{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/04.htm","path":"neu/kvfin/04.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/04.htm","text":"Tuopa Aino, neito nuori, sisar nuoren Joukahaisen,\n \nl\u00e4ksi luutoa lehosta, vastaksia varvikosta.\n \nTaittoi vastan taatollensa, toisen taittoi maammollensa,\n \nkokoeli kolmannenki verev\u00e4lle veijollensa.\n \nJo astui kohin kotia, lepikk\u00f6\u00e4 leuhautti.\n \nTuli vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen; n\u00e4ki neitosen lehossa,\n \nhienohelman heinik\u00f6ss\u00e4. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"El\u00e4p\u00e4 muille, neiti nuori, kuin minulle, neiti nuori,\n \nkanna kaulanhelmil\u00f6it\u00e4, rinnanristi\u00e4 rakenna,\n \npane p\u00e4\u00e4t\u00e4 palmikolle, sio silkill\u00e4 hivusta!\"\n \nNeiti tuon sanoiksi virkki: \"En sinulle enk\u00e4 muille\n \nkanna rinnanristil\u00f6it\u00e4, p\u00e4\u00e4t\u00e4 silkill\u00e4 sitaise.\n \nHuoli on haahen haljakoista, vehn\u00e4n viploista valita;\n \nasun kaioissa sovissa, kasvan leiv\u00e4n kannikoissa\n \ntyk\u00f6n\u00e4 hyv\u00e4n isoni, kanssa armahan emoni.\"\n \nRiisti ristin rinnaltansa, sormukset on sormestansa,\n \nhelmet kaulasta karisti, punalangat p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4,\n \nj\u00e4tti maalle maan hyviksi, lehtohon lehon hyviksi.\n \nMeni itkien kotihin, kallotellen kartanolle.\n \nIso istui ikkunalla, kirvesvartta kirjoavi:\n \n\"Mit\u00e4 itket, tytt\u00f6 raukka, tytt\u00f6 raukka, neito nuori?\"\n \n\"Onpa syyt\u00e4 itke\u00e4ni, vaivoja valittoani!\n \nSit\u00e4 itken, taattoseni, sit\u00e4 itken ja valitan:\n \nkirpoi risti rinnaltani, kaune vy\u00f6st\u00e4ni karisi,\n \nrinnalta hopearisti, vaskilangat vy\u00f6ni p\u00e4\u00e4st\u00e4.\"\n \nVeljens\u00e4 ver\u00e4j\u00e4n suulla vemmelpuuta veistelevi:\n \n\"Mit\u00e4 itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?\"\n \n\"Onpa syyt\u00e4 itke\u00e4ni, vaivoja valittoani!\n \nSit\u00e4 itken, veikko rukka, sit\u00e4 itken ja valitan:\n \nkirpoi sormus sormestani, helmet kaulasta katosi,\n \nkullansormus sormestani, kaulasta hopeahelmet.\"\n \nSisko sillan korvasella vy\u00f6t\u00e4 kullaista kutovi:\n \n\"Mit\u00e4 itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?\"\n \n\"Onpa syyt\u00e4 itkij\u00e4ll\u00e4, vaivoja vetist\u00e4j\u00e4ll\u00e4!\n \nSit\u00e4 itken, sisko rukka, sit\u00e4 itken ja valitan:\n \nkirpoi kullan kulmiltani, hopeat hivuksiltani,\n \nsinisilkit silmilt\u00e4ni, punanauhat p\u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4lt\u00e4.\"\n \nEmo aitan portahalla kuoretta kokoelevi:\n \n\"Mit\u00e4 itket, tytti raukka, tytt\u00f6 raukka, neito nuori?\"\n \n\"Oi on maammo, kantajani, oi emo, imett\u00e4j\u00e4ni!\n \nOnp' on syit\u00e4 synke'it\u00e4, apeita ani pahoja!\n \nSit\u00e4 itken, \u00e4iti rukka, sit\u00e4, maammoni, valitan:\n \nl\u00e4ksin luutoa lehosta, vastanp\u00e4it\u00e4 varvikosta.\n \nTaitoin vastan taatolleni, toisen taitoin maammolleni,\n \nkokoelin kolmannenki verev\u00e4lle veijolleni.\n \nAloin astua kotihin; astuinpa l\u00e4pi ahosta:\n \nOsmoinen orosta virkkoi, Kalevainen kaskesmaalta:\n \n'El\u00e4p\u00e4 muille, neiti rukka, kuin minulle, neiti rukka,\n \nkanna kaulanhelmil\u00f6it\u00e4, rinnanristi\u00e4 rakenna,\n \npane p\u00e4\u00e4t\u00e4 palmikolle, sio silkill\u00e4 hivusta!'