{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/psa.htm","path":"bib/wb/fin/psa.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/psa.htm","text":"1:1 Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eik\u00e4 seiso syntisten tiell\u00e4, eik\u00e4 istu kussa pilkkaajat istuvat;\n1:2 Vaan rakastaa Herran lakia, ja ajattelee h\u00e4nen lakiansa p\u00e4iv\u00e4t ja y\u00f6t.\n1:3 H\u00e4n on niinkuin istutettu puu vesiojain tyk\u00f6n\u00e4, joka hedelm\u00e4ns\u00e4 antaa ajallansa, ja h\u00e4nen lehtens\u00e4 ei varise, ja kaikki menestyy, mit\u00e4 h\u00e4n tekee.\n1:4 Mutta jumalattomat ei ole niin, vaan niinkuin akana, jonka tuuli hajoittelee.\n1:5 Sent\u00e4hden ei jumalattomat kest\u00e4 tuomiota, eik\u00e4 syntiset vanhurskasten seuraa.\n1:6 Sill\u00e4 Herra tiet\u00e4\u00e4 vanhurskasten tien; mutta jumalattomain tie hukkuu.\n2:1 Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?\n2:2 Maan kuninkaat hankitsevat itse\u00e4ns\u00e4, ja p\u00e4\u00e4miehet kesken\u00e4ns\u00e4 neuvoa pit\u00e4v\u00e4t Herraa ja h\u00e4nen voideltuansa vastaan.\n2:3 Katkaiskaamme heid\u00e4n siteens\u00e4, ja heitt\u00e4k\u00e4\u00e4mme meist\u00e4 pois heid\u00e4n k\u00f6ytens\u00e4.\n2:4 Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heit\u00e4: Herra pilkkaa heit\u00e4.\n2:5 Kerran h\u00e4n puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa pelj\u00e4tt\u00e4\u00e4 heit\u00e4.\n2:6 Mutta min\u00e4 asetin kuninkaani Zioniin, pyh\u00e4lle vuorelleni.\n2:7 Min\u00e4 tahdon saarnata senkaltaisesta s\u00e4\u00e4dyst\u00e4, josta Herra minulle sanoi: Sin\u00e4 olet minun poikani, t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 min\u00e4 sinun synnytin.\n2:8 Ano minulta, niin min\u00e4 annan pakanat perinn\u00f6kses ja maailman \u00e4\u00e4ret omakses.\n2:9 Sinun pit\u00e4\u00e4 s\u00e4rkem\u00e4n heit\u00e4 rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heit\u00e4 murentaman.\n2:10 Nyt te kuninkaat, siis ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4t, ja te maan tuomarit, antakaat teit\u00e4nne kurittaa.\n2:11 Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.\n2:12 Antakaat suuta pojalle, ettei h\u00e4n vihastuisi, ja te hukkuisitte tiell\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka h\u00e4neen uskaltavat.\n3:1 Davidin Psalmi, kuin h\u00e4n pakeni poikaansa Absalomia. (H 3:2) Voi Herra! kuinka monta on minulla vihollista, ja niin usiat karkaavat minua vastaan.\n3:2 (H 3:3) Moni puhuu minun sielustani: ei ole h\u00e4nell\u00e4 apua Jumalan tyk\u00f6n\u00e4, Sela!\n3:3 (H 3:4) Mutta sin\u00e4, Herra, olet minun kilpeni, joka minun kunniaan saatat, ja minun p\u00e4\u00e4ni kohennat.\n3:4 (H 3:5) \u00c4\u00e4nell\u00e4ni min\u00e4 huudan Herraa; ja h\u00e4n kuulee minua pyh\u00e4st\u00e4 vuorestansa, Sela!\n3:5 (H 3:6) Min\u00e4 makaan ja nukun: min\u00e4 her\u00e4\u00e4n my\u00f6s; sill\u00e4 Herra tukee minua.\n3:6 (H 3:7) En min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 kymment\u00e4tuhatta kansoista, jotka minua piiritt\u00e4v\u00e4t.\n3:7 (H 3:8) Nouse, Herra, ja auta minua, minun Jumalani! sill\u00e4 sin\u00e4 ly\u00f6t kaikkia minun vihollisiani poskelle: sin\u00e4 murennat jumalattomain hampaat.\n3:8 (H 3:9) Herran tyk\u00f6n\u00e4 apu l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n: sinun kansas p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on sinun siunaukses, Sela!\n4:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle, kanteleilla. (H 4:2) Rukoillessani kuule minua, vanhurskauteni Jumala, joka minua lohdutat ahdistuksessani: ole minulle armollinen, ja kuule rukoukseni.\n4:2 (H 4:3) Te uljaat miehet, kuinka kauvan pit\u00e4\u00e4 minun kunniani pilkattaman? miksi te rakastatte turhuutta ja kysytte valhetta? Sela!\n4:3 (H 4:4) Niin tuntekaat, ett\u00e4 Herra vie pyh\u00e4ns\u00e4 ihmeellisesti: Herra kuulee, kuin min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 rukoilen.\n4:4 (H 4:5) Jos te vihastutte, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t synti\u00e4 tehk\u00f6: puhukaat syd\u00e4miss\u00e4nne, teid\u00e4n vuoteissanne, ja odottakaat, Sela!\n4:5 (H 4:6) Uhratkaat vanhurskauden uhria, ja toivokaat Herran p\u00e4\u00e4lle.\n4:6 (H 4:7) Moni sanoo: kuka osoittais meille hyv\u00e4\u00e4? Mutta nosta sin\u00e4 Herra meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme sinun kasvois paiste.\n4:7 (H 4:8) Sin\u00e4 ilahutat minun syd\u00e4meni; ehk\u00e4 muilla on jyvi\u00e4 ja viinaa kyll\u00e4.\n4:8 (H 4:9) Min\u00e4 makaan ja lep\u00e4\u00e4n juuri rauhassa; sill\u00e4 sin\u00e4 Herra yksin\u00e4s autat minua turvassa asumaan.\n5:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle, perimisest\u00e4. (H 5:2) Herra, ota minun sanani korviis, havaitse minun puheeni.\n5:2 (H 5:3) Ota vaari minun huudostani, minun Kuninkaani ja minun Jumalani; sill\u00e4 sinua min\u00e4 rukoilen.\n5:3 (H 5:4) Herra kuultele varhain minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni: varhain hankitsen min\u00e4 itseni sinun tyk\u00f6s, ja siit\u00e4 otan vaarin.\n5:4 (H 5:5) Sill\u00e4 et sin\u00e4 ole se Jumala, jolle jumalatoin meno kelpaa: joka paha on, ei se pysy edess\u00e4s.\n5:5 (H 5:6) \u00d6ykk\u00e4rit ei pysy sinun silm\u00e4is edess\u00e4: kaikkia pahanteki\u00f6it\u00e4 sin\u00e4 vihaat.\n5:6 (H 5:7) Sin\u00e4 kadotat valhetteliat: Herra kauhistuu murhaajia ja viekkaita.\n5:7 (H 5:8) Mutta min\u00e4 menen sinun huoneeses sinun suuressa laupiudessas, ja kumarran sinun pyh\u00e4\u00e4n templiis p\u00e4in sinun pelvossas.\n5:8 (H 5:9) Herra saata minua vanhurskaudessas, minun vihollisteni t\u00e4hden: ojenna ties minun eteeni.\n5:9 (H 5:10) Sill\u00e4 heid\u00e4n suussansa ei ole mit\u00e4\u00e4n totuutta, heid\u00e4n sis\u00e4llyksens\u00e4 on syd\u00e4men kipu; heid\u00e4n kitansa on avoin hauta, ja kielell\u00e4ns\u00e4 he liehakoitsevat.\n5:10 (H 5:11) Nuhtele heit\u00e4 Jumala, ett\u00e4 he lankeisivat ajatuksistansa: sy\u00f6kse heit\u00e4 ulos heid\u00e4n suurten ylitsek\u00e4ymistens\u00e4 t\u00e4hden; sill\u00e4 he ovat sinulle vastahakoiset.\n5:11 (H 5:12) Iloitkaan kaikki, jotka sinuun uskaltavat, anna heid\u00e4n riemuita ijankaikkisesti; sill\u00e4 sin\u00e4 varjelet heit\u00e4: iloitkaan sinussa ne, jotka sinun nime\u00e4s rakastavat.\n5:12 (H 5:13) Sill\u00e4 sin\u00e4 Herra siunaat vanhurskaita: sin\u00e4 kaunistat heit\u00e4 armollas niinkuin kilvell\u00e4.\n6:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle, kahdeksalla kielell\u00e4. (H 6:2) Oi Herra, \u00e4l\u00e4 rankaise minua vihassas, ja \u00e4l\u00e4 minua julmuudessas kurita.\n6:2 (H 6:3) Herra, ole minulle armollinen, sill\u00e4 min\u00e4 olen heikko: paranna Herra minua, sill\u00e4 minun luuni ovat pelj\u00e4styneet.\n6:3 (H 6:4) Ja minun sieluni on sangen kovin h\u00e4mm\u00e4stynyt, voi Herra, kuinka kauvan!\n6:4 (H 6:5) K\u00e4\u00e4nn\u00e4 sinuas, Herra, ja pelasta sieluni; auta minua sinun hyvyytes t\u00e4hden.\n6:5 (H 6:6) Sill\u00e4 ei kuolemassa kenk\u00e4\u00e4n muista sinua, kuka kiitt\u00e4\u00e4 sinua tuonelassa?\n6:6 (H 6:7) Min\u00e4 olen niin v\u00e4synyt huokauksista: min\u00e4 uitan vuoteeni yli y\u00f6t\u00e4, ja kastan leposiani kyynelill\u00e4ni.\n6:7 (H 6:8) Minun muotoni on muuttunut murheesta, ja on vanhentunut; sill\u00e4 min\u00e4 ahdistetaan kaikilta puolilta.\n6:8 (H 6:9) Eritk\u00e4\u00e4t minusta, kaikki pahointeki\u00e4t; sill\u00e4 Herra kuulee minun itkuni.\n6:9 (H 6:10) Herra kuulee minun rukoukseni: anomiseni Herra ottaa vastaan.\n6:10 (H 6:11) Kaikki minun viholliseni saakoon h\u00e4pi\u00e4n, ja suuresti pelj\u00e4tt\u00e4k\u00f6\u00f6n; k\u00e4\u00e4ntyk\u00f6\u00f6n takaperin, ja nopiasti h\u00e4v\u00e4ist\u00e4k\u00f6\u00f6n.\n7:1 Davidin viattomuus, josta h\u00e4n Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan t\u00e4hden: (H 7:2) Sinuun, Herra minun Jumalani, min\u00e4 uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua;\n7:2 (H 7:3) Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja s\u00e4tkisi ilman holhojaa.\n7:3 (H 7:4) Herra minun Jumalani, jos min\u00e4 sen tein ja jos v\u00e4\u00e4ryys on minun k\u00e4siss\u00e4ni;\n7:4 (H 7:5) Jos min\u00e4 pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa eliv\u00e4t; vaan min\u00e4 olen niit\u00e4 pelastanut, jotka ilman syyt\u00e4 minua vihasivat;\n7:5 (H 7:6) Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja k\u00e4sitt\u00e4k\u00f6\u00f6n sen, ja poljeskelkaan maahan el\u00e4m\u00e4ni, ja painakaan kunniani tomuun, Sela!\n7:6 (H 7:7) Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, her\u00e4j\u00e4 minun puoleeni; sill\u00e4 sin\u00e4 olet k\u00e4skenyt oikeuden,\n7:7 (H 7:8) Ett\u00e4 kansat kokoontuisivat j\u00e4lleen sinun tyk\u00f6s; ja tule heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4 taas yl\u00f6s,\n7:8 (H 7:9) Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni j\u00e4lkeen.\n7:9 (H 7:10) Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sill\u00e4 sin\u00e4, vanhurskas Jumala, tutkit syd\u00e4met ja munaskuut.\n7:10 (H 7:11) Minun kilpeni on Jumalan tyk\u00f6n\u00e4, joka vaat syd\u00e4met auttaa.\n7:11 (H 7:12) Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka p\u00e4iv\u00e4 uhkaa.\n7:12 (H 7:13) Ellei he palaja, niin h\u00e4n on miekkansa teroittanut, joutsensa j\u00e4nnitt\u00e4nyt, ja tarkoittaa,\n7:13 (H 7:14) Ja on pannut sen p\u00e4\u00e4lle surmannuolet; h\u00e4n on valmistanut vasamansa kadottamaan.\n7:14 (H 7:15) Katso, h\u00e4nell\u00e4 on pahaa mieless\u00e4: h\u00e4n on onnettomuutta raskas, mutta h\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4 puuttumisen.\n7:15 (H 7:16) H\u00e4n kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka h\u00e4n oli tehnyt.\n7:16 (H 7:17) H\u00e4nen onnettomuutensa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle tuleman, ja h\u00e4nen v\u00e4\u00e4ryytens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 laelle lankeeman.\n7:17 (H 7:18) Min\u00e4 kiit\u00e4n Herraa h\u00e4nen vanhurskautensa t\u00e4hden, ja kunnioitan ylimm\u00e4isen Herran nime\u00e4.\n8:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle, Gittitin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. (H 8:2) Herra meid\u00e4n Herramme! kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa, joka panit kunnias taivasten ylitse.\n8:2 Nuorten lasten ja imev\u00e4isten suusta perustit sin\u00e4 voiman, vihollistes t\u00e4hden, ett\u00e4s vihollisen ja kostajan murentaisit.\n8:3 Sill\u00e4 min\u00e4 n\u00e4en taivaat, sinun sormeis teot, kuun ja t\u00e4hdet, jotka valmistit.\n8:4 Mik\u00e4 on ihminen, ett\u00e4s h\u00e4nt\u00e4 muistat? eli ihmisen poika, ett\u00e4s h\u00e4nt\u00e4 etsiskelet?\n8:5 Sin\u00e4 teit h\u00e4nen v\u00e4h\u00e4\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4ksi enkeleit\u00e4; vaan sin\u00e4 kaunistat h\u00e4nen kunnialla ja kaunistuksella.\n8:6 Sin\u00e4 asetat h\u00e4nen sinun k\u00e4sitekois herraksi: kaikki olet sin\u00e4 h\u00e4nen jalkainsa alle heitt\u00e4nyt:\n8:7 Lampaat ja kaikki karjat, ja my\u00f6s mets\u00e4n el\u00e4imet,\n8:8 Linnut taivaan alla ja kalat meress\u00e4 ja mit\u00e4 meress\u00e4 vaeltaa.\n8:9 Herra meid\u00e4n Herramme, kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa!\n9:1 Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edell\u00e4veisaajalle. (H 9:2) Min\u00e4 kiit\u00e4n Herraa kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.\n9:2 Min\u00e4 iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sin\u00e4 kaikkein ylimm\u00e4inen,\n9:3 Ett\u00e4s minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.\n9:4 Sill\u00e4 sin\u00e4 saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sin\u00e4 istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.\n9:5 Sin\u00e4 nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sin\u00e4 pyyhit heid\u00e4n nimens\u00e4 pois aina ja ijankaikkisesti.\n9:6 Vihollisten h\u00e4vitykset ovat lopetetut ij\u00e4isesti, ja kaupungit sin\u00e4 kukistit heid\u00e4n muistonsa on heid\u00e4n kanssansa kadonnut.\n9:7 Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: h\u00e4n on valmistanut istuimensa tuomioon.\n9:8 Ja h\u00e4n tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.\n9:9 Ja Herra on k\u00f6yh\u00e4n turva: h\u00e4n on turva h\u00e4d\u00e4n aikana.\n9:10 Sent\u00e4hden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sill\u00e4 et sin\u00e4 niit\u00e4 hylk\u00e4\u00e4, jotka sinua, Herra, etsiv\u00e4t.\n9:11 Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa h\u00e4nen tekonsa.\n9:12 Sill\u00e4 se joka kostaa verenvikoja, muistaa heit\u00e4, eik\u00e4 unohda k\u00f6yh\u00e4in parkumista.\n9:13 Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niilt\u00e4, jotka minua vihaavat, sin\u00e4 joka ylenn\u00e4t minun surman porteista;\n9:14 Ett\u00e4 min\u00e4 luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tyt\u00e4rten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.\n9:15 Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heid\u00e4n jalkansa on k\u00e4sitetty siin\u00e4 verkossa, jonka he virittiv\u00e4t.\n9:16 Niin ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n Herran tekev\u00e4n oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa k\u00e4ttens\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n; se on tutkisteltava asia, Sela!\n9:17 Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat.\n9:18 Sill\u00e4 ei h\u00e4n k\u00f6yh\u00e4\u00e4 per\u00e4ti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.\n9:19 Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edess\u00e4s tuomittaa.\n9:20 Herra, anna heille opettaja, ett\u00e4 pakanat tuntisivat itsens\u00e4 ihmisiksi, Sela!\n10:1 Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peit\u00e4t?\n10:2 Ylpeydess\u00e4ns\u00e4 jumalatoin vainoo k\u00f6yh\u00e4\u00e4: k\u00e4sitett\u00e4k\u00f6\u00f6n he heid\u00e4n juonissansa, joita he ajattelevat.\n10:3 Sill\u00e4 jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsi\u00e4ns\u00e4, ja vihoittaa Herran.\n10:4 Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei h\u00e4n ket\u00e4\u00e4n tottele: ei h\u00e4n Jumalaa olevankaan luule.\n10:5 H\u00e4nen tiens\u00e4 menestyv\u00e4t joka aika, sinun tuomios on kaukana h\u00e4nest\u00e4: h\u00e4n ylpeilee kaikkein vihollistensa edess\u00e4.\n10:6 Sill\u00e4 h\u00e4n puhuu syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: en min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan h\u00e4t\u00e4\u00e4 ole.\n10:7 Jonka suu on t\u00e4ynn\u00e4 kirouksia, kavaluutta ja viettelyst\u00e4, h\u00e4nen kielens\u00e4 saattaa vaivan ja ty\u00f6n.\n10:8 H\u00e4n istuu ja v\u00e4ijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 palaa k\u00f6yh\u00e4n puoleen.\n10:9 H\u00e4n v\u00e4ijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, h\u00e4n v\u00e4ijyy raadollista k\u00e4sitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4, ja h\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen, kuin h\u00e4n tempaa sen verkkoihinsa.\n10:10 H\u00e4n paiskaa ja polkee alas, ja sys\u00e4\u00e4 k\u00f6yh\u00e4n v\u00e4kivallalla maahan.\n10:11 H\u00e4n sanoo syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: Jumala on h\u00e4nen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei h\u00e4n ik\u00e4n\u00e4 n\u00e4e.\n10:12 Nouse, Herra! Jumala, ylenn\u00e4 k\u00e4tes ja \u00e4l\u00e4 k\u00f6yh\u00e4\u00e4 unohda.\n10:13 Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: et sin\u00e4 sit\u00e4 tottele?\n10:14 Katso siis; sill\u00e4 sin\u00e4 n\u00e4et tuskat ja surut, se on sinun k\u00e4siss\u00e4s: sinuun k\u00f6yh\u00e4 itsens\u00e4 luottaa, ja sin\u00e4 olet orpolasten holhoja.\n10:15 S\u00e4rje jumalattoman k\u00e4sivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6ydett\u00e4isi.\n10:16 Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vi\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen maastansa.\n10:17 K\u00f6yh\u00e4in halauksen sin\u00e4, Herra, kuulet: heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 sin\u00e4 vahvistat, ett\u00e4 sinun korvas siit\u00e4 ottaa vaarin;\n10:18 Ett\u00e4s oikeuden saatat orvoille ja k\u00f6yhille, ettei ihminen en\u00e4\u00e4 ylpeile heit\u00e4 vastaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n11:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. Herraan min\u00e4 uskallan: kuinka te sanotte sielulleni, ett\u00e4 h\u00e4n lent\u00e4is niinkuin lintu teid\u00e4n vuoreltanne?\n11:2 Sill\u00e4 katsos, jumalattomat j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4t joutsen ja panevat nuolensa j\u00e4nteelle, salaisesti ampuaksensa hurskaita.\n11:3 Sill\u00e4 he rikkoivat perustuksen: mit\u00e4 vanhurskas taitaa toimittaa?\n11:4 Herra on pyh\u00e4ss\u00e4 templiss\u00e4ns\u00e4, Herran istuin on taivaissa; h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 ottavat vaarin, ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 laudat koettelevat ihmisten lapsia.\n11:5 Herra koettelee vanhurskasta; h\u00e4nen sielunsa vihaa jumalatointa, ja jotka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 rakastavat.\n11:6 H\u00e4n antaa sataa jumalattomain p\u00e4\u00e4lle pitk\u00e4isen leimauksia, tulta ja tulikive\u00e4, ja antaa heille tuulisp\u00e4\u00e4t palkaksi.\n11:7 Sill\u00e4 Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta, ett\u00e4 h\u00e4nen kasvonsa katsovat oikeutta.\n12:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle, kahdeksalla kielell\u00e4. (H 12:2) Auta, Herra; sill\u00e4 pyh\u00e4t ovat v\u00e4hentyneet, ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa.\n12:2 Jokainen puhuu l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 kanssa valhetta: he liehakoitsevat ja opettavat eripuraisuutta syd\u00e4mist\u00e4.\n12:3 Katkokoon Herra kaikki ulkokullaiset huulet ja ylpi\u00e4sti puhuvaiset kielet,\n12:4 Jotka sanovat: meid\u00e4n kielemme pit\u00e4\u00e4 voittaman, meid\u00e4n tulee puhua: kuka meid\u00e4n herramme on?\n12:5 Ett\u00e4 k\u00f6yh\u00e4t h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n ja vaivaiset huokaavat, niin min\u00e4 nyt nousen, sanoo Herra: min\u00e4 saatan avun, ett\u00e4 rohkiasti pit\u00e4\u00e4 opetettaman.\n12:6 Herran puheet ovat kirkkaat, niinkuin selitetty hopia saviastioissa, seitsem\u00e4n kertaa koeteltu.\n12:7 Sin\u00e4 Herra, k\u00e4tke ne, ja varjele meit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 suvusta ijankaikkisesti.\n12:8 Sill\u00e4 joka paikka on jumalattomia t\u00e4ynn\u00e4, koska huonot ihmisten lasten seassa korotetaan.\n13:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle.\n13:2 Kuinka kauvan sin\u00e4 Herra per\u00e4ti tahdot minua unhottaa? kuinka kauvan sin\u00e4 peit\u00e4t kasvos minusta?\n13:3 Kuinka kauvan min\u00e4 neuvoa pid\u00e4n sielussani? ja ahdistetaan syd\u00e4mess\u00e4ni joka p\u00e4iv\u00e4? kuinka kauvan minun viholliseni yltyy minua vastaan?\n13:4 Katso siis ja kuule minua, Herra minun Jumalani: valista silm\u00e4ni etten min\u00e4 koskaan kuolemaan nukkuisi;\n13:5 Ettei viholliseni sanoisi: min\u00e4 voitin h\u00e4nen, ja minun sortajani iloitsisi, koska min\u00e4 kompastun.\n13:6 Mutta min\u00e4 turvaan sinun armoos: minun syd\u00e4meni riemuitsee, ett\u00e4s niin mielell\u00e4s autat: min\u00e4 veisaan Herralle, ett\u00e4 h\u00e4n minulle niin hyv\u00e4sti tekee.\n14:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. Tyhm\u00e4t sanovat syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: ei Jumalaa olekaan; ei he mit\u00e4\u00e4n kelpaa, ja ovat ilki\u00e4t menoissansa; ei ole joka hyv\u00e4\u00e4 tekee.\n14:2 Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, n\u00e4hd\u00e4ksens\u00e4, jos joku ymm\u00e4rt\u00e4is eli etsis Jumalaa.\n14:3 Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksik\u00e4\u00e4n, joka hyv\u00e4\u00e4 tekee, ei ainoakaan.\n14:4 Eik\u00f6 siis kenk\u00e4\u00e4n pahointeki\u00f6ist\u00e4 sit\u00e4 havaitse? jotka minun kansaani sy\u00f6v\u00e4t niinkuin he s\u00f6isiv\u00e4t leip\u00e4\u00e4; vaan ei he rukoile Herraa.\n14:5 Siell\u00e4 he kovin pelk\u00e4siv\u00e4t; sill\u00e4 Jumala on l\u00e4sn\u00e4 vanhurskasten sukua.\n14:6 Te h\u00e4p\u00e4isette k\u00f6yh\u00e4n neuvon; mutta Jumala on h\u00e4nen turvansa.\n14:7 Oi jos apu tulis Israelille Zionista! sill\u00e4 koska Herra p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 vangitun kansansa, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.\n15:1 Davidin Psalmi. Herra, kuka asuu sinun majassas? eli kuka on pysyv\u00e4inen sinun pyh\u00e4ll\u00e4 vuorellas?\n15:2 Joka vaeltaa ja tekee oikeuden, ja puhuu totuuden syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4;\n15:3 Joka ei kielell\u00e4ns\u00e4 panettele, eik\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pahaa tee, ja ei h\u00e4p\u00e4ise l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4;\n15:4 Joka jumalattomat katsoo yl\u00f6n, vaan kunnioittaa Jumalaa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4isi\u00e4; joka l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4 vannoo ja pit\u00e4\u00e4.\n15:5 Joka ei anna rahaansa korolle, eik\u00e4 ota lahjoja viatointa vastaan. Joka n\u00e4in tekee, ei h\u00e4n horjahda ijankaikkisesti.\n16:1 Davidin kultainen kappale. K\u00e4tke minua Jumala; sill\u00e4 min\u00e4 uskallan sinuun.\n16:2 Sin\u00e4 olet Herralle sanonut: sin\u00e4 olet minun Herrani: minun hyv\u00e4ty\u00f6ni ei ole sinun t\u00e4htes,\n16:3 Vaan pyh\u00e4in t\u00e4hden, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat, ja kunniallisten t\u00e4hden, joissa kaikki minun mielisuosioni on.\n16:4 Mutta jotka toisen j\u00e4lkeen rient\u00e4v\u00e4t, niill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 suuri syd\u00e4men kipu oleman: en min\u00e4 uhraa heid\u00e4n juomauhriansa verest\u00e4, enk\u00e4 mainitse heid\u00e4n nimi\u00e4ns\u00e4 suussani.\n16:5 Mutta Herra on minun tavarani ja osani: sin\u00e4 t\u00e4hteelle panet minun perimiseni.\n16:6 Arpa lankesi minulle kauniimmissa: min\u00e4 olen jalon perimisen saanut.\n16:7 Min\u00e4 kiit\u00e4n Herraa, joka minua on neuvonut: niin my\u00f6s minun munaskuuni ovat y\u00f6ll\u00e4 kurittaneet.\n16:8 Min\u00e4 pid\u00e4n aina Herran kasvoini edess\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n on minun oikialla puolellani, sent\u00e4hden en min\u00e4 horju.\n16:9 Sent\u00e4hden minun syd\u00e4meni reimuitsee ja minun kunniani on iloinen, ja minun lihani lep\u00e4\u00e4 toivossa.\n16:10 Sill\u00e4 et sin\u00e4 hylj\u00e4\u00e4 sieluani helvetiss\u00e4, etk\u00e4 salli sinun pyh\u00e4s n\u00e4kev\u00e4n turmelusta.\n16:11 Sin\u00e4 osoitat minulle el\u00e4m\u00e4n tien, sinun kasvois edess\u00e4 on t\u00e4ydellinen ilo, ja riemullinen meno oikialla k\u00e4dell\u00e4s ijankaikkisesti.\n17:1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta l\u00e4hde.\n17:2 Puhu sin\u00e4 minun asiassani, ja sinun silm\u00e4s katsokaan oikeutta.\n17:3 Sin\u00e4 koettelet minun syd\u00e4meni, ja etsiskelet sit\u00e4 y\u00f6ll\u00e4, ja tutkit minua, ja et mit\u00e4\u00e4n l\u00f6yd\u00e4; min\u00e4 olen aikonut, ettei minun suuni miss\u00e4k\u00e4\u00e4n riko.\n17:4 Min\u00e4 varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten t\u00f6ist\u00e4, murhaajan tiell\u00e4.\n17:5 Hallitse minun k\u00e4ynt\u00f6ni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.\n17:6 Min\u00e4 huudan sinua, ett\u00e4s, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.\n17:7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sin\u00e4 niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niit\u00e4 vastaan, jotka sinun oikiaa k\u00e4tt\u00e4s vastaan ovat.\n17:8 Varjele minua niinkuin silm\u00e4ter\u00e4\u00e4: suojele minua siipeis varjon alla.\n17:9 Jumalattomista, jotka minua h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4t, vihollisistani, jotka minun sieluuni piiritt\u00e4v\u00e4t.\n17:10 Heid\u00e4n lihavansa yht\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t: he puhuvat suullansa ylpi\u00e4sti.\n17:11 Kuhunka me menemme, niin he meit\u00e4 piiritt\u00e4v\u00e4t: siihen he silm\u00e4ns\u00e4 tarkoittavat meit\u00e4 kukistaaksensa maahan,\n17:12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta v\u00e4ijyy.\n17:13 Nouse, Herra, enn\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen kasvonsa, ja polje h\u00e4nt\u00e4; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,\n17:14 Sinun k\u00e4dell\u00e4s ihmisist\u00e4, Herra, t\u00e4m\u00e4n maailman ihmisist\u00e4, joiden osa on t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ja joiden vatsan sin\u00e4 t\u00e4yt\u00e4t tavarallas: heid\u00e4n lapsensa ravitaan, ja he j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t t\u00e4hteens\u00e4 lapsukaisillensa.\n17:15 Mutta min\u00e4 saan n\u00e4hd\u00e4 sinun kasvos vanhurskaudessa: min\u00e4 ravitaan her\u00e4tty\u00e4ni sinun kuvas j\u00e4lkeen.\n18:1 Edell\u00e4veisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle n\u00e4m\u00e4t veisun sanat puhui sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona Herra h\u00e4nen vapahti kaikkein vihollistensa k\u00e4sist\u00e4 ja Saulin k\u00e4sist\u00e4. (H18:2) Ja h\u00e4n sanoi: min\u00e4 rakastan syd\u00e4mest\u00e4ni sinua, Herra, minun voimani.\n18:2 Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon min\u00e4 turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.\n18:3 Min\u00e4 kiit\u00e4n ja avukseni huudan Herraa, niin min\u00e4 vapahdetaan vihollisistani.\n18:4 Sill\u00e4 kuoleman siteet olivat k\u00e4\u00e4rineet minun ymp\u00e4ri, ja Belialin ojat pelj\u00e4ttiv\u00e4t minun.\n18:5 Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat enn\u00e4ttiv\u00e4t minun.\n18:6 Ahdistuksessani min\u00e4 avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tyk\u00f6 min\u00e4 huudan: niin h\u00e4n kuulee \u00e4\u00e4neni templist\u00e4ns\u00e4, ja minun huutoni h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 tulee h\u00e4nen korviinsa.\n18:7 Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he v\u00e4risiv\u00e4t, koska h\u00e4n vihastui.\n18:8 Savu suitsi h\u00e4nen sieraimistansa ja kuluttava tuli h\u00e4nen suustansa, niin ett\u00e4 hiilet siit\u00e4 syttyiv\u00e4t.\n18:9 H\u00e4n notkisti taivaat ja astui alas, ja synki\u00e4 pimeys oli h\u00e4nen jalkainsa alla.\n18:10 H\u00e4n astui Kerubimin p\u00e4\u00e4lle ja lensi, ja h\u00e4n lensi tuulen sulkain p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n18:11 H\u00e4n pani pimeyden majansa ymp\u00e4rille, ja mustat paksut pilvet, jossa h\u00e4n lymyss\u00e4 oli.\n18:12 Kirkkaudesta h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.\n18:13 Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimm\u00e4inen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.\n18:14 H\u00e4n ampui nuolensa ja hajoitti heit\u00e4: h\u00e4n iski kovat leimaukset, ja pelj\u00e4tti heit\u00e4,\n18:15 Ja niin ilmestyiv\u00e4t vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.\n18:16 H\u00e4n l\u00e4hetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesist\u00e4.\n18:17 H\u00e4n vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4t olivat.\n18:18 Ne enn\u00e4ttiv\u00e4t minun tuskap\u00e4iv\u00e4n\u00e4ni; mutta Herra tuli minun turvakseni.\n18:19 Ja h\u00e4n vei minun lakialle: h\u00e4n tempasi minun ulos; sill\u00e4 h\u00e4n mielistyi minuun.\n18:20 Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni j\u00e4lkeen: h\u00e4n antoi minulle k\u00e4tteni puhtauden j\u00e4lkeen.\n18:21 Sill\u00e4 min\u00e4 pid\u00e4n Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.\n18:22 Sill\u00e4 kaikki h\u00e4nen oikeutensa ovat silm\u00e4ini edess\u00e4, ja h\u00e4nen k\u00e4skyj\u00e4ns\u00e4 en min\u00e4 tyk\u00f6\u00e4ni hylk\u00e4\u00e4.\n18:23 Vaan olen vakaa h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 ja v\u00e4lt\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n18:24 Sent\u00e4hden Herra kostaa minulle vanhurskauteni per\u00e4st\u00e4, k\u00e4tteni puhtauden j\u00e4lkeen, silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4.\n18:25 Pyh\u00e4in kanssa sin\u00e4 pyh\u00e4 olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.\n18:26 Puhdasten kanssa sin\u00e4 puhdas olet, ja nurjain kanssa sin\u00e4 nurja olet.\n18:27 Sill\u00e4 sin\u00e4 vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silm\u00e4t sin\u00e4 alennat.\n18:28 Sill\u00e4 minun kynttil\u00e4ni sin\u00e4 valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.\n18:29 Sill\u00e4 sinun kauttas min\u00e4 sotav\u00e4en murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.\n18:30 Jumalan tie on t\u00e4ydellinen. Herran puheet tulella koetellut: h\u00e4n on kaikkein kilpi, jotka h\u00e4neen uskaltavat.\n18:31 Sill\u00e4 kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?\n18:32 Jumala vy\u00f6tt\u00e4\u00e4 minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.\n18:33 H\u00e4n tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.\n18:34 H\u00e4n opettaa k\u00e4teni sotimaan, ja k\u00e4sivarteni vaskijoutsea vet\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n18:35 Ja sin\u00e4 annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia k\u00e4tes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sin\u00e4 teet minun suureksi.\n18:36 Sin\u00e4 levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantap\u00e4\u00e4ni livistyneet.\n18:37 Min\u00e4 ajan vihollisiani takaa ja k\u00e4sit\u00e4n heit\u00e4, ja en palaja, ennenkuin min\u00e4 heid\u00e4t hukutan.\n18:38 Min\u00e4 runtelen heit\u00e4, ettei he taida nousta: heid\u00e4n t\u00e4ytyy kaatua jalkaini alla.\n18:39 Sin\u00e4 valmistat minun voimalla sotaan: sin\u00e4 taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.\n18:40 Sin\u00e4 annat minulle viholliseni kaulan, ja min\u00e4 kadotan vainoojani.\n18:41 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tyk\u00f6, mutta ei h\u00e4n vastaa heit\u00e4.\n18:42 Min\u00e4 survon heit\u00e4 niinkuin maan tomun tuulen edess\u00e4, ja heit\u00e4n pois niinkuin loan kaduilta.\n18:43 Sin\u00e4 pelastat minua riitaisesta kansasta: sin\u00e4 asetat minun pakanain p\u00e4\u00e4ksi; se kansa, jota en min\u00e4 tuntenut, palvelee minua.\n18:44 Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kielt\u00e4v\u00e4t minun.\n18:45 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteiss\u00e4ns\u00e4.\n18:46 Herra el\u00e4\u00e4, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!\n18:47 Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;\n18:48 Joka minua auttaa vihollisistani: sin\u00e4 korotat my\u00f6s minun niist\u00e4, jotka karkaavat minua vastaan: sin\u00e4 pelastat minua v\u00e4kivaltaisesta miehest\u00e4.\n18:49 Sent\u00e4hden min\u00e4 kiit\u00e4n sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,\n18:50 Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyv\u00e4sti voidellullensa, Davidille, ja h\u00e4nen siemenellens\u00e4 ijankaikkisesti.\n19:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. (H19:2) Taivaat ilmoittavat Jumalan kunnian, ja vahvuus julistaa h\u00e4nen k\u00e4ttens\u00e4 teot.\n19:2 P\u00e4iv\u00e4 sanoo p\u00e4iv\u00e4lle, ja y\u00f6 ilmoittaa y\u00f6lle tiedon.\n19:3 Ei ole kielt\u00e4 eik\u00e4 puhetta, kussa ei heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuulu.\n19:4 Heid\u00e4n nuoransa k\u00e4y ulos kaikkiin maihin, ja heid\u00e4n puheensa maailman \u00e4\u00e4reen asti: auringolle h\u00e4n pani majan heiss\u00e4.\n19:5 Ja h\u00e4n k\u00e4y ulos kammiostansa niinkuin ylk\u00e4, ja riemuitsee niinkuin sankari tiet\u00e4 juostaksensa.\n19:6 H\u00e4n k\u00e4y yl\u00f6s taivasten lopulta ja juoksee ymp\u00e4ri hamaan niiden loppuun j\u00e4lleen; ja ei ole mit\u00e4\u00e4n peitetty h\u00e4nen l\u00e4mpim\u00e4ns\u00e4 edest\u00e4.\n19:7 Herran laki on t\u00e4ydellinen ja virvoittaa sielut: Herran todistus on vahva ja tekee yksinkertaiset taitaviksi.\n19:8 Herran k\u00e4skyt ovat oikiat ja ilahuttavat syd\u00e4met: Herran k\u00e4skyt ovat kirkkaat ja valistavat silm\u00e4t.\n19:9 Herran pelko on puhdas ja pysyy ijankaikkisesti: Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat,\n19:10 Ne ovat kalliimmat kultaa ja kaikkein parasta kultaa, ja makeammat hunajaa ja mesileipi\u00e4.\n19:11 Sinun palvelias my\u00f6s niiss\u00e4 opetetaan: ja joka niit\u00e4 pit\u00e4\u00e4, h\u00e4nell\u00e4 on suuri palkka.\n19:12 Erhetykset kuka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4? anna minulle anteeksi salaiset rikokset.\n19:13 Varjele my\u00f6s palvelias ylpeist\u00e4, ettei he minua hallitsisi; niin min\u00e4 olen viatoin ja nuhteetoin suuresta pahasta teosta.\n19:14 Kelvatkoon sinulle minun suuni puheet, ja minun syd\u00e4meni ajatukset sinun edess\u00e4s, Herra, minun vahani ja minun Lunastajani!\n20:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. (H20:2) Herra kuulkoon sinua h\u00e4d\u00e4ss\u00e4s, Jakobin Jumalan nimi sinua varjelkoon!\n20:2 H\u00e4n l\u00e4hett\u00e4k\u00f6\u00f6n sinulle apua pyh\u00e4st\u00e4 ja Zionista sinua vahvistakoon!\n20:3 H\u00e4n muistakoon kaikki ruokauhris, ja sinun polttouhris olkoon lihavat, Sela!\n20:4 H\u00e4n antakoon sinulle, mit\u00e4 sinun syd\u00e4mes anoo, ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4k\u00f6\u00f6n kaikki aivoitukses!\n20:5 Me kerskaamme sinun avustas, ja meid\u00e4n Jumalamme nimess\u00e4 me ylenn\u00e4mme lippumme: Herra t\u00e4ytt\u00e4k\u00f6\u00f6n kaikki sinun rukoukses!\n20:6 Nyt min\u00e4 tunnen Herran voideltuansa auttavan, ja h\u00e4nt\u00e4 kuulevan pyh\u00e4st\u00e4 taivaastansa: h\u00e4nen oikia k\u00e4tens\u00e4 auttaa voimallisesti.\n20:7 N\u00e4m\u00e4t uskaltavat rattaisiin ja oreihin; mutta me muistamme Herran Jumalamme nime\u00e4.\n20:8 He ovat kukistetut ja langenneet; mutta me nousemme ja pysty\u00e4ll\u00e4 seisomme.\n20:9 Auta Herra! Kuningas meit\u00e4 kuulkaan, kuin me huudamme.\n21:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. (H21:2) Herra, Kuningas riemuitsee sinun voimassas: ja kuinka suuresti h\u00e4n iloitsee avustas!\n21:2 H\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 halun sin\u00e4 annat h\u00e4nelle, etk\u00e4 kiell\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen suunsa anoo, Sela!\n21:3 Sill\u00e4 sin\u00e4 enn\u00e4t\u00e4t h\u00e4nen hyv\u00e4ll\u00e4 siunauksella: sin\u00e4 panet kultaisen kruunun h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4.\n21:4 H\u00e4n anoi el\u00e4m\u00e4\u00e4 sinulta, niin sin\u00e4 annoit h\u00e4nelle pitk\u00e4n ij\u00e4n aina ja ijankaikkisesti.\n21:5 H\u00e4nell\u00e4 on suuri kunnia sinun avustas: sin\u00e4 panet ylistyksen ja kaunistuksen h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n21:6 Sill\u00e4 sin\u00e4 asetat h\u00e4nen siunaukseksi ijankaikkisesti: sin\u00e4 ilahutat h\u00e4nen kasvois edess\u00e4 ilolla.\n21:7 Sill\u00e4 Kuningas turvaa Herraan: ja Ylimm\u00e4isen laupiudessa ei h\u00e4n horju.\n21:8 Sinun k\u00e4tes l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kaikki vihollises: sinun oikia k\u00e4tes l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ne, jotka sinua kadehtivat.\n21:9 Sin\u00e4 panet heit\u00e4 niinkuin kuumaan p\u00e4tsiin sinun vihas aikana: Herra nielee heit\u00e4 vihassansa, ja tuli sy\u00f6 heit\u00e4.\n21:10 Heid\u00e4n hedelm\u00e4ns\u00e4 sin\u00e4 kadotat maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja heid\u00e4n siemenens\u00e4 ihmisten lapsista.\n21:11 Sill\u00e4 he ajattelivat tehd\u00e4 sinulle pahaa: he pitiv\u00e4t neuvoa, jota ei he voineet t\u00e4ytt\u00e4\u00e4.\n21:12 Sill\u00e4 sin\u00e4 teet heit\u00e4 olkap\u00e4\u00e4ksi: sin\u00e4 tarkoitat j\u00e4nteell\u00e4s heid\u00e4n kasvojansa vastaan.\n21:13 Herra, ylenn\u00e4 sinuas v\u00e4kevyydess\u00e4s; niin me veisaamme ja kiit\u00e4mme sinun voimaas.\n22:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle, peurasta, jota varhain v\u00e4ijyt\u00e4\u00e4n. (H22:2) Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylk\u00e4sit? min\u00e4 parun, vaan minun apuni on kaukana.\n22:2 Minun Jumalani! p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 min\u00e4 huudan, ja et sin\u00e4 vastaa, ja en y\u00f6ll\u00e4k\u00e4\u00e4n vaikene.\n22:3 Sin\u00e4 olet pyh\u00e4, joka asut Israelin kiitoksessa.\n22:4 Meid\u00e4n is\u00e4mme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sin\u00e4 vapahdit heit\u00e4.\n22:5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet h\u00e4pi\u00e4\u00e4n.\n22:6 Mutta min\u00e4 olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan yl\u00f6nkatse.\n22:7 Kaikki, jotka minun n\u00e4kev\u00e4t, h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t minua: he v\u00e4\u00e4ristelev\u00e4t huuliansa ja p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 v\u00e4\u00e4ntelev\u00e4t.\n22:8 H\u00e4n valittaa Herralle, h\u00e4n vapahtakoon h\u00e4nen: h\u00e4n auttakoon h\u00e4nt\u00e4, jos h\u00e4n mielistyy h\u00e4neen.\n22:9 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun vet\u00e4nyt ulos \u00e4itini kohdusta: sin\u00e4 olit minun turvani, ollessani viel\u00e4 \u00e4itini rinnalla.\n22:10 Sinun p\u00e4\u00e4lles min\u00e4 olen heitetty \u00e4itini kohdusta: sin\u00e4 olet minun Jumalani hamasta \u00e4itini kohdusta.\n22:11 \u00c4l\u00e4 ole kaukana minusta; sill\u00e4 ahdistus on l\u00e4sn\u00e4, ja ei ole auttajaa,\n22:12 Suuret mullit ovat minun piiritt\u00e4neet, lihavat h\u00e4rj\u00e4t kiert\u00e4neet minun ymp\u00e4ri.\n22:13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.\n22:14 Min\u00e4 olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun syd\u00e4meni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.\n22:15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sin\u00e4 panet minun kuoleman tomuun.\n22:16 Sill\u00e4 koirat ovat minun piiritt\u00e4neet: julmain parvi saartain l\u00e4vist\u00e4nyt kuin jalopeura k\u00e4teni ja jalkani.\n22:17 Min\u00e4 lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja n\u00e4kiv\u00e4t ihastuksensa minusta.\n22:18 He jakavat itsellens\u00e4 minun vaatteeni ja heitt\u00e4v\u00e4t hameestani arpaa.\n22:19 Mutta sin\u00e4, Herra, \u00e4l\u00e4 ole kaukana! minun v\u00e4kevyyteni, rienn\u00e4 avukseni!\n22:20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.\n22:21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 minua yksisarvillisista.\n22:22 Min\u00e4 saarnaan sinun nime\u00e4s veljilleni: min\u00e4 ylist\u00e4n sinua seurakunnassa.\n22:23 Ylist\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa te, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4tte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon h\u00e4nt\u00e4, ja kavahtakoon h\u00e4nt\u00e4 kaikki Israelin siemen!\n22:24 Sill\u00e4 ei h\u00e4n hylj\u00e4nnyt eik\u00e4 katsonut yl\u00f6n k\u00f6yh\u00e4n raadollisuutta, eik\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt kasvojansa h\u00e4nest\u00e4 pois; vaan kuin se h\u00e4nt\u00e4 huusi, kuuli h\u00e4n sit\u00e4.\n22:25 Sinua min\u00e4 ylist\u00e4n suuressa seurakunnassa: min\u00e4 maksan lupaukseni heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t.\n22:26 Raadolliset sy\u00f6v\u00e4t ja ravitaan, ja jotka Herraa etsiv\u00e4t, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ylist\u00e4m\u00e4n: teid\u00e4n syd\u00e4menne pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ijankaikkisesti.\n22:27 Kaikki maailman \u00e4\u00e4ret muistakaan ja k\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4n Herran tyk\u00f6, ja kumartakaan sinun edess\u00e4s kaikki pakanain sukukunnat.\n22:28 Sill\u00e4 Herralta on valtakunta, ja h\u00e4n vallitsee pakanoita.