{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/08.htm","path":"neu/kvfin/08.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/08.htm","text":"Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve'en valio.\n \nIstui ilman vempelell\u00e4, taivon kaarella kajotti\n \npukehissa puhta'issa, valke'issa vaattehissa;\n \nkultakangasta kutovi, hope'ista huolittavi\n \nkultaisesta sukkulasta, pirralla hope'isella.\n \nSuihki sukkula piossa, k\u00e4\u00e4mi k\u00e4ess\u00e4 k\u00e4\u00e4per\u00f6itsi,\n \nniiet vaskiset vatisi, hope'inen pirta piukki\n \nneien kangasta kutoissa, hope'ista huolittaissa.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen ajoa karittelevi\n \npime\u00e4st\u00e4 Pohjolasta, summasta Sariolasta.\n \nAjoi matkoa palasen, pikkaraisen piirr\u00e4tteli:\n \nkuuli sukkulan surinan yl\u00e4h\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4.\n \nTuossa p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 kohotti, katsahtavi taivahalle:\n \nkaari on kaunis taivahalla, neiti kaaren kannikalla,\n \nkultakangasta kutovi, hope'ista helkytt\u00e4vi.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen heti seisatti hevosen.\n \nTuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni!\"\n \nNeiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja kysyvi:\n \n\"Miksi neitt\u00e4 korjahasi, tytt\u00f6\u00e4 rekosehesi?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen tuop' on tuohon vastaeli:\n \n\"Siksi neitt\u00e4 korjahani, tytt\u00f6\u00e4 rekoseheni:\n \nmesileiv\u00e4n leipojaksi, oluen osoajaksi,\n \njoka lautsan laulajaksi, ikkunan iloitsijaksi\n \nnoilla V\u00e4in\u00f6l\u00e4n tiloilla, Kalevalan kartanoilla.\"\n \nNeiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Kun k\u00e4vin mataramaalla, keikuin keltakankahalla\n \neilen iltamy\u00f6h\u00e4sell\u00e4, aletessa aurinkoisen,\n \nlintu lauleli lehossa, kynt\u00f6rastas raksutteli:\n \nlauleli tyt\u00e4rten mielen ja lauloi mini\u00e4n mielen.\n \n\"Mie tuota sanelemahan, linnulta kyselem\u00e4h\u00e4n:\n \n'Oi sie kynt\u00f6rastahainen! Laula korvin kuullakseni:\n \nkumman on parempi olla, kumman olla kuuluisampi,\n \ntytt\u00e4renk\u00f6 taattolassa vai mini\u00e4n miehel\u00e4ss\u00e4?'\n \n\"Tiainenpa tieon antoi, kynt\u00f6rastas raksahutti:\n \n'Valkea kes\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4, neitivalta valkeampi;\n \nvilu on rauta pakkasessa, vilumpi mini\u00e4valta.\n \nNiin on neiti taattolassa, kuin marja hyv\u00e4ll\u00e4 maalla,\n \nniin mini\u00e4 miehel\u00e4ss\u00e4, kuin on koira kahlehissa.\n \nHarvoin saapi orja lemmen, ei mini\u00e4 milloinkana.'\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Tyhji\u00e4 tiaisen virret, rastahaisen raksutukset!\n \nLapsi on tyt\u00e4r kotona, vasta on neiti naituansa.\n \nTule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni!\n \nEn ole mit\u00e4t\u00f6n miesi, uros muita untelompi.\"\n \nNeiti taiten vastaeli, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Sitte sun mieheksi sanoisin, urohoksi arveleisin,\n \njospa jouhen halkaiseisit veitsell\u00e4 k\u00e4rett\u00f6m\u00e4ll\u00e4,\n \nmunan solmuhun vet\u00e4isit solmun tuntumattomaksi.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen jouhen halki halkaisevi\n \nveitsell\u00e4 k\u00e4rett\u00f6m\u00e4ll\u00e4, aivan tutkaimettomalla;\n \nmunan solmuhun vet\u00e4vi solmun tuntumattomaksi.\n \nK\u00e4ski neitt\u00e4 korjahansa, tytt\u00f6\u00e4 rekosehensa.\n \nNeiti taiten vastaeli: \"Ehk\u00e4p\u00e4 tulen sinulle,\n \nkun kiskot kivest\u00e4 tuohta, s\u00e4ret j\u00e4\u00e4st\u00e4 aiaksia\n \nilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta.\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen ei tuosta kovin h\u00e4t\u00e4ile:\n \nkiskoipa kivest\u00e4 tuohta, s\u00e4rki j\u00e4\u00e4st\u00e4 aiaksia\n \nilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta.\n \nKutsui neitt\u00e4 korjahansa, tytt\u00f6\u00e4 rekosehensa.\n \nNeiti taiten vastoavi, sanovi sanalla tuolla:\n \n\"Sillenp\u00e4 min\u00e4 menisin, kenp' on veist\u00e4isi venosen\n \nkehr\u00e4varteni muruista, kalpimeni kappaleista,\n \nty\u00f6nt\u00e4isi venon vesille, uuen laivan lainehille\n \nilman polven polkematta, ilman kouran koskematta,\n \nk\u00e4sivarren k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, olkap\u00e4\u00e4n ojentamatta.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Liene ei maassa, maailmassa, koko ilman kannen alla\n \nmointa laivan laatijata, vertoani veist\u00e4j\u00e4t\u00e4.