{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/th1.htm","path":"bib/wb/fin/th1.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/th1.htm","text":"1:1 Paavali ja Silvanus ja Timoteus Tessalonikan seurakunnalle, Is\u00e4ss\u00e4 Jumalassa ja Herrassa Jesuksessa Kristuksessa: armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meid\u00e4n Is\u00e4lt\u00e4mme, ja Herralta Jesukselta Kristukselta!\n1:2 Me kiit\u00e4mme aina Jumalaa kaikkein teid\u00e4n edest\u00e4nne ja muistamme meid\u00e4n rukouksissamme teit\u00e4,\n1:3 Ja lakkaamatta muistamme teid\u00e4n tekojanne uskossa, ja teid\u00e4n t\u00f6it\u00e4nne rakkaudessa, ja teid\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4nne toivossa, joka on meid\u00e4n Herramme Jesuksen Kristuksen p\u00e4\u00e4lle Jumalan ja meid\u00e4n Is\u00e4mme edess\u00e4.\n1:4 Sill\u00e4, rakkaat veljet, Jumalalta rakastetut, me tied\u00e4mme, kuinka te valitut olette,\n1:5 Ett\u00e4 meid\u00e4n evankeliumi on teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne ollut, ei ainoastansa puheessa, vaan my\u00f6s voimassa ja Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4, ja vahvassa tiedossa; niinkuin te tied\u00e4tte, mink\u00e4kaltaiset me teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne teid\u00e4n t\u00e4htenne olimme.\n1:6 Ja te olette meit\u00e4 ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4, ottaneet vastaan,\n1:7 Niin ett\u00e4 te olette tulleet esikuvaksi kaikille uskovaisille Makedoniassa ja Akajassa.\n1:8 Sill\u00e4 teist\u00e4 on Herran sana kajahtanut, ei ainoastaan Makedoniassa ja Akajassa, mutta my\u00f6s joka paikassa on teid\u00e4n uskonne Jumalan tyk\u00f6 kuulunut, niin ettei meid\u00e4n tarvitse mit\u00e4\u00e4n puhua.\n1:9 Sill\u00e4 he itse ilmoittavat meist\u00e4, mink\u00e4kaltainen tulemus meill\u00e4 on ollut teid\u00e4n tyk\u00f6nne, ja kuinka te Jumalan tyk\u00f6 ep\u00e4jumalista k\u00e4\u00e4nnetyt olette, el\u00e4v\u00e4\u00e4 ja totista Jumalaa palvelemaan,\n1:10 Ja h\u00e4nen Poikaansa taivaista odottamaan, jonka h\u00e4n on kuolleista her\u00e4tt\u00e4nyt, Jesuksen, joka meit\u00e4 tulevaisesta vihasta vapahtaa.\n2:1 Sill\u00e4 te tied\u00e4tte, rakkaat veljet, meid\u00e4n tulemisemme teid\u00e4n tyk\u00f6nne, ettei se ole turha ollut;\n2:2 Vaan niinkuin me ennen k\u00e4rsineet ja h\u00e4v\u00e4istyt olimme Philipiss\u00e4, niinkuin te tied\u00e4tte, kuitenkin olimme me rohkiat meid\u00e4n Jumalassamme, puhumaan teille Jumalan evankeliumia suuressa kilvoittelemisessa.\n2:3 Sill\u00e4 ei meid\u00e4n neuvomme ollut eksytyksess\u00e4, eik\u00e4 saastaisuudessa, ei my\u00f6s petoksessa;\n2:4 Vaan niinkuin me Jumalalta koetellut olemme, ja meille on evankeliumi uskottu, niin me my\u00f6s puhumme; ei niin ett\u00e4 me tahtoisimme ihmisille kelvata, vaan Jumalalle, joka meid\u00e4n syd\u00e4memme koettelee.\n2:5 Sill\u00e4 emmep\u00e4 me koskaan vaeltaneet liukkailla sanoilla, niinkuin te tied\u00e4tte, emmek\u00e4 ahneuden tilalla; Jumala on todistaja.