{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/sa2.htm","path":"bib/wb/fin/sa2.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/sa2.htm","text":"1:1 Ja tapahtui Saulin kuoleman j\u00e4lkeen, kuin David oli palannut Amalekilaisten taposta, oli David Ziklagissa kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\n1:2 Katso, kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuli yksi mies Saulin leirist\u00e4 rev\u00e4istyill\u00e4 vaatteilla ja multaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja kuin h\u00e4n tuli Davidin tyk\u00f6, lankesi h\u00e4n maahan ja kumarsi.\n1:3 David sanoi h\u00e4nelle: kustas tulet? Ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 olen paennut Israelin leirist\u00e4.\n1:4 David sanoi h\u00e4nelle: sanos minulle, mit\u00e4 siell\u00e4 on tapahtunut? H\u00e4n vastasi: v\u00e4ki on paennut sodasta, ja paljo v\u00e4ke\u00e4 on langennut ja kuollut, ja my\u00f6s Saul ja h\u00e4nen poikansa Jonatan ovat kuolleet.\n1:5 David sanoi nuorukaiselle, joka n\u00e4it\u00e4 ilmoitti: mist\u00e4 sin\u00e4 tied\u00e4t Saulin ja h\u00e4nen poikansa Jonatanin kuolleeksi?\n1:6 Nuorukainen, joka h\u00e4nelle sit\u00e4 ilmoitti, sanoi: min\u00e4 tulin tapaturmasta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul oli langennut omaan keih\u00e4\u00e4seens\u00e4, ja katso, rattaat ja hevosmiehet ajoivat h\u00e4nt\u00e4 takaa.\n1:7 Ja sitte h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi h\u00e4nens\u00e4, ja n\u00e4ki minun ja kutsui tyk\u00f6ns\u00e4, ja min\u00e4 sanoin: t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen.\n1:8 H\u00e4n sanoi minulle: kuka sin\u00e4 olet? Min\u00e4 vastasin: min\u00e4 olen Amalekilainen.\n1:9 Ja h\u00e4n sanoi minulle: tules minun tyk\u00f6ni ja tapa minua; sill\u00e4 min\u00e4 ahdistetaan kovin ja minun henkeni on viel\u00e4 kokonainen minussa.\n1:10 Niin min\u00e4 menin h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja tapoin h\u00e4nen; sill\u00e4 min\u00e4 tiesin, ettei h\u00e4n olisi kuitenkaan sen lankeemisen j\u00e4lkeen el\u00e4nyt. Ja min\u00e4 otin kruunun h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4ns\u00e4 ja k\u00e4sirenkaat h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4 ja toin ne t\u00e4nne minun herralleni.\n1:11 Silloin tarttui David vaatteisiinsa ja rep\u00e4isi ne; niin my\u00f6s joka mies, joka h\u00e4nen kanssansa oli,\n1:12 Ja valittivat ja itkiv\u00e4t, ja paastosivat ehtoosen asti, Saulin ja h\u00e4nen poikansa Jonatanin t\u00e4hden, ja Herran kansan t\u00e4hden, ja Israelin huoneen t\u00e4hden, ett\u00e4 ne miekan kautta langenneet olivat.\n1:13 Ja David sanoi nuorukaiselle, joka n\u00e4it\u00e4 h\u00e4nelle ilmoitti: kusta sin\u00e4 olet? H\u00e4n sanoi: min\u00e4 olen muukalaisen Amalekilaisen poika.\n1:14 David sanoi h\u00e4nelle: miksi et pelj\u00e4nnyt laskea k\u00e4tt\u00e4s tappamaan Herran voideltua?\n1:15 Ja David kutsui yhden palvelioistansa ja sanoi: tule t\u00e4nne ja ly\u00f6 h\u00e4nt\u00e4. Ja h\u00e4n l\u00f6i h\u00e4nen kuoliaaksi.\n1:16 Niin sanoi David h\u00e4nelle: sinun veres olkoon sinun p\u00e4\u00e4s p\u00e4\u00e4ll\u00e4; sill\u00e4 sinun suus on todistanut itse sinuas vastaan ja sanonut: min\u00e4 olen Herran voidellun tappanut.\n1:17 Ja David valitti t\u00e4m\u00e4n valituksen Saulin ja Jonatanin h\u00e4nen poikansa ylitse,\n1:18 Ja k\u00e4ski opettaa Juudan lapsia Joutsivirren: katso, se on kirjoitettu Hurskasten kirjassa.\n1:19 O Israelin kunnia! sinun kukkuloillas ovat surmatut: kuinka sankarit ovat langenneet?\n1:20 \u00c4lk\u00e4\u00e4t sanoko sit\u00e4 Gatissa, \u00e4lk\u00e4\u00e4t my\u00f6s ilmoittako Askalonin kaduilla, ettei Philistealaisten tytt\u00e4ret iloitsisi eik\u00e4 ymp\u00e4rileikkaamattomain tytt\u00e4ret riemuitsisi.\n1:21 Te Gilboan vuoret, \u00e4lk\u00f6\u00f6n tulko kaste eik\u00e4 sade teid\u00e4n p\u00e4\u00e4llenne, \u00e4lk\u00f6\u00f6n my\u00f6s olko pellot, joista ylennysuhri tulee; sill\u00e4 siell\u00e4 on v\u00e4kev\u00e4in kilpi ly\u00f6ty maahan, Saulin kilpi, niinkuin ei h\u00e4n olisikaan ollut \u00f6ljyll\u00e4 voideltu.\n1:22 Jonatanin joutsi ei harhaillut tapettuin verest\u00e4 ja voimallisten lihavuudesta, ja Saulin miekka ei palajanut tyhj\u00e4n\u00e4.\n1:23 Saul ja Jonatan, rakkaat ja suloiset el\u00e4iss\u00e4ns\u00e4, ei ole my\u00f6s kuollessansa eroitetut: liukkaammat kuin kotka ja v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4t kuin jalopeurat.\n1:24 Te Israelin tytt\u00e4ret, itkek\u00e4\u00e4t Saulia, joka teid\u00e4n vaatetti tulipunaisilla koriasti ja kaunisti teid\u00e4n vaatteenne kultaisella kaunistuksella.\n1:25 Kuinka sankarit ovat langenneet sodassa? Jonatan on my\u00f6s tapettu sinun kukkuloillas.\n1:26 Min\u00e4 suren suuresti sinun t\u00e4htes, minun veljeni Jonatan. Sin\u00e4 olit minulle juuri rakas: sinun rakkautes oli suurempi minulle kuin vaimoin rakkaus.\n1:27 Kuinka ovat sankarit langenneet, ja sota-aseet tulleet pois?\n2:1 Sittenkuin n\u00e4m\u00e4 olivat tapahtuneet, kysyi David Herralta, sanoen: menenk\u00f6 min\u00e4 johonkuhun Juudan kaupungeista? Ja Herra sanoi h\u00e4nelle: mene. David sanoi: kuhunka minun pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n? H\u00e4n sanoi: Hebroniin.\n2:2 Niin David meni sinne ja kaksi h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4, Ahinoam Jisreelil\u00e4inen ja Abigail Nabalin em\u00e4nt\u00e4 Karmelista,\n2:3 Niin my\u00f6s miehet, jotka olivat h\u00e4nen kanssansa, vei David my\u00f6t\u00e4ns\u00e4 jokaisen huoneinensa. Ja he asuivat Hebronin kaupungeissa.\n2:4 Ja Juudan miehet tulivat ja voitelivat siell\u00e4 Davidin Juudan huoneen kuninkaaksi. Ja kuin Davidille ilmoitettiin Jabeksen miehet Gileadissa haudanneen Saulin,\n2:5 L\u00e4hetti h\u00e4n heille sanan ja antoi sanoa heille: siunatut olette te Herralta, ett\u00e4 te t\u00e4m\u00e4n laupiuden teitte Saulille teid\u00e4n herrallenne ja olette haudanneet h\u00e4nen.\n2:6 Niin tehk\u00f6\u00f6n Herra teille laupiuden ja totuuden, ja min\u00e4 teen my\u00f6s teille hyv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 te t\u00e4m\u00e4n teitte.\n2:7 Vahvistakaat siis nyt teid\u00e4n k\u00e4tenne ja olkaat v\u00e4kev\u00e4t; sill\u00e4 teid\u00e4n herranne Saul on kuollut, ja Juudan huone on my\u00f6s minun voidellut h\u00e4nellens\u00e4 kuninkaaksi.\n2:8 Mutta Abner, Nerin poika, Saulin sodanp\u00e4\u00e4mies, otti Isbosetin Saulin pojan, ja vei h\u00e4nen Mahanaimiin,\n2:9 Ja asetti h\u00e4nen Gileadin, Assurin, Jisreelin, Ephraimin, BenJaminin ja kaiken Israelin kuninkaaksi.\n2:10 Ja Isboset Saulin poika oli nelj\u00e4nkymmenen ajastaikainen, kuin h\u00e4n tuli Israelin kuninkaaksi, ja hallitsi kaksi ajastaikaa; ainoastaan Juudan huone piti Davidin kanssa.\n2:11 Ja se aika, jonka David oli Hebronissa Juudan huoneen kuninkaana, oli seitsem\u00e4n ajastaikaa ja kuusi kuukautta.\n2:12 Ja Abner Nerin poika l\u00e4ksi ulos Isbosetin Saulin pojan palveliain kanssa Mahanaimista Gibeoniin.\n2:13 Ja Joab, Zerujan poika, ja Davidin palveliat l\u00e4ksiv\u00e4t ulos, ja he kohtasivat toisensa Gibeonin lammikon tyk\u00f6n\u00e4, ja seisoivat toinen toistansa vastaan, n\u00e4m\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 puolella ja toiset toisella puolella lammikkoa.\n2:14 Ja Abner sanoi Joabille: nouskaan nuorukaiset meid\u00e4n eteemme leikitsem\u00e4\u00e4n. Joab sanoi: tehk\u00e4\u00e4n niin.\n2:15 Niin he nousivat ja k\u00e4viv\u00e4t kaksitoistakymment\u00e4 BenJaminin luvusta Isbosetin Saulin pojan puolelta, ja kaksitoistakymment\u00e4 Davidin palvelioista edes.\n2:16 Ja jokainen heist\u00e4 otti toinen toisensa kiinni kaulasta, ja pistiv\u00e4t miekkansa kylkiin, ja lankesivat toinen toisensa kanssa maahan. Siit\u00e4 kutsutaan se paikka Helkat-Hatsurim, joka on Gibeonissa.\n2:17 Ja sangen kova sota nousi sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4; mutta Abner ja Israelin miehet ly\u00f6tiin Davidin palvelioilta takaperin.\n2:18 Ja kolme ZeruJan poikaa oli siell\u00e4: Joab, Abisai ja Asahel; mutta Asahel oli nopia juoksemaan, niinkuin mets\u00e4vuohi kedolla.\n2:19 H\u00e4n ajoi Abneria takaa, ja ei poikennut oikialle eik\u00e4 vasemmalle puolelle ajamasta Abneria takaa.\n2:20 Niin Abner katsoi taaksensa ja sanoi: etk\u00f6 sin\u00e4 ole Asahel? H\u00e4n sanoi: olen.\n2:21 Ja Abner sanoi: pakene minun tyk\u00f6\u00e4ni oikialle eli vasemmalle puolelle, ja k\u00e4sit\u00e4 sinulles yksi noista nuorukaisista, ja ota sen ase. Mutta Asahel ei tahtonut luopua h\u00e4nest\u00e4.\n2:22 Niin Abner taas puhui Asahelille: pakene minun takaani: miksis tahdot minua ly\u00f6m\u00e4\u00e4n sinuas? ja kuinka min\u00e4 sitte tohdin nostaa kasvoni Joabin sinun veljes edess\u00e4?\n2:23 Mutta h\u00e4n ei paennut; ja Abner pisti h\u00e4nt\u00e4 takamaisella puolella keih\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen vatsaansa, niin ett\u00e4 keih\u00e4s k\u00e4vi takaa ulos, ja h\u00e4n lankesi siihen ja kuoli h\u00e4nen eteens\u00e4. Ja jokainen, joka siihen paikkaan tuli, kussa Asahel kaatunut ja kuolleena oli, seisahti siihen.\n2:24 Mutta Joab ja Abisai ajoivat Abneria takaa siihen asti kuin p\u00e4iv\u00e4 laski. Ja kuin he tulivat Amman kukkulalle, joka on Gian tyk\u00f6n\u00e4, Gibeonin korven tiell\u00e4,\n2:25 Silloin tulivat BenJaminin lapset Abnerin takaa kokoon ja kokosivat itsens\u00e4 yhteen joukkoon, ja seisahtivat m\u00e4en kukkulalle.\n2:26 Ja Abner huusi Joabia ja sanoi: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 miekan sy\u00f6m\u00e4n ilman lakkaamata? Etk\u00f6s tied\u00e4, ett\u00e4 siit\u00e4 tulee enempi katkeruutta? Kuinka kauvan et sin\u00e4 tahdo sanoa kansalle, ett\u00e4 he lakkaisivat vainoomasta velji\u00e4ns\u00e4?\n2:27 Joab vastasi: niin totta kuin Jumala el\u00e4\u00e4, jos sin\u00e4 olisit (ennen) niin sanonut, niin olis kansa t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 jo varhain lakannut vainoomasta kukin velje\u00e4ns\u00e4!\n2:28 Ja Joab puhalsi torveen, ja kaikki kansa seisahti alallensa, ja ei en\u00e4\u00e4 ajaneet Israelia takaa eik\u00e4 my\u00f6s en\u00e4\u00e4 sotineet.\n2:29 Mutta Abner ja h\u00e4nen miehens\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t kaiken y\u00f6t\u00e4 lakialla kedolla ja meniv\u00e4t Jordanin ylitse, vaelsivat kaiken Bitronin l\u00e4vitse ja tulivat Mahanaimiin.\n2:30 Ja Joab k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4 Abnerista ja kokosi kaiken kansan; ja siin\u00e4 kaivattiin Davidin palvelioista yhdeks\u00e4ntoistakymment\u00e4 miest\u00e4 ja Asahel.\n2:31 Mutta Davidin palveliat olivat ly\u00f6neet BenJaminilta ja niist\u00e4 miehist\u00e4, jotka olivat Abnerin kanssa, kolmesataa ja kuusikymment\u00e4 miest\u00e4, jotka kuolivat.\n2:32 Ja he ottivat Asahelin ja hautasivat Betlehemiin, h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 hautaan; ja Joab k\u00e4vi miehinens\u00e4 kaiken sen y\u00f6n ja tuli p\u00e4iv\u00e4n valjetessa Hebroniin.\n3:1 Ja pitk\u00e4llinen sota oli Saulin huoneen ja Davidin huoneen vaiheella; mutta David kasvoi ja menestyi, ja Saulin huone h\u00e4visi ja v\u00e4heni.\n3:2 Ja Davidille syntyi lapsia Hebronissa; h\u00e4nen esikoisensa oli Amnon Ahinoamista Jisreelil\u00e4isest\u00e4.\n3:3 Toinen Kileab Abigailista Nabalin em\u00e4nn\u00e4st\u00e4, joka oli Karmelista; kolmas Absalom Maakan poika kuninkaan Talmain tytt\u00e4ren Gessurista;\n3:4 Nelj\u00e4s Adonia Haggitin poika; viides Sephatja Abitalin poika;\n3:5 Kuudes Jitream Eglasta Davidin em\u00e4nn\u00e4st\u00e4; n\u00e4m\u00e4 syntyiv\u00e4t Davidille Hebronissa.\n3:6 Kuin sota oli Saulin huoneeen ja Davidin huoneen vaiheella, vahvisti Abner itsens\u00e4 Saulin huoneessa.\n3:7 Ja Saulilla oli ollut jalkavaimo, Ritspa nimelt\u00e4, Aijan tyt\u00e4r, ja (Isboset) sanoi Abnerille: miksis olet mennyt is\u00e4ni jalkavaimon tyk\u00f6?\n3:8 Niin Abner vihastui suuresti Isbosetin sanoista ja sanoi: olenko min\u00e4 koiran p\u00e4\u00e4, joka Juudaa vastaan tein t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 laupiuden sinun is\u00e4s Saulin huoneelle, ja h\u00e4nen veljillens\u00e4 ja yst\u00e4villens\u00e4, ja en ole antanut sinua Davidin k\u00e4siin! ja sin\u00e4 soimaat minua t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 vaimon t\u00e4hden pahanteki\u00e4ksi?\n3:9 Jumala tehk\u00f6\u00f6n Abnerin kanssa sen ja sen, jos min\u00e4 en tee, niinkuin Herra on vannonut Davidille:\n3:10 Ett\u00e4 min\u00e4 otan kuninkaan valtakunnan Saulin huoneesta pois, ja ylenn\u00e4n Davidin istuimen Israelin ja Juudan ylitse, Danista Bersebaan asti.\n3:11 Ja ei h\u00e4n taitanut Abneria en\u00e4\u00e4 vastata yht\u00e4\u00e4n sanaa; sill\u00e4 h\u00e4n pelk\u00e4si h\u00e4nt\u00e4.\n3:12 Ja Abner l\u00e4hetti sanansaattajat edell\u00e4ns\u00e4 Davidin tyk\u00f6, sanoen: kenenk\u00e4 maa oma on? ja sanoi: tee liitto minun kanssani, ja katso, minun k\u00e4teni on sinun kanssas, k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikkea Israelia sinun tyk\u00f6s.\n3:13 H\u00e4n sanoi: oikein, min\u00e4 teen liiton sinun kanssas; mutta yht\u00e4 anon min\u00e4 sinulta, sanoen: ei pid\u00e4 sinun tuleman minun n\u00e4kyviini ennen kuin sin\u00e4 tuot Mikalin Saulin tytt\u00e4ren minun tyk\u00f6ni, tullessas katsomaan kasvojani.\n3:14 L\u00e4hetti my\u00f6s David sanansaattajat Isbosetin Saulin pojan tyk\u00f6 ja antoi h\u00e4nelle sanoa: anna minulle minun em\u00e4nt\u00e4ni Mikal, jonka min\u00e4 kihlasin minulleni sadalla Philistealaisten esinahalla.\n3:15 Isboset l\u00e4hetti matkaan ja antoi ottaa h\u00e4nen miehelt\u00e4ns\u00e4 Paltielilta Laiksen pojalta pois.\n3:16 Ja h\u00e4nen miehens\u00e4 meni h\u00e4nen kanssansa, h\u00e4n k\u00e4vi ja itki h\u00e4nen j\u00e4liss\u00e4ns\u00e4 hamaan Bahurimiin asti. Niin sanoi Abner h\u00e4nelle: palaja ja mene matkaas. Ja h\u00e4n palasi.\n3:17 Ja Abner puhui Israelin vanhimmille ja sanoi: te olette jo kauvan aikaa halunneet Davidia kuninkaaksenne.\n3:18 Niin tehk\u00e4\u00e4t nyt se; sill\u00e4 Herra on sanonut Davidista; min\u00e4 vapahdan minun kansani Israelin palveliani Davidin k\u00e4den kautta Philistealaisten k\u00e4dest\u00e4 ja kaikkein heid\u00e4n vihollistensa k\u00e4dest\u00e4.\n3:19 Puhui my\u00f6s Abner BenJaminin korvain kuullen, ja meni my\u00f6s puhumaan Davidin korville Hebroniin kaikkia mik\u00e4 Israelille ja kaikelle BenJaminin huoneelle kelpasi.\n3:20 Kuin Abner tuli Davidin tyk\u00f6 Hebroniin ja kaksikymment\u00e4 miest\u00e4 h\u00e4nen kanssansa, teki David pidot Abnerille ja niille miehille, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat.\n3:21 Ja Abner sanoi Davidille: min\u00e4 nousen ja menen kokoomaan kaiken Israelin herrani kuninkaan tyk\u00f6, ett\u00e4 he tekisiv\u00e4t liiton sinun kanssas, ja sin\u00e4 olisit kuningas niinkuin sinun sielus halajaa. Niin David p\u00e4\u00e4sti Abnerin menem\u00e4\u00e4n rauhassa.\n3:22 Ja katso, Davidin palveliat ja Joab tulivat sotav\u00e4en tyk\u00f6\u00e4 ja toivat kanssansa suuren saaliin; mutta Abner ei ollut silloin Davidin tyk\u00f6n\u00e4 Hebronissa, sill\u00e4 h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt h\u00e4nen menem\u00e4\u00e4n rauhassa.\n3:23 Kuin Joab ja kaikki sotajoukko olivat tulleet, sanottiin Joabille, sanoen: Abner Nerin poika on tullut kuninkaan tyk\u00f6, ja h\u00e4n on p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt h\u00e4net rauhassa menem\u00e4\u00e4n.\n3:24 Niin meni Joab kuninkaan tyk\u00f6 ja sanoi: mit\u00e4s olet tehnyt? Katso, Abner on tullut sinun tyk\u00f6s: miksis olet h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt vapaasti menem\u00e4\u00e4n?\n3:25 Etk\u00f6s tunne Abneria Nerin poikaa? H\u00e4n on tullut sinua pett\u00e4m\u00e4\u00e4n tiedustellaksensa ulos- ja sis\u00e4llek\u00e4ymist\u00e4s ja koetellaksensa kaikkia, mit\u00e4s teet.\n3:26 Ja kuin Joab l\u00e4ksi Davidin tyk\u00f6\u00e4, l\u00e4hetti h\u00e4n sanansaattajat Abnerin per\u00e4\u00e4n, ja he toivat h\u00e4nen Borhasirasta; ja ei David siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4nyt.\n3:27 Kuin Abner tuli Hebroniin j\u00e4lleen, vei Joab h\u00e4net keskelle porttia puhutellaksensa h\u00e4nt\u00e4 erin\u00e4ns\u00e4, ja pisti siell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vatsaan, niin ett\u00e4 h\u00e4n kuoli, veljens\u00e4 Asahelin veren t\u00e4hden.\n3:28 Kuin David sai sen tiet\u00e4\u00e4, sanoi h\u00e4n: min\u00e4 olen viatoin ja minun valtakuntani Herran edess\u00e4 ijankaikkisesti Abnerin Nerin pojan verest\u00e4.\n3:29 Mutta tulkoon se Joabin p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ja kaiken h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 huoneen, ja \u00e4lk\u00f6\u00f6n puuttuko Joabin huoneessa se, jolla juoksu ja spitali on, ja joka sauvalla k\u00e4y ja miekalla kaatuu, ja jolta leip\u00e4 puuttuu.\n3:30 Ja n\u00e4in tappoivat Joab ja h\u00e4nen veljens\u00e4 Abisai Abnerin, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00f6i kuoliaaksi Asahelin heid\u00e4n veljens\u00e4 sodassa Gibeonin tyk\u00f6n\u00e4.\n3:31 Mutta David sanoi Joabille ja kaikelle kansalle, jotka olivat h\u00e4nen kanssansa: rev\u00e4isk\u00e4\u00e4 vaatteenne rikki, ja puettakaat teit\u00e4nne s\u00e4keill\u00e4, ja valittakaat Abnerin t\u00e4hden. Ja kuningas David k\u00e4vi paarien per\u00e4ss\u00e4.