{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/rev.htm","path":"bib/wb/fin/rev.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/rev.htm","text":"1:1 Jesuksen Kristuksen Ilmestys, jonka Jumala h\u00e4nelle antoi, ilmoittaa palvelioillensa niit\u00e4, mitk\u00e4 pian tapahtuman pit\u00e4\u00e4, ja on tiett\u00e4v\u00e4ksi tehnyt ja l\u00e4hett\u00e4nyt enkelins\u00e4 kautta palveliallensa Johannekselle.\n1:2 Joka todisti Jumalan sanaa, ja sen todistuksen Jesuksesta Kristuksesta, ja mit\u00e4 h\u00e4n n\u00e4hnyt oli.\n1:3 Autuas on se, joka lukee, ja ne, jotka kuulevat prophetian sanat ja pit\u00e4v\u00e4t ne, mitk\u00e4 siin\u00e4 kirjoitetut ovat; sill\u00e4 aika on l\u00e4sn\u00e4.\n1:4 Johannes seitsem\u00e4lle Asian seurakunnalle: armo olkoon teille ja rauha silt\u00e4, joka on, joka oli, ja joka tuleva on, ja seitsem\u00e4lt\u00e4 hengelt\u00e4, jotka h\u00e4nen istuimensa edess\u00e4 ovat,\n1:5 Ja Jesukselta Kristukselta, joka se uskollinen todistaja on, ja esikoinen kuolleista, ja maan kuningasten P\u00e4\u00e4mies: joka meit\u00e4 rakasti ja on meit\u00e4 verell\u00e4ns\u00e4 meid\u00e4n synneist\u00e4mme pessyt,\n1:6 Ja teki meid\u00e4t kuninkaiksi ja papeiksi Jumalan ja Is\u00e4ns\u00e4 edess\u00e4: h\u00e4nelle olkoon kunnia ja valta ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!\n1:7 Katso, h\u00e4n tulee pilvien kanssa, ja jokaisen silm\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4kem\u00e4n ja ne, jotka h\u00e4nt\u00e4 pist\u00e4neet ovat ja kaikki maan sukukunnat pit\u00e4\u00e4 parkuman. Niin, amen!\n1:8 Min\u00e4 olen A ja O, alku ja loppu, sanoo Herra, joka on, joka oli, ja joka tuleva on, kaikkivaltias.\n1:9 Min\u00e4 Johannes, teid\u00e4n veljenne ja osallinen vaivassa ja valtakunnassa ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4, Jesuksessa Kristuksessa, olin luodossa, joka kutsutaan Patmos, Jumalan sanan ja Jesuksen Kristuksen todistuksen t\u00e4hden.\n1:10 Min\u00e4 olin hengess\u00e4 yhten\u00e4 sunnuntaina ja kuulin minun j\u00e4ljess\u00e4ni suuren \u00e4\u00e4nen, niinkuin basunan,\n1:11 Sanovan: min\u00e4 olen A ja O, ensim\u00e4inen ja viimeinen. Mit\u00e4s n\u00e4et, kirjoita kirjaan ja l\u00e4het\u00e4 Asian seurakunnille, jotka Ephesossa ovat, ja Smyrnassa, ja Pergamossa, ja Tyatirassa, ja Sardissa, ja Philadelphiassa, ja Laodikeassa.\n1:12 Ja min\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyin sit\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 katsomaan, joka minun kanssani puhui, ja minun k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4ni n\u00e4in min\u00e4 seitsem\u00e4n kultaista kynttil\u00e4jalkaa,\n1:13 Ja kultaisten kynttil\u00e4jalkain keskell\u00e4 Ihmisen Pojan muotoisen, vaatetetun pitk\u00e4ll\u00e4 hameella ja vy\u00f6tetyn rinnoilta kultaisella vy\u00f6ll\u00e4.\n1:14 Mutta h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja hiuksensa olivat valkiat niinkuin valkia villa ja niinkuin lumi, ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 niinkuin tulen liekki,\n1:15 Ja h\u00e4nen jalkansa valantovasken kaltaiset, niinkuin p\u00e4tsiss\u00e4 palavaiset, ja h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 oli niinkuin paljon veden kuohina.\n1:16 Ja seitsem\u00e4n t\u00e4hte\u00e4 oli h\u00e4nen oikiassa k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen suustansa k\u00e4vi ulos kaksiter\u00e4inen ter\u00e4v\u00e4 miekka, ja h\u00e4nen kasvonsa, niinkuin aurinko paistaa voimassansa.\n1:17 Ja kuin min\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4in, lankesin min\u00e4 h\u00e4nen jalkainsa eteen niinkuin kuollut, ja h\u00e4n pani oikian k\u00e4tens\u00e4 minun p\u00e4\u00e4lleni ja sanoi minulle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, min\u00e4 olen ensim\u00e4inen ja viimeinen,\n1:18 Ja el\u00e4v\u00e4, ja olin kuollut, ja katso, min\u00e4 olen el\u00e4v\u00e4 ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen! Ja minulla on helvetin ja kuoleman avaimet.\n1:19 Kirjoita, mit\u00e4s n\u00e4hnyt olet, mit\u00e4 nyt on, ja mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin tapahtuva on;\n1:20 Se salaisuus niist\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4 t\u00e4hdest\u00e4, jotka sin\u00e4 minun oikiassa k\u00e4dess\u00e4ni n\u00e4hnyt olet, ja seitsem\u00e4n kultaista kynttil\u00e4jalkaa. Ne seitsem\u00e4n t\u00e4hte\u00e4 ovat seitsem\u00e4n seurakunnan enkelit: ja ne seitsem\u00e4n kynttil\u00e4jalkaa, jotka sin\u00e4 n\u00e4hnyt olet, ovat seitsem\u00e4n seurakuntaa.\n2:1 Kirjoita Epheson seurakunnan enkelille: n\u00e4it\u00e4 sanoo se, joka seitsem\u00e4n t\u00e4hte\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oikiassa k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, joka k\u00e4y seitsem\u00e4n kultaisen kynttil\u00e4jalan keskell\u00e4:\n2:2 Min\u00e4 tied\u00e4n sinun ty\u00f6s ja tekos ja sinun k\u00e4rsiv\u00e4llisyytes, ettet sin\u00e4 voi k\u00e4rsi\u00e4 pahoja: sin\u00e4 olet niit\u00e4 jo kiusannut, jotka itsens\u00e4 apostoleiksi sanovat ja ei ole, ja l\u00f6ysit heid\u00e4t valehtelioiksi.\n2:3 Ja sin\u00e4 kannoit ja k\u00e4rsit, ja minun nimeni t\u00e4hden sin\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 teit ja et v\u00e4synyt.\n2:4 Mutta minulla on sinua vastaan, ett\u00e4 sin\u00e4 sinun ensim\u00e4isen rakkautes annoit yl\u00f6n.\n2:5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niit\u00e4 ensim\u00e4isi\u00e4 t\u00f6it\u00e4; vaan jos ei, niin min\u00e4 tulen sinulle pian ja sy\u00f6ksen kynttil\u00e4jalkas pois sialtansa, ellet sin\u00e4 tee parannusta.\n2:6 Mutta se sinulla on, ett\u00e4s vihaat Nikolailaisten t\u00f6it\u00e4, joita min\u00e4kin vihaan.\n2:7 Jolla korva on, se kuulkaan, mit\u00e4 Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, annan min\u00e4 el\u00e4m\u00e4n puusta sy\u00f6d\u00e4, joka keskell\u00e4 Jumalan paradisia on.\n2:8 Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: n\u00e4it\u00e4 sanoo ensim\u00e4inen ja viimeinen, joka oli kuollut ja el\u00e4\u00e4:\n2:9 Min\u00e4 tied\u00e4n sinun tekos ja vaivas ja k\u00f6yhyytes, (mutta sin\u00e4 olet rikas,) ja niiden pilkan, jotka itsens\u00e4 Juudalaisiksi sanovat ja ei olekaan, vaan ovat saatanan joukko.\n2:10 \u00c4l\u00e4 sin\u00e4 ensink\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4, mit\u00e4 sinun k\u00e4rsim\u00e4n pit\u00e4\u00e4. Katso, perkele on muutamia teist\u00e4 heitt\u00e4v\u00e4 vankiuteen, kiusattaa; ja teill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman vaiva kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin min\u00e4 sinulle el\u00e4m\u00e4n kruunun annan.\n2:11 Jolla korva on, se kuulkaan, mit\u00e4 Henki seurakunnille sanoo: Joka voittaa, ei se toiselta kuolemalta vahingoiteta.\n2:12 Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: n\u00e4it\u00e4 sanoo se, jolla on kaksiter\u00e4inen ter\u00e4v\u00e4 miekka:\n2:13 Min\u00e4 tied\u00e4n sinun tekos, ja kussas asut, kussa saatanan istuin on: ja sin\u00e4 pid\u00e4t minun nimeni ja et kielt\u00e4nyt minun uskoani niin\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4ivin\u00e4, joina Antipas, minun uskollinen todistajani, teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne tapettu on, kussa saatana asuu.\n2:14 Mutta minulla on v\u00e4h\u00e4 sinua vastaan: ett\u00e4 sinulla siell\u00e4 on niit\u00e4, jotka Balaamin oppia pit\u00e4v\u00e4t, joka opetti Balakin antamaan pahennusta Israelin lasten edess\u00e4, ep\u00e4jumalten uhria sy\u00f6d\u00e4 ja salavuoteudessa maata.\n2:15 Niin my\u00f6s sinulla on niit\u00e4, jotka Nikolailaisten oppia pit\u00e4v\u00e4t, jota min\u00e4 vihaan.\n2:16 Tee parannus; vaan jos ei, niin min\u00e4 tulen sinulle pian, ja tappelen heid\u00e4n kanssansa minun suuni miekalla.\n2:17 Jolla korva on, se kuulkaan, mit\u00e4 Henki seurakunnille sanoo: sen, joka voittaa, annan min\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 siit\u00e4 salatusta mannasta, ja tahdon h\u00e4nelle hyv\u00e4n todistuksen antaa, ja sill\u00e4 todistuksella uuden kirjoitetun nimen, jota ei yksik\u00e4\u00e4n tied\u00e4, vaan se, joka sen saa.\n2:18 Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: n\u00e4it\u00e4 sanoo Jumalan Poika, jonka silm\u00e4t ovat niinkuin tulen liekki ja h\u00e4nen jalkansa valantovasken kaltaiset:\n2:19 Min\u00e4 tied\u00e4n sinun tekos ja rakkautes, ja palvelukses ja uskos, ja sinun k\u00e4rsiv\u00e4llisyytes ja sinun tekos, ja ne viimeiset usiammat kuin ensim\u00e4iset.\n2:20 Vaan minulla on v\u00e4h\u00e4 sinua vastaan, ett\u00e4s sallit sen vaimon Jesabelin, joka itsens\u00e4 prophetaksi sanoo, opettavan ja minun palvelioitani viettelev\u00e4n, salavuoteudessa makaavan ja ep\u00e4jumalan uhria sy\u00f6v\u00e4n.\n2:21 Ja min\u00e4 annoin h\u00e4nelle ajan parannusta tehd\u00e4 salavuoteudestansa, mutta ei h\u00e4n tehnytk\u00e4\u00e4n.\n2:22 Katso, min\u00e4 panen h\u00e4nen vuoteesen ja ne, jotka h\u00e4nen kanssansa huorin tekev\u00e4t, suureen vaivaan, ellei he tee parannusta t\u00f6ist\u00e4ns\u00e4.\n2:23 Ja h\u00e4nen lapsensa min\u00e4 tapan kuolemalla. Ja jokaisen seurakunnan pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 olen se, joka munaskuut ja syd\u00e4met tutkin, ja annan kullekin teist\u00e4 teid\u00e4n ty\u00f6nne j\u00e4lkeen.\n2:24 Mutta teille min\u00e4 sanon ja muille, jotka Tyatirassa olette, joilla ei t\u00e4m\u00e4 oppi ole ja jotka ei saatanan syvyytt\u00e4 tunteneet, niinkuin he sanovat: en min\u00e4 laske teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne muuta kuormaa;\n2:25 Kuitenkin se, mik\u00e4 teill\u00e4 on, pit\u00e4k\u00e4\u00e4t siihenasti kuin min\u00e4 tulen,\n2:26 Ja joka voittaa ja minun tekoni hamaan loppuun asti pit\u00e4\u00e4, sille min\u00e4 annan voiman pakanain ylitse,\n2:27 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 rautaisella vitsalla hallitseman ja niinkuin savenvalajan astioita heit\u00e4 s\u00e4rkem\u00e4n, niinkuin min\u00e4kin Is\u00e4lt\u00e4ni sain;\n2:28 Ja annan h\u00e4nelle koint\u00e4hden.\n2:29 Jolla korva on, se kuulkaan, mit\u00e4 Henki seurakunnille sanoo.\n3:1 Ja kirjoita Sardin seurakunnan enkelille: n\u00e4it\u00e4 sanoo se, jolla ne seitsem\u00e4n Jumalan henke\u00e4 ja ne seitsem\u00e4n t\u00e4hte\u00e4 ovat: min\u00e4 tied\u00e4n sinun tekos; sill\u00e4 sinulla on nimi ett\u00e4s el\u00e4t, ja olet kuollut.\n3:2 Ole valpas ja vahvista niit\u00e4 muita, jotka kuolemallansa ovat; sill\u00e4 en min\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt sinun tekojas t\u00e4ydellisiksi Jumalan edess\u00e4.