\n22:29 Kaikki lihavat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n ja kumartaman, h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa el\u00e4v\u00e4t.\n22:30 H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 saaman siemenen, joka h\u00e4nt\u00e4 palvelee: Herrasta pit\u00e4\u00e4 ilmoitettaman lasten lapsiin.\n22:31 He tulevat ja h\u00e4nen vanhurskauttansa saarnaavat syntyv\u00e4lle kansalle, ett\u00e4 h\u00e4n sen tekee.\n23:1 Davidin Psalmi. Herra on minun paimeneni: ei minulta mit\u00e4\u00e4n puutu.\n23:2 H\u00e4n kaitsee minua viheri\u00e4isess\u00e4 niityss\u00e4, ja vie minua virvoittavan veden tyk\u00f6.\n23:3 Minun sieluni h\u00e4n virvoittaa: h\u00e4n vie minun oikialle tielle, nimens\u00e4 t\u00e4hden.\n23:4 Ja vaikka min\u00e4 vaeltaisin pimi\u00e4ss\u00e4 laaksossa, en min\u00e4 pelk\u00e4isi mit\u00e4\u00e4n pahuutta, ett\u00e4s olet kanssani: sinun vitsas ja sauvas minun tukevat.\n23:5 Sin\u00e4 valmistat minulle p\u00f6yd\u00e4n vihollisteni kohdalle: sin\u00e4 voitelet minun p\u00e4\u00e4ni \u00f6ljyll\u00e4, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.\n23:6 Hyvyys ja laupius noudattavat minua kaiken elinaikani, ja min\u00e4 saan asua Herran huoneessa ijankaikkisesti.\n24:1 Davidin Psalmi. Herran on maa, ja kaikki mitk\u00e4 siin\u00e4 ovat, maan piiri ja ne jotka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat.\n24:2 Sill\u00e4 h\u00e4n on perustanut sen merten p\u00e4\u00e4lle, ja virtain p\u00e4\u00e4lle sen vahvistanut.\n24:3 Kuka astuu Herran vuorelle? ja kuka taitaa seisoa h\u00e4nen pyh\u00e4ss\u00e4 siassansa?\n24:4 Jolla viattomat k\u00e4det ovat ja on puhdas syd\u00e4mest\u00e4, joka ei halaja turhuutta eik\u00e4 vanno v\u00e4\u00e4rin,\n24:5 Se saa siunauksen Herralta, ja vanhurskauden autuutensa Jumalalta.\n24:6 T\u00e4m\u00e4 on se sukukunta, joka h\u00e4nt\u00e4 etsii, joka kysyy sinun kasvojas, Jakob, Sela!\n24:7 Tehk\u00e4\u00e4t portit avaraksi ja ovet maailmassa korkiaksi, kunnian Kuninkaan menn\u00e4 sis\u00e4lle.\n24:8 Kuka on kunnian Kuningas? se on Herra, v\u00e4kev\u00e4 ja voimallinen, Herra voimallinen sodassa.\n24:9 Tehk\u00e4\u00e4t portit avaraksi ja ovet maailmassa korkiaksi, kunnian Kuninkaan menn\u00e4 sis\u00e4lle!\n24:10 Kuka on kunnian Kuningas? se on Herra Zebaot, h\u00e4n on kunnian Kuningas, Sela!\n25:1 Davidin Psalmi. Sinun tyk\u00f6s, Herra, ylenn\u00e4n min\u00e4 sieluni.\n25:2 Minun Jumalani! sinuun min\u00e4 turvaan, \u00e4l\u00e4 salli minua h\u00e4v\u00e4ist\u00e4, ettei minun viholliseni iloitsisi minusta.\n25:3 Sill\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n tule h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, joka sinua odottaa; mutta irralliset pilkkaajat saavat h\u00e4pi\u00e4n.\n25:4 Herra, osoita minulle sinun ties, ja opeta minulle sinun polkus.\n25:5 Johdata minua totuudessas, ja opeta minua; sill\u00e4 sin\u00e4 olet Jumala, joka minua autat, yli p\u00e4iv\u00e4\u00e4 min\u00e4 odotan sinua.\n25:6 Muista, Herra, laupiuttas ja hyvyytt\u00e4s, joka maailman alusta on ollut.\n25:7 \u00c4l\u00e4 muista nuoruuteni syntej\u00e4 ja ylitsek\u00e4ymist\u00e4ni; mutta muista minua sinun laupiutes j\u00e4lkeen, sinun hyvyytes t\u00e4hden, Herra!\n25:8 Herra on hyv\u00e4 ja vakaa, sent\u00e4hden saattaa h\u00e4n syntiset tielle.\n25:9 H\u00e4n johdattaa oikeudella raadollisen, ja opettaa siveille h\u00e4nen tiens\u00e4.\n25:10 Kaikki Herran tiet ovat hyvyys ja totuus niille, jotka h\u00e4nen liittonsa ja todistuksensa pit\u00e4v\u00e4t.\n25:11 Sinun nimes t\u00e4hden, Herra, ole armollinen minun pahalle teolleni, joka suuri on.\n25:12 Kuka on se mies, joka Herraa pelk\u00e4\u00e4? sill\u00e4 h\u00e4n opettaa parhaan tien.\n25:13 H\u00e4nen sielunsa asuu hyvyydess\u00e4, ja h\u00e4nen siki\u00e4ns\u00e4 omistaa maan.\n25:14 Herran salaisuus on niill\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ja liittonsa ilmoittaa h\u00e4n heille.\n25:15 Minun silm\u00e4ni katsovat alati Herraa, sill\u00e4 h\u00e4n kirvoittaa minun jalkani verkosta.\n25:16 K\u00e4\u00e4nn\u00e4 sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen; sill\u00e4 min\u00e4 olen yksin\u00e4inen ja raadollinen.\n25:17 Minun syd\u00e4meni murheet ovat moninaiset: vie siis minua ulos tuskistani.\n25:18 Katsos minun vaivaisuuteni ja raadollisuuteni puoleen, ja anna kaikki minun syntini anteeksi.\n25:19 Katsos, kuinka monta vihollista minulla on? ja sulasta kateudesta he minua vihaavat.\n25:20 Varjele minun sieluni ja vapahda minua, \u00e4l\u00e4 laske minua h\u00e4pi\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 sinuun min\u00e4 turvaan.\n25:21 Vakuus ja oikeus varjelkoon minua; sill\u00e4 min\u00e4 odotan sinua.\n25:22 Jumala, vapahda Israel kaikista tuskistansa.\n26:1 Davidin Psalmi. Tuomitse minua, Herra; sill\u00e4 min\u00e4 olen vakuudessani vaeltanut: ja min\u00e4 toivon Herraan, sent\u00e4hden en min\u00e4 livistele.\n26:2 Koettele minua, Herra, ja kiusaa minua: puhdista minun munaskuuni ja syd\u00e4meni.\n26:3 Sill\u00e4 sinun hyvyytes on silm\u00e4ini edess\u00e4, ja min\u00e4 vaellan sinun totuudessas.\n26:4 En min\u00e4 istu turhain ihmisten seassa, enk\u00e4 seuraa petollisia.\n26:5 Min\u00e4 vihaan pahain seurakuntaa, enk\u00e4 istu jumalattomain tyk\u00f6n\u00e4.\n26:6 Min\u00e4 pesen k\u00e4teni viattomuudessa, ja oleskelen, Herra, alttaris tyk\u00f6n\u00e4,\n26:7 Kussa kiitossanan \u00e4\u00e4ni kuullaan, ja kaikki sinun ihmees saarnataan.\n26:8 Herra, min\u00e4 rakastin sinun huonees asuinsiaa ja sit\u00e4 siaa, jossa sinun kunnias asuu.\n26:9 \u00c4l\u00e4 tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa ja henke\u00e4ni verikoirain kanssa,\n26:10 Jotka pahanjuoniset ovat ja mielell\u00e4ns\u00e4 lahjoja ottavat.\n26:11 Mutta min\u00e4 vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen!\n26:12 Minun jalkani k\u00e4y oikiasti: min\u00e4 kiit\u00e4n Herraa seurakunnissa.\n27:1 Davidin Psalmi. Herra on minun valistukseni ja autuuteni, ket\u00e4 min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n? Herra on henkeni v\u00e4kevyys, ket\u00e4 min\u00e4 vapisen?\n27:2 Sent\u00e4hden, vaikka pahat, vainolliseni ja viholliseni, l\u00e4hestyv\u00e4t minun lihaani sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, t\u00e4ytyy heid\u00e4n kuintenkin itse\u00e4ns\u00e4 loukata ja langeta.\n27:3 Ja vaikka sotav\u00e4ki saartais minua, niin ei syd\u00e4meni sent\u00e4hden pelk\u00e4isi; ja jos sota nousis minua vastaan, min\u00e4 turvaan sittekin h\u00e4neen.\n27:4 Yht\u00e4 min\u00e4 Herralta anon, sit\u00e4 min\u00e4 pyyd\u00e4n, asuakseni Herran huoneessa kaiken elinaikani: ett\u00e4 min\u00e4 n\u00e4kisin Herran kauniin jumalanpalveluksen, ja h\u00e4nen templi\u00e4ns\u00e4 etsisin.\n27:5 Sill\u00e4 h\u00e4n peitt\u00e4\u00e4 minua majassansa pahana aikana: h\u00e4n k\u00e4tkee minun salaiseen majaansa, ja korottaa minun kalliolle.\n27:6 Ja h\u00e4n korottaa nytkin minun p\u00e4\u00e4ni vihollisteni ylitse, jotka ymp\u00e4rill\u00e4ni ovat; niin min\u00e4 uhraan h\u00e4nen majassansa kiitosuhria: min\u00e4 veisaan ja laulan Herralle.\n27:7 Herra, kuule minun \u00e4\u00e4neni, koska min\u00e4 huudan: ole minulle armollinen, ja kuultele minua.\n27:8 Minun syd\u00e4meni sanoo sinulle t\u00e4m\u00e4n sinun sanas: etsik\u00e4\u00e4t minun kasvojani! sent\u00e4hden min\u00e4 etsin, Herra, sinun kasvojas.\n27:9 \u00c4l\u00e4 peit\u00e4 kasvojas minulta, ja \u00e4l\u00e4 sys\u00e4\u00e4 pois palveliaas vihassas; sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun apuni: \u00e4l\u00e4 minua hylk\u00e4\u00e4, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s minua anna yl\u00f6n, minun autuuteni Jumala.\n27:10 Sill\u00e4 minun is\u00e4ni ja \u00e4itini hylk\u00e4siv\u00e4t minun; mutta Herra korjasi minun.\n27:11 Herra, osoita minulle sinun ties, ja johdata minua oikiaa polkua, minun vihollisteni t\u00e4hden.\n27:12 \u00c4l\u00e4 anna minua vihollisteni tahtoon; sill\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4t todistukset seisovat minua vastaan ja tekev\u00e4t h\u00e4peem\u00e4tt\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n27:13 Mutta min\u00e4 uskon kuitenkin n\u00e4kev\u00e4ni Herran hyvyytt\u00e4 el\u00e4v\u00e4in maalla,\n27:14 Odota Herraa, ole hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, ja h\u00e4n vahvistaa sinun syd\u00e4mes: ja odota Herraa.\n28:1 Davidin Psalmi. Koska min\u00e4 huudan sinua, Herra, uskallukseni, niin \u00e4l\u00e4 vaikene minulle; etten, koska sin\u00e4 vaikenisit minulle, min\u00e4 tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menev\u00e4t.\n28:2 Kuule minun rukoukseni \u00e4\u00e4ni, koska min\u00e4 huudan sinua, kuin min\u00e4 nostan k\u00e4teni sinun pyh\u00e4\u00e4 kuorias p\u00e4in.\n28:3 \u00c4l\u00e4 anna minun tulla jumalattomain ja pahointeki\u00e4in sekaan, jotka l\u00e4himm\u00e4istens\u00e4 kanssa puhuvat yst\u00e4v\u00e4llisesti, vaan pahuutta on heid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4ns\u00e4,\n28:4 Anna heille heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lkeen ja heid\u00e4n pahan menonsa per\u00e4\u00e4n: anna heille heid\u00e4n k\u00e4ttens\u00e4 t\u00f6iden per\u00e4\u00e4n, maksa heille heid\u00e4n ansionsa per\u00e4st\u00e4.\n28:5 Sill\u00e4 ei he ota vaaria Herran t\u00f6ist\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4si-aloistansa; sent\u00e4hden rikkoo h\u00e4n heit\u00e4 ja ei rakenna heit\u00e4.\n28:6 Kiitetty olkoon Herra; sill\u00e4 h\u00e4n on kuullut minun rukoukseni \u00e4\u00e4nen.\n28:7 Herra on minun v\u00e4kevyyteni ja kilpeni, h\u00e4neen minun syd\u00e4meni toivoo, ja min\u00e4 olen autettu; ja minun syd\u00e4meni riemuitsee, ja min\u00e4 kiit\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 veisullani.\n28:8 Herra on heid\u00e4n v\u00e4kevyytens\u00e4; h\u00e4n on v\u00e4kev\u00e4, joka voideltuansa auttaa.\n28:9 Auta kansaas ja siunaa perimist\u00e4s, ja ravitse heit\u00e4 ja korota heit\u00e4 ijankaikkisesti.\n29:1 Davidin Psalmi. Tuokaat Herralle, te v\u00e4kev\u00e4t, tuokaat Herralle kunnia ja v\u00e4kevyys.\n29:2 Tuokaat Herralle h\u00e4nen nimens\u00e4 kunnia: kumartakaat Herraa pyh\u00e4ss\u00e4 kaunistuksessa.\n29:3 Herran \u00e4\u00e4ni k\u00e4y vetten p\u00e4\u00e4ll\u00e4: kunnian Jumala pauhaa, suurten vetten p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n29:4 Herran \u00e4\u00e4ni k\u00e4y voimassa: Herran \u00e4\u00e4ni k\u00e4y suuressa kunniassa.\n29:5 Herran \u00e4\u00e4ni s\u00e4rkee sedripuut, ja Herra s\u00e4rkee sedripuut Libanonissa.\n29:6 H\u00e4n hypp\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 niinkuin vasikan, sek\u00e4 Libanonin ett\u00e4 Sirionin, niinkuin nuoren yksisarvisen.\n29:7 Herran \u00e4\u00e4ni leikkaa niinkuin tulen liekki.\n29:8 Herran \u00e4\u00e4ni h\u00e4\u00e4lytt\u00e4\u00e4 korven, ja Herra liikuttaa Kadeksen korven.\n29:9 Herran \u00e4\u00e4ni saattaa peurat poikimaan, ja paljastaa mets\u00e4t: ja h\u00e4nen templiss\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 koko h\u00e4nen joukkonsa sanoman h\u00e4nelle kunnian.\n29:10 Herra istuu vedenpaisumisen p\u00e4\u00e4ll\u00e4: Herra pysyy Kuninkaana ijankaikkisesti.\n29:11 Herra antaa kansallensa v\u00e4kevyyden: Herra siunaa kansaansa rauhalla.\n30:1 Psalmi, veisattava Davidin huoneen vihkimisess\u00e4. (H30:2) Min\u00e4 ylist\u00e4n sinua, Herra, sill\u00e4 sin\u00e4 olet korottanut minua: et my\u00f6s salli viholliseni iloita minusta.\n30:2 Herra minun Jumalani, kuin min\u00e4 huusin sinua, niin sin\u00e4 teit minun terveeksi.\n30:3 Herra, sin\u00e4 veit sieluni ulos helvetist\u00e4: sin\u00e4 olet minun el\u00e4v\u00e4n\u00e4 pit\u00e4nyt niiden menness\u00e4 kuoppaan.\n30:4 Pyh\u00e4t, veisatkaat kiitosta Herralle, ja kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nen pyhyytens\u00e4 muistoksi.\n30:5 Sill\u00e4 h\u00e4nen vihansa viipyy silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksen, ja h\u00e4n ihastuu el\u00e4m\u00e4st\u00e4: ehtoona on itku, mutta aamulla ilo.\n30:6 Mutta min\u00e4 sanoin my\u00f6t\u00e4k\u00e4ymisess\u00e4ni: en min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 kukistu.\n30:7 Sill\u00e4 sin\u00e4, Herra, olet hyv\u00e4ss\u00e4 tahdossas vuoreni vahvistanut; mutta kuin sin\u00e4 kasvos peitit, niin min\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styin.\n30:8 Sinua, Herra, min\u00e4 huudan, ja Herraa min\u00e4 rukoilen.\n30:9 Mit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 minun veress\u00e4ni on, kuin min\u00e4 hautaan alas menen? kiitt\u00e4neek\u00f6 tomukin sinua, ja ilmoittaneeko se sinun totuuttas?\n30:10 Herra, kuule, ja ole minulle armollinen: Herra, ole minun auttajani.\n30:11 Sin\u00e4 olet muuttanut minun valitukseni iloksi: sin\u00e4 olet riisunut minun s\u00e4kkini, ja vy\u00f6tit minun riemulla,\n30:12 Ett\u00e4 minun kunniani veisais sinulle kiitosta ja ei vaikenisi, Herra minun Jumalani, min\u00e4 kiit\u00e4n sinua ijankaikkisesti!\n31:1 Davidin Psalmi edell\u00e4veisaajalle. (H31:2) Herra, sinuun min\u00e4 uskallan, etten min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulisi: vapahda minua sinun vanhurskautes kautta.\n31:2 Kallista korvas minun puoleeni, auta minua \u00e4kisti: ole minulle vahva kallio ja linna minua auttamaan;\n31:3 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun kallioni ja minun linnani, ett\u00e4s siis sinun nimes t\u00e4hden minua taluttaisit ja veisit;\n31:4 Ett\u00e4s minun kirvottaisit verkosta, jonka he minun eteeni virittiv\u00e4t; sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun v\u00e4kevyyteni.\n31:5 Sinun k\u00e4siis annan min\u00e4 henkeni, sin\u00e4 olet minun lunastanut, Herra, sin\u00e4 totinen Jumala.\n31:6 Min\u00e4 vihaan niit\u00e4, jotka pit\u00e4v\u00e4t v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 oppia; mutta min\u00e4 uskallan Herraan.\n31:7 Min\u00e4 ihastun ja riemuitsen sinun hyvyytes t\u00e4hden, ett\u00e4s katsot minun raadollisuuttani, ja tunnet minun sieluni tuskassa.\n31:8 Ja et sin\u00e4 sulje minua vihollisteni k\u00e4siin: sin\u00e4 asetat minun avaraan paikkaan.\n31:9 Herra, ole minulle armollinen, sill\u00e4 min\u00e4 ahdistetaan; minun kasvoni ovat muuttuneet murheesta, niin my\u00f6s minun sieluni ja vatsani.\n31:10 Sill\u00e4 minun el\u00e4m\u00e4ni on kulutettu murheesta, ja minun vuoteni huokauksesta: minun voimani on rauvennut pahain tekoin kautta, ja minun luuni ovat muserretut.\n31:11 Min\u00e4 olen pilkaksi tullut kaikille vihamiehilleni ja kyl\u00e4llisilleni yl\u00f6npalttisesti, ja h\u00e4mm\u00e4stykseksi tuttavilleni: jotka minun ulkona n\u00e4kev\u00e4t, pakenevat minua.\n31:12 Min\u00e4 olen syd\u00e4mest\u00e4 unhotettu niinkuin kuollut: min\u00e4 olen niinkuin rikottu astia.\n31:13 Sill\u00e4 min\u00e4 kuulen monen h\u00e4v\u00e4istyksen, ett\u00e4 jokainen karttaa minua: he pit\u00e4v\u00e4t kesken\u00e4ns\u00e4 neuvoa minusta, ja tahtovat ottaa minun henkeni.\n31:14 Mutta min\u00e4 toivon sinuun, Herra, ja sanon: sin\u00e4 olet minun Jumalani!\n31:15 Minun aikani ovat sinun k\u00e4siss\u00e4s: pelasta minua vihollisteni k\u00e4dest\u00e4 ja niist\u00e4, jotka minua vainoovat.\n31:16 Anna kasvos paistaa palvelias p\u00e4\u00e4lle: auta minua laupiutes kautta.\n31:17 Herra, \u00e4l\u00e4 minun anna h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulla; sill\u00e4 sinua min\u00e4 avuksi huudan: jumalattomat tulkoon h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, vaijetkoon helvetiss\u00e4.\n31:18 Tulkoon myk\u00e4ksi v\u00e4\u00e4r\u00e4t suut, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan kovasti ylpeydest\u00e4 ja yl\u00f6nkatseesta.\n31:19 Kuinka suuri on sinun hyvyytes, jonka panit tallelle niille, jotka sinua pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t! ja jonka niille osoitat, jotka sinuun uskaltavat, ihmisten lasten edess\u00e4!\n31:20 Sin\u00e4 k\u00e4tket heit\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4s salaisesti jokaisen haastosta: sin\u00e4 peit\u00e4t heit\u00e4 majassas riitelev\u00e4isist\u00e4 kielist\u00e4.\n31:21 Herra olkoon kiitetty, ett\u00e4 h\u00e4n on minulle osoittanut ihmeellisen hyvyyden, vahvassa kaupungissa.\n31:22 Sill\u00e4 min\u00e4 sanoin pikaisuudessani: min\u00e4 olen sinun silm\u00e4is edest\u00e4 sys\u00e4tty pois: kuitenkin kuulit sin\u00e4 rukoukseni \u00e4\u00e4nen, koska min\u00e4 sinun tyk\u00f6s huusin.\n31:23 Rakastakaat Herraa, kaikki h\u00e4nen pyh\u00e4ns\u00e4; Herra varjelee uskollisia ja runsaasti kostaa niille, jotka ylpeytt\u00e4 harjoittelevat.\n31:24 Olkaat hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, ja h\u00e4n vahvistaa teid\u00e4n syd\u00e4menne, kaikki jotka Herraa odotatte.\n32:1 Davidin opetus. Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi ja jonka synnit peitetyt ovat.\n32:2 Autuas on se ihminen, jolle Herra ei soimaa v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, jonka hengess\u00e4 ei vilppi\u00e4 ole.\n32:3 Sill\u00e4 koska min\u00e4 tahdoin sit\u00e4 vaieta, musertuivat minun luuni jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 itkustani,\n32:4 Sill\u00e4 sinun k\u00e4tes oli y\u00f6ll\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 raskas minun p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni, niin ett\u00e4 nesteeni kuivui: niinkuin kes\u00e4ll\u00e4 kuivuu, Sela!\n32:5 Sent\u00e4hden min\u00e4 tunnustan sinun edess\u00e4s syntini, ja en peit\u00e4 pahoja tekojani. Min\u00e4 sanoin: min\u00e4 tunnustan Herralle pahat tekoni; niin sin\u00e4 annoit anteeksi syntini v\u00e4\u00e4ryyden, Sela!\n32:6 T\u00e4m\u00e4n t\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 kaikkein pyh\u00e4in sinua rukoileman oikialla ajalla: sent\u00e4hden kuin suuret vedenpaisumiset tulevat, ei he niihin ulotu.\n32:7 Sin\u00e4 olet minun varjelukseni, k\u00e4tke minua murheesta, ett\u00e4 min\u00e4 pelastettuna sangen riemuisesti kerskaisin, Sela!\n32:8 Min\u00e4 neuvon sinua ja osoitan sinulle tien, jotas vaellat: min\u00e4 johdatan sinun silmill\u00e4ni.\n32:9 \u00c4lk\u00e4\u00e4t olko niinkuin orhiit ja muulit, joilla ei ymm\u00e4rryst\u00e4 ole, joille pit\u00e4\u00e4 suitset ja ohjat suuhun pantaman, ellei he l\u00e4hene sinua.\n32:10 Jumalattomalla on monta vitsausta; mutta joka Herraan toivoo, h\u00e4nen hyvyys ymp\u00e4ri piiritt\u00e4\u00e4.\n32:11 Riemuitkaat teit\u00e4nne Herrassa, ja olkaat iloiset, te vanhurskaat, ja kerskatkaat, kaikki te yksivakaiset.\n33:1 Riemuitkaat, te vanhurskaat, Herrassa; vakain pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kauniisti kiitt\u00e4m\u00e4n.\n33:2 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa kanteleilla, veisatkaat h\u00e4nelle kiitosta kymmenkielisell\u00e4 psaltarilla.\n33:3 Veisatkaat h\u00e4nelle uusi virsi: veisatkaat jalosti kielten leikiss\u00e4, helisemisell\u00e4.\n33:4 Sill\u00e4 Herran sana on totinen, ja mit\u00e4 h\u00e4n lupaa, sen h\u00e4n vahvana pit\u00e4\u00e4.\n33:5 H\u00e4n rakastaa vanhurskautta ja tuomiota; maa on t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 Herran laupiutta.\n33:6 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki heid\u00e4n joukkonsa h\u00e4nen suunsa hengell\u00e4.\n33:7 H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 koossa veden meress\u00e4 niinkuin roukkiossa, ja k\u00e4tkee syvyydet.\n33:8 Pelj\u00e4tk\u00f6\u00f6n Herraa kaikki maa; h\u00e4nt\u00e4 pelj\u00e4tk\u00f6\u00f6n kaikki maan piirin asuvaiset.\n33:9 Sill\u00e4 koska h\u00e4n sanoo, niin se tapahtuu; jos h\u00e4n k\u00e4skee, niin se on tehty.\n33:10 Herra tekee pakanain neuvot tyhj\u00e4ksi; h\u00e4n saattaa kansain ajatukset turhaksi.\n33:11 Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti, h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 ajatukset sukukunnasta sukukuntaan.\n33:12 Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka h\u00e4n itsellens\u00e4 on perinn\u00f6ksi valinnut.\n33:13 Herra katsoi taivaasta alas, ja n\u00e4ki kaikki ihmisten lapset.\n33:14 Vahvalta istuimeltansa katsoi h\u00e4n kaikkia, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat.\n33:15 H\u00e4n valmistaa kaikkein heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4: h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikki heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4.\n33:16 Ei kuningasta auta h\u00e4nen suuri v\u00e4kens\u00e4, eik\u00e4 sankari vapahdeta suurella voimallansa.\n33:17 Orhiit ei my\u00f6s auta; ja heid\u00e4n suuri v\u00e4kevyytens\u00e4 ei pelasta.\n33:18 Katso, Herran silm\u00e4t katsovat niit\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, jotka h\u00e4nen laupiuteensa toivovat,\n33:19 Ett\u00e4 h\u00e4n pelastais heid\u00e4n sielunsa kuolemasta, ja el\u00e4tt\u00e4is heit\u00e4 n\u00e4l\u00e4n aikana.\n33:20 Meid\u00e4n sielumme odottaa Herraa, joka on meid\u00e4n apumme ja kilpemme!\n33:21 Sill\u00e4 meid\u00e4n syd\u00e4memme iloitsee h\u00e4ness\u00e4, ja me toivomme h\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4n nimeens\u00e4.\n33:22 Olkoon sinun laupiutes, Herra, meid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4mme, niinkuin me sinuun uskallamme!\n34:1 Davidin Psalmi, koska h\u00e4n muotonsa muutti Abimelekin edess\u00e4, joka h\u00e4nen ajoi pois tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 ja h\u00e4n meni pois. (H34:2) Min\u00e4 kiit\u00e4n Herraa aina: h\u00e4nen kiitoksensa on alati minun suussani.\n34:2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, ett\u00e4 raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.\n34:3 Ylist\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynn\u00e4 h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4.\n34:4 Kuin min\u00e4 Herraa etsin, kuuli h\u00e4n minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.\n34:5 Jotka h\u00e4nt\u00e4 katsovat, ne valaistaan: heid\u00e4n kasvonsa ei tule h\u00e4pi\u00e4\u00e4n.\n34:6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra h\u00e4nt\u00e4, ja autti h\u00e4nen kaikista tuskistansa.\n34:7 Herran enkeli piiritt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ja pelastaa heit\u00e4.\n34:8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka h\u00e4neen turvaa.\n34:9 Pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4n Herraa kaikki h\u00e4nen pyh\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ei niilt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n puutu.\n34:10 Nuorten jalopeurain pit\u00e4\u00e4 tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsiv\u00e4t, ei heilt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 puutu.\n34:11 Tulkaat t\u00e4nne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon min\u00e4 teille opetan.\n34:12 Kuka on, joka (hyv\u00e4\u00e4) el\u00e4m\u00e4\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4? ja pit\u00e4is mielell\u00e4ns\u00e4 hyvi\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4?\n34:13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppi\u00e4 puhumasta.\n34:14 Lakkaa pahasta ja tee hyv\u00e4\u00e4: etsi rauhaa ja noutele h\u00e4nt\u00e4.\n34:15 Herran silm\u00e4t katsovat vanhurskaita, ja h\u00e4nen korvansa heid\u00e4n huutoansa.\n34:16 Mutta Herran kasvot ovat pahointeki\u00f6it\u00e4 vastaan, hukuttamaan maasta heid\u00e4n muistoansa.\n34:17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heit\u00e4 kaikista heid\u00e4n tuskistansa.\n34:18 Herra on juuri l\u00e4sn\u00e4 niit\u00e4, joilla on murheellinen syd\u00e4n, ja auttaa niit\u00e4, joilla on surkia mieli.\n34:19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra h\u00e4nen niist\u00e4 kaikista p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4.\n34:20 H\u00e4n k\u00e4tkee kaikki h\u00e4nen luunsa, ettei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n niist\u00e4 murreta.\n34:21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.\n34:22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka h\u00e4neen toivovat, ei pid\u00e4 hukkuman.\n35:1 Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.\n35:2 Tempaa kilpi ja keih\u00e4s, ja nouse minua auttamaan.\n35:3 Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: min\u00e4 olen apus.\n35:4 H\u00e4pi\u00e4\u00e4n ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani v\u00e4ijyv\u00e4t: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.\n35:5 Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sys\u00e4tk\u00f6\u00f6n heit\u00e4 pois.\n35:6 Heid\u00e4n tiens\u00e4 olkaan pimi\u00e4 ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heit\u00e4.\n35:7 Sill\u00e4 he ovat ilman syyt\u00e4 verkkonsa viritt\u00e4neet minua kadottaaksensa, ja ilman syyt\u00e4 ovat sielulleni kaivaneet haudan.\n35:8 Tulkoon h\u00e4nelle vaiva, jota ei h\u00e4n tied\u00e4, ja verkko, jonka h\u00e4n viritti, k\u00e4sitt\u00e4k\u00f6\u00f6n h\u00e4nen: siihen h\u00e4n langetkoon.\n35:9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan h\u00e4nen avustansa.\n35:10 Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sin\u00e4 joka p\u00e4\u00e4st\u00e4t n\u00f6yr\u00e4n v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4n k\u00e4sist\u00e4, raadollisen ja k\u00f6yh\u00e4n raatelialtansa.\n35:11 V\u00e4\u00e4r\u00e4t todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4.\n35:12 He tekev\u00e4t minulle pahaa hyv\u00e4st\u00e4, minulle mielikarvaudeksi.\n35:13 Mutta min\u00e4, kuin he sairastivat, puin s\u00e4kin p\u00e4\u00e4lleni, vaivasin itsi\u00e4ni paastolla, ja rukoilin syd\u00e4mest\u00e4ni;\n35:14 Min\u00e4 k\u00e4ytin itseni kuin he olisivat olleet minun yst\u00e4v\u00e4ni ja veljeni: niinkuin se joka \u00e4iti\u00e4ns\u00e4 murehtii, k\u00e4vin min\u00e4 kumarruksissa murhevaatteissa.\n35:15 Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat my\u00f6s kokoovat heit\u00e4ns\u00e4 havaitsematta minua vastaan, he repiv\u00e4t ja ei lakkaa.\n35:16 Ulkokullattuin seassa, jotka leip\u00e4kyrs\u00e4nkin t\u00e4hden pilkkaavat, kirist\u00e4v\u00e4t he hampaitansa minun p\u00e4\u00e4lleni.\n35:17 Herra, kuinka kauvan sin\u00e4 t\u00e4t\u00e4 katselet? P\u00e4\u00e4st\u00e4 siis sieluni heid\u00e4n h\u00e4vityksest\u00e4ns\u00e4, ja yksin\u00e4iseni nuorista jalopeuroista.\n35:18 Min\u00e4 kiit\u00e4n sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskell\u00e4 min\u00e4 sinua ylist\u00e4n.\n35:19 \u00c4l\u00e4 salli niiden iloita minusta, jotka syytt\u00f6m\u00e4sti minun viholliseni ovat, eli silm\u00e4\u00e4 iske\u00e4, jotka minua ilman syyt\u00e4 vihaavat.\n35:20 Sill\u00e4 ei he puhu yst\u00e4v\u00e4llisesti, vaan etsiv\u00e4t v\u00e4\u00e4ri\u00e4 syit\u00e4 hiljaisia vastaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n35:21 Ja levitt\u00e4v\u00e4t kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielell\u00e4mme n\u00e4emme.\n35:22 Herra, sin\u00e4 sen my\u00f6s n\u00e4et, \u00e4l\u00e4 siis vaiti ole: Herra, \u00e4l\u00e4 kaukana ole minusta.\n35:23 Her\u00e4\u00e4 ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.\n35:24 Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes j\u00e4lkeen, ettei he riemuitsisi minusta.\n35:25 \u00c4l\u00e4 salli heid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4ns\u00e4 sanoa: niin, niin me tahdomme; ja \u00e4l\u00e4 anna heid\u00e4n sanoa: me olemme h\u00e4nen nielleet.\n35:26 H\u00e4v\u00e4ist\u00e4k\u00f6\u00f6n ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4 ja pilkalla, jotka itsi\u00e4ns\u00e4 minusta kerskaavat.\n35:27 Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.\n35:28 Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiitt\u00e4\u00e4 sinua joka p\u00e4iv\u00e4.\n36:1 Davidin, Herran palvelian Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. (H36:2) Se on syd\u00e4mest\u00e4ni sanottu jumalattomain menosta: ei he ensink\u00e4\u00e4n Jumalaa pelk\u00e4\u00e4.\n36:2 Sill\u00e4 h\u00e4n suosittelee itsi\u00e4ns\u00e4 silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, niinkauvan kuin h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pahuutensa, saattaaksensa vihaa matkaan.\n36:3 H\u00e4nen suunsa sanat ovat v\u00e4\u00e4ryys ja petos; ei h\u00e4n tahdo enemp\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n jotakin hyv\u00e4\u00e4 tekis,\n36:4 Mutta ajattelee vuoteessansa vahinkoa, ja pysyy vahvasti pahalla tiell\u00e4; ja ei he mit\u00e4\u00e4n pahaa hylk\u00e4\u00e4.\n36:5 Herra, sinun laupiutes ulottuu niin levi\u00e4lt\u00e4 kuin taivas on, ja sinun totuutes niin avaralta kuin pilvet juoksevat.\n36:6 Sinun vanhurskautes on niinkuin Jumalan vuoret, ja sinun oikeutes niinkuin suuri syvyys: Herra, sin\u00e4 autat sek\u00e4 ihmiset ett\u00e4 el\u00e4imet.\n36:7 Kuinka kallis on sinun hyvyytes, Jumala! ett\u00e4 ihmisten lapset sinun siipeis varjon alle uskaltavat.\n36:8 He juopuvat sinun huonees runsaasta tavarasta, ja sin\u00e4 juotat heit\u00e4 hekumallas niinkuin virralla.\n36:9 Sill\u00e4 sinun tyk\u00f6n\u00e4s on el\u00e4v\u00e4 l\u00e4hde, ja sinun valkeudessas me n\u00e4emme valkeuden.\n36:10 Levit\u00e4 laupiutes niille, jotka sinun tuntevat, ja sinun vanhurskautes toimellisille.\n36:11 \u00c4l\u00e4 salli minua tallattaa ylpeilt\u00e4; ja jumalattomain k\u00e4si \u00e4lk\u00f6\u00f6n minua kukistako.\n36:12 Vaan anna pahointeki\u00e4t siihen langeta, ett\u00e4 he sy\u00f6st\u00e4isiin pois, ja ei seisoalla pysyisi.\n37:1 Davidin Psalmi. \u00c4l\u00e4 vihastu pahain t\u00e4hden, ja \u00e4l\u00e4 kadehdi pahanteki\u00f6it\u00e4.\n37:2 Sill\u00e4 niinkuin hein\u00e4 he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.\n37:3 Toivo Herraan ja tee hyv\u00e4\u00e4: asu maassa ja el\u00e4t\u00e4 itses vakuudella.\n37:4 Iloitse Herrassa, ja h\u00e4n antaa sinulle, mit\u00e4 sinun syd\u00e4mes halajaa.\n37:5 Anna ties Herran haltuun, ja toivo h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4; kyll\u00e4 h\u00e4n sen tekee.\n37:6 Ja h\u00e4n tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolip\u00e4iv\u00e4n.\n37:7 Tyydy Herraan, ja odota h\u00e4nt\u00e4: \u00e4l\u00e4 kiivoittele sit\u00e4, jonka tie menestyy ja sit\u00e4 ihmist\u00e4, joka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tekee.\n37:8 Lakkaa vihasta ja hylk\u00e4\u00e4 tuimuus: \u00e4l\u00e4 niin vihastu, ett\u00e4s itsekin pahaa teet.\n37:9 Sill\u00e4 pahat h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n; mutta Herraa odottavaiset periv\u00e4t maan.\n37:10 Viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4 hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sin\u00e4 katsot h\u00e4nen siaansa, niin h\u00e4n on poissa.\n37:11 Mutta sivi\u00e4t periv\u00e4t maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.\n37:12 Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n37:13 Mutta Herra nauraa h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee h\u00e4nen p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 joutuvan.\n37:14 Jumalattomat vet\u00e4v\u00e4t miekkansa ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4t joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja k\u00f6yh\u00e4\u00e4, ja teurastaaksensa hurskaita heid\u00e4n teiss\u00e4ns\u00e4.\n37:15 Mutta heid\u00e4n miekkansa pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n heid\u00e4n syd\u00e4meens\u00e4; ja heid\u00e4n joutsensa pit\u00e4\u00e4 s\u00e4rkym\u00e4n.\n37:16 Se v\u00e4h\u00e4, mik\u00e4 vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.\n37:17 Sill\u00e4 jumalattoman k\u00e4sivarsi pit\u00e4\u00e4 rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.\n37:18 Herra tiet\u00e4\u00e4 hurskasten p\u00e4iv\u00e4t, ja heid\u00e4n perimisens\u00e4 pysyy ijankaikkisesti.\n37:19 Ei he tule h\u00e4pi\u00e4\u00e4n pahalla ajalla; ja n\u00e4lk\u00e4vuosina pit\u00e4\u00e4 heill\u00e4 kyll\u00e4 oleman.\n37:20 Sill\u00e4 jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehk\u00e4 he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuitenkin niinkuin savu katooman.\n37:21 Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.\n37:22 Sill\u00e4 h\u00e4nen siunattunsa periv\u00e4t maan; mutta h\u00e4nen kirottunsa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n.\n37:23 Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja h\u00e4nen tiens\u00e4 kelpaa h\u00e4nelle.\n37:24 Jos h\u00e4n lankee, niin ei h\u00e4nt\u00e4 hylj\u00e4t\u00e4; sill\u00e4 Herra tukee h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4.\n37:25 Min\u00e4 olin nuori, ja vanhennuin, ja en ik\u00e4n\u00e4 n\u00e4hnyt vanhurskasta hylj\u00e4tyksi, enk\u00e4 h\u00e4nen siemenens\u00e4 kerj\u00e4\u00e4v\u00e4n leip\u00e4\u00e4.\n37:26 H\u00e4n on aina laupias, ja lainaa mielell\u00e4ns\u00e4; ja h\u00e4nen siemenens\u00e4 on siunattu.\n37:27 V\u00e4lt\u00e4 pahaa, ja tee hyv\u00e4\u00e4, ja pysy ijankaikkisesti.\n37:28 Sill\u00e4 Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylk\u00e4\u00e4 pyhi\u00e4ns\u00e4: ne k\u00e4tket\u00e4\u00e4n ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n.\n37:29 Hurskaat periv\u00e4t maan, ja asuvat siin\u00e4 ijankaikkisesti.\n37:30 Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja h\u00e4nen kielens\u00e4 opettaa oikeutta.\n37:31 H\u00e4nen Jumalansa laki on h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4; ja ei h\u00e4nen askeleensa livisty.\n37:32 Jumalatoin v\u00e4ijyy vanhurskasta, ja etsii h\u00e4nt\u00e4 tappaaksensa;\n37:33 Mutta ei Herra j\u00e4t\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4, ja ei tuomitse h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4n tuomitaan.\n37:34 Odota Herraa, ja k\u00e4tke h\u00e4nen tiens\u00e4, niin h\u00e4n sinun korottaa, ett\u00e4s perit maan: ja sin\u00e4 saat n\u00e4hd\u00e4 jumalattomat h\u00e4vitett\u00e4v\u00e4n.\n37:35 Min\u00e4 n\u00e4in jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsens\u00e4, ja vihotti niinkuin viheri\u00e4inen laakeripuu.\n37:36 Ja h\u00e4n meni pois, ja katso ei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 ollut; ja min\u00e4 kysyin h\u00e4nt\u00e4, ja ei h\u00e4nt\u00e4 mist\u00e4\u00e4n l\u00f6ydetty.\n37:37 Ole viatoin, ja pid\u00e4 sinus oikein; sill\u00e4 senkaltaiset viimein menestyv\u00e4t;\n37:38 Mutta v\u00e4\u00e4r\u00e4t pit\u00e4\u00e4 ynn\u00e4 hukkuman, ja jumalattomat pit\u00e4\u00e4 viimein h\u00e4vitett\u00e4m\u00e4n.\n37:39 Mutta Herra auttaa vanhurskaita: h\u00e4n on heid\u00e4n v\u00e4kevyytens\u00e4 tuskan ajalla.\n37:40 Ja Herra auttaa heit\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 heit\u00e4: h\u00e4n pelastaa heit\u00e4 jumalattomista ja vapahtaa heit\u00e4; sill\u00e4 he uskalsivat h\u00e4neen.\n38:1 Davidin Psalmi muistoksi. (H38:2) Herra, \u00e4l\u00e4 rankaise minua vihassas, ja \u00e4l\u00e4 kurita minua hirmuisuudessas!\n38:2 Sill\u00e4 sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun k\u00e4tes painaa minua.\n38:3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini t\u00e4hden.\n38:4 Sill\u00e4 minun syntini k\u00e4yv\u00e4t p\u00e4\u00e4ni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.\n38:5 Minun haavani haisevat ja m\u00e4t\u00e4nev\u00e4t minun hulluuteni t\u00e4hden.\n38:6 Min\u00e4 k\u00e4yn kym\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ja kumarruksissa: yli p\u00e4iv\u00e4\u00e4 min\u00e4 k\u00e4yn murheissani.\n38:7 Sill\u00e4 minun kupeeni per\u00e4ti kuivettuvat, ja ei ole mit\u00e4\u00e4n tervett\u00e4 minun ruumiissani.\n38:8 Min\u00e4 olen ylen paljon runneltu ja ly\u00f6ty rikki: min\u00e4 myrisen minun syd\u00e4meni kivusta.\n38:9 Herra, sinun edess\u00e4s on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.\n38:10 Minun syd\u00e4meni v\u00e4risee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silm\u00e4ini valkeus ei ole minun tyk\u00f6n\u00e4ni.\n38:11 Minun yst\u00e4v\u00e4ni ja l\u00e4himm\u00e4iseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.\n38:12 Jotka minun sieluani etsiv\u00e4t, ne virittelev\u00e4t paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka p\u00e4iv\u00e4 ajattelevat.\n38:13 Mutta minun t\u00e4ytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mit\u00e4\u00e4n kuuleman, ja niinkuin myk\u00e4n, joka ei avaja suutansa,\n38:14 Ja minun t\u00e4ytyy olla niinkuin se, joka ei mit\u00e4\u00e4n kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.\n38:15 Mutta min\u00e4 odotan sinua, Herra; sin\u00e4, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.\n38:16 Sill\u00e4 min\u00e4 ajattelen, ettei heid\u00e4n suinkaan pid\u00e4 minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.\n38:17 Sill\u00e4 min\u00e4 olen tehty k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n, ja minun kipuni on alati minun edess\u00e4ni.\n38:18 Sill\u00e4 min\u00e4 julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini t\u00e4hden.\n38:19 Mutta minun viholliseni el\u00e4v\u00e4t ja ovat v\u00e4kev\u00e4t: ne ovat suuret, jotka minua syytt\u00f6m\u00e4sti vihaavat.\n38:20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyv\u00e4n, asettavat heit\u00e4ns\u00e4 minua vastaan, ett\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 noudatan.\n38:21 \u00c4l\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 minua, Herra: minun Jumalani, \u00e4l\u00e4 ole kaukana minusta!\n38:22 Rienn\u00e4 minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!\n39:1 Davidin Psalmi, Jedutunilta, edell\u00e4veisaajalle. (H39:2) Min\u00e4 olen sanonut: min\u00e4 tahdon pit\u00e4\u00e4 vaarin teist\u00e4ni, etten min\u00e4 tekisi synti\u00e4 kielell\u00e4ni: min\u00e4 hallitsen suuni niinkuin suitsilla, niin kauvan kuin min\u00e4 n\u00e4en jumalattoman edess\u00e4ni.\n39:2 Min\u00e4 tulin myk\u00e4ksi, vaikenemisella vaikenin hyv\u00e4st\u00e4; mutta minun murheeni lis\u00e4\u00e4ntyi.\n39:3 Minun syd\u00e4meni on palava minussa, ja kuin min\u00e4 sit\u00e4 ajattelen, niin min\u00e4 sytyn: min\u00e4 puhun kielell\u00e4ni.\n39:4 Herra, opeta minua ajattelemaan minun loppuani, ja mik\u00e4 mitta minun el\u00e4m\u00e4ll\u00e4ni on, tiet\u00e4\u00e4kseni, ett\u00e4 min\u00e4 erkanen t\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n39:5 Katso, minun p\u00e4iv\u00e4ni ovat k\u00e4mmenen leveys tyk\u00f6n\u00e4s, ja minun el\u00e4m\u00e4ni on niinkuin ei mit\u00e4\u00e4n sinun edess\u00e4s: kuinka aivan turhat ovat kaikki ihmiset, jotka kuitenkin niin suruttomasti el\u00e4v\u00e4t Sela!\n39:6 Vaan he menev\u00e4t pois niinkuin varjo, ja tekev\u00e4t itsellens\u00e4 hukkaan suuren murheen: he kokoovat ja ei tied\u00e4, kuka sen saa.\n39:7 Ja nyt Herra, mihink\u00e4 min\u00e4 luotan? sinuun min\u00e4 toivon.\n39:8 Vapahda minua kaikista synneist\u00e4ni, ja \u00e4l\u00e4 anna minun tulla hulluin pilkaksi.\n39:9 Min\u00e4 vaikenen ja en avaa suutani; kyll\u00e4 sin\u00e4 sen teet.\n39:10 K\u00e4\u00e4nn\u00e4 sinun rangaistukses pois minusta; sill\u00e4 min\u00e4 olen n\u00e4\u00e4ntynyt sinun k\u00e4tes pieks\u00e4misest\u00e4.\n39:11 Koskas jonkun rankaiset synnin t\u00e4hden, niin h\u00e4nen kaunistuksensa kulutetaan niinkuin koilta; tosin aivan turhat ovat kaikki ihmiset, Sela!\n39:12 Kuule minun rukoukseni, Herra, ja ota minun huutoni korviis, ja \u00e4l\u00e4 vaikene minun kyynelteni t\u00e4hden; sill\u00e4 min\u00e4 olen muukalainen sinun tyk\u00f6n\u00e4s ja vieras, niinkuin kaikki minun is\u00e4ni.\n39:13 Luovu minusta, ett\u00e4 min\u00e4 virkoaisin, ennenkuin min\u00e4 menen pois, ja en silleen t\u00e4ss\u00e4 ole.\n40:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. (H40:2) Min\u00e4 hartaasti odotin Herraa: ja h\u00e4n kallisti itsens\u00e4 minun tyk\u00f6ni, ja h\u00e4n kuuli minun huutoni.\n40:2 Ja h\u00e4n veti minun yl\u00f6s hirmuisesta haudasta ja sontaisesta loasta, ja asetti minun jalkani kalliolle, ja hallitsi minun k\u00e4ymiseni.