\n3:32 Ja he hautasivat Abnerin Hebronissa, ja kuningas koroitti \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itki Abnerin haudan tyk\u00f6n\u00e4; itki my\u00f6s kaikki kansa.\n3:33 Ja kuningas valitti Abneria ja sanoi: onko Abner kuollut, niinkuin tyhm\u00e4 kuolee?\n3:34 Sinun k\u00e4tes ei olleet sidotut, sinun jalkas ei olleet vaskikahleissa: sin\u00e4 olet kaatunut, niinkuin se, joka pahanteki\u00e4in edess\u00e4 lankee. Ja kaikki kansa itki viel\u00e4 enemmin h\u00e4nt\u00e4.\n3:35 Ja kaikki kansa tuli Davidin kanssa rualle, kuin viel\u00e4 valkia p\u00e4iv\u00e4 oli; ja David vannoi ja sanoi: Jumala tehk\u00f6\u00f6n minulle sen ja sen, jos min\u00e4 leip\u00e4\u00e4 taikka jotakin muuta maistan, ennenkuin aurinko laskee.\n3:36 Ja kaikki kansa ymm\u00e4rsi sen, ja se kelpasi heille, ja kaikki se hyv\u00e4 mink\u00e4 kuningas oli tehnyt kaiken kansan silm\u00e4in edess\u00e4.\n3:37 Ja kaikki kansa ja koko Israel ymm\u00e4rsiv\u00e4t sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ettei se ollut kuninkaalta, ett\u00e4 Abner Nerin poika oli tapettu.\n3:38 Ja kuningas sanoi palvelioillensa: ettek\u00f6 te tied\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 on yksi p\u00e4\u00e4mies, ja tosin suuri mies kaatunut Israelissa?\n3:39 Ja min\u00e4 olen viel\u00e4 heikko ja voideltu kuningas, mutta ne miehet ZeruJan pojat ovat kovemmat minua: Herra maksakoon sille, joka pahaa tekee, h\u00e4nen pahuutensa j\u00e4lkeen!\n4:1 Kuin Saulin poika kuuli Abnerin kuolleeksi Hebronissa, v\u00e4syiv\u00e4t h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4, ja koko Israel h\u00e4mm\u00e4styi.\n4:2 Ja Saulin pojalla oli kaksi sotav\u00e4en p\u00e4\u00e4miest\u00e4, toisen nimi oli Baana ja toisen Rekab, Rimmonin Berotilaisen pojat, BenJaminin lapsista; sill\u00e4 Berot oli my\u00f6s luettu BenJaminin sukukuntaan.\n4:3 Ja Berotilaiset olivat paenneet Gittaimiin, ja olivat siell\u00e4 muukalaisina t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n4:4 Oli my\u00f6s Jonatanilla Saulin pojalla yksi poika, joka oli saattamatoin jaloista, ja oli jo viiden ajastaikainen, kuin sanoma Saulista ja Jonatanista tuli Jisreelist\u00e4; ja h\u00e4nen imett\u00e4j\u00e4ns\u00e4 otti h\u00e4nen ja pakeni. Ja koska h\u00e4n kiiruusti pakeni, lankesi h\u00e4n ja tuli saattamattomaksi, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 oli MephiBoset.\n4:5 Niin meniv\u00e4t Berotilaisen Rimmonin pojat Rekab ja Baana, ja tulivat Isbosetin huoneesen, kuin p\u00e4iv\u00e4 oli palavimmallansa; ja h\u00e4n lep\u00e4si vuoteessansa puolip\u00e4iv\u00e4n aikana.\n4:6 Ja he tulivat keskelle huonetta nisuja ottamaan ja pistiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vatsaan; ja Rekab ja Baana h\u00e4nen veljens\u00e4 pakenivat;\n4:7 Sill\u00e4 koska he huoneesen tulivat, lep\u00e4si h\u00e4n vuoteessansa, makaushuoneessansa. Ja he pistiv\u00e4t h\u00e4nen kuoliaaksi, ja hakkasivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pois, ja ottivat h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja meniv\u00e4t pois lakian kedon tien kautta koko sen y\u00f6n,\n4:8 Ja toivat Isbosetin p\u00e4\u00e4n Davidille, joka oli Hebronissa, ja sanoivat kuninkaalle: katso, t\u00e4ss\u00e4 on Isbosetin Saulin pojan p\u00e4\u00e4, sinun vihollises, joka sinun sielus per\u00e4\u00e4n seisoi: ja Herra on t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kostanut Saulille ja h\u00e4nen siemenellens\u00e4 herrani kuninkaan puolesta.\n4:9 Niin vastasi David Rekabia ja Baanaa, h\u00e4nen velje\u00e4ns\u00e4, Rimmnonin Berotilaisen poikia, ja sanoi heille: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, joka minun sieluni on vapahtanut kaikesta surusta;\n4:10 Sen joka minulle ilmoitti ja sanoi: Saul on kuollut, ja luuli itsens\u00e4 hyv\u00e4ksi sanansaattajaksi, sen min\u00e4 otin kiinni ja tapoin Ziklagissa, jolle minun piti antaman sanansaattajan palkan;\n4:11 Ja n\u00e4m\u00e4t jumalattomat miehet ovat tappaneet hurskaan miehen huoneessansa ja omassa vuoteessansa: eik\u00f6 siis minun pit\u00e4isi nyt vaatiman h\u00e4nen vertansa teid\u00e4n k\u00e4dest\u00e4nne ja ottaman teit\u00e4 pois maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4?\n4:12 Ja David k\u00e4ski nuorukaisiansa, ja he tappoivat heid\u00e4t, ja hakkasivat k\u00e4det ja jalat poikki, ja ripustivat heid\u00e4t lammikon tyk\u00f6 Hebronissa. Mutta Isbosetin p\u00e4\u00e4n he ottivat ja hautasivat Abnerin hautaan Hebroniin.\n5:1 Ja Israelin kaikki sukukunnat tulivat Davidin tyk\u00f6 Hebroniin, ja puhuivat sanoen: katso, sinun luus ja lihas me olemme.\n5:2 Ja aina ennen, kuin Saul oli meid\u00e4n kuninkaamme, johdatit sin\u00e4 Israelin ulos ja sis\u00e4lle, ja Herra on sinulle sanonut: sinun pit\u00e4\u00e4 minun kansaani Israelia kaitseman ja Israelin p\u00e4\u00e4miehen oleman.\n5:3 Ja kaikki kansan vanhimmat Israelista tulivat kuninkaan tyk\u00f6 Hebroniin, ja kuningas David teki heid\u00e4n kanssansa liiton Herran edess\u00e4 Hebronissa; ja he voitelivat Davidin Israelin kuninkaaksi.\n5:4 Ja David oli kolmenkymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja h\u00e4n hallitsi nelj\u00e4kymment\u00e4 ajastaikaa.\n5:5 Hebronissa h\u00e4n hallitsi Juudaa seitsem\u00e4n vuotta ja kuusi kuukautta; mutta Jerusalemissa h\u00e4n hallitsi kaikkea Israelia ja Juudaa kolmenelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4 vuotta.\n5:6 Ja kuningas meni ja h\u00e4nen miehens\u00e4 Jerusalemiin Jebusilaisia vastaan, jotka maalla asuivat. Ja he sanoivat Davidille: ei sinun pid\u00e4 t\u00e4nne tuleman, vaan sokiat ja ontuvat pit\u00e4\u00e4 sinun t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pois ajaman; ja he ajattelivat, ettei Davidin pit\u00e4nyt sinne tuleman.\n5:7 Mutta David voitti Zionin linnan, se on Davidin kaupunki.\n5:8 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sanoi David: jos joku ly\u00f6 Jebusilaiset, ja tarttuu heid\u00e4n r\u00e4st\u00e4\u00e4ns\u00e4 alaisiin ja ly\u00f6 sokiat ja ontuvat, joita Davidin sielu vihaa (h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4n ja ylimm\u00e4isen oleman); josta heill\u00e4 on sananlasku: ei yht\u00e4\u00e4n sokiaa ja ontuvaa p\u00e4\u00e4stet\u00e4 huoneesen.\n5:9 Ja David asui linnassa ja kutsui sen Davidin kaupungiksi; ja David rakensi sen ymp\u00e4ri Millosta, niin my\u00f6s sis\u00e4llisen puolen.\n5:10 Ja David menestyi ja enentyi, ja Herra Jumala Zebaot oli h\u00e4nen kanssansa.\n5:11 Niin Hiram, Tyron kuningas, l\u00e4hetti sanansaattajat Davidin tyk\u00f6, ja sedripuita, ja puuseppi\u00e4, ja sein\u00e4kivien hakkaajia, jotka rakensivat Davidin huoneen.\n5:12 Ja David ymm\u00e4rsi Herran vahvistaneeksi h\u00e4nen Israelin kuninkaaksi ja korottaneeksi h\u00e4nen valtakuntansa, kansansa Israelin t\u00e4hden.\n5:13 Niin David otti Jerusalemista viel\u00e4 usiampia jalkavaimoja ja em\u00e4nti\u00e4, sittekuin h\u00e4n tuli Hebronista. Ja Davidille syntyi viel\u00e4 poikia ja tytt\u00e4ri\u00e4.\n5:14 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat heid\u00e4n nimens\u00e4, jotka h\u00e4nelle Jerusalemissa syntyiv\u00e4t: Sammua, Sobab, Natan ja Salomo,\n5:15 Jibhar, Elisua, Nepheg ja Japhia,\n5:16 Elisama, Eliada ja Eliphalet.\n5:17 Ja kuin Philistealaiset kuulivat Davidin voidelluksi Israelin kuninkaaksi, nousivat kaikki Philistealaiset etsim\u00e4\u00e4n Davidia. Ja kuin David sen kuuli, niin h\u00e4n meni linnaan.\n5:18 Mutta Philistealaiset tulivat ja sioittivat itsens\u00e4 Rephaimin laaksoon.\n5:19 Ja David kysyi Herralta, sanoen: menenk\u00f6 min\u00e4 Philistealaisia vastaan? ja annatkos heit\u00e4 minun k\u00e4teeni? Ja Herra sanoi Davidille: mene, sill\u00e4 min\u00e4 annan tosin Philistealaiset sinun k\u00e4siis.\n5:20 Ja David tuli BaalPeratsimiin, ja David l\u00f6i heid\u00e4t siin\u00e4, ja sanoi: Herra on minun viholliseni eroittanut minun edest\u00e4ni, niinkuin vesi erkanee toinen toisestansa; siit\u00e4 kutsutaan se paikka BaalPeratsim.\n5:21 Ja he j\u00e4ttiv\u00e4t siihen ep\u00e4jumalansa; mutta David ja h\u00e4nen v\u00e4kens\u00e4 ottivat ne pois.\n5:22 Ja Philistealaiset viel\u00e4 nousivat ja sioittivat itsens\u00e4 Rephaimin laaksoon.\n5:23 Niin David kysyi Herralta, ja h\u00e4n vastasi: ei sinun pid\u00e4 menem\u00e4n alas, mutta tule takaa heid\u00e4n ymp\u00e4rins\u00e4, ett\u00e4s tulet heit\u00e4 vastaan fikunapuiden kohdalla.\n5:24 Ja kuin sin\u00e4 kuulet fikunapuun latvat kahisevan, niin kulje; sill\u00e4 Herra on silloin l\u00e4htenyt ulos sinun etees, ly\u00f6m\u00e4\u00e4n Phlistealaisten sotajoukkoa.\n5:25 David teki niinkuin Herra oli h\u00e4nelle k\u00e4skenyt, ja l\u00f6i Philistealaiset hamasta Gebasta siihenasti kuin Gaseriin tullaan,\n6:1 Ja David taas kokosi kaikki valitut miehet Israelista, kolmekymment\u00e4 tuhatta,\n6:2 Ja David nousi ja meni, ja kaikki kansa kuin h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 oli Juudan asuvaisista, tuomaan sielt\u00e4 Jumalan arkkia, joka kutsutaan Herran Zebaotin nimi, joka asuu Kerubimin p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n6:3 Ja he panivat Jumalan arkin uuden vaunun p\u00e4\u00e4lle ja toivat sen AbiNadabin huoneesta, joka asui Gibeassa. Mutta Ussa ja Ahjo, AbiNadabin pojat ajoivat sit\u00e4 uutta vaunua.\n6:4 Niin he toivat sen AbiNadabin huoneesta, joka oli Gibeassa, Jumalan arkin kanssa; ja Ahjo k\u00e4vi arkin edell\u00e4.\n6:5 Niin David ja kaikki Israelin huone soittivat Herran edess\u00e4 kaikkinaisilla honkaisilla kanteleilla ja harpuilla, psaltareilla, trumpuilla, kulkuisilla ja simpeleill\u00e4.\n6:6 Ja kuin he tulivat Nahonin riihen tyk\u00f6, otti Ussa Jumalan arkin ja piteli sit\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4rj\u00e4t meniv\u00e4t sivuin tiet\u00e4.\n6:7 Niin Herran viha julmistui Ussan p\u00e4\u00e4lle, ja Jumala l\u00f6i h\u00e4nen siin\u00e4 maahan h\u00e4nen tyhmyytens\u00e4 t\u00e4hden, niin ett\u00e4 h\u00e4n kuoli siin\u00e4 Jumalan arkin tyk\u00f6n\u00e4.\n6:8 Silloin tuli David murheelliseksi, ett\u00e4 Herra niin rep\u00e4isi Ussan, ja kutsui sen paikan PeretsUssa, t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti.\n6:9 Ja David pelk\u00e4si Herraa sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja sanoi: kuinka Herran arkki tulisi minun tyk\u00f6ni?\n6:10 Ja ei tahtonut antaa tuoda sit\u00e4 tyk\u00f6ns\u00e4 Davidin kaupunkiin, vaan salli kannettaa ObedEdomin Gatilaisen huoneesen.\n6:11 Ja Herran arkki viipyi kolme kuukautta ObedEdomin Gatilaisen huoneessa, ja Herra siunasi h\u00e4nen ja kaiken h\u00e4nen huoneensa.\n6:12 Ja se oli sanottu kuningas Davidille, ett\u00e4 Herra oli siunannut ObedEdomin huoneen ja kaiken mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, Jumalan arkin t\u00e4hden. Niin meni David ja toi Jumalan arkin ObedEdomin huoneesta Davidin kaupunkiin ilolla.\n6:13 Ja kuin ne, jotka Herran arkkia kantoivat, olivat k\u00e4yneet kuusi askelta, niin uhrattiin h\u00e4rk\u00e4 ja lihava lammas.\n6:14 Ja David hypp\u00e4si kaikella voimalla Herran edess\u00e4 ja h\u00e4n oli vaatetettu liinaisella p\u00e4\u00e4llisvaatteella.\n6:15 Ja David ja kaikki Israelin kansa toivat Herran arkin riemulla Ja basunan helin\u00e4ll\u00e4.\n6:16 Ja kuin Herran arkki joutui Davidin kaupunkiin, katsoi Mikal, Saulin tyt\u00e4r akkunasta ja n\u00e4ki kuningas Davidin hypp\u00e4\u00e4v\u00e4n kaikella voimallansa Herran edess\u00e4, ja h\u00e4n katsoi h\u00e4nen yl\u00f6n syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4.\n6:17 Ja he toivat Herran arkin sis\u00e4lle ja panivat sen siallensa keskelle majaa, jonka David oli sille rakentanut. Ja David uhrasi polttouhria ja kiitosuhria Herran edess\u00e4.\n6:18 Ja kuin David oli uhrannut polttouhria ja kiitosuhria, siunasi h\u00e4n kansan Herran Zebaotin nimeen,\n6:19 Ja jakoi kaikelle kansalle ja kaikelle Israelin seurakunnalle, miehille ja vaimoille, jokaiselle kyrs\u00e4n leip\u00e4\u00e4, ja kappaleen lihaa, ja mitan (viinaa); sitte meni kaikki kansa matkaansa, jokainen huoneesensa.\n6:20 Ja kuin David palasi siunaamaan huonettansa, meni Mikal, Saulin tyt\u00e4r ulos h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja sanoi: kuinka jalo on ollut Israelin kuningas t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, joka on itsens\u00e4 paljastanut palveliainsa piikain edess\u00e4, niinkuin irstaat ihmiset paljastavat itsens\u00e4!\n6:21 Mutta David sanoi Mikalille: Herran edess\u00e4 joka minun valinnut on pikemmin kuin sinun is\u00e4s ja kaiken h\u00e4nen huoneensa, ja on k\u00e4skenyt minun olla Herran kansan Israelin p\u00e4\u00e4miehen\u00e4: ja Herran edess\u00e4 min\u00e4 tahdon iloita.\n6:22 Ja min\u00e4 tahdon viel\u00e4 halvempi olla ja n\u00f6yr\u00e4 minun silm\u00e4ini edess\u00e4: ja min\u00e4 kunnioitetaan niiden piikain kanssa, joistas puhunut olet.\n6:23 Ja Mikalilla, Saulin tytt\u00e4rell\u00e4 ei ollut yht\u00e4\u00e4n lasta kuolemap\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4 asti.\n7:1 Ja kuin kuningas istui huoneessansa, ja Herra oli h\u00e4nelle antanut levon kaikilta h\u00e4nen vihollisiltansa, ymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4,\n7:2 Sanoi kuningas propheta Natanille: katso, min\u00e4 asun sedripuisessa huoneessa, ja Jumalan arkki asuu vaatetten keskell\u00e4.\n7:3 Natan sanoi kuninkaalle: mene ja tee kaikki mit\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4s on, sill\u00e4 Herra on sinun kanssas.\n7:4 Mutta tapahtui sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4, ett\u00e4 Herran sana tuli Natan prophetan tyk\u00f6 ja sanoi:\n7:5 Mene ja sano palvelialleni Davidille: N\u00e4in sanoo Herra: sin\u00e4k\u00f6 minulle huoneen rakennat asuakseni?\n7:6 Sill\u00e4 en min\u00e4 ole asunut yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n huoneessa siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jona min\u00e4 Israelin lapset johdatin Egyptist\u00e4, t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti; vaan min\u00e4 olen vaeltanut majoissa ja Tabernaklissa.\n7:7 Kuhunka ik\u00e4n\u00e4 min\u00e4 kaikkein Israelin lasten kanssa vaelsin, olenko min\u00e4 ik\u00e4n\u00e4 puhunut jonkun kanssa Israelin suvusta, jolle min\u00e4 olen k\u00e4skenyt kaita minun kansaani Israelia ja sanonut: miksi ette ole minulle rakentaneet sedripuista huonetta?\n7:8 Sano siis nyt palvelialleni Davidille: N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: min\u00e4 olen ottanut sinun lampurista kansani Israelin p\u00e4\u00e4mieheksi.\n7:9 Ja min\u00e4 olen sinun kanssas ollut, kussa ik\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 olet k\u00e4ynyt, ja olen h\u00e4vitt\u00e4nyt kaikki vihollises sinun edest\u00e4s, ja olen sinulle antanut suuren nimen niiden suurten nimien j\u00e4lkeen kuin ovat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n7:10 Ja min\u00e4 asetan Israelille minun kansalleni sian ja istutan h\u00e4nen siin\u00e4 asumaan, ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 kulkiana olisi; ja jumalattomat ei pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 niinkuin ennen vaivaaman.\n7:11 Ja siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jona min\u00e4 asetin tuomarit Israelille minun kansalleni, annoin min\u00e4 sinulle levon kaikilta vihamiehilt\u00e4s; ja Herra ilmoittaa sinulle, ett\u00e4 Herra sinulle huoneen tehd\u00e4 tahtoo.\n7:12 Sittekuin sinun aikas on t\u00e4ytetty ja sin\u00e4 lep\u00e4\u00e4t is\u00e4is kanssa, her\u00e4t\u00e4n min\u00e4 sinun siemenes sinun j\u00e4lkees, joka sinun ruumiistas tuleva on: ja min\u00e4 vahvistan h\u00e4nen valtakuntansa.\n7:13 Ja h\u00e4n rakentaa minun nimelleni huoneen, ja min\u00e4 vahvistan h\u00e4nen vaItakuntansa istuimen ijankaikkisesti.\n7:14 Min\u00e4 olen h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4n on minun poikani: kuin h\u00e4n v\u00e4\u00e4rin tekee, rankaisen min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ihmisen vitsalla ja ihmisten lasten haavoilla.\n7:15 Vaan minun laupiuteni ei pid\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 eri\u00e4m\u00e4n, niinkuin min\u00e4 sen Saulista eroitin, jonka min\u00e4 otin sinun edest\u00e4s pois.\n7:16 Mutta sinun huonees ja valtakuntas on pysyv\u00e4 sinun edess\u00e4s ijankaikkisesti, ja sinun istuimes pit\u00e4\u00e4 vahva oleman ijankaikkisesti.\n7:17 Kaikkein n\u00e4iden sanain j\u00e4lkeen ja kaiken t\u00e4m\u00e4n n\u00e4yn j\u00e4lkeen puhui Natan Davidille.\n7:18 Niin tuli kuningas David ja pys\u00e4htyi Herran eteen, ja sanoi: kuka olen min\u00e4, Herra, Herra, ja mik\u00e4 on minun huoneeni, ett\u00e4s minun t\u00e4h\u00e4n asti saattanut olet;\n7:19 Ja olet sen viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4ksi lukenut, Herra, Herra, mutta olet my\u00f6s puhunut palvelias huoneelle kaukaisista asioista: ja t\u00e4m\u00e4 on sen ihmisen laki, joka on Herra Jumala.\n7:20 Ja mit\u00e4 Davidin pit\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 sinun kanssas puhuman? sill\u00e4 sin\u00e4 tunnet palvelias, Herra, Herra.