{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/sa1.htm","path":"bib/wb/fin/sa1.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/sa1.htm","text":"1:1 Yksi mies oli Ramataimin Zophimista Ephraimin vuorelta, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 oli Elkana Jerohamin poika, Elihun pojan, Tohun pojan, Zuphin pojan, joka oli Ephratista.\n1:2 Ja h\u00e4nell\u00e4 oli kaksi vaimoa, yhden nimi oli Hanna ja toisen nimi Peninna; ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hannalla ei ollut lasta.\n1:3 Se mies meni vuosivuodelta kaupungistansa Siloon rukoilemaan ja uhraamaan Herralle Zebaotille; ja siell\u00e4 oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, Herran papit.\n1:4 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona Elkana uhrasi, antoi h\u00e4n em\u00e4nn\u00e4llens\u00e4 Peninnalle ja kaikille h\u00e4nen pojillensa ja tytt\u00e4rillens\u00e4 osat.\n1:5 Mutta Hannalle antoi h\u00e4n yhden osan murehtien, sill\u00e4 h\u00e4n rakasti Hannaa; mutta Herra oli sulkenut h\u00e4nen kohtunsa.\n1:6 Ja h\u00e4nen vainoojansa vaivasi h\u00e4nt\u00e4 ja soimasi h\u00e4nelle, ett\u00e4 Herra oli sulkenut h\u00e4nen kohtunsa.\n1:7 Ja niin h\u00e4n teki joka vuosi, kuin he meniv\u00e4t Herran huoneesen, ja saatti h\u00e4nen murheelliseksi. Mutta h\u00e4n itki ja ei sy\u00f6nyt.\n1:8 Ja Elkana h\u00e4nen miehens\u00e4 sanoi h\u00e4nelle: Hanna, mit\u00e4s itket? ja miksi et sy\u00f6? ja mink\u00e4t\u00e4hden sinun syd\u00e4mes on murheellinen? enk\u00f6 min\u00e4 sinulle parempi ole kuin kymmenen poikaa?\n1:9 Niin nousi Hanna, sittekuin h\u00e4n oli sy\u00f6nyt ja juonut Silossa; ja pappi Eli istui istuimella Herran templin pihtipielen tyk\u00f6n\u00e4,\n1:10 Ja Hanna oli sangen katkeralla syd\u00e4mell\u00e4, ja rukoili Herraa, ja itki hartaasti,\n1:11 Ja lupasi lupauksen, sanoen: Herra Zebaot! jos sin\u00e4 armossa katsoisit piikas ahdistusta, muistaisit minua ja et unhottaisi piikaas, mutta antaisit piialles pojan; niin min\u00e4 annan h\u00e4nen Herralle kaikiksi h\u00e4nen ik\u00e4p\u00e4iviksens\u00e4, ja partaveitsi ei pid\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 tuleman.\n1:12 Ja kuin h\u00e4n kauvan rukoili Herran edess\u00e4, otti Eli vaarin h\u00e4nen suustansa.\n1:13 Sill\u00e4 Hanna puhui syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4, ja ainoastaan h\u00e4nen huulensa liikkuivat, mutta h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 ei kuulunut; niin Eli luuli h\u00e4nen juovuksissa olevan.\n1:14 Ja Eli sanoi h\u00e4nelle: kuinka kauvan sin\u00e4 olet juovuksissa? anna viinan olla sinustas pois.\n1:15 Mutta Hanna vastasi ja sanoi: ei, herrani! min\u00e4 olen murheellinen vaimo: viinaa ja v\u00e4kev\u00e4\u00e4 juomaa en ole min\u00e4 juonut, vaan olen vuodattanut syd\u00e4meni Herran edess\u00e4.\n1:16 \u00c4l\u00e4 pid\u00e4 piikaas irstaisena vaimona, sill\u00e4 min\u00e4 olen suuresta murheestani ja vaivastani t\u00e4h\u00e4nasti puhunut.\n1:17 Eli vastasi ja sanoi: mene rauhaan, ja Israelin Jumala antakoon sinulle rukoukses, jonka sin\u00e4 olet h\u00e4nelt\u00e4 rukoillut!\n1:18 H\u00e4n sanoi: anna sinun piikas l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armo silm\u00e4is edess\u00e4. Niin vaimo meni matkaansa ja s\u00f6i, ja ei ollut silleen niin murheellinen.\n1:19 Ja he nousivat varhain huomeneltain rukoilemaan Herraa; sitte palasivat he ja tulivat kotiansa Ramaan. Ja Elkana tunsi em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 Hannan, ja Herra muisti h\u00e4nt\u00e4.\n1:20 Ja kuin muutamat p\u00e4iv\u00e4t olivat kuluneet, tuli Hanna raskaaksi ja synnytti pojan ja kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Samuel: sill\u00e4 min\u00e4 olen h\u00e4nt\u00e4 rukoillut Herralta.\n1:21 Ja Elkana meni yl\u00f6s kaiken huoneensa kanssa, uhraamaan Herralle vuosikautista uhria ja lupaustansa.\n1:22 Ja ei Hanna mennyt yl\u00f6s, vaan sanoi miehellens\u00e4: kuin lapsi vieroitetaan, niin min\u00e4 otan h\u00e4nen kanssani n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni Herralle, ja sitte pit\u00e4\u00e4 h\u00e4n siell\u00e4 aina oleman.\n1:23 Elkana h\u00e4nen miehens\u00e4 sanoi h\u00e4nelle: tee niinkuin sinulle parhaaksi n\u00e4kyy, ole niinkauvan ett\u00e4s h\u00e4nen vieroitat: Herra vahvistakoon sen mink\u00e4 h\u00e4n puhunut on. Niin vaimo j\u00e4i kotia ja imetti poikaansa, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4n vieroitti h\u00e4nen.\n1:24 Ja h\u00e4n toi h\u00e4nen yl\u00f6s kanssansa, sittekuin h\u00e4n h\u00e4nen vieroittanut oli, kolmen mullin kanssa, yhden ephan jauhoja ja leilin viinaa: ja toi h\u00e4nen Herran huoneesen Silossa, ja nuorukainen oli viel\u00e4 sangen nuori.\n1:25 Ja he teurastivat mullin, ja toivat nuorukaisen Elin eteen.\n1:26 Ja h\u00e4n sanoi: Ah, herrani! niin totta kuin sinun sielus el\u00e4\u00e4, herrani, min\u00e4 olen se vaimo, joka t\u00e4ss\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4s seisoi ja rukoili Herraa.\n1:27 T\u00e4t\u00e4 nuorukaista min\u00e4 anoin: nyt on Herra minulle antanut minun rukoukseni, jonka min\u00e4 h\u00e4helt\u00e4 rukoilin.\n1:28 Sent\u00e4hden annan min\u00e4 h\u00e4nen Herralle j\u00e4lleen kaikeksi elinajaksensa, ett\u00e4 h\u00e4n Herralta rukoiltu on; ja h\u00e4n rukoili Herraa siin\u00e4 paikassa.\n2:1 Ja Hanna rukoili ja sanoi: minun syd\u00e4meni riemuitsee Herrassa, minun sarveni on ylennetty Herrassa. Minun suuni on levi\u00e4lt\u00e4 auvennut minun vihollisteni ylitse; sill\u00e4 min\u00e4 riemuitsen sinun autuudestas.\n2:2 Ei kenk\u00e4\u00e4n niin pyh\u00e4 ole kuin Herra; sill\u00e4 ei yksik\u00e4\u00e4n ole paitsi sinua, ja ei yht\u00e4\u00e4n kalliota ole niinkuin meid\u00e4n Jumalamme.\n2:3 Lakatkaat suuresta kerskaamisestanne, pankaat pois teid\u00e4n suustanne se vanha; sill\u00e4 Herra on kaikkitiet\u00e4v\u00e4 Jumala, ja ei anna senkaltaisia aivoituksia menesty\u00e4.\n2:4 V\u00e4kev\u00e4in joutset ovat s\u00e4rjetyt, ja heikot ovat v\u00e4kevyydell\u00e4 vy\u00f6tetyt.\n2:5 Jotka ennen ravitut olivat, ne ovat itsens\u00e4 myyneet leiv\u00e4n edest\u00e4, jotka n\u00e4lk\u00e4\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4t, ei silleen isoa, siihen asti ett\u00e4 hedelm\u00e4t\u00f6in seitsem\u00e4n synnytti, ja jolla monta lasta oli, tuli heikoksi.\n2:6 Herra kuolettaa ja virvoittaa, vie suureen ahdistukseen ja siit\u00e4 ulos j\u00e4lleen.\n2:7 Herra tekee k\u00f6yh\u00e4ksi ja rikkaaksi, h\u00e4n alentaa ja ylent\u00e4\u00e4.\n2:8 H\u00e4n nostaa tomusta k\u00f6yh\u00e4n ja ylent\u00e4\u00e4 vaivaisen loasta, istuttaaksensa h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4miesten sekaan ja antaaksensa h\u00e4nen kunnian istuimen peri\u00e4; sill\u00e4 maan perustukset ovat Herran, ja maan piirin on h\u00e4n asettanut niiden p\u00e4\u00e4lle.\n2:9 H\u00e4n varjelee pyh\u00e4in jalat, mutta jumalattomat pit\u00e4\u00e4 vaikenemaan pimeydess\u00e4; sill\u00e4 oma suuri voima ei mit\u00e4\u00e4n auta.\n2:10 Ne, jotka riitelev\u00e4t Herran kanssa, pit\u00e4\u00e4 muserrettaman rikki, h\u00e4n jylisee taivaassa heid\u00e4n ylitsens\u00e4. Herra tuomitsee maan \u00e4\u00e4ret, ja antaa kuninkaallensa v\u00e4kevyyden, ja ylent\u00e4\u00e4 voideltunsa sarven.\n2:11 Ja Elkana meni Ramaan huoneesensa; vaan nuorukainen palveli Herraa papin Elin edess\u00e4.\n2:12 Mutta Elin pojat olivat ilki\u00e4t ja ei totelleet Herraa,\n2:13 Eik\u00e4 my\u00f6s pappein oikeutta kansan edess\u00e4: kuin joku uhrin uhrasi, tuli papin palvelia, kuin liha keitettiin, ja oli kolmehaarainen hanko k\u00e4dess\u00e4,\n2:14 Ja pisti sen kattilaan, eli pataan, eli kruusiin, eli pannuun, ja kaikki mit\u00e4 h\u00e4n veti yl\u00f6s hangolla, sen pappi otti siit\u00e4; ja niin tekiv\u00e4t he kaikelle Israelille, jotka tulivat sinne Siloon.\n2:15 Niin my\u00f6s ennenkuin he polttivat lihavuuden, tuli papin palvelia ja sanoi niille, jotka uhria kantoivat: anna lihaa paistettaa papille, sill\u00e4 ei h\u00e4n ota keitetty\u00e4 lihaa sinulta vaan uutta.\n2:16 Kuin joku sanoi h\u00e4nelle: polttakaat lihavuus t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 niinkuin pit\u00e4\u00e4, ota sitte sinulles, mit\u00e4 syd\u00e4mes himoitsee. Niin sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: nyt pit\u00e4\u00e4 sinun antaman, jolles anna, niin min\u00e4 otan v\u00e4kisin.\n2:17 Ja sent\u00e4hden oli nuorukaisten rikos sangen suuri Herran edess\u00e4; sill\u00e4 kansa katsoi Herran ruokauhrin yl\u00f6n.\n2:18 Mutta Samuel palveli Herran edess\u00e4, ja nuorukainen oli vy\u00f6tetty liinaisella p\u00e4\u00e4llisvaatteella.\n2:19 Ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 oli tehnyt h\u00e4nelle v\u00e4h\u00e4n hameen, ja vei sen h\u00e4nelle joka vuosi, kuin h\u00e4n meni yl\u00f6s miehens\u00e4 kanssa uhraamaan vuosiuhria.\n2:20 Ja Eli siunasi Elkanan ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ja sanoi: Herra antakoon sinulle siemenen t\u00e4st\u00e4 vaimosta sen rukouksen t\u00e4hden, jonka h\u00e4n on rukoillut Herralta; ja he meniv\u00e4t siallensa.\n2:21 Ja Herra oppi Hannaa, ja h\u00e4n tuli raskaaksi ja synnytti kolme poikaa ja kaksi tyt\u00e4rt\u00e4; ja nuorukainen Samuel kasvoi Herran edess\u00e4.\n2:22 Mutta Eli oli juuri vanha, ja kuuli, mit\u00e4 h\u00e4nen poikansa tekiv\u00e4t kaikelle Israelille ja ett\u00e4 he makasivat vaimoin kanssa, jotka palvelivat seurakunnan majan ovella,\n2:23 Ja sanoi heille: miksi te teette senkaltaisia? sill\u00e4 min\u00e4 kuulen teid\u00e4n pahoja tekojanne kaikelta t\u00e4lt\u00e4 kansalta.\n2:24 Ei niin, minun poikani! ei ole se hyv\u00e4 sanoma, jonka min\u00e4 kuulen, ett\u00e4 te saatatte Herran kansan synti\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n.\n2:25 Jos joku rikkoo ihmist\u00e4 vastaan, niin tuomarit sen sovittavat; mutta jos joku rikkoo Herraa vastaan, kuka sen edest\u00e4 rukoilee? Ja ei he kuulleet Is\u00e4ns\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4, sent\u00e4hden Herra tahtoi heid\u00e4t tappaa.\n2:26 Mutta nuorukainen Samuel vaelsi ja kasvoi, ja oli otollinen sek\u00e4 Herran ett\u00e4 ihmisten edess\u00e4.\n2:27 Ja Jumalan mies tuli Elin tyk\u00f6 ja sanoi h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra: enk\u00f6 min\u00e4 ilmeisesti ilmoittanut minuani sinun is\u00e4s huoneelle, kuin he viel\u00e4 olivat Egyptiss\u00e4 Pharaon huoneessa?\n2:28 Ja min\u00e4 valitsin h\u00e4nen minulle papiksi kaikista Israelin sukukunnista uhraamaan minun alttarilleni, ja sytytt\u00e4m\u00e4\u00e4n suitsutusta, ja kantamaan p\u00e4\u00e4llisvaatetta minun edess\u00e4ni: ja min\u00e4 olen antanut sinun is\u00e4s huoneelle kaikki Israelin lasten tulet.\n2:29 Miksi siis te potkitte minun uhriani vastaan ja ruokauhriani, jonka min\u00e4 olen k\u00e4skenyt uhrata seurakunnan majassa, ja enemm\u00e4n kunnioitit poikias kuin minua, lihoittaaksenne teit\u00e4nne kaikista minun kansani Israelin ruokauhrein uutisista?\n2:30 Sent\u00e4hden sanoo Herra Israelin Jumala: min\u00e4 olen vakaisesti puhunut, ett\u00e4 sinun huonees ja sinun is\u00e4s huone pit\u00e4\u00e4 vaeltaman minun edess\u00e4ni ijankaikkisesti; mutta nyt sanoo Herra: olkoon se kaukana minusta: sill\u00e4 jotka minua kunnioittavat, niit\u00e4 min\u00e4 tahdon kunnioittaa, vaan jotka minua katsovat yl\u00f6n, ne pit\u00e4\u00e4 katsottaman yl\u00f6n.\n2:31 Katso, se aika tulee, ett\u00e4 min\u00e4 murran sinun k\u00e4sivartes ja sinun is\u00e4s huoneen k\u00e4sivarren, ettei yksik\u00e4\u00e4n vanha pid\u00e4 sinun huoneessas oleman.\n2:32 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4n sinun vastaanseisojas majassa, kaikessa hyvyydess\u00e4, mik\u00e4 Israelille tapahtuu; ja ei yksik\u00e4\u00e4n vanha pid\u00e4 oleman sinun huoneessas ijankaikkisesti.\n2:33 En min\u00e4 kuitenkaan h\u00e4vit\u00e4 kaikkia lapsias minun alttariltani, ett\u00e4 min\u00e4 kulutan sinun silm\u00e4s, ja sinun sielus murheesen saatan; mutta kaikki sinun huonees paljous pit\u00e4\u00e4 kuoleman, kuin ne ovat mieheksi tulleet.\n2:34 Ja t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman sinulle merkiksi, mik\u00e4 sinun poikais Hophnin ja Pinehaan p\u00e4\u00e4lle pit\u00e4\u00e4 tuleman: yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 molemmat kuoleman.\n2:35 Ja min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n minulleni uskollisen papin: se tekee niinkuin minun syd\u00e4mess\u00e4ni ja mieless\u00e4ni on. Ja min\u00e4 rakennan h\u00e4nelle vahvan huoneen, vaeltaaksensa minun voideltuni edess\u00e4 h\u00e4nen elinaikanansa.\n2:36 Ja tapahtuu, ett\u00e4 se joka j\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen sinun huoneeses, pit\u00e4\u00e4 tuleman ja kumartaman h\u00e4nt\u00e4 hopiapenningin ja leiv\u00e4n kappaleen edest\u00e4, ja pit\u00e4\u00e4 sanoman: p\u00e4\u00e4st\u00e4 minua nyt yhden papin osaan, ett\u00e4 min\u00e4 saisin sy\u00f6d\u00e4 palan leip\u00e4\u00e4.\n3:1 Ja nuorukainen Samuel palveli Elin edess\u00e4 Herraa; ja Herran sana oli kallis siihen aikaan, ja ei ollut ilmoituksia.\n3:2 Ja tapahtui siihen aikaan, ett\u00e4 Eli makasi siallansa, ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 rupesivat pimentym\u00e4\u00e4n, niin ettei h\u00e4n n\u00e4hnyt.\n3:3 Ja Samuel makasi Herran templiss\u00e4, siin\u00e4 kuin Jumalan arkki oli, ennenkuin Jumalan lamppu sammutettiin.\n3:4 Ja Herra kutsui Samuelia; h\u00e4n vastasi: katso, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n3:5 Ja h\u00e4n juoksi Elin tyk\u00f6 ja sanoi: katso, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen, sin\u00e4 kutsuit minua. H\u00e4n sanoi: en min\u00e4 kutsunut, mene j\u00e4lleen ja pane maata; ja h\u00e4n meni ja pani maata.\n3:6 Ja Herra kutsui taas Samuelia, ja Samuel nousi ja meni Elin tyk\u00f6, ja sanoi: katso, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen, sin\u00e4 kutsuit minua. H\u00e4n sanoi: en min\u00e4 kutsunut sinua, minun poikani, mene j\u00e4lleen ja pane maata.\n3:7 Mutta Samuel ei tuntenut silloin viel\u00e4 Herraa; ja Herran sana ei ollut viel\u00e4 ilmoitettu h\u00e4nelle.\n3:8 Ja Herra kutsui Samuelia viel\u00e4 kolmannen kerran, ja h\u00e4n nousi ja meni Elin tyk\u00f6, ja sanoi: katso, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen, sin\u00e4 kutsuit minua. Niin ymm\u00e4rsi Eli, ett\u00e4 Herra kutsui nuorukaista.\n3:9 Ja Eli sanoi Samuelille: mene ja pane maata, ja jos sinua viel\u00e4 kutsutaan, niin sano: puhu, Herra! sill\u00e4 sinun palvelias kuulee. Samuel meni ja pani maata siallensa.\n3:10 Niin tuli Herra ja seisoi siell\u00e4, ja kutsui niinkuin ennenkin: Samuel, Samuel. Ja Samuel sanoi: puhu! sill\u00e4 sinun palvelias kuulee.\n3:11 Ja Herra sanoi Samuelille: katso, min\u00e4 teen yhden asian Israelissa, niin ett\u00e4 sen molemmat korvat pit\u00e4\u00e4 soiman, joka sen kuulee.\n3:12 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuotan min\u00e4 Elille kaikki ne mitk\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nen huonettansa vastaan puhunut olen: min\u00e4 alan ja p\u00e4\u00e4t\u00e4n sen.\n3:13 Ja min\u00e4 tahdon tehd\u00e4 h\u00e4nelle tiett\u00e4v\u00e4ksi, ett\u00e4 min\u00e4 olen Tuomari h\u00e4nen huoneellensa ijankaikkisesti sen pahan ty\u00f6n t\u00e4hden, ett\u00e4 h\u00e4n tiesi poikansa h\u00e4pi\u00e4llisesti itsens\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4neen, ja ei kertaakaan vihaisesti katsonut heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n3:14 Sent\u00e4hden olen min\u00e4 vannonut Elin huoneelle, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Elin huoneen pahateko ei pid\u00e4 lepytett\u00e4m\u00e4n uhrilla eik\u00e4 ruokauhrilla ijankaikkisesti.\n3:15 Ja Samuel makasi huomeneen asti, ja avasi Herran huoneen oven. Ja Samuel ei tohtinut ilmoittaa Elille sit\u00e4 n\u00e4ky\u00e4.\n3:16 Niin kutsui Eli h\u00e4nen ja sanoi: Samuel poikani; h\u00e4n vastasi: katso, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n3:17 H\u00e4n sanoi: mik\u00e4 sana se on, joka sinulle sanottiin? \u00e4l\u00e4 salaa sit\u00e4 minulta. Jumala tehk\u00f6\u00f6n sinulle sen ja sen, jos sin\u00e4 jotain salaat mnulta siit\u00e4 mik\u00e4 sinulle sanottu on.\n3:18 Niin Samuel sanoi h\u00e4nelle kaikki ja ei h\u00e4nelt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n salannut. Vaan h\u00e4n sanoi: h\u00e4n on Herra, h\u00e4n tehk\u00f6\u00f6n niinkuin h\u00e4nelle on kelvollinen.\n3:19 Ja Samuel kasvoi, ja Herra oli h\u00e4nen kanssansa, ja ei langennut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kaikista h\u00e4nen sanoistansa maahan.\n3:20 Ja koko Israel, hamasta Danista niin BerSabaan, tunsi Samuelin uskolliseksi Herran prophetaksi.\n3:21 Ja Herra taas ilmestyi h\u00e4nelle Silossa; sill\u00e4 Herra oli ilmaantunut Samuelille Silossa Herran sanan kautta.\n4:1 Ja Samuel rupesi saarnaamaan koko Israelin edess\u00e4; ja Israel meni sotaan Philistealaisia vastaan, ja he sioittivat heit\u00e4ns\u00e4 EbenEtserin tyk\u00f6, mutta Philistealaiset asettivat leirins\u00e4 Aphekiin.\n4:2 Ja Philistealaiset valmistivat itsens\u00e4 Israelia vastaan, ja sota levitti itsens\u00e4 pitk\u00e4lle, ja Israel ly\u00f6tiin Philistealaisilta; ja he l\u00f6iv\u00e4t siin\u00e4 tappeluksessa kedolla l\u00e4hes nelj\u00e4tuhatta miest\u00e4.\n4:3 Kuin kansa tuli leiriin, sanoivat Israelin vanhimmat: mink\u00e4t\u00e4hden Herra antoi meid\u00e4n t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ly\u00f6t\u00e4\u00e4 Philistealaisilta? Ottakaamme Herran liitonarkki Silosta tyk\u00f6mme ja antakaamme sen tulla keskellemme vapahtamaan meit\u00e4 vihollistemme k\u00e4dest\u00e4.\n4:4 Ja kansa l\u00e4hetti Siloon, ja he antoivat sielt\u00e4 tuoda Herran Zebaotin liitonarkin, joka istuu Kerubimin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja siell\u00e4 oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, Jumalan liitonarkin kanssa.\n4:5 Ja Herran liitonarkin tultua leiriin, huusi kaikki Israel suurella ilohuudolla, niin ett\u00e4 maa kajahti.\n4:6 Kuin Philistealaiset kuulivat ilohuudon, sanoivat he: mik\u00e4 suuri ilohuuto on Hebrealaisten leiriss\u00e4? Ja kuin he ymm\u00e4rsiv\u00e4t Herran arkin tulleen leiriin,\n4:7 Pelk\u00e4siv\u00e4t Philistealaiset ja sanoivat: Jumala on tullut leiriin. Ja viel\u00e4 sitte sanoivat: voi meit\u00e4! sill\u00e4 ei se ole ennen niin ollut.\n4:8 Voi meit\u00e4! kuka pelastaa meit\u00e4 n\u00e4iden suurten jumalain k\u00e4sist\u00e4? N\u00e4m\u00e4t ovat ne jumalat, jotka l\u00f6iv\u00e4t Egyptin korvessa kaikkinaisilla rangaistuksilla.\n4:9 Olkaat siis rohkiat syd\u00e4mest\u00e4 ja olkaat miehet, Philistealaiset, ettei teid\u00e4n pit\u00e4isi palveleman Hebrealaisia, niinkuin he ovat teit\u00e4 palvelleet: olkaat miehet ja sotilaat!\n4:10 Niin Philistealaiset sotivat, ja Israel ly\u00f6ttiin, ja jokainen pakeni majaansa, ja se oli sangen suuri tappo, niin ett\u00e4 Israelista kaatui kolmekymment\u00e4 tuhatta jalkamiest\u00e4.\n4:11 Ja Jumalan arkki otettiin pois; ja kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, kuolivat.\n4:12 Silloin juoksi sotajoukosta yksi BenJaminilainen ja tuli sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Siloon; ja h\u00e4n oli rev\u00e4issyt vaatteensa ja viskonut multaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle.\n4:13 Ja katso, kuin h\u00e4n sinne tuli, istui Eli istuimella, tielle katselemaan; sill\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 oli pelj\u00e4styksiss\u00e4 Jumalan arkin t\u00e4hden. Ja kuin mies tuli kaupunkiin, ilmoitti h\u00e4n sen, ja koko kaupunki parkui.\n4:14 Ja kuin Eli kuuli korkian huudon \u00e4\u00e4nen, kysyi h\u00e4n: mik\u00e4 kapina t\u00e4m\u00e4 on? Niin tuli mies nopiasti ja ilmoitti sen Elille.\n4:15 Ja Eli oli yhdeks\u00e4nkymmenen ja kahdeksan ajastaikainen, ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 olivat jo niin pimenneet, ettei h\u00e4n n\u00e4hnyt.\n4:16 Ja mies sanoi Elille: min\u00e4 olen tullut ja paennut t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sotajoukosta. Mutta h\u00e4n sanoi: kuinka k\u00e4y, poikani?\n4:17 Silloin vastasi sanansaattaja ja sanoi: Israel on paennut Philistealaisten edell\u00e4, ja suuri tappo on kansassa tapahtunut, ja molemmat sinun poikas, Hophni ja Pinehas, ovat my\u00f6s kuolleet, ja Jumalan arkki on otettu pois.\n4:18 Ja kuin h\u00e4n kuuli mainittavan Jumalan arkkia, lankesi h\u00e4n maahan taap\u00e4in istuimelta portin tyk\u00f6n\u00e4, ja mursi niskansa ja kuoli; sill\u00e4 h\u00e4n oli vanha ja raskas mies. Ja h\u00e4n tuomitsi Israelia nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n4:19 Ja h\u00e4nen mini\u00e4ns\u00e4 Pinehaan em\u00e4nt\u00e4 oli viimeisellens\u00e4 raskas; kuin h\u00e4n sen sanoman kuuli, ett\u00e4 Jumalan arkki oli otettu pois ja h\u00e4nen appensa ja miehens\u00e4 olivat kuolleet, kumarsi h\u00e4n itsens\u00e4 ja synnytti; sill\u00e4 h\u00e4nen kipunsa k\u00e4vi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n4:20 Ja kuin h\u00e4n oli kuolemallansa, sanoivat vaimot, jotka seisoivat h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, sill\u00e4 sinulle on poika syntynyt. Mutta ei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n vastannut eik\u00e4 sit\u00e4 mieleens\u00e4 pannut;\n4:21 Ja kutsui sen lapsen Ikabod ja sanoi: kunnia on tullut Israelista pois; sill\u00e4 Jumalan arkki otettiin pois, ja h\u00e4nen appensa ja miehens\u00e4 olivat kuolleet.\n4:22 Ja h\u00e4n taas sanoi: Israelin kunnia on tullut pois, sill\u00e4 Jumalan arkki on otettu pois.\n5:1 Ja Philistealaiset ottivat Jumalan arkin ja veiv\u00e4t sen EbenEtserist\u00e4 Asdodiin,\n5:2 Ja veiv\u00e4t sen sis\u00e4lle Dagonin huoneesen ja asettivat sen Dagonin rinnalle.\n5:3 Ja Asdodilaiset nousivat toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 varhain, ja katso, Dagon makasi suullansa maassa Herran arkin edess\u00e4; mutta he ottivat Dagonin ja nostivat entiselle siallensa.