassa heid\u00e4n seassansa, jotka luetut olivat,\n7:3 Ja toivat uhrinsa Herran eteen: kuusi peitetty\u00e4 vaunua ja kaksitoistakymment\u00e4 h\u00e4rk\u00e4\u00e4, aina vaunun kahden p\u00e4\u00e4miehen edest\u00e4; mutta h\u00e4rj\u00e4n itsekunkin edest\u00e4, ja toivat ne majan eteen.\n7:4 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n7:5 Ota heilt\u00e4, ett\u00e4 ne palvelisivat seurakunnan majan palveluksessa ja anna ne Levil\u00e4isille, itsekullekin virkansa j\u00e4lkeen.\n7:6 Niin otti Moses vaunut ja h\u00e4rj\u00e4t, ja antoi ne Levil\u00e4isille.\n7:7 Kaksi vaunua ja nelj\u00e4 h\u00e4rk\u00e4\u00e4 antoi h\u00e4n Gersonin lapsille, heid\u00e4n virkansa j\u00e4lkeen.\n7:8 Nelj\u00e4 vaunua ja kahdeksan h\u00e4rk\u00e4\u00e4 antoi h\u00e4n Merarin lapsille, heid\u00e4n virkansa j\u00e4lkeen, Itamarin, papin Aaronin pojan k\u00e4den alla.\n7:9 Mutta Kahatin lapsille ei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n antanut; sill\u00e4 heill\u00e4 oli pyh\u00e4n virka, ja piti kantaman olallansa.\n7:10 Ja p\u00e4\u00e4miehet uhrasivat alttarin vihkimiseksi, sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 koska se voideltu oli, ja uhrasivat lahjansa alttarin eteen.\n7:11 Ja Herra sanoi Mosekselle: anna jokaisen p\u00e4\u00e4miehen tuoda uhrinsa, itsekunkin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4ns\u00e4 alttarin vihkimiseksi.\n7:12 Ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 uhrasi lahjansa Nahesson, Amminadabin poika, Juudan sukukunnasta.\n7:13 Ja h\u00e4nen lahjansa oli yksi hopiavati, joka painoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, yksi hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: ne molemmat t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 \u00f6ljyll\u00e4 sekoitettuja s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, ruokauhriksi;\n7:14 Siihen kultainen lusikka, jossa oli kymmenen sikli\u00e4 kultaa, t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 suitsutusta,\n7:15 Yksi nuori mulli, yksi oinas, yksi vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,\n7:16 Yksi kauris syntiuhriksi,\n7:17 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on Nahessonin Amminadabin pojan lahja.\n7:18 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 uhrasi Netaneel, Suarin poika, Isaskarin p\u00e4\u00e4mies.\n7:19 H\u00e4nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: molemmat t\u00e4ynn\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitetuita \u00f6ljyll\u00e4, ruokauhriksi;\n7:20 Siihen kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikli\u00e4 kultaa, t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 suitsutusta,\n7:21 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,\n7:22 Kauris syntiuhriksi,\n7:23 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on Netaneelin Suarin pojan lahja.\n7:24 Kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Sebulonin lasten p\u00e4\u00e4mies, Eliab Helonin poika.\n7:25 H\u00e4nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: molemmat t\u00e4ynn\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitetuita \u00f6ljyll\u00e4, ruokauhriksi,\n7:26 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikli\u00e4 kultaa, t\u00e4ynn\u00e4 suitsutusta,\n7:27 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,\n7:28 Kauris syntiuhriksi,\n7:29 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on Eliabin Helonin pojan lahja.\n7:30 Nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Rubenin lasten p\u00e4\u00e4mies, Elisur Sedeurin poika.\n7:31 H\u00e4nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: molemmat t\u00e4ynn\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitetuita \u00f6ljyll\u00e4, ruokauhriksi,\n7:32 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikli\u00e4 kultaa t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 suitsutusta,\n7:33 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,\n7:34 Kauris syntiuhriksi,\n7:35 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on Elisurin Sedeurin pojan lahja.\n7:36 Viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Simeonin lasten p\u00e4\u00e4mies, Selumiel SuriSaddain poika.\n7:37 H\u00e4nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: molemmat t\u00e4ynn\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitetuita \u00f6ljyll\u00e4, ruokauhriksi,\n7:38 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikli\u00e4 kultaa, t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 suitsutusta,\n7:39 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,\n7:40 Kauris syntiuhriksi,\n7:41 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on Selumielin SuriSaddain pojan lahja.\n7:42 Kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Gadin lasten p\u00e4\u00e4mies, Eliasaph Deguelin poika.\n7:43 H\u00e4nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: molemmat t\u00e4ynn\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitetuita \u00f6ljyll\u00e4, ruokauhriksi,\n7:44 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikli\u00e4 kultaa, t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 suitsutusta,\n7:45 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,\n7:46 Kauris syntiuhriksi,\n7:47 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on Eliasaphin Deguelin pojan lahja.\n7:48 Seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Ephraimin lasten p\u00e4\u00e4mies, Elisama Ammihudin poika.\n7:49 H\u00e4nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: molemmat t\u00e4ynn\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitetuita \u00f6ljyll\u00e4, ruokauhriksi,\n7:50 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikli\u00e4 kultaa, t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 suitsutusta,\n7:51 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa polttouhriksi,\n7:52 Kauris syntiuhriksi,\n7:53 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on Elisaman Ammihudin pojan lahja.\n7:54 Kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Manassen lasten p\u00e4\u00e4mies, Gamliel Pedatsurin poika.\n7:55 H\u00e4nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: molemmat t\u00e4ynn\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitetuita \u00f6ljyll\u00e4, ruokauhriksi,\n7:56 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikli\u00e4 kultaa, t\u00e4ynn\u00e4 suitsutusta,\n7:57 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,\n7:58 Kauris syntiuhriksi,\n7:59 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on Gamlielin Pedatsurin pojan lahja.\n7:60 Yhdeks\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 BenJaminin lasten p\u00e4\u00e4mies, Abidan Gideonin poika.\n7:61 H\u00e4nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: molemmat t\u00e4ynn\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitetuita \u00f6ljyll\u00e4, ruokauhriksi,\n7:62 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikli\u00e4 kultaa, t\u00e4ynn\u00e4 suitsutusta,\n7:63 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,\n7:64 Kauris syntiuhriksi,\n7:65 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on Abidan Gideonin pojan lahja.\n7:66 Kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Danin lasten p\u00e4\u00e4mies, AhiEser AmmiSaddain poika.\n7:67 H\u00e4nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: molemmat t\u00e4ynn\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitetuita \u00f6ljyll\u00e4, ruokauhriksi,\n7:68 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikli\u00e4 kultaa, t\u00e4ynn\u00e4 suitsutusta,\n7:69 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,\n7:70 Kauris syntiuhriksi,\n7:71 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on AhiEserin AmmiSaddain pojan lahja.\n7:72 Ensim\u00e4isen\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Asserin lasten p\u00e4\u00e4mies, Pagiel Okranin poika.\n7:73 H\u00e4nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: molemmat t\u00e4ynn\u00e4 \u00f6ljyll\u00e4 sekoitettuja s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, ruokauhriksi,\n7:74 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikli\u00e4 kultaa, t\u00e4ynn\u00e4 suitsutusta,\n7:75 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,\n7:76 Kauris syntiuhriksi,\n7:77 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on Pagielin Okranin pojan lahja.\n7:78 Toisenatoistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Naphtalin lasten p\u00e4\u00e4mies, Ahira Enanin poika.\n7:79 H\u00e4nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4, hopiamalja, joka maksoi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen: molemmat t\u00e4ynn\u00e4 \u00f6ljyll\u00e4 sekoitettuja s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, ruokauhriksi,\n7:80 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikli\u00e4 kultaa, t\u00e4ynn\u00e4 suitsutusta,\n7:81 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,\n7:82 Kauris syntiuhriksi,\n7:83 Ja kiitosuhriksi kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on Ahiran Enanin pojan lahja.\n7:84 T\u00e4m\u00e4 on alttarin vihkimys sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona se voideltiin, johonka Israelin lasten ruhtinaat uhrasivat: kaksitoistakymment\u00e4 hopiavatia, kaksitoistakymment\u00e4 hopiamaljaa, kaksitoistakymment\u00e4 kultaista lusikkaa,\n7:85 Niin ett\u00e4 jokainen vati painoi sata ja kolmekymment\u00e4 sikli\u00e4 hopiaa, ja jokainen malja seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sikli\u00e4, niin ett\u00e4 kaikkein astiain hopian luku juoksi kaksituhatta ja nelj\u00e4sataa sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen.\n7:86 Ja ne kaksitoistakymment\u00e4 kultaista lusikkaa, jotka suitsutusta t\u00e4ynn\u00e4 olivat, jokainen painoi kymmenen sikli\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen, niin ett\u00e4 luku lusikkain kullasta juoksi sata ja kaksikymment\u00e4 sikli\u00e4.\n7:87 El\u00e4inten luku polttouhriksi, kaksitoistakymment\u00e4 mullia, kaksitoistakymment\u00e4 oinasta, kaksitoistakymment\u00e4 vuosikuntaista karitsaa, ja heid\u00e4n ruokauhrinsa, ja kaksitoistakymment\u00e4 kaurista syntiuhriksi.\n7:88 Ja karjan luku kiitosuhriksi oli nelj\u00e4 h\u00e4rk\u00e4\u00e4 kolmattakymment\u00e4, kuusikymment\u00e4 oinasta, kuusikymment\u00e4 kaurista, kuusikymment\u00e4 vuosikuntaista karitsaa. T\u00e4m\u00e4 on alttarin vihkimys koska se voideltiin.\n7:89 Ja koska Moses meni seurakunnan majaan, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 siell\u00e4 puhuteltaisiin, niin kuuli h\u00e4n \u00e4\u00e4nen puhuvan kanssansa armoistuimelta, joka oli todistuksen arkin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kahden Kerubimin vaiheella, ja sielt\u00e4 puhuteltiin h\u00e4nt\u00e4.\n8:1 Ja Herra puhui Mosekselle sanoen:\n8:2 Puhu Aaronille, ja sano h\u00e4nelle: koskas lamput panet yl\u00f6s, niin pit\u00e4\u00e4 ne seitsem\u00e4n lamppua valaiseman juuri kynttil\u00e4jalan kohdalla.\n8:3 Ja Aaron teki niin, ja asetti lamput kynttil\u00e4jalan kohdalle, niinkuin Herra Mosekselle k\u00e4skenyt oli.\n8:4 Mutta kynttil\u00e4jalka oli tehty lujasta kullasta, varresta niin kukkaisiin asti oli se vahvaa tekoa: sen muodon j\u00e4lkeen kuin Herra oli Mosekselle n\u00e4ytt\u00e4nyt, niin teki h\u00e4n kynttil\u00e4jalan.\n8:5 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n8:6 Ota Levil\u00e4iset Israelin lapsista ja puhdista heit\u00e4.\n8:7 Ja n\u00e4in pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n heille, puhdistaakses heit\u00e4. Sinun pit\u00e4\u00e4 priiskottaman syntivett\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4: ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaiken lihansa p\u00e4\u00e4lt\u00e4 karvat ajeleman, ja vaatteensa pesem\u00e4n, niin he ovat puhtaat.\n8:8 Ja sitte pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n ottaman nuoren mullin, ja sen ruokauhriksi \u00f6ljyll\u00e4 sekoitettuja s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, ja toisen nuoren mullin pit\u00e4\u00e4 sinun ottaman syntiuhriksi.\n8:9 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 tuoman Levil\u00e4iset seurakunnan majan eteen, ja kaiken Israelin lasten kansan kokooman.\n8:10 Ja tuoman Levil\u00e4iset Herran eteen: ja Israelin lapset pit\u00e4\u00e4 paneman k\u00e4tens\u00e4 Levil\u00e4isten p\u00e4\u00e4lle.\n8:11 Ja Aaronin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4\u00e4lytt\u00e4m\u00e4n Levil\u00e4iset Israelin lapsilta Herran eteen, Herran palvelusta palvelemaan.\n8:12 Ja Levil\u00e4isten pit\u00e4\u00e4 laskeman k\u00e4tens\u00e4 mullin p\u00e4\u00e4lle, ja toinen mulli pit\u00e4\u00e4 Herralle syntiuhriksi teht\u00e4m\u00e4n, ja toinen polttouhriksi, Levil\u00e4isi\u00e4 sovittamaan.\n8:13 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 asettaman Levil\u00e4iset Aaronin ja h\u00e4nen poikainsa eteen, ja h\u00e4\u00e4lytt\u00e4m\u00e4n heit\u00e4 h\u00e4\u00e4lytykseksi Herralle.\n8:14 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 eroittaman Levil\u00e4iset Israelin lapsista, niin ett\u00e4 Levil\u00e4iset pit\u00e4\u00e4 oleman minun.\n8:15 Ja sitte pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4ym\u00e4n sis\u00e4lle palvelemaan seurakunnan majassa, ja pit\u00e4\u00e4 sinun heit\u00e4 puhdistaman, ja h\u00e4\u00e4lytt\u00e4m\u00e4n heit\u00e4 h\u00e4\u00e4lytykseksi.\n8:16 Sill\u00e4 he ovat minulle per\u00e4ti annetut Israelin lasten seasta, ja min\u00e4 olen heid\u00e4t ottanut minulleni kaikkein edest\u00e4, jotka ensisti avaavat \u00e4itins\u00e4 kohdun, nimitt\u00e4in, kaikkein esikoisten edest\u00e4 Israelin lapsista.\n8:17 Sill\u00e4 kaikki esikoiset Israelin lapsista ovat minun, sek\u00e4 ihmisist\u00e4 ett\u00e4 el\u00e4imist\u00e4: sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin min\u00e4 l\u00f6in kaikki esikoiset Egyptin maalla, pyhitin min\u00e4 ne minulleni,\n8:18 Ja otin minulleni Levil\u00e4iset, kaikkein esikoisten edest\u00e4 Israelin lapsista,\n8:19 Ja annoin Levil\u00e4iset Aaronille ja h\u00e4nen pojillensa lahjaksi Israelin lapsista, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 seurakunnan majassa Israelin lasten virassa palveleman, ja sovittaman Israelin lapset, ettei rangaistus tulisi Israelin lasten p\u00e4\u00e4lle, jos he l\u00e4hestyisiv\u00e4t pyh\u00e4\u00e4.\n8:20 Ja Moses ynn\u00e4 Aaronin kanssa, ja koko Israelin seurakunta tekiv\u00e4t Levil\u00e4isille kaikki niinkuin Herra oli Mosekselle k\u00e4skenyt; niin tekiv\u00e4t Israelin lapset heille.\n8:21 Ja Levil\u00e4iset puhdistivat itsens\u00e4, ja pesiv\u00e4t vaatteensa, ja niin Aaron h\u00e4\u00e4lytti heid\u00e4t h\u00e4\u00e4lytykseksi Herran edess\u00e4, ja sovitti heit\u00e4 niin ett\u00e4 he puhdistettiin.\n8:22 Ja sitte Levil\u00e4iset meniv\u00e4t seurakunnan majaan, virkaansa tekem\u00e4\u00e4n Aaronin ja h\u00e4nen poikainsa eteen: niinkuin Herra oli Mosekselle k\u00e4skenyt Levil\u00e4isist\u00e4, niin tekiv\u00e4t he heille.\n8:23 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n8:24 T\u00e4m\u00e4 on se mink\u00e4 Levil\u00e4isten pit\u00e4\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n: viidennest\u00e4 vuodesta kolmattakymment\u00e4 ja sen ylitse, ovat he kelvolliset sotaan menem\u00e4\u00e4n ja palvelemaan seurakunnan majassa.\n8:25 Mutta viidennest\u00e4kymmenest\u00e4 vuodesta pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n vapaat oleman palveluksensa virasta, ja ei pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 palveleman.\n8:26 Mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 veljeins\u00e4 palveluksesta seurakunnan majassa ottaman vaarin; mutta viran t\u00f6it\u00e4 ei heid\u00e4n pid\u00e4 tekem\u00e4n. N\u00e4in sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n Levil\u00e4isille heid\u00e4n vartiossansa.\n9:1 Ja Herra puhui Mosekselle Sinain korvessa, toisena vuonna sittekuin he olivat l\u00e4hteneet Egyptin maalta, ensim\u00e4isen\u00e4 kuukautena, sanoen:\n9:2 Israelin lasten pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 ajallansa:\n9:3 Nelj\u00e4nten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kuulla kahden ehtoon v\u00e4lill\u00e4, pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sen pit\u00e4m\u00e4n, ajallansa: kaikkein s\u00e4\u00e4tyins\u00e4 ja kaikkein oikeuttensa j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n sen tekem\u00e4n.\n9:4 Ja Moses puhui Israelin lapsille, ett\u00e4 heid\u00e4n piti p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n.\n9:5 Ja he pitiv\u00e4t p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toistakymment\u00e4 ensim\u00e4isell\u00e4 kuulla, kahden ehtoon v\u00e4lill\u00e4, Sinain korvessa: kaiken sen j\u00e4lkeen mink\u00e4 Herra oli Mosekselle k\u00e4skenyt, niin tekiv\u00e4t Israelin lapset.\n9:6 Niin siell\u00e4 oli muutamia miehi\u00e4, jotka olivat saastaantuneet kuolleessa ihmisess\u00e4, niin ettei he saaneet pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja he meniv\u00e4t sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Moseksen ja Aaronin eteen.\n9:7 Ja ne miehet sanoivat h\u00e4nelle: me olemme saastaantuneet kuolleesta ihmisest\u00e4: miksi me niin yl\u00f6nkatsottuna pidet\u00e4\u00e4n, ettemme saa uhrata lahjojamme aikanansa Israelin lasten seassa?\n9:8 Ja Moses sanoi heille: seisokaat, min\u00e4 tahdon kuulla, mit\u00e4 Herra k\u00e4skee teille.\n9:9 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n9:10 Puhu Israelin lapsille, sanoen: kuka ik\u00e4n\u00e4 saastuttaa itsens\u00e4 kuolleessa, elikk\u00e4 on taampana kaukaisella matkalla teist\u00e4, taikka teid\u00e4n lankoinne seassa, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuitenkin pit\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 Herralle.\n9:11 Vaan toisella kuulla, nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toistakymment\u00e4, kahden ehtoon v\u00e4lill\u00e4, pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sen tekem\u00e4n, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen sy\u00f6m\u00e4n happamattoman leiv\u00e4n ja karvasten ruohoin kanssa.\n9:12 Ei pid\u00e4 heid\u00e4n siit\u00e4 mit\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4hteeksi j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n huomeneksi, eik\u00e4 luuta siit\u00e4 rikkoman: kaikkein p\u00e4\u00e4si\u00e4iss\u00e4\u00e4tyin j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sen tekem\u00e4n.\n9:13 Mutta joka puhdas on, ja ei ole matkalla, ja unhottaa pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4, h\u00e4nen sielunsa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n kansoistansa. Sent\u00e4hden ettei h\u00e4n ole kantanut uhrinansa Herralle m\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 ajallansa, sen pit\u00e4\u00e4 itse syntins\u00e4 kantaman.\n9:14 Ja jos joku muukalainen asuu teid\u00e4n seassanne, ja pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Herralle p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4: p\u00e4\u00e4si\u00e4isen s\u00e4\u00e4tyin ja oikeutten j\u00e4lkeen h\u00e4nen sen pit\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4ty pit\u00e4\u00e4 teille yht\u00e4l\u00e4inen oleman, niin muukalaiselle kuin omaisellekin maassa.\n9:15 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin Tabernakli pantiin yl\u00f6s, varjosi pilvi todistuksen majan, ja oli ehtoosta niin aamuun asti majan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niinkuin tuli.\n9:16 Niin tapahtui alati, ett\u00e4 pilvi varjosi sen ja n\u00e4kyi y\u00f6ll\u00e4 niinkuin tuli.\n9:17 Ja kuin pilvi nousi majan p\u00e4\u00e4lt\u00e4, niin vaelsivat Israelin lapset, ja kuhunka paikkaan pilvi seisahti, siin\u00e4 my\u00f6s Israelin lapset heit\u00e4ns\u00e4 sioittivat.\n9:18 Herran sanan j\u00e4lkeen vaelsivat Israelin lapset, ja Herran sanan j\u00e4lkeen he my\u00f6s heit\u00e4ns\u00e4 sioittivat: aina niinkauvan kuin pilvi pysyi majan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, pysyiv\u00e4t he my\u00f6s siallansa.\n9:19 Ja koska pilvi usiammat p\u00e4iv\u00e4t pysyi majan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin ottivat Israelin lapset vaarin Herran vartiosta, ja ei vaeltaneet.\n9:20 Ja koska niin tapahtui, ett\u00e4 pilvi oli j\u00e4rjest\u00e4ns\u00e4 monikahdat p\u00e4iv\u00e4t majan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin he sioittivat heit\u00e4ns\u00e4 Herran sanan j\u00e4lkeen, ja Herran sanan j\u00e4lkeen he my\u00f6s vaelsivat.\n9:21 Ja jos se niin tapahtui, ett\u00e4 pilvi aina ehtoosta niin huomeneen asti oli majan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja sitte aamulla nousi, niin he vaelsivat, eli koska pilvi p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 taikka y\u00f6ll\u00e4 nousi, niin he my\u00f6s vaelsivat.\n9:22 Eli koska pilvi kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 eli kuukauden taikka muutoin kauvan aikaa pysyi majan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, niin Israelin lapset sioittivat heit\u00e4ns\u00e4, ja ei matkustaneet, ja koska se nousi, niin he matkustivat.\n9:23 Herran k\u00e4skyn j\u00e4lkeen olivat he siallansa, ja Herran k\u00e4skyn j\u00e4lkeen he matkustivat, ja ottivat vaarin Herran vartiosta, Herran sanan j\u00e4lkeen Moseksen kautta.\n10:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n10:2 Tee sinulles hopiasta kaksi torvea, vahvaksi sinun ne tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4, niill\u00e4 kutsuakses seurakuntaa kokoon, ja koska joukon pit\u00e4\u00e4 matkustaman.\n10:3 Koska niill\u00e4 molemmilla hiljaksensa soitetaan, silloin pit\u00e4\u00e4 koko seurakunnan kokoontuman seurakunnan majan oven eteen.\n10:4 Vaan koska ainoastaan yhdell\u00e4 hiljaksensa soitetaan, silloin pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4miehet ja tuhanten esimiehet Israelissa tuleman kokoon.\n10:5 Mutta koska te vahvasti soitatte, silloin pit\u00e4\u00e4 ne leirit l\u00e4htem\u00e4n matkaan, jotka it\u00e4\u00e4n p\u00e4in ovat.\n10:6 Mutta koska te toisen kerran vahvasti soitatte, silloin pit\u00e4\u00e4 ne leirit l\u00e4htem\u00e4n matkaan, jotka etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in ovat; sill\u00e4 koska he l\u00e4htev\u00e4t matkaan, niin pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n vahvasti soittaman.\n10:7 Mutta koska seurakunnan pit\u00e4\u00e4 kokoontuman, silloin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ainoastansa hiljaksensa, ja ei vahvasti soittaman.