\n7:21 Sinun sanas t\u00e4hden ja syd\u00e4mes j\u00e4lkeen olet sin\u00e4 n\u00e4m\u00e4t suuret asiat tehnyt, ilmoittaakses palvelialles.\n7:22 Sent\u00e4hden olet sin\u00e4 suuresti ylistetty, Herra Jumala! sill\u00e4 ei yht\u00e4\u00e4n ole sinun vertaas, ja ei ole yht\u00e4\u00e4n Jumalaa paitsi sinua, kaiken sen j\u00e4lkeen, kuin me olemme korvillamme kuulleet.\n7:23 Ja kuka on niinkuin sinun kansas, niinkuin Israel, yksi kansa maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, jota Jumala on mennyt vapahtamaan kansaksensa, ja toimittamaan itsellens\u00e4 nime\u00e4 ja tekem\u00e4\u00e4n senkaltaisia suuria ja hirmuisia asioita sinun maallas, kansas edess\u00e4, jonka sin\u00e4 sinulles vapahdit Egyptist\u00e4, pakanain ja heid\u00e4n jumalainsa seasta.\n7:24 Ja sin\u00e4 olet vahvistanut sinulles Israelin sinun kansakses ijankaikkisesti, ja sin\u00e4 Herra olet heid\u00e4n Jumalaksensa tullut.\n7:25 Niin vahvista siis, Herra Jumala, se sana ijankaikkisesti, jonkas palveliastas ja h\u00e4nen huoneestansa puhunut olet, ja tee niin kuin puhunut olet.\n7:26 Niin sinun nimes tulee suureksi iankaikkisesta, ett\u00e4 sanotaan: Herra Zebaot on Israelin Jumala, ja sinun palvelias Davidin huone on pysyv\u00e4inen sinun edess\u00e4s.\n7:27 Sill\u00e4 sin\u00e4 Herra Zebaot Israelin Jumala olet avannut palvelias korvat, ja sanonut: min\u00e4 rakennan sinulle huoneen; sent\u00e4hden l\u00f6ysi palvelias syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n rukouksen sinun tyk\u00f6n\u00e4s rukoilis.\n7:28 Sent\u00e4hden nyt Herra, Herra, sin\u00e4 olet Jumala, ja sinun sanas ovat totuus: sin\u00e4 olet t\u00e4m\u00e4n hyv\u00e4n puhunut palvelialles.\n7:29 Niin rupee nyt siunaamaan palvelias huonetta, ett\u00e4 se olis ijankaikkisesti sinun edess\u00e4s; sill\u00e4 sin\u00e4 Herra, Herra, olet sen puhunut, niin siunattakoon sinun siunauksellas palvelias huone ijankaikkisesti.\n8:1 Ja sitte tapahtui, ett\u00e4 David l\u00f6i Philistealaiset ja alensi heit\u00e4; ja David otti orjuuden suitset Philistealaisten k\u00e4dest\u00e4\n8:2 Ja h\u00e4n l\u00f6i Moabilaiset, pani heid\u00e4t maahan makaamaan ja mittasi heit\u00e4 nuoralla: ja h\u00e4n mittasi kaksi nuoraa tapettavaksi ja yhden nuoran el\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4tett\u00e4v\u00e4ksi, ja Moabilaiset tulivat Davidin palveliaksi, ja he kantoivat h\u00e4nelle lahjoja.\n8:3 David l\u00f6i my\u00f6s HadadEserin, Rehobin pojan Zoban kuninkaan, h\u00e4nen menness\u00e4 asettamaan k\u00e4tt\u00e4ns\u00e4 Euphratin virran tyk\u00f6.\n8:4 Ja David otti heist\u00e4 tuhannen ja seitsem\u00e4nsataa hevosmiest\u00e4 ja kaksikymment\u00e4 tuhatta jalkamiest\u00e4 kiinni, ja raiskasi kaikki vaunuhevoset, ja sata vaunua j\u00e4tti heist\u00e4.\n8:5 Niin tulivat Syrialaiset Damaskusta auttamaan HadadEseri\u00e4, Zoban kuningasta; ja David l\u00f6i Syrialaisista kaksikolmattakymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4.\n8:6 Ja David asetti vartiat Syrian Damaskuun. N\u00e4in tulivat Syrialaiset Davidin palveliaksi ja kantoivat h\u00e4nelle lahjoja; sill\u00e4 Herra autti Davidia, kuhunka ik\u00e4n\u00e4 h\u00e4n meni.\n8:7 Ja David otti HadadEserin palveliain kultaiset kilvet ja vei ne Jerusalemiin.\n8:8 Mutta Betasta ja Berotaista, HadadEserin kaupungeista, otti kuningas David ylen paljon vaskea.\n8:9 Kuin Toi, Hamatin kuningas kuuli Davidin ly\u00f6neen kaikki HadadEserin sotav\u00e4en,\n8:10 L\u00e4hetti h\u00e4n poikansa Joramin kuningas Davidin tyk\u00f6, tervehtim\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti ja siunaamaan h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n soti HadadEserin kanssa ja l\u00f6i h\u00e4nen; sill\u00e4 Toi soti HadadEserin kanssa; ja h\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4ns\u00e4 olivat hopiaiset, kultaiset ja vaskiset astiat.\n8:11 Ne my\u00f6s kuningas David pyhitti Herralle, sen hopian ja kullan kanssa, jonka h\u00e4n pyhitti Herralle kaikilta pakanoilta, jotka h\u00e4n vaatinut oli allensa:\n8:12 Syriasta ja Moabista, Ammonin lapsilta, Philistealaisilta, Amalekilaisilta, niin my\u00f6s HadadEserin, Rehobin pojan, Zoban kuninkaan saaliista.\n8:13 Ja David teki itsens\u00e4 kuuluisaksi, kuin h\u00e4n palasi ly\u00f6m\u00e4st\u00e4 Syrialaisia Suolalaaksossa, kahdeksantoistakymment\u00e4 tuhatta.\n8:14 Ja h\u00e4n asetti vartiat koko Edomiin, ja koko Edom oli Davidin alla; sill\u00e4 Herra autti Davidia, kuhunka ik\u00e4n\u00e4 h\u00e4n meni.\n8:15 Niin oli David kaiken Israelin kuningas, ja h\u00e4n toimitti lain ja oikeuden kaikelle kansallensa.\n8:16 Ja Joab, ZeruJan poika oli sotajoukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta Josaphat, Ahiludin poika oli kansleri.\n8:17 Zadok, Ahitobin poika ja Ahimelek, AbJatarin poika olivat papit; Seraja oli kirjoittaja.\n8:18 Benaja, Jojadan poika oli Kretin ja Pletin p\u00e4\u00e4ll\u00e4; ja Davidin pojat olivat papit.\n9:1 Ja David sanoi: olleeko joku viel\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt Saulin huoneesta, tehd\u00e4kseni laupiuden Jonatanin t\u00e4hden h\u00e4nelle.\n9:2 Niin oli palvelia Saulin huoneesta Ziba nimelt\u00e4, sen kutsuivat Davidin tyk\u00f6. Ja kuningas sanoi h\u00e4nelle: oletkos Ziba? H\u00e4n sanoi: olen, sinun palvelias.\n9:3 Kuningas sanoi: onko viel\u00e4 joku mies Saulin huoneesta, ett\u00e4 min\u00e4 Jumalan laupiuden tekisin h\u00e4nelle? Ziba sanoi kuninkaalle: viel\u00e4 on siell\u00e4 Jonatanin poika, rampa jaloista.\n9:4 Kuningas sanoi h\u00e4nelle: kussa h\u00e4n on? Ziba sanoi kuninkaalle: katso, h\u00e4n on Lodabarissa, Makirin, Ammielin pojan huoneessa.\n9:5 Niin kuningas David l\u00e4hetti ja antoi tuoda h\u00e4nen Lodabarista, Makirin Ammielin pojan huoneesta.\n9:6 Kuin MephiBoset, Saulin pojan Jonatanin poika tuli Davidin tyk\u00f6, lankesi h\u00e4n kasvoillensa ja kumarsi. Ja David sanoi: MephiBoset! H\u00e4n vastasi: t\u00e4ss\u00e4 olen, sinun palvelias.\n9:7 David sanoi h\u00e4nelle: \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4; sill\u00e4 min\u00e4 totisesti teen laupiuden sinun kanssas Jonatanin sinun is\u00e4s t\u00e4hden, ja min\u00e4 annan sinulle kaikki sinun is\u00e4s Saulin pellot j\u00e4lleen, ja sin\u00e4 sy\u00f6t jokap\u00e4iv\u00e4 leip\u00e4\u00e4 minun p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4ni.\n9:8 H\u00e4n kumarsi ja sanoi: kuka olen min\u00e4 sinun palvelias, ett\u00e4s k\u00e4\u00e4nsit sinus kuolleen koiran puoleen, niinkuin min\u00e4 olen?\n9:9 Niin kutsui kuningas Ziban, Saulin palvelian, ja sanoi h\u00e4nelle: min\u00e4 olen antanut sinun herras pojalle kaiken sen mik\u00e4 Saulin oma on ollut ja koko h\u00e4nen huoneensa oma.\n9:10 Niin pit\u00e4\u00e4 sinun, ja sinun lapses, ja palvelias viljelem\u00e4n h\u00e4nen peltojansa ja korjaaman herras pojalle leiv\u00e4ksi ja ravinnoksi. Mutta MephiBoset sinun herras poika sy\u00f6 jokap\u00e4iv\u00e4 leip\u00e4\u00e4 minun p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4ni. Ja Ziballa oli viisitoistakymment\u00e4 poikaa ja kaksikymment\u00e4 palveliaa.\n9:11 Ja Ziba sanoi kuninkaalle: kaikki mit\u00e4 minun herrani kuningas on palveliallensa k\u00e4skenyt, tekee palvelias; ja MephiBoset sy\u00f6k\u00f6\u00f6n minun p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4ni, niinkuin yksi kuninkaan lapsista.\n9:12 Ja MephiBosetilla oli yksi v\u00e4h\u00e4 poika nimelt\u00e4 Miika; mutta kaikki, jotka Ziban huoneesta olivat, olivat MephiBosetin palveliat.\n9:13 Ja MephiBoset asui Jerusalemissa; sill\u00e4 h\u00e4n s\u00f6i jokap\u00e4iv\u00e4 kuninkaan p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4; ja h\u00e4n ontui molemmista jaloistansa.\n10:1 Sitte tapahtui, ett\u00e4 Ammonin lasten kuningas kuoli, ja h\u00e4nen poikansa Hanun hallitsi h\u00e4nen siassansa.\n10:2 Niin sanoi David: min\u00e4 teen laupiuden Hanunin, Nahaksen pojan kanssa, niinkuin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 teki laupiuden minun kanssani; ja l\u00e4hetti palveliansa lohduttamaan h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 t\u00e4hden. Kuin Davidin palvelijat tulivat Ammonin lasten maahan,\n10:3 Niin sanoivat Ammonin lasten ylimm\u00e4iset herrallensa Hanunille: luuletkos Davidin kunnioittavan sinun is\u00e4\u00e4s sinun silm\u00e4is edess\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on l\u00e4hett\u00e4nyt lohduttajat sinun tyk\u00f6s? Etk\u00f6s luule h\u00e4nen l\u00e4hett\u00e4neen palvelioitansa kaupunkia tutkistelemaan ja vakoomaan ja h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n?\n10:4 Silloin otti Hanun Davidin palveliat, ja ajeli puolen heid\u00e4n partaansa, ja leikkasi puolen heid\u00e4n vaatteistansa liki suolivy\u00f6h\u00f6n asti, ja laski heid\u00e4t menem\u00e4\u00e4n.\n10:5 Kuin se Davidille ilmoitettiin, l\u00e4hetti h\u00e4n heit\u00e4 vastaan, sill\u00e4 miehet olivat suuresti pilkatut; ja kuningas antoi heille sanottaa: olkaat Jerihossa siihen asti, kuin teid\u00e4n partanne kasvaa, ja sitte tulkaat j\u00e4lleen.\n10:6 Kuin Ammonin lapset n\u00e4kiv\u00e4t itsens\u00e4 haisevan Davidin edess\u00e4, l\u00e4hettiv\u00e4t he ja palkkasivat Syrialaiset Rehobin huoneesta ja Zobasta, kaksikymment\u00e4 tuhatta jalkmiest\u00e4, ja kuningas Maakalta tuhannen miest\u00e4, ja Istobilta kaksitoista kymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4.\n10:7 Kuin David sen kuuli, l\u00e4hetti h\u00e4n Joabin koko urhoollisen sotajoukon kanssa.\n10:8 Ja Ammonin lapset l\u00e4ksiv\u00e4t ja s\u00e4\u00e4siv\u00e4t sodan kaupungin portin eteen. Mutta Syrialaiset Zobasta, Rehobista, Istobista ja Maakasta olivat erin\u00e4ns\u00e4 kedolla.\n10:9 Kuin Joab n\u00e4ki sodan asetetuksi vastaansa edest\u00e4 ja takaa, valitsi h\u00e4n kaikista Israelin parhaista miehist\u00e4, ja asetti itsens\u00e4 Syrialaisia vastaan,\n10:10 Ja muun v\u00e4en antoi h\u00e4n veljens\u00e4 Abisain k\u00e4den alle, joka asetti itsens\u00e4 Ammonin lapsia vastaan.\n10:11 Ja h\u00e4n sanoi: jos Syrialaiset tulevat minua voimallisemmaksi, niin tule minun avukseni; jos Ammonin lapset joutuvat sinua voimallisemmaksi, niin min\u00e4 tulen sinun apuus.\n10:12 Ole miehuullinen, ja olkaamme vahvat meid\u00e4n kansamme edest\u00e4 ja meid\u00e4n Jumalamme kaupunkein edest\u00e4; mutta Herra tehk\u00f6\u00f6n niinkuin h\u00e4nelle kelvollinen on.\n10:13 Ja Joab l\u00e4ksi matkaan ja se v\u00e4ki joka h\u00e4nen kanssansa oli, sotimaan Syrialaisia vastaan; ja he pakenivat h\u00e4nen edest\u00e4ns\u00e4.\n10:14 Ja kuin Ammonin lapset n\u00e4kiv\u00e4t Syrialaiset pakenevan, pakenivat he my\u00f6s Abisain edest\u00e4 ja meniv\u00e4t kaupunkiin. Niin palasi Joab Ammonin lasten tyk\u00f6\u00e4 ja tuli Jerusalemiin.\n10:15 Ja kuin Syrialaiset n\u00e4kiv\u00e4t itsens\u00e4 Israelilta ly\u00f6dyksi, kokoontuivat he yhteen.\n10:16 Ja HadadEser l\u00e4hetti ja tuotti Syrialaiset toiselle puolelle veden, ja he tulivat Helamiin; ja Sobak, HadadEserin sodanp\u00e4\u00e4mies meni heid\u00e4n edell\u00e4ns\u00e4.\n10:17 Kuin se Davidille ilmoitettiin, kokosi h\u00e4n kaiken Israelin, ja meni Jordanin ylitse, ja tuli Helamiin; ja Syrialaiset asettivat itsens\u00e4 Davidia vastaan sotimaan h\u00e4nen kanssansa.\n10:18 Mutta Syrialaiset pakenivat Israelin edest\u00e4, ja David l\u00f6i heist\u00e4 seitsem\u00e4nsataa vaunua ja nelj\u00e4kymment\u00e4 tuhatta ratsasmiest\u00e4, l\u00f6i my\u00f6s Sobakin sodanp\u00e4\u00e4miehen, ett\u00e4 h\u00e4n siin\u00e4 kuoli.\n10:19 Kuin kaikki ne kuninkaat, jotka olivat HadadEserin alla, n\u00e4kiv\u00e4t itsens\u00e4 ly\u00f6dyksi Israelilta, tekiv\u00e4t he Israelin kanssa rauhan, ja olivat heille alamaiset; ja Syrialaiset ei uskaltaneet Ammonin lapsia en\u00e4\u00e4 auttaa.\n11:1 Ja kuin se aika joutui vuodesta, jolla kuningasten tapa oli sotiin menn\u00e4, l\u00e4hetti David Joabin ja palveliansa h\u00e4nen kanssansa ja kaiken Israelin, hukuttamaan Ammonin lapsia, ja he piirittiv\u00e4t Rabban; mutta David j\u00e4i Jerusalemiin.\n11:2 Ja tapahtui, ett\u00e4 David ehtoopuolella nousi vuoteeltansa, ja k\u00e4yskenteli kuninkaan huoneen katon p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja n\u00e4ki katon p\u00e4\u00e4lt\u00e4 vaimon pesev\u00e4n itsi\u00e4ns\u00e4; ja vaimo oli sangen ihana n\u00e4ky\u00e4ns\u00e4.\n11:3 Ja David l\u00e4hetti ja antoi kysy\u00e4 vaimoa, ja sanoi: eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole BatSeba, Eliamin tyt\u00e4r, Hetil\u00e4isen Urian em\u00e4nt\u00e4.\n11:4 Ja David l\u00e4hetti sanansaattajat ja antoi tuoda h\u00e4nen. Ja kuin h\u00e4n tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, makasi h\u00e4n h\u00e4nen kanssansa; mutta h\u00e4n puhdisti itsens\u00e4 saastaisuudestansa, ja palasi huoneesensa.\n11:5 Ja vaimo tuli raskaaksi, ja l\u00e4hetti ja ilmoitti sen Davidille, ja sanoi: min\u00e4 olen raskaaksi tullut.\n11:6 Niin l\u00e4hetti David Joabin tyk\u00f6, sanoen: l\u00e4het\u00e4 minun tyk\u00f6ni Uria Hetil\u00e4inen. Ja Joab l\u00e4hetti Urian Davidin tyk\u00f6.\n11:7 Ja kuin Uria tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, kysyi David: jos Joab ja kansa rauhassa olisivat ja jos sota menestyis?\n11:8 Ja David sanoi UrialIe: mene huoneeses ja pese jalkas. Ja kuin Uria l\u00e4ksi kuninkaan huoneesta, seurasi h\u00e4nt\u00e4 kohta kuninkaan herkku.\n11:9 Ja Uria pani lev\u00e4t\u00e4 kuninkaan huoneen oven eteen, kussa kaikki h\u00e4nen herransa palveliat makasivat, ja ei mennyt huoneesensa.\n11:10 Kuin Davidille sanottiin: ei Uria ole mennyt huoneesensa, sanoi David Urialle: etk\u00f6s tullut matkasta? miksi et mennyt huoneeses?\n11:11 Mutta Uria sanoi Davidille: arkki, ja Israel ja Juuda makaavat majoissa, herrani Joab ja herrani palveliat makaavat kedolla, ja min\u00e4 menisin huoneesen sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, juomaan ja makaamaan em\u00e4nt\u00e4ni tyk\u00f6n\u00e4? Niin totta kuin sin\u00e4 el\u00e4t ja sinun sielus el\u00e4\u00e4, en tee min\u00e4 sit\u00e4.\n11:12 David sanoi Urialle: niin ole viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 t\u00e4ss\u00e4, huomenna lasken min\u00e4 sinun menem\u00e4\u00e4n. Niin Uria oli sen p\u00e4iv\u00e4n Jerusalemissa ja toisen p\u00e4iv\u00e4n.\n11:13 Ja David kutsui h\u00e4nen kanssansa sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja juomaan, ja juovutti h\u00e4nen. Ja ehtoona l\u00e4ksi h\u00e4n ulos ja pani vuoteesensa lev\u00e4t\u00e4 herransa palveliain kanssa, ja ei mennyt huoneesensa.\n11:14 Huomeneltain kirjoitti David Joabin tyk\u00f6 kirjan, ja l\u00e4hetti sen Urian my\u00f6t\u00e4.\n11:15 Ja h\u00e4n kirjoitti kirjaan sanoen: pankaat Uria kovimman sodan eteen, ja k\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4 takaperin, ett\u00e4 h\u00e4n ly\u00f6t\u00e4isiin ja kuolis.\n11:16 Kuin Joab oli kaupungin edess\u00e4, asetti h\u00e4n Urian siihen paikkaan, kussa h\u00e4n v\u00e4kevimm\u00e4t sotamiehet tiesi olevan.\n11:17 Ja kuin miehet l\u00e4ksiv\u00e4t kaupungista ja sotivat Joabia vastaan, kaatuivat muutamat Davidin palvelioista, ja Uria Hetil\u00e4inen my\u00f6s kuoli.\n11:18 Niin Joab l\u00e4hetti ja antoi sanoa Davidille kaikki sodan menot,\n11:19 Ja k\u00e4ski sanansaattajalle sanoen: kuin sin\u00e4 olet puhunut kaikki sodan menot kuninkaalle:\n11:20 Ja jos niin on, ett\u00e4 kuningas vihastuu ja sanoo sinulle: miksi te niin l\u00e4hes kaupunkia astuitte sodalla? Ettek\u00f6 te tiet\u00e4neet, ett\u00e4 muurin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 paiskataan?\n11:21 Kuka l\u00f6i Abimelekin Jerubbesetin pojan? Eik\u00f6 vaimo paiskannut myllynkiven kappaletta muurista h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n kuoli Tebetsess\u00e4? Miksi te astuitte niin l\u00e4hes muuria? Niin sano: sinun palvelias Uria Hetil\u00e4inen on my\u00f6s kuollut.\n11:22 Sanansaattaja meni ja tuli ja jutteli Davidille kaikki n\u00e4m\u00e4t, joiden t\u00e4hden Joab h\u00e4nen l\u00e4hett\u00e4nyt oli.\n11:23 Ja sanansaattaja sanoi Davidille: ne miehet voittivat meid\u00e4t ja tulivat ulos kedolle meid\u00e4n tyk\u00f6mme; mutta me l\u00f6imme heid\u00e4t takaperin kaupungin porttiin asti.\n11:24 Ja ampujat ampuivat muurista sinun palvelloitas ja tappoivat muutamia kuninkaan palvelioita, ja sinun palvelias Uria Hetil\u00e4inen on my\u00f6s kuollut.\n11:25 David sanoi sanansaattajalle: sano n\u00e4in Joabille: \u00e4l\u00e4 sit\u00e4 pahakses pane, sill\u00e4 miekka sy\u00f6 nyt yhden, nyt toisen, vahvista sota kaupunkia vastaan, ett\u00e4s kukistaisit sen: ja vahvista sin\u00e4 h\u00e4nt\u00e4.\n11:26 Ja kuin Urian em\u00e4nt\u00e4 kuuli miehens\u00e4 Urian kuolleeksi, murehti h\u00e4n miest\u00e4ns\u00e4.\n11:27 Sittekuin h\u00e4n oli murehtinut, l\u00e4hetti David ja antoi tuoda h\u00e4nen huoneesensa, ja h\u00e4n tuli h\u00e4nen em\u00e4nn\u00e4ksens\u00e4 ja synnytti h\u00e4nelle pojan, mutta se ty\u00f6, jonka David teki, oli paha Herran edess\u00e4.\n12:1 Ja Herra l\u00e4hetti Natanin Davidin tyk\u00f6. Kuin h\u00e4n tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi h\u00e4n h\u00e4nelle: kaksi miest\u00e4 oli yhdess\u00e4 kaupungissa, toinen rikas ja toinen k\u00f6yh\u00e4.