\n5:4 Ja he nousivat toisena huomenna, ja katso, Dagon makasi suullansa maassa Herran arkin edess\u00e4, mutta Dagonin p\u00e4\u00e4 ja molemmat h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 olivat poikki hakattuina kynnyksell\u00e4, ja muu ruumis vain oli j\u00e4lell\u00e4.\n5:5 Sent\u00e4hden Dagonin papit ja kaikki jotka Dagonin huoneesen menev\u00e4t, ei astu Dagonin kynnykselle Asdodissa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n5:6 Mutta Herran k\u00e4si oli raskas Asdodilaisten p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja h\u00e4vitti heid\u00e4t, ja l\u00f6i Asdodin ja kaiken ymp\u00e4rist\u00f6n ajoksilla.\n5:7 Kuin Asdodin miehet n\u00e4kiv\u00e4t niin olevan, sanoivat he: \u00e4lk\u00e4\u00e4mme antako Israelin Jumalan arkin olla meid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4mme; sill\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 on juuri raskas meit\u00e4 ja jumalaamme Dagonia vastaan.\n5:8 Ja he l\u00e4hettiv\u00e4t ja kutsuivat kaikki Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet tyk\u00f6ns\u00e4 kokoon, ja sanoivat: mit\u00e4 me teemme Israelin Jumalan arkille? He vastasivat: antakaat kantaa Israelin Jumalan arkki Gatin ymp\u00e4ri; ja he kantoivat Israelin Jumalan arkin ymp\u00e4ri.\n5:9 Ja kuin he sen kantoivat, nousi suuri kapina kaupungissa Herran k\u00e4den kautta, ja h\u00e4n l\u00f6i kaupungin miehet sek\u00e4 pienet ett\u00e4 suuret; ja he saivat salaiset kivut salaisiin paikkoihinsa.\n5:10 Niin he l\u00e4hettiv\u00e4t Jumalan arkin Ekroniin. Kuin Jumalan arkki tuli Ekroniin, huusivat Ekronilaiset ja sanoivat: he ovat vet\u00e4neet Israelin Jumalan arkin minun tyk\u00f6ni, surmataksensa minua ja minun kansaani.\n5:11 Niin l\u00e4hettiv\u00e4t he ja kutsuivat kaikki Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet kokoon, ja sanoivat: l\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4t Israelin Jumalan arkki siallensa j\u00e4lleen, ettei h\u00e4n surmaisi minua ja minun kansaani; sill\u00e4 kaikessa kaupungissa oli suuri kapina kuoleman t\u00e4hden, ja Jumalan k\u00e4si oli siell\u00e4 sangen raskas.\n5:12 Ja ihmiset, jotka ei kuolleet, olivat ly\u00f6dyt salaisissa paikoissansa, niin ett\u00e4 huuto meni kaupungista yl\u00f6s taivaasen.\n6:1 Ja Herran arkki oli seitsem\u00e4n kuukautta Philistealaisetn maalla.\n6:2 Ja Philistealaiset kutsuivat pappinsa ja tiet\u00e4j\u00e4ns\u00e4 kokoon ja sanoivat: mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Herran arkille tekem\u00e4n? Antakaat meid\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, mill\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hett\u00e4m\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 siallensa.\n6:3 He vastasivat: jos te l\u00e4het\u00e4tte Israelin Jumalan arkin, niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hett\u00e4k\u00f6 tyhj\u00e4n\u00e4, vaan teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 maksaman h\u00e4nelle vikauhrin, niin te tulette terveeksi ja saatte tiet\u00e4\u00e4, mink\u00e4t\u00e4hden h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 ei teist\u00e4 lakkaa.\n6:4 Mutta he sanoivat: mik\u00e4 on se vikauhri, jonka meid\u00e4n h\u00e4nelle antaman pit\u00e4\u00e4? He vastasivat: viisi kultaista ajosta ja viisi kultaista hiirt\u00e4 Philistealaisten p\u00e4\u00e4miesten luvun j\u00e4lkeen; ett\u00e4 kaikilla teid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehill\u00e4nne ja teill\u00e4 oli yksi vitsaus.\n6:5 Tehk\u00e4\u00e4t siis teid\u00e4n ajostenne kuvat ja teid\u00e4n hiirtenne kuvat, jotka teid\u00e4n maanne h\u00e4vitt\u00e4neet ovat, kunnioittaksenne Israelin Jumalaa: h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 tulee joskus huokiammaksi teille, teid\u00e4n jumalillenne ja teid\u00e4n maallenne.\n6:6 Miksi te paadutatte syd\u00e4menne, niinkuin Egyptil\u00e4iset ja Pharao paaduttivat syd\u00e4mens\u00e4? Eik\u00f6 se niin ole: sittekuin h\u00e4n heid\u00e4t h\u00e4pi\u00e4\u00e4n saatti, laskivat he heid\u00e4n menem\u00e4\u00e4n, ja he meniv\u00e4t matkaansa.\n6:7 Niin ottakaat ja tehk\u00e4\u00e4t uudet vaunut, ja ottakaat kaksi nuorta imett\u00e4v\u00e4\u00e4 lehm\u00e4\u00e4, joiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole yht\u00e4\u00e4n ijest\u00e4 viel\u00e4 ollut, ja pankaat lehm\u00e4t vaunuin eteen ja salvatkaat heid\u00e4n vasikkansa kotia heid\u00e4n j\u00e4list\u00e4ns\u00e4,\n6:8 Ja ottakaat Herran arkki ja pankaat se vaunuin p\u00e4\u00e4lle, ja ne kultaiset kalut jotka te h\u00e4nelle annoitte vikanne sovinnoksi, pankaat arkkuun h\u00e4nen sivullensa, ja l\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 matkaan, ja antakaat h\u00e4nen menn\u00e4;\n6:9 Ja katsokaat, jos h\u00e4n menee kohdastansa rajainsa kautta yl\u00f6s BetSemekseen p\u00e4in, niin h\u00e4n on tehnyt meille kaiken t\u00e4m\u00e4n suuren pahan; mutta jos ei, niin me tied\u00e4mme, ettei h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 ole meit\u00e4 liikuttanut, vaan se on meille muutoin tapaturmaisesti tapahtunut.\n6:10 Miehet tekiv\u00e4t niin, ja ottivat kaksi nuorta imett\u00e4v\u00e4\u00e4 lehm\u00e4\u00e4 ja panivat vaunuin eteen, ja salpasivat heid\u00e4n vasikkansa kotia,\n6:11 Ja panivat Herran arkin vaunuin p\u00e4\u00e4lle, niin my\u00f6s arkun kultaisten hiirten ja ajosten kuvain kanssa.\n6:12 Ja lehm\u00e4t meniv\u00e4t kohdastansa tiet\u00e4 my\u00f6ten BetSemekseen, ja k\u00e4viv\u00e4t aina yht\u00e4 tiet\u00e4 ja ammuivat, ja ei poikenneet oikialle taikka vasemmalle puolelle; ja Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet seurasivat heit\u00e4 BetSemeksen maan \u00e4\u00e4riin.\n6:13 Mutta BetSemil\u00e4iset leikkasivat nisueloansa laaksossa, ja nostivat silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4kiv\u00e4t arkin, ja olivat iloiset, ett\u00e4 saivat sen n\u00e4hd\u00e4.\n6:14 Mutta vaunut tulivat Josuan BetSemil\u00e4isen pellolle, ja seisoivat siin\u00e4 alallansa, ja siell\u00e4 oli suuri kivi; ja he halkasivat puita vaunuista, ja uhrasivat lehm\u00e4t Herralle polttouhriksi.\n6:15 Ja Levil\u00e4iset nostivat Herran arkin maahan ja arkun, joka sivussa oli, jossa ne kultaiset kalut olivat, ja panivat suuren kiven p\u00e4\u00e4lle. Ja BetSemil\u00e4iset uhrasivat sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Herralle polttouhria ja muita uhreja.\n6:16 Kuin ne viisi Philistealaisen p\u00e4\u00e4miest\u00e4 n\u00e4kiv\u00e4t sen, palasivat he sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Ekroniin.\n6:17 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat ne kultaiset ajosten kuvat, jotka Philistealaiset uhrasivat Herralle vikauhriksi: Asdod yhden, Gasa yhden, Asklon yhden, Gat yhden ja Ekron yhden.\n6:18 Ja kultaiset hiiret kaikkein Philistealaisten kaupunkein luvun j\u00e4lkeen, viiden p\u00e4\u00e4miehen edest\u00e4, sek\u00e4 vahvoista kaupungeista ja maakylist\u00e4, siihen suureen Abeliin asti, johonka he panivat Herran arkin; joka on t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti Josuan BetSemil\u00e4isen pellolla.\n6:19 Ja muutamat BetSemil\u00e4iset ly\u00f6tiin, ett\u00e4 he katsoivat Herran arkkiin, ja h\u00e4n l\u00f6i siit\u00e4 kansasta viisikymmnet\u00e4 tuhatta ja seitsem\u00e4nkymment\u00e4 miest\u00e4; niin se kansa murehti, ett\u00e4 Herra niin suurella vitsauksella l\u00f6i kansaa.\n6:20 Ja BetSemil\u00e4iset sanoivat: kuka on seisovainen Herran edess\u00e4, tainkaltaisen pyh\u00e4n Jumalan? ja kenen tyk\u00f6 h\u00e4n menee meid\u00e4n tyk\u00f6\u00e4mme;\n6:21 Ja l\u00e4hettiv\u00e4t sanansaattajat KirjatJearimin asuvaisten tyk\u00f6 ja k\u00e4skiv\u00e4t heille sanoa: Philistealaiset ovat tuoneet Herran arkin j\u00e4lleen, tulkaat t\u00e4nne alas ja viek\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 yl\u00f6s teid\u00e4n tyk\u00f6nne j\u00e4lleen.\n7:1 Niin tulivat KirjatJearimin miehet, ja toivat sinne Herran arkin, ja veiv\u00e4t sen Amminadabin huoneesen Gibeaan, ja vihkiv\u00e4t h\u00e4nen poikansa Eleatsarin ottamaan Herran arkista vaaria.\n7:2 Ja siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jona arkki tuli KirjatJearimiin, kului paljon aikaa, kaksikymment\u00e4 ajastaikaa; ja koko Israelin huone itki Herran j\u00e4lkeen.\n7:3 Mutta Samuel puhui koko Israelin huoneelle, sanoen: jos te k\u00e4\u00e4nn\u00e4tte teit\u00e4nne kaikesta syd\u00e4mest\u00e4nne Herran tyk\u00f6, niin heitt\u00e4k\u00e4\u00e4t teilt\u00e4nne vieraat jumalat ja Astharot pois, ja valmistakaat teid\u00e4n syd\u00e4menne Herran tyk\u00f6, ja palvelkaat h\u00e4nt\u00e4 ainoaa, niin h\u00e4n pelastaa teid\u00e4t Philistealaisten k\u00e4sist\u00e4.\n7:4 Niin heittiv\u00e4t Israelin lapset heilt\u00e4ns\u00e4 Baalin ja Astharotin pois, ja palvelivat ainoaa Herraa.\n7:5 Ja Samuel sanoi: kootkaat kaikki Israel Mitspaan: ja min\u00e4 rukoilen teid\u00e4n edest\u00e4nne Herraa.\n7:6 Ja he tulivat Mitspaan kokoon, ammunsivat vett\u00e4 ja kaasivat Herran eteen, paastosivat sen p\u00e4iv\u00e4n, ja sanoivat siin\u00e4 paikassa: me olemme synti\u00e4 tehneet Herraa vastaan! Ja Samuel tuomitsi Israelin lapsia Mitspassa.\n7:7 Kuin Philistealaiset kuulivat Israelin lapset kokoontuneeksi Mitspaan, meniv\u00e4t Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet Israelia vastaan. Kuin Israelin lapset sen kuulivat, pelk\u00e4siv\u00e4t he Philistealaisia.\n7:8 Ja Israelin lapset sanoivat Samuelille: \u00e4l\u00e4 lakkaa huutamasta meid\u00e4n edest\u00e4mme Herran meid\u00e4n Jumalamme tyk\u00f6, ett\u00e4 h\u00e4n meid\u00e4t pelastais Philistealaisten k\u00e4sist\u00e4.\n7:9 Niin Samuel otti yhden imev\u00e4n karitsan ja uhrasi sen kokonansa Herralle polttouhriksi; ja Samuel huusi Herran tyk\u00f6 Israelin edest\u00e4, ja Herra kuuli h\u00e4nen rukouksensa.\n7:10 Ja kuin Samuel uhrasi polttouhrin, l\u00e4hestyiv\u00e4t Philistealaiset sotimaan Israelia vastaan; mutta Herra jylisti sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 suurella pauhinalla Philistealaisten ylitse ja pelj\u00e4tti heid\u00e4t, niin ett\u00e4 he ly\u00f6tiin Israelin edess\u00e4.\n7:11 Niin Israelin miehet meniv\u00e4t ulos Mitspasta, ja ajoivat Philistealaisia takaa, ja l\u00f6iv\u00e4t heid\u00e4t aina BetKarin alle.\n7:12 Ja Samuel otti kiven ja pani Mitspan ja Senin v\u00e4lille, ja kutsui sen nimen EbenEtser, ja sanoi: t\u00e4h\u00e4n asti on Herra auttanut meit\u00e4.\n7:13 Ja niin Philistealaiset poljettiin, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 tulleet Israelin rajoille. Ja Herran k\u00e4si oli Philistealaisia vastaan niinkauvan kuin Samuel eli.\n7:14 Niin Israelin lapset saivat ne kaupungit j\u00e4lleen, jotka Philistealaiset heilt\u00e4 olivat ottaneet pois, Ekronista Gatiin saakka, rajoinensa. Ne vapahti Israel Philistealaisten k\u00e4sist\u00e4; sill\u00e4 Israelilla oli rauha Amorilaisten kanssa.\n7:15 Ja Samuel tuomitsi Israelia kaiken elinaikansa,\n7:16 Ja vaelsi joka vuosi ymp\u00e4ri BetElin ja Gilgalin ja Mitspan. Ja kuin h\u00e4n oli tuominnut Israelia kaikissa n\u00e4iss\u00e4 paikoissa,\n7:17 Tuli h\u00e4n Ramaan j\u00e4lleen; sill\u00e4 siell\u00e4 oli h\u00e4nen huoneensa ja siell\u00e4 h\u00e4n tuomitsi Israelia, ja rakensi Herralle siell\u00e4 alttarin.\n8:1 Ja tapahtui, kuin Samuel vanhentui, ett\u00e4 h\u00e4n pani poikansa Israelin tuomariksi.\n8:2 H\u00e4nen esikoisensa nimi oli Joel ja toisen Abia, jotka tuomarit olivat BerSabassa.\n8:3 Mutta h\u00e4nen poikansa ei vaeltaneet h\u00e4nen teiss\u00e4ns\u00e4, vaan poikkesivat ahneuden per\u00e4\u00e4n, ja ottivat lahjoja, ja k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t oikeuden.\n8:4 Niin kaikki Israelin vanhimmat kokosivat itsens\u00e4 ja tulivat Samuelin tyk\u00f6 Ramaan,\n8:5 Ja sanoivat h\u00e4nelle: katso, sin\u00e4 olet vanhentunut, ja sinun poikas ei vaella sinun teiss\u00e4s. Niin aseta nyt meille kuningas, joka meit\u00e4 tuomitsis, niinkuin kaikilla pakanoillakin on.\n8:6 Ja Samuel otti sen pahaksi, ett\u00e4 he sanoivat: anna meille kuningas, joka meit\u00e4 tuomitsis; ja Samuel rukoili Herraa.\n8:7 Ja Herra sanoi Samuelille: kuule kansan \u00e4\u00e4nt\u00e4 kaikissa niiss\u00e4, mit\u00e4 he sinulle sanovat; sill\u00e4 ei he ole sinua hylj\u00e4nneet, vaan minun he ovat hylj\u00e4nneet, etten min\u00e4 heit\u00e4 hallitsisi;\n8:8 Niinkuin he aina tehneet ovat siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kuin min\u00e4 heid\u00e4t vein Egyptist\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ja ovat minun hylj\u00e4nneet ja palvelleet vieraita jumalia: niin tekev\u00e4t he my\u00f6s sinulle.\n8:9 Kuule siis nyt heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4: kuitenkin ett\u00e4s ahkerasti todistat heit\u00e4 vastaan ja ilmoitat heille kuninkaan oikeuden, joka heit\u00e4 hallitseva on.\n8:10 Ja Samuel sanoi kaikki Herran sanat kansalle, joka h\u00e4nelt\u00e4 kuningasta anoi.\n8:11 Ja sanoi: t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 oleman kuninkaan oikeus, joka teit\u00e4 vallitseva on: teid\u00e4n poikanne ottaa h\u00e4n ja panee vaunu- ja hevosmiehiksens\u00e4 ja vaunuinsa edell\u00e4juoksioiksi,\n8:12 Ja panee p\u00e4\u00e4miehiksi tuhannen ja viidenkymmenen p\u00e4\u00e4lle, ja kynt\u00e4jiksi, joiden h\u00e4nen peltonsa kynt\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4, ja elonleikkaajiksi eloonsa, ja sotakaluinsa ja vaunukaluinsa teki\u00f6iksi.\n8:13 Ja teid\u00e4n tytt\u00e4renne ottaa h\u00e4n voidetten teki\u00f6iksi, keitt\u00e4jiksi ja leipojiksi.\n8:14 H\u00e4n ottaa my\u00f6s teid\u00e4n parhaat peltonne, viinam\u00e4kenne ja \u00f6ljypuunne, ja antaa ne palvelioillensa;\n8:15 Ja ottaa teilt\u00e4 kymmenykset teid\u00e4n jyvist\u00e4nne ja viinastanne, ja antaa huovillensa ja palvelioillensa.\n8:16 H\u00e4n ottaa my\u00f6s palvelianne ja piikanne, ja parhaat nuorukaisenne, ja aasinne, ja panee ne ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4.\n8:17 H\u00e4n ottaa laumastanne kymmenykset: ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman h\u00e4nen orjansa.\n8:18 Niin te silloin huudatte kuninkaanne t\u00e4hden, jonka te olette teillenne valinneet; vaan silloin ei Herra kuule teit\u00e4.\n8:19 Ja ei kansa totellut Samuelin \u00e4\u00e4nt\u00e4, vaan sanoi: ei mill\u00e4\u00e4n muotoa, vaan kuningas pit\u00e4\u00e4 meill\u00e4 oleman,\n8:20 Ett\u00e4 me my\u00f6s olisimme niinkuin kaikki muut pakanat, ja ett\u00e4 meid\u00e4n kuninkaamme tuomitsis meit\u00e4 ja menis edell\u00e4mme, kuin meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sotiman.\n8:21 Ja niin Samuel kuuli kaikkia niit\u00e4 mit\u00e4 kansa sanoi, ja puhui ne Herran korvain edess\u00e4.\n8:22 Niin sanoi Herra Samuelille: kuule heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja aseta heille kuningas. Ja Samuel sanoi Israelin miehille: menk\u00e4\u00e4t matkaanne kukin kaupunkiinsa.\n9:1 Niin oli yksi mies BenJaminista, nimelt\u00e4 Kis, Abielin poika, Serorin pojan, Bekoratin pojan, Aphiaan pojan, Isjeminin pojan; voimallinen mies.\n9:2 H\u00e4nell\u00e4 oli poika nimelt\u00e4 Saul, h\u00e4n oli kaunis nuori mies, ja ei ollut yksik\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 kauniimpi Israelin lasten seassa, p\u00e4\u00e4t\u00e4 pitempi kaikkea muuta kansaa.\n9:3 Ja Kis Saulin is\u00e4 oli kadottanut aasintammansa, ja Kis sanoi pojallensa Saulille: ota palvelioista kanssas ja nouse; mene matkaas ja etsi aasintammat.\n9:4 Ja h\u00e4n k\u00e4vi Ephraimin vuoren yli ja Salisan maan l\u00e4vitse, ja ei he l\u00f6yt\u00e4neet; niin he k\u00e4viv\u00e4t Salimin maan l\u00e4vitse, ja ei ne olleet siell\u00e4, ja he k\u00e4viv\u00e4t Jeminin maan l\u00e4vitse, ja ei l\u00f6yt\u00e4neet.\n9:5 Kuin he tulivat Zuphin maalle, sanoi Saul palveliallensa, joka h\u00e4nen kanssansa oli: tule, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme kotia j\u00e4llens\u00e4, ettei minun is\u00e4ni unhottaisi aasintammoja ja murehtisi meit\u00e4.\n9:6 Mutta se sanoi h\u00e4nelle: katso, t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa on kuuluisa Jumalan mies: kaikki mit\u00e4 h\u00e4n sanoo, se kaiketi tapahtuu. K\u00e4yk\u00e4\u00e4mme nyt sinne: kuka tiet\u00e4\u00e4, h\u00e4n sanoo meille meid\u00e4n retkemme, jota vaellamme.\n9:7 Saul sanoi palveliallensa: katso, siis me menemme sinne; mutta mit\u00e4 me viemme miehelle? sill\u00e4 leip\u00e4 on kaikki loppunut s\u00e4kist\u00e4mme: ei ole meill\u00e4 yht\u00e4\u00e4n lahjaa viet\u00e4v\u00e4\u00e4 sille Jumalan miehelle: mit\u00e4 meill\u00e4 on my\u00f6t\u00e4mme?\n9:8 Palvelia vastasi edesp\u00e4in Saulille ja sanoi: katso, minulla on nelj\u00e4s osa hopiasikli\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4ni; antakaamme se sille Jumalan miehelle, ett\u00e4 h\u00e4n sanois meille meid\u00e4n retkemme.\n9:9 Muinaiseen aikaan Israelissa, kuin k\u00e4ytiin Jumalaa etsim\u00e4\u00e4n, sanottiin: tulkaat, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme n\u00e4ki\u00e4n tyk\u00f6; sill\u00e4 se joka nyt on propheta, kutsuttiin muinen n\u00e4ki\u00e4ksi.\n9:10 Saul sanoi palveliallensa: puhees on hyv\u00e4: tule, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme. Ja he meniv\u00e4t kaupunkiin, jossa Jumalan mies oli.\n9:11 Ja tultuansa kaupungin paltalle, l\u00f6ysiv\u00e4t he piikoja, jotka l\u00e4ksiv\u00e4t vett\u00e4 ammuntamaan; niille he sanoivat: onko n\u00e4ki\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\n9:12 He vastasivat heit\u00e4 ja sanoivat: on, katso, siell\u00e4 sinun edess\u00e4s: rienn\u00e4 nyt, sill\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 h\u00e4n on tullut kaupunkiin, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on kansalla uhri korkeudella.\n9:13 Kuin tulette kaupunkiin, niin te l\u00f6yd\u00e4tte h\u00e4nen, ennenkuin h\u00e4n menee korkeudelle atrioitsemaan; sill\u00e4 ei kansa ennen sy\u00f6, kuin h\u00e4n siunaa uhrin, sitte ne sy\u00f6v\u00e4t jotka kutsutut ovat: menk\u00e4\u00e4t siis sinne, sill\u00e4 juuri nyt te h\u00e4nen l\u00f6yd\u00e4tte.\n9:14 Ja he meniv\u00e4t yl\u00f6s kaupunkiin, ja kuin he tulivat keskelle kaupunkia, katso, Samuel kohtasi heid\u00e4t menness\u00e4ns\u00e4 korkeudelle.\n9:15 Mutta Herra oli ilmoittanut Samuelille p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen kuin Saul tuli, sanoen:\n9:16 Huomenna t\u00e4ll\u00e4 ajalla l\u00e4het\u00e4n min\u00e4 sinun tyk\u00f6s miehen BenJaminin maasta, voitele se minun kansani Israelin p\u00e4\u00e4mieheksi: ja h\u00e4n on vapahtava heit\u00e4 Philistealaisten k\u00e4sist\u00e4, sill\u00e4 min\u00e4 olen katsonut minun kansani puoleen, ja heid\u00e4n huutonsa on tullut minun tyk\u00f6ni.\n9:17 Kuin Samuel n\u00e4ki Saulin, vastasi Herra ja sanoi: katso, t\u00e4m\u00e4 on se mies, josta min\u00e4 sinulle sanonut olen: t\u00e4m\u00e4 on hallitseva minun kansaani.\n9:18 Saul meni Samuelin tyk\u00f6 porttiin ja sanoi: ilmoita minulle, kussa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on n\u00e4ki\u00e4n huone.\n9:19 Samuel vastasi Saulille ja sanoi: min\u00e4 olen n\u00e4ki\u00e4, mene minun edell\u00e4ni yl\u00f6s korkeudelle: ja te sy\u00f6tte t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 minun kanssani, ja huomenna p\u00e4\u00e4st\u00e4n min\u00e4 sinun: ja kaikki mit\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4s on, ilmoitan min\u00e4 sinulle.\n9:20 Ja aasintammoja, jotka ovat olleet sinulta kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 poissa, \u00e4l\u00e4 silleen murehdi, sill\u00e4 ne ovat l\u00f6ydetyt: ja kenen kaikki himoittava Israelissa pit\u00e4\u00e4 oleman? Eik\u00f6 ne sinulle tule ja kaikelle is\u00e4s huoneelle?\n9:21 Saul vastasi ja sanoi: enk\u00f6 min\u00e4 ole Jeminin poika, kaikkein v\u00e4himm\u00e4st\u00e4 Israelin suvusta, ja minun sukuni on v\u00e4hin kaikkein sukukuntain seassa BenJaminista? Miksis senkaltaista minulle puhut?\n9:22 Mutta Samuel otti Saulin palvelioinensa ja vei heid\u00e4t saliin, ja istutti heid\u00e4t ylimm\u00e4iseksi kaikista niist\u00e4, jotka kutsutut olivat, joita oli liki kolmekymment\u00e4 miest\u00e4.\n9:23 Ja Samuel sanoi keitt\u00e4j\u00e4lle: tuo t\u00e4nne se kappale, jonka min\u00e4 sinulle annoin ja k\u00e4skin tyk\u00f6n\u00e4s pit\u00e4\u00e4.\n9:24 Niin keitt\u00e4j\u00e4 kantoi lavan ja sen mik\u00e4 siin\u00e4 riippui kiinni, ja h\u00e4n pani sen Saulin eteen. Ja Samuel sanoi: katso, t\u00e4m\u00e4 j\u00e4i, laske etees ja sy\u00f6; sill\u00e4 se on t\u00e4h\u00e4n hetkeen asti sinulle tallella pidetty, silloin kuin min\u00e4 kutsuin kansan. Niin Saul s\u00f6i Samuelin kanssa sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n9:25 Ja kuin he meniv\u00e4t korkeudelta alas kaupunkiin, puhui h\u00e4n Saulin kanssa katon p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n9:26 Ja he nousivat varhain aamulla. Niin Samuel kutsui Saulin aamuruskon noustessa katon p\u00e4\u00e4lle ja sanoi: nouse, ja min\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4n sinun; ja Saul nousi, ja he molemmat meniv\u00e4t ulos, h\u00e4n ja Samuel.\n9:27 Ja kuin he tulivat kaupungin \u00e4\u00e4reen, sanoi Samuel Saulille: sano palvelialle, ett\u00e4 h\u00e4n menis meid\u00e4n edell\u00e4mme (ja h\u00e4n meni edell\u00e4); mutta seiso sin\u00e4 nyt t\u00e4ss\u00e4, ja min\u00e4 ilmoitan sinulle, mit\u00e4 Jumala sanonut on.\n10:1 Niin otti Samuel \u00f6ljyastian ja kaasi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja antoi suuta h\u00e4nen ja sanoi: n\u00e4etk\u00f6s, ett\u00e4 Herra on sinun voidellut p\u00e4\u00e4mieheksi perimisens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle?\n10:2 Kuin sin\u00e4 menet minun tyk\u00f6\u00e4ni t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 pois, niin sin\u00e4 l\u00f6yd\u00e4t kaksi miest\u00e4 Rakelin haudan tyk\u00f6n\u00e4 Zelsassa, BenJaminin rajassa: ne sanovat sinulle: aasintammat, joitas olet l\u00e4htenyt etsim\u00e4\u00e4n, ovat l\u00f6ydetyt: ja katso, ei is\u00e4s pid\u00e4 silleen lukua aaseista, vaan murehtii teit\u00e4 ja sanoo: mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n pojalleni?