\n10:8 Ja papit Aaronin pojat pit\u00e4\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 torvilla soittaman: ja t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teille ja teid\u00e4n sukukunnillenne oleman ijankaikkinen s\u00e4\u00e4ty.\n10:9 Ja koska te l\u00e4hdette sotaan teid\u00e4n maallanne vihollisianne vastaan, jotka teit\u00e4 vainoovat, silloin pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n vahvasti torvilla soittaman, ett\u00e4 teit\u00e4 muistettaisiin Herran teid\u00e4n Jumalanne edess\u00e4, ja te pelastettaisiin vihollisistanne.\n10:10 Niin my\u00f6s teid\u00e4n ilop\u00e4ivin\u00e4nne, ja teid\u00e4n juhlap\u00e4ivin\u00e4nne, ja teid\u00e4n uusissa kuissanne, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n torvilla soittaman, teid\u00e4n polttouhrianne ja kiitosuhrianne uhratessanne, ett\u00e4 ne olisivat teille muistoksi teid\u00e4n Jumalanne edess\u00e4. Min\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne.\n10:11 Ja tapahtui kahdentenakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, toisena kuukautena toisena vuonna, ett\u00e4 pilvi nostettiin todistuksen majan tyk\u00f6\u00e4,\n10:12 Ja Israelin lapset l\u00e4ksiv\u00e4t matkaansa j\u00e4rjestyksess\u00e4 Sinain korvesta, ja pilvi seisahti Paranin korvessa.\n10:13 Ja he l\u00e4ksiv\u00e4t ensim\u00e4isen kerran Herran sanan j\u00e4lkeen Moseksen kautta.\n10:14 Nimitt\u00e4in Juudan lasten leirin lippu l\u00e4ksi ensin matkaan joukkoinensa, ja heid\u00e4n joukkonsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Nahesson Amminadabin poika.\n10:15 Ja Isaskarin lasten suvun joukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Netaneel Suarin poika.\n10:16 Ja Sebulonin lasten suvun joukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Eliab Helonin poika.\n10:17 Silloin maja otettiin maahan: ja Gersonin ja Merarin lapset l\u00e4ksiv\u00e4t matkaan ja kantoivat majaa.\n10:18 Sit\u00e4l\u00e4hin l\u00e4ksi Rubenin leirin lippu joukkoinensa, ja h\u00e4nen joukkonsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Elisur Sedeurin poika.\n10:19 Ja Simeonin lasten suvun joukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Selumiel SuriSaddain poika.\n10:20 Ja Gadin lasten suvun joukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Eliasaph Deguelin poika.\n10:21 Niin matkustivat my\u00f6s Kahatilaiset ja kantoivat pyh\u00e4\u00e4, ja toiset panivat majan yl\u00f6s, siihenasti ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4t tulivat.\n10:22 Sit\u00e4likin l\u00e4ksi Ephraimin lasten leirin lippu joukkoinensa, ja h\u00e4nen joukkonsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Elisama Ammihudin poika.\n10:23 Ja Manassen lasten sukukunnan joukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Gamliel Pedatsurin poika.\n10:24 Ja BenJaminin lasten sukukunnan joukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Abidan Gideonin poika.\n10:25 Sit\u00e4likin l\u00e4ksi Danin lasten leirin lippu joukkoinensa. Ja niin kaikki leirit matkassansa olivat. Ja h\u00e4nen joukkonsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli AhiEser AmmiSaddain poika.\n10:26 Ja Asserin lasten sukukunnan joukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Pagiel Okranin poika.\n10:27 Ja Naphtalin lasten sukukunnan joukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli Ahira Enanin poika.\n10:28 N\u00e4m\u00e4t ovat Israelin lasten vaellukset joukkoinensa, koska he matkustivat.\n10:29 Ja Moses puhui n\u00e4\u00e4l\u00e4miehellens\u00e4 Hobabille Reguelin Midianilaisen pojalle: me menemme siihen paikkaan, josta Herra sanonut on: min\u00e4 annan sen teille. Tule meid\u00e4n kanssamme, me teemme sinulle hyv\u00e4\u00e4, sill\u00e4 Herra on hyv\u00e4\u00e4 luvannut Israelille.\n10:30 H\u00e4n vastasi h\u00e4nt\u00e4: en min\u00e4 tule teid\u00e4n kanssanne, vaan min\u00e4 menen omalle maalleni sukuni tyk\u00f6.\n10:31 H\u00e4n sanoi: \u00e4l\u00e4 meist\u00e4 luovu, sill\u00e4 sin\u00e4 tied\u00e4t, kussa meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 itsemme sioittaman korvessa, ja sin\u00e4 olet meid\u00e4n silm\u00e4mme.\n10:32 Ja jos sin\u00e4 tulet meid\u00e4n kanssamme, niin se hyv\u00e4, mink\u00e4 Herra meille tekee, sen me teemme sinulle.\n10:33 Niin he matkustivat kolme p\u00e4iv\u00e4kuntaa Herran vuoren tyk\u00f6\u00e4, ja Herran liiton arkki vaelsi heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4 kolme p\u00e4iv\u00e4kuntaa, katsomaan heille, kussa heid\u00e4n lep\u00e4\u00e4m\u00e4n piti.\n10:34 Ja Herran pilvi oli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, koska he leirist\u00e4 matkustivat.\n10:35 Ja koska arkki l\u00e4ksi matkaan, sanoi Moses: Herra nouse, ett\u00e4 vihollises hajotettaisiin, ja ne, jotka sinua vainoovat, pakenisivat sinun edest\u00e4s.\n10:36 Koska arkki lep\u00e4si, sanoi h\u00e4n: Palaja, Herra, niiden monen kymmenen tuhannen tyk\u00f6 Israelissa.\n11:1 Ja tapahtui, koska kansa k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 napisi, oli se paha Herran korvissa, ja koska Herra sen kuuli, julmistui h\u00e4nen vihansa, ja Herran tuli syttyi heid\u00e4n seassansa, joka \u00e4\u00e4rim\u00e4iset heid\u00e4n leiriss\u00e4ns\u00e4 poltti.\n11:2 Silloin huusi kansa Moseksen tyk\u00f6, ja Moses rukoili Herraa, niin tuli asettui.\n11:3 Ja se paikka kutsuttiin Tabeera, ett\u00e4 Herran tuli oli syttynyt heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4.\n11:4 Mutta sekalainen kansa heid\u00e4n seassansa oli syttynyt himoon, ja Israelin lapset my\u00f6s rupesivat taas itkem\u00e4\u00e4n ja sanoivat: kuka antaa meille lihaa sy\u00f6d\u00e4ksemme?\n11:5 Me muistamme ne kalat, joita me s\u00f6imme ilman maksota Egyptiss\u00e4, ja ne agurkit, ja melonit, ja puurlaukat, ja sipulit, ja kynsilaukat.\n11:6 Mutta nyt on sielumme kuivettunut, ja ei ole ik\u00e4n\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, paitsi t\u00e4m\u00e4 manna on meid\u00e4n silm\u00e4imme edess\u00e4.\n11:7 Ja man oli niinkuin korianderin siemen, ja n\u00e4hd\u00e4 niinkuin bedellion.\n11:8 Ja kansa juoksi sinne ja t\u00e4nne, ja kokosi sit\u00e4, ja jauhoi myllyll\u00e4 eli survoi rikki huhmaressa, ja keitti padassa, ja teki itsellens\u00e4 siit\u00e4 paistinkakkuja, ja ne maistivat niinkuin \u00f6ljyleiv\u00e4t.\n11:9 Ja koska kaste y\u00f6ll\u00e4 laskeusi leiriin, niin laskeusi my\u00f6s manna sen p\u00e4\u00e4lle.\n11:10 Ja Moses kuuli kansan itkev\u00e4n sukukunnissansa, itsekunkin majansa ovella, ja Herran viha julmistui suuresti, ja Moses my\u00f6s pani sen pahaksi.\n11:11 Ja Moses sanoi Herralle: miksi sin\u00e4 niin ahdistat palveliaas? ja miksi en min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 armoa sinun edess\u00e4s, ett\u00e4s panet kaiken t\u00e4m\u00e4n kansan kuorman minun p\u00e4\u00e4lleni?\n11:12 Olenko min\u00e4 kaiken t\u00e4m\u00e4n kansan siitt\u00e4nyt? olenko min\u00e4 synnytt\u00e4nyt h\u00e4nen? ett\u00e4s niin sanoit minulle: kanna heit\u00e4 helmassas, niinkuin elatusis\u00e4 kantaa imev\u00e4n lapsen, siihen maahan, jonka sin\u00e4 heid\u00e4n isillens\u00e4 vannoit?\n11:13 Mist\u00e4 min\u00e4 otan lihaa kaikelle t\u00e4lle kansalle antaakseni? sill\u00e4 he itkev\u00e4t minun edess\u00e4ni ja sanovat: anna meille lihaa sy\u00f6d\u00e4ksemme.\n11:14 En min\u00e4 yksin\u00e4ni voi kaikkea t\u00e4t\u00e4 kansaa kantaa; sill\u00e4 se on minulle ylen raskas.\n11:15 Ja jos sin\u00e4 niin teet minulle, niin ly\u00f6 minut kohta kuoliaaksi, jos min\u00e4 muutoin olen armon l\u00f6yt\u00e4nyt sinun edess\u00e4s, ettei minun niin t\u00e4ytyisi onnettomuuttani n\u00e4hd\u00e4.\n11:16 Ja Herra sanoi Mosekselle: kokoa minulle seitsem\u00e4nkymment\u00e4 miest\u00e4 Israelin vanhimmista, jotkas tied\u00e4t vanhimmiksi ja p\u00e4\u00e4miehiksi kansan seassa, ja tuo heit\u00e4 seurakunnan majan oven eteen, ja seisokaat siin\u00e4 sinun kanssas.\n11:17 Ja min\u00e4 tulen alas, ja puhun siell\u00e4 sinun kanssas, ja otan siit\u00e4 hengest\u00e4 joka sinun ylitses on ja annan heille, ett\u00e4 he ynn\u00e4 sinun kanssas kantaisivat kansan kuorman, ettet sin\u00e4 yksin\u00e4s sit\u00e4 kantaisi.\n11:18 Ja sano kansalle: pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne huomeneksi, ett\u00e4 te lihaa s\u00f6isitte; sill\u00e4 teid\u00e4n itkunne on tullut Herran korviin ja te sanoitte: kuka antaa meille lihaa sy\u00f6d\u00e4ksemme? sill\u00e4 hyvin me elimme Egyptiss\u00e4; ja Herra antaa teille lihaa sy\u00f6d\u00e4ksenne.\n11:19 Ei vaivoin p\u00e4iv\u00e4ksi, eik\u00e4 kahdeksi sy\u00f6d\u00e4ksenne, eik\u00e4 viideksi, eik\u00e4 kymmeneksi, eik\u00e4 kahdeksikymmeneksi p\u00e4iv\u00e4ksi;\n11:20 Mutta koko kuukaudeksi, siihen asti ett\u00e4 se k\u00e4y teid\u00e4n sieramistanne ulos, ja tulee teille kyylytykseksi; sill\u00e4 te olette Herran hylj\u00e4nneet, joka on teid\u00e4n seassanne, ja itkitte h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja sanoitte: miksi me olemme t\u00e4nne l\u00e4hteneet Egyptist\u00e4?\n11:21 Ja Moses sanoi: t\u00e4m\u00e4 kansa on kuusisataa tuhatta jalkamiest\u00e4, joidenka seassa min\u00e4 olen, ja sin\u00e4 sanot: min\u00e4 annan heille lihaa sy\u00f6d\u00e4ksens\u00e4 koko kuukaudeksi.\n11:22 Tapetaanko lampaat ja karja, ett\u00e4 he ravittaisiin? taikka kootaanko kaikki kalat merest\u00e4 heille, ett\u00e4 he ravittaisiin?\n11:23 Herra sanoi Mosekselle: onko Herran k\u00e4si lyhennetty? Nyt sinun pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n, jos minun sanani j\u00e4lkeen tapahtuu sinulle elikk\u00e4 ei.\n11:24 Ja Moses meni ulos ja sanoi kansalle Herran sanat, ja kokosi seitsem\u00e4nkymment\u00e4 miest\u00e4 kansan vanhimmista ja asetti heid\u00e4t ymp\u00e4ri majaa.\n11:25 Niin tuli Herra alas pilvess\u00e4, ja puhui h\u00e4nen kanssansa, ja otti siit\u00e4 hengest\u00e4, joka oli h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4, ja antoi seitsem\u00e4llekymmenelle vanhimmalle miehelle. Ja tapahtui, koska henki lep\u00e4si heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4, niin he ennustivat; vaan ei sitte en\u00e4\u00e4 kertoneet.\n11:26 Mutta kaksi miest\u00e4 j\u00e4i viel\u00e4 leiriin, yhden nimi oli Eldad ja toisen nimi Medad, joiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s henki lep\u00e4si; sill\u00e4 he olivat my\u00f6s kirjoitetut, vaan ei he viel\u00e4 olleet k\u00e4yneet ulos majan tyk\u00f6, ja he ennustivat leiriss\u00e4.\n11:27 Niin juoksi nuorukainen ja ilmoitti Mosekselle, ja sanoi: Eldad ja Medad ennustavat leiriss\u00e4.\n11:28 Niin vastasi Josua Nunin poika, Moseksen palvelia, jonka h\u00e4n valinnut oli, ja sanoi: minun herrani Moses! kiell\u00e4 heit\u00e4.\n11:29 Mutta Moses sanoi h\u00e4nelle: oletko sin\u00e4 minun edess\u00e4ni kiivas? Jospa kaikki Herran kansa ennustaisi! Ja Herra antais henkens\u00e4 tulla heihin.\n11:30 Ja niin Moses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin.\n11:31 Niin tuli tuuli Herralta ja ajoi peltokanat merest\u00e4, ja hajoitti ne leiriin, t\u00e4\u00e4lt\u00e4p\u00e4in p\u00e4iv\u00e4kunnan matkan, ja sielt\u00e4p\u00e4in p\u00e4iv\u00e4kunnan matkan leirin ymp\u00e4rille, liki kahta kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkialle maan p\u00e4\u00e4lle.\n11:32 Niin nousi kansa koko sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja koko sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4, ja koko toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja kokosi peltokanoja, ja se, joka v\u00e4himm\u00e4n kokosi, h\u00e4n kokosi kymmenen homeria, ja he leivittiv\u00e4t ne kohta ymp\u00e4ri leiri\u00e4.\n11:33 Koska liha oli viel\u00e4 heid\u00e4n hammastensa v\u00e4lill\u00e4, ja ennenkuin se tuli kuluneeksi, julmistui Herran viha kansan p\u00e4\u00e4lle, ja Herra l\u00f6i heit\u00e4 sangen suurella rangaistuksella,\n11:34 Josta se paikka kutsutaan Himohaudaksi; sill\u00e4 siihen on haudattu himoitseva kansa.\n11:35 Ja kansa matkusti Himohaudoilta Hatserotiin ja pys\u00e4htyi Hatserotissa.\n12:1 Ja MirJam ja Aaron puhuivat Mosesta vastaan h\u00e4nen Etiopilaisen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 t\u00e4hden, jonka h\u00e4n nainut oli, ett\u00e4 h\u00e4n Etiopilaisen nainut oli,\n12:2 Ja sanoivat: puhuuko Jumala ainoastaan Moseksen kautta? eik\u00f6 h\u00e4n my\u00f6s puhu meid\u00e4n kauttamme? Ja Herra kuuli sen.\n12:3 Mutta Moses oli sangen sivi\u00e4 mies, enempi kuin kaikki muut ihmiset maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n12:4 Ja Herra sanoi \u00e4kisti Mosekselle, Aaronille ja MirJamille: menk\u00e4\u00e4t te kolme seurakunnan majaan. Ja he kaikki kolme meniv\u00e4t.\n12:5 Niin Herra tuli alas pilven patsaassa, ja seisoi majan ovella, ja kutsui Aaronin ja MirJamin, ja he molemmat meniv\u00e4t ulos.\n12:6 Ja h\u00e4n sanoi: kuulkaat nyt minun sanojani: jos joku on teid\u00e4n seassanne propheta, min\u00e4 Herra ilmestyn h\u00e4nelle n\u00e4yss\u00e4, ja unessa puhuttelen h\u00e4nt\u00e4.\n12:7 Vaan ei niin palveliani Moses, joka koko minun huoneessani uskollinen on.\n12:8 H\u00e4nen kanssansa min\u00e4 puhun suusta suuhun ja n\u00e4kyv\u00e4isesti, ja ei tapauksilla, ja h\u00e4n n\u00e4kee Herran muodon. Miksi ette te siis pelj\u00e4nneet puhua palveliaani Mosesta vastaan?\n12:9 Ja Herran viha julmistui heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja h\u00e4n meni pois.\n12:10 Niin my\u00f6s pilvi meni pois majan p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Ja katso, niin MirJam tuli kohta spitaliin niinkuin lumi: niin Aaron k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 MirJamia p\u00e4in, ja katso, h\u00e4n oli spitalissa.\n12:11 Sanoi siis Aaron Mosekselle: Ah minun herrani! \u00e4l\u00e4 pane t\u00e4t\u00e4 synti\u00e4 meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme: sill\u00e4 me olemme tyhm\u00e4sti tehneet, ja me olemme synti\u00e4 tehneet.\n12:12 Ettei t\u00e4m\u00e4 nyt tulisi niinkuin kuollut, jonka puoli lihaa on kulunut l\u00e4hteiss\u00e4ns\u00e4 \u00e4itins\u00e4 kohdusta.\n12:13 Niin Moses huusi Herralle ja sanoi: Ah Jumala, paranna h\u00e4nt\u00e4!\n12:14 Ja Herra sanoi Mosekselle: jos h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 olis h\u00e4nen kasvoillensa sylkenyt, eik\u00f6 h\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt h\u00e4peem\u00e4n seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4? Anna sulkea h\u00e4nen seitsem\u00e4ksi p\u00e4iv\u00e4ksi leirist\u00e4 ulos, ja sitte h\u00e4n j\u00e4lleen otettakaan sis\u00e4lle.\n12:15 Niin MirJam suljettiin seitsem\u00e4ksi p\u00e4iv\u00e4ksi leirist\u00e4, ja ei kansa matkustanut, ennenkuin MirJam otettiin takaisin.\n12:16 (H13:1) Ja sitte kansa matkusti Hatserotista ja sioitti itsens\u00e4 Paranin korpeen.\n13:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n13:2 L\u00e4het\u00e4 miehet edell\u00e4s vakoomaan Kanaanin maata, jonka min\u00e4 Israelin lapsille annan: yksi mies itsekustakin is\u00e4ns\u00e4 suvusta pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hetett\u00e4m\u00e4n, kukin p\u00e4\u00e4mies heid\u00e4n seassansa.\n13:3 Ja Moses l\u00e4hetti heid\u00e4t Paranin korvesta Herran sanan j\u00e4lkeen: kaikki ne olivat Israelin lasten p\u00e4\u00e4miehet.\n13:4 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat heid\u00e4n nimens\u00e4: Rubenin sukukunnasta, Sammua Sakkurin poika,\n13:5 Simeonin sukukunnasta, Saphat Horin poika,\n13:6 Juudan sukukunnasta, Kaleb Jephunnen poika,\n13:7 Isaskarin sukukunnasta, Igeal Josephin poika,\n13:8 Ephraimin sukukunnasta, Hosea Nunin poika,\n13:9 BenJaminin sukukunnasta, Palti Raphun poika,\n13:10 Sebulonin sukukunnasta, Gaddiel Sodin poika,\n13:11 Josephin sukukunnasta, Manassesta, Gaddi Susin poika,\n13:12 Danin sukukunnasta, Ammiel Gemallin poika,\n13:13 Asserin sukukunnasta, Setur Mikaelin poika,\n13:14 Naphtalin sukukunnasta, Nakbi Vopsin poika,\n13:15 Gadin sukukunnasta, Guel Makin poika.\n13:16 N\u00e4m\u00e4t ovat niiden miesten nimet, jotka Moses l\u00e4hetti vakoomaan maata, ja Hosean Nunin pojan nimitti Moses Josuaksi.\n13:17 Koska Moses l\u00e4hetti heid\u00e4t vakoomaan Kanaanin maata, sanoi h\u00e4n heille: menk\u00e4\u00e4t etel\u00e4n puoleen, ja astukaat vuorelle,\n13:18 Katselkaat maata, millainen se on, ja kansaa, joka siin\u00e4 asuu, onko se v\u00e4kev\u00e4 eli heikko, v\u00e4h\u00e4 eli paljo.\n13:19 Ja millainen maa se on, jossa he asuvat, onko se hyv\u00e4 eli paha, ja mink\u00e4kaltaiset kaupungit ovat, joissa he asuvat, asuvatko he majoissa eli linnoissa,\n13:20 Ja millainen maa on, lihava eli laiha, ja onko puita sill\u00e4 maalla, taikka ei. Olkaat vahvassa turvassa, ja ottakaat maan hedelm\u00e4\u00e4. Ja se oli siihen aikaan jona viinamarjat ensisti kypsyneet olivat.\n13:21 Ja he meniv\u00e4t ja vakoivat maan Zinin korvesta Rehobiin asti, jonka kautta Hamatiin menn\u00e4\u00e4n.\n13:22 He meniv\u00e4t my\u00f6s etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in ja tulivat Hebroniin: siell\u00e4 oli Abkiman, Sesai ja Talmai, Enakin lapset. Ja Hebron oli rakennettu seitsem\u00e4n ajastaikaa ennen kuin Zoan Egyptiss\u00e4.\n13:23 Ja tulivat hamaan Eskolin ojan tyk\u00f6, ja leikkasivat sielt\u00e4 viinapuun oksan viinamarjaryp\u00e4leen kanssa, ja kaksi kantoi sit\u00e4 korennolla, niin my\u00f6s granatin omenia ja fikunia.\n13:24 Ja se paikka kutsuttiin Eskolin virraksi, sen viinamarjaryp\u00e4leen t\u00e4hden, jonka Israelin lapset sielt\u00e4 leikkasivat.\n13:25 Ja he palasivat maata vakoomasta nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4.\n13:26 Ja he k\u00e4viv\u00e4t, ja tulivat Moseksen ja Aaronin tyk\u00f6, ja kaiken Israelin lasten seurakunnan tyk\u00f6, Paranin korpeen Kadeksessa, ja ilmoittivat heille asian ja koko joukolle, millainen se oli, ja osoittivat heille maan hedelm\u00e4t.\n13:27 Ja he juttelivat h\u00e4nelle, ja sanoivat: me tulimme sille maalle, johonka sin\u00e4 meit\u00e4 l\u00e4hetit, jossa my\u00f6s rieskaa ja hunajaa vuotaa, ja t\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen hedelm\u00e4ns\u00e4.\n13:28 Paitsi sit\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 maakunnassa asuu v\u00e4kev\u00e4 kansa, ovat siell\u00e4 juuri vahvat ja suuret kaupungit, ja me n\u00e4imme siell\u00e4 my\u00f6s Enakin pojat.\n13:29 Amalekilaiset asuvat etel\u00e4n puolella maata, Hetil\u00e4iset ja Jebusilaiset ja Amorilaiset asuvat vuorilla. Kanaanealaiset asuvat meren tyk\u00f6n\u00e4 ja Jordanin vierell\u00e4.\n13:30 Mutta Kaleb vaikitti kansaa Moseksen edess\u00e4, ja sanoi: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme rohkiasti ja omistakaamme maa; sill\u00e4 kyll\u00e4 me sen voitamme.\n13:31 Mutta ne miehet, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat menneet, sanoivat: emme taida menn\u00e4 sit\u00e4 kansaa vastaan; sill\u00e4 he ovat meit\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4t.\n13:32 Ja he saattivat maan, jonka he katselleet olivat, pahaan huutoon Israelin lasten seassa, sanoen: maa, jonka l\u00e4vitse me k\u00e4vimme vakoomassa sit\u00e4, sy\u00f6 asujansa, ja kaikki kansa, jonka me siell\u00e4 n\u00e4imme, ovat juuri pitk\u00e4t ihmiset.\n13:33 Me n\u00e4imme siell\u00e4 my\u00f6s hirmuiset Enakin pojat, j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4: ja me olimme meid\u00e4n silm\u00e4imme edess\u00e4 (n\u00e4hd\u00e4) niinkuin hein\u00e4sirkat, ja niin olimme my\u00f6s me heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4.\n14:1 Niin kaikki seurakunta nousi ja rupesi parkumaan, ja kansa itki sen y\u00f6n.\n14:2 Ja kaikki Israelin lapset napisivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja koko joukko sanoi heille: jospa olisimme kuolleet Egyptin maalla! taikka jospa t\u00e4ss\u00e4 korvessa viel\u00e4 kuolisimme!\n14:3 Miksi Herra vie meit\u00e4 t\u00e4lle maalle miekalla surmattaa! Meid\u00e4n vaimomme ja lapsemme tulevat saaliiksi! Eik\u00f6 parempi ole, ett\u00e4 palajamme Egyptiin?\n14:4 Ja he sanoivat toinen toisellensa: asettakaamme p\u00e4\u00e4mies ja palatkaamme Egyptiin.\n14:5 Niin Moses ja Aaron lankesivat kasvoillensa, koko Israelin lasten seurakunnan edess\u00e4.\n14:6 Ja Josua Nunin poika, ja Kaleb Jephunnen poika, jotka my\u00f6s maan olivat vaonneet, rep\u00e4isiv\u00e4t vaatteensa.\n14:7 Ja puhuivat kaikelle Israelin kokoukselle, sanoen: maa, jonka l\u00e4vitse me vaeltaneet olemme vakoomassa sit\u00e4, on juuri hyv\u00e4 maa.\n14:8 Jos Herralla on hyv\u00e4 suosio meihin, niin h\u00e4n vie meid\u00e4t sille maalle, ja antaa sen meille: se on maa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.\n14:9 Ainoastansa \u00e4lk\u00e4\u00e4t olko Herraa vastaan niskurit, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t te pelj\u00e4tk\u00f6 t\u00e4m\u00e4n maan kansaa; sill\u00e4 me sy\u00f6mme heit\u00e4 niinkuin leip\u00e4\u00e4: heid\u00e4n turvansa on erinnyt heist\u00e4, ja Herra on meid\u00e4n kanssamme: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6 heit\u00e4.\n14:10 Niin sanoi koko kansan joukko, ett\u00e4 he piti kivitett\u00e4m\u00e4n kuoliaaksi, ja Herran kunnia n\u00e4kyi seurakunnan majassa kaikille Israelin lapsille.\n14:11 Ja Herra sanoi Mosekselle: kuinka kauvan t\u00e4m\u00e4 kansa pilkkaa minua? ja kuinka kauvan ei he usko minun p\u00e4\u00e4lleni, kaikkein tunnust\u00e4htein kautta, jotka min\u00e4 heid\u00e4n seassansa tehnyt olen?\n14:12 Min\u00e4 ly\u00f6n heit\u00e4 ruttotaudilla, ja h\u00e4vit\u00e4n heit\u00e4, ja min\u00e4 teen sinun suuremmaksi ja v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4ksi kansaksi, kuin t\u00e4m\u00e4n.\n14:13 Ja Moses sanoi Herralle: jos Egyptil\u00e4iset saavat sen kuulla, joiden keskelt\u00e4 sin\u00e4 olet johdattanut t\u00e4m\u00e4n kansan sinun voimallas,\n14:14 Ja ne sanovat t\u00e4m\u00e4n maan asuvaisille, jotka kuulleet ovat, ett\u00e4 sin\u00e4 Herra olet t\u00e4m\u00e4n kansan seassa, ja ett\u00e4 sin\u00e4 Herra n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kasvoista niin kasvoihin, ja sinun pilves seisoo heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4, ja sin\u00e4 k\u00e4yt heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4, p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pilven patsaassa ja y\u00f6ll\u00e4 tulen patsaassa;\n14:15 Jos sin\u00e4 tapat t\u00e4m\u00e4n kansan, niinkuin yhden miehen, niin pakanat, jotka sanoman sinusta kuulleet ovat, puhuvat ja sanovat:\n14:16 Ei Herra voinut johdattaa t\u00e4t\u00e4 kansaa siihen maahan, jonka h\u00e4n heille vannoi; sent\u00e4hden on h\u00e4n heid\u00e4t surmannut korvessa.