\n12:2 Rikkaalla oli aivan paljo lampaita ja karjaa;\n12:3 Mutta k\u00f6yh\u00e4ll\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n muuta kuin yksi v\u00e4h\u00e4 karitsa, jonka h\u00e4n ostanut oli, ja el\u00e4tt\u00e4nyt, ja kasvattanut suureksi, ja ravitsi sen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 lastensa kanssa; joka my\u00f6s s\u00f6i h\u00e4nen leip\u00e4ns\u00e4 palasta, ja joi h\u00e4nen juoma-astiastansa, ja makasi h\u00e4nen syliss\u00e4ns\u00e4, ja se oli h\u00e4nelle niinkuin tyt\u00e4r.\n12:4 Mutta kuin rikkaalle miehelle tuli vieras, ei raskinut h\u00e4n ottaa omista lampaistansa ja karjastansa, valmistaaksensa vieraalle, joka h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tullut oli; mutta otti k\u00f6yh\u00e4n miehen lampaan ja valmisti vieraalle, joka h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tullut oli.\n12:5 Niin Davidin viha julmistui suuresti sit\u00e4 miest\u00e4 vastaan, ja h\u00e4n sanoi Natanille: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, se mies on kuoleman lapsi, joka sen teki,\n12:6 Niin my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen maksaman nelj\u00e4kertaisesti sen lampaan, ett\u00e4 h\u00e4n sen tehnyt on, ja ei s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt sit\u00e4.\n12:7 Niin sanoi Natan Davidille: sin\u00e4 olet se mies. N\u00e4in sanoo Herra Israelin Jumala: min\u00e4 olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi ja min\u00e4 olen pelastanut sinun Saulin k\u00e4dest\u00e4,\n12:8 Ja olen antanut sinulle sinun herras huoneen ja h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 sinun syliis, ja olen antanut sinulle Israelin ja Juudan huoneen; ja jos siin\u00e4 v\u00e4h\u00e4 on, niin min\u00e4 sen lis\u00e4\u00e4n sinulle.\n12:9 Miksis katsoit Herran sanan yl\u00f6n, tehden pahaa h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4? Urian Hetil\u00e4isen olet sin\u00e4 ly\u00f6nyt miekalla, ja h\u00e4nen vaimonsa olet sin\u00e4 ottanut sinulles em\u00e4nn\u00e4ksi; mutta h\u00e4nen olet sin\u00e4 tappanut Ammonin lasten miekalla.\n12:10 Niin ei pid\u00e4 my\u00f6s miekan lakkaaman sinun huoneestas ijankaikkisesti; ett\u00e4s olet katsonut minun yl\u00f6n, ja Urian, Hetil\u00e4isen, em\u00e4nn\u00e4n ottanut sinulles em\u00e4nn\u00e4ksi.\n12:11 N\u00e4in sanoo Herra: katso, min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n pahuuden sinua vastaan omasta huoneestas, ja otan sinun em\u00e4nt\u00e4s sinun silm\u00e4is n\u00e4hden, ja annan ne l\u00e4himm\u00e4iselles, ja h\u00e4n makaa sinun em\u00e4nt\u00e4is sivussa valkiana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n12:12 Sill\u00e4 sin\u00e4 olet sen tehnyt salaisesti; mutta min\u00e4 teen t\u00e4m\u00e4n koko Israelin edess\u00e4 ja auringon edess\u00e4.\n12:13 Niin sanoi David Natanille: min\u00e4 olen synti\u00e4 tehnyt Herraa vastaan. Natan sanoi Davidille: niin on my\u00f6s Herra sinun syntis ottanut pois, ei sinun pid\u00e4 kuoleman.\n12:14 Mutta ett\u00e4s t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n kautta saatit Herran viholliset pilkkaamaan, pit\u00e4\u00e4 sen pojan, joka sinulle syntynyt on, totisesti kuoleman.\n12:15 Sitte meni Natan huoneesensa. Mutta Herra l\u00f6i lapsen, jonka Urian em\u00e4nt\u00e4 Davidille synnytt\u00e4nyt oli, ett\u00e4 se sairasti kuolemallansa.\n12:16 Ja David etsi Jumalaa lapsen t\u00e4hden: ja David paastosi paljo, ja meni ja makasi y\u00f6n maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n12:17 Niin nousivat h\u00e4nen huoneensa vanhimmat nostamaan h\u00e4nt\u00e4 maasta; mutta ei h\u00e4n tahtonut, eik\u00e4 sy\u00f6nyt leip\u00e4\u00e4 heid\u00e4n kanssansa.\n12:18 Seitsem\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuoli lapsi; ja ei Davidin palveliat tohtineet sanoa h\u00e4nelle lasta kuolleeksi, sill\u00e4 he ajattelivat: katso, kuin lapsi viel\u00e4 eli, puhuimme me h\u00e4nen kanssansa, ja ei h\u00e4n kuullut meid\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4mme, kuinka paljo enemmin h\u00e4n tulis murheelliseksi,jos me sanoisimme h\u00e4nelle: lapsi on kuollut?\n12:19 Kuin David n\u00e4ki palveliainsa hiljaksensa puhuvan, ymm\u00e4rsi h\u00e4n lapsen kuolleeksi, ja sanoi palvelioillensa: kuoliko lapsi? He sanoivat: kuoli.\n12:20 Ja David nousi maasta, pesi itsens\u00e4 ja voiteli, ja muutti toiset vaatteet yllens\u00e4, ja meni Herran huoneesen ja rukoili, ja tuli kotiansa, ja antoi panna ruokaa eteens\u00e4 ja s\u00f6i.\n12:21 Niin sanoivat h\u00e4nen palveliansa h\u00e4nelle: mik\u00e4 se on mink\u00e4 sin\u00e4 teet? lapsen el\u00e4iss\u00e4 paastosit sin\u00e4 ja itkit, mutta lapsen kuoltua nouset sin\u00e4 ja sy\u00f6t.\n12:22 H\u00e4n sanoi: lapsen el\u00e4iss\u00e4 min\u00e4 paastosin ja itkin; sill\u00e4 min\u00e4 ajattelin: kuka tiet\u00e4\u00e4, jos Herra on minulle armollinen, ett\u00e4 lapsi el\u00e4is.\n12:23 Mutta nyt on se kuollut: mit\u00e4 minun pit\u00e4is viel\u00e4 paastoaman: taidanko min\u00e4 h\u00e4nen en\u00e4\u00e4 j\u00e4llens\u00e4 tuoda? Min\u00e4 menen h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, mutta ei h\u00e4n palaja minun tyk\u00f6ni.\n12:24 Ja kuin David oli lohduttanut em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 BatSebaa, meni h\u00e4n h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja lep\u00e4si h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4; ja h\u00e4n synnytti pojan ja h\u00e4n kutsui h\u00e4nen nimens\u00e4 Salomo, ja Herra rakasti h\u00e4nt\u00e4.\n12:25 Ja h\u00e4n l\u00e4hetti h\u00e4nen Natan prophetan k\u00e4den alle, ja kutsui h\u00e4nen Jedidjah, Herran t\u00e4hden.\n12:26 Niin soti Joab Ammonin lasten Rabbaa vastaan ja voitti sen kuninkaallisen kaupungin.\n12:27 Ja Joab l\u00e4hetti sanansaattajat Davidille ja antoi sanoa h\u00e4nelle: min\u00e4 olen sotinut Rabbaa vastaan ja olen voittanut vesikaupungin;\n12:28 Niin kokoa nyt j\u00e4\u00e4nyt kansa, ja piirit\u00e4 kaupunki, ja voita se, etten min\u00e4 sit\u00e4 voittaisi, ja minulle siit\u00e4 nimi olisi.\n12:29 Niin David kokosi kaiken kansan, ja matkusti Rabbaan ja soti sit\u00e4 vastaan, ja voitti sen;\n12:30 Ja otti heid\u00e4n kuninkaansa kruunun h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4ns\u00e4, joka painoi leivisk\u00e4n kultaa, ja kalliita kivi\u00e4, ja se pantiin Davidin p\u00e4\u00e4h\u00e4n; ja h\u00e4n vei paljo saalista kaupungista ulos.\n12:31 Ja kansan, joka siell\u00e4 oli, johdatti h\u00e4n ulos ja pani sahaan, rautahaudoille ja kirvest\u00f6ihin, ja k\u00e4ytti heid\u00e4n tiilihautoja my\u00f6ten: niin h\u00e4n teki kaikille Ammonin lasten kaupungeille. Ja David ja kaikki kansa palasi Jerusalemiin.\n13:1 Ja tapahtui sitte, ett\u00e4 Absalomilla Davidin pojalla oli kaunis sisar, jonka nimi oli Tamar; ja Amnon Davidin poika rakasti h\u00e4nt\u00e4.\n13:2 Ja Amnon saatti itsens\u00e4 tuskissansa sairaaksi sisarensa Tamarin t\u00e4hden; sill\u00e4 h\u00e4n oli neitsy. Ja n\u00e4kyi ty\u00f6l\u00e4\u00e4ksi Amnonin silm\u00e4in edess\u00e4 h\u00e4nelle jotakin tehd\u00e4.\n13:3 Mutta Amnonilla oli yst\u00e4v\u00e4,joka kutsuttiin Jonadab, Simean Davidin veljen poika; ja Jonadab oli sangen kavala mies.\n13:4 H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: kuninkaan poika, miksis niin laihaksi tulet p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4? Etk\u00f6s minulle sit\u00e4 sano? Niin sanoi Amnon h\u00e4nelle: min\u00e4 rakastan Tamaria,veljeni Absalomin sisarta.\n13:5 Jonadab sanoi h\u00e4nelle: laske sinus vuoteeses ja teeskele itses sairaaksi: kuin siis sinun is\u00e4s tulee katsomaan sinua, niin sano h\u00e4nelle: tulkaan sisareni Tamar ruokkimaan minua ja valmistamaan ruokaa minun eteeni, ett\u00e4 min\u00e4 n\u00e4kisin ja s\u00f6isin h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4.\n13:6 Niin Amnon pani lev\u00e4t\u00e4 ja teeskeli itsens\u00e4 sairaaksi. Kuin kuningas tuli h\u00e4nt\u00e4 katsomaan, sanoi Amnon kuninkaalle: tulkaan minun sisareni Tamar valmistamaan minun eteeni kaksikin herkkua, ett\u00e4 min\u00e4 s\u00f6isin h\u00e4nen k\u00e4dest\u00e4ns\u00e4.\n13:7 Niin l\u00e4hetti David sanan Tamarille huoneesen ja antoi h\u00e4nelle sanoa: mene veljes Amnonin huoneesen ja valmista h\u00e4nelle ruokaa.\n13:8 Tamar meni veljens\u00e4 Amnonin huoneesen, ja h\u00e4n makasi vuoteessa; ja h\u00e4n otti taikinan, sotkui ja valmisti sen h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4, ja kypsensi ne herkut.\n13:9 Ja h\u00e4n otti pannun ja kaasi h\u00e4nen eteens\u00e4, vaan ei h\u00e4n tahtonut sy\u00f6d\u00e4. Ja Amnon sanoi: antakaat kaikki menn\u00e4 ulos minun tyk\u00f6\u00e4ni; niin meniv\u00e4t kaikki ulos h\u00e4nen tyk\u00f6\u00e4ns\u00e4.\n13:10 Niin sanoi Amnon Tamarille: kanna ruoka kamariin sy\u00f6d\u00e4kseni k\u00e4dest\u00e4s. Niin Tamar otti herkun, jonka h\u00e4n valmistanut oli, ja kantoi kamariin veljens\u00e4 Amnonin tyk\u00f6.\n13:11 Ja kuin h\u00e4n taritsi h\u00e4nelle sy\u00f6d\u00e4, tarttui h\u00e4n h\u00e4neen ja sanoi h\u00e4nelle: tule minun sisareni ja makaa minun kanssani.\n13:12 Mutta h\u00e4n sanoi: ei, minun veljeni, \u00e4l\u00e4 minua h\u00e4p\u00e4ise! sill\u00e4 ei niin pid\u00e4 teht\u00e4m\u00e4n Israelissa. \u00e4l\u00e4 tee hulluutta.\n13:13 Kuhunka minun pit\u00e4is h\u00e4pi\u00e4ni s\u00e4lytt\u00e4m\u00e4n? Ja sin\u00e4 tulisit niinkuin tyhm\u00e4 Israelissa. Puhu paremmin kuninkaan kanssa, sill\u00e4 ei h\u00e4n minua sinulta kiell\u00e4.\n13:14 Mutta ei h\u00e4n tahtonut kuulla h\u00e4nt\u00e4, vaan voitti h\u00e4nen, h\u00e4p\u00e4isi ja makasi h\u00e4nen.\n13:15 Sitte vihasi Amnon h\u00e4nt\u00e4 sangen suurella vihalla, niin ett\u00e4 viha, jolla h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vihasi oli suurempi, kuin rakkaus ennen oli, jolla h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 rakasti. Ja Amnon sanoi h\u00e4nelle: nouse ja mene.\n13:16 Mutta h\u00e4n sanoi: eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 pahuus ole suurempi kuin se toinen, jonka sin\u00e4 olet tehnyt minun kanssani, ett\u00e4s minun ajat ulos. Mutta ei h\u00e4n tahtonut kuulla h\u00e4nt\u00e4;\n13:17 Vaan kutsui nuorukaisensa, joka h\u00e4nt\u00e4 palveli ja sanoi: aja t\u00e4m\u00e4 ulos minun tyk\u00f6\u00e4ni, ja sulje ovi kiinni h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4.\n13:18 Ja h\u00e4nen yll\u00e4ns\u00e4 oli kirjava hame; sill\u00e4 senkaltaisilla hameilla olivat kuninkaan tytt\u00e4ret vaatetetut, niinkauvan kuin he olivat neitseet. Ja kuin h\u00e4nen palveliansa oli h\u00e4nen ajanut ulos ja sulkenut oven h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4,\n13:19 Heitti Tamar tuhkaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja rep\u00e4isi sen kirjavan hameen rikki, joka h\u00e4nen yll\u00e4ns\u00e4 oli, ja pani k\u00e4tens\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, ja huusi menness\u00e4ns\u00e4.\n13:20 Ja h\u00e4nen veljens\u00e4 Absalom sanoi h\u00e4nelle: onko sinun veljes Amnon ollut sinun kanssas? Ole \u00e4\u00e4neti sisareni: se on sinun veljes, \u00e4l\u00e4 sit\u00e4 niin pane syd\u00e4mees. Niin Tamar j\u00e4i yksin\u00e4iseksi veljens\u00e4 Absalomin huoneesen.\n13:21 Ja kuin kuningas David kaikki n\u00e4m\u00e4t kuuli vihastui h\u00e4n sangen suuresti.\n13:22 Mutta Absalom ei puhunut Amnonille pahaa eli hyv\u00e4\u00e4; vaan Absalom vihasi Amnonia ett\u00e4 h\u00e4n h\u00e4p\u00e4isi h\u00e4nen sisarensa Tamarin.\n13:23 Kahden vuoden per\u00e4st\u00e4 antoi Absalom keritt\u00e4\u00e4 lampaitansa BaalHatsarissa, joka on Ephraimin tyk\u00f6n\u00e4; ja Absalom kutsui kaikki kuninkaan lapset.\n13:24 Ja Absalom tuli my\u00f6s kuninkaan tyk\u00f6 ja sanoi: katso, palveliallas ovat nyt lammasten keritsi\u00e4t: min\u00e4 rukoilen, ett\u00e4 kuningas palvelioinensa tulis palveliansa tyk\u00f6.\n13:25 Mutta kuningas sanoi Absalomille: ei niin, poikani, \u00e4lk\u00e4\u00e4mme kaikki menk\u00f6, ettemme tekisi sinulle vaivaa. Ja vaikka h\u00e4n suuresti rukoili h\u00e4nt\u00e4, ei h\u00e4n kuitenkaan tahtonut menn\u00e4, vaan siunasi h\u00e4nt\u00e4.\n13:26 Absalom sanoi: jollet sin\u00e4 tule, niin salli veljeni Amnonin k\u00e4yd\u00e4 meid\u00e4n kanssamme. Kuningas sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4 h\u00e4n menee sinun kanssas?\n13:27 Niin Absalom vaati h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n antoi Amnonin ja kaikki kuninkaan lapset menn\u00e4 heid\u00e4n kanssansa.\n13:28 Ja Absalom k\u00e4ski palvelioillensa ja sanoi: ottakaat vaari kuin Amnon tulee iloiseksi viinasta ja min\u00e4 sanon teille: ly\u00f6k\u00e4\u00e4t Amnon! niin tappakaat h\u00e4nt\u00e4, \u00e4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6, sill\u00e4 min\u00e4 olen sen teille k\u00e4skenyt, olkaat rohkiat ja miehuulliset siihen.\n13:29 Ja Absalomin palveliat tekiv\u00e4t Amnonille niinkuin Absalom k\u00e4skenyt oli. Niin kaikki kuninkaan lapset nousivat, ja jokainen istui muulinsa p\u00e4\u00e4lle ja pakeni.\n13:30 Ja kuin he viel\u00e4 tiell\u00e4 olivat, tuli sanoma Davidille, sanoen: Absalom on ly\u00f6nyt kaikki kuninkaan lapset, niin ettei yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 ole j\u00e4\u00e4nyt.\n13:31 Niin nousi kuningas ja rep\u00e4isi vaatteensa rikki, ja heitti itsens\u00e4 maahan; ja kaikki palveliat, jotka seisoivat h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4, rep\u00e4isiv\u00e4t vaatteensa rikki.\n13:32 Niin vastasi Jonadab Simean Davidin veljen poika ja sanoi: \u00e4lk\u00f6\u00f6n minun Herrani ajatelko, ett\u00e4 kaikki nuorukaiset kuninkaan lapsista ovat tapetut, vaan ainoastansa Amnon on kuollut; sill\u00e4 se on ollut Absalomin mieless\u00e4 siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, kuin h\u00e4n h\u00e4p\u00e4isi h\u00e4nen sisarensa Tamarin.\n13:33 Niin \u00e4lk\u00f6\u00f6n herrani kuningas panko syd\u00e4mellens\u00e4, ajatellen, ett\u00e4 kaikki kuninkaan lapset ovat kuolleet; sill\u00e4 Amnon on ainoastansa kuollut.\n13:34 Ja Absalom pakeni; ja palvelia, joka vartiana oli, nosti silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4ki, ja katso, suuri joukko kansaa tuli tiell\u00e4 toinen toisensa per\u00e4st\u00e4, vuoren sivulta.\n13:35 Niin Jonadab sanoi kuninkaalle: katso, kuninkaan lapset tulevat; niinkuin palvelias sanonut on, niin on my\u00f6s tapahtunut.\n13:36 Ja kuin h\u00e4n puhunut oli, katso, kuninkaan lapset tulivat, korottivat \u00e4\u00e4nens\u00e4 ja itkiv\u00e4t. Kuningas ja kaikki h\u00e4nen palveliansa itkiv\u00e4t my\u00f6s suurella itkulla.\n13:37 Mutta Albsalom pakeni ja meni Talmain Gessurin kuninkaan Ammihudin pojan tyk\u00f6; mutta h\u00e4n murehti poikansa t\u00e4hden ne p\u00e4iv\u00e4t.\n13:38 Mutta sittekuin Absalom oli paennut ja matkustanut Gessuriin oli h\u00e4n siell\u00e4 kolme ajastaikaa.\n13:39 Ja sen j\u00e4lkeen lakkasi kuningas David menem\u00e4st\u00e4 Absalomia vastaan; sill\u00e4 h\u00e4n oli jo lohdutettu Amnonin j\u00e4lkeen, joka kuollut oli.\n14:1 Ja kuin Joab ZeruJan poika ymm\u00e4rsi kuninkaan syd\u00e4men olevan Absalomia vastaan;\n14:2 Niin Joab l\u00e4hetti Tekoaan ja antoi tuoda sielt\u00e4 toimellisen vaimon, ja sanoi h\u00e4nelle: teeskele nyt sinus murheelliseksi, ja pue murhevaatteet p\u00e4\u00e4lles, ja \u00e4l\u00e4 voitele sinuas \u00f6ljyll\u00e4; vaan ole niinkuin joku vaimo, joka jo kauvan aikaa on murehtinut kuollutta;\n14:3 Ja mene kuninkaan tyk\u00f6 ja puhu n\u00e4in ja n\u00e4in h\u00e4nen kanssansa. Ja Joab pani sanat h\u00e4nen suuhunsa.\n14:4 Ja kuin Tekoan vaimo tahtoi puhua kuninkaan kanssa, lankesi h\u00e4n maahan kasvoillensa, kumarsi ja sanoi: auta minua! kuningas.\n14:5 Kuningas sanoi h\u00e4nelle: mik\u00e4 sinun on? H\u00e4n sanoi: min\u00e4 olen tosin leskivaimo, ja minun mieheni on kuollut,\n14:6 Ja sinun piiallas oli kaksi poikaa: ne riiteliv\u00e4t kesken\u00e4ns\u00e4 kedolla, ja ettei siell\u00e4 ollut joka heid\u00e4t eroitti, niin l\u00f6i toinen toisensa ja tappoi h\u00e4nen.\n14:7 Ja katso, nyt nousee koko sukukunta piikaas vastaan ja sanoo: anna t\u00e4nne se, joka veljens\u00e4 tappoi, tapettavaksi h\u00e4nen veljens\u00e4 sielun edest\u00e4, jonka h\u00e4n tappanut on, ja teht\u00e4v\u00e4ksi perinn\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi. Ja he tahtovat sammuttaa minun kipin\u00e4ni, joka viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 on, ettei minun miehell\u00e4ni ensink\u00e4\u00e4n nime\u00e4 pit\u00e4isi h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 oleman maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n14:8 Kuningas sanoi vaimolle: mene kotias, ja min\u00e4 k\u00e4sken sinun puolestas.\n14:9 Ja Tekoan vaimo sanoi kuninkaalle: minun herrani kuningas, se pahateko olkoon minun p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni ja minun is\u00e4ni huoneen p\u00e4\u00e4ll\u00e4; mutta kuningas ja h\u00e4nen istuimensa olkoon viatoin.\n14:10 Kuningas sanoi: joka sinua vastaan puhuu, tuo h\u00e4nt\u00e4 minun tyk\u00f6ni: ei h\u00e4nen pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 rupeeman sinuun.\n14:11 H\u00e4n sanoi: ajatelkaan nyt kuningas Herransa Jumalansa p\u00e4\u00e4lle, ettei verenkostajia ylen monta olisi kadottamaan, ja ettei minun poikani surmattaisi. H\u00e4n sanoi: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, ei pid\u00e4 hiuskarvakaan lankeeman pojastas maan p\u00e4\u00e4lle.