\n10:3 Ja kuin edemm\u00e4ksi siit\u00e4 menet, niin sin\u00e4 tulet Taborin lakeudelle, siin\u00e4 kohtaavat sinua kolme miest\u00e4, jotka Jumalan tyk\u00f6 yl\u00f6s BetEliin menev\u00e4t: ensim\u00e4inen kantaa kolme vohlaa, ja toinen kantaa kolme kappaletta leip\u00e4\u00e4, ja kolmas kantaa viinaleili\u00e4.\n10:4 Ja ne tervehtiv\u00e4t sinua yst\u00e4v\u00e4llisesti, antavat sinulle kaksi leip\u00e4\u00e4: ota ne heid\u00e4n k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4.\n10:5 Sitte tulet sin\u00e4 Jumalan korkeudelle, kussa Philistealaisten leirit ovat. Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 tultuas kaupunkiin, kohtaat prophetain joukon, jotka ovat tulleet korkeudelta, ja heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4 kantele ja trumpu, huilut ja harput, ja he propheteeraavat.\n10:6 Ja Herran henki tulee sinussa voimalliseksi, ett\u00e4s propheteeraat heid\u00e4n kanssansa ja tulet toiseksi mieheksi.\n10:7 Ja kuin n\u00e4m\u00e4t merkit tapahtuvat sinulle, niin tee kaikki, mit\u00e4 etees tulee; sill\u00e4 Jumala on sinun kanssas.\n10:8 Mutta sinun pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n minun edell\u00e4ni alas Gilgaliin, ja katso, min\u00e4 tulen sinne sinun tyk\u00f6s uhraamaan polttouhria ja kiitosuhria: seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinun odottaman, siihenasti kuin min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6s ja ilmoitan sinulle, mit\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n.\n10:9 Ja tapahtui, ett\u00e4 kuin h\u00e4n oli k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt selk\u00e4ns\u00e4 Samuelin puoleen ja meni h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 pois, antoi Jumala h\u00e4nelle toisen syd\u00e4men; ja kaikki n\u00e4m\u00e4t merkit tapahtuivat sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n10:10 Ja kuin he tulivat sinne korkeudelle, katso, prophetain joukko kohtasi h\u00e4nt\u00e4, ja Jumalan henki tuli voimalliseksi h\u00e4ness\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n propheteerasi heid\u00e4n keskell\u00e4ns\u00e4.\n10:11 Kuin h\u00e4nen kaikki n\u00e4kiv\u00e4t jotka ennen h\u00e4nen tunteneet olivat, ja katso, h\u00e4n propheteerasi prophetain kanssa, sanoivat he toinen toisellensa: mit\u00e4 Kisin pojalle tapahtunut on? onko Saul my\u00f6s prophetain seassa?\n10:12 Ja yksi vastasi siell\u00e4 ja sanoi: kuka on heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4? Siit\u00e4 on sananlasku tullut onko Saul my\u00f6s prophetain seassa?\n10:13 Ja kuin h\u00e4n lakkasi propheteeraamasta, tuli h\u00e4n korkeudelle.\n10:14 Mutta Saulin set\u00e4 sanoi h\u00e4nelle ja h\u00e4nen palveliallensa: kussa te k\u00e4vitte? Ja h\u00e4n sanoi: me etsimme aasintammoja, ja kuin me n\u00e4imme, ettemme l\u00f6yt\u00e4neet, tulimme me Samuelin tyk\u00f6.\n10:15 Niin sanoi Saulin set\u00e4: sano siis minulle, mit\u00e4 Samuel sanoi teille?\n10:16 Saul vastasi sed\u00e4llens\u00e4: h\u00e4n sanoi yksivakaisesti aasintammat jo l\u00f6ydetyksi; mutta kuninkaan valtakunnasta ei h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nelle puhunut, mit\u00e4 Samuel h\u00e4nelle sanonut oli.\n10:17 Mutta Samuel antoi kutsua kansan kokoon Herran tyk\u00f6 Mitspaan.\n10:18 Ja sanoi Israelin lapsille: n\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: min\u00e4 johdatin Israelin Egyptist\u00e4, ja vapahdin teid\u00e4t Egyptil\u00e4isten k\u00e4sist\u00e4 ja kaikkein valtakuntain k\u00e4sist\u00e4, jotka teit\u00e4 vaivasivat.\n10:19 Ja te hylk\u00e4sitte t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 teid\u00e4n Jumalanne, joka teid\u00e4t kaikesta vastoink\u00e4ymisest\u00e4nne ja murheestanne auttanut on, ja sanoitte: pane meille kuningas. Nyt siis k\u00e4yk\u00e4\u00e4t Herran eteen sukuinne ja p\u00e4\u00e4miestenne j\u00e4lkeen.\n10:20 Kuin Samuel oli koonnut kaikki Israelin sukukunnat, lankesi arpa BenJaminin sukuun.\n10:21 Mutta kuin h\u00e4n BenJaminin suvun kutsui lankoinensa edes, lankesi arpa Matrin suvun p\u00e4\u00e4lle, ja lankesi Kisin pojan Saulin p\u00e4\u00e4lle. Ja he etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, mutta ei h\u00e4nt\u00e4 l\u00f6ydetty.\n10:22 Ja he kysyiv\u00e4t Herralta, oliko h\u00e4n viel\u00e4 sinne tuleva. Herra vastasi: katso, h\u00e4n on lymytt\u00e4nyt itsens\u00e4 astiain alle.\n10:23 Niin he juoksivat ja toivat h\u00e4nen sielt\u00e4. Ja h\u00e4n seisoi kansan keskell\u00e4, ja h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 pitempi kaikkea kansaa.\n10:24 Ja Samuel sanoi kaikelle kansalle: n\u00e4ettek\u00f6, kenenk\u00e4 Herra on valinnut? sill\u00e4 ei h\u00e4nen vertaistansa ole yht\u00e4\u00e4n kaikessa kansassa. Niin huusi kaikki kansa ja sanoi: olkoon kuninkaalle onneksi!\n10:25 Ja Samuel sanoi kansalle kaikki valtakunnan oikeuden, ja kirjoitti kirjaan, ja pani sen Herran eteen. Ja Samuel p\u00e4\u00e4sti kaiken kansan, itsekunkin kotiansa.\n10:26 Ja Saul meni my\u00f6s kotia Gibeaan, ja yksi osa sotav\u00e4est\u00e4 meni h\u00e4nen kanssansa, joiden syd\u00e4men Jumala k\u00e4\u00e4nsi.\n10:27 Mutta monikahdat Belialin lapset sanoivat: mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 auttaa meit\u00e4? ja katsoivat h\u00e4nen yl\u00f6n ja ei tuoneet h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n lahjaa. Mutta h\u00e4n teeskenteli, niinkuin ei h\u00e4n sit\u00e4 kuullutkaan olisi.\n11:1 Niin Nahas Ammonilainen meni ja piiritti Jabesta Gileadissa; niin kaikki Jabeksen miehet sanoivat Nahakselle: tee liitto meid\u00e4n kanssamme, niin me palvelemme sinua.\n11:2 Mutta Nahas Ammonilainen vastasi heit\u00e4: t\u00e4ll\u00e4 tavalla teen min\u00e4 liiton teid\u00e4n kanssanne, ett\u00e4 min\u00e4 jokaisen teid\u00e4n oikian silm\u00e4nnne puhkaisen, ja teen teid\u00e4t h\u00e4v\u00e4istykseksi kaikessa Israelissa.\n11:3 Niin sanoivat h\u00e4nelle Jabeksin vanhimmat: anna meille seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaa, ett\u00e4 me l\u00e4hett\u00e4isimme sanoman kaikille Israelin maan rajoille: ja jollei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ole, joka meid\u00e4t vapahtaa, niin me tulemme sinun tyk\u00f6s ulos.\n11:4 Niin tulivat sanansaattajat Saulin tyk\u00f6 Gibeaan ja puhuivat n\u00e4m\u00e4t kansan korvain kuullen; niin kaikki kansa korotti \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itki.\n11:5 Ja katso, Saul tuli kedolta k\u00e4yden h\u00e4rk\u00e4ins\u00e4 j\u00e4less\u00e4 ja sanoi: mik\u00e4 kansan on, ett\u00e4 he itkev\u00e4t? Niin he juttelivat h\u00e4nelle Jabeksen miesten asian.\n11:6 Ja Jumalan henki tuli Saulissa voimalliseksi, kuin h\u00e4n oli kuullut n\u00e4m\u00e4t sanat, ja h\u00e4nen vihansa sangen suuresti julmistui.\n11:7 Niin otti h\u00e4n parin h\u00e4rki\u00e4 ja leikkasi ne kappaleiksi, ja l\u00e4hetti kaikkiin Israelin rajoihin sanansaattajain kautta ja k\u00e4ski sanoa: joka ei l\u00e4hde Saulin ja Samuelin j\u00e4lkeen, h\u00e4nen h\u00e4rjillens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 n\u00e4in teht\u00e4m\u00e4n. Niin Herran pelko lankesi kansan p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 he l\u00e4ksiv\u00e4t ulos niinkuin yksi mies.\n11:8 Ja h\u00e4n luki heit\u00e4 Besekiss\u00e4. Ja Israelin lapsia oli kolmesataa tuhatta miest\u00e4, mutta Juudan lapsia kolmekymment\u00e4 tuhatta.\n11:9 Ja he sanoivat sanansaattajille, jotka tulleet olivat: sanokaat n\u00e4in Jabeksen miehille Gileadissa: huomenna te saatte avun, kuin p\u00e4iv\u00e4 on palavimmillansa. Niin sanansaattajat tulivat ja ilmoittivat sen Jabeksen miehille; ja he ihastuivat.\n11:10 Ja Jabeksen miehet sanoivat: huomenna me k\u00e4ymme teid\u00e4n tyk\u00f6nne ulos, tehd\u00e4ksenne meid\u00e4n kanssamme, niinkuin teille kelpaa.\n11:11 Niin Saul jakoi toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 huomeneltain kansan kolmeen joukkoon, ja he tulivat huomenvartiossa sis\u00e4lle keskelle leiri\u00e4 ja l\u00f6iv\u00e4t Ammonilaisia siihenasti kuin p\u00e4iv\u00e4 tuli palavimmaksi; ja ne jotka j\u00e4iv\u00e4t, hajoitettiin, niin ettei kahta heist\u00e4 yhteen j\u00e4\u00e4nyt.\n11:12 Niin kansa sanoi Samuelille: kutka ne ovat jotka sanoivat: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 Saul meit\u00e4 hallitseman? Antakaat niiden tulla edes tappaaksemme.\n11:13 Niin sanoi Saul: ei t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 pid\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n kuoleman, sill\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on Herra tehnyt autuuden Israelissa.\n11:14 Niin sanoi Samuel kansalle: tulkaat, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme Gilgaliin ja uudistakaamme siell\u00e4 kuninkaan valtakunta.\n11:15 Niin kaikki kansa meni Gilgaliin, ja Saul tehtiin siell\u00e4 kuninkaaksi Herran edess\u00e4 Gilgalissa; ja he uhrasivat siell\u00e4 kiitosuhria Herran edess\u00e4. Niin Saul ja kaikki Israelin miehet iloitsivat sangen suuresti.\n12:1 Ja Samuel sanoi kaikelle Israelille: katsos, min\u00e4 olen kuullut teid\u00e4n \u00e4\u00e4nenne kaikissa mit\u00e4 te minulle puhuneet olette, ja olen asettanut teille kuninkaan.\n12:2 Ja katso, nyt kuningas k\u00e4y teid\u00e4n edell\u00e4nne, ja min\u00e4 olen vanhaksi ja harmaaksi tullut, ja minun poikani ovat teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne; ja min\u00e4 olen k\u00e4ynyt teid\u00e4n edell\u00e4nne minun nuoruudestani t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n12:3 Katso, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen; vastatkaat minua Herran ja h\u00e4nen voideltunsa edess\u00e4: jos olen kenenk\u00e4\u00e4n h\u00e4rj\u00e4n eli aasin ottanut, ja jos olen jollekulle yl\u00f6llist\u00e4 tehnyt eli jotakuta sortanut, jos jonkun k\u00e4dest\u00e4 olen lahjoja ottanut ja antanut soaista silm\u00e4ni: niin min\u00e4 ne teille annan j\u00e4lleen.\n12:4 He vastasivat: et sin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yl\u00f6llist\u00e4 etk\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 ole meille tehnyt, etk\u00e4 my\u00f6s kenenk\u00e4\u00e4n k\u00e4dest\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n ottanut.\n12:5 H\u00e4n sanoi heille: Herra on todistaja teit\u00e4 vastaan, ja h\u00e4nen voideltunsa on todistaja t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, ettette ole mit\u00e4\u00e4n minun k\u00e4dest\u00e4ni l\u00f6yt\u00e4neet. He sanoivat: olkoon todistaja.\n12:6 Ja Samuel sanoi kansalle: Herra joka Moseksen ja Aaronin teki, ja johdatti teid\u00e4n is\u00e4nne Egyptin maalta,\n12:7 Niin astukaat nyt edes, oikeudelle k\u00e4yd\u00e4kseni teid\u00e4n kanssanne Herran edess\u00e4 kaikista Herran hyvist\u00e4 t\u00f6ist\u00e4, jotka h\u00e4n teille ja teid\u00e4n isillenne tehnyt on.\n12:8 Kuin Jakob oli tullut Egyptiin, huusivat teid\u00e4n is\u00e4nne Herran tyk\u00f6, ja Herra l\u00e4hetti Moseksen ja Aaronin, ja he johdattivat teid\u00e4n is\u00e4nne ulos Egyptist\u00e4 ja asettivat heid\u00e4n t\u00e4h\u00e4n paikkaan asumaan,\n12:9 Mutta kuin he unohtivat Herran Jumalansa, myi h\u00e4n heid\u00e4t Siseran, Hasorin sodanp\u00e4\u00e4miehen vallan alle, ja Philistealaisten vallan alle ja Moabin kuninkaan vallan alle, ja he sotivat heit\u00e4 vastaan.\n12:10 Ja he huusivat Herran tyk\u00f6 ja sanoivat: me olemme synti\u00e4 tehneet, ett\u00e4 me hylk\u00e4simme Herran ja palvelimme Baalia ja Astharotia; mutta vapahda nyt meit\u00e4 meid\u00e4n vihollistemme k\u00e4dest\u00e4, niin me sinua palvelemme.\n12:11 Ja Herra l\u00e4hetti Jerubbaalin, Bedanin, Jephtan ja Samuelin, ja pelasti teit\u00e4 teid\u00e4n vihamiestenne k\u00e4sist\u00e4 ymp\u00e4rilt\u00e4nne, ja antoi teid\u00e4n asua rauhallisesti.\n12:12 Kuin te n\u00e4itte Nahaksen Ammonin lasten kuninkaan tulevan teit\u00e4 vastaan, sanoitte te minulle: ei mill\u00e4\u00e4n muotoa, vaan kuningas meit\u00e4 vallitkoon; vaikka Herra teid\u00e4n Jumalanne oli teid\u00e4n kuninkaanne.\n12:13 Ja nyt katso, siin\u00e4 on kuningas, jonka te olette valinneet ja anoneet; sill\u00e4 katso, Herra on asettanut teille kuninkaan.\n12:14 Jos te pelk\u00e4\u00e4tte Herraa ja palvelette h\u00e4nt\u00e4, kuulette h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja ette ole Herran suulle tottelemattomat, niin sek\u00e4 te ett\u00e4 teid\u00e4n kuninkaanne, joka teit\u00e4 hallitsee, seuraa Herraa teid\u00e4n Jumalaanne.\n12:15 Mutta jollette Herran \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuule, vaan olette h\u00e4nen suullensa tottelemattomat, niin Herran k\u00e4si on sek\u00e4 teit\u00e4 ett\u00e4 teid\u00e4n isi\u00e4nne vastaan.\n12:16 Niin k\u00e4yk\u00e4\u00e4t siis t\u00e4st\u00e4 edes ja katsokaat t\u00e4t\u00e4 suurta asiaa, jota Herra on tekev\u00e4 teid\u00e4n silm\u00e4inne edess\u00e4.\n12:17 Eik\u00f6 nyt ole nisun elonaika? Vaan min\u00e4 huudan Herran tyk\u00f6, ett\u00e4 h\u00e4n antaisi jylist\u00e4 ja sataa, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4ksenne ja n\u00e4hd\u00e4ksenne sen suuren pahuuden, jonka te olette tehneet Herran edess\u00e4, anoissanne teillenne kuningasta.\n12:18 Ja kuin Samuel huusi Herran tyk\u00f6, antoi Herra sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jylist\u00e4 ja sataa. Niin kaikki kansa suuresti pelk\u00e4si Herraa ja Samuelia.\n12:19 Ja sanoivat kaikki Samuelille: rukoile sinun palveliais edest\u00e4 Herraa sinun Jumalaas, ettemme kuolisi; sill\u00e4 me olemme lis\u00e4nneet kaikkein meid\u00e4n synteimme tyk\u00f6 sen pahuuden, ett\u00e4 me anoimme meillemme kuningasta.\n12:20 Ja Samuel sanoi kansalle: \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6: te tosin olette tehneet kaiken t\u00e4m\u00e4n pahuuden, mutta \u00e4lk\u00e4\u00e4t kuitenkaan luopuko Herrasta, vaan palvelkaat Herraa kaikesta teid\u00e4n syd\u00e4mest\u00e4nne.\n12:21 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t itsi\u00e4nne k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00f6 turhan menon per\u00e4\u00e4n, ei se mit\u00e4\u00e4n teit\u00e4 hy\u00f6dyt\u00e4 eik\u00e4 auta, sill\u00e4 se on turhuus.\n12:22 Mutta Herra ei hylk\u00e4\u00e4 kansaansa suuren nimens\u00e4 t\u00e4hden; sill\u00e4 Herra on tahtonut teit\u00e4 tehd\u00e4 itsellens\u00e4 kansaksi.\n12:23 Olkoon my\u00f6s kaukana minusta, ett\u00e4 min\u00e4 synti\u00e4 tekisin Herraa vastaan, lakaten rukoilemasta Herraa teid\u00e4n edest\u00e4nne, ja opettamasta teille hyv\u00e4\u00e4 ja oikiaa tiet\u00e4.\n12:24 Ainoastansa pelj\u00e4tk\u00e4\u00e4t Herraa ja palvelkaat h\u00e4nt\u00e4 uskollisesti kaikesta syd\u00e4mest\u00e4nne; sill\u00e4 katsokaat, kuinka suuria tekoja h\u00e4n tekee teid\u00e4n kanssanne.\n12:25 Mutta jos te teette pahaa, niin sek\u00e4 te ett\u00e4 teid\u00e4n kuninkaanne hukkuu.\n13:1 Kuin Saul oli vuoden ollut kuninkaana, ja hallinnut Israelia kaksi ajastaikaa,\n13:2 Valitsi h\u00e4n itsellens\u00e4 kolmetuhatta miest\u00e4 Israelista: kaksituhatta olivat Saulin kanssa Mikmassa ja BetElin vuorella, mutta tuhannen Jonatanin kanssa BenJaminin Gibeassa, mutta muun joukon p\u00e4\u00e4sti h\u00e4n menem\u00e4\u00e4n itsekunkin majoillensa.\n13:3 Ja Jonatan l\u00f6i Philistealaisia heid\u00e4n leiriss\u00e4ns\u00e4, joka oli Gibeassa; ja Philistealaiset saivat sen tiet\u00e4\u00e4. Ja Saul antoi soittaa basunalla kaikessa maakunnassa ja sanoa: antakaat Hebrealaisten sen kuulla.\n13:4 Ja kaikki Israel kuuli sanottavan: Saul on ly\u00f6nyt Philistealaisten leirin; ja Israel my\u00f6s haisi Philistealaisten edess\u00e4, ja kansa kutsuttiin Saulin tyk\u00f6 kokoon Gilgaliin.\n13:5 Niin kokoontuivat Philistealaiset sotimaan Israelia vastaan, kolmekymment\u00e4 tuhatta vaunua, kuusituhatta ratsasmiest\u00e4 ja paljo muuta kansaa, niinkuin santaa meren rannalla; ja he matkustivat yl\u00f6sp\u00e4in ja asettivat leirins\u00e4 Mikmaan, it\u00e4\u00e4n p\u00e4in BetAvenista.\n13:6 Kuin Israelin miehet n\u00e4kiv\u00e4t heit\u00e4ns\u00e4 ahdistetuksi, sill\u00e4 kansa oli sangen h\u00e4mm\u00e4styksiss\u00e4, lymyttiv\u00e4t he heit\u00e4ns\u00e4 luoliin, maan kuoppiin, m\u00e4en rotkoihin, linnoihin ja kaivoihin;\n13:7 Ja Hebrealaiset vaelsivat Jordanin ylitse Gadin ja Gileadin maakuntaan; vaan Saul oli viel\u00e4 Gilgalissa, ja kaikki kansa, jotka olivat h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4, pelk\u00e4siv\u00e4t.\n13:8 Niin odotti h\u00e4n seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4, siihen aikaan asti, kun Samuel m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt oli. Vaan koska ei Samuel tullutkaan Gilgaliin, rupesi kansa hajoomaan h\u00e4nelt\u00e4.\n13:9 Silloin sanoi Saul: tuokaat minulle polttouhria ja kiitosuhria; ja uhrasi polttouhria.\n13:10 Kuin h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt polttouhrin, katso, Samuel tuli; niin Saul meni h\u00e4nt\u00e4 vastaan siunaamaan h\u00e4nt\u00e4.\n13:11 Niin sanoi Samuel: mit\u00e4s olet tehnyt? Saul vastasi: min\u00e4 n\u00e4in kansan minultani hajoovan, et my\u00f6s sin\u00e4 tullut m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyyn aikaan, ja Philistealaiset olivat Mikmassa koossa,\n13:12 Niin min\u00e4 sanoin: nyt tulevat Philistealaiset t\u00e4nne minun tyk\u00f6ni Gilgaliin, ja en min\u00e4 rukoillut Herran kasvoin edess\u00e4; niin min\u00e4 rohkaisin itseni ja uhrasin polttouhrin.\n13:13 Samuel sanoi Saulille: sin\u00e4 olet tyhm\u00e4sti tehnyt, ja et pit\u00e4nyt Herran sinun Jumalas k\u00e4sky\u00e4, jonka h\u00e4n k\u00e4ski sinulle; sill\u00e4 h\u00e4n oli vahvistanut sinun valtakuntas Israeliin ijankaikkisesti.\n13:14 Vaan sinun valtakuntas ei pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 oleman seisovainen: Herra on yhden miehen oman syd\u00e4mens\u00e4 j\u00e4lkeen etsinyt, sen on Herra k\u00e4skenyt olla kansansa p\u00e4\u00e4miehen; sill\u00e4 et sin\u00e4 pit\u00e4nyt sit\u00e4, mit\u00e4 Herra sinulle k\u00e4ski.\n13:15 Niin Samuel nousi ja meni Gilgalista pois BenJaminin Gibeaan; niin Saul luki v\u00e4en, joka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 oli, liki kuusisataa miest\u00e4.\n13:16 Ja Saul ja Jonatan h\u00e4nen poikansa, ja se v\u00e4ki joka heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 oli, j\u00e4iv\u00e4t BenJaminin kukkulalle; vaan Philistealaiset asettivat leirins\u00e4 Mikmaan.\n13:17 Philistealaisten leirist\u00e4 l\u00e4ksi kolme joukkoa maata h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n: yksi k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 Ophran tielle Sualin maalle,\n13:18 Toinen k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 BetHoronin tielle ja kolmas k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 sille rajatielle, joka menee Seboimin laakson korpeen.\n13:19 Niin ei l\u00f6ydetty yht\u00e4\u00e4n sepp\u00e4\u00e4 kaikesta Israelin maakunnasta; sill\u00e4 Philistealaiset ajattelivat, ettei Hebrealaiset tekisi miekkoja ja keih\u00e4it\u00e4.\n13:20 Ja kaiken Israelin t\u00e4ytyi menn\u00e4 Philistealaisten tyk\u00f6 teroittamaan vannastansa, rautalapioitansa, kirvest\u00e4ns\u00e4 ja vikahdintansa.\n13:21 Mutta heill\u00e4 oli teroitusrauta vikahtimille, lapioille, hangoille ja kirveille, niin my\u00f6s ojettaa pistint\u00e4.\n13:22 Kuin tappelup\u00e4iv\u00e4 joutui, niin ei l\u00f6ytynyt miekkaa eik\u00e4 keih\u00e4st\u00e4 kaiken kansan k\u00e4dess\u00e4, jotka Saulin ja Jonatanin kanssa olivat, vaan Saulilla ja h\u00e4nen pojallansa oli.\n13:23 Ja Philistealaisten leiri l\u00e4ksi Mikman taipaleelle.\n14:1 Se tapahtui yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 Jonatan Saulin poika sanoi palveliallensa, joka kantoi h\u00e4nen asettansa: tule, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme Philistealaisten leiriin, jotka toisella puolella ovat; ja ei h\u00e4n sit\u00e4 sanonut is\u00e4llens\u00e4.\n14:2 Vaan Saul viipyi Gibean \u00e4\u00e4ress\u00e4 granatin puun alla, joka oli esikaupungissa, ja se kansa, joka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 oli, oli liki kuusisataa miest\u00e4.\n14:3 Ja Ahia Ahitobin poika, Ikabodin veljen, Pinehaan pojan, Elin pojan, oli Herran pappi Silossa, kantain p\u00e4\u00e4llisvaatetta; mutta kansa ei tiet\u00e4nyt Jonatanin menneeksi pois.\n14:4 Ja tiell\u00e4, kussa Jonatan pyysi ylitse menn\u00e4 Philistealaisten leiriin, oli kaksi jyrkk\u00e4\u00e4 kalliota, yksi t\u00e4ll\u00e4 puolella ja toinen toisella puolella: yksi kutsuttiin Botsets, toinen Sene.\n14:5 Yksi oli Mikmaan p\u00e4in pohjasta ja toinen etel\u00e4st\u00e4 Gabaan p\u00e4in.\n14:6 Ja Jonatan sanoi palvelialle, joka oli h\u00e4nen aseensa kantaja: tule, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme n\u00e4iden ymp\u00e4rileikkaamattomain leiriin: taitaa tapahtua, Herra on jotakin toimittava meid\u00e4n kauttamme, sill\u00e4 ei ole Herralle ty\u00f6l\u00e4s auttaa monen kautta elikk\u00e4 harvain.\n14:7 Niin h\u00e4nen aseensa kantaja vastasi h\u00e4nt\u00e4: tee kaikki, mit\u00e4 sinun syd\u00e4mess\u00e4s on: mene matkaan, katso, min\u00e4 olen sinun kanssas, niinkuin sinun syd\u00e4mes tahtoo.\n14:8 Jonatan sanoi: katso, me menemme niiden miesten tyk\u00f6 ja ilmoitamme itsemme heille.\n14:9 Jos he n\u00e4in meille sanovat: siesokaat alallanne siihen asti ett\u00e4 me tulemme teid\u00e4n tyk\u00f6nne, niin seisokaamme siassamme ja \u00e4lk\u00e4\u00e4mme menk\u00f6 heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4.\n14:10 Vaan jos he n\u00e4in sanovat: tulkaat t\u00e4nne meid\u00e4n tyk\u00f6mme, niin astukaamme heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4; sill\u00e4 Herra on antanut heid\u00e4t meid\u00e4n k\u00e4siimme: se olkoon meille merkiksi.\n14:11 Kuin Philistealaisten leiri n\u00e4ki heid\u00e4t molemmat, sanoivat Philistealaiset: katso, Hebrealaiset ovat l\u00e4hteneet luolistansa, joihin he heit\u00e4ns\u00e4 lymytt\u00e4neet olivat.\n14:12 Ja miehet leirist\u00e4 vastasivat Jonatania ja h\u00e4nen aseensa kantajaa ja sanoivat: tulkaat t\u00e4nne yl\u00f6s meid\u00e4n tyk\u00f6mme, me kyll\u00e4 opetamme teit\u00e4. Niin sanoi Jonatan aseensa kantajalle: astu yl\u00f6s minun j\u00e4lkeeni, Herra on antanut heid\u00e4t Israelin k\u00e4siin.