\n40:3 Ja h\u00e4n antoi minun suuhuni uuden veisun, kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n meid\u00e4n Jumalaamme. Sen pit\u00e4\u00e4 monen n\u00e4kem\u00e4n, ja pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n Herraa, ja toivoman h\u00e4neen.\n40:4 Autuas on se ihminen, joka panee uskalluksensa Herraan, ja ei k\u00e4\u00e4nny ylpeiden tyk\u00f6 ja niiden, jotka valheella vaeltavat.\n40:5 Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmees ja ajatukses, jotka sin\u00e4 meille osoitat: ei ole mit\u00e4\u00e4n sinun vertaas; min\u00e4 ilmoitan niit\u00e4 ja sanon, vaikka ne ovat ep\u00e4lukuiset.\n40:6 Uhri ja ruokauhri ei sinulle kelpaa, vaan korvat sin\u00e4 minulle avasit: et sin\u00e4 tahdo polttouhria eli syntiuhria.\n40:7 Silloin min\u00e4 sanoin: katso, min\u00e4 tulen: Raamatussa on minusta kirjoitettu.\n40:8 Sinun tahtos, minun Jumalani, teen min\u00e4 mielell\u00e4ni; ja sinun lakis on minun syd\u00e4mess\u00e4ni.\n40:9 Min\u00e4 saarnaan sinun vanhurskauttas suuressa seurakunnassa: katso, en min\u00e4 anna tukita suutani; Herra, sin\u00e4 sen tied\u00e4t.\n40:10 En min\u00e4 salaa vanhurskauttas syd\u00e4mess\u00e4ni: min\u00e4 puhun sinun totuudestas ja autuudestas: en min\u00e4 peit\u00e4 laupiuttas ja vakuuttas suuressa seurakunnassa.\n40:11 Mutta sin\u00e4, Herra, \u00e4l\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 laupiuttas minusta pois: sinun laupiutes ja vakuutes aina minua varjelkoon.\n40:12 Sill\u00e4 lukemattomat vaivat ovat minun piiritt\u00e4neet: minun syntini ovat minun ottaneet kiinni, niin etten min\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 taida: ne ovat usiammat kuin hiukset p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni, ja minun syd\u00e4meni on minussa vaipunut.\n40:13 Kelvatkoon se sinulle, Herra, ett\u00e4s minun vapahdat: rienn\u00e4, Herra, minua auttamaan!\n40:14 H\u00e4vetk\u00f6\u00f6n ja kaikki pilkaksi tulkoon, jotka minun sieluani v\u00e4ijyv\u00e4t hukataksensa sit\u00e4: palatkoon takaperin ja h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.\n40:15 H\u00e4mm\u00e4styk\u00f6\u00f6n h\u00e4pi\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, jotka minulle sanovat: niin, niin.\n40:16 Iloitkaan ja riemuitkaan kaikki sinussa, jotka sinua etsiv\u00e4t, ja jotka sinun autuuttas rakastavat, sanokaan aina: Herra olkoon korkiasti ylistetty!\n40:17 Min\u00e4 olen k\u00f6yh\u00e4 ja vaivainen, mutta Herra pit\u00e4\u00e4 minusta murheen: sin\u00e4 olet minun auttajani ja vapahtajani: minun Jumalani, \u00e4l\u00e4 viivy.\n41:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. (H41:2) Autuas on, joka k\u00f6yh\u00e4\u00e4 holhoo: h\u00e4nt\u00e4 Herra auttaa pahana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n41:2 Herra k\u00e4tkee h\u00e4nen ja pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4v\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n menestyy maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja ei hylk\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vihollistensa tahtoon.\n41:3 Herra virvoittaa h\u00e4nt\u00e4 tautivuoteessansa: sin\u00e4 autat h\u00e4nen kaikesta h\u00e4nen sairaudestansa.\n41:4 Min\u00e4 sanoin: Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni; sill\u00e4 min\u00e4 tein synti\u00e4 sinua vastaan.\n41:5 Minun viholliseni puhuivat pahaa minua vastaan: koska h\u00e4n kuollee ja h\u00e4nen nimens\u00e4 kadonnee?\n41:6 Ja kuin he tulevat katselemaan, niin he puhuvat valhetta: heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 kokoo v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4; niin he menev\u00e4t pois ja sit\u00e4 panettelevat.\n41:7 Kaikki, jotka minua vihaavat, kuiskuttelevat kesken\u00e4ns\u00e4 minua vastaan, ja ajattelevat pahaa minua vastaan.\n41:8 Paha asia on h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 tullut; ja koska h\u00e4n makaa, niin ei h\u00e4n nouse j\u00e4lleen.\n41:9 Niin my\u00f6s minun yst\u00e4v\u00e4ni, johon min\u00e4 uskalsin, joka sai minun leip\u00e4\u00e4ni, se tallasi minun jalkainsa alle.\n41:10 Mutta sin\u00e4, Herra, ole minulle armollinen ja auta minua, niin min\u00e4 sen heille kostan.\n41:11 Siit\u00e4 min\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4s suot minulle hyv\u00e4\u00e4, ettei viholliseni saa kerskata minusta.\n41:12 Mutta minua sin\u00e4 holhot viattomuuteni t\u00e4hden, ja asetat minun kasvois eteen ijankaikkisesti.\n41:13 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Amen, amen.\n42:1 Koran lasten opetus, edell\u00e4veisaajalle. (H42:2) Niinkuin peura himoitsee tuoretta vett\u00e4, niin minun sieluni himoitsee sinua, Jumala.\n42:2 Minun sieluni janoo Jumalaa, el\u00e4v\u00e4\u00e4 Jumalaa: koska min\u00e4 tulen Jumalan kasvoja n\u00e4kem\u00e4\u00e4n?\n42:3 Minun kyyneleeni ovat minun ruokani p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja y\u00f6ll\u00e4, ett\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalas?\n42:4 Koska min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 muistelen, niin min\u00e4 vuodatan ulos syd\u00e4meni itsess\u00e4ni; sill\u00e4 min\u00e4 menisin mielell\u00e4ni joukon kanssa, ja vaeltaisin heid\u00e4n kanssansa Jumalan huoneeseen: ihastuksella ja kiitoksella joukon seassa, jotka juhlaa pit\u00e4v\u00e4t.\n42:5 Mit\u00e4s murehdit, sieluni, ja olet niin levotoin minussa? Turvaa Jumalaan; sill\u00e4 min\u00e4 viel\u00e4 nytkin h\u00e4nt\u00e4 kiit\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n minua auttaa kasvoillansa.\n42:6 Minun Jumalani! sieluni on murheissansa minussa; sent\u00e4hden min\u00e4 muistan sinua Jordanin ja Hermonin maalla, sill\u00e4 v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 vuorella.\n42:7 Sinun virtas pauhaavat kovin, niin ett\u00e4 yksi syvyys pauhaa t\u00e4ss\u00e4 ja toinen syvyys siell\u00e4: kaikki sinun vesilainees ja aaltos k\u00e4yv\u00e4t minun ylitseni.\n42:8 P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 on Herra luvannut hyvyytens\u00e4, ja y\u00f6ll\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nelle veisaan, ja rukoilen el\u00e4m\u00e4ni Jumalaa.\n42:9 Min\u00e4 sanon Jumalalle minun kalliolleni: miksi sin\u00e4 olet minun unohtanut? miksi min\u00e4 k\u00e4yn niin murheissani, koska minun viholliseni minua ahdistaa?\n42:10 Se on niinkuin murha minun luissani, ett\u00e4 minun viholliseni h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t minua, koska he jokap\u00e4iv\u00e4 sanovat minulle: kussa nyt on Jumalas?\n42:11 Mit\u00e4s murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sill\u00e4 min\u00e4 viel\u00e4 nytkin h\u00e4nt\u00e4 kiit\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.\n43:1 Tuomitse minua, Jumala, ja ratkaise minun asiani armotointa kansaa vastaan, ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 minua kavaloista ja v\u00e4\u00e4rist\u00e4 ihmisist\u00e4.\n43:2 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun v\u00e4kevyyteni Jumala, miksis sy\u00f6kset minun pois? miksis minun annat murheissani k\u00e4yd\u00e4, koska vihollinen minua ahdistaa?\n43:3 L\u00e4het\u00e4 valkeutes ja totuutes minua saattamaan, ja tuomaan sinun pyh\u00e4n vuores tyk\u00f6 ja sinun asumises tyk\u00f6.\n43:4 Ja min\u00e4 k\u00e4visin sis\u00e4lle Jumalan alttarin tyk\u00f6, sen Jumalan tyk\u00f6, joka minun iloni ja riemuni on, ja kiitt\u00e4isin sinua kanteleilla, Jumalani, minun Jumalani.\n43:5 Mit\u00e4s murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sill\u00e4 min\u00e4 viel\u00e4 nytkin h\u00e4nt\u00e4 kiit\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.\n44:1 Koran lasten opetus, edell\u00e4veisaajalle. (H44:2) Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meid\u00e4n is\u00e4mme ovat meille luetelleet, mit\u00e4s heid\u00e4n aikanansa ja muinen tehnyt olet.\n44:2 Sin\u00e4 olet ajanut pakanat pois k\u00e4dell\u00e4s; mutta heid\u00e4t sin\u00e4 olet istuttanut siaan: sin\u00e4 olet kansat kadottanut, mutta heit\u00e4 sin\u00e4 olet levitt\u00e4nyt.\n44:3 Sill\u00e4 ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heid\u00e4n k\u00e4sivartensa ei auttaneet heit\u00e4, vaan sinun oikia k\u00e4tes ja sinun k\u00e4sivartes, ja sinun kasvois valkeus; sill\u00e4 sin\u00e4 mielistyit heihin.\n44:4 Jumala, sin\u00e4 olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.\n44:5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimess\u00e4s me tallaamme vastaankarkaajamme.\n44:6 Sill\u00e4 en min\u00e4 luota joutseeni, eik\u00e4 miekkani auta minua.\n44:7 Mutta sin\u00e4 autat meit\u00e4 vihollisistamme, ja saatat niit\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, jotka meit\u00e4 vihaavat.\n44:8 Jumalasta me kerskaamme joka p\u00e4iv\u00e4, ja kiit\u00e4mme sinun nime\u00e4s ijankaikkisesti, Sela!\n44:9 Miksi sin\u00e4 nyt sys\u00e4\u00e4t meit\u00e4 pois, ja annat meid\u00e4n h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulla, etk\u00e4 l\u00e4hde meid\u00e4n sotajoukkomme kanssa?\n44:10 Sin\u00e4 annat meid\u00e4n paeta vihollistemme edess\u00e4, ett\u00e4 ne raatelisivat meit\u00e4, jotka meit\u00e4 vihaavat.\n44:11 Sin\u00e4 annat meit\u00e4 sy\u00f6t\u00e4viksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.\n44:12 Sin\u00e4 myit kansas ilman hintaa, ja et mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4 ottanut.\n44:13 Sin\u00e4 panet meit\u00e4 h\u00e4pi\u00e4ksi l\u00e4sn\u00e4-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4mme ovat.\n44:14 Sin\u00e4 teet meit\u00e4 sananlaskuksi pakanain seassa, ja ett\u00e4 kansat v\u00e4\u00e4ntelev\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4htemme.\n44:15 Joka p\u00e4iv\u00e4 on minun h\u00e4v\u00e4istykseni minun edess\u00e4ni; ja minun kasvoini h\u00e4pi\u00e4 peitt\u00e4\u00e4 minun,\n44:16 Ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat n\u00e4kem\u00e4n.\n44:17 N\u00e4m\u00e4t kaikki ovat tulleet meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme; ja emme sent\u00e4hden ole sinua unhottaneet, emmek\u00e4 petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.\n44:18 Ja ei meid\u00e4n syd\u00e4memme takaperin k\u00e4\u00e4ntynyt, eik\u00e4 meid\u00e4n k\u00e4ymisemme poikennut sinun tiest\u00e4s;\n44:19 Ett\u00e4s meit\u00e4 niin l\u00f6it rikki lohik\u00e4rmeiden seassa ja peitit meit\u00e4 kuoleman varjolla.\n44:20 Jos me olisimme meid\u00e4n Jumalamme nimen unhottaneet, ja meid\u00e4n k\u00e4temme nostaneet vieraalle Jumalalle,\n44:21 Eik\u00f6 Jumala sit\u00e4 etsisi? vaan h\u00e4n itse tiet\u00e4\u00e4 meid\u00e4n syd\u00e4memme pohjan.\n44:22 Sill\u00e4 sinun t\u00e4htes me surmataan joka p\u00e4iv\u00e4: ja me luetaan teuraslampaiksi.\n44:23 Her\u00e4\u00e4, Herra, miksis makaat? valvo, ja \u00e4l\u00e4 meit\u00e4 sys\u00e4\u00e4 pois kaiketikaan.\n44:24 Miksis peit\u00e4t kasvos, ja unohdat meid\u00e4n raadollisuutemme ja ahdistuksemme?\n44:25 Sill\u00e4 meid\u00e4n sielumme on painettu alas maahan asti: meid\u00e4n vatsamme riippuu maassa.\n44:26 Nouse, auta meit\u00e4, ja lunasta meit\u00e4 laupiutes t\u00e4hden!\n45:1 Morsiamen opetusvirsi kukkasesta Koran lapsilta edell\u00e4veisaajalle. (H45:2) Minun syd\u00e4meni ajattelee kauniin laulun: min\u00e4 veisaan kuninkaasta, minun kieleni on jalon kirjoittajan kyn\u00e4.\n45:2 Sin\u00e4 olet kaikkein kaunein ihmisten lasten seassa: armo on vuodatettu sinun huulissas; sent\u00e4hden siunaa Jumala sinua ijankaikkisesti.\n45:3 Pane miekkas vy\u00f6lles, sin\u00e4 sankari, ja kaunista itses kunniallisesti.\n45:4 Menesty sinun kauneudessas, kiiruhda sinus sanan totuuden, siveyden ja vanhurskauden t\u00e4hden, niin sinun oikia k\u00e4tes ihmeellisi\u00e4 osoittaa.\n45:5 Ter\u00e4v\u00e4t ovat sinun nuoles, ett\u00e4 kansat lankeevat etees maahan, jotka syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 kuninkaan viholliset ovat.\n45:6 Jumala, sinun istuimes pysyy aina ja ijankaikkisesti; sinun valtakuntas valtikka on oikeuden valtikka.\n45:7 Sin\u00e4 rakastit vanhurskautta, ja vihasit jumalatointa menoa: sent\u00e4hden, oi Jumala, on sinun Jumalas voidellut sinua ilo-\u00f6ljyll\u00e4 enempi kuin sinun osaveljes.\n45:8 Kaikki sinun vaattees ovat sula Mirrham, Aloe ja Ketsia. Kuin sin\u00e4 elephantin luisesta tuvastas l\u00e4hdet, niin he ilahuttavat sinun.\n45:9 Sinun kaunistuksessas k\u00e4yv\u00e4t kuningasten tytt\u00e4ret: morsian seisoo oikialla k\u00e4dell\u00e4s sulassa kalliimmassa kullassa.\n45:10 Kuule,tyt\u00e4r, katso, ja kallista korvas: unohda kansas ja is\u00e4s huone,\n45:11 Niin kuningas saa halun kauneutees; sill\u00e4 h\u00e4n on sinun herras, ja sinun pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kumartaman.\n45:12 Tyron tyt\u00e4r lahjoinensa, rikkaat kansan seassa sinua imartelevat.\n45:13 Kuninkaan tyt\u00e4r on kokonansa kunniallinen sis\u00e4lt\u00e4: h\u00e4n on kultaisessa vaatteessa puetettu.\n45:14 H\u00e4n vied\u00e4\u00e4n monella tavalla kudotuissa vaatteissa kuninkaan tyk\u00f6: neitseet, h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 seuraavat, tuodaan sinun tyk\u00f6s.\n45:15 Ne vied\u00e4\u00e4n ilolla ja riemulla, ja he menev\u00e4t kuninkaan tupaan.\n45:16 Sinun is\u00e4is siaan pit\u00e4\u00e4 sinun lapsia saaman, jotka asetat p\u00e4\u00e4miehiksi kaikkeen maailmaan.\n45:17 Min\u00e4 tahdon muistaa sinun nime\u00e4s sukukunnasta niin sukukuntaan: sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 kansat sinua kiitt\u00e4m\u00e4n aina ja ijankaikkisesti.\n46:1 Koran lasten veisu nuoruudesta, edell\u00e4veisaajalle. (H46:2) Jumala on meid\u00e4n turvamme ja v\u00e4kevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa.\n46:2 Sent\u00e4hden emme pelk\u00e4\u00e4, jos viel\u00e4 maailma hukkuis, ja vuoret keskelle merta vajoisivat,\n46:3 Vaikka viel\u00e4 meri pauhais ja lainehtis, niin ett\u00e4 siit\u00e4 pauhinasta m\u00e4et kukistuisivat, Sela!\n46:4 Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyh\u00e4t asumiset ovat.\n46:5 Jumala on h\u00e4nen keskell\u00e4ns\u00e4, sent\u00e4hden se kyll\u00e4 pysyy: Jumala auttaa h\u00e4nt\u00e4 varhain.\n46:6 Pakanain pit\u00e4\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stym\u00e4n ja valtakunnat lankeeman; ja maa hukkuu, kuin h\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4 antaa.\n46:7 Herra Zebaot on meid\u00e4n kanssamme, Jakobin Jumala on meid\u00e4n tukemme, Sela!\n46:8 Tulkaat ja katsokaat Herran tekoja, joka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 senkaltaiset h\u00e4vitykset tekee,\n46:9 Joka hallitsee sodat kaikessa maailmassa, joka joutsen s\u00e4rkee ja rikkoo keih\u00e4\u00e4n, ja rattaat tulessa polttaa.\n46:10 Lakatkaat ja tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 min\u00e4 olen Jumala: min\u00e4 olen voittava kunnian pakanain seassa ja min\u00e4 ylennet\u00e4\u00e4n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n46:11 Herra Zebaot on meid\u00e4n kanssamme: Jakobin Jumala on meid\u00e4n tukemme, Sela!\n47:1 Koran lasten Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. (H47:2) Kaikki kansat, paukuttakaat k\u00e4si\u00e4nne, ja ihastukaat Jumalalle iloisella \u00e4\u00e4nell\u00e4.\n47:2 Sill\u00e4 Herra kaikkein korkein on hirmuinen, suuri kuningas koko maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n47:3 H\u00e4n vaatii kansat allemme, ja pakanat meid\u00e4n jalkaimme alle.\n47:4 H\u00e4n valitsee meille perimisemme, Jakobin kunnian, jota h\u00e4n rakastaa, Sela!\n47:5 Jumala astui yl\u00f6s riemulla, ja Herra helisev\u00e4ll\u00e4 basunalla.\n47:6 Veisatkaat, veisatkaat Jumalalle: veisatkaat, veisatkaat kuninkaallemme.\n47:7 Sill\u00e4 Jumala on koko maan kuningas: veisatkaat h\u00e4nelle taitavasti.\n47:8 Jumala on pakanain kuningas: Jumala istuu pyh\u00e4ll\u00e4 istuimellansa.\n47:9 Kansain p\u00e4\u00e4miehet ovat kokoontuneet Abrahamin Jumalan kansan tyk\u00f6; sill\u00e4 maan edesvastaajat ovat Jumalan: h\u00e4n on sangen suuresti ylennetty.\n48:1 Koran lasten Veisu-Psalmi. (H48:2) Suuri on Herra, ja sangen kiitett\u00e4v\u00e4, meid\u00e4n Jumalamme kaupungissa, pyh\u00e4ll\u00e4 vuorellansa.\n48:2 Zionin vuori on kauniilla paikalla, koko maan ilo, pohjan puolella, suuren kuninkaan kaupunki.\n48:3 Jumala on tunnettu huoneessansa, ett\u00e4 h\u00e4n sen varjelia on.\n48:4 Sill\u00e4 katso, kuninkaat olivat kokoontuneet, ja ynn\u00e4 meniv\u00e4t ohitse.\n48:5 He ihmetteliv\u00e4t, kuin he t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kiv\u00e4t: he h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t, ja kiiruhtivat pois,\n48:6 Vavistus on heid\u00e4t siell\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4nyt, ahdistus niinkuin synnytt\u00e4v\u00e4isen.\n48:7 Sin\u00e4 s\u00e4rjet haahdet meress\u00e4 it\u00e4tuulella.\n48:8 Niinkuin me kuulimme, niin me sen n\u00e4emme Herran Zebaotin kaupungissa, meid\u00e4n Jumalamme kaupungissa: Jumala sen vahvistaa ijankaikkisesti, Sela!\n48:9 Jumala! me odotamme sinun hyvyytt\u00e4s sinun templiss\u00e4s.\n48:10 Jumala! niinkuin sinun nimes on, niin my\u00f6s on sinun kiitokses hamaan maailman \u00e4\u00e4reen: sinun oikia k\u00e4tes on t\u00e4ynn\u00e4 vanhurskautta.\n48:11 Riemuitkaan Zionin vuori, ja Juudan tytt\u00e4ret iloitkaan sinun oikeuttes t\u00e4hden.\n48:12 Menk\u00e4\u00e4t Zionin ymp\u00e4ri ja piiritt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4: lukekaat h\u00e4nen torninsa.\n48:13 Turvatkaat h\u00e4nen muurinsa, vahvistakaat h\u00e4nen salinsa, ett\u00e4 te sit\u00e4 juttelisitte tulevaisille sukukunnille.\n48:14 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Jumala on meid\u00e4n Jumalamme aina ja ijankaikkisesti: h\u00e4n johdattaa meit\u00e4 kuolemaan asti.\n49:1 Koran lasten Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. (H49:2) Kuulkaat t\u00e4t\u00e4, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,\n49:2 Sek\u00e4 yhteinen kansa ett\u00e4 herrat, niin rikkaat kuin k\u00f6yh\u00e4t.\n49:3 Minun suuni puhuu viisautta, ja minun syd\u00e4meni sanoo ymm\u00e4rryksen.\n49:4 Min\u00e4 tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.\n49:5 Miksi minun pit\u00e4is pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n pahoina p\u00e4ivin\u00e4, kuin minun sortajani v\u00e4\u00e4ryys k\u00e4y minua ymp\u00e4ri?\n49:6 Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.\n49:7 Ei velik\u00e4\u00e4n taida ket\u00e4\u00e4n lunastaa, eik\u00e4 Jumalalle ket\u00e4\u00e4n sovittaa.\n49:8 Sill\u00e4 heid\u00e4n sielunsa lunastus on ylen kallis, niin ett\u00e4 se j\u00e4\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 ijankaikkisesti,\n49:9 Vaikka h\u00e4n viel\u00e4 kauvankin el\u00e4is ja ei n\u00e4kisi hautaa.\n49:10 Sill\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyy n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 viisasten pit\u00e4\u00e4 kuoleman, niin my\u00f6s tyhm\u00e4n ja taitamattoman pit\u00e4\u00e4 hukkuman, ja pit\u00e4\u00e4 vieraille tavaransa j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n.\n49:11 Heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 ajatus on, ett\u00e4 heid\u00e4n huoneensa pit\u00e4\u00e4 ijankaikkisesti pysym\u00e4n, ja heid\u00e4n majansa suvusta sukuun, ja heid\u00e4n nimens\u00e4 kuuluisaksi tulemaan maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n49:12 Mutta ei ihminen taida pysy\u00e4 kunniassa, vaan verrataan el\u00e4imiin, jotka hukkuvat.\n49:13 T\u00e4m\u00e4 heid\u00e4n tiens\u00e4 on sula hulluus; kuitenkin, heid\u00e4n j\u00e4lkeentulevaisensa sit\u00e4 suullansa kiitt\u00e4v\u00e4t, Sela!\n49:14 He makaavat helvetiss\u00e4 niinkuin lampaat, kuolema heit\u00e4 kalvaa; mutta hurskasten pit\u00e4\u00e4 varhain heit\u00e4 hallitseman, ja heid\u00e4n \u00f6ykk\u00e4yksens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 hukkuman, ja heid\u00e4n t\u00e4ytyy j\u00e4\u00e4d\u00e4 helvettiin.\n49:15 Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sill\u00e4 h\u00e4n korjasi minun, Sela!\n49:16 \u00c4l\u00e4 sit\u00e4 tottele, koska joku rikastuu, eli jos h\u00e4nen huoneensa kunnia suureksi tulee.\n49:17 Sill\u00e4 kuin h\u00e4n kuolee, niin ei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 vie, eik\u00e4 h\u00e4nen kunniansa mene alas h\u00e4nen kanssansa.\n49:18 Sill\u00e4 h\u00e4n kiitt\u00e4\u00e4 sieluansa el\u00e4m\u00e4st\u00e4ns\u00e4: ja he ylist\u00e4v\u00e4t sinua, jos sin\u00e4 itselles hyv\u00e4\u00e4 teet.\n49:19 Niin he menev\u00e4t is\u00e4ins\u00e4 per\u00e4st\u00e4, ja ei saa n\u00e4hd\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 valkeutta.\n49:20 Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymm\u00e4rryst\u00e4, niin h\u00e4n on verrattu el\u00e4imiin, jotka hukkuvat.\n50:1 Asaphin Psalmi. Herra, v\u00e4kev\u00e4 Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.\n50:2 Zionista antaa Jumala t\u00e4ydellisen kirkkauden paistaa.\n50:3 Meid\u00e4n Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli k\u00e4y h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 v\u00e4kev\u00e4 ilma.\n50:4 H\u00e4n kutsuu taivaat ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja maan, tuomitaksensa kansaansa.\n50:5 Kootkaat minulle minun pyh\u00e4ni, jotka liitostani enemm\u00e4n pit\u00e4v\u00e4t kuin uhrista.\n50:6 Ja taivaat pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen vanhurskauttansa ilmoittaman; sill\u00e4 Jumala on tuomari, Sela!\n50:7 Kuule, kansani! min\u00e4 tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: min\u00e4 Jumala olen sinun Jumalas,\n50:8 Uhreistas en min\u00e4 sinua nuhtele; sill\u00e4 sinun polttouhris ovat alati minun edess\u00e4ni.\n50:9 En min\u00e4 ota h\u00e4rki\u00e4 sinun huoneestas, enk\u00e4 kauriita navetastas;\n50:10 Sill\u00e4 kaikki mets\u00e4n el\u00e4imet ovat minun, ja el\u00e4imet vuorilla tuhansin.\n50:11 Min\u00e4 tunnen kaikki linnut vuorten p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja mets\u00e4n pedot ovat minun edess\u00e4ni.\n50:12 Jos min\u00e4 isoon, en min\u00e4 sit\u00e4 sano sinulle; sill\u00e4 maan piiri on minun, ja kaikki mit\u00e4 siin\u00e4 on.\n50:13 Luuletkos minun sy\u00f6v\u00e4n h\u00e4rj\u00e4n lihaa? ja kauristen verta juovan?\n50:14 Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimm\u00e4iselle lupaukses;\n50:15 Ja avukses huuda minua h\u00e4d\u00e4ss\u00e4s, niin min\u00e4 tahdon auttaa sinua, ja sinun pit\u00e4\u00e4 kunnioittaman minua.\n50:16 Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sin\u00e4 ilmoitat minun s\u00e4\u00e4tyj\u00e4ni? ja otat minun liittoni suulles?\n50:17 Ett\u00e4s kuritusta vihaat, ja heit\u00e4t minun sanani taakses.\n50:18 Koskas varkaan n\u00e4et, niin sin\u00e4 juokset h\u00e4nen kanssansa, ja pid\u00e4t yht\u00e4 huorinteki\u00e4in kanssa.\n50:19 Sinun suus sallit sin\u00e4 pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.\n50:20 Sin\u00e4 istut ja puhut velje\u00e4s vastaan, \u00e4itis poikaa sin\u00e4 pilkkaat.\n50:21 N\u00e4it\u00e4 teet, ja min\u00e4 olen vaiti; niin sin\u00e4 luulet, ett\u00e4 min\u00e4 olen sinun kaltaises; mutta min\u00e4 nuhtelen sinua ja asetan n\u00e4it\u00e4 silm\u00e4is eteen.\n50:22 Ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4t siis n\u00e4it\u00e4 te, jotka Jumalan unhotatte; etten min\u00e4 tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.\n50:23 Joka kiitosta uhraa, se ylist\u00e4\u00e4 minua, ja siin\u00e4 on se tie, ett\u00e4 min\u00e4 osoitan h\u00e4nelle Jumalan autuuden.\n51:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle, (H51:2) Kuin propheta Natan tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sittekuin h\u00e4n Batseban tyk\u00f6n\u00e4 k\u00e4ynyt oli. (H51:3) Jumala, ole minulle armollinen sinun hyvyytes t\u00e4hden: pyyhi pois minun syntini suuren laupiutes t\u00e4hden.\n51:2 Pese minua hyvin v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4ni, ja puhdista minua synnist\u00e4ni.\n51:3 Sill\u00e4 min\u00e4 tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edess\u00e4ni.\n51:4 Sinua, sinua ainoaa vastaan min\u00e4 synti\u00e4 tein, ja pahasti tein sinun edess\u00e4s, ett\u00e4s olisit oikia sanoissas ja puhdas tuomitessas.\n51:5 Katso, min\u00e4 olen synniss\u00e4 syntynyt, ja minun \u00e4itini on synniss\u00e4 minun siitt\u00e4nyt.\n51:6 Katso, sin\u00e4 halajat totuutta, joka salaudessa on, ja ilmoitat salatun viisauden minulle.\n51:7 Puhdista minua isopilla, ett\u00e4 min\u00e4 puhdistuisin: pese minua, ett\u00e4 min\u00e4 lumivalkiaksi tulisin.\n51:8 Anna minun kuulla iloa ja riemua, ett\u00e4 ne luut ihastuisivat, jotka s\u00e4rkenyt olet.\n51:9 Peit\u00e4 kasvos minun synneist\u00e4ni, ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni.\n51:10 Jumala, luo minuun puhdas syd\u00e4n, ja anna minulle uusi vahva henki.\n51:11 \u00c4l\u00e4 heit\u00e4 minua pois kasvois edest\u00e4, ja \u00e4l\u00e4 minulta ota pois sinun Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4s.\n51:12 Anna minulle taas sinun autuutes ilo, ja sill\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 hengell\u00e4s tue minua.\n51:13 Min\u00e4 tahdon v\u00e4\u00e4rille opettaa sinun ties, ett\u00e4 syntiset tyk\u00f6s palajaisivat.\n51:14 P\u00e4\u00e4st\u00e4 minua veren vioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, ett\u00e4 minun kieleni ylist\u00e4is sinun vanhurskauttas.\n51:15 Avaa, Herra, minun huuleni, ett\u00e4 minun suuni ilmoittais sinun kiitokses.\n51:16 Sill\u00e4 ei sinulle kelpaa uhri, ett\u00e4 min\u00e4 sen antaisin; ja ei polttouhri sinulle ensink\u00e4\u00e4n kelpaa.\n51:17 Ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ovat murheellinen henki: ahdistettua ja s\u00e4rjetty\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 et sin\u00e4, Jumala, hylk\u00e4\u00e4.\n51:18 Tee Zionille hyv\u00e4sti sinun armos j\u00e4lkeen; rakenna Jerusalemin muurit.\n51:19 Silloin sinulle kelpaavat vanhurskauden uhrit, polttouhrit ja muut uhrit: silloin sinun alttarillas h\u00e4rki\u00e4 uhrataan.\n52:1 Davidin opetus, edell\u00e4veisaajalle, (H52:2) Kuin Edomilainen Doeg tuli ja ilmoitti Saulille, ja sanoi h\u00e4nelle: David on tullut Ahimelekin huoneeseen. (H52:3) Mit\u00e4s kerskaat pahuudessas, sin\u00e4 v\u00e4kev\u00e4? Jumalan laupius pysyy joka p\u00e4iv\u00e4.\n52:2 Sinun kieles ajattelee vahinkoa ja leikkaa valheellansa niinkuin ter\u00e4v\u00e4 partaveitsi.\n52:3 Sin\u00e4 rakastat enempi pahaa kuin hyv\u00e4\u00e4, ja puhut valhetta pikemmin kuin oikeutta, Sela!\n52:4 Sin\u00e4 puhut mielell\u00e4s kaikkia murhasanoja v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 kielell\u00e4.\n52:5 Niin Jumala my\u00f6s kukistaa sinun ijankaikkisesti: h\u00e4n murentaa sinun, ja majasta tempaa sinun ulos, ja juurittaa sinun ulos el\u00e4v\u00e4in maalta, Sela!\n52:6 Ja vanhurskasten pit\u00e4\u00e4 sen n\u00e4kem\u00e4n ja pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n; ja he nauravat h\u00e4nt\u00e4.\n52:7 Katso, t\u00e4m\u00e4 on se mies, joka ei pit\u00e4nyt Jumalaa turvanansa, vaan uskalsi suureen rikkauteensa: h\u00e4n on vahvistunut pahuudessansa.\n52:8 Mutta min\u00e4 olen niinkuin viheri\u00e4inen \u00f6ljypuu Herran huoneessa: min\u00e4 uskallan Jumalan laupiuteen aina ja ijankaikkisesti.\n52:9 Min\u00e4 tahdon sinua kiitt\u00e4\u00e4 ijankaikkisesti, ett\u00e4s sen teit, ja odottaa sinun nime\u00e4s; sill\u00e4 se on hyv\u00e4 sinun pyh\u00e4is edess\u00e4.\n53:1 Davidin opetus, edell\u00e4veisaajalle, Mahelatin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. (H53:2) Tyhm\u00e4t sanovat syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: ei Jumalaa olekaan; ei he mit\u00e4\u00e4n kelpaa, ja ovat ilki\u00e4t menoissansa: ei ole joka hyv\u00e4\u00e4 tekee.\n53:2 Jumala katsoi taivaasta ihmisten lapsia, n\u00e4hd\u00e4ksens\u00e4, jos joku ymm\u00e4rt\u00e4is, joku Jumalaa etsis.\n53:3 Mutta he ovat kaikki vilpistelleet, ja kaikki ovat kelvottomiksi tulleet: ei ole yksik\u00e4\u00e4n, joka hyv\u00e4\u00e4 tekee, ei ainoakaan.\n53:4 Eiv\u00e4tk\u00f6 pahanteki\u00e4t sit\u00e4 huomaitse? jotka minun kansaani sy\u00f6v\u00e4t, niinkuin he s\u00f6isiv\u00e4t leip\u00e4\u00e4; vaan ei he Jumalaa avuksensa huuda.\n53:5 Siell\u00e4 he kovin pelk\u00e4siv\u00e4t, kussa ei mit\u00e4\u00e4n pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 ollut; sill\u00e4 Jumala hajoittaa niiden luut, jotka sinua ahdistavat: sin\u00e4 saatat heit\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Jumala hylk\u00e4\u00e4 heid\u00e4t.\n53:6 Oi, jos apu tulis Zionista Israelille! Kuin Jumala vangitun kansansa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.\n54:1 Davidin opetus, edell\u00e4veisaajalle, kanteleilla, (H54:2) Kuin Siphil\u00e4iset tulivat ja sanoivat Saulille: David on lymytt\u00e4nyt itsens\u00e4 meid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4mme. (H52:3) Auta minua Jumala sinun nimell\u00e4s, ja saata minulle oikeus sinun v\u00e4kevyydell\u00e4s.\n54:2 Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviis minun suuni sanat.\n54:3 Sill\u00e4 muukalaiset karkasivat minua vastaan, ja v\u00e4kivaltaiset v\u00e4ijyiv\u00e4t minun sieluani: ei he pit\u00e4neet Jumalaa silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, Sela!\n54:4 Katso, Jumala auttaa minua: Herra tukee minun sieluani.\n54:5 H\u00e4n kostaa minun vihollisteni pahuuden: hajoita ne totuudessas.\n54:6 Niin min\u00e4 mielell\u00e4ni sinulle uhraan: min\u00e4 kiit\u00e4n, Herra, sinun nime\u00e4s, sill\u00e4 se on hyv\u00e4.\n54:7 Sill\u00e4 h\u00e4n on pelastanut minun kaikesta h\u00e4d\u00e4st\u00e4; ja minun silm\u00e4ni ovat n\u00e4hneet minun viholiseni.\n55:1 Davidin opetus, edell\u00e4veisaajalle, kanteleilla. (H55:2) Jumala, kuule minun rukoukseni, ja \u00e4l\u00e4 peit\u00e4 sinuas minun rukoukseni edest\u00e4.\n55:2 Ota minusta vaari ja kuule minua; ett\u00e4 min\u00e4 surkeasti valitan rukouksissani ja parun;\n55:3 Ett\u00e4 vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sill\u00e4 he k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t valheen minun p\u00e4\u00e4lleni, ja asettavat itsens\u00e4 vihassansa minua vastaan.\n55:4 Minun syd\u00e4meni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun p\u00e4\u00e4lleni.\n55:5 Pelko ja vavistus tulivat minun p\u00e4\u00e4lleni, ja kauhistus peitti minun.\n55:6 Ja min\u00e4 sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisell\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 lent\u00e4isin, ja (joskus) lep\u00e4isin!\n55:7 Katso, niin min\u00e4 kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, Sela!\n55:8 Min\u00e4 rient\u00e4isin, ett\u00e4 min\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin tuulen puuskasta ja tuulisp\u00e4\u00e4st\u00e4.\n55:9 Turmele, Herra, ja sekoita heid\u00e4n kielens\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 n\u00e4in v\u00e4kivallan ja riidan kaupungissa.\n55:10 He k\u00e4yv\u00e4t sen ymp\u00e4ri p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja y\u00f6ll\u00e4 h\u00e4nen muurinsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4: v\u00e4\u00e4ryys ja vaiva on sen keskell\u00e4.\n55:11 V\u00e4\u00e4ryys on sen keskell\u00e4: valhe ja petos ei luovu h\u00e4nen kaduiltansa.\n55:12 Sill\u00e4 jos minun vihamieheni h\u00e4p\u00e4isis minua, sen min\u00e4 k\u00e4rsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin min\u00e4 k\u00e4tkisin itseni h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4.\n55:13 Vaan sin\u00e4 olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:\n55:14 Me jotka yst\u00e4v\u00e4llisesti kesken\u00e4mme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.\n55:15 Langetkoon kuolema heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja he menk\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4n\u00e4 alas helvettiin; sill\u00e4 sula pahuus on heid\u00e4n asuinsioissansa heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4.\n55:16 Mutta min\u00e4 huudan Jumalan tyk\u00f6; ja Herra auttaa minua.\n55:17 Ehtoona, aamulla ja puolip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 valitan ja itken; ja h\u00e4n kuulee minun \u00e4\u00e4neni.\n55:18 H\u00e4n lunastaa minun sieluni niist\u00e4, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa h\u00e4nelle rauhan; sill\u00e4 monta on minua vastaan.\n55:19 Jumala kuulkoon, ja heit\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4k\u00f6\u00f6n, joka alusta ollut on, Sela! jotka ei paranna heit\u00e4ns\u00e4, eik\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 Jumalaa.\n55:20 He laskevat k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen rauhallistensa p\u00e4\u00e4lle, ja turmelevat h\u00e4nen liittonsa.\n55:21 Heid\u00e4n suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heid\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: heid\u00e4n sanansa ovat sile\u00e4mm\u00e4t kuin \u00f6ljy, ja ne ovat paljaat miekat.\n55:22 Heit\u00e4 surus Herran p\u00e4\u00e4lle, h\u00e4n sinusta murheen pit\u00e4\u00e4, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.\n55:23 Mutta sin\u00e4, Jumala, sy\u00f6kset heit\u00e4 syv\u00e4\u00e4n kuoppaan: murhamiehet ja pett\u00e4j\u00e4t ei pid\u00e4 tuleman puoli-ik\u00e4\u00e4ns\u00e4; vaan min\u00e4 toivon sinuun.\n56:1 Davidin kultainen kappale myk\u00e4st\u00e4 mettisest\u00e4 muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset k\u00e4sittiv\u00e4t h\u00e4nen Gatissa. (H56:2) Jumala, ole minulle armollinen; sill\u00e4 ihmiset tahtovat minua niell\u00e4 yl\u00f6s: joka p\u00e4iv\u00e4 he sotivat ja ahdistavat minua.\n56:2 Minun kadehtiani tahtovat joka p\u00e4iv\u00e4 minua niell\u00e4 yl\u00f6s; sill\u00e4 moni sotii ylpi\u00e4sti minua vastaan.\n56:3 Kuin min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n, niin min\u00e4 toivon sinuun.\n56:4 Jumalassa min\u00e4 kerskaan h\u00e4nen sanaansa: Jumalaan min\u00e4 toivon, en min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4: mit\u00e4 liha minun tekis?\n56:5 Joka p\u00e4iv\u00e4 he minun sanojani k\u00e4\u00e4ntelev\u00e4t; kaikki heid\u00e4n ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.\n56:6 He pit\u00e4v\u00e4t yht\u00e4, ja v\u00e4ijyv\u00e4t, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni k\u00e4sitt\u00e4isiv\u00e4t.\n56:7 Pit\u00e4isk\u00f6 heid\u00e4n v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4n? Sy\u00f6kse, Jumala, se kansa alas vihassas.\n56:8 Sin\u00e4 olet lukenut minun kulkemukseni: sin\u00e4 panet minun kyyneleeni leiliis: eik\u00f6 ne ole sinun kirjassas?\n56:9 Silloin pit\u00e4\u00e4 viholliseni k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4n heit\u00e4ns\u00e4 takaperin, sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin min\u00e4 huudan: sen min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4s minun Jumalani olet.\n56:10 Jumalassa min\u00e4 kerskaan h\u00e4nen sanaansa: Herrassa min\u00e4 kerskaan h\u00e4nen sanaansa.\n56:11 Jumalaan min\u00e4 toivon, en min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4: mit\u00e4 ihminen tekis?\n56:12 Min\u00e4 olen sinulle, Jumala, luvannut, min\u00e4 tahdon sinua kiitt\u00e4\u00e4.\n56:13 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; ett\u00e4 min\u00e4 vaeltaisin Jumalan edess\u00e4 el\u00e4v\u00e4in valkeudessa.\n57:1 Davidin kultainen kappale, edell\u00e4veisaajalle, ettei h\u00e4n hukkunut, kuin h\u00e4n Saulin edest\u00e4 pakeni luolaan. (H57:2) Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sill\u00e4 sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle min\u00e4 turvaan siihenasti, ett\u00e4 ahdistukset ohitse k\u00e4yv\u00e4t.\n57:2 Min\u00e4 huudan korkeimman Jumalan tyk\u00f6, sen Jumalan tyk\u00f6, joka minun vaivani p\u00e4\u00e4lle lopun tekee.\n57:3 H\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulla, jotka minua tahtovat niell\u00e4 yl\u00f6s, Sela! l\u00e4hett\u00e4k\u00f6\u00f6n Jumala armonsa ja totuutensa.\n57:4 Minun sieluni makaa jalopeurain keskell\u00e4, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keih\u00e4s ja nuolet, ja heid\u00e4n kielens\u00e4 ter\u00e4v\u00e4 miekka.\n57:5 Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.\n57:6 Verkon he virittiv\u00e4t minun k\u00e4ymiseni eteen, ja minun sieluni v\u00e4ltti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, Sela!\n57:7 Valmis on syd\u00e4meni, Jumala, valmis on syd\u00e4meni veisaamaan ja kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n57:8 Her\u00e4\u00e4 kunniani, her\u00e4\u00e4 psaltari ja kantele, varhain min\u00e4 tahdon her\u00e4t\u00e4.\n57:9 Herra, sinua min\u00e4 tahdon kiitt\u00e4\u00e4 kansain seassa, ja veisata pakanain seassa.\n57:10 Sill\u00e4 sinun armos on suuri hamaan taivaisiin asti, ja sinun totuutes pilviin asti.\n57:11 Korota itses, Jumala, taivasten ylitse, ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.\n58:1 Davidin kultainen kappale, edell\u00e4veisaajalle, ettei h\u00e4n hukkunut. (H58:2) Oletteko te juuri niin myk\u00e4t, ettette puhu sit\u00e4 mik\u00e4 oikeus on, ettek\u00e4 tuomitse, mik\u00e4 kohtuus on, te ihmisten lapset?\n58:2 Syd\u00e4mest\u00e4nne te my\u00f6s v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 teette, ja maakunnassa k\u00e4sill\u00e4nne v\u00e4kivaltaa toimitatte.\n58:3 Jumalattomat ovat k\u00e4\u00e4ntyneet pois jo \u00e4itins\u00e4 kohdusta, valhetteliat ovat eksyneet hamasta \u00e4itins\u00e4 kohdusta.\n58:4 Heid\u00e4n kiukkunsa on niinkuin k\u00e4rmeen kiukku, niinkuin kuuron kyyk\u00e4rmeen, joka korvansa tukitsee,\n58:5 Ettei h\u00e4n kuulisi lumojain \u00e4\u00e4nt\u00e4, sen joka viisaasti lumota taitaa.\n58:6 Jumala, s\u00e4rje heid\u00e4n hampaansa heid\u00e4n suuhunsa: murenna, Herra, nuorten jalopeurain sy\u00f6m\u00e4hampaat.\n58:7 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sulaman niinkuin vesi: he ampuvat nuolillansa, mutta ne k\u00e4yv\u00e4t rikki.\n58:8 He hukkuvat, niinkuin n\u00e4kin kota raukee, niinkuin vaimon keskener\u00e4inen, eik\u00e4 saa n\u00e4hd\u00e4 aurinkoa.\n58:9 Ennenkuin teid\u00e4n orjantappuranne puuksi kasvavat, niin pit\u00e4\u00e4 vihan heit\u00e4 el\u00e4v\u00e4n\u00e4 rep\u00e4isem\u00e4n pois.\n58:10 Vanhurskaan pit\u00e4\u00e4 iloitseman, koska h\u00e4n koston n\u00e4kee, ja pesem\u00e4n jalkansa jumalattoman veress\u00e4,\n58:11 Ett\u00e4 jokaisen pit\u00e4\u00e4 sanoman: vanhurskaalla on kuitenkin hedelm\u00e4; Jumala on kuitenkin se, joka tuomitsee maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n59:1 Davidin kultainen kappale, ettei h\u00e4n hukkunut, kuin Saul l\u00e4hetti h\u00e4nen huonettansa piiritt\u00e4m\u00e4\u00e4n, saadaksensa h\u00e4nt\u00e4 tappaa. (H59:2) Pelasta minua vihollisistani, Jumala, ja varjele minua niist\u00e4, jotka itse\u00e4ns\u00e4 asettavat minua vastaan.\n59:2 Pelasta minua pahointeki\u00f6ist\u00e4, ja auta minua murhamiehist\u00e4;\n59:3 Sill\u00e4 katso, Herra, he v\u00e4ijyv\u00e4t sieluani: v\u00e4kev\u00e4t kokoontuvat minua vastaan, ilman minun syyt\u00e4ni ja rikostani.\n59:4 He juoksevat ilman syyt\u00e4, ja valmistavat itse\u00e4ns\u00e4: nouse tulemaan minua vastaan ja katsomaan.\n59:5 Ja sin\u00e4, Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala, her\u00e4\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n kaikkia pakanoita: \u00e4l\u00e4 ket\u00e4\u00e4n heist\u00e4 armahda, jotka niin v\u00e4kivaltaisesti v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tekev\u00e4t, Sela!\n59:6 He tulkoon taas ehtoona, ja ulvokaan niinkuin koira, ja samotkaan ymp\u00e4ri kaupungin.\n59:7 Katso, he puhuvat suullansa: miekat ovat heid\u00e4n huulissansa, kuka sen kuulis.\n59:8 Mutta sin\u00e4, Herra, naurat heit\u00e4, ja pilkkaat kaikkia pakanoita.\n59:9 Heid\u00e4n v\u00e4kevyytens\u00e4 edest\u00e4 min\u00e4 turvaan sinun tyk\u00f6s; sill\u00e4 Jumala on minun varjelukseni.