{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/01.htm","path":"neu/kvfin/01.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/01.htm","text":"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi\n \nl\u00e4hte\u00e4ni laulamahan, saa'ani sanelemahan,\n \nsukuvirtt\u00e4 suoltamahan, lajivirtt\u00e4 laulamahan.\n \nSanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat,\n \nkielelleni kerki\u00e4v\u00e4t, hampahilleni hajoovat.\n \nVeli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini!\n \nL\u00e4he nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan\n \nyhtehen yhytty\u00e4mme, kahta'alta k\u00e4yty\u00e4mme!\n \nHarvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme\n \nn\u00e4ill\u00e4 raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.\n \nLy\u00f6k\u00e4mme k\u00e4si k\u00e4tehen, sormet sormien lomahan,\n \nlauloaksemme hyvi\u00e4, parahia pannaksemme,\n \nkuulla noien kultaisien, tiet\u00e4 mielitehtoisien,\n \nnuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa:\n \nnoita saamia sanoja, virsi\u00e4 viritt\u00e4mi\u00e4\n \nvy\u00f6lt\u00e4 vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, alta ahjon Ilmarisen,\n \np\u00e4\u00e4st\u00e4 kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiest\u00e4,\n \nPohjan peltojen perilt\u00e4, Kalevalan kankahilta.\n \nNiit' ennen isoni lauloi kirvesvartta vuollessansa;\n \nniit\u00e4 \u00e4itini opetti v\u00e4\u00e4tess\u00e4ns\u00e4 v\u00e4rttin\u00e4t\u00e4,\n \nminun lasna lattialla eess\u00e4 polven py\u00f6riess\u00e4,\n \nmaitopartana pahaisna, piim\u00e4suuna pikkaraisna.\n \nSampo ei puuttunut sanoja eik\u00e4 Louhi luottehia:\n \nvanheni sanoihin sampo, katoi Louhi luottehisin,\n \nvirsihin Vipunen kuoli, Lemmink\u00e4inen leikkil\u00f6ihin.\n \nViel' on muitaki sanoja, ongelmoita oppimia:\n \ntieohesta tempomia, kanervoista katkomia,\n \nrisukoista riipomia, vesoista vetelemi\u00e4,\n \np\u00e4\u00e4st\u00e4 hein\u00e4n hieromia, raitiolta ratkomia,\n \npaimenessa k\u00e4yess\u00e4ni, lasna karjanlaitumilla,\n \nmetisill\u00e4 m\u00e4tt\u00e4hill\u00e4, kultaisilla kunnahilla,\n \nmustan Muurikin j\u00e4less\u00e4, Kimmon kirjavan keralla.\n \nVilu mulle virtt\u00e4 virkkoi, sae saatteli runoja.\n \nVirtt\u00e4 toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat.\n \nLinnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia.\n \nNe min\u00e4 ker\u00e4lle k\u00e4\u00e4rin, sovittelin sommelolle.\n \nKer\u00e4n pistin kelkkahani, sommelon rekoseheni;\n \nve'in kelkalla kotihin, rekosella riihen luoksi;\n \npanin aitan parven p\u00e4\u00e4h\u00e4n vaskisehen vakkasehen.\n \nViikon on virteni vilussa, kauan kaihossa sijaisnut.\n \nVe\u00e4nk\u00f6 vilusta virret, lapan laulut pakkasesta,\n \ntuon tupahan vakkaseni, rasian rahin nen\u00e4h\u00e4n,\n \nalle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen,\n \naukaisen sanaisen arkun, virsilippahan virit\u00e4n,\n \nkerittelen p\u00e4\u00e4n ker\u00e4lt\u00e4, suorin solmun sommelolta?\n \nNiin laulan hyv\u00e4nki virren, kaunihinki kalkuttelen\n \nruoalta rukihiselta, oluelta ohraiselta.\n \nKun ei tuotane olutta, tarittane taarivett\u00e4,\n \nlaulan suulta laihemmalta, vetoselta vierettelen\n \nt\u00e4m\u00e4n iltamme iloksi, p\u00e4iv\u00e4n kuulun kunniaksi,\n \nvaiko huomenen huviksi, uuen aamun alkeheksi.\n \nNoin kuulin saneltavaksi, tiesin virtt\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ksi:\n \nyksin meill\u00e4 y\u00f6t tulevat, yksin p\u00e4iv\u00e4t valkeavat;\n \nyksin syntyi V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, ilmestyi ikirunoja\n \nkapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta.\n \nOlipa impi, ilman tytt\u00f6, kave luonnotar korea.