\n14:13 Ja Jonatan kiipesi k\u00e4sill\u00e4ns\u00e4 ja jaloillansa yl\u00f6sp\u00e4in ja h\u00e4nen aseensa kantaja h\u00e4nen j\u00e4liss\u00e4ns\u00e4; ja he lankesivat maahan Jonatanin eteen ja h\u00e4nen aseensa kantajan, joka l\u00f6i heit\u00e4 kuoliaaksi h\u00e4nen j\u00e4ljiss\u00e4ns\u00e4;\n14:14 Ett\u00e4 ensim\u00e4inen tappelus oli, jona Jonatan ja h\u00e4nen aseensa kantaja l\u00f6i liki kaksikymment\u00e4 miest\u00e4, liki puolella vakomitalla peltoa, kuin juhtapari kynt\u00e4is.\n14:15 Ja pelko tuli leiriin, kedolle ja koko kansan sekaan leiriss\u00e4, ja h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4t my\u00f6s pelj\u00e4tettiin, ett\u00e4 maa vapisi siit\u00e4; sill\u00e4 se h\u00e4mm\u00e4stys oli Jumalalta.\n14:16 Ja Saulin vartiat BenJaminin Gibeassa saivat n\u00e4hd\u00e4 kansan joukot hajoovan ja pakenevan, ja toinen toistansa sysiv\u00e4n,\n14:17 Niin sanoi Saul kansalle, joka h\u00e4nen kanssansa oli: lukekaat nyt ja katsokaat, kuka meist\u00e4 on mennyt pois; ja kuin he lukivat, katso, niin ei ollut Jonatan ja h\u00e4nen aseensa kantaja siell\u00e4.\n14:18 Ja Saul sanoi Ahialle: tuo t\u00e4nne Jumalan arkki; (sill\u00e4 Jumalan arkki oli siihen aikaan Israelin lasten tyk\u00f6n\u00e4.)\n14:19 Ja kuin Saul viel\u00e4 puhui papin kanssa, eneni kapina ja juoksu Philistealaisten leiriss\u00e4. Ja Saul sanoi papille: ota k\u00e4tes pois.\n14:20 Ja Saul kokoontui ja kaikki kansa joka h\u00e4nen kanssansa oli, ja tulivat sotaan. Ja katso, silloin k\u00e4vi itsekunkin miekka l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 vastaan, ja oli sangen suuri kapina.\n14:21 Ja ne Hebrealaiset, jotka ennen olivat olleet Philistealaisten tyk\u00f6n\u00e4 ja olivat k\u00e4yneet heid\u00e4n kanssansa leirin ymp\u00e4ri, antoivat heit\u00e4ns\u00e4 Israelin sekaan, jotka olivat Saulin ja Jonatanin kanssa.\n14:22 Ja kaikki Israelin miehet, jotka heit\u00e4ns\u00e4 k\u00e4tkeneet olivat Ephraimin vuorelle, kuin he kuulivat Philistealaisten paenneen, ajoivat he my\u00f6s heit\u00e4 takaa sodassa.\n14:23 Ja niin Herra autti silloin Israelia; ja sota seisoi BetAveniin asti.\n14:24 Ja kuin Israelin miehet olivat v\u00e4syneet sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vannotti Saul kaiken kansan, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka sy\u00f6 jotakin ehtooseen asti, ett\u00e4 min\u00e4 kostaisin vihollisilleni. Ja koko kansa ei sy\u00f6nyt mit\u00e4k\u00e4\u00e4n.\n14:25 Ja kaikki kansa tuli mets\u00e4\u00e4n, ja siell\u00e4 oli hunajaa kedolla.\n14:26 Kuin kansa tuli mets\u00e4\u00e4n, katso, silloin vuosi siell\u00e4 hunajaa, mutta ei yksik\u00e4\u00e4n ottanut sit\u00e4 k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 suuhunsa; sill\u00e4 kansa pelk\u00e4si valaa.\n14:27 Mutta Jonatan ei kuullut is\u00e4ns\u00e4 vannottaneeksi kansaa, h\u00e4n ojensi sauvansa joka h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 oli, ja satutti p\u00e4\u00e4n hunajal\u00e4j\u00e4\u00e4n, ja pisti k\u00e4tens\u00e4 suuhunsa, niin h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 valpauntuivat.\n14:28 Silloin vastasi yksi kansasta ja sanoi: is\u00e4s vannotti kovasti kansaa, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka jotakin sy\u00f6 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4. Ja kansa oli v\u00e4syksiss\u00e4.\n14:29 Ja Jonatan sanoi: minun is\u00e4ni on turmellut maan: katsos, kuinka minun silm\u00e4ni vilpauntuivat, ett\u00e4 min\u00e4 t\u00e4st\u00e4 jotakin maistoin.\n14:30 Jos kansa t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 olis sy\u00f6nyt vihollistensa saalista, kuin he l\u00f6yt\u00e4neet ovat, niin olis tappelus ollut suurempi Philistealaisia vastaan.\n14:31 Ja he l\u00f6iv\u00e4t sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Philistealaisia Mikmasta Ajaloniin asti; ja kansa v\u00e4syi sangen kovin.\n14:32 Ja kansa jakoi saaliin, ja ottivat lampaita, ja karjaa, ja vasikoita, ja teurastivat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja s\u00f6iv\u00e4t ne verinens\u00e4.\n14:33 Niin Saulille ilmoitettiin sanoen: katso, kansa on synti\u00e4 tehnyt Herraa vastaan ja sy\u00f6nyt verinens\u00e4. H\u00e4n sanoi: te olette pahasti tehneet: vieritt\u00e4k\u00e4\u00e4t nyt minulle t\u00e4nne suuri kivi.\n14:34 Ja Saul sanoi: menk\u00e4\u00e4t ulos kansan sekaan ja sanokaat heille: tuokaan itsekukin h\u00e4rk\u00e4ns\u00e4 ja lampaansa minun tyk\u00f6ni ja teurastakaan t\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 te s\u00f6isitte ja ette synti\u00e4 tekisi Herraa vastaan veren sy\u00f6misell\u00e4; niin kaikki kansa toivat kukin h\u00e4rk\u00e4ns\u00e4 k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 ja teurastivat ne siell\u00e4.\n14:35 Ja Saul rakensi Herralle alttarin: se on ensim\u00e4inen alttari, jonka h\u00e4n rakensi Herralle.\n14:36 Ja Saul sanoi: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme alas Philistealaisten j\u00e4lkeen y\u00f6ll\u00e4 ja ry\u00f6st\u00e4k\u00e4\u00e4mme heit\u00e4, siihenasti kuin p\u00e4iv\u00e4 valkenee, ettemme yht\u00e4k\u00e4\u00e4n heist\u00e4 j\u00e4tt\u00e4isi. He vastasivat: tee kaikki mit\u00e4 sinulle kelpaa. Ja pappi sanoi: k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme t\u00e4nne Jumalan tyk\u00f6.\n14:37 Ja Saul kysyi Jumalalta ja sanoi: astunko min\u00e4 Philistealaisten per\u00e4\u00e4n alas, ja annatkos heit\u00e4 Israelin k\u00e4siin? Mutta ei h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 silloin vastannut.\n14:38 Niin sanoi Saul: tulkaan v\u00e4ki t\u00e4nne joka kulmalta, tiedustelkaat ja katselkaat, keness\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 synti lienee.\n14:39 Sill\u00e4, niin totta kuin Herra Israelin auttaja el\u00e4\u00e4, vaikka se olis minun pojassani Jonatanissa, niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman. Ja ei yksik\u00e4\u00e4n vastannut h\u00e4nt\u00e4 kaikesta kansasta.\n14:40 Ja h\u00e4n sanoi koko Israelille: olkaat te sill\u00e4 puolelle, min\u00e4 ja Jonatan minun poikani olemme t\u00e4ll\u00e4 puolella. Kansa sanoi Saulille: tee kuin sinulle kelpaa.\n14:41 Ja Saul sanoi Herralle Israelin Jumalalle: tee oikeus; niin se osasi Jonatanin ja Saulin, ja kansa meni vapaana ulos.\n14:42 Saul sanoi: heitt\u00e4k\u00e4\u00e4t minusta ja minun pojastani Jonatanista; niin se lankesi Jonataniin.\n14:43 Ja Saul sanoi Jonatanille: ilmoita minulle, mit\u00e4s olet tehnyt? Jonatan ilmoitti h\u00e4nelle ja sanoi: tosin min\u00e4 maistoin v\u00e4h\u00e4n hunajaa sauvani nen\u00e4ll\u00e4 joka minun k\u00e4dess\u00e4ni oli, ja katso minun pit\u00e4\u00e4 sent\u00e4hden kuoleman?\n14:44 Ja Saul sanoi: Jumala tehk\u00f6\u00f6n minulle niin ja niin! Jonatan, sinun pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman!\n14:45 Vaan kansa sanoi Saulille: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 Jonatanin kuoleman, joka t\u00e4m\u00e4n suuren autuuden teki Israelissa? Pois se: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, ei hiuskarvakaan pid\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4ns\u00e4 putooman: sill\u00e4 Jumala on sen tehnyt t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 h\u00e4nen kauttansa. Ja n\u00e4in kansa vapahti Jonatanin kuolemasta.\n14:46 Niin Saul meni Philistealaisten tyk\u00f6\u00e4 pois; ja Philistealaiset meniv\u00e4t sioillensa.\n14:47 Mutta kuin Saul oli saanut Israelin valtakunnan, soti h\u00e4n joka taholta kaikkia vihollisiansa vastaan, Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zoban kuninkaita ja Philistealaisia vastaan; ja kuhunka h\u00e4n ik\u00e4n\u00e4 h\u00e4nens\u00e4 k\u00e4\u00e4nsi, siell\u00e4 h\u00e4n rankaisi.\n14:48 Ja h\u00e4n teki urhoollisia t\u00f6it\u00e4 ja l\u00f6i Amalekilaiset ja vapahti Israelin niiden k\u00e4sist\u00e4, jotka h\u00e4nt\u00e4 raatelivat.\n14:49 Ja Saulilla oli poikia: Jonatan, Isvi, Malkisua, ja h\u00e4nen kahden tytt\u00e4rens\u00e4 nimet, esikoisen nimi Merab ja nuoremman nimi Mikal,\n14:50 Ja Saulin em\u00e4nn\u00e4n nimi oli Ahinoam, Ahimatsin tyt\u00e4r, ja h\u00e4nen sotajoukkonsa p\u00e4\u00e4miehen nimi Abner, Nerin poika, Saulin sed\u00e4n;\n14:51 Ja Kis Saulin is\u00e4, ja Ner Abnerin is\u00e4, oli Abielin poika.\n14:52 Ja suuri sota oli Philistealaisia vastaan niinkauvan kuin Saul eli. Ja kussa ikin\u00e4 Saul n\u00e4ki jalon ja v\u00e4kev\u00e4n sotamiehen, otti h\u00e4n sen tyk\u00f6ns\u00e4.\n15:1 Mutta Samuel sanoi Saulille: Herra l\u00e4hetti minun voitelemaan sinua kansansa Israelin kuninkaaksi: niin kuule siis nyt Herran sanain \u00e4\u00e4nt\u00e4.\n15:2 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: Min\u00e4 olen ajatellut etsiskell\u00e4 mit\u00e4 Amalek teki Israelille, kuin h\u00e4n pani h\u00e4nens\u00e4 tiell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastaan, Egyptist\u00e4 tullessa.\n15:3 Mene siis nyt ja ly\u00f6 Amalek, ja hukuta kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on, ja \u00e4l\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, mutta tapa sek\u00e4 vaimo ett\u00e4 mies, lapset ja imev\u00e4iset, karja ja lampaat, kamelit ja aasit.\n15:4 Saul ilmoitti t\u00e4m\u00e4n kansalle, ja luki heit\u00e4 Telaimissa; kaksisataa tuhatta jalkav\u00e4ke\u00e4, ja kymmenentuhatta miest\u00e4 Juudasta.\n15:5 Ja kuin Saul tuli liki Amalekilaisten kaupunkia, pani h\u00e4n v\u00e4ijytyksen ojan tyk\u00f6,\n15:6 Ja antoi sanoa Kenil\u00e4isille: menk\u00e4\u00e4t, paetkaat ja eroittakaat itsenne Amalekilaisista, etten min\u00e4 per\u00e4ti h\u00e4vitt\u00e4isi teit\u00e4 heid\u00e4n kanssansa; sill\u00e4 te teitte laupeuden kaikille Israelin lapsille, kuin he vaelsivat Egyptist\u00e4; ja niin luopuivat kenil\u00e4iset Amalekilaisista.\n15:7 Niin l\u00f6i Saul Amalekilaiset hamasta Hevilasta siihen asti kuin Suriin tullaan, joka on Egyptin kohdalla,\n15:8 Ja otti Agagin Amalekilaisten kuninkaan el\u00e4v\u00e4n\u00e4 kiinni, ja kaiken kansan surmasi h\u00e4n miekan ter\u00e4ll\u00e4.\n15:9 Niin Saul ja kansa s\u00e4\u00e4sti Agagin, ja mit\u00e4 parasta lampaista ja karjasta oli, lihavia karitsoita ja sy\u00f6ttil\u00e4it\u00e4, ja kaikki mit\u00e4 hyv\u00e4 oli, ei he tahtoneet hukuttaa niit\u00e4; mutta sen, mik\u00e4 h\u00e4ijy oli ja ei kelvannut, he hukuttivat.\n15:10 Niin tapahtui Herran sana Samuelille, sanoen:\n15:11 Min\u00e4 kadun, ett\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt Saulin kuninkaaksi, sill\u00e4 h\u00e4n on luopunut minusta ja ei t\u00e4ytt\u00e4nyt minun sanojani; ja Samuel vihastui ja huusi Herran tyk\u00f6 kaiken sen y\u00f6n.\n15:12 Ja Samuel nousi varhain huomeneltain kohtaamaan Saulia, ja Samuelille oli sanottu Saulin tulleeksi Karmeliin, ja panneeksi voiton merkin, ja vaeltaneeksi ymp\u00e4ri, ja tulleeksi Gilgaliin.\n15:13 Kuin Samuel tuli Saulin tyk\u00f6, sanoi Saul h\u00e4nelle: siunattu ole sin\u00e4 Herralta; min\u00e4 olen t\u00e4ytt\u00e4nyt Herran sanan.\n15:14 Samuel vastasi: mik\u00e4 siis on t\u00e4m\u00e4 lammasten m\u00e4\u00e4kyn\u00e4 minun korvissani ja karjan ammuminen, jonka min\u00e4 kuulen?\n15:15 Saul sanoi: Amalekilaisilta ovat he ne tuoneet; sill\u00e4 kansa s\u00e4\u00e4sti parhaita lampaista ja karjasta, Herran sinun Jumalas uhrin t\u00e4hden; ne muut olemme me h\u00e4vitt\u00e4neet.\n15:16 Mutta Samuel sanoi Saulille: salli, ett\u00e4 min\u00e4 sanon sinulle, mit\u00e4 Herra on puhunut minun kanssani t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4. H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: puhu!\n15:17 Samuel sanoi: eik\u00f6 se n\u00e4in ole? Kuin sin\u00e4 olit v\u00e4h\u00e4inen sinun silm\u00e4is edess\u00e4, tulit sin\u00e4 Israelin sukukuntain p\u00e4\u00e4ksi, ja Herra voiteli sinun Israelin kuninkaaksi.\n15:18 Ja Herra l\u00e4hetti sinun matkaan ja sanoi: mene ja tapa ne syntiset Amalekilaiset ja sodi heit\u00e4 vastaan, niinkauvan ett\u00e4 hukutat heid\u00e4t.\n15:19 Miksi et kuullut Herran \u00e4\u00e4nt\u00e4? mutta annoit itses saaliin puoleen ja teit pahoin Herran silm\u00e4in edess\u00e4?\n15:20 Niin sanoi Saul Samuelille: min\u00e4 olen kuitenkin kuullut Herran \u00e4\u00e4nen ja olen vaeltanut sit\u00e4 tiet\u00e4, kuin Herra minun l\u00e4hetti: min\u00e4 olen tuonut t\u00e4nne Agagin Amalekilaisten kuninkaan ja surmannut Amalekilaiset.\n15:21 Mutta v\u00e4ki on ottanut saaliista, lampaita ja karjaa: ne parhaat kirotuista, uhrataksensa Gilgalissa Herralle sinun Jumalalles.\n15:22 Mutta Samuel sanoi: kelpaako Herralle paremmin polttouhri ja uhri, kuin ett\u00e4 sin\u00e4 kuulisit Herran \u00e4\u00e4nen? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus.\n15:23 Sill\u00e4 tottelemattomuus on noituuden synti, ja vastahakoisuus on taikaus ja ep\u00e4jumalan palvelus: ett\u00e4s siis olet hylj\u00e4nnyt Herran sanan, on h\u00e4n sinun my\u00f6s hylj\u00e4nnyt, ettei sinun silleen pid\u00e4 kuningasna oleman.\n15:24 Niin sanoi Saul Samuelille: min\u00e4 olen synti\u00e4 tehnyt rikkoissani Herran k\u00e4skyn ja sinun sanas; sill\u00e4 min\u00e4 pelk\u00e4sin kansaa ja kuulin heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4.\n15:25 Anna siis nyt minulle t\u00e4m\u00e4 synti anteeksi, ja palaja minun kanssani, ett\u00e4 min\u00e4 kumartaisin ja rukoilisin Herraa.\n15:26 Samuel sanoi Saulille: en min\u00e4 palaja sinun kanssas; sill\u00e4 sin\u00e4 olet hylj\u00e4nnyt Herran sanan, ja Herra on my\u00f6s sinun hylj\u00e4nnyt, niin ettei sinun pid\u00e4 oleman Israelin kuninkaana.\n15:27 Kuin Samuel k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 menem\u00e4\u00e4n pois, otti h\u00e4n h\u00e4nen hameensa liepeest\u00e4 kiinni, ja se repesi.\n15:28 Niin sanoi Samuel h\u00e4nelle: Herra on t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 repinyt Israelin valtakunnan sinulta ja antanut sen l\u00e4himm\u00e4iselles, joka parempi on sinua.\n15:29 Ja Israelin sankari ei valehtele eik\u00e4 kadu; sill\u00e4 ei h\u00e4n ole ihminen, ett\u00e4 h\u00e4n katuis.\n15:30 Mutta h\u00e4n sanoi: min\u00e4 olen synti\u00e4 tehnyt. Tee siis minulle nyt kunnia minun kansani vanhimpain edess\u00e4 ja Israelin edess\u00e4 ja palaja minun kanssani, ett\u00e4 min\u00e4 kumartaen rukoilisin Herraa sinun Jumalaas.\n15:31 Ja Samuel k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja seurasi Saulia; ja Saul rukoili Herraa.\n15:32 Ja Samuel sanoi: antakaat Agagin tulla minun tyk\u00f6ni, Amalekilaisten kuninkaan. Ja Agag tuli rohkiasti h\u00e4nen eteens\u00e4 ja sanoi: totisesti kuoleman katkeruus on paennut.\n15:33 Samuel sanoi: niinkuin sinun miekkas on tehnyt vaimot lapsettomaksi, niin pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinun \u00e4itis vaimoin seassa lapsetoin oleman; niin Samuel hakkasi Agagin kappeleiksi Herran edess\u00e4 Gilgalissa.\n15:34 Ja Samuel meni Ramaan, mutta Saul meni huoneeseensa Saulin Gibeaan.\n15:35 Ja ei n\u00e4hnyt Samuel en\u00e4\u00e4 Saulia kuolemap\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti; sill\u00e4 Samuel murehti Saulia, ett\u00e4 Herra oli katunut asettaneensa h\u00e4nen Israelin kuninkaaksi.\n16:1 Ja Herra sanoi Samuelille: kuinka kauvan sin\u00e4 murehdit Saulia, jonka min\u00e4 hylj\u00e4nnyt olen hallitsemasta Israelia? T\u00e4yt\u00e4 sinun sarves \u00f6ljyll\u00e4 ja mene: min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n sinun Isain Betlehemil\u00e4isen tyk\u00f6, sill\u00e4 h\u00e4nen pojistansa olen min\u00e4 katsonut minulleni kuninkaan.\n16:2 Niin Samuel sanoi: kuinka min\u00e4 sinne menen? Saul saa sen tiet\u00e4\u00e4 ja ly\u00f6 minun kuoliaaksi. Ja Herra sanoi: ota sinulles vasikka karjasta ja sano: min\u00e4 tulin uhraamaan Herralle.\n16:3 Ja sinun pit\u00e4\u00e4 kutsuman Isain uhrille, niin min\u00e4 osoitan sinulle, mit\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n, ett\u00e4s sen voitelisit minulle, jonka min\u00e4 sinulle sanon.\n16:4 Samuel teki niinkuin Herra sanonut oli ja tuli Betlehemiin; niin h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t kaupungin vanhimmat, ja meniv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vastaan, ja sanoivat: onko rauha, ett\u00e4 sin\u00e4 tulet?\n16:5 H\u00e4n sanoi: rauha. Min\u00e4 tulin uhraamaan Herralle: pyhitt\u00e4k\u00e4\u00e4t teit\u00e4nne ja tulkaat minun kanssani uhrille. Ja h\u00e4n pyhitti Isain ja h\u00e4nen poikansa ja kutsui heid\u00e4t uhrille.\n16:6 Ja kuin he tulivat sis\u00e4lle, katsoi h\u00e4n Eliabia ja ajatteli: tosin t\u00e4m\u00e4 on Herran edess\u00e4 h\u00e4nen voideltunsa.\n16:7 Mutta Herra sanoi Samuelille: \u00e4l\u00e4 katso h\u00e4nen muotoansa elikk\u00e4 suurta kokoansa, sill\u00e4 min\u00e4 olen hylj\u00e4nnyt h\u00e4nen: sill\u00e4 ei se ole niinkuin ihminen n\u00e4kee; sill\u00e4 ihminen n\u00e4kee sen mik\u00e4 silm\u00e4in edess\u00e4 on, mutta Herra katsoo syd\u00e4meen.\n16:8 Niin kutsui Isai Abinadabin ja antoi h\u00e4nen tulla Samuelin eteen; ja h\u00e4n sanoi: ei t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n ole Herra valinnut.\n16:9 Niin antoi Isai Samman tulla edes; mutta h\u00e4n sanoi: ei t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n ole Herra valinnut.\n16:10 Niin antoi Isai seitsem\u00e4n poikaansa tulla Samuelin eteen; mutta Samuel sanoi Isaille: ei ole Herra n\u00e4it\u00e4 valinnut.\n16:11 Ja Samuel sanoi Isaille: joko nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaikki pojat ovat? H\u00e4n sanoi: viel\u00e4 nuorin j\u00e4ljell\u00e4 on, ja katso, h\u00e4n kaitsee lampaita. Niin sanoi Samuel Isaille: l\u00e4het\u00e4 h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja anna noutaa t\u00e4nne; sill\u00e4 ei meid\u00e4n pid\u00e4 istuman ennen kuin h\u00e4n tulee.\n16:12 Niin h\u00e4n l\u00e4hetti ja noudatti h\u00e4nen; ja h\u00e4n oli verev\u00e4 ja kaunis kasvoilta ja ihanan muotoinen. Ja Herra sanoi: nouse ja voitele t\u00e4m\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 se on.\n16:13 Niin otti Samuel \u00f6ljysarvensa ja voiteli h\u00e4nen veljeins\u00e4 keskell\u00e4: ja Herran henki tuli Davidiin siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja sen per\u00e4\u00e4n; niin Samuel nousi ja meni Ramaan.\n16:14 Ja Herran henki l\u00e4ksi Saulista, ja paha henki vaivasi h\u00e4nt\u00e4 Herralta.\n16:15 Niin sanoivat Saulin palveliat h\u00e4nelle: katsos, paha henki vaivaa sinua Jumalalta.\n16:16 Meid\u00e4n Herramme sanokaan nyt palvelioillensa, jotka h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 seisovat, ett\u00e4 he etsiv\u00e4t miest\u00e4, joka taitais soittaa harppua: kuin paha henki tulee Jumalalta sinuun, ett\u00e4 h\u00e4n soittais k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4, niin sin\u00e4 paranet.\n16:17 Niin Saul sanoi palvelioillensa: katsokaat nyt minulle joku mies, joka taitais hyvin soittaa, ja noutakaat h\u00e4nt\u00e4 minun tyk\u00f6ni.\n16:18 Niin vastasi yksi h\u00e4nen palvelioistansa ja sanoi: katso, min\u00e4 n\u00e4in Isain Betlehemil\u00e4isen pojan, h\u00e4n taitaa soittaa, ja on urhollinen sotamies, ja toimellinen asioissa, ja ihana mies, ja Herra on h\u00e4nen kanssansa.\n16:19 Niin Saul l\u00e4hetti sanansaattajat Isaille, sanoen: l\u00e4het\u00e4 minun tyk\u00f6ni sinun poikas David, joka on lampuri.\n16:20 Niin otti Isai aasin leip\u00e4in kanssa, ja leilin viinaa, ja yhden vohlan vuohista, ja l\u00e4hetti Saulille poikansa Davidin my\u00f6t\u00e4.\n16:21 Niin David tuli Saulin tyk\u00f6 ja seisoi h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4; ja h\u00e4n tuli h\u00e4nelle juuri rakkaaksi, ja tuli h\u00e4nen aseensa kantajaksi.\n16:22 Ja Saul l\u00e4hetti Isain tyk\u00f6, sanoen: anna Davidin olla minun tyk\u00f6n\u00e4ni, sill\u00e4 h\u00e4n on l\u00f6yt\u00e4nyt armon minun edess\u00e4ni.\n16:23 Kuin Jumalan henki tuli Saulin p\u00e4\u00e4lle, otti David kanteleen ja soitti k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4; niin Saul virvoitettiin ja tuli paremmaksi, ja paha henki l\u00e4ksi h\u00e4nest\u00e4.\n17:1 Niin Philistealaiset kokosivat sotav\u00e4kens\u00e4 sotaan, ja tulivat kokoon Sokoon, joka on Juudassa, ja asettivat leirins\u00e4 Sokon ja Asekan v\u00e4lille Dammimin rajalle.\n17:2 Mutta Saul ja Israelin miehet meniv\u00e4t kokoon, ja asettivat leirins\u00e4 Tammilaaksoon, ja valmistivat itsens\u00e4 sotimaan Philistealaisia vastaan.\n17:3 Ja Philistealaiset seisoivat vuorella siell\u00e4, ja Israelilaiset seisoivat vuorella t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 laakso oli heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4ns\u00e4.\n17:4 Niin tuli Philistealaisten leirist\u00e4 yksi mies heid\u00e4n keskellens\u00e4, Goljat nimelt\u00e4, Gatista, kuusi kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 ja k\u00e4mmenen leveyden pitk\u00e4.\n17:5 Ja h\u00e4nell\u00e4 oli vaskilakki p\u00e4\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 ja suomuksen kaltainen pantsari yll\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen pantsarinsa painoi viisituhatta sikli\u00e4 vaskea,\n17:6 Ja vaskiset saappaat jaloissansa ja vaskikilpi hartioillansa,\n17:7 Ja h\u00e4nen keih\u00e4\u00e4ns\u00e4 varsi oli niinkuin kankaan orsi, ja h\u00e4nen keih\u00e4\u00e4ns\u00e4 rauta painoi kuusisataa sikli\u00e4 rautaa. Ja h\u00e4nen kilpens\u00e4 kantaja k\u00e4vi h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4.\n17:8 Ja h\u00e4n seisoi ja huusi Israelin joukolle, ja sanoi heille: miksi te l\u00e4ksitte valmistamaan teit\u00e4nne sotaan; enk\u00f6 min\u00e4 ole Philistealainen, ja te olette Saulin palveliat? valitkaat yksi teist\u00e4nne, joka tulee t\u00e4nne alas minun tyk\u00f6ni.\n17:9 Jos h\u00e4n voi sotia minua vastaan ja ly\u00f6 minun, niin me olemme teid\u00e4n palvelianne, mutta jos min\u00e4 h\u00e4nen voitan ja ly\u00f6n h\u00e4nen, niin teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman meid\u00e4n palveliamme ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 meit\u00e4 palveleman.