{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/11.htm","path":"neu/kvfin/11.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/11.htm","text":"Vika on Ahtia sanoa, veitikk\u00e4t\u00e4 vieretell\u00e4.\nAhti poika Saarelainen, tuo on lieto Lemmin poika,\n \nkasvoi koissa korkeassa luona armahan emonsa\n \nlaajimman lahen per\u00e4ll\u00e4, Kaukoniemen kainalossa.\n \nKaloin siin\u00e4 Kauko kasvoi, Ahti ahvenin yleni.\n \nTuli mies mit\u00e4 parahin, puhkesi punaverinen,\n \njoka p\u00e4\u00e4st\u00e4ns\u00e4 p\u00e4tevi, kohastansa kelpoavi;\n \nvaan tuli v\u00e4h\u00e4n vialle, tavoiltansa turmiolle:\n \nain' oli naisissa el\u00e4j\u00e4, yli \u00f6it\u00e4 \u00f6itsil\u00f6iss\u00e4,\n \nnoien impien iloissa, kassap\u00e4ien karkeloissa.\n \nKylli oli Saaren neiti, Saaren neiti, Saaren kukka.\n \nKasvoi koissa korkeassa, yleni ylen ehossa,\n \nistuen ison majoilla, per\u00e4penkin notkumilla.\n \nKauan kasvoi, kauas kuului: kaukoa tuli kosijat\n \nneien kuuluhun kotihin, kaunoisehen kartanohon.\n \nKosi P\u00e4iv\u00e4 poiallehen: eip' on mennyt P\u00e4iv\u00e4l\u00e4h\u00e4n\n \nP\u00e4iv\u00e4n luona paistamahan kes\u00e4isill\u00e4 kiirehill\u00e4.\n \nKosi Kuuhut poiallehen: eip' on mennyt Kuutolahan\n \nKuun luona kumottamahan, keh\u00e4t ilman kiert\u00e4m\u00e4h\u00e4n.\n \nKosi T\u00e4hti poiallehen: eip' on mennyt T\u00e4htel\u00e4h\u00e4n\n \npitkin \u00f6it\u00e4 pilkkim\u00e4h\u00e4n talvisilla taivahilla.\n \nTulevi Virosta sulhot, toiset tuolta Inkerelt\u00e4:\n \neip' on neiti mennytk\u00e4n\u00e4; itse vasten vastaeli:\n \n\"Suotta kultanne kuluvi, hopeanne hoikkenevi!\n \nEn l\u00e4he min\u00e4 Virohon, en l\u00e4he, lupoakana,\n \nViron vett\u00e4 soutamahan, saarellista sauvomahan,\n \nsy\u00f6m\u00e4h\u00e4n Viron kaloja, Viron lient\u00e4 lippomahan.\n \n\"Enk\u00e4 l\u00e4he Inkerelle, penkerelle, p\u00e4nkerelle;\n \nsiell' on n\u00e4lk\u00e4, kaiken n\u00e4lk\u00e4: puun n\u00e4lk\u00e4, p\u00e4rehen n\u00e4lk\u00e4,\n \nve'en n\u00e4lk\u00e4, vehn\u00e4n n\u00e4lk\u00e4, rukihisen leiv\u00e4n n\u00e4lk\u00e4.\"\n \nTuop' on lieto Lemmink\u00e4inen, itse kaunis Kaukomieli,\n \nl\u00e4hte\u00e4ksens\u00e4 lupasi Saaren kukkoa kosihin,\n \ntuota mointa morsianta, kaunokaista kassap\u00e4\u00e4t\u00e4.\n \nEmo kielte\u00e4 k\u00e4kesi, varoitteli vaimo vanha:\n \n\"Ell\u00f6s menk\u00f6, poikaseni, parempihin itse\u00e4si!\n \nEi suattane sinua Saaren suurehen sukuhun.\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen, virkki kaunis Kaukomieli:\n \n\"Jos en ole koiltani korea, su'ultani aivan suuri,\n \nmie valitsen varrellani, otan muilla muo'oillani.\"\n \nAina kielt\u00e4vi emonsa l\u00e4htem\u00e4st\u00e4 Lemmink\u00e4ist\u00e4\n \nSaaren suurehen sukuhun, laajahan lajiper\u00e4h\u00e4n:\n \n\"Siell\u00e4 piiat pilkkoavat, naiset nauravat sinua.\"\n \nMit\u00e4 huoli Lemmink\u00e4inen! Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Kyll\u00e4 h\u00e4\u00e4'\u00e4n naisten naurun, soppityrskyt tytt\u00e4rien:\n \npotkaisen pojan povehen, k\u00e4sikannon kainalohon;\n \nsiin' on p\u00e4\u00e4 hyv\u00e4nki pilkan, parahanki parjauksen.\"\n \nEmo tuon sanoiksi virkki: \"Voi poloinen, p\u00e4ivi\u00e4ni!\n \nNauraisitko Saaren naiset, pit\u00e4isit pyh\u00e4iset piiat,\n \nniin siit\u00e4 tora tulisi, sota suuri lankeaisi!