{"collection":"Bible & Christianity","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/bib/wb/fin/zac.htm","path":"bib/wb/fin/zac.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/bib/wb/fin/zac.htm","text":"1:1 Kahdeksantena kuukautena toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, sanoen:\n1:2 Herra on ollut vihainen teid\u00e4n isillenne sangen kovasti.\n1:3 Sano siis heille: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: k\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4t minun tyk\u00f6ni, sanoo Herra Zebaot; niin min\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyn teid\u00e4n tyk\u00f6nne, sanoo Herra Zebaot.\n1:4 \u00c4lk\u00e4\u00e4t olko niinkuin teid\u00e4n is\u00e4nne, joille entiset prophetat saarnasivat, sanoen: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: palatkaat teid\u00e4n pahoista teist\u00e4nne ja teid\u00e4n h\u00e4ijyst\u00e4 menostanne; mutta ei he kuulleet, eik\u00e4 totelleet minua, sanoo Herra.\n1:5 Kussa nyt ovat teid\u00e4n is\u00e4nne? ja viel\u00e4k\u00f6 prophetat el\u00e4v\u00e4t?\n1:6 Eik\u00f6 niin ole tapahtunut, ett\u00e4 minun sanani ja oikeuteni, jotka min\u00e4 minun palveliaini prophetain kautta k\u00e4skin, ovat teid\u00e4n isiinne sattuneet? ett\u00e4 heid\u00e4n t\u00e4ytyi palata ja sanoa: niinkuin Herra Zebaot ajatteli meille tehd\u00e4 meid\u00e4n teittemme ja t\u00f6ittemme j\u00e4lkeen, niin h\u00e4n on my\u00f6s meille tehnyt.\n1:7 Nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmattakymment\u00e4 ensim\u00e4isess\u00e4 kuukaudessa toistakymment\u00e4, joka on Sebatin kuu, toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, ja h\u00e4n sanoi:\n1:8 Min\u00e4 n\u00e4in y\u00f6ll\u00e4, ja katso, mies istui ruskian hevosen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja seisahti myrttien sekaan laaksossa, ja h\u00e4nen takanansa olivat ruskiat ja maksankarvaiset ja valkiat hevoset.\n1:9 Ja min\u00e4 sanoin: minun herrani, kutka n\u00e4m\u00e4t ovat? Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, sanoi minulle: min\u00e4 osoitan sinulle, kutka n\u00e4m\u00e4t ovat.\n1:10 Ja mies, joka myrttien seassa oli, vastasi ja sanoi: n\u00e4m\u00e4t ovat ne, jotka Herra on l\u00e4hett\u00e4nyt vaeltamaan l\u00e4vitse maan.\n1:11 Mutta he vastasivat Herran enkelille, joka myrttien seassa oli, ja sanoivat: me olemme vaeltaneet maan l\u00e4vitse, ja katso, kaikki maa istuu alallansa.\n1:12 Niin vastasi Herran enkeli ja sanoi: Herra Zebaot, kuinka kauvan et sin\u00e4 tahdo armahtaa Jerusalemia, ja Juudan kaupungeita, joille vihainen olet ollut nyt seitsem\u00e4nkymment\u00e4 ajastaikaa?\n1:13 Ja Herra vastasi sille enkelille, joka minun kanssani puhui, hyvill\u00e4 ja lohdullisilla sanoilla.\n1:14 Ja enkeli, joka minua puhutteli, sanoi minulle: saarnaa ja sano: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: min\u00e4 olen suuresti kiivastunut Jerusalemille ja Zionille;\n1:15 Mutta min\u00e4 olen juuri vihainen my\u00f6s suruttomille pakanoille; sill\u00e4 min\u00e4 olin ainoasti v\u00e4h\u00e4n vihainen, mutta he auttivat h\u00e4vitykseen.\n1:16 Sent\u00e4hden n\u00e4in sanoo Herra: min\u00e4 palajan Jerusalemiin laupiudella, ja minun huoneeni pit\u00e4\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 rakennettaman, sanoo Herra Zebaot; ja Jerusalemin p\u00e4\u00e4lle pit\u00e4\u00e4 mittanuora vedett\u00e4m\u00e4n.\n1:17 Ja saarnaa viel\u00e4 ja sano: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: taas pit\u00e4\u00e4 minun kaupungeilleni hyvin k\u00e4ym\u00e4n, ja Herra on Zionia taas lohduttava, ja Jerusalem taas valitaan.\n1:18 Ja min\u00e4 nostin silm\u00e4ni ja n\u00e4in: ja katso, siell\u00e4 oli nelj\u00e4 sarvea.\n1:19 Ja min\u00e4 sanoin enkelille, joka puhui minun kanssani: mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t ovat? H\u00e4n sanoi minulle: n\u00e4m\u00e4t ovat ne sarvet, jotka Juudan, Israelin ja Jerusalemin hajoittaneet ovat.\n1:20 Ja Herra osoitti minulle nelj\u00e4 sepp\u00e4\u00e4.\n1:21 Silloin min\u00e4 sanoin: mit\u00e4 ne tahtovat tehd\u00e4? H\u00e4n sanoi: ne ovat ne sarvet, jotka Juudan hajoittaneet ovat, juuri niin, ettei kenk\u00e4\u00e4n ole voinut p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 nostaa; n\u00e4m\u00e4t ovat tulleet niit\u00e4 karkottamaan, ja lohkaisemaan pakanain sarvia, jotka Juudan maan ylitse sarven nostaneet ovat sit\u00e4 hajoittaaksensa.\n2:1 Ja min\u00e4 nostin silm\u00e4ni ja n\u00e4in, ja katso, miehen k\u00e4dess\u00e4 oli mittanuora.\n2:2 Ja min\u00e4 sanoin: kuhunkas menet? Mutta h\u00e4n sanoi minulle: mittaamaan Jerusalemia, ja katsomaan, kuinka pitk\u00e4 ja levi\u00e4 se on oleva.\n2:3 Ja katso, enkeli, joka puhui minun kanssani, l\u00e4ksi ulos, ja toinen enkeli meni h\u00e4nt\u00e4 vastaan,\n2:4 Ja sanoi h\u00e4nelle: juokse tuonne, ja puhu sille pojalle ja sano: Jerusalemissa pit\u00e4\u00e4 ilman muureja asuttaman, ihmisten ja karjan paljouden t\u00e4hden, joka siin\u00e4 oleva on.\n2:5 Ja min\u00e4 tahdon olla, sanoo Herra, tulinen muuri h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4ns\u00e4, ja tahdon itse olla kunniaksi h\u00e4nen keskell\u00e4ns\u00e4.\n2:6 Hoi! hoi! paetkaat pohjan maasta, sanoo Herra; sill\u00e4 min\u00e4 hajoitin teit\u00e4 nelj\u00e4\u00e4n tuuleen taivaan alla, sanoo Herra.\n2:7 Hoi Zion, joka asut Babelin tytt\u00e4ren tyk\u00f6n\u00e4! pelasta sinus.\n2:8 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: joka sen (ilmoitetun) kunnian j\u00e4lkeen l\u00e4hetti minun niiden pakanain tyk\u00f6, jotka teit\u00e4 raatelivat: joka teihin rupee, se rupee h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 ter\u00e4\u00e4n.