{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/rut.htm","path":"bib/wb/fin/rut.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/rut.htm","text":"1:1 Ja tuomarien hallitessa oli kallis aika maalla, ja mies Juudan Betlehemist\u00e4 meni vaeltamaan Moabilaisten maalle, h\u00e4n ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ja kaksi h\u00e4nen poikaansa.\n1:2 H\u00e4nen nimens\u00e4 oli EliMelek, ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 nimi Noomi, ja h\u00e4nen kahden poikansa nimi Mahlon ja Kiljon, he olivat Ephratilaisia Juudan Betlehemist\u00e4. Ja kuin he tulivat Moabilaisten maalle, pysyiv\u00e4t he siell\u00e4.\n1:3 Ja EliMelek Noomin mies kuoli, ja h\u00e4n j\u00e4i h\u00e4nest\u00e4 kahden poikansa kanssa.\n1:4 He naivat Moabilaisia vaimoja: yhden nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut, ja asuivat siell\u00e4 liki kymmenen ajastaikaa.\n1:5 Ja kuolivat nekin molemmat, sek\u00e4 Mahlon ett\u00e4 Kiljon, ja se vaimo j\u00e4i j\u00e4lkeen kahdesta pojastansa ja miehest\u00e4ns\u00e4.\n1:6 Ja h\u00e4n nousi mini\u00f6inens\u00e4 ja palasi Moabilaisten maalta; sill\u00e4 h\u00e4n oli Moabilaisten maalla ollessansa kuullut, ett\u00e4 Herra oli etsinyt kansaansa ja antanut heille leip\u00e4\u00e4.\n1:7 Ja h\u00e4n l\u00e4ksi pois siit\u00e4 paikasta, jossa h\u00e4n oli ollut, molempain mini\u00f6ins\u00e4 kanssa; ja kuin he matkustivat tiell\u00e4 palataksensa Juudan maalle,\n1:8 Sanoi Noomi kahdelle mini\u00e4llens\u00e4: menk\u00e4\u00e4t ja palatkaat kukin teid\u00e4n \u00e4itinne huoneesen: tehk\u00f6\u00f6n Herra teille laupiuden, niinkuin te olette niille kuolleille ja minulle tehneet!\n1:9 Herra antakoon teid\u00e4n kummankin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 levon miehens\u00e4 huoneessa! Ja h\u00e4n suuta antoi heid\u00e4n, ja he korottivat \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itkiv\u00e4t,\n1:10 Ja sanoivat h\u00e4nelle: sinun kanssas me k\u00e4ymme kansas tyk\u00f6.\n1:11 Mutta Noomi sanoi: palatkaat, tytt\u00e4reni: miksi te tahdotte minun kanssani k\u00e4yd\u00e4? kuinka min\u00e4 taidan lapsia saada minun kohdussani teille mieheksi?\n1:12 Palatkaat, minun tytt\u00e4reni, ja menk\u00e4\u00e4t, sill\u00e4 min\u00e4 olen ylen vanha miest\u00e4 ottamaan; ja vaikka min\u00e4 sanoisin: se on toivottava, ett\u00e4 min\u00e4 ottaisin t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 itselleni miehen ja synnytt\u00e4isin poikia,\n1:13 Kuinka te odottaisitte niinkauvan kuin ne suureksi tulisivat? Ja kuinka te taidatte viivytt\u00e4\u00e4, ettette ota miest\u00e4? Ei, minun tytt\u00e4reni: sill\u00e4 min\u00e4 suuresti murehdin teid\u00e4n t\u00e4htenne, ja Herran k\u00e4si on sattunut minuun.\n1:14 Niin he korottivat \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itkiv\u00e4t viel\u00e4 hartaammasti; ja Orpa antoi suuta anoppinsa, mutta Ruut riippui h\u00e4ness\u00e4.