{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/rom.htm","path":"bib/wb/fin/rom.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/rom.htm","text":"1:1 Paavali, Jesuksen Kristuksen palvelia, kutsuttu apostoliksi, eroitettu Jumalan evankeliumiin,\n1:2 (Jonka h\u00e4n on ennen prophetainsa kautta pyhiss\u00e4 Raamatuissa luvannut,)\n1:3 H\u00e4nen Pojassansa, (joka on Davidin siemenest\u00e4 lihan puolesta syntynyt,\n1:4 Ja on v\u00e4kev\u00e4sti ilmoitettu Jumalan Pojaksi pyhityksen hengen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 h\u00e4n on noussut yl\u00f6s kuolleista,) se on, Jesuksesta Kristuksesta meid\u00e4n Herrastamme,\n1:5 Jonka kautta me olemme armon ja apostolin viran saaneet, uskon kuuliaisuudeksi, kaikkein pakanain seassa, h\u00e4nen nimens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle,\n1:6 Joista tekin olette Jesuksen Kristuksen kutsutut:\n1:7 Kaikille, jotka Roomissa ovat, Jumalan rakkaille ja kutsutuille pyhille: armo olkoon teid\u00e4n kanssanne, ja rauha Jumalalta meid\u00e4n Is\u00e4lt\u00e4mme ja Herralta Jesukselta Kristukselta!\n1:8 Ensin kiit\u00e4n min\u00e4 Jumalaani, Jesuksen Kristuksen kautta, teid\u00e4n kaikkein t\u00e4htenne, ett\u00e4 teid\u00e4n uskoanne kaikessa maailmassa mainitaan.\n1:9 Sill\u00e4 Jumala on minun todistajani, jota min\u00e4 hengess\u00e4ni h\u00e4nen Poikansa evankeliumissa palvelen, ett\u00e4 min\u00e4 lakkaamatta teit\u00e4 muistan,\n1:10 Rukoillen aina minun rukouksissani, ett\u00e4 min\u00e4 saisin jollakin tavalla vihdoin joskus, jos Jumala tahtoo, onnellisen tien tulla teid\u00e4n tyk\u00f6nne.\n1:11 Sill\u00e4 min\u00e4 ik\u00e4v\u00f6itsen teit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 jotain hengellist\u00e4 lahjaa teille jakaisin, ett\u00e4 te vahvistetuksi tulisitte,\n1:12 Se on, ett\u00e4 min\u00e4 saisin ynn\u00e4 teid\u00e4n kanssanne lohdutuksen, uskon kautta, joka meill\u00e4 kesken\u00e4mme on, sek\u00e4 teid\u00e4n ett\u00e4 minun.\n1:13 Mutta en min\u00e4 tahdo salata teilt\u00e4, rakkaat veljet, ett\u00e4 min\u00e4 olen usein aikonut tulla teid\u00e4n tyk\u00f6nne, (ja olen t\u00e4h\u00e4n asti estetty) ett\u00e4 min\u00e4 teid\u00e4nkin seassanne jonkun hedelm\u00e4n saisin, niinkuin muidenkin pakanain seassa.\n1:14 Min\u00e4 olen velkap\u00e4\u00e4 Grekil\u00e4isille ja muukalaisille, viisaille ja tyhmille.\n1:15 Sent\u00e4hden niin paljo kuin minussa on, olen min\u00e4 teillekin, jotka Roomissa olette, valmis evankeliumia saarnaamaan.\n1:16 Sill\u00e4 en min\u00e4 h\u00e4pee Kristuksen evankeliumia; sill\u00e4 se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin my\u00f6s Grekil\u00e4iselle.\n1:17 Sill\u00e4 siin\u00e4 se vanhurskaus, joka Jumalan edess\u00e4 kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n uskosta.\n1:18 Sill\u00e4 Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaiken ihmisten jumalattomuuden ja v\u00e4\u00e4ryyden t\u00e4hden, jotka totuuden v\u00e4\u00e4ryydess\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t.\n1:19 Sent\u00e4hden se, mik\u00e4 taidetaan Jumalasta tuta, on heille tiett\u00e4v\u00e4; sill\u00e4 Jumala ilmoitti sen heille.\n1:20 Sill\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t menonsa, nimitt\u00e4in, ijankaikkinen voimansa ja jumaluutensa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n hamasta maailman luomisesta, jotka ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n niist\u00e4, jotka tehdyt ovat: ettei he taitaisi itse\u00e4ns\u00e4 syytt\u00f6miksi sanoa.\n1:21 Ett\u00e4 he tunsivat Jumalan, ja ei ylist\u00e4neet h\u00e4nt\u00e4 niinkuin Jumalaa eik\u00e4 kiitt\u00e4neet, vaan vilpisteliv\u00e4t omissa ajatuksissansa, ja heid\u00e4n j\u00e4rjet\u00f6in syd\u00e4mens\u00e4 on pimennyt.\n1:22 Kuin he itsens\u00e4 viisaiksi luulivat, niin he ovat tyhmiksi tulleet,\n1:23 Ja ovat katoomattoman Jumalan kunnian muuttaneet katoovaisen ihmisen ja lintuin ja nelj\u00e4jalkaisten ja matelevaisten kuvan muotoiseksi.\n1:24 Sent\u00e4hden on my\u00f6s Jumala heid\u00e4t laskenut syd\u00e4mens\u00e4 himoihin, saastauteen, h\u00e4p\u00e4isem\u00e4\u00e4n kesken\u00e4ns\u00e4 omaa ruumistansa,\n1:25 Jotka Jumalan totuuden ovat valheeksi muuttaneet ja ovat kunnioittaneet ja palvelleet enemm\u00e4n luontokappaletta kuin Luojaa, joka on siunattu ijankaikkisesti, amen!\n1:26 Sent\u00e4hden on Jumala heid\u00e4t antanut yl\u00f6n h\u00e4pi\u00e4llisiin himoihin, ett\u00e4 my\u00f6s heid\u00e4n vaimonsa ovat muuttaneet luonnollisen tavan luontoa vastaan,\n1:27 Niin my\u00f6s miehet ovat antaneet yl\u00f6n vaimon luonnollisen pit\u00e4misen, toinen toisensa puoleen himoissansa palaneet, miehet miesten kanssa riettauden tehneet ja saaneet, niinkuin pitikin, eksymisens\u00e4 palkan itsess\u00e4ns\u00e4.\n1:28 Ja niinkuin ei he tahtoneet Jumalaa tuta, niin Jumala laski heid\u00e4t h\u00e4ijyyn mieleen tekem\u00e4\u00e4n niit\u00e4, mit\u00e4 ei sovi tehd\u00e4,\n1:29 T\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 kaikkea v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, salavuoteutta, koiruutta, ahneutta, pahuutta: t\u00e4ynn\u00e4 kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahan suomuutta:\n1:30 Korvankuiskutteliat, panetteliat, Jumalaa vihaajat, h\u00e4p\u00e4isi\u00e4t, ylpi\u00e4t \u00f6ykk\u00e4rit, pahain neuvoin pes\u00e4t, vanhemmillensa tottelemattomat,\n1:31 Tomppelit, liiton rikkojat, haluttomat, sovittamattomat, armottomat.\n1:32 Jotka Jumalan oikeuden tiet\u00e4v\u00e4t, (ett\u00e4 ne, jotka n\u00e4it\u00e4 tekev\u00e4t, ovat kuoleman ansainneet) ei ainoastaan niit\u00e4 tee, mutta my\u00f6s suostuvat niihin, jotka niit\u00e4 tekev\u00e4t.\n2:1 Sent\u00e4hden, oi ihminen, et sin\u00e4 taida itsi\u00e4s syytt\u00f6m\u00e4ksi tehd\u00e4, vaikka kuka sin\u00e4 olet, joka tuomitset; sill\u00e4 jossa sin\u00e4 toista tuomitset, siin\u00e4 sin\u00e4 itses tuomitset, ett\u00e4s niit\u00e4 teet, joita sin\u00e4 tuomitset.\n2:2 Mutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 Jumalan tuomio on oikia niiden ylitse, jotka senkaltaisia tekev\u00e4t.\n2:3 Eli luuletkos, ihminen, sin\u00e4 joka niit\u00e4 tuomitset, jotka senkaltaisia tekev\u00e4t, ja itse my\u00f6s niit\u00e4 teet, ett\u00e4 sin\u00e4 v\u00e4lt\u00e4t Jumalan tuomion?\n2:4 Eli katsotkos yl\u00f6n h\u00e4nen hyvyytens\u00e4, k\u00e4rsiv\u00e4isyytens\u00e4 ja pitk\u00e4mielisyytens\u00e4 rikkauden, ettet tied\u00e4, ett\u00e4 Jumalan hyvyys vet\u00e4\u00e4 sinua parannukseen?\n2:5 Mutta kovuutes ja katumattoman syd\u00e4mes j\u00e4lkeen kartutat sin\u00e4 vihan itselles vihan p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuin Jumalan oikia tuomio ilmaantuu,\n2:6 Joka antaa itsekullekin h\u00e4nen t\u00f6ittens\u00e4 j\u00e4lkeen,\n2:7 Niille, jotka pyyt\u00e4v\u00e4t ylistyst\u00e4, kunniaa ja katoomatointa menoa k\u00e4rsiv\u00e4isyydell\u00e4 hyviss\u00e4 t\u00f6iss\u00e4, ijankaikkisen el\u00e4m\u00e4n;\n2:8 Mutta niille, jotka riitaiset ovat, eik\u00e4 kuule totuutta, vaan kuulevat v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, on tuleva n\u00e4rk\u00e4stys ja viha.\n2:9 Murhe ja vaiva kunkin ihmisen sielun p\u00e4\u00e4lle, joka pahaa tekee, ensisti Juudalaisen, niin my\u00f6s Grekil\u00e4isen;\n2:10 Mutta ylistys, kunnia ja rauha jokaiselle, joka hyv\u00e4\u00e4 tekee, ensisti Juudalaiselle, niin my\u00f6s Grekil\u00e4iselle.\n2:11 Sill\u00e4 ei Jumala katso ihmisen muodon j\u00e4lkeen.\n2:12 Kaikki, jotka ilman lakia ovat synti\u00e4 tehneet, niiden pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s ilman lakia hukkuman, ja kaikki, jotka laissa ovat synti\u00e4 tehneet, ne pit\u00e4\u00e4 lain kautta tuomittaman.\n2:13 Sill\u00e4 ei ne ole Jumalan edess\u00e4 vanhurskaat, jotka lain kuulevat; mutta ne, jotka lain t\u00f6ill\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, ne pit\u00e4\u00e4 vanhurskaaksi tuleman.\n2:14 Sill\u00e4 koska pakanat, joilla ei lakia ole, tekev\u00e4t luonnostansa sit\u00e4, mit\u00e4 laki anoo, niin he, vaikka ei heill\u00e4 lakia ole, ovat itsellens\u00e4 laki,\n2:15 Ett\u00e4 he osoittavat lain ty\u00f6n olevan kirjoitetun syd\u00e4miins\u00e4, ja niin heid\u00e4n omatuntonsa ynn\u00e4 todistaa, ja heid\u00e4n ajatuksensa kesken\u00e4ns\u00e4 itse p\u00e4\u00e4llens\u00e4 kantavat eli my\u00f6s heit\u00e4ns\u00e4 syytt\u00f6m\u00e4ksi tekev\u00e4t,\n2:16 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona Jumala ihmisten salaisuudet on tuomitseva, minun evankeliumini per\u00e4st\u00e4 Jesuksen Kristuksen kautta.\n2:17 Katso, sin\u00e4 kutsutaan Juudalaiseksi, ja sin\u00e4 luotat lakiin ja kerskaat Jumalasta,\n2:18 Ja tied\u00e4t h\u00e4nen tahtonsa, ja ett\u00e4 sin\u00e4 olet laista neuvottu, niin sin\u00e4 koettelet ne parhaat,\n2:19 Ja luulet itses sokiain johdattajaksi ja niiden valkeudeksi, jotka pimeydess\u00e4 ovat,\n2:20 Ja tyhm\u00e4in kurittajaksi, ja lasten opettajaksi, ja sinullas olevan tunnon ja totuuden muodon laissa.