\n2:9 Sill\u00e4 katso, min\u00e4 nostan k\u00e4teni heid\u00e4n ylitsens\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 oleman niille saaliiksi, jotka ennen heit\u00e4 palvelivat; ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n Herran Zebaotin minua l\u00e4hett\u00e4neeksi.\n2:10 Veisaa ja riemuitse, Zionin tyt\u00e4r; sill\u00e4 katso, min\u00e4 tulen ja tahdon asua sinun tyk\u00f6n\u00e4s, sanoo Herra.\n2:11 Silloin pit\u00e4\u00e4 paljon pakanoita Herrassa kiinni riippuman, jotka minun kansani pit\u00e4\u00e4 oleman: ja min\u00e4 tahdon asua sinun tyk\u00f6n\u00e4s, ett\u00e4s ymm\u00e4rt\u00e4isit Herran Zebaotin l\u00e4hett\u00e4neen minun sinun tyk\u00f6s.\n2:12 Ja Herra on periv\u00e4 Juudan osaksensa siin\u00e4 pyh\u00e4ss\u00e4 maassa, ja on taas Jerusalemin valitseva.\n2:13 Vaijetkoon kaikki liha Herran edess\u00e4; sill\u00e4 h\u00e4n on noussut pyh\u00e4st\u00e4 asuinsiastansa.\n3:1 Ja h\u00e4n osoitti minulle ylimm\u00e4isen papin Josuan, joka seisoi Herran enkelin edess\u00e4: ja saatana seisoi h\u00e4nen oikialla k\u00e4dell\u00e4ns\u00e4, seisomassa h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n3:2 Ja Herra sanoi saatanalle: Herra rangaiskoon sinua, saatana, se Herra sinua rangaiskoon, joka Jerusalemin valitsi! Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ole kek\u00e4le, joka tulesta temmattu on?\n3:3 Ja Josua oli puetettu saastaisilla vaatteilla, ja seisoi enkelin edess\u00e4.\n3:4 Joka vastasi ja sanoi niille, jotka h\u00e4nen tyk\u00f6n\u00e4ns\u00e4 olivat, sanoen: ottakaat h\u00e4nelt\u00e4 pois saastaiset vaatteet; ja h\u00e4n sanoi h\u00e4nelle: katso, min\u00e4 olen ottanut sinulta pois sinun syntis, ja puettanut sinun juhlavaatteisiin.\n3:5 Ja sanoi: pankaat puhdas lakki h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4. Ja he panivat puhtaan lakin h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ja puettivat h\u00e4nen vaatteisiin. Ja Herran enkeli seisoi siin\u00e4.\n3:6 Ja Herran enkeli todisti Josualle ja sanoi:\n3:7 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: jos sin\u00e4 vaellat minun teill\u00e4ni, ja jos sin\u00e4 pid\u00e4t minun vartioni, niin sin\u00e4 saat minun huonettani hallita, ja minun kartanoitani varjella; ja min\u00e4 annan sinulle n\u00e4ist\u00e4 muutamia, jotka t\u00e4ss\u00e4 seisovat, saattamaan sinua.\n3:8 Kuule nyt, Josua, sin\u00e4 ylimm\u00e4inen pappi, sin\u00e4 ja sinun yst\u00e4v\u00e4s, jotka sinun edess\u00e4s asuvat; sill\u00e4 he ovat ihmeelliset miehet: katso, min\u00e4 annan palveliani, Vesan tulla.\n3:9 Sill\u00e4 katso, se on se kivi, jonka min\u00e4 panen Josuan eteen, ja sill\u00e4 yhdell\u00e4 kivell\u00e4 on seitsem\u00e4n silm\u00e4\u00e4; katso, min\u00e4 tahdon sen vuolla, sanoo Herra Zebaot, ja tahdon sen maan synnit ottaa pois yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\n3:10 Silloin, sanoo Herra Zebaot, kukin kutsuu kumppaninsa viinapuunsa ja fikunapuunsa alle.\n4:1 Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, tuli j\u00e4lleen ja her\u00e4tti minun, niinkuin joku unestansa her\u00e4tett\u00e4isiin.\n4:2 Ja sanoi minulle: mit\u00e4s n\u00e4et? Mutta min\u00e4 sanoin: min\u00e4 n\u00e4en, ja katso, kynttil\u00e4jalka seisoi kokonansa kullasta, ja malja sen p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja seitsem\u00e4n lamppua oli h\u00e4ness\u00e4, ja seitsem\u00e4n kauhaa kussakin lampussa, jotka olivat sen p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n4:3 Oli my\u00f6s sen tyk\u00f6n\u00e4 kaksi \u00f6ljypuuta: yksi maljan oikialla puolella ja toinen vasemmalla.\n4:4 Ja min\u00e4 vastasin ja sanoin sille enkelille, joka minun kanssani puhui, sanoen: minun herrani, mik\u00e4 se on?\n4:5 Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, vastasi ja sanoi minulle: etk\u00f6s tied\u00e4, mik\u00e4 se on? Mutta min\u00e4 sanoin: en, minun herrani.\n4:6 Ja h\u00e4n vastasi ja puhui minulle, sanoen: se on Herran sana Serubbabelista, joka sanoo: ei se pid\u00e4 tapahtuman sotav\u00e4ell\u00e4 eik\u00e4 voimalla, vaan minun hengell\u00e4ni, sanoo Herra Zebaot.\n4:7 Kuka sin\u00e4 olet, suuri vuori? jonka kuitenkin t\u00e4ytyy Serubbabelin edess\u00e4 tasaiseksi kedoksi tulla; ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 ensim\u00e4isen kiven laskeman, ja pit\u00e4\u00e4 huutaman: armo, armo olkoon h\u00e4nelle!\n4:8 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n4:9 Serubbabelin k\u00e4det ovat t\u00e4m\u00e4n huoneen perustaneet, h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sen p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4n, tiet\u00e4\u00e4kses, ett\u00e4 Herra on minun l\u00e4hett\u00e4nyt teid\u00e4n tyk\u00f6nne.\n4:10 Sill\u00e4 kuka on se, joka n\u00e4m\u00e4t halvat p\u00e4iv\u00e4t katsoo yl\u00f6n? jossa kuitenkin pit\u00e4\u00e4 iloittaman, ja n\u00e4ht\u00e4m\u00e4n muurin luoti Serubbabelin k\u00e4dess\u00e4, ja ne seitsem\u00e4n Herran silm\u00e4\u00e4, jotka katselevat kaikkea maata.\n4:11 Ja min\u00e4 vastasin ja sanoin h\u00e4nelle: mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t kaksi \u00f6ljypuuta, jotka ovat oikialla ja vasemmalla puolella kynttil\u00e4njalkaa?\n4:12 Ja min\u00e4 vastasin toisen kerran ja sanoin h\u00e4nelle: mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t kaksi \u00f6ljypuun oksaa, jotka ovat kahden kultaisen piipun keskell\u00e4, joista kultainen \u00f6ljy vuotaa?\n4:13 Ja h\u00e4n sanoi minulle: etk\u00f6s tied\u00e4, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t ovat? Ja min\u00e4 sanoin; en, minun herrani.