\n \nPiti viikoista pyhyytt\u00e4, i\u00e4n kaiken impeytt\u00e4\n \nilman pitkill\u00e4 pihoilla, tasaisilla tanterilla.\n \nIk\u00e4vystyi aikojansa, ouostui el\u00e4m\u00e4t\u00e4ns\u00e4,\n \naina yksin ollessansa, impen\u00e4 el\u00e4ess\u00e4ns\u00e4\n \nilman pitkill\u00e4 pihoilla, avaroilla autioilla.\n \nJop' on astuiksen alemma, laskeusi lainehille,\n \nmeren selv\u00e4lle sel\u00e4lle, ulapalle aukealle.\n \nTuli suuri tuulen puuska, i\u00e4st\u00e4 vihainen ilma;\n \nmeren kuohuille kohotti, lainehille laikahutti.\n \nTuuli neitt\u00e4 tuuitteli, aalto impe\u00e4 ajeli\n \nymp\u00e4ri sel\u00e4n sinisen, lakkip\u00e4ien lainehien:\n \ntuuli tuuli kohtuiseksi, meri paksuksi panevi.\n \nKantoi kohtua kovoa, vatsant\u00e4ytt\u00e4 vaikeata\n \nvuotta seitsem\u00e4n satoa, yheks\u00e4n yr\u00f6n ike\u00e4;\n \neik\u00e4 synny syntyminen, luovu luomatoin siki\u00f6.\n \nVieri impi veen emona. Uipi i\u00e4t, uipi l\u00e4nnet,\n \nuipi luotehet, etel\u00e4t, uipi kaikki ilman rannat\n \ntuskissa tulisen synnyn, vatsanvaivoissa kovissa;\n \neik\u00e4 synny syntyminen, luovu luomatoin siki\u00f6.\n \nItke\u00e4 hyryttelevi; sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Voi poloinen, p\u00e4ivi\u00e4ni, lapsi kurja, kulkuani!\n \nJo olen joutunut johonki: i\u00e4kseni ilman alle,\n \ntuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi\n \nn\u00e4ill\u00e4 v\u00e4ljill\u00e4 vesill\u00e4, lake'illa lainehilla!\n \n\"Parempi olisi ollut ilman impen\u00e4 ele\u00e4,\n \nkuin on nyt t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 vier\u00e4hell\u00e4 veen emona:\n \nvilu t\u00e4\u00e4ll' on ollakseni, vaiva v\u00e4rj\u00e4tell\u00e4kseni,\n \naalloissa asuakseni, veess\u00e4 vieriell\u00e4kseni.\n \n\"Oi Ukko, ylijumala, ilman kaiken kannattaja!\n \nTule t\u00e4nne tarvittaissa, k\u00e4y t\u00e4nne kutsuttaessa!\n \nP\u00e4\u00e4st\u00e4 piika pintehest\u00e4, vaimo vatsanv\u00e4\u00e4ntehest\u00e4!\n \nK\u00e4y pian, v\u00e4lehen jou'u, v\u00e4lehemmin tarvitahan!\"\n \nKului aikoa v\u00e4h\u00e4isen, pirahteli pikkaraisen.\n \nTuli sotka, suora lintu; lente\u00e4 lekuttelevi\n \netsien pes\u00e4n sijoa, asuinmaata arvaellen.\n \nLenti i\u00e4t, lenti l\u00e4nnet, lenti luotehet, etel\u00e4t.\n \nEi l\u00f6y\u00e4 tiloa tuota, paikkoa pahintakana,\n \nkuhun laatisi pes\u00e4ns\u00e4, ottaisi olosijansa.\n \nLiitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi:\n \n\"Teenk\u00f6 tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?\n \nTuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani.\"\n \nNiin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi,\n \nnosti polvea merest\u00e4, lapaluuta lainehesta\n \nsotkalle pes\u00e4n sijaksi, asuinmaaksi armahaksi.\n \nTuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.\n \nKeksi polven veen emosen sinerv\u00e4isell\u00e4 sel\u00e4ll\u00e4;\n \nluuli hein\u00e4m\u00e4tt\u00e4h\u00e4ksi, tuoreheksi turpeheksi.\n \nLentelevi, liitelevi, p\u00e4\u00e4h\u00e4n polven laskeuvi.\n \nSiihen laativi pes\u00e4ns\u00e4, muni kultaiset munansa:\n \nkuusi kultaista munoa, rautamunan seitsem\u00e4nnen.\n \nAlkoi hautoa munia, p\u00e4\u00e4t\u00e4 polven l\u00e4mmitell\u00e4.\n \nHautoi p\u00e4iv\u00e4n, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki.\n \nJopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi,\n \ntuntevi tulistuvaksi, hipi\u00e4ns\u00e4 hiiltyv\u00e4ksi;\n \nluuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.\n \nVavahutti polveansa, j\u00e4rkytti j\u00e4seni\u00e4ns\u00e4:\n \nmunat vier\u00e4hti vetehen, meren aaltohon ajaikse;\n \nkarskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.\n \nEi munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.