\n3:3 Niin ajattele siis, kuinka sin\u00e4 saanut ja kuullut olet, ja pid\u00e4 se, ja tee parannus. Ellet sin\u00e4 siis valvo, niin min\u00e4 tulen sinun p\u00e4\u00e4lles niinkuin varas, ja et sin\u00e4 tied\u00e4, mill\u00e4 hetkell\u00e4 min\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4lles tulen.\n3:4 Sinulla on my\u00f6s muutamat nimet Sardissa, jotka ei ole vaatteitansa saastuttaneet: niiden pit\u00e4\u00e4 minun kanssani valkeissa vaatteissa vaeltaman; sill\u00e4 he ovat mahdolliset.\n3:5 Joka voittaa, se pit\u00e4\u00e4 valkeilla vaatteilla puetettaman, ja en min\u00e4 pyyhi h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kirjasta, ja min\u00e4 tahdon tunnustaa h\u00e4nen nimens\u00e4 minun Is\u00e4ni edess\u00e4 ja h\u00e4nen enkeleins\u00e4 edess\u00e4.\n3:6 Jolla korva on, se kuulkaan, mit\u00e4 Henki seurakunnille sanoo.\n3:7 Ja Philadelphian seurakunnan enkelille kirjoita: n\u00e4it\u00e4 sanoo se Pyh\u00e4, se totinen, jolla on Davidin avain, joka avaa ja ei yksik\u00e4\u00e4n sulje, joka sulkee ja ei yksik\u00e4\u00e4n avaa;\n3:8 Min\u00e4 tied\u00e4n sinun tekos: katso, min\u00e4 annoin sinun etees aukian oven, ja ei yksik\u00e4\u00e4n voi sit\u00e4 sulkea; sill\u00e4 sinulla on v\u00e4h\u00e4 voimaa, ja pid\u00e4t minun sanani, etk\u00e4 minun nime\u00e4ni kielt\u00e4nyt.\n3:9 Katso, min\u00e4 annan sinulle saatanan joukosta ne, jotka itsens\u00e4 Juudalaisiksi sanovat, ja ei olekaan, vaan he valehtelevat. Katso, min\u00e4 tahdon vaatia heit\u00e4 siihen, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuleman ja kumartaman sinun jalkais edess\u00e4, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 sinua rakastin.\n3:10 Ett\u00e4s pidit minun k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteni sanat, niin min\u00e4 tahdon sinun varjella kiusauksen hetkest\u00e4, joka koko maan piirin p\u00e4\u00e4lle tuleva on, niit\u00e4 kiusaamaan, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat.\n3:11 Katso, min\u00e4 tulen pian: pid\u00e4 mit\u00e4 sinulla on, ettei kenk\u00e4\u00e4n sinun kruunuas ottaisi.\n3:12 Joka voittaa, h\u00e4nen min\u00e4 teen patsaaksi minun Jumalani templiss\u00e4, ja ei h\u00e4nen pid\u00e4 silleen sielt\u00e4 l\u00e4htem\u00e4n ulos, ja tahdon kirjoittaa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 minun Jumalani nimen ja minun kaupunkini, uuden Jerusalemin nimen, joka taivaasta minun Jumalaltani tuli alas, ja minun uuden nimeni.\n3:13 Jolla korva on, se kuulkaan, mit\u00e4 Henki seurakunnille sanoo.\n3:14 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: n\u00e4it\u00e4 sanoo Amen, uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luontokappalten alku:\n3:15 Min\u00e4 tied\u00e4n sinun tekos, ettet sin\u00e4 kylm\u00e4 etk\u00e4 palava ole: oi jospa kylm\u00e4 taikka palava olisit!\n3:16 Sent\u00e4hden ett\u00e4s pensi\u00e4 olet, ja et kylm\u00e4 etk\u00e4 palava, rupean min\u00e4 sinua minun suustani oksentamaan ulos.\n3:17 Ett\u00e4s sanot: min\u00e4 olen rikas, min\u00e4 olen rikastunut ja en min\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tarvitse; ja et tied\u00e4, ett\u00e4s viheli\u00e4inen ja raadollinen olet, k\u00f6yh\u00e4, sokia ja alastoin.\n3:18 Min\u00e4 neuvon sinua minulta ostamaan kultaa tulella selitetty\u00e4, ett\u00e4s rikastuisit, ja valkiat vaatteet, joillas sinus pukisit, ettei sinun alastomuutes h\u00e4py n\u00e4kyisi, ja voitele silm\u00e4s silm\u00e4in voiteella, ett\u00e4s n\u00e4kisit.\n3:19 Joita min\u00e4 rakastan, niit\u00e4 min\u00e4 my\u00f6s nuhtelen ja kuritan; niin ole siis ahkera ja tee parannus.\n3:20 Katso, min\u00e4 seison ovessa ja kolkutan: jos joku minun \u00e4\u00e4neni kuulee ja avaa oven, sen tyk\u00f6 min\u00e4 tahdon menn\u00e4 sis\u00e4lle, ja pit\u00e4\u00e4 ehtoollista h\u00e4nen kanssansa ja h\u00e4n minun kanssani.\n3:21 Joka voittaa, sen min\u00e4 annan istua minun kanssani minun istuimellani, niinkuin min\u00e4kin voitin ja olen minun is\u00e4ni kanssa h\u00e4nen istuimellansa istunut.\n3:22 Jolla korva on, se kuulkaan, mit\u00e4 Henki seurakunnille sanoo.\n4:1 Sitte n\u00e4in min\u00e4, ja katso, ovi avattiin taivaassa, ja ensim\u00e4inen \u00e4\u00e4ni, jonka min\u00e4 kuulin niinkuin basunan puhuvan minun kanssani, sanoen: astu t\u00e4nne yl\u00f6s, ja min\u00e4 osoitan sinulle, mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin tapahtuva on.\n4:2 Ja kohta min\u00e4 olin hengess\u00e4, ja katso, istuin oli pantu taivaasen, ja istuimella oli (yksi) istuva.\n4:3 Ja se, joka istui, oli n\u00e4ky\u00e4ns\u00e4 kiven jaspiksen ja sardin kaltainen, ja taivaan kaari istuimen ymp\u00e4ri n\u00e4ky\u00e4ns\u00e4 smaragdin kaltainen.\n4:4 Ja sen istuimen ymp\u00e4rill\u00e4 oli nelj\u00e4kolmattakymment\u00e4 istuinta, ja niill\u00e4 istuimilla n\u00e4in min\u00e4 nelj\u00e4kolmattakymment\u00e4 vanhinta istuvan, valkeilla vaatteilla puetettuna, ja heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 olivat kultaiset kruunut.\n4:5 Ja istuimesta k\u00e4viv\u00e4t ulos leimaukset ja pitk\u00e4iset ja \u00e4\u00e4net, ja seitsem\u00e4n tulista lamppua paloi istuimen edess\u00e4, jotka seitsem\u00e4n Jumalan henke\u00e4 ovat.\n4:6 Ja istuimen edess\u00e4 oli niinkuin lasinen meri, kristallin muotoinen, ja keskell\u00e4 istuinta ja ymp\u00e4ri istuinta nelj\u00e4 el\u00e4int\u00e4, edest\u00e4 ja takaa silmi\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4.\n4:7 Ja ensim\u00e4inen el\u00e4in oli jalopeuran muotoinen, ja toinen el\u00e4in vasikan muotoinen, ja kolmannella el\u00e4imell\u00e4 olivat niinkuin ihmisen kasvot, ja nelj\u00e4s el\u00e4in lent\u00e4v\u00e4isen kotkan muotoinen.\n4:8 Ja niill\u00e4 nelj\u00e4ll\u00e4 el\u00e4imell\u00e4 oli kullakin kuusi siipe\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4, ja he olivat sis\u00e4lt\u00e4 silmi\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4; ja ei heill\u00e4 ollut lepoa p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 eik\u00e4 y\u00f6ll\u00e4, ja sanoivat: pyh\u00e4, pyh\u00e4, pyh\u00e4 on Herra Jumala kaikkivaltias, joka oli, ja joka on, ja joka tuleva on.\n4:9 Ja kuin ne el\u00e4imet antoivat kiitoksen ja kunnian ja siunauksen sille, joka istuimella istui, joka el\u00e4\u00e4 ijankaikkisesta ijankaikkiseen.\n4:10 Niin ne nelj\u00e4kolmattakymment\u00e4 vanhinta lankesivat istuimella istuvaisen eteen, ja kumartaen rukoilivat sit\u00e4, joka el\u00e4\u00e4 ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja heittiv\u00e4t kruununsa istuimen eteen ja sanoivat:\n4:11 Herra! sin\u00e4 olet mahdollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman; sill\u00e4 sin\u00e4 olet kaikki luonut, ja sinun tahdostas he ovat, ja luodut ovat.\n5:1 Ja min\u00e4 n\u00e4in istuimella istuvaisen oikiassa k\u00e4dess\u00e4 kirjan, sis\u00e4lt\u00e4 ja ulkoa kirjoitetun, seitsem\u00e4ll\u00e4 sinetill\u00e4 lukitun.\n5:2 Ja min\u00e4 n\u00e4in v\u00e4kev\u00e4n enkelin suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 saarnaavan: kuka on mahdollinen t\u00e4t\u00e4 kirjaa avaamaan ja h\u00e4nen sinetti\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n?\n5:3 Ja ei yksik\u00e4\u00e4n voinut, ei taivaassa, eik\u00e4 maassa, eik\u00e4 maan alla, kirjaa avata, eik\u00e4 siihen katsoa.\n5:4 Ja min\u00e4 itkin kovin, ettei yksik\u00e4\u00e4n l\u00f6ydetty mahdolliseksi kirjaa avaamaan eik\u00e4 sit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.\n5:5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: \u00e4l\u00e4 itke! katso, Jalopeura voitti, joka on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri, avaamaan sit\u00e4 kirjaa ja p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n sen seitsem\u00e4\u00e4 sinetti\u00e4.\n5:6 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, keskell\u00e4 istuinta, ja nelj\u00e4n el\u00e4imen ja vanhimpien keskell\u00e4 seisoi Karitsa, niinkuin tapettu , jolla oli seitsem\u00e4n sarvea ja seitsem\u00e4n silm\u00e4\u00e4, jotka ovat seitsem\u00e4n Jumalan henke\u00e4 kaikelle maalle l\u00e4hetetyt:\n5:7 Ja se tuli ja otti kirjan istuimella istuvaisen oikiasta k\u00e4dest\u00e4.\n5:8 Ja kuin h\u00e4n kirjan ottanut oli, lankesivat ne nelj\u00e4 el\u00e4int\u00e4 ja nelj\u00e4kolmattakymment\u00e4 vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta t\u00e4ynn\u00e4, jotka ovat pyh\u00e4in rukoukset,\n5:9 Ja veisasivat uutta virtt\u00e4, sanoen: sin\u00e4 olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteit\u00e4 avaamaan; sill\u00e4 sin\u00e4 olet tapettu ja verell\u00e4s meit\u00e4 Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielist\u00e4, ja kansoista ja pakanoista,\n5:10 Ja olet meid\u00e4t tehnyt meid\u00e4n Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n5:11 Ja min\u00e4 n\u00e4in ja kuulin monen enkelin \u00e4\u00e4nen istuimen ja el\u00e4inten ja vanhimpien ymp\u00e4rill\u00e4, ja heid\u00e4n lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja tuhannen kertaa tuhatta,\n5:12 Ja sanoivat suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4: Karitsa, joka tapettu on, on mahdollinen ottamaan voiman, ja rikkauden, ja viisauden, ja kunnian, ja kiitoksen, ja siunauksen.\n5:13 Ja kaikki luontokappaleet, jotka taivaassa ovat, ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja maan alla, ja meress\u00e4, ja kaikki, jotka niiss\u00e4 ovat, kuulin min\u00e4 sille sanovan, joka istuimella istui, ja Karitsalle: siunaus ja kunnia, ja ylistys ja voima, ijankaikkisesta ijankaikkiseen.\n5:14 Ja ne nelj\u00e4 el\u00e4int\u00e4 sanoivat: amen! Ja ne nelj\u00e4kolmattakymment\u00e4 vanhinta lankesivat maahan, kumarsivat ja rukoilivat sit\u00e4, joka el\u00e4\u00e4 ijankaikkisesta ijankaikkiseen.\n6:1 Ja min\u00e4 n\u00e4in, kuin Karitsa ensim\u00e4isen sinetin avasi, ja min\u00e4 kuulin yhden nelj\u00e4st\u00e4 el\u00e4imest\u00e4 sanovan, niinkuin pitk\u00e4isen jylin\u00e4n: tule ja katso!\n6:2 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, valkia orhi; ja se, joka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istui, piti joutsea, ja h\u00e4nelle annettiin kruunu, ja h\u00e4n l\u00e4ksi voittamaan ja saamaan voittoa.\n6:3 Ja kuin h\u00e4n toisen sinetin avasi, kuulin min\u00e4 toisen el\u00e4imen sanovan: tule ja katso!\n6:4 Ja ruskia orhi meni ulos; ja sille, joka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istui, annettiin rauha maasta ottaa pois, ett\u00e4 heid\u00e4n piti kesken\u00e4ns\u00e4 toinen toisensa tappaman; ja h\u00e4nelle oli suuri miekka annettu.\n6:5 Ja kuin h\u00e4n kolmannen sinetin avasi, kuulin min\u00e4 kolmannen el\u00e4imen sanovan: tule ja katso! Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, musta orhi; ja sill\u00e4, joka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istui, oli vaaka k\u00e4dess\u00e4.\n6:6 Ja min\u00e4 kuulin \u00e4\u00e4nen nelj\u00e4n el\u00e4imen keskelt\u00e4 sanovan: mitta nisuja yhteen penninkiin ja kolme mittaa ohria yhteen penninkiin, ja \u00e4l\u00e4 viinaa eik\u00e4 \u00f6ljy\u00e4 vahingoita.\n6:7 Ja kuin h\u00e4n avasi nelj\u00e4nnen sinetin, kuulin min\u00e4 nelj\u00e4nnen el\u00e4imen \u00e4\u00e4nen sanovan: tule ja katso!\n6:8 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, hiirenkarvainen orhi, ja joka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istui, sen nimi oli kuolema; ja helvetti noudatti h\u00e4nt\u00e4. Ja h\u00e4nelle annettiin voima tappaa nelj\u00e4tt\u00e4 osaa maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 miekalla ja n\u00e4l\u00e4ll\u00e4, ja surmalla ja pedoilla maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n6:9 Ja kuin h\u00e4n viidennen sinetin avasi, n\u00e4in min\u00e4 alttarin alla niiden sielut, jotka Jumalan sanan t\u00e4hden tapetut olivat ja sen todistuksen t\u00e4hden, joka heill\u00e4 oli.\n6:10 Ja he huusivat suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 sanoen: sin\u00e4 pyh\u00e4 ja totinen Herra! kuinka kauvan et sin\u00e4 tuomitse ja meid\u00e4n vertamme kosta niille, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat?\n6:11 Ja kullekin heist\u00e4 annettiin valkia vaate ja sanottiin heille, ett\u00e4 heid\u00e4n piti viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa lep\u00e4\u00e4m\u00e4n, siihenasti kuin heid\u00e4n kanssapalveliainsa ja veljeins\u00e4 luku t\u00e4ytetyksi tulis, jotka piti tapettaman niinkuin hekin.\n6:12 Ja min\u00e4 n\u00e4in, kuin h\u00e4n kuudennen sinetin avasi, katso, niin tapahtui suuri maanj\u00e4ristys, ja aurinko tuli mustaksi niinkuin karvas\u00e4kki ja kuu tuli kokonansa niinkuin veri,\n6:13 Ja t\u00e4hdet putosivat taivaasta maan p\u00e4\u00e4lle, niinkuin fikunapuu fikunansa varistaa, kuin h\u00e4n suurelta tuulelta h\u00e4\u00e4lytet\u00e4\u00e4n.\n6:14 Ja taivas pakeni niinkuin k\u00e4m\u00e4rtynyt kirja, ja kaikki vuoret ja luodot siirrettiin sioistansa.\n6:15 Ja kuninkaat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja ylim\u00e4iset, ja rikkaat, ja p\u00e4\u00e4miehet, ja v\u00e4kev\u00e4t, ja kaikki orjat, ja kaikki vapaat k\u00e4tkiv\u00e4t itsens\u00e4 luoliin ja vuorten rotkoihin,\n6:16 Ja sanoivat vuorille ja kukkuloille: langetkaat meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme ja peitt\u00e4k\u00e4\u00e4t meit\u00e4 sen kasvoin edest\u00e4, joka istuimella istuu, ja Karitsan vihasta.\n6:17 Sill\u00e4 se suuri h\u00e4nen vihansa p\u00e4iv\u00e4 on tullut, ja kuka voi pysy\u00e4?\n7:1 Ja sitte n\u00e4in min\u00e4 nelj\u00e4 enkeli\u00e4 seisovan nelj\u00e4n maan kulman p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja nelj\u00e4\u00e4 maan tuulta pit\u00e4v\u00e4n, ettei tuuli oisi puhaltanut maan p\u00e4\u00e4lle, eik\u00e4 meren p\u00e4\u00e4lle, eik\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n puun p\u00e4\u00e4lle.\n7:2 Ja min\u00e4 n\u00e4in toisen enkelin auringon koitosta tulevan yl\u00f6s jolla oli el\u00e4v\u00e4n Jumalan sinetti, ja h\u00e4n huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 niille nelj\u00e4lle enkelille, joiden maata ja merta oli annettu vahingoittaa.\n7:3 Ja sanoi: \u00e4lk\u00e4\u00e4t maata eik\u00e4 merta eik\u00e4 puita vahingoittako siihenasti kuin me merkitsemme meid\u00e4n Jumalamme palveliat heid\u00e4n otsissansa.\n7:4 Ja min\u00e4 kuulin, ett\u00e4 merkittyin luku oli sata ja nelj\u00e4viidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta, jotka kaikkein Israelin lasten sukukunnista merkityt olivat:\n7:5 Juudan sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta merkityt Rubenin sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4tuhatta merkityt, Gadin sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4tuhatta merkityt:\n7:6 Asserin sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta merkityt, Naphtalin sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta merkityt, Manassen sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta merkityt:\n7:7 Simeonin sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta merkityt, Levin sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta merkityt, Isaskarin sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta merkityt:\n7:8 Zebulonin sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta merkityt, Josephin sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta merkityt, Benjaminen sukukunnasta kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta merkityt.\n7:9 Sen j\u00e4lkeen n\u00e4in min\u00e4, ja katso, suuri joukko, jota ei yksik\u00e4\u00e4n lukea taitanut, kaikista pakanoista, ja sukukunnista, ja kansoista ja kielist\u00e4, seisovan istuimen edess\u00e4 ja Karitsan edess\u00e4, valkeilla vaatteilla puetetut, ja palmut heid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4ns\u00e4.\n7:10 Ja he huusivat suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, sanoen: autuus olkoon meid\u00e4n Jumalallemme, joka istuimella istuu, ja Karitsalle!\n7:11 Ja kaikki enkelit seisoivat ymp\u00e4ri istuinta, ja vanhimpia, ja nelj\u00e4\u00e4 el\u00e4int\u00e4, ja lankesivat kasvoillensa istuimen eteen, kumarsivat ja rukoilivat Jumalaa,\n7:12 Sanoen: amen! Siunaus, ja ylistys, ja viisaus, ja kiitos, ja kunnia, ja voima, ja v\u00e4kevyys olkoon meid\u00e4n Jumalallemme ijankaikkisesta ijankaikkiseen. Amen!\n7:13 Ja yksi vanhimmista vastasi ja sanoi minulle: kutka n\u00e4m\u00e4t valkeilla vaatteilla puetetut ovat, ja kusta he tulleet ovat?\n7:14 Ja min\u00e4 sanoin h\u00e4nelle: herra, sin\u00e4p\u00e4 sen tied\u00e4t. Ja h\u00e4n sanoi minulle: n\u00e4m\u00e4t ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veress\u00e4 valaisseet.\n7:15 Sent\u00e4hden ovat he Jumalan istuimen edess\u00e4 ja palvelevat h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja y\u00f6ll\u00e4 h\u00e4nen templiss\u00e4ns\u00e4. Ja se, joka istuimella istuu, asuu heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4.\n7:16 Ei heid\u00e4n pid\u00e4 en\u00e4\u00e4n isooman, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4n janooman, eik\u00e4 aurinko lankee heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ei my\u00f6s yksik\u00e4\u00e4n palavuus.\n7:17 Sill\u00e4 Karitsa, joka istuimen keskell\u00e4 on, kaitsee heit\u00e4 ja johdattaa heit\u00e4 el\u00e4v\u00e4in vesil\u00e4hdetten tyk\u00f6, ja Jumala on kuivaava kaikki kyyneleet heid\u00e4n silmist\u00e4ns\u00e4.\n8:1 Ja kuin h\u00e4n seitsem\u00e4nnen sinetin avasi, oltiin \u00e4\u00e4neti taivaassa l\u00e4hes puoli hetke\u00e4.\n8:2 Ja min\u00e4 n\u00e4in seitsem\u00e4n enkeli\u00e4 Jumalan edess\u00e4 seisovan, joille seitsem\u00e4n basunaa annettiin.\n8:3 Ja toinen enkeli tuli ja seisoi alttarin edess\u00e4, ja h\u00e4nell\u00e4 oli kultainen pyh\u00e4n savun astia, jolle paljo suitsutusta annettiin, kaikkein pyh\u00e4in rukouksiin, kultaiselle alttarille antaaksensa, joka on istuimen edess\u00e4.\n8:4 Ja suitsutuksen savu pyh\u00e4in rukouksista nousi enkelin k\u00e4dest\u00e4 Jumalan eteen.\n8:5 Ja enkeli otti pyh\u00e4n savun astian, ja t\u00e4ytti sen alttarin tulesta, ja heitti maan p\u00e4\u00e4lle, ja niin tapahtuivat \u00e4\u00e4net ja pitk\u00e4isen jylin\u00e4t ja leimaukset ja maanj\u00e4ristykset.\n8:6 Ja ne seitsem\u00e4n enkeli\u00e4 seitsem\u00e4ll\u00e4 basunalla hankitsivat basunilla soittamaan.\n8:7 Ja ensim\u00e4inen enkeli soitti basunalla, ja tuli rakeita ja tulta verell\u00e4 sekoitettuja, jotka maan p\u00e4\u00e4lle heitettiin; ja kolmas osa puista paloi ja kaikki viheri\u00e4inen ruoho paloi.\n8:8 Ja toinen enkeli soitti basunalla, ja mereen heitettiin niinkuin suuri vuori tulessa palava: ja kolmas osa merest\u00e4 tuli vereksi,\n8:9 Ja kolmas osa el\u00e4vist\u00e4 luontokappaleista meress\u00e4 kuoli ja kolmas osa haaksista hukkui.\n8:10 Ja kolmas enkeli soitti basunalla, ja suuri t\u00e4hti lankesi taivaasta, palava niinkuin tulisoitto, ja lankesi kolmannen osan virtain ja vesil\u00e4hdetten p\u00e4\u00e4lle.\n8:11 Ja t\u00e4hti kutsutaan koiruohoksi: ja kolmas osa vesist\u00e4 muuttui koiruohoksi, ja monta ihmist\u00e4 kuoli vetten t\u00e4hden, ett\u00e4 ne haikiaksi tehdyt olivat.\n8:12 Ja nelj\u00e4s enkeli soitti basunalla, ja kolmas osa auringosta ly\u00f6tiin, ja kolmas osa kuusta, ja kolmas osa t\u00e4hdist\u00e4, niin ett\u00e4 kolmas osa heist\u00e4 pimeni, ja ei kolmas osa p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 valaissut, eik\u00e4 y\u00f6st\u00e4.\n8:13 Ja min\u00e4 n\u00e4in ja kuulin enkelin keskelle taivasta lent\u00e4v\u00e4n ja suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 sanovan: voi, voi, voi, asuvaisia maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, muiden kolmen enkelin basunan \u00e4\u00e4nist\u00e4, jotka viel\u00e4 basunilla soittaman pit\u00e4\u00e4!\n9:1 Ja viides enkeli soitti basunalla, ja min\u00e4 n\u00e4in t\u00e4hden taivaasta maan p\u00e4\u00e4lle putoovan, ja h\u00e4nelle annettiin syvyyden kaivon avain.\n9:2 Ja h\u00e4n avasi syvyyden kaivon, ja kaivon savu k\u00e4vi yl\u00f6s niinkuin suuren p\u00e4tsin savu, ja aurinko ja ilma pimisi kaivon savusta.\n9:3 Ja savusta l\u00e4ksiv\u00e4t mets\u00e4sirkat maan p\u00e4\u00e4lle, ja heille annettiin voima, niinkuin skorpionilla on voima maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n9:4 Ja heille sanottiin, ettei heid\u00e4n pit\u00e4nyt vahingoittaman maan ruohoa eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n viheri\u00e4ist\u00e4, ei my\u00f6s yht\u00e4\u00e4n puuta, vaan ainoastaan ihmisi\u00e4, joiden otsissa ei Jumalan sinetti ole.\n9:5 Ja se annettiin heille, ettei heid\u00e4n pit\u00e4nyt heit\u00e4 tappaman, vaan viisi kuukautta vaivaaman, ja heid\u00e4n vaivaamisensa oli niinkuin skorpionin vaivaaminen, kuin h\u00e4n on ihmist\u00e4 pist\u00e4nyt.\n9:6 Ja niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 ihmiset etsiv\u00e4t kuolemaa, ja ei l\u00f6yd\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, ja pyyt\u00e4\u00e4 kuolla, vaan kuolema pakenee heit\u00e4.\n9:7 Ja mets\u00e4sirkat ovat orhitten kaltaiset, jotka sotaan valmistetut ovat, ja heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 niinkuin kruunut, kullan muotoiset, ja heid\u00e4n kasvonsa niinihmisten kasvot.\n9:8 Ja heill\u00e4 olivat hiukset, ja heid\u00e4n hampaansa olivat niinkuin jalopeuran.