{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/03.htm","path":"neu/kvfin/03.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/03.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen elelevi aikojansa\n \nnoilla V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ahoilla, Kalevalan kankahilla.\n \nLaulelevi virsi\u00e4ns\u00e4, laulelevi, taitelevi.\n \nLauloi p\u00e4iv\u00e4t p\u00e4\u00e4ksytysten, yhytysten y\u00f6t saneli\n \nmuinaisia muisteloita, noita syntyj\u00e4 syvi\u00e4,\n \njoit' ei laula kaikki lapset, ymm\u00e4rr\u00e4 yhet urohot\n \nt\u00e4ll\u00e4 inhalla i\u00e4ll\u00e4, katovalla kannikalla.\n \nKauas kuuluvi sanoma, ulos viestit vier\u00e4ht\u00e4v\u00e4t\n \nV\u00e4in\u00e4m\u00f6isen laulannasta, urohon osoannasta.\n \nViestit vier\u00e4hti suvehen, sai sanomat Pohjolahan.\n \nOlipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen.\n \nSe k\u00e4vi kyl\u00e4ss\u00e4 kerran; kuuli kummia sanoja,\n \nlauluja laeltavaksi, parempia pantavaksi\n \nnoilla V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ahoilla, Kalevalan kankahilla,\n \nkuin mit\u00e4 itseki tiesi, oli oppinut isolta.\n \nTuo tuosta kovin pahastui, kaiken aikansa kaehti\n \nV\u00e4in\u00e4m\u00f6ist\u00e4 laulajaksi paremmaksi itse\u00e4ns\u00e4.\n \nJo tuli emonsa luoksi, luoksi valtavanhempansa.\n \nL\u00e4hte\u00e4ksens\u00e4 k\u00e4kesi, tullaksensa toivotteli\n \nnoille V\u00e4in\u00f6l\u00e4n tuville kera V\u00e4in\u00f6n voitteloille.\n \nIso kielti poikoansa, iso kielti, emo ep\u00e4si\n \nl\u00e4htem\u00e4st\u00e4 V\u00e4in\u00f6l\u00e4h\u00e4n kera V\u00e4in\u00f6n voitteloille:\n \n\"Siell\u00e4 silma lauletahan, lauletahan, lausitahan\n \nsuin lumehen, p\u00e4in vitihin, kourin ilmahan kovahan,\n \nk\u00e4sin k\u00e4\u00e4ntym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, jaloin liikkumattomaksi.\"\n \nSanoi nuori Joukahainen: \"Hyv\u00e4p\u00e4 isoni tieto,\n \nemoni sit\u00e4i parempi, oma tietoni ylinn\u00e4.\n \nJos tahon tasalle panna, miesten verroille vet\u00e4it\u00e4,\n \nitse laulan laulajani, sanelen sanelijani:\n \nlaulan laulajan parahan pahimmaksi laulajaksi,\n \njalkahan kiviset keng\u00e4t, puksut puiset lantehille,\n \nkiviriipan rinnan p\u00e4\u00e4lle, kiviharkon hartioille,\n \nkivihintahat k\u00e4tehen, p\u00e4\u00e4h\u00e4n paatisen kyp\u00e4r\u00e4n.\"\n \nSiit\u00e4 l\u00e4ksi, ei totellut. Otti ruunansa omansa,\n \njonka turpa tulta iski, s\u00e4keni\u00e4 s\u00e4\u00e4rivarret;\n \nvaljasti tulisen ruunan korjan kultaisen etehen.\n \nItse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa,\n \niski virkkua vitsalla, heitti helmiruoskasella.\n \nL\u00e4ksi virkku vierem\u00e4h\u00e4n, hevonen helett\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nAjoa suhuttelevi. Ajoi p\u00e4iv\u00e4n, ajoi toisen,\n \najoi kohta kolmannenki. Jo p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmantena\n \np\u00e4\u00e4tyi V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ahoille, Kalevalan kankahille.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \noli teittens\u00e4 ajaja, matkojensa mittelij\u00e4\n \nnoilla V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ahoilla, Kalevalan kankahilla.