\n14:17 Nyt siis enent\u00e4k\u00e4\u00e4n Herra voimansa, niinkuin sin\u00e4 puhunut olet, sanoen:\n14:18 Herra on pitk\u00e4mielinen ja sangen laupias, ja antaa anteeksi v\u00e4\u00e4ryydet ja rikokset, ja ei yht\u00e4\u00e4n viallista pid\u00e4 viatoinna, mutta kostaa is\u00e4in v\u00e4\u00e4ryydet lapsille kolmanteen ja nelj\u00e4nteen polveen.\n14:19 Niin ole armollinen t\u00e4m\u00e4n kansan rikokselle, sinun suuresta laupiudestas, niinkuin sin\u00e4 t\u00e4lle kansalle annoit anteeksi hamasta Egyptist\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asti.\n14:20 Ja Herra sanoi: min\u00e4 annoin sen heille anteeksi, sinun sanas j\u00e4lkeen.\n14:21 Mutta niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, niin koko maailma t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Herran kunnialla.\n14:22 Sill\u00e4 kaikki miehet, jotka n\u00e4kiv\u00e4t minun kunniani ja ihmeeni, jotka min\u00e4 tein Egyptiss\u00e4 ja korvessa, ja nyt kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet, eik\u00e4 kuulleet minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni:\n14:23 Ei heid\u00e4n pid\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n sit\u00e4 maata, jonka min\u00e4 heid\u00e4n isillens\u00e4 vannoin, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n, joka minua pilkannut on, pid\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n sit\u00e4.\n14:24 Vaan palveliani Kalebin, ett\u00e4 toinen henki on h\u00e4nen kanssansa ja h\u00e4n uskollisesti seurasi minua, vien min\u00e4 siihen maahan, jossa h\u00e4n ennen oli, ja h\u00e4nen siemenens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sen perim\u00e4n.\n14:25 Nyt siis ett\u00e4 Amalekilaiset ja Kanaanealaiset v\u00e4jyv\u00e4t laaksoissa, niin palatkaat huomenna ja matkustakaat korpeen, Punaisen meren tiet\u00e4 my\u00f6ten.\n14:26 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:\n14:27 Kuinka kauvan t\u00e4m\u00e4 paha joukko napisee minua vastaan? Sill\u00e4 min\u00e4 kuulin Israelin lasten napinan, jolla he minua vastaan napisivat.\n14:28 Sent\u00e4hden sano heille: niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, min\u00e4 teen teille, niinkuin te minun korvaini kuullen puhuitte:\n14:29 Teid\u00e4n ruumiinne pit\u00e4\u00e4 lankeeman t\u00e4ss\u00e4 korvessa ja kaikki teid\u00e4n luettunne, jotka luettiin kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, jotka napisitte minua vastaan.\n14:30 Ei teid\u00e4n pid\u00e4 tuleman siihen maahan, jonka ylitse min\u00e4 k\u00e4teni nostin, salliakseni teid\u00e4n siell\u00e4 asua, paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa.\n14:31 Vaan teid\u00e4n lapsenne, jotka te sanoitte tulevan saaliiksi, min\u00e4 sinne johdatan, ett\u00e4 he tuntisivat sen maan, jonka te hylk\u00e4sitte.\n14:32 Mutta te ja teid\u00e4n ruumiinne pit\u00e4\u00e4 lankeeman t\u00e4ss\u00e4 korvessa;\n14:33 Ja teid\u00e4n lapsenne pit\u00e4\u00e4 oleman paimenina t\u00e4ss\u00e4 korvessa, nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa, kantaen teid\u00e4n huoruuttanne, siihenasti ett\u00e4 ruumiinne kuluvat korvessa.\n14:34 Niiden nelj\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4luvun j\u00e4lkeen, joina te maan vaonneet olette, aina ajastaika p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 luettaman, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kantaman pahat tekonne nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa, ett\u00e4 te ymm\u00e4rt\u00e4isitte minun pois luopumiseni.\n14:35 Min\u00e4 Herra olen sen puhunut, sen min\u00e4 my\u00f6s teen kaikelle t\u00e4lle pahalle joukolle, joka on itsens\u00e4 asettanut minua vastaan: t\u00e4ss\u00e4 korvessa pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n kuluman ja siin\u00e4 kuoleman.\n14:36 Ja ne miehet, jotka Moses l\u00e4hetti maata vakoomaan ja palasivat, saattaen kaiken kansan napisemaan h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja olivat tuottaneet pahan sanoman maasta,\n14:37 Ne miehet kuolivat Herran rangaistuksesta, jotka toivat pahan sanoman maasta,\n14:38 Mutta Josua Nunin poika ja Kaleb Jephunnen poika j\u00e4iv\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikista niist\u00e4 miehist\u00e4, jotka menneet olivat maata vakoomaan.\n14:39 Ja Moses puhui kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat kaikille Israelin lapsille: silloin kansa murehti suuresti.\n14:40 Ja he nousivat varhain huomeneltain ja meniv\u00e4t vuoren kukkulalle, ja sanoivat: katso, t\u00e4ss\u00e4 me olemme, ja menemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut; sill\u00e4 me olemme synti\u00e4 tehneet.\n14:41 Mutta Moses sanoi: miksi te niin rikotte Herran sanan? ei se teille menesty.\n14:42 \u00c4lk\u00e4\u00e4t menk\u00f6, sill\u00e4 ei ole Herra teid\u00e4n kanssanne, ettette ly\u00f6t\u00e4isi teid\u00e4n vihollisiltanne.\n14:43 Sill\u00e4 Amalekilaiset ja Kanaanealaiset ovat siell\u00e4 teid\u00e4n edess\u00e4nne, ja miekalla surmataan, ett\u00e4 te itsenne k\u00e4\u00e4nsitte pois Herrasta: ja ei ole Herra teid\u00e4n kanssanne.\n14:44 Mutta he rohkaisivat itsens\u00e4 menem\u00e4\u00e4n vuoren kukkulalle, vaan Herran liitonarkki ja Moses ei menneet leirist\u00e4 ulos.\n14:45 Niin tulivat Amalekilaiset ja Kanaanealaiset, jotka vuorella asuivat, ja l\u00f6iv\u00e4t heid\u00e4t ja runtelivat heit\u00e4 hamaan Hormaan asti.\n15:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n15:2 Puhu Israelin lapsille ja sano heille: koska te tulette siihen maahan, jossa teid\u00e4n asuman pit\u00e4\u00e4, jonka min\u00e4 teille annan,\n15:3 Ja te uhraatte Herralle tuliuhria, polttouhria, elikk\u00e4 erinomaisen lupauksen uhria, eli oman hyv\u00e4n tahdon, eli teid\u00e4n juhlanne uhria, tehd\u00e4ksenne Herralle makiaa hajua karjasta eli lampaista:\n15:4 Joka siis Herralle tahtoo mieluisesti uhrata lahjansa, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n ruokauhriksi kymmeneksen s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitettuja nelj\u00e4nneksell\u00e4 hinni\u00e4 \u00f6ljy\u00e4.\n15:5 Ja viinaa juomauhriksi my\u00f6s nelj\u00e4nneksen hinni\u00e4: sen pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n polttouhriksi eli muuksi uhriksi, koska karitsa uhrataan.\n15:6 Eli koska oinas uhrataan, niin pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n ruokauhriksi kaksi kymmenest\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitettuja kolmanneksella hinni\u00e4 \u00f6ljy\u00e4.\n15:7 Ja viinaa juomauhriksi my\u00f6s kolmas osa hinni\u00e4: sen sinun pit\u00e4\u00e4 uhraaman Herralle lepytyshajuksi.\n15:8 Mutta jos sin\u00e4 teet mullin polttouhriksi taikka teurasuhriksi tahi erinomaisen lupauksen uhriksi, tahi kiitosuhriksi Herralle,\n15:9 Niin sinun pit\u00e4\u00e4 mullin kanssa tekem\u00e4n ruokauhriksi kolme kymmenest\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitettuja puoleen hinniin \u00f6ljy\u00e4,\n15:10 Ja viinaa juomauhriksi my\u00f6s puoli hinni\u00e4: t\u00e4m\u00e4 on tuliuhri makiaksi hajuksi Herralle.\n15:11 Niin sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n kunkin mullin kanssa, oinaan, lampaan, karitsan ja vohlan kanssa.\n15:12 Sen luvun j\u00e4lkeen kuin te yhdelle teette, niin pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tekem\u00e4n kullekin heid\u00e4n lukunsa j\u00e4lkeen.\n15:13 Jokainen omainen pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n n\u00e4in tekem\u00e4n, uhrataksensa ne Herralle lepytyshajun tuleksi.\n15:14 Ja jos joku muukalainen asuu teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, eli on teid\u00e4n sukuinne seassa, ja tahtoo tehd\u00e4 Herralle tuliuhria makiaksi hajuksi, h\u00e4n tehk\u00e4\u00e4n niinkuin teid\u00e4n tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n15:15 Kaikella kansalla pit\u00e4\u00e4 oleman yksi s\u00e4\u00e4ty, sek\u00e4 teill\u00e4 ett\u00e4 muukalaisilla. Ijankaikkinen s\u00e4\u00e4ty pit\u00e4\u00e4 se oleman teid\u00e4n sukukunnillenne, niin ett\u00e4 Herran edess\u00e4 pit\u00e4\u00e4 muukalaisen oleman niinkuin tekin.\n15:16 Yksi laki ja yksi oikeus pit\u00e4\u00e4 oleman teill\u00e4 ja muukalaisilla, jotka asuvat teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne.\n15:17 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n15:18 Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: tultuanne siihen maahan, johon min\u00e4 teid\u00e4t johdatan,\n15:19 Ja sy\u00f6ty\u00e4nne sen maan leip\u00e4\u00e4, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n antaman ylennysuhrin Herralle.\n15:20 Taikinanne alkeista pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n antaman yhden kyrs\u00e4n ylennykseksi: niinkuin te annatte Herralle ylennyksen teid\u00e4n riihest\u00e4nne, niin pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n ylennyksen tekem\u00e4n.\n15:21 Niin pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n my\u00f6s antaman Herralle taikinanne alkeista ylennykseksi, teid\u00e4n sukukunnissanne.\n15:22 Ja jos te tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 eksytte, ja ette tee kaikkia n\u00e4it\u00e4 k\u00e4skyj\u00e4, joita Herra Mosekselle k\u00e4skenyt on,\n15:23 Kaikki mit\u00e4 Herra Moseksen kautta teille k\u00e4skenyt on, siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jona h\u00e4n rupesi k\u00e4skem\u00e4\u00e4n, niin teid\u00e4n lapsiinne asti:\n15:24 Jos siis koko kansa jossakin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 erehtyy, niin pit\u00e4\u00e4 kaiken kansan tekem\u00e4n polttouhriksi nuoren mullin karjasta, makiaksi hajuksi Herralle heid\u00e4n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa kanssa, kuin se tulee heid\u00e4n tehd\u00e4ksens\u00e4, ja yhden kauriin syntiuhriksi.\n15:25 Ja papin pit\u00e4\u00e4 n\u00e4in sovittaman koko joukon Israelin lapsista, ja se heille annetaan anteeksi; sill\u00e4 se on tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys. Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kantaman lahjansa tuliuhriksi Herralle, ja syntiuhrinsa Herran eteen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 t\u00e4hden,\n15:26 Niin se annetaan anteeksi koko Israelin lasten joukolle, niin my\u00f6s muukalaisille, jotka asuvat heid\u00e4n seassansa; sill\u00e4 kaikki kansa on siin\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4.\n15:27 Mutta kuin yksi sielu tiet\u00e4m\u00e4t\u00e4 synti\u00e4 tekee, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 tuoman vuosikuntaisen vuohen syntiuhriksi.\n15:28 Ja papin pit\u00e4\u00e4 eksyneen sielun sovittaman, koska h\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 synti\u00e4 tekee Herran edess\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n sovittaa h\u00e4nen, ja se annetaan h\u00e4nelle anteeksi.\n15:29 Ja sek\u00e4 omaisille Israelin lasten seassa ett\u00e4 muukalaisille, jotka heid\u00e4n seassansa asuvat, pit\u00e4\u00e4 yhden lain oleman kuin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden edest\u00e4.\n15:30 Mutta jos joku sielu ilkivaltaisuudesta jotakin tekee, olkoon omainen eli muukalainen, se pilkkaa Herraa: ja se sielu pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n kansastansa.\n15:31 Sill\u00e4 h\u00e4n on Herran sanan katsonut yl\u00f6n, ja h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 tyhj\u00e4ksi tehnyt: se sielu pit\u00e4\u00e4 per\u00e4ti h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n, ja olkoon oma nuhteensa.\n15:32 Ja tapahtui, ett\u00e4 Israelin lapset korvessa ollessansa l\u00f6ysiv\u00e4t miehen puita hakemasta sabbatina.\n15:33 Ja ne jotka h\u00e4nen olivat l\u00f6yt\u00e4neet puita hakemasta, veiv\u00e4t h\u00e4nen Moseksen ja Aaronin eteen, ja kaiken kansan eteen.\n15:34 Ja he panivat h\u00e4nen kiinni; sill\u00e4 ei se ollut viel\u00e4 p\u00e4\u00e4tetty, mit\u00e4 h\u00e4nelle piti teht\u00e4m\u00e4n.\n15:35 Mutta Herra sanoi Mosekselle: sen miehen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman: kaiken kansan pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kivitt\u00e4m\u00e4n kuoliaaksi, ulkona leirist\u00e4.\n15:36 Niin kaikki kansa vei h\u00e4nen leirist\u00e4 ulos, ja kivitti h\u00e4nen kuoliaaksi, niinkuin Herra Mosekselle k\u00e4skenyt oli.\n15:37 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n15:38 Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n tilkoja vaatettensa liepeisiin, sukukunnillensa, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 paneman sinisen langan niiden tilkain p\u00e4\u00e4lle, jotka ovat heid\u00e4n vaatettensa liepeiss\u00e4,\n15:39 Ja ne tilkat pit\u00e4\u00e4 oleman teille merkiksi, ja katsoissanne niiden p\u00e4\u00e4lle pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n kaikki Herran k\u00e4skyt muistaman ja tekem\u00e4n ne, ettette tekisi teid\u00e4n syd\u00e4menne ajatuksen j\u00e4lkeen, ettek\u00e4 my\u00f6s huorin tekisi teid\u00e4n silm\u00e4inne n\u00e4yn j\u00e4lkeen.\n15:40 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n muistaman ja tekem\u00e4n kaikki minun k\u00e4skyni, ja oleman pyh\u00e4t teid\u00e4n Jumalallenne.\n15:41 Min\u00e4 olen Herra teid\u00e4n Jumalanne, joka teid\u00e4t Egyptin maalta ulos johdatin, ollakseni teid\u00e4n Jumalanne: Min\u00e4 Herra teid\u00e4n Jumalanne.\n16:1 Ja Kora Jetseharin poika, joka oli Levin pojan Kahatin poika, otti kanssansa Datanin ja Abiramin Eliabin pojat, ja Onin Peletin pojan Rubenin pojista,\n16:2 Ja he nousivat Mosesta vastaan: niin my\u00f6s Israelin lapsista kaksisataa ja viisikymment\u00e4 miest\u00e4 ylimm\u00e4isist\u00e4, kansalta kutsuttua, kuuluisaa miest\u00e4,\n16:3 Ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat heille: se on teille ylen paljo; sill\u00e4 kansa on kaikki pyh\u00e4, ja Herra on heid\u00e4n kanssansa, ja miksi te korotatte teit\u00e4nne Herran kansan p\u00e4\u00e4lle?\n16:4 Koska Moses sen kuuli, lankesi h\u00e4n kasvoillensa,\n16:5 Ja puhui Koralle ja koko h\u00e4nen seurallensa sanoen: huomenna Herra ilmoittaa kuka h\u00e4nen omansa on, ja kuka pyh\u00e4 on ja saa h\u00e4nelle uhrata: jonka h\u00e4n valitsee, se uhratkaan h\u00e4nelle.\n16:6 Tehk\u00e4\u00e4t n\u00e4in: ottakaat teillenne savuastiat, Kora ja kaikki h\u00e4nen seuransa,\n16:7 Ja pankaat niihin tulta, ja heitt\u00e4k\u00e4\u00e4t niihin suitsutusta Herran eteen huomenna, ja se mies, jonka Herra valitsee, olkoon pyh\u00e4: se on teille paljo, Levin lapset.\n16:8 Ja Moses sanoi Koralle: kuulkaat nyt Levin lapset!\n16:9 V\u00e4h\u00e4k\u00f6 se teille on, ett\u00e4 Israelin Jumala on teid\u00e4t eroittanut Israelin kansasta ja antanut tulla tyk\u00f6ns\u00e4 palvelusta tekem\u00e4\u00e4n Herran Tabernaklin virassa, ja seisomaan seurakunnan edess\u00e4, ja heit\u00e4 palvelemaan?\n16:10 H\u00e4n on ottanut sinun ja kaikki sinun veljes Levin lapset tyk\u00f6ns\u00e4: ja te pyyd\u00e4tte my\u00f6s pappeutta?\n16:11 Sin\u00e4 ja kaikki sinun joukkos nostatte kapinan Herraa vastaan. Mik\u00e4 Aaron on, ett\u00e4 te napisette h\u00e4nt\u00e4 vastaan?\n16:12 Ja Moses l\u00e4hetti kutsumaan Datania ja Abiramia Eliabin poikia; mutta he sanoivat: emme sinne tule yl\u00f6s.\n16:13 V\u00e4h\u00e4k\u00f6 se on, ett\u00e4 sin\u00e4 olet meid\u00e4t maalta tuonut ulos, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, tappaakses meit\u00e4 korvessa, vaan teet sinus viel\u00e4 p\u00e4\u00e4mieheksi meid\u00e4n ylitsemme, ja tahdot my\u00f6s hallita meit\u00e4?\n16:14 Jalosti sin\u00e4 olet meid\u00e4t johdattanut siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, ja annoit pellot ja viinam\u00e4et perinn\u00f6ksi. Tahdotkos viel\u00e4 n\u00e4ilt\u00e4 miehilt\u00e4 silm\u00e4t puhkaista? emme tule sinne.\n16:15 Silloin vihastui Moses sangen kovin, ja sanoi Herralle: \u00e4l\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 sinuas heid\u00e4n ruokauhrinsa puoleen! En min\u00e4 heilt\u00e4 ottanut aasiakaan, ja en ole heid\u00e4n yhdenk\u00e4\u00e4n pahaa tehnyt.\n16:16 Ja Moses sanoi Koralle: sin\u00e4 ja koko sinun joukkos pit\u00e4\u00e4 huomenna oleman Herran edess\u00e4, sin\u00e4 ja he, ja Aaron,\n16:17 Ja jokainen ottakoon savuastiansa, ja pankaan suitsutusta siihen, ja tuokaan Herran eteen, kukin savuastiansa, kaksisataa ja viisikymment\u00e4 savuastiaa, niin my\u00f6s sin\u00e4 ja Aaron kukin savuastianne.\n16:18 Ja kukin otti savuastiansa, ja pani siihen tulen, ja heittiv\u00e4t siihen suitsutusta, ja seisoivat seurakunnan majan ovessa, Moses ja Aaron my\u00f6s.\n16:19 Ja Kora kokosi heit\u00e4 vastaan kaiken kansan, seurakunnan majan oven eteen: silloin Herran kunnia n\u00e4kyi kaikelle kansalle.\n16:20 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:\n16:21 Eroittakaat teit\u00e4nne t\u00e4st\u00e4 joukosta, niin min\u00e4 \u00e4kisti heid\u00e4t hukutan.\n16:22 Mutta he lankesivat kasvoillensa ja sanoivat: Jumala, kaiken lihan henkein Jumala! jos yksi mies on synti\u00e4 tehnyt, tahdotkos antaa vihas julmistua kaiken kansan p\u00e4\u00e4lle?\n16:23 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n16:24 Puhu kansalle ja sano: paetkaat Koran, Datanin ja Abiramin majain ymp\u00e4rilt\u00e4.\n16:25 Ja Moses nousi ja meni Datanin ja Abiramin tyk\u00f6, ja vanhimmat Israelista seurasivat h\u00e4nt\u00e4,\n16:26 Ja puhui kansalle, sanoen: paetkaat n\u00e4iden jumalattomain ihmisten majain ymp\u00e4rilt\u00e4, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t ruvetko mihink\u00e4\u00e4n heid\u00e4n omaansa, ettette my\u00f6s hukkuisi kaikissa heid\u00e4n synneiss\u00e4ns\u00e4.\n16:27 Ja he pakenivat Koran, Datanin ja Abiramin majain ymp\u00e4rilt\u00e4; mutta Datan ja Abiram k\u00e4viv\u00e4t ulos, ja seisoivat majainsa ovella em\u00e4ntinens\u00e4, poikinensa ja lapsinensa.\n16:28 Ja Moses sanoi: siit\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n Herran minua l\u00e4hett\u00e4neeksi, kaikkia n\u00e4it\u00e4 t\u00f6it\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n, niin ettei se ole minun omasta syd\u00e4mest\u00e4ni:\n16:29 Jos he kuolevat niinkuin kaikki ihmiset kuolevat, eli kostetaan, niinkuin kaikille ihmisille kostetaan, niin ei Herra ole minua l\u00e4hett\u00e4nyt.\n16:30 Mutta jos Herra t\u00e4ss\u00e4 jotakin uutta tekee, niin ett\u00e4 maa avaa suunsa ja nielee heid\u00e4t kaikkein kanssa, mit\u00e4 heill\u00e4 on, niin ett\u00e4 he el\u00e4vin\u00e4 menev\u00e4t helvettiin, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4t miehet pilkkasivat Herraa.\n16:31 Ja tapahtui, koska h\u00e4n kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat puhunut oli, halkesi maa heid\u00e4n altansa.\n16:32 Ja maa avasi suunsa ja nieli heid\u00e4t, ja heid\u00e4n huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tyk\u00f6n\u00e4 olivat, ja kaiken heid\u00e4n tavaransa.\n16:33 Ja he meniv\u00e4t el\u00e4v\u00e4n\u00e4 helvettiin, kaikkinensa kuin heill\u00e4 oli, ja maa peitti heid\u00e4t, ja he hukkuivat kansan seasta.\n16:34 Ja koko Israel, joka heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 oli, pakeni heid\u00e4n parkunsa t\u00e4hden. Sill\u00e4 he sanoivat: ettei maa meit\u00e4kin nielisi.\n16:35 Ja tuli l\u00e4ksi Herralta, ja poltti ne kaksisataa ja viisikymment\u00e4 miest\u00e4, jotka suitsutusta uhrasivat.\n16:36 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n16:37 Sano Eleatsarille papin Aaronin pojalle, ett\u00e4 h\u00e4n ottaa savuastiat tulipalosta, ja hajoittaa tulen sinne ja t\u00e4nne; sill\u00e4 ne ovat pyh\u00e4t.\n16:38 N\u00e4iden savuastiat, jotka synti\u00e4 tekiv\u00e4t sielujansa vastaan, ne takokaat leveiksi, ohukaisiksi kiskoiksi, joilla alttari peitet\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 ne ovat Herran eteen uhratut ja pyhitetyt. Ja ne pit\u00e4\u00e4 oleman merkiksi Israelin lapsille.\n16:39 Ja Eleatsar pappi otti ne vaskiastiat, joissa palaneet miehet olivat uhranneet, ja taotti ne leveiksi, ohukaisiksi kiskoiksi, alttarin peitteeksi,\n16:40 Israelin lapsille muistoksi, ettei yksik\u00e4\u00e4n muukalainen, joka ei ole Aaronin siemenest\u00e4, l\u00e4hestyisi uhraamaan suitsutusta Herran eteen, ettei h\u00e4nelle tapahtuisi, niinkuin Koralle ja h\u00e4nen joukollensa, niinkuin Herra h\u00e4nelle sanoi Moseksen kautta.\n16:41 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 taas napisivat koko Israelin lasten joukko Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat: te olette tappaneet Herran kansan.\n16:42 Ja koska kansa kokoontui Mosesta ja Aaronia vastaan, ja kuin he k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t heit\u00e4ns\u00e4 seurakunnan majaan p\u00e4in, katso, pilvi peitti sen ja Herran kunnia n\u00e4kyi.\n16:43 Ja Moses ja Aaron meniv\u00e4t seurakunnan majan eteen.\n16:44 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n16:45 Paetkaat t\u00e4st\u00e4 kansasta; sill\u00e4 min\u00e4 surmaan \u00e4kisti heid\u00e4t, ja he lankesivat kasvoillensa.\n16:46 Ja Moses sanoi Aaronille: ota savuastia, ja pane tulta siihen alttarilta, ja heit\u00e4 suitsutusta siihen. Ja mene nopiasti kansan tyk\u00f6 ja sovita heit\u00e4: sill\u00e4 vihan julmuus on Herralta k\u00e4ynyt ulos, ja rangaistus on jo alkanut.\n16:47 Ja Aaron otti niinkuin Moses h\u00e4nelle sanoi, ja juoksi kansan keskelle, ja katso, rangaistus oli jo ruvennut kansan seassa: ja h\u00e4n suitsutti savutusta, ja sovitti kansan.\n16:48 Ja seisoi kuolleitten ja el\u00e4vitten v\u00e4lill\u00e4; niin rangaistus asettui.\n16:49 Mutta ne kuin rangaistuksesta kuolivat, oli nelj\u00e4toistakymment\u00e4 tuhatta ja seitsem\u00e4nsataa; paitsi niit\u00e4, jotka Koran kapinassa hukkuivat.\n16:50 Ja Aaron palasi Moseksen tyk\u00f6, seurakunnan majan oveen ja rangaistus asettui.\n17:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n17:2 Puhu Israelin lapsille, ja ota heilt\u00e4 itsekultakin sauva is\u00e4ns\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen, kaikilta heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehilt\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen, kaksitoistakymment\u00e4 sauvaa: kirjoita kunkin nimi h\u00e4nen sauvaansa.\n17:3 Mutta Aaronin nimi kirjoita Levin sauvaan; sill\u00e4 itsekullakin is\u00e4ns\u00e4 huoneen p\u00e4\u00e4miehell\u00e4 olkoon sauva.\n17:4 Ja pane ne seurakunnan majaan, todistuksen eteen, jossa min\u00e4 olen teill\u00e4 saapuvilla.\n17:5 Ja jonka min\u00e4 heist\u00e4 valitsen, sen sauva pit\u00e4\u00e4 viheri\u00f6itsem\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 asettaisin Israelin lasten moninaisen napinan minun p\u00e4\u00e4lt\u00e4ni, jolla he teit\u00e4 vastaan napisevat.