{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/10.htm","path":"neu/kvfin/10.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/10.htm","text":"Vaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen otti ruskean orihin,\n \npani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen;\n \nitse reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa.\n \nLaski virkkua vitsalla, hel\u00e4hytti helmisvy\u00f6ll\u00e4;\n \nvirkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni,\n \njalas koivuinen kolasi, vemmel piukki pihlajainen.\n \nAjavi karettelevi. Ajoi soita, ajoi maita,\n \najoi aavoja ahoja. Kulki p\u00e4iv\u00e4n, kulki toisen,\n \nniin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kolmannella tuli pitk\u00e4n sillan p\u00e4\u00e4h\u00e4n,\n \nKalevalan kankahalle, Osmon pellon pientarelle.\n \nSiin\u00e4 tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Sy\u00f6, susi, unenn\u00e4kij\u00e4, tapa, tauti, lappalainen!\n \nSanoi ei saavani kotihin en\u00e4mpi el\u00e4vin silmin\n \nsin\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana\n \nn\u00e4ille V\u00e4in\u00f6l\u00e4n ahoille, Kalevalan kankahille.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen laulelevi, taitelevi:\n \nlauloi kuusen kukkalatvan, kukkalatvan, kultalehv\u00e4n;\n \nlatvan ty\u00f6nti taivahalle, puhki pilvien kohotti,\n \nlehv\u00e4t ilmoille levitti, halki taivahan hajotti.\n \nLaulelevi, taitelevi: lauloi kuun kumottamahan\n \nkultalatva-kuusosehen, lauloi oksillen otavan.\n \nAjavi karettelevi kohti kullaista kotia,\n \nalla p\u00e4in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp\u00e4rin,\n \nkun oli seppo Ilmarisen, takojan i\u00e4n-ikuisen,\n \nluvannut lunastimeksi, oman p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4stimeksi\n \npime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan, summahan Sariolahan.\n \nJop' on seisottui oronen Osmon uuen pellon p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen p\u00e4\u00e4t\u00e4 korjasta kohotti:\n \nkuuluvi pajasta pauke, hilke hiilihuonehesta.\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse pistihe pajahan.\n \nSiell' on seppo Ilmarinen: takoa taputtelevi.\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Oi sie vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen!\n \nMiss' olet viikon viipynynn\u00e4, kaiken aikasi asunut?\"\n \nVaka vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Tuoll' olen viikon viipynynn\u00e4, kaiken aikani elellyt\n \npime\u00e4ss\u00e4 Pohjolassa, summassa Sariolassa,\n \nliukunut Lapin lauilla, tietomiesten tienohilla.\"\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Oi sie vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, tiet\u00e4j\u00e4 i\u00e4n-ikuinen!\n \nMit\u00e4 lausut matkoiltasi tultua kotituville?\"\n \nVirkki vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"\u00c4ij\u00e4 on mulla lausumista:\n \nonp' on neiti Pohjolassa, impi kylm\u00e4ss\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4,\n \njok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin.\n \nKiitti puoli Pohjan maata, kun onpi kovin korea:\n \nkuuhut paistoi kulmaluilta, p\u00e4iv\u00e4 rinnoilta risotti,\n \notavainen olkap\u00e4ilt\u00e4, seitsent\u00e4htinen sel\u00e4lt\u00e4.\n \n\"Sin\u00e4, seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \nl\u00e4he neitt\u00e4 noutamahan, p\u00e4\u00e4t\u00e4 kassa katsomahan!