{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/09.htm","path":"neu/kvfin/09.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/09.htm","text":"Siit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse korjasta kohosi,\n \nnousi reest\u00e4 nostamatta, yleni ylent\u00e4m\u00e4tt\u00e4;\n \ntuosta pirttihin tulevi, alle kattojen ajaikse.\n \nTuoahan hopeatuoppi, kultakannu kannetahan:\n \nei ve\u00e4 v\u00e4h\u00e4ist\u00e4k\u00e4n\u00e4, pikkuistakana pi\u00e4t\u00e4\n \nverta vanhan V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen, hurmetta jalon urohon.\n \nUkko uunilta urahti, halliparta paukutteli:\n \n\"Mi sin\u00e4 lienet miehi\u00e4si ja kuka urohiasi?\n \nVerta on seitsem\u00e4n venett\u00e4, kantokorvoa kaheksan\n \nsun, poloinen, polvestasi lattialle laskettuna!\n \nMuut on muistaisin sanaset, vaan en arvoa alusta,\n \nmist' on rauta syntynynn\u00e4, kasvanunna koito kuona.\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Itse tie\u00e4n rauan synnyn, arvoan alun ter\u00e4ksen:\n \nilma on emoja ensin, vesi vanhin veljeksi\u00e4,\n \nrauta nuorin veljeksi\u00e4, tuli kerran keskim\u00e4inen.\n \n\"Tuo Ukko, ylinen luoja, itse ilmojen jumala,\n \nilmasta ve'en eroitti, veest\u00e4 maati manterehen.\n \nRauta on raukka syntym\u00e4tt\u00e4, syntym\u00e4tt\u00e4, kasvamatta.\n \n\"Ukko, ilmoinen jumala, hieroi kahta k\u00e4mment\u00e4ns\u00e4,\n \nmykelti molempiansa vasemmassa polven p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n \nSiit\u00e4 syntyi kolme neitt\u00e4, koko kolme luonnotarta\n \nrauan ruostehen emoiksi, suu sinerv\u00e4n siitt\u00e4jiksi.\n \n\"Neiet k\u00e4y\u00e4 notkutteli, astui immet pilven \u00e4\u00e4rt\u00e4\n \nutarilla uhkuvilla, n\u00e4nnill\u00e4 pakottavilla.\n \nLypsit maalle maitojansa, uhkutit utariansa;\n \nlypsit maille, lypsit soil?e, lypsit vienoille vesille.\n \n\"Yksi lypsi mustan maion: vanhimpainen neitosia;\n \ntoinen valkean valutti: keskim\u00e4inen neitosia;\n \nkolmas puikutti punaisen: nuorimpainen neitosia.\n \n\"Ku on lypsi mustan maion, siit\u00e4 syntyi meltorauta;\n \nku on valkean valutti, siit' on tehtyn\u00e4 ter\u00e4kset;\n \nku on puikutti punaisen, siit' on saatu r\u00e4\u00e4kyrauta.\n \n\"Olipa aikoa v\u00e4h\u00e4inen. Rauta tahteli tavata\n \nvanhempata veikkoansa, k\u00e4y\u00e4 tulta tuntemahan.\n \n\"Tuli tuhmaksi rupesi, kasvoi aivan kauheaksi:\n \noli polttoa poloisen, rauta raukan, veikkosensa.\n \n\"Rauta p\u00e4\u00e4si piilem\u00e4h\u00e4n, piilem\u00e4h\u00e4n, s\u00e4ilym\u00e4h\u00e4n\n \ntuon tuiman tulen k\u00e4sist\u00e4, suusta valkean vihaisen.\n \n\"Siit\u00e4 sitte rauta piili, sek\u00e4 piili jotta s\u00e4ilyi\n \nheiluvassa hettehess\u00e4, l\u00e4ikkyv\u00e4ss\u00e4 l\u00e4htehess\u00e4,\n \nsuurimmalla suon sel\u00e4ll\u00e4, tuiman tunturin laella,.\n \njossa joutsenet munivat, hanhi poiat hautelevi.\n \n\"Rauta suossa soikottavi, vetel\u00e4isess\u00e4 venyvi;\n \npiili vuoen, piili toisen, piili kohta kolmannenki\n \nkahen kantosen v\u00e4liss\u00e4, koivun kolmen juuren alla.