\n \n\"Riistin ristin rinnaltani, helmet kaulasta karistin,\n \nsinilangat silmilt\u00e4ni, punalangat p\u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4lt\u00e4,\n \nheitin maalle maan hyviksi, lehtohon lehon hyviksi.\n \nItse tuon sanoiksi virkin: 'En sinulle enk\u00e4 muille\n \nkanna rinnanristi\u00e4ni, p\u00e4\u00e4t\u00e4 silkill\u00e4 sitaise.\n \nHuoli en haahen haljakoista, vehn\u00e4n viploista valita;\n \nasun kaioissa sovissa, kasvan leiv\u00e4n kannikoissa\n \ntyk\u00f6n\u00e4 hyv\u00e4n isoni, kanssa armahan emoni.'\"\n \nEmo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa:\n \n\"El\u00e4 itke, tytt\u00e4reni, nuorna saamani, nureksi!\n \nSy\u00f6 vuosi suloa voita: tulet muita vuolahampi;\n \ntoinen sy\u00f6 sianlihoa: tulet muita sirke\u00e4mpi;\n \nkolmas kuorekokkaroita: tulet muita kaunihimpi.\n \nAstu aittahan m\u00e4elle aukaise parahin aitta!\n \nSiell' on arkku arkun p\u00e4\u00e4ll\u00e4, lipas lippahan lomassa.\n \nAukaise parahin arkku, kansi kirjo kimmahuta:\n \nsiin' on kuusi kultavy\u00f6t\u00e4, seitsem\u00e4n sinihamoista.\n \nNe on Kuuttaren kutomat, P\u00e4iv\u00e4tt\u00e4ren p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4t.\n \n\"Ennen neinn\u00e4 ollessani, impen\u00e4 el\u00e4ess\u00e4ni\n \nl\u00e4ksin marjahan mets\u00e4lle, alle vaaran vaapukkahan.\n \nKuulin Kuuttaren kutovan, P\u00e4iv\u00e4tt\u00e4ren kehre\u00e4v\u00e4n\n \nsinisen salon sivulla, lehon lemmen liepehell\u00e4.\n \n\"Min\u00e4 luoksi luontelime, likelle l\u00e4hentelime.\n \nAloinpa anella noita, itse virkin ja sanelin:\n \n'Anna, Kuutar, kultiasi, P\u00e4iv\u00e4t\u00e4r, hope'itasi\n \nt\u00e4lle tyhj\u00e4lle tyt\u00f6lle, lapsellen anelijalle!'\n \n\"Antoi Kuutar kultiansa, P\u00e4iv\u00e4t\u00e4r hope'itansa.\n \nMin\u00e4 kullat kulmilleni, p\u00e4\u00e4lleni hyv\u00e4t hopeat!\n \nTulin kukkana kotihin, ilona ison pihoille.\n \n\"Kannoin p\u00e4iv\u00e4n, kannoin toisen. Jo p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmantena\n \nriisuin kullat kulmiltani, p\u00e4\u00e4lt\u00e4ni hyv\u00e4t hopeat,\n \nvein ne aittahan m\u00e4elle, panin arkun kannen alle:\n \nsiit' on asti siell\u00e4 ollut ajan kaiken katsomatta.\n \n\"Sio nyt silkit silmillesi, kullat kulmille kohota,\n \nkaulahan hele\u00e4t helmet, kullanristit rinnoillesi!\n \nPane paita palttinainen, liit\u00e4 liinan-aivinainen,\n \nHame verkainen vet\u00e4ise, senp' on p\u00e4\u00e4lle silkkivy\u00f6hyt,\n \nsukat sulkkuiset koreat, kautokeng\u00e4t kaunokaiset!\n \nP\u00e4\u00e4si k\u00e4\u00e4ri palmikolle, silkkinauhoilla sitaise,\n \nsormet kullansormuksihin, k\u00e4et kullank\u00e4\u00e4ryl\u00f6ihin!\n \n\"Niin tulet tupahan tuolta, astut aitasta sis\u00e4lle\n \nsukukuntasi suloksi, koko heimon hempe\u00e4ksi:\n \nkulet kukkana kujilla, vaapukkaisena vaellat,\n \nehompana entist\u00e4si, parempana muinaistasi.\"\n \nSen emo sanoiksi virkki, senp' on lausui lapsellensa.\n \nEi tyt\u00e4r totellut tuota, ei kuullut emon sanoja;\n \nmeni itkien pihalle, kaihoellen kartanolle.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Miten on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus?\n \nNiinp' on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus,\n \nkuin on vellova vetonen eli aalto altahassa.