{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/sol.htm","path":"bib/wb/fin/sol.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/sol.htm","text":"1:1 Salomon korkea veisu.\n1:2 H\u00e4n suuta antakoon minun, suunsa antamisella; sill\u00e4 sinun rakkautesi on suloisempi kuin viina,\n1:3 Sinun hyv\u00e4in voidettes hajuin t\u00e4hden. Sinun nimes on vuodatettu \u00f6ljy; sen piikaiset sinua rakastavat.\n1:4 Ved\u00e4 minua, niin me juoksemme per\u00e4ss\u00e4s: Kuningas vie minun kammioonsa: Me iloitsemme ja riemuitsemme sinusta, me muistamme sinun rakkauttas enempi kuin viinaa: hurskaat rakastavat sinua.\n1:5 Min\u00e4 olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tytt\u00e4ret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.\n1:6 \u00c4lk\u00e4\u00e4t sit\u00e4 katsoko, ett\u00e4 min\u00e4 niin musta olen; sill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 on minun polttanut: minun \u00e4itini lapset vihastuivat minun p\u00e4\u00e4lleni: he ovat asettaneet minun viinam\u00e4en vartiaksi, mutta en min\u00e4 varjellut viinam\u00e4ke\u00e4ni.\n1:7 Sano minulle sin\u00e4, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pid\u00e4t, ja kussas lounaalla lep\u00e4\u00e4t? ettei minun pit\u00e4isi poikkeeman kumppanies lauman tyk\u00f6.\n1:8 Jos et sin\u00e4 sinuas tunne, sin\u00e4 kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten j\u00e4ljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tyk\u00f6n\u00e4.\n1:9 Min\u00e4 vertaan sinun, yst\u00e4v\u00e4ni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.\n1:10 Sinun sasup\u00e4\u00e4s ovat ihanat pankkuin keskell\u00e4, ja sinun kaulas kultak\u00e4\u00e4dyiss\u00e4.\n1:11 Me teemme sinulle kultaiset pankut, hopianastoilla.\n1:12 Kuin kuningas istui p\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 tyk\u00f6n\u00e4, antoi nardukseni hajunsa.\n1:13 Yst\u00e4v\u00e4ni on minun mirrhamkimppuni, joka minun rinnoillani riippuu.\n1:14 Minun yst\u00e4v\u00e4ni on minulle Kyprin viinamarjan ryp\u00e4le, Engeddin viinam\u00e4ess\u00e4.\n1:15 Katso, armaani, sin\u00e4 olet ihana: katso, sin\u00e4 olet ihana, silm\u00e4s ovat niinkuin kyhkyl\u00e4isen silm\u00e4t.\n1:16 Katso, yst\u00e4v\u00e4ni, sin\u00e4 olet ihana ja suloinen, ja meid\u00e4n vuoteemme my\u00f6s viheri\u00f6itsee.\n1:17 Meid\u00e4n huoneemme kaaret ovat sedripuusta, vuolteet hongasta.\n2:1 Min\u00e4 olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa.\n2:2 Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tyt\u00e4rten seassa.\n2:3 Niinkuin omenapuu mets\u00e4puiden seassa, niin on yst\u00e4v\u00e4ni poikain seassa: min\u00e4 istun h\u00e4nen varjossansa, jota min\u00e4 anon, ja h\u00e4nen hedelm\u00e4ns\u00e4 on minun suussani makia.\n2:4 H\u00e4n johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on h\u00e4nen lippunsa minun p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni.\n2:5 Virvoittakaat minua viinaleileill\u00e4, ja vahvistakaat minua omenilla; sill\u00e4 min\u00e4 olen sairas rakkaudesta.\n2:6 H\u00e4nen vasen k\u00e4tens\u00e4 on minun p\u00e4\u00e4ni alla, h\u00e4nen oikia k\u00e4tens\u00e4 halaa minua.