\n \nEi toki pakohon p\u00e4\u00e4snyt tulen tuimista k\u00e4sist\u00e4;\n \npiti tulla toisen kerran, l\u00e4hte\u00e4 tulen tuville\n \nastalaksi teht\u00e4ess\u00e4, miekaksi taottaessa.\n \n\"Susi juoksi suota my\u00f6ten, karhu kangasta samosi;\n \nsuo liikkui suen j\u00e4less\u00e4, kangas karhun k\u00e4mmeniss\u00e4;\n \nsiihen nousi rautaruoste ja kasvoi ter\u00e4skaranko\n \nsuen sorkkien sijoille, karhun kannan kaivamille.\n \n\"Syntyi seppo Ilmarinen, sek\u00e4 syntyi jotta kasvoi.\n \nSe syntyi sysim\u00e4ell\u00e4, kasvoi hiilikankahalla\n \nvaskinen vasara k\u00e4ess\u00e4, pihet pikkuiset piossa.\n \n\"Y\u00f6ll\u00e4 syntyi Ilmarinen, p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pajasen laati.\n \nEtsi paikkoa pajalle, levityst\u00e4 lietsimille.\n \nN\u00e4ki suota salmekkehen, maata m\u00e4rke\u00e4 v\u00e4h\u00e4isen,\n \nl\u00e4ksi tuota katsomahan, likelt\u00e4 t\u00e4hy\u00e4m\u00e4h\u00e4n:\n \ntuohon painoi palkehensa, tuohon ahjonsa asetti.\n \n\"Jo joutui suen j\u00e4lille, karhun kantap\u00e4\u00e4n sijoille;\n \nn\u00e4ki rautaiset orahat, ter\u00e4ksiset tierottimet\n \nsuen suurilla j\u00e4lill\u00e4, karhun k\u00e4mmenen tiloilla.\n \n\"Sanovi sanalla tuolla: 'Voi sinua, rauta raukka,\n \nkun olet kurjassa tilassa, alahaisessa asussa,\n \nsuolla sorkissa sutosen, aina karhun askelissa!'\n \n\"Arvelee, ajattelevi: 'Mit\u00e4 tuostaki tulisi,\n \njosp' on tunkisin tulehen, ahjohon asettelisin?'\n \n\"Rauta raukka s\u00e4ps\u00e4htihe, s\u00e4ps\u00e4htihe, s\u00e4ik\u00e4htihe,\n \nkun kuuli tulen sanomat, tulen tuimat maininnaiset.\n \n\"Sanoi seppo Ilmarinen: 'Ell\u00f6s olko mill\u00e4sk\u00e4n\u00e4!\n \nTuli ei polta tuttuansa, herjaele heimoansa.\n \nKun tulet tulen tuville, valkean varustimille,\n \nsiell\u00e4 kasvat kaunihiksi, ylenet ylen ehoksi:\n \nmiesten miekoiksi hyviksi, naisten nauhan p\u00e4\u00e4ttimiksi.'\n \n\"Senp' on p\u00e4ivyen per\u00e4st\u00e4 rauta suosta sotkettihin,\n \nvetel\u00e4st\u00e4 vellottihin, tuotihin sepon pajahan.\n \n\"Tuon seppo tulehen tunki, alle ahjonsa ajeli.\n \nLietsoi kerran, lietsoi toisen, lietsoi kerran kolmannenki:\n \nrauta vellin\u00e4 viruvi, kuonana kohaelevi,\n \nvenyi vehn\u00e4isn\u00e4 tahasna, rukihisna taikinana\n \nsepon suurissa tulissa, ilmivalkean v\u00e4ess\u00e4.\n \n\"Siin\u00e4 huuti rauta raukka: 'Ohoh seppo Ilmarinen!\n \nOta pois minua t\u00e4\u00e4lt\u00e4 tuskista tulen punaisen!'\n \n\"Sanoi seppo Ilmarinen: 'Jos otan sinun tulesta,\n \nehk\u00e4 kasvat kauheaksi, kovin raivoksi rupeat,\n \nviel\u00e4 veist\u00e4t velje\u00e4si, lastuat emosi lasta.'\n \n\"Siin\u00e4 vannoi rauta raukka, vannoi vaikean valansa\n \nahjolla, alasimella, vasaroilla, valkkamilla;\n \nsanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n'Onpa puuta purrakseni, kiven sy\u00e4nt\u00e4 sy\u00f6\u00e4kseni,\n \netten veist\u00e4 veikkoani, lastua emoni lasta.\n \nParempi on ollakseni, ele\u00e4kseni ehompi\n \nkulkijalla kumppalina, k\u00e4yv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4siasenna,\n \nkuin sy\u00f6\u00e4 omaa sukua, heimoani herjaella.'