\n14:12 Ja vaimo sanoi: anna nyt sinun piikas sanoa jotakin herralleni kuninkaalle! H\u00e4n sanoi: sano.\n14:13 Vaimo sanoi: miksi sinulla on senkaltainen ajatus Jumalan kansaa vastaan? ett\u00e4 kuningas senkaltaisia sanoja puhunut on, niinkuin h\u00e4n tekis itsens\u00e4 vialliseksi, ettei kuningas anna tuoda kulkiaansa j\u00e4lleen:\n14:14 Sill\u00e4 me tosin kuolemme ja juoksemme niinkuin vesi maahan, jota ei pid\u00e4tet\u00e4: Ja ei Jumalakaan henke\u00e4 ota pois, vaan ajattelee kaiketi, ettei kulkia h\u00e4nelt\u00e4 sy\u00f6st\u00e4isi ulos.\n14:15 Niin olen min\u00e4 nyt tullut puhumaan senkaltaisia herralleni kuninkaalle; sill\u00e4 kansa on pelj\u00e4tt\u00e4nyt minua, ja piikas ajatteli: min\u00e4 puhun kuninkaan kanssa, kuka tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tekee piikansa sanan j\u00e4lkeen.\n14:16 Sill\u00e4 kuningas kuulee piikaansa ja auttaa niiden k\u00e4dest\u00e4, jotka minua ja minun poikaani yht\u00e4 haavaa Jumalan perimisest\u00e4 eroittaa tahtovat.\n14:17 Ja piikas ajatteli: herrani kuninkaan sanat ovat minulle lohdutukseksi; sill\u00e4 herrani kuninkaani on niinkuin Jumalan enkeli, ja kuultelee hyv\u00e4n ja pahan; sent\u00e4hden my\u00f6s Herra sinun Jumalas on sinun kanssas.\n14:18 Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: \u00e4l\u00e4 siis salaa minulta sit\u00e4, mit\u00e4 min\u00e4 kysyn sinulta. Vaimo sanoi: herrani kuningas puhukaan.\n14:19 Kuningas sanoi: eik\u00f6 Joabin k\u00e4si ole sinun kanssas kaikissa p\u00e4iss\u00e4? Vaimo vastasi ja sanoi: niin totta kuin sinun sielus el\u00e4\u00e4, minun herrani kuningas, ei ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n oikialla eli vasemmalla k\u00e4dell\u00e4, paitsi sit\u00e4 kuin minun herrani kuningas sanonut on; sill\u00e4 sinun palvelias Joab on minun k\u00e4skenyt ja on kaikki n\u00e4m\u00e4t sanat piikas suuhun pannut.\n14:20 Ett\u00e4 min\u00e4 niin k\u00e4\u00e4nt\u00e4isin t\u00e4m\u00e4n asian, sen on sinun palvelias Joab tehnyt: mutta minun herrani on toimellinen niinkuin Jumalan enkeli, ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikki kappaleet maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n14:21 Silloin sanoi kuningas Joabille: katso, min\u00e4 olen sen tehnyt: mene ja tuo nuorukainen Absalom j\u00e4lleen.\n14:22 Silloin lankesi Joab kasvoillensa maahan, kumarsi ja kiitti kuningasta, ja sanoi: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 palvelias minun l\u00f6yt\u00e4neeksi armon sinun edess\u00e4s, minun herrani kuningas; sill\u00e4 kuningas tekee, mit\u00e4 h\u00e4nen palveliansa sanoo.\n14:23 Niin nousi Joab ja meni Gessuriin, ja toi Absalomin Jerusalemiin.\n14:24 Mutta kuningas sanoi: anna h\u00e4nen poiketa huoneesensa ja ei n\u00e4hd\u00e4 minun kasvojani. Niin Absalom poikkesi huoneesensa ja ei n\u00e4hnyt kuninkaan kasvoja.\n14:25 Ja koko Israelissa ei ollut yksik\u00e4\u00e4n mies niin kaunis kuin Absalom, ja niin suuresti ylistett\u00e4v\u00e4; hamasta h\u00e4nen kantap\u00e4\u00e4st\u00e4ns\u00e4 niin p\u00e4\u00e4nlakeen asti ei ollut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n virhett\u00e4 h\u00e4ness\u00e4.\n14:26 Ja kuin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 kerittiin (se tapahtui vihdoin joka vuosi, sill\u00e4 se oli h\u00e4nelle ylen raskas, niin ett\u00e4 h\u00e4nen piti sen keritsem\u00e4n), niin painoivat h\u00e4nen hiuksensa kaksisataa sikli\u00e4 kuninkaan painon j\u00e4lkeen.\n14:27 Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja yksi tyt\u00e4r, se kutsuttiin Tamar; ja h\u00e4n oli kaunis vaimo n\u00e4\u00f6st\u00e4.\n14:28 Ja niin oli Absalom kaksi ajastaikaa Jerusalemissa, ettei h\u00e4n kuninkaan kasvoja n\u00e4hnyt.\n14:29 Ja Absalom l\u00e4hetti Joabin per\u00e4\u00e4n, l\u00e4hett\u00e4\u00e4ksens\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kuninkaan tyk\u00f6: ja ei h\u00e4n tahtonut tulla h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4. H\u00e4n l\u00e4hetti toisen kerran, vaan ei h\u00e4n tahtonut tulla.\n14:30 Silloin sanoi h\u00e4n palvelioillensa: katsokaat sit\u00e4 Joabin pellon kappaletta minun sarkani vieress\u00e4, ja h\u00e4nell\u00e4 on siin\u00e4 ohraa: menk\u00e4\u00e4t ja pist\u00e4k\u00e4\u00e4t tuli siihen; niin pistiv\u00e4t Absalomin palveliat tulen siihen.\n14:31 Silloin nousi Joab ja tuli Absalomin huoneesen, ja sanoi h\u00e4nelle: miksi palvelias ovat pist\u00e4neet tulen minun sarkaani?\n14:32 Absalom sanoi Joabille: katso, min\u00e4 l\u00e4hetin sinun per\u00e4\u00e4s ja annoin sanoa sinulle: tule minun tyk\u00f6ni, l\u00e4hett\u00e4\u00e4kseni sinua kuninkaan tyk\u00f6, ja antaakseni sanoa: miksi min\u00e4 tulin Gessurista? Se olis minulle parempi, ett\u00e4 min\u00e4 viel\u00e4 siell\u00e4 olisin. Niin anna minun n\u00e4hd\u00e4 kuninkaan kasvot: jos my\u00f6s joku pahateko on minussa, niin tappakoon minun.\n14:33 Ja Joab meni kuninkaan tyk\u00f6 ja sanoi sen h\u00e4nelle, ja h\u00e4n kutsui Absalomin kuninkaan tyk\u00f6. Ja h\u00e4n kumarsi kuninkaan eteen maahan kasvoillensa, ja kuningas antoi suuta Absalomille.\n15:1 Ja tapahtui sitte, ett\u00e4 Absalom antoi valmistaa itsellens\u00e4 vaunut ja hevoset, ja viisikymment\u00e4 miest\u00e4, jotka olivat h\u00e4nen edell\u00e4juoksiansa.\n15:2 Ja Absalom nousi varhain huomeneltain ja seisoi porttitien vieress\u00e4, ja kuin jollakin oli asiaa tulla kuninkaan tyk\u00f6 oikeuden eteen, kutsui Absalom sen tyk\u00f6ns\u00e4 ja sanoi: sinun palvelias on yhdest\u00e4 Israelin sukukunnista,\n15:3 Niin Absalom sanoi h\u00e4nelle: katso, sinun asias on oikia ja selki\u00e4; mutta ei ole yksik\u00e4\u00e4n siell\u00e4 kuninkaalta asetettu, joka sinua kuulis.\n15:4 Ja Absalom sanoi: kuka minun asettais tuomariksi maalla, ett\u00e4 jokainen tulis minun tyk\u00f6ni jolla jotain asiaa ja kaipaamista on, auttaakseni h\u00e4nt\u00e4 oikeuteen?\n15:5 Ja kuin joku tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 kumartamaan h\u00e4nt\u00e4, ojensi h\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 ja tarttui h\u00e4neen, ja antoi h\u00e4nen suuta.\n15:6 Niin teki Absalom kaikelle Israelille, kuin he tulivat oikeuden eteen kuninkaan tyk\u00f6; ja niin varasti Absalom Israelin miesten syd\u00e4met.\n15:7 Ja tapahtui nelj\u00e4nkymmenen ajastajan per\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 Absalom sanoi kuninkaalle: min\u00e4 menisin ja t\u00e4ytt\u00e4isin lupaukseni, jonka min\u00e4 lupasin Herralle Hebronissa.\n15:8 Sill\u00e4 silloin kuin min\u00e4 asuin Gessurissa Syriassa, lupasi sinun palvelias lupauksen ja sanoi: kuin Herra tuo minun kerran Jerusalemiin j\u00e4lleen, palvelen min\u00e4 Herraa.\n15:9 Kuningas sanoi h\u00e4nelle: mene rauhassa! Ja h\u00e4n nousi ja meni Hebroniin.\n15:10 Mutta Absalom oli l\u00e4hett\u00e4nyt vakoojat kaikkiin Israelin sukukuntiin, ja k\u00e4ski sanoa: kuin saatte kuulla torven \u00e4\u00e4nen, niin sanokaat: Absalom on kuningas Hebronissa.\n15:11 Mutta Absalomin kanssa meni kaksisataa miest\u00e4 Jerusalemista, jotka olivat kutsutut; mutta ne meniv\u00e4t yksinkertaisuudessansa, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n asiasta tiet\u00e4neet.\n15:12 Ja Absalom l\u00e4hetti my\u00f6s Ahitophelin Gilonilaisen, Davidin neuvonantajan, per\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kaupungistansa Gilosta, kuin h\u00e4n uhria uhrasi; niin tehtiin juuri vahva liitto, ja paljo kansaa lis\u00e4\u00e4ntyi ja eneni Absalomin tyk\u00f6.\n15:13 Ja yksi tuli ja ilmoitti sen Davidille, ja sanoi: Israelin miesten syd\u00e4n on k\u00e4\u00e4ntynyt Absalomin j\u00e4lkeen.\n15:14 Ja David sanoi kaikille palvelioillensa, jotka h\u00e4nen kanssansa Jerusalemissa olivat: nouskaamme ja paetkaamme, sill\u00e4 muutoin ei p\u00e4\u00e4se yksik\u00e4\u00e4n meist\u00e4 Absalomin edest\u00e4! rient\u00e4k\u00e4\u00e4t menem\u00e4\u00e4n, ettei h\u00e4n \u00e4kisti karkaisi meid\u00e4n p\u00e4\u00e4llemme, ja ottaisi meit\u00e4 kiinni, ja vahingoitsisi meit\u00e4 ja l\u00f6isi kaupunkia miekalla.\n15:15 Kuninkaan palveliat sanoivat kuninkaalle: mit\u00e4 meid\u00e4n herramme kuningas valitsee, katso t\u00e4ss\u00e4 me palvelias olemme.\n15:16 Ja kuningas k\u00e4vi jalkaisin ulos kaiken huoneensa kanssa; mutta h\u00e4n j\u00e4tti kymmenen jalkavaimoa huoneita vartioitsemaan.\n15:17 Ja kuin kuningas ja kaikki kansa olivat jalkaisin k\u00e4yneet ulos, seisoivat he kaukana huoneista.\n15:18 Ja kaikki h\u00e4nen palveliansa k\u00e4viv\u00e4t h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4, sit\u00e4likin my\u00f6s kaikki Kretit ja Pletit; ja kaikki Gatilaiset kuusisataa miest\u00e4, jotka jalkaisin olivat tulleet Gatista, k\u00e4viv\u00e4t kuninkaan edell\u00e4.\n15:19 Ja kuningas sanoi Ittaille Gatilaiselle: miksi sin\u00e4 my\u00f6s tulet meid\u00e4n kanssamme? Palaja ja ole kuninkaan tyk\u00f6n\u00e4; sill\u00e4 sin\u00e4 olet muukalainen, ja olet t\u00e4nne tullut sinun sialtas.\n15:20 Sill\u00e4 eilen sin\u00e4 tulit, ja minun pit\u00e4is t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 antaman sinun k\u00e4yd\u00e4 meid\u00e4n kanssamme; mutta min\u00e4 menen, kuhunka min\u00e4 menen: palaja sin\u00e4 ja vie sinun veljes my\u00f6t\u00e4s. Sinun kanssas tapahtukoon armo ja vakuus!\n15:21 Ittai vastasi kuningasta ja sanoi: niin totta kuin Herra el\u00e4\u00e4, ja niin totta kuin minun herrani kuningas el\u00e4\u00e4, kussa ik\u00e4n\u00e4 herrani kuningas on, olisi se kuolemassa eli el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, siell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sinun palvelias oleman.\n15:22 David sanoi Ittaille: tule ja k\u00e4y meid\u00e4n kanssamme. Ja niin k\u00e4vi Ittai Gatilainen, ja kaikki h\u00e4nen miehens\u00e4, ja kaikki lapset jotka h\u00e4nen kanssansa olivat.\n15:23 Ja kaikki maakunta itki suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4, ja kaikki v\u00e4ki meni kanssa. Ja kuningas k\u00e4vi Kidronin ojan ylitse, ja kaikki kansa k\u00e4vi edell\u00e4 korven tiet\u00e4.\n15:24 Ja katso, Zadok my\u00f6s oli siell\u00e4 ja kaikki Levil\u00e4iset, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, ja he kantoivat Jumalan liitonarkin, ja panivat yl\u00f6s Jumalan arkin. Ja Abjatar meni yl\u00f6s, siihenasti kuin kaikki v\u00e4ki tuli kaupungista.\n15:25 Niin sanoi kuningas Zadokille: kanna Jumalan arkki kaupunkiin j\u00e4lleen: jos min\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n armon Herran edess\u00e4, niin h\u00e4n tuo minun j\u00e4lleen ja antaa minun n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen ja h\u00e4nen majansa.\n15:26 Mutta jos h\u00e4n niin sanoo: et sin\u00e4 ole minulle otollinen! katso, t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen: h\u00e4n tehk\u00f6\u00f6n minulle, mit\u00e4 h\u00e4n tahtoo!\n15:27 Ja kuningas sanoi papille Zadokille: sin\u00e4 n\u00e4ki\u00e4, palaja rauhassa kaupunkiin, ja molemmat teid\u00e4n poikanne teid\u00e4nkanssanne, Ahimaats sinun poikas ja Jonatan AbJatarin poika.\n15:28 Katso, min\u00e4 odotan tasaisella kedolla korvessa siihenasti kuin teilt\u00e4 sana tulee, tekem\u00e4\u00e4n minulle tiett\u00e4v\u00e4ksi.\n15:29 Niin Zadok ja AbJatar kantoivat Jumalan arkin Jerusalemiin, ja olivat siell\u00e4.\n15:30 Mutta David meni yl\u00f6s \u00f6ljym\u00e4en paltaa my\u00f6ten ja itki k\u00e4ydess\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 oli peitetty, ja k\u00e4vi kengitt\u00e4; niin my\u00f6s kaikki kansa, jotka h\u00e4nen kanssansa olivat, peittiv\u00e4t p\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja k\u00e4yden astuivat yl\u00f6s ja itkiv\u00e4t.\n15:31 Ja kuin Davidille ilmoitettiin Ahitophelin olevan liitossa Absalomin kanssa, sanoi h\u00e4n: Herra, tee Ahitophelin neuvo tyhmyydeksi!\n15:32 Ja kuin David tuli kukkulalle, kussa Jumalaa rukoiltiin, katso, Husai Arkilainen kohtasi h\u00e4nt\u00e4 rev\u00e4istyll\u00e4 hameella, ja multaa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n15:33 Ja David sanoi: jos seuraat minua, niin sin\u00e4 olet minulle kuormaksi.\n15:34 Mutta jos palajat kaupunkiin ja sanot AbsalomilIe: min\u00e4 olen sinun palvelias, kuningas, joka ennen is\u00e4\u00e4s olen kauvan palvellut, ja tahdon olla nyt sinun palvelias: ja n\u00e4in sin\u00e4 minulle teet Ahitophelin neuvon tyhj\u00e4ksi.\n15:35 Eik\u00f6 Zadok ja AbJatar papit ole sinun kanssas? Ja kaikki, mit\u00e4s kuulet kuninkaan huoneessa, ilmoita papeille Zadokille ja AbJatarille.\n15:36 Katso, heid\u00e4n kaksi poikaansa ovat siell\u00e4 heid\u00e4n kanssansa, Ahimaats Zadokin poika ja Jonatan AbJatarin poika: niiden kanssa te saatte l\u00e4hett\u00e4\u00e4 minulle, mit\u00e4 te kuulette.\n15:37 Niin Husai Davidin yst\u00e4v\u00e4 meni kaupunkiin ja Absalom tuli Jerusalemiin.\n16:1 Ja kuin David oli v\u00e4h\u00e4 k\u00e4ynyt alas vuoren kukkulalta, katso, kohtasi h\u00e4nen Ziba MephiBosetin palvelia kahdella satuloidulla aasilla, joiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli kaksisataa leip\u00e4\u00e4, ja sata ryp\u00e4lett\u00e4 rusinoita, ja sata ryp\u00e4lett\u00e4 fikunia ja leili viinaa.\n16:2 Niin sanoi kuningas Ziballe: mit\u00e4s n\u00e4ill\u00e4 tahdot tehd\u00e4? Ziba sanoi: aasit pit\u00e4\u00e4 oleman kuninkaan perheelle, joilla he ajaisivat, leiv\u00e4t ja fikunat palvelioille, joista he s\u00f6isiv\u00e4t, ja viina heid\u00e4n juodaksensa, kuin he v\u00e4syv\u00e4t korvessa.\n16:3 Kuningas sanoi: kussa on herras poika? Ziba sanoi kuninkaalle: katso, h\u00e4n j\u00e4i Jerusalemiin, sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Israelin huoneen antaman minulle minun is\u00e4ni valtakunnan.\n16:4 Kuningas sanoi Ziballe: katso, kaikki mit\u00e4 MephiBosetilla on, pit\u00e4\u00e4 sinun oleman. Ziba sanoi: min\u00e4 rukoilen n\u00f6yr\u00e4sti, anna minun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armo sinun edess\u00e4s, herrani kuningas.\n16:5 Kuin kuningas David tuli Bahurimiin, katso, sielt\u00e4 tuli yksi mies Saulin huoneen suvusta, Simei nimelt\u00e4, Geran poika, se l\u00e4ksi ulos ja kiroili k\u00e4ydess\u00e4ns\u00e4,\n16:6 Ja paiskeli kivi\u00e4 Davidin puoleen, ja kaikkia kuningas Davidin palvelioita vastaan; sill\u00e4 kaikki kansa ja kaikki v\u00e4kev\u00e4t olivat h\u00e4nen oikialla ja vasemmalla puolellansa.\n16:7 Ja Simei sanoi n\u00e4in kiroillessansa h\u00e4nt\u00e4: ulos, ulos t\u00e4nne, sin\u00e4 verikoira, sin\u00e4 Belialin mies!\n16:8 Herra on maksanut sinulle kaiken Saulin huoneen veren, ett\u00e4s olet tullut h\u00e4nen siaansa kuninkaaksi. Ja Herra on antanut valtakunnan pojalles Absalomille; ja katso, nyt sin\u00e4 olet sinun pahuudessas, sill\u00e4 sin\u00e4 olet verikoira.\n16:9 Silloin Abisai ZeruJan poika sanoi kuninkaalle: pit\u00e4\u00e4k\u00f6 t\u00e4m\u00e4n kuolleen koiran kiroileman herraani kuningasta? Min\u00e4 menen ja ly\u00f6n h\u00e4nelt\u00e4 p\u00e4\u00e4n pois.\n16:10 Kuningas sanoi: te ZeruJan pojat, mit\u00e4 minun on teid\u00e4n kanssanne? Anna h\u00e4nen kirota; sill\u00e4 Herra on h\u00e4nelle sanonut: kiroile David. Kuka taitaa nyt sanoa: miksis niin teet?\n16:11 Ja David sanoi Abisaille ja kaikille palvelioillensa: katso, minun poikani, joka minun kupeistani tullut on, seisoo minun henkeni per\u00e4\u00e4n: miksi ei siis pid\u00e4 my\u00f6s Jeminin pojan? Antakaat h\u00e4nen kiroilla, sill\u00e4 Herra on h\u00e4nelle sanonut.\n16:12 Mahtaa tapahtua: Herra katsoo minun viheli\u00e4isyytt\u00e4ni, ja Herra maksaa minulle hyv\u00e4ll\u00e4, sen kun h\u00e4n minua t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kiroilee.\n16:13 Ja David meni v\u00e4kinens\u00e4 tiet\u00e4 my\u00f6ten; mutta Simei k\u00e4vi h\u00e4nen kohdallansa m\u00e4en viert\u00e4 my\u00f6ten, ja k\u00e4yden kiroili, lasketti kivi\u00e4 h\u00e4nen puoleensa ja viskeli multaa.\n16:14 Ja kuningas vaelsi, ja kaikki kansa joka oli h\u00e4nen kanssansa oli v\u00e4syksiss\u00e4; ja h\u00e4n lep\u00e4si siin\u00e4.\n16:15 Mutta Absalom ja kaikki kansa, Israelin miehet, tulivat Jerusalemiin; ja Ahitophel h\u00e4nen kanssansa.\n16:16 Kuin Husai Arkilainen Davidin yst\u00e4v\u00e4 tuli Absalomin tyk\u00f6, sanoi h\u00e4n Absalomille: kuningas el\u00e4k\u00f6\u00f6n, kuningas el\u00e4k\u00f6\u00f6n!\n16:17 Absalom sanoi Husaille: onko t\u00e4m\u00e4 sinun laupiutes yst\u00e4v\u00e4\u00e4s kohtaan? Miksi et mennyt yst\u00e4v\u00e4s kanssa?\n16:18 Husai sanoi Absalomille: ei niin; mutta jonka Herra valitsee,ja t\u00e4m\u00e4 kansa, ja kaikki Israelin miehet, h\u00e4nen min\u00e4 olen ja h\u00e4nen kanssanssa min\u00e4 pysyn.\n16:19 Sit\u00e4likin, ket\u00e4st\u00e4 minun pit\u00e4is palveleman? eik\u00f6 h\u00e4nen poikansa edess\u00e4? Niinkuin min\u00e4 olen palvellut is\u00e4is edess\u00e4, niin min\u00e4 my\u00f6s tahdon olla sinun edess\u00e4s.\n16:20 Ja Absalom sanoi Ahitophelille: pit\u00e4k\u00e4\u00e4t neuvoa, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n?\n16:21 Ahitophel sanoi Absalomille: makaa is\u00e4s jalkavaimoin kanssa, jotka h\u00e4n on j\u00e4tt\u00e4nyt huonetta vartioitsemaan; niin koko Israel saa kuulla sinun tehneeksi is\u00e4s haisemaan, ja kaikkein k\u00e4det vahvistetaan siit\u00e4, jotka sinun tyk\u00f6n\u00e4s ovat.