{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/07.htm","path":"neu/kvfin/07.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/07.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen uipi aavoja syvi\u00e4;\n \nkulki kuusisna hakona, pet\u00e4j\u00e4isn\u00e4 pehki\u00f6n\u00e4\n \nkuusi p\u00e4ive\u00e4 kes\u00e4ist\u00e4, kuusi y\u00f6t\u00e4 j\u00e4rki\u00e4h\u00e4n,\n \neess\u00e4ns\u00e4 vesi vetel\u00e4, takanansa taivas selv\u00e4.\n \nUip' on viel\u00e4 y\u00f6t\u00e4 kaksi, kaksi p\u00e4ive\u00e4 pisint\u00e4.\n \nNiin y\u00f6n\u00e4 yheks\u00e4nten\u00e4, kaheksannen p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\n \ntoki tuskaksi tulevi, painuvi pakolliseksi,\n \nkun ei ole kyntt\u00e4 varpahissa eik\u00e4 sormissa nivelt\u00e4.\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Voi min\u00e4 poloinen poika, voi poika polon-alainen,\n \nkun l\u00e4ksin omilta mailta, elomailta entisilt\u00e4\n \ni\u00e4kseni ilman alle, kuuksi p\u00e4iv\u00e4ksi kululle,\n \ntuulten tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi\n \nn\u00e4ill\u00e4 v\u00e4ljill\u00e4 vesill\u00e4, ulapoilla auke'illa!\n \nVilu on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollakseni, vaiva v\u00e4rj\u00e4tell\u00e4kseni,\n \naina aalloissa asua, veen sel\u00e4ll\u00e4 seurustella.\n \n\"Enk\u00e4 tuota tie\u00e4k\u00e4n\u00e4, miten olla, kuin ele\u00e4\n \nt\u00e4ll\u00e4 inhalla i\u00e4ll\u00e4, katovalla kannikalla:\n \ntuulehenko teen tupani, vetehenk\u00f6 pirtin veist\u00e4n?\n \n\"Teen m\u00e4 tuulehen tupani: ei ole tuulessa tukea;\n \nveist\u00e4n pirttini vetehen: vesi viepi veistokseni.\"\n \nLenti lintunen Lapista, kokkolintu koillisesta.\n \nEi ole kokko suuren suuri eik\u00e4 kokko pienen pieni:\n \nyksi siipi vett\u00e4 viisti, toinen taivasta lakaisi,\n \npursto merta pyyh\u00e4tteli, nokka luotoja lotaisi.\n \nLenteleikse, liiteleikse, katseleikse, k\u00e4\u00e4nteleikse.\n \nN\u00e4ki vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen sel\u00e4ll\u00e4 meren sinisen:\n \n\"Mit' olet meress\u00e4, miesi, uros, aaltojen seassa?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Sit' olen meress\u00e4 miesi, uros aaltojen varassa:\n \nl\u00e4ksin neitt\u00e4 Pohjolasta, impe\u00e4 Pimentolasta.\n \n\"Ajoa karautimme suloa merytt\u00e4 my\u00f6ten.\n \nNiin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muutamana, huomenna moniahana\n \ntulin Luotolan lahelle, Joukolan jokivesille:\n \nhepo alta ammuttihin, itse\u00e4ni mielittihin.\n \n\"Siit\u00e4 vier\u00e4hin vetehen, sorruin sormin lainehesen\n \ntuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi.\n \n\"Tulipa tuuli luotehesta, i\u00e4st\u00e4 iso vihuri;\n \nse mun kauas kannatteli, uitteli ulomma maasta.\n \nMont' olen p\u00e4ive\u00e4 p\u00e4lynnyt, monta y\u00f6t\u00e4 uiksennellut\n \nn\u00e4it\u00e4 v\u00e4lji\u00e4 vesi\u00e4, ulapoita auke'ita;\n \nenk' on tuota tunnekana, arvoa, \u00e4ly\u00e4k\u00e4n\u00e4,\n \nkumpi kuoloksi tulevi, kumpi ennen enn\u00e4tt\u00e4vi:\n \nn\u00e4lk\u00e4h\u00e4nk\u00f6 n\u00e4\u00e4ntyminen, vai vetehen vaipuminen.\"\n \nSanoi kokko, ilman lintu: \"Ell\u00f6s olko mill\u00e4sk\u00e4n\u00e4!\n \nSeisotaite selk\u00e4h\u00e4ni, nouse kynkk\u00e4luun nenille!\n \nMie sinun merest\u00e4 kannan, minne mielesi tekevi.\n \nViel\u00e4 muistan muunki p\u00e4iv\u00e4n, arvoan ajan paremman,\n \nkun ajoit Kalevan kasken, Osmolan salon sivallit:\n \nheitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan\n \nlinnuille lepe\u00e4miksi, itselleni istumiksi.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen kohottavi kokkoansa;\n \nmies on nousevi merest\u00e4, uros aallosta ajaikse,\n \nsiiville sijoitteleikse, kokon kynkk\u00e4luun nenille.\n \nTuop' on kokko, ilman lintu, kantoi vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen,\n \nviepi tuulen tiet\u00e4 my\u00f6ten, ahavan ratoa my\u00f6ten\n \nPohjan pitk\u00e4h\u00e4n per\u00e4h\u00e4n, summahan Sariolahan.