\n \n\"Silloin seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \nrauan tempasi tulesta, asetti alasimelle;\n \nrakentavi raukeaksi, tekevi ter\u00e4kaluiksi,\n \nkeih\u00e4'iksi, kirvehiksi, kaikenlaisiksi kaluiksi.\n \n\"Viel' oli pikkuista vajalla, rauta raukka tarpehessa:\n \neip\u00e4 kiehu rauan kieli, ei sukeu suu ter\u00e4ksen,\n \nrauta ei kasva karkeaksi ilman veess\u00e4 kastumatta.\n \n\"Siit\u00e4 seppo Ilmarinen itse tuota arvelevi.\n \nLaati pikkuisen poroa, lipe\u00e4ist\u00e4 liuotteli\n \nter\u00e4ksenteko-mujuiksi, rauankarkaisu-vesiksi.\n \n\"Koitti seppo kielell\u00e4ns\u00e4, hyvin maistoi mielell\u00e4ns\u00e4;\n \nitse tuon sanoiksi virkki: 'Ei n\u00e4m\u00e4t hyv\u00e4t minulle\n \nter\u00e4ksenteko-vesiksi, rautojen rakentomaiksi.'\n \n\"Mehil\u00e4inen maasta nousi, sinisiipi m\u00e4tt\u00e4h\u00e4st\u00e4.\n \nLentelevi, liitelevi ymp\u00e4ri sepon pajoa.\n \n\"Niin seppo sanoiksi virkki: 'Mehil\u00e4inen, mies kepe\u00e4!\n \nTuo simoa siivess\u00e4si, kanna mett\u00e4 kieless\u00e4si\n \nkuuen kukkasen nen\u00e4st\u00e4, seitsem\u00e4n on hein\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\n \nter\u00e4ksille teht\u00e4ville, rauoille rakettaville!'\n \n\"Herhil\u00e4inen, Hiien lintu, katselevi, kuuntelevi,\n \nkatseli katon rajasta, alta tuohen tuijotteli\n \nrautoja rakettavia, ter\u00e4ksi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4.\n \n\"Lente\u00e4 hyr\u00e4htelevi; viskoi Hiien hirmuloita,\n \nkantoi k\u00e4\u00e4rmehen k\u00e4hyj\u00e4, maon mustia mujuja,\n \nkusiaisen kutkelmoita, sammakon salavihoja\n \nter\u00e4ksenteko-mujuihin, rauankarkaisu-vetehen.\n \n\"Itse seppo Ilmarinen, takoja alinomainen,\n \nluulevi, ajattelevi mehil\u00e4isen tulleheksi,\n \ntuon on mett\u00e4 tuoneheksi, kantaneheksi simoa.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: 'Kas n\u00e4m\u00e4t hyv\u00e4t minulle\n \nter\u00e4ksenteko-vesiksi, rautojen rakentamiksi!'\n \n\"Siihen tempasi ter\u00e4ksen, siihen kasti rauta raukan\n \npois tulesta tuotaessa, ahjosta otettaessa.\n \n\"Sai siit\u00e4 ter\u00e4s pahaksi, rauta raivoksi rupesi,\n \npetti, vaivainen, valansa, s\u00f6i kuin koira kunniansa:\n \nveisti, raukka, velje\u00e4ns\u00e4, sukuansa suin piteli,\n \nveren p\u00e4\u00e4sti vuotamahan, hurmehen hurahtamahan.\"\n \nUkko uunilta urahti, parta lauloi, p\u00e4\u00e4 j\u00e4r\u00e4hti:\n \n\"Jo nyt tie\u00e4n rauan synnyn, tajuan tavat ter\u00e4ksen.\n \n\"Ohoh sinua, rauta raukka, rauta raukka, koito kuona,\n \nter\u00e4s tenhon-p\u00e4iv\u00e4llinen! Siit\u00e4k\u00f6 sin\u00e4 sikesit,\n \nsiit\u00e4 kasvoit kauheaksi, ylen suureksi sukesit?\n \n\"Et s\u00e4 silloin suuri ollut etk\u00e4 suuri etk\u00e4 pieni,\n \net kovin koreakana etk\u00e4 \u00e4ij\u00e4lt\u00e4 \u00e4k\u00e4inen,\n \nkun sa maitona makasit, rieskasena riuottelit\n \nnuoren neitosen nisiss\u00e4, kasvoit immen kainalossa\n \npitk\u00e4n pilven rannan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, alla taivahan tasaisen.\n \n\"Etk\u00e4 silloin suuri ollut, et ollut suuri etk\u00e4 pieni,\n \nkun sa liejuna lep\u00e4sit, seisoit selv\u00e4n\u00e4 veten\u00e4\n \nsuurimmalla suon sel\u00e4ll\u00e4, tuiman tunturin laella,\n \nmuutuit tuolla maan muraksi, ruostemullaksi rupesit.