\n2:6 Emme my\u00f6s ole ihmisilt\u00e4 kunniaa pyyt\u00e4neet, ei teilt\u00e4 eik\u00e4 muilta, vaikka me olisimme taitaneet teit\u00e4 rasittaa, niinkuin Kristuksen apostolit;\n2:7 Mutta me olimme hienot teid\u00e4n keskell\u00e4nne: niinkuin imett\u00e4j\u00e4 lapsiansa holhoo,\n2:8 Niin oli my\u00f6s meid\u00e4n syd\u00e4memme halu teihin, jakamaan teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, mutta my\u00f6s meid\u00e4n henke\u00e4mme; sill\u00e4 te olette meille rakkaiksi tulleet.\n2:9 Sill\u00e4 te muistatte, rakkaat veljet, meid\u00e4n ty\u00f6mme ja vaivamme; sill\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 me ty\u00f6t\u00e4 teimme, ettemme ket\u00e4\u00e4n teist\u00e4 rasittaisi, ja saarnasimme Jumalan evankeliumia teid\u00e4n edess\u00e4nne.\n2:10 Siihen te olette todistajat ja Jumala, kuinka pyh\u00e4sti, hurskaasti ja nuhteettomasti me olimme teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, jotka uskotte.\n2:11 Niinkuin te tied\u00e4tte, kuinka me jokaista teit\u00e4 niinkuin is\u00e4 lapsiansa olemme neuvoneet ja lohduttaneet,\n2:12 Ja todistaneet, ett\u00e4 te otollisesti Jumalan edess\u00e4 vaeltaisitte, joka teit\u00e4 valtakuntaansa ja kunniaansa kutsunut on.\n2:13 Sent\u00e4hden me my\u00f6s lakkaamatta kiit\u00e4mme Jumalaa, ett\u00e4 kuin te saitte sen sanan Jumalasta, jonka te meilt\u00e4 kuulitte, niin te sen otitte vastaan, ei niinkuin ihmisen sanan, vaan (niinkuin se totisesti on) kuin Jumalan sanan, joka my\u00f6s teiss\u00e4 uskovaisissa vaikuttaa.\n2:14 Sill\u00e4 te olette tulleet, rakkaat veljet, Jumalan seurakuntain, jotka ovat Juudeassa, tavoittajaksi, Kristuksessa Jesuksessa, ett\u00e4 te olette my\u00f6s niit\u00e4 k\u00e4rsineet teid\u00e4n omilta langoiltanne, niinkuin hekin Juudalaisilta,\n2:15 Jotka my\u00f6s tappoivat Herran Jesuksen ja omat prophetansa, ja ovat meit\u00e4 vainonneet, ja ei he Jumalalle kelpaa, ja ovat kaikille ihmisille vastahakoiset;\n2:16 Jotka meid\u00e4n kielt\u00e4v\u00e4t pakanoille puhumasta, ett\u00e4 he autuaiksi tulisivat, ett\u00e4 he aina syntins\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t; sill\u00e4 viha on jo per\u00e4ti heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 tullut.\n2:17 Mutta me, rakkaat veljet, sitte kuin me hetkeksi olemme teilt\u00e4 otetut pois, n\u00e4kyvist\u00e4, ei syd\u00e4mest\u00e4, niin me olemme sit\u00e4 enemmin suurella halulla pyyt\u00e4neet teid\u00e4n kasvojanne n\u00e4hd\u00e4.\n2:18 Sent\u00e4hden tahdoimme me tulla teid\u00e4n tyk\u00f6nne, (min\u00e4 Paavali,) kerran ja kaksi, mutta saatana esti meit\u00e4.\n2:19 Sill\u00e4 mik\u00e4 on meid\u00e4n toivomme taikka ilomme, eli meid\u00e4n kerskauksemme kruunu? Ettek\u00f6 my\u00f6s te meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen edess\u00e4 h\u00e4nen tulemisessansa?\n2:20 Sill\u00e4 te olette meid\u00e4n kunniamme ja ilomme.