\n \nTuli nuori Joukahainen, ajoi tiell\u00e4 vastatusten:\n \ntarttui aisa aisan p\u00e4\u00e4h\u00e4n, rahe rahkehen takistui,\n \nl\u00e4nget puuttui l\u00e4nkil\u00f6ihin, vemmel vempelen nen\u00e4h\u00e4n.\n \nSiit\u00e4 siin\u00e4 seisotahan, seisotahan, mietit\u00e4h\u00e4n...\n \nvesi vuoti vempelest\u00e4, usva aisoista usisi.\n \nKysyi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Kuit' olet sin\u00e4 sukua,\n \nkun tulit tuhmasti etehen, vastahan varattomasti?\n \nS\u00e4ret l\u00e4nget l\u00e4nk\u00e4puiset, vesapuiset vempelehet,\n \nkorjani pilastehiksi, r\u00e4m\u00e4ksi re'en retukan!\"\n \nSilloin nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mie olen nuori Joukahainen. Vaan sano oma sukusi:\n \nkuit' olet sin\u00e4 sukua, kuta, kurja, joukkioa?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen jo tuossa nimittelihe.\n \nSai siit\u00e4 sanoneheksi: \"Kun liet nuori Joukahainen,\n \nve\u00e4ite syrj\u00e4h\u00e4n v\u00e4h\u00e4isen! Sie olet nuorempi minua.\"\n \nSilloin nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"V\u00e4h\u00e4 on miehen nuoruuesta, nuoruuesta, vanhuuesta!\n \nKumpi on tieolta parempi, muistannalta mahtavampi,\n \nsep' on tiell\u00e4 seisokahan, toinen tielt\u00e4 siirtyk\u00e4h\u00e4n.\n \nLienet vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, laulaja i\u00e4n-ikuinen,\n \nruvetkamme laulamahan, saakamme sanelemahan,\n \nmies on miest\u00e4 oppimahan, toinen toista voittamahan!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mit\u00e4p\u00e4 minusta onpi laulajaksi, taitajaksi!\n \nAin' olen aikani elellyt n\u00e4ill\u00e4 yksill\u00e4 ahoilla,\n \nkotipellon pientarilla kuunnellut kotik\u00e4ke\u00e4.\n \nVaan kuitenki kaikitenki sano korvin kuullakseni:\n \nmit\u00e4 sie enint\u00e4 tie\u00e4t, yli muien ymm\u00e4rtelet?\"\n \nSanoi nuori Joukahainen: \"Tie\u00e4np\u00e4 min\u00e4 jotaki!\n \nSen on tie\u00e4n selv\u00e4llehen, tajuelen tarkoillehen:\n \nrepp\u00e4n\u00e4 on liki lakea, liki lieska kiukoata.\n \n\"Hyv\u00e4 on hylkehen ele\u00e4, ve'en koiran viehkuroia:\n \nluotansa lohia sy\u00f6pi, sivultansa siikasia.\n \n\"Siiall' on sile\u00e4t pellot, lohella laki tasainen.\n \nHauki hallalla kutevi, kuolasuu kovalla s\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n \nAhven arka, kyrmyniska sykysyt syvill\u00e4 uipi,\n \nkes\u00e4t kuivilla kutevi, rantasilla rapsehtivi.\n \n\"Kun ei tuosta kyllin liene, viel\u00e4 tie\u00e4n muunki tieon,\n \narvoan yhen asian: pohjola porolla kynti,\n \netel\u00e4 em\u00e4hevolla, takalappi tarvahalla.\n \nTie\u00e4n puut Pisan m\u00e4ell\u00e4, hongat Hornan kalliolla:\n \npitk\u00e4t on puut Pisan m\u00e4ell\u00e4, hongat Hornan kalliolla.\n \n\"Kolme on koskea kovoa, kolme j\u00e4rve\u00e4 jaloa,\n \nkolme vuorta korkeata t\u00e4m\u00e4n ilman kannen alla:\n \nH\u00e4mehess' on H\u00e4ll\u00e4py\u00f6r\u00e4, Kaatrakoski Karjalassa;\n \nei ole Vuoksen voittanutta, yli k\u00e4ynytt\u00e4 Imatran.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Lapsen tieto, naisen muisti,\n \nei ole partasuun urohon eik\u00e4 miehen naisekkahan!\n \nSano syntyj\u00e4 syvi\u00e4, asioita ainoisia!