\n \n\"Etk\u00e4 silloin suuri ollut, et ollut suuri etk\u00e4 pieni,\n \nkun sua hirvet suolla hieroi, peurat pieksi kankahalla,\n \nsusi sotki sorkillansa, karhu k\u00e4mmennyisill\u00e4ns\u00e4.\n \n\"Etk\u00e4 silloin suuri ollut, et ollut suuri etk\u00e4 pieni,\n \nkun sa suosta sotkettihin, maan muasta muokattihin,\n \nvietihin sepon pajahan, alle ahjon Ilmarisen.\n \n\"Etk\u00e4 silloin suuri ollut, et ollut suuri etk\u00e4 pieni,\n \nkun sa kuonana kohisit, l\u00e4ikyit l\u00e4mminn\u00e4 veten\u00e4\n \ntuimissa tulisijoissa, vannoit vaikean valasi\n \nahjolla, alasimella, vasaroilla, valkkamilla,\n \nsepon seisontasijoilla, takehinta-tanterilla.\n \n\"Joko nyt suureksi sukenit, \u00e4re\u00e4ksi \u00e4rtelihit,\n \nrikoit, vaivainen, valasi, s\u00f6it kuin koira kunniasi,\n \nkun sa syrjit synty\u00e4si, sukuasi suin pitelit?\n \n\"Ku k\u00e4ski pahalle ty\u00f6lle, kenp' on kehnolle kehoitti?\n \nIsosiko vai emosi vaiko vanhin velji\u00e4si\n \nvai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri?\n \n\"Ei isosi, ei emosi eik\u00e4 vanhin velji\u00e4si,\n \nei nuorin sisariasi eik\u00e4 muu sukusi suuri:\n \nitse teit tihua ty\u00f6t\u00e4, katkoit kalmankarvallista.\n \n\"Tule nyt ty\u00f6si tuntemahan, pahasi parantamahan,.\n \nennenkuin sanon emolle, vanhemmallesi valitan!\n \nEnemp' on emolla ty\u00f6t\u00e4, vaiva suuri vanhemmalla,\n \nkun poika pahoin tekevi, lapsi tuhmin turmelevi.\n \n\"Pi\u00e4ty, veri, vuotamasta, hurme, huppelehtamasta,\n \np\u00e4\u00e4lleni p\u00e4r\u00e4j\u00e4m\u00e4st\u00e4, riuskumasta rinnoilleni!\n \nVeri, seiso kuni sein\u00e4, asu, hurme, kuni aita,\n \nkuin miekka meress\u00e4 seiso, sarahein\u00e4 sammalessa,\n \npaasi pellon pientaressa, kivi koskessa kovassa!\n \n\"Vaan jos mieli laatinevi liikkua lipe\u00e4mm\u00e4sti,\n \nniin s\u00e4 liikkuos lihassa sek\u00e4 luissa luistaellos!\n \nSis\u00e4ss\u00e4 sinun parempi, alla kalvon kaunihimpi,\n \nsuonissa sorottamassa sek\u00e4 luissa luistamassa,\n \nkuin on maahan vuotamassa, rikoille ripajamassa.\n \n\"Et s\u00e4, maito, maahan joua, nurmehen, veri viatoin,\n \nmiesten hempu, heinikkohon, kumpuhun, urosten kulta.\n \nSy\u00e4mess\u00e4 sinun sijasi, alla keuhkon kellarisi;\n \nsinne siirr\u00e4ite v\u00e4lehen, sinne juoskos joutuisasti!\n \nEt ole joki juoksemahan etk\u00e4 lampi laskemahan,\n \nsuohete solottamahan, venelotti vuotamahan.\n \n\"Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta, punainen, putoamasta!\n \nKun et tyy'y, niin tyrehy! Tyytyi ennen Tyrj\u00e4n koski,\n \njoki Tuonelan tyrehtyi, meri kuivi, taivas kuivi\n \nsin\u00e4 suurna poutavuonna, tulivuonna voimatoinna.\n \n\"Jos et tuostana totelle, viel' on muita muistetahan,\n \nuuet keinot keksit\u00e4h\u00e4n: huuan Hiiest\u00e4 patoa,\n \njolla verta keitet\u00e4h\u00e4n, hurmetta varistetahan,\n \nilman tilkan tippumatta, punaisen putoamatta,\n \nveren maahan vuotamatta, hurmehen hurajamatta.