\n17:10 Ja Philistealainen sanoi: min\u00e4 h\u00e4p\u00e4isin t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 Israelin sotajoukon; antakaat minulle mies, me sodimme kesken\u00e4mme.\n17:11 Kuin Saul ja koko Israel kuuli n\u00e4m\u00e4t Philistealaisten puheet, h\u00e4mm\u00e4styiv\u00e4t he, ja pelk\u00e4siv\u00e4t suuresti.\n17:12 Mutta David oli Ephratin miehen poika Juudan Betlehemist\u00e4, joka kutsuttiin Isai, h\u00e4nell\u00e4 oli kahdeksan poikaa, ja oli vanha mies Saulin aikaan ja ij\u00e4llinen miesten seassa.\n17:13 Ja kolme Isain vanhimpaa poikaa olivat l\u00e4hteneet Saulin kanssa sotaan; h\u00e4nen kolmen poikansa nimet, jotka olivat menneet sotaan olivat Eliab esikoinen, ja toinen Abinadab ja kolmas, Samma.\n17:14 Ja David oli nuorin; vaan ne kolme vanhinta meniv\u00e4t Saulin kanssa.\n17:15 Mutta David meni kotiansa j\u00e4lleen Saulin tyk\u00f6\u00e4, kaitsemaan is\u00e4ns\u00e4 lampaita Betlehemiin.\n17:16 Ja Philistealainen tuli varhain aamulla ja ehtoona, ja sit\u00e4 tekoa h\u00e4n teki nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n17:17 Ja Isai sanoi pojallensa Davidille: ota veljilles t\u00e4m\u00e4 epha kuivatuita t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4 ja n\u00e4m\u00e4t kymmenen leip\u00e4\u00e4, ja vie ne leiriin veljeis tyk\u00f6,\n17:18 Ja kanna n\u00e4m\u00e4t kymmenen tuoretta juustoa p\u00e4\u00e4miehelle; ja etsi velji\u00e4s, jos he rauhassa ovat, ja pane mielees, mit\u00e4 he sinulle k\u00e4skev\u00e4t.\n17:19 Mutta Saul ja he kaikki Israelin miehet olivat Tammilaaksossa ja sotivat Philistealaisia vastaan.\n17:20 Niin David nousi varhain aamulla ja j\u00e4tti lampaat paimenen haltuun, kantoi ja meni matkaansa, niinkuin Isai h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4skenyt oli, ja tuli leiriin, ja sotav\u00e4ki oli l\u00e4htenyt ulos sotaan, ja huusivat suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4 sotimaan.\n17:21 Sill\u00e4 Israel ja Philistealaiset olivat valmistaneet itsens\u00e4 sotimaan toinen toistansa vastaan.\n17:22 Niin David j\u00e4tti kalut, jotka h\u00e4n kantoi, kalunvartijalle, ja juoksi sodan rintaan, ja tuli ja tervehti velji\u00e4ns\u00e4.\n17:23 Kuin h\u00e4n parhaallansa heit\u00e4 puhutteli, katso, se v\u00e4limies, h\u00e4nen nimens\u00e4 oli Goljat, Philistealainen Gatista, nousi Philistealaisten sotajoukosta, ja puhui niikuin ennenkin; ja David kuuli sen.\n17:24 Ja kutka ik\u00e4n\u00e4 Israelin miehist\u00e4 n\u00e4kiv\u00e4t h\u00e4nen, pakenivat he h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4 ja pelk\u00e4siv\u00e4t suuresti.\n17:25 Ja kaikki Israelin miehet sanoivat: ettek\u00f6 te n\u00e4hneet sit\u00e4 miest\u00e4, joka on tullut? H\u00e4n on tullut pilkkaamaan Israelia. Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 joka sen miehen ly\u00f6, sen kuningas tekee aivan rikkaaksi, ja antaa my\u00f6s tytt\u00e4rens\u00e4 h\u00e4nelle, ja tekee h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 huoneen vapaaksi Israelissa.\n17:26 Niin David sanoi miehille, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 seisoivat: mit\u00e4 annetaan sille miehelle, joka t\u00e4m\u00e4n Philistealaisen ly\u00f6 ja ottaa h\u00e4v\u00e4istyksen pois Israelista? sill\u00e4 mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ymp\u00e4rileikkaamatoin Philistealainen on, joka h\u00e4p\u00e4isee el\u00e4v\u00e4n Jumalan sotajoukkoa?\n17:27 Niin kansa sanoi h\u00e4nelle niinkuin ennenkin: niin sille miehelle tehd\u00e4\u00e4n, joka h\u00e4nen ly\u00f6.\n17:28 Kuin h\u00e4nen vanhin veljens\u00e4 Eliab kuuli h\u00e4nen n\u00e4it\u00e4 puhuvan miesten kanssa, n\u00e4rk\u00e4styi h\u00e4n suuresti Davidin p\u00e4\u00e4lle ja sanoi: miksi sin\u00e4 olet t\u00e4nne tullut? ja miksis olet j\u00e4tt\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4n lammaslauman mets\u00e4n korpeen? Min\u00e4 tied\u00e4n sinun ylpeytes ja syd\u00e4mes pahan sisun; sin\u00e4 olet t\u00e4nne tullut sotaa katsomaan.\n17:29 Niin David sanoi: mit\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt? eik\u00f6 se ole minulle k\u00e4sketty?\n17:30 Ja k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 pois toisen puoleen ja sanoi niinkuin h\u00e4n ennenkin oli sanonut; niin kansa vastasi h\u00e4nt\u00e4 niinkuin ennenkin.\n17:31 Ja kuin he kuulivat Davidin puhuvan ne sanat, ilmoittivat he ne Saulille, ja h\u00e4n noudatti h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n17:32 Ja David sanoi Saulille: \u00e4lk\u00f6\u00f6n kenenk\u00e4\u00e4n syd\u00e4n h\u00e4mm\u00e4styk\u00f6 h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4: palveliais k\u00e4y sotimaan Philistealaista vastaan.\n17:33 Saul sanoi Davidille: et sin\u00e4 voi menn\u00e4 ja sotia t\u00e4t\u00e4 Philistealaista vastaan; sill\u00e4 sin\u00e4 olet nuorukainen, vaan h\u00e4n on sotamies hamasta nuoruudestansa.\n17:34 Mutta David sanoi Saulille: palvelias kaitsi is\u00e4ns\u00e4 lampaita, ja tuli jalopeura ja karhu ja vei lampaan laumasta,\n17:35 Niin min\u00e4 juoksin sen per\u00e4st\u00e4 ja l\u00f6in sen ja tempasin sen ulos h\u00e4nen suustansa. Ja kuin h\u00e4n karkasi minua vastaan, niin min\u00e4 tartuin h\u00e4nen partaansa, l\u00f6in h\u00e4nen ja tapoin.\n17:36 Niin on sinun palvelias sek\u00e4 jalopeuran ett\u00e4 karhun ly\u00f6nyt; niin pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ymp\u00e4rileikkaamattoman Philistealaisen oleman, kuin yksi niist\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n on pilkannut el\u00e4v\u00e4n Jumalan sotav\u00e4ke\u00e4.\n17:37 Ja David sanoi: Herra, joka minun pelasti jalopeuran ja karhun k\u00e4sist\u00e4, h\u00e4n pelastaa minun t\u00e4m\u00e4n Philistealaisen k\u00e4sist\u00e4. Ja Saul sanoi Davidille: mene, Herra olkoon sinun kanssas.\n17:38 Niin Saul puetti vaatteensa Davidin ylle ja pani vaskilakin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 ja pantsarin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n17:39 Ja David sitoi miekan vy\u00f6llens\u00e4 vaatettensa p\u00e4\u00e4lle ja rupesi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n; vaan ei h\u00e4n ollut siihen tottunut. Sanoi siis David Saulille: en min\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 taida k\u00e4yd\u00e4, sill\u00e4 en min\u00e4 ole tottunut. Ja David pani ne pois ylt\u00e4ns\u00e4,\n17:40 Ja otti sauvansa k\u00e4teens\u00e4, ja valitsi ojasta viisi sile\u00e4\u00e4 kive\u00e4, pani ne paimenen kukkaroon ja s\u00e4kkiin, joka h\u00e4nell\u00e4 oli, ja linko h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, ja k\u00e4vi Philistealaista vastaan.\n17:41 K\u00e4veli my\u00f6s Philistealainen ja l\u00e4hestyi Davidia, ja h\u00e4nen kilpens\u00e4 kantaja h\u00e4nen edell\u00e4ns\u00e4.\n17:42 Kuin Philistealainen katsoi ja n\u00e4ki Davidin, katsoi h\u00e4n h\u00e4nen yl\u00f6n; sill\u00e4 h\u00e4n oli verev\u00e4 ja kaunis nuorukainen.\n17:43 Philistealainen sanoi Davidille: olenko min\u00e4 koira, ett\u00e4s tulet sauvoilla minun tyk\u00f6ni? Ja Philistealainen kiroili Davidia jumalainsa kautta.\n17:44 Ja Philistealainen sanoi Davidille: tule t\u00e4nne minun tyk\u00f6ni, min\u00e4 annan lihas taivaan linnuille ja kedon pedoille.\n17:45 Niin David sanoi Philistealaiselle: sin\u00e4 tulet minun tyk\u00f6ni miekalla, keih\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kilvell\u00e4, mutta min\u00e4 tulen sinun tyk\u00f6s Herran Zebaotin, Israelin sotav\u00e4en Jumalan nimeen, jota sin\u00e4 pilkannut olet.\n17:46 T\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 antaa Herra sinun minun k\u00e4siini, ett\u00e4 min\u00e4 ly\u00f6n sinun, ja otan sinun p\u00e4\u00e4s sinulta pois, ja annan Philistealaisten sotav\u00e4en ruumiit t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 taivaan linnuille ja kedon pedoille: ett\u00e4 kaikkein maan asuvaisten pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4n Israelilla olevan Jumalan.\n17:47 Ja koko t\u00e4m\u00e4n joukon pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n, ettei Herra auta miekan eli keih\u00e4\u00e4n kautta; sill\u00e4 sota on Herran, ja h\u00e4n antaa teid\u00e4t meid\u00e4n k\u00e4siimme.\n17:48 Kuin Philistealainen nousi ja k\u00e4vi ja l\u00e4hestyi Davidia, niin David riensi ja juoksi sotajoukon eteen Philistealaista vastaan,\n17:49 Ja pisti k\u00e4tens\u00e4 kukkaroon, otti sielt\u00e4 kiven, ja linkosi ja paiskasi Philistealaista otsaan, ett\u00e4 kivi meni h\u00e4nen otsansa sis\u00e4lle, ja h\u00e4n lankesi maahan kasvoillensa.\n17:50 Niin David voitti Philistealaisen lingolla ja kivell\u00e4, l\u00f6i Philistealaisen ja tappoi h\u00e4nen. Ja ettei Davidilla ollut miekkaa,\n17:51 Juoksi h\u00e4n ja seisahti Philistealaisen tyk\u00f6, ja otti h\u00e4nen miekkansa ja veti tupesta ulos, ja tappoi h\u00e4nen, ja sill\u00e4 hakkasi pois h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kuin Philistealaiset sen n\u00e4kiv\u00e4t, ett\u00e4 heid\u00e4n v\u00e4kevimp\u00e4ns\u00e4 kuollut oli, niin he pakenivat.\n17:52 Ja Israelin ja Juudan miehet nousivat, huusivat ja ajoivat Philistealaisia takaa laaksoon ja Ekronin porttiin asti; ja Philistealaiset lankesivat ly\u00f6tyn\u00e4 Saarimin tiell\u00e4, Gatiin ja Ekroniin asti.\n17:53 Ja Israelin lapset palasivat ajamasta Philistealaisia takaa ja ry\u00f6stiv\u00e4t heid\u00e4n leirins\u00e4.\n17:54 Mutta David otti Philistealaisen p\u00e4\u00e4n ja vei Jerusalemiin: vaan h\u00e4nen aseensa pani h\u00e4n majaansa.\n17:55 Mutta kuin Saul n\u00e4ki Davidin menev\u00e4n Philistealaista vastaan, sanoi h\u00e4n Abnerille, sodan p\u00e4\u00e4miehelle: Abner, kenen poika tuo nuorukainen on? Abner sanoi: niin totta kuin sinun sielus el\u00e4\u00e4, kuningas, en min\u00e4 tied\u00e4.\n17:56 Kuningas sanoi: kysy siis, kenenk\u00e4 poika se nuorukainen on?\n17:57 Kuin David palasi Philistealaista ly\u00f6m\u00e4st\u00e4, otti Abner h\u00e4nen ja vei Saulin eteen; ja h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 oli Philistealaisen p\u00e4\u00e4.\n17:58 Ja Saul sanoi h\u00e4nelle: kenenk\u00e4s poika olet, nuorukainen? David sanoi: palvelias Isain Betlehemil\u00e4isen poika.\n18:1 Ja kuin h\u00e4n oli puheensa lopettanut Saulin kanssa, mieltyi Jonatan ja David kesken\u00e4ns\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4; ja Jonatan rakasti h\u00e4nt\u00e4 niinkuin omaa syd\u00e4nt\u00e4ns\u00e4.\n18:2 Ja Saul otti h\u00e4nen sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 eik\u00e4 sallinut h\u00e4nen en\u00e4\u00e4 palata is\u00e4ns\u00e4 huoneesen.\n18:3 Ja Jonatan ja David tekiv\u00e4t liiton kesken\u00e4ns\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n rakasti h\u00e4nt\u00e4 niinkuin omaa syd\u00e4nt\u00e4ns\u00e4.\n18:4 Ja Jonatan riisui hameensa, jolla h\u00e4n oli puetettu ja antoi sen Davidille, niin my\u00f6s vaatteensa, miekkansa, joutsensa ja vy\u00f6ns\u00e4.\n18:5 Ja David meni, kuhunka Saul l\u00e4hetti h\u00e4nen, ja k\u00e4ytti itsens\u00e4 toimellisesti; ja Saul asetti h\u00e4nen sotamiestens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n oli otollinen kaikelle kansalle, niin my\u00f6s Saulin palvelioille.\n18:6 Mutta tapahtui, kuin he tulivat ja David palasi ly\u00f6m\u00e4st\u00e4 Philistealaista, ett\u00e4 vaimot kaikista Israelin kaupungeista k\u00e4viv\u00e4t virsill\u00e4 ja hypyill\u00e4 kuningas Saulia vastaan, harpuilla, ilolla ja kanteleilla.\n18:7 Ja vaimot lauloivat kesken\u00e4ns\u00e4, soittaen ja sanoen: Saul l\u00f6i tuhannen, mutta David kymmenentuhatta.\n18:8 Niin Saul n\u00e4rk\u00e4styi sangen suuresti, ja se puhe ei h\u00e4nelle kelvannut, ja sanoi: he ovat antaneet Davidille kymmenentuhatta ja minulle he antoivat tuhannen: viel\u00e4 h\u00e4n kuninkaankin valtakunnan saa.\n18:9 Ja Saul katsoi julmasti Davidin p\u00e4\u00e4lle siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja aina sitte.\n18:10 Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vaivasi taas Jumalan paha henki Saulia, ja h\u00e4n ennusti kotona huoneessansa. Ja David soitti k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4, niinkuin h\u00e4nen jokap\u00e4iv\u00e4inen tapansa oli; ja Saulin k\u00e4dess\u00e4 oli keih\u00e4s,\n18:11 Jonka h\u00e4n sy\u00f6ksi, ajatellen: min\u00e4 sy\u00f6ksen Davidin sein\u00e4\u00e4 vastaan; mutta David v\u00e4ltti h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4 kaksi kertaa.\n18:12 Ja Saul pelk\u00e4si Davidia; sill\u00e4 Herra oli h\u00e4nen kanssansa ja oli mennyt pois Saulin tyk\u00f6\u00e4.\n18:13 Niin pani Saul h\u00e4nen pois tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 ja teki h\u00e4nen tuhannen miehen p\u00e4\u00e4mieheksi; ja h\u00e4n k\u00e4vi ulos ja sis\u00e4lle kansan edess\u00e4.\n18:14 Ja David oli toimellinen kaikissa teiss\u00e4ns\u00e4, ja Herra oli h\u00e4nen kanssansa.\n18:15 Kuin Saul n\u00e4ki h\u00e4nen aivan toimellisesti tekev\u00e4n, pelk\u00e4si h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4.\n18:16 Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Davidia; sill\u00e4 h\u00e4n k\u00e4vi ulos ja sis\u00e4lle heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4.\n18:17 Ja Saul sanoi Davidille: katso, min\u00e4 annan vanhimman tytt\u00e4reni Merabin sinulle em\u00e4nn\u00e4ksi, ainoasti ole minulle miehullinen ja sodi Herran sotaa; sill\u00e4 Saul ajatteli: ei pid\u00e4 minun k\u00e4teni h\u00e4neen sattuman, vaan Philistealaisten k\u00e4si.\n18:18 Mutta David vastasi Saulia: mik\u00e4 min\u00e4 olen? eli mik\u00e4 on el\u00e4m\u00e4ni ja minun is\u00e4ni sukukunta Israelissa, ett\u00e4 min\u00e4 tulisin kuninkaan v\u00e4vyksi?\n18:19 Ja tapahtui, kuin aika tuli, ett\u00e4 Merab Saulin tyt\u00e4r piti annettaman Davidille, annettiin se Adrielille Meholatilaiselle em\u00e4nn\u00e4ksi,\n18:20 Mutta Mikal Saulin tyt\u00e4r rakasti Davidia. Kuin se Saulille ilmoitettiin, niin se kelpasi h\u00e4nelle.\n18:21 Ja Saul sanoi: min\u00e4 annan h\u00e4nen h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4n olis h\u00e4nelle paulaksi, ja Philistealaisten k\u00e4det tulisivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4. Ja Saul sanoi Davidille: sin\u00e4 tulet t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 toisen kanssa minun v\u00e4vykseni.\n18:22 Ja Saul k\u00e4ski palvelioillensa: puhukaat Davidille salaisesti ja sanokaat: katso, kuningas mielistyy sinuun, ja kaikki h\u00e4nen palveliansa rakastavat sinua; niin tule nyt kuninkaan v\u00e4vyksi.\n18:23 Ja Saulin palveliat puhuivat ne sanat Davidin korvissa; mutta David sanoi: luuletteko te sen v\u00e4h\u00e4ksi, tulla kuninkaan v\u00e4vyksi? Ja min\u00e4 olen k\u00f6yh\u00e4 ja halpa mies.\n18:24 Ja Saulin palveliat ilmoittivat sen h\u00e4nelle, sanoen; n\u00e4m\u00e4t sanat on David puhunut.\n18:25 Saul sanoi: sanokaat n\u00e4in Davidille: ei kuningas ano yht\u00e4\u00e4n muuta huomenlahjaa, vaan sata Philistealaisten esinahkaa, ett\u00e4 kuninkaan vihamiehille kostettaisiin; sill\u00e4 Saul ajatteli hukuttaa Davidia Philistealaisten k\u00e4tten kautta.\n18:26 Niin h\u00e4nen palveliansa sanoivat Davidille n\u00e4m\u00e4t sanat, ja se kelpasi h\u00e4nelle, tulla niin kuninkaan v\u00e4vyksi. Ja se aika ei ollut viel\u00e4 t\u00e4ytetty.\n18:27 Ja David nousi ja l\u00e4ksi matkaan, h\u00e4n ja h\u00e4nen miehens\u00e4, ja l\u00f6i Philistealaisista kaksisataa miest\u00e4, ja David toi heid\u00e4n esinahkansa ja t\u00e4ytti kuninkaan luvun, ett\u00e4 h\u00e4n olis kuninkaan v\u00e4vy. Niin antoi Saul tytt\u00e4rens\u00e4 Mikalin h\u00e4nelle em\u00e4nn\u00e4ksi.\n18:28 Ja Saul n\u00e4ki ja ymm\u00e4rsi Herran olevan Davidin kanssa, ja Saulin tyt\u00e4r Mikal rakasti h\u00e4nt\u00e4.\n18:29 Niin Saul viel\u00e4 enemmin pelk\u00e4si Davidia, ja Saul tuli Davidin vihamieheksi kaikkena elinaikanansa.\n18:30 Ja Philistealaisten ruhtinaat l\u00e4ksiv\u00e4t ulos, ja heid\u00e4n l\u00e4hteiss\u00e4ns\u00e4 ulos teki David toimellisemmasti kuin kaikki Saulin palveliat, ett\u00e4 h\u00e4nen nimens\u00e4 tuli sangen kuuluisaksi.\n19:1 Ja Saul puhui pojallensa Jonatanille ja kaikille palvelioillensa, ett\u00e4 he tappaisivat Davidin; mutta Jonatan Saulin poika rakasti suuresti Davidia.\n19:2 Ja Jonatan ilmoitti Davidille ja sanoi: minun is\u00e4ni Saul pyyt\u00e4\u00e4 sinua tappaa: varjele siis itses huomenna, mene lymyyn ja k\u00e4tke itses.\n19:3 Ja min\u00e4 menen ulos is\u00e4ni kanssa ja seison h\u00e4nen ohessansa kedolla, jossa sin\u00e4 olet, ja min\u00e4 puhun sinusta is\u00e4ni kanssa: ja mit\u00e4 min\u00e4 n\u00e4en, ne min\u00e4 ilmoitan sinulle.\n19:4 Ja Jonatan puhui parhain p\u00e4in Davidista is\u00e4llens\u00e4 Saulille ja sanoi h\u00e4nelle: \u00e4lk\u00f6\u00f6n kuningas synti\u00e4 tehk\u00f6 palveliaansa Davidia vastaan; sill\u00e4 ei h\u00e4n ole mit\u00e4\u00e4n rikkonut sinua vastaan, h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 ovat sinulle juuri tarpeelliset.\n19:5 Ja h\u00e4n on pannut henkens\u00e4 k\u00e4teens\u00e4 ja l\u00f6i Philistealaisen; ja Herra teki suuren autuuden koko Israelille, sen sin\u00e4 n\u00e4it ja ihastuit: miksis siis tahdot synti\u00e4 tehd\u00e4 viatointa verta vastaan, surmatakses Davidia ilman syyt\u00e4?\n19:6 Niin Saul kuuli Jonatanin \u00e4\u00e4nen ja vannoi: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, ei h\u00e4nen pid\u00e4 kuoleman.\n19:7 Niin Jonatan kutsui Davidin ja sanoi h\u00e4nelle kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat ja saatti h\u00e4nen Saulin eteen, ja h\u00e4n oli h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 niinkuin ennenkin.\n19:8 Niin nousi taas sota, ja David meni ja soti Philistealaisia vastaan, l\u00f6i heit\u00e4 suurella surmalla; ja Philistealaiset pakenivat h\u00e4nt\u00e4.\n19:9 Ja paha henki tuli Herralta Saulin p\u00e4\u00e4lle, ja h\u00e4n istui huoneessansa, ja h\u00e4nen keih\u00e4\u00e4ns\u00e4 oli h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, ja David soitti k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4.\n19:10 Mutta Saul pyysi pist\u00e4\u00e4 Davidia keih\u00e4\u00e4ll\u00e4 sein\u00e4\u00e4 vasten, mutta h\u00e4n v\u00e4ltti Saulia ja keih\u00e4s k\u00e4vi sein\u00e4\u00e4n; ja David pakeni ja p\u00e4\u00e4si sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 pakoon.\n19:11 Ja Saul l\u00e4hetti sanansaattajat Davidin huoneesen, ett\u00e4 heid\u00e4n piti ottaman h\u00e4nest\u00e4 vaarin ja tappaman h\u00e4nen huomeneltain. Mutta Mikal Davidin em\u00e4nt\u00e4 ilmoitti sen h\u00e4nelle ja sanoi: jollet t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 pelasta henke\u00e4s, niin sin\u00e4 huomenna tapetaan.\n19:12 Niin Mikal laski Davidin alas akkunan l\u00e4vitse; ja h\u00e4n meni, pakeni ja p\u00e4\u00e4si.\n19:13 Ja Mikal otti kuvan ja pani vuoteesen, ja pani vuohen nahan h\u00e4nelle p\u00e4\u00e4nalaiseksi ja peitti vaatteella.\n19:14 Silloin l\u00e4hetti Saul sanansaattajat ottamaan kiinni Davidia; mutta h\u00e4n sanoi: h\u00e4n on sairas.\n19:15 Niin l\u00e4hetti Saul sanansaattajat katsomaan Davidia ja sanoi: kantakaat h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4nne minun tyk\u00f6ni vuoteinensa, surmattaa.\n19:16 Kuin sanansaattajat tulivat, katso, kuva makasi vuoteessa ja vuohen nahka p\u00e4\u00e4n alla.\n19:17 Niin Saul sanoi Mikalille: miksis olet minun niin pett\u00e4nyt ja p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt viholliseni, ett\u00e4 h\u00e4n v\u00e4ltti minun k\u00e4teni? Mikal sanoi Saulille: h\u00e4n sanoi minulle: p\u00e4\u00e4st\u00e4 minua taikka min\u00e4 tapan sinun.\n19:18 Ja David pakeni ja p\u00e4\u00e4si, ja tuli Samuelin tyk\u00f6, joka oli Ramassa, ja ilmoitti h\u00e4nelle kaikki, mit\u00e4 Saul oli h\u00e4nelle tehnyt; ja h\u00e4n meni Samuelin kanssa ja oleskeli Najotissa.\n19:19 Ja se ilmoitettiin Saulille, sanoen: katso, David on Raman Najotissa.\n19:20 Niin Saul l\u00e4hetti sanansaattajat tuomaan Davidia; ja he n\u00e4kiv\u00e4t prophetain kokouksen propheteeraavan ja Samuelin seisovan, asetetun heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4. Niin Jumalan henki tuli Saulin sanansaattajain p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 ne my\u00f6s propheteerasivat.\n19:21 Kuin se ilmoitettiin Saulille, l\u00e4hetti h\u00e4n toiset sanansaattajat, ne my\u00f6s propheteerasivat; ja h\u00e4n l\u00e4hetti viel\u00e4 kolmannet sanansaattajat, jotka my\u00f6s propheteerasivat.\n19:22 Niin meni h\u00e4n itse viimein Ramaan, ja kuin h\u00e4n tuli sen suuren kaivon tyk\u00f6, joka on Sekossa, kysyi h\u00e4n ja sanoi: kussa on Samuel ja David? niin sanottiin h\u00e4nelle: katso, he ovat Raman Najotissa.\n19:23 Ja h\u00e4n meni Raman Najotiin; ja Jumalan henki tuli h\u00e4nenkin p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja h\u00e4n k\u00e4yskenteli ja propheteerasi siihenasti kuin h\u00e4n tuli Raman Najotiin.\n19:24 Niin h\u00e4nkin riisui vaatteensa ja proheteerasi Samuelin edess\u00e4, ja lankesi alasti maahan koko sen p\u00e4iv\u00e4n ja koko y\u00f6n, sent\u00e4hden sanotaan: onko Saulkin prophetain seassa?\n20:1 Ja David pakeni Raman Najotista, tuli ja sanoi Jonatanille: mit\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt? mik\u00e4 on v\u00e4\u00e4ryyteni? eli mik\u00e4 on pahatekoni sinun is\u00e4\u00e4s vastaan, ett\u00e4 h\u00e4n seisoo minun henkeni per\u00e4\u00e4n?\n20:2 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: pois se, ei sinun pid\u00e4 kuoleman: katso, is\u00e4ni ei tee suurta eli pient\u00e4, jota ei h\u00e4n ilmoita minulle, kuinkas is\u00e4ni salaa t\u00e4m\u00e4n minulta? Ei se pid\u00e4 niin tapahtuman.\n20:3 Niin David vannoi viel\u00e4, sanoen: totisesti sinun is\u00e4s tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt armon sinun kasvois edess\u00e4, sent\u00e4hden h\u00e4n ajattelee: ei Jonatanin pid\u00e4 t\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, ettei h\u00e4n tulisi murheelliseksi. Totisesti, niin totta kuin Herra ja sinun sielus el\u00e4\u00e4, ett\u00e4 askele on vaivoin minun ja kuoleman vaiheella.