\n2:21 Sin\u00e4 joka siis opetat toista ja et itsi\u00e4s opeta; joka saarnaat: ei pid\u00e4 varastaman, ja sin\u00e4 itse varastat;\n2:22 Joka sanot: ei pid\u00e4 huorin teht\u00e4m\u00e4n, ja sin\u00e4 itse teet huorin; joka kauhistut ep\u00e4jumalia, ja raatelet sit\u00e4 Jumalalta, mik\u00e4 h\u00e4nelle tulee;\n2:23 Joka kerskaat laista ja h\u00e4p\u00e4iset Jumalaa lain ylitsek\u00e4ymisell\u00e4?\n2:24 Sill\u00e4 teid\u00e4n t\u00e4htenne tulee Jumalan nimi pilkatuksi pakanain seassa, niinkuin kirjoitettu on.\n2:25 Sill\u00e4 ymp\u00e4rileikkaus kelpaa, jos sin\u00e4 lain pid\u00e4t; mutta jos sin\u00e4 olet lain rikkoja, niin sinun ymp\u00e4rileikkaukses on esinahaksi tullut.\n2:26 Jos siis esinahka lain oikeuden pit\u00e4\u00e4, eik\u00f6 h\u00e4nen esinahkansa pid\u00e4 luettaman h\u00e4nelle ymp\u00e4rileikkaukseksi?\n2:27 Ja se joka luonnostansa esinahka on ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lain, pit\u00e4\u00e4 sinun tuomitseman, joka puustavin ja ymp\u00e4rileikkauksen lain k\u00e4yt ylitse?\n2:28 Sill\u00e4 ei se ole Juudalainen, joka ulkonaisesti (Juudalainen) on: ei my\u00f6s se ole ymp\u00e4rileikkaus, mik\u00e4 ulkonaisessa lihassa tapahtuu;\n2:29 Mutta se on Juudalainen, joka sis\u00e4llisesti salattu on, ja syd\u00e4men ymp\u00e4rileikkaus on ymp\u00e4rileikkaus, joka hengess\u00e4 tapahtuu, ei puustavissa; jonka ylistys ei ole ihmisilt\u00e4, vaan Jumalalta.\n3:1 Mit\u00e4s siis Juudalainen on parempi? Eli mit\u00e4 ymp\u00e4rileikkaus auttaa?\n3:2 Tosin sangen paljo. Sill\u00e4 ensin on se, ett\u00e4 heille on uskottu, mit\u00e4 Jumala puhunut on.\n3:3 Mutta ettei muutamat niit\u00e4 uskoneet, mik\u00e4 siit\u00e4 on? Pit\u00e4isk\u00f6 heid\u00e4n ep\u00e4uskonsa Jumalan uskon turhaksi tekem\u00e4n?\n3:4 Pois se! vaan paremmin, olkoon Jumala totinen, vaan jokainen ihminen valehtelia, niinkuin kirjoitettu on: ett\u00e4s olisit oikia sanoissas ja voittaisit, kuin sin\u00e4 tuomitaan.\n3:5 Jos siis meid\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytemme Jumalan oikeutta ylist\u00e4\u00e4, mit\u00e4s me sanomme? Onko Jumala v\u00e4\u00e4r\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n siit\u00e4 vihastuu? (min\u00e4 puhun ihmisten tavalla.)\n3:6 Pois se! kuinka Jumala sitte taitais maailmaa tuomita?\n3:7 Sill\u00e4 jos Jumalan totuus minun valheeni kautta kunniallisemmaksi tulis, h\u00e4nen ylistykseksens\u00e4, mink\u00e4tahden pit\u00e4is viel\u00e4 sitte min\u00e4 niinkuin syntinen tuomittaman?\n3:8 Ja ei, (niinkuin meit\u00e4 pilkataan ja niinkuin muutamat puhuvat meid\u00e4n sanovan,) ett\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4is tekem\u00e4n pahaa, ett\u00e4 siit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tulis? Joiden kadotus on oikia.\n3:9 Mit\u00e4s siis? Olemmeko me paremmat kuin he? Emme ensink\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 me olemme ennen osoittaneet, ett\u00e4 sek\u00e4 Juudalaiset ja Grekil\u00e4iset ovat kaikki synnin alla,\n3:10 Niinkuin kirjoitettu on: ei ole kenk\u00e4\u00e4n vanhurskas, ei yksik\u00e4\u00e4n;\n3:11 Ei ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ist\u00e4, ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka etsii Jumalaa.\n3:12 Kaikki ovat poikenneet pois ja ynn\u00e4 kelvottomaksi tulleet: ei ole yht\u00e4\u00e4n, joka hyv\u00e4\u00e4 tekee, ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n3:13 Heid\u00e4n kurkkunsa on avoin hauta, kielell\u00e4ns\u00e4 he pett\u00e4v\u00e4t, kyyk\u00e4\u00e4rmeen myrkky on heid\u00e4n huultensa alla,\n3:14 Joiden suu on t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 kirousta ja haikeutta.\n3:15 Heid\u00e4n jalkansa ovat nopiat verta vuodattamaan.\n3:16 Heid\u00e4n teiss\u00e4ns\u00e4 on sula tuska ja syd\u00e4men kipu.\n3:17 Ja ei he rauhan tiet\u00e4 tunteneet.\n3:18 Ei ole Jumalan pelko heid\u00e4n silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4.\n3:19 Mutta sen me tied\u00e4mme, ett\u00e4 kaikki, mit\u00e4 laki sanoo, sen h\u00e4n sanoo niille, jotka lain alla ovat: ett\u00e4 jokainen suu pit\u00e4\u00e4 tukittaman ja kaiken maailman pit\u00e4\u00e4 Jumalan edess\u00e4 vikap\u00e4\u00e4 oleman,\n3:20 Sent\u00e4hden ettei yksik\u00e4\u00e4n liha taida lain t\u00f6iden kautta h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 vanhurskautetuksi tulla; sill\u00e4 lain kautta synnin tunto tulee.\n3:21 Mutta nyt on se vanhurskaus, joka Jumalan edess\u00e4 kelpaa, ilman lakia julistettu, lain ja prophetain kautta todistettu;\n3:22 Se Jumalan vanhurskaus, (sanon min\u00e4), joka tulee Jesuksen Kristuksen uskon kautta, kaikkein tyk\u00f6 ja kaikkein p\u00e4\u00e4lle, jotka uskovat: sill\u00e4 ei ole yht\u00e4\u00e4n eroitusta.\n3:23 Sill\u00e4 kaikki ovat he synti\u00e4 tehneet ja ei heill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n kerskattavaa Jumalan edess\u00e4.\n3:24 He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, h\u00e4nen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jesuksessa Kristuksessa,\n3:25 Jonka Jumala on armonistuimeksi asettanut, uskon kautta h\u00e4nen veress\u00e4ns\u00e4, osoittaaksensa sit\u00e4 vanhurskautta, joka h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 kelpaa, edell\u00e4k\u00e4yv\u00e4isten syntein anteeksi antamisen kautta,\n3:26 Joita Jumala k\u00e4rsinyt on, osoittaaksensa vanhurskauttansa t\u00e4ll\u00e4 ajalla: ett\u00e4 h\u00e4n itse vanhurskas olis ja sen vanhurskaaksi tekis, joka Jesuksen uskosta on.\n3:27 Kussa siis on kerskaus? Se on suljettu ulos. Mink\u00e4 lain kautta? T\u00f6idenk\u00f6 lain kautta? Ei, vaan uskon lain kautta.\n3:28 Niin me siis sen siksi pid\u00e4mme, ett\u00e4 ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ilman lain t\u00f6it\u00e4.\n3:29 Eli onko Jumala ainoastaan Juudalaisten Jumala? eik\u00f6 h\u00e4n ole my\u00f6s pakanain Jumala? Tosin pakanainkin Jumala,\n3:30 Ett\u00e4 yksi on Jumala, joka ymp\u00e4rileikkauksen tekee vanhurskaaksi uskosta, ja esinahan uskon kautta.\n3:31 Teemmek\u00f6 me lain tyhj\u00e4ksi uskon kautta? Pois se; vaan me vahvistamme lain.\n4:1 Mit\u00e4s me siis sanomme meid\u00e4n is\u00e4mme Abrahamin lihan puolesta l\u00f6yt\u00e4neen?\n4:2 Sill\u00e4 jos Abraham on t\u00f6iden kautta vanhurskaaksi tullut, niin h\u00e4nell\u00e4 on kerskaamista, vaan ei Jumalan edess\u00e4.\n4:3 Mutta mit\u00e4 Raamattu sano: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin h\u00e4nelle vanhurskaudeksi.\n4:4 Mutta sille, joka ty\u00f6t\u00e4 tekee, ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta.\n4:5 Mutta joka ei ty\u00f6t\u00e4 tee, vaan uskoo sen p\u00e4\u00e4lle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, h\u00e4nen uskonsa luetaan h\u00e4nelle vanhurskaudeksi.\n4:6 Niinkuin my\u00f6s David sanoo: autuus on sen ihmisen, jolle Jumala vanhurskauden lukee ilman t\u00f6it\u00e4:\n4:7 Autuaat ovat ne, joidenka v\u00e4\u00e4ryydet ovat anteeksi annetut, ja joidenka synnit peitetyt ovat.\n4:8 Autuas on se mies, jolle Jumala ei synti\u00e4 lue.\n4:9 Lieneek\u00f6 siis t\u00e4m\u00e4 autuus ainoastaan ymp\u00e4rileikkaukselle tullut, elikk\u00e4 my\u00f6s esinahalle? Niinp\u00e4 me sanomme: Abrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi.\n4:10 Kuinkas se h\u00e4nelle luettiin: koska h\u00e4n oli ymp\u00e4rileikkauksessa, eli esinahassa? Ei ymp\u00e4rileikkauksessa, vaan esinahassa,\n4:11 Ja h\u00e4n sai ymp\u00e4rileikkauksen merkin vahvistukseksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli uskon kautta vanhurkaaksi tehty, joka h\u00e4nell\u00e4 esinahassa oli, ett\u00e4 h\u00e4nen piti oleman kaikkein uskovaisten is\u00e4 esinahassa, ett\u00e4 se niillekin vanhurskaudeksi luettaisiin,\n4:12 Ja h\u00e4n tulis my\u00f6s ymp\u00e4rileikkauksen is\u00e4ksi, ei ainoasti niiden, jotka ymp\u00e4rileikatuista syntyneet ovat, mutta my\u00f6s niiden, jotka sen uskon j\u00e4lki\u00e4 vaeltavat, joka meid\u00e4n is\u00e4n Abrahamin esinahassa oli.\n4:13 Sill\u00e4 se lupaus, ett\u00e4 h\u00e4nen piti maailman perilliseksi tuleman, ei ole Abrahamille eik\u00e4 h\u00e4nen siemenellens\u00e4 lain kautta tapahtunut, vaan uskon vanhurskauden kautta.\n4:14 Sill\u00e4 jos ne, jotka laista ovat, ovat perilliset, niin usko on turha ja lupaus on hukkaan tullut.\n4:15 Sill\u00e4 laki kehoittaa vihan; sill\u00e4 kussa ei lakia ole, ei siell\u00e4 ole my\u00f6s ylitsek\u00e4ymist\u00e4.\n4:16 Sent\u00e4hden tulee se uskosta, ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 armosta oleman: ett\u00e4 se lupaus pit\u00e4\u00e4 vahva oleman kaikelle siemenelle, ei sille ainoastaan, joka lain alla on, mutta my\u00f6s sille, joka Abrahamin uskosta on, joka on meid\u00e4n kaikkein is\u00e4mme,\n4:17 (Niinkuin kirjoitettu on: min\u00e4 asetin sinun monen pakanan is\u00e4ksi) Jumalan edess\u00e4, jonka h\u00e4n uskonut on, joka kuolleet el\u00e4v\u00e4ksi tekee ja kutsuu ne, jotka ei ole, niinkuin ne olisivat.\n4:18 Ja h\u00e4n uskoo sen toivon, jossa ei toivoa ollut, ett\u00e4 h\u00e4nen piti oleman monen pakanan is\u00e4n, sen j\u00e4lkeen kuin h\u00e4nelle sanottu oli: niin pit\u00e4\u00e4 sinun siemenes oleman.