\n2:7 Min\u00e4 vannotan tiet\u00e4, Jerusalemin tytt\u00e4ret, mets\u00e4vuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette her\u00e4t\u00e4 eli vaivaa armastani, siihen asti kuin h\u00e4n itse tahtoo.\n2:8 T\u00e4m\u00e4 on yst\u00e4v\u00e4ni \u00e4\u00e4ni, katso, h\u00e4n tulee: h\u00e4n hypp\u00e4\u00e4 vuorilla ja karkaa kukkuloille.\n2:9 Yst\u00e4v\u00e4ni on mets\u00e4vuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, h\u00e4n seisoo sein\u00e4n takana, ja katsoo akkunasta sis\u00e4lle, ja kurkistelee h\u00e4kin l\u00e4vitse.\n2:10 Yst\u00e4v\u00e4ni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule.\n2:11 Sill\u00e4 katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois:\n2:12 Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kev\u00e4t on tullut, ja toukomettisen \u00e4\u00e4ni kuuluu meid\u00e4n maassamme;\n2:13 Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.\n2:14 Kyhkyl\u00e4iseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun n\u00e4hd\u00e4 kasvos, anna minun kuulla \u00e4\u00e4nes; sill\u00e4 sinun \u00e4\u00e4nes on suloinen, ja kasvos ihanainen.\n2:15 Ottakaat meille ketut kiinni, ne v\u00e4h\u00e4t ketut, jotka turmelevat viinam\u00e4et; sill\u00e4 meid\u00e4n viinam\u00e4kemme ovat r\u00f6hk\u00e4leill\u00e4.\n2:16 Yst\u00e4v\u00e4ni on minun, ja min\u00e4 h\u00e4nen, joka kaitsee kukkasten keskell\u00e4,\n2:17 Siihenasti ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 j\u00e4\u00e4htyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin mets\u00e4vuohi, yst\u00e4v\u00e4ni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla.\n3:1 Min\u00e4 etsin y\u00f6ll\u00e4 vuoteessani, jota minun sieluni rakastaa: min\u00e4 etsin h\u00e4nt\u00e4, mutta en l\u00f6yt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4.\n3:2 Nyt min\u00e4 nousen, ja k\u00e4yn kaupunkia ymp\u00e4ri, kaduilla ja kujilla, ja etsin, jota minun sieluni rakastaa: min\u00e4 etsin h\u00e4nt\u00e4, mutta en min\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt.\n3:3 Vartiat, jotka k\u00e4yv\u00e4t kaupunkia ymp\u00e4ri, l\u00f6ysiv\u00e4t minun. Oletteko n\u00e4hneet, jota minun sieluni rakastaa?\n3:4 Kuin min\u00e4 heist\u00e4 v\u00e4h\u00e4 erkausin, l\u00f6ysin min\u00e4, jota minun sieluni rakastaa; min\u00e4 tartuin h\u00e4neen, ja en tahdo h\u00e4nt\u00e4 laskea, siihenasti ett\u00e4 min\u00e4 h\u00e4nen saatan \u00e4itini huoneesen, \u00e4itini kammioon.\n3:5 Min\u00e4 vannotan teit\u00e4, Jerusalemin tytt\u00e4ret, mets\u00e4vuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette her\u00e4tt\u00e4isi armastani eli vaivaisi h\u00e4nt\u00e4, siihenasti kuin h\u00e4n tahtoo.\n3:6 Kuka on t\u00e4m\u00e4, joka l\u00e4htee korvesta, niinkuin nouseva savu, mirrhamin suitsutus, pyh\u00e4 savu ja kaikkinaiset apotekarin yrtit?\n3:7 Katso, Salomon vuoteen ymp\u00e4rill\u00e4 seisovat kuusikymment\u00e4 v\u00e4kev\u00e4\u00e4, Israelin v\u00e4kevist\u00e4.\n3:8 He pit\u00e4v\u00e4t kaikki miekkaa ja ovat soveliaat sotaa; jokaisella on h\u00e4nen miekkansa vy\u00f6ll\u00e4ns\u00e4 pelvon t\u00e4hden y\u00f6ll\u00e4.\n3:9 Kuningas Salomo antoi tehd\u00e4 itsell\u00e4ns\u00e4 lepokammion Libanonin puista:\n3:10 Sen patsaat h\u00e4n teki hopiasta, ja sen peitteen kullasta, istuimen purpurasta, ja permannon soveliaasti lasketun, Jerusalemin tyt\u00e4rten t\u00e4hden.