\n20:4 Jonatan sanoi Davidille: min\u00e4 teen sinulle kaikki, mit\u00e4 sinun syd\u00e4mes halajaa.\n20:5 David sanoi h\u00e4nelle: katso, huomenna on uusikuu, ja minun pit\u00e4is istuman ja atrioitseman kuninkaan kanssa: salli siis, ett\u00e4 min\u00e4 k\u00e4tken minuni kedolle kolmannen p\u00e4iv\u00e4n ehtoosen asti.\n20:6 Jos is\u00e4s minua kovasti kaipaa, niin sano: David rukoili suuresti minulta juostaksensa kaupunkiinsa Betlehemiin; sill\u00e4 siell\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n ajastaikainen uhri koko sukukunnalta.\n20:7 Ja jos h\u00e4n sanoo: se on hyvin, niin on rauha palveliallas; mutta jos h\u00e4n kovin vihastuu, niin sin\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4t h\u00e4nen pahaa aikovan.\n20:8 Tee siis laupius palvelialles; sill\u00e4 sin\u00e4 olet ottanut palvelias Herran liittoon sinun kanssas. Ja jos joku v\u00e4\u00e4ryys minussa on, niin tapa sin\u00e4 minua: miksis sallit minun tulla is\u00e4s eteen.\n20:9 Jonatan sanoi: pois se sinusta, sill\u00e4 jos min\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4isin is\u00e4ni aikovan sinulle pahaa tehd\u00e4, tullaksensa sinun p\u00e4\u00e4lles, enk\u00f6 min\u00e4 n\u00e4it\u00e4 sinulle ilmoittaisi?\n20:10 David sanoi Jonatanille: kuka minulle ilmoittaa, jos sinun is\u00e4s vastaa sinua jotakin kovasti?\n20:11 Jonatan sanoi Davidille: tule, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme kedolle; ja he meniv\u00e4t molemmat kedolle.\n20:12 Ja Jonatan sanoi Davidille: Herra, Israelin Jumala! kuin min\u00e4 kyselen is\u00e4lt\u00e4ni huomenna ja kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, katso, jos h\u00e4n suo Davidille hyv\u00e4\u00e4, ja en min\u00e4 silloin l\u00e4het\u00e4 sinun tyk\u00f6s, ja ilmoita sit\u00e4 sinun korviis,\n20:13 Niin tehk\u00f6\u00f6n Herra sit\u00e4 ja sit\u00e4 Jonatanille; mutta jos is\u00e4ni taas ajattelee jotakin pahaa sinua vastaan, niin min\u00e4 sen my\u00f6s ilmoitan sinun korviis, ja lasken sinun rauhaan menem\u00e4\u00e4n: ja Herra olkoon sinun kanssas, niinkuin h\u00e4n is\u00e4ni kanssa ollut on.\n20:14 Etk\u00f6s sin\u00e4kin, jos viel\u00e4 el\u00e4n: etk\u00f6s sin\u00e4kin ole tekev\u00e4 Herran armoa minua kohtaani, niin ettei minun pid\u00e4 kuoleman?\n20:15 Ja et sin\u00e4 ota laupiuttas minun huoneestani pois ijankaikkisesti, et viel\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n, kuin Herra h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 Davidin vihamiehet, itsekunkin maaltansa.\n20:16 N\u00e4in teki Jonatan liiton Davidin huoneen kanssa, ett\u00e4 Herra sen vaatisi Davidin vihamiesten k\u00e4dest\u00e4.\n20:17 Ja Jonatan taas vannoi Davidille; sill\u00e4 niin rakkaana piti h\u00e4n h\u00e4nen, ett\u00e4 h\u00e4n rakasti h\u00e4nt\u00e4 niinkuin omaa sieluansa.\n20:18 Ja Jonatan sanoi h\u00e4nelle: huomenna on uusikuu, jona sinua kysyt\u00e4\u00e4n ja kaivataan sinua sialtas.\n20:19 Ja kuin olet viipynyt kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 poissa, niin tule kiiruusti alas ja mene siihen paikkaan, johon sin\u00e4 itses k\u00e4tkit sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin t\u00e4m\u00e4 asia tapahtui, ja istu Aselin kiven viereen,\n20:20 Niin min\u00e4 ammun kolme nuolta sen sivulle, niinkuin min\u00e4 ampuisin maaliin.\n20:21 Ja katso, min\u00e4 l\u00e4het\u00e4n pojan (sanoen h\u00e4nelle:) mene ja hae nuolet j\u00e4llens\u00e4! jos viel\u00e4 sanon pojalle: katso, nuolet ovat takanas t\u00e4ss\u00e4 puolessa, ota yl\u00f6s! niin tule; sill\u00e4 rauha on sinulla ja ei ole mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4, niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4.\n20:22 Mutta jos sanon pojalle: katso, nuolet ovat edemp\u00e4n\u00e4 edess\u00e4s! niin mene pois, sill\u00e4 Herra on p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt sinun menem\u00e4\u00e4n.\n20:23 Ja mit\u00e4 sin\u00e4 ja mit\u00e4 min\u00e4 kesken\u00e4mme puhuneet olemme, katso, Herra on minun ja sinun vaiheellas ijankaikkisesti.\n20:24 Niin David k\u00e4tki itsens\u00e4 kedolle. Ja kuin uusikuu tuli, istui kuningas p\u00f6yd\u00e4n tyk\u00f6 rualle.\n20:25 Kuin kuningas oli istunut siallensa, entisen tapansa j\u00e4lkeen, sein\u00e4n nojalle, nousi Jonatan, ja Abner istui Saulin viereen; ja Davidia kaivattiin siastansa.\n20:26 Ja ei puhunut Saul sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 mit\u00e4k\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 h\u00e4n ajatteli: h\u00e4nelle on jotakin tapahtunut, ettei h\u00e4n ole puhdas; ei suinkaan h\u00e4n ole puhdas.\n20:27 Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 uudesta kuusta, kuin Davidia kaivattiin siastansa, sanoi Saul pojallensa Jonatanille: Miksi ei Isain poika ole tullut p\u00f6yd\u00e4n tyk\u00f6, ei eilen eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4?\n20:28 Jonatan vastasi Saulia: h\u00e4n rukoili hartaasti minulta menn\u00e4kseen Betlehemiin,\n20:29 Ja sanoi: anna minun menn\u00e4, sill\u00e4 meid\u00e4n sukukuntamme uhraa kaupungissa ja minun veljeni itse on minua kutsunut: jos nyt olen l\u00f6yt\u00e4nyt armon sinun silm\u00e4is edess\u00e4, niin salli minun menn\u00e4 katsomaan velji\u00e4ni; ja sen t\u00e4hden ei h\u00e4n tullut kuninkaan p\u00f6yd\u00e4n tyk\u00f6.\n20:30 Ja Saul vihastui sangen suuresti Jonatanin p\u00e4\u00e4lle ja sanoi h\u00e4nelle: sin\u00e4 ilki\u00e4 ja tottelematoin poika! enk\u00f6 min\u00e4 tied\u00e4, ett\u00e4s olet valinnut Isain pojan sinulles ja \u00e4idilles h\u00e4pi\u00e4ksi?\n20:31 Sill\u00e4 niinkauvan kuin Isain poika el\u00e4\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, et sin\u00e4 eik\u00e4 sinun kuninkaanvaltakuntas ole seisova: l\u00e4het\u00e4 siis nyt ja anna tuotaa h\u00e4nt\u00e4 minun tyk\u00f6ni, sill\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman.\n20:32 Jonatan vastasi is\u00e4llens\u00e4 Saulille ja sanoi h\u00e4nelle: miksi h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kuoleman? mit\u00e4 h\u00e4n on tehnyt?\n20:33 Silloin paiskasi Saul keih\u00e4\u00e4n h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 sy\u00f6st\u00e4ksens\u00e4 h\u00e4nt\u00e4; niin ymm\u00e4rsi Jonatan is\u00e4ns\u00e4 aikovan Davidin tappaa.\n20:34 Ja Jonatan nousi p\u00f6yd\u00e4n tyk\u00f6\u00e4 sangen vihoissansa ja ei sy\u00f6nyt sin\u00e4 toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 uudesta kuusta mit\u00e4\u00e4n leip\u00e4\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n murehti Davidia, ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli h\u00e4nen niin h\u00e4v\u00e4issyt.\n20:35 Ja Jonatan l\u00e4ksi aamulla kedolle, siihen aikaan kuin h\u00e4n oli m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt Davidille, ja v\u00e4h\u00e4 poikainen h\u00e4nen kanssansa.\n20:36 Ja h\u00e4n sanoi pojalle: juokse noutamaan nuoleni, jotka min\u00e4 ammun: pojan juostessa laski h\u00e4n nuolen h\u00e4nen ylitsens\u00e4.\n20:37 Ja kuin poika tuli sille paikalle, johon Jonatan nuolen ampunut oli, huusi Jonatan h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 ja sanoi: eik\u00f6 nuoli ole edemm\u00e4 sinusta?\n20:38 Ja huusi taas poikaa: joudu, kiiruhda sinuas nopiammin ja \u00e4l\u00e4 seisahtele. Niin Jonatanin poika otti nuolet otti nuolet ja kantoi herrallensa.\n20:39 Eik\u00e4 poika tiet\u00e4nyt asiasta mit\u00e4\u00e4n; vaan Jonatan ja David ainoastaan asian tiesiv\u00e4t.\n20:40 Niin Jonatan antoi aseensa pojalle, joka h\u00e4nen kanssansa oli, ja sanoi: mene ja vie kaupunkiin.\n20:41 Ja kuin poika oli mennyt, nousi David siastansa meren puolelta ja lankesi maahan kasvoillensa ja rukoili kolme kertaa; ja he antoivat toinen toisellensa suuta ja itkiv\u00e4t toinen toisensa kanssa; vaan David itki hartaammin.\n20:42 Ja Jonatan sanoi Davidille: mene rauhaan, (ja muista) mit\u00e4 me olemme vannoneet yhteen Herran nimeen ja sanoneet: Herra olkoon sinun ja minun vaiheellani, minun ja sinun siemenes vaiheella ijankaikkisesti! (H20:43) Ja h\u00e4n nousi ja meni matkaansa; mutta Jonatan palasi kaupunkiin.\n21:1 Ja David tuli Nobeen papin Ahimelekin tyk\u00f6, ja Ahimelek h\u00e4mm\u00e4styi, kuin h\u00e4n tuli Davidia vastaan, ja sanoi h\u00e4nelle: kuinka sin\u00e4 yksin\u00e4s olet, ja ei yht\u00e4\u00e4n miest\u00e4 ole sinun kanssas?\n21:2 David sanoi papille Ahimelekille: kuningas on minun k\u00e4skenyt asialle ja sanoi minulle: \u00e4l\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n ilmoita, mink\u00e4t\u00e4hden min\u00e4 olen sinun l\u00e4hett\u00e4nyt ja mit\u00e4 min\u00e4 olen k\u00e4skenyt sinulle; min\u00e4 olen my\u00f6s l\u00e4hett\u00e4nyt palveliani sinne ja sinne.\n21:3 Jos nyt on jotakin sinun k\u00e4tes alla, anna minulle viisikin leip\u00e4\u00e4, taikka mit\u00e4s l\u00f6yd\u00e4t.\n21:4 Pappi vastasi Davidia ja sanoi: ei ole ensink\u00e4\u00e4n yhteisi\u00e4 leipi\u00e4 minun k\u00e4teni alla, paitsi pyh\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4, jos vaan muutoin palveliat ovat pit\u00e4neet heit\u00e4ns\u00e4 vaimoista pois.\n21:5 David vastasi pappia ja sanoi h\u00e4nelle: vaimot ovat kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 olleet eroitetut meist\u00e4, kuin min\u00e4 l\u00e4ksin, ja palveliaini astiat olivat pyh\u00e4t; mutta jos t\u00e4m\u00e4 tie on saastainen, niin se pit\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 pyhitett\u00e4m\u00e4n astiain kautta.\n21:6 Niin antoi pappi h\u00e4nelle pyh\u00e4\u00e4; sill\u00e4 ei siell\u00e4 ollut muuta leip\u00e4\u00e4 kuin n\u00e4kyleipi\u00e4, jotka olivat korjatut Herran kasvoin edest\u00e4, ett\u00e4 sinne pantaisiin toiset vastauutiset leiv\u00e4t sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona ne korjattiin.\n21:7 Mutta sinne on sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yksi mies Saulin palvelioista j\u00e4\u00e4nyt Herran eteen, Doeg nimelt\u00e4 Edomilainen, kaikkein voimallisin Saulin paimenista.\n21:8 Ja David sanoi Ahimelekille: eik\u00f6 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ole sinun k\u00e4tes alla yht\u00e4k\u00e4\u00e4n keih\u00e4st\u00e4 eli miekkaa? En ottanut min\u00e4 my\u00f6t\u00e4ni miekkaani taikka asettani k\u00e4teeni, sill\u00e4 kuninkaan asia kiiruhti.\n21:9 Mutta pappi vastasi: Philistealaisen Goljatin miekka, jonkas l\u00f6it Tammilaaksossa, on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4\u00e4ritty yhteen hameesen p\u00e4\u00e4llisvaatteen taa: jos tahdot sit\u00e4, niin ota; sill\u00e4 ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n muuta, paitsi sit\u00e4. David sanoi: ei ole sen vertaa, anna se minulle.\n21:10 Ja David nousi ja pakeni sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Saulin kasvoin edest\u00e4, ja tuli Akiksen Gatin kuninkaan tyk\u00f6.\n21:11 Ja Akiksen palveliat sanoivat h\u00e4nelle: eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole David, maan kuningas? eik\u00f6 he t\u00e4st\u00e4 veisanneet hypyss\u00e4, sanoen: Saul l\u00f6i tuhannen, ja David kymmenentuhatta?\n21:12 Ja David pani ne sanat syd\u00e4meens\u00e4 ja pelk\u00e4si suuresti Gatin kuningasta Akista,\n21:13 Ja muutteli menojansa heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4 ja hullutteli heid\u00e4n k\u00e4siss\u00e4ns\u00e4, ja piirusteli portin ovissa, ja valutti sylke\u00e4ns\u00e4 parrallensa.\n21:14 Silloin sanoi Akis palvelioillensa: katso, te n\u00e4ette t\u00e4m\u00e4n miehen olevan mielipuolen, miksi te toitte h\u00e4nen minun tyk\u00f6ni?\n21:15 Puuttuneeko minulta mielipuolia, ett\u00e4 te t\u00e4m\u00e4n toitte hulluttelemaan minun eteeni? pit\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4nen tuleman minun huoneeseni?\n22:1 Ja David l\u00e4ksi sielt\u00e4 ja pakeni Adullamin luolaan; kuin h\u00e4nen veljens\u00e4 ja kaikki is\u00e4ns\u00e4 huone sen kuulivat, tulivat he my\u00f6s sinne h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4.\n22:2 Ja kaikkinaiset miehet, jotka olivat vaivassa, ja jokainen, joka velassa oli, ja jokainen, jolla murheellinen syd\u00e4n oli, kokosivat itsens\u00e4 h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, ja h\u00e4n oli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4: ett\u00e4 liki nelj\u00e4sataa miest\u00e4 oli h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4.\n22:3 Ja David meni sielt\u00e4 Mitspaan Moabilaisten maakuntaan ja sanoi Moabilaisten kuninkaalle: anna is\u00e4ni ja \u00e4itini k\u00e4yd\u00e4 ulos ja sis\u00e4lle teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, siihenasti ett\u00e4 min\u00e4 saan tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Jumala tekee minun kanssani.\n22:4 Ja h\u00e4n johdatti heid\u00e4t Moabilaisten kuninkaan eteen; ja he viipyiv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 aina niinkauvan kuin David oli linnassa.\n22:5 Niin sanoi propheta Gad Davidille: \u00e4l\u00e4 ole siin\u00e4 linnassa, mutta mene ja kulje Juudan maalle. Niin David meni ja tuli Haretin mets\u00e4\u00e4n.\n22:6 Ja Saul kuuli, ett\u00e4 David ja ne miehet, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat, tulivat tiett\u00e4v\u00e4ksi. Ja Saul asui Gibeassa metsist\u00f6ss\u00e4 Ramassa, ja h\u00e4nen keih\u00e4\u00e4ns\u00e4 oli h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4, ja kaikki h\u00e4nen palveliansa seisoivat h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4.\n22:7 Niin sanoi Saul palvelioillensa, jotka seisoivat h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4: kuulkaat, te Jeminin lapset! antaako Isain poika teille kaikille pellot ja viinam\u00e4et, ja tekeek\u00f6 h\u00e4n teit\u00e4 kaikkia tuhanten ja satain p\u00e4\u00e4miehiksi?\n22:8 Ett\u00e4 te kaikki teitte liiton minua vastaan, ja ei ole yht\u00e4\u00e4n, joka ilmoitti sen minun korvilleni ett\u00e4 minun poikani on my\u00f6s tehnyt liiton Isain pojan kanssa ja ei ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n teist\u00e4, joka sit\u00e4 panee pahaksensa minun t\u00e4hteni, ja ei my\u00f6s ilmoita sit\u00e4 minun korvaini kuullen, ett\u00e4 minun poikani on yllytt\u00e4nyt palveliani minua vastaan, v\u00e4ijym\u00e4\u00e4n minua, niinkuin t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4.\n22:9 Niin vastasi Doeg Edomilainen, joka seisoi Saulin palveliain tyk\u00f6n\u00e4, ja sanoi: min\u00e4 n\u00e4in Isain pojan tulevan Nobeen, Ahimelekin Akitobin pojan tyk\u00f6.\n22:10 H\u00e4n kysyi Herralta neuvoa h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 ja ev\u00e4sti h\u00e4nen, ja antoi h\u00e4nelle Philistealaisen Goljatin miekan.\n22:11 Niin kuningas l\u00e4hetti kutsumaan pappia Ahimelekia Akitobin poikaa ja kaikkea h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 huonetta, pappeja, jotka olivat Nobessa; ja he tulivat kaikki kuninkaan tyk\u00f6.\n22:12 Ja Saul sanoi: kuule sin\u00e4 Akitobin poika. H\u00e4n sanoi: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen, herrani.\n22:13 Ja Saul sanoi h\u00e4nelle: miksi te teitte liiton minua vastaan, sin\u00e4 ja Isain poika, ett\u00e4s annoit h\u00e4nelle leip\u00e4\u00e4 ja miekan ja kysyit Herralta neuvoa h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4, yllytt\u00e4\u00e4kses h\u00e4nt\u00e4 minua v\u00e4ijym\u00e4\u00e4n, niinkuin t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4.\n22:14 Ahimelek vastasi kuningasta ja sanoi: kuka on kaikkein sinun palveliais seassa niinkuin David? H\u00e4n on uskollinen ja kuninkaan v\u00e4vy, vaeltaa kuuliaisuudessas ja on kunniallinen sinun huoneessas.\n22:15 Olenko min\u00e4 vasta t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ruvennut kysym\u00e4\u00e4n Jumalalta neuvoa h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4? Pois se minusta, \u00e4lk\u00e4\u00e4n kuningas luulko senkaltaista palveliastansa ja kaikesta minun is\u00e4ni huoneesta: sill\u00e4 sinun palvelias ei tiet\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n kaikista n\u00e4ist\u00e4, pienist\u00e4 eli suuresta.\n22:16 Kuningas sanoi: Ahimelek, sinun pit\u00e4\u00e4 totisesti kuoleman, sinun ja koko sinun is\u00e4s huoneen.\n22:17 Ja kuningas sanoi vartioillensa, jotka seisoivat h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4: k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4t itsenne ja tappakaat Herran papit; sill\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 on my\u00f6s Davidin kanssa, ja koska he tiesiv\u00e4t h\u00e4nen paenneen, niin ei he ilmoittaneet sit\u00e4 minulle. Mutta kuninkaan palveliat ei tahtoneet satuttaa k\u00e4si\u00e4ns\u00e4 Herran pappeihin, ly\u00f6d\u00e4ksens\u00e4 heit\u00e4.\n22:18 Niin sanoi kuningas Doegille: k\u00e4\u00e4nn\u00e4 sin\u00e4 itses ja ly\u00f6 papit. Ja Doeg Edomilainen k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 ja l\u00f6i pappeja, ja tappoi sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viisiyhdeks\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 miest\u00e4, jotka kantoivat liinaista p\u00e4\u00e4llisvaatetta.\n22:19 Ja h\u00e4n l\u00f6i Noben, pappein kaupungin, miekan ter\u00e4ll\u00e4, sek\u00e4 miehet ett\u00e4 vaimot, lapset ja imev\u00e4iset, niin my\u00f6s h\u00e4rj\u00e4t, aasit ja lampaat, aina miekan ter\u00e4ll\u00e4.\n22:20 Ja yksi Ahimelekin Akitobin pojan poika Abjatar nimelt\u00e4, p\u00e4\u00e4si, ja pakeni Davidin tyk\u00f6.\n22:21 Ja Abjatar ilmoitti Davidille, ett\u00e4 Saul oli tappanut Herran papit.\n22:22 Ja David sanoi Abjatarille: min\u00e4 sen sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kyll\u00e4 tiesin, koska Doeg Edomilainen oli siell\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sen Saulille oli totisesti ilmoittava. Min\u00e4 olen siis vikap\u00e4\u00e4 koko is\u00e4s huoneen kuolemaan.\n22:23 Pysy minun tyk\u00f6n\u00e4ni ja \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4: joka seisoo minun henkeni per\u00e4\u00e4n, h\u00e4n my\u00f6s seisoo sinun henkes per\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 sin\u00e4 varjellaan minun tyk\u00f6n\u00e4ni.\n23:1 Ja Davidille ilmoitettiin, sanoen: katso, Philistealaiset sotivat Kegilaa vastaan ja ry\u00f6st\u00e4v\u00e4t heid\u00e4n riihens\u00e4.\n23:2 Niin David kysyi Herralta ja sanoi: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun menem\u00e4n ja ly\u00f6m\u00e4n n\u00e4it\u00e4 Philistealaisia? Ja Herra sanoi Davidille: mene, ly\u00f6 Philistealaiset ja vapahda Kegila.\n23:3 Ja Davidin miehet sanoivat h\u00e4nelle: katso, me pelk\u00e4\u00e4mme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Juudassa, ja menemme viel\u00e4 Kegilaan Philistealaisten sotajoukon tyk\u00f6.\n23:4 Niin David taas kysyi Herralta, ja Herra vastasi h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi: nouse ja mene alas Kegilaan; sill\u00e4 min\u00e4 annan Philistealaiset sinun k\u00e4siis.\n23:5 Niin David meni ja h\u00e4nen miehens\u00e4 Kegilaan, ja soti Philistealaisia vastaan, ja ajoi heid\u00e4n karjansa pois, ja tappoi heit\u00e4 suurella tapolla; ja niin David vapahti Kegilan asuvaiset.\n23:6 Mutta kuin Abjatar Ahimelekin poika pakeni Davidin tyk\u00f6 Kegilaan, vei h\u00e4n sinne my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4llisvaatteen.\n23:7 Niin sanottiin Saulille Davidin tulleeksi Kegilaan; ja Saul sanoi: Jumala on antanut h\u00e4nen minun k\u00e4siini, ett\u00e4 h\u00e4n on salvattu, nyt h\u00e4n on tullut kaupunkiin, joka on varustettu porteilla ja teljill\u00e4.\n23:8 Ja Saul kuulutti kaiken kansan sotaan Kegilaan, piiritt\u00e4m\u00e4\u00e4n Davidia miehinens\u00e4.\n23:9 Kuin David ymm\u00e4rsi Saulin aikovan pahaa h\u00e4nellens\u00e4, sanoi h\u00e4n papille Abjatarille: ota p\u00e4\u00e4llisvaate.\n23:10 Ja David sanoi: Herra Israelin Jumala! sinun palvelias on tosin kuullut Saulin aikovan tulla Kegilaan, h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n minun t\u00e4hteni kaupunkia;\n23:11 Antanevatko Kegilan asuvaiset minun h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4? ja tulleeko Saul t\u00e4nne niinkuin palvelias on kuullut? Herra Israelin Jumala, ilmoita se palvelialles! Ja Herra sanoi: h\u00e4n tulee alas.\n23:12 Ja David sanoi: antanevatko Kegilan asuvaiset minun ja minun v\u00e4keni Saulin k\u00e4siin? Herra sanoi: antavat.\n23:13 Niin David nousi miehinens\u00e4, joita oli liki kuusisataa miest\u00e4, ja l\u00e4ksiv\u00e4t Kegilasta ja vaelsivat sinne mihink\u00e4 he vaaeltaa taisivat. Koska Saulille sanottiin Davidin paenneen Kegilasta, lakkasi h\u00e4n sinne menem\u00e4st\u00e4.\n23:14 Ja David pysyi korvessa linnoissa, viipyi my\u00f6s Siphin korven vuorella. Ja Saul etsi h\u00e4nt\u00e4 joka aika, mutta ei Jumala antanut h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4.\n23:15 Ja David n\u00e4ki Saulin l\u00e4hteneeksi etsim\u00e4\u00e4n h\u00e4nen henkens\u00e4 per\u00e4\u00e4n, vaan David pysyi Siphin korvessa, yhdess\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4.\n23:16 Niin Jonatan Saulin poika nousi ja meni Davidin tyk\u00f6 mets\u00e4\u00e4n, ja vahvisti h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 Jumalassa,\n23:17 Ja sanoi h\u00e4nelle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, sill\u00e4 ei minun is\u00e4ni Saulin k\u00e4si l\u00f6yd\u00e4 sinua, ja sin\u00e4 tule Israelin kuninkaaksi, ja min\u00e4 olen likin sinua; ja sen my\u00f6s Saul minun is\u00e4ni kyll\u00e4 tiet\u00e4\u00e4.\n23:18 Ja he molemmat tekiv\u00e4t liiton kesken\u00e4ns\u00e4 Herran edess\u00e4; ja David pysyi mets\u00e4ss\u00e4, mutta Jonatan palasi kotiansa.\n23:19 Mutta Siphil\u00e4iset meniv\u00e4t yl\u00f6s Saulin tyk\u00f6 Gibeaan ja sanoivat: eik\u00f6 David ole k\u00e4tketty meid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4mme linnoissa mets\u00e4ss\u00e4, Hakilan kukkulalla, liki korpea oikialla puolella?\n23:20 Niin tule nyt kuningas kiiruusti alas kaiken syd\u00e4mes himon j\u00e4lkeen: ja me annamme h\u00e4nen kuninkaan k\u00e4siin.\n23:21 Ja Saul sanoi: olkaat te siunatut Herrassa, ett\u00e4 te armahditte minun p\u00e4\u00e4lleni.