\n16:22 Niin tekiv\u00e4t he Absalomille majan katon p\u00e4\u00e4lle; ja Absalom makasi kaikkein is\u00e4ns\u00e4 jalkavaimoin kanssa, kaiken Israelin n\u00e4hden.\n16:23 Kuin Ahitophel neuvoa antoi sill\u00e4 ajalla, oli se niinkuin joku olis kysynyt Jumalalta jostakin asiasta: kaikki niin olivat Ahitophelin neuvot niin Davidin kuin Absalominkin tyk\u00f6n\u00e4.\n17:1 Ja Ahitophel sanoi Absalomille: min\u00e4 valitsen nyt kaksitoistakymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4 ja nousen t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 ajamaan Davidia takaa.\n17:2 Ja min\u00e4 karkaan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, niinkauvan kuin h\u00e4n on v\u00e4synyt ja heikko k\u00e4sist\u00e4. Kuin min\u00e4 h\u00e4nen pelj\u00e4t\u00e4n, ett\u00e4 kaikki kansa pakenee, joka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 on, niin ly\u00f6n min\u00e4 kuninkaan yksin\u00e4ns\u00e4,\n17:3 Ja palautan kaiken kansan sinun tyk\u00f6s. Kuin jokainen on sinun tyk\u00f6s palautettu, niinkuin sin\u00e4 anonut olet, niin kaikki kansa on rauhassa.\n17:4 Se n\u00e4kyi oikia olevan Absalomille ja kaikille vanhimmille Israelissa.\n17:5 Mutta Absalom sanoi: kutsuttakoon my\u00f6s Husai Arkilainen, ja kuulkaamme, mit\u00e4 h\u00e4n t\u00e4st\u00e4 asiasta sanoo.\n17:6 Ja kuin Husai tuli Absalomin tyk\u00f6, puhui Absalom h\u00e4nelle, sanoen: n\u00e4it\u00e4 Ahitophel on puhunut, sano sin\u00e4, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n niin tekem\u00e4n, taikka ei?\n17:7 Niin Husai sanoi Absalomille: ei ole se hyv\u00e4 neuvo, kuin Ahitophel t\u00e4ll\u00e4 haavalla antanut on.\n17:8 Ja Husai sanoi viel\u00e4: sin\u00e4 tunnet hyvin is\u00e4s ja h\u00e4nen miehens\u00e4, ett\u00e4 ne ovat v\u00e4kev\u00e4t ja vihaiset syd\u00e4mest\u00e4 niinkuin karhu, jolta pojat ovat otetut kedolla pois: on my\u00f6s is\u00e4s sotamies, ja ei h\u00e4n y\u00f6ttele v\u00e4kens\u00e4 kanssa.\n17:9 Katso: nyt h\u00e4n on lymytt\u00e4nyt itsens\u00e4 johonkuhun luolaan eli johonkuhun muuhun paikkaan: jos se nyt tapahtuis, ett\u00e4 he nyt alussa kaatuisivat, ja se kuin sen kohta kuulis, niin h\u00e4n sanois: siell\u00e4 on tapahtunut suuri tappo sen kansan seassa, jotka Absalomia seurasivat.\n17:10 Niin rupeais todella jokainen pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, joka muutoin on v\u00e4kev\u00e4 sotamies, jonka syd\u00e4n on kuin jalopeuran syd\u00e4n; sill\u00e4 kaikki Israel tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 is\u00e4s on v\u00e4kev\u00e4, ja ne ovat jalot sotamiehet, jotka h\u00e4nen kanssansa ovat.\n17:11 Mutta sit\u00e4 neuvoa min\u00e4 annan, ett\u00e4 sin\u00e4 kokoat tyk\u00f6s kaiken Israelin, hamasta Danista BerSebaan asti, niin monta kuin santaa meren rannalla: ja sin\u00e4 itse menet heid\u00e4n kanssansa heid\u00e4n seassansa.\n17:12 Niin me karkaamme h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, kussa paikassa me h\u00e4nen ik\u00e4n\u00e4 l\u00f6yd\u00e4mme, ja karkaamme h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4, niinkuin kaste lankee maan p\u00e4\u00e4lle, ettemme yht\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4t\u00e4 j\u00e4ljelle kaikista h\u00e4nen miehist\u00e4ns\u00e4, jotka h\u00e4nen kanssansa ovat.\n17:13 Mutta jos h\u00e4n kokoo itsens\u00e4 johonkuhun kaupunkiin, niin pit\u00e4\u00e4 koko Israelin siihen kaupunkiin heitt\u00e4m\u00e4n k\u00f6ysi\u00e4; ja me ved\u00e4mme sen virtaan siihenasti, ettei siit\u00e4 l\u00f6ydet\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kive\u00e4.\n17:14 Niin sanoi Absalom ja jokainen mies Israelista: Husain Arkilaisen neuvo on parempi kuin Ahitophelin. Mutta Herra asetti sen niin, ett\u00e4 Ahitophelin hyv\u00e4 neuvo estettiin, ett\u00e4 Herra saattais Absalomille onnettomuuden.\n17:15 Ja Husai sanoi papille Zadokille ja AbJatarille: niin ja niin on Ahitophel Absalomia ja Israelin vanhempia neuvonut, mutta min\u00e4 olen niin ja niin neuvonut.\n17:16 Niin l\u00e4hett\u00e4k\u00e4\u00e4t nyt kiiruusti matkaan, ja ilmoittakaat Davidille ja sanokaat: \u00e4l\u00e4 ole y\u00f6t\u00e4 kedolla korvessa, mutta rienn\u00e4 pois, ettei kuningas nielt\u00e4is ja kaikki v\u00e4ki joka h\u00e4nen kanssansa on.\n17:17 Ja Jonatan ja Ahimaats seisoivat Rogelin l\u00e4hteen tyk\u00f6n\u00e4, ja yksi piika meni ja sanoi sen heille, ja he meniv\u00e4t ja sanoivat sen kuningas Davidille; sill\u00e4 ei he uskaltaneet n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 itsi\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 olivat tulleet kaupunkiin.\n17:18 Mutta yksi palvelia sai heid\u00e4t n\u00e4hd\u00e4 ja ilmoitti Absalomille. Ja he meniv\u00e4t nopiasti molemmin matkaansa ja tulivat Bahurimissa yhden miehen huoneesen, h\u00e4nell\u00e4 oli kaivo kartanossansa; ja he astuivat siihen sis\u00e4lle.\n17:19 Ja vaimo otti peitteen ja levitti kaivon p\u00e4\u00e4lle, ja hajoitti survotuita herneit\u00e4 sen p\u00e4\u00e4lle; niin ettei sit\u00e4 tuntunut.\n17:20 Kuin Absalomin palveliat tulivat vaimon tyk\u00f6 huoneeseen, sanoivat he: kussa on Ahimaats ja Jonatan? Vaimo sanoi heille: he meniv\u00e4t tuon v\u00e4h\u00e4n ojan ylitse. Ja kuin he olivat etsineet ja ei mit\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4neet, meniv\u00e4t he Jerusalemiin j\u00e4llens\u00e4.\n17:21 Ja kuin he olivat menneet pois, nousivat he kaivosta yl\u00f6s, ja meniv\u00e4t matkaansa, ja ilmoittivat kuningas Davidille, ja sanoivat Davidille: nouskaat ja menk\u00e4\u00e4t kiiruusti veden ylitse; sill\u00e4 niin ja niin on Ahitophel pit\u00e4nyt neuvoa teit\u00e4 vastaan.\n17:22 Silloin nousi David ja kaikki v\u00e4ki, joka h\u00e4nen kanssansa oli, ja meni ennen p\u00e4iv\u00e4n koittamaa Jordanin ylitse, ja ei yksik\u00e4\u00e4n puuttunut heist\u00e4, joka ei tullut Jordanin ylitse.\n17:23 Kuin Abitophel n\u00e4ki, ettei h\u00e4nen neuvonsa j\u00e4lkeen tehty, satuloitsi h\u00e4n aasinsa, nousi ja meni huoneesensa ja kaupunkiinsa, ja toimitti huoneensa menot, ja hirtti itsens\u00e4; ja niin h\u00e4n kuoli ja haudattiin is\u00e4ns\u00e4 hautaan.\n17:24 Ja David tuli Mahanaimiin; ja Absalom meni Jordanin ylitse, h\u00e4n ja kaikki Israelin miehet h\u00e4nen kanssansa.\n17:25 Ja Absalom asetti Amasan Joabin siaan sodanp\u00e4\u00e4mieheksi. Ja Amasa oli Jetran sen Jisreelil\u00e4isen poika, joka makasi Abigailin Nahaksen tytt\u00e4ren ZeruJan sisaren, Joabin \u00e4idin.\n17:26 Mutta Israel ja Absalom sioittivat itsens\u00e4 Gileadin maalle.\n17:27 Kuin David oli tullut Mahanaimiin, toi Sobi Nahaksen poika, Ammonin lasten Rabbatista, ja Makir Amnielin poika Lodebarista ja Barsillai Gileadilainen Rogelimista\n17:28 Makausvaatteita, maljoja, saviastioita, nisuja, ohria, jauhoja, kuivatuita t\u00e4hk\u00e4p\u00e4it\u00e4, papuja, herneit\u00e4 ja tuletettuja herneit\u00e4,\n17:29 Hunajaa, voita, lampaita ja lehm\u00e4n juustoja, ne kantoivat he Davidille ja v\u00e4elle, joka h\u00e4nen kanssansa oli, ravinnoksi; sill\u00e4 he ajattelivat: kansa rupee isoomaan, v\u00e4sym\u00e4\u00e4n ja janoomaan korvessa.\n18:1 Ja David silm\u00e4ili kansan, joka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 oli, ja pani p\u00e4\u00e4miehi\u00e4 tuhanten ja satain p\u00e4\u00e4lle,\n18:2 Ja l\u00e4hetti kansasta kolmannen osan Joabin kanssa ja kolmannen osan Abisain ZeruJan pojan Joabin veljen kanssa, ja kolmannen osan Ittain sen Gatilaisen kanssa. Ja kuningas sanoi kansalle: min\u00e4 menen kohta my\u00f6s teid\u00e4n kanssanne.\n18:3 Mutta kansa sanoi: \u00e4l\u00e4 mene; sill\u00e4 jos me joudumme pakenemaan, ei he meist\u00e4 tottele: jos puoli kuolee meist\u00e4, ei he siit\u00e4 pid\u00e4 lukua; sill\u00e4 sin\u00e4 olet niinkuin kymmenentuhatta meist\u00e4. Se on parempi, ett\u00e4s tulet meille avuksi kaupungista.\n18:4 Kuningas sanoi heille: mit\u00e4 te luulette teillenne olevan hyv\u00e4ksi, sen min\u00e4 teen. Ja kuningas seisoi portilla, ja kansa k\u00e4vi sadoin ja tuhansin ulos.\n18:5 Ja kuningas k\u00e4ski Joabia, Abisaita ja Ittaita, sanoen: menk\u00e4\u00e4t sivi\u00e4sti nuorukaisen Absalomin kanssa; ja kaikki kansa kuuli kuninkaan varoittavan jokaista p\u00e4\u00e4miest\u00e4 Absalomista.\n18:6 Ja kuin kansa tuli v\u00e4lj\u00e4lle Israelia vastaan, niin oli sota Ephraimin mets\u00e4ss\u00e4.\n18:7 Ja Israelin kansa ly\u00f6tiin sielI\u00e4 Davidin palvelioilta, ett\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tapahtui sangen suuri tappo: (ja kaatui) kaksikymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4.\n18:8 Ja sota hajoitettiin siell\u00e4 kaikkeen maahan; ja mets\u00e4 surmasi usiamman sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kansasta, kuin miekka.\n18:9 Ja Absalom kohtasi Davidin palvelioita ja ajoi muulilla. Ja kun muuli tuli oksaisen paksun tammen alle, tarttui h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 tammeen, ja h\u00e4n j\u00e4i riippumaan taivaan ja maan v\u00e4lille, mutta muuli juoksi matkaansa h\u00e4nen altansa.\n18:10 Kuin yksi mies sen n\u00e4ki, ilmoitti h\u00e4n Joabille, ja sanoi: katso, min\u00e4 n\u00e4in Absalomin riippuvan tammessa.\n18:11 Ja Joab sanoi miehelle, joka sen h\u00e4nelle ilmoitti: katso, n\u00e4itk\u00f6s sen? Miksi et ly\u00f6nyt h\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4 maahan? Niin min\u00e4 olisin minun puolestani antanut sinulle kymmenen hopiapenninki\u00e4 ja yhden vy\u00f6n.\n18:12 Mies sanoi Joabille: jos olisin saanut punnittuna tuhannen hopiapenninki\u00e4 minun k\u00e4teeni, en min\u00e4 viel\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n olisi k\u00e4tt\u00e4ni satuttanut kuninkaan poikaan; sill\u00e4 kuningas k\u00e4ski meid\u00e4n kuullemme sinua ja Abisaita ja Ittaita, sanoen: pit\u00e4k\u00e4\u00e4t vaari nuorukaisesta Absalomista.\n18:13 Eli jos min\u00e4 viel\u00e4 jotakin v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tehnyt olisin sieluni vahingoksi (sill\u00e4 ei kuninkaan edess\u00e4 mit\u00e4\u00e4n salattu ole), niin sin\u00e4 olisit ollut minua vastaan.\n18:14 Joab sanoi: en min\u00e4 en\u00e4\u00e4 sinun tyk\u00f6n\u00e4s viivy; ja otti kolme keih\u00e4st\u00e4 k\u00e4teens\u00e4 ja pisti ne Absalomin syd\u00e4meen, kuin h\u00e4n viel\u00e4 tammessa eli;\n18:15 Ja kymmenen nuorukaista Joabin asetten kantajista piirittiv\u00e4t h\u00e4nen; he l\u00f6iv\u00e4t ja tappoivat Absalomin.\n18:16 Niin puhalsi Joab basunaan, ja kansa palasi ajamasta Israelia takaa; sill\u00e4 Joab tahtoi armahtaa kansaa.\n18:17 Ja he ottivat Absalomin, ja heittiv\u00e4t mets\u00e4ss\u00e4 suureen kuoppaan, ja panivat suuren kiviroukkion h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4. Ja koko Israel pakeni kukin majallensa.\n18:18 Vaan Absalom oli el\u00e4iss\u00e4ns\u00e4 pystytt\u00e4nyt itsellens\u00e4 patsaan, se seisoo Kuninkaanlaaksossa; sill\u00e4 h\u00e4n sanoi: ei minulla ole yht\u00e4\u00e4n poikaa , olkoon t\u00e4m\u00e4 sent\u00e4hden minun nimeni muistoksi. Ja kutsui sen patsaan nimell\u00e4ns\u00e4, joka viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kutsutaan Absalomin paikaksi.\n18:19 Ahimaats Zadokin poika sanoi: min\u00e4 juoksen nyt ja ilmoitan kuninkaalle, Herran saattaneeksi h\u00e4nelle oikeuden h\u00e4nen vihollistensa k\u00e4sist\u00e4.\n18:20 Joab sanoi h\u00e4nelle: et sin\u00e4 yht\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 sanomaa vie t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4, vie toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sanomia, vaan ei sinun pid\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sanomaa saattaman; sill\u00e4 kuninkaan poika on kuollut.\n18:21 Mutta Joab sanoi Kuusille: mene ja ilmoita kuninkaalle mit\u00e4s n\u00e4hnyt olet. Ja Kuusi kumarsi Joabia ja juoksi.\n18:22 Mutta Ahimaats Zadokin poika sanoi viel\u00e4 kerran Joabille: vaikka mit\u00e4 olis, min\u00e4 juoksen my\u00f6s Kuusin per\u00e4ss\u00e4. Joab sanoi: miksi sin\u00e4 juokset, poikani? Et sin\u00e4 vie yht\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 sanomaa.\n18:23 H\u00e4n vastasi: vaikka mit\u00e4 olis, min\u00e4 juoksen. H\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: juokse. Niin Ahimaats juoksi kohdastansa ja enn\u00e4tti Kuusin.\n18:24 Mutta David istui kahden portin vaiheella, ja vartia meni portin kohdalle, muurin katon p\u00e4\u00e4lle, nosti silm\u00e4ns\u00e4 ja n\u00e4ki miehen juoksevan yksin\u00e4ns\u00e4,\n18:25 Ja vartia huusi ja sanoi sen kuninkaalle. Kuningas sanoi: jos h\u00e4n on yksin, niin h\u00e4n on hyv\u00e4 sanantuoja; Ja h\u00e4n aina juoksi ja tuli l\u00e4hemm\u00e4.\n18:26 Niin vartia n\u00e4ki toisen miehen juoksevan, ja huusi ovenvartialle ja sanoi: katso, yksi mies juoksee yksin\u00e4ns\u00e4. Kuningas sanoi: se on my\u00f6s hyv\u00e4 sanantuoja.\n18:27 Vartia sanoi: minulle n\u00e4kyy ensim\u00e4isen juoksu, niinkuin se olis Ahimaatsin Zadokin pojan juoksu. Ja kuningas sanoi: se on hyv\u00e4 mies ja tuo hyv\u00e4\u00e4 sanomaa.\n18:28 Ahimaats huusi ja sanoi kuninkaalle: Rauha! ja kumarsi kuninkaan edess\u00e4 maahan kasvoillensa ja sanoi: kiitetty olkoon Herra sinun Jumalas, joka ne miehet on antanut sinun k\u00e4tees, jotka nostivat k\u00e4tens\u00e4 herraani kuningasta vastaan!\n18:29 Kuningas sanoi: onko nuorukainen Absalom rauhassa? Ahimaats sanoi: min\u00e4 n\u00e4in suuren metelin, kuin Joab kuninkaan palvelia l\u00e4hetti minun sinun palvelias t\u00e4nne, ja en min\u00e4 tied\u00e4, mik\u00e4 se oli.\n18:30 Kuningas sanoi: mene erin\u00e4s ja seiso siell\u00e4. Ja h\u00e4n meni erin\u00e4ns\u00e4 ja seisoi siell\u00e4.\n18:31 Ja katso, Kuusi tuli ja sanoi: t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat hyv\u00e4t sanomat, herrani kuningas: Herra on saattanut t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sinulle oikeuden kaikkein k\u00e4dest\u00e4, jotka nousivat sinua vastaan.\n18:32 Kuningas sanoi Kuusille: onko nuorukainen Absalom rauhassa? Kuusi sanoi: tapahtukoon niin herrani kuninkaan vihollisille, kuin nuorukaiselle on tapahtunut, ja kaikille niille, jotka heit\u00e4ns\u00e4 asettavat sinua vastaan sinulle vahingoksi!\n18:33 Niin tuli kuningas murheelliseksi, ja meni portin ylistupaan ja itki, ja sanoi menness\u00e4ns\u00e4 n\u00e4in: poikani Absalom! poikani, poikani Absalom! 0, jospa min\u00e4 olisin kuollut sinun siassas, oi, Absalom poikani, minun poikani!\n19:1 Ja Joabille ilmoitettiin: katso, kuningas itkee ja suree Absalomia.\n19:2 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli voitosta itku kaiken kansan seassa; sill\u00e4 kansa oli kuullut sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sanottavan kuninkaan olevan murheellisen poikansa t\u00e4hden.\n19:3 Ja kansa lymytti sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 itsens\u00e4 ja ei tullut kaupunkiin; niinkuin joku kansa varastaa itsens\u00e4, joka h\u00e4pee paetessansa sodassa.\n19:4 Mutta kuningas peitti kasvonsa ja huusi suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4: voi minun poikani Absalom! Absalom, minun poikani, minun poikani!\n19:5 Niin Joab tuli kuninkaan tyk\u00f6 huoneeseen ja sanoi: sin\u00e4 olet h\u00e4v\u00e4issyt t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kaikki sinun palvelias, jotka ovat sinun, ja sinun poikais ja tyt\u00e4rtes, em\u00e4nt\u00e4is ja jalkavaimois hengen h\u00e4d\u00e4st\u00e4 pelastaneet t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4;\n19:6 Ett\u00e4s rakastat niit\u00e4, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niit\u00e4, jotka sinua rakastavat; sill\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 ilmoitit sinus ei lukua pit\u00e4v\u00e4n sodanp\u00e4\u00e4miehist\u00e4 eli palvelioistas, ja siit\u00e4 min\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 jos Absalom ainoastansa el\u00e4is ja me kaikki olisimme t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kuolleet, se sinulle kelpais.\n19:7 Nouse siis nyt ja k\u00e4y ulos, ja puhu suloisesti palvelioilles; sill\u00e4 min\u00e4 vannon sinulle Herran kautta, ett\u00e4 jolles sin\u00e4 k\u00e4y ulos, niin ei ole yksik\u00e4\u00e4n mies sinun tyk\u00f6n\u00e4s t\u00e4t\u00e4 y\u00f6t\u00e4; se on sinulle pahempi, kuin kaikki se vastoink\u00e4yminen, joka sinulle hamasta nuoruudestas t\u00e4h\u00e4n asti on tapahtunut.\n19:8 Niin nousi kuningas, ja istui portilla. Ja se ilmoitettiin kaikelle kansalle, sanoen: katso, kuningas istuu portilla. Niin kaikki kansa tuli kuninkaan eteen; vaan Israel oli paennut itsekukin majoillensa.\n19:9 Ja kaikki kansa Israelin sukukunnista riiteli kesken\u00e4ns\u00e4, sanoen: kuningas on meit\u00e4 auttanut meid\u00e4n vihamiestemme k\u00e4sist\u00e4, Ja h\u00e4n on meit\u00e4 pelastanut Philistealaisilta: ja nyt t\u00e4ytyy h\u00e4nen maakunnasta paeta Absalomin t\u00e4hden.\n19:10 Mutta Absalom, jonka me voitelimme meillemme, on kuollut sodassa, miksi te nyt olette niin hiljaiset noutamaan kuningasta?\n19:11 Mutta kuningas David l\u00e4hetti pappein Zadokin ja AbJatarin tyk\u00f6, ja k\u00e4ski heille sanoa: puhukaat vanhimmille Juudassa, sanoen: miksi te olette viimeiset kuningasta kotiansa noutamaan? Sill\u00e4 kaiken Israelin puhe oli ilmoitettu kuninkaan huoneessa.