\n9:9 Ja heill\u00e4 oli pantsari niinkuin rautapantsarit; ja heid\u00e4n siipiens\u00e4 havina niinkuin ratasten kituma, kussa monta hevosta sotaan juoksee.\n9:10 Ja heill\u00e4 oli pyrst\u00f6t niinkuin skorpionilla, ja heid\u00e4n pyrst\u00f6iss\u00e4ns\u00e4 olivat neulaiset, ja heid\u00e4n voimansa oli ihmisi\u00e4 viisi kuukautta vahingoittaa.\n9:11 Ja heid\u00e4n kuninkaansa on syvyyden enkeli, jonka nimi Hebrean kielell\u00e4 on Abaddon, ja Grekan kielell\u00e4 on h\u00e4nen nimens\u00e4 Apollyon.\n9:12 Yksi voi on mennyt edes, katso, viel\u00e4 kaksi voita sen j\u00e4lkeen tulevat.\n9:13 Ja kuudes enkeli soitti basunalla, ja min\u00e4 kuulin \u00e4\u00e4nen nelj\u00e4st\u00e4 kultaisen alttarin sarvesta, joka Jumalan edess\u00e4 on,\n9:14 Sanovan sille kuudennelle enkelille, jolla basuna oli: p\u00e4\u00e4st\u00e4 ne nelj\u00e4 enkeli\u00e4, jotka suuressa Euphratin virrassa sidottuna ovat.\n9:15 Ja ne nelj\u00e4 enkeli\u00e4 p\u00e4\u00e4stettiin, jotka olivat valmiit hetkeksi, ja p\u00e4iv\u00e4ksi, ja kuukaudeksi ja vuodeksi, tappamaan kolmatta osaa ihmisist\u00e4.\n9:16 Ja ratsasmiesten sotajoukon luku oli kaksin kerroin kymmentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja min\u00e4 kuulin heid\u00e4n lukunsa.\n9:17 Ja niin min\u00e4 n\u00e4in ne orhiit n\u00e4yss\u00e4, ja niill\u00e4, jotka heid\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4 istuivat, olivat tuliset ja keltaiset ja tulikiviset pantsarit , ja orhitten p\u00e4\u00e4t olivat niinkuin jalopeurain p\u00e4\u00e4t, ja heid\u00e4n suustansa k\u00e4vi ulos tuli, ja savu, ja tulikivi.\n9:18 N\u00e4ill\u00e4 kolmella vitsauksella tapettiin kolmas osa ihmisist\u00e4, tulella, savulla ja tulikivell\u00e4, jotka k\u00e4viv\u00e4t ulos heid\u00e4n suustansa.\n9:19 Sill\u00e4 heid\u00e4n voimansa oli heid\u00e4n suussansa ja heid\u00e4n pyrst\u00f6iss\u00e4ns\u00e4, ja heid\u00e4n pyrst\u00f6ns\u00e4 olivat k\u00e4rmetten muotoiset, heill\u00e4 olivat p\u00e4\u00e4t ja niill\u00e4 he vahingoitsivat.\n9:20 Ja muut ihmiset, jotka ei n\u00e4ill\u00e4 vitsauksilla ole tapetut, ei heid\u00e4n k\u00e4ttens\u00e4 t\u00f6ist\u00e4 parannusta tehneet: ettei he olisi perkeleit\u00e4 kumartaneet ja kultaisia, ja hopiaisia, ja vaskisia, ja kivisi\u00e4 ja puisia ep\u00e4jumalia, jotka ei n\u00e4hd\u00e4 taida, eik\u00e4 kuulla, ei my\u00f6s k\u00e4yd\u00e4.\n9:21 Ja ei tehneet parannusta murhistansa, eik\u00e4 velhoudestansa, eik\u00e4 huoruudestansa, ei my\u00f6s varkaudestansa.\n10:1 Ja min\u00e4 n\u00e4in toisen v\u00e4kev\u00e4n enkelin tulevan alas taivaasta, joka pilvell\u00e4 puetettu oli, ja taivaan kaari h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja h\u00e4nen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja h\u00e4nen jalkansa niinkuin tulen patsaat.\n10:2 Ja h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 oli avoin kirja, ja h\u00e4n pani oikian jalkansa meren p\u00e4\u00e4lle ja vasemman maan p\u00e4\u00e4lle.\n10:3 Ja huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, niinkuin jalopeura kiljuu. Ja koska h\u00e4n huusi, puhuivat ne seitsem\u00e4n pitk\u00e4ist\u00e4 \u00e4\u00e4nens\u00e4.\n10:4 Ja kuin ne seitsem\u00e4n pitk\u00e4ist\u00e4 olivat \u00e4\u00e4nens\u00e4 puhuneet, tahdoin min\u00e4 sen kirjoittaa. Ja min\u00e4 kuulin \u00e4\u00e4nen taivaasta sanovan minulle: lukitse se, mit\u00e4 ne seitsem\u00e4n pitk\u00e4ist\u00e4 puhuivat, ja \u00e4l\u00e4 niit\u00e4 kirjoita.\n10:5 Ja enkelin, jonka min\u00e4 meren p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4in seisovan, nosti k\u00e4tens\u00e4 taivaasen p\u00e4in,\n10:6 Ja vannoi sen kautta, joka el\u00e4\u00e4 ijankaikkisesta ijankaikkiseen, joka taivaan luonut oli ja ne, mitk\u00e4 siin\u00e4 on, ja maan ja ne, mitk\u00e4 siin\u00e4 on, ja meren ja ne, mitk\u00e4 siin\u00e4 on, ettei silleen aikaa enempi oleman pid\u00e4:\n10:7 Vaan seitsem\u00e4nnen enkelin \u00e4\u00e4nen p\u00e4ivin\u00e4, kuin h\u00e4n rupee basunalla soittamaan, niin pit\u00e4\u00e4 Jumalan salaisuus t\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n, niinkuin h\u00e4n on palvelioillensa prophetaille ilmoittanut.\n10:8 Ja \u00e4\u00e4ni, jonka min\u00e4 kuulin taivaasta, puhui taas minun kanssani ja sanoi: mene ja ota avoin kirja enkelin k\u00e4dest\u00e4, joka meren ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 seisoo.\n10:9 Ja min\u00e4 menin enkelin tyk\u00f6 ja sanoin: anna kirja minulle. Ja h\u00e4n sanoi minulle: ota ja sy\u00f6 se! ja se on karvasteleva sinun vatsassas, vaan sinun suussas pit\u00e4\u00e4 sen oleman makian niinkuin hunaja.\n10:10 Ja min\u00e4 otin kirjan enkelin k\u00e4dest\u00e4 ja s\u00f6in sen, ja se oli makia minun suussani niinkuin hunaja. Ja kuin min\u00e4 sen sy\u00f6nyt olin, karvasteli se minun vatsassani.\n10:11 Ja h\u00e4n sanoi minulle: taas tulee sinun propheteerata kansoille, ja pakanoille, ja kielille, ja monelle kuninkaalle.\n11:1 Ja minulle annettiin ruoko niinkuin sauva, ja enkeli seisoi ja sanoi: nouse ja mittaa Jumalan templi ja alttari, ja ne, jotka siin\u00e4 rukoilevat.\n11:2 Mutta sy\u00f6kse sis\u00e4lm\u00e4inen kuori ulos templist\u00e4, ja \u00e4l\u00e4 sit\u00e4 mittaa; sill\u00e4 se on pakanoille annettu, ja he tallaavat pyh\u00e4\u00e4 kaupunkia kaksiviidett\u00e4kymment\u00e4 kuukautta.\n11:3 Ja min\u00e4 annan kahdelle minun todistajalleni, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tuhannen kaksisataa ja kuusikymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 propheteeraaman, s\u00e4keiss\u00e4 puetettuna.\n11:4 N\u00e4m\u00e4t ovat kaksi \u00f6ljypuuta ja kaksi kynttil\u00e4jalkaa, jotka maan Jumalan edess\u00e4 seisovat.\n11:5 Ja jos joku heit\u00e4 tahtoo vahingoittaa, niin tuli k\u00e4y ulos heid\u00e4n suustansa, ja sy\u00f6 heid\u00e4n vihollisensa; ja jos joku tahtoo heit\u00e4 vahingoittaa, niin se tapetaan.\n11:6 N\u00e4ill\u00e4 on valta taivasta sulkea, ettei niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, joina he propheteeraavat, sataman pid\u00e4; ja heill\u00e4 on valta vesi\u00e4 vereksi muuttaa, ja l\u00f6yd\u00e4 maata kaikkinaisella vitsauksella, niin usein kuin he tahtovat.\n11:7 Ja koska he todistuksensa lopettaneet ovat, niin peto, joka astui yl\u00f6s syvyydest\u00e4, on heid\u00e4n kanssansa sotiva, ja heit\u00e4 voittava ja tappava heid\u00e4t.\n11:8 Ja heid\u00e4n ruumiinsa pit\u00e4\u00e4 makaavan sen suuren kaupungin kaduilla, joka hengellisesti kutsutaan Sodoma ja Egypti, kussa my\u00f6s meid\u00e4n Herramme ristiinnaulittu on.\n11:9 Ja muutamat sukukunnista, ja kansoista, ja kielist\u00e4, ja pakanoista pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n heid\u00e4n ruumiinsa kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja puolen, ja ei he salli heid\u00e4n ruumiitansa haudattaa.\n11:10 Ja jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat, ne iloitsevat heist\u00e4, ja riemuitsevat, ja lahjoja kesken\u00e4ns\u00e4 l\u00e4hettelev\u00e4t, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4t kaksi prophetaa ahdistelivat niit\u00e4, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuivat.\n11:11 Ja kolmen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 ja puolen meni Jumalalta el\u00e4m\u00e4n henki heihin: ja he seisoivat jaloillansa, ja suuri pelko tuli niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka heid\u00e4t n\u00e4kiv\u00e4t.\n11:12 Ja he kuulivat suuren \u00e4\u00e4nen taivaasta sanovan heille: astukaat t\u00e4nne. Ja he astuivat taivaasen pilvess\u00e4, ja heid\u00e4n vihollisensa n\u00e4kiv\u00e4t heid\u00e4t.\n11:13 Ja sill\u00e4 hetkell\u00e4 tapahtui suuri maanj\u00e4ristys, ja kymmenes osa kaupungista lankesi maahan. Ja siin\u00e4 maanj\u00e4ristyksess\u00e4 tapettiin seitsem\u00e4ntuhannen ihmisten nimi, ja ne muut h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t ja antoivat kunnian taivaan Jumalalle.\n11:14 Toinen voi on mennyt edes, ja katso, kolmas voi pian tulee.\n11:15 Ja seitsem\u00e4s enkeli soitti basunalla, ja suuret \u00e4\u00e4net kuuluivat taivaassa, sanoen: maailman valtakunnat ovat meid\u00e4n Herrallemme ja h\u00e4nen Kristuksellensa tulleet, ja h\u00e4n on hallitseva ijankaikkisesta ijankaikkiseen.\n11:16 Ja nelj\u00e4kolmattakymment\u00e4 vanhinta, jotka Jumalan edess\u00e4 istuimillansa istuvat, lankesivat kasvoillensa ja kumarsivat Jumalaa,\n11:17 Sanoen: me kiit\u00e4mme sinua Herra, kaikkivaltias Jumala, joka olet, ja olit, ja tuleva olet: ett\u00e4 sin\u00e4 olet saanut sinun suuren voimas, ja hallinnut;\n11:18 Ja pakanat ovat vihastuneet, ja sinun vihas on tullut, ja kuolleitten aika heit\u00e4 tuomittaa, ja sinun palveliais prophetain palkka maksettaa, ja pyh\u00e4in, ja niiden, jotka sinun nime\u00e4s pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t, pienten ja suurten, ja kadottaa niit\u00e4, jotka maan turmelleet ovat.\n11:19 Ja Jumalan templi aukeni taivaassa, ja h\u00e4nen testamenttinsa arkki n\u00e4htiin h\u00e4nen templiss\u00e4ns\u00e4; ja tapahtuivat leimaukset, ja \u00e4\u00e4net ja pitk\u00e4iset, ja maanj\u00e4ristykset, ja suuret rakeet.\n12:1 Ja suuri ihme ilmestyi taivaassa: vaimo oli puetettu auringolla, ja kuu h\u00e4nen jalkainsa alla, ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 kruunu kahdestatoistakymmenest\u00e4 t\u00e4hdest\u00e4.\n12:2 Ja h\u00e4n oli raskas, ja huusi synnytt\u00e4iss\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nell\u00e4 oli suuri vaiva synnytt\u00e4\u00e4.\n12:3 Ja toinen ihme n\u00e4kyi taivaassa, katso: suuri ruskia lohik\u00e4rme, jolla oli seitsem\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4 ja kymmenen sarvea, ja h\u00e4nen p\u00e4iss\u00e4ns\u00e4 seitsem\u00e4n kruunua.\n12:4 Ja h\u00e4nen pyrst\u00f6ns\u00e4 veti kolmannen osan taivaan t\u00e4hdist\u00e4, ja heitti ne maan p\u00e4\u00e4lle. Ja lohik\u00e4rme seisoi vaimon edess\u00e4, joka oli synnytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 kuin h\u00e4n olis synnytt\u00e4nyt, se olisi sy\u00f6nyt h\u00e4nen lapsensa.\n12:5 Ja h\u00e4n synnytti poikalapsen, joka oli kaikki pakanat hallitseva rautaisella vitsalla. Ja h\u00e4nen poikansa temmattiin Jumalan tyk\u00f6 ja h\u00e4nen istuimensa tyk\u00f6.\n12:6 Ja vaimo pakeni korpeen, kussa h\u00e4nelle oli sia Jumalalta valmistettu, siin\u00e4 ruokittaa tuhannen kaksisataa ja kuusikymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n12:7 Ja (suuri) sota tapahtui taivaassa: Mikael ja h\u00e4nen enkelins\u00e4 sotivat lohik\u00e4rmeen kanssa, ja lohik\u00e4rme soti ja h\u00e4nen enkelins\u00e4.