\"\n \nSe on nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tie\u00e4n m\u00e4 tiaisen synnyn, tie\u00e4n linnuksi tiaisen,\n \nkyyn viher\u00e4n k\u00e4\u00e4rmeheksi, kiiskisen ve'en kalaksi.\n \nRauan tie\u00e4n raukeaksi, mustan mullan muikeaksi,\n \nvarin veen on vaikeaksi, tulen polttaman pahaksi.\n \n\"Vesi on vanhin voitehista, kosken kuohu katsehista,\n \nitse Luoja loitsijoista, Jumala parantajista.\n \n\"Vuoresta on vetosen synty, tulen synty taivosesta,\n \nalku rauan ruostehesta, vasken kanta kalliosta.\n \n\"M\u00e4t\u00e4s on m\u00e4rk\u00e4 maita vanhin, paju puita ensimm\u00e4inen,\n \nhongan juuri huonehia, paatonen patarania.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Muistatko mit\u00e4 enemmin, vain jo loppuivat lorusi?\"\n \nSanoi nuori Joukahainen: \"Muistan viel\u00e4ki v\u00e4h\u00e4isen!\n \nMuistanpa ajan mokoman, kun olin merta kynt\u00e4m\u00e4ss\u00e4,\n \nmeren kolkot kuokkimassa, kalahauat kaivamassa,\n \nsy\u00e4nveet syvent\u00e4m\u00e4ss\u00e4, lampiveet on laskemassa,\n \nm\u00e4et myller\u00f6itt\u00e4m\u00e4ss\u00e4, louhet luomassa kokohon.\n \n\"Viel' olin miesn\u00e4 kuuentena, seitsem\u00e4nten\u00e4 urosna\n \nt\u00e4t\u00e4 maata saataessa, ilmoa suettaessa,\n \nilman pielt\u00e4 pist\u00e4m\u00e4ss\u00e4, taivon kaarta kantamassa,\n \nkuuhutta kulettamassa, aurinkoa auttamassa,\n \notavaa ojentamassa, taivoa t\u00e4hitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Sen varsin valehtelitki!\n \nEi sinua silloin n\u00e4hty, kun on merta kynnettihin,\n \nmeren kolkot kuokittihin, kalahauat kaivettihin,\n \nsy\u00e4nveet syvennettihin, lampiveet on laskettihin,\n \nm\u00e4et myller\u00f6itettihin, louhet luotihin kokohon.\n \n\"Eik\u00e4 lie sinua n\u00e4hty, ei lie n\u00e4hty eik\u00e4 kuultu\n \nt\u00e4t\u00e4 maata saataessa, ilmoa suettaessa,\n \nilman pielt\u00e4 pistett\u00e4iss\u00e4, taivon kaarta kannettaissa,\n \nkuuhutta kuletettaissa, aurinkoa autettaissa,\n \notavaa ojennettaissa, taivoa t\u00e4hitett\u00e4iss\u00e4.\"\n \nSe on nuori Joukahainen tuosta tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Kun ei lie minulla mielt\u00e4, kysyn mielt\u00e4 miekaltani.\n \nOi on vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, laulaja laveasuinen!\n \nL\u00e4he miekan mittel\u00f6h\u00f6n, k\u00e4yp\u00e4 kalvan katselohon!\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"En noita pahoin pel\u00e4nne\n \nmiekkojasi, mieli\u00e4si, tuuriasi, tuumiasi.\n \nVaan kuitenki kaikitenki l\u00e4he en miekan mittel\u00f6h\u00f6n\n \nsinun kanssasi, katala, kerallasi, kehno raukka.\"\n \nSiin\u00e4 nuori Joukahainen murti suuta, v\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4,\n \nmurti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ken ei k\u00e4y miekan mittel\u00f6h\u00f6n, l\u00e4he ei kalvan\n \nkatselohon,\n \nsen min\u00e4 siaksi laulan, alak\u00e4rs\u00e4ksi asetan.\n \nPanen semmoiset urohot sen sik\u00e4li, tuon t\u00e4k\u00e4li,\n \nsorran sontatunkiohon, l\u00e4\u00e4v\u00e4n nurkkahan nutistan.\"\n \nSiit\u00e4 suuttui V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, siit\u00e4 suuttui ja h\u00e4pesi.