\n \n\"Kun ei lie minussa miest\u00e4, urosta Ukon pojassa\n \nt\u00e4m\u00e4n tulvan tukkijaksi, suonikosken sortajaksi,\n \nonp' on taatto taivahinen, pilven-p\u00e4\u00e4llinen jumala,\n \njoka miehist\u00e4 p\u00e4tevi, urohista kelpoavi\n \nveren suuta sulkemahan, tulevata tukkimahan.\n \n\"Oi Ukko, ylinen luoja, taivahallinen jumala!\n \nTule t\u00e4nne tarvittaissa, k\u00e4y t\u00e4nne kutsuttaessa!\n \nTunge turpea k\u00e4tesi, paina paksu peukalosi\n \ntukkeheksi tuiman rei\u00e4n, paikaksi pahan ver\u00e4j\u00e4n!\n \nVe\u00e4 p\u00e4\u00e4lle lemmen lehti, kultalumme luikahuta\n \nveren tielle telkkimeksi, tulevalle tukkeheksi,\n \njottei parsku parralleni, valu vaaterievuilleni!\"\n \nSill\u00e4 sulki suun verelt\u00e4, tien on telkki hurmehelta.\n \nPani poikansa pajahan tekem\u00e4h\u00e4n voitehia\n \nnoista hein\u00e4n helpehist\u00e4, tuhatlatvan tutkaimista,\n \nme'en maahan vuotajista, simatilkan tippujista.\n \nPoikanen meni pajahan, l\u00e4ksi voitehen tekohon;\n \ntuli tammi vastahansa. Kysytteli tammeltansa:\n \n\"Onko mett\u00e4 oksillasi, alla kuoresi simoa?\"\n \nTammi taiten vastoavi: \"P\u00e4iv\u00e4n\u00e4p\u00e4 eilisen\u00e4\n \nsima tippui oksilleni, mesi latvalle rapatti\n \npilvist\u00e4 pirisevist\u00e4, hattaroista haihtuvista.\"\n \nOtti tammen lastuloita, puun murskan murenemia;\n \notti heini\u00e4 hyvi\u00e4, ruohoja monenn\u00e4k\u00f6j\u00e4,\n \njoit' ei n\u00e4h\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 mailla kaikin paikoin kasvaviksi.\n \nPanevi pa'an tulelle, laitti keiton kiehumahan\n \nt\u00e4ynn\u00e4 tammen kuoriloita, heini\u00e4 hyv\u00e4nn\u00e4k\u00f6j\u00e4.\n \nPata kiehui paukutteli kokonaista kolme y\u00f6t\u00e4,\n \nkolme p\u00e4ive\u00e4 kev\u00e4ist\u00e4. Siit\u00e4 katsoi voitehia,\n \nonko voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset.\n \nEi ole voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset.\n \nPani heini\u00e4 lis\u00e4ksi, ruohoa monenn\u00e4\u00f6ist\u00e4,\n \nkut oli tuotu toisialta, sa'an taipalen takoa\n \nyheks\u00e4lt\u00e4 loitsijalta, kaheksalta katsojalta.\n \nKeitti viel\u00e4 y\u00f6t\u00e4 kolme, ynn\u00e4h\u00e4n yheks\u00e4n y\u00f6t\u00e4.\n \nNostavi pa'an tulelta, katselevi voitehia,\n \nonko voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset.\n \nOlipa haapa haaraniekka, kasvoi pellon pientarella.\n \nTuon murha murenti poikki, kaikki kahtia hajotti;\n \nvoiti niill\u00e4 voitehilla, katsoi niill\u00e4 katsehilla.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"Kun lie n\u00e4iss\u00e4 voitehissa\n \nvian p\u00e4\u00e4lle viet\u00e4v\u00e4t\u00e4, vammoille valettavata,\n \nhaapa, yhtehen paratkos ehommaksi entist\u00e4si!\"\n \nHaapa yhtehen parani ehommaksi entist\u00e4ns\u00e4,\n \nkasvoi p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kaunihiksi, alta aivan terveheksi.\n \nSiit\u00e4 koitti voitehia, katselevi katsehia,\n \nkoitteli kiven koloihin, paasien pakahtumihin:\n \njo kivet kivihin tarttui, paaet paatehen rupesi.\n \nTuli poikanen pajasta tekem\u00e4st\u00e4 voitehia,\n \nrasvoja rakentamasta; ne ty\u00f6nti ukon k\u00e4tehen:\n \n\"Siin' on voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset,\n \nvaikka vuoret voitelisit, kaikki kalliot yheksi.