{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/pro.htm","path":"bib/wb/fin/pro.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/pro.htm","text":"1:1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;\n1:2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tiedon puhetta,\n1:3 Vastaanottaa ymm\u00e4rryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveytt\u00e4;\n1:4 Ett\u00e4 tyhm\u00e4t viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymm\u00e4rryksen saisivat.\n1:5 Joka viisas on, se kuulkaan, ett\u00e4 j\u00e4n viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,\n1:6 Ett\u00e4 h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4is sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heid\u00e4n tapauksensa.\n1:7 Herran pelko on viisauden alku; tyhm\u00e4t hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t viisauden ja opin.\n1:8 Poikani kuule is\u00e4s kuritusta, ja \u00e4l\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 \u00e4itis k\u00e4sky\u00e4!\n1:9 Sill\u00e4 se on sinun sinun p\u00e4\u00e4s p\u00e4\u00e4ll\u00e4 otollinen kaunistus, ja k\u00e4\u00e4dyt kaulassas.\n1:10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin \u00e4l\u00e4 heihin suostu.\n1:11 Jos he sanovat: k\u00e4y meid\u00e4n kanssamme: me v\u00e4ijymme verta, ja virit\u00e4mme pauloja nuhteettoman eteen ilman syyt\u00e4;\n1:12 Me nielemme h\u00e4nen, niinkuin helvetti el\u00e4v\u00e4lt\u00e4, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;\n1:13 Me l\u00f6yd\u00e4mme kaikellaista kallista tavaraa, ja t\u00e4yt\u00e4mme huoneemme saaliista;\n1:14 Koettele meid\u00e4n kanssamme : meill\u00e4 kaikilla pit\u00e4\u00e4 yksi kukkaro oleman:\n1:15 Poikani! \u00e4l\u00e4 vaella heid\u00e4n kanssansa: est\u00e4 jalkas heid\u00e4n retkilt\u00e4ns\u00e4.\n1:16 Sill\u00e4 heid\u00e4n jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.\n1:17 Sill\u00e4 turhaan verkot viritet\u00e4\u00e4n lintuin silm\u00e4in edess\u00e4.\n1:18 Itse he my\u00f6s v\u00e4ijyv\u00e4t toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen per\u00e4\u00e4n.\n1:19 Niin kaikki ahneet tekev\u00e4t, ja ahneus on is\u00e4nnillens\u00e4 surmaksi.\n1:20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla \u00e4\u00e4nens\u00e4 ilmoittaa.\n1:21 H\u00e4n huutaa kansan edess\u00e4 portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:\n1:22 Kuinka kauvan te tyhm\u00e4t tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?\n1:23 K\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4t itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja min\u00e4 tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;\n1:24 Ett\u00e4 min\u00e4 kutsuin teit\u00e4, ja te estelitte teit\u00e4nne: min\u00e4 kokotin k\u00e4teni, ja ei yksik\u00e4\u00e4n ottanut siit\u00e4 vaaria,\n1:25 Te hylk\u00e4sitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;\n1:26 Niin min\u00e4 my\u00f6s nauran teid\u00e4n vahinkoanne, ja pilkkaan teit\u00e4, kuin teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne tulee se, jota te pelk\u00e4\u00e4tte,\n1:27 Kuin se tulee, jota te pelk\u00e4\u00e4tte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulisp\u00e4\u00e4; kuin teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne tulee ahdistus ja vaiva.\n1:28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en min\u00e4 kuule heit\u00e4: varhain he etsiv\u00e4t minua, ja ei l\u00f6yd\u00e4 minua.\n1:29 Ett\u00e4 he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,\n1:30 Eik\u00e4 tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;\n1:31 Niin pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n sy\u00f6m\u00e4n tiens\u00e4 hedelm\u00e4st\u00e4, ja neuvostansa ravituksi tuleman.\n1:32 Sill\u00e4 tyhm\u00e4in himo tappaa heid\u00e4t, ja hulluin onni kadottaa heid\u00e4t.\n1:33 Mutta joka minua kuulee, h\u00e4n asuu turvallisesti, ja ei mit\u00e4\u00e4n pahaa pelk\u00e4\u00e4.\n2:1 Poikani, jos otat minun puheeni, ja k\u00e4skyni k\u00e4tket;\n2:2 Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta syd\u00e4mes ymm\u00e4rrykseen.\n2:3 Sill\u00e4 jos ymm\u00e4rryst\u00e4 ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;\n2:4 Jos sit\u00e4 etsit niinkuin hopiaa, ja py\u00f6rit sen per\u00e4\u00e4n niinkuin tavaran;\n2:5 Niin sin\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4t Herran pelvon, ja Herran tunnon l\u00f6yd\u00e4t.\n2:6 Sill\u00e4 Herra antaa viisauden, ja h\u00e4nen suustansa tulee taito ja ymm\u00e4rrys.\n2:7 H\u00e4n antaa toimellisten hyvin k\u00e4yd\u00e4, ja suojelee niit\u00e4, jotka viattomasti vaeltavat,\n2:8 Varjelee hurskaat, ja holhoo pyh\u00e4ins\u00e4 retket.\n2:9 Silloin sin\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4t vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyv\u00e4n tien.\n2:10 Jos viisaus syd\u00e4mees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,\n2:11 Niin hyv\u00e4 neuvo sinua varjelee, ja ymm\u00e4rrys k\u00e4tkee sinun,\n2:12 Tempaamaan sinun pois pahalta tielt\u00e4, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,\n2:13 Ja hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t oikian tien, ja vaeltavat pimeit\u00e4 retki\u00e4;\n2:14 Jotka iloitsevat pahoista t\u00f6ist\u00e4ns\u00e4, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;\n2:15 Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket v\u00e4\u00e4r\u00e4r ja h\u00e4pi\u00e4lliset:\n2:16 Ettet sin\u00e4 ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,\n2:17 Ja hylk\u00e4\u00e4 nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.\n2:18 Sill\u00e4 h\u00e4nen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja h\u00e4nen askeleensa kadotettuin tyk\u00f6.\n2:19 Jokainen joka menee h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ei palaja, eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tielle joudu;\n2:20 Ett\u00e4s vaeltasit hyv\u00e4\u00e4 tiet\u00e4, ja pit\u00e4isit hurskasten tiet.\n2:21 Sill\u00e4 vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siin\u00e4 pysyv\u00e4t;\n2:22 Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja yl\u00f6nkatsojat siit\u00e4 teloitetaan.\n3:1 Poikani, \u00e4l\u00e4 unohda minun lakiani, mutta sinun syd\u00e4mes pit\u00e4k\u00f6\u00f6n k\u00e4skyni.\n3:2 Sill\u00e4 ne saatavat sinulle pitk\u00e4n ij\u00e4n, hyv\u00e4t vuodet ja rauhan.\n3:3 Armo ja totuus ei sinua pid\u00e4 hylk\u00e4\u00e4m\u00e4n: ripusta ne kaulaas, ja kirjoita syd\u00e4mes tauluun,\n3:4 Niin sin\u00e4 l\u00f6yd\u00e4t armon ja hyv\u00e4n toimen, Jumalan ja ihmisten edess\u00e4.\n3:5 Luota Herraan kaikesta syd\u00e4mest\u00e4s, ja \u00e4l\u00e4 luota ymm\u00e4rryksees;\n3:6 Mutta ajattele h\u00e4nt\u00e4 kaikissa teiss\u00e4s, niin h\u00e4n sinua oikein johdattaa.\n3:7 \u00c4l\u00e4 ole viisas mielest\u00e4s, vaan pelk\u00e4\u00e4erraa, ja v\u00e4lt\u00e4 pahaa.\n3:8 Sill\u00e4 se on navalles terveellinen, ja virvoittaa luus.\n3:9 Kunnioita Herraa tavarastas, ja kaikista vuoden tulos esikoisista;\n3:10 Niin sinun riihes t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kyllyydell\u00e4, ja sinun viinakuurnas vuotaa ylitse.\n3:11 Poikani, \u00e4l\u00e4 Herran kuritusta hylk\u00e4\u00e4, ja \u00e4l\u00e4 ole k\u00e4rsim\u00e4t\u00f6n, kuin h\u00e4n sinua rankaisee,\n3:12 Sill\u00e4, jota Herra rakastaa, sit\u00e4 h\u00e4n rankaisee, ja on h\u00e4nelle otollinen niinkuin poika is\u00e4llens\u00e4.\n3:13 Autuas on se ihminen, joka viisauden l\u00f6yt\u00e4\u00e4, ja se ihminen, joka ymm\u00e4rryksen k\u00e4sitt\u00e4\u00e4.\n3:14 Sill\u00e4 parempi on kaupita h\u00e4nt\u00e4 kuin kaupita hopiaa, ja h\u00e4nen hedelm\u00e4ns\u00e4 on parempi kuin kulta.\n3:15 H\u00e4n on kalliimpi kuin p\u00e4\u00e4rlyt, eik\u00e4 h\u00e4nen vertaansa mit\u00e4\u00e4n toivottaa taideta.\n3:16 Pitk\u00e4 ik\u00e4 on h\u00e4nen oikialla k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4, rikkaus ja kunnia h\u00e4nen vasemmallansa.\n3:17 H\u00e4nen tiens\u00e4 ovat iloiset, ja kaikki h\u00e4nen askeleensa rauha.\n3:18 H\u00e4n on el\u00e4m\u00e4n puu niille, jotka h\u00e4neen rupeevat; ja autuaat ovat ne, jotka h\u00e4nen pit\u00e4v\u00e4t.\n3:19 Sill\u00e4 Herra on viisaudella maan perustanut, ja taivaat toimella valmistanut.\n3:20 H\u00e4nen viisaudessansa ovat syvyydet eroitetut, ja pivet pisaroivat kasteen.\n3:21 Poikani, \u00e4l\u00e4 salli n\u00e4it\u00e4 silmist\u00e4s tulla pois, niin sin\u00e4 tulet onnelliseksi ja viisaaksi.\n3:22 Se on sinun sielus el\u00e4m\u00e4; ja sinun suus on otollinen.\n3:23 Silloin sin\u00e4 murheetoinna vaellat teiss\u00e4s, ettet jalkaas loukkaa.\n3:24 Et sin\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 maata pantuas, mutta makaat; ja sinun unes on sinulle makia,\n3:25 Ettei sinun tarvitse pelj\u00e4t\u00e4 \u00e4killist\u00e4 hirmua, eik\u00e4 jumalattomain h\u00e4vityst\u00e4, kuin se tulee.\n3:26 Sill\u00e4 Herra on sinun lohdutukses; h\u00e4n varjelee sinun jalkas, ettei sit\u00e4 saavuteta.\n3:27 \u00c4l\u00e4 estele tarvitsevalle hyv\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, jos sinulla on varaa, ett\u00e4s sen tehd\u00e4 taidat.\n3:28 \u00c4l\u00e4 sano yst\u00e4v\u00e4lle: mene ja tule j\u00e4lleen, huomenna min\u00e4 sinulle annan; koska sinulla on.\n3:29 \u00c4l\u00e4 pyyd\u00e4 sinun yst\u00e4v\u00e4s vahinkoa, joka hyv\u00e4ss\u00e4 toivossa asuu sinun tyk\u00f6n\u00e4s.\n3:30 \u00c4l\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n kanssa toru ilman syyt\u00e4, jos h\u00e4n ei mit\u00e4\u00e4n pahaa sinulle tehnyt ole.\n3:31 \u00c4l\u00e4 kiivoittele v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 miest\u00e4, \u00e4l\u00e4 noudata h\u00e4nen retki\u00e4ns\u00e4.\n3:32 Sill\u00e4 pahanilkiset ovat Herralle kauhistus; mutta h\u00e4nen salaisuutensa on hurskasten tyk\u00f6n\u00e4.\n3:33 Jumalattoman huoneessa on Herran kirous; muttavanhurskaan maja siunataan.\n3:34 H\u00e4n pilkkaa pilkkaajia; mutta n\u00f6yrille h\u00e4n antaa armon.\n3:35 Viisaat kunnian periv\u00e4t, mutta tyhm\u00e4t h\u00e4pi\u00e4n saavat.\n4:1 Kuulkaat, lapseni, is\u00e4nne kuritusta, ja ottakaa vaari, oppiaksenne ja viisaammaksi tullaksenne.\n4:2 Sill\u00e4 min\u00e4 annan teille hyv\u00e4n opetuksen; \u00e4lk\u00f6\u00f6t hylj\u00e4tk\u00f6 minun lakiani.\n4:3 Sill\u00e4 min\u00e4 olin is\u00e4ni poika, hoikka ja ainoa \u00e4idill\u00e4ni.\n4:4 Ja h\u00e4n opetti minua, ja sanoi minulle; anna syd\u00e4mes ottaa minun sanani vastaan: pid\u00e4 minun k\u00e4skyni, niin sin\u00e4 el\u00e4\u00e4 saat.\n4:5 Osta viisaus, osat ymm\u00e4rrys: \u00e4l\u00e4 unohda, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s poikkee minun puheestani.\n4:6 \u00c4l\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 hylk\u00e4\u00e4, niin h\u00e4n sinut k\u00e4tkee: rakasta h\u00e4nt\u00e4, niin h\u00e4n sinua varjelee.\n4:7 Sill\u00e4 viisauden alku on, ostaa viisautta, ja kaikella saadullas ostaa taitoa.\n4:8 Pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 korkiassa kunniassa, niin h\u00e4n sinua korottaa, ja saattaa kunniaan, jos sin\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 rakastat.\n4:9 H\u00e4n sinun p\u00e4\u00e4s jalosti kaunistaa, ja kunnioittaa sinua ihanalla kruunulla.\n4:10 Kuule siis, poikani, ja ota minun puheeni, niin ik\u00e4s vuotta on monta.\n4:11 Min\u00e4 johdatan sinua viisauden tielle, ja saatan sinua k\u00e4ym\u00e4\u00e4n oikialla retkell\u00e4,\n4:12 Niin ett\u00e4 koskas vaellat, ei sinun k\u00e4ymises ole ahdas; ja koskas juokset, niin et sin\u00e4 loukkaa sinuas.\n4:13 Pid\u00e4 kuritus, \u00e4l\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4: k\u00e4tke h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n on sinun el\u00e4m\u00e4s.\n4:14 \u00c4l\u00e4 mene jumalattomain askelille, ja \u00e4l\u00e4 astu pahain tielle;\n4:15 J\u00e4t\u00e4 se pois, ja \u00e4l\u00e4 k\u00e4y siin\u00e4; karta sit\u00e4, ja mene ohitse.\n4:16 Sill\u00e4 ei he makaa, jollei he ole pahoin tehneet, eik\u00e4 lep\u00e4\u00e4, jollei he ole vahinkoa tehneet.\n4:17 Sill\u00e4 he sy\u00f6v\u00e4t jumalattomuuden leip\u00e4\u00e4, ja juovat v\u00e4\u00e4ryyden viinaa.\n4:18 Mutta vanhurskasten retki paistaa niinkuin valkeus, k\u00e4y edes, ja valistaa hamaan isoon p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n4:19 Mutta jumalattomain tie on niinkuin pimeys; ja ei he tied\u00e4, kussa he lankeevat.\n4:20 Poikani, ota vaari sanoistani, ja kallista korvas puheisiini.\n4:21 \u00c4l\u00e4 niiden anna tulla pois silmist\u00e4s: pid\u00e4 ne syd\u00e4mess\u00e4s.\n4:22 Sill\u00e4 ne ovat niiden el\u00e4m\u00e4, jotka niit\u00e4 ovat l\u00f6yt\u00e4neet, ja ovat terveelliset koko heid\u00e4n ruumiillensa.\n4:23 Varjele syd\u00e4mes kaikella ahkeruudella: sill\u00e4 siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4 tulee.\n4:24 Pane pois paha suu, ja v\u00e4\u00e4r\u00e4t huulet anna olla sinustas kaukana.\n4:25 Katsokoon silm\u00e4s oikein eteens\u00e4, ja sinun silm\u00e4s laudat olkoot oikiat edess\u00e4s.\n4:26 Koettele jalkais askeleet, niin kaikki sinun ties vahvistuvat.\n4:27 \u00c4l\u00e4 poikkee oikialle eli vasemmalle puolelle: tempaa jalkas pois pahuudesta.\n5:1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,\n5:2 Ett\u00e4s pit\u00e4isit hyv\u00e4n neuvon, ja sinun huules pit\u00e4is toimen.\n5:3 Sill\u00e4 porton huulet ovat niin kuin mesileip\u00e4, ja h\u00e4nen kitansa liukkaampi kuin \u00f6ljy;\n5:4 Mutta viimeiselt\u00e4 karvas kuin koiruoho, ja ter\u00e4v\u00e4 kuin kaksiter\u00e4inen miekka.