\n \nSiihen heitti V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, itse ilmahan kohosi.\n \nSiin\u00e4 itki V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, siin\u00e4 itki ja urisi\n \nrannalla merellisell\u00e4, nimen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4,\n \nsata haavoa sivulla, tuhat tuulen pieksem\u00e4t\u00e4,\n \npartaki pahoin kulunut, tukka mennyt tuuhakaksi.\n \nItki y\u00f6t\u00e4 kaksi, kolme, saman verran p\u00e4ivi\u00e4ki;\n \neik\u00e4 tiennyt tiet\u00e4 k\u00e4y\u00e4, outo, matkoa osannut\n \npalataksensa kotihin, menn\u00e4 maille tuttaville,\n \nnoille syntym\u00e4sijoille, elomaillen entisille.\n \nPohjan piika pikkarainen, vaimo valkeanverinen,\n \nteki liiton p\u00e4iv\u00e4n kanssa, p\u00e4iv\u00e4n kanssa, kuun keralla\n \nyhen ajan noustaksensa ja yhen havataksensa:\n \nitse ennen enn\u00e4tteli, ennen kuuta, aurinkoa,\n \nkukonki kurahtamatta, kanan lapsen laulamatta.\n \nViisi villoa keritsi, kuusi lammasta savitsi,\n \nvillat saatteli saraksi, kaikki vatvoi vaattehiksi\n \nennen p\u00e4iv\u00e4n nousemista, auringon ylenemist\u00e4.\n \nPesi siit\u00e4 pitk\u00e4t p\u00f6y\u00e4t, laajat lattiat lakaisi\n \nvastasella varpaisella, luutasella lehtisell\u00e4.\n \nAmmueli rikkasensa vaskisehen vakkasehen;\n \nvei ne ulos usta my\u00f6ten, pellolle pihoa my\u00f6ten,\n \nperim\u00e4isen pellon p\u00e4\u00e4h\u00e4n, alimaisen aian suuhun.\n \nSeisattelihe rikoille, kuuntelihe, k\u00e4\u00e4ntelihe:\n \nkuulevi merelt\u00e4 itkun, poikki joen juorotuksen.\n \nJuosten joutuvi takaisin, pian pirttihin menevi;\n \nsanoi tuonne saatuansa, toimitteli tultuansa:\n \n\"Kuulin mie merelt\u00e4 itkun, poikki joen juorotuksen.\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, Pohjan akka harvahammas,\n \npian pistihe pihalle, vier\u00e4hti ver\u00e4j\u00e4n suuhun;\n \nsiin\u00e4 korvin kuunteleikse. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ei ole itku lapsen itku eik\u00e4 vaimojen valitus;\n \nitku on partasuun urohon, jouhileuan juorottama.\"\n \nTy\u00f6nn\u00e4lti venon vesille, kolmilaian lainehille;\n \nitse loihe soutamahan. Sek\u00e4 souti jotta joutui:\n \nsouti luoksi V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, luoksi itkev\u00e4n urohon.\n \nSiin\u00e4 itki V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, urisi Uvannon sulho\n \npahalla pajupurolla, tihe\u00e4ll\u00e4 tuomikolla:\n \nsuu liikkui, j\u00e4risi parta, vaan ei leuka lonkaellut.\n \nSanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, puhutteli, lausutteli:\n \n\"Ohoh sinua, ukko utra! Jo olet maalla vierahalla.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 kohottelevi.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Jo ma tuon itseki tie\u00e4n:\n \nolen maalla vierahalla, tuiki tuntemattomalla.\n \nMaallani olin parempi, kotonani korkeampi.\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Saisiko sanoakseni, oisiko lupa kysy\u00e4,\n \nmi sin\u00e4 olet miehi\u00e4si ja kuka urohiasi?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Mainittihinpa minua, arveltihin aikoinansa\n \nilloilla iloitsijaksi, joka laakson laulajaksi\n \nnoilla V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ahoilla, Kalevalan kankahilla.\n \nMi jo lienenki katala, tuskin tunnen itsek\u00e4n\u00e4.\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Nouse jo norosta, miesi, uros, uuelle uralle,\n \nhaikeasi haastamahan, satuja sanelemahan!\"\n \nOtti miehen itkem\u00e4st\u00e4, urohon urisemasta;\n \nsaattoi siit\u00e4 purtehensa, istutti venon per\u00e4h\u00e4n.\n \nItse airoille asettui, soutimille suorittihe;\n \nsouti poikki Pohjolahan, viepi vierahan tupahan.\n \nSy\u00f6tteli n\u00e4l\u00e4stynehen, kastunehen kuivaeli;\n \nsiit\u00e4 viikon hierelevi, hierelevi, hautelevi:\n \nteki miehen terveheksi, urohon paranneheksi.