\n3:11 L\u00e4htek\u00e4\u00e4t ulos, te Zionin tytt\u00e4ret, ja katselkaat kuningas Salomoa siin\u00e4 kruunussa, jolla h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 h\u00e4nen kruunannut on, h\u00e4nen h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4, ja h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 ilop\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n4:1 Katso, armaani! sin\u00e4 olet ihanainen, katso, ihanainen sin\u00e4 olet: sinun silm\u00e4s ovat niinkuin mettisen silm\u00e4t palmikkos v\u00e4lill\u00e4; sinun hiukses ovat niinkuin vuohilauma, jotka ovat kerityt Gileadin vuorella.\n4:2 Sinun hampaas ovat niinkuin laumat kerittyin villain kanssa, jotka pesosta tulevat, jotka kaikki kaksoisia kantavat, ei my\u00f6s yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 ole hedelm\u00e4t\u00f6in.\n4:3 Sinun huules ovat niinkuin tulipunainen rihma, ja sinun puhees ovat suloiset; sinun poskes ovat niinkuin granatin omenan lohko, sinun palmikkos v\u00e4lill\u00e4.\n4:4 Sinun kaulas on niinkuin Davidin torni, joka on rakennettu vahvalla muurilla, jossa tuhannen kilpe\u00e4 riippuu, ja kaikkinaiset v\u00e4kev\u00e4in sota-aseet.\n4:5 Sinun kaksi rintaas ovat niinkuin kaksi nuorta mets\u00e4vohlaa, jotka kukkasten seassa laitumella k\u00e4yv\u00e4t.\n4:6 Siihenasti ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 soipeemmaksi tulee, ja varjo katoo: min\u00e4 menen mirrhamin vuorelle, ja pyh\u00e4n savun kukkulalle.\n4:7 Sin\u00e4 olet kokonas ihana, minun armaani, ja ei sinussa ole yht\u00e4\u00e4n virhett\u00e4.\n4:8 Tule kanssani, morsiameni, Libanonista, tule kanssani Libanonista, mene sis\u00e4lle, astu t\u00e4nne Amanan kukkulalta, Senirin Hermonin niskalta, jalopeuran luolasta ja leopardein vuorelta.\n4:9 Sin\u00e4 olet ottanut minun syd\u00e4meni pois, sisareni, rakas morsiameni: sin\u00e4 olet ottanut syd\u00e4meni pois yhdell\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4s ja yhdell\u00e4 kaulak\u00e4\u00e4dyll\u00e4s.\n4:10 Kuinka ihana on sinun rakkautes, sisareni, rakas morsiameni: sinun rakkautes on suloisempi kuin viina, ja sinun voitees haju voittaa kaikki yrtit.\n4:11 Sinun huules, morsiameni, ovat niinkuin valuva mesileip\u00e4: mesi ja maito on sinun kieles alla, ja sinun vaattees haju on niinkuin Libanonin haju.\n4:12 Minun sisareni, rakas morsiameni, sin\u00e4 olet suljettu kryytimaa, lukittu l\u00e4hde, kiinnipantu kaivo.\n4:13 Sinun istutukses ovat niinkuin yrttitarha granatomenista, kalliin hedelm\u00e4n kanssa, syprit narduksen kanssa;\n4:14 Nardukset saframin kanssa, kalmus ja kaneli, kaikkinaisen pyh\u00e4n savun puiden kanssa, mirrham ja aloes kaikkein parasten yrttein kanssa.\n4:15 Niinkuin kryytimaan kaivo, ja el\u00e4v\u00e4nveden l\u00e4hde, joka Libanonista vuotaa.\n4:16 Nouse pohjatuuli, ja tule lounatuuli ja puhalla yrttitarhani l\u00e4vitse, ett\u00e4 sen yrtit vuotaisivat. Yst\u00e4v\u00e4ni tulkoon kryytimaahansa, ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kalliita hedelmi\u00e4ns\u00e4.\n5:1 Min\u00e4 tulin, sisareni, rakas morsiameni, yrttitarhaani, ja olen mirrhamini ja yrttini leikannut yl\u00f6s. Min\u00e4 olen sy\u00f6nyt mesileip\u00e4ni hunajan kanssa: min\u00e4 olen juonut viinani minun maitoni kanssa: sy\u00f6k\u00e4\u00e4t armaani, ja juokaat yst\u00e4v\u00e4ni, ja juopukaat.