{"collection":"Northern European Mythology","html_url":"https://unchartedknowledge.5gfusion.net/browse/neu/kvfin/12.htm","path":"neu/kvfin/12.htm","source_url":"https://sacred-texts.com/neu/kvfin/12.htm","text":"Siit\u00e4 Ahti Lemmink\u00e4inen, tuo on kaunis kaukolainen,\n \naina aikoja eleli nuoren neitosen keralla;\n \nei itse sotia k\u00e4ynyt eik\u00e4 Kyllikki kyle\u00e4.\n \nNiin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muutamana, huomenna moniahana\n \nitse Ahti Lemmink\u00e4inen l\u00e4htevi kalankutuhun;\n \ntullut ei illaksi kotihin, ensi y\u00f6ksi enn\u00e4tt\u00e4nyt.\n \nJo meni Kyllikki kyl\u00e4h\u00e4n, noien neitojen kisahan.\n \nKenp\u00e4 saattavi sanoman, kenp\u00e4 kielen kantelevi?\n \nAinikki sisar Ahilla; sep' on saattavi sanoman,\n \nsep\u00e4 kielen kantelevi: \"Armas Ahti veikkoseni!\n \nJo k\u00e4vi Kyllikki kyl\u00e4ss\u00e4, ver\u00e4jill\u00e4 vierahilla,\n \nkyl\u00e4n neitojen kisassa, kassap\u00e4ien karkelossa.\"\n \nAhti poika, aino poika, itse lieto Lemmink\u00e4inen\n \ntuosta suuttui, tuosta sy\u00e4ntyi, tuosta viikoksi vihastui.\n \nItse tuon sanoiksi virkki: \"Oi emoni, vaimo vanha!\n \nJospa paitani pesisit mustan k\u00e4\u00e4rmehen mujuissa,\n \nkiirehesti kuivoaisit, mun sotahan menn\u00e4kseni\n \nPohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille:\n \njo k\u00e4vi Kyllikki kyl\u00e4ss\u00e4, ver\u00e4jill\u00e4 vierahilla,\n \nnoien neitojen kisassa, kassap\u00e4ien karkelossa.\"\n \nKyll\u00e4 Kyllikki sanovi, nainen ensin enn\u00e4tt\u00e4vi:\n \n\"Ohoh armas Ahtiseni! Ell\u00f6s l\u00e4htek\u00f6 sotahan!\n \nN\u00e4in m\u00e4 unta maatessani, sike'in lev\u00e4tess\u00e4ni:\n \ntuli ahjona ajeli, valkea v\u00e4l\u00e4htelihe\n \naivan ikkunan alatse, perisein\u00e4n penkeretse;\n \nsiit\u00e4 tuiskahti tupahan, koskena kohahtelihe\n \nsiltalauoista lakehen, ikkunasta akkunahan.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"En usko unia naisten enk\u00e4 vaimojen valoja.\n \nOi emoni, kantajani! Tuo t\u00e4nne sotisopani,\n \nkanna vainovaatteheni! Mieleni minun tekevi\n \njuomahan soan olutta, soan mett\u00e4 maistamahan.\"\n \nTuon emo sanoiksi virkki: \"Oi on Ahti poikaseni!\n \nEll\u00f6s l\u00e4htek\u00f6 sotahan! On meill\u00e4 oloista koissa\n \nlepp\u00e4isess\u00e4 lekkeriss\u00e4 tapin tammisen takana;\n \ntuon sinulle juoaksesi, josp' on joisit kaiken p\u00e4iv\u00e4n.\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"En huoli koto-oloista!\n \nEnnen juon joesta vett\u00e4 melan tervaisen ter\u00e4lt\u00e4:\n \nmakeamp' on juoakseni, kuin kaikki kotoiset kaljat.\n \nTuo t\u00e4nne sotisopani, kanna vainovaatteheni!\n \nL\u00e4hen Pohjolan tuville, Lapin lasten tanterille\n \nkultia kyselem\u00e4h\u00e4n, hope'ita haastamahan.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Ohoh Ahti poikaseni!\n \nOnp' on kultia ko'issa, hope'ita aitassamme.\n \nVasta p\u00e4\u00e4n\u00e4 eilisen\u00e4, aamulla ani varahin\n \nkynti orja kyisen pellon, k\u00e4\u00e4rmehisen k\u00e4\u00e4nn\u00e4tteli;\n \nnosti aura arkun kannen, per\u00e4 penningin ylenti:\n \nsiihen on salvattu satoja, tuhansia tukkueltu.\n \nArkun aittahan eh\u00e4tin, panin aitan parven p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"En huoli kotieloista!