\n4:19 Ja ei h\u00e4n tullut heikoksi uskossa eik\u00e4 katsonut kuollutta ruumistansa, ehk\u00e4 h\u00e4n jo l\u00e4hes sadan ajastajan vanha oli, eik\u00e4 Saaran kuollutta kohtua.\n4:20 Mutta ei h\u00e4n ep\u00e4illyt ensink\u00e4\u00e4n Jumalan lupauksesta ep\u00e4uskolla, vaan oli vahva uskossa ja antoi Jumalalle kunnian,\n4:21 Ja oli t\u00e4ydellisesti vahva siit\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4 Jumala lupaa, sen h\u00e4n my\u00f6s voi tehd\u00e4.\n4:22 Sent\u00e4hden se on my\u00f6s h\u00e4nelle vanhurskaudeksi luettu.\n4:23 Niin ei se ole ainoastaan h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 kirjoitettu, ett\u00e4 se h\u00e4nelle luettu oli,\n4:24 Vaan my\u00f6s meid\u00e4n t\u00e4htemme, joille se my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 luettaman, kuin me sen p\u00e4\u00e4lle uskomme, joka meid\u00e4n Herran Jesuksen kuolleista her\u00e4tti,\n4:25 Joka meid\u00e4n synteimme t\u00e4hden on annettu ulos, ja meid\u00e4n vanhurskauttamisemme t\u00e4hden her\u00e4tetty yl\u00f6s.\n5:1 Ett\u00e4 me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meill\u00e4 on rauha Jumalan kanssa meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen kautta,\n5:2 Jonka kautta my\u00f6s meill\u00e4 oli tyk\u00f6k\u00e4ymys uskossa t\u00e4h\u00e4n armoon, jossa me seisomme ja kerskaamme Jumalan kunnian toivosta.\n5:3 Mutta ei ainoasti siit\u00e4, vaan me kerskaamme my\u00f6s vaivoissa; sill\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 vaiva saattaa k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden,\n5:4 Mutta k\u00e4rsiv\u00e4llisyys koettelemuksen, koettelemus toivon.\n5:5 Mutta toivo ei anna h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulla, ett\u00e4 Jumalan rakkaus on vuodatettu meid\u00e4n syd\u00e4miimme Pyh\u00e4n Hengen kautta, joka meille annettu on.\n5:6 Sill\u00e4 Kristus, kuin me viel\u00e4 heikot olimme, on ajallansa jumalattomain edest\u00e4 kuollut.\n5:7 Tuskalla nyt joku kuolis vanhurskaan edest\u00e4, ehk\u00e4 hyv\u00e4n edest\u00e4 mit\u00e4maks joku tohtis kuolla.\n5:8 Mutta Jumala ylist\u00e4\u00e4 rakkauttansa meid\u00e4n kohtaamme, ett\u00e4 kuin me viel\u00e4 syntiset olimme, on Kristus meid\u00e4n edest\u00e4mme kuollut.\n5:9 Niin me siis paljoa enemmin varjellaan h\u00e4nen kauttansa vihan edest\u00e4, ett\u00e4 me nyt h\u00e4nen verens\u00e4 kautta vanhurskaiksi tulleet olemme.\n5:10 Sill\u00e4 jos me Jumalan kanssa olimme sovitetut h\u00e4nen Poikansa kuoleman kautta, kuin me viel\u00e4 h\u00e4nen vihollisensa olimme, paljoa ennemmin me autuaiksi tulemme h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kautta, ett\u00e4 me sovitetut olemme.\n5:11 Mutta ei ainoasti siit\u00e4, vaan me kerskaamme my\u00f6s Jumalasta, meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovinnon saaneet.\n5:12 Sent\u00e4hden, niinkuin yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema, niin on kuolema tullut kaikkein ihmisten p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 kaikki ovat synti\u00e4 tehneet.\n5:13 Sill\u00e4 lakiin asti oli synti maailmassa; mutta kussa ei lakia ole, ei siell\u00e4 synti\u00e4 lueta.\n5:14 Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen asti niit\u00e4kin, jotka ei synti\u00e4 tehneet olleet senkaltaisella ylitsek\u00e4ymisell\u00e4 kuin Adam, joka on sen esikuva, joka j\u00e4lkeen tuleva oli.\n5:15 Mutta ei niin lahjan kanssa ole kuin synnin; sill\u00e4 jos monta ovat sen yhden synnin t\u00e4hden kuolleet, niin on paljoa enemmin Jumalan armo ja lahja sen yhden ihmisen Jesuksen Kristuksen armossa monen p\u00e4\u00e4lle runsaasti tullut.\n5:16 Ja ei niinkuin (se tuli) yhden kautta, joka synti\u00e4 teki, niin my\u00f6s lahja; sill\u00e4 tuomio on tosin yhdest\u00e4 kadotukseen, mutta lahja monesta synnist\u00e4 vanhurskauteen.\n5:17 Sill\u00e4 jos kuolema on yhden synnin t\u00e4hden vallinnut sen yhden kautta, paljoa enemmin ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan ylt\u00e4kyll\u00e4isyyden, pit\u00e4\u00e4 vallitsemassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yhden Jesuksen Kristuksen kautta.\n5:18 Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten p\u00e4\u00e4lle, niin on my\u00f6s yhden vanhurskauden kautta el\u00e4m\u00e4n vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten p\u00e4\u00e4lle.\n5:19 Sill\u00e4 niinkuin yhden ihmisen kuulemattomuuden t\u00e4hden monta ovat syntisiksi tulleet, niin my\u00f6s monta tulevat yhden kuuliaisuuden t\u00e4hden vanhurskaiksi.\n5:20 Mutta laki on my\u00f6s t\u00e4h\u00e4n tullut, ett\u00e4 synti suuremmaksi tuttaisiin; mutta kussa synti on suureksi tuttu, siin\u00e4 on armo yl\u00f6npalttiseksi tuttu:\n5:21 Ett\u00e4 niinkuin synti on vallinnut kuolemaan, niin my\u00f6s armo on vallitseva vanhurskauden kautta ijankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, Jesuksen Kristuksen meid\u00e4n Herramme kautta.\n6:1 Mit\u00e4s siis meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sanoman? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n viel\u00e4 synniss\u00e4 oleman, ett\u00e4 armo suuremmaksi tulis?\n6:2 Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meid\u00e4n viel\u00e4 pit\u00e4is siin\u00e4 el\u00e4m\u00e4n?\n6:3 Ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme h\u00e4nen kuolemaansa kastetut?\n6:4 Niin me olemme siis h\u00e4nen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: ett\u00e4 niinkuin Kristus on kuolleista Is\u00e4n kunnian kautta her\u00e4tetty, niin pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4nkin uudessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vaeltaman.\n6:5 Sill\u00e4 jos me ynn\u00e4 h\u00e4nen kanssansa olemme istutetut yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin me my\u00f6s tulemme yhdenkaltaiseksi yl\u00f6snousemisessa,\n6:6 Tiet\u00e4en sen, ett\u00e4 meid\u00e4n vanha ihminen on ristiinnaulittu h\u00e4nen kanssansa, ett\u00e4 synnin ruumis pit\u00e4\u00e4 turmeltaman, ettemme t\u00e4stedes synti\u00e4 palvelisi.\n6:7 Sill\u00e4 se, joka kuollut on, h\u00e4n on synnist\u00e4 vanhurskaaksi tehty.\n6:8 Mutta jos me olemme Kristuksen kanssa kuolleet, niin me uskomme, ett\u00e4 me saamme my\u00f6s el\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kanssansa,\n6:9 Ja tied\u00e4mme, ettei Kristus, joka kuolleista her\u00e4tetty on, silleen kuole, eik\u00e4 kuolema saa t\u00e4stedes h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 valtaa.\n6:10 Sill\u00e4 sen, kuin h\u00e4n kuollut on, sen h\u00e4n synnille kuoli yhden kerran; vaan sen, kuin h\u00e4n el\u00e4\u00e4, sen h\u00e4n el\u00e4\u00e4 Jumalalle.\n6:11 Niin my\u00f6s te siksi teit\u00e4nne pit\u00e4k\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 te olette kuolleet synnille, mutta el\u00e4tte Jumalalle, Jesuksen Kristuksen meid\u00e4n Herran kautta.\n6:12 Niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t salliko synnin vallita kuolevaisessa ruumiissanne, niin ett\u00e4 te h\u00e4nt\u00e4 kuulisitte h\u00e4nen himoissansa.\n6:13 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t antako teid\u00e4n j\u00e4seni\u00e4nne v\u00e4\u00e4ryyden sota-aseiksi synnille, mutta antakaat teit\u00e4nne Jumalalle, niinkuin kuolleista el\u00e4viksi tulleet, ja teid\u00e4n j\u00e4senenne Jumalalle vanhurskauden sota-aseiksi.\n6:14 Sill\u00e4 ei synnin pid\u00e4 teit\u00e4 vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla.\n6:15 Kuinkas siis? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n synti\u00e4 tekem\u00e4n, ettemme lain alla ole, vaan armon? Pois se!\n6:16 Ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?\n6:17 Mutta Jumalan olkoon kiitos, ett\u00e4 olitte synnin palveliat, mutta nyt te olette syd\u00e4mest\u00e4nne kuuliaiset sen opin esikuvalle, johonka te annetut olette.\n6:18 Ja ett\u00e4 te olette vapahdetut synnist\u00e4, niin te olette vanhurskauden palvelioiksi tulleet.\n6:19 Min\u00e4 puhun ihmisten tavalla, teid\u00e4n lihanne heikkouden t\u00e4hden. Sill\u00e4 niinkuin te ennen annoitte j\u00e4senenne saastaisuutta ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 palvelemaan v\u00e4\u00e4ryyteen, niin antakaat nyt j\u00e4senenne vanhurskautta palvelemaan pyhitykseen.\n6:20 Sill\u00e4 koska te olitte synnin palveliat, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.\n6:21 Mit\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 siis teid\u00e4n silloin niist\u00e4 oli, joita te nyt h\u00e4pe\u00e4tte? Sill\u00e4 niiden loppu on kuolema.\n6:22 Mutte ett\u00e4 te nyt olette synnist\u00e4 vapautetut ja Jumalan palvelioiksi tulleet, niin teill\u00e4 on teid\u00e4n hedelm\u00e4nne pyhyyteen, mutta lopuksi ijankaikkinen el\u00e4m\u00e4.\n6:23 Sill\u00e4 kuolema on synnin palkka, mutta ijankaikkinen el\u00e4m\u00e4 on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa meid\u00e4n Herrassamme.\n7:1 Ettek\u00f6 te tied\u00e4, rakkaat veljet, (sill\u00e4 min\u00e4 puhun lain taitaville) ett\u00e4 laki vallitsee ihmist\u00e4 niinkauvan kuin h\u00e4n el\u00e4\u00e4?