\n5:2 Min\u00e4 makaan, ja minun syd\u00e4meni valvoo; se on yst\u00e4v\u00e4ni \u00e4\u00e4ni, joka kolkuttaa. Avaa minun eteeni, sisareni, armaani, kyhkyl\u00e4iseni, ihanaiseni; sill\u00e4 minun p\u00e4\u00e4ni on t\u00e4ynn\u00e4 kastetta, ja minun palmikkoni t\u00e4ynn\u00e4 y\u00f6n pisaria.\n5:3 Min\u00e4 olen riisunut hameeni, kuinka minun pit\u00e4is taas pukeman ylleni? Min\u00e4 olen viruttanut jalkani, kuinka minun pit\u00e4is sokaiseman ne j\u00e4lleen?\n5:4 Mutta minun yst\u00e4v\u00e4ni pisti k\u00e4tens\u00e4 l\u00e4vest\u00e4, ja minun sis\u00e4llykseni vapisivat siit\u00e4.\n5:5 Silloin nousin min\u00e4 avaamaan yst\u00e4v\u00e4lleni. Minun k\u00e4teni tiukkuivat mirrhamia, ja mirrham valui minun sormistani lukon salvan p\u00e4\u00e4lle.\n5:6 Ja kuin min\u00e4 yst\u00e4v\u00e4lleni avasin, oli yst\u00e4v\u00e4ni mennyt pois ja vaeltanut ohitse; niin l\u00e4ksi sieluni ulos h\u00e4nen sanansa j\u00e4lkeen; min\u00e4 etsin h\u00e4nt\u00e4, mutta en l\u00f6yt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4: min\u00e4 huusin, mutta ei h\u00e4n minua vastannut.\n5:7 Vartiat, jotka k\u00e4yv\u00e4t kaupunkia ymp\u00e4ri, l\u00f6ysiv\u00e4t minun, l\u00f6iv\u00e4t minua ja haavoittivat minun; ja vartiat muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ottivat pois minun p\u00e4\u00e4liinani.\n5:8 Min\u00e4 vannotan teit\u00e4, Jerusalemin tytt\u00e4ret, jos te l\u00f6yd\u00e4tte minun yst\u00e4v\u00e4ni, niin ilmoittakaat h\u00e4nelle, ett\u00e4 min\u00e4 olen sairas rakkaudesta.\n5:9 Millinen on sinun yst\u00e4v\u00e4s muiden yst\u00e4vien suhteen, sin\u00e4 kaikkein ihanaisin vaimoin seassa? Mink\u00e4kaltainen on sinun yst\u00e4v\u00e4s muiden yst\u00e4vien suhteen, ett\u00e4s meit\u00e4 olet niin vannottanut?\n5:10 Minun yst\u00e4v\u00e4ni on valkia ja punainen, kaunistettu kymmenentuhannen seassa.\n5:11 H\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 on paras ja kallein kulta; h\u00e4nen hiuksensa ovat kaharat ja mustat niinkuin kaarne.\n5:12 H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 ovat niinkuin mettisen silm\u00e4t, vesiojan tyk\u00f6n\u00e4, rieskalla pestyt, ja ovat t\u00e4ynn\u00e4.\n5:13 H\u00e4nen poskensa ovat niinkuin kaunistettu ryytimaa, niinkuin yrttein kukkaset; h\u00e4nen huulensa ovat niinkuin ruusut, jotka vuotavat mirrhamin pisaroita.\n5:14 H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 ovat niinkuin kultaiset sormukset, t\u00e4ynn\u00e4 turkosia; h\u00e4nen ihonsa on niinkuin puhdas elephantin luu, saphirilla kaunistettu.\n5:15 H\u00e4nen jalkansa ovat niinkuin marmoripatsaat, perustetut kultaisten jalkain p\u00e4\u00e4lle; h\u00e4nen hahmonsa on niinkuin Libanon ja valittu sedri.\n5:16 H\u00e4nen suunsa on suloinen, ja h\u00e4n itse kokonansa ihanainen. Senkaltainen on minun yst\u00e4v\u00e4ni, minun rakkaani on senkaltainen, te Jerusalemin tytt\u00e4ret.\n6:1 Kuhunka yst\u00e4v\u00e4s on mennyt, o sin\u00e4 kaikkein kaunein vaimoin seassa! kuhunka yst\u00e4v\u00e4s on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt itsens\u00e4? Me etsimme h\u00e4nt\u00e4 sinun kanssas.