\n12:8 Ja ei he voittaneet, eik\u00e4 heid\u00e4n siaansa en\u00e4\u00e4 l\u00f6ydetty taivaassa.\n12:9 Ja suuri lohik\u00e4rme, vanha mato, joka perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, heitettiin ulos, joka koko maan piirin viettelee, h\u00e4n heitettiin maan p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4nen enkelins\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen kanssansa heitettiin sinne.\n12:10 Ja min\u00e4 kuulin suuren \u00e4\u00e4nen taivaassa sanovan: nyt on autuus, ja voima, ja valtakunta, ja v\u00e4ki meid\u00e4n Jumalamme, ja valta h\u00e4nen Kristuksensa: ett\u00e4 meid\u00e4n veljiemme p\u00e4\u00e4llekantaja on heitetty ulos, joka heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Jumalan edess\u00e4 kantoi.\n12:11 Ja he ovat h\u00e4nen voittaneet Karitsan veren kautta, ja heid\u00e4n todistuksensa sanan kautta; ja ei he henke\u00e4ns\u00e4 kuolemaan asti rakastaneet.\n12:12 Sent\u00e4hden te, taivaat, iloitkaat, ja jotka niiss\u00e4 asutte. Voi maan ja meren asuvia! sill\u00e4 perkele astuu alas teid\u00e4n tyk\u00f6nne, pit\u00e4in suurta vihaa, tiet\u00e4en itsell\u00e4ns\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa olevan.\n12:13 Ja kuin lohik\u00e4rme n\u00e4ki itsens\u00e4 maahan heitetyksi, vainosi h\u00e4n vaimoa, joka pojan synnytti.\n12:14 Ja vaimolle annettiin kaksi suuren kotkan siipe\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n olis korpeen siaansa lent\u00e4nyt, kussa h\u00e4n el\u00e4tet\u00e4\u00e4n ajan, ja kaksi aikaa, ja puolen aikaa, k\u00e4rmeen kasvoin edest\u00e4.\n12:15 Ja k\u00e4rme puuskasi vaimon j\u00e4lkeen suustansa vett\u00e4 niinkuin kosken, upottaaksensa h\u00e4nt\u00e4.\n12:16 Mutta maa autti vaimoa, ja maa avasi suunsa, ja s\u00e4rpi veden, jonka lohik\u00e4rme suustansa puuskannut oli.\n12:17 Ja lohik\u00e4rme vihastui vaimon p\u00e4\u00e4lle, ja meni sotimaan muiden kanssa h\u00e4nen siemenest\u00e4ns\u00e4, jotka Jumalan k\u00e4skyt k\u00e4tkev\u00e4t ja Jesuksen Kristuksen todistuksen pit\u00e4v\u00e4t.\n13:1 (H12:18) Ja min\u00e4 seisoin meren sannalla. (H13:1) Ja min\u00e4 n\u00e4in pedon merest\u00e4 astuvan yl\u00f6s, jolla oli seitsem\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4 ja kymmenen sarvea, ja h\u00e4nen sarvissansa kymmenen kruunua, ja h\u00e4nen p\u00e4iss\u00e4ns\u00e4 pilkan nimi.\n13:2 Ja peto, jonka min\u00e4 n\u00e4in, oli pardin muotoinen, ja h\u00e4nen jalkansa olivat niinkuin karhun k\u00e4p\u00e4l\u00e4t, ja h\u00e4nen suunsa oli niinkuin jalopeurain suu; ja lohik\u00e4rme antoi sille voimansa, ja istuimensa, ja suuren vallan.\n13:3 Ja min\u00e4 n\u00e4in yhden h\u00e4nen p\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 niinkuin se olis kuoliaaksi haavoitettu ollut, ja h\u00e4nen kuolemahaavansa parani, ja koko maan piiri ihmetteli sit\u00e4 petoa,\n13:4 Ja kumarsivat lohik\u00e4rmett\u00e4, joka pedolle voiman antoi. Ja he kumarsivat petoa ja sanoivat: kuka on t\u00e4m\u00e4n pedon kaltainen? kuka voi sotia h\u00e4nt\u00e4 vastaan?\n13:5 Ja h\u00e4nelle annettiin suu puhua suuria asioita ja pilkkoja, ja h\u00e4nelle annettiin valta pit\u00e4\u00e4 sotaa kaksiviidett\u00e4 kuukautta.\n13:6 Ja h\u00e4n avasi suunsa pilkkoja puhumaan Jumalaa vastaan, pilkkaamaan h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen majaansa, ja niit\u00e4, jotka taivaassa asuvat.\n13:7 Ja h\u00e4nen sallittiin sotia pyh\u00e4in kanssa ja voittaa heit\u00e4. Ja h\u00e4nelle annettiin valta kaikkein sukukuntain p\u00e4\u00e4lle, ja kansain, ja kielten, ja pakanain.\n13:8 Ja kaikki, jotka maassa asuvat, kumarsivat h\u00e4nt\u00e4, joiden nimet ei ole kirjoitetut Karitsan el\u00e4m\u00e4n kirjassa, joka maailman alusta tapettu on.\n13:9 Jos jollakin korva on, se kuulkaan.\n13:10 Joka vankiuteen vie, se vankiuteen menee, joka miekalla tappaa, se miekalla tapetaan. T\u00e4ss\u00e4 on pyh\u00e4in k\u00e4rsiv\u00e4llisyys ja usko.\n13:11 Ja min\u00e4 n\u00e4in toisen pedon maasta astuvan yl\u00f6s, ja h\u00e4nell\u00e4 oli kaksi sarvea niinkuin lampaalla, ja h\u00e4n puhui niinkuin lohik\u00e4rme.\n13:12 Ja se tekee kaiken entisen pedon voiman, sen n\u00e4hden, ja saattaa maan ja sen asuvaiset ensim\u00e4ist\u00e4 petoa kumartamaan, jonka kuolemahaava parantunut oli.\n13:13 Ja tekee suuria ihmeit\u00e4, niin ett\u00e4 h\u00e4n saattaa tulenkin putoomaan taivaasta alas maan p\u00e4\u00e4lle, ihmisten edest\u00e4;\n13:14 Ja viettelee maan asuvia niill\u00e4 ihmeill\u00e4, joita h\u00e4nen oli annettu pedon edess\u00e4 tehd\u00e4, sanoen maan asuville, ett\u00e4 he tekisiv\u00e4t pedon kuvan, jolla miekan haava on, ja joka virkosi.\n13:15 Ja sallittiin h\u00e4nelle antaa hengen pedon kuvalle, ett\u00e4 pedon kuva my\u00f6s puhuis, ja tekis, ett\u00e4 jokainen, joka ei pedon kuvaa kumarra, pit\u00e4\u00e4 tapettaman.\n13:16 Ja se saattaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja k\u00f6yh\u00e4t, vapaat ja palveliat, ottamaan merkin oikiaan k\u00e4teens\u00e4 taikka otsiinsa;\n13:17 Ja ettei kenk\u00e4\u00e4n taitanut ostaa eik\u00e4 myyd\u00e4, jolla ei se merkki ollut, taikka pedon nimi, eli h\u00e4nen nimens\u00e4 luku.\n13:18 T\u00e4ss\u00e4 on viisaus. Jolla on ymm\u00e4rrys, laskekaan pedon luvun; sill\u00e4 se on ihmisen luku, ja h\u00e4nen lukunsa on kuusisataa kuusikymment\u00e4 ja kuusi.\n14:1 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, Karitsa seisoi Zionin vuorella, ja h\u00e4nen kanssansa sata ja nelj\u00e4viidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta, joilla oli h\u00e4nen Is\u00e4ns\u00e4 nimi kirjoitettu heid\u00e4n otsissansa.\n14:2 Ja min\u00e4 kuulin \u00e4\u00e4nen taivaasta niinkuin paljon veden \u00e4\u00e4nen, ja niinkuin suuren pitk\u00e4isen \u00e4\u00e4nen. Ja se \u00e4\u00e4ni, jonka min\u00e4 kuulin, oli niinkuin kanteleen soittajain, jotka kanteleitansa soittavat,\n14:3 Ja veisasivat niinkuin uutta virtt\u00e4 istuimen edess\u00e4, ja nelj\u00e4n el\u00e4imen edess\u00e4, ja vanhinten. Ja ei yksik\u00e4\u00e4n taitanut sit\u00e4 virtt\u00e4 oppia, paitsi niit\u00e4 sataa ja nelj\u00e4\u00e4viidett\u00e4kymment\u00e4 tuhatta, jotka maasta ostetut ovat.\n14:4 N\u00e4m\u00e4t ovat ne, jotka ei vaimoin kanssa ole saastutetut; sill\u00e4 he ovat neitseet: n\u00e4m\u00e4t ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, kuhunka h\u00e4n menee. N\u00e4m\u00e4t ovat ihmisist\u00e4 ostetut Jumalalle ja Karitsalle uutiseksi,\n14:5 Joiden suussa ei ole petosta l\u00f6ydetty; sill\u00e4 he ovat ilman saastaisuutta Jumalan istuimen edess\u00e4.\n14:6 Ja min\u00e4 n\u00e4in toisen enkelin lent\u00e4v\u00e4n taivaan keskitse, jolla ijankaikkinen evankeliumi oli, jota h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 niille ilmoittaman, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat, ja kaikille pakanoille ja sukukunnille, ja kielille ja kansoille;\n14:7 Joka sanoi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4: pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4t Jumalaa, ja antakaat h\u00e4nelle kunnia; sill\u00e4 h\u00e4nen tuomionsa hetki on tullut: ja kumartakaat ja rukoilkaat sit\u00e4, joka taivaan ja maan ja meret ja vesil\u00e4hteet teki.\n14:8 Ja toinen enkeli seurasi, sanoen: lankesi, lankesi Babylon, suuri kaupunki; sill\u00e4 h\u00e4n oli huoruutensa vihan (a) viinalla kaikki pakanat juottanut.\n14:9 Ja kolmas enkeli seurasi niit\u00e4, sanoen suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4: jos joku petoa ja h\u00e4nen kuvaansa kumartaa, ja ottaa sen merkin otsaansa taikka k\u00e4teens\u00e4,\n14:10 Sen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Jumalan vihan viinaa juoman, selki\u00e4\u00e4 viinaa, joka h\u00e4nen vihansa maljaan kaadettu on; ja h\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tulella ja tulikivell\u00e4 pyh\u00e4in enkeleitten edess\u00e4 ja Karitsan edess\u00e4 vaivattaman.\n14:11 Ja heid\u00e4n vaivansa savu astuu yl\u00f6s ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja ei heill\u00e4 ole lepoa p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 eik\u00e4 y\u00f6ll\u00e4, jotka petoa ja h\u00e4nen kuvaansa kumartavat, ja jos joku on h\u00e4nen nimens\u00e4 merkin ottanut.\n14:12 T\u00e4ss\u00e4 on pyh\u00e4in k\u00e4rsiv\u00e4llisyys. T\u00e4ss\u00e4 ne ovat, jotka Jumalan k\u00e4skyt ja Jesuksen uskon pit\u00e4v\u00e4t.\n14:13 Ja min\u00e4 kuulin \u00e4\u00e4nen taivaasta minulle sanovan: kirjoita: autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat t\u00e4st\u00e4l\u00e4hin. Jaa, Henki sanoo: heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lep\u00e4\u00e4m\u00e4n t\u00f6ist\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 heid\u00e4n tekonsa noudattavat heit\u00e4.\n14:14 Ja min\u00e4 n\u00e4in, ja katso, valkia pilvi, ja pilven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istui Ihmisen Pojan muotoinen, jonka p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli kultainen kruunu ja ter\u00e4v\u00e4 sirppi h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4.\n14:15 Ja toinen enkeli l\u00e4ksi templist\u00e4, huutaen suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 pilven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuvaiselle: sivalla sirpill\u00e4s ja leikkaa; sill\u00e4 sinulle tuli hetki leikatakses, ja elo on maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuivaksi tullut.\n14:16 Ja se, joka pilven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istui, sivalsi sirpill\u00e4ns\u00e4 maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja maa tuli leikatuksi.\n14:17 Ja toinen enkeli l\u00e4ksi templist\u00e4, joka taivaassa on, jolla my\u00f6s ter\u00e4v\u00e4 sirppi oli.\n14:18 Ja toinen enkeli l\u00e4ksi alttarista, jolla oli valta tulen p\u00e4\u00e4lle, ja huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 sille, jolla ter\u00e4v\u00e4 sirppi oli, ja sanoi: sivalla ter\u00e4v\u00e4ll\u00e4 sirpill\u00e4s, ja leikkaa ne viina-oksan versot maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4nen viinamarjansa ovat kypsyneet.\n14:19 Ja enkeli sivalsi ter\u00e4v\u00e4ll\u00e4 sirpill\u00e4ns\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja niitti maan viinam\u00e4en, ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan.\n14:20 Ja kuurna sotkuttiin ulkona kaupungista, ja veri kuurnasta kuohui ulos hamaan orhitten suitsiin asti, tuhannen ja kuusisataa vakomittaa.\n15:1 Ja min\u00e4 n\u00e4in toisen merkin taivaassa, suuren ja ihmeellisen: seitsem\u00e4n enkeli\u00e4, joilla seitsem\u00e4n viimeist\u00e4 vitsausta oli; sill\u00e4 niiss\u00e4 on Jumalan viha t\u00e4ytetty.