\n1:15 Mutta h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: katsos, k\u00e4lys on palannut omaistensa tyk\u00f6 ja jumalainsa tyk\u00f6: palaja sin\u00e4kin k\u00e4lys kanssa!\n1:16 Ruut vastasi: \u00e4l\u00e4 minulle sit\u00e4 puhu, ett\u00e4 min\u00e4 luovun sinusta ja palajan pois tyk\u00f6\u00e4s; sill\u00e4 kuhunka sin\u00e4 menet, sinne my\u00f6s min\u00e4 menen, ja kussa sin\u00e4 y\u00f6dyt, siell\u00e4 tahdon my\u00f6s min\u00e4 y\u00f6t\u00e4 olla: sinun kansas on minun kansani, ja sinun Jumalas on minun Jumalani.\n1:17 Kussa sin\u00e4 kuolet, siell\u00e4 min\u00e4kin tahdon kuolla ja itseni haudattaa antaa. Herra tehk\u00f6\u00f6n minulle sen ja sen, jos ei ainoastaan kuolema eroita meit\u00e4!\n1:18 Kuin h\u00e4n n\u00e4ki h\u00e4nen t\u00e4ydell\u00e4 mielell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 seuraavan, lakkasi h\u00e4n sit\u00e4 puhumasta h\u00e4nen kanssansa.\n1:19 Ja he matkustivat kahden Betlehemiin asti. Ja kuin he tulivat Betlehemiin, liikkui koko kaupunki heid\u00e4n t\u00e4htens\u00e4, ja sanoivat: onko t\u00e4m\u00e4 Noomi?\n1:20 Mutta h\u00e4n sanoi heille: \u00e4lk\u00e4\u00e4t minua kutsuko Noomi, vaan kutsukaat minua Mara; sill\u00e4 Kaikkivaltias on minun suuresti surulliseksi tehnyt.\n1:21 T\u00e4ysin\u00e4isen\u00e4 min\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4ksin, vaan Herra antoi minun tyhj\u00e4n\u00e4 palata. Miksi te siis kutsutte minua Noomi? sill\u00e4 Herra on minun alentanut ja Kaikkivaltias on minua vaivannut.\n1:22 Ja niin palasi Noomi, ja Ruut Moabilainen h\u00e4nen mini\u00e4ns\u00e4 palasi h\u00e4nen kanssansa Moabilaisten maalta; ja he tulivat Betlehemiin ohran leikkaamisen alussa.\n2:1 Oli my\u00f6s Noomin miehen lanko, jalo, voimallinen mies, EliMelekin suvusta; ja h\u00e4nen nimens\u00e4 oli Boas.\n2:2 Ja Ruut Moabilainen sanoi Noomille: salli minun menn\u00e4 pellolle p\u00e4it\u00e4 noukkimaan sen per\u00e4ss\u00e4, jonka edess\u00e4 min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n armon. Sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: mene, tytt\u00e4reni.\n2:3 Ja h\u00e4n meni ja p\u00e4\u00e4si noukkimaan pellolla elonleikkaajain j\u00e4liss\u00e4, ja se pelto, johon h\u00e4n osaantui, oli Boaksen perint\u00f6osa, joka oli EliMelekin suvusta.\n2:4 Ja katso, Boas tuli Betlehemist\u00e4 ja sanoi elonleikkaajille: Herra olkoon teid\u00e4n kanssanne. Ja he sanoivat h\u00e4nelle: Herra siunatkoon sinua.\n2:5 Ja Boas sanoi palveliallensa, elonleikkaajain p\u00e4\u00e4miehelle: kenenk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 piika on?\n2:6 Ja palvelia, elonleikkaajain p\u00e4\u00e4mies, vastasi ja sanoi: se on Moabilainen piika, joka tuli Noomin kanssa Moabilaisten maalta,\n2:7 Ja h\u00e4n sanoi: anna minun noukkia ja koota lyhdetten v\u00e4lill\u00e4 elonleikkaajain per\u00e4ss\u00e4. Ja h\u00e4n on tullut ja seisonut aamusta niin t\u00e4h\u00e4nasti, ja on vaan v\u00e4h\u00e4n aikaa huoneessa ollut.