\n6:2 Minun yst\u00e4v\u00e4ni on mennyt kryytimaahansa, yrttisarkoihinsa, ett\u00e4 h\u00e4n siell\u00e4 kryytimaassa kaitsis laumaansa, ja hakis ruusuja.\n6:3 Minun yst\u00e4v\u00e4ni on minun ja min\u00e4 olen h\u00e4nen, joka kaitsee kukkasten keskell\u00e4.\n6:4 Sin\u00e4 olet ihana, minun kultani, niinkuin Tirtsa, kaunis niinkuin Jerusalem, pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4 niinkuin sotajoukko.\n6:5 K\u00e4\u00e4nn\u00e4 silm\u00e4s pois minusta; sill\u00e4 ne minun sytytt\u00e4v\u00e4t; sinun hiukses ovat niinkuin vuohilauma, jotka Gileadin vuorella kerityt ovat.\n6:6 Sinun hampas ovat niinkuin lammaslauma, jotka pesosta nousevat, ja kaikki kaksoisia kantavat, ja ei yksik\u00e4\u00e4n ole heist\u00e4 hedelm\u00e4t\u00f6in.\n6:7 Sinun kasvos ovat niinkuin granatomenan lohkot sinun palmikkois v\u00e4lill\u00e4.\n6:8 Kuusikymment\u00e4 on drottninkia ja kahdeksankymment\u00e4 vaimoa, ja neitseet ovat ep\u00e4lukuiset;\n6:9 Mutta yksi on minun kyhkyl\u00e4iseni ja minun t\u00e4ydelliseni; yksi on \u00e4itins\u00e4 rakkain ja synnytt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 valittu: koska tytt\u00e4ret h\u00e4nen n\u00e4kiv\u00e4t, ylistiv\u00e4t he h\u00e4nen autuaaksi, kuningattaret ja vaimot ylistiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4.\n6:10 Kuka on t\u00e4m\u00e4, joka n\u00e4hd\u00e4\u00e4n niinkuin aamurusko, ihana niinkuin kuu, valittu niinkuin aurinko, pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4 niinkuin sotajoukko?\n6:11 Min\u00e4 olen mennyt alas yrttitarhaani, katsomaan vesoja ojan reunalla, kurkistelemaan, jos viinapuut kukoistivat, jos granatomenat viheri\u00f6itsiv\u00e4t.\n6:12 En min\u00e4 tiennyt, ett\u00e4 minun sieluni minun hamaan minun mieluisen kansani vaunuihin asti asettanut oli.\n6:13 Palaja, palaja Sulamit: palaja, palaja n\u00e4hd\u00e4ksemme sinua. Mit\u00e4 te n\u00e4itte Sulamitissa, paitsi sotajoukkoin tanssia?\n7:1 Kuinka ihana on sinun k\u00e4ynt\u00f6s kengiss\u00e4s, sin\u00e4 p\u00e4\u00e4miehen tyt\u00e4r; sinun molemmat lantees ovat yht\u00e4l\u00e4iset niinkuin kaksi k\u00e4\u00e4ty\u00e4, jotka taitavan k\u00e4det tehneet ovat.\n7:2 Sinun napas niinkuin ympyri\u00e4inen malja, josta ei koskaan juoma puutu; sinun vatsas on niinkuin nisul\u00e4j\u00e4, istutettu ymp\u00e4ri ruusuilla.\n7:3 Sinun molemmat rintas ovat niinkuin kaksi nuorta mets\u00e4vuohen kaksoista.\n7:4 Sinun kaulas on niinkuin elephantinluinen torni; sinun silm\u00e4s ovat niinkuin Hesbonin kalalammikot Batrabbimin portissa; sinun nen\u00e4s on niinkuin Libanonin torni, joka katsoo Damaskuun p\u00e4in.\n7:5 Sinun p\u00e4\u00e4s on niinkuin Karmeli, sinun p\u00e4\u00e4s hiukset niinkuin kuninkaan purpura, poimuineen.\n7:6 Kuinka ihana ja suloinen olet sin\u00e4 minun armaani hekumassa.\n7:7 Sinun vartes on niinkuin palmupuu, ja sinun rintas ovat viinimarjaryp\u00e4lten kaltaiset.\n7:8 Min\u00e4 sanoin: minun t\u00e4ytyy astua palmupuuhun ja ruveta sen oksiin: anna sinun rintas olla niinkuin viinapuun marjaryp\u00e4leet, sinun sierantes haju on niinkuin omenain (haju),\n7:9 Ja sinun suus niinkuin paras viina, joka huokiasti menee yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni, ja saattaa uneliasten huulet puhumaan.