\n15:2 Ja min\u00e4 n\u00e4in niinkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja ne, jotka pedosta voiton saaneet olivat ja h\u00e4nen kuvastansa ja h\u00e4nen merkist\u00e4ns\u00e4 ja h\u00e4nen nimens\u00e4 luvusta, seisovan lasisen meren p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja heill\u00e4 oli Jumalan kanteleet,\n15:3 Ja he veisasivat Moseksen, Jumalan palvelian virtt\u00e4, sanoen: suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekos, Herra Jumala kaikkivaltias! oikiat ja totiset ovat sinun ties, sin\u00e4 pyh\u00e4in Kuningas!\n15:4 Kuka ei pelk\u00e4\u00e4 sinua, Herra, ja sinun nime\u00e4s ylist\u00e4? Sill\u00e4 sin\u00e4 yksin\u00e4s pyh\u00e4 olet; sill\u00e4 kaikki pakanat tulevat, ja sinun kasvois edess\u00e4 kumartavat ja rukoilevat: ett\u00e4 sinun tuomios julistetut ovat.\n15:5 Sitte n\u00e4in min\u00e4, ja katso, todistuksen majan templi avattiin taivaassa.\n15:6 Ja templist\u00e4 l\u00e4ksiv\u00e4t seitsem\u00e4n enkeli\u00e4, joilla seitsem\u00e4n vitsausta oli, puetetut puhtailla ja kirkkailla liinavaatteilla, ja vy\u00f6tetyt rinnoilta kultaisilla v\u00f6ill\u00e4.\n15:7 Ja yksi nelj\u00e4st\u00e4 el\u00e4imest\u00e4 antoi seitsem\u00e4lle enkelille seitsem\u00e4n kultaista maljaa, t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 Jumalan vihaa, joka el\u00e4\u00e4 ijankaikkisesta ijankaikkiseen.\n15:8 Ja templi t\u00e4ytettiin savulla Jumalan kunniasta ja h\u00e4nen voimastansa, ja ei yksik\u00e4\u00e4n voinut templiin menn\u00e4 sis\u00e4lle, siihenasti kuin seitsem\u00e4n enkelin seitsem\u00e4n vitsausta t\u00e4ytetyiksi tulivat.\n16:1 Ja min\u00e4 kuulin suuren \u00e4\u00e4nen templist\u00e4 sanovan seitsem\u00e4lle enkelille: menk\u00e4\u00e4t ja vuodattakaat Jumalan vihan maljat maan p\u00e4\u00e4lle!\n16:2 Ja ensim\u00e4inen meni ja vuodatti maljansa maan p\u00e4\u00e4lle: ja tuli paha ja h\u00e4ijy haava ihmisten p\u00e4\u00e4lle, joilla pedon merkki oli, ja niiden p\u00e4\u00e4lle, jotka sen kuvaa kumarsivat.\n16:3 Ja toinen enkeli vuodatti maljansa mereen, ja se tuli niinkuin kuolleen veri, ja kaikki el\u00e4v\u00e4iset sielut kuolivat meress\u00e4.\n16:4 Ja kolmas enkeli vuodatti maljansa virtoihin ja vesil\u00e4hteisiin: ja se tuli vereksi.\n16:5 Ja min\u00e4 kuulin vetten enkelin sanovan: Herra, sin\u00e4 olet vanhurskas, joka olet, ja joka oli, ja pyh\u00e4, ett\u00e4s n\u00e4m\u00e4t tuomitsit;\n16:6 Sill\u00e4 he ovat pyh\u00e4in ja prophetain veren vuodattaneet, ja sin\u00e4 annoit heille verta juoda; sill\u00e4 he ovat sen ansainneet.\n16:7 Ja min\u00e4 kuulin toisen (enkelin) alttarilta sanovan: jaa, Herra kaikkivaltias Jumala, sinun tuomios ovat totiset ja oikiat.\n16:8 Ja nelj\u00e4s enkeli vuodatti maljansa aurinkoon: ja sille annettiin ihmisi\u00e4 vaivata helteell\u00e4 tulen kautta.\n16:9 Ja ihmiset tulivat palavaksi suuresta helteest\u00e4, ja pilkkasivat Jumalan nime\u00e4, jolla niiden vitsausten p\u00e4\u00e4lle valta oli, ja ei tehneet parannusta antaaksensa h\u00e4nelle kunniaa.\n16:10 Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon istuimelle; ja h\u00e4nen valtakuntansa tuli pimi\u00e4ksi, ja he pureskelivat kielens\u00e4 rikki kivuillansa,\n16:11 Ja pilkkasivat taivaan Jumalaa kipuinsa ja haavainsa t\u00e4hden, ja ei tehneet parannusta t\u00f6ist\u00e4ns\u00e4.\n16:12 Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suuren virran Euphratin p\u00e4\u00e4lle: ja sen vesi kuivui, ett\u00e4 tie olis valmistettu it\u00e4isille kuninkaille.\n16:13 Ja min\u00e4 n\u00e4in lohik\u00e4rmeen suusta ja pedon suusta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n prophetan suusta l\u00e4htev\u00e4n kolme rietasta henke\u00e4, sammakkoin muotoista;\n16:14 Sill\u00e4 he ovat perkeleiden henget, jotka ihmeit\u00e4 tekev\u00e4t ja menev\u00e4t maan ja koko maanpiirin kuningasten tyk\u00f6, kokoomaan heit\u00e4 sotaan suurena kaikkivaltiaan Jumalan p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n16:15 Katso, min\u00e4 tulen niinkuin varas: autuas on se, joka valvoo ja k\u00e4tkee vaatteensa, ettei h\u00e4n alasti k\u00e4visi, ettei h\u00e4nen h\u00e4pi\u00e4\u00e4ns\u00e4 n\u00e4ht\u00e4isi.\n16:16 Ja h\u00e4n on koonnut heit\u00e4 siihen siaan, jota kutsutaan Hebreaksi Armageddon.\n16:17 Ja seitsem\u00e4s enkeli vuodattaa maljansa ilmaan: ja taivaan templist\u00e4 l\u00e4ksi suuri \u00e4\u00e4ni, istuimelta, joka sanoi: se on tapahtunut.\n16:18 Ja \u00e4\u00e4net tulivat ja pitk\u00e4iset ja leimaukset, ja suuri maanj\u00e4ristys tapahtui, jonka kaltaista ei ole ollut sitte kuin ihmiset tulivat maan p\u00e4\u00e4lle, senkaltainen suuri maanj\u00e4ristys.\n16:19 Ja se suuri kaupunki tuli kolmeksi osaksi, ja pakanain kaupungit lankesivat; ja se suuri Babylon muistettiin Jumalan edess\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n antais h\u00e4nelle juoma-astian hirmuisen vihansa viinasta;\n16:20 Ja kaikki luodot pakenivat, ja ei vuoria l\u00f6ydetty;\n16:21 Ja suuri rae niinkuin leivisk\u00e4n paino lankesi alas taivaasta ihmisten p\u00e4\u00e4lle. Ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa rakeen vitsauksen t\u00e4hden, sill\u00e4 sen vitsaus oli sangen suuri.\n17:1 Ja tuli yksi seitsem\u00e4st\u00e4 enkelist\u00e4, joilla seitsem\u00e4n maljaa oli, ja puhui minun kanssani ja sanoi minulle: tule, min\u00e4 osoitan sinulle sen suuren porton tuomion, joka paljoin vetten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuu,\n17:2 Jonka kanssa maan kuninkaat huorin tehneet ovat, ja ne, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat, ovat h\u00e4nen huoruutensa viinasta juopuneet.\n17:3 Ja h\u00e4n vei minun hengess\u00e4 korpeen. Ja min\u00e4 n\u00e4in vaimon istuvan verenkarvaisen pedon p\u00e4\u00e4ll\u00e4, t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 pilkkanimi\u00e4, jolla oli seitsem\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4 ja kymmenen sarvea.\n17:4 Ja vaimo oli vaatetettu purpuralla ja verenkarvaisella, ja oli kullalla kullattu, ja kalliilla kivill\u00e4 ja p\u00e4\u00e4rlyill\u00e4, ja piti k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 kultaisen maljan, t\u00e4ynn\u00e4 kauhistuksia ja h\u00e4nen huoruutensa riettautta.\n17:5 Ja h\u00e4nen otsassansa oli nimi kirjoitettu: salaus: suuri Babylon, huoruuden ja maan kauhistuksen \u00e4iti.\n17:6 Ja min\u00e4 n\u00e4in vaimon juopuneena pyh\u00e4in ja Jesuksen todistajain verest\u00e4; ja min\u00e4 ihmettelin suuresti, kuin min\u00e4 sen n\u00e4in.\n17:7 Ja enkeli sanoi minulle, miksis ihmettelet? Min\u00e4 sanon sinulle vaimon salaisuuden ja pedon salaisuuden, joka h\u00e4nt\u00e4 kantaa, ja jolla on seitsem\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4 ja kymmenen sarvea.\n17:8 Peto, jonkas n\u00e4it, on ollut ja ei ole, ja se on syvyydest\u00e4 tuleva yl\u00f6s ja on kadotukseen menev\u00e4: ja ne, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat, (joidenka nimet ei ole el\u00e4m\u00e4n kirjassa maailman alusta kirjoitetut,) ihmettelev\u00e4t, kuin he n\u00e4kev\u00e4t pedon, joka oli ja ei ole, vaikka h\u00e4n kuitenkin on.\n17:9 Ja t\u00e4ss\u00e4 on mieli, jolla viisaus on. Ne seitsem\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00e4 ovat seitsem\u00e4n vuorta, joidenka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaimo istuu.\n17:10 Ja ovat seitsem\u00e4n kuningasta: viisi ovat langenneet, ja yksi on, ja toinen ei ole viel\u00e4 tullut, ja kuin h\u00e4n tulee, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa pysym\u00e4n.\n17:11 Ja peto, joka oli ja ei ole, on itse kahdeksas, ja on niist\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4, ja menee kadotukseen.\n17:12 Ja ne kymmenen sarvea, jotkas n\u00e4it, ovat kymmenen kuningasta, jotka ei viel\u00e4 valtakuntaa saaneet ole, mutta niinkuin kuninkaat saavat voiman yhdeksi hetkeksi pedon kanssa.\n17:13 N\u00e4ill\u00e4 on yksi neuvo, ja he antavat pedolle voimansa ja valtansa.\n17:14 N\u00e4m\u00e4t sotivat Karitsan kanssa, ja Karitsa on heid\u00e4t voittava; sill\u00e4 h\u00e4n on herrain' Herra, ja kuningasten Kuningas: ja ne, jotka h\u00e4nen kanssansa ovat, kutsutut ja valitut ja uskolliset.\n17:15 Ja h\u00e4n sanoi minulle: vedet, jotkas n\u00e4it, kussa portto istuu, ovat kansat ja joukot, ja pakanat ja kielet.\n17:16 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sin\u00e4 pedossa n\u00e4it, ne pit\u00e4\u00e4 porttoa vihaaman, ja pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4n ja alastomaksi tekev\u00e4n, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6m\u00e4n h\u00e4nen lihansa, ja sen tulella polttavat.\n17:17 Sill\u00e4 Jumala on antanut heid\u00e4n syd\u00e4meens\u00e4, ett\u00e4 he h\u00e4nen suosionsa j\u00e4lkeen tekev\u00e4t, ja ett\u00e4 he sen yhdest\u00e4 tahdosta tekev\u00e4t, ja antavat valtakuntansa pedolle, siihenasti kuin Jumalan sanat t\u00e4ytetyksi tulevat.\n17:18 Ja vaimo, jonka sin\u00e4 n\u00e4it, on suuri kaupunki, jolla on valta maan kuningasten ylitse.\n18:1 Ja sitte n\u00e4in min\u00e4 toisen enkelin tulevan alas taivaasta, jolla oli suuri voima: ja maa valistui h\u00e4nen kirkkaudestansa.\n18:2 Ja h\u00e4n huusi v\u00e4kev\u00e4sti suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja sanoi: lankesi, lankesi suuri Babylon, ja on tullut perkeleitten asumasiaksi, ja kaikkein rietasten henkein k\u00e4tk\u00f6ksi, ja kaikkein rietasten ja vihattavain lintuin k\u00e4tk\u00f6ksi.\n18:3 Sill\u00e4 h\u00e4nen huoruutensa vihan viinasta ovat kaikki pakanat juoneet, ja maan kuninkaat h\u00e4nen kanssansa huorin tehneet, ja kauppamiehet maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat rikastuneet h\u00e4nen herkkuinsa voimasta.\n18:4 Ja min\u00e4 kuulin toisen \u00e4\u00e4nen taivaasta sanovan: te. minun kansani, l\u00e4htek\u00e4\u00e4t ulos h\u00e4nest\u00e4, ettette h\u00e4nen synneist\u00e4ns\u00e4 osallisiksi tulisi, ettette my\u00f6s jotakin h\u00e4nen vitsauksistansa saisi.\n18:5 Sill\u00e4 h\u00e4nen syntins\u00e4 ovat ulottuneet hamaan taivaasen asti, ja Jumala muisti h\u00e4nen v\u00e4\u00e4ryytens\u00e4.\n18:6 Maksakaat h\u00e4nelle niinkuin h\u00e4nkin maksoi teille, ja kertokaat h\u00e4nelle kaksinkertaisesti h\u00e4nen t\u00f6ittens\u00e4 j\u00e4lkeen; sill\u00e4 juoma-astialla, josta h\u00e4n teille pani sis\u00e4lle, niin pankaat h\u00e4nelle kaksinkertaisesti.\n18:7 Niin paljo kuin h\u00e4n itsi\u00e4ns\u00e4 kunnioitti ja koreili, niin antakaat h\u00e4nelle niin paljon vaivaa ja itkua; sill\u00e4 h\u00e4n sanoo syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: min\u00e4 istun ja olen kuningatar ja en leski, ja ei minun pid\u00e4 itkua n\u00e4kem\u00e4n.