\n7:2 Sill\u00e4 vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies el\u00e4\u00e4, on h\u00e4neen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin h\u00e4n on miehen laista vapaa.\n7:3 Sent\u00e4hden jos h\u00e4n toisen miehen kanssa on miehens\u00e4 el\u00e4iss\u00e4, niin h\u00e4n huoraksi kutsutaan; mutta jos mies kuolee, niin h\u00e4n on laista vapaa, ettei h\u00e4n huoraksi tule, jos h\u00e4n toisen miehen kanssa on.\n7:4 Niin olette te my\u00f6s, minun veljeni, laille kuoletetut Kristuksen ruumiin kautta, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 toisen kanssa oleman, joka on noussut kuolleista, ett\u00e4 me Jumalalle hedelm\u00e4n kantaisimme.\n7:5 Sill\u00e4 kuin me lihassa olimme, niin ne syntein himot, jotka lain kautta olivat meid\u00e4n j\u00e4seniss\u00e4mme, vaikuttivat kuolemalle hedelm\u00e4\u00e4 saattamaan.\n7:6 Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja h\u00e4nelle kuolleet, jossa me pidettiin kiinni: ett\u00e4 me palvelisimme hengen uudistuksessa ja ei puustavin vanhuudessa.\n7:7 Mit\u00e4s me siis sanomme? Onko laki synti? Pois se! Mutta en min\u00e4 muutoin synti\u00e4 olisi tuntenut, ellei lain kautta; sill\u00e4 en min\u00e4 olisi himoistakaan mit\u00e4\u00e4n tiennyt, ellei laki olisi sanonut: ei sinun pid\u00e4 himoitseman.\n7:8 Mutta synti otti tilan k\u00e4skyst\u00e4 ja kehoitti minussa kaikkinaisen himon; sill\u00e4 ilman lakia oli synti kuollut.\n7:9 Mutta min\u00e4 elin muinen ilman lakia. Kuin siis k\u00e4sky tuli, niin synti taas virkosi,\n7:10 Ja min\u00e4 kuolin: ja niin l\u00f6ydettiin, ett\u00e4 k\u00e4sky, joka minulle oli el\u00e4m\u00e4ksi, tuli minulle kuolemaksi.\n7:11 Sill\u00e4 synti, joka otti tilan k\u00e4skyst\u00e4, petti minun ja tappoi sen kautta.\n7:12 Laki on kuitenkin itsest\u00e4ns\u00e4 pyh\u00e4 ja k\u00e4sky on my\u00f6s pyh\u00e4, oikia ja hyv\u00e4.\n7:13 Onko siis se, mik\u00e4 hyv\u00e4 on, minulle kuolemaksi tullut? Pois se! Mutta ett\u00e4 synti synniksi n\u00e4ht\u00e4isiin, on h\u00e4n minulle hyv\u00e4n kautta kuoleman saattanut, ett\u00e4 synti ylitse m\u00e4\u00e4r\u00e4n synniksi tulis, k\u00e4skyn kautta.\n7:14 Sill\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 laki on hengellinen: vaan min\u00e4 olen lihallinen, synnin alle myyty.\n7:15 Sill\u00e4 en min\u00e4 tied\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 teen, etten min\u00e4 tee sit\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 tahdon, vaan sit\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 vihaan, teen min\u00e4.\n7:16 Mutta jos min\u00e4 teen, jota en min\u00e4 tahdo, niin min\u00e4 suostun lakiin, ett\u00e4 se on hyv\u00e4.\n7:17 Niin en min\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 tee, vaan synti, joka minussa asuu.\n7:18 Sill\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, ettei minussa (se on: minun lihassani) mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 asu. Sill\u00e4 tahto minulla on, vaan t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, en min\u00e4 sit\u00e4 l\u00f6yd\u00e4.\n7:19 Sill\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, jota min\u00e4 tahdon, en min\u00e4 tee, vaan pahaa, jota en min\u00e4 tahdo, teen min\u00e4.\n7:20 Mutta jos min\u00e4 teen, jota en min\u00e4 tahdo, niin en min\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 tee, vaan synti, joka minussa asuu.\n7:21 Niin min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n itsess\u00e4ni lain, joka tahtoo hyv\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, ett\u00e4 minussa pahuus riippuu kiinni.\n7:22 Sill\u00e4 minulla on halu Jumalan lakiin, sis\u00e4llisen ihmisen puolesta;\n7:23 Mutta min\u00e4 n\u00e4en toisen lain minun j\u00e4seniss\u00e4ni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun j\u00e4seniss\u00e4ni on.\n7:24 Min\u00e4 viheli\u00e4inen ihminen: kuka p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 minun t\u00e4st\u00e4 kuoleman ruumiista?\n7:25 Min\u00e4 kiit\u00e4n Jumalaa Jesuksen Kristuksen meid\u00e4n Herramme kautta. Niin min\u00e4 itse palvelen nyt mielell\u00e4 Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.\n8:1 Niin ei ole nyt yht\u00e4\u00e4n kadotusta niiss\u00e4, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen j\u00e4lkeen.\n8:2 Sill\u00e4 hengen laki, joka el\u00e4v\u00e4ksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.\n8:3 Sill\u00e4 se, mik\u00e4 laille oli mahdotoin, ett\u00e4 h\u00e4n lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja l\u00e4hetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta:\n8:4 Ett\u00e4 lain vanhurskaus t\u00e4ytetyksi tulis meiss\u00e4, jotka emme lihan j\u00e4lkeen vaella, vaan hengen j\u00e4lkeen.\n8:5 Sill\u00e4 ne, jotka lihan j\u00e4lkeen ovat, ajattelevat niit\u00e4, mitk\u00e4 lihan ovat; mutta ne, jotka hengen j\u00e4lkeen ovat, ajattelevat hengellisi\u00e4.\n8:6 Sill\u00e4 lihan halu on kuolema, ja hengen halu on el\u00e4m\u00e4 ja rauha.\n8:7 Ett\u00e4 lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sill\u00e4 ei se voikaan.\n8:8 Mutta jotka lihassa ovat, ei ne taida olla Jumalalle otolliset.\n8:9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengess\u00e4, jos muutoin Jumalan Henki asuu teiss\u00e4; mutta jolla ei ole Kristuksen Henke\u00e4, ei se ole h\u00e4nen omansa.\n8:10 Jos siis Kristus teiss\u00e4 on, niin ruumis tosin on kuollut synnin t\u00e4hden, mutta henki on el\u00e4m\u00e4 vanhurskauden t\u00e4hden.\n8:11 Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista her\u00e4tti, asuu teiss\u00e4, niin my\u00f6s se, joka Kristuksen kuolleista her\u00e4tti, on teid\u00e4n kuolevaiset ruumiinne el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4, sen teiss\u00e4 asuvaisen hengen kautta.\n8:12 Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkap\u00e4\u00e4t lihalle, lihan j\u00e4lkeen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n8:13 Sill\u00e4 jos te lihan j\u00e4lkeen el\u00e4tte, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuoleman; mutta jos te lihan ty\u00f6t hengen kautta kuoletatte, niin te saatte el\u00e4\u00e4.\n8:14 Sill\u00e4 kaikki, jotka Jumalan Hengelt\u00e4 vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.\n8:15 Sill\u00e4 ette ole saaneet orjuuden henke\u00e4, ett\u00e4 teid\u00e4n viel\u00e4 pit\u00e4is pelk\u00e4\u00e4m\u00e4n, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas Is\u00e4.\n8:16 Se Henki todistaa meid\u00e4n henkemme kanssa, ett\u00e4 me olemme Jumalan lapset.\n8:17 Jos me olemme lapset, niin me olemme my\u00f6s perilliset, nimitt\u00e4in Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynn\u00e4 k\u00e4rsimme, ett\u00e4 me ynn\u00e4 h\u00e4nen kanssansa kunniaan tulisimme.\n8:18 Sill\u00e4 siksi min\u00e4 sen pid\u00e4n, ettei t\u00e4m\u00e4n nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan.\n8:19 Sill\u00e4 ik\u00e4v\u00e4 luontokappaleen ik\u00e4v\u00f6itsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta,\n8:20 Ett\u00e4 luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei mielell\u00e4ns\u00e4, vaan sent\u00e4hden, joka ne alle antanut on,\n8:21 Toivossa, ett\u00e4 my\u00f6s itse luontokappale pit\u00e4\u00e4 turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.\n8:22 Sill\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina t\u00e4h\u00e4n asti meid\u00e4n kanssamme.\n8:23 Mutta ei ainoastaan ne, vaan my\u00f6s itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsell\u00e4mme, odottain sit\u00e4 lapseksi ottamista, meid\u00e4n ruumiimme lunastusta.\n8:24 Sill\u00e4 me olemme toivossa vapahdetut. Mutta jos toivo n\u00e4kyy, niin ei se ole toivo; sill\u00e4 kuinka joku taitaa toivoa jota h\u00e4n n\u00e4kee?\n8:25 Mutta jos me sit\u00e4 toivomme, jota emme n\u00e4e, niin me odotamme sit\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydess\u00e4.\n8:26 Mutta niin my\u00f6s Henki auttaa meid\u00e4n heikkouttamme; sill\u00e4 emmep\u00e4 me tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n rukoilla niinkuin tulis, vaan Henki rukoilee meid\u00e4n edest\u00e4mme sanomattomilla huokauksilla.\n8:27 Mutta joka syd\u00e4met tutkii, h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Hengen mieless\u00e4 on; sill\u00e4 h\u00e4n rukoilee pyh\u00e4in edest\u00e4 Jumalan tahdon j\u00e4lkeen.\n8:28 Mutta me tied\u00e4mme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynn\u00e4 parhaaksi k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n, niille, jotka aivoituksen j\u00e4lkeen kutsutut ovat.\n8:29 Sill\u00e4 jotka h\u00e4n on katsonut edes, ne h\u00e4n on Poikansa kuvan kaltaiseksi s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt, ett\u00e4 h\u00e4n olis esikoinen monen veljen keskell\u00e4.\n8:30 Mutta jotka h\u00e4n on s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt, ne h\u00e4n on my\u00f6s kutsunut, ja jotka h\u00e4n kutsunut on, ne h\u00e4n on my\u00f6s vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka h\u00e4n vanhurskaiksi teki, ne h\u00e4n on my\u00f6s kunniallisiksi tehnyt.\n8:31 Mit\u00e4s me siis n\u00e4ihin sanomme? Jos Jumala on meid\u00e4n edest\u00e4mme, kuka voi meit\u00e4 vastaan olla?