\n3:1 Sent\u00e4hden emme saaneet sit\u00e4 enempi viivytt\u00e4\u00e4, vaan olemme mielistyneet j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Atenaan yksin\u00e4ns\u00e4,\n3:2 Ja l\u00e4hetimme Timoteuksen, meid\u00e4n veljemme, Jumalan palvelian ja meid\u00e4n apulaisemme Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan ja lohduttamaan teit\u00e4 teid\u00e4n uskossanne:\n3:3 Ettei kenk\u00e4\u00e4n n\u00e4iss\u00e4 vaivoissa murehtisi; sill\u00e4 te tied\u00e4tte, ett\u00e4 me olemme sit\u00e4 varten pannut.\n3:4 Ja tosin, kuin me olimme teid\u00e4n tyk\u00f6n\u00e4nne, niin me sen teille edell\u00e4 sanoimme, ett\u00e4 meid\u00e4n piti vaivaa k\u00e4rsim\u00e4n, niinkuin te tapahtuneenkin tied\u00e4tte.\n3:5 Sent\u00e4hden my\u00f6s min\u00e4 en taitanut en\u00e4\u00e4n malttaa itsi\u00e4ni, mutta l\u00e4hetin tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n teid\u00e4n uskoanne, ettei kiusaaja olisi teit\u00e4 kiusannut, ja niin meid\u00e4n ty\u00f6mme turhaksi tullut.\n3:6 Mutta nyt, kuin Timoteus tuli teilt\u00e4 meid\u00e4n tyk\u00f6mme ja ilmoitti meille teid\u00e4n uskonne ja rakkautenne, ett\u00e4 te aina meit\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 muistossa pid\u00e4tte ja halajatte meit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, niinkuin mekin teit\u00e4,\n3:7 Niin me saimme teist\u00e4, rakkaat veljet, lohdutuksen kaikessa meid\u00e4n vaivassamme ja tuskassamme, teid\u00e4n uskonne t\u00e4hden;\n3:8 Sill\u00e4 nyt me el\u00e4mme, jos te Herrassa pysytte.\n3:9 Mink\u00e4 kiitoksen siis me taidamme Jumalalle antaa teid\u00e4n t\u00e4htenne, kaikesta t\u00e4st\u00e4 ilosta, jolla me iloitsemme teist\u00e4 meid\u00e4n Jumalamme edess\u00e4?\n3:10 Y\u00f6t\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4\u00e4 rukoillen ahkerasti, ett\u00e4 me teid\u00e4n kasvonne n\u00e4kisimme ja t\u00e4ytt\u00e4isimme, mit\u00e4 teid\u00e4n uskostanne puuttuu.\n3:11 Mutta itse Jumala ja meid\u00e4n Is\u00e4mme, ja meid\u00e4n Herra Jesus Kristus saattakoon meid\u00e4n tiemme teid\u00e4n tyk\u00f6nne.\n3:12 Mutta Herra lis\u00e4tk\u00f6\u00f6n teit\u00e4 ja antakoon rakkauden ylt\u00e4kyll\u00e4isen olla teid\u00e4n seassanne ja jokaista kohtaan, niinkuin mekin teille olemme:\n3:13 Ett\u00e4 h\u00e4n teid\u00e4n laittamattomat syd\u00e4menne vahvistais pyhyydess\u00e4, Jumalan ja meid\u00e4n Is\u00e4mme edess\u00e4 meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen tulemisessa, kaikkein h\u00e4nen pyh\u00e4ins\u00e4 kanssa.\n4:1 Viel\u00e4 siis, rakkaat veljet, rukoilemme me teit\u00e4 ja neuvomme Herrassa Jesuksessa, niinkuin te meilt\u00e4 saaneet olette, kuinka teid\u00e4n vaeltaman ja Jumalalle kelpaaman pit\u00e4\u00e4, ett\u00e4 te t\u00e4ydellisemm\u00e4ksi tulisitte.\n4:2 Sill\u00e4 te tied\u00e4tte ne k\u00e4skyt, jotka me Herran Jesuksen kautta teille annoimme.