\n4:14 Ja h\u00e4n sanoi: ne ovat kaksi \u00f6ljypuuta t\u00e4ynn\u00e4 \u00f6ljy\u00e4, jotka aina seisovat kaiken maan Herran tyk\u00f6n\u00e4.\n5:1 Ja min\u00e4 taas nostin silm\u00e4ni ja n\u00e4in, ja katso, siin\u00e4 oli lent\u00e4v\u00e4 kirja.\n5:2 Ja h\u00e4n sanoi minulle: mit\u00e4s n\u00e4et? Mutta min\u00e4 sanoin: min\u00e4 n\u00e4en lent\u00e4v\u00e4n kirjan, joka on kaksikymment\u00e4 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitk\u00e4 ja kymmenen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 levi\u00e4.\n5:3 Ja h\u00e4n sanoi minulle: se on se kirous, joka k\u00e4y kaiken maan ylitse: sill\u00e4 jokainen varas t\u00e4st\u00e4 (kansasta) niinkuin muistakin sanoo itsens\u00e4 viattomaksi; ja kaikki valapattoiset t\u00e4st\u00e4 niinkuin muutkin sanovat itse\u00e4ns\u00e4 viattomaksi.\n5:4 Mutta min\u00e4 tahdon sen tuottaa edes, sanoo Herra Zebaot, ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 tuleman varkaan huoneesen, ja sen huoneesen, joka minun nimeni kautta v\u00e4\u00e4rin vannoo: ja sen pit\u00e4\u00e4 pysym\u00e4n heid\u00e4n huoneessansa; ja se on sen kuluttava puinensa ja kivinens\u00e4.\n5:5 Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, l\u00e4ksi ulos, ja sanoi minulle: nosta nyt silm\u00e4s ja katso, mit\u00e4 sielt\u00e4 k\u00e4y ulos.\n5:6 Ja min\u00e4 sanoin: mik\u00e4 se on? H\u00e4n sanoi: sielt\u00e4 k\u00e4y ephan mitta ulos; ja sanoi: se on heid\u00e4n n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 kaikessa maassa.\n5:7 Ja katso, lyijyinen kansi nousi auki; ja siell\u00e4 istui yksi vaimo keskell\u00e4 ephaa.\n5:8 Ja h\u00e4n sanoi: se on jumalattomuus; ja h\u00e4n heitti sen keskelle mittaa, ja laski lyijyn kappaleen my\u00f6s mitan suulle.\n5:9 Ja min\u00e4 nostin silm\u00e4ni ja n\u00e4in, ja katso, kaksi vaimoa l\u00e4ksi ulos, joilla olivat siivet, joita tuuli ajoi, ja heid\u00e4n siipens\u00e4 olivat niinkuin n\u00e4lk\u00e4kurjen siivet, ja ne nostivat ephan mitan maan ja taivaan v\u00e4lille.\n5:10 Ja min\u00e4 sanoin enkelille, joka minun kanssani puhui: kuhunka he sen mitan viev\u00e4t?\n5:11 H\u00e4n sanoi minulle: ett\u00e4 h\u00e4nelle rakennettaisiin huone Sinearin maalla, ja se valmistettaisiin, ja asetettaisiin perustuksensa p\u00e4\u00e4lle.\n6:1 Ja min\u00e4 taas nostin silm\u00e4ni ja n\u00e4in: ja katso, siell\u00e4 olivat nelj\u00e4t rattaat, jotka l\u00e4htiv\u00e4t kahden vuoren v\u00e4list\u00e4; ja ne vuoret olivat vaskiset vuoret.\n6:2 Ensim\u00e4isten ratasten edess\u00e4 olivat ruskiat orhiit, ja toisten ratasten edess\u00e4 mustat orhiit;\n6:3 Mutta kolmanten ratasten edess\u00e4 valkiat orhiit, ja nelj\u00e4nten ratasten edess\u00e4 kirjavat, v\u00e4kev\u00e4t orhiit.\n6:4 Ja min\u00e4 vastasin ja sanoin enkelille, joka minun kanssani puhui: minun herrani, mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4t ovat?\n6:5 Ja enkeli vastasi ja sanoi minulle: ne ovat nelj\u00e4 tuulta taivaan alla, jotka tulevat ulos, astumaan kaiken maan hallitsian eteen.\n6:6 Jossa ne mustat orhiit, ne meniv\u00e4t pohjaa p\u00e4in, ja valkiat noudattivat niit\u00e4; mutta kirjavat meniv\u00e4t etel\u00e4\u00e4 p\u00e4in.\n6:7 Ja ne v\u00e4kev\u00e4t l\u00e4ksiv\u00e4t ja meniv\u00e4t ymp\u00e4rins\u00e4, niin ett\u00e4 he kaikki maat vaelsivat. Ja h\u00e4n sanoi: menk\u00e4\u00e4t ja vaeltakaat maata ymp\u00e4ri; ja he vaelsivat maan l\u00e4vitse.\n6:8 Ja h\u00e4n kutsui minua, puhutteli minua ja sanoi: katso, ne jotka pohjaan menev\u00e4t, antavat minun henkeni lev\u00e4t\u00e4 pohjan maalla.\n6:9 Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:\n6:10 Ota vangeilta, Heldailta ja Tobialta ja Jedajalta, ja tule j\u00e4lleen sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja mene Josian Zephanjan pojan huoneeseen, jotka Babelista tulleet ovat.\n6:11 Mutta ota hopiaa ja kultaa, ja tee kruunuja, ja pane Josuan Jotsadakin pojan, ylimm\u00e4isen papin p\u00e4\u00e4h\u00e4n,\n6:12 Ja sano h\u00e4nelle: n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: katso, yksi mies on, jonka nimi on Vesa; sill\u00e4 h\u00e4nen allansa pit\u00e4\u00e4 kasvaman, ja h\u00e4n on rakentava Herran templin.\n6:13 Ja Herran templin on h\u00e4n rakentava, ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 kunnian kantaman, istuman ja hallitseman istuimellansa, ja oleman papin istuimellansa, ja heill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 molemmilla rauha oleman.\n6:14 Ja ne kruunut pit\u00e4\u00e4 oleman Helemin, Tobian, Jedajan ja Henin, Zephanjan pojan, muistoksi Herran templiss\u00e4.\n6:15 Heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kaukaa tuleman ja rakentaman Herran templin, ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4n Herran Zebaotin l\u00e4hett\u00e4neen minun teid\u00e4n tyk\u00f6nne. T\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, jos te muutoin Herran teid\u00e4n Jumalanne \u00e4\u00e4nelle hyvin kuuliaiset olette.\n7:1 Ja nelj\u00e4nten\u00e4 kunigas Dariuksen vuotena tapahtui Herran sana Sakarjalle, nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yhdeks\u00e4nness\u00e4 kuukaudessa, joka kutsutaan Kislev.\n7:2 Kuin he l\u00e4hettiv\u00e4t Sareserin, ja Regemmelekin, ja heid\u00e4n miehens\u00e4 Jumalan huoneeseen rukoilemaan Herran eteen,\n7:3 Ja sanomaan papeille, jotka olivat Herran Zebaotin huoneessa, ja prophetaille: viel\u00e4k\u00f6 minun nyt pit\u00e4\u00e4 itkem\u00e4n viidenten\u00e4 kuukautena, ja vaivaaman minuani, niinkuin min\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asti muutamina vuosina tehnyt olen?