\n2:8 Ja Boas sanoi Ruutille: kuules minua, tytt\u00e4reni! \u00c4l\u00e4 mene muiden pellolle poimimaan, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s t\u00e4st\u00e4 l\u00e4hde, mutta ole t\u00e4ss\u00e4 minun piikaini kanssa.\n2:9 Katso visusti, mill\u00e4 pellolla he eloa ottavat, ja seuraa heit\u00e4: min\u00e4 sanoin palvelioilleni, ettei yksik\u00e4\u00e4n sinua vahingoitse. Ja jos sin\u00e4 janoat, niin mene astiain tyk\u00f6 ja juo siit\u00e4, mit\u00e4 minun palveliani ovat ammuntaneet.\n2:10 Ja h\u00e4n lankesi kasvoillensa ja kumarsi maahan, ja sanoi h\u00e4nelle: mink\u00e4t\u00e4hden olen min\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt armon sinun kasvois edess\u00e4, ett\u00e4 tunnet minun, joka kuitenkin olen muukalainen?\n2:11 Boas vastasi ja sanoi h\u00e4nelle: minulle ilmoitettiin kaikki, mit\u00e4s tehnyt olet anopilles, sittekuin sinun miehes kuoli: ett\u00e4s j\u00e4tit is\u00e4s ja \u00e4itis, ja is\u00e4s maan, ja matkustit kansan tyk\u00f6, jota et sin\u00e4 ennen tuntenut.\n2:12 Herra maksakoon sinulle ty\u00f6s, ja sinun palkkas olkoon t\u00e4ydellinen Herran Israelin Jumalan tyk\u00f6n\u00e4, jonka tyk\u00f6 sin\u00e4 olet tullut, turvaamaan h\u00e4nen siipeins\u00e4 alle!\n2:13 H\u00e4n sanoi: anna minun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armo sinun kasvois edess\u00e4, minun herrani; sill\u00e4 sin\u00e4 olet lohduttanut minua ja olet puhutellut piikaas suloisesti, vaikka en min\u00e4 ole niinkuin joku sinun piioistas.\n2:14 Boas sanoi j\u00e4lleen h\u00e4nelle: koska ruan aika joutuu, niin tule t\u00e4nne, sy\u00f6 leip\u00e4\u00e4 ja kasta palas etikkaan. Niin h\u00e4n istui elonleikkaajain viereen, ja h\u00e4n antoi h\u00e4nelle kuivatuita t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4, h\u00e4n s\u00f6i ja ravittiin, ja j\u00e4tti jotakin t\u00e4hteeksi.\n2:15 Kuin h\u00e4n nousi poimimaan, k\u00e4ski Boas palvelioitansa ja sanoi: sallikaat h\u00e4nen poimia lyhdetten keskell\u00e4 ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4v\u00e4isk\u00f6.\n2:16 Varistelkaat my\u00f6s sitomista l\u00e4pimitten h\u00e4nelle, ja j\u00e4tt\u00e4k\u00e4\u00e4t siihen, ett\u00e4 h\u00e4n ne poimis, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4n yksik\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 nuhdelko!\n2:17 Niin poimi h\u00e4n pellolla ehtooseen asti, ja h\u00e4n tappoi ne poimitut; ja oli liki yksi epha ohria.\n2:18 Ja h\u00e4n kantoi ne ja vei kaupunkiin, ja osoitti anopillensa, mit\u00e4 h\u00e4n oli poiminut. Toi my\u00f6s ne ruan t\u00e4hteet, joista h\u00e4n oli itsens\u00e4 ravinnut ja antoi h\u00e4nelle.\n2:19 Silloin sanoi h\u00e4nen anoppinsa h\u00e4nelle: kussas olet poiminut t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, ja kussas olet ty\u00f6t\u00e4 tehnyt? Siunattu olkoon se, joka sinun tuntenut on! Ja h\u00e4n ilmoitti anopillensa, kenenk\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4 h\u00e4n ty\u00f6t\u00e4 teki, sanoen: se mies, jonka tyk\u00f6n\u00e4 min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tein, kutsutaan Boas.