\n59:10 Jumala osoittaa minulle runsaasti laupiutensa, Jumala antaa minun n\u00e4hd\u00e4 koston vihollisistani.\n59:11 \u00c4l\u00e4 heit\u00e4 tapa, ettei minun kansani sit\u00e4 unohtaisi: hajoita heit\u00e4 voimallas, ja ly\u00f6 heit\u00e4 maahan, Herra meid\u00e4n kilpemme.\n59:12 Heid\u00e4n huultensa puhe on heid\u00e4n suunsa synti: ja he k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n ylpeydess\u00e4ns\u00e4: ja he juttelevat kirouksia ja valhetta.\n59:13 Pyyhi heit\u00e4 pois vihassas, pyyhi heit\u00e4 pois, ettei he olisikaan; ett\u00e4 he ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t sen, ett\u00e4 Jumala hallitsee Jakobissa, hamaan maailman \u00e4\u00e4riin asti, Sela!\n59:14 He tulkoon taas ehtoona, ja ulvokaan niinkuin koira, ja samotkaan ymp\u00e4ri kaupungin.\n59:15 Anna heid\u00e4n juosta sinne ja t\u00e4nne ruoan t\u00e4hden; ja ulvokaan, koska ei he ravituksi tule.\n59:16 Mutta min\u00e4 veisaan sinun v\u00e4kevyytt\u00e4s, ja varhain kerskaan sinun laupiuttas; sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun varjelukseni ja turvani minun h\u00e4d\u00e4ss\u00e4ni.\n59:17 Sin\u00e4 olet minun v\u00e4kevyyteni, sinulle min\u00e4 kiitosta veisaan; sill\u00e4 sin\u00e4 Jumala olet minun varjelukseni ja minun armollinen Jumalani.\n60:1 Davidin kultainen kappale, edell\u00e4veisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, (H60:2) Kuin h\u00e4n oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja l\u00f6i Suolalaaksossa kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta Edomilaista. (H60:3) Jumala, sin\u00e4 joka olet meit\u00e4 lyk\u00e4nnyt pois, hajoittanut meit\u00e4 ja ollut vihainen, palaja taas meid\u00e4n tyk\u00f6mme.\n60:2 Sin\u00e4 joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna h\u00e4nen rakonsa, joka niin haljennut on.\n60:3 Sin\u00e4 olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meit\u00e4 kompastuksen viinalla juottanut.\n60:4 Sin\u00e4 annoit lipun niille, jotka sinua pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, jolla he itsens\u00e4 ojensivat yl\u00f6s, totuuden t\u00e4hden, Sela!\n60:5 Ett\u00e4 sinun yst\u00e4v\u00e4s vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla k\u00e4dell\u00e4s, ja kuule meid\u00e4n rukouksemme.\n60:6 Jumala on puhunut pyh\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, siit\u00e4 min\u00e4 iloitsen: min\u00e4 tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.\n60:7 Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun p\u00e4\u00e4ni voima: Juuda on minulle lainopettaja.\n60:8 Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heit\u00e4n min\u00e4 kenk\u00e4ni: sin\u00e4 Philistea, iloitse minusta.\n60:9 Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?\n60:10 Etk\u00f6s sin\u00e4, Jumala, joka meit\u00e4 lykk\u00e4sit pois? ja etk\u00f6 sin\u00e4, Jumala, l\u00e4hde ulos meid\u00e4n sotav\u00e4kemme kanssa?\n60:11 Saata meille apu tuskasta; sill\u00e4 ihmisten apu on turha.\n60:12 Jumalassa tahdomme me voimalliset ty\u00f6t tehd\u00e4: ja h\u00e4n tallaa alas meid\u00e4n vihollisemme.\n61:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle, kanteleilla. (H61:2) Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.\n61:2 Maan \u00e4\u00e4rest\u00e4 min\u00e4 huudan sinun tyk\u00f6s, koska minun syd\u00e4meni n\u00e4\u00e4nnyksiss\u00e4 on: vie minua siis korkialle kalliolle.\n61:3 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun turvani, vahva torni vihollisten edess\u00e4.\n61:4 Min\u00e4 tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, Sela!\n61:5 Sill\u00e4 sin\u00e4, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinn\u00f6n niille, jotka sinun nime\u00e4s pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t.\n61:6 Sin\u00e4 annat kuninkaalle pitk\u00e4n ij\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4nen vuotensa olisivat suvusta sukuun.\n61:7 Ett\u00e4 h\u00e4n alati pysyis Jumalan edess\u00e4: osoita h\u00e4nelle laupiutta ja totuutta, jotka h\u00e4nt\u00e4 varjelisivat.\n61:8 Niin min\u00e4 veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4.\n62:1 Davidin Psalmi Jedutunin edest\u00e4, edell\u00e4veisaajalle. (H62:2) Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa, joka minua auttaa.\n62:2 H\u00e4n ainoastaan on kallioni, minun autuuteni, minun varjelukseni, etten min\u00e4 kovin kompastuisi.\n62:3 Kuinka kauvan te yht\u00e4 v\u00e4ijytte, ett\u00e4 te kaikin h\u00e4nt\u00e4 surmaatte, niinkuin kallistuvaa sein\u00e4\u00e4 ja raukeevaa muuria?\n62:4 Kuitenkin he neuvoa pit\u00e4v\u00e4t, kukistaaksensa h\u00e4nt\u00e4 korkeudestansa; he rakastavat valhetta: suullansa he siunaavat, ja syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 kiroilevat, Sela!\n62:5 Minun sieluni odottaa ainoastaan Jumalaa; sill\u00e4 h\u00e4n on minun toivoni.\n62:6 H\u00e4n ainoastaan on kallioni ja autuuteni, h\u00e4n varjelukseni, en min\u00e4 kaadu.\n62:7 Jumalassa on minun autuuteni, minun kunniani, minun v\u00e4kevyyteni kallio, minun turvani on Jumalassa.\n62:8 Te kansat, toivokaat h\u00e4neen joka aika, vuodattakaat teid\u00e4n syd\u00e4menne h\u00e4nen eteens\u00e4: Jumala on meid\u00e4n turvamme, Sela!\n62:9 Mutta ihmiset ovat kuitenkin turhat, voimalliset my\u00f6s puuttuvat: he painavat v\u00e4hemm\u00e4n kuin ei mit\u00e4\u00e4n, niin monta kuin heit\u00e4 on.\n62:10 \u00c4lk\u00e4\u00e4t luottako v\u00e4\u00e4ryyteen ja v\u00e4kivaltaan; \u00e4lk\u00e4\u00e4t turvatko niihin, mitk\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n ole; jos rikkaudet teid\u00e4n tyk\u00f6nne lankeevat, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t panko syd\u00e4nt\u00e4nne niiden p\u00e4\u00e4lle.\n62:11 Jumala on kerran puhunut, sen olen min\u00e4 kahdesti kuullut: ett\u00e4 Jumala (yksin\u00e4ns\u00e4) v\u00e4kev\u00e4 on.\n62:12 Ja sin\u00e4 Jumala olet armollinen; sill\u00e4 sin\u00e4 maksat jokaiselle ty\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lkeen.\n63:1 Davidin Psalmi, kuin h\u00e4n oli Juudan korvessa. (H63:2) Jumala, sin\u00e4 olet minun Jumalani! Varhain min\u00e4 sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedet\u00f6in on.\n63:2 Niinkuin min\u00e4 n\u00e4in sinun pyh\u00e4ss\u00e4, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;\n63:3 Sill\u00e4 sinun laupiutes on parempi kuin el\u00e4m\u00e4: minun huuleni pit\u00e4\u00e4 sinua kiitt\u00e4m\u00e4n.\n63:4 Niin min\u00e4 tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun k\u00e4teni nostaa yl\u00f6s sinun nimees.\n63:5 Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pit\u00e4\u00e4 minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pit\u00e4\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4n iloisilla huulilla.\n63:6 Kuin min\u00e4 vuoteeseni lasken, niin min\u00e4 muistan sinua:kuin min\u00e4 her\u00e4\u00e4n, niin min\u00e4 puhun sinusta.\n63:7 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla min\u00e4 kerskaan.\n63:8 Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia k\u00e4tes minun tukee.\n63:9 Mutta he etsiv\u00e4t kadottaaksensa minun sieluni: heid\u00e4n t\u00e4ytyy maan alle menn\u00e4.\n63:10 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.\n63:11 Mutta kuninkaan pit\u00e4\u00e4 iloitseman Jumalassa: joka h\u00e4nen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sill\u00e4 valhetteliain suu pit\u00e4\u00e4 tukittaman.\n64:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. (H64:2) Kuule, Jumala, \u00e4\u00e4nt\u00e4ni, minun valituksessani: varjele el\u00e4m\u00e4ni vihollisen pelvosta.\n64:2 Peit\u00e4 minua pahain neuvosta, v\u00e4\u00e4rinteki\u00e4in metelist\u00e4,\n64:3 Jotka kielens\u00e4 hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisill\u00e4 sanoillansa niinkuin nuolilla;\n64:4 Ett\u00e4 he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat h\u00e4nt\u00e4 \u00e4kisti ilman pelvota.\n64:5 He vahvistavat itsens\u00e4 pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat viritt\u00e4isiv\u00e4t, ja sanovat: kuka taitaa ne n\u00e4hd\u00e4?\n64:6 He ajattelevat v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, ja t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sen mink\u00e4 he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat syd\u00e4met.\n64:7 Mutta Jumala ampuu heit\u00e4; \u00e4killinen nuoli on heid\u00e4n rangaistuksensa.\n64:8 Heid\u00e4n oma kielens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 langettaman, ett\u00e4 jokainen, joka heid\u00e4t n\u00e4kee, pakenee heit\u00e4.\n64:9 Ja kaikkein ihmisten pit\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n, ja Jumalan ty\u00f6t\u00e4 ilmoittaman, ja h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n.\n64:10 Vanhurskaat pit\u00e4\u00e4 Herrassa riemuitseman, ja h\u00e4neen uskaltaman; ja kaikki vaat syd\u00e4met kerskatkoon siit\u00e4.\n65:1 Davidin Psalmi ja veisu, edell\u00e4veisaajalle. (H65:2) Jumala, sinua kiitet\u00e4\u00e4n Zionissa hiljaisuudessa; ja sinulle maksetaan lupaus.\n65:2 Sin\u00e4 kuulet rukouksen; sent\u00e4hden tulee kaikki liha sinun tyk\u00f6s.\n65:3 Meid\u00e4n pahat tekomme meit\u00e4 kovin raskauttavat; mutta anna sin\u00e4 meille synnit anteeksi.\n65:4 Autuas on se, jonkas valitset ja otat tyk\u00f6s, asumaan kartanoissas: h\u00e4n ravitaan sinun huonees ja pyh\u00e4n templis hyvyydest\u00e4.\n65:5 Kuule meit\u00e4 ihmeellisest\u00e4 vanhurskaudesta, meid\u00e4n autuutemme Jumala, kaikkein turva maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kaukana meress\u00e4,\n65:6 Joka vuoret vahvistat voimallas, ja olet hankittu v\u00e4kevyydell\u00e4,\n65:7 Sin\u00e4 joka asetat meren pauhinan ja h\u00e4nen aaltoinsa pauhinan, ja kansain metelin;\n65:8 Ett\u00e4 ne h\u00e4mm\u00e4styisiv\u00e4t, jotka niiss\u00e4 maan \u00e4\u00e4riss\u00e4 asuvat, sinun ihmeit\u00e4s. Sin\u00e4 iloitat kaikki liikkuvaiset aamulla ja ehtoona.\n65:9 Sin\u00e4 etsiskelet maan ja liotat sen ja teet sen ylen rikkaaksi: Jumalan virta on vett\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4: sin\u00e4 kasvatat heid\u00e4n jyv\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4s n\u00e4in maan valmistat.\n65:10 Sin\u00e4 juotat h\u00e4nen vakonsa ja kastat h\u00e4nen kynt\u00f6ns\u00e4: sateella sin\u00e4 ne pehmit\u00e4t, ja siunaat h\u00e4nen laihonsa.\n65:11 Sin\u00e4 kaunistat vuoden hyvyydell\u00e4s, ja sinun askelees tiukkuvat rasvasta.\n65:12 Korven laitumet my\u00f6s tiukkuvat, ja kukkulat ovat ymp\u00e4ri iloissansa.\n65:13 Kedot ovat laumaa t\u00e4ynn\u00e4, ja laaksossa on tihki\u00e4lt\u00e4 jyvi\u00e4, niin ett\u00e4 siit\u00e4 ihastutaan ja my\u00f6s lauletaan.\n66:1 Davidin Psalmi ja veisu, edell\u00e4veisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.\n66:2 Veisatkaat kiitosta h\u00e4nen nimens\u00e4 kunniaksi, ylist\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 suuresti.\n66:3 Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun ty\u00f6s! sinun vihollisiltas pit\u00e4\u00e4 puuttuman, sinun suuren v\u00e4kes t\u00e4hden.\n66:4 Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!\n66:5 Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on t\u00f6iss\u00e4ns\u00e4 ihmisten lasten seassa.\n66:6 H\u00e4n muuttaa meren kuivaksi, niin ett\u00e4 jalkaisin k\u00e4yd\u00e4\u00e4n veden ylitse: siit\u00e4 me h\u00e4ness\u00e4 iloitsemme.\n66:7 H\u00e4n hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 katselevat kansoja: eripuraiset ei pid\u00e4 voiman korottaa itse\u00e4ns\u00e4, Sela!\n66:8 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t te pakanat, meid\u00e4n Jumalaamme: kajahtakaan h\u00e4nen kiitoksensa \u00e4\u00e4ni kauvas,\n66:9 Joka meid\u00e4n sielumme el\u00e4tt\u00e4\u00e4, eik\u00e4 salli jalkamme liukastella.\n66:10 Sill\u00e4 sin\u00e4, Jumala, olet meit\u00e4 koetellut, ja valanut meit\u00e4 niinkuin hopia valetaan.\n66:11 Sin\u00e4 veit meit\u00e4 vankeuteen, ja panit kuorman meid\u00e4n lanteillemme.\n66:12 Sin\u00e4 olet antanut ihmiset meid\u00e4n p\u00e4\u00e4mme p\u00e4\u00e4llitse menn\u00e4: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sin\u00e4 veit meit\u00e4 ulos, ja virvoitit.\n66:13 Sent\u00e4hden min\u00e4 menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,\n66:14 Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.\n66:15 Lihavat polttouhrit min\u00e4 teen sinulle oinasten suitsutuksella: min\u00e4 uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!\n66:16 Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelk\u00e4\u00e4tte: min\u00e4 ilmoitan, mit\u00e4 h\u00e4n minun sielulleni on tehnyt.\n66:17 H\u00e4nt\u00e4 min\u00e4 suullani huusin, ja ylistin kielell\u00e4ni.\n66:18 Jos min\u00e4 jotakin v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 pit\u00e4isin syd\u00e4mess\u00e4ni, niin ei Herra minua kuulisi.\n66:19 Sent\u00e4hden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni \u00e4\u00e4nest\u00e4.\n66:20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylk\u00e4\u00e4 rukoustani, eik\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 laupiuttansa pois minusta!\n67:1 Psalmi ja veisu, edell\u00e4veisaajalle, kanteleilla. (H67:2) Jumala olkoon meille armollinen, ja siunatkoon meit\u00e4! h\u00e4n valistakoon kasvonsa aina meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, Sela!\n67:2 Ett\u00e4 me maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuntisimme sinun ties, ja kaikkein pakanain seassa sinun autuutes.\n67:3 Sinua, Jumala, kansat kiitt\u00e4k\u00f6\u00f6n: sinua kaikki kansat kiitt\u00e4k\u00f6\u00f6n.\n67:4 Kansat iloitkaan ja riemuitkaan, ett\u00e4s kansat oikein tuomitset, ja hallitset kansat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, Sela!\n67:5 Sinua, Jumala, kansat kiitt\u00e4k\u00f6\u00f6n: sinua kaikki kansat kiitt\u00e4k\u00f6\u00f6n.\n67:6 Maa antaa hedelm\u00e4ns\u00e4; siunatkoon meit\u00e4 Jumala, meid\u00e4n Jumalamme.\n67:7 Siunatkoon meit\u00e4 Jumala, ja kaikki maailma pelj\u00e4tk\u00f6\u00f6n h\u00e4nt\u00e4.\n68:1 Davidin Psalmi ja veisu, edell\u00e4veisaajalle. (H68:2) Nouskaan Jumala, ett\u00e4 h\u00e4nen vihollisensa hajoitettaisiin; ja jotka h\u00e4nt\u00e4 vihaavat, paetkaat h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4.\n68:2 Aja heit\u00e4 pois, niinkuin savu ajetaan pois; niinkuin vedenvaha sulaa tulen edess\u00e4, niin hukkukaan jumalattomat Jumalan kasvoin edess\u00e4.\n68:3 Mutta vanhurskaat riemuitkaan ja iloitkaan Jumalan edess\u00e4, ja riemuitkaan ilossa.\n68:4 Veisatkaan Jumalalle, veisatkaat kiitosta h\u00e4nen nimellens\u00e4; tehk\u00e4\u00e4t h\u00e4nelle tiet\u00e4, joka istuu ylimm\u00e4isten taivasten p\u00e4\u00e4ll\u00e4; h\u00e4nen nimens\u00e4 on Herra, ja iloitkaat h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4.\n68:5 Joka on orpoin is\u00e4 ja leskein tuomari: h\u00e4n on Jumala pyh\u00e4ss\u00e4 asumisessansa.\n68:6 Jumala, joka yksin\u00e4isten antaa asua huoneessa, ja vie vangit ulos oikeudella; mutta vastahakoiset asuvat kuivassa.\n68:7 Jumala, koskas k\u00e4vit kansas edell\u00e4, koskas vaelsit korvessa, Sela,\n68:8 Niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan edess\u00e4: t\u00e4m\u00e4 Sinai, Jumalan edess\u00e4, joka Israelin Jumala on.\n68:9 Mutta nyt sin\u00e4, Jumala, annat armollisen sateen, ja virvoitat perimises, joka v\u00e4synyt on.\n68:10 Ett\u00e4 sinun laumas siin\u00e4 asuis: Jumala, sin\u00e4 virvoitat hyvyydell\u00e4s raadolliset.\n68:11 Herra antaa sanan suurella evankelistain joukolla.\n68:12 Sotav\u00e4en kuninkaat pakenevat, he pakenevat; ja kotona asuva jakaa saaliit.\n68:13 Kuin te tarhain v\u00e4liss\u00e4 makaatte, niin mettisen sulat ovat silatut hopialla, ja h\u00e4nen siipens\u00e4 ruskialla kullalla.\n68:14 Kuin Kaikkivaltias siin\u00e4 joka paikassa kuninkaat levitt\u00e4\u00e4, niin Zalmonissa valaisee kuin lumi.\n68:15 Jumalan vuori on hedelm\u00e4llinen vuori: korkia vuori on se hedelm\u00e4llinen vuori.\n68:16 Miksi te, suuret vuoret, kippaatte? T\u00e4m\u00e4 on Jumalan vuori, jossa h\u00e4n mielistyy asumaan; ja Herra asuu siell\u00e4 ijankaikkisesti.\n68:17 Jumalan rattaita on monta tuhatta kertaa tuhatta: Herra on heiss\u00e4, pyh\u00e4ss\u00e4 Sinaissa.\n68:18 Sin\u00e4 astuit yl\u00f6s korkeuteen, ja olet vangiksi ottanut vankeuden. Sin\u00e4 olet lahjoja saanut ihmisille: vastahakoiset my\u00f6s, ett\u00e4 Herra Jumala siell\u00e4 kumminkin asuu.\n68:19 Kiitetty olkoon Herra joka p\u00e4iv\u00e4! Jumala panee kuorman meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme; mutta h\u00e4n my\u00f6s auttaa meit\u00e4, Sela!\n68:20 Meill\u00e4 on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.\n68:21 Mutta Jumala s\u00e4rkee vihollistensa p\u00e4\u00e4n heid\u00e4n p\u00e4\u00e4nlakeinsa kanssa, jotka pysyv\u00e4t heid\u00e4n synneiss\u00e4ns\u00e4.\n68:22 Herra sanoo: min\u00e4 palautan (muutamat) lihavista; meren syvyydest\u00e4 min\u00e4 heit\u00e4 palautan,\n68:23 Ett\u00e4 sinun jalkas tulis painetuksi veress\u00e4, ja koirais kieli sinun vihollisistas.\n68:24 He n\u00e4kiv\u00e4t, Jumala, kuinkas vaellat; kuinkas, minun Jumalani ja kuninkaani, pyh\u00e4ss\u00e4 vaellat:\n68:25 Laulajat k\u00e4yv\u00e4t edell\u00e4, ja sitte leikarit piikain seassa, jotka kanteleita soittavat.\n68:26 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa Jumalaa seurakunnissa, te Israelin l\u00e4hteest\u00e4.\n68:27 Siell\u00e4 hallitsee heit\u00e4 v\u00e4h\u00e4 Benjamin, Juudan p\u00e4\u00e4miehet joukkoinensa, Zebulonin p\u00e4\u00e4miehet, Naphtalin p\u00e4\u00e4miehet.\n68:28 Sinun Jumalas on k\u00e4skenyt sinun olla v\u00e4kev\u00e4n: vahvista Jumala se, mink\u00e4 sin\u00e4 meiss\u00e4 tehnyt olet.\n68:29 Sinun templis t\u00e4hden, joka on Jerusalemissa, pit\u00e4\u00e4 kuninkaat sinulle lahjoja viem\u00e4n.\n68:30 Nuhtele ruovon petoa, h\u00e4rk\u00e4in laumaa kansain vasikkain kanssa, jotka kumartaen tuovat hopeakankeja: hajoittanut on h\u00e4n kansat, jotka mielell\u00e4ns\u00e4 sotivat.\n68:31 Egyptin p\u00e4\u00e4miehet tulevat: Etiopia ojentaa k\u00e4si\u00e4ns\u00e4 Jumalalle.\n68:32 Te maan valtakunnat, veisatkaat Jumalalle, veisatkaat kiitosta Herralle, Sela!\n68:33 Sille joka asuu taivaissa joka paikassa, hamasta alusta: katso, h\u00e4n antaa jylin\u00e4lle voiman.\n68:34 Antakaat Jumalalle voima: h\u00e4nen herrautensa on Israelissa, ja h\u00e4nen voimansa pilviss\u00e4.\n68:35 Jumala on ihmeellinen pyh\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, h\u00e4n on Israelin Jumala: h\u00e4n antaa kansalle v\u00e4en ja voiman: kiitetty olkoon Jumala!\n69:1 Davidin Psalmi kukkasista, edell\u00e4veisaajalle. (H69:2) Jumala,auta minua; sill\u00e4 vedet k\u00e4yv\u00e4t hamaan minun sieluuni asti.\n69:2 Min\u00e4 vajoon syv\u00e4\u00e4n mutaan, jossa ei pohjaa ole: min\u00e4 olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.\n69:3 Min\u00e4 v\u00e4syn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun n\u00e4kyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani p\u00e4\u00e4lle.\n69:4 Niit\u00e4 on enempi kuin p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni hiuksia, jotka ilman syyt\u00e4 minua vihaavat, jotka syytt\u00f6m\u00e4sti minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat v\u00e4kev\u00e4t: niit\u00e4 t\u00e4ytyy minun maksaa, joita en min\u00e4 ry\u00f6v\u00e4nnyt.\n69:5 Jumala, sin\u00e4p\u00e4 tied\u00e4t minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.\n69:6 \u00c4l\u00e4 salli heit\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulla minun t\u00e4hteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: \u00e4l\u00e4 anna heit\u00e4 h\u00e4v\u00e4ist\u00e4 minun t\u00e4hteni, jotka sinua etsiv\u00e4t, Israelin Jumala.\n69:7 Sill\u00e4 sinun t\u00e4htes min\u00e4 pilkkaa k\u00e4rsin; minun kasvoni ovat t\u00e4ynn\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4.\n69:8 Min\u00e4 olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi \u00e4itini lapsille.\n69:9 Sill\u00e4 sinun huonees kiivaus sy\u00f6 minua: ja heid\u00e4n pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun p\u00e4\u00e4lleni.\n69:10 Min\u00e4 itkin ja paastosin hartaasti, ja min\u00e4 pilkattiin p\u00e4\u00e4lliseksi.\n69:11 Ja min\u00e4 puin s\u00e4kin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.\n69:12 Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.\n69:13 Mutta min\u00e4 rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden t\u00e4hden.\n69:14 Pelasta minua loasta, etten min\u00e4 vajoaisi; ett\u00e4 min\u00e4 pelastettaisiin vihollisistani ja syvist\u00e4 vesist\u00e4.\n69:15 Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eik\u00e4 kaivon suu suljettaisi minun p\u00e4\u00e4lleni.\n69:16 Kuule minua, Herra; sill\u00e4 sinun laupiutes on hyv\u00e4: k\u00e4\u00e4nn\u00e4 sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes t\u00e4hden.\n69:17 Ja \u00e4l\u00e4 peit\u00e4 kasvojas palvelialtas; sill\u00e4 min\u00e4 ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.\n69:18 L\u00e4hene minun sieluani, ja lunasta h\u00e4nt\u00e4: minun vihollisteni t\u00e4hden pelasta minua.\n69:19 Sin\u00e4p\u00e4 tied\u00e4t pilkkani, h\u00e4pi\u00e4ni ja h\u00e4v\u00e4istykseni: kaikki minun viholliseni ovat edess\u00e4s.\n69:20 Pilkka s\u00e4rkee minun syd\u00e4meni ja vaivaa minua: min\u00e4 odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenk\u00e4\u00e4n, ja lohduttajia, vaan en ket\u00e4\u00e4n l\u00f6yd\u00e4.\n69:21 Ja he antoivat minulle sappea sy\u00f6d\u00e4kseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.\n69:22 Heid\u00e4n p\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 olkoon heille paulaksi, sek\u00e4 kostoksi ett\u00e4 lankeemiseksi.\n69:23 Tulkoon heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 pimi\u00e4ksi, ettei he n\u00e4kisi, ja salli heid\u00e4n lanteensa aina horjua.\n69:24 Vuodata n\u00e4rk\u00e4stykses heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja hirmuinen vihas k\u00e4sitt\u00e4k\u00f6\u00f6n heit\u00e4,\n69:25 Olkoon heid\u00e4n huoneensa kylmill\u00e4; ja ei kenk\u00e4\u00e4n olko, joka heid\u00e4n majassansa asuis.\n69:26 Sill\u00e4 he vainoovat sit\u00e4, jota ly\u00f6nyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.\n69:27 Salli heit\u00e4 langeta synnist\u00e4 syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.\n69:28 Pyyhi heit\u00e4 el\u00e4v\u00e4in kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.\n69:29 Mutta min\u00e4 olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!\n69:30 Min\u00e4 kiit\u00e4n Jumalan nime\u00e4 veisuulla, ja suuresti ylist\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 kiitoksella.\n69:31 Se kelpaa paremmin Herralle kuin h\u00e4rk\u00e4 taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.\n69:32 Raadolliset n\u00e4kev\u00e4t sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsiv\u00e4t, heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n.\n69:33 Sill\u00e4 Herra kuulee k\u00f6yhi\u00e4, ja ei h\u00e4n vankiansa katso yl\u00f6n.\n69:34 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niiss\u00e4 liikkuvat.\n69:35 Sill\u00e4 Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, ett\u00e4 siell\u00e4 asutaan, ja se perinn\u00f6ll\u00e4 omistetaan.\n69:36 Ja h\u00e4nen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4 rakastavat, pit\u00e4\u00e4 asuman siin\u00e4.\n70:1 Davidin Psalmi edell\u00e4veisaajalle, muistoksi. (H70:2) Rienn\u00e4, Jumala, minua vapahtamaan: kiiruhda, Herra, minua auttamaan.\n70:2 H\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulkoon ja h\u00e4vetk\u00f6\u00f6n, jotka minun sieluani v\u00e4ijyv\u00e4t: ajettakoon takaperin ja tulkoon h\u00e4v\u00e4istyksi, jotka minulle pahaa suovat;\n70:3 Ett\u00e4 he j\u00e4lleen h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulisivat, jotka minua pititt\u00e4v\u00e4t.\n70:4 Iloitkaan ja riemuitkaan sinussa kaikki, jotka sinua etsiv\u00e4t; ja jotka sinun autuuttas rakastavat, sanokaan aina: Jumala olkoon suuresti ylistetty!\n70:5 Mutta min\u00e4 olen raadollinen ja k\u00f6yh\u00e4, rienn\u00e4, Jumala, minun tyk\u00f6ni; sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun auttajani ja pelastajani, Herra, \u00e4l\u00e4 viivyttele.\n71:1 Sinuun, Herra, min\u00e4 uskallan: \u00e4l\u00e4 anna minua ik\u00e4n\u00e4 h\u00e4v\u00e4ist\u00e4.\n71:2 Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.\n71:3 Ole minulle vahva turva, johon min\u00e4 aina pakenisin: sin\u00e4 olet luvannut minua auttaa; sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun kallioni ja linnani.\n71:4 Minun Jumalani, auta minua jumalattoman k\u00e4dest\u00e4, v\u00e4\u00e4r\u00e4n ja v\u00e4kivaltaisen k\u00e4dest\u00e4.\n71:5 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.\n71:6 Sinuun min\u00e4 olen luottanut hamasta \u00e4itini kohdusta, sin\u00e4 minun vedit ulos \u00e4itini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.\n71:7 Min\u00e4 olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sin\u00e4 olet minun vahva turvani.\n71:8 T\u00e4yt\u00e4 minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka p\u00e4iv\u00e4.\n71:9 \u00c4l\u00e4 minua heit\u00e4 pois minun vanhuudessani: \u00e4l\u00e4 minua hylk\u00e4\u00e4, kuin min\u00e4 heikoksi tulen.\n71:10 Sill\u00e4 minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani v\u00e4ijyv\u00e4t, he kesken\u00e4ns\u00e4 neuvoa pit\u00e4v\u00e4t,\n71:11 Ja sanovat: Jumala hylk\u00e4si h\u00e4nen; ajakaat takaa ja k\u00e4sitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, sill\u00e4 ei ole vapahtajaa.\n71:12 Jumala, \u00e4l\u00e4 erkane kauvas minusta: minun Jumalani, rienn\u00e4 minua auttamaan.\n71:13 H\u00e4vetk\u00f6\u00f6n ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: h\u00e4pi\u00e4n ja h\u00e4v\u00e4istyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.\n71:14 Mutta min\u00e4 odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.\n71:15 Minun suuni pit\u00e4\u00e4 ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka p\u00e4iv\u00e4 sinun autuuttas, joita en min\u00e4 voi kaikkia lukea.\n71:16 Min\u00e4 vaellan Herran, Herran v\u00e4kevyydess\u00e4: min\u00e4 tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.\n71:17 Jumala, sin\u00e4 olet minua nuoruudestani opettanut, sent\u00e4hden min\u00e4 julistan sinun ihmeit\u00e4s.\n71:18 Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani \u00e4l\u00e4, Jumala, minua hylk\u00e4\u00e4, siihenasti kuin min\u00e4 ilmoitan sinun k\u00e4sivartes lasten lapsille, ja sinun v\u00e4kevyytes kaikille tulevaisille.\n71:19 Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sin\u00e4 teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?\n71:20 Sill\u00e4 sin\u00e4 annat minun n\u00e4hd\u00e4 paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua j\u00e4lleen; ja taas sin\u00e4 haet minua ulos maan syvyydest\u00e4.\n71:21 Sin\u00e4 teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua j\u00e4lleen.\n71:22 Niin min\u00e4kin kiit\u00e4n sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: min\u00e4 veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sin\u00e4 pyh\u00e4 Israelissa.\n71:23 Minun huuleni pit\u00e4\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4n, koska min\u00e4 sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.\n71:24 Ja minun kieleni puhuu my\u00f6s joka p\u00e4iv\u00e4 sinun vanhurskaudestas; sent\u00e4hden h\u00e4vetk\u00e4\u00e4n he ja h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.\n72:1 Salomon. Jumala, anna tuomios kuninkaalle, ja vanhurskautes kuninkaan pojalle,\n72:2 Ett\u00e4 h\u00e4n veis sinun kansas vanhurskauteen, ja auttais sinun raadollistas.\n72:3 Vuoret tuokaan rauhan kansalle, ja kukulat vanhurskauden.\n72:4 H\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 raadollisen kansan oikeudessa pit\u00e4m\u00e4n, ja k\u00f6yh\u00e4in lapsia auttaman ja s\u00e4rkem\u00e4n pilkkaajat.\n72:5 Sinua pelj\u00e4t\u00e4\u00e4n, niinkauvan kuin aurinko ja kuu ovat, lapsista niin lasten lapsiin.\n72:6 H\u00e4n laskee alas niinkuin sade hein\u00e4n s\u00e4ngelle, niinkuin pisarat, jotka maan lioittavat.\n72:7 H\u00e4nen aikanansa vanhurskas kukoistaa, ja on suuri rauha siihen asti, ettei kuuta en\u00e4\u00e4 olekaan.\n72:8 H\u00e4n hallitsee merest\u00e4 mereen ja virrasta maailman \u00e4\u00e4riin.\n72:9 H\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 korven asuvaiset kumartaman, ja h\u00e4nen vihollisensa pit\u00e4\u00e4 tomun nuoleman.\n72:10 Kuninkaat meren tyk\u00f6\u00e4 ja luodoista pit\u00e4\u00e4 lahjoja kantaman: kuninkaat rikkaasta Arabiasta ja Sebasta pit\u00e4\u00e4 annot tuoman.\n72:11 Kaikki kuninkaat pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kumartaman, ja kaikki pakanat pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 palveleman.\n72:12 Sill\u00e4 h\u00e4n vapahtaa huutavaisen k\u00f6yh\u00e4n, ja raadollisen, jolla ei ole auttajaa.\n72:13 H\u00e4n on armollinen vaivaiselle ja k\u00f6yh\u00e4lle, ja k\u00f6yh\u00e4in sielua h\u00e4n auttaa.\n72:14 H\u00e4n lunastaa heid\u00e4n sielunsa petoksesta ja v\u00e4kivallasta, ja heid\u00e4n verens\u00e4 luetaan kalliiksi h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4.\n72:15 Ja h\u00e4n el\u00e4\u00e4 ja h\u00e4nelle pit\u00e4\u00e4 annettaman kultaa rikkaasta Arabiasta, ja h\u00e4nt\u00e4 alati kumartaen rukoiltaman, joka p\u00e4iv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kiitett\u00e4m\u00e4n.\n72:16 Pivo jyvi\u00e4 pit\u00e4\u00e4 niin oleman maassa ja vuorten kukkuloilla, ett\u00e4 sen hedelm\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4\u00e4lym\u00e4n niinkuin Libanon; ja kaupungin asuvaiset pit\u00e4\u00e4 kukoistaman niinkuin ruoho maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n72:17 H\u00e4nen nimens\u00e4 pysyy ijankaikkisesti: niinkauvan kuin aurinko on, ulottuu h\u00e4nen nimens\u00e4 j\u00e4lkeentulevaisille; ja he tulevat siunatuksi h\u00e4nen kauttansa: kaikki pakanat ylist\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4.\n72:18 Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, joka yksin\u00e4ns\u00e4 ihmeit\u00e4 tekee!\n72:19 Ja kiitetty olkoon h\u00e4nen kunniansa nimi ijankaikkisesti; ja kaikki maa t\u00e4ytett\u00e4k\u00f6\u00f6n h\u00e4nen kunniastansa, amen! amen!\n72:20 Davidin, Isain pojan, rukoukset loppuvat.\n73:1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyv\u00e4 Israelille, niille, jotka puhtaat syd\u00e4mest\u00e4 ovat.\n73:2 Mutta min\u00e4 olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat l\u00e4hes liukastuneet.\n73:3 Sill\u00e4 min\u00e4 n\u00e4rk\u00e4styin \u00f6ykk\u00e4reist\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 n\u00e4in jumalattomat menestyv\u00e4n.\n73:4 Sill\u00e4 ei he ole miss\u00e4\u00e4n kuoleman h\u00e4d\u00e4ss\u00e4, vaan heid\u00e4n voimansa pysyy vahvana.\n73:5 Ei he ole vastoink\u00e4ymisess\u00e4 niinkuin muut ihmiset, ja ei heit\u00e4 vaivata niinkuin muita ihmisi\u00e4.\n73:6 Sent\u00e4hden on heid\u00e4n ylpeytens\u00e4 koria, ja heid\u00e4n v\u00e4kivaltansa kaunistaa heit\u00e4.\n73:7 Heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 paisuvat lihavuudesta: he tekev\u00e4t mit\u00e4 ainoastansa heille kelpaa.\n73:8 Kaikkia he katsovat yl\u00f6n, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpi\u00e4sti.\n73:9 Mit\u00e4 he puhuvat, sen t\u00e4ytyy olla taivaasta puhuttu: mit\u00e4 he sanovat, sen t\u00e4ytyy maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kelvata.\n73:10 Sent\u00e4hden noudattaa heit\u00e4 yhteinen kansa, ja kokoontuvat heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4 niinkuin vedet,\n73:11 Ja sanovat: mit\u00e4 Jumalan pit\u00e4is heit\u00e4 kysym\u00e4n? mit\u00e4 pit\u00e4is korkeimman heist\u00e4 lukua pit\u00e4m\u00e4n?\n73:12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.\n73:13 Pit\u00e4isk\u00f6 siis sen turhaan oleman, ett\u00e4 minun syd\u00e4meni nuhteetoinna el\u00e4\u00e4, ja min\u00e4 pesen viattomuudessa minun k\u00e4teni?\n73:14 Ja min\u00e4 ruoskitaan joka p\u00e4iv\u00e4, ja minun rangaistukseni on joka aamu k\u00e4siss\u00e4?\n73:15 Min\u00e4 olisin l\u00e4hes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin min\u00e4 olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ik\u00e4n\u00e4ns\u00e4 olleet ovat.\n73:16 Min\u00e4 ajattelin sit\u00e4 tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,\n73:17 Siihenasti kuin min\u00e4 menin Jumalan pyh\u00e4\u00e4n, ja ymm\u00e4rsin heid\u00e4n loppunsa.\n73:18 Tosin sin\u00e4 asetit heit\u00e4 liukkaalle, ja sy\u00f6ksit heit\u00e4 pohjaan.\n73:19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.\n73:20 Niinkuin uni, koska joku her\u00e4\u00e4, niinp\u00e4 sin\u00e4, Herra teet heid\u00e4n kuvansa kaupungissa yl\u00f6nkatsotuksi.\n73:21 Vaan kuin se karvasteli minun syd\u00e4mess\u00e4ni ja pisti minun munaskuitani,\n73:22 Silloin olin min\u00e4 tyhm\u00e4 ja en mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4nyt: min\u00e4 olin niinkuin nauta sinun edess\u00e4s.\n73:23 Kuitenkin min\u00e4 pysyn alati sinun tyk\u00f6n\u00e4s; sill\u00e4 sin\u00e4 pid\u00e4t minun oikiasta k\u00e4dest\u00e4ni.\n73:24 Sin\u00e4 talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.\n73:25 Kuin sin\u00e4 ainoastansa minulla olisit, niin en min\u00e4 ensink\u00e4\u00e4n sitte taivaasta eli maasta tottelisi.\n73:26 Vaikka viel\u00e4 minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sin\u00e4, Jumala, kuitenkin olet aina minun syd\u00e4meni uskallus ja minun osani.\n73:27 Sill\u00e4 katso, jotka sinusta eri\u00e4v\u00e4t, ne hukkuvat: sin\u00e4 kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekev\u00e4t.\n73:28 Mutta se on minun iloni, ett\u00e4 min\u00e4 itseni Jumalan tyk\u00f6 pid\u00e4n, ja panen toivoni Herran, Herran p\u00e4\u00e4lle, ilmoittamaan kaikkia sinun t\u00f6it\u00e4s.\n74:1 Asaphin opetus. Jumala, miksis meit\u00e4 niin ratki pois sy\u00f6kset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?\n74:2 Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.\n74:3 Tallaa heit\u00e4 jaloillas, ja sys\u00e4\u00e4 heit\u00e4 ij\u00e4iseen h\u00e4vitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyh\u00e4ss\u00e4.\n74:4 Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat ep\u00e4jumalansa siihen.\n74:5 Kirveet n\u00e4kyv\u00e4t v\u00e4lkkyv\u00e4n ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, niinkuin mets\u00e4ss\u00e4 hakattaisiin,\n74:6 Ja hakkaavat rikki kaikki h\u00e4nen kuvainsa kaunistukset, sek\u00e4 keih\u00e4ill\u00e4 ett\u00e4 kirveill\u00e4.\n74:7 He polttavat sinun pyh\u00e4s, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n74:8 He puhuvat syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: raadelkaamme heit\u00e4 ynn\u00e4; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.\n74:9 Emme n\u00e4e meid\u00e4n ihmeit\u00e4mme, eik\u00e4 silleen prophetaa ole: ei my\u00f6s ket\u00e4\u00e4n meid\u00e4n seassamme ole, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kuinka kauvan.\n74:10 Jumala, kuinka kauvan vihamies h\u00e4p\u00e4isee ja vihollinen sinun nime\u00e4s ratki niin pilkkaa?\n74:11 Miksis k\u00e4\u00e4nn\u00e4t pois sinun k\u00e4tes? ja oikian k\u00e4tes niin ratki sinun povestas?\n74:12 Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n74:13 Sin\u00e4 hajoitat meren voimallas: sin\u00e4 murennat lohik\u00e4rmeiden p\u00e4\u00e4t vesiss\u00e4.\n74:14 Sin\u00e4 murensit valaskalain p\u00e4\u00e4t, ja annat ne kansalle ruaksi mets\u00e4n korvessa.\n74:15 Sin\u00e4 kuohutat l\u00e4hteet ja virrat: sin\u00e4 kuivaat v\u00e4kev\u00e4t kosket.\n74:16 P\u00e4iv\u00e4 ja y\u00f6 ovat sinun: sin\u00e4 rakennat valkeuden ja auringon.\n74:17 Sin\u00e4 sovitit jokaisen maan rajat: sin\u00e4 teet suven ja talven.\n74:18 Niin muista siis, ett\u00e4 vihollinen h\u00e4p\u00e4isee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nime\u00e4s.\n74:19 \u00c4l\u00e4 siis anna pedolle mettises sielua, ja \u00e4l\u00e4 niin ratki unohda sinun k\u00f6yh\u00e4is joukkoa.\n74:20 Muista liittoa; sill\u00e4 maa on joka paikassa surkiasti h\u00e4vitetty, ja huoneet ovat t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n74:21 \u00c4l\u00e4 anna k\u00f6yh\u00e4n menn\u00e4 pois h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4; sill\u00e4 k\u00f6yh\u00e4t ja raadolliset kiitt\u00e4v\u00e4t sinun nime\u00e4s.\n74:22 Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niit\u00e4 h\u00e4v\u00e4istyksi\u00e4, jotka sinulle joka p\u00e4iv\u00e4 hulluilta tapahtuvat.\n74:23 \u00c4l\u00e4 unohda vihollistes \u00e4\u00e4nt\u00e4: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.\n75:1 Asaphin Psalmi ja veisu, ettei h\u00e4n hukkunut, edell\u00e4veisaajalle. (H75:2) Me kiit\u00e4mme sinua, ja ilmoitamme ihmeit\u00e4s, ett\u00e4 sinun nimes on niin l\u00e4sn\u00e4.\n75:2 Sill\u00e4 ajallansa min\u00e4 oikein tuomitsen.\n75:3 Maa vapisee ja kaikki, jotka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat; mutta min\u00e4 vahvistan lujasti h\u00e4nen patsaansa, Sela!\n75:4 Min\u00e4 sanoin \u00f6ykk\u00e4reille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t niin kerskatko, ja jumalattomille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t vallan p\u00e4\u00e4lle haastako.\n75:5 \u00c4lk\u00e4\u00e4t niin pahoin haastako teid\u00e4n valtanne p\u00e4\u00e4lle: \u00e4lk\u00e4\u00e4t puhuko niin niskuristi,\n75:6 Niinkuin ei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4 olisi, eik\u00e4 id\u00e4st\u00e4 eik\u00e4 l\u00e4nnest\u00e4, taikka vuorilta korvessa.\n75:7 Sill\u00e4 Jumala on tuomari, joka t\u00e4m\u00e4n alentaa ja toisen ylent\u00e4\u00e4.\n75:8 Sill\u00e4 Herran k\u00e4dess\u00e4 on malja t\u00e4ynn\u00e4, v\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 viinalla t\u00e4ytetty, ja siit\u00e4 h\u00e4n panee sis\u00e4lle; vaan sen rahkan t\u00e4ytyy kaikkein jumalattomain maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 juoda, ja ryyp\u00e4t\u00e4 ulos.\n75:9 Mutta min\u00e4 ilmoitan ijankaikkisesti, ja veisaan kiitosta Jakobin Jumalalle.\n75:10 Ja min\u00e4 tahdon s\u00e4rke\u00e4 kaiken jumalattomain vallan, ett\u00e4 vanhurskasten valta korotettaisiin.\n76:1 Asaphin Psalmi ja veisu, kanteleilla, edell\u00e4veisaajalle. (H76:2) Jumala on tuttu Juudassa, Israelissa on h\u00e4nen suuri nimens\u00e4.\n76:2 Salemissa on h\u00e4nen majansa, ja Zionissa h\u00e4nen asumisensa.\n76:3 Siell\u00e4 h\u00e4n s\u00e4rkee joutsen nuolet, kilvet, miekan ja sodan, Sela!\n76:4 Sin\u00e4 olet kirkkaampi ja v\u00e4kev\u00e4mpi kuin ry\u00f6st\u00f6vuoret.\n76:5 Urhoolliset pit\u00e4\u00e4 ry\u00f6stett\u00e4m\u00e4n ja uneensa nukkuman; ja kaikki sotamiehet t\u00e4ytyy k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4 hermottomaksi tulla.\n76:6 Sinun rangaistuksestas, Jakobin Jumala, vajoo uneen orhi ja ratas,\n76:7 Sin\u00e4 olet pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4: kuka voi seisoa sinun edess\u00e4s, koskas vihastut?\n76:8 Koskas tuomion annat kuulua taivaasta, niin maa vapisee ja vaikenee;\n76:9 Koska Jumala nousee tuomitsemaan, ett\u00e4 h\u00e4n auttais kaikkia raadollisia maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, Sela!\n76:10 Kuin ihmiset kiukuitsevat sinua vastaan, niin sin\u00e4 voitat kunnian, ja kuin he viel\u00e4 enemmin kiukuitsevat, niin sin\u00e4 olet valmis.\n76:11 Luvatkaat ja antakaat Herralle teid\u00e4n Jumalallenne kaikki, jotka h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4 olette, viek\u00e4\u00e4t lahjoja pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4lle,\n76:12 Joka p\u00e4\u00e4miehilt\u00e4 ottaa pois rohkeuden, ja on pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4 maan kuninkaille.