\n7:4 Ja Herran Zebaotin sana tapahtui minulle ja sanoi:\n7:5 Puhu kaikelle maan kansalle ja papeille, sanoen: kuin te paastositte ja paruitte viidennell\u00e4 ja seitsem\u00e4nnell\u00e4 kuukaudella, nyt seitsem\u00e4nkymment\u00e4 vuotta, oletteko te minulle paastonneet?\n7:6 Ja kuin te sy\u00f6tte ja juotte, ettek\u00f6 te sy\u00f6 ja juo itse teillenne?\n7:7 Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 se ole, jota Herra antoi entisten prophetain saarnata, kuin viel\u00e4 Jerusalemissa asuttiin, ja oli lepo kaupungeissa ymp\u00e4rill\u00e4, kuin asuttiin sek\u00e4 etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in ett\u00e4 laaksoissa?\n7:8 Ja Herran sana tapahtui Sakarjalle, sanoen:\n7:9 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: tuomitkaat oikein, ja tehk\u00e4\u00e4t jokainen hyv\u00e4\u00e4 ja laupiutta veljellens\u00e4.\n7:10 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t tehk\u00f6 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 leskille ja orvoille, muukalaisille ja k\u00f6yhille: ja \u00e4lk\u00e4\u00e4n kenk\u00e4\u00e4n ajatelko pahaa syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4 velji\u00e4ns\u00e4 vastaan.\n7:11 Mutta ei he n\u00e4ist\u00e4 tahtoneet ottaa vaaria, vaan k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t selk\u00e4ns\u00e4 minua vastaan, ja tukitsivat korviansa, ettei he kuulisi;\n7:12 Ja asettivat syd\u00e4mens\u00e4 niinkuin timantin, ettei he kuulisi lakia ja sanoja, jotka Herra Zebaot hengell\u00e4ns\u00e4 l\u00e4hetti entisten prophetain kautta: sent\u00e4hden on niin suuri viha Herralta Zebaotilta tullut.\n7:13 Ja se on niin tapahtunut kuin saarnattiinkin; mutta ettei he tahtoneet kuulla, niin en min\u00e4k\u00e4\u00e4n tahtonut kuulla, kuin he huusivat, sanoo Herra Zebaot.\n7:14 Ja niin min\u00e4 olen heid\u00e4t hajoittanut kaikkein pakanain sekaan, joita ei he tunteneet; ja maa on heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4 autioksi j\u00e4\u00e4nyt, ettei kenk\u00e4\u00e4n siin\u00e4 vaella eik\u00e4 asu; sill\u00e4 he ovat sen ihanan maan h\u00e4vitt\u00e4neet.\n8:1 Ja Herran Zebaotin sana tapahtui (minulle) ja sanoi:\n8:2 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: min\u00e4 olen Zionin t\u00e4hden suuresti kiivannut, ja olen suuressa vihassa sent\u00e4hden kiivannut.\n8:3 N\u00e4in sanoo Herra: min\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyn taas Zionin tyk\u00f6, ja tahdon asua Jerusalemin keskell\u00e4; niin ett\u00e4 Jerusalem pit\u00e4\u00e4 totuuden kaupungiksi kutsuttaman, ja Herran Zebaotin vuori pyhyyden vuoreksi.\n8:4 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: viel\u00e4 nyt pit\u00e4\u00e4 Jerusalemin kaduilla asuman vanhat miehet ja vaimot, jotka sauvan p\u00e4\u00e4lle nojaavat vanhuutensa t\u00e4hden.\n8:5 Ja kaupungin kadut pit\u00e4\u00e4 oleman t\u00e4ynn\u00e4 pieni\u00e4 poikia ja piikaisia, jotka sen kaduilla leikitsev\u00e4t.\n8:6 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: jos t\u00e4m\u00e4 on ihmeellinen t\u00e4m\u00e4n j\u00e4\u00e4neen kansan silm\u00e4in edess\u00e4, pit\u00e4isk\u00f6 se sent\u00e4hden oleman ihmeellinen minun silm\u00e4ini edess\u00e4? sanoo Herra Zebaot.\n8:7 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: katso, min\u00e4 tahdon lunastaa minun kansani it\u00e4iselt\u00e4 maalta ja l\u00e4nsimaalta.\n8:8 Ja min\u00e4 tahdon heit\u00e4 saattaa Jerusalemiin asumaan; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun kansani oleman, ja min\u00e4 tahdon olla heid\u00e4n Jumalansa totuudessa ja vanhurskaudessa.\n8:9 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: vahvistakaat k\u00e4tenne, te jotka t\u00e4ll\u00e4 ajalla n\u00e4m\u00e4t sanat kuulette prophetain suun kautta, sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jona Herran Zebaotin huoneen perustus laskettiin, sen rakennettavaksi.\n8:10 Sill\u00e4 ennen n\u00e4it\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 olivat ihmisten ty\u00f6t turhat, ei juhtain ty\u00f6 my\u00f6s mit\u00e4\u00e4n ollut; eik\u00e4 ollut niill\u00e4 rauhaa vihollisilta, jotka meniv\u00e4t ulos ja sis\u00e4lle; vaan min\u00e4 sallin kaikki ihmiset menn\u00e4, jokaisen l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 vastaan.\n8:11 Mutta en min\u00e4 niin tahdo nyt tehd\u00e4 t\u00e4lle j\u00e4\u00e4neelle kansalle, niinkuin entisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, sanoo Herra Zebaot;\n8:12 Vaan heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 rauhan siemen oleman: viinapuu pit\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4ns\u00e4 antaman, ja maa kasvunsa, taivas pit\u00e4\u00e4 kasteensa antaman, ja j\u00e4\u00e4neet minun kansastani pit\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4t kaikki omistaman.\n8:13 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 teit\u00e4, jotka Juudan ja Israelin huoneesta olette olleet kirous pakanain seassa, tahdon min\u00e4 lunastaa, ett\u00e4 teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 siunauksen oleman. Niin \u00e4lk\u00e4\u00e4t siis pelj\u00e4tk\u00f6, mutta vahvistakaat k\u00e4tenne.\n8:14 Sill\u00e4 n\u00e4in sanoo Herra Zebaot: niinkuin min\u00e4 ajattelin teit\u00e4 kadottaa, kuin teid\u00e4n is\u00e4nne minun vihoittivat, sanoo Herra Zebaot, ja en sit\u00e4 katunut,\n8:15 Niin min\u00e4 nyt j\u00e4lleen ajattelen n\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 Jerusalemille ja Juudan huoneelle. \u00c4lk\u00e4\u00e4t pelj\u00e4tk\u00f6.\n8:16 Mutta t\u00e4m\u00e4 on se, mink\u00e4 teid\u00e4n tekem\u00e4n pit\u00e4\u00e4: jokainen puhukaan totuutta l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 kanssa; tuomitkaat oikein ja saattakaat rauha teid\u00e4n portteihinne.