\n5:5 H\u00e4nen jalkansa menev\u00e4t alas kuolemaan, ja h\u00e4nen askeleensa joutuvat helvettiin.\n5:6 Ei h\u00e4n k\u00e4y kohdastansa el\u00e4m\u00e4n tielle: huikentelevaiset ovat h\u00e4nen astumisensa, niin ettei h\u00e4n tied\u00e4, kuhunka h\u00e4n menee.\n5:7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t poiketko minun puheistani.\n5:8 Olkoon sinun ties kaukana h\u00e4nest\u00e4, ja \u00e4l\u00e4 l\u00e4hesty h\u00e4nen h\u00e4nen huoneensa ovea,\n5:9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;\n5:10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun ty\u00f6s olis toisen huoneessa,\n5:11 Ja sin\u00e4 viimein huokaisit, koska el\u00e4m\u00e4s ja hyvyytes tuhlannut olet,\n5:12 Ja sanoisit: voi! kuinka min\u00e4 olen vihannut hyv\u00e4\u00e4 neuvoa, ja syd\u00e4meni on hylj\u00e4nnyt kurituksen!\n5:13 Ja en kuullut opettajani \u00e4\u00e4nt\u00e4, enk\u00e4 kallistanut korvaani opettajaini puoleen!\n5:14 Min\u00e4 olen l\u00e4hes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskell\u00e4.\n5:15 Juo vett\u00e4 kaivostas, ja mit\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4s vuotaa.\n5:16 Anna luontol\u00e4htees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.\n5:17 Mutta pid\u00e4 ne yksin\u00e4s, ja ei yksik\u00e4\u00e4n muukalainen sinun kanssas.\n5:18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.\n5:19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin mets\u00e4vuohi: h\u00e4nen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itse\u00e4s aina h\u00e4nen rakkaudestansa.\n5:20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pett\u00e4\u00e4, ja halajat vierasta syli\u00e4?\n5:21 Sill\u00e4 Herran edess\u00e4 ovat kaikkien ihmisten tiet, ja h\u00e4n tutkii kaikki heid\u00e4n askeleensa.\n5:22 Jumalattoman v\u00e4\u00e4ryys k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen, ja h\u00e4nen syntins\u00e4 paulat ottavat h\u00e4net kiinni.\n5:23 H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman, ettei h\u00e4n antanut opettaa itsi\u00e4ns\u00e4, ja suuressa tyhmyydess\u00e4ns\u00e4 tulee h\u00e4n petetyksi.\n6:1 Poikani, jos sin\u00e4\u00e4 takaat l\u00e4himm\u00e4ises, niin sin\u00e4 olet kiinnitt\u00e4nyt k\u00e4tes muukalaiseen.\n6:2 Sinun sanoissas olet sin\u00e4 paulaan istunut: sin\u00e4 olet saavutettu puheissas.\n6:3 ee siis, poikani, n\u00e4in: pelasta itses: sill\u00e4 olet tullut l\u00e4himm\u00e4ises k\u00e4siin: joudu, n\u00f6yryyt\u00e4 itses ja vaadi l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s.\n6:4 \u00c4l\u00e4 anna silmilles unta, eik\u00e4 silm\u00e4lautas torkkua.\n6:5 Kirvoita itses niinkuin mets\u00e4vuohi pois k\u00e4sist\u00e4, niinkuin lintu pyyt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 k\u00e4sist\u00e4.\n6:6 Mene laiska myyri\u00e4isen tyk\u00f6, katso h\u00e4nen menoansa ja opi.\n6:7 Vaikka ei h\u00e4nell\u00e4yht\u00e4\u00e4n hallitsiaa, teett\u00e4j\u00e4\u00e4 ja is\u00e4nt\u00e4\u00e4 ole,\n6:8 Kuitenkin valmistaa h\u00e4n elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.\n6:9 Kuinka kauan sin\u00e4 laiska makaat? koskas nouset unesta?\n6:10 Makaa viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4, ota viel\u00e4 unta p\u00e4\u00e4h\u00e4s; laske k\u00e4tes v\u00e4h\u00e4 yhteen, ett\u00e4s viel\u00e4 lev\u00e4t\u00e4 voisit;\n6:11 Niin k\u00f6yhyys \u00e4kisti tulee p\u00e4\u00e4lles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.\n6:12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, k\u00e4velee suunsa v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4,\n6:13 Iskee silm\u00e4\u00e4, nyht\u00e4\u00e4 jalvoillansa, kokottelee sormillansa.\n6:14 V\u00e4\u00e4ryys on h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4, ja aikoo pahaa: h\u00e4n saattaa riidat matkaan.\n6:15 Sent\u00e4hden tulee pikaisesti h\u00e4nen kadotuksensa, ja h\u00e4n \u00e4kisti muserretaan rikki, niin ettei h\u00e4nell\u00e4 yht\u00e4\u00e4n parannusta ole.\n6:16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsem\u00e4\u00e4 kauhistuu h\u00e4nen sielunsa:\n6:17 Ylpi\u00e4t silm\u00e4t, petollinen kieli, k\u00e4det, jotka vuodattavat viatonta verta;\n6:18 Syd\u00e4n, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;\n6:19 V\u00e4\u00e4r\u00e4 todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten v\u00e4lille.\n6:20 Poikani, pid\u00e4 is\u00e4s k\u00e4skyt, ja \u00e4l\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 \u00e4itis lakia.\n6:21 Sido ne alati yhteen syd\u00e4mes p\u00e4\u00e4lle, ja ripusta ne kaulaas.\n6:22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lep\u00e4\u00e4t, niin he varjelevat sinua; koskas her\u00e4\u00e4t, niin he puhuttelevat sinua.\n6:23 Sill\u00e4 k\u00e4sky on niinkuin kynttil\u00e4, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus el\u00e4m\u00e4n tie,\n6:24 Ett\u00e4s varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielest\u00e4.\n6:25 \u00c4l\u00e4 himoitse syd\u00e4mess\u00e4s h\u00e4nen kauneuttansa, ettes vietelt\u00e4isi h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 kiillosta.\n6:26 Sill\u00e4 portto saattaa leiv\u00e4lt\u00e4 pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin el\u00e4m\u00e4n.\n6:27 Taitaako joku k\u00e4tke\u00e4 tulen poveensa, ettei h\u00e4nen vaattensa pala?\n6:28 Eli taitaako joku hiilten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vell\u00e4, ettei h\u00e4n jalkojansa polta?\n6:29 Niin sille tapahtuu, joka l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 vaimoa l\u00e4hentelee; ei se p\u00e4\u00e4se rankaisematta, joka h\u00e4neen ryhtyy.\n6:30 Ei se ole varkaalle niin suuri h\u00e4pi\u00e4, jos h\u00e4n varastaa henkens\u00e4 piteeksi, koska n\u00e4lk\u00e4 on:\n6:31 Jos h\u00e4n k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n, antaa h\u00e4n sen seitsem\u00e4nkertaisesti j\u00e4lleen, ja kaiken huoneensa saadun;\n6:32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhm\u00e4, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.\n6:33 Rangaistus ja h\u00e4pi\u00e4 tulee h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja h\u00e4nen h\u00e4v\u00e4istyksens\u00e4 ei pyyhit\u00e4 pois.\n6:34 Sill\u00e4 miehen vihalla on kiivaus: ei h\u00e4n s\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 koston p\u00e4iv\u00e4n\u00e4:\n6:35 Ei h\u00e4n lukua pid\u00e4 sovittajasta, eik\u00e4 ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.\n7:1 Poikani! k\u00e4tke minun sanani, ja pid\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4s minun k\u00e4skyni.\n7:2 Ota vaari minun k\u00e4skyist\u00e4ni, niin sin\u00e4 el\u00e4\u00e4 saat, ja minun laistani, niinkuin silm\u00e4s ter\u00e4st\u00e4.\n7:3 Sido ne sormiis, kirjoita ne syd\u00e4mes tauluun.\n7:4 Sano viiisaudelle: sin\u00e4 olet sisareni, ja kutsu toimi yst\u00e4v\u00e4kses,\n7:5 Ett\u00e4 h\u00e4n sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sile\u00e4t ovat.\n7:6 Sill\u00e4 min\u00e4 kurkistelin huoneeni akkunasta l\u00e4pi h\u00e4kin.\n7:7 Ja n\u00e4in tyhm\u00e4n nuorukaisen taitamattomain seassa, ja \u00e4kk\u00e4sin h\u00e4nen poikain joukossa;\n7:8 Joka k\u00e4veli kaduilla h\u00e4nen nurkkainsa taitse, ja asteli sit\u00e4 tiet\u00e4, joka meni h\u00e4nen huoneeseensa.\n7:9 H\u00e4m\u00e4riss\u00e4, kuin p\u00e4iv\u00e4 ehtoolla oli, ja jo y\u00f6 ja pimi\u00e4 tuli:\n7:10 Ja katso, h\u00e4nt\u00e4 kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,\n7:11 Tuima ja hillim\u00e4t\u00f6in, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.\n7:12 Nyt on h\u00e4n ulkona, nyt kaduilla, ja v\u00e4ijyy joka nurkassa.\n7:13 H\u00e4n otti h\u00e4nen kiinni, ja suuta antoi h\u00e4nen ja sanoi h\u00e4peem\u00e4tt\u00e4:\n7:14 Min\u00e4 olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen t\u00e4t\u00e4p\u00e4n\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4nyt lupaukseni:\n7:15 Sent\u00e4hden olen min\u00e4 tullut sinua vastaan, varhain sinua etsim\u00e4\u00e4n, ja olen nyt sinut l\u00f6yt\u00e4nyt.\n7:16 Min\u00e4 olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,\n7:17 Ja olen hyv\u00e4nhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.\n7:18 Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meit\u00e4mme kesken\u00e4mme rakkaudella.\n7:19 Sill\u00e4 mies ei ole kotona: h\u00e4n on pitk\u00e4lle matkalle mennyt.\n7:20 H\u00e4n on ottanut rahas\u00e4kin my\u00f6t\u00e4ns\u00e4, ja tulee kotia \u00e4sken m\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4.\n7:21 Ja niin h\u00e4n houkutteli monel\u00f6la sanalla, ja vaati h\u00e4nt\u00e4 makialla puheella.\n7:22 H\u00e4n meni h\u00e4nen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava h\u00e4rk\u00e4, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhm\u00e4t rangoitaan.\n7:23 Siihenasti kuin h\u00e4n nuolilla ampuu h\u00e4nen maksansa l\u00e4vitse: ja niinkuin lintu itsens\u00e4 kiiruhtaa paulaan, ja ei tied\u00e4 sit\u00e4 hengellens\u00e4 vaaralliseksi.\n7:24 Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.\n7:25 \u00c4lk\u00f6\u00f6n syd\u00e4mes poiketko h\u00e4nen tiellens\u00e4: \u00e4l\u00e4 salli sinuas vietell\u00e4 h\u00e4nen retkillens\u00e4.\n7:26 Sill\u00e4 h\u00e4n on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat h\u00e4nelt\u00e4 tapetut.\n7:27 H\u00e4nen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menev\u00e4t alas kuoleman kammioihin.\n8:1 Eik\u00f6 viisaus huuda, ja toimi julista \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4?\n8:2 Korkialla paikalla seisoo h\u00e4n, teiden ja kujain vieress\u00e4.\n8:3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sis\u00e4lle k\u00e4yd\u00e4\u00e4n, h\u00e4n huutaa:\n8:4 Te miehet! min\u00e4 huudan teit\u00e4, ja minun \u00e4\u00e4neni on teid\u00e4n tyk\u00f6nne, te ihmisten lapset;\n8:5 Ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4t te tyhm\u00e4t viisautta, ja te houkkiot pankaat syd\u00e4miinne.\n8:6 Kuulkaat, sill\u00e4 min\u00e4 puhun sit\u00e4, mik\u00e4 korkia on, opetan sit\u00e4, mik\u00e4 oikia on.\n8:7 Sill\u00e4 minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.\n8:8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n petosta eli v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n8:9 Ne kaikki ovat selki\u00e4t niille, jotka niit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, ja oikiat niille, jotka taidon l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t.\n8:10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4t korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.\n8:11 Sill\u00e4 viisaus on parempi kuin p\u00e4\u00e4rlyt, ja kaikki, mit\u00e4 ihminen itsellens\u00e4 toivottaa, ei ole h\u00e4nen vertaisensa.\n8:12 Min\u00e4 viisaus asun toimen tyk\u00f6n\u00e4, ja min\u00e4 taidan antaa hyv\u00e4n neuvon.\n8:13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeytt\u00e4, tuimuutta ja pahoja teit\u00e4; sent\u00e4hden vihaan min\u00e4 petollista suuta.\n8:14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja v\u00e4kevyys.\n8:15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;\n8:16 Minun kauttani p\u00e4\u00e4miehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.\n8:17 Min\u00e4 rakastan niit\u00e4, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsiv\u00e4t, ne l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t minun.\n8:18 Rikkaus ja kunnia on minun tyk\u00f6n\u00e4ni, pysyv\u00e4inen tavara ja vanhurskaus.\n8:19 Minun hedelm\u00e4ni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.\n8:20 Min\u00e4 vaellan vanhurskaudentiet\u00e4 ja oikeuden askeleilla,\n8:21 Ett\u00e4 min\u00e4 pysyv\u00e4isen perinn\u00f6n saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja t\u00e4ytt\u00e4isin heid\u00e4n tavaransa.\n8:22 Min\u00e4 olen ollut Herran oma h\u00e4nen teidens\u00e4 alussa: ennenkuin mit\u00e4\u00e4n tehty oli, olin min\u00e4.\n8:23 Jo ijankaikkisuudesta olen min\u00e4 asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.\n8:24 Kuin ei syvyys viel\u00e4 ollut, silloin min\u00e4 olin jo syntynyt, kuin ei l\u00e4hteet viel\u00e4 vett\u00e4 kuohuneet.\n8:25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen min\u00e4 syntynyt;\n8:26 Ei h\u00e4n ollut viel\u00e4 maata luonut, ja mit\u00e4 sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on, eik\u00e4 maan piirin vuoria.\n8:27 Kuin h\u00e4n valmisti taivaan, olin min\u00e4 siell\u00e4, kuin h\u00e4n syvyyden visusti mittasi.\n8:28 Kuin h\u00e4n pilvet rakensi ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja s\u00e4\u00e4si syvyyden l\u00e4hteet;\n8:29 Kuin h\u00e4n meren \u00e4\u00e4ret m\u00e4\u00e4r\u00e4si, ja vetten eteen asetti m\u00e4\u00e4r\u00e4n, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin h\u00e4n maan perustukset laski,\n8:30 Silloin min\u00e4 h\u00e4nen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka p\u00e4iv\u00e4, ja leikitsin h\u00e4nen h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 joka aika;\n8:31 Ja leikitsin maan piirin p\u00e4\u00e4ll\u00e4; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.\n8:32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pit\u00e4v\u00e4t.\n8:33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t hylj\u00e4tk\u00f6 sit\u00e4.\n8:34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka p\u00e4iv\u00e4, ja vartioitsee minun pihtipieliss\u00e4ni.