\n \nJos markan soasta saanen, parempana tuon pitelen,\n \nkuin kaikki kotoiset kullat, auran nostamat hopeat.\n \nTuo t\u00e4nne sotisopani, kanna vainovaatteheni!\n \nL\u00e4hen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon.\n \n\"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi\n \nitse korvin kuullakseni, n\u00e4h\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 silmill\u00e4ni,\n \nonko neitt\u00e4 Pohjolassa, piikoa Pimentolassa,\n \njok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin.\"\n \nSanoi \u00e4iti Lemmink\u00e4isen: \"Ohoh Ahti poikaseni!\n \nSull' on Kyllikki ko'issa, kotinainen korkeampi!\n \nKamala on kaksi naista yhen miehen vuotehella.\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Kyllikki on kyl\u00e4nk\u00e4vij\u00e4;\n \njuoskohon joka kisassa, maatkohon joka majassa,\n \nkyl\u00e4n impien iloissa, kassap\u00e4ien karkeloissa!\"\n \nEmo kielte\u00e4 k\u00e4kesi, varoitteli vaimo vanha:\n \n\"Ell\u00f6s vainen, poikueni, menk\u00f6 Pohjolan tuville\n \nilman tieon tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ilman taion taitamatta,\n \nPohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille!\n \nSiell\u00e4 lappi laulanevi, tunkenevi turjalainen\n \nsuin sytehen, p\u00e4in savehen, kypenihin kyyn\u00e4svarsin,\n \nkourin kuumihin poroihin, palavihin paateroihin.\"\n \nNiin sanovi Lemmink\u00e4inen: \"Jo minua noiat noitui,\n \nnoiat noitui, kyyt kiroili; koki kolme lappalaista\n \nyhten\u00e4 kes\u00e4isn\u00e4 y\u00f6n\u00e4, alasti alakivell\u00e4,\n \nilman vy\u00f6tt\u00e4, vaattehitta, rikorihman kiert\u00e4m\u00e4tt\u00e4:\n \nsenp\u00e4 hy\u00f6tyiv\u00e4t minusta, sen verran, katalat, saivat,\n \nmin kirves kivest\u00e4 saapi, napakaira kalliosta,\n \nj\u00e4rky j\u00e4\u00e4st\u00e4 iljanesta, tuoni tyhj\u00e4st\u00e4 tuvasta.\n \n\"Toisinpa oli uhattu, toisinpa k\u00e4vi k\u00e4tehen.\n \nMieliv\u00e4t minua panna, uhkasivat uuvutella\n \nsoille sotkuportahiksi, silloiksi likasijoille,\n \npanna leuan liettehesen, parran paikkahan paha'an.\n \nVaan min\u00e4p\u00e4, mies mokoma, en tuossa kovin h\u00e4t\u00e4illyt;\n \nitse loime loitsijaksi, sain itse sanelijaksi:\n \nlauloin noiat nuolinensa, ampujat asehinensa,\n \nvelhot veitsirautoinensa, tiet\u00e4j\u00e4t ter\u00e4ksinens\u00e4\n \nTuonen koskehen kovahan, kinahmehen kauheahan,\n \nalle koprun korke'imman, alle py\u00f6rtehen pahimman.\n \nSiell\u00e4 noiat nukkukohot, siell\u00e4 maatkohot katehet,\n \nkunnes hein\u00e4 kasvanevi l\u00e4pi p\u00e4\u00e4n, l\u00e4pi kyp\u00e4rin,\n \nl\u00e4pi noian olkap\u00e4ien, halki hartialihojen\n \nnoialta makoavalta, katehelta nukkuvalta!\"\n \nAinapa emo ep\u00e4si l\u00e4htem\u00e4st\u00e4 Lemmink\u00e4ist\u00e4;\n \nemo kielti poikoansa, nainen miest\u00e4ns\u00e4 ep\u00e4si:\n \n\"Ell\u00f6s vainen menk\u00f6k\u00e4n\u00e4 tuonne kylm\u00e4h\u00e4n kyl\u00e4h\u00e4n,\n \npime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan! Tuho ainaki tulevi,\n \ntuho poikoa p\u00e4t\u00f6ist\u00e4, hukka lieto Lemmink\u00e4ist\u00e4.\n \nJos sanot sa'alla suulla, enp' on tuota uskokana:\n \nei sinussa laulajata Pohjan poikien sekahan,\n \netk\u00e4 tunne kielt\u00e4 Turjan, maha et lausua lapiksi.