\n18:8 Sent\u00e4hden pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen vitsauksensa yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuleman: kuolema ja itku ja n\u00e4lk\u00e4, ja h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tulella poltettaman; sill\u00e4 Herra Jumala on v\u00e4kev\u00e4, joka h\u00e4nen tuomitsee.\n18:9 Ja h\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 itkett\u00e4m\u00e4n, ja maan kuninkaat parkuvat h\u00e4nt\u00e4, jotka h\u00e4nen kanssansa huorin tekiv\u00e4t ja hekumassa eliv\u00e4t, kuin he h\u00e4nen palonsa savun n\u00e4kev\u00e4t.\n18:10 Ja pit\u00e4\u00e4 taampana seisoman h\u00e4nen vaivansa pelvon t\u00e4hden ja sanoman: voi, voi suurta kaupunkia Babylonia, v\u00e4kev\u00e4\u00e4 kaupunkia! sill\u00e4 yhdell\u00e4 hetkell\u00e4 tuli sinun tuomios.\n18:11 Ja kauppamiehet maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 itkev\u00e4t ja murehtivat h\u00e4nt\u00e4, ettei kenk\u00e4\u00e4n enempi heid\u00e4n kalujansa osta:\n18:12 Kulta- ja hopiakaluja, ja kalliita kivi\u00e4 ja p\u00e4\u00e4rlyj\u00e4, ja kalliita liinavaatteita, ja purpuraa ja silkki\u00e4, ja tulipunaista, ja kaikkinaisia kalliita puita, ja kaikkinaisia astioita elephantin luista, ja kaikkinaisia astioita kalleimmista puista, ja vaskesta, ja raudasta, ja marmorista,\n18:13 Ja kanelia ja hyv\u00e4nhajullisia, ja voidetta, ja pyh\u00e4\u00e4 savua, ja viinaa, ja \u00f6ljy\u00e4, ja s\u00e4mpyli\u00e4, ja nisuja, ja karjaa, lampaita ja hevosia, rattaita, ja orjia ja ihmisten sieluja.\n18:14 Ja hedelm\u00e4t, joita sinun sielus himoitsee, ovat sinulta paenneet pois, ja kaikki, jotka lihavat ja kauniit olivat, ne ovat sinusta oljenneet pois, ja ei sinun pid\u00e4 niit\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4n.\n18:15 N\u00e4iden kaluin kauppamiehet, jotka h\u00e4nest\u00e4 rikastuneet ovat, pit\u00e4\u00e4 taampana seisoman h\u00e4nen vaivansa pelvon t\u00e4hden, itkem\u00e4n ja murehtiman.\n18:16 Ja sanoman: voi, voi suurta kaupunkia! joka puetettu oli kalliilla liinalla ja purpuralla, ja tulipunaisella, ja kullalla ylt\u00e4kullattu, ja kalliilla kivill\u00e4, ja p\u00e4\u00e4rlyill\u00e4; yhdell\u00e4 hetkell\u00e4 ovat senkaltaiset rikkaudet h\u00e4vitetyt.\n18:17 Ja kaikki haahdenhaltiat, ja kaikki haaksiv\u00e4ki, jotka laivoissa asuvat, ja merimiehet, ja jotka merell\u00e4 vaeltavat, seisoivat taampana,\n18:18 Ja huusivat, kuin he savun h\u00e4nen palostansa n\u00e4kiv\u00e4t, ja sanoivat: kuka on t\u00e4m\u00e4n suuren kaupungin verta?\n18:19 Ja he heittiv\u00e4t multaa p\u00e4ittens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, huusivat, itkiv\u00e4t ja murehtivat, sanoen: voi, voi suurta kaupunkia! jossa kaikki rikastuneet ovat, joilla laivat meress\u00e4 olivat, h\u00e4nen kalliista kaluistansa; yhdell\u00e4 hetkell\u00e4 on h\u00e4n h\u00e4vitetty.\n18:20 Ihastu, taivas, h\u00e4nest\u00e4, ja te pyh\u00e4t apostolit ja prophetat! sill\u00e4 Jumala tuomitsee teid\u00e4n tuomionne h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n18:21 Ja yksi v\u00e4kev\u00e4 enkeli nosti ison kiven, niinkuin myllynkiven, ja heitti sen mereen ja sanoi: n\u00e4in \u00e4kisti pit\u00e4\u00e4 suuri kaupunki Babylon heitett\u00e4m\u00e4n pois, ja ei h\u00e4nt\u00e4 pid\u00e4 enempi l\u00f6ydett\u00e4m\u00e4n.\n18:22 Ja kanteleiden soittajain ja laulajain, ja huiluin ja basunan soittajain \u00e4\u00e4ni ei pid\u00e4 enempi sinusta kuuluman, ja ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n virkamiest\u00e4 yhdest\u00e4k\u00e4\u00e4n virasta pid\u00e4 enempi sinussa l\u00f6ydett\u00e4m\u00e4n, ja myllyn \u00e4\u00e4ni ei pid\u00e4 enempi sinussa kuuluman;\n18:23 Ja kynttil\u00e4n valkeus ei pid\u00e4 sinussa en\u00e4\u00e4 valistaman, ja ylj\u00e4n ja morsiamen \u00e4\u00e4ni ei pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 sinussa kuuluman; sill\u00e4 sinun kauppamiehes olivat maan p\u00e4\u00e4miehet, ja sinun noitumises kautta ovat kaikki pakanat eksyneet.\n18:24 Ja h\u00e4ness\u00e4 on prophetain ja pyh\u00e4in veri l\u00f6ydetty, ja kaikkein niiden, jotka maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapetut ovat.\n19:1 Ja sitte kuulin min\u00e4 suuren \u00e4\u00e4nen, niinkuin paljolta kansalta taivaassa, sanovan: halleluja! autuus ja ylistys, kunnia ja voima olkoon Herralle meid\u00e4n Jumalalle!\n19:2 Sill\u00e4 h\u00e4nen tuomionsa ovat totiset ja vanhurskaat: ett\u00e4 h\u00e4n on suuren porton tuominnut, joka huoruudellansa maan turmeli, ja on palveliainsa veren sen k\u00e4dest\u00e4 kostanut.\n19:3 Ja taas he sanoivat: halleluja! Ja sen savu k\u00e4y yl\u00f6s ijankaikkisesta ijankaikkiseen.\n19:4 Ja nelj\u00e4kolmattakymment\u00e4 vanhinta ja nelj\u00e4 el\u00e4int\u00e4 maahan lankesivat ja rukoilivat Jumalaa, istuimella istuvaista, ja sanoivat: amen! halleluja!\n19:5 Ja \u00e4\u00e4ni kuului istuimelta, sanoen: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t meid\u00e4n Jumalaamme kaikki h\u00e4nen palveliansa ja jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4tte, sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret.\n19:6 Ja min\u00e4 kuulin niinkuin paljon kansan \u00e4\u00e4nen, ja niinkuin suuren veden \u00e4\u00e4nen, ja niinkuin suurten pitk\u00e4isten \u00e4\u00e4nen, jotka sanoivat: halleluja! sill\u00e4 Herra kaikkivaltias Jumala on valtakunnan omistanut.\n19:7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia h\u00e4nelle, sill\u00e4 Karitsan h\u00e4\u00e4t ovat tulleet, ja sen em\u00e4nt\u00e4 valmisti itsens\u00e4.\n19:8 Ja h\u00e4nen annettiin pukea itsens\u00e4 puhtaalla ja kiilt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kalliilla liinalla, joka kallis liina on pyh\u00e4in vanhurskaus.\n19:9 Ja h\u00e4n sanoi minulle: kirjoita: autuaat ovat ne, jotka ovat Karitsan h\u00e4ihin ehtoolliselle kutsutut. Ja h\u00e4n sanoi minulle: n\u00e4m\u00e4t Jumalan sanat ovat totiset.\n19:10 Ja min\u00e4 lankesin h\u00e4nen jalkainsa eteen h\u00e4nt\u00e4 rukoilemaan. Mutta h\u00e4n sanoi minulle: katso, ettes sit\u00e4 tee; min\u00e4 olen sinun ja sinun veljeis kanssapalvelia ja niiden, joilla Jesuksen todistus on: kumarra ja rukoile Jumalaa, sill\u00e4 Jesuksen todistus on prophetain henki.\n19:11 Ja min\u00e4 n\u00e4in taivaan avatuksi, ja katso, valkia orhi, ja se, joka sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istui, kutsuttiin uskolliseksi ja totiseksi, ja vanhurskaudella h\u00e4n tuomitsee ja sotii.\n19:12 Ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 ovat niinkuin tulen liekki, ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 on monta kruunua, ja h\u00e4nell\u00e4 oli kirjoitettu nimi, jota ei kenk\u00e4\u00e4n tiet\u00e4nyt, vaan h\u00e4n itse.\n19:13 Ja h\u00e4n oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi.\n19:14 Ja sotajoukko, joka taivaassa on, seurasi h\u00e4nt\u00e4 valkeilla hevosilla, vaatetetut valkialla puhtaalla kalliilla liinalla.\n19:15 Ja h\u00e4nen suustansa k\u00e4vi ulos ter\u00e4v\u00e4 miekka, jolla h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 pakanoita ly\u00f6m\u00e4n, joita h\u00e4n on hallitseva rautaisella vitsalla. Ja h\u00e4n on sotkuva kaikkivaltiaan Jumalan n\u00e4rk\u00e4styksen ja vihan viinakuurnan.\n19:16 Ja h\u00e4nell\u00e4 on vaatteessansa ja reidess\u00e4ns\u00e4 nimi kirjoitettu: kuningasten Kuningas ja herrain Herra.\n19:17 Ja min\u00e4 n\u00e4in enkelin seisovan auringossa, joka huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja sanoi kaikille linnuille, jotka taivaan alla lent\u00e4v\u00e4t: tulkaat ja kokoontukaat suuren Jumalan ehtoolliselle.\n19:18 Sy\u00f6m\u00e4\u00e4n kuningasten lihaa ja p\u00e4\u00e4miesten lihaa, ja v\u00e4kev\u00e4in lihaa, ja orhitten lihaa, ja niill\u00e4 ajavaisten, ja kaikkein vapaitten ja orjain, sek\u00e4 pienten ett\u00e4 suurten.\n19:19 Ja min\u00e4 n\u00e4in pedon, ja maan kuninkaat, ja heid\u00e4n sotav\u00e4kens\u00e4 koottuna sotimaan sen kanssa, joka oriin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istui, ja my\u00f6s h\u00e4nen sotav\u00e4kens\u00e4 kanssa.\n19:20 Ja peto otettiin kiinni, ja h\u00e4nen kanssansa v\u00e4\u00e4r\u00e4 propheta, joka ihmeit\u00e4 h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 teki, joilla h\u00e4n niit\u00e4 vietteli, jotka pedon merkin ottivat, ja jotka h\u00e4nen kuvaansa kumarsivat: n\u00e4m\u00e4 kaksi ovat el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 tuliseen j\u00e4rveen heitetyt, joka tulikivest\u00e4 paloi.\n19:21 Ja muut tapettiin miekalla, joka sen suusta k\u00e4vi ulos, joka oriin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istui; ja kaikki linnut ravittiin heid\u00e4n lihastansa.\n20:1 Ja min\u00e4 n\u00e4in enkelin astuvan alas taivaasta, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahle h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4.\n20:2 Ja h\u00e4n otti lohik\u00e4rmeen kiinni, vanhan madon, joka on perkele ja saatana, ja sitoi h\u00e4nen tuhanneksi vuodeksi,\n20:3 Ja heitti h\u00e4nen syvyyteen, ja sulki h\u00e4nen, ja lukitsi p\u00e4\u00e4lt\u00e4, ettei h\u00e4nen enempi pit\u00e4isi pakanoita viettelem\u00e4n, siihenasti kuin tuhannen vuotta kuluu; ja sitte pit\u00e4\u00e4 h\u00e4n v\u00e4h\u00e4ksi hetkeksi p\u00e4\u00e4stett\u00e4m\u00e4n.\n20:4 Ja min\u00e4 n\u00e4in istuimet, ja he istuivat niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja heille annettiin tuomio; ja niiden sielut, jotka Jesuksen todistuksen ja Jumalan sanan t\u00e4hden mestatut olivat, ja jotka ei petoa kumartaneet eik\u00e4 h\u00e4nen kuvaansa, ja ei ottaneet h\u00e4nen merkki\u00e4ns\u00e4 otsiinsa taikka k\u00e4siins\u00e4; ja he eliv\u00e4t ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.\n20:5 Mutta ne muut ei kuolleista virvonneet siihenasti kuin tuhannen ajastaikaa kului. T\u00e4m\u00e4 on ensim\u00e4inen yl\u00f6snousemus.\n20:6 Autuas ja pyh\u00e4 on se, jolla on osa ensim\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemisessa: niiden ylitse ei ole toisella kuolemalla yht\u00e4\u00e4n valtaa, vaan he tulevat Jumalan ja Kristuksen papeiksi, ja hallitsevat h\u00e4nen kanssansa tuhannen vuotta.\n20:7 Ja kuin tuhannen vuotta kuluneet ovat, niin saatana p\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n vankiudestansa.\n20:8 Ja h\u00e4n menee ulos pakanoita viettelem\u00e4\u00e4n, jotka nelj\u00e4ll\u00e4 maankulmalla ovat, Gog ja Magog, ett\u00e4 h\u00e4n heit\u00e4 sotaan kokoais, joidenka luku on niinkuin meren santa.