\n8:35 Sill\u00e4 joka minun l\u00f6yt\u00e4\u00e4, h\u00e4n el\u00e4m\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4, ja on Herralle otollinen;\n8:36 Mutta, joka minua vastaan synti\u00e4 tekee, h\u00e4n vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, h\u00e4n rakastaa kuolemaa.\n9:1 Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsem\u00e4n patsasta,\n9:2 Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti p\u00f6yt\u00e4ns\u00e4,\n9:3 Ja l\u00e4hetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:\n9:4 Joka tyhm\u00e4 on, h\u00e4n tulkaan t\u00e4nne; ja hulluille sanoi h\u00e4n:\n9:5 Tulkaat ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4t minun leiv\u00e4st\u00e4ni, ja juokaat viinaa, jonka min\u00e4 sekoitin.\n9:6 Hylj\u00e4tk\u00e4\u00e4 hullu meno, niin te saatte el\u00e4\u00e4, ja k\u00e4yk\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryksen tiell\u00e4.\n9:7 Joka pilkkaajaa kurittaa, h\u00e4n saa h\u00e4pi\u00e4n, ja joka jumalatointa nuhtelee, h\u00e4n h\u00e4v\u00e4ist\u00e4\u00e4n.\n9:8 \u00c4l\u00e4 rankaise pilkkaajaa, ettei h\u00e4n sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja h\u00e4n rakastaa sinua.\n9:9 Anna viisaalle, niin h\u00e4n viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin h\u00e4n opissaan etenee.\n9:10 Viisauden alku on Herran pelko, ja pyh\u00e4in tieto on ymm\u00e4rrys.\n9:11 Sill\u00e4 minun kauttani sinun p\u00e4iv\u00e4s enennet\u00e4\u00e4n, ja ik\u00e4s vuodet lis\u00e4t\u00e4\u00e4n.\n9:12 Jos sin\u00e4 olet viisas, niin sin\u00e4 itselles viisas olet; mutta jos sin\u00e4 olet pilkkaaja, niin sin\u00e4 itse sen kannat.\n9:13 Hullu, huikentelevainen vaimo, mielet\u00f6in ei tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n,\n9:14 Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimm\u00e4isess\u00e4 siassa kaupungissa,\n9:15 Ett\u00e4 h\u00e4n houkuttelis kaikkia, jotka siit\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t ohitse, ja tiet\u00e4ns\u00e4 vaeltavat:\n9:16 Se joka tyhm\u00e4 on, h\u00e4n tulkoon t\u00e4nne; ja hullulle sanoo h\u00e4n:\n9:17 Varastettu vesi on makia, ja salattu leip\u00e4 suloinen;\n9:18 Vaan ei h\u00e4n tied\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4 kuolleet ovat: h\u00e4nen vieraansa ovat helvetin syvyydess\u00e4.\n10:1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on is\u00e4ns\u00e4 ilo, mutta hullu poika on \u00e4idillens\u00e4 murheeksi.\n10:2 V\u00e4\u00e4rin saatu tavara ei ole hy\u00f6dyllinen; mutta vanhurskaus vapauttaa kuolemasta.\n10:3 Ei Herra anna vanhurskasten sielun n\u00e4lk\u00e4\u00e4 k\u00e4rsi\u00e4, mutta jumalattomain v\u00e4\u00e4rin saadut h\u00e4n hajoittaa.\n10:4 Petollinen k\u00e4si tekee k\u00f6yh\u00e4ksi, mutta ahkera saattaa rikkaaksi.\n10:5 Joka suvella kokoo, h\u00e4n on toimellinen, mutta joka elonaikana makaa, h\u00e4n tulee h\u00e4pi\u00e4\u00e4n.\n10:6 Siunaus on vanhurskaan p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta jumalattoman suun peitt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4ryys.\n10:7 Vanhurskaan muisto pysyy siunauksessa, vaan jumalattomain nimi m\u00e4t\u00e4nee.\n10:8 Joka syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 viisas on, h\u00e4n ottaa k\u00e4skyt vastaan; mutta jolla hullut huulet ovat, se saa haavoja.\n10:9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, h\u00e4n el\u00e4\u00e4 murheetoinna; mutta joka v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4 vaeltaa, h\u00e4n tulee ilmi.\n10:10 Joka silm\u00e4\u00e4 iskee, h\u00e4n vaivaa matkaan saattaa, ja jolla hullut huulet ovat, h\u00e4n saa haavoja.\n10:11 Vanhurskaan suu on el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hde, mutta jumalattoman suun peitt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4ryys.\n10:12 Viha riidan saattaa, mutta rakkaus peitt\u00e4\u00e4 kaikki rikokset.\n10:13 Toimellisten huulissa l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n viisaus, vaan tyhm\u00e4in selk\u00e4\u00e4n tarvitaan vitsa.\n10:14 Viisaat opin k\u00e4tkev\u00e4t, vaan hulluin suu on t\u00e4ynn\u00e4 vahinkoa.\n10:15 Rikkaan tavara on h\u00e4nen vahva kaupunkinsa; mutta k\u00f6yhyys tekee k\u00f6yh\u00e4n pelkuriksi.\n10:16 Vanhurskaus tekee ty\u00f6t\u00e4 hengen yl\u00f6spit\u00e4miseksi, mutta jumalattoman saalis on symmiksi.\n10:17 Joka kurituksen ottaa vastaan, h\u00e4n on el\u00e4m\u00e4n tiell\u00e4; mutta joka rangaistuksen heitt\u00e4\u00e4 pois, h\u00e4n menee v\u00e4\u00e4rin.\n10:18 Petolliset suut peitt\u00e4v\u00e4t vainon, ja joka panettelee,h\u00e4n on tyhm\u00e4.\n10:19 Jossa paljo puhutaan, siit\u00e4 ei synti ole kaukana; mutta joka huulensa hillitsee, h\u00e4n on toimellinen.\n10:20 Vanhurskaan kieli on kalliimpi hopiaa, mutta jumalattoman syd\u00e4n on miinkuin ei mit\u00e4\u00e4n.\n10:21 Vanhurskaan huulet monta ravitsevat, mutta hullut kuolevat hulluudessa.\n10:22 Herran siunaus tekee rikkaaksi ilman vaivaa.\n10:23 Hullu tekee pahaa ja nauraa sit\u00e4, vaan viisas pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 vaarinsa.\n10:24 Mit\u00e4 jumalatoin pelk\u00e4\u00e4, se h\u00e4nelle tapahtuu, ja mit\u00e4 vanhurskaat himoitsevat, sit\u00e4 heille annetaan.\n10:25 Jumalatoin on niinkuin tuulisp\u00e4\u00e4, joka menee ohitse ja tyhjiksi raukee; mutta vanhurskas pysyy ijankaikkisesti.\n10:26 Niin kuin etikka tekee pahaa hampaille ja savu silmille, niin on laiska niiden mielest\u00e4 paha, jotka h\u00e4nen l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t.\n10:27 Herran pelko enent\u00e4\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4, vaan jumalattomain vuodet v\u00e4hennet\u00e4\u00e4n.\n10:28 Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo.\n10:29 Herran tie on hurskasten v\u00e4kevyys, mutta pahointeki\u00e4t ovat pelkurit.\n10:30 Vanhurskas pysyy aina kohdallansa kukistamatta, mutta jumalattoman ei pid\u00e4 asuman maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n10:31 Vanhurskaan suu tuottaa viisauden, vaan v\u00e4\u00e4r\u00e4in kieli hukutetaan.\n10:32 Vanhurskaan huulet opettavat terveellisi\u00e4 asioita, vaan jumalattoman suu on t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n11:1 V\u00e4\u00e4r\u00e4 vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on h\u00e4nelle otollinen.\n11:2 Kussa ylpeys on, siin\u00e4 on my\u00f6s yl\u00f6nkatse; mutta viisaus on n\u00f6yr\u00e4in tyk\u00f6n\u00e4.\n11:3 Viattomuus johdattaa sivi\u00e4t, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.\n11:4 Ei rakkaus auta vihan p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.\n11:5 Viattoman vanhurskaus tekee h\u00e4nen tiens\u00e4 tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.\n11:6 Jumalisten vanhurskaus pelastaa heit\u00e4, vaan v\u00e4\u00e4rinteki\u00e4t k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n viekkaudessansa.\n11:7 Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yht\u00e4\u00e4n toivoa: ja jota v\u00e4\u00e4rinteki\u00e4t odottavat, se tulee tyhj\u00e4ksi.\n11:8 Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleeh\u00e4nen siaansa.\n11:9 Ulkokullatun ihmisen suun kautta petet\u00e4\u00e4n h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4; vaan vanhurskaat ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t sen, ja pelastetaan.\n11:10 Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin k\u00e4y, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.\n11:11 Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.\n11:12 Joka l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 h\u00e4p\u00e4isee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.\n11:13 Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen syd\u00e4n, h\u00e4n salaa sen.\n11:14 Jossa ei neuvoa ole, siin\u00e4 kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siin\u00e4 hyvin k\u00e4y.\n11:15 Joka toisen takaa, h\u00e4n tulee vahinkoon; vaan joka siit\u00e4 itsens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 pois, h\u00e4n on murheetoin.\n11:16 Vaimo, joka otollinen on, pit\u00e4\u00e4 kunnian; vaan v\u00e4kev\u00e4t pit\u00e4v\u00e4t rikkauden.\n11:17 Armias mies tekee ruumiillensa hyv\u00e4\u00e4; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.\n11:18 Jumalattoman ty\u00f6 on turha, vaan joka vanhurskautta kylv\u00e4\u00e4, sill\u00e4 on hyv\u00e4 palkka.\n11:19 Sill\u00e4 vanhurskaus saattaa el\u00e4m\u00e4n, vaan joka pahaa pyyt\u00e4\u00e4, h\u00e4n saattaa kuoleman.\n11:20 Petollinen syd\u00e4n on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on h\u00e4nelle otollinen.\n11:21 Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki k\u00e4tens\u00e4 yhteen pist\u00e4isiv\u00e4t, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.\n11:22 Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen k\u00e4\u00e4dy kuonossa.\n11:23 Vanhurskasten himo on ainoastaan hyv\u00e4, vaan jumalattomain odotus on kiukku.\n11:24 Muutama jakaa omastansa, ja saa enemm\u00e4n; toinen s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, jossa ei pit\u00e4isi, ja tulee k\u00f6yhemm\u00e4ksi.\n11:25 Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se my\u00f6s juotetaan.\n11:26 Joka jyv\u00e4t salaa, h\u00e4nt\u00e4 kansa kiroilee; mutta joka myy, h\u00e4nelle tulee siunaus.\n11:27 Joka varhain hyv\u00e4\u00e4 etsii, h\u00e4nelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, h\u00e4nelle pahoin tapahtuu.\n11:28 Joka rikkauteensa luottaa, h\u00e4n hukkuu, vaan vanhurskaat viheri\u00f6itsev\u00e4t niinkuin lehti.\n11:29 Joka huoneensa murheelliseksi tekee, h\u00e4n saa tuulen perinn\u00f6ksi: ja hullun t\u00e4ytyy viisasta palvella.\n11:30 Vanhurskaan hedelm\u00e4 on el\u00e4m\u00e4n puu: joka viisas on, h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sielut.\n11:31 Koska vanhurskas paljon k\u00e4rsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?\n12:1 Joka itsens\u00e4 mielell\u00e4ns\u00e4 kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhm\u00e4.\n12:2 Hyv\u00e4 saa lohdutuksen Herralta, mutta h\u00e4ijy mies hylj\u00e4t\u00e4\u00e4n.\n12:3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyv\u00e4inen.\n12:4 Ahkera vaimo on miehens\u00e4 kruunu, vaan h\u00e4ijy on niinkuin m\u00e4rk\u00e4 h\u00e4nen luissansa.\n12:5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpitt\u00f6m\u00e4t, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.\n12:6 Jumalattomain sanat v\u00e4ijyv\u00e4t verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heit\u00e4.\n12:7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte en\u00e4\u00e4, mutta vanhurskasten huone pysyy.\n12:8 Toimellinen mies neuvossansa ylistet\u00e4\u00e4n, vaan petollinen tulee katsotuksi yl\u00f6n.\n12:9 Parempi on n\u00f6yr\u00e4, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leip\u00e4\u00e4.\n12:10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman syd\u00e4n on halutoin.\n12:11 Joka peltonsa viljelee, se saa leip\u00e4\u00e4 ylt\u00e4kyll\u00e4isesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhm\u00e4.\n12:12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehd\u00e4, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelm\u00e4\u00e4.\n12:13 Ilki\u00e4 k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n omissa sanoissansa, vaan vanhurskas p\u00e4\u00e4see h\u00e4d\u00e4st\u00e4.\n12:14 Suun hedelm\u00e4st\u00e4 tulee paljon hyv\u00e4\u00e4; ja niinkuin kukin k\u00e4sill\u00e4ns\u00e4 tehnyt on, kostetaan h\u00e4nelle.\n12:15 Tyhm\u00e4in mielest\u00e4 on h\u00e4nen tiens\u00e4 otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.\n12:16 Tyhm\u00e4 osoittaa kohta vihansa, vaan joka peitt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyden, se on kavala.\n12:17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka v\u00e4\u00e4rin todistaa, h\u00e4n pett\u00e4\u00e4.\n12:18 Joka ajattelematta puhuu, h\u00e4n pist\u00e4\u00e4 niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.\n12:19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain v\u00e4\u00e4r\u00e4 kieli ei pysy kauvan.\n12:20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden syd\u00e4mess\u00e4 on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niill\u00e4 on ilo.\n12:21 Ei vanhurskaalle mit\u00e4\u00e4n vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.\n12:22 Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekev\u00e4t, ovat h\u00e4nelle otolliset.\n12:23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin syd\u00e4n ilmoittaa hulluutta.\n12:24 Ahkera k\u00e4si saa hallita, vaan laiskan t\u00e4ytyy veronalaiseksi tulla.\n12:25 Syd\u00e4mellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,\n12:26 Vanhurskas on parempi l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4, mutta jumalattoman tie viettelee h\u00e4nen\n12:27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyv\u00e4n tavaran.\n12:28 Vanhurskauden tiell\u00e4 on el\u00e4m\u00e4, ja h\u00e4nen poluillansa ei ole kuolemaa.\n13:1 Viisas poika ottaa is\u00e4ns\u00e4 kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.\n13:2 Suunsa hedelm\u00e4st\u00e4 kukin nautitsee hyv\u00e4\u00e4, vaan jumalattomain sielu v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n13:3 Joka suunsa hallitsee, h\u00e4n saa el\u00e4\u00e4; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee h\u00e4mm\u00e4stykseen.\n13:4 Laiska pyyt\u00e4\u00e4 ja ei saa, mutta viri\u00e4t saavat ylt\u00e4kyll\u00e4isesti.