\n23:22 Menk\u00e4\u00e4t siis ja tutkikaat paremmin, ett\u00e4 te saisitte tiet\u00e4\u00e4 ja n\u00e4hd\u00e4 sen paikan, jossa h\u00e4nen jalkansa ovat, ja kuka h\u00e4nen siell\u00e4 on n\u00e4hnyt; sill\u00e4 minulle on h\u00e4n sanottu sangen kavalaksi.\n23:23 Tutkistelkaat ja vaotkaat kaikki salaiset paikat, joihin h\u00e4n lymytt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4, ja tulkaat j\u00e4lleen minun tyk\u00f6ni, kuin saatte vahvan tiedon; niin min\u00e4 menen teid\u00e4n kanssanne. Jos h\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 maalla on, niin min\u00e4 h\u00e4nen etsin kaikkein tuhanten seasta Juudassa.\n23:24 Ja he nousivat ja meniv\u00e4t Siphiin Saulin edell\u00e4. Mutta David ja h\u00e4nen miehens\u00e4 olivat Maonin korvessa, oikialla puolella korpea, kedolla.\n23:25 Kuin Saul matkusti sinne v\u00e4kinens\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4, ja se ilmoitettiin Davidille, meni h\u00e4n kukkulalta alas, ja oli Maonin korvessa. Ja kuin Saul sen kuuli, ajoi h\u00e4n Davidia takaa Maonin korvessa.\n23:26 Ja Saul meni yhdelt\u00e4 puolelta vuorta, ja David v\u00e4kinens\u00e4 toiselta puolelta vuorta. Ja koska David riensi pakenemaan Saulin edest\u00e4, piiritti Saul v\u00e4kinens\u00e4 Davidin ja h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4, ottaaksensa heit\u00e4 kiinni.\n23:27 Mutta sanansaattaja tuli Saulin tyk\u00f6 ja sanoi: kiiruhda sinuas ja tule nopiasti; sill\u00e4 Philistealaiset ovat maalle tulleet.\n23:28 Nin Saul palasi ajamasta Davidia takaa ja meni Philistealaisia vastaan; sent\u00e4hden kutsutaan se paikka SelaMahelkot.\n23:29 (H24:1) Ja David meni sielt\u00e4 yl\u00f6s ja asui EnGedin linnoissa.\n24:1 (H24:2) Kuin Saul palasi Philistealaisten tyk\u00f6\u00e4, ilmoitettiin h\u00e4nelle, sanoen: David on EnGedin korvessa.\n24:2 (H24:3) Ja Saul otti kolmetuhatta valittua nuorta miest\u00e4 koko Israelista, ja meni etsim\u00e4\u00e4n Davidia ja h\u00e4nen miehi\u00e4ns\u00e4 Mets\u00e4vuohten kallioille.\n24:3 (H24:4) Ja kuin h\u00e4n l\u00e4hestyi lammasten huonetta tien ohessa, oli siin\u00e4 luola, ja Saul meni siihen peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n jalkojansa; mutta David ja h\u00e4nen miehens\u00e4 istuivat luolan kulmilla.\n24:4 (H24:5) Silloin sanoivat Davidin miehet h\u00e4nelle: katso, t\u00e4m\u00e4 on se p\u00e4iv\u00e4, josta Herra sinulle on sanonut: katso, min\u00e4 annan sinulle vihamiehes sinun k\u00e4siis, ett\u00e4s tekisit h\u00e4nen kanssansa niinkuin sinulle kelpaa. Ja David nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin vaatteen liepeest\u00e4.\n24:5 (H24:6) Sen j\u00e4lkeen tykytti Davidin syd\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n oli leikannut tilkan Saulin hameesta,\n24:6 (H24:7) Ja sanoi miehillens\u00e4: Herra antakoon sen kaukana olla minusta, ett\u00e4 min\u00e4 sen tekisin ja satuttaisin k\u00e4teni minun herraani, Herran voideltuun, sill\u00e4 h\u00e4n on Herran voideltu.\n24:7 (H24:8) Ja David asetti miehens\u00e4 sanoilla eik\u00e4 sallinut karata Saulin p\u00e4\u00e4lle. Niin Saul nousi luolasta ja meni matkaansa.\n24:8 (H24:9) Senj\u00e4lkeen nousi my\u00f6s David ja l\u00e4ksi luolasta, ja huusi Saulin j\u00e4lkeen ja sanoi: herrani kuningas! Saul katsahti taaksensa, ja David kallisti kasvonsa maahan ja kumarsi.\n24:9 (H24:10) Ja David sanoi Saulille: miksis uskot ihmisten sanoja, jotka sanovat: katso, David etsii vahinkoas?\n24:10 (H24:11) Katso, t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 n\u00e4kiv\u00e4t sinun silm\u00e4s, ett\u00e4 Herra oli antanut sinun minun k\u00e4siini luolassa, ja sanottiin, ett\u00e4 min\u00e4 tappaisin sinun, vaan min\u00e4 armahdin sinua, sill\u00e4 min\u00e4 sanoin: en min\u00e4 satuta k\u00e4tt\u00e4ni herraani, sill\u00e4 h\u00e4n on Herran voideltu.\n24:11 (H24:12) Katso, minun is\u00e4ni, katso kuitenkin t\u00e4t\u00e4 tilkkaa sinun hameestas minun k\u00e4dess\u00e4ni, etten min\u00e4 tahtonut tappaa sinua, koska min\u00e4 sen tilkan leikkasin hameestas. Tunne ja katso, ettei yht\u00e4\u00e4n pahuutta eli v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 ole minun k\u00e4dess\u00e4ni, en min\u00e4 my\u00f6s ole synti\u00e4 tehnyt sinua vastaan, ja sin\u00e4 seisot minun henkeni per\u00e4\u00e4n, ottaakses sen pois.\n24:12 (H24:13) Herra tuomitkoon minun ja sinun v\u00e4lill\u00e4s, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani; vaan minun k\u00e4teni ei pid\u00e4 sinuun sattuman.\n24:13 (H24:14) Niinkuin vanha sananlasku on: jumalattomasta tulee jumalattomuus; mutta minun k\u00e4teni ei pid\u00e4 sinuun sattuman.\n24:14 (H24:15) Kenenk\u00e4 j\u00e4lkeen Israelin kuningas on l\u00e4htenyt? ket\u00e4s ajat takaa? Kuollutta koiraa ja kirppua.\n24:15 (H24:16) Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon minun v\u00e4lill\u00e4ni ja sinun: n\u00e4hk\u00f6\u00f6n ja ratkaiskoon minun asiani, ja vapahtakoon minua sinun k\u00e4sist\u00e4s.\n24:16 (H24:17) Sittekuin David lakkasi puhumasta Saulille, sanoi Saul: eik\u00f6 se ole sinun \u00e4\u00e4nes, poikani David? Ja Saul korotti \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itki,\n24:17 (H24:18) Ja sanoi Davidille: sin\u00e4 olet hurskaampi minua, sill\u00e4 sin\u00e4 olet osoittanut minulle hyv\u00e4\u00e4, mutta min\u00e4 sit\u00e4 vastaan olen osoittanut sinulle pahaa.\n24:18 (H24:19) Ja sin\u00e4 olet t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 minulle ilmoittanut, kuinka hyvin sin\u00e4 olet tehnyt minua kohtaan: ett\u00e4 Herra oli sulkenut minun sinun k\u00e4siis, ja et sin\u00e4 minua tappanut.\n24:19 (H24:20) Kuinka joku l\u00f6yt\u00e4is vihollisensa ja antais h\u00e4nen menn\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 tiet\u00e4? Herra maksakoon sinulle sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, jotas t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 minulle olet tehnyt.\n24:20 (H24:21) Nyt katso, min\u00e4 tied\u00e4n sinun tulevan kuninkaaksi, ja Israelin valtakunta on sinun k\u00e4dess\u00e4s;\n24:21 (H24:22) Niin vanno siis nyt minulle Herran kautta, ettet h\u00e4vit\u00e4 minun siement\u00e4ni minun j\u00e4lkeeni ja et kadota minun nime\u00e4ni minun is\u00e4ni huoneesta.\n24:22 (H24:23) Ja David vannoi Saulille. Ja Saul meni kotiansa; mutta David ja h\u00e4nen miehens\u00e4 meniv\u00e4t linnaan.\n25:1 Ja Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui murehtimaan h\u00e4nt\u00e4 ja hautasi h\u00e4nen omaan huoneeseensa Ramaan. Mutta David nousi ja meni alas Paranin korpeen.\n25:2 Ja yksi mies asui Maonissa, jolla my\u00f6s oli tekemist\u00e4 Karmelissa, ja se mies oli sangen rikas, ja h\u00e4nell\u00e4 oli kolmetuhatta lammasta ja tuhannen vuohta; ja h\u00e4n keritsi lampaitansa Karmelissa.\n25:3 Ja miehen nimi oli Nabal, ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 nimi Abigail; ja se oli toimellinen vaimo ja kaunis kasvoilta, mutta mies oli sangen kova ja paha t\u00f6iss\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4n oli Kalebin sukua.\n25:4 Ja kuin David kuuli korvessa Nabalin keritsev\u00e4n lampaitansa,\n25:5 L\u00e4hetti h\u00e4n kymmenen nuorukaista ja sanoi heille: menk\u00e4\u00e4t Karmeliin, ja kuin te tulette Nabalin tyk\u00f6, niin tervehtik\u00e4\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 minun puolestani yst\u00e4v\u00e4llisesti,\n25:6 Ja sanokaat: terve! rauha olkoon sinulle, ja rauha huoneelles, ja kaikille mit\u00e4 sinulle on, olkoon rauha!\n25:7 Min\u00e4 olen nyt saanut kuulla, ett\u00e4 sinulla on lammasten keritsi\u00e4t: katso, paimenet jotka sinulla on, olivat meid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4mme, ja emme heit\u00e4 h\u00e4v\u00e4isseet, ja ei heilt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n puuttunut niinkauvan kuin he olivat Karmelissa.\n25:8 Kysy palvelioiltas, he sanovat sinulle. Niin anna siis nuorukaisten l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armo sinun kasvois edess\u00e4, sill\u00e4 me olemme tulleet hyv\u00e4\u00e4n aikaan: anna siis palvelioilles ja pojalles Davidille, mit\u00e4 sinun k\u00e4tes l\u00f6yt\u00e4\u00e4!\n25:9 Kuin Davidin palveliat sinne tulivat ja puhuivat kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat Nabalille Davidin puolesta, niin he vaikenivat.\n25:10 Mutta Nabal vastasi Davidin palvelioita ja sanoi: kuka on David? ja kuka on Isain poika? Nyt on monta palveliaa, jotka j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4.\n25:11 Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun ottaman leip\u00e4ni, veteni ja teuraani, jonka min\u00e4 keritsi\u00f6illeni olen teurastanut, ja antaman miehille, joita en min\u00e4 tied\u00e4, kusta he tulleet ovat?\n25:12 Niin Davidin palveliat palasivat tiellens\u00e4, ja tultuansa taas Davidin tyk\u00f6 sanoivat he h\u00e4nelle kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat.\n25:13 Niin sanoi David miehillens\u00e4: vy\u00f6tt\u00e4k\u00e4\u00e4n kukin miekkansa vy\u00f6llens\u00e4. Niin vy\u00f6tti jokainen miekkansa vy\u00f6llens\u00e4, ja David vy\u00f6tti my\u00f6s miekkansa vy\u00f6llens\u00e4; ja l\u00e4ksi Davidin kanssa liki nelj\u00e4sataa miest\u00e4, mutta kaksisataa j\u00e4i kaluin tyk\u00f6.\n25:14 Mutta yksi palvelioista ilmoitti Abigailille, Nabalin em\u00e4nn\u00e4lle, sanoen: katso, David on l\u00e4hett\u00e4nyt sanansaattajat korvesta siunaamaan is\u00e4nt\u00e4\u00e4mme, mutta h\u00e4n tiuskui heit\u00e4.\n25:15 Ja ne miehet olivat meille aivan hyv\u00e4t ja ei meit\u00e4 pahoin puhutelleet, ja ei meilt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n puuttunut niinkauvan kuin me vaelsimme heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 kedolla ollessamme.\n25:16 Mutta he ovat olleet meid\u00e4n turvamme y\u00f6t\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4, niinkauvan kuin me kaitsimme lampaitamme heid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4.\n25:17 Niin ajattele nyt ja katso mit\u00e4s teet; sill\u00e4 pahuutta on totisesti tarjona meid\u00e4n is\u00e4nn\u00e4llemme ja kaikelle h\u00e4nen huoneellensa, vaan h\u00e4n on tyly mies, jota ei yksik\u00e4\u00e4n tohdi puhutella.\n25:18 Niin Abigail kiiruhti ja otti kaksisataa leip\u00e4\u00e4, ja kaksi leili\u00e4 viinaa, ja viisi keitetty\u00e4 lammasta, ja viisi vakkaista tuletettuja jauhoja, ja sata rusinaryp\u00e4lett\u00e4, ja kaksisataa ryp\u00e4lett\u00e4 fikunia, ja pani aasein p\u00e4\u00e4lle,\n25:19 Ja sanoi palvelioillensa: menk\u00e4\u00e4t minun edell\u00e4ni, katso, min\u00e4 tulen per\u00e4ss\u00e4nne. Ja ei h\u00e4n miehellens\u00e4 Nabalille sit\u00e4 ilmoittanut.\n25:20 Ja kuin h\u00e4n ajoi aasilla ja tuli vuoren varjoon, katso, David ja h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4 tulivat vuorilta alas h\u00e4nt\u00e4 vastaan; ja h\u00e4n kohtasi heit\u00e4.\n25:21 Mutta David oli sanonut: min\u00e4 olen turhaan tallella pit\u00e4nyt kaikki, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli korvessa, ja ei ole mit\u00e4\u00e4n puuttunut kaikista mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli; ja h\u00e4n kostaa minun hyv\u00e4t ty\u00f6ni pahalla.\n25:22 Jumala tehk\u00f6\u00f6n n\u00e4it\u00e4 Davidin vihamiehille ja viel\u00e4 suurempia, jos min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n h\u00e4nelle huomeneksi kaikista, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on, jonkun, joka vetens\u00e4 sein\u00e4\u00e4n heitt\u00e4\u00e4.\n25:23 Mutta kuin Abigail n\u00e4ki Davidin, kiiruhti h\u00e4n ja astui nopiasti alas aasin p\u00e4\u00e4lt\u00e4, lankesi kasvoillensa Davidin eteen ja kumarsi itsens\u00e4 maahan,\n25:24 Ja lankesi h\u00e4nen jalkainsa juureen ja sanoi: Ah herrani, minun olkoon t\u00e4m\u00e4 paha teko! ja anna piikas puhua korvais kuullen, ja kuule piikas sanaa:\n25:25 \u00c4lk\u00e4\u00e4n minun herrani asettako syd\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tyly\u00e4 miest\u00e4 Nabalia vastaan; sill\u00e4 niinkuin h\u00e4nen nimens\u00e4 kuuluu, niin on h\u00e4n: Nabal on h\u00e4nen nimens\u00e4, tyhmyys on h\u00e4nen kanssansa; mutta min\u00e4 sinun piikas en ole n\u00e4hnyt herrani palvelioita, jotka sin\u00e4 olit l\u00e4hett\u00e4nyt.\n25:26 Mutta nyt, herrani, niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4 ja niin totta kuin sinun sielus el\u00e4\u00e4, niin Herra on sinun est\u00e4nyt, ettet verta vuodattanut eik\u00e4 sinun k\u00e4tes vapahtanut sinua. Mutta nyt olkoon sinun vihamiehes niin kuin Nabal ja kaikki jotka herralleni pahaa suovat.\n25:27 T\u00e4m\u00e4 on se siunaus, jonka sinun piikas minun herralleni tuonut on, annettaa palvelioille, jotka herrani kanssa vaeltavat.\n25:28 Anna piialles t\u00e4m\u00e4 rikos anteeksi. Sill\u00e4 Herra tosin tekee minun herralleni vahvan huoneen; sill\u00e4 koska minun herrani sotii Herran sotia, niin ei yht\u00e4k\u00e4\u00e4n pahuutta ole l\u00f6ydetty sinun tyk\u00f6\u00e4s kaikkena sinun elinaikanas.\n25:29 Jos joku ihminen asettaa itsens\u00e4 vainoomaan sinua ja v\u00e4ijyy sinun sielus j\u00e4lkeen, niin olkaan herrani sielu sidottu el\u00e4v\u00e4in kimppuun Herran sinun Jumalas tyk\u00f6n\u00e4; mutta sinun vihollistes sielu pit\u00e4\u00e4 lingottaman lingolla.\n25:30 Ja kuin Herra minun herralleni kaikki n\u00e4m\u00e4t hyv\u00e4t tekev\u00e4 on, niinkuin h\u00e4n sinulle sanonut on, ja k\u00e4skee sinun olla Israelin ruhtinaan;\n25:31 Niin ei pid\u00e4 se oleman sinulle minun herralleni lankeemiseksi ja mielen pahennukseksi, ettet vuodattanut verta ilman syyt\u00e4 ja auttanut itse sinuas; ja Herra on hyv\u00e4\u00e4 tekev\u00e4 minun herralleni, ja sin\u00e4 muistat piikaas.\n25:32 Silloin sanoi David Abigailille: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka sinun t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on l\u00e4hett\u00e4nyt minua vastaan.\n25:33 Ja siunattu olkoon sinun toimellinen puhees, ja siunattu olet sin\u00e4, joka minun t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 estit verta vuodattamasta ja kostamasta omalla k\u00e4dell\u00e4ni.\n25:34 Totisesti, niin totta kuin Herra Israelin Jumala el\u00e4\u00e4, se joka minun on t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 est\u00e4nyt sinulle pahaa tekem\u00e4st\u00e4, jollet nopiasti olisi tullut minua vastaan, niin ei olisi Nabalille j\u00e4\u00e4nyt huomeneksi yht\u00e4k\u00e4\u00e4n sein\u00e4\u00e4n vetens\u00e4 heitt\u00e4v\u00e4\u00e4.\n25:35 Niin otti David h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oli h\u00e4nelle tuonut, ja sanoi h\u00e4nelle: mene rauhassa sinun huoneeses, ja katso, min\u00e4 kuulin sinun \u00e4\u00e4nes ja otin sinun hyv\u00e4ksi.\n25:36 Kuin Abigail tuli Nabalin tyk\u00f6, katso, niin h\u00e4nell\u00e4 oli huoneessansa pito, niinkuin kuninkaallinen pito, ja Nabalin syd\u00e4n oli iloinen, sill\u00e4 h\u00e4n oli juuri kovin juovuksissa; mutta ei h\u00e4n sanonut h\u00e4nelle v\u00e4h\u00e4\u00e4 eli paljoa huomeneen asti.\n25:37 Mutta huomeneltain, kuin Nabal oli viinasta kaljennut, sanoi h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nelle kaikki n\u00e4m\u00e4t; niin h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 kuoli h\u00e4ness\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tuli niinkuin kivi.\n25:38 Ja kymmenen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 l\u00f6i Herra Nabalin, ett\u00e4 h\u00e4n kuoli.\n25:39 Kuin David kuuli Nabalin kuolleeksi, sanoi h\u00e4n: kiitetty olkoon Herra, joka on kostanut h\u00e4v\u00e4istykseni Nabalille ja on varjellut palveliansa pahasta, ja Herra on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Nabalin pahuuden h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle. Ja David l\u00e4hetti ja antoi puhutella Abigailia, ottaaksensa h\u00e4nt\u00e4 em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4.\n25:40 Ja kuin Davidin palveliat tulivat Abigailin tyk\u00f6 Karmeliin, puhuttelivat he h\u00e4nt\u00e4 ja sanoivat: David l\u00e4hetti meit\u00e4 sinun tyk\u00f6s, ett\u00e4 h\u00e4n ottais sinun em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4.\n25:41 H\u00e4n nousi ja lankesi maahan kasvoillensa, sanoen: katso, t\u00e4ss\u00e4 on sinun piikas palvelemaan ja pesem\u00e4\u00e4n herrani palveliain jalkoja.\n25:42 Ja Abigail kiiruhti itsens\u00e4, ja valmisti h\u00e4nens\u00e4, ja ajoi aasilla, ja otti viisi piikaansa kanssansa, jotka k\u00e4viv\u00e4t h\u00e4nen j\u00e4liss\u00e4ns\u00e4; ja h\u00e4n seurasi Davidin sanansaattajia ja tuli h\u00e4nen em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4.\n25:43 David otti my\u00f6s Ahinoamin Jisreelist\u00e4; ja olivat ne molemmat h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4.\n25:44 Mutta Saul antoi tytt\u00e4rens\u00e4 Mikalin, Davidin em\u00e4nn\u00e4n, Phaltille Laiksen pojalle Gallimista.\n26:1 Ja Siphil\u00e4iset tulivat Saulin tyk\u00f6 Gibeaan ja sanoivat: eik\u00f6 David ole lymyss\u00e4 Hakilan kukkulalla korven kohdalla?\n26:2 Niin nousi Saul ja meni Siphin korpeen, ja h\u00e4nen kanssansa kolmetuhatta valittua miest\u00e4 Israelista, etsim\u00e4\u00e4n Davidia Siphin korvesta.\n26:3 Ja Saul sioitti itsens\u00e4 Hakilan kukkulalle korven kohdalle tien viereen, mutta David pysyi korvessa ja n\u00e4ki Saulin tulevan per\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 korpeen.\n26:4 Niin David l\u00e4hetti vakoojat ja ymm\u00e4rsi Saulin totisesti tulleen.\n26:5 Ja David nousi ja tuli siihen paikkaan, johonka Saul itsens\u00e4 sioittanut oli; ja David n\u00e4ki paikan, kussa Saul ja h\u00e4nen sotap\u00e4\u00e4miehens\u00e4 Abner Neerin poika oli; sill\u00e4 Saul makasi vaunuin piiriss\u00e4, ja sotav\u00e4ki sioitettuna h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4.\n26:6 Silloin vastasi David ja sanoi Ahimelekille, Hetil\u00e4iselle, ja Abisaille ZeruJan pojalle Joabin veljelle: kuka menee minun kanssani Saulin tyk\u00f6 leiriin? Abisai sanoi: min\u00e4 menen kanssas.\n26:7 Niin tuli David ja Abisai kansan tyk\u00f6 y\u00f6ll\u00e4, ja katso, Saul makasi nukkuneena vaunuin piiriss\u00e4, ja h\u00e4nen keih\u00e4\u00e4ns\u00e4 pistetty maahan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pohjaan; mutta Abner ja kansa makasi h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4.\n26:8 Silloin sanoi Abisai Davidille: Jumala on sulkenut t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 vihamiehes sinun k\u00e4tees: nyt min\u00e4 sy\u00f6ksen h\u00e4nt\u00e4 keih\u00e4\u00e4ll\u00e4 maata vasten yhden kerran, niin etten min\u00e4 en\u00e4\u00e4n tarvitse kertoa sit\u00e4.\n26:9 Mutta David sanoi Abisaille: \u00e4l\u00e4 surmaa h\u00e4nt\u00e4; sill\u00e4 kuka satuttaa k\u00e4tens\u00e4 Herran voideltuun ja on viatoin?\n26:10 Viel\u00e4 sanoi David: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4; jollei Herra ly\u00f6 h\u00e4nt\u00e4, elikk\u00e4 tule h\u00e4nen aikansa kuolla, eli mene sotaann ja huku,\n26:11 Niin antakoon Herra kaukana olla minusta, ett\u00e4 min\u00e4 satuttaisin k\u00e4teni Herran voideltuun: ota nyt vaivoin keih\u00e4s h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pohjasta ja vesimalja, ja k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme.\n26:12 Niin otti David keih\u00e4\u00e4n ja vesimaljan Saulin p\u00e4\u00e4n pohjasta, ja he meniv\u00e4t matkaansa; ja ei yht\u00e4\u00e4n ollut, joka sen n\u00e4ki taikka huomaitsi, eli her\u00e4si, vaan he makasivat kaikki nukkuneena, sill\u00e4 Herralta oli tullut syv\u00e4 uni heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4.\n26:13 Kuin David oli tullut ylitse toiselle puolelle, meni h\u00e4n kauvas vuoren kukkulalle, ett\u00e4 iso v\u00e4li oli heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4ns\u00e4.\n26:14 Ja David huusi kansalle ja Abnerille Neerin pojalle ja sanoi: etk\u00f6s vastaa, Abner? Abner vastasi ja sanoi: kukas olet, ett\u00e4s niin huudat kuningasta?\n26:15 Ja David sanoi Abnerille: etk\u00f6s ole mies? ja kuka on sinun vertaises Israelissa? Miksi et varjellut herraas kuningasta? Sill\u00e4 yksi kansasta on mennyt tappamaan kuningasta sinun herraas.\n26:16 Ei se ole oikein mink\u00e4 sin\u00e4 tehnyt olet. Niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, te olette kuoleman lapset, ettette varjelleet herraanne, Herran voideltua. Ja nyt katso, kussa kuninkaan keih\u00e4s ja vesimalja on, jotka h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pohjassa olivat?\n26:17 Niin Saul tunsi Davidin \u00e4\u00e4nen ja sanoi: eik\u00f6 se ole sinun \u00e4\u00e4nes, minun poikani David? David sanoi: minun \u00e4\u00e4neni se on, herrani kuningas.\n26:18 Ja viel\u00e4 sanoi: miksi minun herrani vainoo palveliaansa? Sill\u00e4 mit\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt ja mit\u00e4 pahaa on minun k\u00e4dess\u00e4ni?\n26:19 Niin kuulkaan siis nyt herrani kuningas palveliansa sanan: Jos Herra on yllytt\u00e4nyt sinun minua vastaan, niin anna joku ruokauhri sytytett\u00e4\u00e4, mutta jos ihmiset sen tekev\u00e4t, niin olkoon he kirotut Herran edess\u00e4, ett\u00e4 he t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ovat minun sy\u00f6sseet ulos, etten min\u00e4 pysyisi Herran perimisess\u00e4, ja sanovat: mene ja palvele muukalaisia jumalia.\n26:20 Niin \u00e4lk\u00f6\u00f6n minun vereni langatko maahan Herran eteen; sill\u00e4 Israelin kuningas on l\u00e4htenyt yht\u00e4 kirppua etsim\u00e4\u00e4n, niinkuin h\u00e4n takaa ajelis peltokanaa vuorilla.\n26:21 Ja Saul sanoi: min\u00e4 olen synti\u00e4 tehnyt. Tule j\u00e4lleen poikani David! sill\u00e4 en min\u00e4 sinulle en\u00e4\u00e4 tee pahaa, ett\u00e4 minun sieluni on t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ollut kallis sinun silm\u00e4is edess\u00e4: katso, min\u00e4 olen tehnyt tyhm\u00e4sti ja sangen hullusti.\n26:22 David vastasi ja sanoi: katso, t\u00e4ss\u00e4 on kuninkaan keih\u00e4s, tulkaan yksi palvelioistas t\u00e4nne ja ottakaan sen.