\n \nItse loihe laulamahan, sai itse sanelemahan:\n \nei ole laulut lasten laulut, lasten laulut, naisten naurut,\n \nne on partasuun urohon, joit' ei laula kaikki lapset\n \neik\u00e4 pojat puoletkana, kolmannetkana kosijat\n \nt\u00e4ll\u00e4 inhalla i\u00e4ll\u00e4, katovalla kannikalla.\n \nLauloi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: j\u00e4rvet l\u00e4ikkyi, maa j\u00e4risi,\n \nvuoret vaskiset vapisi, paaet vahvat paukahteli,\n \nkalliot kaheksi lenti, kivet rannoilla rakoili.\n \nLauloi nuoren Joukahaisen: vesat lauloi vempelehen,\n \npajupehkon l\u00e4nkil\u00f6ihin, raiat rahkehen nen\u00e4h\u00e4n.\n \nLauloi korjan kultalaian: lauloi lampihin haoiksi;\n \nlauloi ruoskan helmiletkun meren rantaruokosiksi;\n \nlauloi laukkip\u00e4\u00e4n hevosen kosken rannalle kiviksi.\n \nLauloi miekan kultakahvan salamoiksi taivahalle,\n \nsiit\u00e4 jousen kirjavarren kaariksi vesien p\u00e4\u00e4lle,\n \nsiit\u00e4 nuolensa sulitut havukoiksi kiit\u00e4viksi,\n \nsiit\u00e4 koiran koukkuleuan, sen on maahan maakiviksi.\n \nLakin lauloi miehen p\u00e4\u00e4st\u00e4 pilven pystyp\u00e4\u00e4 kokaksi;\n \nlauloi kintahat k\u00e4est\u00e4 umpilammin lumpehiksi,\n \nsiit\u00e4 haljakan sinisen hattaroiksi taivahalle,\n \nvy\u00f6lt\u00e4 ussakan utuisen halki taivahan t\u00e4hiksi.\n \nItsen lauloi Joukahaisen: lauloi suohon suoniv\u00f6ist\u00e4,\n \nniittyhyn nivuslihoista, kankahasen kainaloista.\n \nJo nyt nuori Joukahainen jopa tiesi jotta tunsi:\n \ntiesi tielle tullehensa, matkallen osannehensa\n \nvoittelohon, laulelohon kera vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \nJaksoitteli jalkoansa: eip\u00e4 jaksa jalka nousta;\n \ntoki toistakin yritti: siin' oli kivinen kenk\u00e4.\n \nSiit\u00e4 nuoren Joukahaisen jopa tuskaksi tulevi,\n \nl\u00e4ylemm\u00e4ksi lankeavi. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Oi on viisas V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen!\n \nPy\u00f6rryt\u00e4 pyh\u00e4t sanasi, per\u00e4yt\u00e4 lausehesi!\n \nP\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4st\u00e4 p\u00e4lk\u00e4h\u00e4st\u00e4, t\u00e4st\u00e4 seikasta selit\u00e4!\n \nPanenpa parahan makson, annan lunnahat lujimmat.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Niin mit\u00e4 minullen annat,\n \njos py\u00f6rr\u00e4n pyh\u00e4t sanani, per\u00e4yt\u00e4n lauseheni,\n \np\u00e4\u00e4st\u00e4n siit\u00e4 p\u00e4lk\u00e4h\u00e4st\u00e4, siit\u00e4 seikasta selit\u00e4n?\"\n \nSanoi nuori Joukahainen: \"Onp' on mulla kaarta kaksi,\n \njousta kaksi kaunokaista; yks' on ly\u00f6m\u00e4h\u00e4n rive\u00e4,\n \ntoinen tarkka ammunnalle. Ota niist\u00e4 jompikumpi!\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Huoli en, hurja, jousistasi,\n \nen, katala, kaaristasi! On noita itsell\u00e4niki\n \njoka sein\u00e4 seisoteltu, joka vaarnanen varottu:\n \nmiehitt\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t, urohitta ulkot\u00f6ill\u00e4.\"\n \nLauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit\u00e4ki syvemm\u00e4.\n \nSanoi nuori Joukahainen: \"Onp' on mulla purtta kaksi,\n \nkaksi kaunoista venoa; yks' on kiistassa kepe\u00e4,\n \ntoinen paljo kannattava. Ota niist\u00e4 jompikumpi!