\n \nMitenp\u00e4 poloisten mieli, kuten allien ajatus?\n \nNiinp\u00e4 on poloisten mieli, niinp\u00e4 allien ajatus,\n \nkuin on hanki harjun alla, vesi kaivossa syv\u00e4ss\u00e4.\n \n\"Usein nyt minun utuisen, use'in, utuisen lapsen,\n \nmieli kulkevi kulossa, vesakoissa viehkuroivi,\n \nnurmessa nuhaelevi, pensahassa piehtaroivi;\n \nmieli ei tervoa parempi, sy\u00e4n ei sytt\u00e4 valkeampi.\n \n\"Parempi minun olisi, parempi olisi ollut\n \nsyntym\u00e4tt\u00e4, kasvamatta, suureksi sukeumatta\n \nn\u00e4ille p\u00e4iville pahoille, ilmoille ilottomille.\n \nOisin kuollut kuusi\u00f6isn\u00e4, kaonnut kaheksan\u00f6isn\u00e4,\n \noisi en paljoa pit\u00e4nyt: vaaksan palttinapaloa,\n \npikkaraisen pientaretta, emon itkua v\u00e4h\u00e4isen,\n \nison viel\u00e4ki v\u00e4hemm\u00e4n, veikon ei v\u00e4he\u00e4k\u00e4n\u00e4.\"\n \nItki p\u00e4iv\u00e4n, itki toisen. Sai emo kyselem\u00e4h\u00e4n:\n \n\"Mit\u00e4 itket, impi rukka, kuta, vaivainen, valitat?\"\n \n\"Sit\u00e4 itken, impi rukka, kaiken aikani valitan,\n \nkun annoit minun poloisen, oman lapsesi lupasit,\n \nk\u00e4skit vanhalle varaksi, ik\u00e4puolelle iloksi,\n \nturvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle.\n \nOisit ennen k\u00e4skenynn\u00e4 alle aaltojen syvien\n \nsisareksi siikasille, veikoksi ve'en kaloille!\n \nParempi meress\u00e4 olla, alla aaltojen asua\n \nsisarena siikasilla, veikkona ve'en kaloilla,\n \nkuin on vanhalla varana, turvana tutisijalla,\n \nsukkahansa suistujalla, karahkahan kaatujalla.\"\n \nSiit\u00e4 astui aittam\u00e4elle, astui aittahan sis\u00e4lle.\n \nAukaisi parahan arkun, kannen kirjo kimmahutti:\n \nl\u00f6ysi kuusi kultavy\u00f6t\u00e4, seitsem\u00e4n sinihametta;\n \nne on p\u00e4\u00e4llens\u00e4 pukevi, varrellensa valmistavi.\n \nPani kullat kulmillensa, hopeat hivuksillensa,\n \nsinisilkit silmillens\u00e4, punalangat p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle.\n \nL\u00e4ksi siit\u00e4 astumahan ahon poikki, toisen pitkin;\n \nvieri soita, vieri maita, vieri synkki\u00e4 saloja.\n \nItse lauloi menness\u00e4ns\u00e4, virkkoi vierielless\u00e4ns\u00e4:\n \n\"Sy\u00e4nt\u00e4ni tuimelevi, p\u00e4\u00e4t\u00e4ni kivistelevi.\n \nEik\u00e4 tuima tuimemmasti, kipe\u00e4mm\u00e4sti kivist\u00e4,\n \njotta, koito, kuolisinki, katkeaisinki, katala,\n \nn\u00e4ilt\u00e4 suurilta suruilta, ape'ilta miel'aloilta.\n \n\"Jo oisi minulla aika n\u00e4ilt\u00e4 ilmoilta erit\u00e4,\n \naikani Manalle menn\u00e4, ik\u00e4 tulla Tuonelahan:\n \nei minua isoni itke, ei emo pane pahaksi,\n \nei kastu sisaren kasvot, veikon silm\u00e4t vett\u00e4 vuoa,\n \nvaikka vierisin vetehen, kaatuisin kalamerehen\n \nalle aaltojen syvien, p\u00e4\u00e4lle mustien murien.\"\n \nAstui p\u00e4iv\u00e4n, astui toisen. P\u00e4iv\u00e4n\u00e4p\u00e4 kolmantena\n \nenn\u00e4tti meri etehen, ruokoranta vastahansa:\n \ntuohon y\u00f6hyt yll\u00e4tt\u00e4vi, pime\u00e4 pi\u00e4ttelevi.\n \nSiin\u00e4 itki impi illan, kaikerteli kaiken y\u00f6t\u00e4\n \nrannalla vesikivell\u00e4, laajalla lahen per\u00e4ll\u00e4.\n \nAamulla ani varahin katsoi tuonne niemen p\u00e4\u00e4h\u00e4n:\n \nkolme oli neitt\u00e4 niemen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ... ne on merta\n \nkylpem\u00e4ss\u00e4!