\n20:9 Ja he astuivat maan avaruuden p\u00e4\u00e4lle, ja piirittiv\u00e4t pyh\u00e4in leirin ja rakkaan kaupungin. Ja tuli lankesi Jumalalta taivaasta ja s\u00f6i heid\u00e4t.\n20:10 Ja perkele, joka heit\u00e4 vietteli, heitettiin tuliseen ja tulikiviseen j\u00e4rveen, jossa sek\u00e4 peto ett\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4 propheta oli; ja ne pit\u00e4\u00e4 vaivattaman p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja y\u00f6t\u00e4 ijankaikkisesta ijankaikkiseen.\n20:11 Ja min\u00e4 n\u00e4in suuren valkian istuimen ja senp\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuvan, jonka kasvoin edest\u00e4 maa ja taivas pakeni; ja ei heille l\u00f6ydetty siaa.\n20:12 Ja min\u00e4 n\u00e4in kuolleet, sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret, seisovan Jumalan kasvoin edess\u00e4, ja kirjat avattiin, ja toinen kirja avattiin, joka on el\u00e4m\u00e4n, ja kuolleet tuomittiin niist\u00e4, mitk\u00e4 kirjoissa kirjoitetut olivat, t\u00f6ittens\u00e4 j\u00e4lkeen.\n20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka h\u00e4ness\u00e4 olivat, ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heiss\u00e4 olivat: ja ne tuomittiin jokainen t\u00f6ittens\u00e4 j\u00e4lkeen.\n20:14 Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen j\u00e4rveen. T\u00e4m\u00e4 on toinen kuolema.\n20:15 Ja joka ei l\u00f6ydetty el\u00e4m\u00e4n kirjassa kirjoitetuksi, se heitettiin tuliseen j\u00e4rveen.\n21:1 Ja min\u00e4 n\u00e4in uuden taivaan ja uuden maan, sill\u00e4 ensim\u00e4inen taivas ja ensim\u00e4inen maa katosi, ja ei meri silleen ole.\n21:2 Ja min\u00e4 Johannes n\u00e4in pyh\u00e4n kaupungin, uuden Jerusalemin, astuvan alas taivaasta, Jumalalta valmistetun, niinkuin morsiamen kaunistetun h\u00e4nen miehellens\u00e4.\n21:3 Ja kuulin suuren \u00e4\u00e4nen taivaasta sanovan: katso Jumalan maja ihmisten seassa, ja h\u00e4n on asuva heid\u00e4n kanssansa, ja he tulevat h\u00e4nen kansaksensa, ja itse Jumala on oleva heid\u00e4n kanssansa ja heid\u00e4n Jumalansa.\n21:4 Ja Jumala on pyyhkiv\u00e4 pois kaikki kyyneleet heid\u00e4n silmist\u00e4ns\u00e4, ja ei kuolemaa pid\u00e4 silleen oleman, eik\u00e4 itkua, eik\u00e4 parkua, eik\u00e4 kipua pid\u00e4 silleen oleman; sill\u00e4 ne entiset poismeniv\u00e4t.\n21:5 Ja se, joka istuimella istui, sanoi: katso, min\u00e4 uudistan kaikki. Ja sanoi minulle: kirjoita! sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sanat ovat totiset ja vahvat.\n21:6 Ja h\u00e4n sanoi minulle: Se on tapahtunut. Min\u00e4 olen A ja O, alku ja loppu. Min\u00e4 annan janoovalle el\u00e4m\u00e4n veden l\u00e4hteest\u00e4 lahjaksi.\n21:7 Joka voittaa, sen pit\u00e4\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4t perim\u00e4n, ja min\u00e4 olen h\u00e4nen Jumalansa, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 oleman minun poikani.\n21:8 Mutta pelkureille ja uskottomille, ja hirmuisille, ja murhaajille, ja salavuoteisille, ja velhoille, ja ep\u00e4jumalisille, ja kaikille valehtelioille pit\u00e4\u00e4 osa oleman siin\u00e4 j\u00e4rvess\u00e4, joka tulesta ja tulikivest\u00e4 palaa, joka on toinen kuolema.\n21:9 Ja minun tyk\u00f6ni tuli yksi seitsem\u00e4st\u00e4 enkelist\u00e4, joilla oli seitsem\u00e4n maljaa t\u00e4ynn\u00e4 seitsent\u00e4 viimeist\u00e4 vitsausta, ja puhui minun kanssani, sanoen: tule, min\u00e4 osoitan sinulle morsiamen, Karitsan em\u00e4nn\u00e4n.\n21:10 Ja h\u00e4n vei minun hengess\u00e4 suurelle ja korkialle vuorelle, ja osoitti minulle suuren kaupungin, pyh\u00e4n Jerusalemin, astuvan alas taivaasta Jumalalta,\n21:11 Jolla oli Jumalan kirkkaus; ja sen valkeus oli kaikkein kalleimman kiven muotoinen, niinkuin kirkas jaspis.\n21:12 Ja h\u00e4nell\u00e4 oli suuri ja korkia muuri, jolla oli kaksitoistakymment\u00e4 porttia, ja porteissa kaksitoistakymment\u00e4 enkeli\u00e4, ja nimet kirjoitetut, jotka ovat kahdentoistakymmenen Israelin lasten sukukuntain nimet:\n21:13 Id\u00e4ss\u00e4 kolme porttia, pohjoisessa kolme porttia, etel\u00e4ss\u00e4 kolme porttia, l\u00e4nness\u00e4 kolme porttia.\n21:14 Ja sen kaupungin muurilla oli kaksitoistakymment\u00e4 perustusta, ja niiss\u00e4 Karitsan kahdentoistakymmenen apostolin nimet.\n21:15 Ja sill\u00e4, joka minun kanssani puhui, oli kultainen ruoko, kaupunkia mitataksensa ja h\u00e4nen porttejansa ja muuriansa.\n21:16 Ja kaupunki on pantu nelikulmaiseksi, ja h\u00e4nen pituutensa on niin suuri kuin h\u00e4nen leveytens\u00e4. Ja h\u00e4n mittasi kaupungin ruovolla kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta vakomittaa; ja h\u00e4nen pituutensa ja leveytens\u00e4 ja korkeutensa ovat yht\u00e4l\u00e4iset.\n21:17 Ja mittasi h\u00e4nen muurinsa, sata ja nelj\u00e4viidett\u00e4kymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 ihmisen mitan j\u00e4lkeen, joka enkelill\u00e4 oli.\n21:18 Ja muurin rakennus oli jaspiksesta, ja itse kaupunki puhtaasta kullasta, puhtaan lasin kaltainen.\n21:19 Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaikkinaisilla kalliilla kivill\u00e4 kaunistetut: ensim\u00e4inen perustus oli jaspis, toinen saphiri, kolmas kalkedoni, nelj\u00e4s smaragdi,\n21:20 Viides sardoniks, kuudes sardius, seitsem\u00e4s krysoliti, kahdeksas berilli, yhdeks\u00e4s topasis, kymmenes krysoprasi, yksitoistakymmenes hyakinti, kaksitoistakymmenes ametysti.\n21:21 Ja ne kaksitoistakymment\u00e4 porttia olivat kaksitoistakymment\u00e4 p\u00e4\u00e4rly\u00e4, ja kukin portti oli yhdest\u00e4 p\u00e4\u00e4rlyst\u00e4; ja kaupungin kadut olivat puhdas kulta, niinkuin l\u00e4vitse paistavainen lasi.\n21:22 Ja en min\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 templi\u00e4 n\u00e4hnyt; sill\u00e4 Herra kaikkivaltias Jumala on h\u00e4nen templins\u00e4, ja Karitsa.\n21:23 Ja ei se kaupunki tarvitse aurinkoa eik\u00e4 kuuta h\u00e4ness\u00e4 valistamaan; sill\u00e4 Jumalan kirkkaus valistaa h\u00e4ness\u00e4, ja h\u00e4nen valkeutensa on Karitsa.\n21:24 Ja pakanat, jotka autuaaksi tulevat, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen valkeudessansa vaeltaman, ja maan kuninkaat tuovat kunniansa ja ylistyksens\u00e4 siihen.\n21:25 Ja ei sen portteja suljeta p\u00e4ivill\u00e4; sill\u00e4 ei siell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 pid\u00e4 oleman.\n21:26 Ja pakanain ylistys ja kunnia tuodaan siihen.\n21:27 Ja ei pid\u00e4 h\u00e4neen mit\u00e4\u00e4n saastuttavaa tuleman sis\u00e4lle, taikka sit\u00e4, mik\u00e4 kauhistuksen eli valheen saattaa; vaan ne, jotka Karitsan el\u00e4m\u00e4n kirjassa kirjoitetut ovat.\n22:1 Ja h\u00e4n osoitti minulle puhtaan el\u00e4m\u00e4n veden virran, selki\u00e4n niinkuin kristallin, vuotavan Jumalan ja Karitsan istuimesta.\n22:2 Keskell\u00e4 h\u00e4nen katuansa ja molemmilla puolilla virtaa seisoi el\u00e4m\u00e4n puu, joka kantoi kaksitoistakymmeniset hedelm\u00e4t, ja antoi hedelm\u00e4ns\u00e4 kunakin kuukautena, ja puun lehdet pakanain terveydeksi.\n22:3 Ja ei kirousta pid\u00e4 silleen ensink\u00e4\u00e4n oleman; vaan Jumalan ja Karitsan istuin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 oleman, ja h\u00e4nen palveliansa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 palveleman,\n22:4 Ja n\u00e4kem\u00e4n h\u00e4nen kasvonsa, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n otsissansa oleman.\n22:5 Ja y\u00f6t\u00e4 ei pid\u00e4 siell\u00e4 oleman, eik\u00e4 he tarvitse kynttil\u00e4\u00e4 taikka auringon valkeutta; sill\u00e4 Herra Jumala valaisee heit\u00e4: ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hallitseman ijankaikkisesta ijankaikkiseen.\n22:6 Ja h\u00e4n sanoi minulle: n\u00e4m\u00e4t sanat ovat vahvat ja totiset, ja Herra, pyh\u00e4in prophetain Jumala, on enkelins\u00e4 l\u00e4hett\u00e4nyt osoittamaan palvelioillensa niit\u00e4, mitk\u00e4 pian tapahtuman pit\u00e4\u00e4.\n22:7 Katso, min\u00e4 tulen nopiasti. Autuas on se, joka k\u00e4tkee t\u00e4m\u00e4n kirjan prophetian sanat.\n22:8 Ja min\u00e4 Johannes olen se, joka n\u00e4it\u00e4 n\u00e4in ja kuulin. Ja kuin min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kuulin ja n\u00e4in, lankesin min\u00e4 maahan rukoilemaan enkelin jalkain eteen, joka minulle n\u00e4it\u00e4 osoitti.\n22:9 Ja h\u00e4n sanoi minulle: katso, ettes sit\u00e4 tee; sill\u00e4 min\u00e4 olen sinun kanssapalvelias, ja sinun veljeis prophetain ja niiden, jotka t\u00e4m\u00e4n kirjan sanat k\u00e4tkev\u00e4t: kumarra ja rukoile Jumalaa.\n22:10 Ja h\u00e4n sanoi minulle: \u00e4l\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirjan prophetian sanoja lukitse; sill\u00e4 aika on l\u00e4sn\u00e4.\n22:11 Joka paha on, se olkoon viel\u00e4 paha, ja joka saastainen on, se tulkoon viel\u00e4 saastaiseksi; mutta joka vanhurskas on, se tulkoon viel\u00e4 hurskaaksi, ja joka pyh\u00e4 on, se tulkoon viel\u00e4 pyh\u00e4ksi.\n22:12 Ja katso, min\u00e4 tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antamaan kullekin niinkuin h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 on.\n22:13 Min\u00e4 olen A ja O, alku ja loppu, ensim\u00e4inen ja viimeinen.\n22:14 Autuaat ovat ne, jotka h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 heid\u00e4n voimansa el\u00e4m\u00e4n puussa olis ja he porteista kaupunkiin sis\u00e4lle menisiv\u00e4t.\n22:15 Mutta ulkona ovat koirat ja velhot, ja huorinteki\u00e4t ja murhaajat, ja ep\u00e4jumalan palveliat, ja kaikki ne, jotka valhetta rakastavat ja tekev\u00e4t.\n22:16 Min\u00e4 Jesus l\u00e4hetin minun enkelini todistamaan n\u00e4it\u00e4 teille seurakunnissa. Min\u00e4 olen Davidin juuri ja suku, se kirkas kointahti.\n22:17 Ja henki ja morsian sanovat: tule. Ja joka kuulee, se sanokaan: tule. Joka janoo, se tulkaan, ja joka tahtoo, se ottakaan el\u00e4m\u00e4n vett\u00e4 lahjaksi.\n22:18 Mutta min\u00e4 todistan jokaiselle, joka t\u00e4m\u00e4n kirjan prophetian sanoja kuuleva on: jos joku lis\u00e4\u00e4 n\u00e4ihin, niin Jumala on paneva h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ne vitsaukset, jotka t\u00e4ss\u00e4 kirjassa kirjoitetut ovat.\n22:19 Ja jos joku t\u00e4m\u00e4n kirjan prophetian sanoista ottaa pois, niin Jumala ottaa pois h\u00e4nen osansa el\u00e4m\u00e4n kirjasta, ja pyh\u00e4st\u00e4 kaupungista, ja niist\u00e4, mitk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kirjassa kirjoitetut ovat.\n22:20 Se, joka n\u00e4it\u00e4 todistaa, sanoo: jaa, min\u00e4 tulen pian: amen! Niin tule, Herra Jesus!\n22:21 Meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen armo olkoon teid\u00e4n kaikkein kanssanne. Amen!","title":"Finnish Bible: Revelation","type":"page"}