\n \nSaisi kaikki Saaren sulhot, sata miest\u00e4 miekkoinensa\n \np\u00e4\u00e4llesi sinun, poloisen, yksin\u00e4isen ymp\u00e4rille.\"\n \nMit\u00e4 huoli Lemmink\u00e4inen varoituksista emonsa!\n \nOttavi hyv\u00e4n orosen, valjasti valion varsan;\n \najavi karittelevi Saaren kuuluhun kyl\u00e4h\u00e4n\n \nSaaren kukkoa kosihin, Saaren mointa morsianta.\n \nNauroi naiset Lemmink\u00e4ist\u00e4, piiat pisti pilkkojansa,\n \nkun ajoi kummasti kujalle, kamalasti kartanolle:\n \najoi korjansa kumohon, ver\u00e4j\u00e4h\u00e4n vier\u00e4hytti.\n \nSiin\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen murti suuta, v\u00e4\u00e4nti p\u00e4\u00e4t\u00e4,\n \nmurti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"En ole tuota ennen n\u00e4hnyt, en ole n\u00e4hnyt enk\u00e4 kuullut\n \nnaisen nauravan minulle, piian pilkkoja suannut.\"\n \nMit\u00e4 huoli Lemmink\u00e4inen! Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Onko saarella sijoa, maata Saaren manterella,\n \nminun leikki ly\u00f6\u00e4kseni, tanner tanhuellakseni\n \nSaaren impien iloissa, kassap\u00e4ien karkeloissa?\"\n \nSaaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat:\n \n\"Onp' on Saarella sijoa, maata Saaren manterella,\n \nsinun leikki ly\u00f6\u00e4ksesi, tanner tanhuellaksesi\n \nkarjalaisna kaskimailla, paimenpoikana palolla:\n \nlapset on laihat Saaren mailla, lihavat hevosen varsat.\"\n \nMit\u00e4 huoli Lemmink\u00e4inen! Palkkasihe paimeneksi:\n \nk\u00e4vi p\u00e4iv\u00e4t paimenessa, y\u00f6t on impien iloissa,\n \nnoien neitojen kisoissa, kassap\u00e4ien karkeloissa.\n \nSill\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen, itse kaunis Kaukomieli,\n \njopa h\u00e4\u00e4ti naisen naurun, pi\u00e4tteli piian pilkan.\n \nEi ollut sit\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4, piikoa pyhint\u00e4k\u00e4n\u00e4,\n \nkuta h\u00e4n ei kosketellut, jonk' ei vieress\u00e4 venynyt.\n \nYksi on impi kaikkinensa Saaren suuressa su'ussa,\n \njok' ei suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin:\n \nse oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen.\n \nTuop' on lieto Lemmink\u00e4inen, itse kaunis Kaukomieli,\n \nsa'at saappahat kulutti, sa'at airot poikki souti\n \ntuota neitt\u00e4 saaessansa, Kyllikki\u00e4 pyytess\u00e4ns\u00e4.\n \nKyllikki, korea neiti, h\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Mit\u00e4, kehno, kierteletki, rannan raukuja, ajelet,\n \nt\u00e4\u00e4lt\u00e4 tytt\u00f6j\u00e4 kyselet, tinav\u00f6it\u00e4 tieustelet?\n \nEn m\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ennen joua, kuin kiven kuluksi jauhan,\n \npieks\u00e4n petkelen periksi, huhmaren sukuksi survon.\n \n\"Enk\u00e4 huoli huitukoille, huitukoille, haitukoille;\n \nmie tahon tasaisen varren tasaiselle varrelleni,\n \ntahon muo'on muhkeamman muhke'ille muo'oilleni\n \nsek\u00e4 kasvon kaunihimman kaunihille kasvoilleni.\"\n \nOli aikoa v\u00e4h\u00e4isen, kului tuskin puoli kuuta.\n \nJo p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muutamana, iltana moniahana\n \nneitoset kisaelevi, kaunokaiset karkelevi\n \nmannerpuolella saloa kaunihilla kankahalla;\n \nKyllikki ylinn\u00e4 muita, Saaren kukka kuuluisinna.