\"\n \nSilloin lieto Lemmink\u00e4inen, itse kaunis Kaukomieli,\n \noli p\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 sukiva, hapsiansa harjoava.\n \nSuan sein\u00e4h\u00e4n sivalti, harjan paiskoi patsahasen,\n \nsanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi:\n \n\"Silloin on hukka Lemmink\u00e4ist\u00e4, tuho poikoa p\u00e4t\u00f6ist\u00e4,\n \nkun suka verin valuvi, harja hurmehin loruvi.\"\n \nL\u00e4ksi lieto Lemmink\u00e4inen pime\u00e4h\u00e4n Pohjolahan\n \nvastoin kieltoa emonsa, varoitusta vanhempansa.\n \nHy\u00f6teleikse, vy\u00f6teleikse, rautapaitoihin paneikse,\n \nter\u00e4sv\u00f6ihin telkit\u00e4ikse. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Mies on luustossa lujempi, rautapaiassa parempi,\n \nter\u00e4svy\u00f6ss\u00e4 tenhoisampi noien noitien sekahan,\n \njottei huoli huonommista, h\u00e4t\u00e4ile hyvi\u00e4k\u00e4n\u00e4.\"\n \nOtti miekkansa omansa, tempasi tuliter\u00e4ns\u00e4,\n \njok' oli Hiiess\u00e4 hiottu, jumaloissa kuuraeltu;\n \ntuon sivullehen sitovi, tunki tuppihuotrasehen.\n \nMiss\u00e4 mies varaeleikse, uros tuima turveleikse?\n \nJo v\u00e4hin varaeleikse, tuossa tuima turveleikse:\n \noven suussa orren alla, pirtin pihtipuolisessa,\n \npihalla kujasen suussa, ver\u00e4jiss\u00e4 viimeisiss\u00e4.\n \nSiin\u00e4 mies varaelihe vaimollisesta v\u00e4est\u00e4;\n \nei ole ne varat v\u00e4kev\u00e4t eik\u00e4 turvat luotettavat,\n \nniin viel\u00e4 varoitteleikse urohoisesta v\u00e4est\u00e4\n \ntien kahen jaka'imessa, sinisen kiven sel\u00e4ss\u00e4,\n \nhettehill\u00e4 heiluvilla, l\u00e4ikkyvill\u00e4 l\u00e4htehill\u00e4,\n \nkosken kopruilla kovilla, ve'en vankan v\u00e4\u00e4ntehess\u00e4.\n \nTuossa lieto Lemmink\u00e4inen itse lausui ja saneli:\n \n\"Yl\u00f6s maasta, miekkamiehet, mannun-aikaiset urohot,\n \nkaivoloista, kalpamiehet, jokiloista, jousimiehet!\n \nNouse, mets\u00e4, miehinesi, korpi kaikki, kansoinesi,\n \nvuoren ukko, voiminesi, vesihiisi, hirmuinesi,\n \nv\u00e4kinesi, veen em\u00e4nt\u00e4, ve'en vanhin, valtoinesi,\n \nneitoset, joka norosta, hienohelmat, hettehist\u00e4\n \nmiehen ainoan avuksi, pojan kuulun kumppaliksi,\n \njottei pysty noian nuolet eik\u00e4 tiet\u00e4j\u00e4n ter\u00e4kset\n \neik\u00e4 velhon veitsirauat, ei asehet ampumiehen!\n \n\"Kun ei tuosta kyll\u00e4 liene, viel\u00e4 muistan muunki keinon:\n \nylemm\u00e4ksi huokoaime tuolle taivahan Ukolle,\n \njoka pilvi\u00e4 pit\u00e4vi, hattaroita hallitsevi.\n \n\"Oi Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen,\n \npuhki pilvien puhuja, halki ilman haastelija!\n \nTuo mulle tulinen miekka tulisen tupen sis\u00e4ss\u00e4,\n \njolla haittoja hajotan, jolla riitsin rikkehi\u00e4,\n \nkaa'an maalliset katehet, ve'elliset velhot voitan\n \netiselt\u00e4 ilmaltani, takaiselta puoleltani,\n \np\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4ni, vierelt\u00e4ni, kupehelta kummaltani,\n \nkaa'an noiat nuolihinsa, velhot veitsirautoihinsa,\n \ntiet\u00e4j\u00e4t ter\u00e4ksihins\u00e4, pahat miehet miekkoihinsa!\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen, tuo on kaunis Kaukomieli,\n \nvarsan viiasta vihelti, kulokosta kultaharjan;\n \npisti varsan valjahisin, puikkoihin tulipunaisen.