\n13:5 Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin h\u00e4p\u00e4isee ja pilkkaa itsi\u00e4ns\u00e4.\n13:6 Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.\n13:7 Moni on k\u00f6yh\u00e4 suuressa rikkaudessa, ja moni rikas k\u00f6yhyydess\u00e4ns\u00e4.\n13:8 Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkens\u00e4; mutta joka k\u00f6yh\u00e4 on, ei h\u00e4n kuule kuritusta.\n13:9 Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttil\u00e4 sammuu.\n13:10 Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.\n13:11 Rikkaus v\u00e4henee tuhlatessa, vaan koossa pit\u00e4in se enenee.\n13:12 Viivytetty toivo vaivaa syd\u00e4nt\u00e4; vaan kuin se tulee, jota h\u00e4n toivoo, se on el\u00e4m\u00e4n puu.\n13:13 Joka sanan katsoo yl\u00f6n, h\u00e4n turmelee itsens\u00e4; mutta joka k\u00e4sky\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, h\u00e4n rauhassa vaeltaa.\n13:14 Viisaan oppi on el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hde, V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuoleman paulaa.\n13:15 Hyv\u00e4 neuvo on otollinen; vaan yl\u00f6nkatsojain tie on kova.\n13:16 Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.\n13:17 Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen l\u00e4hetys on terveellinen.\n13:18 Joka kurituksen hylk\u00e4\u00e4, h\u00e4nell\u00e4 on k\u00f6yhyys ja h\u00e4pi\u00e4; vaan joka antaa itsens\u00e4 rangaista, h\u00e4n tulee kunniaan.\n13:19 Kun toivo tulee t\u00e4ytetyksi, niin syd\u00e4n iloitsee; mutta joka pahuutta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4; on hulluille kauhistukseksi.\n13:20 Joka viisasten kanssa k\u00e4yskentelee, h\u00e4n tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, h\u00e4n tulee vahinkoon.\n13:21 Pahuus noudattaa syntisi\u00e4, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydell\u00e4.\n13:22 Hyv\u00e4ll\u00e4 on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle s\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n.\n13:23 Paljo ruokaa on k\u00f6yh\u00e4n kynn\u00f6ss\u00e4; vaan jotka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tekev\u00e4t, ne hukkuvat.\n13:24 Joka vitsaansa s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, h\u00e4n vihaa lastansa; vaan joka h\u00e4nt\u00e4 rakastaa, h\u00e4n aikanansa sit\u00e4 kurittaa.\n13:25 Vanhurskas sy\u00f6, ett\u00e4 h\u00e4nen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytym\u00e4t\u00f6in.\n14:1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.\n14:2 Joka vaeltaa oikiaa tiet\u00e4, se pelk\u00e4\u00e4 Herraa; mutta se, joka poikkee pois tielt\u00e4ns\u00e4, yl\u00f6nkatsoo h\u00e4nen.\n14:3 Tyhm\u00e4n suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heit\u00e4.\n14:4 Jossa ei h\u00e4rki\u00e4 ole, siin\u00e4 seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat ty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t, siin\u00e4 tuloa kyll\u00e4 on.\n14:5 Totinen todistaja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 valhetta; vaan v\u00e4\u00e4r\u00e4 todistaja rohkiasti valhettelee.\n14:6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei l\u00f6yd\u00e4; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.\n14:7 Mene pois tyhm\u00e4n tyk\u00f6\u00e4; sill\u00e4 et sin\u00e4 opi mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4.\n14:8 Toimellisen viisaus on teist\u00e4ns\u00e4 ottaa vaarin; vaan tyhm\u00e4in hulluus on sula petos.\n14:9 Tyhm\u00e4 nauraa synti\u00e4, mutta hurskasten v\u00e4lill\u00e4 on hyv\u00e4 suosio.\n14:10 Koska syd\u00e4n on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.\n14:11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheri\u00f6itsev\u00e4t.\n14:12 Monella on tie mielest\u00e4ns\u00e4 oikia, vaan viimeiselt\u00e4 johdattaa se kuolemaan.\n14:13 Naurun j\u00e4lkeen tulee murhe, ja ilon per\u00e4st\u00e4 suru.\n14:14 Tyhm\u00e4lle tapahtuu laittamisensa j\u00e4lkeen, vaan hyv\u00e4 ihminen asetetaan h\u00e4nen ylitsens\u00e4.\n14:15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen ottaa teist\u00e4ns\u00e4 vaarin.\n14:16 Viisas pelk\u00e4\u00e4 ja karttaa pahaa, vaan tyhm\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4havin menee.\n14:17 \u00c4killinen ihminen tekee hullun t\u00f6it\u00e4, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.\n14:18 Taitamattomat periv\u00e4t tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, ett\u00e4 he toimellisesti tekev\u00e4t.\n14:19 H\u00e4ijyn t\u00e4ytyy kumartaa hyvi\u00e4, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.\n14:20 K\u00f6yh\u00e4\u00e4 vihaavat h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4kin; vaan rikkaalla on monta yst\u00e4v\u00e4\u00e4.\n14:21 Joka katsoo l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 yl\u00f6n. h\u00e4n tekee synti\u00e4; vaan autuas on se, joka viheli\u00e4ist\u00e4 armahtaa.\n14:22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niilt\u00e4 puuttuu; mutta jotka hyv\u00e4\u00e4 ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.\n14:23 Jossa ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n, siin\u00e4 kyll\u00e4 on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siin\u00e4 on k\u00f6yhyys.\n14:24 Viisasten rikkaus on heid\u00e4n kruununsa, mutta tyhm\u00e4in hulluus on hulluus.\n14:25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan v\u00e4\u00e4r\u00e4 todistaja pett\u00e4\u00e4.\n14:26 Joka Herraa pelk\u00e4\u00e4, h\u00e4nell\u00e4 on vahva linna, ja h\u00e4nen lapsensa varjellaan.\n14:27 Herran pelko on el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hde, ett\u00e4 kuoleman nuora v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 taidetaan.\n14:28 Koska kuninkaalla on paljo v\u00e4ke\u00e4, se on h\u00e4nen kunniansa; vaan koska v\u00e4h\u00e4 on v\u00e4ke\u00e4, se tekee p\u00e4\u00e4miehen kehnoksi.\n14:29 Joka on pitk\u00e4mielinen, se on viisas; vaan joka \u00e4killinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.\n14:30 Leppyinen syd\u00e4n on ruumiin el\u00e4m\u00e4; vaan kateus on m\u00e4rk\u00e4 luissa.\n14:31 Joka k\u00f6yh\u00e4lle tekee v\u00e4kivaltaa, h\u00e4n laittaa h\u00e4nen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.\n14:32 Pahuutensa t\u00e4hden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.\n14:33 Toimellisen syd\u00e4mess\u00e4 lep\u00e4\u00e4 viisaus; mutta mit\u00e4 tyhm\u00e4in mieless\u00e4 on, se tulee ilmi.\n14:34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan h\u00e4pi\u00e4.\n14:35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan h\u00e4pi\u00e4llist\u00e4 palveliaa ei h\u00e4n k\u00e4rsi.\n15:1 Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.\n15:2 Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhm\u00e4in suu aina hulluuta sylkee.\n15:3 Herran silm\u00e4t katselevat joka paikassa, sek\u00e4 pahat ett\u00e4 hyv\u00e4t.\n15:4 Terveellinen kieli on el\u00e4m\u00e4n puu: vaan valhettelevainen saattaa syd\u00e4men kivun.\n15:5 Tyhm\u00e4 laittaa is\u00e4ns\u00e4 kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, h\u00e4n tulee taitavaksi.\n15:6 Vanhurskaan huoneessa on ylt\u00e4kyll\u00e4; vaan jumalattoman saalis on h\u00e4vint\u00f6.\n15:7 Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhm\u00e4in syd\u00e4n ei ole niin.\n15:8 Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on h\u00e4nelle otollinen.\n15:9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on h\u00e4nelle rakas.\n15:10 Kuritus on sille paha, joka hylk\u00e4\u00e4 tiens\u00e4: ja joka rangaistusta vihaa, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman.\n15:11 Helvetti ja kadotus on Herran edess\u00e4: kunka paljon enemmin ihmisten lasten syd\u00e4met.\n15:12 Ei pilkkaaja rakasta sit\u00e4, joka h\u00e4nt\u00e4 rankaisee, ja ei h\u00e4n mene viisasten tyk\u00f6.\n15:13 Iloinen syd\u00e4n tekee iloiset kasvot; vaan koska syd\u00e4n on surullinen, niin rohkeus raukee.\n15:14 Ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen syd\u00e4n etsii viisautta; vaan tyhm\u00e4in suu tyhmyydell\u00e4 ravitaan.\n15:15 Surullisella ihmisell\u00e4 ei ole koskaan hyv\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4; vaan jolla hyv\u00e4 syd\u00e4n on, h\u00e4nell\u00e4 on joka p\u00e4iv\u00e4 vieraspito.\n15:16 Parempi on v\u00e4h\u00e4 Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.\n15:17 Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin sy\u00f6tetty h\u00e4rk\u00e4 vihassa.\n15:18 Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta k\u00e4rsiv\u00e4llinen asettaa riidan.\n15:19 Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.\n15:20 Viisas poika iloittaa is\u00e4ns\u00e4, ja hullu ihminen h\u00e4p\u00e4isee \u00e4itins\u00e4.\n15:21 Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiell\u00e4.\n15:22 Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.\n15:23 Se on ihmisen ilo, ett\u00e4 h\u00e4n toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.\n15:24 El\u00e4m\u00e4n tie johdattaa viisaan yl\u00f6sp\u00e4in, v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n helvetti\u00e4, joka alhaalla on.\n15:25 Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.\n15:26 Ilki\u00e4in aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.\n15:27 Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa el\u00e4\u00e4.\n15:28 Vanhurskaan syd\u00e4n ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.\n15:29 Herra on kaukana jumalattomista; vaan h\u00e4n kuulee vanhurskasten rukoukset.\n15:30 Suloinen kasvo iloittaa syd\u00e4men: hyv\u00e4 sanoma tekee luut lihaviksi.\n15:31 Korva, joka kuulee el\u00e4m\u00e4n rangaistusta, on asuva viisasten seassa.\n15:32 Joka ei itsi\u00e4ns\u00e4 salli kurittaa, se katsoo yl\u00f6n sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, h\u00e4n tulee viisaaksi.\n15:33 Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edell\u00e4 k\u00e4y n\u00f6yryys.\n16:1 Ihminen aikoo syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4; vaan Herralta tulee kielen vastaus.\n16:2 Jokaisen mielest\u00e4 on h\u00e4nen tiens\u00e4 puhdas; mutta Herra tutkistelee syd\u00e4met.\n16:3 Anna Herran haltuun sinun ty\u00f6s, niin sinun aivoitukses menestyy.\n16:4 Herra tekee kaikki itse t\u00e4htens\u00e4, niin my\u00f6s jumalattoman pahaksi p\u00e4iv\u00e4ksi.\n16:5 Jokainen ylpi\u00e4 on Herralle kauhistus, ja ei p\u00e4\u00e4se rankaisematta, ehk\u00e4 he kaikki yht\u00e4 pit\u00e4isiv\u00e4t.\n16:6 Laupiuden ja totuuden kautta pahateko sovitetaan, ja Herran pelvolla paha v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n.\n16:7 Jos jonkun tiet ovat Herralle kelvolliset, niin h\u00e4n my\u00f6s k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen vihamiehens\u00e4 rauhaan.\n16:8 Parempi on v\u00e4h\u00e4 vanhurskaudessa, kuin suuri saalis v\u00e4\u00e4ryydess\u00e4.\n16:9 Ihmisen syd\u00e4n aikoo tiens\u00e4; vaan Herra johdattaa h\u00e4nen k\u00e4ymisens\u00e4.\n16:10 Ennustus on kuninkaan huulissa: ei h\u00e4nen suunsa puhu tuomiossa v\u00e4\u00e4rin.\n16:11 Oikia puntari ja vaaka on Herralta, ja kaikki painokivet kukkarossa ovat h\u00e4nen tekoansa.\n16:12 Kuninkaan edess\u00e4 on kauhistus v\u00e4\u00e4rin tehd\u00e4; sill\u00e4 vanhurskaudella istuin vahvistetaan.\n16:13 Oikia neuvo on kuninkaalle otollinen; ja joka oikein puhuu, h\u00e4nt\u00e4 rakastetaan.\n16:14 Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja; ja viisas mies lepytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen.\n16:15 Kuin kuninkaan kasvo on leppyinen, siin\u00e4 on el\u00e4m\u00e4, ja h\u00e4nen armonsa on niinkuin hiljainen sade.\n16:16 Ota viisautta tyk\u00f6s, sill\u00e4 se on parempi kultaa: ja saada ymm\u00e4rryst\u00e4 on kalliimpi hopiaa.\n16:17 Sivi\u00e4n tiet v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t pahaa, ja joka sielunsa varjelee, se tiest\u00e4ns\u00e4 ottaa vaarin.\n16:18 Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpi\u00e4ksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edell\u00e4.\n16:19 Parempi on n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 olla siveiden kanssa, kuin jakaa suurta saalista ylpeiden kanssa.\n16:20 Joka jonkun asian viisaasti alkaa, h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 onnen; ja se on autuas, joka luottaa Herraan.\n16:21 Toimellinen mies ylistet\u00e4\u00e4n viisautensa t\u00e4hden; ja suloinen puhe lis\u00e4\u00e4 oppia.\n16:22 Viisaus on el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hde h\u00e4nelle, joka sen saanut on, vaan tyhm\u00e4in oppi on hulluus.\n16:23 Viisas syd\u00e4n puhuu toimellisesti, ja h\u00e4nen huulensa opettavat hyvin.\n16:24 Suloiset sanat ovat mesileip\u00e4\u00e4; ne lohduttavat sielua, ja virvoittavat luut.\n16:25 Monella on tie mielest\u00e4ns\u00e4 oikia, vaan se johdattaa viimein kuolemaan.\n16:26 Moni tulee suureen vahinkoon oman suunsa kautta.\n16:27 Jumalatoin ihminen kaivaa onnettomuutta, ja h\u00e4nen suussansa palaa niinkuin tuli.\n16:28 V\u00e4\u00e4r\u00e4 ihminen saattaa riidan, ja panettelia tekee ruhtinaat eripuraisiksi.\n16:29 Viekas ihminen houkuttelee l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4, ja johdattaa h\u00e4nen pahalle tielle.\n16:30 Joka silm\u00e4\u00e4 iskee, ei se hyv\u00e4\u00e4 ajattele, ja joka huuliansa pureskelee, se pahaa matkaan saattaa.\n16:31 Harmaat hiukset ovat kunnian kruunu, joka l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n vanhurskauden tiell\u00e4.