\n \nKun saatat takoa sammon, kirjokannen kirjaella,\n \nniin saat neion palkastasi, ty\u00f6st\u00e4si tyt\u00f6n ihanan.\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Ohoh vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen!\n \nJoko sie minut lupasit pime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan\n \noman p\u00e4\u00e4si p\u00e4\u00e4stimeksi, itsesi lunastimeksi?\n \nEn sin\u00e4 pitk\u00e4n\u00e4 ik\u00e4n\u00e4, kuuna kullan valkeana\n \nl\u00e4he Pohjolan tuville, Sariolan salvoksille,\n \nmiesten sy\u00f6jille sijoille, urosten upottajille.\"\n \nSiit\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Viel' on kumma toinen kumma: onp' on kuusi\n \nkukkalatva,\n \nkukkalatva, kultalehv\u00e4, Osmon pellon pientarella;\n \nkuuhut latvassa kumotti, oksilla otava seisoi.\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"En usko toeksi tuota,\n \nkun en k\u00e4yne katsomahan, n\u00e4hne n\u00e4ill\u00e4 silmill\u00e4ni.\"\n \nSanoi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen: \"Kun et usko kuitenkana,\n \nl\u00e4htek\u00e4mme katsomahan, onko totta vai valetta!\"\n \nL\u00e4hettihin katsomahan tuota kuusta kukkap\u00e4\u00e4t\u00e4,\n \nyksi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen, toinen seppo Ilmarinen.\n \nSitte tuonne tultuansa Osmon pellon pientarelle\n \nseppo seisovi likell\u00e4, uutta kuusta kummeksivi,\n \nkun oli oksilla otava, kuuhut kuusen latvasessa.\n \nSiin\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Nyt sin\u00e4, seppo veikkoseni, nouse kuuta noutamahan,\n \notavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta!\"\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen nousi puuhun korkealle,\n \nyl\u00e4h\u00e4ksi taivahalle, nousi kuuta noutamahan,\n \notavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta.\n \nVirkki kuusi kukkalatva, lausui lakkap\u00e4\u00e4 pet\u00e4j\u00e4:\n \n\"Voipa miest\u00e4 mielet\u00f6int\u00e4, \u00e4kkioutoa urosta!\n \nNousit, outo, oksilleni, lapsen-mieli, latvahani\n \nkuvakuun on nouantahan, valet\u00e4htyen varahan!\"\n \nSilloin vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen lauloa hyr\u00e4htelevi:\n \nlauloi tuulen tuppurihin, ilman raivohon rakenti;\n \nsanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Ota, tuuli, purtehesi, ahava, venosehesi\n \nvie\u00e4 vieretell\u00e4ksesi pime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan!\"\n \nNousi tuuli tuppurihin, ilma raivohon rakentui,\n \notti seppo Ilmarisen vie\u00e4 viiletell\u00e4ksens\u00e4\n \npime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan, summahan Sariolahan.\n \nSiin\u00e4 seppo Ilmarinen jopa kulki jotta joutui!\n \nKulki tuulen tiet\u00e4 my\u00f6ten, ahavan ratoa my\u00f6ten,\n \nyli kuun, alatse p\u00e4iv\u00e4n, otavaisten olkap\u00e4itse;\n \np\u00e4\u00e4tyi Pohjolan pihalle, Sariolan saunatielle,\n \neik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 koirat kuullut eik\u00e4 haukkujat havainnut.\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, Pohjan akka harvahammas\n \ntuop' on p\u00e4\u00e4tyvi pihalle. Itse enn\u00e4tti sanoa:\n \n\"Mi sin\u00e4 lienet miehi\u00e4si ja kuka urohiasi?\n \nTulit t\u00e4nne tuulen tiet\u00e4, ahavan rekiratoa,\n \neik\u00e4 koirat kohti hauku, villah\u00e4nn\u00e4t virkkaele!\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"En m\u00e4 t\u00e4nne tullutkana\n \nkyl\u00e4n koirien kuluiksi, villah\u00e4ntien vihoiksi,\n \nn\u00e4illen ouoillen oville, ver\u00e4jille vierahille.