\n \nItse istuikse rekehen, kohautti korjahansa,\n \nlaski virkkua vitsalla, karkutti kariper\u00e4ll\u00e4.\n \nVirkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni,\n \nhope'inen hiekka helkki, kangas kultainen kumisi.\n \nKulki p\u00e4iv\u00e4n, kulki toisen, kulki kohta kolmannenki.\n \nP\u00e4iv\u00e4n\u00e4p\u00e4 kolmantena kyl\u00e4 vastahan tulevi.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen ajavi karittelevi\n \nvierim\u00e4ist\u00e4 tiet\u00e4 my\u00f6ten vierim\u00e4isehen talohon.\n \nYli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa:\n \n\"Oisiko talossa t\u00e4ss\u00e4 rinnukseni riisujata,\n \naisani alentajata, luokin lonkahuttajata?\"\n \nLausui lapsi lattialta, poika portahan nen\u00e4lt\u00e4:\n \n\"Ei ole talossa t\u00e4ss\u00e4 rinnuksesi riisujata,\n \naisasi alentajata, luokin lonkahuttajata.\"\n \nMit\u00e4 huoli Lemmink\u00e4inen! Laski virkkua vitsalla,\n \nhel\u00e4hytti helmisvy\u00f6ll\u00e4; ajavi karittelevi\n \nkeskim\u00e4ist\u00e4 tiet\u00e4 my\u00f6ten keskim\u00e4isehen talohon.\n \nYli kynnyksen kysyvi, lausuvi lakan takoa:\n \n\"Oisiko talossa t\u00e4ss\u00e4 ottajata ohjaksien,\n \nrinnuksien riistojata, rahkehien raastajata?\"\n \nKiisti akka kiukahalta, kielipalko pankon p\u00e4\u00e4st\u00e4:\n \n\"Kyll\u00e4 saat talosta t\u00e4st\u00e4 ottajia ohjaksesi,\n \nrinnuksesi riisujia, aisasi alentajia:\n \nonp' on kyll\u00e4 kymmeni\u00e4, saat jos tahtonet satoja,\n \njotka sulle kyyin saavat, antavat ajohevosen,\n \nkotihisi, konnan, menn\u00e4, maahasi, pahan, paeta,\n \nis\u00e4nt\u00e4si istumille, em\u00e4nt\u00e4si astumille,\n \nveljesi ver\u00e4j\u00e4n suulle, sisaresi sillan p\u00e4\u00e4h\u00e4n\n \nennen p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tymist\u00e4, auringon alenemista.\"\n \nMit\u00e4 huoli Lemmink\u00e4inen! Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Oisi akka ammuttava, koukkuleuka kolkattava.\"\n \nLaski virkun vierem\u00e4h\u00e4n; ajavi suhuttelevi\n \nylim\u00e4ist\u00e4 tiet\u00e4 my\u00f6ten ylim\u00e4isehen talohon.\n \nSiin\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen l\u00e4hetess\u00e4ns\u00e4 taloa\n \nsanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:\n \n\"Sule, Hiisi, haukun suuta, Lempo, koiran leukaluuta,\n \nlaita sulku suun etehen, haitta hammasten v\u00e4lihin,\n \nettei ennen \u00e4\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 miehen menty\u00e4 sivutse!\"\n \nNiin pihalle tultuansa ly\u00f6pi maata ruoskallansa:\n \nutu nousi ruoskan tiest\u00e4, mies pieni u'un seassa;\n \nsep\u00e4 riisui rinnuksia, sep\u00e4 aisoja alenti.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen itse korvin kuuntelevi\n \nkenenk\u00e4n\u00e4 keksim\u00e4tt\u00e4, kunkana havaitsematta:\n \nkuuli ulkoa runoja, l\u00e4pi sammalen sanoja,\n \nl\u00e4pi sein\u00e4n soittajoita, l\u00e4pi lauan laulajoita.\n \nKatsahti tupahan tuosta, pilkisteli piilokkali:\n \ntupa oli t\u00e4ynn\u00e4 tuntijoita, lautsat t\u00e4ynn\u00e4 laulajoita,\n \nsivusein\u00e4t soittajoita, ovensuu osoavia,\n \nperipenkki tiet\u00e4ji\u00e4, karsina karehtijoita...\n \nlauloivat Lapin runoja, Hiien virtt\u00e4 vinguttivat.