\n \nMuuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:\n \nmunasen alainen puoli alaiseksi maaem\u00e4ksi,\n \nmunasen yl\u00e4inen puoli yl\u00e4iseksi taivahaksi;\n \nyl\u00e4puoli ruskeaista p\u00e4iv\u00f6seksi paistamahan,\n \nyl\u00e4puoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;\n \nmi munassa kirjavaista, ne t\u00e4hiksi taivahalle,\n \nmi munassa mustukaista, nep\u00e4 ilman pilvil\u00f6iksi.\n \nAjat eellehen menev\u00e4t, vuoet tuota tuonnemmaksi\n \nuuen p\u00e4iv\u00e4n paistaessa, uuen kuun kumottaessa.\n \nAina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi,\n \nnoilla vienoilla vesill\u00e4, utuisilla lainehilla,\n \neess\u00e4ns\u00e4 vesi vetel\u00e4, takanansa taivas selv\u00e4.\n \nJo vuonna yheks\u00e4nten\u00e4, kymmenenten\u00e4 kes\u00e4n\u00e4\n \nnosti p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 merest\u00e4, kohottavi kokkoansa.\n \nAlkoi luoa luomiansa, saautella saamiansa\n \nselv\u00e4ll\u00e4 meren sel\u00e4ll\u00e4, ulapalla aukealla.\n \nKussa k\u00e4tt\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4hytti, siihen niemet siivoeli;\n \nkussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli;\n \nkussa ilman kuplistihe, siihen sy\u00f6verit syventi.\n \nKylin maahan k\u00e4\u00e4ntelihe: siihen sai sile\u00e4t rannat;\n \njaloin maahan k\u00e4\u00e4ntelihe: siihen loi lohiapajat;\n \np\u00e4'in p\u00e4\u00e4tyi maata vasten: siihen laitteli lahelmat.\n \nUi siit\u00e4 ulomma maasta, seisattelihe sel\u00e4lle:\n \nluopi luotoja merehen, kasvatti salakaria\n \nlaivan laskemasijaksi, merimiesten p\u00e4\u00e4n menoksi.\n \nJo oli saaret siivottuna, luotu luotoset merehen,\n \nilman pielet pistettyn\u00e4, maat ja manteret sanottu,\n \nkirjattu kivihin kirjat, veetty viivat kallioihin.\n \nViel' ei synny V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, ilmau ikirunoja.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen kulki \u00e4itins\u00e4 kohussa\n \nkolmekymment\u00e4 kese\u00e4, yhen verran talviaki,\n \nnoilla vienoilla vesill\u00e4, utuisilla lainehilla.\n \nArvelee, ajattelevi, miten olla, kuin ele\u00e4\n \npime\u00e4ss\u00e4 piilossansa, asunnossa ahtahassa,\n \nkuss' ei konsa kuuta n\u00e4hnyt eik\u00e4 p\u00e4ive\u00e4 havainnut.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Kuu, kerit\u00e4, p\u00e4ivyt, p\u00e4\u00e4st\u00e4, otava, yh\u00e4 opeta\n \nmiest\u00e4 ouoilta ovilta, ver\u00e4jilt\u00e4 vierahilta,\n \nn\u00e4ilt\u00e4 pienilt\u00e4 pesilt\u00e4, asunnoilta ahtahilta!\n \nSaata maalle matkamiest\u00e4, ilmoillen inehmon lasta,\n \nkuuta taivon katsomahan, p\u00e4ive\u00e4 ihoamahan,\n \notavaista oppimahan, t\u00e4hti\u00e4 t\u00e4hy\u00e4m\u00e4h\u00e4n!\"\n \nKun ei kuu keritt\u00e4nynn\u00e4 eik\u00e4 p\u00e4ivyt p\u00e4\u00e4st\u00e4nynn\u00e4,\n \nouosteli aikojansa, tuskastui el\u00e4m\u00e4t\u00e4ns\u00e4:\n \nliikahutti linnan portin sormella nimett\u00f6m\u00e4ll\u00e4,\n \nlukon luisen luikahutti vasemmalla varpahalla;\n \ntuli kynsin kynnykselt\u00e4, polvin porstuan ovelta.\n \nSiit\u00e4 suistui suin merehen, k\u00e4sin k\u00e4\u00e4ntyi lainehesen;\n \nj\u00e4\u00e4pi mies meren varahan, uros aaltojen sekahan.\n \nVirui siell\u00e4 viisi vuotta, sek\u00e4 viisi jotta kuusi,\n \nvuotta seitsem\u00e4n, kaheksan. Seisottui sel\u00e4lle viimein,\n \nniemelle nimett\u00f6m\u00e4lle, manterelle puuttomalle.\n \nPolvin maasta ponnistihe, k\u00e4sivarsin k\u00e4\u00e4nn\u00e4ltihe.\n \nNousi kuuta katsomahan, p\u00e4ive\u00e4 ihoamahan,\n \notavaista oppimahan, t\u00e4hti\u00e4 t\u00e4hy\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nSe oli synty V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, rotu rohkean runojan\n \nkapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta.","title":"Ensimm\u00e4inen runo","type":"page"}