\n17:6 Niin Moses puhui Israelin lapsille: ja kaikki heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 antoivat h\u00e4nelle kaksitoistakymment\u00e4 sauvaa, itsekukin p\u00e4\u00e4mies is\u00e4ns\u00e4 huoneesta yhden sauvan: ja Aaronin sauva oli heid\u00e4n sauvainsa keskell\u00e4.\n17:7 Ja Moses pani sauvat Herran eteen todistuksen majaan.\n17:8 Ja tapahtui toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 Moses meni todistuksen majaan: ja katso, Aaronin sauva levin huoneesta viheri\u00f6itsi: ja kukoistus puhkesi ja kukkainen tuli t\u00e4ydelliseksi ja kasvoi kypsi\u00e4 mandelia.\n17:9 Ja Moses kantoi kaikki sauvat ulos Herran edest\u00e4 kaikkein Israelin lasten eteen: ja he n\u00e4kiv\u00e4t sen, ja itsekukin otti sauvansa.\n17:10 Ja Herra sanoi Mosekselle: kanna Aaronin sauva j\u00e4lleen todistuksen eteen tallella pidett\u00e4\u00e4, merkiksi niskurille lapsille; ett\u00e4 heid\u00e4n napinansa minua vastaan lakkais, ettei he kuolisi.\n17:11 Ja Moses teki sen; niinkuin Herra h\u00e4nelle k\u00e4skenyt oli, niin h\u00e4n teki.\n17:12 Ja Israelin lapset puhuivat Mosekselle, sanoen: katso, me olemme riutumallamme! me hukumme, kaikki me hukumme!\n17:13 Kuka ik\u00e4n\u00e4 l\u00e4hestyy Herran majaa, se kuolee. H\u00e4vitet\u00e4\u00e4nk\u00f6 meit\u00e4 per\u00e4ti?\n18:1 Ja Herra sanoi Aaronille: sin\u00e4 ja sinun poikas, ja sinun is\u00e4s huone sinun kanssas, kantakaat pyh\u00e4n viat: ja sin\u00e4 ja sinun poikas sinun kanssas, kantakaat pappeutenne viat.\n18:2 Mutta veljes is\u00e4s Levin suvusta ota kanssas, heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pysym\u00e4n sinun tyk\u00f6n\u00e4s ja palveleman sinua: mutta sin\u00e4 ja poikas sinun kanssas, palvelkaat todistuksen majassa.\n18:3 Ja he ottakaan vaarin sinun vartioistas, ja koko majan vartiosta: \u00e4lk\u00f6\u00f6t kuitenkaan l\u00e4hestyk\u00f6 pyh\u00e4n astioita ja alttaria, ettei sek\u00e4 he ja te kuolisi.\n18:4 Mutta heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pysym\u00e4n sinun tyk\u00f6n\u00e4s ottamassa vaarin seurakunnan majan vartioista kaikessa majan palveluksessa, eik\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n muukalaisen pid\u00e4 teit\u00e4 l\u00e4hestym\u00e4n.\n18:5 Niin ottakaat siis vaari pyh\u00e4n vartiosta ja alttarin vartiosta, ettei en\u00e4\u00e4 vihan julmuus Israelin lasten p\u00e4\u00e4lle tulisi.\n18:6 Ja katso, min\u00e4 otin teid\u00e4n veljenne Levil\u00e4iset Israelin lasten seasta, ja annoin teille lahjaksi, jotka ovat Herran omat, ja pit\u00e4\u00e4 palveleman seurakunnan majan palveluksessa.\n18:7 Mutta sin\u00e4 ja poikas sinun kanssas ottakaat pappeudestanne vaari, ja palvelkaat kaikissa alttarin asioissa ja sis\u00e4llisell\u00e4 puolella esirippua: sill\u00e4 pappeutenne annan min\u00e4 teille viran lahjaksi. Jos joku muukalainen l\u00e4hestyy siihen, sen pit\u00e4\u00e4 kuoleman.\n18:8 Ja Herra sanoi Aaronille: katso, min\u00e4 annoin sinun haltuus minun ylennysuhrini vartion: kaikki mit\u00e4 Israelin lapset pyhitt\u00e4v\u00e4t, annoin min\u00e4 sinulle ja pojilles, lahjaksi, ijankaikkiseksi oikeudeksi.\n18:9 N\u00e4m\u00e4t sin\u00e4 saat siit\u00e4 kaikkein pyhimm\u00e4st\u00e4, tuliuhrista: kaikki heid\u00e4n lahjansa, ynn\u00e4 kaiken heid\u00e4n ruokauhrinsa, ja kaiken heid\u00e4n syntiuhrinsa, ja my\u00f6s kaiken heid\u00e4n vikauhrinsa kanssa, mitk\u00e4 he sinulle antavat, se on sinulle ja sinun pojilles kaikkein pyhin.\n18:10 Ja kaikkein pyhimm\u00e4ll\u00e4 sialla pit\u00e4\u00e4 sinun sen sy\u00f6m\u00e4n. Kaikki miehenpuoli sy\u00f6k\u00e4\u00e4n sit\u00e4: sen pit\u00e4\u00e4 oleman sinulle pyh\u00e4.\n18:11 Min\u00e4 annoin my\u00f6s sinulle ja sinun pojilles ja tytt\u00e4rilles sinun kanssas heid\u00e4n lahjansa ylennysuhrin, kaikissa Israelin lasten h\u00e4\u00e4lytysuhreissa, ijankaikkiseksi oikeudeksi. Jokainen puhdas sinun huoneessas sy\u00f6k\u00e4\u00e4n sit\u00e4.\n18:12 Kaikkein parhaan \u00f6ljyn ja kaikkein parhaan vierteen, ja jyv\u00e4t ja niiden uutisen, jotka he antavat Herralle, annoin min\u00e4 sinulle.\n18:13 Ensim\u00e4inen hedelm\u00e4 kaikesta kuin heid\u00e4n maallansa kasvaa, jonka he antavat Herralle, pit\u00e4\u00e4 oleman sinun. Jokainen puhdas sinun huoneessas sy\u00f6k\u00e4\u00e4n sit\u00e4.\n18:14 Kaikki valallisella lupauksella eroitettu Israelissa olkaan sinun.\n18:15 Kaikki mik\u00e4 \u00e4itins\u00e4 kohdun avaa, kaiken lihan seassa, jotka he kantavat Herralle, olis se ihmisist\u00e4 elikk\u00e4 el\u00e4imist\u00e4, pit\u00e4\u00e4 oleman sinun. Kuitenkin, ett\u00e4s ihmisten esikoiset annat kaiketikin lunastettaa, ja my\u00f6s saastaisten el\u00e4inten esikoiset annat lunastettaa.\n18:16 Ja kuukautisena pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sen lunastaman, ja annettakaan lunastettaa sinun arvios j\u00e4lkeen rahalla, viidell\u00e4 siklill\u00e4, pyh\u00e4n siklin j\u00e4lkeen, joka maksaa kaksikymment\u00e4 geraa.\n18:17 Mutta esikoisia karjasta, taikka lampaista, taikka vuohista, ei sinun pid\u00e4 antaman lunastettaa; sill\u00e4 ne ovat pyh\u00e4t: heid\u00e4n verens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun priiskottaman alttarille, ja lihavuutensa pit\u00e4\u00e4 sinun polttaman makian hajun tuleksi Herralle.\n18:18 Ja heid\u00e4n lihansa pit\u00e4\u00e4 oleman sinun, niinkuin h\u00e4\u00e4lytysrinta ja oikia lapa sinun ovat.\n18:19 Kaikki ylennysuhrit, jotka ovat pyhitetyt, jotka Israelin lapset ylent\u00e4v\u00e4t Herralle, annoin min\u00e4 sinulle ja pojilles, ja tytt\u00e4rilles sinun kanssas ijankaikkiseksi oikeudeksi. Se on katoomatoin ijankaikkinen liitto Herran edess\u00e4 sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas.\n18:20 Ja Herra sanoi Aaronille: ei sinulle pid\u00e4 perint\u00f6\u00e4 oleman heid\u00e4n maallansa eik\u00e4 osaa heid\u00e4n seassansa; sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun osas ja sinun perint\u00f6s Israelin lasten seassa.\n18:21 Mutta Levin lapsille, katso, min\u00e4 annoin kaikki kymmenykset perinn\u00f6ksi Israelissa, heid\u00e4n virkansa edest\u00e4, jolla he palvelusta seurakunnan majassa tekev\u00e4t.\n18:22 Niin ettei t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin Israelin lasten pid\u00e4 l\u00e4hestym\u00e4n seurakunnan majaa, synti\u00e4 saattamaan p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja kuolemaan;\n18:23 Vaan Levil\u00e4isten pit\u00e4\u00e4 ottaman vaarin seurakunnan majan palveluksesta, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kantaman syntins\u00e4; se on ijankaikkinen oikeus teid\u00e4n sukukunnissanne, ja ei pid\u00e4 heid\u00e4n perimist\u00e4 saaman Israelin lasten seassa.\n18:24 Sill\u00e4 Israelin lasten kymmenykset, jotka he antavat ylennykseksi Herralle, annoin min\u00e4 Levil\u00e4isille perinn\u00f6ksi; sent\u00e4hden sanoin min\u00e4 heille: ettei heill\u00e4 Israelin lasten seassa pid\u00e4 perint\u00f6\u00e4 oleman.\n18:25 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n18:26 Puhu Levil\u00e4isille ja sano heille: koska te otatte kymmenykset Israelin lapsilta, jotka min\u00e4 teille annoin heilt\u00e4, teid\u00e4n perinn\u00f6ksenne, niin tehk\u00e4\u00e4t Herralle siit\u00e4 ylennysuhriksi aina kymmenysten kymmenykset.\n18:27 Ja teid\u00e4n ylennysuhrinne pit\u00e4\u00e4 luettaman teille, niinkuin te antasitte jyvi\u00e4 riihest\u00e4 ja nestett\u00e4 kuurnasta.\n18:28 Niin antakaat my\u00f6s Herralle ylennysuhriksi kaikista teid\u00e4n kymmenyksist\u00e4nne, joita te Israelin lapsilta otatte, niin ett\u00e4 te Herran ylennysuhrin niist\u00e4 annatte papille Aaronille.\n18:29 Kaikista teille annetuista antakaat Herralle kaikkinaiset ylennysuhrit, kaikista parhaista, pyhitett\u00e4v\u00e4n osan.\n18:30 Ja sano heille: koska te parhaan siit\u00e4 ylenn\u00e4tte, niin luettakaan se Levil\u00e4isille niinkuin tulo riihest\u00e4 ja viinakuurnasta.\n18:31 Ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4t siit\u00e4 kaikissa paikoissa, te ja teid\u00e4n huoneenne, sill\u00e4 se on teid\u00e4n palkkanne teid\u00e4n palveluksestanne seurakunnan majassa,\n18:32 Niin ettette synnill\u00e4 raskauta teit\u00e4nne, koska te sen parhaan ylenn\u00e4tte, ja ettek\u00e4 saastuta niit\u00e4, mitk\u00e4 Israelin lapset pyhitt\u00e4neet ovat, ettette kuolisi.\n19:1 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:\n19:2 T\u00e4m\u00e4 tapa olkoon teille s\u00e4\u00e4dyksi, jonka Herra k\u00e4ski, sanoen: sanos Israelin lapsille, ett\u00e4 he tuovat sinulle ruskian terveen lehm\u00e4n, jossa ei yht\u00e4\u00e4n virhett\u00e4 ole, ja joka ei viel\u00e4 ole ikeen alainen ollut.\n19:3 Ja antakaat se papille Eleatsarille: h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 sen viem\u00e4n leirist\u00e4 ulos, siell\u00e4 teurastettavaksi edess\u00e4ns\u00e4.\n19:4 Ja papin Eleatsarin pit\u00e4\u00e4 ottaman sen verta sormellansa ja priiskottaman juuri seurakunnan majaa kohden sen verta seitsem\u00e4n kertaa,\n19:5 Ja antaman polttaa lehm\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4, sek\u00e4 h\u00e4nen vuotansa ett\u00e4 lihansa ja my\u00f6s h\u00e4nen verens\u00e4: ynn\u00e4 sonnan kanssa se pit\u00e4\u00e4 poltettaman.\n19:6 Ja papin pit\u00e4\u00e4 ottaman sedripuun, ja isopin, ja tulipunaisen villan, ja heitt\u00e4m\u00e4n sen palaneen lehm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle.\n19:7 Ja papin pit\u00e4\u00e4 pesem\u00e4n vaatteensa ja viruttaman ruumiinsa vedell\u00e4, ja sitte tuleman leiriin: ja papin pit\u00e4\u00e4 oleman saastaisen ehtoosen asti.\n19:8 Ja se, joka sen poltti, pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s pesem\u00e4n vaatteensa ja viruttaman ruumiinsa vedell\u00e4 ja oleman saastaisen ehtoosen asti.\n19:9 Ja puhdas mies pit\u00e4\u00e4 kokooman tuhan lehm\u00e4st\u00e4, ja paneman sen puhtaasen paikkaan leirist\u00e4 ulos, tallella pidett\u00e4\u00e4, kaikelle kansalle Israelin lapsista puhdistusvedeksi: se on syntiuhri.\n19:10 Ja se, joka lehm\u00e4n tuhan kokosi, pit\u00e4\u00e4 pesem\u00e4n vaatteensa ja oleman saastainen ehtoosen asti. T\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman ijankaikkinen s\u00e4\u00e4ty Israelin lapsille, ja muukalaisille, jotka heid\u00e4n seassansa asuvat.\n19:11 Joka tarttuu johonkuhun kuolleesen ihmiseen, sen pit\u00e4\u00e4 saastaisen oleman seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n19:12 H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 puhdistaman itsens\u00e4 kolmantena ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja niin h\u00e4n tulee puhtaaksi. Ja jollei h\u00e4n puhdista itsi\u00e4ns\u00e4 kolmantena ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, niin ei ole h\u00e4n puhdas.\n19:13 Mutta jos joku tarttuu kuolleen ihmisen ruumiisen, ja ei puhdista itsi\u00e4ns\u00e4, se saastuttaa Herran majan, ja se sielu pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n Israelista; ettei puhdistusvesi ole priiskotettu h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, niin on h\u00e4n saastainen: h\u00e4nen saastaisuutensa on viel\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4.\n19:14 T\u00e4m\u00e4 on laki, koska joku ihminen majassa kuolee: se joka siihen majaan menee, ja kaikki mit\u00e4 majassa on, pit\u00e4\u00e4 oleman saastainen seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n19:15 Ja jokainen avoin astia, joka on kannetoin ja peitt\u00e4m\u00e4t\u00e4, se on saastainen.\n19:16 Ja jos joku tarttuu kedolla johonkuhun miekalla ly\u00f6tyyn, elikk\u00e4 muutoin kuolleesen, elikk\u00e4 ihmisen luuhun, taikka hautaan, se on saastainen seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n19:17 Niin ottakaat he saastaiselle, t\u00e4t\u00e4 poltetun syntiuhrin tuhkaa, ja pankaan sen p\u00e4\u00e4lle juoksevaa vett\u00e4 astiaan.\n19:18 Ja puhdas mies ottakaan isoppia, ja kastakaan veteen ja priiskottakaan majan, ja kaikki astiat, ja kaikki sielut, jotka siell\u00e4 ovat, niin my\u00f6s sen p\u00e4\u00e4lle, joka on tarttunut (kuolleen) luuhun, eli tapettuun, taikka kuolleesen eli hautaan.\n19:19 Niin puhdas priiskottakaan saastaista kolmantena ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja puhdistakaan h\u00e4nen seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4: h\u00e4n pesk\u00e4\u00e4n vaatteensa ja viruttakaan itsens\u00e4 vedell\u00e4, niin h\u00e4n ehtoona puhtaaksi tulee.\n19:20 Mutta joka saastaiseksi tulee, ja ei puhdista itsi\u00e4ns\u00e4, se sielu pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n seurakunnasta, ett\u00e4 h\u00e4n on saastuttanut Herran pyh\u00e4n, ja ei ole priiskotettu puhdistusvedell\u00e4, sent\u00e4hden on h\u00e4n saastainen.\n19:21 Ja t\u00e4m\u00e4 on heille ijankaikkinen s\u00e4\u00e4ty. Ja joka puhdistusvedell\u00e4 priiskotteli, se pesk\u00e4\u00e4n my\u00f6s vaatteensa. Ja se joka tarttuu puhdistusveteen, pit\u00e4\u00e4 oleman saastainen ehtoosen asti.\n19:22 Ja kaikki, johonka saastainen rupee, pit\u00e4\u00e4 oleman saastainen ehtoosen asti.\n20:1 Ja Israelin lapset tulivat kaiken seurakunnan kanssa Sinin korpeen, ensim\u00e4isell\u00e4 kuulla, ja kansa viipyi Kadeksessa. Ja MirJam kuoli siell\u00e4, ja my\u00f6s haudattiin sinne.\n20:2 Ja kansalla ei ollut vett\u00e4, ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan.\n20:3 Ja kansa riiteli Moseksen kanssa, ja sanoivat: jospa olisimme hukkuneet siell\u00e4, kussa meid\u00e4n veljemme hukkuivat Herran edess\u00e4.\n20:4 Miksi olette vieneet t\u00e4m\u00e4n Herran Herran kansan t\u00e4h\u00e4n korpeen, kuolemaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4, sek\u00e4 meit\u00e4 ett\u00e4 karjaamme.\n20:5 Ja miksi olette johdattaneet meid\u00e4t Egyptist\u00e4, tuodaksenne meit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n pahaan paikkaan, jossa emme taida kylv\u00e4\u00e4, jossa ei my\u00f6s ole fikunia, taikka viinapuita, ei my\u00f6s granatin omenia, eip\u00e4 ole vett\u00e4k\u00e4\u00e4n juodaksemme?\n20:6 Niin Moses ja Aaron meniv\u00e4t kansan tyk\u00f6\u00e4 seurakunnan majan ovelle ja lankesivat kasvoillensa, ja Herran kunnia n\u00e4kyi heille.\n20:7 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n20:8 Ota sauva, ja kokoa kansa, sin\u00e4 ja veljes Aaron, ja puhukaat kalliolle heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, ja se antaa vetens\u00e4. Ja n\u00e4in sinun pit\u00e4\u00e4 saattaman heille vett\u00e4 kalliosta, ja juottaman kansan ja heid\u00e4n karjansa.\n20:9 Niin otti Moses sauvan Herran edest\u00e4, niinkuin h\u00e4n k\u00e4ski h\u00e4nelle.\n20:10 Ja Moses ja Aaron kokosivat kansan kallion eteen, ja sanoivat heille: kuulkaat nyt te niskurit: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n t\u00e4st\u00e4 kalliosta teille vett\u00e4 saaman?\n20:11 Ja Moses nosti k\u00e4tens\u00e4 ja l\u00f6i kahdesti sauvallansa kallioon, niin juoksi siit\u00e4 paljo vett\u00e4, ja kansa ja heid\u00e4n karjansa saivat juoda.\n20:12 Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: ettette uskoneet minun p\u00e4\u00e4lleni, pyhitt\u00e4\u00e4ksenne minua Israelin lasten edess\u00e4, ei teid\u00e4n pid\u00e4 johdattaman t\u00e4t\u00e4 joukkoa siihen maahan, jonka min\u00e4 heille annan.\n20:13 T\u00e4m\u00e4 on se riitavesi, josta Israelin lapset riiteliv\u00e4t Herran kanssa: ja h\u00e4n pyhitettiin heid\u00e4n seassansa.\n20:14 Ja Moses l\u00e4hetti sanansaattajat Kadeksesta Edomin kuninkaan tyk\u00f6, (sanoen:) n\u00e4in sanoo veljes Israel: sin\u00e4 tied\u00e4t kaiken vaivan, joka meille on tapahtunut,\n20:15 Ett\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4mme meniv\u00e4t alas Egyptiin ja me asuimme Egyptiss\u00e4 pitk\u00e4n ajan, ja Egyptil\u00e4iset vaivasivat meit\u00e4 ja meid\u00e4n isi\u00e4mme,\n20:16 Ja me huusimme Herran tyk\u00f6, ja h\u00e4n kuuli \u00e4\u00e4nemme, ja l\u00e4hetti Enkelin, ja vei meid\u00e4t Egyptist\u00e4 ulos. Ja katso, me olemme Kadeksessa, siin\u00e4 kaupungissa, joka on sinun \u00e4\u00e4rim\u00e4isill\u00e4 rajoillas.\n20:17 Anna meid\u00e4n vaeltaa maas l\u00e4vitse: emme poikkee peltoihin eli viinam\u00e4kiin, emme my\u00f6s juo vett\u00e4 kaivoista; me vaellamme oikiaa maantiet\u00e4, ei poiketen oikialle eik\u00e4 vasemmalle puolelle, siihenasti kuin tulemme sinun rajas ylitse.\n20:18 Edom sanoi h\u00e4nelle: ei sinun pid\u00e4 minun kauttani vaeltaman, taikka min\u00e4 kohtaan sinua miekalla.\n20:19 Ja Israelin lapset sanoivat h\u00e4nelle: me vaellamme yhteist\u00e4 maantiet\u00e4, ja jos me ja meid\u00e4n karjamme juovat sinun vett\u00e4s, niin me sen maksamme, emme ilman mit\u00e4\u00e4n tahdo; ainoastansa jalkaisin vaellamme sen l\u00e4vitse.\n20:20 Mutta h\u00e4n sanoi: ei sinun pid\u00e4 vaeltaman t\u00e4st\u00e4 l\u00e4vitse. Ja Edomilaiset l\u00e4ksiv\u00e4t heit\u00e4 vastaan paljolla v\u00e4ell\u00e4 ja v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4.\n20:21 Ja n\u00e4in estiv\u00e4t Edomilaiset Israelin vaeltamasta maansa \u00e4\u00e4ren l\u00e4vitse. Ja Israel k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 heist\u00e4 pois.\n20:22 Ja Israelin lapset l\u00e4ksiv\u00e4t Kadeksesta ja tulivat kaiken joukon kanssa Horin vuoren tyk\u00f6.\n20:23 Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille Horin vuorella, Edomin maan rajalla, ja sanoi:\n20:24 Kokoontukaan Aaron kansansa tyk\u00f6; sill\u00e4 ei h\u00e4nen pid\u00e4 tuleman siihen maahan, jonka min\u00e4 Israelin lapsille antanut olen, ett\u00e4 te olitte minun suulleni kovakorvaiset riitaveden tyk\u00f6n\u00e4.\n20:25 Niin ota siis Aaron ja h\u00e4nen poikansa Eleatsar, ja vie heid\u00e4t Horin vuorelle.\n20:26 Ja riisu Aaronin ylt\u00e4 vaatteet, puettaakses h\u00e4nen poikansa Eleatsarin ylle: ja Aaron pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 koottaman ja kuoleman.\n20:27 Ja Moses teki niinkuin Herra h\u00e4nen k\u00e4ski, ja he astuivat Horin vuorelle kaiken kansan n\u00e4hden.\n20:28 Ja Moses riisui Aaronilta h\u00e4nen vaatteensa, ja puetti h\u00e4nen poikansa Eleatsarin ylle. Ja Aaron kuoli siell\u00e4, vuoren kukkulalla, mutta Moses ja Eleatsar astuivat vuorelta alas.\n20:29 Ja koska kaikki kansa n\u00e4ki Aaronin kuolleeksi, itki koko Israelin huone h\u00e4nt\u00e4 kolmekymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n21:1 Ja koska Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etel\u00e4n puolessa, kuuli Israelin tulleeksi vakoojain tien kautta, soti h\u00e4n Israelia vastaan ja vei heist\u00e4 monikahtoja vangiksi.\n21:2 Niin lupasi Israel Herralle lupauksen ja sanoi: jos sin\u00e4 annat t\u00e4m\u00e4n kansan minun k\u00e4teni alle, niin min\u00e4 kiroon heid\u00e4n kaupunkinsa.\n21:3 Ja Herra kuuli Israelin rukouksen: ja antoi heille Kanaanealaiset, ja he kirosivat heit\u00e4 ja heid\u00e4n kaupungeitansa. Ja kutsui sen paikan Horma.\n21:4 Sitte meniv\u00e4t he pois Horin vuoren tyk\u00f6\u00e4, Punaisen meren tiet\u00e4, vaeltamaan Edomilaisten maata ymp\u00e4ri. Ja kansa suuttui matkasta.\n21:5 Ja kansa puhui Jumalaa ja Mosesta vastaan: miksi sin\u00e4 toit meit\u00e4 Egyptist\u00e4 korpeen kuolemaan? Sill\u00e4 ei t\u00e4ss\u00e4 ole leip\u00e4\u00e4 eik\u00e4 vett\u00e4, ja meid\u00e4n sielumme suuttuu t\u00e4h\u00e4n huonoon ruokaan.\n21:6 Niin Herra l\u00e4hetti kansan sekaan tuliset k\u00e4rmeet, jotka kansaa purivat, niin ett\u00e4 paljo kansaa Israelista kuoli.\n21:7 Niin tuli kansa Moseksen tyk\u00f6, ja sanoivat: me teimme synti\u00e4, puhuen Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa n\u00e4m\u00e4t k\u00e4rmeet meid\u00e4n seastamme ottamaan pois: ja Moses rukoili kansan edest\u00e4.\n21:8 Niin sanoi Herra Mosekselle: tee sinulles tulinen k\u00e4rme, ja nosta se merkiksi yl\u00f6s: ja tapahtuu, ett\u00e4 se joka purtu on, kuin h\u00e4n katsoo sen p\u00e4\u00e4lle, niin h\u00e4n el\u00e4\u00e4.\n21:9 Ja Moses teki vaskik\u00e4rmeen, ja nosti sen merkiksi yl\u00f6s: ja tapahtui, ett\u00e4 jos joku k\u00e4rmeelt\u00e4 purtiin, ja katsahti vaskik\u00e4rmeen p\u00e4\u00e4lle, niin h\u00e4n j\u00e4i el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n21:10 Ja Israelin lapset l\u00e4ksiv\u00e4t, ja sioittivat heit\u00e4ns\u00e4 Obotiin.\n21:11 Ja l\u00e4ksiv\u00e4t Obotista, ja sioittivat itsens\u00e4 Abarimin m\u00e4en tyk\u00f6, siihen korpeen, joka Moabin kohdalla on, auringon nousemiseen p\u00e4in.\n21:12 Sielt\u00e4 l\u00e4ksiv\u00e4t he, ja sioittivat heit\u00e4ns\u00e4 Saredin ojan tyk\u00f6.\n21:13 Niin he sielt\u00e4 meniv\u00e4t ulos, ja sioittivat heit\u00e4ns\u00e4 t\u00e4lle puolen Arnonia, joka korvessa on, ja tulee Amorilaisten maan \u00e4\u00e4rist\u00e4; sill\u00e4 Arnon on Moabin ja Amorin v\u00e4lill\u00e4.\n21:14 Siit\u00e4 sanotaan Herran sotain kirjassa: Vaheb Suphassa , ja Arnonin ojat.\n21:15 Ja sen ojan juoksu, joka poikkee Arin asumiseen, ja ulottuu Moabin rajaan.\n21:16 Ja sielt\u00e4 l\u00e4ksiv\u00e4t he Beraan , se on se kaivo, josta Herra sanoi Mosekselle: kokoa kansa, ja min\u00e4 annan heille vett\u00e4.\n21:17 Silloin veisasi Israel t\u00e4m\u00e4n virren: Nouse, kaivo, veisatkaat h\u00e4nest\u00e4 toinen toisellenne.\n21:18 T\u00e4m\u00e4 on se kaivo, jonka p\u00e4\u00e4miehet kaivoivat, kansan johdattajat kaivoivat, lain opettajan kautta sauvallansa. T\u00e4st\u00e4 korvesta matkustivat he Mattanaan.\n21:19 Ja Mattanasta niin Nahalieliin, Ja Nahalielist\u00e4 niin Bamotiin,\n21:20 Ja Bamotista siihen laaksoon, joka on Moabin kedolla, Pisgan kukkulaa kohden, joka katsahtaa korpeen p\u00e4in.\n21:21 Ja Israel l\u00e4hetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan tyk\u00f6, ja k\u00e4ski sanoa h\u00e4nelle:\n21:22 Salli minun vaeltaa maakuntas l\u00e4vitse: emme poikkee peltoihin, emmek\u00e4 viinam\u00e4kiin, emmek\u00e4 juo vett\u00e4 kaivosta; maantiet\u00e4 my\u00f6ten me vaellamme, siihenasti kuin me tulemme sinun maas \u00e4\u00e4rist\u00e4 ulos.\n21:23 Mutta Sihon ei sallinut Israelin vaeltaa maakuntansa l\u00e4vitse, vaan Sihon kokosi kaiken v\u00e4kens\u00e4, ja meni Israelia vastaan korpeen, ja tuli Jaksaan, ja soti Israelia vastaan.\n21:24 Mutta Israel l\u00f6i h\u00e4nen miekan ter\u00e4ll\u00e4, ja omisti h\u00e4nen maansa Arnonista Jabbokiin asti, ja viel\u00e4 Ammonin lapsiin saakka; sill\u00e4 Ammonin maan \u00e4\u00e4ret olivat vahvat.\n21:25 Ja n\u00e4in Israel sai kaikki n\u00e4m\u00e4t kaupungit, ja Israel asui kaikissa Amorilaisten kaupungeissa, Hesbonissa ja kaikissa sen tytt\u00e4riss\u00e4.