\n4:3 Sill\u00e4 se on Jumalan tahto, teid\u00e4n pyhyytenne, ett\u00e4 te huoruutta v\u00e4lt\u00e4tte,\n4:4 Ett\u00e4 jokainen tiet\u00e4is pit\u00e4\u00e4 astiansa pyhyydess\u00e4 ja kunniassa,\n4:5 Ei himoin halauksissa niinkuin pakanat, jotka ei Jumalasta mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4,\n4:6 Ja ettei yksik\u00e4\u00e4n sortaisi eik\u00e4 pett\u00e4isi velje\u00e4ns\u00e4 jossakussa asiassa; sill\u00e4 Herra on kaikkein n\u00e4iden kostaja, kuin me my\u00f6s teille ennen sanoneet ja todistaneet olemme.\n4:7 Sill\u00e4 ei Jumala ole meit\u00e4 kutsunut saastaisuuteen, vaan pyhyyteen.\n4:8 Joka siis n\u00e4m\u00e4t katsoo yl\u00f6n, ei h\u00e4n katso yl\u00f6n ihmist\u00e4, vaan Jumalan, joka my\u00f6s Pyh\u00e4n Henkens\u00e4 meihin antanut on.\n4:9 Mutta veljellisest\u00e4 rakkaudesta ei minun tarvitse teille kirjoittaa; sill\u00e4 te olette itse Jumalalta opetellut rakastamaan toinen toistanne,\n4:10 Ja sen te my\u00f6s kaikille veljille teette, jotka koko Makedoniassa ovat; mutta me neuvomme teit\u00e4, rakkaat veljet, ett\u00e4 te viel\u00e4 t\u00e4ydellisemm\u00e4ksi tulisitte,\n4:11 Ja pyyt\u00e4k\u00e4\u00e4t olla levolliset ja ottakaat vaari omista askareistanne, tehden ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sill\u00e4nne, niinkuin me k\u00e4skeneet olemme,\n4:12 Ett\u00e4 te itsenne kunniallisesti ulkonaisten kohtaan k\u00e4ytt\u00e4isitte, ettette mit\u00e4\u00e4n tarvitsisi.\n4:13 Mutta emme my\u00f6s tahdo teilt\u00e4 salata, rakkaat veljet, niist\u00e4, jotka nukkuneet ovat, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole:\n4:14 Sill\u00e4 jos me uskomme, ett\u00e4 Jesus on kuollut ja noussut yl\u00f6s, niin on Jumala my\u00f6s ne, jotka nukkuneet ovat, Jesuksen kautta tuova edes h\u00e4nen kanssansa.\n4:15 Sill\u00e4 sen me sanomme teille Herran puolesta: ett\u00e4 me, jotka el\u00e4mme ja j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4mme Herran tulemiseen, emme suinkaan enn\u00e4t\u00e4 niit\u00e4, jotka nukkuneet ovat.\n4:16 Sill\u00e4 itse Herra astuu alas taivaasta, suurella huudolla, ja ylimm\u00e4isen enkelin \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja Jumalan basunalla, ja kuolleet Kristuksessa ensin nousevat yl\u00f6s.\n4:17 Sitte me, jotka el\u00e4mme ja j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4mme, temmataan ynn\u00e4 heid\u00e4n kanssansa pilvihin, Herraa vastaan tuulihin, ja niin me aina Herran kanssa olemme.\n4:18 Lohduttakaat siis teit\u00e4nne kesken\u00e4nne n\u00e4ill\u00e4 sanoilla.\n5:1 Mutta ajoista ja hetkist\u00e4, rakkaat veljet, ei teille tarvitse kirjoittaa;\n5:2 Sill\u00e4 te itse visusti tied\u00e4tte, ett\u00e4 Herran p\u00e4iv\u00e4 on tuleva niinkuin varas y\u00f6ll\u00e4.\n5:3 Sill\u00e4 kuin he sanovat: nyt on rauha ja ei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4, silloin kadotus lankee \u00e4kisti heid\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4, niinkuin raskaan vaimon kipu, ja ei he suinkaan saa paeta.