\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Enp' on huoli pursistasi,\n \nvenehist\u00e4si valita! On noita itsell\u00e4niki\n \njoka tela tempaeltu, joka lahtema laottu,\n \nmik\u00e4 tuulella tukeva, mik\u00e4 vastas\u00e4\u00e4n menij\u00e4.\"\n \nLauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit\u00e4ki syvemm\u00e4.\n \nSanoi nuori Joukahainen: \"On mulla oritta kaksi,\n \nkaksi kaunoista hepoa; yks' on juoksulle jalompi,\n \ntoinen raisu rahkehille. Ota niist\u00e4 jompikumpi!\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"En huoli hevosiasi,\n \nsure en sukkajalkojasi! On noita itsell\u00e4niki\n \njoka soimi solmieltu, joka tanhua taluttu:\n \nvesi selv\u00e4 selk\u00e4luilla, rasvalampi lautasilla.\"\n \nLauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit\u00e4ki syvemm\u00e4.\n \nSanoi nuori Joukahainen: \"Oi on vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen!\n \nPy\u00f6rryt\u00e4 pyh\u00e4t sanasi, per\u00e4yt\u00e4 lausehesi!\n \nAnnan kultia kyp\u00e4rin, hope'ita huovan t\u00e4yen,\n \nisoni soasta saamat, taluttamat tappelosta.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"En huoli hope'itasi,\n \nkysy en, kurja, kultiasi! On noita itsell\u00e4niki\n \njoka aitta ahtaeltu, joka vakkanen varottu:\n \nne on kullat kuun-ikuiset, p\u00e4iv\u00e4n-polviset hopeat.\"\n \nLauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit\u00e4ki syvemm\u00e4.\n \nSanoi nuori Joukahainen: \"Oi on vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen!\n \nP\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4st\u00e4 p\u00e4lk\u00e4h\u00e4st\u00e4, t\u00e4st\u00e4 seikasta selit\u00e4!\n \nAnnan aumani kotoiset, heit\u00e4n hietapeltoseni\n \noman p\u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4stimeksi, itseni lunastimeksi.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"En halaja aumojasi,\n \nherj\u00e4, hietapeltojasi! On noita itsell\u00e4niki,\n \npeltoja joka per\u00e4ll\u00e4, aumoja joka aholla.\n \nOmat on paremmat pellot, omat aumat armahammat.\"\n \nLauloi nuoren Joukahaisen, lauloi ainakin alemma.\n \nSiit\u00e4 nuori Joukahainen toki viimein tuskastui,\n \nkun oli leuan liettehess\u00e4, parran paikassa pahassa,\n \nsuun on suossa, sammalissa, hampahin haon per\u00e4ss\u00e4.\n \nSanoi nuori Joukahainen: \"Oi on viisas V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen,\n \ntiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen! Laula jo laulusi takaisin,\n \nheit\u00e4 viel\u00e4 heikko henki, laske t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pois minua!\n \nVirta jo jalkoa vet\u00e4vi, hiekka silmi\u00e4 hiovi.\n \n\"Kun py\u00f6rr\u00e4t pyh\u00e4t sanasi, luovuttelet luottehesi,\n \nannan Aino siskoseni, lainoan emoni lapsen\n \nsulle pirtin pyyhkij\u00e4ksi, lattian lakaisijaksi,\n \nhulikkojen huuhtojaksi, vaippojen viruttajaksi,\n \nkutojaksi kultavaipan, mesileiv\u00e4n leipojaksi.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen ihastui ikihyv\u00e4ksi,\n \nkun sai neion Joukahaisen vanhan p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 varaksi.\n \nIstuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse.\n \nLauloi kotvan, lauloi toisen, lauloi kotvan kolmannenki:\n \npy\u00f6rti pois pyh\u00e4t sanansa, perin laski lausehensa.\n \nP\u00e4\u00e4si nuori Joukahainen, p\u00e4\u00e4si leuan liettehest\u00e4,\n \nparran paikasta pahasta, hevonen kosken kivest\u00e4,\n \nreki rannalta haosta, ruoska rannan ruokosesta.\n \nKohoeli korjahansa, reutoihe rekosehensa;\n \nl\u00e4ksi mielell\u00e4 pahalla, sy\u00e4mell\u00e4 synke\u00e4ll\u00e4\n \nluoksi armahan emonsa, tyk\u00f6 valtavanhempansa.\n \nAjoa karittelevi. Ajoi kummasti kotihin:\n \nrikki riihe'en rekens\u00e4, aisat poikki portahasen.\n \nAlkoi \u00e4iti arvaella, isonen sanan sanovi:\n \n\"Suottapa rikoit rekesi, tahallasi aisan taitoit!\n \nMit\u00e4p\u00e4 kummasti kuletki, tulet tuhmasti kotihin?\"\n \nTuossa nuori Joukahainen itke\u00e4 vetistelevi\n \nalla p\u00e4in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp\u00e4rin\n \nsek\u00e4 huulin hyypynyisin, nen\u00e4n suulle langennuisen.\n \nEmo enn\u00e4tti kysy\u00e4, vaivan n\u00e4hnyt vaaitella:\n \n\"Mit\u00e4 itket, poikueni, nuorna saamani, nureksit,\n \nolet huulin hyypynyisin, nen\u00e4n suulle langennuisen?\"\n \nSanoi nuori Joukahainen: \"Oi on maammo, kantajani!\n \nJo on syyt\u00e4 syntynynn\u00e4, taikoja tapahtununna,\n \nsyyt\u00e4 kyllin itke\u00e4ni, taikoja nureksiani!\n \nTuot' itken t\u00e4m\u00e4n ik\u00e4ni, puhki polveni murehin:\n \nannoin Aino siskoseni, lupasin emoni lapsen\n \nV\u00e4in\u00e4m\u00f6iselle varaksi, laulajalle puolisoksi,\n \nturvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle.\"\n \nEmo kahta k\u00e4mment\u00e4ns\u00e4 hykersi molempiansa;\n \nsanan virkkoi, noin nimesi: \"El\u00e4 itke, poikueni!\n \nEi ole itkett\u00e4vi\u00e4, suuresti surettavia:\n \ntuota toivoin tuon ik\u00e4ni, puhki polveni halasin\n \nsukuhuni suurta miest\u00e4, rotuhuni rohkeata,\n \nv\u00e4vykseni V\u00e4in\u00e4m\u00f6ist\u00e4, laulajata langokseni.\"\n \nSisar nuoren Joukahaisen itse itkullen apeutui.\n \nItki p\u00e4iv\u00e4n, itki toisen poikkipuolin portahalla;\n \nitki suuresta surusta, apeasta miel'alasta.\n \nSai emo sanelemahan: \"Mit\u00e4 itket, Ainoseni,\n \nkun olet saava suuren sulhon, miehen korkean kotihin\n \nikkunoillen istujaksi, lautsoille lavertajaksi?\"\n \nTuon tyt\u00e4r sanoiksi virkki: \"Oi emoni, kantajani!\n \nItkenp\u00e4 min\u00e4 jotaki: itken kassan kauneutta,\n \ntukan nuoren tuuheutta, hivuksien hienoutta,\n \njos ne pienn\u00e4 peitet\u00e4h\u00e4n, katetahan kasvavana.\n \n\"Tuotapa ik\u00e4ni itken, tuota p\u00e4iv\u00e4n armautta,\n \nsuloutta kuun komean, ihanuutta ilman kaiken,\n \njos oisi nuorna j\u00e4tt\u00e4minen, lapsena unohtaminen\n \nveikon veistotanterille, ison ikkunan aloille.\"\n \nSanovi emo tyt\u00f6lle, lausui vanhin lapsellensa:\n \n\"Mene, huima, huolinesi, ep\u00e4kelpo, itkuinesi!\n \nEi ole syyt\u00e4 synkisty\u00e4, aihetta apeutua.\n \nPaistavi Jumalan p\u00e4iv\u00e4 muuallaki maailmassa,\n \nei isosi ikkunoilla, veikkosi ver\u00e4j\u00e4n suulla.\n \nMy\u00f6s on marjoja m\u00e4ell\u00e4, ahomailla mansikoita\n \npoimia sinun poloisen ilmassa etemp\u00e4n\u00e4ki,\n \nei aina ison ahoilla, veikon viertokankahilla.\"","title":"Kolmas runo","type":"page"}