\"\n \nSiit\u00e4 Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 tutkaeli tullehelta:\n \n\"Oletko tullut tuntemahan, kuulemahan, tiet\u00e4m\u00e4h\u00e4n\n \ntuota seppo Ilmarista, takojata taitavinta?\n \nJo on viikon vuotettuna sek\u00e4 kauan kaivattuna\n \nn\u00e4ille Pohjolan perille uuen sammon laaintahan.\"\n \nSe on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen,\n \nkun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja.\"\n \nLouhi, Pohjolan em\u00e4nt\u00e4, Pohjan akka harvahammas,\n \npian pistihe tupahan, sanovi sanalla tuolla:\n \n\"Neityeni nuorempani, lapseni vakavimpani!\n \nPane nyt p\u00e4\u00e4llesi parasta, varrellesi valke'inta,\n \nhempe'int\u00e4 helmoillesi, ripe'int\u00e4 rinnoillesi,\n \nkaulallesi kaunihinta, kukke'inta kulmillesi,\n \nposkesi punottamahan, n\u00e4k\u00f6p\u00e4\u00e4si n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4h\u00e4n!\n \nJo on seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \nsaanut sammon laaintahan, kirjokannen kirjantahan.\"\n \nTuop' on kaunis Pohjan tytti, maan kuulu, ve'en valio,\n \notti vaattehet valitut, pukehensa puhtahimmat;\n \nviitiseikse, vaatiseikse, p\u00e4\u00e4somihin suoritseikse,\n \nvaskipantoihin paneikse, kultav\u00f6ihin kummitseikse.\n \nTuli aitasta tupahan, kaapsahellen kartanolta\n \nsilmist\u00e4ns\u00e4 sirke\u00e4n\u00e4, korvistansa korkeana,\n \nkaunihina kasvoiltansa, poskilta punehtivana;\n \nkullat riippui rinnan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 hopeat huohti.\n \nItse Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 k\u00e4ytti seppo Ilmarisen\n \nnoissa Pohjan tuvissa, Sariolan salvoksissa;\n \nsiell\u00e4 sy\u00f6tti sy\u00f6neheksi, juotti miehen juoneheksi,\n \napatti ani hyv\u00e4ksi. Sai tuosta sanelemahan:\n \n\"Ohoh seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen!\n \nSaatatko takoa sammon, kirjokannen kirjaella\n \njoutsenen kyn\u00e4n nen\u00e4st\u00e4, maholehm\u00e4n maitosesta,\n \nohran pienest\u00e4 jyv\u00e4st\u00e4, kes\u00e4uuhen untuvasta,\n \nniin saat neion palkastasi, ty\u00f6st\u00e4si tyt\u00f6n ihanan.\"\n \nSilloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Saattanen takoa sammon, kirjokannen kalkutella\n \njoutsenen kyn\u00e4n nen\u00e4st\u00e4, maholehm\u00e4n maitosesta,\n \nohran pienest\u00e4 jyv\u00e4st\u00e4, kes\u00e4uuhen untuvasta,\n \nkun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkuttanut\n \nilman alkusen alutta, riporihman tehtyisett\u00e4.\"\n \nL\u00e4ksi sammon laaintahan, kirjokannen kirjontahan.\n \nKysyi paikalta pajoa, kaipasi sepinkaluja:\n \nei ole paikalla pajoa, ei pajoa, ei paletta,\n \nahjoa, alasintana, vasarata, varttakana!\n \nSilloin seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Akatp' on ep\u00e4elk\u00f6h\u00f6t, herjat kesken heitt\u00e4k\u00f6h\u00f6t,\n \neip' on mies pahempikana, uros untelompikana!\"\n \nEtsi ahjollen alusta, leveytt\u00e4 lietsehelle\n \nnoilla mailla, mantereilla, Pohjan peltojen perill\u00e4.\n \nEtsi p\u00e4iv\u00e4n, etsi toisen. Jo p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmantena\n \ntuli kirjava kivonen, vahatukko vastahansa.\n \nTuohon seppo seisottihe, takoja tulen rakenti;\n \np\u00e4iv\u00e4n laati palkehia, toisen ahjoa asetti.