\n21:26 Sill\u00e4 Hesbonin kaupunki oli Sihonin Amorilaisten kuninkaan oma, ja h\u00e4n soti ennen Moabilaisten kuninkaan kanssa, ja otti h\u00e4nelt\u00e4 kaiken h\u00e4nen maansa Arnoniin asti.\n21:27 Siit\u00e4 sananlaskussa sanotaan: tulkaat Hesboniin: rakennettakoon ja valmistettakoon Sihonin kaupunki;\n21:28 Sill\u00e4 tuli on k\u00e4ynyt Hesbonista ulos, ja liekki Sihonin kaupungista: se on kuluttanut Moabin Arin, ja Arnonin korkeuden asuvaiset.\n21:29 Voi sinuas Moab! sin\u00e4 Kamosin kansa olet hukkunut! H\u00e4n saatti poikansa pakolaiseksi ja h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 vangiksi, Sihonille Amorilaisten kuninkaalle.\n21:30 Me olemme heit\u00e4 ampuneet, Hesbon on kukistettu Diboniin asti: me h\u00e4vitimme heit\u00e4 hamaan Nophaan, joka Medebaan ulottuu.\n21:31 Ja niin Israel asui Amorilaisten maakunnassa.\n21:32 Sitte l\u00e4hetti Moses vakoomaan Jaeseria, ja he voittivat sen tytt\u00e4rinens\u00e4, ja omistivat ne Amorilaiset, jotka siin\u00e4 asuivat.\n21:33 Ja he palasivat ja meniv\u00e4t yl\u00f6sp\u00e4in tiet\u00e4 Basaniin. Niin Og, Basanin kuningas, meni heit\u00e4 vastaan, h\u00e4n ja kaikki h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4, sotimaan Edreiss\u00e4.\n21:34 Ja Herra sanoi Mosekselle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, sill\u00e4 min\u00e4 annoin h\u00e4nen sinun k\u00e4siis, sek\u00e4 kaiken h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen maansa: ja sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n h\u00e4nelle niinkuin sin\u00e4 Sihonille Amorilaisten kuninkaalle teit, joka Hesbonissa asui.\n21:35 Ja he l\u00f6iv\u00e4t h\u00e4nen ja h\u00e4nen poikansa ja h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4, siihenasti ettei yksik\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt, ja he valloittivat h\u00e4nen maansa.\n22:1 Sitte meniv\u00e4t Israelin lapset sielt\u00e4, ja sioittivat heit\u00e4ns\u00e4 Moabin kedoille, toiselle puolelle Jordania, Jerihon kohdalla.\n22:2 Ja koska Balak Zipporin poika n\u00e4ki kaikki, mit\u00e4 Israel teki Amorilaisille,\n22:3 Ja ett\u00e4 Moabilaiset sangen suuresti pelk\u00e4siv\u00e4t sit\u00e4 kansaa heid\u00e4n paljoutensa t\u00e4hden, ja ett\u00e4 Moabilaiset kauhistuivat Israelin lapsia,\n22:4 Niin sanoivat he Midianilaisten vanhimmille: T\u00e4m\u00e4 kansa sy\u00f6 puhtaaksi kaikki, mit\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4mme on, niinkuin h\u00e4rk\u00e4 sy\u00f6 vihannon laitumelta. Ja Balak Zipporin poika oli siihen aikaan Moabilaisten kuningas.\n22:5 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti sanan Petoriin, Bileamille Beorin pojalle, joka asui virran tyk\u00f6n\u00e4, kansansa lasten maalla, kutsumaan h\u00e4nt\u00e4, sanoen: katso, kansa on l\u00e4htenyt Egyptist\u00e4, katso, se peitt\u00e4\u00e4 maan piirin, ja asettaa leirins\u00e4 minua vastaan.\n22:6 Tule siis nyt ja kiroo minulle t\u00e4m\u00e4 kansa; sill\u00e4 se on minua v\u00e4kev\u00e4mpi, ett\u00e4 min\u00e4 l\u00f6isin h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4nen maaltani karkottaisin ulos; sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, ket\u00e4 sin\u00e4 siunaat, se on siunattu, ja jota sin\u00e4 kiroot, se on kirottu.\n22:7 Ja Moabilaisten vanhimmat ynn\u00e4 Midianilaisten vanhimpain kanssa meniv\u00e4t sinne, ja heill\u00e4 oli noitumisen palkka k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4. Ja koska he tulivat Bileamin tyk\u00f6, sanoivat he h\u00e4nelle Balakin sanat.\n22:8 Ja h\u00e4n sanoi heille: olkaat t\u00e4ss\u00e4 y\u00f6, niin min\u00e4 sanon teille vastauksen, mit\u00e4 Herra minulle sanova on. Niin olivat Moabilaisten p\u00e4\u00e4miehet Bileamin tyk\u00f6n\u00e4.\n22:9 Ja Jumala tuli Bileamin tyk\u00f6 ja sanoi: mitk\u00e4 miehet ne sinun tyk\u00f6n\u00e4s ovat?\n22:10 Ja Bileam sanoi Jumalalle: Balak Zipporin poika, Moabilaisten kuningas, l\u00e4hetti minun tyk\u00f6ni:\n22:11 Katso, kansa l\u00e4ksi Egyptist\u00e4 ja peitt\u00e4\u00e4 maan piirin: tule siis ja kiroo heit\u00e4 minulle, ett\u00e4 min\u00e4 voisin sotia heit\u00e4 vastaan ja karkottaisin heit\u00e4 pois.\n22:12 Mutta Jumala sanoi Bileamille: \u00e4l\u00e4 mene heid\u00e4n kanssansa, \u00e4l\u00e4k\u00e4 kiroo kansaa, sill\u00e4 se on siunattu.\n22:13 Silloin Bileam nousi varhain aamulla ja sanoi Balakin p\u00e4\u00e4miehille: menk\u00e4\u00e4t maallenne; sill\u00e4 ei Herra salli minun teid\u00e4n kanssanne menn\u00e4.\n22:14 Ja Moabilaisten p\u00e4\u00e4miehet nousivat ja tulivat Balakin tyk\u00f6, ja sanoivat: ei Bileam tahdo tulla meid\u00e4n kanssamme.\n22:15 Niin l\u00e4hetti Balak p\u00e4\u00e4miehet, viel\u00e4 usiammat ja jalommat entisi\u00e4,\n22:16 Jotka tultuansa Bileamin tyk\u00f6 sanoivat h\u00e4nelle: N\u00e4in Balak Zipporin poika sanoo sinulle: \u00e4l\u00e4 estele tulemasta minun tyk\u00f6ni;\n22:17 Sill\u00e4 min\u00e4 teen sinulle suuren kunnian, ja mit\u00e4s sanot minulle, sen min\u00e4 my\u00f6s teen: tule siis ja kiroo minulle t\u00e4m\u00e4 kansa.\n22:18 Niin vastasi Bileam, ja sanoi Balakin palvelioille: jos Balak antais minulle huoneensa t\u00e4yden hopiaa ja kultaa, niin en min\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n taida Herran minun Jumalani sanaa k\u00e4yd\u00e4 ylitse tekem\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4\u00e4 elikk\u00e4 paljoa.\n22:19 Vaan olkaat kuitenkin tekin t\u00e4m\u00e4 y\u00f6 t\u00e4ss\u00e4, niin min\u00e4 tahdon tiedustaa, mit\u00e4 Herra viel\u00e4 minun kanssani puhuva on.\n22:20 Silloin Jumala tuli y\u00f6ll\u00e4 Bileamin tyk\u00f6 ja sanoi h\u00e4nelle: jos ne miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja mene heid\u00e4n kanssansa, vaan kuitenkin, mit\u00e4 min\u00e4 sinulle sanon, sen pit\u00e4\u00e4 sinun tekem\u00e4n.\n22:21 Niin Bileam nousi varhain aamulla, valjasti aasinsa ja seurasi Moabilaisten p\u00e4\u00e4miehi\u00e4.\n22:22 Mutta Jumalan viha julmistui, ett\u00e4 h\u00e4n sinne meni. Ja Herran enkeli seisoi tiell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastassa, mutta h\u00e4n ajoi aasillansa ja kaksi h\u00e4nen palveliaansa oli h\u00e4nen kanssansa.\n22:23 Ja aasi n\u00e4ki Herran enkelin seisovan tiell\u00e4 ja h\u00e4nen miekkansa vedetyn ulos h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, niin aasi poikkesi tielt\u00e4 ja meni kedolle: vaan Bileam l\u00f6i aasia ohjataksensa h\u00e4nt\u00e4 tielle.\n22:24 Niin Herran enkeli astui ahtaasen tanhuaan, viinam\u00e4en vaiheelle, jossa aidat molemmin puolin olivat.\n22:25 Ja koska aasi n\u00e4ki Herran enkelin, ahdisti h\u00e4n itsens\u00e4 aitaa vastaan, ja likisti Bileamin jalan aitaa vastaan, ja sitte h\u00e4n kovemmin l\u00f6i h\u00e4nt\u00e4.\n22:26 Niin Herran enkeli meni edesp\u00e4in ja seisoi ahtaassa paikassa, kussa ei ollut varaa poiketa oikialle eli vasemmalle puolelle.\n22:27 Ja kuin aasi n\u00e4ki Herran enkelin, laski h\u00e4n Bileamin alla polvillensa; niin Bileam sangen suuresti vihastui ja l\u00f6i aasia sauvallansa.\n22:28 Silloin Herra avasi aasin suun, ja se sanoi Bileamille: mit\u00e4 min\u00e4 olen rikkonut sinua vastaan, ett\u00e4s minua kolmasti hosunut olet?\n22:29 Bileam sanoi aasille: ett\u00e4s pilkkasit minua. Jos minun k\u00e4dess\u00e4ni miekka olis, niin min\u00e4 sinun tappaisin.\n22:30 Sanoi aasi Bileamille: enk\u00f6 min\u00e4 ole sinun aasis, jolla sin\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asti ajanut olet? olenko siis min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 ennen niin tehnyt sinua vastaan ? H\u00e4n vastasi: et.\n22:31 Silloin avasi Herra Bileamin silm\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki Herran enkelin seisovan tiell\u00e4, ja avoimen miekan h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4; ja h\u00e4n kumarsi, ja lankesi kasvoillensa.\n22:32 Niin sanoi Herran enkeli h\u00e4nelle: miksi sin\u00e4 jo kolmasti sinun aasias hosuit? katsos, min\u00e4 l\u00e4ksin sinua vastoin seisomaan; sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tie on nurja minun edess\u00e4ni.\n22:33 Ja aasi n\u00e4ki minun, ja poikkesi jo kolme er\u00e4\u00e4 minun edest\u00e4ni; vaan jollei h\u00e4n olisi minun edest\u00e4ni poikennut, niin min\u00e4 nyt sinun tappaisin ja j\u00e4tt\u00e4isin aasin el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n22:34 Niin Bileam sanoi Herran enkelille: min\u00e4 olen synti\u00e4 tehnyt; sill\u00e4 en min\u00e4 tiet\u00e4nyt, ett\u00e4 sin\u00e4 seisoit minun vastassani tiell\u00e4. Nyt siis, jollei se sinulle kelpaa, niin min\u00e4 palajan takaperin.\n22:35 Ja Herran enkeli sanoi Bileamille: mene miesten kanssa, vaan ei sinun pid\u00e4 puhuman muuta, kuin min\u00e4 sinulle sanon: ja Bileam seurasi Balakin p\u00e4\u00e4miehi\u00e4.\n22:36 Koska Balak kuuli Bileamin tulevan, l\u00e4ksi h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vastaan Moabilaisten kaupunkiin, joka Arnonin rajoissa on, juuri rajan \u00e4\u00e4rell\u00e4.\n22:37 Ja balak sanoi Bileamille: enk\u00f6 min\u00e4 sanaa l\u00e4hett\u00e4nyt sinun per\u00e4\u00e4s, kutsumaan sinua? miksi siis et sin\u00e4 tullut minun tyk\u00f6ni? vai luulitkos, etten min\u00e4 olisi sen edest\u00e4 sinua taitanut kunnioittaa?\n22:38 Ja Bileam vastasi h\u00e4nt\u00e4: katso, min\u00e4 tulin nyt sinun tyk\u00f6s; vaan onko minulla voimaa mit\u00e4\u00e4n puhua? Sen mink\u00e4 Jumala minun suuhuni antaa, sen min\u00e4 puhun.\n22:39 Ja niin Bileam meni Balakin kanssa, ja he tulivat Kujakaupunkiin,\n22:40 Ja Balak uhrasi karjaa ja lampaita, ja l\u00e4hetti Bileamin ja p\u00e4\u00e4miesten per\u00e4\u00e4n, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat.\n22:41 Mutta huomeneltain tapahtui, ett\u00e4 Balak otti Bileamin, ja vei h\u00e4nen Baalin kukkulalle, n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sielt\u00e4 kansan \u00e4\u00e4reen.\n23:1 Ja Bileam sanoi Balakille: rakenna minulle t\u00e4h\u00e4n seitsem\u00e4n alttaria, ja valmista minulle t\u00e4ss\u00e4 seitsem\u00e4n mullia, ja seitsem\u00e4n oinasta.\n23:2 Balak teki niinkuin Bileam sanoi, ja Balak ja Bileam uhrasivat (kullakin) alttarilla mullin ja oinaan.\n23:3 Ja Bileam sanoi Balakille: seiso polttouhris tyk\u00f6n\u00e4, ja min\u00e4 menen tuonne. Kukaties Herra tulee minua kohtaamaan, ja mit\u00e4 h\u00e4n minulle tiet\u00e4\u00e4 antaa, sen min\u00e4 tahdon sinulle ilmoittaa. Ja h\u00e4n meni pois korkialle paikalle.\n23:4 Ja Jumala kohtasi Bileamin; mutta h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: seitsem\u00e4n alttaria min\u00e4 valmistin, ja olen uhrannut mullin ja oinaan (joka) alttarilla.\n23:5 Ja Herra pani Bileamin suuhun sanat, ja sanoi: palaja Balakin tyk\u00f6 ja puhu n\u00e4in.\n23:6 Ja koska h\u00e4n tuli j\u00e4lleen h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, katso, niin h\u00e4n seisoi polttouhrinsa tyk\u00f6n\u00e4, kaikkein Moabin p\u00e4\u00e4miesten kanssa.\n23:7 Niin alkoi h\u00e4n puheensa ja sanoi: Syriasta on Balak Moabilaisten kuningas minua tuottanut, id\u00e4n puolisilta vuorilta: tule ja kiroo minulle Jakob, tule sadattele Israelia.\n23:8 Kuinka minun pit\u00e4\u00e4 kirooman sit\u00e4, jota ei Jumalakaan kiroo? kuinka min\u00e4 sit\u00e4 sadattelen, jota ei Herrakaan sadattele?\n23:9 Sill\u00e4 vuorten kukkuloilta min\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4en, ja korkeuksista min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 katselen. Katso, se kansa pit\u00e4\u00e4 asuman yksin\u00e4ns\u00e4, ja ei pid\u00e4 pakanain sekaan luettaman.\n23:10 Kuka lukee Jakobin tomus, ja nelj\u00e4nnen osan Israelin lapsista? Minun sieluni kuolkoon vanhurskasten kuolemalla, ja minun loppuni olkoon niinkuin heid\u00e4n loppunsa.\n23:11 Niin sanoi Balak Bileamille: mit\u00e4s minun teet? Min\u00e4 tuotin sinun kiroilemaan vihollisiani, ja katso, sin\u00e4 t\u00e4ydellisesti siunaat heit\u00e4.\n23:12 H\u00e4n vastasi, ja sanoi: eik\u00f6 minun pid\u00e4 sit\u00e4 pit\u00e4m\u00e4n ja puhuman, mit\u00e4 Herra minun suuhuni antaa?\n23:13 Balak sanoi h\u00e4nelle: tule siis minun kanssani toiseen paikkaan, jostas h\u00e4nen saat n\u00e4hd\u00e4. Ainoastaan h\u00e4nen \u00e4\u00e4rim\u00e4isens\u00e4 sin\u00e4 taidat n\u00e4hd\u00e4, vaan et n\u00e4e kaikkia: kiroo h\u00e4nt\u00e4 minulle sielt\u00e4.\n23:14 Ja h\u00e4n vei h\u00e4nen Vartialakeudelle, Pisgan kukkulalle, ja rakensi seitsem\u00e4n alttaria, ja uhrasi (joka) alttarilla mullin ja oinaan.\n23:15 Ja h\u00e4n sanoi Balakille: seiso t\u00e4ss\u00e4 polttouhris tyk\u00f6n\u00e4, ja min\u00e4 tahdon kohdata (h\u00e4nt\u00e4) tuolla.\n23:16 Ja Herra tuli Bileamia vastaan, ja antoi sanat h\u00e4nen suuhunsa, ja sanoi: mene j\u00e4lleen Balakin tyk\u00f6 ja sano n\u00e4in.\n23:17 Ja kuin h\u00e4n tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lleen, katso, h\u00e4n seisoi polttouhrinsa tyk\u00f6n\u00e4 Moabin p\u00e4\u00e4miesten kanssa. Ja Balak sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4 Herra sanoi?\n23:18 Ja h\u00e4n toi puheensa edes, ja sanoi: nouse, Balak ja kuule, kuuntele minua, Zipporin poika:\n23:19 Ei ole Jumala ihminen, ett\u00e4 h\u00e4n valhettelis, taikka ihmisen lapsi, ett\u00e4 h\u00e4n jotakin katuis. Pit\u00e4isk\u00f6 h\u00e4nen jotakin sanoman, ja ei tekem\u00e4n? Pit\u00e4isk\u00f6 h\u00e4nen jotakin puhuman, ja ei t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n?\n23:20 Katso, siunauksen olen min\u00e4 saanut: h\u00e4n my\u00f6s siunasi, ja en min\u00e4 taida sit\u00e4 muuttaa.\n23:21 Ei n\u00e4hd\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 Jakobissa, eik\u00e4 havaita pahuutta Israelissa. Herra h\u00e4nen Jumalansa on h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, ja Kuninkaan basuna on h\u00e4nen seassansa.\n23:22 Jumala on h\u00e4nen johdattanut Egyptist\u00e4: h\u00e4nen v\u00e4kevyytens\u00e4 on niinkuin yksisarvisen v\u00e4kevyys.\n23:23 Sill\u00e4 ei yht\u00e4\u00e4n velhoa ole Jakobissa eik\u00e4 noitaa Israelissa: ajallansa pit\u00e4\u00e4 sanottaman Jakobille ja Israelille, mit\u00e4 Jumala tehnyt on.\n23:24 Katso sen kansan pit\u00e4\u00e4 nouseman niinkuin sy\u00f6m\u00e4ri jalopeura, ja karkaaman niinkuin tarkka jalopeura, ja ei pid\u00e4 h\u00e4nen maata paneman siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n saaliin sy\u00f6, ja juo niiden verta, jotka tapetut ovat.\n23:25 Niin sanoi Balak Bileamille: ellet ollenkaan tahdo kirota heit\u00e4, niin \u00e4l\u00e4 suinkaan siunaakaan heit\u00e4.\n23:26 Bileam vastasi, ja sanoi Balakille: enk\u00f6 min\u00e4 puhunut sinulle, sanoen: kaikki mit\u00e4 Herra puhuva on, pit\u00e4\u00e4 minun tekem\u00e4n?\n23:27 Ja Balak sanoi Bileamille: tule, min\u00e4 vien sinun toiseen paikkaan: mit\u00e4maks Jumalalle kelpaa, ett\u00e4s h\u00e4nt\u00e4 sielt\u00e4 kiroilisit minulle.\n23:28 Ja Balak vei Bileamin Peorin vuoren kukkulalle, joka korpeen p\u00e4in on.\n23:29 Ja Bileam sanoi Balakille: rakenna t\u00e4h\u00e4n minulle seitsem\u00e4n alttaria, ja valmista minulle t\u00e4ss\u00e4 seitsem\u00e4n mullia ja seitsem\u00e4n oinasta.\n23:30 Balak teki niinkuin Bileam sanoi, ja uhrasi (kullakin) alttarilla mullin ja oinaan.\n24:1 Koska Bileam n\u00e4ki kelpaavan Herralle, h\u00e4n siunasi Israelia, ei mennyt h\u00e4n pois, niinkuin ennen, etsim\u00e4\u00e4n ilmoitusta, vaan k\u00e4\u00e4nsi kasvonsa korpeen p\u00e4in.\n24:2 Ja Bileam nosti silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4ki Israelin sioittaneen itsens\u00e4 sukukuntainsa j\u00e4lkeen, ja Jumalan henki tuli h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n24:3 Ja h\u00e4n toi edes puheensa, ja sanoi: n\u00e4it\u00e4 sanoo Bileam Beorin poika, n\u00e4it\u00e4 sanoo se mies, jonka silm\u00e4t avatut ovat.\n24:4 N\u00e4it\u00e4 sanoo se, joka kuulee Jumalan puheet, se, joka Kaikkivaltiaan ilmoitukset n\u00e4kee, joka lankee maahan, ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 avataan.\n24:5 Kuinka kauniit ovat sinun majas, Jakob, ja sinun asumas, Israel?\n24:6 Niinkuin ojat levitet\u00e4\u00e4n, niinkuin yrttitarha virran vieress\u00e4, niinkuin aloes, jonka Herra istuttaa, niinkuin sedripuu veden tyk\u00f6n\u00e4.\n24:7 Veden pit\u00e4\u00e4 vuotaman h\u00e4nen \u00e4mp\u00e4rist\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen siemenens\u00e4 on paljoissa vesiss\u00e4. H\u00e4nen kuninkaansa pit\u00e4\u00e4 oleman korkiamman Agagia, ja h\u00e4nen valtakuntansa pit\u00e4\u00e4 korotettaman.\n24:8 Jumala johdatti h\u00e4nen Egyptist\u00e4, h\u00e4nen v\u00e4kevyytens\u00e4 on niinkuin yksisarvisen v\u00e4kevyys: h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 nielem\u00e4n pakanat vihollisensa, ja heid\u00e4n luunsa murentaman, ja nuolillansa ampuman l\u00e4vitse.\n24:9 H\u00e4n pani maata niinkuin tarkka jalopeura, ja niinkuin sy\u00f6m\u00e4ri jalopeura: kuka tohtii her\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4? Siunattu olkoon se, joka sinua siunaa, kirottu olkoon se, joka sinua kiroo.\n24:10 Silloin Balakin viha julmistui Bileamia vastaan, ja l\u00f6i k\u00e4si\u00e4ns\u00e4 yhteen, ja sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 kutsuin sinua kiroomaan vihollisiani, ja katso, sin\u00e4 jo kolmasti t\u00e4ydellisesti siunasit heit\u00e4.\n24:11 Pakene kohta sialles. Min\u00e4 ajattelin kunnioittaa sinua suuresti, ja katso, Herra on sen kunnian est\u00e4nyt sinulta.\n24:12 Ja Bileam puhui Balakille: enk\u00f6 min\u00e4 puhunut sanansaattajilles, kuin sin\u00e4 l\u00e4hetit minun tyk\u00f6ni, sanoen:\n24:13 Jos Balak antais minulle huoneensa t\u00e4yden hopiaa ja kultaa, en min\u00e4 taida senvuoksi Herran sanaa k\u00e4yd\u00e4 ylitse, tekem\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 eli pahaa minun mieleni j\u00e4lkeen; vaan mit\u00e4 Herra sanoo, sen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s minun sanoman.\n24:14 Ja nyt katso, koska min\u00e4 menen kansani tyk\u00f6, niin tule, min\u00e4 neuvon sinua, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kansa sinun kansalles tekev\u00e4 on, viimeisell\u00e4 ajalla.\n24:15 Ja h\u00e4n piti puheen, ja sanoi: n\u00e4in sanoo Bileam Beorin poika, n\u00e4in sanoo se mies, jonka silm\u00e4t avatut ovat.\n24:16 Sen sanoo se, joka kuulee Jumalan puheen, ja se, jolla Ylimm\u00e4isen tieto on, joka n\u00e4kee Kaikkivaltiaan ilmestyksen, joka lankee maahan, ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 avataan:\n24:17 Min\u00e4 saan n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen, mutta en nyt: min\u00e4 katselen h\u00e4nt\u00e4, vaan en l\u00e4helt\u00e4. T\u00e4hti nousee Jakobista, ja valtikka tulee Israelista, ja musertaa Moabin ruhtinaat, ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kaikki Setin lapset.\n24:18 H\u00e4n omistaa Edomin, ja Seir tulee vihollistensa vallan alle, vaan Israel tekee voimallisia t\u00f6it\u00e4.\n24:19 Jakobista tulee hallitsia, ja h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 t\u00e4hteeksi j\u00e4\u00e4nyt on kaupungeista.\n24:20 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki Amalekilaiset, piti h\u00e4n puheen ja sanoi: Amalek ensim\u00e4inen pakanain seassa, vaan viimeiselt\u00e4 sin\u00e4 per\u00e4ti h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n.\n24:21 Ja kuin h\u00e4n n\u00e4ki Kenil\u00e4iset, piti h\u00e4n puheen, ja sanoi: sinun asumises on vahva, ja sin\u00e4 teit pes\u00e4s kallioon,\n24:22 Vaan sin\u00e4 Kain poltetaan, siihenasti kuin Assur vie sinun vankina pois.\n24:23 Vihdoin piti h\u00e4n puheen, ja sanoi: voi! kuka el\u00e4\u00e4 silloin, kuin v\u00e4kev\u00e4 Jumala n\u00e4it\u00e4 on tekev\u00e4?\n24:24 Ja haahdet Kittimin rannoilta kukistavat Assurin ja kukistavat Eberin, vaan h\u00e4n itse my\u00f6s hukkuu.\n24:25 Ja Bileam nousi ja meni matkaansa, ja tuli j\u00e4lleen siallensa, ja Balak my\u00f6s meni tiet\u00e4ns\u00e4 my\u00f6ten.\n25:1 Ja Israel asui Sittimiss\u00e4, ja kansa rupesi tekem\u00e4\u00e4n huorin Moabilaisten tyt\u00e4rten kanssa,\n25:2 Jotka kutsuivat kansan ep\u00e4jumalainsa uhrille: ja kansa s\u00f6i, ja kumarsi heid\u00e4n ep\u00e4jumaliansa.\n25:3 Ja Israel yhdisti itsens\u00e4 BaalPeorin kanssa: niin Herran viha julmistui Israelia vastaan.\n25:4 Ja Herra sanoi Mosekselle: ota kaikki kansan p\u00e4\u00e4miehet, ja hirt\u00e4 heid\u00e4t Herralle aurinkoa vastaan, ett\u00e4 Herran vihan julmuus k\u00e4\u00e4nnett\u00e4isiin Israelista pois.\n25:5 Ja Moses sanoi Israelin tuomareille: jokainen tappakoon v\u00e4kens\u00e4, jotka BaalPeorin kanssa ovat itsens\u00e4 yhdist\u00e4neet.\n25:6 Ja katso, mies Israelin lapsista tuli ja toi veljeins\u00e4 sekaan Midianilaisen vaimon, Moseksen ja kaikkein Israelin lasten joukon n\u00e4hden, jotka itkiv\u00e4t seurakunnan majan ovessa.\n25:7 Kuin Pinehas Eleatsarin poika, papin Aaronin pojanpoika sen n\u00e4ki, nousi h\u00e4n kansan keskelt\u00e4 ja otti keih\u00e4\u00e4n k\u00e4teens\u00e4,\n25:8 Ja meni Israelin miehen j\u00e4lkeen makausmajaan, ja pisti heid\u00e4t molemmat sek\u00e4 Israelin miehen, ett\u00e4 vaimon vatsasta l\u00e4vitse: niin rangaistus lakkasi j\u00e4lleen Israelin lapsista.\n25:9 Ja siin\u00e4 rangaistuksessa surmattiin nelj\u00e4kolmattakymment\u00e4 tuhatta.\n25:10 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n25:11 Pinehas Eleatsarin poika, papin Aaronin pojanpoika, on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt julmuuteni pois Israelin lasten p\u00e4\u00e4lt\u00e4, siin\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4n oli kiivas minun kiivauteni t\u00e4hden heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4, etten min\u00e4 kiivaudessani hukuttanut Israelin lapsia.\n25:12 Sent\u00e4hden sano: katso, min\u00e4 annan h\u00e4nelle minun rauhani liiton.\n25:13 Ja h\u00e4nell\u00e4 ja h\u00e4nen siemenell\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman ijankaikkisen pappeuden liiton, ett\u00e4 h\u00e4n oli kiivas Jumalallensa ja sovitti Israelin lapset.\n25:14 Ja ly\u00f6dyn Israelin miehen nimi, joka Midianilaisen vaimon kanssa ly\u00f6tiin, oli Simri Salun poika, is\u00e4n Simeonin huoneen p\u00e4\u00e4mies.\n25:15 Mutta Midianilaisen vaimon nimi, joka my\u00f6s ly\u00f6tiin, oli Kosbi, Zurin, Midianin kansan huoneen p\u00e4\u00e4miehen, tyt\u00e4r.\n25:16 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n25:17 Ahdistakaat Midianilaisia, ja ly\u00f6k\u00e4\u00e4t heit\u00e4.\n25:18 Sill\u00e4 he ovat teit\u00e4 ahdistaneet kavaluuksillansa, joilla he teid\u00e4t pett\u00e4neet ovat Peorin kautta, ja sisarensa Kosbin kautta, Midianilaisten p\u00e4\u00e4miehen tytt\u00e4ren, joka ly\u00f6tiin rangaistuksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, Peorin t\u00e4hden.