\n8:32 Joka ei omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi h\u00e4nen kaikkein meid\u00e4n edest\u00e4mme, eik\u00f6s h\u00e4n my\u00f6s lahjoita meille kaikkia h\u00e4nen kanssansa?\n8:33 Kuka tahtoo Jumalan valittuin p\u00e4\u00e4lle kantaa? Jumala on, joka tekee vanhurskaaksi.\n8:34 Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on kuollut. Ja, h\u00e4n on my\u00f6s her\u00e4tetty yl\u00f6s, on my\u00f6s Jumalan oikialla k\u00e4dell\u00e4, joka my\u00f6s rukoilee meid\u00e4n edest\u00e4mme.\n8:35 Kuka pit\u00e4\u00e4 meit\u00e4 Kristuksen rakkaudesta eroittaman? vaivako, eli ahdistus, eli vaino, eli n\u00e4lk\u00e4, eli alastomuus, eli h\u00e4t\u00e4, eli miekka?\n8:36 Niinkuin kirjoitettu on: sinun t\u00e4htes me kuoletetaan yli p\u00e4iv\u00e4\u00e4: me pidet\u00e4\u00e4n niinkuin teurastettavat lampaat.\n8:37 Mutta niiss\u00e4 kaikissa me voitamme h\u00e4nen kauttansa, joka meit\u00e4 on rakastanut.\n8:38 Sill\u00e4 min\u00e4 olen vahva siit\u00e4, ettei kuolema, eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4, eik\u00e4 enkelit, eik\u00e4 esivallat, eik\u00e4 v\u00e4kevyydet, eik\u00e4 nykyiset, eik\u00e4 tulevaiset,\n8:39 Eik\u00e4 korkeus, eik\u00e4 syvyys, eli joku muu luontokappale taida meit\u00e4 Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meid\u00e4n Herrassamme.\n9:1 Min\u00e4 sanon totuuden Kristuksessa ja en valehtele, (niinkuin minun omatuntoni minun kanssani Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4 todistaa,)\n9:2 Ett\u00e4 minulla on suuri murhe ja alinomainen kipu syd\u00e4mess\u00e4ni.\n9:3 Min\u00e4 olen pyyt\u00e4nyt kirottuna olla Kristukselta minun veljieni t\u00e4hden, jotka lihan puolesta minun lankoni ovat,\n9:4 Jotka ovat Israelilaiset, joiden on lasten oikeus ja kunnia, ja liitot ja laki, ja jumalanpalvelus ja lupaukset,\n9:5 Joiden my\u00f6s is\u00e4t ovat, joista Kristus lihan puolesta syntynyt on, joka on Jumala ylitse kaikkein ylistetty ijankaikkisesti, amen!\n9:6 Mutta ei niin, ett\u00e4 Jumalan sana on hukkunut; sill\u00e4 ei ne ole kaikki Israelilaiset, jotka Israelista ovat.\n9:7 Ei my\u00f6s ne ole kaikki lapset, jotka Abrahamin siemen ovat; vaan Isakissa pit\u00e4\u00e4 sinulle siemen kutsuttaman.\n9:8 Se on: ei ne ole Jumalan lapset, jotka lihan puolesta lapset ovat; mutta ne, jotka lupauksen lapset ovat, ne siemeneksi luetaan.\n9:9 Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on lupauksen sana: t\u00e4ll\u00e4 ajalla min\u00e4 tulen ja Saaralla pit\u00e4\u00e4 poika oleman.\n9:10 Mutta ei se ainoastaan, mutta my\u00f6s Rebekka siitti yhdest\u00e4 Isaakista meid\u00e4n is\u00e4st\u00e4mme.\n9:11 Sill\u00e4 ennen kuin lapset syntyiv\u00e4tk\u00e4\u00e4n ja kuin ei he viel\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 pahaa tehneet olleet, ett\u00e4 Jumalan aivoitus pit\u00e4is valitsemisen j\u00e4lkeen seisovainen oleman, ei t\u00f6iden t\u00e4hden, vaan kutsujan armosta,\n9:12 Sanottiin h\u00e4nelle: suuremman pit\u00e4\u00e4 v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 palveleman.\n9:13 Niinkuin kirjoitettu on: Jakobia min\u00e4 rakastin, mutta Esauta vihasin.\n9:14 Mit\u00e4s me siis sanomme? Onko Jumalan tyk\u00f6n\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4? Pois se!\n9:15 Sill\u00e4 h\u00e4n sanoo Mosekselle: jota min\u00e4 armahdan, sit\u00e4 min\u00e4 tahdon armahtaa, ja tahdon olla laupias, jolle min\u00e4 laupias olen.\n9:16 Niin ei se nyt ole sen, joka tahtoo, eik\u00e4 sen, joka juoksee, vaan sen, joka armahtaa, nimitt\u00e4in Jumalan.\n9:17 Sill\u00e4 Raamattu sanoo Pharaolle: juuri sent\u00e4hden olen min\u00e4 sinun her\u00e4tt\u00e4nyt, osoittaakseni minun voimani sinussa, ett\u00e4 minun nimeni kaikessa maassa julistettaisiin.\n9:18 Niin h\u00e4n siis armahtaa, ket\u00e4 h\u00e4n tahtoo, ja paaduttaa, kenenk\u00e4 h\u00e4n tahtoo.\n9:19 Niin sin\u00e4 sanot minulle: mit\u00e4 h\u00e4n siis nuhtelee? sill\u00e4 kuka taitaa h\u00e4nen tahtoansa vastaan olla?\n9:20 Ja tosin, oi ihminen, kuka sin\u00e4 olet, joka Jumalaa vastaan riitelet? Sanooko ty\u00f6 teki\u00e4llens\u00e4: miksis minut tainkaltaiseksi tehnyt olet?\n9:21 Eli eik\u00f6 savenvalajalla ole saven p\u00e4\u00e4lle valtaa, yhdest\u00e4 kappaleesta tehd\u00e4 yht\u00e4 astiaa kunnialliseksi ja toista huonoksi?\n9:22 Sent\u00e4hden, jos Jumala tahtoo vihansa osoittaa ja voimansa ilmoittaa, on h\u00e4n suurella k\u00e4rsiv\u00e4llisyydell\u00e4 k\u00e4rsinyt vihansa astioita, jotka ovat kadotukseen valmistetut.\n9:23 Ja ett\u00e4 h\u00e4n tiett\u00e4v\u00e4ksi tekis kunniansa rikkauden laupiutensa astioille, jotka h\u00e4n kunniaan on valmistanut,\n9:24 Jotka h\u00e4n my\u00f6s kutsunut on, nimitt\u00e4in meit\u00e4, ei ainoasti Juudalaisista, vaan my\u00f6s pakanoista,\n9:25 Niinkuin h\u00e4n my\u00f6s Hosean kautta sanoo: min\u00e4 tahdon kutsua sen minun kansakseni, joka ei ollut minun kansani, ja minun rakkaakseni, joka ei minun rakkaani ollut.\n9:26 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 siin\u00e4 paikassa, miss\u00e4 heille sanottiin: ette ole minun kansani, siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 el\u00e4v\u00e4n Jumalan lapsiksi kutsuttaman.\n9:27 Mutta Jesaias huutaa Israelin edest\u00e4: jos Israelin lasten luku olis niinkuin santa meress\u00e4, niin kuitenkin t\u00e4hteet autuaaksi tulevat.\n9:28 Sill\u00e4 kuluttamus ja lyhent\u00e4mys pit\u00e4\u00e4 tapahtuman vanhurskaudeksi, ett\u00e4 Herra tekee h\u00e4vityksen maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n9:29 Ja niinkuin Jesaias ennen sanoi: ellei Herra Zebaot olisi meille siement\u00e4 j\u00e4tt\u00e4nyt, niin me olisimme olleet kuin Sodoma ja senkaltaiset kuin Gomorra.\n9:30 Mit\u00e4s me siis sanomme? (Me sanomme:) pakanat, jotka ei ole vanhurskautta etsineet, ovat saaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka uskosta on:\n9:31 Mutta Israel, joka vanhurskauden lakia on etsinyt, ei ole vanhurskauden lakia saanut.\n9:32 Mink\u00e4t\u00e4hden? Ettei he sit\u00e4 uskosta, mutta niinkuin lain t\u00f6ist\u00e4 etsiv\u00e4t. Sill\u00e4 he ovat loukanneet itsens\u00e4 loukkauskiveen.\n9:33 Niinkuin kirjoitettu on: katso, min\u00e4 panen Zioniin loukkauskiven ja pahennuksen kallion, ja jokainen, joka h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 uskoo, ei pid\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman.\n10:1 Veljet, minun syd\u00e4meni halu ja rukous on Jumalan tyk\u00f6 Israelin edest\u00e4, ett\u00e4 he autuaaksi tulisivat.\n10:2 Sill\u00e4 min\u00e4 annan heille todistuksen, ett\u00e4 heill\u00e4 on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon j\u00e4lkeen.\n10:3 Sill\u00e4 ei he ymm\u00e4rr\u00e4 Jumalan vanhurskautta, vaan pyyt\u00e4v\u00e4t omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eik\u00e4 ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset:\n10:4 Sill\u00e4 Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.\n10:5 Sill\u00e4 Moses kirjoittaa siit\u00e4 vanhurskaudesta, joka laista on, ett\u00e4 kuka ihminen ne tekee, h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 niiss\u00e4 el\u00e4m\u00e4n.\n10:6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta on, sanoo n\u00e4in: \u00e4l\u00e4 sano syd\u00e4mess\u00e4s: kuka tahtoo astua yl\u00f6s taivaasen? se on Kristusta t\u00e4nne tuoda alas.\n10:7 Eli kuka tahtoo astua alas syvyyteen: se on: Kristusta kuolleista j\u00e4lleen tuoda?\n10:8 Vaan mit\u00e4 h\u00e4n sanoo? Se sana on juuri sinun tyk\u00f6n\u00e4s, nimitt\u00e4in sinun suussas ja syd\u00e4mess\u00e4s. T\u00e4m\u00e4 on se sana uskosta, jota me saarnaamme.\n10:9 Sill\u00e4, jos sin\u00e4 suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot syd\u00e4mess\u00e4s, ett\u00e4 Jumala on h\u00e4net kuolleista her\u00e4tt\u00e4nyt, niin sin\u00e4 tulet autuaaksi;\n10:10 Sill\u00e4 syd\u00e4men uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.\n10:11 Sill\u00e4 Raamattu sanoo: jokainen, joka uskoo h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ei pid\u00e4 h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tuleman.\n10:12 Ei ole yht\u00e4\u00e4n eroitusta Juudalaisen ja Grekil\u00e4isen v\u00e4lill\u00e4; sill\u00e4 yksi on kaikkein Herra, rikas kaikkein kohtaan, jotka h\u00e4nt\u00e4 rukoilevat.\n10:13 Sill\u00e4 jokainen, joka Herran nime\u00e4 avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.\n10:14 Mutta kuinka he sit\u00e4 avuksensa huutavat, jonka p\u00e4\u00e4lle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?\n10:15 Ja kuinka he saarnaavat, ellei heit\u00e4 l\u00e4hetet\u00e4? Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyv\u00e4\u00e4 julistavat.\n10:16 Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sill\u00e4 Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meid\u00e4n saarnamme?\n10:17 Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.\n10:18 Mutta min\u00e4 sanon: eik\u00f6 he sit\u00e4 ole kuulleet? Heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4 tosin on l\u00e4htenyt kaikkeen maailmaan ja heid\u00e4n sanansa maailman \u00e4\u00e4riin.