{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/05.htm","path":"neu/kvfin/05.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/05.htm","text":"Jo oli sanoma saatu, viety viesti tuonnemmaksi\n \nneien nuoren nukkumasta, kaunihin katoamasta.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tuo tuosta pahoin pahastui:\n \nitki illat, itki aamut, y\u00f6hyet enemmin itki,\n \nkun oli kaunis kaatununna, neitonen nukahtanunna,\n \nmennyt lietohon merehen, alle aaltojen syvien.\n \nAstui huollen, huokaellen, sy\u00e4mell\u00e4 synke\u00e4ll\u00e4\n \nrannalle meren sinisen. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Sano nyt, Untamo, unesi, maku'usi, maan venyj\u00e4:\n \nmiss\u00e4 Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi?\"\n \nSanoipa Untamo unensa, maku'unsa maan venyj\u00e4:\n \n\"Tuolla Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi:\n \nnen\u00e4ss\u00e4 utuisen niemen, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 saaren terhenisen\n \nalla aaltojen syvien, p\u00e4\u00e4ll\u00e4 mustien mutien.\n \n\"Siell\u00e4 Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi\n \npikkuisessa pirttisess\u00e4, kamarissa kaitaisessa,\n \nkiven kirjavan kyless\u00e4, paaen paksun kainalossa.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen vetihe venesijoille.\n \nSilme\u00e4vi siimojansa, katselevi onkiansa;\n \notti ongen taskuhunsa, v\u00e4k\u00e4rauan v\u00e4skyhyns\u00e4.\n \nSoutoa melastelevi, p\u00e4\u00e4h\u00e4n saaren saauttavi,\n \nnen\u00e4h\u00e4n utuisen niemen, p\u00e4\u00e4h\u00e4n saaren terhenisen.\n \nSiin' oli ongella olija, aina siimalla asuja,\n \nk\u00e4eksell\u00e4 k\u00e4\u00e4ntelij\u00e4. Laski launihin merelle,\n \nongitteli, orhitteli: vapa vaskinen vapisi,\n \nhope'inen siima siukui, nuora kultainen kulisi.\n \nJo p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muutamana, huomenna moniahana\n \nkala otti onkehensa, taimen takrarautahansa.\n \nSen veti venosehensa, talui talkapohjahansa.\n \nKatselevi, k\u00e4\u00e4ntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Onp' on tuo kala kalanen, kun en tuota tunnekana!\n \nSile\u00e4hk' on siikaseksi, kuleahka kuujaseksi,\n \nhaleahka haukiseksi, ev\u00e4t\u00f6in em\u00e4kalaksi;\n \nihala imehnoksiki, p\u00e4\u00e4rivatoin neitoseksi,\n \nvy\u00f6t\u00f6in veen on tytt\u00f6seksi, korvitoin kotikanaksi:\n \nluopuisin meriloheksi, syv\u00e4n aallon ahveneksi.\"\n \nVy\u00f6ll' on veitsi V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, p\u00e4\u00e4 hopea huotrasessa.\n \nVeti veitsen vierelt\u00e4ns\u00e4, huotrastansa p\u00e4\u00e4 hopean\n \nkalan palstoin pannaksensa, lohen leikkaellaksensa\n \naamuisiksi atrioiksi, murkinaisiksi muruiksi,\n \nlohisiksi lounahiksi, iltaruoiksi isoiksi.\n \nAlkoi lohta leikkaella, veitsen viilte\u00e4 kaloa:\n \nlohi loimahti merehen, kala kirjo kimmeltihe\n \npohjasta punaisen purren, venehest\u00e4 V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \n\u00c4sken p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 ylenti, oikeata olkap\u00e4\u00e4t\u00e4\n \nvihurilla viiennell\u00e4, kupahalla kuuennella;\n \nnosti k\u00e4tt\u00e4 oikeata, n\u00e4ytti jalkoa vasenta\n \nseitsem\u00e4nnell\u00e4 sel\u00e4ll\u00e4, yheks\u00e4nnen aallon p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\n \nSielt\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Oi sie vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen! En ollut min\u00e4 tuleva\n \nlohi leikkaellaksesi, kala palstoin pannaksesi,\n \naamuisiksi atrioiksi, murkinaisiksi muruiksi,\n \nlohisiksi lounahiksi, iltaruoiksi isoiksi.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Miksi sie olit tuleva?\"\n\"Olinpa min\u00e4 tuleva kainaloiseksi kanaksi,\n \nikuiseksi istujaksi, polviseksi puolisoksi,\n \nsijasi levitt\u00e4j\u00e4ksi, p\u00e4\u00e4nalaisen laskijaksi,\n \npirtin pienen pyyhkij\u00e4ksi, lattian lakaisijaksi,\n \ntulen tuojaksi tupahan, valkean viritt\u00e4j\u00e4ksi,\n \nleiv\u00e4n paksun paistajaksi, mesileiv\u00e4n leipojaksi,\n \nolutkannun kantajaksi, atrian asettajaksi.