\n26:23 Herra maksaa jokaiselle h\u00e4nen vanhurskautensa ja uskonsa j\u00e4lkeen; sill\u00e4 Herra on sinun t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 antanut minun k\u00e4teeni, vaan en min\u00e4 tahtonut satuttaa k\u00e4tt\u00e4ni Herran voideltuun.\n26:24 Ja katso, niinkuin sinun sielus t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on paljo pidett\u00e4v\u00e4 ollut minun silm\u00e4ini edess\u00e4, niin olkoon my\u00f6s minun sieluni paljo pidett\u00e4v\u00e4 Herran silm\u00e4in edess\u00e4, ja vapahtakoon minua kaikesta minun murheestani.\n26:25 Saul sanoi Davidille: siunattu ole sin\u00e4, poikani David: sin\u00e4 teet ja toimitat, sin\u00e4 taidat ja voit. Niin David meni matkaansa, ja Saul palasi kotiansa.\n27:1 Niin David ajatteli syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: kuitenkin min\u00e4 yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 joudun Saulin k\u00e4siin: ei ole minun parempaa, kuin ett\u00e4 min\u00e4 menen ojetinsa Philistealaisten maalle, ett\u00e4 Saul lakkais minua etsim\u00e4st\u00e4 kaikissa Israelin rajoissa, ja min\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin h\u00e4nen k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4.\n27:2 Ja David nousi ja l\u00e4ksi matkaan kuudensadan miehen kanssa, jotka h\u00e4nen my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 olivat, Akiksen Maokin pojan Gatin kuninkaan tyk\u00f6.\n27:3 Niin David asui Akiksen tyk\u00f6n\u00e4 Gatissa, h\u00e4n ja h\u00e4nen miehens\u00e4 itsekukin perheinens\u00e4: David ja kaksi h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4, Ahinoam Jisreelista ja Abigail Nabalin em\u00e4nt\u00e4 Karmelista.\n27:4 Kuin Saulille sanottiin Davidin paenneen Gatiin, niin ei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 etsinyt.\n27:5 Niin David sanoi Akikselle: jos min\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt armon sinun edess\u00e4s, niin anna minulle yhteen kaupunkiin sia maalle, asuakseni siell\u00e4; sill\u00e4 miksi pit\u00e4is sinun palvelias asuman kuninkaallisessa kaupungissa sinun tyk\u00f6n\u00e4s?\n27:6 Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 antoi Akis h\u00e4nelle Ziklagin. Sent\u00e4hden on Ziklag Juudan kuningasten viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4.\n27:7 Vaan se aika, mink\u00e4 David asui Philistealaisten maalla, oli ajastaika ja nelj\u00e4 kuukautta.\n27:8 Ja David nousi miehinens\u00e4 ja karkasi Gessurilaisten ja Girsil\u00e4isten ja Amalekilaisten maalle; sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4t asuivat jo vanhuudesta siin\u00e4 maassa, kuin Suriin menn\u00e4\u00e4n, Egyptin maahan asti.\n27:9 Ja kuin David oli kaiken maan ly\u00f6nyt, ei h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt yht\u00e4k\u00e4\u00e4n miest\u00e4 eli vaimoa el\u00e4m\u00e4\u00e4n; ja otti heid\u00e4n lampaansa, h\u00e4rk\u00e4ns\u00e4, aasinsa, kamelinsa ja vaatteensa, palasi ja tuli Akiksen tyk\u00f6.\n27:10 Ja Akis sanoi: kenenk\u00e4 p\u00e4\u00e4lle te olette karanneet t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4? David vastasi: lounaan p\u00e4in Juudaa, lounaan p\u00e4in Jerakmelilaisia ja lounaan p\u00e4in Kenil\u00e4isi\u00e4.\n27:11 Ja ei David j\u00e4tt\u00e4nyt el\u00e4v\u00e4ksi yht\u00e4k\u00e4\u00e4n miest\u00e4 eli vaimoa vied\u00e4ksens\u00e4 Gatiin, ja ajatteli: ettei he puhuisi jotakin meit\u00e4 vastaan, sanoen: n\u00e4in teki David, ja t\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nen tapansa niinkauvan kuin h\u00e4n asui Philistealaisten maalla.\n27:12 Niin Akis uskoi Davidin ja ajatteli, h\u00e4n on tehnyt itsens\u00e4 kokonansa kauhistuttavaksi kansallensa Israelille, sent\u00e4hden olkaan h\u00e4n aina minun palveliani.\n28:1 Ja Philistealaiset kokosivat siihen aikaan sotav\u00e4kens\u00e4 menem\u00e4\u00e4n sotaan Israelia vastaan. Ja Akis sanoi Davidille: Sinun pit\u00e4\u00e4 kaiketi tiet\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 sin\u00e4 ja sinun v\u00e4kes pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n minun kanssani sotaan.\n28:2 David vastasi Akikselle: olkoon; sin\u00e4 saat n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 sinun palvelias on tekev\u00e4. Akis sanoi Davidille: sent\u00e4hden asetan min\u00e4 sinun p\u00e4\u00e4ni vartiaksi joka p\u00e4iv\u00e4.\n28:3 Niin oli Samuel kuollut, ja koko Israel oli h\u00e4nt\u00e4 murehtinut ja haudannut h\u00e4nen kaupunkiinsa Raaman. Ja Saul oli ajanut maakunnasta noidat ja velhot pois.\n28:4 Kuin Philistealaiset kokosivat heit\u00e4ns\u00e4, ja tulivat ja sioittivat itsens\u00e4 Sunemiin, kokosi my\u00f6s Saul kaiken Israelin, ja he sioittivat itsens\u00e4 Gilboaan.\n28:5 Kuin Saul n\u00e4ki Philistealaisten sotajoukon, pelk\u00e4si h\u00e4n ja h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 oli suuresti h\u00e4mm\u00e4stynyt.\n28:6 Ja Saul kysyi Herralta, ja ei Herra mit\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vastannut, ei unen, eik\u00e4 valkeuden, eli prophetain kautta.\n28:7 Silloin sanoi Saul palvelioillensa: etsik\u00e4\u00e4t minulle vaimo, jolla noidan henki on, menn\u00e4kseni h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja kysy\u00e4kseni h\u00e4nelt\u00e4. H\u00e4nen palveliansa sanoivat h\u00e4nelle: katso, Endorissa on vaimo, jolla on noidan henki.\n28:8 Ja Saul muutti vaatteensa ja otti toiset p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ja meni sinne, ja kaksi miest\u00e4 h\u00e4nen kanssansa; ja he tulivat y\u00f6ll\u00e4 vaimon tyk\u00f6, ja h\u00e4n sanoi: noidu minulle noidan hengen kautta ja nosta se yl\u00f6s minulle, jonka sanon sinulle.\n28:9 Vaimo sanoi h\u00e4nelle: katso, sin\u00e4 tied\u00e4t kyll\u00e4, mit\u00e4 Saul tehnyt on, kuinka h\u00e4n on h\u00e4vitt\u00e4nyt noidat ja velhot maakunnasta: miksi siis tahdot minun sieluani pauloihin, ett\u00e4 min\u00e4 kuoliaaksi ly\u00f6t\u00e4isiin?\n28:10 Niin Saul vannoi h\u00e4nelle Herran kautta ja sanoi: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, ei t\u00e4m\u00e4 lueta sinulle pahuudeksi.\n28:11 Niin vaimo sanoi: kenen min\u00e4 nostan sinulle? H\u00e4n sanoi: nosta minulle Samuel.\n28:12 Kuin vaimo n\u00e4ki Samuelin, huusi h\u00e4n suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, ja sanoi Saulille sanoen: miksis olet minun pett\u00e4nyt? sin\u00e4 olet Saul.\n28:13 Ja kuningas sanoi h\u00e4nelle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4! mit\u00e4s n\u00e4et? Vaimo sanoi Saulille: min\u00e4 n\u00e4en jumalat astuvan maasta yl\u00f6s.\n28:14 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: kuinka h\u00e4n on muotoansa? ja h\u00e4n sanoi: vanha mies nousee yl\u00f6s ja on vaatetettu hameella. Niin ymm\u00e4rsi Saul sen olevan Samuelin, ja kumarsi kasvoillensa maahan ja rukoili.\n28:15 Mutta Samuel sanoi Saulille: miksis olet minua vaivannut nostaen minua? Saul sanoi: min\u00e4 olen suuressa ahdistuksessa: Philistealaiset sotivat minua vastaan ja Jumala on minusta erinnyt, ja ei vastaa en\u00e4\u00e4 minua prophetain eik\u00e4 unen kautta; sent\u00e4hden olen min\u00e4 antanut sinua kutsua, ilmoittamaan, mit\u00e4 minun tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4.\n28:16 Samuel sanoi: mit\u00e4s kysyt minulta, ett\u00e4 Herra on sinusta erinnyt ja on sinun vihamiehekses tullut?\n28:17 Herra on tekev\u00e4 niinkuin h\u00e4n minun kauttani puhunut on: ja Herra rep\u00e4isee valtakunnan sinun k\u00e4dest\u00e4s pois ja antaa l\u00e4himm\u00e4iselles Davidille,\n28:18 Ettet kuullut Herran \u00e4\u00e4nt\u00e4, etk\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4nyt h\u00e4nen vihansa julmuutta Amalekia vastaan, sent\u00e4hden on Herra n\u00e4it\u00e4 sinulle t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 tehnyt.\n28:19 Ja viel\u00e4 sitte antaa Herra sinun kanssas Israelin Philistealaisten k\u00e4siin: huomenna pit\u00e4\u00e4 sinun ja sinun poikas oleman minun tyk\u00f6n\u00e4ni: ja Herra antaa Israelin sotajoukon Philistealaisten k\u00e4siin.\n28:20 Niin Saul kaatui \u00e4kisti maahan niin pitk\u00e4ksi kuin h\u00e4n oli, ja pelj\u00e4styi suuresti Samuelin puheen t\u00e4hden, niin ettei h\u00e4ness\u00e4 mit\u00e4\u00e4n en\u00e4mpi voimaa ollut, sill\u00e4 ei h\u00e4n ollut mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6nyt koko sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja y\u00f6n\u00e4.\n28:21 Ja vaimo meni Saulin tyk\u00f6 ja n\u00e4ki h\u00e4nen suuresti pelj\u00e4styneeksi, ja sanoi h\u00e4nelle: katso, sinun piikas on kuullut sinun sanas, ja min\u00e4 olen pannut sieluni k\u00e4teeni, niin ett\u00e4 min\u00e4 kuuliainen olin sinun sanalles, jonkas puhuit minulle;\n28:22 Niin kuule my\u00f6s nyt sin\u00e4 piikas sana: min\u00e4 panen etees palan leip\u00e4\u00e4, ett\u00e4s s\u00f6isit ja tulisit v\u00e4kees j\u00e4llens\u00e4, ja menisit matkaas.\n28:23 H\u00e4n kielsi ja sanoi: en min\u00e4 sy\u00f6. Niin h\u00e4nen palveliansa ja vaimo vaativat h\u00e4nt\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4n totteli heid\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, ja nousi maasta ja istui vuoteelle.\n28:24 Ja vaimolla oli huoneessa lihava vasikka, ja h\u00e4n kiiruhti ja teurasti sen, ja otti jauhoja ja sekoitti, ja leipoi sen happamattomiksi kyrsiksi.\n28:25 Ja kantoi Saulin ja h\u00e4nen palveliainsa eteen. Ja kuin he olivat sy\u00f6neet, nousivat he ja matkustivat sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4.\n29:1 Mutta Philistealaiset kokosivat kaiken sotajoukkonsa Aphekiin; ja Israel sioitti itsens\u00e4 Ainiin Jisreeliss\u00e4.\n29:2 Ja Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet meniv\u00e4t sadoittain ja tuhansittain; mutta David meni j\u00e4list\u00e4 miehinens\u00e4, liki Akista.\n29:3 Niin sanoivat Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet: mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t Hebrealaiset tahtovat? Akis sanoi Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehille: eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole David Saulin Israelin kuninkaan palvelia, joka on ollut monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 eli vuoden minun tyk\u00f6n\u00e4ni ja en min\u00e4 ole l\u00f6yt\u00e4nyt mit\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kanssansa siit\u00e4 ajasta, kuin h\u00e4n pakeni minun tyk\u00f6ni, t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n29:4 Niin Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet vihastuivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 ja sanoivat h\u00e4nelle: anna sen miehen palata ja menn\u00e4 j\u00e4lleen siallensa, kuhunkas h\u00e4nen asettanut olet, ettei h\u00e4n tulisi meid\u00e4n kanssamme sotaan ja olisi meid\u00e4n vihamiehemme sodassa; sill\u00e4 mill\u00e4 taitais h\u00e4n paremmin herrallensa mielinouteen tehd\u00e4, kuin n\u00e4iden miesten p\u00e4ill\u00e4?\n29:5 Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole David? josta he veisasivat hypyss\u00e4, sanoen: Saul l\u00f6i tuhannen, mutta David kymmenentuhatta.\n29:6 Niin kutsui Akis Davidin ja sanoi h\u00e4nelle: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, min\u00e4 pid\u00e4n sinun oikiana ja hyv\u00e4n\u00e4, ja sinun ulos ja sis\u00e4lle k\u00e4ymises minun kanssani sotaleiriin kelpaa minulle, sill\u00e4 en ole min\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n pahuutta sinusta siit\u00e4 ajasta, kuin sin\u00e4 tulit minun tyk\u00f6ni, niin t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti; mutta et sin\u00e4 kelpaa p\u00e4\u00e4miehille.\n29:7 Niin palaja nyt takaperin ja mene rauhaan, ettes pahaa tekisi Philistealaisten p\u00e4\u00e4miesten silm\u00e4in edess\u00e4.\n29:8 David sanoi Akikselle: mit\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt? ja mit\u00e4s olet l\u00f6yt\u00e4nyt palvelialtas siit\u00e4 ajasta, kuin min\u00e4 olen ollut sinun tyk\u00f6n\u00e4s, niin t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, etten min\u00e4 saa tulla ja sotia kuninkaan minun herrani vihamiehi\u00e4 vastaan?\n29:9 Akis vastasi ja sanoi Davidille: min\u00e4 tied\u00e4n sinun otolliseksi minun silm\u00e4ini edess\u00e4, niinkuin Jumalan enkelin, mutta Philistealaisten p\u00e4\u00e4miehet ovat sanoneet: \u00e4l\u00e4 anna h\u00e4nen tulla meid\u00e4n kanssamme sotaan.\n29:10 Niin nouse siis varhain aamulla, ja sinun herras palveliat, jotka sinun kanssas tulleet ovat: ja kuin te olette aamulla varhain nousseet ja p\u00e4iv\u00e4 teille valkenee, niin menk\u00e4\u00e4t teid\u00e4n tiet\u00e4nne.\n29:11 Niin David oli miehinens\u00e4 aamulla varhain ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, matkustamaan ja tulemaan Philistealaisten maalle j\u00e4lleen; mutta Philistealaiset meniv\u00e4t Jisreeliin p\u00e4in.\n30:1 Kuin David kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuli Ziglagiin miehinens\u00e4, olivat Amalekilaiset tulleet etel\u00e4n puolelta Ziglagiin, ly\u00f6neet Ziglagin ja polttaneet sen tulella,\n30:2 Ja olivat vieneet vaimot, jotka siell\u00e4 olivat, pienimm\u00e4st\u00e4 niin suurimpaan; ei he yht\u00e4k\u00e4\u00e4n surmanneet, mutta veiv\u00e4t pois ja meniv\u00e4t tiehens\u00e4.\n30:3 Kuin David tuli miehinens\u00e4 kaupunkiin, katso, se oli tulella poltettu, ja heid\u00e4n em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ja poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 viedyt vangiksi;\n30:4 Korotti David ja v\u00e4ki, joka h\u00e4nen kanssansa oli, \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itkiv\u00e4t siihenasti, ettei heill\u00e4 en\u00e4\u00e4 voimaa itke\u00e4 ollut.\n30:5 Ja Davidin kaksi em\u00e4nt\u00e4\u00e4 olivat my\u00f6s vankina viedyt pois: Ahinoam Jisreelil\u00e4inen ja Abigail Nabalin em\u00e4nt\u00e4 Karmelista.\n30:6 Ja David oli suuresti ahdistettu, sill\u00e4 kansa tahtoi h\u00e4nen kivitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaiken kansan sielut olivat murheissa poikainsa ja tyt\u00e4rtens\u00e4 t\u00e4hden. Mutta David vahvisti itsi\u00e4ns\u00e4 Herrassa Jumalassansa.\n30:7 Ja David sanoi papille AbJatarille Ahimelekin pojalle: tuo minulle p\u00e4\u00e4llisvaate. Ja AbJatar toi Davidille p\u00e4\u00e4llisvaatteen.\n30:8 Niin kysyi David Herralta ja sanoi: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun ajaman sit\u00e4 joukkoa takaa? saanenko min\u00e4 heid\u00e4t kiinni? H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: aja heit\u00e4 takaa, ja sin\u00e4 totisesti saavutat heid\u00e4t ja otat saaliin.\n30:9 Niin meni David matkaan, h\u00e4n ja kuusisataa miest\u00e4, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, ja tulivat Besorin ojan tyk\u00f6; ja muut seisahtivat siin\u00e4.\n30:10 Mutta David ja nelj\u00e4sataa miest\u00e4 ajoivat takaa; mutta kaksisataa miest\u00e4, jotka siihen seisomaan j\u00e4iv\u00e4t, suuttuivat menem\u00e4st\u00e4 Besorin ojan ylitse.\n30:11 Ja he l\u00f6ysiv\u00e4t yhden Egyptin miehen kedolta, sen he veiv\u00e4t Davidin tyk\u00f6, ja antoivat h\u00e4nen leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 ja vett\u00e4 juoda,\n30:12 Ja antoivat ryp\u00e4leen fikunia ja kaksi ryp\u00e4lett\u00e4 rusinoita; ja sittenkuin h\u00e4n oli sy\u00f6nyt, tuli h\u00e4nen henkens\u00e4 virvoitetuksi, sill\u00e4 ei h\u00e4n ollut kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 eik\u00e4 kolmena y\u00f6n\u00e4 leip\u00e4\u00e4 sy\u00f6nyt eik\u00e4 vett\u00e4 juonut.\n30:13 Ja David sanoi h\u00e4nelle: kenenk\u00e4 sin\u00e4 olet ja kustas olet? Egyptin nuorukainen sanoi: min\u00e4 olen Amalekilaisen palvelia, ja minun herrani on hylj\u00e4nnyt minun; sill\u00e4 min\u00e4 tulin sairaaksi jo kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitte.\n30:14 Me ry\u00f6stimme etel\u00e4st\u00e4 p\u00e4in Kretin ja Juudan, etel\u00e4st\u00e4 p\u00e4in Kalebin, ja poltimme Ziglagin.\n30:15 David sanoi h\u00e4nelle: vietk\u00f6s minun sen sotav\u00e4en tyk\u00f6? H\u00e4n sanoi: vannos minulle Jumalan kautta, ettes minua tapa etk\u00e4 anna minua minun herrani k\u00e4siin, niin min\u00e4 vien sinun sen sotav\u00e4en tyk\u00f6.\n30:16 Ja h\u00e4n vei h\u00e4nen; ja katso, he olivat hajoittaneet heit\u00e4ns\u00e4 koko maahan, s\u00f6iv\u00e4t, joivat ja hypp\u00e4siv\u00e4t ilosta kaiken sen suuren saaliin t\u00e4hden, jonka he olivat saaneet Philistealaisten ja Juudan maalta.\n30:17 Ja David l\u00f6i heit\u00e4 aamuh\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4 ruveten ehtooseen asti, liki toiseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n; niin ettei heist\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ssyt, paitsi nelj\u00e4sataa nuorukaista, jotka istuivat kamelein p\u00e4\u00e4lle ja pakenivat.\n30:18 Niin David pelasti kaikki mit\u00e4 Amalekilaiset ottaneet olivat, ja David pelasti my\u00f6s kaksi em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4.\n30:19 Ja ei puuttunut niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, pient\u00e4 eli suurta, pojista ja tytt\u00e4rist\u00e4, eli saaliista kun he heillens\u00e4 ottaneet olivat: David toi ne kaikki takaperin j\u00e4lleen.\n30:20 Ja David otti kaikki lampaat ja h\u00e4rj\u00e4t ja antoi ajaa ne karjansa edell\u00e4, ja he sanoivat: t\u00e4m\u00e4 on Davidin saalis.\n30:21 Ja kuin David tuli kahdensadan miehen tyk\u00f6, jotka olivat suuttuneet seuraamasta Davidia ja olivat j\u00e4\u00e4neet Besorin ojan tyk\u00f6, meniv\u00e4t he Davidia vastaan ja sit\u00e4 sotav\u00e4ke\u00e4 joka h\u00e4nen kanssansa oli. Ja David meni sen v\u00e4en tyk\u00f6 ja tervehti heit\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti.\n30:22 Niin vastasivat kaikki ne, jotka pahat ja tylyt miehet olivat niiden seasta, jotka Davidin kanssa olivat matkustaneet, ja sanoivat: ettei he menneet meid\u00e4n kanssamme, ei pid\u00e4 heille annettaman siit\u00e4 saaliista jonka me saaneet olemme; mutta itsekukin ottakaan em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 ja lapsensa ja menk\u00e4\u00e4n tiehens\u00e4.\n30:23 Niin sanoi David: ei teid\u00e4n niin pid\u00e4 tekem\u00e4n, minun veljeni, sill\u00e4 Herra on ne meille antanut, ja on meid\u00e4t varjellut ja antanut sen sotav\u00e4en meid\u00e4n k\u00e4siimme, joka tuli meit\u00e4 vastaan.\n30:24 Kuka teit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kuuleman t\u00e4ss\u00e4 asiassa? Senkaltainen kuin niiden osa on, jotka olivat sodassa meid\u00e4n kanssamme, pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s oleman heid\u00e4n osansa jotka kaluin tyk\u00f6n\u00e4 ovat olleet, ja pit\u00e4\u00e4 yhdenkaltainen jako oleman.\n30:25 T\u00e4m\u00e4 on ollut siit\u00e4 ajasta ja aina sitte s\u00e4\u00e4ty ja oikeus Israelissa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n30:26 Ja David tuli Ziglagiin ja l\u00e4hetti saaliista ylimm\u00e4isille Juudasta, jotka h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 olivat, ja sanoi: katso, t\u00e4ss\u00e4 on teille siunaus Herran vihollisten saaliista:\n30:27 Niille jotka olivat Beteliss\u00e4, niille Ramotissa etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in, niille Jatirissa,\n30:28 Niille Aroerissa, niille Siphmotissa, niille Estmoassa,\n30:29 Ja niille kuin on Rakalissa, ja niille Jerakmelilaisten kaupungeista, ja niille Kenil\u00e4isten kaupungeista,\n30:30 Niille Hormassa, ja niille Korasanissa, ja niille Atakissa,\n30:31 Niille Hebronissa, ja kaikkiin paikkoihin, kussa David oli miehinens\u00e4 vaeltanut.\n31:1 Niin Philistealaiset sotivat Israelia vastaan, ja Israelin miehet pakenivat Philistealaisia ja lankesivat ly\u00f6tyn\u00e4 Gilboan vuorella.\n31:2 Ja Philistealaiset ajoivat Saulia ja h\u00e4nen poikiansa takaa, ja Philistealaiset surmasivat Jonatanin, Abinadabin ja Melkisuan, Saulin pojat.\n31:3 Ja sota oli ankara Saulia vastaan, ja joutsimiehet k\u00e4viv\u00e4t h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 joutsilla, ja h\u00e4n haavoitettiin pahoin joutsimiehilt\u00e4.\n31:4 Niin sanoi Saul aseensa kantajalle: ved\u00e4 ulos miekkas ja pist\u00e4 sill\u00e4 minua l\u00e4vitse, ettei n\u00e4m\u00e4t ymp\u00e4rileikkaamattomat tulisi ja pist\u00e4isi minua l\u00e4vitse, ja pilkkaisi minua. Mutta h\u00e4nen aseensa kantaja ei tahtonut, sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si suuresti. Niin otti Saul miekan ja lankesi siihen.\n31:5 Kuin h\u00e4nen aseensa kantaja n\u00e4ki Saulin kuolleeksi, lankesi h\u00e4n my\u00f6s miekkaansa ja kuoli h\u00e4nen kanssansa.\n31:6 Ja niin kuoli Saul ja kolme h\u00e4nen poikaansa, ja h\u00e4nen aseensa kantaja, ja ynn\u00e4 kaikki h\u00e4nen miehens\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n31:7 Kuin Israelin miehet, jotka olivat toisella puolella laaksoa ja toisella puolella Jordania, n\u00e4kiv\u00e4t Israelin miehet paenneeksi ja Saulin poikinensa kuolleeksi, j\u00e4ttiv\u00e4t he kaupungit ja pakenivat. Niin tulivat Philistealaiset ja asuivat niiss\u00e4.\n31:8 Ja toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulivat Philistealaiset ry\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n tapetuita ja l\u00f6ysiv\u00e4t Saulin ja kolme h\u00e4nen poikaansa makaavan Gilboan vuorella.\n31:9 Ja hakkasivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pois, ja ottivat h\u00e4nelt\u00e4 aseet, ja l\u00e4hettiv\u00e4t ymp\u00e4ri Philistealaisten maakuntaa, ilmoitettaa ep\u00e4jumalainsa huoneissa ja kansan seassa,\n31:10 Ja panivat h\u00e4nen aseensa Astarotin huoneesen; mutta h\u00e4nen ruumiinsa ripustivat he Betsanin muurin p\u00e4\u00e4lle.\n31:11 Kuin Jabeksen asuvaiset Gileadissa kuulivat, mit\u00e4 Philistealaiset Saulille tehneet olivat,\n31:12 Nousivat kaikki sotaan kelpaavaiset miehet, k\u00e4viv\u00e4t kaiken sen y\u00f6n ja ottivat Saulin ruumiin ja h\u00e4nen poikainsa ruumiit alas Betsanin muurin p\u00e4\u00e4lt\u00e4, veiv\u00e4t Jabekseen ja polttivat ne siell\u00e4,\n31:13 Ja ottivat heid\u00e4n luunsa ja hautasivat puun alle Jabekseen, ja paastosivat seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4.","title":"Finnish Bible: 1 Samuel","type":"page"}