\n \nTuli veitikk\u00e4 verev\u00e4, ajoi lieto Lemmink\u00e4inen\n \norihillansa omalla, valitulla varsallansa\n \nkeskelle kisaketoa, kaunokaisten karkeloa;\n \nreutoi Kyllikin rekehen, koppoi neien korjahansa,\n \ntuon asetti taljallensa, liitti liistehyisillens\u00e4.\n \nLaski ruoskalla hevoista, nauskahutti nauhasella,\n \nsiit\u00e4 l\u00e4ksi liukumahan. L\u00e4htiess\u00e4ns\u00e4 sanovi:\n \n\"Elk\u00e4tte minua, immet, ilmi antako ik\u00e4n\u00e4,\n \nminun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4yneheni, t\u00e4\u00e4lt\u00e4 neien vieneheni!\n \n\"Jos ette totelle tuosta, niin teille paha paneikse:\n \nlaulan sulhonne sotahan, nuoret miehet miekan alle,\n \nettei kuulla kuuna p\u00e4\u00e4n\u00e4, n\u00e4h\u00e4 ilmoisna ik\u00e4n\u00e4\n \nkujasilla kulkemassa, ahoilla ajelemassa.\"\n \nKyll\u00e4 Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli:\n \n\"P\u00e4\u00e4st\u00e4 jo minua poies, laske lasta vallallensa,\n \nkotihinsa kulkemahan luoksi itkev\u00e4n emonsa!\n \n\"Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan,\n \nviel' on viisi velje\u00e4ni, seitsem\u00e4n set\u00e4ni lasta\n \nj\u00e4n\u00f6n j\u00e4len polkijaksi, neien p\u00e4\u00e4n perilliseksi.\"\n \nKun ei p\u00e4\u00e4snyt kuitenkana, itse itkulle hyr\u00e4ytyi.\n \nSanan virkkoi, noin nimesi: \"Joutenpa, poloinen,\n \nsynnyin,\n \njouten synnyin, jouten kasvoin, jouten aikani elelin;\n \njo nyt sainki joutavalle, miehelle mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle,\n \nsuojihin soank\u00e4vij\u00e4n, aina tuiman tappelijan!\"\n \nVirkki lieto Lemmink\u00e4inen, sanoi kaunis Kaukomieli:\n \n\"Kyllikki, sy\u00e4nk\u00e4pyni, minun maire marjueni!\n \nEll\u00f6s olko mill\u00e4k\u00e4n\u00e4! En sua pahoin pit\u00e4ne:\n \nsyliss\u00e4ni sy\u00f6ess\u00e4ni, k\u00e4siss\u00e4ni k\u00e4yess\u00e4ni,\n \nsivullani seistess\u00e4ni, vieress\u00e4 venyess\u00e4ni.\n \n\"Mit\u00e4p\u00e4 sin\u00e4 sureksit, mit\u00e4 huollen huokaelet?\n \nTuotako sin\u00e4 sureksit, tuota huollen huokaelet,\n \nlehmityytt\u00e4, leiv\u00e4tyytt\u00e4 ja kaiken elon v\u00e4hyytt\u00e4?\n \n\"Ell\u00f6s olko mill\u00e4k\u00e4n\u00e4! Mont' on lehme\u00e4 minulla,\n \nmonta maion antajata: yks' on suolla Muurikkinen,\n \ntoinen m\u00e4ell\u00e4 Mansikkinen, kolmas Puolukka palolla.\n \nNe on sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4 soreat, katsomatta kaunokaiset;\n \nei ole illoin kytkemist\u00e4 eik\u00e4 aamuin laskemista,\n \nhein\u00e4vihkon heitt\u00e4mist\u00e4, suolan, suuruksen surua.\n \n\"Vaiko tuotaki surisit, tuota huollen huokoaisit,\n \nettei oo sukuni suuri, kovin korkea kotini?\n \n\"Jos en oo su'ulta suuri enk\u00e4 korkea ko'ilta,\n \non mulla tulinen miekka, s\u00e4kenev\u00e4 s\u00e4il\u00e4rauta.\n \nSe onpi sukua suurta, laajoa lajipere\u00e4:\n \nonp' on Hiiess\u00e4 hiottu, jumaloissa kirkastettu.\n \nSill\u00e4 suurennan sukuni, laajennan lajini kaiken,\n \nmiekalla tuliter\u00e4ll\u00e4, s\u00e4il\u00e4ll\u00e4 s\u00e4kenev\u00e4ll\u00e4.\"\n \nNeiti parka huokoaikse, itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Oi on Ahti, Lemmin poika! Jos tahot minuista neitt\u00e4\n \nikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi,\n \nsie vanno valat ikuiset et sotia k\u00e4y\u00e4ksesi\n \nkullankana tarpehella, hopeankana halulla!