\n2:20 Noomi sanoi mini\u00e4llens\u00e4: h\u00e4n olkoon siunattu Herralta, joka ei ole ollut armotoin enemmin el\u00e4vi\u00e4 kuin kuolleitakaan vastaan. Ja Noomi sanoi h\u00e4nelle: t\u00e4m\u00e4 mies on meid\u00e4n l\u00e4himm\u00e4isemme ja on meid\u00e4n perillisemme.\n2:21 Ja Ruut Moabilainen sanoi: h\u00e4n sanoi my\u00f6s minulle: ole minun palvelioitteni kanssa, siihenasti kuin he lopettavat kaiken minun eloni.\n2:22 Noomi sanoi Ruutille mini\u00e4llens\u00e4: minun tytt\u00e4reni, hyv\u00e4 on sinun menn\u00e4 h\u00e4nen piikainsa kanssa, ettei joku olisi sinua vastoin toisen pellolla.\n2:23 Ja h\u00e4n viipyi Boaksen piikain tyk\u00f6n\u00e4 ja poimi t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4, siihenasti kuin ohrat ja nisut leikattiin; ja tuli j\u00e4lleen anoppinsa tyk\u00f6.\n3:1 Ja Noomi h\u00e4nen anoppinsa sanoi h\u00e4nelle: minun tytt\u00e4reni, min\u00e4 tahdon saattaa sinulle levon, ett\u00e4 sinulle hyvin k\u00e4vis.\n3:2 Boas, meid\u00e4n sukulaisemme, jonka piikain tyk\u00f6n\u00e4 sin\u00e4 olet ollut, katso, h\u00e4n viskaa t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 ohria luvassansa.\n3:3 Niin pese itses ja voitele sinus, ja vaateta itses ja mene luvaan, ettei yksik\u00e4\u00e4n sinua tunne, siihenasti kuin sy\u00f6ty ja juotu on.\n3:4 Kuin h\u00e4n maata panee, niin katso paikka, kussa h\u00e4n makaa: niin mene ja nosta vaate h\u00e4nen jalkainsa p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja pane siihen maata; niin h\u00e4n kyll\u00e4 sinulle sanoo, mit\u00e4 sinun tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n3:5 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: kaikki, mit\u00e4 sin\u00e4 sanot minulle, teen min\u00e4.\n3:6 H\u00e4n meni luvaan ja teki kaikki mit\u00e4 h\u00e4nen anoppinsa h\u00e4nelle k\u00e4ski.\n3:7 Ja kuin Boas oli sy\u00f6nyt ja juonut, tuli h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 iloiseksi, ja h\u00e4n meni lev\u00e4t\u00e4 yhden kuhilaan taa. Ja h\u00e4n tuli salaisesti ja nosti vaatteen h\u00e4nen jalkainsa p\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja pani siihen lev\u00e4t\u00e4.\n3:8 Puoliy\u00f6n aikaan pelj\u00e4styi mies ja k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4: ja katso, vaimo makasi h\u00e4nen jalkainsa juuressa.\n3:9 Ja h\u00e4n sanoi: kukas olet? H\u00e4n vastasi: min\u00e4 olen Ruut, sinun palkollises: levit\u00e4 siipes piikas ylitse, sill\u00e4 sin\u00e4 olet perillinen.\n3:10 H\u00e4n sanoi: siunattu ole sin\u00e4 Herrassa, minun tytt\u00e4reni: sin\u00e4 olet parantanut ensim\u00e4isen armoty\u00f6n sill\u00e4 viimeisell\u00e4, ettes ole seurannut nuorukaisia, k\u00f6yhi\u00e4 eli rikkaita.