\n26:1 Ja tapahtui, rangaistuksen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 Herra puhui Mosekselle ja Eleatsarille, papin Aaronin pojalle, sanoen:\n26:2 Lue koko Israelin lasten joukko kahdenkymmenen vuotiset ja sen ylitse, heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen, kaikki jotka sotaan Israelissa kelpaavat.\n26:3 Ja Moses ja pappi Eleatsar puhuivat heid\u00e4n kanssansa, Moabin kedoilla, Jordanin tyk\u00f6n\u00e4, Jerihon kohdalla, sanoen:\n26:4 Ne jotka ovat kahdenkymmenen vuotiset ja sen ylitse, niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle ja Israelin lapsille, jotka Egyptist\u00e4 l\u00e4hteneet olivat.\n26:5 Ruben Israelin esikoinen: Rubenin lapset: Hanok, josta on Hanokilaisten sukukunta: Pallu, siit\u00e4 Pallulaisten sukukunta:\n26:6 Hetsron, h\u00e4nest\u00e4 Hetsronilaisten sukukunta: Karmi, josta Karmilaisten sukukunta:\n26:7 N\u00e4m\u00e4t ovat Rubenilaisten sukukunnat. Ja heid\u00e4n lukunsa oli kolmeviidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta seitsem\u00e4nsataa ja kolmekymment\u00e4.\n26:8 Mutta Pallun poika oli Eliab.\n26:9 Ja Eliabin pojat, Nemuel ja Datan ja Abiram. N\u00e4m\u00e4t ovat Datan ja Abiram, jotka kutsuttiin kansasta, jotka asettivat heit\u00e4ns\u00e4 Mosesta ja Aaronia vastaan Koran eriseurassa, koska he asettivat heit\u00e4ns\u00e4 Herraa vastaan,\n26:10 Ja maa avasi suunsa ja nieli heid\u00e4t ja Koran, koska se eriseura kuoli, ja koska my\u00f6s tuli s\u00f6i viisikymment\u00e4 miest\u00e4 kolmattasataa, ja tulivat merkiksi.\n26:11 Vaan Koran lapset ei kuolleet.\n26:12 Simeonin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa: Nemuel, h\u00e4nest\u00e4 Nemuelilaisten sukukunta: Jamin, h\u00e4nest\u00e4 Jaminilaisten sukukunta: Jakin, h\u00e4nest\u00e4 Jakinilaisten sukukunta:\n26:13 Sera, h\u00e4nest\u00e4 Seralaisten sukukunta: Saul, h\u00e4nest\u00e4 Saulilaisten sukukunta.\n26:14 N\u00e4m\u00e4t ovat Simeonilaisten sukukunnat, kaksikolmattakymment\u00e4 tuhatta ja kaksisataa.\n26:15 Gadin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa: Sephon, h\u00e4nest\u00e4 Sephonilaisten sukukunta: Haggi, h\u00e4nest\u00e4 Haggilaisten sukukunta: Suni, h\u00e4nest\u00e4 Sunilaisten sukukunta:\n26:16 Osni, h\u00e4nest\u00e4 Osnilaisten sukukunta: Eri, h\u00e4nest\u00e4 Eril\u00e4isten sukukunta:\n26:17 Arod, h\u00e4nest\u00e4 Arodilaisten sukukunta: Ariel, h\u00e4nest\u00e4 Arielilaisten sukukunta:\n26:18 N\u00e4m\u00e4t ovat Gadin lasten sukukunnat, heid\u00e4n lukunsa j\u00e4lkeen: nelj\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa.\n26:19 Juudan lapset, Ger ja Onan: ja Ger ja Onan kuolivat Kanaanin maalla.\n26:20 Ja Juudan lapset heid\u00e4n sukukunnissansa olivat: Sela, h\u00e4nest\u00e4 Selanilaisten sukukunta: Perets, h\u00e4nest\u00e4 Peretsil\u00e4isten sukukunta: Sera, h\u00e4nest\u00e4 Seralaisten sukukunta:\n26:21 Mutta Peretsin lapset olivat, Hetsron, h\u00e4nest\u00e4 Hetsronilaisten sukukunta: Hamul, h\u00e4nest\u00e4 Hamulilaisten sukukunta.\n26:22 N\u00e4m\u00e4t ovat Juudan sukukunnat, heid\u00e4n lukunsa j\u00e4lkeen: kuusikahdeksattakymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa.\n26:23 Isaskarin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa: Tola, h\u00e4nest\u00e4 Tolalaisten sukukunta: Phua, h\u00e4nest\u00e4 Phualaisten sukukunta.\n26:24 Jasub, h\u00e4nest\u00e4 Jasubilaisten sukukunta: Simron, h\u00e4nest\u00e4 Simronilaisten sukukunta.\n26:25 N\u00e4m\u00e4t ovat Isaskarin sukukunnat, heid\u00e4n lukunsa j\u00e4lkeen: nelj\u00e4seitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja kolmesataa.\n26:26 Sebulonin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa: Sered, h\u00e4nest\u00e4 Seredil\u00e4isten sukukunta: Elon, h\u00e4nest\u00e4 Elonilaisten sukukunta: Jahlel, h\u00e4nest\u00e4 Jahlelilaisten sukukunta.\n26:27 N\u00e4m\u00e4t ovat Sebulonin sukukunnat, lukunsa j\u00e4lkeen: kuusikymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa.\n26:28 Josephin lapset sukukunnissansa: Manasse ja Ephraim.\n26:29 Manassen lapset: Makir, h\u00e4nest\u00e4 Makirilaisten sukukunta. Makir siitti Gileadin, h\u00e4nest\u00e4 Gileadilaisten sukukunta.\n26:30 N\u00e4m\u00e4t ovat Gileadin lapset: Jeser, h\u00e4nest\u00e4 Jeseril\u00e4isten sukukunta: Helek, h\u00e4nest\u00e4 Helekil\u00e4isten sukukunta:\n26:31 Asriel, h\u00e4nest\u00e4 Asrielilaisten sukukunta: Sikem, h\u00e4nest\u00e4 Sikemil\u00e4isten sukukunta.\n26:32 Semida, h\u00e4nest\u00e4 Semidalaisten sukukunta: Hepher, h\u00e4nest\u00e4 Hepheril\u00e4isten sukukunta.\n26:33 Mutta Zelophkad oli Hepherin poika, ja ei h\u00e4nell\u00e4 ollut poikia, mutta ainoastaan tytt\u00e4ri\u00e4, ja Zelophkadin tyt\u00e4rten nimet: Makla, Noa, Hogla, Milka ja Tirtsa.\n26:34 N\u00e4m\u00e4t ovat Manassen sukukunnat, heid\u00e4n lukunsa oli kaksikuudettakymment\u00e4 tuhatta ja seitsem\u00e4nsataa.\n26:35 N\u00e4m\u00e4t ovat Ephraimin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa: Suthelak, h\u00e4nest\u00e4 Sutalkilaisten sukukunta: Beker, h\u00e4nest\u00e4 Bakrilaisten sukukunta: Tahan, h\u00e4nest\u00e4 Tahanilaisten sukukunta.\n26:36 Vaan Suthelakin lapset olivat Eran, h\u00e4nest\u00e4 Eranilaisten sukukunta.\n26:37 N\u00e4m\u00e4t ovat Ephraimin lasten sukukunnat: heid\u00e4n lukunsa oli kaksinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa. N\u00e4m\u00e4t ovat Josephin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa.\n26:38 BenJaminin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa: Bela, h\u00e4nest\u00e4 Belalaisten sukukunta: Asbel h\u00e4nest\u00e4 Asbelilaisten sukukunta: Ahiram, h\u00e4nest\u00e4 Ahiramilaisten sukukunta.\n26:39 Sephupham, h\u00e4nest\u00e4 Sephuphamilaisten sukukunta: Hupham, h\u00e4nest\u00e4 Huphamilaisten sukukunta.\n26:40 Mutta Belan lapset olivat Ard ja Naeman, n\u00e4ist\u00e4 Ardilaisten ja Naemanilaisten sukukunta.\n26:41 N\u00e4m\u00e4t ovat BenJaminin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa: heid\u00e4n lukunsa oli viisiviidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja kuusisataa.\n26:42 N\u00e4m\u00e4t ovat Danin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa: Suham, h\u00e4nest\u00e4 Suhamilaisten sukukunta. N\u00e4m\u00e4t ovat Danin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa.\n26:43 Ja olivat kaikki yhteen Suhamilaisten sukukunta, nelj\u00e4seitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa.\n26:44 Asserin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa: Jemna, h\u00e4nest\u00e4 Jemnalaisten sukukunta: Jesvi, h\u00e4nest\u00e4 Jesvil\u00e4isten sukukunta: Brija, h\u00e4nest\u00e4 Brijalaisten sukukunta.\n26:45 Mutta Brijan lapset olivat Heber, h\u00e4nest\u00e4 Hebril\u00e4isten sukukunta: Melkiel, h\u00e4nest\u00e4 Melkielil\u00e4isten sukukunta.\n26:46 Ja Asserin tyt\u00e4r kutsuttiin Sara.\n26:47 N\u00e4m\u00e4t ovat Asserin lasten sukukunnat, ja heid\u00e4n lukunsa kolmekuudettakymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa.\n26:48 Naphtalin lapset heid\u00e4n sukukunnissansa: Jahtseel, h\u00e4nest\u00e4 Jahtseelilaisten sukukunta: Guni, h\u00e4nest\u00e4 Gunilaisten sukukunta.\n26:49 Jetser, h\u00e4nest\u00e4 Jetsril\u00e4isten sukukunta: Sillem, h\u00e4nest\u00e4 Sillemil\u00e4isten sukukunta.\n26:50 N\u00e4m\u00e4t ovat Naphtalin sukukunnat, heid\u00e4n heimokuntainsa j\u00e4lkeen: heid\u00e4n lukunsa oli viisiviidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja nelj\u00e4sataa.\n26:51 T\u00e4m\u00e4 on Israelin lasten luku: kuusi kertaa satatuhatta ja yksituhatta, seitsem\u00e4nsataa ja kolmekymment\u00e4.\n26:52 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n26:53 N\u00e4ille sinun pit\u00e4\u00e4 jakaman maan perinn\u00f6ksi, nimein lukuin j\u00e4lkeen.\n26:54 Monelle pit\u00e4\u00e4 sinun paljo antaman perinn\u00f6ksens\u00e4, ja harvemmille antaman v\u00e4hemm\u00e4n perinn\u00f6ksens\u00e4: jokaiselle pit\u00e4\u00e4 annettaman perimys heid\u00e4n lukunsa j\u00e4lkeen.\n26:55 Kuitenkin arvalla pit\u00e4\u00e4 maa jaettaman ja is\u00e4ins\u00e4 sukukuntain nimein j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n perim\u00e4n.\n26:56 Arvalla sinun pit\u00e4\u00e4 jakaman heid\u00e4n perimisens\u00e4, sen j\u00e4lkeen kuin heit\u00e4 monta ja harvat ovat.\n26:57 Ja t\u00e4m\u00e4 my\u00f6s on Levil\u00e4isten luku heid\u00e4n sukukunnissansa: Gerson, h\u00e4nest\u00e4 Gersonilaisten sukukunta: Kahat, h\u00e4nest\u00e4 Kahatilaisten sukukunta; Merari, h\u00e4nest\u00e4 Merarilaisten sukukunta.\n26:58 N\u00e4m\u00e4t ovat Levin sukukunnat: Libnil\u00e4isten sukukunnat, Hebronilaisten sukukunnat, Maklilaisten sukukunnat, Musilaisten sukukunnat, Koralaisten sukukunnat. Kahat siitti Amramin,\n26:59 Ja Amramin em\u00e4nn\u00e4n nimi oli Jokebed Levin tyt\u00e4r, joka Leville oli syntynyt Egyptiss\u00e4: ja h\u00e4n synnytti Amramille Aaronin ja Moseksen, ja heid\u00e4n sisarensa MirJamin.\n26:60 Mutta Aaronille oli syntynyt Nadab ja Abihu: Eleatsar ja Itamar.\n26:61 Ja Nadab ja Abihu kuolivat, koska he uhrasivat vierasta tulta Herran edess\u00e4.\n26:62 Ja heid\u00e4n lukunsa oli kolmekolmattakymment\u00e4 tuhatta, kaikki miehenpuoli, kuukauden vanha ja sen ylitse, jotka ei olleet luetut Israelin lasten sekaan; sill\u00e4 ei heille annettu perimist\u00e4 Israelin lasten seassa.\n26:63 T\u00e4m\u00e4 on Israelin lasten luku, jotka Moses ja pappi Eleatsar lukivat Moabin kedoilla, Jordanin tyk\u00f6n\u00e4, Jerihon kohdalla,\n26:64 Joiden luvussa ei yht\u00e4\u00e4n ollut siit\u00e4 luvusta, kuin Moses ja pappi Aaron lukivat Israelin lapset Sinain korvessa;\n26:65 Sill\u00e4 Herra oli sanonut heille, ett\u00e4 heid\u00e4n piti totisesti kuoleman korvessa; ja ei yksik\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt heist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ainoastansa Kaleb Jephunnen poika ja Josua Nunin poika.\n27:1 Niin tulivat edes Zelophkadin tytt\u00e4ret, Hephrin pojan, Gileadin pojan, Makirin pojan, Manassen pojan, Manassen Josephin pojan suvusta, ja n\u00e4m\u00e4t olivat h\u00e4nen tyt\u00e4rtens\u00e4 nimet: Makla, Noa, Hogla, Milka ja Tirtsa.\n27:2 Ja he astuivat Moseksen ja papin Eleatsarin, ja p\u00e4\u00e4miesten, ja kaiken kansan eteen, seurakunnan majan ovelle, ja sanoivat:\n27:3 Meid\u00e4n is\u00e4mme kuoli korvessa, eik\u00e4 h\u00e4n ollut siin\u00e4 joukossa, jotka metelin nostivat Herraa vastaan Koran kapinassa, mutta on synniss\u00e4ns\u00e4 kuollut: ja ei ollut h\u00e4nell\u00e4 poikia.\n27:4 Miksi meid\u00e4n is\u00e4mme nimen pit\u00e4\u00e4 tuleman suvustansa pois, sent\u00e4hden ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut yht\u00e4\u00e4n poikaa? antakaat meille osa is\u00e4mme veljein seassa.\n27:5 Ja Moses tuotti heid\u00e4n asiansa Herran eteen.\n27:6 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n27:7 Zelophkadin tytt\u00e4ret ovat oikein puhuneet: sinun pit\u00e4\u00e4 kaiketi antaman perint\u00f6osan heille heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 veljein seassa, ja saattaman heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 perimisen heille.\n27:8 Ja puhu Israelin lapsille, sanoen: jos joku kuolee ilman pojata, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 antaman h\u00e4nen perimisens\u00e4 h\u00e4nen tytt\u00e4rellens\u00e4.\n27:9 Jollei h\u00e4nell\u00e4 ole tyt\u00e4rt\u00e4, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen perimisen h\u00e4nen veljillens\u00e4 antaman.\n27:10 Ja jollei h\u00e4nell\u00e4 ole velji\u00e4; niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen antaman h\u00e4nen sedillens\u00e4.\n27:11 Jollei h\u00e4nell\u00e4 ole seti\u00e4, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sen antaman h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4iselle sukulaisellensa, joka h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4inen lankonsa on h\u00e4nen suvustansa, ett\u00e4 h\u00e4n sen omistaa. T\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman Israelin lapsille s\u00e4\u00e4ty ja oikeus, niinkuin Herra on Mosekselle k\u00e4skenyt.\n27:12 Ja Herra sanoi Mosekselle: astu yl\u00f6s t\u00e4lle Abarimin vuorelle, ja katsele sit\u00e4 maata, jonka min\u00e4 Israelin lapsille annan.\n27:13 Ja kuin sen n\u00e4hnyt olet, niin sin\u00e4kin kootaan kansas tyk\u00f6, niinkuin sinun veljes Aaron koottu on.\n27:14 Sill\u00e4 te olitte minun sanalleni kovakorvaiset Sinin korvessa kansan toruessa, kuin teid\u00e4n piti minua pyhitt\u00e4m\u00e4n veden kautta heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4. Se on se riitavesi Kadeksessa, Sinin korvessa.\n27:15 Ja Moses puhui Herralle, sanoen:\n27:16 Herra, kaiken lihan henkein Jumala asettakaan miehen kansan p\u00e4\u00e4lle,\n27:17 Joka heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4 k\u00e4vis ulos ja sis\u00e4lle, ja veis heit\u00e4 ulos ja sis\u00e4lle, ettei Herran kansa olisi niinkuin lampaat ilman paimenta.\n27:18 Ja Herra sanoi Mosekselle: ota Josua Nunin poika sinun tyk\u00f6s, joka on mies, jossa henki on, ja pane sinun k\u00e4tes h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4,\n27:19 Ja aseta h\u00e4net papin Eleatsarin ja kaiken kansan eteen, ja k\u00e4ske h\u00e4nelle heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4.\n27:20 Ja pane sinun kunniastas h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 kaikki kansa Israelin lapsista olisivat h\u00e4nelle kuuliaiset.\n27:21 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 papin Eleatsarin eteen astuman, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kysym\u00e4n neuvoa h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4 valkeuden s\u00e4\u00e4dyll\u00e4 Herran edess\u00e4, ja h\u00e4nen suunsa j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4ym\u00e4n ulos ja sis\u00e4lle, sek\u00e4 h\u00e4nen ett\u00e4 Israelin lasten h\u00e4nen kanssansa, ja koko seurakunnan.\n27:22 Ja Moses teki niinkuin Herra h\u00e4nelle k\u00e4ski, ja otti Josuan ja asetti h\u00e4nen papin Eleatsarin ja koko seurakunnan eteen,\n27:23 Ja laski k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja k\u00e4ski h\u00e4nelle, niinkuin Herra oli Mosekselle puhunut.\n28:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n28:2 K\u00e4ske Israelin lapsille, ja sano heille: minun uhristani, joka minun leip\u00e4ni on, tuliuhriksi ja lepytyshajuksi minulle, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n vaarinottaman, niin ett\u00e4 te sen ajallansa minulle uhraatte.\n28:3 Ja sano heille: t\u00e4m\u00e4 on tuliuhri, jonka teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 uhraaman Herralle: kaksi virheet\u00f6int\u00e4 vuosikuntaista karitsaa jokap\u00e4iv\u00e4, alinomaiseksi polttouhriksi.\n28:4 Yhden karitsan pit\u00e4\u00e4 sinun valmistaman aamulla, ja toisen pit\u00e4\u00e4 sinun valmistaman kahden ehtoon v\u00e4lill\u00e4.\n28:5 Siihen kymmenesosa ephaa s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja ruokauhriksi, sekoitettuna puserretulla \u00f6ljyll\u00e4, nelj\u00e4nnell\u00e4 osalla hinni\u00e4.\n28:6 Se on alinomainen polttouhri, joka Sinain vuorella asetettu on makiaksi hajuksi: se on tuliuhri Herralle.\n28:7 Niin my\u00f6s sen juomauhrin, yhdelle karitsalle nelj\u00e4nnen osan hinni\u00e4. Ja juomauhri pit\u00e4\u00e4 uhrattaman pyh\u00e4ss\u00e4, v\u00e4kev\u00e4st\u00e4 viinasta, Herralle.\n28:8 Toisen karitsan pit\u00e4\u00e4 sinun valmistaman kahden ehtoon v\u00e4lill\u00e4: niinkuin aamullisen ruokauhrin ja juomauhrin pit\u00e4\u00e4 sinun sen valmistaman, makian hajun tuleksi Herralle.\n28:9 Mutta sabbatin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaksi virheet\u00f6int\u00e4 vuosikuntaista karitsaa, ja kaksi kymmenest\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitettuna \u00f6ljyll\u00e4, ruokauhriksi ja sen juomauhrin.\n28:10 T\u00e4m\u00e4 on joka sabbatin polttouhri, paitsi alinomaista polttouhria juomauhrinensa.\n28:11 Vaan ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 joka kuusta pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n uhraaman Herralle polttouhriksi: kaksi nuorta mullia, yhden oinaan, seitsem\u00e4n vuosikuntaista karitsaa, virheet\u00f6int\u00e4,\n28:12 Ja kolme kymmenest\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja ruokauhriksi, sekoitettuina \u00f6ljyll\u00e4 jokaiselle mullille, ja kaksi kymmenest\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja ruokauhriksi, \u00f6ljyll\u00e4 sekoitettuina, jokaiselle oinaalle,\n28:13 Ja aina kymmenes s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja ruokauhriksi, \u00f6ljyll\u00e4 sekoitettuja, jokaiselle karitsalle: se on lepytyshajun tuli Herralle.\n28:14 Ja heid\u00e4n juomauhrinsa pit\u00e4\u00e4 oleman puoli hinni\u00e4 viinaa mullille, kolmannes hinni\u00e4 oinaalle, nelj\u00e4nnes hinni\u00e4 karitsalle. Se on kuukautinen polttouhri, joka kuukaudella ymp\u00e4ri ajastajan.\n28:15 Ja yksi kauris syntiuhriksi Herralle: paitsi alinomaista polttouhria, juomauhrinensa pit\u00e4\u00e4 se valmistettaman.\n28:16 Mutta nelj\u00e4nten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4isell\u00e4 kuulla, on p\u00e4\u00e4si\u00e4inen Herralle.\n28:17 Ja viidenten\u00e4toistakymmenenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sit\u00e4 kuuta on juhla. Seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6t\u00e4m\u00e4n happamatointa leip\u00e4\u00e4.\n28:18 Ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on pyh\u00e4 kokous: ei yht\u00e4\u00e4n orjan ty\u00f6t\u00e4 pid\u00e4 teid\u00e4n (silloin) tekem\u00e4n.\n28:19 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 uhraaman tuliuhria Herralle polttouhriksi: kaksi nuorta mullia, ja yhden oinaan, niin my\u00f6s seitsem\u00e4n vuosikuntaista karitsaa: virheett\u00f6m\u00e4t ne pit\u00e4\u00e4 teill\u00e4 oleman.\n28:20 Ja heid\u00e4n ruokauhrinsa, \u00f6ljyll\u00e4 sekoitettuja s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, kolme kymmenest\u00e4 mullille, ja kaksi kymmenest\u00e4 oinaalle pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tekem\u00e4n,\n28:21 Ja aina yhden kymmeneksen jokaiselle niist\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4 karitsasta,\n28:22 Siihen my\u00f6s yhden kauriin syntiuhriksi, teit\u00e4 sovittamaan.\n28:23 Paitsi aamuista polttouhria, joka alinomainen polttouhri on, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n ne tekem\u00e4n.\n28:24 T\u00e4ll\u00e4 tavalla pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n jokaisena seitsem\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 uhraaman leip\u00e4\u00e4 makian hajun tuleksi Herralle: paitsi alinomaista polttouhria, pit\u00e4\u00e4 se valmistettaman juomauhrinensa.\n28:25 Ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 teill\u00e4 oleman pyh\u00e4 kokous: ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n orjan ty\u00f6t\u00e4 pid\u00e4 teid\u00e4n (silloin) tekem\u00e4n.\n28:26 Ja uutisten p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin te uhraatte uutta ruokauhria Herralle, kuin teid\u00e4n viikkonne ovat kuluneet, pit\u00e4\u00e4 teill\u00e4 pyh\u00e4 kokous oleman: ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n orjan ty\u00f6t\u00e4 pid\u00e4 teid\u00e4n (silloin) tekem\u00e4n.\n28:27 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 uhraaman polttouhria, otolliseksi hajuksi Herralle: kaksi mullia, yhden oinaan ja seitsem\u00e4n vuosikuntaista karitsaa,\n28:28 Ja heid\u00e4n ruokauhrinsa: s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja sekoitettuja \u00f6ljyll\u00e4, kolme kymmenest\u00e4 kummallekin mullille, kaksi kymmenest\u00e4 yhdelle oinaalle,\n28:29 Ja aina kymmeneksen kullekin karitsalle, niist\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4 karitsasta,\n28:30 Ja yhden kauriin, teit\u00e4 sovittamaan.\n28:31 T\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tekem\u00e4n, paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa: virheett\u00f6m\u00e4t pit\u00e4\u00e4 ne teill\u00e4 oleman, niin my\u00f6s heid\u00e4n juomauhrinsa.\n29:1 Ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 seitsem\u00e4nnell\u00e4 kuukaudella pit\u00e4\u00e4 teill\u00e4 pyh\u00e4 kokous oleman: ei yht\u00e4\u00e4n orjan ty\u00f6t\u00e4 pid\u00e4 teid\u00e4n (silloin) tekem\u00e4n: se pit\u00e4\u00e4 oleman soittamisen juhlap\u00e4iv\u00e4.\n29:2 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 uhraaman polttouhria makiaksi hajuksi Herralle: yhden nuoren mullin, yhden oinaan, seitsem\u00e4n vuosikuntaista karitsaa, virheet\u00f6inn\u00e4,\n29:3 Niin my\u00f6s heid\u00e4n ruokauhrinsa: \u00f6ljyll\u00e4 sekoitettuja s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, kolme kymmenest\u00e4 mullille, kaksi kymmenest\u00e4 oinaalle,\n29:4 Ja yhden kymmeneksen jokaiselle karitsalle, niist\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4 karitsasta,\n29:5 Ja yhden kauriin syntiuhriksi, teit\u00e4 sovittamaan,\n29:6 Paitsi saman kuukauden polttouhria ja ruokauhria, ja paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa, heid\u00e4n s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 j\u00e4lkeen makian hajun tuleksi Herralle.\n29:7 Kymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 seitsem\u00e4nnell\u00e4 kuukaudella pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s teill\u00e4 pyh\u00e4 kokous oleman ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vaivaaman teid\u00e4n sielujanne, ja ei yht\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 (silloin) tekem\u00e4n.\n29:8 Vaan teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 uhraaman polttouhria makiaksi hajuksi Herralle: yhden nuoren mullin, ja yhden oinaan, ja seitsem\u00e4n vuosikuntaista karitsaa: virheett\u00f6m\u00e4t ne pit\u00e4\u00e4 oleman teill\u00e4,\n29:9 Ynn\u00e4 heid\u00e4n ruokauhrinsa kanssa: s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitettuja \u00f6ljyll\u00e4, kolme kymmenest\u00e4 mullille, kaksi kymmenest\u00e4 oinaalle,\n29:10 Ja aina kymmeneksen jokaiselle karitsalle, niist\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4 karitsasta,\n29:11 Yhden kauriin syntiuhriksi, paitsi sovittamisen syntiuhria ja alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.