\n16:32 K\u00e4rsiv\u00e4llinen on parempi kuin v\u00e4kev\u00e4; ja joka hillitsee mielens\u00e4, on parempi, kuin se joka kaupungin voittaa.\n16:33 Arpa heitet\u00e4\u00e4n syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.\n17:1 Kuiva pala, siin\u00e4 jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta t\u00e4ynn\u00e4 riidassa.\n17:2 Toimellinen palvelia hallitsee h\u00e4pi\u00e4llisi\u00e4 lapsia, ja h\u00e4n jakaa perint\u00f6\u00e4 veljein v\u00e4lill\u00e4.\n17:3 Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee syd\u00e4met.\n17:4 Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielell\u00e4ns\u00e4 vahingollista kielt\u00e4.\n17:5 Joka k\u00f6yh\u00e4\u00e4 syljeskelee, se h\u00e4p\u00e4isee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei p\u00e4\u00e4se rankaisematta.\n17:6 vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4.\n17:7 Ei sovi tyhm\u00e4in puhua korkeista asioista, paljoa v\u00e4hemmin p\u00e4\u00e4miehen valhetella.\n17:8 Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka h\u00e4n itsens\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4, niin h\u00e4n viisaana pidet\u00e4\u00e4n.\n17:9 Joka synti\u00e4 peitt\u00e4\u00e4, se saattaa itsellens\u00e4 yst\u00e4vyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.\n17:10 Sanat vaikuttavat enemm\u00e4n toimellisen tyk\u00f6n\u00e4, kuin sata haavaa tyhm\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4.\n17:11 Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n17:12 Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.\n17:13 Joka kostaa hyv\u00e4n pahalla, ei h\u00e4nen huoneestansa pid\u00e4 pahuus luopuman.\n17:14 Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsens\u00e4 leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sin\u00e4 siihen sekaannut.\n17:15 Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.\n17:16 Mit\u00e4 tyhm\u00e4 tekee k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 rahalla, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole syd\u00e4nt\u00e4 ostaa viisautta?\n17:17 Yst\u00e4v\u00e4 rakastaa ainian, ja veli tulee julki h\u00e4d\u00e4ss\u00e4.\n17:18 Se on tyhm\u00e4 ihminen, joka k\u00e4tens\u00e4 taritsee, ja takaa l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4.\n17:19 Joka toraa rakastaa, se rakastaa synti\u00e4; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.\n17:20 H\u00e4ijy syd\u00e4n ei l\u00f6yd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.\n17:21 Joka tyhm\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4, h\u00e4nell\u00e4 on murhe, ja tyhm\u00e4n is\u00e4ll\u00e4 ei ole iloa.\n17:22 Iloinen syd\u00e4n tekee el\u00e4m\u00e4n suloiseksi, vaan surullinen syd\u00e4n kaivaa luut.\n17:23 Jumalatoin ottaa mielell\u00e4ns\u00e4 salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teit\u00e4.\n17:24 Toimellinen mies laittaa itsens\u00e4 viisaasti, vaan tyhm\u00e4 heittelee silmi\u00e4ns\u00e4 sinne ja t\u00e4nne.\n17:25 Hullu popika on is\u00e4ns\u00e4 suru, ja \u00e4idillens\u00e4 murhe, joka h\u00e4nen synnytt\u00e4nyt on.\n17:26 Ei ole se hyv\u00e4, ett\u00e4 vanhurskalle tehd\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4rin, taikka ett\u00e4 sit\u00e4 ruhtinasta ly\u00f6d\u00e4\u00e4n, joka oikein tuomitsee.\n17:27 Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pit\u00e4\u00e4, ja taitava mies on kallis sielu.\n17:28 Jos tyhm\u00e4 vaiti olis, niin h\u00e4n viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos h\u00e4n suunsa pit\u00e4is kiinni.\n18:1 Eripurainen etsii mit\u00e4 h\u00e4nelle kelpaa, ja sekoittaa itsens\u00e4 kaikkiin asioihin.\n18:2 Tyhm\u00e4ll\u00e4 ei ole himo ymm\u00e4rrykseen, vaan niit\u00e4 ilmoittamaan, mitk\u00e4 ovat h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4.\n18:3 Jumalattoman tullessa tulee yl\u00f6nkatse, pilkka ja h\u00e4pi\u00e4.\n18:4 Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syv\u00e4t vedet, ja viisauden l\u00e4hde on t\u00e4ynn\u00e4 virtaa.\n18:5 Ei ole hyv\u00e4 katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.\n18:6 Tyhm\u00e4n huulet saattavat toran, ja h\u00e4nen suunsa noudattaa haavoja.\n18:7 Tyhm\u00e4n suu h\u00e4p\u00e4isee itsens\u00e4, ja h\u00e4nen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.\n18:8 Panetteian sanat ovat haavat, ja k\u00e4yv\u00e4t l\u00e4pi syd\u00e4men.\n18:9 Joka laiska on ty\u00f6ss\u00e4ns\u00e4, h\u00e4n on sen veli, joka vahinkoa tekee.\n18:10 Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.\n18:11 Rikkaan tavara on h\u00e4nelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri h\u00e4nen mielest\u00e4ns\u00e4.\n18:12 Kuin joku lankee, niin h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 ensisti tulee ylpi\u00e4ksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen n\u00f6yr\u00e4n oleman..\n18:13 Joka vastaa ennekuin h\u00e4n kuulee, se on h\u00e4nelle hulluudeksi ja h\u00e4pi\u00e4ksi.\n18:14 Ihmisen henki pit\u00e4\u00e4 yl\u00f6s h\u00e4nen heikkoutensa; vaan murheellista henke\u00e4 kuka voi k\u00e4rsi\u00e4?\n18:15 Ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen syd\u00e4n saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.\n18:16 Ihmisen lahja tekee h\u00e4nelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.\n18:17 Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 tulee, niin se l\u00f6ydet\u00e4\u00e4\u00e4n.\n18:18 Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.\n18:19 Vihoitettu veli pit\u00e4\u00e4 puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pit\u00e4\u00e4 kovemmin puolensa kuin telki linnan edess\u00e4.\n18:20 Sen j\u00e4lkeen kullekin maksetaan, kuin h\u00e4nen suunsa on puhunut; ja h\u00e4n ravitaan huultensa hedelm\u00e4st\u00e4.\n18:21 Kuolema ja el\u00e4m\u00e4 on kielen voimassa: joka h\u00e4nt\u00e4 rakastaa, se saa sy\u00f6s\u00e4 h\u00e4nen hedelm\u00e4st\u00e4ns\u00e4.\n18:22 Joka aviovaimon osaa, h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.\n18:23 K\u00f6yh\u00e4 mies puhuu n\u00f6yr\u00e4sti, vaan rikas vastaa ylpi\u00e4sti.\n18:24 Ihminen, jolla on yst\u00e4v\u00e4, pit\u00e4\u00e4 oleman yst\u00e4v\u00e4llinen; sill\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lujemmin h\u00e4nen kanssansa kuin veli.\n19:1 K\u00f6yh\u00e4 joka siveydess\u00e4 vaeltaa, on parempi kuin v\u00e4\u00e4r\u00e4 huulissansa, joka kuitenkin tyhm\u00e4 on.\n19:2 Joka ei toimella laita, ei h\u00e4nelle hyvin k\u00e4y; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsens\u00e4.\n19:3 Ihmisen tyhmyys eksytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tiens\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 vihastuu Herraa vastaan.\n19:4 Tavara tekee monta yst\u00e4v\u00e4\u00e4, vaan k\u00f6yh\u00e4 hylj\u00e4t\u00e4\u00e4n yst\u00e4vilt\u00e4.\n19:5 Ei v\u00e4\u00e4r\u00e4 todistaja pid\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei h\u00e4nen pid\u00e4 selkeem\u00e4n.\n19:6 Moni rukoilee p\u00e4\u00e4miest\u00e4, ja jokainen on h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, joka lahjoja jakaa.\n19:7 K\u00f6yh\u00e4\u00e4 vihaavat kaikki h\u00e4nen veljens\u00e4, ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vet\u00e4ytyv\u00e4t taamma h\u00e4nest\u00e4; ja joka sanoihin luottaa, ei h\u00e4n saa mit\u00e4\u00e4n.\n19:8 Joka viisas on, h\u00e4n rakastaa henke\u00e4ns\u00e4, ja joka toimellinen on, se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n.\n19:9 V\u00e4\u00e4r\u00e4 todistaja ei pid\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.\n19:10 Ei hullulle sovi hyv\u00e4t p\u00e4iv\u00e4t, paljoa v\u00e4hemmin palvelian p\u00e4\u00e4miehi\u00e4 hallita.\n19:11 Joka on k\u00e4rsiv\u00e4llinen, se on toimellinen ihminen; ja se on h\u00e4nelle kunniaksi, ett\u00e4 h\u00e4n viat v\u00e4ltt\u00e4\u00e4.\n19:12 Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta h\u00e4nen yst\u00e4vyytens\u00e4 on niinkuin kaste ruoholle.\n19:13 Hullu poika on is\u00e4ns\u00e4 murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.\n19:14 Huoneet ja tavarat perit\u00e4\u00e4n vanhemmilta, vaan toimellinen em\u00e4nt\u00e4 tulee Herralta.\n19:15 Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu k\u00e4rsii n\u00e4lk\u00e4\u00e4.\n19:16 Joka k\u00e4skyt pit\u00e4\u00e4, h\u00e4n on vapahtanut henkens\u00e4; vaan joka tiens\u00e4 hylk\u00e4\u00e4, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman.\n19:17 J\u00f6ka k\u00f6yh\u00e4\u00e4 armahtaa, h\u00e4n lainaa Herralle, joka h\u00e4nen hyv\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 h\u00e4nelle j\u00e4lleen maksava on.\n19:18 Kurita lastas, koska viel\u00e4 toivo on; mutta \u00e4l\u00e4 pyyd\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tappaa;\n19:19 Sill\u00e4 suuri julmuus saattaa vahingon: sent\u00e4hden laske vallallensa, ja kurita h\u00e4nt\u00e4 toistamiseen.\n19:20 Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.\n19:21 Monet aivoitukset oavt miehen syd\u00e4mess\u00e4; mutta Herran neuvo on pysyv\u00e4inen.\n19:22 Ihmiselle kelpaa h\u00e4nen laupeutensa, ja k\u00f6yh\u00e4 mies on parempi kuin valehtelia.\n19:23 Herran pelko saattaa el\u00e4m\u00e4n, ja se pysyy ravittuna, ettei mik\u00e4\u00e4n paha h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hesty.\n19:24 Laiska k\u00e4tkee k\u00e4tens\u00e4 poveensa, ja ei vie sit\u00e4 j\u00e4lleen suuhunsa.\n19:25 Jos pilkkaajaa ly\u00f6d\u00e4\u00e4n, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista ly\u00f6d\u00e4\u00e4n, niin h\u00e4n tulee toimelliseksi.\n19:26 Joka vaivaa is\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja ajaa ulos \u00e4itins\u00e4, h\u00e4n on h\u00e4peem\u00e4t\u00f6in ja kirottu lapsi.\n19:27 Lakkaa poikani, kuuntelemasta sit\u00e4 neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.\n19:28 V\u00e4\u00e4r\u00e4 todistus h\u00e4p\u00e4isee tuomion, ja jumalattomain suu nielee v\u00e4\u00e4ryyden.\n19:29 Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selk\u00e4\u00e4n.\n20:1 Viina tekee pilkkaajaksi, ja v\u00e4kev\u00e4t juotavat tekev\u00e4t tyhm\u00e4ksi: joka niit\u00e4 halajaa, ei h\u00e4n ikin\u00e4 viisaaksi tule.\n20:2 Kuninkaan pelj\u00e4tt\u00e4mys on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen: joka h\u00e4nen vihoittaa, h\u00e4n tekee omaa henke\u00e4ns\u00e4 vastoin.\n20:3 Miehen kunnia on olla ilman riitaa; vaan jotka mielell\u00e4ns\u00e4 riitelev\u00e4t, ovat kaikki tyhm\u00e4t.\n20:4 Kylm\u00e4n t\u00e4hden ei tahdo laiska kynt\u00e4\u00e4; sent\u00e4hden h\u00e4n elonaikana kerj\u00e4\u00e4, ja ei saa mit\u00e4\u00e4n.\n20:5 Neuvo on miehen syd\u00e4mess\u00e4 niinkuin syv\u00e4 vesi; mutta toimellinen ammuntaa sen yl\u00f6s.\n20:6 Monta ihmist\u00e4 kerskataan hyv\u00e4ksi; vaan kuka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jonkun, joka todella hyv\u00e4 on?\n20:7 Vanhurskas siveydess\u00e4 vaeltaa; h\u00e4nen lastensa k\u00e4y hyvin h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4.\n20:8 Kuningas, joka istuu istuimella tuomitsemaan, hajoittaa kaikki, jotka pahat ovat, silmill\u00e4ns\u00e4.\n20:9 Kuka sanoo: min\u00e4 olen puhdas syd\u00e4mess\u00e4ni, ja vapaa synnist\u00e4ni?\n20:10 Monenlainen vaaka ja mitta ovat molemmat kauhistus herralle.\n20:11 Nuorukainen tunnetaan menostansa, jos h\u00e4n sivi\u00e4ksi ja toimelliseksi tuleva on.\n20:12 Kuulevaisen korvan ja n\u00e4kev\u00e4isen silm\u00e4n on Herra molemmat tehnyt.\n20:13 \u00c4l\u00e4 rakasta unta, ettes k\u00f6yhtyisi: avaa silm\u00e4s, niin sin\u00e4 saat kyll\u00e4n leip\u00e4\u00e4.\n20:14 Paha, paha, sanoo ostaja; mutta menty\u00e4ns\u00e4 pois h\u00e4n kerskaa.\n20:15 Kultaa ja kalliita kivi\u00e4 l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n kyll\u00e4, vaan toimellinen suu on kallis kappale.\n20:16 Ota h\u00e4nen vaattensa joka muukaisen takaa: ja ota h\u00e4nelt\u00e4 pantti tuntemattoman edest\u00e4.\n20:17 Varastettu leip\u00e4 maistuu miehelle hyvin; vaan sitte pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen suunsa oleman t\u00e4ynn\u00e4 ter\u00e4vi\u00e4 kivi\u00e4.\n20:18 Aivoitukset menestyv\u00e4t, kuin ne neuvotella toimitetaan, ja sodat my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 toimella pidett\u00e4m\u00e4n.\n20:19 \u00c4l\u00e4 sekoita sinuas sen kanssa, joka salaisuuden ilmoittaa, ja joka panettelee, ja jolla petollinen suu on.\n20:20 Joka is\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4ns\u00e4 kiroilee, h\u00e4nen kynttil\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sammuman synki\u00e4ss\u00e4 pimeydess\u00e4.\n20:21 Perint\u00f6, johon varhain kiiruhdetaan, on viimeiselt\u00e4 ilman siunausta.\n20:22 \u00c4l\u00e4 sano: min\u00e4 kostan pahan; odota Herraa, h\u00e4n auttaa sinua.\n20:23 Monenlaiset puntarit ovat Herralle kauhistus, ja v\u00e4\u00e4r\u00e4 vaaka ei ole hyv\u00e4.\n20:24 Jokaisen retket tulevat Herralta: kuka ihminen taitaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4?\n20:25 Se on ihmiselle paula, kuin h\u00e4n pilkkaa pyh\u00e4\u00e4, ja etsii sitte lupauksia.\n20:26 Viisas kuningas hajoittaa jumalattomat, ja antaa ratasten k\u00e4yd\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llitsens\u00e4.\n20:27 Herran kynttil\u00e4 on ihmisen henki: h\u00e4n k\u00e4y l\u00e4pi koko syd\u00e4men.\n20:28 Laupius ja totuus varjelee kuninkaan, ja h\u00e4n vahvistaa istuimensa laupiudella.