\"\n \nOtti v\u00e4rttin\u00e4n muruja, kehr\u00e4varren kiertimi\u00e4;\n \nl\u00e4ksi veistohon venosen, satalauan laittelohon\n \nvuorelle ter\u00e4ksiselle, rautaiselle kalliolle.\n \nVeikaten venett\u00e4 veisti, purtta puista uhkaellen.\n \nVeisti p\u00e4iv\u00e4n, veisti toisen, veisti kohta kolmannenki:\n \nei kirves kivehen koske, kasa ei kalka kalliohon.\n \nNiin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kolmannella Hiisi pontta py\u00f6r\u00e4hytti,\n \nLempo tempasi tere\u00e4, Paha vartta vaapahutti.\n \nK\u00e4vip\u00e4 kivehen kirves, kasa kalkkoi kalliohon;\n \nkirves kilpistyi kivest\u00e4, ter\u00e4 liuskahti liha'an,\n \npolvehen pojan p\u00e4t\u00f6isen, varpahasen V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \nSen Lempo lihoille liitti, Hiisi suonille sovitti:\n \nveri p\u00e4\u00e4si vuotamahan, hurme huppelehtamahan.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen,\n \ntuossa tuon sanoiksi virkki, noin on lausui ja pakisi:\n \n\"Oi sie kirves kikkanokka, tasater\u00e4 tapparainen!\n \nLuulitko puuta purrehesi, honkoa hotaisnehesi,\n \npet\u00e4j\u00e4t\u00e4 pannehesi, koivua kohannehesi,\n \nkun sa lipsahit liha'an, solahutit suonilleni?\"\n \nLoihe siit\u00e4 loitsimahan, sai itse sanelemahan.\n \nLuki synnyt syit\u00e4 my\u00f6ten, luottehet lomia my\u00f6ten,\n \nmutt' ei muista muutamia rauan suuria sanoja,\n \njoista salpa saataisihin, luja lukko tuotaisihin\n \nnoille rauan ratkomille, suu sinerv\u00e4n silpomille.\n \nJo veri jokena juoksi, hurme koskena kohisi:\n \npeitti maassa marjan varret, kanervaiset kankahalla.\n \nEik' ollut sit\u00e4 m\u00e4t\u00e4st\u00e4, jok' ei tullut tulvillehen\n \nnoita liikoja veri\u00e4, hurmehia huurovia\n \npolvesta pojan totisen, varpahasta V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen ketti villoja kivelt\u00e4,\n \notti suolta sammalia, maasta m\u00e4tt\u00e4h\u00e4n rep\u00e4isi\n \ntukkeheksi tuiman rei\u00e4n, paikaksi pahan ver\u00e4j\u00e4n;\n \nei v\u00e4\u00e4j\u00e4 v\u00e4h\u00e4ist\u00e4k\u00e4n\u00e4, pikkuistakana pi\u00e4t\u00e4.\n \nJopa tuskaksi tulevi, l\u00e4ylemm\u00e4ksi lankeavi.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse itkuhun hyr\u00e4ytyi;\n \npani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen,\n \nsiit\u00e4 reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa.\n \nLaski virkkua vitsalla, hel\u00e4hytti helmisvy\u00f6ll\u00e4;\n \nvirkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni.\n \nJo kohta kyl\u00e4 tulevi: kolme tiet\u00e4 kohtoavi.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen ajavi alinta tiet\u00e4\n \nalimaisehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi:\n \n\"Oisiko talossa t\u00e4ss\u00e4 rauan raannan katsojata,\n \nuron tuskan tuntijata, vammojen vakittajata?\"\n \nOlipa lapsi lattialla, poika pieni pankon p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n \nTuop' on tuohon vastoavi: \"Ei ole talossa t\u00e4ss\u00e4\n \nrauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata,\n \nkivun kiinniottajata, vammojen vakittajata;\n \nonpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laski virkkua vitsalla,\n \najoa suhuttelevi. Ajoi matkoa palasen,\n \nkeskim\u00e4ist\u00e4 tiet\u00e4 my\u00f6ten keskim\u00e4isehen talohon.\n \nKysyi kynnyksen takoa, anoi alta ikkunaisen:\n \n\"Oisiko talossa t\u00e4ss\u00e4 rauan raannan katsojata,\n \nsalpoa verisatehen, suonikosken sortajata?\"\n \nAkka oli vanha vaipan alla, kielipalku pankon p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n \nAkka varsin vastaeli, hammas kolmi kolkkaeli:\n \n\"Ei ole talossa t\u00e4ss\u00e4 rauan raannan katsojata,\n \nverisynnyn tiet\u00e4j\u00e4t\u00e4, kivun kiinniottajata;\n \nonpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laski virkkua vitsalla,\n \najoa suhuttelevi. Ajoi matkoa palasen,\n \nylim\u00e4ist\u00e4 tiet\u00e4 my\u00f6ten ylim\u00e4isehen talohon.\n \nYli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa:\n \n\"Oisiko talossa t\u00e4ss\u00e4 rauan raannan katsojata,\n \nt\u00e4m\u00e4n tulvan tukkijata, veren summan sulkijata?\"\n \nUkko oli uunilla asuva, halliparta harjun alla.\n \nUkko uunilta urahti, halliparta paukutteli:\n \n\"On sulettu suuremmatki, jalommatki jaksettuna\n \nLuojan kolmella sanalla, syv\u00e4n synnyn s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4ll\u00e4;\n \njoet suista, j\u00e4rvet p\u00e4ist\u00e4, virrat niskalta vihaiset,\n \nlahet niemien nenist\u00e4, kannakset kape'immilta.\"","title":"Kahdeksas runo","type":"page"}