\n \n\"En ollut merilohia, syv\u00e4n aallon ahvenia:\n \nolin kapo, neiti nuori, sisar nuoren Joukahaisen,\n \nkuta pyyit kuun ik\u00e4si, puhki polvesi halasit.\n \n\"Ohoh, sinua, ukko utra, v\u00e4h\u00e4mieli V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen,\n \nkun et tuntenut pite\u00e4 Vellamon vetist\u00e4 neitt\u00e4,\n \nAhon lasta ainokaista!\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen alla p\u00e4in, pahoilla mielin:\n \n\"Oi on sisar Joukahaisen! Toki tullos toinen kerta!\"\n \nEip' on toiste tullutkana, ei toiste sin\u00e4 ik\u00e4n\u00e4:\n \njo vetihe, vier\u00e4htihe, ve'en kalvosta katosi\n \nkiven kirjavan sis\u00e4h\u00e4n, maksankarvaisen malohon.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen tuo on tuossa arvelevi,\n \nmiten olla, kuin ele\u00e4. Jo kutaisi sulkkunuotan,\n \nveti vett\u00e4 ristin rastin, salmen pitkin, toisen poikki;\n \nveti vienoja vesi\u00e4, lohiluotojen lomia,\n \nnoita V\u00e4in\u00f6l\u00e4n vesi\u00e4, Kalevalan kannaksia,\n \nsynkki\u00e4 syv\u00e4ntehi\u00e4, suuria sel\u00e4n napoja,\n \nJoukolan jokivesi\u00e4, Lapin lahtirantasia.\n \nSai kyllin kaloja muita, kaikkia ve'en kaloja,\n \nei saanut sit\u00e4 kalaista, mit\u00e4 mielens\u00e4 pit\u00e4vi:\n \nVellamon vetist\u00e4 neitt\u00e4, Ahon lasta ainokaista.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen alla p\u00e4in, pahoilla mielin,\n \nkaiken kallella kyp\u00e4rin itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Ohoh, hullu, hulluuttani, v\u00e4h\u00e4mieli, miehuuttani!\n \nOlipa minulla mielt\u00e4, ajatusta annettuna,\n \nsy\u00e4nt\u00e4 suurta survottuna, oli ennen aikoinansa.\n \nVaanpa nyt t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4, t\u00e4ll\u00e4 inhalla i\u00e4ll\u00e4,\n \npuuttuvalla polveksella! Kaikki on mieli melke\u00e4ss\u00e4,\n \najatukset arvoisessa, kaikki toimi toisialla.\n \n\"Kuta vuotin kuun ik\u00e4ni, kuta puolen polveani,\n \nVellamon vetist\u00e4 neitt\u00e4, veen on viimeist\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4\n \nikuiseksi yst\u00e4v\u00e4ksi, polviseksi puolisoksi,\n \nse osasi onkeheni, vier\u00e4hti venoseheni:\n \nmin\u00e4 en tuntenut pite\u00e4, en kotihin korjaella,\n \nlaskin j\u00e4lle lainehisin, alle aaltojen syvien!\"\n \nMeni matkoa v\u00e4h\u00e4isen, astui huollen, huokaellen;\n \nkulkevi kotia kohti. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Kukkui muinaiset k\u00e4keni, entiset ilok\u00e4keni,\n \nkukkui ennen illoin, aamuin, kerran keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4ki:\n \nmik\u00e4 nyt sorti suuren \u00e4\u00e4nen, \u00e4\u00e4nen kaunihin kaotti?\n \nSuru sorti suuren \u00e4\u00e4nen, huoli armahan alenti;\n \nsill' ei kuulu kukkuvaksi, p\u00e4iv\u00e4n laskun laulavaksi\n \nminun iltani iloksi, huomeneni huopeheksi.\n \n\"Enk\u00e4 nyt tuota tie\u00e4k\u00e4n\u00e4 miten olla, kuin ele\u00e4,\n \nt\u00e4ll\u00e4 ilmalla asua, n\u00e4ill\u00e4 mailla matkaella.\n \nOisiko emo elossa, vanhempani valvehella,\n \nsep\u00e4 saattaisi sanoa, miten pyst\u00f6ss\u00e4 pysy\u00e4,\n \nmurehisin murtumatta, huolihin katoamatta\n \nn\u00e4iss\u00e4 p\u00e4iviss\u00e4 pahoissa, ape'issa miel'aloissa!\"\n \nEmo hauasta havasi, alta aallon vastaeli:\n \n\"Viel' onpi emo elossa, vanhempasi valvehella,\n \njoka saattavi sanoa, miten olla oikeana,\n \nmurehisin murtumatta, huolihin katoamatta\n \nniiss\u00e4 p\u00e4iviss\u00e4 pahoissa, ape'issa miel'aloissa:\n \nmene Pohjan tytt\u00e4rihin! Siell' on tytt\u00e4ret somemmat,\n \nneiet kahta kaunihimmat, viitt\u00e4, kuutta virke\u00e4mm\u00e4t,\n \nei Joukon jorottaria, Lapin lapsil\u00f6ntt\u00e4reit\u00e4.\n \n\"Sielt\u00e4 naios, poikaseni, paras Pohjan tytt\u00e4rist\u00e4,\n \njok' on siev\u00e4 silmilt\u00e4ns\u00e4, kaunis katsannoisiltansa,\n \naina joutuisa jalalta sek\u00e4 liukas liikunnolta!\"","title":"Viides runo","type":"page"}