{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/06.htm","path":"neu/kvfin/06.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/06.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen l\u00e4hte\u00e4ksens\u00e4 k\u00e4kesi\n \ntuonne kylm\u00e4h\u00e4n kyl\u00e4h\u00e4n, pime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan.\n \nOtti olkisen orihin, hernevartisen hevosen,\n \npisti suitset kullan suuhun, p\u00e4itsens\u00e4 hopean p\u00e4\u00e4h\u00e4n:\n \nitse istuvi sel\u00e4lle, l\u00f6ihe reisin ratsahille.\n \nAjoa hyryttelevi, matkoansa mittelevi\n \norihilla olkisella, hernevarrella hevolla.\n \nAjoi V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ahoja, Kalevalan kankahia:\n \nhepo juoksi, matka joutui, koti j\u00e4\u00e4pi, tie lyheni.\n \nJo ajoi meren sel\u00e4lle, ulapalle aukealle\n \nkapioisen kastumatta, vuohisen vajoumatta.\n \nOlipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen.\n \nPiti viikoista vihoa, ylen kauaista kaetta\n \nkera vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, p\u00e4\u00e4lle laulajan ikuisen.\n \nLaativi tulisen jousen, jalon kaaren kaunistavi:\n \nkaaren rauasta rakenti, vaskesta sel\u00e4n valavi;\n \nnoita on kullalla kuvaili, hopealla huolitteli.\n \nMist\u00e4 siihen nauhan saapi, kusta j\u00e4ntehen tapasi?\n \nHiien hirven suoniloista, Lemmon liinanuorasista!\n \nSai kaaren kanineheksi, jousen varsin valmihiksi.\n \nKaari on kaunihin n\u00e4k\u00f6inen, jousi jonki maksavainen:\n \nhevonen sel\u00e4ll\u00e4 seisoi, varsa juoksi vartta my\u00f6ten,\n \nkapo kaarella makasi, j\u00e4n\u00f6 j\u00e4ntimen sijassa.\n \nVuoli piili\u00e4 pinosen, kolmisulkia kokosen:\n \nvarret tammesta vanuvi, p\u00e4\u00e4t tekevi tervaksesta.\n \nMink\u00e4 saapi valmihiksi, sen sitte sulittelevi\n \np\u00e4\u00e4skyn pienill\u00e4 sulilla, varpusen vivustimilla.\n \nKarkaeli nuoliansa, puretteli piili\u00e4ns\u00e4\n \nmaon mustissa mujuissa, k\u00e4\u00e4rmehen k\u00e4hyveriss\u00e4.\n \nSai vasamat valmihiksi, jousen j\u00e4nnitelt\u00e4v\u00e4ksi.\n \nSiit\u00e4 vuotti V\u00e4in\u00e4m\u00f6ist\u00e4, saavaksi suvantolaista;\n \nvuotti illan, vuotti aamun, vuotti kerran keskip\u00e4iv\u00e4n.\n \nViikon vuotti V\u00e4in\u00e4m\u00f6ist\u00e4, viikon vuotti, ei v\u00e4synyt,\n \nistuellen ikkunoissa, valvoen vajojen p\u00e4iss\u00e4,\n \nkuunnellen kujan per\u00e4ll\u00e4, vahtaellen vainiolla,\n \nviini nuolia sel\u00e4ss\u00e4, hyv\u00e4 kaari kainalossa.\n \nVuotteli ulompanaki, talon toisen tuolla puolla:\n \nnen\u00e4ss\u00e4 tulisen niemen, tulikaiskun kainalossa,\n \nkorvalla tulisen kosken, pyh\u00e4n virran viertimell\u00e4.\n \nNiin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muutamana, huomenna moniahana\n \nloi silm\u00e4ns\u00e4 luotehelle, k\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n alle;\n \nkeksi mustasen merell\u00e4, sinerv\u00e4isen lainehilla:\n \n\"Onko se i\u00e4ss\u00e4 pilvi, p\u00e4iv\u00e4n koite koillisessa?\"\n \nEi ollut i\u00e4ss\u00e4 pilvi, p\u00e4iv\u00e4n koite koillisessa:\n \noli vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, laulaja i\u00e4n-ikuinen,\n \nmatkoava Pohjolahan, kulkeva Pimentolahan\n \norihilla olkisella, hernevarrella hevolla.\n \nTuop' on nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen,\n \njou'utti tulisen jousen, koppoi kaaren kaunihimman\n \np\u00e4\u00e4n varalle V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, surmaksi suvantolaisen.\n \nEnn\u00e4tti emo kysy\u00e4, vanhempansa tutkaella:\n \n\"Kellen jousta jouahutat, kaarta rauta rauahutat?\"\n \nTuop' on nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Tuohon jousta jouahutan, kaarta rauta rauahutan:\n \np\u00e4\u00e4n varalle V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, surmaksi suvantolaisen.\n \nAmmun vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, lasken laulajan ikuisen\n \nl\u00e4pi sy\u00e4men, maksan kautta, halki hartiolihojen.