\n20:29 Nuorten miesten v\u00e4kevyys on heid\u00e4n kunniansa, ja harmaat karvat on vanhain kaunistus.\n20:30 Haavoilla pit\u00e4\u00e4 pahuus ajettaman pois, ja koko syd\u00e4men kivulla.\n21:1 Kuninkaan syd\u00e4n on Herran k\u00e4dess\u00e4, niinkuin vesiojat, ja h\u00e4n taittaa sen kuhunka tahtoo.\n21:2 Jokainen luulee tiens\u00e4 oikiaksi, vaan Herra koettelee syd\u00e4met.\n21:3 Hyvin ja oikein tehd\u00e4, on Herralle otollisempi kuin uhri.\n21:4 Ylpi\u00e4t silm\u00e4t ja paisunut syd\u00e4n, ja jumalattomain kynttil\u00e4 on synti.\n21:5 Ahkeran miehen aivoitukset tuovat ylt\u00e4kyll\u00e4isyyden; vaan joka pikainen on, se tulee k\u00f6yh\u00e4ksi.\n21:6 Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsiv\u00e4t.\n21:7 Jumalattomain raatelemus pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 pelj\u00e4tt\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 ei he tahtoneet tehd\u00e4, mit\u00e4 oikia on.\n21:8 Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan ty\u00f6 on oikia.\n21:9 Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdess\u00e4 huoneessa.\n21:10 Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.\n21:11 Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhm\u00e4t viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin h\u00e4n ottaa opin.\n21:12 vanhurskas pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsens\u00e4 onnettomuuteen.\n21:13 Joka tukitsee korvansa k\u00f6yh\u00e4n huudolta, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s huutaman, ja ei kuultaman.\n21:14 Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepytt\u00e4 suurimman kiukun.\n21:15 Se on vanhurskaille ilo, tehd\u00e4 mik\u00e4 oikia on, vaan pahanteki\u00f6ill\u00e4 on pelko.\n21:16 Ihminen joka poikkee viisauden tielt\u00e4, pit\u00e4\u00e4 oleman kuolleiden joukossa.\n21:17 Joka hekumaa rakastaa, se tulee k\u00f6yh\u00e4ksi; ja joka viinaa ja \u00f6ljy\u00e4 rakastaa, ei h\u00e4n tule rikkaaksi.\n21:18 Jumalatoin pit\u00e4\u00e4 annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja yl\u00f6nkatsoja siveiden edest\u00e4.\n21:19 Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa.\n21:20 Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja \u00f6ljy, vaan tyhm\u00e4 ihminen sen tuhlaa.\n21:21 Joka vanhurskautta ja hyvyytt\u00e4 noudattaa, h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n, vanhurskauden ja kunnian.\n21:22 Viisas mies voittaa v\u00e4kev\u00e4in kaupungin, ja kukistaa heid\u00e4n uskalluksensa vahvuuden.\n21:23 Joka suunsa ja kielens\u00e4 hillitsee, h\u00e4n varjelee sielunsa ahdistuksesta.\n21:24 Joka ynse\u00e4 ja ylpi\u00e4 on, h\u00e4n kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytens\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4.\n21:25 Laiskan himo tappaa h\u00e4nen, ettei h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 tahtoneet mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4:\n21:26 H\u00e4n himoitsee suuresti kaiken p\u00e4iv\u00e4n; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiell\u00e4.\n21:27 Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synniss\u00e4 uhrataan.\n21:28 V\u00e4\u00e4r\u00e4n todistajan pit\u00e4\u00e4 hukkuman; vaan joka tottelee, h\u00e4n saa aina puhua.\n21:29 Jumalatoin juoksee p\u00e4\u00e4t\u00e4havin l\u00e4vitse: mutta hurskas ojentaa tiens\u00e4.\n21:30 Ei yksik\u00e4\u00e4n viisaus, eli ymm\u00e4rrys, eik\u00e4 neuvo, auta herraa vastaan.\n21:31 Hevoset valmistetaan sodan p\u00e4iv\u00e4ksi; mutta voitto tulee herralta.\n22:1 Hyv\u00e4 sanoma on kalliimpi kuin suuri rikkaus, ja suosio on parempi kuin hopia ja kulta.\n22:2 Rikas ja k\u00f6yh\u00e4 tulevat toinen toistansa vastaan: ja Herra on ne kaikki tehnyt.\n22:3 Viisas n\u00e4kee pahan, ja karttaa; taitamattomat juoksevat l\u00e4vitse, ja saavat vahingon.\n22:4 N\u00f6yryyden ja Herran pelvon palkka on rikkaus, kunnia ja el\u00e4m\u00e4.\n22:5 Orjantappurat ja paulat ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4n tiell\u00e4; vaan joka siit\u00e4 taamma vet\u00e4ytyy, h\u00e4n varjelee henkens\u00e4.\n22:6 Niinkuin sin\u00e4 lapsen totutat nuoruudessa, niin ei h\u00e4n siit\u00e4 luovu, kuin h\u00e4n vanhenee.\n22:7 Rikas vallitsee k\u00f6yhi\u00e4, ja joka lainaksi ottaa, h\u00e4n on lainaajan orja.\n22:8 Joka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 kylv\u00e4\u00e4, se niitt\u00e4\u00e4\u00e4 vaivan, ja h\u00e4nen pahuutensa hukkuu vitsalla.\n22:9 Laupiaat silm\u00e4t siunataan, sill\u00e4 h\u00e4n antaa leiv\u00e4st\u00e4 k\u00f6yh\u00e4lle.\n22:10 Aja pilkkaaja pois,niin riita asettuu, ja tora ja h\u00e4v\u00e4istys lakkaa.\n22:11 Joka syd\u00e4men puhtautta rakastaa, sen huulet ovat otolliset, ja kuningas on h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4.\n22:12 Herran silm\u00e4t varjelevat hyv\u00e4n neuvon, ja kukistavat yl\u00f6nkatsojan sanat.\n22:13 Laiska sanoo: jalopeura on ulkona, ja min\u00e4 tapetaan kadulla.\n22:14 Porttoin suu on syv\u00e4 kuoppa: joka ei Herran suosiossa ole, h\u00e4n lankee siihen.\n22:15 Hulluus riippuu nuorukaisen syd\u00e4mess\u00e4, vaan kurituksen vitsa ajaa sen kauvas h\u00e4nest\u00e4.\n22:16 Joka k\u00f6yh\u00e4lle tekee v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 enent\u00e4\u00e4ksens\u00e4 tavaraansa, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 itse rikkaalle antaman, ja tosin k\u00f6yh\u00e4ksi tuleman.\n22:17 Kallista korvas ja kuule viisasten sanat, ja pane minun oppini syd\u00e4mees.\n22:18 Sill\u00e4 se on sinulle suloinen, jos sin\u00e4 pid\u00e4t sen mieless\u00e4s, ja ne sovitetaan yhteen sinun huulilles.\n22:19 Ett\u00e4 sinun toivos olis Herrassa, olen min\u00e4 sinua t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 neuvonut; niin ota my\u00f6s sin\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 vaari.\n22:20 Enk\u00f6 min\u00e4 ole suurista asioista kirjoittanut sinun etees, neuvoin ja opettain?\n22:21 Osoittaakseni sinulle vahvan totuuden perustuksen, vastatakses niit\u00e4 oikein, jotka sinun l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t.\n22:22 \u00c4l\u00e4 ry\u00f6st\u00e4 k\u00f6yh\u00e4\u00e4, vaikka h\u00e4n k\u00f6yh\u00e4 on, ja \u00e4l\u00e4 solvaise vaivaista portissa.\n22:23 Sill\u00e4 Herra ajaa heid\u00e4n asiansa, ja sortaa heid\u00e4n soortajansa.\n22:24 \u00c4l\u00e4 antaudu vihaisen miehen seuraan, ja \u00e4l\u00e4 ole julman tyk\u00f6n\u00e4,\n22:25 Ettes oppisi h\u00e4nen teit\u00e4ns\u00e4, ja saisi sielulles paulaa.\n22:26 \u00c4l\u00e4 ole niiden tyk\u00f6n\u00e4, jotka k\u00e4tt\u00e4 ly\u00f6v\u00e4t ja velkaa takaavat;\n22:27 Sill\u00e4 jos sinulla ei ole varaa maksaa, niin vuotees otetaan altas pois.\n22:28 \u00c4l\u00e4 siirr\u00e4 takaperin entisi\u00e4 rajoja, jotka esi-is\u00e4s tehneet ovat.\n22:29 Jos sin\u00e4 n\u00e4et nopsan miehen asiassansa, sen pit\u00e4\u00e4 seisoman kuninkaan edess\u00e4: ei h\u00e4nen pid\u00e4 seisoman halpain edess\u00e4.\n23:1 Koskas istus ja sy\u00f6t jonkun herran kanssa, niin ota visu vaari, kuka edess\u00e4s on.\n23:2 Ja pane veitsi kaulaas, jos sin\u00e4 tahdot henkes pit\u00e4\u00e4.\n23:3 \u00c4l\u00e4 himoitse h\u00e4nen herkustansa; sill\u00e4 se on petollinen leip\u00e4.\n23:4 \u00c4l\u00e4 vaivaa sinuas tullakses rikkaksi, ja lakkaa sinun viisaudesta.\n23:5 \u00c4l\u00e4 lenn\u00e4t\u00e4 silmi\u00e4s sen j\u00e4lkeen, jota et sin\u00e4 taida saada; sill\u00e4 se tekee itsellens\u00e4 siivet niinkuin kotka, ja lent\u00e4\u00e4 taivasta p\u00e4in.\n23:6 \u00c4l\u00e4 sy\u00f6 leip\u00e4\u00e4 kateen kanssa, ja \u00e4l\u00e4 himoitse h\u00e4nen h\u00e4nen herkkuansa.\n23:7 Sill\u00e4 niinkuin h\u00e4n itse syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 ajattelee, niin se on; h\u00e4n sanoo sinulle: sy\u00f6 ja juo, ja ei kuitenkaan ole h\u00e4nen mielens\u00e4 sinun kanssas.\n23:8 Sinun palas, jotka sy\u00f6nyt olet, pit\u00e4\u00e4 sinun oksentaman, ja sinun yst\u00e4v\u00e4lliset puhees pit\u00e4\u00e4 hukkaan tuleman.\n23:9 \u00c4l\u00e4 puhu hullun korvissa; sill\u00e4 h\u00e4n katsoo sinun toimellisen puheen yl\u00f6n.\n23:10 \u00c4l\u00e4 siirr\u00e4 takaperin entisi\u00e4 rajoja,ja \u00e4l\u00e4 mene orpoin pellolle.\n23:11 Sill\u00e4 heid\u00e4n lunastajansa on voimallinen: h\u00e4n toimittaa heid\u00e4n asiansa sinua vastaan.\n23:12 Anna syd\u00e4mes kuritukseen, ja korvas toimelliseen puheesen.\n23:13 \u00c4l\u00e4 lakkaa lasta kurittamasta; sill\u00e4 jos sin\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vitsalla ly\u00f6t, niin ei h\u00e4n kuole.\n23:14 Sin\u00e4 ly\u00f6t h\u00e4nt\u00e4 vitsalla, vaan sin\u00e4 vapahdat h\u00e4nen sielunsa helvetist\u00e4.\n23:15 Poikani, jos sin\u00e4 viisas olet, niin my\u00f6s syd\u00e4meni iloitsee.\n23:16 Ja minun munaskuuni ovat riemuiset, koska sinun huules puhuvat, mik\u00e4 oikia on.\n23:17 \u00c4lk\u00f6\u00f6n sinun syd\u00e4mes kiivoitelko syntisi\u00e4, vaan olkoon Herran pelvossa joka p\u00e4iv\u00e4.\n23:18 Sill\u00e4 se on sinulle viimein hyv\u00e4ksi, ja ei sinun odottamises puutu.\n23:19 Kuule, poikani, ja ole viisas, ja johdata syd\u00e4mes tielle.\n23:20 \u00c4l\u00e4 ole juomarien ja sy\u00f6m\u00e4rien seassa.\n23:21 Sill\u00e4 juomarit ja sy\u00f6m\u00e4rit k\u00f6yhtyv\u00e4t, ja unikeko pit\u00e4\u00e4 ryysyiss\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n.\n23:22 Kuule is\u00e4\u00e4s, joka sinun siitt\u00e4nyt on, ja \u00e4l\u00e4 katso \u00e4iti\u00e4s yl\u00f6n, kuin h\u00e4n vanhaksi tulee.\n23:23 Osta totuutta, ja \u00e4l\u00e4 sit\u00e4 myy, niin my\u00f6s viisautta, oppia ja ymm\u00e4rryst\u00e4.\n23:24 Vanhurskaan is\u00e4 suuresti riemuitsee; ja joka viisaan siitt\u00e4nyt on, h\u00e4n iloitsee h\u00e4nest\u00e4.\n23:25 Anna is\u00e4s ja \u00e4itis iloita; ja riemuitkaan se, joka sinun synnytt\u00e4nyt on.\n23:26 Anna minulle, poikani, syd\u00e4mes, ja sinun silm\u00e4s pit\u00e4k\u00f6\u00f6n minun tieni.\n23:27 Sill\u00e4 portto on syv\u00e4 kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.\n23:28 Ja h\u00e4n v\u00e4ijyy niinkuin saalista, ja saattaa monta tottelemattomaksi ihmisten seassa.\n23:29 Kussa on kipu? kussa murhe? kussa tora? kussa valitus? kenell\u00e4 haavat ilman syyt\u00e4? kenell\u00e4 punaiset silm\u00e4t?\n23:30 Siin\u00e4, kussa viinan tyk\u00f6n\u00e4 viivyt\u00e4\u00e4n, ja tullaan tyhjent\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 sis\u00e4lle pantu on.\n23:31 \u00c4l\u00e4 katsele viinaa, vaikka se punoittaa, ja on selki\u00e4n\u00e4 lasissa, ja huokiasti menee alas;\n23:32 Vaan viimeiselt\u00e4 puree se niinkuin k\u00e4\u00e4rme, ja pist\u00e4\u00e4 niinkuin kyyk\u00e4\u00e4rme.\n23:33 Niin katsovat sinun silm\u00e4s muita vaimoja, ja sinun syd\u00e4mes puhuu toimettomia asioita,\n23:34 Ja sin\u00e4 tulet niinkuin se, joka makaa keskell\u00e4 merta, ja niinkuin se joka makaa ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 haahden pielen p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n23:35 Sin\u00e4 sanot; he l\u00f6iv\u00e4t minua, vaan en min\u00e4 kipua tuntenut; he sysiv\u00e4t minua, ja en min\u00e4 tiennyt. Kuin min\u00e4 her\u00e4\u00e4n, niin tahdon min\u00e4 viel\u00e4 niin tehd\u00e4, ja sit\u00e4 enempi etsi\u00e4.\n24:1 \u00c4l\u00e4 ole kiivas pahain ihmisten kanssa, ja \u00e4l\u00e4 himoitse olla heit\u00e4 l\u00e4sn\u00e4;\n24:2 Sill\u00e4 heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 vahingoittaa, ja heid\u00e4n huulensa neuvovat pahuuteen.\n24:3 Viisaudella raknnetaan huone, ja toimella se vahvistetaan.\n24:4 Taidolla kammio t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kaikkinaisista kalliista ja jaloista tavaroista.\n24:5 Viisas mies on v\u00e4kev\u00e4, ja toimellinen mies on voimallinen v\u00e4est\u00e4.\n24:6 Sill\u00e4 neuvolla sodatkin pidet\u00e4\u00e4n: ja jossa monta neuvonantajaa on, siin\u00e4 on voitto.\n24:7 Viisaus on hullulle ylen korkia, ei h\u00e4n tohdi avata suutansa portissa.\n24:8 Joka ajattelee pahaa tehd\u00e4ksens\u00e4, se kutsutaan pahain ajatusten p\u00e4\u00e4mieheksi.\n24:9 Tyhm\u00e4in ajatus on synti, ja pilkkaaja on kauhistus ihmisille.\n24:10 Ei se ole v\u00e4kev\u00e4, joka ei tuskassa vahva ole.\n24:11 Auta niit\u00e4, joita tappaa tahdotaan, ja \u00e4l\u00e4 ved\u00e4 sinuas pois pois niiden tyk\u00f6\u00e4, jotka kuoletetaan.\n24:12 Jos sin\u00e4 sanot: katso, emme ymm\u00e4rr\u00e4 sit\u00e4! luuletkos, ettei se, joka syd\u00e4met tutkii, sit\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4? ja se, joka sielustas ottaa vaarin, tunne sit\u00e4 ja kosta ihmiselle tekonsa j\u00e4lkeen?\n24:13 Sy\u00f6, poikani, hunajaa; sill\u00e4 se on hyv\u00e4, ja mesileup\u00e4 on makia suus laelle.\n24:14 Niin on my\u00f6s viisauden oppi sielulles: koskas sen l\u00f6yd\u00e4t, niin sinun viimein k\u00e4y hyvin, ja ei sinun toivos ole turha.\n24:15 \u00c4l\u00e4 vartioitse vanhurskaan huonetta, sin\u00e4 jumalatoin, \u00e4l\u00e4 hukkaa h\u00e4nen lepoansa.\n24:16 Sill\u00e4 vanhurskas taitaa langeta seitsem\u00e4n kertaa, ja nousee j\u00e4lleen; mutta jumalattomat kaatuvat onnettomuuteen.\n24:17 \u00c4l\u00e4 iloitse vihamiehes vahingosta, ja \u00e4lk\u00f6\u00f6n sinun syd\u00e4mes riemuitko h\u00e4nen onnettomuudestansa,\n24:18 Ettei Herra n\u00e4kisi sit\u00e4, ja se olis h\u00e4nelle kelvotoin, ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4is vihansa pois h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lt\u00e4ns\u00e4.