\n8:17 Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4n kenk\u00e4\u00e4n ajatelko pahaa syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4, l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4ns\u00e4 vastaan, ja \u00e4lk\u00e4\u00e4t rakastako v\u00e4\u00e4ri\u00e4 valoja; sill\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kaikkia min\u00e4 vihaan, sanoo Herra.\n8:18 Ja Herran Zebaotin sana tapahtui minulle ja sanoi:\n8:19 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: nelj\u00e4nnen, viidennen, seitsem\u00e4nnen ja kymmenennen kuukauden paastot pit\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4n Juudan huoneelle iloksi ja riemuksi ja ihanaiseksi vuoden juhlaksi. Rakastakaat ainoasti totuutta ja rauhaa.\n8:20 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: t\u00e4stedes pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 paljo kansaa tuleman, ja monen kaupungin asuvaisia.\n8:21 Ja yhden asuvaiset pit\u00e4\u00e4 menem\u00e4n toisen tyk\u00f6 ja sanoman; k\u00e4yk\u00e4\u00e4mme vilpitt\u00f6m\u00e4sti rukoilemaan Herran kasvoin eteen, ja etsim\u00e4\u00e4n Herraa Zebaotia; min\u00e4 tahdon my\u00f6s k\u00e4yd\u00e4 teid\u00e4n kanssanne.\n8:22 Niin tulee paljo kansaa ja pakanat tulevat joukoin, etsim\u00e4\u00e4n Herraa Zebaotia Jerusalemiin, ja rukoilemaan Herran kasvojen eteen.\n8:23 N\u00e4in sanoo Herra Zebaot: sill\u00e4 ajalla pit\u00e4\u00e4 kymmenen miest\u00e4 kaikkinaisista pakanain kielist\u00e4 todella tarttuman yhden Juudan miehen vaatteen palteesen, ja sanoman: me tahdomme k\u00e4yd\u00e4n teid\u00e4n kanssanne; sill\u00e4 me kuulimme, ett\u00e4 Jumala on teid\u00e4n kanssanne.\n9:1 T\u00e4m\u00e4 on Herran sanan kuorma Hadrakin maasta, ja Damaskusta, jossa se on pysyv\u00e4; sill\u00e4 Herralla on silm\u00e4, joka n\u00e4kee ihmiset ja kaikki Israelin sukukunnat.\n9:2 Niin my\u00f6s Hamatista, joka heid\u00e4n rajassansa on, ja Tyrosta ja Sidonista, jotka ylen viisaat ovat.\n9:3 Sill\u00e4 Tyro rakentaa itsellens\u00e4 linnaa ja kokoo hopiaa niinkuin santaa, ja kultaa niinkuin lokaa kaduilta.\n9:4 Katso, Herra ajaa ulos h\u00e4nen, ja ly\u00f6 alas h\u00e4nen voimansa, joka h\u00e4nell\u00e4 merell\u00e4 on: ja h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tulella kulutettaman.\n9:5 Kuin Askalon sen n\u00e4kee, niin h\u00e4n pelj\u00e4styy, ja Gatsan pit\u00e4\u00e4 kovin surullisen oleman, niin my\u00f6s Ekron, ett\u00e4 h\u00e4nen toivonsa on h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tullut; sill\u00e4 ei Gatsassa pid\u00e4 kuningasta oleman, eik\u00e4 Askalonissa asuttaman.\n9:6 Asdodissa pit\u00e4\u00e4 muukalaisen \u00e4p\u00e4r\u00e4n asuman, ja niin pit\u00e4\u00e4 Philistealaisten ylpeys ly\u00f6t\u00e4m\u00e4n maahan.\n9:7 Ja min\u00e4 tahdon ottaa pois heid\u00e4n verens\u00e4 heid\u00e4n suustansa ja heid\u00e4n kauhistuksensa heid\u00e4n hampaistansa; ett\u00e4 he my\u00f6s j\u00e4isiv\u00e4t meid\u00e4n Jumalallemme, ja olisivat niinkuin p\u00e4\u00e4miehet Juudassa, ja Ekron olis niinkuin Jebusilaiset.\n9:8 Ja min\u00e4 tahdon itse minun huoneeni piiritt\u00e4\u00e4 sotav\u00e4ell\u00e4, jotka vaeltavat ulos ja sis\u00e4lle, ettei heit\u00e4 en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 vaatian vaivaaman; sill\u00e4 min\u00e4 katsoin nyt sit\u00e4 minun silmill\u00e4ni.\n9:9 Iloitse, sin\u00e4 Zionin tyt\u00e4r, suuresti, ja riemuitse, sin\u00e4 Jerusalemin tyt\u00e4r! Katso, sinun kuninkaas tulee sinulle, vanhurskas, ja auttaja, k\u00f6yh\u00e4, ja ajaa aasilla ja aasin tamman varsalla.\n9:10 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon maahan ly\u00f6d\u00e4 rattaan Ephraimista ja hevosen Jerusalemista, ja sodan joutsi pit\u00e4\u00e4 s\u00e4rjett\u00e4m\u00e4n; sill\u00e4 h\u00e4n puhuu yst\u00e4v\u00e4llisesti pakanain seassa, ja h\u00e4nen hallituksensa on oleva merest\u00e4 hamaan mereen asti, ja virrasta hamaan maailman loppuun asti.\n9:11 Sin\u00e4 lasket my\u00f6s liittos veren kautta vankis ulos vedett\u00f6m\u00e4st\u00e4 kuopasta.\n9:12 Niin palatkaat siis linnaan, te jotka toivossa vangitut olette; sill\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4n\u00e4 min\u00e4 tahdon my\u00f6s ilmoittaa, ja kaksinkertaisesti sinulle maksaa.\n9:13 Sill\u00e4 min\u00e4 olen Juudan minulleni joutseksi vet\u00e4nyt, ja Ephraimin valmistanut; ja tahdon sinun lapses, Zion, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 Grekan maan lapsia vastaan, ja asetan sinun niinkuin sankarin miekan.\n9:14 Herra on heille ilmestyv\u00e4, ja h\u00e4nen nuolensa pit\u00e4\u00e4 l\u00e4htem\u00e4n ulos niinkuin pitk\u00e4isen leimaus; ja Herra, Herra, on basunalla soittava, ja menee niinkuin lounatuulen py\u00f6ri\u00e4iset.\n9:15 Herra Zebaot on heit\u00e4 suojeleva, ett\u00e4 he s\u00f6isiv\u00e4t, ja saisivat allensa linkokivill\u00e4, ja joisivat ja riemuitsisivat niinkuin viinasta, ja tulisivat t\u00e4yteen niinkuin malja, ja niinkuin alttarin kulmat.\n9:16 Ja Herra heid\u00e4n Jumalansa on heit\u00e4 sill\u00e4 ajalla auttava, niinkuin kansansa laumaa; sill\u00e4 pyh\u00e4t kivet pit\u00e4\u00e4 merkiksi h\u00e4nen maallensa nostettaman.\n9:17 Sill\u00e4 kuinka paljo hyv\u00e4\u00e4 heill\u00e4 on, ja kuinka suuri kauneus heill\u00e4 on? Jyv\u00e4t siitt\u00e4v\u00e4t nuorukaiset ja viina neitseet.\n10:1 Anokaat Herralta ehtoo sadetta, niin Herra tekee pilven, ja antaa teille kyll\u00e4 sataa, kaikelle kedon kasvulle.