\"\n \nEmo kielti ampumasta, emo kielti ja ep\u00e4si:\n \n\"El\u00e4 ammu V\u00e4in\u00e4m\u00f6ist\u00e4, kaota kalevalaista!\n \nV\u00e4in\u00f6 on sukua suurta: lankoni sisaren poika.\n \n\"Ampuisitko V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, kaataisit kalevalaisen,\n \nilo ilmalta katoisi, laulu maalta lankeaisi.\n \nIlo on ilmalla parempi, laulu maalla laatuisampi,\n \nkuin onpi Manalan mailla, noilla Tuonelan tuvilla.\"\n \nTuossa nuori Joukahainen jo v\u00e4h\u00e4n ajattelevi,\n \npikkuisen pi\u00e4ttelevi: k\u00e4si k\u00e4ski ampumahan,\n \nk\u00e4si k\u00e4ski, toinen kielti, sormet suoniset pakotti.\n \nVirkki viimeinki sanoiksi, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Kaotkohot jos kahesti kaikki ilmaiset ilomme,\n \nkaikki laulut langetkohot! Varsin ammun, en varanne.\"\n \nJ\u00e4nnitti tulisen jousen, veti vaskisen vekaran\n \nvasten polvea vasenta, jalan alta oikeansa.\n \nVeti viinest\u00e4 vasaman, sulan kolmikoipisesta,\n \notti nuolen orhe'imman, valitsi parahan varren;\n \ntuon on juonelle asetti, liitti liinaj\u00e4ntehelle.\n \nOikaisi tulisen jousen olallehen oikealle,\n \nasetaiksen ampumahan, ampumahan V\u00e4in\u00e4m\u00f6ist\u00e4.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"Iske nyt, koivuinen sakara,\n \npet\u00e4j\u00e4inen selk\u00e4, ly\u00f6'\u00f6s, j\u00e4nne liina, lippaellos!\n \nMin k\u00e4si alentanehe, sen nuoli ylent\u00e4k\u00f6h\u00f6n;\n \nmin k\u00e4si ylent\u00e4nehe, sen nuoli alentakohon!\"\n \nLekahutti liipaisinta, ampui nuolen ensim\u00e4isen:\n \nse meni kovan yl\u00e4tse, p\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4n on taivahalle,\n \npilvihin pirajavihin, hattaroihin py\u00f6rivihin.\n \nToki ampui, ei totellut. Ampui toisen nuoliansa:\n \nse meni kovan alatse, alaisehen maa-em\u00e4h\u00e4n;\n \ntahtoi maa manalle menn\u00e4, hietaharju halkiella.\n \nAmpui kohta kolmannenki: k\u00e4vi kohti kolmannesti,\n \nsapsohon sinisen hirven alta vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen;\n \nampui olkisen orihin, hernevartisen hevosen\n \nl\u00e4pi l\u00e4nkiluun lihoista, kautta kainalon vasemman.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sormin suistuvi sulahan,\n \nk\u00e4sin k\u00e4\u00e4ntyi lainehesen, kourin kuohu'un kohahti\n \nsel\u00e4st\u00e4 sinisen hirven, hernevartisen hevosen.\n \nNousi siit\u00e4 suuri tuuli, aalto ankara merell\u00e4;\n \nkantoi vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, uitteli ulomma maasta\n \nnoille v\u00e4ljille vesille, ulapoille auke'ille.\n \nSiit\u00e4 nuori Joukahainen itse kielin kerskaeli:\n \n\"Et sin\u00e4, vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, en\u00e4mpi el\u00e4vin silmin\n \nsin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana\n \nastu V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ahoja, Kalevalan kankahia!\n \n\"Kupli nyt siell\u00e4 kuusi vuotta, seuro seitsem\u00e4n kesytt\u00e4,\n \nkarehi kaheksan vuotta noilla v\u00e4ljill\u00e4 vesill\u00e4,\n \nlake'illa lainehilla: vuotta kuusi kuusipuuna,\n \nseitsem\u00e4n pet\u00e4j\u00e4puuna, kannon p\u00f6lkkyn\u00e4 kaheksan!\"\n \nSiit\u00e4 pistihe sis\u00e4lle. Sai emo kysyneheksi:\n \n\"Joko ammuit V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, kaotit Kalevan poian?\"\n \nTuop' on nuori Joukahainen sanan vastahan sanovi:\n \n\"Jo nyt ammuin V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen ja kaaoin kalevalaisen,\n \nloin on merta luutimahan, lainetta lakaisemahan.\n \nTuohon lietohon merehen, aivan aaltojen sekahan\n \nsortui ukko sormillehen, k\u00e4\u00e4ntyi k\u00e4mmenyisillehen;\n \nsiit\u00e4 kyykertyi kylelle, sel\u00e4llehen seisottihe\n \nmeren aaltojen ajella, meren tyrskyn tyyr\u00e4ell\u00e4.\"\n \nTuon emo sanoiksi virkki: \"Pahoin teit sin\u00e4 poloinen,\n \nkun on ammuit V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, kaotit kalevalaisen,\n \nSuvantolan suuren miehen, Kalevalan kaunihimman!\"","title":"Kuudes runo","type":"page"}