\n7:10 Minun yst\u00e4v\u00e4ni on minun, ja h\u00e4n himoitsee minua.\n7:11 Tule, yst\u00e4v\u00e4ni, k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme t\u00e4st\u00e4 kedolle, ja viipyk\u00e4\u00e4mme maakyliss\u00e4.\n7:12 Ett\u00e4 me nousisimme varhain viinam\u00e4keen ja n\u00e4kisimme, jos viinapuut kukoistavat ja puhkeemaan rupeevat, jos granatomenat ovat tulleet ulos: siell\u00e4 min\u00e4 annan sinulle minun rakkauteni.\n7:13 Kukkaset antavat hajunsa, ja meid\u00e4n ovemme edess\u00e4 ovat kaikkinaiset hyv\u00e4t hedelm\u00e4t: minun yst\u00e4v\u00e4ni, min\u00e4 olen sinulle tallelle pannut sek\u00e4 uudet ett\u00e4 vanhat.\n8:1 Jospa min\u00e4 sinun l\u00f6yt\u00e4isin ulkona, minun veljeni, sin\u00e4 joka minun \u00e4itini nisi\u00e4 imenyt olet, ja sinun suuta antaisin, ja ettei kenk\u00e4\u00e4n minua pilkkaisi.\n8:2 Mit\u00e4 ottaisin sinun ja saattaisin sinua minun \u00e4itini huoneesen, jossa minua opettaisit; ja min\u00e4 annan sinulle kryyd\u00e4tty\u00e4 viinaa ja granatomenan makiaa viinaa.\n8:3 H\u00e4nen vasen k\u00e4tens\u00e4 on minun p\u00e4\u00e4ni alla, ja h\u00e4nen oikia k\u00e4tens\u00e4 halaa minua.\n8:4 Min\u00e4 vannotan teit\u00e4, Jerusalemin tytt\u00e4ret, ettette armastani her\u00e4t\u00e4, eli vaivaa h\u00e4nt\u00e4 siihenasti kuin h\u00e4n itse tahtoo.\n8:5 Kuka on se, joka korvesta tulee, ja nojaa yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle? Omenapuun alla min\u00e4 sinua her\u00e4t\u00e4n, jossa sinun \u00e4itis sinun synnytt\u00e4nyt on, jossa h\u00e4n sinun siitti, joka sinun synnytti.\n8:6 Pane minua niinkuin sinetti syd\u00e4mees, ja niinkuin sinetti k\u00e4sivartees; sill\u00e4 rakkaus on v\u00e4kev\u00e4 niinkuin kuolema, ja kiivaus on vahva niinkuin helvetti: h\u00e4nen hiilens\u00e4 hehkuvat ja ovat Herran tuli;\n8:7 Niin ettei vedenk\u00e4\u00e4n paljous taida rakkautta sammuttaa, eli virrat sit\u00e4 upottaa. Jos joku antais kaiken taloinsa tavaran rakkaudesta, niin ei se mit\u00e4\u00e4n maksaisi.\n8:8 Meid\u00e4n sisaremme on v\u00e4h\u00e4, ja ei h\u00e4nell\u00e4 ole rintoja. Mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tekem\u00e4n sisarellemme sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona h\u00e4nest\u00e4 puhutaan?\n8:9 Jos h\u00e4n on muuri, niin me teemme hopialinnan sen p\u00e4\u00e4lle: jos h\u00e4n on ovi, niin me vahvistamme sen sedrilaudoilla.\n8:10 Min\u00e4 olen muuri, ja minun rintani ovat niinkuin tornit; siit\u00e4 min\u00e4 olen h\u00e4nen silm\u00e4ins\u00e4 edess\u00e4 niinkuin rauhan l\u00f6yt\u00e4j\u00e4.\n8:11 Salomolla on viinam\u00e4ki BaalHamonissa: sen viinam\u00e4en antoi h\u00e4n vartioille, ett\u00e4 jokainen antais h\u00e4nen hedelmist\u00e4ns\u00e4 tuhannen hopiapenninki\u00e4.\n8:12 Minun viinam\u00e4keni, joka on minun omani, on minun edess\u00e4ni. Sinulle Salomo tulee tuhannen, mutta kaksisataa hedelm\u00e4in vartioille.\n8:13 Sin\u00e4, joka asut yrttitarhassa, anna minun kuulla sinun \u00e4\u00e4nes: kuulkaan kumppanit p\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n8:14 Pakene, yst\u00e4v\u00e4ni, ja ole mets\u00e4vuohen kaltainen, eli nuoren peuran yrttivuorilla.","title":"Finnish Bible: Song of Solomon","type":"page"}