\n10:19 Vaan min\u00e4 sanon: eik\u00f6s Israel tiet\u00e4nyt? Ensim\u00e4inen Moses sanoo: min\u00e4 tahdon teit\u00e4 yllytt\u00e4\u00e4 kateuteen sen kansan kautta, joka ei minun kansani ole, ja tyhm\u00e4n kansan kautta tahdon min\u00e4 teit\u00e4 h\u00e4rsytell\u00e4.\n10:20 Mutta Jesaias on rohkia ja sanoo: min\u00e4 olen niilt\u00e4 l\u00f6ydetty, jotka ei minua etsineet, ja olen niille ilmaantunut, jotka ei minua kysyneet.\n10:21 Mutta Israelille h\u00e4n sanoo: koko p\u00e4iv\u00e4n olen min\u00e4 k\u00e4teni ojentanut tottelemattomalle ja vastahakoiselle kansalle.\n11:1 Niin min\u00e4 siis sanon: onkos Jumala kansansa hylj\u00e4nnyt? Pois se! sill\u00e4 min\u00e4 olen my\u00f6s Israelilainen, Abrahamin siemenest\u00e4, Benjaminin suvusta.\n11:2 Ei Jumala ole kansaansa hylj\u00e4nnyt, jonka h\u00e4n ennen on tuntenut. Ettek\u00f6 te tied\u00e4, mit\u00e4 Raamattu Eliaasta sanoo? kuinka h\u00e4n rukoilee Jumalaa Israelia vastaan, sanoen:\n11:3 Herra, he ovat tappaneet sinun prophetas ja sinun alttaris kukistaneet, ja min\u00e4 yksin\u00e4ni j\u00e4in, ja he etsiv\u00e4t minunkin henke\u00e4ni.\n11:4 Mutta mit\u00e4 Jumalan vastaus sanoo h\u00e4nelle? Min\u00e4 olen itselleni j\u00e4tt\u00e4nyt seitsem\u00e4ntuhatta miest\u00e4, jotka ei ole Baalille polviansa taivuttaneet.\n11:5 Niin ovat j\u00e4\u00e4neet t\u00e4ll\u00e4kin ajalla armon valitsemisen j\u00e4lkeen.\n11:6 Mutta jos se armosta on, niin ei se ole en\u00e4\u00e4n t\u00f6ist\u00e4, sill\u00e4 ei armo muutoin armo olisikaan. Mutta jos se on t\u00f6ist\u00e4, niin ei se silleen armo ole; muutoin ei ty\u00f6 en\u00e4\u00e4n ole ty\u00f6.\n11:7 Kuinkas siis? Jota Israel etsii, sit\u00e4 ei h\u00e4n ole saanut; mutta valitut sen ovat saaneet ja ne muut ovat paatuneet,\n11:8 (Niinkuin kirjoitettu on: Jumala on antanut heille uppiniskaisen hengen, silm\u00e4t, ettei he n\u00e4kisi, ja korvat, ettei he kuulisi) t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n11:9 Ja David sanoo: heid\u00e4n p\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 tulkoon heille paulaksi, ja satimeksi, ja pahennukseksi, ja kostoksi.\n11:10 Heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 soetkoon, ettei he n\u00e4kisi, ja taita aina heid\u00e4n selk\u00e4ns\u00e4!\n11:11 Niin min\u00e4 siis sanon: ovatko he sent\u00e4hden itsens\u00e4 loukanneet, ett\u00e4 heid\u00e4n piti lankeeman? Pois se! vaan heid\u00e4n lankeemisestansa tapahtui pakanoille autuus, ett\u00e4 h\u00e4n sais heit\u00e4 kiivaaksi heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4.\n11:12 Mutta jos heid\u00e4n lankeemisensa on maailman rikkaus ja heid\u00e4n v\u00e4henn\u00f6ksens\u00e4 on pakanain rikkaus; kuinka paljoa enemmin heid\u00e4n t\u00e4ydellisyytens\u00e4?\n11:13 Sill\u00e4 teille pakanoille min\u00e4 puhun: ett\u00e4 min\u00e4 pakanain apostoli olen, ylist\u00e4n min\u00e4 minun virkaani.\n11:14 Jos min\u00e4 taitaisin jollakin tavalla niit\u00e4, jotka minun lihani ovat, kiivaaksi saada ja muutamatkin heist\u00e4 autuaaksi saattaa.\n11:15 Sill\u00e4 jos heid\u00e4n hylk\u00e4\u00e4misens\u00e4 on maailman sovinto, mit\u00e4s heid\u00e4n korjaamisensa muuta on kuin el\u00e4m\u00e4 kuolleista?\n11:16 Sill\u00e4 jos alku on pyh\u00e4, niin on my\u00f6s koko taikina, ja jos juuri on pyh\u00e4, niin ovat my\u00f6s oksat.\n11:17 Mutta jos muutamat oksista ovat murtuneet, ja sin\u00e4, joka mets\u00e4-\u00f6ljypuu olit, olet niihin istutettu, ja olet \u00f6ljypuun juuresta ja lihavuudesta osalliseksi tullut,\n11:18 Niin \u00e4l\u00e4 ylpeile oksia vastaan; mutta jos sin\u00e4 heit\u00e4 vastaan ylpeilet, niin tied\u00e4, ettet sin\u00e4 juurta kanna, vaan juuri kantaa sinua.\n11:19 Niin sanot; oksat ovat murtuneet, ett\u00e4 minun piti siihen j\u00e4lleen istutettaman.\n11:20 Oikein: he ovat murtuneet ep\u00e4uskonsa t\u00e4hden, mutta sin\u00e4 pysyt uskon kautta: \u00e4l\u00e4 ole r\u00f6yhke\u00e4, vaan pelk\u00e4\u00e4.\n11:21 Sill\u00e4 jos ei Jumala luonnollisia oksia armahtanut, katso, ei h\u00e4n sinuakaan armahda.\n11:22 Sent\u00e4hden katso t\u00e4ss\u00e4 Jumalan hyvyytt\u00e4 ja ankaruutta: ankaruutta niiss\u00e4, jotka lankesivat, mutta hyvyytt\u00e4 itse sinussas, jos sin\u00e4 ainoastaan hyvyydess\u00e4 pysyt; muutoin sin\u00e4kin leikataan pois.\n11:23 Ja ne j\u00e4lleen istutetaan, ellei he ep\u00e4uskossansa pysy; sill\u00e4 Jumala on voimallinen heit\u00e4 j\u00e4lleen istuttamaan.\n11:24 Sill\u00e4 jos sin\u00e4 olet luonnollisesta mets\u00e4-\u00f6ljypuusta karsittu, ja olet vastoin luontoa hyv\u00e4\u00e4n \u00f6ljypuuhun istutettu, kuinka paljon enemmin ne, jotka luonnolliset ovat, omaan \u00f6ljypuuhunsa istutetaan?\n11:25 Sill\u00e4 en min\u00e4 tahdo salata teilt\u00e4, rakkaat veljet, t\u00e4t\u00e4 salaisuutta, (ettette itsell\u00e4nne ylpeilisi,) ett\u00e4 paatumus on puolittain Israelille tullut, siihenasti kuin pakanain t\u00e4ydellisyys tulis.\n11:26 Ja niin kaikki Israel pit\u00e4\u00e4 autuaaksi tuleman, niinkuin kirjoitettu on: se tulee Zionista, joka p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 ja jumalattoman menon Jakobista k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 pois.\n11:27 Ja t\u00e4m\u00e4 on minun liittoni heid\u00e4n kanssansa, kuin min\u00e4 otan pois heid\u00e4n syntins\u00e4.\n11:28 Evankeliumin puolesta tosin ovat he viholliset teid\u00e4n t\u00e4htenne; mutta valitsemisen puolesta rakastetaan heit\u00e4 is\u00e4in t\u00e4hden.\n11:29 Sill\u00e4 ei Jumala lahjojansa ja kutsumistansa kadu.\n11:30 Sill\u00e4 niinkuin ette tek\u00e4\u00e4n muinen Jumalan p\u00e4\u00e4lle uskoneet, mutta olette nyt laupiuden heid\u00e4n ep\u00e4uskonsa kautta saaneet;\n11:31 Niin ei he ole my\u00f6s nyt uskoneet sit\u00e4 laupiutta, joka teille on tapahtunut, ett\u00e4 heillekin laupius tapahtuis.\n11:32 Sill\u00e4 Jumala on kaikki ep\u00e4uskon alle sulkenut, ett\u00e4 h\u00e4n kaikkia armahtais.\n11:33 Oi sit\u00e4 Jumalan rikkauden, ja viisauden, ja tunnon syvyytt\u00e4! kuinka tutkimattomat ovat h\u00e4nen tuomionsa ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t h\u00e4nen tiens\u00e4!\n11:34 Sill\u00e4 kuka on Herran mielen tiet\u00e4nyt? Eli kuka on h\u00e4nen neuvonantajansa ollut?\n11:35 Eli kuka on h\u00e4nelle jotakin ennen antanut, jota h\u00e4nelle pit\u00e4is j\u00e4lleen maksettaman.\n11:36 Sill\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ja h\u00e4nen kauttansa ja h\u00e4ness\u00e4 ovat kaikki: h\u00e4nelle olkoon kunnia ijankaikkisesti, amen!\n12:1 Niin neuvon min\u00e4 teit\u00e4, rakkaat veljet, Jumalan syd\u00e4mellisen laupiuden kautta, ett\u00e4 te antaisitte teid\u00e4n ruumiinne el\u00e4v\u00e4ksi, pyh\u00e4ksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teid\u00e4n toimellinen jumalanpalveluksenne.\n12:2 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t sovittako teit\u00e4nne t\u00e4m\u00e4n maailman muodon j\u00e4lkeen, vaan muuttakaat teit\u00e4nne teid\u00e4n mielenne uudistuksen kautta, ett\u00e4 te koettelisitte, mik\u00e4 Jumalan hyv\u00e4, otollinen ja t\u00e4ydellinen tahto olis.\n12:3 Sill\u00e4 min\u00e4 sanon siit\u00e4 armosta, joka minulle annettu on, jokaiselle, joka teid\u00e4n seassanne on, ettei yksik\u00e4\u00e4n itsest\u00e4ns\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 pit\u00e4isi kuin h\u00e4nen tulee pit\u00e4\u00e4; vaan pit\u00e4k\u00e4\u00e4n kohtuullisesti itsest\u00e4ns\u00e4 sen j\u00e4lkeen kuin Jumala on kullekin uskon mitan jakanut.\n12:4 Sill\u00e4 niinkuin meill\u00e4 on yhdess\u00e4 ruumiissa monta j\u00e4sent\u00e4, mutta ei kaikilla j\u00e4senill\u00e4 ole yht\u00e4l\u00e4inen ty\u00f6,\n12:5 Niin mekin olemme monta yksi ruumis Kristuksessa, mutta kesken\u00e4mme olemme me toinen toisemme j\u00e4senet.\n12:6 Ja meill\u00e4 ovat moninaiset lahjat siit\u00e4 armosta, kuin meille annettu on. Jos jollakin on prophetia, niin olkoon uskon kanssa yhteinen.\n12:7 Jos jollakin on joku virka, niin pit\u00e4k\u00e4\u00e4n virastansa vaarin. Jos joku opettaa, niin ottakaan opetuksestansa vaarin.\n12:8 Jos joku neuvoo, niin pit\u00e4k\u00e4\u00e4n neuvostansa vaarin. Jos joku antaa, niin antakaan yksinkertaisuudessa. Jos joku hallitsee, niin pit\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4 murheen. Jos joku armahtaa, niin tehk\u00e4\u00e4n sen ilolla,\n12:9 Olkoon rakkaus vilpit\u00f6in. Vihatkaat pahaa ja riippukaat kiinni hyv\u00e4ss\u00e4.\n12:10 Veljellinen rakkaus olkoon syd\u00e4mellinen teid\u00e4n kesken\u00e4nne. Enn\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4n toinen toisensa kunniaa tekem\u00e4ss\u00e4.\n12:11 \u00c4lk\u00e4\u00e4t olko hitaat t\u00f6iss\u00e4nne. Olkaat palavat hengess\u00e4. Palvelkaat Herraa.\n12:12 Olkaat toivossa iloiset, k\u00e4rsiv\u00e4lliset murheessa. Olkaat alati rukouksissa.\n12:13 Jakakaat omanne pyh\u00e4in tarpeeksi. Ottakaat mielell\u00e4nne huoneesen.\n12:14 Siunatkaat vainollisianne: siunatkaat ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t sadatelko.