\n77:1 Asaphin Psalmi, Jedutunin edest\u00e4, edell\u00e4veisaajalle. (H77:2) Min\u00e4 huudan \u00e4\u00e4nell\u00e4ni Jumalaa: Jumalaa min\u00e4 huudan, ja h\u00e4n kuultelee minua.\n77:2 Minun h\u00e4t\u00e4-ajallani etsin min\u00e4 Herraa: minun k\u00e4teni on y\u00f6ll\u00e4 ojettu, ja ei lakkaa; sill\u00e4 ei minun sieluni salli itse\u00e4ns\u00e4 lohduttaa.\n77:3 Min\u00e4 ajattelen tosin Jumalan p\u00e4\u00e4lle, olen kuitenkin murheissani: min\u00e4 tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!\n77:4 Sin\u00e4 pid\u00e4t minun silm\u00e4ni, ett\u00e4 he valvovat: min\u00e4 olen niin voimatoin, etten min\u00e4 voi puhua.\n77:5 Min\u00e4 ajattelen vanhoja aikoja, entisi\u00e4 vuosia:\n77:6 Min\u00e4 muistan y\u00f6ll\u00e4 minun kantelettani: min\u00e4 puhun syd\u00e4melleni, ja minun henkeni tutkii:\n77:7 Heitt\u00e4neek\u00f6 Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yht\u00e4\u00e4n armoa silleen osoittane?\n77:8 Puuttuneeko h\u00e4nen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?\n77:9 Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan t\u00e4hden? Sela!\n77:10 Min\u00e4 sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimm\u00e4isen oikia k\u00e4si voi kaikki muuttaa.\n77:11 Sent\u00e4hden min\u00e4 muistan Herran t\u00f6it\u00e4, ja min\u00e4 ajattelen entisi\u00e4 ihmeit\u00e4s,\n77:12 Ja puhun kaikista sinun t\u00f6ist\u00e4s, ja sanon sinun teoistas.\n77:13 Jumala, sinun ties on pyh\u00e4: kussa on niin v\u00e4kev\u00e4\u00e4 Jumalaa kuin sin\u00e4 Jumala?\n77:14 Sin\u00e4 olet se Jumala, joka ihmeit\u00e4 tekee: sin\u00e4 osoitit voimas kansain seassa.\n77:15 Sin\u00e4 lunastit sinun kansas k\u00e4sivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!\n77:16 Vedet n\u00e4kiv\u00e4t sinun, Jumala, vedet n\u00e4kiv\u00e4t sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,\n77:17 Paksut pilvet kaasivat vett\u00e4, pilvet jylisiv\u00e4t ja nuolet lensiv\u00e4t sekaan.\n77:18 Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses v\u00e4lkkyi maan piirin p\u00e4\u00e4lle: maa liikkui ja v\u00e4risi siit\u00e4.\n77:19 Sinun ties oli meress\u00e4, ja sinun polkus olivat suurissa vesiss\u00e4, ja ei sinun j\u00e4lki\u00e4s kenk\u00e4\u00e4n tuntenut.\n77:20 Sin\u00e4 veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.\n78:1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.\n78:2 Min\u00e4 avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,\n78:3 Jotka me kuulleet olemme ja tied\u00e4mme, ja meid\u00e4n is\u00e4mme meille jutelleet ovat,\n78:4 Ettemme sit\u00e4 salaisi heid\u00e4n lapsiltansa, j\u00e4lkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja h\u00e4nen voimaansa ja ihmeit\u00e4ns\u00e4, jotka h\u00e4n on tehnyt.\n78:5 H\u00e4n s\u00e4\u00e4si todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka h\u00e4n k\u00e4ski meid\u00e4n is\u00e4imme opettaa lapsillensa,\n78:6 Ett\u00e4 vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka viel\u00e4 syntyv\u00e4t: kuin he kasvavat, ett\u00e4 hekin my\u00f6s ilmoittaisivat lapsillensa;\n78:7 Ett\u00e4 he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pit\u00e4isiv\u00e4t h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4,\n78:8 Ja ei olisi niinkuin heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut syd\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, ja heid\u00e4n henkens\u00e4 ei riippunut uskollisesti Jumalassa;\n78:9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.\n78:10 Ei he pit\u00e4neet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet h\u00e4nen laissansa.\n78:11 Ja he unohtivat h\u00e4nen tekonsa ja ihmeens\u00e4, jotka h\u00e4n heille osottanut oli.\n78:12 Heid\u00e4n is\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4 teki h\u00e4n ihmeit\u00e4, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.\n78:13 H\u00e4n halkasi meren ja vei heit\u00e4 sen l\u00e4vitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.\n78:14 Ja h\u00e4n talutti heit\u00e4 yli p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pilvell\u00e4, yli y\u00f6t\u00e4 tulen valolla.\n78:15 H\u00e4n halkasi kalliot korvessa, ja juotti heit\u00e4 vedell\u00e4 ylt\u00e4kyll\u00e4.\n78:16 Ja h\u00e4n laski ojat vuotamaan kalliosta, niin ett\u00e4 vedet siit\u00e4 vuosivat niinkuin virrat.\n78:17 Ja viel\u00e4 he sittenkin synti\u00e4 tekiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.\n78:18 He kiusasivat Jumalaa syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4, anoen ruokaa sielullensa.\n78:19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa p\u00f6yd\u00e4n korvessa?\n78:20 Katso, kyll\u00e4 tosin h\u00e4n kallioon l\u00f6i, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko h\u00e4n my\u00f6s leip\u00e4\u00e4 antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?\n78:21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui h\u00e4n: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin p\u00e4\u00e4lle,\n78:22 Ettei he uskoneet Jumalan p\u00e4\u00e4lle, ja ei uskaltaneet h\u00e4nen apuunsa.\n78:23 Ja h\u00e4n k\u00e4ski pilvi\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja avasi taivaan ovet,\n78:24 Ja antoi sataa heille mannaa sy\u00f6d\u00e4ksens\u00e4, ja antoi heille taivaan leip\u00e4\u00e4.\n78:25 He s\u00f6iv\u00e4t v\u00e4kev\u00e4in leip\u00e4\u00e4: h\u00e4n l\u00e4hetti heille kyll\u00e4 ruokaa ravinnoksi.\n78:26 H\u00e4n antoi it\u00e4tuulen puhaltaa taivaan alla, ja v\u00e4kevyydell\u00e4ns\u00e4 kehoitti h\u00e4n etel\u00e4tuulen,\n78:27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meress\u00e4,\n78:28 Ja salli langeta keskelle heid\u00e4n leiri\u00e4ns\u00e4, joka paikassa kuin he asuivat.\n78:29 Niin he s\u00f6iv\u00e4t ja ylt\u00e4kyll\u00e4 ravittiin: ja h\u00e4n antoi heille heid\u00e4n himonsa,\n78:30 Kuin ei he viel\u00e4 lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli viel\u00e4 heid\u00e4n suussansa,\n78:31 Tuli Jumalan viha heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja tappoi jaloimmat heid\u00e4n seastansa, ja parahimmat Israelissa h\u00e4n maahan l\u00f6i.\n78:32 Mutta viel\u00e4 sittenkin kaikissa n\u00e4iss\u00e4 he synti\u00e4 tekiv\u00e4t ja ei uskoneet h\u00e4nen ihmeit\u00e4ns\u00e4.\n78:33 Sent\u00e4hden lopetti h\u00e4n heid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 turhuudessa, ja heid\u00e4n vuotensa kiiruhtain.\n78:34 Kuin h\u00e4n heit\u00e4 tappoi, etsiv\u00e4t he h\u00e4nt\u00e4: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tyk\u00f6,\n78:35 Ja muistelivat, ett\u00e4 Jumala on heid\u00e4n turvansa, ja Jumala korkein heid\u00e4n lunastajansa.\n78:36 Ja he puhuivat h\u00e4nelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat h\u00e4nelle kielell\u00e4ns\u00e4.\n78:37 Mutta heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 ei ollut oikia h\u00e4nen puoleensa, ja ei he pit\u00e4neet uskollisesti h\u00e4nen liittoansa.\n78:38 Mutta h\u00e4n oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heit\u00e4; ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi pois usein vihansa, ettei h\u00e4n laskenut kaikkea vihaansa menem\u00e4\u00e4n.\n78:39 Sill\u00e4 h\u00e4n muisti heid\u00e4n lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.\n78:40 Kuinka usein he vihoittivat h\u00e4nen korvessa ja kehoittivat h\u00e4nen er\u00e4maassa?\n78:41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyh\u00e4\u00e4 Israelissa.\n78:42 Ei he muistaneet h\u00e4nen k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona h\u00e4n lunasti heit\u00e4 vihollisista:\n78:43 Niinkuin h\u00e4n oli merkkins\u00e4 Egyptiss\u00e4 tehnyt, ja ihmeens\u00e4 Zoanin kedolla,\n78:44 Koska h\u00e4n heid\u00e4n virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:\n78:45 Koska h\u00e4n turilaat heid\u00e4n sekaansa l\u00e4hetti, jotka heit\u00e4 s\u00f6iv\u00e4t, ja sammakot, jotka heit\u00e4 hukuttivat;\n78:46 Ja antoi heid\u00e4n tulonsa ruohomadoille, ja heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 hein\u00e4sirkoille;\n78:47 Koska h\u00e4n rakeilla heid\u00e4n viinapuunsa l\u00f6i, ja heid\u00e4n mets\u00e4fikunansa j\u00e4\u00e4kivill\u00e4;\n78:48 Koska h\u00e4n l\u00f6i heid\u00e4n karjansa rakeilla, ja heid\u00e4n laumansa pitk\u00e4isen tulella;\n78:49 H\u00e4n l\u00e4hetti heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 vihansa, n\u00e4rk\u00e4styksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien l\u00e4hett\u00e4misell\u00e4;\n78:50 H\u00e4n p\u00e4\u00e4sti vihansa heid\u00e4n sekaansa, ja ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt heid\u00e4n sielujansa kuolemasta, ja heid\u00e4n el\u00e4imens\u00e4 rutolla kuoletti;\n78:51 Koska h\u00e4n kaikki esikoiset l\u00f6i Egyptiss\u00e4, ensim\u00e4iset perilliset Hamin majoissa,\n78:52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heid\u00e4t niinkuin lauman korvessa,\n78:53 Ja saatti heit\u00e4 turvallisesti, ettei he pelj\u00e4nneet; vaan heid\u00e4n vihollisensa peitti meri.\n78:54 Ja h\u00e4n vei heit\u00e4 pyh\u00e4ns\u00e4 rajoihin, t\u00e4m\u00e4n vuoren tyk\u00f6, jonka h\u00e4nen oikia k\u00e4tens\u00e4 saanut oli.\n78:55 Ja h\u00e4n ajoi pois heid\u00e4n edest\u00e4ns\u00e4 pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi h\u00e4n Israelin sukukunnat asua.\n78:56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pit\u00e4neet h\u00e4nen todistuksiansa.\n78:57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4kin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.\n78:58 Ja he vihoittivat h\u00e4nen korkeuksillansa ja kehoittivat h\u00e4nt\u00e4 ep\u00e4jumalainsa kuvilla.\n78:59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin h\u00e4n n\u00e4rk\u00e4styi, ja hylk\u00e4si kovin Israelin,\n78:60 Niin ett\u00e4 h\u00e4n luopui asuinsiastansa Silossa, siit\u00e4 majasta, jonka h\u00e4n ihmisten sekaan asetti,\n78:61 Ja antoi heid\u00e4n voimansa vankeuteen, ja heid\u00e4n kauneutensa vihollisten k\u00e4siin.\n78:62 Ja h\u00e4n hylk\u00e4si kansansa miekan alle, ja n\u00e4rk\u00e4styi perimist\u00e4ns\u00e4 vastaan.\n78:63 Heid\u00e4n parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heid\u00e4n neitseens\u00e4 ei tulleet h\u00e4\u00e4virsill\u00e4 kunnioitetuksi.\n78:64 Heid\u00e4n pappinsa kaatuivat miekalla; ja heid\u00e4n leskens\u00e4 ei itkeneet,\n78:65 Ja Herra her\u00e4si niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku v\u00e4kev\u00e4 luihkaaja viinan juomisesta,\n78:66 Ja l\u00f6i vihollistansa per\u00e4vieriin, ja pani ijankaikkisen h\u00e4pi\u00e4n heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4,\n78:67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.\n78:68 Vaan h\u00e4n valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota h\u00e4n rakasti,\n78:69 Ja rakensi pyh\u00e4ns\u00e4 korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyv\u00e4isen maan,\n78:70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti h\u00e4nen lammashuoneesta.\n78:71 Imett\u00e4vist\u00e4 lampaista haki h\u00e4n h\u00e4nen, ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4nen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin h\u00e4nen perimisens\u00e4.\n78:72 Ja h\u00e4n kaitsi heit\u00e4 kaikella syd\u00e4mens\u00e4 vakuudella, ja hallitsi heit\u00e4 kaikella ahkeruudella.\n79:1 Asaphin Psalmi. Jumala, pakanat ovat perikuntaas karanneet: he ovat saastuttaneet pyh\u00e4n temppelis, ja Jerusalemista kiviraunion tehneet.\n79:2 He antoivat sinun palveliais ruumiit linnuille taivaan alla ruaksi, ja pyh\u00e4is lihan maan pedoille.\n79:3 He vuodattivat heid\u00e4n verens\u00e4 niinkuin veden Jerusalemin ymp\u00e4rille, ja ei kenk\u00e4\u00e4n haudannut.\n79:4 Me olemme l\u00e4sn\u00e4asuvaisillemme nauruksi tulleet, h\u00e4v\u00e4istykseksi ja pilkaksi niille, jotka meid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4mme ovat.\n79:5 Herra, kuinka kauvan sin\u00e4 taukoomata niin vihainen olet? ja annat kiivautes palaa niinkuin tulen?\n79:6 Vuodata vihas pakanain p\u00e4\u00e4lle, jotka ei sinua tunne, ja niiden valtakuntain p\u00e4\u00e4lle, jotka ei sinun nime\u00e4s avuksi huuda;\n79:7 Sill\u00e4 he ovat Jakobin sy\u00f6neet, ja h\u00e4nen huoneensa h\u00e4vitt\u00e4neet.\n79:8 \u00c4l\u00e4 muistele meid\u00e4n entisi\u00e4 pahoja tekojamme: armahda sinuas nopiasti meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme; sill\u00e4 me olemme sangen viheli\u00e4isiksi tulleet.\n79:9 Auta meit\u00e4, meid\u00e4n autuutemme Jumala, sinun nimes kunnian t\u00e4hden: pelasta meit\u00e4, ja anna meille synnit anteeksi sinun nimes t\u00e4hden.\n79:10 Miksis sallit pakanain sanoa: kussa on nyt heid\u00e4n Jumalansa? ilmoitettakaan pakanain seassa, meid\u00e4n silm\u00e4imme edess\u00e4, sinun palveliais veren kosto, joka vuodatettu on!\n79:11 Anna etees tulla vankein huokaukset: suuren k\u00e4sivartes kautta, korjaa kuoleman lapset,\n79:12 Ja kosta meid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4asuvaisillemme seitsemin kerroin heid\u00e4n helmaansa heid\u00e4n pilkkansa, jolla he sinua, Herra, pilkanneet ovat.\n79:13 Mutta me sinun kansas, ja sinun laitumes lauma, kiit\u00e4mme sinua ijankaikkisesti, ja julistamme sinun kiitostas suvusta sukuun.\n80:1 Asaphin Psalmi, kultasesta kukkaisesta, edell\u00e4veisaajalle. (H80:2) Kuules, Israelin paimen, joka saatat Josephin niinkuin lampaat: ilmoita sinus, joka istut Kerubimin p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n80:2 Her\u00e4t\u00e4 voimas, sin\u00e4 joka Ephraimin, Benjaminin ja Manassen edess\u00e4 olet, ja tule meid\u00e4n avuksemme.\n80:3 Jumala, k\u00e4\u00e4nn\u00e4 meit\u00e4, ja anna kasvos paistaa, niin me tulemme autetuksi.\n80:4 Herra Jumala Zebaot, kuinka kauvan sin\u00e4 vihastut kansas rukouksiin?\n80:5 Sin\u00e4 ruokit heit\u00e4 kyyneleiden leiv\u00e4ll\u00e4, ja juotat heit\u00e4 suurella mitalla, t\u00e4ynn\u00e4 kyyneleit\u00e4,\n80:6 Sin\u00e4 olet meid\u00e4t pannut riidaksi l\u00e4sn\u00e4asuvaisillemme; ja meid\u00e4n vihollisemme pilkkaavat meit\u00e4.\n80:7 Jumala Zebaot, k\u00e4\u00e4nn\u00e4 meit\u00e4, ja anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.\n80:8 Sin\u00e4 toit viinapuun Egyptist\u00e4, olet pakanat karkoittanut ulos, ja sen istuttanut.\n80:9 Sin\u00e4 perkasit tien h\u00e4nen eteens\u00e4, ja annoit h\u00e4nen hyv\u00e4sti juurtua, niin ett\u00e4 se t\u00e4ytti maan.\n80:10 Vuoret ovat sen varjolla peitetyt, ja h\u00e4nen oksillansa Jumalan sedripuut.\n80:11 Sin\u00e4 levitit h\u00e4nen oksansa hamaan mereen asti, ja h\u00e4nen haaransa hamaan virran tyk\u00f6.\n80:12 Miksis siis s\u00e4rjit h\u00e4nen aitansa, ett\u00e4 sit\u00e4 kaikki ohitsek\u00e4yv\u00e4t repiv\u00e4t.\n80:13 Mets\u00e4sika on sen kaivanut yl\u00f6s, ja mets\u00e4n pedot sen sy\u00f6v\u00e4t.\n80:14 Jumala Zebaot, k\u00e4\u00e4nn\u00e4 siis sinuas, katso alas taivaasta ja n\u00e4e, ja etsi sit\u00e4 viinapuuta,\n80:15 Ja pid\u00e4 se kiinti\u00e4n\u00e4, jonka sinun oikia k\u00e4tes on istuttanut, (ihmisen) pojan t\u00e4hden, jonka sinulles lujasti valinnut olet.\n80:16 Se on poltettu tulella ja revitty: sinun uhkauksestas he ovat hukkuneet.\n80:17 Sinun k\u00e4tes varjelkoon oikian k\u00e4tes kansan, ja ihmisen pojan, jonka sinulles lujasti valinnut olet.\n80:18 Niin emme sinusta luovu: suo meid\u00e4n el\u00e4\u00e4, niin me sinun nime\u00e4s avuksi huudamme.\n80:19 Herra Jumala Zebaot, k\u00e4\u00e4nn\u00e4 meit\u00e4: anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.\n81:1 Gittitin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, edell\u00e4veisaajalle, Asaphin (Psalmi.) (H81:2) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meid\u00e4n v\u00e4kevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.\n81:2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.\n81:3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meid\u00e4n lehtimajamme juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n81:4 Sill\u00e4 se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.\n81:5 Sen h\u00e4n pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta l\u00e4ksiv\u00e4t, ja oudon kielen kuulleet olivat.\n81:6 Min\u00e4 olen heid\u00e4n olkansa kuormasta vapahtanut; ja heid\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 p\u00e4\u00e4siv\u00e4t tiili\u00e4 tekem\u00e4st\u00e4.\n81:7 Koska sin\u00e4 tuskassas minua avukses huusit, niin min\u00e4 autin sinua: min\u00e4 kuulin sinua, koska tuulisp\u00e4\u00e4 tuli sinun p\u00e4\u00e4lles, ja koettelin sinua riitaveden tyk\u00f6n\u00e4, Sela!\n81:8 Kuule, minun kansani, min\u00e4 todistan sinun seassas: Israel, jospa sin\u00e4 minua kuulisit!\n81:9 Ei pid\u00e4 sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pid\u00e4 sinun vierasta jumalaa kumartaman.\n81:10 Min\u00e4 olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levit\u00e4 suus, niin min\u00e4 sen t\u00e4yt\u00e4n.\n81:11 Mutta minun kansani ei kuullut minun \u00e4\u00e4nt\u00e4ni, ja Israel ei totellut minua.\n81:12 Niin min\u00e4 laskin heit\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa j\u00e4lkeen.\n81:13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teiss\u00e4ni k\u00e4vis,\n81:14 Niin min\u00e4 pian heid\u00e4n vihollisensa painaisin alas, ja k\u00e4teni k\u00e4\u00e4nt\u00e4isin heid\u00e4n vihollistensa p\u00e4\u00e4lle,\n81:15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heid\u00e4n aikansa olisi ijankaikkisesti pysyv\u00e4,\n81:16 Ja min\u00e4 ruokkisin heit\u00e4 parhailla nisuilla, ja ravitsisin heit\u00e4 hunajalla kalliosta.\n82:1 Asaphin Psalmi. Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa: h\u00e4n on tuomari Jumalain seassa.\n82:2 Kuinka kauvan te v\u00e4\u00e4rin tuomitsette, ja jumalattoman muotoa katsotte? Sela!\n82:3 Tehk\u00e4\u00e4 oikeus k\u00f6yh\u00e4lle ja orvolle, ja auttakaat raadolliset ja vaivaiset oikeudelle.\n82:4 Pelastakaat yl\u00f6nkatsottua ja k\u00f6yh\u00e4\u00e4, ja p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 jumalattoman k\u00e4dest\u00e4.\n82:5 Mutta ei he tottele eik\u00e4 lukua pid\u00e4: he k\u00e4yv\u00e4t lakkaamata pime\u00e4ss\u00e4: sent\u00e4hden t\u00e4ytyy kaikki maan perustukset kaatua.\n82:6 Min\u00e4 tosin sanoin: te olette jumalat, ja kaikki Korkeimman lapset;\n82:7 Kuitenkin t\u00e4ytyy teid\u00e4n kuolla niinkuin ihmiset, ja niinkuin tyrannit hukkua.\n82:8 Nouse, Jumala, ja tuomitse maa; sill\u00e4 kaikki pakanat ovat sinun omas.\n83:1 Asaphin Psalmi ja veisu. (H83:2) Jumala, \u00e4l\u00e4 niin ratki vaikene, ja \u00e4l\u00e4 niin \u00e4\u00e4neti ole: Jumala, \u00e4l\u00e4 sit\u00e4 niin k\u00e4rsi.\n83:2 Sill\u00e4 katso, Sinun vihollises kiukuitsevat, ja jotka sinua vihaavat, ylent\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n83:3 He pit\u00e4v\u00e4t kavaloita juonia sinun kansaas vastaan, ja pit\u00e4v\u00e4t neuvoa sinun salatuitas vastaan,\n83:4 Sanoen: tulkaat, h\u00e4vitt\u00e4k\u00e4\u00e4mme heit\u00e4, niin ettei he ensink\u00e4\u00e4n kansa olisikaan, ettei Israelin nime\u00e4 silleen muisteltaisi.\n83:5 Sill\u00e4 he ovat syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 panneet neuvonsa yhteen, ja tehneet liiton sinua vastaan:\n83:6 Edomilaiset ja Ismaelilaiset majat, Moabilaiset ja Hagarilaiset,\n83:7 Gebalilaiset, Ammonilaiset ja Amalekilaiset, Philistealaiset ja Tyron asuvaiset.\n83:8 Assur on my\u00f6s itsens\u00e4 heihin liitt\u00e4nyt, auttamaan Lotin lapsia, Sela!\n83:9 Tee niille niinkuin Midianilaisille, niinkuin Siseralle, niinkuin Jabinille Kisonin ojan tyk\u00f6n\u00e4;\n83:10 Jotka mestattiin Endorin tyk\u00f6n\u00e4, ja tulivat loaksi maan p\u00e4\u00e4lle.\n83:11 Tee heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ruhtinaansa niinkuin Orebin ja Seebin, ja kaikki heid\u00e4n ylimm\u00e4isens\u00e4 niinkuin Seban ja Salmunnan,\n83:12 Jotka sanovat: me omistamme meillemme Jumalan huoneet.\n83:13 Jumala, tee heit\u00e4 niinkuin rattaan, niinkuin korren tuulen edess\u00e4.\n83:14 Niinkuin kulo mets\u00e4n polttaa, ja niinkuin liekki m\u00e4et sytytt\u00e4\u00e4;\n83:15 Vainoo juuri niin heit\u00e4 sinun rajuilmallas, ja h\u00e4mm\u00e4styt\u00e4 heit\u00e4 tuulisp\u00e4\u00e4ll\u00e4s.\n83:16 T\u00e4yt\u00e4 heid\u00e4n kasvonsa h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 he sinun nime\u00e4s, Herra, etsisiv\u00e4t.\n83:17 H\u00e4vetk\u00f6\u00f6n he ja h\u00e4mm\u00e4styk\u00f6\u00f6n ijankaikkisesti, ja h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulkoon ja hukkukoon.\n83:18 Niin he saavat tuta, ett\u00e4 sin\u00e4, jonka ainoan nimi on Herra, olet ylimm\u00e4inen kaikessa maailmassa.\n84:1 Koran lasten Psalmi, Gittitin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, edell\u00e4veisaajalle. (H84:2) Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas, Herra Zebaot!\n84:2 Minun sieluni ik\u00e4v\u00f6itsee ja halajaa Herran esikartanoihin: minun ruumiini ja sieluni iloitsee el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 Jumalassa.\n84:3 Sill\u00e4 lintu on huoneen l\u00f6yt\u00e4nyt, ja p\u00e4\u00e4skynen pes\u00e4ns\u00e4, johonka he poikansa laskevat: sinun alttaris, Herra Zebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.\n84:4 Autuaat ovat, jotka sinun huoneessas asuvat: he kiitt\u00e4v\u00e4t sinua ijankaikkisesti, Sela!\n84:5 Autuaat ovat ne ihmiset, jotka sinun pit\u00e4v\u00e4t v\u00e4ken\u00e4ns\u00e4, ja syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 vaeltavat sinun j\u00e4lkees,\n84:6 Jotka k\u00e4yv\u00e4t itkun laakson l\u00e4vitse, ja tekev\u00e4t siell\u00e4 kaivoja; ja opettajat monella siunauksella kaunistetaan.\n84:7 He saavat yhden voiton toisen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 tunnettaisiin oikia Jumala Zionissa.\n84:8 Herra Jumala Zebaot, kuule minun rukoukseni: ota, Jakobin Jumala, t\u00e4t\u00e4 korviis, Sela!\n84:9 Katsele siis, Jumala, meid\u00e4n kilpemme, katso sinun voideltus kasvoja.\n84:10 Sill\u00e4 yksi p\u00e4iv\u00e4 esikartanoissas on parempi kuin tuhannen muualla: ennen min\u00e4 olisin ovenvartia Jumalani huoneessa, kuin asuisin jumalattomain majoissa.\n84:11 Sill\u00e4 Herra Jumala on aurinko ja kilpi: Herra antaa armon ja kunnian: ei h\u00e4n anna hurskailta mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 puuttua.\n84:12 Herra Zebaot, autuas on se ihminen, joka sinuun uskaltaa.\n85:1 Koran lasten Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. (H85:2) Herra, sin\u00e4 kuin (muinen) olit armollinen sinun maakunnalles, ja Jakobin vangit lunastit,\n85:2 Sin\u00e4 anteeksi annoit kansas pahat teot, ja kaikki heid\u00e4n syntins\u00e4 peitit, Sela!\n85:3 Sin\u00e4 lepytit kaiken vihas, ja k\u00e4\u00e4nsit sinuas vihas julmuudesta.\n85:4 K\u00e4\u00e4nn\u00e4 meit\u00e4, meid\u00e4n autuutemme Jumala, ja pane pois vihas meist\u00e4.\n85:5 Tahdotkos siis ijankaikkisesti olla vihainen meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme? eli vihas pit\u00e4\u00e4 sukukunnasta sukukuntaan?\n85:6 Etk\u00f6s k\u00e4\u00e4nny, ja meit\u00e4 virvoita, ett\u00e4 kansas sinussa iloitsis?\n85:7 Herra, osoita meille armos, ja sinun autuutes anna meille.\n85:8 Jospa min\u00e4 kuulisin, mit\u00e4 Herra Jumala puhuu, ett\u00e4 h\u00e4n rauhan lupasi kansallensa ja pyhillens\u00e4, ettei he hulluuteen joutuisi.\n85:9 Kuitenkin on h\u00e4nen apunsa niiden tyk\u00f6n\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 meid\u00e4n maallamme kunnia asuis;\n85:10 Ett\u00e4 laupius ja totuus kesken\u00e4ns\u00e4 kohtaisivat: vanhurskaus ja rauha toinen toisellensa suuta antaisivat;\n85:11 Ett\u00e4 totuus maasta vesois, ja vanhurskaus taivaasta katsois;\n85:12 Ett\u00e4 my\u00f6s meille Herra hyvin tekis, ja meid\u00e4n maamme hedem\u00e4ns\u00e4 antais;\n85:13 Ett\u00e4 vanhurskaus sittenkin h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 pysyis ja menestyis.\n86:1 Davidin rukous. Kallista, Herra, korvas ja kuule minua; sill\u00e4 min\u00e4 olen raadollinen ja k\u00f6yh\u00e4.\n86:2 K\u00e4tke minun sieluni; sill\u00e4 min\u00e4 olen pyh\u00e4. Auta minua, minun Jumalani, palveliaas, joka sinuun luotan.\n86:3 Herra, ole minulle armollinen; sill\u00e4 min\u00e4 huudan ylip\u00e4iv\u00e4\u00e4 sinua.\n86:4 Ilahuta palvelias sielu; sill\u00e4 sinun tyk\u00f6s, Herra, min\u00e4 ylenn\u00e4n sieluni.\n86:5 Sill\u00e4 sin\u00e4, Herra, olet hyv\u00e4 ja armollinen, sangen laupias kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.\n86:6 Ota korviis, Herra, minun rukoukseni, ja ota vaari minun rukoukseni \u00e4\u00e4nest\u00e4.\n86:7 Tuskassani min\u00e4 sinua rukoilen, ett\u00e4s minun kuulisit.\n86:8 Herra! ei ole yksik\u00e4\u00e4n jumalista sinun kaltaises, ja ei ole kenk\u00e4\u00e4n, joka niin tehd\u00e4 taitaa kuin sin\u00e4.\n86:9 Kaikki pakanat, jotka tehnyt olet, pit\u00e4\u00e4 tuleman ja kumartaman sinua, Herra, ja sinun nime\u00e4s kunnioittaman,\n86:10 Ett\u00e4s niin suuri olet, ja teet ihmeit\u00e4; ja sin\u00e4 olet yksin\u00e4s Jumala.\n86:11 Osoita minulle, Herra, sinun ties, vaeltaakseni sinun totuudessas: kiinnit\u00e4 minun syd\u00e4meni siihen yhteen, ett\u00e4 min\u00e4 sinun nime\u00e4s pelk\u00e4isin.\n86:12 Min\u00e4 kiit\u00e4n sinua, Herra minun Jumalani, kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ni, ja kunnioitan sinun nime\u00e4s ijankaikkisesti.\n86:13 Sill\u00e4 sinun hyvyytes on suuri minussa, ja sin\u00e4 olet pelastanut sieluni syvimm\u00e4st\u00e4 helvetist\u00e4.\n86:14 Jumala! ylpi\u00e4t karkaavat minua vastaan, ja julmain joukot v\u00e4ijyv\u00e4t minun sieluani, ja ei pid\u00e4 sinua silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4.\n86:15 Mutta sin\u00e4, Herra Jumala, olet armollinen ja laupias, k\u00e4rsiv\u00e4inen ja sangen hyv\u00e4 ja vakaa.\n86:16 K\u00e4\u00e4nn\u00e4 itses minuun p\u00e4in, ole minulle armollinen; vahvista palveliaas sinun voimallas, ja auta piikas poikaa.\n86:17 Tee merkki minun kanssani, ett\u00e4 minulle hyvin k\u00e4vis, ja he sen n\u00e4kisiv\u00e4t, jotka minua vihaavat, ja h\u00e4pe\u00e4isiv\u00e4t, ett\u00e4 sin\u00e4 Herra autat ja lohdutat minua.\n87:1 Psalmi, Koran lasten veisu. H\u00e4n on vahvasti perustettu pyh\u00e4in vuorten p\u00e4\u00e4lle.\n87:2 Herra rakastaa Zionin portteja enempi kuin kaikkia Jakobin asuinsioja.\n87:3 Korkiat ja kunnialliset asiat sinussa saarnataan, sin\u00e4 Jumalan kaupunki, Sela!\n87:4 Min\u00e4 annan saarnata Rahabin ja Babelin edess\u00e4, ett\u00e4 he minun tuntevat: katso, Philistealaiset, Tyrolaiset ja Etiopialaiset syntyv\u00e4t siell\u00e4.\n87:5 Zionille pit\u00e4\u00e4 sanottaman, ett\u00e4 kaikkinaiset kansat siell\u00e4 syntyv\u00e4t, ja ett\u00e4 Korkein sit\u00e4 rakentaa.\n87:6 Herra antaa saarnata kirjoituksessa kaikkinaisilla kielill\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s muutamat heist\u00e4 siell\u00e4 syntyv\u00e4t, Sela!\n87:7 Ja veisaajat niinkuin tanssissa, kaikki minun l\u00e4hteeni sinussa.\n88:1 Psalmi, Koran lasten veisu, edell\u00e4veisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. (H88:2) Herra, minun autuuteni Jumala, min\u00e4 huudan p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja y\u00f6ll\u00e4 sinun edess\u00e4s,\n88:2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.\n88:3 Sill\u00e4 minun sieluni on surkeutta t\u00e4ynn\u00e4, ja minun el\u00e4m\u00e4ni on juuri liki helvetti\u00e4.\n88:4 Min\u00e4 olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menev\u00e4t: min\u00e4 olen niinkuin se mies, jolla ei yht\u00e4\u00e4n apua ole.\n88:5 Min\u00e4 makaan hylj\u00e4ttyn\u00e4 kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sin\u00e4 en\u00e4\u00e4 muista, ja jotka k\u00e4dest\u00e4s eroitetut ovat.\n88:6 Sin\u00e4 olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.\n88:7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!\n88:8 Sin\u00e4 eroitat kauvas yst\u00e4v\u00e4ni minusta: sin\u00e4 olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: min\u00e4 makaan vangittuna, etten min\u00e4 voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 ulos.\n88:9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden t\u00e4hden: Herra, min\u00e4 avukseni huudan sinua joka p\u00e4iv\u00e4: min\u00e4 hajoitan k\u00e4teni sinun puolees.\n88:10 Teetk\u00f6s siis ihmeit\u00e4 kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n? Sela!\n88:11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyytt\u00e4s? ja totuuttas kadotuksessa?\n88:12 Tunnetaanko sinun ihmees pimi\u00e4ss\u00e4? eli vanhurskautes siin\u00e4 maassa, jossa kaikki unohdetaan?\n88:13 Mutta min\u00e4 huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.\n88:14 Miksis, Herra, heit\u00e4t pois sieluni, ja peit\u00e4t kasvos minulta?\n88:15 Min\u00e4 olen raadollinen ja v\u00e4et\u00f6in, ett\u00e4 min\u00e4 niin hyl\u00e4tty olen: min\u00e4 k\u00e4rsin sinun hirmuisuuttas, ett\u00e4 min\u00e4 l\u00e4hes ep\u00e4ilen.\n88:16 Sinun vihas tulee minun p\u00e4\u00e4lleni: sinun pelkos likist\u00e4\u00e4 minua.\n88:17 Ne saartavat minua joka p\u00e4iv\u00e4 niinkuin vesi, ja ynn\u00e4 minua piiritt\u00e4v\u00e4t.\n88:18 Sin\u00e4 teet, ett\u00e4 minun yst\u00e4v\u00e4ni ja l\u00e4himm\u00e4iseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen min\u00e4 pimeydess\u00e4.\n89:1 Etanin sen Esrahilaisen opetus. (H89:2) Min\u00e4 veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,\n89:2 Ja sanon: ijankaikkinen armo k\u00e4y yl\u00f6s: sin\u00e4 pid\u00e4t uskollisesti totuutes taivaissa.\n89:3 Min\u00e4 olen liiton tehnyt valittuini kanssa: min\u00e4 olen vannonut Davidille palvelialleni:\n89:4 Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan min\u00e4 sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, Sela!\n89:5 Ja taivaat pit\u00e4\u00e4 ylist\u00e4m\u00e4n, Herra, sinun ihmeit\u00e4s, niin my\u00f6s totuuttas pyh\u00e4in seurakunnassa.\n89:6 Sill\u00e4 kuka taidetaan pilviss\u00e4 verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?\n89:7 Jumala on sangen v\u00e4kev\u00e4 pyh\u00e4ins\u00e4 kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4.\n89:8 Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sin\u00e4, v\u00e4kev\u00e4 Jumala? ja sinun totuutes on sinun ymp\u00e4rill\u00e4s.\n89:9 Sin\u00e4 vallitset pauhaavaisen meren: sin\u00e4 hillitset paisuvaiset aallot.\n89:10 Sin\u00e4 ly\u00f6t Rahabin kuoliaaksi: sin\u00e4 hajoitat vihollises urhoollisella k\u00e4sivarrellas.\n89:11 Taivaat ovat sinun, maa my\u00f6s on sinun: sin\u00e4 olet perustanut maan piirin, ja mit\u00e4 siin\u00e4 on.\n89:12 Pohjan ja etel\u00e4n olet sin\u00e4 luonut: Tabor ja Hermon kiitt\u00e4v\u00e4t sinun nime\u00e4s.\n89:13 Sinulla on voimallinen k\u00e4sivarsi: v\u00e4kev\u00e4 on sinun k\u00e4tes, ja korkia on oikia k\u00e4tes.\n89:14 Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edess\u00e4.\n89:15 Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.\n89:16 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 iloitseman joka p\u00e4iv\u00e4 sinun nimest\u00e4s, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.\n89:17 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet heid\u00e4n v\u00e4kevyytens\u00e4 kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sin\u00e4 yl\u00f6s meid\u00e4n sarvemme.\n89:18 Sill\u00e4 Herra on meid\u00e4n kilpemme, ja pyh\u00e4 Israelissa on meid\u00e4n kuninkaamme.\n89:19 Silloin sin\u00e4 puhuit n\u00e4yiss\u00e4 pyhilles ja sanoit: min\u00e4 olen sankarin her\u00e4tt\u00e4nyt auttamaan: min\u00e4 olen korottanut valitun kansasta.\n89:20 Min\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt palveliani Davidin: min\u00e4 olen h\u00e4nen voidellut pyh\u00e4ll\u00e4 \u00f6ljyll\u00e4ni.\n89:21 Minun k\u00e4teni tukee h\u00e4nt\u00e4, ja minun k\u00e4sivarteni vahvistaa h\u00e4nt\u00e4.\n89:22 Ei pid\u00e4 viholliset h\u00e4nt\u00e4 voittaman, ja v\u00e4\u00e4r\u00e4t ei pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 sulloman.\n89:23 Vaan min\u00e4 ly\u00f6n h\u00e4nen vihollisensa h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4; ja niit\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 vihaavat, tahdon min\u00e4 vaivata.\n89:24 Mutta minun totuuteni ja armoni pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 oleman, ja h\u00e4nen sarvensa pit\u00e4\u00e4 minun nimeeni nostettaman yl\u00f6s.\n89:25 Min\u00e4 asetan h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 mereen, ja h\u00e4nen oikian k\u00e4tens\u00e4 virtoihin.\n89:26 N\u00e4in h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 minun kutsuman: sin\u00e4 olet minun Is\u00e4ni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.\n89:27 Ja min\u00e4 asetan h\u00e4nen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n89:28 Min\u00e4 pid\u00e4n h\u00e4nelle armoni t\u00e4hteell\u00e4 ijankaikkisesti, ja minun liittoni pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle vahva oleman.\n89:29 Min\u00e4 annan h\u00e4nelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan h\u00e4nen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyv\u00e4t.\n89:30 Mutta jos h\u00e4nen lapsensa minun lakini hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ja ei vaella minun oikeudessani,\n89:31 Jos he minun s\u00e4\u00e4tyni turmelevat, ja ei minun k\u00e4skyj\u00e4ni pid\u00e4;\n89:32 Niin min\u00e4 heid\u00e4n syntins\u00e4 vitsalla rankaisen, ja heid\u00e4n pahat tekonsa haavoilla.\n89:33 Mutta armoani en min\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 pois, enk\u00e4 salli totuuteni vilpistell\u00e4.\n89:34 En min\u00e4 riko liittoani, ja mit\u00e4 minun suustani k\u00e4ynyt on, en min\u00e4 muuta.\n89:35 Min\u00e4 olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en min\u00e4 Davidille valehtele.\n89:36 H\u00e4nen siemenens\u00e4 on oleva ijankaikkisesti, ja h\u00e4nen istuimensa minun edess\u00e4ni niinkuin aurinko.\n89:37 Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilviss\u00e4, Sela!\n89:38 Vaan nyt sin\u00e4 sy\u00f6kset ja heit\u00e4t pois, ja vihastut voidellulles.\n89:39 Sin\u00e4 s\u00e4rjet palvelias liiton, ja tallaat h\u00e4nen kruununsa maahan.\n89:40 Sin\u00e4 rikot h\u00e4nen muurinsa, ja annat h\u00e4nen linnansa s\u00e4rjett\u00e4\u00e4.\n89:41 H\u00e4nt\u00e4 raatelevat kaikki ohitsek\u00e4yv\u00e4iset: h\u00e4n on tullut l\u00e4sn\u00e4olevaisillensa nauruksi.\n89:42 Sin\u00e4 korotat h\u00e4nen vihollistensa oikian k\u00e4den, ja ilahutat kaikki h\u00e4nen vainollisensa.\n89:43 H\u00e4nen miekkansa voiman olet sin\u00e4 my\u00f6s ottanut pois, ja et salli h\u00e4nen voittaa sodassa,\n89:44 Sin\u00e4 h\u00e4vitit h\u00e4nen puhtautensa, ja annoit h\u00e4nen istuimensa kaatua maahan.\n89:45 Sin\u00e4 lyhenn\u00e4t h\u00e4nen nuoruutensa ajat, ja peit\u00e4t h\u00e4nen h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4, Sela!\n89:46 Herra, kuinka kauvan sin\u00e4 sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?\n89:47 Muista, kuinka lyhyt minun el\u00e4m\u00e4ni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?\n89:48 Kuka el\u00e4\u00e4, ja ei n\u00e4e kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan k\u00e4sist\u00e4 pelastaa? Sela!\n89:49 Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?\n89:50 Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka min\u00e4 kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,\n89:51 Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.\n89:52 Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!\n90:1 Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sin\u00e4 olet meid\u00e4n turvamme, suvusta sukuun.\n90:2 Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sin\u00e4 Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,\n90:3 Sin\u00e4, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat j\u00e4lleen, te ihmisten lapset.\n90:4 Sill\u00e4 tuhat ajastaikaa ovat sinun edess\u00e4s niinkuin eilinen p\u00e4iv\u00e4, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio y\u00f6ll\u00e4.\n90:5 Sin\u00e4 vuodatat heit\u00e4 niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,\n90:6 Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.\n90:7 Sen tekee sinun vihas, ett\u00e4 me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, ett\u00e4 me niin \u00e4kisti t\u00e4\u00e4lt\u00e4 temmataan.\n90:8 Sill\u00e4 meid\u00e4n pahat tekomme sin\u00e4 asetat etees, meid\u00e4n tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.\n90:9 Sent\u00e4hden kuluvat kaikki meid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4mme sinun vihastas: meid\u00e4n vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.\n90:10 Meid\u00e4n elinaikamme on seitsem\u00e4nkymment\u00e4 vuotta, taikka enint\u00e4\u00e4n kahdeksankymment\u00e4 vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja ty\u00f6 ollut: sill\u00e4 se leikataan pois. niinkuin me lent\u00e4isimme pois.\n90:11 Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelk\u00e4\u00e4 senkaltaista hirmuisuuttas?\n90:12 Opeta meit\u00e4 ajattelemaan, ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman, ett\u00e4 me ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isiksi tulisimme.\n90:13 Herra! k\u00e4\u00e4nn\u00e4 siis itses taas meid\u00e4n puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.\n90:14 T\u00e4yt\u00e4 meit\u00e4 pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meid\u00e4n elinaikanamme.\n90:15 Ilahuta nyt meit\u00e4 j\u00e4lleen, ett\u00e4s meit\u00e4 niin kauvan vaivannut olet, ett\u00e4 me niin kauvan onnettomuutta k\u00e4rsineet olemme.\n90:16 Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heid\u00e4n lapsillensa.\n90:17 Ja, Herra meid\u00e4n Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meid\u00e4n k\u00e4ttemme teot meiss\u00e4: jaa, meid\u00e4n k\u00e4ttemme teot h\u00e4n vahvistakoon!\n91:1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,\n91:2 H\u00e4n sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon min\u00e4 uskallan.\n91:3 Sill\u00e4 h\u00e4n pelastaa sinun v\u00e4ijyj\u00e4n paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.\n91:4 H\u00e4n sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on h\u00e4nen siipeins\u00e4 alla: h\u00e4nen totuutensa on keih\u00e4s ja kilpi;\n91:5 Ettes pelk\u00e4isi y\u00f6n kauhistusta, ja nuolia, jotka p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 lent\u00e4v\u00e4t,\n91:6 Sit\u00e4 ruttoa, joka pime\u00e4ss\u00e4 liikkuu, ja sairautta, joka puolip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 turmelee.\n91:7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.\n91:8 Ja tosin sinun pit\u00e4\u00e4 silmill\u00e4s n\u00e4kem\u00e4n ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.\n91:9 Sill\u00e4 Herra on sinun toivos, ja Ylimm\u00e4inen on sinun turvas.\n91:10 Ei sinua pid\u00e4 mik\u00e4\u00e4n paha kohtaaman, ja ei yht\u00e4\u00e4n vaivaa pid\u00e4 sinun majaas l\u00e4hestym\u00e4n.\n91:11 Sill\u00e4 h\u00e4n on antanut k\u00e4skyn enkeleillens\u00e4 sinusta, ett\u00e4 he k\u00e4tkev\u00e4t sinua kaikissa teiss\u00e4s,\n91:12 Ett\u00e4 he kantavat sinua k\u00e4siss\u00e4, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.\n91:13 Sin\u00e4 k\u00e4yt jalopeuran ja kyyk\u00e4\u00e4rmeen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohik\u00e4\u00e4rmeen.\n91:14 Ett\u00e4 h\u00e4n minua halasi, niin min\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4n: h\u00e4n tuntee minun nimeni, sent\u00e4hden min\u00e4 varjelen h\u00e4nt\u00e4.\n91:15 H\u00e4n avuksihuutaa minua, sent\u00e4hden min\u00e4 kuulen h\u00e4nt\u00e4; h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olen min\u00e4 tuskassa; siit\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nen tempaan pois ja saatan h\u00e4nen kunniaan.