\n24:19 \u00c4l\u00e4 vihastu pahain p\u00e4\u00e4lle, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s ole kiivas jumalattomain t\u00e4hden;\n24:20 Sill\u00e4 ei h\u00e4ijyll\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n toivomista, ja jumalattomain kynttil\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sammuman.\n24:21 Poikani, pelk\u00e4\u00e4 Herraa ja kuningasta, ja \u00e4l\u00e4 sekoita sinuas kapinan nostajain kanssa.\n24:22 Sill\u00e4 heid\u00e4n kadotuksensa nousee \u00e4kisti: ja kuka tiet\u00e4\u00e4, koska kummankin onnetomuus tulee?\n24:23 N\u00e4m\u00e4 ovat my\u00f6s viisasten: ei ole hyv\u00e4 katsoa muotoa tuomiossa.\n24:24 Joka jumalattomalle sanoo: sin\u00e4 olet hurskas! h\u00e4nt\u00e4 kiroovat ihmiset, ja kansa vihaa h\u00e4nt\u00e4.\n24:25 Mutta jotka rankaisevat, he ovat otolliset, ja runsas siunaus tulee heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n24:26 Toimellinen vastaus on niinkuin suloinen suun antamus.\n24:27 Toimita ty\u00f6s ulkona, ja valmista peltos, ja rakenna sitte huonees.\n24:28 \u00c4l\u00e4 todista l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s vastaan ilman syyt\u00e4, ja \u00e4l\u00e4 pet\u00e4 suullas.\n24:29 \u00c4l\u00e4 sano: niinkuin h\u00e4n teki minulle, niin min\u00e4 teen h\u00e4nelle: min\u00e4 kostan jokaiselle h\u00e4nen tekonsa j\u00e4lkeen.\n24:30 Min\u00e4 k\u00e4vin laiskan pellon ohitse, ja tyhm\u00e4n viinam\u00e4en sivuitse,\n24:31 Ja katso, siin\u00e4 olivat paljaat ohdakkeet kasvaneet, ja se oli nukulaista t\u00e4ynn\u00e4, ja aidat olivat kaatuneet.\n24:32 Kuin min\u00e4 sen b\u00e4in, panin min\u00e4 sen syd\u00e4meeni, katselin ja opin siit\u00e4.\n24:33 Sin\u00e4 tahdot viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4 maata ja unelias olla, ja enempi k\u00e4si\u00e4s yhteen panna lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n;\n24:34 Mutta k\u00f6yhyytes pit\u00e4\u00e4 sinulle tuleman niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.\n25:1 N\u00e4m\u00e4t ovat my\u00f6s Salomon sananlaskut, jotka Hiskian ja Juudan kuninkaan miehet ovat t\u00e4h\u00e4n panneet tyk\u00f6.\n25:2 Se on Jumalan kunnia, salata asiaa; mutta kuninkaan kunnia, tutkia asiaa.\n25:3 Taivas on korkia ja maa syv\u00e4, ja kuninkaan syd\u00e4n on tutkimatoin.\n25:4 Raiska otetaan hopiasta pois, niin siit\u00e4 tulee puhdas astia.\n25:5 Jos jumalatoin otetaan pois kuninkaan kasvoin edest\u00e4, niin h\u00e4nen istuimensa vanhurskaudella vahvistetaan.\n25:6 \u00c4l\u00e4 koreile kuninkaan n\u00e4hden, ja \u00e4l\u00e4 astu suurten sialle.\n25:7 Sill\u00e4 se on sinulle parempi, koska sinulle sanotaan: astu t\u00e4nne ylemm\u00e4! kuin ett\u00e4s ruhtinaan edess\u00e4 alennettaisiin, jota sinun silm\u00e4s n\u00e4kisiv\u00e4t.\n25:8 \u00c4l\u00e4 ole pikainen riitelem\u00e4\u00e4n, ettes tied\u00e4 mit\u00e4s teet, koska l\u00e4himm\u00e4iselt\u00e4s h\u00e4v\u00e4isty olet?\n25:9 Toimita asias l\u00e4himmm\u00e4ises kanssa, \u00e4l\u00e4 ilmoita toisen salaisuutta,\n25:10 Ettei se, joka sen kuulee, sinua h\u00e4p\u00e4isisi, ja ettei sinun paha sanomas lakkaa.\n25:11 Sana, aikanansa puhuttu, on niinkuin kultainen omena hopiamaljassa.\n25:12 Koska viisas rankaisee sit\u00e4, jaka h\u00e4nt\u00e4 kuulee, se on niinkuin korvarengas, ja niinkuin kaunistus parhaasta kullasta.\n25:13 Niinkuin lumen kylm\u00e4 elonaikana, niin on uskollinen sanansaattaja sille, joka h\u00e4nen l\u00e4hett\u00e4nyt on, ja virvoittaa herransa sielun.\n25:14 Joka paljon puhuu ja v\u00e4h\u00e4n pit\u00e4\u00e4, h\u00e4n on niinkuin tuuli ja pilvi ilman sadetta.\n25:15 K\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4 p\u00e4\u00e4mies lepytet\u00e4\u00e4n, ja sivi\u00e4 kieli pehmitt\u00e4\u00e4 kovuuden.\n25:16 Jos sin\u00e4 l\u00f6yd\u00e4t hunajaa, niin sy\u00f6 tarpeekses, ettes yl\u00f6npalttisesti tulisi ravituksi, ja antaisi sit\u00e4 ylen.\n25:17 Anna jalkas harvoin tulla l\u00e4himm\u00e4ises huoneeseen, ettei h\u00e4n suuttuis sinuun, ja vihaisi sinua.\n25:18 Joka v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 todistusta puhuu l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 vastaan, h\u00e4n on vasara, miekka ja ter\u00e4v\u00e4 nuoli.\n25:19 Pilkkaajan toivo h\u00e4d\u00e4n aikana on niinkuin murrettu hammas, ja vilpistelev\u00e4inen jalka.\n25:20 Joka murheellisen syd\u00e4men edess\u00e4 virsi\u00e4 veisaa, h\u00e4n on niinkuin se, joka vaatten tempaa pois talvella, ja etikka pleikun p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n25:21 Jos sinun vihamiehes isoo, niin ravitse h\u00e4nt\u00e4 leiv\u00e4ll\u00e4: jos h\u00e4n janoo, niin juota h\u00e4nt\u00e4 vedell\u00e4;\n25:22 Sill\u00e4 sin\u00e4 kokoot hiilet h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja Herra kostaa sen sinulle.\n25:23 Pohjatuuli tuottaa sateen, ja salainen kieli saattaa kasvot vihaisiksi.\n25:24 Parempi on istus katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdess\u00e4 huoneessa.\n25:25 Hyv\u00e4 sanoma kaukaiselta maalta on kylm\u00e4n veden kaltainen janoovaiselle sielulle.\n25:26 Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu l\u00e4hde.\n25:27 Joka paljon hunajaa sy\u00f6, ei se ole hyv\u00e4, ja joka ty\u00f6tl\u00e4it\u00e4 asioita tutkii, se tulee h\u00e4nelle ty\u00f6l\u00e4\u00e4ksi.\n25:28 Joka ei taida hillit\u00e4 henke\u00e4ns\u00e4, h\u00e4n on niinkuin h\u00e4vitetty kaupunki ilman muuria.\n26:1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhm\u00e4lle kunnia.\n26:2 Niinkuin lintu menee pois, ja p\u00e4\u00e4skynen lent\u00e4\u00e4, niin ei sovi salvaa kirous ilman syyt\u00e4.\n26:3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selk\u00e4\u00e4n.\n26:4 \u00c4l\u00e4 vastaa tyhm\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tyhmyytens\u00e4 j\u00e4lkeen, ettes my\u00f6s sin\u00e4 h\u00e4nen kaltaiseksensa tulisi.\n26:5 Vastaa tyhm\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tyhmyytens\u00e4 j\u00e4lkeen, ettei h\u00e4n n\u00e4kyisi viisaaksi silmiss\u00e4ns\u00e4.\n26:6 Joka tyhm\u00e4in sanansaattajain kautta asian toimittaa, h\u00e4n on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.\n26:7 Niinkuin nilkku voi hyp\u00e4t\u00e4, niin tyhm\u00e4 taitaa puhua viisaudesta.\n26:8 Joka tyhm\u00e4lle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heitt\u00e4isi kalliin kiven kiviroukkioon.\n26:9 Sananlasku on tyhm\u00e4in suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen k\u00e4siin pistelee.\n26:10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, h\u00e4n sen turmelee.\n26:11 Niinkuin koira sy\u00f6 oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.\n26:12 Koskas n\u00e4et jonkun, joka luulee itsens\u00e4 viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhm\u00e4st\u00e4 kuin h\u00e4nest\u00e4.\n26:13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiell\u00e4, ja jalopeura kujalla.\n26:14 Laiska k\u00e4\u00e4ntelee itsi\u00e4ns\u00e4 vuoteella niinkuin ovi saranassa.\n26:15 Laiska panee k\u00e4tens\u00e4 poveensa: ja se tulee h\u00e4nelle ty\u00f6l\u00e4\u00e4ksi saattaa suuhunsa j\u00e4lleen.\n26:16 Laiska luulee itsens\u00e4 viisaammaksi kuin seitsem\u00e4n, jotka hyvi\u00e4 tapoja opettavat.\n26:17 Joka k\u00e4y ohitse ja sekoittaa itsens\u00e4 muiden riitoihin, h\u00e4n on senkaltainen, joka koiraa korvista vet\u00e4\u00e4.\n26:18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,\n26:19 Niin on petollinen ihminen h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4isillens\u00e4, ja sanoo: leikill\u00e4 min\u00e4 sen tein.\n26:20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.\n26:21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.\n26:22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja k\u00e4yv\u00e4t l\u00e4pi syd\u00e4men.\n26:23 Viekas kieli ja paha syd\u00e4n on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.\n26:24 Vihamien teeskelee itsens\u00e4 toisin puheellansa; mutta petos on h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4.\n26:25 Kuin h\u00e4n liehakoitsee makeilla puheillansa, niin \u00e4l\u00e4 usko h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 seitsem\u00e4n kauhistusta on h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4.\n26:26 Joka pit\u00e4\u00e4 salavihaa, tehd\u00e4ksens\u00e4 vahinkoa, h\u00e4nen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.\n26:27 Joka kuopan kaivaa, h\u00e4n lankee siihen, ja joka kiven vieritt\u00e4\u00e4, se kieritt\u00e4\u00e4 sen itse p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n26:28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka my\u00f6t\u00e4kielin puhuu, saattaa kadotukseen.\n27:1 \u00c4l\u00e4 kehu huomisesta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4; sill\u00e4 et sin\u00e4 tied\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tapahtuu.\n27:2 Anna toisen sinuas kiitt\u00e4\u00e4, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.\n27:3 Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhm\u00e4n viha on raskaampi kuin ne molemmat.\n27:4 Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?\n27:5 Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.\n27:6 Hyv\u00e4nsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.\n27:7 Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.\n27:8 Niinkuin lintu, joka pes\u00e4st\u00e4ns\u00e4 kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirt\u00e4\u00e4.\n27:9 Voiteesta ja suitsutuksesta syd\u00e4n iloitsee, ja yst\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 neuvo on sielulle otollinen.\n27:10 \u00c4l\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4\u00e4s, ja is\u00e4s yst\u00e4vi\u00e4, ja \u00e4l\u00e4 mene veljes huoneesen, kuin sinun v\u00e4\u00e4rin k\u00e4y; sill\u00e4 parempi on kyl\u00e4nmies, joka l\u00e4sn\u00e4 on, kuin veli, joka taampana on.\n27:11 Ole viisas, poikani, ja iloita syd\u00e4meni, ett\u00e4 min\u00e4 taitaisin vastata sit\u00e4, joka minua pilkkaa.\n27:12 Viisas n\u00e4kee vaaran, ja lymytt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4; vaan tyhm\u00e4t menev\u00e4t siihen, ja saavat vahingon.\n27:13 Ota h\u00e4nen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota h\u00e4nelt\u00e4 pantti muukalaisen edest\u00e4.\n27:14 Joka l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 siunaa korkialla \u00e4\u00e4nell\u00e4, ja nousee varhain, se luetaan h\u00e4nelle kiroukseksi.\n27:15 Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, n\u00e4m\u00e4t oikein yhteen verrataan.\n27:16 Joka h\u00e4nt\u00e4 tahtoo k\u00e4tke\u00e4, h\u00e4n k\u00e4sittelee tuulta, ja pivo \u00f6ljy\u00e4 k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4.\n27:17 Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4.\n27:18 Joka fikunapuunsa varjelee, se sy\u00f6 siit\u00e4 hedelm\u00e4n, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.\n27:19 Niinkuin varjo on vedess\u00e4 ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen syd\u00e4n toisia vastaan.\n27:20 Helvetti ja kadotus ei tule ik\u00e4n\u00e4 t\u00e4yteen, ja ihmisen silm\u00e4t ovat tyytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t.\n27:21 Mies tulee kiusatuksi kiitt\u00e4j\u00e4n suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta p\u00e4tsiss\u00e4.\n27:22 Jos sin\u00e4 huhmaressa survoisit tyhm\u00e4n niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan h\u00e4nen hulluutensa h\u00e4nest\u00e4 erkane.\n27:23 Ota ahkera vaari lampaistas, ja pid\u00e4 murhe laumastas;\n27:24 Sill\u00e4 ei tavara ole ijankaikkisesti, eik\u00e4 kruunu suvusta sukuun.\n27:25 Ruoho k\u00e4y yl\u00f6s ja kukkaset puhkeevat, ja hein\u00e4t vuorilla kootaan.\n27:26 Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.\n27:27 Sinulla on vuohten rieskaa kyll\u00e4 sek\u00e4 omaksi sett\u00e4 huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.\n28:1 Jumalatoin pakenee, ja ei kenk\u00e4\u00e4n aja h\u00e4nt\u00e4 takaa; vaan jumalinen on rohkia niinkuin nuori jalopeura.\n28:2 Maakunnan synnin t\u00e4hden tulee valtakuntaan monta p\u00e4\u00e4miest\u00e4; vaan toimellisten ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isten ihmisten t\u00e4hden pysyy se kauvan.\n28:3 N\u00e4lk\u00e4inen, joka k\u00f6yhi\u00e4 vaivaa, on niinkuin sadekuuro, joka hedelm\u00e4n turmelee.\n28:4 Jotka lain hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ne ylist\u00e4v\u00e4t jumalattomia; vaan jotka lain k\u00e4tkev\u00e4t, ovat heille vihaiset.\n28:5 Ei pahat ihmiset oikeudesta lukua pid\u00e4; vaan jotka Herraa etsiv\u00e4t, he ottavat kaikista vaarin.\n28:6 Parempi on k\u00f6yh\u00e4 joka vakuudessansa vaeltaa, kuin rikas, joka v\u00e4\u00e4rill\u00e4 teill\u00e4 k\u00e4yskentelee.\n28:7 Joka lain k\u00e4tkee, se on toimellinen lapsi; mutta joka tuhlaajaa ruokkii, se h\u00e4p\u00e4isee is\u00e4ns\u00e4.\n28:8 Joka tavaransa enent\u00e4\u00e4 korolla ja voitolla, se kokoo k\u00f6yh\u00e4in tarpeeksi.\n28:9 Joka korvansa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 pois lain kuulosta, h\u00e4nen rukouksensakin on kauhistus.\n28:10 Joka jumaliset saattaa v\u00e4\u00e4r\u00e4lle tielle, h\u00e4n lankee omaan kuoppaansa; mutta hurskaat periv\u00e4t hyvyyden.\n28:11 Rikas luulee itsens\u00e4 viisaaksi, vaan toimellinen k\u00f6yh\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen.\n28:12 Kuin vanhurskaat vallitsevat, niin k\u00e4y sangen hyvin; vaan koska jumalattomat hallitsevat, niin muuttet ovat kansan seassa.