\n10:2 Sill\u00e4 ep\u00e4jumalat puhuvat turhuutta, ja aavistajat n\u00e4kev\u00e4t valheen; ja puhuvat turhia unia, ja heid\u00e4n lohdutuksensa ei ole mit\u00e4\u00e4n: sent\u00e4hden he k\u00e4yv\u00e4t eksyksiss\u00e4 niinkuin lampaat, ja n\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t, ettei heill\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n paimenta.\n10:3 Minun vihani on julmistunut paimenten p\u00e4\u00e4lle, ja min\u00e4 tahdon kauriit etsi\u00e4; sill\u00e4 Herran Zebaot on etsiv\u00e4 laumansa, Juudan huoneen, ja valmistaa heit\u00e4 niinkuin hankituita sotahevosia.\n10:4 H\u00e4nelt\u00e4 ovat nurkat, h\u00e4nelt\u00e4 naulat, h\u00e4nelt\u00e4 sotajoutsi, h\u00e4nelt\u00e4 my\u00f6s ynn\u00e4 kaikki vaatiat tulleet.\n10:5 Ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuitenkin oleman niinkuin sankarit, jotka loan tallaavat kaduilla sodassa, ja pit\u00e4\u00e4 sotiman, sill\u00e4 Herra on heid\u00e4n kanssansa, ett\u00e4 ratsasmiehet h\u00e4pi\u00e4\u00e4n tulevat.\n10:6 Ja min\u00e4 tahdon vahvistaa Juudan huoneen, ja varjella Josephin huonetta, ja tahdon heit\u00e4 asettaa j\u00e4lleen sijoillensa; sill\u00e4 min\u00e4 armahdan heit\u00e4; ja he ovat niinkuin he ennenkin olivat, kuin min\u00e4 heid\u00e4t sys\u00e4sin pois; sill\u00e4 min\u00e4 Herra heid\u00e4n Jumalansa tahdon heit\u00e4 kuulla.\n10:7 Ja Ephraim on oleva niinkuin sankari, ja heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 on iloitseva niinkuin viinasta; ja heid\u00e4n lapsensa saavat my\u00f6s sen n\u00e4hd\u00e4, ja riemuitsevat, ett\u00e4 heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 on iloinen Herrassa.\n10:8 Min\u00e4 tahdon heille vihelt\u00e4\u00e4, ja koota heit\u00e4, sill\u00e4 min\u00e4 tahdon heit\u00e4 lunastaa; ja he lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t niinkuin he ennenkin olleet olivat.\n10:9 Ja tahdon kylv\u00e4\u00e4 heit\u00e4 kansain sekaan, ett\u00e4 he muistaisivat minua kaukaisissa maakunnissa, ja el\u00e4isiv\u00e4t lastensa kanssa ja palajaisivat.\n10:10 Sill\u00e4 min\u00e4 tahdon heit\u00e4 tuoda j\u00e4lleen Egyptin maalta, ja koota heit\u00e4 Assyriasta, ja saattaa heit\u00e4 Gileadin maahan ja Libanoniin, ja ei siin\u00e4k\u00e4\u00e4n pid\u00e4 heill\u00e4 kyll\u00e4 oleman.\n10:11 Ja h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 k\u00e4ym\u00e4n sen ahtaan meren l\u00e4vitse, ja meren aaltoja ly\u00f6m\u00e4n, ett\u00e4 kaikki ojain syvyydet kuivuisivat; silloin Assyrian ylpeys alennetaan, ja Egyptin valtikka lakkaa.\n10:12 Min\u00e4 tahdon heit\u00e4 vahvistaa Herrassa, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vaeltaman h\u00e4nen nimeens\u00e4, sanoo Herra.\n11:1 Avaa, Libanon, porttis, ett\u00e4 tuli sinun sedripuus polttais.\n11:2 Ulvokaat, te hongat, sill\u00e4 sedripuut ovat langenneet, ja ylimm\u00e4iset ovat h\u00e4vitetyt.Ulvokaat, te Basanin tammet; sill\u00e4 vahva mets\u00e4 on hakattu pois.\n11:3 Paimenet kuullaan ulvovan, sill\u00e4 heid\u00e4n v\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 ovat h\u00e4vitetyt; jalopeurain penikkain kiljumus kuullaan, sill\u00e4 Jordanin ylpeys on h\u00e4vitetty.\n11:4 N\u00e4in sanoo Herra minun Jumalani: kaitse teuraslampaita;\n11:5 Sill\u00e4 heid\u00e4n omistajansa teurastavat niit\u00e4, ja ei luule siit\u00e4 synti\u00e4 olevan; myyv\u00e4t niit\u00e4, ja sanovat: kiitetty olkoon Herra, ett\u00e4 min\u00e4 olen rikastunut; ja ei heid\u00e4n paimenensa heit\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4.\n11:6 Sent\u00e4hden en min\u00e4 tahdo en\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 maan asuvaisia, sanoo Herra; ja katso, min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n ihmisen jokaisen kumppaninsa k\u00e4siin, ja heit\u00e4 kuninkainsa k\u00e4siin, ett\u00e4 he maan musertaisivat, enk\u00e4 tahdo heit\u00e4 auttaa heid\u00e4n k\u00e4sist\u00e4ns\u00e4.\n11:7 Ja min\u00e4 kaitsen teuraslampaita, raadollisten lammasten t\u00e4hden. Ja min\u00e4 otin minulleni kaksi sauvaa: yhden min\u00e4 kutsuin suloiseksi, mutta toisen sitovaiseksi, ja kaitsin lampaita.\n11:8 Ja min\u00e4 hukutin kolme paimenta yhten\u00e4 kuukautena; sill\u00e4 en min\u00e4 voinut heit\u00e4 k\u00e4rsi\u00e4, eik\u00e4 he minuakaan k\u00e4rsineet.\n11:9 Ja min\u00e4 sanoin: en min\u00e4 tahdo teit\u00e4 kaita; joka kuolee, se kuolkaan, joka n\u00e4\u00e4ntyy, se n\u00e4\u00e4ntyk\u00f6\u00f6n, ja j\u00e4\u00e4neet sy\u00f6k\u00f6\u00f6n toinen toisensa lihan.\n11:10 Ja min\u00e4 otin suloisen sauvani ja s\u00e4rjin sen, rikkoakseni minun liittoni, jonka min\u00e4 kaikille kansoille tehnyt olin.\n11:11 Ja se rikottiin sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4; ja raadolliset lampaat, jotka minun kanssani pitiv\u00e4t, tunsivat siit\u00e4, ett\u00e4 se Herran sana oli.\n11:12 Ja min\u00e4 my\u00f6s sanoin heille: jos teille niin kelpaa, niin tuokaat t\u00e4nne niin paljon kuin min\u00e4 maksan; jollei, niin sallikaat olla; ja he punnitsivat niin paljon kuin min\u00e4 maksoin, kolmekymment\u00e4 hopiapenninki\u00e4.\n11:13 Niin sanoi Herra minulle: heit\u00e4 se pois, annettavaksi savenvalajalle; sit\u00e4 suurta hintaa, johon min\u00e4 heilt\u00e4 arvattu olen! Ja min\u00e4 oltin ne kolmekymment\u00e4 hopiapenninki\u00e4 ja heitin Herran huoneeseen, annettavaksi savenvalajalle.\n11:14 Ja min\u00e4 s\u00e4rjin minun toisen sitovaisen sauvani, rikkoakseni veljeyden Juudan ja Israelin vaiheella.\n11:15 Ja Herra sanoi minulle: ota viel\u00e4 itselles hullun paimenen aseet.\n11:16 Sill\u00e4 katso, min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n paimenen maassa, joka ei etsi n\u00e4\u00e4ntyv\u00e4\u00e4, ei holho nuorta heikkoa, ei paranna s\u00e4rjetty\u00e4, eik\u00e4 tottele tervett\u00e4; vaan sy\u00f6 lihavain lihaa, ja rep\u00e4isee heid\u00e4n sorkkansa rikki.