{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/02.htm","path":"neu/kvfin/02.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/02.htm","text":"Nousi siit\u00e4 V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen jalan kahen kankahalle\n \nsaarehen sel\u00e4llisehen, manterehen puuttomahan.\n \nViipyi siit\u00e4 vuotta monta, aina eellehen eleli\n \nsaaressa sanattomassa, manteressa puuttomassa.\n \nArvelee, ajattelevi, pitkin p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4vi:\n \nkenp\u00e4 maita kylv\u00e4m\u00e4h\u00e4n, toukoja tihitt\u00e4m\u00e4h\u00e4n?\n \nPellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen,\n \nsep' on maita kylv\u00e4m\u00e4h\u00e4n, toukoja tihitt\u00e4m\u00e4h\u00e4n!\n \nKylvi maita kyyh\u00e4tteli, kylvi maita, kylvi soita,\n \nkylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita.\n \nM\u00e4et kylvi m\u00e4nnik\u00f6iksi, kummut kylvi kuusikoiksi,\n \nkankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.\n \nNoromaille koivut kylvi, lep\u00e4t maille leyhke'ille,\n \ntuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille,\n \npihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville,\n \nkatajat karuille maille, tammet virran vieremille.\n \nL\u00e4ksi puut ylenem\u00e4h\u00e4n, vesat nuoret nousemahan.\n \nKasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkap\u00e4\u00e4t pet\u00e4j\u00e4t.\n \nNousi koivupuut noroilla, lep\u00e4t mailla leyhke'ill\u00e4,\n \ntuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla,\n \nkatajahan kaunis marja, tuomehen hyv\u00e4 he'elm\u00e4.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen k\u00e4vi tuota katsomahan\n \nSampsan siemenen aloa, Pellervoisen kylv\u00e4mi\u00e4.\n \nN\u00e4ki puut ylenneheksi, vesat nuoret nousneheksi;\n \nyks' on tammi taimimatta, juurtumatta puu Jumalan.\n \nHeitti herjan valloillensa, olevillen onnillensa;\n \nvuotti viel\u00e4 y\u00f6t\u00e4 kolme, saman verran p\u00e4ivi\u00e4ki.\n \nK\u00e4vi siit\u00e4 katsomahan viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 viimeist\u00e4ki:\n \nei ole tammi kasvanunna, juurtununna puu Jumalan.\n \nNiin n\u00e4kevi nelj\u00e4 neitt\u00e4, viisi veen on morsianta.\n \nNe oli nurmen niit\u00e4nn\u00e4ss\u00e4, kastekorren katkonnassa\n \nnen\u00e4ss\u00e4 utuisen niemen, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 saaren terhenisen;\n \nmink' on niitti, sen haravoi, kaikki karhille veteli.\n \nTulipa merest\u00e4 Tursas, uros aalloista yleni.\n \nTunki hein\u00e4set tulehen, ilmivalkean v\u00e4kehen;\n \nne kaikki poroksi poltti, kypeniksi kyyetteli.\n \nTuli tuhkia l\u00e4j\u00e4nen, koko kuivia poroja.\n \nSaip' on siihen lemmen lehti, lemmen lehti, tammen\n \nterho,\n \njosta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi;\n \nnousi maasta mansikkaisna, kasvoi kaksihaarukkaisna.\n \nOjenteli oksiansa, levitteli lehvi\u00e4ns\u00e4.\n \nLatva t\u00e4ytti taivahalle, lehv\u00e4t ilmoille levisi:\n \npi\u00e4tti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta,\n \np\u00e4iv\u00e4n peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta.\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen arvelee, ajattelevi:\n \noisko tammen taittajata, puun sorean sortajata?