\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \ntunki ainehet tulehen, takehensa alle ahjon;\n \notti orjat lietsomahan, v\u00e4kipuolet v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nOrjat lietsoi l\u00f6yhytteli, v\u00e4kipuolet v\u00e4\u00e4nn\u00e4tteli\n \nkolme p\u00e4ive\u00e4 kes\u00e4ist\u00e4 ja kolme kes\u00e4ist\u00e4 y\u00f6t\u00e4:\n \nkivet kasvoi kantap\u00e4ihin, vahat varvasten sijoille.\n \nNiin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensim\u00e4isn\u00e4 itse seppo Ilmarinen\n \nkallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta,\n \nmit\u00e4 tullehe tulesta, selvinnehe valkeasta.\n \nJousi tungeikse tulesta, kaasi kulta kuumoksesta,\n \nkaari kulta, p\u00e4\u00e4 hopea, varsi vasken-kirjavainen.\n \nOn jousi hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen, vaan onpi pahan tapainen:\n \njoka p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4n kysyvi, parahana kaksi p\u00e4\u00e4t\u00e4.\n \nItse seppo Ilmarinen ei tuota kovin ihastu:\n \nkaaren katkaisi kaheksi, siit\u00e4 tunkevi tulehen;\n \nlaitti orjat lietsomahan, v\u00e4kipuolet v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nJop' on p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 j\u00e4lest\u00e4 itse seppo Ilmarinen\n \nkallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta:\n \nveno tungeikse tulesta, punapursi kuumoksesta,\n \nkokat kullan kirjaeltu, hangat vaskesta valettu.\n \nOn veno hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen, ei ole hyv\u00e4n tapainen:\n \nsuotta l\u00e4htisi sotahan, tarpehetta tappelohon.\n \nSe on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana:\n \nvenon murskaksi murenti, tunkevi tulisijahan;\n \nlaitti orjat lietsomahan, v\u00e4kipuolet v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nJo p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmantena itse seppo Ilmarinen\n \nkallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta:\n \nhieho tungeikse tulesta, sarvi kulta kuumoksesta,\n \notsassa otavan t\u00e4hti, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n py\u00f6ryl\u00e4inen.\n \nOn hieho hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen, ei ole hyv\u00e4n tapainen:\n \nmets\u00e4ss\u00e4 makaelevi, maion maahan kaatelevi.\n \nSe on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana:\n \nlehm\u00e4n leikkeli paloiksi, siit\u00e4 tunkevi tulehen;\n \nlaitti orjat lietsomahan, v\u00e4kipuolet v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nJo p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nelj\u00e4nten\u00e4 itse seppo Ilmarinen\n \nkallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta:\n \naura tungeikse tulesta, ter\u00e4 kulta kuumoksesta,\n \nter\u00e4 kulta, vaski varsi, hopeata ponnen p\u00e4\u00e4ss\u00e4.\n \nOn aura hyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen, ei ole hyv\u00e4n tapainen:\n \nkyl\u00e4n pellot kyntelevi, vainiot vakoelevi.\n \nSe on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana:\n \nauran katkaisi kaheksi, alle ahjonsa ajavi.\n \nLaittoi tuulet lietsomahan, v\u00e4kipuuskat v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\nLietsoi tuulet l\u00f6yhytteli: it\u00e4 lietsoi, lietsoi l\u00e4nsi,\n \netel\u00e4 enemm\u00e4n lietsoi, pohjanen kovin porotti.\n \nLietsoi p\u00e4iv\u00e4n, lietsoi toisen, lietsoi kohta kolmannenki:\n \ntuli tuiski ikkunasta, s\u00e4kehet ovesta s\u00e4ykkyi,\n \ntomu nousi taivahalle, savu pilvihin sakeni.\n \nSe on seppo Ilmarinen p\u00e4iv\u00e4n kolmannen per\u00e4st\u00e4\n \nkallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta:\n \nn\u00e4ki sammon syntyv\u00e4ksi, kirjokannen kasvavaksi.