\n5:4 Mutta te, rakkaat veljet, ettep\u00e4 te ole pimeydess\u00e4, ettei se p\u00e4iv\u00e4 teit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4isi niinkuin varas.\n5:5 Te olette kaikki valkeuden lapset ja p\u00e4iv\u00e4n lapset: emme ole y\u00f6n emmek\u00e4 pimeyden.\n5:6 Niin \u00e4lk\u00e4\u00e4mme siis maatko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.\n5:7 Sill\u00e4 jotka makaavat, ne y\u00f6ll\u00e4 makaavat, ja ne, jotka juopuvat, ne y\u00f6ll\u00e4 juovuksissa ovat.\n5:8 Mutta me, jotka p\u00e4iv\u00e4n lapset olemme, olkaamme raittiit, puetut uskon ja rakkauden rintaraudalla ja autuuden toivon rautalakilla.\n5:9 Sill\u00e4 ei Jumala ole meit\u00e4 pannut vihaan, vaan autuutta omistamaan, meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen kautta,\n5:10 Joka meid\u00e4n edest\u00e4mme kuollut on: ett\u00e4 jos me valvomme eli makaamme, me ynn\u00e4 h\u00e4nen kanssaan el\u00e4isimme.\n5:11 Sent\u00e4hden neuvokaat teit\u00e4nne kesken\u00e4nne ja rakentakaat toinen toistanne, niinkuin te my\u00f6s teette.\n5:12 Mutta me rukoilemme teit\u00e4, rakkaat veljet, ett\u00e4 te ne tuntisitte, jotka teid\u00e4n seassanne ty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t, ja teid\u00e4n esimiehenne ovat Herrassa, ja teit\u00e4 neuvovat.\n5:13 Pit\u00e4k\u00e4\u00e4t heit\u00e4 sit\u00e4 rakkaampana heid\u00e4n tekonsa t\u00e4hden. Olkaat rauhalliset kesken\u00e4nne.\n5:14 Mutta me neuvomme teit\u00e4, rakkaat veljet: neuvokaat tavattomia, lohduttakaat heikkomielisi\u00e4, holhokaat heikkoja, olkaat k\u00e4rsiv\u00e4iset jokaisen kanssa,\n5:15 Katsokaat, ettei joku pahaa pahalla kosta, vaan noudattakaat hyv\u00e4\u00e4, sek\u00e4 kesken\u00e4nne, ett\u00e4 jokaista kohtaan.\n5:16 Olkaat aina iloiset.\n5:17 Rukoilkaat lakkaamatta.\n5:18 Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4t kaikkein edest\u00e4; sill\u00e4 se on Jumalan tahto teist\u00e4 Kristuksessa Jesuksessa.\n5:19 \u00c4lk\u00e4\u00e4t henke\u00e4 sammuttako.\n5:20 \u00c4lk\u00e4\u00e4t prophetiaa katsoko yl\u00f6n.\n5:21 Koetelkaat kaikki, ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4t se mik\u00e4 hyv\u00e4 on.\n5:22 V\u00e4ltt\u00e4k\u00e4\u00e4t kaikkea, mik\u00e4 pahaksi n\u00e4kyy.\n5:23 Mutta itse rauhan Jumala pyhitt\u00e4k\u00f6\u00f6n teit\u00e4 kokonansa, ett\u00e4 koko teid\u00e4n henkenne ja sielunne ja ruumiinne meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen tulemisessa nuhteetoinna pidett\u00e4isiin.\n5:24 H\u00e4n on uskollinen, joka teit\u00e4 kutsunut on ja sen my\u00f6s t\u00e4ytt\u00e4\u00e4.\n5:25 Rakkaat veljet, rukoilkaat meid\u00e4n edest\u00e4mme.\n5:26 Tervehtik\u00e4\u00e4t kaikkia velji\u00e4 pyh\u00e4ll\u00e4 suunannolla.\n5:27 Min\u00e4 vannotan teit\u00e4 Herran kautta, ett\u00e4 te t\u00e4m\u00e4n l\u00e4hetyskirjan kaikkein pyh\u00e4in veljein edess\u00e4 lukea annatte.\n5:28 Meid\u00e4n Herran Jesuksen Kristuksen armo olkoon teid\u00e4n kanssanne, amen!","title":"Finnish Bible: 1 Thessalonians","type":"page"}