\n91:16 Min\u00e4 ravitsen h\u00e4nen pitk\u00e4ll\u00e4 ij\u00e4ll\u00e4, ja osoitan h\u00e4nelle autuuteni.\n92:1 Psalmi sabbatina veisattava. (H92:2) Hyv\u00e4 on Herraa kiitt\u00e4\u00e4, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sin\u00e4 kaikkein Ylimm\u00e4inen.\n92:2 Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,\n92:3 Kymmenkielisell\u00e4 ja psaltarilla, soittain kanteleilla.\n92:4 Sill\u00e4 sin\u00e4 ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja min\u00e4 iloiten kerskaan k\u00e4ttes t\u00f6it\u00e4.\n92:5 Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syv\u00e4t.\n92:6 Hullu ei usko sit\u00e4, ja tomppeli ei ymm\u00e4rr\u00e4 niit\u00e4.\n92:7 Jumalattomat viheri\u00f6itsev\u00e4t niinkuin ruoho, ja pahointeki\u00e4t kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.\n92:8 Mutta sin\u00e4, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.\n92:9 Sill\u00e4 katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pit\u00e4\u00e4 katooman, ja kaikki pahanteki\u00e4t pit\u00e4\u00e4 hajoitettaman.\n92:10 Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja min\u00e4 voidellaan tuoreella \u00f6ljyll\u00e4,\n92:11 Ja minun silm\u00e4ni n\u00e4kev\u00e4t viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heit\u00e4ns\u00e4 asettavat minua vastaan.\n92:12 Vanhurskaan pit\u00e4\u00e4 viheri\u00f6itsem\u00e4n niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.\n92:13 Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pit\u00e4\u00e4 viheri\u00f6itsem\u00e4n meid\u00e4n Jumalamme kartanoissa.\n92:14 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vesoman viel\u00e4 vanhuudessansa, hedelm\u00e4lliset ja vihannat oleman,\n92:15 Ja julistaman, ett\u00e4 Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole h\u00e4ness\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4.\n93:1 Herra on kuningas: h\u00e4n on pukenut yllens\u00e4 suuren kunnian: Herra on pukenut ja vy\u00f6tt\u00e4nyt itsens\u00e4 v\u00e4kevyydell\u00e4, ja on vahvistanut maan piirin, ettei sen pid\u00e4 liikkuman.\n93:2 Siit\u00e4 ajasta pysyy sinun istuimes vahvana: sin\u00e4 olet ijankaikkinen.\n93:3 Herra, vesikosket paisuvat, vesikosket paisuttavat pauhinansa, vesikosket paisuttavat aaltonsa.\n93:4 Aallot meress\u00e4 ovat suuret ja pauhaavat hirmuisesti; mutta Herra on viel\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mpi korkeudessa.\n93:5 Sinun todistukses ovat aivan lujat: pyhyys on sinun huonees kaunistus, Herra, ijankaikkisesti.\n94:1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selki\u00e4sti itses n\u00e4yt\u00e4.\n94:2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mit\u00e4 he ansainneet ovat.\n94:3 Herra, kuinka kauvan pit\u00e4\u00e4 jumalattomain, kuinka kauvan pit\u00e4\u00e4 jumalattomain riemuitseman?\n94:4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpi\u00e4sti, ja kaikki pahanteki\u00e4t niin kerskaaman?\n94:5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimist\u00e4s he vaivaavat.\n94:6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,\n94:7 Ja sanovat: ei Herra sit\u00e4 n\u00e4e, ja Jakobin Jumala ei sit\u00e4 tottele.\n94:8 Ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4t siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhm\u00e4t, koska te taitaviksi tulette?\n94:9 Joka korvan on istuttanut, eik\u00f6 h\u00e4n kuule? eli joka silm\u00e4n loi, eik\u00f6 h\u00e4n n\u00e4e?\n94:10 Joka pakanoita kurittaa, eik\u00f6 h\u00e4n rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?\n94:11 Mutta Herra tiet\u00e4\u00e4 ihmisten ajatukset, ett\u00e4 ne turhat ovat.\n94:12 Autuas on se, jota sin\u00e4, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,\n94:13 Ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyys olis, koska vastoin k\u00e4y, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.\n94:14 Sill\u00e4 ei Herra heit\u00e4 kansaansa pois, eli hylk\u00e4\u00e4 perimist\u00e4ns\u00e4.\n94:15 Sill\u00e4 oikeuden pit\u00e4\u00e4 sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat syd\u00e4met sit\u00e4 seuraavat.\n94:16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyk\u00f6ni pahointeki\u00f6it\u00e4 vastaan?\n94:17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais l\u00e4hes hiljaisuudessa.\n94:18 Min\u00e4 sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.\n94:19 Minulla oli paljo surua syd\u00e4mess\u00e4ni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.\n94:20 Etp\u00e4s mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain h\u00e4ijysti opettaa.\n94:21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,\n94:22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,\n94:23 Ja h\u00e4n kostaa heid\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytens\u00e4, ja hukuttaa heit\u00e4 heid\u00e4n pahuutensa t\u00e4hden: Herra, meid\u00e4n Jumalamme, hukuttaa heit\u00e4.\n95:1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meid\u00e4n autuutemme turvalle!\n95:2 Tulkaamme h\u00e4nen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme h\u00e4nelle lauluilla!\n95:3 Sill\u00e4 Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.\n95:4 Sill\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 on kaikki, mit\u00e4 maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat my\u00f6s h\u00e4nen.\n95:5 Sill\u00e4 h\u00e4nen on meri, ja h\u00e4n on sen tehnyt, ja h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 ovat kuivan valmistaneet.\n95:6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meid\u00e4n Luojamme eteen!\n95:7 Sill\u00e4 h\u00e4n on meid\u00e4n Jumalamme ja me h\u00e4nen elatuskansansa, ja h\u00e4nen k\u00e4ttens\u00e4 lauma. T\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, jos kuulette h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4,\n95:8 Niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t paaduttako syd\u00e4mi\u00e4nne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 korvessa,\n95:9 Kussa is\u00e4nne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja n\u00e4kiv\u00e4t my\u00f6s minun tekoni;\n95:10 Ett\u00e4 min\u00e4 nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa suutuin t\u00e4h\u00e4n kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka syd\u00e4met aina eksy\u00e4 tahtovat, ja jotka minun tiet\u00e4ni ei tahtoneet oppia;\n95:11 Joille min\u00e4 vihoissani vannoin: ettei heid\u00e4n pid\u00e4 minun lepooni tuleman.\n96:1 Veisatkaat Herralle uusi veisu: veisatkaat Herralle, kaikki maa!\n96:2 Veisatkaat Herralle, ja kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4: julistakaat p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 h\u00e4nen autuuttansa.\n96:3 Luetelkaat pakanain seassa h\u00e4nen kunniaansa, kaikkein kansain seassa h\u00e4nen ihmeit\u00e4ns\u00e4!\n96:4 Sill\u00e4 Herra on suuri ja sangen kiitett\u00e4v\u00e4, ihmeellinen kaikkein jumalain seassa.\n96:5 Sill\u00e4 kaikki kansain jumalat ovat ep\u00e4jumalat; mutta Herra on taivaat tehnyt.\n96:6 Kunnia ja kaunistus ovat h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, v\u00e4kevyys ja kauneus h\u00e4nen pyh\u00e4ss\u00e4ns\u00e4.\n96:7 Kansain sukukunnat, tuokaat Herralle, tuokaat Herralle kunnia ja voima!\n96:8 Tuokaat Herralle h\u00e4nen nimens\u00e4 kunnia: tuokaat lahjoja ja tulkaat h\u00e4nen esihuoneisiinsa!\n96:9 Kumartakaat Herraa pyh\u00e4ss\u00e4 kaunistuksessa: pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 kaikki maailma!\n96:10 Sanokaat pakanain seassa: Herra on kuningas, joka maan piirin on vahvistanut, ettei se liiku, ja tuomitsee kansan oikeudella.\n96:11 Taivaat riemuitkaan, ja maa iloitkaan: meri pauhatkaan ja mit\u00e4 siin\u00e4 on.\n96:12 Kedot olkaan iloiset, ja kaikki mitk\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 ovat, ja kaikki puut ihastukaan metsiss\u00e4,\n96:13 Herran edess\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n tulee, h\u00e4n tulee tuomitsemaan maata. H\u00e4n tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa ja kansat totuudessansa.\n97:1 Herra on kuningas, siit\u00e4 maa iloitkaan: olkoon saaret riemuiset, niin monta kuin heit\u00e4 on.\n97:2 Pilvet ja pimeys ovat h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4: vanhurskaus ja tuomio ovat h\u00e4nen istuimensa vahvistus.\n97:3 Tuli k\u00e4y h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4 ja polttaa ymp\u00e4rill\u00e4 h\u00e4nen vihollisensa.\n97:4 H\u00e4nen leimauksensa v\u00e4lkkyv\u00e4t maan piirin p\u00e4\u00e4ll\u00e4: maa n\u00e4kee sen ja vapisee.\n97:5 Vuoret sulavat niinkuin vedenvaha Herran edess\u00e4, koko maailman Herran edess\u00e4.\n97:6 Taivaat julistavat h\u00e4nen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat n\u00e4kev\u00e4t h\u00e4nen kunniansa.\n97:7 H\u00e4vetk\u00e4\u00e4t kaikki, jotka kuvia palvelevat, ja kerskaavat ep\u00e4jumalista: kumartakaat h\u00e4nt\u00e4 kaikki enkelit.\n97:8 Zion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tytt\u00e4ret ovat riemuissansa, Herra, sinun hallituksestas.\n97:9 Sill\u00e4 sin\u00e4, Herra, olet Korkein kaikissa maakunnissa: sin\u00e4 olet sangen suuresti korotettu kaikkein jumalain ylitse.\n97:10 Te kuin Herraa rakastatte, vihatkaat pahaa! h\u00e4n k\u00e4tkee pyh\u00e4ins\u00e4 sielut: jumalattomain k\u00e4sist\u00e4 h\u00e4n heit\u00e4 pelastaa.\n97:11 Vanhurskaalle koittaa valkeus, ja ilo hurskaille syd\u00e4mille,\n97:12 Vanhurskaat iloitkaat Herrassa, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nen pyhyytens\u00e4 muistoksi.\n98:1 Psalmi. Veisatkaat Herralle uusi veisu; sill\u00e4 h\u00e4n tekee ihmeit\u00e4. H\u00e4n saa voiton oikialla k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 ja pyh\u00e4ll\u00e4 k\u00e4sivarrellansa.\n98:2 Herra antaa tiett\u00e4v\u00e4ksi tehd\u00e4 autuutensa: kansain edess\u00e4 h\u00e4n ilmoittaa vanhurskautensa.\n98:3 H\u00e4n muistaa armonsa ja totuutensa Israelin huoneelle: kaikki maailman \u00e4\u00e4ret n\u00e4kev\u00e4t meid\u00e4n Jumalamme autuuden.\n98:4 Riemuitkaat Herralle kaikki maa: veisatkaat, ylist\u00e4k\u00e4\u00e4t ja kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t.\n98:5 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa kanteleella, kanteleella ja psalmilla,\n98:6 Vaskitorvilla ja basunilla: riemuitkaat Herran, kuninkaan, edess\u00e4.\n98:7 Meri pauhatkaan ja kaikki, mit\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 on, maan piiri ja jotka asuvat sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n98:8 Kosket pauhatkaan ilosta, ja kaikki vuoret olkaan iloiset,\n98:9 Herran edess\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n tulee maata tuomitsemaan: h\u00e4n tuomitsee maan piirin vanhurskaudella ja kansat oikeudella.\n99:1 Herra on Kuningas, kansat kiukuitsevat: h\u00e4n istuu Kerubimin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, sent\u00e4hden liikkuu maailma.\n99:2 Suuri on Herra Zionissa, ja korkein kaikkein kansain ylitse.\n99:3 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n he sinun suurta ja ihmeellist\u00e4 nime\u00e4s, joka pyh\u00e4 on.\n99:4 Ja Kuninkaan voima rakastaa oikeutta: sin\u00e4 toimitat oikeuden, sin\u00e4 saatat tuomion ja vanhurskauden Jakobissa.\n99:5 Korottakaat Herraa meid\u00e4n Jumalaamme, ja kumartakaat h\u00e4nen astinlautansa juuressa, sill\u00e4 h\u00e4n on pyh\u00e4.\n99:6 Moses ja Aaron h\u00e4nen pappeinsa seassa, ja Samuel niiden seassa, jotka h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4 avuksensa huutavat: he avuksensa huutavat Herraa, ja h\u00e4n kuulee heid\u00e4n rukouksensa.\n99:7 H\u00e4n puhui heille pilven patsaasta: he pitiv\u00e4t h\u00e4nen todistuksensa ja s\u00e4\u00e4tyns\u00e4, jonka h\u00e4n heille antoi.\n99:8 Herra, sin\u00e4 olet Jumalamme, sin\u00e4 kuulit heid\u00e4n rukouksensa: sin\u00e4, Jumala, annoit heille anteeksi, ja laitit heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4.\n99:9 Korottakaat Herraa meid\u00e4n Jumalaamme, ja kumartakaat h\u00e4nen pyh\u00e4ll\u00e4 vuorellansa; sill\u00e4 Herra meid\u00e4n Jumalamme on pyh\u00e4.\n100:1 Kiitos-Psalmi. Riemuitkaat Herralle, kaikki maa!\n100:2 Palvelkaat Herraa ilolla: tulkaat h\u00e4nen kasvoinsa eteen riemulla!\n100:3 Tiet\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 Herra on Jumala: h\u00e4np\u00e4 meid\u00e4n teki, ja emme itse meit\u00e4mme, kansaksensa ja laitumensa lampaiksi.\n100:4 Menk\u00e4\u00e4t h\u00e4nen porttiinsa kiitoksella, h\u00e4nen esihuoneisiinsa veisulla: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ja ylist\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4!\n100:5 Sill\u00e4 Herra on hyv\u00e4, ja h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, ja h\u00e4nen totuutensa sukukunnasta sukukuntaan.\n101:1 Davidin Psalmi. Min\u00e4 veisaan armosta ja oikeudesta: sinulle, Herra, min\u00e4 veisaan.\n101:2 Min\u00e4 tahdon vaarin ottaa oikiasta tiest\u00e4, koskas minun tyk\u00f6ni tulet: min\u00e4 tahdon vaeltaa syd\u00e4meni vakuudessa minun huoneessani.\n101:3 En min\u00e4 ota pahaa asiaa eteeni: min\u00e4 vihaan v\u00e4\u00e4rinteki\u00f6it\u00e4, ja en salli heit\u00e4 olla tyk\u00f6n\u00e4ni.\n101:4 Nurja syd\u00e4n olkoon minusta pois: en min\u00e4 k\u00e4rsi pahaa.\n101:5 Joka l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 salaa panettelee, sen min\u00e4 hukutan: en min\u00e4 k\u00e4rsi ylpeit\u00e4 ja r\u00f6yhkeit\u00e4.\n101:6 Minun silm\u00e4ni katsovat uskollisia maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 he asuisivat minun tyk\u00f6n\u00e4ni: joka vaeltaa oikialla tiell\u00e4, se pit\u00e4\u00e4 oleman minun palveliani.\n101:7 Petollisia ihmisi\u00e4 en min\u00e4 pid\u00e4 huoneessani: ei valehteliat menesty minun tyk\u00f6n\u00e4ni.\n101:8 Varhain min\u00e4 hukutan kaikki jumalattomat maasta, h\u00e4vitt\u00e4\u00e4kseni kaikkia pahanteki\u00f6it\u00e4 Herran kaupungista.\n102:1 Raadollisen rukous, kuin h\u00e4n murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tyk\u00f6s tulla!\n102:2 \u00c4l\u00e4 kasvojas minulta peit\u00e4 h\u00e4d\u00e4ss\u00e4: kallista korvas minun puoleeni; koska min\u00e4 sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.\n102:3 Sill\u00e4 minun p\u00e4iv\u00e4ni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kek\u00e4le.\n102:4 Minun syd\u00e4meni on ly\u00f6ty ja kuivettunut niinkuin hein\u00e4, niin ett\u00e4 min\u00e4 my\u00f6s unohdan leip\u00e4ni sy\u00f6d\u00e4.\n102:5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.\n102:6 Min\u00e4 olen niinkuin ruovonp\u00e4rist\u00e4j\u00e4 korvessa: min\u00e4 olen niinkuin hyypi\u00e4 h\u00e4vitetyiss\u00e4 kaupungeissa.\n102:7 Min\u00e4 valvon, ja olen niinkuin yksin\u00e4inen lintu katon p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n102:8 Joka p\u00e4iv\u00e4 h\u00e4p\u00e4isev\u00e4t viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelev\u00e4t, vannovat minun kauttani.\n102:9 Sill\u00e4 min\u00e4 sy\u00f6n tuhkaa niinkuin leip\u00e4\u00e4, ja sekoitan juomani itkulla,\n102:10 Sinun uhkaukses ja vihas t\u00e4hden, ett\u00e4s minun nostanut olet ja paiskannut maahan.\n102:11 Minun p\u00e4iv\u00e4ni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja min\u00e4 kuivetun niinkuin ruoho.\n102:12 Mutta sin\u00e4, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.\n102:13 Nouse siis ja armahda Zionia; sill\u00e4 aika on h\u00e4nt\u00e4 armahtaa, ja aika on tullut.\n102:14 Sill\u00e4 sinun palvelias halajavat sit\u00e4 rakentaa, ja n\u00e4kisiv\u00e4t mielell\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen kivens\u00e4 ja kalkkinsa valmiit olisivat,\n102:15 Ett\u00e4 pakanat Herran nime\u00e4 pelk\u00e4isiv\u00e4t, ja kaikki kuninkaat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sinun kunniaas.\n102:16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin h\u00e4n n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kunniassansa.\n102:17 H\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 hylj\u00e4ttyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heid\u00e4n rukoustansa yl\u00f6n.\n102:18 Se pit\u00e4\u00e4 kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pit\u00e4\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4n Herraa.\n102:19 Sill\u00e4 h\u00e4n katselee pyh\u00e4st\u00e4 korkeudestansa: Herra n\u00e4kee taivaasta maan p\u00e4\u00e4lle,\n102:20 Ett\u00e4 h\u00e4n kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;\n102:21 Ett\u00e4 he saarnaavat Herran nime\u00e4 Zionissa, ja h\u00e4nen kiitostansa Jerusalemissa,\n102:22 Koska kansat ynn\u00e4 kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.\n102:23 H\u00e4n n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4 tiell\u00e4 minun voimani: h\u00e4n lyhent\u00e4\u00e4 minun p\u00e4iv\u00e4ni.\n102:24 Min\u00e4 sanoin: minun Jumalani, \u00e4l\u00e4 minua ota pois keski-ij\u00e4ss\u00e4ni: sinun ajastaikas pysyv\u00e4t suvusta sukuun.\n102:25 Sin\u00e4 olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun k\u00e4sialas.\n102:26 Ne katoovat, mutta sin\u00e4 pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sin\u00e4 heit\u00e4 muuttelet.\n102:27 Mutta sin\u00e4 pysyt niinkuin sin\u00e4 olet, ja sinun vuotes ei lopu.\n102:28 Sinun palveliais lapset pysyv\u00e4t ja heid\u00e4n siki\u00e4ns\u00e4 sinun edess\u00e4s menestyv\u00e4t.\n103:1 Davidin Psalmi. Kiit\u00e4 Herraa, sieluni, ja kaikki mit\u00e4 minussa on, h\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4 nime\u00e4ns\u00e4!\n103:2 Kiit\u00e4 Herraa, sieluni, ja \u00e4l\u00e4 unohda, mit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 h\u00e4n minulle tehnyt on,\n103:3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;\n103:4 Joka henkes p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;\n103:5 Joka suus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyvyydell\u00e4, ett\u00e4 sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.\n103:6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4t.\n103:7 H\u00e4n on tiens\u00e4 Mosekselle tiett\u00e4v\u00e4ksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.\n103:8 Laupias ja armollinen on Herra, k\u00e4rsiv\u00e4inen ja aivan hyv\u00e4.\n103:9 Ei h\u00e4n aina riitele, eik\u00e4 vihastu ijankaikkisesti.\n103:10 Ei h\u00e4n synteimme per\u00e4st\u00e4 tee meille, eik\u00e4 kosta meille pahain tekoimme j\u00e4lkeen.\n103:11 Sill\u00e4 niin korkia kuin taivas on maasta, antaa h\u00e4n armonsa lis\u00e4\u00e4nty\u00e4 niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t.\n103:12 Niin kaukana kuin it\u00e4 on l\u00e4nnest\u00e4, siirsi h\u00e4n meist\u00e4 pahat tekomme.\n103:13 Niinkuin is\u00e4 armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4isi\u00e4ns\u00e4;\n103:14 Sill\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, mink\u00e4kaltainen teko me olemme: h\u00e4n muistaa meid\u00e4t tomuksi.\n103:15 Ihminen on el\u00e4iss\u00e4ns\u00e4 niinkuin ruoho: h\u00e4n kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:\n103:16 Kuin tuuli k\u00e4y sen p\u00e4\u00e4llitse, niin ei h\u00e4n en\u00e4\u00e4n kest\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nen siansa tunne h\u00e4nt\u00e4 ensink\u00e4\u00e4n.\n103:17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, h\u00e4nen pelk\u00e4\u00e4v\u00e4istens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4nen vanhurskautensa lasten lapsiin,\n103:18 Niille, jotka h\u00e4nen liittonsa pit\u00e4v\u00e4t, ja muistavat h\u00e4nen k\u00e4skyj\u00e4ns\u00e4, tehd\u00e4ksens\u00e4 niit\u00e4.\n103:19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja h\u00e4nen valtakuntansa hallitsee kaikkia.\n103:20 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, te h\u00e4nen enkelins\u00e4, te v\u00e4kev\u00e4t sankarit, jotka h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 toimitatte, ett\u00e4 h\u00e4nen sanansa \u00e4\u00e4ni kuultaisiin.\n103:21 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, kaikki h\u00e4nen sotav\u00e4kens\u00e4, te h\u00e4nen palveliansa, jotka teette h\u00e4nen tahtonsa.\n103:22 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, kaikki h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4, kaikissa h\u00e4nen valtansa paikoissa: kiit\u00e4, sieluni, Herraa.\n104:1 Kiit\u00e4 Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sin\u00e4 olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sin\u00e4 puetettu.\n104:2 Sin\u00e4 puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sin\u00e4 levit\u00e4t taivaat niinkuin peitteen.\n104:3 Sin\u00e4 peit\u00e4t sen p\u00e4\u00e4llyksen vedell\u00e4: sin\u00e4 menet pilviss\u00e4 niinkuin ratasten p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja k\u00e4yt tuulen siipein p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n104:4 Sin\u00e4 teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitsev\u00e4iseksi tuleksi.\n104:5 Sin\u00e4 joka maan perustit perustuksensa p\u00e4\u00e4lle, ettei sen pid\u00e4 liikkuman ijankaikkisesti.\n104:6 Syvyydell\u00e4 sin\u00e4 sen peit\u00e4t niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.\n104:7 Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylin\u00e4st\u00e4s he menev\u00e4t pois.\n104:8 Vuoret astuvat yl\u00f6s, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heid\u00e4t perustanut olet.\n104:9 M\u00e4\u00e4r\u00e4n sin\u00e4 panit, jota ei he k\u00e4y ylitse, eik\u00e4 palaja maata peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n104:10 Sin\u00e4 annat l\u00e4hteet laaksoissa kuohua, niin ett\u00e4 ne vuorten v\u00e4litse vuotavat;\n104:11 Ett\u00e4 kaikki el\u00e4imet mets\u00e4ss\u00e4 joisivat, ja ett\u00e4 pedot janonsa sammuttaisivat.\n104:12 Heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 istuvat taivaan linnut, ja visert\u00e4v\u00e4t oksilla.\n104:13 Sin\u00e4 liotat vuoret ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4: sin\u00e4 t\u00e4yt\u00e4t maan hedelm\u00e4ll\u00e4, jonka sin\u00e4 saatat.\n104:14 Sin\u00e4 kasvatat ruohon karjalle, ja jyv\u00e4t ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leip\u00e4\u00e4 maasta.\n104:15 Ja ett\u00e4 viina ihmisen syd\u00e4men ilahuttaa, ja h\u00e4nen kasvonsa kaunistuu \u00f6ljyst\u00e4: ja leip\u00e4 vahvistaa ihmisen syd\u00e4men.\n104:16 Ett\u00e4 Herran puut nesteest\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 olisivat: Libanonin sedripuut, jotka h\u00e4n on istuttanut;\n104:17 Siell\u00e4 linnut pesi\u00e4 tekev\u00e4t, ja haikarat hongissa asuvat.\n104:18 Korkiat vuoret ovat mets\u00e4vuohten turva, ja kivirauniot kaninein.\n104:19 Sin\u00e4 teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tiet\u00e4\u00e4 laskemisensa.\n104:20 Sin\u00e4 teet pimeyden ja y\u00f6 tulee: silloin kaikki mets\u00e4n el\u00e4imet tulevat ulos.\n104:21 Nuoret jalopeurat saaliin per\u00e4\u00e4n kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsiv\u00e4t.\n104:22 Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.\n104:23 Niin menee my\u00f6s ihminen ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4, ja askareillensa ehtoosen asti.\n104:24 Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun k\u00e4sialas? Sin\u00e4 olet kaikki taitavasti s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt, ja maa on t\u00e4ynn\u00e4 sinun tavaraas.\n104:25 T\u00e4m\u00e4 meri, joka niin suuri ja lavia on, siin\u00e4 ep\u00e4lukuiset liikuvat, sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret el\u00e4imet;\n104:26 Siell\u00e4 haahdet kuljeskelevat: siin\u00e4 valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsem\u00e4\u00e4n h\u00e4ness\u00e4.\n104:27 Kaikki odottavat sinua, ett\u00e4s heille antaisit ruan ajallansa.\n104:28 Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas k\u00e4tes avaat, niin he hyvyydell\u00e4 ravitaan.\n104:29 Jos sin\u00e4 kasvos peit\u00e4t, niin he h\u00e4mm\u00e4styv\u00e4t: koska sin\u00e4 otat heid\u00e4n henkens\u00e4 pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat j\u00e4lleen.\n104:30 Sin\u00e4 l\u00e4het\u00e4t ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sin\u00e4 uudistat maan muodon.\n104:31 Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee t\u00f6iss\u00e4ns\u00e4.\n104:32 H\u00e4n katsahtaa maan p\u00e4\u00e4lle, niin se vapisee: h\u00e4n rupee vuoriin, niin ne suitsevat.\n104:33 Min\u00e4 veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiit\u00e4n minun Jumalaani niinkauvan kuin min\u00e4 olen.\n104:34 Minun puheeni kelpaa h\u00e4nelle, ja min\u00e4 iloitsen Herrassa.\n104:35 Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pid\u00e4 silleen oleman: kiit\u00e4 Herraa, sieluni, Halleluja!\n105:1 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, ja saarnatkaat h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4, julistakaat h\u00e4nen t\u00f6it\u00e4ns\u00e4 kansain seassa!\n105:2 Veisatkaat h\u00e4nelle, soittakaat h\u00e4nelle, puhukaat kaikista h\u00e4nen ihmeist\u00e4ns\u00e4.\n105:3 Ylist\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4 nime\u00e4ns\u00e4: niiden syd\u00e4n iloitkaan, jotka etsiv\u00e4t Herraa!\n105:4 Kysyk\u00e4\u00e4t Herraa ja h\u00e4nen voimaansa, etsik\u00e4\u00e4t alati h\u00e4nen kasvojansa!\n105:5 Muistakaat h\u00e4nen ihmeellisi\u00e4 t\u00f6it\u00e4ns\u00e4, jotka h\u00e4n tehnyt on, h\u00e4nen ihmeit\u00e4ns\u00e4 ja h\u00e4nen sanojansa.\n105:6 Te Abrahamin h\u00e4nen palveliansa siemen, te Jakobin h\u00e4nen valittunsa lapset.\n105:7 H\u00e4np\u00e4 on Herra meid\u00e4n Jumalamme: h\u00e4n tuomitsee kaikessa maailmassa.\n105:8 H\u00e4n muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka h\u00e4n on k\u00e4skenyt tuhannelle sukukunnalle,\n105:9 Jonka h\u00e4n teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.\n105:10 Ja pani sen Jakobille s\u00e4\u00e4dyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,\n105:11 Ja sanoi: sinulle min\u00e4 annan Kanaanin maan, teid\u00e4n perimisenne arvan.\n105:12 Koska heit\u00e4 v\u00e4h\u00e4 ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siin\u00e4,\n105:13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:\n105:14 Ei h\u00e4n sallinut yhdenk\u00e4\u00e4n ihmisen heit\u00e4 vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4.\n105:15 \u00c4lk\u00e4\u00e4t ruvetko minun voideltuihini, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t tehk\u00f6 pahaa minun prophetailleni.\n105:16 Ja h\u00e4n kutsui n\u00e4l\u00e4n maan p\u00e4\u00e4lle, ja vei kaiken leiv\u00e4n varan pois.\n105:17 H\u00e4n l\u00e4hetti miehen heid\u00e4n eteens\u00e4: Joseph myytiin orjaksi.\n105:18 He ahdistivat h\u00e4nen jalkansa jalkapuuhun: h\u00e4nen ruumiinsa t\u00e4ytyi raudoissa maata,\n105:19 Siihenasti ett\u00e4 h\u00e4nen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli h\u00e4nen.\n105:20 Niin l\u00e4hetti kuningas ja p\u00e4\u00e4sti h\u00e4nen: kansain p\u00e4\u00e4mies laski h\u00e4nen vallallensa,\n105:21 Ja asetti h\u00e4nen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,\n105:22 Opettamaan p\u00e4\u00e4miehi\u00e4ns\u00e4 oman tahtonsa j\u00e4lkeen, ja vanhimmille viisautta.\n105:23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.\n105:24 Ja h\u00e4n antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heit\u00e4 v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4ksi kuin heid\u00e4n vihollisensa.\n105:25 H\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 vihaamaan h\u00e4nen kansaansa, ja h\u00e4nen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.\n105:26 H\u00e4n l\u00e4hetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka h\u00e4n valitsi.\n105:27 Ne tekiv\u00e4t h\u00e4nen merkkins\u00e4 heid\u00e4n seassansa, ja h\u00e4nen ihmeens\u00e4 Hamin maalla.\n105:28 H\u00e4n antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he h\u00e4nen sanoillensa kuulemattomat.\n105:29 H\u00e4n muutti heid\u00e4n vetens\u00e4 vereksi ja kuoletti heid\u00e4n kalansa.\n105:30 Heid\u00e4n maansa kuohutti sammakoita, heid\u00e4n kuningastensa kammioissa.\n105:31 H\u00e4n sanoi, niin turilaat ja t\u00e4it tulivat heid\u00e4n maansa \u00e4\u00e4riin.\n105:32 H\u00e4n antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heid\u00e4n maallensa,\n105:33 Ja l\u00f6i heid\u00e4n viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja s\u00e4rki puut heid\u00e4n maansa \u00e4\u00e4riss\u00e4.\n105:34 H\u00e4n sanoi, niin tulivat ep\u00e4lukuiset paarmat ja vapsaiset,\n105:35 Ja ne s\u00f6iv\u00e4t kaiken ruohon heid\u00e4n maaltansa, ja ne s\u00f6iv\u00e4t heid\u00e4n maansa hedelm\u00e4n.\n105:36 Ja h\u00e4n l\u00f6i kaikki esikoiset heid\u00e4n maallansa, ensim\u00e4iset kaikesta heid\u00e4n voimastansa,\n105:37 Ja vei heit\u00e4 hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heid\u00e4n sukukunnissansa yksik\u00e4\u00e4n sairas.\n105:38 Egypti iloitsi heid\u00e4n l\u00e4htemisest\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 heid\u00e4n pelkonsa oli tullut heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n105:39 H\u00e4n levitti pilven verhoksi ja tulen y\u00f6t\u00e4 valistamaan.\n105:40 He anoivat, niin antoi h\u00e4n mets\u00e4kanat tulla, ja ravitsi heit\u00e4 taivaan leiv\u00e4ll\u00e4.\n105:41 H\u00e4n avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa my\u00f6ten.\n105:42 Sill\u00e4 h\u00e4n muisti pyh\u00e4n sanansa, jonka h\u00e4n palveliallensa Abrahamille puhunut oli,\n105:43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,\n105:44 Ja antoi heille pakanain maan, niin ett\u00e4 he kansain hyvyydet omistivat heillens\u00e4.\n105:45 Ett\u00e4 he pit\u00e4isiv\u00e4t h\u00e4nen s\u00e4\u00e4tyns\u00e4, ja h\u00e4nen lakinsa k\u00e4tkisiv\u00e4t, Halleluja!\n106:1 Halleluja. Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa! sill\u00e4 h\u00e4n on hyv\u00e4, ja h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n106:2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylist\u00e4\u00e4 kaikkia h\u00e4nen kiitett\u00e4vi\u00e4 tekojansa?\n106:3 Autuaat ovat, jotka k\u00e4skyn pit\u00e4v\u00e4t ja aina vanhurskauden tekev\u00e4t.\n106:4 Herra, muista minua armos per\u00e4st\u00e4, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,\n106:5 Ett\u00e4 min\u00e4 n\u00e4kisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.\n106:6 Me teimme synti\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4imme kanssa: me teimme v\u00e4\u00e4rin, ja olemme olleet jumalattomat.\n106:7 Ei meid\u00e4n is\u00e4mme tahtoneet ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Egyptiss\u00e4 sinun ihmeit\u00e4s, eik\u00e4 muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tyk\u00f6n\u00e4 tottelemattomat, Punaisen meren tyk\u00f6n\u00e4.\n106:8 Kuitenkin autti h\u00e4n heit\u00e4 nimens\u00e4 t\u00e4hden, niin ett\u00e4 h\u00e4n voimansa osoitti.\n106:9 Ja h\u00e4n uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heit\u00e4 syvyyden l\u00e4vitse, niinkuin korvessa,\n106:10 Ja vapahti heit\u00e4 niiden k\u00e4sist\u00e4, joka heit\u00e4 vihasivat, ja lunasti heit\u00e4 vihollistensa k\u00e4sist\u00e4.\n106:11 Ja vedet peittiv\u00e4t heid\u00e4n vainollisensa, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4nyt.\n106:12 Silloin he uskoivat h\u00e4nen sanansa, ja veisasivat h\u00e4nen kiitoksensa.\n106:13 Mutta he unohtivat pian h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4, ja ei ottaneet h\u00e4nen neuvoansa.\n106:14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa er\u00e4maassa.\n106:15 Mutta h\u00e4n antoi heille heid\u00e4n anomisensa, ja l\u00e4hetti heille laihuuden heid\u00e4n himonsa t\u00e4hden.\n106:16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leiriss\u00e4, Aaronia Herran pyh\u00e4\u00e4 vastaan.\n106:17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,\n106:18 Ja tuli syttyi heid\u00e4n joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.\n106:19 He tekiv\u00e4t vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.\n106:20 Ja he muuttelivat kunniansa h\u00e4rj\u00e4n muotoon, joka heini\u00e4 sy\u00f6.\n106:21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria t\u00f6it\u00e4 tehnyt Egyptiss\u00e4,\n106:22 Ihmeit\u00e4 Hamin maalla, ja pelj\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 t\u00f6it\u00e4 Punaisen meren tyk\u00f6n\u00e4.\n106:23 Ja h\u00e4n sanoi heit\u00e4 hukuttavansa, ellei Moses h\u00e4nen valittunsa olisi seisonut siin\u00e4 v\u00e4liss\u00e4, ja palauttanut h\u00e4nen vihaansa, ettei h\u00e4n ratki heit\u00e4 kadottanut.\n106:24 Ja he katsoivat sen ihanan maan yl\u00f6n, eik\u00e4 uskoneet h\u00e4nen sanaansa,\n106:25 Ja napisivat majoissansa, eik\u00e4 olleet kuuliaiset Herran \u00e4\u00e4nelle.\n106:26 Ja h\u00e4n nosti k\u00e4tens\u00e4 heit\u00e4 vastaan, maahan ly\u00f6d\u00e4ksens\u00e4 heit\u00e4 korvessa,\n106:27 Ja heitt\u00e4\u00e4ksens\u00e4 heid\u00e4n siemenens\u00e4 pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heit\u00e4 maakuntiin.\n106:28 Ja he ryhtyiv\u00e4t BaalPeoriin, ja s\u00f6iv\u00e4t kuolleiden (ep\u00e4jumalain) uhreista,\n106:29 Ja vihoittivat h\u00e4nen t\u00f6ill\u00e4ns\u00e4; niin tuli my\u00f6s rangaistus heid\u00e4n sekaansa.\n106:30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.\n106:31 Ja se luettiin h\u00e4nelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.\n106:32 Ja vihoittivat h\u00e4nen riitaveden tyk\u00f6n\u00e4 ja tapahtui Mosekselle pahoin heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4;\n106:33 Sill\u00e4 he saattivat h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 murheelliseksi, niin ett\u00e4 h\u00e4n sanoissansa eksyi.\n106:34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille k\u00e4skenyt oli,\n106:35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heid\u00e4n t\u00f6it\u00e4ns\u00e4,\n106:36 Ja palvelivat heid\u00e4n ep\u00e4jumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.\n106:37 Ja he uhrasivat poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 perkeleille,\n106:38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tytt\u00e4riens\u00e4 veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten ep\u00e4jumalille, niin ett\u00e4 maa veren vioilla turmeltiin,\n106:39 Ja saastuttivat itsens\u00e4 omissa t\u00f6iss\u00e4ns\u00e4, ja tekiv\u00e4t huorin teoissansa.\n106:40 Niin julmistui Herran viha kansansa p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n kauhistui perimist\u00e4ns\u00e4,\n106:41 Ja hylk\u00e4si ne pakanain k\u00e4siin, ett\u00e4 ne vallitsivat heit\u00e4, jotka heit\u00e4 vihasivat.\n106:42 Ja heid\u00e4n vihollisensa ahdistivat heit\u00e4, ja he painettiin heid\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 alle.\n106:43 H\u00e4n monesti heit\u00e4 pelasti; mutta he vihoittivat h\u00e4nen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa t\u00e4hden.\n106:44 Ja h\u00e4n n\u00e4ki heid\u00e4n tuskansa, kuin h\u00e4n heid\u00e4n valituksensa kuuli,\n106:45 Ja muisti liittonsa, jonka h\u00e4n heid\u00e4n kanssansa tehnyt oli, ja katui sit\u00e4 suuresta laupiudestansa,\n106:46 Ja antoi heid\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armon kaikkein edess\u00e4, jotka heit\u00e4 vanginneet olivat.\n106:47 Auta meit\u00e4, Herra meid\u00e4n Jumalamme, ja kokoa meit\u00e4 pakanoista, ett\u00e4 kiitt\u00e4isimme sinun pyh\u00e4\u00e4 nime\u00e4s, ja kehuisimme sinun kiitostas.\n106:48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!\n107:1 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa; sill\u00e4 h\u00e4n on hyv\u00e4, ja h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n107:2 Sanokaan Herran lunastetut, jotka h\u00e4n on tuskasta vapahtanut,\n107:3 Ja jotka h\u00e4n on maakunnista koonnut, id\u00e4st\u00e4 ja l\u00e4nnest\u00e4, pohjoisesta ja etel\u00e4st\u00e4,\n107:4 Jotka eksyksiss\u00e4 vaelsivat korvessa umpitiet\u00e4, ja ei he l\u00f6yt\u00e4neet kaupunkia asuaksensa,\n107:5 Isoovaiset ja janoovaiset; ja heid\u00e4n sielunsa vaipui heiss\u00e4.\n107:6 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja h\u00e4n pelasti heit\u00e4 heid\u00e4n h\u00e4dist\u00e4ns\u00e4,\n107:7 Ja vei heit\u00e4 oikiaa tiet\u00e4, ett\u00e4 he meniv\u00e4t asuinkaupunkiin.\n107:8 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n he siis Herraa h\u00e4nen laupiutensa edest\u00e4, ja h\u00e4nen ihmeittens\u00e4 t\u00e4hden, jotka h\u00e4n ihmisten lasten kohtaan tekee:\n107:9 Ett\u00e4 h\u00e4n ravitsee himoitsevaisen sielun ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 isoovaisen sielun hyvyydell\u00e4.\n107:10 Jotka istuvat pime\u00e4ss\u00e4 ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:\n107:11 Ett\u00e4 he olivat Jumalan k\u00e4sky\u00e4 vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet yl\u00f6n ylimm\u00e4isen lain;\n107:12 Sent\u00e4hden t\u00e4ytyi heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 onnettomuudella vaivattaa, niin ett\u00e4 he lankesivat, ja ei kenk\u00e4\u00e4n heit\u00e4 auttanut.\n107:13 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja h\u00e4n autti heit\u00e4 heid\u00e4n h\u00e4dist\u00e4ns\u00e4,\n107:14 Ja vei heit\u00e4 pimeydest\u00e4 ulos ja kuoleman varjosta, ja s\u00e4rki heid\u00e4n siteens\u00e4.\n107:15 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n he siis Herraa h\u00e4nen laupiutensa edest\u00e4, ja h\u00e4nen ihmeittens\u00e4 t\u00e4hden, jotka h\u00e4n ihmisten lasten kohtaan tekee:\n107:16 Ett\u00e4 h\u00e4n s\u00e4rkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.\n107:17 Hullut, jotka rangaistiin ylitsek\u00e4ymisens\u00e4 t\u00e4hden, ja synteins\u00e4 t\u00e4hden,\n107:18 Heid\u00e4n sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.\n107:19 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja h\u00e4n autti heit\u00e4 heid\u00e4n h\u00e4dist\u00e4ns\u00e4.\n107:20 H\u00e4n l\u00e4hetti sanansa ja paransi heit\u00e4, ja pelasti heit\u00e4, ettei he kuolleet.\n107:21 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n he siis Herraa h\u00e4nen laupiutensa edest\u00e4, ja h\u00e4nen ihmeittens\u00e4 t\u00e4hden, jotka h\u00e4n ihmisten lasten kohtaan tekee,\n107:22 Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan h\u00e4nen tekojansa ilolla.\n107:23 Jotka haaksilla meress\u00e4 vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesill\u00e4,\n107:24 He n\u00e4kiv\u00e4t Herran ty\u00f6t, ja h\u00e4nen ihmeens\u00e4 syvyydess\u00e4.\n107:25 Kuin h\u00e4n sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti yl\u00f6s,\n107:26 Niin he meniv\u00e4t yl\u00f6s taivasta kohden ja meniv\u00e4t syvyyteen alas, ett\u00e4 heid\u00e4n sielunsa ahdistuksesta ep\u00e4ili,\n107:27 Ett\u00e4 he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tiet\u00e4neet;\n107:28 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja h\u00e4n autti heit\u00e4 heid\u00e4n h\u00e4dist\u00e4ns\u00e4.\n107:29 Ja h\u00e4n hillitsi kovan ilman, ett\u00e4 aallot asettuivat.\n107:30 Ja he tulivat iloisiksi, ett\u00e4 tyveni, ja h\u00e4n vei heit\u00e4 satamaan heid\u00e4n mielens\u00e4 j\u00e4lkeen.\n107:31 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n he siis Herraa h\u00e4nen laupiutensa edest\u00e4, ja h\u00e4nen ihmeittens\u00e4 t\u00e4hden, jotka h\u00e4n ihmisten lasten kohtaan tekee.\n107:32 Ja ylist\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 kansan seurakunnassa, ja kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vanhimpain seassa,\n107:33 Joka virrat teki er\u00e4maaksi, ja vesil\u00e4hteet kuivaksi maaksi,\n107:34 Ettei hedelm\u00e4llinen maa mit\u00e4\u00e4n kantanut, heid\u00e4n pahuutensa t\u00e4hden, jotka siin\u00e4 asuivat.