\n \nIk\u00e4v\u00e4 inehmon olla, kamala kalojen uia\n \nilman p\u00e4iv\u00e4n paistamatta, kuuhuen kumottamatta.\n \nEi ole sit\u00e4 urosta eik\u00e4 miest\u00e4 urheata,\n \njoka taisi tammen kaata, satalatvan langettoa.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Kave \u00e4iti, kantajani, luonnotar, ylent\u00e4j\u00e4ni!\n \nLaitapa ve'en v\u00e4ke\u00e4 veess\u00e4 on v\u00e4ke\u00e4 paljo\n \nt\u00e4m\u00e4 tammi taittamahan, puu paha h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4h\u00e4n\n \neest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n paistavaisen, tielt\u00e4 kuun kumottavaisen!\"\n \nNousipa merest\u00e4 miesi, uros aallosta yleni.\n \nEi tuo ollut suuren suuri eik\u00e4 aivan pienen pieni:\n \nmiehen peukalon pituinen, vaimon vaaksan korkeuinen.\n \nVaski- oli hattu hartioilla, vaskisaappahat jalassa,\n \nvaskikintahat k\u00e4ess\u00e4, vaskikirjat kintahissa,\n \nvaskivy\u00f6hyt vy\u00f6lle vy\u00f6tty, vaskikirves vy\u00f6n takana:\n \nvarsi peukalon pituinen, ter\u00e4 kynnen korkeuinen.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen arvelee, ajattelevi:\n \non miesi n\u00e4kemi\u00e4ns\u00e4, uros silm\u00e4nluontiansa,\n \npystyn peukalon pituinen, h\u00e4r\u00e4n kynnen korkunainen!\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Mi sin\u00e4 olet miehi\u00e4si, ku, kurja, urohiasi?\n \nV\u00e4h\u00e4n kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!\"\n \nSanoi pikku mies merest\u00e4, uros aallon vastaeli:\n \n\"Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen v\u00e4ke\u00e4.\n \nTulin tammen taittamahan, puun murskan\n \nmurentamahan.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ei liene sinua luotu, eip\u00e4 luotu eik\u00e4 suotu\n \nison tammen taittajaksi, puun kamalan kaatajaksi.\"\n \nSai toki sanoneheksi; katsahtavi viel\u00e4 kerran:\n \nn\u00e4ki miehen muuttunehen, uuistunehen urohon!\n \nJalka maassa teutaroivi, p\u00e4\u00e4hyt pilvi\u00e4 pit\u00e4vi;\n \nparta on eess\u00e4 polven p\u00e4\u00e4ll\u00e4, hivus kannoilla takana;\n \nsylt\u00e4 oli silmien v\u00e4litse, sylt\u00e4 housut lahkehesta,\n \npuoltatoista polven p\u00e4\u00e4st\u00e4, kahta kaation rajasta.\n \nHivelevi kirvest\u00e4ns\u00e4, tahkaisi tasatere\u00e4\n \nkuutehen kovasimehen, seitsem\u00e4h\u00e4n sieran p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\n \nAstua lykyttelevi, k\u00e4y\u00e4 kulleroittelevi\n \nlave'illa lahkehilla, leve'ill\u00e4 liehuimilla.\n \nAstui kerran keikahutti hienoiselle hietikolle,\n \nastui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle,\n \nkolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen.\n \nIski puuta kirvehell\u00e4, tarpaisi tasater\u00e4ll\u00e4.\n \nIski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti;\n \ntuli tuiski kirvehest\u00e4, panu tammesta pakeni:\n \ntahtoi tammi kallistua, lysmy\u00e4 rutimoraita.\n \nNiin kerralla kolmannella jopa taisi tammen kaata,\n \nruhtoa rutimoraian, satalatvan lasketella.\n \nTyven ty\u00f6nnytti it\u00e4h\u00e4n, latvan laski luotehesen,\n \nlehv\u00e4t suurehen suvehen, oksat puolin pohjosehen.