\n28:13 Joka pahan tekonsa kielt\u00e4\u00e4, ei h\u00e4n menesty; vaan joka sen tunnustaa ja hylk\u00e4\u00e4, h\u00e4nelle tapahtuu laupius.\n28:14 Autuas on se ihminen, joka aina pelk\u00e4\u00e4; vaan joka syd\u00e4mens\u00e4 paaduttaa, se lankee onnettomuuteen.\n28:15 Jumalatoin p\u00e4\u00e4mies, joka k\u00f6yh\u00e4\u00e4 kansaa hallitsee, on kiljuva jalopeura ja ahne karhu.\n28:16 Kuin hallitsia on ilman toimeta, niin paljon v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tapahtuu; vaan joka vihaa ahneutta, h\u00e4n saa kauvan el\u00e4\u00e4.\n28:17 Ihminen, joka jonkun sielun veress\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tekee, ei p\u00e4\u00e4se, vaikka h\u00e4n hamaan hautaan pakenis.\n28:18 Joka vakuudessa vaeltaa, se on tallessa; mutta joka k\u00e4y pahaa tiet\u00e4, h\u00e4nen t\u00e4ytyy joskus langeta.\n28:19 Joka peltonsa viljelee, h\u00e4n saa leip\u00e4\u00e4 ylt\u00e4isesti; vaan joka pyyt\u00e4\u00e4 joutilaana k\u00e4yd\u00e4, se ravitaan k\u00f6yhyydell\u00e4.\n28:20 Uskollinen mies runsaasti siunataan; vaan joka pyrkii rikkauden per\u00e4\u00e4n, ei h\u00e4n ole viaton.\n28:21 Ei ole se hyv\u00e4, ett\u00e4 joku katsoo muotoa; sill\u00e4 ihminen taitaa tehd\u00e4 leiv\u00e4n kappaleen t\u00e4hden v\u00e4\u00e4rin.\n28:22 Joka \u00e4kisti rikkautta pyyt\u00e4\u00e4, ja on kade, h\u00e4nelle tulee k\u00f6yhyys, ettei h\u00e4n tied\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n28:23 Joka ihmist\u00e4 rankaisee, h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paremman yst\u00e4vyyden kuin se, joka puhuu ym\u00f6t\u00e4mielin.\n28:24 Joka ottaa is\u00e4lt\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4idilt\u00e4ns\u00e4, ja sanoo; ei se ole synti, h\u00e4n on h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4n kanssaveli.\n28:25 Ylpi\u00e4 ihminen saattaa riidan; mutta joka luottaa Herraan, h\u00e4n kostuu.\n28:26 Joka omaan syd\u00e4meens\u00e4 uskaltaa, h\u00e4n on tyhm\u00e4; mutta joka viisaudessa vaeltaa, h\u00e4n vapahdetaan.\n28:27 Joka vaivaiselle antaa, ei h\u00e4nelt\u00e4 puutu; vaan joka silm\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4, se tulee pahasti kirotuksi.\n28:28 Kuin jumalattomat tulevat, niin kansa itsens\u00e4 k\u00e4tkee; mutta kuin ne hukkuvat, niin vanhurskaat enenev\u00e4t.\n29:1 Joka kuritukselle on uppiniskainen, h\u00e4n \u00e4kisti kadotetaan ilman yhdet\u00e4k\u00e4\u00e4n avuta.\n29:2 Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.\n29:3 Joka viisautta rakastaa, h\u00e4n iloittaa is\u00e4ns\u00e4; mutta joka huoria el\u00e4tt\u00e4\u00e4, h\u00e4n tuhlaa tavaraansa.\n29:4 Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.\n29:5 Joka l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 kanssa liehakoitsee, h\u00e4n hajoittaa verkon jalkainsa eteen.\n29:6 Kuin paha synti\u00e4 tekee, niin h\u00e4n h\u00e4nens\u00e4 paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja h\u00e4nell\u00e4 on ilo.\n29:7 Vanhurskas tuntee k\u00f6yh\u00e4n asian; vaan jumalatoin ei ymm\u00e4rr\u00e4 viisautta.\n29:8 Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.\n29:9 Kuin viisas tulee tyhm\u00e4n kanssa oikeutta k\u00e4ym\u00e4\u00e4n, joko h\u00e4n on vihainen eli iloinen, niin ei ole h\u00e4nell\u00e4 yht\u00e4\u00e4n lepoa.\n29:10 Verikoirat vihaavat sivi\u00e4\u00e4; vaan vanhurskaat holhovat h\u00e4nt\u00e4.\n29:11 Tyhm\u00e4 vuodattaa kaiken henkens\u00e4; vaan viisas sen pid\u00e4tt\u00e4\u00e4.\n29:12 P\u00e4\u00e4mies, joka valhetta rakastaa, h\u00e4nen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.\n29:13 K\u00f6yh\u00e4 ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heid\u00e4n molempain silm\u00e4ns\u00e4.\n29:14 Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee k\u00f6yhi\u00e4, h\u00e4nen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.\n29:15 Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi h\u00e4p\u00e4isee \u00e4itins\u00e4.\n29:16 Jossa monta jumalatointa on, siin\u00e4 on monta synti\u00e4; vaan vanhurskaat n\u00e4kev\u00e4t heid\u00e4n lankeemisensa.\n29:17 Kurita poikaas, niin h\u00e4n sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.\n29:18 Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas k\u00e4tkee lain.\n29:19 Palvelia ei anna itsi\u00e4ns\u00e4 kurittaa sanoilla; sill\u00e4 vaikka h\u00e4n sen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, niin ei h\u00e4n vastaa.\n29:20 Jos sin\u00e4 n\u00e4et jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhm\u00e4st\u00e4 kuin h\u00e4nest\u00e4.\n29:21 Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidet\u00e4\u00e4n, niin h\u00e4n tahtoo sitte poikana olla.\n29:22 Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta synti\u00e4.\n29:23 Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa n\u00f6yr\u00e4n.\n29:24 Joka varkaan kanssa on osallinen, h\u00e4n vihaa sieluansa, niin my\u00f6s se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.\n29:25 Joka pelk\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4, h\u00e4n tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, h\u00e4n tulee pidetyksi yl\u00f6s.\n29:26 Moni etsii p\u00e4\u00e4miehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.\n29:27 Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiell\u00e4 on, h\u00e4n on jumalattomalle kauhistus.\n30:1 Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.\n30:2 Min\u00e4 olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymm\u00e4rrys ei ole minussa.\n30:3 En min\u00e4 ole oppinut viisautta, ja en tied\u00e4 pyh\u00e4in taitoa.\n30:4 Kuka taivaaseen menee yl\u00f6s ja tulee alas? kuka k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka 0n asttanut kaikki maan \u00e4\u00e4ret? mik\u00e4 on h\u00e4nen nimens\u00e4? kuinka h\u00e4nen poikansa kutsutaan? tied\u00e4tk\u00f6s?\n30:5 Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n30:6 \u00c4l\u00e4 lis\u00e4\u00e4 h\u00e4nen sanoihinsa, ettei h\u00e4n sinua rankaisisi, ja sin\u00e4 l\u00f6ytt\u00e4isiin valehteliaksi.\n30:7 Kahta min\u00e4 sinulta anon, ettes minulta niit\u00e4 kielt\u00e4isi, ennenkuin min\u00e4 kuolen:\n30:8 V\u00e4\u00e4r\u00e4 oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: k\u00f6yhyytt\u00e4 ja rikkautta \u00e4l\u00e4 minulle anna; vaan anna minun saada m\u00e4\u00e4r\u00e4tty osani ravinnosta.\n30:9 Etten min\u00e4, jos min\u00e4 ylen ravituksi tulisin, kielt\u00e4isi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos min\u00e4 ylen k\u00f6yh\u00e4ksi tulisin, varastaisi, ja synti\u00e4 tekisi Jumalani nime\u00e4 vastaan.\n30:10 \u00c4l\u00e4 kanna palvelian p\u00e4\u00e4lle h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 edess\u00e4, ettei h\u00e4n sinua kiroilisi ja sin\u00e4 niin nuhteeseen tulet.\n30:11 On niit\u00e4, jotka kiroilevat is\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja ei siunaa \u00e4iti\u00e4ns\u00e4.\n30:12 On niit\u00e4kin, jotka luulevat itsens\u00e4 puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.\n30:13 Ovat my\u00f6s, jotka silm\u00e4ns\u00e4 nostavat, ja silm\u00e4lautansa korottavat;\n30:14 Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heid\u00e4n sy\u00f6m\u00e4hampainansa, ja sy\u00f6v\u00e4t vaivaiset maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja k\u00f6yh\u00e4t ihmisten seasta.\n30:15 Verenimij\u00e4ll\u00e4 on kaksi tyt\u00e4rt\u00e4: tuo t\u00e4nne, tuo t\u00e4nne. Kolme on tyytym\u00e4t\u00f6int\u00e4, ja tosin nelj\u00e4 ei sano kyll\u00e4 olevan:\n30:16 Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedell\u00e4 t\u00e4ytet\u00e4: ja tuli ei sano: jo kyll\u00e4 on.\n30:17 Silm\u00e4 joka h\u00e4p\u00e4isee is\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja katsoo yl\u00f6n totella \u00e4iti\u00e4ns\u00e4, sen kaarneet ojan tyk\u00f6n\u00e4 hakkaavat ulos, ja kotkan pojat sy\u00f6v\u00e4t.\n30:18 Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja nelj\u00e4\u00e4 en min\u00e4 tied\u00e4:\n30:19 Kotkan tiet taivaan alla, k\u00e4\u00e4rmeen retket kalliolla, haahden j\u00e4ljet meren keskell\u00e4, ja miehen j\u00e4ljet piian tyk\u00f6.\n30:20 Niin on my\u00f6s porton polut: h\u00e4n sy\u00f6 ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en min\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pahaa ole tehnyt.\n30:21 Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin nelj\u00e4\u00e4 h\u00e4n ei voi k\u00e4rsi\u00e4:\n30:22 Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,\n30:23 Kuin ilki\u00e4 naitetaan, ja kuin piika tulee em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 perilliseksi.\n30:24 Nelj\u00e4 on pient\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja ovat toimellisemmat viisaita.\n30:25 Myyri\u00e4iset, heikko v\u00e4ki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;\n30:26 Kaninit, heikko v\u00e4ki, jotka kuitenkin pes\u00e4ns\u00e4 kalliolle tekev\u00e4t;\n30:27 Hein\u00e4sirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he l\u00e4htev\u00e4t kaikki yl\u00f6s joukossansa;\n30:28 H\u00e4m\u00e4h\u00e4kki kehr\u00e4\u00e4 k\u00e4sill\u00e4ns\u00e4, ja on kuninkaan linnoissa.\n30:29 Kolmella on jalo k\u00e4ynt\u00f6, ja tosin nelj\u00e4 astuu hyvin:\n30:30 Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenk\u00e4\u00e4n edest\u00e4;\n30:31 Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenk\u00e4\u00e4n tohdi.\n30:32 Jos sin\u00e4 olet tyhm\u00e4sti tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sin\u00e4 olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske k\u00e4si suus p\u00e4\u00e4lle.\n30:33 Joka rieskaa kirnuu, h\u00e4n tekee voita: ja jokaa nen\u00e4\u00e4 pusertaa, h\u00e4n vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, h\u00e4n vaatii riitaan.\n31:1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 h\u00e4nelle opetti:\n31:2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!\n31:3 \u00c4l\u00e4 anna vaimon saada tavaraas, ja \u00e4l\u00e4 k\u00e4y niill\u00e4 retkill\u00e4, joissa kuninkaat turmeltuvat.\n31:4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten v\u00e4kevi\u00e4 juotavia,\n31:5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja v\u00e4\u00e4ntelisi k\u00f6yh\u00e4in asiaa.\n31:6 Antakaat v\u00e4kevi\u00e4 juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,\n31:7 Ett\u00e4 he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei en\u00e4\u00e4 johdattaisi mieleens\u00e4 viheli\u00e4isyytt\u00e4ns\u00e4.\n31:8 Avaa suus myk\u00e4n edess\u00e4, ja auta hylj\u00e4ttyin asiaa.\n31:9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja k\u00f6yh\u00e4.\n31:10 Joka toimellisen vaimon l\u00f6yt\u00e4\u00e4, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat p\u00e4\u00e4rlyt:\n31:11 H\u00e4nen miehens\u00e4 syd\u00e4n uskaltaa h\u00e4neen: h\u00e4nen elatuksensa ei puutu h\u00e4nelt\u00e4.\n31:12 H\u00e4n tekee h\u00e4nelle hyv\u00e4\u00e4 ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.\n31:13 H\u00e4n harjoittaa itsens\u00e4 villoissa ja pellavissa, ja tekee mielell\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sill\u00e4ns\u00e4.\n31:14 H\u00e4n on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.\n31:15 H\u00e4n nousee y\u00f6ll\u00e4, ja antaa perheellens\u00e4 ruokaa, ja piioillensa heid\u00e4n osansa.\n31:16 H\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita k\u00e4ttens\u00e4 hedelm\u00e4st\u00e4.\n31:17 H\u00e4n vy\u00f6tt\u00e4\u00e4 kupeensa v\u00e4kevydell\u00e4, ja vahvistaa k\u00e4sivartensa.\n31:18 H\u00e4n n\u00e4kee askareensa hy\u00f6dylliseksi: h\u00e4nen kynttil\u00e4\u00e4ns\u00e4 ei sammuteta y\u00f6ll\u00e4.\n31:19 H\u00e4n ojentaa k\u00e4tens\u00e4 rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehr\u00e4varteen.\n31:20 H\u00e4n kohottaa k\u00e4tens\u00e4 k\u00f6yhille, ja ojentaa k\u00e4tens\u00e4 tarvitseville.\n31:21 Ei h\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 lunta huoneessansa; sill\u00e4 kaikella h\u00e4nen perheell\u00e4ns\u00e4 ovat kaksinkertaiset vaatteet.\n31:22 H\u00e4n tekee itsellens\u00e4 makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat h\u00e4nen pukunsa.\n31:23 H\u00e4nen miehens\u00e4 on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tyk\u00f6n\u00e4.\n31:24 H\u00e4n tekee kallista liinaa ja myy sit\u00e4, ja antaa vy\u00f6n kauppaajalle.\n31:25 V\u00e4kevyys ja kunnia on h\u00e4nen pukunsa, ja h\u00e4n nauraa seuraavaiselle ajalle.\n31:26 H\u00e4n avaa suunsa viisaudessa, ja h\u00e4nen kielens\u00e4 on suloinen oppi.\n31:27 H\u00e4n katselee kurkistellen, kuinka h\u00e4nen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei sy\u00f6 laiskuudessa leip\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n31:28 H\u00e4nen poikansa tulevat ja ylist\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 autuaaksi: h\u00e4nen miehens\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 sanoen:\n31:29 Moni tyt\u00e4r k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 kauniisti; mutta sin\u00e4 k\u00e4yt ylitse heid\u00e4n kaikkein.\n31:30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelk\u00e4\u00e4, ylistet\u00e4\u00e4n.\n31:31 Antakaat h\u00e4nelle k\u00e4ttens\u00e4 hedelm\u00e4st\u00e4, ja h\u00e4nen k\u00e4ttens\u00e4 ty\u00f6t kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 porteissa.","title":"Finnish Bible: Proverbs","type":"page"}