\n29:12 Viidenten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 seitsem\u00e4nnell\u00e4 kuukaudella pit\u00e4\u00e4 teill\u00e4 pyh\u00e4 kokous oleman: ei mit\u00e4\u00e4n orjan ty\u00f6t\u00e4 pid\u00e4 teid\u00e4n (silloin) tekem\u00e4n, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 juhlaa pit\u00e4m\u00e4n Herralle ne seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n29:13 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 uhraaman polttouhria ja tuliuhria, makiaksi hajuksi Herralle: kolmetoistakymment\u00e4 nuorta mullia, kaksi oinasta, nelj\u00e4toistakymment\u00e4 vuosikuntaista karitsaa: virheett\u00f6m\u00e4t ne pit\u00e4\u00e4 oleman,\n29:14 Heid\u00e4n ruokauhrinsa kanssa, s\u00e4mpyl\u00e4jauhoja, sekoitettuja \u00f6ljyll\u00e4, kolme kymmenest\u00e4 jokaiselle kolmestatoistakymmenest\u00e4 mullista, kaksi kymmenest\u00e4 kumpaisellekin oinaalle.\n29:15 Ja kymmeneksen itsekullekin nelj\u00e4st\u00e4toistakymmenest\u00e4 karitsasta,\n29:16 Siihen my\u00f6s kauriin syntiuhriksi: paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.\n29:17 Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaksitoistakymment\u00e4 nuorta mullia, kaksi oinasta, nelj\u00e4toistakymment\u00e4 vuosikuntaista karitsaa, virheet\u00f6inn\u00e4,\n29:18 Ja heid\u00e4n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heid\u00e4n lukunsa ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 per\u00e4st\u00e4.\n29:19 Siihen my\u00f6s kauriin syntiuhriksi: paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.\n29:20 Kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yksitoistakymment\u00e4 mullia, kaksi oinasta, nelj\u00e4toistakymment\u00e4 vuosikuntaista karitsaa, virheet\u00f6inn\u00e4.\n29:21 Ja heid\u00e4n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heid\u00e4n lukunsa ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 j\u00e4lkeen.\n29:22 Siihen my\u00f6s kauriin syntiuhriksi: paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.\n29:23 Nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kymmenen mullia, kaksi oinasta, nelj\u00e4toistakymment\u00e4 vuosikuntaista karitsaa, virheet\u00f6inn\u00e4,\n29:24 Heid\u00e4n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heid\u00e4n lukunsa ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 j\u00e4lkeen.\n29:25 Siihen kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.\n29:26 Ja viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yhdeks\u00e4n mullia, kaksi oinasta, nelj\u00e4toistakymment\u00e4 vuosikuntaista karitsaa, ilman virhett\u00e4.\n29:27 Ja heid\u00e4n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heid\u00e4n lukunsa ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 j\u00e4lkeen.\n29:28 Siihen my\u00f6s kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.\n29:29 Ja kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kahdeksan mullia, kaksi oinasta, nelj\u00e4toistakymment\u00e4 vuosikuntaista karitsaa, virheet\u00f6inn\u00e4.\n29:30 Ja heid\u00e4n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heid\u00e4n lukunsa ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 j\u00e4lkeen.\n29:31 Siihen my\u00f6s kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.\n29:32 Ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 seitsem\u00e4n mullia, kaksi oinasta, nelj\u00e4toistakymment\u00e4 vuosikuntaista karitsaa, virheet\u00f6inn\u00e4.\n29:33 Ja heid\u00e4n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heid\u00e4n lukunsa ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 j\u00e4lkeen.\n29:34 Siihen my\u00f6s kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.\n29:35 Kahdeksas p\u00e4iv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman teille p\u00e4\u00e4t\u00f6sjuhla: ei yht\u00e4\u00e4n orjan ty\u00f6t\u00e4 teid\u00e4n pid\u00e4 (silloin) tekem\u00e4n.\n29:36 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 uhraaman polttouhria makian hajun tuleksi Herralle: yhden mullin, yhden oinaan ja seitsem\u00e4n vuosikuntaista karitsaa, virheet\u00f6inn\u00e4,\n29:37 Heid\u00e4n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heid\u00e4n lukunsa ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 j\u00e4lkeen.\n29:38 Siihen my\u00f6s kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.\n29:39 N\u00e4m\u00e4t pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tekem\u00e4n Herralle juhlap\u00e4ivin\u00e4nne, paitsi mit\u00e4 te mielell\u00e4nne lupaatte ja hyv\u00e4ll\u00e4 tahdollanne annatte polttouhriksenne, ruokauhriksenne, juomauhriksenne ja kiitosuhriksenne.\n29:40 (H30:1) Ja Moses sanoi Israelin lapsille kaikki ne, mit\u00e4 Herra h\u00e4nelle k\u00e4skenyt oli.\n30:1 (H30:2) Ja Moses puhui Israelin sukukuntain p\u00e4\u00e4miehille, sanoen: t\u00e4m\u00e4 on se mink\u00e4 Herra k\u00e4ski:\n30:2 (H30:3) Jos mies lupaa lupauksen Herralle eli vannoo valan, sitoen sill\u00e4 sielunsa, ei pid\u00e4 h\u00e4nen tekem\u00e4n sanaansa turhaksi, vaan kaiken sen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n, mik\u00e4 h\u00e4nen suustansa l\u00e4htenyt on.\n30:3 (H30:4) Ja jos vaimo lupaa lupauksen Herralle, sitoen itsens\u00e4, ollessansa viel\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 huoneessa nuoruudessansa,\n30:4 (H30:5) Ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kuulee h\u00e4nen lupauksensa ja valasiteens\u00e4, jolla h\u00e4n on sielunsa sitonut, ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 on \u00e4\u00e4neti siihen: niin kaikki h\u00e4nen lupauksensa on vahva, niin my\u00f6s koko h\u00e4nen valasiteens\u00e4, jolla h\u00e4n on sielunsa sitonut, pit\u00e4\u00e4 vahvan oleman.\n30:5 (H30:6) Mutta jos h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kielt\u00e4\u00e4 sen sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona h\u00e4n sen kuulee, niin h\u00e4nen lupauksensa ja valasiteens\u00e4, jolla h\u00e4n on sielunsa sitonut, ei pid\u00e4 vahva oleman, ja Herra on h\u00e4nelle armollinen, ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 on sen h\u00e4nelt\u00e4 kielt\u00e4nyt.\n30:6 (H30:7) Ja jos h\u00e4nell\u00e4 on mies, ja h\u00e4n on luvannut, taikka h\u00e4nen suustansa l\u00e4htee jotakin, jolla h\u00e4n on sielunsa sitonut,\n30:7 (H30:8) Ja h\u00e4nen miehens\u00e4 kuulee sen, ja on \u00e4\u00e4neti siihen sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona h\u00e4n sen kuulee, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen lupauksensa vahvan oleman; ja h\u00e4nen valasiteens\u00e4, jolla h\u00e4n on sielunsa sitonut, pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s vahvan oleman.\n30:8 (H30:9) Mutta jos h\u00e4nen miehens\u00e4 sen kielt\u00e4\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona h\u00e4n sen kuulee, niin h\u00e4n p\u00e4\u00e4see lupauksestansa, ja siit\u00e4 mik\u00e4 h\u00e4nen suustansa l\u00e4htenyt on, jolla h\u00e4n sielunsa sitoi, ja Herra on h\u00e4nelle armollinen.\n30:9 (H30:10) Lesken ja hylj\u00e4tyn lupaus ja kaikki, jolla h\u00e4n on sielunsa sitonut, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 vahvana pidett\u00e4m\u00e4n.\n30:10 (H30:11) Mutta jos h\u00e4n lupaa miehens\u00e4 huoneessa, eli sielunsa sitoo valallansa,\n30:11 (H30:12) Ja mies kuulee sen, ja on \u00e4\u00e4neti siihen, ja ei kiell\u00e4 sit\u00e4, niin pit\u00e4\u00e4 kaiken sen lupauksen ja valasiteen, jolla h\u00e4n on sielunsa sitonut, oleman vahvan.\n30:12 (H30:13) Jos h\u00e4nen miehens\u00e4 tekee sen kokonansa tyhj\u00e4ksi sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona h\u00e4n sen kuulee, niin kaikki mik\u00e4 h\u00e4nen suustansa on l\u00e4htenyt, lupaamaan ja sitomaan sieluansa, ei pid\u00e4 oleman vahvan; sill\u00e4 h\u00e4nen miehens\u00e4 on sen tehnyt tyhj\u00e4ksi, ja Herra on h\u00e4nelle armollinen.\n30:13 (H30:14) Ja kaikki lupaukset ja valat, jotka sitovat vaivaamaan sielua, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen miehens\u00e4 taikka vahvistaman, taikka tekem\u00e4n tyhj\u00e4ksi.\n30:14 (H30:15) Mutta jos h\u00e4nen miehens\u00e4 on juuri \u00e4\u00e4neti siihen, p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, niin h\u00e4n vahvistaa kaikki h\u00e4nen lupauksensa ja kaikki h\u00e4nen valasiteens\u00e4: ett\u00e4 h\u00e4n on \u00e4\u00e4neti ollut sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona h\u00e4n sen kuuli, niin h\u00e4n vahvistaa ne.\n30:15 (H30:16) Ja jos h\u00e4n j\u00e4list\u00e4 sen ottaa takaperin, sittekuin h\u00e4n sen kuuli, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kantaman v\u00e4\u00e4ryytens\u00e4.\n30:16 (H30:17) N\u00e4m\u00e4t ovat ne s\u00e4\u00e4dyt, jotka Herra on k\u00e4skenyt Mosekselle miehen ja vaimon v\u00e4lill\u00e4, is\u00e4n ja tytt\u00e4ren v\u00e4lill\u00e4, kuin h\u00e4n on viel\u00e4 nuorena is\u00e4ns\u00e4 huoneessa.\n31:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n31:2 Kosta t\u00e4ydellisesti Midianilaisille Israelin lasten puolesta, sitte kootaan sin\u00e4 kansas tyk\u00f6.\n31:3 Niin Moses puhui kansalle sanoen: hankitkaat teist\u00e4nne miehet sotaan Midianilaisia vastaan, ett\u00e4 he kostaisivat Midianilaisia, Herran puolesta.\n31:4 Jokaisesta sukukunnasta pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n l\u00e4hett\u00e4m\u00e4n tuhannen sotaan, kaikista Israelin sukukunnista.\n31:5 Niin otettiin Israelin sukukunnista joka sukukunnasta tuhannen, niin ett\u00e4 he varustivat sotaan kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta.\n31:6 Ja Moses l\u00e4hetti heid\u00e4t sotaan, tuhannen jokaisesta sukukunnasta, ynn\u00e4 Pinehaan papin Eleatsarin pojan kanssa, ja pyh\u00e4t aseet, ja my\u00f6s ilotorvet h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4.\n31:7 Ja he sotivat Midianilaisia vastaan, niinkuin Herra oli Mosekselle k\u00e4skenyt, ja l\u00f6iv\u00e4t kuoliaaksi kaiken miehenpuolen.\n31:8 Niin tappoivat he my\u00f6s Midianilaisten kuninkaat heid\u00e4n ly\u00f6tyjens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle; Evin, Rekemin, Zurin, Hurin ja Reban, ne viisi Midianilaisten kuningasta; Bileamin Beorin pojan l\u00f6iv\u00e4t he my\u00f6s miekalla.\n31:9 Mutta Israelin lapset ottivat vangiksi Midianilaisten vaimot ja heid\u00e4n lapsensa, ja kaikki heid\u00e4n el\u00e4imens\u00e4 ja kaikki heid\u00e4n kalunsa ja kaiken heid\u00e4n hyvyytens\u00e4 ry\u00f6stiv\u00e4t he.\n31:10 Ja kaikki heid\u00e4n kaupunkinsa ja asumisensa ja kaikki heid\u00e4n linnansa he polttivat.\n31:11 Ja ottivat kaiken saaliin ja kaikki mik\u00e4 otettava oli, sek\u00e4 ihmiset ett\u00e4 el\u00e4imet,\n31:12 Ja veiv\u00e4t ne Moseksen ja papin Eleatsarin eteen, ja kaiken Israelin lasten seurakunnan eteen; vangit ja otetut el\u00e4imet, ja saaliin, leiriin Moabin kedolle, joka on Jordanin tyk\u00f6n\u00e4 Jerihon kohdalla.\n31:13 Ja Moses ja pappi Eleatsar ja kaikki seurakunnan p\u00e4\u00e4miehet meniv\u00e4t heit\u00e4 vastaan, ulos leirist\u00e4.\n31:14 Ja Moses vihastui sodan p\u00e4\u00e4miesten p\u00e4\u00e4lle, jotka olivat p\u00e4\u00e4miehet tuhannen ja sadan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kuin siit\u00e4 sodan joukosta tulivat.\n31:15 Ja Moses sanoi heille: ettek\u00f6 te ole kaikki vaimot j\u00e4tt\u00e4neet el\u00e4m\u00e4\u00e4n?\n31:16 Katso, eik\u00f6 ne Bileamin neuvosta k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet Israelin lapsia synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n Herraa vastaan Peorin asiassa, ja rangaistus tuli Herran kansan p\u00e4\u00e4lle.\n31:17 Niin ly\u00f6k\u00e4\u00e4t nyt kuoliaaksi kaikki miehenpuoli lasten seassa, ja kaikki vaimot, jotka miehen tunteneet ja miehen kanssa maanneet ovat, ly\u00f6k\u00e4\u00e4t my\u00f6s kuoliaaksi.\n31:18 Mutta lapsista kaikki vaimonpuoli, jotka ei ole miest\u00e4 tunteneet eik\u00e4 maanneet miehen tyk\u00f6n\u00e4, sallikaat el\u00e4\u00e4 teid\u00e4n edess\u00e4nne.\n31:19 Ja pysyk\u00e4\u00e4t ulkona leirist\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kaikki, jokainen, joka hengen tappanut on eli tapettuun sattunut, ett\u00e4 te puhdistatte teit\u00e4nne kolmantena ja seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ynn\u00e4 niiden kanssa, jotka te vangiksi otitte.\n31:20 Ja kaikki vaatteet, ja kaikki nahkakalut, ja kaikki, mitk\u00e4 vuohen karvoista tehdyt ovat, ja kaikki puuastiat pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n puhdistaman.\n31:21 Ja pappi Eleatsar sanoi sotajoukolle, jotka sodassa olleet olivat: t\u00e4m\u00e4 on lain s\u00e4\u00e4ty, jonka Herra on k\u00e4skenyt Mosekselle:\n31:22 Ainoastansa kullan, hopian, vasken, raudan, tinan ja lyijyn,\n31:23 Ja kaikki mik\u00e4 tulen k\u00e4rsii, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tulessa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n, ja ne ovat puhtaat; kuitenkin pit\u00e4\u00e4 ne puhdistusvedell\u00e4 puhtaaksi teht\u00e4m\u00e4n. Mutta kaikki se, mik\u00e4 ei tulta k\u00e4rsi, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n vedess\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n.\n31:24 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pesem\u00e4n vaatteenne seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, niin te tulette puhtaaksi, sitte teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman leiriin.\n31:25 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n31:26 Lue vangittuin saalis sek\u00e4 ihmiset ett\u00e4 el\u00e4imet: sin\u00e4 ja pappi Eleatsar, ja ylimm\u00e4iset kansan is\u00e4t.\n31:27 Ja anna puoli saalista niille, jotka sotaan meniv\u00e4t ja sotineet ovat, ja toinen puoli kaikelle kansalle.\n31:28 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 ylent\u00e4m\u00e4n Herralle sotamiehilt\u00e4, jotka sodassa olivat, aina viidest\u00e4sadasta yhden sielun, ihmisist\u00e4, el\u00e4imist\u00e4, aaseista ja lampaista.\n31:29 Siit\u00e4 puolesta osasta, joka heille tuli, pit\u00e4\u00e4 sinun ottaman ja antaman papille Eleatsarille, ylennykseksi Herralle.\n31:30 Vaan siit\u00e4 puolesta, joka Israelin lapsille tuli, pit\u00e4\u00e4 sinun aina viidest\u00e4kymmenest\u00e4 ottaman yhden niist\u00e4 otetuista, ihmisist\u00e4, karjasta, aaseista ja lampaista, ja kaikista el\u00e4imist\u00e4, ja sinun pit\u00e4\u00e4 ne antaman Levil\u00e4isille, jotka vartioitsevat Herran majaa.\n31:31 Ja Moses ja pappi Eleatsar tekiv\u00e4t niinkuin Herra oli k\u00e4skenyt Mosekselle.\n31:32 Ja se saalisluku mik\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt oli siit\u00e4 mink\u00e4 sotav\u00e4ki ry\u00f6st\u00e4nyt oli, oli kuusisataa tuhatta, ja viisikahdeksattakymment\u00e4 tuhatta lammasta.\n31:33 Kaksikahdeksattakymment\u00e4 tuhatta nautaa,\n31:34 Yksiseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta aasia,\n31:35 Vaimov\u00e4ke\u00e4, jotka ei olleet miehen kanssa maanneet, oli kaksinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta sielua.\n31:36 Ja se puoli, joka heille tuli, jotka sodassa olleet olivat, oli lukuansa kolmesataa tuhatta, seitsem\u00e4nnelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa lammasta.\n31:37 Siit\u00e4 tuli Herralle kuusisataa ja viisikahdeksattakymment\u00e4 lammasta,\n31:38 Niin my\u00f6s kuusinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta nautaa, ja siit\u00e4 Herralle kaksikahdeksattakymment\u00e4,\n31:39 Niin my\u00f6s kolmekymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa aasia, ja siit\u00e4 tuli Herralle yksiseitsem\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4,\n31:40 Niin my\u00f6s ihmisten sieluja kuusitoistakymment\u00e4 tuhatta, ja niist\u00e4 tuli Herralle kaksinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 sielua.\n31:41 Ja Moses antoi Herran ylennysuhrin osan papille Eleatsarille, niinkuin Herra oli h\u00e4nelle k\u00e4skenyt.\n31:42 Mutta toisesta puolesta, jonka Moses Israelin lapsille jakanut oli sotamiehilt\u00e4,\n31:43 Se puoli, mik\u00e4 kansalle tuli, oli kolmesataa tuhatta, seitsem\u00e4nnelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa lammasta,\n31:44 Kuusinelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 tuhatta nautaa,\n31:45 Kolmekymment\u00e4 tuhatta ja viisisataa aasia,\n31:46 Ja kuusitoistakymment\u00e4 tuhatta ihmisten sielua.\n31:47 Ja Moses otti siit\u00e4 puolesta osasta, joka Israelin lasten oli, aina yhden viidest\u00e4kymmenest\u00e4, sek\u00e4 ihmisist\u00e4 ett\u00e4 el\u00e4imist\u00e4, ja antoi sen Levil\u00e4isille, jotka vartioitsivat Herran majaa, niinkuin Herra oli Mosekselle k\u00e4skenyt.\n31:48 Ja ne, jotka asetetut olivat sotav\u00e4est\u00e4 tuhanten p\u00e4\u00e4lle, tuhanten ja satain p\u00e4\u00e4miehet, ne meniv\u00e4t Moseksen tyk\u00f6,\n31:49 Ja he sanoivat h\u00e4nelle: sinun palvelias ovat lukeneet sotajoukon, jotka meid\u00e4n allamme olivat, ja ei siit\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n puutu.\n31:50 Ja me tuomme Herralle lahjoja, senj\u00e4lkeen kuin kukin l\u00f6yt\u00e4nyt on, kultaisia kaluja, k\u00e4sirenkaita, rannerenkaita, sormuksia, korvarenkaita, seppeleit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n sielumme sovitettaisiin Herran edess\u00e4.\n31:51 Niin Moses ja pappi Eleatsar ottivat heilt\u00e4 kullan kaikkinaisissa kappaleissa.\n31:52 Ja kaikki ylennysuhrin kulta, jonka he Herralle uhrasivat, oli kuusitoistakymment\u00e4 tuhatta seitsem\u00e4nsataa ja viisikymment\u00e4 sikli\u00e4, tuhanten ja satain p\u00e4\u00e4miehilt\u00e4;\n31:53 Sill\u00e4 sotav\u00e4ki oli ry\u00f6v\u00e4nnyt itsekukin edest\u00e4ns\u00e4,\n31:54 Ja Moses ja pappi Eleatsar ottivat kullan tuhanten ja satain p\u00e4\u00e4miehilt\u00e4, ja he veiv\u00e4t sen seurakunnan majaan, Israelin lapsille muistoksi Herran eteen.\n32:1 Rubenin lapsilla oli sangen paljo karjaa, ja Gadin lapsilla oli my\u00f6s aivan suuri joukko karjaa, ja he n\u00e4kiv\u00e4t Jaeserin ja Gileadin maan, ett\u00e4 se olis sovelias karjan laiduin.\n32:2 Sent\u00e4hden tulivat Gadin lapset ja Rubenin lapset ja puhuivat Mosekselle, ja papille Eleatsarille, ja kansan p\u00e4\u00e4miehille, sanoen:\n32:3 Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja Beon,\n32:4 Se maa, jonka Herra on ly\u00f6nyt Israelin kansan edess\u00e4, on sovelias maa karjalle, ja meill\u00e4 sinun palvelioillas on karjaa.\n32:5 Ja he (viel\u00e4) sanoivat: jos me olemme armon l\u00f6yt\u00e4neet sinun edess\u00e4s, niin anna sinun palvelioilles t\u00e4m\u00e4 maa omaksi, ettes meid\u00e4n antaisi menn\u00e4 Jordanin ylitse.\n32:6 Moses sanoi Gadin ja Rubenin lapsille: pit\u00e4isk\u00f6 veljenne menem\u00e4n sotaan ja teid\u00e4n t\u00e4nne j\u00e4\u00e4m\u00e4n?\n32:7 Miksi k\u00e4\u00e4nn\u00e4tte Israelin lasten syd\u00e4met, ettei heid\u00e4n pit\u00e4isi menem\u00e4n ylitse siihen maahan, jonka Herra heille antoi.\n32:8 Niin tekiv\u00e4t teid\u00e4n is\u00e4nnekin, koska min\u00e4 l\u00e4hetin heid\u00e4t KadesBarneasta katsomaan t\u00e4t\u00e4 maata,\n32:9 Ja kuin he tulivat Eskolin ojalle ja n\u00e4kiv\u00e4t maan, k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t he Israelin lasten syd\u00e4men, niin ettei he siihen maahan tahtoneet menn\u00e4, jonka Herra heille tahtoi antaa.\n32:10 Ja Herran viha julmistui sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja h\u00e4n vannoi, sanoen:\n32:11 T\u00e4m\u00e4 kansa, joka Egyptist\u00e4 l\u00e4htenyt on, kahdenkymmenen vuoden vanhasta ja sen ylitse, ei suinkaan pid\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n sit\u00e4 maata, jonka min\u00e4 Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannonut olen, ettei he minua uskollisesti seuranneet,\n32:12 Paitsi Kalebia Jephunnen Kenisil\u00e4isen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa; sill\u00e4 he uskollisesti seurasivat Herraa.\n32:13 Niin Herran viha julmistui Israelissa, ja laski heid\u00e4t menem\u00e4\u00e4n korpeen sinne ja t\u00e4nne nelj\u00e4ksikymmeneksi vuodeksi, siihenasti kuin kaikki se sukukunta hukkui, joka Herran edess\u00e4 pahaa tehnyt oli.\n32:14 Ja katso, te olette nousseet is\u00e4inne siaan, syntisten joukko, lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 Herran vihan julmuutta Israelia vastaan;\n32:15 Sill\u00e4 jos te k\u00e4\u00e4nnytte h\u00e4nest\u00e4 pois, niin h\u00e4n antaa teid\u00e4n enemm\u00e4n aikaa viipy\u00e4 korvessa, ja niin te turmelette kaiken t\u00e4m\u00e4n kansan.\n32:16 Niin he k\u00e4viv\u00e4t edes ja sanoivat: me rakennamme ainoastansa t\u00e4h\u00e4n pihatoita karjallemme, ja kaupungeita lapsillemme.\n32:17 Mutta me tahdomme olla joudukkaat varustettuina k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Israelin lasten edell\u00e4, siihenasti ett\u00e4 me johdatamme heit\u00e4 sioillensa; vaan lapsemme ovat n\u00e4iss\u00e4 vahvoissa kaupungeissa maan asuvaisten t\u00e4hden.\n32:18 Emme my\u00f6s palaja huoneisiimme, siihenasti ett\u00e4 Israelin lapset itsekukin saavat perint\u00f6ns\u00e4.\n32:19 Sill\u00e4 emme tahdo heid\u00e4n kanssa peri\u00e4 toisella puolella Jordania eli etemp\u00e4\u00e4; vaan meid\u00e4n perint\u00f6mme olkoon t\u00e4ll\u00e4 puolella Jordania it\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n32:20 Ja Moses sanoi heille: jos t\u00e4m\u00e4n teette, ett\u00e4 hankitsette teit\u00e4nne sotaan Herran edess\u00e4,\n32:21 Niin menk\u00e4\u00e4t Herran edess\u00e4 Jordanin ylitse, jokainen kuin teist\u00e4 hankittu on, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n ajaa kaikki vihollisensa pois kasvoinsa edest\u00e4,\n32:22 Ja maa tulee Herran edess\u00e4 alamaiseksi; sitte pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n palajaman j\u00e4llens\u00e4 ja oleman viattomat Herran ja Israelin edess\u00e4, ja niin t\u00e4m\u00e4 maa on teid\u00e4n omanne Herran edess\u00e4.\n32:23 Mutta jos ette niin tee, katso, niin te rikotte Herraa vastaan, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n teid\u00e4n rikoksenne, ett\u00e4 se k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 teid\u00e4t.\n32:24 Niin rakentakaat siis kaupungeita lapsillenne, ja pihatoita karjallenne, ja tehk\u00e4\u00e4t niinkuin te sanoitte.\n32:25 Gadin ja Rubenin lapset sanoivat Mosekselle: sinun palvelias tekev\u00e4t niinkuin minun Herrani on k\u00e4skenyt.\n32:26 Meid\u00e4n lapsemme, em\u00e4nt\u00e4mme, tavaramme ja kaikki meid\u00e4n karjamme pit\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4m\u00e4n Gileadin kaupunkeihin.\n32:27 Mutta me sinun palvelias l\u00e4hdemme kaikki yhdess\u00e4 joukossa hankittuina sotaan Herran edess\u00e4, niinkuin minun Herrani sanonut on.\n32:28 Niin Moses k\u00e4ski heid\u00e4n puolestansa pappia Eleatsaria, ja Josuaa Nunin poikaa, ja Israelin lasten sukukuntain ylimm\u00e4isi\u00e4 isi\u00e4,\n32:29 Ja sanoi heille: jos Gadin ja Rubenin lapset menev\u00e4t teid\u00e4n kanssanne Jordanin ylitse, kaikki hankittuina sotaan Herran edess\u00e4, ja te saatte kaikki maan allenne, niin antakaat heille Gileadin maa omaksi.