\n \nKenp\u00e4 siit\u00e4 oksan otti, se otti ikuisen onnen;\n \nkenp\u00e4 siit\u00e4 latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;\n \nkenp\u00e4 lehv\u00e4n leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.\n \nMi oli lastuja pirannut, p\u00e4l\u00e4hellyt p\u00e4lk\u00e4reit\u00e4\n \nselv\u00e4lle meren sel\u00e4lle, lake'ille lainehille,\n \nnoita tuuli tuuitteli, meren l\u00e4ikk\u00e4 l\u00e4ikytteli\n \nvenosina veen sel\u00e4ll\u00e4, laivasina lainehilla.\n \nKantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen\n \nhuntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia\n \nrannalla vesikivell\u00e4 pitk\u00e4n niemyen nen\u00e4ss\u00e4.\n \nN\u00e4ki lastun lainehilla; tuon kokosi konttihinsa,\n \nkantoi kontilla kotihin, pitk\u00e4kielell\u00e4 piha'an,\n \nteh\u00e4 noian nuoliansa, ampujan asehiansa.\n \nKun oli tammi taittununna, kaatununna puu katala,\n \np\u00e4\u00e4si p\u00e4iv\u00e4t paistamahan, p\u00e4\u00e4si kuut kumottamahan,\n \npilvet pitkin juoksemahan, taivon kaaret kaartamahan\n \nnen\u00e4h\u00e4n utuisen niemen, p\u00e4\u00e4h\u00e4n saaren terhenisen.\n \nSiit' alkoi salot silota, mets\u00e4t mielin kasvaella,\n \nlehtipuuhun, ruohomaahan, linnut puuhun laulamahan,\n \nrastahat iloitsemahan, k\u00e4ki p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kukkumahan.\n \nKasvoi maahan marjanvarret, kukat kultaiset keolle;\n \nruohot kasvoi kaikenlaiset, monenmuotoiset sikesi.\n \nOhra on yksin nousematta, touko kallis kasvamatta.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen astuvi, ajattelevi\n \nrannalla sel\u00e4n sinisen, ve'en vankan vieremill\u00e4.\n \nL\u00f6yti kuusia jyvi\u00e4, seitsemi\u00e4 siemeni\u00e4\n \nrannalta merelliselt\u00e4, hienoiselta hietik\u00f6lt\u00e4;\n \nk\u00e4tki n\u00e4\u00e4'\u00e4n nahkasehen, koipehen kes\u00e4oravan.\n \nL\u00e4ksi maata kylv\u00e4m\u00e4h\u00e4n, siement\u00e4 sirottamahan\n \nvierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen.\n \nTirskuipa tiainen puusta: \"Eip\u00e4 nouse Osmon ohra,\n \nei kasva Kalevan kaura ilman maan alistamatta,\n \nilman kasken kaatamatta, tuon tulella polttamatta.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen teetti kirvehen ter\u00e4v\u00e4n.\n \nSiit\u00e4 kaatoi kasken suuren, mahottoman maan alisti.\n \nKaikki sorti puut soreat; yhen j\u00e4tti koivahaisen\n \nlintujen leposijaksi, k\u00e4k\u00f6sen kukuntapuuksi.\n \nLenti kokko halki taivon, lintunen ylitse ilman.\n \nTuli tuota katsomahan: \"Miksip\u00e4 on tuo j\u00e4tetty\n \nkoivahainen kaatamatta, puu sorea sortamatta?\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Siksip\u00e4 on tuo j\u00e4tetty:\n \nlintujen lepe\u00e4miksi, kokon ilman istumiksi.\"\n \nSanoi kokko, ilman lintu: \"Hyvinp\u00e4 sin\u00e4ki laait:\n \nheitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan\n \nlinnuille lepe\u00e4miksi, itselleni istumiksi.\"\n \nTulta iski ilman lintu, valahutti valkeaista.\n \nPohjaistuuli kasken poltti, koillinen kovin porotti:\n \npoltti kaikki puut poroksi, kypeniksi kyyetteli.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen otti kuusia jyvi\u00e4,\n \nseitsemi\u00e4 siemeni\u00e4 yhen n\u00e4\u00e4'\u00e4n nahkasesta,\n \nkoivesta kes\u00e4oravan, kes\u00e4k\u00e4rp\u00e4n k\u00e4mmenest\u00e4.