\n107:35 Er\u00e4maan teki h\u00e4n vesilammiksi ja kuivan maan vesil\u00e4hteeksi,\n107:36 Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,\n107:37 Ja kylviv\u00e4t pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelm\u00e4n.\n107:38 Ja h\u00e4n siunasi heit\u00e4 ja he sangen suuresti eneniv\u00e4t, ja h\u00e4n antoi paljon karjaa heille;\n107:39 Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain v\u00e4kivallalta ja ahdistukselta,\n107:40 Koska yl\u00f6nkatse p\u00e4\u00e4miesten p\u00e4\u00e4lle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksiss\u00e4 ja autiona oli.\n107:41 Ja h\u00e4n varjeli k\u00f6yh\u00e4\u00e4 raadollisuudesta, ja enensi h\u00e4nen sukunsa niinkuin lauman.\n107:42 N\u00e4it\u00e4 vanhurskaat n\u00e4kev\u00e4t ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pit\u00e4\u00e4 tukittaman.\n107:43 Kuka on taitava ja n\u00e4it\u00e4 k\u00e4tkee, se ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Herran moninaisen laupiuden.\n108:1 Psalmi, Davidin veisu. (H108:2) Jumala! minun syd\u00e4meni on valmis: min\u00e4 veisaan ja kiit\u00e4n, niin my\u00f6s minun kunniani.\n108:2 Nouse, psaltari ja kantele; min\u00e4 nousen varhain.\n108:3 Sinua, Herra, min\u00e4 kiit\u00e4n kansain seassa: min\u00e4 veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.\n108:4 Sill\u00e4 sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.\n108:5 Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,\n108:6 Ett\u00e4 sinun rakkaat yst\u00e4v\u00e4s vapaaksi tulisivat; auta oikialla k\u00e4dell\u00e4s, ja kuule minun rukoukseni.\n108:7 Jumala on puhunut pyh\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, siit\u00e4 min\u00e4 iloitsen: min\u00e4 jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.\n108:8 Gilead on minun, Manasse on my\u00f6s minun, ja Ephraim on minun p\u00e4\u00e4ni v\u00e4kevyys: Juuda on minun p\u00e4\u00e4mieheni;\n108:9 Moab on minun pesinastiani, min\u00e4 venyt\u00e4n kenk\u00e4ni Edomin p\u00e4\u00e4lle: Philistealaisten ylitse min\u00e4 iloitsen.\n108:10 Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?\n108:11 Etk\u00f6s sin\u00e4, Jumala, joka meit\u00e4 heitt\u00e4nyt olet pois? Ja etk\u00f6s mene ulos, Jumala, meid\u00e4n sotav\u00e4kemme kanssa?\n108:12 Saata meille apua tuskissamme; sill\u00e4 ihmisten apu on turha.\n108:13 Jumalassa me tahdomme urhoollisia t\u00f6it\u00e4 tehd\u00e4; ja h\u00e4n polkee meid\u00e4n vihollisemme alas.\n109:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, \u00e4l\u00e4 vaikene.\n109:2 Sill\u00e4 he ovat jumalattoman ja pett\u00e4v\u00e4isen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielell\u00e4,\n109:3 Ja myrkyllisill\u00e4 sanoilla ovat he minun piiritt\u00e4neet, ja sotivat minua vastaan ilman syyt\u00e4.\n109:4 Ett\u00e4 min\u00e4 heit\u00e4 rakastan, ovat he minua vastaan; mutta min\u00e4 rukoilen.\n109:5 He osoittavat minulle pahaa hyv\u00e4n edest\u00e4 ja vihaa rakkauden edest\u00e4.\n109:6 Aseta jumalattomat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja perkele seisokaan h\u00e4nen oikialla k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4.\n109:7 Koska h\u00e4n tuomitaan, niin l\u00e4htek\u00e4\u00e4n siit\u00e4 ulos jumalattomana, ja h\u00e4nen rukouksensa olkoon synti.\n109:8 Olkoon h\u00e4nen p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 harvat, ja h\u00e4nen virkansa ottakoon toinen.\n109:9 H\u00e4nen lapsensa olkoon orvot, ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 leski.\n109:10 K\u00e4yk\u00e4\u00e4n h\u00e4nen lapsensa kulkiana, ja kerj\u00e4tk\u00e4\u00e4n, ja etsik\u00e4\u00e4n elatuksensa k\u00f6yhyydess\u00e4ns\u00e4.\n109:11 Kaikki mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repik\u00e4\u00e4n h\u00e4nen hyvyytens\u00e4.\n109:12 \u00c4lk\u00f6\u00f6n kenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nelle hyv\u00e4\u00e4 tehk\u00f6, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n armahtako h\u00e4nen orpojansa.\n109:13 H\u00e4nen sukunsa olkoon h\u00e4vitetty: heid\u00e4n nimens\u00e4 olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.\n109:14 H\u00e4nen is\u00e4ins\u00e4 pahat teot tulkaan muistoksi Herran edess\u00e4, ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 synti ei pid\u00e4 pyyhitt\u00e4m\u00e4n pois.\n109:15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edess\u00e4, ja hukkukoon heid\u00e4n muistonsa maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4,\n109:16 Ettei h\u00e4nell\u00e4 ensink\u00e4\u00e4n laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja k\u00f6yh\u00e4\u00e4, ja murheellista tappaaksensa.\n109:17 Ja h\u00e4n tahtoi kirousta, sen my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle tuleman: ei h\u00e4n tahtonut siunausta, sen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nest\u00e4 kauvas erkaneman.\n109:18 Ja h\u00e4n puki kirouksen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 niinkuin paitansa ja se meni h\u00e4nen sis\u00e4llyksiins\u00e4 niinkuin vesi, ja h\u00e4nen luihinsa niinkuin \u00f6ljy.\n109:19 Se olkoon h\u00e4nelle niinkuin vaate, jolla h\u00e4n itsens\u00e4 verhottaa, ja niinkuin vy\u00f6, jolla h\u00e4n aina itsens\u00e4 vy\u00f6tt\u00e4\u00e4.\n109:20 Aivan n\u00e4in tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.\n109:21 Mutta sin\u00e4, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes t\u00e4hden; sill\u00e4 sinun armos on hyv\u00e4, pelasta minua.\n109:22 Sill\u00e4 min\u00e4 olen k\u00f6yh\u00e4 ja raadollinen: minun syd\u00e4meni on s\u00e4rjetty minussa.\n109:23 Min\u00e4 menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.\n109:24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.\n109:25 Ja minun t\u00e4ytyy olla heid\u00e4n pilkkansa: koska he minun n\u00e4kev\u00e4t, niin he p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 pudistavat.\n109:26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos per\u00e4st\u00e4,\n109:27 Ett\u00e4 he tuntisivat sen sinun k\u00e4dekses, ja ett\u00e4 sin\u00e4 Herra sen teet.\n109:28 Koska he sadattavat, niin siunaa sin\u00e4: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, mutta sinun palvelias iloitkaan.\n109:29 Olkoon minun vainolliseni h\u00e4v\u00e4istyksell\u00e4 puetut, ja olkoon h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 verhotetut niinkuin hameella.\n109:30 Min\u00e4 kiit\u00e4n suuresti Herraa suullani, ja ylist\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 monen seassa.\n109:31 Sill\u00e4 h\u00e4n seisoo k\u00f6yh\u00e4n oikialla k\u00e4dell\u00e4, auttamassa h\u00e4nt\u00e4 niist\u00e4, jotka h\u00e4nen sieluansa tuomitsevat.\n110:1 Davidin Psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: istu oikialle k\u00e4delleni, siihenasti kuin min\u00e4 panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.\n110:2 Herra l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sinun v\u00e4kevyytes valtikan Zionista: vallitse vihollistes seassa.\n110:3 Sinun voittos p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 palvelee sinun kansas sinua mielell\u00e4ns\u00e4 pyhiss\u00e4 kaunistuksissa: sinun lapses synnytet\u00e4\u00e4n sinulle niinkuin kaste aamuruskosta.\n110:4 Herra on vannonut, ja ei kadu sit\u00e4: sin\u00e4 olet pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin s\u00e4\u00e4dyn j\u00e4lkeen.\n110:5 Herra on sinun oikialla k\u00e4dell\u00e4s: h\u00e4n musertaa kuninkaat vihansa p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n110:6 H\u00e4n tuomitsee pakanain seassa, h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 maakunnat ruumiilla: h\u00e4n musertaa monen maakunnan p\u00e4\u00e4n.\n110:7 H\u00e4n juo ojasta tiell\u00e4; sen t\u00e4hden korottaa h\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n111:1 Halleluja! Min\u00e4 kiit\u00e4n Herraa kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ni, hurskasten neuvossa ja seurakunnassa.\n111:2 Suuret ovat Herran ty\u00f6t: joka niist\u00e4 ottaa vaarin, h\u00e4nell\u00e4 on sula riemu niist\u00e4.\n111:3 Mit\u00e4 h\u00e4n asettaa, se on kunniallinen ja jalo, ja h\u00e4nen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.\n111:4 H\u00e4n on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt ihmeittens\u00e4 muiston: armollinen ja laupias on Herra.\n111:5 H\u00e4n antaa ruan pelk\u00e4\u00e4v\u00e4isillens\u00e4: h\u00e4n muistaa liittonsa ijankaikkisesti.\n111:6 H\u00e4n ilmoittaa kansallensa v\u00e4kev\u00e4t ty\u00f6ns\u00e4, antaaksensa heille pakanain perimisen.\n111:7 H\u00e4nen k\u00e4ttens\u00e4 ty\u00f6t ovat totuus ja oikeus: kaikki h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 ovat toimelliset.\n111:8 Ne pysyv\u00e4t vahvana aina ja ijankaikkisesti: ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.\n111:9 H\u00e4n l\u00e4hetti kansallensa lunastuksen, h\u00e4n lupaa liittonsa pysym\u00e4\u00e4n ijankaikkisesti: pyh\u00e4 ja pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4 on h\u00e4nen nimens\u00e4.\n111:10 Herran pelko on viisauden alku: se on hyv\u00e4 ymm\u00e4rrys kaikille, jotka sen tekev\u00e4t: h\u00e4nen kiitoksensa pysyy ijankaikkisesti.\n112:1 Halleluja! Autuas on, joka pelk\u00e4\u00e4 Herraa: joka h\u00e4nen k\u00e4skyj\u00e4ns\u00e4 sangen himoitsee.\n112:2 H\u00e4nen siemenens\u00e4 on valtias maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4: hurskasten suku pit\u00e4\u00e4 siunatuksi tuleman.\n112:3 Rikkaus ja runsaus on h\u00e4nen huoneessansa, ja h\u00e4nen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.\n112:4 Hurskaille koittaa valkeus pime\u00e4ss\u00e4, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.\n112:5 Hyv\u00e4 ihminen on laupias ja mielell\u00e4ns\u00e4 lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.\n112:6 Sill\u00e4 h\u00e4n pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ik\u00e4n\u00e4 unhoteta.\n112:7 Koska rangaistus tulee, niin ei h\u00e4n pelk\u00e4\u00e4: h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 uskaltaa lujasti Herran p\u00e4\u00e4lle.\n112:8 H\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 on vahvistettu ja ei pelk\u00e4\u00e4, siihenasti kuin h\u00e4n n\u00e4kee ilonsa vihollisistansa.\n112:9 H\u00e4n jakaa ja antaa vaivaisille: h\u00e4nen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: h\u00e4nen sarvensa korotetaan kunnialla.\n112:10 Jumalatoin n\u00e4kee sen ja n\u00e4rk\u00e4styy: h\u00e4n pureskelee hampaitansa ja n\u00e4\u00e4ntyy; sill\u00e4 mit\u00e4 jumalattomat halajavat, se tyhj\u00e4ksi tulee.\n113:1 Halleluja! Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t te, Herran palveliat, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herran nime\u00e4!\n113:2 Kiitetty olkoon Herran nimi, nyt ja ijankaikkisesti!\n113:3 Auringon koitosta h\u00e4nen laskemiseensa asti olkoon Herran nimi kiitetty!\n113:4 Herra on korkia ylitse kaikkein pakanain, ja h\u00e4nen kunniansa ylitse taivasten.\n113:5 Kuka on niinkuin Herra meid\u00e4n Jumalamme, joka niin korkialla asuu?\n113:6 Ja kuitenkin katsoo alimmaisia taivaassa ja maassa;\n113:7 Joka k\u00f6yh\u00e4n tomusta ylent\u00e4\u00e4, ja vaivaisen loasta korottaa,\n113:8 Istuttaaksensa h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4miesten sivuun, kansansa p\u00e4\u00e4miesten sivuun;\n113:9 Joka hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4t saattaa huoneesen asumaan, ett\u00e4 h\u00e4n riemuiseksi lasten \u00e4idiksi tulee. Halleluja!\n114:1 Kuin Israel Egyptist\u00e4 l\u00e4ksi, Jakobin huone muukalaisesta kansasta,\n114:2 Niin Juuda tuli h\u00e4nen pyh\u00e4ksens\u00e4: Israel h\u00e4nen vallaksensa.\n114:3 Sen meri n\u00e4ki ja pakeni: Jordan palasi takaperin,\n114:4 Vuoret hypp\u00e4siv\u00e4t niinkuin oinaat, ja kukkulat niinkuin nuoret lampaat.\n114:5 Mik\u00e4 sinun oli meri, ett\u00e4s pakenit? ja sin\u00e4 Jordan, ett\u00e4s palasit takaperin?\n114:6 Te vuoret, ett\u00e4 te hypp\u00e4sitte niinkuin oinaat? te kukkulat niinkuin nuoret lampaat?\n114:7 Herran edess\u00e4 vapisi maa, Jakobin Jumalan edess\u00e4,\n114:8 Joka kalliot muuttaa vesilammiksi, ja kiven vesil\u00e4hteeksi.\n115:1 Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes t\u00e4hden.\n115:2 Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heid\u00e4n Jumalansa?\n115:3 Mutta meid\u00e4n Jumalamme on taivaissa: mit\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 h\u00e4n tahtoo, sen h\u00e4n tekee.\n115:4 Vaan heid\u00e4n ep\u00e4jumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten k\u00e4sill\u00e4 tehdyt.\n115:5 Heill\u00e4 on suu, ja ei puhu: heill\u00e4 ovat silm\u00e4t, ja ei n\u00e4e.\n115:6 Heill\u00e4 ovat korvat, ja ei kuule: heill\u00e4 ovat sieraimet, ja ei haista.\n115:7 Heill\u00e4 ovat k\u00e4det, ja ei rupee: heill\u00e4 ovat jalat, ja ei k\u00e4y; ja ei puhu kurkustansa.\n115:8 Jotka niit\u00e4 tekev\u00e4t, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.\n115:9 Mutta Israel toivokaan Herran p\u00e4\u00e4lle: h\u00e4n on heid\u00e4n apunsa ja heid\u00e4n kilpens\u00e4.\n115:10 Aaronin huone toivokaan Herran p\u00e4\u00e4lle: h\u00e4n on heid\u00e4n apunsa ja heid\u00e4n kilpens\u00e4.\n115:11 Jotka Herraa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, toivokaan my\u00f6s Herran p\u00e4\u00e4lle: h\u00e4n on heid\u00e4n apunsa ja heid\u00e4n kilpens\u00e4.\n115:12 Herra muistaa meit\u00e4 ja siunaa meit\u00e4: h\u00e4n siunaa Israelin huoneen, h\u00e4n siunaa Aaronin huoneen.\n115:13 H\u00e4n siunaa ne, jotka Herraa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret.\n115:14 Herra siunatkoon teit\u00e4 enemmin ja enemmin, teit\u00e4 ja teid\u00e4n lapsianne.\n115:15 Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.\n115:16 Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on h\u00e4n ihmisten lapsille antanut.\n115:17 Kuolleet ei taida Herraa kiitt\u00e4\u00e4, eik\u00e4 ne, jotka menev\u00e4t alas hiljaisuuteen.\n115:18 Mutta me kiit\u00e4mme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!\n116:1 Sit\u00e4 min\u00e4 rakastan, ett\u00e4 Herra kuulee minun rukoukseni \u00e4\u00e4nen;\n116:2 Ett\u00e4 h\u00e4n korvansa kallistaa minun puoleeni; sent\u00e4hden min\u00e4 avukseni huudan h\u00e4nt\u00e4 elinaikanani.\n116:3 Kuoleman paulat ovat minun piiritt\u00e4neet, ja helvetin ahdistukset ovat minun l\u00f6yt\u00e4neet: min\u00e4 tulin vaivaan ja tuskaan.\n116:4 Mutta min\u00e4 avukseni huudan Herran nime\u00e4: o Herra, pelasta minun sieluni!\n116:5 Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meid\u00e4n Jumalamme on laupias.\n116:6 Herra k\u00e4tkee yksinkertaiset: kuin min\u00e4 olin kovin vaivattu, niin h\u00e4n minua autti.\n116:7 Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sill\u00e4 Herra tekee hyv\u00e4sti sinulle.\n116:8 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silm\u00e4ni kyynelist\u00e4, jalkani kompastuksesta.\n116:9 Min\u00e4 vaellan Herran edess\u00e4 el\u00e4v\u00e4in maassa.\n116:10 Min\u00e4 uskon, sent\u00e4hden min\u00e4 puhun; mutta min\u00e4 sangen vaivataan.\n116:11 Min\u00e4 sanoin h\u00e4mm\u00e4styksess\u00e4: kaikki ihmiset ovat valehteliat.\n116:12 Kuinka min\u00e4 maksan Herralle kaikki h\u00e4nen hyv\u00e4t tekonsa, jotka h\u00e4n minulle teki?\n116:13 Min\u00e4 otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nime\u00e4.\n116:14 Min\u00e4 maksan lupaukseni Herralle kaiken h\u00e4nen kansansa edess\u00e4.\n116:15 H\u00e4nen pyh\u00e4ins\u00e4 kuolema on kallis Herran edess\u00e4.\n116:16 O Herra! min\u00e4 olen sinun palvelias, min\u00e4 olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sin\u00e4 olet minun siteeni vallallensa p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt.\n116:17 Min\u00e4 uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nime\u00e4 saarnaan.\n116:18 Min\u00e4 maksan Herralle lupaukseni kaiken h\u00e4nen kansansa edess\u00e4,\n116:19 Herran huoneen esikartanoissa, keskell\u00e4 sinua, Jerusalem. Halleluja!\n117:1 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, kaikki pakanat: ylist\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kaikki kansat!\n117:2 Sill\u00e4 h\u00e4nen armonsa on voimallinen meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, ja Herran totuus ijankaikkisesti. Halleluja!\n118:1 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa; sill\u00e4 h\u00e4n on hyv\u00e4, ja h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n118:2 Sanokaan nyt Israel: h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n118:3 Sanokaan nyt Aaronin huone: h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n118:4 Sanokaan nyt kaikki, jotka Herraa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t: h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n118:5 Tuskissani min\u00e4 Herraa avukseni huusin, ja Herra kuuli minua, ja pelasti minun.\n118:6 Herra on minun kanssani; sent\u00e4hden en min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ihmiset minulle tekisiv\u00e4t.\n118:7 Herra on minun kanssani auttamassa minua, ja min\u00e4 tahdon n\u00e4hd\u00e4 iloni minun vihollisistani.\n118:8 Parempi on uskaltaa Herran p\u00e4\u00e4lle, kuin luottaa ihmisiin.\n118:9 Parempi on uskaltaa Herran p\u00e4\u00e4lle, kuin luottaa p\u00e4\u00e4miehiin.\n118:10 Kaikki pakanat piiritt\u00e4v\u00e4t minua; mutta Herran nimeen min\u00e4 heit\u00e4 ly\u00f6n maahan.\n118:11 He piiritt\u00e4v\u00e4t minua joka kulmalta; mutta Herran nimeen min\u00e4 heit\u00e4 ly\u00f6n maahan.\n118:12 He piiritt\u00e4v\u00e4t minua niinkuin kimalaiset, ja he sammuvat niinkuin tuli orjantappuroissa; mutta Herran nimeen min\u00e4 heit\u00e4 ly\u00f6n maahan.\n118:13 Minua kovin sys\u00e4t\u00e4\u00e4n lankeemaan; mutta Herra auttaa minua.\n118:14 Herra on minun v\u00e4kevyyteni, ja minun virteni, ja on minun autuuteni.\n118:15 Ilon ja autuuden \u00e4\u00e4ni on vanhurskasten majoissa: Herran oikia k\u00e4si saa voiton.\n118:16 Herran oikia k\u00e4si on koroitettu: Herran oikia k\u00e4si saa voiton.\n118:17 En min\u00e4 kuole, vaan el\u00e4n, ja Herran tekoja luettelen.\n118:18 Kyll\u00e4 Herra minua kurittaa, vaan ei h\u00e4n minua kuolemalle anna.\n118:19 Avatkaat minulle vanhurskauden portit, minun k\u00e4yd\u00e4kseni sis\u00e4lle, kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Herraa.\n118:20 T\u00e4m\u00e4 on Herran portti: vanhurskaat siit\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t sis\u00e4lle.\n118:21 Min\u00e4 kiit\u00e4n sinua, ett\u00e4s minun rukoukseni kuulit, ja autit minua.\n118:22 Se kivi, jonka rakentajat hylk\u00e4siv\u00e4t, on tullut kulmakiveksi.\n118:23 Herralta se on tapahtunut, ja on ihme meid\u00e4n silm\u00e4imme edess\u00e4.\n118:24 T\u00e4m\u00e4 on se p\u00e4iv\u00e4, jonka Herra teki: iloitkaamme ja riemuitkaamme h\u00e4ness\u00e4.\n118:25 O Herra, auta, o Herra, anna menesty\u00e4!\n118:26 Siunattu olkoon se,joka tulee Herran nimeen! me siunaamme teit\u00e4 Herran huoneesta.\n118:27 Herra on Jumala, joka meit\u00e4 valistaa: kaunistakaat juhlalehdill\u00e4 hamaan alttarin sarviin asti.\n118:28 Sin\u00e4 olet minun Jumalani, ja min\u00e4 kiit\u00e4n sinua; minun Jumalani! sinua min\u00e4 ylist\u00e4n.\n118:29 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa; sill\u00e4 h\u00e4n on hyv\u00e4, ja h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n119:1 Autuaat ovat ne, jotka viattomasti el\u00e4v\u00e4t, ja jotka Herran laissa vaeltavat.\n119:2 Autuaat ovat ne, jotka h\u00e4nen todistuksiansa pit\u00e4v\u00e4t, ja kaikesta syd\u00e4mest\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 etsiv\u00e4t.\n119:3 Sill\u00e4, jotka h\u00e4nen teiss\u00e4ns\u00e4 vaeltavat, ei he tee mit\u00e4\u00e4n pahaa.\n119:4 Sin\u00e4 olet k\u00e4skenyt sangen visusti pit\u00e4\u00e4 sinun k\u00e4skys.\n119:5 O jospa minun tieni ojennettaisiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sinun s\u00e4\u00e4tyj\u00e4s!\n119:6 Koska min\u00e4 katson kaikkia sinun k\u00e4skyj\u00e4s, niin en min\u00e4 tule h\u00e4pi\u00e4\u00e4n.\n119:7 Min\u00e4 kiit\u00e4n sinua oikiasta syd\u00e4mest\u00e4, ett\u00e4s opetat minulle vanhurskautes oikeudet.\n119:8 Sinun s\u00e4\u00e4tys min\u00e4 pid\u00e4n, \u00e4l\u00e4 minua ik\u00e4n\u00e4 hylk\u00e4\u00e4.\n119:9 Kuinka nuorukainen tiens\u00e4 puhdistais? kuin h\u00e4n itsens\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinun sanas j\u00e4lkeen.\n119:10 Min\u00e4 etsin sinua kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ni: \u00e4l\u00e4 salli minun eksy\u00e4 sinun k\u00e4skyist\u00e4s.\n119:11 Min\u00e4 pid\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4ni sinun sanas, etten min\u00e4 rikkoisi sinua vastaan.\n119:12 Kiitetty ole, sin\u00e4 Herra: opeta minulle sinun s\u00e4\u00e4tyj\u00e4s!\n119:13 Min\u00e4 luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.\n119:14 Min\u00e4 iloitsen sinun todistustes tiell\u00e4, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.\n119:15 Min\u00e4 tutkistelen sinun k\u00e4skyj\u00e4s, ja katselen sinun teit\u00e4s.\n119:16 Min\u00e4 halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.\n119:17 Tee hyv\u00e4sti palvelialles, ett\u00e4 min\u00e4 el\u00e4isin ja sinun sanas pit\u00e4isin.\n119:18 Avaa minun silm\u00e4ni n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ihmeit\u00e4 sinun laistas.\n119:19 Min\u00e4 olen vieras maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4: \u00e4l\u00e4 peit\u00e4 minulta k\u00e4skyj\u00e4s.\n119:20 Minun sieluni on muserrettu rikki ik\u00e4v\u00f6itsemisest\u00e4, alati sinun oikeutes j\u00e4lkeen.\n119:21 Sin\u00e4 rankaiset ylpi\u00e4t kirotut, jotka sinun k\u00e4skyist\u00e4s poikkeevat.\n119:22 K\u00e4\u00e4nn\u00e4 minusta pois pilkka ja yl\u00f6nkatse; sill\u00e4 min\u00e4 pid\u00e4n sinun todistukses.\n119:23 Istuvat my\u00f6s p\u00e4\u00e4miehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun s\u00e4\u00e4tyj\u00e4s.\n119:24 Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.\n119:25 Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas j\u00e4lkeen.\n119:26 Min\u00e4 luen minun teit\u00e4ni, ja sin\u00e4 kuulet minua: opeta minulle sinun s\u00e4\u00e4tys.\n119:27 Anna minun ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sinun k\u00e4skyis tie, niin min\u00e4 puhun sinun ihmeist\u00e4s.\n119:28 Niin min\u00e4 suren, ett\u00e4 syd\u00e4n sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas j\u00e4lkeen.\n119:29 K\u00e4\u00e4nn\u00e4 minusta pois v\u00e4\u00e4r\u00e4 tie, ja suo minulle sinun lakis.\n119:30 Totuuden tien min\u00e4 olen valinnut, oikeutes olen min\u00e4 asettanut eteeni.\n119:31 Min\u00e4 riipun sinun todistuksissas: Herra, \u00e4l\u00e4 salli minun h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulla.\n119:32 Koskas minun syd\u00e4meni vahvistat, niin min\u00e4 juoksen sinun k\u00e4skyis tiet\u00e4 my\u00f6ten.\n119:33 Opeta minulle, Herra, sinun s\u00e4\u00e4tyis tie, ett\u00e4 min\u00e4 sen loppuun asti k\u00e4tkisin.\n119:34 Anna minulle ymm\u00e4rrys, k\u00e4tke\u00e4kseni sinun lakias, ja pit\u00e4\u00e4kseni sit\u00e4 koko syd\u00e4mest\u00e4ni.\n119:35 Anna minun k\u00e4yd\u00e4 sinun k\u00e4skyis tiet\u00e4; sill\u00e4 niihin min\u00e4 halajan.\n119:36 Kallista minun syd\u00e4meni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.\n119:37 K\u00e4\u00e4nn\u00e4 minun silm\u00e4ni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.\n119:38 Anna palvelias lujasti sinun k\u00e4skys pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 sinua pelk\u00e4isin.\n119:39 K\u00e4\u00e4nn\u00e4 minusta pois se pilkka, jota min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 sinun oikeutes ovat suloiset.\n119:40 Katso, min\u00e4 pyyd\u00e4n sinun k\u00e4skyj\u00e4s: virvoita minua vanhurskaudellas.\n119:41 Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas j\u00e4lkeen,\n119:42 Ett\u00e4 min\u00e4 voisin vastata minun pilkkaajiani; sill\u00e4 min\u00e4 luotan sinun sanaas.\n119:43 \u00c4l\u00e4 ota totuuden sanaa per\u00e4ti pois minun suustani; sill\u00e4 min\u00e4 toivon sinun oikeuttas.\n119:44 Min\u00e4 pid\u00e4n alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,\n119:45 Ja vaellan ilossa, sill\u00e4 min\u00e4 etsin sinun k\u00e4skyj\u00e4s,\n119:46 Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edess\u00e4, ja en h\u00e4pee,\n119:47 Ja iloitsen sinun k\u00e4skyist\u00e4s, joita min\u00e4 rakastan,\n119:48 Ja nostan k\u00e4si\u00e4ni sinun k\u00e4skyihis, joita min\u00e4 rakastan, ja puhun sinun s\u00e4\u00e4dyist\u00e4s.\n119:49 Muista sanaas sinun palvelialles, jota sin\u00e4 annoit minun toivoa.\n119:50 T\u00e4m\u00e4 on minun turvani minun vaivassani, ett\u00e4 sinun sanas virvoittaa minun.\n119:51 Ylpi\u00e4t irvistelev\u00e4t minua sangen; en min\u00e4 sent\u00e4hden sinun laistas poikkee.\n119:52 Herra, kuin min\u00e4 ajattelen, kuinka sin\u00e4 maailman alusta toiminut olet, niin min\u00e4 lohdutetaan.\n119:53 Min\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styin jumalattomain t\u00e4hden, jotka sinun lakis hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t.\n119:54 Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.\n119:55 Herra, min\u00e4 ajattelen y\u00f6ll\u00e4 sinun nime\u00e4s, ja pid\u00e4n sinun lakis.\n119:56 Se olis minun tavarani, ett\u00e4 min\u00e4 sinun k\u00e4skys pit\u00e4isin.\n119:57 Min\u00e4 olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, ett\u00e4 min\u00e4 pid\u00e4n sinun sanas.\n119:58 Min\u00e4 rukoilen sinun kasvois edess\u00e4 t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4: ole minulle armollinen sinun sanas j\u00e4lkeen.\n119:59 Min\u00e4 tutkin teit\u00e4ni, ja k\u00e4\u00e4nn\u00e4n jalkani sinun todistustes puoleen.\n119:60 Min\u00e4 rienn\u00e4n, ja en viivy, sinun k\u00e4skyj\u00e4s pit\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n119:61 Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en min\u00e4 unohda sinun lakias.\n119:62 Puoliy\u00f6st\u00e4 min\u00e4 nousen sinua kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, sinun vanhurskautes oikeuden t\u00e4hden.\n119:63 Min\u00e4 olen heid\u00e4n kumppaninsa, jotka sinua pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t ja sinun k\u00e4skyj\u00e4s pit\u00e4v\u00e4t,\n119:64 Herra! maa on t\u00e4ynn\u00e4 sinun hyvyytt\u00e4s: opeta minulle sinun s\u00e4\u00e4tyj\u00e4s.\n119:65 Hyv\u00e4sti teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas j\u00e4lkeen.\n119:66 Opeta minulle hyvi\u00e4 tapoja ja taitoa; sill\u00e4 min\u00e4 uskon sinun k\u00e4skys.\n119:67 Ennenkuin min\u00e4 n\u00f6yryytettiin, eksyin min\u00e4; mutta nyt min\u00e4 pid\u00e4n sinun sanas.\n119:68 Sin\u00e4 olet hyv\u00e4 ja teet hyvin: opeta minulle sinun s\u00e4\u00e4tyj\u00e4s.\n119:69 Ylpi\u00e4t ajattelevat valheen minun p\u00e4\u00e4lleni; mutta min\u00e4 pid\u00e4n t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4 sinun k\u00e4skys.\n119:70 Heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 on lihava niinkuin rasva; mutta min\u00e4 iloitsen sinun laistas.\n119:71 Se on minulle hyv\u00e4, ett\u00e4s minun n\u00f6yryytit, ett\u00e4 min\u00e4 sinun s\u00e4\u00e4tyj\u00e4s oppisin.\n119:72 Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.\n119:73 Sinun k\u00e4tes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymm\u00e4rryst\u00e4 oppiakseni sinun k\u00e4skyj\u00e4s.\n119:74 Jotka sinua pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ne minun n\u00e4kev\u00e4t ja iloitsevat; sill\u00e4 min\u00e4 toivon sinun sanaas.\n119:75 Herra! min\u00e4 tied\u00e4n sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sin\u00e4 olet minua totuudessa n\u00f6yryytt\u00e4nyt.\n119:76 Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sin\u00e4 palvelialles luvannut olet.\n119:77 Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, ett\u00e4 min\u00e4 el\u00e4isin; sill\u00e4 sinun lakis on minun iloni.\n119:78 Jospa ylpi\u00e4t h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta min\u00e4 ajattelen sinun k\u00e4skyj\u00e4s.\n119:79 Tulkaan ne minun tyk\u00f6ni, jotka sinua pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ja sinun todistukses tuntevat.\n119:80 Olkoon minun syd\u00e4meni toimellinen sinun s\u00e4\u00e4dyiss\u00e4s, etten min\u00e4 h\u00e4v\u00e4ist\u00e4isi.\n119:81 Minun sieluni ik\u00e4v\u00f6itsee sinun autuuttas: min\u00e4 toivon sinun sanas p\u00e4\u00e4lle.\n119:82 Minun silm\u00e4ni hiveltyv\u00e4t sinun sanas j\u00e4lkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?\n119:83 Sill\u00e4 min\u00e4 olen niinkuin nahka savussa: en min\u00e4 unohda sinun s\u00e4\u00e4tyj\u00e4s.\n119:84 Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?\n119:85 Ylpi\u00e4t minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis per\u00e4\u00e4n.\n119:86 Kaikki sinun k\u00e4skys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.\n119:87 He olisivat juuri l\u00e4hes minun maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 hukuttaneet; mutta en min\u00e4 sinun k\u00e4skyj\u00e4s hylj\u00e4nnyt.\n119:88 Virvoita minua sinun armoillas, ett\u00e4 min\u00e4 pit\u00e4isin sinun suus todistuksen.\n119:89 Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.\n119:90 Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sin\u00e4 perustit maan, ja se pysyy.\n119:91 Ne pysyv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti sinun asetukses j\u00e4lkeen; sill\u00e4 kaikki sinua palvelevat.\n119:92 Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin min\u00e4 olisin raadollisuudessani hukkunut.\n119:93 En min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 unohda sinun k\u00e4skyj\u00e4s; sill\u00e4 niill\u00e4 sin\u00e4 minua lohdutat.\n119:94 Sinun min\u00e4 olen: auta minua! sill\u00e4 min\u00e4 etsin sinun k\u00e4skyj\u00e4s.\n119:95 Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas min\u00e4 otan vaarin.\n119:96 Kaikista kappaleista min\u00e4 olen lopun n\u00e4hnyt; mutta sinun k\u00e4skys ovat m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4t.\n119:97 Kuinka min\u00e4 rakastan sinun lakias? Joka p\u00e4iv\u00e4 min\u00e4 sit\u00e4 ajattelen.\n119:98 Sin\u00e4 teit minun taitavammaksi k\u00e4skyill\u00e4s kuin minun viholliseni ovat; sill\u00e4 se on minun ijankaikkinen tavarani.\n119:99 Min\u00e4 olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sill\u00e4 sinun todistukses ovat minun ajatukseni.\n119:100 Enemm\u00e4n min\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n kuin vanhemmat; sill\u00e4 min\u00e4 pid\u00e4n sinun k\u00e4skys.\n119:101 Min\u00e4 est\u00e4n jalkani kaikista pahoista teist\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 sinun sanas pit\u00e4isin.\n119:102 En min\u00e4 poikkee sinun oikeudestas; sill\u00e4 sin\u00e4 opetat minua.\n119:103 Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.\n119:104 Sinun k\u00e4skys tekev\u00e4t minun ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4iseksi; sent\u00e4hden min\u00e4 vihaan kaikkia v\u00e4\u00e4ri\u00e4 teit\u00e4.\n119:105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttil\u00e4, ja valkeus teill\u00e4ni.\n119:106 Min\u00e4 vannon, ja sen vahvana pid\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 sinun vanhurskautes oikeudet pit\u00e4\u00e4 tahdon.\n119:107 Min\u00e4 olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas per\u00e4st\u00e4.\n119:108 Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.\n119:109 Minun sieluni on alati minun k\u00e4siss\u00e4ni, ja en unohda sinun lakias.\n119:110 Jumalattomat viritt\u00e4v\u00e4t minulle paulan; mutta en min\u00e4 eksy sinun k\u00e4skyist\u00e4s.\n119:111 Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sill\u00e4 ne ovat minun syd\u00e4meni ilo.\n119:112 Min\u00e4 kallistan minun syd\u00e4meni tekem\u00e4\u00e4n sinun s\u00e4\u00e4tys j\u00e4lkeen, aina ja ijankaikkisesti.\n119:113 Min\u00e4 vihaan viekkaita henki\u00e4, ja rakastan sinun lakias.\n119:114 Sin\u00e4 olet minun varjelukseni ja kilpeni: min\u00e4 toivon sinun sanas p\u00e4\u00e4lle.\n119:115 Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja min\u00e4 pid\u00e4n minun Jumalani k\u00e4skyt.\n119:116 Tue minua sanallas, ett\u00e4 min\u00e4 el\u00e4isin, ja \u00e4l\u00e4 anna minun toivoni h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulla.\n119:117 Vahvista minua, ett\u00e4 min\u00e4 autetuksi tulisin, niin min\u00e4 halajan alati sinun s\u00e4\u00e4tyj\u00e4s.\n119:118 Sin\u00e4 tallaat alas kaikki, jotka sinun s\u00e4\u00e4dyist\u00e4s horjuvat; sill\u00e4 heid\u00e4n viettelyksens\u00e4 on sula valhe.\n119:119 Sin\u00e4 heit\u00e4t pois kaikki jumalattomat maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 niinkuin loan; sent\u00e4hden min\u00e4 rakastan sinun todistuksias.\n119:120 Min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n sinua, niin ett\u00e4 minun ihoni v\u00e4risee, ja vapisen sinun tuomioitas.\n119:121 Min\u00e4 teen oikeuden ja vanhurskauden: \u00e4l\u00e4 minua hylk\u00e4\u00e4 niille, jotka minulle v\u00e4kivaltaa tekev\u00e4t.\n119:122 Vastaa palvelias edest\u00e4, ja lohduta h\u00e4nt\u00e4, ettei ylpi\u00e4t tekisi minulle v\u00e4kivaltaa.\n119:123 Minun silm\u00e4ni hiveltyv\u00e4t sinun autuutes per\u00e4\u00e4n, ja sinun vanhurskautes sanan j\u00e4lkeen.\n119:124 Tee palvelias kanssa sinun armos j\u00e4lkeen, ja opeta minulle sinun s\u00e4\u00e4tyj\u00e4s.\n119:125 Sinun palvelias min\u00e4 olen: anna minulle ymm\u00e4rryst\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 tuntisin sinun todistukses.\n119:126 Jopa aika on, ett\u00e4 Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis s\u00e4rkeneet.\n119:127 Sent\u00e4hden min\u00e4 rakastan sinun k\u00e4skyj\u00e4s, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.\n119:128 Sent\u00e4hden min\u00e4 pid\u00e4n visusti kaikkia sinun k\u00e4skyj\u00e4s: min\u00e4 vihaan kaikkia v\u00e4\u00e4ri\u00e4 teit\u00e4.\n119:129 Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sent\u00e4hden minun sieluni ne pit\u00e4\u00e4.\n119:130 Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymm\u00e4rryksen.\n119:131 Min\u00e4 avaan suuni ja huokaan; sill\u00e4 min\u00e4 halajan sinun k\u00e4skys.\n119:132 K\u00e4\u00e4nn\u00e4 sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sin\u00e4 olet niille tottunut tekem\u00e4\u00e4n, jotka sinun nime\u00e4s rakastavat.\n119:133 Vahvista minun k\u00e4ymiseni sinun sanassas, ja \u00e4l\u00e4 anna v\u00e4kivallan minua vallita.\n119:134 Lunasta minua ihmisten v\u00e4kivallasta, niin min\u00e4 pid\u00e4n sinun k\u00e4skys.\n119:135 Valista sinun kasvos palvelias p\u00e4\u00e4lle, ja opeta minulle sinun s\u00e4\u00e4tys.\n119:136 Minun silm\u00e4ni vett\u00e4 vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun k\u00e4skyj\u00e4s pidet\u00e4.\n119:137 Herra! sin\u00e4 olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.\n119:138 Sin\u00e4 olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti k\u00e4skenyt.\n119:139 Min\u00e4 olen l\u00e4hes surmakseni kiivannut, ett\u00e4 minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.\n119:140 Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pit\u00e4\u00e4.\n119:141 Min\u00e4 olen halpa ja yl\u00f6nkatsottu, mutta en min\u00e4 unohda sinun k\u00e4skyj\u00e4s.\n119:142 Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.\n119:143 Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta min\u00e4 iloitsen sinun k\u00e4skyist\u00e4s.\n119:144 Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymm\u00e4rrys, niin min\u00e4 el\u00e4n.\n119:145 Min\u00e4 huudan kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ni: kuule, Herra, minua, ett\u00e4 min\u00e4 sinun s\u00e4\u00e4tys pit\u00e4isin.\n119:146 Sinua min\u00e4 huudan, auta minua, ett\u00e4 min\u00e4 sinun todistukses pit\u00e4isin.\n119:147 Varhain min\u00e4 enn\u00e4t\u00e4n, ja huudan: sinun sanas p\u00e4\u00e4lle min\u00e4 toivon.\n119:148 Varhain min\u00e4 her\u00e4\u00e4n, tutkistelemaan sinun sanojas.\n119:149 Kuule minun \u00e4\u00e4neni sinun armos j\u00e4lkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes j\u00e4lkeen.\n119:150 Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun p\u00e4\u00e4lleni, ja ovat kaukana sinun laistas.\n119:151 Herra, sin\u00e4 olet l\u00e4sn\u00e4, ja sinun k\u00e4skys ovat sula totuus.\n119:152 Mutta min\u00e4 sen aikaa tiesin, ett\u00e4 sin\u00e4 olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.\n119:153 Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sill\u00e4 enp\u00e4 min\u00e4 unohda sinun lakias.\n119:154 Toimita minun asiani ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 minua: virvoita minua sinun sanas kautta.\n119:155 Autuus on kaukana jumalattomista, sill\u00e4 ei he tottele s\u00e4\u00e4tyj\u00e4s.\n119:156 Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes j\u00e4lkeen.\n119:157 Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en min\u00e4 poikkee sinun todistuksistas.\n119:158 Min\u00e4 n\u00e4en yl\u00f6nkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pid\u00e4.\n119:159 Katso, min\u00e4 rakastan sinun k\u00e4skyj\u00e4s: Herra, virvoita minua sinun armos j\u00e4lkeen.\n119:160 Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyv\u00e4t ijankaikkisesti.\n119:161 P\u00e4\u00e4miehet vainoovat minua ilman syyt\u00e4; mutta minun syd\u00e4meni pelk\u00e4\u00e4 sinun sanojas.\n119:162 Min\u00e4 iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin l\u00f6yt\u00e4nyt on.\n119:163 Valhetta min\u00e4 vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias min\u00e4 rakastan.\n119:164 Seitsem\u00e4sti p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 kiit\u00e4n sinua sinun vanhurskautes oikeuden t\u00e4hden.\n119:165 Suuri rauha on niill\u00e4, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsi\u00e4ns\u00e4 loukkaa.\n119:166 Herra! min\u00e4 odotan sinun autuuttas, ja teen sinun k\u00e4skys.\n119:167 Minun sieluni pit\u00e4\u00e4 sinun todistukses, ja min\u00e4 rakastan niit\u00e4 sangen suuresti.\n119:168 Min\u00e4 pid\u00e4n sinun k\u00e4skys ja todistukses; sill\u00e4 kaikki minun tieni ovat edess\u00e4s.\n119:169 Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymm\u00e4rryst\u00e4 sinun sanas j\u00e4lkeen.\n119:170 Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas j\u00e4lkeen.\n119:171 Minun huuleni kiitt\u00e4v\u00e4t, koskas minulle opetat sinun s\u00e4\u00e4tys.\n119:172 Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sill\u00e4 kaikki sinun k\u00e4skys ovat vanhurskaat.\n119:173 Olkoon sinun k\u00e4tes minulle avullinen; sill\u00e4 min\u00e4 olen valinnut sinun k\u00e4skys.\n119:174 Herra, min\u00e4 ik\u00e4v\u00f6itsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.\n119:175 Anna minun sieluni el\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sinua kiitt\u00e4is, ja sinun oikeutes auttakoon minua!\n119:176 Min\u00e4 olen eksyv\u00e4 niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sill\u00e4 en min\u00e4 unohda sinun k\u00e4skyj\u00e4s.\n120:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Min\u00e4 huudan Herraa minun tuskissani, ja h\u00e4n kuulee minun rukoukseni.\n120:2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja v\u00e4\u00e4rist\u00e4 kielist\u00e4?\n120:3 Mit\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4 kieli taitaa sinulle tehd\u00e4? ja mit\u00e4 se taitaa toimittaa?\n120:4 Se on niinkuin v\u00e4kev\u00e4n ter\u00e4v\u00e4t nuolet, niinkuin tuli katajissa.\n120:5 Voi minua, ett\u00e4 min\u00e4 olen muukalainen Mesekin seassa! minun t\u00e4ytyy asua Kedarin majain seassa.\n120:6 Se tulee minun sielulleni ik\u00e4v\u00e4ksi, asua niiden tyk\u00f6n\u00e4, jotka rauhaa vihaavat.