\"\n \nKoki ukko kielell\u00e4ns\u00e4, maistoi suullansa sulalla,\n \ntunsi katsehet hyviksi, voitehet vaka'isiksi.\n \nSiit\u00e4 voiti V\u00e4in\u00e4m\u00f6ist\u00e4, pahoin-tullutta paranti,\n \nvoiti alta, voiti p\u00e4\u00e4lt\u00e4, kerta keske\u00e4 sivalti.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"En liiku omin lihoini, liikun Luojani lihoilla,\n \nen v\u00e4iky omin v\u00e4kini, v\u00e4ikyn v\u00e4ell\u00e4 kaikkivallan,\n \nen puhu omalla suulla, puhelen Jumalan suulla.\n \nJosp' on mulla suu suloinen, suloisempi suu Jumalan,\n \njospa on kaunoinen k\u00e4teni, k\u00e4si Luojan kaunihimpi.\"\n \nKun oli voie p\u00e4\u00e4lle pantu, nuot on katsehet vakaiset,\n \nmurti se puolipy\u00f6rryksihin, V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen v\u00e4\u00e4nnyksihin:\n \nly\u00f6kse sinne, ly\u00f6kse t\u00e4nne, vaan ei l\u00f6yt\u00e4nyt lepoa.\n \nNiin ukko kipuja kiisti, ty\u00f6nti tuosta tuskap\u00e4it\u00e4\n \nkeskell\u00e4 Kipum\u00e4ke\u00e4, Kipuvuoren kukkulalle\n \nkivi\u00e4 kivist\u00e4m\u00e4h\u00e4n, paasia pakottamahan.\n \nTukun silkki\u00e4 sivalti, senp\u00e4 leikkeli levyiksi,\n \nsenp' on katkoi kappaleiksi, sitehiksi suoritteli.\n \nSitoi niill\u00e4 silkill\u00e4ns\u00e4, kapaloivi kaunoisilla\n \npolvea pojan p\u00e4t\u00f6isen, varpahia V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.\n \nSanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Siteheksi Luojan silkki, Luojan kaapu katteheksi\n \nt\u00e4lle polvelle hyv\u00e4lle, vakaisille varpahille!\n \nKatso nyt, kaunoinen Jumala, varjele, vakainen Luoja,\n \njottei viet\u00e4isi vioille, vammoille ve\u00e4llett\u00e4isi!\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen jo tunsi avun totisen.\n \nPian p\u00e4\u00e4si terveheksi; liha kasvoi kaunihiksi,\n \nalta aivan terveheksi, keske\u00e4 kivuttomaksi,\n \nvierilt\u00e4 viattomaksi, p\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4rmehett\u00f6m\u00e4ksi,\n \nehommaksi entist\u00e4ns\u00e4, paremmaksi tuonoistansa.\n \nJo nyt jaksoi jalka k\u00e4y\u00e4, polvi polkea kykeni;\n \nei nuuru nimeksik\u00e4n\u00e4 vaikerra v\u00e4h\u00e4ist\u00e4k\u00e4n\u00e4.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen siirti silm\u00e4ns\u00e4 ylemm\u00e4,\n \nkatsahtavi kaunihisti p\u00e4\u00e4lle p\u00e4\u00e4n on taivosehen;\n \nsanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Tuoltapa aina armot k\u00e4yv\u00e4t, turvat tuttavat tulevat\n \nyl\u00e4h\u00e4lt\u00e4 taivahasta, luota Luojan kaikkivallan.\n \n\"Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin,\n \nkun annoit avun minulle, tuotit turvan tuttavasti\n \nnoissa tuskissa kovissa, ter\u00e4n rauan raatamissa!\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen viel\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Elk\u00e4tte, etinen kansa, kansa vasta kasvavainen,\n \nveikaten venett\u00e4 tehk\u00f6, uhkaellen kaartakana!\n \nJumalass' on juoksun m\u00e4\u00e4r\u00e4, Luojassa lopun asetus,\n \nei uron osoannassa, vallassa v\u00e4kev\u00e4nk\u00e4n\u00e4.\"","title":"Yhdeks\u00e4s runo","type":"page"}