\n3:11 Ja nyt, tytt\u00e4reni, \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4: kaikki, mit\u00e4s sanot, teen min\u00e4 sinulle; sill\u00e4 koko minun kansani kaupunki tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4s olet kunniallinen vaimo.\n3:12 Se on tosi, ett\u00e4 min\u00e4 olen perillinen; mutta toinen on l\u00e4heisempi minua.\n3:13 Ole t\u00e4ss\u00e4 y\u00f6, ja jos h\u00e4n huomenna omistaa sinun, niin se on hyv\u00e4, vaan jollei h\u00e4n tahdo omistaa sinua, niin min\u00e4 omistan sinun, niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4: lep\u00e4\u00e4 huomeneen asti.\n3:14 Ja h\u00e4n lep\u00e4si huomeneen asti h\u00e4nen jalkainsa juuressa, ja nousi ennenkuin yksik\u00e4\u00e4n toisensa tunsi, ja sanoi: ei pid\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4n vaimon luvaan tulleeksi.\n3:15 Ja h\u00e4n sanoi: anna liinavaattees joka yll\u00e4s on, ja ota siihen; ja h\u00e4n otti siihen. Ja h\u00e4n mittasi h\u00e4nelle kuusi mittaa ohria ja pani ne h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4. Ja h\u00e4n itse tuli kaupunkiin.\n3:16 Mutta vaimo meni anoppinsa tyk\u00f6, joka sanoi: kuinka sinulle menestyy, tytt\u00e4reni? Ja h\u00e4n jutteli h\u00e4nelle kaikki, mit\u00e4 mies oli tehnyt,\n3:17 Ja sanoi: n\u00e4m\u00e4t kuusi mittaa ohria antoi h\u00e4n minulle; sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: ei pid\u00e4 sinun tyhjin k\u00e4sin menem\u00e4n anoppis tyk\u00f6.\n3:18 H\u00e4n sanoi: ole hiljakses, tytt\u00e4reni, niinkauvan ett\u00e4 sin\u00e4 saat n\u00e4hd\u00e4, kuinka t\u00e4m\u00e4 tapahtuu; sill\u00e4 ei se mies lakkaa ennen kuin h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hyvin lopettaa.\n4:1 Ja Boas meni porttiin ja istui siell\u00e4; ja katso, perillinen k\u00e4vi ohise, ja Boas puhutteli h\u00e4nt\u00e4, sanoen: palaja t\u00e4nne ja istu viereeni, ole kukas olet. Niin h\u00e4n palasi ja istui.\n4:2 Ja h\u00e4n otti kymmenen miest\u00e4 kaupungin vanhimmista, sanoen heille: istukaat t\u00e4h\u00e4n; ja he istuivat.\n4:3 Niin sanoi h\u00e4n perilliselle: sit\u00e4 maan kappaletta, joka oli meid\u00e4n veljell\u00e4mme EliMelekill\u00e4, kaupitsee Noomi, joka on tullut Moabilaisten maalta.\n4:4 Sent\u00e4hden ajattelin min\u00e4 sen sinulle ilmoittaa ja sanoa: jos tahdot sen todella peri\u00e4, niin lunasta se t\u00e4ss\u00e4 kaupungin asuvaisten ja kansani vanhimpain edess\u00e4; vaan jollet sin\u00e4 sit\u00e4 tahdo peri\u00e4, niin sano minulle, ett\u00e4 min\u00e4 sen tiet\u00e4isin; sill\u00e4 ei ole yht\u00e4\u00e4n muuta perillist\u00e4 kuin sin\u00e4 ja min\u00e4 sinun j\u00e4lkees. H\u00e4n sanoi: min\u00e4 perin.\n4:5 Niin vastasi Boas: jona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 Noomin k\u00e4dest\u00e4 lunastat pellon, niin ota Ruut Moabilainen, vainajan em\u00e4nt\u00e4, her\u00e4tt\u00e4\u00e4kses kuolleelle nime\u00e4 h\u00e4nen perinn\u00f6ss\u00e4ns\u00e4.