\n19:12 Te olette minun veljeni, minun luuni ja minun lihani: miksi te olette viimeiset noutamaan j\u00e4lleen kuningasta?\n19:13 Ja sanokaat Amasalle: etk\u00f6s ole minun luuni ja lihani? Jumala tehk\u00f6\u00f6n minulle niin ja niin, jollei sinun pid\u00e4 tuleman sotaherraksi minun edess\u00e4ni Joabin siaan sinun elinaikanas.\n19:14 Ja h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi kaikkein Juudan miesten syd\u00e4met niinkuin yhden miehen. Ja he l\u00e4hettiv\u00e4t kuninkaalle sanan: palaja sin\u00e4 ja kaikki palvelias.\n19:15 Niin kuningas tuli j\u00e4lleen. Ja kuin h\u00e4n l\u00e4hestyi Jordania, olivat kaikki Juudan miehet tulleet Gilgaliin menem\u00e4\u00e4n kuningasta vastaan ja saattamaan kuningasta Jordanin ylitse.\n19:16 Ja Simei Geran poika, Jeminin pojan Bahurimista, kiiruhti itsens\u00e4 ja meni alas Juudan miesten kanssa kuningas Davidia vastaan.\n19:17 Ja h\u00e4nen kanssansa oli tuhannen miest\u00e4 BenJaminista, oli my\u00f6s Ziba Saulin huoneen palvelia viidentoistakymmenen poikansa kanssa ja kahdenkymmenen palvellansa kanssa; ja he kiiruhtivat heit\u00e4ns\u00e4 Jordanin ylitse kuninkaan eteen.\n19:18 He valmistivat alukset kuningasta ja h\u00e4nen palvelioitansa ylitse viet\u00e4\u00e4, tehd\u00e4ksens\u00e4 sit\u00e4 kuninkaalle mielen nouteeksi. Mutta Simei Geran poika lankesi polvillensa kuninkaan eteen h\u00e4nen menness\u00e4 Jordanin ylitse,\n19:19 Ja sanoi kuninkaalle: minun herrani, \u00e4l\u00e4 lue minulle sit\u00e4 pahaa tekoa, \u00e4l\u00e4 my\u00f6s muistele sinun palvelias rikosta, jolla h\u00e4n sinun vihoitti, herra kuningas, l\u00e4hteiss\u00e4s Jerusalemista: \u00e4lk\u00f6\u00f6n kuningas sit\u00e4 syd\u00e4meens\u00e4 panko.\n19:20 Sill\u00e4 sinun palvelias tuntee synti\u00e4 tehneens\u00e4, ja katso, min\u00e4 olen t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 l\u00e4htenyt ensim\u00e4isen\u00e4 koko Josephin huoneesta herraani kuningasta vastaan.\n19:21 Mutta Abisai ZeruJan poika vastasi ja sanoi: eik\u00f6 Simein sen edess\u00e4 pit\u00e4isi kuoleman, ett\u00e4 h\u00e4n kirosi Herran voideltua?\n19:22 Ja David vastasi: mit\u00e4 minun on teid\u00e4n kanssanne, te ZeruJan pojat, ett\u00e4 tahdotte t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 minulle tulla saatanaksi? Pit\u00e4isk\u00f6 jonkun t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kuoleman Israelista? Luuletteko, etten min\u00e4 tied\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 itseni tulleeksi kuininkaaksi Israelissa?\n19:23 Sanoi siis kuningas Simeille: ei sinun pid\u00e4 kuoleman; ja kuningas vannoi h\u00e4nelle.\n19:24 Tuli my\u00f6s MephiBoset Saulin poika kuningasta vastaan, pesem\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 jaloilla ja ajelemattomalla parralla; ei h\u00e4n ollut my\u00f6s pessyt vaatteitansa siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, kuin kuningas l\u00e4ksi ja rauhassa j\u00e4lleen palasi.\n19:25 Kuin h\u00e4n tuli Jerusalemissa kuningasta vastaan, sanoi kuningas h\u00e4nelle: miksi et minun kanssani tullut, MephiBoset?\n19:26 Ja h\u00e4n sanoi: herra kuningas, minun palveliani on pett\u00e4nyt minun; sill\u00e4 palvelias ajatteli: min\u00e4 satuloitsen aasin, ajan ja vaellan sill\u00e4 kuninkaan tyk\u00f6; sill\u00e4 palvelias on ontuva.\n19:27 Ja viel\u00e4 p\u00e4\u00e4lliseksi on h\u00e4n kantanut minun herrani kuninkaan edess\u00e4 palvelias p\u00e4\u00e4lle; vaan herrani kuningas on kuin Jumalan enkeli, tee siis mit\u00e4 sinulle on kelvollinen.\n19:28 Sill\u00e4 koko minun is\u00e4ni huone ei ole muu ollut kuin kuoleman kansa herrani kuninkaan edess\u00e4, ja sin\u00e4 olet palvelias istuttanut niiden sekaan, jotka sinun p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4s sy\u00f6v\u00e4t; mik\u00e4 oikeus on minulla en\u00e4\u00e4 huutaa kuninkaan tyk\u00f6?\n19:29 Kuningas sanoi h\u00e4nelle: mit\u00e4s tahdot en\u00e4\u00e4 puhua asiastas? Min\u00e4 olen sanonut: sinun ja Ziban pit\u00e4\u00e4 kesken\u00e4ns\u00e4 jakaman pellon.\n19:30 Niin MephiBoset sanoi kuninkaalle: ottakaan h\u00e4n sen kokonansa, ett\u00e4 herrani kuningas on rauhassa kotiansa palannut.\n19:31 Ja Barsillai Gileadilainen tuli Rogelimista ja meni kuninkaan kanssa Jordanin ylitse, saattamaan h\u00e4nt\u00e4 Jordanin ylitse.\n19:32 Ja Barsillai oli sangen ij\u00e4llinen, jo kahdeksankymmenen vuotinen; h\u00e4n oli ravinnut kuningasta, kuin h\u00e4n Mahanaimissa oli; sill\u00e4 h\u00e4n oli sangen jalo mies.\n19:33 Ja kuningas sanoi Barsillaille: seuraa minua, min\u00e4 ravitsen sinun minun kanssani Jerusalemissa.\n19:34 Mutta Barsillai sanoi kuninkaalle: kuinka monta vuotta minulla en\u00e4\u00e4 on el\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin?\n19:35 Min\u00e4 olen jo t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 kahdaksankymmenen ajastaikainen, tiet\u00e4isink\u00f6 min\u00e4, mik\u00e4 hyv\u00e4 eli paha olis? eli maistaisko palvelias, mit\u00e4 h\u00e4n sy\u00f6 ja juo? taikka kuulisinko min\u00e4 silleen veisaajain ja laulajain \u00e4\u00e4nt\u00e4? Miksi palvelias pit\u00e4is vaivaaman herraani kuningasta?\n19:36 Sinun palvelias menee v\u00e4h\u00e4 Jordanin ylitse kuninkaan kanssa: mink\u00e4t\u00e4hden kuningas tahtoo minulle n\u00e4in kostaa?\n19:37 Salli siis nyt palvelias palata j\u00e4llens\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 kuolisin minun kaupungissani ja haudattaisiin is\u00e4ni ja \u00e4itini hautaan: ja katso, t\u00e4ss\u00e4 on sinun palvelias Kimeham, h\u00e4n menk\u00f6\u00f6n herrani kuninkaan kanssa: ja tee h\u00e4nelle, mit\u00e4 sinulle on kelvollinen.\n19:38 Kuningas vastasi: Kimehamin pit\u00e4\u00e4 seuraaman minua ylitse, ja min\u00e4 teen h\u00e4nelle, mik\u00e4 sinulle on otollinen, ja kaikki mit\u00e4s minulta anot, teen min\u00e4 sinulle.\n19:39 Kuin kaikki kansa ja kuningas olivat menneet Jordinin ylitse, antoi kuningas Barsillain suuta ja siunasi h\u00e4nt\u00e4, ja h\u00e4n palasi kotiansa.\n19:40 Niin kuningas meni Gilgaliin ja Kimeham seurasi h\u00e4nt\u00e4; ja kaikki Juudan v\u00e4ki oli saattanut kuningasta ylitse, niin my\u00f6s puoli Israelin kansasta.\n19:41 Ja katso, silloin tulivat kaikki Israelin miehet kuninkaan tyk\u00f6 ja sanoivat h\u00e4nelle: miksi meid\u00e4n veljemme Juudan miehet ovat varastaneet sinun ja vieneet kuninkaan perheinens\u00e4 Jordanin ylitse, kaikki my\u00f6s Davidin miehet h\u00e4nen kanssansa.\n19:42 Niin vastasivat kaikki Juudan miehet Israelin miehille: sill\u00e4 kuningas on meit\u00e4 l\u00e4heisempi, miksi te sent\u00e4hden niin n\u00e4rk\u00e4stytte? Vai luuletteko te, ett\u00e4 me jollakulla olemme kuninkaalta ravitut, taikka joitakin lahjoja saaneet?\n19:43 Niin Israelin miehet vastasivat Juudan miehi\u00e4, sanoen: meill\u00e4 on kymmenen osaa kuninkaassa, enemmin my\u00f6s David meille tulee kuin teille: kuinka siis sin\u00e4 olet minua niin halvaksi lukenut, ettei minun olisi sopinut ensim\u00e4isen\u00e4 olla kuningastani noutamassa? Mutta Juudan miehet puhuivat tuimemmin kuin Israelin miehet.\n20:1 Mutta siihen tuli yksi kuuluisa Belialin mies, jonka nimi oli Seba Bikrin poika Jeminist\u00e4; se soitti basunalla ja sanoi: ei meill\u00e4 ole yht\u00e4k\u00e4\u00e4n osaa Davidissa eik\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n perimist\u00e4 Isain pojassa, itsekukin palatkaan majaansa, o Israel!\n20:2 Silloin jokainen Israelissa luopui Davidista, ja seurasivat Sebaa Bikrin poikaa. Mutta Juudan miehet riippuivat kuninkaassansa Jordanista Jerusalemiin asti.\n20:3 Ja David tuli kotiansa Jerusalemiin, ja kuningas otti ne kymmenen jalkavaimoa, jotka h\u00e4n oli j\u00e4tt\u00e4nyt huonetta vartioitsemaan, ja antoi heid\u00e4n k\u00e4tkett\u00e4\u00e4,ja el\u00e4tti heit\u00e4 ja ei mennyt heid\u00e4n tyk\u00f6ns\u00e4; ja he olivat salvatut kuolemaansa asti leskeydess\u00e4ns\u00e4.\n20:4 Ja kuningas sanoi Amasalle: kokoa minun tyk\u00f6ni Juudan miehet kolmena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja sinun pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s itse l\u00e4sn\u00e4 oleman.\n20:5 Niin Amasa meni kokoomaan Juudan miehi\u00e4, ja h\u00e4n viipyi m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn ajan ylitse.\n20:6 Niin David sanoi Abisaille: nyt Seba Bikrin poika enempi meit\u00e4 vahingoitsee kuin Absalom: ota siis herras palveliat ja aja h\u00e4nt\u00e4 takaa, ettei h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4isi vahvoja kaupungeita ja p\u00e4\u00e4sisi meid\u00e4n silm\u00e4imme edest\u00e4.\n20:7 Silloin l\u00e4ksiv\u00e4t h\u00e4nen kanssansa Joabin miehet, ja Kretit ja Pletit, ja kaikki v\u00e4kev\u00e4t. Ja he l\u00e4ksiv\u00e4t Jerusalemista ajamaan Sebaa Bikrin poikaa takaa.\n20:8 Kuin he joutuivat suuren vahan tyk\u00f6 Gibeoniin, tuli Amasa heid\u00e4n eteens\u00e4. Mutta Joab oli vy\u00f6tetty p\u00e4\u00e4llisvaatteissansa, ja sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 miekan vy\u00f6, joka riippui h\u00e4nen kupeissansa tupessa, ja koska h\u00e4n k\u00e4vi, taisi se pudota.\n20:9 Ja Joab sanoi Amasalle: oletkos rauhassa, minun veljeni? Ja Joab tarttui oikialla k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4 Amasan partaan, suuta antaaksensa h\u00e4nen.\n20:10 Mutta ei Amasa ottanut vaaria miekasta joka oli Joabin k\u00e4dess\u00e4: ja h\u00e4n pisti sill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vatsaan ja vuodatti h\u00e4nen sis\u00e4llyksens\u00e4 maalle, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 pist\u00e4nyt, ja h\u00e4n kuoli. Mutta Joab ja h\u00e4nen vejens\u00e4 Abisai ajoivat Sebaa Bikrin poikaa takaa.\n20:11 Mutta yksi Joabin palvelioista seisoi h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 ja sanoi: kuka tahtoo pit\u00e4\u00e4 Joabin ja Davidin kanssa, h\u00e4n seuratkaan Joabia!\n20:12 Mutta Amasa makasi tahrattuna veress\u00e4 keskell\u00e4 tiet\u00e4. Kuin yksi n\u00e4ki sen, ett\u00e4 kaikki kansa seisahti, siirsi h\u00e4n Amasan tielt\u00e4 kedolle ja heitti vaatteen h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 jokainen joka h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 tuli, seisahti siihen.\n20:13 Kuin h\u00e4n oli tielt\u00e4 siirretty, meni jokainen Joabin j\u00e4lkeen, ajamaan Sebaa Bikrin poikaa takaa.\n20:14 Ja h\u00e4n vaelsi kaikki Israelin sukukunnat l\u00e4vitse Abelaan ja BetMaakaan ja koko Berimiin, ja ne kokoontuivat ja seurasivat my\u00f6s h\u00e4nt\u00e4.\n20:15 Mutta kuin he tulivat, niin he piirittiv\u00e4t h\u00e4nen Abelassa BetMaakan tyk\u00f6n\u00e4, ja rakensivat vallin kaupungin ymp\u00e4rille, joka seisoi muurin tasalla. Mutta kaikki kansa, joka Joabin my\u00f6t\u00e4 oli, karkasi muuria kukistamaan.\n20:16 Niin toimellinen vaimo huusi kaupungista: kuulkaat, kuulkaat! sanokaat Joabille, ett\u00e4 h\u00e4n tulee t\u00e4nne l\u00e4hes, min\u00e4 puhuttelen h\u00e4nt\u00e4.\n20:17 Kuin h\u00e4n tuli h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4, sanoi vaimo: oletkos Joab? H\u00e4n vastasi: olen. Vaimo sanoi h\u00e4nelle: kuule piikas sanat! H\u00e4n vastasi: min\u00e4 kuulen.\n20:18 Ja h\u00e4n puhui, sanoen: muinoin sanottiin: joka kysell\u00e4 tahtoo,h\u00e4n kysyk\u00e4\u00e4n Abelassa, ja niin se menestyi.\n20:19 Min\u00e4 olen rauhallinen ja uskollinen (kaupunki) Israelissa, ja sin\u00e4 tahdot tappaa sen kaupungin ja \u00e4idin Israelissa: miksis tahdot niell\u00e4 Herran perimisen?\n20:20 Silloin vastasi Joab ja sanoi: pois se, pois se minusta, ett\u00e4 min\u00e4 nielisin ja h\u00e4vitt\u00e4isin.\n20:21 Ei asia niin ole; vaan yksi mies Ephraimin vuorelta nimelt\u00e4 Seba Bikrin poika on nostanut kapinan David kuningasta vastaan: antakaat h\u00e4n ainoastansa, ja min\u00e4 erkanen kaupungista. Ja vaimo sanoi Joabille: katso, h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sinulle heitett\u00e4m\u00e4n muurin ylitse.\n20:22 Ja vaimo tuli kaiken kansan tyk\u00f6 toimellansa. Ja he hakkasivat Seban Bikrin pojan p\u00e4\u00e4n pois ja heittiv\u00e4t Joabille. Ja h\u00e4n soitti basunalla, ja he hajosivat kaikki kaupungin tyk\u00f6\u00e4 itsekukin majoihinsa; mutta Joab palasi Jerusalemiin kuninkaan tyk\u00f6.\n20:23 Ja Joab oli koko Israelin sotajoukon ylitse; vaan BenaJa Jojadan poika oli Kretin ja Pletin ylitse;\n20:24 Adoram oli verorahan haltia; Josaphat Ahiludin poika oli kansleri;\n20:25 Ja Seja oli kirjoittaja; ja Zadok ja Abjatar olivat papit;\n20:26 Niin my\u00f6s Ira Jairilainen oli Davidin ylimm\u00e4inen.\n21:1 Ja Davidin aikana oli kallis aika kolme vuotta j\u00e4rjest\u00e4ns\u00e4: ja David etsi Herran kasvoja. Ja Herra sanoi, Saulin t\u00e4hden ja sen verihuoneen t\u00e4hden, ett\u00e4 h\u00e4n tappoi Gibeonilaiset.\n21:2 Niin kuningas antoi kutsua Gibeonilaiset ja sanoi heille. Mutta Gibeonilaiset ei olleet Israelin lapsista, vaan j\u00e4\u00e4neist\u00e4 Amorilaisista: ja Israelin lapset olivat vannoneet heille, ja Saul etsi heit\u00e4 ly\u00f6d\u00e4ksens\u00e4 vihansa kiivaudessa Israelin ja Juudan lasten edess\u00e4.\n21:3 Niin sanoi David Gibeonilaisille, mit\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 teille tekem\u00e4n? ja mill\u00e4 minun pit\u00e4\u00e4 sen sovittaman, ett\u00e4 te siunaisitte Herran perikuntaa?\n21:4 Niin vastasivat h\u00e4nt\u00e4 Gibeonilaiset, ei ole meill\u00e4 tekemist\u00e4 hopiasta eli kullasta Saulin ja h\u00e4nen huoneensa kanssa, eik\u00e4 my\u00f6s ett\u00e4 joku surmattaisiin Israelista. H\u00e4n sanoi, mit\u00e4 te tahdotte, ett\u00e4 min\u00e4 teille tekisin?\n21:5 He sanoivat kuninkaalle, sen miehen, joka meit\u00e4 hukutti ja aikoi semmoista meit\u00e4 vastaan, ett\u00e4 meid\u00e4n piti tuleman niin h\u00e4vitetyksi, ettei meid\u00e4n pit\u00e4nyt seisovaiset oleman kaikissa Israelin maan rajoissa.\n21:6 H\u00e4nen huoneestansa annettakaan meille seitsem\u00e4n miest\u00e4 hirtt\u00e4\u00e4ksemme heit\u00e4 Herran edess\u00e4 Saulin Gibeassa, Herran valitun. Kuningas sanoi, min\u00e4 annan heid\u00e4t teille.\n21:7 Mutta kuningas armahti MephiBosetia, Jonatanin Saulin pojan poikaa, sen Herran valan t\u00e4hden, joka oli heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4ns\u00e4, Davidin ja Jonatanin Saulin pojan v\u00e4lill\u00e4.\n21:8 Mutta kuningas otti ne kaksi Ritspan Aijan tytt\u00e4ren poikaa, jotka h\u00e4n Saulille synnytt\u00e4nyt oli, Armonin ja MephiBosetin, ja viisi Mikalin Saulin tytt\u00e4ren poikaa, jotka h\u00e4n Hadrielille Barsillain pojalle synnytt\u00e4nyt oli, joka oli Meholatilainen.\n21:9 Ja h\u00e4n antoi ne Gibeonilaisten k\u00e4siin, ja he hirttiv\u00e4t ne vuorella Herran eteen. Ja ne seitsem\u00e4n lankesivat yhdell\u00e4 haavalla: ja niin he surmattiin ensim\u00e4isin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 elonajasta, ohran leikkaamisen alussa.\n21:10 Niin Ritspa Aijan tyt\u00e4r otti s\u00e4kin ja levitti sen kalliolle elon alusta, siihenasti ett\u00e4 vesi olis pisaroinnut taivaasta heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, eik\u00e4 sallinut taivaan lintuja tulla heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, eik\u00e4 mets\u00e4n petoja y\u00f6ll\u00e4.\n21:11 Ja ilmoitettiin Davidille, mit\u00e4 Ritspa, Aijan tyt\u00e4r, Saulin jalkavaimo, tehnyt oli.\n21:12 Ja David l\u00e4ksi matkaan ja otti Saulin ja h\u00e4nen poikansa Jonatanin luut Jabeksen asuvilta Gileadissa, jotka he Betsanin kadulta varastaneet olivat, jossa Philistealaiset heit\u00e4 ripustaneet olivat siihen aikaan, kuin he surmasivat Saulin Gilboassa;\n21:13 Ja otti sielt\u00e4 Saulin luut ja h\u00e4nen poikansa Jonatanin luut; ja he kokosivat my\u00f6s niiden luut, jotka ripustetut olivat;\n21:14 Ja he hautasivat Saulin ja h\u00e4nen poikansa Jonatanin luut BenJaminin maahan Zelaan, h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Kisin hautaan, ja he tekiv\u00e4t kaikki niinkuin kuningas heille k\u00e4skenyt oli: ja niin Jumala sovitettiin sitte maakunnalle.\n21:15 Niin taas nousi Philistealaisten sota Israelia vastaan. Ja David meni sotimaan palvelioinensa Philistealaisia vastaan; ja David v\u00e4syi.\n21:16 Niin Jesbibenob, joka oli Raphan lapsia, jonka keih\u00e4\u00e4n ota painoi kolmesataa sikli\u00e4 vaskea, ja jolla oli uudet sota-aseet, alkoi surmata Davidin.\n21:17 Mutta Abisai ZeruJan poika autti h\u00e4nt\u00e4, ja l\u00f6i Philistealaisen, ja tappoi h\u00e4nen. Niin Davidin palveliat vannoivat h\u00e4nelle ja sanoivat: ei sinun pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 menem\u00e4n meid\u00e4n kanssamme sotaan, ettet valkeutta Israelissa sammuttaisi.\n21:18 Ja sen j\u00e4lkeen tapahtui, ett\u00e4 sota taas nousi Gobissa Philistealaista vastaan; ja Sibekai Husathilainen l\u00f6i Saphan, joka my\u00f6s oli Raphan lapsia.\n21:19 Niin sota viel\u00e4 nousi Gobissa Philistealaisia vastaan; ja Elhanan Jaere Oregiminin poika Betlehemil\u00e4inen l\u00f6i Gatilaisen Goljatin, jonka keih\u00e4\u00e4n varsi oli niinkuin joku kangasorsi.\n21:20 Sit\u00e4l\u00e4hin nousi viel\u00e4 sota Gatissa; ja siell\u00e4 oli pitk\u00e4 mies, jolla oli kuusi sormea k\u00e4siss\u00e4 ja kuusi varvasta jaloissa, se on yhteen lukien nelj\u00e4kolmattakymment\u00e4; h\u00e4n oli my\u00f6s syntynyt Raphalle.