\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \ntakoa taputtelevi, ly\u00f6\u00e4 lynn\u00e4hyttelevi.\n \nTakoi sammon taitavasti: laitahan on jauhomyllyn,\n \ntoisehen on suolamyllyn, rahamyllyn kolmantehen.\n \nSiit\u00e4 jauhoi uusi sampo, kirjokansi kiikutteli,\n \njauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun sy\u00f6t\u00e4vi\u00e4,\n \ntoisen jauhoi my\u00f6t\u00e4vi\u00e4, kolmannen kotipitoja.\n \nNiin ihastui Pohjan akka; saattoi sitte sammon suuren\n \nPohjolan kivim\u00e4kehen, vaaran vaskisen sis\u00e4h\u00e4n\n \nyheks\u00e4n lukon ta'aksi. Siihen juuret juuttutteli\n \nyheks\u00e4n sylen syv\u00e4h\u00e4n: juuren juurti maaem\u00e4h\u00e4n,\n \ntoisen vesiviertehesen, kolmannen kotim\u00e4kehen.\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen tytt\u00f6\u00e4 anelemahan.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Joko nyt minulle neiti,\n \nkun sai sampo valmihiksi, kirjokansi kaunihiksi?\"\n \nTuop' on kaunis Pohjan tytt\u00f6 itse noin sanoiksi virkki:\n \n\"Kukapa t\u00e4ss\u00e4 toisna vuonna, kenp\u00e4 kolmanna kes\u00e4n\u00e4\n \nk\u00e4ki\u00e4 kukutteleisi, lintusia laulattaisi,\n \njos min\u00e4 menisin muunne, saisin, marja, muille maille!\n \n\"Jos t\u00e4m\u00e4 kana katoisi, t\u00e4m\u00e4 hanhi hairahtaisi,\n \neksyisi emosen tuoma, punapuola pois menisi,\n \nkaikkipa k\u00e4et katoisi, ilolinnut liikahtaisi\n \nt\u00e4m\u00e4n kunnahan kukuilta, t\u00e4m\u00e4n harjun hartehilta.\n \n\"Enk\u00e4 joua ilmankana, p\u00e4\u00e4se en neitip\u00e4ivilt\u00e4ni,\n \nnoilta t\u00f6ilt\u00e4 teht\u00e4vilt\u00e4, kes\u00e4isilt\u00e4 kiirehilt\u00e4:\n \nmarjat on maalla poimimatta, lahen rannat laulamatta,\n \nastumattani ahoset, lehot leikin ly\u00f6m\u00e4tt\u00e4ni.\"\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \nalla p\u00e4in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp\u00e4rin\n \njo tuossa ajattelevi, pitkin p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4vi,\n \nmiten kulkea kotihin, tulla maille tuttaville\n \npime\u00e4st\u00e4 Pohjolasta, summasta Sariolasta.\n \nSanoi Pohjolan em\u00e4nt\u00e4: \"Ohoh seppo Ilmarinen!\n \nMit' olen pahoilla mielin, kaiken kallella kyp\u00e4rin?\n \nLaatisiko mieli menn\u00e4 elomaillen entisille?\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen: \"Sinne mieleni tekisi\n \nkotihini kuolemahan, maalleni masenemahan.\"\n \nSiit\u00e4 Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 sy\u00f6tti miehen, juotti miehen,\n \nistutti per\u00e4h\u00e4n purren melan vaskisen varahan;\n \nvirkki tuulen tuulemahan, pohjasen puhaltamahan.\n \nSiit\u00e4 seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen,\n \nmatkasi omille maille ylitse meren sinisen.\n \nKulki p\u00e4iv\u00e4n, kulki toisen; p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4p\u00e4 kolmannella\n \njo tuli kotihin seppo, noille syntym\u00e4sijoille.\n \nKysyi vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen Ilmariselta sepolta:\n \n\"Veli, seppo Ilmarinen, takoja i\u00e4n-ikuinen!\n \nJoko laait uuen sammon, kirjokannen kirjaelit?\"\n \nSanoi seppo Ilmarinen, itse laatia pakisi:\n \n\"Jopa jauhoi uusi sampo, kirjokansi kiikutteli,\n \njauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun sy\u00f6t\u00e4vi\u00e4,\n \ntoisen jauhoi my\u00f6t\u00e4vi\u00e4, kolmannen pi'elt\u00e4vi\u00e4.\"","title":"Kymmenes runo","type":"page"}