\n4:6 Niin sanoi perillinen: en min\u00e4 taida peri\u00e4 sit\u00e4, etten min\u00e4 hukuttaisi omaa perimist\u00e4ni: peri sin\u00e4 se mit\u00e4 minun tulisi peri\u00e4; sill\u00e4 en min\u00e4 taida sit\u00e4 peri\u00e4.\n4:7 Ja muinen oli Israelissa lunastamisessa ja perimisess\u00e4 vahvistukseksi kaikkiin asioihin, ett\u00e4 mies riisui kenk\u00e4ns\u00e4 ja antoi l\u00e4himm\u00e4isellens\u00e4: ja se oli todistus Israelissa.\n4:8 Niin perillinen sanoi Boakselle: lunasta sin\u00e4 se; ja riisui keng\u00e4n jalastansa.\n4:9 Boas anoi vanhimmille ja kaikelle kansalle: te olette t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 todistajani, ett\u00e4 min\u00e4 olen lunastanut Noomilta kaikki mit\u00e4 EliMelekin, Kiljonin ja Mahlonin oli,\n4:10 Ja my\u00f6s Ruutin Moabilaisen, Mahlonin lesken, olen ottanut em\u00e4nn\u00e4kseni, her\u00e4tt\u00e4\u00e4kseni kuolleelle nime\u00e4 h\u00e4nen perimisess\u00e4ns\u00e4, ja ettei kuolleen nimi hukkuisi veljeins\u00e4 seasta ja h\u00e4nen siastansa portissa; sen p\u00e4\u00e4lle olette te t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 todistajat.\n4:11 Niin kansa ja vanhimmat, jotka portissa olivat, sanoivat: me olemme todistajat. Herra tehk\u00f6\u00f6n vaimolle, joka sinun huoneeses tulee, niinkuin Rakelille ja niinkuin Lealle, jotka molemmat Israelin huoneen rakensivat, ja enentyk\u00f6\u00f6n voimas Ephratassa, ja tullos kuuluisaksi Betlehemiss\u00e4!\n4:12 Ja sinun huonees olkoon niinkuin Peretsen huone, jonka Tamar synnytti Juudalle, siit\u00e4 siemenest\u00e4, jonka Herra sinulle antaa t\u00e4st\u00e4 nuoresta vaimosta!\n4:13 Niin Boas otti Ruutin em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4, ja h\u00e4n meni h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4; ja Herra antoi h\u00e4nen tulla hedelm\u00e4lliseksi, ja h\u00e4n synnytti pojan.\n4:14 Niin vaimot sanoivat Noomille: kiitetty olkoon Herra, joka ei sallinut sinulta puuttua perillist\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aikaan, ett\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 pysyis Israelissa.\n4:15 H\u00e4n on virvoittava sinua ja holhoova sinun vanhuuttas; sill\u00e4 sinun mini\u00e4s, joka sinua rakastaa, on h\u00e4nen synnytt\u00e4nyt; h\u00e4n itse on sinulle parempi kuin seitsem\u00e4n poikaa.\n4:16 Ja Noomi otti lapsen, pani helmaansa ja kasvatti sen.\n4:17 Mutta h\u00e4nen kyl\u00e4ns\u00e4 vaimot antoivat h\u00e4nelle nimen ja sanoivat: Noomille on poika syntynyt; ja kutsuivat h\u00e4nen nimens\u00e4 Obed: t\u00e4m\u00e4 on Davidin is\u00e4n Isain is\u00e4.\n4:18 T\u00e4m\u00e4 on Peretsin sukukunta: Perets siitti Hetsronin.\n4:19 Ja Hetsron siitti Raamin: Raam siitti Amminadabin.\n4:20 Amminadab siitti Nahessonin: Nahesson siitti Salmon.\n4:21 Salmo siitti Boaksen: Boas siitti Obedin.\n4:22 Obed siitti Isain, ja Isai siitti Davidin.","title":"Finnish Bible: Ruth","type":"page"}