\n21:21 Ja kuin h\u00e4n pilkkasi Israelia, l\u00f6i h\u00e4nen Jonatan Davidin veljen Simean poika.\n21:22 N\u00e4m\u00e4t nelj\u00e4 olivat syntyneet Raphalle Gatissa; ja he lankesivat Davidin ja h\u00e4nen palveliainsa k\u00e4tten kautta.\n22:1 Ja David puhui Herralle n\u00e4m\u00e4t veisun sanat sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona Herra oli h\u00e4nen vapahtanut kaikkein vihollistensa k\u00e4sist\u00e4 ja Saulin k\u00e4sist\u00e4,\n22:2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;\n22:3 Jumala on minun vahani,johon min\u00e4 turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4.\n22:4 Ylistett\u00e4v\u00e4\u00e4 Herraa min\u00e4 avukseni huudan; ja min\u00e4 vapahdetaan vihollisistani.\n22:5 Sill\u00e4 kuoleman aallot ovat minun piiritt\u00e4neet, ja Belialin ojat pelj\u00e4ttiv\u00e4t minun.\n22:6 Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat enn\u00e4ttiv\u00e4t minun.\n22:7 Ahdistuksessani min\u00e4 avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tyk\u00f6 min\u00e4 huudan; niin h\u00e4n kuulee minun \u00e4\u00e4neni templiss\u00e4ns\u00e4, ja minun parkuni tulee h\u00e4nen korviinsa.\n22:8 Maa j\u00e4risi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he v\u00e4risiv\u00e4t, kuin h\u00e4n vihastui.\n22:9 Savu suitsi h\u00e4nen sieramistansa ja kuluttavainen tuli h\u00e4nen suustansa, niin ett\u00e4 hiilet siit\u00e4 syttyiv\u00e4t.\n22:10 H\u00e4n notkisti taivaat ja astui alas; ja synki\u00e4 pimeys oli h\u00e4nen jalkainsa alla.\n22:11 Ja h\u00e4n astui Kerubimin p\u00e4\u00e4lle ja lensi, ja n\u00e4kyi tuulen sulkain p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n22:12 H\u00e4n pani pimeyden majaksi ymp\u00e4rillens\u00e4, ja paksut ja vedest\u00e4 mustat pilvet.\n22:13 Siit\u00e4 kirkkaudesta h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 paloivat tuliset hiilet.\n22:14 Herra jylisti taivaassa, Ylimm\u00e4inen antoi pauhinansa.\n22:15 H\u00e4n ampui nuolia ja hajoitti heit\u00e4, h\u00e4n iski leimaukset ja pelj\u00e4tti heit\u00e4.\n22:16 Ja niin ilmestyiv\u00e4t meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja h\u00e4nen sieramiensa hengen puhalluksesta.\n22:17 H\u00e4n l\u00e4hetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesist\u00e4.\n22:18 H\u00e4n vapahti minun v\u00e4kevist\u00e4 vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4t.\n22:19 Ne enn\u00e4ttiv\u00e4t minun tuskap\u00e4iv\u00e4n\u00e4ni; mutta Herra tuli minun turvakseni.\n22:20 H\u00e4n vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sill\u00e4 h\u00e4n mielistyi minuun.\n22:21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni j\u00e4lkeen, h\u00e4n antoi minulle k\u00e4tteni puhtauden j\u00e4lkeen.\n22:22 Sill\u00e4 min\u00e4 pid\u00e4n Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.\n22:23 Sill\u00e4 kaikki h\u00e4nen oikeutensa ovat silm\u00e4ni edess\u00e4, ja h\u00e4nen k\u00e4skyj\u00e4ns\u00e4 en min\u00e4 tyk\u00f6\u00e4ni hylk\u00e4\u00e4,\n22:24 Vaan olen vakaa h\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4, ja v\u00e4lt\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4:\n22:25 Sent\u00e4hden kostaa Herra minulle vanhurskauteni per\u00e4st\u00e4, puhtauteni j\u00e4lkeen h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4.\n22:26 Pyh\u00e4in kanssa sin\u00e4 olet pyh\u00e4, ja toimellisten kanssa toimellinen.\n22:27 Puhdasten kanssa sin\u00e4 olet puhdas, ja nurjain kanssa sin\u00e4 olet nurja.\n22:28 Sin\u00e4 vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silm\u00e4s ovat korkeita vastaan, ja sin\u00e4 n\u00f6yryyt\u00e4t ne.\n22:29 Sill\u00e4 sin\u00e4 Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.\n22:30 Sill\u00e4 sinun kauttas min\u00e4 sotav\u00e4en l\u00e4vitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.\n22:31 Jumalan tie on t\u00e4ydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: h\u00e4n on kaikkein kilpi, jotka h\u00e4nen p\u00e4\u00e4llens\u00e4 uskaltavat.\n22:32 Sill\u00e4 kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meid\u00e4n Jumalaamme?\n22:33 Jumala on v\u00e4kevyyteni ja voimani: h\u00e4n avaa minun tieni t\u00e4ydellisesti.\n22:34 H\u00e4n tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni p\u00e4\u00e4lle.\n22:35 H\u00e4n opettaa k\u00e4teni sotimaan ja k\u00e4sivarteni vaskijoutsea j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n22:36 Ja sin\u00e4 annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sin\u00e4 n\u00f6yryyt\u00e4t minun, teet sin\u00e4 minun suureksi.\n22:37 Sin\u00e4 levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantap\u00e4\u00e4ni livistyneet.\n22:38 Min\u00e4 ajan vihollisiani takaa ja h\u00e4vit\u00e4n heit\u00e4, Ja en palaja ennenkuin min\u00e4 heid\u00e4t hukutan.\n22:39 Min\u00e4 hukutan heid\u00e4t ja runtelen, ettei heid\u00e4n pid\u00e4 nouseman; heid\u00e4n t\u00e4ytyy kaatua jalkaini alle.\n22:40 Sin\u00e4 valmistat minun voimalla sotaan, sin\u00e4 taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.\n22:41 Ja sin\u00e4 annat minulle viholliseni kaulan; ja min\u00e4 kadotan vainoojani.\n22:42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tyk\u00f6, mutta ei h\u00e4n vastaa heit\u00e4.\n22:43 Min\u00e4 survon heit\u00e4 niinkuin maan tomun, ja muserran heid\u00e4n rikki ja hajoitan heid\u00e4t niinkuin loan kaduilta.\n22:44 Sin\u00e4 pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain p\u00e4\u00e4ksi: se kansa, jota en min\u00e4 tuntenut, palvelee minua.\n22:45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.\n22:46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteist\u00e4ns\u00e4.\n22:47 Herra el\u00e4\u00e4, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!\n22:48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,\n22:49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niist\u00e4, jotka karkaavat minua vastaan, sin\u00e4 pelastat minua v\u00e4kivaltaisesta miehest\u00e4.\n22:50 Sent\u00e4hden min\u00e4 kiit\u00e4n sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.\n22:51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja h\u00e4nen siemenehens\u00e4 ijankaikkisesti.\n23:1 Ja n\u00e4m\u00e4t ovat Davidin viimeiset sanat . David, Isain poika, sanoi, se mies sanoi, joka korotettu on, Jakobin Jumalan voideltu, ja suloinen Israelin psalmein veisaaja:\n23:2 Herran Henki on puhunut minun kauttani, ja h\u00e4nen sanansa on tapahtunut minun kieleni kautta.\n23:3 Israelin Jumala on sanonut minulle, Israelin turva on minulle puhunut, ihmisten hallitsiasta, vanhurskaasta, joka hallitsee Jumalan pelvossa.\n23:4 Niinkuin valkeus on aamulla, kuin aurinko koittaa, varhain ilman pilvet\u00e4, ja paisteesta sateen j\u00e4lkeen ruoho kasvaa maasta.\n23:5 Eik\u00f6 minun huoneeni ole niin Jumalan tyk\u00f6n\u00e4? Sill\u00e4 h\u00e4n on tehnyt ijainkaikkisen liiton minun kanssani, kaikella muodolla lujan ja vahvan; sill\u00e4 se on kaikki minun autuuteni ja haluni; eik\u00f6 se ole kasvava?\n23:6 Mutta ilki\u00e4t ihmiset kaikki h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n niinkuin orjantappurat, joihin ei taideta k\u00e4sin ruveta.\n23:7 Mutta jos joku tahtoo tarttua niihin, h\u00e4nell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisesti oleman rauta ja keih\u00e4\u00e4n varsi; ja ne pit\u00e4\u00e4 kokonansa poltettaman tulella heid\u00e4n sioissansa.\n23:8 N\u00e4m\u00e4t ovat Davidin sankarien nimet: Josebbaselet Tahkemonilainen, ylimm\u00e4inen p\u00e4\u00e4miehist\u00e4: h\u00e4n oli se AdoniEtsnil\u00e4inen, joka nousi kahdeksaasataa vastaan, jotka tapettiin yhdell\u00e4 er\u00e4ll\u00e4.\n23:9 Sit\u00e4l\u00e4hin oli Eleatsar Dodon poika Ahohin pojan, niiden kolmen sankarien keskell\u00e4 Davidin kanssa, kuin he pilkkasivat Philistealaisia, jotka olivat sinne kokoontuneet sotaan, ja Israelin miehet meniv\u00e4t yl\u00f6s.\n23:10 Se nousi ja l\u00f6i Philistealaiset, siihenasti ett\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 v\u00e4syi ja puuntui miekasta. Ja Herra antoi suuren autuuden siihen aikaan, niin ett\u00e4 kansa palasi h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 ainoasti ry\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n23:11 H\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 oli Samma Agen Hararilaisen poika: koska Philistealaiset kokosivat itsens\u00e4 yhteen kyl\u00e4\u00e4n ja siell\u00e4 oli yksi peltosarka t\u00e4ynn\u00e4 herneit\u00e4, ja kansa pakeni Philistealaisia;\n23:12 Silloin seisoi h\u00e4n keskell\u00e4 sarkaa ja varjeli sen, l\u00f6i Philistealaiset, ja Herra antoi suuren autuuden.\n23:13 Ja n\u00e4m\u00e4t kolme ylimm\u00e4ist\u00e4 kolmenkymmenen keskell\u00e4 tulivat alas elonaikana Davidin tyk\u00f6 Adullamin luolaan; ja Philistealaisten leiri oli Rephaimin laaksossa.\n23:14 Mutta David oli siihen aikaan linnassa, ja Philistealaisten kansa oli Betlehemiss\u00e4.\n23:15 Ja David himoitsi ja sanoi: kuka tuo minulle juoda vett\u00e4 Betlehemin kaivosta portin tyk\u00f6\u00e4.\n23:16 Niin ne kolme sankaria meniv\u00e4t Philistealaisten leiriin ja ammensivat vett\u00e4 Betlehemin kaivosta, joka on portin tyk\u00f6n\u00e4, kantoivat ja toivat Davidille; mutta ei h\u00e4n tahtonut sit\u00e4 juoda, vaan kaasi Herran eteen,\n23:17 Ja sanoi: Herra, olkoon se minusta kaukana, ett\u00e4 min\u00e4 se tekisin: eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole niiden miesten veri, jotka itsens\u00e4 antoivat hengenvaaraan ja sinne mieniv\u00e4t? Ja ei tahtonut sit\u00e4 juoda. T\u00e4m\u00e4n tekiv\u00e4t ne kolme sankaria.\n23:18 Abisai Joabin veli ZeruJan poika oli my\u00f6s ylimm\u00e4inen kolmen keskell\u00e4, h\u00e4n nosti keih\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja l\u00f6i kolmesataa, ja oli my\u00f6s ylistetty kolmen keskell\u00e4,\n23:19 Ja kaikkein jaloin kolmen keskell\u00e4 ja oli heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4, mutta ei h\u00e4n tullut niiden kolmen tyk\u00f6.\n23:20 Ja Benaja Jojadan poika, kuuluisan miehen poika suurista t\u00f6ist\u00e4ns\u00e4 Kabselista l\u00f6i kaksi Moabin v\u00e4kev\u00e4\u00e4 niinkuin jalopeuraa, ja h\u00e4n meni alas ja l\u00f6i yhden jalopeuran kaivon tyk\u00f6n\u00e4 lumen aikana. 1 Aika K. 11: 22.\n23:21 Ja h\u00e4n l\u00f6i hirmuisen Egyptin miehen, jolla oli keih\u00e4s k\u00e4dess\u00e4, mutta h\u00e4n meni h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 seip\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja tempasi Egyptin miehen k\u00e4dest\u00e4 keih\u00e4\u00e4n, ja l\u00f6i h\u00e4nen kuoliaaksi omalla keih\u00e4\u00e4ll\u00e4ns\u00e4.\n23:22 N\u00e4m\u00e4t teki Benaja Jojadan poika, ja oli ylistetty kolmen sankarin keskell\u00e4,\n23:23 Ja oli jalompi kuin ne kolmekymment\u00e4 mutta ei h\u00e4n tullut niiden kolmen tyk\u00f6; ja David asetti h\u00e4nen salaiseksi neuvonantajaksensa.\n23:24 Asahel, Joabin veli, kolmenkymmenen keskell\u00e4, Elhanan Dodonin poika Betlehemist\u00e4;\n23:25 Samma Harodilainen, Elika Harodilainen;\n23:26 Helets Paltilainen, Ira Ikeksen Tekoalaisen poika;\n23:27 Abieser Anatotilainen, Mebunai Husatilainen;\n23:28 Salmon Ahohilainen, Maharai Netophatilainen;\n23:29 Heleb Baenan poika Netophatilainen, Ittai Ribain poika BenJaminin lasten Gibeasta;\n23:30 Benaja Pirtagonilainen, Hiddai Gasin ojista;\n23:31 Abialbon Arbatilainen, Asmavet Barhumilainen;\n23:32 Eliaheba Saalbonilainen Jasennin Jonathanin pojan;\n23:33 Samma Hararilainen, Ahiam Sararin poika Ararilainen;\n23:34 Eliphelet Maakatin pojan Ahasbain poika, Eliam Ahitophelin Gilonilaisen poika;\n23:35 Hesrai Karmelilainen, Paerai Arbilainen;\n23:36 Jigal Natanin poika Zobasta, Bani Gadilainen;\n23:37 Zelek Ammonilainen; Naharai Beerotilainen, Joabin ZeruJan pojan sota-asetten kantaja,\n23:38 Ira Jitril\u00e4inen, Gareb Jitril\u00e4inen;\n23:39 Uria Hetil\u00e4inen. Kaikki yhteen seitsem\u00e4nnelj\u00e4tt\u00e4kymment\u00e4.\n24:1 Ja Herran viha taas julmistui Israelia vastaan ja h\u00e4n kehoitti Davidin heid\u00e4n keskellens\u00e4, sanoen: mene ja lue Israel ja Juuda.\n24:2 Ja kuningas sanoi Joabille sodanp\u00e4\u00e4miehellens\u00e4: mene nyt kaikkein Israelin sukukuntain ymp\u00e4ri, ruveten Danista BerSebaan asti, ja lue kansa, ett\u00e4 min\u00e4 tiet\u00e4isin kansan paljouden.\n24:3 Joab sanoi kuninkaalle: Herra sinun Jumalas enetk\u00f6\u00f6n siihen kansaan sata kertaa sen verran kuin siin\u00e4 nyt on, ett\u00e4 herrani kuninkaan silm\u00e4t sen n\u00e4kisiv\u00e4t; mutta mit\u00e4 iloa on herrallani kuninkaalla siit\u00e4 asiasta?\n24:4 Mutta kuninkaan sana vahvistui Joabia ja sodanp\u00e4\u00e4miehi\u00e4 vastaan. Niin Joab ja sotajoukon p\u00e4\u00e4miehet meniv\u00e4t kuninkaan tyk\u00f6\u00e4 lukemaan Israelin kansaa.\n24:5 Ja he meniv\u00e4t Jordanin ylitse ja sioittivat itsens\u00e4 Aroeriin, oikialle puolelle sit\u00e4 paikkaa, joka on keskell\u00e4 Gadin ojaa, Jaeserin tyk\u00f6n\u00e4;\n24:6 Ja tulivat Gileadiin ja alhaiseen maahan Hadsiin, sitte tulivat he DanJaniin ja Zidonia ymp\u00e4rins\u00e4;\n24:7 Ja tulivat vahvaan kaupunkiin Tyroon ja kaikkiin Hevil\u00e4isten ja Kanaanealaisten kaupunkeihin. Sitte he l\u00e4ksiv\u00e4t sielt\u00e4 etel\u00e4n puolelle Juudaa BerSebaan asti;\n24:8 Ja k\u00e4viv\u00e4t kaiken maan ymp\u00e4ri, ja tulivat yhdeks\u00e4n kuukauden ja kahdenkymmenen p\u00e4iv\u00e4n per\u00e4st\u00e4 Jerusalemiin j\u00e4llens\u00e4.\n24:9 Ja Joab antoi kuninkaalle kansan luvun, ja Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta vahvaa miekan ulosvet\u00e4v\u00e4\u00e4 sotamiest\u00e4; mutta Juudassa oli viisisataa tuhatta miest\u00e4.\n24:10 Ja Davidin syd\u00e4n tykytti sitte kuin kansa luettu oli, ja David sanoi Herralle: min\u00e4 olen sangen suuresti synti\u00e4 tehnyt, ett\u00e4 min\u00e4 sen tein. Herra, k\u00e4\u00e4nn\u00e4 nyt palvelias pahateko pois; sill\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt sangen tyhm\u00e4sti.\n24:11 Ja kuin David huomeneltain nousi, tuli Herran sana prophetan Gadin Davidin n\u00e4ki\u00e4n tyk\u00f6, sanoen:\n24:12 Mene ja puhu Davidille: n\u00e4in sanoo Herra: kolme min\u00e4 panen sinun etees; valitse itselles niist\u00e4 yksi, jonka min\u00e4 sinulle teen.\n24:13 Gad tuli Davidin tyk\u00f6, ilmoitti ja sanoi h\u00e4nelle: tahdotkos ett\u00e4 n\u00e4lk\u00e4 tulee seitsem\u00e4ksi ajastajaksi maakunnalles, taikka ett\u00e4s kolme kuukautta pakenet vihamiestes edell\u00e4 ja he ajavat sinua takaa, eli ett\u00e4 rutto on kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sinun maallas? Niin ota nyt vaari, ja katso, mit\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nelle vastaan, joka minun l\u00e4hetti.\n24:14 David sanoi Gadille: minulla on sangen suuri ahdistus; mutta salli meid\u00e4n langeta Herran k\u00e4siin, sill\u00e4 Herran armo on suuri. En min\u00e4 tahdo langeta ihmisten k\u00e4siin.\n24:15 Ja Herra antoi ruttotaudin tulla Israeliin, ruveten aamulla niin m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyyn aikaan asti; ja kansaa kuoli Danista niin BerSebaan asti, seitsem\u00e4nkymment\u00e4 tuhatta miest\u00e4.\n24:16 Ja kuin enkeli ojensi k\u00e4tens\u00e4 Jerusalemin ylitse, kadottaaksensa h\u00e4nt\u00e4, niin Herra katui sit\u00e4 pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa h\u00e4vitti: kyll\u00e4 jo on; pid\u00e4 nyt k\u00e4tes alallansa. Ja Herran enkeli oli Araunan Jebusilaisen riihen tyk\u00f6n\u00e4.\n24:17 Kuin David n\u00e4ki enkelin, joka kansaa l\u00f6i, sanoi h\u00e4n Herralle: katso, min\u00e4 olen synti\u00e4 tehnyt ja min\u00e4 olen sen pahan tehnyt: mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t lampaat ovat tehneet? Anna siis k\u00e4tes olla minua vastaan ja minun is\u00e4ni huonetta vastaan.\n24:18 Ja sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuli Gad Davidin tyk\u00f6 ja sanoi h\u00e4nelle: mene ja rakenna Herralle alttari Jebusilaisen Araunan riiheen.\n24:19 Ja David meni kohta niinkuin Gad sanoi ja Herra oli k\u00e4skenyt.\n24:20 Mutta kuin Arauna k\u00e4\u00e4nsi itsens\u00e4, n\u00e4ki h\u00e4n kuninkaan palvelioinensa tulevan tyk\u00f6ns\u00e4; niin Arauna l\u00e4ksi ulos ja lankesi kasvoillensa maahan kuninkaan eteen,\n24:21 Ja sanoi: miksi herrani kuningas tulee palveliansa tyk\u00f6? David sanoi: riiht\u00e4 ostamaan sinulta, rakentaakseni Herralle alttaria, ett\u00e4 vitsaus lakkais kansasta.\n24:22 Arauna sanoi Davidille: herrani kuningas ottakaan ja uhratkaan niinkuin h\u00e4nelle kelpaa. Katso, t\u00e4ss\u00e4 on h\u00e4rk\u00e4 polttouhriksi, reet ja kaikki h\u00e4rk\u00e4in kalut haloiksi.\n24:23 N\u00e4m\u00e4t kaikki, kuningas, antaa Arauna kuninkaalle. Ja Arauna sanoi kuninkaalle: Herra sinun Jumalas leppyk\u00f6\u00f6n sinulle.\n24:24 Mutta kuningas sanoi Araunalle: ei suinkaan, vaan min\u00e4 ostan sen t\u00e4ydellisesti sinulta hinnalla; sill\u00e4 en min\u00e4 tee Herralle polttouhria siit\u00e4, joka minulle lahjaksi on annettu. Niin osti David riihen ja h\u00e4rj\u00e4n viidell\u00e4kymmenell\u00e4 hopiasiklill\u00e4,\n24:25 Ja rakensi Herralle siin\u00e4 alttarin ja uhrasi polttouhreja ja kiitosuhreja; ja Herra leppyi maakunnalle, ja vitsaus lakkasi Israelissa.","title":"Finnish Bible: 2 Samuel","type":"page"}