\n \nKysytteli, lausutteli, itse virkki, noin nimesi:\n \n\"Mit\u00e4 itkit, V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, uikutit, uvantolainen,\n \ntuolla paikalla pahalla, rannalla merytt\u00e4 vasten?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Onpa syyt\u00e4 itke\u00e4ni, vaivoja valittoani!\n \nKauan oon meri\u00e4 uinut, lapioinnut lainehia\n \nnoilla v\u00e4ljill\u00e4 vesill\u00e4, ulapoilla auke'illa.\n \n\"Tuota itken tuon ik\u00e4ni, puhki polveni murehin,\n \nkun ma uin omilta mailta, tulin mailta tuttavilta\n \nn\u00e4ille ouoille oville, ver\u00e4jille vierahille.\n \nKaikki t\u00e4\u00e4ll\u00e4 puut purevi, kaikki havut hakkoavi,\n \njoka koivu koikkoavi, joka lepp\u00e4 leikkoavi:\n \nyks' on tuuli tuttuani, p\u00e4iv\u00e4 ennen n\u00e4hty\u00e4ni\n \nn\u00e4ill\u00e4 mailla vierahilla, \u00e4kkiouoilla ovilla.\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, siit\u00e4 tuon sanoiksi saatti:\n \n\"El\u00e4 itke, V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, uikuta, uvantolainen!\n \nHyv\u00e4 t\u00e4\u00e4ll' on ollaksesi, armas aikaellaksesi,\n \nsy\u00f6\u00e4 lohta luotaselta, sivulta sianlihoa.\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Kylkehen kyl\u00e4inen sy\u00f6nti hyviss\u00e4ki vierahissa;\n \nmies on maallansa parempi, kotonansa korkeampi.\n \nSoisipa sula Jumala, antaisipa armoluoja:\n \np\u00e4\u00e4sisin omille maille, elomaillen entisille!\n \nParempi omalla maalla vetonenki virsun alta,\n \nkuin on maalla vierahalla kultamaljasta metonen.\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Niin mit\u00e4 minullen annat, kun saatan omille maille,\n \noman peltosi perille, kotisaunan saapuville?\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Mit\u00e4p\u00e4 kysyt minulta,\n \njos saatat omille maille, oman peltoni perille,\n \noman k\u00e4en kukkumille, oman linnun laulamille!\n \nOtatko kultia kyp\u00e4rin, hope'ita huovallisen?\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Ohoh viisas V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen!\n \nEn kysele kultiasi, halaja hope'itasi:\n \nkullat on lasten kukkasia, hopeat hevon helyj\u00e4.\n \nTaiatko takoa sammon, kirjokannen kalkutella\n \njoutsenen kyn\u00e4n nen\u00e4st\u00e4, maholehm\u00e4n maitosesta,\n \nyhen ohrasen jyv\u00e4st\u00e4, yhen uuhen villasesta,\n \nniin annan tyt\u00f6n sinulle, panen neien palkastasi,\n \nsaatan sun omille maille, oman linnun laulamille,\n \noman kukon kuulumille, oman peltosi perille.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Taia en sampoa takoa, kirjokantta kirjoitella.\n \nSaata mie omille maille: ty\u00f6nn\u00e4n seppo Ilmarisen,\n \njoka samposi takovi, kirjokannet kalkuttavi,\n \nneitosi lepyttelevi, tytt\u00e4resi tyy'ytt\u00e4vi.\n \n\"Se on seppo sen mokoma, ylen taitava takoja,\n \njok' on taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut:\n \nei tunnu vasaran j\u00e4lki eik\u00e4 pihtien pit\u00e4m\u00e4t.\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Sille ty\u00f6nn\u00e4n tytt\u00e4reni, sille lapseni lupoan,\n \njoka sampuen takovi, kannen kirjo kirjoittavi\n \njoutsenen kyn\u00e4n nen\u00e4st\u00e4, maholehm\u00e4n maitosesta,\n \nyhen ohrasen jyv\u00e4st\u00e4, yhen uuhen untuvasta.\"\n \nPani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen;\n \nsaattoi vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, istutti oron rekehen.\n \nSiit\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"El\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4si ylenn\u00e4, kohottele kokkoasi,\n \nkun ei uupune oronen, tahi ei ilta enn\u00e4tt\u00e4ne:\n \njosp' on p\u00e4\u00e4t\u00e4si ylenn\u00e4t, kohottelet kokkoasi,\n \njo toki tuho tulevi, paha p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4lle saapi.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen l\u00f6i orosen juoksemahan,\n \nharjan liina liikkumahan. Ajoa karittelevi\n \npime\u00e4st\u00e4 Pohjolasta, summasta Sariolasta.","title":"Seitsem\u00e4s runo","type":"page"}