\n11:17 Voi sit\u00e4 kelvotointa paimenta, joka lauman hylk\u00e4\u00e4! tulkaan miekka h\u00e4nen k\u00e4sivarteensa ja oikiaan silm\u00e4\u00e4n; kuivukoon h\u00e4nen k\u00e4sivartensa per\u00e4ti, ja h\u00e4nen oikea silm\u00e4ns\u00e4 tulkoon kokonansa pimi\u00e4ksi!\n12:1 T\u00e4m\u00e4 on Herran sanan kuorma Israelista: Herra, joka taivaat venytt\u00e4\u00e4, ja maan perustaa, ja tekee ihmisen hengen h\u00e4ness\u00e4, sanoo:\n12:2 Katso, min\u00e4 tahdon Jerusalemin tehd\u00e4 unimaljaksi kaikille kansoille siin\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4; sill\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s Juudaa kohtaaman, kuin Jerusalem piiritet\u00e4\u00e4n.\n12:3 Ja sill\u00e4 ajalla tahdon min\u00e4 Jerusalemin tehd\u00e4 kaikille kansoile kuormakiveksi; niin monta kuin h\u00e4nt\u00e4 siirt\u00e4\u00e4 tahtovat, pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 siihen rikki repim\u00e4n; sill\u00e4 kaikki pakanat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kokoontuvat h\u00e4nt\u00e4 vastaan.\n12:4 Silloin, sanoo Herra, tahdon min\u00e4 kaikki hevoset pelkuriksi saattaa, ja heid\u00e4n ratsastajansa tyhm\u00e4ksi; mutta Juudan huoneelle tahdon min\u00e4 avata minun silm\u00e4ni, ja kaikki kansain hevoset ly\u00f6d\u00e4 sokeudella.\n12:5 Ja Juudan p\u00e4\u00e4miesten pit\u00e4\u00e4 sanoman syd\u00e4mess\u00e4ns\u00e4: olkoon Jerusalemin asuvaiset vain hyv\u00e4ss\u00e4 turvassa, Herrassa Zebaotissa, heid\u00e4n Jumalassansa.\n12:6 Sill\u00e4 ajalla tahdon min\u00e4 panna Juudan p\u00e4\u00e4miehet niinkuin tulip\u00e4tsiksi puiden sekaan, ja niinkuin tulisoiton jalallisen, sy\u00f6m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 oikialta ett\u00e4 vasemmalta puolelta kaikki kansat ymp\u00e4rilt\u00e4; ja Jerusalem asutaan taas siallansa Jerusalemissa.\n12:7 Ja Herra on vapahtava Juudan majat niinkuin alustakin, ettei Davidin huoneen kunnia ylen paljo kerskaisi, eik\u00e4 Jerusalemin asuvaisen kunnia, Juudaa vastaan.\n12:8 Niin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 on Herra Jerusalemin asuvaiset varjelevat; ja on tapahtuva, ett\u00e4 se, joka silloin heid\u00e4n seassansa heikko on, on oleva niinkuin David, ja Davidin huone on oleva niinkuin Jumalan huone, niinkuin Herran enkeli heid\u00e4n edess\u00e4ns\u00e4.\n12:9 Silloin ajattelin min\u00e4 hukuttaa kaikkia pakanoita, jotka ovat l\u00e4hteneet Jerusalemia vastaan.\n12:10 Mutta Davidin huoneelle ja Jerusalemin asuvaisille tahdon min\u00e4 vuodattaa armon ja rukouksen hengen; sill\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 katsoman minun puoleeni, jonka he l\u00e4vitse pist\u00e4neet ovat; ja pit\u00e4\u00e4 valittaman, niinkuin joku valittaa ainokaista poikaansa, ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 murehtiman, niinkuin joku itkis esikoistansa.\n12:11 Silloin pit\u00e4\u00e4 suuren valitusitkun oleman Jerusalemissa, niinkuin Hadadrimmonin itku Megiddon kedolla.\n12:12 Ja maan pit\u00e4\u00e4 valittaman, jokainen sukukunta erin\u00e4ns\u00e4; Davidin huoneen sukukunta erin\u00e4ns\u00e4, ja heid\u00e4n vaimonsa erin\u00e4ns\u00e4; Natanin huoneen sukukunta erin\u00e4ns\u00e4, ja heid\u00e4n vaimonsa erin\u00e4ns\u00e4;\n12:13 Levin huoneen sukukunta erin\u00e4ns\u00e4, ja heid\u00e4n vaimonsa erin\u00e4ns\u00e4; Simein huoneen sukukunta erin\u00e4ns\u00e4, ja heid\u00e4n vaimonsa erin\u00e4ns\u00e4;\n12:14 Niin my\u00f6s kaikki muut j\u00e4\u00e4neet sukukunnat, kukin erin\u00e4ns\u00e4, ja heid\u00e4n vaimonsa my\u00f6s erin\u00e4ns\u00e4.\n13:1 Sill\u00e4 ajalla on avoin l\u00e4hde Davidin huoneelle ja Jerusalemin asuvaisille oleva synti\u00e4 ja saastaisuutta vastaan.\n13:2 Sill\u00e4 ajalla, sanoo Herra Zebaot, tahdon min\u00e4 ep\u00e4jumalain nimet maasta kadottaa, ettei heit\u00e4 en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 muistettaman; tahdon my\u00f6s v\u00e4\u00e4r\u00e4t prophetat ja saastaisen hengen ajaa pois maalta.\n13:3 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 jos joku viel\u00e4 ennustais, niin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4, jotka h\u00e4nen synnytt\u00e4neet ovat, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle sanoman: et sin\u00e4 saa el\u00e4\u00e4, sill\u00e4 sin\u00e4 olet valehdellut Herran nimeen. Ja niin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4, jotka h\u00e4nen synnytt\u00e4neet ovat, pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen pist\u00e4m\u00e4n l\u00e4vitse, kuin h\u00e4n ennustaa.\n13:4 Sill\u00e4 silloin pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 prophetat n\u00e4kyins\u00e4 kanssa tulevat h\u00e4pi\u00e4\u00e4n, kuin he ennustavat; ja ei heid\u00e4n pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 yllens\u00e4 pukevan karvavaatteita, joilla he viettelev\u00e4t.\n13:5 Mutta pit\u00e4\u00e4 sanoman: en min\u00e4 ole propheta, vaan min\u00e4 olen peltomies; sill\u00e4 min\u00e4 olen nuoruudestani orjana ollut.\n13:6 Mutta jos h\u00e4nelle sanottaisiin: mitk\u00e4 haavat ovat sinun k\u00e4siss\u00e4s? niin h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 vastaaman: niin min\u00e4 olen haavoitettu niiden huoneessa, jotka minua rakastivat.\n13:7 Her\u00e4\u00e4, miekka minun paimeneni p\u00e4\u00e4lle ja sen miehen p\u00e4\u00e4lle, joka minulle l\u00e4hinen on, sanoo Herra Zebaot: ly\u00f6 paimenta, niin lampaat hajoovat! ja niin min\u00e4 k\u00e4teni k\u00e4\u00e4nn\u00e4n piskuisia p\u00e4in.