\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen tohti toisiksi ruveta,\n \nruohti muuksi muutellaita; meni nurkasta tupahan,\n \nsai sis\u00e4h\u00e4n salvoimesta. Itse tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Hyv\u00e4 on laulu loppuvasta, lyhyest\u00e4 virsi kaunis;\n \nmiel' on j\u00e4\u00e4m\u00e4h\u00e4n parempi kuin on kesken katkemahan.\"\n \nItse Pohjolan em\u00e4nt\u00e4 liikkui sillan liitoksella,\n \nlaahoi keskilattialla. Sanan virkkoi, noin nimesi:\n \n\"Olipa t\u00e4ss\u00e4 ennen koira, rakki rauankarvallinen,\n \nlihan sy\u00f6j\u00e4, luun purija, veren uuelta vet\u00e4j\u00e4.\n \nMi lienetki miehi\u00e4si, ku ollet urohiasi,\n \nkun tulit t\u00e4h\u00e4n tupahan, sait sis\u00e4h\u00e4n salvoksehen\n \nilman koiran kuulematta, haukkujan havaitsematta?\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"En m\u00e4 t\u00e4nne tullutkana\n \ntaioittani, tieoittani, mahittani, maltittani,\n \nilman innotta isoni, varuksitta vanhempani,\n \nkoiriesi sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi, haukkujen hakattavaksi.\n \n\"Pesip\u00e4 emo minua, pesi pienn\u00e4 hutjukkana,\n \nkolmasti kes\u00e4isn\u00e4 y\u00f6n\u00e4, yheks\u00e4sti syksy-y\u00f6n\u00e4,\n \njoka tielle tiet\u00e4j\u00e4ksi, joka maalle malttajaksi,\n \nkotonani laulajaksi, ulkona osoajaksi.\"\n \nSiit\u00e4 lieto Lemmink\u00e4inen, itse kaunis Kaukomieli,\n \njop' on loihe loitsijaksi, laikahtihe laulajaksi:\n \ntulta iski turkin helmat, valoi silm\u00e4t valkeata\n \nLemmink\u00e4isen laulaessa, laulaessa, lausiessa.\n \nLauloi laulajat parahat pahimmiksi laulajiksi;\n \nkivet suuhun syrjin sy\u00f6sti, paaet lappehin lateli\n \nparahille laulajille, taitavimmille runoille.\n \nNiin lauloi mokomat miehet mink\u00e4 minne, kunka kunne:\n \nahoille vesattomille, maille kynt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mille,\n \nlampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin,\n \nRutjan koskehen kovahan, palavahan py\u00f6rtehesen,\n \nvirran alle vaahtip\u00e4iksi, kosken keskelle kiviksi,\n \ntulena palelemahan, s\u00e4kehin\u00e4 s\u00e4ykkym\u00e4h\u00e4n.\n \nSinne lieto Lemmink\u00e4inen lauloi miehet miekkoinensa,\n \nurohot asehinensa; lauloi nuoret, lauloi vanhat,\n \nlauloi kerran keskilaaun; yhen heitti laulamatta:\n \nkarjapaimenen pahaisen, ukko vanhan umpisilm\u00e4n.\n \nM\u00e4rk\u00e4hattu karjanpaimen, h\u00e4np\u00e4 tuon sanoiksi virkki:\n \n\"Oi sie lieto Lemmin poika! Lauloit nuoret, lauloit vanhat,\n \nlauloit kerran keskilaaun: niin miks' et minua laula?\"\n \nSanoi lieto Lemmink\u00e4inen: \"Siksi en sinuhun koske,\n \nkun olet katsoa katala, kurja koskemaisittani.\n \nViel\u00e4 miesn\u00e4 nuorempana, karjanpaimenna pahaisna\n \nturmelit emosi tuoman, sisaresi siuvahutit;\n \nkaikki herjasit hevoset, tamman varsat vaivuttelit\n \nsuon selill\u00e4, maan navoilla, ve'en liivan liikkumilla.\"\n \nM\u00e4rk\u00e4hattu karjanpaimen tuosta suuttui ja vihastui.\n \nMeni ulos usta my\u00f6ten, pellolle pihoa my\u00f6ten;\n \njuoksi Tuonelan joelle, pyh\u00e4n virran py\u00f6rtehelle.\n \nSielt\u00e4 katsoi Kaukomielt\u00e4, vuottelevi Lemmink\u00e4ist\u00e4\n \nPohjasta paloavaksi, kotihinsa kulkevaksi.?","title":"Kahdestoista runo","type":"page"}