\n12:15 Iloitkaat iloisten kanssa, ja itkek\u00e4\u00e4t itkev\u00e4isten kanssa.\n12:16 Olkaat kesken\u00e4nne yksimieliset. \u00c4lk\u00e4\u00e4t itsest\u00e4nne paljon pit\u00e4k\u00f6, vaan pit\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne n\u00f6yr\u00e4in kaltaisena. \u00c4lk\u00e4\u00e4t itsi\u00e4nne ylen viisaina pit\u00e4k\u00f6.\n12:17 \u00c4lk\u00e4\u00e4t kellenk\u00e4\u00e4n pahaa pahalla kostako. Ahkeroitkaat sit\u00e4, mik\u00e4 kunniallinen on kaikkein ihmisten edess\u00e4.\n12:18 Jos mahdollinen on, niin paljo kuin teiss\u00e4 on, niin pit\u00e4k\u00e4\u00e4t rauha kaikkein ihmisten kanssa.\n12:19 \u00c4lk\u00e4\u00e4t itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. Sill\u00e4 kirjoitettu on: minun on kosto, min\u00e4 tahdon kostaa, sanoo Herra.\n12:20 Sent\u00e4hden, jos vihollises isoo, niin sy\u00f6t\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, ja jos h\u00e4n janoo, niin juota h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 koskas t\u00e4m\u00e4n teet, niin sin\u00e4 tuliset hiilet h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle kokoot.\n12:21 \u00c4l\u00e4 anna sinuas voitettaa pahalta, vaan voita sin\u00e4 paha hyv\u00e4ll\u00e4.\n13:1 Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen; sill\u00e4 ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta: ne vallat, jotka ovat, Jumalalta ne s\u00e4\u00e4detyt ovat.\n13:2 Sent\u00e4hden jokainen, joka itsens\u00e4 esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan s\u00e4\u00e4ty\u00e4 vastaan; mutta ne, jotka vastaan ovat, saavat tuomion p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n13:3 Sill\u00e4 ne, jotka vallan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat, ei ole hyvinteki\u00f6ille, vaan pahoille pelvoksi. Ellet tahdo esivaltaa pelj\u00e4t\u00e4, niin tee hyv\u00e4\u00e4, ja sin\u00e4 saat h\u00e4nelt\u00e4 kiitoksen.\n13:4 Sill\u00e4 h\u00e4n on Jumalan palvelia sinun hyv\u00e4kses. Vaan jos sin\u00e4 pahaa teet, niin pelk\u00e4\u00e4; sill\u00e4 ei h\u00e4n miekkaa hukkaan kanna; sill\u00e4 h\u00e4n on Jumalan palvelia ja kostaja sille rangaistukseksi, joka pahaa tekee.\n13:5 Sent\u00e4hden tulee alamainen olla, ei ainoastaan vihan t\u00e4hden, vaan my\u00f6s omantunnon t\u00e4hden.\n13:6 Sill\u00e4 sent\u00e4hden te my\u00f6s veron maksatte; sill\u00e4 he ovat Jumalan palveliat, joiden senkaltaisista tulee lukua pit\u00e4\u00e4.\n13:7 Niin antakaat siis kaikille, mit\u00e4 te velvolliset olette: sille vero, jolle vero tulee; sille tulli, jolle tulli tulee; sille pelko, jolle pelko tulee; sille kunnia, jolle kunnia tulee.\n13:8 \u00c4lk\u00e4\u00e4t kellenk\u00e4\u00e4n velvolliset olko, vaan ainoastaan ett\u00e4 te toinen toistanne rakastatte; sill\u00e4 joka toista rakastaa, se on t\u00e4ytt\u00e4nyt lain.\n13:9 Sill\u00e4 se: ei sinun pid\u00e4 huorin tekem\u00e4n; ei sinun pid\u00e4 tappaman; ei sinun pid\u00e4 varastaman; ei sinun pid\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 todistusta sanoman; ei sinun pid\u00e4 himoitseman, ja mit\u00e4 muuta k\u00e4sky\u00e4 on, se t\u00e4h\u00e4n sanaan suljetaan: sinun pit\u00e4\u00e4 rakastaman l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4s niinkuin itsi\u00e4s.\n13:10 Ei rakkaus tee l\u00e4himm\u00e4iselle mit\u00e4\u00e4n pahaa; sent\u00e4hden on rakkaus lain t\u00e4ytt\u00e4mys.\n13:11 Ja ett\u00e4 me sen tied\u00e4mme, nimitt\u00e4in ajan, ett\u00e4 nyt on aika unesta nousta; sill\u00e4 meid\u00e4n autuutemme on nyt l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin silloin, kuin me uskoimme.\n13:12 Y\u00f6 on kulunut ja p\u00e4iv\u00e4 on tullut; sent\u00e4hden hylj\u00e4tk\u00e4\u00e4mme pimeyden ty\u00f6t ja pukekaamme meit\u00e4mme valkeuden sota-aseilla.\n13:13 Vaeltakaamme soveliaasti, niinkuin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4: ei yl\u00f6nsy\u00f6misess\u00e4, eik\u00e4 juopumisessa, ei kammioissa, eik\u00e4 haureudessa, ei riidassa ja kateudessa,\n13:14 Vaan pukekaat p\u00e4\u00e4llenne Herra Jesus Kristus ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t holhoko ruumistannen haureuteen.\n14:1 Heikkouskoista korjatkaat, ei kamppausten riidoissa.\n14:2 Yksi kyll\u00e4 uskoo saavansa kaikkinaista sy\u00f6d\u00e4, vaan heikko sy\u00f6 kaalia.\n14:3 Joka sy\u00f6, \u00e4lk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 katsoko yl\u00f6n, joka ei sy\u00f6; ja se, joka ei sy\u00f6, \u00e4lk\u00e4\u00e4n tuomitko sit\u00e4, joka sy\u00f6; sill\u00e4 Jumala on h\u00e4nen ottanut vastaan.\n14:4 Kuka sin\u00e4 olet, joka toisen palveliaa tuomitse? Omalle is\u00e4nn\u00e4llens\u00e4 h\u00e4n seisoo eli lankee. Mutta h\u00e4n taidetaan ojentaa yl\u00f6s; sill\u00e4 Jumala on voimallinen h\u00e4nt\u00e4 ojentamaan.\n14:5 Yksi eroittaa yhden p\u00e4iv\u00e4n toisesta, toinen pit\u00e4\u00e4 kaikki p\u00e4iv\u00e4t yht\u00e4l\u00e4isen\u00e4: jokainen olkoon vahva mieless\u00e4ns\u00e4.\n14:6 Joka p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tottelee, sen h\u00e4n Herralle tekee; ja joka ei p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tottele, se my\u00f6s sen Herralle tekee. Joka sy\u00f6, h\u00e4n sy\u00f6 Herralle; sill\u00e4 h\u00e4n kiitt\u00e4\u00e4 Jumalaa: ja joka ei sy\u00f6, se ei sy\u00f6 Herralle, ja kiitt\u00e4\u00e4 Jumalaa.\n14:7 Sill\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n meist\u00e4 itsellens\u00e4 el\u00e4, eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n itsellens\u00e4 kuole.\n14:8 Sill\u00e4 jos me el\u00e4mme niin me Herralle el\u00e4mme; jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. Sent\u00e4hden joko me el\u00e4mme tai kuolemme, niin me Herran omat olemme.\n14:9 Sill\u00e4 sent\u00e4hden on my\u00f6s Kristus kuollut ja noussut yl\u00f6s ja j\u00e4lleen el\u00e4v\u00e4ksi tullut, ett\u00e4 h\u00e4n olis kuolleiden ja el\u00e4vien Herra.\n14:10 Mutta miksi sin\u00e4 veljes tuomitset? Eli miksi sin\u00e4 veljes katsot yl\u00f6n? sill\u00e4 me asetetaan kaikki Kristuksen tuomio-istuimen eteen.\n14:11 Sill\u00e4 kirjoitettu on: niin totta kuin min\u00e4 el\u00e4n, sanoo Herra, minua pit\u00e4\u00e4 kaikki polvet kumartaman, ja kaikki kielet pit\u00e4\u00e4 Jumalaa tunnustaman.\n14:12 Sent\u00e4hden jokaisen meist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 edest\u00e4ns\u00e4 Jumalalle luvun tekem\u00e4n.\n14:13 \u00c4lk\u00e4\u00e4mme siis t\u00e4stedes toinen toistamme tuomitko, vaan tuomitkaat paremmin niin, ettei yksik\u00e4\u00e4n veljens\u00e4 eteen pane loukkausta eli pahennusta.\n14:14 Min\u00e4 tied\u00e4n ja olen vahva Herrassa Jesuksessa, ettei mit\u00e4\u00e4n itsest\u00e4ns\u00e4 yhteist\u00e4 ole, vaan joka jotakin yhteiseksi luulee, h\u00e4nelle se on yhteinen.\n14:15 Mutta jos sinun veljes sinun ruastas surulliseksi tulee, niin et sin\u00e4 en\u00e4\u00e4n vaella rakkaudessa. \u00c4l\u00e4 sit\u00e4 ruallas kadota, jonka t\u00e4hden Kristus on kuollut.\n14:16 Sent\u00e4hden sovittakaat niin, ettei teid\u00e4n hyvyytt\u00e4nne laitettaisi.\n14:17 Sill\u00e4 ei Jumalan valtakunta ole ruoka ja juoma, mutta vanhurskaus, ja rauha, ja ilo Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4.\n14:18 Sill\u00e4 joka niiss\u00e4 Kristusta palvelee, h\u00e4n on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.\n14:19 Sent\u00e4hden noudattakaamme niit\u00e4, mitk\u00e4 rauhaan sopivat, ja sit\u00e4, mik\u00e4 kesken\u00e4mme parannukseksi tulee.\n14:20 \u00c4l\u00e4 ruan t\u00e4hden Jumalan ty\u00f6t\u00e4 turmele. Kaikki tosin ovat puhtaat; vaan sille ihmiselle on se paha, joka sy\u00f6 omantuntonsa pahennuksen kanssa.\n14:21 Se on hyv\u00e4, ettet lihaa s\u00f6isi etk\u00e4 viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee, elikk\u00e4 heikoksi tulee.\n14:22 Jos sinulla on usko, niin pid\u00e4 se itsess\u00e4s Jumalan edess\u00e4. Autuas on, joka ei tee itsellens\u00e4 omaatuntoa niiss\u00e4, mitk\u00e4 h\u00e4n koettelee.\n14:23 Mutta joka siit\u00e4 ep\u00e4ilee ja kuitenkin sy\u00f6, se on kadotettu; sill\u00e4 ei h\u00e4n sy\u00f6nyt uskossa, mutta kaikki, mik\u00e4 ei uskosta ole, se on synti.\n15:1 Mutta meid\u00e4n, jotka v\u00e4kev\u00e4t olemme, tulee heikkoin voimattomuutta k\u00e4rsi\u00e4, eik\u00e4 itsellemme kelvata.\n15:2 Niin jokainen meist\u00e4 kelvatkoon l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4 siin\u00e4, mik\u00e4 hyv\u00e4 on, parannukseksi.\n15:3 Sill\u00e4 ei Kristuskaan itsellens\u00e4 kelvannut, vaan niinkuin kirjoitettu on: heid\u00e4n pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesivat minun p\u00e4\u00e4lleni.\n15:4 Sill\u00e4 mit\u00e4 ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, ett\u00e4 meill\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja Raamattuin lohdutuksen kautta toivo olis.\n15:5 Mutta k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden ja lohdutuksen Jumala antakoon teille, ett\u00e4 te kesken\u00e4nne yksimieliset olisitte Jesuksen Kristuksen per\u00e4\u00e4n:\n15:6 Ett\u00e4 te yksimielisesti yhdest\u00e4 suusta kiitt\u00e4isitte Jumalaa ja meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen Is\u00e4\u00e4.