\n120:7 Min\u00e4 pid\u00e4n rauhan, mutta kuin min\u00e4 puhun, niin he sodan nostavat.\n121:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Min\u00e4 nostan silm\u00e4ni m\u00e4kiin p\u00e4in, joista minulle apu tulee.\n121:2 Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.\n121:3 Ei h\u00e4n salli jalkas horjua; eik\u00e4 se torku, joka sinua k\u00e4tkee.\n121:4 Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.\n121:5 Herra k\u00e4tkek\u00f6\u00f6n sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla k\u00e4dell\u00e4s,\n121:6 Ettei aurinko sinua polttaisi p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, eik\u00e4 kuu y\u00f6ll\u00e4.\n121:7 Herra k\u00e4tkek\u00f6\u00f6n sinun kaikesta pahasta: h\u00e4n k\u00e4tkek\u00f6\u00f6n sinun sielus!\n121:8 Herra k\u00e4tkek\u00f6\u00f6n sinun ulosk\u00e4ymises ja sis\u00e4llek\u00e4ymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!\n122:1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Min\u00e4 iloitsen niist\u00e4, jotka minulle sanovat: ett\u00e4 me menemme Herran huoneeseen,\n122:2 Ja ett\u00e4 meid\u00e4n jalkamme pit\u00e4\u00e4 seisoman sinun porteissas, Jerusalem.\n122:3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,\n122:4 Ett\u00e4 sukukunnat astuisivat sinne yl\u00f6s, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Herran nime\u00e4.\n122:5 Sill\u00e4 siell\u00e4 ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.\n122:6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyk\u00f6\u00f6n, jotka sinua rakastavat!\n122:7 Rauha olkoon sinun muureis sis\u00e4ll\u00e4, ja onni sinun huoneissas!\n122:8 Minun veljieni ja yst\u00e4v\u00e4ini t\u00e4hden min\u00e4 toivotan nyt sinulle rauhaa!\n122:9 Herran meid\u00e4n Jumalamme huoneen t\u00e4hden etsin min\u00e4 sinun parastas.\n123:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Min\u00e4 nostan silm\u00e4ni sinun tyk\u00f6s, joka asut taivaissa.\n123:2 Katso, niinkuin palveliain silm\u00e4t katsovat is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 k\u00e4siin, niinkuin piikain silm\u00e4t katsovat em\u00e4nt\u00e4ins\u00e4 k\u00e4siin, niin meid\u00e4nkin silm\u00e4mme katsovat Herraa meid\u00e4n Jumalaamme, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n meit\u00e4 armahtaa.\n123:3 Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen! sill\u00e4 me olemme sangen t\u00e4ytetyt yl\u00f6nkatseesta;\n123:4 Sangen t\u00e4ynn\u00e4 on meid\u00e4n sielumme rikasten pilkkaa ja ylpeiden yl\u00f6nkatsetta.\n124:1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meid\u00e4n kanssamme, niin sanokaan Israel:\n124:2 Ellei Herra olisi meid\u00e4n kanssamme, koska ihmiset karkaavat meit\u00e4 vastaan,\n124:3 Niin he nielisiv\u00e4t meid\u00e4t el\u00e4v\u00e4lt\u00e4, kuin heid\u00e4n vihansa julmistuu meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme;\n124:4 Niin vesi meit\u00e4 upottais: kosket k\u00e4visiv\u00e4t sieluimme ylitse:\n124:5 Niin ylpi\u00e4t veden aallot k\u00e4visiv\u00e4t sielumme ylitse.\n124:6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei meit\u00e4 anna raatelukseksi heid\u00e4n hampaillensa!\n124:7 Meid\u00e4n sielumme p\u00e4\u00e4si niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on s\u00e4rjetty, ja me olemme p\u00e4\u00e4stetyt.\n124:8 Meid\u00e4n apumme on Herran nimess\u00e4, joka taivaan ja maan tehnyt on.\n125:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Jotka Herran p\u00e4\u00e4lle uskaltavat, ei he lankee, vaan pysyv\u00e4t ijankaikkisesti niinkuin Zionin vuori.\n125:2 Jerusalemin ymp\u00e4ri ovat vuoret, ja Herra on kansansa ymp\u00e4rill\u00e4, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.\n125:3 Sill\u00e4 jumalattomain valtikka ei pid\u00e4 pysym\u00e4n vanhurskasten joukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ettei vanhurskaat ojentaisi k\u00e4si\u00e4ns\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyteen.\n125:4 Herra, tee hyv\u00e4sti hyville ja hurskaille syd\u00e4mille.\n125:5 Mutta jotka poikkeevat v\u00e4\u00e4riin teihins\u00e4, niit\u00e4 Herra ajaa pois pahanteki\u00e4in kanssa; mutta rauha olkoon Israelille!\n126:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta n\u00e4kev\u00e4iset.\n126:2 Silloin meid\u00e4n suumme naurulla t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, ja kielemme on t\u00e4ynn\u00e4 riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heid\u00e4n kohtaansa tehnyt.\n126:3 Herra on suuria tehnyt meid\u00e4n kohtaamme: siit\u00e4 me olemme iloiset.\n126:4 Herra! k\u00e4\u00e4nn\u00e4 meid\u00e4n vankiutemme, niinkuin virrat etel\u00e4ss\u00e4.\n126:5 Jotka kyyneleill\u00e4 kylv\u00e4v\u00e4t, ne ilolla niitt\u00e4v\u00e4t.\n126:6 He menev\u00e4t matkaan ja itkev\u00e4t, ja viev\u00e4t ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteens\u00e4.\n127:1 Salomon veisu korkeimmassa Kuorissa. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan ty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t, jotka sit\u00e4 rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat.\n127:2 Se on turha, ett\u00e4 te varhain nousette ja hiljain maata menette, ja sy\u00f6tte leip\u00e4nne surulla; sill\u00e4 h\u00e4n antaa yst\u00e4villens\u00e4 heid\u00e4n maatessansa.\n127:3 Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelm\u00e4 on anto.\n127:4 Kuin nuolet v\u00e4kev\u00e4n k\u00e4dess\u00e4, niin ovat nuorukaiset.\n127:5 Autuas on se, jonka viini on niit\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4: ei ne h\u00e4v\u00e4ist\u00e4, kuin heill\u00e4 vihollistensa kanssa portissa tekemist\u00e4 on.\n128:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Autuas on jokainen, joka Herraa pelk\u00e4\u00e4, ja h\u00e4nen tiell\u00e4ns\u00e4 vaeltaa.\n128:2 Sill\u00e4 sin\u00e4 el\u00e4t\u00e4t itses k\u00e4ttes t\u00f6ist\u00e4: autuas sin\u00e4 olet, ja sinulle k\u00e4y hyv\u00e4sti.\n128:3 Sinun em\u00e4nt\u00e4s on niinkuin hedelm\u00e4llinen viinapuu huonees sisimm\u00e4isiss\u00e4 loukkaissa: sinun lapses niinkuin \u00f6ljypuun vesat, p\u00f6yt\u00e4s ymp\u00e4rill\u00e4.\n128:4 Katsos, n\u00e4in se mies siunataan, joka Herraa pelk\u00e4\u00e4.\n128:5 Herra siunaa sinua Zionista, ett\u00e4s n\u00e4et Jerusalemin onnen kaikkena elinaikanas,\n128:6 Ja saat n\u00e4hd\u00e4 lastes lapset: rauha olkoon Israelille!\n129:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;\n129:2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.\n129:3 Kynt\u00e4j\u00e4t ovat minun selk\u00e4ni p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kynt\u00e4neet, ja vakonsa pitk\u00e4ksi vet\u00e4neet.\n129:4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain k\u00f6ydet katkonut.\n129:5 Tulkoon h\u00e4pi\u00e4\u00e4n ja k\u00e4\u00e4ntyk\u00f6\u00f6n takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.\n129:6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joka kuivettuu ennen kuin se rev\u00e4ist\u00e4\u00e4n yl\u00f6s,\n129:7 Joista niitt\u00e4j\u00e4 ei k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 t\u00e4yt\u00e4, eik\u00e4 lyhteensitoja syli\u00e4ns\u00e4;\n129:8 Eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n ohitsek\u00e4yp\u00e4 sano: olkoon Herran siunaus teid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4nne: me siunaamme teit\u00e4 Herran nimeen.\n130:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydess\u00e4 min\u00e4 huudan sinua, Herra.\n130:2 Herra, kuule minun \u00e4\u00e4neni: vaarinottakaan korvas rukousteni \u00e4\u00e4nest\u00e4.\n130:3 Jos sin\u00e4, Herra, soimaat synti\u00e4: Herra, kuka siis pysyy?\n130:4 Sill\u00e4 sinun tyk\u00f6n\u00e4s on anteeksi antamus, ett\u00e4 sinua pelj\u00e4tt\u00e4isiin.\n130:5 Min\u00e4 odotan Herraa: sieluni odottaa, ja min\u00e4 toivon h\u00e4nen sanansa p\u00e4\u00e4lle.\n130:6 Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.\n130:7 Israel toivokaan Herran p\u00e4\u00e4lle; sill\u00e4 Herralla on armo, ja runsas lunastus h\u00e4nell\u00e4.\n130:8 Ja h\u00e4n lunastaa Israelin kaikista synneist\u00e4ns\u00e4.\n131:1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun syd\u00e4meni ole paisunut, eik\u00e4 minun silm\u00e4ni ole ylpi\u00e4t; enk\u00e4 min\u00e4 vaella suurissa asioissa, jotka minulle ty\u00f6l\u00e4\u00e4t ovat.\n131:2 Kuin en min\u00e4 sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi \u00e4idist\u00e4ns\u00e4 vieroitetaan.\n131:3 Israel toivokaan Herran p\u00e4\u00e4lle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.\n132:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia h\u00e4nen vaivojansa,\n132:2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin v\u00e4kev\u00e4lle:\n132:3 En mene huoneeni majaan, enk\u00e4 vuoteeseeni pane maata;\n132:4 En anna silm\u00e4ini unta saada, enk\u00e4 silm\u00e4lautaini torkkua,\n132:5 Siihenasti kuin min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n sian Herralle, Jakobin v\u00e4kev\u00e4n asumiseksi.\n132:6 Katso, me kuulimme h\u00e4nest\u00e4 Ephratassa: me olemme sen l\u00f6yt\u00e4neet mets\u00e4n kedoilla.\n132:7 Me tahdomme h\u00e4nen asuinsioihinsa menn\u00e4, ja kumartaa h\u00e4nen jalkainsa astinlaudan edess\u00e4.\n132:8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sin\u00e4 ja sinun v\u00e4kevyytes arkki.\n132:9 Anna pappis pukea heit\u00e4ns\u00e4 vanhurskaudella ja sinun pyh\u00e4s riemuitkaan.\n132:10 \u00c4l\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin t\u00e4hden.\n132:11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei h\u00e4n siit\u00e4 vilpistele: sinun ruumiis hedelm\u00e4st\u00e4 min\u00e4 istutan istuimelles.\n132:12 Jos sinun lapses minun liittoni pit\u00e4v\u00e4t, ja minun todistukseni, jotka min\u00e4 heille opetan, niin heid\u00e4n lapsensa my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.\n132:13 Sill\u00e4 Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sit\u00e4 asuinsiaksensa.\n132:14 T\u00e4m\u00e4 on minun leponi ijankaikkisesti: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 tahdon asua; sill\u00e4 se minulle kelpaa.\n132:15 Min\u00e4 hyv\u00e4sti siunaan h\u00e4nen elatuksensa, ja h\u00e4nen k\u00f6yhillens\u00e4 kyll\u00e4 annan leip\u00e4\u00e4.\n132:16 H\u00e4nen pappinsa min\u00e4 puetan autuudella; ja h\u00e4nen pyh\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ilolla riemuitseman.\n132:17 Siell\u00e4 min\u00e4 annan puhjeta Davidin sarven: min\u00e4 valmistan kynttil\u00e4n voidellulleni.\n132:18 H\u00e4nen vihollisensa min\u00e4 h\u00e4pi\u00e4ll\u00e4 puetan; mutta h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kruununsa kukoistaman.\n133:1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Katsos kuinka hyv\u00e4 ja kuinka suloinen se on, ett\u00e4 veljekset sovinnossa kesken\u00e4ns\u00e4 asuvat.\n133:2 Niinkuin kallis voide, joka Aaronin p\u00e4\u00e4st\u00e4 vuotaa koko h\u00e4nen partaansa, joka vuotaa h\u00e4nen vaatettensa liepeesen;\n133:3 Niinkuin Hermonin kaste, joka tulee alas Zionin vuorelle; sill\u00e4 siell\u00e4 lupaa Herra siunauksen ja el\u00e4m\u00e4n alati ja ijankaikkisesti.\n134:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Katso, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, kaikki Herran palveliat, jotka y\u00f6ll\u00e4 seisotte Herran huoneessa!\n134:2 Nostakaat k\u00e4tenne pyh\u00e4\u00e4n p\u00e4in, ja kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa.\n134:3 Herra siunatkoon sinua Zionista, joka taivaan ja maan tehnyt on.\n135:1 Halleluja! Ylist\u00e4k\u00e4\u00e4t Herran nime\u00e4, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t, Herran palveliat.\n135:2 Te kuin seisotte Herran huoneessa, meid\u00e4n Jumalamme esihuoneissa.\n135:3 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, sill\u00e4 Herra on hyv\u00e4, ja veisatkaat kiitosta h\u00e4nen nimellens\u00e4; sill\u00e4 se on suloinen.\n135:4 Sill\u00e4 Herra on itsellens\u00e4 valinnut Jakobin, Israelin omaksensa.\n135:5 Min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 Herra on suuri, ja meid\u00e4n Jumalamme kaikkein jumalain ylitse.\n135:6 Kaikki, mit\u00e4 Herra tahtoo, niin h\u00e4n tekee, taivaassa ja maassa, meress\u00e4 ja kaikessa syvyydess\u00e4;\n135:7 Joka pilvet nostaa maan \u00e4\u00e4rist\u00e4, joka pitk\u00e4isen leimauksesta sateen saattaa, ja tuulen tuo ulos tavaroistansa;\n135:8 Joka esikoiset Egyptiss\u00e4 l\u00f6i, sek\u00e4 ihmisist\u00e4 ett\u00e4 karjasta,\n135:9 Ja antoi merkkins\u00e4 ja ihmeens\u00e4 tulla Egyptin keskelle, Pharaolle ja kaikille h\u00e4nen palvelioillensa;\n135:10 Joka monet pakanat l\u00f6i, ja tappoi v\u00e4kev\u00e4t kuninkaat:\n135:11 Sihonin Amorilaisten kuninkaan, ja Ogin Basanin kuninkaan, ja kaikki Kanaanin valtakunnat,\n135:12 Ja antoi heid\u00e4n maansa perimiseksi, Israelille kansallensa perimiseksi.\n135:13 Herra, sinun nimes pysyy ijankaikkisesti: Herra, sinun muistos pysyy suvusta sukuun.\n135:14 Sill\u00e4 Herra tuomitsee kansansa, ja on palvelioillensa armollinen.\n135:15 Pakanain ep\u00e4jumalat ovat hopia ja kulta, ihmisten k\u00e4sill\u00e4 tehdyt.\n135:16 Heill\u00e4 on suu, ja ei puhu: heill\u00e4 ovat silm\u00e4t, ja ei n\u00e4e;\n135:17 Heill\u00e4 ovat korvat, ja ei kuule: eik\u00e4 ole henke\u00e4 heid\u00e4n suussansa.\n135:18 Jotka niit\u00e4 tekev\u00e4t, he ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.\n135:19 Te Israelin huoneesta, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa! te Aaronin huoneesta, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa!\n135:20 Te Levin huoneesta, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa! te jotka Herraa pelk\u00e4\u00e4tte, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa!\n135:21 Kiitetty olkoon Herra Zionista, joka Jerusalemissa asuu! Halleluja!\n136:1 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, sill\u00e4 h\u00e4n on hyv\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n136:2 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t kaikkein jumalain Jumalaa; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n136:3 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t kaikkein herrain Herraa; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti,\n136:4 Joka yksin\u00e4ns\u00e4 suuret ihmeet tekee; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:5 Joka taivaat toimellisesti on tehnyt; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:6 Joka maan on levitt\u00e4nyt veden p\u00e4\u00e4lle; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:7 Joka suuret valkeudet on tehnyt; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:8 Auringon p\u00e4iv\u00e4\u00e4 hallitsemaan; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:9 Kuun ja t\u00e4hdet y\u00f6t\u00e4 hallitsemaan; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:10 Joka Egyptin esikoiset l\u00f6i: sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:11 Ja vei Israelin ulos heid\u00e4n keskelt\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:12 V\u00e4kev\u00e4ll\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 ja ojennetulla k\u00e4sivarrella; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n136:13 Joka Punaisen meren jakoi kahtia; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:14 Ja antoi Israelin k\u00e4yd\u00e4 sen keskelt\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:15 Joka Pharaon sotav\u00e4kinens\u00e4 Punaiseen mereen upotti; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:16 Joka johdatti kansansa korven l\u00e4vitse; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:17 Joka suuret kuninkaat l\u00f6i; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:18 Ja tappoi v\u00e4kev\u00e4t kuninkaat; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:19 Sihonin Amorilaisten kuninkaan; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:20 Ja Ogin Basanin kuninkaan; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:21 Ja antoi heid\u00e4n maansa perimiseksi; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:22 Perimiseksi palveliallensa Israelille; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n136:23 H\u00e4n muisti meit\u00e4, kuin me olimme painetut alas; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:24 Ja lunasti meit\u00e4 vihollisistamme; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;\n136:25 Joka antaa kaikelle lihalle ruan; sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n136:26 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t taivaan Jumalaa! sill\u00e4 h\u00e4nen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.\n137:1 Babelin virtain tyk\u00f6n\u00e4 me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.\n137:2 Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siell\u00e4 olivat.\n137:3 Siell\u00e4 he k\u00e4skiv\u00e4t meid\u00e4n veisata, jotka meit\u00e4 vankina pitiv\u00e4t, ja iloita meid\u00e4n itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsi\u00e4.\n137:4 Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?\n137:5 Jos min\u00e4 unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia k\u00e4teni unohdettu.\n137:6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen min\u00e4 sinua muista, ellen min\u00e4 tee Jerusalemia ylimm\u00e4iseksi ilokseni.\n137:7 Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jotka sanovat: repik\u00e4\u00e4t maahan hamaan h\u00e4nen perustukseensa asti.\n137:8 Sin\u00e4 h\u00e4vitetty tyt\u00e4r, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sin\u00e4 meille tehnyt olet.\n137:9 Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.\n138:1 Davidin. Min\u00e4 kiit\u00e4n sinua kaikesta syd\u00e4mest\u00e4ni: jumalain edess\u00e4 min\u00e4 sinulle kiitosta veisaan.\n138:2 Min\u00e4 tahdon kumartaen rukoilla sinun pyh\u00e4n templis puoleen, ja kiitt\u00e4\u00e4 sinun nime\u00e4s, sinun armos ja totuutes t\u00e4hden; sill\u00e4 sin\u00e4 teit nimes ja sanas suureksi kaikkein ylitse.\n138:3 Koska min\u00e4 sinua avukseni huudan, niin sin\u00e4 kuulet minua, ja annat sielulleni suuren v\u00e4kevyyden.\n138:4 Herra! sinua kiitt\u00e4v\u00e4t kaikki kuninkaat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 he kuulevat sinun suus sanoja,\n138:5 Ja veisaavat Herran teille, ett\u00e4 Herran kunnia on suuri.\n138:6 Sill\u00e4 Herra on korkia, ja katselee n\u00f6yri\u00e4, ja ylpi\u00e4t tuntee kaukaa.\n138:7 Jos min\u00e4 vaeltaisin ahdistuksen keskell\u00e4, niin sin\u00e4 virvoitat minua, ja l\u00e4het\u00e4t k\u00e4tes vihollisteni vihan p\u00e4\u00e4lle: sinun oikia k\u00e4tes varjelee minua.\n138:8 Herra tekee siihen lopun minun t\u00e4hteni: Herra, sinun laupiutes on ijankaikkinen, \u00e4l\u00e4 k\u00e4sialaas hylk\u00e4\u00e4!\n139:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. Herra! sin\u00e4 tutkit minua, ja tunnet minun.\n139:2 Joko min\u00e4 istun eli nousen, niin sin\u00e4 sen tied\u00e4t: sin\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4t taampaa ajatukseni.\n139:3 Joko min\u00e4 k\u00e4yn eli makaan, niin sin\u00e4 olet ymp\u00e4rill\u00e4ni, ja n\u00e4et kaikki tieni.\n139:4 Sill\u00e4 katso, ei ole sanaakaan kieleni p\u00e4\u00e4ll\u00e4, joita et sin\u00e4 Herra kaikkia tied\u00e4.\n139:5 Sin\u00e4 olet tehnyt j\u00e4lkim\u00e4iseni ja ensim\u00e4iseni, ja pid\u00e4t sinun k\u00e4tes minun p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni.\n139:6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten min\u00e4 voi sit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4.\n139:7 Kuhunka min\u00e4 menen sinun hengest\u00e4s? ja kuhunka min\u00e4 sinun kasvois edest\u00e4 pakenen?\n139:8 Jos min\u00e4 astuisin yl\u00f6s taivaaseen, niin sin\u00e4 siell\u00e4 olet: jos min\u00e4 vuoteeni helvetiss\u00e4 rakentaisin, katso, sin\u00e4 my\u00f6s siell\u00e4 olet.\n139:9 Jos min\u00e4 ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren \u00e4\u00e4riss\u00e4,\n139:10 Niin sinun k\u00e4tes siell\u00e4kin minua johdattais, ja sinun oikia k\u00e4tes pit\u00e4is minun.\n139:11 Jos min\u00e4 sanoisin: pimeys kuitenkin peitt\u00e4\u00e4 minun, niin on my\u00f6s y\u00f6 valkeus minun ymp\u00e4rill\u00e4ni.\n139:12 Sill\u00e4 ei pimeys sinun edess\u00e4s pimit\u00e4, ja y\u00f6 valistaa niinkuin p\u00e4iv\u00e4; pimeys on niinkuin valkeus.\n139:13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sin\u00e4 peitit minun \u00e4itini kohdussa.\n139:14 Min\u00e4 kiit\u00e4n sinua sen edest\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyll\u00e4 tiet\u00e4\u00e4.\n139:15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin min\u00e4 siin\u00e4 salaisesti tehty olin, kuin min\u00e4 maan sis\u00e4ll\u00e4 niin taitavasti koottu olin.\n139:16 Sinun silm\u00e4s n\u00e4kiv\u00e4t minun, kuin en viel\u00e4 valmistettu ollut, ja kaikki p\u00e4iv\u00e4t sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka viel\u00e4 oleman piti, joista ei yksik\u00e4\u00e4n silloin viel\u00e4 tullut ollut.\n139:17 Mutta kuinka kalliit ovat minun edess\u00e4ni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heid\u00e4n lukunsa?\n139:18 Jos min\u00e4 heit\u00e4 lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin min\u00e4 her\u00e4\u00e4n, olen min\u00e4 viel\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4s.\n139:19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.\n139:20 Sill\u00e4 he puhuvat sinusta h\u00e4pi\u00e4llisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).\n139:21 Herra, min\u00e4 tosin vihaan niit\u00e4, jotka sinua vihaavat, ja min\u00e4 n\u00e4rk\u00e4styn heist\u00e4, jotka karkaavat sinua vastaan.\n139:22 T\u00e4ydest\u00e4 todesta min\u00e4 heit\u00e4 vihaan; sent\u00e4hden ovat he minulle viholliset.\n139:23 Tutki minua, Jumala, ja koettele syd\u00e4meni: kiusaa minua, ja ymm\u00e4rr\u00e4, kuinka min\u00e4 ajattelen.\n139:24 Ja katsos, jos min\u00e4 pahalla tiell\u00e4 lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.\n140:1 Davidin Psalmi, edell\u00e4veisaajalle. (H140:2) Herra, pelasta minua pahoista ihmisist\u00e4: varjele minua v\u00e4\u00e4rist\u00e4 miehist\u00e4,\n140:2 Jotka pahaa ajattelevat syd\u00e4miss\u00e4ns\u00e4, ja joka p\u00e4iv\u00e4 sotaan hankitsevat.\n140:3 He hiovat kielt\u00e4ns\u00e4 niinkuin k\u00e4rme: kyyk\u00e4rmeen myrkky on heid\u00e4n huultensa alla, Sela!\n140:4 Varjele minua, Herra, jumalattomain k\u00e4sist\u00e4, varjele minua v\u00e4\u00e4rist\u00e4 ihmisist\u00e4, jotka ajattelevat minun k\u00e4ymiseni kukistaa.\n140:5 Ylpi\u00e4t asettavat paulat ja nuorat minun eteeni, ja venytt\u00e4v\u00e4t verkot tien viereen: minun eteeni panevat he paulan, Sela!\n140:6 Mutta min\u00e4 sanoin Herralle: sin\u00e4 olet minun Jumalani: Herra, kuule minun rukoukseni \u00e4\u00e4ni.\n140:7 Herra, Herra, v\u00e4kev\u00e4 apuni! sin\u00e4 varjelet minun p\u00e4\u00e4ni sodan aikana.\n140:8 Herra, \u00e4l\u00e4 salli jumalattomalle h\u00e4nen himoansa: \u00e4l\u00e4 vahvista h\u00e4nen pahaa tahtoansa, ettei h\u00e4n ylpeytyisi, Sela!\n140:9 Heid\u00e4n sappensa, jotka minua piiritt\u00e4v\u00e4t, ja heid\u00e4n huultensa vaiva langetkoon heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n140:10 Tuliset hiilet pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 putooman: h\u00e4n antaa heid\u00e4n langeta tuleen ja syv\u00e4\u00e4n kuoppaan, ettei heid\u00e4n pid\u00e4 nouseman yl\u00f6s.\n140:11 Kielilakkarin ei pid\u00e4 menestym\u00e4n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4: h\u00e4ijy v\u00e4\u00e4r\u00e4 ihminen karkoitetaan ja kukistetaan.\n140:12 Sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 Herra raadollisen asian ja k\u00f6yh\u00e4n oikeuden toimittaa.\n140:13 Tosin vanhurskaat kiitt\u00e4v\u00e4t sinun nime\u00e4s, ja vakaat asuvat sinun kasvois edess\u00e4.\n141:1 Davidin Psalmi. Herra, min\u00e4 avukseni huudan sinua: rienn\u00e4 minun puoleeni: ota korviis minun \u00e4\u00e4neni, koska min\u00e4 sinua huudan.\n141:2 Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edess\u00e4s niinkuin savu-uhri, minun k\u00e4tteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri.\n141:3 Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni.\n141:4 \u00c4l\u00e4 kallista minun syd\u00e4nt\u00e4ni mihink\u00e4\u00e4n pahuuteen, pit\u00e4m\u00e4\u00e4n jumalatointa menoa pahointeki\u00e4in kanssa, etten min\u00e4 s\u00f6isi niit\u00e4, mitk\u00e4 heille kelpaavat.\n141:5 Vanhurskas ly\u00f6k\u00e4\u00e4n minua yst\u00e4v\u00e4llisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin \u00f6ljy minun p\u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4ll\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 viel\u00e4 rukoilen heid\u00e4n pahuuttansa vastaan.\n141:6 Heid\u00e4n opettajansa sys\u00e4tt\u00e4k\u00f6\u00f6n kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi.\n141:7 Meid\u00e4n luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais.\n141:8 Sill\u00e4 sinua, Herra, Herra, minun silm\u00e4ni katsovat: min\u00e4 uskallan sinuun, \u00e4l\u00e4 minun sieluani hylk\u00e4\u00e4.\n141:9 Varjele minua siit\u00e4 paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointeki\u00e4in ansasta.\n141:10 Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin min\u00e4 p\u00e4\u00e4sen ohitse.\n142:1 Davidin oppi ja rukous, kuin h\u00e4n luolassa oli. (H142:2) Min\u00e4 huudan Herran tyk\u00f6 \u00e4\u00e4nell\u00e4ni, ja rukoilen Herraa \u00e4\u00e4nell\u00e4ni.\n142:2 Min\u00e4 vuodatan ajatukseni h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja osoitan h\u00e4nelle h\u00e4t\u00e4ni,\n142:3 Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sin\u00e4 tied\u00e4t k\u00e4ymiseni: tielle, jota min\u00e4 vaellan, asettavat he paulat eteeni.\n142:4 Katsele oikialle puolelle ja n\u00e4e, siell\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n tahdo minua tuta: en min\u00e4 taida paeta, ei tottele kenk\u00e4\u00e4n minun sieluani.\n142:5 Herra, sinua min\u00e4 huudan ja sanon: sin\u00e4 olet minun toivoni ja minun osani el\u00e4vien maalla.\n142:6 Ota vaari minun rukouksestani, sill\u00e4 minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sill\u00e4 he ovat minua v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4t.\n142:7 Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sinun nime\u00e4s: vanhurskaat kokoontuvat minun tyk\u00f6ni, koskas minulle hyv\u00e4sti teet.\n143:1 Davidin Psalmi. Herra! kuule minun rukoukseni, ota anomiseni korviis, sinun totuutes t\u00e4hden, kuule minua sinun vanhurskautes t\u00e4hden,\n143:2 Ja \u00e4l\u00e4 k\u00e4y tuomiolle palvelias kanssa; sill\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4 ole vakaa sinun edess\u00e4s.\n143:3 Sill\u00e4 vihollinen vainoo minun sieluani, ja ly\u00f6 minun el\u00e4m\u00e4ni rikki maahan asti: h\u00e4n panee minun pimeyteen, niinkuin kuolleet maailmassa.\n143:4 Minun henkeni on minussa ahdistettu: syd\u00e4meni on minussa kulutettu.\n143:5 Min\u00e4 muistelen entisi\u00e4 aikoja: min\u00e4 ajattelen kaikkia sinun tekojas, ja tutkistelen sinun k\u00e4ttes t\u00f6it\u00e4.\n143:6 Min\u00e4 levit\u00e4n k\u00e4teni sinun puolees: minun sieluni janoo sinua, niinkuin karkia maa, Sela!\n143:7 Herra, kuule minua nopiasti, henkeni katoo: \u00e4l\u00e4 kasvojas minulta k\u00e4tke, etten min\u00e4 niiden kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menev\u00e4t.\n143:8 Suo minun varhain kuulla sinun armojas, sill\u00e4 sinuun min\u00e4 toivon: ilmoita minulle tie, jota min\u00e4 k\u00e4yn; sill\u00e4 min\u00e4 ylenn\u00e4n sieluni sinun tyk\u00f6s.\n143:9 Pelasta minua, Herra, vihollisistani! sinun tyk\u00f6s min\u00e4 pakenen.\n143:10 Opeta minua tekem\u00e4\u00e4n sinun suosios j\u00e4lkeen; sill\u00e4 sin\u00e4 olet minun Jumalani: sinun hyv\u00e4 henkes viek\u00e4\u00e4n minua tasaista tiet\u00e4.\n143:11 Herra, virvoita minua nimes t\u00e4hden: vie sieluni h\u00e4d\u00e4st\u00e4 ulos sinun vanhurskautes t\u00e4hden.\n143:12 Ja teloita viholliseni sinun laupiutes t\u00e4hden, ja kadota kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sill\u00e4 min\u00e4 olen palvelias.\n144:1 Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka k\u00e4teni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,\n144:2 Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon min\u00e4 uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.\n144:3 Herra, mik\u00e4 on ihminen, ett\u00e4s h\u00e4nt\u00e4 korjaat? eli ihmisen poika, ett\u00e4s h\u00e4nest\u00e4 otat vaarin?\n144:4 On sittekin ihminen tyhj\u00e4n verta: h\u00e4nen aikansa katoo niinkuin varjo.\n144:5 Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, ett\u00e4 he suitsisivat.\n144:6 Anna leimaukset iske\u00e4, ja hajoita heit\u00e4: ammu nuolias ja kauhistuta heit\u00e4.\n144:7 L\u00e4het\u00e4 k\u00e4tes ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesist\u00e4 ja muukalaisten lasten k\u00e4sist\u00e4,\n144:8 Joiden suu puhuu valhetta, ja heid\u00e4n oikia k\u00e4tens\u00e4 on petollinen oikia k\u00e4si.\n144:9 Jumala, min\u00e4 veisaan sinulle uuden virren: min\u00e4 soitan sinulle kymmenkielisell\u00e4 psaltarilla,\n144:10 Sin\u00e4 joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.\n144:11 P\u00e4\u00e4st\u00e4 my\u00f6s minua ja pelasta minua muukalaisten k\u00e4dest\u00e4, joiden suu puhuu valhetta, ja heid\u00e4n oikia k\u00e4tens\u00e4 on petollinen oikia k\u00e4si,\n144:12 Ett\u00e4 meid\u00e4n pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meid\u00e4n tytt\u00e4ret, niinkuin templin kaunistetut sein\u00e4t.\n144:13 Meid\u00e4n aittamme olkoon t\u00e4ynn\u00e4, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa per\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kyliss\u00e4mme;\n144:14 Ett\u00e4 h\u00e4rk\u00e4mme olisivat vahvat ty\u00f6h\u00f6n; ettei yht\u00e4\u00e4n vahinkoa, eik\u00e4 valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.\n144:15 Autuas on se kansa, jolle niin k\u00e4y; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.\n145:1 Davidin kiitos. Min\u00e4 ylist\u00e4n sinua, Jumalani, sin\u00e4 kuningas, ja kiit\u00e4n sinun nime\u00e4s aina ja ijankaikkiseti.\n145:2 Joka p\u00e4iv\u00e4 min\u00e4 kunnioitan sinua, ja kiit\u00e4n sinun nime\u00e4s aina ja ijankaikkisesti.\n145:3 Suuri on Herra, ja sangen kunniallinen, ja h\u00e4nen suuruutensa on sanomatoin.\n145:4 Suku pit\u00e4\u00e4 suvulle jutteleman sinun t\u00f6it\u00e4s, ja sinun voimastas puhuman.\n145:5 Min\u00e4 ajattelen sinun suuren kunnias kauneutta ja sinun ihmeit\u00e4s;\n145:6 Ett\u00e4 puhuttaisiin sinun ihmeellisten t\u00f6ittes voimasta: ja sinun suurta herrauttas min\u00e4 juttelen;\n145:7 Ett\u00e4 sinun suuren hyvyytes muisto ylistett\u00e4isiin, ja sinun vanhurskautes kiitett\u00e4isiin.\n145:8 Armollinen ja laupias on Herra, hidas vihaan ja sangen hyv\u00e4.\n145:9 Suloinen on Herra kaikille, ja armahtaa kaikkia tekojansa.\n145:10 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n sinua, Herra, kaikki sinun tekos, ja sinun pyh\u00e4s kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n sinua;\n145:11 Julistakaan sinun valtakuntas kunniaa, ja puhukaa sinun voimastas.\n145:12 Ett\u00e4 sinun voimas tulis ihmisten lapsille tiett\u00e4v\u00e4ksi, ja sinun valtakuntas suuri kunnia.\n145:13 Sinun valtakuntas on ijankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautes pysyy suvusta sukuun.\n145:14 Herra tukee kaikkia kaatuvaisia, ja nostaa kaikkia sullotuita.\n145:15 Kaikkein silm\u00e4t vartioitsevat sinua, ja sin\u00e4 annat heille ruan ajallansa.\n145:16 Sin\u00e4 avaat k\u00e4tes, ja ravitset kaikki, kuin el\u00e4v\u00e4t, suosiolla.\n145:17 Vanhurskas on Herra kaikissa teiss\u00e4ns\u00e4, ja laupias kaikissa t\u00f6iss\u00e4ns\u00e4.\n145:18 L\u00e4sn\u00e4 on Herra kaikkia, jotka h\u00e4nt\u00e4 avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa h\u00e4nt\u00e4 avuksensa huutavat.\n145:19 H\u00e4n tekee, mit\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4iset halajavat, ja kuulee heid\u00e4n huutonsa, ja auttaa heit\u00e4.\n145:20 Herra varjelee kaikkia, jotka h\u00e4nt\u00e4 rakastavat, ja hukuttaa kaikki jumalattomat.\n145:21 Minun suuni pit\u00e4\u00e4 puhuman Herran kiitoksen, ja kaikki liha kunnioittakaan h\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4 nime\u00e4ns\u00e4, aina ja ijankaikkisesti.\n146:1 Halleluja! Kiit\u00e4 Herraa, minun sieluni.\n146:2 Min\u00e4 kiit\u00e4n Herraa niinkauvan kuin min\u00e4 el\u00e4n, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin min\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olen.\n146:3 \u00c4lk\u00e4\u00e4t uskaltako p\u00e4\u00e4miehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mit\u00e4\u00e4n auttaa.\n146:4 Sill\u00e4 ihmisen henki pit\u00e4\u00e4 erkaneman, ja h\u00e4nen t\u00e4ytyy maaksi tulla j\u00e4lleen: silloin ovat kaikki h\u00e4nen aivoituksensa hukassa.\n146:5 Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa h\u00e4nen Jumalassansa on;\n146:6 Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niiss\u00e4 ovat, tehnyt on, joka totuuden pit\u00e4\u00e4 ijankaikkisesti;\n146:7 Joka oikeuden saattaa niille, jotka v\u00e4kivaltaa k\u00e4rsiv\u00e4t, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut:\n146:8 Herra avaa sokian silm\u00e4t: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita.\n146:9 Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leski\u00e4, ja jumalattomain tien hajoittaa.\n146:10 Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja!\n147:1 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa! sill\u00e4 Jumalaamme kiitt\u00e4\u00e4 on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.\n147:2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.\n147:3 H\u00e4n parantaa murretut syd\u00e4met, ja sitoo heid\u00e4n kipunsa.\n147:4 H\u00e4n lukee t\u00e4hdet, ja kutsuu heit\u00e4 kaikkia nimelt\u00e4ns\u00e4.\n147:5 Suuri on meid\u00e4n Herramme, ja suuri h\u00e4nen voimansa, ja h\u00e4nen viisautensa on m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00f6in.\n147:6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.\n147:7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meid\u00e4n Herrallemme kanteleella;\n147:8 Joka taivaan pilvill\u00e4 peitt\u00e4\u00e4 ja antaa sateen maan p\u00e4\u00e4lle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;\n147:9 Joka el\u00e4imille antaa heid\u00e4n ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka h\u00e4nt\u00e4 avuksensa huutavat.\n147:10 Ei h\u00e4n mielisty hevosten v\u00e4kevyyteen, eik\u00e4 h\u00e4nelle kelpaa miehen s\u00e4\u00e4riluut.\n147:11 Herralle kelpaavat ne, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, ja jotka h\u00e4nen laupiuteensa uskaltavat.\n147:12 Ylist\u00e4, Jerusalem, Herraa: kiit\u00e4, Zion, sinun Jumalaas!\n147:13 Sill\u00e4 h\u00e4n vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.\n147:14 H\u00e4n saattaa rauhan sinun \u00e4\u00e4riis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.\n147:15 H\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 puheensa maan p\u00e4\u00e4lle: h\u00e4nen sanansa nopiasti juoksee.\n147:16 H\u00e4n antaa lumen niinkuin villan; h\u00e4n hajoittaa h\u00e4rm\u00e4n niinkuin tuhan.\n147:17 H\u00e4n heitt\u00e4\u00e4 rakeensa niinkuin palat; kuka h\u00e4nen pakkasensa edess\u00e4 kest\u00e4\u00e4?\n147:18 H\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sanansa, ja sulaa ne; h\u00e4n antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.\n147:19 H\u00e4n ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 ja oikeutensa.\n147:20 Ei h\u00e4n niin tehnyt kaikille pakanoille; eik\u00e4 he tied\u00e4 h\u00e4nen oikeuttansa, Halleluja!\n148:1 Halleluja! Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa taivaissa, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 korkeudessa.\n148:2 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kaikki h\u00e4nen enkelins\u00e4: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kaikki h\u00e4nen sotav\u00e4kens\u00e4.\n148:3 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 aurinko ja kuu: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kaikki kirkkaat t\u00e4hdet.\n148:4 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, te taivasten taivaat, ja vedet, jotka taivasten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat.\n148:5 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Herran nime\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ski, ja ne luoduksi tulivat.\n148:6 H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 yl\u00f6s ne aina ja ijankaikkisesti: h\u00e4n asettaa heit\u00e4, ettei heid\u00e4n toisin k\u00e4ym\u00e4n pit\u00e4isi.\n148:7 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, te valaskalat ja kaikki syvyydet;\n148:8 Tuli ja rakeet, lumi ja sumu, tuulisp\u00e4\u00e4, jotka h\u00e4nen sanansa toimittavat,\n148:9 Vuoret ja kaikki kukkulat, hedelm\u00e4lliset puut ja kaikki sedripuut;\n148:10 Pedot ja kaikki el\u00e4imet, madot ja siivelliset linnut;\n148:11 Maan kuninkaat ja kaikki kansat, p\u00e4\u00e4miehet ja kaikki tuomarit maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4;\n148:12 Nuorukaiset ja neitseet, vanhat nuorten kanssa:\n148:13 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n Herran nime\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen ainoan nimens\u00e4 on korotettu, ja h\u00e4nen suuri kunniansa ylitse maan ja taivaan.\n148:14 Ja h\u00e4n korottaa sarven kansallensa: kaikki h\u00e4nen pyh\u00e4ns\u00e4 kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t, Israelin lapset, kansa joka h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hin on, Halleluja!\n149:1 Halleluja! Veisatkaat Herralle uusi veisu: pyh\u00e4in seurakunnan pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4n.\n149:2 Iloitkaan Israel teki\u00e4ss\u00e4ns\u00e4: Zionin lapset riemuitkaan Kuninkaastansa.\n149:3 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tanssissa h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4n: harpuilla ja kanteleilla pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n soittaman.\n149:4 Sill\u00e4 Herra rakastaa kansaansa: h\u00e4n kunnioittaa n\u00f6yri\u00e4 autuudella.\n149:5 Pyh\u00e4in pit\u00e4\u00e4 iloitseman kunnialla, ja kiitt\u00e4m\u00e4n vuoteissansa.\n149:6 Heid\u00e4n suussansa pit\u00e4\u00e4 Jumalan ylistys oleman, ja kaksiter\u00e4iset miekat heid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4ns\u00e4,\n149:7 Kostamaan pakanoille, ja rankaisemaan kansoja,\n149:8 Heid\u00e4n kuninkaitansa sitomaan kahleisiin, ja heid\u00e4n jaloimpiansa rautakahleisiin,\n149:9 Ja tekem\u00e4\u00e4n heille kirjoitetun oikeuden: t\u00e4m\u00e4 kunnia pit\u00e4\u00e4 kaikille h\u00e4nen pyhillens\u00e4 oleman, Halleluja!\n150:1 Halleluja! Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa h\u00e4nen pyh\u00e4ss\u00e4ns\u00e4: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen v\u00e4kevyytens\u00e4 avaruudessa!\n150:2 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen voimallisten tekoinsa t\u00e4hden: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ylenpalttisen suuruutensa t\u00e4hden!\n150:3 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 basunilla: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 psaltareilla ja kanteleilla!\n150:4 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 harpuilla ja tanssilla: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 harpun kielill\u00e4 ja huiluilla!\n150:5 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 kilisevill\u00e4 symbaleilla!\n150:6 Kaikki, joilla henki on, kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4n Herraa, Halleluja!","title":"Finnish Bible: Psalms","type":"page"}