\n13:8 Ja pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, sanoo Herra, ett\u00e4 jokaisessa maakunnassa kaksi osaa h\u00e4vi\u00e4\u00e4 ja hukkuu, ja kolmas osa siihen j\u00e4\u00e4pi.\n13:9 Ja kolmannen osan tahdon min\u00e4 vied\u00e4 tulen l\u00e4vitse, ja puhdistaa sen, niinkuin hopia puhdistetaan, ja tahdon sen kirkastaa, niinkuin kulta kirkastetaan. N\u00e4m\u00e4t minun nime\u00e4ni avuksi huutavat, ja min\u00e4 tahdon heit\u00e4 kuulla, ja sanoa: se on minun kansani; ja heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sanoman: Herra minun Jumalani.\n14:1 Katso, p\u00e4iv\u00e4 tulee Herralle, jona sinun saaliis sinussa jaetaan.\n14:2 Sill\u00e4 min\u00e4 olen kokoova kaikkinaiset pakanat sotaan Jerusalemia vastaan, ja kaupunki voitetaan, huoneet ry\u00f6stet\u00e4\u00e4n ja vaimot raiskataan. Puoli osaa kaupunkia vied\u00e4\u00e4n vangiksi, ja j\u00e4\u00e4neit\u00e4 kansasta ei ajeta ulos kaupungista.\n14:3 Mutta Herra on l\u00e4htev\u00e4 sotimaan pakanoita vastaan, niinkuin h\u00e4n on tottunut sodan ajalla sotimaan.\n14:4 Silloin h\u00e4nen jalkansa pit\u00e4\u00e4 \u00d6ljym\u00e4ell\u00e4 seisoman, joka on l\u00e4sn\u00e4 Jerusalemia it\u00e4\u00e4n p\u00e4in; ja \u00d6ljym\u00e4en pit\u00e4\u00e4 halkeeman kekelt\u00e4 it\u00e4\u00e4n ja l\u00e4nteen, sangen levi\u00e4lt\u00e4 toinen toisestansa; toinen osa m\u00e4ke\u00e4 pit\u00e4\u00e4 erkaneman pohjoiseen p\u00e4in ja toinen etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in.\n14:5 Ja teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 pakeneman sit\u00e4 laaksoa, joka on n\u00e4iden vuorten vaiheella, sill\u00e4 se laakso m\u00e4kien vaiheella pit\u00e4\u00e4 ulottuman Atsaliin asti; ja pit\u00e4\u00e4 paettaman niinuin muinen paettiin maanj\u00e4ristyksen t\u00e4hden, Ussian Juudan kuninkaan aikana. Silloin Herra minun Jumalani on tuleva, ja kaikki pyh\u00e4t h\u00e4nen kanssansa.\n14:6 Ja siihen aikaan pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ettei valkeus pid\u00e4 oleman kallis eik\u00e4 sumuinen.\n14:7 Ja yksi p\u00e4iv\u00e4 on oleva, joka Herralle tuttu on, ei p\u00e4iv\u00e4 eik\u00e4 y\u00f6; vaan pit\u00e4\u00e4 tapahtuman, ett\u00e4 ehtoona pit\u00e4\u00e4 valkeus oleman.\n14:8 Silloin pit\u00e4\u00e4 Jerusalemista el\u00e4v\u00e4t vedet vuotaman, puoli osa it\u00e4ist\u00e4 merta p\u00e4in, ja toinen puoli hamaan \u00e4\u00e4rim\u00e4iseen mereen; ja sen pit\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 talvella tapahtuman.\n14:9 Ja Herra on kaiken maan Kuningas oleva; siihen aikaan on ainoastaan yksi Herra oleva, ja h\u00e4nen nimens\u00e4 yksi.\n14:10 Ja koko maakunnassa pit\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4m\u00e4n ymp\u00e4ri niinkuin tasaisella kedolla, Gibeasta niin Rimmoniin asti, lounaan puolella Jerusalemia; sill\u00e4 se korotetaan ja asutaan h\u00e4nen siassansa, Benjaminin portista hamaan ensim\u00e4isen portin paikkaan, hamaan Kulmaporttiin, ja Hananeelin tornista niin kuninkaan viinakuurniin asti.\n14:11 Ja h\u00e4ness\u00e4 pit\u00e4\u00e4 asuttaman, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4n pid\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kirousta oleman, sill\u00e4 Jerusalemin pit\u00e4\u00e4 turvallisesti asuman.\n14:12 Ja t\u00e4m\u00e4 on rangaistus oleva, jolla Herra kaikkia kansoja on rankaiseva, jotka ovat sotineet Jerusalemia vastaan: heid\u00e4n lihansa pit\u00e4\u00e4 raukeaman jaloillansa seisoissansa, ja heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4\u00e4 l\u00e4viss\u00e4ns\u00e4 vaipuman, ja heid\u00e4n kielens\u00e4 suussansa raukeaman.\n14:13 Siihen aikaan on Herra suuren metelin heid\u00e4n sekaansa nostava, ett\u00e4 jokainen pit\u00e4\u00e4 kumppaninsa k\u00e4teen rupeeman, ja paneman k\u00e4tens\u00e4 kumppaninsa k\u00e4den p\u00e4\u00e4lle.\n14:14 Sill\u00e4 Juuda on my\u00f6s Jerusalemissa sotiva; ja sen ymp\u00e4rille kootaan kaikkein pakanain tavarat, kultaa, hopiaa ja sangen paljo vaatteita.\n14:15 Ja niin on t\u00e4m\u00e4 rangaistus tapahtuva hevosille, muuleille, kameleille, aaseille ja kaikkinaisille el\u00e4imille, jotka heid\u00e4n leiriss\u00e4ns\u00e4 ovat, niinkuin t\u00e4m\u00e4 rangaistus on.\n14:16 Ja kaikki j\u00e4\u00e4neet kaikkein pakanain seassa, jotka l\u00e4ksiv\u00e4t Jerusalemia vastaan, menev\u00e4t joka vuosi kumartamaan Kuningasta, Herraa Zebaotia, ja lehtimajan juhlaa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n14:17 Ja on tapahtuva, ett\u00e4 joka maan sukukunnista ei mene yl\u00f6s Jerusalemiin t\u00e4t\u00e4 Kuningasta, Herraa Zebaotia, kumartamaan, ei pid\u00e4 heille sadetta tuleman.\n14:18 Ja ellei Egyptil\u00e4isten sukukunta menisi yl\u00f6s ja tulisi, niin ei heid\u00e4nk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4llens\u00e4 pid\u00e4 sataman; t\u00e4m\u00e4 on se rangaistus, jolla Herra on pakanat rankaiseva, jotka ei tule lehtimajan juhlaa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n14:19 Sill\u00e4 se on Egyptil\u00e4isten synti ja kaikkein pakanain synti, jotka ei tule lehtimajan juhlaa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n.\n14:20 Siihen aikaan pit\u00e4\u00e4 hevosten kelloin p\u00e4\u00e4lle (kirjoitettu) oleman: Herran pyhyys; ja kattilat Herran huoneessa pit\u00e4\u00e4 oleman niinkuin maljat alttarin edess\u00e4.\n14:21 Sill\u00e4 kaikki kattilat Jerusalemissa ja Juudassa pit\u00e4\u00e4 Herralle Zebaotille pyhitetyt oleman; ett\u00e4 kaikkein, jotka uhrata tahtovat, pit\u00e4\u00e4 tuleman ja ne ottaman ja niiss\u00e4 keitt\u00e4m\u00e4n. Ja ei yksik\u00e4\u00e4n Kanaanealainen pid\u00e4 en\u00e4\u00e4 Herran Zebaotin huoneessa oleman siihen aikaan.","title":"Finnish Bible: Zechariah","type":"page"}