\n15:7 Sent\u00e4hden korjatkaat toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on meit\u00e4 Jumalan kunniaksi korjannut.\n15:8 Mutta min\u00e4 sanon: Jesus Kristus on ollut ymp\u00e4rileikkauksen palvelia Jumalan totuuden t\u00e4hden, vahvistamaan sit\u00e4 lupausta, joka isille tapahtunut oli.\n15:9 Mutta ett\u00e4 pakanat laupiuden edest\u00e4 Jumalaa kiitt\u00e4isiv\u00e4t, niinkuin kirjoitettu on: sent\u00e4hden kiit\u00e4n min\u00e4 sinua pakanain seassa ja veisaan sinun nimelles.\n15:10 Ja taas h\u00e4n sanoo: iloitkaat pakanat h\u00e4nen kansansa kanssa!\n15:11 Ja taas: kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t Herraa, kaikki pakanat, ja kaikki kansa ylist\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4!\n15:12 Ja taas sanoo Jesaias: sen pit\u00e4\u00e4 oleman Jessen juuren, joka on nouseva pakanoita hallitsemaan, jonka p\u00e4\u00e4lle pakanat toivoman pit\u00e4\u00e4.\n15:13 Mutta toivon Jumala t\u00e4ytt\u00e4k\u00f6\u00f6n teit\u00e4 kaikella riemulla ja rauhalla uskossa, ett\u00e4 teill\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen voiman kautta ylt\u00e4kyll\u00e4inen toivo olis.\n15:14 Mutta min\u00e4 tied\u00e4n hyv\u00e4sti, rakkaat veljeni, teist\u00e4, ett\u00e4 te olette hyvyytt\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4, kaikella tuntemisella t\u00e4ytetyt, ett\u00e4 te voitte toinen toistanne neuvoa.\n15:15 Min\u00e4 olen kuitenkin puolittain rohkiasti teid\u00e4n tyk\u00f6nne, rakkaat veljet, kirjoittanut, niinkuin muistuttain teille sen armon puolesta, joka minulle Jumalalta on annettu.\n15:16 Ett\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 oleman pakanain seassa Jesuksen Kristuksen palvelian, Jumalan evankeliumia uhraamassa, ett\u00e4 pakanatkin olisivat Jumalalle otollinen uhri, Pyh\u00e4n Hengen kautta pyhitetty.\n15:17 Sent\u00e4hden minulla on se, josta min\u00e4 Jesuksessa Kristuksessa kerskaan, niiss\u00e4 mitk\u00e4 Jumalan ovat.\n15:18 Sill\u00e4 en min\u00e4 rohkene mit\u00e4\u00e4n puhua niist\u00e4, mit\u00e4 ei Kristus minun kauttani vaikuttanut pakanain kuuliaisuudeksi, sanalla ja ty\u00f6ll\u00e4,\n15:19 Merkkien ja ihmeiden voimalla, Jumalan Hengen v\u00e4ell\u00e4; niin ett\u00e4 min\u00e4 hamasta Jerusalemista ja niiss\u00e4 ymp\u00e4ri Illyrikoon asti olen kaikki Kristuksen evankeliumilla t\u00e4ytt\u00e4nyt.\n15:20 Ja min\u00e4 olen ollut ahkera evankeliumia saarnaamaan, joissa Kristuksen nimi ei mainittu ollut, etten min\u00e4 muukalaisen perustuksen p\u00e4\u00e4lle rakentaisi;\n15:21 Vaan niinkuin kirjoitettu on: joille ei ensink\u00e4\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 julistettu ollut, niiden pit\u00e4\u00e4 sen n\u00e4kem\u00e4n, ja jotka ei kuulleet ole, niiden pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n.\n15:22 Sent\u00e4hden my\u00f6s min\u00e4 olen usein estetty teid\u00e4n tyk\u00f6nne tulemasta.\n15:23 Mutta nyt, ettei minulla ole n\u00e4iss\u00e4 maakunnissa enempi siaa ja min\u00e4 olen jo monta vuotta halainnut teid\u00e4n tyk\u00f6nne tulla,\n15:24 Sent\u00e4hden kuin min\u00e4 Hispaniaan vaellan, niin min\u00e4 tulen teid\u00e4n tyk\u00f6nne; sill\u00e4 min\u00e4 toivon, ett\u00e4 kuin min\u00e4 sen kautta matkustan, niin min\u00e4 saan teid\u00e4t n\u00e4hd\u00e4, ja niin teilt\u00e4 sinne saatettaisiin; kuitenkin, ett\u00e4 min\u00e4 ennen saisin kerran minuni teist\u00e4 ilahuttaa.\n15:25 Mutta nyt min\u00e4 vaellan Jerusalemiin pyhille palvelusta tekem\u00e4\u00e4n;\n15:26 Sill\u00e4 ne Makedoniasta ja Akajasta ovat mielell\u00e4ns\u00e4 Jerusalemin k\u00f6yhi\u00e4 pyhi\u00e4 varten yhteisen avun koonneet.\n15:27 He ovat sen mielell\u00e4ns\u00e4 tehneet, niinkuin he siihen heille velkap\u00e4\u00e4tkin ovat; sill\u00e4 jos pakanat ovat heid\u00e4n hengellisest\u00e4 tavarastansa osallisiksi tulleet, niin on kohtuullinen, ett\u00e4 he my\u00f6s heit\u00e4 ruumiillisella tavarallansa palvelevat.\n15:28 Kuin min\u00e4 siis sen asian p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt olen ja heille t\u00e4m\u00e4n hedelm\u00e4n lukinnut, tahdon min\u00e4 teid\u00e4n kauttannen Hispaniaan palata.\n15:29 Mutta min\u00e4 tied\u00e4n, kuin min\u00e4 teid\u00e4n tyk\u00f6nne tulen, ett\u00e4 min\u00e4 tulen Kristuksen evankeliumin t\u00e4ydellisell\u00e4 siunauksella.\n15:30 Mutta min\u00e4 neuvon teit\u00e4, rakkaat veljet, meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta, ett\u00e4 te minun kanssani kilvoittelisitte rukouksissa minun edest\u00e4ni Jumalan tyk\u00f6:\n15:31 Ett\u00e4 min\u00e4 Juudeassa ep\u00e4uskoisista pelastettaisiin, ja ett\u00e4 minun palvelukseni Jerusalemissa olis pyhille otollinen;\n15:32 Ett\u00e4 min\u00e4 ilolla teid\u00e4n tyk\u00f6nne tulisin Jumalan tahdon kautta, ja minuani ynn\u00e4 teid\u00e4n kanssanne virvoittaisin.\n15:33 Mutta rauhan Jumala olkoon teid\u00e4n kaikkein kanssanne! Amen.\n16:1 Min\u00e4 annan teid\u00e4n haltuunne Pheben, meid\u00e4n sisaremme, joka on Kenkrean seurakunnan palveluspiika:\n16:2 Ett\u00e4 te h\u00e4nt\u00e4 ottaisitte vastaan Herrassa, niinkuin pyh\u00e4in sopii. Ja olkaat h\u00e4nelle kaikissa asioissa avulliset, joissa h\u00e4n teit\u00e4 tarvitsee; sill\u00e4 h\u00e4n on monelle avullinen ollut ja itse minulle.\n16:3 Tervehtik\u00e4\u00e4t Priskillaa ja Akvilaa, minun auttajiani Kristuksessa Jesuksessa,\n16:4 (Jotka ovat kaulansa minun henkeni t\u00e4hden alttiiksi antaneet: joita en min\u00e4 ainoasti kiit\u00e4, vaan kaikki pakanainkin seurakunnat.)\n16:5 Niin my\u00f6s sit\u00e4 seurakuntaa, joka heid\u00e4n huoneessansa on. Tervehtik\u00e4\u00e4t Epenetusta, minun rakkaintani, joka on Akajasta uutinen Kristuksessa.\n16:6 Tervehtik\u00e4\u00e4t Mariaa, joka paljon vaivaa meist\u00e4 n\u00e4ki.\n16:7 Tervehtik\u00e4\u00e4t Andronikusta ja Juniaa, minun lankojani ja kanssavankejani, jotka ovat kuuluisat apostolien seassa, jotka my\u00f6s olivat ennen minua Kristuksessa.\n16:8 Tervehtik\u00e4\u00e4t Ampliaa, minun rakastani Herrassa.\n16:9 Tervehtik\u00e4\u00e4t Urbanusta, meid\u00e4n auttajaamme Kristuksessa, ja Stakya, minun rakastani.\n16:10 Tervehtik\u00e4\u00e4t Apellesta, joka on koeteltu Kristuksessa. Tervehtik\u00e4\u00e4t Aristobulin perhett\u00e4.\n16:11 Tervehtik\u00e4\u00e4t Herodionia, minun lankoani. Tervehtik\u00e4\u00e4t Narkissuksen perhett\u00e4, jotka ovat Herrassa.\n16:12 Tervehtik\u00e4\u00e4t Tryphenaa ja Tryphosaa, jotka ty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t Herrassa. Tervehtik\u00e4\u00e4t Persist\u00e4, minun rakastani, joka paljon ty\u00f6t\u00e4 tehnyt on Herrassa.\n16:13 Tervehtik\u00e4\u00e4t Rufusta, valittua Herrassa, ja h\u00e4nen ja minun \u00e4iti\u00e4ni.\n16:14 Tervehtik\u00e4\u00e4t Asynkritusta ja Phlegonia, Hermasta, Patrobasta, Hermest\u00e4 ja velji\u00e4, jotka heid\u00e4n kanssansa ovat.\n16:15 Tervehtik\u00e4\u00e4t Philologusta ja Juliaa, Nereusta, ja h\u00e4nen sisartansa, ja Olympaa, ja kaikkia pyhi\u00e4, jotka ovat heid\u00e4n kanssansa.\n16:16 Tervehtik\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne kesken\u00e4nne pyh\u00e4ll\u00e4 suunantamisella. Kristuksen seurakunnat tervehtiv\u00e4t teit\u00e4.\n16:17 Mutta min\u00e4 neuvon teit\u00e4, rakkaat veljet, ett\u00e4 te kavahtaisitte eripuraisuuden ja pahennuksen matkaan saattajia sit\u00e4 oppia vastaan, jonka te oppineet olette: ja v\u00e4ltt\u00e4k\u00e4\u00e4t niit\u00e4.\n16:18 Sill\u00e4 ei senkaltaiset Herraa Jesusta Kristusta palvele, vaan omaa vatsaansa ja viettelev\u00e4t makeilla puheillansa ja liehakoitsemisellansa yksinkertaisten syd\u00e4met.\n16:19 Sill\u00e4 teid\u00e4n kuuliaisuutenne on kaikille julistettu, jonka t\u00e4hden min\u00e4 iloitsen teid\u00e4n ylitsenne. Mutta min\u00e4 tahdon, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 viisaat oleman ja pahuudessa yksinkertaiset.\n16:20 Mutta rauhan Jumala on tallaava saatanan pian teid\u00e4n jalkainne alle. Meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen armo olkoon teid\u00e4n kanssanne! Amen.\n16:21 Teit\u00e4 tervehtiv\u00e4t Timoteus, minun auttajani, ja Lukius, ja Jason ja Sosipater, minun lankoni.\n16:22 Min\u00e4 Tertius, joka t\u00e4m\u00e4n l\u00e4hetyskirjan kirjoitin, tervehdin teit\u00e4 Herrassa.\n16:23 Teit\u00e4 tervehtii Gajus, minun ja kaiken seurakunnan holhoja. Teit\u00e4 tervehtii Erastus, kaupungin rahanhaltia, ja Kvartus veli.\n16:24 Meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen armo olkoon teid\u00e4n kaikkein kanssanne! Amen.\n16:25 Mutta h\u00e4nelle, joka voi teit\u00e4 vahvistaa minun evankeliumini ja Jesuksen Kristuksen saarnan j\u00e4lkeen, sen salaisuuden ilmestyksen j\u00e4lkeen, joka ij\u00e4isiin aikoihin on salattu ollut,\n16:26 Mutta nyt ilmoitettu ja tiett\u00e4v\u00e4ksi tehty prophetain Raamattuin kautta, ijankaikkisen Jumalan k\u00e4skyn j\u00e4lkeen, uskon kuuliaisuudeksi kaikkein pakanain seassa:\n16:27 Jumalalle, joka yksin\u00e4ns\u00e4 viisas on, olkoon kunnia Jesuksen Kristuksen kautta ijankaikkisesti! Amen!","title":"Finnish Bible: Romans","type":"page"}