\"\n \nSiin\u00e4 tuo lieto Lemmink\u00e4inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Vannon mie valat ikuiset en sotia k\u00e4y\u00e4kseni\n \nkullankana tarpehella, hopeankana halulla.\n \nSie itse valasi vanno et kyli\u00e4 k\u00e4y\u00e4ksesi\n \nhyv\u00e4nki hypyn halulla, tanhujuoksun tarpehella!\"\n \nSiit\u00e4 vannoivat valansa, laativat ikilupansa\n \neess\u00e4 julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan,\n \nei Ahin sotia k\u00e4y\u00e4 eik\u00e4 Kyllikin kyle\u00e4.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen veti virkkua vitsalla,\n \nl\u00f6i oritta ohjaksella. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"J\u00e4\u00e4 hyv\u00e4sti, Saaren nurmet, kuusen juuret, tervaskannot,\n \njoit' olen kes\u00e4n k\u00e4vellyt, talvet kaiket tallaellut,\n \npiileskellen pilvi\u00f6ill\u00e4, paeten pahalla s\u00e4\u00e4ll\u00e4,\n \nt\u00e4t\u00e4 pyyt\u00e4 pyytess\u00e4ni, allia ajellessani!\"\n \nAjoa hypittelevi: jo kohta koti n\u00e4kyvi.\n \nNeiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Tupa tuolla tuulottavi, n\u00e4lk\u00e4raunio n\u00e4kyvi.\n \nKenen onpi tuo tupanen, kenen koti kunnottoman?\"\n \nSe on lieto Lemmink\u00e4inen sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"El\u00e4 sie sure tuvista, huokaele huonehista!\n \nTuvat toiset teht\u00e4nehe, paremmaiset pantanehe\n \nhirve'ist\u00e4 hirsik\u00f6ist\u00e4, parahista parsikoista.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen jo kohta kotihin saapi\n \nluoksi armahan emonsa, tyk\u00f6 valtavanhempansa.\n \nEmo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:\n \n\"Viikon viivyit, poikaseni, viikon mailla vierahilla.\"\n \nLausui lieto Lemmink\u00e4inen, sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Piti naiset naurellani, kostoa pyh\u00e4iset piiat\n \npi\u00e4nn\u00e4st\u00e4 pitk\u00e4n pilkan, naurannoistansa minulle.\n \nSain parahan korjahani, tuon asetin taljalleni,\n \nliitin liistehyisilleni, alle viltin vier\u00e4hytin.\n \nSill\u00e4 maksoin naisten naurun, piikojen ilopi\u00e4nn\u00e4n.\n \n\"Oi emoni, kantajani, \u00e4itini, ylent\u00e4j\u00e4ni!\n \nMit\u00e4 l\u00e4ksin, senp\u00e4 sainki, kuta pyysin, sen tapasin.\n \nPane nyt patjasi parahat, pehme'imm\u00e4t p\u00e4\u00e4nalaiset,\n \nmaatani omalla maalla nuoren neiteni keralla!\"\n \nEmo tuon sanoiksi virkkoi, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin,\n \nkun annoit mini\u00e4n mulle, toit hyv\u00e4n tulen puhujan,\n \noivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehre\u00e4j\u00e4n,\n \npulskin poukkujen pesij\u00e4n, vaattehien valkaisijan!\n \n\"Itse kiit\u00e4 onneasi! Hyv\u00e4n sait, hyv\u00e4n tapasit,\n \nhyv\u00e4n Luojasi lupasi, hyv\u00e4n antoi armollinen:\n \npuhas on pulmonen lumella, puhtahampi puolellasi;\n \nvalkea merell\u00e4 vaahti, valkeampi vallassasi;\n \nsorea merell\u00e4 sorsa, soreampi suojassasi;\n \nkirkas t\u00e4hti taivahalla, kirkkahampi kihloissasi.\n \n\"Laai nyt lattiat laveat, hanki ikkunat isommat,\n \nseisottele sein\u00e4t uuet, tee koko tupa parempi,\n \nkynnykset tuvan etehen, uuet ukset kynnykselle,\n \nnuoren neien saatuasi, kaunihin katsottuasi,\n \nparemmaisen itse\u00e4si, sukuasi suuremmaisen!\"","title":"Yhdestoista runo","type":"page"}