\n32:30 Vaan jos ei he mene hankittuina teid\u00e4n kanssanne, niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n perim\u00e4n teid\u00e4n kanssanne Kanaanin maalla.\n32:31 Gadin ja Rubenin lapset vastasivat, ja sanoivat: niinkuin Herra on puhunut sinun palvelioilles, niin me teemme:\n32:32 Me menemme hankittuina Herran eteen Kanaanin maalle, ja omistamme perint\u00f6osamme t\u00e4ll\u00e4 puolella Jordania.\n32:33 Niin Moses antoi Gadin ja Rubenin lapsille ja puolelle Manassen Josephin pojan sukukunnalle Sihonin Amorilaisten kuninkaan valtakunnan ja Ogin Basanin kuninkaan valtakunnan: maan kaupunkeinensa, jotka niiss\u00e4 maan \u00e4\u00e4riss\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 olivat.\n32:34 Ja Gadin lapset rakensivat Dibonin, Atarotin, Aroerin,\n32:35 Atarot-Sophanin, Jaeserin, Jogbehanin,\n32:36 Betnimran ja Betaranin, vahvat kaupungit ja pihatot.\n32:37 Rubenin lapset rakensivat Hesbonin, Elealen, Kirjataimin,\n32:38 Ja Nebon, BaalMeonin, MusabotSemin ja Sibman, ja antoivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat.\n32:39 Ja Makirin Manassen pojan lapset meniv\u00e4t Gileadiin ja voittivat sen, ja ajoivat ulos Amorilaiset, jotka siell\u00e4 asuivat.\n32:40 Niin Moses antoi Makirille Manassen pojalle Gileadin, ja h\u00e4n asui siell\u00e4.\n32:41 Mutta Jair Manassen poika meni, ja voitti heid\u00e4n maakyl\u00e4ns\u00e4, jotka h\u00e4n kutsui Jairin kyliksi,\n32:42 Meni my\u00f6s Noba, ja voitti Kenatin tytt\u00e4rinens\u00e4, ja h\u00e4n kutsui sen Nobaksi nimest\u00e4ns\u00e4.\n33:1 N\u00e4m\u00e4t ovat Israelin lasten matkustukset, kuin he l\u00e4ksiv\u00e4t Egyptin maalta, joukkoinsa j\u00e4lkeen, Moseksen ja Aaronin kautta.\n33:2 Ja Moses kirjoitti heid\u00e4n matkustuksensa, niinkuin he matkustivat Herran k\u00e4skyn j\u00e4lkeen. Ja n\u00e4m\u00e4t ovat heid\u00e4n matkustuksensa heid\u00e4n l\u00e4hdent\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lkeen:\n33:3 Ja he matkustivat Ramesesta viidenten\u00e4toistakymmenenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4isen\u00e4 kuukautena: toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isest\u00e4, l\u00e4ksiv\u00e4t Israelin lapset ulos korkian k\u00e4den kautta, kaikkein Egyptil\u00e4isten n\u00e4hden.\n33:4 Ja Egyptil\u00e4iset hautasivat kaikki esikoisensa, jotka Herra heid\u00e4n seassansa ly\u00f6nyt oli, ja Herra oli my\u00f6s antanut tuomion k\u00e4yd\u00e4 heid\u00e4n jumalainsa ylitse.\n33:5 Koska Israelin lapset olivat vaeltaneet Ramesesta, niin he sioittivat itsens\u00e4 Sukkotiin.\n33:6 Ja matkustivat Sukkotista, ja sioittivat itsens\u00e4 Etamiin, joka on korven \u00e4\u00e4rell\u00e4.\n33:7 Ja he matkustivat Etamista ja palasivat PiiHahirotiin, joka on BaalZephoniin p\u00e4in, ja sioittivat itsens\u00e4 Migdolin kohdalle.\n33:8 Ja he matkustivat Hahirotin editse ja k\u00e4viv\u00e4t keskelt\u00e4 merta korpeen, ja matkustivat kolme p\u00e4iv\u00e4kuntaa Etamin korvessa, ja sioittivat itsens\u00e4 Maraan.\n33:9 Ja he matkustivat Marasta ja tulivat Elimiin: ja Elimiss\u00e4 oli kaksitoistakymment\u00e4 l\u00e4hdett\u00e4, ja seitsem\u00e4nkymment\u00e4 palmupuuta, ja sioittivat itsens\u00e4 siell\u00e4.\n33:10 Ja he matkustivat Elimist\u00e4, ja sioittivat itsens\u00e4 Punaisen meren tyk\u00f6.\n33:11 Ja matkustivat Punaisen meren tyk\u00f6\u00e4, ja sioittivat itsens\u00e4 Sinin korpeen.\n33:12 Ja he matkustivat Sinin korvesta, ja sioittivat itsens\u00e4 Dophkaan.\n33:13 Ja he matkustivat Dophkasta, ja sioittivat itsens\u00e4 Alusiin.\n33:14 Ja he matkustivat Alusista, ja sioittivat itsens\u00e4 Raphidimiin, ja siin\u00e4 ei ollut kansalle vett\u00e4 juoda.\n33:15 Ja he matkustivat Raphidimista, ja sioittivat itsens\u00e4 Sinain korpeen.\n33:16 Ja he matkustivat Sinain korvesta, ja sioittivat itsens\u00e4 Himohaudoille.\n33:17 Ja he matkustivat Himohaudoilta, ja sioittivat itsens\u00e4 Hatserotiin.\n33:18 Ja he matkustivat Hatserotista, ja sioittivat itsens\u00e4 Ritmaan.\n33:19 Ja he matkustivat Ritmasta, ja sioittivat itsens\u00e4 Rimmon Paretsiin.\n33:20 Ja he matkustivat Rimmon Paretsista, ja sioittivat itsens\u00e4 Libnaan.\n33:21 Ja he matkustivat Libnasta, ja sioittivat itsens\u00e4 Rissaan.\n33:22 Ja he matkustivat Rissasta, ja sioittivat itsens\u00e4 Kehelaan.\n33:23 Ja he matkustivat Kehelasta, ja sioittivat itsens\u00e4 Sapherin vuorelle.\n33:24 Ja he matkustivat Sapherin vuorelta, ja sioittivat itsens\u00e4 Haradaan.\n33:25 Ja he matkustivat Haradasta ja sioittivat itsens\u00e4 Makhelotiin.\n33:26 Ja he matkustivat Makhelotista, ja sioittivat itsens\u00e4 Tahatiin.\n33:27 Ja he matkustivat Tahatista, ja sioittivat itsens\u00e4 Taraan.\n33:28 Ja he matkustivat Tarasta, ja sioittivat itsens\u00e4 Mitkaan.\n33:29 Ja he matkustivat Mitkasta, ja sioittivat itsens\u00e4 Hasmonaan.\n33:30 Ja he matkustivat Hasmonasta, ja sioittivat itsens\u00e4 Moserotiin.\n33:31 Ja he matkustivat Moserotista, ja sioittivat itsens\u00e4 BeneJaekaniin.\n33:32 Ja he matkustivat BeneJaekanista, ja sioittivat itsens\u00e4 Horgidgadiin.\n33:33 Ja he matkustivat Horgidgadista, ja sioittivat itsens\u00e4 Jotbataan.\n33:34 Ja he matkustivat Jotbatasta, ja sioittivat itsens\u00e4 Abronaan.\n33:35 Ja he matkustivat Abronasta, ja sioittivat itsens\u00e4 Etseongeberiin.\n33:36 Ja he matkustivat Etseongeberist\u00e4, ja sioittivat itsens\u00e4 Sinin korpeen, se on Kades.\n33:37 Ja he matkustivat Kadeksesta, ja sioittivat itsens\u00e4 Horin vuorelle, joka on Edomin maan rajoilla.\n33:38 Siin\u00e4 meni pappi Aaron Horin vuorelle, Herran k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, ja kuoli siell\u00e4 nelj\u00e4nten\u00e4kymmenenten\u00e4 vuotena, sittekuin Israelin lapset olivat l\u00e4hteneet Egyptin maalta, ensim\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viidennest\u00e4 kuusta.\n33:39 Ja Aaron oli sadan ja kolmenkolmattakymment\u00e4 vuotinen kuollessansa Horin vuorella.\n33:40 Silloin kuuli Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in Kanaanin maalla, ett\u00e4 Israelin lapset tulleet olivat.\n33:41 Ja he matkustivat Horin vuorelta, ja sioittivat itsens\u00e4 Salmonaan.\n33:42 Ja he matkustivat Salmonasta, ja sioittivat itsens\u00e4 Phunoniin.\n33:43 Ja he matkustivat Phunonista, ja sioittivat itsens\u00e4 Obotiin.\n33:44 Ja he matkustivat Obotista, ja sioittivat itsens\u00e4 Iije Abarimiin, Moabin rajoille.\n33:45 Ja he matkustivat Iijest\u00e4, ja sioittivat itsens\u00e4 DibonGadiin.\n33:46 Ja he matkustivat DibonGadista, ja sioittivat itsens\u00e4 AlmonDiblataimiin.\n33:47 Ja he matkustivat AlmonDiblataimista, ja sioittivat itsens\u00e4 Abarimin vuorille Nebon kohdalle.\n33:48 Ja he matkustivat Abarimin vuorilta, ja sioittivat itsens\u00e4 Moabin kedoille, Jordanin tyk\u00f6, Jerihon kohdalle.\n33:49 Ja he sioittivat itsens\u00e4 Jordanin tyk\u00f6 hamasta BetJesimotista, niin AbelSittimiin Moabin kedoille.\n33:50 Ja Herra puhui Mosekselle, Moabin kedoilla, Jordanin tyk\u00f6n\u00e4 Jerihon kohdalla, sanoen:\n33:51 Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: kuin te olette tulleet Jordanin ylitse Kanaanin maalle,\n33:52 Niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaikki sen maan asuvaiset teid\u00e4n edest\u00e4nne ajaman pois, ja kaikki heid\u00e4n maalauksensa ja valetut kuvansa hukuttaman, ja kaikki heid\u00e4n korkeutensa h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4n,\n33:53 Ja niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 maan omistaman ja asuman siin\u00e4; sill\u00e4 teille olen min\u00e4 maan antanut omistaaksenne sen.\n33:54 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 maan jakaman arvalla teid\u00e4n sukukunnillenne. Joita usiampi on, niille pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n enempi antaman perinn\u00f6ksens\u00e4, ja joita v\u00e4hempi on, niille v\u00e4hemm\u00e4n perinn\u00f6ksens\u00e4; kuin arpa lankee kullekin, niin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sen ottaman: teid\u00e4n is\u00e4inne sukukuntain j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n perim\u00e4n.\n33:55 Mutta jollette maan asuvaisia aja ulos teid\u00e4n edest\u00e4nne, niin pit\u00e4\u00e4 ne, jotka te heist\u00e4 j\u00e4t\u00e4tte, oleman teille niinkuin orjantappurat silmiss\u00e4nne, ja keih\u00e4s kyljess\u00e4nne; sill\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ahdistaman teit\u00e4 sill\u00e4 maalla, kussa te asutte.\n33:56 Niin tapahtuu, ett\u00e4 min\u00e4 teen niin teille, kuin min\u00e4 aioin heille tehd\u00e4.\n34:1 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n34:2 K\u00e4ske Israelin lapsille, ja sano heille: kuin te tulette Kanaanin maalle, niin pit\u00e4\u00e4 se maa oleman se, joka teille perimiseksi lankee, Kanaanin maa rajainsa j\u00e4lkeen.\n34:3 Etel\u00e4n puoli pit\u00e4\u00e4 rupeeman Sinin korvesta Edomin tyk\u00f6\u00e4, niin ett\u00e4 teid\u00e4n rajanne etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n Suolaisen meren \u00e4\u00e4rest\u00e4, joka it\u00e4\u00e4n p\u00e4in on.\n34:4 Ja se raja pit\u00e4\u00e4 teille k\u00e4ym\u00e4n ymp\u00e4ri etel\u00e4st\u00e4 Akrabimin palttaa my\u00f6ten ja menem\u00e4n Siniin, niin ett\u00e4 sen ulosk\u00e4yminen etel\u00e4puolelta on KadesBarneaan p\u00e4in, ett\u00e4 se ulottuu Hatsar Adariin, ja menee Asmoniin.\n34:5 Sitte pit\u00e4\u00e4 rajan menem\u00e4n ymp\u00e4ri Asmonista Egyptin virtaan asti, niin ett\u00e4 sen loppu on meress\u00e4.\n34:6 Mutta raja l\u00e4nteen p\u00e4in pit\u00e4\u00e4 oleman teille suuri meri: se pit\u00e4\u00e4 oleman teid\u00e4n maanne \u00e4\u00e4ri l\u00e4nteen p\u00e4in.\n34:7 Ja t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 raja pohjaa p\u00e4in oleman: teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4n sen suuresta merest\u00e4 hamaan Horin vuoreen asti,\n34:8 Ja Horin vuoresta m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4n siihenasti ett\u00e4 Hamatiin tullaan, niin ett\u00e4 rajan loppu on Zedassa.\n34:9 Ja raja menk\u00f6\u00f6n Ziphroniin ja sen loppu olkoon HatsarEnanissa. Se olkoon rajanne pohjoista p\u00e4in.\n34:10 Ja pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4n rajanne it\u00e4\u00e4n p\u00e4in, Enanista niin Sephamiin.\n34:11 Ja raja menk\u00e4\u00e4n alas Sephamista Riblaan, Ainin it\u00e4puolella; sitte juoskaan alasp\u00e4in, ja menk\u00e4\u00e4n Kinneretin meren sivutse id\u00e4n puolella,\n34:12 Ja tulkaan raja alas Jordaniin p\u00e4in ja sen loppu olkoon Suolainen meri. Sen pit\u00e4\u00e4 oleman teid\u00e4n maanne, rajoinensa joka taholta.\n34:13 Ja Moses k\u00e4ski Israelin lapsille ja sanoi: t\u00e4m\u00e4 on maa, jonka teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 jakaman kesken\u00e4nne arvalla, jonka Herra k\u00e4ski antaa niille yhdeks\u00e4lle sukukunnalle, ja sille puolelle sukukunnalle;\n34:14 Sill\u00e4 Rubenin lasten sukukunta, heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen, ja Gadin lasten sukukunta heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 huoneen j\u00e4lkeen, ja puoli Manassen sukukuntaa ovat jo ottaneet osansa.\n34:15 Niin ovat ne kaksi sukukuntaa, ja se puoli sukukuntaa saaneet perint\u00f6osansa t\u00e4ll\u00e4 puolella Jordania, Jerihon kohdalle it\u00e4\u00e4 p\u00e4in.\n34:16 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n34:17 N\u00e4m\u00e4t ovat miesten nimet, joiden pit\u00e4\u00e4 jakaman maan teille: pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika.\n34:18 Siihen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s teid\u00e4n ottaman yhden p\u00e4\u00e4miehen jokaisesta sukukunnasta, maata jakamaan.\n34:19 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat miesten nimet: Juudan sukukunnasta, Kaleb Jephunnen poika;\n34:20 Simeonin lasten sukukunnasta, Semuel Ammihudin poika;\n34:21 BenJaminin sukukunnasta, Elidad Kislonin poika;\n34:22 Danin lasten sukukunnan p\u00e4\u00e4mies, Bukki Joglin poika;\n34:23 Josephin lapsista, Manassen sukukunnan p\u00e4\u00e4mies, Haniel Ephodin poika;\n34:24 Ephraimin lasten sukukunnan p\u00e4\u00e4mies, Kemuel Siphtanin poika;\n34:25 Sebulonin lasten sukukunnan p\u00e4\u00e4mies, Elitsaphan Parnakin poika;\n34:26 Isaskarin lasten sukukunnan p\u00e4\u00e4mies, Patiel Assan poika;\n34:27 Asserin lasten sukukunnan p\u00e4\u00e4mies, Ahihud Selomin poika;\n34:28 Naphtalin lasten sukukunnan p\u00e4\u00e4mies, Pedahel Ammihudin poika.\n34:29 N\u00e4m\u00e4t ovat ne jotka Herra k\u00e4skenyt on Israelin lasten perint\u00f6osaa jakamaan Kanaanin maalla.\n35:1 Ja Herra puhui Mosekselle, Moabin kedoilla, l\u00e4sn\u00e4 Jordania Jerihon kohdalla, sanoen:\n35:2 K\u00e4ske Israelin lasten perimisest\u00e4ns\u00e4 antaa Levil\u00e4isille kaupungeita heid\u00e4n asuaksensa, antakaat my\u00f6s esikaupungit niiden ymp\u00e4rille Levil\u00e4isille,\n35:3 Ett\u00e4 he asuisivat kaupungeissa, ja pit\u00e4isiv\u00e4t karjansa, tavaransa ja kaikkinaiset el\u00e4imens\u00e4 esikaupungeissa.\n35:4 Esikaupunkein laveus, jotka teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 antaman Levil\u00e4isille, pit\u00e4\u00e4 oleman tuhannen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 kaupungin muurista ulos, kaikki ymp\u00e4rins\u00e4.\n35:5 Niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 mittaaman ulkopuolelle kaupunkia id\u00e4n puolelle kaksituhatta kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja etel\u00e4n puolelle kaksituhatta kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja l\u00e4nnen puolelle kaksituhatta kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ja pohjan puolelle kaksituhatta kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaupunki keskell\u00e4 olis: se pit\u00e4\u00e4 oleman heid\u00e4n esikaupunkinsa.\n35:6 Ja niiden kaupunkein seassa, mitk\u00e4 te annatte Levil\u00e4isille, pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n antaman kuusi vapaakaupunkia, ett\u00e4 se joka jonkun kuoliaaksi ly\u00f6, pakenis niihin. Viel\u00e4 p\u00e4\u00e4lliseksi pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n antaman heille kaksiviidett\u00e4kymment\u00e4 kaupunkia,\n35:7 Niin ett\u00e4 kaikkiansa kaupungeita, jotka annatte Levil\u00e4isille, tulee kahdeksanviidett\u00e4kymment\u00e4, esikaupunkeinensa.\n35:8 Ja ne kaupungit, jotka te annatte Israelin lasten omaisuudesta, pit\u00e4\u00e4 heille annettaman enempi silt\u00e4, jolla paljo on, ja v\u00e4hempi silt\u00e4, jolla v\u00e4hempi on: itsekukin perimisens\u00e4 j\u00e4lkeen, joka h\u00e4nelle jaettu on, pit\u00e4\u00e4 antaman Levil\u00e4isille kaupungeita.\n35:9 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:\n35:10 Puhu Israelin lapsille ja sano heille: tultuanne Jordanin ylitse Kanaanin maalle\n35:11 Pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n valitseman teillenne kaupungeita, jotka teille vapaat kaupungit oleman pit\u00e4\u00e4, joihin tappaja paetkaan, se kuin tapaturmasta jonkun kuoliaaksi ly\u00f6.\n35:12 Ja pit\u00e4\u00e4 senkaltaiset vapaakaupungit oleman teid\u00e4n seassanne, verenkostajan t\u00e4hden, ettei tappajan pid\u00e4 kuoleman, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n koko seurakunnan oikeuden edess\u00e4 on seisonut.\n35:13 Ja ne kaupungit, jotka teid\u00e4n antaman pit\u00e4\u00e4, pit\u00e4\u00e4 oleman teille kuusi vapaakaupunkia.\n35:14 Kolme kaupunkia pit\u00e4\u00e4 teid\u00e4n antaman t\u00e4ll\u00e4 puolella Jordania, ja kolme Kanaanin maalla: ne pit\u00e4\u00e4 oleman vapauskaupungit.\n35:15 Sek\u00e4 Israelin lapsille, ett\u00e4 muukalaisille ja huonekuntalaisille heid\u00e4n seassansa, pit\u00e4\u00e4 ne kuusi kaupunkia oleman pakoa varten, ett\u00e4 sinne pakenis kuka ik\u00e4n\u00e4 jonkun sielun tapaturmaisesti ly\u00f6.\n35:16 Joka jonkun ly\u00f6 rautaisella aseella, niin ett\u00e4 h\u00e4n kuolee, h\u00e4n on miehentappaja: sen miestappajan pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n35:17 Jos h\u00e4n paiskaa jonkun kivell\u00e4, joka h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 on, josta kuolla taidetaan, ja se kuolee, niin h\u00e4n on miehentappaja, ja pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n35:18 Jos h\u00e4n ly\u00f6 h\u00e4nt\u00e4 jollakulla puuaseella, josta taidetaan kuolla, ja se kuolee, h\u00e4n on miehentappaja, ja pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n35:19 Verenkostajan pit\u00e4\u00e4 itse tappaman miehentappajan: kohdatessansa h\u00e4nt\u00e4, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sen kuolettaman.\n35:20 Jos h\u00e4n sy\u00f6ksee h\u00e4nen vihasta taikka paiskaa h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4ijymisess\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n kuolee,\n35:21 Taikka vihasta ly\u00f6 h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n kuolee, niin pit\u00e4\u00e4 sen totisesti kuoleman, joka h\u00e4nen l\u00f6i; sill\u00e4 h\u00e4n on miehentappaja. Veren l\u00e4himm\u00e4inen lanko pit\u00e4\u00e4 tappaman h\u00e4nen kohdatessansa h\u00e4nt\u00e4.\n35:22 Mutta jos h\u00e4n sy\u00f6ksee h\u00e4nen tapaturmasta ilman vihata, taikka heitt\u00e4\u00e4 jotakin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ilman v\u00e4ijymyst\u00e4,\n35:23 Taikka heitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kivell\u00e4, josta kuolla taidetaan, ja ei sit\u00e4 n\u00e4hnyt, niin ett\u00e4 h\u00e4n kuolee, ja ei ole h\u00e4nen vihamiehens\u00e4, ei my\u00f6s h\u00e4nelle mit\u00e4k\u00e4\u00e4n pahaa aikonut:\n35:24 Niin pit\u00e4\u00e4 kansan tuomitseman ly\u00f6j\u00e4n ja verenkostajan v\u00e4lill\u00e4, n\u00e4iden oikeutten j\u00e4lkeen.\n35:25 Ja kansan pit\u00e4\u00e4 vapahtaman miehentappajan verenkostajan k\u00e4sist\u00e4, antaen h\u00e4nen tulla vapaakaupunkiin j\u00e4lleen, johon h\u00e4n pakeni; ja siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen oleman ylimm\u00e4isen papin kuolemaan asti, joka pyh\u00e4ll\u00e4 \u00f6ljyll\u00e4 voideltu on.\n35:26 Mutta jos miehentappaja rohkiasti menee vapaakaupunkinsa rajain ylitse, johon h\u00e4n paennut on,\n35:27 Ja verenkostaja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen ulkona vapaakaupunkinsa rajoista, ja ly\u00f6 h\u00e4nen kuoliaaksi, niin ei pid\u00e4 h\u00e4nen sen vereen syyp\u00e4\u00e4 oleman;\n35:28 Sill\u00e4 h\u00e4nen piti vapaakaupungissansa oleman ylimm\u00e4isen papin kuolemaan asti ja ylimm\u00e4isen papin kuoleman j\u00e4lkeen tuleman perint\u00f6maallensa j\u00e4lleen.\n35:29 N\u00e4m\u00e4t pit\u00e4\u00e4 oleman teille ja teid\u00e4n lapsillenne oikeuden s\u00e4\u00e4dyksi, kaikissa teid\u00e4n asumasioissanne.\n35:30 Joka ly\u00f6 jonkun kuoliaaksi, se miehentappaja pit\u00e4\u00e4 tapettaman todistajain suun j\u00e4lkeen, ja yksi todistaja ei pid\u00e4 sielua vastaan t\u00e4ysi todistus oleman kuolemaan.\n35:31 Ja ei teid\u00e4n pid\u00e4 ottaman yht\u00e4k\u00e4\u00e4n hintaa miehentappajan hengen edest\u00e4, joka itse pahuudesta on kuoleman matkaan saattanut; sill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman.\n35:32 Ja ei pid\u00e4 teid\u00e4n yht\u00e4k\u00e4\u00e4n hintaa ottaman silt\u00e4, joka vapaakaupunkiinsa paennut oli, niin ett\u00e4 h\u00e4n tulis j\u00e4lleen asumaan maalle ennen papin kuolemaa.\n35:33 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t saastuttako maata, jossa te asutte; sill\u00e4 se joka vereen vikap\u00e4\u00e4 on, h\u00e4n saastuttaa maan, ja maa ei taida puhdistettaa verest\u00e4, joka siihen vuodatettu on, muutoin kuin sen veren kautta, joka sen vuodattanut on.\n35:34 \u00c4lk\u00e4\u00e4t te saastuttako maata, jossa te asutte, jossa my\u00f6s min\u00e4 asun; sill\u00e4 min\u00e4 olen Herra, joka asun Israelin lasten seassa.\n36:1 Ja ylimm\u00e4iset is\u00e4t, Gileadin lasten suvusta, Makirin pojan, joka oli Manassen poika, Josephin lasten suvusta, k\u00e4viv\u00e4t edes, ja puhuivat Moseksen ja Israelin lasten ylimm\u00e4isten edess\u00e4,\n36:2 Ja sanoivat: Herra k\u00e4ski minun Herrani jakaa maan arvalla Israelin lapsille peritt\u00e4v\u00e4ksi. Ja sin\u00e4 minun Herrani olet k\u00e4skenyt Herran kautta, meid\u00e4n veljemme Zelophkadin perimyksen antaa h\u00e4nen tytt\u00e4rillens\u00e4:\n36:3 Jos joku Israelin suvusta ottaa heit\u00e4 em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4, niin tulee heid\u00e4n perint\u00f6ns\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4ksi, meid\u00e4n is\u00e4imme perinn\u00f6st\u00e4, ja tulee sen suvun perimyksen tyk\u00f6, kuhunka he tulevat, ja niin tulee meid\u00e4n perimyksemme arpa v\u00e4hennetyksi.\n36:4 Kuin Israelin lasten ilovuosi tulee, niin tulee heid\u00e4n perint\u00f6osansa sen suvun perimykseen, johonka he tulevat, niin tulee meid\u00e4n is\u00e4imme perimys v\u00e4hennetyksi, heid\u00e4n perinn\u00f6ksest\u00e4ns\u00e4.\n36:5 Niin k\u00e4ski Moses Israelin lapsille Herran k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, ja sanoi: Josephin lasten suku on oikein puhunut.\n36:6 T\u00e4m\u00e4 on se mink\u00e4 Herra k\u00e4ski Zelophkadin tytt\u00e4rille ja sanoi: huolkaan kellenk\u00e4 tahtovat, kuitenkin niin, ett\u00e4 he huolevat is\u00e4ins\u00e4 sukukunnan langoille,\n36:7 Ettei Israelin lasten perimys menisi yhdest\u00e4 suvusta niin toiseen; sill\u00e4 jokainen Israelin lasten seassa pit\u00e4\u00e4 riippuman kiinni is\u00e4ins\u00e4 sukukunnan perimyksess\u00e4.\n36:8 Ja kaikki tytt\u00e4ret, joilla perimys on Israelin lasten suvussa, pit\u00e4\u00e4 huoleman jollekulle is\u00e4ns\u00e4 suvun langolle, ett\u00e4 jokainen Israelin lasten seassa pit\u00e4is is\u00e4ns\u00e4 perimyksen,\n36:9 Ja ettei perint\u00f6osa menisi yhdest\u00e4 sukukunnasta toiseen; vaan jokainen riippukaan omassa perimyksess\u00e4ns\u00e4 Israelin lasten sukuin seassa.\n36:10 Niinkuin Herra k\u00e4ski Mosekselle, niin tekiv\u00e4t Zelophkadin tytt\u00e4ret:\n36:11 Makla, Tirtsa, Hogla, Milka, Noa, Zelophkadin tytt\u00e4ret, huolivat set\u00e4ins\u00e4 pojille.\n36:12 Ja tulivat em\u00e4nniksi niille, jotka olivat Manassen Josephin pojan suvusta; niin pysyi heid\u00e4n perimyksens\u00e4 sill\u00e4ns\u00e4 lankoudessansa, heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 sukukunnassa.\n36:13 N\u00e4m\u00e4t ovat ne k\u00e4skyt ja oikeudet, joita Herra Moseksen kautta k\u00e4ski Israelin lapsille, Moabin kedoilla, Jordanin tyk\u00f6n\u00e4, Jerihon kohdalla.","title":"Finnish Bible: Numbers","type":"page"}