\n \nL\u00e4ksi maata kylv\u00e4m\u00e4h\u00e4n, siement\u00e4 sirottamahan.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"Min\u00e4 kylv\u00e4n kyyh\u00e4ttelen\n \nLuojan sormien lomitse, k\u00e4en kautta kaikkivallan\n \nt\u00e4lle maalle kasvavalle, ahollen ylenev\u00e4lle.\n \n\"Akka manteren-alainen, mannun eukko, maan em\u00e4nt\u00e4!\n \nPane nyt turve tunkemahan, maa v\u00e4kev\u00e4 v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4h\u00e4n!\n \nEip' on maa v\u00e4ke\u00e4 puutu sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4,\n \nkun lie armo antajista, lupa luonnon tytt\u00e4rist\u00e4.\n \n\"Nouse, maa, makoamasta, Luojan nurmi, nukkumasta!\n \nPane korret korttumahan sek\u00e4 varret varttumahan!\n \nTuhansin neni\u00e4 nosta, saoin haaroja hajota\n \nkynn\u00f6st\u00e4ni, kylv\u00f6st\u00e4ni, varsin vaivani n\u00e4\u00f6st\u00e4!\n \n\"Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen,\n \nvallan pilviss\u00e4 pit\u00e4j\u00e4, hattarojen hallitsija!\n \nPi\u00e4 pilviss\u00e4 ker\u00e4j\u00e4t, sekehiss\u00e4 neuvot selv\u00e4t!\n \nI\u00e4t\u00e4 i\u00e4st\u00e4 pilvi, nosta lonka luotehesta,\n \ntoiset l\u00e4nnest\u00e4 l\u00e4het\u00e4, etel\u00e4st\u00e4 enn\u00e4ttele!\n \nVihmo vett\u00e4 taivosesta, mett\u00e4 pilvist\u00e4 pirota\n \norahille nouseville, touoille tohiseville!\"\n \nTuo Ukko, ylijumala, taatto taivon valtiainen,\n \npiti pilviss\u00e4 ker\u00e4j\u00e4t, sekehiss\u00e4 neuvot selv\u00e4t.\n \nI\u00e4tti i\u00e4st\u00e4 pilven, nosti longan luotehesta,\n \ntoisen l\u00e4nnest\u00e4 l\u00e4hetti, etel\u00e4st\u00e4 enn\u00e4tteli;\n \nsyrjin yhtehen sys\u00e4si, lomituksin loukahutti.\n \nVihmoi vett\u00e4 taivosesta, mett\u00e4 pilvist\u00e4 pirotti\n \norahille kasvaville, touoille tohiseville.\n \nNousipa oras okinen, kannonkarvainen yleni\n \nmaasta pellon pehme\u00e4st\u00e4, V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen raatamasta.\n \nJopa tuosta toisna p\u00e4\u00e4n\u00e4, kahen, kolmen y\u00f6n per\u00e4st\u00e4,\n \nviikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 viimeist\u00e4ki vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen\n \nk\u00e4vi tuota katsomahan kynt\u00f6\u00e4ns\u00e4, kylv\u00f6\u00e4ns\u00e4,\n \nvarsin vaivansa n\u00e4k\u00f6\u00e4: kasvoi ohra mielt\u00e4 my\u00f6ten,\n \nt\u00e4hk\u00e4t kuuella taholla, korret kolmisolmuisena.\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen katseleikse, k\u00e4\u00e4nteleikse.\n \nNiin tuli kev\u00e4tk\u00e4k\u00f6nen, n\u00e4ki koivun kasvavaksi:\n \n\"Miksip\u00e4 on tuo j\u00e4tetty koivahainen kaatamatta?\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Siksip\u00e4 on tuo j\u00e4tetty\n \nkoivahainen kasvamahan: sinulle kukuntapuuksi.\n \nSiin\u00e4 kukkuos, k\u00e4k\u00f6nen, helkyttele, hietarinta,\n \nhoiloa, hopearinta, tinarinta, riukuttele!\n \nKuku illoin, kuku aamuin, kerran keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4ki,\n \nihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsi\u00e4ni,\n \nrahaisiksi rantojani, viljaisiksi vieri\u00e4ni!\"","title":"Toinen runo","type":"page"}