\n \nAino neiti nelj\u00e4nneksi, vitsan varpa viienneksi!\n \nHeitti paitansa pajulle, hamehensa haapaselle,\n \nsukkansa sulalle maalle, kenk\u00e4ns\u00e4 vesikivelle,\n \nhelmet hietarantaselle, sormukset somerikolle.\n \nKivi oli kirjava sel\u00e4ll\u00e4, paasi kullan paistavainen:\n \nkiistasi kivellen uia, tahtoi paaelle paeta.\n \nSitte sinne saatuansa asetaiksen istumahan\n \nkirjavaiselle kivelle, paistavalle paaterelle:\n \nkilahti kivi vetehen, paasi pohjahan pakeni,\n \nneitonen kiven keralla, Aino paaen palleassa.\n \nSiihenp\u00e4 kana katosi, siihen kuoli impi rukka.\n \nSanoi kerran kuollessansa, virkki viel\u00e4 vierress\u00e4ns\u00e4:\n \n\"Menin merta kylpem\u00e4h\u00e4n, sainp' on uimahan sel\u00e4lle;\n \nsinne m\u00e4, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman:\n \nelk\u00f6h\u00f6n minun isoni sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4\n \nvet\u00e4k\u00f6 ve'en kaloja t\u00e4lt\u00e4 suurelta sel\u00e4lt\u00e4!\n \n\"L\u00e4ksin rannalle pesohon, menin merta kylpem\u00e4h\u00e4n;\n \nsinne m\u00e4, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman:\n \nelk\u00f6h\u00f6n minun emoni sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4\n \npanko vett\u00e4 taikinahan laajalta kotilahelta!\n \n\"L\u00e4ksin rannalle pesohon, menin merta kylpem\u00e4h\u00e4n;\n \nsinne m\u00e4, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman:\n \nelk\u00f6h\u00f6np' on veikkoseni sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4\n \njuottako sotaoritta rannalta merelliselt\u00e4!\n \n\"L\u00e4ksin rannalle pesohon, menin merta kylpem\u00e4h\u00e4n;\n \nsinne m\u00e4, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman:\n \nelk\u00f6h\u00f6np' on siskoseni sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4\n \npesk\u00f6 t\u00e4st\u00e4 silmi\u00e4ns\u00e4 kotilahen laiturilta!\n \nMik\u00e4li meren vesi\u00e4, sik\u00e4li minun veri\u00e4;\n \nmik\u00e4li meren kaloja, sik\u00e4li minun lihoja;\n \nmik\u00e4 rannalla risuja, se on kurjan kylkiluita;\n \nmik\u00e4 rannan hein\u00e4si\u00e4, se hivusta hierottua.\"\n \nSe oli surma nuoren neien, loppu kaunihin kanasen...\nKukas nyt sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan\n \nneien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon?\n \nKarhu sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan!\n \nEi karhu sanoa saata: lehmikarjahan katosi.\n \nKukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan\n \nneien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon?\n \nSusi sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan!\n \nEi susi sanoa saata: lammaskarjahan katosi.\n \nRepo sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan!\n \nEi repo sanoa saata: hanhikarjahan katosi.\n \nJ\u00e4n\u00f6 sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan!\n \nJ\u00e4nis varman vastaeli: \"Sana ei miehe'en katoa!\"\n \nL\u00e4ksi j\u00e4nis juoksemahan, pitk\u00e4korva piippomahan,\n \nv\u00e4\u00e4r\u00e4s\u00e4\u00e4ri v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4h\u00e4n, ristisuu ripottamahan\n \nneien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon.\n \nJuoksi saunan kynnykselle; kyykist\u00e4ikse kynnykselle:\n \nsauna t\u00e4ynn\u00e4 neitosia, vasta k\u00e4ess\u00e4 vastoavat:\n \n\"Saitko, kiero, keittimiksi, paltsasilm\u00e4, paistimiksi,\n \nis\u00e4nn\u00e4llen iltaseksi, em\u00e4nn\u00e4llen eineheksi,\n \ntytt\u00e4ren v\u00e4lipaloiksi, pojan puolip\u00e4iv\u00e4seksi?\"\n \nJ\u00e4nis saattavi sanoa, kehr\u00e4silm\u00e4 kerskaella:\n \n\"Liep\u00e4 lempo l\u00e4htenynn\u00e4 kattiloihin kiehumahan!\n \nL\u00e4ksin sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan:\n \njop' on kaunis kaatununna, tinarinta riutununna,\n \nsortununna hopeasolki, vy\u00f6 vaski valahtanunna:\n \nmennyt lietohon merehen, alle aavojen syvien,\n \nsisareksi siikasille, veikoksi ve'en kaloille.\"\n \nEmo tuosta itkem\u00e4h\u00e4n, kyynelvierus vierem\u00e4h\u00e4n.\n \nSai siit\u00e4 sanelemahan, vaivainen valittamahan:\n \n\"Elk\u00e4tte, emot poloiset, sin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4\n \ntuuitelko tytt\u00e4ri\u00e4, lapsianne liekutelko\n \nvastoin mielt\u00e4 miehel\u00e4h\u00e4n, niinkuin mie, emo poloinen,\n \ntuuittelin tytt\u00f6j\u00e4ni, kasvatin kanasiani!\"\n \nEmo itki, kyynel vieri: vieri vetrehet vetens\u00e4\n \nsinisist\u00e4 silmist\u00e4ns\u00e4 poloisille poskillensa.\n \nVieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens\u00e4\n \npoloisilta poskip\u00e4ilt\u00e4 ripe'ille rinnoillensa.\n \nVieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens\u00e4\n \nripe'ilt\u00e4 rinnoiltansa hienoisille helmoillensa.\n \nVieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens\u00e4\n \nhienoisilta helmoiltansa punasuille sukkasille.\n \nVieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens\u00e4\n \npunasuilta sukkasilta kultakeng\u00e4n kautosille.\n \nVieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens\u00e4\n \nkultakeng\u00e4n kautosilta maahan alle jalkojensa;\n \nvieri maahan maan hyv\u00e4ksi, vetehen ve'en hyv\u00e4ksi.\n \nVe'et maahan tultuansa alkoivat jokena juosta:\n \nkasvoipa jokea kolme itkemist\u00e4ns\u00e4 vesist\u00e4,\n \nl\u00e4pi p\u00e4\u00e4ns\u00e4 l\u00e4htemist\u00e4, alta kulman kulkemista.\n \nKasvoipa joka jokehen kolme koskea tulista,\n \njoka kosken kuohumalle kolme luotoa kohosi,\n \njoka luo'on partahalle kunnas kultainen yleni;\n \nkunki kunnahan kukulle kasvoi kolme koivahaista,\n \nkunki koivun latvasehen kolme kullaista k\u00e4ke\u00e4.\n \nSai k\u00e4k\u00f6set kukkumahan. Yksi kukkui: \"lemmen,\n \nlemmen!\"\n \nToinen kukkui: \"sulhon, sulhon!\" Kolmas kukkui:\n \n\"auvon, auvon!\"\n \nKuka kukkui: \"lemmen, lemmen!\" sep' on kukkui kuuta\n \nkolme\n \nlemmett\u00f6m\u00e4lle tyt\u00f6lle, meress\u00e4 makoavalle.\n \nKuka kukkui: \"sulhon, sulhon!\" sep' on kukkui kuusi\n \nkuuta\n \nsulholle sulottomalle, ik\u00e4viss\u00e4 istuvalle.\n \nKuka kukkui: \"auvon, auvon!\" se kukkui ik\u00e4ns\u00e4 kaiken\n \nauvottomalle emolle, i\u00e4n p\u00e4iv\u00e4t itkev\u00e4lle.\n \nNiin emo sanoiksi virkki kuunnellessansa k\u00e4ke\u00e4:\n \n\"Elk\u00f6h\u00f6n emo poloinen kauan kuunnelko k\u00e4ke\u00e4!\n \nKun k\u00e4ki kukahtelevi, niin sy\u00e4n syk\u00e4htelevi,\n \nitku silm\u00e4h\u00e4n tulevi, ve'et poskille valuvi,\n \nhere\u00e4mm\u00e4t herne-aarta, paksummat pavun jyve\u00e4:\n \nkyyn\u00e4r\u00e4n ik\u00e4 kuluvi, vaaksan varsi vanhenevi,\n \nkoko ruumis runnahtavi kuultua kev\u00e4tk\u00e4k\u00f6sen.\"","title":"Nelj\u00e4s runo","type":"page"}